Agatha ei voinut olla hymyilemättä viestin ja oman iltapäivänsä samankaltaisuudesta joen rannalla. Hän vieritti useampia viestejä, joista jokaisessa näytettiin eri henkilö ja heidän karvainen ystävänsä nauttimassa päivästä veden äärellä.
Agatha tajusi, ettei hän ollut yksin kalastuksen ja koirien seuran kanssa. Siellä oli lukemattomia muita, jotka jakoivat hänen intohimonsa, ja hän tunsi kiitollisuutta saadessaan olla osa tällaista lämmintä ja vieraanvaraista yhteisöä.
Yön viettoon asettuessaan Agatha tunsi olonsa tyytyväiseksi ja onnelliseksi elämän yksinkertaisten nautintojen ja rakastamiensa seuran ympäröimänä. Ja hän tiesi, että riippumatta siitä, minne elämä hänet vei, hänellä olisi aina hänen luotettava apurinsa Loki rinnallaan.