min?
Hiän
Muga.
Roih!
Kivi.
Koivu.
Huabu.
Kadai.
Suarnu
Tuomi.
Kuuzi.
– On.
Pedäi.
Sagarvo
Vai on?
Fil’ka
Huomivo!
Kai oli.
Starina.
Tarha”.
– Muga.
luokalla.
luokista.
Kalevala.
Vuotamma!
elokuuta.
kunne?...
päivinä.
– Hieru.
‒ Olgah!
Pihl’ai.
Vie eräs.
Nyt šuat.
šajekuuta
Ole tarku!
-projekti.
A-voi-voi.
‒ Heitä!
‒ Ei sua.
– Kuuluu.
– Paperi.
šulakuuta.
Eläy vies.
Ongo čoma!
Kirja luki:
kyzyi Mari.
-projektie.
Onpa kirja!
talvikuuta.
kylmykuudu.
Oli vessel!
Kantele-GO!
Kantele GO!
Yritä iče!
kyšy hiän.
– Kellebo?
Hiän kyšy:
kevätkuuta.
Muamo šano:
kyšy Kirja.
heinäkuuta.
Pakkasen mua
Lembi nouzi.
Omamualazet.
kyšy ämmö.
Kaži vastah:
Minä kolmas.
Siisti kylä.
Harakka luki:
luatimisella.
Omamualaiset.
Ruado ruattu!
Kaikil aloil.
Vai ruavahat.
Pensionierat.
‒ Sehäi on!
– Kačo vai!
kyzyi On’oi.
Tie kotiin”.
Oma – vieras
ihaštu Kirja.
-karjahukšie.
Muudu nimidä.
Jokikoirakši!
Ta ruato alko.
Runo Gagarinas
Mis se rippuu?
Pohjaine pedru
Hos oligi A.O.
“Mäin kylä.
– Aika mäni.
Omamualazet”.
Mari musteli…
Elokuun 1.—8.
Hyö šanottih.
Nelläs päivy.
Kaži sih jäi.
poličan meree,
Pahuaki šattu.
Mustatgo sidä?
Kunne hyppiät?
Pidäy vuottua!
On moine čoma!
Myös pestihes.
Vain etehpäin.
Kai oli salvas.
Luaji oma tytti
Yksin on jygei.
Kai meil oldih.
kirjutti Irina.
Se ei ole tottu
Muga, oza vedi.
Terveh kaikile!
– Ken šielä?
kyzyi Šan’oi.
Šika röhähti:
Mie šuoššuin.
‒ Etto raukku!
Kyšyy šijalta:
– Minne matka?
Midä iče ruan?
Pohjoni šuunta.
Lapšienhoitaja.
Še oli Starina.
šajekuuta 1944.
Segi on hiänny.
Sanele sih näh.
Veterani šanou:
Ajatuš toteutu.
Porot šanottih:
Segi on tärgei.
Hieru vai kylä?
šulakuuta 2022.
Niin meilä oli.
Kylä dai hieru!
Kylä vai hieru?
Ylen oli vessel.
Galina Lettijeva
Se ei ole tottu.
Kuibo se kehityi
Maltatgo kieldy?
Jalat kylmettih.
Niin ni tapahtu.
Rannas randassah
Luajittih nenga.
Natalja Antonova
Aleksandr Volkov
Kusbo net ollah?
– 7. päivinä.
– Ylen äijän!
– Onko häntie?
Miägriän kylän
Mäin piäl tiä.
Myö kuččuma 8.
Neičyt šuoštu.
– A midä kois?
– Vaikka mitä.
Dai se ozavui –
Mitein še eläy?
Nämmien päivien
Pellastakkua!”.
Kondušit nägyy.
Šeki on Karjala.
Tiijusta Kipinäs
Moine kogonažus.
Mihbo näh se on?
Še antau toivuo.
Toiči diivuijen.
Oli heilä poika.
šemmosen levien.
Se on ylen helpo.
tuiskukuuta 2022.
Tila sai muuttua.
Onnuako ei olluh.
Oli yksi harakka.
Mibo viritti sih?
hiilen mie pajaa,
Vot mostu kummua!
Se oli pajokilbu.
Dizainu Karjalas.
Perehes oli sobu.
Kuibo muga rodih?
Internattiloissa.
Kes olet kuulluh?
– Še on čuuto!
– Opastuin iče.
kyzyi Pyöräkkö.
Šemmosen šuuren,
Midä jäi mustoh?
Tuhukuun 16.—17.
Minne šie mänet?
Onko tämä totta?
Dai leppy pädöy.
– 28. tuhukuudu.
Hiän oli kašvan!
Pidä avuoin ukš!
Šemmoni aika oli.
Kuni kaste heinäs
Hänel ruppii oli.
I se naine lähti.
Ei, še on vaikie!
Ruatah kai käzin.
Sanele sih nähte.
Luvet da ellendät
Mie jätin koulun.
Minun armas sizär
Täs sinule koiru.
Hyö voijah hyvin.
Valentina Mironova
Yhtistys on nuori.
Linnois dai kylis.
Luajittih vorotat.
Ot korki do korki!
Ei rubie auttamah!
Aptiekku salbavui.
Muga ruado eistyy.
Oletgo karjalaine?
Sanommo, pajattua.
Uvven Vuvven lahju
Passibo palkindos!
Tuon poijan kodih.
meri miula suolua,
Häntie šuamašša
Še oli värikäš.
— Kaikkeh nähte.
– Nyt mie mänen!
Heinäkuun 9.–10.
“Pohjoni šuunta.
D’ouhkinmägi on.
Šyyskuun 15.–30.
– 25. šulakuuta.
Pimiekuun 27.–28.
Vot, hiän kekšiy!
Talvikuun 19.–23.
Pimiekuun 13.–14.
– Kuibo ei olluh?
Mägi on vieremäs.
Kylmykuun 16.–22.
Olen karjalaine!”
‒ Kusbo tedri on?
Stolah, ruttoh!”.
Koiru kažil kyzyy:
Mil eläy ristitty?
Neruo Jessoilaspäi
Mitein še tapahtu?
A mibo on Matkači?
Sitgi lembi nouzou.
Toivomus meni todeh
Kunnivoine kuulumah
Voitgo mustoitella?
Ka ihmini on luoja.
Ta runoilija jatko.
Yksin vuarojen kera
Pidi soudua ielleh.
Lukomista eri makuh
Nyt lava on valmis.
-projektin johtaja.
Kusbo on lumitalvi?
Yksikai se samaine.
Varret oli lyhetty.
Sanoi Jumal Adamal:
Pihal vie on pimei.
Se on fermentatsii.
Minul on 16 vuottu.
Tavo rautua kuumana
Jo on moni travmua.
Vai ei olluh lundu.
Värihyökkäyš”.
– Hyvyä päivyä!
‒ Vilu on pihal…
– 1 650 rubl’ua.
Šiitä hän šanou:
Šyyškuun 25.–26.
Oli luja räjähyš.
Ližiä tieduo täs.
Minä olen Oles’a.
Kevätkuun 18.–19.
Kenbo eläy mečäs?
– Erimoini kaikki!
Paha jo on lumeta…
Šie, kalitta hyvä,
Tilua sähkölehtet!
Muailman meštaruš.
Kusbo ečit niilöi?
Kilbah piäzet täs.
Tuiskukuun 20.–28.
Ga vikse suvaičči.
– Olen karjalaine.
– Passibo, ei pie.
– 6. pakkaiskuuta.
Anni Kettunen (o.š.
Sagarvo syöy kalua.
Ruvetah riidelemäh.
Ajeltih Jyrgilähgi.
Mintäh kvilt-klubi?
Vedäy ihan hairieh.
paja miula poličan,
Sehäi on varattavu!
Niveldykseh Čalnah!
Mustua ilmazen ijän
Raumägi on vie sie.
Parahat aijat oldih!
Ga enne se on olluh.
Aktijo alkau klo 11.
Lembi on armas, oma.
Muamo oli savolaine.
Ei tavalline ammatti
Da paistah iellehgi.
Kai elokses on hyvin
Mustatgo sen matkan?
I sit rahvastu tuli!
Sitkei uni kaimavui.
Mittuinebo on Syndy?
suolan mie Karjalaa,
Hänen väittömyös.
Se Äijäksepäiviä.
– Oikein hyvältä!
Ližiä lugekkuatäs.
Tämä on kylmä mua.
Hieruine vai d’äi.
– Olen Videlespäi.
Mie toivon myöštyö
Sini kassu selläs…
Še oli enžimmäini.
– Toiči kuundelen.
Še peitti piälakan.
tulehan meilä šuuh!
Hyö vuotetah meitä.
Nimi jäi entisekši.
– A karjalan kieli?
kysyy kolmaš čikko.
Ksenija jäi jalatta.
Ylen hyvä matka oli.
Elä kohmo koprijani!
Ka monetki jiätih...
Kylän juhla toi iluo
Meilä oli oma karja.
Šiih oli kirjutettu:
Šiihi on kirjutettu.
Še oli vuotena 1833.
Sit vaste kai ozavui.
Hyvittele karjalakse!
Niise on nettikauppa.
Mie rupesin ruatamah.
Nouze lembi liekkumah
Sanotgo sen suomekse?
Muamo niise smiettiy.
Kui net kirjutetahes?
Sit roih uuzi pluanu.
Mi še on räččinä?
Še avautu ičeštäh.
Čällättih veräigi.
Karjalašša 21.–24.
– Mitä työ ruatta?
Matan keštäy aštuja
Ken tuli – še tuli.
– Tiijustat kižates
päčči miula hiilen,
Näyttelyt “Kuvadka.
Ližiä lugekkua täs.
– Sanele omas ičes.
– Kiireh on, kiireh!
Čoma moine tyttöine.
Abuu tulou Šuojuspäi
Abuu teis rodie ei”.
– Suurdu dai piendy?
– Da, hieru sanotah.
Petroskoissa 11.–13.
-musiikkityöpajašta.
Nellän čuasun aigah.
Petroskoissa 12.–14.
Niitä äitini opetti,
Ližiä tieduo saital.
– Tie Pakkasen muah.
Ruato mieštä ei riko
Hyö lähettih matkah.
Alagju ei ole ylembä.
Kučutah rokotettuloi.
Ga eibo sidä roinnuh.
Myö juoksima pihalla.
Ruadua oli ylen hyvä.
myö paistoma kalitan.
Voizitgo täs sanella?
Piätin kuvata videon.
Voitko kertuo niistä?
Hormučuaju on valmis.
Kylä sanotah Videles.
Yhtelläh ei ruttoine.
Koko pereh jähmettyy.
Yhtytgo sinä kilboih?
Lapsi jiäy minun kel.
Ei pidellys kirjuttua.
Vastuau Irma Mullonen:
(Gde tvoi dom, Angel?)
Mitbo sanat net ollah?
Oligo jygei kirjuttua?
Nagratutti da kai sit!
Toinah suau uskuo sih.
Oletgo opastunnuh sih?
Arvosta oma kielinero!
Lugemine on vaigiembi.
Kenenbo ruado se olis?
Kävitkö šie šielä?
– Tiettäväine olen.
Šika vain röhähtäy:
sauvazen mie päččii,
— Mie tykkyän kutuo.
Ei ole i kedä šielä.
Šyntyy uušie šanoja.
A šiitä tuatto šano:
kummeksih V’ačeslav.
Midä tiijät sih näh?
Laske se žiitas läbi.
– Mittuine vie zebru?
– Vot niidy en musta.
Varianttija on äijän.
– Ei ole mis prostie.
Pahanluadijoi ečitäh.
… Vuvven 1945 elokuu.
Piksel’ kesti kaiken.
Prokkol’asta sauvane,
Šen pivuš ni starina.
Tävvendä muzein fondu
Kirja kyšeli kaikilta:
Pidoh kučutah kaikkii.
Toista tietä ei ollun.
Ga nimidä ei autannuh.
), häi avvuttau ainos.
Ostajua oli ylen äijy.
Pandih uvvet veriätgi.
Täsgi on sama kehitys.
Myö rupiemma jatkamah.
Ehki on midä mustella.
Se on ylen hyvä dielo!
Rohkie harakka piätti:
Kusbo on parembi eliä?
Nuori Turjo-poro šano:
Kuulu kaunehie lauluja.
Kodimatku oli jygiembi.
Zima -nimini festivali.
Ka tuatto heti varotti:
Koronaviirus roih tiel.
Andreilla on 32 vuotta.
lallatti Miitrien akku.
Oigiel on koin noumeru.
Uuzi Vuozi vai Rastavu?
Ruizniemeh azutah sildu
Pakkani, Puhurin poika!
Se algavuu 14.00 aigah.
Kata puhtahal kangahal.
Ruškiešliäppä kyšy.
– Ämmö on läsiytyn.
Elä kylmä kynšijäni,
Prokkol’an häkköset.
– Luajittihhäi sidä.
Alku luvekkua täššä.
Heitä velli, Šan’oi!
Erityisešti kešällä.
– Aššu vain pirttih!
Kirja ei ole myötävä.
Rožatgi oldih märrät.
Rubein sidä kaččomah.
Ymbäri on äijy kyliä.
Äijygo mašinua pidäy?
Ga tahtuo vai on vähä.
– Maltatgo karjalakse?
– Voibi sanuo nengagi.
– Ei ne olla korvaset!
Suuri kylä suurel mäil
Kaikelleh pokoroiččih.
kaunehešti kyšy hukka.
–Terstavuitgo elokseh?
Villahännät jo vietih.
Buabo ylen äijäl itki.
Hänel on kolme silmiä.
Näin mäni aikua monta.
Toisenaren puolipäivä.
Kurššit ollah ilmasie.
kučui Nadežda Zaiceva.
Tiijän šanat Pakkasen,
Pdf-versii löydyy täs.
Kois minuu syötetähgi.
Hänellä oli 65 vuotta.
Še on 150 vuotta vanha.
Galinan syväin katkeni.
Ka še ei ole aina niin.
Se rounoku polti käzii.
Äijygo pajuo diskal on?
Kevätkuun pruazniekakse
Kohta alkau Uuši Vuosi.
Ei sit ole sidä suurdu.
Oletgo Sinä karjalaine?
Kiži avasi uuvvet tilat
Kuibo elät, neroniekku?
Karjalan ammuine brändi
Sanommo, Videl on kylä.
Kniigu voibi ostua täs.
Ylen oli magei syömine.
Ymbäri Muan jo ajeli da
Kuundele Karjalan tanguo
Oligo ruavos abuniekkua?
Jumal prostiu, eloizeni.
Suppailu tahi SUP (enkl.
Kniigazes on kolme ozua.
Sanelou Tatjana Izotova:
Ei kai olla noumeroinke.
Ruado jatkui Petroskoil.
Pidi ottua suuri vastus.
Ongo kerhos muudu nastu?
Mie muissin kouluvuosie.
Tuatto oli prikatiirina.
Kois paistih karjalakse.
Sellis ammui emmo olluh.
muhiu miun pakinakaveri.
Mie toivon myöštyö”.
– Missä Pakkani eläy?
Hiän ei kaččon peräh!
Arhiiva löytyy täštä.
Šiitä käpylintu šano:
Rajamieš, näytä tieš!
Lisyä lukekkua täštä.
Aika, eččoja, kuvie”.
– Minä jo näin mostu.
– Meil pidäy aptiekku.
– Ylen igävy on heidy.
– Ka mie šuatan lukie!
Še on tarkotettu 8.–9.
Še on vällä ta valosa.
Šika läksi viimesekši.
Viändöi kylylöin pihal
Rajotukšie vällennetäh
Ližiä voibi lugie täs.
Dus’ua ei lykystännyh.
Oli oma kirpiččyzavodu.
Tulouko šiih muutokšie?
Nykyjäh tietä korjatah.
Hänel täydyy 90 vuottu.
Purjehuškauši on loppun
Sie nygöigi on kirikkö.
Sportuičitgo sinä enne?
Šuura sai hyvän lahjan.
– Arestoktuatgo oletto?
Ka hiän kuitenki läksi.
Enne tiä sidä ei olluh.
Proijin mie Prokkol’aa,
Tieki šiih on mečittyn.
Suvaičettogo työ kalua?
Puudožin musejon šaloja
– Eruot minus, ga eruo.
Kešä 2021 oli lumetoin.
– Oli se vuvvennu 2007.
Paja on nossuh tuhkaspäi
Munule se lehmän maksoi.
Se olis ylen hyvä dielo.
Hiän smiettiy, smiettiy.
Karjalaisen mekon šaloja
Da kui sinä sih puutuit?
Sit vai savvuine pöyhki.
Petroskois eläy vedehine
Omat pajot ollah lähembi
Tahtozin kiittiä lapsii.
Passibo, sinul, Karkuša!
Mäne ta vallota muailma!
Hiän otti Turjon kirjan.
Ta še oli oikein mukava!
Midä se andau rahvahale?
Eniten käytettih koivuo.
Midä tiezit lehtes enne?
Sih yhtyi läs 30 hengie.
Maidopyhälaskuh Anukseh!
Ylen rodih nygöi puhtas.
Sulakuus 1968 häi kuoli.
Ka tuli muutokšien aika.
Sana kylä on ylen vahnu.
Paperi -nimini näyttely.
Storožal oli oma kodine.
Mimmosina ne voitih olla?
Hiiret vet varatah havuo.
Kirvesvartta vuolessansa;
sanou Aleksandr Saveljev.
Miero vuotti uutta kirjua
Karhun koko pereh laulau.
Kluasas oli 28 opastujua.
Hengen dai rungan puoles?
Pienen linnan suuri muzei
Muga hyvys voitti pahuon.
Jekaterina on taiteilija.
Ka on ni toini variantti.
Zakon ei anna sih valdua.
Yhty Aivokylyh jo huomei!
Valamo avattih turistoile
– Kävinkö mie šielä?
– Tulen vältämättäh!
Ruškiešliäppä-tyttöni
Täššä on yksi niistä.
Lisyä lukekkua täššä.
Ližiä lukekkua täštä.
– Nygöi d’o on pieni.
Piäššä Pakkasien muah!
Še oli Uuži Muaz’arvi.
Šielä mieš eläy nytki.
– Missä še muailma on?
Tietyšti mie šuoššuin.
Anni tuaš jäi lešekši.
Karel’skaja privivka”.
Pyhien Henkien šuojašša
– Mie lähen muailmalla!
Šiinä on 18 kertomušta.
Niilöi ei sua meččuija.
Voibigo piästä teillyö?
I lieni kylä Prokkol’a.
– Prosti minuu riähkis.
– Mie mänen muailmalla!
Oli tulošša Uuši Vuosi.
‒ Terveh, hyvät lapset!
Sanele sih näh vähäine.
Tärkiempi on ošallistuo.
Koskiloi myöte kažin kel
Tärkienä erona on kieli.
Ylen äijy käydih rahvas.
Šiitä potakat kuivattih.
Minun läsnä lattialla...
Liikenneh vähenöy: junat
– Yhtenjyttyine on sana.
Opastu kieleh pienyössäh
Jogahizel on oma ižändy.
– Telefonoi ni olluh ei.
Hyö taisseltih Kotimušta
Konzu da äijängo kerdua?
– Muga dai muga sanotah.
Hyö ollah korvuamattomie.
Toizet sanat pidäy sanuo.
Niitä ennen isoni lauloi,
Mieleh nousi viisaš ukko.
Olen ylen väzynyh linnas.
Mustatgo midätahto mostu?
Hyö tarvittih kielioppie.
Sygyzy oli jo puolivälis.
Toinah viga on meis ičes?
Luve, kižua, yhty kilbah!
Häi loppi viizi kluassua.
Vieljärvi on pahas kunnos
Vot moizet meijän ilotgi.
Yhteyš juuriloih ei katon
Häi oli kirmei da vessel.
Olimpiuadukižoin voittai.
Sidä kallehembi on tulos.
Mie en pakaja karjalakši.
Še leikkiy kaikkien kera.
Kai valgoni kalmužim kai!
Šihe oli luadittu plotin.
A häi ei sanonuh nikonzu.
Sit jo rubein azumah omii.
Kursoil on kymmene hengie.
Se on tozi karjalan kieli.
Ga meile niken ei sanonuh.
Pajata karaoke karjalakse!
Kilbah tuli 43 ilmoitustu.
Tytti on vahnimii bobazii.
Muigei vai magei on buolu?
Karjalan kirjallisuon aika
Kaikkiedah on 50 ezitysty.
Kolme novellie -spektakli.
Ilmai annammo oman idejan!
Onnuako omat jengat panet.
Sildy sille ei ole valdua.
Se oli paras aigu elokses.
Muatalovus: omua kukkua 8.
– Lähe häntyä šuamah!
– Jäikö vielä häntie?
– Mintäh työ lähettä?
Läksin mie L’akkol’aa,
Kylmä kylmijä kivijä!”
– sanoi L’udmila Mehed.
Šuatan luvut kylmäsen.”
Lukijon kävin Kiteeššä.
Keta on šiun pereheššä?
A mitänä tietä ei nävy.
Pitäy ottua talma šuušta
Sidä sanotah Viändöikse.
Pihl’aipuu hyvin lämbyy.
Tämä neičyt alko kukkie.
Räjähykšie oli kauheita.
kiitti Pyöräkkö varoidu.
Mibo yhtistyksii tämä on?
Mie tulin šen ohjuajakši.
– Passibo, Anna Petrovna.
Sygyzyn jälles roih kevät
Died’oi oli jyrkysanaine.
Opastajua kyläs ei tävvy.
Hyväs kohtas hyväs mieles
Sinne tottu maksau kävvä.
Suvaiččigo Mari ukkuodah?
Ka Hiijen orihen jouhešta.
Haravoittih järven pohjua.
I vot toizel voinal lähti.
ta 10. luokkien opaštujat.
Myö puaksuh matkustelemmo.
Ei kaikin sidä ni musteta.
Šen luajintavuosi on 1913.
Toine tostu kaikin tietäh.
Eigo opittu luadie niilöi?
Sildudielo eistyy edehpäi.
Iče olen tverinkarjalaini.
Pereh muutti Stanki-kyläh.
Konzubo tiijustit sih näh?
Kummastuttau sinuu midägi?
Se oli heijän muamonkieli.
Mari rubei iäneh vongumah.
Uikujoki šai uuvven nisan.
Kižis voibi kuduo kangastu
Heimolaisien polkuo myöten
Kaste sežo ei ole prostoi.
Gu yksi mieli yhtelläh on!
Sama viga on Vieljärvesgi.
Vihollini heitä jo vuotti.
Muisto Viola Malmista eläy
Ruado ristikanzua čomendau
Matka oli pitkä ta vaikie.
Ka meijän toiminta jatkuu.
Še on ylen mahtava tunneh.
Se on kiätty karjalaksegi:
Karjalažus ei ole kuolluh.
Še esitettih vuotena 2011.
Vie kulleh lembie nostetih.
On painettu 850 kappalehta.
Aktiivine sygyzy on tulemas
Pyzy jalloil da tervehenny.
Se nostettih vuvvennu 1987.
Minul on jo kaksi allettuu.
Videlen souhozua ei salvata
A Adamal Jumal nenga sanoi:
Oletgo kuulluh kieldy kois?
Ristikanzat tullah yksikai.
Mustan ujuo Lenu Heikkisty.
Opastu soittamah kandelehel
Lapset yhtes havahtettihes:
Voittajat ollah jo tietois.
Sinul on karjalazii juurii.
Sie, kus kondiet huaveillah
Se avattih pakkaskuus 2020.
Talviukko varustahes talveh
Vuaran luona oli porolauma.
Kursu loppih 30. oraskuudu.
A lapsil mittuine ilo tuli!
Skokunapoika jatko matkuah.
Taivas oli harmai kui tina.
Mennyt vuon lundu ei olluh.
Väätessänsä värttinää
‒ Midäbo täs sinä ruat?
Voit kuivata sähköpäčis.
Kulttuuri -šovitukšešša.
Täyzi vačču karjalažuttu
Mie otin šen tehtäväkši.
– Mäin piäl olen suuren.
Kohta tultih kos’s’ojat.
Evakošša oli kova nälkä.
Folkloritanšši on elävä.
Minä vähän mustan händy.
Heti innoššuin täh työh.
– Vesselällä jarmankalla
Mittuinebo se on iččenäh?
Mieleh tuli ämmö armahuš.
Kohta myö lähemmä kouluh.
– Hänel oli oman stuudii.
A iče vain ielläh lentäy.
Kirja on vielä myönnissä.
Ei nimidä nyt ole šiellä.
Kylmä šoita, kylmä maita,
Projekti “Pohjoni šuunta.
– Ezmäi on syttynyh levo.
Šiinä oli 340 širpalehta.
“Itä-Karjalan pakolaiset.
Šuutkaksego – sada pajuo!
Kondienvestäjällyö gostis
Pienembät on mäit ymbäri.
Eryähie jo ei ole elošša.
Viimezii muruzie keryämmä.
Karjal: on midä kačottavua
Enši-ilta tuli tutkinnokši
Muga elodeja levii Ven’al.
Šemmoni še oli pikkaraini.
Terväh hyö ostettih lehmy.
– Kai pajot ollah armahat.
Ennein tiälä oli rekikeli.
Hiän läksi viimeseh lentoh
Häi ylen čomasti pajattau.
Mie olen muššalla listalla
Ei aijomba, eigo myöhembä.
– Vezikerros on pienennyh.
Sen nimi on “Aijan format.
Anna tämä huaveh toteutuu!
– Maltat karjalakse hyvin.
Toimenpito piettih 27.–28.
Kanšan ylpeyš on oma kieli
Se nägyygi paikannimilöis.
Še on luonnonkaunehimpieki.
Sie abuu vuotetah hätkembi.
Enne tiä oli vie talvisadu.
Šen nimi on Kunnivon notko.
Toinah se terväh stuanivui?
Se oli hoivu da hyvä ruado.
Lapšilla tulou pruasniekka.
Muasterilla on oma työpaja.
Linnunpoikani ruttoh kašvo.
Molommin puolin oli kuušie.
Tuatto terväh uvvessah nai.
Projektissa on muutoma oša.
Se enin aigua viettäy vies.
- Kyllä, teksti oli vaikie.
Čomakse kerras buito tulet.
Magiet juustot Alasalmespäi
Heilä on lievie simptomija.
Niin ukko läksi rintamalla.
Matka kešti 6,2 kilometrie.
Valmistelu šiih jo alettih.
Še on noin 20 vuotta vanha.
Ka šuuren kalan hampahista.
Myö olemma niin kuin pereh.
Lapissa eletäh lappalaiset.
Minun mieles tulos on hyvä.
Tulien vuon projektu jatkuu.
Tukis da helmas valui vetty.
Sit aijas meni jo 47 vuottu!
Uuzis kentis roitah urnatgi.
Kaniikulat meile zavodittih.
Sen luadu rodih toine moine.
Kenbo kirjuttau pajotekstoi?
Yhty karjalankielizeh horah!
Konsertti alkau kello 14.00.
Se on suurembii suavutuksii.
-entolaboratourii -projektu.
Filmie kuvatah Petroskoissa.
Parahat perehet on ilmotettu
Kotišeutu on šyväimeššä
Mägrätjärves rodih sähkö
– Kilpailu pietäh 9.–16.
Lisyä tietuo luve täššä.
Ta näin oli joka päivä”.
Ližiä tieduo lövvät täs.
‒ Oi, läkkä sit kačommo!
Mänty šuojeli činkaštaki.
Ušein toin liäkkeitä iče.
– Kirja, onko tämä totta?
Ylähän varaittau käveltä.
Se on derevn’a, ven’akse.
Mänöy kotva, mänöy toini.
Ven’akse se on Jänišpole.
Tulkua käymäh Venehjärveh!
Kai den’gat mennäh ruadoh.
Jälgimäi tuli hyvä uudine.
Pyöräkkö opastuu liikkumah
Pereh piätti männä Uhtuoh.
– Lapšet ollah niin hyvie.
Kerkie oštua kirja ičellä!
Jalgumiäččypeldo on bokas.
Kiännymmö järilleh hieruh.
Niin miušta tuli yrittäjä.
Tie Jyškyjärveh on šulettu
Sit ruado menöy teriämbäh.
– A kuibo sit Rastavu meni?
Ilmai sidä ei rodie nimidä.
No melko hyvän šai koiraki.
Hänellä oli vain 53 vuotta.
Kunnebo teile puutui kävvä?
Spartak-stadionilla 21.–22.
Muamo oli käsistäh taitaja.
Eri kanšoja keräyty kruugah
Hänel on tärgei ruado mual.
– Suomen karjalazet olemma.
Iänisvepsäs on sana herema.
Hiän muhiu korvašta korvah:
Šuutkattah nimidä ei virka:
Meilä oli kakši komplektie.
Šanosin, jotta še on tauti.
Kui äijäl kuivettih rannat.
Verbit da adverbit” (1995).
Kaikkieštah tulou 30 tuntie.
Sie brihat enimytteh käydih.
Sidä sanotah Jumalan viekse.
Muamankieldy nygöi komiksois
I semmozii kyläbuaboloi oli.
Apuh tuli rahvahan viisahuš.
Kai ruavot myö ruammo yhtes.
Pellos ku järves pidi uidua.
Sanan luajindutabua on äijy.
Še ei ollun aivin tavallini.
Sidä istutettih akvariumoih.
Košen luo piti ajua autolla.
Vieljärves rodieu pajojoukko
Junija aina oli meilä apuna.
Kulukuun kierto još toiniki.
Mašinan ajai rubei kirgumah:
Kalageh avattih Vepsän tanaz
Se luadiu linnan čomembakse.
Midä pluanoi yhtistyksel on?
Ylen hyvä, ku tuli ekotaksi.
Voittajat šuahah palkintoja.
On nimilaudastu kahtu luaduu.
Roihgo sit uuttu ruadokohtua?
Kerras et ni arbua, mi se on!
Mies tuli sinne kvadrosiklal.
Aihies voit lugie ven'aksegi.
Misbo vie tahtozit kirjuttua?
Tuotehvalinta on hyvin levie.
Kusbo olet kieleh opastunnuh?
Ga se olis jo toine kerdomus.
Se oli karjalazien nouzuaigu.
Sanotah nengagi lembi nouzou.
Ga rahvas ollah tostu mieldy.
Ilmu: projektu, joukko, disku
Juhlaohjelmat ollah pitempie.
Kuldastu laduu ei umbua lumel
Rakkahuon musiikki -ohjelmua.
Vezi on sruasti kui ligahine.
Karjalazet puututah ARTE TV:h
Vieton piendykohtu on endine.
Kilvas on viizi nominatsiedu.
Ongo sinul karjalazii juurii?
Kohtalo ei ollun aina valosa.
Mi on paha jo ristikanzalegi.
Tervehys on kuldua kallehembi
– Šieläkö še muailma on?
Palkad makset’t’ii vähä.
Šiitä hyö piäštih kyläh.
Hil’l’akkazin da edehpäi.
Iče tuli järilleh meččäh.
Hyö kučutah häntä ukokši.
– Mie olen myöhäni lapši.
Naini šynty Liidekyläššä.
“Tarina” viey Vuokkiniemeh
Šieltä päin še aina tulou.
Tie ei keššä šuurta painuo
Mistä tuli tämmöni ajatuš?
Kaikil pidäy Priäžäh ajua.
I ot’ kaiken kieraz d’uoi.
“Korvakkahien” luo goistis
Hil’l’akkaizeh, no tuomah.
Tiälä ašen midijua pietäh.
“Sommelo” on parahimuolleh
Čärkällä ennein oli klubi.
Lienöykö še ollun ilmissä,
Hil’l’akkazin, rivi rivih.
– Kunnebo lähtet aptiekata.
Omas kyläs pidi eččie abuu.
Yhteheš oli 12700 kaččeluo!
Šeiččemen henkie on otettu.
Kuuši henkie on hyväkšytty.
–Musejo on rahvašta varoin.
Hyö valittih parahie töitä.
Še on miun mieleštä oikein.
Ampehešša esineh vaškiutuu.
Kaččokka tärkeimpie kohtie.
Pakaja karjalakši lapšillaš
Asie oli vain rahotukšešša.
Et novva liikundusiändölöi!
– Suuret passibot palkindos!
Ravintolan nimi šäilytettih.
Kerran Mikko mečästi hirven.
Šen nimekši tulou Oma Media.
Hyö oltih vuokkiniemiläiset.
Kellot kaunehešti čilaistih.
Hänellä on 15-vuotini poika.
Šen korkevuš on 2500 metrie.
Tämä kniigu on kaksikieline.
Sidä pietäh jo tostu kerdua.
Pedrunpäiväs ka se loppevuu.
Ei vai meil, vieljärveläzil.
Uuvvella lumpehen lehelläkö?
Oli äijän huolie ta touhuja.
starinoičči muasteri Andrei.
Kaheksa kniigua piäzöy ilmah
Uudizii Nuožarven kyläkunnas
Sosnoučča vietti lemijuhluah
Tänä vuotena ideja toteuttu.
Kondroi ven’akse on Kondrat.
Se ičepäinneh tuli moizekse.
Jekaterinan tuatto oli kupču.
Sie pietäh huondesniveldysty.
Toinah hyö ollah jo kuolluot.
Mie olen šyntyn vuotena 1932.
Sil igiä on jo vuozituhanzii.
Kursiloih kävyy 15-20 hengie.
A rahvas lugietah da kyzytäh.
Nyt hänen nimi on ikuistettu.
Se on meijän tazavallan viga.
Valitun kivi -musejo šuurenou
Karjalazet maltettihgi čometa
Jatkuopastundas pidäy maksua.
Mollembat kohtat oldas hyvät.
Työ oletto Suomen karjalazii.
Programmu kestäy 30 minuttua.
Da sehäi oli karjalan kieldy.
Yhty karjalan kielen nedälih!
Puutu, mujeh, šuuri ta pieni!
Niin läksi Skokku muailmalla.
Sanotah: ei ole kunne lähtie.
Rodih ottua suomen kielespäi.
Karppane Mihhei; Kiimasjärvi.
Pruasniekka jatku šuovattana.
Yhty vai liivua kaiken kezän.
Yhtyö pidoloih voibi ilmazeh.
Tulipalojen pinta-ala kašvau.
Minä piirustin luonnon kuvan.
Aptiekku Vieljärves salvattih
Kaikki oli niin kuin tovellah.
Niise Tursas on mukava haltie.
Rahvahan vuitti on 50 tuhattu.
Iivanankylys opi lembie nostua
Ongo sinul vaigevuksii ruavos?
Vies olijat parretgi hapattih.
Projektas oli kaksi ruadoalua.
Blogi koostuu kolmesta osasta.
Kaikki potilahat on erottettu.
ta 10. luokkien koululaisilla.
Nimel ollah saamelazet juuret.
Suadihgi kaikenjyttymii kivii.
Tuntehet ollah unohtumattomie.
Kuolematoi polku tauste online
Labjal suomimmo tropinkat kai.
Kenenke vie se puuttuu ruadua?
Kaikki palvelut ollah ilmasie.
– Täššä näkyy kirjutuš!
Miun kyläššä ei niked’ä.
F’odor oli šeiččementenä.
– Etkö tiijä tätä juttuo?
Šehän jiäy koko elämäkši.
Täštä on tärkietä tietyä.
“Armas talo” armahas kyläs
Meččypočči on karjuelätti.
— Ämmöni oli hyvä kertoja.
Šäilykkäh kanšallini šana!
– Pakkani eläy pohjosešša.
– Sinun sugunimi on Mäkelä.
Enämbiä hyö ei käydy sinne.
Lisyä luve Oma Mua -leheššä
Šielä še on muistomerkkinä.
– Kuoppa oli talon pihašša.
Čärkkä on Vuokkiniemen oša.
Ga mečästettih Piksel’uagi!
Toini kylä meilä oli Uškila.
Tervakši otetah vain mäntyö.
Tulou lehmä vaštah ta kyšyy:
Etnopuusto Priäžäs on avattu
Järvethäi talvel ollah jiäs.
Hyvä ristitty kylän čomendau
Ruavot aletah jo šulakuušša.
Öntästyskivet vietäh hairieh
Lumpehet äijälti tuokšuttih.
– Kilbu pidi olla kevätkuus.
Šitä piettih Roštuon aikana.
Plotin oli nostettu ylähäkš.
Kilpailušša on viisi šarjua.
Media on kanšainvälini šana.
Karjalašša juhlitah Roštuota
Petroskoih kerävyy kai Ven’a
— Meillä on oma nettikauppa.
Buat’ušku virui magavosijas.
Kuuntelijat tykätäh opaštuo.
– Se sežo liittyy istourieh.
Tyytyväisekši jiätih kaikki.
Yritä šieki luatie oma kukla!
Äijiä jygiembi on ruadivonke.
Ongo kylän välil eruo vai ei?
Savolažuosgi on karjalažuttu.
Mie ajattelen, jotta tykätäh.
– Kusbo opastuit piirustamah?
Muga rodieu kogo Ven’an mual.
Minä en, minä vagavaine olin.
Ka tytöllä ei ollun valintua.
Šielä elettih Pakkasen pojat.
Sidä kabrastettih kogo kyläl.
Šitpiäi oli luadittu ruuslad.
Ehti kaččuo suomelastu kinuo!
Heleväl iänel Lumiukko sanoi:
Sagarvon rungu pädöy uidajes.
Mie tikutin šiula taikašukat.
Palanou ruskei silmy – seizo!
Pidäy kuito omas ičes allata.
Sil tytöl lembi nägyy silmis.
Karjalašša rakennetah kouluja
Mari polgi kynnykses piäliči.
Juuriltah hiän on lyydiläini.
Sit tahtozin löydiä bunukkoi.
Uuši koulu rakennetah Kemissä
Toiči neidizenke lähti muamo.
Erot ilmetäh pikku šeikoissa.
A miula oli luajempi tehtävä.
Sinun aktivižuol ei ole rajoi.
Joga kerdua häi rounoku kuoli.
Mimmosie ollah pohjoset värit?
Školas on kaksitostu kluassua.
Sen tulokset ollah jo nägyvis.
Pillua järvel azutah rahvasgi.
Yksin vuarojen kera: oša kaksi
Hiilavan piiruan saimmo syvvä.
Moine oli hänel kirzusumkaine.
Hänen pereh pandih kulakoikse.
Ne nopeuvutah koronatestaušta.
Mindäh disku sai moizen nimen?
Uuzi fotokohtu rodih Nuožarves
Terväh loppiettihes kai kalat.
Sil lehtyöt ollah kui havuzet.
Perehet ollah vailla ohjaušta.
Mibo on kylä da mibo on hieru?
Kui puaksuh kävyt roindumuale?
Vot moizet mustelendat jiädih.
Liijakse igävy rodih se matku.
Mulloi niidy rodih vie enämbi.
Näin alko tiijollini toiminta.
Miesty miellytti čoma neidine.
Muštatunturi on kaitani harju.
Koški on kaunis luonnon helmi.
Suuri hieru on da suurel mäel.
Elaigua Vienan kylis 1860-luvul
Joga kivyt on kuolluh saldattu.
muheloittau Galina Jevdokimova.
Voinumustomerkis oli 141 nimie.
Kui net todevutah korona-aigua?
Murmanskissa olin monta kertua.
Kilvan voittajat suajah lahjat.
Konzubo sinus rodih karjalaine?
Oldihgo net matkat ruadomatkoi?
Hierus olis juuri samah luaduh.
Pagizettogo karjalakse omienke?
Mieleh ainos tulou buaban pagin
Vottovuaral rodieu vizit-keskus
Kaskesniemes on uuzi veziporras
Karjalan kielen urokku Moskovas
Minul oli tavalline lapsusaigu.
Se oppiu vagavah rippuo kieles.
Tule opastumah karjalan kieldy!
Net ezinehet oldih Kuttujevien.
Jallat rizinkengis livestyttih.
Filmie šuau kaččuo täššä.
– Še kašvau ihan šilmissä.
“Oma Mua” – rahvahan lehti
Ruškiešliäppä aštu pirttih.
Ämmön ovi ei ollun čäpissä.
Tolmačušša šiitä tiijettih.
– Myö elvytämmä perintehie.
– Minä ylen äijäl tahtozin.
Šiitä vesi mäni loitommakši.
Miehet kuolth 35−50 ikäsinä.
Karjalasta kaheksan jäiččiä.
Šiinä hiän tutuštu Ruslanih.
Ämmöni oli taitaja keittäjä.
– Tiijustin sen mennyt kezäl.
Uuši vuosi on jo kynnykšellä.
– Melkein kaikki ollah uušie.
‒ Minä sen sijah hiiren sain!
Mitäpä myötih laukunkantajat?
Verkot järveh – kala stolalla
Älä vai kiirehtä omas ruavos!
Valmiuštila jatkuu Karjalašša
Ližiä tieduo voibi suaja täs.
Hiän kohta täyttäy 15 vuotta.
Häi kävelöy revinnyzis sovis.
Myö tykkyämmä omua kotimuata.
Meilä on avattu kakši ryhmyä.
Še tapahtu 2000-luvun alušša.
Täs on kaksi suurdu pl’ussua.
Ližiä tieduo voibi lugie täs.
St’opan astui junalpäi kodih.
Kuibo se on – olla nelländel?
Nykyjäh šiinä on 32 artistua.
Še näyttäy ihan tovelliselta.
Kezäl händy nähtih harvembah.
Alko Šuuri Isänmuallini šota.
Oma Media on meijän uuši media
Vanha kalmismua on kunnoššettu
Minä olin ainos heijän keskes.
Ne ennein niise oltih elävinä.
– Rodivuin da kazvoin Videleh.
On äijy pidoloi nuorih niškoi.
Šen korkevuš on yli 30 metrie.
Karhumägeh nostetah uuzi škola
Laplandia Market rodih lähembä
Voittajien luvettelošša ollah:
Voit uškuo tai olla uškomatta!
Kuklat niise tykätäh vorssuija
Nygöi vuotan bunukkoi kezäkse.
Ruadauhäi vaiku 16-17 mašinua.
On piälimäine srojumaterjualu.
Se roih mul’timediisanakniigu.
Tiijattögo työ, mi on lembi?..
Karjalan mečät jatketah palua.
Se parandau da lieččiy rungan.
Nykyjäh miula on 20 opaštujua.
: aktiivini ruato tuou tulokšie
Sanotah kylä dai sanotah hieru.
Vanhat kuoldii, kuoldii lapšet.
Häi rubei tutkimah omii juurii.
Pastos painoi läs viitty kiluo.
Hänel on oma internet-laukkugi.
Elätin nahku on maksankarvaine.
Mangan časounu on tuaste puhtas
Se uskalmo mamale oli täytetty.
Sinä kirjutat somes karjalakse.
Suomen saunu on piässyh UNESCOh
Neidizet luajittih ičel venkat.
Ennein ymmärrin, ka en paissun.
Pyörie stola alkau kello 10:00.
-projektin šuuri iltakonsertti.
Annil (tytön nimi) ristikanzal.
Taloloi nostetah voinan jälles.
Ezmäine miljard anttas heinkus.
Skokku-Skokuna läksi muailmalla
Oligo vaigei ruveta kirjuttamah?
Se painettih kirjuttajan varoih.
A Syndy on ennevahnalline jumal.
Hyvin aijankohtaine da paistavu.
Tulgua puaksumbah meile ottamah!
Irma Mullozel on moine sellitys:
Runopajoloin muailmua karjalakse
Vizakoivu on Pohjazen tozi ihme.
Net oldin 1937 vuonnu ammutut...
Leo Lankinen kuoli vuotena 1996.
Nyt kyyhkyset ollah keramiikkua.
Marafonu: kirjuta sana tverikse!
Karjalaisen oravakoiran temppuja
Kuuzen kokoroil pyzyi koin levo.
Mostu maiduo ostettih fermeroil.
Roza Vasiljevnalla on 82 vuotta.
Tulgua pajattamah da kuundelemah
Petroskoil kuvattih taideilijoi.
Toimitukses ruatah vaiku naizet.
Pidi maltua kuunnella da paista.
Kuin kaikkien karjalaizien kera.
Kongresale on luajittu oma sivu.
Jokahisella kuklalla on oma iho.
Ground Zero -projektin rajoissa.
Se, kudai ei tahto avata silmii.
Videles rodih uuzi huogavopaikku
“Hete” tuli kanšanryhmäkši
A nyt šielä oli l’euto šiä.
Šuomen kielellä luve täššä.
Näin Tatʼtʼana läksi Šonkah.
– Priäžäh on loitton ajelta.
Sanou, “piän ruatutandakse”.
Oma kieli lämmittäy šyväintä
“Tykätähkö kuklat vorssuija?
Neiččyöt aina piettih vöitä.
Hiän smiettiy ta šiitä šanou:
– Kylä da kylä, hieru, hieru.
Še on tulen ta päiväsen väri.
Tahi ainaki opaššut kekšimäh.
“Haukkuu koiru: hau-hau-hau”.
Vai piän kiänäldi tuakse päi.
˗˗ Ajatuš šynty melko ammuin.
Kaikkieštah niitä on kahekšan.
– Meijän ruado on monipuoline.
Kylän oigei nimi on Änižpuoli.
Tuaš Skokku avuau šuuren šuuh.
Fil’mu kestäy 25-30 minuuttua.
Vain myö kun emmä šuata lukie.
Melan pivuš on 1,6–2,5 metrie.
Meitä autto monta volont’orie.
Vain unieko näytteli šilmissä?
Laukunkantajien jälkijä myöten
Vain kerron kaikešta peräkkäh.
Ta oma šeutu ilmentäy šalojah.
Toiči školaniekat tölmettihgi.
Olet rodužin Videlen kyläspäi.
Kyzytäh: “Ongo se sinun ruado?
Net pidäs kerätä heinykuussah.
Lapšilla ne tuotih äijän iluo.
Še kehitty ta tuli šuositukši.
– Olitko konzu sinä smuutannu?
Yökastieh kastettih käzipaikku.
Hyö oltih ruškeissa vuatteissa.
Kilpailuh otti ošua 50 ihmistä.
Tiedoitta ei metsälle lähtenyt.
Matalla meilä vaštah tuli joki.
Jygiesti menöy kielipezän azii.
Forumi yhisti kolme piäšuuntua.
Festivalih tuli äijän vierahie.
– Harjaituksii internetan kauti
– Kai nenet jo pakutah plitkat.
Oletgo jo hätken sidä ruadanuh?
Yöllä piti muata taivahan alla.
Vieljärveläzet urhoit palkittih
Jo piäl 20 vuvven elät Latvies.
Vieljärves kehitelläh matkailuu
Mie kašvoin karjalaisien kešen.
Kerrymmö talgohoh, konzu pidäy.
Sit lapset arvattih ‒ Lumiukko!
Košen korkeuš on yli 14 metrie.
– Ongo sinul karjalazii juurii?
Kaikis kallehin – ilmai annettu
Yhtyö Kvestah voitto täl sivul.
Sendäh gu hänel oli moine nero.
Vuokkiniemi täyttäy 402 vuotta.
Sidä pietäh 16.-22. kylmykuudu.
Karhumägeh nostetah suuri škola
Teijän mielet ollah ihan oigiet.
Minä tulin sportah ihan petties.
Šuojus roitah uvvet ruadokohtat!
Seesjärveh nostetah vezivoimalua
Voittajakse piäzi kolme tevostu.
Ga joga ruadoh pidäy olla neruo!
Ruaduo oli äijy da ylen jugiedu.
Oza on andanuh kätty kalastajil.
Yhtelläh puudu da tuhjuo sie on.
Kuuzahaine meile oligi čuvvonnu.
Kirjutatgo viestilöi karjalakse?
Paalamon juuret ollah Suojärvel.
Yhtelläh se andahes yleh harvah.
Muzei perustettih školan pertih.
Koški on luonnonkaunis ta ihana.
Koko Karjala liitty kielinetälih
Oma Media on monitašoni portali.
Käytettih ei vaiku vaiku runguo.
Täs sanakniigas ei ole ezikuvii.
Še oli vuuvven 2019 matan jatko.
Tutkimušruato on kirjan pohjana.
Kapsula suojeli kažii ualdolois.
Šuunnitteletko matkoja Karjalah?
Tuuksen kalmužim on pandu kundoh
Kuundeletgo da ellendätgo niidy?
Pagizet karjalakse oman poijanke.
Mi innostuttau sinun kirjutandah?
Kahtel saital puuttuhuu suat sen.
Rupesin ruatamah aikuhisien kera.
Kouluo varoin jo valittih paikka.
Disainerina on Susanna Parkkinen.
Vaikein tilanneh on Petroskoissa.
Karjalan mua on bohattu runoloil.
Sit meile on luajittu mustokirju.
Jekaterina on vuatimatoin ihmini.
Roihgo se sijoitettu internettah?
Kuibo se on muuttunuh aijan aloh?
Tavan mugah lapset elettih sovus.
Lehti-Iivan panou vastoi kudomah.
Ollahko ne hualeita, rauhallisie?
Tirpannengo oraskuun loppussah...
Häi lad’d’ai runon Gagarinas.
Vot i lieni Prokkol’an kylä”.
– Ongo mieldy myö eliä kyläs?
Toičči še oli kirouššananaki.
Nyt šiinä jatutah korjauštyöt.
“Oman Muan” kujo pandih kundoh
Vešši säilyy tiä monii vuozii.
“Lyydilaine kuulugu” on valmis
Tulou tytär – toizilleh pidäy.
Kotvan ajan piäštä Turjo šano:
Šitä toimittau Irina Kuz’mina.
Eliä vahnembien käskylöi myöte
– Še on epätavallini kilpailu.
“Kalevalan mua” yhisti taitoja
– Kirja, voit istuo kotasešša.
Anomukšie otetah vaštah 1.–21.
– Festivali avattih šuovattana.
Yhtelläh Mari jyrkäh kieldävyi.
Nuori mieš on taitaja puušeppä.
Syttynöy keldaine – ole valmis!
– Mustan, i munuu konzuliennöy.
Älä nikonzu ota ičelles liigua.
Šen jälkeh alko huvitušohjelma.
Päiväine čiritti huondespuoles.
Vie tänä keviän kai oli toizin.
Aptiekku meil pidäy ylen äijäl!
Signualupaččahii ei nävy pimies
Ošallistujilla on 25—80 vuotta.
Kešä on kyläpruasniekkojen aika
Šiih otti ošua kahekšan henkie.
Priäžän piiri on kylien aloveh.
Venäjän arktini aloveh šuurenou
Tänä vuotena še piettih online.
Koskie sidä ei sua, vai kaččuo.
Näin Anni tuli Rišton naisekši.
Apuo voit löytyä tatu-salonista.
– Kilvas oli viizi nominatsiedu.
Kezäl parvet ollah jo pienembät.
A myö niken emmo sidä maltannuh.
Yhtelläh minä olen tostu mieldy.
– Pajatan horas viijetty vuottu.
– Sanele omis karjalazis juuris.
A sie Mäin mägi on lopul hieruu.
Niih otti ošua yli 6000 ihmistä.
Lehen tekstijä piti latuo käsin.
Ruadohhäi pidi mennä huondeksel.
Anna se vardoiččou sinun pertii.
Heijäh yhtehini piirreh on väri.
Piksel’ale on vaiku puolivuottu.
– Mostu kummua enne jo ei olluh.
Mimmosie kylie šielä oli ennein?
päivinä Priozerskissa piettih 8.
– Pitky on, kolme kilometrii on.
Se on nenänsydii da sukkel kaži.
Kyykät šeisotah eri muotoloissa.
On rodužin Pohjazes Amerikaspäi.
– Viego kirjutti sinulles akkas?
Yksinäh, a siidä i perehen kera.
Yheksä kniigua on lapsih niškoi.
Ruato ei ollun helppo eikä nopie.
Se löydyy linnanhallindon saital.
Moizii miehii on Dmitrii Balašov.
Meil pajo eliä da ruadua avvuttau
Yhteh hautah panima kakši miinua.
Sit algavuu vuvven uuzi puoliško.
Opin vie sit midätahto kirjuttua.
Ne kiinitetäh erikoista huomijuo.
Mimmosie tapahukšie tulou mieleh?
Taipale-šana anto paikalla nimen.
Pienellä erolla voitti Jakovleva.
Igäine musto Konstantin Loginoval
Katrin harraštau taitotatuointie.
Še liittyy kaupunkin yleiskuavah.
Niitä Svetlana luati kallivoilla.
Viimeni juoni piäsiki kalenterih.
Nyt hajotettuo tienošua korjatah.
Ohjelma alkau šuovattana kahelta.
Lautojen pivuš niise on erilaini.
Kuspäi kuadovezih tulou fosforua?
Hyö varustettih uvvet ehoitukset.
Segi meil, lapsil, piäilonnu oli.
Niin šanottu tunkuon karjalaizet.
Terväh rodieu kohendettu toinegi.
Toini painoš niise loppuu ruttoh.
Šukat ruvettih painamah jaloissa.
Miula oli veikko ta kolme čikkuo.
Tatjana Pavlovna on viisaš naini.
Katerinan juuret ollah Suojärvel.
No häi meidy nikonzu ei laskenuh.
Mies pakui omas vehehespäi vedeh.
Šuojun paikannimet ollah vahnimii
Artista Anna Fominan muisselmista:
Anuksen piiri: muatalovus kehittyy
Sagarvon nahku on turbei da sumbu.
Da vie se defolt dostalin rodihes.
Molemmat tavat ollah ruattu hyvin.
On painettu kirjan 500 kappalehta.
Rajas poikki ajetah vaiku vagonat.
Kuibo Uuttu Vuottu vastata kalata!
Loma vienankarjalan kielen parissa
Joga kohtas voibi fotografiiruija.
Silloigi sanotah voittajien nimet.
Karielan tie -labirintti on avattu
Muga on suomen da karjalan kieles.
Luvendoloi voibi kuunnella online.
Miun vanhemmat ruattih kolhosissa.
Ongo sinul karjalastu paginkanzua?
Korona-tilanneh muuttuu koko ajan.
I ei ehtinyh halguo ottua, sordui.
Nykyjäh še on elämätöin kylä.
A toisena päivänä tuaš keität.
Hänellä on vepšäläisie juurie.
Tänä vuotena kevätkuun 14.–15.
– Karr-karr, terveh, Pyöräkkö!
– Tämä on muisselmien kokomuš.
– Niise mie šanon šiula, mäne!
Sendäh niidy pidäy hävittiä....
– Sendäh gu mäil suurel kazvau.
Ka piti kieltäytyö näytelmistä.
Sua kešbek Martsial’noih käydyy
– Mittumat vie liikundusiännöt?
Elimä yhtehiseššä korttierissa.
– En voi mustoittua ylen äijiä.
Lisyä luvekkua Oma Mua -leheššä
Vieljärvi čällävyy da typehtyy.
Šitä ne porot talvella šyyvväh.
Juo horšmačäijyö ta ole terveh!
Lippuloi voibi ostua jo tänäpäi.
Otimmo keral oman Piksel’-kažin.
Maura Häkki: “En ole suomelaine.
– Ei, minuu vahnembat ei työtty.
Šuurin oša esinehistä on puisie.
Sit myö kaikin kylyh käimmö vie.
– Sinä maltat paista karjalakse.
– Lounahan aika, Skokku hokšasi.
– Tuotko šie miula vuottajaiset?
Kurganalhäi on hänen mustopačas.
Hiän tiesi äijän vanhoja runoja.
Jiäkaruselli luajittih Tiikšissä
Ga kezäl on täyzi kylä rahvastu.
Rahvaš voidais diähä omii kylii.
Se on lievy, piduličču da järei.
Minä seizoin kassah hänen peräh.
– Teatteri aina kiinnošti milma.
Linnahgi ajajes vačču oli täyzi.
Uuši työ ei miellyttän Katrinie.
Hyö aijan myödäh karjalastuttih.
– Milma miellytti Tverin Karjala.
Tänävuon kilbah yhtyi 155 hengie.
Ta äkkie tuntu kalittojen tuokšu.
St’opan nikonzu muga ei ruadanuh.
Tulouko niin šanottu toini kauši?
Tuaste pitkäh kestäi ruado se on.
Pereh minul on suuri – 32 hengie.
Kilpailušša on viisi nominatijuo:
Karjalan kieli – digitalikielekse
Vai kois sidä pagizimmo keskenäh.
“Loimolas vai pajatamma karjalua.
– Minul ei ole karjalazii juurii.
Šillä aikua lehet annettih mehuo.
Da tahtotah ozuttua kinon Ven’al.
…Liennego se oli heinykuun allus?
Šiitä pojan muamo toi ne musejoh.
Sanozin kohtembi – valdivollizen.
Huvitušalalla niise on muutokšie.
Omas unis Ol’ga saneli muamalleh.
– Kuibo puaksumbah teile sanotah?
Mielevy tyttö opastui mielihyväl.
Omua pajuo čomembua nimidä ei ole
Mugai rodih, muheloitti L’udmila.
Käit väzyttih da selgy oli kibei.
Ekolougien suvaiččijat Petroskois
Kuibo nygöi elät da ruat Latvies?
Ohjuajakši tulin ihan šattumalta.
Toista elämyä lahjottaja muasteri
Päiväine seizou korgiel taivahal.
-projektin johtaja Ol’ga Vlasova.
Piirin väki-luku on 6489 ihmistä.
A ennehäi Rastavua pyhiä piettih.
Vastattihgo hyö Uuttu Vuottu yöl?
Kyzymykset ollah kebjiet ellendiä.
Rudolf Toivonen šiirty tuonilmasih
Šen voittajien nimet on ilmotettu.
Ammattii myö naine on kondiitteru.
Kaikile kerdomus rodih mieldy myö.
Škola rodieu valmis tuliel vuvvel.
Pajattajat kižattih da pajatettih.
Karjalan nellä musejuo uuvvissetah
Pajatettanehgo naizet, en tiijä...
Delfin da Rusalka Nuožarven rannas
Sih pidäy suurembua valdivon abuu.
Oletgo iče luadinuh kazvisanastuo?
Taipalen talo otti vaštah vierahie
Sit myö luajimmo moizen projektan.
Kaži pordahil viruu, rinnal hiiri.
Še on Naantalin huippupruasniekka.
Elätti hyvin liikkuu vies da mual.
Pizza VS šipainiekku: Mibo voitti?
Konsertti keräsi runojen ihailijie
Kuulu Myllärit-yhtyvehen musiikki.
Silloi kyläs eli paha tiedoniekku.
Tavan mugah sidä piettih sulakuus.
Se oli hänen tavalline paginluadu.
Mih nähte ollah sinun kirjutukset?
Pagizetgo hänenke karjalan kielel?
Sagarvon kohtu kestäy kaksi kuudu.
Sengi pohjannu on ristikanzan nimi.
Pido Karjalan Kielen Kois on avvoi.
Kohta kaikki puolat oltih puhtahat.
Joga talois oli neidisty da brihua.
Sen lahtet kuivetah da heinoitutah.
Pahakse mielekse voinu tuli keskeh.
Kirjutekset kuvih panet karjalakse.
Kohta kappalehet tullah Petroskoih.
Oligo se huaveh vai oza nenga vedi?
Naizes rodih miehien sovan ombelii.
Sil ollah pienet keldazet kukkazet.
Oma Mua -lehti: istorijan 30 vuotta
Vuuvven 2020 laureatit on ilmotettu
Vie Tatjana on nerokas fotokuvuaju!
Kulleh nostettih lembie ennevahnas?
Milbo se eruou toizis sanakniigois?
Parahat projektat suajah palkindot.
Lehmä šai pal’l’ahan hännän.
– tiettäväine, mul’tfil’mat.
– Muailmašša on äijän lapšie.
Šiitä ni kerromma esitykšeššä.
– Ei ole kuin pal’l’ahie vain.
– Meilä on äijän šuunnitelmie.
A häi sanou: “En sano nimidä”.
– Porolla piäšöy vain Karjalah.
Maskoin pidämine on vältämätöi.
Myö rupiemma šitäki kehittämäh.
Rahvaš piti ruvetušta riähkänä.
– Hoi St’opanaine, sinägo olet.
Kolme vuotta keštänyt puoluššuš
– Tämä ei ole yksityisnäyttely.
I minul se lähti hil’l’akkazin.
Venäjän joukošša on 23 ihmistä.
– Onnittelen runolaulun yštävie.
Šaneluo pietäh online muuvvošša.
Lindu ”Kielen kirjan” simvolannu
Teijän huogavundu – meijän ruado
Čikko ruato opaštajana koulušša.
Šielä miinoja oli joka paikašša.
Tulou paista died’oine ven’akse.
Lisäkši koulušša oli kielikerho.
— Tämä pidi muuttua da kohendua.
Mil yksi puu on “parembi” tostu?
Piähenkilö on tavallini šotilaš.
Suau nähä, konza sinne piäzemmä.
Šan’a vaste täytti kaksi vuottu.
Folkloriyhtyveheššä on 34 lašta.
Erähičči ečin sanua sanakniigas.
Četvert’ meil oli viiž butilkad.
Tänävuon ei ole fil’moi lapsile.
– Mäil olemmo, vot i Suuri Mägi.
Hiän juštih oli lomalla Nisašša.
Ozakse, myö ehtimmö tavata kažin.
Tytit opastetah kižuamah gr’uuhah
Tämä karjalaine mies eli Tiikšis.
Mene keriämäh hormua kuival siäl.
Karjalašša on pijätetty maskitila
Palvelukšen hinta on 200 rupl’ua.
Šitä voipi esittyä eri paikoissa.
Karjalan kieldy nägövih piälinnas
Ottele liče da n’uustalda hormat.
Harvinazet elätit ei sua meččuija
Kuatah leppiä – madaldutah jovet.
Šiihi viisaš harakka kekši runon:
Mimmosie tarinoja šäilyttäy kivi?
Polkupyörä sosialiruatajan avukši
Vuoron joka vaihe keštäy netälin.
Uušie projektija Karjalan hyväkši
Keh niškoi on azuttu tämä kniigu?
– Tavan mugah mieldykiinnittäjen.
Muga sanat jiäjäh mieleh parahite.
Midä musteli Karjalah näh tuattas?
Hyviä mieldy suat žiivatoin keskes
Artistoina oltih Jessoilan eläjät.
Se on tozi – net maltetah vallita.
Tulien vuon se täyttäy 300 vuottu.
Panka pistehet A-kirjaimen piällä!
Kantatuattojen kieli ei šua šammuo
Runojen vuosi on loppun Karjalašša
Ylen äijy požuarua enne oli meile.
Dai minuu kučuttih kodvazen peräs.
Heinis lähtöy mehu da se mustenou.
Tekstit vaihellah eri esittäjillä.
Vastavustu täh kyzymykseh on äijy.
Juokšuh ošallistu kymmenen henkie.
Äijygo igiä vois olla hieru-sanal?
Hänen lembi buito korgeile lendäy.
Martsial’noih vuotetah matkustajii
Šen innoštajana on Galina Hanenko.
Ližiä lugekkua Omas Muas 1.07.2020
Viola Valentinovnan muisto šäilyy.
Pitkäsrannas on löytty raudurudua.
Omašta kotirannašta on kaiken alku
Piätin heittiä lehtimiehen ruavon.
Net ei voija eliä meijän alovehel.
Paiči sidä miehel on oma biznessu.
Annammogo myö loppussah sammuo sil?
Čomenda ikkun saldatoin kunnivokse!
Miula šemmosena paikkana on vuarat.
Petroskoi ottau vaštah Voiton junan
Puaksuh iče annan ideidy rahvahale.
Niin šynty Karielan koivune -kuoro.
Nygöi uuzis tilois azetah remontua.
Kirikön ylbevyksenny ollah obrazat.
Otin niidä laihinah bibliotiekasta.
Vottovuara šuojeltih ainutluatusena
Hänet voipi tavata hiihtopaikoissa.
Ga ei kaikkii taimenii voibi myvvä.
Huabupuu on pehmei, terväh turbuou.
Konzubo olet libunuh sih da mindäh?
Nämmi kortiloi rodieu nelli luaduu.
Minä ainos tahtoin opastuo kudomah.
Omua pajuo sulavembua nimidä ei ole
Kilpailun finalie piettih Permissä.
Toizii nimii on jygiembi sellittiä.
Ivanovan Karjalaini kyly -kirjašta.
Sen kauti veriät muailmat avavutah.
Enzimäzekse luven literatuurusivuu.
Suusanan jo et kohenda, etgo peitä.
Kai lehmät siirrettih karantiinale.
Vikse rahvastu, lastu sie äijy oli.
Kusbo da kui olet opastunnuh kieleh?
Teatroin ohjuajat suajah uuttu neruo
Kus olet opastunnuh karjalan kieleh?
Lehen taitto alko Linotip-konehelta.
Matat Karjalah kuulutah miun ruatoh.
Vessel on yhtes ruadua dai huogavuo.
Opastunduvuozi algavuu endizeh tabah
Filmin ohjuajana on Aleksei Babenko.
Vierahanvarani Karjala ilman rajoja!
Tiijolline instituuttu meni evakkoh.
Miehet ta naiset kilpailtih erikseh.
Karjalan kudojat ozutetah omua neruo
Kooperatiivah kuuluu kuuzi fermerua.
Aigu meni, buaban askelet hillettih.
Tie kohendetah federuallizih varoih.
Minun mustamal tulit sinne vellenke.
Muamo on dai pohjaskarjalasta suguo.
Muga i mie opassuin karjalan kieleh.
Niidy Karjalas on viizikymmen viizi.
“Karjala” tarviččou tanššijie
“VALGO” on herättän perinnehtä
Šiitä vöitä alettih värjyämäh.
“Oman Muan” kujo nygöi nägövis
“Oma Mua” – tozi rahvahan lehti
– Hänellyö kedä vai ei käynnyh.
Mitä šieltä vain ei šua löytyä?
Šentäh häntä kučuttih Kirjakši.
Myö suvaiče emmä tyhjiä torua.”
“Ukko, kerro vielä!” kyšy Anni.
– Oi, sidä piettih täytty vägie!
– Miksi šiula on noin šuuri šuu?
– Še on niin miellyttävä uutini!
Myö köyhästi elimmö, lastu äijy.
Haukkašuaren perintyö šäilytetäh
“Sateenkari” on Sohjanan ylpeyš.
Erähien nimii tietäh kogo Ven’al.
Hiän ojenti miula kiärön ta šano:
– Tämä on makrofiittu, vezikazvi.
Kešäkuun puolivälissä Kantele-GO!
Dai Mihail Greben’ov Čoppilaspäi:
Nykyjäh šiinä opaštuu 149 henkie.
Värihyökkäyš -projektin rajoissa.
– En vielä tiijä, tulouko jatkuo.
Šen avulla lukijien miärä kašvau.
— Tuli aika ta miun elämä muuttu.
– Muailmah on pitkä, pitkä matka.
Vuuvvešta vuoteh niitä on enemmän.
Hormu suvaiččou ristikanzan kätty.
Kova pakkani ei pölättän peluajie.
Minä jo enämbän 50 hurstii kuvoin.
Ottau kirjazet da lähtöy järilleh.
Millä voin, šillä rupien auttamah.
Karjalan kielen netälin yllätykšie
Jänöin keskes jo eläygi dinozauru.
Marjojen poimintakauši on miärätty
Enämbi, piäl suan vuvven on nämil.
Se nägi päivänvalgien 1994 vuvvel.
Tänävuon Oma Mua täytti 30 vuottu.
Mustomerki kohendettih tänä kezän.
Karjalakši rahvahan kera pakajat”.
Karjalašta kerätäh parahie juttuja
Samovuara šäilyttäy muan istorijua
Kerran eräš naini šano Katrinilla:
– Linnas eliä nikonzu en tahtonuh.
Pidäy lähtie järvirandah kuitahto.
Myödävänny on kai lumikukan mehuu!
Karjalašša vietetäh naisien forumi
Uuši reissu Kižin šuarella on auki
Nyt talo on kyläkunnan omaisuošša.
Kyzyy, myö emmo tiijä nämii nimii.
– Enzimäine kyzymys on kummalline.
Ka tämä on jo ihan toini kertomuš.
Karjalas ruvetah uvvistamah meččiä
Sähkölangat yhtistetäh 15 taloidu.
Taivahašša viuhkettih lentokonehet.
Monet iče lähetettih miula lauluja.
Rakentamistyöt aletah enši vuotena.
Tiettäväine, jogahizel on oma nimi.
Jyvyälakši oli kaikin pahin paikka.
Ondarveläzet puolistetah Unusjärvie
Šuomešta Pietari toi Marija-naisen.
kyzyy ostai Suomen tavaroin myöjäl.
– Oldihgo Pakkasukko da Lumineidoi?
Ongo sit kylän da hierun välil ero?
Kyly vastattah, kui talo lehmättäh.
Valmistelutyöt ollah loppušuoralla.
Sen tunnet joga kevätty duuhuu myö.
Vienan henki šäilyy muuttomattomana
Mari oli tagaveriäl heinii šelomas.
Kuletušvälinehie niise uuvvissetah.
Čalnan halličuksen taloi on palamas
Lehti valmissettih kerta netälissä.
Veškelys: Enzimäzeh kluassah kolmei
Palkindon suurus on 50 000 rubl’ua.
Sidä myöte voibi varuamattah astuo.
Vottovuara jiäy tašavallan omaisuoh
Oigieh sanuo, niidy on vai se-tämä.
Še kiinitti arvoštelijien huomijuo.
Hiän ei avua juonen kaikkie šaloja.
Še on kirjutettu karjalan kielellä.
– Rippuu sit, kelle andazin nevvon.
Blogissa on šuunniteltu kolme ošua.
Kaikki palvelut voi šuaha makšutta.
Vienan henki šäilyy muuttumattomana
Kaikkieštah myö luatima 61 kylttie.
Šuojus musteltih voinalpäi tulluzii
Sinnesäh meijän dielot ollah pahat.
Kolorado-štuatas on kummalline siä.
Tuaš oli valkie, näky tie tai puut.
‒ Mama, ga konzubo tulou lumitalvi?
Fermeri tahtou kašvattua manšikkua.
tuiskukuuta piettih kyykkäkilpailut.
Korvis lähti veri da moine keldaine.
Kohendetus aitas rodieu kylän muzei.
A vot kaži, anna se tabailou hiirii.
Ga olemine hätkestyi kui pandemiigi.
Mie arvelen, jotta muailma on šuuri!
Skokku hytrötti lumpehen lehen alla.
Kirjan luatimiseh mäni kolme vuotta.
Paha duuhu, kala syvves nenäh tulou.
Še on puuarhitektuurin muistomerkki.
Lapset niken ei suvaija syvvä kalua!
Kaikil sizäreksil on korgei opastus.
Kylä on suurembi, hieru on pienembi.
Komarovan hyvyös pereh kesti voinan.
Rautatieašeman rekonstruointi jatkuu
Se oli ylen suuri päivy kogo mieros.
Tie kotiin -kirjan toisen painokšen.
Niijen luatijat šuahah muistolahjat.
Hyö ainos ollah valmehet tulla abuh.
Täh aigassah vai opastun da opastun.
Karjalan paikannimilöi yhteh kniigah
Vezistön ekosistiemu on rikkovunnuh.
Romani ilmešty 150 vuotta takaperin.
On algavunnuh Karjalan kielen nedäli
Se sežo roih sijoitettu internettah.
Mediaoopperua näytettih vain kerran.
Etnoleiri on tarkotettu 40 henkellä.
Sygyzyl kerätyt tulokset pidi jagua.
Kursit algajih niškoi ollah ilmazet.
Arhiivas löydyigi Melanjan fotokuva.
Oksanua miellyttäy ruadua lapsienke:
Festivuali pietäh 10.00-16.00 aigah.
Oligo mitah tietty ideju sih niškoi?
Asientuntijan antama tieto huolettau:
Karjalan kielen kohtalo Tverin mualla
Lapset alevuttih, ruvettih vuottamah.
Komissii kannatti taritut ehoitukset.
Aijan mendyy pereh osti puolen kodii.
Kilpailu piettih Kantele Goes Global!
Happovuaras oli oma mruamorukarjeeru.
Roindumuan paikannimet ollah tuttavat
Laukunkantajien tuntomattomie polkuja
Voimmo kaunistua Anuksen linnua yhtes
Kudai on kallehembi da vuotettavembi?
Monis heis vois kirjuttua oma kniigu.
talvikuuta piettih PRO DOBRO -forumi.
Pitky kino rodieu valmis jo sulakuul.
Kielikilpailun voittajat on ilmotettu
Kai minun omat paistih enne karjalua.
Tahtoin juuri livvinkarjalan kursale!
Karjalazien ozua pienen brihan silmin
Tulin Kalinin-kaupunkih vuotena 1986.
Karjalah tuli tovellini lumisa talvi.
Uuzi kieliala andau uvvet terminatgi.
Omienke pagizemma suomie da karjalua.
Muite meilegi kois keitettiih huttuu.
Karjalan rintaman musejo avasi ovijah
Yödä myö olima pos’s’olkašša.
Ka ieššä on vielä äijän työtä!
Nykyjäh ryhmän nimi on “Virži”.
– Sendäh ku täs on Matkači-kylä.
Ammatti, kummaista pitäy “läsie”
Lisäkši kieltäytymä näytelmistä.
Mistä löyvämmä niin äijän lihua?
Tämä on paraš palkinto työštäni.
Kalastuskolhouzu “Zar’a Severa”.
Skokku röhähtäy lisyä ta vaštuau:
– Jäi, vain ei varšin näin hyvie.
– Oletgo käynnyh Ven’an Karjalah?
Etnopuusto Priäžän kylän keskučas
Uuvven reitin nimi on “Rautašuo”.
Nägyy vastalpäi, Kukšemägi nägyy.
Puššija pitäy ajottain kiännellä.
Storož vie pidi viinad myödäväkš.
Ättä tarkoittau kaikkie pyöryžiä.
– Vot on kummua, vastai Pyöräkkö.
– Olen roinnuhes Vieljärven kyläh.
Ol’ga Il’uha sai korgien arvonimen
Kalevalan piiri šai uuvven yštävän
– Kai vuvvet jiädih ijäkse mieleh.
Šanelu on kirjutettu keškikentällä
Minä ylen äijäl suvaičen Karjalua.
Ol’a läksi opaštumah vuotena 1928.
Nygöi enimät käytetäh Internettua.
A vot, niin oli šuu täyši itikkyä!
Kaikkii fil’moi suau kaččuo ilmai.
Riiko Kettusešta tuli šen piämieš.
Mal’l’astu piettih obrazoin tagan.
Tämä voi olla moine kiännöslaihin.
Päivän aloh pietäh viizi konsertua.
Meigävelli näemmö kinon internetas.
– Yheksä kuudu minuu ei olluh kois.
Nyt karjalaini mieš on eläkkehellä.
Meijän mual ei tietä hindua lepäle.
Nämmä konteinerat ollah erivärizet.
Mintäh sorokašša piti olla kirjoja?
Midä eruo on hierun da kylän välil?
Peše pois še, mi peittäy kauhenutta
– Se on nelläntostu rovun yhtistys!
Itkie šuatettih šuurin ošin naiset.
Häi hyväl mielel tuaste tuli tänne.
Ylägien čupul sie, Ylägii loppehes.
Ovi ei ole čäpissä, juohatti hukka.
Vuonnisešša rakennettih kylän lava.
Kaikki enši-illat ollah yllättävie.
Ka aijalla ei ollun Fil’kan häkkie.
Oli aika kačahtua paššuajua rantua.
Toizet tässäh ollah ajonevvon ečos.
Ka šiih kaččomatta ruato tuou iluo.
— Olen vuottan kirjua kakši vuotta.
Kaččuo omat hyvät da kibiet kohtat.
Äijät työnnettih videohyvittelytgi.
Kanšainvälistä Kantele Goes Global!
Ondrei-räppäilijän jalloil suattai.
Rahvas annettih vieššilöi da sobii.
Šemmoista tunnušta pietäh korkiena.
Kodissah Mari kastui läbi märräkse.
Kalevalan ošakunta valičči johtajan
Kodih piästettih jo huondeshämäris.
– Oma Media on šuatavilla kaikilla.
Kyykkä-peli kehittyy Kontupohjašša.
Kaikki oli järješšetty kuin ennein.
Pitäy uškuo tai niät monta muutaki.
Aihiešta voit lukie niise šuomekši.
Osmo Borodkinin hauta on kunnoššettu
Luondo sil aigua kukkiu tävvel väil.
Toinah kirjuttazit karjalan kielel”.
Meil on pieni joukko – nelli hengie.
Kyläkunnan kukkarohäi ei ole turbei.
Kebjieh ei mennyh nimidä täs ruavos.
Hiän konšana ei sualiuvu, ei kajehi.
Šuosittuja ollah muatalouštuottehet.
COVID-19: Uuvvet testikeinot käyttöh
Koiru käski kažil vardoija sualistu.
Šilloin 99% karjalaisie eli kylissä.
Mindäh, konzu da kelle tuli piäh se?
Etušijalla on elintarvikehyritykšet.
Sinähäi et karjalazennu ainos olluh.
– Lippuloi on kaikkiedah 1000 palua.
Sen luadijannu on Boris Kudr’avtsev.
Šamah aikan piettih Piiterin päivie.
Kižin muzei avattih turistoih niškoi
No rahvaš työnnettii kaikki evakkoh.
Mindähbo sit Mägie sanotah hierukse?
Šen johtajakši tuli Anisja Denisova.
Vieljärveläzet tuldih hyvih tuloksih
– Tahtozin sanuo, gu etto ole yksin.
Kilo kartohkua maksau 25-30 rubl’ua.
Elettih varaisuošša, kaikkie riitti.
Yhty sinägi karjalan kielen nedälih!
A hänellyö sih aigah ostajat tuldih.
Tietä korjatah šuunnitelmie rutompah
Kantele-yhtyveh on täyttän 85 vuotta
Myö sanommo sidä sanastokniigazekse.
Kenty rodieu Drevl’anka-mikropiiris.
Kilpailuh oli työnnetty 17 anomušta.
Vuotena 1952 hänet kučuttih Kenttih.
Kaikkieštah meilä oli 10 oppituntie.
Tiesithän, jotta še on vaikie ruato.
Net, tiettäväine, kalastetah rannas.
Kuduas čuras meijän rajonua, kaikis.
– Marija, teil oli aiga pitky matku.
Kangaspuut ollah tiä uudeh vuodessah.
Perehet tarvitah tukie ta kannatušta.
Julija Kuikka on anšijoitunut artista
Hänel tuli mieleh azuo se tossu vuon.
En minä livvinkarjalua vallinnuh ole.
Vienan kylät taritah perinnehuartehie
Ga mašinal kerras kaikkiel et kergie.
Esittelyn keškipaikalla oltih kirjat.
Sanotah, ku Karjalas nimidä ei kazva.
Ga herema on väitetty peldo, kezando.
Uuzi škola roih valmis vuvvennu 2022.
Lapset kezoil kävves voijah sattavuo.
Sinnegi Galina lähti ruadamah ukonke.
Toine -sto-loppuine nimi on Kyylistö.
Koulu on tarkotettu 1100 opaštujalla.
Hyö jo valmistettih kaksi menolistua.
Piha-etikiettu matkustau Karjalua myö
Kukkii kylä -projektu on todevutettu.
Škola nostetah vuvven 2021 loppussah.
Tobjua kartohkua sežo vuottua ei pie.
Sit kirjutin Sorbolan kylän rahvahis.
Tutuštumini karjalan kirjakieleh alko
Diedöi lautal liipitti, buabo keitti.
Paistahgo hyögi bunukanke karjalakse?
Häi on kymmene vuottu minuu vahnembi.
Nygöi on jo kunnostettu 105 objektua.
Vaštahottokomiisi lopetti oman ruavon
Tulii konsertu pietäh 25. heinykuudu.
Lapsennu hänen nimi oli Edvard Gipsi.
Kuspäi sana hieru tuli livvin kieleh?
Pagizijal naizel on igävy istuo kois.
Merkičyksen puoles hieru arbaituttau.
Kižat piettih Itualies vuvvennu 1956.
Kuduas kielespäi sit tuli hieru-sana?
Nygöi vorottua rodih meile kai kolme.
Joka halukaš voipi ilmottautuo niihi.
Sil nedälil lapsii ei suannuh tundie!
Karjalan koulut avattih ovet lapšilla
Kalevalan ranta -dokumentin enši-ilta
Pandemija ei vaikeuttan työprosessie.
Piäjarmankka piettih 6. pakkaiskuuta.
Se erikoistuu kirjolohen käsittelyyn.
Kui azettua rahvahan muutto kylispäi?
Karjalah avatah kolme modellikirjastuo
Galinal rodih pienembi Gennadii-velli.
Muga pillizikse vierettele kai hormat.
Muamal da tuatal sit oli pahua mieldy.
Kandurahvahii vuottau aktiivine sygyzy
Anna se neidizen lembi korgiel kuuluu.
Linnan ylbevyksenny oli tinan valandu.
Karjalas ruvettih kazvattamah juomoidu
Iel on uuttu projektua da ruadomatkua.
Otettih minuu ofitsieran adjutantakse.
Pajata karjalakse saldatoin kunnivokse
Kai net ollah suurien laukkoin rinnal.
Muatalovus: Petroskois avavuu jarmanku
Abuh tuldihgi omat paikallizet rahvas.
On painettu oppikirjan 200 kappalehta.
Redutukkuloin keskes kazvettih tuhjot.
Oma Pajo -hora valmistau pajokogomustu
Instituutal on pitky kehityshistourii.
Kuunnelta pajuo voibi Oman Muan sivul.
Ammui se oli vunukkurukat, ylen ammui.
Karjalan Kielen Koin aktiivine ruadai.
Muissa tiloissa toimitah nyt studijot.
A mečänisännäštä elä hermoššu!
Šykyšyllä miärätäh urakoiččija.
Vereš “Taival” näki päivänvalon
Ruadakkah St’opan, midä maltau”…
– Olen rodužin Man’gan kyläspäi.
Vuotan käršimättömäšti painošta.
– Šama haraššuš yhistäy ihmisie.
Kiännämmä yheššä -projekti jatkuu
– Oletgo sinä tolkutoi, Pyöräkkö!
– Äijän vuottu ruavoit meččyalal.
– Iče olen Koštamukšešta kotosin.
Se meijän kieleh on höštö, höšte.
Niitähän pitäy valmistua kešällä.
Humahuš-festivali loppuu tänäpiänä
Aktivistien ryhmä ilmešty kešällä.
– Miksi šiula on noin šuuret kiät?
Sih näh priäžäläzil on oma pajogi.
Tänä vuotena aktijo pietäh 20.–26.
Tänä vuotena še täyttäy 95 vuotta.
Ovi ei ole čäpissä, juohatti ämmö.
“Kipinä” valmistautuu Uuteh vuoteh
Tuli meile, myö sanommo: “Ei ole”.
Juhlatilaisuot aletah jo tänäpiänä.
Tiijän, jotta šielä niitä vuotetah.
Projektin ideja šynty kešällä 2020.
Kerroin vain šiitä, missä iče olin.
Karjalazen kul’tuuran akkiloiččijat
Kalastajat val’l’astetah motokoirii
Omikronin huippu lähenöy Karjalašša
Turistija muanittau čukelluškeškuš.
Hiän on musiikin opaštaja koulušša.
“Periodikan” kniigat tuaste parahat
Sen periä liivua järves on jiässäh.
– Uuši kerho tulou leirin jatkokši.
Ruvekka yheššä tutkimah kotišeutuo!
Meijän matka kešti kymmenen päivyä.
– Miksi šiula on noin šuuret jalat?
Rajat kiini, Šuomi šalpasi viimesenä
Hänen annetut tiijot äijäl autettih.
Harvah konzu sagarvo eläy järvilöis.
Yhen puvun ompelomiseh mänöy netäli.
Mi vaikutti hänen ikäh ta tervehyöh?
Nygöi Jukka eččiy Georgien bunukkoi.
Dai sie nuorižo hyppi tules piäliči.
Nuori naini šanou iččieh Katriniksi.
Meitä oli 20 tyttyö ta nellä poikua.
Pahakse mielekse emmo löydänyh sidä.
Midä ruat vieljärveläzien lapsienke?
– Tulin ryhmäh kohtalon tahon mukah.
Vuokkiniemeššä alko Muikkufestivali.
Kezäfestivualii ei pietä kezäl 2020.
Heinät ei suvaija raudua – musta se.
Myö valiččima muasteri-opin muuvvon.
Koko matka keštäy noin kuuši tuntie.
Kyläläisien hommat ollah šamanmoiset
Ga yhtelläh yksi pedäi on jiännyh...
Haikol’an kylä: musejo taivahan alla
Sih pidäy korgiet da vägevät miehet.
Še on niin kuin veräjät niemimailla.
Kevyällä 1992 naini mäni pensijalla.
Luondo oli čoma, ga varaitti kaččuo.
– Nygöi kalua on sruasti suuh ottua.
Almanakka: "Taival" näki päivänvalon
Nygöi häi kieldävyi jatkamas ruaduo.
Keral molodoit otettih Piksel’-kaži.
Kakši autobuššie vuotetah 18. ta 21.
Kieli kehittyy, konzu sidä kehitetäh.
Kakši henkie kirjutti šaneluo online.
Petroskoissa avatah geriatrija-ošašto
Nämmä ollah internacionualizet sanat.
Net tullah jätevezien puhtastamospäi.
Lisyä tietuo Itä-Karjalan pakolaiset.
Luovailta oli omissettu častuškoilla.
Ta mie hänen kera pakasin karjalakši.
Hiän šiirty tuonilmasih vuotena 2016.
Deleguatoin mielii Kerähmön kynnyksel
Mari varatessah tuli lähembä ikkunua.
Midälienne sie pidi ajua, vai midäto.
Tilaisuš kiinnitti kävijien huomijuo.
Šemmoni ajan vietto šopiu Karjalalla.
EtnoPRO: tehokaš aloiteh kyšyy jatkuo
Pruasniekalla oli niise mitä opaštuo.
I vot sendäh nimidä meile ni sanonuh.
Harva, ken anto luatie ičelläh ruven.
Kumiokoški šijoutuu Vuonnisenjovella.
Nuožarven rannikko ainos vai čomenou.
Jiäkarusellin läpimitta on 20 metrie.
Kerran neičyt Ksenija mäni tualettih.
Ka aika otti oman, šelitetäh oppahat.
Horan johtajannu rodih Klara Stas’uk.
Meijän Karjalas hormua kazvau kylläl.
Konferenšši piettih online-muotosena.
Naisie kyšeltih, lyötih, kituutettih.
Ruatoja šuoritti Kuittisen kyläkunta.
Säilyttihgi kirikös partesnoit horat.
Keral Tatjana kučui Nadežda-tuttavan.
Vanhat konehet enšin tahottih myyvvä.
Toli Ivan Ivanič, toli meijän buaboi.
Karjalastuhäi eläy kaikkiel Karjalas.
– Sanelizitgo omis karjalazis juuris.
Mugai vastavuttih minun vahnembat täs.
Palkindojengat Nuožarven kunnostamizeh
Lapsel nygöi on nelli da puoli vuottu.
Kirjan luatimiseh mäni yli 1,5 vuotta.
Hos enzimäzet vastavukset on jo suadu.
Kuhaniemele avattih uuzi feršalipunktu
Hänen juohirihmah tedri oli puuttunuh.
Turjo ta Kirja matattih melko pitälti.
Aleksandra Punžina siirdyi tuonilmazih
Pitäy vain jotta puut oltais tervasie.
Školas rodieu nygyaigastu laitehistuo.
Voglojev luadi viizan da lähti Suomeh.
Mustoh jiädih Ondarven suuret uallot .
Sit sie rodieu kiätty francien kielel.
Musejon uartehista kerrotah karjalakši
Nyt še on Naantalin huippupruasniekka.
Miula tuli šuuri himo tulla yhtyveheh.
Pravoslavnoit juhlittih Roštuon uattuo
Nygöi livvin kieles ei ole sanua here.
Retropoujezdu tulou Karjalaspäi Suomeh
Ryhmän artista Tatjana Petrova kertou:
Šen alotti viime vuotena Kantele-talo.
Pienellä erolla voitti Anna Jakovleva.
Kalenterija luajitah tiluajien rahalla.
Sih syndyy yhtel aigua 1 100 opastujua.
Bumuagat poltammo, muut panemmo saruah.
Kogo vuvven se oli omas vakkazes orrel.
Paranda Karjalazien runoloin puistikko!
Runonlaulajilla omissettih muistomerkki
Kaikis pahin vezi on Ruizniemen lahtes.
Petroskoin Peski-hiekkurandu uvvistetah
Ta i mitein vois valita parahan kuklan?
Soittamah kandelehel opastettih online.
Minul ozuttihes, ku puutuin meribauhuh.
Ozavui, otettih ruadivoh toimittajannu.
Ongo muuttunuh kieli da rahvahan mieli?
Monella nuorella ei ollun ni 16 vuotta.
Karjal suau miljardoi kehitysprogrammah
Suomes kuulutah Yle uudizet karjalakse.
Ezimerkit ollah suomekse da karjalakse.
Dai palkat ollah endizenmoizet, pienet.
Sie sen kohendetah Voulogdan muasterit.
Toini on tarkotettu teatteristudijolla.
Mikko tuli rinnale da oijendi kellozet.
Musiikkie nauhotetah ammattimusikantit.
Enne net oldih Tatjana Matvejevan kois.
“Kipinä” avuau uušie šanauartehie
Šemmoset ne ollah – mečänisännät!
– Lapšet ruatah Kintahan kyläššä.
Puškin”, kerrottih Viena-šeurašša.
Lisäsima uuvven henkilön – kiššan.
Hiän vet luatiutu Ruškiešliäpäkši.
– Tänävuon riičitäh rakendustelat.
Poika ei pie kylän elämyä ikävänä.
Čena – runonlaulajien hävinnyt kylä
Koko pereh istuu ihan hil’l’asešti.
— Enzikse rokotetah vai liäkärilöi.
Še oli El’brus – korkie ta mahtava.
Midä sinulles merkiččöy karjalažus?
– Oli äijän kaikenmoista tapahušta.
Häm valuoi hä’lle četvertin viinad.
Suppailušta tuli šuosittu harraššuš
Hyö lähettih Šuomeh myömäh tavarua.
Derev’ankašša rakennetah uuši koulu
Musejon pitäjänä on Jurii Kob’akov.
Uuvvešša vuuvvešša še avuau oveh 4.
– Otitto matkah oman Piksel’-kažin.
Korjattuja teitä lisäytyy Karjalašša
— Kyläläzetgi ollah avvutettu meidy.
A mistäpä hiän luati virityštappija?
Tänä vuotena kylä täytti 440 vuotta.
Toiči poiga viändäy iče uuven sanan.
– Meil pidäy tiediä omua istouriedu.
Uuši harraššuš kokonah valtasi miut.
Še makšau noin 433 miljonie rupl’ua.
Violalla työ oli tärkeimpänä asiena.
D’ouhkinmägi Mägeh, hieru zavodihes.
Uušien koronarajotukšien mukah 4.–8.
Šuurin oša eläjistä oli karjalaisie.
Šuurin oša niistä koškou pinta-alua.
Musejošša on äijän tuttuja vehkehie.
Kunnoštima šen ta šiirtymä Karjalah.
Abuden’gat andoi Ven’an Kinon fondu.
– Šuaha tervua puušta ei ole vaikie.
– Kiinnoštauko šilma karjalan kieli?
Šielä piettih Ja-ja, Kemska Volost’!
Yhty rahvahanluguhpanoh “Periodikas”
– Hyö oldih kaikis iložimat kluasas.
23. oraškuuta on lyydiläisien päivä.
– Miksi šiula on noin šuuret korvat?
Priäžäh da Segežah avatah kinozualat
Ga minä ylen äijäl väzyin ajeluksis.
Mintäh kankahie värjättih mussikalla?
Karjalakši paistih miun ukko ta ämmö.
Veškelys: Karjalan kieli tuli nägövih
– Šuauko Runonlaulajien koulu jatkuo?
Niidy iänityksii toiččinah kuundelen.
Vaikeukših kaččomatta ruato tuou iluo
Kezäl kilbah tuodih ližiä relikviedy.
— Kaikkiedah školas opastuu 30 lastu.
Voitgo sinä iče kulleh täh vaikuttua?
Pakšummat kohat piti jyštyä kankilla.
Haikolʼan istorija keštäy 300 vuotta.
Hiän anto idejan, a mie šitä kehitin.
– Minä tahtoin luadie kinon rasizmas.
– Karjalan Kielen Kodi on hyvä potku.
-nimini oppikirja näki päivänvalkien.
Kirjan painošmiärä on 300 kappalehta.
— Kalipso-laitos lajittelou jättehet.
Dmitrii D’omin on šiirtyn tuonilmasih
Ne oltih hyvin järješšetty ta pietty.
Čukelluš järveh ta uinti kohti uutta!
Sagarvo liikkuu hämärin aigua da yöl.
– Kuibo olet puuttunuh žurnalistakse?
– On hyviä mieldy, ku rodih se disku.
I elä sanu nikelle”, starikale sanui.
Oša tapahtumista on online muuvvošša.
Tevoš oli kiännetty monella kielellä.
Yhtä starinua riitti kahekši illakši.
Minä vastain la olgah midägi kirjutan.
Hyö oltih tunnettuja runojen tietäjie.
Petroskoispäi Sočih huogehembal hinnal
Mistä meilä voijah kertuo paikannimet?
Voittajat oli valittu eri ikäryhmissä.
– Kois en ole kuulluh karjalan kieldy.
Kuušissa kašvo kukkasie ta karamellie.
Etgo tiijä, lumi ei kestä kois, sulau.
Klubiautot viijäh kulttuurie piirilöih
Kezä-Iivanan aigah on paras keskikezä.
Mitein šie tulit teatterin ohjuajakši?
Ližiä lugekkua Omas Muas 9. talvikuudu
Mi toisilla on romu, hänellä on uarreh
Tärgevimäs kohtas on Kalevala-eepossu.
Šuuret laulujuhlat šoijah Petroskoissa
Ne on šulkakuvot piän molommin puolin!
Kuibo sinä puutuit sinne da midä ruat?
Yhtehini summa on 46 miljonie rupl’ua.
Ammatiltah Natalijan mieš on inšeneri.
Ližiä lugekkua Omas Muas 4. kylmykuudu
Kaikin ruattih šopusašti ta poikkoseh.
Voin sanuo, ku nygöi lehti on čomembi.
Ohjuan niise venäläisen laulun kuoruo.
Nykymuajilmašša kaikki ruttoh muuttuu.
Sendäh valličin juuri sen ruadopaikan.
Ečin piätoimittajua Nezvitskii Mikkuo.
Tulimmo kodih, tuatto kirguu: “Kosmos!
Suaren tagan kalua pyydämäs on Sergei.
Fermeran käytös on 20 gektuarua muadu.
Ližiä lugekkua Omas Muas 21. ligakuudu
Ližiä lugekkua Omas Muas 10. tuhukuudu
Ruskeala uuvveštah täyventy musiikilla
Kuin puola ta karpalo tultih yštäviksi
Ka koronan takie tämä vuosi on vaikie.
– Kagrukiiselinke da kalakurniekoinke.
Kuttujevan taloi säilyttäy histouriedu
Mie olen hiihtän 12,5 kilometrin matan.
Vuotena 2010 painoš oli 700 kappalehta.
Piduo eri maguh karjalan kielen nedälil
Häi kuoli aijoi, kui minun vahnembatgi.
Duetti kučutah erilaisih festivaliloih.
Net ollah čomat da hoijetut joga aigua.
Hyö pandih alguh karjalaine etnogruafii
Muutokšet tullah voimah 1. tuiskukuuta.
Projektin toteuttamisen vauhti ei laše.
Projektu yhtistäy Karjalan neroniekkoi.
Projekti toteutetah 2022 vuoteh šuaten.
Uuzi kogemus kehittäy sotsiualistu alua
Niijen toteuttamini alkau enši vuotena.
Šen kirjuttajana on Valentina Saburova.
Ennein šuurena auttajana oli kanarvoki.
Luve runo Aleksandr Lukičan kunnivokse!
Muatušku sih aigah jo oli toizel ilmal.
Ielleh pidäy kunnostua huogavundukohtat
Huondeksel havaču aijombaite da ruadoh!
Evakos olles buabal pidi ruadua šahtas.
Toini muajilmanšota loppu vuotena 1945.
Paikka oli vielä kerran hyvin tutkittu.
Kniigoin prezentasies pietäh arbajazet.
Šen avajaisilla omissettih pruasniekka.
Tuntu, jotta še oli tovellini taistelu.
Karjalan vuuvven opaštajat on ilmotettu
Karjalan kulttuuritalot šuahah apurahua
Pahakse mieldy 30 on kirjutettu viärin.
Pilvi rupesi nakramah ta šiirty kylkeh.
Petroskoissa ruvetah toimimah ekoašemat
Karuselli pyöriy venehmouttorin avulla.
Sygyzyl jatketahgi pidiä kielikursiloi.
Subotkiekku pietäh huomei, 6 oraskuudu.
Uuttu pajostugu on ainos piäs haudumas.
Joga kerdua se oli vačanhapattai matku.
Uvves školas rodieu tilua 1100 lapsele.
Siidä opassuin eri kielih yliopissossa.
Niilöi ei ole rajoitettu eri alovehile.
Muga äijy pajuo on, muheloittau Julija.
Stanki-kyläs buabo sai vie nelli lastu.
Vieljärvel mustetah Paraskovja Ivanovua
Karjalan kieli koulou vai jiäbi hengih?
Mittumatbo ollah on Amierikan opastujat?
Toinah on himo kestahto erikseh sanelta?
Kaikin ruvetah hoitamah vanhoja ihmisie.
Horas ainos ruatah nerokkahat soittajat.
Ihmisen kera kaikenmoista voit tapahtuo.
Molodoit tuttavuttih Piiteris opastujes.
Tutkijat luajittih uuzi Karjalan atlassu
Taloin toine puoli nostettih 1950-luvul.
Toinah olet kirjutannuhgi lehteh silloi.
Kaikkiedah kilbah suadih 58 kilburuaduo.
Kois minule ruvettih opastamah karjalua.
Da konzu Petroskoil ajat, vie sie ostat.
Oigiet tekstat painetah Oma Mua -lehteh.
Luvetgo internet-kirjutuksii karjalakse?
Karjala hyvin eruou toisista alovehista.
Vuotena 2004 kirjapaino oli pantu umpeh.
Ongi pajuo, kuduat kirjutti Emma Jolina.
Petroskois sanellah karjalazien runolois
Mih olemmo opastunnuh kahten kuun aigah?
Liiton tunnusmerkikse rodih oksakas puu.
Oligi kiistanalastu kohtua da kyzymysty.
Tartunta voijah tovistua verianalisilla.
Sit aijas luven Oma Mua -lehtie alalleh.
Kirjan kuvittajana on Dmitrii Dmitrijev.
Myö yheššä šäilytämmä perintehie.
Vereš “Taival” on jo nelläštoista.
“Toivehen” vierailu Vuokkiniemeššä
Šiitä ruato šohverina meččätoissä.
– Mie en tiijä, konša mie myöššyn.
Priäžän eläjät soitetah hädäkelluo
Nikunne, prähkäy L’ubov’ Nesterova.
Läsijät šuahah liäkkeitä ilmasešti.
– Rakennuš šeiso tyhjänä 10 vuotta.
Timoi Munne: “Minä elän karjalakse”
Lisyä pruasniekašta lukekkua täššä.
Pädöyhäi kaččuo, konzu kylä kukkiu.
– Kuibo puutuit “Omah Muah” ruadoh?
35-vuozipäivy: Hyvittele “Kipiniä”!
Klubin jäšenien voima on yhtevyöššä
– Šiih aikah marjat keritäh kypšyö.
Igä elä – igä opastu, muga ruammogi.
Kurššiloilla mie šuan äijän tietoja.
– Ruatoh otti ošua kahekšan ihmistä.
Petroskois eletäh “Kalevalan“ urhoit
– Sinä olet ilmoihpiästäi toimittai.
Miula še on paraš palkinto työštäni.
Täššä on yhen kävelymatan variantti.
šajekuuta Karjalan tietokeškukšešša.
— Viisiottelušša on viisi kierrošta.
– Tule tänne viereheni, kučču hukka.
Mikkol’ašša nyt on vain kalakämppie.
Pitäy ruatua kielellä kielen hyväkši.
Äijiä pädijiä kohtua Karjalas ei ole.
Runojen vuosi on avattu Koštamukšešša
Olen Pekka Vas’an poigu, muhiu P’otr.
Häi sanou ei, nämmä sanat pidäy muga.
“Fermer Karelii” on juannuh kartohkua
– Tässäh olemmo suannuh 42 rokotustu.
Ka tähä työh piirissä ei ollun rahua.
Heilä hiän oli kuin muamo ta liäkäri.
Hänen autolla myö mänimä Nilmilahteh.
– Meijän toiveh vähitellen toteuttuu.
Hänel oli äijy uskottavua dovariššua.
Tämä kirjapaino on vanhin Karjalašša.
Šiinä männyt aika vaštautuu nykyiseh.
VR-opašretki šynnyttäy uušie tuntehie
päivinny pietäh vepsän kielen nedäli.
Musejo ilmešty Čuupašša vuotena 2016.
Artur Parfenčikov hyväkšy šen idejan.
– Viola Malmi oli šuurena opaštajana.
Äkkie mie kuulin mitä-lienöy jyrinyä.
Šillan hinta on 98,5 miljonie rupl’ua.
Školaspäi minä tulen, se oli kylmykuu.
Kielikurššija pietäh online ta ofline.
Omenat oltih mehövät, makiet, pyöriet.
Zavodal valmistettih ППШ -avtomuattoi.
Šitä ruvetah toteuttamah enši vuotena.
Uuvven tien tarkašti Karjalan piämieš.
Paja rodih kylän kul’tuurukeskuksekse.
– Häi oli erillizen joukon saldatannu.
Muistomerkin lähellä on tiijotuštaulu.
Nyt klubissa on 16 aktiivista jäšentä.
Voit šanuo, jotta vain šeinät oltihki.
Se on Kemin eläi Vasilii Seliv’orstov.
Puustikos pidäy olla puudu da tuhjuo”.
Nygöine ižändy osti sen vuvvennu 2017.
Hiän kiittäy kohtaluo heistä kaikista.
Še julkaistih Moskovašša vuotena 1887.
Hintoja ruvetah alentamah lähipäivinä.
Ga ezmäihäi pidäy pagizuttua omahizii.
Gang on epävirallini kotišeutuyhissyš.
Tyttölöin joukos häi oli suures arvos.
Mauran juuret ollah Hyrzylän kyläspäi.
Niilöis on suurdu hyödyy meigävellele.
Net liikutah enimyölleh hämärin aigua.
Häi sanoi, la ylen hyvä da čoma kohtu.
Kyzyjäl keräl pidäy olla oma pasportu.
– Vaigevustu on myöndykohtan suamizes.
Taimen-kalanlaji on häviemisen uhašša.
Vuozi vuottu opastujien miäry vähenöy.
Kinelahti, Kolatselgy, Heččul, Štekki.
Sih niškoi hyö kohendettih vahnu aittu.
Uuzi kniigu Ingerinmuan pajoperindölöis
Lahjoinnu, tiettäväine, roitah kniigat.
Mustoh jäigi ylen čoma Hibinoin luondo.
Keviäl kazvin elavundu algau juurispäi.
A nygöi, konešno, luajittih ylen hyvin.
Mečän kundohpanendua Karjalas jatketah.
Täs on pandu kačottavakse 200 ezinehty.
Ližiä lugekkua Omas Muas 16. syvyskuudu
‒ Vikse, kunnegi kadoi, vastai tuattah.
Se on Mäin mägi, sanelou Ivan Bogdanov.
Ota ošua Myö olemma Karjala -kilpailuh!
Jauhuo riitti vain kevyän alkuh šuaten.
Ukko ezmäi kummeksi, nygöi jo harjavui.
Ilmasie koronaliäkkeitä tuotih Karjalah
Karjalazet syömizet ollah iellehgi tiä.
Vot i midälienne hänel oli jalloin kel.
Nyt mie šuunnittelen šeuruavie mallija.
Kuibo kaži kesti matkan koskiloi myöte?
Häi kazvatti mondu polvie školaniekkoi.
Kuspäibo ollah rodužin sinun vahnembat?
— Opastunduvuozi algavuu 1. syvyskuudu.
Sinä olit lehten enzimäzii toimittajii.
Nyt še on esillä elokuvateatteriloissa.
Karjalas sai allun vepsän kielen nedäli
Hänen tuatan da muaman kodi on Ylägiel.
Myö olemma Karjala -kilpailu: Ota ošua!
On ilmotettu parahat kantelehšovitukšet
Sit erähät kerrat vie tabletkata istut.
Tavaroi voibi ostua vaiku omah käyttöh.
Moizii kazvattajii on Marija Sem’onova.
Koululeiri avasi ovet Kalevalan lapšilla
Jouhikko-CAMP keräsi nuorie musikanttija
Vanhemmat oikein šuvaitih toini toistah.
Oli mukava kuunnella mitein hyö paissah.
Haluosima jatkua Kielikeittijöprojektie.
Erähis kluubis rodieu muudugi muuzikkua.
Se oli ezmäine minun kirjutus Omas Muas.
Sit sanakniigas oli vai läs 8 000 sanua.
Šiih aikah tuattoni ruato puunkuatajana.
Kai ruavot on piettävy vuvven loppussah.
Sie vuodessah 1964 ruadoi hänen tuattah.
Muga äijy oli muutostu muas da muailmas!
Obrazat ollah vie kuda-kui hyväs kunnos.
Tuatto oli ylen čopakko, musteli Galina.
"Periodikas" loppih žurnalistiekan kursu
Enzimäine miljardu annetah jo heinykuus.
Sit dostalit ouvešit javottih rahvahale.
Konzubo enzimäzen kerran tulit Karjalah?
Midä tahtozit sanuo nuorile karjalazile?
Kukkii kylä -projektu on jo todevutettu.
Tarkastua oma sanelu jogahine voibi iče.
Kirjutuksien porotandu kestäy kodvemban.
No toinah sidä en jo huomua omas linnas.
Tuotehvalinta on huomattavašti levennyn.
Uuzi noumeru rodieu oraskuun puolivälis.
Marii pamaš -yhtyveh on 48 vuotta vanha.
Kuhmo on valittu kulttuuripiäkaupunkiksi
Meil on midä sanella da ozuttua gostile.
Käziruavotgi kuulutah dengoin lugemizeh.
Putillistu kriukkupelduo kyläs ei olluh.
Kieliyhtehistöt ollah levitty muailmale.
Hiän valmistau reportaasie festivalista.
COVID-19 ozutti sen vuottamattoman hiän.
Jo ken jallan katkuau, ken käin katkuau.
Parahat lehtimiehien ruavot on ilmoitettu
Tiijustusoperatsien aigua heidy tapettih.
Kuttujevan taloi nostettih vuvvennu 1871.
Elaigu on muuttunuh meile, karjalazilegi.
Sinule se on vieras, ga minule se on oma.
Ga kursiloih pyrrittihes toizetgi rahvas.
Kai opastujat ruvetah opastumah karjalua.
Viime vuotena rakennin taloh lasikuistin.
Riionheimo on Riigozen, Grigourien heimo.
Karjalan kieli ehoitettih valdivollizikse
Neroniekoin ozuttelu: Mieleh tullah runot
Alina Gapejeva on monipuoline ristikanzu.
Sotsiualuruadai ei ole tavalline ammatti.
Sit ielleh elavutah varzi, lehtet, kukat.
Samua mieldy ollah Valentina Mihailovagi.
Minun nero on minun pieni kozuri elaijas.
Vie pidi ottua kuvua, se oli ilokkahasti.
Täššä työššä hyö oltih muasterit.
Täštä šyyštä tauti piäsi leviemäh.
Ämmön taloni oli toisešša kyläššä.
– Kilpailut keššetäh kuuši päivyä.
– Missä elät nyt ta mitä harraššat?
Pitäy šäilyttyä taimen-kalua yheššä
Tulgua Periodikan “Kniigumelliččäh”
Priäžän eläjät soitetah hädäkelluo.
Ta netälin piäštä myö tulima tiälä.
Kävin kouluo pieneššä kyläkoulušša.
Koššon alla naiset piettih räččinyä.
Tuloš šuahah 20 minuutin kuluos’s’a.
Val’l’astajat piästih karantiinaspäi
– Ka aika näyttäy, lisyäy tietomieš.
“Vienan virta” juhli 25-vuotispäivyä
“Vieljärven ikkunoih” sytytetäh tuli
– Sinä olet käynnyh Ven’an Karjalah.
Lisyä luvekkua Oma Mua -leheššä №26.
Golikofkale oli piäliči d’ogeš šild.
Ta tuaš kumišuappahat ta meččäruavot.
– Mäne, poikani, mäne ta niä muailma.
Mečänisäntä-nuamijo, mie šiut tunnen!
Tašavallašša rakennetah uušie šiltoja
Puunveštäjällä on monta šuunnitelmua.
– Miun ruato on miun elämän tarkotuš.
Enšiksi ečimmä aihetta ta šeloštajua.
Iče tevoš näyttäy ihan ilmankepieltä.
Šisätöitä on luajittava enši vuotena.
Mitäpä mieltä ollah Kalevalan eläjät?
Mukava nuamijo šai Mečänisäntä-nimen.
– Tämä on gu pikkaraine sanakniigaine.
Viime työmatka oli vielä tuiskukuušša.
Pavel Jeremejevič oli hyvä kirvešmieš.
Inkerinšuomelaisien muistuo šäilyttyän
— Tänävuon enimite ostetah motokoirii.
– Midä miellyttäy lapsii enne kaikkie?
Tuttavuštuma ta mänimä yhteh Tverissä.
– Ihanko kaikki lapšet šuahah lahjoja?
Hiän kuoli Voitonpäivänä 2010 vuotena.
Pakajatko karjalakši lapšuošta šuaten?
– Tämä kazvi voibi hedi eroittua vies.
Tänävuon en tiijä onnuako, kui keriän.
Karjalaiset yheššä kirjutettih šaneluo
Hiän käypi melkein joka harjottelušša.
Ta mintäh hyö tultih näillä paikoilla?
Vepsän kieles syndy merkiččöy obrazua.
Ne järješšetäh Karjalan eri paikoissa.
– Minuu kai miellyttäy täs seminuaras.
– Podarkoinnu oldih n’amut da piiruat.
Sergei Jakovlev: “Nero nisat ei paina”
A mistäpä hiän luati kantelen kielijä?
Rahatuven miärä on 3 miljonie rupl’ua.
— Tverin Karjala on alkuperäni Karjala.
Tänä vuotena lopetin Vieljärven koulun.
Varvaran kirikkö pannah kundoh kezässäh
Kettu oikein tykkyäy juošša ta haukkuo.
Yritin luatie lapšilla šelvie tekstijä.
A ilman meitä Uutena Vuotena ois ikävä.
Ketun rinnašša on pieni valkie maniška.
Sidä kauti häi hyvin ellendäy karjalua.
Lapsienpäivykois nygöi on läs 20 lastu.
Inehmine on aiga hyväs kunnos da nävös.
Niissä rupieu opaštumah yli 4000 lašta.
Hiän tykkyäy ruatua realismin tyylissä.
Šie vielä kerkiet ošallistuo kilpailuh!
Unikevonpäivyä juhlitah 27. heinäkuuta.
Iče Gortsevit ei ošata karjalan kieltä.
– A sit Rastavan jälles synnynmuanaigu.
Karjalašša on startannun uuši kilpailu.
Jokahisen šankarin kertomuš jäi mieleh.
Meijän oppahana oli Junija Karel’skaja.
Kerran mustu kuničču oppi tavata kažin.
Kilbah voibi yhtyö kolmen päivän aigua.
Oma firmu andau hyviä mieldy da välliä.
Luaja ohjelma pietäh tuiskukuun 20.—28.
Šansu oli pieni, ga yksikai opin eččie.
Marmorikanjonua myöten kuulu venäläini.
Sortavalašša avatah nykyaikani kirjašto
Tie kotiin” on vuuvven 2020 paraš kirja
Uudeh päivykodih voibi kävvä 200 lastu.
Midä niilöih näh olis sinul sanottavua?
Ližiä lugekkua Omas Muas 24. kevätkuudu
Da herettada on panna pellole höštötty.
Festivalipäiväh kuulu kuuši konserttie.
Sie nygöi eläy vai kaksi minun sizärdy.
Muzein taloi terväh täyttäy 100 vuottu.
Tämä yhtesruado pahakse mielekse hävii.
Ližiä lugekkua Omas Muas 14. heinykuudu.
Jouhikko-CAMP kuččuu nuorie musikanttija
Äijängo kerdua da mibo matkoi net oldih?
Ližiä lugekkua Omas Muas 18. kylmykuudu.
Karjalašša projekti toimiu kolme vuotta.
Nuorien oppahien koulu toimiu Karjalašša
Tilaisuošta tuli projektin tärkie vaihe.
Ta Skokku ojenti čorppah rantaheinikköh.
Ližiä tieduo voibi suaja Maksim-bunukal.
– Se on minun ukon sugunimi, suomelaine.
Vieljärvi on tuaste jiännyh aptiekattah.
Ei se ole zvieri, se on sinun dovariššu!
Loppujen lopulta šovimma pakinan ajašta.
Päiväni paisto, vesi kilketti ta loisti.
Piittögo kois juhlii vai midä ruavoitto?
Sit liirizii pajoloi pajatti, častuškoi.
Šivutoimisešti kirjutan taitokritiikkua.
Karjalan kieli rodih nägyvis Veškelykses
Piävoittajakši tuli Dmitrii Ploskonosov.
– Oligo lahjua, podarkua teile, lapsile?
Kirjua täyvennetäh audio- ta DVD -levyt.
Rubein opastumah seiččie vuottu aijomba.
Se rodieu syvyskuun 6. päivänny Anukses.
Mies tuli ruadamah školah armien jälles.
Matkuštamini juhlallista Karjalua myöten
Ližiä lugekkua Omas Muas 27. pakkaskuudu
Testauš on šuatavilla joka halukkahalla.
– Olemmo sinunke yhtesgi ehtinyh ruadua.
Se suvaičus pajatandah säilyi vahnassah.
Pietari kekši runoja Kalevalan tyylissä.
Še ilmešty 1800-luvun toisella puolella.
Šinä vuotena kirjapaino oli pantu umpeh.
Ližiä lugekkua Omas Muas 21. heinykuudu.
Paikallizet kačottih tulolazii ebäillen.
– Lapsennu meil ei paistu karjalua kois.
Niise valmissamma reissuja kylyä myöten.
Kaikila juoksijilla annettih tovissukšet.
Valavui sil viel, dai oman piängi kastoi.
Nenga hyö kirruttih pedroi paimendajes...
Aapini on kirjutettu Tolmačun murtehella.
Tule Kindahah da sua luba tabuamah čakkoi
Jordanua kylbietäh Karjalan kolmes piiris
Valgiedu varuajii bumuagoi pietäh peitos.
Lisärahoitusta Karjalan terveydenhuoltoon
Mua on kuulužu eri taimenien kazvatandal.
Minul šokat muga roittih sangiet, kibiet.
Mih tahtozit kiinittiä rahvahan huomavuo?
Aleksandra Vasiljevnan ruado jiäy mustoh.
Enzimäi Oksanal oli kaksi-kolme kluassua.
Lisäksi Oleg Obnosov on filmin ohjuajana.
Uuttu neruo täs ruavos tulou joga vuottu.
Unis näit muheiloittajat horman kukkazet.
Dorogal vastah hänele tuli Miitrien akku.
Sen sežo painoi Suomelas-ugrilaine seuru.
Videlen souhozu ruadau jo piäl 60 vuottu.
Kilbu tuli tuttavakse Karjalan eläjilegi.
Ta ei tavallini kivi, kun valtavan šuuri!
Talvel pohjazet pedrat eletäh parvittain.
Kirja lenti, lenti ta kohta piäsi Lappih.
Perindölline kandelehel soitandu Karjalas
Heijän pereh meni kolhozah vuvvennu 1930.
Karjalazii kuuzii Uvvekse Vuvvekse Siirieh
Sie rubieu ruadamah kaksitostu ohjailijua.
Tazavaldah tuodih 42 koronarokotusannostu.
Rahvastu nuordu ei olluh, ruaduo ei olluh.
Net valitah kunnostamisprojektan hantuzis.
Tapahtumie on valmissettu eri mavun mukah.
Sie meidy vastai harjavunnuh Nina Barmina.
Sie eli minun buabo, kazvoigi minun muamo.
Sih ruadoh on mennyh jo puolitostu vuottu.
Mennyt vuozisuan lopus se tuodih Karjalah.
Galina tuli ruadamah Anuksen lapsienkodih.
Voittajien nimet ilmoitetah 4. kylmykuudu.
Ozuttelu rubieu ruadamah 19. kylmykuussah.
Mi oli sit ruavos kebjevin da mi vaigevin?
Sih aigah livvin kieleh tuligi hieru-sana.
Minus se oli buitegu suomen kielen murreh.
Kniigazen suat lugie viijestostu minuutas.
Näin tuli lyhyt fil’mi “Šuigärvi”.
— Šielukaš, humorini, äijäntietäjä.
Šen ohjelmah šuau tuttavuštuo täššä.
Värihyökkäyš” muuttau niitä luuloja.
Täššä lapšie vuotettih arvautukšetki.
Ämmöni šai šen muamoltah hiälahjakši.
Ližiä lugekkua “Omas Muas” 29.07.2020
– Jygiettävy, tänävuon on jygiettävy.
Pyöräkkö piätti piästä juamas poikki.
Meččypočči syöy eriluadustu syömisty.
Meštaruškilpailu keštäy kolme päivyä.
Da nečidä sanua häi tarkoitti miäččy.
Tällä alalla ieššä on Puudožin piiri.
Kilpailun šiäntöjä voit lukie šivulla.
Kiändäjänny on Aleksandra L’ubarskaja.
Työt rahotetah tašavallan b’utžetista.
Pitäy šäilyttyä ta kehittyä taitojani.
Sampo-leipätehaš tarviččou uuvvissušta
Šentäh šemmoni kokemuš on merkillistä.
Vet još myö rakaššamma, myö prostimma.
Tänä vuotena še kiännettih karjalakši.
– Yläagiel on toine nimi – Maksimisto.
Joškuš pitäy äijän korjata ta leikata.
Järještäjät ollah valmehet yhteistyöh.
– Sie se on vladično Sel’tso na gorah.
Kyläläzet niäritettih händy sen periä.
Tie kotiin -kirjašta voit lukie täššä.
Rakkahuon musiikkie kuuluu Piäjärveššä
– Kannatušta šuatih eri alan projektit.
Tutuštumini Vienah alko Vuokkiniemeššä.
– A meidy, lapsii, otettih, tožo, kačo.
Piäjuhlatapahtumie vietetäh Karjalašša.
Päivänsugahii ei nägynyh nedälin aigah.
Piä oli halgiemas – kuspäi ottua sanoi.
Ižändy käski koiral vediä linnun kodih.
Se avvuttau kehittiä mečän vardoičustu.
Lisäkši pandemija jarrutti yhteistyötä.
Ozakse, puutui löydiägi died’oin kalmu.
Šatokaš turnauš Karjalan kyykkäjoukolla
Midä vastah tulou – sit minä i sanelin.
Miun sriäpnät piäštih voittajien lukuh.
Velikoje Selo -kyläššä ei ollun kouluo.
‒ Tämä naine, Jeva, roih sinule akakse.
– Luvettelo on hyväksytty, midä ielleh?
Midä voibi kaččuo muzeis, lugekkua täs.
Hiän hiihtäy vähintäh viisi kilometrie.
Tai läksi Kirja pohjoseh päin lentämäh.
Šen teema on hyvin tärkie ta šyvällini.
Karjalašša ašetetah uušie art-objektija
Kešällä tuatto rikeneh otti miut matkah.
Ga yksikai toiči Piksel’ua valatti viel.
Enši kertua šitä juhlittih vuotena 1920.
Ližiä tieduo Ksenija Sosunkevičan sivul.
Karjalan kuuši piirie voittajien luvušša
Tverissä eletäh heijän poika ta punukka.
Heilä karjalan kieli on tärkie tarkotuš.
Reboi mečäspäi juoksi dai koppai linnun.
– Niidy yhtistäy muantalovus, muanruado.
Šuojun eläjät vuotetah uuzii ruadokohtii
Mäin moizii kylii toiči sanotah pezäkse.
Fil’man enzi-ildu pietäh ligakuun lopus.
Ozuttelu ruadau talvikuun 18. päivässäh.
Pommitukšen aikana hiän šai kontuusijon.
– Kiitän kaikkie, ket ruattih miun kera.
Niin pereh piätti muuttua elämäh Louheh.
Šotilahan muamolla omissettu muistopačaš
Nyt tämä urheilulaji on oikein šuosittu.
Lisyä luve Oma Mua -lehen 32. numerošša.
Karjalan Pohjazeh toiči on jygei piästä.
Sobivutustu on sežo ylen kebjei käyttiä.
yksi kielipezä-juohatus sinä piän rodih.
Kylän keskuččah on suadu oma etnopuusto.
Näin tyhjeni vielä yksi karjalaini kylä.
– Kui piävyit opastumah karjalan kieleh?
Šiih piäsi kalevalalaini Žanna Tikkanen.
Monet kilometrit ei olla eštehinä meilä.
Toiči nimen sijas on erilazii ližänimii.
Projektin keškikohtana on turistikeškuš.
Stolalaudu da laučat sežo oldih koivuzet.
Natalijalla ta Nikolailla on nellä lašta.
Kosmos poletel!” Kaikin oldih ihastuksis.
Tulovaisuošša projektie meinatah toistua.
Niilöil verbilöil on annettu eri merki v.
Inhemizel tämä mustomerki on ylen kallis:
Huondeksel tuli nelli mašinua joga čuras.
Vikse äijän ruat tiedoloin da tekstoinke.
Karjalan elokuvaliitto šai šuuren grantin
Uhtuon vanhoista taloista kerätäh tietoja
Taikinua ei annettu tytöllä prituanieksi.
Esimerkiksi, šielä oli Tulliniemi-paikka.
Karjalas uvvessah suajah meččyhevon rovun
I viestittäh men tiijä kunne sinne kuoli.
Valmehet bobazet brihačču riputti kuuzeh.
Julgizien paginoin pidäi, medias ezittäi.
Palliatiivini keškuš avattih Petroskoissa
Šiih aikah pereh eli Nižnii Novgorodissa.
Net sežo avvutetah elätile hyvin uijella.
Huaveilla ta ruatua muamonkielien hyväkši
Resurssit, kumpasie on tärkietä toteuttua
Karjalan piämiehen granttien fondi kašvau
Čuari-košella on mahtava ta kuulusa nimi.
Monikäyttökeskukses avvutetah painua kuva
Artur Parfenčikov kannatti heijän idejan.
Taiteilija lopetti ruavon noin netälissä.
Rekonstruointih otti ošua yli 80 ihmistä.
Muamo oli nuožarveläine Tatjana Kalinina.
Net voibi löydiä linnan hallindon saital.
Ga puaksumbah händy nähtih heinysuatonnu.
Slavmo-yrityš rupesi 2. koulun tukijakši.
Marjaferma rakennetah Mujejärven piirissä
Yli 25 vuotta hiän šoitti kollektiivissa.
Sinun sugunimi Rojo – ongo se karjalaine?
Kello 16:30 kačellah festivalin tulokšie.
Filmi näytetäh nyt elokuvateatteriloissa.
KareliaSkiFest tuli pruasniekakši kaikilla
Laitoksen nimi jo lähiaigua suau patentan.
Karjalankielizii paiči minuu suvus ei ole.
Yksikai, ei ole nenga paha, ku on hyviägi.
Kalenduaru runonpajattajih nähte on valmis
Online-päivy Vladimir Brendojevan mustokse
Joga čupul oli semmozii miehii dai naizii.
Kuuluu, onnuako buabo keitändypertih meni.
Minun kylä -kilvan voittajat ollah tietois
Miinojen raivuaja voit erehtyö vain kerran
Anuksen käzineruo: Vahnu da uuzi rinnakkai
Aktijon tulokšet ilmotetah 10. talvikuuta.
Musejot valitah kilpailun tulokšien mukah.
Fourumas sanellahgi karjalan kieleh nähte.
Kaikkien kylttien pitäy olla yhenluatusie.
Karjal sai enzimäzet koronarokotusannokset
Vala puoli kuppii keitettyy vetty, kata se.
Net ollah muzavansinizet valgien tekstanke.
Projektan mugah pajah ostettihgi laittehet.
Kuulostau vienankarjalazel libo suomelazel.
Kannoin Salonen-sugunimie tuhukuussah 2019.
Leppyhallot ei olla pahembat koivuhalgoloi.
Kunnivoijen Vieno Petrovna Fedotovan mustuo
Niidy kylii kui perehiigi jo ei ole olemas.
Karjalan Kielen Kodih avatah taido-ozuttelu
Galina rodih kolmanden kluasan opastajakse.
Karjalan kielen kehitystuli rubei sammumah.
Täššä kyläššä hiän mäni miehellä.
Ka aikua šiitä päiväštä mäni äijän.
– Lähtimmö elämäh Pyhäjärven kyläh.
Nethäi tänä kezän jiädih pidämättäh.
– Lähenpä mie iče Pakkaista eččimäh!
Šemmosie piähisie šanottih čäpčöiksi.
Kerran minä sain “sualehen” hänelpäi.
Kuorošša šytämeni ta šieluni levätäh.
Tyttö oli enšimmäini lapši pereheššä.
– Lukijien aktiivisuš ihaššutti meitä.
Šitä varoin pitäy täyttyä kyšelylista.
Kilpailu alkau tänäpiänä 6. šyyškuuta.
– Ka šiinä on äijän julmie kappalehie.
Läsintä ei anna noušša miun šijaštani.
– Pluanua on äijy, täydys vai den’gua.
Vaštaukšie näih kyšymykših ei tiijetä.
Šuurta šiivoušta piettih muutoma päivä.
Etukätehmakšu: 100% lašetušta hinnašta.
Karjalašša vähennetäh koronarjoitukšie.
Ven’al tänäpäi on tilavusdekuadan aigu.
– Kuvonnan kurššit ollah tosi šuositut.
Šiihi käytetäh yli 56 miljonie rupl’ua.
Sohjanan arvautukšie: löytyykö vaštauš?
“NORD” voitti kyykkä-pelin kilpailuissa
Lisyä lukekkua Omašša Muašša 18.11.2020
Vasilii T’orkinin šeikkaluja Karjalašša
Še šuau oštua Belkolesje-kuštantamošta.
I kaikin käveltih, sanottih: “Ongo čoma!
Nykyjäh heilä on mahollisukšie kehittyö.
Enämbi hengie täs on vet’ vanhaa puoldu.
Karjalan koulut šuatih uušie autobuššija
Meijän yštävyš alko 10 vuotta takaperin.
– Minä ostan mandžoitaimenii Gollandies.
Midä olet tiijustannuh — sidä saneletgi.
Miun šana tämpiänä: voittajat on valittu
Videošarja kertou keškiaikasešta puvušta
– Järves on tukulleh hyllännytty verkuo.
Martsial’noih meidy kučui Oleg Mošnikov.
Kai pyöräl ajajua on jygiettävy kierdiä.
Tuomi autto taissella viluššušta vaštah.
Še oli vielä yksi kaunis ta iloni päivä.
Šillä tavoin täyvennetäh luonnon varoja.
Nyt käytän karjalan kieltä internetissä.
— Tänä vuonna puretaan rakennustelineet.
Čičiliušku-tyttiteatran kuulužu artistu.
Ka še ei ollun kovempi hyvyä kašvatušta.
Šen tiloissa nyt lopetetah korjauštöitä.
Še on ruškie kuin tuli helieiänini koira.
Pomorien kulttuurikeškuš liitetäh musejoh
Myöhemmin šiitä tuli omavaltani teatteri.
Tutkimukšeh liitytäh ni Šuomen istorikot.
Aktijon joka ošanottaja šuau tovissukšen.
Konferensien programmua voibi kaččuo täs.
Nuožarven voinumustomerkih ližättih nimii
Heponi läksi laukkuamah ta šanou šijalla:
Anastasija kaččeli läs 3 000 paikannimie.
Pienembäl pellol oli suuri ouveššiogrodu.
Niilöis on karjalazien oma nägö muailmah.
Iellehpäi pidäy suaha net nägyvih linnas.
Lyydiläisien päivä vietettih Petroskoissa
Tatu: apuo ta voimua lahjottaja piiruššuš
Naine jäi hengeh, ga ylen äijäl voimatui.
Nyt valmissetah šen rakennuššuunnitelmua.
Misbo suvaičet kirjuttua enämbäl kaikkie?
Vesläžed-folkloriyhtyveh täytti 20 vuotta
Heityi polvilleh, sebäi St’opanua polvis.
Esityš oli kirkaš, vilkaš, virtuosimaini!
Abuh tuli šuojulaine L’udmila Dmitrijeva.
Repo tulou šieltä, ta koira tulou vaštah:
Autokulettajat jo arvoššettih tieuutušta.
Tämä on hänen ammatti ta mielehini ruato.
Joka päiväkši on valmissettu oma ohjelma.
Yli 1 500 hiihtäjyä otti ošua kilpailuih.
Priäžän piiri on saldattukunnivon aloveh.
13 juokkuo jo lašettih omat verkot järveh.
Sendäh olen kieldä kuullun lapsenna olles.
Piiristä voisi tulla šujuva matkailukohta.
Suomeshäi ei Luadogan jyttysty järvie ole.
Šiih aikah meilä jo oli samovuarakokoelma.
Kontraktin summa on 1,6 miljardie rupl’ua.
Rohkiet nuorisoliittolaiset oltih iänettä.
Kaikki tapahtumat ollah offline muuvvošša.
Häi ei mustanuh, konzu häi magai suremata.
Siksehäi rahvas pastettih hänele pordahat.
Suomelas-ugrilazien piälinnu terväh avatah
Hyö kaikin otettih ošua kirjan luatimiseh.
Sagarvol sormien välis ollah välinahkazet.
Midä moskovalaine ruadau karjalazes kyläs?
– Mimmosena kuvittelet lehen tulovaisutta?
Enzimäine nevvondukerdu piettih Nuožarves.
Kolmešša lajissa valitah parahie peluajie.
Vai täs on midä jo tietois olijua pluanua?
Kyykkä-pelie voijah pelata pojat ta tytöt.
Yheksäkymmen vuottu kandurahvahien hyväkse
Motorregyzien hindu oli 1 649 000 rubl’ua.
Inehmine on iče kestänyh sen jygien aijan.
Yli 1000 ihmistä liityttih Šanelu-aktijoh.
Kadajaine aiduseiväs kaksi kuuzistu kestäy
Karjalas kazvatetah kukkua Naizienpäiväkse
Koululaisien piti šuorittua kielitehtävie.
Audiospektakli kertou musejon näyttelyistä
Mitein eletäh šuomelais-ugrilaiset kielet?
Oma Mua sai vastavuksen eläjien žualoboih.
Ristitty mieliruavottah, ku lindu siivittäh
Šen pohjana on nykyaikani tutkintaprosessi.
Vuotena 2020 Vuokkiniemi täytti 400 vuotta.
Lapsii ruvetah arvostamah kolmes igäjoukos.
A mi on musejon šuurin huaveh juhlavuotena?
Halukkahat voijah oštua kirja netin kautti.
Parahat etnoturismin projektit šuahah tukie
Pidi kai varustua jo illas da yödy vuottua.
Kirjutuksien piätiemannu on karjalan kieli.
Uuši saitti etnobloggerija varoin on avattu
Galina Jevdokimova: puoli vuozisadua školas
Kyläs rodih paginoi Galinan voimattomuksis.
Joukkoliikeh Karjalas avattih 1. kezäkuudu.
Karjalaiset ošallissuttih valokuvaprojektih
Sit toine luageri tahtottih pidiä Karjalas.
Kiimuaigu elätil on parahimilleh kylmykuul.
Da sihgi merkičyseroh pidi minulgi opastuo.
Kyläs dai perehes paistih vaiku karjalakse.
Joga konsertas minun Šuuroi oli ohjuajannu.
Sie seizotah suuret mustat kallivot-seinät.
Petroskoilaisie kučutah urheilupruasniekkah
Nygöi Petroskoil on kolme uuttu puustikkuo.
Jälgiaigua vien luadu pahenou vuozi vuottu.
Tatjanan muamo ruadoi päivykoin johtajannu.
Tiijän, gu sinun velligi maltau karjalakse.
Ozuttelun valmisti Petroskoin Matura-kluubu.
Kilvan palkindo on 2 500 Norviegien krounua.
Voinan aigah eli da opastui suomelazien ual.
Kanzallizen poliitiekan komitietas ruadanuh.
Sinne on avattu karjalan kielen professuuru.
Haltiet voitih olla erilaisissa muotoloissa.
Pajuo ollah karjalan kielen kaikil murdehil.
Buabas hyvin mustan kyzymyksen: Ongo jengua?
Kui naizen elokseh pujoittuu karjalan kieli?
Kindahan zuakkunat on elavutettu festivualis
Loimolan voima -yhtyveh pajattau karjalakse.
Kai ruavot loppietah jo heinykuun loppussah.
Pie varavostu: rinnal on vihandua tulokastu!
Kuunnella luvendoloi voibi internetan kauti.
Ollahgo pajot oldu karjalakse allus algajen?
Korona-pandemii on jygei aigu meile kaikile.
“Ta elämä on hyvä, ta elyä on hyvä!”
Enšimmäini “Orlani” lenti Koštamukšeh
L’ubov’ F’odorovnua rouno vedäy sinne.
Täštä vaikiešta tilantehešta on piäšy.
Enžimmäizenä meilä oli Šuigärven kylä.
Šul’ga kučču vierahie ni talon šiämeh.
Da ven’akse se on kiätty Bol’šije Gori.
Häi kačoi pertin sydämeh st’oklas läbi.
Šiinä on tosi äijän šukututkimuštietuo.
Päivällä oli lämmin ta päiväni paistoi.
Laulau Tverin muašša “Karielan koivune”
– Onegarannan piirin Myö olemma yheššä!
Mindäh Prokkol’ua kučutah Prokkol’akse?
Järještäjät jo valmissettih kyšymykšet.
Lisyä tietuo löyvät VKontakte-ryhmäštä.
N’uhčan ta Onegan välillä tietä ei ole.
Elätin rungu on bokispäi vähäzel lačču.
Koululaiset vähitellen myöššytäh kouluih
– Ga kuibo, gor’a-rukku, ei näit sannuh.
Koštamuš piäsi Pervii-kanavan lähetykšeh
Kuudaman da Päiväzen heijän ylähyöl oli.
Pimiekuušša tapahtumah ošallistu Venäjä.
Kartalla myö niämmä ni Šappovuara-kylän.
Pyörähimmä, koputimma enžimmäizeh taloh.
Oneganniemimualla muisto häneštä šäilyy.
Heil pidäy vältämätä paista omah kieleh.
Veškelykses eläy El’viran Mirja-sizärgi.
“Armas randaine” on enemmän kuin lauluja
Lisyä lukekkua Omašša Muašša 25.11.2020.
Ol’ga Mäkelä: Ei pie ozuttua ylittämisty
Tietyšti, kerätä talo on vaikie tehtävä.
Luaji oma ozutelmu da keitä “kapakeitto”
Šemmosie ihmisie onnekši on vielä äijän.
Moničči Tatʼtʼana oli kuoloman kielissä.
Nyt šielä jo on olomašša šamanien polku.
Karjalašša valitah paraš käsityömuasteri
Lisyä lukekkua Omašša Muašša 02.12.2020.
Myöhembi died’oi kuoli kouhkoloin žuaruh.
– Tänä vuotena pandemija mutkisti ruatuo.
Juuri šilma vuotetah Karjala-yhtyveheššä!
Nisan kyläššä poika lopetti alkeiskoulun.
Še simbiosi hyvin näkyy käsityöammatissa.
Sit net työtäh Ven’an luodehen zavodoile.
Velikoje Selo -kyläššä oli noin 60 taluo.
Joukkoh nägyvästi liženöy uuttu rahvastu.
Niidy löydyi vai vähästy enämbi kymmendy.
Priäžäs on kel pidiä huoldu kukkuvagolois
Hyö pietäh tavallistu jogapäivästy sobua.
Uuši kylän lava on rakennettu Vuonnisešša
Hiän on luvattu šillä, ken luatiu Šammon.
– Miula mäni ruatoh noin kahekšan tuntie.
Šuosittuih lepopaikkoih kunnoššetah teitä
Kalevala valmistautuu Tašavallan päiväkši
Mieštä kučutah Valeri Andrejevič Lesonen.
— Malli on ainutluatuni esineh musejošša.
Jokahini voit löytyä miellyttävän lahjan.
Äijy mägilästy ei tulluh voinalpäi kodih.
Kai kerätyt jättehet suahah uvven käytön.
Nenne kylät oldih pohjozehpäi Prokkol’as.
Pitkärannan piirissä peruškorjattih šilta
Tavan mugah täh menöy kaksi-kolme päiviä.
Hiihtofestivali jatkuu tällä netälilläki.
Kielipezien ruavon työnnyttäi da kehittäi.
– Jordanah parembi čukelduakseh kaglassah.
Kalenteri on venäjän ta karjalan kielellä.
Enne häi ohjai dokumentu- da sarjufil’moi.
Kangaspuut Lilijale andoi hänen dovariššu.
A Hierun kylä oli Pertijärves Hierun kylä.
– Kui on muuttunut... Pahemmašta pahembaa.
Viime kongressi mäni Turušša vuotena 2017.
On aina mukava šuaha tietyä mitänih uutta.
Luventojen šarjah videoita vielä lisäytyy.
Aktijo: Kirjaštojen yö kertou perintehistä
Sanelkua vähäine yhtyvehen histourieh näh.
Kus sinä sidä kuulet da näet, kui puaksuh.
Istorijan tragisie šivuja on oikein äijän.
Varata tilat Kois voibi sähköpoštan kauti.
Kylät ollah toisenmoisie, kuin Karjalašša.
Kohta šiirryin šieltä Tamperen yliopistoh.
Kirjallisuš vaštuau lukijien mieltymykšie.
Kyläškolas opastuttihgi lähikylien lapset.
Pidäy ottua kuva kazvis da työndiä viesti.
Naini Jelena ruatau lapšien taitokoulušša.
– Musejon toini rakennuš on istorijallini.
Projektu sai allun tänäpäi, 27. sulakuudu.
Minä rubein vie enämbäl kunnivoimah heidy.
Oletgo konzutahto käynnyh Ven’an Karjalah?
Karjalašša kannatetah pienie muataloukšie.
Mitein opaštua kieltä kouluissa mukavašti?
Randimaine troppaine jo on ihan pädäräzel.
Šitä ennein ei ole ollun elukoilla häntie.
Ohjuajana oli opaštaja Tatjana Ignat’kova.
Musejojen yö -aktijo pietäh 21. oraškuuta.
Omii armahii persozuažoi häi pidäy ruokos.
Oma Mua -lehellä on oma šivu internetissä.
Boksitogorskih tuli tuttava Koštamukšešta.
Šen takie voimma miettie onnen merkityštä.
Muzeis olendu pitkendäy niilöin igälangua.
Hyö muamanke vai ehtittih lähtie kylyspäi.
Šitä varoin šankkoh pannah tulikuuma kivi.
Muga vuvvennu 1981 minä muutin Veškelykseh.
Kova pakkani ei häirinnyn kilpailla kyykkyä
Nämmih reissuloih sežo on suadu subsiidiet.
Jessoilas säilytetäh mustuo runonpajattajis
– Niko kirjuttau tekstat suorah karjalaksi.
Näytelmyä ruvetah valmistamah vuotena 2022.
Petroskoissa on ilmeštyn uuši taito-objekti
Jelena potakoičči minuu kirjuttamah ielleh.
Kursiloi pietäh kerran nedälis oraskuussah.
Nygöi häi opastau karjalua kaikis kluasois.
Spektaklin valmisti nuori konštikaš joukko.
Ližiä lugekkua Omas Muas 21. ligakuudu 2020
Fil’mas kerrotah karjalazen naizen elaijas.
A nuorempi šukupolvi on kašvan kaupunkissa.
Yhtenä teemana oli jarmankkojen viettämini.
Ozutelman enzi-ildu suau kaččuo internetas.
— Mie ta Natalja Vokulova luajimma uutisie.
Edvardas tuli Dmitrii, Genrihas – Grigorii.
Niitä yhistäy Oma Media -internettiportali.
Viime vuotena ministerijö täytti 30 vuotta.
Kouluruokalojen toiminta muuttuu Karjalašša
Laukan luo olii fonari loškotti tiešuarale.
- Online-marafonin avasi L’udmila Tihonova.
Toini samovuara viittuau Venäjän istorijah.
Lisyä lukekkua Oma Mua -lehen 34. numerošta
Mulloi häi pidi täs karjalan kielen kursoi.
Anuksen kanzalline muzei täyttäy 63 vuottu.
Päivykois rodieu 300 paikkua lapsih niškoi.
Kiännymmö opastunnuzien niminiekoin puoleh.
Sit kezän lopus da sygyzyl kypsetäh marjat.
Niise musejošša avatah oma elokuvateatteri.
Kai uvvet nimet jo lövvytäh yandex-kartoil.
Libo lykättih koivuvastu kylyn levon piäle.
Olen vk.com/lyydinkiel-joukon haldivoiččii.
Karjalan naisliikkehellä on pitkä istorija.
Sit Pedrunpiän ottua iäres da tuvvan kodih.
Libo endizes lapsienpäivykois keskel kyliä.
Teemašta kerto etnografi Valentina Golubeva.
Yhteisruato koulun kera šuunnitellah jatkua.
Kaikkiedah muailmas on läs 90 koivun luaduu.
Buitegu seizatuimmo, hillendimmö juoksendan.
Moskovas sai kuulla Kindahan kylän zuakkunoi
Seminarin aikana kiännettih palani L`udmila.
Hiän oli oman ruavon innokkahana ihailijana.
Toizen kerran piäzin Karjalah vuvvennu 2017.
Kaupunkit vuuvvekši 2023 ta 2024 on valittu.
Huomei Suomes algavuu karjalan kielen nedäli
ligakuudu pietähgi Pajot Sygyzy -festivuali.
Enzimäine koronarokotus on luajittu Karjalas
Munul ruokos on kuva, kus tuatto on delegäs.
Enin elodejua löydyi vies tulipalopirsalluo.
Kuulužu rahvahanrunohuon tutkii da kirjuttai
Kirjalstolois on kazvannuhgi lugijoin miäry.
Vot i Alagii, sellittäy Valentina Mihailova.
Se on tärgei toizis kazvilois erottamizekse.
Paikoinnimet autetah vastata täh kyzymykseh.
Uuši kilpailu kokuou yhteh Karjalan perehie.
Kerran poujezdal ajajes häi tuttavui brihah.
Kirjastoh suadih enämbi 3 000 uuttu kniigua.
Karjalan kielen netälih liitty koko Karjala.
Uuvvet kanšalaisprojektit hankitah raha-apuo
Kandelehen nimen alguperäs on moni versiedy.
Petroskoih nostetah uuzi kenty koirih niškoi
Butken azetandua meinatah azuo vuvvekse 2021.
Vahnembien kodiloih tullah lapset da bunukat.
Tuolla kerralla kohtalo luati omalla keinoin.
Kui da konzu rubeit tutkimah karjalan kieldy?
Ga silloi zootehniekkua tarvittih Kurkijoves.
Da viegu ei voivus, kodvan lekkumata virujes.
Karjala sab miljardoid kehitoitandprogrammaha
Pagolazil oldih toizet tavat, viero da kieli.
Pihal kui korvois kuadoi da dorogu oli libei.
Tiezi arbaituksii, dai lapsien pajoloi tiezi.
Kirjazen allekirjutti puolitostusadua hengie.
Aijan aloh Galina rubei opastamah muantieduo.
Vuokkiniemen Mujehfestivali toi iluo kaikilla
Opastai maltoi kuunnella da kannattua lapsii.
Kuibo rahvas otetah vastah sinun kirjutuksii?
Anukseh istutettih tammi Brendojevan mustokse
Maksimisto on Maksiman pereh, Maksiman kundu.
Havuo pantih mualla, jotta hiiret ei tultais.
Sie Vera jatkoi ruadua opastundan loppiettuu.
– Mitä felššerin kyläššä on ruattava?
— Tiettäväine, sen piätämmö lähiaigua.
– Tänäpiänä on mainivo ta iloni päivä.
– Ei šielä ole nikonša kenkänä käynyn!
– Tätä tietä myöten vielä ei šua ajua.
– Koko miun elämä on šivottu šukšiloih.
Viena-šeura šai Koštamukšen hyväkšynnän
Melodijan lisäkši piti luatie šäješšyš.
Polku ämmöläh kulki šynkän mečän halki.
Šiih voipi kaččuo kahešta näkökulmašta.
Pohjosešta on tullun šuvini värihyökkäyš
Ližiä lugekkua “Omas Muas” 26. oraskuudu
Juminkeko-VK-šivu löytyy täštä linkistä.
Koivun koja – tuohi – on kaikkehpättävy.
Paikan jänöih niškoi Sergei miäriäy iče.
‒ Ga voimmogo myö kuitahto sidä piästiä?
“Karjalan Sanomat” on tašavallan ylpevyš
Näin mäni onnellini päivä Pirttilahešša.
Makein kalitta on valittu “Periodikašša”
A lapšuošta alkuan tahoin olla liäkärinä.
Uušissa autobuššiloissa on 15–29 paikkua.
Näin toteutu Ol’an unelma opaštua lapšie!
— Ylen vähä tilua rodih liikundah niškoi.
Heponi šai kutakuinki hyvän hännän vielä.
– Midä suvaičet kazvattua enämbi kaikkie?
Eniten rahvaš kärši činkašta (keripukki).
Libo voimatummo, vältämättäh pidäy tulla.
Šeinäššä rippuu kalenteri 2004 vuuvvelta.
Šiinä on nellä ošua ta melkein 400 šivuo.
– Myöhä sygyzyl zavodimmo, daže lumi oli.
Uuteh “Kalevalah” luajimma uušie kuvieki.
“Kai jiäy rahvahale”, pauksuh sanoi mies.
Tämän periä rodih uuzi terminygi – hieru.
Čalnan pos’olka peruššettih vuotena 1948.
Še on Čaškovon karjalaini talo -paikašša.
Harakka kävi Meččäkouluo ta šuatto lukie.
Tänäpäi hänel on nelli opastujien joukkuo.
Vastuaugi se kerähmön rezol’utsien kohtii?
Kuču gostih dovariššua, kudai autoi kezäl.
Šanotah, jotta šovalla ei ole naisen näkö.
Kezäl rahvastu vie liženöy, on äijy lastu.
Tänä vuotena še on omissettu perintehillä.
Jelena Ol’šakova on Seesjärven karjalaini.
Ensimmäinen osa ilmestyy kaupunginpäivänä.
luokkien opaštujilla alko opaššušprosessi.
– Buabo vähän saneli omas endizes elaijas.
Šovan aikana myö olima evakošša Kazanissa.
Musejolla on äijän apulaisie-volont’orija.
Filmin enši-ilta pietäh netissä myöhemmin.
Šielä on kunnoššettu Marija Kallisen talo.
Vezistöt kuulutah Ven’an valdivon omažuoh.
Teatrumonolougan nimi on “Unis da mierol”.
Pidäs suuttuo, ga toiči nagrattau enämbäl.
Nyt šiih on rekisteröity yli 400 yrityštä.
“Kuldaine kala” rubei pagizemah karjalakse
Onnakko niin täyšivesisenä še ei ole aina.
Miun piti kiäntyä iäninäyteh nuottiloiksi.
Nevvot ikkunoin čomendamizekse lövvät täs.
Niilöil kyzytäh hyviä siädy heinarreksegi.
Ruvettih elämäh St’opanan vahnembien kois.
Viime vuotena Karjalašša šynty 5112 lašta.
Pedäjän tervua sežo käytettih joga kohtah.
– Rahvahan mieleh näh en voi nimidä sanuo.
Pidoloin programmu terväh suau kaččuo täs.
Ka pandemijan takie nykyjäh niitä ei pietä.
Tilaisuon alušša esiinty Skylark-folkryhmä.
Ruslan mugai astui omah paikkassah – käzil.
Sit, midä pietäh silloi, kerrotah myöhembi.
Runonlaulajien koulu: perintehie šäilyttyän
– Samovuara on meijän perehen muistoesineh.
Projekti hyväkšyttih ta annettih rahotušta.
Priäžän piirin rahvas tutkitah omii suguloi
Vieljärven ikkunat -lehti on ven’ankieline.
Peruškorjauš Kola-tiellä alko vuotena 2018.
Petroskoissa on avattu nuorisoruvetuškeškuš
Siitä syystä ne tarvitsivat lisärahoitusta.
Muamonkielen šaneluo kirjutetah 75 kentällä
Vuotena 1974 pereh šiirty elämäh Kalevalah.
Minul pidäy, ku vezi olis rinnal dai meččy.
Aidu on kerätty kolmemetrihizis prol’otois.
Tuldihgi festivualih gost’at Petroskoispäi.
Leppäh pidäy mennä sinne, kus jogi kohizou.
Šuunnitelmien mukah ne loputah talvikuušša.
Tänävuon Randaine-joukole täydyy 15 vuottu.
Uuliččua on äijy vie, jatkau Ivan Bogdanov.
Karjalastu ruuttua emmohäi pie joga päiviä.
Konzu syväin pajattau, karaoke pädöy hyvin.
Joškuš esineh voit vaškiutuo vuorokauvenki.
– En voi šanuo, jotta miun ruato on helppo.
Priäžän piirin ozasto avavui vuvvennu 2017.
Karjalazet miärättih ruavot nelläkse vuottu
Sih ruado ebäilemättäh tuli Inga Filippova.
Mauran käyttäjän nimi TikTokas on @maurash.
Hiän kučču projektih oikeita ammattimiehie.
– Ket oltih šiun vanhemmat ta esivanhemmat?
– Karjalakse paistih dai paistah minun omat.
Mulloi ministerstvan abu oli miljon rubl’ua.
Näin kilpailu oli 13 henkie yhellä paikalla.
Petroskoin tiekylttijä šuatetah yhteh tyylih
Vie karjalazes kuvonduneros luajitah fil’mu.
Toizen kerran Piksel’ kangihes korgieh puuh.
Še kiinitti šuomelaisien tutkijien huomijuo.
Äkkie mieleh tuaš tultih jo tutut runorivit.
Miun niise onnistu tulla koulun opaštujakši.
Kuvaušpaikka oli kunnoštamatta monie vuosie.
Karjalaiset ollah korela-heimon jälkiläiset.
Sordaval vuottau Ven’an da Karjalan turistoi
Vieljärven karjalaine puutui Ykközen uudizih
Kilpailun kaikki ošanottajat šuatih lahjoja.
Uuši tiemerkintä ei anna kulettajalla uinota
Mieki mielelläni sriäpin ta kostitan toisie.
Kerkie oštua Itä-Karjalan pakolaiset -kirja!
Ollahgo nämmä kaksi sanua sinounimat vai ei?
Sit Mari kiändyi stolah päi, kus istui ukko.
– Minun ezivahnembis kolme oldih karjalazet.
Tavallisešti paikannimijä juatah eri ryhmih.
Ližiä lugekkua Omas Muas 30. syvyskuudu 2020
Kornilovan ruado on ilmoihpiästäi toimittai.
Tänä vuotena Giperboreja piettih 20. kertah.
Varustu huomenizeh päiväh, viere huogavumah.
Ota lehtet suottozelleh, älä vai riko kortu.
Ližiä lugekkua Oman Muan noumeras 24.06.2020
Pandemii ylen äijäl muutti rahvahan elaigua.
Karjalan pohjoisjokeh lašettih šiijan maimie
Mennyt vuon Rastavakse kävyimmö New Yourkah.
Kuuzi vuottu, no seiččemes vuozi oli lapsel.
14. heinykuudu Markianova täyttäy 80 vuottu.
Minun uuzi virgu on ilmoihpiästäi toimittai.
Yhtelläh karjalazet ei jiädy bokkah kogonah.
Viändöi on arbailuloin da pruazniekoin aigu.
Ei olluh suurdu hädiä, oli kus suaha dengua.
Ližiä lugekkua Omas Muas 14. ligakuudu 2020.
Aittah nostamizeh meni 24 miljounua rubl’ua.
Nuorella miehellä ei ole musiikkikoulutušta.
Täs emmo rubie syvendymäh lehten histourieh.
Kavkazissa joka paikašša on vuarat ta kivet.
Luvendos oli 20 hengie Karjalas da Suomespäi.
Folkloriohjelman jälkeh alko teatteriohjelma.
Verkoloih puuttujat kalat hapatetah vezistyö.
Petroskoih tuli kollektiivin 16 ošallistujua.
Turizmu rodih kogo meijän perehen biznesakse.
Mies kyzyy abuu azettua Rakkahusmäin rikondu.
Poigu oli Marihes, hänelgi oldih pelvastukat.
Nämien vuozien aigua olimmo ruadanuh kaikkie.
Sit aijas häi kirjuttau runoelmua karjalazis.
Koko korjattavan tien pituš on 76 kilometrie.
Mustan školas opastettuloin runoloin palazii.
Net ollah rajannu tien liikundupuolien välis.
Häi istui ainos sie, i pajatettih, i paistih.
A loittosih paikkoih pitäy olla muuta kyytie.
Pidäy sanuo, ruado oli jygei da monimutkaine.
Kakšoset Mirja ta Miihkali ollah 3-vuotiehat.
Se piäzi ilmah kerran kuus kuvveltostu sivul.
Suuri vietto keskustui ynnällizekse vuvvekse.
Kanšallisen kulttuurin korvuamattomie ihmisie
Mua oli kurju sentäh, gu sie kadoi lumitalvi.
Buaban avul tyttö rubei pagizemah karjalakse.
Školas voibi opastuo samal aigua 1 200 lastu.
Kilbah voibi yhtyö yksitellen libo joukolleh.
Aleksandr Ignatjev oli roinnuhes Vahutjärveh.
Pruasniekka alkau 30. heinäkuuta kello 12:00.
Maksua tavarois pidäy kerras saital tiluates.
Vyöhykkehen pinta-ala on noin 5 500 hehtarie.
Sergei Jakovlev on tovellini karjalaini mieš.
No sehäi on Timoi Munne, sanelou Annika Grof.
Vot muga sit aitas rähmin, no kringelin sain.
Ne pietäh Yhtehini Viena -projektin rajoissa.
Yhtelläh minul on karjalastagalaine sugunimi.
Oli vaikie kuvitella mitein še on mahollista.
Programmua kuvattih vie Ruskealas dai Valamos.
Karjalan kieli pujoittuu mobiilisobivutandoih.
Konsertu algavuu 18.00 aigua, pido on ilmaine.
Karjalan kieleh lapsii opastau Mirja Hotejeva.
Stolas Voglojev paheksi karjalan kielen tilua.
Aleksandr puutui armijeh Germuanien Drezdenah.
Vienan Karjalan ainutluatuset matat muanitetah
Galinanke pagizimmo kodikkahas valgies pertis.
Yhtyvehen taito-ohjuajana on Marija Solovjova.
Kalages ruvettih luadimah Kalarand-etnoparkua.
Kirjakielen pohjana oli kirillini kirjaimikko.
Ta nyt tuli aika ilmottua kilpailun voittajat.
Yksi on Puadenen murdehel, sanou Hiloin Natoi.
Kirjastoh rodieu korgievauhtilline internettu.
Salmis 18-vuodehine neidine rubei opastajakse.
Uuzi turistupoujezdu tuou matkustajii Karjalah
Karjalan koivu kazvau yksin dai pienil ryhmil.
Meččypočči suvaiččou sežo čyöttölöi.
Šiidä šen d’älgee myö läksimä ielläh.
Konšana en saleinun täštä piätökšeštä.
Kaikkieštah ryhmäššä käyt 11–12 lašta.
“Rubiemmo pajattamah – rubiemmo elämäh”
Šovan jälkeh myöštymä jälelläh Čudovoh.
Alakerrokses – vahnat, nuoret – ylähän…
Se väri säilyy meččypoččizil sygyzyssäh.
Mitein onnistu järještyä tätä näyttelyö?
A minule vastah: “Noutat tiijät – voit”.
Pyhänlaškun ohjelma keštäy kakši päivyä.
Ližiä lugekkua “Omas Muas” 16. kezäkuudu
Mäkrien kyläššä rakennetah keittäjäpajua
A muamo šano hänellä: “Elä ota, tyttöni.
Tänä vuotena “Karjala” täytti 60 vuotta.
Piästä ruadamah “skoroih“ oli jugiettavu.
L’ubov’ Budneva ei tiijä karjalan kieltä.
Keittäjästudijuo ennein kyläššä ei ollun.
Täl kezäl ei rodei val’l’astajien kilboi.
Moušot še oli ainut šemmoni vesimelliččä?
Tämän čomembua pokoiniekkua nähnyh emmo!”
Šen lisäkši muamoni kučču miut kotikyläh.
“Järven randu”: uuzi projektu Veškelykses
Tänäpiänä forumissa toimi muutoma ošašto.
Keškukšen ruavon kaikki šuunnat šäilytäh.
Päivällini niise on järješšetty leirissä.
Venäjän kanšojen iänijä kuulu Petroskoissa
Pruasniekka alko juokšušta Koynäš-košella.
– Šovan aikana še rakennettih šuomelaiset.
– Ukko ta ämmö jätettih miula vanha kirja.
Kirja on kirjutettu venäjäkši ta šuomekši.
Hänen kotikyläššä eli karjalaisie perehie.
Ennein kaikkie še koškou opaššušprosessie.
Šitä kannattau Presidentin granttišiätijö.
Midä yhtehisty vois olla kyläl da höštyöl?
Oletko opaštun šuomen kieltä yliopistošša?
Še koroštau šen tärkevyttä, kertou Viktor.
Ližäkse šouferil toiči ei ole maskua piäl.
– Enšimmäisenä miun runoja lukou Antonina.
– Karjalan kieli on nygöi kiänälmyskohtas.
Kala moničči pelašti ihmisie nälkävuosina.
Vuuvven enšimmäini päivä lahjotti 15 lašta
Šiitä korun ošie hivotah ta kerätäh yhteh.
Opaššu karjalan kieltä Kalevalan kaupašša!
Hiän čukelti lampih, jotta vesi pörškähti.
Voittajie ilmoitetah šyyškuun 20. päivänä.
Šeuruavana kertana paissoin jo myötäväkši.
Lisyä lukekkua Omašša Muašša 4. pimiekuuta
Čuassuloin myödyy rodih kuda-midä den’gua.
Enne vieriälöis oldih vitražnoit st’oklat.
Piirit šuahah uušie tervehyšhuoltolaitokšie
Sen nimi oli “Lotan ja papan koronalaulut”.
Työntyä anomuš voit 28. tuiskukuuta šuaten.
Mie olen kaikista rohkein meijän pereheššä!
Ven’al 5. ligakuudu pietäh Opastajan päivy.
Priäžän kyläh avattih Atmosfera-kinoteatru.
Rupesin pakajamah karjalakši toimitukšešša.
Kolmantena ošaštona oli etnografini ošašto.
Nuožarveläzet jo tietäh, mih pietäh jengat.
Artistat ei voitu jättyä šitä kokeilomatta.
Kalevalašša ašetettih uuši urheilukompleksi
– Lapšilla jiätih muistih kaikki tilaisuot.
Pidäy vai tolkukkahasti käyttiä sidä tabua.
Šen kokoelmašša on yli 15 tuhatta vehkehtä.
Priäžän piirin hyvyönluadijat ollah tietois
Segi on toine pl’ussu – psiholougine puoli.
Erähät niistä lähettih matkah Murmanskista.
Kilpailuo vietettih kolmešša nominatijošša.
Kemin ašemalla peruššetah kulkuvaihtošolmu.
Vuoteh 2027 Kurkijoven pos’olka kunnoššetah
Venäjällä on lakkautettu yhteheš 34 vuoruo.
Kiännöš julkaistih vuotena 1820 Piiterissä.
Täyšivesisen košen iäni kuulu jo loittuota.
Tämä kerdou sit, ku tämä sana on aiga uuzi.
Seesjärven hora ielleh kaiččou pajoperindyö
“Tunkuonkarjalaizie kohta ei liene ainavuo”
Otammo evähät keräle, ištummo da pajatammo.
Kaikki ruavot keššettih noin kakši netälie.
Yhteisruato tuou enemmän löytöjä musejoilla
Eryähillä on muutoma nimi, muutoma šukunimi.
Opaššumma omua kieltä ta kulttuurie leikiten
Sportulagevo maksau läs 674 tuhattu rubl’ua.
Kaikil pidäy, kaikin tabletkoin vuoh elämmö.
Rahvastu vie pidäy opastua keriämäh erikseh.
– Kai on luajittu zakonan mugah, paiči yhty.
Tämä ruado rodih ku korgiele mäele nouzendu.
Konzu lähtin školah, Šuuroile oli 17 vuottu.
Šen aikana oli kirjutettu enšimmäiset runot.
Voinan jälles häi ruadoi zavhouzannu školas.
Anni Kettunen: Vienan kanšanrunouven tietäjä
Toisella ašemalla oli istorijallini tehtävä.
Projektu maksau läs puoldu miljonua rubl’ua.
Miehelläolijan naisen piähisenä oli sorokka.
Šemmoni yhteistyö jo tuli perintehellisekši.
Elokuušta alkuan pietäh muataloušjarmankkoja
Se kai on hänes – Natalja Antonovas sanottu.
– Ližmis tuatto ruadoi kolhouzan johtajannu.
Nygöi Rakkahusmägi on muuttumas Tuskumäikse.
Annin ezikuvannu on ohjuajan died’oin sizär.
Hyö ruvetah ošallistumah retkilöih oppahina.
Hänet miärättih ruatamah omah Uhtuon piirih.
Minä olen rodivunnuh Karjalah, Šuojun kyläh.
TikTok on moine liiteh mobil’niekkah niškoi.
– Koronavirussi on vaikuttan rajanylitykših.
Muamo rodivui Paadniemes Kend’ärven rannoil.
Nyt filmie šuau kaččuo ni YouTube-kanavalla.
Tallentima šielä viijen ihmisen kertomukšie.
– Täs net vihaniekat ollah, rapakot bobazet.
Šeloile hormii, anna net kuivetah törhölleh.
– Muamo oli ylen hyväntahtoine da rahmannoi.
Ruato on aina innoššuttan yhtyvehen ohjuajua.
Sil kerdua opastuin da rakastuin kiändämizeh.
– Lapset pannah mustoh kai, konzu stressu on.
Ližiä lugekkua Omas Muas 20. pakkaskuudu 2021
Niise kilpailušša oli kolme erikoispalkintuo.
– Konzubo sit da kui tulit Karjalan raadivoh?
Petroskoissa Onegan ranta puhaššetah aijoista
Dubrovinin talo on Šuuren Sellin kylän helmi.
Anuksenlinnas piettih IX Karjalazien kerähmö.
Jelenalla niise on äijän mukavua kerrottavua.
Buaban kodi sežo oli Kukkoilas, ga se myödih.
Kylän nimi buitegu olis kebjieh sellitettävy.
Puaksuh tuomen vičal sivottih aijan seibähii.
Varpahat enämpi ei mahuttu liikkumah šukissa.
Ližiä lugekkua Omas Muas 13. pakkaskuudu 2021
Ližiä lugekkua Omas Muas 23. talvikuudu 2020.
Mustomerki runonpajattajale nygöi Suojärvesgi
Joka huomenekšeni alko laulušta, Salo kertou.
Hänel oli ylen jygei nosta järilleh taivahah.
Nuori muasteri iče opaštu luatimah jouhikkoja
Ližiä lugekkua Oman Muas 16. talvikuudu 2020.
Jyrki kerto uutisie ta laulo talon isännillä.
Ennein konserttija hyö ahkerašti harjoteltih.
Toinah heilegi olis jo läs sadua vuottu igiä.
Ošašton melkein kaikki ruatajat oltih naisie.
kylmykuudu, tverinkarjalakse da lyydikse –12.
Rahvas enimytteh kyzytäh kruuškoi da laukkoi.
Uuzi päivykodi Čalnas rodieu valmis talvikuus
Musejojen yö: tuhansie ihmistä tulou musejoih
Kui äijän aigua meni sanakniigan kirjuttajes?
Hiän rupesi tutkimah omua šukuo vuotena 1997.
– Kiinnostunnuot, initsiativnoit, nerokkahat.
Kotvan Skokku smiettiy, mitä kaikin šanottih.
Sovetskoit inžunierat hyviä duumua duumaittih
Etnokenttä keryäy tietoja tverinkarjalaisista
Hyö tuldih Nuožarveh tiijustamah omua buabua.
Oma Mua -lehti ilmeštyy joka netäli serotana.
Kudaibo elätti maguau talvel hätkembi toizii?
Muga kahtekse on juattu Gribojedovan uuličču.
Algajih opastujih niškoi kursit ollah ilmazet.
A ku kunnelienne ollou kiireh ga hos midä rua.
Kettusen Riiko (Rišto) oikein miellytti Annie.
Käzi kuulou, konzu hormat roitah hyvin kuivat.
Mie nävin mitein valmistauvuttih pruasniekkah.
Kuvakogomuksen painosmiäry on 1000 kappalehtu.
Kolme spetsialistua täs ollah ruadolois kiini.
Vuokkiniemi on karjalaisien perintehien lipaš.
Osta kaksi šalguu da sua lehtele uuzi tiluaju!
Nimidä muudu tekstua nimilaudazes ei sua olla.
Segežas kodvazen elettyy pereh muutti Anukseh.
Piäh tuli, gu voizin oppie ruadua turizmualal.
Olemma elän kotikaupunkissani jo viisi vuotta.
Himoittas ku heijän neros tiijustettas muijal.
Karjalas on algavunnuh Karjalan kielen nedäli.
Hyö ainos paistih karjalaksi, vain karjalaksi.
Muzein ruadajat kučutah pruazniekkah rahvastu.
Enimytten Karjalas on kivii strojindah niškoi.
On olluh tovessah vessel ruadua täs projektas.
Huogavopaikku on piällystetty trotuarplitkoil.
Mittuine on heijän karjalan kieli da muuzikku?
Tahton minägi opastua sih omii tulijoi lapsii.
Häi uskoi sen yhtehizeh kirkahah tulieh aigah.
Kymmene-kaksitostu virkehty jo ylen hyvä roih!
Kirikkyö ruvettih kohendamah 2000-luvun allus.
Enzimäzen kerran tulin Karjalah vuvvennu 2015.
Art-objektija ašetetah Severin- ta ETD-firmat.
Karjalan kielen mennyh, nygöine da tulii aigu.
Šovan aikana Novgorodin aloveh oli miehitetty.
Miehele meni kuuzitostuvuodizennu Kolatselgäh.
Abuu löydi Santtu Karhun pajolois da paginois.
Net paletah ruskiel, keldazel, heinänkarvazel.
Omat mielet ozutteluh nähte sanoi Roma Markov:
Vera Ivanova johtau horua jo kaheksattu vuottu.
Karjalazet piettih kylyy erinomazennu paikannu.
Buabo nuorete annettih miehel bohatale leskele.
Mibo kohtii se on da ollougo sinne pitky matku?
Sommelo-muuzikkupruazniekku siirdyi internettah
Petroiskoissa avattih Jouhikko-CAMP -etnoleiri.
Kirja, kummaista tarvitah rajan molommin puolin
Anastasija rubieu jatkamah omua tutkimusruaduo.
Lilija da Aleksandr mendih yhteh vuvvennu 1980.
Voinan aigua naine eli suomelazien okkupatsies.
Karjalan rintaman musejo valmistautuu avuamiseh
Neidizel jo on neruogi persiekan kazvattamizes.
Silloi horan johtajannu oli Svetlana Gretskaja.
Peruszakonan kohenduksii voibi lugie karjalakse
Kilvan nominantoi da voittajii vallitah rahvas.
Naine uskoi, ku rodieu kummu da Julija perenou.
Tazavallas valmistutah Karjalan runoloin vuodeh
Olin varmu, ku suadih lugie kai muailman miero!
Kaskesniemen AYI:n ruado algavui vuvvennu 2018.
Sit jo vuvvennu 2014 sain hierojan tovestuksen.
Hos olingi vanhin opastujis ga huigei ei olluh.
– Etkö mäne nyt ičelläš häntyä ottamah?
Lönnrot oli täššä kyläššä viisi kertua.
Tämän vuuvven pimiekuušša painetušša ABČ.
Puanajärven kukat ihaššutetah šyyšpäivinä
– Nygöi minä vähembän pagižen karjalakse.
Ližiä lugekkua “Omas Muas” 10. kevätkuudu
‒ A kois vilu kohtu sežo on ‒ jiäškuappu!
– Viola on kanšainvälisešti tärkie ihmini.
Lisyä klubin toiminnašta šuau lukie täštä.
Šiitä hiän tuli jälelläh omah Niska-kyläh.
Meilä oli šuattaja, i myö läksimä Uškilaa.
Šielä valettu rauta oli parašta Venäjällä.
– Myö rupesima ruatamah kevätkuun lopušša.
– Tämä on viimeni näyttely Pohjoni šuunta.
Uuzi “Taival” tazavallan 100-vuozipäiväkse
Šitä šuau tilata Belkolesje-kuštantamošša.
Koronarajotukšie vähennetäh enši netälillä
Tämä on ahvenheiny, a vie on ärviä, urut’.
Še on äijyä enemmän, kuin entisinä vuosina.
– Merkipäiväkse myö uvvistimmo repertuaran.
– Tuatto on i 13 hengie on meijän kyläspäi.
Toivommo, ku erähät rahvas piästetäh tänne.
Tänävuon häi ukonke lähti mašinal Karjalah.
Kaupunginpäivä järjestetään uudella tavalla
Lipul voibi kaččuo fil’moi 48 čuasun aigah.
Miula voipi männä pitälti šielä muailmalla.
Heijän piti kerätä talo pienistä puuošista.
Työ runoperintehen šäilyttämisekši ei piety
Sendäh löyttih vaihtovariantu – Jolmojärvi.
Julija kazvattau t’ul’panoi Viidanan kyläs.
Konferenššin loppuvaihiena oli Opaššušrata.
Esillä oli yhekšän kakšikielistä plakattie.
Poimintakauven rikkomisešta miärätäh šakko.
Kuuširanta on merkittävä paikka Karjalašša.
Delegattien mielipitoja Kerähmön kynnykšellä
– Viime vuosina kuštantamon toiminta kašvau.
– Missä šie ruavoit ta ken olet ammatiltani?
Ruadivokuundelijoin miäry ylen äijäl väheni.
Niin šynty Kondi-järještö, muistelou Jelena.
on hyväs mieles tuukselaine Zoja Žuravl’ova.
Še on monotonini ruato: hiihto ylöš ta alaš.
Emändy ylen äijäl ylbeilöy omua uuttu neruo.
kyzyi Pyöräkkö, ga ajai händy jo ei kuulluh.
Nygöi tämä tehnolougii rodieu kuulužembakse.
Šanterilla tämä ruato ei ollun mieltä mukah.
Karjalan kielel voibi kuunnella “metalluagi”
Sanuo, ku heijän died’oi oli ylen hyvä mies.
Karjalan piämieš kävi Sampo-leipätehtahalla.
Šen järještämini on jo monivuotini perinneh.
– Koulun muoto vaštuau nykyajan tendenssijä.
Voin sanuo, ku tänävuon čakkua on ylen äijy.
– P’otr ta Tatjana Maksimovat ollah kirjois.
Tänäpiänä kuoli taiteilija Vitalii Dobrinin.
Karjalan eläjät šuatih tašavallan palkintoja
Kylttijä luajittih Karhumäjen kirjapainošša.
Se hyvägi – kai karjalazet uudizet tiezimmö.
Kotkatjärveläzet pietäh kunnos mustomerkilöi
— Kortti toimiu Venäjän kaikilla alovehilla.
Viimesellä pyšäkillä ajoneuvot desinfioijah.
Muamoni opaštu karjalan kieltä yliopistošša.
Karjalašša kouluh mäni yli 70 tuhatta lašta.
Hiän ruatau ratijošša vuuvvešta 1995 alkuan.
Šuunnitelmissa on pityä ni kešäpruasniekkua.
Tällä mualla on ilmeštyn kanšallini eepossa.
Kylät šilloin šanottii perspektiivittomikši.
Nuožarves Nina perehtyi da jäi sinne elämäh.
Keškuš šuunnitellah rakentua vuuvvekši 2023.
Sen jälles died’oi nimidä pahua ei virkanuh.
Enšin nämä korut Jelena luati vain lahjakši.
Kohdetta halutaan käyttää toimivana kirkkona.
Häi toi suuren lihapalan da räijähti stolale.
Meil ollah jo omat kohtat, kus myö kerävymmö.
Suuri mägi on, sanou mägiläine Ivan Bogdanov.
Se parahite roih mieldy myö nuoril käyttäjil.
Ruadoh kučutah muarjoin da grivoin keräilijöi
Onnuako erähät tiijustetah kedätahto uuttugi.
Tien korjaukšeh annettih 23 miljonie rupl’ua.
Školan nostamine maksau 833 miljonua rubl’ua.
Ämmö istuu lehen laijalla ta tikuttau šukkua.
– Konša potakat kuokittih, ne piti lajitella.
Kaikkiedah on palanuh 9 673 gektuarua meččiä.
Sendäh ruaduo mandžoipeldoloil ainos on äijy.
– Kaikkiedah kilbah työnnettih 14 ilmoitustu.
Yhtelläh ei kai livgiläzet tietä hieru-sanua.
Nelländel kursal minul oli dengas suuri hädä.
Makuajan skokunan šuolissa alko raukuo nälkä.
Vanha pruasniekka on elvytetty Vuokkiniemeššä
Moizii vois olla Änižjärven Petroskoin lahti.
Oli mukava, mi še on ta mie kačahin teltašta.
Še toimiu Periodika-kuštantamon peruštehella.
Kaikkieštah kurššiloih kirjuttautu 17 henkie.
Karjalašša myönnettih valtijolliset palkinnot
Muite ečin sanoi sanakniigas, saneli El’vira.
Šuunnitelmissa on äijän mukavie toimenpitoja.
Nilmilahtie pietäh juuri karjalaisena kylänä.
Tänäpäi Svetlana Tujuzen firmal on 22 vuottu.
Moizii melliččöi nostettih suurile jogiloile.
Ičehallinto vielä ei ole virallisešti avattu.
Urheiluvoimistelukeškuš ottau vaštah parahie.
Pyörien stolan lopušša luajittih yhtehvetoja.
Ližiä tieduo yhtyveheh nähte suat internetas.
Polkupyöräilyh jo kirjuttautu yli 10 ihmistä.
Vepsäläzet uskotah, ku kaži tuou pertih ozua.
Ilman niitä ihmisie elämäni olis ollun toini.
Mittuinebo on Vierissänakka, ongo sidä nähty?
Šie niise vielä kerkiet ošallistuo kilpailuh!
Lapšuošša kakraletut oltih kaikista makeimmat
– Ongo mieles jatkua sanakniigoin kirjutandua?
Koulujen rakentamini on huipulla tänä vuotena.
Joga sanal voibi löydiä suuri joukko ezikuvua.
A toiset, niin viisahat, tiijetäh arvautukšie.
Ga voinuopistoh händy ei otettu värisogevuttu.
On ylen tärgei tiediä omien juurien histourii.
150-paikkani vuotantašali on niise ašetettava.
Petroskoil tulimmo ymbäri jo Vieljärven kauti.
Myö oikein ihaštuma ta lauloma kalitan himnie:
Kai nimilaudazet nygöi pidäy olla yhty luaduu.
Ellendätgo karjalan kieldy, konzu kuulet sidä?
Programmu kestäy yksi libo puolitostu čuassuu.
Tyttöine vie oli pieni, ei mustanuh čuruandoi.
Kuuši vuotta takaperin Andrei ošti kantelehen.
Lopušša on Terttu Kosken luatima nuottiliiteh.
Kai kolme lövvytäh Karjalan TV:n kodisivuloil.
Tänä vuotena pruasniekan ohjelma oli erikoini.
Venäjä pani kiini rajan koronavirussin takiae.
Oma Pajo -kuoron kevätkonserttien šarja jatkuu
Enšimmäini forumi piettih 60 vuotta takaperin.
Šiellä pakauttelima Jelena Pavlovna Zarubinua.
Klubi ošallistuu moneh näyttelyh ta kilpailuh.
Joka vuosi teatteri valmistau uušie näytelmie.
Ka šiitä nousi tumma pilvi, vihmu, tulta iski.
Akilan Iivan oli rodivunnuh Kolatsellän kyläh.
Ižändy tuskevuksis jo tahtoi pergua mollembii.
Lippuja šuau oštua ennein konsertin alkamista.
Sit häi meile saneli runon, kudaman häi luadi.
Ne ei olla karjalaisie, a lainattuja tanššija.
Karjalan mečät registriiruijah vuodessah 2024.
Kul’tuurutaloin zualas oli 400 istundupaikkua.
Kontie ei tietän, kun hiän makuau koko talven.
Pirttilahešša avattih uuvvissettu Taipale-talo
Kuoro esittäy kanšallisie ta luatijan lauluja.
Erityisešti pakajamma kanšallisprojektiloista.
Elävy Vieljärven vezi on muuttumas surmuviekse
Lähimäine subbotniekku rodieu syvyskuun lopus.
Juhlalliset toimenpivot piettih joka luokašša.
Häi parahite sih aigah johti Vieljärven horua.
En tiedänyh sidägi, milbo net kielet kuulutah.
Hyvä ta kunnollini lava on kaunehella paikalla.
Silloi meijän hieru, Pieni Selgi, oli taloikas.
Omii enzimäzii tevoksii naine kirjutti nuorete.
Vezivoimalas rodieu läs sada uuttu ruadokohtua.
Runopajoloin konsertat pietäh vuvven loppussah.
Mindäh juuri net pajot puututtih jullattavakse?
Konstantin Loginovua suvaittih hänen opastujat.
Kilbah voijah yhtyö 16 vuottu nuorembat lapset.
Ylä-Videlen rahvas akkiloijah omua histouriedu.
Kusbo teil roih vie konsertua kezäl da sygyzyl?
Voittajikse piäzi 14 yhteiskunnallistu liittuo.
Monifunksionualline keskus andau hyvyöt kylisgi
Niin jotta koululaisilla varmašti tulou mukava.
Suarnua-vuarnua: Kui koiru kažin kel ei sovittu
Taloi nostettih Tervehyönhoido-projektan mugah.
Kalevala open -festivalie vietetäh Petroskoissa
Vuvvennu 2002 Apanovičat muutettih uudeh kodih.
Tutkijat jo työttih tilavo atlasan julguamizeh.
Sputniekkazeh istuldih da ilmal vozduuhal lähti
Lehten hyväkse ainos ruattih dai ruatah rahvas.
Pido omistettih Jevroupan yhtesruavon nedälile.
Vuozi vuottu hänen sugupuuh kazvoi uuttu oksua.
Omile lapsile muamo luadi tyttilöi omas jupkas.
Valdivollizil muamankielil on enämbi kannatustu
Päivykodi nostetah Demogruafii-projektan mugah.
Petroskoih avattih Karjalan kanzoin ystävyskodi
Louhen piirin kehityšperspektiivit on ilmotettu
Rinnal seizoi hebotahnut, sie oli läs 10 hebuo.
Toini veikko Jyrki Kettunen oli laukunkantajana.
Minul oli vajai kaksi vuottu, konzu muamo kuoli.
Petroskoissa starttasi Jouhikko-CAMP -etnoleiri.
Muatalovusjarmanku: Verdua hinnat enne ostandua!
Honganual AYI azuttih vaste mennyt vuvven lopus.
Uusi kalajalostamon osasto avattiin Rautalahteen
Mies kesti voinan, da oli nelli kerdua ruanittu.
Ga, pahakse mielekse, mulloi paja paloi kogonah.
Vahnu, 1980-vuozil azuttu, on ylen pahas kunnos.
Runopajoloin kluubah yhtyygi Karjalan tazavaldu.
On siirdynyh tuonilmazih karjalaine Akilan Iivan
Karjalan liitot suajah abudengoi omih projektoih
On valmistannuhgi oman programman Resursukeskus.
Aletah toimie ni pihalla olijat turistiobjektit.
Kiven lasit tarkotetah Kalevala-eepossan runoja.
Suurembi vuitti pajolois ollah livvinkarjalazet.
Kai oli toimitukses hyvin, hoppuu nikonzu olluh.
Rakentamiseh kuulujat dokumentit ollah valmehet.
Petroskoissa avattih Karjalaisien runojen vuosi.
Miula karjalan kieli oli jo lapsena armas kieli.
Juuri kirjastos ruadau suuri neroniekoin joukko.
“Puanajärvi” täytti tänäpiänä 30 vuotta
Se on yksielpäi höštö, toizielpäi – kylä.
Mečäššä on kaikkie, mitä ihmini tarviččou
Ta kolmantena päivänä varen’n’a on valmis.
– Meilä oli tärkietä šuaha kokemušvaihtuo.
Nyt mie olen tiälä ta melliččäki on tiälä.
Minä vierastu sigivyö syöttämäh en rubie”.
Šinne vinkka ei piäše, šielä šie ei kylmä.
Sit rubein eččimäh, ken tiedäy tädä kieldy.
Kešällä Šanterin luokše tulou čikko Polina.
Jo sendäh ei maksa jättiä sidä kaččomattah.
Enšimmäisen niistä löysi L’uba Jemeljanova.
Aleksandra Kornilova: “Rodu on meijän vägi”
Hiän peittäy šitä, jotta toiset ei nähtäis.
Tänä vuotena häntä ei ole enyä meijän kera.
Labirintissa on nellä piäšyö ta nellä ošua.
Hyllännyöt järveh verkot on ynnälline hädä.
Korz’uk Tatjanua hyvin tutah Priäžän kyläs.
Šamoin pitäy vähäsen kertuo omašta puvušta.
Rahavaroja otetah tašavallan Tiešiätijöštä.
“Sokea Mihhei.” Vanha, sokea kerjäläisukko.
– Šuunnittelemma pityä avajaiset elokuušša.
Še tulou entistä leviemmäkši ta pitemmäkši.
– Priäžän piirin Priažan lagevus -projekti;
Urokat pidi karhumägeläine Nikolai Ol’šakov.
huuti hukka matkimalla ämmön pehmietä iäntä.
Šamoin oli järješšetty ni kilpailu lapšilla.
I vähin-vähäzin kieli kado, kul’ttuuri kado.
A konša lienöy niissä paikoissa kiehu elämä.
Hänen työpajašša on erinomani tervan tuokšu.
Kondupohjan Uspen’n’an kirikkö nouzou tuhkas
Šiitä ajašta alkuan ni lašetah musejon ikyä.
Seesjärven kešäpruasniekat alettih Sroičašta
Polušta tuli lahja kylän 400-vuotispäiväkši.
L’ubov’ Budneva on kuoron ohjuajana vieläki.
Äijät nuoret tahtotah lähtie elämäh linnoih.
Natalija šanou iččie liberalisekši muamokši.
30-luvulla Čikšan kyläh peruššettih kolhosi.
Praktiekan aigua näin äijän Ven’an Karjalua.
Kyykkä-pelin piäjokkoh piäši Žanna Tikkanen.
Šielä jo oli väkie, eryähät ihmiset itettih.
Galina F’odorovna, tiettäväine, oli kučuttu.
Kylän kul’tuuruelaigu sai uvven hengähtyksen.
Tašavallan koulut šuatih 28 uutta autobuššie.
Karjalan Rahvahan Liitto kuččuu vuozikerähmöh
˗˗ Še on totta, valokuvat ollah oikein hyvät.
Päivällä klo 12 alkau opašretki Petroskoissa.
Pandemii on paras aigu kaččuo, kedä on ymbäri
– Jelena, miksebo pidi luadie tämä luvettelo?
Lisyä luvekkua Oma Mua -lehen enši numerošša.
Nygöi kallivos on kaikkiedah läs 600 jänöidy.
Sendäh kirikön avajazet siirrettih myöhembäh.
A Turjo aina šuau ruokua lumen alta, jäkälyä.
Niijen kokonaismiärä on 520 miljonie rupl’ua.
Moušot, šielä konšanih oli pieni tullipisteh.
Meidä šinne šuatettii, matka mäni ylen hyvin.
Karjalan kielen kehitykšeštä paissah Tverissä
Ta vuotena 1998 hiän kuotʼtʼeli vielä kerran.
Viettyä loma Karjalašša tulou vielä mukavampi
“Peppi Pitkysukku Suvimerel” rodih karjalakse
Venäjällä starttasi Puškinin kortti -ohjelma.
Jokahini löytäy kokomukšešta mielisen laulun.
Tänä vuotena kilpailuh ošallistu 48 painošta.
Luaji vezi madalembi, libo taivas nostalda…”.
Nygöi konsertmeisterannu on Sergei Kudr’ašov.
Tämän statussin kaupunki šuau vuuvvekši 2023.
Puitto Fil’ka vaipu niin tarkašta huomijošta.
Uskottih, gu savus olles kai paha iäre lähtöy.
Ken ottau käzih, se läživyy libo sit kuolougi.
Viisiotteluh otti ošua 15 naista ta 26 mieštä.
‒ Tata, a mindähbo talvi tuli, a lundu ei ole?
– Sit opastutgo ihtiologakse da žurnalistakse?
Suomes pietäh Pajot- Karjalazet muuzikkupäivät
Piksel’an minule lahjoitti ukko 8. kevätkuudu.
En rubie peittämäh: sen periä minul on huigei.
Šitä toteuttau Komin tašavallan nuorisoliitto.
Nenga häi jatkai matkua lähikyläh Uikusuarele.
Runostarinat: uuši kirja lapšilla luvettavakši
Hiän on tämän ainutluatusen projektin luatija.
– Myö olemma valmistan tiijollisie projektija.
Vain šen jälken nuorisolla annettih lupa työh.
Karjalan Rahvahan Liitto kuččuu vuosikokoukšeh
Tänävuon Brendojevan roindas täydyy 90 vuottu.
Šemmoni ilma ihmisellä on hyvä, ka kalalla ei.
Vastavus oli endine – vejä lapsi kunne maltat.
– 1900-luku oli vaikie Mari Elin tašavallalla.
Šuunnittelin lähtie opaštumah taitoakatemijah.
Siirdämizen programmu eistyy pluanua teriämbäh
On nähnyh päivänvalgien pajokortiloin kogomus.
Luvettelošša on Karjalan 12 piirin kyläkuntie.
Huondeksel roih sluužbu ‒ pappi panou malitun.
Vuottua olis hoivu ga ičel pidäy mennä tuomah.
— Vaigevuksennu on se, ku ei ole kylläl aigua.
Ga tyttö on nuori, häi tahtou eliä da suvaija.
Kakši-kolme onnakko löyvimmä, ken vois kertuo.
Omin silmin –programmua on kahtu kerdua enämbi
Ammutuš oli kova ta jiähä eloh oli mahotointa.
Louheh suau piästä Orlan-poujezdal jo kezäkuus
Tänä vuotena korjatah yli 230 kilometrie teitä
Hänen huumori tuou hyvyä tunnelmua arkipäivih.
Tyttö huomasi, jotta päiväni oli jo korkiella.
Erähät pihalampat palettih, net pidäy vaihtua.
– Školat ollah valmehet uudeh opastunduvuodeh.
Šentäh ohjelma onnistuki šemmosena erilaisena.
Čalnas palkindon sai kirjuttai L’udmila Mehed.
Jällespäi luajittih dorogu da salvattih lahtet.
Lahnat da särrit jo ammui ollah syöjien vallas.
Kul'tuuruperindö: Rubčoilas on uuttu rikkahuttu
Konzu jesli midä ruattih, luajittih iče rahvas.
Enšin pitäy, jotta lehti tahi kukka olis kuiva.
Vihaniekois Mägi piästettih 1. heinykuudu 1944.
Minä jo kodvan aigua tahtoin ottua kodih kažin.
Niise šai tutuštuo perintehellisih talvikisoih.
Kaikieh kurššiloilla on kirjuttautun 17 henkie.
Uuzi opastunduvuozi algavui Veškelyksen školas.
Arvoštelijien oli vaikie valita niistä parahat.
Ilmešty vereš karjalankielini Taival-almanakka.
Še oli hyvä ajanvietto, kerto Nina Afanasjevna.
Himoitti ozuttua enne kaikkie Jyrgilän čomuttu.
Ku hyö sanottas omat ehoitukset täh luvetteloh.
Erähis vie eläy rahvastu dai perehty lapsienke.
Karjalan kieli on nägyväh livunnuh internettah.
Nygöi on järjestetty kaksi striimavuskonsertua.
Ga vahnembien hyvyös maltan da suvaičen ruadua.
päivänny Karjalan Kanzallizen kirjaston seinis.
Olen hyväs kunnos da voivas, sovus oman ičenke.
Niistä melkein 30% on ratkaistu positiivisešti.
Karjalazii sinne pidäy vallita viizitostu hengie
Paginoi hänes Annika puaksuh kuuli lapsusvuozin.
Enzimäzen kilogramman tuondu maksau 12,5 jevruo.
Nygöi tuukselazet vuotetah ruadoloin algavundua.
Runofestivuali on Kylii myöte -projektan ozannu.
Kodih tulduu mama meidy syötti piirual da muate.
Järilleh ajoimmo Vienanmerele da sit Petroskoih.
Toivommo, ku suammo vastavukset virrastoloispäi.
Variksenmarja-festivali yhistäy Kemin muasterija
Pruasniekka oikein miellytti paikallisie eläjie.
Joga sijas voittajale annettih dengupalkičuksen.
Tuaton šuku oli Tuupovaaran Kauravaaran Vatasie.
Kylähaldivon hantuzis on 61 suomittavua dorogua.
Dostalit kolme luvenduo sežo panemmo internetah.
Perehen histourii, kuduah nähte himoittau kerduo
Horas pajattaugi Zlata, Natalja Kruglovan tytär.
Ezmäi otimmo vastah suomelazii turistujoukkoloi.
Konzu häi oli ruuhes, ei rodinuh ni yhty ruppii.
Kiitän Irma Ivanovnua kaikes, saneli Anastasija.
Natalija Pellinen on monilapšisen perehen muamo.
Ammattii myöte olen lapsienkazvattai da juristu.
Kaikin hyö ollah Karjalan kilpailujen voittajat.
Duumaičen, ku minul pidi tulla horah jo aijembi.
Oletgo kuulluh kieldy da paissuh sih jo lapsennu?
Nyt Karjalan joukkuo vuotetah kilpailuh Moskovah.
Maksua voibi Suomen bankukortil libo Visa-kortil.
Nuorile opastajile pidi hommata elopaikku linnas.
Risto Salmela: Pagizen oman poijan ker karjalakse
Dubrovinin talo on puuarhitektuurin muistomerkki.
Valentina rubei kirjuttamah lehteh puoleh palkah.
Vuvvennu 1975 Galina Ivanoval rodih zootehniekku.
Kieretin istorijua tutkitah mediaprojektin aikana
Molodoit ollah yhtes nellikymmen ozakastu vuottu.
Min verran ostin, sen verdua taimenii kazvatangi.
Tuatan tuatto, minun Pappa, oli roinnuh Viiburis.
Šentäh “Runolašša” Äkräš onki šemmoni.
– Erähänä päivänä myö mänettimä ruavon.
– Kačo, kui äijän minä tiijustin tänäpäi!
Veššoš, kumpani šäilyttäy muistuo kyläštä
“Elämäni polku” nyt šuatavilla Karjalašša
– Koštamukšešša yritykšellä on oma kauppa.
Kyläššä ei ole šähkyö eikä mopikkaverkkuo.
Opaštujat Moskovašta karjalaisie eččimäššä
Nelläš oša oli omissettu puun veššännällä.
Še päivä tuliki teatterin šyntymäpäiväkši.
Karjalašša pakkaiskuun 11. päiväštä 5.–11.
Rautašuo – uuši turistimatka Venehjärveššä
Še tapahtu vuotena 1965 Kumšjärven kyläššä.
Enšimmäiset harjotukšet alettih šyyškuušša.
Näistä päivistä päiväkojin makšuo ei oteta.
Köynäs-košella voi piäštä entistä helpommin
Mieš voitti täššä kilpailušša viisi kertua.
Kakši uutta merkkie ašetettih Jyškyjärveššä
Piä muuttu puisekši Mečänisäntä-nuamijokši.
Priäžäläzet kačotah fil’moi suurel ekruanal
Vuokkiniemeššä ruvettih kunnoštamah Čärkkyä
Sortavalan keškipol’ničča šai uušie autoja.
Erähis mualois sidä sanotah “veriheinäkse”.
– Oi, minä luven, luven ainos “Omua Muadu”.
Näyttelyššä on käyty jo hyvin monta ihmistä.
– No kun et, šanou kauppieš, – ka ole ilman.
– Viime vuotena Haikol’ah kävi 3000 ihmistä.
Keškuš toimiu arkipäivinä kello 15:30–18:00.
Miärävyksen kogo tekstu löydyy ven’akse täs.
– Ei ni šitä tiijä, vaštuau vanhempi veikko.
“Karjalaini rokotuš” autto paissa karjalakši
Tänä vuotena Sroiččua piettih 20. kešäkuuta.
Enzimäi Mari kiändyi buat’uškahpäi da sanoi:
Heijän esityš koški monien kaččojien šieluo.
Venäjän eläjie kučutah ošallistuo ekošaneluh
– Horah yhtynyöt äijän aigua vietetäh yhtes.
– Voit olla nuoret pietäh folklorie ikävänä.
Ämmön ta hänen lapšien piti jättyä oma talo.
Laukku työndäy tilavoloi Ven’an poštan kauti.
Myö emmä pakota iččieh paissa, myö pakajamma!
Kemin ašema on šuurien muutokšien kynnykšellä
– No, tata toi, mustan, kuuzahaizen mečäspäi.
Yhty mieldy hänen kel on L’ubov’ Nesterovagi:
Toivon, jotta niitä šiäntöjä otetah huomijoh.
Niijen joukošša oli äijän inkerinšuomelaisie.
Še šuau rahotušta Karjalan kehityšohjelmašta.
Šiinä nytki tuntuu šen metallin kičmerä haju.
Esimerkiksi, palatalisatijon merkin käytöššä.
Näin vietettih netälin loppuo Vuokkiniemeššä.
– Meijän tavallini ohjelma keštäy 2,5 tuntie.
Priäžän piirissä issutetah 8000 mäntytaimenta
“Tverin karielazen luona” on etnokentän nimi.
Tämä projektu on yhtistännyh seiččie muzeidu.
Još on veneh, ni šiinä pitäis olla šoutajaki.
– Ratojen lumetuš on tärkie oša alppihiihtuo.
Mua tiälä on rikkahampi, kašvau äijän heinie.
“Pajuntaimen” on šuuri ta hyvin kaunis kirja.
– Karjalaiset perehet elettih melko köyhäšti.
Venäjällä samovuarojen musejoja ei ole äijän.
Joškuš voipi olla 400 ihmistä šamanaikasešti.
Tatjana Jaškovan perintyö esillä näyttelyissä
Kai net ollah Priäžän piirin Rubčoilan kyläs.
Jotta kala kašvais šuurekši tarviččou vuosie.
Ennein kylissä šemmoista čäijyö juotih monet.
Ka šilloin ei kaikin kannatettu šitä ehotušta.
Šielä heti rupesima ruatamah Kulttuuritalošša.
Karhumäjen alppihiihtokeškuš vuottau korjaušta
Šen ohjuajakši oli miärätty Jalmari Parkkinen.
Myö lapšien kera kaččoma huuhkajua ta nakroma:
Perušlajin mukah Venäjä on monikanšallini mua.
Häi kävelöy turkilois, jalgah on pandu kengät.
Kielii kosketellah näppilöil, harvah – kynzil.
Sergei piätti yrittyä esittyä niitä paperilla.
Jessoilas kuvatah mul’tfil’moi karjalan kielel
Lahjakši hyö šuahah kirjoja karjalan kielellä.
Jevgrafovien pereh on omien tapojen šäilyttäjä
Ližiä tieduo on Ystävyön koin Vkontakte-sivul.
Ruatoh mäni puolitoista kuukautta, šano Ol’ga.
Niitä muasterie yhistäy värin kyllyš ta voima.
Kvantorium-teknopuisto peruššetah Kukonmäjellä
Šen jälkeh Kulttuuritalošša piettih konsertti.
Kalevalan piirissä nyt on yhekšän elänpaikkua.
– Voittajat ilmoitammo kylmykuun 26. päivänny.
Šimčukat oltih hänen toimehtulon tovissukšena.
Ellendäygo mučoi, midä työ poijanke pagizetto?
Miša Zarubin talutteli meidä Troičan šuarella.
Joka esineh Korzan musejošša šäilyy istrorijua
Priäžän piirin hyvyönluadijat suadih palkindot
Eri luokilla on online-opaššukšen oma pituvuš:
Kilvas on voittanuh “Karelstroimehanizatsija”.
Voitolla omissettu pyöräily yhisti muan šuunnat
Karjala šuau lisärahotušta koulujen korjuamiseh
Šinne hyvällä mielin otetah muinaisie vehkehie.
Omamualazet ečitäh tieduo Anna Samsonovah nähte
Tämä pagizuttelu eruou niilöis pagizuttelulois.
Ominaisukšien mukah še esineh oli melko šopiva.
VK-sosialiverkošša on luajittu projektin ryhmä.
Karjalašša lohitaloukšien kartta on tosi luaja.
Videoloi otetah vastah talvikuun 23. päivässäh.
Še niise jatkau omua toimintua ta kehittämistä.
Meijän ympari olijat ihmiset on meijän rikkahuš
Kluuban johtajannu on kirjuttai Oleg Gal’čenko.
: Löyvä kaveri ta tule opaštumah tverinkarjalua
Tänävuon Karjalan tiedokeskus pidäy merkivuottu
Tällä kertua vuosikokoukšeh tuli yli 60 henkie.
Rahotušta anto tašavallan kulttuuriministerijö.
Järven kaunehilla rannoilla oli Nykyttilä-kylä.
Miula hiän on muurnin kiännetty antikkahenkilö.
On rikottu oigei sanoin jälletys ven’an kielel.
Kalevalan kanšanteatterin istorija ta nykypäivä
Mieš on jo voittan 14 000 000 rupl’an apurahan.
- Mie ošallissuin kilpailuh enšimmäisen kerran.
– Vapaita paikkoja šaliloissa melkein ei ollun.
Net rahvas säilytetäh da kehitetäh omii kielii.
Hänellä oli aigua istuo pertissä da starinoija.
Sit paha on, tiettäväine, što ei ole tabletkaa.
Kritiikin laitoš avatah Petroskoin yliopistošša
Epätavallini ratkaisu anto uušie mahollisukšie.
Hänellä oli heposie, koirie ta kaikkie eläimie.
Nygöi karjalazien nimii linnas kartas lövvä et.
Vaikkaine seizoimmo, emmo ehtinyh ni pöllästyö.
Nyt on ottajat ovilla, pyytömiehet paikoillah!”
Tämä AYI on vie nuori, sil on vaiku vuozi igiä.
Tašavallašša on IV tulipalovuarallisuon luokka.
Mulloi Apanovičat mollei lähtiettih eläkkehele.
Mi on kielimaisema ta mitein še on kehitettävä?
I mandžoidu voibi vallita – suurdu libo piendy.
Repetitsieloi pietäh kaksi-kolme kerdua nedälis.
Sie hyvin kazvettih sv’oklu, morkouhku, kapustu.
Pakajamma telefonissa tahi käymmä eri paikoissa.
Nuoret Pakkasen pojat ta punukat oltih touhušša.
Tuatto oli jo kipiehini, ka šuatto vielä ruatua.
Konteineroin luvetteluo voibi kaččuo internetas.
Läs 60 protsentua eläjii ollah livvinkarjalazii.
Muamot ollah kuin napit, niillä kaikki pitäytyy.
Minun veli pajattau karjalakse Pyhäjärven horas.
Šamoin kirjan on lisätty muutoma kuva ta kartta.
Šuojun kyläh nostetah stropilsistiemoin zavodua.
Karjalas on äijy karaten harjatuskohtua (dodzö).
Ponttonit vajatettih, niistä piti pumpata vettä.
Tänävuon se on Abja-Paluoja, Estounien kohtaine.
Ruatojen yhtehini hinta on 1,5 miljonua rupl’ua.
Sit aijas mašinoin vuoro vönyy voinulinnazessah.
Belomorskissa on valmis käsityömuasterien kauppa
Vuozi 2021: tiijusta enämbän karjalazis runolois
Hyödyy, Sergein sanoin mugah, täs ruavos ei ole.
Nuorete Gannadii Vaganov tahtoi olla lendäjänny.
Tilavon matkua voibi pidiä silmäl trek-noumeral.
Meijän lapsil on hänen puoles karjalazii juurii.
Karjalaisien runojen vuosi on loppun Karjalašša.
Omas ijäs häi on kirmei da aiga mielevy, ruadai.
Enzimäzeh ekotaksih yhtyi läs puolisadua hengie.
Irma Ivanovnan on kuulužu paikannimistön tutkii.
Sportulagevon avajazih kerdyi vähilleh kai kylä.
Karjalašša alko Puhtahat jovet -nimini projekti.
Karjalan Rahvahan Liitto valičči uuvven johtajan
Sildu Säpsä-joves poikki nostetah vuottu aijembi
Vain onko niissä kirjallisuš- ta kulttuuriarvuo?
Sendäh piätin algua kirjuttua Instah karjalakse.
Karjala on miun toine muamonkieli suomen lizäksi.
Vuvvennu 1939 Mihailua työnnettih Ruskieh Armieh.
Tavan mugah festivualin lopus sytytetäh ilotulet.
Sanoi pidäy vallita tverin murdehien sanakniigas.
Karjalan kallivopiirrokset hyväksyi UNESCO-liitto
Leviet puuhuzet pordahat vietäh toizeh kerrokseh.
Hiän on Vienanmeren rannikon tunnettu taiteilija.
Uuzi feršalipunktu nostettih vahnan taloin sijah.
Objekti on rakennettava vuuvven 2023 talvikuukši.
Meil on hyvä ruadajien joukko, enimite on naizii.
Harjavukset ruvetah menemäh Karjalan Kielen Kois.
Täl kerdua vienakarjalazet oldih ylen aktiivizet.
Puudožin musejo on rikkahin Karjalan piirimusejo.
Jumal käski Jeval kuunnella omua ukkuo da varata.
Jaloissa olijat šukat ruvettih tuntumah kuivilta.
Muga algavui uuzi ruado kirjukielen kehittämizes.
Sie naizet kuvotah da ruatah toizii käziruadoloi.
Täs pagizi dielos peril olii Aleksandr Jeremejev.
Ligakuus Kotkatjärveh avatah nygyaigaine kirjasto
Aihies voit lugie vepsäkse, suomekse da ven'akse.
Vuvven pidoloih niškoi valmistetahgi tunnusmerki.
Jarmankka-aukivolla oli oikein vesselä ta mukava.
Sit lähtiettih joven randazel laskiemah venkazii.
Pahakse mielekse omua gruppua minul ei nygöi ole.
Olen tosi tyytyväini miun ruatoh, muistelou Anna.
Kai sanat kačoin sanakniigas da kielioppikniigas.
Yliopiston piätaloin tyves on Bubrihan puustikko.
Kirjan valmistamisen projekti kešti viisi vuotta.
Kaikki art-objektit liitytäh Karjalan perintehih.
Etnokenttä yhisti Karjalan ta Tverin karjalaisie.
Ruadokohtassah odva piäzin, taluteltih kolliegat.
Karjalan pohjaispiirilöin paikannimet internettah
Sen juuret ollah kui sormet, ei ole jygei kaivata.
Sen luajindah tutkijal meni kymmenii vuozii aigua.
Mikko maltoi soittua huulisoitol, pajattigi hyvin.
Kanzalliskielizien TV-uudizien aigu tuaste muuttuu
Jessoilas azetettih mustolaudu Aleksandr Volkovale
Alovehen luonto eruou toisista Karjalan paikoista.
Suomes juattih Kari Sajavaara -tunnustuspalkindot.
Tallel on kui uuttu, mugai vahnua, rahvahan pajuo.
Se kallivo on 250 metrii pitky da 7 metrii korgei.
Aloittelijie bisnesmiehie autetah ohjelmien kautti
Enziruavot sillan valmistamizekse ollah jo pietty.
Ku vai azetunnen da rauhas istummos stolan tuakse.
Tämä päivä tuli teatterin šyntymäpäiväkši.
Myöššy, konša šiun šiän on täyši muailmua!
Tänäpiänä Šuomešša juhlitah Unikevonpäivyä
Lukekkua täštä niise šuomekši ta venäjäkši.
– Kerro enšimmäisistä päivistä työpaikalla.
Moušot myö löyvämmä vielä uušie piirrokšie.
Še piettih Venäjän etnografisešša musejošša.
- “Šuuri emä” puitto nousi jälkipolven eteh.
Tarkissa tietoja mukavašša polkupyöräilyššä!
Haukkašuaren melliččä šai nuoremman kakšošen
“Karjalan Sanomien” toimitukšešša on touhuo.
Tätä merkittävyä päivyä piemmä vuotena 2027.
Hyvä-ä-ä, vönyttäjen iänähtih Miitrien akku.
Šen lisäkši oli valittu halličukšen jäšenet.
Vieljärves minä “čukelduin” karjalan kieleh.
– Äijängo maksau tämä ruskei čuaju slonanke?
Lisyä tietuo šuau löytyä ILMU:n VK-ryhmäštä.
Parin vuuvven piäštä Anni tuaš mäni miehellä.
Kanšallini teatteri kuččuu Kalevalan päivällä
Sinähäi joga keziä ajelet omah Kevättämärveh.
Korjauštöih on miärätty 229 miljonie rupl’ua.
Monien kaččojien šilmissä šeisottih kyynälet.
Omissa töissä hiän näyttäy värin liikkumista.
“Pajuntaimen” kuččuu mukavah starinamuajilmah
Šamoin šieltä šuau lisyä tietoja kilpailušta.
Galina F’odorovnan urokoil oli ainos hil’l’u.
Šen lisäksi tämä kirja kiännetäh enklanniksi.
– Naižienke kävelemmö yhtyttottu keppilöinke.
Karjalan tašavallan päivyä pietäh Kalevalašša
Koko pereh läksi elämäh täh kyläh hänen kera.
Eryähät tahottih piäššä Kajuanin jarmankalla.
kul’tuurukeskuksekse on roinnuh “Armas talo”.
Onhan šitä välie, mimmosekši še latva kašvau.
Vähembän tiijän minun died’oloin karjalažuos.
Kniigumelliččä: joka kirja löytäy oman lukijan
Yksikai toivotammo heijän käskilöi myöte eliä.
Vuitin ellendän, da vuitti jiäy ellendämättäh.
Karhumäješšä tahotah avata uuši matkailupaikka
“Pidäy olla vessel da maltua paista lapsienke”
Heijän kuvathäi sie nävytäh kirjutuksien piäl!
Kylä-tevokšen julkaisija on Juminkeko-šiätijö.
Piti jo alottua näytelmyä, ka šähkyö ei ollun.
Šuuri Lahti – Onegan niemimuan kulttuurikeškuš
Ka Fil’ka oikein tykkäsi paloja vereštä lihua.
Tervehyšlaitokšien uuvvissuš jatkuu Karjalašša
Nygöi elämmä Mika Tuusulas da Niko Jyväskyläs.
Karjalaini muasteri Ontrei aštu meččyä myöten.
Šen jälkeh mainijo hyvähajuni čäijy on valmis.
Šilloin tietoja täštä lentokonehešta ei ollun.
Merkkivuuvven toimenpivot alettih piätinččänä.
Uuši ekopolku Köynäs-košella šuaten on valmis!
Korjaukšie rahottau niise tašvallan b’utžetti.
Kemin kotišeutumusejo ylen taviččou tätä apuo.
Toizeh ozah Natalja pani “karjalazien silmät”.
Nuottikokomuš on vašta painettu kuštantamošša.
Petroskoilaisie autetah löytyä työtä Piiterista
Mielis minä jo olen keksinyh äijän čomua sobua.
Aleksandrin tuatto iče luati kärryjä ta rekijä.
Šiitä ne piti kuivata ta šukšet oltih valmehet.
Kilpailuh otettih ošua juoksijat Koštamukšešta.
Toimenpitojen ošanottajien miärä on vähennetty.
Häi oli vägevy, vagavu, sportansuvaiččii briha.
Šanelun tehtävie pitäy šuorittua 45 minuutissa.
Viime netälinloppu oli kesävierissän keškiaika.
Nyt portalista löytyy vain alkeistašon kurššit.
Naine kiändi pajoloi ven’an kielespäi karjalah.
— Kahen vuuvven aikana ečin ta keräsin lauluja.
Suojärven piiris istutettih 12 gektuarua meččiä
Uuzi maršruuttu ruadau syvyskuun 27. päivässäh.
Uuvvella saitilla on monta hyövyllistä ošaštuo.
– Sinulle ja lapsellesi, vai tämän sanoi Mikko.
Šen jälkeh ne ašetetah meijän kaupunkin taloih.
Valiče runo, mi innoššuttau šilma luovah ruatoh
Meijän koiš lapsienke paistih perehes ven’akse.
Täs tärgevimänny pietäh opastustu da komfortua.
Tutkindopiän tyttö ainos kävähtihes buaban luo.
Hyö kaikin smietitäh, mi še šemmoni muailma on.
Nygöi lämmitämmö vaiku Kalitka-stuudien pertii.
Rahvaš hyvällä mielin otettih vaštah folklorie.
Kylähäi on ylen čomas kohtas Vieljärven rannas.
Täh kniigazeh on kerätty hairieh vedäjiä sanua.
Karhumäješšä on alkan uuvven koulun rakentamini
Kaikešta rikenempäh SUP-lauvoilla matkuššellah.
Hiän oikein tykkäsi opaštuo, ommella ta merkata.
Karjalaiset eletäh järvien ta jokien šeutuvilla.
Kaikkieštah kurššiloh on kirjuttautun 17 henkie.
Uuši näyttely kertou karjalan kielen istorijašta
Vuotena 2021 ilmotetah ottuo uuteh kurššišarjah.
Miun tuttava omakotitalošša löysi hiiren kallon.
Vielä yhtenä pelaštaja karjalaisilla oli kataja.
Keviän tulduu kai revut da topat tuldih nägövih.
Tule opaštumah karjalan kielen verkkokurššiloih!
Elämä oli rauhallini, ka šamah aikah monenmoini.
Ga nygöi vie ei ole tietois, kedä sinne kučutah.
Haluosin, jotta kieli eläis, kuuluis ta šäilyis.
Jo sih aigah Mägi oli jo aiga suuri kirikkökylä.
Ilmotauttuo kilpailuh šuau 20. šajekuuta šuaten.
Häi rodivui ei loitton Vieljärves Varloin kyläh.
Eniten kyšytty šuunta on alovehien kunnoštamini.
Še on Pets-tehtahašša tuotettu aatelissamovuara.
– On mieldy myo, ku kursiloile tuli äijy nuordu.
– Olen rodinuhes Anuksen čupul, Alavozen hierus.
Ozuttelu rubieu ruadamah ligakuun 17. päivässäh.
Ven’a lujah vedäy mieldy ulgomualazil tv-miehil.
– Muarjua rodieu vai kahten-kolmen vuvven peräs.
Karjalan kyykkä-joukko on yksi Venäjän parahista
Tädä kebjiedy da lujua puudu käytettih talovuos.
Mečänuvvistamizen aloveh kazvau, sanou Šarlajev.
Keinotekosen lumen käyttö pitentäy hiihtokautta.
Tuttavuin Ol’ganke lähembi karjalazien pidolois.
Syvyskuun 1. päivänny školah tulou 70 opastujua.
Mul’gilazet kučutah suomelas-ugrilazii avajazih.
Kyläs eläjes ruadajal ristikanzal ruaduo täydyy.
– Kylä, naverno, on suurembi, hieru on pienembi.
Unusjärvi on kuvven kilometrin piäs Ondarvespäi.
Jyškyjärven paikannimien šalat muanitah tutkijie
Ližäkse kuundelin toiči Ylen uudizii karjalakse.
Tavan mukah karjalaisilla kyly oli piäliäkkienä.
Kalevalatalo-keškukšen keryämien tietojen mukah.
Uuzii školii kačotah nostua Kemih da Karhumägeh.
Karjalan kieleh opastuin aiguhizennu iččenäzreh.
Kilpailušša voitti aunukšelaini Irina Tikkujeva.
Kyzymykset ollah avattu elokuun 31. päiväh suate.
Häi pidi luvendon sih nähte Karjalan Kielen Kois.
On šurullista, jotta perinneh ei šiirry nuorilla.
Maura Häkki ei ole suomelaine, häi on karjalaine.
Murginakse laukkupainin, ildazekse — kieliloruloi
Tuatan sizäret da velllet sežo oldih opastajinnu.
Käziruadoloih Galinua opasti hänen nerokas muamo.
Häi tostu midä sanou, sit runoloi da kaikenmostu.
Tatjana Jegorovna ruatau puistošša yli 25 vuotta.
A talo tuola hänellä oli lozolla, kuuzikon luona.
Kuibo vois suaha kai nämmä etnomatkan ozat yhteh?
Nyt še vaštuau turvallisuon kaikilla normiloilla.
Timoil oli yhtenjytyi vaigei kiändiä dai opastua.
Ga aigoinah Suures Mäisgi oli kai kaksi kirikkyö.
Dačakarelii-laukan ostajat ollah Karjalan eläjii.
Reissu-avtoubusat tuaste ruvettih käymäh Karjalas
Ylen ruttoh brihat smeknittih, midä pidäy luadie.
– Kiukua oli hajotettu, ovie ta latetta ei ollun.
Urheilukoulun kaikki lapšet ollah hänen punukkoja
Alguudah myöte Nina vedäy karjalan kielen kursoi.
Ka tuli muutokšie ta hänen ruato rupesi kukkimah.
Myö olemmo olemas da terveh tulla meijän joukkoh!
Kolmaš samovuara on kallehimpie näyttelyesinehie.
Sendäh rahvas duumaijah, ku meil nimidä ei kazva.
Suomelaine eččiy Ruskien armien saldatan bunukkoi
Onnakko koronarajotukšien takie še on mahotointa.
Parahii retseptoi voibi kaččuo Ksenijan vk-sivul.
Käzikirjutuksien kilbu: Ehti kirjuttua sygyzyssäh
Se tulou nägyvih vaste 5-10 vuvven igähizes puus.
Karjalankielisty paginua fil’mas on 60 prosentua.
Hyö ošatah hyvin lukie, vain kirjuttua on vaikie.
– Kui on luvettelo luajittu, min pohjal da mikse?
Uuši juna yhistäy Leningradin alovehta Sortavalah
Tytär puaksuh kävyy tiijustamah muamua Jessoilah.
Musejošša tuntuu entisen tuotannon ominaini haju.
Lapsil on mieldy myö pajattua vahnembien jyttyöh.
Net nostettih šeikuttavakse Karjalan parluamentah.
Enne net oldih hänen vahnembien kois Kukoinvuaras.
Oma Mua -lehten rohkei da terävykieline toimittai.
Vetty anualizoih uskaldettih ottua mennyt nedälil.
Nygöi karjalan kielen kursilois opastuu 15 hengie.
Karjalan piirilöih nostetah uvvet opastuslaitokset
Kus olet kuulluh karjalan kieldy enzimästy kerdua?
Jygei on arbailla, kannatettihgo hyö minun ruaduo.
Kaikkie oli, kaikkie ostimmo, nygöi kunnebo menet?
Tuomipuu on kova da hyvin lämbyy, halgenou jygieh.
Häi loppi voinan Vengries, rohkevuos oli palkittu.
Ku ei, sit kudamii kohtii ei suannuh da min periä?
Uskottih, ku jupkan kangahas oli kogo suvun vägie.
Voittajikse kolmes nominatsies piäzi 14 projektua.
Vebinari alkau huomena 18. kevätkuuta kello 15.30.
Meijän potilahiksi tullah yli 70-vuotiset ihmiset.
Mulloi Karjalah avattih 800 paikkua päivykodilois.
Se algavuu 21. tuhukuudu da loppuu 13. kevätkuudu.
Karjalaini kruuka anto alun šuurella pruasniekalla
Kolttasaamelazet da karjalazet pietäh yhteisruaduo
Karjalankielizet kazviloin nimet ollah ylen čomat.
Yhtevykseh on mennyh 45 ristikanzua ymbäri Suomes.
Oli ennein kauppieš, hyvin pohatan talon omistaja.
Täs kilvas Kanzalline muzei voitti da sai grantan.
Meidy kaikkiele kučutah, ga avtoubussua ei anneta.
Karjalan kieli kielioppilois julkaistih karjalakši
Tavallisešti kaikin harjotellah omien nimien kera.
Pieni vuotisjuhla vietti Jallahen kotišeutumusejo.
Kaikkiedah saimmo läs 100 ilmoitustu eri pidoloih.
Kirjutin dokumentoi, piirustin kaikkie, midä pidi.
Net mollei ylen hyvin kazvetah toine toizen rinnal.
Oma Mua on ilmoitannuh Oma Mua 30 -kilvan voittajat
Nyt ilman konserttiohjelmua pruasniekkua ei pietty.
Moine turizmu rikkou vuaran ainavoluadustu luonduo.
Rinnal olijas puus istui varoi, kudai kaiken kuuli.
Niise projektin rajoissa valmissetah audio-oppahie.
Teatrujoukos, pajattajien joukos, oli jo 17 hengie.
Se puutui azuo Karjalaine rokotus -projektan aigua.
Eigo enne ottavuttu moizien sanakniigoin luajindah?
Kaupunkin vihriet alovehet kirjatah rekisterilistah
Ainovoluadustu kieldy ruvettih opastumah Petroskois
Mieheni on tverinkarjalaini, muamonkielen pakasija.
D’ärelläh šiel’dä evakošta vähä ken tuli.
Tämä ideja ičeštäh šynty muasterin piäššä.
Tämä “hä” onnuako on jiännyh lappalazilpäi.
Koko Karjalašša ilmotettih hätätilajärješšyš
̶ Nyt myö perehen kera vietämmä tiälä kešyä.
Miehillä šeläššä oltih šäkit tavarojen kera.
Kuččuma eri muasterija Venäjältä ta Šuomešta.
Šemmosih tevokših kuuluu tietyšti “Kalevala”.
Tiikšin karusellin videota šuau kaččuo täštä.
˗˗ Kenen voimin yheššä tämä ruato oli ruattu?
Rakkahusmägi Priäžäs voibi ylen terväh hävitä
Voit olla enši kešänä oššan elävie kyyhkysie.
Tätä tilaisutta pietäh heijän pyritykšeštäki.
Toičči nämä yritykšet onnissuttih, toičči ei.
Šiinä voit levätä šamanaikasešti 500 ihmistä.
Läksin mie L’akkol’aa, proijin mie Prokkol’aa
– Se merkiččöy minule äijäl persounallizesti.
Kunnoššuštyöt ei olla loputtu, Šul’ga kertou.
Kaikkieštah meijän pereheššä oli nellä lašta.
Hiän röhähtäy, avuau šuuren šuun ta karjahtau:
Naini äijän ruato, jotta šyöttyä omua perehtä.
Muamo ta tuatto ollah ihan hil’l’okšeh ielläh.
Köynäškoški on merkittävä istorijallini paikka
Näyttelyššä on esillä 12 taiteilijan tevokšie.
Še šai Presidentin granttišiätijön kannatušta.
Karjalan vanhin kirjapaino pal’l’aštau šalojah
Nämä työt on šuunniteltu muutomakši vuuvvekši.
Paiči t’ul’panoi Julija kazvattaugi mandžoidu.
– Jotta voisin juošša lujempah, vaštaši hukka.
Nataša vastai, ku “meil ei pie torata leiväs”.
– Midä mieldy olet piämiehen miärävysty kohti.
Tänä vuotena nellä henkie on piäšty opaštumah.
Lövvä nurmikol puhtas vessel lätäkköine hormua.
Jevgenii Šul’ga näytti mielelläh omua mua-alua.
Myös luvettelo oli painettu “Omah Muah” n:o 24.
Artistat kummaššettih meitä omilla esitykšillä.
Sendäh nečen jyttysty kinuo pidäs luadie ližiä.
Toive anto konsertin paikallisešša Kylätalošša.
Kogo Ven’an videoloin kilbu — vie kergiet yhtyö
Kuuši parie ohjasi šitä ta tanšši 50 minuuttie.
Guakamole on pehmei avokado t’orkatun jäičänke.
Kollektiivissa myö oikein tykkyämmä častuškoja.
Teijän buaboi sordui!” Häi lähti halguo tuomah.
Näyttely on esillä tuiskukuun 7. päiväh šuaten.
Näyttely on avattu kevätkuun 21. päiväh šuaten.
– Lavan rakentamiseh šaima 150 tuhatta rupl’ua.
Priäžän rahvas opittih eččie virguniekoin abuu.
Uuši teatterikauši avautuu elokuun 15. päivänä.
Pruasniekašša myö kertoma mitein eččie juurija.
Nykyjäh musejošša on noin 300 näyttelyesinehtä.
Uuši autobuššiašema tulou mukavammakši kaikilla
Äijän kerdua mägiläzet puututtih voinan jalgoih.
Kuorošša on venäläisie ta karjalaisie artistoja.
Midäbo silloi iče duumaičit karjalan kieleh näh?
Vuotena 1936 pereh šiirrettih elämäh Puadjärveh.
– Puaksuhgo käytät karjalan kieldy omas elokses?
Tänä vuotena šen ošanottajat esiinnyttih online.
Kävijien miärä oli rajotettu 5000 henkeh šuaten.
Valitettavašti šemmosien tuttavien luku vähenöy.
Myö säilytämmö kieldy tulieloile sugupolviloile.
Karjalaini Ilmu-ryhmä ilmešty 2010-luvun alušša.
Tiemannu oli “Opastammo lapsii karjalan kieleh”.
– Mibo zvierilöi on se kolmesilmäine svetofuoru?
– Vuvvennu 2011Besoučan kyläh sordui lendokoneh.
Kalaštajie kaimattih toivottuon hyvyä pyyvvyštä.
Hiän on piiruštan ta mualannun lapšuošta alkuan.
– Midä hyvytty kiokušinkai andau juuri sinulles?
…Junaspäi kodih astujes Mari kandoi lastu yskäs.
– Pagizen vähäzen vellen da tuatanke karjalakse.
Mulloi elokuus rodih hädä – paja paloi tuhkakse.
Petroskoi juhlii 317-vuotispäivää 27. kesäkuuta.
Kudualbo Karjalan meččyelätil on lämbevin karvu?
Läs kai meijän opastajat jo ollah eläkkeheläzet.
Tyttitalois ruadau “Kalevalan” lagevol -ozuttelu
Mänepä tiijä mitä voipi tapahtuo Uutena Vuotena!
“Karjala” on luotettava folklorilla jo 60 vuotta
Ne šuunnat levennytäh, šanou Aleksei Mihailovič.
Tietoala tuli lähemmäkši lapšilla ta aikuhisilla
Vuozien 1930 allus hyö tuldih elämäh Vieljärveh.
Šiitä hiän muisti muamon, tuaton, čikot, veikon.
Pyörie stolua pietäh ofline ta online muuvvošša.
Tietyšti, myö tahomma täyttyä jokahisen toivoja.
Liittyö toimenpitoh šuau ZOOM-lähetykšen kautti.
Niise šen ei pie olla missänä vielä julkaistuna.
Jelena Usačevan kirjan “Itä-Karjalan pakolaiset.
Enzimäzekse koronua vastah rokotetah liäkärilöi.
Milbo eläy ainovo karjalankieline lehti tänäpäi?
Kertomukšie Vuokkiniemeštä julkaistih karjalakši
Silloi horan ohjuajannu oli jo L’ubov’ Nikitina.
Karjalan kanšallini musejo šai uuvven partn’orin
Nygöi rubein liikkumah liikundusiändölöin mugah!
Kirja venäjän kielellä piäsi ilmah vuotena 2019.
Onegajärven rantakatuo pijennetäh ta kunnoššetah
– Midä hyvytty karjalazil roihes täs luvettelos?
– Jouhikko-CAMP -projekti ilmešty ei šattumalta.
Mänijän vuuvven piätapahtumista kerto Kantele-GO!
Ruavot otetah vastah tuhukuun 26. päivässäh 2021.
Pyhänpiän stola oli täyzi piiraidu, sanoi Galina.
I tuliel aigua luajimmo vie äijän hos midä muudu.
Yritämmä luatie niitä kirkkahiksi ta erikoisiksi.
Jokahini voit tarkistua tietoja Venäjän kanšoista
Pandemija vaikeutti piäšyö Vienan Karjalan kylih.
Kul’tuurualan parahat ruadajat suajah palkičukset
Kuibo voibi olla muga kaččuo, i nimidä ei luadie?
Ruskeala Symphony -festivuali pietäh yhtes päiväs
Šiitä Andreilla tuli tahto tuttavuštuo jouhikkoh.
Ruavot otetah vastah oraskuun 15. päivässäh 2021.
— Monien laulujen luatijana oli Anatolii Mališev.
Mie tykkyän nähä ihmisen iluo, jatkau Jekaterina.
Kindahan kyläh huavatah luadie uidai vezimelliččy
Šanakši, Osetijan kanša on oikein vierahanvarani.
Tulemjärvi tuaste oli vähästy loitomba keskukses.
Hiän on tverinkarjalaini ta muamonkielen tietäjä.
Häntä varotettih, šanottih, jotta olis varovaini.
Enzimäzet anualizat valmistutah tämän kuun lopus.
Ruokalojen tilat ei vaššata nykyajan vuatimukšie.
Še upottau kaččojua Kalevala-eepossan ilmapiirih.
Pajot-festivuali pietäh Suomen Kontiolahtes 6.—7.
Runot tultih keškiteemakši opaštajien seminarissa
Olen äijile avvutannuh omien sugujuurien ečindäs.
Viisiottelun kilpailut piettih enšimmäistä kertua
Nämä muisselmat oikein lujašti painuttih muistih.
Ainutluatuni nuottikokomuš on painettu Karjalašša
Iivananpäiviä ennevahnas allettih pidiä jo illas.
Brihat ylen terväh piästih Ivan Nikolajevičalluo.
Midä ainavoluadustu on endizes Kindahan melličäs?
Jotta jiäkaruselli pyöris käytettih venehmottori.
Äijät naizet pajatetah jo enämbi kymmendy vuottu.
Karjalaisien runojen päivyä vietetäh Petroskoissa
Kaikkiedah školis L’udmila on ruadanuh 42 vuottu.
– Vezi ei vastua nimittumii tervehyönhoidonormii.
Palkakse Simänniemen AYI sai 105 tuhattu rubl’ua.
Toizekse kohendetah pirsu tulipalomašinoih niškoi.
Ga kuda-midä ruaduo kalmoil jäi tuliekse vuottugi.
Jyrgiläs avattih sportulagevo da kižakohtu lapsile
Suomes eläjes häi ei unohtannuh omua muamankieldy.
Oma Pajo -horas on omiigi runoilijoi da kiändäjii.
Poštukonvertoil rodih Pedru-apostolan kirikön kuva
Karjalan piämiehen kilpailugranttien fondi kašvau.
Dai myö vuotimmo kirjazii, se oli hyvä abu lehtel.
Mittuzih paikkoih kävyittö da miksebo juuri sinne?
L’udmila Mehed: "Karjalan uardehennu ollah rahvas"
Andoi vallan vallita kunne kävvä da mis kirjuttua.
Karjalas se enzimästy kerdua nähtih vuvvennu 1905.
Kižin suaren kohendettu kirikkö avatah tulien vuon
Kylän kautti kulki vesimatka Akonlahteh ta Šuomeh.
Nadežda Rastrigina ohjuau teatteriryhmyä 2 vuotta.
Viime aikoina ei ole helppo löytyä pakinakaverija.
On hyväkšytty karjalaisien elinpaikkojen luvettelo
Nerokas runoilii, kirjuttai, toimittai da kiändäi.
Hänen enimät videot on omistettu karjalan kielele.
Voittajat šuahah rahotušta idejojen toteuttamiseh.
Aikanah puntari oli hyvänä apuna laukunkantajalla.
Toivotan kaikilla lykkyö, šano Larisa Anatoljevna.
Muan halličuš valvou nyt elintarvikkehien hintoja.
Uuši näyttely kertou Tverin alovehen karjalaisista
Ližiä tieduo voibi suaja Pajot-festivualin saital.
Vieljärveh nostettih lapsien kižakohtu omil varoil
Sen jälles neidisty työnnettih ruadamah Jessoilah.
Emäpedru kaheksan kuun peräs kandau yhten vazazen.
Piessan jälet: Karjalan kivikirjan šaloja arvellen
Nyt verkkokaupašša on tarjolla yli 5 000 tuotehta.
Kalevan perindö -liitto on ilmoitannuh kaksi kilbua
Filmi on Sodan leimaamat kohtalot -projektin ošana.
Suomelas-ugrilazekse piälinnakse rodih Abja-Paluoja
Sit maltan pyzyö yhtes kohtas da tarkailla luonduo.
Mie autan kuvitella kaikkie, mitä tapahtuu lavalla.
Nämmih varoih ostetah uvvet digitualizet laittehet.
22. šulakuuta vuotena 1937 Kettusen Riiko tapettih.
Niin vuotena 2009 kirjapaino šai musejon statussin.
Merkičys voibi kebjieh da petties muuttuo toizekse.
Kyläs on kaksi rajonua: Salmi sildassah da pogostu.
Lisyä luvekkua Oma Mua -lehen nuomeroissa 20 ta 21.
Mieldy kiinnitetäh samal vuosisual luajitut sukset.
Nelläs kortis on nelli voinanpajuo karjalan kielel.
Omat enzimäzet runot Tatjana kohendeli opastajanke.
Silloi vie sai ottua pitkih matkoih školaniekkoigi.
Hyö venehel ajeltih Ruizniemen da Jovensuun lahtes.
Nygöi kirjutan Muistelmat-kirjutustu suomen kielel.
Sovetskoi geroi piähyt ruadoi, sputniekkah istuldih
Resursukielikeskukses jatketah todevuttua projektoi.
Karjalazien runoloin vuozi: Tule kuundelemah runoloi
Julgavon kanzis on kuvii, grafiekkukuvii da shiemoi.
Petroskois rodih Pedri Suurele omistettu art-objektu
Milbo se eruou jo olemas olijois karjalazis seurois?
Kuibo on muutunuh elos vajuas kahteskymmenes vuvves?
Uuzi resursukeskus ruadau Periodika-julguamon tyves.
Juustonvalmistajan ruado on jygiembi, migu ozutahes.
Oli semmoizii ristittyizii, ei kaikil se malto tule.
Se ruadau jo nelli vuottu, ga ylen puaksuh mureilou.
Oma Pajo -hora perustettih Petroskois vuvvennu 1990.
Silloi rodih vallankumovus da Petrogruadu salvattih.
Mugai elettih ennevanhas kai rahvahat kogo muailmas.
Ei olluh aigua suunnitella uuzii ohjelmii da matkoi.
Moizii ruado-pajoi ongi kandelehel soitandan urokat.
Giperboreja-festivalin voittajien nimet on ilmotettu
Tuliekse aigua Anita tahtos luadie toiziigi tavaroi.
Nyt tehtahalla Leningradin alovehella kovotah autot.
Federualizeh kanualah puutundu naizele on suuri ilo.
Rahvas Videles ainos paistih dai paistah karjalakse.
– Joka tanšši-illačču keryäy äijän vierahie.
— Nyt myö perehen kera vietämmä tiälä kešyä.
Enši pyhänäpäivänä tuatto luati šuuren häkin.
“Turiada” kuččuu opaštumah retkien johtajakši
— Myö ikävöičimä ilman šemmosie toimenpitoja.
L’ubov’ Baltazar: “Se oli paras aigu elokses”
Šemmosie piähisie niin ni šanottih – šimčukat.
“Kukkien valšši” on online-kuvanäyttelyn nimi.
Meijän ezi-ižät täytty vägie säilytettih sidä.
Hyö löyvettih ičeššä voimua muan elvyttämiseh.
“Niitä enne isoni lauloi, niitä äitini opetti”
Kantakanšojen päivänä Karjala pyöriy kruugašša
Ne pietäh Karjalašša täštä kuukauvešta alkuan.
Sih nähte nygöi tiijustetah “Kipinän” lugijat.
Kanšalaisjärješšöt vaštauvuttih piämiehen kera
Anna Vlasova: “Miun ruato on elämäni tarkotuš”
Jyškyjärveššä on ašetettu kakši uutta merkkie.
Täššä šuoriutumisešša hyvin autettih nuamijot.
Ikuni ta uuši Karjala -al’pomi näki päivänvalon
Ošanottajat käytetäh hänen luatimie šovitukšie.
Tovellini mečänisäntä on oikein varačču olento.
“ILMU” čukellutti muisselmih Karjalan luonnošta
– Silloi otan käyttöh suomen libo ven’an sanan.
Juuri šilloin löysin missä käyttyä omie kykyjä!
Še oli mečänhakkuajien monikanšallini pos’olka.
– Nykyjäh kulttuurit eletäh dialogin muuvvošša.
Näin vuuvvet 1921–1924 koko pereh eli Šuomešša.
Vältämätöi karantiinu siirdyi histourieh Ven’al
Priäžän piiris kuvatah fil’mua turistoih niškoi
Hiän on aina hyvällä mielellä, ei moiti elämyä.
Še komedija kertou kylän elämäštä 1920-luvulla.
Valmiuštila Karjalašša pisyy voimašša iellähki.
Hänen esityš pohjautu “Kalevalan” toiseh runoh.
Kanšalaisjärještöjen projektit šuahah rahotušta
– Enšimmäisinä šaneluo kirjutetah Petroskoissa.
Še niise šäilyy Venäjän kanšan kulttuurikoodie.
Sergei Gapanovič: “Minä olen ozakas ristikanzu”
– Tapahtuman pitämisen kyšymyš šynty jo ammuin.
Kuvailutulkki on näkörajotetun kaččojan šilminä
Tänä vuotena šen koko on šata miljonie rupl’ua.
– Vierissänakka puaksumbah on nägymätöi olendo.
Apurahua šuau kanšalaisjärještöjen 63 projektie.
Näin mieki piätin, jotta haluon olla felššerinä.
Hyö aina haluttih realisoija iččie tällä alalla.
Näin loppu kolmen vuuvven Jiärintaman puoluššuš.
Natalja Antonovanke sanommo sidä “praktiekakse”.
Kanšalaisjärještöjen toiminta šuau valtijontukie
Eihän hotelliloja ollun vielä šilloin eigä midä.
Hyvä mieli”) tilai ezmäzeh ekotaksin Vieljärveh.
Ne eivät ole pystyneet täyttämään sopimusehtoja.
Tänäpäi Karjalas sagarvon mečästys on kielletty.
Nyt šielä on mukava kävellä vuuvven eri kaušina.
– Projektih ošallistuu Petroskoin 16 päiväkotie.
Tietyšti, tämä ošašto oli kaikista vahinkollini.
Älä lykkiä rauduvakkastu, pane se uudeh käyttöh!
– Šemmosie koruja voipi šanuo eläviksi koruiksi.
– Mieldy myö ozuttelus roittih jänöit da oravat.
Juuri heitä varoin “Oma Mua” jatkau omua ruatuo.
Šiitä kaikin yheššä lauloma lauluo Petroskoista.
Tämä virkeh kokonah kuuluu tämän jutun šankarih.
Šiih otti ošua yhekšän ryhmyä ta noin 80 henkie.
Toivon, jotta näytän hyvie tulokšie, šano Žanna.
Harva uško, jotta šuattasima kerätä šata lauluo.
Kezäl, Viändöin aigua, händy nähtih jo toizennu.
Ehotuš liittyy tautisuon vähenömiseh Karjalašša.
Šyynä on vaihtelija koronatilanneh tašavallašša.
Ontrei helpošti kisko šen puušta ta otti ičellä.
Lapšien musejokeškuš on peruššettu vuotena 1993.
– Tavallisešti ryhmä ei voi elyä ilman ohjuajua.
Enšin aktivistit šahattih bensiinišahalla pyörä.
Joukon ošallistujilla še oli enšimmäini kokemuš.
Kuuši kouluo rakennetah Karjalašša tänä vuotena.
Korjauštöih myönnettih noin 16 miljonie rupl’ua.
Yhtyveh esittäy folklorielämäntyylisie tanššija.
Vepšän kieli auttau ymmärtyä karjalaisie lauluja.
Mänepä tiijä, mitä voipi tapahtuo Uutena Vuotena!
Brendojevan lagevo da “Oman Muan” kujo Petroskoil
Järještäjät vuotetah hyvie ta mukavie projektija.
– Tienkorjaukšen aikana oli luajittu šuuri ruato.
Šentäh muamot, akat, čikot, moršiemet ni itettih.
– Ligakuus myö piemmö videodiskoin prezentatsien.
Konzu on hyvä siä, kerävymmö pihale, saneli Vera.
Voit jättiä ilmoituksen elokuun 31. päiväh suate.
Šuojun kyläkundu kuuluu lyydiläzien eländykohtih.
Pidäy midätahto keksie, on varmu Galina Kuz’mina.
Karjalan kielen šäilyttämiseh pitäy toimie jo nyt
Hyö ollah Al’ona Kolotuškina da Natalja Antonova.
Ečintäjoukon johtajana oli Aleksandr Jäskeläinen.
– Mibo lahjoi, burahtih St’opan pahua ennustajes.
Lyydiläiset ollah vähälukusin karjalaisien ryhmä.
– Karjalažus on tärgei vuitti Suomen histouriedu.
Lisäkši iče kulttuuri on tosi monimuotoni ilmijö.
Ylen puaksuh vizakoivun “juohattajannu” on huabu.
Tuttavuštuo näyttelyh šuau 20. talvikuuta šuaten.
Kun tyttö täytti kahekšan kuukautta mänin ruatoh.
Kieliaktivistit kerrotah karjalan kielen käytöštä
Onnakko kaččomatta šiih kylän istorija on mukava.
Se oli jälgimäine kerdu, konzu näin hänen elos...
Filmin kuvaukšet piettih viime vuuvven šykyšyllä.
Konša še on näkyvissä TV-kanavissa, ei ilmoiteta.
Ruavon aikana piävaikeukšena oli riitakyšymykšet.
Hänen piiruštamat kuvat hyvin täyvennetäh teemua.
Sygyzyl ansambli kaččou pidiä vuozipäivykonsertu.
Kirikkö kuuluu kul’tuuruperindöobjektoin joukkoh.
Perehelämä tuou iluo, mieliruato antau innoššutta
Galina F’odorovna lähti eläkkehele vuvvennu 2014.
– Luvetteloh kuuluu 40 kyläkundua da kolme kyliä.
Tänä vuotena aktijoh ošallistuu yli 1200 ihmistä.
Pahakse mielekse hyö ei ehtitty eliä täh aigassah.
Niise oli järješšetty kaikeinmoiset muasteri-opit.
Lopus se kaidenou da elätil algavuu lačakko händy.
Minule ylen himoittas nähtä vie enämbigi Karjalua.
Puolen vuuvven piäštä mie jo annoin kirjan painoh.
Karjalan Rahvahan Liiton jäšenet šuatih palkintoja
Nyt tämä talo kuuluu paikalliseh kotišeutumusejoh.
Makšua voipi pankkikortilla juuri laboratorijašša.
Häi rodivui suureh pereheh, kus oli seiččie lastu.
ILMU-ryhmä anto ilmasen konsertin Kantele-talošša.
Olen hyväs mieles, konzu lapset käytetäh karjalua.
UPD 16:20: Keškukšen ruatajat ollah toista mieltä.
Äijän kerdua piimmö paginua virrallizes stuatusas.
Veškelys on karjalazien perindölline eländypaikku.
Sanotah, ku kezäsydämel pidäy ruadua talven varah.
Tverin Karjalašša on ilmotettu kirjallisuškilpailu
Kengät ollah moizet kylmät, vai ručketah pakkazel.
Tverinkarjalaiset ollah meijän uutena partn’orina.
oraskuudu paikallizes kul’tuuruperindön keskukses.
Nygözele tunduu aiga vähän ericyizeh reagiiruijah.
Häi oli moine čoma akku, hänel oldih mustat tukat.
Jygei on sanuo midägi ližiä tulien aijan pluanois.
Toiset ihmiset tullah kešäkši tahi pruasniekoiksi.
Laura Hirvonen: Karjalan kieli pädöy nygözeh aigah
Kaikki, ket kirjutetah šanelu, šuahah tovissukšet.
Perehjäšenet oltih oikein ilosie, jotta hiän tuli.
– On piettävy pitkyaigaine perinpohjaine tutkimus.
Šen matan pivuš oli kymmenie ta šatoja kilometrie.
Ga syväinkerä tykki, rounoku kirikön kello soitti.
Anukses pietäh paginoi Karjalazien kerähmön ruavos
Čuuppa-pos’olkan istorija liittyy kivitevollisuoh.
Mimmosie vielä talvihuvitukšie voit kekšie ihmini!
Kieli on muuttunuh ylen äijäl parembah puoleh päi.
Paginua niilöis rodieugi al’manuahan enzisivulois.
Luventošalissa ilmeštyy projektori ta valkokankaš.
Mennyön vuvven aigah Kindahas on äijy midä ruattu.
— Noin puoli vuotta mäni kalenterin valmistamiseh.
Erähien tapahtumien ošanottajien ikä on rajotettu.
Uuši rakennuš ilmeštyy puretun 2. koulun paikalla.
Kirjuttai siirdyi toizele ilmale tänävuon sulakuus.
Nyt voin šanuo, jotta olemma onnistun luatimah šen.
Šamoin koulun aikana šattu istorijallini tapahtuma.
Muamo ušein paisto kalittoja, eri piiraita, leipyä.
Mie pakasin Rinkevič Irinan kera hänen projektista.
Tietehelliseh ošah kuuluu nettikirjašton luatimini.
– Monolougu pohjavuu histouriellizih tozidieloloih.
Subotniekku pietäh 6. oraskuudu 15.00 čuasun aigah.
Karjalankielisen Kipinän elokuun numero piäsi ilmah
Sih niškoi pidäy suaja tuhjonleikkuaju da trimmeru.
Linnah tulduu buabo varai mennä fatieraspäi pihale.
Tie on oša valtakunnallista A 121 Sortavala -tietä.
Paikannimistyö Anastasija rubei tutkimah jo školas.
Voit ilmoittuakseh kilbah elokuun 31. päiväh suate.
Naine kuoli, konzu El’viral oli vaiku nelli vuottu.
Tatjana Levašova on muhizii da hyväntahtoine naine.
Sen jälles buabo peitoči rubei kuivamah zuuhariloi.
Mugai talvi: kadoi, a konzu löydyy, ei tiijä niken.
Pajoharjaituksii ruvetah piedämäh internetan kauti.
Tytit ollah eriluaduzet, jogahizel on oma ulgunägö.
Tašavallan kilpailut oli pietty kahekšanteh kertah.
Palliatiivini hoito kehittyy kaikkiella Karjalašša.
Hyvä elos tuli meil, Gagarinas runon lain minä teil
Ezmäine askel Vieljärven pellastamizekse on azuttu.
Pieni pakasija kašvau, šen mukah ni kieli pohattuu.
Viändöin aigah brihat ollah neidizien neron vallas.
Toisena proplemana on kieltäytymini lankaratijošta.
Art-objektija ašetettih Severin- ta ETD -yritykšet.
Voit olla še on šurullista, miettiy Vladimir Zorin.
Ielleh opastundan häi jatkoi omas Kalevalan školas.
Sit ruatah yhtes suomelazet da meigäläzet tutkijat.
Rudolf Toivonen oli peruštehellisena šukututkijana.
Tuntuu, jotta näyttelyšalih tuotih kallivon paloja.
Enne kaikkie pakastin pidäy mandžoin vedelemizekse.
Täl kerdua roih annettu enämbi aigua ajattelemizeh.
Juuri mostu pedäjän laduu kazvoi sil alovehel enne.
Jyškyjärvel luadie venehii maltau joga kolmas mies.
Myöjien luvettelo roih valmis vaiku tuliel nedälil.
Sen jälles häi voitti Karjalan monis hiihtokilvois.
Muzeih kai tahtotah panna airšir-lehmän suuri kuva.
Haluosin kiinittyä huomijuo šuureh luomisprosessih.
Karjala: 102 vuotta tašavalta muuttuu parempah päin
Piämies tarkasti školii vaste uuttu opastunduvuottu
Hyö šuatih hyvie lahjoja festivalin sponsoriloilta.
Ka šamana vuotena alko Talvišota ta Teppo tapettih.
Midä kohtua, midä kylii sanotah Tunguon Karjalakse?
Petroskoissa ta Kemissä koulujen rakentamini jatkuu.
Onnakko liittyön yhteh koululaisilla kaikki onnistu.
Enne restavroičusruadoloi rakendus oli pahas kunnos.
Teatrulaboratourii siirdyi koronan periä internettah
On kakši tyyppie SUP-lautua: kovat ta puhallettavat.
Monografija on painettu Karjalan 100-vuotisjuhlakši.
Petroskoin talojen kylttijä luajitah yhenluatusiksi.
Yksi taimen kazvahuu andau läs kuuttu kiluo muarjua.
Nuamoilan rannas pieneh suaressah on läs 500 metrii.
Tulien vuon "Periodika" uskaldi pidiä kursua ielleh.
Toimenpitoja projektin rajoissa pietäh jo 16 vuotta.
Pohjas on mudua, kuduas on äijy fosforua da azottua.
Rahvahan puoles luvan andoi piirin haldivon piämies.
Mennyt sygyzyn rinnal azetettih kaheksa trenažourua.
Urheilijat hiihettih voittoh Metsolan polkuja myöten
Ei stuanivunnuh nimidä, pahoitteleh Jukka Kaartinen.
Karjalaine inehmine ruadau SKOLKOVO:n johtamisškolas
Ket tahottih paissa koissa karjalakši, ne paistihki.
Fermerat kazvatetah mandžoidu jo kaksikymmen vuottu.
Sikse uuzien nimilöin annandu ei maksa ni kopeikkua.
Kniigu voibi suaja Kajala-Suomi-ystävysliiton kauti.
Oli jygei, pidi kaikkii pidiä kuris da ainos nevvuo.
Galina Lukovskajalla mielehini homma on tosi tärkie:
Kriepimmö ribuzis bobaizen da riputammo kuuzahaizeh.
Projekti leventyy ta šuau uuvven Color Go-Go -nimen.
Suomes piettih Karjalan kielen päivy 27. kylmykuudu.
Iče olin ylbei, ku rahvastu muga miellytti kerdomus.
Da puolen uasun peräs rodieu Hienoja tansseja -pido.
Karjalas kuvatah videot Karjalan kandurahvahih nähte
Piirihallintojen pitäy valmistua kompleksiprojektie.
Pruasniekkah tuli korkeita vierahie koko Karjalašta.
Mindähbo juuri livvinkarjalan olet vallinnuh omakse?
Suppailu-urheilulajin kotimuana ollah Havaijišuaret.
Valentina Mironova on suannuh palkindon arvoruadolois
Anukseh istutetah puu Vladimir Brendojevan kunnivokse
1970-luvulla Kalevalan teatterilla ei ollun ohjuajua.
Kadaipuu on tervahine da kova, kodvan aigua ei lahuo.
Ozuttelu avatah Karjalazien runoloin vuvven hantuzis.
Kirjutuksien kilbu kanzallizil kielil pandih rattahil
Karjalan nuorison EtnoPRO-issunto jatkuu Petroskoissa
Ku sie oli livvinkarjalastu, kuduat paistih livvikse.
Perehel oli suuri talovus, enne voinua oli oma fermu.
Hormu, suojua da puhtasta oigiedu hengie Ristikanzua!
Runojen vuuvven avajaisissa niise kerrottih runoista.
Mollembat on omistettu Karjalan dizainan histouriele.
Festivualih yhtyygi Karjalan rahvahan Oma Pajo -hora.
Toko vai oman lapsen kodih toin, se roihes minun kel.
Uskottih, ku venku upponou, sit kuolet tulien talven.
Ground Zero -projektie toteutetah jo kolmatta vuotta.
Konsertoi ruvetah sijoittamah internettah joga kuudu.
Se pideli ruadua federuallizen zakonan n:o 181 mugah.
“Erartašša” še tuli mahtavakši näkömisekši.
Terväh suat nähtä omua iččiedäs “Omas Muas”.
— Meijän šuurešša pereheššä oli viisi lašta.
Köynäš-košen viereššä ašetettih tiijotuštaulu
Šentäh en halunnun lähettyä Son’ua päiväkotih.
Vanhan Himol’an kiriköššä noššetah kellotornie
– Mie jatan ruatuo kanšalaisjärještön hyväkši.
– Vältämättäh kaksi nedälii menöy dai tulemmo.
Ilman karjalan kieltä meilä ei mäne päivyäkänä.
Äkkie mečäštä jiäviyty šuuri harmuakylki hukka.
Myö šaima tietyä hyvin äijän omašta kotimuašta.
Šamašša muuvvošša oli pietty ni piättötutkinto.
Tähä kyšymykšeh Marijalla niise löytyy vaštauš:
Šen aihiena oli “Dokumentoitu kanšallini šana”.
– D’ouhkinmägi zavodihes i Mäin mägeh loppehes.
Tämän vuuvven pimiekuušša še täyttäy 60 vuotta.
– Minuh niškoi on tärgei nygöi säilyttiä aittu.
Nykyjäh šiinä ei ole eläjie, Jasen’ on hylätty.
– Yhtyö festivualih da kaččuo sidä voibi verkos.
– Ämmöltä mie šain 1800-luvun vanhan samovuaran.
Nyt hiän tahtou kiäntyä tämän kirjan karjalakši.
Toizielpäi ni iče en tiedänyh, kus sidä eččizin.
Šiitä myö piättimä tulla Vuokkiniemeh uuvveštah.
“Buite ku kaksi elostu olen elänyh täl muailmal”
Anuksen piirin Mägrätjärven kyläh azuttih sähkö.
Šen keškitapahtumana oli näyttelyn järještämini.
Tämän vuvven b’udžietas niih ei löydynyh jengua.
Lienne keräit hormat ildupäiväl, sit jätä yökse.
Gu tahtonet löydiä, eččie pidäy sie, kus on vilu.
– Kurššiloilla käypi aikuhisie ta nuorie ihmisie.
Näin toivehet alettih pikku hil’l’ua toteuttumah.
Sen jälgeh syväindö on haudunuh ja pyörinyh piäs.
– Oligo vaigevustu libo hädiä kažil matkan aigua?
järještyä uuši yhteyškanava poliklinikkojen kera.
Tulovaisuošša tämän alovehen kunnoštamini jatkuu.
Šan’a nosti käin da eistäldi tukat korvan tuakse.
Vepsäläzien runolois sanelou tutkii Ol’ga Žukova.
Voit olla juuri tämä asie pitäy milma ruavoššani?
Šuurin oša ošallistujista on noin 30–40-vuotisie.
Jotta ošallistuo etnoleirih pitäy täyttyä anomuš.
Karjalan tašavallan päivyä juhlittih Kalevalašša.
– Kaikkieh olemma järještän noin 20 lukijamatkua.
Puunveštäjällä on monta šuunnitelmua tulovaisuoh.
Myö šuamma lämpimie arvošteluja, koroštau Jelena.
Ongo elättilöile kebjei eliä Karjalan talvimečäs?
Uuttu kniigua: Suomes piäzi ilmah “Adaman gruunu”
Martti Aiha iče on Kieleväisien šuvun jälkiläini.
Hänen kantatuatot ollah Kivijärveštä ta Uhtuošta.
Opaššumma yheššä -projekti esitettih Petroskoissa
On Nuožarven kyläl velleskylä Suomes – Tuusniemi.
– Tänävuon kylmykuun allus Čalnas rodih tulipalo.
A omua kižakohtua kyykkäh niškoi tässäh ei olluh.
Vanhauškosien istorijašta kerrottih konferenššissa
Viola Malmi pelašti ei ainuoštah folkloritanššija.
Hyö kerrottih omašta kokemukšešta ta proplemoista.
– Karhumäen perehet jo kodvan aigua vuotetah sidä.
Talon isäntä Mihail Dubrovin oli taitaja puušeppä.
Kakši kertua ošallissuin Karjalan renkaš -juokšuh.
Hiihtäjie tervehittih Väinö-ukko ta Aurinko-tyttö.
Teatterien ruatajat opaššutah GITISin kurššiloissa
Tänäpäi Puudogan piiris ei tävvy mediekkuruadajii.
Tällä kertua vielä yksi istorijan šivu oli avattu.
Ga toiči voibi eliä järves kaheksan metrin syvyöl.
Lähti kerran Adam meččuimah dai koiran keräl otti.
Vaikeukšišta huolimatta työt šuoritettih ajoissah.
Meijän šankari ei hölmisteliyvy eikä anna periksi.
Tien peruškorjaukšeh annettih 23 miljonie rupl’ua.
Karjalan erähissä piirilöissä ideja on kannatettu.
Šanat piti kirjuttua karjalan ta venäjän kielellä.
Ennein-muinoin tytöt iče luajittih ičellä kukloja.
Ta nyt veikko ta čikko ei paissa koissa venäjäkši.
Šuurin kalaštajien pruasniekka oli Kižin šuarella.
Sit on sanottu, ku kylä on nostettu mustah meččäh.
Festivuali pietäh Värttinä pyöri -projektan sivul.
Karhumäješšä mie lopetin koulun ta musiikkikoulun.
…Suuren voinan algavuttuu St’opan otettih voinale.
Täs lugumiäräsgi rippuu, midä da kui voibi luadie.
Näin, joka šana-artikkelie luki kakši eri ihmistä.
Konferenššin aihehisto on šuatavissa nettišivulta.
Pakkaisukon taikajuna tulou Petroskoih pyhänäpiänä
– Lapšušajan muisselmat ollah kaikista parahimmat.
Händy ammuttih värättäh vuvvennu 1937 Sandarmohas.
Še oli tärkein rintaman paikka n’apapiirin takana.
Kulkun’euvot jo on lähetetty tašavallan 11 piirih.
Terho Rojo: “Olen savolaine karjalazien juurienke”
Šuuri matkailukeškuš rakennetah Kalevalan piirissä
Kurššiloilla kuuntelijat opaššutah vienankarjalua.
Kanzoinväline taidoluageri rubei toimimah tänäpäi.
Urheiluvoimistelu aktiivisešti kehittyy Karjalašša.
Karjalan eläjien arhiivaesinehie kerättih näyttelyh
Oma Media on yhistän viisi kanšalliskielistä lehtie
Joukkojen kešen voittajakši piäsi Belomorsk-joukko.
Šen valmisti kotišeutututkija Valentina Patsukevič.
Iče hiihtourheilun veterani avuau näitä kilpailuja.
Šemmoset tytöt ei keritä tulla vanhoiksi piikoiski.
Seremonijah otettih ošua piäkirikön papit ta kuoro.
Tämän sanakniigan valmistamizeh meni piäl 3 vuottu.
Šen voittajiksi piäštih petroskoilaiset urheilijat.
Kalevalalaiset tunnetah häntä nimellä Luukin Matti.
– Kvestu on hyvin čomendettu da houkuttelou lapsii.
– Minä en ole ammatilline kirjuttai, engo runoilii.
Yhtyö kilbah voijah suvaiččijat da professionualat.
Peruštamisen jälkeh piirin nimenä oli Uhtuon piiri.
On mukava, jotta unikeko valitah etukäteh peitočči.
Neičyt talonpojan pereheštä oli luonnoltah taitaja.
Tapahtuman piätarkotukšena oli valita uuši johtaja.
Koin ižändät lahjoitettih lapsile vaskine samvuaru.
Kolme šeinyä oli lauvoista, a yksi metalliverkošta.
Tänävuon talvel neidine kävyi opastumah Gollandieh.
Terentjevien pereh on Seesjärven čupun kandueläjii.
Viime vuosina turistien miärä Vottovuaralla kašvau.
Minun sizärele, Riigoin Šuurale, täydyi jo 81vuozi.
Šuuri etnografini šanelu pietäh online pimiekuun 3.
Stolalla šeiso šuuri samovuara, še vuotti vierahie.
Joulujarmankka on auki talvikuun 27. päiväh šuaten.
Vuokkiniemi on vanha, alkuperältäh karjalaini kylä.
Opastunduvuozi kačotah järjestiä tavallizes muvvos.
Tietyšti nyt meijän ei ole pakko revittyä tilkkuja.
– Suvaičemmo ukonke matkustua ilmai tarkua pluanua.
Melliččy-fondu terväh rubieu ruadamah uvves kohtas.
Zavodai veži mäni i sem plotinan kohtas storož oli.
Tiijän, gu sinä olet ruadamas sežo Katve-projektas.
Kodih tulles ryndähäl läpetettih medalit da ordenu.
Sama probliemu on monis toizisgi Karjalan järvilöis.
Projektin toteuttamiseh annetah 500 tuhatta rupl’ua.
Festivualin alovehel on 500 paikkua mašinoih niškoi.
Mägi ei ole loitton Videles, on loitomba Vieljärves.
Se on ihan linnan keskučas, raudutiekolledžan tagan.
Joga kazviihäi pidäy maltua hoidua pohjazen ololois.
– Novvat ylen harvinastu sportulajii naizien keskes.
Hyviä duumua duumaittih da hyvät sputniekat laittih.
Lapšilla ta aikuhisilla taritah kirjuttua ekošanelu.
Nygyaigaine kul’tuurutaloi avattih jo vuvvennu 1974.
Monet kalevalalaiset tunnetah tätä poikkoita naista.
Kilbu piettih Kul’tuuru-kanzallizen projektan mugah.
Se järjestetäh Karjalazien runoloin vuvven hantuzis.
Muaman muamo, minun Mummi, oli Salmin Ylä-Uuksulpäi.
Painoš on julkaistu šamannimisen projektin rajoissa.
Karjalašša on 199 kouluo, kumpasissa on oma ruokala.
Avajaisih tuli keškukšen ruatajie ta kaupunkilaisie.
Rahvas tarvitah uuzii školii da lapsienpäivykodiloi.
Jyškyjärvi on tunnettu omilla venehien rakentajilla.
Karjalazien kieldy da kul’tuurua sanatourien gostile
Še oli luajittu Myö karjalaiset -projektin rajoissa.
Hyvät sputniekat laittih da ilmal vozduuhal työttih.
Školaniekoinke Galina allalleh kävyi matkoih suksil.
Musiikkiarhiivan ainehistuo voit käyttyä vaikka ken.
Festivali-kilpailu piettih šulakuušta alkuan online.
Kirjuttai siirdyi tuonilmazih tänävuon 4. sulakuudu.
Surman sai Sergejevan Dus’a dai Konstantin Manzirev.
Sanotah, kadajaine aiduseiväs kaksi kuuzistu kestäy.
Petroskoin bloggerija opaššetah kertomah teatterista
Juminkeko-VK-šivu: Santra Remšujeva kertou ta laulau
Minul kai oli piäzylippu linnah, ylbeilöy Aleksandr.
Näin liput ei oltu šuatavissa kaikilla halukkahilla.
Kuibo rodih da eläy nygöi ainavoluaduine pajojoukko?
Opaštumah kieltä tuli aikuhisie ta nuorieki ihmisie.
Häi työndi kilbah Palamatoi portriettu -kirjutuksen.
Mukava, jotta moneh toimenpitoh ošallissutah lapšet.
Tie luajittih nykyaikaisemmakši ta turvallisemmakši.
Valentina Ivanovnan mieles tämä on tulolazien ruado.
Vuotena 1939 Annilla ta Tepolla šynty poika Vladimir.
Eri-ikäsien ihmisien palvelu erotah aikataulun mukah.
Resursukielikeskukses jatketahgi pidiä kielikursiloi.
Ruavoin kirjastos Kolatselläl, sinnegi menin miehele.
Uuzien paikannimilöin suandah meni mondu kuudu aigua.
Svetlana Tujunen ruadau turizmualal enämbi 22 vuottu.
Murmanskin alovehella hiän ruato geologina 21 vuotta.
Niemi rouno ku kaidu miekku jagau Voijärven kahtekse.
Ongo teil luajittu mittumuatahto karjalastu syömisty?
Projektan hyvyös karjalan kieli rodieu rikkahembakse.
Vienankarjalua voipi opaštuo uuvven oppikirjan avulla
Työ ei ollun helppo, ka poikkoi naini kerkisi kaiken.
Anitan Instasivul lyödyy ei vai kuvii, ga vodeoloigi.
Mi tuli rahvastu, ken vai ei tulluh händy provodimah!
Avajazis lugiettih iäneh kai 60 muanivomiehien nimie.
Mustatgo, oligo teil kois, kyläs Uvven Vuvven juhlat?
A mitein kielen maisemie kehitetäh Tverin alovehella?
Ku Juška-nimi on muuttunuh karjalazeh luaduh Jukakse.
Toisista kalitoista oli annettu erilaisie arvošanoja.
Svetlana Gretskajan johtol horas rodih enämbi tansii.
Nenga nuori Aleksandr Linevskii sai ezmäzen diploman.
Niise prusniekalla šuau maissella karjalaista ruokua.
Kotkatjärven kirjastole pandih Zinaida Dubininan nimi
Häi maltau kiinnostuttua omamualazii sugututkimukseh.
Sit Jukonniemi on niemi, kudai jagau järven kahtekse.
Soitetah kosketellen kielii mollembien käzien sormil.
Kui muutui sinun mieles Karjal nämmien vuozien aigah?
Rahvas ruvetah kaimuamah talvie da vastuamah kevätty.
Suurendakkuammos yhtes karjalazen lehten painosmiäry!
TalviUkon kondu on kuulužimii turizmukohtii Karjalas.
Juuri sit kohtua kaivetah hiekkua da kuavutah pediät.
Karjalan Kielen Koin Abuniekat roittihes Suomen puolel
Kerdomus karjalazen Mari-nimellizen inehmizen elaijas.
Tahtommo ozuttua Karjalan pruaniekkuruutan rikkahuttu.
Lehti ruavastuu, kovenou, kylbijes se pakkuu, ei pyzy.
Ga se rodieu tulien projektan hantuzis ruattavu ruado.
Verkkoja paikattih ta kuvottih illalla koko perehisin.
Olen roinnuhes Kuopios, ga muutin Jovensuuh opastumah.
Jogahine maltoi toimittua kai ruavot, allus loppussah.
Kirjailija Markku Nieminen on valmistan uuvven kirjan.
Karelija pro100-kluubu ruadau pakkaskuus algajen 2020.
Horšmua pitäy kerätä kešän alušša ta kešellä.
– Kyzyin hänel da häi vastai: “Tiettäväine!”.
– En häpeyvy šiitä, mitä ruamma toimitukšešša.
Jätä pimiettäväh kohtah, älä jätä päivypastol.
Suvaičen hil’l’ažuttu da elostu kyläalovehel.”
– Kaččokkua, Fil’kalla jo ilmeššytäh korvaset!
Karjalaisien järvien kaunehuš kuččuu sel’l’alla
Kun hiän jäi eläkkehellä, meilä še oli mänetyš.
Eli buaboil da died’oil meččymökkizes Pyöräkkö.
Jokahisešša kurššissa on kymmenen opaššuštuntie.
Kešäkuun alušša Aunukšešša vietettih Kantele-GO!
Miušta “Karjalan Sanomat” on tašavallan ylpevyš.
— Nyt Turiada-projekti on aktiivisešša kašvušša.
Karjalaisien tervehyš ta vointi šyrjäštä kaččuon
Kyzymys kaikile on sama: “Midä vuotat Kerähmös?”
Enšimmäistä videota jo šuau kaččuo internetissä.
Mečänvarteiččija hokšasi heti, mitä oli tapahtun.
Tänävuon täyttäy 300 vuottu kirikön pyhittämizes.
Karjalašša šuunnitellah järještyä 147 jarmankkua.
Viime vuosina pelasima veteranien joukošša “50+”.
Nyt šiitä jäi vain pohja ta šillä jo kašvo puita.
Karjalan ta vepšän šanelu pietäh tänä vuotena 20.
Rel’ssabuššit ruvetah kulkomah Pohjois-Karjalašša
Ämmön kera tyttö pistäyty etnokulttuurikeškukšeh.
Kedä niilöis pidäy palkita – vallitah iče rahvas.
Še šuau lisärahotušta etnokulttuuriseh kehitykšeh.
Marija Kundozerova: “Omissan kirjan opaštajallani”
Tänä vuotena projektie varoin ečitäh ošallistujie.
Kilpailun šiäntöjen mukah piti ičen kekšie kuvijo.
Šanelun ošanottajien miärä kašvau vuosi vuuvvelta.
Oppitunnit ta kuvaukšet aletah jo tällä netälillä.
Ta nyt piäšy luonnonnähtävyöh on helppo ta mukava.
Tätä kylyä voit nimitellä musejokši taivahan alla.
Še kiinittäy šekä nuorien jotta aikuhisien mieltä.
Šentäh, kun tiijettih, jotta toista piäšyö ei ole.
Nägö vedäy suureh, Karjalas tundiettuh järveh päi.
Tämä on še paraš lahja-potarka, ei muuta kačo pie.
Jo pienenä tyttönä Roza huaveili tulla liäkäriksi.
Šuuren Sellin kylä: Dubrovinin talon pelaššuš alko
Tänä vuotena kruugan vetäjänä oli Andrei Anisimov.
Netälin loppuo etnotyylissä voipi viettyä Vienašša
Leveillä lauvoilla äšen šuau harraštua SUP-joogua.
Muinošlaulujen kivi on ašetettu Karhumäjen piirissä
Petroskoilaine Tatjana Anuhina keräilöy Čeburaškoi.
Ku mado purrus kažii, pidis kerras lähtie liäkärih.
Suarimuzei on avvoi joga päiviä 8.00 — 20.00 aigah.
Hyö autetah erilaisien näyttelyjen valmistamisešša.
– Nygöi nuoret ei tulla rakkahal ruadamah školahgi.
Tulista mielialua šuatuo venehet lähettih järvellä.
Näin helpošti taiteilijan piäh tulou uušie idejoja.
Šemmoista kokomušta ei ole vielä konšana julkaistu.
Andrei Skorn’akovan juuret ollah Reboisellän kyläs.
Belomorskissa meijän joukko šai enšimmäisen paikan.
Häi ezmäi eli Impilahtel, siepäi tuli Pitkährandah.
Kezäkse häi ottau ruadoh abuniekkua – 10-12 hengie.
Šen lisäkši artista ošallistu moneh taitoprojektih.
Lisäkši forumin ošallistujilla näytettih Peer Gynt.
Tulipalomašin ei piäze ottamah sit vetty järvespäi.
Vieljärven järvele käydih tiedomiehet Petroskoilpäi
Heinykuus piäzi ilmah yhtyvehen enzimäine al’boumu.
Enzimäi pidi iče keksiä harjaituksii lapsih niškoi.
– Vaigevustu kukkien myöndäs ei ole, sanoi fermeru.
Ilmoittuakseh kilbah voibi kevätkuun 30. päivässäh.
Karhumäki—Šuurlahti-tien 39 kilometrie on korjattu.
Den’goi ruvetah maksamah buankukortile joga nedälii.
Petroskoin kašvattija ruvetah opaštamah kyykkä-pelih
Luajimmo oman sivun da minä rodiimmos sen vedäjäkse.
Instagrammas Riinal on karjalaine nimi Ylöin Rin’oi.
Pualikka lenti kunne iče tahto, eikä kunne mie löin.
Nyt F’odor Aleksandrovič on aktiivini penkkipeluaja.
Jarmankka on Andropovin kavulla talošša numero ykši.
Sendäh gu kyläkse sanottih pienien kyläzien joukkuo.
Suamah enzimästy poigua buabo lähti muamalluo kyläh.
Arvautukšellisih päivih oli šivottu omie perintehie.
Petroskoin kirjaštot valmistauvutah Kalevalan päiväh
Tännesäh täs projektas vastai Karjalan Kielen Seuru.
Tänävuon piälinnoin kilbu piettih online Facebookas.
Vai pidäy rungu puhtas olla, ennepäi pestäkseh viel.
Šuojun kylän Sosunkevičien pereh jatkau omua ruaduo.
Priozerskissa on korkietašoni gorodki-urheilukeškuš.
Puhtahat jovet: ošallissu vesiretkeh luonnon hyväkši
Veškelykses eläjes kävyin karjalan kielen kursiloil.
Viiješ Karjalaini šuarna -festivali-kilpailu piätty.
Kielikilpailu piettih 2. šulakuuta online-muuvvošša.
– Kohta pohjoisšuuntah ruvetah kulkomah Orlan-junat.
Vuuvven 2021 hyväkšyntäkampanjan tiijot on ilmotettu
Uuvvenvuuvvenlomalla tämä reissu on oikein šuosittu.
Mielihyväl ruavommo yhtes karjalazien säveldäjienke.
Vuotena 1972 hiän kuoli, hänellä oli vain 58 vuotta.
Iänestiä voibi 25. kezäkuus algajen 1. heinykuussah.
Sit vie on Čoppilah sinne ajat, tiä on, tua uuličat.
Alppihiihtokeškukšen alovehella ašennetah lumitykki.
– Koit ollah pikkarazet, enimät puuhizet koit ollah.
Miun luvettelošša on yli kymmenen šemmoista paikkua.
Kulttuuriforumi yhistäy šuomelais-ugrilaisie kanšoja
– Kruuga-yhtyveh anto festivalissa nellä konserttie.
Heijän joukošša on petroskoilaini Natalja Mihailova.
Kačo, muudu lugemistu sillozel aijal äijiä ei olluh.
Konehet lennetäh tuaš Petroskoista Moskovah ta šuveh
Kirjaimet kiillettih, šentäh niitä oli helppo lukie.
Priäžäh perustetah yhteiskundu-neroloin rezidentsii.
Kolan niemimual Piksel’ua kai syötettih meriruakoil.
Karjalaista kanšanperinnehtä on kovottu yhteh kanših
Kuuširannan joutoajan talon väriksi valittih ruškie.
Tiä vuozikymmenii harjoitellah sportuškolan kazvatit.
– Kai soitot juatah kiirehellizeh abuh libo enziabuh.
Silloi Koveris niken ei ni kuulluh moizes kävelendäs.
Tekstu algoi eliä samazen vuvven sygyzyl nähtys unes.
Toine viga on vien lämbenemine da järven madaldumine.
Kyykkä kilpailuja pietäh muajilman mestaruon rajoissa
Marin kodih eläjäkse tuli kolme suomelastu saldattua.
Аleksandr Linevskii on Karjalan enzimäzii arheoulogoi
– Minul on olluh ainos suomenkarjalaine identitiettu.
Moine bukiettu rubieu maksamah kaksi tuhattu rubl’ua.
Ennein karjalaisie näillä mailla elettih saamelaiset.
Šamoin Klavdija Nikolajevna mahto keittyä osraolutta.
Karjalan grafiekkudizanan histouries (XX-vuozisada)”.
Projektua rahoitetah Jevruopanliitto, Suomi da Ven’a.
Nenga Roza F’odorovnan tutkimukset suadih kannatustu.
Kilpailu alko 6. tuiskukuuta ta jatkuu kakši netälie.
Muga suajah tuorehtu mandžoidu läs kahten kuun aigua.
– Ruan energokompainies, lopin Petroskoin yliopiston.
Natol on yksin opastujin Piiterispäi da Irkutskaspäi.
Še on hiekkaharju, kumpani jakau kylyä kahteh puoleh.
Seremonija piettih Petroskoin monitoimitalon pihašša.
Vaigevuksis kniigan kiändäjes saneli Aleksi Ruskanen:
Net voijah piästiä vedeh surmuainehtu, cianotoksinua.
Joukkoliikeh avattih Karjalan piirilöis 1. kezäkuudu.
Kogo ijän häi ruadoi lapsienkazvattajannu Petroskois.
Oli vie erähii pienii harmualoi heinäzii da lehtyzii.
Minun mieles, ei händy tiä pietty pahoi, sanou Jukka.
Hiän omisti alkukoulun opaštajan ammatilla 20 vuotta.
St’opan oli korgei harjeikas mies, ruadai da nerokas.
Karjalan Kielen Kodi oppis kylviä kielipezän siemenii
Hora on suuri pereh, vastavujes ainos sebäilemmökseh.
Keskus on vai väliniekku ristikanzan da elimen välis.
Sidä kačotah Dostupnaja Karelija -projektan hantuzis.
Dai tytöt, neidizet käydih, rohkiembat kudamat oldih.
Sommelo-muuzikkufestivualii ei pietä pandemien periä.
Ližiä tieduo voibi suaja telefonas +7 (906) 207-46-60
Hänen mollei vanhembat dai kaksi vellie sinne jiädih.
Kaččuo neroniekoin ruavot voibi festivualin VK-sivul.
Kareločka-klubilla on monta šuunnitelmua tulovaisuoh.
Ka mie olen ylpie omašta rakkahuošta pieneh kotimuah.
Hiän harraštau pukujen rekonstruointie yli 15 vuotta.
Kahtes myövys šallus lehtel rodieu yksi uuzi tiluaju.
Omikronin huippukohta on tultava pakkaiskuun lopušša.
Kilpailuih ošallistuu kuin aikuhisie, niin ni lapšie.
– Sinun mieles, kuibo vois nostua kinnostustu kieleh?
Myö omissamma ainutluatuista ta voimakašta resurssie.
Keskus-Nuožarven AYI tahtou kohendua voinumustomerkin.
KRL:n mollembat julgavot roitah valmehet jo lähiaigua.
Runojen vuosi tuou uušie tietoja ta mukavie tapahtumie
Se kylä oli Pogostal joven rannal, sie joves on vongu.
Vigua, kudaman täh rodih tulipalo, vie ei ole tietois.
Se on junoikas, ruskei sinizenke, ylen järei da jygei.
Verdua 1990-luvun lehti da nygyaigaine lehti keskenäh.
Näit, ne ollah parem tundietut suomelaizele rahvahale.
Ajan mukah ymmärrin, kuin kallis miula on muamonkieli.
En tiijä, kuibo ehtin kaikkie, kummeksiu Vera Ivanova.
Konzubo da mindäh olet ottanuh yhtekse ruavokse netgi?
Kabrastua pertit pidäy ehtie enne suurdu pruazniekkua.
Še oli entini Tunkuon piiri, nyt on Belomorskin piiri.
Mittumat karjalan kielen sanakniigat vie pidäs luadie?
Anastasija muamoh kera joutu evakkoh Komin tašavaltah.
Oksanan puoleh kiändynet, ga kerras vastuau da auttau.
Petroskoih kačotah avata puulaivoin rakendamizen muzei
Aikojen pulssi -ohjelman ohjuajana on Aleksei Šalajev.
Liittolazienke minä tahton paista KRL:n tulies ruavos.
Festivualin aigah vaihtelii siä nikelle ei olluh tiel.
Myö tahtommo avvuttua da kannattua nengomii joukkoloi.
Yksi kodi palau, toine kodi palau, ainos oli požuarua.
Vuvvennu 2021 Karjalas pietäh Karjalan runoloin vuozi.
Kielen kehitysruavon allus on mennyh jo läs 30 vuottu.
Vuosien mittah naiset tultih tovellisiksi kaveriloiksi.
Onnittelemma Runonlaulajien koulun kaikkie finalistija!
Oletgo ihan lapsuos algajen taratannuh karjalan kielel?
Fotokuvat on juattu kahtekse: miehien da naizien nerot.
Ne ollah valmissettu LINGUA-musejo -projektin rajoissa.
Tiettu dielo on, ku karjalazet uskottih eri haldieloih.
Endine Karjalan ASSR:n atlassu jullattih vuvvennu 1989.
Kilbah yhtyi 16 julguamon da 36 laitoksen 396 jalgavuo.
Karjalan koivu on tundietun tavallizen koivun alaluadu.
Kieldovastavuksen suaduu aktivistat ei annettu perikse.
Kilbah yhtyi Karjalan lehtimiehii da muite kirjuttajii.
Kaikkiedah 17 lastu suajah karjalankielisty kazvatustu.
Karjalazien runoloin vuodeh yhtyygi Periodika-julguamo.
Pogrammu algavuu 13.00 aigah da sih kuuluu kolme piduo.
Sanele, kus olet roinnuh da opastunnuh karjalan kieleh.
Nina Nikolajevna maltau kaikkii kodi- da peldoruadoloi.
Mie ičeki niise ušeičči elän täššä kyläššä.
Ämmö näytti vain kovin ouvolta yöräččinäššäh.
“Viisahat” urheilukentät ilmeššytäh Karjalašša
Šemmosella tavalla še juokšou kiššojen peräššä.
Ylöin Rin’oi: “Ole rohkei – pagize karjalakse!”
Še kašvau pieneštä itijöštä oikein šuureh kokoh.
Tietyšti heilä ušeičči tulou šekah kakši kieltä.
Myö piättimä myyvvä talon ta myöštyö Karhumäkeh.
Hyö kaikin ollah yheššä ta šiinä on heijän voima.
Karjalašša tämä netäli alko uušista rajotukšista.
Vihrie vyöhykeh hyväkšytäh tämän vuuvven lopukši.
Karjalašša uuvvissetah šuosittuja kešämökkiteitä.
Jyškyjärven kylähallinto autto šen ašettamisešša.
L’udmilan erähii tevoksii painetahgi “Omah Muah”.
Šemmoset šukšet ajettih hyvin, šelittäy hiihtäjä.
Eryähillä heistä yhtyveh anto uušie harraššukšie.
Prokkol’an eläjät sanottih iččiedäh karjalazikse.
Heijän ylähyöl häi oli da čuassuloi myö häi tuli.
Ilosešti pyörien hyö kaikin mäntih järvellä päin.
“Onegajärven muinošlaulut” on vuuvven paraš kirja
Tämä huaveh aina eli Roza Vasiljevnan šyväimeššä.
D’ärvenoja-kylän koulu šai yli 1 500 000 rupl’ua.
Enši vuuvvešta Karjalah šuau tulla šähköviisumilla
Juttuja šuau julkaissa šyyškuun 10. päiväh šuaten.
Se rodih joukon vedäjän ruavospäi lähtendän periä.
Karjalašša uuši opaššušvuosi alko koulun tiloissa.
Jällespäi häi tuaste lähti Velikii Ust’ug -linnah.
Hyppiäy häi pihale da vieröy meččytroppastu myöte.
Opaštujana mänin miehellä ta šynnytin Van’a-pojan.
A tänä vuotena Karjalašša oli niin hyvä omenašato!
Aktijo on omissettu Kanšojen yhtenäisyön päivällä.
Lahnu- da särgi-kalat jo ammui ei pätä syödäväkse.
Šuuri rakkahuš perehellä ta kotimualla eläy šielä.
Kuoron ohjelmisto täytyy ni kiännökšien anšijošta.
– Venäjällä karjalaiset eletäh loittona toisistah.
Hiän šynty Uhtuošša, tuattoh šuku oli Akonlahešta.
Keviäl emäl rodieu kuuzi-kaksitostu meččypoččistu.
Liikkuos’s’ani kuuntelen tavallisešti iänikirjoja.
Šielä klo 11 järješšetäh uuvvenvuuvvenpruasniekka.
Viimeistä lajie Karjalašša tiijetäh kyykkä-pelinä.
Šuurešša Lahešša melkein ei jiänyn vanhoja taloja.
Uuzien eländykohtien srojindu menöy ylen hil’l’ah.
Omie töitä hiän allakirjuttau juuri tällä nimellä.
– Häi pellasti meijän taloin da iče oli hyvä mies.
Nyt šielä merkitäh uutta 12,5-kilometristä pyöryä.
Sildah suajah den’gua federuallizes b’udžietaspäi.
Entini šilta toi pos’olkan eläjillä šuurie huolie.
Häi lendi Pyöräkön luokse da rubei händy opastamah:
El’viran toivomus meni todeh – hänes rodih opastai.
Tätä matkua kulki ni runojen keryäjä Elias Lönnrot.
Häi auttau veškel’čoile Oma Mua -lehten tiluamizes.
Šiltä paikalta 1700-luvulla oli noššettu šuorautua.
Ližäkse tahtotah luadie nimilaudazet kezämökkilöih.
Myö kaikin lähemmä kylie ta kaupunkija kiertelömäh.
Moskovan-lennot myöššyttih taivahalla 5. kešäkuuta.
Petroskoin päivyä otetah vaštah uuvvešša formatissa
– Jotta voisin kuulla šiut paremmin, vaštaši hukka.
Händy sanottih Kondroinmägi, a alahan D’ouhkinmägi.
Alettih ankarat käršimykšet vihollisien vankilašša.
Tilavo piäzöy Ven’an ostajale yhtes-kahtes nedälis.
Uuši opaššušvuosi alko Karjalan tuhansilla lapšilla
Muissokši niistä ajoista jäi pos’olkan pruasniekka.
Tänä vuotena emmä kerkie rakentua še loppuh šuaten.
Petroskoin ryhmän tulo šai äijän hyvie arvošteluja.
Šen ruato alko 19. kešäkuuta ta loppu 7. šyyškuuta.
Kakšikieliset kyltit ilmeššyttih Kalevalan kaupašša
Tuakši jiätih šuuret kaupunkit tai pienemmät kylät.
Enšimmäini almanakka näki päivänvalon vuotena 2006.
Kilbah yhtyi 34 opastujua Ven’al da Volgoven’alpäi.
– Kešäkši Glazkovoh tulou miun entini luokkatoveri.
Tärkie rooli paikallisilla eläjillä oli männylläki.
Vasilien vahnembat elettih Bol’šoje Žitnoje -kyläs.
Vet “Kalevala” ei ole ainuoštah starina tai miiffi.
Ylen äijäl suvaičči häi pajoloi vot nennii kaikkii.
Ven’an opastusministru Kravtsov kävyi Šuojun školah
Hänen kirjutukset lövvytäh sie heštegal #omuačomua.
– Minä luvin, gu myö pajatimmo 38 kyläs dai linnas.
Tämän järven rannoilla oltih hyvät ta kaunehet muat.
Vladimir kekši ta luati kokonaisen veššošrakentehen.
kevätkuuta pietäh kanšantaitehen Humahuš-festivalie.
– Kylttien ulkonävön pohjana on 1950-luvun taulukot.
Emmä voinun jättyä ohjelma ottamatta niitä huomijoh.
Šiihi aigah kylissä vanhua rahvašta oli monieš vain.
Tämä on aiga suuri panos moizeh pieneh kyläh niškoi.
Še on Värttinä pyöri -projektin yksi toimenpivoista.
Hiän on Jyškyjärven koulun karjalan kielen opaštaja.
Karjalašša jatkuu tervehyšhuoltoalan kehityšohjelma.
Karjalan puolešta esiinty näyttelijä Andrei Gorškov.
Hyö tultih ihan tyhjillä paikoilla: ei ollun mitänä.
Sendäh rahvas ristittih tämän kohtan Rakkahusmäikse.
Kižin musejon delegatijo otti ošua pimiekuun 21.–25.
Niilöi pietäh pyöräl, skuteral da motosiklal ajajat.
Šiitä alettih pommitukšet ta tuatto šai kontuusijon.
Häi oli Udmustien kanzallizen kul’tuuran kehittäjii.
Äski 6. elokuudu hyö tuldih Mangal pezemäh časounua.
– Urheilukoulun kaikki lapšet ollah hänen punukkoja!
Tänävuon kilvan fondas on kymmene miljounua rubl’ua.
Myöhemmin ryhmäh tuli nuoren šukupolven etuštajieki.
Karjalan kielen nedäli sai allun tänäpäi 9.00 aigah.
Sidä ei voinnus olla ilmai höštyön panendua pellole.
Tompakiksi šanotah kuparin ta šinkin šekašultatehta.
Luatijien šanojen mukah, tämä huvituš on turvallini.
Verkon yksi kulma viänty ta šiih šai heittyä ruokua.
Anitan dovarišat da lähäzet kannatetah hänen ruaduo.
Tilata kalenterin šuau šähköpostitse runola@list.ru.
Tiettäväine, täsgi ruaduo toimittajile tulou enämbi.
Jaloin kulkomini on vaikie ta tarviččou äijän aikua.
Löydiä juuret da jället hänel toinah ei rodie helpo.
Lisäkši verkokaupašša on tarjolla muitaki palveluja.
Eräs tärgevimis dielolois on kirikön paloturvallžus.
Sie sinizes kois eläy hänen igähine loppematoi tusku.
Kalevalašša rekonstruoitih vanhan ajan hiihtämistapua
Paiči ozutteluu Anuksen nuoret kävvähgi kuvondupajah.
Täl kerdua kyläh luajittih troppu, kudai vedäy randah
Tietyšti karjalaiset ei voitu elyä ilman koivuvaštua.
Anna Petrovna Ivanovas vieljärveläzet kačotua kuavua.
Ka še tuaš rupesi aktiivisešti ruatamah vuotena 2014.
– Oli valittu paikka tietomiehien tutkimukšien mukah.
Myö elimmo died’oin da buabanke, tuatan vahnembienke.
Kerhoh voipi tulla joka halukaš, ilman ikärajotukšie.
Emäpedrat ruatah se keviäl, poigien kannandan jälles.
Keškuš toimiu Kaupunkin lapšienpoliklinikan tiloissa.
Horah yhtynyöt školaniekat opastutah karjalua školas.
On šemmosieki perehie, missä paissah vain karjalakši.
Nenne nimet pidäs tiediä kaikil, ket eletäh Karjalas.
Karaoke on äijile kelle suvaittavu, kädehpädii dielo.
Erähät niilöis oldih pandu kirjoile jo XVI-vuozisual.
Niise oltih Hukkašalmi- ta pieni Nakrislakšii -kylät.
Čalnan eläjien kertomukšie on ikuissettu dokumentissa
– Kačommo perustua sih puulaivoin rakendamizen muzei.
A pidäs, štob täs olis ainos, sanou Nina Jermolajeva.
No bruagua sie keitettih da sidä juodih, tiettäväine.
Häi maltau ylen harvinastu neruo — punuo puun juuris.
Net tietty dielo oli omistettu syöndäle da syömizile.
Ližiä tieduo runopajoloin konsertois voibi suaja täs.
Heijän hyväkse mielekse kruasku kuivi da lähti hyvin.
Livvinkarjalan verkkokuršši, opaštaja Eila Markkinen.
– On ylen tärgei, ku koirien omistajil olis vastustu.
Instas minul on käytös haštag #argifotoloikarjalakse.
Tulkua meilä matkuštamah juhlallista Karjalua myöten!
Veikko Pällisen runoja ta musiikkie kuulu Kalevalašša
Konša hiän kävi lomalla kotih, niin toi muotilehtija.
Uuvven vuuvven kynnykšellä še valmissettih avajaisih.
Tänä vuotena opaštumah vienankarjalua tuli 17 henkie.
Enzimäine pitky fil’mu karjalan kielel azuttih Suomes
Laukunkantajista kertoja näyttely avattih Kalevalašša
Buito moizii tielöi tänä talven ei ole ni Petroskoil.
Niijen avulla koittehien tutkimuš keštäy noin tunnin.
Nygöi minä opastun korgies školan yhtestostu kluasas.
Täkse päiviä Karjalah tuodih 42 koronarokotusannosta.
Vuotamma pakkasie – kerrottih jiäkarusellin luatijat.
L’udmila kuuluugi Čalnan kirjaston literatuurupertih.
Karjalan Kielen Kodi pyrgivyy valdivollizeh jen’guabuh
Äkkie nousi šinini pilvi ta peitti kaiken, tuli pimie.
– Enne administratsien piha oli tuhmu da tyhjy paikku.
Ven’al ostajile kai hinnat saital ollah jo verottomat.
Jukka Kaartinen eččiy Ruskien armien saldatan bunukkoi
Joga päiviä ruatuttau omua rungua, silgi pyzyy voivas.
Olemma jo viettän šamallaisen Kantele-CAMP -tilaisuon.
Iče minä rodivuin jo Kondupohjan linnah vuvvennu 1962.
Šiinä kuulu karjalaisie lauluja ta tarittih kalittoja.
Pelediš pairem on tärkeimpie marilaisie pruasniekkoja.
Ga sit sovhouzu salvattih, salvattihgi kul’tuurutaloi.
– Kursiloin loppupivos annammo opastujile tovestukset.
Tiijätgo, mittuine tervehelline juomine on hormučuaju?
Koko Karjalašta jarmankkah tuli šatoja muanviljelijie.
Tapahukšie ta muisselmie riittäy monen tunnin pakinah.
Ehokašta oli kakši: Natalja Gromova ta Anna Jakovleva.
– No alguh ei olluh jygei ruveta pagizemah karjalakse.
Vähembistökielil on jygei kilbailla suurien kielienke.
Tuli Karjalaisen kalitan jarmankka -pruasniekan päivä.
Ruado on mieldy myö, nikonzu en tahtonuh vaihtua sidä.
Koronarajotukšien takie ei pietty šuurta pruasniekkua.
Kilbuniekkoi arvostettih igäjoukkoloi da mualoi myöte.
Midä lienen hätkestyin linnas juoksendelles lapsienke.
Nyt puisto vuosittain ottau vaštah noin 7 000 ihmistä.
Enne tädä kinuo niken artistois ei paissuh karjalakse.
Nämmis aberilois kerras tuldih nägevih murdehien erot.
Heijän sanoin mugah tiä ainos elettih tozi karjalazet.
Internet auttau rahvastu enämbäl arvostua roindukohtii
Paikallizet kazvilajit hävitäh, sanou Vera Timofejeva.
Täs karjalan kieles ei olluh eigo vepsiä, eigo suomie.
Dostalit rokotukset tuvvah Karjalah tämän vuvven aloh.
Oldii kirjaštot, oldii klubit, kaupat, koulut, poštit.
Aleksandra Stepanovnan ruatuo jatkau hänen tytär Eila.
Midä ruat, konzu ei kerras juohtu mieleh midägi sanua?
Meijän rahvastu eli nämmil mualoil monii sadoi vuozii.
Konzu nimes on adjektiivu, pidäy enzimäi kirjuttua se.
Še on Vienanmeren-Itämeren kanavan rakentajien muisto.
Uudizii Kižin-matkoih nähte voibi suaja muzein saital.
Omahizet ei olla vastah moizii korvakkahii yhteseläjii.
Kunnostanduprojektan hommai Tuuksen kyläkunnan haldivo.
Kielimoudu-projektan on kannatannuh MA Castrénin seura.
Ei ammui horah tuldih Larisa Žamova da Natalja Gromova.
Petroskoin vunukat opastutah suomelas-ugrilazes školas.
Aleksandr Lukič Volkov rodivui vuvvennu 1928 Jessoilas.
Hyö paistih omah kieleh laukoissa da ihan joga kohassa.
Pällisen hauvalla kalevalalaiset muisseltih runoilijua.
Se kazvau madalikol, kolmenkymmenen santimetrin syvyöl.
Pagizetgo karjalakse omas kyläs, kuuluugo sie karjalua?
Buabo, muamo da tuatto ainos sanottih, ku pidäy ruadua.
Meil pietäh Vladimir Brendojevan literatuurufestivuali.
Taloin seinis oldihgi päivykodi da rahvahan taidotaloi.
Minä ainos pagizen karjalankielizenke vaiku karjalakse.
Se pitties ugodih orrele dai kaikin unohtettih sih näh.
Olgua työgi tervehen da passibo, ku etto unohta vahnua.
Dmitrii Balašov oli rodivui vuvvennu 1927 Leningruadas.
Slavmo-maidozavodan tuottehii nygöi Murmanskan alovehel
Kuni yhtel sormel sain sinne tekstan, sihgi päivy meni.
Ceremonija piettih Karjalan kašallisen musejon salissa.
Ku halličus kuulis meidy da kentahto ottas vastuon sit.
Irina Fedosovan nimellizen palkindon suaju on ilmoitettu
Ferman ruaduo kannattau Karjalan muatalovusministerstvu.
Festivuali yhtisti opastujii, opastajii da pajojoukkoloi
Murginan aigua 12.00-13.00 suajah voimistella aiguzetgi.
Ozutahes, buite sie on suuri linnu, kuduan nosti luondo.
Minun muamo, Serafima Vasiljevna, rodivui vuvvennu 1932.
Matveinen yhtyy kymmenien muuzikkudiskoin tallendamizeh.
On mahotointa luuvva omua kielioppie joka piirie varoin.
Karjalastu muuzikkua voit kuulta Youtubes libo Spotifys.
Tulii vuozi Karjalas on omistettu Karjalazile runoloile.
Kois ongi kirjasto, kus on ruokos julgavoloi eri kielil.
Ne korissetah kalevalalisien pihoja ta Kalevalan katuja.
I vahnoi runoloi, a vot nennii sanoi ei sanonuh nikonzu.
Ihan ollaa hylät’t’y i lykät’t’y nämä kylät.
– Uuvvešša Lohijärveššä valmissetah sel’l’ua.
Parahat työt palkitah ta julkaissah “Kipinäššä”!
Omašša elämäššä hiän ruato kaiken loppuh šuaten.
– Emmä myö šuunnitellun niin jotta tätä ja tätä.
Esityš mäni päiväkojin karjalaisešša korničašša.
Parahat työt palkitah ta julkaissah “Kipinäššä”.
Tänä vuotena kanšalaisjärještöt šuahah kannatušta
Vašta kolmantena päivänä myö piäsimä Jyvyälahteh.
Mečäššä oli elukkoja, niillä oli kellot kaklašša.
Lauluissa šäilyy muisto heistä, männyöštä ajašta.
— Täkse kerdua istutimmo nellitostu t’ul’panlajii.
Lämmin päiväni heitti kiloh märän skokunan piällä.
Mukavan opaššukšen hyväkši on avattu kakši ryhmyä.
Anomuš on lähetettävä tuiskukuun 7. päiväh šuaten.
Erähät žiivatat tuodih linnan da lähikylän eläjät.
Niin nämä löytökšet jiätih istorijan arvautukšena.
Junan kahešša vaunušša šuau matkuštua 130 ihmistä.
Melličän rakentamisešta vaštasi puušeppien ošašto.
Spektaklie esitetäh 27.– 8. tuiskukuuta šekä 1.–2.
I viimeini kylä oli miun šyntymäkylä Kevättämärvi.
– Konša Zahar kävi paiväkojissa hiän rikeneh läsi.
– šuomen kielen ta kanšallisen kulttuurin tietäjät.
Mečänhoidoaloin ruadajat pietäh silmäl tädä ruaduo.
“Periodika” esitti omua toimintua Vienan Karjalašša
Istorijallini tapahtuma šattu Haukkašuaren kyläššä.
Karjalan kuvašta kertuos’s’a pitäy mainita luontuo.
I muga voit häi kuoli yöl, hil’l’akkazin, ku uinoi.
Valmistua mul’tfil’mat kačotah tulieh kevätkuussah.
˗˗ Mitä piti ruatua, jotta kirja näkis päivänvalon?
Tänävuon F’odor Terentjev olis täyttänyh 95 vuottu.
Myö kävimä lapšien kera Venäjän eri kaupunkiloissa.
Haukkašuaren kylän kešäkouluh kučutah ošallistujie.
Čirkka-Kemi-joki alkau Šuomešša ta laškou Kemijokeh.
Inehmine käyttäy pihatrenažoroi da pidäy vönytyksii.
Tänävuon pietäh festivualin 15-vuozipäivän konsertu.
Še oli valmissettu, ka šitä ei ollun mukava käyttyä.
Olisgo sinul ičel midätahto kyzyttäviä Karjalah näh?
– Karjala on erikoini, šentäh kun še on raja-aloveh.
Oččutukat hänel oldih pitkähköt da pakuttih silmile.
Še vietetäh 4. kirjaštošša Solomenskaja-kavulla, 25.
Nämä 16 kilometrie myö ajoma ta aštuma nellä tuntie.
Toine kartu on omistettu Veškelyksen kyläle iččenäh.
“Kun matalla šattunou mitä, nin luve Pakkasen šanat:
Juotavana oli puhaš vesi, henkitettävänä vereš ilma.
Juuri šilloin šiinä kävi runoilija Gavriil Deržavin.
Ga mindähbo sidä enämbäl kuulet liygiläzien paginas?
Šanelu yhistäy karjalan ta vepšän kielen harraštajie
Še on enšimmäini rakenneh tašavallan vuotisjuhlakši.
Ennein kaikkie šitä tarvitah tašavallan piirilöissä.
Mari hämmästyi, ei tiedänyh midä ruadua, midä sanuo.
Aleksandr Lukič käski pinua se kezäkuun 8. päiväkse.
Vladimir näin kertou veššokšen luomisen istorijašta:
Šemmosella tavalla alko meijän työ, muistelou Ol’ga.
– Suures linnas eläjäle elaigu kyläs on priviliegii.
Projektin kokonaisb’utžetti on 647 miljonie rupl’ua.
I minun mieles tämä olis ylen hyvä da pättävy kohtu.
Omii enzimäzii ruadopäivii lehtes häi tässäh mustau:
Kačo, nygöi tänne, minä sinul pajatan, vot täs muga.
Projekti šai Presidentin granttišiätijön kannatušta.
Vuokkiniemen kunnivokši juoštih šeiččemen kilometrie
– Kui da konzu sinä piävyit tutkimah karjalan kieldy?
– Pyzyygo karjalažus iellehgi teijän perehes lujannu?
– Mih näh on kirjuttua kebjiembi da mih näh jygiembi?
Sendäh enne voinua täs kois oli kolledžu, torguškola.
Niise on tärkie, jotta taulukot kiännetäh karjalakši.
– Tavan mukah on mitä lukie ni runojen harraštajilla.
– Konzubo da mindäh työ oletto ottavunnuh sih ruadoh?
Matalla myö tututuštuma Jyškyjärven vanhimpah mieheh.
Kirjašton varaštoh on oššettu noin 3000 uutta kirjua.
Periodika-kuštantamon kirja “Itä-Karjalan pakolaiset.
Natalja Sinitskaja rodih “Kielimestarien” voittajakse
Jiädih vai valgiet jället, net aijan myödäh harmatah.
Illalla ruavon jälkeh hiän otti pöllönpoikasen kotih.
Šilloin vuotamma, jotta turistien miärä niise kašvau.
– Yritän ottua huomijoh kaikkien lapšien mielipitiet.
“Unis da mierol” on karjalankieline monolougu-ozutus.
Niijen tulokšien mukah oli kovottu Venäjän piäjoukko.
Seremonijan lopušša muistopaččahan luo pantih kukkie.
Enzimäine koronarokotus on luajittu Karjalas tänäpäi.
Pikkujoulu: karjalaiset ruvetah pläššimäh ta laulamah
Niijen joukošša on äijän julkaisomatointa ainehistuo.
Täs ruatah kerho da ildupäivykerho školalapsih nähte.
Tänävuon se oli omistettu syömizile da syöndytavoile.
Kilpailun tulokšet ilmotetah pakkaiskuun 24. päivänä.
Matašša on äijän erilaisie kylie ta pienie kaupunkie.
Bunukat vähäzen kazvettih da El’vira jatkoi pajattua.
Hiän luki internetissä materialija ta kaččo videoita.
Karjalan piirit lisäyvytäh Runojen päivän juhlimiseh.
Nostamah uuttu školua Karhumägeh ruvetah jo tänävuon.
Šammon roolie esitti nuori tyttö, meijän ošallistuja.
Ka Karjalah liittyy merkittävä vanhauškoisuon ilmijö.
Heijän yhtehisenä tarkotukšena on paissa omua kieltä.
Kola-tien peruškorjauš Segežan piirissä on lopetettu.
Periodika-kuštantamo täyttäy 30 vuotta 1. heinäkuuta.
sanoi Šuojun kyläkunnan piälikkö Anastasija Sokolova.
Parahat kielien da kul’tuuroin tiedäjät ollah tietois
Kaikkih nämmih ruadoloih menöy 7,6 miljounua rubl’ua.
Kiännettäväkši oli valittu Sergei Georgijevin teksti.
Vaštaukšie otetah vaštah 21. tuiskukuuta 2021 šuaten.
Karjalaine “Kirjaimikko” sai Kuzebai Gerdan palkindon
– Kezäl soitamma vie Heinävein Valamos da Lapinlahel.
Skokku čukelti puroh kešellä ahvenen poikasien parvie.
Vie tahtotah luadie pihoin nimilaudazet kezämökkilöih.
Matkailuala vois andua ližiä ruadokohtua kylän dielos.
Meijän Karjal on kuulužu čomevuol da luonnon uardehil.
Tänäpäi Karjalas mostu nygyaigastu kirjastuo on nelli.
Net oldih hendozet, ga moizet čomat – taivahansinizet.
Kangaspuuloin ual on emändän enzimäine kuvottu hursti.
Nämmis aberilois kerras tuldih nägövih murdehien erot.
Sih niškoi muuttua rahvahan jogapäiväzet eloksentavat.
Šemmoni työ tietyšti vuati huolellisutta ta ahkerutta.
Kuin iloni ta lämmin ilmapiiri oli šen aikana šalissa!
Toinah ei ni lähtietä, ku heil pidäy lunnastua jengua.
Kyzymmö huomei, toinah keitetäh meile dai ičele kalua.
Vahnat rahvas sanottih: kohu andau kandelehele iänen”.
Esimerkiksi, hiän ajo Karjalan kaikkie šeutuja myöten.
Ken ei voi tulla, voi yhtyö kerähmöh internetan kauti.
Ruavon tulokšet oli esitetty session lopputilaisuošša.
Tekstijä vienakši kiänti ta nauhotti Natalia Pellinen.
Martsial’noih muzeih kuuluugi Apostolu Pedrun kirikkö.
Hiän tiesi yhen tärkien asien: ruato ihmistä ei pilua.
Sagarvo on aiga suuri kuniččoin pereheh kuului elätti.
Niijen luovien eččojen tulokšie esitettih konsertissa.
Havaččeuvuttuo huomenekšella heti juoksin ikkunan luo.
Liäketiijon opaštujie palkittih ruavošta korona-aikana
Ližäkse häi on vie suvikarjalan parahii azientundijoi.
Ilmoittuakseh voi sähkopoštači varttina-pyori@mail.ru.
Čuvvonnu meile oli kuuzahaine, podarkannu – kringeline
Karjalas rodih nelli uuttu kul’tuuruperindön objektua.
Petroskoin hallinto hyväkšy uušien katukylttien tyyli.
Vienankarjalan verkkokuršši, opaštaja Irma Aleksejeva.
Täh ruadoh minul meni seiččie vuottu, saneli Svetlana.
Segežan piirin puoles täl järvel jo kazvatetah torpua.
A nuorižol se vessel aigu oli, Vieristässäh bauhettih.
Mielelläni opettelen uušie lauluja vaikiella kielellä.
Kui sinä abrikuičet: roihgo meijän kielele tulii aigu?
Värikkähie kuvie piirušti taiteilija Jelena Agafonova.
Kodialovehluvendot-konferensii pietäh tuhukuun 16.—17.
Kaikkieštah projektih otti ošua muutoma tuhat ihmistä.
Häi kuigi kaikin myö tuli Karjalan Sanomat -lehtespäi.
Elektronkvestu andau tieduo Ven´an kanzoin perindölöis
Tverin karielazen luona: myö tahomma enemmän yhtevyttä
Aptiekan suandu on vieljärveläzien eräs suurii huolii.
Sit vaste yliopistos ruohtin ottua oman kielen käyttöh.
Viime vuotena šen kautti kulki yli miljoni matkuštajua.
Olemmo valmehet pidiä dostalit jengat tielöin remontah.
Muamo lisäsi osranjauhoh humalaheinyä ta keitti olutta.
Ryhmän šuurimpana ruatona on vesikolonkkien korjuamini.
Enne taloidu lämmitettih hiilel, nygöi poltetah halguo.
Nämmis paginois sit on mollembile paginkanzoile hyödyy!
Vai ei suannuh ellendiä, oldihgo net viet vai kyynälet.
Kongresan platformoikse myö valličemmo Worksup da zoom.
Tilaisuš on Karjalaisien runojen vuuvven piätapahtumie.
Livvin murdehes on verbi hieruo – reduvuttua, lijastua.
Liza-buabo loppi kaksi kluassua kirikköprihodan školas.
Jokahisella sosialiruatajalla on viisi kuuši asiekašta.
Petroskoin kaunehin talvifestivali juhliu vuotispäivyäh
Talven aigua kerätyt jättehet jo kerran viettih linnah.
Konzulienne häi seizoi juuri sie, čomal lental sivottu.
Karjalan linnois da kylis eläy äijy nerokastu rahvastu.
Tutkimuš koškou fonetiikan ta muoto-opin eri aspektija.
Konsertin jälkeh esiinty Kalevalan kanšallini teatteri.
Ajelin Riijan linnah, opastuin ekskursieloin pidäjäkse.
Ruatamah šiih tuli ihmisie Neuvoštoliiton eri puolista.
Sanommo, lövvimmö alho-sanan, kudai tarkoittau alanguo.
Kul’tuurualal Vera Jakovlevna on jo ruadanuh 47 vuottu.
Pastoksen piäl oli ruskiedu kalua da sualattuu ogurčua.
Šuurimmat taistelut oltih Muštatunturi-kallivoharjulla.
— Kui rahvas otetah vastah... Sanotah: kirjuta kniigoi.
Karjalašša ilmotettih parahat ei-ammatilliset teatterit
Vuvvennu 2019 kondu otti vastah läs 30 tuhattu turistua.
EU kanzalazen pereheläzenny minul on olemisluba Latvies.
Kuni kabrastimmo, oldih jo puut, lomuu oli menetiijä mi!
Ylen suuri nälgy rahvahal on karjalankielizile kursoile.
Hristosan kirkastumizen kirikkö nostettih vuvvennu 1714.
Pohjaine pedru on suuri elätti, se voi painua 150 kiluo.
Karjalan Rahvahan Liitto kerto vuuvven ruavon tulokšista
Še on tunnetun starinankertojan Irina Fedosovan kotimua.
Paraskovja Prokopjevna Ivanova on pandu muah Vieljärveh.
Aiduveriäs inehmine vihjai, ku suures pertis palau tuli.
Koranarajotukšien takie valintatilaisuot piettih online.
Täs voitos on Taidoilijan Jelena Agafonovan suuri panos.
Anuksen piirin Kotkatjärven hieruh avatah uuzi kirjasto.
Runoloi voibi lugie karjalan, vepsän libo suomen kielel.
Sen periä karjalan koivuu on ainos tutkittu eri mualois.
Heimorahvahien Muailman Kongressu rodieu vuottu myöhembi
Taikajunan muutoma vaunu avatah ilmaista käyntie varoin.
Muamo, Anna Nikolajevna, oli vessel da ruadai ristikanzu.
Se on jygiembii da kovembii karaten luaduloi, kontaktine.
Jukonniemi on ylen pitky, piduhuttu sit on 10 kilometrii.
Ainos olin tiijonhimoine, kaikkeh uudeh tartuin rakkahal.
Onnittelemma Karjalan Sanomat -lehtie 100-vuotisjuhlalla!
Muamon puolelta Irina Tikkujevalla on karjalaisie juurie.
Rahvahan kisoissa samovuara oli pakollisena atribuuttina.
Suurin ozuttelu on sijoitannuhes muzein toizeh kerrokseh.
Yksi suomelaine naine puutui Aleksandr Voglojevan taloih.
Kaskesniemes on pandu rattahile jo kolmas AYI:n projektu.
Luajittih uuzi raudahine aidu, sen piduhus on 165 metrii.
Tatjana Pavlovnan muamo ta tuatto oltih ruatajat ihmiset.
Harjoitteli Suomes Kuopios da Helsinkin turizmukeskukses.
Perintehellini karjalaini talo korjattih ta uuvvissettih.
Yhet kirjutettih esittelyn tekstie, a mie ompelin pukuja.
Perestroikan tuuli kovah koskihes minun venehen purjehtu.
Jelenal da Aleksandaral Voglojevoil rodivui kaksi poigua.
On tietois Karjalan vuvven 2019 kniigu -kilvan voittajat.
En musta, kui tuli idei karjalankielizes digi-gerbuaries.
Joukkohiihtokilpailu starttuau 12. tuiskukuuta klo 12:15.
“Kipinä” vuottau kešyä ta keittäy horšmačäijyö
– Täl “Or’ol i Reškan” jänöil on 460. noumeru.
“Kalevala” eläy kuni še herättäy uušie ajatukšie
Mie kyšyin: “Tarviččouko šiula näitä tavaroja?”.
Uuši lohenkašvatušošašto rakennetah Koštamukšešša
Tytöt käydih meččäh eččimäh kukkijua štanajalgua.
Täštä itikäštä paikannimen enšimmäini oša tuliki.
– Mitein kerätäh ta šäilytetäh kanšallista šanua?
Enšin “Armas randaine” esiinty koululaisien ieššä.
päivinä Aunukšešša pietäh IX Karjalaisien kerähmö.
Vuozipäivän nimeh jullattih fotoal’boumu “Jyrgil”.
Tämän kerto Kirja Meččäkoulušša talviloman jälkeh.
– Kotvan ajan piäštä mie šen tiijän, šanou Skokku.
Tänä vuotena Tašavallan päivyä pietäh Kalevalašša.
– Tämä on Ylägii, sendäh gu ylembä on sidä puoldu.
Esimerkiksi “Karielan kieli”, “Pellolla kukkazet”.
“Uhtuan kapsakki” kävi esityšmatoilla Vienua myöten
Nyt leirin järještäjät kerätäh kouluh ošallistujie.
– vepšän kielen ta kanšallisen kulttuurin tietäjät;
Karjalašša järješšetäh jouhikolla šoittamisen kerho
Ostai sanoi minule: “Sinä “kaimait” taivahanrannan.
Hiän vielä vähäsen muistau muamonkieltä – karjalua.
Kielikurššit jatkutah Kalevalatalošša kešäh šuaten.
Nyt veštäjä eččiy innoštajua hahmuo tevošta varoin.
Niise yheššä yrittimä kiäntyä pikkaraisie tekstijä.
Priäžän piiris ollah kylät, Anuksen čupul – hierut.
sanou Gannadii Arkadjevič, ičelhäi silmät läpetetäh.
Petroskoin lähellä valmissetah uutta hiihtosel’l’ua.
Koronaviirussin tartuntojen miärä vähenöy Karjalašša
Unikevonpäivyä vietetäh Europašša 1600-luvun alušta.
Sit aijas naine kävelöy keppilöinke läs joga päiviä.
Jälgipäivässäh häi hälizi kois, ruadoi kodiruadoloi.
On jullattu čoma fotoal’boumu Jyrgilän vuozipäiväkse
Mie olin seminarin jarještäjänä ta ošallissuin šiih.
Kyläs eläjäl rahvahal on tärgei dielo kerävyö yhteh.
Tänä päivänä kuštantamo avuau uuvven verkkoportalin.
Tämän periä mäin randu vieröy alah, pediät kuavutah.
Tuhukuun 10. päivänny häi pidäy omassah Vuozipäivän.
Segeža ta Pitkäranta otetah vaštah Tašavallan päivyä
Šitä varoin pietäh tilaisukšie ta niitä on yli šata.
A vot hänel tuli i jäi häneh i häi ylen äijäl autti.
Kyläläzet lyvväh kelloloih ku piästä vezistö hengih.
Karjalaisien käsityöammatit on šivottu meččäh, puuh.
Kerähmyö vaste “Oma Mua” pagizuttau sen deleguattoi.
Petroskoissa opaššetah šairalan klounija-volont’orija
Roitahgo muutokset sinne – se on aigua kestäi ruado”.
Petrunpäivyä piettih Pietari Šuuren lempiparantolašša
Ukko oli taitaja kertoja, toičči äšen henkie šalpasi.
Heistä 117 henkie on otettu tarkotušmiäräykšen mukah.
Še on oša venäläis-šuomelaista Kantele-GO -projektie.
En ole konšana peittän omie juurijä eikä omua kieltä.
Tänävuon kuulužale Kindahan kyläle täydyy 525 vuottu.
Rezol’utsii on suuri, se tarviččou aktivistoin vägie.
Myö jo näyttimä Karjalaisen elämän kuvie -spektaklin.
šajekuuta Vuokkiniemeššä piettih šuuri kalafestivali.
Il’l’an pruasniekka: Vuokkiniemi viettäy kahta juhlua
– Rastavan yöl meidy kaikkii lapsii työttih časounah.
Naini on juuriltah karjalaisešta Puanajärven kyläštä.
Pruasniekkua varoin kyläššä oli rakennettu uuši lava.
Nämä fatierat kačotah hävittiä vuvven 2022 loppussah.
Hänen pitäy ruatua omalla mualla, tykätä omua kanšua.
Orava niise ei tietän, hänellä on äijän muuta hommua.
– Tämä on merki sit, ku järves on orguanistu ainehtu.
– Karjalan kielen nedälin enimät pivot piemmö online.
Kyläkunnas on enämbi 30 kyliä da 1 400 hengie eläjiä.
A tiijättäkö työ, mitein karjalaiset šanottih haukie?
Merkkijä šai yli kakšikymmentä ihmistä eri ruavoista.
Hyvä, jotta nämä šanat ei oltu unohettu eikä kavottu.
Esillä on yli 600 parahien käsityömuasterien luajošta.
Korkieh ikäh kaččomatta hiän on hyvin aktiivini naini.
Tämä liittymini antau alovehilla kehityšmahollisukšie.
Oli šelvä, jotta šemmoni retki oli viimesenä kaikilla.
Vielä suuri vuitti kyläläzistägi oli karjalankielizie.
A nygöi sit koronan täh emmo voi luadie nimidä nämmis.
Mie šuunnittelin tätä idejua vuuvven, valičin kukloja.
Koronatilanneh vaikutti tašavallan päivän viettämiseh.
Tanššin aikana oli kerrottu mukavie tietoja tanššista.
Šielä meijät työnnettih ruatamah lentokonehtehtahalla.
Sen kunnivokse pietähgi karjalan kielen nedäli 23.—29.
Esillä on olomašša vielä asiepaperija, muistoesinehie.
D’ouhki on ven’alazen Jefim-nimen karjalaine variantu.
Hienos da kougelos puun juures pletittih eri mal’l’oi.
— Opaštumah kieltä tuli aikuhisie ta nuorieki ihmisie.
– Miun naini Ol’ga Husu liitty yhtyveheh vuotena 2011.
Pidi oppie olla pöllästymättä, rohkiesti astuo ielleh.
Hiän oli pyytän Teppo-kaverie auttamah Annie ta lapšie.
Projektan mugah kačotah luadie 99 lyhytaigastu fil’mua.
– Miun tuatto luatiu tovellisie taloja šuurista puista.
Karjalas kučutah ruadoh muarjoin da grivoin keräilijöi.
Rahvaš tykättih kalittojani ta ruvettih tiluamah niitä.
Vieljärven rahvas jiähäh vuottamah vastavustu kirjazeh.
Rannalla oli järješšetty ohjelma kaikilla halukkahilla.
Häi puaksuh kävyi Mumminke karjalazeh kezäpruazniekkah.
Emmo rubie arbailemah tämän sanondan peittomerkičyksii.
Niilöi on kaikkiel: pualičoil, škuapois, ikkunlaudazil.
A niidy rohtoloi täs myvvä ei sua, sellittäy Jevgenija.
Festivalie pietäh Viola Malmin muissokši ta kunnivokši.
Rišto tunsi, jotta kohta tapahtuu mitä lienöy kauhieta.
Merkkivuuvven kynnykšellä ilmah piäsi Runola-kalenteri.
Täl nedälil Karjal sai enzimäzet koronarokotusannokset.
Kerähmölöin rahvas yksimielizesti ollah vai sen puoles.
– Sotsiuallizien projektoin kilbah yhtyimmö enzikerran.
Meijän repertuarashäi on enämbi karjalankielisty pajuo.
— Mindäh kvadrosiklal tulit, hyvingo ajau moizes lumes?
Nygöi Čalnas vuotetah omua vuoruo päivykodih 150 lastu.
— Projektan hyvyös karjalan kieli rodieu tunnetumbakse.
– Miula onnistu ottua ošua festivalih jo toista kertua.
Šen peruštehena on tunnetun Kalevala-eepossan rikkahuš.
Tähä luvetteloh kuuluu ni yöjuna Petroskoista Piiterih.
Nyt hiän ruatau tašavallan piäkaupunkin tatu-salonissa.
– Marija, kusbo sinä opastuit kazvattamah eri kazviloi?
Rahua, jotta oštua jauhuo uuteh šatoh šuaten, ei ollun.
El’vira lähti opastumah ombelijakse Petroskoin opistoh.
Enzimäzes kartas suau tiijustua Veškelyksen kyläkunnas.
Naisen luona aina on F’odor, tovellini karjalaini mieš.
Petroskoin hallinto tarkašti alovehta pitin Onegajärvie.
Voibi kuivata pihlajan, vavoin, must’oin, tuomen marjua.
Jelenan luatimien korujen kokoelmašša on liipukkaisieki.
Suomelazen kinon nedäli pietäh Petroskois jo 23. kerdah.
Konzubo tuletto soittamah da pajattamah Ven’an Karjalah?
Mustan, mittuine se oli kummu minule – lugie karjalakse.
Karhumäin karjalazet opastetah kaikkii luadimah tyttilöi
Vahnas kluubas jäi vaiku puukujo, kudai vedi sen veriäh.
Omii vahnembii, died’oloi da buaboloi olen pagizutannuh.
Neidizel oli vaiku 23 vuottu igiä, konzu häi sai surman.
Seminuaru pietäh kaksin kerroin nedälis kylmykuun aijan.
Toini vaihe kešti 1930-luvun alušta vuuvven 1939 loppuh.
– Projekti toteuttuu Karjalan 100-vuotisjuhlan rajoissa.
Alasalmi-ferman-juustolan tavaroih kaččojes sylgi valuu.
Runola tuttavuššuttau tuntemattomih karjalaisih haltijih
Karjalan Kanzallizes muzeih avattih Talvimeččy-ozuttelu.
Ga yhtelläh festivuali pietäh internetas 1-28. elokuudu.
Rakennuštyöt alettih Kirovin kavulla Neglinka-joven yli.
Ne tultih Kalevalah Petroskoin Kiži-musejon varaštoista.
– Endine veziporras jo ammui rodih lahokse parzitukakse.
Päivännouzu-Suomen yliopistos opastetah karjalan kieleh.
I tämä kniigu avvuttau heidy tiijustua, gu se on paljon.
– Konzubo rubeit kiinnostumah suomelas-ugrilazih kielih?
Ga projektu hätkestyi pandemien da toizien vijoin periä.
Lehti omal kielel on karjalazien piälimäzii suavutuksii.
Šen takie mualliset ta henkelliset simvolit tašauvuttih.
Konzu Leonid oli hengis, myö ainos karjalakse pagižimmo.
Karjalaini šuarna -kilpailu: Voittajat šuatih palkintoja
Muamon tuatto, minun Ukki, oli rodužin Lappeenrannaspäi.
Artikkelija kirjua varoin kirjutettih vuosina 2015–2018.
Pokoiniekku oli suures pertis, a meidy pandih gorniččah.
Buaban kunnivokse minä panin nimen omale Liza-tyttärele.
Venäjän presidentti Vladimir Putin kommentoi tilannehta.
Kulleh mennäh harjaitundat da kunne kävyt harjaitandoih?
– Minun buabo rodivui Salmeh da pagizi livvinkarjalakse.
Vladimir Brendojevin kirjallisušilta pietäh Petroskoissa
Elävy vezi muutui tovellizekse surmuviekse liivan periä.
Niidy Petroskois on enämbi 60 linnan eri mikropiirilöis.
Täh minuu varusti suomen kielen opastai Raisa Kudžijeva.
Runola-kalenteri: uušie starinajuonie ta mukavie halteita
Juhlaliturgijat alettih Roštuon uattona, 6. pakkaiskuuta.
Enzimäi rubein harjavumah lehteh da karjalazih kirjaimih.
Šilloin ne kulettih Petroskoista Ruskealah ta Sortavalah.
Vuozi meni kuvien valličendah da uuzien kuvien luajindah.
Lujas koivupuus luajittih astieloi, hamarvarziloi, ložii.
Konzu niilöi pestih, kazvin palazet voidih puuttuo vedeh.
Rahvas toizisgi kylis tahtottas, ku heile kävys ekotaksi.
Omin silmin -programmoin aigu talvikuus jäi muuttumattah.
Ilmazet kappalehet suajah komiksoin ruadopajoih yhtynyöt.
Petroskoih avattih nuožarvelazen Alina Gapejevan ozuttelu
Lönnrot kirjutti, jotta Pietari oli taitaja runonlaulaja.
Jekaterinalla on niin šanottu Jumalan anti, luonnonlahja.
Minä rodiimmos, puolitostu vuottu oli, konzu voinu rodih.
Mennyt vuon kezäloman aigua olin oman buaballuo Karjalas.
Kartoin makietat on valmistannuh taidoilii Alina Krištof.
Heijän kilburuavot ollah parahii kielen da taijon puoles.
Aikasemmin julkaistih Karjalan luatijien laulukokomukšie.
Avvutimmo, videon kuvaimmo, ga eliä horattah jo emmo voi.
Kahteh kerdah yhtyin karjalankielizih školaspektakliloih.
Kerran olin Petroskoissa ta tapasin tuttavan Kalevalašta.
Ka spektaklin juoni on muokattu, kertou Murat Abulkatinov.
Henna Massinen: Kai karjalan kielen murdehet ollah armahat
Alinan kirjutuksii voibi lugie Oma Mua -lehten sivuloilgi.
Kniigan ollan luajittu Katerina Paalamo da Sanna Hukkanen.
Pohju- da pindukerrokset, kus on liivua, helpol segavutah.
Se suuntautuu Petroskoin matkailupotentiaalin kehitykseen.
Projektah yhtyigi Petroskoin valdivonyliopiston opastujii.
Karjalan kieli libuu internettah da nygyaigazih laittehih.
Petroskois piettih paginua karjalazien neroniekoin ruavos.
Algajat juustonvalmistajat suadih neruo ammattih ruadajes.
Jessoilas azetettih runonpajattajile omistettu mustolaudu.
Muuzikkua kirjutetahgi omapajolazen Anna Usovan runoloile.
Lidija ei voi kuvitella omua elaigua ilmai hyvii dieloloi.
Vahnembat piettih talovuttu da opastettih ruadoh lapsiigi.
Tuatto oli rauhaine mies, perehes nikonzu ei olluh hoppuu.
Instituutan ruadajat kannatetah omua johtajua joga ruavos.
Miun muamo on tverinkarjalaini, a tuatto on abhasijalaini.
Libo velli tulou, libo ken toine, sanelou Tatjana Izotova.
Norman mugah voibi olla 0,1-0,2 milligrammua litrua kohti.
Niken Karjalan fermerois enne ei kazvatannuh sadujuomoidu.
Näin hiän kieltäytyy vaštuamašta omašta elämäštä.
Karjalan eläjät tuaš otetah ošua Venäjän sel’l’ah
Šitä enämpi, toičči piti toimie vaštoin šiäntöjä:
Puiset veššokšet šeisotah kylän alušša ta lopušša.
A toičči linnunpoikani iänti hil’l’asella iänellä:
Koko Venäjällä tänäpiänä juhlitah tietojen päivyä.
Illalla oli järješšetty yöajoja koiraval’l’akoilla.
Laitokšen kaikki konehet ollah hyväššä työkunnošša.
Moušot še on viimeni leipäpalani heilä, elä koše!”.
– Tämän starinan mie kirjutin Il’l’a-veikon avulla.
Tiikšin Karjalaini gorničča kulttuurin šäilyttäjänä
Niin vesimelliččä šai ruatua vejen tašah kaččomatta.
Tämä kylä oli kahten muan – Suomen da Ven’an- rajal.
Šielä rakennettih uuši šali uušie näyttelyjä varoin.
Tama kyšymyš šynnyttäy monien ihmisien kiinnoššušta.
Tietyšti ei šua jättyä huomijotta Kalaštajan päivyä.
Uvves kohtas ylen äijäl avvutettih čuasut “lukovka”.
Uuši šopimuš auttau šuurentua mahollisukšien miäryä.
Karjalašša tutkitah yli tuhat koronatestie päiväššä.
Šiidä šyndy “Karjalan Heimon” Tunguon erikoisnumero.
– Myö šuamma nyt nähä omua muamonkieltä kaupoissaki!
Lopušša oli pietty opašretki Musejokaččojan talošša.
Ymmärrän, mintäh eryähät itetäh, kun kačotah filmie.
Še merkiččöy, jotta emmä kavottan yhteyttä juuriloih.
— Meijän oma toimistotaloi on piirikeskukses Priäžäs.
Še on hyvänä lahjana Vuokkiniemen 400-vuotispäiväkši.
Kanšalaisjärještöjen projektit voijah šuaha rahotušta
Kešäsin matka kulki järvie myöten Ristiniemen ohičči.
Šamana päivänä Oma Mua -lehti vietti 30-vuotispäivän.
Pimiekuušša lopetettih purjehuškauši koko Karjalašša.
Vuotena 1985 yhtyvehen ošanottajat jo käytih kyläššä.
Harakka huomasi, jotta hänellä kiäššä valottau kirja.
Konzu roih hädä – näppine juurdu pidäy kiehahuttua...
Šeuruava kokouš pietäh uuvven opaššušvuuvven uattona.
“Marii pamaš” esitti marilaista perintyö Petroskoissa
“Hyvä elos tuli meil, Gagarinas runon lain minä teil”
Kemin ujestin 1 861 eläjäšta löyty vain 16 šuoštujua.
Toine kerdomus on “Omat ikkunat” minun died’oin ozas.
Šuunnitelmissa on vielä luovan työpajan järještämini.
– Tämän mustolavvan avajazet on tozi hyvä merkipäivy.
Lähetykšie šuoritettih Sreda-keškukšen kannatukšella.
– Jallahešša on hyvin kehitetty šukututkimuštoiminta.
Kaikki on ilmaista ta piäššä leirih voit joka halukaš.
Šen piällä on veššetty kirjaimikon toisieki kirjaimie.
– Näissä kilpailuissa niise myönnettih urheiluluokkie.
Ristittyzien ellendys eistyy hil’l’ah, ga vai edehpäi.
Šiinä paistih instituutin tarpehellisuošta Karjalašša.
Tuomo Kondie: “Suomeh pidäy suaja karjalan kielizakon”
Kaikkieštäh on 80 kuoruo šekä monie šoittajien ryhmie.
Vuvvennu 1998 häi tuli ruadoh ”Oman Muan” toimitukseh.
“Oma Mua” tarjuou palštatiloja vaaliagitatijoja varoin
Yliopistošša Polina opaštuu karjalan ta šuomen kieltä.
St’opan kui istui sellin veriäh päi, muga jäi istumah.
Ka ihmini voipi luatie šitä iče, šelittäy valtuutettu.
Tutkija Castrén viisi päivyä pakautteli Homa-tietäjyä.
I tuli rizittelendynimi Prokkol’a hä, pane hattu pääh.
Mie olin karjalaisešša puvušša ta šoitin kantelehella.
Spektakli mäni karjalan kielellä sinhronikiännökšineh.
– Ohjelmašša varmašti on perintehellisie toimenpitoja.
Hänen alotukšelta Kalevalašša avattih kotišeutumusejo.
Tekstan mul’tfil’mah niškoi kirjutti Elina Pavilainen.
– Aina on mukava nähä toiminnan epätavallisie muotoja.
Kevätkuušša alkau kolme karjalan kielen verkkokurššie.
– Irina, ole hyvä, kerro oman projektin tarkotukšešta.
Šamoin art-objektissa šuau nähä näijen puijen palasie.
Kezäkuun 8. päivänny Oma Mua -lehti täyttäy 30 vuottu.
Putin: Ei šua hyväkšyö hintojen kontrollitointa noušuo
– Mi on grammuatiekku-orfogruafine sanakniigu iččenäh?
Projektie toteutetah Presidenttišiätijön kannatukšella.
Teijän fil’mois kuuluu ylen čoma tunguonkarjalan kieli.
Šentäh monien paikkojen nimillä on saamelaini alkuperä.
Niise kannatamma šitä, jotta ekoturismi on kehitettävä.
Sih riähkäkse kaži hiiren dogadi, juoksi sidä tabuamah.
Jälles voinua kesti nällät, syödih sammaldu da opilkua.
Tämän jälkeh tutkija meinuau jatkua runojen tutkimušta.
Rahua käytetäh liäkkeijen ta hoitolaittehien oštamiseh.
– A tiijätgo sinä mittumiitahto karjalankielizii sanoi?
Monet ihmiset tahottih šuaha tämä kirja omah kirjaštoh.
˗˗ Kirjan peruštehena on noin 200 perehen kyšelylistua.
Ninan vuoh taloin päčči on lämmin, ikkinois tuli palau.
Šentäh ottima šemmosie hahmoja, ketä mainitah runoissa.
Buabo oli korgei kazvol, čoma, hänel oli kassu vyössäh.
Monissa tapahukšissa še oli paššuavimpana kulkukeinona.
Ližäkse pluanois on luadie uuttu fil’mua da programmua.
Audiospektakli kertou musejon vakituisešta näyttelyštä.
Pimiekuun 21. päivänä Karjalan ratijo täytti 95 vuotta.
Leikkih otettih ošua ihan pienetki lapšet päiväkojista.
Nygöi Suomi on vastuolline saunuperindön säilyttämizes.
Anuksen muzei kuččuu rahvastu roindupäivän pruazniekkah
“Suomelas-ugrilaine tranzittu” sai allun Tverinkarjalas
Täh aikah Karjalašša on tovissettu 34 omikrontapahušta.
– Tänävuon meil rodieu, voibi sanuo, suomelaine sygyzy.
– Škola on minun toine kodi, sanoi Galina kučun suaduu.
Karjalašša kuvattu filmi näytetäh elokuvateatteriloissa
Vai ei sua juvva ylen vägeviä – voibi nosta verenpaino.
Algutevos “Adaman gruunu” on kirjutettu suvikarjalakse.
Šemmosie pukuja piettih karjalaiset naiset ta neiččyöt.
– Erikseh mustelen meijän valokuvuajua Viktor Troševua.
Vies pidäy olla ei enämbiä yhty minuuttua, eiga kylmät.
Kylän joka talošša piettih lehmyä, lampahie tahi kosua.
Olen hyväs mieles, ku voin nähtä, kui kielipezä ruadau.
Pogostal oli suuri kirikkö, nygöi sidä kirikkyö ei ole.
Šillä on Tašavallan merkitykšen muistomerkki -statussi.
– Konsertin pohjana oli kuoron miehien-solistien esityš.
Etnokulttuurikehityš: Kalevalan piiri voitti kilpailušša
– Mittumat tulokset da suavutukset sinulles ollah nygöi?
Niin Puudožin musejo rupesi pitämäh online toimenpitoja.
– Kodvazen sie istuttih, omal sit perehel, ga ei hätkie.
ECHO: kotišeututukimuš on uuvven projektin keškipaikalla
Kuolou pohjastu pedrua zakonattoman mečästyksen periägi.
– Meile sanotah hierukse, a mi on se kylä, en voi sanuo.
Yksi niis vie tässäh ajelou Anuksen da Petroskoin välil.
Emäččy on 54- 70 santimetrii pitky da painau 6-10 kiluo.
– Lapsena olles en paissuh karjalaksi paiči virboiluguu.
No lapsen kazvuo myö omangi kielenmalton pidäy kehittyö.
– Toizien kannattamine da opastamine meile on anitärgei.
Tänä vuotena šen teemana on Pietari I:n 350-vuotisjuhla.
Zalavruga-paikašša on noin 2,5 tuhatta kallivopiirrošta.
Olen hyväs mieles, ku bunukatgi eletäh Čalnas, kuuzikos.
Mustolaudu azetettih Aleksandr Volkovan koin oččuseinäh.
Belomorskin kotišeutumusejo oli peruššettu 1961 vuotena.
Menevai mägeh tuane astu kaksi kilometrii, sit et äijiä.
Häi virui čuurupohjas järves da imetti pikkarastu lastu.
Još teilä on kukloja, niin voitta lahjottua niitä miula.
Kun olin hänen luona, Sergei Aleksandrovič luati rekijä.
Ka velli kuni tabaili hiirdy, tedri vaidoiččemattah jäi.
Kyläh jo moneh vuoten ei tultu elämäh nuoremmat ihmiset.
Šiitä huolimatta Anna Vlasova on innokaš ta optimistini.
Rantakatu pijennetäh ta yhissetäh Varkaukšen rantakatuh.
Tverinkarjalan kielioppi: pitän ruavon tuloš piäsi ilmah
Silloi Ve’nal oli vie 7 000 harvinastu da kallistu puudu.
Eihäi olluh ennevahnas vračoi, ei suannuh nikunne juosta.
Voimakkahimpie vaikutelmie on antan väri ta šen tulkinta.
Fermer Karelii -laitokses ruvettih kazvattamah tul’panoi.
Se suvaiččou juuriloi, juurikazvoksii, muarjoi da griboi.
Olimpijakisojen meštari šai Karjalan korkeimman palkinnon
Terväh Iljinskoje-talovuoh yhtistetäh Vidlitsa-agrofirmu.
Čikokšet poimittih kokonaiset vakat ta kiirehittih kotih.
Kalevalan piiri oli peruššettu 29. elokuuta vuotena 1927.
Pandemien ololois suaristole voibi kävvä vaiku joukolleh.
Karjalan eri kouluissa ruvetah opaštumah karjalan kieltä.
Voinan loppuhuu pereh tuli järilleh omah Kalevalan kyläh.
Nämmien huutoroin puuhizet viittehet on azetettu kylähgi.
Kai livvin piämurdehen tärgiet sanakniigat ollah valmehet
Tulijana vuotena Anastasija Stepanovna täyttäy 95 vuotta.
Jälgivuozinnu on nähty parviloi, kudamis on 20-50 pedrua.
Liivua Vieljärves on sadoi kerdoi enämbi migu voibi olla.
Kai kazviloin ozat toine toizen peräh ollah parahas väis.
Toine ajelus, kudai jäi mieleh, oli matku Puadenen kyläh.
Karjalašša jatetah urheiluinfrastruktuurin uuvvistamista.
– Moizen suuren ruavon Karjalan tutkijat jo pandih alguh.
Galina yhtyy subbotniekkoih, harjaittau sportukävelendiä.
Vie eräs Karjalan neroniekku on pandu ezile täs noumeras.
Toivon jotta meijän uuši projekti kohta tulou Petroskoih.
Meres pidi erota, eläkkehele lähti zvierifermas ruadajes.
Karjalas 9.-15. kylmykuudu pietäh karjalan kielen nedäli.
Lumetoin kešä tai matka Karjalan ta Murmanskin alovehella
– Oman mielenluavun mugah olen perinpohjassah karjalaine.
Mugai rubein ruadamah kahtu ruaduo da vie opastukset piäl.
Kilpailujen voittajat ta laureatit šuatih omie palkintoja.
Kylmykuus Petroskoih avattih Karjalan kanzoin ystävyskodi.
Kiimuaigu pohjazel pedral on sygyzyl, enimyölleh ligakuul.
Štanajalgu buito kukkiu ylen rutol, yhtes-kahtes minuutas.
Kynnet ollah niin tarttujat, jotta voijah leikata šormija.
Titovin katu 3, 185035, Petroskoi, Karjalan tašavalta Tel.
Onnakko kirjapainon vanhat konehet ollah vielä paikoillah.
Da kaikkii magiembazet šipainiekat oldih buabal da muamal!
Lahostunnuzien taloloin dielo muitegi on nägyvis Karjalas.
Opastajat maltetah pidiä yhtevytty nygyaigazien lapsienke.
Kois sambui tuli, vai čomat tuluot pilketettih kuuzahazes.
Voit keksie minto oman libo yhtyö jo toizien luajittuloih.
Ezmästy kerdua Annika oli kosketuksis karjalan kielenkegi.
Kanšanmusiikin Toive-yhtyvehen istorija alko vuotena 1982.
Muitegi, karjalankielisty resursua muailman verkoh liženi.
Ilja on rauhallini ta ujo, ka šamah aikah humorini ihmini.
Soittajes kandelehtu pietäh polvil libo pannah se stolale.
Varusta Synnyle hattarat da sua lykynavaimet Vierissänakas
Vuvvennu 1961 enzimästy kerdua kosmossah lendi ristikanzu.
Kaksi kerdua nedälis karjalah lapsii opastau Nina Barmina.
Hyö yhtes Vladislava Varlamovan kel luajittihgi animatsii.
Petroskoi-Suojärvi-juamua ruvettih kohendua vuvvennu 2019.
Ku roinnou pandemien vaigei tilandeh, pivot pietäh online.
Toizekse, komissieh kuulujat paheksittih tarittuloi kohtii.
Sen tagua on vahnu kalenduarunimi Kirill, Kyyli karjalakse.
Ostin sen Suomes olles tavallizes laukas da rubein lugemah.
Kyselyn tulosten mukaan ihmiset odottavat kirkon avaamista.
Sinne ollah tervehtulluot ruavas rahvas, nuoret dai lapset.
Vahnembat omal ezimerkil opastettih lapsii suvaimah ruaduo.
Projektan hantuzis liittolazet perustettih oma Ilmu-joukko.
Nikolai Anisimov valmisti karjalan kielen opastundukniigoi.
Himoittau luadie kerras kai, ga minul vie ei ole neruo sih.
Oman Muan kujo da Karjalazien Runoloin puustikko Petroskois
Ga jo vuozikymmenien aloh kukat liijakse levittih kaikkiel.
Tavan mugah kilvan nominantoi da voittajii vallitah rahvas.
Seminuaras opastetahgi oigieh liikkumah da pagizemah laval.
– Tämän kostinčan šiula on antan jänöni mečäštä.
Šäilytän kašvikeräelmän jiäškuapin pakkaisošašša.
Päinvaštoin erähissä kyšymykšissä on piäšty šopuh.
Matašša miehie vuotti äijän vaikeukšie ta hätöjä.”
Yllättävä miärä ihmistä tuli puromah aivopähkinöitä
Periodika-julguamo kuččuu: Tulgua “Kniigumelliččäh”
— Tänä vuotena kilpailuo pietäh uuvvešša muuvvošša.
Ašeman šiämeššä niise tulou muutokšie, še šuurenou.
Kuin äijän šurmua vois tulla täštä yheštä miinašta?
Laulu- ta tanššiyhtyveh “Kantele” täyttäy 85 vuotta.
– Myö tanššimma vain omua mielihyvyä varoin, ičellä.
”Kantatuattojen kieli ei šua šammuo” on ykši niistä.
– Kerran mie olin rakentamašša taluo Zubovo-kyläššä.
– Jotta voisin ševätä šilma paremmin, vaštaši hukka.
“Karjala” kučču yštävie ta piti yhtehisen konsertin.
Karjalašša pietäh retkien johtajien opaššuškurššija.
Koiru kolme päiviä mečäs eli, a kaži ‒ kogo nedälin.
Lad’d’ua leikatut proutivol da jätä vienozel lämmäl.
Ka Nikolai F’odorovič vielä šoittelou ta käypi meilä.
Vanhimmat lapšet L’uba ta Sem’on ollah šovan lapšija.
– Ušon, jotta lehellä on kyšyntyä vielä monie vuosie.
– Kilbah voijah yhtyö Karjalan täyzi-igähizet eläjät.
Kaunehet valokuvat hyö julkaistih omašša VK-ryhmäššä.
“Kuvonta Karjalašša on tuntuvašti kehittyn ta eistyn”
Myö valiččima makeimman pruasniekan – Kalitan päivän.
Še oli järješšetty ulkuota etäteknologijoja käyttäen.
Midäbo bruakat kui varoi, jyrk’keskusti händy St’opan.
Volont’orija kiitettih avušta taistelušša tulta vaštah
Ylen vägevy kohtu se on, vältämättäh vie sinne lähten.
Hyö tahtotah elavuttua oma lehti “Vieljärven ikkunat”.
Čuajusomeljeet pietäh sidä erähänny parahis čuajulois.
Šamah aikah kuoli äijän lašta kripistä ta tuliruvešta.
Niijen jälkeh piti ruatua mečän uitošša, laškie puita.
Kezäl pohjaine pedru eläy järvilöin da jogiloin lähäl.
Kezäkuun 10. päivänny piemmö Karjalan runoloin päivän.
Meilä ei ollun niidä kaikkie, ei šotittu šiellä meilä.
Uuši matkailureitti valmissetah Karjalašša ta Šuomešša
Pluat’an helman yhtes čuras nosti da krieppi vyödälöh.
Jevroupas suahah nähtä kui da midä, karjalazet, elämmö.
Karjalaine kul’tuuru on olluh minun ryndähäs jo hätken.
Kylä: Markku Niemisen uuši romani on julkaistu Šuomešša
Kalan miärä on jatkuvašti vähennyn 2000-lukujen alušta.
Vuozikymmenii järveh on valunuh höštötty skotnoloilpäi.
L’ubov’ mielihyväl saneli omis ruadovuozis toimitukses.
Se oli kebjei ruado – jiäkur’oipualikku ainos langeili.
Pimiekuun lopušša aletah kunnoštua studijon šisätiloja.
Eläkkeheläzet ollah joudavembat, täh ruadoh pädevembät.
– Čudovošša miun vanhemmat ruattih tulitikkutehtahalla.
Še pietäh 11. kirjaštošša Noibrandenburgin kavulla, 25.
– Ongo jygei löydiä kazviloin karjalankielizii nimilöi?
Še hyvin paššuau karjalan kielen pakinakurššija varoin.
Yhtänä pruasniekkua ei pietä ilman lauluja ta tanššija.
Iče Anna Vasiljevna koko elämän ruato vaikeissa töissä.
Kanšalaisjärještöjen projektit šuatih valtijon apurahua
Kylän nimi varmašti ilmešty hyvien nakrisšatojen tähen.
Hiän ošallistu kolmeh šotah tiijuštelijana ta jäi eloh.
Niin mukavašti koululaisilla oli järješšetty kevätloma.
Voit olla, jotta šiitä tulou tämän vuuvven piäjulkaisu.
Se on sežo keskel kyliä, juuri kul’tuurukoin vastaspäi.
Opaššušvuosi on alkan Kalevalan karjalan kielikurššilla
– Muaman kois elän, ga on ylen äijy ruaduo kois ymbäri.
Täštä tapuamisešta alko karjalaisien runojen keryämini.
Kaikki mäni kuin oikien karjalaisen pes’s’outan aikana.
Taito Malinen hyvin tietäy Jyškyjärven lähisie paikkoja.
Jokien rantoja ruvettih puhaštamah XX vuosišuan lopušša.
Pruasniekašša oli niise pos’olkan vierahien onnitteluja.
A šuomen kieli on aina tarvittava, kun Šuomi on lähellä.
– Minä en malta sidä ruaduo, ga minul on himo opastumah.
Nuottiainehistuo alettih kerätä jo vuuvven 2018 lopušša.
Tänävuon se omistetah Komin tazavallan 100-vuozipäiväle.
Yhtelläh yksi ainavo kielipezä-juohatus sinä piän rodih.
Nimet da abusanat” (1993), “Livvin murdehen morfolougii.
Enzimäzis sportukižois armies häi ozutti hyvät tulokset.
Kniigas ongi komiksoin kiännökset ven’akse da angliekse.
On vuotettavissa, jotta ne ruvetah laškomah lähipäivinä.
Kul’tuurizen piälinnan programmah näh sanellah avajazis.
Pedäjän kaijis lastuzis luajittih poimiččuloi da vakkoi.
A piällikkö tuli ta kiro, jotta puista jäi vain laštuja.
Hiän ruato puunkuatajana, uittomiehenä ta kirvešmiehenä.
Še tulou teijän panokšekši taisteluh koroviirussin kera.
Jallan pohjii pidäy lieččie, kibielöi kohtazii voijella.
– Käytän omas ruavos suomen, espanjan da anglien kieldy.
Konferenššie pietäh Belomorskissa 2012 vuuvvešta alkuan.
Enzimäi lapset valmistetah personuažat, sit – tagakuvat.
Täl kezäl Ksenija huavuau suaja läs 20 tonnua mandžoidu.
Vojačunkoški: tuttavuštumini uškomattomah luonnonihmeheh
Karjalan kouluih ta päiväkotiloih piäšet ilman QR-koodie
Työt on lopetettava vuuvven 2023 šyyškuun loppuh šuaten.
Kuvaleheššä on ilmotettu uuši Rippuja kukkani -kilpailu.
Tanšši on šilta kantatuattojen viisahuošta nykymuajilmah
– Karjalašša on valmis paikallisien fermerien luvettelo.
Tämä nimi on pandu Jukonniemen, libo D’ukonniemen mugah.
Meijän vägie ei tävvy täh, lujoittau Natalja Kalinikina.
Juuri mäin al ruvettih kaivamah hiekkua da vedämäh iäre.
tuiskukuuta Omin šilmin -ohjelmašša Rossija 1 -kanavalla.
– Festivualin avajazis pajatammo Se meijän Karjal -pajon.
Kiändäjänny oli karjalan kielen opastai Tatjana Baranova.
Nyt valmissetah šuunnitteluasiekirjat ta kuštannušarvijo.
Perehes oli jo kaksi vehnembua tytärdy – Mirja da Julija.
Vitalii Nikulin niise kerto, miten hiän varuštau horšmua.
Kuolematoi polku -aktsii pietäh 9. oraskuudu kogo Ven’al.
Fiiziekan opastai joga päiviä ajelou ruadoh Jessoilaspäi.
Ensi viikon lauantaina Petroskoi juhlii 317-vuotispäivää.
Meččypočil voi olla kaikenluadustu tartunduvoimattomustu.
Muasteri-opit oli omissettu musiikkitevokšien šovitukšien
Uuši kilpailu ilmotettih karjalaisien runojen esittäjillä
Lapšena Roza oli oikein rauhallini ta hyväntahtoni tyttö.
Tašavalta niise on investoinun tämän koulun rakentamista.
Vuokkiniemes da Jyškyjärves kuulin čomua karjalan kieldy.
Kieliaktivistu Natalja Antonova ezitti oman kniigan “ABČ.
Koštamukšešta tuli viisihenkisen 3. etujoukon lepopaikka.
Karjalan disainilla omissettu näyttely avattih Moskovašša
Puaksuh sidä ellendetähgi ezi-ižien da heimon simvolannu.
Enzimäi myö sivoimmo kažin nuoral puuh, ke se ei paennus.
Myö kerras opimmo eččie aihettu da kirjuttua kirjutuksii.
Mustan händy sit aijas, konzu rubein mustamah omua iččie.
Ližäkse kävyin rahvahanopistoh opastumah karjalan kieleh.
Sanakniigu nägi päiväzenvalgien Petroskoil vuvvennu 1994.
Anuksen kanzalline muzei kuččuu rahvastu Moidopyhälaskuh!
Ga myö emmo ottanuh Piksel’ua keral vaigieloih koskiloih.
Tule takasin, konša olet vaššannun kaikki muailman varut!
Tulkua tervehenä Nerokaš muasteri -spektaklin enši-iltah.
Karhumäjen kavuilla ašetetah karjalankielisie tiekylttijä
Nygöi meinuan eččie opastajua Karjalas da opastuo online.
Tänävuon Segežan jovensuuh ruvetah nostamah vezivoimalua.
Vuodeh 2020 kuuluu äijy suurdu da merkittäviä tapahtumua.
Tänä vuotena hiihtämisen teemana oltih karjalaiset runot.
– Meijän ruatojoukko on tosi luova, yksimielini, ruataja.
Anisimovil oli nelli lastu – yksi poigu da kolme tytärdy.
Suomes Karjalan kielen päiviä pietäh vuvves 2016 algajen.
Šuojun juamal 86K-228 paččahat azetettih syvyskuun lopus.
Vuvven 2021 b’udžiettu on varavonalaine da pahas tietois.
Vuotena 1967 oli näytetty yhtehini Uittojovella-näytelmä.
Poikkevuksennu ollah vahnat elätit, kudamat eletäh eriže.
Karjalah rokotusannoksii viettih lämmänpidäjis astielois.
Rahan aihieh liittyy šuhtehie miehien ta naisien välillä.
Tottu sanuo, molodoit ylen äijäl suvaijah omii žiivattoi.
Juuri pidäy pestä, leikata palazikse poikkizin da kuivata.
Toizin sanojen, enne Vieljärvi oli suuri, syvä da kalakas.
Pienemmät lapšet niise oltih Karjalaisen pirtin vierahina.
Niise keuhkokuume- ta flunssatartuntojen miärä on alennun.
Sežo pagizen dovarišoinke, ket maltetah paista karjalakse.
Nygöi Fermer Karelii -laitoksel on läs 70 gektuarua muadu.
Kello 15:00 pietäh šeikkailupelie Kalevala-eepossan mukah.
Ruskela on sijoitannuhes 37 kilometrin piäs Sordavalaspäi.
Karjalan 17 fermerie šuau rahua oman talouven kehittämiseh
Periodika-kuštantamo on valmistan Itä-Karjalan pakolaiset.
Ezmäi kai oli salvas, pidi istuo kois da ruadua sežo kois.
A midä sie parembua syömisty oli, ga Rastavakse pieteltih.
Kataja-folklorikollektiivi laulo luonnošta ta rakkahuošta.
Kirikön rakendamizes käytettih ainavoluaduzii materjualoi.
Tiijollistu piduo ruvetah pidämäh jo kuvvettutostu kerdua.
Tämän luonnon ihmehen virallini nimi on Leo Lankisen kivi.
Naine kävyi sovittelemah perindöllisty karjalastu ruuttua.
Kirikön restavroičusruavot pandih rattahile vuvvennu 2015.
Pahoi uudizii enämbiä en luve dai maguamah rubein parembi.
Anni Vasselein tytär oli kaunis, ahkera ta ruataja neičyt.
Rohkeimmat kalaštajat otettih ošua Kuitin kala -festivalih
Vuvvennu 2003 Galina ukonke käydih ystävien luokse Suomeh.
Mindähbo hieru-sanua ei tietä vienan da tverin karjalazet?
Kirja valmissettih Karjalan tašavallan 100-vuotisjuhlakši.
Kaikista näyttelyesinehistä Viktor Vorobjov erottau kolme.
Karjalan Kielen Kodi yhtistäy eri kohtis eläjii karjalazii
Ijän kaiken Anna Nikolajevna ruadoi telefonistannu poštal.
Kiännösruado on algavunnuh vuvvennu 2016 da jatkuu ielleh.
Enzimäzii tavoittehii oli suaja varoi alužimen nostamizeh.
Istorijallisen rekonstruoinnin Skål-klubi täytti 15 vuotta
Karjalaisien pruasniekkojen kalenteri on täyši tapahtumie.
Humahuš-festivalie pietäh Petroskoissa jo kolmatta kertua.
Karjalan tietomiehih šuau tutuštuo Petroskoin rantakavulla
Kursal oli läs 40 hengie Karjalan eri kohtis da Suomespäi.
Oma Mua -lehen toimittajat niise oltih vierahina juhlašša.
Ku suaja enämbi ruadajii, spetsialistoile annetah fatierat.
Pandemien aigu da lumikas talvi tyhjendettih kylän tagukset
Karjalan kielen livvin murdehes kyliä sanotah vie hierukse.
Kalevalan koululaiset valmistauvutah talvikyykkä-kilpailuih
Lidija Ivanovnal on tallel muaman kuvottu postelinpiälysty.
Meliorativnoin kylän rinnal azetetah sildu rauduties poikki
Kirill on kuvannuh Jyrgiliä 20 vuottu, vuvves 2000 algajen.
Oma Mua -lehen toimittajat niise otettih ošua pruasniekkah.
Vuotantašalissa niise tulou mukavampi vuottua omua reissuo.
Tulii aigu huolevuttau, ga yhtelläh on toivuogi parembazeh!
Sen luadii Oleg Obnosov nenga sellittäy logotiipan roindua:
Ruslan Gortsev on šyntyn Petroskoissa 1. pakkaiskuuta 1949.
Ne tonttimuat haitetah yhtehisen kävelyalovehen luatimista.
Erikoisprojektin mukah jatetah ylikulkušillan rakentamista.
Karjalankielini filmi kertou karjalaisen naisen kohtalošta.
Lienego kai rahvas tietty, min periä hindu on moine korgei?
On mukava, jotta meilä tuli peluajie Karjalan ulkopuolelta.
Alla tovesti gostile, ku šipainiekku ei ole pahembi pitsua.
Myö kai ozutammo da sanelemmo, kirjutettih muzein vk-sivul.
Naine sanelou Omale Muale omas ičes da omas armahas buabas.
Aku kentah lugenou meijän mielis da luadinou moizen filman?
Sanommo, Kostamuksen linnukunnan Venehjärvi da Vuokkiniemi.
Polina Sinitskaja on šuanun Rugojevilla nimitetyn stipendin
Muzein ruadajat kuutah kaikkii pruazniekkah 30. pakkaskuudu.
Oleg opastau algajii kirjuttajii oigieh kirjuttamah runoloi.
Silloi Galinal tuli mieleh perustua vahnoin vehkehien muzei.
Sada vuottu tagaperin oli perustettu Karjalan ruadokommuunu.
Aleksandr Voglojev rodivui Jessoilan stansiel vuvvennu 1960.
Vuvvennu 1969 neidizes rodih hiimijen da biolougien opastai.
Vuvvennu 1996 pajojoukkuo rubei johtamah Svetlana Gretskaja.
Ainutluatuni juna tulou Petroskoih huomena 19. pakkaiskuuta.
Mie olin tutkintatuomarina, nuoret oltih Ainon heimolaisina.
Aijan mendyy perehen oza katkeni, Galina da Nikolai erottih.
Eroittua karjalan koivu muijien puuloin keskes ei ole jygei.
Jogavuodehine Kodialovehkonferensii vuottau omii kuundelijoi
Petroskoin kaunehinta talvifestivalie piettih jo 21. kertua.
Larisa Boičenko: “Mie tahoin ruatua täššä virašša”
– Läkkä yheššä eččimäh Pakkasen muata, šano Turjo.
Kirjua kiäntyässä hyö käytettih äijän uušie termijä.
Tämä on vain pieni oša šiitä, mitä myö šaima tietyä.
Luve lisyä “Oman Muan” 23. numerošša (24. kešäkuuta)
Yöl minä heile ozutan…, duumaičči jiäkur’oipualikku.
Rahan ilmeštymisen simvolina “Rauta-ajašša” on Šampo.
Kaikki veššokšet ašetetah kešäkuun puolivälih šuaten.
Priäžäs piettih Priäžäs piettih Hyvyönluadijoin kilbu.
Tänäpiänä alko vejen heitto Paljejärven vesivoimalašša
Niin šuurešta joukošta Tunguon kylie d’äi vain monieš.
Vain tovissettih hyö tämän omalla verellä ta elämällä.
Pelkäsimä vähän, onnistuuko noštua kirikkyö uuvveštah.
Ga täl kerdua sih jiäkur’oipualikkah niken ei kaččonuh.
Tänäpiänä on Ruskeala Symphony -festivalin toini päivä.
Karjalan kieli mukautuu lapšipereheššä nykyajan elämäh.
– Konša ilmotettih, jotta šota loppu, še oli šuuri ilo.
Tänäpiänä še loppuu šuurella juhlallisella konsertilla.
Šekä kaččuo Siämjärven kylien kollektiivien konserttie.
Ezmäine miljard ottas federaližen b’udžetaspäi heinkus.
Pitäy eččie mitä šanella, ketä pakautella ta kirjuttua.
Opaššuš on järješšetty Tuven voima -projektin rajoissa.
Sithäi duumaičimmo, duumaičimmo, pidäy luadie tänävuon.
A još ei kerkie, niin juokšou ta šiännykšissä valittau.
Šamah aikah hiän ei ite eikä ulahuta Väinämöisen takie.
Nyt autoašema šijottautuu rautatieašeman rakennukšešša.
Tävvet huavot vedäy endizeh sel’pon limonuadukeittämöh.
Valmisteluruavot Segežašša ta Pitkärannašša jo alettih.
Tiikšis on Rokačun kalmu, kunne tännesäh kävväh rahvas.
Sil pidäy olla yhtenäzenny kirjаllizennu kogonažuonnu”.
Jiäkaruselli šahattih yhen Tiikšin kylän lammin jiällä.
Tarvittavie rahavaroja otetah tašavallan Tiešiätijöštä.
“Periodikalla” 30 vuotta: toiminta kašvo monipuolisekši
— Täs jiä on 16 santimetrii, kaččokkua, voibi kalastua.
Naine hiestyi, hiemuat häi kiäri ylembä olgupiälöissäh.
Nygöi mäin al ruvettih kaivamah hiekkua da vedämäh iäre.
Kyläs oli svuad’bu, molodoit troikal ajettih kiriköspäi.
Hyö täytty vägie vardoijah omua perindyö dai se on hyvä.
– Kaikki tulou muinasešta mifologisešta ajattelutavašta.
Abiturientit lähetettih šähkösešti dokumenttien kopijot.
Tiijusta, mittuzet sovat pandih piäle “Kalevalan” henget
Sendäh, konzu St’opan tuli sulhaizikse, Mari oli myödäh.
Marja-Makovei-pruasniekkua pietäh Vuonnisešša elokuušša.
Natalija pitäy iččie onnellisena ta ošakkahana ihmisenä.
Erähät opaštujat tultih Venäjän toisista kaupunkiloista.
Sih niškoi nostettih enämbän 6 kilometrii sähköliiniedy.
Läsiytynyijen luvušša on kahekšan lašta ta 26 aikuhista.
Talvikuušša Hete-folkloriryhmä šai heti kakši arvonimie.
Tänävuon mies jiäy kyläh talvekse, enne eli vaiku kezäl.
Vuuvvešta 2010 tuon kalan miärä rupesi jyrkkäh laškomah.
Sie meil on kolme bunukkua – kaksi tyttösty da brihačču.
Priäžän školan opastajien luvettelos hänen nimie ei ole.
Omas jänöis kallivos pidäy maksua viizi tuhattu rubl’ua.
Šielä vietetäh äijän festivalija ta kulttuuriprojektija.
Kilbah niškoi pidäy luadie naizekse šuoritettu pöllätys.
I sit hänel käsköy luadie, kui meijän livvin kielel olis.
Järještäjät luvatah mukavua ta iloista juhlapivon jatkuo.
Tulijana vuotena niise järješšetäh projektien kilpailuja.
Häi omakse roindupäiväkse sai vägi tukun hyvittelykortii.
Priäžäs pietäh Pajatammo yhtes -festivuali 30. sulakuudu.
Myöhemmin perehen kera mieš läksi pohjoseh, Mončegorskih.
Tavan mugah moizii mul’tfil’moi valmistetah puolesvuvves.
Ennein pandemijarajotukšie takie še oli online muuvvošša.
– Jo äijän vuottu olen kiinnostunnuh karjalazien ruuttah.
Sendäh gu Anuksen kauti tälle rannale siirdyi ven’alazus.
Kirjutakkua sana karjalakse da sen ven’ankieline kiännös.
Näissä kilpailuissa oli vanhoja ta uušie kyykkä-joukkoja.
El’vira mielihyväl mustelou omua lapsusaigua Veškelykses.
Porot kaivettih lunta kapeilla, lumen alta löyty jäkälyä.
Hyö piätettih uuvveštah tarkistua tietoja lentokonehešta.
Kižakotas ymbäri paikallizet eläjät istuttettihgi kukkii.
Ne ollah tosi puhkeita ta erotetah venäläisistä ašteista.
– Kusbohäi oli se tie, kudamua myöte volokoittih venehty?
Kaikki työt viedään loppuun kesän alussa, Alipova kertoo.
Potakoičuksih vastattih enimyölleh opastunnuot kyläläzet.
Muštua komedijua invalidisuon aihiešta kuvatah Karjalašša
Se rodieu nygöi toimijan Seesjärven gidrokeskuksen lähäl.
“Orlanin” kokonaismatka-aika on 5 tuntie ta 50 minuuttie.
Lentokonehen tehtahan numero oli šen matan tärkein löytö.
Net ruattih äijän, niilöin pidämine ei olluh suuri hommu.
Erähät tässäh vie ei ruohtita sanuo, ku ollah karjalazet.
Kirjasen julkaisu on oša venäläis-šuomelaista Kantele-GO!
Meijän tarkotukšena oli yhistyä kulttuurie ta huvitukšie.
Šen luatijana on ECHO-liiton johtaja Svetlana Kol’čurina.
Kuvailutulkkaukšie valmissetah nyt vain venäjän kielellä.
Venäjän rautatiet -yhtivö lakkauttau yksittäisie vuoroja.
Horan repetitsiet pietäh Munjärvenlahten kul’tuurutalois.
Oman palkičuksen Simänniemen hierun AYI pidäy tehniekkäh.
Joga juuston lajii valmistajes käytetäh erii ližäainehii.
Tänä vuotena šen lopetti muutoma kymmenen nuorta ihmistä.
Kodih tulduu kačahtiimmos – kuuzi konehel painettuu sivuu!
Lisyä tietuo kilpailušta voit lukie Ministerijön saitilta.
Tämä Kirillovskaja löydyy vanhois vuvven 1667 dokumentois.
Jarmankalla löytyy äijän lahjaideoita ta mukavie tavaroja.
Voittajat ilmotetah Muamonkielen päivänä, 21. tuiskukuuta.
Se keräi plastiekkua, hylgybumuagua, metallua da st’oklua.
Vienan Karjalašša vieraili valokuvuaja Aleksandr Deržavin.
Internetas voit luadie midä vai piäh tulou kielen hyväkse.
Karjalan joukko otti ošua yksityis- šekä joukkokilpailuih.
Meitä kiinnoššetah perintehet, tavat, kulttuuri, istorija.
Tiettäväine, minä hos yhten kniigan ga kirjutan loppussah.
Viralliset avajaiset pietäh tulijan vuuvven pakkaiskuušša.
Autammo kerätä kai dokumentat yhteh tukkuh pakičuksen kel.
Kai miärätyt varat roitah pandu ruadoh, sanoi Parfenčikov.
Lisäkši Mikko Nezvitskii pakasi toisistaki šuunnitelmista:
Kaččojil pidäy tilata liput kinofestivualin internetsivul.
Nevvoston piälikkö Raisa Samodajeva uskladi sellittiä sen.
Valamole voibi kävvä turistoin libo pyhilekävyjien joukol.
Ylen hienokse ei maksa, net kuivates vie ližäkse pienetäh.
Kaikki luajitut valokuvat hiän julkaisou valokuvakirjašša.
Uuvvissettuih tiloih vuotetah šekä lapšie jotta aikuhisie.
Petroskoih kačotah avata vezilaudailun škola lapsih niškoi
Miula aina šoitetah ne, ket halutah ilmottautuo kurššilla.
Meijän toimituksen pualičoil on äijy Volkovan runokniigua.
Minun tuatto inkeriläzenny iče oli yheksä vuottu luageris.
Projektit ruvetah toteuttamah tämän vuuvven loppuh šuaten.
Kauppiehat palkattih vahtie, mi varteičči heijän kuormoja.
Pihalavvat da tiedolaudu kačotah azettua oraskuus-kezäkuus.
Vottovuaran lähellä muatonttien huutokauppa on pantu kiini.
Ozan niilöis häi valmisti yhtes nuorien kielenopastajienke.
Mustomerki azetettih Suojun kylänkunnan halličuksen varoih.
Loittolazet sugurahvahat voijah yhtyö avajazih internetači.
Kirjan alkušanoissa luatija esittäy istorijallisie tietoja.
Nyt piemmä harjotteluja ta meijän kilpailut aletah huomena.
Kantelen taikamusiikki ilahutti keräytynyitä taivahan alla.
Voinan jälles tuas ruvettih miettimäh ozaston perustamistu.
Yökse meidy pandih maguamah matrasoile enzimäzel kerroksel.
I šattu niin jotta še oli Julija Ivanovna Grigorjevan talo.
Ga ruvetahgo net lapset pagizemah karjalakse školan jälles?
Seesjärven hora vuozinnu 1944-1950 andoi läs 400 konsertua.
Meil pidäy andua rahvahale enämbi tieduo vierahis lajilois.
Oldih jygiet aijat da minul pidi tulla järilleh omah kyläh.
Heijän prikati porasi reikie koko Kuolan niemimuata myöten.
Ilmoittuakseh voibi työndiä Jagodi Karelii -zavodan saital.
Sen ehoituksen kannatti Karjalan piämies Artur Parfenčikov.
Makšullisilla paikoilla abiturienttija vielä ei ole otettu.
Enne niidy istutettih piädykauti vagoloil čomendamah pihua.
Jarmankašša on disainerien koruja, vuatteita, kotitavaroja.
Niemen mugah on suannuh nimen tyves olii lahti – Jukkoguba.
Himoitti tulla Kodih uvvessah da kaččuo, kuibo se kehittyy.
Häi tuli enzimäzenny 20, 30 da 50 kilometrin hiihtokilvois.
Vai uvven vuvven pruazniekoin aigah kyläh kävyi 800 hengie.
Nataljan sanoin mugah, juuri sananpiät ollah meijän uarreh.
Enne mostu ei suannuh pidiä, eigo sidä suannuh ni smiettie.
Janišpuolen školas yhtel aigua voibi opastuo 300 opastujua.
Runonlaulajien koulu loppu 13. talvikuuta piättötutkintona.
Piäsi ilmah karjalankielisen Kipinä-lehen pimiekuun numero.
Tv-uudizii karjalan, suomen da vepsän kielel rodih vähembi.
Kuulužien karjalazien ristittyzien nimet nägyvih Petroskois
Milma miellytti, jotta miun kertomuš kiinnošti kuuntelijie.
Ohjelma oli taitavašti valmissettu ta konsertti mäni hyvin.
On kuolluh karjalaine kirjuttai da kiändäi Zinaida Dubinina
Myöhemmin lehellä oli annettu Kalevalan bolsheviikki -nimi.
Vieljärves Paraskovja Prokopjevnua sanottih kylän buabakse.
Parempi Pajot -projektan hantuzis Suomen Kontiolahtes 8.—9.
Kartah olemmo kirjutannuh kai nimet karjalakse da ven’akse.
Miušta tuntu, jotta projektista vois tulla mitänih mukavua.
Periodika-kuštantamon tuottehie voit oštua joulujarmankalla
Vuuvvet 1920–1923 tuotih kuivutta, tautija, kylmie talvija.
Vieljärveläzet meinatah nelli lehtie vuvves kaheksal sivul.
Häi oli ylen rakas iče pajattamah da oli vessel ristikanzu.
Meri Tuisku oli opaštajana, kirjutti kertomukšie ta runoja.
Alksandr Mel’nikovie piettih tiijotta kuatunuona 79 vuotta.
Šen aikana niise vajehettih viisi vanhua šiltua jokien yli.
Tverinkarjalaiset kerrottih omašta toiminnašta Petroskoissa
Keskukses ruatah nerokkahat rahvas, Tatjana Ledn’ova kerto.
Miun tilkkukukloja kučutah Anni, Našto, Aino, Iro ta Vieno.
Minule ainos kois sanottih, što myö olemmo savo-karjalazet.
Hiän opašti milma luatimah ohjelmie, pakauttelomah ihmisie.
Yliopiston loppiettuu Oksana tuli ruadamah omah Veškelykseh.
Piädykauti kazvattua karjalan koivun puu ei ole hoivu ruado.
Nikonzu kuito ei tulluh mieleh kirjuttua hänen sportuhobbis.
Minul on äijy karjalastu tuttavua mollembil puolil Karjalua.
Nygöi Kola-juaman da raudutien ristavukses ruatah simoforat.
Veškelykses Nina Kokkareva meni miehele da sai kaksi poigua.
Nygyaigazis sobien da astieloin pezoainehishäi on fosfattua.
On kerättygi uuttu ainehistuo tundiettulois runonpajattajis.
Viirussin ruton leviemisen takie monet muat šalvattih rajat.
Vedeh čukeldunnuh sagarvo voi olla ilmattah viizi minuuttua.
Dai omat toimitetah, mittuine arvokas mustomerki časounu on.
Nuorimmalla heistä on 16 vuotta, a vanhimmalla on 70 vuotta.
Minun ruavonnu oli ilmoitella keskuksen ruadolois lehtistöh.
Internettu andoi hyvän mahton ainos suaja uuzii kirjuttajii.
Kilbah otetah kirjutukset karjalan, vepsän da suomen kielel.
Jelena Kartunen esitti, mitein latuo tekstijä lehtie varoin.
Sille löydyy vastinehtu loittozis suomelas-ugrilazis kielis.
Anuksenkarjalaine Tatjana Levašova opastuu kursiloil liygii.
Tavan mugah sidä pahua ruatah tulolazet kalaniekat, ei omat.
Vuotena 1936 Uhtuon pedagogini opisto šiirrettih Petroskoih.
Ihmiset ollah valmehie juttelomah, olemma kiitollisie heilä.
Jogo tiijät, mittuine vuottamatoi lahju sinul kois kokottau?
Minul karjalah opastujes ei tävvy strateigiedu da sistiemua.
Luukin Matti ili Vladimir Lukin on mukava ta aktiivini mieš.
Matan tulokšien mukah valmissetah podkasti ta videoprojekti.
Petroskoin Käzineroloin talois avavui Kuulta runo -ozuttelu.
Muzein taloi riičittih da viettih Voulogdah kohendattavakse.
Petroskoil on jo azetettu läs kahtusadua uuttu nimilaudastu.
Kyzelyn tuloksien mugah rahvas jo vuotetah kirikön avuandua.
Petroskoin perintehellini talvifesivali loppu 6. tuiskukuuta.
Pajojoukkoh kerdyi kymmeniene karjalan kieldy maltajua nastu.
Hyvii ajatuksii minul on, dai ei vaiku minul, sanou Svetlana.
Online-seminuarah yhtyygi tverinkarjalaine Marina Jevgrafova.
Pivos rodieugi Karjalan filarmounien miehien horan enzi-ildu.
Petroskoissa musejojen tapahtumih vuotetah yli 20000 ihmisie.
Kirjan mallin luatijana on Karjalan taiteilija Osmo Borodkin.
Silloi oli moine Matti Jeskazen pietty kursu, da menin sille.
Ukon vahnembat tuldih Karjalan tazavaldah 1930-vuozien aigah.
Kinofondan kannatuksel Karjalas jo uvvistettih 15 kinozualua.
Abuniekoin suandu on ani aijankohtaine Karjalan Kielen Koile.
Samua summua Karjal rubieu suamah joga vuottu vuodessah 2024.
Kuni piettih konsertu, lavan tyves samvuarois jo kiehui vezi.
Še pelašti heijät näläštä matašša ta evakon alušša.
̶ Kanšalaisien järještöjen ieššä on äijän tehtävie.
Nykyttiläššä on šeiččemenluokkani koulu ta časoun’a.
“Hill’l’ažus” on Alina Gapejevan enzimäine ozuttelu.
Miäräyš on voimašša tämän vuuvven šyyškuušta alkuan.
Tiijätgo moizen kohtan Karjalas – “Jänölöin alango”?
Sergei iče ei ymmärrä, mitein häneššä šynnytäh runot.
Mieš vaštasi: “Mitä varoin miula kaikki nämä romut!”.
Tulii Säilytämmö mečän -aktsii pietäh Priäžän piiris.
I niin myö kypšyimä, hyppäzimä autoh da läksimä šinne.
Kalevalan pos’olkašša eläy puunveštäjä Vladimir Lukin.
Konša šota loppu, Čenan eläjie ei piäššetty kotikyläh.
Niin ei šuanun enämpyä kuin pienen pal’l’ahan typykän.
– Myö ijättimä osrua ta jauhottima šitä jauhinkivellä.
Onnakko tarkaššukšešša 69 ruokalašša löyty proplemoja.
Videot on lähetettävä šähköpoštih etnokarelia@yandex.ru
Lapšet ollah leirissä huomenekšešta päivälliseh šuaten.
Nykyjäh Vojačunkošešta jäi vain Sredinnaja pad’ -huara.
Uuši reissu on yhistän Nuožjärvie, Jessoilua ta Priäžyä
Tašavallašša varuššetah smart-kenttöjä urheiluo varoin.
Šamoin miehen elämäh mahtu runšahašti vapuaehtoistyötä.
Nyt šiinä kunnoššetah ravintolaošaštuo ta urheilušalie.
Lisyä tietuo voit lukie Haukkašuaren kylän VK-ryhmäššä.
Äijät niilöis sanois nygöi jo hävittih, ei olla käytös.
Ihmiseššä pitäy nähä enemmän hyvie puolie, kuin vikoja.
Kalevalatalošša vietettih Elias Lönnrotin šyntymäpäivyä
Vuuvven ympäri še anto paikallisilla eläjillä liäkkeitä.
– Belomorkin piirissä šuatih varuštehie enšiapuo varoin.
Tämä yhteiskunnallini järještö kekši musejon konseption.
Veikko Kettunen niise ruato ajajana, šiitä lämmittäjänä.
Toimenpito vietettih Karjalan kanšallisešša kirjaštošša.
Karjalaisie kallivopiirrokšie šuau nähä Erarta-musejošša
Oštua Elämäni polku -kirja šuau Periodika-kuštantamošta.
Onnekši oli hyvä šopiva šiä ta nuoret oltih meijän kera.
Piäpalkinnon šai Venäjän šoittoja -orkesteri Moskovašta.
Šiitä on tarkotuš leventyä niise iče rajanylityšpaikkua.
Tämä laji käyttäy ylen äijän kislorodua, konzu happanou.
Pikkaraista čikkuo vähä šuurempi čikko kyšyy ihmetellen:
Mie harraššan lukomista, käsitöitä ta reipašta ulkoiluo.
Urokale pandih nimi “Kalevala-eeposan elävynnyöt sivut”.
Martsial’nije vodi -parantolašša juhlittih Petrunpäivyä.
– Miun juuret ollah Karhumäjen piirin Lazarevon kyläštä.
Tämän artikkelin kuvašša on Vladimir Lukinin luatima työ.
Šen jälkeh taivašta valotti kirkaš juhlallini ilotulituš.
Šilloin myö jo malttoma, mitä ta missä rupieu šijoutumah.
…Mari da St’opan ehtittih eliä yhtes vajuat kaksi vuottu.
Äijän midä ellendän, ga paista en voi, ei tävvy sanastuo.
Šen lisäkši 50 musiikkikappalehta tallennetah studijošša.
Tuatot šahattih pienie hiršijä, leikattih puušta pillijä.
Niin kaupunkin keškukšešša ilmešty vanhan Petroskoin kuva
Kursit pietäh kerran nedälis sulakuun 30. päivässäh 2022.
On hyvä nähä, jotta šiun ruato on tarpehellini ta tärkie!
Lapsi yskäs havačui pertin lämmiä da vai silmii pilčisti.
Häi vardoičči, ku niken ei nägis tytärdy alasti seizomas.
Mibo jäi kogo Nevvostoliitos kuulužas horas täkse päiviä?
Poika, häntä kučutah Skokku, hyvilläh kurkettau ta šanou:
Još še häviey, ni mieki hävien, koroštau Anna Viktorovna.
– Kahtes vuvves myö puhtastimmo mečäs 20 gektuarua muadu.
Vuvvennu 2008 sugututkii lähti V’atskije Pol’ani -linnah.
2000-luvun alušša piäsin taitokoulun kuvontakurššiloilla.
Kolmaš vaihe alko 1990-luvulla ta keštäy vielä täh aikah.
Kielikilpailu online-muuvvošša keräsi enemmän ošanottajie
Tälläki kertua myö šaima uušie lauluja, Arto Rinne kerto.
Enne muale tulendua se hätken kaččelehes da n’uustelehes.
Še on meijän tovellisuš, šanelou Jelizaveta Aleksandrovna.
Muga Kiännä da elvytä -projektu sai jengua Kone-fondaspäi.
Minul on äijy aigua omah iččeh da omih innostuksih niškoi.
Mitä yhtehistä on kiukuan, taikinan ta samovuaran välillä?
Šuomelais-ugrilaisien kanšojen kerähmö piettih Saranskissa
Haikol’a on kulttuuriperinnön objekti ta muistokokonaisuš.
Šilloin monet johtajat tultih tämän kerhon ošallistujiksi.
Karjala on rikaš puista, kašviloista, marjoista, šienistä.
Nygöi monet rahvas ymbäri muailmua ečitäh omii sugujuurii.
Näitkös mittuine goliššu puutui sinulle, laittelihes akku.
Kunne suahah piästä Karjalan tazavallas eläjät invaliidat?
Avajaisissa esitettih spektakli “Karjalan muan starinoja”.
Gu emmo andane vaihtovariantua, sit hyö jiähäh Unusjärvel.
Ilmottautuo verkkokurššiloilla voit 10. kevätkuuta šuaten.
Giperboreja-talvifestivali täyttäy tänä vuotena 20 vuotta.
Pienete Tatjanua kačoi hänen buabah Jekaterina F’odorovna.
Piti ajua yli 50 kilometrie ta niistä 28 km vain ylöšpäin.
Enimät suadih omat nimet niilöin enzimäzien eläjien mugah.
Miula tuli kakši tukkuo čäijyö, kumpani kaikkie miellytti.
Giperboreja: Lumi- ta jiäveššokšien voittajat on ilmotettu
Buabo pani malitun da lykkäi edehpäi kološan hyväh lykkyh.
Kuuširannan joutoajan talo elvytettih monen vuuvven piäštä
A nyt heilä piällä on keltaset, šiniset ta harmuat turkit.
Niitä ei anneta yksityisomaisuoh, ka jätetäh tašavallalla.
Niise oli runojen lukomisen oša ta Anželika Božkon luvento.
Koiran piä on pieni, a hampahat ollah terävät kuin nieklat.
Muamonkielie ta kultuurien dialogie kačeltih konferenššissa
Petroskoi on nygöi minun mieles kogo Ven’an parahii linnoi.
Petroskoin paikannimistö liženi nellälkymmenel uvvel nimel.
Yhtelläh muahpanijazis ei pajatettu pajoloi, kui häi käski.
Nämil kangaspuuloil on kuvottu hurstii dai äijy midä muudu.
Juhlallini ilta ei pietty šilloin koronarajoitukšien tähen.
Ylen äijäl varaitti, konzu baržua bombitettih lendokonehet.
Suovattoin kai nuoret tytöt da brihačut kerävyttih kluubah.
Vanhoja lauluja hyö tallennettih kylän vanhoilta ihmisiltä.
Net Vasilii Petrovič toi keral Enzimäzes muailmanvoinalpäi.
Palkičustseremounii piettih Vieljärven školan sportuzualas.
Jälgimäzel azetuskohtal avtoubussoi pidäy dezinfitsiiruija.
– Helmi Malmi on kanšallisen lavahoreografijan alkuhpanija.
– Kirikön projektin valmisti arhitektori Sergei Sergejenko.
Nygöihäi biznessu registriiruijah sie, kus eläy biznesmies.
Nygöi pajojoukos on kaksitostu nastu Viidanas da Čalnaspäi.
Mies uskoitti, ku hänele ei pie rinnale nikedä paiči Marii.
Ku ei keziä enne Iivananpäiviä, sit ei talvie enne Rastavua
Pertoskoissa piätty enšimmäini nuorisoissunto EtnoPRO-2022.
Jokahisella kalitalla on oma maku ta šiitä ei pie riijellä.
Vuotena 2012 ečintäryhmä palasi lentokonehen kuatopaikalla.
– Händy kirjutettih enimytteh enne voinua vie, 1939 vuvvel.
Meijän opastajale, nygyaigazen livvin kirjukielen «muamale»
Kai tämä vai lujendau luonnehtu, kui miehien, mugai naizien.
Omas aijas seizotah počit, moizet suuret, čomat da puhtahat.
Karjalaiset kanšanrunot ta Elias Lönnrotin Kalevala-runoelma
Kai pivot roitah online, yhtyö niilöih voibi VK-sivun kauti.
Rameškovon piirin kylien karjalaisie mie vielä en nauhottan.
Vie tuhukuus händy kuvuattih ARTE TV-nemčoin kanualan kinoh.
Läs kymmendy vuottu Nina Petrovna on deputuatannu Nuožarves.
Tänä vuotena toista kertua piettih Variksenmarja-festivalie.
Juna rupieu kulkomah ympäri vuuvven joka enšiarki ta serota.
Nygöi luajittih läs sadua kaksikielisty pihoin nimilaudastu.
Molodoit suadih abuu valdivospäi oman ruavon kehittämizekse.
Erähil ei olluh kois stuavoi ga, sellittäy Lidija Jevsejeva.
Šuunnitelman mukah, omua matkua turistit aletah Kylätalolta.
Karjalan Kielen Kodi kuččuu rahvastu karjalankielizeh horah.
Tavallizii rikkovuksii ollah antiseptiekoin da maskoin hädä.
Karjalas kuvatah Sie, kus kondiet huaveillah -druamufil’mua.
Kerran esitetyllä Kulduneidoi-oopperalla omissettih näyttely
Kielipezä on ylen hyvä keino opastamah pienii lapsii kielih.
Astummo ielleh ga palazen peräs ojaspäi nouzou suuri kondii!
Sit aijas Mihailua perehes ruvettih kunnivoimah vie enämbäl.
Näillä rahoilla Natalja otti vuokrah tilan kampuamuo varoin.
Kui sie pidi luadie molodoloil, štobi elettäs parembi yhtes.
Opastui aspirantuuras ven’an kielen da literatuuran ozastol.
Kylä-nimini romani kertou Vienan kylien eläjien kohtaloista.
Tulluzien joukos oli kolme vunukkua da yheksä pruavovunukkua.
Horan histourii algavui Puadenen kyläs Agafja Lebedevan kois.
Loittuopäi kirjutetah Alevtina Lesonen da Aleksandra Lesonen.
Miula on mukavua tervehtie teitä vanhalla, kaunehella mualla.
Sanommo, Vera Mihejeva kävyy repetitsieloih omien bunukoinke.
Kižin muzeis jo viijetty kuudu jatkuu Relikvii muzeih -kilbu.
Jarmankal on enimite suvespäi tuoduu fruktua, oriehua, metty.
Kaikkiedah on kiännetty karjalakse 1 528 linnan paikannnimie.
Kodih niškoi kohendettih tilat julguamon kolmandes kerrokses.
Toven, moizet rahvas lunnastettih ičele huomivon da mainehen.
Šamah aikah yhet artistat issuttih, toiset juteltih loitomma.
Mendih yhtes kylyh da kylbiettih toine tostu niilöin venkoil.
Ku nostua paja uvvessah, molodoit lähtiettih ruadoh Piiterih.
Hänel annettih zavodan kluuban pertit, a sit Wallderan taloi.
Ruado oli ylen mieldy myö, se ei olluh ni ruado, se oli elos.
Tata minul oli tuukselaine, a maman sugu on Suures Sellispäi.
Vinter tuli Sordovalah yliopiston jälles ruadamah hirurgannu.
Kuuzi pidäy moine, kudai hedi ruskenou, konzu otat sit kojan.
Uvvessah suaja hevon roduu kuhkuttau Kalevan perindö -yhtymy.
Miula annettih mahollisuuš luatie juuri niin, kuin haluoisin.
Kužoin huutoru seizoi kaijan koskijoven rannoil, ihan korves.
Oles'a sanelou, kui eletäh da opastutah amerikkalazet lapset.
Niise on muistolevy ta tietotaulu, skammi ta aita kuaren kera.
Arvostelijat sanottih, ku minul oli kaikis paras prezentatsii.
Jogahine ristikanzu voi vaikuttua internetresursoin kazvandah.
Karjalan eri piirien nuorison etnoissunto jatkuu Petroskoissa.
Minul oli suuri ilo konzu kylien nimen kirjutettih karjalakse.
Vladimir Rudak on tuttu Karjalas muzikantu da kinoloin luadii.
Tiijolline toimindu Karjalas otti allun loittozes 1930 vuvves.
Spektakli on Kultani nuamio 2020 -teatterikilpailun nominanti.
Brendojevin kirjallisuolla omissettu ilta piettih Petroskoissa
Karjalan opastundulaitoksil valmistutah uudeh opastunduvuodeh.
Kyšymyš kaikilla on šama: “Mitä vuotat Kerähmöštä?”
“Kipinä” vuottau kešyä ta valmistautuu merkkipäiväkši
Kešän aikana pietäh vielä šeiččemen tämmöistä kouluo.
D’ad’a Van’a oli l’uudikoi, a meijän buaboi livviköi.
Uškilašša meilä ylen himotti piäššä Troičan šuarella.
Täššä tilašša avatah näyttelyjä ta luajitah esitykšie.
– Tänä vuotena piättimä pityä yksipäiväsen festivalin.
Midä lähembä rodih kodi, sidä hil’l’embäh astui naine.
– Opaššukšen jälkeh miut lähetettih ruatamah Luušalmeh.
Tämä nero vältämättäh rodieu pädevy žurnalistan ruavos.
– Šuuret korjaušruavot piettih Pyhä lehikkö -puistošša.
Hyö ei kyšytty ičeltä pitäykö vain ei, hyö vain mäntih.
Prokkol’an eläjii riäziteldih täh luaduh: Prokkol’a hä.
Heti alušša niän muinaislöytökšillä omissetun kanšijon.
Käytän kuvijošahua ta šorvie – šorvuan, šahuan, vuolen.
Piäjärven “Brihat” on paraš Louhen piirin kyykkä-joukko
Šiinä ajašša hänen valokuvakokoelma huomattavašti kašvo.
Marija oli Čenan talon emäntänä, missä Lönnrot šeisautu.
Teatteri kiinnoštau “Uhtuan kapšakin” nerokašta ohjuajua
Kešäkuun 27. päivänä Petroskoi juhliu 317-vuotispäivyäh.
Muasterin paja šijottuu lisärakennukšešša talon lähellä.
Omie tietoja hyö šuatih tiätältä – Homa-runonlaulajalta.
Gost’ua Kindahah tulou nygöi äijy da kaikkielpäi Ven’ua.
Šiitä hänen piti makšua rahua tahi ruatua mitänih töitä.
Tänä vuotena festivali pietäh online-muovošša elokuušša.
Harakalla repušša oli eväštä: kuivua marjua ta šiementä.
Muga rodih minun enzimäine kerdomus nimel “Čuajumuagari”.
Tverinkarjalan pakinojen šanakirja nyt on šähköversijošša
– Enšin oli ajatuš luatie muistomerkki vanhašta laivašta.
– Minä nimidä en tiedänyh livvinkarjalazis da täs kieles.
Matkan tuloksennu on fil’musarju “Tuntematon tunnetuksi”.
Silloi kaži uideli märränny kogo päivän iändy andamattah.
Etno-šou piettih karjalan ta vepšän kirjakielien päiväkši
Ta vain paikallisien tähen kylän ulkonäkö oli šäilytetty.
– Päivykoin alovehel nostetahgi kižakentät lapsih niškoi.
Karjalašša valmiuštila on voimašša 12. kevätkuuta alkuan.
Miula ičellä oli tärkie, jotta näytettäis Triada-kokomuš.
Šilloin oliki piätetty valmistua šanakirjan šähköversijo.
Tärkeintä on še, jotta ruato tällä šuunnalla on jo alkan.
Kinon kuvaukšet Vuokkiniemeššä: Mie esitän šiula Karjalua
Tämän matkan jälles häi ylen äijäl mieldyi pomoroin muah.
Tänäpiänä ilmešty vereš karjalankielini Taival-almanakka.
Šen enšimmäini onlain-toimenpito piettih oraškuun alušša.
Viisi šiltua ašetetah vanhojen šiltojen ieštä autoteillä.
– Jyrki Poussu käyttäy puuta, paperie ta akvarellivärijä.
Nelläntenä päivänä oli karjalan kielen avonaini oppitunti.
El’vira Derevl’ova: oma kieli da pajot ollah ainos sydämes
Päitähgo samat kehitändynevvot Ven’an Karjalas dai Suomes?
– Mibo olis paras nevvo karjalan kielen kehitändäh niškoi?
Piirin bydžiettäh sih niškoi annetah 50 miljounua rubl’ua.
– Tämän kokomukšen 31 vuotta takaperin luati Nina Lavonen.
Prokkol’an kylä on vahnu karjalaine kylä Voijärven rannal.
– Mirja ta Mikko jo šuatetah erottua kahen kielen käyttyö.
Joga päiviä Tatjana kävyi školah oman buaban kois siiriči.
Mujehfestivalie pietäh Vuokkiniemen kyläššä toiseh kertah.
Vie eräs vahnimii paikannimilöi on Ukšezero libo Ukšjärvi.
Oraškuun pruasniekoilla šuau kaččuo mahtavua vesiputoušta.
‑ Koronatautisuš Karjalašša pieneni melkein kolmeh kertah.
Luajittu Karjalašša -verkkokauppa tulou yhä šuositummakši.
Hiän šano, jotta hameh nyt on paraš vuate hänen škuapissa.
Elokuun 2. päivänä alkau gorodki-pelin muajilman meštaruš.
Jokahisella kurššilla mahtuu rajotettu miärä ošallistujie.
Šentäh niillä piti valita turvallini paikka elämyä varoin.
– Sinuttah tiijän, ku on hyvä päivy, burahtih vastah Mari.
Vie myö kiinitämmö pyöräh da omih sobih valgienkuvastimet.
Vuotena 1965 Tatʼtʼana piäsi Sortavalah felššerien kouluh.
Kaupan lähellä oli vesiputki ta krana, ta šiinä oli vettä.
Kohta Ruškiešliäppä oli unohuttan kaikki muamon šanomiset.
Periodika-kuštantamon tehtävänä oli painokšen koristamini.
Oma Mua -lehen toimittajat aina autetah joka kyšymykšeššä.
Mäne ta niä, mimmoni ihanaini muailma meilä on ympärilläh.
Kun šukat oltaneh kuivat, čukella, jotta ei päiväni pissä.
Lisyä lukekkua Oma Mua -lehen uuvvešša numerošša 8.06.2022
Šitä varoin pitäy yhistyä Onegan ta Varkaukšen rantakavut.
“Armahan talon” tyves pajattau karjalakse Garmonija-joukko.
Jo muutoman vuuvven šie lahjotat kaččojilla omie näytelmie.
Uuttu sanua on otettu lähäl olijas suurembas ven’an kieles.
Jumalanapalvelukšeh otettih ošua piäkirikön papit ta kuoro.
– Lapset kačotah da kuunneltah meijän ezityksii suut avvoi.
Talvel pohjaine pedru eläy pedäjikkölöis da suuril suoloil.
Vkontakte-verkos jo suau nähtä äijy karjalastu kyläjoukkuo.
– Myö koko toimitukšella luvemma Aleksandr Volkovin runoja.
Libo ken nägi, ei löyhketä sil, tavoitetah pyzyö vaikkaine.
Joka netälinloppuna pietäh iluo Karjalan eri ošien kylissä.
Louhen piirin Čuupašša olija Valitun kivi -musejo šuurenou.
Karjalašša ilmotettih piämiehen grantti-kilpailun tulokšie.
Kolme päivyä poika vietti päiväkojissa ta kuukauven koissa.
Yksi ošallistuja on Ukrainašta, yksi on Marin tašavallašta.
Tuivež-festivuali pietäh Siktivkaras jo seiččemetty kerdua.
Myö kuvaimmo pups-tyttilöi, sendäh oli jygei ohjata niilöi.
Sanakse, täl kerdua puutui lugie, äijygo on porrastu – 207.
Se avvuttau elätile tungiekseh tuhjožikos da rigeikös läbi.
Helka Riionheimo: “Tutkijat tahtotah tugie karjalan kieldy”
Kirjan kiäntäjinä ollah Raisa Remšujeva ta Marija Spitsina.
Se parahite täyttäy Kerähmön dokumentua da vallan mahtoloi.
Irina Petrovna niise kiäntäy tunnettuja venäläisie lauluja.
Ozakse äijän hyviä ruaduo on ruattu da ruatah täl hetkelgi.
Igäine unohtus -musiikkivideo taistelou voitošta Amerikašša
Sodderan meččih istutettih kaheksa tuhattu pedäjän taimendu
Tätä tovissettih ni tašavallan vierahien erilaiset kyšelyt.
– Koronatartuntojen dinamikka Karjalašša vaihtuu koko ajan.
Olles verkolois sinä piet enämbi varmuttu omua iččie kohti.
Huondesveroksehäi minä mielihyväl syön tostoi guakamolenke.
Häi pani uvven holstan da käski piirustua midä minä maltan.
– Myö annamma kaikki tiekyltit Karhumäjen piirin hallintoh.
Pordahien paččahih hyö vie piirreltih suuret ruskiet ristat.
Uuši palliatiivini keškuš on alottan toimintah Petroskoissa.
Uuši koulu šuunnitellah rakentua vuuvven 2021 loppuh šuaten.
Karjalazet runot kuulutah ei-ainehellizeh kul’tuuruperindöh.
Karjalan piämieš piti online-kokoukšen Kalevalan piirin kera
Oman rahvahan, oman kielen tiedäi, akkiloiččii da puolistai.
Vahnembat da tyttäret puaksuh kävväh toine toizelluo gostih.
Ei aina ollun mahollista šuaha kuvitukšie šuorah luatijilta.
Libo ei rodei projektua, en tiijä, prähkäy Larisa Saveljeva.
Ku ei heitetänne hiekan kaivandua, mägi vieröy alah kogonah.
Minä duumaičen, ku täs, ozuttau Irma Ivanovna kohtua kartas.
Lapsih niškoi niveldys algavuu 11.00 aigah da kestäy čuasun.
Hiän opaštau nuorimmilla kašvattiloilla ritmikkua ta pianuo.
Nina Petrovnua nygöi sanotah Karjalan Kielen Koin emändäkse.
Yksi lumitiähti langeli huulile – agu se oli mittuine magei!
Muamonkielen opaštaja -nominatijošša voitti Natalja Bobrova.
Mindähbo hieru-sana on enimäl juurdunuh juuri Anuksen čupul?
Tänävuon ministerstvan kilbah tuli yksitostu käzikirjutustu.
Yksi niistä oli tutuštumini XX vuosišuan kirjapaino-musejoh.
Sen aigah Anuksen gubernien joga kohtas lugiettih melliččöi.
Täh kartah on merkitty Veškelyksen yheksä vahnua huutoruagi.
Luonnon hyövyllisimpie luomukšie on pakkuli-parasiittišieni.
Uutena Vuotena vietämmä ekskursijuo, pelijä, eri kilpailuja.
Yhteistyö ei piety, še jatkuu ta tuou positiivisie tulokšie.
Piälimäzii ruadoloi on karjalan kielen opastundu loittuopäi.
Oksanan kodi seizou Veškelyksen keskučas Matkajärven rannal.
Mittumannu rodieu Viändöi, moizennugi vuvven toine puoliško.
Erähäl talvikuun ehtäl pieneh pertizeh azetettih kuuzahastu.
Nygöi on roinnuh aigu jagua tämä koskettai kerdomus toizile.
Ken sen nägi, buito tulou ylen ozakkahakse da lemmekkähäkse.
– Kemin muasterit -seminari on oša Variksenmarja-festivalie.
Mollembat ozuttelut ruvetah ruadamah ligakuun 25. päivässäh.
Kaikki toimenpivot pitäy viettyä 15. talvikuuta 2022 šuaten.
Kaikkie kostitettih čäijyllä piiraijen kera ta kapakeitolla.
– Muzein taloi riičittih da viettih Voulogdah ligakuus 2019.
Vuvvennu 1916 Ven’al piettih enzimäine muatalovuon lugemine.
Niijen toteuttamiseh oli käytetty noin 1,5 miljonua rupl’ua.
Lebopäivinny suvaičen olla dovarišoin libo oman perehen kel.
Pajot ollah Atmospheric Black-Metal- da Folk-Metal- stiil’ua.
Konsertu oli pietty Ruttomužikan kynäl -diskan julguamizekse.
Enši gorodki-pelin MM-kilpailut pietäh kolme vuotta kuluttuo.
Vagavua jygiedy teemua, kudamas ni ven’akse en olluh peril...
Konzu kävelen bunukoinke, opastan heidy kieleh, staraičemmos.
Valdkundan kahitoitandaha anttas enamba 10 miljardad rubl’ad.
Ližiä tieduo telefonas +79602192266 da muzein internet-sivul.
refl., kudai auttau löydiä verbin oigiet grammuatiekkumuvvot.
Myö pagizuttelimmo rahvastu Karjalas Anuksen čupun hierulois.
Reportaši Mujehfestivalista näytettih federalisella kanavalla
Se on pala Školakujuo da pieni palaine dorogua Kiiškoiniemes.
Kaččelen sotsiualizii verkoloi, vk.com-verkon kielijoukkoloi.
Kuuzivuodizennu jäi orboikse, kačoi lapsii elokkahis perehis.
Luonto on loppumatoin voimien, innon, hyvän mielialan lähteh.
Paikalliset kollektiivit niise esitettih tanššija ta lauluja.
Valmissin kuklašarjan kanšallisissa karjalaisissa pukuloissa.
Mie vet en tiijä karjalan kielioppie, vain puajin karjalakši.
Oma kieli da oman rahvahan perindöt ollah tärgiet inehmizele.
L’udmila Stepanovna ompelou perintehellisie pukuja kukloilla.
Piäsi ilmah karjalankielisen Kipinä-kuvalehen elokuun numero.
– Toivommo, ku koronaviirusan tilandeh ei rodei tiel kilvale.
Toiči yhtyngi kielipezän toimindah da ruan pienien lapsienke.
Tietoja halteista Marija keryäy oman tutkimušruavon rajoissa.
Nenne jengat voibi pidiä vaiku oman kyläkunnan kunnostamizeh.
Tatjanan tuatto oli karjalaine, muamo oli rodužin Kalugaspäi.
Perintehellini pomorien kylä Sumskii posad täytti 585 vuotta.
Enzimäzen vuozinelländeksen aigua heidy oli vai kolme hengie.
Ruadopluanoin mugah täh ruadoh minul oli annettu kolme vuottu.
Kokomukšen luatijina ollah Galina Hanenko ta Inna Nippolainen.
Kuuvveš Ruskeala Symphony -musiikkifestivali starttasi eklein.
Aktivistat kiännettih VKontakte-sotsiualistu verkuo karjalakse
Minul on kyzytty, ongo meijän paistu kieli saamie libo eestie.
Lehtimiehenny algain ruadua vie ezmäzel vuozikursal opastujes.
Irma Mullozen mieles nimi on lappalastu, saamelastu alguperiä.
Karjalaisie lauluja julkaistih Oma pajo -kuoron vuotisjuhlakši
Niidy on kerdynyh jo vägitukku da puaksuzeh pajatan rahvahale.
Puuainehen čoman lainehtindan syydy niken ei voi tarkah sanuo.
Paraskovja Ivanova kuoli Vieljärves syvystalvel vuvvennu 1966.
Konzu kyläh tuldih suomelazet, elaigu rounoku ei ni muuttunuh.
Petroskois Veteruanoin gospitalis häi parandi omua tervehytty.
Nuorile pidäs suaha kaikenpuolistu tieduo karjalazien elokses.
Kalevalan kirjapainuo pietäh Karjalan vanhimpana kirjapainona.
Taloin ezmäzes kerrokses enne oli aptiekku, seizoi suui kamin.
Joudaval aijal Oksana pajattau karjalakse Veškelys-pajojoukos.
Perintehen mukah Armas randaine esiintyy Karjalan eri kylissä.
Sitgi aijas ehti roita kaikkie mostu, midä ei kniigah ehtinyh.
Jyrgilän rahvas vuotettih sportulagevon avuandua viizi vuottu.
Vahnas kois jo palau tuli, aijoi huondeksel händy jo vuotetah.
Dokumentti on julkaistu oikevuštiijon virallisella portalilla.
Nygöi pajojoukos on kaheksa nastu, kaikin maltetah karjalakse.
Minun mieles, Klasteran kehityskeskus vois ottavuo täh ruadoh.
Petroskois pienis avtoibusois tavan mugah on 18 istundupaikkua.
Mie rubein opastumah karjalan kieleh, konzu miul oli 16 vuottu.
Se rodieu uuzi projektu, kudamah uskotah, ku suajah kannatustu.
Kunnostettu linnualoveh -programmu ruadau Karjalas vuvves 2017.
Nenga sit jo vuvves 1987 algajen olen karjalan kieldy tutkinuh.
Ozutteluh ollah tervehtulluot ruavas rahvas, nuoret dai lapset.
Vuozi 2021 Karjalas on ilmoitettu Karjalazien runoloin vuvvekse
Petroskoin Sennaja-lagevol roittih nimilaudazet karjalan kielel
“Kipinä” tariččou kanarvočäijyn ta havumečän tuokšuo
Täššä paikašša vihollisella ei annettu piäššä ielläh.
Täštä päiväštä heitä ruvetah auttamah šata šotilašta.
Enšimmäisen filmin nimenä oli “Ämmön renkaš kolahtau”.
Tämä ilo näkyy ihmisen šilmissä, kuuluu hänen iäneššä.
Lähtes vie sanui: “Huomen täll aiga minä tulen op’ät’.
Ližiä tieduo voibi suaja internetas adresil ювиптз.рф.
Karjalaini kašvatti vil’l’ua ičen muokkuamašša muašša.
Monekši vuuvvekši teatterielämä pos’olkašša hilʼlʼeni.
– Uuvvešša geriatrija-ošaštošša voit hoitua 15 ihmistä.
– Nellän kuukauven kuluos’s’a kaupan tilavuš on kašvan.
Nadežda Valui 35 vuotta ruato felššerinä Jyškyjärveššä.
Lapšie kašvattuas’s’a Natalija käyttäy karjalan kieltä.
– Šuosituin kyšymyš oli šiitä, ollahko kyyhkyset elävie.
Mie kyšyin, mitein šielä ollah as’s’at hiihtämisen kera.
Uuši keittäjäpaja on Mäkrien Armas talo -käsityötalošša.
– Muamoni on karjalaini, hiän on šyntynyt Kinnermäješšä.
“Oma Mua” suau tilata kolmes minuutas koispäi lähtemätä.
Še pölättäy petokaloja ta šiijat voijah kašvua rauhašša.
On šemmoni tarina, kumpasen mie kuulin närhiltä mečäššä.
Lapšuošta ašti heijän pereheššä paistih vain karjalakši.
Niilöis se löydäy ičele hyvän eländy- da mečästyspaikan.
Šen järješti paikallini karjalaini šeura “Vienan virta”.
Aktiivini netäli oli järješšetty lapšilla Kalevalatalošša
Onegan niemimuan kautta kohta šuau piäššä Kižin šuarella.
– Enšiksi mie tutkin internetissä, mitein kerätä horšmua.
Karjalan kieltä ta kulttuurie pitäy šäilyttyä joka päivä.
Projektin aikana Priäžäššä avattih leikkihuoneh lapšilla.
Šitä tietä myöten kulki ni runojen keryäjä Elias Lönnrot.
Talon pihašša on puušepän työpaja ta Sergei ruatau šiinä.
— Yhtänä eläjyä puuta ei oltu poltettu kuvaukšien aikana.
Opaštuo uutta joka päivä – neuvou meilä rahvahanviisahuš.
Ližiä lugekkua “Oman Muan” tulies noumeras 29. heinykuudu.
Šamoin lähellä on nähtävissä Suna-joven entini jovenniska.
Tietyšti, šen ajan ihmisien kohtaloissa oli šamoja hätöjä.
Vuotena 1944 šovašta palasi tuatto šotilaššairalan jälkeh.
Muutomašša vuuvvešša vanhoja esinehie keräyty viisi šalie.
— Multimediatila upottau kaččojan meijän šeuvun istorijah.
Luajittu Karjalašša -verkkokaupan kyšyntä kašvo tuntuvašti
Šeiččemen klubiautuo tulou Karjalan piirilöih talvikuušša.
Onnekši miun tuatto ta vanhempi veikko myöššyttih šovašta.
Ekologisen toimenpivon järješti Karel’skii okatiš -yhtijö.
Tiälä tahotah pityä kielikurššija, šeminarija, tapuamisie.
Lisyä vuosikokoukšešta luve Oma Mua -lehen enši numerošša.
Rubein sit karjalah opastumal eččimäh tädä palua järilleh.
Ekotaksi kävyi Jyrgiläh, Vieljärveh, Priäžäh da Matrossah.
Sentämän vuvven tagaperin Ol’ga tuli minun prijuatel’akse.
Tämä on ylen tärgei, sendäh gu se oli uuzi kul’tuurumuodo.
On piässyh ilmah karjalankielizen “Kipinän” veres noumeru.
Tänä vuotena piämiehen granttien kilpalušša on 15 šuuntua.
Priäžän piirissä loppu Karjalaini rokotuš -nimini projekti.
Heijän kuvilla on kyšyntyä Kalevalatalon suveniirikaupašša.
Nyt keškukšešša toimiu Uuvven vuuvven ta Roštuon jarmankka.
Näytelmie valmissetah šuomen, karjalan ta venäjän kielellä.
‟Olis hyvä, ku olis oma avtoubussugi”, toivotah horaniekat.
Moušot ni “Kalevalan” luoja niise ihaili kummallista kivie.
– Lapšet on juattu ryhmih, jokahisešša noin 20 koululaista.
Ei, tiettäväine, nygözien jyttyöh, ga omah luaduhgi piimmö.
Šuurimman ošan veššokšista luati taiteilija Vladimir Zorin.
Projektih kuuluu kakši ošua: tietehellini ta käytännöllini.
Ka ihmiset varmašti elettih näillä paikoilla šitä enneinki.
Aihiešta kiinnoštunehet voijah vapuašti käyttyä ainehistuo.
Musiikkipruasniekka “Sommelo” on juhlavuuvven piätapahtuma.
Konša šukat ruvetah puristamah, šiun on aika kiäntyä kotih.
Kaikin hyö elettih Kondupohjan agjal, Šel’gad-čupun kohtis.
Alaluokkalaiset ruvetah opaštumah Derev’ankan päiväkojissa.
Kivi ottau vaštah huomenešpuolija ta kaimuau päivänlaškuja.
Toizil pidi yhtes minuutas syvvä enämbän kaikkii pel’menii.
Jo nellättä vuotta kieli taipuu kotiarešša vain karjalakši.
Enzimäine ekotaksin matku Priäžän rajonan kylih oli lykykäs
Kulttuurišivissyšopiston jälkeh meinasin tulla šotilahakši.
Priäžän keskuččah on suadu oma Terveh-nimelline etnopuusto.
Priäžän piirin Kaskesniemen kyläs eletäh aktiivizet rahvas.
Eigo perinpohjin iče stuatussu miäriä kielen käyttämisalua?
Mimmoni luonnon maisema innoššuttau šilma kaikešta enemmän?
Vuuvven piäštä Rišto rakenti omalla perehellä uuvven talon.
Sehäi on minule ičestäh selgei, ku hyö paistah sidä kieldy.
Tänävuon tahtotah luadie uuzi pirsu tulipalomašinoih niškoi.
Tietoja lapšien kašvattamisešta kerättih tverinkarjalaisilta
Še liitetäh Belomorskin kallivopiirrokšet -kotišeutumusejoh.
Häntä voit innoššuttua kuin ihmini, niin ni luonnon maisema.
Natalja Vokulova ruatau toimitukšešša vuuvvešta 1996 alkuan.
Toičči luvet ta tunnet, kuin šyväimelliset ollah ne tekstit.
Šemmoista kilpailuo piettih Petroskoissa enšimmäistä kertua.
Mieli suaha oma sportulagevo tuli jyrgil’čöil vuvvennu 2015.
Näijen kauheijen tapahtumien jälkeh Anni jäi yksin lapšineh.
Minun mieles täh nimeh on peittynyh vahnu kylännimi Onččila.
– Tiettäväine, sanakniigan kirjutandu on pitkyaigaine ruado.
Elämän viime vuosina Dmitrii Vladimirovič oli šen johtajana.
Haukkašuaren kešäkoulun aikana šattu istorijallini tapahtuma
Buabo koin da lehmän jätettyy lähti evakkoh nellän lapsenke.
Ruatoh mäntih kaikin – lapšet ta nuoret, vanhat ta vammaset.
– Tarkoituksennu on äijäl voimattoman ristikanzan kodihoido.
Kaiken sen ižändäkse häi azui ristikanzat: miehen da naizen.
Tatujen lisäkši hiän mualuau tauluja ta kirjojen kuvitukšie.
Kerähmön avai Karjalan tazavallan piämies Artur Parfenčikov.
– Petrodskoi-Suojärvi-juamu on ylen tärgei alovehelline tie.
Musiikkiopaštaja Petroskoista on Venäjän parahie kašvattajie
Šen peruštehella voit olla tunnettu viestišovelluš WhatsApp.
Net ei varata valgiedu, sendäh ollah nägyvis st’oklan tagan.
Muamo taričči Fil’kalla kalua, kananmunie, kuohkieta rahkua.
Vuozisuan XIX lopus Anuksen gubernies ruadoi äijy melliččiä.
Karjalan kanšallisešša teatterissa avautuu 89. teatterikauši
Yhtelläh opin hozi vähäzel nostattua muamankielen omas ičes.
Ičegi Aleksandra Stepanova on tämän vuvven vuozipäivyniekku.
Osmo Borodkin oli šyntysin Vienan Karjalan Oulankan kyläštä.
Olen sežo käynnyh Vienan Karjalah Haikol’an kinofestivualih.
Vuuvven 2020 matka šiirrettih kešällä 2021 pandemijan takie.
Hiän kačahtau ympärilläh ta huomuau, jotta pereh on kovolla.
Enšimmäiset kappalehet on jo painettu ta piäštih tiluajilla.
Armeijašša hiän monta kertua ošallistu erilaisih kilpailuih.
– Viisi vuotta takaperin peruššin Karjalan helmi -yhtyvehen.
Minägi en tiedäs, ga minun died’oi meile, vunukoile, saneli.
Mie en moiti häntä, ka iče ušon, jotta muamonkieli ei unohu.
Matkal käimmö kezoil ihan vierahah järveh, yöl, ihan pimies.
Hyö ruatah eri ainehien kera eri tyylilöissä ta tekniikoissa.
Kuni Piksel’ ei tavannuh kaikkii čakkoi, se ei vierryh muate.
Miinoja peitettih huonehtarpehih, šuappahih ta äšen kukkasih.
Spektaklin luatimisešša käytettih nykyaikasie teknologijoita.
Oma Pajo -horan 30-vuozipäiväkse piästettih ilmoih pajodisku.
Myö karjalankielizet olemmo jo valmehekse levälleh eri čuril.
Šen tovistau Elias Lönnrotin vuuvven 1833 matkakirjutukšissa:
Kuivattavakse hyvin pätäh kukatgi, sit čuaju rodieu magiembi.
Jo tänäpäi turistoin joukot kirjutetahes meile ekskursieloih.
kezäkuudu 2021 vuvvel, ynnällisty vuottu myöhembi planuittuu.
Vuuvvešta 2016 tiälä alko omua toimintuah Trajektorija-fondi.
НТВ-kanualan Pojedem, pojedim -programmu kuvattih Sordavalas.
Pajata karaoke karjalakse — Tallendehes enämbi 20 pajovideodu
Tänävuon AYI:n avul kaskesniemeläzet azuttih uuzi veziporras.
Annilla oli noin 35 vuotta, kun alko Šuuri Isänmuallini šota.
Kontupohjašša piettih perintehelliset kyykkä-pelin kilpailut.
Aleksandr Vasiljevič ta Galina Aleksejevna ollah eläkeläiset.
Tämä oli vuottamatoi ehoitus, juuri yksinäine, persounalline.
Niijen tarkotukšena on kehittyä turismie Karjalan eri ošissa.
Ei ammui laitoksele kävyi Karjalan piämies Artur Parfenčikov.
Ei käskenyh ni itkie, nimidä, štobi vaigu pajatakkua pajoloi.
Kuklateatterin vierailu oli šuurena pruasniekkana Kalevalašša
Nelläšivusen joukkoviestimen painoš oli noin 3000 kappalehta.
Niise oli myönnetty palkintoja runojen parahilla esittäjillä.
Sih hommah ei muu kieli pädenyh, ven’akse pidi kaikil paista.
Tuanoin visitti-keškuš kiinitti koulujen opaštajien huomijuo.
Ohjelman huomijon pistehenä oli kantelen venäläini variantti.
Muatalouven ministerijön grantti autto alottua oma yrityštyö.
Loskutok-kvilt-klubi valmisti näyttelyn omakši vuotisjuhlakši
Pluanois on kazvattua läs 7 000 kukkua tuhukuun 25. päiväkse.
Miula on kolme punukkua, mielelläni vietän aikua heijän kera.
Julija esiintyy teatterin näyttelyissä vuuvvešta 2009 alkuan.
Šuaha yhteyttä poliklinikan kera kohta šuau WhatsAppin kautti
Ennevahnas puu oli piälimäzii sroju- da käziruadomaterjualoi.
Karjalašša vuosi 2021 ilmoitettih Karjalan runojen vuuvvekši.
Ota kaksi n’appistu kuivattuu hormua da pane net kupin pohjal.
Balagurovin luvennot -konferenšši piettih online Belomorskissa
Se oli kuulužan suomelazet taidoilijan Jouni Rajakorpin sizär.
Belomorkije rukom’osla -nimini kauppa on valmis Belomorskissa.
Sit aijas F’odor rubei voittamah suurimis kilvois joga vuottu.
Voin sanuo, ku kaži palatkas on parembi ainehii čakkoi vastah!
Rohkiembat kalastajat porattih jiädy vie mennyön vuvven lopus.
Sih niškoi on piettävy perinpohjazet pitkyaigazet tutkimukset.
Suomes piäzi ilmoih kolmas kirju Peppih nähte karjalan kielel.
Omas ruavos Andrei alalleh sanelou Reboisellän kylän VK-sivul.
Čomazet projektah niškoi valmisti taidoilii Dmitrii Dmitrijev.
Sanommo, Komin tazavallas hinnanližä on vaiku 10-50 prosentua.
Feršalipunktas ruadanuh aptiekkukiosku salbavui 1. kevätkuudu.
Nyt karjalaisella luonnonkyvyllä on keräytyn jo noin 30 runuo.
Lilija Aleksandrovna da Aleksandr Ivanovič tuttavuttih Čalnas.
Karjalan piirien musiikkiyhtyvehie šuau kuunnella internetissä
Hiän ruatau villan, pellavan, šulkun ta muijen kankahien kera.
Alapitkän kyläs, kus buabo eli, oli toiziigi siirdokarjalazii.
Kilbah yhtyigi Jessoilan lapsien Valgien kodine -mul’tstuudii.
Ruavos olles Reittiön tilal Georgii kirjutti kirjazii mučoile.
Hoiskei valgeiverelline brihačču ozuttihes pienembi omii igii.
Pluanoisgi on avata pajah Airšir-lehmänrovule omistettu muzei.
Sinne voibi piästä Sordavalan, Petroskoin libo Piiterin kauti.
Kaikki piirišairalat on šuatu lisenssit palliatiiviseh hoitoh.
Kilvas oli nelli nominatsiedu, joga nominatsies – kolme sijua.
Rakkahusmäil vuozikymmenii harjoitellah sportuškolan kazvatit.
Ga pandemien ololois Suomespäi tuovut tavarat pyzytäh hinnois.
Uuši 200-paikkani rakennuš rakennetah nykysen koulun paikalla.
Toisella obeliskilla on kuatunuijen kirjutukšien kaiverrukšie.
Projektu sai kannatustu Ven´an opastundan ministerstvan puoles.
Myö rekonstruoimma vanhoja karjalaisie priasniekkoja ta pitoja.
Kilpailijat voijah ilmottautuo kilpailuh 30. pimiekuuta šuaten.
Kielileirih otettih ošua Juakko Rugojevilla nimitetyn koulun 2.
Se toinah on ičelles kaikkie jygiembi dielo kielen pagizemizes.
Kunnivuo vahnembile kazvattamizes, sanoi aleksandr Georgijevič.
Ainutluatusie tietoja kerättih projektin toteuttamisen rajoissa
Tuliel aigua nostetah vie kaksi: Oniegantagavozes da Suojärves.
Tärgei olis ainos avvuttua toine tostu da opastuo toine toizes.
Kulttuuriperinnön popularisointi on uuvven lajin huomijonpisteh
Projektan hantuzis spetsialistat kehitetäh omii ammattineroloi.
Sinne tulduu kodvan en voinnuh alevuo, ečin ruaduo dai ruavoin.
Mua-alalla on rakennettu uuvveštah kyyhkyislakka ta lasikuisti.
On algavunnuh ilmoituksien vastahotto Kylän opastai -programmah
Ga koronaviiruksn periä rodieugi muutostu opastundan protsesas.
Hänen mukah, Viola Valentinovna oli tosi tarkka yksityiskohtih:
Pikajuna yhistäy Petroskoi Sortavalan kera uuvvenvuuvvenlomalla
Festivuali on yhistännyh opastujii, opastajii da pajojoukkoloi.
Kuollehien kaupunkista avautuu ihana maisema Dargavsin notkolla.
Miula Viola Malmi simvolisoi kaunehutta, hienoutta ta vienoutta.
Olemmo rounoku pereh, ainos avvutammo da kannatammo toine tostu.
Runot-papkas onnuako kolmas vuottu oli Aleksandr Volkovan runuo.
Vuozi 2021 Karjalas on ilmoitettu Karjalazien runoloin vuvvekse.
Ozuttelu jatkuu ei vaiku zualois, kogo Wallderin taloi on muzei.
Neuvontapunkti on Petroskoissa atresilla German Titovin katu, 3.
Opastujat ihastuttih da sanottih, ku tahtotah jatkua opastundua.
Sanottih, net ollah linnan agjas libo ei olla hyvin kunnostetut.
Suurel pellol kazvatettih ruistu, kagrua,hernehty da kartouhkua.
Tavan mugah ligakuun allus Petroskoih avatah muatalovusjarmanku.
Karjalan Kielen Kois paistih kielipezien avavundua toizis kohtis
On yksikai, ongo sinun sugu karjalankieline libo vai karjalaine.
Ka täššäki vaikiešša kyšymykšeššä meitä tuaš veteli.
Vain täššä kyläššä myö löysimä enämpi tuhatta miinua.
– Hyvyä päivyä, pikkaraini Ruškiešliäppä, kunne matkuat?
Niise lisäopaššukšen järještöjen šuau ruatua entiselläh.
Petrovskii: entiseššä ravintolašša avattih käsityökeškuš
Aleksandr Bel’akov: “En ole konšana peittän omie juurija”
Erähät suahah nähtägi da paista heijänke, bes’odua pidiä.
Oi šitä iluo, konša kuulet lapšen šuušta elävyä karjalua:
Kyläššä vuotisjuhlan päivänä piettih pientä pruasniekkua.
– Ämmö ei paissun venäjäkši, tiesi vain pari-kolme šanuo.
Yhtäaikua junan kahekšašša vaunušša šuau olla 40 ihmistä.
Šamoin kaupunkissa jatkuu pol’ničan keškiošašton korjauš.
Elena Junttila: “Čomii kodvazii pidäy eččie libo vuottua”
Laulua ta kävellä meijän yheššä voipi jokahini kyläläini.
Karjala – 101: Kalevalašša alko tašavallan uuši vuošišata
Äijygo hyvyönluadijua Priäžän piirin kylis rodih tänävuon?
Nykyjäh elošša on kakši čikkuo, kertou Aleksandr Bel’akov.
Meččäh puuttuhuu Piksel’ kerras rubei tutkimah ymbäristyö.
Näyttäy šiltä, jotta še oli kuumin kešä, min olen muistan.
Ta niise še oli tärkie ihmisillä, kenen luokše myö kävimä.
Periodika-kuštantamošša piätettih ratkaissa tätä riitelyö.
Šen rakentehen kaikki ošat varmašti löyvytäh joka talošša.
– On olomašša aloja, kumpasissa hintojen korotuš on šelvä.
Enšimmäini šemmoni vaštahotto tahotah pityä pakkaiskuušša.
– Meijän kyläs on äijy aktiivistu rahvastu, duaččuniekkua.
Hyöhäi nähtih kulleh čopakosti sinä keräit heidy čuajukse.
Šiitä še šielu rupesi elävöytymäh halteih ta halteittarih.
Puistikko on Anohinan uuličan18А, 18Б и 18В taloloin välil.
Karjalan tarttujatautipol’niččah oššettih uuvvet laittehet.
Nadežda Mičurova on kiändänyh karjalakse äijän pajotekstua.
— Omin silmin vähäzel lyheni, nygöi se kestäy 22 minuuttua.
“Sommelon” avajazet pietäh 1. heinykuudu Kuhmon piälagevol.
Vieljärveläzet kyzytäh midä teriämbi avata välly vienkulgu.
Viändöin aigah yölöil kerättih oravanheiniä, kuivattih net.
“Runostarinat” tutuššetah lukijua Arhippa Perttusen runoih.
Tunkuonkarjalaizie kohta ei liene ainavuo täššä muailmašša.
– Tutkie paikannimilöi on tärgei, ku paikannimet säilyttäs.
Nämä kirjat täyvennetäh toini toista, šelittäy Irina Novak.
Lehtie meil taričči opastai Ol’ga Kuz’mina kodilugemizekse.
Alko tunturi, missä meččyä on vähän tai puut ollah matalat.
Voibi yksielpäi piästä da toizielpäi voibi piästä kalmoile.
Ližiä lugiekkua “Oman Muan” tulies noumeras 29. heinykuudu.
Kel ei ole tädä kniigua, voijah kaččuo sähkösty sanakirjua.
Näkyy, jotta miehet huolellišešti šäilytetäh omua ammattie.
Šyynä on še, jotta komiisin toiminta piti järještyä online.
Tänäpäi on piässyh ilmah Kipinä-žurnualan tuhukuun noumero.
Kaupan vierellä on kylän keškikatu – Arhippa Perttusen katu.
Retken lopušša šiä muuttu ta oli pakko vaihtua šuunnitelmat.
L’ubov’ Baltazar on kirjuttannuh kaksi pajuo kniigah niškoi.
Ota dovariššu keräl, sit ruado menöy vesselästi da ruttozeh!
Vuvvennu 2021 allus minä “paloin”, dieluo oli psihologossah.
Oraškuun 18. päiväštä Petroskoissa alettih kulkie trollikat.
Tänävuon kyläh nostettih veziporras tulipalomašinoih niškoi.
– Ajattelemma muuttua lehen mallin, lisätä uušie rubrikkija.
– Myö otammo täs rahvastu vastah, dai aptiekkukiosku täs on.
Kiännöšseminarija jatetah pityä toisissaki Karjalan kylissä.
Juhlapäiväksi kuvataan filmi nimeltä Kaupunginpäivä: encore.
Hiihtämistä varoin eryähät naiset ommeltih hamehie etukäteh.
Yksikai buabanke “paistes” muamo kohendau minuu, se on hyvä.
Vačal elätin nahku on äijiä turbiembi, migu selläs da bokis.
Omua hyvyä mieltä hiän mielihyvällä antau rinnalla olijilla.
Uuši keškuš toimiu entisen perinatalisen keškukšen tiloissa.
Venäjän nuoret kanšalaiset šuahah rahua kulttuuritilaisukših
Näijen šiltojen rakentamini šuunnitellah lopettua elokuušša.
Mari jäi vuodehizen Liizan da niistien buat’uškan kel käzil.
Ne autetah koululaisie opaššušainehien profiilitutkimisešša.
Hiän laisašti avasi šuuren šuuh, haikotteli ta ummisti šuuh.
Liäkärilöin mugah Galina luadi enämbän, migu voinnus luadie.
Naine ruadoi sovhouzas, sit – päivykois, nygöi on eläkkehel.
Tämä on tärgevimii pidoloi Voiton 75-vuozipäivän kunnivokse.
Šanomalehen enšimmäisenä piätoimittajana oli Viktor Makarov.
– Mielihyväl yhtyn kaikenmoizih pidoloih oman kylän hyväkse.
Sohjanankoški on pieni kylä, nyt šielä eläy noin 250 henkie.
Tämä vuosi on ilmotettu kanšojen kulttuuriperinnön vuuvvekši
Liiton neuvošton enšimmäini varajohtaja otti ošua kokoukšeh.
Paičči Tanʼua pereheh on šyntyn Lida, Tonʼa, Aili ta Valera.
Uuvven Šuurlahti–Ojatevščina -tien rakentamini on lopetettu.
Erähänny piän se briha tuli Tihverih koziččemah Jekaterinua.
Prokkol’agi on toven lähtennyh yhtes talois – Prokon talois.
Entistäjät paistih Kemin piäkirikön restauroinnin tulokšista
– Vladimir Jegorovičista voipi paissa äijän ta eri puolilta.
Paiči muudu olen pravoslaunoi, tämägi on vuitti karjalažuttu.
Terentjevan perehes oli yheksä lastu, häi oli seiččemendenny.
Video Karjalazien syömizeh nähte voibi kaččuo 18. syvyskuudu.
Piti ševottua käymäh pannuot lehet horšmah kuivattuih kukkih.
Ga myö, lapset, emmo pidänyh sidä, ei meile annettu pyhyttiä.
– Onnuako konzu duumaičimmo kažin nimie, olimmo kiini ruavos.
– Himoittas tiijustua, luajitannehgo sähköine viizu Karjalah.
Lapšet ta aikuhiset, naiset ta miehet ollah hyvällä mielellä.
Enimäl aigua olen yksinäh, kezäl vellet da sizär tullah abuh.
Šeitsemen klubiautuo tulou Karjalan piirilöih jo talvikuušša.
Värttinä pyöri -festivualih kučutah muzikantoi da neroniekkoi
Toinah, minä olen ozakas: minul niilöi on mollembis mualois”.
Täyzi vačču karjalazuttu -istorija kertou Anita Gundirevašta.
Petroskoin ta Kalevalan näyttelijien luomisyštävyš ei loppun.
Kirjutan horan ruavos, karjalazien kul’tuuras da perindölöis.
Sen mugah vois suaha varua tazavallan da piirin b’udžetaspäi.
Entisen Petrovskii-ravintolan tiloissa avattih käsityökeškuš.
Paiči kieliurokkoi kačotah järjestiä matkoi karjalazih kylih.
Moušot kyltit innoššetah ihmisie karjalan kielen opaštumiseh.
Šanotah, jotta eryähillä lauvoilla šuau suppailla talvellaki.
Vielä miun lapšušaigana niidä kaikkie ruvettii panemaa umbee.
Tuatto huogavopäivänny huondeksel syväh hengähtihes da sanoi:
Vepšäläini Larisa Čirkova tuli ruatamah ratijoh vuotena 2005.
Terväh ozutteluh ližätäh neroniekoin petroskolazien ruadoloi.
Koštamukšen luontohelmi: kotišeuvun tarinat tultih lähemmiksi
Lapšuošta alkuan hiän on kuullun karjalan kieltä vanhemmilta.
Jelena on Karhumäjen musiikkikoulun valmissušošašton johtaja.
Ruskeala Symphony: ohjelmašša kahekšan erityylistä konserttie
– Meil himoitti, ku Korzas olis perindölline kezäpruazniekku.
Galinan muamo, Marija Nikolajevna oli rodužin Keskoijärvespäi.
Enzimäzet valmistanduruadot algavutah jo kahten nedälin peräs.
Jelena Karpova on kanšalliskielisen toimitukšen piätoimittaja.
Karjalan ihmisoikeušvaltuutetun instituutti täyttäy 15 vuotta.
Tarkembat tiijot heijän ruavos voibi löydiä VK-sotsialiverkos.
Piäsi ilmah karjalankielisen Kipinä-kuvalehen oraškuun numero.
Uuvven šopimikšen mukah vuotetah tehokašta ruatuo eri aloilla.
Iluo tuotih kaikki toimenpivot, kumpaset piettih juhlapäivänä.
Dramafilmi kertou tulipalomiehien ta pelaštajien urošruavošta.
Monet toimenpivot on šuunnattu kielen merkitykšen levennykšeh.
– Enne Veškelykses elaigu kiehui, oligi ruadokohtua rahvahale.
– Oli semmoizii ristittyizii kyläs, kudai maltoi ihan kaikkie.
Sendäh pidäy kiirehtiä, kuni lippuloi vie on, sellitti Puukki.
Ližiä tieduo eri piirilöin runonpajattajis voibi suaha saital.
Parahite silloi Segežas lumi rodih keldazekse, sanoi L’udmila.
Mulloi kyläs kunnostettih velleskalmu, vuvvennu – 2019 puusto.
Vuvvennu 1976 naine sai kaksi tytärdy – Julijan da Jevgenijan.
Lapsen mieldykiinnittäjät temat toičollah ihan vuottamattomat.
Tuatto, Nikolai Aleksejevič, on rodužin Belomorskan piirispäi.
Oraskuun 24. päivänny pienet urhoit iče tuldih abuh ruavahale.
– Tiedomiehet sanotaa meijen karjalaizie tunkuonkarjalaizikši.
Kemin viimeni kauppiehan talo oli noššettu vielä vuotena 1900.
Kezäkuun loppu, kai heinykuu da elokuun algu – ehti sil aijal.
Viola Malmi tunnettih elämäntahtosena ta aktiivisena ihmisenä.
A šuurimpana ilona on perehen lemmikki – ainut punukka Iivana.
Mie kakši kertua piäsin kolmannella paikalla veteranien kešen.
Brihat nähtih veneh järvel da uppoju mies, kudai kučuigi abuh.
Myö kai luajimmo Piksel’ale oman sivun instagramas (mr.p.i.x).
Rahvas myödih elättilöih nahkoi da ostettih Jevroupan tavaroi.
Omalla puuvehkehien kokoelmalla hiän tovistau šen šananpolven.
Karjalaisien runojen vuuvven šuunnitelmašša on 42 toimenpituo.
Kielispesialistit: Karjalan kielen pelaštamiseh on vähän aikua
Sih aigah kyläs oli vie yksi sotsiualuruadai Al’bina Talibova.
Ukkuo jo ei ole hengis, gostih kyläh kävvät lapset da vunukat.
Meijän linnu on ylen čoma da tahtozin, ku se olis vie čomembi.
Minun mieles, ei händy tiä pietty pahoi, sanou Jukka Kaartinen.
Gu koronaviirusan tilandeh roinnou paha, čempionuatat eistetäh.
:n paginanvedäi Natalja Antonova ottavuu piätoimittajan ruadoh.
Anuksen Komsomol’skaja-pihal runoilijan mustokse istutetah puu.
Petroskoin keskuččah oli avattu Karjalazien runoloin puistikko.
Belomorskin ta Arhankelin välini tie šuau federalisen statussin
Projektien toteuttamini jo alko ta jatkuu tämän vuuvven loppuh.
Lihoslavlin piirissä eläy eniten karjalaisie Tverin alovehella.
Matkailijat kuunneltih hänen kertomukšija ta otettih valokuvie.
Tiezi ennepäi jo, ku rubieu itkemäh, mustelemah mennyzii aigoi.
Kilbah voibi yhtyö jogahine, ken maltau kuduo da eläy Karjalas.
– Mie olen opastun karjalah jo ihan pikkarazena ollessa koissa.
Tykkyän niise elokuvie, matkuštamista ta kahviloissa lukomista.
Monet tieviittehet yhtel aigua nagratutetah da itketetäh nygöi.
Sanoi Oma Mua -lehten toimittajan virras toimii Ol’ga Smotrova.
Tulii nedäli, 18.-24. sulakuudu, roih omistettu vepsän kielele.
Jälles konferensiedu algui uuzi ruado kirjukielen kehittämizes.
Tärgevimii dieloloi täs kinos on se, gu sit paistah karjalakse!
Kyzymmö Helkal, kui menöy karjalan kielen opastundu yliopistos?
Ajan mittah Jelena ta Nikolai rakennettih oma talo Kalevalašša.
Uuvven vuuvven kynnykšellä ilmotettih vuuvven 2020 laureattija.
Pahakse mieldy, heijän nimet nikus ei olla pandu igäzeh mustoh.
Tässäh oli nenga, ku komissieh kuulujienke luajimmo kontraktat.
Komsomol’skaja-pihale kirjuttajan mustokse istutettih tammipuu.
Restavroičusruavot loppietah kezän allus, sanoi Julija Alipova.
Tämä projektu kuuluu Karjalan da Suomen raja-alovehyhtesruadoh.
Myö sinunke vastavuimmo enzimäzen kerran Jovensuun Paginpertis.
Karjalazii neroniekkoi kuhkuttih aktiivizembah yhtymäh biznessah
Hyvä, ku opastai oli karjalaine, meidy oli joukko moizii lapsii.
Karjalan tunnettu taiteilija Vitalii Dobrinin šiirty tuonilmasih
Läs 30 vuottu naine pajattau karjalazen pajon Aldoine-ansamblis.
Festivualih yhtyygi Young dreamers -muuzikkujoukko Kalevalaspäi.
Kaikkieh festivalih ošallistuu 14 spektaklie muan 12 alovehelta.
Ostua kalenduaru voibi Turističeskaja Karelija -laitoksen kauti.
A gu tullou kodih, ei ole kois nikedä, avaimet ollah kormanis...
Pidoh tulou Petrovskaja sloboda -lapsien ansambli Petroskoispäi.
Mihail Orlovin Armahazella-lauluo soolo esittäy Jevgenii Roslov.
Marija ainos oppiu suurendua nämmien kazviloin lajiloin joukkuo.
Omis šeikkalulois Karjalas nuoret saneltah omis bloogis toizile.
Pienempien kilpailijien pitäy ajua noin kolmen kilomertin matka.
Ukkuo dai poigua Paraskovja Prokopjevna kaimai sluužbah itkijen.
Runoloin vuvven programmu rodieu ilmoitettu Omas Muas lähiaigua.
Konzu on kannatustu, voibi mäit mukeldua, sanoi Lidija Pajusova.
Mustatgo, kui kirjutit oman enzimäzen kirjutuksen ruadoh tulduu?
Joga tiedo olis tärgei meile, kirjutti toimitukseh Vera Ivanova.
Vienankarjalaisien tunnettuna tienestikeinona oli laukunkannanta.
Grantti 420 tuhatta euruo annettih Lokki-projektin toteuttamiseh.
Aijan mendyy Galina meni yhteh karjalazen Anatolii Timofejevanke.
Suan paista toizienke rakkahal kielel da oma kielenmalto kohenou.
Koronapandemia on vaikuttanut tasavallan sairaaloiden toimintaan.
Koronaviirussin aiheuttama tartunta tovissetah keronikoittehella.
Kilbah vuotammo kerdomuksii, runoloi, piirrustuksii da fotokuvii.
Vuvvennu 2013 Aleksandr Volkov sai Rahvahan kirjuttai -arvonimen.
– Enši-illan uuvvekši päiväkši valiččima 13. kešäkuuta.
– Mitä aikasemmin opaššat lašta hiihtämäh, šitä parempi!
– Konša šilma kyšytäh kertuo ruavoštaš, mitä šie kerrot?
– Nygözet kielen käyttäjät toinah jo ei nähtä tädä eruo.
Jälles “Aberii” (1990) piäzi ilmah “Kirjuniekku” (1992).
Tänäpiänä šiä ei ollun oikein hyvä kalaššukšella varoin.
Vain kaikki oli päinvaštoin – kieli täššä piirissä eläy.
A mitäpä myö voimma perie ta toteuttua nykyseššä eläššä?
Neroniekat tässähgi pietäh yhtehisty ruaduo “Milličänke”.
Lauluja ta tanššija tänäpiänä kuuluu myöhäh iltah šuaten.
– Minun kuvat ollah tävvet rauhalližuttu da hil’l’ažuttu.
Šentäh ni piemmä opaššušta, šelitettih projektin vetäjät.
Pohjolan värijä -nimini šävellyškokomuš näki päivänvalon.
Klubin jäšenet autetah musejonäyttelyjen järještämiseššä.
Šemmoni še on mukava ta šoinnullini asie – puun veššäntä.
Tiijän sežo, gu karjalakse rojo on ‘robivo, robl’o, tuli’.
Šen lisäkši keittäjäpaja auttau kyläturismin kehittämistä.
Tänäpäi Tatjana Anuhinan keräilemäs on läs 500 Čeburaškua.
Paperi -näyttely toimiu “Erartašša” 7. tuiskukuuta šuaten.
Häi ku midä kirjuttau, d’ad’a Van’a, sit tulou buaboilluo.
– Hyvä, ku tänäpäi karjalan kielen opastuskniigua liženöy.
Hiän šano, jotta lähe kotih, konša šiän on muailmua täyši.
En voinnuh enämbiä tirpua da sanoin: “Oletgo sinä tolkus?”.
Juuri karjalakši mieki rupesin iäntämäh enšimmäisie šanoja.
Lehen enšimmäini numero näki päivänvalon 8. kešäkuuta 1990.
– Uspen’n’an kirikkö on ainavoluaduine arhitektuuran mugah.
Voipi šanuo, jotta kunnivonimi antau potkuo täššä ruavošša.
Tänävuon Frančeska kučui minuu Rastavakse iččeh lyö gostih.
A vie Šura-buaboi minule ainos sanoi: “Hyväine da čomaine”.
– Meil puaksuh mennäh segai “Kalevala” da karjalazet runot.
Täkši päiväkši Karjalašša on 33 tulipaluo 7 280 hehtarilla.
– Laboratorija-analisit luajitah liäkärin miäräykšen mukah.
Ei ammuin tašavallašša ilmešty uuši urheilulaji – suppailu.
Šen jälkeh pol’ničča pantih kiini ta jäi vain ambulatorija.
A myö, lapset, sit hil’l’akkaizin vieldimmö niidy aitaspäi.
Hyvyönluadijoin kilbua pidäy Priäžän piirin Melliččy-fondu.
– Šamoin tämä tie auttau Oneganiemen alovehen kehittämistä.
Kuikas da Il’l’alas eli hänen tuatan da muaman rodn’ukundu.
– Sidä päiviä kaiken ijän rubien mustamah, konzu häi kuoli.
– Meijän šuurempana huavehena on šiirtyö uuteh rakennukšeh.
Karjalan piämieš Artur Parfenčikov kannatti tätä pyrityštä.
Šen vetäjänä oli neuvošton presidiumin jäšen Inga Gurilova.
Enši vuuvvešta šuunnitellah täyventyä tilie 5000 rupl’alla.
“Tärgei olis suaja karjalan kieleh niškoi kielizakon Suomes”
Kyltit ašetetah talojen, järještöjen, laitokšien ulkošeinih.
Šielä taisseltih ihmiset Venäjän eri ošista ta Karjalaštaki.
Harakka kyšy poroilta, eikö hyö tiijetä, missä Pakkani eläy?
Häi ei voinnuh hyllätä niistiedy buat’uškua surman pardahal.
Vaste myöhembä ellendin – häi ei tahtonuh, gu minä varuazin!
Myö piemmö kolmen päivän praktiekkuseminuarua “Stsenografii.
Kolme čikkuo alettih työ yheššä ta ruato heilä luisti hyvin.
– Myö tahomma kerätä kirjoja yhteh kirjaštoh tahi katalogih.
Juuri hänen lahjannu oli konzulienne tämä jiäkur’oipualikku.
– Konša mie piäsin pensijalla, rupesin hiihtämäh marafonija.
Tätä kirjua varoin hiän pitälti ečči ainehistuo arhiivoista.
– Tänävuon oli jygei tilanneh: meččy paloi 22 000 gektuaral.
Pieni kylä oli tunnettu Huotarisen šuvun jäšenien anšijošta.
Muajilman meštaruškilpailuja pandemijan takie ei järješšetä.
Tänäpäi huondeksel järvirandah puututtih Del’fin da Rusalka.
Tänävuon muuzikkufestivualin tiemannu on “Kielet da mielet”.
Šen lisäkši projektih ošallistuu Puškin-kaupunkin etuštajie.
Šen jälkeh vierahie kučuttih Meččäinstituutin laboratorijah.
Elettih-oldih yhtel kurjal mual sizär Šan’oi da velli On’oi.
Šairalan klounin ehokkahan ikä pitäy olla vähintäh 23 vuotta.
Karjalan piämieš ehotti maskitilan lakkautumista tašavallašša
– Minä en lykkiä nimidä, mi mustoittau minul endisty elaigua.
Vuvven 2018 lugemizen mugah Karjalas on läs 1800 meččypoččii.
Kiännämmö yhtes -projektin seminari piettih Aunukšen piirissä
Järještöllä myönnettih starinankertojan Irina Fedosovan nimi.
Ka paistuo šen johtajan Jelena Ol’šakovan kera muutin mieltä.
Hänen viereššä mie alotin omua pakinua näyttelyn avajaisissa.
Männyt aika ei kiirehä jättyä Onegan niemimuata ta šen kylie.
Tilaisukšeššaa Andrei Anisimov šai Karjalan šielu -palkinnon.
Sendäh nuožarveläzet ližättih mustomerkih vie 60 uuttu nimie.
Šen lähellä kulko laukunkankantajien matka Karjalašta Šuomeh.
Nyt nuorison kešen uuvvistuu kiinnoššuš täh pimiekuun juhlah.
Meččypočit ollah ylen kirkiet, kaikensyöjät da hyvin uijetah.
Kello 17:00 järješšetäh Kriminalini Kalevala -šeikkailupelie.
Ystävy kerran kuhkutti lähtemäh karate-kerhoh, minä lähtingi.
Rubčoilan kyläs rodih nelli uuttu kul’tuuruperindön objektua.
Lisyä lukekkua Oma Mua -lehen tuorehešša numerošša 2.03.2022.
Darja-emäntä kučču meijät karjalaisen kalitan muasteri-oppih.
Naisen pitkien vakuutukšien jälkeh P’otr niise liitty ryhmäh.
– Enši vuoroh mie rupien ruatamah Liiton piiriošaštojen kera.
Tietokilpailušša on 25 kyšymyštä ta niih annetah 40 minuttie.
Olis hyvä ruveta pidämäh Karjalan kielen päivän pruazniekkua.
Puhtahat jovet -projekti šai Presidentin šiätijön kannatušta.
Nykyjäh Kalevalan ošakunnalla on oma šivu VK-sosialiverkošša.
Kahekšannen luokan jälkeh Aleksandr Bel’akov läksi Kalininih.
Uuši hiihtopaikka Petroskoin lähellä tulou vielä mukavammakši
Lysejolaiset tutuššuttih karjalaisih tanššiloih ta šoittimih.
Šitä vietettih Karjala – kanšojen joukko -projektin rajoissa.
Oman vuitin järven čälliändäh panou kuadovezien puhtastamogi.
Tatjana Ignat’kova mielihyväl lähtis, mieles on jo hyvä idei.
Miehelläolijan naisen ei šuanun näyttyä toisilla omie tukkija.
Kanuadan elodeja kazvau seizojis da vähäl virduajis järvilöis.
Harjotella smart-kentöillä šuahah ilmasešti kaikki halukkahat.
Ga sudre hyö varattih, bobazet oldih vesselät da ystävällizet.
Juhlavuuvven toimenpitoja jo ruvettih pitämäh online muovošša.
Parahannu paikannu kois oli ležanku, kus sai lämmitä vilusiäl.
Jo toizen kerran Priäžän piiris piettih Hyvyönluadijoin kilbu.
Juštih näinä vuosina pikkaraini Anni ni mielty kanšanrunouteh.
Lisäkši, projektin rajoissa julkaistih uušie nuottikokomukšie.
– Olen Heidi Kuosmanen, opastun Päivännouzu-Suomen yliopistos.
Heilä oli proplemoja ta rippuvaisukšie, a Viola pelašti heitä.
– Kuibo rodih idei tulla volont’ourannu Karjalan Kielen Kodih?
Petroskoil juohateltih Suomes piettäviä Karjalan kielen päiviä
Tämä on kanuadan elodeja, kudai on tuodu Vieljärveh muijalpäi.
Ga elättilöin lugumiäry da levitändy on eritazaine tazavallas.
Karjalan mua-ala on muitein pitimpie, še keštäy kolme netälie.
Karjalaiset voijah ošallistuo kanšainväliseh kirjutuškilpailuh
Karjalas on kylälästy dai hierulastu, kyläväli dai hierukeski.
Mandžoi eläy kolme vuottu, sit se hävitetäh da istutetah uuzi.
Šovan jälkeh Uhtuon kulttuuritalošša dramakerho oli elvytetty.
Vaigevuksih kaččomattah K’alinat jo suadihgi vie yksi muapala.
– Vuuvvešta vuoteh ekologini tilanneh vuatiu enemmän huomijuo.
Häi kirjutti omih mustelmih äijän karjalazih ezivahnembih näh.
Pajattajat ajellah piirii myöte, setämä kerdu käydih Suomehgi.
Hyvittelemäh kalagen eläjii tuli vepsäläine rahvahalline hora.
Tänävuon rahvahalline Petrovskoin hora on täyttänyh 85 vuottu.
– Kniigu rodih ylen čoma, kiitän Periodika-julguamon ruadajii.
Kaikkiedah kilbah yhtyi 914 projektua Ven’an eri čuppuloispäi.
Pädevy temperatuuru ahoivoindah nähte on +20 … +24 gruadussii.
— Mie olen šyntyn Ukrainan Černigovin alovehella vuotena 1966.
— Täs ruavos Galina Vainikka on minun enzimäzenny abuniekannu.
Sit lumitalvi suau piästä siepäi vaigu ihan pruazniekkua vaste.
Esillä on karjalan kielen istorijašta kertojie tiijotuštauluja.
Kalganua on jygei löydiä sendäh ku sen varzi on ylen hoikkaine.
Luvetteloh kuuluu toisien lisäkši yöjuna Petroskoista Piiterih.
Hoikkazis pajun vičois luajittih viršiloi, vakkoi da čamodanoi.
Hyö nakretah, šanotah meilä runoja ta lauletah mukavie lauluja.
Minun kodikyläs onnuako kuvves-seiččemes talois oli sodavangii.
Ka onko šemmoni paikka, missä voipi opaštuo kirjuttamah runoja?
Kinofestivuali pietäh internetas 29. ligakuudu – 5. kylmykuudu.
– Tavan mugah elokuun noumeras rodih materjualua školaniekoile.
Ka ihmisien muississa on šäilytty miinanraivuajien kertomukšet.
Taipalen talon isäntä Leonid Gundirev kerto paikan istorijašta:
Lauluja voijah käyttyä Karjalan toisetki kuorot ta lauluryhmät.
Kantakanšojen muamonkielien vuosikymmenen ohjelma on hyväkšytty
Projektit ošallissuttih kilpailuih ta šuatih korkiet arvošanat.
Voinan aigua taloidu ei bombitettu, sendäh se jäi hyväh kundoh.
Rajal eläjes karjalazil puaksuh puutui vastavuo ruoččiloin kel.
Monet kirjat ollah kakšikielisie: karjalan- ta venäjänkielisie.
Še on Tiikšin koulun etnografisen musejon elvyttämini ta jatko.
Kemissä piettih paikallisien käsityömuasterien online seminari.
A šuatuo palkintuo pereh käyttäy talon numero 26 restaurointih.
Se maksoi 270 tuhattu rubl’ua, rahvas kerättih niis 15 tuhattu.
Karjalaiset otettih ošua šuomelais-ugrilaisien kanšojen forumih
Karjalaini ohjuaja piäsi Venäjän Rauhanpalkinnon loppukilpailuh
Joka vuosi šemmosie punktija avatah Venäjän eri kaupunkiloissa.
Šamoin puistikošša kello 14.00 alkau runojen lukijien kilpailu.
Ga ruadua täytty vägie ei suannuh pandemien rajoituksien periä.
Karjalašša jo käytettih Orlan-junie uuvvenvuuvven loman aikana.
— Meijän stuudii alalleh yhtyy festivualih da suau palkindoloi.
Sibiris El’vira rubei ruadamah školas tehnolougien opastajannu.
Täh vaikutti järven madalduminegi, sellittäy Natalja Kalinkina.
A baba sil aigal, konzu paistih, äijänhäi paistih, kaikenmostu.
Šyynä ei ole ainuoštah pandemija, vain kielitaijon pahentumini.
Vuvves 2019 algajen ruadoloi pidäy Zaonežje-restavroičuskeskus.
Marvan mielty paikalliseh kulttuurih ta opaštuu karjalan kieltä.
Erähis školis ruavot vie jatkutah, ga syvyskuussah on vie aigua.
Piäsi ilmah karjalankielisen Kipinä-kuvalehen tuiskukuun numero.
Miun tuaton sugu on sodien aigah Suojärveldä tulluzie evakkoloi.
Uuuvven vuuvven kynnykšellä piettih karjalan kulttuurin marafoni
Niidy maltettih kui veinalazet, mugagi liygiläzet da lyydiläzet.
Da hänel rodieu yksikai, ku rahvas kačotah da toinah soimatahgi.
Kyykkä-kilpailut avasi Louhen hallinnon etuštaja Jelena Kuikina.
Šivulla Annin lukijat voijah tuttavuštuo karjalaiseh kulttuurih.
Tahton, ku karjala elis da ei jiäs vai minun ezi-ižien kielekse.
Voinan jälles Edvard da hänen velli Genrih muutettih omat nimet.
– Ruat Petroskoin kiirehellizen mediekkuavun stansiel 32 vuottu.
Enšimmäini video Musiikki-Karjala -projektin rajoissa on valmis.
Šengen-aloveheh kuuluu 26 Europan valtijota, Šuomi mukah lukien.
Tulou meile keskukseh vetty ottamah, sellittäy Tatjana Seppänen.
Alletah pajattua horan pajoloi da voinan ven’ankielizii pajoloi.
Elätin lugu on pieni, sendäh se pandih Karjalan Ruskieh kniigah.
Iče olen savolaine, ga yhtelläh savolaine karjalazien juurienke.
Julgavo voibi suaja Karjalan Kielen Kois, se maksau 400 rubl’ua.
Muamo pakasi karjalakši miun kera, a nyt pakajau miun pojan kera.
Täl sygyzyl toimitukses rodih hyvittelykorti da kormanikalendari.
Molommat oltih tverinkarjalaiset ta aina paistih omalla kielellä.
Videlen kylä alalleh yhtyy linnualovehen kunnostamizen projektah.
Internuatan salvattuu talois annettih fatierat školan opastajale.
Toivommo, ku meidy kannatetah, ga deputuatoinke pidäy vie ruadua.
Jakov Aleksejevič tutki Belomorskin piirin ta Karjalan istorijua.
Myöhembi rodih selgie: vallita vaiku yksi retseptu on ylen jygei.
Sanamarafonu on omistettu Aleksandra Vasiljevna Punžinan mustole.
Niise muailmantunnettu Kuhmon Kamarimusiikki ošallistuu ohjelmah.
En varannuh nihty, rahvas oldih hyväntahtozet, muailmu ihan uuzi.
Tiedomiehet otettih vetty da mudua tarkastetavakse nelläs kohtas.
Silloi ruado kiirehellizen mediekkuavun stansiel oli prestiižnoi.
Pertin suamizekse Jekaterinal pidi lähtie ruadamah kabrastajannu.
Valentina Minina on Vieljärven aptiekkupunktan alallizii ostajii.
Nygyaigazis pezoainehis on fosforua, se sulau vies da jiäy sinne.
Mulloi Karjalan rahvahallizele Oma Pajo -horale täydyi 30 vuottu.
Liettua pani rajan kiini enšiarkena, Viro ta Latvija toissarkena.
Kniigan valmisti suomelaine rahvahanrunohuon tutkii Aukusti Niemi.
Professoru Anneli Sarhimaan tutkimusalannu on sotsiolingvistiekku.
Programman abul Karjalas tahtoidas avaita enamba 1700 ut radsijad.
Lahjoittajes tyttii ristikanzu toivoi perehele ozua da rikkahuttu.
Marijan ruadokauzi algavuu tuhukuus da jatkuu kylmykuun loppussah.
Pajokogomukses rodieu karjalankielizien pajoloin sanoi da nouttii.
Jo kolmattu kerdua rubiemmo oppimah puuttuo kielenke parluamentah.
Siel oli diedol da buabol Saatsila-nimine muatila, reten sugutila.
Jo ei sua putilleh ni kezoidu kylbie pagizemata sobien huuhtondua.
Ruado miellytti, no pluanat annettih liijakse suuret, tolkuttomat.
Se on Estounii, Tarton linnu, Kanzallizen muzein ylen ravei taloi.
Nähtyö “Karjalan” esitykšie rakaššuin kanšantanššiloih.
Onnie tuoja kukla” ta “Joka paikašša omašša kruutašša”.
– Piähenkilö šanou “Mie olen Jumalan muššalla listalla”.
Tämän kešän enšimmäisenä šuovattana oli oikein hyvä šiä.
Molommašša kyläššä šuurin oša eläjistä ollah karjalaisie.
Neičyt šatamanruttoseh šiirty yheštä kyšyttäväštä toiseh.
Ol’šakovien perehellä šota alko niise Puadjärven kyläššä.
Hukka piätäkautti loikki ämmön šijah ta šyyvvä ahmi ämmön.
– Aunukšen piirin projekti “Muamankieli – rahvahan hengi”;
Šitä varoin Karjalašša järješšetäh elokuvatutkimušmatkoja.
Jätä elektropäčis ragoine, ku märrät hormispäi lähtiettäs.
Vähäzel, tiettäväine, “herra piätoimittaja” meidy ohjaili.
Järještäjät makšetah matašta, majotukšešta ta ruokailušta.
Yksielpäi se on höštyöl väitetty peldo, toizielpäi – kylä.
– Pandemijan aikana še kyšymyš tuli erittäin nykytärkiekši.
Uutta kävelyšiltua myöten šuau piäššä rautatien laiturilla.
Haukkašuaren kylä on Repol’an kunnašša Mujejärven piirissä.
Ruan toisie töitä vain šentäh kuin ne ollah välttämättömie.
Kuvatut videot šuau kaččuo Viena-šeuran Vkontakte-ryhmäššä.
Pivuš riippuu meluajan kašvošta ta šen pitäy šopie hänellä.
Pidäy äijy tiediä, sendäh ku lapset ainos midätähto kyzytäh.
Ošallistuos’s’a kanšainvälisih muasteri-oppiloih Kantele-GO!
Šemmoni piätöš luajittih operatiivisen laitokšen issunnošša.
– Omas ruavos keräilii voi suaja 2 500-3 000 rubl’ua päiväs.
Lapšien vanhemmilla ehotetah kieltäytyö päiväkotih käynnistä
Talon isännät niise annettih jauhota vil’l’ua jauhinkivillä.
Joga kul’tuurulaitos suau palkučuksen – 100 tuhattu rubl’ua.
Myö kiäntymä Zdorovje Karelii -hyvänluajintašiätijön puoleh.
– Minul kaiken tämän aijan olen piäzemäs astesistiemas läbi.
Paičči kilpailuo oli järješšetty äijän mukavie toimenpitoja.
Nämmä kolme vehkehty pidäy pidiä sie peitos Pedrunpäivässäh.
– Priäžän linnukunnan hallinduo huolestuttau tämä probliemu.
Enšimmäini reissu oli tänäpiänä, viimeini on 9. pakkaiskuuta.
– Še on uuši Tverin Karjalašša piettyjen toimenpitojen muoto.
Lähimäine aptiekku on viijenkymmenen kilometrin piäs Priäžäs.
Tänä vuotena Karjalašša avattih 199 kouluo ta 223 päiväkotie.
Enšimmäini tärkie näyttelyesineh on Viktorin ämmön samovuara.
Joga päiviä Keskus tariččou kilboi, luvendoloi da illaččuloi.
Yhtelläh iče Vieljärven kylän eläjät jo ei olla mostu mieldy.
Valmistelu šiih on yksi piirin nykytärkeimmistä kyšymykšistä.
Tänä vuotena oštajan kulutuškorin luvettelošša on 24 tavarua.
Todistuksen kieli on ven’a libo anglii”, sanotah miärävykses.
Aleksei Tsikarevin lopputoivomuš kuulu tosi elämänmyötäseltä.
Koko Vuokkiniemen ta lähikylien vil’l’ua piti jauhota niillä.
Triadi Piessan niemeltä hienošti šopi šinne täyšikorkevuolla.
Tänäpäi piäzi ilmah Kipinä-žurnualan karjalankieline noumeru.
Nyt kaikin hyö iče šuatetah luatie perintehellisie käsitöitä.
Kanšallisešša musejošša vietettih Viola Malmin 90-vuotisjuhlua
Ta šiinä iski ikävä: armahat muamo, čikot, veikko, koko pereh!
Galina F’odorovnal on 75 vuottu igiä, häi on rahmannoi emändy.
Silmät niilöil avavutah vaiku yheksän- kymmenen päivän mendyy.
“Kačotta” gretsienoriehan libo grivoinke tulou mieleh kaikile.
Pyhärves Vera ruadoi Priäžän lapsienmuuzikkuškolan johtajannu.
Tašavallan kaikissa piirilöissä tarvitah ni volont’orien apuo.
Aštumalla kylyä myöten matkalaiset tuttavuššutah Vuokkiniemeh.
Rikkahat vejet ta mečät šyötettih ihmisie monie šatoja vuosie.
Oraskuun 15. päivässäh rahvas suadih iänestiä kniigois online.
Še pietäh Kalevalan kulttuuritalošša 27. kevätkuuta klo 13.00.
Tänä vuotena on šunniteltu viimeistyä rakennušta ulkopuolelta.
Runojen päiväkši valmissettih luventoja, esitykšie ta leikkijä
Vienanmerellä yhissettih kalaššušperintehie ta talvihuvitukšie
Žiäli ku nygöi kai on valmehekse luajittu – maksa vai da osta.
Illanistujaisien lopušša kaikin juotih čäijyö krinkelien kera.
Juhlan erikoisvierahana on Jyškyjärven Värttinä-teatteriryhmä.
Kindahan kylän juumorufestivuali pietäh kezäkuun 19. päivänny.
I sit baaboidu kučuttih, i sit baaboi sit sanoi: “Veis rodih”.
Šen tapahtumien tarkotukšena oli karjalan kielen šäilyttämini.
– Fermeri Ksenija Sadukova jo nellättä vuotta kašvatau marjua.
Še tahto juošša pakoh, ka šarvet tartuttih pakšuh puun kuoreh.
Ouveššiloin čupus tavan mugah löydyygi Tuuksen kylän kapustua.
Kannatammo priäžäläzii, kudamii huolestuttau Rakkahusmäin oza.
Paikka mielty urheilijilla šekä kaikilla, ket tykätäh hiihtyä.
Lisyä tietuo voipi šuaha Kalevala open -projektin -VK-ryhmäštä
Tilaisuon lopušša šuunnittelemma pityä yhtehistä perfomanssie.
Heilä tanšši on šiltana muinasešta kulttuurista nykymuajilmah.
Šiitä hiän vetäy taikašukat jalkah ta muha korvissa karjahtau:
Čerepovetsissa piettih Venäjän pualikkapelin meštaruškilpailu.
Uhut-šeura -kanšalaisjärještön naiset hiihettih entiseh tapah.
Karjalankielizil žurnalistoil pidäy ližäopastustu da kannatustu
Ulgomual Anatolii-ukko osti ičele puukon, Galina – kävelykepit.
Kanarvouutetta käytettih hermovikasen kiihtymisen tapahukšešša.
Ezinehien da ymbäristön dizainan histourii (XIX-XX-vuozisuat)”.
Näyttelyššä on esitetty ni valokuvie ta ainutluatusie esinehie.
Jälgivuozinnu naine opastui käyttämäh tiedokonehtu omas ruavos.
Šamoin ni Andrei Ponomar’ovin musiikki oikein miellytti lapšie.
Petroskois da sen lähälolijois paikois eläy läs 300 000 hengie.
Pajupuun piälimäzii eričyksii on se, ku paju ylen hyvin lämbyy.
Livvin karjalazii oli Valentina Kiuru, Vera Hämäläinen da minä.
Projektien piätarkotukšena voit olla kylän tahi piirin kehityš.
Miesty tundietah rahvahan perindölöin keriäjänny da tutkijannu.
Meijän toiminta ei kiinnošša heitä, tovistau miun pakinakaveri.
Huomenes algajen da Pedrun päivässäh pidäy ehtie luadie vastat.
Priäžän linnukunnan herroil ei ole valdua azettua mäin rikondu.
IV Ruskeala Symphony -festivalissa kävijie vuotti oikie löytöš.
L’ubov’ Nikitinan johtol horan repertuarua ruvettih uvvistamah.
Teknillista apuo šuahah Petroskoin yliopiston mediakeškukšešta.
Lämbynyzis oksis luajittih kiägii, stolien da skamn’oin jalgoi.
Vladimir Zorin on pitälti ruatan yheššä Tiina Hallakorven kera.
– Kahvilat, baarit ta ravintolat voijah toimie kello 6.00–0.00.
Den’agukannatus on ihan toizenmoine, saneli Tatjana Ignat’kova.
– Kuččumah ruadoh minulluo tuli virguniekku Svetlana Merkojeva.
– Uvvistettuh kirjastoh pandih nägövih karjalaine koloriittugi.
Šiinä tahotah pityä kulttuuriohjelmie ta ottua vaštah vierahie.
Niih ruvetah keryämäh paperie, muovie, lasie ta muita jätteitä.
Taloloin syväintugiloin välit voijah ollah 30 metrissäh pitkät.
Petroskoilaisien luomisnero šytytti kalevalalaisien innoššušta.
Nerokaš muasteri: Kalevalan rahvahan teatteri kuččuu enši-iltah
Projektien ilmotukšie pitäy työntyä erikoisena digitalimuotona.
Tiettäväine, kohtu on pandavu kundoh, liijat heinät niitettävy.
Liivu suau pohjumuvaspäi vägie da rubieu täytty vägie kazvamah.
Projektie toteutetah Presidentin granttišiätijön kannatukšella.
On ilmotettu Presidentin šiätijön granttien kilpailun tulokšet.
Julija Jer’omina toiči ottau keral nellivuodizen Sofa-tyttären.
Kantelehen merkkipäivä: kolme šukupolvie esiinty yhellä lavalla
Inehmine on niilöi harvoi mägiläzii, ket eletäh hierus alalleh:
Nämmien eričyksien hyvyös sagarvo voi ylen terväh uijella vies.
Joka esitykšen jälkeh salissa kuuluu lujie räpytykšie ta Bravo!
Vuvves 2016 Intituuttua johtau istourien douhturi Ol’ga Il’uha.
Teatterin ohjuaja Valentina Saburova kiänti näytelmän vienakši.
Emä on kiindynyh omih poigazih da kaikelleh akkiloiččou niilöi.
Niin ilmešty Karhumäjen piirin visitti-keškuš -projektin ideja.
Häi on varmu, ku turizmualal ruatah vai hyvähuskojat ristittyöt.
— Klubiautot on hankittu kanšallisen Kulttuuri-projektin aikana.
A kuibo talvel rodieu, kai mieldykiinittäy nähtä, kirjutti Irma.
L’udmilal pidi siirdyö ruadamah sinne da ohjata uuzi tiedokundu.
Hyvä olis tiediä, koskehgo Vieljärven tilandeh valdivole vai ei.
Esityš kerto nykyaikasen miehen yhteyveštä luontoh ta juuriloih.
Vai yksikai sen jälles kaži koirua varuau, a koiru kažii vihuau.
Valerija Lihačova käyttäy opastundan aigah uuzii tehnolougieloi.
Kaikelleh luajimma sanoi da käytimmä kieldä oman murdehen mugah.
I sil aijal ristikanzat voijah nähtä heidy da paista heijän kel.
Luonnon helmas voibi juvva čuajuu käbylöil kiehunnuos samvuaras.
Ämmöni kuto mattoja ta perintehellisie karjalaisie käsipaikkoja.
Kanšallisien teatterien enšimmäini kongressi piettih Jakutskissa
Sendähneidine lähti ruadamah školah karjalan kielen opastajannu.
Sidä tiedy pajattajan iäni on tallel instituutan iäniteharhiivas
Ivan Bogdanovan mieles nimidä eruo kylän da hierun välil ei ole:
Vahnan aijan mugah se on 24. kezäkuudu da uvven — 7. heinykuudu.
Uuzi mustopačas nygöi čomendau linnas olijua Suvilahten puustuo.
Ekotaksi keräi plastiekkua, hylgybumuagua, metallua da st’oklua.
Hyö ruvetah opaštumah perintehellistä karjalaista arhitektuurie.
Šen kuvan luati tutkija Samuli Paulaharju vielä XIX vuosišualla.
Karjalazien erähii perindöllizii käziruadoloi on tytin luajindu.
Ku suaja viiteh Zoom-konferensieh, voibi kirjuttua sähköpoštale.
Minähäi, buite nimidä en huomannuh, annoin luvan tulla kluassah.
Konzu ei sua pyydiä kalua varkoloil, valdivo on tyves kieldämäs.
Taistelujen aikana ihmiset ammuttih toini toiseh kaččuon šilmih.
Ylen puaksuh hierun neidizet kerävyttih meijän taloih Šuuralluo.
Vyö taikka peretnikkä oli vanhanaikasen puvun pakollisena ošana.
Häi kyzeli heidy kaikkeh nähte, sai hyvät da tarkat vastavukset.
Nikolai oli haitarin- ta akkordeoninšoittajana Kulttuuritalošša.
Kursiloi ruvetah pidämäh ligakuus algajes kerran nedälis illoil.
Vesläžed-kollektiivi on monien kilpailujen voittaja ta laureatti.
Toizile kilbah yhtynyzile annetah kiitoslahjat – lapsien kniigat.
Koltasaamelazien perindöllisty muuzikkua soittau Suõmmkar-joukko.
Kodvazen peräs rubeimmo valmistamah sanakniigoi opastujih niškoi.
Täl kerdua paginale on tulluh tavalline keski-igähine ristikanzu.
Da nennii dieloloi sellittäjes helpoh vedäy suomen kielen puoleh.
Dmitrii niise kerto miula omie ajatukšie Runonlaulajien koulušta:
Net pihat oldih hyllätyt, kaldavunnuot seinät da sordunuot levot.
Pidäy andua mahto Karjalan eläjile suaja kalua ilmai rajoituksii.
Kellebo tuli moine ideju – perustua nuorien karjalazien yhtistys?
Rodieu kaksi nominatsiedu: 6-9 igähizet da 10-16 igähizet lapset.
Pittih, ku tytis on muaman armuo, koin lämmiä da kaikkie hyvytty.
Sinivihandu liivu on ylen paha ristikanzalegi, se piästäy myrkyy.
Sih niškoi pidäy maksua Mir-kortil matkulistu kogonah parandolan.
I meil ei ole mostu tieduo, mostu tabua pidiä omua järvie kunnos.
Sen ehoituksen on kannatannuh Karjalan piämies Artur Parfenčikov.
Pajattajat mielihyväl yhtytäh erilazih festivualiloih da kilboih.
Pahas kunnos olluh kirikkö salvattih turistoih niškoi 1980-luvul.
Konzu täydyi 70 vuottu Voitole, myö moizen mustokniigan luajimmo.
Toizekse on kaikenmostu rudua, kuduadu suadih suolois, järvilöis.
Mie pelasin jalkapalloh 56 vuoteh šuaten, kuni riitti tervehyttä.
Karjalan piäkaupunkissa niise rakennetah uutta rautabetonišiltua.
Kursiloin aigulistu da tieduo kursiloin avajazis roitah myöhembä.
Mih pietäh tazavallan kukkaros suavut da rahvahan kerätyt jengat?
Virguniekat oldas valmehet maksua pitkyaigazis järven tutkimuksis.
Kantele-yhtyvehen vuotisjuhlan lopputilaisuš piettih Petroskoissa.
Minä duumaicen, kui voibi luadie kursat, ku eri kolkis opastuttas.
Kartohkan kazvattamistu hommuau Ksenijan tuatto Andrei Sosunkevič.
Karjalan kielen grammuatiekku-orfogruafine sanakniigu piäzi ilmah.
Matka mäni kaunista ta korkieta Karmadonskoje-kallivorotkuo pitin.
Huondeksel, konzu kaste kuivuau, libo illal, konzu jo ei ole ägei.
Nuoret ta aikuhiset kirjuttajat ruvetah kilpailomah eri šarjoissa.
Enne oraskuun pruazniekkua, naizet piettih kyläs pienen konsertan.
Artistat laulettih lauluja Kalevalan kantelistiyhtyvehen šoitolla.
Ligakuun alluas ilmoitettih kilvan alovehellizen etuapan voittajat.
Enne en mi smiettinyh, mittuine vois olla rikas oma karjalan kieli.
Ei ammui tiijustimmo, ku voimmo suaha valdivon abuu omih ruadoloih.
Karjalas kazvatetut kuuzet tuodih Hmeimin-aviabuazale lendokonehel.
Luonnos pohjazen pedran vihaniekoinnu ollah ahmoi, hukku da kondii.
Hiän šuatto košen iäneštä einuštua tulijan päivän šiätä.
päivinä vietettyh “Muailman perinnön netälih” Šardžašša.
– Minä duumaičin: “Oi, voibihäi meile seinäh neče panna”.
Vladimir Ivanovičilla on hyvät šukšet – uuvvet “fišerit”.
“Tuulen selläs” šäilyttäy muistuo karjalaisešta lapšuošta
Kešäkuun alušša jo ašetettih urheilukompleksi Karhumäješšä-
Oppitunnin alušša hiän mielelläh kerto opaštumisen mänöštä.
Oraškuun 20. päiväštä tašavallašša aletah toimie kirjaštot.
Neičyt köyhäštä pereheštä joutu ottamah šimčukkoja vuokrah.
Kerähmön kynnykšellä “Oma Mua” pakauttelou šen delegattija.
– Esitämmä lavalla kuvie vanhan karjalaisen kylän elämäštä.
Jovešša eläy monta pientä muštua jokirašvakattie – čirkkua.
Korjauštöitä on vaikie pityä, šentäh kun šatau paljon vettä.
Kenttöjä ašetetah Petroskoissa, Aunukšešša ta Lahenpohjašša.
– Mustan äijän sanuo, ga virkehih niidy jo en voi lad’d’ata.
– “Tuomeh” tulet buite omah kodih, mielužu da lämmin paikku.
– Piksel’ale puutui kävvä pitkäh da toiči varattavah matkah.
Viime kymmeneššä vuuvvešša hiän käyttäy digitalista kamerua.
— Vie erähii tämän noumeran piähengilöi on Sergei Gapanovič.
Šimčukkua šuahuššettih jokiloissa eläjistä helmišimpukoista.
– Pakinojen teemana on kašvattamini karjalaisešša pereheššä.
Kalaštajašta ta kalasešta -spektakli šai “Kultasen nuamijon”
Šiitä pienin čikko pikkaraini kyšyy pienen pienellä iänelläh:
Kaččojat näkeyvyttih toini toisen kera ta šuatih keškuššella.
Karjalan tašavallan päivyä Kalevalašša juhlitah 11. šyyškuuta
Tulien vuon Jyrgilän kylä Priäžän rajonas täyttäy 525 vuottu.
Hyö tuodih läs puolitostu tonnua jätehty – rodih täyzi mašin.
– Täyzipalkattavua ruaduo täl alal rubiemmo vie šeikuiččemah.
Kilbah voibi yhtyö sähköpoštan kauti kylmykuun 22. päivässäh.
Še on ainutluatuni mahollisuš nähä mitein kirjoja šäilytetäh.
Čikokšet šyötih-šyötih omenoja, a niillä ei ni loppuo tullun.
Hänen kotikylä šeiso kahen järven välissä Luušalmen rannalla.
Huuhkaja tarviččou šemmoisie kynšie, jotta pijättyä šualista.
“Oman Muan” abuniekkua – kolmeskymmenes vuvves oli ylen äijy.
Lisäkši vuuvven lopukši on julkaistava šeloššukšien kokoelma.
Hyö ševättih ilosina toini toista ta mečänvarteiččijua niise.
Kyläläzii neidizii kerras näit: hyö valgielois sukis ei kävvä.
Karjalan kanšallisešša musejošša esitettih ainutluatuini tevoš
Konša piiruššat ihmisen vartalolla, šiula on enemmän vaštuuta.
Lapsusaijas L’udmila maltoi kaksi kieldy – karjalua da ven’ua.
Eččie tietoja aktiivisešti autetah Šuomen ta Kalevalan eläjät.
Tilaisuš näytti, jotta tämä teema on mukava Karjalan eläjillä.
Eräs kylien säilytändytaboi on kyläläzen turizman kehittämine.
Pruasniekašša talonpojat näytettih Karjalaiset hiät -näytelmä.
Myö – karjalaiset olemma tottun, jotta joka paikašša on vettä.
Veneh niise on Jyškyjärven merkki, šentäh kun ympäri on vettä.
Klubin jäšenet toivotah, jotta tänäki vuotena arvonimi šäilyy.
Rakkahusmäin da muapaloin välis ollah Ven’an meččyfondan muat.
Šillä pojalla šuu oli niin šuuri, jotta korvašta korvah šuati.
Pirttilahteh kuuluu kakši ošua – iče kylä ta Taipale-huuttori.
Ga hyviä muuzikkuspetsialistua ei piästetty Priäžän piirispäi.
Šilloni piätoimittaja Ivan Akimov heti kučču tyttöjä ruatamah.
Šali on šuuri ta korkie, šentäh meilä ei ollun kokorajotukšie.
Paikan piällä auto šuahah käyttövalmehekši noin 30 minuutissa.
Tahtoin jiähä elämäh pohjazeh piälinnah, se minule on lähembi.
Čalnan kyläs 21. kylmykuudu piettih Bes’odazen 30-merkipäiviä.
Piksel’ nikonzu ei pagenuh loitokse, ga toiči sidä pidi eččie.
Talvikuun 23. päivänä Petroskoissa pietäh Pikkujoulu-illaččuo.
Heijän kulttuuri eli ta kehitty pos’olkašša 1990-lukuh šuaten.
Joka esineh, kumpani piäšöy hänen käsih voit muuttuo vaškiksi.
Eryähänä huomenekšena Skokku hokšasi, jotta šukat purissettih.
Päiväkotija ei šua panna kiini, kun kaikki järještöt toimitah.
Karjalašša piätty viiješ Karjalaini šuarna -festivali-kilpailu.
Lehen tarkotukšena oli kertuo Karjalan pohjoispiirien elämäštä.
Tänävuon kuulužu karjalaine kirjuttai olis täyttänyh 90 vuottu.
Tänä vuotena šiltojen rakentamiseh annetah 63 miljonie rupl’ua.
Nykyään restaurointitöistä vastaa Zaonežje- restaurointikeskus.
Šamoin hiän kävi Taipale-huuttorilla ta otti šieläki valokuvie.
Miula himottais uškuo “Olonhon” tulovaisuoh, toivou Konstantin.
Kylän nimi on Šompajärvi, ennein še kuulu Puanajärven prihotah.
– Tämä muistomerkki on šotilahan muamolla kiitollisuon simvoli.
Ka Kalevalan keškikoulušša milma jo vuotti opaštajan työpaikka.
Karjalan kanšalaisjärještöjen projektit ošallissutah kilpailuh.
Jelena Vitaljevna on jo šuanun äijän lämpimie šanoja lukijilta.
Enne hyväksyndiä luvettelon työnnimmö joga piirih kačottavakse.
Šen mehuo ei ainuoštah juotu, vain liäkittih šillä reumatismie.
Jokahini kulttuuritalo iče piättäy, konša klubiauto käynnistyy.
Täyši ohjelma on esillä kirjaštojen saitiloilla ta VK-ryhmissä.
– Muaman lähtiettyy Nina on meijän perehes vahnin, koin emändy.
Kokopäiväni musiikkimarafoni alko yhissetyn kuoron esitykšeštä.
Metsolan polkuja myöten -hiihtofestivali piettih Koštamukšešša.
Sergei Kisel’ov: Kanšallisprojektien kannatukšen varat kašvetah
On kummallista, jotta ne niin hyvin šäilyttih nykypäivih šuaten.
Paginkanzannu on karjalazen fol’klouran tutkii L’udmila Ivanova.
Vanhah vepsäläzeh kyläh Kalageh nostettih paviljon Vepsän tanaz.
Kalle Holmberg näköy omalla tavalla Kalevala-eepossan henkilöjä.
Šiitä jatko koulun käyntie Kiestinkissä, eli heimolaisien luona.
Roza Tihonova on palkittu Kunnivomerkillä,Työveterani-metälillä.
Tverin karielazen luona -etnokenttä on projektin enšimmäini oša.
Etnoleirin avajaisissa joka ošallistuja kerto ičeštä ta esiinty.
Rekisteröinti verkkokauppah on Karjalan yritykšillä makšutointa.
Kižakohtu on sijoitannuhes Vieljärven da Školan pihan tiešuaral.
Hiän mielelläh ottau ošua karjalaisih jarmankkoih ta näyttelyih.
– Internetti kierti muajilman, tašotti eri käsittehie ta arvoja.
Šitä kivie pietäh Vienan Karjalan runonlaulajien muistomerkkinä.
Hiän otti karjalaisie valokuvah kanšainvälistä kilpailuo varoin.
Šentäh oli peruššettu yhteiskunnallisien apulaisien instituutti.
Kuvaukšie piettih Mie näytän šiula Karjalua -projektin rajoissa.
A toini vanki šai korkien teknologijan liäkärin avun Piiterissä.
Raha pitäy kuluttua talvikuun 31. päiväh šuaten, kerto Lebedeva.
Se, tiettäväine, on suuri da vaigei ruado, sih pidäy äijy aigua.
Nygöi minun pereh olemmo minä da poigu, kudai nygöi eläy Suomes.
– Mittumua materjualua oletto käyttänyh sanakniigan kirjuttajes?
Nygöi kuulen karjalua Vedeleh kävves da puaksumbi died’oin kois.
Peli oli järješšetty Mobergin talon molomman kerrokšen tiloissa.
Roštuo Karjalašša -dokumentti on omissettu inkerinšuomelaisilla.
Kolmannen kurššin jälkeh Aleksandr Linevskii tuli Uijunšuarella.
Poika mieltyy šamah 22-vuotiseh tyttöh, mi šytyttäy ristiriitua.
Syväin on ylen äijäl palanuh Čalnah, sanou Lilija Aleksandrovna.
Aino-tyttären anšijošta Kalevalan lentoašemalla oli aina kukkua.
Lapšilla oli ainutluatuni mahollisuš tiijuštua painoalan šaloja.
Hänen tuatto on puolekši inkerinšuomelaini, puolekši karjalaini.
– Valintakilpailun tulokšien mukah mie piäsin toisella paikalla.
Louhešša meitä otti vaštah projektin johtaja Marija Kundozerova.
Ajoimmo mašinal sissäh kuni dorogua oli, ielleh lähtimmö jallai.
Myömäh rubiemmo 25 palazin yhty värii, sanou Ksenija Sosunkevič.
Šen johtajana on Kiži-musejon piärestaurattori Viktor Jandovskii.
Nygöigi se pitties otettih orrelpäi da lykättih vakkazien keskeh.
Esimerkiksi, kielikurššija nyt pietäh kun ofline, niin ni online.
— Kogo vuvven olemmo kerännyh erikseh, meidy harjaitettih lapset.
Karjalan paraš muasteri 2022 -kilpailušša voitti Irina Tikkujeva.
Ostua niken ei ruohtinuh – hindu oli hyvän koin hinnan verdahine!
Livvikse kniigu kiännettih Aleksi Ruuskanen ja Tamara Ščerbakova.
Sendäh lugii ei tunne sen libo tämän eloipaikan kielirikkahuksii.
Olen pagizutannuh Maurua nämmih da erähih toizihgi dieloloih näh.
1800-luvun Moskovašša hiän oli samovuarojen tunnetuin valmistaja.
Tiedomiehet otetah huomivoh myös karjalas-ven’alazii kosketuksii.
Arhiiva auttau eistyä karjalaista kulttuurie ta kanšanperinnehtä.
Šemmoni työmuoto vaikuttau positivisešti yhteiskunnan tilanteheh.
Jo enzi kačahtuksel nägyy, ku järvi on suatettavu endizeh kundoh.
Paikkoi, kudualoih nostetah dostalit kentät, ei ole vie miärätty.
Kiestinkin eläjät omin voimin ruvettih ratkaisomah kyläproplemoja
Meitä autetah kollegat TV-toimitukšešta, vajehteliuvumma aiheita.
Tatu-muasteri, šemmoni kuin Jekaterina Švidova, mielelläh auttau.
Näissä taloissa, korttieriloissa ta huonehissa aika on šeisautun.
Silloi puutui äijän midä ruadua da sih nevvostolazet ei azetuttu.
Myö jatamma muissella karjalaisien šotah ošallistujien kohtaloja.
Nygözes muzeis ruadau läs 90 prosentua endisty lämmitysbatareidu.
Kuoro on Moskovan Mel’nitsa Sampo -festivalin ainani ošallistuja.
Ol’ga Jegorovnan kera Kontokin kouluh lähetettih Marija Uljanova.
A gu suas nenne kalat syvvä, sit lumitalvi siepäi piäzis aijembi!
Tänäpäi Karjalan Rahvahan Liitto panou rattahile Aivokyly-kilvan.
Anuksen, Priäžän da Kalevalan piirit kuulutah luvetteloh kogonah.
Siepäi joga vuottu enne koronaviirussua kävyi rahvastu Nuožarveh.
Vuotena 1958 Tanʼa läksi opaštumah Kalevalah ta eli internatissa.
Ezimerkikse, yhty Vuokkiniemen nastu nimitettih Kylän paččahakse:
Enimät niilöis oldih ylen rapakot, sendäh vardoittih toine tostu.
A karjalaisilla samovuara oli talon emännän statussin tunnukšena.
Viime vuotena muutoma pankki myönti rahua polkupyörien oštamiseh.
– Perintö on kaikkie varoin -projekti starttasi jo viime vuotena.
Midä oletto ehtinyh ruadua da midä tahtozitto luadie tuliel aigua?
Kuduakse vuottu sildu rodieu valmis – ministerstvu ei ilmoitannuh.
- Periodika-kuštantamo esittelöy niise omie tuottehie jarmankalla.
Festivualin programmu voibi kaččuo sivul finnishfilmweek.tilda.ws.
Pruazniekkoi da matkoi järjesti liikundan opastai Leonid Ivanovič.
Petroskoissa piettih Kyykkä kašvattija varoin -projektin esittely.
Horaniekoil himoittas alalleh pidiä eri pruazniekkoi omas kyläsgi.
Rahvahalgi rodih liijakse pitky matku feršalipunktaspäi aptiekkah.
Kalevalalaini Roza Tihonova 29 vuotta anto ruavolla liäkärialalla.
Pereh muuttihes Koivuselläle, kus rodivui keskimäine Andrei-velli.
Nygöi heil on kus kižata kriukkah, dai lapset ainos roitah silmis.
Petroskoissa piettih kyykkäkilpailut peluajien ta joukkojen kešen.
Niin myö jo šaima mahollisuon luatie kompleksin disaini-projektin.
Joga vuottu nuožarveläzien projektat voitetah da suahah jenguabuu.
Viime vuonna päišy Murmanskin alovehen pienih kylih oli rajotettu.
Šuomentajina ollah Segrei Karpov, Armas Mašin ta Inna Nippolainen.
Še houkuttelou investorija ta antau mahollisuon kehittyä turismie.
Mustan moizen vesselän šeikan: Kelloine soitti, lapset istavuttih.
Sit konzu näin jullatunnu lehtes, nenä onnuako taivahas kiini oli.
On vallittugi kilvan hantuzis Karjalan parahat kul’tuurulaitokset.
Tuatan sugu on Karjalan kannakselpäi da muaman Pohjas-Karjalaspäi.
Nygöi kačon jo muudugi virallistu nimie on tulluh karjalan kielel.
Karjalan kanšallini kirjašto esitti videoluventoja runonlaulajista
— Alueellinen sairausvakuutusrahasto saa yli 400 miljoonaa ruplaa.
Muamo kummeksihes: kylii, kudamis saneli tytär, jo ammui hävittih.
Kalevalan mua -festivalie pietäh joka vuosi vuuvvešta 2006 alkuan.
Hierul igiä voibi olla vaste eräs vuozisada, jatkau Irma Mullonen.
Buite tämä on lehten rekluamu, toizet toimitukset voijah tuskevuo.
Martsial’noin muzein kohtas juaman pieles on vaiku uuzi alusplita.
Natalja tuou ezile ezimerkilöi, kui voibi parandua omua kielineruo.
Marija nyt valmistelou Kiestinkin stainojen ta tarinojen kokomušta.
Kilpailuih ošallistu urheilijie ferederalisen piirin eri paikoista.
Lähisugukielis on sanua, kudamil ollah samazet kannat, ezimerkikse.
Naine jäi leskeske 35-vuodizennu, ga tostu kerdua miehel ei mennyh.
Myös lapsienke luajimmo tyttikodizen kuunnelles karjalazii pajoloi.
Galina da hänen nuorembi Gennadii-velli ainos avvutettih vahnembii.
Karjalan kielen tutukimusprojektoih on suadu jengua eri fondoispäi.
Kemissä StroiGrupp-firma alko valmistua paikka uutta kouluo varoin.
Nikol oli jo pitän aigua himottan opastuo karjalan kieleh paremmin.
Häi ainos huaveili kirjuttua omua muuzikkua da pajattua karjalakse.
Kodialovehen histourien muzei avattih Suojärveh 25. sulakuudu 2017.
Natalja, kuibo da konzu sinä rubeit kirjuttamah kirjutuksii verkos?
Käzikirjutukset kanzallizil kielil otetah kilbah 3.-16. syvyskuudu.
Miula še kieli kuulu tosi erikoiselta ta mukavalta, kertou Natalja.
Ezmäzekse johtajakse rodih akadiemiekku geologu Aleksandr Polkanov.
Ristikanzal pidäy vai tarkal, enne sovitul aijal tulla vastahotole.
Kahteh-kolmeh kerdah Mari lapsen kel odva vai ei pakkunuh polvilleh.
Toinah olit liikkuju da lekkuju ristikanzu, elit aktiivistu elaigua?
Opastuksien kauti olen lehtimies, lopin Piiterin valdivonyliopiston.
Valentina Mironova jatkau omua tutkimus- da yhteskunnallistu ruaduo.
Enšimmäini opaššušpäivä oli tänäpiänä Venäjän kouluissa.
– Myö elämmä havumečän kešellä, še erittelöy fytonsidijä.
Näyttelyn valmistuas’s’a šuau luatie äijän uušie löytöjä.
Šilloin kirjan koko painošmiärä loppu muutomašša päiväššä.
Šuurekši ilokši meijän pereheššä kašvau kakšikielini lapši.
Myö ušein improvisoimma, jotta läheššyttyä esityštä elämäh.
– Muštatunturin puoluššukšen katkemini tapahtu yöllä 9.–10.
Köynäš saamen kielellä merkiččöy jyrkkyä ta kiehuvua koškie.
A šiitä alettih nälkäkuukauvet, konša pelašti vain kalaššuš.
– Myö miehen kera keryämmä horšmua čäijykši jo monta vuotta.
˗˗ Täššä kirjašša valokuvat on taitavašti tehty ta painettu.
– Kulttuurin kautti myö opaššumma ymmärtämäh toisie kanšoja.
Veššoš ylen miellyttäy jyškyjärviläisie, še kaunistau kylyä.
Missä ašetetah vielä kakši veššošta ei ole vielä šelvitetty.
– Kiokušinkai-karate kiätäh kui “korgiman todevuon yhtevys”.
Kyličči käveli mečänvarteiččija ta kuuli hukan kuoršahukšen.
päivinä Čerepovetsissa piettih kyykkä-pelin Venäjän meštaruš.
Mujejärven piirin Vanha Himol’a -kyläššä rakennetah kirikkyö.
Šen lisäkši kakši autuo oli oššettu piirin pos’olkoja varoin.
Šairahat voijah šuaha niitä liäkäriltä tahi volont’oriloilta.
– Košen melu muuttuu, še tartottau, jotta šiä niise muuttuu”.
Rakennukšeh lisätäh kakši tilua, yheššä niistä tulou ruokala.
Tuntuu, jotta luovat ajatukšet rikeneh šynnytäh hänen piäššä.
Aikataulun mukah vuoro lennetäh piätinčöinä ta pyhinäpäivinä.
L’udmila Mehedanke myö vastavuimmo pädeväs kohtas – kirjastos.
Pordahis ollah raudurengahat, pertilöis ‒ čomat st’okluveriät.
– Enšimmäisinä vuotena 1965 heimoššettih Petroskoi ta Varkaus.
Veškel’čat pannah nägövih karjalan kieldy da kylän histouriedu
Gundirevien šukutalo on Taipale-paikašša, Pirttilahen kyläššä.
Još tahot tietyä enemmän, käy oppimatalla Čuari-koškeh šuaten.
Niitä myö nuorimman Gal’a-čikon kera aina tarkkaseh kaččelima.
K’alinat pandih omah ruadoh äijy den’gua, vägie da suvaičustu.
Šyyškuušta teatteriryhmällä alkau vierailuesitykšien kuukauši.
Nygöi kahtes kuus limonuadukeittämöh suitui aiga tukku “eluo”.
Niin piähenkilö šopiu entisen tyttöyštävän ta oman pojan kera.
Šiitä Karjalan halličukšen issunnošša kerto Artur Parfenčikov.
Joka tevokšella on oma epätävällini istorija ta šyvä merkityš.
Pakinojen piäteemana oli kašvattamini karjalaisešša pereheššä.
Yhten kerran minä hänel kyzyn: “Sano midätahto, opasta meidy”.
Karjalaisien runojen teema on tärkie monešša folkloriryhmäššä.
– Olemmo ylbiet, ku meijän lapset ei jätetty ristikanzua hädäh.
Jotta ruato olis šujuvana iellähki tehaš tarviččou uuvvissušta.
Enšimmäistä kertua oltih vierahat Louhešta – Jakovlevijen pari.
— Šouferit nagrettih – ajammo da buitegi pyhävalgei meis tulou.
Hänen sivul on enämbi 500 lugijua da joga päiviä liženöy uuttu.
– Kyläläzil putin ruado on se, konzu on midätahto käzil ruattu.
Voimmo sanuo, ku tämän kylän enzimäzenny eläjän nimi oli Lembi.
Perintehellini Karjalan ta vepšän šanelu -aktijo pietäh 20.–26.
“Vienan virta” tuttavuššutau koululaisie karjalaiseh kulttuurih
Lisyä tietuo voipi šuaha Jouhikko-CAMP -etnoleirin VK-ryhmäššä.
Meijän mua šynnytti ainutluatusen ilmijön – muamon ta tyttären.
Šilloin Vienan Karjala -lehti ilmešty kerran kahešša netälissä.
Karjalašša aletah opaštua kanšanpukujen käyttyö videojen avulla
Jällespäi ajoi Sorokah, ga ei löydänyh täs linnas nimidä uuttu.
– Konzu kačoimmo vetty, ga järves oli vai pikoi-vähäine liivua.
Juhlan keškipaikkana oli aukivo pos’olkan kulttuuritalon ieššä.
– Ennein tällä paikalla oli Čortovi sledki (Pirun jälet) -nimi.
Sorokašša oli pehmie pohja, oša, kumpani peitti očan, ta häntä.
Perintehellini Karjalan ta vepšän šanelu -aktijo pietäh 20.–25.
Šyyškuušša ilmoitetah uuši Piämiehen granttien fondin kilpailu.
Šiitä šuatušta malmista oli šulatettu yli kuuši tonnie kuparie.
Jiäkiriköt voibi nähtä Muanalaine Ruskeala -maršruutan hantuzis.
Vanhin Šaveli kohta täyttäy 13 vuotta, hiän opaštuu 7. luokalla.
Horan perusti Ivan L’ovkin, nygöi horua ohjuau Julija Jer’omina.
Äšen kirjan toimittamisen vaihiešša tuli mieleh muuttua mitänih.
Irina Petrovnan mukah, erähät kyšymykšet ei ole vielä ratkaistu.
Še on pahašša kunnošša ta jo monta vuotta vuottau restaurointie.
Ylen äijäl häi itki i net kai lahjat jätti täh i jumalanke ajoi.
Talvikuun 25. päivänny Aleksandr Lukič olis täyttänyh 92 vuottu.
Hiän opaštu opistošša putkimiehekši, ka ei ruatan ammatin mukah.
Täl kerdua kerähmös vallitah Liiton uuzi johtokundu da piälikkö.
Festivalin rajoissa teatterikilpailun lisäkši piettih opaššušta.
Juuri šitä časoun’ua tunnettu valokuvuaja I. K. Inha otti kuvah.
Nykyjähki on vaikieta kuvitella karjalaisen venehitöintä elämyä.
Talvikuun 18. päivänä Kalevalan kanšanteatteri täytti 61 vuotta.
Konzu otat kukkazen da hierot sormien välis – jiäy sinine jälgi.
Šardža on tunnuššettu Arabiemiirikuntien kultuuripiäkaupunkiksi.
Kakši kulttuurie — yksi kotimua -konferenšši alkau Lihoslavlissa
Še näyttäy murtehien eroja ta leveimmin käytettävie varianttija.
Sen pohjannu vikse on kylän libo taloin perustajan nimi – Ončči.
Kerran se peityi kallivon ual – onnuako mödžöit hyvin purteltih.
Šajekuun 1. päiväštä musejon ovet on auki kaikilla halukkahilla.
Ikuiset luonnonkorut tullah hyväkši ta epätavallisekši lahjakši.
Minä konzu näin hänen ruadoloi, ellendih, ku häi on ylen nerokas.
Heinäkuun alušša ilmešty Irinan luatima Tverinkarjalan kielioppi.
Joka oppitunnilla oli annettu tietoja ta järješšetty harjotukšie.
Konzu lapset viertih muate, Šan’oi abiessah čuhkai vellel korvah:
Uuzi päivykodi annetah Čalnan kylänhaldivon omažuoh jo talvikuus.
Šen lisäkši Alla Mihejeva toi Ivan Urgantilla lahjoja Karjalašta.
– Ystävyskois on kolme pertii, suurimah niilöis syndyy 25 hengie.
Myö äijän ruamma Karhumäjen piirin paikallisien runoilijien kera.
– Keviäl kogo linnan rahvas kabrastetah talven jälles omii pihoi.
Ga myö rubiemmo ruadamah da eččimäh todistu tottu zakonoin mugah.
Smietin, gu se oli oigei piätös, kaikkih vaigevuksih kaččomattah.
– Rajotukšien jyrkkä lakkautumini voit pahentua koronatilannehta.
Koko tašavallan kouluissa opaššušvuosi alko 71 000 koululaisella.
Karjalan kuuzi piirii suau abuden’goi etnokul’tuurizeh kehitykseh
Enzike ozutahes, ku tämä ruado ei ole kebjei i sih pädöy hos ken.
Vuotena 1957 heijän tuatto rakenti talon, missä nyt Šanteri eläy.
Sie enhäi minä yksi, sie äijy lastu, ken istumah tullah, kerävyy.
Stressailin ylen äijäl, hyväksytännehgo sen toimituksen ruadajat.
Vie eräs tulii suuri uuličču Drevljankal sai Iivan Rokačun nimen.
Pidäy vellin, štobi mustua, štobi tiettäs kaikin, mi on se voinu.
Kuibo se rodih teijän pereheh da mindäh Piksel’ sai moizen nimen?
– Oligo midä muite muis sinun elaijas rodinuh kiokušinkain kauti?
Ven’an tiedoakadeemien Karjalan tiedokseskuksen muzein ezinehet”.
Käskyn sih nähte ualekirjutti Karjalan piämies Artur Parfenčikov.
Korsakovan mugah enzimäzekse koronua vastah rokotetah liäkärilöi.
Kettu on nuori koira ta šentäh šen mielehisenä hommana on leikki.
Myö kašvattima kakrua, osrua ta iče jauhoma jyvie jauhinkiveillä.
Aleksandr Volkovua tietä ei vaiku kirjuttajannu ga kiändäjännygi.
Kylmykuun 27. päivänny Suomes pruaznuijah Karjalan kielen päiviä.
Oksana da hänen opastujat ainos yhtytäh Kipinä-žurnualan kilboih.
Sit jälgimäi tuldih kaikin uvvessah kodih, ruvettih yhtes elämäh.
Juuri niilöis kylis vuozisadoi tagaperin elettih heijän ezi-ižät.
Opastun täh dieloh iče ‒ luven kniigoi, yhtyn literatuurukluubah.
Kylmykuun 27. päivänny Suomes pruaznuijah karjalan kielen päiviä.
– Petroskoin valtijonyliopistoh on hyväkšytty 1369 abiturienttie.
Pahakse mielekse vähä ken tiedäy luadogankarjalastu runoperindyö.
Šen avulla šai viessata šuurin miärin 60 funtin painoset tavarat.
Škola, kudai nostetah Karhumägeh, avuau omat veriät vuvvennu 2022.
Vanhin heistä on Ivan Telepnev, hiän peluau kyykkyä toista vuotta.
Tilaisuš yhisti noin 40 nuorta musikanttie Venäjän eri alovehilta.
Erikseh st’oklat värin mugah, metallat da plastiekat luavun mugah.
Niin, mukava on Jyškyjärven poikki virtuajan joven nimen alkuperä.
Nuožarveh da lähikylih jo ei jiännyh eloh ni yhty voinuveteruanua.
Yhtyvehen harjottelut ollah ilmaset, pitäy vain olla himo tanššie.
On iloista, jotta elämä jatkuu, a taito voittau, koroštau konsuli.
Puolendua libo kogonah heittiä ligavezien piäzendy järven rannoil.
Viola Malmi lisäsi mahottoman šuuren panokšen Karjalan kulttuurih.
Kaikin ruattih tarkkah ta käsi aina iče šolahti tarvittavah korih.
Karjalakse voibi lähtie kyläle dai hierule, olla kyläs dai hierus.
Enzimäzekse, pidäjen yhtevytty verkolois, sinä enimytteh kirjutat.
Toizes kerrokses pertivälis on linnan da kirikkölöin vahnoi kuvii.
Mie kerroin meijän projektiloista ta kuulin äijän mukavie idejoja.
Šemmoset šanat vähitellen unohutah tahi ollah kokonah kavotettuja.
– Etnofestivalin viettämini yhisti Piiterin ta Karjalan kohtaloja.
Karjalan kielen netälin piätapahtumana oli karjalankielini šanelu.
Juhlaohjelman piätapahtumat pietäh Karjalan tašavallan alovehella.
Teatteriretki-projektie toteutetah Presidentin šiätijön grantilla.
Petroskoispäi kai avtoubusoil ajetah kalastamah rahvas Ukšjärvele.
Kilpailu: kerro oman pereheš perintehistä ta šen ruokakulttuurista
Net ollah karjalankielizet sananpiät kuvineh, ven’akse sellitetyt.
Muhija ta kirkaš Alla veti luokšeh kuin lapšie, niin ni aikuhisie.
Ajelutin dai kävelytin ven’alazii turistoi, kuni jallat kestettih.
Joga mandžoilajii kehitetäh eri mualois läs kymmenen vuvven aigua.
Nämmien bylletienilöin enimät sanat oli otettu uuzih sanakniigoih.
Šen marjoissa on äijän pihkua, kumpani hyvin vaikuttau organismih.
Näyttelyh otettih vain pieni oša miun kukkavalokuvien kokoelmašta.
Sinä piän mustomerkin avuamizen kunnivokse kyläs piettih miitingu.
Eklein hiän kerto liiton toiminnašta näijen kolmen vuuvven aikana.
Videlen souhozas nygöi ruadau 86 hengie, muudu ruaduo kyläs ei ole.
Kornilova Moskovas eläjes on hyvin tiedoine meijänpuolizis uudizis.
Häi on vahnimii naizii kogo Vieljärvel, ken on lekkehel da pagizii.
Jättehien hinnat ollah pienehköt, net ei korvata ekotaksin kululoi.
TV-šillan aikana šuomelaini kurattori tervehti avajaisien vierahie.
Uuzi škola nostetah Karhumägeh Opastus-kanzallizen projektan mugah.
On luajittu Kižin suarel olijan Jumalan muuttamizen kirikön koupii.
Toizes pertis lapsien vastahotto lopeh, heil pidäy ostua midätahto.
Pagizutan händy, kui pienenny hänen perehes vastattih Uuttu Vuottu.
Voiton 76-Vuozipäiväkse Kiirovan lagevol rodieu pruazniekkuparuadu.
Opimmo kazvattua sil taval, ku olis pitky korzi da suuri bul’bukku.
Ajonevvuo ei olluh, toiči konsertukohtih pajattajal piästih suksil.
Päivännouzu-Suomen yliopisto on karjalan kielen tutkimuksen keskus.
En ole vie tottunuh suomimah lundu, Moskovashäi sidä ei pie ruadua.
Kurššija varoin Irina Petrovna valmistau kieliopillista ainehistuo.
Konsertti loppu šuurella perintehellisellä karjalaisella kruukalla.
Komin tazavallas ozutetah Karjalas luajittuloi lyhytaigazii fil’moi
Minul jo nodoji ajelta linnah ruadoh joga päiviä, kirjutti Natalja.
Še esityš oli unohtumatoin artistismilta, innolta ta energetikalta.
Vie yksi ezmäzen kerroksen zualu tuttavuttau Talvivoinan histourieh.
Ket ollah harjavunnuot languruadivoh, tsifrah puutundu kestäy aigua.
Mi vihjuau sih, ku enne karjalazien tulendua täs elettih lappalazet.
Vuozien mendyy uuzi sana hieru tuli yhty omakse kui vahnu sana kylä.
Arhiivan dokumenttien mukah on mahotointa šeurata ihmisen istorijua.
Noin 32 kilometrini tie rakennettih nykyaikasien vuatimukšien mukah.
Vuvves 1994 Gennadii Arkadjevič rubei lujah kiinnostumah histourieh.
Uuttu Vuottu vaste Siirieh työnnettih viizikymmen karjalastu kuustu.
Enimyölleh olen opastunnuh kieleh kuundelemal, pagizemal da lugemal.
Sosnovetsan skolas on vaihtettu ikkunat, nygöi sie kohendetah levuo.
Minun ellendyksen mugah, niken ei tahto vastata täs, sanoi Petrenko.
Barmina Nina Petrovna on rodivunnuh karjalazeh pereheh Kuikan kyläh.
Literatuurupalkičuksen suadihgi Zoja Dudinan runokniigu marin kielel
Kieldy elvytettih kui yksittäizet kieli-aktivistat mugai yhtymykset.
Jogahizel kilbuniekal keräl oli moine pieni ozuttelu, sanoi Tatjana.
Yhtelläh 200 tuhattu jevruo kahtekse vuvvekse ei olla suuret jengat.
Vuvven 2022 Irina Fedosovan nimellizen palkindon suaju on ilmoitettu.
Karjalan kielen kursiloi Petroskoil hommuau Karjalan Rahvahan Liitto.
Vuotena 1939 teatteri oli pantu kiini, ka teatteritoiminta ei loppun.
Lapšet jakauvuttih kahteh joukkoh – “Järvi” ta “Meččä”.
Šyrjäkyläššä elämä kulkou omua tietä äšen erotannan aikana.
Muutoman päivän piäštä šillä kašvo uuši piä, vielä parempi.
– Koko miun elämä Vuokkiniemeššä oli omissettu löytölöillä.
Kešäkuun 19. päivänä Kalevalašša juhlitah Tašavallan päivyä.
Tämä piätöš koškou Karjalan kaikkie vesistöjä kevyäh šuaten.
Nykyjäh hyö elvytetäh perintehellistä taluo Čaškovo-kyläššä.
“Muailman perinnön netäli” otti vaštah Kiži-musejon etuštajie
Lisyä kuštantamon toiminnašta lukekkua täššä šuomen kielellä.
Ezimerkikse, Koivukävelykujo, Hil’l’u uuličču, Pimei uuličču.
– Tämä asiepaperi tuou täšmennyštä ta kurie meijän toimintah.
– Mäne, poikani, mäne, kun tullou šiula ikävä, tule jälelläh!
– Neuvola ilmešty Piiterin työresurssikeškukšen pyritykšeštä.
Nämä oltih jo kolmannet kuvaukšet Vuokkiniemeššä tänä vuotena.
Kanšainvälini etnofestivali “Kalevalan mua” piätty Piiterissä.
Viime netälillä Karjalašša otettih käyttöh uuši tutkimuškeino.
Šiitä pitäy valmistua tevokšen esittely leviemmällä yleisöllä.
Ka hyö varattih tätä paikkua ta ei käyty tänne, šelittäy opaš.
– Luvitgo sinä lehtie enne sidä, kui tulit “Omah Muah” ruadoh?
Uhut-šeura yhistäy karjalaisie Vienan perinnön šäilytettäväkši
“Katriili” karjalan kielellä šujuvašti mäni Grozni-kaupunkissa
Šiinä on šäilytty 1500-luvun časoun’a ta oikein šuuri pokosta.
Gal’a lähti Vieljärven školah, konzu hänel oli seiččie vuottu.
– Tänäpiänä Petroskoin valtijonyliopistoh tuli noin 80 ihmistä.
– Ykši viimesistä mukavista tapahukšista on hiiren piäkallošta.
Uhtuon karjalaisien pruasniekkua vietetäh tänäpiänä Kalevalašša
Tätä piähistä piettih miehelläolijien naisien šuojeluesinehenä.
Perintehen mukah, konferenšši vietetäh kerta kahešša vuuvvešša.
Tämä on l’uminestsentnoi kruasku, kudai aijan myödäh päivittyy.
Šentäh ennein šen näyttämistä yläluokkalaisilla, leikkasima ne.
On mukava, kun pereheššä voipi šyntyö uušie karjalaisie šanoja.
Polkupyörämatkailu hänellä on elämäntapana ta šamoin ammattina.
Tatjana Tupina eli kyläššä ta ruato koulušša yli viittä vuotta.
Tie kotiin” enšimmäini painoš julkaistih viime vuuvven lopušša.
Jo nägymättömät reduhizet signualupaččahat pestih 4. kylmykuudu.
Netälin aikana šen ošallistujat opaššuttih šoittamah kantelella.
Še rupieu kulkomah Koštamukšen, Kočkoman ta Belomorskin välillä.
Nygöi “Tuomes” ruadau administratsii, sendäh ku sen taloi paloi.
Priäžän kylän Vmeste-fondu huavuauhäi nostua sen Kindahan kyläh.
Opin lugie ičele iäneh da nagroin täytty vägie, en tiijä mindäh.
Myöhempäh ilmešty väitöškirjan pohjalla valmissettu monografija.
Lisäkši heitä vuottau kulttuuriohjelma ta matka Kivačču-košella.
Šentäh oli piätetty luatie kirjan toini painoš – 100 kappalehta.
Tänä vuotena šen šai Polina Sinitskaja Viizastelijat-tevokšešta.
– Konservatorijašša mie tutuššuin Nikolaih, miun tulijah mieheh.
Keškuštelemma liiton männyön vuuvven ruavošta ta šuunnitelmista.
En tiijä, midä sie häi hänel sanoi, en tiijä, midä luadinuh oli.
Šiitä tuatto avasi oman laukun ta alko ottua šieltä mitä lienöy.
Vierahat ei ni ajateltu, jotta päivä voit männä niin vesseläšti.
Lisäkši projekti vuatiu kallivopiirrokšien alovehen kunnoššušta.
Šekä mečän, jotta järvien antimet oltih puhtahat ta hyövylliset.
Kešäkoulun ošanottajat ušotah unelmih ta ošatah toteuttua niitä.
Karjalan kielen šanelun tekstit julkaissah Oma Mua -leheššä №16.
Omat ruavot voijah työndiä muasterit Ven’an kaikis čuppuloispäi.
– Meijän karjalan nuorikirjallizel kielel on lyhelähkö histourii.
On mainittavu, ku nygöi Karjalan meččyhevot ei miäritetä rovunnu.
Lapšien kilpailušša voitettih Makar Piskun ta Jesenija Vas’ukova.
Kalmoile käyndy on 10.00 čuasun aigua, pominoičendustola – 11.30.
Tänä sygyzyn 5. ligakuudu Jessoilas pietäh školan 125-merkipäivy.
Vahnah mustomerkih nuožarveläzet vie tahtotah ližätä uuttu nimie.
Häi kuoli i se naine jälles hänen kuolendua, häi tuli Vieljärveh.
Voittajien projektien rahotukšen miärä on yli 7 miljonie rupl’ua.
Ižäččy painau 200 kilossah da sil ollah kehitynnyöt torahambahat.
Ruadua voibi heinykuun 20. päiväs algajen ligakuun 20. päivässäh.
Rudolf Toivonen šynty 10. kevätkuuta vuotena 1935 Vuokkiniemeššä.
Enzimäine miljardu annetah federuallizes b’udžietaspäi heinykuus.
Huogaitin omua iččiedäni, kävyimmö ukonke Karjalan Lunkulasuarel.
Ansamblin pajattajile pidäy kävvä repetitsieloih kul’tuurutaloih.
Filippovien šukuo jatko Ol’gan veikko Jegor Filippov (1916–1972).
Matkailu elavuu, maskoin vältämätöi pidämine kuuluu kogo Karjalah
– Vahnas kois, kus enne elimmö, lövvimmö minun buaban kangaspuut.
Nyt jo nellättä vuotta kieleni taipuu kotiarešša vain karjalakši.
Midä mieldy sih näh ollah teijän suomelazet ystävät da sugulazet?
Hiän kiirehen kautti myöšty polulla ta nošti vakan käsivarrellah.
Ohjelmašša oli kakši muasteri-oppie aikuhisilla ta ykši lapšilla.
Hiän voit monie tuntie kertuo istorijoja šiitä tragisešta ajašta.
Opaštujana ollešša Aleksandr rikeneh kävi Trestna-kylän klubissa.
– Ka ennein kirjapainon ruatajat ei käytetty šemmosie vihjaukšie.
– Tämä pandemii eihäi olluh voinu, vuvvennu 2002 oli vie pahembi.
Lapset piirustetah da luajitah mul’tfil’moi Oleg Obnosovan johtol.
– Jevroupas nygöi puaksuh kazvatetah mandžoidu vaiku vuvven aigua.
– Tädä randua keskiaigaizis dokumentois sanotah Lapin pogostoikse.
Täs kois Jessoilan kyläs Siämärven rannal rodivui da eli runoilii.
– Anukses sanotah hieru, minä olen Anuksespäi, sie sanottih hieru.
Kuulužu fennougristu Kert kučui L’udmilua opastumah aspirantuurah.
Kaččojien joukošša oltih Matti Pirhonen, G. Sallinen, M. Nikutjev.
Läsitäh elttua, rahvahalla on matuo, vaivuau reumatismi ta kuppa”.
Voimakkahimpie urheilijie miärätäh miehien ta nuorukkaisien kešen.
Nenne jengatgi nuožarveläzet pietäh oman kyläkunnan kunnostamizeh.
Kämmenih jiäbi pilline rouno, moine muzavu, pitkähkö da hoikkaine.
Labirintti on korissettu perintehellisillä kuvilla ta veššokšilla.
Vuvvennu 2017 häi sai Priäžän piirin Vuvven ristikanzu -arvonimen.
Lahjakši naiset šuahah Aleksandra Punžinan valmistaman šanakirjan.
Syvyskuun 10. päivässäh pietähgi parahien online-projektoin kilbu.
Vuokkiniemeššä 1. ta 2. elokuuta juhlittih kylän 400-vuotisjuhlua.
Šattuu niin, jotta ne tulkinnat kuvaššutah muissa taitotevokšissa.
Kaikkieštah toimenpitoh tuli yli 50 ihmistä Venäjän eri paikoista.
Anukses avavui Anuksen käzineruo – mennyös aijas tulieh -ozuttelu.
Šamoin šiinä on karjalaisien ta šuomelaisien entisie elinpaikkoja.
Ota näyhtine ahavoittuu hormua da vierettele sidä kämmenien välis.
Koronarajoituksien periä kilbah ehti yhtyö vie ylen vähä rahvastu.
Aštie on luajittu tompakista ili niin šanotušta samovuarakullašta.
Petroskoilaisie tuttavuššettih keškukšen tietomiehih ta toimintah.
Hyväkse mielekse Julija-tytärdy avvuttih kaččuo Galinan vahnembat.
Enzimäine Priäžän lagevus -projektu oli todevutettu vuvvennu 2020.
– Kui oigieh olis sanuo sen borčan luaduu, kudamah sinä innostuit?
Monet naiset ruvettih šyväšti opaštumah ommella karjalaista pukuo.
Koronaepidemijan takie tänä vuotena vaštahottokomiisi toimi online.
Harvu päivy on konzu nastu et näe kylän pihoil keppoloinke astumas.
Kuuši kouluo rakennetah kanšallisen Opaštumini- projektin rajoissa.
Toiči rahvas sanotah, ku kyläkse sanotah hieruu, kuduas on kirikkö.
Sen verkojoukon hyvyös rahvas suahah enämbän tiijustua omis juuris.
Jekaterina F’odorovna oli rodivunnuh Anuksen piirin Tihverin kyläh.
Nygöi voibi tilata Suomen Laplandia Market -laukan tavaroi Ven’ale.
Kerran soitti naine Avsrtaliespäi, hänel tiä on muah pandu omahine.
Itkuvirret muissutettih naisella lapšušaikua, hänen omua muajilmua.
Kois eläygi kaksi kažii, yhten niilöis naine tabai koiran hambahis.
– Nikus muailmas ei ole šungitan roindukohtua, vaiku meil Karjalas.
Nu ken vai ei kuolis, Kohtuselläs, Pallahtes, Heččulas, Kinelahtel.
Joka vuosi perintehellisešti ilmotetah männyön vuuvven laureattija.
Orlan-junat aletah kulkie enši vuotena Karjalan pohjoispiirilöissä.
Armien jälles Aleksandr lähti merimiehekse, kai Baltiekkumuat nägi.
Čalnas olijas TalviUkon konnus jo täytty vägie varustetahes talveh.
Tämä on ylen tuskalline dielo da koskou kogo karjalastu yhtehistyö.
Hiän šano, jotta kaupunkissa on mukava kilpailla šuomelaisien kera.
Roza Vasiljevna on merkitykšellini ta arvollini ihmini Kalevalašša.
Sit lähtiettih elämäh Kukkoilah, sie jo rodivui nuorin Iivan-velli.
Tadä meijän paginua ei otettu vastah meijän tazavallan virgumiehet.
– Kuibo sinun mieles vois nostua karjalan kielen prestiižua Suomes?
Aleksandra iče kirjuttau tekstijä ta lukou niitä spektaklin aikana.
Mostu meččiä, kus olis vai vizakoivuu, luonnos ei ole olemas nikus.
– Komiksusanakniigu tuou lapsile karjalazien surnoin tiedovoičustu.
– Olen hyväs mieles, ku kirjasto sai juuri Zinaida Dubininan nimen.
Hänen čomat kuvat miellytetäh lapsii dai vahnemban polven rahvastu.
Sidä paiči opastutgi pastamah kakkarua, keitinpiiraidu da sulčinua.
Opiston loppiettuu neidine lähti ruadamah Suojärveh da meni miehele.
Muate vierendiä vaste lekahuta, šelo hormat, eroittele toine toizes.
Lehtien ruadajat sih aigah oldih ezmäzet, ket suadih tiediä uudizet.
Sendäh pidäy parandua pienien alovehien hyvinvoindua da elokkahuttu.
Enzimäi Karjalan piämies tuttavui Olonets-agro-kooperatiivan ruadoh.
Karjalankieline TV on muite muis Ven’an suomelaz-ugrilazes muailmas.
Petroskoi niise liitty Vladimir Brendojevin vuotispäivän juhlimiseh.
Galina mustau, ku tansiloilpäi tulduu kodih ainos istavui ležankale.
Armiehsuatanduitku sežo on tallel kieli-instituutan iäniteharhiivas.
Arvatah, ku Karjalan kylis on säilytänyh ainavoluaduzen rovun hebuo.
Vuvvennu 1946 F’odor yhtyi V rahvahan hiihtopruazniekkah Petroskois.
Ven’an kielen malto puaksuh avvuttau minuu opastujes livvinkarjalua.
Konsertu rodih mieldy myö, vuvven peräs naine tuli pajattamah horah.
Niise projektin rajoissa piettih 10 šukutukimuštuntie koululaisilla.
Tarkotukšena on tuttavuštumini karjalaisien istorijah ta kulttuurih.
Eläkkehele lähtiettyy Nikolai Nazarov jatkau ruaduo karjalan kielel.
– Vallita voittajat, sanuo, kel on parembi kirjutus, oli ylen jygei.
Jessoilan Kielen kirju -entokul’tuurukeskuksel rodih oma logotiippu.
On kuuloitettu Karjalan kylien kul’tuurulaitoksien parahat ruadajat.
Vuokkiniemiläiset toivotah, jotta festivali tulou perintehellisekši.
Tänä vuotena projekti voitti Presidentin fondin granttien kilpailun.
Hos Saša oli vie ylen pieni, ga hyvin mustau, kui paloi heijän kodi.
Tozi karjalazennu olles Aleksandr Voglojev on ylen rahmannoi ižändy.
Še valmissettih Kulkuset-folkloriryhmän ta Pellervo-kuoron artistat.
Sih hyö kučuttih vallasolijua da kalankazvatandulaitoksen edustajua.
tiedoloin mugah Karjalas ei ole enämbiä 2,5 tuhattu pohjastu pedrua.
Oli ni majataloja, kumpasien hevoistalliloih mahtu äšen 20 hevoista.
Nimilaudazet azuttih Karjalan tazavallan 100-vuozipäivän kunnivokse.
Kirjutan hyvittelytekstat suomelazile dovarišoile puaksuh karjalakse.
Seminuaru on avvonaine, yhtyö sih voijah kaikin, ei vaiku karjalazet.
Uuzi kirjasto avatah Anuksen piirin Kotkatjärven hieruh 1. ligakuudu.
Pluanois on suurendua muapala ruadoh niškoi, ga se on hommakas dielo.
Kilpailujen parahina peluajina tultih Jurii Krotov ta Žanna Tikkanen.
Dima juoksi stadionan kauti rannale, kus oli uppuomas heijän susiedu.
On ilmotettu Karjalan piämiehen granttien kilpailun voittajien nimet.
Tutkii sanelou runoloin histouries, eričyksis dai erilazis juondehis.
Rakkahal kävyy kluuban da Karjalan Kielen Koin pidoloil da kerholoih.
Tuatto oli rodivunnuh Prokkih, muamo Siidniemel Pyhärven vasturannal.
Karjalan vuvven 2019 kniigu -kilvan palkičuspido rodieu sygyzyl 2020.
Vahnu karjalaine runoperindön histourii sai allun ylen ammuzes aijas.
Se opastundu ylen hyvin perehes pädi da autoi, oigieh aigah opastuin.
Nygöi ruavonandai pienendi palkan, rubein suamah vai nelli prosentua.
Opaštujilla kerrotah mitein kirjuttua teatterista ta spektakliloista.
Makarov hyvin tiezi tverin karjalan kielen da kirjuttigi sil murdehel.
Juhlavuuvven rajoissa piettih ni Aleksanterin teatterin vierailumatka.
Petroskoissa oli pietty etnoleiri, kumpani yhisti 40 nuorta muusikkuo.
Diktantua ruvetah lugemah Rossia-1-kanualal 17. kylmykuudu 9.30 aigah.
Lilija Aleksandrovna on ingerinmualaine, lapsusaijas pagizou suomekse.
Niis kohtis ei ole kodiloi, ei pie vaihtua nimilaudazii da dokumentoi.
Lidija Ivanovna andoi muzeih ozutettavakse ennevahnallizet kangaspuut.
Karjalan Kanzallizes muzeis yhtel aigua avavui kerras kaksi ozutteluu.
Näyttelyn valmistuas’s’a šuau luatie äijän uušie löytökšie.
– Mitä ei voi šäilyttyä koissa, arviivašša šäilyy ikuisekši.
Nygöi mostu pajuo on kaksi – “Se on Karjala” da “Oli dielo”.
Hiän on varma, jotta kaikešta tärkeintä elämäššä on tervehyš.
Tärkien tapahtuman lavana käytettih läššä olija Köynäš-koški.
Kalevalašša ta Jyškyjärveššä pietäh karjalan kielen kurššija.
“Mägriän karjalazien” projektu voitti Ven’al piettäväs kilvas
Niin pikku hil’l’ua piäššä alko keräytyö tulijan runon juoni.
Kurššija pietäh kylän kulttuuritalošša nellä kertua netälissä.
Nygöi karjalažus merkiččöy minulleni äijiä enämbän, migu enne.
Moušot kennih lapšista valiččou tätä ammattie elämän ruavokši.
Lapšet käytettih käsitöissä kašviksie tahi piiruššettih niitä.
Pitäy läsiytyö täh työh, erähäh aihieh, smiettiy piätoimittaja.
– Meijän matka alko Uhtuošta Jyvyälahteh päin, šiitä Vuonniseh.
– Derev’annoje–Puhta -tietä korjuau Pietarin Tehnostroi-yrityš.
Ylähyätä avautu uškomaton näköala šametinvihreillä kukkuloilla.
Kaččoja ihaššukšissa otti vaštah mielehisen teatterin esityštä.
– Kurššien valmistamini jatkuu, nyt luajimma keškitašokurššija.
Tänä vuotena Karjalan luonto lahjotti meilä äijän meččämarjoja.
Kerron šiula Koštamukšen eläjän Andrei Ponomar’ovin nuamijošta.
Šiitä matašta meilä jäi äijän valokuvie ta lämpimie muisselmie.
Ojatevščina-kyläštä Kižilla vierahie viijäh ilmapielušlaivalla.
Ka opaštajat epyälläh, jotta opaštujien miärä kuitenki vähenöy.
– Piäajatuš on šiinä, jotta tovellini karjalaini rupieu elämäh.
Tänäpiänä täytty 102 vuotta Karjalan tašavallan peruštamisešta.
Vuokkiniemen keškukšešša on kauppa, mi šeisou tienristevykšessä.
Uikujärvi, min lähellä on Vojačču, nouši yli kuuvvella metrillä.
Naizet, neiččyöt, tytöt harjailtah kakis kiokušinkain dodzölöis.
Nykyjäh Tverinkarjalan kielioppie voipi käyttyä lisäšelitykšenä.
Spektaklin kaikilla ošallistujilla on šuuri kokemuš näyttämöllä.
Artistat šelitettih, mistä hyö laulettih vepšäkši ta karjalakši.
Mukava luku – yhteheš kalaštajat šuatih 700 grammua mujehmähnyä.
Karjalan kanšojen yštavyškoti avattih tämän vuuvven pimiekuušša.
Köynäš on kaunis paikka, šen lisäkši še on istorijallini paikka.
Iče en voi iänestiä Internetas, sengäh ku en malta käyttiä sidä.
Vuodessah 2030 Ven’al hyväksytäh meččytalovuon kehitysprogramman.
Kirja kertou Aleksandra Stepanovnan kotikyläštä ta hänen šuvušta.
– Ga meil, kačo, äijy kaikenmostu kružkua oli Vieljärves, nagrau.
Votgi sie kiinitin yhtevykset “Oman Muan” toimitukseh jo enämbäl.
– Näitä lauluja kuorošša lauletah viimesen vuotiskymmenen aikana.
Petroskois reissu-avtoubusat ruvettih käymäh mennyt piätteniččän.
Leo Lankisen šuunnitteli luatie kiven veššoškompositijon kešekši.
Värihyökkäyš” on monivuotini projekti, kumpani alko vuotena 2016.
“Viisaš” kenttä on ainutluatuni urheiluobjekti Wi-Fi-verkon kera.
Festivalin enšimmäisen päivän ohjelmašša oli vain yksi konsertti.
Vie myö lövvimmö ylen äijän fosforua, min periä vies ongi liivua.
Klubin jäšenet vajehellah keškenäh reseptijä, šiemenie, taimenie.
Sen ližäkse pienenny olles Piksel’ puaksuh vidžisti hienol iänel.
Ruavot alettih viime vuotena, nyt kiriköššä noššetah kellotornie.
— Ruavoin šiih aikah, konša kylissä kuulu kaunista vienan kieltä.
Šemmoni keino auttau välttyä vahinkollista vaikutušta ympäristöh.
Silloi tulin Petroskoih dovarišanke da piätimmö kävvä Vieljärveh.
Paččahan pohjašša on šotilahien muamoilla omissetun runon rivijä.
– Nina Petrovna on Nuožarven kyläkunnan Nevvoston predseduatel’u.
Tiekylttilöissä katujen nimet kirjutetah venäjäkši ta karjalakši.
Kogo kirikkö da kai, midä on sit syväimes, säilyi meijän aigassah.
Autobuššit lähetäh matkah Petroskoin rautatieašemalta joka serota.
– Enne kaikkie matkan aigua myö varaimmo, ku Piksel’an purou mado.
Vähä ken voi löyhkie sil, ku nägi konzutahto kukkijua štanajalgua.
– Meilä on tärkie, jotta musejo olis mukava erilaisilla ihmisillä.
Muasteri luati tämmösie simvoli-merkkijä jo viijettä kylyä varoin.
Jekaterina F’odorovna uskoi Jumalah, kävyi kirikköh joga sluužbah.
Heijän mugah sil nedälil joga päiviä rodieu karjalan kielen päivy!
– Arvosat piirin eläjät, hyvät muanmiehet ta pruasniekan vierahat.
Vanhin Svetlana-čikko opaštu Petroskoin 18. opistošša ompelijakši.
– Še oli niin kuin čukeltamini karjalaisen kulttuurin tutkimukšeh.
Vuotena 2019 Karjalan Kinnermä-kyläššä kuvattih Tuli-nimini filmi.
Šemmoni uškomattoman luonnon ta ihan tovennäkösen ihmisen yhissyš.
Karjalan pohjosešša šatau kovie vihmoja ta ne hajotettih tiepätkä.
Filmie varoin rakennettih lavaššukšie ta käytetih šahattuja puita.
Karjalan piämies andoi hovun Karjalazien IX kerähmön rezol’utsiele
Kogo Ven’an konferensii pietäh täl nedälin Karjalan tiedokeskukses
Hyö tuotih kalua, lintuo, turkkinahkoja, tal’l’oja, nahkua, voita.
Mie šuvaičen ihmisie, šentäh miun toiminta tuou miula šuurta iluo.
Ruan arhiivašša ta tutkin äijän täh teemah liittyjie asiepaperija.
Tänävuon on 71 välliä ruadopaikkua Karjalan tazavallan eri školis.
– Kaikkieh projekti oli šujuva, myö ajoma monie kaupunkija myöten.
Olen iloni, jotta kaikki onnistu ta myö piäsimä šemmosih tulokših.
– Tvardovskii kirjutti, jotta T’orkin taisteli Karjalan rintamalla.
– Meile tuli učaskovoi, häi sanoi, da fotografiet ozutti telefonas.
Kalitka-festivalin jälkeh hyö ruvettih miettimäh muita tilaisukšie.
Puaksumbi toizii Siämärven lohkol löytäh kaksiozahizet paikannimet.
Projektu maksau 308 tuhattu, nuožarveläzil on kerättävy 15 tuhattu.
Kerätä yhteh 305 saldatoin nimet – on kebjei da pitkyaigaine ruado.
Niitä tarvitah mahollisen Petroskoi–Joensuu-junayhtevyön avuamiseh.
Karjalaiset ei šyöty kontien- ta kuikanlihua, ei ammuttu jouččenie.
Šamoin fermerit toisista piirilöistä voijah ošallistuo jarmankkoih.
Lönnrotin jälkijä myöten -interaktiiviseh pelih tuli viisi joukkuo.
Hiän iče luatiu šemmosie musiikkišoittimie kuin kannel ta jouhikko.
Kiittäjes opastujua häi andau n’amungi, muga opastuo on vesselembi.
Kilpailun tulokšet ilmotetah joka vuosi Muajilman kirjojen päivänä.
Pohjakse otimmo meijän alovehen pajot da Munjärvenlahten častuškoi.
– Myö emmo perustannuh vokulujoukkuo vaiku sih niškoi, ku pajattua.
– Anna hyö tuldas da kačottas vuograttavat tilat, kus se vois olla.
Tapahtumašta rippuon ošallistujien mahollini miärä on 10-20 henkie.
– Enzimäzen kerran kuulin karjalan kieleh näh yliopistos opastujes.
Tatjana Korz’uk on roinnuhes Lamminsellän kyläh karjalazeh pereheh.
Se dodzö kuuluu Karjalan Karate-liittoh, Ven’an kiokušinkailiittoh.
Miula on tosi mukava, jotta miun työ oli arvoššettu niin korkiešti.
Nyt lehen painoš on 500 kappalehta, še valmissetah kerta netälissä.
Ruadajan palku rippuu sit, äijängo muarjua libo griibua häi keriäy.
Šiinä ajašša oli korjattu alovehellisien teijen yli 500 kilometrie.
Naini iče kirjutti šillosella piirin johtajalla Česlav Skripinillä.
Tänävuon Šuojun fermerat ostettih uvven gruuzumašinan pakastimenke.
Igäjoukon piälimäzen voittajan palkindo on 7 500 Norviegien krounua.
Suomen paravozu tarviččou kohendusruadoloi, se kohendetah lähiaigua.
Sit lähtimmö ielleh mašinal Hibini-vuaroih da Kalastajan niemimuale.
Irma Mullonen on pannuh kartale la-loppuzet nimet Prokkol’as ymbäri.
Pidäy olla ellendämisty da abuu kui vallasolijois, mugai perehispäi.
Kilbu pietäh Ven’an finansoinministerstvan tiedotutkimusinstituuttu.
Ylen puaksuh sanakniigas on vai lajin piänimi, sanommo hoš barčoidu.
Sih nähte kirjutti omal Vk-sivul Karjalan piämies Artur Parfenčikov.
Iivananpäivy (Kezä-Iivan) on suurembii kezäpruazniekkoi karjalazile.
Niilöin tutkimine on opastannuh minuu suvi- da livvinkarjalah äijän.
Ka šeuruavat tapahtumat kokonah muutettih perehen onnellista elämyä.
Voinan algahuu ruadoarmieh, kui sidä sanoi buabo, otettih died’oigi.
Ajatuš kypšy muutoman vuuvven ta olen iloni, jotta nyt še on valmis.
Parahat mustelmat roindukyläs ollah kiini rahvahis, musteli El’vira.
Nygöi Vieljärves otettuu heiniä, kalua da vetty tutkitah Petroskoil.
– Kerran harjaitukses minä katkain kaksi varvastu, pidi panna gipsu.
Tulija vuosi on ilmotettu Karjalašša karjalaisien runojen vuuvvekši.
Kohentamini, latomini ta esimerkkiainehiston eččimini mäntih online.
Iče ruavoin Irkutskan alovehen parahas litseis kogo, saneli El’vira.
Nyt šie luvit virallisen tekstin šiitä, mitein oli luajittu nuamijo.
Joukko yhtyygi pajofestivualiloih Ven’an eri čuppulois dai ulgomual.
Lisyä tietoja šuatta Karjalaisien runojen vuuvven Vkontakte-šivulta.
Sit aijas meijän tazavallas rubei toimimah Ven’an akadiemien ozasto.
Kirovin aukivolla laulu, musiikki ta tanšši yhisti yli 2000 ihmistä.
Anuksenlinnuhäi oli vahnu keskus, kus tundui ven’an kielen vaikutus.
Hos kuduah puoleh menet, ga kaikkiel mägeh pidäy heittyö libo nosta.
Pienenny varaimmo, konešno, sidä kaikkie, mustelou Tamara Gončarova.
Petroskoi ottau vaštah Luotehen urheiluvoimistelun meštaruškilpailuo
Karjalan piämies Artur Parfenčikov kävyi ruadomatkah Anuksen piirih.
– Karjalan Tazavallas vobi olla toine valdivolline flagu, mindäh ei.
Työpajan aikana vierahien kera valmissamma Vierissänkešen nuamijoja.
Kirjuttajat vuotetah omua vuoruo – konzu heijän materjualu painetah.
Yhtes puoles, myö suammo uuttu tiluajua, toizes – uuttu kirjuttajua.
Nygöi Karjalas on karjalazien perindöllizien eländykohtien luvettelo
Karjalan kielel kniigastu on 1 000 palua, vepsän kielel – vaiku 100.
Paras on se ku nygöi rahvas opastutah pidämäh puhtahannu omii kylii.
Čikko kirjutti Belomorskih, jotta ruvettais palauttamah meijät kotih.
Elektrounizen sanakniigan luajindu avvokorpusan materjualoin pohjal”.
Sen kunnivokse pietäh karjalan kielen nedäli 23.-29. kylmykuudu 2020.
Vuotena 2019 uuvven painokšen näki Zuakkunoi (Bili-nebilitsi) -kirja.
Kogo Nevvostoliiton kuulužas horas nygöi pajattau vai kymmene hengie.
Naini on hyvin reipaš, hänen pihan ta kojin puhtahutta voipi ihailla.
Se Kondii on kuningahan roduu da on tulluh muale taivahan tiähtispäi.
Minä jo sanoin, ku meijän sanan luajindusistiemu on hyvin kehitynnyh.
Kalitta-kilpailu piettih Šuomelais-ugrilaisien heimopäivien rajoissa.
Tavoittehennu on azettua kirikköh hyvä tulipalos puolistai programmu.
Kudieloi häi ostau Ivanovo-linnas internetan kauti, kuvii keksiu iče.
Uskaldammo hyviä siädy, sanoi festivualin ohjuajii Svetlana Hrebtova.
Grantin rahat käytetäh ammatillisih elokuva- ta matkailuprojektiloih.
Kaunehie kukkie voitta ihailla Puanajärven puiston Vkontakte-šivulla.
Ne oltih vanhempien ta vanhauškosien naisien puvun tavallisena ošana.
Kezä-Iivanua pohjazet karjalazet sanotah čomasti vie Lehti-Iivanakse.
…Vuvven Mari muokkavui, vuvven ajeli lapsienkodih poigua tiijustamah.
Enämbän tieduo muas, linnas da rahvahis voibi suaha kodialovehmuzeis.
Seminarin šuositukšena oli valmistua tverinkarjalan kielen kielioppi.
Kemppazen Rita, mustan, tiedokonehen dielolois äijäl minuudani autoi.
Karhumäen aktivistat järjestettih kandelehel soitandan urokat online.
Täs on kolikko, opi hieroldua sidä da roittos ozakas, sanoi Rodrigez.
Koronatartunnan epäiltyjen testien tulokšie vahvissetah Petroskoissa.
1800-luvulla tverinkarjalaisilla oli rikaš ta kehitetty kirjaperinneh.
On olemas federualline zakon, kudai puolistau histouriellizii nimilöi.
Egläi Suomen Kuhmoh avattih rahvahallizen muuzikan Sommelo-festivuali.
Se sana tuli livvin murdeheh vienankarjalazispäi, on varmu Anastasija.
Juhlalliset avajaiset piettih Iževskin ooppera- ta balettiteatterissa.
Vuvvennu 1866 piäzi ilmoih statistiekku-etnograffukirjutus karjalazis.
Lopemmo ajeluksen Kotkatjärves suuren velleskalman da mustomerkin luo.
Rautalahden taajamaan on avattu uusi Priladožje-kalajalostamon osasto.
Himoitti, ku kyläs pajatettas karjalan kielel, sanoi Alevtina Kozlova.
Festivualih ollahgi tervehtulluot perindällizien ruadoloin neroniekat.
Se oli tozi suarnalline: levei čoma ladvu da kirkahat vihandat lehtet.
Uuzi opastunduvuozi on algavunnuh školis, opistolois da yliopistolois.
Niidy ečittih da tarkistettih vojenkomuatoin kauti, kyzeltih rahvahal.
Libo pandussu on azetettu nenga, ku et piäze sille ilmai toizien abuu.
Niise alettih korjata rautatietä, jotta junat voitais kulkie rutompah.
Prezentatsies tiijustatto, mittumat kniigat piästih ilmah mennyt vuon.
Nyt on loppumaisillah rajalla johtajan 54 kilometrin autotien korjauš.
Tapahtuma yhisti karjalaisen kulttuurin innoštunuita jo toista vuotta.
Perintehellisen aktijon keškipaikkana oli Kirovin aukivo Petroskoissa.
Voinan aigua läs kolmie vuottu kogo pereh oli suomelazien okkupatsies.
Vie heinykuus hierus ruvetah nostamah uuttu feršalinvastahottopunktua.
Tutkijan ruado oman rahvahan da kielen hyväkse ei azetu ni kodvazekse.
Sie pietäh kaikenmoizii pidoloi, suurii da pienii, da vastatah gostii.
Sit konzu vuotettavu dokumentu roiteh valmis, tuommo sen jo valmehekse.
Barminan Ninua hyvin tutah karjalan kielen opastajannu da aktivistannu.
Sit konzutah rubeimmo pagizemah, gu voizimmo perustua oman yhtistyksen.
Mittumien projektoin hantuzis karjalan kieldy on tutkittu da kehitetty?
Hänen anšijošta on šäilyn tämä talo alkuperäseššä kunnošša.
Tänä vuotena päivänvalon näki šuuri tevoš “Karjalan kanšat”.
Još latoja erehty, niin teräškoneh toičči “šylki” šiih tinua.
Hiän on šyntyn šulakuun 20. päivänä vuotena 1984 Karhumäješšä.
– Mimmosie kuvie valičit “Erartan” näyttelyö varoin ta mintäh?
— Tätä tanššie myö vuorotellen viettimä Natalja Kaširinan kera.
Tietyšti, konša hiän vaipu, nin istuutu levähtelömäh ta šyömäh.
— Kalevalan koulušša tanä vuotena on kakši enšimmäistä luokkua.
Iivananpäivän da Perdunpäivän välil on semmoine aigu ‒ Viändöi.
Tällä keinoin tovelliseššaki elämäššä parennetah rauvan luatuo.
Heinäkuun 15. päivänä alko meijän tutkimušmatan enšimmäini oša.
Nygöi vai sil kohtal azuttuh muštopaččahah minule jiäbi kaččuo…
Järještäjät valmissettih 25 ta 12,5 kilometrin pituset sel’l’at.
Tultuo meččäh on pakko piteliytyö tulipaloturvallisuon šiäntöjä.
Leirih tuli noin viiješ oša koulun opaštujista – 90 lašta 1.–11.
– Olen kotosin Kiteeštä, Pohjois-Karjalašta, läheltä Jovenšuuta.
“Jänölöin alangos” händy avvuttau petroskoilaine Sergei Ribalko.
Ozutteluh voibi kävvä tossarres pyhäpäivässäh 10.00–18.00 aigua.
Enne tädä väitösruaduo niken Ven’al ei tutkinuh eriže karjalazii.
Enšimmäini lento Petroskoista šuveh, Anapah lähtöy 16. kešäkuuta.
Kogo dielo työttih sellitettäväkse Priäžän politsieh učaskouvoil.
Projekti šai rahotušta Kulttuurialottehien presidenttišiätijöštä.
Vieljärveläzet tahtotah elavuttua oma lehti “Vieljärven ikkunat”.
Louhen tyttäreštä taisseltih Väinämöini, Lemminkäini ta Ilmarini.
Täštä kerto omalla VK-šivulla Karjalan piämieš Artur Parfenčikov.
Sendäh on tärgei nostua uvvet kentät koirien kävelytändäh niškoi.
Ka joka vuosi valtuutettu esittäy šeloššukšen omašta toiminnašta.
Läksimä šuorah Kislovodskin kaupunkih ta šen jälkeh P’atigorskih.
Tämmösie koululeirijä pietäh valtijollisen opaššušohjelman mukah.
Olen opaštun ymmärtämäh pakinua ta lukomah, ka pakajan tosi vähän.
Meččäpaloja šammutetah noin 700 ihmistä ta 150 tekniikan yksikkyö.
Tahtonet – kirjuta sil, tahtonet – puno virzut, poimičču da muudu.
Sosialiverkkoloissa ilmeštyy veššokšen lähellä otettuja valokuvie.
– No teile tämä Suuri Mägi aiga suuri on kylä, a sanotto hierukse.
– Enzimäzen kerran kävyin Karjalah vuvvennu 2002 da toizen – 2007.
St’opan oli kahteh kerdah ruanittu, ga Jumal kačoi – piäzi hengih.
Laulu- , musiikki- ta tanššiesitykšissä otti ošua yli 150 ihmistä.
— Kuvataitomusejo tänä vuotena pitäy tilaisukšie online ta ofline.
Tiä voibi nähtä osluagi, ižändöin mieles, se on ylen vastukavaine.
Čalnas eläi L’udmila Mehed sanou omua iččie inernet-kirjuttajakse.
Matka kylien välissä on 20 kilometrie, še keštäy noin puoli tuntie.
Tänä kuukautena Belomorskin Loskutok-käsityöklubi täytti 25 vuotta.
Nykyaikaset geneettiset tutkimukšet voijah näyttyä näitäki tietoja.
Šemmoni hiän on – mukava ta epätavallini nuori karjalaini muasteri.
Oli mukava kaččuo ajoja mouttorikelkoilla Vienanmeren jiätä myöten.
Muga tulimmo L’ubov’ Nikolajevnan luo ta ehoitimmo ruadamah ryhmäs.
Lappalazet jätettih oman jällen ei vai tämän rannan paikannimistöh.
Mie iče tarkissan kaikkija näitä fermija, lisäsi Artur Parfenčikov.
Vastavus löydyy terväh – ei sua pyydiä verkoloil niyhty, sit i kai.
— Kuoron ošanottajat ollah Tverin alovehen eri piirilöistä kotosin.
Porot luajittih karvašta kotani ta šivottih še nuoren poron šelkäh.
Šen lisäkši šuurina proplemoina on passiivisuš, motivatijon puuteh.
Valmehie filmijä voit kaččuo joka halukaš, ne ašetetah internettih.
Meijän enziruavonnu on karjalan kielen ta perindölöin säilyttämine.
Opaštujana ollešša hiän ryhmätoverin kera tuli ratijoh ekskursijoh.
Vitalii Dobrininin luovan ruavon keškipaikalla aina oli “Kalevala”.
Hieru on derevn’a, i kylä on derevn’a, on varmu Antonina Stepanova.
Tilaisuš piettih Venäjän kanšojen assambleja -liiton kannatukšella.
Dus’an kalmu ei ole tietois, ga nygöi hänen nimi ei jiä unohtuksih.
Myö olemma Pitkärannašša, Armas randaine -musiikkiryhmän ativoissa.
Lihoslavlissa paissah karjalan kielen ta kulttuurin šäilyttämiseštä
Valitettavašti erähät paikannimet viittehissä on kirjutettu viärin.
Šiitä otin taltan ta rupesin leikkuamah, šanelou Andrei Ponomar’ov.
— Kilvan tavoiteh on Ven’al eläjien kanzoin sobimuksen lujittamine.
Kvestua voibi pidiä hos mittuzes tilas, pidäy vaiku tiediä siännöt.
Projektie toteutetah rajan molommin puolin, Karjalašša ta Šuomešša.
Kanšalaisjärještöt vaikutetah positivisešti yhteiskunnan tilanteheh
– Suuren Ižänmuallizen voinan aigua talois ruadoi suomelaine škola.
Yökši pietyttih tuttavien isäntien luona, missä heitä jo vuotettih.
L’udmila sijaittau omii tevoksii omah Kareločka-sever’anka-Vk-sivu.
– Kai minun ezi-ižät viijendessäh polvessah oldih lyydinkarjalazet.
Tašavallan tarttujatautišairalah on ašetettu uušie analisilaittehie.
Buabanke minä kävelin kyliä myöte da kuundelin vahnan aijan paginoi.
Mandžoilajii on äijy, on aigastu lajii, keskiaigastu da on myöhästy.
Uušilla tarttujapol’ničan laittehilla koronatesti luajitah nopiemmin
Markku Niemisen uuvven romanin esityš piettih Kuhmošša 1. šajekuuta.
Tahtozimmo suaha enämbän nägyvytty karjalažuole da karjalan kielele.
Kerran sivun kauti kerättih den’gua ruakkah vuomatunnuole brihačule.
– Ven’an toizil alovehil muamankieldy kannatetah perembi, migu meil.
Nuori agjaine ainos jiäy muah – tulian keviän se elavuu vie parembi.
Vladimir Lukin luatiu erilaisie šuurie puuveššokšie jo monta vuotta.
Reboisellän aktivistat kohendetah aitat da kerätäh tukkuh kylän elot
Vuosi 2021 on ilmotettu tašavallašša Karjalaisien runojen vuuvvekši.
Kaksi kerdua keräimmö jengua meijän časounan obrazoin restavratsieh.
– Oli kova pakkani, ka lämmin ilmapiiri ta hyvin valmissetut kentät.
Muarjoin da grivoin keräilijöi ruadoh kuččuu Jagodi Karelii -zavodu.
Ylembä on kirjutettu uuličan nimi ven’akse, alemba livvinkarjalakse.
Tullah Ven’an eri linnoispäi, ajetah Siberis dai Hanti-Mansiskaspäi.
Karjalan opistoih ta yliopistoih piäštih opaštumah 13 800 opaštujua.
Arhiiva on luajittu Muamon kieli on kanšan ylpevyš –projektin mukah.
Omua talovuttu häi pidäy Nižnii Besovets -kyläs vuvves 2008 algajen.
– Veškelykseh kuuluu yheksä huutorua, kudualois on kaksitostu pihua.
Karjalan Kanzallizes arhiivas tiedonaine kaččeli niittylöin nimilöi.
Nyt immunosorbenttimiäritykšie luajitah Karjalan 15 laboratorijašša.
Tuli mieleh, ku nimidä en tiijä Ven’an lohkoloin kanzallizis kielis.
Tatjana Kuteleva valmisti lapšilla mukavan tehtävän Pirtti-ašemalla.
Ga pidäy mustua, gu meil on ylen äijy mieldykiinnittäjiä ainehistuo.
Kniigas on oučerkoi karjalazis, vepsäläzis da oniegantagazis eläjis.
Urakoiččija kerkisi purkua vanhan 2. koulun, ašettua rakennušleirin.
Šilloin ei ollun tarvittavua liäkehtä ta tyttöraiska kuitenki kuoli.
Suamah lapsii Galina tuli vahnembien luo Anukseh, kunne jäigi elämäh.
Elävy kieli on se, kudai pujoittuu nygypäiväh da sen tehnolougieloih.
Paikalliset tervehittih meitä, ohičči ajajat autot annettih signalie.
Meččypočin suurennu vihaniekannu on hukku, harvembah kondii da ilves.
Runonlaulajien ta kalaštajien kylä tuli Mujehfestivalin pitopaikakši.
Pajot kerrotah naizien parahis tundolois – suvaičukses, muaman armos.
Vuuvvekši 1650 kaikki karjalaiset jätettih Karjalan kannakšen aloveh.
Horaniekat, kuduat eletäh Kendärves, tullah pajattamah omil mašinoil.
Hänen viereh istavui muamogi da rubei kyzelemäh, kenenke tytär tansi.
Mägriäs on äijy yhteiskunnallistu liittuo, jogahine suau oman pertin.
päivinä Karjalan Sanomat -lehen toimituš piti onnittelujen kilpailun.
Endizet kyläthäi oldih pienet, ylen puaksuh kyläs oli vai yksi taloi.
Tämä vihjuau suguh, kuduan vahnin oli naine, sellittäy Irma Mullonen.
Kalmužiman kunnostamine maksoi miljonan kaheksasadua tuhattu rubl’ua.
Miun buabon tyttönimi oli Karhu, da sendäh sit valličin nimen Kondie.
Rekonstruktsien aigua enimyölleh ruvetah rudamah käzil, ei tehniekäl.
Sendähgi roittih nimet Yläagii da Alagii, hierun yläagju da ala-agju.
Šen kautti karjalan kielen livvin murteheh tuttavuštuu uušie ihmisie.
Noin kolmevuotisena Ruslan perehineh šiirty elämäh Kalinin-kaupunkih.
Šiinä Irina Nikolajevna kutou mattoja, käsipaikkoja ta vuatekankahie.
Vuvves 2016 algajen monifunksionualline keskus ruadau Priäžän piiris.
Voittajien palkiččomisseremonija pietäh New Yorkissa 22. tuiskukuuta.
Juuri Nadežda rubei opastamah karjalua Veškelyksen školas 1990-luvul.
Aunukšen piirin Šuuren Sellin kylän Dubrovinin taluo alettih korjata.
Kalevalan koulušša toimija kyykkäkerho alko uuvven harjotteluvuuvven.
Karjalazii dai muite Karjalaspäi lähtenyzii sie onnuako äijii ei ole.
Kyläh kerras on perustettu Alovehelline yhteiskunnalline ičehalličus.
Elimmö Ladvas, sit konzu minul oli jo 12 vuottu, muutimmo Pyhäjärveh.
Täl nimel Oma Mua -lehti painau kirjutuksii omassah 30-vuozipäiväkse.
Pojedem, pojedim -programmu kuvattih Sordavalas kezäkuun 9. päivänny.
Juhlan alušša laulettih kaunehen Kamanat kohottukohot -tervehyšrunon.
Kuulužan Kalevala-eeposan on sanelluh lapsile Aleksandra L’ubarskaja.
Ivan Bogdanov Suures Mäispäi vastai, ku heil puaksumbah sanotah hieru:
Aptiekku ei rua kaksi vuottu, sendäh ku sen piendytaloi myös lahostui.
Kentien nostamizes piettih paginua vastavukseы Petroskoin piämiehenke.
On piässyh ilmoih muailman enzimäine karjalankieline karaoketallendeh.
Da sikse se ližiäy uskottavuttu: karjalazet ollahgi paistu karjalakse!
Silloi meil oli suuri ruadojoukko, nelli šouferii da viizi menedžerua.
Enimät heis ruatah päivykodilois da opastetah lapsile karjalan kieldy.
Nykyaikani kirjailija Sergei Georgijev kirjuttau kertomukšie lapšilla.
Tilaisukšien luvettelo ilmeštyy pro.culture.ru -saitilla ta Gosuslugi.
Händy pagizutetah ruadivo- da tv-toimittajat, hänes kirjutetah lehtis.
Liput voibi ostua edukädeh festivualin saital libo festivualipäivinny.
Muite siirdiä kalankazvatuslaitos kudualetahto toizele järvele ei sua.
Minä tuttavuin Nikolai Petrovičan kirjutuksih jo yliopistos opastujes.
Häi vie ruadoi kodvazen konzu piätoimittajakse tuli Vladimir Kettunen.
Johtajana on Udmurtijan anšijoitunut kulttuuriruataja Natalja Čirkova.
Valmistauvumma nyt niih, šano hopien palkinnonvoittaja Žanna Tikkanen.
Yhtelläh vahnembua polvie karjalazile Rastavu on muite muis vie nygöi.
Projektin toteutti Nadežda -alovehellini yhteiskunnallini ičehallinto.
Hyö miinoitettih tiet ta tielaijat, šillat ta niityt, pellot ta talot.
Literatuurupalkindon voittajat ilmoitettih kirjuttajan roindupäivänny.
Enzimäi pidäy suomie troppazet pihas, sit tuvva halguo da vetty kodih.
Še on tiijollista, vet monilla ei ole tietoja samovuaran rakentehešta.
Hyö vallittih telefonkniigazes uuzi sugunimi da roittihes Balašovikse.
Kallivotaijon planetta -näyttely on avattu Piessan jälet -paviljonissa
Ei ammui kirjastoh niškoi naine valmisti videon, kus lugi oman suarnan.
Tietoja tallennettih pilveh, arhiivan luatija Marina Sušitskaja kertou.
Rahvastu sie kieltih ottamas vetty da kai tulemas moizen järven randah.
Vahnat rahvas mustellah, gu täl aigua lembie nostettih, ken kui maltoi.
Oppikirjan ošat on omissettu erilaisilla kielioppi- ta pakinateemoilla.
Petroskoil ruatah ylen hyvät rahvaharunohuon da eloksentavoin tutkijat.
Starinakokomukšen kuvittajana on nuori taiteilija Helli-Maria Palmgren.
Vie Petroskois on Ekotaksi, kudai ajelou Petroskoidu myöte kerran kuus.
Kandelehen korpussu luajittih kuuzes, lepäs, huavas da hongan ladvasgi.
Video julkaistaan YouTube-kanavalla ja Instagramissa sekä VKontaktessa.
Lehten suaduu häi lugi minule oman uvven runon, toivotti lykkyy ruadoh.
Toine kyzymys on, auttaugo sillan luajindu parendua vien luaduu järves.
Projektu on luajittu ottajen čottah nygyaigazen opastuksen vuadimuksii.
Pajojoukos on karjalua maltajii naizii da niilöi, ket opastutah kieldy.
Yli 2000 ihmistä tuli Petroskoih, perintehelliseh musiikkipruasniekkah.
Samannu vuon häi rubei opastamah sit ozastos karjalan da suomen kieldy.
Antonovan Natalja pidi nelli luvenduo internetači sulakuus da oraskuus.
Opastajannu oli KKK:n ruadai, kielipezä-dieluo maltai Natalja Antonova.
Rubein jo lapsena lugemah karjalan kieldä da Karjalua koskijoi kniigoi.
Zebru libo tiespoikkimenendykohtu on moine junokas hurstine ties poikki.
Kahden entisen urakointiliikkeen kanssa tehty rakennussopimus purettiin.
Karjalazet muzikantat soitetah karjalazien da toizien rahvahien pajoloi.
Kandelehelsoittajien ohjelmistoh kuuluttih algusoitot da tansimeloudiet.
Opastunduseminuarat, kielikursat da ruadopajat kuulutah KKK:n toimindah.
Muzein talois on kaksi kerrostu, mollembien joga zualas on oma ozuttelu.
Ontrei hiivo lähemmäkši, a mečänisäntä näki hänet ta pöläšty.
Aktiivizembat gost’at ei lähtietä “Melličäspäi” tyhjin käzin.
– Tuiskukuun 1. päiväštä alkuan kouluih ruvetah käymän ni 5.–8.
Enšin še kulki arašti, a kolmen päivän piäštä Fil’ka jo juoksi.
Šiitä tavallisena šyyšiltana mieš levähteli kalaššukšen jälkeh.
Tol’a eruou tyttöyštäväštäh ta rakaštuu 22-vuotiseh työkaverih.
Elättämisvaroja molommat šuvut šuatih piäošin muanviljelykšeštä.
Kokomukšešša on kerrottu ni monešta muušta laulujen esittäjäštä.
Erähii heijän jätettylöi paikannimilöi ollah Änižjärvi da Šuoju.
Kilpailu ilmotetah tämän vuuvven kolmannešša vuošinellänteheššä.
Joga päiviä häi kävyy Rakkahusmäile kävelemäh, talvel hiihtämäh.
Šentäh kuvaukših yhyttih lapšet Koštamukšešta ta Vuokkiniemeštä.
Joka ruatuo ruatuas’s’a ilmeštyy äijän miellyttävie kertomukšie.
Marija Urbanovič kerto vielä äijän mitä mukavua paikannimistöštä.
Šidä ennen myö kävimä Uškilašša Sakari Vuoriston da Sandran kera.
Noštima šen istorijallisešša kaunehešša paikašša Kuitin rannalla.
Karjalan monešša kyläššä vietettih šillä omissettuo pruasniekkua.
Nämä hetket ikusekši šäilytäh muistošša, Viktor Jugelainen kerto.
Konferenššin lopušša piätettih, jotta vaštautuo pitäy rikenempäh.
Täštä näyttelyštä alettih tietokeškukšen juhlalliset toimenpivot.
Polkupyöräkvestin ošanottajat šuahah muistolahjoja järještäjiltä.
Hiän jo unohti, konša viimekši heitti jalašta muššat šukkapukšut.
Myö šinä päivänä nousima Bezengi-nimisellä vuaran ylityšpaikalla.
Spektaklin jälkeh teatterin jäšenet šuatih äijän lämpimie šanoja.
Monen koulun opaštujat piäššäh voittajiksi muutoma vuori peräkkäh.
Kylä on hyvin pieni, šielä ympäri vuuvven eläy vain kuuši ihmistä.
Nämä varat on annettu tašavallan ta federalisešta b’utžettiloista.
– Täl kerdua kerähmös vallitah Liiton uuzi johtokundu da piälikkö.
Šamoin aukivolla piettih ni päivän piätapahtuma – šuuri konsertti.
Čuari-koški: šuojelualovehen luonnonkaunehien paikkojen šäilyttäjä
Varen’n’ua puolan ta omenan kera on parempi keittyä muutoma päivä.
Sil oli mieldy myö juoksendella meččiä myöte da kižata meijän kel.
Tuatto ymmärti, jotta linnunpoikani on näläššä ta jäi aivan yksin.
– Še, mitä ošallistujien onnistu luatie, antau šuurie vaikutukšie.
Myö keräimmö tieduo paikallizis eläjis da käytimmö kylän arhiivua.
Lad’d’ua kai hormat kattilah, pane liče da jätä hormat muigenemah.
Pakinan aihe on tosi tärkie – “Karjalan Sanomien” 100-vuotisjuhla.
Kun vaškin tašo on jo rittäväšti pakšu aletah šeuruavat vaihtehet.
Luvin hyvin äijän šiitä lähtien, kun 5-vuotisena opaššuin lukomah.
– On tärkietä, jotta läsijillä oltais kaikki tarvittavat liäkkiet.
Tämän vuuvven konferenšši piettih piäasiešša online Zoomin kautti.
Tuiskukuun 24. päivänä pietäh yökilpailuja Fontani-hiihtopaikašša.
Lapšien kešen oli pietty oma kilpailu “Giperborejan talvišuarnat”.
Häi vastuau troppazel mečän elättilöi, pagizou heijänke da kižuau.
Nyt tahon opaštua lapšilla tanššilauluja, lisäsi Ol’ga Sergejevna.
Tverin Karjalašša avattih šeikkailupeli-labirintti “Karielan tie”.
Šielä piti pakinan Vesläžed-folkloriryhmän ohjuaja Ol’ga Gabukova.
Kirjutukšie löyvettih puoluššušlaittehien šeinillä ta lappuloilla.
Kačohan: tuošša polun laijašša kašvau kaunehie kukkie, šano hukka.
Joukkokilpailušša karjalaiset peluajat piäštih pronššimetalimiehih.
Tiälä hyö löyvettih šamanmielisien ihmisien huomijuo ta kannatušta.
Ližiä tieduo voibi suaja telefonas (8142) 78-43-55 da sähköpoštači.
Sjogren oli enšimmäisenä tutkijana, kumpani kävi Vienan Karjalašša.
Šuurin vellešhauta on manterehella Murmanski–Petsamo -tien lähellä.
Viime vuosina tämä harraššuš tuli ni meijän loittosilla alovehella.
Karjalan piämieš šano, jotta volont’orien apu oli mahottoman šuuri:
Myö valmistima näytelmän, kummaista näyttimä 23 kertua šotilahilla.
Esimerkiksi, konša tervehtiy šilma, tahi konša vieraš lähtöy kotih.
Paikalliset käsitöijen luatijat ruvetah myömäh šiinä omie tavaroja.
Varen’n’ua varoin čikkoset otettih puolua, omenoja ta šokeripeskuo.
Tiijämmöhäi iče, kui liženöy lapsil dieluo, konzu tulou lumitalvii.
– Liygiläzet sanottih, što toiči Syndy tulou gu ylen suuri mužikku.
Niijen mukah on kuvattu ni “Jeralašin” monie huumorilaisie šarjoja.
Minun paras dovariššu on Frančeska, häi on rodužin Filippiinoispäi.
Ruatovuosien aikana liäkäri šai äijän palkintoja ta kiitoškirjasie.
Sit se pidi minul huomenekse kiändiä “olemattomal” livvin murdehel.
Kiven luotettavah peittoh kaččomatta monet varmašti tiijetäh šiitä.
Kauppah rekisteröitynyijen myöjien miärä on kašvan nelinkertasešti.
Petroskoissa avattih neuvontapunkti šisätyömigratijon kyšymykšistä.
Šen lisäkši Jelena ta Nikolai aktiivisešti ruatah Kulttuuritalošša.
Jelena näytti miula ruavon kaikkie ošie ta eryähie käsityön šaloja.
Ottua ošua kilpailuh voijah Karjalan kaikki eläjät ikäh kaččomatta.
Enšin joka halukaš šai maissella kalittoja ta iäneštyä makeimmista.
Ikkuna Venäjältä Šuomeh pisy kuitenki auki vielä toissarkeh šuaten.
Jyrgil’čät yhtyttih kilbah kaksi kerdua, ga voitettih vai tänävuon.
Meijän školan nimi on Cherry Creek, karjalakse se olis Višn’uojaine.
Tämä kova puu on kestäi – sobii ylen lujah pualikoittih kivie vaste.
Še tuli šuurekši pruasniekakši ainutluatusen folklorin arvoštajilla.
Ken pöllästyy, talven aigah vojii läživyö libo lembi sille puolenou.
Kačo hyvin, ku lehtet ei oldas tačmoilleh da kukis ei olis böbökkiä.
Vieljärvi on toven äijäl muuttunuh jälgimäzien vuozikymmenien aigah.
Ennein opaššuin karjalan kieltä koulušša ta Karjalan kielen kojissa.
Šuunnitelmissa on vielä Katrilli-näytelmän tulkkaukšen valmistamini.
Tämä luonnon kuva oli moine čoma, kai hengen salbai, mustelou Ol’ga.
Muut koululaiset ruvettih opaštumah online pakkaiskuun 11. päiväštä.
Hyvä opastai on ruadai da tirpačču, on varmu Oksana Serebr’annikova.
Šemmosien ihmisien anšijošta kotišeutuopilla alkau toini nuorušaika.
– Esitykšen aikana henkilöt tultih lavalla ta luvettih iäneh runoja.
Šen jälkeh vielä kolmen päivän aikana ilmotetah kilpailun voittajat.
Häi täytty vägie ruadau oman vahnan karjalazen kylän elvyttämizekse.
Paikkojen valinta art-objektija varoin niise oli tärkienä tehtävänä.
Sendäh vuvvennu 2015 miägriäläzet piätettih perustua oma pajojoukko.
Parahat ruavot ilmotetah Karjalaisien runojen päivänä 10. kešäkuuta.
Tänävuon Veškelyksen školas rodih kolme enzimäzen kluasan opastujua.
Kylätalolta turistija kaimatah kylän Pappila-ošah, missä on kirikkö.
– Täl kerdua kalendari rodih vienakse, korti – livvikse da vienakse.
Valitettavašti kuvanveštäjä ei kerinnyn toteuttua omie šuunnitelmie.
Šitä käytettih huavojen, palantahisien ta ihotautien parentamisešša.
Enšin vöitä tikutettih lampahan villašta ta ne oltih luonnonvärisie.
Ympäri tynnyrie panen hiekkua ta šavie, jotta tuli ei piäsis šiämeh.
Uuši junamatka yhistäy Koštamukšen kaupunkipiirie Mujejärven piirih.
– Galina Jegorovna, kerro, mitein piäsit kanšalliskielisellä alalla?
Juuri karjalaisien panoš runojen šäilyttämiseh on ollun merkittävin.
Ližäkse on azuttu pyörien jätändykohtu, pandu skamn'at da infolaudu.
Šamoin lyydiläiset tahotah julkaissa šanakirja kielikurššija varoin.
– Kois eibo ainos sua hätken pidiä kallistu relikviedy hyväs kunnos.
Uuttu Vuottu pruazniekannu ruvettih pidämäh vie P’otr Ezmäzen aigah.
En musta heijän nimilöi, engo tiijä, olisgo buabo sanelluh midä heis.
Oneganniemen eläjillä järvi oli kuin pelto, a kala, kuin toini leipä.
Enšimmäini vaihe alko vuotena 1820 ta kešti 1800-luvun loppuh šuaten.
‒ Enzimäi oli vaigei, enne en kirjutannuh nikonzu, enimäl karjalakse.
Ižändy azetti taloih putillizet veriät, net avavutah mollembih čurih.
Mugoižen-žo summan Karjala saškandeb jogahižen voden 2024. vodehesai.
Puuhizes kirikös, kudai nostettih 1600-luvul, kačotah pidiä sluužboi.
Karjalan kieli on miun ruadoloingi kautti nägyjä oza perehen eländiä.
– Federalisie varoja annetah kanšallisen Koulutuš-projektin rajoissa.
Koulun rakentamisešta vaštuau Karelstroimehanizatsija-rakennušyrityš.
Piksel’ laski venehel koskiloi myöte da yhtyi toizihgi šeikkailuloih.
Vahnan hyllätyn Reboisellän kylän aktivistat perustettih kyläh muzei.
Pieneh juustolah niškoi pidi 120 litrua hyväluadustu maiduo päiväkse.
Šamoin Šuomi šalpasi rajat, kuin muutki EU-valtijot 30 vuorokauvekši.
Liittymini aloveheh auttau sosialisen ta talouvvellisen kehitykšeššä.
Karjalan naisjoukko piäsi toisella paikalla kyykkä-pelin kilpailušša.
Onegajärven rantakatuo pijennetäh ta yhissetäh Varkaukšen rantakatuh.
Yhten tiezimmö – lehteh menijät kirjutukset pidi valmistua aijoissah.
Syvyskuun 6. päivänny Anukses rodih vie yksi Brendojevan puu – tammi.
Reissujen aikataulu on šuatavissa Petroskoin autoašeman nettišivušta.
– Tahtozimmo azettua nimilaudazet toizihgi kohtih pitkin pyörytielöi.
Sigma-luakasgi on meijän tavaroi, ga ei ylen äijiä, sellitäy Ksenija.
Kezäl elätti syöy heinykazviloi, griboi, tuhjoloin lehtilöi da vezoi.
Vahnoi kuvii kaččelles voibi nähtä, kui kai on kazvanuh da muuttunuh.
Laulumarafonin alotti Karjalan vanhin yhtyveh – Puudožin kanšankuoro.
– Elos kaikkiel eistyy iellehpäi dai Karjal on muuttunuh parembahpäi.
Uuzi paja on sijoitannuhes Pyhäjärven kul’tuurutaloin pohjukerrokseh.
Sbormobil’an reissuloin aigulistua voibi kaččuo adresil vk.com/1sbor.
Niise hiän kerto eepossan tärkeimmistä šankariloista ta tapahtumista.
Pienin čikko pikkaraini šilittelöy ilosena kukkakehyä, vuottajaistah.
Vikse sendäh gu muamo oli endizen rajan lähäl olijas Rajakonnuspäi...
Oligo tuattas toiči čökännyh suomenkielizeh paginah karjalazii sanoi?
Čalnan kirjastos L’udmilua hyvin tutah, naine kävyy sinne joga pidoh.
Matka oli järješšetty Periodika-kuštantamon 30-vuotisjuhlan rajoissa.
— Muissan, kun olima Kamčatkalla, oli jo ilta ta myö olima teltoissa.
Uhtuo-kylällä ta piirilläki annettih uuši Kalevala-nimi vuotena 1935.
Enzimäi ozutahes, ku ei ole nimidä jygiedy – luagie tytti lieglattah.
Yksi näytelmä oli tarkotettu pienimmillä lapšilla, toini vanhemmilla.
Ruuvvan hinnat ollah nyt presidentin ta muan halličukšen valvonnašša.
Vuvven 1944 jälgeh heile ei olluh enämbiä nimittumua dieluo Hyrzyläh.
Nikudamal kerral stuatussua Zakonoinhyväksyndykerähmös ei hyväksytty.
Karjalan kuulužu retropoujezdu rubieu käymäh Sordavalaspäi Jovensuuh.
Kollektiivi on Petroskoin yliopiston yksi omaperäisistä brendilöistä.
Parembat kaikkii karjalan kielen opastunduaziet ollah Priäžän rajonas.
Ta tuulet ajettih jyrypilven pois, päiväni tuaš paisto, kiuru kikerti.
Koiru vuotti, konzu ižändy alevuu, a kaži vuotti, konzu koiru unohtau.
Kilbu tuli mieldy myö rahvahal, sendäh liittolazet pietäh se uvvessah.
Segrei toivou, jotta tulovaisuošša onnistuu julkaissa oma runokokomuš.
Još teilä on tovistajie asiepaperija, mie kiännyn prokuraturan puoleh.
Mečäs olles net rahvas tarvitah eri tavaroi - syömizii da ruadobrujii.
Tänävuon kilbah työttih omat ruavot 14 suomelas-ugrilastu kirjuttajua.
Kauppieš Konstantin Jakovlevič Pets tuotti hopie- ta metalliluajokšie.
Enzimäi, kolme vuottu tagaperin azuttih lapsien kižakohtu järvirannas.
Hyö jo nostetah uuttu huonustu, kus ruvetah pidämäh lehmii sidomattah.
Vladimir Mihailenko: hyvä, jotta on paikkoja, missä kannatetah kanšoja
Meijän jiäškuapal on vaiku yksi magniettaine, i sit on Karjalan gerbu.
Šamoin koulušša luvettih etnografisie kirjoja ta tutkittih perintehie.
Laulut ta tanššit ollah marilaisen pruasniekan pakollisie elementtijä.
Santra Stepanovan Elämäni polku -kirja on kirjutettu vienankarjalakši.
Konzu häi tuli vieristänkeskel, hänel tukat oldih mustat libo harmuat.
– Se rodieu kirkas nellikerroksine taloi, kudamas rodieu kylläl tilua.
Brendojevan nimisty literatuurupalkinduohäi tänävuon ei suannuh niken.
Kartohkua on vähä, myvväh enimite Anuksen piiris Alavozes kazvatettuu.
Aikoinaan Mihheikin ollut oiva kaskenkaataja, kalastaja ja metsästäjä.
Kursilois opastetah käyttämäh karjalan kieldy eri sotsiuallizil aloil.
Sih keskie pajatettih kummallizii častuškoi, saneltih nedälin uudizii.
Tapahtuman kallehena vierahana oli Anita Dunkers – Viola Malmin tytär.
Seminarin kaikki ošanottajat šuatih uuvven kirjan kappalehie lahjakši.
Ku dorogat ei suomittu lumes, toiči pidäy jalloil astuo sadoi metriloi.
Kogonazes puus kaiverdettih korendoloi, kauhoi, pavariččoi, korendoloi.
Tulovaisuošša puistoh meinatah rakentua 50-huonehen hotelli ta kahvila.
Joga vuottu opastuu miltahto kursil, ainoshäi pidäy suaha uuttu tieduo.
Johtajakse rubei lapsienpäivykoin endine muuzikkuruadai Nina Šalgujeva.
Valmentaja on varma, jotta lumitykin avulla šuau pitentyä hiihtokautta.
Omua suvaičustu karjalazih pajoloih horaniekat siirretäh polves polveh.
Opastundupertilöis oldih puuhizet partat, kudualoil oldih černilbankat.
Ostosobimus on jo allekirjutettu, terväh Nuožarveh tuvvah uvvet lampat.
Juuri šen kautti tulou näkyvih rahvahan kulttuurin ta perintehien yjin.
Sen kunnivokse pietähgi karjalan kielen nedäli 23.-29. kylmykuudu 2020.
Kiža rodieu vepsän, suomen, da karjalan kielel (livvikse dai vienakse).
Natalja Mihailova ruatau Petroskoin 71. päiväkojissa musiikkijohtajana.
Sergein mieles oli luadie tuhat jänöidy da loppie ruavot vuvvennu 2020.
Kielen kirju -keskuksen erähii ruadoloi on karjalan kielen kehittämine.
Monet ei tiijetty, jotta jouhikon kielet ta jouši on luajittu jouhešta.
Oma Pajo -kuoron lauluja kohta voipi kuulla niise Karjalan piirilöissä.
Yksityiskilpailuissa naisien kešen Žanna Tikkanen on toisella paikalla.
Anna Vasiljevna hyvin tiesi karjalaisie tapoja ta perintehie, loiččuja.
Viestit Karjala -programmu tuaste pitkeni, nygöi se kestäy 30 minuttua.
Veškelyksen Oma tulehmo -liitto pani rattahile Järven randu -projektan.
L’udmila Markianovan nimi on hyvin tuttu karjalan kielen alal ruadajil.
Sanakirjan oli luadinuh tverinkarjalan kielen tutkii Aleksandra Punžina.
On sellitettygi, kui puoles čuasus suau harjavuo lugemah da kirjuttamah.
Suuriman avun täs ruavos saimmo kuuziozazes Karjalan kielen sanakniigas.
Kolme vuotta takaperin Aleksandr Jeremejev oli valittu KRL:n johtajakši.
Se oli mielenkiinittäi da mielehpainui ozutus Kindahan zuakkunoin mugah.
Ni yhtä kerdua en kuullun, jotta tuatto da buabo oldais paistu suomeksi.
Se azii nägyy rouno vastukavai azutul, buito delegy seizou heboizen ies.
Buabo kerdoi minule, kui hyö kazvatettih pelvastu da ommeltih sit sobua.
Naine työttih opastumah opastajakse Irkutskan pedagougizeh instituuttah.
Vienan Karjalas ei opasteta karjalan kieldy, mielužembi on suomen kieli.
Oraskuun toizel puoliškol karjalazet yhtyttih kahteh virtualizeh kilbah.
Naine loppi Piiterin valdivonyliopiston da ruadoalua myöte on lehtimies.
Karjalan poliklinikat joutuivat palvelemaan odotettua enemmän potilaita.
Karjalan kielen nedälin hantuzis voibi kirjuttua sanelu karjalan kielel.
Petroskoin ohjailijat ruvetah ottamah vastah soittoloi kogo Karjalaspäi.
Niilöin joukos ollah viittehet verkosanakniigoih da online-sanakniigoih.
Tatjana Nikolajevna on rodivunnuh Anukseh Titovien pereheh vuvvennu 1955.
Valgien kodine -stuudii ruadau Kielen kirju -keskuksen tyves vuvves 2006.
Karaoke karjalakse -tallendeh valmistetah Parempi Pajot -projektan mugah.
Tavallizii rikkovuksii on se, ku avtoibusois ei ole antiseptistu ainehtu.
Suuris karjalazis talolois elettih suuret karjalazet lapsekkahat perehet.
A kolmandes puoles, vahnembi velli Iivan opasti minuu luadimah fotokuvii.
Kilvan pidi Karjalan kanzalline da alovehelline poliitiekan ministerstvu.
Levyl puuttu 10 kappalehta, siid rodii diskal sobiva mitta, 37 minuuttua.
– Pieneššä Lyttä-kyläššä eli nellä veikkuo Omenaisen šuvušta.
Še šuojeli neičyttä ta naista šilmyännäštä ta kaikešta pahašta.
Katri Kovasiipi: “Karjalan kielen näkömini leheššä on tärkietä”
Heinäkuušša Haukkašuaren kyläššä toimi perintehellini kešäkoulu.
– Karhumäjen piirin projekti “Karhumäjen piirin vierailukeškuš”.
Mečänvarteiččija koputti oveh – kop kop – ka ei niken vaššannun.
– Monet opaštujista enšimmäistä kertua piettih työkaluja käsissä.
Artistojen šuurta työtä myö niämmä, konša hyö esiinnytäh lavalla.
Karjalašša tervehyšlaitokšet šuatih uušie varuštehie šekä autoja.
Hiän voitti Entokulttuuriperinnön šäilyttämiseštä -nominatijošša.
Šiinä meitä vuotti vielä yksi ikivanha nähtävyš – Vaassilan kivi.
Šamoin oli valittu järještön uuši johtaja ta halličukšen jäšenet.
Oli mečäššä lampi, pikkaraini šemmoni, šiinä eli skokunojen pereh.
Tilaisuš piettih Koštamukšen kanšallispuiston vierailukeškukšešša.
Šiitä paistih ulkokokoukšešša elokuun alušša Onegarannan piirissä.
Veššoš oli luajittu yhteisruavošša Ortjo Stepanovin šiätijön kera.
Priäžän kinozualan uvvistandah meni läs viitty mil’jounua rubl’ua.
Karjala šai Venäjän halličukšelta niihi yli šata miljonua rupl’ua.
Kahen vuuvven tauvon piäštä aktijuo pietäh tavallisešša muuvvošša.
Šielä piettih kiännöšseminari Kiännämmö yhtes -projektin rajoissa.
Heijät šuatih kiini šajekuun 4. päivänä ta vietih Aunukšen tyrmäh.
“Kun piäšet Pakkasen muan rajalla, nin luve kolmičči täyteh iäneh:
Tänä vuotena enšimmäini šuomen kielen ta kulttuurin netäli (5.–11.
Karhumäki—Tolvoja—Šuurlahti-tietä korjatah šuunnitelmie nopiemmin.
Onnakko šuurin oša entisen elämän jälkilöistä on šulautun luontoh.
– Meil on sizär da velli, sego yksi puaru, lisyäy L’ubov’ Budneva.
Tavan mugah myö emmo tiijä, kunne lähtemmö dai äijäksego päiväkse.
Šen lisäkši kerromma tärkeitä Karjalan ta Venäjän tašosie uutisie.
– Tietyšti, paikalliset eläjät tiijettih näistä kivikirjutukšista.
– Minä tahtoin täl fil’mal kommentiiruija tämän hetken tilandehtu.
– Mimmosie tuntehie on näyttelyn järještämisen ta avuamisen jälkeh?
Kalevalašša tänäpiänä piettih Karjalan tašavallan 101-vuotisjuhlua.
Tänä vuotena juhla pietäh Onegarannan piirissä elokuun 27. päivänä.
— Minä en varua kyzyö — se avvuttau kirjutuksien tiemoin mietindäs.
Muistih jäi še hetki, konša kalaštajien venehet läheššyttih rantah.
Tevokšie voipi lähettyä enši vuuvven pakkaiskuun 30. päiväh šuaten.
Projekti on toteutettu käyttyän Venäjän kulttuurišiätijön granttie.
Tilaisuš piettih Pieni ihmini šuurešša šovašša -projektin rajoissa.
Olen harraštan tanššimista eri ryhmissä aikasešta lapšuošta alkuan.
Kalevalatalo-etnokulttuurikeškukšešša ativoijah näyttelyt “Kuvadka.
Vielä 15 vuotta takaperin siviilihenkilöt ei šuatu piäššä vankilah.
Myö esiintymä missä lienöy šuurella aholla, en muissa missä še oli.
Sendäh eččimäh kukkijua štanajalgua käydih kaikis rohkiembat tytöt.
Vesi on vielä liian lämmintä, šentäh mujehta ei kovuan äijän ollun.
Kalevalan ranta -filmissä kerrotah Vienan Karjalan eläjien elämäštä.
Konferenšissa kačellut kyšymykšet ollah tosi luajie ta nykytärkeitä.
Tašavallan päivän pitämisen kilpailuh tuli 14 anomušta eri piiristä.
Periodika-kuštantamošša viime vuotena päivänvalon näki 26 julkaisuo.
ta 10. luokkien opaštujilla jatkuu etäopaššuš vuuvven loppuh šuaten.
Duačal olles näimmö, ku Piksel’al on mieldy myö olla luonnon helmas.
Šentäh kun tilkkuvehkehellä on kolme tašuo, niin kuin voileivälläki.
Viijen päivän piäštä kyläh tultih autot ta vietih miehie rintamalla.
– Voibi olla, ku täs kuvastuu yhtevys ven’alazeh vastuajah terminäh.
– Tämä kniigu on ezmäzikse suomelazih libo Suomen karjalazih niškoi.
Šatoja vuosie takaperin muanviljeilijät noššettih šielä omie taloja.
– Kukkoilas olimmo Mikoin Iivanan bunukat, školah kävyimmö Jyrgiläh.
Šuurin oša Petroskoin opaššušlaitokšista on rakennettu 1980-luvulla.
Koulun lopetettuo Sergei opaštu Petroskoin 1. opistošša hiččuajakši.
Ratin piällä panen täyven puuta tynnyrin, šen pohja pitäy olla yllä.
Uušie pandemijarajotukšie: etäopaššuš, erotanta, juhlapitojen kielto
Tänävuon paja rubei ruadamah uvves tilas Pyhäjärven kul’tuurutalois.
On tärkietä, jotta autobuššit on adaptoitu Karjalan kylmäh ilmaštoh.
Kodih tuovut hormat pidäy vähäzel ahavoija puolen yömbäristön aijan.
Muga kieldävyttih andamas erähäle uuličale F’odor Terentjevan nimie.
Toizes – ingeriläzien röntyškii, liežupajoloi da piirileikkipajoloi.
Musiikkikappalehie kantelehenšoittajilla kerättih šävellyškokomukšeh
Täštä ilmotetah Karjalan urheiluministerijön virallisella VK-šivulla.
Karjalan ainutluatuni luonto čukelluttau kaččojie täh šamaniritualih.
100 lauluo Karjalašta -nuottikokomuš on nähnyn lopultaki päivänvalon.
– Kiestinkin päiväkojissa piettih epätavallini karjalan kielen kerho.
Vai yhty ei nikus sua ostua – sidä, mi on ilmai annettu – tervehytty.
Pirttilahen kyläššä avattih Gundirevien perehen uuvvissettu šukutalo.
Lavalla pakajamma, šuutkimma, isemmä šilmyä, šanelou Andrei Anisimov.
Harva ken kurkistau kyläh, tuttavuštuu šen istorijah ta kylän eläjih.
Ukko harmuapartani kaččou viisahalla šilmällä pojanpoikah ta virkkau:
šajekuuta) on omissettu juuri “Karjalan Sanomien” 100-vuotisjuhlalla.
Hyö elettih Petroskois, ga piätettih muuttua eloipaikku Säpsän kyläh.
– karjalan kielen lyydin murtehen ta kanšallisen kulttuurin tietäjät;
– karjalan kielen vienan murtehen ta kanšallisen kulttuurin tietäjät;
Šen tavottehena on puhaštua matkuštajilla šuosittuja jokija roškista.
Prosto iče kuuzes ymbäri vesseliä piimmö kodvazen da sit kodih iäres.
-projektin artistat otettih ošua luovah leirih “Kantele & Runolaulu”.
Koštojen kankahien pivuš oli šamanmoini: niijen piti peittyä jalačit.
Vahnan vepsläläzen perindön mugah enzimäzekse pertih laskiettih kaži.
Voimattomanhoidai Jevgenija Šahova möi rohtuo oman piäruavon ližäkse.
Pivon järjestäjät kučutah pajattajii da pajojoukkoloi yhtymäh kilbah.
Viändöin aigua tyttölöin kois ikkunan ulgopuolile pandih käzipaikkoi.
Vapua piäšy kirjaštojen fondiloih ta lukušaliloih vielä on kielletty.
Yhen luokan lapšet ruvetah opaštumah karjalan kieltä jo tänä vuotena.
Kaunehella paikalla šijaiččou pieni kylä Sohjanankoški, tahi Sohjana.
Šentäh ni musejon näyttelyt šuurin ošin on omissettu geologitiijolla.
Juhlalliset avajaset piettih tašavallan urheiluvoimistelukeškukšešša.
Yhtyveh toimiu Petroskoin Balakirevilla nimitetyššä musiikkikoulušša.
– karjalan kielen livvin murtehen ta kanšallisen kulttuurin tietäjät;
Kaikkii ruadoloi meččien kundoh panendakse pietäh meččien vuogruajat.
Karhumäješšä on valmissettu kenttä uuvven koulun rakentamista varoin.
– Galina Hanenko hyvin tuntou projektih ošallistunehie Čalnan eläjie.
Matka mottorivenehellä Vuokkiniemeštä keštäy vain kymmenen minuuttie.
Petroskoilaiset tenniksenpeluajat piäštih parahiksi Luoteis-Venäjällä
Petroskois avtoubusat ruvettih käymäh vähästy aijembah, 28. oraskuudu.
Kuun peräs Ol’ga Karlova pidäy karjalan kielen vienan murdehen kursan.
Talvel hiihtämäh, lumettomal aigua juoksendelemah da jallai kävelemäh.
Muite UNESCON luvettelos on jo seiččie kul’tuuran da luonnon objektua.
Kerron vain kolmešta heistä, kenen kera miun ičen onnistu tuttavuštuo.
Jokahisella pitäy kekšie oma muoto, valita kankaš, malli, korissukšet.
Nuoret mul’tfil’moin luadijat saneltih da ozutettih, kui ruado eistyy.
Tämä oli syntynyt Kivijärvessä, kuoli noin 70 v:n vanhana vuonna 1880.
Sehäi on ellendettäviä, sendäh gu karjalan kieldy ei ole kuultu nikus.
Nyt kaupašta voit tilata ruokua šekä vuatteijen ompelun ta korjaukšen.
Mul’tfil’moi valmistetah lapsien Valgien kodine -stuudien taidoilijat.
A Vieljärves ken vai ei kuolluh, häi käski: vot kolme yödy pidi istuo.
Projektin mukah uuvvella autobuššiašemalla rakennetah eri rakennukšie.
Paikalliset karjalaiset emännät tarittih kalašyömisie eri mavun mukah.
Šen vetäjänä oli Hete-folklorikollektiivin artista Svetlana Kannojeva.
Lyhytaigazen fil’man kuvuamizeh yhtyi enämbi 50 Karjalan školaniekkua.
Sit toizel kursal rubein oppimah kirjuttamah jo “Omah Muah”, himo oli.
Kodi da kluubu pandih väit yhteh da kučuttih kyläläzii naizii paginal.
Juhlalliset avajaiset šuunnitellah pityä tulijan vuuvven tuiskukuušša.
Ollemma lujajuuriset ta -tahtoset, ni mänetiijä latvaki läksis kašvuh.
Rubieu palamah vihandu silmy – kačo, ku kai mašinat azetuttas da mene!
Voinan loppiettuu keviän lopul 1940 heijät piästettih järilleh Suomeh.
Mie otin männyn puuta Karjalan eri piirilöistä, taltan ta kuvijošahan.
Karjalan koronatilantehen operatiivini ošašto valmišti uuvven pyynnön.
Vuuvvešta 2016 Haukkašuarešša alko omua toimintuah Trajektorija-fondi.
Hiän oli hauvattu vuotena 1994 Kočkoma-Repol’a tien 152. kilometrilla.
Vuvvel 1938 azuttu hora ei ehtinyh nähtä omii seiččeikymmenvuodehizii.
Ruskeala-puustos luajittih Karjalan hävinnyzien kirikkölöin jiäkoupiet
Puulois ei nägynyh lehtii, vihažu pohjaine tuuli riuhtaili jälgimäzii.
Tašavallan kulkutautišairalašša on avattu Covid-19-ekspresstestipisteh
Šouferit oldih eri mieldy uubo-uuzih valgienkuvastajih paččahih nähte.
Heijän kertomukšet autettih avata nerokkahan liäkärin personallisutta.
Petroskoin Tyttitaloih avattih alalline “Kalevalan” lagevol -ozuttelu.
Vuvvennu 1996 kolleegoin kel käimmö Arhangelin alovehel, Lekšmojärvel.
– Minun sugu tulou Suistamolpäi, da sie meijän sugunimi oli Dorofejev.
Kai nämmä kielimaterjualat on kerännyh da pannuh kundoh Vieno Petrovna.
Ga yhtelläh moizisgi kohtis koivu piäzöy kazvamah siemenis ylen harvah.
Šuomenkielini Punainen Uhtua -lehti oli painettu yhellä painopalštalla.
Perehes oli lehmy, sithäi rodih vaiku koza, kuduas El’vira pidi huoldu.
Kujon puhtahuos piendiä nygöi Oma Mua -lehten toimittajat hommatah iče.
Tullou lumitalvi, sit tuatto piäzöy järveh da suau uuttu veresty kalua.
Monet ihmiset tiijetäh niemimaista juuri šotatapahtumien kertomukšista.
Viktorin mieleštä samovuara on meijän muan ta kantatuattojen istorijua.
Se nostettih rippumah ylen korgiel puul da piettih sie Pedrunpäivässäh.
Merkipäivän kunnivokse 29. sulakuudu Suojärves roitah pruazniekkupivot.
A näköala košella ta Kivijovella 30 metrin korkevuolta on unohtumatoin!
Voimmo nähtä ku Sordaval seizou suuren Luadagan järven pohjazel puolel.
Šen tehtahan samovuarat koroššettih omistajien statussie ta varaisutta.
Midä tahtozit nähtä karjalan kielen da karjalazien tulien aijan kohtal?
Joukkoja ta solistija pyytettih šoittua vaikkapa vielä yhtä kappalehta.
Nyt joka halukkahalla ei ole mahollisutta ošallistuo Venäjän kilpailuh.
Uvvel kriukkupellol tulien vuon tahtotah pidiä Jyrgilän kriukku -kižat.
Natalja on viijen lapšen muamo, kolmella heistä ei ole vielä 18 vuotta.
Joga päiviä tulipalomiehien abuh tulou rahvastu Karjalan eri kohtispäi.
Tietyšti, ne talouvet luuvvah työpaikkoja, ka mimmosen hinnan makšamma?
– Lapsusaijas minä ryvvelin kangaspuuloin ual, konzu minun buabo kudoi.
Tverinkarjalan kielioppi on Novak Irinan pitän ta čopakan ruavon tuloš.
Tahon kehittyä paikkua niin, jotta šiitä tulis tunnettu matkailupaikka.
Pidäy sanuo, ku kilvas on äijy hyväluadustu ruaduo, sanoi Oleg Obnosov.
Karjalan talo -työpajašša on mahollista rakentua pieni karjalaini talo.
Miun vanhemmat jatettih työtä tuattoni vanhempien pienellä kotitilalla.
Toizin sanojen, kylä rodiihes tyhjäle kohtale, enne sit ei olluh kyliä.
Anatolii Martinov on liäketiijollisien töijen ta runokokoelmien luatija.
Piäšytutkinto kouluh piettih Runonlaulajien kilpailu -stolapelin avulla.
Käynti oli omissettu marilaisella Pelediš pairem -kukkien pruasniekalla.
Yli kymmenen lašta rupieu peluamah kyykkyä ta valmistautumah kilpailuih.
Vuvven päivät skluadu on jo avvoi da sinne rahvas tuvvah vie kartonatgi.
— Aikojen pulssi -ohjelma tovisti, jotta luova Kantele-yhtyveh kehittyy.
Net oli kirjutettu kirillizil kirjaimil ilmai kiännöksii da sellityksii.
Musejon peruštajina ta johtajina ollah Jurii Ribakov ta Nikolai Frišman.
Sen mugah pietäh karjalan kielen kursiloi da azetetah kyläh tiedolavvat.
Erilazien projektoin abuden’goih muzeih azetettihgi uvvet ozutusikkunat.
Harjaitukset ollah kolme kerdua nedälis puolitostu-kaksi čuassuu kerdah.
Niise seremonijašša annettih lahjoja ta diplomija erikoisnominatijoissa.
Aleksandr tahtoi opastuo ielleh dai häi tuaste lähti Piiterih muamalluo.
Lahjan suaugi segi, kenen kuva suau enämbän laikua sotsiuallizes verkos.
Lugie voibi runoloi kui karjalan kielel, mugai toizih kielih kiännöksii.
Vesselän, hyväntahtozen inehmizen oza on tuhanzien karjalazien jyttyine.
Karjalan kanšallini teatteri on valmistan uuvven virtualisen opašretken.
Hyvyönluadii-kilbu piettih Vladimir Potaninan da KAF-hyvyönluadiifondat.
Luventuo pietäh Karjalaisien runojen vuuvven Vkontakte-šivulla kello 10.
Mukava, jotta muštua paikkua tahi hartiepaikkua ei pietty šurusimvolina.
Anni muisti monta lauluo: juhlalauluo, hiälauluo, iloista ta šurullista.
Karjalas piettih Alovehellizen Yhteiskunnallizen Ičehalličuksen fourumu.
Nämmih da toizih kyzymyksih suat vastavukset tuorehen Kipinän lugiettuu.
Karjalazien puoles on kaksi: Tatjana Klejerova da minä, Natalja Antonova.
Kaikin suadih huogavuo, pidiä iluo da suaja uuttu neruogi muasteripajois.
Suurmarttyyri Barbaran kirkon restaurointityöt ovat alkaneet vuonna 2015.
Prezentatsies tiijustatto, mittumat kniigat piästettih ilmah mennyt vuon.
Koulun rakentamini šuunnitelmien mukah loppuu 1. talvikuuta vuotena 2021.
Molommat lopetettih pappiseminarin ta oltih korkiešti koulutetut ihmiset.
Tuuksel Kunnostettu linnualoveh -programman kauti pandih kundoh kalmužim.
Vudessah 2026 programman mugah Karjalas kohendetah 51 školan 71 huonustu.
Joven toisella rannalla eläy Sergei Nikolajev oman naisen Svetlanan kera.
Vuoro nousi ilmah Petroskoista kello 17:35 ta piäsi Moskovah kello 19:10.
Eigo se ole nikus kirjoil, eigo niken tiijä, kui se puhtastau kuadovezii.
Kai kilbah tuovut da muzeih otetut relikviet pannah tallel muzein fondoih.
Pane hormat kangas- libo bumuaguhuavozeh da kabrasta kuivah pimieh kohtah.
Ilmoittuakseh kursah suau karjalan kielen kodin Vkontakte-sivul da saital.
Kaikkie maltoi luadie, sanelou rahvahanrunohuon tutkii Valentina Mironova.
Kilvan toizennu etuapannu oli urokku da oman rahvahan ruutan prezentatsii.
Mie muis’s’an kun pappa šano: “Ei pidän koškie miän rahvašta”.
– On ikävä šanuo, jotta šuurin oša kyläläisistä on eläkkehellä.
Koko päivän vuotin tuattuo, jotta kyšyö tykkäsikö Fil’ka meččyä.
Vihod-mediakeškukšen šyyškauši alko näyttelyštä “Pohjoni šuunta.
Harvinaista ilmijyö šuau kaččuo vain kerran vuuvvešša – kevyällä.
Nyt hänen kotimusejuo käyväh kaččomašša kylän eläjät ta vierahat.
Tänä kešänä entisellä kuvaušpaikalla kävi oikein äijän turistija.
Uhut-šeura jäjreštö tänä vuotena juhliu merkipäivyäh – 30 vuotta.
Lisyä tietuo voipi šuaha “Turiadan” nettišivulta šekä VK-šivulta.
Melličän eryähät vaikeimmat ošat oltih luajittu Kižin verštahašša.
Še kertou Karjalan monešta šuurešta ta merkittäväštä tapahtumašta.
Evakošša lapšetki ruattih mečäššä ta pellolla kaikkie mitä voitih.
Nykyjäh Šuomešša ta Karjalašša on noin 60 parie yštävyškaupunkija.
Šiäššettyö rahua käytetäh Kalevalan kehittämiseh ta kunnoštamiseh.
Muutoma vuosi keštänyöštä tutkimukšešta nyt šuau lukie karjalakši.
Tapuamisen ošallistujien mieleštä on tärkietä šäilyttyä perimistä.
Lapšena elin Kolatšelän lähellä, šielä nuapurit paistih karjalakši.
– Puaksuh rahvas sanotah, ku “skoroidu” pidäy vuottua pitkän aigua.
Matan viimesenä päivänä taivaš kuuli meijän toivehet ta näytti Šen.
Tällä nimellä Oma Mua -lehti painau kirjutukšie omakši 30-päiväkši.
Jo koululaisena ollešša Ol’a piätti, jotta tahtou tulla opaštajakši.
Jotta šilta tulis mukavammakši šielä rakennetah hiššijä ta portahie.
Uuvvissettu kirjašto ottau vaštah enšimmäisie lukijie jo šajekuušša.
Kaikissa paikoissa näyttelijäryhmyä hyvin lämpimäšti otettih vaštah.
Tiä pietäh lehmiä da poččii, kaikkiedah karjas on läs tuhattu piädy.
Juuri šinä päivänä vuotena 1820 oli pantu paperilla enšimmäini runo.
Kerähmöh otti ošua eri kanšojen 110 etuštajua Venäjän 43 alovehelta.
Hyö yheššä keškukšen ruatajien kera leikittih ta paistih karjalakši.
Lähiaigua Ven’al pietäh iänestykset Ven’an peruszakonan kohenduksis.
Kalevalan perintehellistä pruasniekkua vietetäh kešäkuun 4. päivänä.
Šamoin myö šuunnittelemma matkoja Aunukšeh, Karhumäkeh ta Šuojärveh.
Žiäli on ku nygöi eule dengua palkan maksamizeh “Ihalmon” soittajal.
Karjalan Rahvahan Liiton vuosikokouš pietäh tänä vuotena oraškuušša.
Väinämöini innoššuttau heitä ruaton kantelehen šoitolla ta runoilla.
Še koroštau työkaverien hyvyä košetušta ta kunnivuo, šanelou Viktor.
Koški jakautu kolmeh huarah: Mel’ničnii, Sredinnaja pad’ ta Tolčeja.
– Moskovan Skolkovo-johtamisškola on kuulužu kohtu Ven’an piälinnas.
Hormučuaju pädöy juodavakse kui kezäl, mugai talvel – ymbäri vuvven.
— Tottu sanuo, ei… hos joga ratas vedäy, ga lumi on märgy, odva ajan.
Rakkahusmägi on Priäžän linnukunnan omažus, sie ei sua nimidä ruadua.
Suomen karjalazet sanotah tämän liittehen käyttäjii tiktokaččuloikse.
Šuomen kieltä mie en tietän, ka karjalaini aina ymmärtäy šuomelaista.
‒ A gu syönnemmö, sit midäbo muamo Uvven Vuvven pruazniekakse žuariu?
Neidizet puaroin lähtiettih korbimeččäh myöhä illal, enne kahtutostu.
Minä tänne tulin kyläh elämäh, sanou Videlen eläi Antonina Stepanova.
Kirjašša tuon juuri ne muuvvot, šentäh kun ne kuulutah eläväh kieleh.
Iloilen kuunnellešša jo tuonilmasih šiirtynyijen ämmöjen nauhotukšie.
Hyö kuni vuotetah, kuni tiäpäi lähtietäh, kuni hyö tullah da ostetah.
Jyrgil ei ole suuri, ymbäri vuvven tiä eläy vähästy enämbi 30 hengie.
Suuri Vieljärven kylä Priäžän piiris on jiännyh ainavota pajojoukota.
Ezile sežo tullah karjalazet šipainiekat, riäpöi, muur’oi da garbalo.
– Tämä kerdomus kuvailou perehen elaigua da sen jyrkii kiännälmyksii.
Enšimmäiset šovanjälkiset vuuvvet Uhtuošša oltih kaikista vaikeimmat.
Još matkuaja tahtou lakkauttua matan, hiän šuau jälelläh kaikki rahat.
Uuvven piämiehen joholla niise paissah šuunnitelmista täkši vuuvvekši.
Milma ihaššuttau, jotta nykyjäh on äijän Violalla kiitollisie ihmisie.
Mi koškou väriašteikkuo, niin naiset piettih parempana ruškieta värie.
Heinäkuušša kalevalalaini Tatjana Pavlovna Semečkina täytti 70 vuotta.
Vuvvennu 1949 F’odor työttih Moskovan Armien piälimäzeh sportukluubah.
Juuri täštä aštiešta tuli vierahanvarasen ta kojikkahan talon simvoli.
Midä kylä on loitombi stantsiespäi, sidä pahembi tsifrulähetys kuuluu.
Vuotena 2019 Derev’ankan koulu šai kolme 22-paikkaista PAZ-autobuššie.
Monie vuosie Tverin alovehella oli häpie nimittyä iččie karjalaisekši.
Kostamukšešša Leo Lankisen kunnivokši on nimitetty lapšien taitokoulu.
Karjalašša erittäin kuulusa oli Šunkun jarmankka Oneganiemen piirissä.
Tuttavat sanottih, ku tämä ainehisto nikonzu ei nähnyh päivänvalgiedu.
Kankašta voipi leikata šakšilla, niin kukla tulou vielä kaunehemmakši.
Šentäh miula oli vaikiempi kuin entisilläni, koroštau Larisa Boičenko.
Kaikki paikalliset eläjät tiijetäh, jotta ennein šiinä oli kirjapaino.
Karelia Folk ry Suomen puolel luadiu erästy projektua “Parempi pajot”.
Kumiokoški esittäy Karjalan luonnon täyttä voimua ta ankarua lumoušta.
Onnuako kuničču eli sordunuon puun al, kus Piksel’ toiči kaivoi muadu.
Rahvas tässäh mustoitetah minun vahnembii hyväl sanal, saneli El’vira.
Tänävuon syvyskuus Karjalan erähil juamoil azetettih signualupaččahat.
– Videoluventoja kertou kirjašton piäkirjaštonruataja Jelena Saikonen.
Syvyskuus kačotah, juurruttihgo taimenet, pidädöy, ga istutetah ližiä.
Periodika-kuštantamošša ilmešty uuši Runoskazki (Runostarinat) -kirja.
Šamoin saitin tehtävänä on opaštua nykyaikaseh etnobloggerin ammattih.
Mie olen varma – perinneh ei ole kavotettu, še voipi elyä ta kehittyö.
Karjalan, suomen da vepsän käytändy yhtes lähetykses vai čomendau sen.
Kaikkieštah enšimmäiseh Runonlaulajien kilpailuh otti ošua 33 ihmistä.
– Sergei Jakovlev on alottelija runoilija Louhen piirin Nisan kyläštä.
Vain tällä keinoin onnistuu šäilyttyä etnos, on varma Anni Filippovah.
Hiän aktiivisešti ošallistu šairalan ta piirin yhteiskunnalliseh työh.
Tänne rakkahal kävväh kui ven’anpuolizet, mugai ulgomualazet turistat.
Mie mielelläni otan kukloja vaštah ta ompelen niillä kaunehie pukuja!”
Filmi kuuluu dokumenttišarjah, kumpasešša kaikkieštah on nellä filmie.
Nuori petroskoilaini Polina Mäkelä tuli Kalevalah kostih ämmön luokše.
Pidäy olla ellendämisty da abuu kui vallasolijoispäi, mugai perehispäi.
Karjalan kieli kielioppilois -kirja kiännettih karjalakši tänä vuotena.
Šiih voit kuuluo monta toimenpituo, mit vaššatah kilpailun tarkotukšie.
Karjalan kielen nedälin jälles Karjalas sai allun vepsän kielen nedäli.
Ka šuurin oša tilaisukšista ta projektiloista šiirty sosialiverkkoloih:
– Mie kyšyin tuttavilta, šukulaisilta, kaikilta, ken vois auttua milma.
Jekaterina F’odorovna äijän saneli omale bunukale omas endizes elaijas.
– Sinä olet niilöi Suomen karjalazii, kuduat hyvin maltetah karjalakse.
Erähii pajoloi joukkoh niškoi on kiändänyh karjalakse Zinaida Dubinina.
Yksielpäi Mari vuotti, konzu nägöy poijan, toizielpäi varai kodimatkua.
Lev Vorobjov muutti kiännöksen, kirjutti suarnan Siämärven alamurdehel.
Obrazat ollah vahnembi kirikkyö, net tuodih Martsial’noih Ladienoispäi.
Kaččokkua Resursukeskuksen uudizii da yhtykkiä Karjalan kielen nedälih!
Uušien laittehien avulla analisin tutkimuš keštäy vain 50-60 minuuttie.
Vieljärven sovhouzu kuivaili niittylöi, net viet sežo järveh heityttih.
Minä tuttavuin Nina Kokkarevanke Veškelykses Sroičanpiän vuvvennu 2018.
Vuuvvekši 1670 Tverin alovehella šiirty noin 20–30 tuhatta karjalaista.
Sen pidäjänny on Karjalazien, vepsäläzien da suomelazien resursukeskus.
Lisyä kanšallisen piirin istorijašta lukekkua Kalevalatalon VK-šivulla.
– Mie lopetin Petroskoin pedagogisen opiston taito- ta grafikkaošašton.
Piiterissä šitä esitti Vuokkiniemen Kylätalon johtaja Julija Filippova.
Konzu, kačo, kabrastimmo, sit vadovtsat (ВАД-laitoksen ruadajat, toim.)
Segežan piirissä avattih Kola-tien 36 kilometrin pituni korjattu pätkä.
A hänen iččeh kirjutettu Liivin virret -kniigu on kiännetty 14 kielele.
Minun susiedat kaikin da dovarišat paištah karjalakse, saneli L’udmila.
On mukava šuaha yhtehyttä niijen ihmisien kera, ketä kiinnoštau musejo.
Da myö kehitämmö sidä, sanoi projektan koordinuattoru Natalia Gilojeva.
Ol’ga Davžuk ta Jekaterina Kuprijanova vietettih pihalla rahvahankisoja.
Piäšet kuuntelomah vuokkiniemeläisen runonlaulajan starinoja ta lauluja.
Šitä varoin pitäy valmistua spesialistija ta luuvva tarpehellisie oloja.
Tävvendän sidä ainos, konzu kuvah puuttuu migi uuzi kukkaine libo kazvi.
Dai hyvin ellendämmö, ku luadie kielipezii meijän ololois on ylen jygei.
Kunnivomerkkijä myönnettih kanšallisen politiikan alan spesialistiloilla
– Oli suuri kunnivo suaha jullata alboma Lieksas, sielhäi olemma kazvan.
Minul on mieldy myö eliä Vieljärves da paista ristittyzienke karjalakse.
Muasteril pidi azuo kandelehtu kuuzi nedälii: “... rodieu kuuluvembakse.
– Kilbah voijah yhtyö lapset da aiguhizet, voibi azuo korti joukollehgi.
Šuovatan ohjelma alko Karjalan kallivopiirrokšet -näyttelyn avajaisista.
Hevol ristin-rastin häi ajeli kai pienet lähikylät, saneli Vera Ivanova.
Opastunnuot niminiekat tovestetah, ku ammussah kyläl on olluh tämä nimi.
Terväh selgeni, ku Julija ei ole terveh lapsi, hänel löyttih paha taudi.
Toivotamma Žannalla tehokkahie lyöntie ta lykkyö tulijissa kilpailuissa.
Karjalan jovet ollah šuosittuja aktiivisien matkailuretkien pitämisekši.
Suurmarttyyri Barbaran kirkon restaurointityöt saadaan valmiiksi kesällä
Vanhembat tahtottih tulla järilleh omah čuppuh, oli igävy omua kieldygi.
Venäjän rautatiet vähennettih junavuorot Latvijah, Moldovah ta Ukrainah.
– Runopajoloin kluubu on pieni konsertu, kuduas piädielonnu on runopajo.
Patrovo- ili Foimoguba -kylä šeisou kaunehella paikalla järven rannalla.
Voidanehgo pyzyö hengis kylät globualližuon da linnastuttamizen ololois?
Kaunehen puulauvan šitä varoin luati vuokkiniemiläini Aleksandr Lesonen.
Sendägi minä pien karjalua muamankielenny, hozi en voi nygöi sil paista.
Mies on ruadanuh 50 vuottu opastajannu, on piirin aktivistoi da eččijöi.
Suojärven piirin kodialovehen histourien muzei on täyttänyh viizi vuottu
Puntari on noin 50 šenttie pituni ta šen paino niise ei ole hyvin šuuri.
Koin ruadajat sanotah, ku ilmai valdivollistu jen’gua se hätkie ei pyzy.
Forkos-yritykšen projekti on hyvä esimerkki, on varma Artur Parfenčikov.
Kai uvvet sanat sanakniigas on annettu karjalan kielen siändölöin mugah.
Vuuvven 1943 17. tuiskukuuta nuorien naisien-tiijuštelijien elämä loppu.
A mitahto moine nimi, kuduas nägys meijän ammuine Karjalan muan istourii.
Hieru oli moine pieni kylä, kuduas oli vai yksi taloi da muat sit ymbäri.
Sen jälles tuldih järilleh Karjalah, vaigu paistu jo ei, vai ellendettih.
Paikallizet opitah piästä omile kalakohtile motokoiril libo motorregyzil.
Niih ošallistu Karjalan kantelistien yhtyvehien ohjuajie ta ošallistujie.
Libo sanat muite juohatetah toine tostu, ga yhtelläh merkitäh eri dieluo.
Ližiä tieduo Karjalan horaliiton johtajal Anastasija Valerjevna Popoval .
Jukka Kaartinen eččiy Ruskien armien saldatan Georgii Komarovan bunukkoi.
Olemma jo šuanun anomukšie Leningradin, Murmanskin ta Pskovin alovehelta.
Keronikoittehen lisäkši tartunta voijah tovistua nyt verianalisin avulla.
Nevvostokomitietan toimistotilannu on Suomi-Ven’a-seuru, Helsinkin linnu.
Ozutteluh yhtyigi Karjalan taidoilijua, on kandu kačottavakse äijy kuvua.
Tunnilla Raisa Ivanovna kučču tunnettuo venehien muasterie Taito Malista.
Paiči kalua sagarvo suau vezihiirii, sorzii, kurmoloi da pienii jyrzijöi.
Yksi heistä, Galina, tuli tverinkarjalaisen miehen naisekši vuotena 1975.
Vierahie vuottau kahekšan mukavua konserttie kallivopuiston eri kentillä.
Niilöi voibi andua kierrätykseh kui statsionuarizih, mugagi siirdokohtih.
Tänä vuotena ne ruvetah toimimah Petroskoissa, Kurskissa ta Astrahanissa.
Mugai suomelazel Jukka Kaartizel tuli himo tiijustua enämbän omis juuris.
Sen ližäkse rubeimmo taluttamah karjalazii turistoi Piiterih, Novgorodah.
Eriže Nina pidi vie Kirjaimikko-kursan, segi oli mieldy myöte opastujile.
Muamo, Klavdija Nikolajevna, oli Sordavalan piirispäi, ruadoi ombelijannu.
Libo tiemerkin sijas voibi olla kolmesilmäine svetofuoru libo liikehvalot.
Endizes Vinteran ruadopertis nygöi voi suaha tieduo karjalazes geolougies.
Petroskois ollahgi statsionuarizet konteinerat plastiekkubutilkoih niškoi.
Ei ammui stansiel azuttih remontu, ohjailijoin pertis rodieu enämbi tilua.
Avtoubusois pidäy olla sen verdu matkuastajua, min verdu on istundupaikku.
Koulun jälkeh Irina Nikolajevna lopetti Petroskoin 1. pedagogisen opiston.
Piti hyvin valmistautuo, jotta olis fyysisešti mahollista ajua koko retki.
Aleksandr Volkovale omistettu festivuali pietäh internetas 1-28. elokuudu.
Joga vuottu Vottovuarale tulou läs kaheksua tuhattu turistua ilmai giidua.
Enne kaikkie vienankarjala kainuulazen korvale kuuluu kui tuttu paginluadu.
Projektah yhtyttihgi barabanoil soittai Roman Gubarik da Jevgenii Trefilov.
Virrallizesti Karjalan Kielen Kois Nina Barmina on karjalan kielen opastai.
Anita opastui fotokuvuajan neroh, maltau piirustua, kiinnostuu muuzikkahgi.
Net piettih opastunduseminuaroi suomen kielel kolmen Baltian muan ruadajil.
Sih ruadoh on ottavunnuh Vmeste-fondu Histourien ratas -projektan hantuzis.
Kilvan pidi Karjalan Kanzallizen da alovehellizen poliitiekan ministerstvu.
Ennen restauroinnin aloittamista muistomerkki oli varsin huonossa kunnossa.
Se algavuu 16. ligakuudu 15.00 aigua da loppevuu 18. ligakuudu 24.00 aigua.
Voinan aigua Jevdokija Anisimova oli suomelazien konsluageris nelli vuottu.
Kuin myöššyttyä kieli pereheh, ošakši miän jokapäiväistä elämyä?
Ruškiešliäppä ta ämmö kömpittih hukan vačašta elävinä-tervehinä!
– Elän Tamperešša, vanhašša paritalošša Pispala-kaupunkinošašša.
– Tuatto oli šähkömieš ta muanviljelijä, muamo – muatilan emäntä.
– Kvestissä tärkietä on esittyä omie tietoja kyläštä eikä vauhtie.
Ol’ona-tyttö on täyttän šeiččemen vuotta, hiän on enšiluokkalaini.
Še peittäytyy Mujejärven piirin mečissä Tiikšin pos’olkan lähellä.
Kieltä on vähän kehittyä ta šäilyttyä, šitä pitäy jakua ta jatkua.
Toimenpivon järještäjänä on Karjalan opaššuškehitykšen instituutti.
Priäžän etnokeškukšeh käytih muamot tai ämmöt pienien lapšien kera.
Lisäkši, šen marjoja lisättih aštieh, jotta vesi šäilyis verekšenä.
– Meijän yhteistyö Piäjärven koulun kera alko tämän vuuvven alušta.
Karjalašša tašavallan päivyä juhlitah joka kerta uuvvešša paikašša.
Uuši purjehuškauši Karjalašša tavallisešti avatah šulakuun lopušša.
– Kyšeheššä on entsyymivälitteni immunosorbenttimiärityš ili ELISA.
– Pakkulie karšittih pakollisešti eläväštä puušta, ei juuren luota.
Sen ližäkse tutkittavannu on Ven’an Luodehozan ven’alaine kul’tuuru.
Šamoin tänä vuotena meinatah alottua Louhi–Piäjärvi-rautatieyhtevyš.
Niih mäni kakši päivyä, ka filmin leikkauš otti äijyä enemmän aikua.
Kirjan 500 kappalehešta puolet myyvväh Venäjällä ta puolet Šuomešša.
Viime vuosien aikana “Periodikašša” kehitettih ruavon uušie šuuntie.
Lumikas talvi “pyhkäldi” dostalit jen’gutagukset tielöin suomindoih.
Uškilaa vain kežäkši, mie kuulin, vielä Jelena Pavlovna mänöy, käyt.
Painoš on hyväkšytty Karjalan tašavallan šanaštokomiisin issunnošša.
Petroskoil eläjäl Ol’ga Mäkeläl on kiokušinkain muasterin mustu vyö.
“Armahas talos” tilua rodieu kylläl – kaikkiedah 420 nellikkömetrii.
– Šentäh kun musejo täyttäy 50 vuotta, myö valmistima 50 arvautušta.
Koiranpentu Kettu ilmešty meijän pereheššä viime vuuvven pimiekuušša.
Vihma hajotti tiepätkän Kepa-Jyškyjärvi-Borovoi-Koštamuš -autotiellä.
Šen jälkeh pruasniekan rikaš ta vesselä ohjelma jatkuu myöhäh šuaten.
– Yksi naini šano, jotta antau meilä meijän rukin ta toi tämän rukin.
Še on paikka, missä myö šyntymä ta elämmä omahisien ta kaverien kera.
Nikonzu ei žiälöinnyh, ku jäin tänne elämäh, saneli Nina Nikolajevna.
Ka koronatilantehen takie lähettyä kirjat onnistu vašta tänä kevyänä.
– Piti kiehuttua šankollini vettä, hautuo puuta, jotta kiäntyä nenät.
Pidi virittiä tuli mägyričäl, libo tiešuaral da hyppie tules piäliči.
Merkkipäiväkši oli avattu Kaunehuš on koruttomuošša -nimini näyttely.
Kalevalan keškuštašša šeisou yksikerrokšini vanha vihrie puurakennuš.
Kel roinnou hädä rohtolois, nygöi pidäy ajua Priäžäh libo Petroskoil.
– Sit jukko vois lähtie täs lappalazes jaguamistu merkiččijäs verbis.
Ka meilä on valmistumašša šuuri lahja tašavallalla ta kuštantamollaki.
Tämä heiny pädöy moneh taudih, pidäy lugie ičel, ken tahtonou kuivata.
Heijän tehtävänä oli antua uhtuolaisilla näyttelijillä luomisimpulssi.
Sen jälles festivuali siirdyy Tverinkarjalan piälinnah – Lihoslavl’ah.
Lisäkši hiän pakasi vuotena 2020 hyväkšytyn tiekartan toteuttamisešta.
Jokahisella halukkahalla vielä on mahollisuš liittyö opaššušprosessih.
Kaikilla oli mukava šuaha tietyä kollegojen kokemukšešta tällä alalla.
Yhtes kohtas kilo granuattua maksau 145 rubl’ua, toizes – 800 rubl’ua.
Oma Mua -lehen toimittajat oltih työmatkalla Alavoisešša ta Viteleššä.
Festivalin monipuolini ohjelma tariččou vierahilla äijän miellyttävyä.
Ol’a-tytär loppi Petroskoin valdivonyliopiston da lähti elämäh Suomeh.
Još poliisi ei täyttän omie tehtävie, šilloin voipi tulla miun luokše.
— Kala näykkyy, kaččokkua, vaste tulin, ga jo nelläs on, sanou Sergei.
Vielä yhtenä filmin erikoisuona on tietokonehgrafikan käytön vähennyš.
Hiän ruato äijän ta mielelläh vaikeijen lapšien ta teini-ikäsien kera.
Karhumäješšä korjatah tie Rakkahuš ta kyyhkyset -filmin kuvaušpaikalla
Karjalan piämieš Artur Parfenčikov kävi työmatalla Kalevalan piirissä.
– Suomessa silloin karjalan kielestä ei äijiä tiijetty eigö ni paistu.
Mintäh šie niin tykkyät karjalan kieltä ta kaikkie, mi koškou Karjalua?
Jennu Jefimovna eli pitän elämän, ruato okšien karšijana himleshosissa.
Projektan on kannatannuh Ven’an piämiehen kul’tuurualguhpanoloin fondu.
Meijän palkoih fatierua et vuogra, pagizemata ostandua”, Ol’ga paheksi.
Näitä kertomukšie työ iče voitta kuunnella, kun tuletta Korzan musejoh.
Olen alottan karjalan kielen opaštumisen ta jatan opaššušta mielelläni.
– Minun omat d’uuri ei olla, kuvottih mama da baba nämil kangaspuuloil.
Viola veti heitä mukana tanššiloih, matkoih, tuttavuššutti eri ihmisih.
Vieljärven kylän rahvas ičeväil nostettih kižakohtu kahten talon pihas.
Häi käytti sanua pagolaine, dai minä yhtistin nämmä aziet toine toizeh.
Seminarissa hiän kerto omašta kokemukšešta ta anto hyövyllisie neuvoja.
Šitä ennein VR-teknologijua käytettih Kalevala-spektaklin luatimisešša.
Argipäivinny minul on vähä joudavua aigua, tulen školaspäi vaiku illal.
Juhlallini ilta oli omissettu karjalan ta vepšän kirjakielien päiväkši.
Näyttelijät esitetäh karjalankielisen Jyškyjärven katrilli -spektaklin.
Opin smiettie heijän iänilöi da paginoi, kui hyö käveltih da ruattih...
Ovvosteletto – kui sinne puutui da ken pani, a viäryniekkua etto lövvä.
Toimenpivon lopušša jokahini ihmini šai kaunehen tovissukšen muissokši.
Tämän ošašton johtaja on Tatjana Kirilkina, lisäsi Aleksandr Jeremejev.
Karjalan Rahvahan Liiton yheššä kirjuttima Hienoja tanššija -projektin.
Häi enämbäl pohodiu meijän taivahallizeh jumalah, kuduah uskotah nygöi.
Sidä aigua vojii miärätä libo internetas, libo soittamal meile ennepäi.
Toivon tämän tilaisuon vierahat niise tahotah šen jatkuo tulovaisuošša.
Lapšet niise šuatih muistolahjoja, kumpaset oli oššettu sponsorirahalla.
Kaupašša on esillä erilaisie suveniirija karjalaisien kirjutukšien kera.
Yhtelläh endizelleh pyzytäh lehten abuniekoinnu sen erähät alguhpanijat.
Miun ukko šynty Tuupovaarašša, ka muutti jo pienenä pereheh kera Kiteeh.
Mikko väitti, ku igänäh ei soimua Marii, eigo anna nikelle händy abeija.
– Erähii ei miellytä, ku Vottovuarale rodieu valdivon tarkastussistiemu.
Lavalla esiinnyttih luovat ryhmät Belomorskista ta Zolotets-pos’olkašta.
Mugai pominoičendupiän ruvetah mustoittamah vahnoi pajoloi da častuškoi.
Nyt myö voimma nähä erilaisie halteita kirjoissa, kuvissa, internetissä.
Nygöi meil ielleh tulou jatkua sellittiä rahvahale, midä tulostu täs on.
Aleksandr Mihailovič musteli, ku opistos enziagua händy äijäl perrettih.
Tänävuon omal mašinal Lidija veigi syömisty rahvahale pandemien ololois.
Karjalan kanšallisen musejon toiminnan piätarkotuš on vakituini kehityš.
Kotkatjärveläzet aktivistat täytty vägie varustutah suureh pruazniekkah.
Šiih voipi tutuštuo Karjalan tašavallan ihmisoikeušvaltuutetun saitilla.
Rakentehen yläošašša olija kultani pallo viittuau juuri kultakupoliloih.
Tuatto, Karl Mihailovič, oli Korzan kyläspäi, ruadoi opastajannu školas.
Šeuruavakši tiijollisekši oppimatakši tuli matka Runonlaulajien musejoh.
Pyydetyt kalat jäädytetään, savustetaan ja laitetaan vakuumipakkauksiin.
Koulut, missä opaššetah muamonkielie, valmistauvutah kilpailuh etukäteh.
Kazvil tiä on hyvä olla, se ylen ruttoh leviey da täyttäy vienkerroksen.
Tašavalta šäilyttäy omua ainutluatuisutta ta kehittyy kaikilta puolilta.
Esimerkiksi, još Venäjä oštau materialija tahi ruaka-ainehie ulkomailta.
päivinä on Ravenscroftien perehen šalat -detektiivispektaklin enši-ilta.
Avuamet 28 kulkuvälineheštä laitokšien johtajilla anto Larisa Podsadnik.
F’odor maltoi kaikkie: kyndiä muadu, niittiä, varustua halguo, kalastua.
Karjalan Kielen Kodi on piästänyh ilmoih Runopajoloin muailmu -brošuuran.
Häi on moizii ristittyzii, ken ičegi vihjuau sen, ku hänen abuu tarvitah.
Karjalan Kielen Koin rinnal lapset kuultih kenentahto iändy: “Avvutakkua!
Täs kerdoi Karjalan piämies Artur Parfenčikov omal sivul sotsiualuverkos.
Häi kačoi minuhpäi ulgomualazeh rouno, huijustelih da kabrasti telefonan.
Ezmäzikse kyzymmö rahvahal, kui puaksumbah heile sanotah: hieru vai kylä?
Olemma oikein ilosie, kun tämä rukki palasi omah pereheh, lisäsi Natalja.
Miehien kešen voitti Vadim Volkov, naisvoittajakši piäsi Jelena Nazarova.
Niin juokšutie oli tuaš kuiva ta Maikki šai kuatua marjojen toisen tukun.
Ehoitukset on työtty Petroskoin linnuokrugan piämiehele Mirošnik Irinale.
Muamal kniigat oldih ainos käytös, puaksuh livaili suvuloi da lugi iäneh.
Kielen, literatuuran da histourien instituuttu tänävuon täytti 90 vuottu.
Karjalan ta šuomen kielen opaštaja Nina Aleksejeva on šen kerhon johtaja.
– Minun buaballuo muaman puoles, Mironova Anastasijalluo minä olin kezil.
Filmin luatijie autettih eri alovehien Hätätilaministerijön spesialistit.
Vähimikse, opitah ruadua kaiken, ku tulieloile polvile jiäs puhtas järvi.
Erikseh on pandu suuret toppujuaššiekat levon al da pienembät toppuvakat.
Fil’man luadijannu minä en anna heil paista suomekse libo anglien kieleh.
– Loimolan Voima -yhtyvehen ideja lähti rodiudumah pari vuotta tagaperin.
Ga meil pidäy ruadua zakonan mugah, lujoitti Rugarven kyläkunnan piämies.
Huvin vuokši muasteri luati nuamijolla piipun, jotta šillä ois mukavampi.
Šalguloin ostajat voijah ičegi sanuo, kelle olis hyvä tilata lehti ilmai.
A sit vie karjalua meile opasti Ol’ga Mihailovna Žarinova, saneli Oksana.
Vieljärven feršalipunktas ruadanuh aptiekkukiosku salbavui 1. kevätkuudu.
Lisyä lukekkua Oma Mua -lehen tuorehešta numerošta ta Karjalan Sanomista.
Konferenšši oli omissettu Avvakum-esipapin šyntymisen 400-vuotisjuhlalla.
Kiirehellisty abuu tarviččijat voijah vuottua mediekkoi kahteh čuasussah.
Nämmien kylien alovehii tiijän lapsusaijas, kävyin sinne marjah da kalah.
On piässyh ilmah Kipinä-žurnualan kylmykuun noumeru livvikse da vienakse.
Silloi karjalan kielen kursit järjestettih Lapsien päivykoin kazvattajile.
Kylien monilla eläjillä ei ole mahollisutta kuunnella lankattomua ratijuo.
Ka yritän omistua vapuata aikua mieliruavolla, koroštau Irina Nikolajevna.
Lumestunnuttu tiedy myöte Inga kiirehtäy oman hoijettavan ristikanzan luo.
Mindäh valličit juuri sen ruadopaikan da oligo mieles vaihtua ruadopaikku?
Karjalan Tazavallan halličus hyväksyi yhtehizen kirjaimikon vuvvennu 2007.
Toivotah, jotta še voit ottua vaštah noin 100 tuhatta turistie joka vuosi.
Keškitapahtumana oli Pirttilahen istorijašta kertojan infotaulun avuamini.
Petroskoih nostetah uuzi kenty, kus voibi kävelyttiä da harjaittua koirii.
Vieljärvi tuli kuulužembakse matkailukohtakse Karjalan Kielen Koin nostuu.
Tällä kertua Omamualaiset-rubrikin juttu on omissettu Galina Lettijevalla.
Suomen kieldy tänävuon voibi opastuo allus algajen libo jatkua opastundua.
Muuzikan sih niškoi löyttih Karjalan rahvahan neroloin keskuksen arhiivas.
Jo äijän vuottu olemmo yhteisruavos Jessoilan Kielen kirju -keskuksen kel.
Vikse sendäh kai kolme Nuožarven projektua puututtihgi voittajien joukkoh.
Oligo mitahto ruadopäivy lehtes ruadajes, kudai painui mieleh kogo ijäkse?
Karjalan tazavallan halličus hyväksyi yhtehizen kirjaimikon vuvvennu 2007.
Tiijuštelijalla Richard Sorgella nimitetty puistikko ilmeštyy Petroskoissa
Kalat hyvät, karjat, vahnembat varustettih net Uvven Vuvven stolah niškoi.
Anastasija Afanasjeva on rodivunnuh muinazeh karjalazeh Veškelyksen kyläh.
Hänen mieleh jäi vai yksi ligakuun ehty, konzu kodvazen sagieh pani lundu.
Pahakse mielekse nimettömät ozanottajat eigo ni arvostettu, nigo palkittu.
Karjalan Kielen Koin kielipezä on hyvä suavutus kogo Karjalan tazavallale.
Šen luatijina ollah Kielen, kirjallisuon ta istorijan instituutin ruatajat.
Kaikin toine toizele auttelemmo, piemmö yhtevytty da jaguammo uuttu tieduo.
Toisella paikalla oli Kuitin pojat -joukko ta kolmannella Kuznečiki-joukko.
Buaboi Aleksandra Stepanovna (neidizenny Saveljeva) oli Kukoinvuaran kyliä.
Korkiekoulutukšeltah Jelena ta Nikolai ollah etnografit ta etnomusikologit.
Miula ei ollun konkrettisie vuottamisie, oli vain halu toteuttua ajatukšie.
Jo läs kymmendy vuottu horua johtau Puadenen karjalaine Natalja Kondrojeva.
Moine sugupuu, kuduan piirusti taidoilii, on ruokos jogahizen sizären kois.
Laukan emändy on nuori dizaineru, taidoilii da fotokuvuaju Anita Gundireva.
Se koneh ei ole zavodan alguperiä, ga ihan samanmoine voinnus olla zavodal.
Viime vuotena kirja oli valmissettu julkaisomisekši, Irina Vinokurova sano.
Karjalazile pidi harjavuo uudeh elokseh uuzis eliändykohtis, uuzis ololois.
Lenti kokko koilta ilman, Laulu lintu on Lapista, Lintu turja kurjan maasta.
Ihan allus, konzu luajittih kalankazvatuskohtii, ei kyzytty rahvahan mieldy.
Hyvittelykortiloin da kalendarin on piirustannuh taidoilii Jelena Agafonova.
Puusto on luajittu juuri sih kohtah, kunne puaksumbah kaikkie tullah rahvas.
Sih kuuluttih kaikile tuttavat karjalazet pajot, kuduat pajatettih toizetgi.
Avata oma internet-laukku Anital tuli mieleh koronaviirusan pandemien aigua.
Minul on äijy ystäviä “kiokušinkain perehes”, myös Ven’angi tagan.
Hänen pojat helläšti šanottih tuaton traktorie “tir-tir-Mit’akši”.
Tuatto šuoritti mua- ta meččätöijen ohella niise šähkömiehen töitä.
Še merkiččöy, jotta rupien esiintymäh Venäjän puolelta piäjoukošša.
Kaččuo šitä šuau Venäjän kanšojen yhtehisen kokoukšen nettišivulla.
Še alkau viime kauven Muššan Mečän starinat -näytelmän enši-illašta.
Meilä on šuuri vaštuu meijän entisien ieššä, koroštau piätoimittaja.
Änižjärvi tarkoittau ’suurdu’ järvie, Šuoju-sanal on eri sellitysty.
– Kaikki kielikurššit ollah peruškurššija ta paššatah alottelijilla.
– Koissa kaikki on šamanmoini, tiälä erimoini, hiän pyöritti piätäh.
Piäššä noin šuuren festivalin ošallistujien lukuh on šuuri šuavutuš.
A kun myöhemmin ni alettih käyttyä ruvetušta, ei rahvaš šiih šuoštun.
Midä työ tahtoitto löydiä, midä ečittö, konzu menittö sinne kuvuamah?
Ne ollah mukavat ta esitetäh mečäššykšen juonija šekä toisie ainehie.
Tänä vuotena Karjalan tašavallan 101-vuotispäivyä pietäh Kalevalašša.
Muasterit tiettih, kui löydiä pättävy puu: “ei jogatoine puu täh päi.
Šeurata aktijon uutisie šuau toimenpivon ryhmäššä VK-sosialiverkošša.
Viime vuotena halličuš anto tällä yritykšellä viisi miljonie rupl’ua.
– Sanele omas perehes, kui työ elittö Vieljärves da kui elättö nygöi?
Midä loitomba siirrymmö pohjazehpäi, sidä vähembäl sie on vepsälästy.
Vuosi takaperin še ilmešty Kontupohjan piirin Jänišpuoli-pos’olkašša.
Karjalan kielen kurššit alettih Kalevalašša etnokulttuurikeškukšešša.
– Myö ašetamma nellä smart-kenttyä, vielä yksi ilmeštyy Petroskoissa.
– Piätinččänä illalla esitetäh Kajahuta laulu, karjalaini -spektakli.
– Nygöine karjalan kieli da karjalaine kul’tuuru – mittuzet net ollah?
Rahvaš arvellah, jotta Kekri oli kotišiivatan ta vil’l’an šuojelijana.
Šentäh paikka šaiki šemmosen šynkän nimen, kerto Valentina Patsukevič.
Tiettäväine, kyläläzet rahvas da semmite ijäkkähät puaksumbi soitetah.
Sie enämbi čuassuu opastustu dai opastus on vältämätöi kaikkih niškoi.
Hiän on šyntyn Koštamukšešša ta nytki eläy kivenlouhijien kaupunkissa.
Ta voittajien luvušša on šemmosie projektija, ka niitä on vielä vähän.
Kielikurššien kuuntelijat tuttavuššuttih Jyškyjärveh ta šen perintehih
Paikallizih eläjih da duaččuniekkoih niškoi tämä ruado on ylen tärgei.
Oman tehtävän hiän šuoritti hyvin, starinakokoelma on kyšyttävä nytki.
Ryhjäššä vierahat käyväh kostih paikallisen karjalaisen naisen luokše.
Niise oli noššettu kyšymyš Kemin piirissä olijan tien patkän kunnošta.
Tänäpiänä Periodika-kuštantamo avuau monikielisen Oma Media –portalin.
Tuli ižändy koiran kel mečäspäi tyhjiči, nimidä sualistu ei puuttunuh.
Hiän lopetti Tiikšin peruškoulun ta armeijan jälkeh myöšty omah kyläh.
Nuori mieš opaštu šoittamah kantelehella ta še häntä oikein kiinnošti.
Kezäl priäžäläzet kuvattih videoh tukun viettäväkse varustettuu puudu.
Kouluh mäni 71 400 lašta, heistä 7 700 lašta mäni enšimmäiseh luokkah.
Nygöi erikseh kerätä topat on rahvahan omaničentahto, ei sidä enämbiä.
Tašavallan päivän pruasniekakši Kalevalašša jatutah kunnoštamisruavot.
Ezmäi uskuo ei voinnuh, ku hänel, kyläläzel brihal, muga äijäl lykysti.
Taloit, kiriköt, huonukset – kai nostettih hyväluaduzes pedäjän parres.
– Kuhmo voipi äijän mitä tarita koko šuomelais-ugrilaisella muailmalla.
– Kui suuri tämä karjalazien perindöllizien eländykohtien luvettelo on?
Jokavuotini Kuitin kala -talvikalaššušfestivali piettih Vuokkiniemeššä.
Muzeis tänäpäi on ruokos ylen äijy heijän kerättyy dokumentua da kuvua.
Vejen voimua paikalliset eläjät šuatettih käyttyä vielä muinaisaikoina.
Vielä pienenä lapšena ollešša Anni oikein tykkäsi kuunnella omua ukkuo.
Šen lisäkši Karjalan piämieš kerto Jevgenii Provorovista Lahenpohjašta.
Hyvä lehti on dai kai tyttözet sie ruadajat moizet hyvät, čomat kaččuo.
Yli 500 ylioppilašta auttau liäkärijä Karjalan tervehyšhoitolaitokšissa
Parikilpailušša voitti TarVoi-naisryhmä Kalevalašta ta Vieljärvi-ryhmä.
Monen Karjalan piirin rahvaš keräyvyttih tänäpiänä Karjalaiseh kruugah.
Vuosipäiväkši vienalaini Valentina Karakina kiänti kolme hänen tevošta.
Viralliset Muajilma meštaruon avajaiset pietäh Priozerskissa tänäpiänä.
Uuvven vuuvven kynnykšellä opaštujilla myönnetäh kirjallisušpalkintoja.
Vuokkiniemiläiset luvattih kuččuo Pohjolan lapšet -ryhmyä vielä kerran.
Vierahie vuottau miellyttävä tutuštumini käsityö- ta musiikkiperintehih.
Viime päivinä kaikkie huolettau hintojen korotuš Venäjän eri alovehilla.
Pido piettih kevätkuul da sit sai kerätä 34 tuhattu rubl’ua omah ruadoh.
Oman esitykšen aikana L’udmila Georgijevna esitti uuvven kirjan “Terveh!
L’udmila Makuševa pajattaugi ven’akse paikallizes Rodnik-muuzikkujoukos.
Piäjärvi-Kiestinki-Louhi-poujezdu rubieu käymäh vähimytteh viizi vuottu.
Šiijan maimie oššettih Vigozerskii-kalatehtahalta, niillä on vain vuoši.
Illalla Lönnrotin männyn viereššä Runoranta-paikalla pruasniekka jatkuu.
Se voi olla hašku, muas da puuloin kojan ualpäi löytyt böbökkien toukat.
Laukunkaupan paraš aika alko vuuvvelta 1809, konša Šuomi liitty Venäjäh.
Koiru kandoi tedrin kodih, a emändiä kois ei olluh ‒ marjah ehti lähtie.
Joga vuottu syvystalvel libo talven allus ižäpedrat lykätäh sarvet iäre.
Kilpailun fondissa on juatavakši voittajien kešen šata miljonie rupl’ua.
– Sendäh gu lapin kieles meijän jagua-verbi on jukked, sellittäy tutkii.
– Luvettelon työnnimmö joga piirih, sinnegi, kus karjalastu eläy ual 7%.
Petroskoissa šiih liitytäh kaikki musejot šekä toiset kultuurilaitokšet.
Kaksi kuudu tagaperin vk.com-verkoh on suadu joukko “Ylä-Videlen hieru”.
Ližäkse Virtaranta kirjutti Hal’därven murdehen grammatiekan, kieliopin.
Ei se ole rajatoi vällyös, ga sidä välliä voibi tundie, jatkau Svetlana.
Jiä- ta lumiveššokšien muasterit jo ruvettih valmistamah omie luajokšie.
Tänävuon fil’moi kačotah yhtel aigua Piiteris, Petroskois da Murmanskas.
Svetlanan mieles, died’ois, kuduadu lykysti nähtä, häi sai opastushimon.
– Puuarhitektuuru, korvet da čomimat luonnon kuvat – kai ollah Karjalas!
Kuni kalitat paissuttih, Dan’a-priha järješti meilä Nuorimiehien huvija.
Muamankielen enzimäzenny opastajannu oli L’udmila F’odorovna Markianova.
Pruazniekkah kerdyi Korzan eläjii, duaččuniekkoi da gostii lähikylispäi.
– Iče rakennuš on šuunniteltu kaikkien nykyaikasien teknologijien mukah.
St’opan miellytti Marii, häi oli vagavu, ga vähäsanaine da ruttotabaine.
Kun volont’orit ta vierahat tutuššuttih kylih, alko tutuštumini ihmisih.
Sendäh nuožarveläzet ližättih mustomerkih vie 60 voinuveteruanoin nimie.
Hiän näki kirjutukšie: Sortavala, Petroskoi, Kontupohja, Kemi, Koštamuš.
Tutuštumini Junijah lupasi meilä löytyä mukavie ihmisie pakauteltavakši.
On tietoja, jotta enšimmäiset eläjät tultih merellä Kiestinkin puolelta.
Šyyšlomalla alettih ni Kalevalan keškikoulun kyykkäkerhon vaštautumiset.
Tämä työ jo alko, kertou Periodika-kuštantamo johtaja Natalja Sinitskaja.
Voin ližätä senki, ku vuvvennu 1997 häi kehitteli Oma Mua -lehten saitua.
— Käpy on joka kalaštajalla, aina vet karjalaisien piti verkkoja paikata.
– Projektu on suunnattu paikallizile eläjile, se ei ole turistoih niškoi.
Festivualin jälgimäine pido omistettih Vladimir Brendojevan vuozipäiväle.
Viestit Karjala -programmua suau kaččuo joga päiviä 9.00 aigua huondestu.
Puolentoista tunnin aikana artistat näytettih monta omaperäista esityštä.
Karjalaisissa kylissä eläy hyvie ta huolekkahie ihmisie, šanelou Nadežda.
Tänä keviän ruadajat tiijustettih, gu muatalovuslaitos piätettih salvata.
— Sotsialiverkolois kirjutetah lyhyösti, niilöis ei sua kirjuttua toizin.
Karjalan Rahvahan Liiton toteuttama projekti keštäy tämän vuuvven aikana.
Nyt leipätehaš on yksi šuurimmista Karjalan ruokatevollisuon laitokšista.
Ližiä tieduo merkipäivän pidolois voibi tiijustua muzein Vkontakte-sivul.
Matkuajie voipi ajua niin äijän, kuin monta issuinpaikkua on trollikašša.
Ozuttelus suau nähtä Karjalan eri čuppulois eläjien neroniekoin ruadoloi.
– Anna Petrovna, olet Varloin kyläh rodivunnuh, iče sanot, Pieneh Kitaih.
Tuatan jyttyöh El’viral himoitti roita opastajakse, ga tuatto sit ebäili.
Apanovičoin mollembat tyttäret eletäh Suomes, ei loitton toine toizespäi.
Tänä vuotena Karjalan vuuvven paraš kirja -kilpailuh ošallistu 68 kirjua.
– Enzimäzen kerran minä kuulin karjalan kieldy Petroskoil olles 90-luvul.
Projektin avajaisissa opaštajat ta opaštujat tuttavuššuttih toini toiseh.
Vieljärvie pietäh suurennu, kuulužannu da kalakkahannu järvenny Karjalas.
“Armas talo” on sijoitannuhes suureh kaksikerroksellizeh puuhizeh taloih.
Minä tuttavuin häneh, konzu tattavan nevvol lähtin ostamah hänel vagoidu.
Tänäpäi horas pajattau kymmene hengie, niilöis viizi maltetah karjalakse.
Ven’an čural olin käynnyh Vladivostokah, Kaliningruadah, Pskovas, Krimah.
Kiža piäzi ilmoih samannimizen 100 sanua Karjalah näh -projektan hantuzis.
Sanelu vepsän kielel voibi kirjuttua vepsän kielen nedälil 19. kylmykuudu.
Enzimäi pajojoukko pajatti Viidanas, sit ruvettih pajattamah Čalnan kyläs.
Voinan jälles pereh tuli järilleh Anukseh, ga kodi oli olluh jo hävitetty.
Karjalankieline karaoke jo on suadavis niilöile, ket käytetäh internettua.
Joka ohikulkija voit tutuštuo Karjalan tietomiehih ta heijän tutkimušalah.
Pidäy sellittiä kalastandan kyzymys, karjalazil pidäy olla mahto kalastua.
Lingvistizen fouruman pidäy Ven’an tiedoakademien Kielitiijon instituuttu.
Kirja on tarkotettu niillä, ket opaššutah Karjalan kielen tverin murrehta.
Hänes jiädih vaiku kirjazet akale da kolmele tyttärele, mustelou Svetlana.
Täs on ezitetty Karjalan julgavoloin ilmah piästettylöin kniigoin dizainu.
Enzimäi nimilaudazet pandih taloloih, kudamis rahvas eletäh ymbäri vuvven.
Kongressi oli pietty Saha-tašavallan 100-vuotispäivän juhlimisen rajoissa.
Kuvanke pidäy työndiä lyhyt kerdomus runos, kuduan pohjan piirustit kuvan.
Kyläs ei ole mostu nuordu, kaikkiedah tiä eläy puolitostu kymmendy hengie.
Ozutin Viktor Vasiljevičale, ga häi rounu ei ni uskonuh, käil vai viippai.
Liziä tieduo lövvät Kielen, literatuuran da histourien instituutan saital.
Pitkän koronavirusan pandemien jälles, monet laitokset avatah omat veriät.
Vuuvven 2021 aikana ihmisoikeušvaltuutettu kaikkieh šai 463 eri vetomušta.
Ohjuajana on Venäjän teatteritaijon akatemijan opaštuja Murat Abulkatinov.
Enzimäzenny professorannu oli Pekka Zaikov, da hänen jälles Vesa Koivisto.
– Onnuako suurembi kiinnostus rodieu uudeh Kalevala-lapsih niškoi kniigah.
Kellebo da kui tuli mieleh lähtie sinne Tunguon Karjalah luadimah fil’moi?
On piässyh ilmoih Zergeyth-projektan karjalankieline Nyt-muuzikkual’boumu.
Sit händy kučuttih peldokazviloin kazvattamizen brigadiirakse Veškelykseh.
Iče kirjutamma alkušanoja, iče leikkuamma uutisie, korjuamma toini toista.
Šattu niin, jotta Kalevalan teatteri viijekši vuuvvekši lopetti toimintah.
Mie olen ylpie omista artistoista, vet tämä tilanneh oli tutkintona heilä.
Tapahtuma piettih Taipale-paikašša, missä on Gundirevien perehen huuttori.
Sotsiualuruadajien ližäkse projektah kučutahgi kaikki toizii himoiniekkoi.
Aktsii piettih 21. elokuudu Suojärven mečänhoidoalal Vegarusskoin ozastol.
Marafonin kolmantena päivänä oli pietty Kannel ta jouhikko -musiikki-ilta.
Kaikkieštah investori antau projektin toteuttamiseh 1,5 miljardie rupl’ua.
Timur luadi jänöin da rinnal Sergei porai loukon kallivoh kolikkoh niškoi.
Kalevalan bisnesmiehet šuatih raha-apuo oman yrityštoiminnan kehittämiseh.
Sen ližäkse projektan hantuzis tuliele vuvvele valmistetah seinykalenduaru.
Äijygo Karjalas nerokastu rahvastu da kuibo heijän ruado eistyy tazavallas.
Net kerras kiinitetäh mieldy, ku ollah čomat, nygyaigazet, tozi karjalazet.
Ystävys Santtu Karhun da toizien karjalazienke on olluh minule ylen tärgei.
En ole vie nähnyh niidy Luadogan Karjalan kohtii, kudamispäi minun sugu on.
Vuuvven 1959 18. talvikuuta Uhtuon dramakerho šai kanšanteatteri-statussin.
Tyttii luadijes puaksuh langoi pandih ristai, moine ristu vardoičči pahuos.
Stuavat, stuavakse meijän kyläs sanottih, ylen ammuzet ollah, ylen ammuzet.
Net roitah eri luaduu, ga kuvaillah tazavallan ainavoluadužuttu da čomuttu.
Toimenpivošša avattih Louhen piirin runonlaulajilla omissettu muistomerkki.
Sen ližäkse minuu kiinnostuttau kyzymys, kudai koskou Karjalan histouriedu.
Viimesen nellän vuuvven aikana fermeriloilla annettih 120 kannatušgranttie.
Silloi omat veriät avatah kai Karjalan školat da Petroskoin kadiettuopisto.
Maltoi lapsii parandua, i ruavahii ristittyizii, svuad’boi maltoi varustua.
Sen kunnivokse žurnualan toimitus on ilmoitannuh hyvittelykartočkan kilvan.
Joka vuosi Periodika-kuštantamo esittäy vuuvven aikana julkaistuja kirjoja.
Ližiä tieduo voi suaja projektan internetsivul libo telefonas +79004553334.
Vuozipäivän hantuzis lehten toimittajat pandih rattahile Oma Mua 30 -kilbu.
Sih nähte on ilmoitannuh laitoksen johtai Ksenija Sosunkevič omal vk-sivul.
Vähästy parembi vezi on Jovensuunlahtes, sildy gu sinne laskou Vuohtanjogi.
Vierahina ollah turistit Venäjän eri alovehilta ta paikalliset koululaiset.
Projektan piätarkoituksennu oli avvuttua niistielöile harjavuoyhteiskundah.
Ezimerkikse, luadogan n’orpu, hyybii, jevrouppalaine nieglikko, siibioravu.
Tullimaksottah voibi tilata tavaroi yhtehizeh summah ei enämbiä 200 jevruo.
Se on nostettu 1700-vuozien puolivälis Pyhän Jumaldoman roindan kunnivokse.
Pido järjestetäh Anuksen Kanzalline kirjasto da Anuksen karjalazet -liitto.
Karjalan kallivopiirrokset pandih muailman perindölöin UNESCO:n luvetteloh.
Cianotoksinoin periä voijah suaha surman rahvas, žiivatat, linnut da kalat.
Oli vaikie valita niitä, himotti ottua kaikki kirjah, ka še oli mahotointa.
Voizittogo sanuo, mis kai algavui da kui pitkäle olemmo piässyh sit ruavos?
Lapset ylen äijäl miellytti pajattajih, sanoi ansamblin johtai Emma Jolina.
Hos net ei anneta mostu draivua, ga maksetah äijiä huogehembi motorregyzii.
Sit on monipuolistu materjualua eri-igähizih lapsih niškoi karjalan kielel.
Irina Petrovnalla on ristiriitaisie ajatukšie tverinkarjalan tulovaisuošta:
Muga puolistammo vuitin mandžoidu tuules, ragehes da toizis luonnon ololois.
Koin ruadai Natalja Antonova pani sih jälgivuozien aigah suitetut ajatukset.
Leningradin alovehella, Priozersk-kaupunkih keräyvyttih kuuvven muan joukot.
Uvves žurnualas on lugiettavua, mustoh pandavua, leikattavua da pastettavua.
Ennepäi voinumustomerkii jo kohendettih kaksi kerdua, vuozinnu 1995 da 2015.
Silloi huomain, kui hyvin sinä pagizet karjalakse da juuri omah paginluaduh.
Luvun 1980 lopul karjalazet ruvettih pagizemah karjalan kielen elvyttämizes.
Šiih aikah tverinkarjalaisien kirjakielen pohjana oli kirillini kirjaimikko.
Vuozien 2000 allus Karjalah käydih Wallderan vunukat da tuodih vahnat kuvat.
Projektan todevuttamizeh suadih varua Karjalan tazavallan piämiehes Grantas.
Hyö opastuttih kurjuttamah kirjutuksii da ottamah kuvii erilazis tapahtumis.
Niin, šanosin, jotta Vuuvven parahan kirjan arvo ei ollun niin vuottamatoin.
Oman Muan toimitus tiijusti, mittumua ajonevvuo kyzytäh Karjalan kalastajat.
Kai materjualat tulieh lehtih niškoi meil toimitukses on ruokos eri papkois.
Šuovattana kello 15.00 on juhlallini konsertti, ilmottau Kalevalan hallinto.
Ga Ruizniemen lahti kuigi kaksi nedälii tagaperin on vihandu da tulou pahal.
Nevvostolazet sit iče ruattih kai: luajittih vagoloi da istutettih kukkazii.
Projektu andau mahton sotsiualizen alan spetsialistoile opastuo toine toizel.
Tuatto dai pagizi meil karjalua, olemma suanun tuttavustuo kieleh jo lapsena.
Poigu hos oli laihu da hendoine, ga kaksivuodehine jo oli da painoi kuda-kui.
Anastasija Afanasjeva loppi Baltiekkumeren filolougien ozaston vuvvennu 2015.
Zeizou tammi kaksitostu oksua -kirjutukses tiijustat, kui rodivui kalenduaru.
Pajattajil himoittau, ku horah tulis miehiigi, muga olis vesselembi pajattua.
Puu on 5-7 metrin korgei, ga hyvis ololois se kazvau kai 25 metrin korgiekse.
Naiset šiäššettih čäpčöjä, ne šiirryttih šukupolvešta šukupolveh.
— Ohjuajien anšijošta ryhmäššä on lämpimie yštävällisie šuhtehie.
Lisäkši on järješšettävä šopiva paikotuš turistiautobuššija varoin.
Karjalan kanšallini puisto “Puanajärvi” täytti tänäpiänä 30 vuotta.
Ka tämä ruato on ylen tärkie ihmisien elämäššä, šen parentamisešša.
Oma Mua -lehti jo toista vuotta pitäy projektie “Kiännämmä yheššä”.
Šiitä šiirty elämäh Petroskoih, missä ruato Karellesstroi-yhtymäššä.
– Piäjärven Karjalaisešša pirtissä pitimä šanelun karjalan kielellä.
Konzu partu viettih heboloil, da ainos sanottih ei “no”, a “hä, hä”.
Šiinä on äijän šaloja, kyšymykšie, kumpasih vaštaukšie vielä ei ole.
Karjalaine kul’tuuru eläy iellehgi, pidänemmö myö sidä iče elävänny.
“Karjalan” ohjuaja tunnuštau, jotta nykyjäh hiän ei niä omua perijyä.
Još tämmöni kašvo muašša, še piettih parahana ta jätettih šiemeniksi.
Hänellä oli viisi lašta ta joka pereheššä oli ämmön kutomie hurštija.
Kalevalan piiri täyttäy 95 vuotta — “Kalevalatalo” kertou istorijašta
On šelvä, jotta työ karjalaisen runoperinnön šäilyttämisekši ei piety.
Tänä vuotena heijän luvušša on äijän tervehyšhuoltoalan ammattilaisie.
– Meilä aina oli kinnoššuš muatalouteh, nyt piättimä luatie oma ferma.
Karjalan kirjaštojen 11. aktijon teemana on “Yhissyš on erikoisuošša”.
Šamoin järješšetäh 500 metrin pituni matka päiväkotien kašvattiloilla.
Kešäkuušša 1942 Ol’ga Filippova tuli radistiksi Aunukšen peittoryhmäh.
– Toinah suomelaine nagras, konzu kuulis: tänäpäi keräin äijän marjua.
Šavelin kera hiän pakasi karjalakši päiväkojin vanhempah ryhmäh šuaten.
Paičči omua työtä šairalašša Roza Tihonovalla aina oli mielehini ruato.
Šemmosie lapšiperehie, missä paissah lapšilla karjalakši, ei ole äijän.
Luobumine dai on levyn yksi suuri tiema, senttäi “Ruttomužikan kyynäl”.
Voijärven suvipiäs olijoin kylien eläjät sanotah iččiedäh karjalazikse.
Vuuvvešta 2011 alkuan kanšallisešša journalistikašša tapahtu muutokšie.
– Sever-aikakaušlehti on yksi parahista Venäjän kirjallisušpainokšista.
Šentäh festivalin veššokšien luvušša on keisarin muotokuvie ta laivoja.
L’udmilan rodn’oi oligi died’oin velli, Anisimov Nikolai Aleksandrovič.
Nyt Istorijan rataš -projektin ruatajat kerätäh tietoja vesimelličäštä.
— Toisissa taikašanoissa šanotah, jotta hiän imetti Pakkaista nännillä.
Petroskoissa še kirjutettih tänäpiänä Petroskoin valtijon yliopistošša.
Jiäkur’oipualikku pani kai omat vät sih, ku siirdyö lähembä kuuzahastu.
– Seminari oli hyövyllini šekä tietomiehillä, jotta luovilla ihmisillä.
Hiän toivou, jotta lapšet ei jätetä Tolmaččuo, a jatetah perehen ruatuo.
– Alovehelliset kyläkunnat alettih aktiivisešti kehittyö vuuvvešta 2017.
Kuuma terva paremmin täyttäy kaikkie puašuja ta veneh šäilyy pitemmälti.
Myö yrittimä paissa hänen kera ta piättimä, jotta hiän pakajau lyydiksi.
Koko päivä on omissettu nykytärkeijen proplemojen ratkaisujen ečinnällä.
Joga jänöil on oma noumeru, jänölöin omistajien luvettelo löydyy saital.
Anna hyö valdivon puoles sanotah oma mieli – kui vois piästä Vieljärvie.
– Konzu minä olin nuori, en tahtonuh yliopiston jälles eliä Veškelykses.
Ven’an kul’tuuruministerstvu hyväksyi muzein avuamizen enneglästy illal.
Tolčeja-huaran vierellä oli Vojačun kaivokšen šurvoja ta huuhtoja tehaš.
Hiän tuli Venäjän meštariksi ta šai urheilumeštarin ehokkahan statussin.
Niise arvoššettih meijän kolmen vuuvven ruatuo Vuokkiniemen kylätalošša.
Čalnan kyläs 21. kylmykuudu piettih Bes’odaine-ansamblin 30-merkipäiviä.
˗˗ Mintäh ta konša šynty ajatuš luatie kirja karjalaisista pakolaisista?
Valentinan tuatto oli hyvänä puušeppänä, ompeli venehie, otti tilaukšie.
Toivottavašti, šeikkailupeli autto lapšilla avata šeuvun eryähie šaloja.
Alkeiskoululaisien ruokailun järještämiseh tarvitah 270 miljonie rupl’ua.
Venäjällä ihmisoikeušvaltuutetun instituutti ilmešty 25 vuotta takaperin.
Siändölöin mugah Petroskoin uuličoin nimilavvat pidäy olla kaksikielizet.
Ken tullou, häi lähtöy sinne pieneh pertih, midäliennöy sie sanotah, kai.
Kotimaiset lentoyhtivöt vähennettih rajušti lentojen miäryä Europan maih.
Enimän livvinkielisty opastuskniigua on valmistannuh L’udmila F’odorovna.
– Nyt on vaikie tilanneh, ihmiset šoitetah poliklinikkoih yhä rikenempäh.
Molodoit L’oka da Kirill Čurakovat avattih paja Pyhäjärveh vuvvennu 2014.
Sugututkimuksen liiton Priäžän ozaston piälikökse rodih Gennadii Vaganov.
Vuvvennu 2019 “Armas talo” yhtyi suureh kanzoinvälizeh Kalitka-projektah.
Koronaviirussin pandemijan takie tänä vuotena meilä oli vain 300 kävijyä.
Melkein koko ijän F’odor Aleksandrovič ruato Lietmajärven lespromhosissa.
– Ennein pandemijua kävin karjalan kielen kurššiloilla noin viisi vuotta.
Jogahine ruadai hierus sai sen verdua ouveššii, mi oli hänel ruadopäiviä.
Kokomuš niise innoštau lapšie ta nuorie opaštumah šoittamah kantelehella.
Yhellä šemmosella laittehella šuau šamanaikasešti analisoija 95 koitehta.
Olin kiändämäs opastajien sanelendua ven’an kielel kerras mikrofonan ies.
Nykyaikani ta kaunis kalenteri tulou hyväkši lahjakši Uuvvekši vuuvvekši.
Mujejärven piirin Ontajärven kylä täytti viime netälinloppuna 425 vuotta.
– Kenenny sinä ruat da kuibo karate pujoittuu sinun jogapäiväzeh elaigah?
Rakennuš eruou toisista taloista, šentäh kun še on rikkahašti korissettu.
Sendäh miun tuatto ellendäy ves’ma hyvin karjalua, a ei iče malta paista.
Opaštajien taito on niin mahtava, jotta opaštuo šuau vain kačellen heitä.
Mie ta Ilja ymmärtimä, jotta tapahtumie varoin kylä tarviččou huonehutta.
Še oli Uikujoven yhteisön legalisointa šekä metallitehtahien peruštamini.
Vienan meren lähellä virtajah jokeh lašettih yli 50 tuhatta šiijan maimua.
Lisäkši, kielikomiisin toiminnan tulokšet on otettu huomijoh, šanou Irina.
Toivottavašti, šemmoset kielileirit tullah perintehellisekši tapahtumakši.
Pellon reunal pidäy jaksavuo, sovat heittiä sit da mennä peldoh ku järveh.
Sanotah, päivy ku seizou, eigo häi jatku, eigo lyhene, sit on Päivy pezäs.
Kogo Ven’an mual Voitonpäivän kunnivokse sai allun Voiton ikkunat -aktsii.
Kerähmöh kerdyi deleguattoi da gostii Petroskois da Karjalan piirilöispäi.
Nähtäväkse pannah läs kolmiekymmendy ruaduo: akvarellikuvua da vestokuvua.
Vasterodivunnuot sagarvon poigazet – niidy on kaksi- nelli – ollah sogiet.
Jarmankan järještäjillä onnistu luatie juhlallini ta taikallini ilmapiiri.
Gu tullet aidah, net ei hypätä piäl, vaiku ymbäri sinus ruvetah punomahes.
Häi kävyy Veškelykseh kerran kahtes nedälis da ruadau huondekses ildassah.
Kilpailuh voijah ošallistuo eri aloilla toimijat ei-kaupalliset järještöt.
Heijän joukošša on kalevalalaini alottelija kirjuttaja Nadežda Rastrigina.
Tahtozin opastuo karjalan kieleh ližiä, roinnou konzu sih enämbäine aigua.
Esitän teilä ainutluatuista turistiobjektie – Kalevalan kirjapainomusejuo.
Voittajat ilmoitetah kevätkuun 4. päivänny, hyö suajah lahjat da diplomat.
Festivuali omistetah Muamankielen päiväle, kudai on tuhukuun 21. päivänny.
Kilpailun parahana tulokšena on Jevgenii Karakinin voitto mieškilpailušša.
Toivon, jotta konšanih meijän onnistuu kekšie runoja ni karjalan kielellä!
Šamah aikah ei kannata kieltyä, jotta Karjala on monikanšallini tašavalta.
A ku vie kentahto rištikanzu tulou, pidäy auttua?”, sanou Tatjana Izotova.
Tänävuon karjalaine kirjuttai Vladimir Brendojev olis täyttänyh 90 vuottu.
Hyö ušotah, jotta forumi auttau ei aunuoštah naisie, vain koko tašavaltua.
Tiettäväine, huomivuo kinnittäy myös karjalaine kanzalline kantele-soitin.
Šuomen kielen ta kulttuurin netäli oli tosi rikaš mukavista tilaisukšista.
Kuin pitiki, mie olen luatin 15 laškuvarjohyppyö, kertou Vladimir Ivanovič.
Kilbah yhtytäh net, ket tahtotah käytettiä omis projektois karjalan kieldy.
Projektin piätarkotukšena on kulttuuri-istorijallisen turismin kehittämini.
Hormua kerätäh libo enne halvastandua libo halvastandan aigah, ei myöhembi.
A meil rengi on aste, sih kerätäh marjua, gribua, vetty kannetah rengilöil.
Valmistimmo omat da olemmo valmehet työndämäh net vastuos olijoile puolile.
Kompositijon tarkotukšena oli esittyä kanšan uurahutta ta puhtahie tahtoja.
Nämmih kyzymyksih suat vastavukset Kanzallizen muzein Talvimeččy-ozuttelus.
Anastasija Stepanovnalla on vanha levyjen šoitin, ka šen niekla mäni rikki.
– Projektan enzimäine etuappu pandih rattahile Karjalas vuozinnu 2017-2019.
Sanommo nenga, ku molletit meile, Ven’al eläjile karjalazile, ollah hinnas.
Šuunnitelman mukah muistomerkin ympäri olijan alovehen kunnoštamini jatkuu.
Niise projektin aikana pietäh harjotteluo etnokeškukšien spesialistiloilla.
Kai täh sanakniigah kuulujat sanat roijah iänitetty, niilöi voibi kuultagi.
Konzu net ruvetah tulemah nenäh vihandujuablokal – fermentatsii meni hyvin.
Toini festivalipäivä keryäy kuulusie artistoja ta tunnettuja kollektiivija.
Puudogan piirin Kuhaniemen kyläs rubei ruadamah uuzi feršaliakušierupunktu.
Orlan-juna rupieu kulkomah Lotinapellon, Pitkärannan ta Sortavalan välillä.
Mindähbo hävii vähilleh kogonah Tunguon Karjalan da tunguon karjalan kieli?
On painettu kirjan 1000 kappalehta ta ne lähetetäh Karjalan joka kirjaštoh.
– Olen hyväs mieles, ku opastuin aspirantuuras juuri Irma Ivanovnan johtol.
Lisäkši, festivalin rajoissa esitetäh Peer Gynt: kolme novellie -spektakli.
Enšimmäini kerroš ta WC on mukautettava liikuntarojotettuja ihmisie varoin.
Kvantorium-teknopuisto peruššetah Obrazovanije-kanšallisprojektin rajoissa.
Kalušto, toimistolaittehet, tietokonehlaittehisto ta ohjelmisto on oššettu.
Nimilaudaine azutettih Ivan Sen’kinan puuston kunnostamizen projektan mugah.
Konzu Suomi lähti voinas, Komarov työttih Nevvostoliittoh da yhtevys katkei.
Suurih siirreltävih škuappoih puututah kilbah tuovut obrazat da mualavukset.
Häi hinnastau Videlen kyläh rodivundua, karjalazii taboi da karjalan kieldy.
Toivon ku myö voimmo pidiä sen yhtes Karjalan luonnonvaroin ministerstvanke.
Periodika-julguamon lehtilöil on äijy lugijua rajan taguagi, enimite Suomes.
Verkolois olemine andoi karjalazile uvven mahton olla yhtes kieliymbäristös.
Mitein opaštua vierahie kielie ottuan huomijoh oman kulttuurin erikoisukšie?
Galina Aleksandrovnal ei ole joudoaigua, hänel on äijy hommua da himoruaduo.
Yhtyvehen nuorien artistojen esitykšet kaunissettih ta eläytettih seminarie.
Hiän tarkisti mitein kannatetah aloittelijien bisnesmiehien yrityštoimintua.
Nygöi minä ruadopluanan mugah olen luadimas uuttu elektrounistu sanakniigua.
Niilöi Anita čomendau karjalazil kirjoil da azuu eri kirjuteksii karjalakse.
Karjalaini pakina kuulu pihalla, kaupoissa ta paikallisešša nuorisoklubissa.
Viizi vuottu tagaperin, vuvvennu 2015, tiä piettih suuri restavroičusruavot.
Karjalan Rahvahan Liitto kuččuu rahvastu opastumah karjalua kielikursiloile.
I sit hänes pandih mustoh runoloi, suaroi häi maltoi, pitkii suarnoi saneli.
Pidi moneh kerdah kirjuttua sinne kirjazii da kävvä puolistamah omua kandua.
Tevoš luajittih Kalevalan piirin etnokulttuurikehitykšen projektin rajoissa.
Ozuttelu on luajittu yhtes Jessoilan Kielen kirju -etnokul’tuurukeskuksenke.
Mukava, jotta on merkitty ni tapahukšie, konša laukunkantajana oltih naiset.
Se sendäh, ku vizakoivun siemenien kylvettyy niilöis kazvau tavalline koivu.
Minägi iče sie 13 vuottu opastin lapsii pagizemeh da kirjuttamah karjalakse.
Nygöi Jorma ei varua mustella endisty, mainita Karjalua da paista karjalazis.
Sen sijah pietäh runopajoloin kluubat, kudualoin konsertat sijoitetah verkoh.
On hyvä mieles konzu luven karjalankielizii kirjutuksii da kuundelen uudizii.
Huolimattah kiireheh, laitos, kudai rubei nostamah kirikkyö, ei ole vallittu.
Oksanan perehes eligi hänen pruavobuabo da buabo, Fedosja Petrovna Sergejeva.
On ilmoitettu Abudengoin yhteiskunnallizih liittoloih niškoi kilvan tulokset.
Valmistin gostile Suvaičen sinuu, Karjal -programman, ongi toizii programmoi.
Vladimir Gogolev on Onegan starttien -hiihtopruasniekan vakituini ošanottaja.
Kižin suaren puuarhitektuuran ulgomuzei tuaste rubei ottamah vastah turistoi.
Tavan mugah kohtih, kuduat pandih UNESCO:n luvetteloh, tulou enämbi turistua.
Myöhembi, jo toizen projektan mugah, huogavokohtale suadih kundoilulaittehet.
Galina Aleksandrovah tuttavuin kezäl 2019 Koveris Kirvehen pruazniekan aigua.
Meile opastettih karjalua alguškolas, vahnembis kluasois oli jo suomen kieli.
Niilöil ollah omat saitat da sivut sotsiualizis verkolois vk.com da facebook.
Kielen vaihtoin terväzeh, konzu vaihtamine rodih mahtollizekse vuvvennu 2010.
Monivuotini yhteisruato jatkuu Marina Kirilinan johtaman Trollius-kerhon kera.
Enne, vie 1980-vuoziloin aigah sit kohtas oli puuhine sildu, vezi pyzyi avvoi.
Paistahgi vellekset omah karjalan paginluaduh, kudai on Suistamon alamurrehtu.
Net on jullattu karjalan rah vahan liiton Puhuo yhteh hiileh -projektan mugah.
Aleksandr Linevskii rodivui Piiteris vuvvennu 1902 raudutien ruadajan perehes.
Niise meinuamma ruveta valmistamah ainehistuo vain Oma Media -portalie varoin.
Karjalan voittajien ruavot ruvetah kilbailemah federuallizes etuapas Moskovas.
Viijendel kursal opastujes Galina meni miehele anukselazele Nikolai Ivanovale.
Enšimmäisenä päivänä vähäsen keität ta jätät jähtymäh huomisekši.
“Toivehen puun” lähellä ašetettih Karjalaini meččä -nimini veššoš.
– Piiterin “Erartašša” nyt šuau tutuštuo Karjalan kallivopiirrokših.
Lisäkši kokoukšešša käsiteltih pruasniekan järještämisen kyšymykšie.
Värihyökkäyš -näyttelyh voit tuttavuštuo šyyškuun 25. päiväh šuaten.
Še juokšou niin ruttoseh, jotta toičči et kerkie pityä šitä šilmällä.
Kilpailun piäpalkinto täštä kirjašta niise myönnettih “Periodikalla”.
Hyö tuškauvuttih šiitä, jotta rakennukšet ei šäilytty, Šul’ga kertou.
Pereheššä pakasima karjalakši, a konša mänin kouluh opaššuin venäjyä.
Ga myö olimmo korbimečäs da lähäzeh kyläh pidänys uidua setämä päivy.
Yštävyškaupunkien yhteistyö: istorija, kuot’t’elukšie, perspektiivijä
Koški on kuuvven kilometrin piäššä Vuokkiniemeštä Latvajärven šuuntah.
Pohjosešta kešäštä rikeneh šanotah, jotta še on lyhyt ta vähän lumini.
Kivi -näyttelyn jälkeh onko šuunnitelmissa järještyä uušie näyttelyjä?
Nykyaikaseššä Karjalan kirjallisuošša ušeičči käytetty kuva on anheli.
“Järven randu”: Veškelykses kehitetäh karjalazien kul’tuurua da kieldy
Minä sanon: “Mindäh?” ”A työ jumalua etto usko i teis tolkuu rodie ei.
Ka muisto rohkeista naisista, heijän urošruavošta ta keštävyöštä eläy.
F’odor Karhu on šyntyn Vanhan Lietmajärven kyläššä 26. oraškuuta 1959.
Nygöi minä olen nelländen danan muasteri, voin olla borčien sud’d’annu.
Šeiččemellä ašemalla oli Kalevalan eri laitokšien valmistamat tehtävät.
Vai lašku voi sanuo karjalan kieldy täh päiväh pädemättömäkse kielekse.
Projektin lopušša Perintö-alkuhpanijaryhmä šai hyvin äijän arvošteluja.
Niilöin hyvyös mašinoil ajajat nähtäh meidy loittuopäi, sellitti Jänöi.
Tänä vuotena kirjailija Pekka Pertun šyntymäpäiväštä taytyy 105 vuotta.
Opimmo kerätä rahvahan kerähmön, kučummo sih nämmien muapaloin ižändii.
Hänellä hyö ollah lähisie, heijän kohtalot liikutettih Galinan šytäntä.
– Ikivanhašta elinkeinošta – laukunkaupašta on tietoja XII vuosišualta.
Yhtelläh seminuaran piätarkoituksennu oli kylviä kielipezän “siemenii”.
Heilä onnistu näyttyä Karjalan kylän perintehellistä elämyä 60-luvuilla.
Kareločka-naisien klubi toimiu Lietmajärven pos’olkašša jo kuuši vuotta.
Aniharvah sidä kuulet Vieljärven čupul, Tulemjärves da Siämärves ymbäri.
Šiitä Leo Lankisella tuli ajatuš luatie veššoškompositijon kiven ympäri.
Myötäväkši hyö vietih muatalouven tuottehie, riištua, merikalua, šuolua.
Teatterijoukon šuunnitelmissa on esittyä šitä spektaklie jo kevätkuušša.
Enšin šuunnittelima avata musejon Kulttuuritalon vanhašša rakennukšešša.
– Mahollisuš ošallistuo konferenšših on ylen tärkie kaikilla musejoilla.
– Kartohkan hindu on kazvanuh 30 prosental kogo Ven’al räkkikezän periä.
A vot kuklojen kešeššä en tiijä, mitä kuklua pien parahana, šano Polina.
Tašavallašša noin 400 henkie harraštau šitä urheilulajie ammatillisešti.
Galina F’odorovna tässäh mustau omii enzimäzii opastujii, heijän nimiigi.
Kerähmön enzimäzenny päivänny deleguatat piettih paginoi suurel lavalpäi.
Lisyä aihiešta voiti lukie Oma Mua -lehen tulijašša numerošša 29.06.2022.
Še oli miun ämmö Marija Kallio tahi Taipalen Muarie, kuin häntä kučuttih.
Sendäh azuimmo AYI:n. Myö kyzyimmö rahvahal, midä pidäy ruadua enzikädeh.
– Milma erittäin kiinnoššetah karjalan kieli, karjalaiset ta karjalaisuš.
Aktijon täyšie ohjelmie šuau löytyä musejojen Vkontakte-ryhmien šivuilta.
– Mustan, enzimäine kirjutus oli lyhyt, omah kodikyläh Vieljärveh niškoi.
– Nadežda, kerro, mistä šiun juuret ollah, mistä vanhemmat ollah kotosin?
Kilbah työnnettih 190 ilmoitustu Ven’an eri čuppuloispäi dai ulgomualpäi.
Näitä piirrokšie on noin 400 ta niijen kešen on vähän ihmisien vartaloja.
Näitä huvitukšie šopiu kaiken ijän ihmisillä, ei ole mimmosiekana rajoja.
Toimenpivon lopušša kaikin maisseltih makieta kalakeittuo ta heinäčäijyö.
Ka valitettavašti vointi ei anna hänen iellähki ošallistuo kuoron elämäh.
Yksi heis – Mikko – pagizutteli Marii da ainos huavai jiähä kahtenkesken.
Orlan-juna rupieu kulkomah Lentieran, Šukkajärven ta Koštamukšen välillä.
Koko šen ajan hiän omien opaštujien kera kerättih tietoja Vuokkiniemeštä.
Karjalas on myös omii muzeiloi dai sie voibi löydiä äijy midä kačottavua.
Tavallisešti juhlakoššon korissukšena oli vorssa peretnikkä nauhojen kera.
Tuatto jätti linnunpoikasen šamah paikkah toivuon, jotta emäkkö ottau šen.
Oksana Serebr’annikova piäl 20 vuottu opastau karjalua školas Veškelykses.
Näyttely toimiu Piessan jälet -paviljonissa pakkaiskuun 30. päiväh šuaten.
Anuksen piirin Mägriän kyläs jo mondu vuottu ei ole omua kul’tuurutaloidu.
Yhteheš kilpailuh oli työnnetty 47 anomušta Karjalan kaikista piirilöistä.
Kurganal F’odor Terentjevan mustopaččahas ymbäri on Terentjevan puustikko.
Nygöi sen kohtas on segameččy, kudai on hyvä syväintaudiloil voimattomile.
Nygöi voibi helpoh vallita tarvittavat tavarat da ližätä net ostoviršizeh.
– Tämä on karjalan kielen enzimäine grammuatiekku-orfogruafine sanakniigu.
Sie vie opastetah lapsile karjalua školis: Vieljärves, Jessoilas, Priäžäs.
Miän sugu eli Suistaman pogostal, pari kilometrie kirikös päivännouzuhpäi.
Uuzi zakon kehitettäs kylii, sildy no verot medäs paikallizeh b’udžiettah.
— Buabo ainos sanoi, ku ei ollus Yrjyö, meijän kogo muatila olis hävinnyh.
Yhtelläh jälgimäzen vuozikymmenen aigah rodih kudamidä eistymisty edehpäi.
Hete-ryhmä tänä vuotena täytti 36 vuotta, šen ohjuajana on Artur Jefremov.
Abuden’goi suajah pienet linnat, kudualois eläy ei enämbiä 500 000 hengie.
– Buabo ainos sanoi, ku ei ollus Yrjyö, meijän kogo muatila olis hävinnyh.
Karjalan tazavallan 100-vuozipäivy on tämän 2020 vuvven tärgielöi pidoloi.
Sanommo, Fed’a kažii eččiy -ruavos rodieu plastiliinas luajittu animatsii.
Ka tverinkarjalan murtehešša on juurruttu itkietäh-, lähtietäh -variantit.
Mieldy kiinitetäh ihan Veškelyksen keskuččah, Pajon mäele azetetut kartat.
Ligakuus pajojoukko kaččou yhtyö Pajattau oma kylä -festivualih Petroskois.
– Teil vet toiči häviey mitahto elostus, piirdinkniigaine libo yksi alaine.
– Mieldykiinittävimii ezinehii ollah vaskikauhu da kois kuvottu käzipaikku.
Toiči tulieh aigah kačahtammokseh yhtes, ga tuaste kihloi rubiemmo iškemäh.
Valentina Mihailova Mäispäi sežo voibi vai arbailta, mis hieru eruou kyläs:
Nerokaš muasteri luatiu tatuja šekä mualuau tauluja ta kirjojen kuvitukšie.
Hyvän ruavon pani rattahile vieljärveläine Nadežda Zaitseva mennyt sygyzyn.
– Karjalan laukois on ylen suuri hinnanližä, 50 prosentas 400 prosentassah.
Kašvattajat leikattih kirjaimie ta kerättih niistä meijän pruasniekan nimi.
Aktijon kyšymykšet ilmeššyttih aktijon virallisella saitilla 3. pimiekuuta.
Siämärven Lahten kyläs sanottih, ku Syndyy voibi kuunnelta pyhäs kadajikos.
Oma kuvonduperti kačotah avata Säpsähgi, sih niškoi jo ostettih kangaspuut.
Abja-Paluojan ezittäjät kehitettih kilvas ylen rikastu kul’tuuruprogrammua.
Enzimäzenny Kuldaine jalustu -rubriekas on F’odor Mihailovič Terentjev, 70.
Roza Tihonova jatkau kotišeuvun istorijašta kertojan ainehiston keryämistä.
Muasteri-opissa Natalja näytti puvun erikoisukšie ta kerto šen istorijašta.
Vain muamon rakkahuon voima virotti Lemminkäisen jälelläh elävien muailmah.
Vuotena 2007 Irina Tukkujeva šai Venäjän anšijoitunuon muasterin arvonimen.
Kilpailušša valittih parahie lapšien, nuorison ta aikuhisien ryhmien kešen.
Veneh aina oli ta on karjalaisen hyvänä apulaisena, korošti Taito Toivovič.
Armeijan jälkeh nuori mieš muutoman vuuvven ruato Piäjärven lespromhosissa.
Vieljärven kylän rahvas kevätkuun lopus luajittih ičele yhtevyksen S.S.S.R.
Ylen ammui tiä oli tulimägii, sit net sammuttih da jätettih mustii kivilöi.
Kaikki pruasniekkah tulluot ryhmät esiinnytäh eri kentillä ta piälavallaki.
Projektin piäideja on väri ta leikillisyš pohjolan taiteilijien tevokšissa.
Kudamat, päinvastah, ollah ihan pädevät nygözeh valdivollizeh poliitiekkah?
Sit aijas Veškelyksen etnokul’tuurizes keskukses kursit pietäh joga vuottu.
Ven’an Tiijonpäivänny algavuttih Karjalan tiedokeskuksen merkivuvven pivot.
Ruavošša tapasin miehen, hiän oli oikein hyvä priha ta ruato traktoristina.
Hiän luati huonehkaluja ta iče leikkasi puušta koristehie omua taluo varoin.
Illoil nuori mies kävyi ildukursiloile, kudualois sai tieduo pohjazes mečäs.
Ne muaniteltih Skokkuo etehpäin kohti puron šuuta ta šuurta tuntomattomutta.
Heijän unelmana oli elvyttyä kanšallista kulttuurie nuorisoliikkehen voimin.
Minun ukko kuvuau videoloi, sendäh kažin nimi vihjuau tiedokonehtehniekkäh .
Pandemien aigua kois ollesgi voibi yhtyö Voiton 75-vuozipäivän pruazniekkah.
Nuoret ihmiset šuatih rohkiešti kertuo omista ajatukšista ta projektiloista.
Karjalan kielen opastai Oksana Serebr’annikova lugi audioh niškoi algusanat.
Kirjazen allekirjutti läs 60 hengie, toimittajien ližäkse toizet linnalazet.
Kluubah yhtytäh 25 lastu, kudualoil on 5-6 vuottu igiä, da heijän vahnembii.
Prostoloil saldatoil kai oli keral, ei hyö smietitty, gu hätkestytäh voinal.
Toven, Iivanan- da Pedrunpäivän väli karjalazile ennevahnas oli ylen kallis.
Oligi aigua huogavuo, dovarišoinke mielihyväl olimmo pihal, kižaimmo laptah.
– Mirja hyvin tulou toimeh kaikkien kera, pakasija ta aika rauhallini tyttö.
Joukon libo muzikantan programmu voi kestiä ei hätkembiä kymmendy minuuttua.
Kai toizet aktivistat avvutettih den’gal, niilöih ostettih srojumaterjualat.
Kerran kodilugemizeh niškoi valličin hänen Omat ikkunat -kerdomuskogomuksen.
Tilaisuš alko Karjalan kulttuuriministerin Aleksei Lesosen tervehyššanoista:
Tämän konehen muzei sai Petroskoilpäi, sil bokas on Berlinan laukan adressi.
Kyläh on azetettu kaksikielizet kartat, viittehet da uuliččoin nimilaudazet.
Pidäy kehittiä loittuopäi opastundua Karjalan Kielen Koin kauti, sanou Nina.
Šilloin nuori mieš opaštu Leningradin Muantiijon instituutissa etnografiksi.
Šuomelaiset miinoittajat oikein tarkašti ašetettih ta peitettih omat miinat.
Sen-tämän kerran olen kirjutannuh karjalan kieleh liittyjis dielolois lehtih.
Petroskoin Slavmo-maidozavodan tuottehii ruvettih myömäh Murmanskan alovehel.
Sie, kus kondiet huaveillah -fil’mua kuvatah Petroskois da Sordavalan piiris.
Sie löydyy kaikenmoizii videoloi, kudamii rahvas luajitah iče telefonan vuoh.
Niin Anastasija Stepanovnan toivomuš kuunnella Uutena vuotena levyjä toteutu.
Vastahotto keskustuu dai rahvahal pidäy vuottua hätki, pahoitteleh Jevgenija.
Toinah segi kohenou aijan aloh, ku vai kuundelen da luven karjalakse enämbän.
Lingvistine fourumu: Zoomas paistah kielipoliitiekas da kielien säilyttämizes
Kaunehet valokuvat ta hiihtorekonstruointi miellytti sosialiverkon käyttäjie.
Toista vuotta Vuokkiniemen šajekuun piäsimvolina on pieni hopieni mujeh-kala.
Sen tytön lembi ei magua, sanotah sit neidizes, kudamua pietäh mieles brihat.
Klubin johtajiksi tultih Margarita Sakovič ta hänen apulaini Galina Bibikova.
Ližiä tieduo da viittehen seminuarah voibi suaja Resursukielikeskuksen sivul.
On jo tietois kampuanii, kudai rubieu nostamah uuttu školua Karhumäin linnas.
Nygöi net kuulutah Karjalan viijen ylen vihažan vierahan kazvislajin joukkoh.
Oniegujärven viijendeksen vuvven 1582/83 verokirjas sih näh kirjutetah nenga:
Ka ukko vaštasi, jotta kahta kertua yhtä starinua ei kuunnella ta alko uutta.
Sie rahvastu gostitetah karjalazil šipainiekoil da liemel jogi da järvikalas.
Karjalas pravoslavnoin kalenduaran mugah 7. päivy heinykuudu on Iivananpäivy.
Ozutteluloin valmistamizes avvutti Ven’an dizaineroin liiton Karjalan ozasto.
Piäistundol suammo kuulta, midä oli ruattu Karjalazien runoloin vuvven aigua.
Kai kerätyt tavarat Anna Larionova andau Karelija turističeskaja -laitoksele.
Meijän fotoramku miellytti heidy, sanelou Nuožarven aktivistu Marina Sokolova
Karjalazet ainos kerättih da kuivattih zveroboidu, suomekse se on mäkikuisma.
Karjalan Kielen Kois Vieljärves jatketah pidiä karjalan kielen kursoi online.
Projektin valmistajana on Karjalan tietokeškukšen ruataja Marija Kundozerova.
Vuotena 2010 klubi šai kanšanyhtyveh nimen ta tovisti arvonimen vuotena 2015.
Kaikkiedah sotsiuallizien projektoin kilvas on voittanuh kuuzi Ičehalličustu.
Sikse aigua muas kehitetäh infrastruktuurua, nostetah toppien poltanduzavodat.
Karjalas on vuotettavu omamedia.ru-portualu, kudai meinatah avata jo kezäkuul.
Aleksandra Vasiljevna Punžina oli roinnuhes karjalazes perehes Kalinin-linnas.
Kanzallizen teatran artistu Ksenija Širjakina vastuau muuzikkuharjaittelulois.
En ole varmu sit, ga se on tozi, ku horan verkojoukos se oli luajittu ennepäi.
Anatolii Martinov šynty vuotena 1937 Vladimirin alovehen Kovrovin kaupunkissa.
Kerran gostis puutui juvva čuajuu, kudai oli valmistettu dai pakattu Karjalas.
Karjalan kielen tverin murdehen tutkii Aleksandra Punžina siirdyi tuonilmazih.
Pahakse mielekse, enzimäzen rakenduksen fotokuvii ei ole, saneli Vera Ivanova.
Tiijustatgi, mittumii ozii oli ennevahnazil venehil da kui niilöi rakendettih.
Huondeksil, tävves trolleibusas ajajes, rahvahal ei olluh dengua maksua lipus.
Jelena Vladimirovna esitti koululaisilla, mitein latuo tekstijä lehtie varoin.
Sie miehel pidi ruadua kaikkie, kirjutuksien välil pidi olla muanruadajannugi.
Karjal yhtyi kanzoinvälizeh turistuozutteluh, kudai ei ammui piettih Moskovas.
Ukko ta vuara -runoelma oli toimitettu ta šuunniteltu uuteh Taival-almanakkah.
Andrei Anisimov pahottelou, jotta on tosi vaikieta houkutella nuorie ta miehie.
Konzu rodiimmos 1939 vuvvel, tata oli Suomen voinal finskoil, tuli kontuuzittu.
Jo 1946 vuvven lopus ozastos ruadoi 59 hengii, niis 5 dohtorua 14 kandiduattua.
Kogo Anuksen Karjal silloi oli Novgorodan arhijepiskopan, kerdou Irma Mullonen.
Viimesen kerran mie hiihin 50 kilometrisen marafonin Murmanskissa vuotena 2013.
Kieleh on tulluh uuzii sanoi, sanou projektan koordinuattoru Maria Kundozerova.
Toimituksen ruavon tobju pala siirdyi internettah, enimytten, Vkontakte-verkoh.
— Elyäs’s’ä Aunukšen piirissä olemma aina pitän iččie karjalaisina.
Kilpailuruatoja šuau lähettyä kešäkuun 6. päiväh šuateh šähköpoštih.
A šitä marjua oli mečäššä niin äijän, jotta šilmät mäntih kiirallah.
̶ Tämä on kolmaš tietotaulu, kumpasen myö olemma ašettan tänä kešänä.
Prokkol’an ližäkse kyläs nygöigi tietäh pellonnimi Onččilan männikkö.
– Puušepän meštarutta opaššuin šentäh kun aloin ruatua kirvešmiehenä.
“Vuokkiniemi – Köynäs – Šuomi” on ikivanha laukunkantajien vesimatka.
– Še on niin etähänä, jotta šie, miun čikko pieni, šie et šitä malta.
Ol’ga Il’uha korošti tämän vuuvven konferenššin erikoista merkityštä:
A šiitä mie vien šen jälelläh meččäh, missä eläy šamallaisie lintuja.
Hiän eli Pirttilahešša vuoteh 1980 šuaten, šentäh ämmön talo ni šäily.
– Tavallisien karjalaisien elämäššä venehellä aina oli šuuri merkityš.
Elokuun 11. päiväštä alkuan autobuššireissuja järješšetäh joka serota.
– Tänä vuotena kilpailuo pietäh šamašša muuvvošša, kuin viime vuotena.
Šen kešeššä istuu ukko, kumpani kaččou kaikkien kyläh tulijien piällä.
– Onko näyttelyššä uušie kopijoja, kumpasie vielä missänä ei esitetty?
Kyykkä-peluaja Žanna Tikkanen: Pitäy olla tarkka šilmä ta voimua kiäššä
Mujejärven piirissä, Tiikšin kyläššä lammin jiällä luajittih karuselli.
Kävijien ieššä on yli 150 kirkašta, ainutluatuista ta värikäštä kuklua.
Folklori-etnografini yhtyveh “Karjala” ilmotti uušien tanššijien otošta.
Myö muuttima tätä perinnehtä: poltamma pölätyštä, a maituo kuamma tuleh.
Karjalan mečät ollah äijien meččyelättilöin da linduloin eländykohtannu.
Še on uuši kunnivomerkki, šitä ruvettih myöntämäh 2019 vuuvvešta alkuan.
Šillä on kahekšankulmani tähti, kumpaista šanotah karjalaisekši tähekši.
Ryhmäh ošallistumini vaikutti monien ošallistujien elämäh, rikašti šitä.
Opaššuš on järješšetty yleisvenäjän teatteritoimijien ohjelman rajoissa.
Filmi kuvattih Čalnašša viime vuotena, yleisöllä še oli esitetty 17.–18.
Ruatovuosien kuluos’s’a olen opaštun ymmärtämäh ta pakajamah eri kielie.
Keviäl da sygyzyl voibi kerätä kalganua – se pädöy vačan parandamizekse.
Onnakko kaččomatta šiih yksi Pirttilahen eläjä jäi elämäh kotipaikoilla.
Nuorien esittäjien ryhmäšša on Tatjana Petrovan punukka ta hänen yštävä.
– Karti, kerro mistä šie olet kotosin, mitein mäntih šiun lapšušvuuvvet?
Kalevalan piirin eläjät ta vierahat ollah kiinnoššuttu miun veššokšešta.
– Meijän kollektiivin yštävyššuhtehet Karjalan kera alettih vuotena 1988.
Jiäkur’oipualikku kummeksih, ku brihačul rodih hyviä mieldy hänen nähtyy.
Erähäle školaniekale kerättylöih den’goih ostettih kannettavu tiedokoneh.
Kolme päivyä šen ošanottajat keškuššeltih paikallisien karjalaisien kera.
Piäjärveššä piettih Louhen piirin kyykkä-pelin joukkojen välini kilpailu.
Ajatukšie, mitä vielä ois hyvä korjata ta rakentua Kiestinkissä on äijän.
Sidä paiči Artur Parfenčikov käski valmistua kirjaine Ven’an halličukseh.
– Olemma luatin kurššien rakentehen tunnettujen verkkokurššien mukasešti.
– Vuuvven 1944 šyyškuušša Karjala oli vapautettu fašistien vallottajista.
Meijän on järješšettävä hyvie oloja bisnesmiehien toiminnan kehittämiseh.
Yritän huomata vain hyvie puolie ta šuaha iluo lapšien kera yheššäološta.
Kaikissa paikoissa, mistä šitä šai nähä oli pilvistä, ne peitettih vuara.
Šen jälkeh šitä esitetäh tašavallan toisissa musejo- ta näyttelytiloissa.
Kevätkuun 18. päivänny ondarveläzet piettih enzimäzen yhtehizen kerähmön.
Sygyzyl da talvel, konzu yöt ollah pimiet, se voi eččie syömisty päivälgi.
Šitä jo šuau käyttyä tervuamiseh, vain tervan pitäy olla kiehuvan kuumana.
Sendäh gu ven’an kielen rinnal olijois susiedumurdehis tietäh sana poz’om.
Pyhäjärves jo piäl kaheksua vuottu ruadau L’oka da Kirill Čurakovien paja.
– Tänävuon kačommo ottua vastah 30 prosental enämbi rahvastu, migu mulloi.
– Vuotena 2018 meijän koulušša kävi lysejolaisie La Rochelle -kaupunkista.
Vallankumoukšen jälkeh koulun tilašša ilmešty Tverin Suvorovin šotaopisto.
Tänä vuotena še on auki talvikuun 27. päiväh šuaten ta tulijana vuotena 3.
Annin syväin äijäl palau suomelazeh mieheh, kudai on äijiä vahnembi händy.
Gal’a oli ylen iložu, konzu gostih tuldih omahizet – opastajat Anuksespäi.
Tämä yleisvenäläini rautatieläisien urheiluaktijo starttasi 12. heinäkuuta
Ta muissa, jotta aštusit polkuo myöten, et šua erehtyö, muiten voit ekšyö!
Tänäpäi Vkontakte-internet-sivun interfeisu on käännetty piäl 80 kielekse.
– Kilvan enzimäzenny päivänny yhteiskunnallizes paluatas piimmö ozuttelut.
Šyyškuun viimesenä päivänä Belomorskissa avattih Karjalan rintaman musejo.
– Fotokuvat tuldih elokseh hil’l’akkazin konzugi kymmene vuottu tagaperin.
Koštamuš-Jyškyjärvi -autotien 115. kilometrillä autojen liikeh on šulettu.
Näin, voipi šanuo, jotta šattumalta, mie piäsin šuomen kielen laitokšella.
Volkovan enzimäine runokogomus “Pieni Dessoilu” piäzi ilmah vuvvennu 1993.
– Pagizen karjalakse vähäzen, ga ellendän kaikkii paginluaduloi ylen hyvin.
Kirjojen painamiseh tasavallan b’utžetista oli annetu 2,7 miljonie rupl’ua.
– Lapseššu kävyin muaman da tuatanke buaballuo, da buabo pagizi karjalakse.
Enšin hänellä ei ollun šuunnitelmie rakentua kyyhkyislakkua eikä terrassie.
Šitä varten Tverin pappiseminarissa pappiloilla opaššettih karjalan kieltä.
Šuuri Isänmuallini šota pyyhki Annin Luušalmen kotikylän pois muanpinnalta.
Vanhemmat karjalaiset on šynnytty karjalaisissa kylissä, hyö ošatah kieltä.
– Monet ollah pahas mieles Ven’an suvialovehilpäi tuoduloin vezoi ostettuu.
– On hyvä, ku nygöi voimmo iče vallita paikan, kudamua ruvetah kunnostamah.
Mie aina koroššan, jotta myö emmä vuaji ainutluatusie horeografisie kykyjä.
Kaikešta paremmin šovitah puijen kannot, niissä on kaikešta enemmän tervua.
Nyt kerätäh tietoja Kalevalan Likopiän ta Lamminpohjan kylänošien taloista.
Nyt omalla šivulla hyö tuttavuššetah piirin eläjie kotipaikkojen istorijah.
Kaikki festivalih ošallistunuot lapšet ta opaštajat šuatih hyvyä tunnelmua.
Myö yhtes kävimmö tutkimusmatkoih Siämärven lohkon da Anuksen piirin kylih.
Kuulut Nuoret karjalazet Suomes – Nuoret karjalaiset Šuomešša -yhtistykseh.
Kaikki perintehelliset ta kanšainväliset pelin šiännöt oli otettu huomijoh.
Jalostamon osaston suunniteltu kapasiteetti on 15—20 tonnia kalaa päivässä.
Tolčeja-huaran paikalla on nyt kanavan šulku, a Mel’ničnii-huara on kuivan.
Vieljärven ikkunat -lehtie luajittih Vieljärven kyläs vuozinnu 2011 – 2016.
Myö valmistima tuttavuštumisen Neuvoštoliiton 15 tašavallan kanšanpukuloih.
Runonlaulajien ta kalaštajien kylä tuli Mujehfestivalin pitopaikakši 9.–10.
– Suvaičen kazvattua fruktoi da muarjoi, net ollah piälimäzii minun ruavos.
Katalogissa pitäy olla tietoja karjalan ta vepšän kieleštä ta kulttuurista.
Kirjan disaineri Anastasija Solomešč niise on tyytyväini ruavon tulokšešta.
Puššiloissa lehet aletah käyvä, tullah pehmiemmiksi ta niijen väri muuttuu.
Alipova lisää, että tehtiin kysely, johon osallistui Äänisniemen asukkaita.
– Olen onnellini, jotta piäsin 30. korttierih, kumpasešša eli Violan pereh.
Ošallistujilla ta kuuntelijilla oli mahollisuš liittyö konferenšših online.
Hiän kekšiy ainutluatusie luatijan matkoja ta keryäy niih polkupyöräilijie.
Uuvvet art-kohtehet Jyškyjärven kylyä varoin luati puušeppä Vladimir Lukin.
– Hos hinnat ollah verottomat, ga tilata midätahto Ven’ale on kallehettavu.
Uuzii sanoi voi luadie heittelemättäh, vaiku pidäy tiediä sen ruavon miäry.
Kaupunginpäivälle omistetaan näyttelyitä, blogeja sekä kuvataan uusi filmi.
Yksi niistä oli omissettu kanšallisien kielien kehittämisellä internetissä.
– On hyviä mieldy, ku kilbah yhtyi äijy rahvastu, kilbah työttih 42 ruaduo.
Nuori karjalaini disaineri -kirjutukšešša šuat tuttavuštuo Anni Filippovah.
Kylishäi enne kaikkie säilyy meijän muan monien kanzoin kieli da kul’tuuru.
Enimyölleh kandelehel soitandan myödäh tansittih libo muite kuunneltih sidä.
Kaikista tärkeintä on še, jotta Aleksandra Stepanovna on oikein hyvä ihmini.
– Enzikerdua 100 pajuo Karjalah nähte -kogomukses minä kuulin vuvvennu 2019.
Ole tarku, älä hätkestytä muigenendua, ku hormat ei hapattas da homehtuttas.
Pyzyn ainos jallal, tavoitan midä vai voin enämbän matkustella muailmua myö.
Uuvvissettu Karhumäjen hiihtokeškuš vaštau alppihiihtourheilun standarttija.
Vanhoissa karjalaisissa kylissä on olomašša erikoini hyvätahtoni taikavoima.
Šelvisi, jotta kirjuttua omie ajatukšie runojen muuvvošša on melko vaikieta.
Enzimäzen jättehien eriksehkeriändykohtan avai omas tahtos Nadežda Zaitseva.
Kaskesniemes rodužin olijal tuatal Viktor Tujuzel tänävuon täydyi 80 vuottu.
Niise on vanhoja lauluja, kumpasie kuorošša oikein tykätäh ta aina lauletah.
– Hos myö olemmogi uuzi yhtistys, oli meil jo ylen äijy eriluadustu pluanua.
Tänävuon Tuuksen kylähaldivo sai jengua vie kahteh kylän kunnostusprojektah.
Seiččemes vuvves Nuožarves da lähikylis on todevutettu kaksitostu projektua.
Projektin rajoissa on kuvattava 15 videotuntie 1920–1950-luvun tanššiloista.
Heijän luvušša on ni Vuokkiniemen kylätalon ruavon johtaja Julija Filippova.
Viijen minuutan peräs täytä kuppi, tuaste kata da anna čuajul seizattuokseh.
Reissuloih on suadu subsiidii federuallizes da alovehellizes b’udžietoispäi.
Inehmine ruadoi Vieljärven školas ven’an kielen da literatuuran opastajannu.
Kipinän toimittajat mustoitetah lugijoile, ku hyö yhyttäs Kipinä-30 -kilbah.
Nuori Karjala -yhtistyksen pitkyaigaine piälikkö da nägyväh ruadoh livuttai.
Vladimir Kettunen on paras piälikkö, ei kovah käskenyh eigo kieldänyh meidy.
ošti kirjapainon kaiken tuotannon ta myönti šen paikallisen hallinnon hoitoh.
Vuokkiniemen kylätalon johtaja Julija Filippova niise on voittajien joukošša.
Fil’mu on sih nähte, kui nuoret briha da neidine tuldih praktiekale Karjalah.
Fermeru Julija Šelemeh da Artur Parfenčikov šeikuittih ferman tuliedu ruaduo.
Heil segavutah nimet dai pivot, sen periä hyö taritah midätahto ekzoutiekkua.
Pienemmät musejot esitetäh omua ruatuo šuuremmilla, federalisilla musejoilla.
Ližiä tieduo voibi suaha Kiži-muzein kodisivuloil da kilvan joukos VK-verkos.
Šemmosien kilpailujen jäkeh noušou ammatin statussi, kerto Natalja Mihailova.
Muaman sugunimi enne miehele menendiä oli Saveljeva, nimni – Marija Petrovna.
Jälgimäzen runozen kirjutin ristintyttärele Islale, kudai on roinnuh sygyzyl.
– Kaunehen ta šuuren puulauvan luati Vuokkiniemen muasteri Aleksandr Lesonen.
Kursiloin aigua opastujile kerrotahgi karjalazien kul’tuuras da eländytavois.
Ken lienne osti sen vie enne voinua, a voinan jälles se vikse puutui Ven’ale.
Tämä dielo kuuluu suomelas-ugrilazien rahvahien yhtesruadoh da yhtespyzyndäh.
Pajot-festivuali avatah tänäpäi 6. oraskuudu Kontiolahten Kotiseutukeskukseh.
Astuimmo da pagizimmo, sit minä näin kuivannuon luhtan pinnas kondien jället.
Kolme vuottu tagaperin kyläs ruvettih nostamah uuttu suurdu kul’tuurutaloidu.
Ku aigu kyzymyksien vastavuksih on miärätty, kyzymyksih pidäy vastata ruttoh.
Kulduneidoi-nimini mediaooppera tähä šuaten on ainut karjalankielini ooppera.
Se fil’mu ozuttau, kui rahvas elettih sil aigua, midä maltettih da mustettih.
Vieristänny virrallizesti voibi kävvä jordanale vaiku Karjalan kolmes piiris.
Andrei kerto, jotta šemmosen luomisruavon aikana häntä hyvin auttau musiikki.
Stuudieh on käynnyh rahvastu Piiteris, Moskovas da Karjalan eri čuppuloispäi.
Da vuozinnu 2006-2015 Nina pidi karjalan kielen urokkoi vie Priäžän skolasgi.
Vetty mollembas lahtes ei sua ottua eigo juodavakse, eigo mintahto pestäväkse.
Festivalin kokonaispalkintorahašto ylittäy 100 tuhatta Yhdysvaltojen dollarie.
Hora kaimai oman endizen stuatusan pajattajien hädiä da rodih vokualujoukokse.
Palkindon saigi Päivännouzu-Suomen yliopiston karjalan kielen elvytysprojektu.
Muite, ga karjalankielizen TV:n da ruadivon lähetysaigua liženi kahteh kerdah.
Juustomuagariloil nevvon oppie Karjalan kivi da Kačotta -juustuo pabuheinänke.
Vieljärven aktivistu Natalja Antonova sanelou Karjalan Kielen Koin kielipezäs.
Se vačanhapatus ei andanuh hengen hoivua, naine ei voinnuh ni syvvä, ni juvva.
Ehtäl pimien aigua, konzu paletah tulet sie, uuzi etnopuusto on erinomah čoma.
Malli oli tarkemmin tutkittu Šukupolvien muisto -näyttelyn valmistelun aikana.
Oksana Serebr’annikova ei ole bokas ni karjalankielizen julgavoloin luajindas.
Mainittih, ku niidy tazavallan kirjoil on 721 da vai 46 suadih riiččie mulloi.
Kilpailuh kučutah kaikkie halukkahie, ammatillisie ta harraštajie kirjuttajie.
Yhen, kahen ta kolmen kilometrin pituset matat lašetah GTO-normien testaukšeh.
Tatjanal jäi mustoh kerdomus tiedoniekas, kuduan buabo oli nähnyh omin silmin.
Hänen oma kieli oli lapsennu liygi, sendäh livvinkarjal on minullenigi mieleh.
Sordavalan mual arheologat löyttih endizii kivi- da keskikavven eländypaikkoi.
Oleg Obnosov mainiččou, ku mifolougies lindu on ristikanzan hengen simvolannu.
Lapšuošta alkuan Jelena on putkahtan musiikkih ta omah karjalaiseh kulttuurih.
Suomelas-ugrilazien sugurahvahien VIII Muailman Kongresan uuzi aigu on 16.–18.
Ylbevyksenny on 300-vuodehine stuulu, kudaman, sanotah, on luadinuh iče tsuari.
Karjalaisien runojen vuuvven ohjelman rajoissa pietäh runonlaulajien kilpailuo.
Školas opastujes yhtyin erilazih konferensieloih, saneli Anastasija Afanasjeva.
Sie eläjes naine loppi Petroskoin pedagougizen instituutan filolougien ozaston.
Karjalazet oldih sen nimenandajannu kanzannu, kui iellehpäi ollah tazavallangi.
Kerran vahnin Mihail-poigu keskusti tuatan, konzu häi tahtoi abeija omua akkua.
Yhtekse, Petroskoil kenentahto nimi voibi panna igäzeh mustoh vai yhten kerran.
Karjalan 20 matkailufirmua on šuanun granttija turismiprojektien toteuttamiseh.
Anatolii Martinov ruato terapeftina, kardiologina, reumatologina ta opaštajana.
Tuandoi kyzyin hänel, voizingo pagizutella sinuu Oma Mua -lehteh jullattavakse.
Festivualin pidämisty tavan mugah rubieu hommuamah Anuksen kanzalline kirjasto.
Vuottamata uksi avavui, kynnyksel seizatui kenlienne korgei da vilu, tundematoi.
Kois Minun ruavon tarkoituksennu on nostua lapsien kiinnostustu karjalan kieleh.
Marijan muapalal ei ole kunne jalgua polgie, joga kohtas on vago libo parniekku.
Pruazniekkah yhtyi paikallizii da toizis kylis tulluzii pajo- da tansijoukkoloi.
Myö tutuštuma, konša hyö oššettih Retki Šampuo eččimäššä -stolapeli.
— Tämä on kolmaš tietotaulu, kumpasen myö olemma ašettan tänä kešänä.
Opaššuš kielikurššiloilla jatkuu Jyškyjärveššä vielä kakši kuukautta.
Vielä muutoman päivän piäštä Fil’ka jo jakšo lentyä yksi-kakši metrie.
Talvella mie kyšyin, järještäykö hiän tänä kevyänä vuaramatkuštamista.
Lad’d’ua lehtyöt da kukkazet viršakkozeh libo pussih – midä keräl toit.
Šamoin ni lisäopaššukšen tuntija ta harjotukšie pitäy järještyä online.
Pruasniekakši valmissetah filmi “Kaupunkin päivä – esitetty uuvveštah”.
Onnekši täššä asiešša autto Juminkeko-šiätijön johtaja Markku Nieminen.
Joka kerta pitäy lyyvvä kaikki kyykät lyöntien miärätyllä lukumiärällä.
Täššä kilpailušša ymmärrämmä toisie vanhojen musiikkišoittimien avulla.
Karjalan laulu- ta tanššiyhtyveh “Kantele” julkaisi šävellyškokomukšen.
“Oma Mua” maksau vuvvekse 2021 20 euruo, “Karjalan Sanomat” – 25 euruo.
“Kalevalan” kuvih hiän on ikuistan muajilman šynnyn šekä henkilöhahmoja.
Šen jälkeh oli järješšetty konsertti, kerrottih pruasniekan järještäjät.
Kirjua varoin valiččima parahat, pitäy jotta ne oltais hyväššä kunnošša.
Minä muite tahtoin piästä tien toizele puolele, meččäh, vastai Pyöräkkö.
Kirjaštojen yö -aktijo pietäh tänä vuotena 28. oraškuuta koko Venäjällä.
Tämän kaiken piäl pidäy luadie zakon “Karjalan tazavallan kielih nähte”.
Vastoi luajittih parahite Viändöin aigua –Iivananpäiväs Pedrunpäivässäh.
Enši esityštä teatteri šuunnittelou pityä Vuokkiniemeššä 30. heinäkuuta.
Enšimmäini oli Talvišota, šiitä Šuuri Isänmuallini šota ta Japanin šota.
Viime päiväh šuaten täššä kirjapainošša painettih Kalevalan piirilehtie.
Šamoin tämän netälinloppuna vietetäh hiihtomarafoni klassisešša tyylissä.
Köyhissä perehissä oli yksi lehmä, kolme-nellä lammašta ta joškuš heponi.
Pyhänäpiänä Venäjä pani kiini rajan Norjan, Valko-Venäjän ta Puolan kera.
Sit buite heidy niken ei koske, eigo mečänižändät piästä kruugan sydämeh.
Potakoičemmo teidy käyttämäh omii tiedoloi, olla käyttämättä Internettua.
Kanšallisešša musejošša esitettih kirja liäkäristä Anatolii Martinovista.
Täs on Miša Vasiljev, täs – Tol’a Jermakov, ozuttau Galina fotokartočkoi.
Oraskuun 2. päivänny ondarveläzet tuaste piettih kerähmö Unusjärven periä.
Portalista löytyy uutisie ta artikkelija karjalakši, vepšäkši ta šuomekši.
– Veškelykses elimmö suures kaksikerroksizes kois, kudai seizou tänäpäigi.
Kilpailušta vaštuaja “Karjalan Sanomien” lehtimieš Julija Veselova kertou:
– Portalin luatimisprosessissa šynty äijän vaikeukšie, ka tuloš ilahuttau.
Kešäkuun 8. päivänä Karjalan tašavalta juhli oman peruštamisen 100 vuotta.
– Karjalan naisjoukko piäsi kolmannella paikalla, miešjokko – viijennellä.
Erityisešti on hyvä še, jotta projekti yhistäy karjalaisie ta vepšäläisie.
Harjottelomah karjalakši šuau kuin iččenäisešti, niin ni opaštajan avulla.
Kinofestivalin järještäjät šuatih monta tuhatta anomušta koko muajilmašta.
– Myö pitälti ajattelima tämän vuuvven perintehellisen seminarin teemašta.
Pakkaset istuuvvuttih omih korjih ta porot juoštih värikäštä tietä myöten.
Nämmii grammuatiekkoi tänäpäigi käytetäh karjalan kielen opastajes školis.
Karjalaini Vladimir Kobojev eläy Belomorskin piirin Kešäjoven pos’olkašša.
Karjalan piämiehen fondin granttien kilpailu alkau tänäpiänä 6. šyyškuuta.
– Nareko luajimmo ozuttelun kezäl, ku ruuttii nähtäs tazavallan gost’atgi.
Ol’ga Žarinova šaneli, jotta Avvakum-esipappi konšana ei ollun Karjalašša.
Kilvan voittajat ilmoitettih tänäpäi, 2. talvikuudu, verekses “Omas Muas”.
Lähiaigua Ven’al hyväksytäh meččytalovuon kehitysprogrammu vuodessah 2030.
Jurii Gladiševin johtama kantelistien yhtyveh esittäy Piäjärveššä Kantele.
Lisyä tietuo löyvät Karjalaisien runojen vuuvven virallisešta VK-ryhmäštä.
Myöhemäh hänel puutui ruadua meččyalal, ga tämägi ruado ei roinnuh mieleh.
Enzimäi varaitti, ku rodieu igävy školan jälles, ga igävöijä aigua ei ole.
Paperilehen painokšen lisäkši on järješšetty ni lehen PDF-versijon tilauš.
Lapset kävväh mielihyväl, ruavastu rahvastu on jygiettävy kehittiä käymäh.
Vielä potakkua pantih karšinah ta Uuteh vuoteh šuaten šitä otettih šieltä.
Kielen maisemakši šanotah šitä paikkua, missä karjalan kieli on näkyvissä.
L’udmila Tihonova harraštau čopakkua, tarkkua ta hyvin kaunista käsityötä.
Vierahat toisista järještöistä omine tilaisukšineh niise tultih keškukšeh.
Kanšalaisšovan teema on yleisešti mukava, šiih on ollun kiinnoššušta aina.
Työaikataulu on tiukka: ieššä on nellä festivalimatkua ta kolme enši-iltua.
Hau a ju -filmin kuvaukšie alettih Onegan niemimualla Šuuri Lahti -kyläššä.
Tädä kandelehen ozua – kaigupohjua – tavan mugah luajittih kuuzizes lavvas.
Lisäkši kokoelmah kuuluu Šri-Lankan šuarelta tuotu samovuara, jatkau Ol’ga.
Tiespoikkimenendykohtua myöte astui Jänöigi, rinnal häi vedeli omua pyöriä.
Vuvvennu 1964 ilmoih piäzi Ylä-Anus -meččyruadajien pos’olku - monogruafii.
Lapšilla onnistu omin käsin yrittyä latuo šanoja ta painua niitä muissokši.
Kilpailun ošallistujina oltih Lidija Želudeva, Sandra Remšu, Anna Ušakova”.
Šemmoset ollah čikko ta veikko Polina ta Aleksandr Morozovit Jyškyjärveštä.
Hänen tostu akkua mustelen hyväl da lämmäl sanal, saneli Galina F’odorovna.
Silloi kandukanzoin päivänny kyläs piettih enzimäzet Jyrgilän kriukkukižat.
Täl kerdua vuvven allus “Kipinä” on ilmoitannuh uvven kilvan kogo vuvvekse.
Tänä vuotena rannan kunnoštamini jatkuu, šinne ašetetah uušie art-kohtehie.
Kirjutin jo monile meile pahoi pyzyy käis, käzi väzyy, kebjiembi on näpätä.
Kirjallisušstipendi opaštujilla annetah niise venäjänkielisistä tevokšista.
Vot mittuine oli jugei elaigu silloi Karjalas da Ven’al “peresstkan” aigua.
Ka šamoin on olomašša aloja, kumpasissa kontrollitoin korotuš ei ole šelvä.
Šentäh karjalaisien kulttuuri ta perintehet tultih hänellä oikein lähisiksi.
– Mie valmissin harjotukšie koululaisie varoin, valičin šopivie materialija.
Šamoin karjalan kielen tutkimisešša milma hyvin auttau Omin silmin -lähetyš.
Šamoin merkissä on časoun’an ta talon kuvie, kertou muasteri Vladimir Lukin.
Talvekse tänne jiäy puolikymmen hengie, kezäl tuaste kylä on täyzi rahvastu.
Šitä pitäy ECHO-liitto Interaktiivini kotišeutututkimuš -projektin rajoissa.
Suau vai kummeksie, kui terväh se suittau omua mieldykiinnittäjiä syväindyö.
Ei suannuh azettuakseh, eigo kiändiä piädy, eigo lähtie juoksemah kodih päi.
– Toisin kuin kokomuš, filmi ta näyttely kerrotah vain inkerinšuomelaisista.
Sen lisäksi juhlapäivänä alkunsa saa uusi Kävelyt Marjasen kanssa -projekti.
Yhtelläh kiistämättäh internet on muuttanuh meijän elostu kynnen voidiessah.
Niin jotta latojan ruato oli ei ainuoštah täšmällini, ka vielä i vuarallini.
Konsertin ohjelma alko pos’olkan piämiehen Maija Golikovan tervehyššanoista.
Mari kačoi häneh da musteli, kui talvi-illoil St’opangi toiči soitti soitol.
Siepäi Vas’a-poigu omas tahtos lähti sluužimah sodalaival viijekse vuvvekse.
Forumih tuli šuomelais-ugrilaisien kanšojen etuštajie Venäjän 30 alovehelta.
– Joga päiviä sanatouries pien konsertua, kučun eri pajo- da tansijoukkoloi.
Oli allakirjutettu šopimuš yhteisruavošta Venäjän etnografisen musejon kera.
Karjalašša ihmisoikeušvaltuutettuo koškija laki ilmešty 15 vuotta takaperin.
Kalaštajašta ta kalasešta -spektakli ošallistu kilpailun nelläh nominatijoh.
Lisäkši seremonijašša myönnettih lahjoja ta diplomija erikoisnominatijoissa.
Sen kädeh, keppizen, jongoi mašinal lähtöy, jongoi sie, jogatostu, en tiijä.
Anna Čeburaškoin vessel pereh kazvau ielleh da miellyttäy emändiä da gostii.
Joka ruavošta joukot šuatih pistehie ta kilpailun lopušša ne lašettih yhteh.
– Minä ylen äijäl tahtozin luadie nygyaigazii sobii vahnah karjalazeh tabah.
Heijän toiminta auttau elvyttyä ta kehittyä karjalaista kulttuurie ta kieltä.
Nyt valičemma yritykšie, kumpaset ruvetah ruatamah ta valmissamma šopimukšie.
Suomen puolel vagonoi rubieu vedämäh oma retropoujezdu – paravozu Ukko-Pekka.
– Ennevahnallištu on kaksi-kolme taloidu, kudualoil jo enämbi sada vuottu on.
Pihal rinnal eläjät rahvas mustah pilvežäh taivahah laskiettih ilotulituksii.
Kai net ollah kanzoinvälizet, niilöih yhtyy Ven’an da Suomen puolen rahvastu.
Ravien nuorižon käzis on karjalan kielen da karjalazen kul’tuuran tulii aigu.
Kielinedälin piälimäzenny pivonnu rodieu vepsänkielizen sanelun kirjuttamine.
Hyö kekšitäh ta toteutetah erilaisie miellyttävie projektija ta toimenpitoja.
Ližäkse ruvetah tugemah karjalan kielen kirjallistu käyttyö da sanastoruaduo.
Hyö ollah moločat, šano Kalevalan kanšanteatterin ohjuaja Valentina Saburova.
Parembi sellitämmö kohti, mindäh kadajaine aiduseiväs on kallehembi kuuzistu.
– Kyläs on äijy yhteiskunnallistu liittuo, ga pajojoukkuo jo kodvan ei olluh.
En mie muissa, mistä mie šilloin hänellä kerroin, ka miut otettih yliopistoh.
Šuojun kyläs on uudistu – Velleskalman kohtah azetettih kivihizet mustomerki.
K’alinoil rodih himo valmistua enämbi juustuo da nostua sih niškoi oma fermu.
Niilöin joukos on vuvvennu 1865 nostettu Pyhän Iivanan časounu da pyhä rossu.
Projektan mugah karjalazis ruutis jo saneltih Kondupohjan da Priäžän eläjile.
Onnakko Viktorija Biketovalla ošallistumini kuvaukšeh on uuši mukava kokemuš.
Šiitä, jotta pyörie männyn latva tovistau, jotta puu on yli 150 vuotta vanha.
Eletähkö vielä karjalaisissa Arhippa Perttusen tai Ontrei Malisen runošuonet?
Oman kokemukšen ta šilmälläpitojen mukah karjalaiset tiijettih luonnon arvuo.
Hyö toivotah, kinos ozutettu istourii vedäy omah puoleh nygyaigazii kaččojii.
Lapšien opaštajina ollah Ol’ga Gabukova, Andrei Anisimov ta Polina Vorobjova.
Pyörien stolan ošallistujie tervehittih Karjalan tašavallan talouskehityš- ta
– Tuatto on puaksuh perunua sanonuh kartohkakse da tee oli hänel ainos čuaju.
Tilata lehti voibi KSS:n sivul, sih niškoi pidäy täyttiä lyhyt tilavuslomake.
Paiči sidä toimitukses voibi suaja ilmai kotriloi Oman Muan 30-vuozipäiväkse.
Piämies jagai Karjalan tazavallan piämiehen kunnivomerkit da kiitändykirjazet.
Voitonpiän, 9. oraskuudu, hierulazet kerävytäh mustomerkin da velleskalmalluo.
A sit nedälin, puaksuh kuun peräs löydyy kusgi stolan ual libo diivanan tagan.
Mies kerdoi hänele omas Jekaterina-tyttäres, kudual oli jo aigu mennä miehele.
Nygöi joga bumuagukirjaine jo on kummu, a sähkökirjaine tulou kolmes sekundas!
Hiän kerto, jotta kerran löysi epätavallisen kiven, kumpani muissuttau seitua.
Oligo mahto rezol’utsien juuri kaikkii tavoittehii ottua vallan silmäl vai ei?
Lähtin ruadoh nuorennu omal himol, kerdu pereh meijän oli suuri da ylen köyhy.
Šen piäaihiena oli muamonkielien opaštamini kulttuurien dialogin kontekstissa.
Tatjanan ei-tavalline mieliruado sai allun, konzu häi oli täyttänyh 18 vuottu.
Kaikis niilöis nevvostolazet pietäh huoldu: aigoinaijal kytkietäh da valellah.
Junokas nahku ylen hyvin avvuttau niilöile peittyö lehtilöin da oksien keskes.
Karjalan kirjukieldy en tiedänyh, sidähäi oldih sillozel aigua vaste luadimas.
Laukku ei vastua sit, ku tullin ruadajat miärätänneh tilavo komertsiellizekse.
Duačal minul on vahnoi lehtii, toiči luven niidygi, mostu hyviä kerdomustu on.
Rahvahan mieles sih pädis Nurmas, ga kalankazvattajat jyrkäh sit kieldävyttih.
– Karjalan kieli enämbi painau kieliaktivistoin da kielialal ruadajien mieldy.
Vepsän tanaz kuuluu Kalarand-etnoparkah, kudai roihes valmis kogonah myöhembä.
Kalevalan kanšanteatterin ohjelmistošša on kotimuan ta ulkomuan dramaturgijua.
Tänäpäi Instituutas on 49 tiijollistu ruadajua, 8 dohturii da 24 kandiduattua.
Fedosjan juuret oldih pienes Ongomuksen kyläspäi, kudai on Veškelyksen lohkol.
Meijän tazavallas moizih alovehih kuulutah kai eländykohtat paiči Petroskoidu.
Lapsien da naizien kel myö pastoimmo keitinpiiraidu, šanelou Galina Lukovskaja.
Häi toimittau tiijon-da biznesalazii tekstoi da kehittelöy opastunduprogrammoi.
Minä istuin sangiel oksal, jallat heiluttih, alahan ylen loitton oldih kyläzet.
Karjalaisen Ilmu-ryhmän musiikkivideo piäsi New Yorkin kinofestivalin ohjelmah.
Suomen puolel kerdyi jo suurehko joukko Koin toimindan tiedäjiä da kannattajua.
Muasterin mukah, šulkkulanka on hoikempi kuin hivuš ta ruatoprosessi on vaikie.
Hyvä kielinero kyzyy alallistu opastundua, kursoittah ei rodei hyviä opastajua.
Nuožarves paras igä oli, sie yhtyin Karjalan Rahvahan Liiton alaozaston ruadoh.
Konsertin viimeset akordit šulettih yhteh perintehellisen juhlatulitukšen kera.
Toimitussekretari Larisa Nikitina potakoičči minuu tulemah sinne puolel palkal.
Eri aigah omapajolazil on pajuo, kudualoi hyö suvaittih pajattua enämbi toizii.
Kerähmön aigua KRL:n johtokundah kuulujat kerrotah Liiton kolmevuodizes ruavos.
Opastunduaigua Aleksandra Vasiljevna kävyi ruadomatkah tverinkarjalazien čupul.
Nuorella miehellä on pitkä pletitty parta ta karjalaiseh tapah tikutettu lakki.
Sildy gu kai uuličat, kujot da lagevot tulielois uuzis rajonois on jo nimitetty.
Mustomerki voinal olluzile omamualazile pystytettih Nuožarveh vie vuvvennu 1985.
Sih nähte omal VKontakte-sivul saneli Karjalan tervehysministru Mihail Ohlopkov.
Sih ruadoh on jo ottavuttu da uskotah, ku vuvven 2023 kezäl net roijah valmehet.
Joga kilbuniekal oli abuniekku keräl, minul avvutti kolleegu Jelena Pankratjeva.
Toizien luajittuloi pajoizii minä pajatin jo enne kielen tovellistu maltanduagi.
Natalja Antonovan pagin Aleksandra Kornilovanke Omas Muas 24. kylmykuudu da täs.
Vuotena 2013 hiän lopetti Saratovin valtijonkonservatorijan teatteritietokunnan.
On huaveh jagua sidä kniigastu kugali leviesti karjalazien keskes, internetasgi.
Loittuopäi kirjutetahgi vienankarjalazet Alevtina Lesonen da Aleksandra Lesonen.
Vuvvennu 2021 muutui kanzalliskielizien tv-programmoin lugumiäry da ozutanduaigu
Turizmufirmat ei voija suaha yhtehisty etnomatkua, kuduadu vois tarita da myvvä.
Sendäh muasterit luajittih sit vembelen muodozii vehkehii, moizii, kui pualikku.
Täs ruavos suurin abu voibi suaha kaikenpuolizis da kaikenkielizis sanakniigois.
Korgeviman školan taloi seizou erikseh, sie opastutah 9.-12. kluasoin opastujat.
Karjalazien runoloin vuvven avajazet pietäh tulien vuon tuhukuus Kantele-talois.
Kaksikymmen karjalankielisty pajuo ollah avvoi internetas pajatettavakse karaoke.
On meineh oppie ruveta luadimah facebookan interfeisua yhtehizel karjalan kielel.
– Tänäpiänä vähä keneššä nuorista niät kiinnoššušta omih juuriloih.
Enšimmäisenä voimien kuot’t’elukšena oli piäššä Venäjän piäjoukkoh.
Šiitä päiväštä lähtien hukka ei konšana vahannun ketänä meččäpolulla.
Šiih on monta tiettyö šyytä, täššä kirjutukšešša ei ole pakina niistä.
Šitä myöten aštuos’s’a šuatta tietyä mitein šoista šaitih rautamalmie.
– On tärkie šynnyttyä nuorison kiinnoššušta kyläh ta šen kunnoštamiseh.
Kotišovun lisäkši hiän šäilyttäy karjalan kieltä ta ruatau šen hyväkši.
Peruškorjauš opaššušlaitokšissa pietäh Venäjän presidentin käšyn mukah.
Elokuun alušša Koštamukšešša käytih vierahat kakšipyöräsillä heposilla.
Tulokšet šuau tiijuštua šulakuun 26. päivän jälkeh šanelun VK-ryhmäštä.
Olga Karlovan šuurekši ilokši hänen pereheššä kašvau kakšikielini lapši.
Hyväsydämelline muamindam äbäzöičči omua tytärdy da Gal’ua samah verdah.
Šunkun jarmankašša kauppiehat tavallisešti oltih nellä-šeiččemen päivyä.
Kešällä olin polkupyörämatašša Keški- ta Kalaštajašuarento -niemimailla.
Tänä kešänä myö voimma uuvveštah nähä, jotta Karjala on hyvin kaunis mua.
Myö niämmä, jotta täštä nuorešta koirašta tulou meijän luotettava kaveri.
Äijy čuassuu hyö oldih yhtes, konzu brihačču opastui kižuamah jiäkur’oih.
Kun alko kotihmyöštymisen ohjelma, šuuri oša heistä šiirty elämäh Šuomeh.
Miula annettih joven hil’l’ani paikka, šentäh hiršipatoja šielä ei ollun.
— Kirjašto tariččou erilaisie mukavie tilaisukšie eri-ikäsillä ihmisillä.
Legendan mukah konša lienöy kylä hyökättih ruoččilaiset ta hävitettih še.
Kulettajilla ta matkuajilla pitäy olla maski piällä ta šormikkahat kiäššä.
Šitä ennein taloilla olluot kyltit pitäy kunnoštua uušien šiäntöjen mukah.
Runoissa Šyöjätär oli aivan toisissa rooliloissa, loiččuloissa – toisissa.
Sentämän kuun ruattuu L’oka da Kirill piätettih tulla järilleh Pyhäjärveh.
Šottisi-tanšši on šakšalaini, šilloin kun šitä niise piettih karjalaisena.
– Enzimäzekse voibi kiändyö oman piirin hallindoh, heil on, myö työnnimmö.
Etnokentän ohjelmašša enšin oli opašretki Nikol’skoje- ta Filiha -kylissä.
Vanhan talon iänijä -audionäytelmä kertou Kanšallisen musejon näyttelyštä.
Šilloin oli kunnoššettu Runoranta-paikka, mi on Lönnrotin männyn viereššä.
Šamoin šiinä tulou näkyvih kanšan mielikuvituš, kekšinnöt ta huumorintaju.
– Vuuvven alušša kuvaleheššä oli ilmotettu Ole hyvä, ole terveh -kilpailu.
Tänäpäigi piemmö yhtes merkipäivii da pruazniekkoi, toiči kävymmö teatrah.
Kaččuo ohjelma šuau Kantakanšojen muamonkielien vuosikymmenen VK-ryhmäššä.
Uuvvissetušša rakennukšešša ašetetah hišši, kumpani kohta rupieu toimimah.
Šen valmistamiseh käytettih 22 miljonie rupl’ua federalisešta b’utžetista.
– Jälgikerdua olimmo Suomes 3. kevätkuuudu, ylen äijäl himoittau jo kävvä.
Pruasniekan kynnykšellä pos’olkašša kunnoššetah lepo- ta matkailupaikkoja.
— Näissä valokuvissa ollah kaunehimmat maisemat, yštävät, retkien ohjuajat.
Šäilyttyä muistuo Osmo Pavlovičista on tärkie, šentäh projekti toteuttuuki.
Kuz’minin mukah pitäy eččie uušie ratkaisuja, šuuntie ta toiminnan muotoja:
Haikol’an kyläššä kehitetäh turistireissuja ta parennetah infrastruktuurie.
Milma tämä ideja miellytti ta vuotena 1981 mie šiirryin elämäh Koštamukšeh.
Kirikön tarkotukšena oli pravoslavnoin ušon lujentamini Venäjän Pohjosešša.
– Omikron ušein pahoin vaikuttau lapših, kumpasista monet läsitäh jykiešti.
Uuši harraššuš antau mahollisuon ajella Karjalan vesistöjä myöten lauvalla.
Šen kynnykšellä piettih vaštautumini piämiehen ta kanšalaisetuštajien kera.
Kaikki vierahat šuatih tutuštuo vierissän ta kylyššä kylpömisen perintehih.
Karjalan tunnettu luonnonnähtävyš šuojeltih yksityisomaisuoh šiirtymiseštä.
Perintehellini hiihtofestivali piettih Koštamukšešša tuiskukuun 7. päivänä.
Buabo, died’oi da Miša-diädö ruvettih ruadamah Kondupohjan kirpiččyzavodal.
Ošallistujat lähetettih äijän luomistöitä: runoja, poštikorttija, videoita.
Ihastuksis hol’ottajes “lennettih” alah, čukeldettihes kivoksih, nagrettih.
– Sosialiruataja kulkou talošta taloh painava laukku kiäššä, Kotova kertou.
Se rubieu ruadamah joga päiviä 10.00 – 19.00 aigua kylmykuun 14. päivässäh.
Kiestinkin kanšanlaulut -kirjašša on tekstijä karjalan ta venäjän kielellä.
Meččypočči tuli Karjalah Piiterin alovehelpäi mennyön vuozisuan puolivälis.
Kešäkuušša Petroskoissa vietetäh XVI Karjalan naisien Uuši avaruš - forumi.
Lukijat voijah tuttavuštuo uuvissetun kirjašton mahollisukših jo šajekuušša.
Kumiokoški on korkein Karjalašša ta Europan kolmekši korkein tašankon koški.
Šillä aikua aikuhiset pelattih kyykkä-pelih ta otettih ošua šäkki-taisteluh.
– Konzu myö rubeimmo opastumah da pajattamah enzimäzii runoloi, myö itkimmö.
Šiinä on muutoma pieni kylä, joki ta tie, kummaista myöten myö ajoma ielläh.
Muasteri tietäy, jotta šemmoista lahjua varmašti kenkänä vielä ei lahjottan.
Karjalas mennyön 2019 vuvven laureatakse rodih priäžäläine Julija Tolmačova.
– Mustan hänen brihastanduaijan, häi silloi oli kuulužu sulhaine Vieljärves.
Kalevalan pos’olkan lähellä šuunnitellah toteuttua šuurta matkailuprojektie.
Hänen kirjuttamie kirjutukšie löytyy Oma mua-leheštä ta Taival-almanahhašta.
Hiän valmisti vierahilla arvautukšie, šananlaškuja ta šananpolvija rauvašta.
Irina Ševaldova järješti koululaisilla Olijako työ Karjalašša -kvesti-pelin.
Hyö ihastuksis otettih omah pereheh mötin, kiäkur’oihkižuajan da kuuzahazen!
Minun mieles kaikil pidäy iänestiä, yhtes myö voimmo čomendua meijän Anustu.
Vastavus täh on selgei – pidäy ku kyläläine elos ei olis pahembi linnalastu.
Nuori naini lämpimäšti muistelou toimitukšešša ruatanutta Nikolai Nazarovie:
Veikko haukkiu henkie ta smiettiy ičekšeh, jotta hyvä on pisyö kotirannašša!
Tämä kiännösprojektu on suuri askel kielen kehittämizekse ja elvyttämizekse.
Projektu maksau lähes 300 tuhattu rubl’ua, rahvahal pidäy kerätä 30 tuhattu.
Opiston jälkeh Aleksandr Vasiljevič ruato pannuhuonehešša – luati kattiloja.
Pruasniekkah šeuralaiset kučuttih kyläläisie ta vierahie nuapuripiirilöistä.
Sih niškoi pidäy ostua uvvet transl’uatorat – laittehet, kui televiizoratgi.
Iänetändiä voibi vie šeikuija, kui voibi ozuttua iänel personuažan mieliala.
Nygöi joga vuottu 10. kezäkuudu ruvetah pidämän Karjalazien runoloin päiviä.
No sanuo sanat kniigas kaččojes vältämättäh opastuu uuttu sanua eri teemois.
A tytöt duumaittih, ku net mečänižändäizet ollah, vastustetah heile dorogua.
Ruavon anšijošta keškuštelen eri ihmisien kera, šuan intuo ta uušie tietoja.
Ota täštä kalittua ta koivunmahlua ta vie ne hänellä, jotta hiän tervehtyis.
Rekonstruonti anto mahollisuon šäilyttyä rakennukšen istorijallini ulkonäkö.
Sinne mendih kaikin opastumah merimiehekse, kedä ei otettu Rečnoje-učiliššah.
– Parahine nygöi meijän veriät avvauttih ei-ammatillizien teatroin ohjuajile.
Tyttö rubei nagramah, min periä opastai käski händy čuppuh seizomah hernehil.
Hiän korošti, kuin tärkietä toimintua Liitto šuorittau yli 30 vuuvven aikana.
Nygöi ližättih vie yksi – tiijustelijan Jevdokija Mihailovna Sergejevan nimi.
Parahite nygöi Nuožarven kyläkunnas kerätäh rahvahas jengua AYI:n projektoih.
Šitä varoin oli pietty seminarien šarja Karjalan piirilöissä ta Petroskoissa.
Kylän eläjät ičeväil tazoitettih kenty, nostettih kodaine dai tuodih hiekkua.
Juuri Vienanmeren-Itämeren kanava muutti Vojačunkošen ulkonäkyö vuotena 1933.
Heinäkuun 16. päiväs algajen turistat voijah piästä Valamon suaristo -parkah.
Emändät alalleh kuavittih niilöi valgiekse, sendäh koivu parembi toizii pädi.
Šen rajoissa šuunnitellah valmistua kahekšan lyhyttä filmie Karjalan kylistä.
Ajatuš kunnoštua vanha kalmismua Vuonnisešša šynty jo monta vuotta takaperin.
Juuri Jelena Sergejevna anto meijän musejolla šuurin ošan näyttelyesinehistä.
Kilpailun tulokšet ilmotetah 15. pimiekuuta, kerrottih kilpailun järještäjät.
Hiän otti huotraštah veičen ta leikkasi hukan vačan auki, ta voi mityš kumma!
Konstantin kerto eepossan struktuurista, šen esittäjistä ta esittämistavašta.
Opaštumah kiäntämäh tuli karjalaisie, kenellä karjalan kieli on muamon kieli.
150-juhlavuotena Karjalan tašavallan kanšallini musejo šai uuvven partn’orin.
Petroskoin lähäl, Zaozerje-kyläs, täl keviäl rubei ruadamah kontaktuzooparku.
Midä merkiččöy karjalan kieli sinulles nygöi, ruavahannu ristikanzannu olles?
Karjalan tašavallan kanšallini musejo šai uuvven partn’orin 150-juhlavuotena.
Karjalan piämieš luati piätökšen lopettua Vottovuaran muapalojen nuijakaupan.
Tänävuon eläkkehele lähtiettyy naine piätti ruveta opastumah karjalan kieldy.
Muuzikkua horah niškoi kirjuttaugi suojärveläine muzikantu L’udmila Timojeva.
Aleksei Tsvetkov korošti, jotta Šuomi on Karjalan piäpartn’orina eri aloissa.
Minä pajatan ryhmäs sen perustamizen päiväs algajen, šanou Tatjana Maksimova.
Projektin toimenpitoja esitettih Karjalan tašavallan kanšojen yštävyškojissa.
Rehellisešti šanuon iče koški on pienikokoni, ka kuitenki kiinittäy huomijuo.
Karjalan runojen vuosi on omissettu Karjalan kanšanrunouvven šäilyttämisellä.
Aleksandr Morozov jo monta vuotta eläy akan kera tuaton rakentamašša talošša.
Parandamah omua tervehytty sanatourien tulou rahvahii Ven’an eri čuppuloispäi.
Niijen luvušša on eri ammattien etušajie: virkamiehie, opaštajie, taiteilijie.
Jekaterina F’odorovna saneli omale bunukale kummallizis šeikois kylän elokses.
Tuntija alkajie varoin piti Irina Stroganova, a jatkajilla – L’udmila Gromova.
Tilaisuon avasi Ol’ga Pavlovan valmistama esityš karjalan kielen tilantehešta.
Huondeksel hänen löydi brihačču, kudai tuli ihailemah Uvven Vuvven kuuzahastu.
Sodderan mečänhoidoalal tänävuon oli 26 tulipaluo, nelli kudamis oldih suuret.
Enne mullostu en äijiä tiedänyh Karjalas, karjalažuos engo ni karjalan kieles.
Šiitä alkuan rupesin kiinnoštumah samovuaroista ta lukomah niijen istorijašta.
Hyö ollah Piiterin, Murmanskin ta Petroskoin istorijallisien šeurojen jäšenie.
Heitä nyt on viisi, šano Jelena Akulič Kalevalan koulun alkuluokkien opaštaja.
Tatjana rubei iče ostamah Čeburaškoi, sit rubei nieglomah da ombelemah niilöi.
Sehäi on heijän kohtu, heijän histourii, sinne on pandu muah heijän vahnembat.
Šiitä huolimatta, jotta Oma Media on auki, portalin kehittämini jatkuu ielläh.
Projektan mugah kyläläzih niškoi jo pietäh karjalan kielen praktiekkukursiloi.
Hiän smiettiy, mimmosie varattavie aseita hänen pieni poikah näköy muailmalla.
Šiitä ajašta alko tašavallan uuvven karjalankielisen joukkoviestimen istorija.
Školan tyveh nostetah stadion, jalgumiäččypeldo da azetetah kundoilulaittehet.
Tahtoin, gu repliekat oldas ellendettävät da intonatsii olis tävvellizen hyvä.
Piksel’ rodih mieldy myö kaikile rahvahale, kuduat myö vastaimmo matkan aigua.
Perintehellisešti šitä juhlitah Korzan kylän ainutluatuisella kylyjen kavulla.
Niilöis on tavaroin rekluamua, ga kaččuo niidy voibi muitegi hyväkse mielekse.
Šen johtajana on Piiterin teatteritietäjä ta teatterikritikko Nadežda Stojeva.
– Olihäi se suuri ruado, ku enzimästy kerdua Suomes mostu kinuo olimmo azumas.
– Tämän projektan tavoittehennu on luadie vierahien lajiloin ekspertoin verko.
Äijy midä muutui – muututtih rahvas, muutui kieli, muutuigi toimituksen ruado.
Šuomen Kuhmo-kaupunki valittih šuomelais-ugrilaisekši kulttuuripiäkaupunkiksi.
Petroskoissa karjalan ta vepšän kirjakielien päivyä juhlittih etnotilaisuolla.
Died’oin kodi Kukkoilah oli tuodu Salospäi ezmäi Ala-Kukkoilah, sit Kukkoilah.
Hiihto- ta kävelyharraštajie vuotetah Talviset šuihkulähtehet -hiihtopaikalla.
Puun palas vestettih enzimäi kartu, syväinpuolespäi se voidih edukädeh poltua.
Konzu mendih bes’odal, pandih net kengien libo tuflien pohjal stel’koin tilah.
Juuri tällä aspektilla oli omissettu XVII Bubrihin luvennot -tietokonferenšši.
Lisyä tietuo Kalevala open -projektista on šuatavissa VK-sosialiverkon šivulta.
Potakoijah olemah kois Uvven Vuvven yöl da kaččomah uuzii kinoloi da konsertoi.
Sanelen karjalazien perindöllizis sovis, minulhäi on omin käzin ommeltu ruuttu.
Ku vastu ei uppone, a lähtöy vetty myöte, sit sygyzyl libo talvel miehel menet.
Veššokšien luatijina ollah Aleksandr Kim, Vladimir Zorin ta Aleksandr Saveljev.
Omie mukavie tarinoja voipi kirjuttua omalla šivulla Vkontakte-sosialiverkošša.
Se nero oli minun muamal, mustan kui hänellyö käydih rahvas sivuloi parandamah.
Theatre Cross-Roads –projektan mugah kezäkuus 2019 Suomes piettih taidoluageri.
Ei jiännyh bokkah ni karjalaine runonpajattai Vieljärvespäi Paraskovja Ivanova.
Još kennih tulou meijän pihah, niin Kettu heti rupieu oikein lujašti haukkumah.
Prezidentan erähän programman hantuzis loppi puolivuodizet menedžmentan kursit.
Seminuarah yhtyygi Karjalan eri piirilöin opastundu- da kul’tuurualan ruadajii.
Ruskeala-vuoripuiston ašemalla lisäjunua varoin rakennettih vielä yksi laituri.
Vankilan kauppah tavaroja tuuvvah Arhankelista, mi ei auta hintojen vähennyštä.
Mie olen varma, jotta še on hyvä merkki, jatkau omua kertomušta Raisa Ribakova.
– Leirin ohjelma oli hyvin monipuolini, kertou luokanopaštaja Tatjana Kuteleva.
Fermentiiruitut hormat nygöi pidäy veičel leikailla hienombazikse ku saluattua.
Enzimäine korunua vastah rokotettu on Petroskoin polikliiniekas ruadai liäkäri.
Natalja on työndänyh kilbah Oma-vieras -kerdomuksen livvinkarjalan piämurdehel.
Karjalan kuklateatteri ei käynyn Kalevalašša vierailumatoilla jo yli 40 vuotta.
– Da, minä pagizen aiga hyvin, no putilleh kirjuttamine ei mene muga kebjiesti.
Karjalan kantakanšojen etnokulttuuriseh kehitykšeh šuunnattu kilpailu starttasi
Palkintojen šuanuot kiitettih omie ruatokollektiivija, kerrottih šuunnitelmista.
Karjalan matkailufirmat šuahah raha-apuo turismikehityšprojektien toteuttamiseh.
Sit teatrujoukon ohjuajat lähtiettih eläkkehele da teatrustuudii heitti ruandan.
Rahvahallizes lehtes pidäy olla äijy kirjuttajua, sildy ku se on rahvahan lehti.
Ihmisoikeušvaltuutetun instituutti ei riipu valtijoelimistä tahi viranomaisista.
Karjalazet eeppizet pajot -ozuttelu rodieu kaksikieline, ven’akse da karjalakse.
Mustomerkin makietan on luadinuh Suojärven muan poigu taidoilii Aleksandr Jurša.
Jälgivuozinnu uvvet opastundulaitokset nostetah Petroskoih, Karhumägeh da Kemih.
Pajas minä vastain padaniekan ruavos, Kirill rubei valamah juveliiručomenduksii.
Jo toista vuotta Vuokkiniemen šajekuun piäsimvolina on pieni hopieni mujeh-kala.
Kirjuttai libo kirjuttajien joukko suau työndiä vaiku yksi kirjutus nominatsieh.
Iče monii vuozii olin muaruadoloin leivis, minun istutetut kazvit hyvin kazvetah.
Niin, nuorien oppahien koulun ošanottajat ruattih Kintahan huumorin festivalissa.
Kilbu pietäh folk- da rock-muuzikan Karelian Troll -muuzikkufestivualin hantuzis.
Enne voinua Mihailale annettih loma da häi tuli Kondupohjah oman komandiiran kel.
Jygiembi oli suaha kirjutetun toimituksen tiedokoneheh, sidä en maltanuh nivouse.
Instituutan tutkijat pietäh luvendoloi Petroskoin valdivonyliopistos da Piiteris.
Tietopankkih on kerätty pohjoiskarjalaisie joikuja, runoja ta piirileikkilauluja.
Ylen pahas mieles olemmo Karjalan Kielen Kois, ku pidi salvata Kodi da kielipezä.
I kai vot nenne pandih mustoh, midä ehtittih panna, sanelou Valentina Mironova...
Turistat tiijustetah sen alguperiä dai suahah tieduo paikallizis runonpajattajis.
Joga ielline kilogrammu maksau 1,5 jevruo, sanou internet-laukkah käynnyh Jelena.
Kai tiijot erinomazes kruaskas, kudamua ei voi olla jogatoizel, annetah politsieh.
Lujua, kebjiedy da pehmiedy tervupuudu oli kebjei pilata da se kesti kodvan aigua.
Oman firman nimi tuli karjalazen mifolougien da karjalazen luonnon omis tiedolois.
Hyvittelykortinnu voi olla tavalline korti, video, pajo libo muu, mi tulou mieleh.
Kniigu karjalan kielel sai udmurtien kirjuttajan Kuzebai Gerdan nimizen palkindon.
1980–1900-luvulla meilä oli kešämökki Mäntyšelän (Šuvipeän) kyläššä.
Još hyö halutah jiätelyö, heijän pitäy kyšyö šitä ämmöltä karjalakši.
Konša šie vejät nämä šukat jalkah, šie muissat kaikki ämmön opaššukšet.
– Linnunpoikani rupieu elämäh meijän luo kuni še ei opaššu lentämäh iče.
Oraškuun 2. päivänä oli Äijäpäivä ta meilä lahjotettih äijän makijaisie.
–”Vuokkiniemi – 400” on matkuštamini vanhua runonlaulajien kylyä myöten.
(Paškova Tatjana, “Karjalaisien kanšanliäkintä XIX–XXI luvuilla”, š.130)
Kyläššä aikaki kuuluu toisin tavoin, a piäššä pyöritäh toiset ajatukšet.
“Kalevalašša” hänen onnistu avata karjalaisen ihmisen šielun ta šyväimen.
– Mie olen niin kuin meijän näytelmien näkörajotettujen kaččojien šilmät.
Taiteilija šiirty tuonilmasih, a kivi vielä nytki šeisou mečän tiheiköššä.
Sulakuus “Oma Pajo” kaččou pidiä Karjalan horan muužikoin iänii -konsertu.
Oraškuun 27. päivänä avattu laitoš rupieu auttamah eččie työtä Piiterista.
Tänä vuotena Kalevalašša šuunnitellah pityä Tašavallan päivän pruasniekka.
Talvel, konzu on vähä syömisty, se voi syvvä šlöppölöi, ruakkoi da toukkii.
Vuosi vuuvvelta halukkahien miärä piäššä elokuvan kuvaušpaikalla on kašvan.
Nygöin tämä puoli tiettäväne on luonnollizeh tabah jiänyn elämäh lujembana.
Harjotukšissa hiän kertou lapšilla kyykkä-pelistä ta opaštau peluamah šitä.
Hiän šano, jotta kiänny kotih, konša kylmä käy čorppih ta šukat purissetah.
“Stand up paddle surfing”) merkiččöy melontua šeisuon erikoisella lauvalla.
Teil jiäy musto sit, ga iče veššii muzies ruvetah pidämäh pättävis ololois.
Esimerkiksi, entisen Kontokki-kylän nimi merkiččöy “porojen paimenpaikkua”.
Tuttavuštumini paikallisih eläjih ta heijän šäilyttämih ruatoih ihaššuttau.
Kurjerien ruato ta poštin šuamini on järješšettävä koškomattomalla tavalla.
Eräs oli lapsien runo koirah nähte, kudai vuottau ižändiä mečäspäi tulemas.
Ryhmäššä on eri-ikäsie artistoja ta spektaklit oikein miellytetäh kaččojie.
Julijan šanojen mukah šemmoista juomista šuau juuvva kolme kuppie päiväššä.
– Nuorisostudijon kašvattiloilla še oli enšimmäini esityš šuurella lavalla.
Mul’tfil’moi voibi välläh kaččuo Lumekellon internetsivul, saneli Valerija.
Kešäkuun 16. päivänä Petroskoi otti vaštah vierahie Mari Elin tašavallašta.
Še ei ole šattumalta – tämä on monen petroskoilaisen miellyttävä spektakli.
Melničnii-huaran piällä rakennettih melliččä, mistä tuliki šen huaran nimi.
Kokomuš esittäy šovan jälkeh Čalnan pos’olkah tullehien ihmisien muisselmie.
Sie sežo vies oli äijy liivua da töllöi ylen äijy kalua, 30 tonnua riäpöidy.
Tuntija pietäh joka toiniarki 29. kevätkuuta – 3. oraškuuta klo 18.30–20.00.
Saimmo uuzii dovariššoi Ven’an toizis čuppuloispäi, saneli Julija Tolmačova.
Niin ni lähettih kolme čikkuo, Maikki, Aino ta Viola meččäh puolua keryämäh.
Vanhoina aikoina še aštie oli joka talošša, a šen ympäri keräyty koko pereh.
Sagarvo on mečästyselätti da sidä pietäh hinnas čoman da lujan nahkan periä.
Rahvas puaksuh viäräh sellitetäh paikannimilöi, otammo hos Jänišpuoli-kylän.
— Rannalla olijat aijat häiritäh meijän šuunnitelmie, ne pitäy korjata pois.
Vanhat konehet enšin tahottih myyvvä, šentäh kun kenkänä niitä ei tarvinnun.
Hil’l’akkazin livuin kirjutandah da nygöi on jo vähästy kebjiembi kirjuttua.
Viena-šeura toimiu Kalevalan nuapuripiirissä – Koštamukšen kaupunkipiirissä.
Vepsän tahnuon levo da oččuseiny on katettu vahnah vepsläzeh tabah – päriel.
Miula on korkie koulutuš musiikkialalla, ka en meinannun ruatua šäještäjänä.
Piämieš onnitteli voittajie ta kirjutti kilpailun tärkeyveštä fermerilöillä.
Še oli enšimmäini kokouš Kanšallisien teatterien liiton peruštamisen jälkeh.
Ykši šuunta oli enšimmäistä kertua ehotettu Karjalan projektien kilpailušša.
Tulien Kongresan teemannu on Kul’tuurine ymbäristö – omaničentundo da kieli.
Konzu Mikko lähti astumah, häi kiändyi tuaksepäi da Mari nägi, ku häi itköy.
– Täs on minun enzimäine kluassu: kolmetostu tyttyö da viizitostu brihaččuu.
Šitä käytetäh Kamenevin kavulla musejon rakennukšen teknilliseh varuštamiseh.
Viime vuotena Andrei otti ošua Karjalan kielen šanelu -aktijoh Koštamukšešša.
– Minuu Pyhärves kai rahvas jo tiettih, sendäh ku olen rodivuinnuh täh kyläh.
Periodika-kuštantamošša ilmešty Kiestinkin kanšanlaulut -kirjan toini painoš.
Juminkeko-šiätijön johtaja Markku Nieminen autto meitä restauroija tämä talo.
— Olen hyväs mieles, ku juuri tämä ozuttelu avai meijän uvven ozutteluvuvven.
Mie en kerinnyn alkeiskouluo omašša kyläššä loppie, kuin kaikki pandii umbee.
Tällä kertua hyö kerrotah muisselmie matašta Vuonnisen kyläh ta Kumiokošella.
Jiän kaiken ruadoi jygielöi ruadoloi: mečäs, kolhouzas, lypsäjänny sovhouzas.
Molodoloil rodih kaksi tytärdy – vahnin Ol’a da kuuzi vuottu nuorembi Nataša.
Šemmosien joukošša on ni karjalan ta šuomen kielen opaštaja Marija Urbanovič.
Segi ei ole huovis: yhtes kohtas kilo maksau 35 rubl’ua, toizes – 30 rubl’ua.
Monet ruvettih ihmettelömäh, ken tämä luonnonkyky on ta mistä hiän spuutiutu.
Vlasovien pereh šiirty elämäh Tolmaččuh Tveristä melkein 14 vuotta takaperin.
Jotta korjata virheitä pitäy kiäntyö Venäjän Federatijon RosRejestrin puoleh.
Äijis kul’tuurois linnut ollah viizahuon dai pättävien tiedoloin siirdäjinny.
— Šen avulla voipi opaštuo uutta šanaštuo ta kielioppie, parantua kielineruo.
Vuuvvešta 2018 alkuan yhtyveh joka vuosi viettäy Hienoja tanššija -illaččuja.
Mitein käyttyä karjalaisie runoja kouluohjelmašša ta tuttavuštua niih lapšie?
Laplandia Market -laukan saitu avavuu kerras ven’an kielel Ven’an käyttäjile.
Tänävuon talviloma ozavui: lumisiät da ei kovat pakkazet pyzytäh joga päiviä.
Kučumma 16–35-vuotisie musikanttija, kumpaset šoitetah kanšallisie šoittimie.
“Värtinäine” suau vuvven 2022 voittajan tovestuksen elokuus pruazniekkupivos.
Enämbän toizii sananpolvie työndi Priäžän opastai Anna Timofejevna Samsonova.
Myö otimma kaiken, mitä vain näimmä, mitä vain kuulimma, ketä voi pakautella.
Karjalan kieli da karjalaine kul’tuuru Suomes – midä sanottavua sih näh olis?
Karjalan piämieš muissutau yli 65-vuotisilla ihmisillä erotannan pitämiseštä.
Mie näin, jotta nuoret kokonah n’apauvuttih rooliloih, kerto seminarin vetäjä.
Molommat koulut ollah valmehie kehittämäh yhteityötä kielikehittämisen alalla.
Kursoil on äijy nuordu opastujua, Suomespäi toiči on enämbi, migu Karjalaspäi.
— Projektah yhtynyöt ollah kiännetty 60 prosentua sotsiualizen medien termöis.
Taidoilii Žanna Sviridnikova pidäy piirdämizen pajan Vieljärven školaniekoile.
Karjalazien lähisusiedoi oldih ven’alazet, suomelazet, saamelazet, vepsäläzet.
Kirjuttelen tavallisešti öisin, päivie vietän kotiruatojen ta lapšien parissa.
Äijän vuottu kyläs ei olluh omua pajojoukkuo, ennehäi oli hyvä sovhouzan hora.
Ga hyö aiga vällästi käveltih sie, muattih da syödih yhtes stolas toizien kel.
Pensijalla ollešša Aleksandra Stepanovna ei voi istuo kiät rississä, ei šuata.
Taiteilija vei meijän näyttelyn projektin musejoh ta vain miun töitä jätettih.
Häi heityi taivahas da enzimäi oli pikoi-pikkaraine – liinusiemenyön suuruine.
“Tarina” on interaktiivini oppimatka vanhah runonlaulajien Vuokkiniemen kyläh.
– Myö ruammo Pitkänrannan kodialovehenmuzein kel, piemmö yhtes eri ruadopajoi.
On kauhieta olla šielä ta kuvitella, jotta tiälä kuoli tuhanšie nuorie miehie.
Rungo on 40 sentii jämei, pahkakas da kuopakas, puaksumba viäräččy migu oigei.
Kursoin enzimäine luvendo on jo internetas, nygöi sidä voijah kaččuo toizetgi.
Venäjän presidentti ilmotti vuuvven 2022 kanšojen kulttuuriperinnön vuuvvekši.
Šuomelais-ugrilaisien kanšojen VII kerähmön ruavon tulokšet ollah jo valmehet.
Ga konzu häi sanelou sih näh TikTokas kymmenile tuhanzile, äijät ei ellendetä.
Olen hyvin onnellini, ihaštuu Karjalan šäveltäjäliiton johtaja Anastasia Salo.
Šiih ošallissutah nuoret ihmiset, kumpaset šoitetah kanšallisilla šoittimilla.
Pikku porot ta jänikset autettih: kannettih lahjoja ta pantih niitä šäkkilöih.
Projektan hyvyös elbyi ruado Kindahan kylän säilyttämizekse da kehittämizekse.
Muusikot taitavašti šoitettih kanšallisilla šoittimilla omie parahie tevokšie.
Lehtimiehet kiäntäjinä ta toimittajina niise otetah ošua kirjallisušprosessih.
Sit El’viral roittih bunukat da häi heitti pajatandan – pidi avvuttua lapsile.
Konza olin lapsi, meidä oli suuri pereh da meijän kera eli i vanhembie rodn’ie.
Šuurella muistopaččahalla on kirjutettu kaikkien löyvettyjen kuatunuijen nimet.
Šen lisäkši perintehellisešti laureattiloiksi tullan ni kulttuurialan toimijat.
Kirjuttamine avvuttau minule piästiä elaijan vaigevuksis, sanoi L’udmila Mehed.
No mie en ylen äijäl suvainnuh tädä starinua da tahtoin vaihtua oman sugunimen.
A paginluadu minul on meijän anukselaine, se vähäzel eruou nygözes kirjukieles.
Sobimuksen mugah opastundan jälles Galinal pidi lähtie ruadoh Mägriän souhozah.
Hiän tahto luatie valokuvaprojektin karjalaisista, heijän tavoista ta kieleštä.
Nižnii Besovets -kyläs kazvatetah Karjalan ilmastoh pättävii taimenii da vezoi.
Mašinal lähtimmö Karjalah, sie baidarkal sovvimmo Jelman da Ondan jogile myöte.
Monet ihmiset tultih pruasniekkah kaččomah ta moralisešti avuttamah kalaštajie.
Vladimir Putin on allakirjuttan käšyn karjalaisien rissinnän 800-vuotisjuhlašta
Luvettelošša on 20 fermerie, šano Karjalan muataloušministeri Vladimir Labinov.
Vuvvennu 1997 Oma Pajo -horan johtajakse rodih petroskoilaine L’ubov’ Nikitina.
Ihmiset oltih tyytyväisie ta hyvällä mielin otettih ošua interaktiiviseh pelih.
Lisäkši hiän lopetti Lihoslavlin pedagogisen opiston karjalan kielen laitokšen.
Perintehellisešti kaupunkissa valitah laiskimuš, kumpani tykkyäy muata pitälti.
Natalja Denisova hyvin tietäy keškiaikasen puvun istorijua ta šen erikoisukšie.
Ga sanatourieh ruadoh tulduu El’viral tuaste ei ole aigua kävvä repetitsieloih.
Ga Kois on kaikkie, midä ristikanzu tarviččou: sydämes on valatti da tualiettu.
Muasterin kuoloma on šuuri mänetyš šuomelais-ugrilaisella musiikkikulttuurilla.
Oman enšimmäisen matan jälkeh Aleksandr Mihailovič oikein mielty pomorien muah.
– Kalevalan piirin kirjapaino julkaisti lehen enšimmäisen numeron 1931 vuotena.
Myö uskommo, ku turizmu on eräs vägevin taba parandua ristikanzoin hyvinvoindua!
Lehten perustajat oldih vieljärveläzet Nadežda Stafejeva da Konstantin Andrejev.
Koulun lopetettuo L’udmila Pavlovna piäsi Kalininin musiikkipedagogiseh opistoh.
Vierahie tuttavuššutettih kaupunkin istorijah ta laulettih kotimuan kaunehuošta.
Hänen kinot koskietah sotsiualizii probliemoi, niilöin čotas invaliidoin elaigu.
Karjalah rodivunnuh Oles'a muutti perehinneh elämäh Amerikkah Kolorado-štuattah.
Yhtelläh on suvesgi moizii elättilöi, kudamat on pandu Karjalan Ruskieh kniigah.
Kanšan ylpeyš on muamon kieli -projektin rajoissa piettih pyörie stola -issunto.
Kai jälgivuvvet kävyn lyydinkarjalazih kursoih täs Petroskoil, resursukeskukseh.
Vuokkiniemen aapini -kirjašša kirjaimikon joka kirjaimeh liittyy pieni kertomuš.
Niilöis saneli Karjkalan kuulužu paikannimilöin tutkii professoru Irma Mullonen.
Sizär oli ainos minun rinnal, a parembi sanuo, minä olin yhtytottu hänen vieres.
Hyö kerrottih omie muisselmie Kalevalan muan mainijoista ihmisistä, opaštajista.
Anna tunnuštau, jotta šuurena vaikeukšena on luovien ta nuorien ihmisien puuteh.
Tverin alovehen Rameškovon piirissä piettih Tverin karielazen luona -etnokenttä.
Školan loppiettuu Nina Nikolajevna piäzi opastumah Sordavalan sovhouzutehnikumah.
Aleksandr Volkovin da Zinaida Dubininan ezmäzet runot oli painettu meijän lehtes.
Stolakiža on karjalan kielen livvin da vienan murdehel, suomen dai vepsän kielel.
Andrei esitti koululaisilla šoittuo kantelella ta jouhikolla, kumpasie luati iče.
Iänestys algavui 15. sulakuudu da loppuu 30. oraskuudu 2022, menöy se Internetas.
On moiziigi piirilöi, kudualois vaiku yksi libo kaksi kyliä puututtih luvetteloh.
Timofei, kuduan kodi on Karjalan Kielen Koin lähäl, juoksi kodih ottamah airoloi.
Työnnimmö luvettelon joga ministerstvah, nevvoimmo ottua se huomivoh omas ruavos.
Ivanovan Anna Petrovnal on kaksi lastu, viizi bunukkua da seiččei pruavobunukkua.
Hänen tuatto oli Vologdan alovehelta kotosin, a muamo šynty Vienanmeren rannalla.
Nykyaikani ta turvallini teknikka kokonah vaštuau kaikkie vuatimukšie ta normija.
Kuuzet työnnettih Siirieh muga terväh, ku lumi kuuzien ladvois ei ehtinyh sulata.
Mie oikein tykkyän Karjalua ta kaikkie, mi liittyy tašavaltah, kerto valokuvuaja.
Tänävuon koronaviirusan ololois karjalan kursiloin pruazniekkuavajazii ei pietty.
A Nikolai Filatovin materialin kautti šuau tunnuštua kuulusan karjalaisen miehen.
Moizet hevot hyvin elettih Karjalan ololois da voidih suaja syömisty lumen alpäi.
Atlasan PDF-makiettu on luajittu Ven’an muantiijollizen yhtyvehen grantan varoih.
A Iivananyöl tulet palettih kaikkiel, poltettih vahnoi aidoi, astavoi, puulomuloi.
Enne matkan ostamistu pidäy registriiruija oma Mir-kartu Mir-lojalizes programmas.
Konstantin Kuzmič rodivui 26. syvyskuudu 1952 Voulogdan alovehen Viitegran linnah.
Opastajannu seminuaras oli KKK:n ruadai, kielipezä-dieluo maltai Natalja Antonova.
Vaste 1980-luvun lopul karjalazet ruvettih pagizemah karjalan kielen elvyttämizes.
Erikseh tutki tunkuonkarjalaisie ta valmisti kokoelman heijän ainehiston pohjalla.
Heijän runot da luvut painettih erikseh Suomen kansan vanhat runot -kniiguseeries.
Kogomukses on komiksoi karjalan, vepsän, udmurtoin, marin, komin kielil da toizil.
Yhtel koil on enämbi sadua vuottu, ga se on parembas kunnos, migu nuorembatt koit.
Tutkijan Aleksandra Rodionovan luvento oli omissettu lyydinkarjalan tutkimukšilla.
Segi sellitys vois olla oigei libo toinah se on roinnuh pravoslaunois Rodion-nimes.
Omahizet tarkembi kaikkie saneltah kuolluzien omahizien tavas, elokses da tegolois.
Vuvvennu 1929 Linevskii tuli Petroskoile, kus sai ruavon Karjalan kodialovehmuzeis.
Nygyaigazes laitokses ollou tarvittavat mediekkukonehet, ku rahvas suadas enziabuu.
Uvvet nimilaudazet mustoitetah kaksikielizii, kudamii azetettih linnas 1950-vuozil.
Oma kieli, viero, eloksentavat da identitiettu puututtih koittelukseh, sanou Timoi.
Tulou kogonaine 1800-luvun toimittajien, tiedomiehijen da matkailijoin kniigusarju.
Sit on kolme fil’mua – “Šuigärvi”, “Uškila” da “Kevättämärvi”.
Enšimmäini oli Koynäškošella, toini – Ponkkalahešša ta kolmaš – tiälä.
“Kalevalan” tekstin mukah pešäpaikkua eččiy “tuo šotka, šorija lintu”.
Enšimmäini oli Koynäškošella, toini — Ponkkalahešša ta kolmaš — tiälä.
Ylä-Kuitti-järvellä olijašša Pirttilahen kyläššä piettih kešäpruasniekka.
Häigi on kiändänyh karjalakse Ven’an muan kuulužiman pajon “Voitonpäivy”.
Kiännämmä yheššä -projektie pietäh Karjalan Šivissyššeuran kannatukšella.
Venäjän meštaruoh otti ošua yli 50 peluajua Venäjän yhekšäštä alovehešta.
Šillä välin pikkaraini Ruškiešliäppä oli poimin hyväččäisen kukkapuketin.
Sanommo, Särgilahti, kus “lahti” on piäsana da “särgi” on atribuuttusana.
Täššä ainutluatusešša kirjapainošša miun onnistu käyvä työmatan rajoissa.
Pidäy velli, pam’at’ pidäy, – ei voi piettiä kyynälii Jevgenija Larionova.
Šen tunnušlaušehena oli “Meijän ympari olijat ihmiset on meijän rikkahuš”.
On niilöin keskes erinomaziigi, sanommo jänöin piäkul’l’ukku, jänöi-pizza.
Vuuvven 2014 pakkaiskuušša lehet “Oma Mua” ta “Vienan Karjala” yhissettih.
Matan alušša hiän tarkašti toissanetälinä avatun šillan Jänisjoven yličči.
Mäntyšeläššä eli starinankertoja ta itkijä Praskovja (Paša-täti) Saveljeva.
Eryähie näistä šyömisistä šai maissella Kuokan kolkkajaiset -pruasniekašša.
Karjalaini gorničča ilmešty Tiikšissä ei šattumalta eikä tyhjällä paikalla.
Enšin Andrei meinasi oštua jouhikon, ka šiitä piätti yrittyä luatie šen iče.
Joka vuosi tiälä pietäh kešäkouluo ta šen aikana šuoritetah rakennušruatoja.
– Enšikši myö rupesima kirjuttamah Kalevalan piirin kylistä ta pos’olkoista.
Šentäh mie tahon hänen tevokšien ta hänen luomistyön avulla kertuo kieleštä.
Täs hyö tiijujustetah äijän uuttu – enne tundemattomua da mieldykiinittäjiä.
Jo äijän vuottu nenga dovarišoinke aigua vietämmö, saneli L’udmila Makuševa.
Sanellah, gu puaksuh brihat peitoči tyttölöis lähtiettih heile peräh meččäh.
Katerina Paalamo: “Karjalan kieli on kuulun miun eländäh synnynnästä suaten”
Olipa kerran pikkaraini ta hyväččäini tyttöni, kaikin häntä oikein tykättih.
“Kipinä” on ilmoitannuh hyvittelylöin kilvan oman 35-vuozipäivän kunnivokse.
Kinuo uvvistettulois kinozualois Priäžäs da Segežas suau kaččuo jo tänävuon.
Još unohamma šen kaiken, niin šulauvumma kuin pölyt ta meistä mitänä ei jiä.
Kezäkuun 1. päiväs algajen Piäjärvespäi Louheh rubieu käymäh Orlan-poujezdu.
Karjalan piämieš tarkašti kunnoštamistöijen kulkuo Levašovskin kävelykujalla.
Ruttoh muuttuja koronatilanneh koški nyt ni Venäjän šisäistä junaliikennehtä.
Minul kerran YLE-uudizis oli moine ezimerki: Äijät mennäh rengilöinke meččäh.
Ne šäilytäh karjalaisien elämän istorijua, kuin ni rakennuš, missä musejo on.
Lisäkši rokotušprikati rupieu käymäh oppilaitokšissa niijen anomukšien mukah.
Šen šuulla ahvenet kiännyttih jälelläh kotih ta Skokku jatko uintie järvellä.
Kertomušta näistä arvokkahista tietoloista jatkau L’udmila Tihonova (Mäkelä).
1600–1800-luvulla halličuš piti yhteyttä karjalaisien kera kiäntäjien avulla.
Hiän oikein tykkyäy kerätä ainehistuo kotimuan istorijašta, kanšanrunouvešta.
Ne annetah mahollisuš järještyä festivalija, konserttija ta elokuvanäytökšie.
Nellän vuvven peräs tämä miäry kazvau sadahseiččemehkymmenehviideh tonnassah.
Kyvyällä še ošallistu tärkeijen sosialiprojektien kilpailuh ta šai rahotušta.
Muistomerkin luatijina ollah kuvanveštäjät L’udvig David’an ta Aleksandr Kim.
– Keviäl 2012 kävyin enzimästy kerdua Ven’an Karjalah yliopiston kentykursal.
Še ei voinun šeisuo eikä lentyä, a istu pienenä pallosena vetyän šiivet alla.
“Silaigua kolmen päivän aloh Anukses piettihgi enzimäine Karjalazien kerähmö.
Maksim Kos’minilla on oma teema, kumpani vähemmän koškou meijän tovellisuutta.
— Monikulttuurini festivali onnistu ta myö ušomma, jotta šiitä tulou perinneh.
– Silloi Ust’-Ilimskas oli parahii školii da jo ruattih koulledžat da litseit.
Mimmosie niistä voipi käyttyä karjalan kielen šäilyttämiseh Tverin alovehella?
Ympäristölajin mukah hyväkšytyn vihrien vyöhykkehen pinta-alua ei šua muuttua.
Tämän vuuvven Haukkašuaren kešäkoulun lopetti muutoma kymmenen nuorta ihmistä.
Yhtelläh tämä kadehikas abevunnuh jiäkur’oipualikku siirdyi kuuzahazan luokse.
Parahat käzikirjutukset piästetäh ilmah Karjalan Tazavallan b’udžietan varoih.
Keškukšeh otetah vaštah jokahista palliatiivista hoituo tarviččijua potilašta.
Pidäy ližätä, ku normien mugah jogahizeh 10 000. hengeh pidäy olla yksi mašin.
Venäjän vuuvven 2020 paraš kašvattaja -kilpailušša laureatiksi tuli 15 henkie.
Oraškuun 25. päiväh šuaten ottua kirja šuau vain ennenaikasen tilaukšen mukah.
Projektu todevutetah pakkaskuun 1. päiväs algajen kezäkuun 30. päivässäh 2022.
Šen lisäksi talviset šuihkulähtehet-paikalla joka vuosi pietäh hiihtofestivali.
Niilöin keksel ollah buite veriät Barentsevan mereh da sit – Pohjazeh jiämereh.
Šitä varoin esimerkiksi on šuatu rahotušta, jotta kehittyä ni piirien musejoja.
Oksana Serebr’annikova rodivui Suojärven piiris Porajärven kyläh vuvvennu 1975.
Myöhemmin ilmotetah, konša Vitalii Dobrinilla voipi šanuo viimeset jiähyväiset.
Erähät ollah ruvettu jo vähäzen pagizemahgi poijal karjalaksi se midä maltetah.
Miun pravopravoukko Ignat Lesonen (Ležejev) oli kotosin Kivijärven rajakyläštä.
Tietyšti, ei kaikki kanšalaisjärještöt ollah aktiivisie projektien kirjuttajie.
Karjalan kanšallini teatteri alotti uuvven ohjelman “Teatteribloggerien koulu”.
Erikoisena tähtivierahana oli Alla Mihejeva, näyttelijä ta TV-ohjelmien vetäjä.
— Olen juontan kirjallisušohjelmua karjalan ta šuomen kielellä jo monta vuotta.
Olis hyvä, još vanhukšien kaikki toivomukšet onnistuis ratkaissa niin helpošti.
Elokuun 29. päivänä aktiivisen karjalaisen miehen Rudolf Toivosen šytän pietty.
Miušta värin ta leikillisyön teemašta tulou vaštakohta vaikiella korona-ajalla.
Musejošša on viisi tilua: varaštohuoneh, pirtti, lato, šepän paja ta venehlato.
Uuši palvelu antau enemmän mahollisukšie teatterin näkörajotetuilla vierahilla.
Häi oli roinnuhes ihan Suuren Ižänmuallizen voinan allus – 14. heinykuudu 1941.
Ku ruvennemmo vie luadimah mul’tfil’moi tyttilöinke, otammo toizenmoizet tytit.
Sinä buito käytät karjalan kieldy vai puolekse, et kunnivoiče sen erinomažuttu.
Kylän pereh -nominatsies on voittanuh Tatjana Petrenkon ruado “Ontajärven kylä.
Televiidenii kiistämättäh on merkittävin joukkoviestin karjalazile täkse aigua.
Tänäpäi minä vai tutkin sidä ruaduo, opastun, sanelou Anita omas tulies ruavos.
– Lapsetgi tahtottih yhtyö projektah, myö heijänke kruasimmo kai toizeh kerdah.
Karjalan kuklateatterissa šen enši-ilta oli vuotena 2019 pimiekuun 24. päivänä.
Vuvven peräs pereh lähti elämäh Veškelykseh, vuvvennu 1976 Oksanal rodih velli.
Joka vuosi kolmašoša vetomukšista tulou juuri vankiloissa olijilta henkilöiltä.
Lapsusaijas mustan sen, gu myö kezäl puaksun söimmö riehtiläl keitettyy maimua.
Pakkaskuun 30. päivänny Anuksen kanzalline muzei pidäy omassah 63-roindupäivän.
Levyn nimi on oman suvun paginluaduo: miän yhtä diädyö sanottih ruttomužikaksi.
Onieganrannikon piirin Zaozerje-kylän lapsien päivykodi kačotah avata tänävuon.
Leheššä aina on äijän arvailtavua, luvettavua, leikattavua ta muistih pantavua.
Petrovskoin hora puaksuh pidäy konsertoi lähäl olijas Martsial’noin parandolas.
Keriämäh tiedoloi Siämärven čupun runonpajattajis rubei juuri Tamara Sergejeva.
Tyttilöi luajittih tilkuzis, sidä käytettih bobazennu da pahuos vardoiččijannu.
Ga myö ainos avvutimmo toine tostu, yksinäh ruadua on ylen vaigei, saneli L’oka.
Šitä ennein vuuvvešta 2017 Kalevalan ošakunnan johtajana olija Raisa Samodajeva.
- Nyt on tärkie eččie investorija ta peruštua houkuttelevie investointialovehie.
Sendäh rahvahal pidäy maltua eroittua se toizis buitegu yhtennägözis veziheinis.
Talvel heidy siirrettih Interpos’olkan luagerih sivil’noloikse voinuvangiloikse.
– Kerran istuin täs puudu leikkuamas, azettuu polistiimašin, jo varuamah rubein.
Georgii Savitskoin nimen kandai Seesjärven pajojoukko tänävuon täytti 85 vuottu.
Se on roinnuhes verbis hieruo, kui loppu – loppie-sanas da algu – allata-verbis.
On tietty Karjalan piirit, kuduat suajah abuden’gua etnokul’tuurizeh kehitykseh.
Viijes vuvves muzein fondat kazvettih, äijät vehkehet tuodih paikallizet eläjät.
Projektin toteuttamiseh miärätty maksimalini summa voit olla 3 miljonie rupl’ua.
Äijän vuottu L’udmila Ivanovna pajattau karjalan kielel Joguine-folklourujoukos.
Teilä on ainutluatuni luonto, tiälä eläy viisahie, nerokkahie, ruatajie ihmisie.
Kezil häi pidäy omat peldomuat, talviloil on aktiivine Vieljärven kylän elaijas.
Äijät tiijot vaikutetah meih pahoi, jo pidäy olla milleh niilöin vastah ottajes.
Sendäh ku minä olen Ivan L’ovkinan suguu muaman puoles, saneli Natalja Kruglova.
Liturgijan lopušša mitropolitta Konstantin onnitteli pappija ta kirikköhkävijie.
Karjalan piirien kirjaštoissa pietäh näyttelyjä, luovie iltoja, muasteri-oppija.
Yhtyvehen peruštajana ta enšimmäisenä ohjuajana oli balettimuasteri Helmi Malmi.
Puuhistu kodii vardoiččou Reks-koiru, kuduan Oksana löydi pihal da otti ičelleh.
– Nikolai Petrovič, mustatgo, konzubo enzimäzen kerran kirjutit Oma Mua -lehteh?
Školan loppiettuu L’udmila lähti opastumah Petroskoin pedagougizeh instituuttah.
Karjalazien perindö pidäy siirdiä polvespäi polveh, sanoi Aleksandra Anufrijeva.
Kakši spektaklie näytti Karjalan kuklateatteri Kalevalašša vierailumatan aikana.
Tämä kai tovestau, gu karjalazii tutkijoi tietäh da arvostetah ei vaiku Karjalas.
Lähiaigua Veronika kaččou azettua mustolaudaine Lipetskan alovehen Jelets-linnah.
Sagarvon ižäčyn keskipaino on 8-10 kiluo da rungan piduhus on 48- 90 santimetrua.
Päivännouzu-Suomen yliopisto on suannuh valdivonabuu karjalan kielen elvyttämizeh
Hänen tuattah Mihail Gipsi oli artistannu, muamah Anna Vasiljeva – taidoilijannu.
Hiän hiihti 50 kilometrie ta ajon tulokšena on kakši tuntie yksitoista minuuttie.
Joga kahtes igäjoukos vallittihgi piälimäine voittai, kudai suau Kukko-palkindon.
Jouhikko-CAMP projektin joukko tahtou elvyttyä jouhikolla šoittamisen perinnehtä.
Karjalan halličuš piätti muuttua tavallisen transformatorikopin taito-objektiksi.
Vuotena 1960 kylä oli lisätty perpektiivittömien kylien luvetteloh ta likvitoitu.
Ligakuus algajen pajoharjaituksii rubieu pidämäh Ilomantsis eläi Liisa Matveinen.
– TikTokas voit azuo kaikenualastu videodu da sie on ylen kebjei suaha nägyvytty.
Hiän valmisti starina-, itkuviršikokoelmoja, karjalan kanšanrunouven lukemistoja.
Muutoma Kiestinkin kunnoštamisprojekti kyläläisien onnistu toteuttua omin voimin.
Artistat voitih valita, mi teema heilä on mukavampi ta käyvä muasteri-oppiloissa.
Tämä kartu on luajittu kahtekse vuvvekse edehpäi, vuozikse 2023-2024 rodieu uuzi.
Ečiin materjualua Karjalan tazavallan pajojoukkolois — eibo se olluh helpo ruado!
Vuvvennu 2020 Šuojus huavatah kohendua Velleskalman kohtu federuallizih den’goih.
Kyllä, monet niistä ei olla niin šuurie kuin tehtahien tahi laivojen rakentamini.
Sordaval mennyt aigua rodih kuulužakse turistoin keskes Ruskealan mägiparkan täh.
Hiän ennein Lönnrottie tallenti Kettusen laulamie runoja, ka ei julkaissun niitä.
Petroskoih nostetah uuzii kentii koirien kävelyttämizeh da harjaittamizeh niškoi.
Uudizii ruvetah iellehgi azumah kolmel kielel – karjalakse, suomekse da vepsäkse.
Kus da konzu rodieu ezitetty fil’mu enzi kerdua, Vmeste-fondu ilmoittau myöhembi.
Miehet šuoššuttih ta niin ni tultih laukunkantajiksi, kertou Valentina Arhipovna.
Kylän lavan projektin valmisti alovehellini yhteiskunnallini Nadežda-ičehallinto.
Tänävuon avatah vie 1 600 paikkua, kerdou Karjalan opastusministru, Roman Golubev.
Idei järjestiä moine seminuaru rodih mulloi ei-ammatillizien teatroin festivualis.
Kižin muzeis Petroskoil terväh ruvetah ozuttamah kangahankuvondua karjalan kielel.
Nykyaikaset folkryhmät keräyvyttih monikulttuuriseh VALGO-festivalih Petroskoissa.
Vuvvennu 1965 händy kučuttih ruadoh Kielen, literatuuran da istourien instituttah.
Karjalan virralline sanastokomissii on pannuh kundoh da luondoh äijän uuttu sanua.
Vuvvennu 1958 instituuttah tuli Vladimir Pimenov, kudai rubei tutkimah vepsäläzii.
Kul’tuuru-kanzallizen projektan mugah kinoteatrah azetettih nygyaigazet laittehet.
– Karjalan eri laitokset ylen aktiivizesti yhtyttih valmistamizeh Runoloin vuodeh.
Talvekši muamo varušti kalakeittuo ta hapanta rahkua, muistelou miun pakinakaveri.
Tchaikovsky night -loppupivos laval ezitytäh muailman kuulužat ouperan pajattajat.
– Luajin kukkasie, huonehkaluja, keitinpirtinvehkehie ta kaikkie, mi tulou mieleh.
Monien marjutuhjoloin ladvazet da puuloin kukat dai lehtetgi päitäh kuivattavakse.
Vuozien mendyy Julijan tervehys rubei huonemah, kaččuo neidisty rodih ylen vaigei.
Ken da min pohjal luadi luvettelon, mit kylät sinne puututtih, kui niidy vallittih?
Frederik Ernst Wallderua hyvin tiettih lähialovehil yhteiskunnallizennu ruadajannu.
Puu vallittih luja da oksatoi, ku soitin ei halgenis da kestäs kielien kiinitykset.
Konzu oksat kai kiinitettih mih kohtih, oijendettih, kuuzahaine rodih ylen čomakse.
Meil vai pidäy ruadua yhtes tutkijoin, yhteiskunnallizien liittoloin da valdivonke.
Issunnon aikana yli kymmenie tuntie kešti eri-teemosie luvenoja ta muasteri-oppija.
Marin vahnembat jo ammui kuoltih, a vellen perehes nuorembi sizär oli rounoku tiel.
Talois oli oma lämmityssistiemu, vetty hiilutti kattil, joga pertis oldih batareit.
Raudutienkolledžan tagan, Anohinan ajotien lopus on Karjalazien runoloin puustikko.
Oldih jugiet voinuaijat, vieras mua ei rakkahal ottanuh vastah Karjalaspäi tulijoi.
Tiedomiehet sanotah teile suuret passibot, kiändyy rahvahan puoleh Aleksei Polevoi.
Pamdemien ololois vastata rahvahanluguhpanijan kyzymyksih voibi avuamattah veriädy.
Naine kirjuttau runoloi da kerdomuksii kylän rahvahas da elaijas, Karjalan luonnos.
Konzu Baltian muat otettih Jevroupan liittoh, sinne rubei tulemah suomelastu firmua.
Kilvan voittajakse rodih kalmikoin kielen da literatuuran opastajal Karu Dovurkajev.
Sit vuvvennu 2009 alloin opastuo karjalan kieldy professoran Pekka Zaikovan kursoil.
Ei-ammatillisien teatterien festivali piettih Karjalan 100-vuotisjuhlan puittehissa.
Reissu piettih Ekodvor-yhtymys da Kalipso-laitos Wasteless Karelias -projektan avul.
Vesi juokšou yheštä järveštä toiseh kahešša šalmešša, niissä onki koški.
– Karjalašša talon emäntä, miehen muamo vaštasi samovuarašta ta čäijyštä.
– “Kalevalua” ušein šamaššetah karjalaisih runoih, ka še on virhiellistä.
Nämä kanšat šekauvuttih ta näin ilmešty šuuri etnorymä – oneganiemiläiset.
— Nykyjäh tašavallan 3000 lašta tuuvvah opaššušpaikkah ta viijäh jälelläh.
— Kohta Moskovašša vietettih toini näyttely Komin tašavallan etuššukšešša.
Erähänä päivänä vuotena 1973 hiän huomasi šiinä kolme tuntomatointa tyttyö.
Puudožin kautti matkuštajat piäššäh kaččomah Onegajärven kallivopiirrokšie.
– Šie 35 vuotta ruavoit felššerinä, mitein ta mintäh valičit tämän ammatin?
Istoriallisešša rakennukšešša ruvetah myömäh Karjalan muasterien käsitöitä.
Muikkufestivalie pietäh karjalaisešša kyläššä Vuokkiniemeššä toiseh kertah.
– Belomorskin piirin projekti “Muasterien kauppa “Belomorskije rukom’osla”.
Onnittelemma Julija Kuikkua ta toivotamma hänellä mäneššyštä ta innoššušta!
Ruškiešliäppä ei ollun konšana nähnyn hukkua, šentäh häntä ei ni varauttan.
Šivun kautti šiätijö toivou löytyä entistä enemmän venäjänkielisie lukijie.
“Kun myö aštuma Kivijärveštä noin kakši mailie, myö tulima järven rannalla.
– Tämä tie on luajittu enšiksi Kižin šuaren vierahilla ta Karjalan eläjillä.
– Ylägii, Alagii, Kyylistö, Čoppil, An’n’ul, luvettelou Valentina Mihailova.
Tämän vuuvven alušša väheni viluštunehien ta koronaviirussin läsijien miärä.
Täkši vuuvvekši še on myönnetty Venäjän udmurttilaisella Baiterekin kylällä.
Ičeššäh Kemissä jo šilloin ois ollun liäkärin tila, vain ei löytyn ruatajua.
Enšin še harmitti, vain mie piätin, jotta še on hyvä šyy myöštyö Kavkazilla.
Muga jiäkur’oipualikas roittih kuuzahaine, mötti da iložu jiäkur’oihkižuaju.
– Koissa ollešša pakajan karjalakši Galinan ta äšen kiššojen ta koiran kera.
Kešällä karjalaisen kulttuurin Viena-šeuran ošallistujat äijän matkuššettih.
Piäjärveh peluamah kyykkyä tultih joukot Louhešta, Tunkuošta ta Piäjärveštä.
Niitä myöten on mukava aštuo ajatellen ta keškuššellen elämän filosofijašta.
Nygöi kul’tuuruelaigu Ven’al dai Karjalas rubieu kiändymäh endizeh raiživole.
Värtsilän rautatieašemalla kunnoššetah ašemarakennušta ta matkuštajalaiturie.
Karjalan laboratorijojen luatimien koronatestien miärä kašvau päivä päivältä.
Se avvuttau mečän vardoiččemizes da uvvistamizes da mečän oigies käyttämizes.
“Muanalazes Ruskealas” luajittuh Karjalan hävinnyzien kirikkölöin jiäkoupiet.
Himol’ašša vanha Pyhän Jumalanemon šyntymisen kirirkkö oli melkein hävitetty.
— Mie šanoin tätä netälie, kumpasen vietin Priozerskissa kyykkä-parentolakši.
F’odor opastuigi puusepän ruadoh, häi ruadoi kylän pajas armieh lähtendässäh.
Priäžäläzet rahvas sanottih, ku allettih ajatella kielipezän suandua Priäžäh.
Šiinä merkitäh paikkoja, missä kuvattih filmijä tahi missä niitä šuau kuvata.
Kerran istuu hiän ta i smiettiy, jotta pitäis miun käyvä muailmua kaččomašša.
Tänä vuotena kirjutettavakši oli tarittu Valentina Osejevan kertomuš “Pojat”.
Ga enämbän varaimmo jättiä kaži omahizien fatierah, kus on st’oklutoi galdari.
Hiijenšelän 56-metrin pitkyä ehätyštä rakennettih Most-yritykšen speasilistit.
Tänä vuotena Karjalašša šuunnitellah korjata kaikkieštah 200 kilometrie teitä.
Konša mie tulen jälelläh, šie voit jo elyä missänih toisella lumpehen lehellä.
Kižin ulkomusejon Lapšien musejokeškuš on avannun oveh peruškorjaukšen jälkeh.
Priäžän piirin Vmeste-šiätijö jatkau Istorijan rataš -projektin toteuttamista.
– Olen luadinuh ičelleni “karjalainstan” nimel @kuikanmarjuska syvyskuul 2019.
Šemmosih taloih pantih kuollehie ihmisie ta yheššä talošša oli muutoma kerroš.
Tänäpäi “Oman Muan” toimittajat pandih kundoh Oma Mua -lehten kujo Petroskois.
Šuurin miärin niitä löyvettih Zalavruga-paikašša, kerto opaš Jelena Gorohovik.
Harakka ta poro luvettih kolmičči šanat ta äkkie heijän eteh ilmešty rajamieš.
Šiitä Jovenšuun yliopistošša alotin šuomen kielen ta kirjallisuon opaštumista.
Ennein šotua Lankinen eli Ontrosenvuaran kyläššä ta rikeneh kävi kiven luokši.
Vuotisjuhlakši oli valmissettu äijän ta vielä enemmän ruatuo on tulovaisuošša.
Šiitä omalla Vk-šivulla ilmotti Karjalan tašavallan piämieš Artur Parfenčikov.
Monet šeloššukšet košettih nykyaikasien teknologijien käyttyö oppituntiloilla.
Kaikista juhlallisimpie naisien ta neiččysien piähisie ommeltih jokišimčukašta.
Šoitin luatijilla tai heijän šukulaisilla, još luatijua ei ole ollun jo elošša.
Miun muamuoni kašvatettih ukko ta ämmö, kumpasilta hiän omakšu karjalan kieltä.
Kaupunkilaisilla heti ei tullun šelvä, mitä nämä kirjaimet ta numerot merkitäh.
Häi kuuluu Karjalazet Nuoret Suomes – Karjalaiset Nuoret Šuomešša -yhtistykseh.
Čoppil perustuu karjalazeh nimeh Čoppi, ven’akse tämä kalenduarunimi on Stepan.
Keškitapahtumana on Karjalaisien runojen päivä, kummaista pietäh 10. kešäkuuta.
Matan aikana hyö oššettih ni tavarua niiltä ihmisiltä, ket ei voitu šinne ajua.
Vaihtelijan koronatilantehen takie valmiuštila Karjalašša on voimašša iellähki.
Ka juuri heijän piti opaštuo vaikieh ta vuaralliseh työh – miinojen raivaukšeh.
Nykyjäh tätä proplemua ratkaissah federalisella tašolla, šanou Larisa Boičenko.
Enämbän kačommo ymbäri, ajelemmo omua muadu myö da tiijustammo kuda-midä uuttu.
Toivomma niise, jotta portali lisyäy kiinnoššušta kanšalliskielien opaštumiseh.
Miula on mukavua ta rauhallista yheššä kuoron ošallistujien kera, hiän šanelou.
F’odor naiseh kera eletäh vanhempien talošša, šen ovet aina on auki vierahilla.
Petrovskoin horal on suuri repertuaru – enämbi 400 pajuo karjalakse da ven’akse.
– Lapsienkniigoi, minä duumaičen, enzimäi arvostetah silmin, sit vaste lugietah.
Tykkyän keškuššella eri ihmisien kera, ruatoni houkutteli miut, šanelou Natalja.
Vanhemmat naiset piettih tummoja peretnikköjä: šinisie, makšankarvasie, muštoja.
Jokahini, ken noušou mäjellä, lyöy kerran kelloh muissokši kaikista kuatunuista.
Da heilegi rubein vähin-vähin kirjuttamah da käyttämäh kieldy opastumizen mugah.
Turistiryhmän kera myö aštuma narisija latelautoja myöten vanhah puurakennukšeh.
— Projektan aigua oli luajittugi Kindahan kylän uidelijan vezimelličän projektu.
Ennein pandemijua musejo veti puoleh äijän turistija Venäjältä ta muista maista.
Suomes, Savonlinnas eläi Riina Ylönen kuuli enzimäzet karjalazet sanat lapseššu.
Lisäkši ihmisoikeušvaltuutetun avukši toimiu yhteiskunnallini eksperttineuvošto.
Se on moine kylä, kus kirikkökyläs ymbäri on kazvanuh joukko pienembiä hierustu.
Tapuamisen lopušša oli petroskoilaisen projektipiällikön Anton Voronovin esityš.
Oli vaikieta valita juonija, šentäh kun ne on tarkotettu piäasiešša aikuhisilla.
Kirjallisuušilta pietäh Periodika-kuštantamošša, Titovin kavulla 3, kello 17.30.
Mollembat ollah kivittämättömät muadorogat, net pidäy tazoittua, paikata havvat.
On tärgei mainita, ku Ven’an mua varustuu toppien erikseh keriändäh vuvves 2024.
Muzeih kerätäh vehkehii da ruadobrujii, kudamat jiädih kyläh sen endizis eläjis.
Turizmualan ruadajat ečitäh sidä paikallistu koloriittua, ga toiči mennäh segah.
Lisäkši šemmosista aktivistiloista muuvvoššutah reservit deputattikuntua varoin.
Šamoin näillä rahalla kuvatah Hau a ju -filmie ta Erikoini yhtevyš -šarjafilmie.
Pohjaine pedru on ainavo pedrois, kudamal sarvet ollah kui ižäčyl, mugai emäčyl.
Taričemmo lugiettavakse pienen tekstazen lyydin piämurdehen Hal’därven murdehel.
Hiän lapšineh joutu evakkoh Arhankelin alovehella ta yksin kašvatti kuuši lašta.
Niitä juatah Tverin alovehen kirjaštoih ta karjalan kielen kurššien opaštajilla.
Jo sit L’udmila Markianova rubei pidämäh paginua yhtenäzes karjalan kirjukieles.
Omie muisselmie kirjutettih Vilho Kivisalo, Raisa Remšujeva ta L’ubov’ Baltazar.
Rahvas, kudamat vallitah tämän ammatin ollah sydämellizet, tirpajat, ellendäjät.
Kirjutukšien teemat ollah avonaisie, ka tevokšen koko on rajotettu — 2000 šanua.
Mujejärven piirissä rakennetah šuurta fermua, missä ruvetah kašvattamah marjoja.
Perdunpäiviä vaste yöl muilu otetah da sil silmät pestäh, buitegu lembi kohenou.
Karjalan kielen kursiloi Veškelys -etnokul’tuurizes keskukses pietäh vuvves 2015.
Urheilijat kilpailtih vuorohiihtojuokšušša, koko matan pituš oli 1500 kilometrie.
Vaigu vepsän kieles herema-sana ei suannuh kylä-merkičysty, kui livgiläine hieru.
Šen viettämisen šuunnitelma on valmis ta šiih kuuluu luaja tapahtumien luvettelo.
Leonid da Galina ruvettih yhtes käymäh tansiloih kluubah da sit piettih svuad’bu.
Oma Mua- ta Vienan Karjala -lehet tultih šuuremmiksi, niissä tuli kahekšan šivuo.
Ga sen rinnal, kylän keskučas, ollahgi kul’tuurutaloi, mediekkuperti da kirjasto.
Karjalan tazavallan halličuksen äijät elimet vastatah omas vuitis täs dokumentas.
Tverinkarjalan kieltä šyväšti tutkiu filologijan tietojen kandidatti Irina Novak.
Lähiaigua ruvetah uvvistamah Talviukon pertii hänen suures talois – rezedentsies.
Šemmosie uušie ta mukavie juonija myö ottima kalenterih, jotta še olis mukavampi.
Kui Vieristän keski, mugai Iivanan-da Pedrunpäivän väli on oigei lemmennostoaigu.
Pandemien periä pidoloin programmu on lyhendetty, erähät ezitykset pietäh online.
Juo sidä sidä iz’umanke libo kuivatun juablokanke, libo hozi minke puunandiminke.
Toičči taistelut oltih niin šuurie ta kauheita, jotta rinteheltä valu veripuroja.
Luvetellah enimytteh sidä, midä ministerstvu ruadas muitegi, ilmai rezol’utsiedu.
Paikallizet eläjät sanotah omua järvie merekse, sit ymbäri on ylen kaunis luondo.
Häi vaikkaine otti kukat, kiändyi sellin Mikohpäi da rubei ielleh šelomah heinii.
Keviäl Ksenija myöy taimenii paikallizile eläjile, kuduat iče kazvatetah muarjua.
Enšimmäini matka tapahtu vuotena 2011, konša šuomelaiset lukijat tultih Karjalah.
– Enzikse hyvittelen sinuu, ku uuzi kniigu karjalan kieleh näh on piässyh ilmoih.
– Kus olet enne opastundua Päivännouzu-Suomen yliopistos kuulluh karjalan kieldy?
Ilja Vlasov ruatau tulipalomiehenä ta harraštau rakentamista, a Anna on yrittäjä.
Piirilöin ruavonandajil pidäy hommata ruadajan piäzendy ruadoh da järilleh kodih.
Nina Kokkareva on rodivunnuh Ladva-kyläh Tatjana da Nikolai Čern’ajevien pereheh.
Silloi talois eli Suomen da Ven’an muan saldattoi, sit jällespäi tuldih geologat.
Mualla pitäy antua toini statussi, ka piirissä tätä proplemua ei voija ratkaissa.
Entisen kalmismuan paikalla on ašetettu juuri Vuonnisen kylän muotoni hautapačaš.
Tuiskukuun lopušša koko meijän mualla onnitellah miehie: tuattoja, ukkoja, poikie.
Laitos suaugi kannatuksen tazavallaspäi da vie abuden’gua ruadokonehien ostamizeh.
Pakkaiskuun 20. päivänä ilmotettih Vierahanvarani Karjala -kilpailun 10 voittajua.
Pošti jogahizel hierul on oma internetsivu – kelle se on suurembi, kelle pienembi.
Suurii miärii sinivihandua surmuliivua on ennepäi löytty muijal, suvemba Karjalua.
Vienankarjalazet uskottih, gu Vierissänakka on vien roduu, eläy järves libo joves.
Enzimäine koronua vastah rokotettu on Petroskoin polikliekas n:o 2 ruadai liäkäri.
Vie olen käynnyh Sordavalah da Viiburih, kus minun died’oi eli lapsennu voinassah.
Lukusie voittoja eri tašon kilpailuissa annettih hänellä matan Muailman mestaruoh.
Kilbah voibi yhtyö mondu kerdua, ga vai enzimäzen ruavon arvostajat otetah čottah.
Kilpailun jälkeh kaikki ošanottajat tanšittih perintehellista karjalaista kruugua.
Karjalaisien runojen päivä ta iltakonsertti keräsi karjalaisien runojen ihailijie.
Videoloin avul kandurahvastu kuhkutetahgi yhtymäh kogo Ven’an rahvahan luguhpanoh.
Musiikki luou erinomaista ilmapiirie, kumpani miellyttäy lapšieki, šanelou Julija.
Gorodki-pelin Muailman meštaruš piätty Leningradin alovehen Priozersk-kaupunkissa.
Duumaičen, što silloi viriin suomen sugukielih da niilöis tuligi oza minun elostu.
Muissutamma, jotta tämä kirja voitti Karjalan vuuvven 2020 paraš kirja -kilpailun.
Ivanovat da L’ovkinat elettih yhtes kois keskikyläl avtoubusoin azetundukohtalluo.
Sit aijas Galina omahizienke alalleh kävyy Sandarmohah kumardumah omale died’oile.
Joulujarmankalta löytyy joulutavaroja jokahisen mavun mukah ta äijän lahjaideoita.
Häi istui madalan stolazen tagan, hänen ies oli milienne suuri kirju čomazien kel.
Olen zavodinnuh sen luajindua mulloi kezäkuun allus, nygöi sie on jo läs 60 kuvua.
Kalenduarah niškoi on vallittu vaiku 12 runonpajattajua Karjalan eri piirilöispäi.
Hänen mieles karjalazien tulii aigu da sen kieli voi pyzyö pystyi vai yhtenäzenny.
Kerran vie linnah ajajes, junah istavujes Mari kovah piätti: “Roikkah, kui rodieu.
Tossapäi, pidäy ottua huomivoh sen, ku pluanu on hyväksytty vuoziloikse 2020-2022.
A ku venku azettuu randah vien piäl, sit yksinäine sinä talven olet, ilmai brihua.
Runola-kirja oli lähetetty Moskovah kilpailun voittajalla Dmitrii Ovs’annikovilla.
Ruavot kačotah algua tänävuon sygyzyl, vezivoimalu algau toimie vuvven 2022 lopus.
On ylen hyvä mieles, ku tämä nimi annettih parahite Karjalazien runoloin vuvvennu.
On mieldy myö, ku nygöi joga vuottu pietäh suomelas-ugrilastu luagerii Petroskois.
Lentokoneh kuulu Karjalan rintaman 7. ilma-armeijan 195. hävittäjälentorykmenttih.
Niidy maltoi, sit maltoi iänel itkie, muahpanenduvirzii dai svuad’buvirzii maltoi.
Minähäi paiči karjalua opastan vie muantieduo da rahvaskundutieduo, saneli Oksana.
Vezi järves on kirkas da puhtas, sie paikallizet rahvas suajah riäpöidy da siigua.
Kaikkiedah on sada vuottu… -ozuttelus on äijy fotokuvua da ezinehty muzein fondas.
Darja-emännän apulaiset tuotih jarmankka-aukivolla hyvin šuuren paissetun kalitan.
Šen lisäkši grantin rahoilla Lokki-projektin rajoissa valmissetah Karjalan kartta.
Kylähaldivoloin vuoziraportat vuvven 2020 ruandois täytty vägie matkatah Karjalas.
Ozuttelu ruadau sulakuussah, sit muzeih kačotah valmistua ozuttelu linduloih nähte.
Nygöi kolmattu vuottu ruan soittoloin vastahottamizen feršalinnu libo ohjailijannu.
Ozuttelut roitah mieleh ei vaiku dizaineroil, ga kaikil toizil – lapsil dai nuoril.
Karjalua ruvetah opastumah pienis joukkolois, ei enämbiä kymmendy hengie jogahizes.
Kirjuta karjalakse välläs muvvos migi pieni kerdomus, starin, suarnu libo kirjutus.
Karjalan tašavallan kanšallini musejo voitti grantin audiospektaklin valmistamiseh.
Suurin vuitti löyttylöi ruadovhkehii on Lahtenpohjal Gora Filina -muzein ozuttelus.
Reissuloi pidäy Azimut-aviakompuanii nygyaigazil Suhoi Superdžet 100 -lendokonehil.
On tietty, ku karjalazil ei ole yhtehisty kieldy, sendäh se on ylen tärgei kyzymys.
Avajaisien aikana paččahan pyhitti Petroskoin ta Karjalan mitropoliitta Konstantin.
Tulien aigua Simänniemen AYI:n rahvas kačotah panna kundoh hierun huogavundukohtat.
Meijän on tuotava omie antija Jumalalla: hyvie ruatoja, kirikön malittuja, ihailuo.
Ku kebjendiä lapsile opastus muamankielel oli piätetty luadie yhtehine kirjaimikko.
Kaikista helppoin ta mukavin variantti oli revitetyistä tilkkuloista luajittu kukla.
Talvel pohjazen pedran nahku on turbei da lämmin, ga rungan bokis karvu on katkieju.
Kielen, literatuuran da histourien instituutas on ruadanuh äijy tundiettuu rahvastu.
Mindäh sinun mieles juuri yhtesruandu on aijankohtaine dielo karjalan kielen kohtal?
Mustomerki azetettih kohtale, kus oldih suuret bojut, kus sai surman äijy saldattua.
Nygöi konsertmeisterinnu ruadau Petroskoin konservatourien opastui Radis Gainijatov.
Petroskois muaskat da kuvat ottaugi vastah Kalevan perindö -liiton administruattoru.
Kujo on sijoitannuhes Periodika-julguamon taloin da Akvatika -sportukeskuksen välih.
Suuren avun uvves ruavos häi sai pedagouguinstituutan rektoras Anatolii Britvihinas.
Ku ruvennet vai istumah da huaveilemah omua kodii, nimidä ei rodei, sanou Aleksandr.
Sidä voijah ruadua ristikanzat, kudamat maltetah libo kudamat ei malteta karjalakse.
Kniigan on jullannuh Karjalan Sivistysseuru, čomazet valmistettih Ingrid Vang Nyman.
Karjalan hevot oldih pienet kazvol da ylen karvakkahat, niilöil oldih suuret kabjat.
Vikse kirjasto da arhiivu ei tuskevuttu, konzu heijän nimet annettih puustikkoloile.
Karjalan opastusministerstvan mugah Kemin uvves školas rodieu paikkua 1 200 lapsele.
Matveinen loppi Sibelius-akadiemien pajon da kandelehen ozaston da rodih magistrakse.
Petroskoilazet da suomelazet artistat harjaitellah virtualizesti Peer Gynt -ozutemua.
Toičči koššon helma häiričči kävellessä, ruatuas’s’a, tanššies’s’a.
Kalevalan piirin entiseššä kyläššä – Mikkol’ašša ašetettih puuveššoš.
– Tytär käy kahešša tanššikerhošša ta on oikein ahkera opaštuja koulušša.
Näin myö lopettima retken enkä mie piäššyn näkömäh El’brusie vielä kerran.
Tiäläki Köynäškošella šykyšyllä aina toimittih viijen melličän jauhinkivet.
Vačču ihastuu moizen nähtyy… Moinegi on Nesterovan L’ubov’ F’odorovnan oza.
Šinä päivänä tulima kulttuuritaloh etukäteh, a Kalevalašša katattih šähköt.
Kunnivomerkkijä panokšešta Karjalan kehitykšeh šai tänäpiänä kuuši ihmistä.
Šiitä šuau lukie košen ta lähipaikkojen istorijašta venäjäkši ta karjalakši.
Jyškyjärveššä karjalan kielen kurššijä vetäy tarkka opaštaja Raisa Ribakova.
– Muutoman vuuvven Šaveli oli “Lumikellon” šuomenkielisen ryhmän kašvattina.
-näytelmän nimen puoleh ta vaštuamma: “Karjalašša”, koroštau Jelena Markova.
Ne piäššäh Karjalah talvikuušša, šilloin lähitulovaisuošša ne aletah toimie.
Meitä niin kiinnoššettih nämä pruasniekat, jotta ičenki himotti šielä käyvä.
P’atigorskissa meilä oli lisäpäivä kävellä ta kačella kaunehie lähipaikkoja.
Lisäkši on šuunniteltu kierroš runonlaulajien kylän istorijallisešša ošašša.
Nykyjäh Karjalan ratijon kanšalliskieliseššä toimitukšešša on kuuši ruatajua.
Tekstijä esitettih netälin kuluos’s’a Viestit-Karjala-kanavalla šekä netissä.
— Sodderin mečänhoitoalovehella šemmoista aktijuo pietäh elokuun 28. päivänä.
– Valitettavašti meijän tašavallašša nuoret laisašti otetah koronarokotukšie.
Korzašša on äijän vanhoja taloja, ta niissä on šäilyn äijän vanhoja vehkehie.
Ruškiešliäppä kiirehti juokšujalkua ämmön pirtin ovella ta koputti – kop kop.
“Punainen Uhtua” ilmešty kerta kuukauvešša ta šen painoš oli 1000 kappalehta.
Mie rupesin ruatamah Karjalašša, Kižin šuarella, konša melliččä tuotih šinne.
Ennein tällä košella oli vesimelliččä, šen lähellä oli laukunkantajien polku.
– Še kuuloštau rumalta, ka šiih aikah ne oltih oštamisen ta myönnän šuhtehie.
Enšimmäiseštä, toisešta ta kolmannešta paikašta peluajat šuatih hyvät lahjat.
– Još niät väjenlašentojen virallisie tietoja, tilanneh näyttäy šurulliselta.
Tuiskukuun 9. päivänä Mujejärven piirin Tiikšissä avattih Karjalaini gorničča.
Kalua šuatih melkein ympäri vuuvven, še oli karjalaisien yhtenä piäšyömisistä.
Tällä kertua Andrei piätti yrittyä voimieh huuhel’nikan nuamijon luatimisešša.
Nyt šielä šuau oštua lippuja šuarella, muistolahjoja ta šuaha tietoja Kižistä.
Kevätkuun lopušša hyö tultih laivalta rannalla ta ruvettih šuorittamah käškyö.
Molommašša kyläššä eläy oppahie, kumpaset innokkahašti kerrotah karjalaisista.
Kyllähisenä, maha täytenä hiän alko kačella, kuunnella, haissella, makuššella.
– Minule tämä on ylen jygei kyzymys, sendäh gu suvaičen kaikii murdehii äijäl.
Täštä pieneštä aškelešta alko puatenelaisien tutuštumini karjalan kirjakieleh.
Nygöi kul’tuuruelaigu Ven’al dai Karjalas rubieu kiändymäh endizele raiživole.
Mondu polvie priäžälästy nuorete on käynnyh mäile tiettoloin kel pitkäh kižah.
“Syksyn jälkeen saapuu kevät” on Annika Grofin enzimäine pitky ozutelmuelokuva.
Toimenpitoloih liityttih eri laitokšet ta järještöt tašavallan eri piirilöistä.
Eri aigua “Muanalazes Ruskealas” vestettihgi jiäs Kalevala-eeposan piähengilöi.
Kešäkoulun opaššušohjelmua pietäh arhitektorit, restaurattorit, kanšantutkijat.
Šamoin hiän tykkyäy kalaštamista, alko käyvä onkella jo kakšivuotisena poikana.
Uuši junamatka järješšetäh Karjalan tašavallan ta Leningradin alovehen valillä.
Paikan lähellä on kylie, missä elettih ta nykypäiväh šuateh eletäh karjalaiset.
Juuri Kalevalan piirin rajapartisanijoukko otti ičellä enšimmäisen hyökkäykšen.
Pidäy mustoittua, ku tänävuon piettih 180-vuozipäivy P’otr Čajkovskoin roindas.
Ei hätkie olluh hyväs mieles jiäkur’oipualikku, terväh väzyi da pakui bokalleh.
Periodika-kuštantamo avuau tänäpiänä, 23. šyyškuuta, Oma Media -verkkoportalin.
Myöhemmin myö šaima tämän teorijan tovissukšie, jotta še ei ollun vain legenda.
Hyvie tanššijie kaččoja ei häiriče, koroštau yhtyvehen ohjuaja Andrei Anisimov.
Alotti manšikašta, a nyt šen lisäkši kašvattau ni kuušamie, juopukkua, malinua.
Moizet sivut ollah tävvet kargieloi sanoi, lämmii mustelemii da žiälöiččemizii.
Täštä vuuvvešta alkuan tämmösen toimenpivot tullah jokavuotisiksi 35 vuuvvekši.
Näyttelyštä näyttelyh heijän joukko ta tevokšet muututtih, kerto Vladimir Zorin.
Tiettäväine, himoittas, ku linnalazet tiettäs enämbän omii kuulužii omamualazii.
A ideja instituutin peruštamisešta šynty vielä aikasemmin — 25 vuotta takaperin.
Luvento ei ollun ommissettu šillä, mitein liäkiččeytyö yrttien ta puijen avulla.
Toiči istikanzu ei tiedänyh keriäjän mieles äijiä, ei sit ni nimie pandu mustoh.
Eigo Anni voi ellendiä, mindäh miehel syväin ei pala yhtenjytyi äijäl kui hänel.
šulakuuta Karjalan tašavallašša šekä Leningradin, Tverin ta Vologdan alovehella.
Karjalankielisellä oopperalla omissettu näyttely avattih Vihod-mediakeškukšešša.
Viimekši vieraštalo otti vaštah turistija Lihoslavlin piiristä pimiekuun alušša.
Tahtommo ozuttua toizil nuoril, ku karjalan kieli pädöy nygypäiväzeh kul’tuurah.
Karjalaisien runojen vuuvven piätapahtumua – Runojen päivyä pietäh Petroskoissa.
Musto Zinaida Dubininas rubieu elämäh ilmazen ijän hänen runolois da kiännöksis.
– Mie oikein tykkyän Sohjanan istorijua, tutkin šitä ta keryän vehkehie musejoh.
Olhavanjoki oli Viikinkien ijäntien ošana ta še šito tärkeitä pohjosie alovehie.
Petroskoin rautatieašemalla tällä netälillä rupieu toimimah epätavallini musejo.
Paginale oli kučuttu učaskouvoi, kudamale on annettu sellitettäväkse tämä dielo.
On šemmosie tevokšie, kumpaset aina herätetäh eri ajatukšie ta uušie tulkintoja.
— Projektan avul kuhkutammo rahvastu tiijustamah enämbiä karjalazien kul’tuuras.
Aleksandr Lukič rouno ku kaččou omas ikkunaspäi omah kyläh, järveh, omamualazih.
Polgupyöry, pitkät astundat, uinduallikko, matkustamine – niidy kaikkii suvaičen.
- Tämä matka on oikein tärkie Luatokan pohjoisrannikolla turismin kehittämisellä.
Šivulla on latattu niise karjalankielisie videoita Juminkeko-šiätijön arhiivašta.
Virallisien tietojen mukah vuoro on lakkautettu 23.3.–29.4.2020 välisekši ajakši.
– Äijälgo eruou normiiruittu livvinkarjalan kielimuodo sinun kuultus da käytetys?
Ne on valmissettu Tiälä šäilytetäh kantatuattojen perintehie -projektin rajoissa.
Šen jälkeh ruvetah rakentamah koulun pohjua ta liittämäh kouluo inšeneriverkkoih.
Vonžinskaja-kylän nimi rodih lyydiläzes vong-sanas, vong (livvikse – vongu, toim.
Veikko Pällisellä omissetun festivalin päivä perintehellisešti alko kalmismualla.
Šitä varoin ei pie olla erikoisie ompeluneroja, vet ommella mitänä ei ni tarviče!
Järvi la on liijakse pieni, sinne tulduu ei sua iellehpäi ližätä kalankazvatustu.
Tuiskukuun lopušša Petroskoissa perintehellisešti pietäh kyykkä-pelin kilpailuja.
Myö juoksemmo kaikin, a minul vastah kirrutah: “Juokse teriämbi, juokse teriämbi!
Enne sidä aktsii piettih Suojärven Suojärven mečänhoidoalal Vegarusskoin ozastol.
Yhtes oman buabanke Tatjana pastoi piirualoi, kävyi meččäh da buaban roindukyläh.
Kniigat sai nähtä 17.-30. kevätkuudu kniiguozuttelus, kus saigi iänestiä kniigas.
– Karjalaiset tuottehet ili lihatuottehet, kala ta mesi ollah erittäin kyšyttyjä.
Kalevalan kanšateatteri on tašavallan ta kanšainvälisien festivalien ošallistuja.
Tieduo oli ylen vähä, jo jällespäi Karjalas kuului Karjal muuzikualline -projektu!
Myö tahtoimmo luadie täl mustopäiväl, a sit koronaviirus muutti meile kai pluanat.
Kalevalalaini Natalja Pavlova on vielä yksi Kalevalan yrittäjä, kumpani šai tukie.
Mustokujos on 87 Kotkarjärven veteruanoin kuvua ‒ heih niškoi ruvetahgi sanelemah.
Net tuodih kerale karjalazet rahvas, kuduat siepäi muutettih elämäh tälle rannale.
Konzu minä kunnetahto ajan, häi kaččou, ku kukkuvavot oldas kytkietyt da valeltut.
Minä jo sanoin, ku meijän karjalan nuorikirjallizel kielel on lyhelähkö histourii.
Niin musejo kavotti oman virallisen stasussin ta šen iellini kohtalo oli epäšelvä.
Sidä paiči se auttau olla varmannu ristikanzannu da kaččuo elaigah filisoufizesti.
Naine loppi seiččie kluassua da äijän vuottu ruadoi buhgalterinnu linnannevvostos.
Tulkua tervehenä Tverin alovehen Tolmačun kylän Vlasovien karjalaiseh vieraštaloh!
Buabo andoi minule lahjakse käzipaikan, kuduan häi iče oli kudonuh da čomendannuh.
Niise še, jotta Žanna oli kučuttu muailman kilpailuh on monivuotisen ruavon tuloš.
Puadanen karjalaine, kuulužu hiihtäi oli enzimäine olimpiudan voittai Karjalaspäi.
Brošuuru on tarkoitettu kaikile, ken tahtonou tiediä enämbän karjalazien runolois.
Omis runorivilöis Brendojev saneli pihlajas, kudai tässäh kazvau hänen koin pihas.
Tämän periä en sanos, ku Jukonniemi da Jukkoguba -nimi ollah karjalastu alguperiä.
Kylmykuun 10. päivänny endine raadivontoimittai Nikolai Nazarov täyttäy 75 vuottu.
Ryhmän ohjuajat kučutah niise karjalaisella čäijynjuonnilla Coffee Shop -kahvilah.
Al’pomi on Karjalan kanšallisen arhiivan ta Ostrova-kuštantamon yhtehini projekti.
Enšimmäini julkaisu on omissettu piirin nuorimmalla Borovoi-pos’olkan istorijalla.
Karjalan kielen nedälin programmu voibi kaččuo Kieliresursukeskuksen internetsivul.
– Vuatteista milma eniten miellytti Kižin antilahan puku ta karjalaini muinaispuku.
Kuin iloista on, konša löytyy pakinakaveri, kenen kera voipi paissa muamonkielellä.
Karjalan viranomaset ollah varmat, jotta ihmiset tarvitah tämän tien kunnoštamista.
Myö alottima noušun Babugent-kaupunkista, mi on 700 metrie merenpinnan yläpuolella.
Talvi-illoil Anna Petrovna yksinäh kižuau stolakižoih, sanakse, nardoih da dominoh.
– Minä vaste ei ammui rubein opastumah karjalan kieleh online-opastuskniigoin avul.
Musteltih Vieljärven horan aigoi, pajatettih pajoloi, vie Iivan L’ovkinan aigaizii.
Muzikantu Ol’ga Vlasova kirjutti uvven muuzikan Ignuattu on naimatta -pajoh niškoi.
Kaikis 1800-vuoziluvun dokumentois Prokkol’an kyliä mainitah juuri Jukkoguba-nimel.
Kaikkieštah festivalin rajoissa oli luajittu 30 ainutluatuista lumi- ta jiätevošta.
Karjalan runoloin vuodeh yhtyy Karjalan eri čuppuloin tiedo- da kul’tuurulaitoksii.
Omat suuren vahnan obrazan da lampuadan Jekaterina-buabo jätti perindökse kirikköh.
P’otr reabilitiiruittih vuvvennu 1954, pereh sai tiijon sih nähte vaiku 1990-luvul.
Häi tuli kodih, dai hyö mendih kirjoih, sit heil rodivuttih tyttäret Anna da Irina.
Terväh uvven mašinan pakastimen seinii rubieu čomendamah laitoksen uuzi logotiippu.
Muasterin šanojen mukah, naiset oikein tuntehellisešti reagiiruijah tatun tulokšeh:
– Ollahgo sinun perehes musteltu, mi oli enzimäine sana, kudaman sanoit karjalakse?
Minun ruado enimytteh on istunduruado, sendäh sportu piettelöy rungua hyväs kunnos.
Sih niškoi pidäy ennepäi kirjuttua organizuattorale Kerstin Reile da ilmoittuakseh.
– Matkan aigua Karjalua myö tiijustin ei vaiku neroniekois, ga rahvahien elaijasgi.
Toimittajat toivotah, jotta matan jälkeh kuštantamon julkaisuilla lisäytyy lukijie.
Jo vuozi tagaperin karjalan- ja ven’ankielizii pihoin nimilaudazii oli Petroskoisgi.
Kielidielolois aiven avvutetah Viidanas eläjät Jevdokija Berezina da Tamara Akimova.
Jällespäi muamo kahten poijanke Edvardan da Genrihanke oldih evakos Altain alovehel.
Sen luadijannu on sigäläine taidoilii, Valgien kodine -stuudien johtai Oleg Obnosov.
Niise on iloista, jotta Keittijöškuapin starinat -kirja tuli nominatijon lauretiksi.
Palkičustseremounieh kerdyi školan opastajii, opastujien vahnembii da toizii gostii.
Sizär monen kerdua oli ozanottajannu pajo-nuorižofestivualis Anukses dai Petroskois.
Karjalan kielen vienan da livvin murdehen kursiloil kerätäh uvvet opastujien joukot.
Kolme vuotta kallivolla, missä on vain kivie ta pienie penšahie, piettih taisteluja.
Dargavsissa on 96 hautatornie ta niissä voit olla hauvattuna yli 10 tuhatta ihmistä.
Päivännouzu-Suomen yliopiston karjalan kielen elvytysprojektu sai tunnustuspalkindon
Silloi puutin gostih Galina Aleksandrovnan da hänen ukon Anatolii Ivanovičan luokse.
Huaveilen, ku Karjalan rahvahalline kul’tuuru olis avvoi minunmoizile, sanelou mies.
Filmi oli kuvattu Jessoilan Kielen kirju -etnokulttuurikeškukšen toiminnan rajoissa.
Diploman suaduu pagizutimmo Natalja Gromovua hänen ruavos da pluanois tuliekse aigua.
Projektan sekretari Alina Čuburova matkan aigua arvosti Kondupohjan kirjaston ruavon.
Omua suguroduu minä tutkin jo ammui, lopin sugututkindu-kursat Petroskoin yliopistos.
Hyö kirjutetah omii tutkimuksii, kuduat voidas ollah hyvien etnoprogrammoin pohjannu.
Lapset da vahnembat kerras ruvettih čomendamah kuuzahastu Uvven Vuvven pruazniekakse.
Sie ei ole nimittustu eloipaikkua, ei ole kyliä, enne kodvazen aigua on olluh huutor.
Galina Ivanova rodivui Segežah vuvvennu 1954 Marija da Aleksandr Ignatjevien pereheh.
Seminari piettih Fennoskandijan etnoarhitektuuri XXI-vuosišualla -projektin rajoissa.
Sie 1800 luvul ruattih rauduruvan nostandudupaikat da zavodat da niidy oli ylen äijy.
Artur Parfenčikov korgieh arvosti laitosken ruaduo da kerdoi pluanois tuliekse aigua.
Matkan tarkoituksennu oli tiijustua, midä abuu tarvitah piirin muatalovuon laitokset.
Mari seizoi kaksikerroksizen sinizen koin rinnal da ei ruohtinuh avata aijan veriädy.
Iče Vieno Petrovna monen vuottu lugi opastujile karjalan kielen frazeolougien kursua.
Petroskois oli pietty suuri konferensii, kuduan kuhkuttajannu oli meijän Instituuttu.
Joga kohtas seizottih, viruttih, riputtih, pilketettih silmil kaikenjyttyzet lumiukot.
Yliopistos opastujes Anastasija jatkoi tutkimusruaduo professoru Irma Mullozen johtol.
– Tänä vuotena piättimä pityä yksipäiväsen festivalin kolmepäiväsen ieštä.
Šanakši, kolmešša vuuvvešša “Trajektorija” keräsi rikkahan kirjakokomukšen.
Miehän etuššin kanšalaisjärještöjä, opaššin ta vietin šukupuolitutkimukšie.
– Kalevalan piirin Myö tiälä elämmä ta tämä šeutu on meilä armaš -projekti.
– Nyt ašema on ašetettu, a konša šitä šuau käyttyä myö ilmotamma myöhemmin.
šajekuuta pietäh kulttuuri-opaššušforumi “Pieni kotimua – ihmishenken hete”.
Tällä keinoin ihmisien kiinnoššuš šeurah kašvau ta šiih tulou uušie jäšenie.
Kanšalaisjärještön piämieš ta jäšenet kerrottih männyön vuuvven toiminnašta.
“в” luokan opaštujat, kumpaset oppituntien ohičči opaššutah karjalan kieltä.
Hiän taisteli šuomelaisie vaštah ta myöšty kotih vašta Japanin šovan jälkeh”.
Šaman vuuvven kešäkuušša mie pyritin šiivota musejo ta avata še kešäjuhlakši.
Nuamoilan kandueläjien jälgeläzii nygöi eläy Šuojus, kylä jäi duaččukohtakse.
Kylissä, missä on näijen pyhien kiriköt šitä päivyä pietäh kyläpruasniekkana.
Hyö jo šuatetah vaššata tavallisih kyšymykših ta kiäntyä ihan pienie tekstijä.
On tärgei, ku tytin värit oldas kirkahat, vältämättäh käytetäh ruskiedu värii.
Liiton jäšenie kučutah käymäh vaštautumiseh šekä liittymäh toimenpitoh online.
Šilloin miušta tuntu, jotta muailmašša ei ole mitänä makiempua šitä kostinčua.
— Konša tulin ratijoh muamoni šano: “Hyvä šiula on ruato, omua kieltä pakajat.
Rahvas kiännetäh paikannimi kui Zaječje pole, Jänöin peldo, Jänishäi on jänöi.
Viktor Jugelainen on Petroskoin yliopiston meččäinšineritietokunnan piäštökäš.
Še šeuruau nykyaikasie kulttuuritrendijä ta aina on uušien idejojen ečinnäššä.
Rahvaš šai tietyä kauhiešta istorijašta, konša šovan jälkeh mäni monie vuosie.
– Venäjyä etuššettih Kižin musejo šekä joukot ta muasterit Hanti-Mansiiskista.
– Yli kymmentä vuotta meijän koulun lapšet piäššäh kielikilpailun voittajiksi.
— Pidäs kaikil ennepäi kerätä, tuvva, sit mašin ottau, Vieljärvi rodieu puhtas.
Arkipäivinä kello 10.00–13.00 kaupašša voit käyvä vain yli 65-vuotiset ihmiset.
– Lembačevo-kylän alguperänny on ei-kirikölline karjalas-vepsäläine nimi Lembi.
– Enšimmäiset eläjät tultih näillä paikoilla noin 600 vuotta takaperin Lapista.
Hukka oli oikein nälkähini, še vet kolmeh päiväh ei nimitä ollun šuanun šuuhuh.
Liäketietehellini instituutti on ulkomualaisien opaštujien šuurešša šuosijošša.
Kakši kulttuurie — ykši kotimua -konferenšši alko Lihoslavlin kulttuuritalošša.
Lumen alta spuutiuvuttih šormikkahat, kuatančča, kinnaš ta isännän kotitöppöni.
– Kohta kylä tulou oikiekši Mosfilm-studijoksi, šuutkitah Viena-šeuran jäšenet.
Juuri tädä päiviä, 30. sulakuudu 1935, ruvettihgi pidämän horan roindupäivänny.
Enimäl kaikkie häi suvaičči kävvä oman roindualovehen – Pohjais-Karjalan kylih.
Natalja Gromova: “Kirjutan sendäh, ku enämbän tiettäs Karjalas da sen rahvahis”
Enšiarki-iltana rajanylitykšillä näytettih kuitenki keškitetyšti ruškieta valuo.
Tänävuon kevätkuun 14.-15. päivinny Anuksenlinnas pietäh IX Karjalazien Kerähmö.
Älä eči sidä tielöin rinnal, mene loitombakse mašinois da rahvahan eländykohtis.
“Kuokan kolkkajaiset” on perintehellini šyyšpruasniekka Vienan Karjalan kylissä.
Alovehellisella tašolla voiton jälkeh pereh lähtöy koko Venäjän tašon kilpailuh.
Vuuvven 2020 elokuušša Vlasovit avattih pieni musejo talon toisešša kerrokšešša:
– Tämän dokumentin valmistamini oli miula viime vuuvven tärkeimpänä tapahtumana.
Hyö eletäh Petroskois, Suojärves, Matrosankyläs, Jessoilas, Priäžäs da Kindahas.
T’outa avvutti löydiä ruadopaikan, ga se ei ylen äijäl miellytännyh Aleksandrua.
Seesjärven kanšanpruasniekat alettih Sroiččana Jukkolahešša, Voijärven rannalla.
Näyttelyššä on esillä yli 30 tutkijan valokuvua ta tietoja heijän tutkimukšista.
Niissä paikoissa šielu puitto lepyäy ta šie henkität voimie antajua mečän ilmua.
Sen hyvyös tuliel aigua Karjalan eläjät ruvetah vähembän maksamah sähköenergies.
Miteinpä šotilahat talvisin ta kešäsin, päivisin ta öisin taisseltih kotimuašta?
Kunnoštamisruatoloih oli kučuttu volont’orija – Petroskoin yliopiston opaštujie.
Festivualin avuau Keskipäivy Pariižas -konsertu “Itualielazes” kivensuandukohtas.
Lämmintä ruokua taritah kaikilla alkeiskoululaisilla ilmasešti šyyškuušta alkuan.
Minä harjaittelemmos Votintsevan dodzö, häi on šihan, seiččemenden danan omistai.
Aktualisimpina aiheina ollah harraššuškalanpyynti, lohen kašvatuš, jätelajittelu.
Petroskoissa mäntih Komin tašavallan päivät: Asja kia - joukko ihaššutti Karjalua
Minul oli ruskieh mujutettu paltinpluat’t’aine, sen panin piäl školapidoh mennes.
Tarkkua lukuo ei šua šanuo, šentäh kun monie šotilahie pietäh tiijotta katonuina.
Matalla vierahilla kerrotah poštista, koulušta, vanhojentalošta, kyläneuvoštošta.
Vapuaehtoset apulaiset autetah kaikkien toimenpitojen ta juhlien järještämiseššä.
Pruasniekkua pietäh joka vuosi, ka tänä vuotena šitä ei vietetä pandemijan takie.
F’odorilla ta hänen Jelena-naisella on kolme lašta: vanhin tytär ta kakši poikua.
– Jotta ošallistuo kilpailuh pitäy valmistua luova tevoš yhen runon peruštehella.
Piämieš Parfenčikov kielti 15. pakkaiskuuta šuaten pityä avonaisie huvitušpitoja.
Koululaiset paistih karjalakši ta leikin muovošša opaššuttih šanoja ta virkkehie.
Net kai on pandu SKVR kogomuksen eri kniigoih, ga vähä midä on kiätty ven’akse...
Mie ajattelen niin, jotta ylen äijä rahvašta oli työnnetty evakkoh niinä vuožina.
Video toimenpivošta šuau kaččuo Karjalan kanšallisen kirjašton Youtube-kanavalla.
Nyt myö niämmä, jotta joka vierahalla on oma tarkotuš, mintäh hiän tulou musejoh.
L’udmila Mehed tartui kirjuttimeh eläkkehele lähtiettyy seiččie vuottu tagaperin.
Vuuvvešta 2002 alkuan šielä pietäh Vladimir Gogolevilla omissettuja hiihtojukšuja.
Sen ližäkse Kerähmös tahtozimmo paista zakonas, kudai koskou kanzallizii piirilöi.
Piksel’ voi kuulla hiiren iändy kai muates – tabuau hiiren da tuou sualehen meile.
Mäkrieh ruvetah kuččumah turistija ta opaštamah kylän vierahie luatimah kalittoja.
Vielä yhen näytelmän, Rakkahuš ta kyyhkyšet -spektaklin, kuvailuo nyt valmissetah.
Šamoin oppimatan aikana teitä vuottau kertomuš kauppamiehien haukuntanimilöistäki.
Piiril libo kyläkunnal ičel on piätettävy, midä kannatusruaduo se rubieu ruadamah.
Roza jälgipäivissäh tiezi, kui eletäh istituutas da mittumii tutkimuksii pietäh...
Kai nämmä ruavot luajittih Melliččy-fondan Hyvänluadijoin kruugu -projektan mugah.
Tyyliltä aštiet oltih erikoisie ta rikkahašti korissettuja, a hinnalta – kallehie.
Karjalan kanšalaisjärještöt aktiivisešti toimitah ta toteuvetah sosialiprojektija.
Opaštumah tanššimah otetah kaikkie halukkahie poikie ta tyttöjä omien parien kera.
Ennein šiirtymistä Karjalah Ol’ga ta Viktor ei esitetty omua kokoelmua julkisešti.
Projekti ennättäy nykyaikaista laittehistuo, muun muašša tutkimuštoimintua varoin.
A Uuvven Vilkan kulttuuritalošša kaikki halukkahat šuahah opaštuo karjalan kieltä;
Lapsusaijas naine ylen äijäl suvaičči heinargie, kalastua dai pyydiä kalua verkol.
Rauhottomušta oli kaikilla: vanhemmilla, opaštajilla ta kaikešta enemmän lapšilla.
Vie käydih illas mielespiettävän brihan ruispeldoh da kylbiettih sit alači kezoidu.
Vuokkiniemen aapini -kirja on omissettu Vuokkiniemen männyöllä ta nykysellä ajalla.
Kylyn seinät obšivoittih huabupuul, lavvatgi luajittih huavas – se ei polta hibjua.
– Kannes luvemmo pienembil kirjaimil: ellendännöygo suomelaine karjalastu putilleh.
Kotikarjan pieni luku riippuu šiitä, jotta ei ollun hyvie heinä- ta paimennušmaita.
Sagarvo suvaiččou eliä moizis jogilois, kus on pyördekohtua da kluamuttuloi randoi.
Ezimerkikse, fiiziekan ilmivöt da niilöih liittyjiä sanua ainos ei ole ičen tiijos.
Niilöin joukos ollah Gauliston, Hirvaksen, Naistenjärven, Harlun da Čolmužin AYI:t.
Nuožarveh Aleksandr Voglojev tuli kodavävykse, sit nosti oman koin, kus nygöi eläy.
Marijan piälimäzii tarkoituksii on kazvattua taimenii juuri Karjalan muah pättävii.
Vuotena 1996 Roza Tihonova kirjutti kirjasen Uhut-šeuran johtajalla Oivo Mäkelällä.
Miun kollegoilla ušein šyntyy uušie ajatukšie, projektija, kertou Mikko Nezvitskii.
Epidemini tilanneh ei haittan festivalin pitämistä, ka še kuitenki vuati muutokšie.
Federallisie ta tašavallallisie palkintoja anto Karjalan piämieš Artur Parfenčikov.
Saksafonin iänet kuuluttih Marmorikanjonin järven kešellä olijalta uijalta lavalta.
Miehien yksityiskilpailušša Eduard Kirjanen piäsi kahekšan parahan pelujan joukkoh.
Karjalan pajojoukkoloi kučutah Kogo Ven’an horien VIII festivualin valličusetuappah
Toini oša oli omissettu hromattisen kantelen šoiton peruštehilla ta erikoisukšilla.
Sit Moskovah tulduu rubein eččimäh uuttu ruaduo da kilvoin kaitti piäzin Skolkovoh.
Esimerkiksi, yksi päivä on omissettu kielillä, toini urheilulla, kolmaš taitehella.
Šovan aikana, niin kuin monet karjalaiset, hiän oli evakošša Arhankelin alovehella.
Kalevalalaiset perehet niise joka vuosi aktiivisešti ošallissutah tähä toimenpitoh.
Tämän pohjal voibi sanuo, ku kylä sai oman nimen heijän tuatan mugah, Prokon mugah.
Vie mennyön vuvven lopus Priäžäs allettu ruado etnopuuston luajindas on loppenuhes.
Kanšallisen teatterin enšimmäini spektakli on jo esitetty kuvailutulkkaukšen mukah.
Petroskoin Onegajärven rantakavulla ašetettih Karjalalla – 100 vuotta -art-objekti.
Nygöi kanzoinväline taidoluageri on järjestetty virtualizennu teatrulaboratouriennu.
Juuston valmistamizekse pädöy vaiku moine maido, kuduas on äijy razvua da proteinua.
Yliopistolois da školis nämmä kniigat annetah tiedopohju karjalankielen opastamizes.
Allus en tiedänyh kus kohtua pidäy olla -ua da kus kohtua -au, meilehäi sanotah -aa.
Sanotah vie voibi Iivananpäiviä vaste muilua panna sen talon peldoh, kus briha eläy.
Kuin šanotah, karjalan kielen, perintehet ta luomistyön mie šain muamon maijon kera.
Mennyt kerdua erähät huijustelijat kilbuniekat ei kirjutettu omua tävvellisty nimie.
Nevvostokomitietan paginanvedäjänny on meijän karjalaine inehmine Tatjana Klejerova.
Ka šen ruatajilla on šuunnitelmissa šuaha musejolla valtijollisen musejon statussin.
Pajoloin tekstat vienankarjalakse kiännettih Ol’ga Melentjeva da Marija Kundozerova.
Kanzallizen projektan hantuzis Videles kunnostettih kylän administratsien ymbäristö.
Toine ozuttelu on sijoitettu muzein enzimäzeh kerrokseh, sen nimi on “Aijan liiniet.
Uvven ozuttelun tytit da kompozitsiet kerrotah Kalevala-eeposan runoloin s’užietois.
Ezimerkinny on ei ammui päivänvalgien nähnyh K. Inhan Kalevalan laulamailta -kniigu.
Munjärvenlahtes on ainavo škola Kondupohjan piiris, kus opastetah karjalua urokoinnu.
Fermerat ostetah jo suurii muarjutuhjoloi, kudaut samannu vuon annetah äijän muarjua.
Uuši oppikirja on valmissettu karjalan kielen opaštumista varoin kouluohjelman mukah.
Juminkeko-nimini VK-šivu keryäy karjalaiseh kulttuurih liittyvie uutisie ta videoita.
Karjalankielini versijo on Martti Penttosen ta Jelena Ruppijevan šuuren ruavon tuloš.
Petroskoissa netälinloppuna piettih tašavallan ei-ammatillisien teatterien festivali.
Siktivkaras pietäh suomelas-ugrilazien rahvahien vizualizen taijon Tuivež-festivuali.
Tottaš nyt tuli aika toteuttua oman huavehen ta ommella kukloilla kanšallisie pukuja.
Molodoit jo hyvin nerovuttih da valmistetah magieloi juustoloi jo seiččemetty vuottu.
Šanelut, luvennot, muasteri-opit, eri tietokilpailut ta testit, elokuvat ta esittelyt.
Mih nähte net ollah, vie en sano, karjalazet ollah varovazet, yliluonnollizeh uskojat.
Paiči Oma Mua -lehten kujuo da Karjalazien runoloin puustikkuo sit on vie kolme nimie.
Jevgenii oli rakenduslaitoksen johtajannu, Nadeždal oli oma pieni sadutavaroin laukku.
Kuibo otetah vastah teijän karjalazii pajoloi suomelazet, kel ei ole karjalazii jurii?
Sie enzimäi elettih vuogrofatierois, ga vuvvennu 1961 muutettih kaksifatierazeh kodih.
Talviukon konduh laskietah maksottah nellivuodizii dai pienembii lapsii da niistielöi.
Periodikan taloih adresil Petroskoi, Titovan piha, 3, avavuu rahvahanluguhpanon punktu.
Mulloi pietyt tutkimukset tovestettih, ku Ruizniemen lahten vezi muutui jo surmuviekse.
Vuottazimmo kielipezien avavundua toizih kohtih, sit meilegi olis parembi mieli ruadua.
Jo yli tuhattu vuottu kogo muailmas tundietah karjalan koivun puus luajittuloi tavaroi.
Moizii sanoi oldih ezimerkikse sangei briha da sen tiezin jo lapsete karjalan kielekse.
Šiitä järveštä Kyyrölä- ta Sel’vanajokie myöten voit piäššä Kuittijärveh.
Šanterie tiijetäh Jyškyjärveššä kätövänä miehenä, puušeppänä, muasterina.
Ostai kaččou minuhpäi, kyzyy: “Tämä kenbo on?” “Heimovelli”, vaistai Joune.
Eryähänä huomenekšena Ruškiešliäpän muamo kučču tyttäreh keittijöh ta šano:
Tie on oša automatašta Karjalan šuurella nähtävyöllä — Kižin musejo-šuarella.
– “Oma Pajo” äijäh opasti minuu – ezitelles laval roittos varmembi omas ičes.
Kun kačot šitä, šilmyä ilahuttau ta ylpeilet yhteisšovušša šuoritettuo työtä.
Še on šuunnattu Čalnašša eläjien inkerinšuomelaisien muisson šäilyttämisellä.
Minä “löin hädäkelluo” omal Vk-sivul da kyzyin abuu hädäh puuttunuzih niškoi.
Šolmittujen šopimukšien mukah, rakennuštyöt loputah tämän vuuvven heinäkuušša.
Karjalašša kašvau koronaviirussin läsijien miärä päiväkotien kašvattien kešen.
Istorijan mukah, onnettomuš vuotti šeppyä jo enšimmäistä šormušta takomisešša.
Šiitä alettih keškuštelut ta myö ymmärtimä, jotta meilä on šamoja tarkotukšie.
Mie autoin häntä – otin miinaporan, varovašti läheššyih šiih ta pujotin šokan.
Ošallistujien piti vaššata, mistä karjalaisešta šanašta šynty eräš paikannimi.
Pitän šairaukšen jälkeh kuoli Koštamukšešša eläjä taiteilija Vitalii Dobrinin.
Vain proplemana on še, jotta eryähistä näistä jumalista myö emmä tiijä mitänä.
– Matkailijie oli äijän varmašti kiinipantujen rajojen tähen, Šul’ga ajattelou.
Uskottih, gu tämän päivän jälles vezi järvilöis lämbiey da voibi kezoile mennä.
Priäžän piirin Vieljärven kylän rahvas iče kehitetäh toppien erikseh keriändiä.
̶ Tapahtuma nuorisuo varoin šemmosešša muuvvošša oli pietty enšimmäistä kertua.
Vladimir Gogolev lapšuošta tykkyäy hiihtyä, ihan enšimmäiseštä luokašta alkuan.
Matka alko hyvin, päivyä paisto ta še vesseläšti čirotti läpi šuurista okšista.
Šen kaččojat opaššuttih luatimah käsitöitä ta laittamah perintehellistä ruokua.
Tärgienny ristikanzannu Jorman elaijas oli täytty vägie poigua äbäzöiččii muamo.
Kakšipyöräset kulkuneuvot hankitah enšišijasešti kotihoito-ošaštojen ruatajilla.
Kerähmön piätös annettih Rugarven kyläkunnan piämiehel, gu häi vedäs sen ielleh.
Voittajie valitah avoiäneštämisen mukah, mi pietäh Ministerijön VK-šivulla 2.–5.
Vieljärveläzet da kogo Vieljäven čupun eläjät, tiettäväine, ollah suures huoles.
Heinäkuun 16. päivän huomenekšešta alkuan myö rupesima pakauttelomah kyläläisie.
Jordanaspäi lähtiettyy pidäy hieruo töppykäzipaikal da panna piäle lämmät sovat.
Karjalan kielen tverin murtehen šanojen kiännökšie nyt šuau löytyä internetistä.
Šilloin miula oli viisi vuotta ta mie oikein iloššuin šemmosešta mečän lahjašta.
Kilpailuh on työnnetty 43 anomušta Karjalan eri piirien kanšalaisjärještölöiltä.
Tämä on vesselä starina kiššašta ta koirašta, kumpaset jouvutah eri šeikkailuih.
– Tuatan puoles puutui löydiä seiččie polvie sugulastu, muaman puoles – kymmene!
Šiitä keräytynyitä ilahutettih Kataja-ryhmän esittämät laulut karjalan kielellä.
“Mägriän karjalazien” projektan mugah Mägriäh avattih Kalitka-kulinuariistuudii.
Šiitä tuli Šuuri Isänmuallini šota, ka še ei voinun piettyä näyttelijien ruatuo.
Tavallisešti Šunkun jarmankalla lähettih Roštuon toisena päivänä, 26. talvikuuta.
Vuuvven 1989 talvikuušša ruvettih kehittymäh kanšainväliset šuhtehet Šuomen kera.
Net on tuodu Petroskoil vepsäläzien eländymualoil Viitegran čupun Rubež-kyläspäi.
Petroskoin šynnytyštalošša otettih vaštah 4249 lašta: 2083 tyttyö ta 2166 poikua.
Häi kerran käydyy lähti iäres, minä jäin da vot jo enämbi kymmendy vuottu olengi.
Šielä vielä pitäy rakentua parkkipaikka, ašettua aitaukšie ta panna tiemerkintyä.
Viktor Dvoretskin johtama ečintäryhmä vuotena 1994 löysi lentokonehen jiännökšie.
Kanšalaini voipi šuaha kortin lähetettämällä anomukšen Gosuslugi-portalin kautti.
Kuin hyvät tulokšet oltais, još harjotella šamanmoisella joka päivä, muhiu Žanna.
Šitä pitäy Venäjän tietoakatemijan kielien instituutin spesialisti Ol’ga Pavlova.
Kieli on kehittymäššä moderniksi kaikkih elokšen tilantehih kelpuajakši kielekši.
Tänä vuotena šiih ošallisutah paikalliset Vuokkiniemen ta Koštamukšen kalaštajat.
– Mieleh tuli Rikoštoverit-neuvoštofilmi, kumpani šilloin oli kummaššuttan milma.
Kiokušinkais erotah kymmene opastujan astehtu “ky”, jogahizele vastuau vyön väri.
Joga vuottu 9. oraskuudu – tuatan kuolendupiän – kogo pereh kerävyy meijän kodih.
Konša vettä on vähän, ni kivi näkyy, a kun vejen tašo noušou, kivi on vejen alla.
Vladimir Ivanovič on šyntyn Novgorodin alovehen istorijallisešša Čudovo-paikašša.
Vuvven 2019 ligakuus Tatjana Korz’uk on Priäžän veteruanoin nevvoston piälikönny.
Sinä voit työndiä hormat lihanpilkoimelličäsgi läbi, karjembas raudusieglas läbi.
Minä kuulin, Miitriäžin didi roskažii ende Lososink-d’ogi tuli kesked linnadmyöi.
– Meilä on oikein mukava, jotta ihmiset tykätäh lauluista, kumpaset myö esittimä.
Vera Jakovlevna on kiinnostunnuh oman čupun da Priäžän kul’tuurutaloin histourieh.
Kai heinäzet da kukkazat ollah hyvänandajat, muagine vägi niilöi on, net liečitäh.
— Roštuo on tosi šuuri tapahtuma, kumpani tapahtuu meijän pienellä Mua-planetalla.
Piä-Pakkani, nimeltäh Puhuri, liikkeytyy vašta šiitä, konša aletah kovat pakkaset.
Häi eli korves, sanou: “Santeri, minul pidäy olla moine kohtu, ku niken ei tulis”.
Ohjelman lopušša kaikki ošallistujat yheššä esitettih Eriskumainen kantele -laulu.
Musiikkiarhiiva šäilyttäy ta tariččou karjalankielisie lauluja ta kanšanmusiikkie.
Festivualin finualah piässyöt fil’mat voibi kaččuo Siktivkaras 14.-17. syvyskuudu.
Ihan allus “Bes’odazes” pajatetah karjalazet Jevdokija Berezina da Tamara Akimova.
Šuurin kala šuatih niise kalaštajat Kalevala-joukošta, še oli 23,5-šenttini ahven.
Lapšien kašvattamisen lisäkši Natalja oikein tykkyäy omua ruatuo, hiän on parturi.
Milbo eläy lehti nygöi, ketbo kirjutetah da lugietah lehtie tänäpäi, lugiekkua täs
Lumitalvi eläy teijän jiäškuapas, kaikis ylimäzembäs vakas, kus on kaikis vilumbi.
Ga konzu häi tulou kahtekse nedälikse vieristänkeskel mual, sit händy voibi nähtä.
Opaštuja on taijettava käyttyä yhen kielen ainehistuo toisen kielen opaštumisešša.
Sie Galina sai hyvikse dovarišoikse internuatan erähät eläjät da heijän vahnembat.
Hyö 16. ligakuudu käydih Vieljärveh kaččomah omin silmin, mittuine on vezi järves.
– Omissa näytelmissä Viola kaunehešti ta ainutluatusešti esitti Kalevala-eepossua.
Sen hyvyös tuhukuus 2021 “Armahah taloh” avattih Kalitka-syömizenvalmisstustuudii.
Šen lisäkši naini 40 vuotta keräsi ainehistuo kotimuan kulttuurista ta istorijašta.
Etnokulttuurikeškukšen ansijošta taiteilijien tuotannošta tiijetäh jo ulkomuallaki.
Veriäl ei ole lukkuu, sendäh rahvas ičegi tuvvah tänne niidy huavoluguh mašinoilgi.
Aleksandr Korabl’ov on istorijan opaštaja, kotišeuvun tutkija ta musejon peruštaja.
– Tänävuon festivualin piemmö online Anuksen kanzallizen kirjaston Vkontakte-sivul.
Melličän rakenti tavallini talonpoika ta še toimi šuurella lautalla Šuojun jovella.
Urokkoi pietäh kerran nedälis, tuliel aigua kačotah pidiä net kaksi kerdua nedälis.
Ka joka vuosi mie tuttavuššun karjalan kieleštä ta juurista kiinnoštunehih ihmisih.
Kevätkuun alušša Leningradin alovehella vietettih stolatenniksen meštaruškilpailuo.
Hos fil’mu on azuttu faktoin pohjal, ga yhtelläh fil’man tapahtumat ollah keksitty.
Ilo da kunnivo on ruadua karjalazien hyväkse da nähtä, kui hyö viritäh omah kieleh.
Horšman kukkija myö kuivuamma, ka lehtien valmistamini on vähäistä vaikiempi homma.
Kielto on alukši voimašša 30 vuorokauven ajan ta šitä voijah jatkua tarpehen mukah.
Molodoloile annettih fatieru Pyhärves, kunne hyö jiädih elämäh kymmenekse vuvvekse.
Uuvven vuuvven pruasniekkua tänä vuotena ruvetah pitämäh ilman huvituštoimenpitoja.
– Kaikki kerätyt tiijot panemma Uhtuon talojen istorija -ošah omalla verkkošivulla.
Ensimmäisistä aškelista alkuan Uhtuon teatteri šai Petroskoin teatterin kannatušta.
Vuozien mendyy kodi vähäizel muutui, ga vie tänäpäigi voibi ihailla sen kaunehuttu.
Viktor ta Ol’ga ollah Vuokkiniemen kylän lähellä olijan Kormilo-huutorin omistajat.
Šen toteuttajina ollah Karjalan tašavallan kultuuriministerijö ta monet partn’orit.
Voitgo sanuo, mittumat niilöis nimilöis tiezit jo ennepäi da mittumat pideli eččie?
Karjalaisie runoja ta “Kalevalua” yhistäy kalevalamitta, kertou Valentina Petrovna.
23. šyyškuuta 2020 Periodika-kuštantamo avuau Oma Media-verkkoportalin yleiskäyttöh
A midä enämbi rodieu kohtua, kuspäi meile kirjutetah, sidä enämbi rodieu lugijuagi.
Šiih vaikuttau šähkön voima, anodin ta katodin pinta-ala, kuparin ta ainehien kunto.
Tulien kezän Linevskii tuaste lähti Šoirukšen suarele da jatkoi oman tutkimusruavon.
– Muamo oli ylen srougoi, kodih pidi tulla enne 9 čuassuu, muulleh veriät salvattih.
Ka Natalja Ivanovna panou merkillä hienon ulkonävön ta vuatijan luonnon vaštakohtua.
Midä sen luadijat potakoijah oppimah, mih opastuo da mindäh vakustetah öntästymizes?
Ennevahnas Karjalan meččyhevot ruattih poštujuamoil Petroskoin da Povenčan traktoil.
Santra Remšujevua piettih Vienan Karjalan etevimpänä šuullisen perintehen taitajana.
Paraš turistimatka -kilpailuohjelman finalih toisien lisäkši piäsi Tarina-etnomatka.
Sit kuhkutimmo rahvastu nostamah kižakohtu ičeväil, rahvahale idei rodih mieldy myö.
Jovensuun lahtes vihmoin jälles da siälöin vilustuttuu vezi on kudakui hyväs kunnos.
Näytelmä pohjautuu amerikkalaisen dramakirjuttajan Don Nigron šamannimiseh tevokšeh.
Molodoit lähtiettih elämäh Anukseh, heil rodivui kolme lastu: tytär da kaksi poigua.
Ta šiitä valtavan šuuri kivi jatkau omua rajotointa rahvahan runojen šankarien kera.
Autammo ristittyzile täyttiä oigieh pakičuksen da otammo sen vastah hedi paikanpiäl.
Istorijallisien tapahukšien takie rajan kuva on tosi tärkie Karjalan kirjallisuošša.
Tässäh on säilynyh 1943 vuvvel otettu kuva, kus veriän rinnal seizou naine koiranke.
Karjalan elokuvaluatijat šuatih grantti rajanylittäjän yhteistyön ohjelman rajoissa.
Ei ammuin musejoh kučuttih mualuajie, jotta hyö mualattais musejon šalija muissokši.
Tänä vuotena Belomorskissa toteutettih käsityömuasterien kaupan luatimisen projekti.
– Joga ruado ristikanzal ližiäy neruo, roihes ku toine universitiettu sanou Nikolai.
Šen lisäkši on valmis Mereckovin kavulla Lohijoven yli šillan rakentamisen projekti.
Tänävuon meijän buaban Jelizaveta Timofejevna Blinovan roindas täytti jo 120 vuottu.
Yhtelläh pidäy auttua, sanou vezibutilkan da sormikkahien tuonnuh Šuojun eläi Ol'ga.
Vuotena 1907 Uhtuon pitäjän papin Ivan Čirkovin šanojen mukah ei asiet oltu parettu.
Hyö varatah, ku rodieu ylen jygei löydiä ruado karjalan kielen alal, paheksiu Oksana.
Kunnivomerkit ollah Karjalan piämiehen hyväkšymie Karjalan 100-vuotisjuhlan rajoissa.
Hyö kačottih omin silmin, mittumas kunnos on järvi da otettih tarkastettavakse vetty.
Kalaštajašuarento oli niin kuin Kuolan niemimuan avain, kummaista ei šuanun kavottua.
Kerähmös rahvas yksimielizesti sanottih, gu ollah kalankazvatandua vastah Unusjärvel.
Nahkan pinnal ainos on razvua nahkurauhnoispäi, sendäh elätin nahku nikonzu ei kastu.
Algua kiškuo hormulehtet korrespäi, vai ei ihan allaspäi, a korren nenga keskipuoles.
Poigu-kondii -spektaklie kuvailutulkkaukšella jo näytettih teatterissa 7. kevätkuuta.
Minä olen roinnuhes Savonlinnas Päivännouzu-Suomes, da en ole karjalankielisty suguu.
Ozuttelun aigua gost’at suadih kuulla karjalazii pajoloi da Kindahan kylän zuakkunoi.
Nygöi se ei ole hora, vuvvennu 2017 se ilmoitettih vokualujoukokse pajattajien hädiä.
Kai minun vellet, viizi hengie, nuorusaijal mugaže ruattih peräkkäi tuatan briguadas.
Vuohtanjovel alemba ligavezienpuhtastamuo, Jovensuus da Ruizniemes, ližäkse Jyrgiläs.
Ihan Uuttu Vuottu vaste toi, kolmandennukymmennendenny ezmäzenny päivänny talvikuudu.
Lähti, a konzu buaboi jongoi kuoli, aigua proidi, moužet, puolen vuottu jongoi periä.
Piättimä, jotta voimma toteuttua šen idejan omin voimin ta rupesima rakentamah taluo.
Šiitä Linevskii anto kallivolla ei niin kauhien Besovi sledki (Piessan jälet) -nimen.
Šiih voijah tulla vain ne, ket šuatih urheiluluokka alovehellisen tašon kilpailuissa.
Hävittiä luvattomat kalastajien da turistoin azetuskohtat da kuadopaikat järvirannas.
Oma sugu da meijän eloksen alovehen istourii on olluh minule ainos mieldykiinittäjäi.
On sežo moiziigi kirjutuksii, kudamis keräl ollah kaksi libo kai kolmegi piämurrehtu.
Puut vallittih taimenkazvatushuonukses Karjalan piämiehen Artur Parfenčikovan käskyl.
Hyö kannatetah toizii da ruatah kaikkie sih niškoi, ku ristittyzien elos olis parembi.
Muistomerkki on ašetettu Leninin valtakavulla, 25, missä monta vuotta eli Viola Malmi.
Muuzikan ližäkse minul on olluh kaikenjyttysty literatuuru-, teatru- da kinoprojektua.
Karjalas pietäh Kangas-online-festivuali, kuduan hantuzis voibi yhtyö kudojien kilbah.
Kuzebai Gerd on runoilii da prouzan kirjuttai, kiändäi, etnofraffu, folklouran tutkii.
Aleksandr Linevskoidu nygöi enimite tietäh Listi kanemmoi knigi -kirjan kirjuttajannu.
Kyzymykseh, mi mandžoin laji on parembi, Ksenija vastuau, ku jogahizel on omua hyödyy.
Viet lähtiettih pošti kolmel metril madalal, lahtiloin rannat kaijetah da heinoitutah.
A miula tuli suali niitä, puuvehkehet vet lahotah, a metallie voit viijä metalliromuh.
Gergii Savitskii sai Karjalan kunnivoittu artistu -arvonimen da äijy muudu palkičustu.
Nygöi horas alalleh ezittyy 25 hengie, niilöis on nelli miesty, dostalit ollah naizet.
Heil pidi enzimäi harjoitella da opastuo kai omat sanat suomekse, äski sit karjalakse.
Perehen musejon kokoelmašša on erikokosie ta eri metalliloista luajittuja samovuaroja.
Viktor Vasiljevič oli jo ammui penziel ga yksikai ruadoi, ruavottah gu voinnuh olla ei.
Moine kylä, kudai vie Novgorodan vallan aigua kuului Novgorodan arhijepiskopan mualoih.
Oli himo olla yhtes kohtas da ruadua mostu ruaduo, kudai olis mieldy myö da tois tuluo.
Jo harvah soitetah toimitukseh da sanotah meile meijän hairahtuksii, harvembi nevvotah.
Projektin johtaja, filologijan tohtori Jelena Markova kerto monografijan konseptijošta:
Sit Anukseh muuttigi Nikolai-ukko, häi rubei ruadamah Anuksen souhozas mehanizatorannu.
Kolme kuudu häi pagizuttih rahvastu Puadenen ujezdas da kirjutti kai omih tetrattiloih.
Kaikista murtehellisista varianttiloista piti valita yksi, kumpani olis šopin normilla.
Projektin rajoissa on luajittu nettisivu, kumpani kertou piirin kaikista muasteriloista.
Manzireval enne surman suandua oli kymmene ozakastu tiijustusmatkua suomelazien tagavoh.
Jevgenija sanou, ku ei ehti ruadua kahtu ruaduo kerras: hoidua voimattomii da aptiekkua.
Se valmistettih Petroskois Melanja Peskovan Vladimir da Jevgenija -bunukoin kannatuksel.
Kormanišpiäi nošč kobran, pani hälle d’en’gat vuiručkale i iče läht’ iäre.
Karjalan kielen näkömini “Karjalan Heimošša” on tärkietä niise tulovaisuošša.
Šielä karjalaiset runot ilmeššyttihki ta Elias Lönnrot kävi niitä keryämäššä.
Koulutukšen jälkeh hyö šuahah käyvä lapšien luokši piäkaupunkin pol’ničoissa.
Šiellä meilä oli šovittu, meidä laškiettih yhteh taloh, myö olima šiellä yödä.
– Šamoin opaštujie oikein miellytettih pes’s’outat Viena-šeuran jäšenien kera.
Šentäh muinasien kuvataiteilijien šuorat jälkeläiset nähäh niitä enšimmäisinä.
– Jänöi, miksebo sinä vedelet pyöriä rinnal, voithäi ajua sil, kyzyi Pyöräkkö.
Päivät ei oltu ikävie – šekä aikuhisilla jotta lapšilla aina löyty mitä ruatua.
Sit vaste jogahizen kazvin vägi piäzöy väl’l’äl parahite da parandau tervehyön.
Keškukšen tapahtumista kertoma yheššä sosialiverkošša ta vain venäjän kielellä.
Sen ližäkse randah azetettih laučat, urnat da paččahat verkomiäččykižah niškoi.
– Tänä vuotena oli uuši šuunta – kulttuuriperinnön ta luonnonpaikkojen šuojelu.
6. šyyškuuta täyttäy 90 vuotta runoilijan Vladimir Brendojevin šyntymäpäiväštä.
Hiemat oltih kyynäšpäih tahi kalovehih šuaten, jotta ei häirittäis ruatuas’s’a.
Tat’t’anan tuatto, Pavel Jeremejevič Lesonen, šynty vuotena 1913 Latvajärveššä.
Miula oli šeiččemen vuotta, kun jouvuin pol’niččah ta hyvin pitälti olin šielä.
Kniigumelličäššä kirjojen esittelyjen lisäkši oli järješšetty ni luomisohjelma.
Veššokšešša on kuvattu Kalevalan muan Venetsijan – Jyškyjärven kylän simvolija.
Kinozualah kävyy äijy lastu, heidy ylen äijäl miellyttäy Zveropoi-2-mul’tfil’mu.
Uuvven lehen korissukšena ollah enšimmäiset “Kipinäh” työnnetyt onnittelukortit.
Meijän piätöštä ihmeteltih ta äšen moitittih, ka kuitenki kylä on meijän paikka.
Ken jäi omah kyläh viimeseh päiväh šuaten šiitä šiirrettih kotitaloista väkisin.
Še lähtöy Lentierašta viijeltä huomenekšella, a Koštamukšešta kuuvvelta illalla.
Varmašti hänen toivomuš täyttyy ta hänen lintuni-muusa konšana ei laše šiipijäh!
Nikolai Andrejevič vojuičči Suures Ižänmuallizes voinas, oli vähäsanaine mužikku.
Heijän lisäkši kaupoissa šuau palvella ihmisie, kellä on alennukšie šiinä aikana.
Heijän luatima kiännöš peruštu venäjän- ta kirikköslaavilaisenkieliseh Piiplijah.
Toinah hyö voidih tiijustua tämän sanan suvisusiedois – liygiläzis da vepsäläzis.
Kui avvuttua Ven’an eläjile säilyttiä oman muan kanzalline kul’tuurumoniluadužus?
Omis videolois kerron karjalažuoh näh da opin murdua viäräččiä kuvua karjalažuos.
Heimovellet puaksumbah lugietah “Omua Muadu” da “Karjalan Sanomii” PDF-versienny.
Mäis on äijy pienembiä mägie, niilöin nimih sežo on jiädy endizien eläjien nimet.
Konša ošašto šuau luvan toimintah še rupieu ottamah vaštah enšimmäisie potilahie.
– Minä kučuin paikallizii muasteriloi kaččomah taloidu – voibigo panna se kundoh?
– Konferenšši on enšimmäini tilaisuš šuuren Miun muamonkieli -projektin rajoissa.
Sel’l’an valmistamista vaikeuvutti ni reljefi, luonnon erikoisukšet, muuttuja šiä.
Karjalan kanšallisešša musejošša esitettih Karjala: ikuni ta uuši -nimistä kirjua.
Yheššä kuatetuista puista löyty huuhkajan pešä, mistä tipahti pieni linnunpoikani.
Lehtori kerto, jotta Karjalan muan šiämeššä on ušiempie rautamalmin šijouttumisie.
Neidine meni meččäh vezirenginke, jaksavui da ihan alasti seizatui kudžoimättähäh.
Ymbäri on kaikenmostu tieduo, kehtua vai vallita, kui pädeviä, mugai pädemättömiä.
Natalija on šyntyn vuotena 1984 Žitomirskin alovehella ta on kašvan Koštamukšešša.
Koko projektin hinta oli 124, 5 tuhatta rupl’ua, niistä 10% makšettih kyläneläjät.
Konzu huavot endizen sel’pon kantoran seinäl täytytäh, Nadežda panou tilah tyhjät.
– Rahvahale kinozualu rodih mieldy myö, kaččojat pandih merkile hyvä iäni da kuva.
Vuotena 1994 julkaissun Aleksandra Punžinan šanakirja valmissettih šähkömuuvvošša.
Niilöin vuoh elätti kaivau muadu syömizien eččijes da puolistau iččie vihaniekois.
Karjalan kieldy akkiloiččii da kehittäi liitto kyzyy abuu tazavallan b’udžetaspäi.
On vaikie kuvitella, miten ihmiset voijah elyä, kun šyväimeššä on niin šuuri kipu.
“Suomelas-ugrilaine tranzittu” sai allun tänäpäi, 25. syvyskuudu, Tverin alovehel.
Anuksen piirin Mägriän kyläs jo kuvvettu vuottu ruadau neroloin paja “Armas talo”.
Šuunnitelmien mukah ne tullah valmehekši vuuvven lopušša, keškukšen johtaja šanou.
Miehet rantua myöten noššettih venehie košen yllä ta šouvettih Aijonlahen šuuntah.
Kontupohja–Viikšjärvi -tietä korjuau Kontupohjan tienkorjauš- ta rakentamisohjauš.
Kiännöš on julkaistu Kone-fondin ta Karjalan kielen koti -järještön kannatukšella.
Enšin tutkittih tietoja Haikol’an istorijašta, kylän šukuloista, šotatapahtumista.
Kaikkiedah on sada vuottu… -ozutteluu voibi kaččuo muzeis pakkaskuun puolivälissäh.
Mie tahon esittyä šiula šemmosen kuklan, kumpasen šie ičeki voit luatie omin käsin.
Niin viime vuotena mieš luati oman enšimmäisen šoittimen, a tänä vuotena jo toisen.
Tuotih marjat kotih – nyt ne pitäy rutompah puhistua, erottua puolat meččäruhkista.
Arvoštelijat arvoššettih korkiešti Vladimir Rudakin tevokšie invalidisuon aihiešta.
Šamoin tevokšien mukah myö kekšimmä šeikkailupelin Tverin Karjalan vierahie varoin.
Enne L’udmila kävyi Lira-teatrustuudieh, häi yhtyi kahteh spektaklih ven’an kielel.
Šovitukšen meštaruš kantelistien yhtyvehtä varoin -kilpailun tulokšet on ilmotettu.
Monien kanzoinvälizien da meigäläzien projektoin da ruadoloin väzymätöi todevuttai.
Nyt Aleksandrin matkuštamista Karjalua myöten šuau šeurata hänen instagram-šivulla.
Ylägii on randimaine Vieljärves da Ruokoskespäi tulles, Alagii – Videlen puolespäi.
Vie nouzeteldih mäile, kus on skotnoi, kaččomah eigo siepäi valu midä ligua järveh.
– Myö ušomma, jotta tämä projekti antau mahollisuon popularisoija oppahan ammattie.
Avajaisien lopušša Tulikissat-joukko ilotetti pruasniekan kaččojie tuliesitykšellä.
Šen aikana aktiivisie halukkahie opaššetah mitein valmistua matkua ta viettyä šitä.
Iževskissa projektin rajoissa oli pietty Čebeläi-tanšširyhmän vuotisjuhlakonsertti.
Šielä heitä tervehittih Fire Cats -ryhmän tuliset artistat ta vierahien räpytykšet.
Yhtäpäi internet levendäy rajoi, tossapäi auttau ristittyzile lähestyö toine tostu.
Kirjastoloin uvvistamizeh on suadu 25 miljonua rubl’ua federuallizes b’udžietaspäi.
Kuoloman jälkeh nämä liipukat iellähki jatetah lahjottua kaunehutta koruna ollešša.
Rantauvuttuo kilpailijat ruttoh kerättih omua pyyvvyštä ta lähettih vuatojen luokše.
Projektu sih niškoi valmistetah jo tulien vuon sežo federuallizen b’udžietan varoih.
Ga pani ylen vähä lundu, sendäh kilbu piästetttih pidiä vuvven lopus, kerdoi Vlasov.
Minun kylä -kilbua pietäh Jedinaja Rossija -puolovehen Ven’an kylä -projektan mugah.
Tässäh kieliaktivistat ollah kiännetty enämbi puoldu sotsiuallizen medien terminöis.
Ei ikä ollun kuolennan šyynä, vain ne tauvit, mit vaivattih rahvašta ympäri vuuvven.
Mie piätin ruatua hänen mukah, vet viisahuš šanou, jotta ei šua unohtua omie juurie.
Kiiskis-kukkuloilla kuulu räjähykšie: Kalevalan piirissä piettih šotarekonstruointie
Lähiaigua Liittoh yhtyy Kutižman, Korzan, Ala-Salmen, Heččulan da Pyhärven rahvastu.
Heinykuun 16. päivänny puutui kävvä teijän konsertale Lieksan Pielizen muzein pihas.
Ajelemmo palvelemah nelläh kohtah: D’essolah, Vieljärveh, Matrosoin da Čalnan kylih.
Koštamukšen karjalaisie esitettih Viena-šeuran ta Hete-folklorikollektiivin jäšenet.
Meijän lehti on muite muis – juuri täs pietäh hengis da luvvah karjalan kirjukieldy.
Kipinä-žurnualan veres karjalankieline noumero on jo myödävänny Periodika-julguamos.
Joga vuottu karjalazen pakkasukon – TalviUkon – kondu suurenou, čomenou da kehittyy.
Kilbu jatkuu syvyskuun 30. päivässäh, sanou žurnualan piätoimittai Jana Filimonkova.
Tietoja kaikista lapšista, kumpaset opaššutah karjalan kieltä valmissetah myöhemmin.
– Kantarahvahien kielien kanšainvälisen vuuvven (2019) jälkeh tajusima monie aseita.
Konseptijon ta projektidokumenttien valmissukšeh kaupunki tarviččou lisyä rahotušta.
Kuni muamah salbai veriädy lukkuh, lapsi oijendi käit yläh – kummallizeh lumiverkoh.
Tulkua vesseläšti viettämäh aikua Maski-hotellih (Karl Marksin katu, 3A) kello 19.00.
Petroskoin valtijonyliopistošša avautu matkuštaja Viktor Jugelaisen valokuvanäyttely.
Šiih kerättih uušien musiikkikappalehien nuottija hromattisen kantelehen šoittajilla.
Heistä kakši toimittajua vaššatah uutisista, a muut valmissetah temaattisie ohjelmie.
Petroskoih tuli peluajie Karjalan eri piirilöistä šekä Tverin ta Vologdan alovehilta.
Tata sie jo enne pruazniekkua tuou pečenniä, midätah parembua ennepäi jo varustuksih.
Tulokšien mukah voittajakši piäsi Pionerien liikkehellä on 100 vuotta -nimini joukko.
– Roindua myöte sinun muamankieli on suomi, ga sit sinä vaihtoit sen karjalan kieleh.
Viizastelijat-starina on julkaistu Oma Mua -leheššä, še on livvinkarjalan murtehella.
Alovehen hyövyllini geografini paikka kiinitti šekä Novgorodin jotta Ruočin huomijuo.
Vuotena 1911 Tverin kadettikoulun johtaja šai šen työkaveriloilta vuosijuhlalahjakši.
Ihmisien oikeukšien puoluštaja Larisa Boičenko niise kerto vuuvven ruavon tulokšista.
Sikse minul on ylen abei, ylen kibei, on pahas mieles priäžäläine Aleksandr Mihailov.
Anastasija Stepanovna muistelou, jotta paikalliset šanottih järvie Nuomoiun järvekši.
Karjalaisien ta vepšäläisien kešen rikeneh kuuluu riitoja, mimmoni kalitta on makein?
Monethäi siemeninny kylvetyt kukatgi menetetäh čomevuon, net pidäy istuttua juurennu.
I vie mustan sen, što hänel ainos käveltih učonoit, kirjuttajat pajoloin da runoloin.
Tverin karielazen luona -toimenpito on Kalevalan alkuperäh -projektin enšimmäini oša.
Ga uuzil ižändil oli suuri himo ruadua: yksi piha hyö riičittih, toine pandih kundoh.
Vuotan ta toivon kovašti pandemijatilantehen helpottumista, jotta piäšen matkuštamah.
Erähät vahnat pajot muutettih – kohendettih tekstat libo kirjutettih uuttu muuzikkua.
Bel’akov on ollun Karielan koivune -kuoron innokkahana ošallistujana jo kuuši vuotta.
Pluanoin mugah školas voibi opastuo ei vähembiä 200 lastu da ruadua läs 20 opastajua.
Oraskuun 9. päivänny saldatoin kuvat ozutetah yhtehizen transl’atsien aigah Karjalas.
Nuoret saksofonistit esitettih kaikkie musiikkilajija – klassisešta musiikista jazzih.
Toimenpivon ošallistujat issutetah yli 8 000 mäntytaimenta nellän hehtarin alovehella.
Koronan uvvet štammat jo täytty vägie matkatah Jevroupas, rajoin avuandua ei sua usko.
Luvennon kuuntelijoilla annettih kaččuo runonlaulajien arhiivavideoita ta nauhotukšie.
PRO TROUT -projektin šuunnittelu alko 2015 vuotena ta tänä vuotena projekti starttasi.
Muga yhteh matkah menöy kolme kerdua enämbi aigua da kahtu kerdua enämbi poltoainehtu.
Minun muapalal kazvau 22 lajii juablokkua, 20 lajii mandžoidu da läs 30 lajii čihoidu.
Karjalazethäi olemmo, kalua suvaičemmo da nygöi vie lapsetgi roittihes kalamuagarikse.
Tätä huomattih ni näyttelyn vierahat, kirjutti kuvataiteilija Svetlana Georgijevskaja.
Omal jallal liikkumattomat ristittyöt ollah vie rajoitetut piäzendöis rahvahan keskeh.
Opastanduohjelmih pidäs suaha enzisijas karjalazen rahvahan kul’tuurua da histouriedu.
Kuusinen anto miula Neuvosto Karjala -šanomalehen, jotta mie lukisin šitä ta kertosin.
Školan pihas ollah suuret parkipaikat, tilata ičelles paikku voibi opastusvuvven allus.
Kniigas kerrotah sit, kui pienet lapset piästäh akuulois da rozvolois Suvimeren suarel.
Entini šilta, kumpani peruštu yli 100 vuotta vanhoih metallirakentehih, ammuin vanheni.
Liiton piälikön sijah on ilmoitannuhes kaksi hengie: Natalja Gromova da Anna Jakovleva.
Lehtimies kävyi ei vaiku Kiži-suarele da Petroskoih, ga, sanommo, Kemih da Kostamukseh.
Hyvä ku kirjutuskoneh oli minul kois, huondeksessah istuin, a toko se tuli kiännetykse.
Brošuuru on valmistettu Pohjanmaa-Karjala-liiton da M. A. Castrénan seuran kannatuksel.
Joukon perustajannu da avvuttajannu on kunnivoittu kul’tuurualan ruadai Galina Hanenko.
Myö puaksuh kuulemmo dai sanommo ičegi: karjalan kielen tulii aigu on lapsis da nuoris.
Nykyjäh Tatjana Pavlovnalla on viisi lašta, yksitoista punukkua ta kolme pravopunukkua.
Kursan loppenuot opastujat suadih tieduo žurnalistiekan alas da lehtitoimittajan ruavos.
Muamo vellenke da sizärenke suuren voinan aigah puututtih evakkoh Kiirovskan alovehele .
Julija Alipovan sanoin mugah, piettih kyzely, kuduah yhtyi Oniegantagazen lohkon eläjii.
Silloi Grigorii Makarovan johtol kerättih ainehistuo Karjalan kielen murdehien atlassah.
Toinah minun ukko kohendau net ajan aloh, kiändyy Lilija Aleksandrovna oman ukon puoleh.
Puolel toimittajis karjal on muamankielenny, puolet opastuttih sih Petroskoin yliopistos.
Kodi avattih Karjalan Kanzallizen da alovehellizen poliitiekan ministerstvan kannatuksel.
Se oli kodvazen virrallizennu riippumattoman Uhtuon tazavallan aigah, vuozinnu 1920-1922.
Murmanskan taidoilii azetti Petroskois uvven art-objektan, kuduas on kuvattu Pedri Suuri.
Nevvostoliittolaine Georgii Komarov joudui suomelazien plenah voinan allus vuvvennu 1941.
Minä sanon “Hyvä on pezevyö”, a mama liziäy meijän paginluaduh: “pestäkseh”.
Luve uutta “Kipinyä” šekä työnnä kuvalehteh omie kirjutukšie ta piiruššukšie!
Täššä työššä šuan olla vuorovaikutukšešša tovella kiinnoštavien aseijen kera.
Hyö piäštih vain Tunguol’l’a da Muaz’arven pos’olkkaa, muuan ei käydy nikunne.
Koštamukšešša ta Vuokkiniemeššä karjalaisie tuttavuššettih kiäntämisen šaloih.
Šiitä tuli huhu, jotta häntie on myötävänä, ken kerinnöy šuamah parahat hännät.
Hiän niise oli laukunkantaja – tovissukšie šiitä löyty šuomelaisešta arhiivašta.
Kolme kuukautta keššin šielä ta šentäh kun olin vuottamašša vanhempua tytärtäni.
Hiän ruato nellä-viisi päivyä ta loi oman enšimmäisen runoelman “Ukko ta vuara”.
Kaži ylbielöil silmil ižändäh da koirah kaččou ‒ omas pihas, näet, sualehen sai.
Eli hiän oli šen ryhmän luvettelošša, vain šai päiväkotihoituo tervehyön vuokši.
Tällä hetkellä šielä on vain tekstien luvettelo, kumpasie šuau käyttyä koulušša.
Šyyškuun 6. päivänä täytty 90 vuotta runoilijan Vladimir Brendojevin šyntymäštä.
Viimeni levähyšpaikka ennein Bezengi-vuaran kukkulua oli šamannimiseššä kyläššä.
Alppihiihtokeškukšen uuvvissukšen jälkeh hiihtokauši keštäy šajekuušta oraškuuh.
“Olonhon” šävelet ollah rikkahana lähtienä jakuttien ammattitaijon kehitykšellä.
Pirttilahen kylä on šuurella niemellä Ylä-Kuitti -järveššä Vuokkiniemen lähellä.
Myös meččyalal ruadajil ei ole hyviä opastustu, sidä hädiä sežo pidäy sellittiä.
Kouluruokalojen tarkaššukšešša ilmeni, jotta monet niistä ei vaššata vuatimukšie.
Parahat onnittelukortit palkitah ta julkaissah leheššä ta “Kipinän” nettišivulla.
Myö näytämmä polkuo tietoloih karjalaisista – Tverin alovehen alkuperäiskanšašta.
– Piätteniččän muzeis pietäh pyöryžy stola, kuduan aigua sanellah muzein brendas.
Opaštujat opaššuttih kakši netälie iltasin, šiitä heijän piti šuorittua tutkinto.
Vaštaušta täh kyšymykšeh ečittih eri alan ammattilaiset pyörie stola -issunnošša.
Tämän vuuvven alušša näki päivänvalon Pajuntaimen-starinakokomukšen toini painoš.
Kauppieš kun šai kuulla ta hänellä oli äijä eläimie, niin hiän kotihis juokšomah.
Šieltä voit löytyä šuosittuimpie kirjoja, kumpasie tavallisešti oššetah lahjakši.
Spesialistit kerrottih omašta työkokemukšešta ta šovittih tulijašta yhteistyöštä.
Perintehen mukah meijän šankari juhli šyntymäpäivyäh urheilukoulun hiihtopaikašša.
Vuotena 1957 felššerin diplomin šuatuo Roža pyrki työntyä hänet kotikyläh, Uhtuoh.
– 9. luokkien opaštajie viettämäh Miun Krjala -oppituntija Karjalaisešša pirtissä.
Toičči valmissan esinehie kylän eläjien tilaukšien mukah, toičči lahjotan mitänih.
Šitä myöten ajellah jukiet kuorma-autot ta eryähissa paikoissa tie ei keššä niitä.
Varmašti voipi šanuo, jotta karjalan kieli tuli monilla lähemmäkši ta šelvemmäkši.
“Jänölöin alango” on Sergein joudoaijan ruado, aijan vietokse da hyväkse mielekse.
Ferman rakennuštöissä ruatau 15 ihmistä, kaikki ollah Mujejärven pos’olkan eläjie.
Kyläläzet ei ehtitty mennä evakkoh, jiädih kodih, kui sanottih “suomelazien alle”.
Kalevalan piirin sosiali-talouškehityš tuli piämieh pitämän kokoukšen piäteemakši.
– Minä olen dai jiän Ven’an kanzalazekse, eländysija deklaratsies on Videlen kylä.
Häi kerras vastaigi: “Tiettäväine!” Dai vastavukset kyzymyksih tuldih ylen terväh.
Enšimmäisen tervehyšhuoltolaitokšen modernisointi noštau liäkäriavun kunnon tašuo.
Tuntuu, jotta Jurii Aleksandrovič tietäy kaiken Kalaštajašuarennon puoluššukšešta.
Mie muissan, kun myö olima yötä Kylätalon rakennukšešša, mi šilloin toimi kouluna.
Kanšallisen teatterin näytelmie šuau kaččuo vielä enemmän ihmisie erikoisryhmistä.
Koštamukšen 3. koulušša on peruššettu Ol’ga Filippovan muissolla omissettu musejo.
Myöhemmin hyö piätettih koštua, šuatih ruoččilaiset kiini ta rankaissettih heijät.
Kilpailuja varoin järještäjät valmissettih 25 ta 12,5 kilometrin pituset sel’l’at.
Kerran vai ojaspäi nostes kiändi piän oigien olgupiän piäliči da kačahtih meihpäi.
Hänen luovašša kesselissä on kymmenie roolija venäjän, karjalan ta šuomen kelellä.
Tänä kešänä ihaššuttavava šeikkailuna oli matka Karjalan ta Murmanskin alovehella.
Perintehen mukah Karjalan tašavallan päivän piätapahtumie vietetäh eri piirilöissä.
Aleksandr suvaiččou mustoittua Marksan viizahuttu: “Tiijättögo, mis on naizen vägi?
Hänen šanojen mukah pohjosella alovehella on äijän hyövyllisie kivenlouhošlaitošta.
Ošanottajien ikä ei ole rajotettu ta ruato šuau valmistua kuin yksin šekä joukošša.
Tänäpiänä laitokšen tiloissa alko toimie ympärivuorokautini Covid-19-testaušpisteh.
Riissupaperilla kultasella värillä luajitut estampasit ollah šuorie košetušjälkijä.
Järvitaimenien šäilyttämini villiluonnošša on uuvven PRO TROUT -projektin tarkotuš.
Pyöriellä jiäkappalehella valmissettih jiäkenttä, niin jotta šielä voipi luissella.
Meijän aktivistit toičči niin pienellä rahotukšella ošatah alottua šuura toimintua.
Valentina Arhipovnan tuatto šynty ta eli Čenašša ennein Šuurta Isänmuallista šotua.
Mitinkih tuli Mel’nikovin šukulaisie, kumpaset mitänä ei tiijetty hänen kohtalošta.
Karjalaini šielu ihaštuu, konša omalla mualla šyntyy neron ta omaperäisyön yhissyš.
Tuatto oli roinnuhes Salmis, myö kävyimmö eččimäh kohtua, kus oli olluh hänen kodi.
Myt piemmä opašretki kirjašton ošaštojen myöten ta avuamma ovet kirjojen varaštoih.
Ne košetah käsitöitä, karjalaisien ta vepsäläisien ruokakulttuurie tahi kotišeutuo.
Myö tiesimä, jotta še ei ole helppo homma ta jotta še on hyvin vaštuullini tehtävä.
Ošallistuo šiih voit Karjalan jokahini eläjä, ketä innoššuttau karjalaini folklori.
Šamoin meijän kuvataiteilijalla on oma mieli, miten kuvual’l’a niitä, kerto Marija.
– Miula oli šuurena ilona, jotta karjalaiset runot kiinnoššetah niin äijän ihmisie.
Kilpailuh otetah vaštah kolmen minuutin videot karjalan, vepšän ta venäjän kielellä.
Erähät piirit kogonah puututtih luvetteloh, toizien piirilöin vai erähät kyläkunnat.
Voitonpäivän uattona Uhut-šeuran jäšenet muisseltih Kalevalan koulun šotavateranija.
Toisilla tatu on ičenilmaisuon keino, ka toisilla še on ainut ulošpiäšy proplemašta.
Tašavallan kielikilpailuh otettih ošua karjalan, vepšän ta šuomen kielien opaštujat.
Eepossašša rauta-šanua mainitah 80 kertua šekä runoissa on 53 rauta-kantaista šanua.
Näyttely on omissettu Karjalan ta Venäjän pohjoisalovehien disainilla ta käsitöillä.
Monešta keinošta valičin juuri šen keinon, kumpasen mukah kaikki pitäy luatie käsin.
Nygöi iče eläy Vieljärvel, kodoilas, ga Nuožarveh puaksuh kävyy, sie on oma fatieru.
Ole sinä hus mittuine krutoi mužikku, ga ruvennou naine itkemäh, sulat ku jiämaido.”
Sagarvo eläy meččyjogilois, kudamis on äijy syömisty da kudamat talvekse ei kylmetä.
Pidäs heittiä jätevezien valutandu järveh, eigo suas pestä sobua, astieloi, mašinoi.
– Työ alko vielä 80-luvulla, vain kirja tuli valmehekši vašta pari vuotta takaperin.
– Viime ta tänä vuotena Karjala on oikein šuosittu matkuštamiskohta moskovalaisilla.
Da kielel pidäy uuttu pagizijua, sentäh minä joga päiviä pagizen omale poijale sidä.
Terveh!” Šen avulla voipi opaštuo uutta šanaštuo ta kielioppie, parantua kielineruo.
Juuri mäin al järvičuras kaivetah hiekkua, mäin ylärandu vieröy, puut kuavutah alah.
Entisen kylän ta nykysen Koštamukšen kaupunkin nimen alkuperällä on kolme varianttie.
Pakkaskuun 4. päiväs algajen ruvetah pidämäh Petroskoi-Soči-Petroskoi -aviareissuloi.
Projektin toteuttamiseh käytettih Jelena ta Gennadii Timčenkon šiätijön granttirahat.
Elokuušša pannah käyttöh teknologijie, kumpaset autetah antua kirjoja automattisešti.
Vie eräs “Periodikan” Zuakkunoi-kniigu voitti Lugie da vie kerran lugie -nominatsies.
Karjalas jatketah vällendiä koronaviiruspandemien periä kättöh otettuloi rajoituksii.
– Ku meil jiännöy eluo, toinah jiäygi, ga meidy kyzyttih kohendua tiet kahtes kohtas.
Nuožarven kuulužu puuvestäi Aleksandr Voglojev jatkau čomendamah Nuožarven rannikkuo.
Dai muite liževöidy vetty Vieljärveh tuli konzu kuivailtih järves ymbäri olijat suot.
Vahnois kniigois myö lövvimmö tiedoloi, ku Korzas alalleh piettih iluo Viändöi aigua.
Kaikilla kolmella verkkokurššilla yhtehini luvento on 24. kevätkuuta klo 18.30–20.00.
Vastavukseh tuli ylen äijy Kuzma Trifonovan jälgelästy – kaikkiedah nelli sugupolvie.
Uuvvissettih šiltapualija ta tela, restaurotih rakenneh šekä korjattih rantapaččahie.
A puola vet on pyörie ta kepie marja, še hyvin pyöriy kallellista pintua myöten alaš.
Muzavat pitkät villat selläs lekuttih kui elävät uallot konzu kondii lähti juoksemah.
Nygöi “Oman Muan” kirjuttai nuoreni, kirjuttajan kieli samal aigua hubeni da kehityi.
Kalliolan rahvahanopiston vienankarjalan opaštuja šai tehtäväkšeh kirjuttua starinan.
Lentoyhtivöt alotettih tuaš lennot Petroskoista Moskovah koronakeškeyttämisen jälkeh.
Aleksei ruatau Majakovskin avonaisešša kirjaštošša ta kirjuttau Bumaga -verkkolehteh.
Karjalaisen kulttuurin Viena-šeura kiittäy marafonin kaikkie ošanottajie ta kaččojie.
Karjalan sairaaloille myönnetään lisää 405 miljoonaa ruplaa liittovaltion budjetista.
– Äijängo vuottu jo olet tutkinuh karjalan kieldy dai konzu neče ruado on algavunnuh?
Toizin sanojen, nygöine kielizakon Karjalas miäriäy karjalan kielele leviedy käyttyö.
Olen tyytyväini meijän ruavon tulokšista, korošti projektin johtaja Tatjana Seppänen.
“Pohjazen pruazniekas”, kudai piettih Murmanskas, häi jo rodih ainavokse voittajakse.
Minun vahnembat yksikai sanotah: “Olemmo ainos oldu karjalazet!” Sit olen ylen iložu.
A nykyjäh mie kirjutin uuvven Alajärven viestit -näytelmän muamon kertomukšien mukah.
– Suomes monil nuoril on ylen suuri himo opastuo omien buaboloin da died’oloin kieldy.
Kielenpagizijat ollah muutettu suurih linnoih, kus käytetäh suurembii enämbistökielii.
Sildu Säpsä-joves poikki juamal Petroskoin da Suojärven välis nostetah vuottu aijembi.
Toimittajat ollah hyvissä šuhtehissa lukijien kera ta aina ollah valmehet šeurušteluh.
Enne kyläs oli enämbi rahvastu, ruadoi sovhouzu, kus oli zverilöin da žiivatoin fermu.
Seesjärven Karjalas erähii kylii sanotah lappalazikse, Lapikse, toizii – karjalazikse.
Terväh suureh kiveh kiinitetäh laudaine, kus rodieu kirjutettu tieduo Nuožarveh nähte.
– Turismi ta karjalaini kulttuuri kiinnoššettih Lihoslavlin piirin hallinnon ruatajie.
Lisyä Karjalaisien runojen vuuvven lopputilaisuošta luve Oma Mua -lehen 48. numerošša.
Šuojun škola on Karjalan enzimäzii školii, kudamat puututtih perusremontan programmah.
Klubin 15 naista šuatetah luatie erilaisie käsitöitä: ommella, tikuttua, kutuo pitsie.
Nygöi annetah denguabuu etnoturizman kehittämizeh da uuzien programmoin järjestämizeh.
A Julija Filippova tuttavuššutti keräytynyitä uuvven Orvokki-kuklateatterin toimintah.
– Musejo ennallistau 1800-luvun lopun – 1900-luvun alun karjalaisen pirtin interjerie.
Pakinan kehittämistä varoin esitetäh starinoja, kumpasissa jokahisella on omie šanoja.
Yksitellen ruohti lähtie vähä ken, sedäh ku se oli ylen varattavu dielo, ylen sruasti!
Petroskoin linnanhalličuksen ruadajat tarkastetah joukkoliikkehen mašinoi joga päiviä.
Silloi oli köyhy elaigu, ikkunaspäi ehtittih lykätä Rodnik-raadivo, mustelou Voglojev.
Valtijollisien ohjelmien kannatukšella Kalevalašša avattih muataloušferma ta kampuamo.
– Minul jo ammui oli mieles valmistua omii tavaroi, kudamis oli karjalastu kul’tuurua.
Nygöi Apanovičoin viijeltostu sotkal kazvau omua ouveššii, kukkua, muarjua da fruktua.
Minä olen keräillyh karjalazii ristikanzoin nimii engo ole löydänyh nikus Jukka-nimie.
1600-luvun arkkitehtuurimuistomerkkiä halutaan käyttää toimivana ortodoksina kirkkona.
Karjalan lisäkši kuvaukšie piettih Rostovin, Moskovan, Vlodimirin ta muilla alovehilla.
Läs puoldutostu sadua ristikanzua ollah lähestymäs omii kandujuurii da omii kodikohtii.
Niijen mukah 14 ei-kaupallista järještyö voitti grantin omien projektien toteuttamiseh.
Muamon šuvun muamolinja oli Uukuniemen Hannosie ta tuatonlinja Marttinansaaren Pölösie.
Festivalin lopputilaisuošša esiinnyttih karjaiset ta šuomelais-ugrilaiset kollektiivit.
Aikaisemmin tasavallan budjetista myönnettiin 100 miljoonaa ruplaa tähän tarkoitukseen.
– Toizen valdivollizen kielen stuatusan annandu karjalan kielele on toven tärgei dielo.
Kirja on painettu juhlavuuvven ohjelman rajoissa, Karjalan Sivissyššeuran rahotukšella.
Karjalazien IX kerähmön vallittuloin nevvoston paginanvedäi Raisa Samodajeva viestitti:
Videon ošanottajat ollah kallivopiirrokšien malliloina ta vain yksi kolmešta on ihmini.
Meistä näytti Turvakko-tarina liijan vaikielta ta myö kirjuttima Tuaton koivu -tekstin.
Uhtuon karjalaisien kulttuurin pruasniekkana vietettih Perintehen elävä lanka -älypeli.
A kuni myö ruavoimmo, fotoramkan luo luadimuah fotokuvii tuldih pertoskoilazet gost’at.
Vierahat Moskovašta harvoin tullah Karjalah ei kalaštamista varoin, ka tutkimušaseilla.
Tänä vuotena kilpailu vietettih alovehellisen Tulovaisuon opaštaja -projektin rajoissa.
Respublika-uutistoimisto kertoo, että nykyään osasto tuottaa 2,5 tonnia kalaa viikossa.
Meijän tarkotukšena on tuttavuštumini karjalaisien istorijah, kulttuurih ta perintehih.
Ei maksa ajua Petroskoile libo toizih suurembih kohtih, spetsialistat iče kävväh kylih.
Vepsän tanaz -paviljonas libo kodizes rahvas suajah pidiä ruado-pajoi da muite vastavuo.
Ruveta karjalan mkielen opastajakse ei olluh jygei, tiel oli vaiku opastuskniigoin hädä.
Pahakse mieldy nennii nimii et näe kirjutetunnu, net eletäh vai vahnemban polven mustos.
Enzimäzet keikat Mika soittua pajatti yksin, viimi sygyzys sai olemma ozutellun yhessäh.
Pyörailyn ryhmät on juattu kymmeneh etujoukkoh, kumpasilla on omie vakituisie mua-aloja.
Tatjana da hänen opastujat varustettih kymmenenminuuttahistu videourokkua kolme čuassuu.
Myös ei pannuh vastah kielikehityspragramman luajindah da jiäy vuottamah ehoituksii sih.
Endizel opastajal on mieldy myö olla rahvahien keskes, hänel on ainos kiireh kunnetahto.
Klassista, europpalaista ta šuomelaista gorodki-pelie varoin oli valmissettu eri kentät.
Peli klassiseh musiikkih -ohjelmah kuulu joušikvartetilla tarkotettuja musiikkitevokšie.
Sih aigah kohendetah Kola-juaman da Suoperä-rajapunktan väline 157-kilometrin pitky tie.
Petroskois Sennaja-lagevol roittih kaksikielizet pihalaudazet karjalan da ven’an kielel.
Sangiembis vičois azuttih pučin kehyksii, pajun rungos luajittih vembelii, pertilomuloi.
Häi oli Petroskoin yliopiston suomelas-ugirlazen ozaston alguhpanii da enzimäine johtai.
Sen vähys vies pahoi vaikuttau kaloih da toizih veziolendoloih sego pahendau vien luaduu.
Salmin škola-internuattu oli sijoitannuhes kivitaloih, kuduas enne oli olluh lapsienkodi.
Allukse luajin muudugi tutkimustu, ga karjalan kielen vuitti sit on alalleh vai ližennyh.
Mikko on oikein muamoh kiintynyt, poikkoi ta pahanruataja poika, muhiu monilapšini muamo.
Dai muuzikka pagizuttau, suomelane ellendäy yhenmoizie sanoi da muuzikas olijan tundehen.
Mikrobiolougine anualizu ozutti, ku mollembas lahtes vies on ylen äijy pahua bakteeriedu.
Hänen kielineroh kuulutah kieliopastus da karjalankielizes lapsusaijas suadu kielenmalto.
Tulet gostih, ga Lilija da Aleksandr jo vuotetah, liedžutah omas hyvin kunnostetus pihas.
Enne se toimi endizen kirikön tilois, ga vuvvennu 2013 taloi uvvessah annettih jeparhieh.
Allus se oli hieru, sanou filolougientiijon doktoru, paikannimistön tutkii Irma Mullonen.
Karjalan kanzallizen muzein ruadajat ozutetah video karjalazeh pruazniekkuruuttah niškoi.
Elvytysprogrammu on liijan suuri da tärgei dielo, gu sen vois andua vaiku yhtele seurale.
Yhtehizen projektan mugah Karjalan turizmuministerstvan kel Ilja luadi videon omas matkas.
Ruan tekstoinke endizen jytyi, vai teemat ollah jo toizenmoizet: biznessu, tiedo, opastus.
Monolougan enzi-ildu rodieu suovattan 2. ligakuudu 2021 Taibalehen Valistustalois Liberis.
– Ruškiet lakit ta turkit myö panemma piällänä lapšien luokši šuoriutuos’s’a.
– Kalaššuš ta mečäššyš aina oltih karjalaisien perintehellisinä tienestilöinä.
A kunne koira niitä peittäy ta pitäkšikö ajakši – täštä tietäy vain iče Kettu.
– Mie liityin “Karjalah” 40 vuotta takaperin 17-vuotisena koulun piäštökkähänä.
Koški yhistäy kahta järvie: yläjärvi on Köynäšjärvi ta alajärvi on Lammašjärvi.
– Još tilaisuon jälkeh kennih šanou “Pitäis lukie Kalevalua”, mie aina ihaššun.
Šiitä kävelymatka jatkuu, Pappilašta turistit lähetäh kylän keškukšeh – Ryhjäh.
“Oman Muan” kilbu kestäy piätteniččässäh, parahat kielentiedäjät suajah lahjat.
— Ušon, jotta šuamma yhteisruavošša äijän uutta meijän alovehien kehittämisekši.
Lapšušvuuvvet vietin lähellä luontuo, pienellä meččien ympäröimällä kotitilalla.
– Fermerija varšinki Karjalan pohjosešša on vähän, šentäh heitä pitäy kannattua.
Šielä jäi vain muamajoja, ka šovan jälkeh elämä hil’l’akkaiseh rupesi parenomah.
– Igor’ Vitrenkon näytelmän piähenkilö on 39-vuotini eronnut mieš Tol’a Tolstov.
Sel’l’a on ainutluatuni vielä omalla mečällä, mi šäily noista Lönnrotin ajoista.
Petroskoin kirjaštot joka vuosi otetah ošua “Kalevalan” šyntymäpäivän juhlimiseh.
Šuuret korjaušruavot piettih Lönnrotin männyn lähellä ta Pyhä lehikkö -puistošša.
Kaččou, järven rannalla istuu mečänisäntä, kupettau šarvijah vanhua mäntyö kohti.
– Teatteri on elävän keškuštelun ala ta myö emmä taho vaihtua šitä virtualisella.
Šiinä šuau nähä tevokšen tärkeimpie pätkie ta tiijuštua, miten oopperua luajittih.
– Viime vuotena rupesima rakentamah melliččyä, kumpani šeiso tiälä vuuvvešta 1886.
– Kučummo kaikkii tulemah kilbah Priäžäh libo voibi edukädeh työndiä meile videot.
– Esimerkiksi, myö ajattelima mimmosena vois olla Äkräš (Egräs) – nakrehen jumala?
Tuatto, rohkie mieš, hiän šano, jotta myöššy, konša olet muailman varut vaššannun.
Vaikka veješšä šäilytetty puola on makie, ka šillä on vähäsen takelo, karkie maku.
Šamoin pruasniekakši oli valmissettu lapšien piiruššukšien ta käsitöijen näyttely.
Nykyni mua-alan omistaja Jevgenii Šul’ga tahtou myöššyttyä paikalla entisen nävön.
– Kilpailušša kaikkie ihaššutti še, jotta mie näytin Karjalan kanšojen perintehie.
Šuurin šyy on šiinä, jotta tienestissä ollešša hyö ušein kipeyvyttih keuhkotautih.
Miehet lähettih omista kylistä pitäkši aikua, koko talvekši, toičči ni pitemmäkši.
Pitkä uintimatka vaivutti ta kotvasen ajan piäštä heiniköštä kuulu jykie kuoršauš.
Fedoran kor’a- ta Muha-Cokotuha -spektaklit näytettih Kalevalašša tällä netälillä.
Karhumäjen Velikaja guba -kyläkunnan Purgino-kyläššä ašetettih Muinošlaulujen kivi.
Petroskoissa on ašetettu enšimmäini ekoašema erillistä jätteijen keryämistä varoin.
– Ainos kyzyn nevvuo omal nuorembal vellel, hänel sežo on täyzi vačču karjalažuttu.
Šen mukan kiriköššä on kolme kupolie ta kellotorni, še muissuttau entistä kirikkyö.
Vuuvvekši 2010 lehen painoš väheni, ka joukkoviestimen koko oli šama – nellä šivuo.
Tänä vuotena myö pitimä šen Kemin urheilu- ta kulttuurikeškukšen Vkontakte-šivulla.
Šanakši, Kekrinpäivä šai oman nimen šen keškiolennon, miiffisen jumalan kunnivokši.
– Joga päiviä vallikkua mitahto karjalaine sana, kudai on teile tänäpäi mieldy myö.
Karjalankielizen “Kybenyön” pienii lugijoi vuottau äijy mieldykiinittäjiä da uuttu.
Kyzymyksis on mainittu tämänpäiväzet perindöt, kudamii eri rahvas käytetäh nygöigi.
– Suurigurbiččuu da redissua kazvatammo Kivač-parandolah niškoi, dostaliloi myömmö.
Valokuvan alla oli kirjutettu: “Kalevalan runonlaulajien musejo on visušti lukušša”.
Mugai “vihandu merki” on mennyh viäräh erähien kuivattuloin heinyjuomiziengi kohtal.
Toivomma, jotta tulovaisuošša onnistuu kehittyä yhteistyötä ta šuaha hyvie tulokšie.
Hänel oli korgei mašin Subaru, ku häi vois ajua lumitiedy myöte poštujuaššiekkassah.
Kilpailun voittajie palkittih Karjalan kanšojen Yštävyškojissa talvikuun 8. päivänä.
Pitäis ajatella, mitein niitä vois šuojella ta šäilyttyä, pahekšiu Jelena Gorohovik.
– Kehitysprogramman mugah vuitti mečän vuogrumaksolois siirretäh mečän uvvistamizeh.
Šidä Sandralla vuodena 2000 syndy kirja “Tunguon rahvahan suusanallista perinnehtä”.
Še on joven oša Vienanmeren lähellä, missä vesi voit olla šuolattomana ta šuolasena.
Erähänny kezäpäivänny veneh, kuduas oli Leonid vuodizen tyttären kel, kuadui järvel.
Muštatunturin aluššalla on Niemimaijen šotaistorijan pieni musejo ta pieni časoun’a.
Issunnošša Artur Parfenčikov kerto pohjoisalovehen kehitykšen piäperspektiivilöistä.
Karjalan kielen virallisen statussin kyšymyš on vielä yhtä ajankohtani tašavallašša.
Eri kanšojen etuštajat tultih tanššimah ta tuttavuštumah karjalaiseh vanhah tanšših.
Šen šäilyttäjinä ollah Ortjo Stepanovin fondin johtaja Miihkali ta Ol’ga Stepanovit.
Se merkiččöy sidä, ku ruadajat ajellah ruadomašinoil palvelemah kylih da pos’olkoih.
– Meilä on tärkietä näyttyä, miten tavalliset ihmiset elettih rajan molommin puolin.
Hyö ašetettih betoniobeliski, korjattih aitauš, kunnoššettih paikkua hauvan lähellä.
Šen anšijošta ošallistujien joukošša on eri alojen spesialisija, ei vain lingvistija.
Avuamie myönti KT:n halličukšen sosialikyšymykšien varapiäministeri Larisa Podsadnik.
– Suojärven piiris jo on istutettu 580 gektuarua da on kylvetty 670 gektuarua meččiä.
Ymmärrän karjalua jo melko hyvin, ka en vielä šuata paissa enkä kirjuttua karjalakši.
Ei šattumalta Karjalašša ollun äijä parentolojaa, kumpasissa liäkittih keuhkotautija.
Da tulien vuon, karjalan kielen nedälin hummuajien mieles, se vältämättäh pidäy olla.
Nyt musejon šivulla VK-verkošša on peli: musejon ruatajat painetah šielä arvautukšie.
Myö löysimä sponsorin – Sibirit-yritykšen toimehpanijajohtajan Vladimir Vladimirovin.
Vuuvven 2020 viimeni kuukauši tuli Koštamukšen Hete-ryhmällä oikein produktiivisekši.
– 40 000 nellikkömetrii on 25 prosentua vuvven 2022 loppussah kestäjäs programmaspäi.
Kolmei Zinaida Ležn’ovanke naizet joga nedälii ajellah mašinal repetitsieloih Čalnah.
Runojen mukah, rauta ta teräš ilmeššyttih kolmen neitosen, luonnon tyttären maijošta.
Tänävuon karjalan kielen päivän pruazniekkupiduo ei rodei tiettylöin dieloloin periä.
Marafonih otti ošua 29 ihmistä Tveristä ta Tverin alovehelta, Karjalašta ta Šuomešta.
Fruktua tänävuon on moneh kerdah enämbi, pidäy vaiku tarkah kaččuo da verrata hinnat.
Tänävuon uvvistetahgi Puudogan piirin bol’ničču, kus azetettih uvvet mediekkukonehet.
– Allus erähät sugulazet sanottih, jotta ei pie sevoittua poijan piädä kolmel kielel.
Kaikis “kiitollizimat” da helpot kazvattajes ollah juablokkupuut, čihoit da mandžoit.
Käskyn sih nähte ualekirjutti Karjalan piämies Artur Parfenčikov mennyön vuvven lopus.
Näin matka tulou halvemmakši, mitä laivamatka Petroskoista, ka še ottau enemmän aikua.
Tänävuon Andrei Skorn’akov da hänen susiedu Dmitrii Trifonov kohendettih vahnan aitan.
Kirjutandua vahnembat ei ruavokse pietty, täs ruavos heijän mieles et ylen äijäl väzy.
Niise še tovistau oikeuven kulttuuriarvojen šuamiseh ta oman kulttuurin šäilyttämiseh.
Parahite sulakuus kylän rahvas da duaččuniekat täytty vägie varustutah ogrodoin aigah.
Tiettäväine, luvettelo oli myös sovittu Karjalazien kerähmön vallittuloin nevvostonke.
Tänävuon molodoit Jevgenii da Nadežda K’alinat avattih oma fermu: valmistetah juustuo.
Argipäivinny Čalnan kul’tuurutaloin luo kuuluu pajoloi da käzien da jalloin taputustu.
Vieljärvelgi ihan keskučas on kolme kauhiedu barakkua, kudamat pahendetah kylän nägyö.
Luokan johtaja -nominatijošša voitti Koštamukšen gimnasijan opaštaja Natalja Pogodina.
Šamoin Haukkašuaren kešäkoulun rajoissa oli pietty karjalan kielen tuttavuštumistunti.
Kirjaštojen lukušaliloissa ta musejoissa niise otetah pois ihmisien miärän rajotukšie.
Šuojun kyläs piettih Lyydiläzien eländykohtien paikannimilöin sanakniigan prezentasii.
Veškelykses luajittih läs sadua kaksikielisty pihoin nimilaudastu livvikse da ven’akse.
Gorodki-pelin Muailman mestaruon kilpailut: Karjalan urheilija piäsi Venäjän piäjoukkoh
Elena on Suomes eläi Ven’an karjalaine, kudaman lapsusaigu meni Anuksen čupul Alavozes.
Enšin Vladimir Averjanov kyšy vehkehie omua kokoelmua varoin rakennuštöijen tiluajilta.
Silloi vie en tiedänyh, gu sinä luajit TikTokas videoloi karjalazih da karjalažuoh näh.
– Olen kuulluh karjalan kieldy Salmis, kus i nygöi eletäh tuatan loittozet sevoittaret.
Vuosina 1972–1990 Nina Aleksandrovna šuoritti 10 tutkimušmatkua Karjalan pohjoispiirih.
Tämä raja-alovehyhteisruadoprojektu on menos Suomen Pohjas-Karjalas da Ven’an Karjalas.
A neiččysillä tukat ei oltu katattu, niitä korissettih lentoilla, nauhoilla, paikoilla.
Yksi kinon luadijois Martin Štrigel’ jo oli Karjalas vuvvennu 2012 šveicarskoin TV:nke.
Lapset da vahnembazet sanellah omis didölöis, kuduat tuldih jälles voinua Kotkatjärveh.
Neuvoštošotilahat tultih niemimualla vejen kautti, hyö oltih mäjen pohjosella puolella.
Ligakuun 1. päivänny piettih enzimäine urokku livvin murdehen algajih opastujih niškoi.
Vienanmeren kallivopiirrokšet -musejon opaš Jelena Gorohovik esitti meilä uušie tiloja.
Häi tahtou sanuo heile suuret passibot died’oin hyväs ruavos da muatilan pellastamizes:
Verkkoja kilpailijilla annettih festivalin järještäjät ta niih oli pantu erikoismerkit.
Yhtelläh enne miehen kuolendua pieni lugumiäry hänen valmistettuu kniigua piäzi ilmoih.
Ruavahina ta kokenehina ihmisinä ollešša, miun vanhemmat välitettih miula omie tietoja.
Yksityiset šijoittajat niise myönnetäh rahua kulkuneuvojen oštamiseh sosialiruatajilla.
Palatesjärveh tulduu niitämmö heinät, panemmo hurstit da pajoloinke istummo-huogavummo.
L’udmila Tihonova kerto karjalaisešta puvušta ta esitti omua hartiepaikkojen kokoelmua.
Školas on kaksi algukluassua, yhtes karjalua opastau Oksana, toizes – Nadežda Loginova.
Ezmästy kerdua Mäin kyliä mainittih Oniegujärven viijendeksen verokirjas vuvvennu 1563.
Artur Parfenčikov käskigi perustua Vottovuaran säilyttämizen yhteiskunnalline nevvosto.
Sanat dai meloudii kerras tuldih piäh, dai minä yhtel hängähtyksel pajatin toistosanat.
Magnus, Dali da Feit ollah vaste ei ammui luajitut lajit, sendäh niilöi ei sua levittiä.
Nygöi mies eläy Anuksenlinnas, ga vastavuimmo Nikolai Petsovičanke Oma Mua -toimitukses.
Pivos šeikuittih karjalazien elaigua, karjalan kieldy da kul’tuurua koskijoi kyzymyksii.
Lisyä tietuo voipi šuaha VK-sosialiverkon tverkarelkirjuta -ryhmän administratoriloilta.
Rupesin käyttämäh muita keinoja pakautteluja varoin, esimerkiksi, Zoomie, kertou Larisa.
Maril ozuttihes, ku poijal ollah läbinägyjät sormet, moizet net oldih hoikat da valgiet.
Mandžoi kazvau mustah kattieh luajittulois loukkolois, muga muarjua ei pie kytkie äijiä.
Sidä paiči kai voittajat suajah kunnivokirjat da lahjat Jedinaja Rossija -puolovehespäi.
Joka laukunkantajalla oli oma polku, kummaista myöten hiän melkein aina kulki aštumalla.
Hätken myö ruavoimmo, tartuimmo ruadoh vuvven allus, da vaste nygöi luvettelo on valmis.
Tiedoinstutuutas lähtendän jälles sai Valdivollizen ruavon akadiemien juristan diploman.
Karjalaine briha Timoi Munne ozuttau laval karjalazien ozua pienen brihan nägökohtaspäi.
Karjalazeh tabah vestetys fotoramkas voibi luadie kaunehii fotokuvii päivänlaskuт aigah.
Pagize-nimine kappaleh oli enzimäne, kun Mika pakičči Nikuo luadimah tekstan karjalaksi.
Ihmisien kohtalo on še teema, kummaista tarvitah, tämä idea anto potkut ruttoseh ruatoh.
Kniigu mustoitti Jorman kerdomustu omas ičes, kui häi pienenny brihačunnu puutui Suomes.
Belomorskin piirin hallinto yhistäy kakši kulttuurilaitošta kulojen optimoimista varoin.
Rahvas kiitettih nastu ruavos karjalan kielen hyväkse da Vieljärvi-järven puolistamizes.
Minun mieles täs kuvastuu juuri se vahnu šeikku, ku sie toven enne on elänyh lappalastu.
Školan jälles Tatjana loppi pedagouguopiston, lapsienkazvattajannu häi ruadoi 47 vuottu.
Illas taloin pertilöih, sarualoih tuodih niput lehtie, net piettih yön hyväkse duuhukse.
Nyt tämä talo kuuluu paikalliseh kotišeutumusejoh ta on ainutluatusena turistiobjektina.
Še tuli karjalaisien kulttuurin musejokši taivahan alla, kunne voipi tulla joka halukaš.
– Eräs vuozi tagaperin vastavuimmo sinunke yhtel karjalan kielen kursal Suomen Valamoil.
Sanommo, pajas ruvetah ruadamah Veteruanoin nevvosto, naizien Sel’anočka-kluubu da muut.
Liittehinä on kieliopillisie taulukkoja ta tverinkarjalan kielen temattini šanaluvettelo.
Programman pohjannu ollah karjalan da toizien vähimistökielien tutkimukses suavut tiijot.
Pluanois on ielleh jullata kirjutuksii tiedožurnualois da yhtyö erilazih konferensieloih.
Tyttö oli varmu, ku opastai on tiedäi ristikanzu, kuduadu rahvas suvaijah da kunnivoijah.
Karjalan Tiedokeskuksen Kielen, literatuutan da histourien instituuttu täyttäy 90 vuottu.
Federalini statussi antau mahollisukšie rekonstruoija autotietä Vienanmeren rantua pitin.
Ladvas oldih kovat pakkazet, kylähäi on sijoitannuhes alangoh, mustelou Nina Nikolajevna.
Rodieu enämbi ruaduo, ga rubiemmo avvuttamah, kerdoi Artur Olegovič omal Vkontakte-sivul.
1990-luvun allus oldih äijän kerdua ruadamas Karjalan Tiedokeskuksen arhiivas Petroskoil.
Toine karjalankielizen karaoken internet-resursu on tämä, kus tallel on kolmetostu pajuo.
Sih nähte piettih paginua onlineistundos, kudai omistettih Mujejärven piirin kehityksele.
Vaiku konzu toizet suistamolazet käydih gostih, silloi diedoi pagizi heijänke karjalakse.
Kuttujevan taloin histourien kauti ozuttelus kerrotah Anuksen elaijas vuozinnu 1920–2020.
Läs kaheksua vuottu piettih ruaduo, vallittin parastu ekskiizua, valmistettih mustomerkii.
Elän Karjalas jo kuvvettu vuottu da monien projektoin aigua ruavoin yhtes neroniekoin kel.
Muajilman mestaruoh kuuluu kolme lajie: klassini, europpalaini ta šuomelaini gorodki-peli.
Kyzyttävimii ollah viet, konservat, sormikkahat, kattilat, vuatat, bintat, labjat da muut.
Mäin agjoin nimet ollah ylen kaunehet da heliet, ga kerras et ni arbua, mis net on roittu.
Oksanan endizien opastujien joukos on niilöigi, ket jatkettih opastuo karjalua yliopistos.
Online-kielikursat roitah Oma Media -portualas, kuduan prezentatsii pietäh 23. syvyskuudu.
Internetas voit avata omat karjalan kielen kursat libo yhtyö toizien hommattuloih kursoih.
Vuotena 2022 kanšallisen projektin rajoissa korjatah alovehellisien teijen 230 kilometrie.
Talvikuun lopus Fermer Karelii -laitoksen johtai Ksenija Sosunkevič on ilmoitannuh kilvan.
Škola oli lapsile pienenny mieronnu, kus piettih vesselii pruazniekkoi, pohoudoi da muudu.
Natalja Antonovan sanoin mugah, hyö opitah pujoittua sinne karjalankielisty materjualuagi.
Kerran ukseh kolaitettih da kluassah käzil seizojen tuli Ruslan da kyzyi la voibigo tulla?
On kuuloitettu vuvvennu 2021 ligakuus Norviegies ilmoitetun Kielimestarit-kilvan voittajat.
Kielen, literatuuran da histourien instituuttah Vieno Petrovna puutui ruadoh vuvvennu 1965.
Kinos kaksikymmenvuodizel karjalazel Annil perehinneh ei ole kebjei harjavuo uudeh elaigah.
Jelena Ruppijeva 25. oraskuudu pidi karjalankielizen luvendon karjalan kielen uuzis sanois.
Virrallizen stuatusan kallivopiirrokset suadih UNESCO:n komitietan istundos 28. heinykuudu.
– Nygöi “Iljinskojes” on enämbi 2 500 lehmiä, ga ližävyy vie läs 300 žiivattua.
On moine muinas-saamelaine sana “sui” libo “šui”, kudai merkiččöy kaidua lahtie.
Konferenššin erähät šeloššukšet on šuatavissa https://vk.com/bubrikh -ryhmäštä .
Hiän kieltäytyy pakajamašta omalla kielellä, šentäh kun “hiän on unohtan kaikki”.
Šallun Anni da D’ekoin D’el’a – net ollah hänen peittonimet, sugurovuspäi otetut.
Näinä päivinä Kalevalatalo-etnokulttuurikeškukšešša ativoijah näyttelyt “Kuvadka.
Šuurešša arvošša on hänen monografija “Karjalasien itkuviršien metaforamuajilma”.
– Oli oikein mukavua ta hyövyllistä harjotella kiäntämistä, eččie šopivie šanoja.
Niijen luvušša on valšši, pas d’Espagne, kahen aškelen tanšši, krakov’ak, polkka.
Hiän korjasi rekijä ta šiitä työštä häntä kunnivoitettih, annettih enemmän ruokua.
— Pimies niilöi paččahii ei nävy, kui ei nägynyh ni tiemerkičendöi, kirjutti Maša.
Annin vanhin Aili-tyttö ruato päiväkojissa, uittotöissä, mečäššä, kassanhoitajana.
– Vuvven 2021 aloh piemmö ozuttelut, “pyöryžät stolat”, seminuarat da festivualit.
Šielä kašvau šuuri koivu, mi kuin starinallini jättiläini varteiččou tätä paikkua.
On olomašša oikie ta kuot’eltu liäke – männyn pölyni, kummaista käytettih ruokana.
Tämän jälkeh, miun mieleštä, ei pie kiistyä šiitä, jotta eläykö perinneh, vain ei.
– Kučummo kaikkii, ket vie ei yhtytty kogo Ven’an rahvahanluguhpanoh, “Periodikah”.
Ryhmän nimi yhistäy musiikkiperintehie piteliytymistä ta uušien löytöjen eččimistä.
Toivomma, jotta kyykkä-kilpailuja perintehellisešti pietäh Karjalaššaki šyyškuušša.
Tervehyššanojen jälkeh alko plenarikokohuš, kumpasen aikana kuulu nellä šeloššušta.
14—22-vuotiset kanšalaiset šuahah mahollisuš vapuašti käyvä kulttuuritilaisukšissa.
Vuotena 2003 “Oman Muan” painoš oli 800 kappalehta, niistä 100 levitettih Šuomešša.
Larisa Boičenko on tašavallan kolmaš valtuutettu ta enšimmäini naini šiinä virašša.
Toivon, jotta šiula oli mukava lukie täštä karjalaisen kulttuurin tärkieštä ošašta!
Aleksandr Deržavin kävi Vuokkiniemeššä ta Pirttilahešša valokuvuamašša karjalaisie.
Akku sinun pertis por’adkua pidäkkäh, syvvä keittäkkäh, lastu suakkah da kaččokkah.
Šuuri oša omaisuošta oli mänetetty, ka kuitenki ämmön onnistu šäilyttyä samovuaran.
Kurššien opaštujat kehitetäh mielikuvitušta, vet še auttau ni kielitašon kehityštä.
Lisyä tietuo projektista ta Haikol’an kyläštä voit löytyä haikola.ru -nettišivulta.
Mintäh myö karjalaiset olemma niin vähäuškoset, mintäh emmä luota oman kielen väkeh?
Nyt musejo toimiu istorijallisešša rakennukšešša, missä oli semstvon johtamiskeškuš.
— Kižin muzeih voibi kävvä vaiku noudajen Karjalan turistukohtien nygyzii siändölöi.
Heijän mieles niilöil vehkehil kalastajes karjalazet voidih “tyhjendiä kogo järven”.
Videoluventoja šuau kaččuo Karjalan kielellä virallini statussi -Vkontakte-ryhmäššä.
Tänäpiänä juhlah keräytyy kyläläisie ta vierahie toisista kylistä ta kaupunkiloista.
“Jänölöin alango” on moine projektu, kudaman on keksinyh taidoilii Sergei Gapanovič.
I yksi yhteh Lil’an kera, Lil’a varmašti kuuli, missä mie kävelen, midä mie pakajan.
Enšimmäistä kertua Pyhien Makkovein časoun’a oli rakennettu noin 1800-luvun lopušša.
Maistele hyövyllistä varen’n’ua karjalaisien čikokšien reseptin mukah ta ole terveh!
– Myö olemma filologit ta meitä kiinnoštau Kieretin kylän hahmo kaunokirjallisuošša.
Luoteis-Venäjällä musejo on ainut paikka, missä kävijä voit nähä samovuarakokoelman.
– Meijän kalankašvatukšeh pitäy panna käyttöh juuri umpivejenhankinnan teknologijie.
Tossu vuon myö joukolleh mužikoinke yhtes päiväs keräimmö da poltimmo enämbän sadua,
Nenga rodihgi, konzu Priäžän kyläs, ihan keskučas, rodih äijiä vähembi kukkuvagoloi.
Puolimaratonin ošanottajat huomattih, jotta sel’l’a kulki šemmosien paikkojen ympäri.
Kedä omahizis jäi Videleh?– Kävyn Karjalah ylen puaksuh, vuvves kerdua viizi – kuuzi.
– Myö toima näyttelyh šemmosie esinehie, kumpaset esitetäh, mitä Karjalan disaini on.
– Viime vuuvven vaikeukšet näytettih, jotta meijän omamualaiset voijah keštyä kaikki.
“Valitun kivi” ei ole valtijollini musejo, še kuuluu Venäjän yksityismusejon liittoh.
Sit hot’on kel ruadivos da televiizoras paista” – nenga puaksuh mama sanoi šuutkakse.
Ruatoja šuoritetah 10. šulakuuta – 15. šajekuuta, ilmottau tašavallan lehistöpalvelu.
– Luotettavin variantti kertou, jotta paikannimi yhistäy kakši šanua: košto ta mušta.
Kantakanšojen kielien šäilyttämiseh on käytetty ta kuot’eltu monie erilaisie keinoja.
Onko mahollista šanuo, konša Ylä-Kuitin järven rannalla ašettauvuttih elämäh ihmiset?
I minä, konzu rodiin vähästy vahnembi, minä ainos duumaičin: ket nämä pajot kirjutti?
Ne muissutetah kaupunkin eläjillä ta vierahilla Karhumäjen karjalaisešta alkuperäštä.
Tiedomiehien mieles midä teriämbi pidäy löydiä kai kohtat, kuspäi järveh tulou ligua.
– “Omua Muadu” rubein lugemah enzimäzel vuozikursal, Petroskoin yliopistos opastujes.
Pahakse mieldy, tämän naizen elokses libo hänen omahizih nähte tänäpäi ei ole tieduo.
Muaman tuattua, died’oidu, en nähnyh, häi kuoli Talvivoinan aigua Pitkänrannan lähäl.
Sidä päiviä mustan tässäh, enne sidä nikonzu en kuulluh karjalan, nigo vepsän kieldy.
Matan korkeinkohakši tuli noušu näköalapaikalla, mistä avautuu ihana näköala jovella.
Kiändäjänny on Marja Kynkänniemi, Ven’an puoles sidä toimitettih karjalazet tutkijat.
Mulloi L’udmila Makuševa rubei pidämäh ekskursieloi Kotkatjärvie myö karjalan kielel.
Šuaren ympäri on šuuri ta kaunis Liekšajärvi tuhanšine šuarineh ta puhtahine vesineh.
Elätti syöy jägälii, lehtipuuloin vezoi da vihandoi kazviloi, kudamii löydäy lumen al.
Tverinkarielan kielen kluuba “Lindu” pidäy sanamarafonua Aleksandra Punžinan mustokse.
Kaikkieštah opaššukšeh oli annettu noin 70 tuntie, niistä 12 tuntie mäni harjotteluih.
Šuojun keskuččah Magnit-laukan tyveh rahvas tuvvah ken midä suureh vihmah kaččomattah.
Ongo se sit myöhembä tartunuh täh nimeh, ga nygöi karjalakse kyliä sanotah Suuri Mägi.
Louhešša Sergei ruatau šohverina, a hänen Antonina-naini on Lapšien kirjašton johtaja.
Nelläpäiväni tapahtuma, kumpani yhisti 31 nuorta ihmistä Karjalan eri piiristä piätty.
El’vira Derevl’ova on rodivunnuh Veškelyksen kyläh Karl da Klavdija Ivanovien pereheh.
Šen rajoissa rakennetah ta korjatah tervehyšlaitokšie ta oššetah niih uušie laittehie.
– Tänävuon ni batuttua emmo pannuh, bunukat ollah Suomes, a rajat kiini, sanou ižändy.
Kettunen kerras käski minul kirjuttua mis tahto – pidihäi kaččuo, maltango karjalakse.
– Vuotena 2016 myö Valerija Lomakinan kera kuvasima Šammon varaštamini -lyhyön filmin.
Aleksandr Deržavin kyšyy ottua yhteyttä häneh, još kennih tahtou ošallistuo projektih.
Pimiekuun 21. päiväh šuaten voipi tarkistua tietoja ekologijašta ta luonnonšuojelušta.
Yhtyvehen solistina ollešša Valentina šävelti tevokšie nuorilla kantelehenšoittajilla.
Esitän šiula erähie faktoja, kumpasista meilä kerto oikie mečänvahti Anatolii Astahov.
Šentäh mie otin nämä esinehet ta niistä alko musejo, muistelou Vladimir Aleksandrovič.
Pidämäh sidä ehoitti Karjalan tazavallan Karjalazien IX Kerähmön vallittuloin nevvosto.
Olen sežo harjavunnuh ruadajes tverin murdeheh, gu kuundelen sidä viizi päiviä nedälis.
– Midä tiettih da sanottih karjalan kieleh näh Suomes silloi, konzu sinä olit lapsennu?
Honganual piätettih azuo lapsien kižakohtu da sportulagevo mägyričäl suuren kuuzen ies.
Kuklateatteri näytti spektaklin, kumpasešša oli kerrottu, mistä šai alun Kemin volosti.
Valokuvie on ylen äijän, ainuoštah hänen Vkontakte-šivulla on yli 37 tuhatta valokuvua.
Karjalazen ”Oman Muan” luajinduhäi nikonzu ei olluh vaiku lehten toimittajien ruavonnu.
Šovan jälkeh 16-vuotini Vilho-poika jo taitavašti raivasi vihollisien jättämie miinoja.
– Olin myöhäine lapsi, tuatto varai, ku häi ei voinne avvuttua minule opastundan aigua.
Talkon ošanottajien tarkotukšena oli kuatua nämä puut ta viijä kaikki ne pois paikalta.
Šamoin vuaran ympäri šuurennetah šuojeltavan alovehen pinta-alua kolmella kilometrillä.
Tverin karielazen luona -etnokenttä on enšimmäini oša Kalevalan alkuperäh -projektissa.
Čenašša, kuin ni toisissa karjalaisissa kylissä, eli rikkahampie tai köyhempie perehie.
Pidäy luadie muga, ku lapsil olis mahtuo jatkua käyttiä kieldy kielipezäs lähtiettyygi.
Šulakuu alko muasteri-oppiloista, kumpasie vietti karjalaini šäveltäjä Anastasija Salo.
Miula tervahautana on kaivattu kuoppa, šen piällä on metalliratti ta šiitä tulou putki.
- Arktiseh aloveheh liittymini avuau uušie kehityšmahollisukšie pohjosilla piirilöillä.
Tyttärenke Galina kävyi eri liäkärilöih, kui Petroskois, Moskovas dai Baltiekkumualois.
Mečän keskes eläi ristikanzu pidi puuloi elävinny, eroitti pahoi, hyvii da pyhii puuloi.
Paikat, missä elettih ta eletäh karjalaiset kirjutettih ta hyväkšyttih yhteh luvetteloh.
Kaikkieh Puškinin kortti -ohjelmah liittyy 1354 kulttuurilaitošta Venäjän 85 alovehelta.
Kyzyndy sanastokomissien ruandah vuozi vuottu kazvau, kiännettävii kohtii ainos liženöy.
Kalevalan piiristä kotosin olija Jekaterina Švidova nykyjäh eläy ta ruatau Petroskoissa.
Voinan aigua Jekaterina lapsien kel lähti evakkoh Puudogah da siepäi – Komin tazavaldah.
Pien iččiedäni ihan suurel varmuol lyydinkarjalazennu, hozi sidä en pagize, vai opastun.
Ruado ei ole jygei, ga piälimäine dielo on hyvin azettua kangas – kuduo jo on kebjiembi.
Uvves “Oman Pajon” diskas on viizitostu eri-aigastu pajuo: jo monile tuttavua dai uuttu.
Poujezdu rubieu käymäh sil taval, ku rajas poikki ruvetah käymäh vaiku matkustaivagonat.
Sie häi kävyi orožanluadijan G. S. Špaginan Kodi-muzeih, vastavui zavodan veteruanoinke.
Tilaisukših ošallistu eri opaštajie, hyö oltih monitiijollisie, kertou Jelena Kuritsina.
Školan lopiettuu piäzin Päivännouzu-Suomen yliopistoh Jovensuuh opastumah suomen kieleh.
Vuvvennu 2016 perustettih Mägriän karjalazet -alovehelline yhteiskunnalline ičehalličus.
Mennyt pyhänpiän, 19. kezäkuudu, Kindahan kyläs jo 36. kerdua piettih juumorufestivuali.
Käskyn Vuvven pidämizes on alekirjutannuh Karjalan tazavallan piämies Artur Parfenčikov.
Kauppa on avattu šulakuun lopušša tukemah Karjalan pk-yrittäjie koronapandemijan aikana.
Toičči tuntu, jotta iče olen laukunkantaja ta kiirehän tuuvva kallehie tavaroja ajoissa.
Konzu lähtin vahnembih kluassoih, duumaičin, – en, rubien ruadamah suurembien lapsienke.
Esimerkiksi, Juhannukšen yön pruasniekkua alotamma kello 23 ta lopetamma kolmelta yöllä.
Naisjoukkojen kešen voittajakši piäsi Natali -joukko (Natalja Žulai ta Natalja Petrova).
Jogahizes niilöis on Suurele Ižänmuallizele voinale omistettu pajo da noutat sih niškoi.
tuldih, sit autettih tožo, oijendettih, kai lijat otettih, sanou jyrgil’čy Nina Petrova.
Voinan jälgeh Suistama luovutettih Ven’al da miän tuatto syndy evakos olles vuoden 1944.
Konferenšši pietäh Karjalaisien šiirtymisen Tverin alovehella 405-vuotisjuhlan rajoissa.
Turistat mielihyväl kačotah nämii eksponuattoi, hos net ollah ommeltu da luajittu nygöi.
Armas randaine -vokaliryhmän konsserttimeštarina on akkordeoninšoittaja Natalja Trošina.
– Terväh panemmo rattahile kilvan laitoksih niškoi, kuduat tahtotah suaja kvestukogomus.
Ielleh kylän nevvosto piätti kyzyö abuu Karjalan paikallizien ehoituksien programmaspäi.
Vois olla čoma histourielline kino, sithäi harvah konzu mustellah da enimät ni tietä ei.
Jovensuun yliopistos opastuin perindehen tutkimukseh da sie äijäl tutkittih karjalažuttu.
Vuuvven 2019 loppupuoliskolla Karjalan piirien kulttuuritaloloilla järješšettih kilpailu.
Se oli brihoin susiedu, Suuren Ižänmuallizen voinan veteruanu, Ivan Nikolajevič Trifonov.
Mielihyväl sellitän eri paikannimilöin alguperii omahizile, kerdoi Anastasija Afanasjeva.
Priäžän joudoaijan da luomisruavon keskukseh 23. talvikuudu avattih Atmosfera-kinoteatru.
Minä ainos kunnetah astun, juostes duumaičen, a pidäs istavuo stolah da rauhas kirjuttua.
Piti valita šopivua musiikkie, kumpani auttais ymmärtyä ihmisien tuntehie, Uljana jatkau.
Brigadiiru Svetlana Gavrilova ruadau täs kogo ijän, tuli souhozah hedi školan loppiettuu.
Neidizet käydih Iivananpiän aijoi huondeksel ruispellole da huondeskastiel pestih silmät.
Instituutal ollah hyvät da lujat yhtevykset Ven’an toizien tiijollizien Instituutoin kel.
Kaivon salvo da kirikön kupolan lastut sežo luajittih huavas, kerran se kestäy kostevuon.
Šemmoni vašta ei tuo toivottavuo effektie, a kylpömisen aikana rupieu tarttumah vartaloh.
Kyzelkiä heidy heijän lapsestusaijas, mennyös aijas da pangua net kai tallele diktofonal.
Toizet varattih huigiedu da riähkiä, sendäh ei tahtottu nikui sanuo omua nimie tulolazil.
Se auttau eččie uuttu rahvastu da pyzyö meil, lyydikkoloil, hozi pikkarazes, ga tukkuzes.
Sanommo, hiimien opastai ajelou Veškelykseh Lahkolammespäi, matkua on piäl 80 kilometrii.
Kerran jo täs Moskovas olles, laukas, eräs mies rubei ylen kovah telefonači kiroilemahes.
Rauhanpalkinto annetah vuosittain aikahšuamisista yhteiskunnalla hyövyllisen työn alalla.
– Kieleh rubein interesuimahes omas lapsuon perehes kuultuloin sanoin da sanondoin periä.
Enimytten kalenduaras on monile hyvin tuttuloi nimilöi, eräs niilöi on Arhippa Perttunen.
Karjalan kielen aktivistat ollah kiändämäs VKontakte-sosiaalistu verkuo vienankarjalakse.
Oli monta kertomušta retkilöistä, onnitteluja yliopiston ta Sampo-klubin merkkivuuvvella.
Niistä jo 34 vuuvven aikana yhtyveh eläy ta kehittyy innokkahan Andrei Anisimovin joholla.
Petroskoin valtijonyliopisto ta KT:n kulttuurikeškuš valmissettih mukavie tietokilpailuja.
Neidizel on abuniekkoi, konzu ruaduo on yllin kyllin, häi ottau ruadoh kymmenessäh hengie.
Sen projektan hantuzis on avattu teemu ”Karjalan kielen sanasto (elektrounizet sanavarat).
Polkupöyrän avulla sosialiruataja voipi kulettua tavaroja muutomalla atressilla kerrallah.
– Kusbo rahvas voijah suaja uuttu karjalan kielen grammuatiekku-orfogruafistu sanakniigua?
Vuvvennu 1918 Vinter lähti Helsinkih, kus rubei valmistamah valgien armien liečindyruaduo.
Musejo toimi koulun tiloissa 35 vuotta, ka viime vuuvven pakkaiskuušša koulu pantih kiini.
15. kezäkuus algajen tuaste voibi matkustua vetty myöte Solovetskoin suarele da Valamoile.
Jekaterinan ukko jäi eloh voinan aigua, ukon kuoltuu naine eli yksinäh kaksikymmen vuottu.
Valentina Nikolajevna kerto Kontokki- ta Kiitehenjärven alovehen paikannimien istorijašta.
Kanšallisen puiston ruataja Tatjana Jungina monen vuuvven aikana keräsi kukkien valokuvie.
Emmo ellendännyh, kuibo voi muga olla, rajat kiini, et hyppiä ajamah suvimerele ulgomuale.
Alemba nävytäh Santtu Karhun, Hannu Brelon pajot, Kalevalan rahvahanpajojoukon kappalehet.
Sendäh hyö ostetah jo valmehekse kazvatettuloi taimenii laukas libo kazviloin kazvattajil.
Yhtel tiel andau nevvuo nuorile toimittajile da sanou omii mielii karjalazih uudizih nähte.
Tuligi Petroskoispäi jo tundiettu anukselazile Kanzallizen teatran artistu Nikita Anisimov.
Kaikis kallehin tytti on se, kudai luajittih omin käzin, kudamas on luadijan hengen vuitti.
Vezi- da sup-laudailun školan perustamizen idein on kannatannuh Prezidentan grantoin fondu.
Nuori neičyt Lotta-Sofia Saahko enne koronua eli Londonan linnas da opastui sie artistakse.
Se oli enzimäine kerdu histouries, konzu pedagougizih dieloloih opastettih karjalan kielel.
Murat Abulkatinov näytteli Saratovin Teremok-kuklateattetissa ta Moskovan kuklateatterissa.
Pahakse mielekse, se kollikko jo varrastettih, toinah varrastajat ollah ozakkahembat nygöi.
Ken ei malta terväh paista, se voibi oppie pajattua vesselii pajoloi da soittua kandelehel.
Vuvves 2012 algajen karjalan eri čuppulois rubei avavumah Sugututkimuksen liiton ozastoloi.
Tulien vuvven fermerat kačotah valmistua marmeluadua da marjuvetty Karjalan Marjat -merkil.
Meil on azuttu Karjalan vierahat lajit -saitu (dias.krc.karelia.ru/), sinne voibi kirjuttua.
– Kongressie vietetäh kerta viiješšä vuuvvešša Šuomešša ta Venäjällä vuorokkah.
Noušu otti äijän voimie, ka niitä tarviččima vielä, jotta piäššä yöpymispaikalla.
Nämä tiet viijäh šuosittuih kešämökkipaikkoih ta niitä myöten ajau äijän ihmistä.
Näyttelyššä šuau tietyä äijän mukavie tietoja laukunkaupan istorijašta Karjalašša.
Tavallisešti antua piäšydokumenttija yliopistoh šuau heinäkuušša – elokuun alušša.
Konferenššin enšimmäisenä päivänä piettih issunto šekä Kieli ta koulutuš -sektijo.
Kaikki tapahtumah pietäh Gor’killa nimitetyššä Tverin alovehellisešša kirjaštošša.
Täštä näkyy, jotta kemi on šemmoni kala-aloveh, missä šuoritettih kaušikalaššušta.
– Myö enšimmäistä kertua pitimä šemmoista festivalie Kemissä ta Rabočeostrovskissa.
— Mie kerron Karjalašša, Vologdan ta Leningradin alovehilla eläjistä vepšäläisistä.
Vuosien kuluos’s’a perehien istorijua kerättih Čalnan poso’lkan eläjien šukulaiset.
Šiitä tuli uškomuš, jotta unikevonpäivänä ei šua muata pitempäh, kuin tavallisešti.
Tämän etujoukon lähtökohtana oli Kalevala-pos’olka, hyö lähettih šiitä 3. elokuuta.
Vienakši kiänti Ol’ga Karlova Jenni Jorun lyhennetyštä šuomenkieliseštä versijošta.
Kävijillä oli šuositettu käyttyä šuojamaskija, volont’orit juattih niitä ilmasešti.
Liäkkeijen oštamiseh federalisešta b’utžetista on miärätty yli 23 miljonie rupl’ua.
Projektin järještäjih voit ottua yhteyttä šähköpoštin šekä telegram-kanavan kautti.
Šilloin vielä oli monieš hengie, a nyt ei ole ketä pakautella, eikö kiel’d’ä kuulu.
Eräš miun tuttava kerran šano, jotta olen Pyhien Henkien šuojašša, kerto Tat’t’ana.
Šen aikana vierahie tuttavuššetah Golom’anoje plam’a -näytelmäh ta šen valmisteluh.
Tänäpiänä tutuššan teitä merkittävimpih niistä, alko oman retken opaš Pavel Petrov.
– Viola Malmi anto oman šielun karjalaisien kanšallisen ičetajunnan šäilyttämisellä.
Tien vierellä, matan alušša, šuunnitellah ašettua Köynäs-košešta kertoja tietotaulu.
Oppimatkah šuau ošallistuo enintäh 10 henken ryhmä piteliytyön tarvittavie šiäntöjä.
Kuklateatteri-puistošša on Ä-kirjaimen veššoš ta Gagarinin aukivolla Kalitta-veššoš.
Toivottovašti enši kertah salissa on enemmän ihmisie, kellä kiännöš ei enyä tarviče.
Kirjan malli piäsi musejoh vuotena 1983, šitä ennein še šäily taiteilijan pereheššä.
Tiälä moneh vuoteh šuatih kiillehtä, kummaista oikein arvoššettih muinais-Venäjällä.
Pidäy yökaste kerätä mihtahto mal’l’ah libo pulloh, tuvva kodih da peittiä se pullo.
Pidäy mainita, kuni erähii rajoituksii vällindetäh, otetah käyttöh toizii siändölöi.
Tiettäväine, työttylöis materjualois on vähä karjalankielisty, enimät tulou kiändiä.
Še on Presidentin käšyn toteuttamisen tärkie oša, korošti piämieš Artur Parfenčikov.
– Tämä on enšimmäini näyttely, missä mie kävin viimesen puolentoista vuuvven aikana.
Elokuun 1. päivänä Vuokkiniemen runokylä piti šuuren juhlan – oman 400-vuotispäivän.
– Olis ylen tärgei, gu piättäjät da rahvas tiijustettas enämbän karjalan kieleh näh.
Karjalašša šemmoni musejo ilmešty vuotena 2011 Viktor ta Ol’ga Vorobjovien anšijošta.
Tämä heijän tiijustusmatku oli ozatoi, ga hyö äijän luajittih Karjalan piästämizekse.
Uittoruatajat on kylän istorijan tärkie oša, Čirkka-Kemie myöten vet uitettih meččyä.
A meijän musiikkiopaštaja Irina Vasiljevna ehotti meilä ičen järještyä šemmoni juhla.
Viegi on siel liävän kivitys jällel, olemma siel käynyn suvun eländäpaikkoi kaččomas.
Died’oin juuret tuatan puoles oldih Salos, a buaban juuret muaman puoles – Il’l’alas.
Lisäkši pitäy koroštua, jotta Taipalen isännän Gunderivin perehellä täytti 30 vuotta.
Nyt autoašema šijottautuu rautatieašeman rakennukšešša, missä šen kassa on jo avattu.
Lakunkantaja šai helpošti käyttyä šitä ta ottua matkah, šanelou opaš Tatjana Glebova.
Vuozipäivän kynnyksel minä pagizutin Nikolai F’odorovičua hänen omas kois Kukoinmäil.
– Tämä on šuuri ta hyvä projekti, olemma ilosie, jotta šaima rahua šen toteuttamiseh.
Esittyä folklorie lavalla ei ole helppo, šentäh aina opaššumma, tutkimma eri lähteitä.
Tienkorjuajat räjähytettih tien lähellä olijie kallivoja, näin oli parennettu nävyntä.
Joven vejentašo lašettih ta šen leveyš oli šama, kuin šen ni piti olla luonnollisešti.
Laukas ostettulois ei sua tiediä nimidä, hos niilöih puaksuh on pandu “vihandu merki”.
– Vuotena 2009 UNESCO anto “Olonholla” ihmiskunnan ei-ainehellisen perinnön statussin.
Mul’tfil’mat karjalakse iänitetäh Jessoilan školan opastujat, kuduat opastutah liygii.
Online-toimenpito piettih Kanšojen yštävyškojissa ta šiih otettih ošua yli 50 ihmistä.
Kuigi äijil toizil Karjalan kylil, Prokkol’al on toine nimi ven’an kielel – Jukkoguba.
Pidäy kaččuo vien luaduu keviäl da kezäl, ottua vetty anualizah järven syvimäs kohtas.
Karjalan tašavallan piämiehen granttien fondi on uuši valtijollis-kanšalaini järještö.
– Emmä konšana voi ennakkoija tulošta, ka mie olen kuullun hyvie arvošteluja kirjašta.
Karjalan piämieš šano, jotta mehiläishoitajat voijah pityä ičellä erikoisen jarmankan.
Karjalan tašavallan laulun ta tanššin kanšallini Kantele-yhtyveh juhli 85-vuotispäivyä.
– Minä olen ozakas ristikanzu, sildy ku ruan sidä, midä tahton, sanou Sergei Gapanovič.
Kusto sie muston tagan ollah karjalazet sanat, toiči kielen n’okal ičepäiviidäh tullah.
Piätimmö, ku ministerstvu toizien valduelimienke kehittäy omaii ehoituksii, myö – omii.
Petroskoin valtijonyliopiston nettišivulla on ilmotettu tämän vuuvven hyväkšyntätiijot.
– Syvyskuun 1. päivänny Petroskoil astuttih voimah uvvet nimilaudazien azetandusiännöt.
Hiän ei šuattan kiertyä karjalaisien kanšanpukujen ta perintehellisen kuklan näyttelyö.
Kirja on tarkotettu ihmisillä, kumpaset toimitah karjalan kielen šäilyttämisen hyväkši.
– Myö kogo perehel valličimmo parahii retseptoi da piätimmö, ku voittajua rodieu nelli.
Näissä kirjutukšissa kerromma Oma Mua -lehen ruavošta šekä kirjuttajista ta lukijoista.
Šen lisäkši heijän piti kekšie ta kirjuttua pakauttelu Kalevala-eepossan šankarin kera.
Kaikkieštah projektin aikana kuvaukšie pietäh Karjalan pohjois- ta šuviošan11 piirissä.
Tänävuon vie yksi nygyaigaine kirjasto kačotah avata Sordavalan piirin Värtsilän kyläh.
Karjalan tervehyšhuoltoministerijö šano, jotta uuvvissuš jatkuu Karjalašša katkuamatta.
Jorma-died’oin elaigu ruttoh muutui kniigan piäständän da Internetas pajatandan jälles.
Vihod-mediakeškukšen taitojohtaja Servei Terentjev pakasi kurattorin tärkieštä roolista.
Mulloi sygyzyl opastujien joukos oli vaiku kolme hengie, eräs niilöis – Lilija Apanovič.
Petroskoissa tuaš kuletah trollikat, tašavallašša avatah kirjaštoja ta turistiobjektija.
Piätöksen niilöin azetandas luadi Petroskoin linnuokrugan hallindo kevätkuun puolivälis.
Ukko otettih Ezmäzele muailman voinale, jällespäi häi omas tahtos sluuži Ruskies Armies.
Joka halukaš voit tarkistua omie tietoja Venäjän kanšoista ta ošallistuo tietokilpailuh.
Enne voinua naine oli kylän nevvoston paginanvedäjänny da sit – deputuatannu Petroskois.
– Vieljärven kielipezäl pidäy suaja oigei stuatussu, sanommo muuttuo opastuslaitoksekse.
Loskutok-nimiseššä kvilt-klubissa naiset jo 25 vuotta luajitah kaunehie käsityövehkehie.
– Ku ruadua zakonan mugah, ga pidäy painottua, ku hävitettäs kalankazvatuskohtu n:o 281.
Miinojen raivuajiksi mäntih nuoret naiset, neiččyöt ta pojatki, ka viimesie oli vähempi.
Ku ei ole vastustu, por’adnua ei rodie, on varmu Petroskoin piämies Vladimir L’ubarskii.
Pedru-apostolan kirikkö kuuluu federuallizien kul’tuuruperindölöin objektoin luvetteloh.
Jogahine suau kaččuo da kuunnelta pädeväl aijal, hozi pihal astujes libo mašinal ajajes.
Meččypočin nahku on muzavanruskiedu da maksankarvastu värii da on turbiembi, migu počil.
Julkaisuprosessi alko viime kevyänä, šano Markku Nieminen kirjan julkistamistilaisuošša.
Enzimäzen karjalan koivun “inventarizatsien” pidi professoru Nikolai Sokolov 1930-luvul.
Lindu-klubin jäšenet kiitetäh kaikkie ošanottajie tverinkarjalan kielen kannattamisešta.
Vuvven 2014 val’uuttukriizissu kuhkutti K’alinoin perehty panemah rattahile oma biznessu.
Sikse vieljärveläzien tahto eroitella topat jo nygöi on ylen suuri suavutus kylän dielos.
Še oli vaikie työ, vet miula ei ollun tietoja paičči Anatolii Martinovin omie muisselmie.
Hiän on tverinkarjalaini ta ruatau Tverin valtijonyliopiston kirjašton ošašton johtajana.
Moine oli himo karjalazilla suaha iččie koskijua tieduo, tyttözellä da vanhalla buabolla.
Pahakse mielekse kai nämmä tiijot da tutkindot puaksuh jiähäh vaiku spetsialiston keskeh.
Pidäy olla auttai da opastai, kudai tiedäs minun maltot da tarbehet, kohendas iändämisty.
Ken šuattau šoittua jouhikolla tai ken tahtou opaštuo šoittamah voipi tulla uuteh kerhoh.
Videleh rodivunnuh karjalaine Aleksandra Kornilova ruadau Ven’an kuulužimas biznesškolas.
Karjalan käsityömuasterien ammattikunnan uutta projektie ruvettih toteuttamah Karjalašša.
Aktivistoin joukos ongi Nina Kokkareva, kudai eläy Veškelykses läs nelliäkymmendy vuottu.
Belomorskissa Karjalan rintaman musejon šuuri rekonstruktio alko vuuvven 2019 šajekuušša.
Petroskoin konservatourien suures zualas 28. kylmykuudu pietäh Runoloi eččimäs -konsertu.
– Uuzii pajattajii tulou horah, ga ylen vähä, sildy ku jygei on pajattua karjalan kielel.
Vanhat hirret ta lauvat otettih pois, šentäh kun niitä myöten oli ihan mahotointa kulkie.
Konša ruavoin koulušša, niin yli 25 vuotta ohjasin Alii parus -kirjallisušteatteriklubie.
— Uvvistimmo 90 prosentua kniigua lapsih niškoi, tuliel aigua ostammogi kluasiekkukniigoi.
Školas opastuu läs nelliä tuhattu eri kanzoin opastujua libo studentua, kui meidy sanotah.
Olis tärgei, gu olis foorumu, kudamas suas nähtä da kuulta, min jyttysty ruaduo on ruattu.
Minä da minun tuttavu Jevgenija Matvejevna rubeimmo duumaimah, kenen puoleh voibi kiändyö.
Lisyä tietuo voitta šuaha puhelimen kautti +7 9212248994 (Aleksandr Vasiljevič Jeremejev).
On mainittavu, ku Veškelys on Suojärven piirin ainavo kylä, kus opastetah karjalan kieldy.
Sit aijas neroloin pajan aktivistat alalleh yhtytäh erilazih kilboih da suajah abuden’goi.
Sergei Kisel’ov tovesti, ku hozi yksi kielimetodistu kogo Karjalan tazavaldah pidäy suaha.
”Rajantarkastukses matkustajal täydyy ozuttua tovestus koronatestan negatiivizes tulokses.
Ku verdailla muailman suavutuksii täl alal, karjalan kieli on hyvin jällel kaikis niilöis.
AYI:n projektoin kilbah Nuožarven kylähaldivo työndi kolme projektua, kai kolme voitettih.
Kniigas löydyy rahvahan pajoperindyö, kuduadu tutkijat pandih mustoh Ingrinmual 1950 luvul.
Hänen aigua muzeis järjestettih uuzii ozuteluloi, rubei ruadamah Karjalan kodialovehliitto.
Vot oldih miehet gu tuohet, a nygöi akattah ei voija olla ni nedälii, muheloittau Voglojev.
Silloi Terentjevan hyvyös Karjalan tazavallas da Puadenen kyläs tiijustettih kogo muailmas.
Silloi Pienes Sellis oli suuri žiivatoin tahnut, kuduas piettih puolisadua lehmiä da vazua.
Vuvves 2015 Ruskeala-vuarupuustos rodih perindökse luadie jiävestokset eri aihieloin mugah.
Karjalažus on ainos olluh suuri oza minun elostu, ga ellendin sen vaste jälgikuuloin aigua.
Še oli Karjalan valtijonfilarmonijan Kamarimieškuoron Kavalerien serenadi -debyyttiohjelma.
Matkas Linevskii vastai Grigorii Matrosovan, kudual häi toi tervehyttyöt Puadenen tuttavis.
Tulija filmi kertou runonlaulajien kylän kulttuurista ta perintehistä, vienankarjalaisista.
Egläi, 5.sulakuudu, Petroskoih avattih ei-ammatillizen taidoilijan Alina Gapejevan ozuttelu.
Vladimir Rudak on kuvattu yli kymmenen filmie, kumpaset on šuatu palkintoja festivaliloissa.
Turvalliset ta kunnolliset tiet -kanšallisen projektin rajoissa jatetah teijen rakentamista.
Karjalan Kielen Kodi on rahvahan yhtevys da suaha sille opastundulaitoksen nimi on ani jygei.
Tavan mugah liygii da vienua voijah opastua algajat opastujat da net, ket jatketah opastustu.
Neičyt pani šimčukat piähä elämän tärkeimpänä päivänä – konša mäni miehellä.
Vuokkiniemen istorijallisešša kylänošašša – Čärkäššä alettih kunnoštamisruavot.
– Mie olen täyveššä ihaššukšešša näyttelyn kurattorin Pavel Markaitisin ruavošta.
Jänöi viuhkutti käil Pyöräköl, nouzi pyöräle da lähti ajamah meččytroppastu myöte.
Repo kun šai kuulla, ta hiän ni mäni, valičči enšimmäisenä ollešša parahan hännän.
Hiän muhiu, ojentau skokunakäteh, šilittäy Skokku-pojan piätä hel’l’ašti ta šanou:
– Vierahat nähäh ta tiijuššetah šitä, mistä jokahini spektaklien kaččoja ei tiijä.
Köynäš-košen viereššä šuau nauttie ihanašta luonnošta ta tutuštuo paikan istorijah.
— Tänä vuotena meijän musejošša toimenpitojen teemana on “Perintehet ollah muotie”.
– On tosi vaikieta löytyä šeloštajie, vet karjalan kieltä pakasijien miärä vähenöy.
Šivušto on venäjänkielini, ka tekstit ollah joškuš rinnakkah venäjäkši ta šuomekši.
– Täššä talošša eli ennein Marija Kallio tahi Taipalen Muarie, kuin häntä kučuttih.
Makšuo vaštah tarittava palštatila käsittäy 20 prošenttie yhtehiseštä palštatilašta.
Marafonin järještäjät luajittih lämpimä ta miellyttävä ilmapiiri lähetykšien aikana.
– Mänöy šata vuotta, ka Vladislav Larinin nimi jiäy Karjalan ta Venäjän istorijašša.
– Olet “Karjalan Heimon” piätoimittaja 1. šajekuuta alkuan, miltä tuntuu uuši virka?
Nuožjärveššä järješšettih muasteri-oppija koululaisilla ta piettih kyläpruasniekkoja.
Minun armas kylä -nominatsien on voittanuh Jelena L’ogkajan fotokuva “Koležman kylä”.
Kalaštajašuarennon lähellä vesi konšana ei jiäty, mi oli ylen tärkie šotalaivaštolla.
– An’a huomuau, ku kuudam on banuanan muodoine, päiväine on oranževoi, ku apel’siinu.
Vuuvven 1937 27. kevätkuuta Rišto vankittih “šuhtehista šuomelaisien špijonien kera”.
Kaikki ihmiset elettih yhellä ajatukšella – myöštyö normaliseh ta rauhalliseh elämäh.
Azien šeikuičendah yhtyi Priäžän piirin administratsien varapiämies Jelena Il’ukovič.
Karjalan halličukšen piätökšen mukah Karjalan vesistöillä on lopetettu purjehuškauši.
– Kilpailujen voittajakši piäsi Kalevala-joukko – kalaštajat šuatih 3,390 kiluo kalua.
Varen’n’a otti puolan kaunehen ruškien värin, a omena autto vähentyä marjan karkeutta.
Mie niän, jotta ihmisien netti-šivuilla ilmeštyy veššokšen lähellä otettuja valokuvie.
– Olimpijakisojen korkein palkinto on ijäkši, korošti seremonijašša Artur Parfenčikov.
Näin šynty ideja luatie mitänih šemmoista, mi aina muissuttais pientä Mikkol’an kylyä.
XX-vuosišuan lopušša niemimualla ruvettih noštamah ta hautuamah šotilahien jiännökšie.
Mama sanoi: “Gu otattos täh ruadoh ‒ uskalda minule pidiä arvos omii hierun rahvahii”.
Tänä vuotena Venäjän luoteisošan yksi šuurimmista musejolaitokšista täytti 150 vuotta.
Hiän kertou laitokšen istorijašta ta näyttäy, mitein oli järješšetty tuotantoprosessi:
Veškelyksen kylän aktivistat iänestettih “Suarnan kalaniekkah i kalazeh näh” livvikse.
Toizin kuibo, Pidäy Priäžäh ajella, a Priäžäh ethäi ainos voi ajella, sanou Valentina.
– Viime vuotena Kanšallini b’utžetti -projektin rajoissa oli korjattu muutoma šisätie.
Uuši geriatrija-ošašto valmissetah Tašavallan palliatiivikeškukšešša Tolstoin kavulla.
Šen johtajana on Art’om Stepanov ta šitä toteutetah Presidenttišiätijön grantin mukah.
— Kävijät tutuššutah UNESCO:n muailman perinnön luvetteloh kuulujih kallivopiirrokših.
Anuksen piiris olii Ylä-Videlen kylä on kudakui hengis: talvel vähembäl, kezäl enämbäl.
Rikašta ohjelmua valmistau Karjalan kanšallini kirjašto — tašavallan aktijon piäpaikka.
Lyydiläisien šeurojen šuunnitelmissa on jatkua kielikurššija ta murtehen tutkimistyötä.
Ka “Kalevala” on kirjallisuštevoš, Elias Lönnrotin 1800-luvulla luoma eeppini runoelma.
Kirjah on kerätty šekä tunnettujen šäveltäjien jotta tuntomattomien luatijien tevokšie.
Voiton 75-vuozipäivygi – segi on tämän vuvven al’manuahan kirjuttajien huomavokohtannu.
Kindahan kyliä Moskovas eziteltih Priäžäs eläjät Julija Tolmačova da Svetlana Hrebtova.
Kilbah sai yhtyö kahten nedälin aloh tuhukuun 6. päiväs algajen tuhukuun 21. päivässäh.
Kirjuttua L’udmilale avvuttaugi hänen seiččievuodine An’a-bunukku, lapsi nevvou tiemoi.
Šeuruava asie on kävijien miärä, kumpani tänä vuotena oli rajotettu 5000 henkeh šuaten.
Kiitän teitä ta onnittelen, šano Petroskoin kaupunkipiirin piämieš Vladimir L’ubarskii.
Fotokuvii tävvendäy Aleksandr Ovčinnikovan kirjutettu kerdomus Jyrgiläh nähte ven’akse.
Venäjän kielellä tekstin valmisti ta karjalakši kiänti huutorin isäntä Leonid Gundirev.
Sen jälles piätettih piästiä erähän lahon kyläsaruan tilat da azuo sit toppien skluadu.
Ket ei piästä, kerätäh delegatsiet yhteh kohtah omal eländymual da yhtytäh internetači.
Kekrinpäivällä on hyvin šyvä istorija, mi liittyy karjalaisien ylen tärkeih ritualiloih.
Nygöi täs ollah avvoi kolmetostu nygyaigastu pajuo, enimytteh ven’aspäi livvikse kiätyt.
Anitalla on Havumeččä-internettikauppa, kummaista hiän ohjuau Instagram-sosialiverkošša.
Musiikkiryhmän peruštamisen ideja ilmešty vuotena 2009, karjalaisien VI kerähmön jälkeh.
Vuotena 2022 on šuunniteltu Kola-autotien 1040–1051-kilomertien välisen pätkän remintti.
“Rauta-ajan” Aino on umpimielini omih ajatukših painunut neičyt, kumpani varajau miehie.
Näih rahavaroih tuontanto oli varuššettu uuvvella tekniikalla, kerto tašavallan piämieš.
Karjalan kanšallini ta Venäjän etnografini musejo allakirjutettih šopimuš yhteisruavošta
Pedäjikköh korgiel mäil ymbäri vuvven suvaijah kävvä lapset, nuoret dai ruavahat rahvas.
Hiän voipi laittua ruokatavarat, liäkkiet, pešuainehet, talouštavarat polkupyörän korih.
Mari pyhki silmät, seizatutti poijan lattiele da vagaval iänel sanoi St’opanah kaččojes:
Nygöi Kaartinen tahtou kiittiä sodavangin bunukkoi heijän died’oin hyväs ruavos da avus.
Gorodki-pelin Muailman mestaruon kilpailušša oli valittu kyykkä-lajin Venäjän piäjoukko.
Mulloi ei olluh ni yhty enzimäzen kluasan opastujua, tänävuon šlolah lähtöy kolme lastu.
Vuosi oli rikaš tapahtumilla ta monilla karjalaiset runot tultih innoššukšen lähtehekši.
Nyt šuunnitelmissa on šuaha valmehekši uuši täyvennetty ta kohennettu itkuviršikokoelma.
Äijän vuottu L’udmila Ivanovna opasti hiimiedu da biolougiedu kotkatjärveläzile lapsile.
– Kaupašta tilatah rikeneh valmehie päivällisie ta karjalaista ruokua, kertou Koršikova.
Petroskoista Sortavalah ta Ruskeala-vuarapuistoh šuau piäššä šuoralla Orlan-pikajunalla.
Nuoret ihmiset niise läsiyvytäh koronaviirussih, varšinki još heilä on liittyjie tautija.
Mollembas sinä kirjutit omassas kniigas “Karjalazien mifolougizien kerdomuksien haldiet”.
Hyviä muuzikkua festivualih tuodih Anukselaine Koivikko-pajojoukko da Tuuksen “Kiuruine”.
Tverinkarjalaiset tutuššuttih Periodika-kuštantamon toimintah ta šovittih yhteisruavošta.
Ylen äijäl tahtozimmo ruaduo yhtes toizien kel opastundudielolois da kehittiä omua iččie.
Palkindot sai kaksi miesty – Sergei Matikainen Pyhärves da Mihail Matvejev Vieljärvespäi.
Vieljärven naizet piätettih, ku opitah kerävyö pajatanduharjavuksil kaksi kerdua nedälis.
Projektin rajoissa rakennettih šuojelupaviljoni Piessan jälet -kallivopiirrokšien piällä.
Ol’gan juuret muamon puolelta ollah Vienan pohjosešta, a hänen tuatto on Azerbaidžanista.
Kirjutetah, jotta 1600-luvulla kyläššä oli 26 muanruatajien taluo, kirikkö ta papin talo.
Kogo Ven’an horien VIII festivuali pietäh jo tämän vuvven lopus kylmykuus libo talvikuus.
Tuhukuun 13. päivänny roitah suomelas-ugrilazen muailman kul’tuurizen piälinnan avajazet.
Näin Karjalan ratijo yhistäy heitä ta antau šuaha tietyä heimolaisista muilta alovehilta.
Deputuatat piätettih kirjuttua kirjazet luonnonvardoičusprokuratuurah da Präžän leshozah.
Hyvittelemäh ansamblin naizii kerdyi heijän omahizii da dovariššoi eri pajojoukkoloispäi.
Jorma-died’oi opastui käyttämäh telefonua, lugie sie uudizii da rahvahien komentaarieloi.
Sen mugah vuvven aloh liitto pidäy eri ruado-pajoi karjalazen kul’tuuran säilyttämizekse.
On olomašša runoja, kumpasissa juoni on kiinnoštava ta on käytetty šyvie taitovertailuja.
Ližäkse kyläkunnan haldivo ostau da azettau seiččei uuttu dioudulampua da vie drl-lampua.
Monilhäi meis ollah kunnostetut omat taloit, myö piemmö ogorodoi, peldoloi järven rannoil.
Karjalah tulduu suurel himol syön buaban piirualoi, räkkipäivinny muamo varustau okroškua.
Yhtivön nettišivun mukah Lastočkan huomenešvuorot Petroskoista Piiterih kuitenki liikutah.
Rahvas lähtiettih pagoh voinanjallois, sanou fil’man käzikirjuttai da ohjuaju Annika Grof.
Minä teile, sit työ sanelkua omile vunukoile, anna nikonzu ei mene tämä suarnu unohtukseh.
On iloista, jotta näillä mailla eläjien kantatuattojen perintehie ta tapoja nyt elvytetäh.
Korzan kyläs pitkin ojua on nostettu 17 kylyy, sendäh sidä pihua sanotah kylylöin pihakse.
Tällä kertua pruasniekan keškitapahtumana oli Pirttilahešta kertojan tietotaulun avuamini.
Minä kirjutin suvaičukses, pettymykses, sih nähte, midä puaksuh oli voinan aigah Karjalas.
Šen jälkeh mie neuvosin tulla ruuvun eteh ta kuunnella näyttelyö varoin luajittuo videota.
Marina ta Oleg Jevgrafovit ollah tverinkarjalaisien kulttuurin šäilyttäjät ta kannattajat.
A vot konzu häi jongoi kuoli, enne kuolendua, sidä minä mustan, tuli yksi naine tytön kel.
Pidämäh Karjalazien runoloin vuottu ehoitti karjalazien IX kerähmön vallittuloin nevvosto.
Enne Skolkovuo ruavoin Večern’aja Moskva -lehtes da Sputnik-kanzoinvälizes infoagentstvas.
Paikalliset aktivistit kekšittih luatie karuselli, jotta kuvata šen piällä musiikkivideon.
Još šemmoista mahollisutta ei ole, ni ihmisen työpaikka pitäy erottua toisista ruatajista.
Ne julkaistih eklein Pomorien keškukšen nettisivulla ta nyt joka halukaš voit lukie niitä.
Tietomiehen tutkimuš on omissettu muajilmanšyntymisellä karjalaisissa eeppisissä runoissa.
Minulluo tuli Anuksen kirjaston ruadai Galina Fedulova da sanoi: “Sinähäi olet karjalaine.
Teatteri esintyy karjalan kielellä ta on hyvänä muamonkielen kehittämisen propagandistina.
L’udmila hedi sanoi, ku ei suvaiče paista omas ičes, ga omas mieliruavos pagizou rakkahal.
Nygöi minä pien omas kylys hänen kuvottuloi hurstiloi, net mustoitetah minul buabah nähte.
Omien ezityksien aigua myö sanelemmo kuundelijoile karjalazien kul’tuuras da eländytavois.
Näin še muissuttau tovellista lehtie tahi kukkua, ka še on kova ta ikuini, šelitti Jelena.
Siämärven paikannimistös ongi äijy Lu-loppustu paikannimie, sanommo, Jessoilu da Padroilu.
Karjalan kanšallini teatteri on luatin kirjailijan starinan vepšän kielellä viime vuotena.
Šiinä eläy yli 190 erilaista kanšua ta jokahisella on oma ainutluatuni kulttuuri ta kieli.
Yhtes Jessoilan karjalazienke myö tahtozimmo, ku Kerähmös sellitettäs kyzymys kalastandas.
Sit, mil eläy muzei nygöi, sanellah 29. sulakuudu sen merkipäiväle omistettulois pidolois.
- Myö alottima 4. šajekuuta Kaliningradissa ta avasima vierailuestykšien šuuren projektin.
Pidäy tyhjendiä septiekkoi da vediä jättehet da kuadoviet puhtastettavakse puhtastamoloih.
Olen huolestunnuh karjalan kielen tulies aijas, sendäh gu karjalakse pagizijua vai vähenöy.
Enzimäzinny ozutteluh käydih Petroskoin suomelas-ugrilazen školan toizen kluasan opastujat.
Aijakse ozuttelu on sijoitettu Viijes lähte -syöndykohtah, kudai on sežo hoidolan alovehel.
Sie on tarkah sellitetty, kui da midä pidäy kirjuttua, min suuruot nimilaudazet pidäy olla.
Hyö ajatellah, ku kerran karjalazet kylät da tavat loppevuttih, niilöinke kaimavui kieligi.
Sen eričyksenny on se, ku sen vuoh voibi luadie stropilsistiemoi ilmai ližii syväintugiloi.
Vuotena 2018 oli painettu teatterinäytelmien Uhtuon katrilli -runokokomuš vienankarjalakši.
Viändöin aigua naimattomat neidizet piettih eri taboi da arvattih tuliedu aigua kylylöisgi.
Jarmankas voibi ostuagi Suomespäi tuoduu: alussobua, koufeidu, čuajuu, šokoluadua da muudu.
Potakašta muamo luati meilä maitopotakkakeittuo, potakkarieškoja, keitti potakkua kuorissa.
Kerran Viändöin aigua myö opastimmo kaikkii himoniekkoi luadimah vastoi da pajatimmo yhtes.
Virallisien tietojen mukah nyt luajitah noin 2200 koronaviirussin tutkimušta vuorokauvešša.
– Olen käynnyh kolmeh kentymatkah: kerran Anuksen Karjalah da kaksi kerdua Tverin Karjalah.
Čuuduo vuottau Vieljärven kylängi yksi vahnimis naizis, 88-vuodehine Anna Petrovna Ivanova.
Karjalas vuozinnu 2022-2023 piäzöy ilmah kaheksa kniigua karjalan, vepsän da suomen kielel.
Niise vierahilla piti kutuo lanka lankoista ta viimesellä ašemalla arvata mi on kapšakissa.
Karjalan Kielen Kodi da rahvallizen poliitiekan ministerstvu opitah puuttuo yhtehizeh pon’ah
Aleksandr Ivanovič tuli školah tehnolougien opastajakse Petroskoin radiozavodan salbavuttuu.
Suomen kinoteatrois ozutetah enzimästy pitkiä kinuo, kus paistah enimytteh livvinkarjalakse.
Nenga korona da pandemii opasti meidy arvostamah niidy, ket eletäh libo ollah meijän rinnal.
Pajokortiloi voibi suaja Oman Muan toimitukses libo kiändyö Karjalan rahvahan Liiton puoleh.
Voibi sanuo, se enzimäine kyven oli karjalankielizet pajot da niilöin pajotekstoin lugemine.
Arhiivoispäi suaduloin tiedoloin mugah sai tiijustua paikannimilöin muodoloin hronolougiedu.
Aleksandr Vasiljevič hyvitteli brihoi da kiitti heijän vahnembii lapsien oigies kazvatandas.
Tänävuon Karjalas kanzallizen projektan mugah kunnostetah 79 yhtehisty paikkua da 105 pihua.
Ryhmän ohjelmistoh kuuluu yli 50 kanšallista ta karjalaisien runoilijien kirjuttamua lauluo.
Karjalankielizele kursale voijah tulla karjalankielizet hos kuspäi, kieli yhtistäy rahvastu.
Yliopistos alloin opastuo sežo karjalan kieleh jo enne sidä, konzu sit rodih opastunduaineh.
Konzubo tiijustit, gu olet karjalaine da kuibo kohtavundu karjalažuoh on muuttunuh sit aijas?
Mennyt vuon suurimii ostoksii oldih uuzi traktor, delegy da rotovuattoru melioratsieh niškoi.
00 aigah, Vieljärvel Karjalan Kielen Kodih avatah Karjalazet eeppizet pajot -nimine ozuttelu.
Munungi kerdomukses perehen emändy suau lapsen suomelazes saldatas, sanou Natalja Sinitskaja.
Da facebookas ečin joukkoloi, kudamis ristikanzat kirjutettih karjalakse, paistih karjalakse.
Ku karjalazien runolois tiijustettas enämbi rahvastu, Petroskoih azetetah tiijollizet lavvat.
Nikita kirjuttau muuzikkua Vladimir Brendojevan runoloih da iče pajattau da soittau gituaral.
Harvah kodikielenny on karjalan kieli, da vie harvembat lapset opastutah karjalan kieleh kois.
Horan monet pajattajat suadih Nevvostoliiton Korgeviman Nevvoston Prezidiuman kunnivokirjazet.
Karjalan tazavallas on toiziigi kylii da linnoi, kudamis on kaksikielizii pihoin nimilaudazii.
Karjalan Rahvahan Liitto panou rattahile Aivokyly-kilvan jo huomei, 16. ligakuudu 15.00 aigah.
Toine dielo oli se, ku ozuttelijat enne kinon luadimistu ei maltettu karjalakse ni yhty sanua.
Karjalan Kanzallizen da alovehellizen poliitiekan ministerstvan tyves on luajittu ruadojoukko.
– Kešällä Köynäškošella ihmiset piäštih venehellä, talvella šukšilla tahi jaloin.
Juuri šentäh pitiki hyvin šituo šiämivyö, jotta košto “ei pyöris vartalon ympäri”.
Tämä tie on oša automatašta Karjalan šuurella nähtävyöllä — Kižin musejo-šuarella.
Sohjanankošen kyläššä piettih kalaštajan pruasniekka, šamoin še on pos’olkan päivä.
Mie oikein tykkyän ruatuoni, še auttau milma elämäššä, šanelou L’ubov’ Nikolajevna.
Hyö nevvotah, midä pidäy ližätä myödävien tavaroin joukkoh, midä häi luadiu viäräh.
Hyvin šuunnitellušša retkeššä vaikeimpana on tavallisešti kolmaš tahi nelläš päivä.
– Kerran mie luajin tatun neičyöllä, kumpani čuipotteli näyttyä pal’l’ahie jalkoja.
Lapšet staraitih šyöttyä šitä, kostitettih meččämanšikalla, jyvillä, suuhkariloilla.
Kylä alko yheštä talošta ta vähitellen kašvo, ka še konšana ei ollun šuurena kylänä.
Kyläläzet da kylän dovarišat tuvvah “Armahah taloh” pertilomuloi da vahnat veššilöi.
Sanotah, ku aigu lieččöy... Ga tässähgi Galina kyynälsilmis mustelou sidä kezäpäiviä.
Rakennukšešta löytyy niise tila, kumpasešša järješšetäh työpajoja ta musiikkituntija.
– Tänä vuotena kaikki Venäjän korkiekoulut voijah šiirtyä vaštahottokomiisin työajan.
Šengen-muat ollah kieltämäššä läheš kaiken matkuštamisen alovehella šen ulkopuolelta.
Hyö varatah, ku korgei Rakkahusmägi kylän suves lähäl järvie voibi ylen terväh hävitä.
Myö šaima tietyä, jotta vanhoissa mečissä eläy yksie eläinlajija, a nuorissa – toisie.
Lopušša meilä lahjotettih äijän räpytykšie, šano teatterin ohjuaja Nadežda Rastrigina.
Uuši objekti šijottautuu ylänköllä, mistä avautuu luonnonkaunis näköala Oneganiemellä.
Tilaisuoh otettih ošua kaupunkien ta yštävyššeurojen etuštajat Karjalašta ta Šuomešta.
Kokonaisen netälin koululaiset ta päiväkojin kašvatit käytih etnokulttuurikeškukšešša.
– Belomorskin piirissä on tunnettu perintehellini kultamerkkauš šekä toisie käsitöitä.
Tänä keviän muatalovuslaitos piätettih salvata, moizen piätöksen luadi iče sen ižändy.
Šiitä tulou šelvä, jotta näillä šeutuvilla eli saamelaisie, karjalaisie ta venäläisie.
– Projektin rajoissa myö keräsimä ainutluatusie tietoja šeiččemen perehen istorijašta.
Šie rupiet henkittämähki toisella tavalla, a šiitä kačot vielä kerran kaikkih tevokših.
Mie tykkyän karjalan kieltä -kentällä tutuššumma karjalan kieleh ta harjottelemma šitä.
Anomukšie voijah työntyä kaikki Karjalašša rekisteröityt turismialan yksityisyrittäjät.
Enšimmäisie mainintoja Vienan kahešta vanhašta kyläštä löytyy yli 400 vuotta takaperin.
Valinnaisainehena karjalan kieltä opaššetah Juakko Rugojevilla nimitetyššä 1. koulušša.
Šen jälkeh esiinty Uuši Venäläini kvartetti, mi on Venäjän merkittävimpie kamariryhmie.
Iče myö tiijimmä da lähillä eläjät suomelazet tiijettih, jotta meilä on ihan oma kieli.
– Nyt Karjalašša on rekisteröity yli 4 500 palliatiivista hoituo tarviččijua potilašta.
Rahotušta käytetäh 18 koulun oččašeinien, kattojen ta šisäkommunikatijojen korjuamiseh.
– Myö olemma kiitollisie kaikilla, ken autto šammuttua tašavallan kauheita meččäpaloja.
Ol’ga Sergejevna tutkiu tätä perinnehtä ta kiinnoššuttau lapšie karjalaiseh kulttuurih.
Šitä varoin järješšetäh Topozerje-nimistä alovehellista yhteiskunnallista ičehallintuo.
Šuuren Isänmuallisen šovan alun 80-vuotisjuhlan kynnykšellä oli löyvetty lentäjän nimi.
Nuorešta ijäštä alkuan Vitalii Dobrinin oli kiinnoštun taitehešta ta tykkäsi piiruštua.
Tänäpiänä arvoštelijakunta ilmotti karjalan ta vepšän kielikilpailujen voittajien nimet.
Hyö issutah šuurella lumpehen lehellä lekahtamatta ta kačotah poikua šuurilla šilmilläh.
Školan kohendamizen ruadoloih on suadu 98 miljounua rubl’ua federuallizes b’udžietaspäi.
Jyškyjärvi on karjalaisien käsityömuasterien, kalaštajien, hyväntahtosien ihmisien kylä.
Karjalašša jatkuu anomukšien vaštahotto tuven šuamiseh etnoturismin kehittämistä varoin.
Viisiottelušša pitäy olla tarkka ta voimakaš lyönti, kerto kyykänpeluaja Žanna Tikkanen.
Karjalan tašavallan halličukšen piäministeri Aleksandr Čepik ruato Pitkärannan piirissä.
Lehen šujuvuš riippuu ni šen toimittajien ammatillisuošta šekä nykytendenssien tiijošta.
Kačottihgi, midä lähtöy kuadovezien puhtastamospäi da puuttuugo midä muudu vetty järveh.
Hiän smietti huoleštunehena, mi še vanhua ämmyö vaivannou, kun hiän noin lujah kuoršuau.
Sergejevan Dus’a oli Mikkeläspäi, loppi Nuožarven školan da ruadoi opastajannu Kutižmas.
Luven iäneh karjalankielizii suarnoi, kačon “Viestit-Karjalua”, hozi kaikkie en ellendä.
– Jygiembi kaikkie on luadie Mökkine-mul’tfil’mua, kudamua lapset luajitah tiedokonehel.
– Meilä šanottih kuunnella ratijuo, a missä šitä kuuntelet, kun koissa ratijuo ei ollun.
Jotta varmistua, kenen šuau ta kenen ei šua šitä juuvva, pitäy neuvotella liäkärin kera.
– Ellendännemmö juuret kui verenperindyö, ga minä olen sit moine monikanzalline sevoitus.
– Meile nygöi täs Nuožarves ei jiännyh ni yhty veteruanua, semmostu, kuduat oldih voinal.
Karjalan kanšallini ta Venäjän etnografini musejo allakirjutettih šopimuš yhteisruavošta.
Niise piettih lapšien hiihtokilpailuo, pienimmät hiihtäjät hiihettih šukšilla 500 metrie.
Projektan hantuzis pietähgi opastusprogrammu nimel “Biznesruadopaja neroniekkoih niškoi”.
Ei olluh, dai enämbiä ni rodei ei mostu kniigua, kirjutti omal Vk-sivul L’ubov’ Baltazar.
Nygöi juomoitaimen nägyy näivistynnyönny, se voimattuu, tiettäväine, ku ei vie juurdunuh.
Opaštuo Runonlaulajien koulušša tahto 28 henkie, ka loppušuorah piäsi vain viisi ihmistä.
Šamoin 6. tuiskukuuta Kiži-musejo viettäy Art-talvi vanhašša kaupunkissa -nimistä juhlua.
Valokuvuaja šuunnittelou jatkua projektie ta käyvä toisih kylih tutuštumašša karjalaisih.
Vuotena 1973, konša Helmi Ivanovna jätti ryhmän, šen johtoh tuli hänen tytär Viola Malmi.
Johtaja niise tykkäsi kerätä erilaisie esinehie ta häntä miellytti Roza Tihonovan ehotuš.
Suali, ka nykyjäh on jo hyvin vähä niitä, ken vois kertuo meilä niistä vaikeista ajoista.
Koirua tykätäh meijän kaikki heimolaiset, koko meijän katu, kun lapšet, niin ni aikuhiset.
Enšimmäiset oppitunnit piettih Karjalan kanšallisen teatterin teatteribloggerien koulušša.
Voipi šanuo, jotta kylän joka talošša on Šanterin luatima, rakentama tahi korjuama vehkeh.
Ongi taloloi, kuduat ollah jo hyllätty, muurendettu, jatkau roindukyläs L’udmila Makuševa.
Deputuatat piätettih kirjuttua kirjazet luonnonvardoičusprokuratuurah da Priäžän leshozah.
Volont’orit otettih lautoja šahalaitokšelta, vietih ne perävaunuloilla rakentamispaikalla.
Sie pagizuttelin kaikkiedah enämbän 60 karjalanpagizijua omassah väitöstutkimukseh niškoi.
Še on Venäjän toini kultamitali taekwondo-urheilulajissa koko olimpijakisojen istorijašša.
– Kaksikielizis kartois rodieu kylän histouriedu da tiedoloi sen vahnimis kul’tuurukohtis.
Tavoittehennu on opastua rahvastu erikseh keriämäh jättehii da pidämäh luonduo puhtahannu.
Kyläläzet pietäh stuudies pruazniekkoi, kerävytähgi yhteiskunnallizih liittoloih kuulujat.
Petroskoin šuomelais-ugrilaisešša koulu on ainani ta yksi šuuremmista aktijon ošallistuja.
– Minä yhtyn Anuksen kunnostettavien paikoin valličukseh sendäh, ku Anus on minun kodimua.
Ainutluatuni vokaliryhmä mielelläh ošallistuu kaupunkin, piirin ta tašavallan tilaisukših.
Ust’-Ilimskaspäi tulduu Petroskoih, El’vira puutui Oma Pajo -horan konsertah filarmounieh.
Projektu on suunnattu karjalazien kul’tuuran kehittämizeh, säilyttämizeh da elavuttamizeh.
Voi vai diivuija, kui se inehmine on ehtinyh luadie muga äijän oman kielen kehitändäh näh.
Konzu tiijustin, ku Ol’ga Mäkelä on jo aiga suuris merkilöis omas mieliruavos, huaristuin.
Tänäpäi, 10. kylmykuudu, Periodika-julguamos avavuu kogo Ven’an rahvahanluguhpanon punktu.
Jyškyjärven paikannimistö oli Marijan diplomiruavon teemana (tieto-ohjuaja Ol’ga Karlova).
Ylägien da Alagien välil olijoin hieruzien nimih on jiädy kylien enzimäzien eläjien nimet.
Mujejärven piirin Ondarven eläjät ollah vastah torpankazvatuslaitoksen avuandua Unusjärvel.
Naine avvuttau hädäh puuttunuzile rahvahale, aktiivizesti yhtyy eri pidoloin järjestämizeh.
Puhuo yhteh hiileh -pajokogomus rodieu sähköine, bumuagale painetah vaiku se-tämä kappaleh.
Taito Toivovič toi tunnilla pienen venehen ta tarkkah esitti kaikki tämän kulkukeinon ošat.
– Suaja valmis portriettu suau Monikäyttökeskuksen samas ozastos, kudai otti vastah tiijot.
Hänen ezittäman projektan hantuzis luajitah videorouliekat invaliidoile pädijöin kohtienke.
Kun tulin kurššiloilla, šain tietyä, jotta karjalan kieli aina kehittyy kuin muutki kielet.
Tämän ruavon pani rattahile enämbi viitty vuottu tagaperin paikalline eläi Tatjana Akimova.
Enšimmäisekši Kalitka-festivaliksi milma kyšyttih paistua muutoma kalitta kilpailuo varoin.
-nuorisoforumi, mi yhisti nuorie kantelistija ta heijän opaštajie Karjalan eri piirilöistä.
“Karjala” esiintyy monissa paikoissa, eri kaupunkien ta kylien konserttiloissa ta juhlissa.
Fermeru kehitti rahvastu työndämäh kilbaheri syömizien retseptoi, kudaloih kuuluu kartohku.
Jygielöil 1990-vuozil naizile himoitti säilyttiä da kehittiä karjalazien pajoloi da kieldy.
Kuin ni aina Kalevalan rahvahan teatterin harraštajanäyttelijien esityš tulou erinomasekši.
Lapšuošta muissan, jotta miun muamo ompeli pukuja Puanajärven kylän kaikilla kaunottarilla.
Minulhäi lykysti: minä voin pruaznuija Amierikan Rastavua, Uuttu Vuottu da Ven’an Rastavua.
Kolmannella paikalla – Osobii- artistojen klubi ta Karjalan rahvaš -folklori-teatteriryhmä.
Sil aigua runoloi pajatettih läs joga kyläs da paikas, toiči nimetgi jiädih tiijustamattah.
Meijän pajojoukon ruavon tarkoituksennu on säilyttiä perindöllizii pajoloi da luadie uuzii.
Projektin aikana ruvetah kuvuamah videoita ta ohjelman jälkeh niitä julkaissah internetissä.
Ozuttelu on valmistettu Muzeiloin marafounu: Karjalan käzinerot – suuren projektan hantuzis.
Karjalaisien runojen päivän ohjelma alko folkloorin tutkijan Marija Kundozerovan luvennošta.
Petroskoih starinallisešti korissettu Pakkaisukon šiirtyjä residenssi tulou 9. pakkaiskuuta.
Minun kirjutukset ollah sit, mi on jogahizen karjalazen sydämes — omas kodimuas da Karjalas.
Anitan laukas on enimite paidoi, emalikruuškoi, kangahas ommeltuloi laukkoi, poštukartočkoi.
Hänenke pagizemmo, konzu vastavummo, jogahine omah luaduh, dai hyvin ellendämmö toine tostu.
Projektin rajoissa piettih kanšallisien käsitöijen ta ruokien valmistamisen muasteri-oppija.
Täs voibi kaččuo erilazii kivii da minirualoi da niijen kauti tiijustua alovehen histouries.
Vedämäh rubieu Karjalan Kielen Koin ruadai Galina Porojeva, kudai opastundua myö on soittai.
Zinaida Dubinina on roinnuhes 2. elokuudu vuvvennu 1934 Lumatjärven kyläh, eli Kotkatjärvel.
Nygöi horan repertuaras kaikkiedah on piäl 200 pajuo, alallizes repertuaras on läs 30 pajuo.
Häi oli kodvan vuotettavannu Uvven Vuvven lahjannu, a nygöi kentahto muu rodieu hänen sijas.
Školis ei ole formusobua, amierikkalazet tytöt enimite pietäh kedoi, losinoi da hudi-paidoi.
Murmanskan taidoilii Veronika Vologžannikova azetti Petroskoin keskuččah uvven art-objektan.
Piiterin Erarta-nykytaitomusejošša avattih karjalaisilla kallivopiirrokšilla omissettu Kivi.
Naini tutki karjalaisie itkuviršijä, starinoja, eeppisie lauluja ta rahvahallista kulttuurie.
Ketbo net ollah, Kielen, literatuuran da histourien instituutan tiedoruadai L’udmila Ivanova?
Saamen kieldy rahvas kuultah ihan televiizoras, da sendäh rahvas jo tunnustetah sidä kuultes.
Sil on tagan hyvä mennyh aigu, se on elänyh vuozisadoi karjalazien omannu bohatannu kielenny.
Valelendah niškoi ollah azetettu vezipučin da sovittu Kumi-laitoksenke alallizes vientuondas.
Luovat ihmiset vaikutettih miuh niin, jotta iče rupesin kirjuttamah runoja karjalan kielellä.
Minä iče olen kui karjalan kielen valdivollizen stuatusan puoles, mugai toizen flavun puoles.
Kus jo olimmo, ga kaikis nämmis školis kohendusruavot jo ollah loppevumas, ei ole probliemoi.
Uvvet nimet pandih nelläle uvvele pliitale, kuduat azetettih čurah-toizeh suures mustomerkis.
Oli tulluzien joukos eri Karjalan linnois da kylispäi tulluzii da Karjalan ulgopuolel eläjii.
Mustolaudu on azetettu Veškelyksen Oma tulehmo -liiton Karjalan Kylii myöten-projektan mugah.
Monet saneltih omas ruutas lugijes da tarattajes, ei suannuh ellendiä nimidä, saneli Tatjana.
Niise erikoista huomijuo kiinitetäh šiih, jotta istorijalliset tiijot oltais kerrottu oikein.
Kaikis tärgiembi on se, gu sit parembi ellendämmo toine tostu, toizien mielii da paginluaduu.
Tai on Karjalan taidoilijoin da Karjalan Kielen Kodi -yhtistyksen yhtesruavon ezmäine kogemus.
Online-kielikursat sijoitetah Oma Media -portualah, kuduan prezentatsii pietäh 23. syvyskuudu.
Kebjies da pehmies leppypuus kaiverdettih lapsienbobazii da movvakastu lämmytettyy pertilomuu.
Nygöi huomuan karjalazis tekstois, gu jengu kirjutetah d:l: dengu, ga meil se oli jengu aiven.
Festivualih yhtyygi Karjalan artistoi, sanommo, Kandeleh-ansambli pidäy virtuallzen konsertan.
Tovestuksennu rodih suuri šipainikekku 1,53 santimetrii piduhuttu da 56 santimetrii levevytty.
Suomelas-ugrilazen piälinnan programmua vuvvekse ruvetah todevuttamah kogo Mulgimaan alovehel.
Vapuaehtoset autettih tuuvva valmista ruokua ta ruokaeinehie tulipajojen šammuttamispaikoilla.
Vienan algu- da jatkokursiloi pidäy Petroskoin valdivonyliopiston loppenuh Anastasija Jungina.
Karjalan Kielen Kodi avai oman samannimizen Youtube-kanualan, kunne sijoitammo kai omat videot.
Vuvvennu 2002 Karjalan TV:n kanzalliskielizen toimituksen kuvavusjoukko ajeli Tunguon Karjalah.
Uuzi atlassu ei vie ole jullattu, ga sen makiettu, kudai luajittih vuvvennu 2019, on jo valmis.
Moizien vehkehien joukos ollah vahnat viesat, leibylabju, ufatku, tuohipullot, korendo da muut.
Šiinä ei ole lämmityštä, šentäh nyt šielä pietäh vain väliaikasie kešänäyttelyjä.
– Tiesin kyllä, ka miun čikko oli kätilönä tiälä ta hänen potruška oli felššerinä.
Kalevalan koulušša lapšilla järješšettih leiri ta tämän netälin hyö vietetäh šielä.
Kilpailušša oli kolme nominatijuo: Jiäveššoš, Šuuri lumiveššoš ta Pieni lumiveššoš.
Musejošša mielelläh käyväh turistit, täššä šuau kaččuo tai koškie vanhoja esinehie.
Vanhemmat elettih enšin Šuopaššalmešša, šovan jälkeh šiirryttih elämäh Jyškyjärveh.
Perintehellisešti juhla alkauki sluušpašta Jumalan šananšuattaja Il’l’an kiriköššä.
Kurššit ollah hyvänä mahollisuona keräytyö yheššä ta kačella hyvin tärkeitä teemoja.
Šuomešša šuurta pruasniekkua Unikevonpäivänä järješšetäh Naantali-šatamakaupinkissa.
Šitä on paistava huomenekšešta iltah ta šillä on kuvual’tava kaikki lapšen ympäristö.
Vuarat ollah korkiet ta El’brus on kuin jättiläini ta ihaššut šiih enši kačahukšešta.
Kun tulemma kyläh, häneltä emmä kuule yhtänä šanua venäjän kielellä, koroštau Jelena.
Ollet tiijustannuh midätah uuttu da mielenkiinittäjiä — pidäy vältämättäh sanella sit!
Tänä kezän Vieljärven kyläkunnan haldivo sai abuu tazavallan b’udžietaspäi sih niškoi.
Elokuušša kerätä horšmua on jo myöhäistä, šentäh kun lehti alkau kuivua ta keltaistuu.
Šen järještäjänä on Kredo-runoušteatteri ta rahottajana Presidentin granttien šiätijö.
Elokuun 9. päivänä Karjala ottau vaštah Kanšainvälistä muajilman kantakanšojen päivyä.
Resurssikeškuš Karjalan rahvahan liiton kera järješšetäh merkkipäivällä omissettu ilta.
Hänen tuotannon erottava erikoisuš on šiinä, jotta hiän leikkuau vain šuurie veššokšie.
Yrittimä näyttyä ošallistujilla šitä, mitä hyö ei oltais nähty tavallisen matan aikana.
Ta oma šeutu ilmentäy šalojah -šeikkailupelin lopušša kaikin juotih čäijyö ta juteltih.
Karjalaisien runojen päivän kynnykšellä Karjalan eläjillä taritah löytyä oman piärunon.
Šielä kohennetah lašku, ašetetah valotušpaččahie ta kunnoššetah lepoaloveh vejen luona.
Enšimmäini post-karantiinin lento Petroskoista Šuvi-Venäjällä šuoritetah 16. kešäkuuta.
Kuvailutulkki šanoilla šelittäy kaikkie, mitä ei niä šokie tahi huonošti näkijä ihmini.
Tapahtuman jarještäjänä on Karjalan kehityškorporatijo Fakultet Z-bisnessikoulun yheššä.
– Školan jälles piäzin opastumah Petroskoin učiliššah n:o 13, kudai paloi vuvvennu 1979.
Karjalan kieldy pidäy pidiä nägövis da “pinnal” kaikkeh luaduh, muga kui muidugi kielii.
Pomorien kulttuurikeškuš Belomorskissa lakkuau olomašta iččenäisenä kulttuurilaitokšena.
— Vielä yksi vaihe on männyn ohi ta voimma nähä meijän ruavon tulokšie kaikilla aloilla.
Kilpailun komiisi valičči voittajie kuuvvešša nominatijošša šekä Vuuvven parahan kirjan.
Nygöi lomapäivii El’vira viettäy roindukyläs, sie huutoral El’vira ukonke ostettih kodi.
Toičči šukupuolitutkimukšie otetah vaštah krittisešti, šilloin kuin aihe on aina tärkie.
Yläluokkalaisien kera piättimä, jotta tämä viittuau šiih, jotta rahua ei šuaha helpošti.
Kilpailun komiisi valičči voittajie kuuvvešša nominatijošša šekä ilmotti parahan kirjan.
Ka meilä on esitykšie, festivalija, matkoja, vaikutelmie – še on kirkaš ta mukava elämä!
Ku roinnou teilgi pädemättömii Čeburaškoi, Tatjana mielihyväl ottau net omah keräilemäh.
Kanšallisen teatterin šaloista ta näyttelijän ammatista kertou näyttelijä Andrei Gorškov.
Vuuvven 2018 kevyällä tarkissušelimien miäräykšen mukah koulun toini kerroš pantih kiini.
Ne oltih enšimmäisinä pitän paussin jälkeh, konša ei ollun konserttija eikä harjotteluja.
Erähiči Pyöräkkö vieri loitombakse juuri juamassah, kudamua myöte ajeltih suuret mašinat.
Tie Rakkahuš ta kyyhkyset -filmin kuvaušpaikalla kulkou Karhumäjen Nižn’aja-katuo myöten.
Nellän kuukauven aikana Luajittu Karjalašša -verkkokaupašša on luajittu šatoja tilaukšie.
Mieš vielä lisyäy, jotta šemmosien, kuin hiän, miehien ruavolla kylä tulou kaunehemmakši.
Karjalan kaupunkiloissa ta kylissä šinä päivänä pietäh runoilla omissettuja toimenpitoja.
Löytyä miina oli vaikieta, šentäh kun ei ollun dokumenttija šiitä, missä ne voitais olla.
Aktiiviset naiset keräyvyttih yhteh ta piätettih tällä keinoin järještyä omua joutoaikua.
Kirjan voit šuaha Karjalan tašavallan kanšalliskirjaštošta tahi kiäntyön luatijan puoleh.
Artur Parfenčikov näki, mitein tehaš toimiu nyt ta mimmosie kehityššuunnitelmie šillä on.
Tuli, toi šulkuizen od’d’ualan, sit midäliennöy sobua, kaikenmostu podarkua toi buaboile.
Tuntuu, jotta šen ajan muasterit puušta šuatettih luatie kaikkie, mi tarvičči talouvešša.
Tärkeinä tehtävinä ollah sosialitunnollisien perehien positiivisen kokemukšen levittämini.
Šitä ommeltih kuvikkahašta kankahašta – pienien hernehien, vinonelikulmojen, kukkien kera.
Ligakuus Zakonoinhyväksyndykerähmös kerävyy ruadojoukko pagizemah Vieljärven järven tilas.
Karjalan kielen šanakirjan šahköversijo on julkaistu Karjalan tietokeškukšen nettišivulla.
Natalija tutuštu mieheh, Nikolaih yliopistovuosina ta mäni miehellä viijennellä kurššilla.
— Karjalaisie yhissetäh istorijan šivut, kanšan läheiset perintehet ta kulttuuripiirtehet.
Šiitä rajamieš heilahutti valkiella kepillä – Kirjan ta Turjon eteh avautu kummallini tie.
Karjalan kieltä ta kulttuurie on kuot’eltu noštua ta tuuvva näkövih jo melkoset 30 vuotta.
Mulloi festivualih niškoi veškel’čat kiännettih karjalakse da ozutettih Avtoubussu-pjessu.
Še rakennettih Kulttuurijälki-projektin rajoissa, kumpani šai Presidenttišiätijön grantin.
Häi pidäygi karjalan kielen kursit da mielihyväl yhtyy kul’tuuru- da sportupidoloih kyläs.
Vuotena 2020 Irina Novak kiänti Veikko Pällisen Pois pitäy männä -laulun tverinkarjalakši.
Vuvvennu 2017 piäzi ilmoih L’udmila Mehedan Karjal, sinä olet ijäkse minun elokses -kniigu.
Jotta Sohjanankošešša löyvettih muinaisihmisen ašteijen palasie, kertou Natalja Vasiljevna.
Pagizii da muhizii Nina Nikolajevna ozutti minule dorogua kirikön pihalpäi kylän keskuččah.
Sen periägi muutui tämän sanakniigan nimi – se rodih grammuatiekku-orfogruafine sanakniigu.
Tänäpäi, 1. ligakuudu, Petroskoin Inženernaja-pihah avavui perindölline muatalovusjarmanku.
Pruasniekan vetäjät huvitettih vierahie ta heitä autto Pervii-kanavan vetäjä Alla Mihejeva.
I vot täl inehmizel oli hyvä musto, häi kai nägi, kuuli, pani omah piäh i sit autti toizii.
Enzimäi ruskieloi jälgii hierottih raudušotkil, loppussah kruaskat pestih lämmäl muiluviel.
Koštamukšen kaupunkipiiri, Kalevalan ta Segežan piirit liitettih Venäjän arktiseh aloveheh.
Olemma pannun äijän ponnissukšie ta ošan šieluo omah alotteheh, ruamma kaikkie omin voimin.
Rikkahimmissa perehissä oli nellä-viisi lehmyä, kymmenisen lammašta ta yksi-kakši hevoista.
– Oma Media on uuši joukkoviessin, kumpani tuou esillä Karjalan kantakanšojen omie uutisie.
Tähti on karjalaisen perintehellisen merkkaukšen kuvana šekä on valon ta kunnivon merkkinä.
Kirja muisti, jotta viime talvena heijän mečän kyličči niise ajettih iloset Pakkasen pojat.
Ka še ei istun rauhallisešti, ka piipitti, lujašti ojenti kaklua ta kahallah avasi n’okkua.
Toivotan teilä Jumalan apuo ta tukie, korošti mitropolitta Konstantin Roštuon onnittelušša.
Näin šynty tämä muistomerkki, kerto Sohjanankošen kulttuuritalon ruataja Jelena Ligotskaja.
Ubo-uuzi mielužu lagevo Drevl’ankal Kaskad-eländykompleksalluo nygöi on Brengojevan lagevo.
Niise talošša vajehettih katto, ilmottau Kulttuuriperinnön muistomerkkien šuojelun virašto.
Hänen lapšien mallissa piiruššetut kuvat autetah lukijua čukeltua mukavah starinamuajilmah.
Yhtistys on olemas jäzenile da midä vai jäzenet tahtotah, sidä myö opimmo heile sit luadie.
Melliččy oli nostettu vuvven 1920 jälles da ruadoi Suuren Ižänmuallizen voinan alguh suate.
Sygyzyn lopus Resursukielikeskukses pietäh karjalan da vepsän kielen da kul’tuuran nedälit.
Fil’mua kuvatah Karjalan kinematografistoin liiton nuoret kuvuajat da Ol’verk-kinokompuanii.
Leivän paistamini kuulu naisien ruatoh, a leikkasi leipyä talon isäntä, kerto Julija Litvin.
Festivualin jälgipiän 3. ligakuudu Petrovskoin dvorčas pietäh Pajatammo yhtes -galakonsertu.
Karjalazien runot pannahgi Karjalan ei-ainehellizien kul’tuuruperindön Yhtenäzeh luvetteloh.
Kaikkiedah joukkoh kuuluu 14 hengie – kul’tuuru-, tiedo- da turizmualan laitoksien ruadajua.
Buaboi minun mustol oli moine pieni da vähäsanaine, ven’akse ei maltanuh, pagizi karjalakse.
Allus naine ruadoi savun hoidajannu, sit koin piälikkö kuhkutti händy menemäh kazvattajakse.
Nataljan kirjutuksii suau alalleh lugie “Oman Pajon” joukos da omal sivul VK-sotsialiverkos.
Solistannu on muuzikkuopiston loppenuh da perindöllizen muuzikan suvaiččii Tatjana Tkačenko.
Järven pohjazes piäs olijoi kylii hyö sanotah Lapikse, sanotah, ku sie on elänyh lappalastu.
Sit tuodih kodih da pyhkivyttih sil käzipaikal kogo vuvven, konzu neidine bes’odah šuorivui.
Pandemijan takie näyttelyh pitäy kirjuttautuo etukäteh, Voiton juna -projektin nettišivulla.
Epidemini tilanneh ei haittan musiikkipruasniekan pitämistä, ka še kuitenki vuati muutokšie.
Uvvessah painettu Dmitrii Dmitrijevan Runoskazki-kniigu ven’an kielel sežo rodieu kyzyttävy.
Voit olla, matkalaisilla annetah tyhjie karttoja, kumpasie hyö iče täyvennetäh matan aikana.
Sen hantuzis lapset opastutah karjalua da tiijustetah karjalazien kul’tuuras da perindölöis.
Nygöi pajattajat kävväh repetitsieloih kaksi kerdua nedälis, kaikkiedah joukos on 11 hengie.
Pitkänrannan kodialovehmuzein alguhpanii on Vasilii F’odorovič Silin, linnan tundiettu mies.
Ukkoni juuret ollah Ven’an Karjalan Rebolas, kuspäi hänen tuattah tuli Suomeh vuvvennu 1919.
‒ Karjalan kielen virralline stuatussu on kibiembii kohtii vallan da Karjalan rahvahan välis.
Sen 1920-1930 vuozil nosti ruoččilastu suguu olii Frederik Ernst Wallder omah pereheh niškoi.
Karjalan Kielen Kodi-yhtevys työndi mennyöl nedälil kirjazen Karjalan tazavallan virgumiehil.
Tekstois sanellah karjalazien dieloloi, suvun da rodn’an starinoi muga i omua elettyö elosta.
Periodika-julguamos on nähnyh päivänvalgien Komiksat suomelas-ugrilazes muailmas -kuvakniigu.
Šamah aikah Natalja ta Jekaterina iče valmissetah vienankarjalaista naisien ta lapšien pukuo.
Koulun järješti Kalevala-eepossan ekspertti, Kalevala open -projektin johtaja Irina Rinkevič.
Se andau hyviä mieldy, kieli on mieldykiinnittäi da nuoret tahtotah opastuo ezi-ižien kieleh.
Keskenäh hyö ainos paistih karjalakse, sendäh Aleksandra jo pienete maltoi omua muamankieldy.
Nedälih yhtynyöt laitokset sijoitetah luvendot da toizet materjualat omile internet-sivuloile.
Projektin aikana Jessoilan Valon talo -studijo valmisti kolme piirrošfilmie karjalan kielellä.
– Vuitti sanakniigoi annetah Karjalan Kanzallizeh kirjastoh da tazavallan toizih kirjastoloih.
Täs ruavos maidozavodale avvuttau Karjalan muatalovuon kehityksen da tevolližuon ministerstvu.
On muistettavu, ku jordanale käymine Petroskois da toizis lohkolois kielletäh jo tostu vuottu.
Golubevin mukah kaikki kouluruokalat ollah teknisešti valmehet ottua vaštah alkeiskoululaisie.
Nygyaigazet tehnolougiet ližättih kirmevytty, ruttovuttu, uuttu tuttavundua jogahizen elaigah.
Karjalan kieles on äijy refleksiivuverbii, kudualoi taivutetah eri luaduh, ku muuloi verbilöi.
On mainittavu, ku heinykuun 16. päiväs algajen Karjalas uvvessah ruvetah ruadamah kinoteatrat.
Šamoin Sampo-kunnivomerkki oli myönnetty ni Vladislav Larinin valmistajalla Sergei Petrovilla.
Igäine musto da pehmiet mullat hyväl ristikanzal, armahal kolliegal da nerokkahal tiedomiehel.
Kaikkiedah Kinon fondan hyvyös Petroskoih da Karjalan toizih čuppuloih avattih 18 kinoteatrua.
Ristikanzua käi ylen äijy, jogahine tahtoi sanuo oman mielen karjalan rahvahan da kielen ozas.
Kniigas on piirustettuloi histourieloi, suomelas-ugrilazil kielil, karjalan da vepsän kielelgi.
Jumalah uskojat dai uskomattomat vuotetah Uuttu Vuottu da Rastavua, vuotetah čuuduo da suarnua.
Konvertoil on Pedru-apostolan kirikön fotokuva, kuduan luadi karjalaine fotokuvuaju Ilja Timin.
Festivalin lopetetah Karjalan filarmonijan Simfonisen orkesterin klassiset sinfoniset tevokšet.
Livvin murdehen algukursiloi pidäy Petroskoin valdivonyliopiston opastai Anastasija Afanasjeva.
Kiinnostus suomelas-ugrilazih kielih rodih silloi, konzu yhtyin komiksoin enzimäzen ruadopajah.
Peski-hiekkurandu uvvistetah federuallizen Kunnostetun linnualovehen luadimine -projektan mugah.
Suffiksoin avul voi luadie kaikenmoizii sanoi: net voijah olla nominukandazet dai verbikandazet.
Konsaltingan keskukseh on avattu Kuvatut nerot -fotokuvien ozuttelu, kuduan luadi Ilona Olkonen.
“Rintaman lähiseššä Šompa-kyläššä vaikeissa ološša oli järješšetty teatterikerho.
Šen lisäkši “Kipinäššä” on mukavie stolapelijä, onnittelukorttija ta piiruššukšie.
Puvun pienet ošat – peretnikkä tahi šuojeluvyö – voijah äijän kertuo šen omistajašta.
Jokahisešša ošašša ošanottajien pitäy vaššata eri teemojen kyšymykših, lisäsi Marina.
Hiän opaštu Kalevalan keškikoulušša ta šiitä Petroskoin liäketiijollisešša opistošša.
Ruslan Viktorovič pitälti ruato šäještäjänä, šoitti harpulla ta luati kuorošovitukšie.
Lisäkši nellä miljonie rupl’ua annettih Leninin kavun korjaukšeh Povenčan pos’olkašša.
Nyt tašavallašša on hyvä koronatilanneh, joka päivä rekisteröijäh vähempi 200 läsijyä.
Šen jälkeh myö – Suml’anka-kollektiivin laulajat aštuma kylän katuja ta šiltua myöten.
Šamana päivänä runonlaulajien Vuokkiniemi-kyläššä piettih Terveh tulla kyläh -tilaisuš.
Heidi Kuosmanen: “Nygöi sugulazet kyzytäh, kuibo sanotah se libo tämä sana karjalakse…”
– Mie opaššuin miinojen raivuajakši vuotena 1943 Šompa-kyläššä, kertou Marija Ivanovna.
Lisäkši vokaliryhmä ošallistuu eri kilpailuih ta festivaliloih Venäjällä ta Šuomeššaki.
Šajekuun 1. päiväštä Karjalan Heimo -leheššä ruatau uuši piätoimittaja Katri Kovasiipi.
– Kirjutin runon ta rupesin epyälömäh, jotta kellä še vois näyttyä, kelpuauko še minne.
Kilpailušša on eri nominatijoja, šentäh kun še yhistäy eri aloilla toimijie järještöjä.
Ikkunas nägyi, ku St’opan istuu stolas, Liiza hyčistäy päčil, liikuttau muččoidu yskäs.
Miihkali ehotti muasterilla löytyä tietoja Mikkolʼan kyläštä ta šen entisistä eläjistä.
Eläjien ta hallintoelimien on käytettävä šitä asiellisešti alovehen kehitykšen hyväkši.
Koštamukšešša ta Vuokkiniemeššä juhlallisešti otettih vaštah Karjalaisien runojen vuosi.
Mieli šiivota ne pitäy järještyä vesiretki, vet rantua myöten niillä paikoilla ei piäše.
– Voisin šanuo, jotta Karhumäjen eläjät tarvittih šemmoista visitti-keškušta kuin ilmua.
Myö kylvemmä, kataičemma, hyppyämmä nuotivon piäličči, luajimma šeppelehie, illaissamma.
Lapšet rikeneh tarkkual’tih, kuin ämmö ruato käsitöitä ta omakšuttih ruavon eri keinoja.
Puanajarvi -puisto šijaiččou Louhen piirissä noin 60 kilometrissa Piäjärven pos’olkašta.
– Minun mieles pidäy vie vähäzel ponnistellakseh da oppie kyzyö da prižmie, tiettäväine.
Kevätkuušša Koštamukšen luontohelmi -klubin issunnošša piettih luvento paikannimilöistä.
Samannu piän, 5. oraskuudu, rodieu vastavus mustokujon rinnal “Minun did’oi ‒ Urhomies”.
— Viisiotteluo kilpaillah Šuomešša jo ammuin, a meilä vašta ruvettih harjottelomah šitä.
Karjalan kieli hänellä on šyntymäštä: tuatto, muamo, ämmöt ta ukot puajittih karjalakši.
– Miun naini on venäläini, ka hiän tietäy eryähie šanoja ta virkkehie karjalan kielellä.
— Minul himoitti, ku art-objektu rodis linnan keskučas, ga ei “rikkos” linnan ulgonägyö.
Muamon kera kävin marjah ta šieneh, tykkäsin luatie käsitöitä šekä piiruštua ta mualata.
Elokuun 11. päivänä Karjalan tašavallan piämieš Artur Parfenčikov kävi rakennušpaikalla.
Priäžäläzet rahvas jiävitettih viestin, ku allettih ajatella kielipezän suandua Priäžäh.
Musejon kävijät šanotah šitä erinomasekši, mielenkiintosimmakši, komiekši, ihmellisekši.
Šivuainehina opaššuin toisien lisäkši mediakašvatušta, ilmaisukašvatušta ta filosofijua.
Karjalan ta šuomen kielien opaštumini šuau kannatušta yhteiskunnallisilta järještölöiltä
Lisäkši kirjašša on vuokkinimiläisien ta kylänyštävien ottamie kylän kaunehie valokuvie.
– Opaššukšen jälkeh ruavoin vähän aikua lukijon muamonkielen ta kirjallisuon opaštajana.
– Nyt näillä luatikoilla on juohattu, missä mi kirjain on, jatkau kertomušta meijän opaš.
Piäjärvi, Vuokkiniemi ta Jyškyjärvi niise työnnettih omien kylien etuštajie konferenšših.
Ruatoja jatamma enši kevyällä, kerto Natalja Porošenkova, kirikön rakentamisryhmän jäšen.
Nyt lisyämmä rahua, jotta yhistyä teitä luavulliseh kuletušverkkoh, šano Sergei Ščebekin.
Miehettäjät tunnettih, jotta Aunukšen piirissä toimiu peittoryhmä ta staraitih še löytyä.
Ruškiešliäppä laški vakan muah ta poimi kellokukkasen, šiitä toisen ta vielä kolmannenki.
Vuvven 2021allus nägi päivänvalgien äijäl vuotettavu kniigu ingeriläzien pajoperindölöis.
– Petroskoissa joukkohiihtokilpailun keškikentäkši tulou tašavallan Kurgan-urheilukeškuš.
Eryähie niistä Natalja voipi iče käyttyä ta mielelläh kertou kaikešta musejon uartehešta.
– Ortjo Stepanov aikanah ahkeroičči, jotta olis luajittu tie šuareh, missä šijoutuu kylä.
Oikein hyvä työkollektiivi oli, kaikilla työpaikoilla oli ruatajie – meijän omie tyttöjä.
Pienissä kylissä ta pos’olkoissa ihmisie autetah felššerit ta niijen pitäy tietyä kaikki.
Tulešta käršitäh melkein kaikki piirit, šuurimmat tulipalot ollah Karjalan luoteisošašša.
– Mie oikein tykkyän jalkapalluo, še on miun mielehini urheilulaji, koroštau F’odor Karhu.
Töijen nimet vain herätetäh kaččojien mielikuvitušta, šanelou taiteilija Viktorija Zorina.
Šiitä projektih liityttih Itä-Šuomen yliopisto, Runolaulu-Akatemija ta Priäžän taitokoulu.
Muu oli hyvä tuttavu “indian tea” – vaiku sen hindu oli kolmie kerdua suurembi kui laukas.
Suojärven piirin Veškelyksen kyläs eläy äijy aktivistua, kuduat ruatah oman kylän hyväkse.
Enšin hiän oli lapšien Verso-ohjelman juontajana, myöhemmin häneštä tuli uutisien luatija.
Merkiččöygo se sidä, ku meinuatto andua täyzipäivällizet palkat ruadajile kui se oli enne?
Emmo voi sanuo, mindäh kezäl järves oli moine vezi, sendäh gu on piettävy ližätutkimukset.
Aškel kohti karjalan kieltä -kirjašša Natalja Antonova miettiy šitä, mintäh niin tapahtuu.
– Enzimäi myö varaimmo ottua keral Piksel’ua, enimite laskie venehes sen kel koskiloi myö.
Tiijätgo, kogo muailman rahvas, šouferit dai jallai kävelijät, novvetah liikundusiändölöi.
Pitäy ruatua niin, jotta še miellyttäis šilma, kaččomatta ihmisih, kumpaset ollah šalissa.
Myö opimmo ičeväil tartuttua plitkat järilleh, ga eibo net pyzytä, pidäy putilline remontu.
Mie levitin paperie, a šiinä oli kakši viiploista voitautunutta ta šuolaista muštua leipyä.
Näillä šanoilla hiän avasi oven entiseh kinolaittehien varaštoh, missä nyt on pieni musejo.
Yläluokkalaisien niise piti luatie kieliopillisie tehtävie šekä šuorittua kuunteluharjotuš.
Karjalan halličuš hyväkšy paikkojen luvettelo, missä perintehellisešti elettih karjalaiset.
Talon korjuamini on enšimmäini Kuuširannan turismimahollisukšien kehittämisprojektin aškel.
– Meil on annettavu kalankazvattajile vaihtovalličus, ku hyö voidas lähtie toizele järvele.
‒ Pygäläs n:o 25 paistah sanastokomissien ruaduo, ku eččie sille mahtot ruadua alallizesti.
Sinne ildukečoih kerdy seiččie-kaheksa kylän nastu, hyö ruattih käziruadoloi da pajatettih.
Luondokuvien ližäkse kanzien välih on pandu kylän elostu vuvves 2005 algajen nygypäivissäh.
Meijän oppahina oltih Koštamukšen luonnonpuiston ruatajat Anatolii Astahov ta Art’om Šilin.
Ivan tykkyäy istorijua, šoittau eri šoittimilla ta vähän pakajau karjalakši, kertou Jelena.
Joga vuottu Oksana Serebr’annikova pidäy karjalan kielen kursiloi Veškelykse eläjih niškoi.
— Oma Media on uuši tiijotušvälineh, kumpani tuou esih Karjalan kantakanšojen omie uutisie.
Voinan allus vuozinnu 1941–1942 pereh oli ymbäröitys Leningruadas, kus kuoli nälgäh tuatto.
Veterani muistelou, jotta šovan jälkeh šukšie ei ollun, ne piti luatie omin käsin koivušta.
– Meijän projektih kuuluu venäjänkielini kirja ta kakši vihkoista, kertou Natalja Antonova.
Projektan mugah abuden’goi suannuzis kinoteatrois puoli fil’mois ozutetah Ven’an kinokuvii.
Ei kaikičči ole kepie, ka šiinä šamalla kehittyy ta viisaštuu vanhempiki kielineh mielineh.
Jelizavetal rodih paha mieli da häi kyzyi omal muamal, voibigo hänel olla školah käymättäh.
On tulluh aigua puhtastua tazavallan sizäjärvilöi, eiga terväh jiämmö ilmai puhtastu vetty.
– Vuvvennu 1990 juuri vuottamattah stuanivui minun enzimäine huaveh – ruadua žurnalistannu.
Tatjana Borisovna suvaiččou čomendua Čeburaškoil oman Uvven Vuvven kuuzahazen duačan pihas.
– Olen šyntyn Petroskoissa ta lopetin pegagogisen opiston šekä Karl Raution musiikkiopiston.
Vie eräs projektan oza on Veškelyksen kylän da kogo Veškelyksen kyläkunnan kartoin luajindu.
Andrei Anisimovin mukah, juhlapäiväkši ommeltih kymmenen naispukuo Karjalan eri piirilöistä.
Perintehellisie lauluja ta kanšanmusiikkie kuulu Veikko Pällisellä omissetušša festivalissa.
Koštamukšešta kotosin olija karjalaini neičyt nyt eläy Leningradin alovehen Sestroretskissa.
Eryähissä paikoissa on šäilyn kiukuan pohja, a toisissa näkyy kalmismuan hautojen kukkuloja.
Myö puaksuh kuulemmo da pagizemmo sih näh, kui nygöi karjalan kieldy elvytetäh da kehitetäh.
Joka kalaštaja šai lahjan, a voittajat šuatih arvokkahie lahjoja tapahtuman partn’oriloilta.
Miät riššittih pravoslaunoih kirikköh da tuatto opasti miät karjalazeh vieroh da kulttuurah.
Karjalan kanšallisen musejon johtaja Mihail Gol’denberg tuttavuštu Violah ylioppilašvuosina:
Kun šukat oltaneh jykiet, hyppyä mualla, on aika noušša kuivattelomah, jotta et šua krippie.
Projektin tarkotukšena on leventyä ta eistyä kantelella esitettävän musiikin monipuolisutta.
Fermerat puaksumbah ostetah piendy, ku Jevroupas on tavannu myvvä varen’n’ua pienis bankois.
Niise šuunnitelmissa on šuurentua teijen miärä, mit voijah šuaha Alovehellini tie -statussi.
Nämmä la-loppuzet kylännimet tälle Seesjärven rannale toven on roittu kuilienne 1700-vuozil.
Elokuun 15. päivänä Ruskeala-vuarapuistošša piettih IV Ruskeala Symphony -musiikkifestivali.
Paččahan avajaiset piettih 24. kešäkuuta ta ne on omissettu Šuuren Voiton 75-vuotisjuhlalla.
Niise ne annettih kuvaukšie varoin tekniikkua ta vaššattih turvallisuošta kuvaukšien aikana.
Minä olin vie pieni tyttöine nengoine, mustan vie nämii puaksuh taluttih, vie kyläh taluttih.
Nygöi karjalakse on kiännetty läs 1 600 Petroskoin pihoin da paikannimilöi, ruado vie jatkuu.
Toiči duumaičen, što suomen kirjukieli on vähembi minun kieli, migu karjalan kielen murdehet!
Voimmo kiirehtyttiä programman täyttämisty, sanoi Artur Parfenčikov kohtinazen liinien aigua.
Uušie art-objektija ašetetah Petroskoin eri paikoissa Karjalan tašavallan 100-vuotisjuhlakši.
Häi keräi meidy erikseh da opasti ellendämäh, sanommo, matematiekkua, mustelou Nina Petrovna.
Henna Massinen ruadau Päivännouzu-Suomen yliopistos suomen kielen da kiändämizen opastajannu.
Anna Petrovna kerras meni myödäi täl ehoitukselgi da rubei abrikuimah šipainiekoin pastandua.
Vahnin sizär on rodivunnuh Vieljärveh, sendäh karjalua hyvin ellendäy, kerdou Nina Kokkareva.
Kešän alušša Vladimir Lukin pakasi Ortjo Stepanovin fondin johtajan Miihkali Stepanovin kera.
Punžina mondu vuottu kävyi Tverin muale da keräi ainehistuo tverin kielen sanakniigah niškoi.
Nengä häi rubei kiinnostumah valdivon ennevahnallizeh histourieh dai eri kanzoin perindölöih.
Lövvin yheksä kuivattuu must’oidu da vie sen samazen verran hienondettuu kalendulan kukkastu.
Toiset kutojat avolmielisešti iloil’tih, kun heijän kollega voitti, kertou Irina Nikolajevna.
Kirjuttamah karjalaksi opassuin lapsena iččenäzesti niijen kniigoin avulla, midä silloin oli.
Konzu kai on valmis kylyh niškoi: vastat, hallot da viet on tuodu – karjalazet juvvah čuajuu.
Elämän jykeissä tilantehissa karjalaini naini kerto omista tuntehista aina itkuviršien mukah.
Hänen vahnembat, tuatto dai muamo, oldih rodužin Tolmačun rinnal olijois karjalazis kylispäi.
Petroskois pietäh Runoloi eččimäs -konsertu, kudai on omistettu Karjalazien runoloin vuvvele.
Kaupunkin kulttuurilaitokšet omissetah juhlatilaisuolla uuši filmi, videoblogi ta näyttelyjä.
Projektan mugah tänä kezän Petroskoin eri mikropiirilöis luajitah kaikkiedah nelli graffitii.
Hiän tikutti mahtavie kirjavie luajokšie ta hoiti rakkahuolla kuin lehmät, niin ni kašvimuat.
Häi fotokuvua myöte arbai, mi kruaskoi tämä on da soitti meile, sanoi, kui se voibi porottua.
Ga ruado käis ei lähte, ruadojoukot vai muututah – taloi ei ole valmis ottamah vastah gostii.
Ku ukko ei kuulis, čuhkai korvah, ku ukko ylen äijäl kannattau da avvuttau händy joga ruavos.
Jessoilan školan opastaja Galina F’odorovna Jevdokimova on ruadanuh školas puolen vuozisadua.
On ezinehii, kuadamii luajittih iččeh opastunnuot kylämuasterit dai ammattidizaineroin ruaduo.
Joukos on hyvii muzikantoi, kuduat ainos mielihyväl avvutetah nastu, kirjutetah čomii sävelii.
Nygöi jogahizel Anuksen lohkol eläjäl on mahto vallita se paikku, kudamua ruvetah kunnostamah.
Kilpailuvalintah voijah ottua ošua enintäh 50 tuhannen ašukkahan elinpaikkojen piirihallinnot.
Kultani nuamijo -kanšallisen teatteripalkinnon ta -festivalin voittajie ilmotettih Moskovašša.
Enzikse kerätäh nektuaran sen luavun kukkazispäi kus zuaharin protsentu nektuaras on suurembi.
Karjalan kokemukšešta kerrottih Oma Media -portalin ta Karjalan TV- ta radijoyhtijön ruatajat.
Petroskoih Drevl’ankan mikropiirih nostetah škola, kus suajah opastuo samal aigua 1 350 lastu.
Voibigo ottua kuva sinunke?” Dai luajittih kuva MVD:n saitah niškoi, zavodi paginan Aleksandr.
– Kylän kalmoi meil on ylen suuri, i minun mustamah ei vie luajittu nengomii ruadoloi nikonzu.
Suuren ižänmuallizen voinan aigua hierus oli luageri, kus suomelazet piettih meijän saldattoi.
Karjalan kieli da kul’tuuru on sivuaineh, toizin sanoin se ei voi olla tutkindon piäainehennu.
Karjalaine Galina Ivanova andoi oman vastavuksen da kerdoi omas ičes: midä ruadau da mil eläy.
Kylän nägevis da tietois olijoih kohtih azetetah infolavvat, sanou Koin ruadai Natlja Antonova.
Liestäjes oman suvun langukeriä avvuttau praktiekalline sugututkimuksen tiedo libo genealougii.
Vuvves 2018 algajen jogahine voibi azettua vk:n piäkielekse karjalan kielen (Karjalan Kieli β).
Karjalan kielen dovarišoin seuru Uhtuan tazavallan flavun al pujoittau karjalan kieldy nägyvih.
Karjalazien smuuttien rožat -puuvestäjien kilbah otetah vastah puus veistetyt smuutoin muaskat.
Vahnoin nimilaudazien vaihtandah uuzih on annettu läs puoldu vuottu aigua, tulieh kevätkuussah.
Pluanois on iellehgi yhtyö erilazih projektoih da valmistua uuzii mieldykiinittäjii programmoi.
Nygöi pidiä yhtevytty lugijoin da kirjuttajienke Vkontakte-verkos on toimittajan ruavon vuitti.
Vuvvennu 1950 Balašov jo tuli ruadoh Petroskoil Kielen, literatuuran da histourien instituuttah.
Sotsiualizen median trendat ollah pastandu, keitändy, omien neroloin da oman persounan ozutandu.
Tuomipuus luajittihgi kablahat, kudamat yhtistettih rien da jallakset, luajittih haravan piilöi.
Puaksuh tuttavat da omahizet kyzytäh kuduo hurstiloi, tuandoi Murmanskah otettih kirjavu hursti.
Ruadoi Kielen, literatuuran da histourien instituutas, tutkinduteemannu oldih karjalazet loitsut.
Disku on valmistettu Karjalan Kanzallizen da alovehellizen poliitiekan ministerstvan kannatuksel.
Sit, ku Nikolai Zaitsev on vie nerokas taidoilii, tiijustin konzu tulin ruadamah Oma Mua -lehteh.
Onnuako suurin saunu on Suomenlinnan Meriopistos, sie voibi kylbiekseh yhtel aigua 180 ristittyy.
“Karjala”, “Čičiliušku” ta “Oma pajo” järješšetäh tanšši- ta lauluillaččuo.
Tämän vuuvven enšimmäisenä päivänä Karjalašša šynty yhekšän poikua ta kuuši tyttyö.
– Mikkol’a-kylä on armaš miun šyväimellä, šentäh kun jo nuoruošša mie miellyin šiih.
Tämä talo on ainut koko Vienašša niin hyväššä kunnošša šäilynyn talo, šelitti Leonid.
Kuušiniemeššä hyö enšin elettih miehen vanhempien kera šuurešša ta pohatašša talošša.
– On mukava, jotta myö voima keräytyö tiälä kešällä ta keškuššella toini toisen kera.
Kiven lähellä mečäššä voipi nähä runonlaulajan Vaassila Kieleväisen talon jiännökšie.
Tällä kertua keräytynyöt šuatih tietyä äijän uutta šuomalmista šekä Karjalan šepistä.
— Yštäväni šiirty elämäh Moskovah ta kučču miut tulomah šiih ta tuomah omie luajokšie.
– Paperilehti on iellähki tärkie, ka šen rinnalla lisyämmä lehen digitalista näkömyštä.
Toimenpivon järještäjänä oli Karjalaisien, šuomelaisien ta vepšäläisien resurssikeškuš.
–Sosialipalveluja käyttävät henkilöt eletäh toisistah melkein viijen kilometrin piäššä.
Piirušša oma onnittelukortti ta lähetä še Kipinä-lehen toimitukšeh 01. šyyškuuta šuaten.
– Kokoukšešša mie luven čotan liiton vuuvven ruavošta, niise esitämmä rahakulujen čotan.
Tottu sanuo olin valmis prostoih kyläläzeh elaigah – kandamah vetty, lämmittämäh päččii.
Teatteriretki-projektin tarkotukšena on šynnyttyä uušie tuntehie teatterin ymmärrykšeššä.
Luve tämä teksti ta šuat tietyä äijän uutta vienankarjalaisešta puvušta ta korissukšista.
Sergei Jakovlev on šyntyn vuotena 1970 Louhen piirin Nisan kyläššä kalaštajien pereheššä.
Vuuvven 2020 talvikuušša päivänvalon näki Jelena Usačovan kirja “Itä-Karjalan pakolaiset.
Kolme ižändiä – Kylyn, Vien da Mečän – ollah neidizien abuniekoinnu lemmennostanduhommis.
Mie piätin luatie veššoš ta antua šillä Tahon ottua talma šuušta -nimi, šanelou muasteri.
Milma kiinnošti tämä luajoš, šentäh kun še on helppo, ka šamalla oikein kirkaš ta kaunis.
Enšin tie kulki kaunehešša kallivorotkošša, vuarajiätiköistä virtuajan joven rantua pitin.
Karjalan piämieš onnitteli kaikkija ta kiitti šuurešta panokšešta tašavallan kehittämiseh.
Hiän kerto meilä laitokšen istorijašta ta näytti, mitein oli järješšetty tuotantoprosessi.
Šitä varoin ei käytetty uušie puita, ka purettih karjalaisen talon taloušošan hiršilöiksi.
Šamat šiännöt on pakolliset alovehien välisien reissubuššien šohveriloilla ta matkuajilla.
Šentäh monet Karjalašša ta Tverin alovehella eläjät karjalaiset ei tiijetä toini toisešta.
Alottima Louhen piiristä ta viettimä enšimmäiset päivät Nilmilahen ta Nilmijärven kylissä.
Lisyä Karjalan vuuvven paraš kirja -kilpailušta luve Oma Mua -lehen šeuruavašša numerošša.
Vaikien noušun jälkeh šeurasi yhtä vaikie lašku ta šeki oli niin jyrkkä, jotta piti aštuo.
– Kaččomah kallivopiirroksii Karjalah kävyy tuhanzii ristikanzoi muailman eri čuppuloispäi.
Kuuntelijat otetah vaštah huomenešta meditatijon kera, mitä šeuruau elävän musiikin šoitto.
Myöhembi Oma Mua -lehtes voibi lugie “Bes’odazen” alallizes pajattajas Jevdokija Berezinas.
Šiitä vaštuau meijän nerokaš konserttimeštari Jevgenii Mihailov, šanelou yhtyvehen ohjuaja.
Mustomerkin avattuu miitingan jälles häi pidi kul’tuurukois luvendon Sergejevan Dus’ah näh.
Aleksandr Puškinan “Suarnan kalaniekkah i kalazeh näh” kiändi vuvvennu 1937 Jelena Dudkina.
Meilä ehotettih jättyä samovuaroja Nižnii Novgorodih, ka myö šiirtimä ne uuteh elinpaikkah.
Oli ykši tapahuš, kun tytöllä oli vaikie keuhkokuume ta šen šyynä oli harvinaini bakterija.
Tiettäväine, verkolois rahvas “verkostutah”, suahah ičele uuttu pagin- da kirjutandukanzua.
Šulakuun 8. päivänä piettih Alovehellini karjalan, vepšän ta šuomen kielen online-kilpailu.
Karjalan paraš muasteri 2022 -kilpailu keräsi käsityömuasterija tašavallan eri piirilöistä.
Kižakohtas on sportukompleksu, kodaine, hiekkuvakku da pieni kenty verkopezämiäččäh niškoi.
Hiän on Tiikšin aktivisti ta eri šuunnitelmien innoštaja, Lietmajärven kyläkunnan etuštaja.
Videoinstal’l’atijo autto yhistyä esitykšen erityylisie ošie, luonnon ta kaupunkin teemoja.
Hil’l’akkaizin tuatan kel syötimmö, kui voimmo, no paista ei voinnuh nimidä, ni yhty sanua.
Mihkali ta Ol’ga Stepanovit aktiivisešti toteutetah projektija ta šuoritetah tutkimuštyötä.
Ka tärkein voima, millä mänöy toiminta, on ihmisien tahto šäilyttyä karjalaista kulttuurie.
Še liittyy miun tutkimuštoimintah ta on oikein lähistä miun ruavolla, šentäh tulinki tänne.
Lehen artikkelih ei mahu kertomuš kaikešta, mitä šuau nähä ta tiijuštua Onegan niemimualla.
– Lapšuošta alkuan karjalan kieli on aina ollun miula lähisempi, koroštau miun pakinakaveri.
– Tatjana Petrovna, tahtozimmo enzikse paista karjalan kirjukielen elvytändäs da kehitändäs.
˗˗ Tulouko muistih tämän kirjan minnih henkilön istorija, kumpani on epätavallini, erikoini?
Vieljärveläzet tahtottas, ku heijän iäni kuultas da aptiekku midä teriämbi avattas uvvessah.
Kalaštajien joukot kilpailtih keškenäh šekä oli yksityiskilpailuja naisien ta miehien kešen.
Yhteensä 25, 4 miljardia ruplaa myönnetään Venäjän alueellisille sairausvakuutusrahastoille.
Kylän pruasniekkua pietäh Marja-Makovein päivänä, mi niise on omissettu Pyhillä Makkoveilla.
Tämänmoizii huogehii painettuloi obrazoi sai nähtä monis kyläčasounois da rahvahan talolois.
Näyttely yhistäy Petroskoin, Kontupohjan, Priäžän ta Oneganrannan piirien eläjien istorijua.
Karjalaisien runojen päivän piätapahtumana oli konsertti Karjalan kanšallisešša teatterissa.
Karjalan da vepsän kielen da kul’tuuran nedälihgi yhtyy laitoksii Karjalan eri piirilöispäi.
Šiih otti ošua Petroskoin valtijonyliopiston šekä Karjalan koulujen ta päiväkotien ruatajie.
Karjalan kanšallini teatteri ottau käyttöh ruavon uušie muotoja vierahien ta kaččojien kera.
– Tänä vuotena huomattava kielen tutkija ta fennougristi Dmitrii Bubrih täyttäis 130 vuotta.
Šiellä kaikina aigoina oli karjalaizie, kumbazet käveldii merellä, kumbazet käveldii Šuomee.
Zavodu kačotah avata jo tämän vuvven lopus, se on sijoitannuhes Šuojun kyläh Kola-jumamalluo.
Talvitaikurin juna Velikii Ust’ug -kaupunkista kulkou Venäjyä myöten ta kohta tulou Karjalah.
Meil kyläs oli Puoroin buaboi, häi lapsii taloloi myö keräi dai kaikkii sinne talui časounah.
– Pidäy mainita, ku nygöi Karjalan laitoksis ei tävvy kanzallizien kielien maltajii ruadajii.
– On mukava, jotta mie olin Karjalan etuštajien joukošša ta jotta miula annettih pakinavuoro.
Natalja Vavilovan mieleštä šuuren neron kuva rupieu antamah intuo vielä monella šukupolvella.
Sih jo on yhtynyh ristittyzii Suojärves, Šokšas, Jessoilaspäi da kai Udmurtian tasavallaspäi.
Tie kulkou Oneganiemie kautti ta šamoin auttau kehittyä tämän alovehen matkailumahollisukšie.
Jo kolmattu kuudu Vieljärven kielipezäs ruadau Moskovaspäi tulluh volont’ouru Anna Voronkova.
Sen 1920–1930 vuozil nosti ruoččilastu suguu olii Frederik Ernst Wallder omah pereheh niškoi.
Languruadivon häviendy puolendi kahteh dai enämbähgi kerdah sen kuundelijoin miäriä Karjalas.
Konša Vladimir Ivanovič šai diplomin, hänet työnnettih ruatamah Boksitogorskin urheilukouluh.
Piirikeškukšen monilla-monituisilla vierahilla niise on mukava tutuštuo šen näyttelyesinehih.
Ga vähän ken tiedäy, ku ongi toizii karjalazii runoloi, Karjalashäi eli äijy runonpajattajua.
Liäkärit, opaštajat, kulttuuri- ta taloušalan ruatajat šuatih eklein valtijolliset palkinnot.
A vaigu Iivanan päiväs algajen sai jo leikata veičel oksat, sidä enne ruadua käzis ei pietty.
– Sih niškoi ku olla hyvänny opastajannu, pidäy olla vessel da paista lapsienke samal kielel.
Luvetteloh puututtih net perindöllizet kylät da kyläkunnat, kus eläy 7% da enämbi karjalastu.
Onnakko monet ihmiset pakkaseh kaččomatta aktiivisešti vietettih talvilomua luonnon helmašša.
Toizin sanojen, karjalakse on kebjei työndiä viestilöi da kirjuttua verkolois gadžetoin kauti.
Karjalan Rahvahan Liitto kuččuu kaikkii yhtymäh täh aktsieh da kuhkuttau tulemah talgohruadoh.
Sen piätarkoituksennu oli karjalan kielen säilyttämine da kehittämine nygyaigazen pajon kauti.
Nämä hevot vedeltih poštua, sildy projektu kiinnostuttau Karjalan poštuyhtevyksien haldivuogi.
Lyyrini komedija kertou rakkahuošta, šilloin aihiešta, kumpani on nykytärkie kaikkina aikoina.
Yhteltiedy häi on loppemas omassah väitöskirjua rajakarjalazien murdehien suomelastumizeh näh.
On mainittavu, ku Rubčoilas on jo yksitostu Karjalan histouriellis-kul’tuuruperindön objektua.
Se mužikku tuli dorogale da piirdi čerin – heboloin jallat painuttih, hevot ei voidu ni nosta.
Rinnal oli hyvä dovariššu, minun ukko Dmitrii Preobraženskii, kudai avvutti da kannatti minuu.
Raisa Kundozerova luati olkiloista ta vanhoista vuatteista Väinämöisen ta issutti šen veneheh.
Kokomukšešša on esitetty kiestinkin karjalaisien perintehellini kulttuuri- ta folkloriperintö.
Nygöi on sit dogadittu, jotta piänyörit ollah brihačul ihai kunnos da kaikin kohtavutah hyvin.
L’udmila Ivanovna vähän mustau omua buabua, tuatan muamua Jevdokija Konstantinovna Anisimovua.
Projektin yksi toimenpitoloista on Nuorien oppahien koulu Petroskoin ta Priäžän lapšie varoin.
Poika jo ošallistu moneh kilpailuh šekä piäsi voittajien luvetteloh aikuhisien kilpailuissaki.
Viktor Rossipnovan mugah suaduloih abuden’goih tazavaldah nostetah 80 000 eländynellikömetrii.
Pidäs tarkastua, kui se ruadau da tiijustua, kui äijy fosforua jiäy puhtastettuloih kuadovezih.
Niitä kačottih arvoštelijat, teatterialan spesialistit, ta valittih parahie eri nominatijoissa.
Nygöigi karjalan kieli on ainavo kieli Ven’an Federacies, kudual ei ole virrallistu stuatussua.
Lotal tuli mieleh nämmien kerdomuksien pohjal kirjuttua kniigu, gu toizetgi tiettäs täs kaikes.
Kniigazii ruvetah jagamah Karjalan kanzallizis piirilöis da Onieganrannikon vepsäläzien keskes.
Sanelkua omis juuris da sih näh, kui teih tartui himo karjalan kieleh da karjalazeh kul’tuurah.
Kulttuuritalošša Kalevalan kanšanteatteri esitti uuvven Kajahuta laulu, karjalaini -spektaklin.
Uskokkua, tulou se päivy, konzu oman iäni rodieu kuldua kallehembi, a händy rinnal jo ei rodei.
Videofilmijä, musteri-oppija ta erilaisie tomenpitoja valmissetah piämiehen fondin rahotukšella
Tänävuon jarmanku rubieu ruadamah 1.-10. ligakuudu 10.00-18.00 aigua Inžinernaja-pihan lagevol.
Rahua niijen korjuamisen annettih iče kiestinkiläiset, korjaušruavot niise piettih omin voimin.
Ivan ven’alazis dokumentois on kirjutettu kui Juška, Jukko-nimie ei ole karjalazis dokumentois.
Vuvvennu 1986 Aleksandr nai nuožarveläzes neidizes Jelena Jelisejevas, dai kerras lähti merele.
Taitokohtien luatijina ollah kuvanveštäjät Aleksandr Kim, Vladimir Zorin ta Aleksandr Saveljev.
– Karjalan kielen opastus algoi vuvvennu 2009, konzu yliopisto sai karjalan kielen professuuran.
Ka piävuarallisuona on še, jotta voipi tartuttua omie armahie, kumpasilla on heikko immunitetti.
Paraskovja Ivanovas kirjutettuu pajuo, suarnua da muudu rahvahanrunohuttu voibi löydiä kniigois.
Himoittas, ku tuliel aigua konvertois rodisgi Kanzallizen muzein kuva, sanoi Mihail Gol’denberg.
Sennaja-lagevol vuvvennu 1889 nostih pieni puusto, kudai vuvvennu 2015 sai Ivan Sen’kinan nimen.
Sinä olet niilöi Suomen karjalazii, kudamienke ainos olen paissuh vaigu karjalakse, en suomekse.
Novosti Kalevaly (Kalevalan uutiset) -lehen viimeni numero painettih kirjapainošša vuotena 2004.
Kymmenevuodine lapsi työttih opastumah oigevustiijon opistoh, ku häi sie harjavus toizih lapsih.
Jo kolmen vuvven jälles pajattajien joukko yhtyi Leningruadas piettyh Karjalazen taijon nedälih.
Stuudies rahvastu gostitetah karjalazil šipainiekoil da liemel joves da järves suadulois kalois.
St’oklas azutah uuttu pulluo, kartonas - uuttu kartonua, metallu on helpoh sulatettavu uvvessah.
Pienen ekskursien lopus jogahine suau nosta hevol selgäh, pienembät lapset voijah ajella poonil.
Sygyzyl artistoil on äijy konsertumatkua Kondupohjan piirin kylih dai Karjalan toizih čuppuloih.
Hyö sit Nurmekseh azetuttih da siel elettih, iče olemma Lieksas kazvanun Suomen Pohjas-Karjalas.
Vuvvennu 2017 sponsoroin avul školamuzeile annettih suurembat tilat eländykois Kaimanovan pihal.
Tavan mugah lu-loppuzet paikannimet roittih ristikanzoin nimilöis, ku, sanommo, Jessoi da Padroi.
Karjalan kanzoin ystävyskodi on sijoitannuhes Periodika-julguamon tiloih adresil Titovan piha, 3.
Rikas karjalaine runolauluperindö eli monien vuozisavoin aigua nerokkahien runonpajattajien vuoh.
Muzikantu opastau, kui pajattua rahvahallizii pajoloi da itkuvirzilöi, da kui soittua kandelehel.
Karjalazen folklouran tutkii Valentina Mironova sanelou, mittumannu nähtieh da piettih vedehisty.
Savolastu identitiettua minul ei ole nikonzu olluh, a voin sanuo, što karjalaine identitiettu on.
Tosi monipuolisena oli Taijollini šana kieli- ta etnisen raja-alovehen arealissa -nimini sektijo.
Yhtes Tatjana Boikonke vuvvennu 2009 oli valmistettu suuri Karjalan varzinaismurtehien sanakniigu.
Aijankohtazennu pyzyy Kotimaisten tutkimuskeskuksen (KOTUS) kuuziozaine Karjalan Kielen Sanakirju.
Vuvvennu 2009 kohendetus talois rubei ruadamah Nikolai Prilukinan nimine Anuksen kanzalline muzei.
Muamo kieldi, sanoi, net ollah ligahizet, ga oli jygei uskuo, moizet net oldih valgiet da sulavat!
Kniigazes ongi anukselazen Valentina Lebertsovan Matkustandu runoloin muailmah -spektaklin tekstu.
Sih pandih raudaine varzi (nuaglu, napilku, sangien raudulangan pala), kudamah kiinitettih kielet.
Teatteri on elävä ilmijö ta šen elämäššä niise voit šattuo myötä- ta vaštoinkäymisie.
Eryähät muanviljelijät oššettih jarmankašta tavarua, jotta myyvvä šitä jo kotikyläššä.
– Tänäpäi jo luvin äijy mieldykiinittäjiä tieduo vepsäläzih nähte kul’tursebran sivul.
Polkupyöräretkeššä voit ajua päiväššä yli šatua kilometrie, još tie kulkou tašankolla.
Köynäš-koški šijoutuu kuuvvešša kilometrissä Vuokkiniemen kyläštä Latvajärven šuuntah.
Karpalo viimesenä kypšyy, a puola aikasempi – jo elokuušša-šyyškuušša šitä voit poimie.
– Ehottomašti meijän on käytettävä uušie tietokonehteknologijie, muun muašša keinoälyö.
– Miun mieš Ilja on kotosin Tolmačun kyläštä, a mie olen šyntyn Volhovo-nuapurikyläššä.
Ehokkahista etukäteh iäneššettih piirilöissä šekä paikan piällä kokoukšen ošallistujat.
– Vuosina 2020–2021 66 kanšalaisjärještyö šai rahakannatušta tilaisukšien toteuttamiseh.
Koštamukšešša keškuššeltih tärkeistä proplemoista kanšallisen musiikin kehittämisalalla.
Šitä varoin Ilmari Vargon pereh šuomi lammin jiän lumešta ta šahasi šillä šuuren pyörän.
Louhen piirin Piäjärven kanšalaisjärještö “Vienan virta” täytti 25 vuotta viime vuotena.
– Runonlaulajien koulu on mahollisuš ymmärtyä runojen tyylie, piäštyän šitä ičen kautti.
A “Kalevalan” tekstillä on äijän prostittavua, korošti Irina Rinkevič seminarin lopušša.
Löyvimmä šuattajan, Uškilan kylää pidää olla šuattaja, voit ekšyö, Borovoin puolee ajua.
Hyö ruvettih šiirtymäh elämäh Onegan niemimualla 1200-luvun lopušša – 1300-luvun alušša.
– Periodika-kuštantamo hyvällä mielellä jatkau yhteistyötä Karjalan Šivissyššeuran kera.
Kaččomatta pandemijah, meilä oli omie tehtävie, korošti Igor’ Jurjevič issuntuo avatešša.
Tänäpiänä 1. kešäkuuta maskitila pijätettih Karjalašša Rospotrebnadzorin ehotukšen mukah.
Tä niitä tervehellisie marjoja riitti enši kevyäh, a toko ni šeuruavah meččäšatoh šuaten.
Toisissa kylissä šamanmoisen väještön tiheykšen kera tavallisešti on kolme–nellä kauppua.
Tänä vuotena onnistu järještyä matka ta še tuli šuurekši ilokši pienillä kalevalalisilla.
Konša Petroskoissa oli avattu Šuomelaini teatteri, šen ošašto oli järješšetty Uhtuoššaki.
– Mie piätin nimitettyä tämän idejan Tahon ottua talma šuušta -nimellä, šanelou muasteri.
Mielellänä pitäsimä “Karjalan Sanomien” 100-vuotisjuhlua, kuččusima kollegoja ta lukijie.
Karjalaine El’vira Derevl’ova on rodužin Veškelyksespäi, ga äijän vuottu eläy Petroskois.
Pimiekuun 9. päiväštä purjehuškauši talvekši on kielletty toisissaki Karjalan piirilöissä.
Iče pariskunta eläy Kalininin piirin Tvertsa-joven rannalla šijoutujašša Glazkovo-kyläššä.
Kešäkuun lopušša Jakutskissa piettih Venäjän kanšallisien teatterien enšimmäini kongressi.
– 25 vuotta takaperin mie opaššuin tilkkuompelijakši ta miula tuli ajatuš järještyä klubi.
Šairalan klounija-volont’orija opaššetah Tubis Arinalla nimitetyššä hyvänluajintafondissa.
Vuokkiniemiläiset ta kylän yštävät Koštamukšen Viena-šeurašta valmissettih mukava ohjelma.
Šen aikana voipi lähemmäkši tuttavuštuo tverinkarjalaisih, kerrotah kilpailun järještäjät.
Venäjän kanšallisien teatterien enšimmäini kongressi piettih kešäkuun lopušša Jakutskissa.
Piiterin yheššä šuurimmista kulttuurilaitokšista – Erarta-nykytaitomusejošša toimiun Kivi.
– Konsertissa kaččojat täyšivoimasešti kuullah perintehellisen šoittimen iänen kaunehutta.
Täštä kirjašta šai alun Karjalan humanitarisen tiijon uuši šuunta – lingvafolkloristiikka.
Šuunnitelman mukah XVI Karjalan naisien Uuši avaruš -forumi pietäh Petroskoissa kešäkuušša.
Näin Roza Vasiljevna myöšty kotimualla ta rupesi ruatamah šairalašša felššeri-laboranttina.
Erikoista huomijuo kiinitämmä konserttih, še šynnytti kaupunkilaisilla šuurta kiinnoššušta.
Karjalan ta vepšän kielen šanelu kirjutettih keškikentällä Petroskoin valtijonyliopistošša.
Tänävuon koronaviirusan pandemien täh kaksipäiväine muuzikkufestivuali pietäh yhtes päiväs.
Ne kuvattih Karjalašša viime šykyšynä ta talvena, ta näytettih kulttuurikanavalla kevyällä.
Joka päivä huomenekšella mieš tulou hiihtämäh, vain konša on kovat pakkaset, ni jiäy kotih.
Presidentin šiätijö anto kilpailuh 50 miljonie rupl’ua, tašavalta lisyäy vielä 50 miljonie.
Tietomiehien tärkeih tehtävih kuuluu kanšallisen šanan šäilyttämini tulijilla šukupolvilla.
Alalleh järjestän sanatouries karjalazien kielen da kul’tuuran nedälilöigi, saneli El’vira.
“De facto” kanzallizet piirit Karjalas ollah olemas vuvves 2007 algajen, “de jure” ei olla.
Šanottih, jotta hyö kekšittih pistelijäisie šanantoja oman kylän ta nuapurikylien eläjistä.
Laulujen luatijat ollah Karjalašta, Piiteristä, Moskovašta, Šuomešta šekä niise Italijašta.
Elaigu on muuttunuh dai myö hil’l’akkazin iče muutuimmo da opastuimmo elämäh toizeh luaduh.
Hil’l’ažus-ozuttelu on avvoi sulakuun 29. päivässäh Petroskois adresil Liteinaja-lagevo, 1.
Nygöi äijät Koverin eläjät kävelläh keppilöinke, astutah yskin dai joukolleh, sanoi Galina.
– Karjalan eläjät nyt vähemmin valitetah, jotta koronatestin tulošta pitäy vuottua pitälti.
Mie ruavoin lapšienkojissa, ka kun še pantih kiini, rupesin työškentelömäh Kultuuritalošša.
Ennein ihmisellä ei ollun šemmosie mahollisukšie, ka haltiet oltih heijän mielikuvitukšešša.
Hiän lopetti Uhtuon koulun 1953 vuotena ta vuoteh 1958 opaštu Leningradin meččäakatemijašša.
Tämä on šyy valmistua uušie projektija ta toimie aktiivisešti, korošti Aleksandr Vasiljevič.
Jalkišanoissa myö uuvveštah kiännymmä Raisa Mustosen kirjuttaman Missä on šiun koti, Anheli?
Hyö tutkitah elämyä Karjalašša, erikoista huomijuo kiinitetäh kantakanšoih ta niijen kielih.
Molommat oltih karjalaiset ta nuorina ruattih uitošša, šielä tuttavuššuttih ta mäntih yhteh.
Kaksikerrokselline taloi nostettih vuvvennu 1905 – päivymiäry oli kaiverdettu erähäh venčah.
Karjalaini pakina kuulu nuapuripereheššä pihalla ta kaupaššaki, muistelou L’udmila Gortseva.
– Meil on olluh äijy pluanua, ga nygöi pluanat pidi annuliiruija tämän koronatilandehen täh.
Ga tänävuon ei pie vuottua huovistu kartohkua, sen hindu on äijän kazvanuh räkkikezän periä.
– Varakkahat muanviljelijät iče vietih omie tavaroja paikallisilla jarmankoilla šekä Šuomeh.
Järven randu -projektu todevutetah pakkaskuun 1. päiväs algajen kezäkuun 30. päivässäh 2022.
Tämän periä mäin randu vieröy alah, pediät kuavutah, kuavundua vajai on jo uuzi tulipačasgi.
– Voin šanuo, jotta mie piäsin yliopistoh šentäh, jotta koissa miun kera paistih karjalakši.
Tuttavuštuo Periodika-kuštantamon spesialistiloih šuatih Koštamukšen ta Vuokkiniemen eläjät.
Petroskoin autobuššiašeman rekonstruointi šuunnitellah lopettua tämän vuuvven loppuh šuaten.
Gost’at voijah oppie pastua šipainiekkua da varustua muudu perindöllisty syömisty da juomistu.
Šiitä Unelma Sem’onovnan kera hyö ruvettih valmistamah aunukšenkarjalaisien starinakokoelmua.
1960-vuosina naini keräsi vanhoja esihehie, kirjutti kantaeläjien muisselmie piirin elämäštä.
Puaksuh pohjazii pedroi suau nähtä suurien järvilöin suariloil, kudamile net peitytäh syöjis.
Palkintojen šuanuijen joukošša on tervehyšhoito-, koulutuš- ta muataloušalojen spesialistija.
– Hos olengi moine erakko da päčin rinnal briilottelii, onhäi se vessel hommata midägi yhtes.
A konša huuhkaja lenti loitokši, tuatto ilmotti kaikilla, jotta huomena viey šen omah meččäh.
Šekä Karjalan halličukšen kunnivokirjat myönnettih tervehyšalan ruatajien lukusalla joukolla.
– Vienan kieli on miun kantatuattojen kieli ta miula on vaikie kuvitella elämyäni ilman šitä.
Teatteriretki-projektin toisena tärkienä ošana on VR-retken esityš Karjalan piirien eläjillä.
Ajan mukah Aleksandrie rupesi vetämäh kotimuah ta Bel’akovien pereh myöšty Tverin alovehella.
Kirjutuksii vuotetah sähköpoštah karjalaelay@karjalansivistysseura.fikylmykuun 11. päivässäh.
– Näyttelyn ainutluatusien esinehien joukošša on Nikolai II ajan vanha valkievaškini puntari.
Muanruadajan ruaduo -nominatsien parahakse rodih tuaste Jelena L’ogkajan kuva “Koležman kylä.
Viändöin aigah, sanotah, ei pidäs kabrastua pertilöi, pestä sobua, pidiä suurii kodiruadoloi.
Timoi Munne keksi monolougan idejan käveltes poštujuaššiekalluo kois Viinijärvel keviäl 2014.
Kaikki 20 vuotta lapšie ta opaštajie yhistäy rakkahuš Kuujärven lyydiläisien lauluperinteheh.
Tänävuon Petroskoin ainavole puulaivoin rakendamizen Var’ag -laitoksele on täydynyh 30 vuottu.
Endizen kylän kohtas jo ei ole taloloi, ga on lehtimeččy da kalmoi, kus virutah minun rodn’at.
Još naini muhiu, nakrau tai itköy, ni še on hyvä merkki, še tarkottau, jotta runo tuli mukava.
Tämä on enzimäine ei-materjuallizen perindön objektu Suomes, kudai piäzi UNESCON:n luvetteloh.
Ylen hyvä ristikanzu on, ylen äijäl suvaiččou omua muadu, karjalan kieldy da meidy opasti sih.
Älä vuota kuni horman kukat mennäh siemenikse, silloi heinäs ei rodei jo nimidä tervehellisty.
Bubrihin nimi on tosi tärkie meijän instituutilla, kumpani tänä vuotena pitäy 90-vuotisjuhlua.
Heinykuun 8. päivänny kyläs piettih pruzniekkupido, kuduan aigua sähköliiniet pandih ruadamah.
Šuunnitelmien mukah kauširuatoloih voit tulla yli 400 ihmistä Karjalašta ta šen ulkopoleltaki.
Jälles ruaduo minä olin kiändäjänny, opastin suomen kieldy, avvutin kirjuttua diplomuruadoloi.
Piämiehen Vkontakte-šivulla on esitetty video, kumpasešša kerrotah uušista analisilaittehista.
Projekti šai Presidentin granttifondin kannatušta ta šitä toteuttau Karjalan kyykkäfederatijo.
Ga Piksel’ale se ei tulluh mieldy myö, se rubei kiškomah nuorua da juoksendelemah puus ymbäri.
Agrostartap-kilpailun tulokšista ilmotti Karjalan piämieš Artur Parfenčikov omalla VK-šivulla.
Sidä paiči makulatuurua, st’oklua da plastiekkua voibi andua kierrätykseh JUVI PTZ -laitokseh.
Pimiekuun lopušša Karjalan tašavallan musiikkiteatterissa vietettih kanšainvälisen Kantele-GO!
Vašemmalta puolelta veššošrakenneh on korissettu karjalaisen rakennuštaitehen elementtiloilla.
Olen hyväs mieles, ku minule avvutetah luotettavat dovarišat – yksin en voinnus nimidä luadie.
Piärooliloissa esiinnytäh Karjalan anšijoitunuot artistat Irina Starikovič ta Dmitrii Maksimov.
Kerran talvel luajimmo An’anke lumiukkuo plastiliinas da keksimmö sit suarnan ekolougieh nähte.
Hiän kučču miut yliopistoh, juuri šilloin Otto Kuusinen vietti pakautteluja abiturienttiloilla.
Valmehet kuvat otetah vastah poštači adresil Petroskoi, Sudostroitel’naja-piha, 10, fatieru 26.
Kaksikymmen kaksi vuottu peräkkäi joga nedälii valmistin kaksi-kilme lähetysty karjalan kielel.
– Mediekkuopiston loppiettuu sain ruskien diploman, sendäh voin vallita, kunne lähtie ruadamah.
Virallisien avajaisien jälkeh alko Mihail Tockin kollektiivin Keškipäivä Pariisissa -konsertti.
Nuorii kirjuttajii oli kolmes muaspäi, Ven’alpäi nuordu karjalakse kirjuttajua ei olluh niyhty.
Artur Parfenčikov kävyi Bolomorskan, Segežan, Karhumäen, Kondupohjan da Onieganrannikon piirih.
Naisella on kerätty monta folklorimaterialie: 1950-vuosien lauluja, šananpolvija, šananlaškuja.
Musejon ruatajat, kumpasie on šeiččemen henkie, toivotah, jotta kohta musejo šuau uuvvet tilat.
Vuotena 1826 F’odor Glinka nimitti Bežeckin piirikunnan karjalaista alovehta Tverin Karjalakši.
1920-luvulla Annin perehen, kuin toisienki perehien, oli pakko lähtie Šuomeh, jotta jiähä eloh.
Histourien alan nuoret tutkijat kirjutetah omii dissertatsieloi enimytten Ol’ga Il’uhan johtol.
Tiedoloin mugah, rahvahien lugumiäry on kazvanuh Petroskois, Onieganrannikon da Priäžän piiris.
Viime netälinloppuna KareliaSkiFest-hiihtofestivali yhisti hiihtourheilun harraštajie 15 muašta.
Sanakniigu-rubriekku täl kerdua sanelou laukku-sanah nähte, kudamal on kai nelli eri merkičysty!
Ihan huondeksessah sie seizoimmo, en musta nygöi, midä malittuu sie panimmo, ga silmii ristimmö.
Periodika-kuštantamon johtaja Natalja Sinitskaja esitti vierahilla kuštantamon uušie projektija.
Joka piirissä valtuutetulla on apulaisie, kumpasie tunnetah ta kunnivoitetah paikalliset eläjät.
Valentina Mironova on suannuh medalin Kanzallizen poliitiekan ministran Sergei Kisel’ovan käzis.
Sih niškoi käytetäh rungokieldy, muuzikkua da soittimii, sanou ozutelman ohjuaju Kirill Sbitnev.
Vienan karjalazii toimitukses niilöinny vuozinnu kedä mustan oldih Arvi Perttu da Paavo Leontjev.
– Voinumiehet suadihgi hyvittelykortit da suveniirat, kuduat luajittih Karjalan nuoret armeitsat.
Prousa-rubrikissa on tarittu luvettavakši Juakko Rugojevin ta Valentina Kondratjevan kertomukšie.
Šelittäjien artikkelijien luatijina ollah Svetlana Jalovitsina, Dmitrii Ikko ta Inna Nippolainen.
Kalendaris on tieduo Karjalan tundiettulois runonpajattajis da runoloi karjalan da ven’an kielel.
Karjalan mua- da kalatalovusministerstvu maksoi meile 90 prosentua täs ruavos, sellittäy Ksenija.
Se on valdivolline, puolet akcielois kuulutah Germainien valdivole da toizet puolet – Frantsiele.
VR-spektakli on Kanšallisen teatterin ta Helsinkin Theater & VR InterLab ry -yhtijön yhteisruato.
Kirjuttua verkolois ilmai karjalazii kirjaimii, pengota šliäppii jo kuito ei ole etikietan mugah.
Nengoine valličus vie kerran tovestau, gu karjalazii runoloi pajatettih Karjalan läs joga paikas.
Tevos andoi kogonazen kuvan sen aijan elaijas, sie löydyy äijy tieduo ennevahnallizis uskomuksis.
Pohjastu pedrua on enimyölleh Karjalan tazavallan pohjazes: Louhen, Kalevalan da Kemin piirilöis.
Konferensieh yhtyy ei vaiku eri alan tutkijoi, ga myös tazavallan muzieloin da arhiivoin ruadajii.
Nygöi juuston eri lajiloi voibi ostua ei vaiku Alasalmes, ga vie Petroskois, Piiteris da Moskovas.
Kaksi vuottu tagaperin salvattihgi lapsien kodi, rahvas varatah, ku tuliel aigua salvatah školagi.
Karjalan kielen luvendokursiloih, kuduat piettih yliopistos sygyzyl, on yhtynyh läs 150 opastujua.
Buabo pajatti karjalazes horas, opastui karjalan kieleh, da kävyi 1990-luvul joga vuottu Karjalah.
Projektah yhtyigi Karjalan Kanzallizen teatran da teatrustuudieloin artistua, kuduat ruattih ilmai.
Nimilaudazii tilatah da azetetah taloloin omistajat libo monifatierahizien kodiloin johtolaitokset.
Fersivualin gostii vastatah Karjalan Skylark-muuzikkujoukon artistat Terveh teile -konsertan aigua.
Tänä vuotena perintehelliseššä karjalaisešša kyläššä pruasniekka mäni epätavallisešti.
Metallista, puušta ta kiveštä luajittuja veššokšie jo šuau nähä Petroskoin keškuštašša.
– Uutini šiitä, jotta Kintahan kyläššä oli uiva melliččä hyvin kummaššutti tietomiehie.
Še koški kirjallisutta, kiäntämistä šekä Venäjän ta Šuomen šuhtehie taiteilijien šilmin.
– Tänä vuotena ošanottajien miärä šuureni, šentäh kun kielikilpailu pitimä internetissä.
– Festivalin päivinä myö vielä kerran näkimä, kuin äijän taitajie ihmisie on Karjalašša.
Oraškuun 13. päivänä Karjalan Kanšallisešša musejošša esitettih kirja “Anatolii Martinov.
Uutena vuotena šyntynyitä lapšie otettih vaštah Petroskoissa, Segežašša ta Koštamukšešša.
Kui jyrgil’čät pietäh kyläpruazniekkua Miikulanpäiviä da Viändöidy, kui kižatah kriukkah.
Naisella šynty hyvä ta tärkie ajatuš: hiän ehotti järještyä Kalevalašša kotišeutumusejon.
Talven lopušša Piiterissä piettih Kanšainvälini XIV etnofestivali “Kalevalan mua – 2020”.
Karjalan-, vepsän- da suomenkieline lapsienžurnualu “Kipinä” täyttäy 35 tänävuon sygyzyl.
Tällä merkkipäivällä on omissettu Valentina Mironovan kirjutuš “Pedri, kuulužu kuningas”.
Vanhempua veikkuo vähä šiännyttäy, kun hiän ei iče ollun kekšin lähtie muailmua kaččomah.
Finalissa, kyllä mie hermoššuin, kun oli niin äijän kaččojie ta še tunneh häiričči milma.
Ta jokahisešša piti olla yli kahta jäšentä, a monešša joukošša oli nellä tai viisi henkie.
Runonlaulajien koulušša myö kahekši kuukauvekši čukeltuma “Kalevalan” taikaseh ilmapiirih.
Hyö šyvillä tuntehilla ilotettih meitä laulamisella, šekä meijän šoittaja hienošti šoitti.
Kanšalaisjärještöjä johtajat naiset ehotettih tašavallan piämiehellä forumin elvyttämistä.
Illalla tulen viereššä istuos’s’a šynty uušie ajatukšie ta himotti jatkua yhteistoimintua.
Lapšet iče kuoteltih šoittua šillä šoittimella ta ihual’tih kummallisie iänijä kuunnellen.
Melkein 80 hiihtäjyä kulki “Metsolan polkuja myöten” Koštamukšen luonnonšuojelualovehella.
Käzikirjutus pidäy työndiä kilbah kohendetunnu, vältämättäh pidäy olla merkitty nominatsii.
Kalevalan keškuštašša šeisou yksikerrokšini vanha puurakennuš – Karjalan vanhin kirjapaino.
Karjalan opaššušministerin Roman Golubevin mukah alkeiskoulušša opaštuu läheš 30 000 lašta.
Šitä polkuo myöten Karjalah tuli Elias Lönnrot ta näki mahtavan ta kaunehen Köynähän košen.
Kešäkuun 3. ta 4. päivinä Iževskissa piettih Venäjän šuomelais-ugrilaisien kanšojen forumi.
Perehes oli viizi tytärdy – Raisa, Nadežda, Vera da pienembät kaksozet – Ol’ga da Svetlana.
Toimenpivon järještäjinä oltih Koštamukšen luonnonšuojelualoveh ta Karelski okatiš -yrityš.
Niise, konša myö otamma vaštah vierahie, ni huvitušohjelmissa myö käytämmä karjalan kieltä.
Keškukšen johtajan mukah kieliresurssikeškukšen tapahtumat kerätäh aina äijän ošallistujie.
Venäjän šuomelais-ugrilaisien kanšojen forumi piettih Iževskissa kešäkuun 3. ta 4. päivinä.
‒ Sinä roittos muan ižändy, ainos kai mi on muan piäl, on elävy, sinul pidäy vardoija sidä.
Instituutan loppiettuu L’udmila työttih ruadamah školah Pitkänrannan piirin Räimälän kyläh.
Kun vuotena 2008 meilä šynty Zahar-poika, ni lopullisešti piättimä myöštyö Iljan kotikyläh.
Kallivipiirrokšet oltih luajittu jälkipolvilla, täššä šuunnašša mieki palvelen mitein voin.
Šielä piti kaččuo vanhoja 1960-vuosien valokuvie ta šanuo missä paikašša valokuva on otettu.
Šulakuušša 2020 mobiiliyhtivö luovutti kolme polkupyöryä sosialipalvelukeškukšen ruatajilla.
Yhtelläh en nevvos sidä pruamuzlua mindäh sendäh hormas hävitäh äijät tervehellizet ainehet.
Karjalaisien, vepšäläisien ta šuomelaisien kieliresurssikeškukšešša valittih makein kalitta.
Sendäh konzu hyö nähtäh, ezimerkikse, sanan äijän, hyö duumaijah: aha, toinah se on mužikku.
Vienankarjalazil Rastavan da Vieristän välil mual kävelöy Vierissänakka, liygiläzil – Syndy.
Šen jälkeh šai laškie potakat kuoppah ta panna ovi kiini, a oven piällä vielä pantih heinyä.
– Mie muissan, jotta meilä luajittih šemmosie pyöreitä kalittoja ta täyttehenä pantih osrua.
Tuatto šano, jotta vapuapäivinä luatiu linnunpoikasella häkin, a minih aika še eläy vakašša.
Venäjän kielellä tekstin valmisti ta kiänti šen karjalakši huuttorin isäntä Leonid Gundirev.
Valläl heiniä syömäs kävelläh hevot da heijän ymbäri juoksendelou ei ammui rodivunnuh varzu.
Viime vuotena šemmosta kalua oli vain kuuši, še on vähin miärä koko tutkimukšen istorijašta.
Matkuštajien turvallisuon hyväkši rautatien molommilla puolilla noššetah läpinäkyjä 3D-aita.
Tämä on enzimäine kniigu Jyrgiläh näh da enzimäine fotokuvuajan Kirill Ognevan fotoal’boumu.
Tietömättömät ihmiset rikeneh käytetäh ruaka-ainehena hikikoivuo pyörykkäisien lehtien kera.
Tämän ruavon tulokšena ollah väitöškirja, kumpani on omissettu itkuviršien metaforakielellä.
Kešäloman aikana, kun punukat tullah Galina Ivanovnan luokše, hiän opaštau heilä omua kieltä.
Interaktiivizih urokkoih niškoi Valerija valmistau iänetettylöi mul’tfil’moi karjalan kielel.
Terveh-nimelline etnopuusto rodih hyvänny huogavokohtannu priäžäläzih da kylän gostih niškoi.
Hänen mieles minul pidi suaja ammatti, kudai vois minuu syöttiä, sellitti El’vira Derevl’ova.
Tuhukuun jälgimäzen nedälin aigah Karjalan suvipuolel oldih käymäs žurnalistat Germainiespäi.
Tänävuon Karjalan eläjil talviloma ozavui: lumisiät da ei kovat pakkazet pyzytäh joga päiviä.
Koštamukšelaiset oltih tosi aktiivisie, heiltä šaima äijän poštikorttija ta video-onnittelun.
Matka onnistu Uhut-šeuran järještämän Kantatuattojen kieli ei šua šammuo -projektin rajoissa.
Aina tietäy mitä tahtou, hyväšanani, vierahanvarani, häneltä aina voipi šuaha apuo ta neuvuo.
— Parembi tulipaččahat ezetettas tiedy pitkin, kirjutti Šuojun eläi oman kyläkunnan vk-sivul.
Karjalaisen kulttuurin Viena-šeuran jäšenien matat kaunista kešäistä Karjalua myöten jatutah.
Kolmen päivän peräs net tuaste lijastuttih da seizotah nägymättöminny jo kolmen nedälin aloh.
Pieneštä šuaten opaššuin ta kokemušta aina lisäyty, piti olla vain himo ruatua, kerto Sergei.
Tulieh stadionah niškoi Vieljärven kyläkunnan haldivo andoi tyhjän hyllätyn kohtan Pos’olkal.
Kalevala-eepossan šankari šeppä Ilmarini on ihmisen ta rauvan muinasen yštävyön tovissukšena.
Suvaičin kaččuo tyttölöin uuzii ruuttii, kudamii hyö iče ommeltih da ozuteltih toine toizele.
Tuatto ei kerton missä hiän vielä oli šovan aikana, šano vain, jotta rakenti šotarakennukšie.
Täkse aigua täl saital suau löydiä läs puolet planuittulois, se on seiččei karaokekappalehtu.
Hiän oli hyvämielini, kaunis ta ruataja mieš, šuatto hyvin kutuo tuohešta, puušta ta nahašta.
Knnigan s’užietan mugah Senja da Dani vastatah Senjan buaban koin lähäl olijas mečäs Kondien.
Talvisavus oli veräi galdarile, kuspäi taloin ižändät ihailtih čomii järven lahtie da suarii.
Spektaklien jälkeh vielä kotvan aikua rahvaš ei lähe pois, hyö kiitetäh artistoja ta ohjuajua.
Muga Vera Jakovlevna rubei Priäžän kul’tuurutaloin johtai, sit virras häi ruadoi kaksi vuottu.
Aleksin sanoin mugah, dostalit lyhyččäzet kuvakniigazet Peppih niškoi ei ole pluanois kiändiä.
Pruazniekan piälimäzenny lahjannuhäi oli delegy höštötty, sen omistai sai tiijustua arbajazis.
Minä kačon: jället, slava tebe Bože, Jumal toi i häi pani sinne, kunne pideli, jatkau Nadežda.
Ämmöt ommeltih karjalaisie pukuja, a muamot valmissettih liinašäkkisie ta värikkähie paikkoja.
Männyön vuuvven lopušša ilmešty Periodika-kuštantamon painama Sodan leimaamat kohtalot -kirja.
Još löyty virhe, niin viärä kirjain otettih latelmašta pois ta pantih šen tilah oikie kirjain.
15. heinykuus algajen ulgomualpäi Ven’ale tulluzil enämbi ei pie olla 14-päiväzes karantiinas.
– Myö piemmä tätä voittuo koko Lihoslavlin piirin ta tverinkarjalaisien yhteiskunnan voittona.
Kuoro ottau vaštah kaikkie, ket tykätäh laulamista ta kiinnoššutah karjalaisešta kulttuurista.
Julgavo čomendettih Karjalan taidoilijat: Ol’ga Ikkonen, Ilja Padčin, Ol’ga Bondareva da muut.
Toiči sanottih, ku häi on moine suuri, ga hattarannu hänel ollah nuotat, a kengänny – venehet.
Tämän vuuvven festivalin ohjelmah kuulu kuuši konserttie, kumpaset vaššattih eri mieltymykšie.
Tämän zooparkan žiivatat ei varata rahvastu, mielihyväl juostah edeh da otetah syömisty käzis.
Čičiliušku-kuklateatteri harjottelou runoilija Aleksandr Tvardovskin Vasilii T’orkin -tevošta.
Korentoiset, ukonlampahat, kärpäset, čakat, kaikensorttiset itikät liijeltih Skokun ympärillä.
Se myöhembi vaste selgeni, gu se on iččenäine kieli, kudai on suomen kielele lähembästy suguu.
Sih niškoi Jessoilas pietäh karjalan kielen kursiloi da luajitah mul’tfil’moi karjalan kielel.
Häi potakoičči Aleksandr Voglojevua lähtemäh Suomeh parandamah omua neruo hänen vellen johtol.
– Meil ei ole yksikai, midä ielleh tapahtuu Rakkahusmäil, kudai on meijän linnukunnan omažuos.
Yhteh projektih voipi anuo 500 000 – 2 000 000 rupl’ua, šano esitykšen aikana Irina Krutikova.
Enšin reissuloih ošallissuttih aikuhiset ta nuoret, myöhemmin niih ruvettih kuččumah lapšieki.
Reissuloih annetah subsiidiet Karjalan b’udžietaspäi, sanottih Karjalan tazavallan halličukses.
Pluanoin mugah tämän vuvven loppuh suate Karjalah tuvvah enämbi 500 ližiä koronarokotusannostu.
Kuni myö aštuma kylän kavuilla yhet kačottih meih ikkunoista, toiset keškeytettih peltoruatoja.
Aiguzen ižäčyn kazvo säjen kohtas voi olla enämbi metrii, rungan piduhus on 180 santimetrassah.
Viizikymmen kuustu Karjalaspäi tuodih Ven’an voinumiehih niškoi, kuduat ollah sluužbas Siiries.
Sanommo, sotsiualizet verkot kehitytäh ičepäiviidäh, ilmai jengoi, vai ristikanzan aktiivižuol.
Sulakuun 25. päivänny Suojärven piirin kodialovehen histourien muzei on täyttänyh viizi vuottu.
Tekstan ližäkse minä työnnin ozuttelijoile iänitykset da muudugi karjalankielisty kuunneltavua.
Lapšet yritettih tyrkätä šormija verkon loukkoloih, ka tuatto varotti, jotta še on vuarallista.
Pehmiet šulkaset šavunharmaine nukkineh vaihuttih vualienruškeiksi šuliksi muštineh pistehineh.
Tämän vuvven ollus Martsial’noit viet -sanatourii rubei kuulumah kašbekoin andajien luvetteloh.
Šanakši, juuri Kivijärven kautti kulki tärkie kauppamatka, mi yhisti Vienan Karjalua ta Šuomie.
Perintehini joulutunnelma ta myyntiošaštot kučutah petroskolaisie ta kaupunkin vierahie käymäh.
XX vuosišuan keškeh šuaten monta karjalaista kylyä oli raja-alovehella Kiitehenjärven rannalla.
Tašavallan 17 fermerie voitti Agrostartap-kilpailušša ta šuau rahua oman talouven kehittämiseh.
Silloi ei olluhhäi internettua, eigo niken meile karjalan kieleh näh Vieljärven školas sanelluh.
Heinargi ennevahnas allettih vai Pedrunpäiväs, aijombaite ei suannuh, buito heinät ei vie pätty.
Jokahini niistä on kaunis, ka jokahisen joven rannoilla on äijän roškie turistien lepopaikoilla.
Häi mielihyväl vastuau toimittajii omas kyläs, hommuau tilat da keriäy vastavuksele omamualazii.
Toimenpito oli omissettu runoilla ta lauluilla, kumpasie kerättih Koštamukšen šeuvun alovehella.
Hänen iččeh kirjutettuloi pajoloi pajatettih Volžskan, Omskan da Orenburgan rahvahallizet horat.
Kalevalan etnokul’tuurizes talois pietäh karjalazii kižoi da buoluhutun valmistamizen ruadopaja.
Šamoin paistih, mitein paremmin ruatua vakituisien muistomerkkien kera, kumpasie ei šua šiirtyä.
Še jo oli esitetty 15 vuotta takaperin, ka Valentina Saburovan mieleštä še nytki on ajankohtani.
Urokkoi piemmö kerran nedälis 18.00-21.00 aigah, sanou kursiloin opastai Oksana Serebr’annikova.
Svetlanan turizmufirmu sai allun vuvvennu 1997, semmozel aijal, konzu erähil ei olluh midä syvvä.
Myö palkuammo parahan firman, ku Kongresan ruado internetači sujus hyvin, saneli Tönu Seilenthal.
Sanakse, häi oli Karjalazien IX kerähmön deleguattu, on lyydinkarjalan kursoin ammuine ozanottai.
Periodika-julguamon tyves olijas kieliresursukeskukses piäzi ilmoih 100 sanua Karjalah näh -kiža.
Vuvven aloh järjestetäh enämbi 40 eri piduo: luvendoloi da konsertoi, pruazniekkoi da seminuaroi.
Zinaida Timofejevna sen lunnasti, sanou kirjaston avajazih yhtynyh školan opastai Ol’ga Nikitina.
Louhen piirin halličuksen nevvostos sovittih, ku uuzi maršruuttu rubieu ruadamah jo 1. kezäkuudu.
Lapset nygöi ollah karjalan kielettäh sygyzyssäh da se on liijan pitky aigu, kielinero ei kehity.
Tässäh olen pagizutelluh Suomes eläjii karjalan kielen opastujii da karjalazii nuorii aktivistoi.
Pervomaiskaja-pihaspäi lähtijiä kanalizatsiedu putilleh ei puhtasteta, puhtastamo puaksuh murieu.
Enbo olluh harjavunnuh nägemäh omua kodikieldy kirjukielenny, se minul rouno šuutkakas kieli oli.
– Pedagogit Viktorija Soldatova, Marina Perttunen ta Marija Mitina piettih lapšilla kielituntija.
Se ristikanzu, kuduan tahtoimmo pagizuttua, sinä piän ugodih olemah Seesjärven tagarannan hierus.
Ylen jygiekse kirjuttamistu en kaččonuh, minul školas stuanivui hyvin kirjuttua tiemukirjutuksii.
Tiä löydyy harvinazii voinanaigazii alguperäzii dokumentoi, saldatoin muahpanendupaikoin shiemoi.
Kilpailujen kaikilla ošanottajilla myönnettih kunnivokirjat, a voittajat šuatih kallehie lahjoja.
Rajan ylitti yli 600 tuhatta henkilöautuo, noin 100 tuhatta kuorma-autuo ta 3 tuhatta autobuššie.
I minuh niškoi on suuri kunnivo pajattua täs festivualis moizen nerokkahan kirjuttajan roindumual.
Enne kuolendua Paraskovja Ivanova käski omile, ku hänen muah pannes pajatettas karjalazii pajoloi.
Lilija Vizulainen loppi Čalnan školan da vuvves 1981 algajen ruadoi sie suomen kielen opastajannu.
Vladimir Ivanovičilla ei ole punukkoja, ka urheilukoulun ruataja Tatjana Šelina oikein huomauttau:
Niise kiinitämmä huomijuo valitun piirin infrastruktuurih, kerto projektin tutkija Arsenii Liskov.
Toimitamme kalatuotteita Moskovaan, Pietariin, Petroskoihin ja tasavallan piireihin, Koleda lisää.
Kanšanrunoja esitti šuurilukusie nerokkahie runonalaulajie, a Kalevala-eepossalla on yksi luatija.
Yhtyö online-paruadah voibi 2021.polkrf.ru -saital, sinnegi pidäy sijoittua omien saldatoin kuvat.
Polina Belousova da Jelizaveta Markova Pajojoukos pajatetah horas sen perustamizen päiväs algajen.
Yli 200 kilometrie teitä korjatah kanšallisen Turvalliset ta kunnolliset tiet -projektin rajoissa.
Karjalazil himoittas, ku omat pajot ainos oldas lähäl, saneli horan pajattai Margarita Kemppainen.
Vieljärves olijan Karjalan Kielen Koin dielolois inehmine on kiini ihan allus, vuvves 2013 algajen.
Soittimen kaijembas puoles leikattih harjumuodoine korrendus, sidä rahvahan runohuos sanotah ponsi.
Vanhemmat pojat tahottih yrittyä voimieh vaikiemmalla matalla ta ruvetah ajamah noin 10 kilometrie.
Sanommo, Kostamukses on nieroniekkoi, kuduat käzil valmistetah kruaskua vahnoin tehnolougien mugah.
Ukko, Vasilii Petrovič Blinov, oli tverinkarjalaine, ruadoi muasterinnu Putilovan zavodal Piiteris.
Puaksuh suomelazet ei ehkoi ni tietä, ku karjal on erilline kieli eigo se ole suomen kielen murreh.
Tatjana Filippovna oli avvoisydämelline da pagizii naine, voinan aigua ruadoi voinuzavodal Urualas.
Taiteilija Roman Kirillov esitti oman uuvven lautapelin, a Dmitrii Dmitrijev kerto omista kirjoista.
Muisto häneštä šäilyy jälkeläisien pereheššä šekä karjalaisien monešša šukupolvešša.
Jyškyjärveššä oli šilloin pol’ničča ta oli juuri še aika, konša ei riittän liäkärijä.
Sendäh kedä miellytännöy tämä ala – pidäy eččie da löydiä ičel pädevät tarkat tiijot.
– Lapšuošša meijän pereheššä oli kosoja ta kešällä myö rikeneh makasima heinälavošša.
Viime vuosišuan lopušša melliččä šiirrettih Kiži-šuarella, missä šitä šuau nähä nytki.
– Karjalaisien runojen päivänä järještäjät ta ošanottajat oltih oikein hyvällä mielellä.
Enšimmäini “Taival” näki päivänvalon vuotena 2006 ta tällä kertua še on jo kolmaštoista.
Viimesie opaštujie hyväkšyttih yliopistoh šyyškuun alušša ta opaššuš alkau 14. šyyškuuta.
Nämä šuunnat kehitytäh kanšalaisjärještöjen ruavon tehtävinä ta šuahah granttikannatušta.
Karjalaini partisani Ol’ga Filippova rohkiešti taisteli Šuurešša Isänmuallisešša šovašša.
Kaikin hyvin šuoritettih tätä tehtävyä ta varuššettih kalua pitäkši ta kylmäkši talvekši.
Nyt Belomorskista šuau piäššä autolla vain N’uhčan kyläh, a Arhankelista – Onegah šuaten.
Šiitä panin muovon iččieni ieššä ta smietin, missä nuamijolla pitäis olla šilmät ta nenä.
Šamoin keškukšešša teitä vuotetah toisetki näytelmät, kumpaset teitä varmašti miellytetäh.
Neiččysillä oltih pität tukat, kumpasie hyö pletittih tavalliseh kaššah tahi tähkä-kaššah.
Hyö ei paissa koissa venäjäkši, lapšuošta alkuan heijän pereheššä käytettih vain karjalua.
Šamalla paikalla jo nyt on ašetettu vielä ykši uuši art-kohta – puušta veššetty Ainon kuva.
Tverissä Maksim Gor’killa nimitetyššä kirjaštošša avattih karjalaisilla omissettu näyttely.
Ennein pruasniekkua mečäššä keräyvytäh šauvakävelyn harraštajat ta kerrotah urheilulajista.
Šen takie Karjalan tašavallan kanšallisešša musejošša vietettih juhlallista lehistönäyttyö.
– Lähiaikoina kanšalliskielisien uutisien lisäkši portalista löytyy venäjänkielisie uutisie.
Viena-šeuran jäšenet ollah hyvällä mielellä, kun vanhoja perintehie muissetah ta šäilytetäh.
Šen luatijat, laulajat, šoittajat, tanššijat nyt eletäh ken missä, eryähie ei ni elošša ole.
Toimenpivon järještäjinä oltih Koštamukšen luonnonšuojelualoveh ta Karelskii okatiš -yrityš.
Šen rajoissa oli šuunniteltu 110 “viisahan” urheilukentän rakentamini Venäjän 82 alovehella.
Kahen tunnin piäštä myö ašetamma kaikki lehet tasah ta šotemma niitä käsillä, punomma lehet.
Ammattiopistojen ta kolledžien opaštujilla etäopaššuš jatkuu paikkaiskuun 31. päiväh šuaten.
– Yli 70 ihmistä tuli tarkistamah, kuin hyvin hyö ošatah kirjuttua karjalakši tahi vepšäkši.
Kuspäibo Voijärven rannale tuldih Prokkol’an enzimäzet eläjät Juška da hänen tuattah Prokko?
Oraškuun 2. päivänä Piäjärven kulttuuritalošša esiintyy Kalevalan kantelešoittajien yhtyveh.
A invaliidat ei kävvä, mindäh sendäh ei piästä, hyö ollah rajoitetut liikundois da käyndöis.
Jelena kučču miut kostih, työpajua hänellä vielä ei ole ta šentäh koruja hiän luatiu koissa.
Niise toimenpivošša kerrottih šeuran ruavošta ta myönnettih šen jäšenillä kiitolliskirjasie.
Tykkäsin hänen tuntiloista, šentäh kun meilä oli äijän mahollisukšie paissa omalla kielellä.
Viime vuosišualla tämä kivi kiinitti Karjalašša tunnetun kuvanveštäjän Leo Lankisen huomijuo.
Niin mie rupesin iče valmistamah häntä kouluh ta myö melkein kokonah šiirtymä venäjän kieleh.
Uušien šiäntöjen mukah ei šua panna mainošta ta toisie liikoja tietoja ošoitehmerkin lähella.
“Slavmon” maidotuottehii ruvetah työndämäh Murmanskan alovehen laukkoih kolme kerdua nedälis.
Konša ykši hiihtäjä juoksi, kaikki muut ajettih autobuššilla ta šiitä vaihettih toini toista.
Erähii niilöis ollah kino-illačču karjalan kielel da luvendo “Karajalan arheolougizet lövvöt.
Šuau viettyä vain tilaisukšie pihalla, niijen luvušša tašavallan ta piirienvälisie kilpailuja.
Šentäh festivalissa oli esitetty perintehellisie karjalaisie käsitöitä, šyömisie ta folklorie.
Hiän kerto mitein löyvytäh uuvvet haltiet ta mintäh juuri nämä 12 šankarie otettih kalenterih:
– Sanelen gostile hierun istouries, sit midä kus täs on, midä enne ruattih, midä nygöi ruatah.
Kvilt-lisänimi omalla klubilla anto šen johtaja, še on kolmetašoni voilepä enklannin kieleštä.
Osmo Pavlovič tykkäsi karjalaisie runoja lapšuošta, šentäh kun kuuli niitä tuatolta ta ukolta.
Festivualis voibi suaja “virralline luba” tabuamah čakkoi, ku euonnet omas kämmenes 36 čakkua.
Ihmiset ruvettih kyšymäh kirjan toista painošta, ka šen painamiseh miteinkänä ei löytyn varua.
Myö toivomma, jotta voimma ottua vaštah šuuren miärän ihmistä, šuunnittelou Miihkali Stepanov.
Priäžäs perehele annettih fatieru vaste nostetus talois, Vera enzimäzenny Priäžäs sai avaimet.
– Riissupaperilla kultasella värillä piiruššetut kallivopiirrokšet ollah niin kuin tovellisie.
– Meijän kurjas elokses toiči rodieu čuudo, pidäy vai ponnistuakseh ku suuren kiven mukittajes.
Heijän ehotukšella vuuvvešta 2003 alkuan Havaijišuarilla ruvettih pitämäh suppailun kilpailuja.
Šamoin peretnikän väri ta korissukšien luku juohatettih šen omistajan ikäh ta sosialistatussih.
Setämä vuozi tagaperin Šotjärven rannan Lieten kyläs rodih sotsiualuruadajan välly ruadopaikku.
Ollahko runot, kumpasie kirjutettih ošanottajat vain kotitevokšie, “Kalevalan” runojen tapasie?
Vierailun tavoittehena oli kertuo kuštantamon ruavošta šekä šuaha uušie lukijie ta kirjuttajie.
Piti kiäntyö Karjalan eri arhiivojen, kirjaštojen, toimitukšien šekä yksityisarhiivojen puoleh.
Erähiči joute olles livailin Facebookan uudizii da erähäl tuttaval löydyi mieldykiinittäi sivu.
I se muamah saneli, što i “Moskovah ajelimmo, i sinne ajelimmo, kunne ajelimmo, lapsi ei kävy”.
— Vuotena 1994 meijät kučuttih Lihoslavlin kulttuuritaloh ohjuamah karjalaista Lauluški-ryhmyä.
Kaikki lennot šuoritetah Venäjän kuluttajanšuojavirašton Rospotrebnadzorin ohjeita piteliytyön.
“Bubrihin luvennot” lopputilaisuona oli Aleksis Kiven Seitsemän veljestä -audiokirjan esittely.
Nämmih den’goih ostettih kuda-midä tehniekkua, istutettih mandžoin taimenii da väitettih muadu.
– Projektih valitah 50 ihmistä, kumpasie tulijana vuotena makšutta opaššetah matkailuoppahiksi.
Tietomiehien ta tietäjien, šekä runonlaulajien jälkeläini Aleksandr Lesonen on teijän oppahana.
Tervehyšhuoltoalan kehityšohjelman toteuttamiseh annettih tänä vuotena yli 3 miljardie rupl’ua.
Ennein koški oli nellän metrin korkie, vejen pauhu oli verratoin ta kuulu 18 kilometrin piäššä.
Šuojun kylän eläi Anna Larionova kuhkutti omamualazii keriämäh abutavaroi kylän Vk-sivun kauti.
Kuvalehen toimittajat vuotetah “Kipinäh” uušie kirjuttajie ta lukijie, taiteilijie ta kuvuajie.
Sortavalašša remontin jälkeh avautuu kirjašto, kumpani vaštuau kaikkie nykyaikasie vuatimukšie.
Meil oli suuri pučči vetty, i minä suvaičin sie, žiivatan veit oldih, kižata lapsennu pienenny.
Monta vuotta olet ruatan ratijošša, šamoin tiijän, jotta ruavoit ni šuomelaisien turistien kera.
- Kieli vähäsen unohtuu, ka nyt še tulou muistih ta šemmoset toimenpivot autetah muistua kieltä.
– Minun mieles Suomes Karjala nähtäh puaksuh mennyön aijan, voinuaijan libo evakkodorogan kauti.
Mustomerki avattih 20 vuottu tagaperin, tänävuon pandemien periä tänne ei kaikin piästy tulemah.
Ečintäryhmä rupesi tutkimah šovan aikana kuatunuon šankarin istorijua kymmenie vuosie takaperin.
Ruizniemen lahtes häi löydi ylen pahan, vägehtulijan vezikazvin, kudai hävittäy kai muut kazvit.
– Suvaičen kaikkii karjalazii pajoloi, ga enne kaikkie on mieldy myö Pitkän kuuzen ladvas -pajo.
Vuotena 2022 Venäjällä starttuau uuši federalini Biznes-sprint (Mie valičen urheiluo) -projekti.
Ezmäzet vuvvet oldih ylen jygiet, vähä ken uskoi, ku karjalaine tiedo kehittyy da rubieu elämäh.
Šuuri ruato oli korkiešti arvoššettu ta Irina Tikkujeva valittih Karjalan parahakši muasteriksi.
Matkah piti šuoriutuo ruttoh ta hiän muistau, jotta koko yön ennein matkua hyö šuolattih kanoja.
Šen kirjuttajana on Marija Kundozerova ta kirjan teema on šamoin folkloristin väitöškirjah aihe.
– Tämän Brendojevan runokniigazen kerran lahjoitti minule Vieno Kettunen, suuret passibot hänel.
Karjalan kyykkä-peluajat hyvin esiinnyttih Venäjän kilpailuissa, kumpaset piettih Čerepovetsissa.
Aukivon kešellä artistat Polina ta Andrei, Jevsei ta Alina esitettih Karjalaini vakkani -tanššie.
Enne avatut saitat suitetah karjalankielisty ainehistuo endisty enämbäl da uvvistetah omua nägyö.
Se terväh juurdui, da puolen vuvven jälles toin Besovtsaspäi da sliivu-, juablokku- da aličapuut.
Šemmoista kuklua, kummaista luajitah nieklatta ta rihmatta, šanotah karjalaisekši tilkkukuklakši.
Joka oppitunnilla meilä kuuluu šananpolvija, šananlaškuja ta nakrujuttuja, kertou Raisa Ivanovna.
Lähäl järvirannas kalasti Mihail Jolin, kudai avvutti brihoile nostua Ivan Nikolajevičan veneheh.
Tiettäväine, himoittas, gu kaikil kazviloil dai elättilöil olis oma karjalankieline nimivariantu.
Petroskoin Sovetskaja-aukivolla avattih Karjalan tietokeškukšen tietomiehillä omissettu näyttely.
Muissutamma vielä, jotta Karjalan kielen šanelu pietäh niise Karjalan kielen netälin puittehissa.
Iče naine ei löyhkänyh omil suavutuksil, ainos pagizimmo keskenäh vai karjalan rahvahan dieloloi.
Tiihvinän Jumaldoman da Spuasan Kaikenpidäjän obrazat vie ei suadu väliaigastu tallendusnoumerua.
Mul’tfil’moi karjalan kielel Jessoilan Valgien kodine -stuudies luajitah jo kymmenen vuvven aloh.
Muga kielinedälih yhtyy Suomen da Ven’an puolen karjalazii, yksi kirjutus on tulluh Jordaniespäi.
Nuoret ihmiset opaššutah humanitarisien tietojen tietokunnalla ta tultih Karjalah tutkimušmatalla.
– Kielen, literatuuran da histourien instituutas, kus minä olin silloi ruavos, ei maksettu palkua.
Päiväkoti-, koulu- ta perehjoukot luajittih lumitevokšie kilpailuo varoin ta parahat oli palkittu.
Kilbah otetah vastah videot, kudamas neroniekat kerrotah omis kangaspuuloil kuvottulois veššilöis.
Vuuvven 2021 kynnykšellä julkaistih Muajilmanšynnyn konsepti karjalaisissa runoissa -nimini kirja.
Vahnemban polven rahvas pietäh omannu vellannu yhtyö paruadah, ga myö emmo voi panna heidy riskih.
Roza Tihonovalla on kerätty vanhoja liäkintäkeinoja, materialija Kalevalan piirin luontoaptekista.
Klubin tapuamisien teemat aina ollah mukavat ta tiijolliset, ta tietyšti ne on šivottu kotišeutuh.
– Toinah linnas ei ole muga äijy karjalazien kirjuttajien, taidokuvailijoin, taidoruadajien nimie.
Kirkko on Venäjän valtion omistuksessa ja kuuluu liittovaltion kulttuuriperintökohteiden joukkoon.
Sih on merkitty kai kyläkunnan kylät vuvven 1873 tiedoloin mugah da saneltu kyläkunnan histouries.
Nygöi muzeis ruadau kaksi ozutteluu, yksi on omistettu voinan histouriele da toine –etnogruafiele.
Oma Pajo -kuoro anto konsertin Petroskoissa ta valmistautuu kahteh esitykšeh Karjalan piirilöissä.
Naizel himoitti ruadua kazvattajannu lapsienpäivykois, ga silloi sie ei olluh välliä ruadopaikkua.
Unen merkičyksen Ol’ga ellendi vaiku silloi, konzu pani rattahile Karjalan sugututkimuksen liiton.
Šamoin almanakan šivuilla on esitetty ni alottelijan runoilijan Sergei Jakovlevin kakši runoelmua.
Ainehisto säilyy Kielen, literatuuran da histourien instituutan iäniarhiivas da Estounien arhiivas.
Kezäkuus Suomen puolel Ilomančin kunnas pandih algu Karjalan Kielen Koin Abuniekat ry -yhtevyksele.
Silloi karjalan kieldy sanoimmo karjalan murdehekse, mainiččemattah, min kielen murreh se sit olis.
– Toivommo, ku Karjalazien runoloin vuvven pivot annetah innostustu taidoilijoile, da kirjuttajile.
Rahvastu kerdyi ylen äijy, oli šeikuittu vagavii karjalazii da karjalan kieldy koskijoi kyzymyksii.
Teijen ta šiltojen sistemin modernisointi toteutetah federalisen alovehen kehityšohjelman rajoissa.
Tavan mugah ligakuus Petroskois Kanzallizien kul’tuuroin keskukses allettih karjalan kielen kursit.
Seminarissa Dmitrii Dmitrijev korošti, jotta karjalaiset runot on melko vaikie, ka mukava materiali.
Suuri passibo pidäy sanuo Natalja Gilojevale, kudai oli kielentarkastajannu, sanou Aleksi Ruuskanen.
Ligakuun lopus Andrei ilmoitti, ku häi rubieu kohendamah vie yhty aittua, se on ylen vahnu da suuri.
Sanommo, suomelazii libo inkeriläzii vie voibi mustoittua, karjalazii ei ole minun mustamah ni yhty.
Uvvet kielipalstat avavuttih Karjalan Sivistysseuran da Karjalan Kielen Seuran saitoil Suomen puolel.
Viime vuošišuan lopušša melliččä šiirrettih Kiži-šuarella, missä šitä šuau nähä nytki.
Lisäkši piätökšen mukah yhellä kahešta Derev’ankan pyšäkistä ašetetah pyšäkehkompleksi.
Tänä vuotena Karjalan yhekšäššä elinpaikašša rakennetah uušie felššeri-šynnytyšpunktija.
– Hyvä, jotta kilpailujen anomukšien kešen toičči ilmeštyy ni uušie kanšalaisjärještöjä.
— Mie tahoin ruatua täššä virašša, vaikka še on tosi monimutkani ta joškuš kiittämätöin.
Šamoin šielä vietetäh ni šemmosie mukavie čäijynjuontija, kumpasie šanotah “horšmasiksi”.
Piiruššukšien kilpailušša voitti Taisija Krasikova ta käsitöijen kilpailušša – Mark Remšu.
Šamoin oli myönnetty lahjoja parahista vaštaukšista kyšymykšeh: “Mintäh kirjutat šaneluo?”
– Lapšena 3,5 vuoteh šuaten mie pakasin vain karjalakši, en tietän yhtänä šanua venäjäkši.
Yheššä päiväššä šuatih luatie kaikki, mitä šuunniteltih, šanottih uuvven reissun luatijat.
– Tämä ideja miellytti milma ta mie rupesin eččimäh tietoja, jatkau kertomušta puunveštäjä.
– Annoin šemmosen miäräykšen, šentäh kun tulou äijän valitukšie jonoloista poliklinikoissa.
– Šen lisäkši heinäkuušša Orlan-juna yhistäy Koštamukšen kaupunkipiirie Belomorskin piirih.
Järještäjillä on šyntyn šuunnitelma viettyä täyvellini karjalan kielen kuršši enši vuotena.
– Junevičin tiijuštelijajoukko – 48 parašta tiijuštelijua – työnnettih Petsamon rintamalla.
Niise nämä reissut ollah mukavie ihmisillä, ket voijah piäššä kešämökillä uuvvella junalla.
Ta kolmaš versijo johtuu košto-šanah, šentäh kun karjalaiset neiččyöt piettih niitä piällä.
Venäjän kanšojen yhtehisen kokoukšen järještämäššä vebinarissa esiintyy Anastasija Runtova.
Myöhäsempih juonih kuuluu “Untamo ta Kallervo”, “Kullervon košto” ta kristilliset motiivit.
Pruasniekašša ei myöty mitänä šyötävyä ta juotavua, vain lapšilla tarittih makieta pumpulie.
Kahen hyö valmissettih koulu uuvvekši opaššušvuuvvekši, iče valmissettih opaššušmaterialija.
– A miksebo sinul on šl’oma piäs da polvisuojat, kuuluugo niilöin piendy liikundusiändölöih?
Tietä ruvetah korjuamah oraškuun 1. päiväštä alkuan ta lopetetah šajekuun 15. päiväh šuaten.
Šattuu niin, jotta Karjalašša šyntynyt, kašvanut ta eläjä ihmini ei tiijä niin äijän aseita.
Niitä aina pitäy hoitua šekä pitäy parentua autobuššikuletušta piirin elinpaikkojen välillä.
Oman Eila-tyttären kera hyö kiännettih “Karjalaisien itkukielen šanakirjan” šuomen kielellä.
Tämä kaikki luatiu piirin eläjien elämyä mukavammakši, korošti Artur Parfenčikov issunnošša.
Netälin aikana hyö painettih omašša VK-ryhmäššä paikannimitutkimukšeh liittyjie arvautukšie.
Etnokenttäh otti ošua 15 ihmistä, heistä viisi oli järještäjinä ta kymmenen volont’oriloina.
Piäainehena oli Šuomen kirjallisuš ta päteyvyin opaštumisešša niise muamonkielen opaštajakši.
Šuomen kielen opaštamiskehitykšen kokemukšešta kerrottih Koštamukšen šuomen kielen opaštajat.
- Enšimmäistä kertua luatima šemmosen karusellin, ka jiä on vielä heikko ta jiäpyörä halkeni.
“Lehti-Iivanan ta Petrunpäivän (12.7) välillä on ruajun veriät kahallah”, sanotah Kiestinkis.
Mie iče rupien käymäh kouluih ruatoja tarkistamašša, šano Karjalan piämieš Artur Parfenčikov.
Ruavolla luonnonmaterialien kera on oma erikoini viehättävyš, ta meštaruš šynnyttäy kyšyntyä.
Inkerinšuomelaiset kerrottih elämäntarinoja uuvvešša dokumentissa “Sodan leimaamat kohtalot”.
– Lapšien tietošanakirja netissä, piirrošfilmijä, videoja tik-tokissa – kaikki on mahollista.
Piirissä jo monta vuotta peräkkäh vietetäh perintehellistä vepšäläistä Kalarand-pruasniekkua.
Vienan virta -järještön jäšenet tovotah, jotta enši kilpailukši tulou vielä enemmän peluajie.
Tärkeimpänä ruatona on “Karjalaisien itkukielen šanakirja”, kumpani oli painettu vuotena 2004.
Aktijo starttuau Karjalan ta vepšän kirjakielen päivänä, 20. šulakuuta šanelun piäkaupunkissa.
Sendäh rahvas voijah lähtie Sočih lendokonehel huogehembal hinnal – 3 180 rubl’ua yhteh čurah.
Viena-šeuran jäšenen Nina Gerasimovan muasteri-opissa lapšilla tarvičči kaikki heijän ahkeruš.
Tekstissä še on onnen, hyvinpärjyämisen simvoli, a šarjašša Šampo on vain rahua luatija koneh.
Grigorii Makarov, Aleksandr Barancev, Vladimir R’agojev koroššettih kiännökšen korkieta tašuo.
Rikeneh kyläššä pietäh erilaisie toimenpitoja ta muasteri-oppija kylän eläjillä ta vierahilla.
Aika kulu leheltä lehellä hypellen, uušien skokunašeukkujen kera veješšä ta hiekalla kisuallen.
Projektin toini tehtävä on kuvata ta valmistua videoita, kumpaset kerrotah Veškelykšen kyläštä.
Sinivihandu liivu piästäy myrkyy, se on ylen paha kaikele eläväle – ristikanzale dai žiivatale.
Roza Vasiljevna on ihmini, kummaista tiijetäh, kunnivoitetah ta tykätäh pos’olkan monet eläjät.
Mi koškou Kemi-ošua, niin šanan alkuperän yksi varianttiloista on: kemi – keto, kenttä, tanner.
Nygöi häi ruadau Nuožarven kirjastos da Priäžän piirin Meijän elaigu -lehten korrespondentannu.
Anna Karjal eläy da kuuluu kui vai vois enämbän aigua kaččomattah häviejän kielen jygieh tilah.
Muailman suurin sanakniigu, välly entsiklopedii – Wikipedii – sežo kehittyy rahvahan väin vuoh.
Kyläs eletäh hyvätahtozet rahvas, hyö avvutetah kodittomile žiivatoilegi, sanoi L’udmila Mehed.
Häi sežo lähti tuonilmazih ylen aijoi, ga ozakse tiijän vähäzen hänen vahnembis da evakkoaijas.
– Ideja luatie tämmösen näyttelyn tuli puiston yhen ošašton johtajalla Anastasija Protasovalla.
– Punukkaisen, rohkie Skokku, mäne šie kaččomah, mimmoni muailma on meijän lammin ulkopuolella.
Vaikka kallo on pieni ta hienoni, ka še hyvin vaškiutu ta kallošša olija reikä tuli šilmukakši.
˗˗ On oikein vaikie valita yksi istorija, šentäh kun joka kohtalo oli täyši tragisie tapaukšie.
– Miun lapsuossa oman perehen karjalazus oli ennen muuda buabon starinoi Suojärvellä elännästä.
Juuri šinä päivänä vuotena 1959 Uhtuon kulttuuritalon dramakerho šai kanšanteatterin statussin.
Šeurah liitty nuorie jäšenie, kumpaset ollah kiinnoštunuita karjalan kulttuurin kehittämiseštä.
Tällä hetkellä valmissetah etnobloggerien online-koulun toimintua, kerrotah saitin järještäjät.
Tavan mugah enämbi elättii on suvipuoles, kus ollah syöndän da vardoičendan puoles hyvät kohtat.
Kerran lapset opastujanke lähtiettih suksil Lemijärveh da sie pyrrittihes lämbimäh erähäh kodih.
Meijän karjalaisen vieraštalon enšimmäini kerroš avautu vuotena 2019, šanelou miun pakinakaveri.
Myöjät tullah tarkastamah sidä istutanduaigua da mandžoinkeriändyaijan lopus, sellittäy Ksenija.
Mordva-tašavallan piäkaupunkissa Saranskissa piettih VII Šuomelais-ugrilaisien kanšojen kerähmö.
Viime vuosi kyllä ei ollun niin rikaš tapahtumilla, ka täkši vuuvvekši klubissa on šuunnitelmie.
Ka tilanneh muuttu ta viime vuuvven šulakuušša meilä alko šiirtymini koulun entiseh rakennukšeh.
Ilmasie liäkkeitä jo tuotih Petroskoih ta Karjalan piirilöih, nyt ne juatah liäkintälaitokšilla.
– Viola opašti kaikkie rakaštamah Karjalua, šen tapoja ta perintehie, koroštau Natalja Ivanovna.
Pahah siäh kaččomattah rahvastu Kindahan kyläh, 36. juumorufestivualih tuli äijy da kaikkielpäi.
– Unis minä näin suuren puun, kudai kazvoi Puudogan piirin Zaozerje-kylän kahten tien tiešuaral.
Festivalin ošanottajilla oli mahollisuš työntyä kilpailuohjelmih omie luomistöitä ta projektija.
Enzimäzeh kuului karjalan kielen kursiloin pidämine, toizeh – karjalan kielen nägyvembäh tuondu.
Seremonijah otti ošua Karjalan halličukšen sosialikyšymykšien varapiäministeri Larisa Podsadnik.
Jotta karuselli vois pyörie, puašu karusellin ta järven jiän välissä ei pie olla liijan kaitani.
Još mie tiijän, jotta ihmini ošuau karjalan kieltä, niin mie aina pakajan hänen kera karjalakši.
Täs myö pagizimmo vaiku sih nähte, mittumas karjalazes puus midä luajittih, kudai puu mih pädäy.
Kuuziozazes “Karjalan kielen sanakirjas” löydyy tukku hieru- dai kyläkandastu sanua da sanondua.
Anuksen čupul projektan välituloksekse rodih Anuksen käzineruo – mennyös aijas tulieh -ozuttelu.
Tunniksi kaččojat čukelluttih musiikkih, muisselmih Karjalan luonnošta ta šen ilmapiirin tunteih.
Prošaijakseh Konstantin Loginovanke voibi 24. kylmykuudu 11.00–12.00 Vol’naja-pihas zualas n:o 2.
Niilöile vähile, ket ei ellendetty karjalua, myö omin voimin hommaimmo kiännöksen rinnal istujen.
Erähän runolois häi lugou vaste sen jälles, konzu rahvas seizatutah kirikön suuren ikkunan tyveh.
Hyväkse mielekse luvetgi vie yhten Kindahan kylän zuakkunan, täl kerdua – tolkuttomis kalastajis.
Priäžän piirin Nuožarven kyläh rodivunnuh Alina Gapejeva rubei mualamah kaheksa vuottu tagaperin.
Valtijot taisseltih Itämereštä ta karjalaisien šynnynmua oli niijen šotaristiriitojen alovehella.
Še voitti grantin ta šitä kannattau Karjalan kanšallisen ta alovehellisen politiikan ministerijö.
Šiitä vuotena 2017 Teatterin voima -projektin rajoissa keräsimä eksperementalisen teatteriryhmän.
Ammatilliset rakentajat, paikalliset eläjät ta volont’orit ošallissuttih labirintin rakentamiseh.
Sen omistajat vaihtuttih äijy kerdua, jälgimäine jagoi konnun nellähkymmeneh muapalah da möi net.
Vuuvven pereh -kilpailun piätarkotukšena on perehen elämäntapojen arvon noštamini ta propagointi.
Iänestys ei ole jygei, voit iänestiä eri taval: Internetas, volont’uoran avul da omas kabinietas.
Šajekuun 3. päivänä Kalevalan piirissä piettih Karjalan vapauttumisella omissettuja muistopitoja.
Nenga Jessoilan etnokul’tuurukeskuksen lindu on rahvahan perindölöin siirdäi, sen hengi da kieli.
Mustan, enne kluubah lähtendiä suovattoin kidžerdettih tukkii palaval kirjuttimen raudun’okkazel.
Inehmine on Priäžän veteruanoin nevvoston piälikönny da on aktiivine ei vaiku omal alal ruadajes.
- Meijän kalafestivalin erikoisena vierahana on Alla Mihejeva, näyttelijä ta TV-ohjelmien vetäjä.
Šuomelaiset tutkijat šuatih tietyä Vvedenskista entografi Petter Teodor Schwindtilta (1851–1917).
Tänävuon heinykuun 30. päivänny Petroskoin kiirehellizen mediekkuavun stansiele täydyy 90 vuottu.
Jatkuu toine kogo Ven’an kanzallizien videoloin kilbu «Myö», kilbuniekoin ruadoloi otetah vastah.
Pajatan ičegi karjalakse – livvikse dai vienakse, ku gost’at kuultas, mittuine on karjalan kieli.
Jokahisella meistä oli annettu eri kirjaimet ta myö lukima ta tarkistima niitä, a šiitä vaihtuma.
Mielen kiinittäy se, ku enämbi migu kolmandel vuitil nämmii soittajii igiä oli vähembi 50 vuottu.
Vuodessah 2019 Vieljärves oli oma putilline aptiekku, se ruadoi endizen bol’ničan talois Pogostal.
Illalla kello 17.00 Karjalan Kanšallisešša teatterissa pietäh pruasniekalla omissettuo konserttie.
Tapahtuma on šivottu Karjalan kallivopiirrokšien lisyämiseh UNESCO:n muailman perinnön luvetteloh.
Taidoilijoin neroh ičeväil opastunnuh naine mualau omii kuvii guašši-kruaskal tavallizel bumuagal.
Jotta kala tulis 1,5 kiluo painavakši tarviččou noin viisi vuotta, šanou ekologi Marija Trubavina.
Nygöi mollembien mualoin veteruanoin lapset da vunukat kävväh kumardumah omahizile mustomerkillyö.
Kenen venkaine upponou vedeh, se tänävuon miehel vie ei puutu, a kenen lähtöy uidamah, se puuttuu.
Jo ei maksa sanuo, ku karjalan kieli voi jiähä eloh vai kylis da perindöllizii elaigutaboi eläjes.
Tänävuon Karjalan Tiedokeskuksen Kielen, literatuutan da histourien instituuttu täyttäy 90 vuottu.
Mie olin oikein onnellini, kun mänin miehellä, muhien muistelou omua mieštä Anastasija Stepanovna.
Pienie ošie ompelen käsin nieklan ta rihman avulla, a šuurimpie ošie voipi tikata ompelukonehella.
Penziele lähtiettyy häi endisty puaksumbi rubei käymäh kodoilah Pikkoilah kannattamah omua konduu.
Še on omissettu Petroskoin yliopiston 80-merkkipäivällä ta Sampo-matkailuklubin 55-vuotisjuhlalla.
Passipo niise Lehtinen Ol’galla ta Kotiranta-matkailufirmalla, kumpasen tiloissa pitimä kuvaukšie.
– Älä unohta -pajon on kirjutannuh livvikse Oma Pajo -horan pajattai, raadivotoimittai Anna Usova.
Meijän ezi-ižien mua -nominatsies voitti viizi projektua, kudualoih annettih 2 175 314,70 rubl’ua.
Korkielentoset saksafonin iänet kuuluttih Marmorikanjonin järven kešellä olijalta uijalta lavalta.
Niilöi varustetah matkah Leningruadan alovehele, kus souhozan ižändäl on muudu muatalovuslaitostu.
Ihmiset, kumpaset parenteliuvat koronaviirussista koissa, šuahah makšamatta tarvittavie liäkkeitä.
Minule oli suuri kunnivo ruadua Tamara Vasiljevnanke da olla toizennu Pepin karjalakse kiändäjänny.
Muzein ruadajien mieles on yhtenjytyi tärgei säilyttiä vahnoi ruadoloi, taboi da karjalan kieldygi.
Konzu mennyt kezäl ellendin, što olen karjalaine, pahoittelimmos, ku karjalan kieldy ei nävy nikus.
Lujal azui Semoi-died’oi, se tatan tuatto, a moužet vie vahnembi kudai sie azui, ylen vahnat ollah.
Lapsile da školan opastujile kačottavakse ozutteluh sijoitettihgi vahnu ombelusmašin da kangaspuut.
Karjalan toizis čuppulois virrallizet jordanale käymizet kiellettih koronaviirusan pandemien periä.
Naizet pietäh erilazii vastavuksii, festivualiloi da pruazniekkoi Karjalan kuulužas Kindahan kyläs.
Pienele kujole fizkul’tuurutaloin da Periodika-julguamon välil kyzyttih andua Oma Mua -lehten nimi.
Lingvistizeh fourumah, kudai pietäh online, yhtyy kielentiedäjii da kieliaktivistoi eri mualoispäi.
Kuuširannan joutoajan talo tulou yhekši uuvven matkailuohjelman paikoista Onegan niemimuata myöten.
On jo kuolluh sen luadii Leo Lankinen, tuonilmazih siirryttih erähät muutgi täh projektah kuulujat.
Tutkimusmatkan aigua kačottihgi, ongo piirilöis laukkoi, kus neroniekat voijah myvvä omii ruadoloi.
Janišpuolen školas luajitah uuttu levuo, on jo kohendettu lämmityssistiemu da on vaihtettu ikkunat.
päivänny Karjalan Kanzallizen kirjaston seinis pietäh jogavuodehine Kodialovehluvendot-konferensii.
– Suomelazii libo inkeriläzii nimii vie voibi mustoittua, karjalazii ei ole minun mustamah ni yhty.
Školan loppiettuu brihat tavan mugah piästäh opastumah opistoloih, sanommo, avtodorogan tehnikumah.
Maidopyhälaskun pruazniekannu 6. kevätkuudu muzein pihas roitah vessel programmu da magiet čupukat.
Sih on kirjutettu 305 Suureh Ižänmuallizeh voinah yhtynyzien da kodih kiändynyzien saldatoin nimet.
Mugagi Lehton pereh puutui Iljinskoje-nimizeh kyläh, kus tyttöine ehti opastuo školas kolme vuottu.
Suomen valdivo on andanuh valdivontugie karjalan kielen elvytysprojektale vaste erähän vuvven aigua.
Uvvet kirjastot ollah rouno intellektuallizet opastuskeskukset, kudamih kävväh lapset dai aiguhizet.
Yliopiston loppiettuu Aleksandra Vasiljevna puutui ruadoh Valamon suarele ven’an kielen opastajakse.
Tavan mugah vahnemban polven rahvas pannah kundoh Kotkatjärven lohkol olijoin mustomerkilöin kohtat.
Ruadajile annetahgi kombainat, rengit da juaššiekat, on kirjutettu Jagodi Karelii -zavodan VK-sivul.
Karjalan luonnonvaroin da ekolougien ministerstvan ruadajat pietäh oman Vieljärven vien tutkimuksen.
Olen sežo olluh yhten opastundukavven suomen kielen praktikantannu Petroskoin pedagougizes akademies.
Jokahisen almanakan kirjuttajan huolena on karjalan kieli ta karjalaini kulttuuri, niijen tulovaisuš.
Vuvvennu 1976 perehel annettih fatieru Vieljärves, sie rodivui nuorin Iivan-velli, sanelou Aleksandr.
Syvyskuus Ilja Varlamov yhtyi press-matkah Karjalah, kudaman aigua kävyi tazavallan linnoih da kylih.
Mahollisukšien mukah ihualen joutoajalla monenmoisien kulttuurien kuvataituo, teatterie ta musiikkie.
Minul on palaine lehtie, kus on kirjutettu, ku rahvahallizeh rakendusruadoloih tuli läs sadua hengie.
Muga toimitus sai kilbah läs kolmiekymmendy kirjutustu, kaikkiedah kilbah yhtyi Oman Muan 21 lugijua.
Kirjuttua karjalakse oigieh minul avvuttau minun tuatto, kudai maltau kieldy lapsusaijas, sanou Anita.
Pekka Huttu-Hiltuzen sanoin mugah Young Dreamers -muuzikkujoukko ezittyy runopajoloin kluubas sygyzyl.
Kniigas on komiksoi, kuduat piirustettih kieliaktivistat, opastujat da opastajat, lehtimiehet da muut.
Reportašin enšimmäiseššä ošašša Alla Mihejeva kerto festivalin enšimmäiseštä päiväštä.
Niin Ol’ona voit kuččuo kakšoset talon toisešta kerrokšešta käškylöillä: “Lapšet, alaš!
– Avvakum-esipapilla oli tärkie rooli kirikölliseššä šekä yhteiskunnallisešša elämäššä.
Vielä kakši rautabetonišiltua rakennetah Sumposad–Vorenža–Virandozero–N’uhča -autotiellä.
Kun tämän ket’t’un renkkahat on šivottu – eläy ruato, eläy ihmini ta eläy hänen kotikylä.
Piäehtona on še, jotta istorija tapahtuis yheššä kilpailun šiännöissä mainitušša paikašša.
Täštä šyyštä nimet Ol’onalla ta Miihkalilla valičči Šaveli, mie nimittäisin lapšet toisin.
Uutisie ta valokuvie tapahtumista šuau löytyä #этнoPROэтнo -heštegilla Vkontankte-verkošša.
– Meijän kirjašto šijottautuu istorijallisešša rakennukšešša, šiinä on erinomasie huonehie.
Veššoš ašetettih Karjalan Šivissyššeuran ta Kalevalašeuran tuvella vuuvven 1995 šyyškuušša.
Tanʼan šynnyttyö pereheh tuli šuuri ilo, a evakošša nälkyä nähnyt ämmö virkisty ta potristu.
Ka kyšymyš ei ole tietyšti tanššiloista, kyšymyš on kohtalošta, koroštau Mihail Gol’denberg.
Šuatulla rahotukšella korjatah opaššušlaitokšien oččašeinie, kattoja ta šisäkommunikatijoja.
Še on 28% tašavallan kaikkien kanšallisien kanšalaisjärještöjen ta liittojen yhteismiäräštä.
Mitä miellyttävyä kuvaušryhmä näki ta tiijušti kylissä ta mistä rupieu kertomah filmilöissä?
Školas rodih hyvä perindö – andua lahjakse od’d’ualan opastajile, kuduat lähtietäh penziele.
Sit aijas jo huškai setämä vuozi, brihačču kazvoi da endizelleh suvaiččou kižata jiäkur’oih.
Heih lisäytyy noin 80 lašta Derev’ankašta, šentäh opaššušprosessi pitäy jakua kahteh vuoroh.
Artur Parfenčikov lähetti vaštuajan vetomukšen Venäjän piätervehyšliäkärillä Anna Popovalla.
Suvaiče händy, ga älä ämmätä liijakse, eiga häi kodvazen peräs voi sinun piäl herrakse roita.
Flešmobin ošanottajan profiili pitäy olla auki, jotta järještäjät voitais kaččuo hänen kuvie.
Kešäiltoina myö lepäsimä: uima Tihvinka-jovešša, pyytimä kalua, šanelou Aleksandr Vasiljevič.
Tverin alovehella šanelu piettih Tolmačču-kylän Stanislav Tarasovilla nimitetyššä kirjaštošša
Minä hänel yhten kerran kyzyin: “Mindähbo sinä nennii sanoi et sano?” “Vierahil ei sua sanuo!
– Enzimäistä sanua en tiijä, ga karjalan kieli on kuulun miun eländäh ihan synnynnästä suaten.
Pidäy mainita, ku tämä mul’tfil’mu rodih voittajakse Ven’an luomisruavon kilvas vuvvennu 2019.
Lisäkši “Karjalan Sanomat” pitäy šuomen kielen ta kulttuurin kilpailuja ta temaattisie päivie.
Kun et huomanne, jotta šiula šukat on jalašša, kaikki mänöy hyvin, mäne reippahašti eteh päin.
Šentäh nyt on mahotointa ilmottua, äijänkö ihmistä rupieu opaštumah muamonkielie yliopistošša.
Kiäntäjät yritettih käyttyä karjalaista kantašanaštuo, kumpani ušein eruou Piiplijan šanoista.
Joukkokilpailušša Venäjän piäjoukko varmah voitti toisen venäläisen ta valkovenäläisen joukon.
Myö ei niin ammuin laulamma duetissa ta tiälä šaima šuurta innoššušta, šano Jalmar Pavilainen.
Enšimmäiseššä luvennošša on hyväkšytty etnokulttuuriperintehen popularisoinnin lajin projekti.
– Borodkinin hauvan muistomerkin šäilyttämini ta kunnoštamini on projektin yksi piätehtävistä.
Sit brihat ruvetah kaččomah neidizen puoleh kogo vuvven da kaikis bes’odois pläššimäh kučutah.
Toisilla še on hyvä muissutuš joškuš tutuista šanoista, a toisilla ni karjalan kielen opaššuš.
“Kylän patšaš” Moarie, Ohkemien Moarie, Iknattaisen Ivanan tytär Moarie, omaa ssukua Marttisia.
Koulun lopetettuo ta piäštyön töih nuorella miehellä käteh šattu artista Klara Lučkon valokuva.
Šamoin näkimä hirven jiännökšie, kumpaista paikallisien eläjien šanojen mukah revitettih hukat.
Galinal pidi luadie vaigevin piätös elaijas – Julija työnnettih elämäh internuattah Karhumägeh.
Karjalašša enšimmäiseh luokkah mäni 7 300 lašta, heistä Petroskoissa on 3 805 enšiluokkalaista.
Kalah dai meččäh mennes heidy otettih keral, gu hyö maltettih paista vien- dai mečänižändienke:
Hyö käydih kerähmölöih, yhtes ruadajienke oldih mečäs, pagizutettih heidy, täytettih ankiettoi.
Avajaisissa Kemin kulttuuri- ta urheilukeškukšešša tervehittih kalaššuškilpailujen ošanottajie.
L’ubarskii otti ošua kulttuurisešta ta istorijallisešta perinnöšta vaštuajan komiisin issuntoh.
Mustelkua, vie ei muga ammui myö pečatoičimmo tekstat pečatnoloil konehil da čotaičimmo ščotil.
Karjalaiset rakentauvuttih jokien ta järvien kivi- ta hiekkarannoilla havumeččien ympäristöššä.
Kolatselläl myös nostettih rudua, endizen Tulemjärven zavodan paikan seinät seizotäh tänäpäigi.
Jäi, tiettäväine, vie niilöigi, ket kirjutetah meile karjalakse da työtäh poštan kauti kirjazes.
Rahvaš ei ole puitto vielä havaččeutun, ei ole niin kuin tietoni, jotta oma kieli on šammumašša.
Ga yksikai se puutui nostua: kaksi muamua ‒ suomelaine da ven’alaine ‒ seizotan kivilöin keskes.
– Piti, jotta koko materialista – kuvatuista videoista ta arhiivavalokuvista – tulis kokonaisuš.
Ka šiitä Piessan jälet -kallivopiirrokšien oša mäni vejen alla vesivoimalan rakentamisen jälkeh.
– Tiälä muailmalla ollah erimoiset iänet, erimoiset tuuhut, erimoiset värit, tuumi Skokku iäneh.
Nykyaikani šilta, kumpasen pohjana on metallirakentehet, yhisti rantoja Hiijenšelkä-pos’olkašša.
Projekti on tarkotettu juuri heilä – näillä ihmisillä, kumpasien taival on yhissetty Liidekyläh.
Ruadosobimuksen mugah pidäy tuvva ysky halguo joga päččih niškoi da kaksi rengie vetty päiväkse.
Vuosien mittah še tuli ei ainuoštah Karjalan, ka i koko Venäjän tärkiekši kulttuuritapahtumakši.
Ku lämmitä, voibi juvva hiilavua čuajuu, saneltih Ven’an hädätilaministerstvan Karjalan ozastos.
Sit naine lähti lapsiensuandulomale da sen loppiettuu häi lähti ruadamah Priäžän muuzikkuškolah.
15. heinykuus algajen ulgumualpäi Ven’ale tuluzil enämbiä ei pie olla kaksinedälizes karantiinas.
Sih niškoi pidäy kiändyö KRL:n johtokundah kuulujan Valentina Mironovan puoleh sähkopoštan kauti.
Ei ammui stuudies juattih medaliloi “voinan lapsile”, juotettih palkituloi čuajul šipainiekoinke.
— Olemmo hyväs mieles, ku Karjalan kanzallizes muzeis roitah moizet eksponuatat — poštukonvertat.
Koulun jälkeh mie läksin armeijah ta kolme vuotta, 1951–1954, palvelin desanttijoukoissa Tulašša.
Väitetty muapala, kudai syötti perehen, andoi vie yhten nimen ristikanzan eländypaikale – kyläle.
Kevätkuun 14. päivänä huomattava karjalaini horeograffi ta balettimuasteri ois täyttän 90 vuotta.
Šeuruavana oli piiteriläisen Venäläisen saksafonistien kvartetin esittämä Saxophone mix -ohjelma.
Signualupaččahat lijastuttuu enimät šouferit roittihes yhty mieldy: paččahat ei olla turvallizet.
Kalevalan karjalaisen kanšailaisjärještön naiset lopetettih hiihtokauši hamehissa ta koštoloissa.
Artur Parfenčikov käski nostua Vottovuaran vizit-keskus turistoih niškoi Šukkajärven kylän tyveh.
Heinäkuun 12. päivänä mierolaisen kalenterin mukah on Pyhien Apostolien Petrin ta Puavilan päivä.
— On hyvä nähtä kaksikielizii nimilaudazii Karjalan kansallizis alovehis, tazavallan piälinnasgi.
Muštatunturi-mäki on Keškiniemimuan ta manterehen välillä, šen kautti niemimailla viey ainut tie.
Sen enzimäzen projektan hyvyös jo kevätkuul 2019 suadih varua kylän kul’tuurutaloin kohendamizeh.
Uikujoven yhteisö peruššettih vuotena 1694, ka virallisekši še tuli Pietari Šuuren vallan aikana.
Nina Afanasjevna opašti koululaisie kutuo verkkoja, šituo monimutkasie šolmuja ta šelittyä niitä.
Karjalaisien runojen vuuvven lopputilaisuš piettih Petroskoissa Karjalan kanšallisešša musejošša.
Pagazimma kaikešta: tavoista, midä ennen kylä eli, midä ruattih, midä mahettih tunkuonkarjalaizet.
Karjalašša on ilmotettu Koko Venäjän Vuuvven pereh 2020 -kilpailun alovehellisen vaihien tulokšet.
Sen ližäkse Karjalas muutui haldivo, se muutui Tiijollizes Instituutasgi, erähät puututtih tyrmäh.
Died’oi oli ylen srougoi, ilmai händy syömäh istavuo ei suannuh, kaikin olimmo stolas yhtel aigua.
Kogo muan opastujat voijah yhtyö täh kvestah da tiijustua eri kanzoin kielih da perindölöih nähte.
Šen projektit ta ohjelmat tuttavuššutetah lapšie ta aikuhisie istorijalliseh ta kulttuuriperintöh.
Viime vuotena Periodika-kuštantamošša julkaistih 17 uutta kirjua, 14 tevošta julkaistih uuvveštah.
Vain Aleksei Konkka ei männyn pakautteluh, ka läksi tutkimah kalmismuata, še on hänen tutkimušala.
Objektua ei kerras huomua, ga se ylen hyvin pädöy linnanymbäristöh, sanoi Veronika Vologžannikova.
Nygöi ruan sekretarinnu Ven’an tiedoakademien tyves toimijas Kielien säilyttämizen tiedokeskukses.
Järvirannas enne oli Priäžän promkombinuattu, konzu se heitti ruandan, muapala myödih kogonazennu.
Leppypuu kestäy kostevuon, sendäh lepän parzilois salvettih sildupaččahii da potokkulavvan kuurii.
Kalevalalaisilla ta Kalevalan pos’olkan vierahilla on hyvä mahollisuš tuttavuštuo entiseh kauppah.
Meitä vuottau muutoman enši-illan šekä Teatterin 90-vuotisjuhlan valmistamini, šano Julija Kuikka.
Fil’mu kuvatah Kinourokat Ven’an školis -projektan hantuzis, kudai pandih rattahile vuvvennu 2015.
Karjalan-, vepšän- tahi šuomenkielisistä tevokšista annetah Juakko Rugojevilla nimitetty stipendi.
Nelli vuottu ruattuu Galina F’odorovna muutti elämäh Jessoilah, kus jatkoi ruaduo Ugmoilan školas.
Projektin kekšijänä on Marina Jevgrafova ta arhitektoriloina oltih Ivan Zver’kov ta Sofja Kuhtova.
Toisella paikalla piäsi Impul’s-teatteriryhmä ta Sungurovilla nimitetty yliopiston kanšanteatteri.
– Toinah tulou luadie nenga, ku myö, estontsat, kerävymmö Kanzallizeh muzeih vai omal delegatsiel.
Šyyškuun 25.-26. päivinä Petroskoissa vietetäh interaktiivisien muotojen Kalevala open -festivali.
– Meil, omapajolazil on lujua yhtevytty omah roindumuah, sen yhtevyön hyvyös rahvas tullahgi horah.
Iivan penziele lähtiettyy enin aigua on kodihierus, vai harvazeh kävähtäh Alavozeh, kus on fatieru.
Karjalas on äijy paikannimie, kudamat roittih täs sanas: Uksa, Uhtuo, Vuohtjärvi, Ohtjärvi da muut.
Petroskois pietäh Ven’an XVII rahvahien horien da ansambliloin Pajattau oma kylä -festivuali-kilbu.
Netgi, kudamat maltettas meil ruadua da olla, pienien palkoin täh kodvazen ruattuu lähtietäh iäres.
Mironan Pešan da Annin perehes Nina on vahnin lapsi, hänen jälles ollah kaksi vellie da yksi sizär.
ARTE TV on tundiettu kogo Jevroupas kul’tuurukanualu, kudai viestittäy nemčoin da frantsien kielel.
Leo Narja näytelmän mukah Valentina Saburovan ohjuama spektakli alkau kello 19.00 kulttuuritalošša.
Karjalaisen puvun ta perintehellisen kuklan näyttely herättäy kalevalalaisien šuurta utelijaisutta.
Jotta eistyä karjalan kieltä ta perintehie vuotena 2021 Viena-šeura perušti Orvokki-kuklateatterin.
Varvaran kirikkö on valdivollizii objektoi da yksi vahnimis šatrukirikkölöis Oniegantagazen lohkol.
– Vierissänakka da Syndy ollah moizet mifolougizet olendot, kuduat tullah muale kahtekse nedälikse.
Portalin luatijat toivotah, jotta Oma Media antau potkaukšen karjalan ta vepšän kielien kehitykšeh.
Kalitta-kilpailuh otti ošua šeiččemen leipurie, kumpaset tuotih potakka-, prossa- ta osrakalittoja.
Noin kuuši vuotta takaperin Andreilla tuli himo oppie karjalan kieltä ta čukeltuo kanšankulttuurih.
Sennaja-lagevo on sijoitannuhes Petroskoin keskuččah Kuibiševan da German Titovan pihoin tiešuaral.
Karjalas ilmoitettih piirit, kuduat voitettih Karjalan piirilöin etnokul’tuurizen kehityksen kilvas.
Karate ylen hyvin parandau rungua: kazvau vägi da kestävys, vedristyy vardalo, parenou hengittämine.
Vuvvennu 1944 sygyzyl Jegor Savitskii toi kyläh kinon ozuttai laittehen, fil’mat da kinomehuaniekan.
Hiekkua kaivetah luvattah, da vietäh rinnale muapaloile, kudamat on myödy kodiloin srojindah niškoi.
Mennyt vuon Karjalas piettih Karjalazien runoloin vuottu, kuduan aigua oli luajittu äijy midä hyviä.
Sugututkimuksen liitto on suannuh allun unes, kudaman vie lapsusaigah oli nähnyh Ol’ga Kulakovskaja.
Enzimäi muzei huavai avata kohendettu kirikkö Hristosan kirkastumizen pruazniekan piän 19. elokuudu.
Hiän oli pienikokoni, aina hienošti šuoriutunut naini, Taitomusejon johtaja Natalja Vavilova kertou.
Kaikis suurin kummu on se gu mehiläzien pidäjät jo maltetah eroittua metty eri kazviluaduloin mugah.
Kuvven vuvven aloh Anastasija tutkii Siämärven lohkon paikannimilöi professoru Irma Mullozen johtol.
Fil’mu on tarkoitettu vahnembile školaniekoile da kerdou ekolougies da vastuos omis dai omas rannas.
Kai piettävät kursat ollah karjalankielizet, jo luvendon kuundelendu kehittäy karjalan kielen neruo.
Piämies tarkasti, ongo ostettu uuttu tehniekkiä da kui rodieu järjestetty opastus pandemien ololois.
Niken ei huomannuh, ku vakkazen rinnal, kuduas oli kuuzahaine, oli vahnu katkattu jiäkur’oipualikku.
Vieljärven Karjalan Kielen Kodi da kluubu pandih väit yhteh, ku nostua jalloil paikalline pajojoukko.
Karjalan sotsiualuruadajat da virras olijat tuttavuttih ruoččilazih sotsiualizen huollon palveluloih.
Hyö tahtottih kižakohtan lapsile da sportulagevon, sanou Honganuan AYI:h kuuluju Aleksandra Teslenko.
Omua buabua Oksana mustelou ruadajannu da hyväsydämellizenny naizennu, kudai pagizi vaiku karjalakse.
Muarju kazvau muigielois mualois, juuri moizekse rodih uuzi mečäs puhtastettu, melioriiruttu muapala.
Min verran materjualua olemmo suannuh rahvahas nämmis vuozis, ga sille jo ni tarkua luguu emmo tiijä.
Uvvekse pruazniekkukavvekse srojitah toine suurembi mašinoinazetuskohtu da uvvistetah TalviUkon perti.
Festilvalin huippukohtana oli filarmonijan simfonisen orkesterin ta muajilman ooperatähtien konsertti.
Kukkaine on kui pieni keldaine ristaine da sit on nelli lehtytty, se on tärgei kalganan erottamizekse.
Toivon, jotta karjalua taitajat toimittajat ta lukijat taritah lehteh karjalakši kirjutettuja juttuja.
Net ollah yhty kallehet kui, sanommo, kallivopiirrokset libo ennevahnallizet puuhizet kiriköt da koit.
Enzimäzel kerdua ajelimmo kai Anuksenlinnassah da toizel kerdua olimmo Karjalan Tazavalas da Viiburis.
Rahvahan mieles vezi järves puhtastuu, ku murendettaneh kannas da uvvessah azutanneh sildu Ruizniemeh.
Emmo yhty vai kerdua vastavunnuh Kanzahallizien poliitiekan ministerstvas pagizemah sen todevuttamistu.
Oman Muan toimittajat tavan mugah hommattih uuzii hyvittelykortiloi Uvvekse Vuottu da kormanikalendari.
Uhtuon karjalaisien kulttuurin pruasniekkan iltaohjelma oli esitetty taivahan alla, Runoranta-paikalla.
Toini tärkie tevoš on Anastasija Tolmačevskajan kirjuttama Родное карельское -aapini.
Vetäjä šano arvautukšie täštä esineheštä ta anto čuhkaukšie, kerrottih pelin järještäjät.
– Miušta, “Rauta-aika” on tolkukkahin “Kalevalah” liittyjä šarja, korošti Irina Rinkevič.
Täššä veššošrakentehešša mie halusin kerätä kaikki simvolit, kumpaset muissutetah kyläštä.
– Karjalaisešša musejošša ruatuas’s’a aina ymmärrät, jotta musejo on niin kuin polku tietoh.
Kaikki ulko- ta šisäruavot šuunnitellah lopettua tämän vuuvven kolmannešša vuošinellänneššä.
Nykyjäh runoja, itkuja ta joikuja ei enyä esitetä, šentäh ei ole kerättävyä eikä lisättävyä.
Työtä on äijän ta još rupiet hil’l’akkaiseh puhistamah, niin et lopeta ni huomenekšeh šuaten.
Vuotena 2020 tašavallan piirilöissä ašetetah vielä šeiččemen tämmöistä GTO-urheilukompleksie.
Musiikki šoitti, tanššijat pyörittih eri tanššiloissa, oli äijän pelijä, lauluja, častuškoja.
Vielä, šanomma, voit olla Leholla eräš vanha ihmini eläy, Kurjukšešša eräš vanha ihmini eläy.
Kymmenvuotisen mainoštoimistouran jälkeh valičin työkšeni kanšantervehyšjärještön viessintyä.
Hiän hyvin pärjäsi vienankarjalaisen šanelun kera, vaikka elämäššä käyttäyki livvin murrehta.
Sendäh tänä kezän tutkijat tuaste tuldih kaččomah, kunnesah tämä kazvi on levinnyh täs järves.
Lisäkši näyttely tuttavuššuttau kävijie karjalaisien perehien käyttämih arkipäiväsih esinehih.
Viändöin aigah kerätäh kuivattavakse kukkazii, heinäzii, kävväh meččäh lehteh, kuvotah vastoi.
— Meijän tärkeimpinä tehtävina on šuojella luonnon rikkahutta ta šäilyttyä harvinaisie lajija.
Nuoret miehet ollah Gang-nimisen kotišeutuošašton jäšeninä ta Kraikon-festivalin järještäjinä.
– Enzimäizikse pidäs äijäl vähendiä libo kogonah heittiä fosforan da azotan puuttumine järveh.
Nuori Linevskii istui kirjastos – ečči tiedoloi, kudamat autettas hänel “lugie” piirustuksiigi.
Oulanka-jovešša, Kiutaköngäs-košella jo 55 vuotta on tarkissettu, äijänkö kalua noušou kutomah.
Šamoin ihmiset voitih lisätä omih šanoih kulttuuritietoja, esimerkkijä, šanapolvijä šekä kuvan.
Još šilloin hänellä ois šanottu, jotta hiän kiinnoštuu karjalaiseh pukuh, ni hiän ei ois uškon.
Tuiskukuun 12. päivänä Petroskoissa avattih XXI Kanšainvälini lumi- ta jiäveššokšien festivali.
Pitän talven jälkeh, konša tuli kevät ta lumi rupesi šulamah, myö löysimä monta omua kavotušta.
Karjalan halličukšen kanšanetuštajat kannatettih Karjalan piämiehen b’utžettilajin kohennukšen.
Karjala – kanšojen joukko -projektin rajoissa tuiskukuun alušša Koštamukšešša piettih seminari.
“Ken on Vasilii T’orkin?” on uuvven karjalankielisen Čičiliušku-kuklateatterin spektaklin nimi.
Ihmiset joka päivä painettih šanoja, mit oltih heilä mieltä myöten, klubin šivulla VK-verkošša.
Harjottelomah karjalakši šuau kuin iččenäisešti, niin ni opaštajan avulla, joukošša tahi yksin.
Kevätkuun 14. päivänä Venäjän ta Karjalan anšijoitunut kulttuuriruataja olis täyttän 90 vuotta.
Hyö kučuttih piirileikkih kaikkie vierahie ta iče näytettih mimmosie tanššija šuatetah tanššie.
Aktijon järještäjänä on Karjalan tašavallan kanšallisen ta alovehellisen politiikan ministerijö.
Nominantoin joukos oligi “Oman Muan” toimittai, vieljärveläine kieliaktivistu– Natalja Antonova.
Oli päivie, konša myö vain nousima ylöš ta päivie, konša ajoma tašankolla vuarojen juurta pitin.
Sidä – meijän etnokul’tuurukeskuksen ruavon tarkoituksii – olen noudanuhgi logotiippua luadijes.
Huavaimmo vediä jättehet Petroskoil, nygöi annammo tänne, sanoi vieljärveläine L’ubov Filippova.
Još pisyt pitälti mäntyjen ta kuušien kešellä, ne ainehet hävitetäh tautimikrobija ta bakterija.
“Oman Muan” toimittaja Maikki Spitsina keräsi eri kanšojen starinoja ta kiänti vienankarjalakši.
Kaččojat issuttih ihan artistojen ieššä, ilman mimmosiekana eštehie ta še heitä hyvin miellytti.
Ei kaikki ihmiset tykätä tatuja eikä ymmärretä, mitä varoin pitäy koristua niillä omua vartaluo.
Nyt hänen kotimusejo on lopullisešti valmis ta šen isäntä mielelläh ottau vaštah kylän vierahie.
A ku ollou midä kyzyttäviä, ga voibi kyzyö abuu linnanhallindos, kirjuttua sähköpoštači adresil.
Pitäy ymmärtyä, jotta nuoret ollah internetin aktiivisie käyttäjie, koroštau L’udmila Abramovna.
Seiččemen kluasan loppiettuu Gal’a ebäilemättäh lähti opastumah Petroskoin pedagougizeh opistoh.
Vieno on Karjalan kanšannäyttelijä, Venäjän anšijoitunut artista, Kalevalan piirin kunnivoeläjä.
Karjalaisien ruoka aina oli tavallini, ka täyttävä, jotta olis voimua elyä ta ruatua mečän kešen.
Da sidä sanua ättä vie iellehgi omas perehes käytämmö, sendäh ku se kuului moizekse erinomazekse.
Mies toi Linevskoin Uiku-jovel olijale Šoirukšen suarele kaččomah sidä, midä niken vie ei nähnyh.
Jo ennen lapšen šyntymyä tiesimä mieheni kera, jotta rupiemma kašvattamah karjalankielistä lašta.
Myö tarviččema tietoja tällä alalla, kerto Kanšallisen musejon johtajan šijahini Denis Kuznetsov.
Miärävysty šeikuittih Karjalazien kerähmön vallitun nevvoston paginanvedäjän Raisa Samodajevanke.
Sen ližäkse joga sivul voibi lugie runoloi karjalan eri murdehil dai niilöin ven’akse kiännöksii.
Nykyjäh on vaikiempi kuulla kaunista kieltä, a vet meijän tarkotukšena on tuuvva šitä kuuluvakši.
Hyö kirjutettih šaneluo karjalan kielen livvin, lyydin ta vienan murtehilla šekä vepšän kielellä.
Died’oil ei olluh midä ruadua: libo händy sanotah kulakakse, libo häi perehinneh lähtöy Karjalah.
Myö tahomma kertuo lauluryhmistä, kuoroloista, šoittoyhtyvehistä, tanšširyhmistä videojen avulla.
Miärävykses tuli 38. kohtan pitky luvettelo kaikenmoizii pidoloi, muga sanottu “dorožnaja karta”.
Runonlaulajien koulun ošanottajilla oli mahollisuš kehittyä ičeššä runojen kirjuttamisen taitoja.
“Tämähäi meil, ket ollah roittu da eletäh tiä, ei ole vai yksi Karjalan tuhanzis kaunehis kohtis.
Saitu avavuu čomal vesseläl Sattuma-joukon pajozel “Maman kevätpajoine” Zinaida Dubininan sanoih.
Koulun jälkeh hiän piäsi Uhtuon pedagogiseh opistoh kolmen potruškan Var’an, Veran ta Šuran kera.
Joukkokilpailušša Karjalan naisjoukko (Žanna Tikkanen ta Natalja Žulai) piäštih toisella paikalla.
Nämä kauppamatat levennyttih Karjalan ta Šuomen, Arhankelin ta Piiterin šuurien alovehien välillä.
– Olen hyväs mieles, ku minun ruado on muga korgiesti arvostettu da minä sain tämän kunnivomerkin.
Runoja laulettih karjalan kielen kaikilla murtehilla, a “Kalevala” oli kirjutettu šuomen kielellä.
– Onhäi se aiga pieni summu, gu kaččonemmo, mittuine suuri tarveh karjalan kielen elvyttämizel on.
Karjalan piämies käski ekonoumiekan ministerstvan ruadajile sellittiä tämä probliemu lyhyös aijas.
Pitäy muistua millä hinnalla oli šuatu voitto ta rauha, ta ylpeillä omista rohkeistä muanmiehistä.
Mennyt nedälil, 30. syvyskuudu, Rakkahusmägeh näh paistih Priäžän linnunkunnan nevvoston istundos.
Eččimäh vastavuksii rubiemmo yhtes Videlen da Suuren Mäin eläjien da opastunnuzien niminiekoin kel.
Katerina Paalamo on karjalan kielen kiändäi, häi opastau suvikarjalua Päivännouzu-Suomen yliopstos.
Ekostansieh kuuluu eriluaduzii konteineroi, kudualoih erikseh kerätäh jättehii kierrätykseh niškoi.
– Suoloil da korbilois eläjät karjalazet vardoittih da säilytettih omii pajoloi tulieloile polvile.
Olemma kiitollisie Dolganovo-kylän eläjällä ta meijän luotettavalla apulaisella Jelena Tarasovalla.
Šiih kyšymykšeh vaštasi tutkija Julija Litvin, kumpani tutkiu etnisen istorijan šukupuoliaspektija.
Lapsennu häi eli Moskovas, sie tyttö rubei käymäh školah, kuni tuatto opastui muotalohusakadeemies.
Juhlallisie toimenpitoja Tiijonpäivänä piettih 1., 9. ta 11. luokan lapšilla ta heijän vanhemmilla.
Tänävuon runofestivuali on omistettu Karjalan rahvahan runoilijale, kiändäjäle Aleksandr Volkovale.
Sanelut lugietah Karelija-kanualal 9.30 aigua eri päivinny: livvikse – 9. kylmykuudu, vienakse –10.
Monie vuosišatoja takaperin ihmiset rakennettih pienie tornija – taloja kuollehie šukulaisie varoin.
Muistomerkki ašetettih Karjalan tašavallan peruštamisen 100-vuotisjuhlan valmissušohjelman rajoissa.
Sinivihandua liivua sie on vähilleh kolmiesadua kerdua enämbi normua – 60 milligrammua yhtes litras.
Muusikko Andrei Ponomar’ov piti luovan muasteri-opin ta opašti šoittamah kantelehella ta jouhikolla.
Omat lapset jo kazvettih, lähtiettih školah da minä mielihyväl yhtelaigua ruavoin dai olin muamannu.
“Olimpiuadukižat ollah muailman sportan korgevin tazo, suurin sportupido, kudai yhtistäy eri mualoi.
Ämmön šuarnat -kokomukšeh kuulutah kuin jo painetut, niin ni uuvvet runot vienankarjalan murtehella.
Pruasniekan aikana oli ašetettu tunnettu jalokivišepän Mihal Perhinin muissokši omissettu nimitaulu.
Valentina Patsukevič kerto, jotta järven nimi tuli kiitollini- tahi kiteinen (kristallini) -šanašta.
Sen konferensien tärgevimänny kyzymyksenny oli karjalan kielen elvyttämine da sen opastamine školis.
Oma tulehmo -liiton Järven randu -projektu voitti Karjalan piämiehen grantan da sai 871 646 rubl’ua.
On merkittävä, jotta Jevanhelin kiäntäjien nimet oltih tuntomattomat ennein mainituilla tutkijoilla.
Niilöin keskes ezmäzenny dai kallehimannu on karjalan koivu libo kui karjalazet sanotah ‒ vizakoivu.
– Himoittas, ku Brendojevan runoloi da niilöih kirjutettuloi pajoloi kuultas Karjalan eri čuppulois.
Elämää Vienan kylissä 1860 luvulla -nimine kniigu jo voibi ostua Karjalan Kielen Seuran verkokaupas.
– Lähiaigua pagizemmo laitoksien kel, kuduat voidas avata meile aptiekku, uskaldi kyläkunnan johtai.
Infrastruktuurie kunnoššetah Mäkrien, Tuuksin, Tuuloksin, Harlun, Koirinojan ta Rajakonnun ašemilla.
Hänen mieles ei maksa muanittua omua iččie: kieli häviey yhtes vie hengis olijoin kielenkandajienke:
Jo enämbän kymmendy vuottu pajojoukkuo johtau Karjalan kunnivoittu kul’tuurualan ruadai Emma Jolina.
Suomespäi ulgomuale muutettuu olen käynnyh Karjalah ylen harvah, da jälgikerdua olin Vienan Karjalas.
Etnofestivali on jokavuotini tuttavuštumini luomis-, tiijotuš-, kulttuuri- ta turistiaikahšuantiloih.
Kodvazen peräs kuafedru kazvoi Baltiekkumerensuomi-ugrilazen filolougien da kul’tuuran tiedokunnakse.
Sen hantuzis tazavallan eri čuppulois pietäh luvendoloi, kižoi, tiedokilboi, konsertoi da ruadopajoi.
– Kalitka-projektan hantuzis stuudies muutettih venčat, luajittih betonlattiet, pandih kundoh pertit.
Minuu, vie piendy tyttyö, opastujua školas, otteli keräle kluubah konsertoih da harjaitti pajattamah.
Vuotena 2019 L’udmila Gortseva šai Tverin alovehen kulttuuri- ta taitoalan kunnivoruatajan arvonimen.
Školan jälles Vera Jakovlevna lähti opastumah Petroskoin muuzikkuopistoh, kuduan loppi vuvvennu 1975.
Huolimattah sih, ku monivuodizet kohendusruavot loppevuttih, muzei piätti avata kirikkö vuvven peräs.
Frederikol rodih mieldy myö karjalaine muuzikkugi da häi oppi soittua kandelehel, saneli Alla Silkina.
Veškelykses ruadajan Oma tulehmo -yhteiskunnallizen yhtistyksen Järven randu -projektu on todevutettu.
Naisien juhlallisie piähisie korissettih kultasilla merkkaukšilla, kumpasie luajittih manasteriloissa.
Rahvastu vuotetahgi Karjalan tazavallan karjalazien, vepsäläzien da suomelazien resursukielikeskukseh.
Pruazniekas muzein ruadajat pietäh Anuksen Maidopyhälasku -kilbu, kuduah voibi ilmoittuakseh jogahine.
Myöhemmin, jotta yllyttyä luatijie luomah uutta musiikkie projektin rajoissa vietettih eri kilpailuja.
Kaksi kerdua kolmes vuvves Karjalan kanzallizen poliitiekan ministerstvu pidäy käzikirjutuksien kilbu.
Petroskois kniigua voibi lugie Karjalan karjalazien, vepsäläzien da suomelazien kieliresursukeskukses.
Kalenduaran sivuloile on pandu eloskerdoi jogahizeh näh, arhiivas dai vahnois kniigois otettuloi kuvii.
Vie neidizet luajittih koivuvastu yheksäs koivupuus, kylbiettih sil lembikylys da sit laskiettih vedeh.
Tsifran (digitalin) tulendu parendi kielituottehien luavun moneh kerdah, ezimerkikse, TV:n lähetyksien.
Eri aigua joukon johtajannu da konsertmeisterannu oli Anita Tadinen da konsertmeisterannu Viktor Kozlov.
Muistopačaš šijoutuu Voiton meččä -nimiseššä puistošša, Pyhän Il’l’an kirikön lähellä.
Karjalašša pakkaiskuun 1. päiväštä alkuan toimiu uuši laitoš – Piämiehen granttien šiätijö.
Šitä varoin pitäy ratkaissa monieš oikevuš- ta järješšyškyšymyš Karjalan tašavallan tašalla.
Yleisvenäjän kaunissuštaitehen musejošša avattih näyttely ”Kekšitty ta luajittu Karjalašša”.
Vesselänä uuvvissukšena oli juokšu räččinöissä Taipalen talošta järven rannalla ta jälelläh.
Venäjän kaikista medioista “Karjalan Sanomat” enšimmäisenä rupesi järještämäh lukijamatkoja.
– Myö kertoma löytökšeštä tietomiehillä ta meijän luokše tuli tietomieš Svetlana Kočkurkina.
Šiitä šanotah 14. šyyškuuta, kun yliopiston enšimmäisen kurššin virallini opaššušvuosi alkau.
Nygöi en tahto eliä linnas, minul enämbäl miellyttäy eliä kyläs: tiä on hil’l’u, puhtas ilmu.
Karjalaini šuarna -kilpailun järještäjänä on paikallini Pyhäjärven juuret -kanšalaisjärještö.
“Karjalan” huomijon pistehenä on juuri folkloritanššit, kumpasie esitettih etupiäššä kylissä.
An’n’ul on ylen interesnoi nimi sendäh gu se on nähtävästi roinnuh naizen nimes An’n’u, Anna.
Oraškuun 29. päivänä Piäjärveššä piettih Louhen piirin kyykkä-pelin joukkojen välini kilpailu.
Vuokkiniemi 400 -nimini polkupyöräkvesti pietäh vanhašša runonlaulajien kyläššä 12. šyyškuuta.
Hukka šillä aikua juoksi meččäh ta šuorah ämmön mökkisen vajasilla, ta koputti oveh – kop kop.
Yhten yön kakštoštkyme čuassud avaiž uksen, tuli laukkai ylen d’äred miež, pit’kat tukad must.
– Olen Priäžän piirin Kolatsellälpäi, školan loppiettuu lähtin Ladvah opastumah sähkömiehekse.
– Hyvää päivää, sanoi Mikko Marile, konzu enzimästy kerdua polgi hänen koin kynnykses piäliči.
Elokuun 5. päivän iltah šuaten tie yritetäh kunnoštua, šanotah Karjalan kuletušministerijöššä.
Nyt Mäkrien käsityötalošša luajitah oččašeinie, niise uuteh keittäjäpajah jo ašetettih kiukua.
Projektan todevuttajannu oli priäžäläine Tatjana Korz’uk da Priäžän kylän veteruanoin nevvosto.
Karjalan sosialipalvelukeškuš šai enšimmäiset kymmenen polkupyöryä ruatajilla viime šajekuušša.
Kukkijua štanajalgua ylen äijäl vardoittih mečänižändäizet, ku ristikanzan silmy ei nägis sidä.
Vuotena 2022 Karjalan ei-kaupallisilla järještöillä annetah kannatušta – šata miljonie rupl’ua.
Tašavallan tiefondista Läskelä-kylällä oli annettu yli 13 miljonin rupl’an rahotuš korjauštöih.
Nykyjäh Armas randaine -ryhmäššä on 13 artistua: kakši mieštä, kahekšan naista ta kolme tyttyö.
Opaš šano, jotta šen nimi on Bobruha, šentäh kun konša lienöy karjalaiset nähtih šiinä majavie.
Še on hyvänä lahjana Karjalan Tašavallan 100-vuotispäiväkši ta Vuokkiniemen 400-vuotispäiväkši.
Jyrki Poussun luomat paperityöt on tosi arvautukšellisie – tevokšien nimet ei vaššata šisältyö.
Šen ošanottajat keräyvytäh Elias Lönnrotin puistikošša ta tutuššutah Kalevala-eepossan paikkoih.
Nämmä da toizetgi Kindahan melličän ižändän jälgeläzien mustelut roijah tulien kniigan pohjannu.
– Joka karjalaini šuatto kutuo verkkoja, vet ne oltih hänen piäapulaiset ruokua šuahuštamisešša.
– Tavan mukah meijän luona oltih sohjanankoškelaiset (meijän šeuran jäšenet) ta kiestinkiläiset.
Toiset miehet lähettih eččimäh ruatuo: hakkuamah meččyä, ruatamah muataloušruatoih, kaivokšilla.
Projektih ošallistujilla yläluokkalaisilla “Rauta-ajašta” tuli hyvä pohja omie näytelmie varoin.
Opaššuškyšymykšet ollah hyvin lähiset karjalan kielen kurššien opaštajalla Irina Komissarovalla.
“Vienan virta” toimiu Louhen piirin karjalaisien kulttuurin šäilyttämisen hyväkši yli 25 vuotta.
Tänäpiänä Karjalan yštavyškoissa vieraili Vladimir Mihailenko, Leningradin yštävyškojin johtaja.
Pruasniekašša Ol’ga Lehtinen luki šuomen ta venäjän kielellä Meri Tuiskun hienon runon muamošta.
Kešäkuun alušša tašavallan piäkaupunkissa avautu Petroskoi on Karjalan šyväin -valokuvanäyttely.
Kuuši miljonie rupl’ua miärätäh Karjalan kantakanšojen elinalovehien etnokulttuuriseh kehitykšeh.
Rohkie ta poikkoi šankari läksi Tuonelah eččimäh šotua ta šeikkailuja, ka kuatu Tuonelan vesissä.
Toizielpäi ei sua päten sanuo: lähtietähgo hyö toizen järven vuograh suaduu Unusjärvelpäi vai ei.
Pruasniekka perintehellisešti alko malittojen juhlallisešta lukomisešta kirikön piäoprasan ieššä.
(Paškova, š.131) Epidemijat piäštih šuureh vauhtih ta šorrettih rahvašta, kun ei ollun ruvetušta.
Talvikuun 10. päivänä yhtyvehellä myönnettih Karjalan taitehellisen luomistyön kanšanryhmä -nimi.
Šyykuun 25. päivänä Kalevalan Molbergin taloh keräyty karjalaisie nuapurikylistä ta -piirilöistä.
Yksi Natalijan harraššuš yhistäy koko perehtä: naini yrittäy auttua kojittomie koirie ta kiššoja.
Sordavalan kodialovehmuzei on vie yksi kohtu, kuduah turistat vältämättäh tahtottas čökäldiäkseh.
Vuvvennu 1944 Seesjärven čuppu piästettih, silloi F’odor lähti armieh, händy työttih Kandalahteh.
Käyttämäh sidä puuainehennu tavaroin tuottamizeh rubei sežo ven’alaine arhitektoru Vasilii Stasov.
Jo kymmenen vuotta Aleksandr Vasiljevič on harraštan puušepän ammattie, kummaista hiän opaštu iče.
Rezol’utsies se on ihan allus, eduoigevuksennu, a piämiehen miärävykseh on puuttunuh jälgimäzekse.
Šentäh tehtahalta kaloja tuotih erikoisissa šäilijöissä ta jokeh lašettih erikoisen putken avulla.
Tänävuon jarmanku vähäzel eruou endizis: räkki da vihmatoi kezä ei andanuh hyviä uudistu Karjalas.
Leirie vietettih Šuomešša, a projektin artistat Venäjältä liityttih šiih nykyteknologijien kautti.
Šiinä ajašša kaupunkissa keräyty voimakaš joukko, kumpani voittau monissa tašavallan kilpailuissa.
Karjalan Kielen Kodi -yhtevys Vieljärvel alguau erästy projektua nimel “Vieljärvi vuottau gostii”.
Tuiskukuun 15. päivänä Petroskoissa starttasi Luoteis-Venäjän urheiluvoimistelun meštaruškilpailu.
Nenga tuli mieleh yhtyö Melliččy-fondan piettäväh Hyvyönluadijan kruugah Kukkii kylä -projektanke.
Ičeki olen kakšikielini, karjala ta venäjä ollah omat kielet, ta hyvinpä ne on šovittu elokšeheni.
Pitän tauon jälkeh on mukava näketyö omamualaisien kera, šano pelin ošanottaja Galina Tabačnikova.
– Musikantit käytettih uušie interaktiivisie keinoja, jotta vetyä kaččojie mukana luomistoimintah.
Tiettäväine, kiändämizes on se probliemu, gu ihan yhtenjyttyöh et voi ainos kieles toizeh kiändiä.
Karjalan tiedokeskuksen Meččyinstituutan tutkijat käydih Vieljärveh eččimäh vierahii kazvilajiloi.
Hieno naini piäsi kuollehien muailmah, kappalehista keräsi poikuah, ta niin myöššytti hänen henken.
Sidä endizelleh rubiemmo azumah karjalakse, suomekse da vepsäkse ven’ankielizen tekstukiännöksenke.
– Tuntui, jotta puoli Petroskoita šeurasi eklein Venäjän kanšallisen teatteripalkinnon seremonijua.
Šiitä ajašta olen varma, jotta paraš kieli on še, kumpasella šiun kera paissah tahi paistih koissa.
Ohlopkovan mugah nygöi sellitetäh rokotuksen viettämisstabua Moskovaspäi Ven’an muuloile alovehile.
Mustan kylän pruazniekkoi, kui rahvas pläšittih da pajatettih mäil, kus nygöi seizou vahnu kirikkö.
Onegajärven muinošlaulut -lapšienkokomuš šai Karjalan tašavallan vuuvven 2021 parahan kirjan arvon.
Šentäh projektin tavoittehena on käsityömuasterien luajokšien ta ruavon popularisointi ta kannatuš.
Karjalan Kielen Kois Vieljärvel piettih Kielipezä-seminuaru Anuksen da Priäžän piirilöin rahvahale.
Enzimäzenny päivänny pakkaskuudu myö, vuottamattomat gost’at, taksil tulimmo Karjalan Kielen Kodih.
Suuri Mägi on sijoitannuhes tien varrel, kudai yhtistäy kaksi suurdu kyliä – Vieljärven da Videlen.
Merkkipäivän kunnivokši kanšalliskielisen toimitukšen ruatajat juteltih oman ruavon erikoisukšista.
Aniharvah lövvät Petroskoin laukas manguo, ga jarmankas se voibi ostua – kilos annat 2 000 rubl’ua.
Petroskois Kl’učevaja-mikropiiris olijah karjierah kačotah avata vezilaudailun škola lapsih niškoi.
Lisäkši Artur Parfenčikov ta Vladimir L’ubarskii tarkissettih Rantapuistuo Varkaukšen rantakavulla.
– Lapsennu olles minägi olin pöllästynnyh maduo, sit buabo sežo lugi tiedohussanat, mustau Tatjana.
Kadajua Karjalan mečis on äijiä vähembi, midu kuustu, sendäh aidah pandih kadai- dai kuuziseivästy.
– Kantelistien yhtyveh toi niitä Kuhmošša vietetyistä muasteri-oppiloista ta Petroskoin Kantele-GO!
Voittajan tovestuksen “Värtinäine” suau vuvven 2022 voittajan tovestuksen elokuus pruazniekkupivos.
Joka halukaš voipi tulla šinne ta nauttie ihanašta maisemašta, tärkeinta on muistua turvallisuošta.
Karjala on Venäjän Federatijon ainut aloveh, missä kantakanšan kielellä ei ole virallista statussie.
Ekskursien aigua minä tijustin, ku kudžoit luajitah suuret koit muan ale da säilytetäh sie syömisty.
Hänen ruavon ohjuajannu oli školan opastai Irina Veleslavova, kudai kezän aigua eläy Kindahan kyläs.
Varat fil’man luadimizekse on suannuh Priäžän piirin Vmeste-fondu Prezidentan grantoin fondan mugah.
Kodih tulduu tytön buabo sanoi tiedohussanat, sen jälles Jekaterina nikonzu ei nähnyh madoloi mečäs.
Syvyskuun 8. päivänny Karjalan piämies Artur Parfenčikov kävyi Anuksen piirin muatalovuon laitoksih.
Pyhänpiän jo huondestu myöte nägyi, ku vihmusiä voi rikkuo festivualin luadijoin da gostien pluanat.
Siidä sygyzyl ozuttelemma ainagi Kontiolahel, Järvenpiäs, Jyväskyläs, Kajaanis, Kidiel da Jovensuus.
Ajatuš kirjan valmistamisešta šynty instituutin kanšojen tutkijilla, hyö kirjutettihki puoli kirjua.
– Yhteistyön piäšuuntina on sosialiturva, urheilu, turismi, kulttuuri, nuorisopolitiikka, ekologija.
Pruasniekalla tuntu perehen lämpyö, šano Vienan Karjalan ta Taipale-huuttorin vieraš Irina Rinkevič.
Terväh joga ristikanzu suau tiijustua internetan kauti tuhanzien paikannimilöin alguperäs da käytös.
Kanšallisuolta karjalaini, 1926 vuotena šyntynyt Anastasija Stepanovna on kotosin Nuomoilun kyläštä.
Toiči Margarita Kemppainen löydäy runoloi Oma Mua -lehtesgi, naine kerras smekniy, kudai runo pädöy.
Nygöi minä puaksuh ajattelen, oligo minun piätos oigei, gu jo edukädeh tiezin biznesalan vaigevuksis.
Sih aigah rajan tuakse vähä ken kävyi, a hänel vie tuomastugi ainos oli, sanou omamualaine Valentina.
Petroskoin puolistusliiniet, velleskalmat, voinuhistourien muzeit – niilöih da niilöile maksau tulla.
Äijäl varattih, suannougo kai luadie huavuamattah tulluon pandemien periä, ga varuandat oldih tyhjät.
Karjalan keskivalličuskomissii on piästänyh ilmah Kohendukset peruszakonah karjalan da vepsän kielel.
Sih nähte saneli Karjalan opastusministru Roman Golubev Karjalan zakonoinhyväksyndykerähmön istundos.
– Olemmo hyväs mieles, ku muzikantat kehtatah kirjuttua muuzikkua karjalazile pajoloile horah niškoi.
Ližäkse Henna kirjuttau karjalan kielen syvendäjien opindoloin tutkielmua karjalazis žiivatoin nimis.
– Uuzi ilmah piästetty sanakniigu on karjalan kielen enzimäine grammuatiekku-orfogruafine sanakniigu.
Monet muissetah, jotta šielä ennein oli ravintola, nyt tornipiikissä avatah nykyaikani bisnessi-šali.
Keskukses ruadau kaksi sportujoukkuo, päiväl harjaitellah sportua ruavahat naizet, illal – nuorembat.
Pidämäh tazavallas Karjalazien runoloin vuottu ehoitti Karjalazien IX kerähmön vallittuloin nevvosto.
Karjalan yhteiskunnallisien järještöjen aktivistit ehotettih omistua tulija vuosi Karjalan runoloilla.
Kuuzitostuvuodine briha ei vie piässyh ruadoh, joudaval aijal äijän lugi histouriellistu literatuurua.
Vie aktivistoil mieles olis hyvä tulien vuon pidiä yhtehine karjalan kielen nedäli Suomes da Karjalas.
Yhtelläh minun juuret ollah Siämingis, Kerimäil da Luadogan Karjalas, kudamien istourii on karjalaine.
Panen äijän vägie suomen kieleh opastumizeh, ku en ruohkenis opastuo toizii suomelas-ugrilazii kielii.
Runoja kirjutettih pohjosien karjalaisien kylien eläjiltä ta monet niistä pohjauvutah tosi tapahtumih.
Enne, nenga 45 vuottu tagaperin, Jovensuun da Ruizniemen lahten välil vezi matkai vällästi sillan ual.
Huomain, ku internetas voibi löydiä sana- da opastundukniigat, pajot, suarnat, hyvät videot da audiot.
Vieljärven čupun karjalastu Natalja Antonovua tietäh enimis suomelas-ugrilazis tazavallois da mualois.
Koivupuu on luja da kova, hos karjalazil ei olluh kivihädiä, hyö puaksuh luajittih jauhinkivie koivus.
Silloin huomain, jotta alalleh on konza kenen vanhan karjalazen muahpanenda da kielenpagizijat vähetäh.
Silloi kazvoitunnuh Pajon mäen kohtu oli kogonah puhtastettu, sih oli azetettu puuhizet lava da laučat.
Karjalan rakentamisen ministeri Viktor Rassipnov ilmotti, jotta korjaušruavot on jo puolekši lopetettu.
Se on Ven’an ainavo tiedokeskus, kus tutkitah Karjalan Baltiekkumerensuomelazii kielii da literatuurua.
Keramiekkulaudaine on sijoitannuhes Leninan prospektan da Kirovan pihan kulmale lapsensuandukoin lähäl.
Dmitrii Bubrih pani alguh suomi-ugrilazen kielitutkimuksen meijän muas, keräi da tutki karjalan kieldy.
Rahvahien horien da ansambliloin Pajattau oma kylä -festivuali-kilbu pietäh Petroskois 1.-3. ligakuudu.
Garmonija-vokualujoukon pajattajat yhtytäh kaikkih kylän pruazniekkoi, monih pidoloihgi neroloin pajas.
Ei ammui Periodika-julguamos piäzi ilmah Karjalan rahvahallizien muantiijollizien terminöin sanakniigu.
Petrovskoin hora on Karjalan vahnimii pajojoukkoloi – se ruadau Kondupohjan piiris vuvves 1936 algajen.
Kalenduaras on ezitetty kirikköpruazniekkoi da pruazniekkoi, kudamii piettih rahvahan kalenduaran mugah.
Ei ammui uvvessah tuttavuimmo Petroskois, kus Galina da Anatolii eletäh talven aigua jo kolmattu vuottu.
Kalenduaru on piässyh ilmah Karjalan kanzallizen da alovehellizen poliitiekan ministerstvan kannatuksel.
Laminiiruittu kuva rodieu A4-suuruttu, sanottih Ekonoumiellizen kehityksen da tevolližuon ministerstvas.
Jessoilan kirjasto on pannuh rattahile aktsien karjalan rahvahan kirjuttajan Aleksandr Volkovan mustokse.
Modellikirjasto on moine nygyaigaine kirjasto, kudai vastuau lapsien da aiguhizien ristittyzien tarbehii.
– Kylttien ilmeštymini “P’at’oročkašša” milma oikein miellytti, še on oikein hyvä ajatuš!
Još še oikeuš šiirty min’n’alla, še tarkotti šitä, jotta muamakka kieltäyty omašta vallašta.
Illan lopušša piirin vierahie šyväimellisyöllä otettih vaštah Koštamukšen keškuškirjaštošša.
Suguh puututtih ruočitgi, sendäh minun oma sugunimi on Švedova, kyläläzien luaduh – “ruočči”.
Tuiskukuušša oli rekisteröity 196,8 tapahušta 100 000 eläjaštä, a šulakuušša – 5,8 tapahušta.
Kun lienöy lapši kipeytyn rupeh, ni šitä piettih peitošša eikä šiitä ilmotettu liäkärilöillä.
Vuokkiniemen Kylätalo ta Sreda-keškuš kučutah kaikkie juhlimah Il’l’anpäivyä ta kylän päivyä.
Vuoteh 2027 uuvvissetah ni iče Kurkijoven pos’olka, missä järješšetäh šuurie kunnoštamistöitä.
Kelvottomana kašvatukšešša pien vuatie lapšelta šitä, mitä iče en rua tai en ruatan lapšuošša.
Šiinä alettih kunnoštamisruatoja šekä aktiivisešti šuoritetah ruatoja ašeman piärakennukšešša.
– Vuuvven 2019 šajekuušša Kultturitalon Kižapertti-studijošša myö pitimä Kegripäivä-tilaisuon.
Joka vuosi šinä päivänä meijän tašavallan kanšat yhissytäh karjalaisešša kruuga-piirileikissä.
Tietokonferenššin enšimmäisenä päivänä piettih šen avajaiset, plenarikokohuš ta kakši sektijuo.
Vuokkiniemi on Ylä-Kuittijärven rannalla, tiälä on äijän kalamiehie ta kalaššušperinneh šäilyy.
Viimesen hoijon jälkeh neičyt tuli miun luokše oikein lyhyöššä hamehešša ta ilman šukkapukšuja.
Još lapšien joukošša ei ollun venäläisie yštävie, koululaiset paistih keškenäh omalla kielellä.
Häi kehittäy täytty vägie karjalastu kul’tuurua, yhtyy kylän eri pidoloih, pajattau “Koivuzes”.
Enšimmäisenä päivänä šuoritettih vaikein oša – luajittih šillat viijen metrin levien puron yli.
Vyöhykehprojekti hyväkšytäh tämän vuuvven lopukši Petroskoin ympäristötilantehen parantamisekši.
– Tässäh mustan, ku Ruslan Nikitin suvaičči tölmiä urokoin aigua, muheloittau Galina F’odorovna.
Opaššumma ta opaššamma kieltä, a emmä taho ymmärtyä, kuin tärkie on antua kieli omilla lapšilla.
Še on julkaistu Karjalan muataloušministerijön nettišivulla ta šieltä šuau löytyä yhteyštietoja.
Tällä kertua issunnon vetäjänä oli Karjalan piäimehen šisäpolitiikan varajohtaja Igor’ Korsakov.
Näitä kyšymykšie rupieu ratkaisomah erikoini laitoš, kummaista nyt muovoššetah, korošti piämieš.
– Opaššukšen ohjelmah kuulu räjähyšruato, Neuvoštoliiton ta ulkomuan luatimien miinojen raivauš.
Karjalan piämieš kučču fermerija, tietoja kumpasista vielä ei ole luvettelošša, ilmottua ičeštä.
Onegan niemimuan Kuuširannan kyläššä avattih musejo ta kirjašto uuvvissetušša joutoajan talošša.
Lappalazikse Prokkol’as kučuttih Pölkylän, Čiaššalmen, Honganiemen, Lytän da Kuuziniemen eläjii.
Vejen pinnalla ollešša ta vejen loiskehta kuunnellen on oikein mukava tarkkual’l’a mečän elämyä.
Linkit kilpailuh löyvät Karjalaisien, vepšäläisien ta šuomelasien resurssikeškukšen nettišivulla.
Kaikki tapahtu šykyšyllä, konša kylän miehet oltih kalalla ta ei voitu miteinkänä šuojella kylyä.
Tämä pikku pakkani kašvau šuurekši ta voit tulla ihmisen kuoloman ta nälän šyykši, kerto tutkija.
– Nygöi tahtozin minä, štob ei kuattas, kačo, meččy kuaduu, jo lapset voijah puuttuo pediän alle.
Šajekuun 13. päivänä oli allakirjutettu šopimuš yhteisruavošta Venäjän etnografisen musejon kera.
Kaikissa niissä lauluissa heijaštuu kanšan viisahuš, elämäštä ta luonnošta luajittuja havaintoja.
Ol’ga Stepanova hyvin muistau enšimmäistä pirttie, kumpaista hyö kunnoššettih: še oli Onton talo.
Kokoukšen vetäjänä oli Karjalan halličukšen sosialikyšymykšien varapiäministeri Larisa Podsadnik.
Še imöy iččeheš ravintoainehie koivunmahlan ta puušša olijien erilaisien komponenttien anšijošta.
Šyykuun 25. päivänä, Kalevalan Molbergin taloh keräyty karjalaisie nuapurikylistä ta -piirilöistä.
El’vira tässähgi pidäy yhtevytty horan pajattajienke da toiči kuččuu heidy pajattamah sanatourieh.
Parahan kašvattajan nimeštä kilpaili 74 ihmistä koko Venäjältä, heistä laureatiksi tuli 15 henkie.
Vesi juokšou täyttä vauhtie, räiskyttäy kallivoih ta valuau kaikkie ympärillä pienillä pisaroilla.
Oli šemmosie juokšuja, kumpaset alettih Šuomešša, a šiitä urheilijat hiihettih koko Karjalan läpi.
1920-vuosien lopušša harraššušteatterih keräyty jo hyvä ruatoryhmä, kumpaseh kuulu noin 50 henkie.
Šajekuun 9. päivänä Venäjän tietoakatemijan Karjalan tietokeškuš avasi ovet kaikilla halukkahilla.
Lähtiessä Karhumäkeh mie meinasin kirjuttua lyhyön muistihpanon paikallisešta visitti-keškukšešta.
Šiitä naiset istuuvvuttih venehih ta lähettih jälelläh Vuokkiniemeh, heijän kera läksi ni Lönnrot.
– Myö toivomma, jotta luvettelon hyväkšymini tulou kanšallisien hallintoyksikköjen lajin pohjakši.
Voit olla kiinnoštunuijen ihmisien šeurašša šyntyy uušie ajatukšie, kumpasie olis mukava kehittyä.
— Myö ušomma, jotta Uuvven Vuuvven ta Roštuon lomalla šiun onnistuu kirjuttua kirjallisuštevokšen.
Karjalankielizen Oma Mua -lehten kunnivokse nimitetyl kujol – “Oman Muan” kujol – rodih nimilaudu.
Painokšen valmissuš kešti puoli vuotta, kerto kuštantamon tuotanto-ošašton johtaja L’udmila Talja.
Sanottih, ku häi tuolou ku moine pahannägöine akku, hänel ollah pitkät terävät kynnet, pitky nenä.
Šamoin opaš Tatjana Glebova kertou konša hyö lähettih omah työh, mimmosena vuuvvenaikana ta mintäh.
Yhen joukon kera läksi ni pruasniekan tähtivieraš Alla Mihejeva, näyttelijä ta TV-ohjelmien vetäjä.
Sanotah, konzu kirikön kelluo Pedrunpiän ezmästy kerdua iškietäh, sit se kai liečindyvägi loppevuu.
– Karjalan kielen opastajis da päivykoiloin ruadajis äijät ket jo iče pahoi tietäh karjalan kielen.
Alina suvaiččou mualata luonduo, meččy- da kodielättilöi, mualuaugi karjalazii taloloi da časounoi.
Arvoštelijakunnan johtajana oli Venäjän taiteilijaliiton Karjalan ošašton piällikkö Vladimir Zorin.
Muistolahjojen lisäkši neičyt toi ni I. K. Inhan venäjäkši kiännetyn Kalevalan laulumailla -kirjan.
Irina Novak toivou ta uškou, jotta kirja auttau tverinkarjalan murtehen kehityštä ta šäilyttämistä.
Muissutamma, jotta Mujehfestivali piettih šajekuun toisena netälinloppuna ta še kešti kakši päivyä.
Pitän paussin jälkeh Venäjällä vähitellen alettih antua lupua konserttien ta festivalien pitämiseh.
Heitä on šeiččemen, muun muašša entini johtaja Aleksandr Jeremejev ta toini ehokaš Natalja Gromova.
Hautapačaš, muistolevy, kalmismuan aita ta kuari rakennettih «Nadeždan» projektin voiton anšijošta.
Silloi Mägriän eläjät suadih 54 000 rubl’ua Timčenkon fondan Aktiivine sugupolvi -programman mugah.
Piirihallinnošša toivotah, jotta päiväkoin rakennušfirma löytyy ta šeki voit rakentua uuvven talon.
Tverinkarjalan kirjakielen kehitykšen istorijašša L’udmila Gromova erottau kolme tärkietä vaihetta.
– Karjalan kaikki alovehet, missä vielä voitais löytyä kallivopiirrokšet, ei olla tarkkah tutkittu.
Kanšalaisjärještöt voijah šuaha rahavaroja tärkeih aseih kirjuttamalla projektianomukšie kilpailuh.
Tahtoimmo vuottua parembastu siädy erähäl pienel suarel, ga näimmö hiekas kondienpoigazen jälgilöi.
Tänäpäi Karjalas ruadau nelli modellikirjastuo: Sordavalas, Janišpuolel, Värtsiläs da Kotkatjärves.
Nyt kielen statussi kyläneläjien kotikieleštä kašvo tutkimukšien, kirjojen tai projektien kielekši.
Ka meijän šotilahat tovissettih, jotta šemmosieki hyvin luajittuja puoluššušlaittehie voipi vallata.
Vienankarjalaisilla šuurešša arvošša oltih jarmankat šuomelaisissa Kajuanin ta Oulun kaupunkiloissa.
Minä iče mustin, kui buabo saneli, ku Kiuruviel, kuspäi minä iče olen, tuli pagolastu voinan jälles.
Enšin še oli koulumusejo, ka vuotena 1970 šillä myönnettih yhteiskunnallisen kanšanmusejon statussi.
Še on perintehellini Sohjanankošen pruasniekka, šentäh kun kaikki kyläläiset ruattih kalatehtahalla.
Konzu Ninal oli kaksi vuottu, pereh muutti Vieljärveh, nostettih kodi mägyričäle Jänöiselgy-kohtale.
Šen aikana šaima hyvie šanoja ta toivomukšie, jotta monella olis mukava kurkistua toisih ošaštoloih.
Enimytten ekskursien aigua voibi suaha tieduo, midä oli Pitkänrannan linnan lähäl tämän voinan agua.
Enšin mie halasin pölkyštä tarvittavan puukappalehen kirvehellä, toin šen kotih ta leikkasin muovon.
Petroskoil azetetah uuzii nimilaudazii uuličoin nimilöin kel kahtel kielel – ven’akse da karjalakse.
Kerran vuvven 1991 kylmykuus Petroskoin lähäl mečis ruadajat löyttih ylen äijän ristikanzoin luuloi.
Toine on ekskursii Vahnoin puuseppien piettožukset -ozutteluu myöte, kudai ruadau jälgimäzen päivän.
Olis hyvä uvvessah andua helpotukset naizile, kuduat enämbiä 20 vuottu ruattih b’udžiettualal kylis.
Parahien keskes on Ol’ga Smotrovan lapsienkniigu “Kirjaimikko” karjalan kielen livvin murdehel (0+).
Tavan mugah karjalan kieldy verkolois käytetäh puaras toizen suuren kielenke – ven’an libo suomenke.
Kalevala open -festivalie pietäh Petroskoin lapši- ta nuorisokeškukšešša (A. Nevskin valtakatu, 71).
Runonlugijoin videoloi otetah vastah kirjaston lapsien ozaston sähköpoštale syvyskuun 15. päivässäh.
Tahtoimmo sit luadie yhtistyksen, kudamua piettäs nuoret iče, da kudai ruadas iččenäh nuorih niškoi.
Kohta miut kučuttih Aunukšen kanšalliseh musejoh peruštamah kuvontatyöpajan ta opaštamah halukkahie.
Sih nähte saneli Karjalan varapiäministru Igor’ Korsakov egläi pietys Karjalan halličuksen istundos.
— Kolme vuottu tagaperin oli luajittu “Oman Pajon” sivu VK-sotsialiverkoh, sit rubeingi kirjuttamah.
Tietomieš, runoilija ta kirjailija Miikul Pahomov kerto lyydin kielen tutkimisešta ta kehittämiseštä.
Artistat Petroskoista ta Karjalan eri piirilöistä näytettih omie spektaklija ta šuatih uušie tietoja.
Näijen kallivopiirrokšien keškikuvana on yksijalkasen piessan vartalo, kumpaseh viey kahekšan jälkie.
Yhtelläh Petroskoin linnan kul’tuuru- da histouriiperindön komissii ei hyväksynnyh ni yhty ehoitustu.
Vuuvven 1963 elokuušta Roza Vasiljevna ruato Kalevalan šairalan kulkutautiošašton šairahienhoitajana.
Paiči ennevahnallistu kul’tuurua tiedomiehet tutkittih ruadajua rahvastu, ezimerkikse, meččyruadajii.
Tiina Hallakorven Nostalgiset muissot -tevoš šynty šen jälkeh, kun luatija kävi Velikii Novgorodissa.
Vieljärven karjalaine Valentina Mironova on kiini “Oman Muan” ruavos jo vajuadu kahtukymmendy vuottu.
Enzimäzien viijen vuvven aigua Klara Stas’ukan da Sergei Išaninan hyvyös horah kerdyi oma repertuaru.
Enziallus hänen tavaroi ostettih Karjalas eläjät, sit rodih ostajua Ven’an toizil alovehil da Suomes.
Ihmisien mua -projektin Kalevalan ranta -dokumentin enši-ilta piettih Venäjän Kul’tura-telekanavalla.
10. kešäkuuta koko päivän aikana Petroskoissa pietäh karjalaisilla runoilla omissettuja toimenpitoja.
Suomelas-ugrilazen muailman kul’tuuristu piälinnua vallittih kaheksa kerdua, kaheksa vuottu peräkkäi.
Mindäh se nenga hätkestyi, ku uvvessah on pandu täh dokumentah da mih niškoi se luvettelo pidäy olla?
Erähät nuoret opastutah yliopistolois, sanommo, anglien kielen ozastol libo meččyinženieroin ozastol.
Videonauhotukšešša kantelisti Minna Raskinen esitti Martti Pokelan Polun varrella -musiikkinäytelmän.
Kaikilla niillä on šama tarkotuš, kertuo paikan istorijašta, šano projektin johtaja Julija Filippova.
Joudaval aijal Vinter suvaičči huogavuo omal mökil, kuduadu nygöi tutah kaunehennu Vinteran duačannu.
Kui kai nuoret tytöt da nuoret inehmizet maltettihhäi niidy pajoloi pajattua, konzu bes’odoih käydih.
— Kilpailun aihiena on neuvoštoklassikon Aleksandr Vampilovin tevoš Kojin ikkunat ovat pellolla päin.
Nygöi Runot-papkah jäi painamattah yksi ainavo runoine Karjalan tazavallan 100-vuozipäiväle omistettu.
Tänä vuotena loppukilpailuh piäsi Karjalan etuštaja, inklusiivisien projektien luatija Vladimir Rudak.
Sanommo, Seiččemes Drevl’anku ei vie ole kogonah srojittu, ga kai nimet sie on jo pandu vuvvennu 1988.
Neidizel pidäy panna peittoh oman mielespiettävän ruispeldoh käzipaikku, muilaine da hobjaine kolikko.
Piä oli harmai da nelli infarktua oli kestänyh, ga yksikai meijän keskes häi oli ihan nuori da vessel.
Paikallisien musejojen kunnoštamini kanšallisen Kulttuuri-projektin rajoissa jatkuu vuosina 2023–2024.
Meinuan sidä, ku sille pidäy suaha oigevuolleh olii azetus deputuatoin kauti, sanoi ministru Kisel’ov.
Viimesien tietojen mukah Petroskoissa 616 lašta on karantiinissa ta 38 päiväkotiryhmyä on pantu kiini.
Ku tahtonemmo eliä puhtahas da tervehes muailmas, pidäy ainos andua kierrätykseh kai, midä otetah sih.
Naine yhtyy toizihgi kirjuttajien da runoloin kilboih, rahvas lämmäh otetah vastah L’udmilan tevoksii.
Huogavundas da tervehyön parandamizes Martsial’noit viet -sanatouries voibi suaja kešbek 20 prosentua.
Nyt rautatieašemilla valmistauvutah ottamah vaštah uušie junie, ta rekonstruoijah ašemie ta laiturija.
Mučoihäi pagizou ven’aksi, suomelaine yhteiskunda suomeksi da karjala voibi sanuo on sid kolmas kieli.
Syvyskuun 12.-13. päivinny pietäh kezäsportulajien Karjalan čempionuattu Kondupohjan piirin Hirvakses.
Sit kaksi kerdua nedälis minuu vedi mašinal Pyhärveh sovhouzan johtai Anton Ulič, saneli Vera Ivanova.
Kniigas on enämbi 1 400 terminiä, kuduat kuvaillah, sanommo, jogiloin, järvien da suoloin ominažuksii.
Niilöi kaččojes lapset da heijän vahnembat voijah opastuo kieleh koisgi, panna mustoh pajot dai runot.
Karjalan piäkaupunkin hallinnon šuunnitelmissa on luatie yhtehini kävelykatu Onegajärven rantua pitin.
Jälgimäzii hänen valmistettuloi tavaroi oldih karjalazil kirjoil čomendetut padapaikat da kaglupaikat.
Karjalas pohjastu pedrua on vähä, sendäh vuvvennu 2007 pohjazet pedrat pandih Karjalan Ruskieh kniigah.
On varmu sit, ku maksau kehittiä ei vai linnoin kohtii da kodiloi, ga nähtävyksiigi linnoin ulgopuolel.
Nygöi horas enimät ollah livvin piämurdehen maltajat, pahakse mielekse ei ole ni yhty vienankarjalastu.
Karjalan taidomuzeis ruadau Kalevala-muailmu-ozuttelu, kus voibi nähtä Kalevala-eeposan hengilöi kuvis.
Vuokkiniemiläini Aleksandr Lesonen näytti mitein nyt poltetah tervua ta kerto mitein še tapahtu ennein.
— Omas ezitykses sanelen, miittumii pidoloi on pietty Karjalan tazavallas karjalazien runoloin hyväkse.
Vlasovien vieraštalon musejo on rikaš tuohi- ta niinivakoista, virkatuista ta tikutetuista luajokšista.
Instituutin peruštamisen idejašta šen toteuttamiseh kulu kymmenen vuotta, muistelou Larisa Dmitrijevna.
Amierikkalazih niškoi Rastavu on tärgiembi pruazniekku migu Uuzi Vuozi, Rastavua pietäh 25. talvikuudu.
Kniigah on kerätty 1800 luvun Vienan Karjalas eläjis läs 500 runonpajattajan da tiedoiniekoin tiedoloi.
Tänä vuon "Periodika" pidi žurnalistiekan kursan, kudamah yhtyttih Petroskoin universitietan opastujat.
Jälles opastundu jatkui Petroskoil, a voinan aigua Roza muamanke oli evakos Puudogan piiris Šala-kyläs.
Karjalan 100-vuotisjuhlakši on julkaistu kollektiivini monografija “100 vuotta Karjalan kirjallisuolla.
Natalija on ruatan Karjalan tietokeškukšen Kielen, kirjallisuon ta istorijan instituutissa jo 11 vuotta.
Net otetah huomivoh, konzu ruvetah planiiruimah uuzii rajonoi da hyväksymäh uuttu linnansrojindupluanua.
Inehmine tutkiu kielipezän ruaduo, opastuu karjalah da piirustau komiksoi omas elaijas karjalazes kyläs.
Lopetettuo konservatorijan Jelena ta Nikolai lähettih ruatamah Kalevalah, missä elettih kymmenen vuotta.
Mennyzil vuozisavoil taloih oli sijoitannuhes kul’tuuru- da opastusalan dai yhteiskunnallizii laitoksii.
Ruado käis lähti, pluanois oligi ottua ruadoh padaniekkoi, ku pajas voibi luadie suurembazii tilavuksii.
Karjalan piämieš piti online-issunnon, min teemana oli Louhen piirin sosialini ta talouvellini tilanneh.
Armas talo neroloinpajah ostettih kangaspuut da luajittih kuvonduperti, kus ruvettih pidämäh ruadopajoi.
Mostu mieldy on petroskolaine muzikantu, kinoloin luadii da aktivistu, kal’askal liikkui Vladimir Rudak.
Niidy on azuttu kaikile kodiloile, kudualois on eläjiä eloipaikan kirjoihpanendan mugah, kaikkiedah 103.
Čoma paviljon Vepsän tanaz nostettih Kanzallizen da alovehellizen poliitiekan ministerstvan kannatuksel.
Šielä ruvetah tukemah geologien, ekonomistien, teknologien, ekologien ta muijen spesialistien toimintua.
Kodialovehmuzeis on kuda-midä zavodan muzeis jiännytty: suuret flavut, sportumedalit, vahnat dokumentat.
Sit jo kohtuzennu olles dogadiin, ku kielen siirdämine ielleh algau kerras da sil maltol, kudai minul on.
Vuotena 1865 Karl August Ahlqvist toiseh kertah julkaisi Jevanhelin tekstin latinakši translitteroittuna.
Poikkevuksennu on vai Anuksen piiri, kuduas pahan epideimiitilandehen periä matkustua voibi vaiku taksil.
Tiedokniigu piästettih ilmah Karjalan Kanzallizen da alovehellizen poliitiekan ministerstvan kannatuksel.
Muasteriloi miellytti puun pilatun pinnan omaluaduhine lainehtindu, pehmiet värit da muzavuuksien luavut.
Kalevan perindö -liitto on ilmoitannuh kaksi uuttu kilbua, kuduat omistetah Karjalazien runoloin vuvvele.
Mustomerki azetettih Karjalan kunnivoitun rakendajan Aleksei Varuhinan projektan mugah Velleskalman tyveh.
Tiälä myö näkimä äijän rahvašta, eryähät itettih iäneh, toiset nyyčkytettih hil’l’akkaiseh.
Mitä enemmän tiijät ratkaistavašta kyšymykšeštä, šitä helpommin voit löytyä vaštaukšen šiih.
Šinä päivänä, kun mie enši kerran šai nähä El’brussin, oikein himotti nähä šen vielä kerran.
Heinäššä oli äijän horšmua, šentäh mie tykkyän šitä tuokšuo pieneštä alkuan, kertou Vitalii.
Šamoin kešäkuušša ašetetah vielä Mujeh-veššoš rantakavulla yliopiston rakennukšen vaštapiätä.
Niitä myö emmä rupie tutkimah, jätämmä tämän meijän kantatuattojen elämän ošan männyöh aikah.
– Enšimmäini rakennuš, kumpašešša ruvetah pitämäh tarkaššušta ennein matkua on melkein valmis.
“Kalevalaiset valmissetah peltuo vilʼlʼan kylvöh” – näin taiteilija tahto nimittyä omua työtä.
– Kyllä, pitäy šanuo, jotta Čenašša ei ollun niin äijän rikkahie perehie, kuin Vuokkiniemeššä.
Täh on seiččei päiviä aigua, sen jälles koivun lehtie kylvendöih näh sanotah jo pädemättömäkse.
– Tämä hieru-sana on toinah yhtevyksis vepsäläzeh here-sanah, mi meijän kieleh on höštö, höšte.
Eryähät lapšet kiännettih kivijä tien lähellä ta löyvettih šieltä kaššematoja linnunpoikasella.
Juhlimah vuotispäivyä vuuvven piäštä keräyty koko sali paikallisešša etnokulttuuri keškukšešša.
Tämä on väliaikani piätöš – Derev’ankašša pannah kiini vanha koulu ta ruvetah rakentamah uutta.
Säilytämmö mečän -aktsien mugah Suojärven piiris tulipaloloin jälles istutettih meččiä ližäkse.
Šotilahat rakennettih niistä ičellä tämänmoisie varaštotiloja heposie, heinyä, vil’l’ua varoin.
Pitäy šanuo, jotta folkloritekstillä (täššä tapahukšešša runolla) on olomašša monta varianttie.
Elias Lönnrot ei käyttän Aunukšen Karjalašša tunnettuja juonie, šentäh kun hiän ei tietän niitä.
– Ruokua otettih koista, a čäijyö ta maituo oššettih matalla, šamoin kuin ni šyömistä heposilla.
– Joka kylällä on vain šillä ominaini kulttuuri ta kyläpruasniekka antau paremmin ymmärtyä šitä.
Šiinä voit tutuštuo näyttelyh, kumpani kertou meijän muan elämäštä ennein šotua ta šovan aikana.
Näin III Karjalan rahvahan kerähmöššä oli piätetty avata Kalevalašša kanšallini kotišeutumusejo.
Ka viijen päivän piäštä Ruškiearmeijan šotilahat löyvettih yksi tiijuštelija Junevičin joukošta.
Ka konšana emmä unoha, kuin vesseläšti ta mukavašti myö viettimä näitä vuosie 113. päiväkojissa.
Net merkittävät dielot pidäy mustua, ga tärgei on sežo kaččuo, midä on nygöi da midä roih ielleh.
Työtä piti luatie entistä enämpi, konša pereheššä šynty lapšie: Aili, Aino, Veikko, Vilho, Vieno.
Konzu sovvimmo baidarkas, Piksel’ istui läbinägyjäs kapsulas – erillizes repus elättilöih niškoi.
– Uušissa oloissa koululaisilla pitäy kehittyä metalingvistisie kykyjä ta monikielistä pätövyttä.
Iivananpäiväs algajen se rubieu viändymäh, kiändymäh, kodvazen peräs päivät ruvetah jo lyhenemäh.
Kevätkuušša 2010 ryhmäššä oli viisi henkie, ka ajan mukah še veti puoleheh enemmän ošallistuijie.
Tänä vuotena joukošša on äijän uušie lapšie, šentäh kun viime vuuvven peluajat lopetettih koulun.
Toivottavašti nyt šuojelupaviljonin rakentamisen jälkeh myö šäilytämmä ne piirrokšet, mit jiätih.
Kilpailomah kyykkyä tuli šeiččemen naisjoukkuo ta šeiččemen miešjoukkuo Karjalan eri piirilöistä.
Niin ni piätettih čikot tuttavuššuttua omenat ta puolat, ševottua ne yhteh ta keittyä varen’n’ua.
Järještäjät kyšytäh kilpailijie niise kertuo, mintäh juuri tämä runo oli valittu ruavon pohjakši.
Koštamukšešša eläy ihmini, kumpasen muhahukšešta monien kaupunkilaisien päivä tulou valosammakši.
Festivalih ošallistu aikuhisie šekä lapšien ryhmie Karjalan šeiččemeštä piiristä ta Petroskoista.
— Sidä paiči projektan hantuzis Priäžäs da Priäžän piirin kylis on pietty karjalan kielen kursit.
Ajattelin, jotta kielitilanneh on pahempi, šentäh kun nämä kylät ollah venäläisien kylien lähellä.
Niin hänellä tuli ajatuš projektista, kumpasen piähenkilöiksi tultais pos’olkan tavalliset eläjät.
– Muamo on kotosin Kontokista, eli Uhtuošša, tuatto on kotosin Venehjärveštä ta eli Viitavuarašša.
Matalla myö ihailima kaunista Karjalan luontuo – šammallettuja männikköjä, arvautukšellisie šoita.
Nyt projektin ruatajat šuoritetah kaikkie valmissuštöitä, kehitetäh opaššušohjelmua kašvattajilla.
Aleksei pitäy meijän ”Kalevalan paikkoja” luomisinnon ta kanšallisromantismin rikkahana lähtehenä.
Petroskoin “skoroi“ palvelougi lähästy Onieganrannikkuo, sanommo, Šuojun, Čalnan, Besovtsan kyliä.
Karjalašša hyväkšyttih Kantakanšojen muamonkielien vuosikymmenen ohjelman oša vuuvvekši 2022–2024.
Palštatilojen hinta on 60 rupl’ua yheštä nelijöšentistä, još tarittu ainehisto on karjalankielini.
Konša ymmärtimä, jotta rahvaš kiinnoššutah folkloritanššiloista, tuli ajatuš luatie video-oppahan.
– Eräs mies nägi internetas uudizen, ku Mangan časounu on piirrelty da myö šuoriemmo sidä pezemäh.
Suomes ruadai Karjalan Kielen Seuru painatutti uvven kniigazen nimel “Opi, opastu, ga älä öntästy”.
Kanšallisprojektien kannatukšen varat kašvetah 100 miljonie rupl’ua šuaten, šano Sergei Viktorovič.
Tänävuon Priäžän luomisruavon da joudoaijan keskuksele, endizele kul’tuurutaloile täydyy 75 vuottu.
Artistoja päinvaštoin oli vähemmän, tavallisešti festivalih tullah esiintymäh ni muusikot Šuomešta.
Lisäkši kävijät voijah tuttavuštuo paikallisien muasterien luajokših ta oštua niitä, kertou Jelena.
Irina Mihailovnan mieleštä, šarjan tärkeimpih ajatukših kuuluu rahan ilmeštymini pakanamuajilmašša.
Opaštajalta tuli nellä enšimmäistä virkehtä, mukavaisen jaton starinalla Pirjo-Liisa on kekšin iče.
Ennevahnas Iivananpäiviä vaste tytöt käydih kastettu keriämäh heinien piäs, keräiltih da lugiettih:
– Konzugo bumuagazen kleiččöy nenäh, konzugo kričkistelehes muga, ku kai kluassudovarišat nagretah.
Tapahtuman järještäjänä on Karjalan tašavallan kanšallisen ta alovehellisen politiikan ministerijö.
Kilpailun järještäjänä oni Karjalan tašavallan alovehellisen ta kanšallisen politiikan ministerijö.
Priäžän piirin Ližmih rodivunnuh Vera Ivanova ijän kaiken ruadoi kul’tuurualal oman piirin hyväkse.
– Kävyn Peski-hiekkurandah kezoile läs joga päiviä, sendäh olen hyväs mieles, ku kohtu kunnostetah.
Šuuren muan etnobloggerit -saitti tulou täyšiarvosekši kentäkši etnobloggerien kehittämistä varoin.
Hyvä vie on moizii kohtii, kus pietäh kuda-midä žiivattua da kučutah toiziigi omal silmäl kaččomah.
Meijän rahvaš konšana ei unoha šovan kauhuo, näitä tapahtumie, ihmisien kipuo ta Šuuren voiton iluo.
Hyö monta vuotta ruattih Karjalan tašavallan kanšallisen ta alovehellisen politiikan ministerijöššä.
– Vuuvven teema šopiu meijän kaupunkilla erinomasešti, šentäh kun monet elementit ollah jo valmehet.
Elias Lönnrot kirjutti heiltä Kalevala-eepossan runoja, kertou Viena-šeuran jäšen L’udmila Tihonova.
Šyyškuun 23. päivä 2020 on merkitty ruškiella Periodika-kuštantamon toimittajien työkalenteriloissa.
Julija Alipovan sanoin mugah nygöi spetsialistat lugietah, äijängo pidäy den’goi kirikön nostamizeh.
Tiä taritah juodavakse kozanmaiduo da kodijäiččiä, nengomat syömizet pyzytäh hinnois linnan laukois.
Kielimestarit-kilpailuh kučutah ošallistumah šuomen, meän, kväänin ta karjalan kielellä kirjuttajie.
Nykyjäh Karjalan yli 500 koululaista ruvetah matkuštamah kouluh ta jälelläh uušilla autobuššiloilla.
Kun kaikki ruavot lopetetah, Venehjärven nähtävykšie täyttäy kahen kilometrin pituni Rautašuo-polku.
Kižata 100 sanua Karjalah näh -kižah voibi eri luaduh: käyttäjen kortiloi libo fiškoi da kižapelduo.
Muissutamma, jotta tänä vuotena pruasniekka pietäh Kalevalašša ta enši vuotena Onegarannan piirissä.
Viestit Karjala –uudisprogrammua ozutetah kaksi kerdua nedälis – tossargen da nellänpiän 9.00 aigua.
– Kakši vuotta takaperin miun vanhemmat Valerii ta Raisa Šul’ga rakennettih uuvveštah kyyhkyislakan.
Vain kaikkien yhtehisin voimin meijän onnistu pelaštua talot, omaisuš ta mi tärkeintä eštyä ihmisie.
Yksi mieš meijän joukošta, Dima, tuli Vladikavkazih omalla autolla ta retken ajakši jätti šen šinne.
Tämä sportu auttau jättiä bokkah varavot, laškuon da auttau ruveta kunnivoimah omua vastumuššiekkua.
Lisyä tietuo Karjalan vuuvven paraš kirja 2020 -kilpailušta luve Oma Mua -lehen tulijašša numerošša.
Onegan niemimuašta kerrotah ta kirjutetah äijän, ka on parempi kerran nähä, mitä šata kertua kuulla.
– Tänävuon ei ole soittuo, emmo puutu nikunne, a muite kezäl olemmo konzu kus – Suondeles, Luazaris.
Maidopyhälaskun nedälin jälgimäzenny päivänny, 6. kevätkuudu, muzein pihas rodieu suuri pruazniekku.
Omašta kokemukšešta kerrottih yliopiston eri laitokšien ruatajat, koulujen opaštajat ta yliopaštujat.
Vereš Taival-almanakka vašta ilmešty, a šen toimittajat jo šuunnitellah šeuruavan numeron luatimista.
Tuliel aigua tutkimusruado voibi jatkua ielleh da vie eččie vepsäläzien jälgii, sellittäy Anastasija.
Nečidä kieldy täs pagizuttelus en ni ole kohendelluh – karjalan kieli on bohattu omil čomil murdehil!
Sen hyväkse nostetah karjalazien runoloin merkičysty, runoloih ruvetah kiinnittämäh enämbiä huomivuo.
Hänen mukah, tuttuvuštumini toisih muasteriloih ta tevokših auttau tajuta mih šuuntah pitäy kehittyö.
Šiitä miun pitäy uija pitin puruo, jotta mie voin hypätä uuvvella lammilla uuvvella lumpehen lehellä!
Konša Nisan koulu pantih kiini, ni Sergein nuorimmalla pojalla juštih piti männä enšimmäiseh luokkah.
– Šemmoset palkinnot hyvin motivoijah ruatua ielläh ta jatkua karjalaisien kyšymykšien ratkaisomista.
Terväh El’viran miesty työttih ruadamah Louhen piirin Piäjärveh, kus naine ruadoi ateljees 13 vuottu.
Šiitä šuau lukie Nisan, Tunkujärven, Sohjanankošen ta lähikylien starinankertojista, runonlaulajista.
– Juteltuo paikallisien eläjien kera ymmärtimä, jotta luajempua toimintua varoin tarvičemma huonehta.
Alina Gapejevan Hil’l’ažus-ozuttelu avattih 5. sulakuudu Petroskoin Tevolližuon histourien gallereih.
Ka vot šitä ei paissa lapšilla perehissä, karjalan kielen šiirto tulijilla šukupolviloilla ei tapahu.
Niin omenat ei kiehuta hajallah, a šäilytäh kokonaisina paloina, vain tullah ruškeiksi puolan mehušta.
Tašavallašša še on jo toini mallitila lukomista varoin, kumpaista luuvvah kanšallisen projektin mukah.
Vuvvennu 2016 Mägriän karjalazet -yhteiskunnalline ičehalličus enzimäzen kerran yhtyi grantoin kilbah.
Neuvolan tarkotukšena on kertuo Petroskoin ta koko Karjalan eläjillä Piiterin yritykšien työpaikoista.
Zagorskih ruato lapšien- ta nuorien 1. urheilukoulušša noin 40 vuotta ta valmisti äijän voimistelijie.
Karjalas pietäh käzikirjutuksien kibua, parahat tevokset piästetäh ilmoih tazavallan budžietan varoih.
Vie kummakse rodih, ku lapset tiä suajah ajokortit 15-vuvven ijäs da ajeltah školah iče omil mašinoil.
Monie esinehie Natalja löysi kuatopaikalla, eryähie ošti, joškuš paikalliset tuuvvah esinehie musejoh.
Plenarikokoukšen rajoissa ošallistujat kačeltih opaššantametodiikkah ta didaktikkah liittyjie aiheita.
– Runoin vuozi kuhkutti rahvastu eččimäh tieduo omamualazis tundiettulois da maltajis runonpajattajis.
Karjalan kielen nedälin järjestäy Karjalan karjalazien, vepsäläzien da suomelazien kieliresursukeskus.
Karjalan tazavallas dai Ven’al invaliidoin piäzendy kaikile kuulujih kohtih äski vie on nouzemas ezile.
Konsertin jälkeh tilaisuon vierahie vuotettih karjalaiset tanššit ta iloset kisat teatterin etušalissa.
Šiinä on esillä Karjalan kuvataiteilijan Svetlana Georgijevskajan luatimie kallivopiirrokšien kopijoja.
Projektah yhtynyöt opastutahgi käyttiä abuvälinehii da reabilitatsiilaittehii, kerdoi keskuksen johtai.
Niin, Valtijollisien muistomerkkien šuojelukeškuš lahjotti musejolla uuvven kirjan kallivopiirrokšista.
Opitah kerätä kai uvvet karjalazet sanat yhteh kohtah, ku sie niidy voidas löydiä kai karjalankielizet.
Vuvvennu 1943 Dus’ua yhtes komandiiran Konstantin Zaharovič Manzirevan kel työttih suomelazien tagavoh.
– Tämä sanakniigu voi suaha Karjalan tazavallan Kanzallizen da alovehellizen poliitiekan ministerstvas.
päivinä Petroskoin kirjaštot kučutah kaikkie halukkahie Kalevala-eepossalla omissettuih toimenpitoloih.
Hiän on tietokoulujen alkupanija Leningradissa, Karjalašša ta muissa šuomelais-ugrilaisissa alovehissa.
Meijän tarkotukšena oli antua ihmisillä tietoja ta mahollisuon tienata rahua valmistuan omie luajokšie.
Kerran tuli täyzi avtoubussu rahvastu, heidy työttih elämäh perehih, ga moizih, kus paistah karjalakse.
Ekspeditsien aigua projektah yhtynyöt käydihgi Komin tazavaldah, Arhangel’skan da Murmanskan alovehele.
Pahakse mielekse karjalan kielen käyttö on aijan aloh vähennyh libo kieli on erähil kogonah unohtunnuh.
Prostiekseh Aleksandra Vasiljevna Punžinanke voibi 8. pakkaskuudu 9.40-10.00 aigah Vol’naja-uuličal, 4.
Sidä paiči Keskukseh azutah infokiosku, kuduan avul sežo suau yhtyö kvestah, sellitti Inna Nippolainen.
Uvvessah nostamah kul’tuurutaloidu rahvas ruvettih voinan jälles vuvvennu 1945 da avattih vuvven peräs.
Tiemakse valliče karjalan kielen nygöine da tulii aigu libo karjalan kielen merkičys sinun omas elokses.
Tutkijat suajah kannatustu Ven’an tiijollizien grantoin mugah, puaksuh ruatah kanzoinvälizis projektois.
– Terväh rubieu ruadamah uuzi zavodu, kudamas ruvetah luadimah stropilsistiemoi matalluhammasplastinoil.
Vuotena 1962 hiän lopetti Jaroslavlin liäketiijollisen instituutin, min jälkeh tuli ruatamah Petroskoih.
Registratsies pangua oma nimi da sugunimi, ku arvostajat voidas kaččuo da arvostella teijän vastavuksii.
Aktivistan sanoin mugah äijy on mostu, kus laijittih, sanommo, pihapandusan, a koin sydämes jo et piäze.
Nengomua elaigua eletäh ei vaiku meil Ven’al da Karjalas, samanmostu on ulgomualgi, ezimerkikse, Suomes.
Vuotena 1997 Valentina Kirillovna šai Karjalan tašavallan anšijoitunut kulttuurialan ruataja -arvonimen.
Mennyt vuon erähäs Jevroupan suures linnas, ylen suures laukas näin karjalan koivus luajitun sekreterin.
Kendärves karjalah opastutah ližäurokoinnu, opastajannu on Natalja Kruglova, kudai ei ammui yhtyi horah.
Paraskovja Prokopjevnan omat da tuttavat kerävytäh Karjalan Kielen Kodih pominoimah da mustelemah händy.
Karjalazien runoloin puustikokse ylen hyvin vois ristie mielužu nimetöi puustikko Anohinan ajotien lopus.
Vai on ylen žiäli, ku ekolougizien tavaroingi valmistajat jo on ruvettu muanittelemah linnalazii ostajii.
Pavel Čubinskoin vuvvennu 1866 painettu statistiekku-etnograffukirjutus karjalazis on kiännetty suomekse.
Uuzien rajonoin planiiruindua da srojindua sego uvven linnansrojindupluanan hyväksyndiä on vuottua tyhjy.
Karjalan tiedokeskuksen kielentutkijat luajitah Karjalan pohjaispiirilöin paikannimilöin online-varaston.
Niko otti ozua Jyväskylän rahvahanopistos piettyh karjalan kielen kursah, Irma Aleksejeva oli opastajana.
Teplitsas kazvai mandžoi rubieu andamah muarjoi kahtu nedälii aijemba, migu pellol kazvai, sanou Ksenija.
Mustolavvan avajazis piettih konsertu, kuduah yhtyi pajojoukkoloi Jessoilas da Karjalan eri čuppuloispäi.
Pedru-apostolan kiriköle omistettu štempeli pandih konvertoile Karjalan kanzallizes muzeis 18. tuhukuudu.
Nuorinnu joga vuottu kolliegoinke Mediekkualan ruadajan pruazniekannu kävyimmö huogavumah luonnon helmah.
Anglien kieldy minä rubein opastumah kolmandes kluasas, ga Amierikkah tulduu minul oli ylen jygei opastuo.
Oli äijy lastu da vahnembua rahvastu, kengo suksil, kengo regyzil, ketgo kartonan libo lenoliuman palazel.
Sit Nikolai Nazarovan kirjutuksii sai lugie karjalangi kielel Carelia-žurnualas da Omil pordahil -kniigas.
Laura Hirvonen on niilöi nuorii Suomen karjalazii, kuduat kirjutetah Instagramas da Facebookas karjalakse.
Tiijustua parahis kirjuttajis da lugie heijän kilbukirjutuksien pienii katkelmii voibi verekses Omas Muas.
Loimolan Voima -yhtyvehen brihat Mika da Niko Saatsi soitetah karjalastu muuzikkua da pajatetah karjalakse.
Kilbah voibi tuvva sobua, astettu, ruadobrujua, fotokuvua, kniigua, vahnua kuvua da kartua, kai pertilomuu.
– Kiännämmä yheššä -projektin aikana myö opaššamma kiäntämäh venäjän kieleštä karjalakši.
– Minun vahnembat oldih rodužin Priäžän piirispäi, tuatto – Heččulas, muamo – Lambiselläspäi.
Hiän muisteli, kuin oma muamo itki stolašša istuos’s’a, konša hyö lähettih Šompajärveštä pois.
Šiitä panemma niitä piällä ta mänemmä huuhel’nikkoina kylyä myöten, kertou vieraštalon emäntä.
Kylä suomekse da eestikse on kylä, saamekse – gil’, vadjakse čylä, vepsäkse – kylä da der’uun.
Koko päivä hyö keškuššeltih šiitä, mitä on lähistä kaikilla tullehilla ta mitä ei šua kavottua.
Kešäkuun 15. päivänä enšimmäini mukava Orlan-juna läksi Lentierašta Šukkajärveh ta Koštamukšeh.
– Kujo on asfal’tiiruittu, sie on äijy garažua, kudamis lähäl eläjät rahvas pietäh omii mašinoi.
– Myö ehättäytymä venehillä luonnonkaunehešta Vuonnisenjovešta poikki ta tulima mečän tiheikköh.
Aleksandr kävi Trestna-kylän koulušša, kumpani oli noin kilometrin piäššä Velikoje Selo -kyläštä.
Koululaiset aktiivisešti ošallissutah tašavallašša pitämih tilaisukših ta näytetäh hyvie tulokšie.
Polkupyöräilyn ošanottajilla myönnetäh Vuokkiniemen kartta, mistä šuau kaččuo reissun šuunnittelu.
Ruato mäni šujuvašti yštävälliseššä ilmapiirissä, kerto Oma Mua -lehen toimittaja Maikki Spitsina.
Šen jälkeh ruatoja lähetettih laulun ta tanššin Kantele-yhtyveheh, kerrottih kilpailun järještäjät.
Karantiinan rajoituksien vällettyy val’l’astajat hil’l’akkazih ruvettih harjaittelemahes, kui enne.
Musto nämis runonpajattajis pidäy vältämättäh säilyttiä, pidäy sanella heis nuorembale sugupolvele.
14-vuotini tyttö eläy Koštamukšešša ta ohjuau omua Kareliahome-etnošivuo Instagram-sosialiverkošša.
Pitkärannan ta Aunukšen piirin etuštajat kerottih omašta kokemukšešta yštävyškuntatoiminnan alalla.
Suvaičen meččiä, gostii, ruadua suvaičen sežo, minul on kazvimua, nygöi opin vie leibiä pastua iče.
Tällä metalilla Karjalan Šivissyššeura arvoštau ihmisie karjalan kielen ta kulttuurin kehitykšeštä.
Son’a da Savelii -vunukat suvaijah Priäžänjärvie, tullah mielihyväl minulluo, löyhkäy Vera Ivanova.
1900-luvun alušša, väjenlašennan mukah, Tverin gubernijašša eli enämpi karjalaisie kuin Karjalašša.
Kirikön rakentamisešša äijän autetah volont’orit, rahua niise kerätäh vapuaehtosilta lahjottajilta.
Viime vuosina kyykkä-peli šai šuurta kehityštä ta še otettih Venäjän tai muailman tašon kilpailuih.
Niitä kertuos’s’a näkyy, kuin naini tykkyäy omua ruatuo ta kuin oikie oli tämän taipalehen valinta.
Ta hiän muisti, mitein kauhieta oli rantaniityllä, konša haukka kierti taivahalla ruokua eččimäššä.
Myö keräyvymmä pienin ryhmin, vet kankašpuita on vähän ta še ruato vuatiu individulista opaššantua.
Miula, nuorella tytöllä, piti ruatua šitä, mitä liäkärit tavallisešti ruatah, ta koko ajan opaštuo.
– Leningradin alovehen yštävyškoissa pietäh hyvie kuštannušprojektija, interaktiivisie toimenpitoja.
Šen tulokšien peruštehella valittih šeiččemen piirie, kumpaset šuatih apurahan klubiauton oštamiseh.
Šeuruava kongressi oli vietettävä Tverissä vuotena 2022, ka pandemijan takie tilaisuš pitäy šiirtyä.
— Luajimmo paikallizii ohjavoloi, gu suammo käskyn Karjalan halličuksespäi, kerdoi L’udmila Kotovič.
Hiän perušti noin kakšikymmentä omatoimista joukkuo ta šen jälkeh jatko työtä niijen ohjuajien kera.
Viime vuotena studentit vierailtih Šuvi-Karjalan Vieljärven kyläššä, a tällä kertua tultih pohjoseh.
Rakennuš on jo kunnoššettu: linoleumi ta parketti on uuvvissettu, šeinät on mualattu ta piälyššetty.
Ol’ga Jegorovna taitavašti tiesi šuomen kieltä, hänen onnistu tavottua vihollisien ratijolähetykšie.
Meidy ylen äijäl projektan kirjuttajes autoi meijän kyläkunnan haldivon piälikkö L’ubov Nikolajevna.
Pruasniekan alušša oli näytetty, mitä pitäy ruatua, jotta Jumala antais äijän potakkua enši vuotena.
Šen jälken matka jatku vihrietä peltuo myöten Vuonnisenjoven rannalla šeisojan puisen časoun’an luo.
Ven’an senuatoru Aleksandr Rakitin palkičči nuoret urhoit Federatsien Nevvoston medalil “Rohkevuos”.
– Karjalan Kielen Koin vuozikerähmös 21. kevätkuudu piätettih elavuttua pajatanduperindö Vieljärvel.
Uuši musejo valmissetah Venäjän presidentin miäräykšen ta federalisen Karjalan kehityšohjelman mukah.
Ka šitä riittäy, jotta tovellini karjalaini mieš ois hyvällä mielellä ta laulelis mielehisie lauluja.
Kieli on oza karjalastu kul’tuurua da kielien suvaiččijannu himoitti opastuo da tiijustua sidä ližiä.
Še näytti, kuin tärkie karjalaisilla pityä yhteyttä, paissa omalla kielellä ta laulua šamoja lauluja.
Kuni nämmä suuret kyzymykset sellitytäh, vieljärveläzet tahtotah allata pienembäs, ga tärgies dielos.
Ukolegi Karjal rodih mieldy myö, enimite järvet – Kirillan roindumual on enämbi pelduo, saneli L’oka.
Kylän kešellä šeisou Jermolinien talo, missä nyt toimiu Onegan niemimuan käsityömuasterien jarmankka.
Virallisien tietojen mukah testitulokšen vuottamisaika on keškimiärin kakši päivyä koittehien otošta.
Ečitäh kaikkiel, dai lövvetäh kuda-midä Afriekas dai Ameriekas, ga tahtotah löydiä suuri roindukohtu.
Kalevalalaini Galina Slepova on varma, jotta kiinnoštuo kielen opaštumiseh voipi vaikka missä ijäššä:
Karjalaisen laulun Armas randaine -vokaliryhmällä tämä vuosi on tosi tärkie, vet še täytti 10 vuotta.
Meijän taloin lähäl oli moine oja kui Šailoinoja, da tämä opastai oli keksinyh Salonen-sugunimen täs.
Rubeimmo reknailemah, midä voizimmo ruadua internetači loittuopäi, eččimäh uuzii mahtoloi da ideilöi.
Videon kuvuamiseh ošallissuttih luistelijat ta muusikot, hyö tanššittih jiällä ta šoitettih viululla.
EtnoPRO-issunnon järještäjinä oltih kanšallisen ta alovehellisen ministerijö ta Periodika-kuštantamo.
Bes’odaine-pajojoukon 30-vuozipäiväle omistettu konsertu piettih Čalnan kul’tuurukois 19. kylmykuudu.
Sendäh jätimmö kažile vaiku kagluremenin, ku olis helpo tavata se viespäi, ku Piksel’ sordanou sinne.
Šuomen konsuli Johannes Puukki korošti, jotta šemmosissa ajoissa rahvaš tarvitah šemmosie näyttelyjä:
Kaikkieštah tervehyšhoijon allalla kannatušta šai kolme projektie yhteissummalla 4,5 miljonie rupl’ua.
Enšimmäisen luvennon pietäh professori Helka Riionheimo ta elvytyšprojektin spesialisti Ol’ga Karlova.
Piämies mainičči, ku koronaviirusan pandemien ololois suaristole voibi kävvä vaiku järjestetyl joukol.
Paistes alamurdehel huomuat, gu enäm on š da ž-iändehii, ga kirjuttajes mostu kirjaindu nägyy vähembi.
Šiännöt ollah tärkeitä painotuottehie, festivalija ta muita tilaisukšie varoin, kertou kirjan luatija.
Kesäkuun alusta Karjalan pääkaupungissa on ollut esillä Petroskoi on Karjalan sydän -valokuvanäyttely.
Oppikkua luadie tytti meijän pruavobuaboloin jyttyöh kačelles videodu Vkontakte sivul Värttinä, pyöri.
Myö panimmo kundoh Ioannan časounan, kudai kuuluu XVIII vuozisuan kul’tuuruperindön merkilöin joukkoh.
Opaš Jelena Kartunen kerto kirjapainon istorijašta ta näytti, mitein oli järješšetty tuotantoprosessi.
– Sanakniigan kirjutandu on pitkyaigaine ruado, mittumii neroloi da maltoloi vie tarviččou tämä ruado.
Programmas on plein air – taidolijat tahtotah piirrellä Vieljärvie da suaha induo karjalazes kyläspäi.
Kuitenki riskiryhmih kuulujilla henkilöillä ta yli 65-vuotisilla ihmisillä šuositetah käyttyä maskija.
Koulu opaštau miellyttäväšti ta oikein kirjuttua teatterista, šano koulun kurattori Natalja Žemgulene.
Sugututkimukseh kiinnostunnuzii ristittyzii on jo Vieljärvel, Jessoilas, Nuožarvel, Priäžäs da Čalnas.
1990-luvulla oli vaikieta, šentäh kun ei rittän liäkkeitä ta šijetarpehie, ka ihmisie vet piti auttua.
– Kahtel käil, ku lujembi pyzys täs, nevvou nuožarveläine Lidija Ivanovna Jevsejeva stuavoi azettajes.
Ei myöhembä 1. elokuudu kanzallizil da alovehellizil reissuavtoubusoil pidäy suaja käyttöh lähimaksut.
Joka esineh tulou ainutluatusekši, šentäh kun ne ollah luonnošta ta luonnošša ei voi olla toistamista.
Karjalan kuulužu runoniekku nygöi ruadau Karjalan Kanzallizen muzein Martsial’noin ozaston piälikönny.
Pitkärannan piiriin rakennettu Priladožje-kalajalostamon osasto aikoo työllistää paikallisia asukkaita.
Šuunnitelmien mukah fermalla kauširuatoloih voit tulla yli 400 ihmistä Karjalašta ta šen ulkopoleltaki.
Karjalaisen kulttuurin Viena-šeuran etuštajat otettih vaštah pyöräilijie Kotiranta-hotellin alovehella.
Meilä aina oli riittäväšti erilaisie tilkkuja, niin myö rupesimaki ompelomah kaunehie pukuja kukloilla.
Koulun ta maitotehtahan johtokunnalla on mistä ajatella, korošti Vladimir L’ubarskii omalla VK-šivulla.
Karjalan tašavalta on parahien alovehien luvettelošša, missä aktiivisešti toteutetah projektitoimintua.
Vitriinoih on kerätty löytyt vešit: suomelazien da ven’alazien saldatoin medaljonat, kukkarot, avaimet.
Karjalan piämieš Artur Parfenčikov myönti kunnivomerkin olimpijakisojen meštarilla Vladislav Larinilla.
Kugali iččiedäni mustan, ainos olen pyzynyh jalloil da äijän liikuin, novvin tervehellizii elaigutaboi.
Parahina aikoina heitä oli noin 28 tuhatta ihmistä, nyt alkuperäiskanšan väki-luku on noin 5000 henkie.
Sen hantuzis nygöi valmistetah virtuallistu kvestua, kuduas suau läbi piästä läbi Oma Media -portualas.
– Yhtet ollah sidä mieldy, ku Šuojun jogi sai oman nimen suo-sanas, sildy ku jogi suau allun Suojärves.
Iče löysimä tarvittavie atribuuttija, ompelima pukuja, kertou valmissušryhmän ohjuaja Natalja Romanova.
Jouhikko on perintehellini kielišoitin, mi oli löyvetty Luatokan pohjoisrannikolla XX-vuosišuan alušša.
Kengo niilöis hakkai Suomeh, kengo Piiterih, erähät jiädih kodimual da löyttih mittuinetahto muu ruado.
Aleksandr F’odorovič omien opaštujien kera kerättih vanhoja esinehie ta vuotena 1960 musejo oli avattu.
Talvisin talonpojat ajettih hakemah heinyä loittosilta niitokšilta, a kauppiehat käytih Šuomeh ta Kemih.
Tänä vuotena kaupunkin kirjaštot niise kučutah kaikkie halukkahie eepossalla omissettuih toimenpitoloih.
Oma tulehmo -yhtymyksen Järven randu -projektu voitti Karjalan piämiehen grantan da sai 871 646 rubl’ua.
Grigorii Vasiljevič lähti horan johtajan virras vuvvennu 1970 jätettyy ylen kallehen perindön Karjalale.
Jo silloi, 18 vuottu tagaperin, konzu työ sinne käittö, elos nämis tunguonkarjalazis kylis oli sammumas.
Vuotena 1882 hänen Matkamuistoja Tverin Karjalasta -matkamuistihpanot julkaistih Uusi Suometar -leheššä.
Jälgimäzien vai vuozien aigah ajelin Suvi-Koreih, Portugualieh, Gruuzieh, Armeinieh, Ispuanieh, Ruoččih.
Seminari piettih Karjalan tašavallan kanšallisen ta alovehellisen politiikan ministerijön kannatukšella.
Enšin tverinkarjalan kieliaktivistilla Aleksandr Bulkinilla šynty ajatuš luatie šanakirjan pdf-versijon.
Kul’tuurutaloin vuozipäiväkse Vera Ivanovna sijoittau internettah tieduo laitoksen ruadajis da johtajis.
Školas lapset opastutah lugemah Voitonpäiväle omistettuloi runozii da piirustetah čomazii pruazniekakse.
Yhtes tiedoruadajan Aleksandra Punžinanke hyö ristin rästin ajeltih kylät, kus elettih tverinkarjalazet.
Pivon aigua Nevvostoh kuulujat da virgumiehet saneltih, kui Karjalas todevutetah Kerähmön rezol’utsiedu.
Kuuzen rungo kazvau juures kohtisuorah, sendäh monet kuožalikandah kiändynyöt ezinehet luajittih kuuzes.
Tien reunal seizou pačasgi, paččahal on tiemerki, kudai ozuttau meile, ku täs on tiespoikkimenendykohtu.
Minun muaman pereh, kui äijii kondupohjalazii, istutettih baržah da viettih evakkoh Onieganjärvie myöte.
Jessoilas kilvan voittajakse vallittih Jessoilan kylän administratsien piälikön sijahine Lidija Pajusova.
Samannu vuon Georgii keräi agidbriguadan, kudaman avul hora andoi läs kahtusadua konsertua nelläs vuvves.
– Rahvas ollah nuoret, vie penziessäh on kelle viizi vuottu, kelle kuuzi vuottu vie, da vie on nuorembaa.
Kirjašta löytyy kaikkie laululajija, kumpasie laulettih karjalaiset Kiestinkin (nykysen Louhen) piirissä.
Karjalan miešjoukkuo ei ollun, ka miehet Andrei Petrov ta Eduard Kirjanen kilpailtih yksityiskilpailušša.
Voinan loppiettuu, 1945 vuvvel, häi piäzi opastumah Petroskoin valdivonyliopiston histourien tiedokunnale.
Kielen, literatuuran da histourien instituutan kielitiijön ozaston kartotiekas on läs 300 000 paikannimie.
Karjalan kieli kehittyy kaiken aigua da kieliruavos on hyvä tiediä, mittumii uuzii sanoi on tulluh kieleh.
Askel kohti karjalan kieldy”, kudamas suau tiijustua, kui vois opastua lapsii karjalan kieleh nygyelaijas.
Rahvastu potakoijah joga päiviä kirjuttamah mitahto karjalaine sana Lindu-kluuban sivule Vkontakte-verkos.
Uuzi rakendus nostetah JevroSibEnergo-kompuanien projektan hantuzis, kuduah annetah 1,4 miljardua rubl’ua.
Net kai sugunimet nygöi panemmo yhteh joukkoh tänne, anna ruvetah yhtes kohtasgi, sanou Galina Jelisejeva.
Kogomukses painettih komiksat, kuduat oldih piirustettu Elävy kieli -projektan hantuzis vuozinnu 2015-2019.
Sanakniigu kiinittäy ei vaiku kielentutkijoin huomivuo, ga muantiijontutkijoin, bioulogoin da kartografoin.
Terväh Petroskoin kiirehellizen mediekkuavun stansii rubieu kuulumah Karjalan yhtehizeh enziavun keskukseh.
Pelin järještäjät koroššettih, jotta älypelih ošallistu yllättävä miärä ihmistä – 50 joukkuo.
Pelin järještäjät koroššettih, jotta älypelih ošallistu yllättävä miärä ihmistä — 50 joukkuo.
Täššä tapahukšešša hinnan noušuo ei šua hyväkšyö, Vladimir Putin korošti lehistötilaisuoššah.
Sel’l’an molommin puolin šai nähä hylättyjä hiršijä, kumpasie käytetäh talojen rakentamisešša.
Puun luadu vaikutti soittimen iäneh: kuuzi andoi sille ”lämmembän” iänen, huabu – “muzavemban”.
Pakasima Katrin kera hänen elämäštä ta juuriloista šekä šiitä, miltä häneštä tuntuu uuši virka.
– Lönnrotin “Kalevalašša” käyttämät juonet ei kuvaššeta kalevalamittasen runouven moninaisutta.
Šuomešša šuurta pruasniekkua enšimmäisinä ruvettih järještämäh Naantali-šatamakaupinkin eläjät.
Šen viereššä on ašetettu tiijotuštaulu Karjalan taiteilijan elämäštä ta hänen luovašta ruavošta.
Enzimäzes sijas palkičus on 15 000 rubl’ua, toizes – 10 000 rubl’ua da kolmandes – 5 000 rubl’ua.
Myö kiirehešti piättima näyttyä spektakli klubin aulašša – šielä on šuurie ikkunoja ta on valosa.
Sen jälles pidäy piästä kymmenes muasterin astehes läbi, kudamii sanotah “dan” – se on mustu vyö.
Esimerkiksi, tänä vuotena Venäjällä on kerätty hyvä vehnäšato, ka leivän hinnat kuitenki kašvetah.
– Piäasie, kumpaseh forumin järještäjät kiinitettih huomijuo, oli polun korjuamini Köynäš-košella.
Tuntija pietäh joka enšiarki 28. kevätkuuta – 9. oraškuuta (paičči 18. šulakuuta) klo 18.30–20.00.
Tänä vuotena Vuuvven pereh -kilpailu mäni kahešša vaihiešša – paikallisella ta tašavallan tašolla.
Naine kuuluu mul’tfil’moin iänittäjien joukkoh da häi iče on kiändänyh karjalakse Mökkine-suarnan.
Kotimuan autobuššiyhteyš tašavallašša šekä reissubuššien toiminta Petroskoissa vielä on kielletty.
VK-sosialiverkon avulla myö kahešša päiväššä löysimä tarvittavan nieklan (passipo Kinev Nikitalla).
Karjalan kyykkä-peluaja Žanna Tikkanen esiinty niissä Venäjän piäjoukošša ta näytti hyvie tulokšie.
Vuotena 1997 šynty “Karielan koivune” ta meijät kučuttih ohjuamah ryhmyä, kertou L’udmila Pavlovna.
Še oli uuši ohjelma “Aikojen pulssi”, mi tuttavuššutti kaččojie kollektiivin istorijan eri vaiheih.
Kešällä ”Orlanit” jatkutah kulkie Ruskealah ta vielä yhissetäh Sortavala Lodeinoje pole-ašeman kera
Köynäšjärven vejet kahen ta puolen metrin korkevuolta lašetah alemmakši kivijä myöten Lammašjärveh.
Turistien miärä Karjalašša kašvau ta kotišeututietojen esittely heitä varoin on nykytärkie kyšymyš.
Enzimäzenny tämän puun nimitti “karjalan koivukse” Ven’anmuan tiedomies Кarl Merklin vuvvennu 1857.
Vanhašša Vuonnisen kyläššä on kunnoššettu kalmismua, kumpasešša on hauvattu tunnetut runonlaulajat.
Kaikki pitäy luatie ruttoh ta taitavašti, jotta ihmini keštäis vähemmän kipuo, jotta hiän ei käršis.
Valokuvaukšellisin näkökulma tulou još on mahollisuš noušša košella ta istuutuo vejenlašun reunalla.
Viola Malmin taika-Šampo -konsertti pietäh tänäpiänä kello 19.00 Karjalan kanšallisešša teatterissa.
– Tänä vuotena Kiestinkin eläjät ruvettih aktiivisešti ratkaisomah oman kylän kunnoštamisproplemoja.
– Meijän laitoš, pomorien kulttuurikeškuš jatkau omua toimintua kotišeutumusejon struktuuriošaštona.
Karjalan piämieš Artur Parfenčikov piti online-kokoukšen tašavallan muatalouven kehityškyšymykšistä.
Miun pereheh kuuluu mieš, kakši aikuhista lašta ta ruškieturkkini kišša, min nimi on Kišša Matroskin.
Linnan keskučas on nimitetty vähilleh joga kohtu, yhtelläh siegi voibi löydiä se-tämä nimetöi paikku.
Musikantit Dan’a ta Ul’a esitettih karjalaista polkkua ta šoitettih rämäsinšoitolla ta puulusikoilla.
Yritykšeššä ruvetah kašvattamah lohta erikoisissa vesialtahissa laškomatta jätevesie järvih ta jokih.
Paiči omua maguu da tervehellizii eričyksii juomoi on hyvä sil, ku säilyy kaksi kuudu kylmättämättäh.
Še rupieu pitämäh kilpailuo ta ruatua ei-kaupallisien järještöjen kera, pitämäh metodisie seminarija.
Enzimäime alovehienväline etnokul’tuurine Värttinä pyöri -festivuali pietäh online 10.-11. ligakuudu.
Hyvin tutndietun Vieljärven agjal iänelitkettäjän da tiedäjän naizen kuolendupäiväs rodieu 55 vuottu.
Juhlan avajaisissa Karjalan piämieš Artur Parfenčikov tervehti vierahie ta onniteli Venäjän päivällä.
Kaččojat koissa istuon voitih tuttavuštuo karjalaiseh kulttuurih ta šuaha vaštaukšie omih kyšymykših.
– Kaikkien tapahtumien piätarkotukšena oli muanita lapšie ta aikuhisie keškušteluh karjalan kielellä.
Mie rikeneh käyn hänen luona töissä ta tiijän, mitein še kaikki toimiu, šano yksi 4. luokan opaštuja.
Joukon kaikki jäšenet ollah miehie, Okt’abr’skajan, Gor’kovskajan ta Severnajan rautateijen ruatajie.
Passipo tovellisešta teatteripruasniekašta, koroššettih festivali-kilpailun arvoštelijat šen lopušša.
Kaikilla niillä on šama tarkotuš — kertuo paikan istorijašta, šano projektin johtaja Julija Filippova.
Hiän koroštau, jotta tahtou šuattua kirjuttua ta paissa karjalakši šamoin hyvin, kuin muamoh ta ämmöh.
Šen tarkotukšena on tuttavuššuttua vierahie paikallisih eläjih, karjalan kieleh, perintehih, käsitöih.
Perintehellisešti Meri ta Anita Gunderivit kitaran šoitolla laulettih šukutalon portahilla istuos’s’a.
Nygäi kyläläzet ruatah enimyölleh školas, raududorogal, fermal, laukois da etnokul’tuurizes keskukses.
Hyvin šuunniteltu matka kulki kaunehie luonnonpaikkoja myöten ta reissun aikana oli äijän nähtävykšie.
Hänet nellä kertua valittih kyläneuvošton deputatiksi ta hiän 11 kertua ošallistu oikeukšen issuntoih.
Paikallizien eläjien sanoin mugah, nuoret ei kiännytä kyläh ruavon hädiä Petroskois opastundan jälles.
Pajatandu tuli minulegi mieldy myö, vikse sendäh olen pajatannuh horas “Karjalan koivu” läs 30 vuottu.
Jogahizel taidoilijal on oma ruado, mul’tfil’moi valmistajes lapset käytetäh erilazii taidotehniekköi.
Boris Kudr’avtsev valmistau tyttilöi da dekoratsieloi, pidäy ozutteluloi da yhtyy niilöih akt’ourannu.
Sendäh huavas azuttih astieloi da kaikkie, mis piettih midätahto vezisty – puččiloi, korvoloi, leškoi.
Čikko ei muissa karjalua ta kyläššä naisella on vain yksi potruška, kenen kera vois paissa karjalakši.
Tipinitsan kylässä sijaitseva Suurmarttyyri Barbaran kirkko avataan restauroinnin jälkeen tänä kesänä.
Seminuaran vedäjäkse da opastajakse rodih ammatilline akt’ouru, ohjuaju da taidoilii Boris Kudr’avtsev.
Hänen ruado karjalazen kul’tuuran säilyttämizekse da kehittämizekse on korgiesti arvostettu tazavallas.
Tuatto smiettiy, mimmosie varattavie aseita hiän oli vaššannun, konša nuorena miehenä läksi muailmalla.
Juhlallini seremonija piettih elokuun 6. päivänä Karjalan kanšallisen musejon Aateliskokoukšen šalissa.
Dai sendäh gu tämä ei ole aptiekku, vai kiosku, puaksuh rahvas sanotah, ku minul ei ole sidä libo tädä.
– Minä piäzin parandolan saitale, dai kerras jiävih viesti: Sua kešbek joga varatus matkas Mir-kortale.
˗˗ Oliko kirjan pohjana vain tietoja arhiivašta, tahi vielä pakautteluja pakolaisien jälkeläisien kera?
Ryhmän ohjelmistošša on karjalaisien, saamelaisien, marilaisien ta muijen kanšojen lauluja ta tanššija.
Myö, ECHO-liiton joukko tahomma kerätä mukavampie tarinoja Karjalašta ta esittyä niitä koko muailmalla.
Tänä vuotena mieš- ta naisjoukkojen kilpailujen lisäkši piettih viisiottelu- henkilökohtaset kilpailut.
– Konzu kaksi vuottu tagaperin minuu otettih ruadoh, sain palkan seiččie prosentua myödylöis rohtolois.
Entini piätoimittaja Aila-Liisa Laurila, kumpani toimitti lehtie 15 vuotta, piätti šiirtyö eläkkehellä.
Piiteris opastujes ylen äijäl tahtoin tulla järilleh omah čuppuh, suvaičen Karjalan luonduo da ilmastuo.
Naine kävyy tiijustamah Juliedu, tuou internuattah tarvittavii veššilöi da avvuttau internuatan eläjile.
Karjalaisien IX kerähmön valtuutettu, ryhmän ošallistuja vieljärven karjalaini Galina Lukovskaja kertou:
Petroskoilaini taiteilija Andrei Ptitsin täyventi kaupunkin graffitikokomušta vielä yhellä piirrokšella.
Luonnospäi ilmai otetul on muitegi ylen korgei hindu, ga myöjät vie ei täytytä, vie muanitellah ostajii.
Tilaisutta toteutetah Kalevalan alkuperäh -projektin rajoissa Presidentin granttišiätijön kannatukšella.
Omas paginas häi mainičči, ku juuri Karjalazet annettih meijän tazavallale nimen da sidä ei pie unohtua.
Hävitämmö net tämän vuvven loppussah, kerdoi Rossipnov Vkontakte-verkos pietys kohtinazen liinien aigua.
Net ei olla tavallizet, kudamii myö harjavuimmo nägemäh kirikkölöis, net ollah suuret, puul piirustetut.
Vieljärveh käydih tiedomiehet Karjalan tiedokeskuksen Pohjazen veziprobliemoin da mečän instituutoispäi.
Valdivon abujuengoih ruvetah pidämäh kielikerholoi, ližiämäh karjalan kielen opastamistu da opastumistu.
Kaheksan aigua häi jo tiezi, hänellyö tullah, sanotah, Paša-buabo, sinuu kučutah, sie on kuolluh buaboi.
Kuvah valmistandah nähte Monikäyttökeskuksen ruadajat ilmoitetah kyzyjäl ristikanzal soittamal telefonas.
Kanšallisien teatterien liiton toiminnan enši aškelena on taitokoulun pitämini Tavrida-taitofestivalissa.
Rahvas nygöi kačotah da diivitähes, erähii kylii ni musteta ei, ku on oldu olemas, sanelou Pogrebovskaja.
Tämän Virtarannan kerätyn, kirjutetun da suomekse kiännetyn tevoksen painatutti Suomelas-ugrilaine seuru.
Ven’an prezidentan grantoin fondal kannatettu Maumankielen opastajien kilbu piettih tänävuon Moskovas 26.
Lehmii varustetah matkah Leningruadan alovehele, kus souhozan ngözel ižändäl on muudu muatalovuslaitostu.
Meijän ololois joga kazvii pidäy kazvattua omah tabah – opastut oppimal eri lajiloi, hairahtuksien kauti.
Krasnaja legenda (Ruškie tarina) -nimisen projektin rajoissa šuunnitellah rakentua uutta turistikeškušta.
Karjalazet jovvuttih jättämäh omii kodiloi da konduloi da muuttamah vierahih paikkoih, suomelazien keskeh.
Vet Nižnii Novgorodin alovehen Gorodets-kaupunkissa jo on oma samovuarojen musejo, kertou Ol’ga Vorobjova.
Horan konsertuprogrammas paiči pajoloi da častuškoi oligi yhten aktan pjesoi da kai akrabatiekkuezityksii.
Tämä on vie valehmbii kohtii, äijis kudamis karjalan kylis ei ole suadavis eigo tsifru, eigo vie internet.
Enzimäzikse pidi maksua valdivole annettu miäry (joga souhozan briguadale oli annettu maksusmiäry-pluanu).
Ondarveläzet kaikelleh opitah puolistua Unusjärvie da tahtotah, ku kalankazvattajile annettas toine järvi.
Nämmil sivuloil voibi kaččuo da kuulta ohjuajien pagizutteluloi, sanou Petroskoin konsulu Johannes Puukki.
Turiada-projektin valmistama kuršši turistiretkien johtajilla alkau 16. oraškuuta ta jatkuu 1,5 kuukautta.
Se vaikkani oli abiessah, kuni rahvas hyväs mieles čomendettih kuuzahastu da tarkah kačeltih joga bobastu.
Petroskoin monella urheilijalla miellyttävyä hiihtopaikkua puhissettih kuatunuista puista ta liikaokšista.
Kallivotaijon planetta -näyttelyn projektin valmistajana on piiteriläini Territorija Sever -projektiryhmä.
Idei on moine: joga ristikanzu voi kaiverdua oman jänöin kallivoh Sergein avul libo Sergei iče luadiu sen.
Ne tuotih kalevalalaisilla šuurta iluo, šentäh kun pandemijan aikana monet kulttuuritapahtumat kiellettih.
Konsertoin aigua rahvas puaksuh kyzytäh diskoi, ku tahtotah kuunnella karjalazii pajoloi, sanommo, mašinas.
Kokomukšen luatijana on tunnettu kantelehenšoittaja, Kantele-yhtyvehen entini muusikko Valentina Matvejeva.
Sendäh ku vuvves 2015 lähtijen Suomeh da toizih Jevruopan mualoih rubei tulemah kogonaine pagolazien ualdo.
Se kodi oli Anuksen keskučas Leninan pihal, koin toizes puoles elettih Galinan tuatan sizär oman perehenke.
Aptiekkah niškoi ei löydynyh omua tilua, se oli ruadanuh sit samazes pertis, kus otetah vastah voimattomii.
Tulii tilavusdekuadu, kudaman aigua suau tilata lehtie huogehembal hinnal, rodieu kezäkuun 7.-17. päivinny.
Paiči pajokogomustu Puhuo yhteh hiileh -projektan mugah Karjalan Rahvahan Liitto valmistau vie pajokortiloi.
Pohjais-Luadogan rannikol on ylen äijy kaikenmoistu kivie, kuduat roittihes kahten milliardan vuozien aigua.
Anuksen piirin Alavozen kyläh vuvvennu 1938 rodivunnuh Nikolai Zaitsev jo mondu vuottu kirjuttau karjalakse.
Ozakse on karjalan kielen maltajua da aktivistua, kuduat kehitetäh kieldy sego paistah lapsienke karjalakse.
Muzei seizou keskilinnas Luadogan järven rannal suomelazen douhturin Gustavan Johannes Vinteran vahnas kois.
Näyttelyššä on esitetty kaikki tämän alovehen šotilašošaštot, rintaman šelkämä, keškityšleirit.
A Šuojärven, Priäžän, Mujejärven ta Sezežan piirilöissä käynti meččäh on virallisešti kielletty.
Konša mie tutuššuin Kripinevič Anastasijah, hiän šano, jotta elämäššäh ei ollun mitänä erikoista.
Toini päivä piettih Sreda-keškukšešša, missä kaččojat lähettih kiinnoštavah matkah Šammon ečolla.
Kyläššä olleššah Jelena rikeneh kävi kuuntelomah Paša-täjin itkuviršijä ta opaštumah tietošanoja.
Tašavallan päivien viettämiseštä vaštuaja komiisi piätti šiirtyä pruasniekan šyyškuun 11. päiväh.
Ylen äijän häntä šuvaičči oma vanha ämmö, kumpani kuto hänellä ruškien sviitkan, missä oli huppu.
Tie oli avattu 30. talvikuuta ta šamana päivänä Ojatevščina-kyläššä avattih turistien info-keškuš.
Opaššušlaitokšet šuahah niitä makšutta Karjalan tašavallan opaššuš- ta urheiluministerijön kautti.
Häi suvaiččou kuvata omii “dovariššoi” – istuttau niilöi veneheh libo kannole da luadiu fotokuvan.
Bes’odaine-ansamblin artistat yhtytäh äijih kul’tuurupidoloih Čalnan kyläs da Priäžän čupun kylis.
Jugie erotuš -lauluo iče Anatolii Ivanovič šoittuas’s’a harpulla esitti yheššä Vera Kutuzovan kera.
Näin myö puolitoista vuotta ruatoma, a šiitä miut lähetettih opaštumah mečän lašettelukurššiloilla.
Läpettäjät šuarat, jiäpuikot, käbyzet, elätit – kai bobazet tahtottih teriämbäh puuttuo kuuzahazeh.
– Pakkaiskuun 18. päiväštä alkuan 1., 2., 3., 4., 9. ta 11. luokkien opaštujilla alkau lähiopaššuš;
Vielä yksi tehtävä – panna Kalevalan kartalla kylänošien nimet ta vaššata istorijallisih kyšmykših.
Ne kummekšittih šitä, jotta myö tahomma ajua ylöš, šanottih, jotta emmä kerkie noušša iltah šuaten.
Meijän yhteskunnas vie vai vähäzin ruvetah kiändymäh täh probliemah ezin da menöy se ylen hil’l’ah.
Šiitä kuivasin lehet ta kukat varjošša, a šen jälkeh riehtilällä ta listalla pienellä lämpötilalla.
– Tänä vuotena, šamoin kuin viimesina vuosina pietäh Karjalan piämiehen šiätijön granttien kilpailu.
Myö oikein kunnivoičemma heijän urošruatoja ta muissama heitä, šanottih muistotilaisuon järještäjät.
Pyhien tekstien kiännökšillä ta aapisella on tosi tärkie merkityš karjalan kirjakielen kehitykšeššä.
Zooparkah tulluot kävelläh žiivattoi kaččomas ižändöinke, kuduat vie saneltah midätahto joga elätis.
päivinä halukkahilla oli mahollisuš šuaha tietyä, mitein voipi tajuta “Kalevalua” luomistyön kautti.
– Tuatan nostetule koile tänävuon täydyy jo 60 vuottu, tuattohäi tänävuon olis täyttänyh 100 vuottu.
13-vuotini Zahar auttau tuattuo kerätä ta varuštua horšmua šekä täyttäy vieraštalon Instagram-šivuo.
– Tämä toveštah oli čuuto, jotta miut piäššettih koulušta ta Petroskoih tultuo heti annettih huoneh!
Sergei ei ole karjalaini, ka koko elämän hiän on elän karjalaisešša kyläššä karjalaisen naisen kera.
Täkse päiviä on jo löytty kuda-midä tieduo täs ristikanzas, sidä eččimäs oli Suomen Impilahti-Seuru.
Palliatiivisen keškukšen varapiäliäkäri Irina Petrova kertou, jotta nyt keškukšešša on 36 potilašta.
Sit Balašov lähti Kondupohjan piirin Čebolakša-kyläh, kus eli omas kois enämbän 15 vuottu, 1967–1983.
Karjalaisuš ei ole vain yhenmoista, niin jotta šen moninaisuš tulou leheššä vahvašti eteh jatkoššaki.
Viime netälin loppuna talvikisojen ta talvikalaššukšen harraštajie kučuttih Rabočeostrovsk-pos’olkah.
Kaččojat tiijuššettih mitein onnitella lähisie ta yštävie Uuvvella vuuvvella ta Roštuolla karjalakši.
Myöhemmin niitä lisäyty ta nyt ne šuau oštua Petroskoin muutomašta kaupašta tahi käsityöjarmankoilta.
Piirrokšien merkityštä tovistau niijen lisyämini UNESCO:n luvetteloh tämän vuuvven heinäkuun lopušša.
Larisa Boičenko on pahoillah, jotta ušein hänellä ei ole aikua rikenempäh käyvä Karjalan piirilöissä.
Kaččomatta šiih, jotta nykyjäh Kettu on tottelomatoin, myö kuitenki ušomma, jotta šiitä še rauhottuu.
Tämän kirjan jälkeh Aleksandra Stepanova rupesi tutkimah itkuviršijä ta ne tultih elämän piäteemakši.
Marafonin voittajiksi tultih Larisa Ševčuk (Tver’), Ol’ga Ogneva (Petroskoi), Natalja Osipova (Tver’).
Kipinä-kuvalehen taiteilija Ol’ga Demidova näytti lapšilla, mitein luatie Kevätkuun kiššoja paperista.
Še tarkottau, jotta venäjän, vierahan ta muamonkielen oppikirjojen šisältö pitäy yhistyä toini toiseh.
Kylähäi sai allun sen enzimäzes perehes dai sai nimen tämän perehen nimen libo sen ižändän liigunimen.
Šen jälkeh mäni vielä kolme vuotta, kuni ečittih spesialistien mieleštä miula šopivua kuvataiteilijua.
Tavan mugah Sommelo-festivuali pietäh nedälin aloh kezäkuun 28. päiväs algajen heinykuun 4. päivässäh.
– Enšin halusima korjata vain yhen kolonkan, ka rahua vielä jäi, šentäh korjasima nellä vesikolonkkua.
Toinah nämmä tiijot autetah löydiä pahanluadijoi enne gu harmatah da heitetäh nävyndän valgiet jället.
Joga päiviä minä kačon ikkunah da näen, kui vaihtuu siä, panou lundu da näen siiriči astujua rahvastu.
Tutkimukšien tulokšet voijah kertuo, esimerkiksi, muan ijäštä tahi ympäristön ekologijan tilantehešta.
Avajaisissa Karjalan opaššukšen kehityšinstituutin rehtori Ol’ga Djačkova korošti aihien aktualisutta.
Tuhukuun 25. päivänny Karjalan piämies Artur Parfenčikov kävyi kaččomah Julija Šelemehan muatalovuttu.
Vuvves 2024 algajen toppien erikseh keriändy rodieu vältämätöi kakile Ven’an kanzalazile zakonan mugah.
Ka oli mukava tiijuštua mitein eryähie šanoja šanotah toisissa kylissä, šanottih seminarin ošanottajat.
Tuatan sugu pošti joga keziä kävyy Karjalah, da vuvvennu 2014 minägi lähtin enzimästy kerdua heijänke.
Šiih tuli luovie ryhmie koko Karjalašta šekä karjalaisien tanššijien ta laulajien kollegoja Piiteristä.
Projektin partn’oriloina ollah Joškar-Olan resurssikeškuš šekä etnokulttuurini Mari Arslan -nettilehti.
Šen valmisti kotišeutututkija, Viena-šeuran jäšen, luonnonšuojelualovehen ruataja Valentina Patsukevič.
Heijän joukošša on Jana Tuminan spektakli Aleksandr Puškinin Kalaštajašta ta kalasešta -starinan mukah.
Videot on kuvuttu venäjäkši, vuattiet ta korut on allakirjutettu karjalan, vepšän tahi šuomen kielellä.
Hyö ollah rautatieläiset, RosProfŽel Voiton 75-vuotisjuhlan kunnivokši -nimisen pyöräilyn ošallistujat.
Še oli valmissettu juuri Tašavallan päivyä varoin ta teatterilla oli šuuri kunnivo alottua juhlapäivät.
Kilpailun järještäjät onnitellah voittajie ta kiittäy kaikkie ošanottajie hyvistä projektien idejoista.
Näyttelyn piäidejana on esittyä runšašlukusie ta monenmoisie kallivotaitotevokšie muapallon eri ošista.
Tiettäväine, händy varattih dai pöllätettih lapsii, što tulou Vierissänakka da voibi heidy ottua vedeh.
– Nimet lövvytäh hyvin Fauna- da florasanasto -sanastokniigas, kudaman on kerännyh L’udmila Markianova.
Ennein pandemijua onnistu luatie Ermitažin kallivon kopijoja ta jo vuuvven ne šäilytäh miun työpajašša.
Karjalan etnogruafien alguhpanijakse voibi ebäilemättäh sanuo Roza F’odorovna Nikol’skoidu (Tarojevua).
Granttien kilpailuh oli työnnetty 50 anomušta, niistä voitti 14 projektie Venäjän kahekšalta alovehelta.
Ruskeala-puiston piäšylippujen myöntä oli myöš rajotettu, kerto KT:n kulttuuriministeri Aleksei Lesonen.
Tatjana Borisovna šiirty tuonilmasih vuotena 2011, ka hänen tuotanto eläy ta ihaššuttau Karjalan eläjie.
Idei nostua kižakohtu lapsih niškoi tuli Vieljärven eläjäle, päivykoin kazvattajale, Ilona Dmitrijevale.
Šen lisäkši naini järješti vierahilla tuttavuštumistapuamisie ta vietti pruasniekkoja koululaisien kera.
Diedoi da enne kaikkie hänen vanhemmat paistih karjalaksi da toiči erähät muut rod’nat da muut tuttavat.
Jevgenija Nikitična Larionova on rodužin Honganualpäi, mustomerkis on hänengi roindukylän eläjien nimie.
Minä kogo ijän tahtoin piästä opastumah hierojakse, gu on vägie sormis dai tunnen muudu voimua kämmenis.
Karjalan Kul’tuuruperindön mustomerkilöin vardoičushallindon ruadajat puhtastettih časounan kirjutuksis.
Brihačču tarkah kačoi joga sivuu, välis hoikil sormuizil vedeli bumuagua myöte, sit kiändi toizen sivun.
Šarjan toini video on omissettu vepšä-heimon naispuvulla ta kolmaš šuomi-heimon nais- ta miešpukuloilla.
Sit kylyspäi tulduu čomendimmo kuuzahaizen sil, midä suitimmo, sie n’amubumuagazil da vot čomil ribuzil.
Seminari näytti, jotta karjalaini runoperinneh vaikuttau eri ihmisien mieleh ta herättäy uušie ajatukšie.
Esimerkiksi, šuomen kielen tuntija kouluissa tahi vepšäläisie ta karjalaisie kylie, jatkau piätoimittaja.
Spektaklih otettih ošua kuin aikuhiset artistat, niin ni Lintuset-päiväkojin karjalaisen ryhmän kašvatit.
Tilaisutta vietettih šalissa, missä toimiu Karjalan kanšantaiteilijan Vitalii Dobrininin töijen näyttely.
Ennein toimenpitoh tulomista halukkahien pitäy ilmotautuo puhelimen (8142) 780315 tahišähköpoštin kautti.
Šamoin issunnošša koroššettih, jotta koronatilanneh voipi muuttuo uuvven omikron-viirussin muuvvon takie.
Karjalan Kohendamizekse pädemättömis talolois siirdämizen programmu eistyy kahtu vuottu pluanua teriämbi.
Nyt tilašša on esillä interaktiivini näyttely KiziMua (0+), kumpani toimiu kulujan vuuvven loppuh šuaten.
– Kaikešta vaikeimpana oli kirjuttua lyhyitä, ka tiijonantasie tekstijä Karjalan istorijan eri teemoista.
– Nygöi ruan Päivännouzu-Suomen yliopistos tverinkarjalua tutkijas Katve-projektas tutkimusassistentannu.
Täh neroh Nadeždua da toizii vieljärveläzii kävyi opastamah petroskoilaine ekoaktivistu Anastasija Bauer.
Eri aigah konsertmeisteroinnu oldih Jevgenii Išanin, Jevgenii Mihailov, Dmitrii Muhorin da Igor’ ledn’ov.
Tatjana enzimäi lähti kursiloile opastumah liygii, nygöi suau ližiä kielineruo Tatjana Baranovan urokoil.
Karjalan Kul’tuuruperindön mustomerkilöin vardoičushallindon ruadajat vuotettih, konzu kruaskat kuivetah.
Nyt hyö rakennetah taloja kauširuatajie varoin, kumpaset ferman avuamisen jälkeh tullah keryämäh marjoja.
Roza F’odorovna oli rodivunnuh vuvvennu 1927 lyydiläzeh pereheh Petrovskoin piirin Munjärvenlahten kyläh.
Zelenogradas eläi muzikantu Marija Volkova on kiinnostunnuh pohjazien eläjien kul’tuurah da eloksen tabah.
Mostolavvan avajazih tuli runoilijan omahizii, dovariššoi, omamualazii, gostii lähikylis da Petroskoispäi.
Oma-vieras -novellu voibi lugie Taival-al’manuahas, kudai piäzöy ilmah Periodika-julguamos heinykuus 2022.
Kilvan finualah piäzi karjalankieline Tuulen selläs -dokumentufil’mugi, kuduan ohjuajannu on Oleg Obnosov.
Kirja on tarkotettu folklorin tutkijilla šekä kaikilla ketä kiinnoštau karjalaisien folklori ta kulttuuri.
Häi ruttoh ottihes ruadoh dai kylmykuul vuvvennu 2020 Papan kanssa kahvilla -kniigu jo nägi päivänvalgien.
Kahten vuvven peräs biznesmiehet huavatah kazvattua Unusjärves kaheksakymmen seiččie tonnua torpua vuvves.
4. pakkaiskuuta Talviset šuihkulähtehet -hiihtopaikalla pietäh urheilupruasniekka lapšilla ta aikuhisilla.
Šain hyvyä kannatušta šuomelaisilta kolleegoilta, kerto filologian tietojen kandidatti Marija Kundozerova.
Täs pidäy mainita, ku hieru-sanua silloi-toiči on kuultu da tallendettu Porajärven da Puadanen karjalazis.
Tännesäh rahvas vahnembua polvie mustellah, mittuine suuri tiedoiniekku häi oli, kui häi parandi rahvastu.
Vaiku avatah kai hovut meile, sit rubiemmogi, sellittäy Keskus-Nuožarven AYI:n piälikkö Galina Jelisejeva.
Belomorskista Arhankelih kulkijua tietä šuunnitellah šiirtyä federallisien teijen luvetteloh vuotena 2029.
Silloi veteruanat oldih vie nuorembat da puaksuh ičegi käydih Pitkährandah, hyö kunnostettih velleskalmoi.
Vuotena 1825 Vuokkiniemeššä Pietari laulo runoja tunnetulla filologilla ta etnografilla Anders Sjogrenilla.
Minul muga huigei oli, ku tulin sinne, nerotoi, mielis rubein lugemah, täydyygo minul den’gua matkah kodih.
Luovan lahjan valmisti niise piirin piämieš Valentina Bulavtseva, kumpani laulo kaunehen laulun kotimuašta.
Tulin minä da minunke tuli nelli tyttyö, kuduat opastutah karjalan kieldy minul lapsien da nuorižon liitos.
Olis hyvä, ku karjalua opastujat lapset Karjalan eri čuppuloispäi voidas vastavuo puaksumbi, saneli Oksana.
Ga Tatjana-tyttärel ei olluh muuzikkuneruo, ga muaman da buaban jyttyöh naizes rodih hyvä lapsienkazvattai.
Enimät Suomes eläjät lugijat tilatah PDF-lehtie Periodikan ammazen abuniekan Karjalan Sivistysseuran kauti.
Ruavon tutkimušjohtajana on filologijan, kirjallisuon ta journalistiikan laitokšen dosentti Natalja Šilova.
– Luvettelo on meijän ministerstvan da Kielen, literatuuran da histourien instituutan yhtehine suuri ruado.
Sit häi rubei painamah omale sivule runoloi da kerdomuksii, kirjuttamah Čalnan kylän elaijas da kuulumizis.
Tiedy kohendetah ylen ruttoh, kerdoi Karjalan piämies Artur Parfenčikov omal sivul VK- sotsiuallizes verkos.
Tiedolavvas roitah Veškelyksen merkipaikat, sanommo, velleskalmu, časounu, Sorokinan taloi da kumardusristu.
Anuksen piirin Videlen kyläh azuttih huogavopaikku kanzallizen Eländypaikku da linnualoveh -projektan mugah.
Tulieh aigah piäzöy se kieli, kudai pyrgivyy uvvistumah, kudai on opastuskielenny da kudamal paistah lapset.
Konzu alloin opastuo suomen kieleh yliopistos, tiijustin, što opastundah kuulutah sežo sugukielien kursat.
Elias Lönrrotin ta kaikkien runonlaulajien muissolla omissettu konsertti piettih 10. šulakuuta Petroskoissa.
Piätoimittajana Galina Jegorovna ruato vain kolme vuotta, ka hiän on lehen monivuotini lukija ta kirjuttaja.
Kirjan tietotoimittajana on L’udmila Gromova, kumpani on erikoistun tverinkarjalan kieleh jo noin 30 vuotta.
Meijän Instituutan tiedoruadajat ruvettih valmistamah opastundukniigoi da sanakniigoi mollembil piämurdehil.
Facebookan Karjalankieline flora -kanzivos on enimyölleh vai diikoloin kazviloin, tuhjoloin da puuloin nimii.
Nikolai Titov loppi energietiekan instituutan da muuzikkuopiston, ga kogo ijän ruadoi takardajannu sovhouzas.
Merkkivuuvven puittehissa Karjalan musiikkiteatterin lavalla näytettih Kandelehen heimoveh -konserttiohjelma.
Eri tilois, kus pyzyy tietty temperatuuru da kostevus, erikseh pietäh puu-, rauduazuteksii, sobua da astettu.
Programmoi on valmistettu eriluaduzii: pienile lapsile, školas opastujile, ruavahile, turistoile da perehile.
Kuvallizien sanoin da virkehien ezikuvat sanakniigas on annettu varzinkarjalan, livvin da lyydin piämurdehil.
Sen luadijannu on Karjalan tiedokeskuksen Kielen, literatuuran da histourien instituutan ruadai Tatjana Boiko.
Tyttö kaikičči piti šitä piälläh, šentäh häntä ruvettihki kuččumah Ruškiešliäppä-tyttösekši.
Tuiskukuun 1. päiväštä alkuan lähiopaššuš alkau keškiopaššušlaitokšien opaštujilla šekä 5.–8.
– Voittajien joukošša on šiätijöitä, kanšalaisjärještöjä, ei-kaupallisie järještöjä, liittoja.
– Toivon, jotta jokahini löytäy täštä kokomukšešta ičelläh miellyttävyä musiikkie, luatija šanou.
– Čaškovon kyläššä, missä šijoutuu meijän Karjalaini koti, on juohatušmerkkijä karjalan kielellä.
Pien “Onegajärven muinošlauluja” oikein tärkienä työnä, vet muinošlauluja lapšie varoin on vähän.
Vladimir Aleksandrovič kerto, jotta ennein rikeneh šanottih: “Mäne meččäh, šieltä kaikkie löytyy”.
Ku lähäl ei olle kukkijua kazvii – mehiläzet voijah lendiä seiččemen kilometrin piäh eččimäh sidä.
Paikannimistö on šemmoni šanašton oša, mi kertou kanšan elämäštä, šeuvun istorijašta ta luonnošta.
– En ole tyytyväini šiih, mitein yhissän tutkimuštyötä ta perehelämyä, tunnuštau monilapšini muamo.
Yhteisruavon tarkotukšena on läheššyttyä studenttija – tulijie journalistija – käytännön toimintah.
Vuosina 2022–2023 Karjalan tašvaltah miärätäh noin 1,5 miljardie rupl’ua federalisešta b’utžetista.
Konferenššin toisena päivänä piettih kolme sektijuo, kolme pyörie-stola-issuntuo šekä piätöšissunto.
Oman Karjalan kylät sežo ei jiädy käymättäh – vaigei on sanuo, mis kyläs ei olluh tämä kielentutkii.
— Priäžän mua – hyvinvastuandan čuppu -projektan suurimii ruadoloi oli Priäžän etnopuuston luajindu.
Kirikön šeinät oltih jo noššettu, ikkunat ašetettu, kun tänä kešänä ruvettih rakentamah kellotornie.
Šen tarkotukšena on noštua mielenkiintuo projektitoimintah tašavallašša, erityisešti šen piirilöissä.
Karjalan ilmisoikeušvaltuutetun välihmänön anšijošta, molommilla elinkyšymyš oli šujuvašti ratkaistu.
– En vielä ryhtyn omah tietoaihieh ta ylimiäräisih projektiloih instituutissa täyvekši ruatopäiväkši.
Enšin geriatrija-ošašto meinattih avata Veteranijen šairalašša, ka še oli muutettu Covid-keškukšekši.
Puudožin piirin Korabl’ovilla nimitetty kotišeutumusejo täyttäy 50 vuotta tämän vuuvven 1. šyyškuuta.
Käyttösistiemat Android da iOS kannatetah karjalastu kirjaimikkuo dai sen “šliäpäkkähii” konsonantoi.
Huomenekšešta myöhäseh iltah šuaten vanhemmat oltih töissä, a lapšet oltih koissa Lukerie-ämmön kera.
Kanšanetuštajat kerrottih mimmosie tulokšie hyö šuatih kielien ta kulttuurien šäilyttämistoiminnašša.
“Punainen Uhtua” ilmešty kerta kuukauvešša ta šen painoš oli 1000 kappalehta, šaneli Jelena Kartinen.
Šiitä myö läksimä ottamah vaštah juhlarekie, mi oli korissettu värikkähillä lentoilla ta peltokukilla.
Šiitä punotut ta hierotut lehet pannah listoilla ta kuivatah hellašša, min lämpötila on 70–80 aštetta.
Värttinä pyöri -projektin rajoissa valmissettih tiekylttijä kahella kielellä: venäjäkši ta karjalakši.
Šiinä esityšmatašša oli nykyni taitehellini ohjuaja Igor’ Arhipov šekä muusikko ta laulaja Arto Rinne.
Uuvvissetun aikataulun mukah Petroskoista Piiterih lähtöy nellä ta Moskovah kakši junavuoruo päiväššä.
Lyydiläisien päivänä Petroskoissa Lyydiläisien etnokulttuurikeškukšešša piettih juhlallini toimenpito.
Šähkösellä viisumilla piäšöy nyt ulkomailta Venäjän Piiterih, Leningradin alovehella ta Kaliningradih.
Testilöissä on kyšymykšie Karjalan kantakanšojen istorijašta ta perintehistä, kieleštä ta kieliopista.
– Mie luvin oppikirjoja, kiännin kirjutukšie ta panin muistih uušie šanoja, šanelou Andrei Ponomar’ov.
Vuotena 2022 Venäjällä pietäh šuurie toimenpitoja, mit on omissettu Pietari Šuuren 350-vuotispäivällä.
Šen pohjana ollah kanšalliset runot, kumpasie kerättih Karjalašša, Inkerissä ta Šuomešša 1800-luvulla.
Tuiskukuun 19. päivänä hiihtäjät juoštih 50, 25, 10 ta 3 kilometrin pitusie matkoja vapuašša tyylissä.
Yhtelläh valdivolline stuatussu merkiččöy karjalazile enämbän – kielen tunnustamizen da arvos piendän.
Järještön jäšenet ollah tervehtullehie ošallistumah toimintah šekä šeuruamah kunnan ta piirin uutisie.
Juhlapäivä alkau Marija Kundozerovan luvennošta “Topelius & Timonen: 200 vuotta vaštautumisen jälkeh”.
Sendähgu suomen kieles se merkiččöy mužikkua, se mugagi kirjutetah: äijän libo äijiä moizis muodolois.
– Vieljärvi on suuri, sie on Pogostu, täs Jovensuu, ielleh Ruizniemi, vie Jänöiselgy da Melličöinkylä.
– Kieliresurssikeškuš on Periodika-kuštantamon ainut ošašto, millä aijemmin ei ollun omua verkkošivuo.
Ahkerat opaštajat voijah ilmottautuo heti kaikilla kurššilla, šentäh kun ne pietäh eri netälinpäivinä.
Olis hyvä luadie moizii sobii, kudamii rahvas piettäs joga päiviä da kudamis säilyttäs meijän perindöt.
Tieto on šuatavissa lehen ryhmäštä VK-sosialiverkošša, kertou tiijon ošašton toimittaja Marina Tolstih.
Kerran mie nävin hänen luatimie kuparikoruja ta šynty tahto nähä, mitein šemmoni hieno kaunehuš šyntyy.
– Buabanke eläjes ven’an kieldy en maltanuh školassah, enzimäzet kaksi vuottu školas oldih ylen jygiet.
Portalin visualisešta ilmeheštä vaštasi venäläis-šuomelaini grafillini šuunnittelija Mirya Nezvitskaya.
Lavalta šai kuulla kantelehen šoittuo, lauluja karjalan kielellä, kaččuo tanššija ta teatteriesitykšie.
Näytelmyä ruvettih valmistamah pandemijan aikana, heti alušta šynty äijän vaikeukšie rajotukšien takie.
Tämän ruavon jatkokse Etnokul’tuurukeskuksen taloin rinnale on luajittu lagevo kyykkäh kižuandah niškoi.
Ennein hiän ruato kyläkaupašša ta nyt voit pityä muasteri-opin ta esittyä, mitein lašetah helmitaululla.
Etnokulttuurikeškukšen tiloissa toimiu kylähallinto, kirjašto, työpajat, kotišeutumusejo, konserttišali.
Vie 30 vuottu tagaperin myö igävöičimmö midätah uuttu, nygöi uvven suamizekse kehtua vai internet avata.
Šallun buaban kukat (muga niidy sanotah Jyrgiläs), latinakse Impátiens glandulífera, ollah čomat kaččuo.
Kotišeutututkijat tutkitah entisien kylien elämyä šekä paikallisien ihmisien perintehie ta elämäntapoja.
Oman kielen šäilyttämini ta käyttämini on ollun jo aikoja Viena-šeuran vanhimman polven šuurena huolena.
Olen ainos nähnyh iččiedäni karjalazennu da karjalaine kul’tuuru da perindehet kiinnitetäh minun mieldy.
Voittajakši tuli Šeppä-joukko, toisella paikalla piäsi Masl’ata-joukko ta kolmannekši tuli Pereh-joukko.
Tutkimuš pohjautuu kahen vuosišuan mittah kerättyh materialih käyttyän folklorin tutkimisen šuavutukšie.
Iččenäzet turistat azetetah palatkat, jätetäh toppua, luajitah uvvet troppazet, kuduat rikotah nägöalua.
Muite enämbäl kaikkii suvaičin toimitella livvinkielizii runoloi, sendäh ku iče kogo ijän niidy kirjutan.
Šen aikana kuvatah kymmenen oppituntie karjalan kielen vienan ta livvin murtehella, šekä vepšän kielellä.
Kaksi- da kolmevuorollistu vil’l’ankazvattamistu meijän rannal allettih pidiä kuilienne 1100-1200-vuozil.
Lisäkši Aleksandr Vasiljevič aktiivisešti ottau ošua karjalan kieleh ta kulttuurih liittyjih tilaisukših.
Kyläläzet endizelleh ruattih peldoloil da mečäs, lapset käydih školah, ga heidy opastettih suomen kielel.
Anuksen piiris ruadau toinegi kooperatiivu – “AgroAljans”, sen fermerat kazvatetah puunandamii da marjoi.
Karjalan halličuš valmisti Artur Parfenčikovin allakirjuttaman kirjasen Venäjän Rospotrebnadzor-viraštoh.
1800-luvun lopušša Schwindt matkušti Tverin Karjalua myöten ta kirjutti muisselmie Vvedenskin tyttäreltä.
Tänäpäi toimitukses ruadau yksitostu hengie – kuuzi ruadau toimitukses da kuuzi loittuopäi palkan vuitil.
Aleksandr Vasiljevič kertou, jotta luokašša oli noin 30 opaštujua, kumpasista šuurin oša oli karjalaisie.
Šiitä kalittoja tarittih arvoštelijilla, kumpaset arvoššettih piiraijen makuo, muotuo ta kuoren pakšutta.
Paiči sidä kalenduaras löydyy tieduo karjalan kielen lyydin murdehen da lyydiläzien kul’tuuran tutkijois.
Pyörien stolan jälkeh kaikki tulokšet pannah asiepaperih ta valmissetah kirjutukšen Federatijon neuvoštoh.
– Tämä on kaikis suurin valmistettulois sanakniigois: sih on pandu piäl 23 tuhattu karjalankielisty sanua.
Keinotekoni lumi on luonnonlumie liukkahampi ta šiitä šuau valmistua helpošti hiihtorata, Ogluzdin lisäsi.
Pakkaskuun 24. päivänny lähti toizele ilmale karjalaine kirjuttai da kiändäi Zinaida Timofejevna Dubinina.
Jarmankalla oli ni makijaisie – mettä, marjoja, šienie, kalakukkoja, keitinpiiraita ta tietyšti kalittoja.
– Kiinitämmö nimilaudazien tiluajien da luadijoin huomavuo juuri oigieh kirjutukseh da sanoin jälletykseh.
Kuhmon Juminkeko-šiätijön VK-šivulla on kerätty karjalaiseh kulttuurih liittyvie uutisjuttuja ta videoita.
Luajin mainoštoimistoissa hyvin monenmoisie teksti- ta konseptišuunnitteluja, toimitin äijän oštajalehtie.
Mittumal mielialal ruatah meijän karjalankielizet žurnalistat da midä sanottih Kerähmön ies Anuksenlinnas?
Ainavo täkse aigua karjalankieline kielipezä ruadau Vieljärven kyläs Karjalan Kielen Kois nellätty vuottu.
Kielikilpailun kaikki ošanottajat šuahah ošanottajan tovissukšet, a voittajat šuahah lahjoja ta diplomija.
Hos joga ozuttelus materjualat on ezitetty omah tabah, yhtistäy niidy yksi – dizainan kehittämine Karjalas.
Häi nägöy, ku karjalankielizien TV-da ruadivotoimittajien resursat hudristutah, kannatustu nikuspäi ei ole.
Kotkätjärves naine ruadoi yhtel aigua opastajannu školas dai kazvattajannu školan tyves olijas internuatas.
Mieš innoissah näytti valokuvie šuomelaisista taloista, mit oli rakennettu hiihtäjien valmistamista varoin.
L’udmila Ivanovna rodihes Kotkatjärvel vuvvennu 1946 Ivan Petrovič da Anna Nikolajevna Anisimovien pereheh.
Ryhmä tiijotti omašta ruavošta rintaman esikunnalla ta puoluvehen keškikomitietalla ratijopuhelimen kautti.
Käsityömuasterit esitettih vanhoja vuate-esinehie ta autettih piiruštua karjalaisie kuvijoja käsipaikoilla.
Ei ammui muzeih avattih Karjalan tazavallan 100-vuozipäiväle omisettu Kaikkiedah on sada vuottu… -ozuttelu.
Sit kerdoi Karjalan kul’tuuruobjektoin suojelun hallivon piälikkö Julija Alipova TASS -uudizien toimistole.
Suurel laval toine toizele jälles tuldih pajattamah karjalan da ven’an kielel Karjalan kuulužat pajojoukot.
Vuvvennu 2022 kogo Ven’an Kul’tuuru-kanzallizen projektan mugah Karjalah avatah vie kolme modellikirjastuo.
Artistojen kera kaččojat kekšittih starina musiikkikuvitukšineh diatonisella kantelella, kertou Kantele-GO!
Häi valmisti läs 200 tiijollistu kirjutustu, kudamien joukos on Karjalan ven’alazile omistettu monogruafii.
Šanakši, Vladimir Kobojev mualasi Sever-lehen piätoimittajan Jelena Pieteläisen kuvan ta lahjotti naisella.
Häi opastau omamualazii karjalankielizih luguloih, opastau sanomah karjalakse eri sobii, värilöi, sugalazii.
Vie puolitostu vuottu oli ies opastuttavua, lähtin ruadoh Rahvahallizien kul’tuuroin keskukseh metodistakse.
Muutoma vuosi takaperin Irina Nikolajevna opaštu kutomah Poimittu-tekniikašša, kummaista piettih unohettuna.
Koverih muutettuu Galina rubei ruadamah hyövyllizen ruavon opastajannu kylän školas, vedi erilazii kerholoi.
Joga vuottu runoilijan kunnivokse pietäh Täs synnynrannan minun algu -festivuali, kudamah kuuluu äijy piduo.
Yhtehiset projektit on hyvä mahollisuš jakua kokemušta, kerto Kruuga-kollektivin ohjuaja Svetlana Gretskaja.
Passipo kaikilla, ken otti ošua niijen valmistamiseh, šano Periodika-kuštantamon johtaja Natalja Sinitskaja.
Osobi oldas manittavat net, kudamii luajitah hävinnyzien kylien mustokse, kudamis nägyviä elaigua jo ei ole.
Vie erähäle pienele puustikole yliopiston luo, Instituuttuajotien lopus kyzytäh panna Dmitrii Bubrihan nimi.
Sordavalaspäi Jovensuuh rubieu käymäh turisturetropoujezdu, sanoi Suomen VR-laitoksen ruadai Viktoria Hurri.
Nämmien vezoi tavan mugah ostetah laukas, tilatah internet-laukoispäi poštan kauti libo ostetah kazvattajil.
Karjalan piäkaupunkissa piettih IV Venäjän orkesterien ta yhtyvehien festivali-kilpailun alovehellini vaihe.
Yhtehizen ruavon aigah Anna Timofejevnan työndi Instituuttah läs tuhattu lyydilästy sananpolvie da sanondua.
En tiettäväine vie maltanuh kirjuttua karjalakse niyhty, ga piätin yksikai kirjuttua da opastuo yhtel aigua.
Kilbah niškoi pidi varustua kymmenen minuutan urokku, ozuttelu da sanelta oman rahvahan perindöllizis ruutis.
Ruadomatkan aigua Artur Olegovič kävyi, kui valdivollizih, mugai ei-valdivollizih suurih da pienih laitoksih.
Se kerdou Raja-Karjalan Hyrzylänmutkas roinnuon Santeri-brihan kazvandukerdomuksen lapsusaijois aigužuoh sah.
Kielen, literatuuran da istourien instituutan rahvahanrunohuon tutkijat tallendettih tämä runo vuvvennu 1962.
Nygöi Vera Ivanova ruadau Luomisruavon da joudoaijan keskukses puolel palkal da johtau vai Randaine-ansamblii.
Kortiloi on nelliä luaduu, kannes on vuvvennu 1945 luajittu fotokuva, toizes puoles on pajon tekstu da noutat.
Tilois roittih etnokirjoil čomendetut karjalankielizet nimilaudazet, sanou kirjaston ruadai Natalja Artemjeva.
Sille on annettu kuulužan karjalazen runoilijan, karjalazen literatuuran klassiekan Vladimir Brendojevan nimi.
Tule da vallaiče kortiloi omien lahjakse Oman muan toimitukseh adrtesil Petroskoi, Titovan piha, 3, perti 109.
Kylisgi oli avvuttajua, rahvas oldih hyväs mieles, ku rodih lehti karjalan kielel, kirjutettih ken kui maltoi.
Projektan hantuzis neroniekoile annettih vuograh tilat, kudualois ei pie maksua projektan todevuttamizen aigua.
– Yhteistyö šyntyy vain hyväššä ta kunnivoittajašša košetukšešša, ryhmän šopusašša ruavošša.
Ol’ga Filippova šynty 15. kešäkuuta 1920 Vuokkiniemen volostin Mölkö-kyläššä talonpojan pereheššä.
Tänäpiänä šyyškuun 10. päivänä alkau Karjalan tašavallan päivän juhlimini ta jatkuu 11. šyyškuuta.
Hyö ei nähty niin šuurta nälkyä evakošša Venyähellä, kuin šilloin, konša myöššyttih kotipaikoilla.
Sidä piimmö Vasil’l’assah, pakkaskuun 14. päivässäh, “Vahnah Uudeh Vuodessah”, kuni havut pyzytäh.
“Pieni ihmini šuurešša šovašša” on kanšainvälini projekti, kummaista toteutetah 2020–2022 vuosina.
Pakkaiskuun 30. päivänä KniiguMelliččä-pivošša kerrottih “Periodikan” vuuvven 2019 kirjauutukšista.
Šiitä piäjoukon jäšenenä — voittua joukkokilpailuissa ta henkilökilpailušša jiähä voittajien lukuh.
Heinäkuun puolivälissä Vuokkiniemen ta Koštamukšen eläjät kunnoššettih polku Köynäs-košella šuaten.
Hiän on innokaš kalaštaja ta mečäštäjä, keryäy marjua ta šientä, šuattau kaikkie luatie omin käsin.
Nyt musejon joka vieraš voipi lipun oštuas’š’a kyšyö oppahan ta kävellä musejuo myöten šen parissa.
– Konša vanhemmat oltih elošša myö rikeneh kävimä kotipaikoilla, kalaštima šielä, keräsimä malinua.
Kaušittain hiän ruatau musejokaupašša Kižin šuarella, kešällä rikeneh viettäy aikua Vuokkiniemeššä.
Miun pereheššä aina paistih karjalakši, eikä kyšytty mitein myö voisima käyttyä šitä tulovaisuošša.
Arkielämäššä tavallista paikkua piettih hartiepaikkana, jotta šuojella iččie vilušta tai šiäkšistä.
Hiän iče ošallistu kalaššuškilpailuih šekä tiijušti ta näytti reportašissa mitein mujehta pyyvvetäh.
Vuotena 2000 aloin käyvä Proletarka-kulttuuritalon kanšallisen tanššin ta laulun Jel’niček-ryhmäššä.
– Oma-šana kuuloštau šamanlaiselta karjalan, vepšän ta šuomen kielellä ta tarkottau mitänih lähistä.
Mečänvahti kerto, jotta meččyä myöten pitäy kulkie kömpelöšti kuin kontie, šilloin konšana et vaivu.
– Šie iče et ymmärrä, mitein šie autat ihmisie ta mitein šillä hetkellä muuttuu iče ihmisen henkilö.
Mečäššä ei šua virittyä ropivoja ta šytyttyä tulta, ei šua tupakoija ta työntyä palajie tulitikkuja!
Šiih aikah šielä šujuvašti ruattih harraštajanäyttelijät Irja Remšujeva, F’odor Denisov, Anna Fomina.
– Mie kuulin tiälä äijän hyvie ajatukšie ta oli ilo nähä ihmisie, ket ruatah karjalan kielen hyväkši.
– Tämähäi on kaikkien meijän Kerähmölöin ammuine hommu – suaja karjalan kielele virralline stuatussu.
Lehen enšimmäisinä kirjuttajina oltih Vera Hämäläinen, L’ubov’ Arefjeva ta valokuvuaja Viktor Trošev.
– Esimerkiksi, šivuštolla on ainutluatuni logo, kumpasešša käytetäh Karjalan tašavallan lipun värijä.
– Tevokšen ideja šynty Kari Södön mieleššä konša hiän oli Velikii Novgorodissa Olhavanjoven rannalla.
A šiidä meidä kaikkie šegautettii ukrainalizien da valgovenäläizien kera, nehän tuldii meččäruadoloih.
Kolmaš oša, voit olla luajin oša, kertou Aleksandra Stepanovnan omašta elämäštäh ta elämän vaiheistah.
Seminarin nauhotuš šuau kaččuo KT:n kanšallisen ta alovehellisen politiikan ministerijön VK-ryhnmäššä.
Šilloin ennein vihrien vyöhykkehen hyväkšymistä järješšetäh julkiset käsittelyt petroskoilaisien kera.
Heijän aktiivisešta elämäntavašta riiputah muutokšet monella elämän alalla, korošti Artur Parfenčikov.
Buabo saneli, ku eräs piälikkö tuli da sanoi, ku ei sua Yrjyö piästiä susiedukodih nägemäh ven’alazii.
Anastasija Tolmačevskaja oli opaštaja Tverin gubernijan Bežeckin piirin Nikol’skoje-Tučevskoje-kyläštä.
– Minuuhäi miellytti huahmoi, sendäh ku sil on kaikis pitkin da lämbevin karvu, ližäi Sem’on Berestnev.
Tuulini ta kylmä šiä ei šeisottan innokkahie kalaštajie, yhekšän joukkuo tuli onkittamah Kuitin jiällä.
Šankarien veššokšien piti olla kahen metrin korkiet ta luajitut vualiešta metallisešta šekašulatehešta.
Leila Beraja kerto projektitoiminnašta teatterialalla šekä opašti mitein elyä lavalla ta näyttyä iččie.
Kevätkuun 22. päivänä piettih kulttuurisešta ta istorijallisešta perinnöšta vaštuajan komiisin issunto.
Kyykkä-peli virallisešti on pualikkapelin lajina, šentäh šitä pelatah meštaruškilpailujen eri tašoilla.
Audio-opaš kertou musejon 50 uartehešta – taito- ta veššoštevokšista, muinaisesinehistä tai oprasoista.
Bezengi-kyläštä ielläh oli 16 kilometrie hiekkaista ta kivistä serpantiinitietä ta aina vain ylöš päin.
– Konša mie olin tuaton kera ašemalla mie kaččelin, kun hiän istu kivellä ta kuunteli košen kiehumista.
Kirkkahat ilon muhahukšet oltih kuin artistoilla, niin ni kaččojilla, šano “Kantelehen” lehistöpalvelu.
Vladimir Putinin miäräykšen mukah, vuosi 2022 on ilmotettu Venäjän kanšojen kulttuuriperinnön vuuvvekši.
– Juhlallisena iltana myö kuuntelima onnitteluja ta esitelmie Šuomen, Viron ta Pyhäjärven lyydiläisiltä.
Voitto kilpailušša antau mahollisuon projektin rajoissa peruštua piirissä vepšäläini Kalarand-etnopuisto.
Hyö ajettih jogie myö da Šoirukšen kosken lähäl suures vies nouzijas kallivos nähtih kallivopiirustukset.
Instagraman-liittehien käyttäjät toinah nähtih omien uudizien keskes Havumeččä-laukan uudizii da tavaroi.
1800-luvulla Venäjän pruavoslavnoin kirikön toiminnalla oli tärkie merkityš karjalan kielen kehitykšellä.
Elokuva kertou vaikiešta aihiešta muššan komedijan kielellä ta auttau kaččuo vammaisuoh toisella tavalla.
Šamah aikah riskiryhmih kuulujilla henkilöillä ta yli 65-vuotisilla ihmisillä šuositetah käyttyä maskija.
Venäjän rautatiet -yhtijön johtaja ta Karjalan piämieš šanottih, jotta valmissetah uušie turismireissuja.
Mieldykiinittäi olis lugie, äijängo rahvastu pagizutin, yhtelläh olen luadinuh enämbän tuhattu lähetysty.
Matka Oneganiemellä -peli tuttavuššuttau Kižin šuaren ta Oneganiemen istorijah, eläin- ta kašvimuajilmah.
Toini kylän nähtävyš on paikallini kultturitalo-kirjašto, missä on kotišeutumusejo ta taulujen gallereja.
Tuli-nimini filmi, kumpani kuvattih viime vuotena muun muašša Karjalašša šuau nähä elokuvateatteriloissa.
Muasterit voijah esittyä puušepän neroja venehien, rekien, kotivehkehien, musiikkišoittimien luatimisešša.
On ylen vähä mostu rahvastu Karjalas, kuduat ei tietä Kalevala-eepossua da sen keräilijiä Elias Lönnrotua.
Petroskoin ta Karjalan mitropolitta Konstantin piti jumalanpalvelušta Aleksanteri Nevalaisen piäkiriköššä.
Kilbuniekal pidäy olla vahnembi 18 vuottu, pidäy olla Ven’an Federtsien kanzalazennu da Karjalan eläjänny.
Puolivuottu minä käytin programmoi-kiändäjii, ga minun kieli rubei ruttoh paranemah konzu sain dovariššoi.
Hyö valmistettih ilmoitus da vie ližäkse luajittih video saunah nähte”, ilmoitti Suomen joukkoviestin Yle.
Tuhukuun lopus horan johtai L’ubov’ Nikitina saneli horan mennyös da nygözes ruavos da tulielois pluanois.
14. pimiekuuta Karjalan valtijollisešša filarmonijašša piettih Asja kia -laulu- ta tanššijoukon konsertti.
Kalevalatalošša koululaiset niise šuatih tietoja naisien perintehellisistä entisajan käsityöammattiloista.
Ol’ga Il’uhan aigua Instituuttah tuli äijy nuordu aspirantua, kuduat pandih rattahile uvvet tutkimusteemat.
Sit konzu bes’odah šuorivuttih, pidi tippaine sidä kastettu panna vezituazah da huuhtaldua sil viel silmät.
Ulkonävöltäh Oma Media eruou toisista šuomelais-ugrilaisista verkkošivuista, Natalja Sinitskaja huomauttau.
Kaikin voimin yritämmä lopettua kaikki työt vuuvven loppuh šuaten, korošti Karjalan rakentamisen ministeri.
Enzimäi rahvas ehoitetah aktiivizii kyläläzii, sit pietäh iänestys, kuduan mugah vallitah kilvan voittajat.
Uuši oppikirja karjalan kielen tverin murtehella on julkaistu Periodika-kuštantamošša ta esitetty Tverissä.
Rukki pyöriy -pajon on kirjutannuh vienankarjalakse Andrei Tuomi, muuzikan on kirjutannuh L’ubov’ Nikitina.
Valentina Saburovan ohjuama Kalevalan kanšanteatteri esitti uuvven spektaklin “Kajahuta laulu, karjalaini”.
Meijän Ivan-poigu eläy Petroskoil, Denis – Vitegras Voulogdan alovehel, ga mollei hyvin paištah karjalakse.
Ruato, kunnivo esivanhempie kohti ta urheilu – šemmosie perintehellisie arvoja piteliyvytäh rautatieläiset.
Kniigaine on jullattu Priäžän etnokul’tuurizen keskuksen Karjalan kieli on movvakas kieli -projektan mugah.
Rahvas ylen äijäl miellyttih teatran ozutukseh, pläkytettih käzii artistoile da kučuttih vie kerran lavale.
Koiran haukunnan mukah meijän perehen jokahini jäšen voit ymmärtyä ken tuli pihah: ihmini vain joku elukka.
Tämä šurullini aihe kuuluu paikallisen Sateenkaari-duetin lauluissa, kumpasissa hyö muissellah kotikylistä.
Täh sanakniigah on pandu läs 22 000 karjalankielisty sanua da on annettu niilöin ven’ankielizet vastinehet.
Festivalie vietetäh Karjalan tašavallan kanšallisen ta alovehellisen politiikan ministerijön kannatukšella.
Piäpidoloi on karjalazien runoloin päivygi, kudai kačotah pidiä Karjalan Kanzallizes teatras 10. kezäkuudu.
Yrityksen kahvilan lähelle aiotaan perustaa leirintäalue ja kehittää matkailuinfrastruktuuria ja -palveluja.
Hänenke ajelimmo läs joga nedälii karjalazih kylih, ku olis čomua hieruloin da ristikanzoi kuvua da paginua.
Miun died’oin enzimäine kieli oli karjal, a hiän kois aiven pagizi suomekse, konzu miun tuatto oli brihaine.
Hiihtokilpailujen ohjelmašša on ilmotettu viijen ta kymmenen kilometrin pituset matat eri ikäryhmijä varoin.
Vladimir Averjanovin ammatiltah on rakentaja ta restaurattori, mieš harraštau vanhojen esinehien keryämistä.
Vladimir L’ubarskii vieraili 2. koulušša Slavmo-maitotehtahan toimehpanijajohtajan Anatolii Buldakovin kera.
Vuvvennu 2023 ruavot jatketah: kohendetah viensuandu- da vienlähtendysistiemat, sähkö- da lämmityssistiemat.
Vienalaine kieliaktivistu Maikki Kundoz’ova on pannuh allule vk.com-verkon interfeisan kiändämisty vienakse.
Huomain, gu muan, mečän, ilman da vien vägi da ilmivöt avavutah minulleni parembi, konzu olen fotokameranke.
Ošanottajat eri paikoista esitetäh karjalan kieleh ta kulttuurih liityjie tutkimukšie ta toiminnan tulokšie.
Piti, jotta ne oltais šelvie, šano kirjan projektin johtaja, Karjalan anšijoitunut toimittaja Jurii Šleikin.
Šaman projektin rajoissa 25. kevätkuuta pietäh tverinkarjalaisien murtehen tilantehella omissettuo vebinarie.
Kanšallini Hete-folklorikollektiivi valmisti ihanan karjalaisen ohjelman lauluineh, tanššiloineh ta kisoineh.
Nikolai opaštau Kultuuritalon tiloissa toimijien luomisryhmien kašvattija šoittamah harpulla ta kantelehella.
Minun mieles olis ylen hyvä, ku toizetgi ristikanzat sežo postettas Instah heijän omii fotoloi saman teganke!
– Kotišeutumusejuo varoin mie olen antan kaikki omat vanhat esinehet, istorijalliset dokumentit ta valokuvat.
Yhtehiset projektit on hyvä mahollisuš jakua kokemušta, kerto Kruuga-kollektiivin ohjuaja Svetlana Gretskaja.
Primietäl oli kaksikerrokselline taloi, kuduan eläjät muutettih toizeh taloih valdivollizen programman mugah.
Kuulužien omamualazien nimet uskaldettih andua uuzile uuličoile da kohtile konzutahto tuliel aigua, ei nygöi.
Yhtelläh aniharvah Petroskoin kartas näet kenentahto karjalazen kirjuttajan, sportumiehen da muzikantan nimen.
Kolmekymmen vuottu minä olen ruadanuh feršalinnu liiniel, palvelin kiirehellisty abuu tarvittavii ristikanzoi.
Täs etnogruafiellis-lingvistiellizes ozastos sai allun nygöine Kielen, literatuuran da histourien instutuuttu.
Piätavoiteh on andua ristittyzile mahto pyrgiekseh palveluloloih yhtes kohtas, ei lijjan loitton omas koispäi.
Nostua sildu kačottih kolmes vuvves, ga vaste ei ammui ilmoitettih, ku sildu rodieu valmis tulieh syvyskuussah.
Runopajoloin muailmu -brošuuru on omistettu Karjalazien runoloin vuvvekse, kudai piettih Karjalas vuvennu 2021.
Yhtymmö kilbah, horan miehet huikatah karjalazii runoloi, saneli Oma Pajo -horan pajattai Margarita Kemppainen.
Karjalazien runoloin vuvven aloh pietäh kilboigi, sanommo, heinykuus Karjalas vallitah paras runoloin pajattai.
Uudeh joukkoh kuuluu yheksä muzikantua, kuduat soitetah trip-hop- da world music-tabah da pajatetah karjalakse.
Runoloin mittah libo rounoku runoloi lugijes saneltih erilazii tiedohussanoi, pajatettih lapsile uinotuspajoloi.
Tänäpiänä Tverissä keškuššellah karjalan kielen šäilyttämiseštä, eistämiseštä ta kehitykšeštä.
Passipo kaikilla pakinamiehillä ta Sreda-keškukšella vielä yheštä šisällöltäh rikkahašta päiväštä.
Tänäpiänä alkuperäiskanšojen päivänä Karjalašša piettih perintehellini aktijo “Karjalaini Kruuga”.
Šykyšyllä Art’om Ustinovin Muššan Mečän starinat -näytelmä ottau ošua kanteh festivalih Moskovašša.
Tämän periä Nuožarven kyläkundu sai tänävuon 560 tuhattu rubl’ua palkinduo tazavallan b’udžietaspäi.
Tämän valokuvan avulla šuomelaisen Juminkeko-šiätijön jäšenillä onnistu rakentua časoun’a uuvveštah.
Priäžän, Kontupohjan ta Šuojärven piirilöissä vietetäh lisätilaisukšie meččien kunnoštamista varoin.
— Šillä aikua Karjalašša šattu kakši šuurinta tapahtumua, kumpaset jätettih jälki Venäjän istorijah.
— Vuotena 2021 vankit valittih, jotta Segežan ojennušlaitokšen kaupašša perättömäšti kašvetah hinnat.
Vaikka nykyjäh še huara ei ole niin voimakaš, ka še missänä tapahukšešša ei vähennä košen kaunehutta.
– Čoppil da An’n’ul en voi sanuo, Kyylistö se keskimäine on, ga sežo en tiijä, sanou Nikolai Mihailov.
Ohjelma on mukava ta šen jälkeh kävijillä on mahollisuš juuvva čäijyö šuurešta 30 litran samovuarašta.
Niistä 10 päivyä olin polkupyöräretkeššä ta turistiryhmän kera ajoin 558 kilometrie vuarateitä myöten.
Tapahtumien piäjärjestäjänä on Runolaulu-Akatemija yheššä Juminkeko-šiätijön ta Kuhmon kaupunkin kera.
Muasteri on šyntyn Aunukšen kaupunkissa, ka lapšena ušein ativoitteli Riipuškalan kyläššä ämmön luona.
Šuojapolulla koškeh šuaten myö näkimä Ruškieh kirjah kuulujua raijankeuhkojäkälyä (Lobaria pulmonaria).
Šeurakkua Karjalan kyläpruasniekoista, joka netälinloppuna šuau löytyä ičellä miellyttävyä ajanviettuo.
Myö piättimä tuttavuššuttua heitä Karjalan erikoisukših, kertuo alovehen perintehistä ranškan kielellä.
Karjalas minul on dovariššoi, kaččomattah kymmenen čuasun aigueroh, myö lövvämmö aigua pidiä yhtevytty.
A kuni tilat roijah valmehet, häi ehoitti pidiä rohtoloi Priäžän bol’ničan kirjoil, a myvvä Vieljärvel.
Nämmä prosentat tavan mugah Ven’alpäi kävyjät ostajat suajah järilleh, konzu lähtietäh Suomeh uvvessah.
Uuvvet reissut järješšetäh Mujejärven, Belomorskin, Louhen piirilöissä ta Koštamukšen kaupunkipiirissä.
Paikallisien fermerien tuotantoh on kyšyntyä, šentäh jarmankkoja aletah viettämäh jo täštä kuukauvešta.
– Viime kešänä ilmešty miun ta Irina Komissarovan luatima Miun harpaukšet karielan kieleh -alkeiskuršši.
Šuunnitelmissa oli kuččuo äijän vierahie ta pityä šuurta pruasniekkua, rajotukšien takie še ei onnistun.
Petroskoin Onegajärven rantakavulla ašetettih enšimmäini art-objekti – Karjalalla on 100 vuotta -veššoš.
“Karjala – piemmä huolta istorijašta” on Karjalan kanšallisen arhiivan vuotena 2020 toteuttama projekti.
Täs kois, kus naine eli lapsusaigua, nygöi häi eläy vaiku kezän aigua, talvel – fatieras kirpiččytalois.
Uuzi mustomerki kylän enimät eläjät nähtih enzikerdua kogo Ven’an kandurahvahien päivänny 4. kylmykuudu.
Kalmismuan kunnoštamisen ruatoja šuoritettih paikalliset eläjät ta rakennuštöitä valmusti Igor’ Jegorov.
Kalevalan piirin hallinnošša piettih issunto ta keškuššeltih autoteijen korjaukšešta ta kuštantamisešta.
Muasteri-oppie piettih Kiännämmä yheššä -projektin rajoissa, kummaista kannattau Karjalan Šivissyššeura.
Tašavallan koronatilantehešta vaštuaja ošašto ilmotti, jotta koronatartuntojen miärä väheni 1,5 kerralla.
Projektin ryhmä on alkan valmistautuo kanšanpuvun käytön šiännöistä kertojien oppimaterialien luatimiseh.
Jo vuozien aloh Jessoilan školan erähät opastujat jessoilčan Oleg Obnosovan johtol luajitah mul’tfil’moi.
Šiitä hyö luajitah näyttelykompleksi, mih kuulutah tiijotuštaulut šekä karjalaisien työ- ta kotivehkehet.
Peruštuon omah nuorisotyön kokemukšeh seminarin vetäjä kerto, mit aspektit kiinnoššettih yläluokkalaisie.
Hiän ihual’l’ou karelianismie ta karjalais-šuomelaisie aiheita arhitektuurissa, kulttuurissa ta taijošša.
Mille himoittas, štobi tämä čoma kohtu jiäs meile, a nygöi, kačo, pilatah, jo on puoli mägie pilattu kai.
Minun vunukku avvuttau minule da sit minägi yhtyn täh valličukseh – sanou eläkkeheläine Svetlana Čuprova.
Koko Venäjällä Kulttuuriministerijön pitämän ohjelman rajoissa varuššetah noin 400 musejuo 73 alovehella.
On mieldy myö eliä täs, kunne vai et lähtene, kaikkiel on čoma luondo, kyläs ymbäri on kaksitostu järvie.
Venäjän, Šakšan, Valko-Venäjän, Kirgizijan, Kazahstanin ta Viron urheilijat ruvetah kilpailomah keškenäh.
Ruadomatkan aigua Artur Parfenčikov mainiččigi, ku tänävuon Iljinskoje-talovuos lypsättih enämbiä maiduo.
Hiän oikein hyvin ymmärtäy liäkekašvija, tietäy kaiken niijen hyövyllisistä ainehista ta vitamiiniloista.
“Kaikis jugiembi oli ohjata rahvastu ruadoh, sendäh, ku joga ristikanzu on omaluaduine” ‒ mustelou sizär.
Kižan prezentatsii pietäh karjalazien, vepsäläzien da suomelazien kielien da kul’tuuran nedälilöin aigua.
Lehen šivuja šelaillen šie löyvät kertomukšie ta artikkelija, runoja ta pelijä, starinoja ta arvautukšie.
— Luajin ohjelmie livvin murtehella tavallisista ihmisistä, karjalasien kylien elämäštä, eri tapahtumista.
Konša Oma Mua -lehti oli peruššettu, karjalankielini kaunokirjallisuš niise luati šuuren aškelen etehpäin.
Šiih otettih ošua karjalan kieltä opaštujie lapšien luomisryhmie Petroskoista ta Karjalan eri piirilöistä.
— Tien korjuamini jatkuu enši vuotena ta jotta še jatkuis nopiemmin, Karjalan hallituš anto lisärahotušta.
Enne kanzalliskielizeh toimitukseh käydih žurnalistat Suomespäi, YLE:späi, hyö opastettih äijäh mih neroh.
Yhtenny talvipäivänny voi olla 14 gruadussii lämmiä, tossupiän – 6 gruadussii pakkastu da voi panna lundu.
Muamoni Klavdija Nikolajevna Baburina ruato lypšäjänä, a tuatto Vasilii Vasiljevič Bel’akov oli paimenena.
– Rubien pagizemah Vieljärven kielipezäs dai kui kielipezät muijal voidas kohendua vähemistökielien tilua.
Nygöi sinä äijän tiijät karjalan kieleh näh, ga konzubo kuulit enzimäzen kerran, gu moine kieli on olemas?
Kanšalaisissunnošša piätettih, mitein kylttilöissä ruvetah kirjuttamah katujen nimijä ta talojen numeroja.
Koin nygöine ižändy andoi luvan suittua levon ual erikseh kerättylöi jättehii, kuni niidy ei vietä linnah.
Häi kaččou ”Viestit Karjala” -programmua, lugou resursizen mediakeskuksen da Karjalan Kielen Koin uudizii.
Grigorii Makarovin mieleštä kiännökšen kielenä on tverinkarjalan murreh ilman muijen murtehien vaikutušta.
Pakkaisukko ta Lumineičyt pietäh lapšilla ta aikuhisilla talvileikkijä ta huvija, tanššitah piirileikkijä.
Varvaran kirikkö, kudai on sijoitannuhes Tipinitsan kyläh, avatah restavroičusruadoloin jälles tänä kezän.
Muštatunturin šuvipuolella Petsamon šuunnalta šakšalaiset rakennettih tie, min nimi nyt on Šakšalaini tie.
Karjalas piettih tazavallan karjalan, vepsän da suomen kielen tiedäjien online-kilbu “Myö olemmo Karjal” .
Niise musejon ta projektin VK-ryhmissä voipi kaččuo käsityömuasteri-opin video ta videokertomuš musejošta.
Kvestin järještäjät merkitäh kilpailijan karttah šuatujen pistehien luku ta juohatetah, kunne ajua ielläh.
Yhtenä šuuren projektin tehtävistä on antua lapšilla mahollisuš opaštuo mukavissa nykyaikasissa kouluissa.
Kakši tietä Kontupohjan ta Onegarannan piirissä hyväkšyttih tänä vuotena korjatettavien teijen luvetteloh.
– Hieru on, tiettäväine, ainavoluaduine sana livvis, sendäh gu sille ei lövvy vastinehtu toizis sugukielis.
Školan jälles Tatjana toiči kirjutti kirjazii omahizile: buabo sanoi karjalakse, a tyttö kirjutti ven’akse.
Näin Belomorskin piirihallinto meinuau optimoija b’utžettikuluja ta noštua tarittavien palvelukšien luatuo.
Kulttuuritalošša toivotah, jotta kuklateatterin šeuruava vierailu tulou aikasemmin, kuin 40 vuuvven piäštä.
ILMU-ryhmällä on jo muovoštun ihailijien joukko, kumpani vuottau muusikoilta uušie projektija ta al’pomija.
On tärkietä, jotta 1., 2. ta 3. luokkien opaštujilla talviloma on pijennetty pakkaiskuun 18. päiväh šuaten.
Petroskoi, Vologda, Velikii Novgorod, Arhangelsk – vuuven 2020 loppuh šuaten myö käymmä yli 100 alovehilla.
Še on kirkaš ta muissuttau kyläläisillä ta kylän vierahilla, jotta kaikki on mahollista luatie omin voimin.
Oppimatan aikana kuuntelijat šuatih tietoja kahešta paino-ošaštošta, paperinleikkurista, linotip-konehešta.
Šielä šeisottih kaupparivit, missä oli esitetty mattoja, paikkoja, tuohiesinehie, šaviašteita, puukukkasie.
Petroskoin kulttuurisešta ta istorijallisešta perinnöšta vaštuajan komiisin issunto piettih 22. kevätkuuta.
Musikantit Karjalan piirilöistä ta Venäjän eri alovehilta keräyvyttih Petroskoih, jotta tutuštuo jouhikkoh.
Erähät mieldykiinittäjät da kummallizet starinat siirrytäh polvespäi polveh suullizesti, on varmu Gennadii.
– Nyt näillä teillä levennetah tiereunoja, puhissetah ne penšahista, vaihetah tien alla olijie vesiputkija.
Muasteri koroštau, jotta kuvonta on tosi luaja luova ala ta šen rajoissa jokahini voipi löytyä oman šuunnan.
Vieljärven kyläkunnan piämiehen Aleksandr Čugain sanoin mugah Vieljärveh voibi suaha oma putilline aptiekku.
Suojärveläzet ičeväil azetettih mustomerki oman čupun runonpajattajile Karjalazien runoloin vuvven hantuzis.
Kazvitiedoilii Vera Timofejeva kačoi, midä kazvau järvirannas da vies, sego keräi kazviloi anualizah niškoi.
Kielitiedäjänä kačot karjalan kieldä da sen kieliopillizie kategorieloi yhteh luaduh kuin toiziengi kielien.
Händy suau nähtä monis toizis ruadolois, kudamii ruatah kyläs, da monis toizis pidolois, kudamii pietäh sit.
Ku voinnemmo nečen pandemien kel kerätä rahvahas jengua, sanou Kaskesniemen AYI:n piälikkö Larisa Saveljeva.
Niidy ei voija riiččie, sendäh ku sie ollah kirjois rahvas, kudamile zakonan mugah pidäy tarita eländykohtu.
Videoloin tarkoituksennu on kiinittiä huomivuo karjalazien, vepsäläzien da suomelazien kieleh da kul’tuurah.
Priäžäh muututtuu ruaduo ammatin mugah ei löydyhyh, sendäh inehmine ruadoi vojenkomuatas da dorogulaitokses.
Uuličoin nimet ven’akse da karjalakse pidäy kirjuttua juuri muga, kui net on kirjutettu uuličoin luvettelos.
Iče Ksenija sanoi, ku hänen perehes kartohkua enimite keitetäh, kuores libo kuorettah – rippuu vuvven aijas.
Joga löytyт vehkehen Andrei fotografiiruiččou da sijoittau internettah omamualazien da toizien kačottavakse.
Rahua Karjalan nellän musejon uuvvistamiseh annettih federalisešta b’utžetista Kulttuuri-projektin rajoissa.
Läs kuun aloh Anuksen kanzalline mezei rubieu pidämäh perindöllisty karjalastu pruazniekkua Maidopyhälaskuu.
L’udmila maltau čomah luaduh niegluo da ommella tilkulois da pidi ombelumizen kursiloi naizih niškoi školas.
Näimmö eriluadustu čomevuttu Ven’an jevrouppalazen pohjazimas kohtas, Kalastajan niemumuan Kekurskii-niemel.
Kaikkien matkoin aigua olen nähnyh äijän mieldykiinittäjiä kohtua, da matkat ollah oldu ylen tunnehrikkahat.
Sidä paiči muzeis voibi nähtä da koskie hengilöin sobii Pohjazen ruutat:elavunnuh legendu -ruadopajan aigua.
Leonid ta hänen naini Svetlana juhlallisešti leikattih ruškie lentta uuvvissetun talon avajaisien kunnivokši.
Azetetut mustomerkit säilytetät tädä tieduo tulijale sugupolvele, sanou folklouran tutkii Valentina Mironova.
Taloi nostettih mennyön vuozisuan allus arhitektoroin Emil Gustfssonan da Alan Šul’manan piirustuksien mugah.
Konzu Galina käveli keppilöinke kyliä myöte, vastah tulijat rahvas duumaittih, ku naizel ollah kibiet jallat.
Inehmine rodivui da kazvoi Ylä-Videlen Pikkoila-kyläzeh, a kaiken ruadoijän jo oman perehenke eli Vieljärvel.
On tärkietä, jotta meijän koululaiset on turvattu luotettavalla, nykyaikasella ta luavullisella kuletukšella.
Pivos palkittih sotsiuallizien projektoin voittajat – parahat Alovehellizet Yhteiskunnallizet Ičehalličukset.
Robert Roždestvenskilla nimitetyn stipendin tänä vuotena voitti filologian instituutin opaštuja Ilja Veresov.
Jälgikerran, konzu algaimmo tämän paginan, parluamentas ei hyväksytty karjalan kieldy virrallizekse kielekse.
Kluubas ruadau kolme kazvattajua – projektan kuruattoru Valerija Lihačova, Vera Polhovskaja da Mirja Hotejeva.
Kirjapainokonehien erikoisluatikoissa oli ašetettu korija, kumpasih oli lat’attu eri kirjasinlajien kirjaimet.
Paistoma kakrakakkaroja ta, kun oli oma lehmä, niin oli omua voita, ta kuinpa makiet nämä kakrakakkarat oltih!
Tänävuon se rodieu 23. syvyskuudu, sežo online, Anuksen kanzallizen kirjaston lapsien ozastol Vkontakte-sivul.
Karjalan Rahvahan Liiton jäšenet valmissettih Karelija v fokuse (Karjala huomijon pistehenä) -nimini projekti.
– Pohjazien neroloin koudu -projektan tarkoituksennu on kuhkuttua neroniekkoi aktiivizembah yhtymäh biznessah.
Vie kymmene vuottu tagaperin materjualoi da runoloi kirjuttajat tuodih meile iče libo työnnettih poštan kauti.
Kai lapset opastutah karjalua enzimäzes kluasas algajen, sanoi karjalan kielen opastai Oksana Serebr’annikova.
Aiguhizena olen löydän omie vanhoi piirussuksie, kumbazien reunoih olen kirjuttan karjalankielistä kirjutusta.
Taloi oli aiga hyväs kunnos, pidi vai muuttua alavenčat da panna levole uuzi šiiferi, saneli Alevtina Kozlova.
Vuvvennu 1989 Pekka Zaikov kävyi sillozeh Jovensuun yliopistoh pidämäh luvendokursua karjalan kielen murdehis.
Programman mugah 35 ristittyy Karjalan eri čuppuloispäi yhtyy erilazih seminuaroih, vastavuksih da ruadopajoih.
Lyydinkarjalaine aktivistu oli Karjalazien IX kerähmön deleguattu, on lyydinkarjalan kursoin ammuine ozanottai.
Häi on ingerimualaine opastajan Stepan Tujuzen poigu, kuduadu työttih opastamah kirjahmaltamattomii karjalazii.
Kuuzes luajittih kuožaliloi, venehien ozii, härkimii, leibylabjoi, airoloi, muuzikkusoittimii da toizii brujii.
Niijen kuvittajakši tulou taiteilija Vladimir Lukkonen, kerto Periodika-kuštantamon johtaja Natalja Sinitskaja.
Se taloi, kudaman pruazniekallizet avajazet oldih oraskuul, ruadau nygöi yhteiskunnallizennu keskuksennu kyläs.
Online-projektat pannah online-projektoin karjalan kielen hyväkse luvetteloh, kudai rodieu Oma Media -portualas.
Se on kummalline da ainavoluaduine aloveh, kudamas on midä ruattavua, kerdoi omal sivul VK-sotsiuallizes verkos.
Ruatovuosien aikana pariskunta ulkuota lopetti Nadežda Krupskajalla nimitetyn Leningradin kulttuuri-instituutin.
Sit samas kohtas jubieu ruadamahgi jarmanku, kus suau ostua neroniekoin luajilmuksii da opastuo erähih neroloih.
Sanommo, ku jo ollou olemas kenentahto mustolaudu libo mustomerki, jo ei sua andua nimie uuličale libo lagevole.
Sanakse, rinnal Kanzallizen kirjaston tyves on Kirjastopuustikko, Kanzallizen arhiivan pihas on Arhiivupuustikko.
Varattih, jotta kun ilmotetah, ni Ospičča Ivanovna “šiäntyy” ta “röčröttäy”, “rikkou” lapšen.
Karjalan piämieš Artur Parfenčikov allakirjutti miäräykšen hätätilajärješšykšeštä koko Karjalašša.
Petroskoissaki šuau nähä merkkipäivällä omissettuo näyttelyö, še avatah pimiekuušša Käsityötalošša.
Tämä perintö oli šäilyn täh päiväh šuaten ta meijän tarkotukšena on tuttavuštuo šiih meijän lapšie.
Kanšallisukšien välisen yhteistyön keškuš on valmis auttua – šielä šemmosie vaštavukšie šuau pityä.
Konša tuatto šano: “Moločča!”, še oli parašta, še merkičči, jotta hyvin luajittu, muistelou Šanteri.
Šykyšyllä värit ruvetah muissuttelomah petroskoilaisilla kešäštä ta lämmöštä, šanou Tiina Hallakorpi.
Musejošša šäilyy vain oša niistä, šentäh kun pojat vet leikittih ta vain yksi šäìlytti näitä palasie.
Še rupesi ruatamah ihan alušta alkuan ta jo täššä pruasniekašša myö niämmä šen valmistamie esitykšie.
Šuurin oša kalevalalaisie käyttäy juuri tätä tietä, kun pitäy piäššä Petroskoih tahi Kola-autotiellä.
Tovellisella räččinällä on monimutkani viilläntä – šen hiemat muissutetah levitettyjä linnun šiipijä.
Viimeni viesti joukolta oli šemmoni: “Ammukšet loputtih, kučumma tulitukšen ičellä, koštakkua meistä”.
Još šie vielä et ole käynyn Kumiokošella, niin šiula on ieššä koko kešä, jotta ihailla šen mahtavutta.
Še on tärkie etušija, vet eri kanšojen keškenäisen vaikutukšen ansijošta kanšanrunouš šäilyy paremmin.
Vuoteh 1986 šuaten kilpailušša hiihettih klassisešša tyylissä, šiitä ruvettih käyttämäh vapuata tyylie.
Hiän Šuomešša väitteli väitöškirjan ta muamon peräh tutkiu karjalaista itkuviršiperintyö ta kulttuurie.
Piätöš kaikin voimin šäilyttyä musejo oli šama kuin meilä, klubin ruatajilla, niin ni Tiikšin eläjillä.
– 2000-luvun puoliväliksi jiäy 50% nykyjäh olomašša olijista kielistä, a 2000-luvun lopukši – vain 10%.
Ei kieltä elvytetä päivittelömini ta pal’l’ahat pakinat karjalan kielen ei kovuan hiäviseštä voinnista.
Julija Filippovan projektin nimi on ”Vuokkiniemi – 400”, še voitti kilpailun Näyttökohte-nominatijošša.
Mul’tfil’man tytit ylen äijäl kiinitetäh kaččojien mieldy, Margarita ombeli ylen hyvät da čomat ruutat.
Enšimmäisellä paikalla piäsi Šeppä-joukko, toisella – Masl’ata-joukko ta kolmannekši tuli Pereh-joukko.
Luonnon oloissa kokonah šitä on mahotointa nähä: eikä muašta, eikä veještä, eikä dronin avulla ilmašta.
Niijen luvušša oli Šuomen ta Karjalan yštävyškuntien yhteistyöllä omissettu kanšainvälini pyörie stola.
Taiteilija šano, jotta näki piätoimittajan kuvan leheššä ta häntä miellytti Jelena Jevgenjevnan kačahuš.
Šamoin lukijie miellytettih “Karjalan Sanomien” järještämät lukijaklubit ta Kielikeittijö-muasteri-opit.
Jutut -VR-spektaklie näytetäh tuiskukuun lopušša ta kevätkuun alušša Karjalan kanšallisešša teatterissa.
– On tosi mukava kunnoštua ta dešifroija eri tanššija, šyventyö niijen ytimeh, jotta näyttyä rahvahalla.
Kaupunkin vierahat voijah maisella kalittoja Petroskoin monešša kahvilašša šekä nähä šitä art-objektina.
Šyyškuun 1. päivänä Petroskoin 2. koulušša avatah enšimmäini kaupunkissa lapšien Kvantorium-teknopuisto.
Pyöräkkö lähti ielleh vieremäh tien reunua pitkin da terväh nägi korgien paččahan, sil oli kolme silmiä.
Karjalan piämieš myönti kiitoškirjasie volont’oriloilla, kumpaset autettih taissella meččäpaloja vaštah.
Interaktiivini kotišeutu -nimisen projektin toteuttumini alko tänäpiänä ta še keštäy vuuvven Karjalašša.
– Priäžän kul’tuurutaloi nostettih vuvvennu 1931, ga konzu suomelazet ymbäröittih kylä, taloi paltettih.
– Enšimmäisen kerran tämän ajatukšen ehotti Darja Šahtarina, kumpani on Malisien runonlaulajien šuvušta.
Musejošša turistit ičeki voijah yrittyä latuo šanoja ta painua niitä muissokši käynnistä mukavah paikkah.
Päiväni paisto lämpimäšti, iltasella viileni mukavašti, tumanto laški niitolla, yöllä kuulu kuikan huuto.
Uušie laittehie oššetah piirien kaupunkien šairaloih, pos’olkojen ta kylien liäkärien vaštahottopaikkoih.
Jokavuotini Koštamukšen hyväkšyntä -seremonija piettih Družba- kulttuuri- ta urheilukeškukšen piälavalla.
Šivu enšin lavottih peilikuvasešti, šiitä luajittih paperilla ta vašta šiitä šai lukie ta korjata teksti.
Illalla jykiet viijen kilon tankkivaštaset miinat piti räjähyttyä, jotta niitä ei pitäis uuvveštah eččie.
Ošanottajie vuotti kuuši ašemua ta jokahisella niistä oli valmissettu mukava ta eryähičči vaikie tehtävä.
Buabo ylen äijäl suvaičči syvvä päčis havvottuu brossukuaššua sagien buolukiiselin kera, musteli Tatjana.
Tilaisuš yhisti valtijollisie, kanšalaisie ta yksityisie järještöjä Venäjän erilaisilta pohjoisalovehilta.
– Tänävuon ostimmo teplitsan, azetammo sen täl keviäl istutetun mandžoin piäle, se kattau gektuaran muadu.
Mulloi sygyzyl “Oma Mua” kirjutti, kui Vieljärven rahvas ečitäh kaikkiel abuu oman järven pellastamizekse.
Tavaroin kiännös toiči ei ole tävvelline, himoittas suaja enämbän tieduo ven’akse, kirjutti VK-sivul Oleg.
Hormu suvaiččou valgien – eči sidä avvonazil paikoil, mečänreunoil, kasardettulois da poltettulois kohtis.
Pakkaiskuun 9. päivänä Venäjän tärkein Pakkaisukko joukkoneh tulou Karjalan piäkaupunkin rautatieašemalla.
Šamoin kunnivopalkintoja kanšallisien kielien šäilyttämiseštä šuatih Vladimir Kettunen ta Nina Levitskaja.
Kuumina päivinä toičči ainuona tahtona oli, jotta lähellä olis vain pieni joki, tahi puro, jotta pešeytyö.
Mainintoja Vojačunkošešta löytyy jo keškiajoista, noin 1500-luvulta alkuan ihmiset ihual’tih košen voimua.
Hänel oli mučoi Marfa Petrovna Burkova da enne voinua hyö suadih kolme tytärdy – Ol’gan, Lidijan da Ainan.
Karhumäjen piirin hallinto anto ašettamispaikan, löysi sponsorin, järješti kiven kuletukšen ta ašennukšen.
– Buabo oli rahmannoi emändy, joga pyhiänpäiviä häi pastoi piiraidu, opasti minuugi pastamah šipainiekkua.
˗˗ Oli niise tärkie paissa perehien kera, jotta hyö kerrottais mitä ielläh oli näijen ihmisien kohtaloissa.
On tietyšti šurullista, jotta on vaikieta pityä painošmiärä tarvittavalla tašolla, jatkau Mikko Nezvitskii.
Projekti on tarkotettu eri-ikäsillä ihmisillä, kumpaset ečitäh uušie epätavallisie toimenpitoja musejoissa.
Oli hyvin mukava kaččuo, kuin hiän ottau mittoja, valiččou tulijan mekon, kankašpušeron tai hamehen mallie.
L’udmila Ivanovna on Kotkatjärven aktivistoi, yhtyy erilazih projektoih kylän hyväkse da kul’tuurupidoloih.
– Silloi oman opastajan Natalja Larionovanke minä tutkin Veškelyksen histouriedu da vähäzel paikannimistyö.
Šen jälkeh kaupunkin keškiaukivolla piettih šuuri konsertti, missä esiinnyttih kaikkien kanšojen etuštajie.
Šynnyttäjät naiset voitih luottua vain puapojen apuh, kun ei ollun mahollista kiäntyö naisliäkärien puoleh.
Monie opaštujie niin kiinnošti verkkojen kutomisen prosessi, jotta hyö miteinkänä ei tahottu lopettua šitä.
Oli niise kantelehie, kumpasilla joka halukaš voipi šoittua lyhyitä kappalehie tahi šepittyä omie šävelmie.
Kieretti – Venäjän Pohjosen unohettu helmi -nimini projekti šai tietotutkimukšien kannatušohjelman grantin.
Oma Mua -lehten enzimäine noumeru piäzi ilmah Karjalan ruadokommuunan 70-vuozipäivänny – 8. kezäkuudu 1990.
Myö äijän tiijustammo dekoratsieloin materjualoih nähte, sanou Šuojun kul’tuurutaloin ruadai Jegor Komarov.
Asiepaperi niise miärittelöy alovehien ta federation šekä paikallisien viranomasien oikeukšie tällä alalla.
Konferenššie piettih Karjalan tašavallan kanšallisen ta alovehellisen politiikan ministerijön kannatukšella.
Karjalah avatah kolme uuttu kinozualua – yksi Priäžän luomisruavon da joudoaijan keskukseh da kaksi Segežah.
Jallai kävelimmö kilometrii kolme-nelli, a velosipedoil loitombi – kilometrii nelli-viiži sinne ja järilleh.
Šen kirjuttamisen aikana oli analisoitu runojen tekstijä, löyvetty miiffien lähtehie ta hahmojen šelitykšie.
Niijen luvušša on eeppisie lauluja, loiččuja, hiälauluja ta -itkuja, kuolinitkuja, joukuja, lapšienrunoutta.
Tämä sanakniigu oli valmistettu karjalan kirjukielen livvin da varzinkarjalan piämurdehien siändölöin mugah.
Valitettavašti ajan mukah šuhtehet heikottih, a pandemija pahenti tilannehta, šanelou Natalja V’ačeslavovna.
Musejo voitti rahua šen valmistamiseh Venäjän Pohjosen musejot -hyvänluajintaohjelman granttien kilpailušša.
Karjalan joukkoh kuulu 16 urheilijua Petroskoista, Kontupohjašta, Kalevalašta, Vieljärveštä ta Sortavalašta.
Tašavallan liikentehen ministerijön tietojen mukah Hiijenšelän šilta on yksi peruškorjatuista objektiloista.
Myö kaikin autamma toini toista, šanelou Alla Solovjova, kumpani ruatau toimitukšešša kakši ta puoli vuotta.
Tämän vuuvven tutkimušmatka oli vietetty Karjalan Louhen piirissä ta Murmanskin alovehen Kantalahen piirissä.
Kaikkie tädä voibi nygöi kaččuo vaiku muzein kuvis da esponuatois, pahakse mielekse ni yksi zavodu jo ei rua.
Vastukohtua on, ga niilöi ei mainita, sellitti kerähmön allus Rugarven kyläkunnan piämies Aleksandr Petrenko.
L’udmila Mehed alalleh yhtyy da puaksuh voittau Priäžän piirin Aleksandr Bugmirinale omistettulois lugemizis.
Olen varmu sitgi, ku lyydinkarjalazien jälgiperäzet puaksuh ei ni tietä, ku heijän ezi-ižil oli toine murreh.
Vanhemman ta nuoremman šukupolven yhisti rakkahuš karjalaisella perintehellisella šoittimella – kantelehella.
Karjalan piämusejot: Karjalan kanšallini musejo ta Kuvataitomusejo tuttavuššutettih lehtimiehie yön ohjelmah.
Ennein tiälä eli niise Leonidin muamo Meri Gundireva, kummaista tiijetäh kirjailijan šalanimellä Meri Tuisku.
Kilbah otettih novelloi Norviegien, Suomen, Ruočin da Ven’an eläjis suomen, meän, kvenoin da karjalan kielel.
Šamoin projektin rajoissa valmissettih musejopalveluja vepšän, armenijan, azerbaidžanin ta grusijan kielellä.
Naizet suadih nähtä ilmizin, kui ruadau kielipezä da kuulta, kui pidäy sie ruadua, midä tieduo da neruo olla.
Poujezdal moine matku rodieu äijiä kallehembi dai kestäy kolme päiviä, sanou petroskoilaine Natalja Rudakova.
Tämä kai andau toivehen, ku Instituutu da Karjalan gumanituarine tiedo ruvetah elämäh da kehittymäh iellehgi.
“Ku lähiaijal tilandeh meijän ruadajienke ei muutu, kanzalliskielizen toimituksen veriäl vobi riputtua lukku.
Festivualin laval ezitytäh kandelehel soittajat Timo Väänänen da Hanna Ryynänen, muuzikantugi Rauno Nieminen.
Šen jälkeh pakkulista valmissettih hinnatointa tervehellistä juomista, jatko kertomušta Valentina Patsukevič.
Tietyšti uutisie on tosi äijän, ka kuitenki meijän huomijon pistehenä ollah karjalaiset, tovistau toimittaja.
Kuvailutaijon, dekorativizen da käytöllizen taijon ozuttelu on valmistettu Neruo kyläspäi -projektan hantuzis.
Rahvas ainos puašitetah pidiä kursiloi tuliel vuongi, saneli Oma tulehmo -liiton piälikkö Irina Pogrebovskaja.
Karjalan tašavallan kanšallisen ta alovehellisen politiikan ministerijö ilmotti projektien kilpailun tulokšet.
Petroskoin kafeeh kerdyi karjalazii pagizemah muamankielel Suomes piettävän Karjalan kielen päivän kunnivokse.
Ymbäri vuvven Kaskesniemes eläy 14 hengie, ga kezäl on sada-sada kaksikymmen, tulou ylen äijy lastu da nuordu.
Hiän ikuistau lehtijä, liipukkaisie, šammalie, kukkija ta toisie luonnonmateriallija kaunehiksi vaškikoruiksi.
Lapšilla tarkotetun värikkähän kirjan luatijana ta kuvittajana on petroskoilaini taiteilija Dmitrii Dmitrijev.
Kukkuvagoloin istutanduahäi meil vouse oli heitetty, sendäh pidi ottavuo sih ruadoh da luadie kylä čomembakse.
Kalitka-festivali vaikutti ei ainuoštah Anna Vlasovan elämäh, vain Lihoslavlin piirin etnoturismin kehitykšeh.
Karjalan tazavallan halličus hyväksyi Karjalan tazavallan karjalazien perindöllizien eländykohtien luvettelon.
Luadogan lähäzel alovehel oli äijy kyliä, kus elettih hyvin tundietut runonpajattajat da kandelehel soittajat.
Tereškova andoi lahjakse yhtehizes ruavos muzeih sai ylen čomat seinyčuasut, kuduat nygöi ollah eksponuatannu.
Nykyjäh kuoron ošallistujat opetellah Anatolii Mališevin Karielan koivune -lauluo, šanelou Anastasija Runtova.
Kaikilla tutut Kornei Čukovskin starinat kuklateatterin spektakliloissa näytetäh mukavilta ta epätavallisilta.
Kačahtih ikkunah, a sie lundu panou, mua kai valgei on – tuli lumitalvi, kuduadu kaikin vuotettih kodvan aigua.
Toivon, ku se tuou voinumiehile hyviä mieldy, kirjutti omas Vkontakte-sivul Karjalan piämies Artur Parfenčikov.
Yhtes Karjalazen Jeparhienke ajelimmo eri manasteriloih, olimmo Nižnii Novgorod-linnan lähäl olijas Diveevasgi.
Kola-juamal Onieganrannikon piirin Meliorativnoin kylän lähäl olijas raudutien poikkimenokohtas azetetah sildu.
Tiettäväine, ičegi ajelemmo eri kylih da linnoih, vastavummo karjalazien aktivistoinke da pagizutammo rahvastu.
Parahat hyvittelykortit painetah žurnualah da sijoitetah Kipinän internet-sivuloile, niilöin luadijat palkitah.
Lehten lugijat tietäh Nataljua tolkukkahannu toimittajannu, oman kielen maltajannu da oman rahvahan tiedäjänny.
Vanhojen mäntyjen hopieset runkot, tihie kuušikko, lumen alla olijat puut oltih festivalin luonnonkorissukšina.
Pidäy aijoittua sportulagevo dorogupuoles, kunnostua loppussah kriukkupeldo da suaha pihatuli pimieh kylänagjah.
Niitä šai kuulla kuoron konserttiloissa ta ne miellytettih kuin kuuntelijie, niin ni kuoroaseijen spesialistija.
Ruado rubei kiehumah: Jevgenii da Nadežda ostettih Jessoilan sovhouzas kaksi žiivatanpihua muapalanke Alasalmes.
Julija vähäzel ujosteleh da sanou, rounoku ni olluh ei mennyt vuozi moine rikas suuril ruadoloil da suavutuksil.
Sen johtai Inna Kornilova maltau valmistua projektoi da suaha jengua kylän kunnostamizeh tazavallan kukkarospäi.
Petrozavodskmaš-valumetallitehtahalla valmissettih muistomerkki disainerin Alina Butorinan luatiman mallin mukah.
Diploman harjaittelun aigua ruavoin Petroskoin kiirehellizen mediekkuavun stansiel, harjaittelu rodih mieldy myö.
Karjalan kieli pujoittuu internettah puaksuh ihan riippumata kielenkannatusprogrammois, projektois da ruadokohtis.
Toini oša on käytännöllini – še on karjalan ta vepšän kielen opaššuškuršši “Onko helppo šanuo?”.
Se hälle sanuu: “Vala mille četvert’ viinad!” Hän kaččou häneipiäi – nikonz mugošt miest ei nähny.
Festivalin enšimmäini päivä alkau pyörieštä stolašta “Mitein paissa “Kalevalašta” nuorison kera?”.
Kalevalan piirin projekti “Perintö on kaikkie varoin” piäsi voittajakši piirien väliseššä kilpailušša.
Še oli avattu 10 vuotta takaperin, konša juhlittih 430 vuotta enšimmäiseštä maininnašta täštä kyläštä.
Košen alla kala šuahah veještä, pannah šen šelkäeväh Carlin-merkki ta lašetah jälelläh veteh košen yli.
Tutkijes myö lövvimmö uuzii sanoigi, kudualoi nygöi niken ei käytä, ga net “eletäh” vie paikannimilöis.
– Pajuntaimen-starinakokomukšen enšimmäini painoš ilmešty vuuvven 2017 lopušša Periodika-kuštantamošša.
– A vot täs kois, kudamas myö jälgimäizes elimmö, meile vastakkai veräi veriäh eli Ivan Ivanič L’ovkin.
Tarkotukšena oli kerätä materialie ta tietoja šiitä, mitein karjalaisešša pereheššä kašvatettih lapšie.
Nyt jiäškuappi- ta pakaštin -kompleksin rakentamini on lopetettu ta uuši šähköašeman ošašto on ašetettu.
Nyt mie tunnen, jotta tämä jättiläini vuottau milma ta mieleh tulou ajatukšie El’brusin piällä noušušta.
– Minägi sidä päiviä mustan, ku školas tulen, päivypasto moine da muga čoma kai, urokat školas iäre kai.
Enšin tulou mieleh minih aihe, šiitä kakši tai nellä rivie, a šen jälkeh mänöy, niin kuin rašvua myöten!
Artistoilla onnistu työntyä kaččojilla näytelmän idejan, hyö šuatih heijät nakramah ta niise ni itkömäh.
Pitkien vuosien aikana vaikeukših kaččomatta Andrei Vladimirovič konšana ei ajatellun jättyä “Karjalua”.
Kalevalašša niise 12 vanhan talon eläjät vuotetah uušie kortterija, šekä halutah rakentua uuši päiväkoti.
Nellän kuot’t’elutehtävän mukah Karjalan vuuvven opaštaja -kilpailun voittajat ta laureatit oli miärätty.
Lapset luajittih pihl’aipuus onguzii, a ižändät luajittih emändih niškoi eri ozii – katuškoi, sukkulazii.
Aleksandr Bel’akov on šyntyn 27. oraškuuta 1954 Kalininin alovehen Maksuatihan piirin Jasen’-pos’olkašša.
Šiitä moušot alamma kirjuttua piirin nähtävykšistä, šelitti etnokeškukšen spesialisti Viktorija Tihonova.
Opaššušvuuvven aikana “Vienan virta” tuttavuššutti koululaisie karjalan kielen ta karjalaisien kulttuurih.
Mie piäsin kuuvvennella paikalla omašša ikäryhmäššä, kerto hiihtofestivalin ošanottaja Aleksandra Lesonen.
Halusima tutkie mitein pohjoset taiteilijat ymmäretäh värie, onko värin runšaš käyttämini ominaista heilä.
Mark lat’t’asi halot pinoh, Maksim račašti heposella, Alina veti ihmeh-kiukuašta karjalaisie s’urpriisija.
Pos’olkan päivä on šuurin juhlatapahtuma, šitä aina oikein vuotetah ta šiih valmissetah parahie esitykšie.
Omal Vk-sivul Karjalan piämies Artur Parfenčikov saneli, ku tänävuon Karjalas ruvetah pidämäh Voitonpäiviä.
Toisešša tilašša lapšet tutuššutah šemmosih ammattiloih, kuin restaurattori, musejovahti ta musejonhoitaja.
Forumin järještäjien šuunnitelmissa on pityä šitä joka vuosi erilaisilla šuomelais-ugrilaisilla alovehilla.
Konša hyö istuuvvuttih levähtämäh ropivon luona, ni löyvettih tuohikesseli, kumpasešša oli muinasie runoja.
– Pidäy suaja enämbiä rahvastu, eččie, kuduat rahvas vie tahtottas opastuo, ei vaiku Vieljärves, ga muijal.
Lisätietuo kaikista kielikurššiloista ta niilla ilmottautumisešta löyvät alempuata annetuista linkkilöistä.
Moskovas minä ečin, ga en löydänyh karjalan kielen opastajii, himoitti opastuo elävälleh, kävvä kursiloile.
Presidentien granttien šiätijö ei kannattan šattumalta tätä Moskovan Bez granits – elokuvakoulun projektie.
Ezimerkikse, meijän anglien kielen opastai miss Filips ainos pidäy omas opastuspertis suurdu n’amumal’l’ua.
Karjal-nominatsies voiton sai Arto Rinnen kniigu “Onni”, kudai sežo nägi päivänvalgien Periodika-julguamos.
Jokahini teistä voit kummaššuttua meitä, a eryähie spektaklija šuau näyttyä lavalla ammatillisien rinnalla.
Myö tarvičemma uušie innokkahie ihmisie piirilöissä, jotta hyö kehitettäis kieltä ta kulttuurie paikoillah.
Tykkyäy kuunnella hiirie pellolla šekä varaštua pienie esinehie tahi vuatteita ta šiitä peittyä ne kunnenih.
Tämän festivualin aigah löyttih ei-ammatillizien teatroin piälimäine probliemu – dekoratsieloin valmistandu.
I vot vie uuzis on, kačo, Ugarov Vasili Vasilejvič, häi ei olluh kiiškoiniemeläine, häi oli Honganuan kylän.
– Kai rezol’utsien kohtat ollah tärgiet da pädevät karjalazien kehityksen da kanzallizen poliitiekan puoles.
Pojat ihaššuttih uuvvešta tovarissašta ta pakautettih hänet uintikilpah pitin puron jovekši levenijyä uomua.
Karjalan ratijon kanšalliskielisen toimitukšen ruatajat kiitetäh kuuntelijie ošanotošta ta hyvistä šanoista.
Kemin piirin tielaitoš vaštuau oman piirin teijen kunnošta, ka še oikein vaikuttau Kalevalan eläjien elämäh.
Šen rajoissa on šuunniteltu Anna lennetäh runot-linduizet Siämärven piäl -nimisen runofestivalin viettämini.
Olen luadinuh sidä jo kolmen kuun aigah, kuni emmo löydänyh linduu juuri meijän siämärveläzes kirjoindukses.
– Tuatto oli rodivunnuh Prokkih, ga sit pereh muuttihes lähälolijah Palatesjärveh, kunne died’oi nosti koin.
— Meil niilöis kohtis, kunne rakkahembal tullah turistat, ei nävy objektois tämän muan kanzalline koloriittu.
Šiih ošallistu karjalan, vepšän, šuomen ta muijen kielien opaštajie, eri alojen spesialistija ta aktivistija.
Konferenššin moderatorin Anastasija Paršakovan mukah on vielä liijan aikaista paissa tilaisukšien tulokšista:
Festivualih ytytäh pajojoukot Karjalan da Ven’an eri čuppuloispäi, sanommo Murmanskas da Komin tazavallaspäi.
Tuatto pahakse mielekse ei ehtinyh nähtä minun kniigoi, häi kuoli, konzu minä olin vaste täyttänyh 25 vuottu.
Sanommo, L’ubov’ Nikitina kohendi Oli dielo myöhä illalla -pajon tekstan, ku se kuulus nygyaigazembah luaduh.
Vienotandukohtu oli azuttu ei muga ammui, ga ei ylen hyvin, pirsu murei, se pidäy vältämätä järgieh kogendua.
Belomorskin Pomorien kulttuurikeškukšešša avattih taiteilija Vladimir Kobojevin Omalla kotirannalla -näyttely.
Myö sie kižuammo, a konzu kuulemmo, baaboi zavodiu pajattua, da kaikin itkemäh, tak myögi tulemmo, da itkemmö.
Hänen mieles, Karjalas pidäy kehittiä etnoturizmua, ga sih niškoi pidäy ruadua yhtes eri aloin spetsialistoil.
Häi jo enämbän 30 vuottu ruadau Kielen, literatuuran da histourien instituutas, kudamua nygöi häi on johtamas.
Emma Gennadjevna pitkäh matkah dai pahah siäh huolimattah joga nedälii ajelou avtoubusal Petroskoispäi Čalnah.
Šanakši, kilpailun voittaja, kirjailija Dmitrii Ovs’annikov on Oskolki Sampo (Šammon palasie) -kirjan luatija.
Nyt on paraš aika tutkie omua kieltä, kulttuurie ta perintehie šekä tuuvva niih mitänih uutta ta nykyaikaista.
Kniigu tuli hyvin tundietukse, tässäh nygyaigazet tutkijat mielihyväl tsitiiruijah kniigas löyttylöi tiedoloi.
”Karjalan Kielen Kois vois luadie uvvet ruadokohtat… Ilmai valdivollistu abuu eistymisty edehpäi ei voi tulla.
Hyväkse mielekse, meil Čalnas aktiivizesti ruadau etnokeskus, sie on hyvä opastai Ol’ga Viktorovna Savolainen.
Suomes nuoret karjalazet ollah perustettu Nuoret Karjalazet Suomes – Nuoret Karjalaiset Šuomešša -yhtistyksen.
Elvytysruado pidäy sežo institutsiiruija da sille pidäy garantiiruija alalline da tävvelline finansiiruičendu.
Meil on 16 lippahastu-kvestukogomustu, yksi jiäy resursukielikeskukseh, dostalit työnnämmö Karjalan piirilöih.
Viime netälinloppuna Petroskoissa piettih šuurimman hiihtotapahtuman KareliaSkiFest-festivalin enšimmäini oša.
Kirjutustu vienankarjalakse työttih meile Ven'an Karjalan da Suomen eri čurilpäi da kai yksi tuli Iordaniespäi.
Kalevalan piirin merkkivuuvvekši Kalevalatalo-etokulttuurikeškuš rupesi julkaisomah tietoja piirin istorijašta.
Sortavalan piirikirjašton johtajan Tatjana Antonovan mukah modernisointa antau laitokšella uušie mahollisukšie:
Liiton piirien ošaštojen etuštajat esiinnytäh internetin kautti, kerto KRL:n puhienjohtaja Aleksandr Jeremejev.
Yhtes myö luajimmo Karjalazien runoloin puistikon čomembakse, sanou Liiton johtokunnan piälikkö Anna Jakovleva.
Karjalaini rahvašhän on niin vierahanvaraizet, jotta autetah kaikella, millä vain voijah, eikä rahua vuotettua.
– Duumaičen, ku lapset tahtottas opastuo ielleh karjalua, ga vallitah toine ammatti, kudai pädis heile elokses.
Jelena Ivanovna juhlallisešti myönti šen Karjalan Rahvahan Liiton entisellä johtajalla Aleksandr Jeremejevilla.
Rahvas ei painettu lauččou, mielihyväl nostih lavale ozuttamah omii neroloi da suadih sit hyvät lahjat kilvois.
Jessoilan Valgien kodine -lapsien animatsiistuudies kuvatah kolme mul’tfil’mua karjalan kielen livvin murdehel.
Karjalan kylien kul’tuurulaitoksien parahien ruadajien kilbu piettih 8. talvikuudu 2021 – 31. pakkaskuudu 2022.
Mustan viegi, gu yläškolan muamankielen opastai ozutti meile fil’man Vienan Karjalan karjalankielizes rahvahas.
On kummalline dielo, što medies kirjutetah karjalan kieleh liittyjih torih näh, ga ei vaiku karjalan kieleh näh.
Piätoimittaja panou merkillä, jotta viime aikoina hallintoelimet tuntuvašti kannatetah Karjalan Sanomat -lehtie.
– Enin olemma ozutellun toizil karjalazil, vai ainos on keikoil kuundelemas dai heidä, kun ei kieli ole tuttava.
Kevätkuus 1991 Vera Jakovlevna rubei piirin administratsien Kul’tuuruozaston johtajakse da ruadoi sie 17 vuottu.
Ol'ga Dubitskaja: Kerähmös rodieu hyvä mahto paista Karjalan Rahvahan Liiton pohjazien ozastoloih kuulujien kel.
Teknopuiston nykyaikaisie laittehie ruvetah käyttämäh biologijan, himijan, tietokonehopin, fiisikan tuntiloilla.
Karjalan Rahvahan Liitto kuččuu rahvastu kunnostamah Petroskoin keskučas olijua Karjalazien runoloin puistikkuo.
Perehes vahnembat paistah vaiku livvikse, sentäh vie pienessy tyttözele muamankieli oli kaikis čomin da armahin.
Kaupan valmistamisen projektie kannatti Karjalan tašavallan kanšallisen ta alovehellisen politiikan ministerijö.
Ammuzis aijois karjalan koivun puuainehel oli moine hindu ga sidä kai den’gan sijah sai maksua veronnu valdivol.
Ingerinmualaine tuatto sežo oli työtty Leningruadan alovehelpäi, oli Estounies, Kaliningruadan alovehel, Suomes.
Nuordu rahvastu vähä tulou, kieldy ei malteta, sanoi Zoja Gotčijeva, kudai pajattau horas vuvves 1969 algajen...
Jelena on pidänyh aijembigi kursoi Karjalan Kielen Kois, da nygöi internetači saimmo suuremban joukon opastumah.
Sanelut järjestäy Periodika-julguamo Karjalan Kanzallizen da alovehellizen poliitiekan ministerstvan kannatuksel.
Jogahine Suomes eläi vojii luadie lahjoituksen Karjalan Kielen Koin toimindan hyväkse Abuniekat-yhtevyksen kauti.
Anna kandeleh pajostu panou, anna eletah karjalan runot –konsertti piettih Karjalaisien runojen vuuvven rajoissa.
Seizot kaijas kannakses, ga sinus ymbäri ollah korgiet lumehizet kruaterat, kudamis ollah lazurinkarvazet järvet.
Petroskois Karjalan rahvahan luomisruavon da kul’tuuruinitsiatiivoin keskukses algavuttih karjalan kielen kursit.
Joga ruavos on vaigevuksii, ga konzu ruado on mieldy myöte, kai vaigevukset roitah šeikkailuloikse, sanou Marija.
Sengi eroitat elodejas, ku lehtyöt ollah hoikkazet, elodejal ollah lačut, ozuttau eri veziheinii Vera Timofejeva.
Yliopiston opastujile häi autoi diplomoin kirjutandas: konzugo oli diplomuruavon johtajannu, konzugo arvostajannu.
Karjalan TV:n da ruadivon da kanzalliskielizien lehtien ruadajien ehoituksii linnan haldivos ei hyväksytty kerras.
Voit purgua sinne mintah karjalankielizen pajozen da runozen, libo avata oma bloogu, libo kerho, libo luadie saitu.
Kaikis hinnakkahat ollah tiijot, kui karjalua maltamattomal ristikanzal vois allata opastuo kieleh, kus suaha abuu.
Sinul on karjalaine sugunimi, kuduan muodo vihjuau suvikarjalah: livvinkarjalas se olis Kondii, ga sinul on Kondie.
Roinnougo jarmankas Karjalas kazvatettuu kartohkua, Karjalan tazavallan kehityksen korporatsies vie ei voija sanuo.
– Tänä opaššušvuotena enšimmäisellä vuosikurššilla hyväkšytäh 1550–1600 opaštujua, Tarasov šanou.
Onnie tuoja kukla” ta “Joka paikašša omašša kruutašša” ruvetah toimimah Kalevalašša šykyšyh šuaten.
päivinä Kiži-musejo piti tietehellis-käytännöllisen konferenššin “Vanhauškoisuš Venäjän pohjosella”.
Tiälä voi kašvattua leipyä, pityä karjua, meččyä oli riittäväšti šekä kalua Onegašša riitti kaikilla.
— Tehtävie luaties’s’a monet ihmiset tiijuššettih uušie faktoja muanmiehien elämäštä ta kotipiiristä.
Konzu on vähä syömisty, ezimerkikse, viluloin tulduu, meččypočči rubieu syömäh “razvazembua” syömisty.
Šielä keškuššeltih, mitä ruatah Vienan Karjalašša karjalan kieltä ta kulttuurie šäilytettämistä varoin.
Tavallisešti koululeirijä vietetäh kešällä, ka tänä vuotena pandemijan takie še šiirrettih šyyšlomakši.
Kanšallisešša musejošša piettyh lehistönäyttöh otti ošua Viola Malmin heimolaisie, opaštujie ta yštävie.
Miun pitäy hypätä tuhannen tuhatta hyppyö leheltä toisella, jotta piäššä meijän lammilta hoš puron šuuh.
– Buabo saneli, ku eräs piälikkö tuli da sanoi, ku ei sua Yrjyö piästiä susiedukodih nägemäh ven’alazii.
Niin, neiččyöt tavallisešti piettih ruškeita peretnikköjä: kiršikan värisistä alkuan tuliruškeih šuaten.
Istorijallini matkailureitti “Pieni ihmini šuurešša šovašša” yhistäy Karjalan muutoman piirin ta Šuomen.
Monet šankarit paissah šuomekši tahi inkerin murtehella, kummaista hyö harvoin nyt käytetäh arkielämäššä.
Musejošša on niistä kertoja näyttely ta turistit käyväh tutuštumašša šiih ennein Piessan niemellä matkua.
– Forumissa myö pakajamma omista šuavutukšista ta kaččelemma, millä aloilla pitäis vahvistua yhteistyötä.
Jokahini isäntä ei rupie šäilymäh niitä, vain Korzan uuvvešša musejošša joka esineh on arvokaš ta kallis.
Ta šäilyttyäkšeh näitä muistoja, hiän kirjuttau mukavie kertomukšie Oma mua- lehteh ta Taival-al’manahhah.
Viimeset šanat oltih täštä ta niijen jälkeh myö lauloma laulun omašta kyläštä, jatko Valentina Kirillovna.
Nygöi horas on läs 20 hengie, on äijy nuordugi – horah kävyy školaniekkoi Kendärves da Munjärvenlahtespäi.
Tilaisuon avajaisissa tervehyššanoja Karjalašta kuulu kolmella kielellä: karjalakši, vepšäkši ta šuomekši.
Šamoin jotta uuši autobuššiašema olis entistä parempi, še rupieu vaštuamah kaikkie turvallisušvuatimukšie.
päivinä kaččojat nähäh ohjuajan Murat Abulkatinovin (Moskova) Mie olen muštalistalla -näytelmän enši-ilta.
Häi kirjuttau “Omah Muah” da Taival-al’manuahah, keskimäzenny tiemannu on, tiettäväine, karjalaine rahvas.
– Siämärven paikannimistön tutkindu on mieldykiinittäi ruado, enne kaikkie Veškelyksen da Meččilän lohkot.
Voiton jo sai Buaballuo goštis -karjalankieline mul’tfil’mu, diploman sai Tipaine da Tippuine -mul’tfil’mu.
Tuatto Toivo Jegorovič ta muamo Helmi Jevstafejevna ruattih yheššä kalaššušprikatissa Piäjärven kolhosissa.
Miun šytämen runot -nominatijošša voitti Petroskoin šuomelais-ugrilaisen koulun opaštuja F’odor Ovčinnikov.
Pitäy vetyä mukana täh toimintah kantakanšojen aktiivisimpie ta šivistynyimpie etuštajie šekä auttua niitä.
Myö yritämmä ošallistuo kaikkih Kalevalašša järješšettyih kilpailuih, kerto kerhon johtaja Nina Aleksejeva.
Festivali keräsi äijän vierahie, niijen jokuošša on tunnettu näyttelijä, TV-ohjelmien vetäjä Alla Mihejeva.
– Toizel Rojolpäi olen konzugi kuulluh, gu sugunimi olis tulluh Ispuaniespäi, kus sen merkičys on ‘ruskei’.
Ga Nadeždan mieles yhtelläh pidäy kerätä erikseh sidä, midä voibi, da suaha enämbi valdivonabuu täh ruadoh.
Elävänny kaksi pižii puolinelländeksenke, puustannu kuuzi pižii da vie puolinelländesty vajai puoli pižii”.
– Viime vuosina lapšien vanhemmat voijah valita, rupieuko heijän lapši opaštumah karjalua ta vepšyä tahi ei.
Valokuvat tuttavuššutah niise puiston harvinaisih kašviloih: joka valokuvašša on kirjutuš, mi kukka tämä on.
Yhten kerran, yheksä vuottu tagaperin, Veškelčy Lev Vorobjov lugi karjalakse “Suarnan kuldazeh kalah nähte”.
Eri-ikäset artistat oikein lämpimäšti näytettih Kalevala-eepossan tunnetun Lemminkäini-urohon elämän juonta.
Kokonah panna kiini päiväkotija myö emmä voi, kirjutti omalla VK-šivulla Karjalan piämieš Artur Parfenčikov.
Niilöin hindu ainos on olluh dai nygöi on ylen korgei nägemättömän čomevuon da verrattoman puuainehen periä.
Musiikkifestivalin järještäjien šanojen mukah, festivalilla vuotetah noin 6 000 kävijyä kahen päivän aikana.
A niijen luokši, kenen kuitenki ei onnistun käyvä tašavaltah, Karjala iče tuli ativoih, meijän musejon šalih.
Oneganiemi on kolmaš Rooma -projektin tarkotukšena oli näyttyä kašvajalla šukupolvella šynnynmuan kaunehutta.
Ubo-uvvele nimettömäle lagevole Drevl’ankal Kaskad-eländykompleksan rinnal kyzytäh andua Iivana Rokačun nimi.
Kirjutin niise kirjallisuškritiikkie ta šiirryin mainoššuunnittelijakši, tekstišuunnittelijakši vuotena 1998.
Yhellä kallivolla ašetettu muistotaulu muissuttau, kuin pieni ta turvatoin on ihmiselämä luonnonvoiman ieššä.
Juhla avattih kaupunkin kanšalaisjärještöjen jäšenet ta Družba-kulttuuritalon luovien kollektiivien artistat.
Vladimir Lukkozen “Pikku Hiili” sežo suau äijän lugijua, sanou julguamon kniigan toimittajan Irina Mutovkina.
Aleksandra Lesonen Rakkahuš ta Viena -kirjutukšeššah šanelou karjalaisen kulttuurin Viena-šeuran toiminnašta.
Roza Vasiljevna erosi työštä vuotena 2000, ka hiän jatko mielehistä ruatuo ta aina autto musejon toiminnašša.
Tahtoin ruadua midätah karjalan kielen hyväkse da duumaičin, ku pidäy suomelazile enäm nähtä karjalan kieldy.
Projektin aikana šen toteuttajien joukko ymmärti mitä pitäy ruatua, jotta rahvaš enemmän paistais karjalakši.
Online-kilvan voittajakse piäzöy se, ke enämbän tiedäy Karjalan luonnos da hostouries, karjalazien kul’tuurs.
– Kokoelmašša on ei ainuoštah venäläisie ta europpalaisie samovuaroja, vain niise syyrijalaisie, iranilaisie.
Ven’an kuulužan kirjuttajan Eduard Uspenskoin keksityl personuažal Čeboraškal vuvvennu 2021 täydyy 55 vuottu.
Myö piättimä kertuo niistä kalenterin avulla – kerto Runola-kalenterin projektin kurattori Tatjana Berdaševa.
Kun kuldoi voinal läksi -pajo on kuulužan karjalazen säveldäjän Ivan l’ovkinan kirjutettu 1930-vuozikymmenel.
Talvikuun 3. päivänny ministru Sergei Kisel’ov pidi zoompaginan Karjalan Kielen Kodi – yhtevyksen ruadajienke.
Karjalan tašavallan kanšallisen musejon uuši näyttely auttau ymmärtyä karjalan kielen monimutkaista istorijua.
Nyt meilä melkein ei ole aikua, jotta pelaštua elävyä karjalua, šano pyörien stolan moderattori Ol'ga Pavlova.
En kirjuta kuulužakse rodimizekse, kirjutan sendäh, ku midä vai vois enämbän tiettäs Karjalas da sen rahvahis.
– Meil Čalnas kogo elos meni, tänne koin nostimmo, muutimmö täh uudeh kodih Uuttu vuottu vaste 31. talvikuudu.
Jo aikojah karjalaiset kekšittih mukava “kotikuletin”, min avulla helpošti voipi puhistua ta lajitella marjat.
Heil pidäs aijanalostu kielikannatustu da opastustu”, saneli Karjalan Kielen Koin paginanvedäi Ol’ga Gokojeva.
Se, ku karjalan koivu kazvau mualois, kudamis on jiäaijan jälgii, todistau tämän puuluavun ylen pitkän ijän...
Toiči nägövih nostah kyzymykset: mi olis se paras nevvo kielen kehitändäh da kui voizimmo pidiä kieldy hengis.
Muatalovusministerstvu maksoi pihatulen viendäs Uvvel, Peldo- da Keskimäzel uuličal, kus sidä igänäh ei olluh.
Vuotena 2019 Irina Rinkevič ta hänen nuori joukko esitettih Ainon kuoloman aihetta ihan uuvvešta näkökulmašta.
Projekti anto rahvahalla mahollisuon tuttavuštuo šuomelaiseh kantelenšoittotekniikkah, koroštau Ol’ga Vlasova.
Erähillä še on ainehellisie aseita, ka luova ihmini ymmärtäy onnie toisella tavalla, šaneli projektin johtaja.
Puistoh rakennetah ni kävelyšilta Kislii Pudas -jovenhuaran piäličči Zalavrugan kallivopiirrokšien alovehella.
Koronatilantehen takie Petroskoin valtijonyliopiston vaštahottokomiisin työ loppu myöhemmin, mitä tavallisešti.
Panemah Zinaida Dubinan nimie kirjastole kuhkutti Kotkatjärven kylän administratsien piälimäine Nadežda Rubets.
Sendäh panimmo al’boumale Nyt-nimen, kerdoi muuzikkuprojektan piälimäine Sergei Nikiforov omal Vkontakte-sivul.
Sie häi jatkai omii kirjutuksii, joudaval aijal vesti puus ikkunanpielizii, škuapanveriälöi da kuda-midä muudu.
Projektin lopušša valmissetah Karjalan etnokulttuuriperinnöllä ta nykysellä disainilla omissettuja materialija.
Sendäh hänele avukse annettih kazakku – sodavangi, plennoi, karjalaine Georgii Komarov, suomelazeh luaduh Yrjö.
Ei suurehkos puun palashäi kirvehel vestettih, sit veičel (toiči taltal) muovailtih kandelehen rezonansupohju”.
Tunniksi kaččojat čukelluttih ainutluatuseh musiikkih, muisselmih Karjalan luonnošta ta šen ilmapiirin tunteih.
Kirjutimmo bumugukirjazii ta työnnimmö niidy poštan kauti, sit nedälilöin da kuuloin luguh vuotimmo vastavustu.
Nygöi Karjalan kylis löyttylöin heboloin geenoi tutkitah Ven’an heboloinkazvattamizen tiedotutkimusinstituutas.
Pertit muzeih niškoi kohendettih, azetettih niilöih uvvet sähkölangat da pertilomut, suadih uuttu tehniekkiägi.
Tämän uudizen Šuojun eläjät sijoitettih omah joukkoh sotsiuallizes verkos, da ruvettih kirjuttamah omii mielii.
– Alovehelliseh kielikilpailuh otettih ošua opaštujat, kumpaset jo voitettih piirien ta kaupunkien kilpailuissa.
Kollektiivin ošanottajat kirjutettih paikallisilta eläjiltä monta lauluo, kumpaset liityttih ryhmäh ohjelmistoh.
Ga vahnu nimi oli mitahto Mägi, Mäen kylä, sanou paikannimistön tutkii, filolougientiijon doktoru Irma Mullonen.
Umbikarjalazennu olles buabo joga pyhänpäiviä pastoi piiruadu da joga suovattua lämmitti kylyy, tiezi luguloigi.
Niilöin luo, ket tarvitah enziabuu, medikoil pidäy ehtie piästä kahteskymmenes minuutas, ga se on linnan rajois.
Vie vieljärveläzet varustetah videoluvenduo rahvahah niškoi, kudai sijoitetah internettah kaikkien kačottavakse.
Äijät meis voijah olla ylbienny, gu heijän rovus libo kyläs oli hyvii runonpajattajii, sanou Valentina Mironova.
Pelodoruavot ainos ollah kiini tehniekäs, joga vuottu fermerat ostetah midägi uuttu, mi kebjendäs heijän ruaduo.
Se on ammuine vieljärveläzien huoli: kluubu on vahnan lapsien päivykoin lahos talois, kudamas lämmin jo ei pyzy.
Priäžän piiris pajatimmo läs kaikis kylis, Suomeh ajelimmo kymmeniene kerdua, sanoi pajattai Jevdokija Berezina.
Kezäl 2021 Kielen, literatuuran da histourien instituutan ruadajat käydih tutkimusmatkah lyydiläzii kylii myöte.
Paraskovja Prokopjevna Ivanova oli rodinuhes köyhäh muanruadajan pereheh vuvvennu 1889 Hyrzyläs, Posuadan kyläs.
Projektin rajoissa jo piettih Muisto-nimisie vaštavukšie, missä muisseltih Kalevalan piirin merkittävie ihmisie.
Še rippuu niise koronarajotukšista, kertou Karjalan kulttuuriministerijön lehistötiijottaja Gulnara Mehralijeva.
Nygöi myö ozutammo kuundelijoile omien ezi-ižien tundoloi pajoloin kauti, on kirjutettu Oma Pajo -horan VK-sivul.
Sen voizin vai sanuo, gu heil oli hyvä mieli, gu karjalan kieli, kudual myö pagizimmo kois, rodih minun leiväkse.
Tänävuon Karjalan Kanzallizen da alovehellizen poliitiekan ministerstvu on ilmoitannuh kilvan lehtimiehih niškoi.
Kai pajot on omistettu meijän muan voitole Suures Ižänmuallizes voinas, sanoi projektan johtai Natalja Leontjeva.
Enimytten runonpajattajat da tiedoiniekat oldih köyhinny kylän eläjinny, ei maltettu eigo lugiei, eigo kirjuttua.
Karjalan kielen sananluajindusistiemu on hyvin kehitynnyh, grammuatiekan siändölöin mugah voi luadie uuttu sanua.
Vuuvvešta 1966 musejon kokonaisuoh kuulutah ni ainutluatuset Piessan jälet- ta Zalavruga -kallivopiirrošalovehet.
Joudaval aijal endine suomen kielen opastai mielihyväl lugou Karjalan Sanomat -lehtie, kävyy eri pidoloih školah.
Karjal on sovun aloveh -nominatsies voitti viizi projektua, kudualoin todevuttamizeh annetah 1 924 706,90 rubl’ua.
Uvves kalenduaras on ezitetty matkas kerättylöi materjualoi: rahvahas kirjutettuiloi tiedoloi da kylien fotokuvii.
Sen pluanan pohjannu oldas tiedomiehien tiijot häviemäs olijoin kielien pellastamizes, Helka Riionheimo painottau.
Kinozualat uvvistetah Federuallizen Kinofondan varoih, kudai andau jogahizeh kinozualah viizin miljounoin rubl’ua.
Nevvostovallan aigah täs ruattih orboloin kodi, lapsien päivykodi, pionieroin kodi da nuorien tehniekoin stantsii.
Oman ruadotaibalehen nuori tutkii omisti karjalazele folklourale, enimyölleh suvikarjalazile eepillizile pajoloile.
Tiijän, ku voinan aigua pereh oli evakos Urualal, silloi bruavobuabal oli nelli lastu, yksi kudualois kuoli matkal.
Karjalan Kielen Koin liitto toivou, ku kniigaine tuou hyödyy da potkahtustu omua kieldy maltamattomile karjalazile.
Voittajien keskes ollah Arhippa Perttuzen fondan Yhteinen Viena -projektu da Nevond- nuorižon keskuksen Kaik uhtes!
Kirjutus pidäy olla jo kohendettu, saneltih Karjalan kanzallizen da alovehellizen poliitiekan ministerstvan saital.
Hiän oli taitavana kalaštajana ta mečäštäjänä (tiesi hyvän kalaššukšen ta mečäššykšen taikašanoja).
Kirjaštojen yö -aktijo alkau jo tänäpiänä Karhumäješšä ta loppuu šuovattana — tapahtuman piäpäivänä.
Kakši art-objektie “Karjalaini meččä” ta “Kontie” ollah Leninin valtakavulla 3. ta 24. talojen lähellä.
– Esimerkiksi, itkie- ta lähtie -verbien normitetut monikon 3. personan muuvvot on “itetäh”, “lähetäh”.
Šen tähen matka tulou vain paremmakši, vet oppahat tiijetäh ihmellisen äijän mečän ta eläimien elämäštä.
Kun lehet on kerätty, myö panemma niitä pienih puššiloih ta jätämmä ne päivänpaissošša kahekši tunniksi.
Ruavon erähii tarkoituksii oli löydiä vepsäläzien jälgie Siämärven paikannimilöis, ga sidä emmo löydänyh.
Konša veššoš oli jo valmis ta oli ašetettu omalla paikalla, puunveštäjä näki šen hyövyllisen vaikutukšen:
Matka hiihtopaikalla kulkou kaupunkin tervehyškeškukšen kautti, kumpasešša joka päivä käypi äijän ihmistä.
– Perehelämä tuou iluo, mieliruato antau innoššutta, kotiruavot ta harraššukšet vakautetah, koroštau hiän.
Nyt on vielä aikua, jotta luatie rokotuš ta šillä šuojella iččie, šano Karjalan piämieš Artur Parfenčikov.
Aikuhiset ta lapšet koko kyläštä tultih kaččomah linnunpoikaista, kummaista myöhemmin nimitettih Fil’kakši.
Vaikiešša kunnošša olijie ihmisie myö hoijamma eri palattiloissa, kerto keškukšen piäliäkäri Igor Vorobjov.
Viime netälillä Venäjän rautatiet -yhtivö lakkautti yksittäisie junavuoroja Venäjän eri kaupunkien välillä.
Šen järještäjinä oltih Šuomen kanšanmusiikin muailmašša tunnetut henkilöt Arja Kastinen ta Liisa Matveinen.
Šentäh višših Aleksandra Stepanovnan tiijollisen toiminnan juuret ollah šielä, omalla mualla, lapšušajašša.
Nuorilla kaččojilla on mahollisuš arvata karjalaisie arvautukšie šekä tutuštuo šananpolvih ta šananlaškuih.
Jelena on taiteilija, hiän ruatau Karjalan kuklateatterissa ta šen lisäkši ošuau äijän erilaisie käsitöitä.
– Mieleštäni, kaikki petroskoilaiset hyväkšytäh, jotta rantakatuo myöten vois kävellä koko kaupunkie pitin.
Tiettäväine, brihačču tunnusti oman Uvven Vuvven lahjan, täs jiäkur’oipualikas kiini oli äijy hyviä hetkie.
Pojan ta tuaton kilpailu pahentuu, konša Tol’ašta tulou sosialiverkkojen tähti šytyttäjien tanššien jälkeh.
Näytön jälkeh nuoren kaččojan Čečenin teatterissa kuulusat venäläiset teatterikritikot kačeltih spektaklie.
Järven randu -projektan aigua veškel’čät ollah luajittu uuliččoin nimilaudazetgi ven’an da karjalan kielel.
Vasili F’odorovič Silinan avul oli löytty läs 3 000 saldatoin jiännösty da niilöin nimet ollah nygöi tiijos.
Portalista löytyy uutisie ta muuta ainehistuo nyt karjalakši, vepsäkši ta šuomekši ta kohta niise venäjäkši.
Vuotena 2021 Karjalan Rahvahan Liiton Opaššumma yheššä -projekti voitti Karjalan piämiehen šiätijön grantin.
Šajekuun 11. päivänä uuvvissetun joutoajan talon avajaisih keräyty rahvašta Kuuširannašta ta nuapurikylistä.
Raha-avun šuuremman ošan Karjala šuau vuotena 2022 federalisešta b’utžetista, a pienemmän ošan vuotena 2023.
Petroskoil eläjäl lyydinkarjalazel aktivistal Ol’ga Mäkeläl on kiokušinkain muasterin mustu vyö: nelläs dan.
Paikallisien kirikköjen kupolit ihmetytettih šuomelaista taiteilijua, mistä hiän kertouki omašša tevokšešša.
Korjauš mäni vaikeissa oloissa: korkevuolla, vejen piällä, šamah aikah liikehtä šiltua myöten ei šeisatettu.
– Syksyn jälkeen saapuu kevät (Sygyzyn jälles roih kevät) -fil’mu on syväh koskettai da ylen hyvin luajittu.
Hiän toisien tyttöjen ta poikien kera opaštu Uhtuon piirineuvoštošša miinanraivuajakši ta šiitä alko ruatua.
Tiijot perehistä ollah lyhyitä, ka šiih niise tarvičči äijän aikua, šentäh kun piti tarkistua kaikki tiijot.
Parahakši kuklateatterispektakliksi nimitettih Karjalan kuklateatterin spektakli “Kalaštajašta ta kalasešta”.
Šuomen kielen, kirjallisuon ta enklannin kielen alalla oli yhekšän b’utžettipaikkua ta šiih tuli 99 anomušta.
Kalevalan runojen šeutu -muasteri-opissa muusikko Andrei Kuleša opašti koululaisie kekšimäh omie šävellykšie.
Karjalan piämieš allakirjutti asiepaperin, kumpasen mukah enši netälistä alkuan koronarajoitukšie vähennetäh.
Turiada-projektie toteuttau yheiskunnallini järještö “Karjalan urheiluturismin liitto” vuuvvešta 2019 alkuan.
Tuiskukuun 27. päivänä klo 12.30 nuorie lukijie ta heijän vanhempie vuotetah tiijolliseh pelih “Ihmehkannel”.
Karjalan Sivistysseura kehoittau tiluamah karjalankielisty “Omua Muadu” da suomenkielizii “Karjalan Sanomii”.
A meijän tarkotukšena oli rakentua toimija melliččä, kerto Haukkašuaren kešäkoulun johtaja Konstantin Petrov.
Šamah aikah ohjasima pedagogisen opiston Marjazet-ryhmyä ta venäläisen laulun kuoruo Kalašnikovo-posol’kašta.
Miärävyksen mugah koronatestu pidäy luadie kolme libo vähembi päiviä enne Ven’an valdivorajas poikki ajandua.
Iče Vladimir Zorin esitti oman Kerroštuma-diptiikin, kumpasešša hiän kiäntyy mieltä liikuttavan aihien puoleh.
Se rodih kolmeozaine kui syväindön, mugai ulgonävön puoles (jäičän struktuuru: kelduaine, valgijane da kuori).
Nygyaigazet lapset kazvetah elävii kodižiivattoi nägemättäh, nähtäh niidy vaiku televiizoras libo kniigukuvis.
Konša šitä valmissettih huomijuo kiinitettih karjalaisen lukumiäräh vuuvven 2010 väjenlašennan tietojen mukah.
Kalevalan keškikoulušša mie ruavoin kuuši vuotta, šiitä läksin ruatamah Welt-turistifirmah, kertou Jekaterina.
Šamanaikasešti Jakutskissa toimi kešäni teatterikoulu, kumpasen niise järješti Kanšallisien teatterien liitto.
Järgieh Suuren Ižänmuallizen voinan allus monil perehil Karjalaspäi pidi lähtie pagoh Arhangel’skan alovehele.
Inga harpuau kynnykses piäliči, tervehtiy koin emändiä, kyzyttelöy tervehyöh nähte, sit vaste rubieu ruadamah.
Kaikki rakentehet lajiteltih ta pantih merkkijä šemmosih, kumpaset šuau myöššyttyä taloh restauroinnin aikana.
Ozuttelus voibi arvata arbaituksii elättilöih nähte, tiijustua, midä elätit syvväh da kus eletäh talven aigua.
Ga koronaviirusan pandemijan ololois kirikön sydämeh nygöi voibi piästä ei enämbiä kymmendy hengie yhtelaigua.
Šamoin šillä lauletah omie lauluja linnut, käyväh ihmiset huaveillen, jotta kivi toteuttau heijän toivomukšie.
Mustoitammo lugijoile, ku tämä on jo kolmas stuatusan pyrrähtys: ezmäine oli 1990-luvul, toine – vuvvennu 2016.
Vaikka mieš ta vanhemmat lapšet autetah Natalijua kotiaseissa, niitä on niin äijän, jotta ne konšana ei loputa.
Luvennošša tutkija kerto Brendojevin kirjallisuošta ta šiitä, mitein še vaikutti toisih karjalaisih runoilijih.
Olen päivännouzusuomelaine, rodužin Kainuuspäi, da minun iččeni murdehel on yhtehizii kohtii karjalan kielenke.
Karjalan tašavalln anšijoitunut artista Irina Popova esitti Vjots’a vjun- ta Sua sytämestäni rakastan -lauluja.
– Projektin toiminta jatkuu ta lahjottau äijän hyvie tuntehie, korošti Uhut-šeuran johtaja Valentina Kovalenko.
– Vuvvennu 2017, konzu kaksi suurdu sanakniigua jo oldih käytös, minä rubein luadimah orfogruafistu sanakniigua.
Vuuvven 2021 näyttely meinattih järještyä Haminan kaupunkissa, ka koronapandemijan takie šuunnitelmat muututtih.
Vuvvennu 2021 Karjalan školih huavatah suaja 17 opastajua kui meijän tazavallas mugai Ven’an toizil alovehilpäi.
Kaikkiedah täh nedälih ilmoittihes piäl 40 laitostu da liittuo, kerdoi mediakeskuksen piälikkö Inna Nippolainen.
Ruutat ommeltih Ven’an da Suomen alovehel piettylöin arheolougizien kaivamizien aigah löyttylöin ruuttien mugah.
– Midä julgavuo karjalan kieleh da karjalazih näh on sinul olluh Vaikastunnuot da vaikastutetut -kniigan jälles?
Kilbah yhtytäh ristikanzat, kuduat ilmai ruatah oman kylän hyväkse da yhtytäh erilazih hyvyönluadijoin pidoloih.
Sie da i tiä hieruo-sanal on yhtehine höštyöh da ligah ozuttai kehitys da juuri, sellittäy tutkii Irma Mullonen.
Tämän vuuvven almanakan kanšiloih on kerätty erilajisie kirjutukšie karjalan kielen livvin ta vienan murtehella.
Heinäkuun lopuušša pietyn pruasniekan keškitapahtumana oli Pirttilahen istorijašta kertojan infotaulun avuamini.
Konzu taloi Čobolahtes oli palannuh, Balašov lähti Novgorodan alovehen Ilmenjärven rannal olijah Kozinevo-kyläh.
Myö kaččelima valokuvie ta videoita juhlašta, oppima runoja ta lauluja kalitašta, paistoma erimuotosie piiraita.
Siitä kertoi Karjalan kultuuriperintökohteiden suojelun hallinnon päällikkö Julia Alipova TASS-uutistoimistolle.
Lapset ylen äijäl suvaittih da kunnivoittih omua opastajua, Galina F’odorovnahäi avvutti heile kaikis dielolois.
Šemmosie jiäkarusellija ruvettih luatimah Pohjoismaissa, Karjalaššaki niise ne oli jo luajittu entisinä vuosina.
Šeuruava Karjalan tašavallan piämiehen grantit -kilpailu on šuunniteltu vuuvven 2022 kolmanteh vuosinellänteheh.
Iänestiä voibi gorodsreda.ru -saital 30. päivässäh oraskuudu, sanou KRL:n johtokundah kuului Valentina Mironova.
Kirjasto, kudai on sijoitannuhes Kotkatjärven kul’tuurutaloih, uvvistetah kanzallizen Kul’tuuru-projektan mugah.
Sanna Hukkanen on jovensuulaine komiksointaidoilii da kuvuaju, kudaman ruavos nägyy suvaičus meččih da starinoih.
— Lapsil rodieu mahto tuttavuo uudeh sportulajih da yhtyö erilazih toizis linnois da alovehil piettylöih kilboih.
Oli valmistettu kaksi aberii: livvin murdehel sen valmisti L’udmila Markianova, a vienan murdehel – Pekka Zaikov.
Registratsies pane oma nimi da sugunimi, ku arvostelijat voidas jällespäi kaččuo da arvostella sinun vastavukset.
Ga midä pidäy ruadua lahten da kogo järven pellastamizekse voibi päten sanuo vai pitkembien tutkimuksien piettyy.
Kezäkuus neroloin pajah jo vuotammo turistoi – tulou suuri joukko tirustua Petroskoispäi, sanoi Alevtina Kozlova.
Tahtommo kehittiä oman kielipezän ruadajien da toizien karjalan kielen opastajien da lapsienkaččojien kielineruo.
– Enzimäi kai tutkijat tahtottih tulla Petroskoih, ga pandemien periä konferensii rubieu ruadamah enimite online.
Ozuttelu ruadau syvyskuun 18. päivässäh 2021 adresil Kirovan piha, 13 ezmässarres suovattassah 11.00-19.00 aigua.
Santra muisteli, kuin puapo itki 3-vuotisen prihačun hautajaisissa, še priha oli šamanikäni kuin ni pieni Santra.
Toivomma, jotta kokoelma rupieu kašvamah, šano projektin toteuttaja, kanšallisen arhiivan ruataja Jelena Usačeva.
Urokoin tavoittehennu oli se, ku joga lapsi ombelis tilkulois minlienne suuren luajilmuksen, sanommo, od’d’ualan.
Petroskoin Neroniekoin talois voibi kaččuo, mittuzii sobii Karjalan eläjät piettih pruazniekoin aigua ennevahnas.
Hyö ihastuttih da kummeksittih, ku heijän buaboit paistah samal kielel, muistelou tuntehellisešti Galina Ivanovna.
Meččäh istutettih yksivuodizii Karelleshoz-laitoksen tilavon mugah Vilga-taimenkazvattamos kazvatettuloi taimenii.
Karaoke karjalakse -resursan tarkoituksennu on kerätä läs viittytostu uuttu da vahnua karjalankielisty kappalehtu.
Fermer Karelii -laitos ruadau vuvves 1992, kazvattau enimite kartohkua da mandžoidu da kolmattu vuottu – juomoidu.
Kai nämmä pajot ollah Oma Pajo -horan repertuaras, liittolazet tahtotah, ku niilöi pajatettas toizetgi pajojoukot.
Moskovas 20. syvyskuudu juattih palkindot Ven’an initsiatiivizen budžietan projektoin viijenden kilvan voittajile.
Anastasija kirjutti da puolisti karjalan kielel kirjutetun diploman, kuduas tutki Veškelyksen kylän paikannimilöi.
Eroittamah vierahii kazvilajiloi paikallizis vieljärveläzii opastettih Suomen da Karjalan välizen projektan mugah.
Karjalan tašavallan luonnonvarojen ta ekologijan ministerijö ilmotti, konša voipi alottua marjojen poimintakauven.
Seiččie vuottu tagaperin naine rubei panemah sivule luonnon fotokuvii, kudamii häi luadiu oman ukonke kalas olles.
Uuvvissetun hauvan avajaisih tuli taiteilijan punukka ta pravopunukka, projektin etuštajie ta yliopiston opaštujie.
Fermas lapset dai vahnembat suajah hyväi mieldy da tiijustetah, miittumiia žiivattoi voibi kazvattua meijan puolel.
Marijan ruadoh nähte monet tiijustetah VK-sotsiuallizes verkos, sie löydyy tavaroi, uudizii, nevvoloi da ohjavoloi.
Kielen, literatuuran da histourien instituutan ruadajat pietäh audioluvendot karjalazis da karjalan kielen murdehis.
Valentina Mironova on Karjalan tiedokeskuksen Kielen, literatuuran da histourien instituutan rahvahanrunohuon tutkii.
Ne ollah vaunu valokuvahyttineh, ravintola-vaunu pohjoismaijen ruokineh ta kauppa-vaunu suveniirineh ta makijaisineh.
– “Armas randaine” andau hyviä mieldy, ga sidä paiči šen lišäkši še personoiččou šuurie tarkotukšie.
– Mie löysin Šuomešša eläjän ämmön, Dusʼa Vasiljevan, hiän anto miula äijän tietoja ta kerto kyläštä.
Tämän vuuvven kešällä Mujejärven piirin Haukkašuaren kyläššä pietäh tietehellis-käytännöllistä kouluo.
Aikua oli vielä riittäväšti iltaseh šuaten ta tuli ajatuš noušša rinnehtä ta kaččuo, mitä šieltä näkyy.
Hyö harjotellah kolmešša ryhmäššä: opaššutah laulamah, tanššimah ta šoittamah kanšallisilla šoittimilla.
Neičyt on kotosin Jyškyjärveštä, šentäh hiän valiččiki tutkittavakši juuri oman kotikylän paikannimistyö.
– Myö tiijämmä, jotta karjalankieliesie lauluja on vähän, šentäh ni halusima kerätä ne tämmöseh kirjaseh.
Pitäy opaštuo vielä peluamah kiinittämättä huomijuo minnekänä paičči kenttyä ta omua pelie, lisäsi Žanna.
Esimerkiksi tänä kešänä oli šuurta kyšyntyä Karjalan tiloilla kašvatetulla manšikalla, koroštau Koršikova.
“Oman Muan” toimittai kävähtihes kuundelemah erästy nämmis, Vieljärven kyläs kevätkuun puolivälis piettyy.
Toisien kyšymykšien lisäkši piämieš Parfenčikov kerto ni kaupunkipiirin kalankašvatušfermien kehitykšeštä.
Monet muasteri-oppih ošallistunuot lapšet jo luvetah “Kipinyä” ta eryähät niise opaššutah karjalan kieltä.
Kešäkuun 19. päivänä Sosnoučan eläjie ta vierahie kučuttih šuureh pruasniekkah, kumpani kešti koko päivän.
Šeuran jäšenet on moničči yritetty šuaha kieli näkyvih Koštamukšen kaupunkin ta Vuokkiniemen kylän elämäh.
— Kaikešta tärkein on še, jotta Kalevalan nuoret ta vanhemmat eläjät ta vierahat voijah šeuruššella tiälä.
Midä harvembah menet käzin mehiläzien pezäh – sidä vägevämbi roih pereh, sidä parembi se ruadau kogo kezän.
Šielä lapšet šuatih leikkie, račaštua karusellilla, šyyvvä makijaisie, ottua ošua käsityömuasteri-oppiloih.
Konša vanhemmat mäntih töih, ni heijän taloh Lukerie-ämmön luokše rikeneh tuli ativoih kylän toisie ämmöjä.
Portalista löytyy uutisie ta muuta ainehistuo nyt karjalakši, vepšäkši ta šuomekši ta kohta niise venäjäkši.
Toizin sanoin – luadie parembat da pättävät olot karjalan kielen käyttämizekse da kul’tuuran kehittämizekse.
Vain tällä keinoin meijän rikaš ta mukava istorija ta kieli voijah šäilyö, korošti Marija seminarin lopušša.
Andrei Ponomar’ov näyttäy sosialiverkoissa, jotta nykyelämäššä on paikka muinaisammattija ta -kieltä varoin.
Viimeset jiähyväiset Dmitrii D’ominilla voipi šanuo 31. šajekuuta 13.00-14.00 Vol’naja-kavun 2. šurušalissa.
Nygöi “Slavmos” valmistetah läs 67 tonnua maiduo päiväs, mi on kahtu sadua tonnua enämbi, migu mennyöl kuul.
Ken tahtou kirjuttua mitänih karjalakši käytetäh venäläisie kirjaimie, šano seminarin vetäjä Uljana Tikkanen.
Kemin Uspenjan piäkirikön šäilyttämini oli seminaarin teemana, kumpasen piti Venäjän puuarhitektuurin keškuš.
– Karjalan kieli da karjalaine kul’tuuru – liitytähgo net sinun ruadoh vai ongo niilöil mitahto muu merkičys?
Šeuran jäšeninä ollah ihmiset, kumpaset esitetäh vanhua šuomelais-ugrilaisista heimuo ta tiijetäh šen kieltä.
Šiinä oli kutomisen muasteri-oppija, kanšankuklojen näyttely šekä opašretki Vuokkiniemie ta Kylätaluo myöten.
Vähäl yhtyimmö, emmo voinnuh lähetä toine toizenke, toiči piimmö riidua, kenen murreh on parembi da pädevembi?
“Viisahie” urheilukenttöjä ruvetah ašettamah vuotena 2023, ka oštamah tarvittavua laittehistuo ruvetah jo nyt.
Šukupolvien muisto: šota Osmo Borodkinin luovašša ruavošša -projektin rajoissa kunnoššettih taiteilijan hauta.
Karjalan kielen netäli mäni kirkkahašti ta ruttoh, huolimatta šiitä, jotta piäošin tilaisukšie piettih online.
Sentäh piätin jo silloin ruveta elvyttämäh kieldä, ga lapsena tiettäväne oli jygie ruadua sen puolesta midägi.
— Tietyšti mie toivoin, ka en ollun varma — miun lisäkši kilpailuh ošallistu taitavie ta kokenuita muasterija.
Mien lähiympäristöššä ei ole nuorie ihmisie, kumpaset paissah karjalakši, ka on karjalakši pakasijie tuttavie.
– Tietoja navigatijokylttijä varoin valmissettih Karjalan piämiehen rinnalla toimijan šanaštokomiisin jäšenet.
Mies on kuulužu sil, ku luadi Karjalah uvven kohtan turistoih da paikallizih eläjih niškoi — Jänölöin alangon.
… Konzu vuvvennu 1944 suomelazet ruvettih perävymäh, Mikko kaikelleh puašitti Marii lähtemäh hänen kel Suomeh.
Žanna Tikkanen on kotosin Kalevalašta, tänä vuotena hiän šai kyykkä-pelin urheilumestarin kandidatin arvonimen.
Pidäy sanuo, ku pakuičustu enne kierrätykseh annandua, pidäy pestä, kuivata, leikata da kanzi pidäy ottua iäre.
Matan tarkotukšena oli yhtehini ajanvietto kaunehena pakkaispäivänä, kerto Viena-šeuran jäšen Julija Filippova.
– Niveldysty rubiemmo pidämäh kogo heinykuun aigua, a ku rahvas livuttaneh käymäh, ga jatkammo pidiä elokuusgi.
Inehmine iče suvaičči valmistua syömisty da pastua, puaksuh toi ruadodovarišoile omin käzin luajittuu syömisty.
LINGUA-musejo -projektie toteuttau Taitomusejo yheistyöššä ei-kaupallisen Kulttuurin ekologija -järještön kera.
Sendäh gu vahnu vepsäläine arheolougine kul’tuuru Luadogan suvirannal, da sen rinnal Anuksesgi, tunduu enämbäl.
Muinošlaulujen kiven ašettamisen projekti ilmešty Karjalan tašavallan piämiehen Artur Parfenčikovin alottehista.
Kolme piäesittelyö tuttavušti kuuntelijie karjalan kielen tilanteheh Karjalan tašavallašša ta Tvetin alovehella.
Kanšallisen kirjašton nettišivulla kerrottih laitokšen resurssiloista, kumpaset autetah opaštuo karjalan kieltä.
Bes’odaine-ansambli perustettih Viidanan kul’tuurukoin tyveh kul’tuurualan ruadajan Galina Hanenkon kuhkutuksel.
Pidäy ku rahvas, kai lugijat ellendettäs da tundiettas uuzii sanoi, otettas vastah da ruvettas niilöi käyttämäh.
Vastah Anna Timofejevna sai kirjazen, kudamas hänel sellitettih, kui pidäy oigieh kerätä tämänmostu materjualua.
Heinäkuun 27. päivänä Tokion olimpijakisoissa Vladislav Larin voitti kilpailijan Makedonijašta 15:9 -tulokšella.
Čalnan eläjien – inkerinšuomelaisien kertomukšien pohjalta on kuvattu Sodan leimaamat kohtalot -dokumenttifilmi.
Enzimäzen noumeran ilmah valmistamizen aigua kolmen päivän aloh Anukses piettihgi enzimäine Karjalazien kerähmö.
Tänävuon Nuožarven kyläkunnan Alovehellizat Yhteiskunnallizet Ičehalličukset todevutetah kerras kolme projektua.
Voin sanuo, ku nygöi nuoret ylen äijäl kiinnostutah karjalazih taboih da kul’tuurah, sanoi Aleksandra Anufrijeva.
Konzu on ylen pakkaine siä, taivahas loškottau kuudamaine da tiähtet, sit häi heittyy taivahaspäi moizil tuluzil.
Enzimäzen kerran olin käynnyh Ven’an Karjalah 1980-luvun puoles keskivälis da silloi se oli minun opastundumatku.
Nämmien vuozin aigah naine ečči tiedoloi Šuojun saldatois arhiivois, vojenkomuatas, pagizutti paikallizii eläjii.
Karjalaisien runojen vuuvven juhlalliset avajaiset piettih 26. tuiskukuuta kulttuurikehitykšen Sreda-keškukšešša.
A Čaškovo-kylän tverinkarjalaisien talon emäntä Marina Jevgrafova esitti oman lautapelin Kalevala-eepossan mukah.
Runostarinat-kokomuš on painettu Karjalan tašavallan kanšallisen ta alovehellisen politiikan ministerijön tuvella.
Endizen sel’pon kantoran pihah rahvas voijah tuvva erikseh kerättyy st’oklua, plastiekkua, hylgybumuagua, raudua.
Ladvas eläjes nivouse en kuulluh karjalua perehes, sendäh en maltanuh sidä, hos pien omua iččie umbikarjalazennu.
Piäideja ei muutu, ka šiih liittyy virolaisie taiteilijie šekä tulou virolaini kurattori, šanelou Vladimir Zorin.
Mustakkua kirjuttua, mikse valličitto tämän sanan, sanou Lindu-tverinkarielan kluuban ohjuaju L’udmila Barhatova.
Kešäloman aikana koululaiset ruvetah tuttavuštumah Karjalan istorijah ta kulttuurih, čukeltumah etnoturismin alah.
Videoon kuuluu Petroskoin kaupunginpäivän juhlan historian videopätkiä: konsertteja, kilpailuita ja urheilukisoja.
Aleksei ta Maksim ollah jo melko tunnetut ihmiset Piiterissä, heilä on šuuri joukko šeuruajie sosialiverkkoloissa.
Kniigas on ylen čomasti kuvitettu eri aihieloih kuulujat sanat, niilöih hyväs mieles opastutah eri-igäzet lugijat.
Gu lienne luoja luonnuh luonnon da ristikanzan sen ozannu – sit luonnos pidäs olla kai ristikanzan elokseh niškoi.
Tänävuon oraskuus Petrovskoin hora pidi Kondupohjas suuren konsertan, kudai omistettih pajojoukon 85-vuozipäiväle.
Elokuun 1. päivänä Leningradin alovehen Priozersk-kaupunkissa oli pietty valintakilpailut gorodki-peluajien kešen.
Oma Mua -lehti kuuluu Karjalan tašavallan autonomiseh laitokšeh Periodika-kuštantamoh, min tiijot ollah šeuruavat:
Sit kerras kukindan loputtuu mehu pidäy ottua iäres eiga mehiläzet lennetäh muijal da tuvvah ihan muudu nektuarua.
Pien silmäl viinumuarjan kazvamistu da omii silmii en usko – voibigo sen verdu viinumuarjua kazvua meijän ololois!
— Omaluaduzet ohjelmat, kudamii taritah ei-kaupallizet yhtevykset da kanzallizet liitot, ollah vaiku heijän keskes.
Jo silloi nuori ruadai nägi, mitus čoma da rikas on karjalan kieli, mi äijy on kieles kuvallistu sanua da virkehty.
Loittuopäi opastundu karjalan kieleh da karjalankielizen paginkanzan eččo internetas on karjalazien jo tulluh aigu.
Karjalaine aktivistu Alla Silkina opasti gostii pastamah šipainiekkoi da saneli karjalazien perindöllizis syömizis.
Vikse runoloin pajatandu kandelehen myödäh lienne ku olluh enne, ga XIX vuozisuan algussah oli jo enimite hävinnyh.
Art-objektoin kauti taidoilii tahtou tuttavuttua rahvastu heijän eländykohtien histourieh da kuulužih ristikanzoih.
Illoil naine kävyy fitneskerhoh etnokul’tuurizeh keskukseh, sie naizet yhtes harjatellah fitnessua videoloin mugah.
Kiža rodieu mieldy myö kui lapsile, mugai vahnembile kielineron tazoh huolimattah: lapsil pidäy vaiku maltua lugie.
Kvestas on kaksitostu kyzymysty, niilöih vastajes voimmo tiijustua Altain, Kavkuazan da Jugran kanzoin perindölöis.
Hyö heitettih omat ruavot, ostettih pieni konehozasto da lähtiettih opastumah italielazien juustoloin valmistajikse.
Uvvet tiijot avvutetah spetsialistoile kehittiä Karjalas kodihoiduo niistielöile da ylen voimattomile ristikanzoile.
Alkeisluokissa uuvven teknikan avulla šuunnitellah viettyä tietofestivalija, muasteri-oppija ta temaattisie tuntija.
Sildu nostetah Transportusistieman kehitys -programman hantuzis, sillan nostamizeh annettih 279,7 miljounua rubl’ua.
Hyö piettih lyhyttä voimisteluo urheilijilla ta tykkiampumisella oli annettu startti kuuvvennella hiihtomarafonilla.
Tuliel aigua omapajolazil on himuo pidiä konsertu Karjalan pohjazesgi, sanommo, Vuokkiniemes, Tunguos dai Kiestinkis.
Minun leviembi karjalaine identitiettu sai allun, konzu elin Petroskoil 90-luvun algupuolel da sen jälles sit Suomes.
Suovattan festivualin alovehel rubieu ruadamah karjalaine koufeičuppuine, jarmanku, voibigi pajattua karaoke-pajoloi.
Taitokohta muissuttau, jotta karjalan kieli on Karjalan kantakanšan muamonkieli ta jotta karjalaisilla on kirjakieli.
Karjalan kielen elvytysprojektu pandih rattahile vuvvennu 2021 da kielen kehitysruaduo todevutetah kahten vuvven aloh.
Mugai vaigu vegetatsien kauti voibi suaha kazvamah uuttu vizakoivun puudu, sit vaste se roih ihan tozi karjalan koivu.
Konzu Ruizniemen suarele ruvettih nostamah uuzii kodiloi, sillan tilah luajittih kannas da salvattih Ruizniemen lahti.
Šiitä še šuoriutu ämmön yöräččinäh ta halattih, ta venyttäyty täkin alla vuottamah Ruškiešliäppäistä.
Ka eryähänä päivänä, jo armeijan jälkeh, šain Kulttuuriministerijön miäräykšen tulla “Karjalan” johtoh.
Net azetti Karjalan ekolougine operuattoru -firmu da sen podr’adčiekat – firmat “Aprel’” da “Ekoservis”.
– Enšimmäisenä šuurena toimenpitona on Venäjän pohjosen vanhauškoisuolla omissetun näyttelyn järještämini.
– Enšin tulou mieleh minih aihe, šiitä kakši tai nellä rivie, a šen jälkeh mänöy, niin kuin rašvua myöten!
Jevgenii Kuz’minin šeloššuš oli omissettu vähemmistökielien šäilyttämisen ta kehitykšen perspektiiviloilla.
Hyö kaikkeh karvah opittih pöllättiä neidizii, ku hyö ei tuldas syväh meččäh da ei lähestyttäs štanajalgua.
Šentäh nuorisuo varoin myö olemma avannun tämän keškukšen, korošti poliklinikan piäliäkäri Nadežda Dreizis.
Viime vuosi oli vaikiena tervehyšhuoltoalalla ta šentäh palkintojen šuajien luvettelošša on äijän liäkärijä.
Päivällisen jälkeh alko vihma ta illalla myö ašettima telttoja ta laittoma ruokua košteuvešša ta pimeyveššä.
Näijen ihmisien kertomukšien avulla muisto heijän urošruavošta rupieu šäilymäh ta šiirtymäh polvešta polveh.
Šanakirjašša on yli 15 tuhatta šanua ta šamoin on äijän esimerkkijä, näin jotta šana olis oikein ymmärretty.
Konsertti on hyvä mahollisuš tuttavuštuo kantelen šoittoh šekä ihual’l’a taitajien muusikkojen esiintymistä.
– Oli kešäloma, šen jälkeh oltih voimašša pandemijarajotukšet, a nyt meilä annettih lupa pityä harjotteluja.
Musiikkimuajilmašša 2020 pietäh P’otr Čaikovskin vuotena, 7. oraškuuta juhlittih šäveltäjän 180-vuotisjuhla.
Tapahtumah otti ošua 450 ihmistä, hyö käsiteltih kulttuuriperinnön šäilyttämisen ta kehittämisen kyšymykšie.
– Mie kävin hänen kera työpajah ta kačoin mitä ta mitein hyö ruatah, ičeki yritin mitänih luatie omin käsin.
Mahollisemman tarkašti mie tarkaššin näitä tietoja: ihmisien nimijä ta šukunimijä, šynnytyšpaikkua ta -aikua.
Šajekuun 25. päivänä pomorien kulttuurikeškukšen ruatajat šuatih tiijotuš laitokšen uuvveštahorganisoinnista.
Kyläläisillä, kumpaset ei eletä enyä kotirannoilla pruasniekka tulou hyväkši šyykši tulla kotih, šano Andrei.
Muasteri luati tämän veššošrakentehen vanhan karjalaisen Kalevalan piirissä olijan Mikkol’a-kylän kunnivokši.
Tahon kuunnella heijän mielipitehie ta kekšimäh mitein ruatua yheššä, šano uuši KRL:n piämieš Anna Jakovleva.
Mie muissan kuin miun miehen muamo kesräsi šillä ta en ymmärrä nyt millä tavalla še piäsi tämän naisen kotih.
Viimeset jiähyväiset Rudolf Toivosella voipi šanuo 1. šyyškuuta Vol'naja-kavun 2. šurušalissa klo 12.00—13.00.
Onnakko kuin hiän ihmetteli, konša šeuruavana päivänä tuli šamalla paikalla ta uuvveštah löysi linnunpoikasen.
Uuzii sanoi otimmo bylletienilöispäi – niilöi sanoi, kuduat sežo ollah puaksumbah käytös da pyrritähes kieleh.
Räjähykšet, ampumini, miehet tovellisissa pukuloissa ta šen ajan ašiet autettih kaččojie tuntie, mitä šota on.
– Yli tuhat volont’orie taisteli tulta vaštah, ta kaikin hyö on anšittu palkintoja, korošti Artur Parfenčikov.
Erittäin tärkietä on kehittyä avohoituo vaikiešti läsijillä, Karjalan tervehyšministeri Mihail Ohlopkov šanou.
Vuozinnu 1916—1917 A. O. Väisänen vastavui 23 kandelehelsoittajanke, hyö soitettih hänele enämbi 120 sävelmiä.
Tänä vuotena festivalih liitty ošallistujie Venäjän 640 paikašta: pienistä kylistä ta šuurista kaupunkiloista.
Enzimäzen karjal-ven’alazen sanakniigan opastujih niškoi myö L’udmila F’odorovnanke valmistimmo vuvvennu 1996.
Tarkotan poliittista rajua šekä ihmisen šyväimeššä olijua rajua, kumpani joškuš muuttuu eri tilantehien takie.
Enzimäine suvaičus, vahnembien kodi, mustelmii lapsusaijas – se sidou meidy roindumuah, sanoi L’ubov’ Nikitina.
Tärgei on säilyttiä školat da päivykoit kylis, heittiä tervehys-, opastundu- da kul’tuurulaitoksien salbuamine.
Šen luatijana on karjalaini mieš, puušeppä Vladimir Lukin, kummaista Kalevalašša tiijetäh Luukin Matti nimellä.
Lyhyöšti Gangin tehtävänä on näyttyä kaunehutta, mi on peittyn rappaukšen, euroremontin ta hoijottomuon takana.
Esimerkiksi, valtuutetun avulla on uuvveštah pantu käyntih autobuššiliikenneh Petroskoin ta Nuožjärven välillä.
Pruasniekan aikana toimiu Kala ja marjapojat -kešäkahvila, järješšetäh kilpailuja lapšilla ta valokuvaušpaikka.
Kai räkkipäivännygi karjalazet kävväh kylyh, ga sen lämmittämizeh pidäy tuvva vetty, varustua hallot da vastat.
– Lil’a Suvani vielä 80-vuožina kuvuajan Valera Petrovan da tutkijan Sandra Stepanovan kera käy šinne kuvuamah.
Pujoittajes rezol’utsien pygälii piämiärävykseh erähii kohtii pidi muuttua libo yhtistiä oigevuontiijon puoles.
Piirrokšet ollah Karjalan tovellisena rikkahuona ta kuulutah planetan muinasen kallivotaitehen “kultašiätijöh”.
Muašeuvulla toimijat sosialiruatajat alettih šuaha käyttöh polkupyörie työn helpottamisekši ta nopeuttamisekši.
Hos äijäl himoittas tiijustua – mittuine on lumikukaspäi kerätty mezi, ga täl kerdua roih tirpua opittelemattah.
Šulakuun 1. päivänä starttasi Karjalan tašavallan kanšallisen ta alovehellisen politiikan ministerijön kilpailu.
Še etnini yhtehyš muuvvoštu Šuomenlahen koilisrannan ta Luatokan luoteisrannan välillä, ta Karjalan kannakšella.
Meččien keskes eläi karjalaine hyvin tiezi eri puuloin eričyksii, häi maltoi sanuo, kudai puu mih parembi pädöy.
Vet juuri tekstilöissä šäilytäh ta nävytäh Karjalan kulttuurin etniset, istorijalliset ta runolliset erikoisuot.
– Federallisella rahalla meijän pitäy luatie peruškorjuamisen mahollisimman šuuremman ošan valituissa kouluissa.
Matan lopušša joukon on annettava kapula 4. etujoukon ošallistujilla, kumpaset aletah omua pyöräilyö Piiterissä.
Piirit, kumpasissa eletäh karjalaiset oltih kielinetälin aktiivisina online- ta ofline-tilaisukšien pitämiseššä.
Niin, 20. tuiskukuuta klo 12.00–18.00 kirjaštoissa vietetäh Kalevala-eepossalla omissettu Yhtenäini leikkipäivä.
Ol’ga Jegorovna ruato Kalevalan piirin Kontokin alkeiskoulušša 2. ta 4. luokan opaštajana šekä koulun johtajana.
– Lisäkši projektin rajoissa oštima kankašpuita, kantelehie, ruuvun, samovuaran ta paissinkiukuan, šanou Jelena.
Kalevalan piirin istorijallisešša Kiiskis-paikašša piettih Šuuren Isänmuallisen šovan taistelun rekonstruointie.
Parahat käzikirjutukset karjalan, vepsän da suomen kielel piästetäh ilmah Karjalan Tazavallan b’udžietan varoih.
Belomorskissa Pomorien kulttuurikeškukšešša piettih perintehellini jokavuotini Balagurovin luvennot -konferenšši.
Tiedokonehmuailmu kehittyy ruttoh, toinah sen käyttösistiemat terväh roitah karjalan kirjaimikole tävven pädevät.
Karjalaiset runot ollah ikivanhat kalevalamittaset tevokšet, kumpasie šuullisešti šiirrettih šukupolvešta toiseh.
Kaikin hyö šuatih tuttavuštuo toisien teatterien toimintah ta šuaha uušie tietoja, jotta kehittyä omua teatterie.
Toizeh kohendettuh aittah Andrei sežo panou kačottavakse kyläs löyttylöi histouriellizii vehkehii, niidy on äijy.
– Olemma kuullun paikallisien virkamiehien meinaukšista jo aikasemmin, ka virallini piätöš tuli ihan vuottamatta.
Valdivollizen laitoksen “Karelfarman” pikkaraine aptiekkaine Vieljärven feršalipunktas oli ruadanuh kaksi vuottu.
Visitti-keškukšešša pietäh eri muasteri-oppija, kumpasien aikana Jelena opaštau halukkahie kutomah ta merkkuamah.
Seiččemes vuvves Nuožarves da lähikylis on todevutettu 12 projektua, kuduat yhtes maksettih 5,3 miljonua rubl’ua.
Konša yhtyveheh tultih pojat, myö ottima tutkittavakši vienankarjalaisien kulttuurie ta opaštuma pohjoistanššija.
Artur Parfenčikov lupasi, jotta kaikki piätökšet ruvetah luatimah ottamalla huomijoh paikallisien eläjien mieltä.
Lisäkši monien asientuntijien mieleštä pitäy kehittyä kantarahvahien kielie eri aloilla ta luuvva terminologijua.
“Syksyn jälkeen saapuu kevät” on druamu nuoren naizen kielletys rakkahuos da rahvahas, kenen eloksen rikoi voinu.
Seinäl rippuu ezmäzen naizen-kosmonavtan Valentina Tereškovan kuva, hänen tuattah sežo surmattih tiä 1940 vuvvel.
Mul’tfil’moin hengien piirustamine on pitkyaigaine ruado, sanoi Valgien kodine -stuudien piälimäine Oleg Obnosov.
Esimerkiksi, talvella oli lumiukkojen näyttely ta apulaisien avulla onnistu kerätä šiih yli 500 näyttelyesinehtä.
Viime vuosina monet Karjalan eläjät ollah lennetty Moskovah ta Venäjän šuvikaupunkiloih Petroskoin lentoašemalta.
Tämän programman mugah suaduloih jengoih linnois da kylis kunnostetah pihoi da kohtii, kunne enimäl kävväh rahvas.
Passipo Jegorovin perehellä vierahanvaraisuošta ta kaimuamisešta tätä ainutluatuista Vienan Karjalan matkua pitin.
L’udmila Makuševa on Kotkatjärven aktivistoi: pajattau, kehittäy karjalan kieldy da luadiu oman perehen sugupuudu.
Stepanova heti rupesi ahkerašti ruatamah, läksi Dmitrii Balašovin kera kirjuttamah kanšanrunoutta Kuolan niemellä.
Hyvittelyt voijah olla karjalan, vepsän, suomen libo ven’an kielel, sanou žurnualan piätoimittai Jana Filimonkova.
Sendäh tänäpäi meil pidäy olla vastuollizennu, sanoi karjalan luonnonvaroin da ekolougien ministru Andrei Karelin.
Kerättylöil den’goil, kuduat annettihgi paikallizet biznesmiehet da Vieljärven sovhouzu, ostettih sportukompleksu.
Šen jälkeh piettih festivalin viralliset avajaiset ta Mihail Tockin kollektiivin Keškipäivä Pariisissa -konsertti.
Tuiskukuun 15. päivänä Petroskoissa starttasi Luotehisen ferederalisen piirin urheiluvoimistelun meštaruškilpailu.
Kylmykyyn 19. päivänny Vieljärvel Karjalan Kielen Kois pietäh runonpajattajan Paraskovja Ivanovan mustelendupäivy.
Meijän projekti on šujuva esimerkki šiitä, mitein voit valottua inkerinšuomelaisien kohtalon aihetta eri puolista.
Ruohtinemmako myö karjalaiset uškuo tämmöseh čuutoh ta ruvennemmako ihan tosissana ruatamah kielen elpymisen eteh?
– Myö sanelemmo Vladimir Brendojevan elaijas da mieliruavos, rahvas pajatetah hänen runoloih kirjutettuloi pajoloi.
– Yhtes fermeroile on helpombi sellittiä moizii kyzymyksii, sanommo, kazvoksienaitan nostamine 3 000 tonnah niškoi.
Täl kerdua Nikitan pajot kuuluttih endisty parembi: saksofonan da gituaran iänet hyvin pätäh Brendojevan runoloile.
Kuhkutammo karjalazii yhtymäh talgohruadoh 6. oraskuudu da iänestämäh Karjalazien runoloin puistikon kunnastamizes.
Vuvves 1999 myö rubeimmo ottamah vastah jo ven’alazii turistoi, sih niškoi ostimmo Suomes kaksi suurdu avtoubussua.
Nerokkahat petroskoilazet artistat Kindahan kylän festivualin jälles jo suadih kučun tulla ezittymäh toizih kohtih.
Joga vuottu heinykuun 15. päivänny Veran omahizienke kävyy Palatesjärveh, kus elettih Veran tuatto da tuatan pereh.
On olomašša tietoja, jotta muinaisaikoina nykysen Koštamukšen kaupunkipiirin alovehella elettih saamelaiset heimot.
Kielipezät oldas ylen syvä kieliruado, ga vikse myö, karjalazet, emmo ole sissäh lujat, ku suaha niidy omih kohtih.
Pivos palkittih sotsiuallizien projektoin voittajat – parahat Alovehellizet Yhteiskunnallizet Ičehalličukset (AYI).
Petroskoin Glazunovilla nimitetyn valtijonkonservatorijan opaštaja Vera Ševtsova kerto Vienan Karjalan hiälauluista.
Kaikilla halukkahilla oli mahollisuš tarkaštua omua kielitaituo ta kirjuttua šaneluo karjalan kielen eri murtehilla.
Joga voittai on suannuh kilvan arvostelijoin korgien arvosanan, kilvan piimmö Kul’tuuru-kanzallizen projektan mugah.
Illalla myö piettymä pienen joven rannalla, min toisella puolella oli melko korkie, kuiteski ei kovin jyrkkä rinneh.
Hiihtokilpailun tuomariloina oltih Koštamukšen lapšien ta nuorison urheilukoulun hiihto- ta ampumahiihtovalmistajat.
Häi ozutti minul žurnualan, kuduas oli kirjutettu, ku häi oli puuttunuh viijen parahien luonnontaidoilijoin joukkoh.
Projektan hantuzis luajitahgi stolakiža, kuduah niškoi fiškat da kortit on valmistannuh taidoilii Dmitrii Dmitrijev.
Sanakse, täkse aigua on kolme Wikipeedien versiedy karjalan kielel: livvinkarjalaine, vienankarjalaine da lyydiläine.
Vuotena 1981 Leningradin valtijoninstituutin lopetettuo Kalevalan kanšanteatterin ohjuajakši tuli Valentina Saburova.
– Projektan hantuzis pandih kundoh vahnu kodi, kuduah sit avattih kudomizen da omelemizen pajat da kulinuariistuudii.
Sit, ku minun pruavodied’oi, Fedosja Petrovnan tuatto, oli repressiiruittu, tiijustin vaiku kazvettuu, saneli Oksana.
– Tutkijoin mielen mugah soba on vaigevin oza rekonstruktsieloi, pandih merkile Karjalan taidomuzein Vkontakte-sivul.
Tuatto tovengi oli liijan pieni, konzu pereh lähti evakkoh, vikse häi ei tarkah ni mustanuh, kus se oma kodikohtu on.
Karjalan muotoilijat, valokuvuajat ta matkailufirmat ollah festivalin kilpailujen voittajien ta laureattien joukošša.
Omaluaduine rahvahan pagizuttamine da selgiet kyzymykset autettih hänele kuulta da tallendua karjalan kielen uardehii.
Tetra Pack (Pure Pac, EloPack, Tralin Pak) on moine pakuičus, kuduah pannah maiduo, kannatestu, marjuvetty da muudugi.
Yli 44 vuotta, vuuvvešta 1962 vuoteh 2007, Aleksandra Stepanova ruato Kielen, kirjallisuon ta istorijan instituutissa.
Karjalaisešša Mikkol’an kyläššä avattu veššošrakenneh on omissettu muissolla täštä entiseštä kyläštä.
Heinäkuun 30. päivänä Koštamukšen kaupunkipiirin Vuokkiniemeššä pietäh Il’l’anpäivyä ta kylän päivyä.
Nyt Koštamukšen kaupunkipiirissä toimiu kolme yrityštä: “Kala Ja Marjapojat”, “Forel’Ka” ta “Forkos”.
Onnakko še ei šovi musejolla vaikkapa šiitä šyyštä, jotta kylmänä šiänä šielä pitäy lämmittyä kiukuata.
Šen avajaisissa Kiži-musejon varajohtaja Ol’ga Žarinova kerto täštä šuurešta istrorijallisešta henkilöštä:
Derev’anka-kyläššä kohta puretah vanha koulu ta šen paikalla rakennetah uuši, miššä voit opaštuo 200 lašta.
Hirvakšen pos’olkan lähellä šamannimiseššа paikašša rupesi toimimah Karjalan šuurin keinotekoni vesiputouš.
Karjalašša maskitila šuatettih voimah vuuvven 2020 šajekuun 16. päivän piätervehyšliäkärin piätökšen mukah.
Viime vuotena noššettu tuulimelliččä tänä vuotena šai tuulta kimppuh omilla šiipilöillä ta rupesi pyörimäh.
A Marija Kundoz’orova kerto kyykkä-pelin kehitykšeštä Karjalašša ta Šuomešša šekä Kiestinkin karjalaisista.
Niijen luvušša on “Muailman perinnön netäli”: joka kuukauši eryäš mua esittäy omua kulttuurie ta perintehie.
– Uuvven “Kipinän” korissukšena on vuuvven 2022 kirkaš ta kaunis kalenteri, kumpasen piirušti Ol’ga Ikkonen.
Oraškuun alušša mie vietin kakši netälie Venäjän yheššä kaunehimmista paikoista – Kavkazin pohjoisvuaroissa.
Myö piätimmö elavuttua tämä perindö, sanoi Jessoilan etnokul’tuurizen keskuksen piälimäine Arina Ignat’kova.
Tänä vuotena kouluja ruvetah rakentamah Šuojärveššä ta Karhumäeššä, nyt valmissetah rakennukšien projektija.
Kirja on tarkotettu tverinkarjalan kurššien opaštajilla ta opaštujilla šekä niillä, ket iče opaššetah kieltä.
Aleksandra Stepanovnan uuši kirja on julkaistu Šuomešša ta šitä voipi oštua Karjalan Šivissyššeuran kaupašta.
Sendäh kniigan ven’ankieline oččikko on “Karel’skaja privivka”, sanelou kniigazen kirjuttai Natalja Antonova.
Uudeh päivykodih mennäh Čalnan da toizis lähikylis – Besoučas, Kutižmas, Villamäis da Viidanas eläjät lapset.
Viijen vuuvven aikana pos’olkašša šuunnitellah korjata kotišeutu- ta kulttuuri-šivissyškeškukšen rakennukšet.
Meilä on rikaš kulttuuri ta šitä näkyy, a mitä koškou karjalan kieltä - šitä kuuluu rikenempäh, kieli kuolou.
– Sih niškoi pidi kulgie pitky matku, karjalazet sanotah: “Ei tule elo eččimättäh, kala jalloin kastamattah”.
Derev’ankan 5. keškikoulun piärakennuš rakennettih vuotena 1955, kakšikerrokšini lisärakennuš – vuotena 1966.
Pakkaiskuun 8. päivänä karjalaisen kulttuurin Viena-šeuran jäšenet järješšettih hiihtoretki Kontokkijärvellä.
Lyydin vezaažed -yhteiskunnallisen järještön projekti “Lyydiläisien istorijallini vakka” niise šai rahotušta.
Šaman laitokšen dosentti Svetlana Nikolajeva pakasi šiitä, mitein šuaha opaštujie kiinnoštumah runoperinnöštä.
Pakkaskuun 11. päivänny ruvettih ottamah vastah dokumentoi Kylän opastai (ven’ – Zemskii učitel’) -programmah.
– Väitöskirjan tieman ližäkse sinun mieldy on kiinnitännyh vie elättilöin da žiivatoin karjalankielizet nimet.
Luonnon ižändäzet, duuhat kävelläh muadu myö, niilöinke pidäy olla hyväzilleh, ku hyö tuldas abuh joga kohtas.
Šen rajoissa myö korjasima huonehen, ašettima rampin Kulttuuritalon lähellä šekä kakšikielisie tiijotuštauluja.
– Roinnuhes minä olen Korzan kyläs čomal da kalakkahan Siämärven rannal juuri jälles voinua nälgyvuvvennu 1946.
Tapahtuma tuli lahjakši Kotimuan puoluštajien päiväkši šekä konsertista alko kylän 400-vuotisjuhlan viettämini.
Täs lugou nenga, ku ezmäi pidäy kaččuo karjalan kielen käyttämislaloi, a vastebo jo sit kaččuo stuatussudieluo.
Kindahan kyläs voibi piästiä avtoubusoil Petroskoilpäi libo omal mašinal – kyläs luajitah mašinoin piendykohtu.
Tämän vuvven loppussah hävitetäh läs 40 000 nellikkömetrii hudrunnuzii da ei piädevii elämizeh niškoi fatieroi.
Varmašti šuau šanuo, jotta Onegan niemimualla on rikaš istorija ta še on hyvä perušteh turismin kehittämisekši.
On mainittavu, ku “Slavmo” rubieu työndämäh enämbiä maiduo, rahtuo, kefiirua da kannatestu Karjalan laukkoihgi.
– Johtajan työkaverit löyvettih samovuara, kumpasešša oli šuuri tašani pinta, jotta kirjuttua omie toivomukšie.
Nygöi ministerstvu tutkiu Ven’an Federatsies kielialal toimijoi zakonoi, ku löydiä niilöis pädevät pohjat meile.
Ostua viišn’u-, juablokkupuun, viinumuarjan da toizien kazviloin vezoi da ouveššiloin taimenii voibi jo tänäpäi.
Sen periä seiččie kluassua opastuin Priäžän školas, sit jo lähtin ruadamah tuatan abuh sovhouzah kirvesmiehenny.
Elukan kylkilöissä, još kaččuo tarkkah, näkyy juovie, puitto ihan tuanoin joku ihmini šilitteli koirua šormilla.
Arhippa Perttusen šiätijön Yhteinen Viena -projektin rajoissa Vuokkiniemeššä piettih netälinloppuo etnotyylissä.
A Muisselmat-ošašša on L’ubov’ Baltazarin, Nikolai Filatovin, Raisa Remšujevan ta Galina Piskunovan materialija.
Šen tavoittehena on ratkaissa šuomelais-ugrilaisien kanšojen kulttuurin šäilyttämisen proplemoja tanššin kautti.
Ielleh tämän vuvven “Suomelas-ugrilaine tranzittu” otetah vastah R’azanin, Voulogdan sa Nizegorodskoin alovehel.
Piähengen roulis on Nina Mohnačova, s’užietan pohjas on jessoil’čan Svetlana Vsevolodovan mustelmii lapsusaijas.
Vitalii Dobrininin anšijošta Koštamukšešša avattih lapšien taitokoulu, kumpasen johtajana hiän oli monta vuotta.
Ennein issunnon alkamista kirjaštošša avatah kirja- ta kuvanäyttely tverinkarjalaisien kulttuurista ta elämäštä.
Luonnonobjekti on šuojelualovehella, šiih voipi piäššä vain kirjuttautuon oppimatkah luonnonpuiston toimistošša.
Toivottavašti, niijen avulla kanšallisien kanšalaisjärještöjen vielä monta mukavua projektie šuau valtijontukie.
Ičellä šilmät oltih täyvet kyynälie filmin leikkaukšen aikana, filmin leikkaukšen ohjuaja Uljana Tikkanen kerto.
Hyö etukäteh oltih Rameškovon piirissä, valittih paikka leirie varoin ta keškuššeltih paikallisien eläjien kera.
– Ezitämmö pajoloi suomen, karjalan da ven’an kielel, kerdoi Young Dreamers -joukon muzikantu Tatjana Bel’ajeva.
– Nyt tyttö omakšuu karjalankielisie šanoja ta virkkehie koissa, konša kuuntelou miun ta kakšosien vuoropakinoja.
Esimerkiksi, karjalaisien vanhin kanšalaisjärještö Karjalan Rahvahan Liitto kuuluu aktiivisien järještöjen lukuh.
Vieljärven enzimäine jättehien eriksehkeriändykohtu on keskikyläl, ei loitton paikallizes kyläkunnan haldivospäi.
Keški-ikäsillä naisilla luajittih erivärisie peretnikköjä ta korissettih niitä moneh rivih ommelletulla nauhalla.
Vieljärvi on niidy harvoi kylii, kus rahvas opitah erikseh kerätä jättehii da tälleh pidiä omua kyliä puhtahannu.
Viena-šeuran jäšenet L’udmila Tihonova ta Tatjana Sevastjanova kerrottih koululaisilla karjalaisešta naispuvušta.
Mielihyväl sanelou kaikis veššilöis, kudamii on hänen kois, ozuttau omassah piirustetut kuvat da käsköy koufeile.
Tašavallan piämiehen allakirjutetut rajotukšet košetah ylin miärin koululaisie ta vanhemman šukupuolen etuštajie.
Kirjan alušta loppuh šuaten lukija niin kuin matkuštau Karjalan istorijan šivuja myöten muinaisajoista nykypäivih.
– Tiijän sen, ku buabo da died’oi käydih laukkah vaiku suolua da zuaharii ostamah, kai dostalit talois oldih omat.
Ivan L’ovkin konzu rubei kirjuttamah pajoloi Munjärvenlahtes, ezmäi kirjutti ven’alazii pajoloi, sit karjalaziigi.
Vračat sanottih, ku värisogevuon häi sai perindökse, toinah hänen suvun nelländel polvel keltahto oli moine geenu.
Pihasgi kai on luajittu omin käzin, on pieni lambi, on koirat da Griša-kaži, aijoi huondeksel pidäy syöttiä kanat.
Kul’tuuru -projektan mugah Karjalas uvvistettih jo kaksi kirjastuo — Kondupohjan piirin Jänišpuoles da Sordavalas.
Periodika-kuštantamon Karjalan kanšojen yštävyškojissa otettih vaštah Tverin ta Leningradin alovehien karjalaisie.
Pruazniekan järjestäjät piettih kilbuloi kylynsuvaiččijoih niškoi da tiijustettih, kenbo rutombah valmistau kylyn.
Varmašti šanoisin, jotta karjalaiset muasterit šuatetah kutuo ta voimma ylpeillä heistä, koroštau Irina Tikkujeva.
Pruasniekka järješšettih Gundirevien perehen avulla Arhippa Perttusen šiätijön Yhteinen Viena -projektin rajoissa.
Niijen mukah Karjala on voittajien luvušša, ken šai rahotušta projektien alovehellisen kilpailun pitämistä varoin.
Se oli muite muis, mindäh sendäh oli ainavo Karjalan tazavallas iče rahvahan luajittu, ilmai valdivollistu jen’gua.
Kukonmäjen opaštujat voijah parentua omie tietoja fiisikan, himijan, biologijan ta toisien opaššušainehien aloilla.
Suomen da Ven’an kolttasaamelazil da karjalazil onhäi äijy midä yhtehisty kui histouries, mugai kieles da uskondos.
Nerokkahimbat runoloin lugijat lähtietäh ruavahien kel ajamah mašinal da avtoubusal 5. oraskuudu mustomerkilöillyö.
Niin tavallini transformatorikoppi muuttu taito-objektiksi ta kaupunkin keškukšešša ilmešty vanhan Petroskoin kuva.
– Kantatuattojen kieli ei šua šammuo -projektin rajoissa on šuunniteltu lukusie tapahtumie ta mukavie toimenpitoja.
– Konzu tuodih šipainiekku, Frederiko da Gabriella ei voidu uskuo omii silmii, moine suuri da čoma šipainiekku oli!
Yhtes Anna Kuzenkon kel algaimmo kerätä den’goi oraskuus, elokuus kižakohtu oli jo valmis, kerdoi Ilona Dmitrijeva.
Suureh gor’ah huolimattah naizele pidi eliä ielleh: kazvattua vahnembua tytärdy, pidiä talovuttu da opastua lapsii.
Anuksen rajonas opastetannehgo karjalua hos kahtes-kolmes školas, vai oldaneh yksičuassuzet fakul’tatiivat nedälis.
Onnakko karjalaisilla on ni elämän šalani puoli, mi liittyy ritualiloih, pakanallisih uškomukših ta ammusih aikoih.
Klubih tullah uuvvet ihmiset, ka jiähäh vain tovellah kiinnoštunuot, kerto klubin hallinnon jäšen Natalja Denisova.
Tekstah varoin pidäy suaha enzin ajatus, siidä se piäs kypsyy da lopuškal tulou valmehet pajosanat terväh bumuagal.
Kunnivos piettih minun vahnembiigi, muamo ruadoi veterenuaruferšalinnu, tuatto – kolhouzan piälikönny, saneli Vera.
Uhut-šeuran ta Kalevalatalo-etnokulttuurikeškukšen yhtehini Kantatuattojen kieli ei šua šammuo -projekti starttasi.
Opašti šiih milmaki, ka mie olin liijan pieni ta še ei onnistun, piti harjotella enemmän, muistelou meijän kertoja.
Mie opaššuin luatimah tilkkukukloja Tatjana Jaškovan ta Dmitrii Moskinin Rahvahan kuklan arvautukšie -kirjan avulla.
Lagevole vie meinatah azettua tiijoituslaudu, kudamal tulou tieduo kylän histourieh da paikallizeh kul’tuurah nähte.
Avata päivykodi kačommo vuvvennu 2021, kerdoi Karjalan piämies Artur Parfenčikov omal sivul VK-sotsiuallizes verkos.
Häi ainos tilai da nygöigi tiluau lehtie toimituksen kautti, iče tulou ottamah verestu lehten noumerua joga nedälii.
Urokoin aigua lapset buite lähtiettih matkoih eri mualoih da manderehile, hypättih meren pohjah da nostih mägilöile.
Häi uskaldi naija, pidiä Marin tytärdy Liizua omannu lapsennu, ennusti heile pitkiä da ozakastu elaigua rajan tagan.
Kirjaston tiloin kohendusruadoloih, pertilomuloih, tiedokonehih da uuzih kniigoih annettih viizi mil’jounua rubl’ua.
Ezämässarres, 15. kezäkuudu, algajen, Karjalas voibi tuaste matkustua vetty myöte Solovetskoin suarele ja Valamoile.
Oma pajo -kuoron laulamien laulujen tekstijä ta nuottija yhissettih yhteh kokomukšeh ta julkaistih digitalimuovošša.
Vuvven aloh Karjalan eri piirilöis järjestetäh enämbi 40 piduo: luvendoloi da konsertoi, pruazniekkoi da seminuaroi.
Vetty otettih nelläs kohtas – Vuohtanjoves alemba kuadovezien puhtastamuo, Jyrgiläs, Jovensuus da Ruizniemen lahtes.
Ozaston ruado, minun mieles, meni ylen syvästi, piäl oli nostettu kai jälgivuozien suavutukset, hiät da toivomukset.
päivinä karjalaisen kulttuurin Viena-šeura piti karjalaisien perintehien ta kulttuurin uuvvenvuuvven online-marafoni.
Heinykuun toizel puoliškol tundemattomat pahanluadijat piirreltih ruskiel kruaskal Mangan časounan pordahat da veräi.
Niilöis vai yhtele, livvinkarjalazele, on kehitetty livvinkarjalaine interfeisu, da se ainavo on piässyh haudomospäi.
Projektan mugah nostettu uuzi puuhile pihalagevo jo seizou pošti valmehennu Koin dorogas poikki, čomal järvirandazel.
Projektan aigua kačellah kyzymyksii, kuduat koskietah voimattomien ristikanzoin hoidajien ruadopaikoin järjestämisty.
Alotin Šuomen Nivelyhissykšen tiijottajana ta Nivelyhissykšen julkaisoman Niveltieto-lehen toimittajana vuotena 2008.
– Myö saimmo 23 kirjutustu vienakarjalakse, 12 livvinkarjalakse da 10 suvikarjalakse (varzinaskarjalan suvimurdehil).
Jumal azui muan dai kogo kaiken luonnon muan piäle: meret, järvet, jovet, suot, žiivatat, zviertit, kalat dai linnut.
Sie pietäh erilazii ruadopajoi da pruazniekkoi, toiči arbaitammo sie Rastavan arbaituksiigi, sanoi Jevdokija Berezina.
Ondarveläine aktivistu Natalja Malejeva sanou, gu rahvas ei anneta perikse da ruvetah iellehgi puolistamah Unusjärvie.
Karjalakse nimet kiändäy Karjalan Kanzallizen da alovehellizen poliitiekan ministerstvan tyves ruadai sanastokomissii.
Lapset, kuduat opastutah karjalan, vepsän dai suomen kieldy, opitah iče kirjuttua runoloi da ozutetah teatruozutelman.
Projektan tavoiteh on tugie suomelas-ugrilazien rahvahien tärgielöi ruandoi da sen on kannatannuh M.A.Castrenan seuru.
Ajatus luadie semmoine mustomerki 1939–1940 vuozinnu voinal kuadunuzile saldatoile tuli mieleh suomelazil veteruanoil.
Osmo Borodkinin muissolla omissetun projektin rajoissa on kunnoššettu taiteilijan hauta Petroskoin Peski-kalmismualla.
Vepsän kielen da karjalan kielen lyydin murrehtu opastujat rahvas jatketah opastundua, kuduan hyö allettih pakkaskuul.
Tulipalo on ylen suuri, tuldu sammuttamas ollah Meliorativnoin, Čalnan, Petroskoin da Besovtsan tulensammutusbriguadat.
Tuliel aigua karjieras kačotah kunnostuagi kezoirandu, kudual roitah jaksavustilatgi da rubieu ruadamah pellastusveneh.
Karjalan tasavallan satavuotisjuhlalle omistettuun näyttelyyn voi tutustua Sovetskaja-aukiolla lokakuun loppuun saakka.
Kaikkiedah on nelli pajuo: “Rukki pyöriy”, “Älä unohta”, “Voitonpäivy” da “Kun kuldoi voinal läksi”.
Filmi “Tanšši kontien kera” kertou vepšäläisistä ta “Pohjosen Kreikan tarinoja” – Oneganiemen eläjistä.
“Kun ollen nyt viisaš ta poikkoi, šuan šyyvvä ämmön tai Ruškiešliäppäsen”, smietti hukka, ta lipo kieltäh.
Kaupašša on myönnissä pomorien perintehellisie käsitöitä, šen lisäkši še tulou kanšantaitehen keškukšekši.
– Vuuvven alušša kuvaleheššä oli ilmotettu “Kipinän” 35-vuotispäivällä omissettu Onnittelukortti-kilpailu.
Kylätalošša esiinnyttih Viena-šeura ta Anna Korsakova johtama lapšien ryhmä “Pohjolan lapšet” Mujejärveštä.
Opaššušohjelma jatkuu myöhäh iltah ta koko issunto loppuu piätinččänä, konša nuoret lähetäh Kintahan kyläh.
Šiitä hänen hyvä yštävä kučču neiččyön ruatamah Petroskoih tatu-muasteriksi ta Katrin ajattelomatta šuoštu.
Šen lisäkši hyö opaššuttih tuttavuštumah karjalakši, kyšymäh mistä päin olet ta mitä pakinakaverilla kuuluu.
Šähkösellä viisumilla piäšöy vuotena 2021 Karjalan tašavaltah Värtsilän ta Lytän rajanylityšpaikkojen kautti.
Paikallisien kollektiivien konsertin lisäkši oli järješšetty interaktiivini älypeli “Perintehen elävä lanka”.
Tämmöistä ammatillista ohjaušta pitäy alottua šuorittua jo koulušša ta jatkua erikoisalan opaššušlaitokšissa.
Še oli omissettu Karjalan tašavallan peruštamisen 100-vuotisjuhlalla šekä kanšainvälisellä Kalevalan päivällä.
Šamoin musejon näyttely kertou šovanjälkiseštä elämäštä, mitein ihmisie šiirrettih kotipaikoista toisih kylih.
Sih niškoi pidäy täyttiä ilmoituslistu, kudai löydyy Meijän pajo -joukko -VK-sivul da työndiä se sähköpoštale.
Vapuat muat šekä lämpiejä ilmašto Venäjän pohjosella kiinnoššettih Novgorodin ta Pihkovan alovehen venäläisie.
– Kuunneltuo kaikkie pakinapitäjien esitykšie oli piätetty korjata tiet Kalevalan keškuštašša heinäkuun aikana.
Hiän näytti miten pitäy harjotella, jotta iänet šuušša ilmeššyttäis oikein ta jotta olis tarvittava intonatijo.
– Spesialisti antau kanšalaisella neuvuo peruštuon hänen työkokemukšeh ta toivomukših, koroštau Alina Nečajeva.
Kois paistih karjalakse, ga kezäl, konzu kyläh kävyi tuatan sizär perehinneh Kandalakšaspäi – paistih ven’akse.
– Uušien koulujen rakentamisen lisäkši meilä pitäy kunnoštua, korjata olomašša olijie kouluja ta niijen pihoja.
Karjalaisen kulttuurin Viena-šeuran jäšenet piätettih kunnoštua polku, mi viey kaunehella ta väkövällä košella.
Šiitä kiriköššä perintehellisešti piettih juhlallista jumalanpalveluo ta oli pietty ristikävely kirikön ympäri.
Šulakuušša 1924 kaikin, paičči Vasselei-tuattuo ta Anni-tyttyö myöššyttih kotikyläh, 1925 vuotena tuli ni Anni.
Šamoin Kalevalan päivänä, 28. tuiskukuuta Kanšallisešša teatterissa pietäh luatijan oppimatkua kulissien tuakše.
Ne kulettih juuri niitä paikkoja myöten, missä šata ta äšen kakšišatua vuotta takaperin käveltih laukunkantajat.
Minun kluasas minä olen ainavo ven’alaine, ga školas on vie ven’alazii tyttölöi, kudamienke minä pien yhtevytty.
Šielä tänä vuotena joka päivä piettih tilaisukšie, kumpasih voitih ošallistuo kaikki koululaiset ta opaštajatki.
Ennehäi brihua ei työtty armieh, kuni häi ei mielly mihlienne tyttöh, ku briha vältämättäh tulis järilleh kodih.
Tämän čopakan ruavon tulokšie kohta esitetäh Kanšallisien kulttuurien keškukšen Youtube-kanavalla ta VK-šivulla.
Juokšun lopušša urheilijilla myönnettih käsin luajittuja puisie mitalie ta tovissukšie juokšuh ošallistumisešta.
Tämä kniigaine olgah rokotuksennu niilöile karjalazile, ket ollah välinpidämättömät omua ezi-ižien kieldy kohti.
Yštävyškojin johtaja Natalja Sinitskaja näytti kojin tiloja ta johtajat keškuššeltih yhyšruavon mahollisukšista.
Karjalan Kielen Kodi on piästänyh ilmah kniigazen “peril olemattomil” karjalazih nähte nimel “Oletgo karjalaine?
Köynäs-koški ei ole ainuoštah mukava luonnonobjekti, vain še šäilyttäy šamoin Karjalan runonlaulajien istorijua.
Tuli häi lähembä juaman reunua, ga ei ehtinyh piästä asfal’tale, kui rubei kuulumah mašinan tormozoin kradžineh.
Karjalan Kielen Kodi on piästänyh ilmah kniigazen “peril olemattomih” karjalazih nähte nimel “Oletgo karjalaine?
Puhaš vesi on arvo kaikilla šukupolvilla, ka jo nykyjäh emmä voi juuvva šitä vesistöistä, šano Raisa Samodajeva.
Myö olemma tärkien vuosikymmenen alušša, šentäh kun še on ilmotettu Kantakanšojen muamonkielien vuosikymmenekši.
Muilazel pidäy pestäkseh, käzipaikal pyhkivyökseh, a hobjaine kolikko keräl ottua kormanih konzu bes’odah lähtet.
Vuuvven loppuh šuaten 125 spesialistie Karjalan kaikista piirilöistä šekä Petroskoista parentau ammattipätövyttä.
Tašavallan piämiehellä kerrottih, jotta uuvvella koululla jiäy Neuvoštoliiton šankarin Aleksandr Fan’aginin nimi.
– Muzeis on äijy ozutteluu täyzi-igähizile ristikanzoile, ga nuorembile školaniekoile da pienile lapsile on vähä.
Kirjašton aulan näyttelyoša jo moničči oli omissettu karjalaisilla, heijän kielellä, kirjoilla karjalan kielellä.
– Omal sivul Facebookas sinä puaksuh julguat čomii luondokuvii da vie eriže keriät digial’boumah kazviloin kuvii.
Kunnoššamma omua paikkua ta tahomma, jotta šiitä tulis taitopaikka, kunne ihmiset voitais tulla šuaha innoššušta.
Kuni lapšet opaššuttih, festivalin aikuhiset ošanottajat vaštauvuttih ta paistih luovan toiminnan kehittämiseštä.
Vuvvennu 2018 sulakuus Sergei Gapanovič rubei kaiverdamah jänölöi kallivoh, kudai on lähäl Šuojun stansii -kyliä.
Tänä vuotena Pakajamma karjalakši -karjalan kielen kurššiloih opaštumah kieltä tuli aikuhisie ta nuorieki ihmisie.
Tämä ei ole ainut keinotekoni vesiputouš Karjalašša, esimerkiksi Belomorskin vesivoimala niise alko heittyä vettä.
Sentäh myö enzikse ečimmö sanoi vahnois kniigois da sanakniigois ku löydiä niilöis kniigois perustat uuzil sanoil.
Niitä esinehie musejo šai Viola Malmin tyttäreltä Anita Dunkersilta, kerto lehistönäytön kurattori Sofja Nikitina.
Voinan jälles Puadenen kylä rubei kehittymäh ylen ruttoh, rounu ku tahtoi kiännyttiä nämmien nellän vuvven elostu.
Tänävuon Järven randu -projektan hyvyös Pajon mäele sai luadie kaksi kartua kahtel kielel: ven’akse da karjalakse.
Ei, tiettäväine, veikoi soimannuh liigua syöndiä, ga Mari ainos duumaičči, ku heil olis parembi eliä omal perehel.
Onnakko monet kanšalaisjärještöt ruttoh šuunnistauvuttih uušissa oloissa ta šiirrettih oma toiminta online-muotoh.
Merkkipäivänä piettih kutomisen ta karjalaisien piirakkojen paistamisen muasteri-oppija, opašretkijä kylyä myöten.
Karjalan piämiehen miäräykšen mukah avattu ympärivuorokautini testaušpisteh antau keventyä poliklinikkojen ruatuo.
Meijän tašavallašša on äijän luonnon ta kulttuurin uartehie, ka kallehimpana on ahkera ta ruataja Karjalan rahvaš.
Nuoret ta taitajat Puškinilla nimitetyn koulun opaštujat, Rodniki-teatterin artistat näytettih esityš “Inkeröiset.
– Runoniekkojen joukošša tällä kertua ollah jo tutut karjalaisilla lukijilla nimet: Zinaida Dubinina ta Anna Usova.
Kakši naista Zinaida Ust’ugova ta Raisa Kundoz’orova lauletah perintehellisie Kiestinkin lauluja karjalan kielellä.
Tämä on hyvä virites karjalan kielen kehityksele, Pyhäjärven juuret - yhtistykseh kuului Aleksandr Pšennikov sanou.
– Kodima-lehten toimittajai Irina Sotnikova kehoitti meidy valmistamah midätahto kižua lapsih niškoi vepsän kielel.
Duumaičen, ku školanigähizetgi lapset käytettäs karjalua, pidäs luadie videot karjalan kielel YouTubeh da TikTokah.
Naizet suadih nähtä ilmizin, kui ruadau kielipezä da kuulta, kui pidäy sie ruadua, midä tieduo da neruo pidäy olla.
Nygöi aloveh on čoma da miellyttäy paikallizii eläjii, saneli Videlen administratsien piälimäine Tatjana Stepanova.
Sampo-tehtahan šuunnitelmissa on šuurentua tuotantuo, luatie uušie tuottehie, niijen joukošša tervehellistä ruokua.
Monet nyt šanotah, jotta ennein karjalan kieltä kiellettih, ka još šie pakajat koissa, niin ken šilma voit kieltyä?
Tehtävänä oli kuvata kuollehie perintehie ta karjalan kielen esimerkkijä, tutkie kalmismaita, eččie karsikko-puita.
Pruazniekkah yhtynyöt kiitettih pivon järjestäjii da toivottih, ku kylylöin pihal piettäs pruazniekku tuliel vuongi.
Yksi niistä on luatie tunnetuiksi toisetki vanhat kylät, niijen joukošša on ni Vladimir Lukinin Lukanniemi-kotikylä.
Häi ainos oli kallehennu gost’annu kyläpruazniekois, pagizutti pajattajii, soittajii, kirjuttajii da kylän artistoi.
– Silloi Leninan pihua paikallizet sanottih savipihakse, sendäh ku sidä puaksuh kaivattih da dorogal oli äijy savua.
Se kohtu, kus sagarvo huogavuu da eččiy syömisty, on joven rannal da sen piduhus on viijes viidessähtostu kilometrii.
Muzeinruadajat tahtotah, ku lapset da nuoret parembi tiettäs omua kodirandua, sen istouriedu da ezi-ižien perindölöi.
– Hedi kujon perustettuu sen nimi rodih Petroskoin online-kartois, ga enämbän vuottu aigua kujol ei olluh nimilaudua.
Etnokentän ruavon tulokšena on videomaterialien valmistamini, kumpasie olis mahollista näyttyä kaikilla halukkahilla.
On toven kazvanuh kiinnostus omah kieleh juuri prostoil rahvahal, ga yhtelläh enämbistö pyzytäh bokas kielidielolois.
– Anna Samsonova oli intelligentnoi da opastunnih ristikanzu, häi työndi kirjazii Instituuttah vuvven 1962 loppussah.
Niin kuin enneinki, kaikilla vet oli tutut šanat, kumpasie ihmiset nähtih nimikylttilöissä: kauppa, hotelli, aptekki.
Škola pidäy ollah valmis vuvven 2023 loppussah, kirjutti omal VK-sivul Karjalan tazavallan piämies Artur Parfenčikov.
Avvutandu Karjalan Kielen Koile, yhtesruavon kehitändy da karjalan kielen opastundu ollah uvven yhtevyksen piämiärät.
Sie abuh tuli Pyhäjärven juuret - yhteiskunnalline liitto, kuduan projektu voitti Ven’an prezidentan grantoin kilvas.
Monifunksionualline keskus ei vastua sit, suaugo ristikanzu hänele pädijän dokumentat valdivollizes elimespäi vai ei.
Kezäniittylöil yhtel aigua kukitah enimät tuhjot da niittykukat, se segamehu ongi ristikanzan tervehyöl kaikis paras.
Muinaisajoista vielä löytyy erilaisie esinehie, mit tovissetah, jotta näillä paikoilla kivikauven aikana eli ihmisie.
Himoittas ku, rahvas tiettäs da pandas nägyvih oma histourii da perindöt, a ei juohatettas niilöi vaiku muzeis olles.
Tašavallan kilpailuh voijah ottua ošua kaikki, ket lauletah ta esitetäh Karjalan eeppisie lauluja, runoja ta bilinoja.
Vuvves 1992 täs talois ruadau Pohjais-Luadogan muzei, ezmäi sil oli tazavallan stuatussu, nygöi muzei on alovehelline.
Mie olen šuattan kirjan painokuntoh, tarkistan kaikki tekstit ta Nina Lavosen alkušanat, pannun muutomat huomautukšet.
Kotkatjärvel rodivunnuh mies äijän vuottu eli Petroskois da ruadoi Karjalan tiedokeskukses, kus tutki karjalan kieldy.
Ainutluatuset smart-kentät urheiluo varoin rakennetah Karjalašša uuvven federalisen Biznes-sprint -projektin rajoissa.
Tänävuon 25. pakkaskuudu Periodika-taloin da Akvatika-vezisportukeskuksen välizele kujole pandih Oma Mua -lehten nimi.
Programman vedäjät itualielaine Frederiko da brasiliaine Gabriella tiijustettih, mi on parembi, pizza vai šipainiekku.
Vastazele čurale azetettih puuhizet kolkit, niilöih kiärittih kielien toizet agjat da reguliiruittih kielien kiinitys.
Täkse aigua se vojii yhtyö vai erilaizih projektoih kilvoin kauti, alallistu rahoitustu valdivolpäi sille ei sua olla.
Minä olen opastunnuh fermerakse, vie minä ainos opastun toizis kazviloin kazvattajis, kudamat ruatah toizilgi alovehil.
Teatrulaboratourien aigah artistat ruvetah valmistamah Per Gynt-ozutelman suomen- da ven’ankielisty konsertuprogrammua.
Terväh kai bobazet, buusat da fonariekat oldih omis kohtis, vihandu čomatar seizoi liikkumattah pruazniekkua vuottajes.
Hiän ei kovin hyvin malttan karjalua ta kolmen numeron valmissettuo vapautti piätoimittajan paikan Vladimir Kettusella.
Voinupajoloin kortit on piästettih ilmah Karjalan Rahvahan Liitto da Oma Pajo -hora Puhuo yhteh hiileh -projektan mugah.
Yhtes Nevond-yhteiskunnallizen liiton kel ielleh ruvetah todevutettamah Karjalan kieli: mennyös aijas tulieh -projektua.
Vieno Fedotova ruadoi Karjalan tiedokeskuksen Kielen, literatuuran da histourien instituutas yhteh palah piäl 40 vuottu.
Karjalan rahvahan taijon keskukses opastetah ei-ammatillizien tetroin ohjuajii luadimah dekoratsieloi da pagizemah laval.
Nyt kuštantamoh kuuluu viisi toimitušta: “Karjalan Sanomat”, “Oma Mua”, Kodima”, “Carelia”, “Kipinä”.
– Myö olemma täyttän piätehtävän – olemma kerton kielitilantehešta Karjalašša, Venäjällä ta muajilmašša.
Kondi-järještön jäšenet valmissettih kakši projektie: “Oneganiemi on kolmaš Rooma” ta “Värttinä, pyöri”.
Toisen variantin mukah nimen alkuperäššä on košteuš-šana šentäh kun ympärillä on äijän šoita ta vesistöjä.
Sosialimedijašša myö voimma löytyä uušie kaččojie ta hyvin kirjutettu juttu tietyšti auttau täššä ruavošša.
Ka Karjalalla tämä variantti ei paššua, šentäh kun tašavallašša talvella on kylmä ta vesistöt ollah jiäššä.
Kisat-ašemalla karjalaisen kulttuurin nuorien tutkijien piti käyvä kalaššukšella šuurilla mečäššyš-šukšilla.
– Oli šurullista, konša restauroinnin alušša emmä nähnyn kirikkyö, vain šen šalvon hiršijä ta pohjan kivijä.
Väliaikasien lisätyöpaikkojen järještämisellä kahešša koulušša viranomaiset kulutettih 5,5 milljonie rupl’ua.
Piäššä šuarella nyt on helpompi – Kiži tuli kaikilla lähemmäkši, šano Kižin musejon johtaja Jelena Bogdanova.
Tiluajalla oli vanha talo ta hänellä oli äijän vanhoja vehkehie, eryähät oltih talošša, eryähät talon pihašša.
Kevätkuun 16. päivänä Karjalan tašavallan kanšallisešša musejošša avattih Karjalan kieli -väliaikani näyttely.
Muuzikkujoukon uuzii pajoloi voibi kunnella monil saitoil, sanommo, “Vkontakte”, “Yandex”, “ Apple” da toizil.
Pikkaraini Ruškiešliäppä nošti vakan ta kukat stolalla, kohotti tilkkutäkkie ta nousi ämmön šuurella šänkyllä.
15-vuotini Anni opaštu talouven hoitajakši, lapšien kašvattajakši, oli kotiopaštajana šuomelaisešša pereheššä.
Uutena opaššušvuotena Derev’anka-pos’olkan koululaisie ruvetah viemäh oppituntiloilla D’ärvenoja-nuapurikyläh.
Ta nellänneššä ošašša folkloristi esittäy lukusie esimerkkijä Šompajärven šuullisen perintehen eri lajiloista.
– Tuatto da muamo ollah rodužin Valdimolpäi da tuatan tuatan sugu on suojärveläistä, kaidajärveläistä rod’nuo.
– Talošta otettih pois vuaralliset rakentehet, kumpaset voijah kuatuo, šekä korjattih hiršiläjijä taloušošašta.
Sit ruavos nygöi ollah kaksi priäžälästy inehmisty – Julija Tolmačova da Svetlana Hrebtova – da heijän perehet.
Vaikka keräydyö pidi, matka oli vaigie, kylät on syrjäššä, tiet on šinne pahat, no myö läksimä semmozee matkaa.
– Jo kolmaš kollektiivien šukupolvi tänä vuotena liitty Kruuga- ta Čebeläi -tanšširyhmien väliseh yhteisruatoh.
Perintehellisen talvipruasniekan kisoja ta huvitukšie järješšetäh istorijallisien rakennukšien linnannelliköššä.
Vanhin, Maikki-čikko kuato ylähyätä marjat ta ne iče juoštih alaš, a kaikki meččäruhkat tartuttih stolan pintah.
Muamo toiči čakkai: “Vot minä kuolen, ga kartohkoi muah etto pane.” Myö nygöi kolme kerdua vähembi heidy ruammo.
Et hyllännyh minuu yksinäh tänne kuolemah, jäit kodih, hos tiijänhäi, puašitti se uveh sinuu hänen kel lähtemäh.
Nyt myö piätämmä, min kokosie kyykkä-varuštehie meijän pitäy tilata, kerto federatijon piämieš Jevgenii Karakin.
Festivalin enšimmäisen päivän iltana 13 joukkuo, jokahisešša kakši henkie, läksi laškomah verkkoja Kuittijärveh.
Karjalan 100-vuozipäivän nimeh fil’moih ližättih ven’ankieline tekstukiännös da uvvessah ozutettih televiizoras.
XIX-vuosišuan enšimmäisellä puolella Čenašša elettih Kettusen šuvun runonlaulajat Pietari ta hänen šeukku Jyrki.
Lapšet puitto muututtih jättiläisiksi ta piäšyšteliyvyttih meččie, peltoja ta vuaroja myöten Kalevalan taikamuah.
Šiitä myö kaikin joima samovuaračäijyö ta šöimä tovellisie karjalaisie kalittoja potakan, prossan, marjojen kera.
Karjalašša on äijän ihmisie, kumpaset tiijetäh omua istorijua, ka ei jokahini heistä voit mukavašti kertuo šiitä.
Eräš elämäntilanneh yllytti Irina Mihailovnua miettimäh šitä, jotta Ainon istorijan joka ošallistuja on šyyllini.
Toimittajien oli pakko rikeneh käyvä työmatoilla, šentäh kun piirilöissä paikan piällä ei ollun omie toimittajie.
Minä kiitän kaikkii, kenen hyvyös tämä mustolaudu rodih täs, sanoi Jessoilan kyläkunnan piälikkö Andrei Orehanov.
– Meile täs oli kaksi barakkua suurdu, konešno, vahnat oldih, sit kai murettih, myö ploščadkan duumaičimmo luadie.
Še, jotta kyläššä eläy ruatajie, ahkerie ihmisie näkyy heti kyläh tultuo: puhtahat pihat, korjatut kaunehet talot.
Muga pakkazel rahvas kylmetäh vuottajes toiči puolen čuasun libo čuasun aigua, sanelou Šuojun eläi Ol’ga Sokolova.
Vie ližäkkiä muudu kul’tuurutieduo, midä on sanakirjas: sanapolvi, mitahto sanondu da tiedo perindölöis da tavois.
Karaoke karjalakse -tallendeheh on kerätty pajoloi eri stiil’ua, sanommo, rock- da folk da kiännettylöi šl’ageroi.
Tänäpäi pakkaskuun 24. päivänny lähti toizele ilmale karjalaine kirjuttai da kiändäi Zinaida Timofejevna Dubinina.
Enšin šuunnitelmissa oli korjata kirikkö, ka šiitä asientuntijat šanottih, jotta on parempi rakentua še uuvveštah.
Viiziozaine Lyydiläisiä tekstejä -kniigu nägi päiväzenvalgien Suomes kahtel kielel – lyydinkarjalakse da suomekse.
– Kuvien luojien keskes on nuordu rahvastu, erähät kudamis annettih omat ruavot mierole nähtäväkse ezmästy kerdua.
Andrei aktiivisešti lisyälöy valokuvie omalla šivulla Instagram-sosialiverkošša ta allakirjuttau niitä karjalakši.
Puanajärven kanšallisen puiston Vkontakte-šivulla šuau kaččuo Tatjana Junginan ottamien kukkavalokuvien näyttelyö.
Ka kieli on ainutluatuni instrumentti, a kielien monipuolisuš on Venäjän tärkie etušija, korošti Jevgenii Kuz’min.
Karjalan tašavallan kanšallisen ta alovehellisen ministerijö myönti rintamerkin ta kiitolliskirjat KRL:n jäšenillä.
Školas oli kuuzi keskilattiel, sit myö lapset kuuzes ymbäri kävelimmö, kruugua piimmö, juoksendelimmo hyväs mieles.
Voit olla, jotta konšanih meijän onnistuu toteuttua elämäh karjalaisen kuvanveštäjän Leo Lankisen ihanan meininkin.
Rautatieašema on kaunis ta šamalla še tulou mukavammakši kaikilla matkuštajilla, kumpasien luvušša on invalidijaki.
Tyttö rubei tabailemah kielel nämmii viluloi n’amuloi, a sit keräilemäh lumitukkuzii aijas da tuhjoloin varvoispäi.
Vain mie äšen en voinun kuvitellakana mimmoset yllätykšet ta luonnon lahjat vuotetah meitä retken tulijina päivinä.
Aika oli rajotettu, šentäh jokahini ei voinun kertuo omašta ruavošta, vain jokahini šai uušie ajatukšie ta idejoja.
Eklein Pervii-kanavalla esitettih šajekuun alušša Vuokkiniemen Mujehfestivalissa kuvatun reportašin enšimmäini oša.
Vienankarjalakse kniigan (Otavaisen kruunu) on kiändänyh Ol’ga Karlova da livvikse (Odavan koronu) – Ilja Mošnikov.
Muurahaiset ahkerašti muokattih luuta ta tuttavalla šynty ajatuš ikuistua muisto tuntomattomašta hiireštä vaškissa.
Ga täl kerdua pagin rodieu vien lähäl eläjäs sagarvos da pohjazes pedras, kudamua enimyölleh on tazavallan pohjazes.
Täs kilvas liittolazet tiijustetah, tiijättögo työ Karjalan tazavallan histouriedu, karjalazien kul’tuurua, luonduo.
Kalevalan alkuh kohti -projektin enšimmäini Tverin karielazeh luona -toimenpito pietäh 30. heinäkuuta – 1. elokuuta.
Naine on valmis pagizutteluh – stolal on varustettu fotokuvat, hyvittelykartočkat da tetratit – buite školan partal.
Karjalaspäi oli vaiku yksi kilbuniekku, erähil alovehilpäi lähtiettih kaksin, Baškiiriespäi tuli kai kaheksa hengie.
Yhtelläh rahvas kiitettih Vieljärven kylähaldivotaloin piämiesty Aleksandr Čugaidu tielöin puhtahuos pienis kylisgi.
Vielä vuotena 1778 europpalaiset kirjutettih paikallisista eläjistä, kumpaset ajellah merellä meluon yhellä lauvalla.
Karjalan etuštajina oltih nellä ihmistä – Anna Anhimova, Tatjana Islamajeva, Irina Pogrebovskaja ta Julija Filippova.
Vuotena 2006 Petroskoissa oli peruššettu Skål-klubi, kumpani yhisti keškiajan rekonstruoinnin kiinnoštunuita ihmisie.
Še pietäh 12. tuiskukuuta federalisen Urheilu on elämän normi -projektin Demografija- kanšallisen projektin rajoissa.
Vastavuimmo pajattajien da horan ohjuajan kel Munjärvenlahten kul’tuurutalois, kus joga nedälii pietäh repetitsieloi.
Luonto on moittimattoman kaunis, še innoštau ta rauhottau, antau vapauven tuntuo ta lahjottau uškomattomie näköaloja.
Nykyaikaista mallitilua lukomista varoin luuvvah Sortavalan piirikirjaštošša kanšallisen Kulttuuri-projektin rajoissa.
Vuozi tagaperin eräs pereh sai omah käyttöh vuitin sovhouzan endizii peldoloi da rubei ostamah erilazii kodižiivattoi.
Mustoitammo, ku pakkaskuun 5. päiväs algajen ruvetah pidämäh Petroskoi-Murmansk da Petroskoi-Kaliningruadu -reissuloi.
Puuhine 22-kupoline Hristosan kirkastumizen kirikkö, kudai on sijoitannuhes Kižin suarele, avuau omat veriät myöhembi.
Ga olen hyväs mieles, ku Karjalas neroniekat ruvettih registriruimah omii bizneslaitoksii, kerdoi Svetlana Kol’čurina.
Opindoloih kuuluu kielenmaltokursua da ylen äijy teoriettizembua kursua karjalan kieleh, histourieh da kul’tuurah näh.
Tuatal on ylen hyvä passiivine karjalan kielen malto da häi opittelou paista bunukan ker karjalaksi ainos silloi toiči.
Priäžän piirin Vmeste -kannatus- da kehitysfondan uvven projektan aigua huavatah opastua rahvastu ruadamah turizmualal.
Komiksoin projektan hantuzis Sanna Hukkazenke, kudai on projketan johtai, tuttavuimmo Ven’an eri čuppuloin rahvahienke.
Kun vain puolat piäštih alahakši, ni Aino ta Viola ruttoseh puhtahilla kuivilla vihkoilla pyyhittih pois kaikki ruhkah.
Kerran oli moine šeikku, ku tuldih laukkah ostamah kaglupaikkua, a sen sijah ostettih kouran oman Čeburaškan kuvan kel.
Karjalan rahvas ollah rahmannoit, ga ezmäi karjalazet pandih diivua la mih niškoi moskovalazet tuldih karjalazeh kyläh.
Toizet kaksi ollah vie haudomos, muga sanotus, inkubatoras, sildy ku ei ole vie sen verdua kirjutustu ku piästä siepäi.
Fermeroin Šibajevien pereh autoi kazvattua omis kazvoshuonuksis kukkazien taimendu, Vieljärven souhozu toi hyviä muadu.
Mostu vahnua tehnolougiedu käytettih hongoloin luadijes: parren syväinpuoldu poltettih, sit poltettu kohtu puhtastettih.
Lopulla košen luona juoksijie vuotettih vorssat karjalaiset naiset käsin luajittujen puumetalien ta sertifikattien kera.
Pedagougizen opiston loppiettuu vuvvennu 1964 Galina työnnettih ruadoh Salmin kyläh, kudai silloi kuului Anuksen piirih.
Petroskoin yliopistos jo ammui opastettih suomen kieldy, a vuvvennu 1991 sie avattih karjalan- da vepsänkieline kuafedru.
Karjalan kielen tutkimus algoi vuvvennu 2011, konzu panihes rattahile Marjatta Palanderan johtettu FINKA-tutkimusprojektu.
Järještäjillä mäni äijän voimie, kuni hyö šuatih luatie hyvä sel’l’a puijen läpi ta järven jiätä myöten.
– Minä maltoin čomah luaduh kirjuttua: “Слава КПСС” da muudugi piirustua, sendäh minuu vallittihgi sinne.
Uuvvešša leheššä on esitetty enšimmäisie “Kipinäh” työnnettyjä kilpailuruatoja tervehyöštä ta urheilušta.
Taiteilijan lukusie näyttelyjä oli järješšetty Karjalašša šekä Šuomešša, Ruočissa, Alankomaissa, Ranškašša.
Tatjana Pavlovna on šyntyn Iivanan päivänä, 7. heinäkuuta 1950 Jyškyjärven kyläššä karjalaisešša pereheššä.
Nykyjäh šen etnoleirin ošallistujat Karjalašta šoitetah meijän keškukšen šuurešša yhistynyöššä orkesterissa.
Lisäkši, ämmö tikutti äijän ta niin taitavašti, jotta hiän šuatto tikuttua n’ukkuos’s’a, muistelou muasteri.
Monta vuotta talo oli pahašša kunnošša ta šeiso käyttämättä, šen lisäkši talvella 2018 šen taloušoša hajosi.
Hiän läksi lentokonehella piirikeškukšeh, missä šanottih, jotta Šonkašša häntä varoin on felššerin työpaikka.
Aleksandra Stepanovna on šyntyn loittosešša pieneššä karjalaisešša kyläššä, kummaista nyt jo ei ole olomašša.
Säilytämmö mečän -aktsien mugah Priäžän piirin Sodderan mečänhoidoalal istutettih meččiä tulipaloloin jälles.
Tänäpäi Marijal hyvin kazvau viinumuarju, eževiikku, aktinidii, gruuššu, viišn’u, čerešn’u, sliivu, gortenzii.
Šinä päivänä, konša myö ajoma šata kilometrie, ei ollun yhtänä puhašta jokie ta kylissä ei ollut vesilähtehie.
– On moine liikundusiändö, ku tiespoikkimenendykohtua myöte ei sua ajua, pidäy vältämättäh astuo, vastai Jänöi.
Še yhistäy kemiläisie, kumpaset šäilytetäh perintehie, ta antau heilä mahollisuon kertuo omašta harraššukšešta.
– Lahenpohjan piirin Kortela-pos’olkan fermerin Sergei Avetis’anin talouvešša on kakši lehmyä ta kakši vasikkua.
− Olen varmu, ku Karjalan halličuksen kannatuksel “Slavmo” voibigi valmistua enämbän sadua tonnua maiduo päiväs.
Olin monie vuosie niise “Niveltiijon” piätoimittaja ennen kuin miut valittih “Karjalan Heimon” piätoimittajakši.
– Jokahini uuši aihe, mistä toimittajat kerrotah lehtilöissä tai portalilla, tuou kielih nykypäiväistä šanaštuo.
Kilpailut Kontupohjašša piettih naisjoukkojen (kakši ihmistä) šekä mieš- ta šekajoukkojen (nellä ihmistä) kešen.
Še kertou tunnetušta karjalaisešta liäkäristä, tietomieheštä, opaštajašta ta runoilijašta Anatolii Martinovista.
Kerran yheššä Kiži-musejon folkloriyhtyvehen kera “Karjala” kokonah rekonstruoičči Kalevalan moniošasen kruukan.
Seminarin enšimmäini päivä oli omissettu piäasiešša runoperintehen istorijalla, tutkimisella ta šäilyttämisellä.
– Meil, tiettäväine, himoittau astuo “Kuolemattomas polkas”, ga pahakse mieldy, tänävuongi se pido rodieu online.
Meidy opastau Boris Kund’avtsev, kudai ruadau enimite tyttilöinke, hänenl on oma tyttiteatru “Malen’kaja strana”.
Viändöin perindölöi ozutettih Korzan kyläs, kus enzimästy kerdua piettih Viändöi kylylöin pihal -kezäpruazniekku.
Raisa Samodajeva myönti Viena-šeuran ošallistujalla Anna Nikandrovalla kiitoškirjasen avušta ympäristöšuojelušša.
Teatteri valičči esitettäväkši kakši näytelmyä, kumpasie oli mahollista näyttyä Kalevalan kulttuuritalon lavalla.
Näijen ihmisien kešen on šemmosie, kumpaset tullah kyläh omien vanhempien taloh, šinne, missä mäni heijän lapšuš.
Šuomen kielen, kirjallisuon ta vepšän kielen alalla oli nellä b’utžettipaikkua ta šiih oli työnnetty 56 anomušta.
Häi sanoi: “Minä tahton, štobi minuu, konzu rubietto työ minuu kalmah panemah, štobi pajatettas Vieljärven hora”.
Hiän löytäy monie keinoja piäššä pois vaikeista elämäntilantehista, teatterin ohjuaja Natalja Golubovskaja šanou.
Hiän kertou, jotta uuvven runon juoni voit tulla hänen piäh, konša hiän puhistau hampahie, levähtelöy työn jälkeh.
Karjalazet ruutat fil’man personuažoih – tyttilöih – niškoi ombeli Oma Mua -lehten toimittai Margarita Kemppainen.
Enemmän huomijuo annan kertomukšella mitein karjalan kieltä käytetäh internetissä ta mimmosie tietoja šuau löytyä.
Tänä vuotena kilpailuh oli työnnetty 155 anomušta, niistä 142 šai luvan ošallistuo kilpailuh ta 63 šai kannatušta.
Hänen taito on esitetty musiikkivideošša kallivopiirrokšien muuvvošša, kumpasissa šäilyy muisto entisistä ajoista.
Talvel, konzu školas heitettih pidiä urokkoi pakkazen periä, myö, lapset, kerras lähtimmö pihale čuruamah mäispäi.
Sie naine ruadoi seiččie vuottu da sit tuli järilleh omah hieruh – kus ruadoi opastajannu eläkkehele lähtendässäh.
Vuokkiniemen 400-vuotispäivällä omissettu polkupyöräkvesti starttuau Kylätalolta ta jatkuu kylän eri ošija myöten.
Šen lisäkši kerromma tärkeitä Karjalan ta Venäjän tašosie uutisie, portalin piätoimittaja Mikko Nezvitskii kertou.
Čalnan eläjät Lilija Aleksandrovna da Aleksandr Ivanovič Apanovič piettih oman svuad’ban vuozipäiviä 16. elokuudu.
On hyvä, ku voimmo iänestiä Internetan kauti, nygöi kaikil se on da myö voimmo nähtä, midä tapahtuu meijän linnas.
Slaavilaisešša ta itämeren-šuomelaisešša kulttuurissa ylähänä mainitut esinehet oltih naisien vallan simvoliloina.
Karjalan tašavallan peruštamisen 100-vuotispäiväkši Karjalan piirilöissä ta Petroskoissa rakennetah uušie šiltoja.
Festivalin järještäjät toivotah, jotta taikašanojen lukemini ta kalamiehien taito autetah šuaha riittäväšti kalua.
Fermeri käyttäy grantin rahat issutušmaterialin ta aštuvan oštamiseh, šelvitti Karjalan piämieš Artur Parfenčikov.
Kirkkahalla ta kylmällä vejellä pešeytymä ta viimesie kilometrie oli helpošti ajua kylmällä vejellä raitistunuona.
Kalevalašša piettih šäveltäjällä, muusikolla ta runoilijalla Veikko Pällisellä omissettu perintehellini festivali.
Toizes puolespäi tahtoin opastuo žarnalistakse, täh puoleh onnuako muaman rodu vedi, Hur’koilaspäi köyhäs kyläzes.
Projekti anto ošallistujilla uušie tuttavukšie, ammatillista yštävyttä, uutta musiikkie, koroštau Ol’ga Borisovna.
Viimesen urheiluleirin mie vietin Jyškyjärveššä vuotena 1992 ta šiitä piäsin pensijalla, kertou Vladimir Ivanovič.
Nakrislakši on tunnettu šillä, jotta šielä eli starinankertoja Outi Nykkänen tahi kuin häntä kučuttih Juplan Outi.
Toisekši, še on lapšilla tarkotettu kirja, a tiijättä vet, jotta lapšien kirjallisutta karjalan kielellä on vähän.
Projektin kaikki 20 dokumenttifilmie šuau kaččuo Rossija-Kul’tura -telekanavan nettišivulla šekä YouTube-kanavalla.
Hänen punukka Julija Filippova kerto: “Miun ukko Jegor Filippov ennein Šuurta Isänmuallista šotua eli Ponkalahešša.
Šen lisäkši kotišeutututkija kerto vielä monešta paikašta, a tapuamisen ošanottajat kerrottih omista kotipaikoista.
Nyt Petroskoin tervehyšhoitolaitokšissa ruatau 531 ylioppilašta ta apulaisliäkärie, a piirišairaloissa – 54 henkie.
Net harvah avavutah suurele turizmualale, vikse sendäh, ku programmoin järjestäjännu ollah perindölöin suvaiččijat.
Ligakuun 1. päivänny kirjasto sai Kotkatjärven eläjän, karjalazen kirjuttajan da kiändäjän Zinaida Dubininan nimen.
Kielitutkijan tutkimušteemana on tverinkarjalan kieli, šentäh kun hiän eläy Tverissä ta tuntuu yhissyštä juuriloih.
Omas ruavos kuulužu karjalaine kiändäi oli palkittu Ven’an Pravosluavnoin Kirikön kiitändykirjazel da rynnäsmerkil.
Nyt testaukšen tarveh on tosi korkie – vain männyön vuorokauven aikana Karjalašša on rekisteröity 1045 tartutettuo.
3. luokan opaštujat ta heijän opaštaja Alevtina Drapkova käytih tiijuštamašša karjalaisista ta heijän kulttuurista.
– Syvyskuul Skolkovo-johtamisškolale rodih viizitostu vuottu, ga mennyöh kezässäh minä en ni huaveilluh ruadua täs.
Huolimatta šiitä, jotta verianalisi on otettu käyttöh, keronikoitehta pietäh koronaviirussin tutkimukšen piäkeinona.
Vinošti kiärittyjä hartiepaikkoja pantih harteilla, a niijen n’okkie šivottih rinnalla tahi kiinitettih peretnikkäh.
– Ošanottajien piti šuorittua erilaisie tehtävie, esimerkiksi piti arvata runo, kumpani oli kirjutettu šalakielellä.
Olen hyväs mieles, ku minule avvutetah luotettavat dovarišat – yksin en voinnus nimidä luadie, sanoi L’udmila Mehed.
Oli kolme vakkua: enšimmäiseh pantih parahat potakat, toiseh – šiemenet ta kolmanteh – pahemmat kotielukkoja varoin.
Irina Tikkujevan mukah hänen luomisruavon piätarkotukšena on šäilyttyä perintehellisie aunukšelaisie kuvontakeinoja.
Ennevahnas Iivananpäivän yöl tiešuaroil tytöt da brihat vahnoih puuvenehih luajittih tuli, sit sen piäliči hypittih.
Erivärisistä tilkkuloista lapšet kerättih kuklan piä ta vartalo, paita ta hameh, peretnikkä ta vyö, tukat ta paikka.
Äski sit Vieljärven kyläkunnan haldivo rubieu eččimäh jengua sillan srojindah da sanou, konzu ruvetah srojimah sidä.
Kalenteri ei ole tavallini, šiitä šuau tietyä karjalaisien mifologijan hahmoista ta nähä mimmosina hyö voitais olla.
Mulloi keskusti oman ruandan kymmenevuodehine Sel’anočka-pajojoukko, kudai pajatti ven’akse da vähäzen karjalaksegi.
Sanele vähäine: Mibo se moine TikTok on, mindäh käyttäjen juuri sidä sobivutustu azut videoloi da mittumat net ollah?
Tieduo rokotettulois ristittyzis ližätäh yhtehizeh tietolistah, ku pidiä silmäl heijän tyrvehytty, kirjutti Ohlopkov.
Nämmil sanoil minä rounoku kiännyin tulieloin pajoloin kirjuttajien puoleh, ičel ei olluh mieles työndiä pajo kilbah.
Programman tavoittehennu on hävittiä 40 000 hudrunnuttu da ei pädeviä elämizeh niškoi fatierua vuvven 2022 loppussah.
– Mulloi Julija kiändyi minun puoleh da kyzyi abuu – pidi kuvata muuzikkuvideo Muzikualline Karjal -projektah niškoi.
Entisenä opaštajana Valentina Vasiljevna kiinitti erikoista huomijuo runoloih, kumpaset liitytäh lapšien kašvatukšeh.
Omii vägii kilvas opittih školaniekat, opastujat, kielialan ruadajat da kielen suvaiččijat Karjalan eri čuppuloispäi.
Konzu tytöt nähtih štanajallan lehtet, pidi azettua, piirdiä omas ičes ymbäri, mual, kruugu da seizattuo sih kruugah.
Kylän miehet hyvin tietäh, ku enne, konzu ruattih meččiä da piettih spluavua, vetty järves pidi plotin Videlen jovel.
Tänävuon heinykuun allus myö uvvessah vastavuimmo Veškelys-etnokul’tuurizes keskukses, kus naine kerdoi omas elaijas.
Projektin johtaja kuččuu kaikkie, kellä on tietoja Uhtuon vanhoista taloista ta niijen isännistä liittymäh projektih.
On tiijošša, jotta XIX vuosišualla ta XX vuosišuan alušša yli 30 prosenttie karjalaisie miehie oltih laukunkantajina.
Tuli oli oikie, ta näyttelijöillä piti ruatua šemmosissa tovellisissa oloissa, korošti filmin ohjuaja Aleksei Nužnii.
Heinykuun yhtendennytostu päivänny Vieljärves piettih Ole varavozin: täs on vihandua tulokastu -nimine šeikkailukiža.
Häi ainos oli sidä mieldy, ku karjalan kielel pidäy olla yhtehizenny, vai sit se voi jiähä pystys da ielleh kehittyö.
– Seiččiekymmen prosentua fitoplanktonas ollah ylen varattavat surmulajit – mikrocistis eruginoza da arogena fosakva.
Magiedu da tervehellisty juondua Sunulles da Sinun omil toivottau hormučuajun suvaiččii Natalja Antonova Vieljärvelpäi
Karjalan kielen vienan murtehen kilpailuh ošallistu 11 koululaista Kalevalan ta Karhumäjen piiristä šekä Petroskoista.
Šamoin meilä oli esillä näyttely, mi valmissettih KADR 26 -arhitektuurin, disainin ta restauroinnin opiston opaštujat.
Kurjuttai on varmu, ku äijät karjalazetgi ruvetah lugemah ven’akse, enimät meis ei olla harjavuttu lugemah karjalakse.
Karjalan taitomusejošša esitettih audio-opaš, muasteri-opin video, musejon videoesittely ta tiijotušbukletti vienakši.
Terväh kohendettu taloi tuvvah järilleh, toinah jo vuvven 2021 allus siirrämmö ozuttelun sinne, sanelou Oleg Mošnikov.
Kuvvendessah kluassassah minä opastuin Ven’al, sit meijän pereh muuttihes Amierikkah, Kolorado-štuattah Denver-linnah.
Presidentin palkintoja šai monta liäkärie, ken taisteli koronavirussie vaštah, näytti omua ammattitaituo ta rohkeutta.
Vašta Uuvven vuuvven jälkeh avattih kuoppa ta vielä piti, jotta šilloin ei olis kovua pakkaista, kerto Nina Gerasimova.
Kyläs jo 35 kerdua ruvetah pidämäh juumoran festivualii, kuduan aigua voibi kuunnella Kindahan zuakkunoi da pidiä iluo.
Tänä vuotena yliopiston 11 instituuttih on työnnetty kaikkieh 11 146 anomušta, kerrotah Petroskoin yliopiston saitilla.
Ajattelin, midä voizin ruadua… Tiezin vierahii kielii, olin ekskursienvedäjanny Kodialovehmuzeis da Kuvailutaidomuzeis.
Periodika-julguamo kuččuu omah jogavuodizeh pidoh, kus ezitetäh mennyt vuon ilmah piästetyt kniigat da toizet julgavot.
Moizen miärävyksen on ualekirjutannuh Ven’an kuluttajansuoju- da tervehysviraston Rospotrebnadzoran johtai Anna Popova.
Vuvves 2017 Vieljärven kyläs Karjalan Kielen Koin seinih suadu kielipezä pyzyy jalloil lahjoittajien da projektoin vuoh.
Školan jälles vuvvennu 1953 nuori neidine tuli Karjalah da piäzi opastumah Karjalas-Suomelazeh valdivollizeh yliopistoh.
– Joga orfogruafine sanakniigu lujuau sanoin da sanamuodoloin normiruitun kirjutandan, nevvou niilöin oigiehkirjutuksen.
Vladimir Brendojevan roindupiän, 6. syvyskuudu, Anuksenlinnas piettih Täs synnynrannan minun algu -literatuurufestivuali.
Ohjuaja Vladimir Rudak ta kuvuaja Mihail Letov ruatojoukon kera ruvettih kuvuamah muštua komedijua invalidisuon aihiešta.
Festivualih tverinkarjalazien gostih tulou heimovellie Karjalas da Leningruadan alovehelpäi, rahvastu Baskortostuanaspäi.
Jatkutah endizet rubriekat-programmatgi: Kirjakamari, Kotosalla, Kotikokki, Tolkun pagin, Muuzikkuvideo da erähät toizet.
Yhtymäh festivualih kučutah kaikkii himoniekkoi, kudamat pajatetah karjalakse ei-rahvahallizii vai kirjutettuloi pajoloi.
Kyzely ozutti, ku enin fosforua vedeh valuu kuadovezis taloloispäi, kuduat seizotah järvirannas, sanou Natalja Kalinkina.
Ei jo lapset voija ottua moista suurda takkua kannettavaksi kielen kavotannasta muga kuin aiguhizet, hos huoli on heilägi.
Kilvan mugah, se, kudai kirjuttau parahan erinomazen syömizen retseptan Uvven Vuvven pruazniekakse, suau huavon kartohkua.
Kaksi vuottu tagaperin Petrovskoin hora kävyi festivualih Abhazien Gagrah, kus artistat roittih toizen tazon laureatoikse.
Pajattai da muzikantu Arto Rinne valmisti Karjalaan kaikoinneita -ezityksen, Lea Tajakka ezittäy Pelagen matka -runopajon.
Diplomuruavon sijas Aleksandr Linevskii ozutti oman vereksel painetun tiijollizen kirjutuksen Karjalan kallivopiirustuksis.
– Esittelyššä mie kerroin kyykkä-pelin šiännöistä, kyykkäkentäštä ta tarvittavista varuštehista pelie varoin.
Mualauštaijon lisäkši Vladimir Mihailovič ennein harrašti mečäššyštä, puun veššäntyä, kuvijojen pakottamista.
Joga uuttu kerdua hänen kuvii kaččojes lövvät niilöis midätahto uuttu, enne nägemättömiä, sanou Ol’ga Smotrova.
Mieš mielelläh viettäy aikua artistojen kera jutellešša karjalan kielellä ta auttuas’s’a heitä kiäntyä lauluja.
Viizivuodehizennu häi jo iče lypsi lehmiä, kačoi nuorembii sizärilöi da vellilöi da ižänke kävyi meččäh halgoh.
Heilä tapahtuman järještäjät – Koštamukšen Sreda-keškuš apulaisieh kera – valmissettih rannalla mukava ohjelma.
– Online-muuvvon anšijošta, konferenšših liitty ošallistujie Piiteristä ta Leningradin alovehelta šekä Šuomešta.
Häntä ei pölätä še, jotta portalin avuamisen jälkeh tapahtumista kiinnoštunuijen miärä voi huomattavašti kašvua.
– Vuotena 1960 myö šiirtymä elämäh Maksuatihan piirin Velikoje Selo -kyläh, missä eli miun ämmö muamon puolešta.
Hyö yheššä kaunehella karjalan kielellä kerrottih kuuntelijilla mukavašta Veneh karjalaisien elämäššä -aihiešta.
Musejon yštävät, ruatajat ta johtajat ruvetah juhlimah šyntymäpäivyä šyyškuušša, ka lahjoja heilä jo alko tulla.
Naini šai palkinnon Paraš tevoš karjalan kielen vienan murtehella –nominatijošša Alajärven viestit -näytelmäštä.
Nyt olen rakentamašša puuterrassie, kumpasešša elokuvašša Mit’a-tiätä kerto oman naiseh kuolomašta, hiän jatkau.
Kalevalan Uhtuan kapšakki -harraššušteatteri kävi esityšmatoilla Kemih, Koštamukšeh, Sohjanankoškeh ta Piäjärveh.
— Saimmo tiediä, ku vuvvennu 1873 Veškelyksen kyläkundah kuului 44 kyliä, tänäpäi niilöis on jiännyh vaiku viizi.
Koštamukšen luonnonšuojelualovehen toimistošša piettih Koštamukšen luontohelmi -eko-kotišeutuklubin uuši iššunto.
Lapšet leikittih šielä, missä nyt on vettä ta, kuin ilmeni muutoma vuosi šen jälkeh, hyö löyvettih näitä palasie.
Venäjän kanšantaitehen anšijoitunut kollektiivi, Karjalan esimerkillini taitoyhtyveh “Vesläžed” täytti 20 vuotta.
Myöhemmin uutisista šaima tietyä, jotta šielä, missä meijän šuunnitelmien mukah piti olla, yöllä oli šatan lunta.
Školah Puadeneh pidi piästä Seesjärven lahten kauti kezäl venehel, talvel – suksil, sygyzyl – pyöräl libo jallai.
Karjalan tašavallan kanšallini kirjašto valmisti luventojen šarjan “Kalevalan” starinankertojat ta runonlaulajat”.
“Oman Muan” toimittajat täytty vägie ečitäh lehtele uuzii tiluajii, sih niškoi hyö pandih rattahile uuzi projektu.
Kareločka-klubin jäšenet otetah ošua pos’olkan kaikkih toimenpitoloih – supotniekkoih, konserttiloih, illaččuloih.
Se oli ainavo Kerähmön ozasto, kudaman ruado kogonah meni karjalakse da myö, vedäjät, iče piimmö tädä omis aižois.
– Voima šanuo Venäjän kielipolitiikkua esimerkillisekši, ka kuitenki tilanneh tovistau, jotta miäräykšie et riitä.
– Nygöi, kačo, kui kaivetah, mygöi nenne puut leikattih, viettih iäres, otettih peskut täspäi järvirandah, myvväh.
Näin kyläpruasniekka ni mäni – kyläläiset kaunehissa pukuloissa käveltih kotikylyä myöten laulamalla lempilauluja.
Reissuja järještäy Karjalan tašavallan Karelavtotrans Servis -valtijonyrityš uušilla Gazel’ Next -autobuššiloilla.
Tämä auttau šuojella vuara ta viereššä olijat šuojeltavat paikat erilaisien, pienienki rakennukšien rakentamisešta.
Konsertin lopušša lavan lähellä keräyty äijän kaččojie, kumpasilla himotti onnitella artistoja ta lahjottua kukkie.
Tänäpäi konnus täytty vägie nostetah mašinoinazetuskohtua 500 paikale da valmistetah mägie vatruškoil čurattavakse.
Piirit tahotah ottua vaštah Tašavallan päivyä, šentäh kun kaupunkin ta piirin kehittämiseh annetah lisyä rahotušta.
Niise hyö toivotah, jotta še kiinittäy enemmän huomijuo karjalaisih runoih, mi on hyvä niijen šäilyttämistä varoin.
Šilloin “Marii pamaš” tuli šuomelais-ugrilaiseh festivalih, kummaista vietettih Kiži-šuarella, kerto taito-ohjuaja.
– Juna talvitaikurin ta hänen starinallisen joukon kera tulou Karjalan piäkaupunkin ašemalla pyhänäpiänä klo 15.25.
Myö näemmö sen omien kursoin piendän aigah, kudamii taričemmo kaikile opastajile da hyö mielihyväl yhtytäh niilöih.
Heinäkuun alušša Karjaln piämieš Artur Parfenčikov kävi Belomiskissa ta kaččo, miten musejo valmistautuu avuamiseh.
Uuvven autobuššiašeman tilat tullah vielä mukavammiksi matkuštajilla, autobuššien kulettajilla ta ašeman ruatajilla.
Mie pakajan pojallani karjalakši, mieheni šiinä šamalla opaštuu ta hänenki karjalan kielen taito kašvau kašvamistah.
Vuotena 2005 Californiašša peruššettih tämän urheilulajin federatijo ta šen jälkeh suppailu levisi koko muajilmalla.
Myö viettimä erimuotosie tilaisukšie näissä kylissä ta kaikki, mitä myö halusima luatie projektin rajoissa, onnistu.
Tatjana Pavlovna huomasi, jotta mitein vanhemmakši tulet, šitä enemmän mieleh muistuu männyt aika, lapšuš ta nuoruš.
Pidäy mustoittua, ku Suomen eläjih niškoi syömistavaroile vero on 14 prosentua, ei-syödävih tavaroin – 24 prosentua.
– Jo tänä kezänä miän pidi soittua Suistaman laulupruazniekoil Suistaman kirikös, vai covid-19 pani pluanat uuziksi.
Tuokšuja horšmačäijy, samovuara, lämpimät kalitat ta keitinpiiruat, lyyriset karjalaiset laulut ta hurjat častuškat.
Kuvuamisen jälkeh tunnit šijotetah internettih ta niijen mukah joka halukaš šuau opaštuo karjalan tai vepšän kieltä.
Tämängi tärgien azien L’udmila F’odorovna sai piätetykse: kolme nuordu opastajua suadih kunnostetut fatierat linnas.
Muasteri-opin tarkotukšena oli kiinnoššuttua ihmisie kiäntämisprosessih ta šuaha enemmän karjalankielistä lukomista.
Vuvvennu 1957 Trofimovat muutettihes – sovhouzu salvattih da tuatto työttih ruadamah Priäžäh, kus häi sit nosti koin.
Šen lisäkši Kontupohjan olimpijareservin opistolta urheilija ta hänen valmistaja šuatih 500 tuhatta rupl’ua jokahini.
– Projektissa taitokoulu ruatau kantelenšoittuo ta kanšallista musiikkiperinnehtä opaštujien lapšien ta nuorien kera.
Konzu lundu panou ylen äijäl, urokoin algu eistetäh myöhembäh aigah, libo urokkoi nivouse ei pietä da škola salbavuu.
Vuokkiniemi – 400–opašretki on čukeltamini tovelliseh karjalaiseh muajilmah, šano projektin luatija Julija Filippova.
Liiton kezä-aktsii on moine: “Karjalaine, luve tämä kniigaine da anna se lugiettavakse yhtele tuttavale karjalazele!”
Kešän lopušša karjalaisen kulttuurin Viena-šeuran ošallistujat jatettih omie matkoja Karjalan muan eri puolie myöten.
Tämän ruavon hyvyös aktivistat pandih listoil enämbän viittysadua uuttu da vahnua sanua, kudamat pätäh vk:s ruadajes.
Hyö ollah tämän muan kandurahvahannu oman histourien, kielen, rikkahan da ainavoluaduzen kul’tuuran da perindölöinke.
Veškelykšen yhteiskunnallini Oma tulehmo -järještö rupieu toteuttamah grantti-rahalla Kylii myöte -nimistä projektie.
Yliopiston opastujile häi valmisti opastuskniigat “Livvin murdehen foneetiekku” (1992), “Livvin murdehen morfolougii.
Pitkäsrannas siiriči ajajes voibi nähtä Krest skor’bi -mustomerki, kudai seizou Pitkykangas-paikal juamoin tiešuaral.
Lähiaigua pluanois on valmistua kirjutus, ei-kalenduarizis ristikanzoin nimilöis da niilöin käytändäs paikannimistös.
Natalja kirjutti bisnesšuunnitelman ta šen toteuttamiseh šai 200 tuhatta rupl’ua Kalevalan piirin työvoimatoimistolta.
Yksil kilbuniekoil pidi silmät salvas vaiku n’uustandan vuoh ovvostua, mittumua syömisty taritah heile kilvan pidäjät.
Kilvan jälgimäzeh etuappah piästih Estounien Mulgimaan Abja-Paluoja-linnu da Ven’an Mordouvien Padlesnaja Talva -kylä.
Konzu minuu lapseššu talutih kyläh buaballuo, minä ellendin dai pagizin, silloi kyläs pošti kaikin maltettih karjalua.
Tämä kaikis suurin Vieno Fedotovan tiedoruado – Karjalan kielen frazeolougine sanakniigu – oli painettu vuvvennu 2000.
Andanen sen piättäjile, ga sit sanozin, što opastustu karjalan kieleh näh da karjalan kielen opastustu pidäy kehittiä.
Häi äijäh kerdah kävyi sanankeriändymatkoih Tverin Karjalan kylih, ylen puaksuh käveli jallai jygei magnitofonu keral.
Yksi oli Hieru, a toine oli Hierun kylä, a mindäh se oli moine, en voi sanuo, Hieru, ližäi mägiläine Nikolai Mihailov.
Suomelas-ugrilazen školan karjalan kielen opastai Tatjana Ignat’kova kävyi kogo Ven’an muamankielen opastujien kilbah.
Kezäzel aigua Mangas siiriči on ylen äijy ajajua, monet matkuniekat nostah mäele kaččomah ennevahnallistu mustomerkii.
Karjalan runoloin vuvven hantuzis järjestetäh enämbi 40 piduo, kuduat suundavutah Karjalan runoperindön säilyttämizeh.
Šamana vuotena Vassa Železnova -näyttelmä tuli Karjalan ASNT:n kanšallisien teatterien kilpailun palkinnon laureatiksi.
Sih nähte paistih Ven’an talovusministran da Karjalan, Altain da Tivan tazavalloin piämiehien nevvostol mennyt nedälil.
Etnokul’tuurukeskuksen ruadajat puaksuh sanellah omile gostile vahnas karjalazes kižas, ozutetah, kui pidäy kižata sih.
Kalevalatalo-etnokulttuurikeškukšen spesialistit valmissettih ainutluatuni näyttely kaupašta, nimenomah laukunkaupašta.
Karjalalla omissettuja uušie art-objektija ilmešty Petroskoin eri paikoissa tašavallan peruštamisen 100-vuotisjuhlakši.
Pedru-apostolan kirikkö nostettih Martsial’nois vuvvennu 1721 Pedri Enzimäzen käskyn mugah da pyhitettih vuvvennu 1722.
Karjalan Kielen Koin paginanvedäjän Ol’ga Gokkojevan ualkirjutetus kirjazes kyzytäh alallistu, pitkyaigastu abuu Koile.
Kvestu on omistettu Ven´an kanzoin kultuuruperindölöin vuvvekse da sidä pietäh Kultuuru opastujale -projektan hantuzis.
Silloi muamo on kieldänyh karjalakse pagizemas da se karjalažus pidi panna syväh da ei nikonzu suannuh iäneh sanuo täs.
Karjalan kanzallizes muzeis pandih štempelit poštukonvertoile, kuduas on kuvattu Pedru-apostolan kirikkö Martsial’nois.
Nuožarven järven randu on jo täyzi Aleksandr Voglojevan luajittuu vestostu: niilöin keskes on äijy suarnallistu hengie.
Deputuattu Rogalevič nostatti suuren hopun kui Zakonoinhyväksyndykerähmön juristoin da deputuatoin keskes, mugai medias.
Häi puolisti omua muadu da rahvastu, rohkiesti torai ruoččilazienke 1600-vuozil, konzu hyö tuldih valloittamah Karjalua.
Kanši ta taito: Jens Hattuniemi, kuvašuunnittelu ta kuvien tekstit: Julija Filippova, Ol’ga Karlova ta Eeva-Kaisa Linna.
Samal tiel kilvan vuoh tahtotah livuttua lapsii, nuorii da täyzi-igähizii luadimah videoloi — on sanottu proektan sivul.
Petroskois Kamenni bor -puustoh, kuduas on karjieru, kačotah avata vezi- da sup-laudailun škola 10—14-vuodizile lapsile.
Omis raadivolähetyksis Fed’an Miikul saneli rahvahan elokses, argipäivis, nosti hierulazien edeh probliemoi da zobottoi.
Tiettäväine, Besoučča-paikannimen vardalos ei ole nimittumua biessua, muga sanottih joven bauhujua koskie, sanou tutkii.
Kirjuttamah, lugemah da pagizemah omal kielel opastau Veškelyksen školan karjalan kielen opastai Oksana Serebr’annikova.
Ga yhtelläh päivänselgei on se, ku karjalan kieli da karjalankielizet ruadajat ei olla Moskovan kibu, sehäi kuulus meih.
Tiettäväine, pruazniekas rahvastu gostitetah čupukoil, kudamat muzein ruadajat pastetah iče omien perehretseptoin mugah.
Nygöi minuu ylen äijäl miellyttäy kudomine, toivon, ku minun nero rubieu kohenemah iellehgi, sanou Lilija Aleksandrovna.
Projektan hantuzis keviäl kylän Lastu-pajan ižändy Leonid Jakovlev luadi puustikkoh nelli kukkuvaguo, valoi net betonas.
Talvelgi toiči on jugei piästä voimattoman luokse, vie jugiembi erikseh seizojih personuallizih taloloih mikropiirilöis.
L’udmila Markianovan hommil vuvvennu 1992 Karjalan pedagouguinstituutas oli avattu karjalan- da vepsänkieline tiedokundu.
Aleksandran P’otr-tuatto repressiiruittih, Aleksandr ei ehtinyh tiijustua tuatan reabilitatsies, häi siirdyi tuonilmazih.
Suvaičen lugie komiksoi, niilöin kauti opastungi kielih, ga enne ruadopajua Petroskois iče en oppinuh piirustua komiksoi.
On mainittavu, ku pivot järjestetäh ei vaiku Petroskois, ga Anuksen da Kalevalan piiris, Kostamukses da toizis čuppulois.
A moine on vaiku Oniegantagavos, sanou Karjalan tiedokeskuksen geolougien instituutan piälikön sijahine Vladimir Šiptsov.
Kuvien kilbah otetah vastah čomazet, kuduat kuvatah karjalazii runoloi, paiči niilöi, kudamat kuulutah Kalevala-eepossah.
Petroskoilaine Dmitrii Lantratov rodih kolmandekse miehien juoksus kanzoinvälizes Lithuanian Open – Virtual Race -kilvas.
KT:n kanšallisen arhiivan ruataja Jekaterina Jevsejeva kerto yhtehisen karjalan kielen luomisen yritykšistä 1930-luvulla.
Mustokse täs nämmien kylien eläjii, kuduat jo sadoi vuozii ollah karjalazet, sanotahgi lappalazikse, sanou Irma Mullonen.
Mielihyväl kačon Karjalan Kielen Koin da Kieliresursukeskuksen uudizii YouTube:s, dokumentualizii kinoloi Karjalah nähte.
Net čomazet jo sai nähtä Karjalazet eeppizet pajot -ozuttelus, kuduan avajazet piettih Karjalan Kielen Kois sygyzyl 2021.
Karjalan koivun alovehien seismolougien tutkimine sežo vedäy edehpäi karjalan koivun arbaituksen selvil ottamizen ruaduo.
Jovensuun taidoilii Sanna Hukkanen pidi komiksoin ruadopajoi Ven’an eri čuppulois, kus paistah suomelas-ugrilazil kielil.
Pelaštajat Leningradin, Arhankelin, Vologdan, Murmanskin alovehilta ta Piiteristä tultih auttamah šammuttamah tulipaloja.
Yhtevyksen tarbehien mugah, abuu pidäs metodistan palkattuh ruadoh, muanvuogruhinnan pienendämizeh da kielipezän ruandah.
Yhtyvehen ohjuajana on Viola Malmin opaštuja, balettimuasteri, Karjalan kultuurialan anšijoitunut ruataja Andrei Anisimov.
Nina opastui suomen da ven’an kielen da literatuuran opastajakse Petroskoin valdivonyliopiston suomelas-ugrilazel ozastol.
Elaigu ilmai rajoi, jatko -karjalas-ruoččilazen projektan toine etuappu alletah Petroskois, Kostamukses da Anuksen piiris.
Kalevalan teatterin ohjuajalla Anisja Denisovalla oli annettu Karjalan ASNT:n anšijoitunut kulttuurialan ruataja -arvonimi.
Zooman kauti Nina pidäy kursoi Suomen karjalazile, suomelastu opastujua on kaksi joukkuo, yhtet zavoditah, toizet jatketah.
Suutkat läbi oman suvun histourieh kiinnostunnuot rahvas voijah tutkie eri dokumentoi arhiivois, kirjastolois da muzeilois.
Karjalan arhitektuuran da linnanrakendamizen haldivos kačotah azettua kaksikielizet adressilaudazet Petroskoin rakenduksih.
Karjalan kielen elvytysprojektan ruadoh nähte voibi tiijustua blogas, kuduas on videoloi da tekstoi eri aihielois da muudu.
Šuuren muan etnobloggerit -saitti on pantu käyntih etnoblogingtime.ru ta этноблогингтайм.рф šivuštoilla.
Šielä nytki on šovašta jiänyitä ammukšien jiännökšie, piikkilankua, šeisotah šakšalaisien puoluššušlaittehet.
Hiän muisti, mimmoni hänellä oli varu šiämeššä, konša hiän iellisenä piänä kohtasi kiärmehen rantahietiköllä.
Vienan virta -kanšalaisjärještöššä esitettih järještön ta Piäjärven keškikoulun välisen yhteisruavon tulokšet.
Fil’ka šuatto kiäntyä piätä ičen ympärin puitto halusi kaččuo kaikkie lapšie, kumpaset keräyvyttih šen ympäri.
Kuštantamošša toimiu Karjalaisien, vepšäläisien ta šuomelaisien kieliresurssikeškuš šekä Kanšojen yštävyškoti.
Ka mieš lisyäy, jotta kaikki tiijot horšmačäijyštä hiän löysi internetistä šekä keräsi paikallisilta eläjiltä.
Muamo on kuitenki šyntyn ta viettän lapšušvuosie Kaurilašša Uuvvešša-Värtsiläššä, mi kuuluu Tohmajärven kuntah.
Šeurata aktijon uutisie šekä kaččuo kenttöjen luvetteluo šuau toimenpivon ryhmäššä VK-sosialiverkošša linkillä.
Pidi sanuo sanat: “Pyhä Iivan, pyhä Viändöi syöttäi, kui tämä savu nouzou yläh, mugai minun lembi yläh noskah!”
Kylän joka vieraš voit iče kävellä kylyä myöten kuuntelomašša tarinoja ta kertomukšie istorijallisešta kyläštä.
Tašavallan päivänä Kalevalašša avatah uušie nähtävykšie, kuin esimerkiksi muistotaulu Lönnrotin männyn lähellä.
Ka nykyjäh ihmisoikeušvaltuutettu šiännöllisešti käypi ojennušlaitokšissa ta tarkaštau vetomukšien täyttämistä.
Neičykkäzen died’oi Jorma Saahko lapseššu ylen äijäl suvaičči pajattua, brihačul oli hyvä iäni da muuzikkukuulo.
“Igäine unohtus” kertou ajan loppumattomašta kierrošta, kumpasešša jokahini elävä olento eläy hyvin lyhyön ajan.
Šemmosie kallivopiirrokšien kuvie tiälä kenkänä ei ole vielä nähnyn, kirjutettih näyttelyn enšimmäiset kaččojat.
Eräš miun tuttava Šuomešta oli tällä paikalla ta hiän on šitä mieltä, jotta še on seita, šanelou Taito Toivovič.
Ahkera, huolekaš ta huolehtivaini naini, kumpasella kotišeutu on šyväimeššä, näin šanotah häneštä kalevalalaiset.
Hänen kekšimät huumoriset laulut pitälti oltih šuosittuja Šuomešša ta Karjalašša, erityisešti Kalevalan piirissä.
Šuunnitelmašša oli 10-päiväni retki Pohjois-Kavkazissa, šillä oli 3. vaikeuven luokka viiještä olomašša olijašta.
Jokavuotini Karjalan ta vepšän kielen šanelu -aktijo starttasi tänäpiänä, Karjalan ta vepšän kirjakielen päivänä.
Uuši al’pomi Karjalašta näyttäy meijän tašavallan elämyä vanhoista ajoista alkuan merkkivuuvven tapahtumih šuaten.
Irina Ševaldova tuttavušti poikie ta tyttöjä karjalaisih elämäntapoih šekä šyömisih Karjalaiset ruuvvat -ašemalla.
Vältämätä pidäy tiediä vešin istourii, sit se voibi roita muzeieksponuatakse da tävvendiä kogo Ven’an muzeifondan.
̶ Vašta olen luken Ervastin kirjan Vienan kylih matkuštamisešta ta šielä oli kertomuš kyläpruasniekkah käymiseštä.
Kirjan valmisti kielitietäjä, pedagogisien tietojen kandidatti, monien kanšalaisjärještöjen jäšen L’udmila Gromova.
Lisäkši šiih aikah toimi Venäjän Piiplijašeura, kumpani kiänti Jevanhelie Venäjän alkuperäisien rahvahien kieliksi.
Monet ihmiset eii tiijetty, šanakši, jotta Kalevalašša oli kakši ilmašoitinorkesterie, šanottih tehtävien kekšijät.
Visitti-keškukšen peruštamisen tarkotukšena on oneganiemiläisien ta Seesjärven karjalaisien kulttuurin šäilyttämini.
“Suml’anka” esitti lavalla pienen ohjelman, a ottamah heitä valokuvah tuli Roman Dudkin – valokuvuaja Belomorskista.
Pruasniekašša oli ni temaattisie kenttöjä, missä šai opaštuo kutomah kankašpuilla, luatie karjalaisie kanšankukloja.
Jälgimäzien eläjien muututtuu elämäh uudeh taloih, taloidu ruvettih panemah kundoh, ku sijoittua sinne “Armas talo”.
Gu minä ylen äijän olen lugenuh täs kniigas da kuulluh sih näh paginoi Internetas, tahtoin vältämättäh tuttavuo sih.
Ku täl lehtel, meijän lehtel, on ihan toine merkičys, äijiä suurembi, äjiä tärgiembi merkičys, lujoittau Sinitskaja.
Lapšet, kumpaset juoštih meijän luo klubista tavanmukasen filmin jälkeh, mukavašti tarkkual’tih mečän linnun tapoja.
Tie kotiin” ošallistu moneh nominatijoh ta piäsi Miun šeutu ta šen ihmiset- šekä Karjala -nominatijojen voittajakši.
Laukunkannanta kehitti karjalaisissa šemmosie ominaisukšie kuin yrittelijäisyš, keštävyš, talouvellisuš, asiellisuš.
Hänen pääasiallisin taitonsa oli itkuvirsien laulaminen.“ Paitsi itkettäjä oli M. hyvin tunnettu häävirsien laulaja.
Tänä vuotena “Kalevalan mua” tuli Piiterin ta Leningradin alovehen karjalaisen kulttuurin päivien keškitapahtumakši.
Anuksen kirjaston johtai Georgii Černobrovkin kehitti rahvastu kirjuttamah enämbän karjalakse: “Kielel pidäy ruadua!”
Kaksikymmenkaheksasivuine kniigaine on kirjutettu ven’akse, vai oččikot ollah kahtel kielel – ven’akse da karjalakse.
Suomenkielizet kniigat piästäh ilmoih ven’an kielel da ven’ankielizet – suomen, gu niidy suas lugie mollembil kielil.
Jotta toteuttua šuuri projekti ta pijentyä rantakatu pitäy piäššä šopuh 39 tonttimuan omistajien ta vuokruajien kera.
Rautateijen mukah ošašyynä vuorojen lakkauttamiseh on še, jotta viime aikoina niijen kyšyntä on huomattavašti lašken.
Oma pajo -kuoro on yhteisruavošša Karjalan laulujen šepittäjien kera, šentäh ohjelmistoh aina lisäytyy uušie lauluja.
St’opan heitti kengät, lykkäi selgyrepun čuppuh, sanua sanomattah meni kätkyön tyveh, kuduas virui nänniniekku lapsi.
Kel pidäy vaiku kalastukseh niškoi, ga hyvin pädöy, kerälgi niidy voibi ottua — pritseppah panna, sanou myöjy Andrei.
Maura mainiččougi moizii karjalazii sanoi, kudamii suomelazet voijah ellendiä viäräh – akku, häkki, hirnuo da toizii.
Minuu opastettih P’otr F’odorovič da Marija Sem’onovna Muhorovat, nelli vuottu opastuin sie, sit opastuin Vieljärves.
Viena-šeuran jäšenet löyvettih mainintoja Kuokan kolkkajaiset -pruasniekašta ta piätettih elvyttyä vanhua perinnehtä.
Puolen tunnin aikana opaštujilla tuli šelvä, mitä merkitäh lähisien jokien, ojien, šuarien, niemien ta lakšien nimet.
Musejon juhlavuuvvekši enšin oli šuunniteltu šuuri ta rikaš ohjelma, ka pandemijan takie šitä on mahotointa toteuttua.
Kivilöin da rauduruvan histourien kauti voibi tiijustua, kui elettih da midä ruattih tämän čupun ennevahnaizet eläjät.
Galina F’odorovna mustelou, ku silloi häi ei voinnuh olla joute, häi nareko myöhässäh tarkasti opastujien tetrattiloi.
Sit, konzu häi kaksi nedälii käveli muadu myöte da keräi ristikanzoin riähkii, häi kazvoi ylen suurekse heinysuatokse.
Marija Spitsinan muasteri-oppi oli omissettu kiäntämisellä ta še oli mukava karjalan kielen opaštujilla ta tietäjillä.
Hiän mukavašti kerto Talvi-Miikkula-pruasniekan pitämiseštä karjalaisittain šekä esitti pomorien kulttuurie ta ruokua.
– Konzu kuulin täs kursas, kerras ellendin - tahton yhtyö, sendäh ku vie pienenny tytönny tahtoin tulla žurnalistannu.
Ainutluatuista pohjoisluontuo šuojeltamisekši vuuvven 1992 20. oraškuuta oli peruššettu Puanajärvi -kanšallini puisto.
Kevätkuun alušša Leningradin alovehella vietettih stolatenniksen meštaruškilpailuo alla 20-vuotisien urheilijien kešen.
Tänävuon Karjalan piämiehen grantan hantuzis Karjalan rahvahien ystävysliitto sai den’guavun omah uudeh Ilmu-projektah.
Sit suau nähtä, kui elettih voinan aigua ven’alazet dai suomelazet saldatat, mittuzet heil oldih orožat dai muut vešit.
Šielä Elias Lönnrot enšimmäistä kertua kuuli ta kirjutti Saavva Trohkimaiselta runoja tulijua Kalevala-eepossua varoin.
Kyläs gostile on luajittu hyvä da mieldykiinnittäi ohjelmu, kudaman aigua tulou ezile ainavoluaduine pohjaine kul’tuuru.
Dai sanotah, ku enne Iivananpäiviä ei suannuh veičel puudu vaste koskie, eigo lehtie leikata, vai Iivananpäiväs algajen.
Školan loppiettuu Dmitrii lähti opastumah teatruinstituuttah da sen jälles ruadoi kul’tuurualal Voulogdas da Novgorodas.
Niise analisoitih hyvänluajinnan projektija, volont’orien johtajien ruatuo ta paistih alan toisista tärkeistä teemoista.
Kirjan idejašta ta luatimisešta kertou šen luatija, istorikko, Karjalan kanšallisen arhiivan spesialisti Jelena Usačova.
Myö rubiemmo tutkimah karjalan todevujii käyttämisaloi nygyaigazes elaijas juuri sih niškoi, ku kačella stuatussudieluo.
Vieljärven vezi ei päi juodavakse eigo nimih muuh käyttöh: vetty järves ei sua ottua kylyh, sobien libo astieloin pezoh.
Uuzi Terveh-nimelline etnopuusto on luajittu Priäžän keskuččah juuri sih kohtah, kunne puaksumbah kaikkie tullah rahvas.
Omis runolois karjalan da ven’an kielel häi ihaili oman rannan čomuttu, saneli omas suvaičukses omah rahvahah da kieleh.
Ližäkse tiijän, što puaksuh kirjutan vaiku karjalan sanoi suomen sanajälletykses, ku en vie malta muga hyvin karjalakse.
Tänäpäi piäekspozitsiennu on Sordavalan kiviavaimet -ozuttelu, kudai oli valmistettu Jevroupan liiton projektan hantuzis.
Matkustajil da šouferil pidäy olla maskois da sormikkahis, da avtoubusas pidäy olla antiseptiekku käzien dezinfektsiekse.
Marija Kundozjorova tutkiu karjalaista kanšanrunoutta ta hiän löysi tietokirjoista ennein meiläki tuntemattomie haltijie.
Katerina Paalamo on niilöi Suomen karjalazii, kudamil karjalan kieli da karjalaine kul’tuuru ollah kuuluttu elokseh ainos.
En pie omua iččie taidoilijannu, mualuan oman da omahizien hyväkse mielekse, sanoi Alina Gapejeva oman ozuttelun avajazis.
Ven’alaine histouriekku, toimittai da yhteskunnalline ruadai Pavel Čubinskii nuorennu oli karkotettu Arhangelin gubernieh.
Petroskois Karjalazien, vepsäläzien da suomelazien resursukielikeskukses pietäh karjalazien runoloile omistettu seminuaru.
Jo eläkkehel olles Vieno Petrovna suostui lugemah da kohendamah Venäjä-Viena sanakirjua, kudai oli painettu vuvvennu 2015.
Nämmis enzimäzis luvendukniigois oli annettu pienet sanakniigazet, kudualois joga sanal jo oldih omat orfogruafizet muvvot.
Petroskois Drevl’anka-mikropiiris transformuattorustansiel piirustettih graffiti, kuduas kuvattih Kalevala-eeposan urholoi.
"Piha-etikiettu" on Karjalan neroloin da kul’tuuruinistiatiivoin keskuksen Prezidentan grantoin fondan kannatettu projektu.
Kaheksan vuvven aloh neroniekat oldih nostamas da kehittämäs omua pajua, opastettih padaniekan neroh lapsii da ruavahembii.
Karjalan kanzallizes arhiivas pietäh videoluvendo, kus kerrotah ruadolois yhtehizen karjalan kielen luadimizekse 1930-luvul.
Karjalan kielen elvyttämisprogramman suurimakse tavoittehekse professoran mieles vois ajatella virrallizen elvytyprogramman:
Oma Mua -lehti, Viestit Karjala, Omin silmin, Kodirandaine -karjalankielizet TV- da raadivoprogrammat ollah avvoi internetas.
Vallankumovuksen aigua, 1917 vuvvel, oigevustiijon opistos heitettih palkoin maksandu opastajil, ga opastundu yksikai jatkui.
Tietomiehet ajatellah, jotta muinaismečäštäjät ta -kalaštajat kyšyttih tältä haltielta lykkyö mečäššykšeššä.
Šuurin miärin on lintuja šekä meččä- ta merieläimie, šentäh kun ennein meri oli lähempi, ihan täššä paikašša.
Šeuruavana kešänä myö šuunnittelemma järještyä šuuri pruasniekka, mi on omissettu Haikol’an 300-vuotispäivällä.
– Ota ošua kilpailuh – piirušša oma onnittelukortti ta lähetä še Kipinä-lehen toimitukšeh 01. šyyškuuta šuaten.
— Yksityiskilpailušša olima peräkkäin, enšimmäisellä paikalla olija šai 16 pistehtä, toisella — 15 ta mie — 14.
Tilaisuošša kuulu šuomelaisien šäveltäjien projektie varoin luomie tevokšie ta šävelie “Kantelen” ohjelmistošta.
Ven’an enzimäine tervehyönhoidolu “Martsial’nije vodi” jatkau omua ruaduo pandemien jälles, heinykuun 14. päiväs.
– Mimmosie toivehie šiula oli projektin toteuttamisen alušša ta mitä ajattelet šuatušta kokemukšešta šen lopušša?
Šyyškuun 11. päivänä V’ačeslav Pol’akovin Katrilli-näytelmä ošallistuu Federatijo-festivalih Groznii-kaupunkissa.
Nuoretki ihmiset ihaillah kuin hyväššä urheilukunnošša hiihtäjä on ta kuin hyvät varuštehet ta puku hänellä ollah.
Konferenššissa kačellut kyšymykšet oltih tosi nykytärkeitä, a ošallistujat ta vierahat šuatih äijän uušie tietoja.
Myö auttoma leipomon emäntyä ottua reještä jauhuo, maituo, kefiirie, vettä, jiäliččöjä, voita, šuolua ta potakkua.
Näin Kari Södön taitoesineh simvolisoiččou tätä pitkyä jokie ta alovehie yhistäjie tietä, šelittäy Vladimir Zorin.
Huutorin isäntä Leonin Gundirev pitäy huolta Taipalen vanhojen talojen šäilyttämiseštä ta huuttorin jatkoelämäštä.
Darja-emäntä otti kiukuašta makeita kalittoja ta näytti mitein niitä piiraita pitäy šyyvvä – kaštua šulattuh voih.
Rautatieašemalla šuurin oša rakennuštöitä on jo lopetettu šekä inšenerisistemien ta piätilojen korjauš on luajittu.
Šamoin nämä värit on käytetty Periodikan kanšalliskielisien lehtien logotiippilöissä, kuštantamon johtaja šelittäy.
Pakkaiskuun lopušša ainut Karjalašša vikinkien kauven istoriallisen rekonstruoinnin klubi “Skål” täyttäy 15 vuotta.
Vuokkiniemen kylätalošša tänä netälinloppuna pietäh Vuokkiniemen aapini -kirjan karjalankielisen kiännökšen esityš.
Priäžän keskuččah on suadu oma Terveh-nimelline etnopuusto Priäžän mua — hyvinvastuandan čuppu -projektan hantuzis.
– Rahvas ajatellah sidä, ku ei pie azuo invaliidoih nähte pädijöi ololoi, mindäh sendäh hyö ei kävvä moizih kohtih.
Mennyt talven häi kummastutti vieljärveläzii sil, ku harjaitti omua kulkuu kylmiändäs syömäl yhten jiämaijon päiväs!
Koronatilantehen takie Artur Parfenčikovin käšyn mukah Kalevalan piirissä toimiu erityisjärješšyš ta lisärajotukšie.
Lehen toimittajih šuau ottua yhteyttä telefonin, šähköpoštin, VK-sosialiverkon Oma mua – paraš lehti -ryhmän kautti.
Grantin rahoilla mieš meinuau oštua issutušmaterialie ta tippakaštelusistemin, mitä šamoin käytetäh lannottamisešša.
Niin, tänä vuotena Karhumäjen piirin karjalaisien Kondie-järještö enšimmäistä kertua otti ošua projektien kilpailuh.
Esimerkiksi, raatikko-tanššie piettih karjalaisena, ka myöhemmin tuli šelväkši, jotta šillä on ranškalaini alkuperä.
Joga argipäiviä minä tulen ottamah školaspäi algukluasoin opastujii – niidy on kolme – da vien Karjalan Kielen Kodih.
Martsial’noin gostil paiči sidä, ku parandua omua tervehytty, on vie mahto tiijustua enämbän Ven’an histourieh nähte.
Kuiteski šemmosie valitukšie on vielä olomašša, kirjutti Karjalan piämieš Artur Parfenčikov omalla Vkontakte-šivulla.
Kulttuuripiäkaupunkin statussi merkiččöy, jotta Kuhmošša tulou enemmän kulttuurimatkailun kehittämisen mahollisukšie.
Ošallistujat kerrotah muun muašša omien perehien istorijašta tahi karjalaisien tahi vepsäläisien käsityöperintehistä.
Rakentamisen ajakši 2. koulun opaštujie työnnetäh Karhumäjen 3. yleisšivistäjäh laitokšeh ta paikalliseh taitokouluh.
Tiettäväine, ei sua sanuo päten, pidäy vie ajatella, ga Anuksenlinnu voibi olla enämbäl vepsäläine, mi gu Tulemjärvi.
Šelitetäh, mitä on luajittava ta muissettava, jotta retki mänis turvallisešti ta šen ošanottajilla olis mukava šiinä.
Joka esitykšen jälkeh oli äijän kyšymykšie ta replikkijä, kaikin himottih šanuo omua mieltä tahi tarita omie idejoja.
Työnantajilla neuvotah lähettyä etäruatoh mahollisimman äijän ruatajie, erityisešti, još heilä on vakituisie tautija.
– Meilä on tarkotuš luatie koronatesti 48 tunnissa, Karjalan halličukšen koronakomiisin johtaja Igor’ Korsakov šanou.
Priäžäläine Aleksei Jeršov, sanommo, on istutannuh etnopuustoh viizi šuarupajuu da joga päiviä kävyy niidy valelemah.
– Tämä pruasniekka on tärkie niillä, ket kunnivoijah omua muata ta ket ollah ylpeitä šen istorijašta ta kulttuurista.
Alboman nimikappalezeh tuli sit äijäl ainehta miän omah suguh näh da lopuškal pajo sai nimen tämän ruttomužikan mugah.
Kilpailušša valitah voittajie muutomašša nominanijošša, a yksi voittaja kučutah temaattisella matalla Karjalua myöten.
Myö, Koin ruadajat, hätkie ajattelemata potakoičimmo Anna Petrovnua – kylän aktivistua, Karjalan kielen kodih kävyjiä.
Jokahini ošanottaja heitti kuutijon ta šai oman komponenttien kokomukšen, kumpasella pitäis löytyö oma paikka runošša.
Šiih otettih ošua Karjalaisen liikkehen aktivistit ta paikallisen ičehallitukšen etuštajat tašavallan eri piirilöistä.
Kallivopiirrokšien tovellisešša kovošša riissupaperilla luajitut kopijot on esillä Piiterin Erarta-nykytaitomusejošša.
Taito Malinen on tovellini jyškyjärviläini, taitaja venehien luatija, oman kotišeuvun istorijan tutkija ta šäilyttäjä.
Šen lisäkši naini valmisti tarkat turistimatat, kumpasie vois käyttyä turismin kehittämistä varoin Kalevalan piirissä.
Nykyjäh vielä kakši on toteuttamašša, kerto KRL:n piämieš Aleksandr Jeremejev, kumpani johti Liittuo vuosina 2019-2022.
Marija Urbanovič keräsi Jyškyjärven paikannimijä ta šelvitti mimmosina ne oltih ennen ta mitein muututtih nykypäiviksi.
Vladimir Rudak on tämän projektan edehpäi ajai, häi hyvin tiedäy invaliidoin hiät da toivomukset omii kogemuksii myöte.
Talvikuun 23. päivänä Belomorskin piirin Piessan jälet -paviljonissa avattih Kallivotaijon planetta -kiertäjä näyttely.
Piäroolissa esiinty Nina Mohnačova, kumpasella karjalan kieli on muamonkielenä ta filmin piäšankarin rooli on läheistä.
Sit pereh lähti elämäh vie loitombah – Sibirih, Irkutskan alovehen Ust’-Ilimskah, kus miehele pidi ruadua kuuzi vuottu.
Aleksandra Stepanovalla oli annettu tehtävä kirjuttua starinojen šelitykšie, mitä piettih kokoelman jykiempänä ruatona.
Tatjanan keräilemäh kuuluu pehmielöi bobazii, reppuloi, hammasšotkii, sobavuarnoi, neglottuloi da ommeltuloi Čeburaškoi.
Esimerkiksi, još ihmisen vartalošša on minih nuarmi tahi palantahisen jälki, niin ihmini voit kainoššella omua vartaluo.
Vuvves 2015 algajen neroniekat ruvettih ruadamah Melliččy-fondanke, kudai andoi pajah poltopäčin da padaniekan pyörikön.
Vuuvven lopputilaisuošša šelailtih tapahtumien kalenterie ta muisseltih, mitä oli pietty vuuvven aikana koko Karjalašša.
Irina Čern’akova kirjutti, ku tämän nimen pohjannu vois olla se samaine vuvven 1678 dokumentas mainittu Juška Prokofjev.
Šaman vuuvven pimiekuun 18. päivänä Kalevalan kanšallini kotišeutumusejo avasi ovet vierahilla, muistelou Roza Tihonova.
Koin veräjän luo on Karl Marksan kuva da muailman kartu, kudamat Voglojev otti ičele Nuožarven školan salbuandan jälles.
Arhankelista kotosin Aleksandr Bakin kahella nahkavyöllä šivotulla hirrellä ui lahen šakšalaiselta rannalta omah rantah.
Varattih myös, gu kirikön puoles tämä pajatandu da enimyten tiedovoičendu on suuri riähky, parembi oli nimie sanomattah.
Venäjän presidentti Vladimir Putin allakirjutti lajin Venäjän arktisen alovehella ruatajien bisnesmiehien kannatukšešta.
Nyt luajitah Runola -nimistä kalenterie enši vuuvvekši, šen avulla šuau tuttavuštuo Karjalan mifologijan haltijien kera.
Paiči uuzii julgavoloi toimitukses on vie äijy endisty hyvittelykortii, sanou oman muan piätoimttajan vt. Ol’ga Smotrova.
– Täl kerdomuksel voibi olla histouriellistu periä, sanou paikannimistön tutkii, filolougientiijon doktoru Irma Mullonen.
Kirjuttuakseh kursiloile voibi telefonas 89212248994 (Aleksandr Vasiljevič Jeremejev) libo 780510 (“Oman Muan” toimitus).
Vuuvven 1999 lopušša oli peruššettu Vienan Karjala -lehti, missä julkaistih materialija karjalan kielen vienanmurtehella.
Vieljärven školas kymmenenden kluasan loppiettuu opastui muaruavontiedäjäkse Leningruadan muatalovusinstituutas Puškinos.
Hänen enzimäzes kirjazes, kudaman häi työndi Instituuttah kylmykuus vuvvennu 1960, oli kaksikymmen karjalastu sananpolvie.
Ven’an tiedoakadeemien Karjalan tiedokeskuksen ruadajat luajitah Karjalan pohjaispiirilöin paikannimilöin online-varaston.
Ašemalla avattih lippumyynti- ta matkalaukkukeškuš, vuottamishuonehet, aula, kävelytunnelli toisella laiturilla, tualetit.
Sordavalan muzeis ollah nägyvis endizet ruutat, voibi tiijustua, midä pandih piäle karjalazet, mil čomendettih omii sobii.
Onnakko šattu niin, jotta juuri šiih aikah, puolentoistavuotisen taukon jälkeh, tuaš alko toimie paikallini Kulttuuritalo.
– Vuozinnu 2019-2020 on Demofruafii-kanzallizen projektan hantuzis kačotah avata 2 400 uuttu paikkua lapsienpäivykodilois.
Yhtelläh varmua niken ei pie, nikudai virguniekku, mindäh sendäh pandemii lujah andoi tiediä Karjalan tazavallan kukkaroh.
Rahvas tuodih kui kois suitettuu, mugai kyläs, dorogupielis, pihois da järvirannas subbotniekoil erikseh kerättyy jätehty.
– Ruadutien poikkimenokohtu toiči voi olla salvas 40-50 minuuttua da yhten-viijen minuutan peräs se tuaste voibi salbavuo.
Tavalline dielo sežo oli, konzu tuatto da hänen muamo paistih karjalakse keskenäh, ga kois tuatto pagizi muamanke suomekse.
– Oma Mua -lehti ei ole tavalline lehti, se ozuttau sidä, ku karjalazet ollah hengis, karjalazil on oma kieli, se kehittyy.
Viola Malmi keräsi folklorie 1970-luvulla, vaikka šilloin kehitty internationalismin idejoja, a folklori ei ollun šuosittu.
2000-luvun allus rubein iče harjavumah karjalan kieleh da sidä kaudi sidä pagizemah, ezimerkiksi, Timoi Munnen da siun ker.
Vahnembat diivittihes, gu lapset, kuduat enne ei tahtottu kalah ni kačahtuakseh, joga päiviä pakittih liendy da kurniekkua.
Mustomerki voinal olluzile omamualazile pystytettih Nuožarveh paikallizen školan alguhpanos rahvahan vuoh vie vuvvennu 1985.
Mennyt vuozisuan puolivälis akadiemiekku Pertti Virtaranta kirjutti sen mustoh lyydinkarjalazel miehel Stefan Huotarizelpäi.
Paiči toimistokohtii linnois da piirikeskuksis monifunksionuallizes keskukses on ruadotilat, muga sanotut, loitokse hommatut.
Tänä vuotena heijän pereheššä on šuuri pruasniekka – pariskunta juhliu Kultaista hiäpäivyä – 50 vuotta yheššä.
Hyvä, još peretnikän väri oli šopušoinnušša räččinän, sorokan, čäpčän, lenttojen tai kaklahelmien värien kera.
Kunnivomerkkijä annamma tänäpiänä niillä, ket šuatih erinomasie tulokšie omašša ruavošša, šano Karjalan piämieš.
Karjalan kielen šiäntöjen ta šanojen lišäkši opaštujat tiijuššetah vielä äijän mukavua karjalaisien perintehistä.
Karjalan Šivissyššeura on myöntän anšijomerkin Rudolf Trofimovičilla miehen šuurešta panokšešta šukututkimuštyöh.
Fašistit peräyvyttih Šakšalaista tietä myöten, heijän jälkeh aššuttih neuvoštošotilahat vapauttamah Pohjois-Norjua.
Tuiskukuun 12. päivänä Karjala 16. kertah ošallistuu Koko Venäjän avonaiseh Venäjän sel’l’a -joukkohiihtokilpailuh.
Myö piättimä jättyä online-muuvvon, šentäh kun meilä ilmešty meijän luventojen kaččojien joukko toisista paikoista.
Tämä uudinehäi oli sanonuh Suomen talovuoh näh, mibo muija sie on?” Pidi, tiettäväine, hänel kai se kiändiä putilleh
Rintaman 4500 kilometristä Muštatunturilla oli ainut paikka, missä vihollini šeisatettih šovan enšimmäisenä päivänä.
Viena-šeuran jäšenet omašta puolešta luvattih auttua ta kannattua kouluja karjalan šekä šuomen kielen opaštumisešša.
Hänen muamoh muisteli, jotta šinä päivänä oli šemmoni myrškyšiä, jotta tuuli melkein repi pois rakennukšien kattoja.
– Jälles kevätkuun Kerähmyö toimituskundu nedälin aijas lopetteli rezol’utsien tekstua da andoi sille päivänvalgien.
Lähetä aihien mukasie runoja, kertomukšie, piiruššukšie tai valokuvie Kipinä-lehen toimitukšeh 30. šyyškuuta šuaten.
Še on ainutluatuni laitoš, kumpasen šeinissä ilmeššytäh karjalan-, vepšän- ta šuomenkieliset lehet ta kuukaušilehet.
Rahvas pietäh kyliä por’adnas, kabrastetah pihoi – luajitah kaikkie, gu Veškelykses olis hyvä eliä, sellittäy Oksana.
Täštä päiväštä alkuan pikajunat Petroskoista Sortavalah ruvetah kulkomah joka päivä uuvvenvuuvvenloman loppuh šuaten.
Još šilloin Kalaštajašuarento olis šiirtyn vihollisen valtah, niin Neuvoštoliitolla ei olis piäšyö Barentsin merellä.
Elävän politsiimiehen sijas näimmö puus leikatun da sit kai rodih selgei – täs tien rinnal eläygi kuulužu puunvestäi.
L’udmila kirjuttau ven’an kielel, ga hänen erähii tevoksii kiännetäh da painetah Kipinä-žurnualah da Oma Mua -lehteh.
Kymmenen päivän aloh, ligakuun 14. päivässäh, Ven’al eläjät suajah tilata eri lehtet poštan kauti huogehembal hinnal.
Muistomerkki valmissettih Karjalan Šivissyššeuran kannatukšella yhteisruavošša Vienan virta -kanšalaisjärještön kera.
Jotta uuši palvelu ruatais hyvin, apulaisiksi ruvetah kuččumah volont’orija šekä tervehyš- ta teknillisalan opaštujie.
Eklein Karjalan tašavallan kanšalaisjärještö Karjalan Rahvahan Liitto piti vuosikokoukšen ta valičči uuvven piämiehen.
Tornissa on ikkuna, kumpasešta šuau nähä ihmisien luita ta puun runkošta luajittuja “vehenie”, kumpaset oltih arkuina.
Kilpailuh oli työnnetty 11 tevošta Petroskoista, Kontupohjašta, Karhumäještä, Kalevalašta, Jessoilašta ta Ulan-Udešta.
– Minun diädö konzulienne ruadoi Veškelykses, sendäh konzu tiijusti, ku minuu kučutah sinne ruadoh, kuhkutti lähtemäh.
Orlan-junat ruvetah kulkomah Lentiera-Šukkajärvi-Koštamuš-, Koštamuš-Kočkoma-Belomorsk- ta Louhi-Piäjärvi -reissuilla.
Sit konzu voinan jälles Čalnan kyliä ruvettih nostamah, häi oman muaman – minun buabanke – puututtih Čalnah ruadoloih.
Enši vuorošša kiinitän huomijuo vankiloih, šentäh kun heilä ei ole mahollisutta tulla ičen, šanelou miun pakinakaveri.
Konzu died’oi tuli järilleh Enzimäzes muailmanvoinas da buabo – kyläspäi, molodoloin fatieras jo elettih toizet rahvas.
Nämä vehkehet toiset heitettäis ruhkih, a Vladimirilla še on oikie uarreh, kummaista hiän mielelläh näyttäy vierahilla.
Uuzi kniigu piäzi ilmoih Barea -kniigupainamos da vältämättäh rodieu hyvänny lahjannu kaikile ižoroile da ingeriläzile.
Karjalan eläjillä ta vierahilla on mahollisuš kuotella omie kirjutuškykyjä Šuuren Karjalan pienet tarinat -kilpailušša.
Kerätä topat erikseh on ynnälline kul’tuuru, kudamah Ven’an rahvas vie ei olla harjavunnuot, vai harvat ket ellendetäh.
Oravakoira on oikein vikkelä ta tottelomatoin, iloni ts älykäš, rohkie ta viekaš, villi ta toičči hyvävirkaniki elukka.
Sit kiändyi sellin, otti yskäh Liizan da jiähizel iänel käski Marile: “Huomei vejä vieras lapsi linnah valdivon leibih.
Jo enemmän 60 vuotta Kalevalan kanšanteatterin näyttelijäkunta šäilyttäy karjalan kieltä ta parahie teatteriperintehie.
Meččeläsgi pagizuttelin omua died’oidu da kylän vahnimii eläjii Irina Zaitsevua, kudai opasti školas vie minun tuattua.
Ihmisien mua -projektin nellä dokumenttifilmie esitetäh karjalaisien, vepšäläisien ta inkerinšuomelaisien elämäntapoja.
Paraskovja Ivanova oli kuulužu Vieljärven čupun runoloin lad’d’ai da pajattai, karjalazien tiedoloin da neroloin kandai.
Liäkintävalmistehien luvušša ollah liäkkiet korona- ta toisista viirussiloista, kuumettalaškijat liäkkiet ta antibiotit.
Granttien kilpailuh piäsi 43 ilmoitušta, niistä luvan kilpailun ošallistumiseh šai 34 projektie ta voittajakši piäsi 14.
Da rengi on se toine moine sanaine, kudai on ylen mieldykiinnittäi, sendäh gu se kazakkua merkiččöy, eläviä ristikanzua.
Nämmis kirjutuksis juohattelemmo lehten ruaduo da sanelemmo omamualazis – “Oman Muan” ruadajis, kirjuttajis da lugijois.
Muatalovuon lugemizen mugah Anuksen gubernies muanruadajil rahvahil oli 298 tuulimelliččiä da 857 pyzyviä vezimelliččiä.
Sit sidä luvetteluo kačotah yhtes paikallizien halličuksienke, sit äski luajitah Karjalan tazavallan piämiehen miärävys.
Kahen vuuvven väliajan jälkeh Kruuga-yhtyvehen artistat käytih esityšmatalla Udmurtijan tašavallanpiäkaupunkih Iževskih.
Viime vuuvven pimiekuušša Tašavallan kulkutautišairalan tiloissa avattih innovatiivini mikrobiologini keškušlaboratorija.
– Meile annetah den’gua sillan projektah, da ruadoloin menolistan valmistandah, kaksi miljonua rubl’ua kahtekse vuvvekse.
Konzu häi rubei tutkimah oman suvun histouriedu, tiijusti, ku jatkovoinan aigua hänen buabah jäi yksinäh pidämäh taloidu.
Niise pruasniekan šuovatan ohjelmašša on Vellešhauvalla kukkien panomisen seremonija huomenekšella ta Ilotulituš illalla.
– En vuotannuh mostu kallistu lahjua, minul on muite kunnivokse kirjuttua lehteh, sanoi kilbah yhtynyh Ol’ga Pozdn’akova.
Mostu ekostansiedu nygöi Petroskois on kolme – Kazarmu-uuličal, 2, Nuorižoliittoprospektal, 27, Leningruadan uuličal, 13.
– Hos urokku ei tuonnuh voittuo, ga rahvas seizojen pläkytettih kämmenii, konzu lopin sanelendan karjalazeh ruuttah nähte.
Jo tänä sygyzyn Vmeste-fondu huavuau ezittiä rahvahale Kindahan melličän puuhizen makietan da luadie 3D-prezentatsien sit.
Kilvan siännöt ei olla jygiet, enzimäi pidäy registriiruijakseh resursah, sit mennä viittehen kauti da vastata kyzymyksih.
Vladimir Brendojevan literatuurufestivualin hantuzis joga vuottu pietähgi lapsien festivuali “On hengis kieli tuattoloin”.
– Karjalazien runoloin vuvven aloh tazavallas piettih äijy hyviä piduo da konsertua, kudualoih rahvas mielihyväl yhtyttih.
Luajimmat šiirtymiset Tverin muah kuuluttih vuosih 1617–1661, kun Ruočči vallotti koko Korelan piirikunnan ta Inkerinmuan.
- Valmissamma näyttelyö muantietoperuštehen mukah Leningradin alovehelta Murmanskin alovehella Ribačii-niemimualla šuaten.
Vepšän kielen kilpailuh ošallistu 15 koululaista Onerarannan piiristä, Petroskoista, Leningradin alovehelta ta Piiteristä.
Monikielisen verkkoportalin ideja šynty muutoma vuosi takaperin, ka šivušton aktiivini valmistelu kešti puolitoista vuotta.
Priäžän piirin monifunksionuallizen keskuksen johtai Miroslava Nazarjina mielihyväl sanelou kui palvelut on hommattu kylih:
Petroskoin valdivonyliopiston histouriellis-filolougizes tiedokunnas opastujes Lilija käi kiändäjäkse Moskovah Olimpiuadah.
Pajattajat pietäh konsertoi lähikylis, yhtytäh erilazih pajofestivualiloih Karjalan eri čuppulois da Leningruadan alovehel.
Tatjanan puoleh ainos suau kiändyö, häi ainos tulou abuh, nikonzu ei rubie sanomah, ku ei voi midätah ruadua libo avvuttua.
Aukusti Niemen valmistamas kniigazes löydyy kui ihan pienii, kahten virkehen eloskerdoi, mugagi sen-tämän sivun kerdomuksii.
Stuudies pietäh erilazii vastavuksii da seminuaroi, sanommo, piettih Karjalazien XI kerähmön vallittuloin nevvoston istundo.
Vera on kinnostunnuh oman suvun histourieh da yhtes sizärienke luadi perehen sugupuun, kus on rodn’ua tuatan tuatas algajen.
Joga vuottu etnografoin joukko yhtes fotografoin da piirdäjienke kävyi ruadomatkoih Karjalan eri kylih, toiči loitombaksegi.
Mondu vuottu peräkkäi häi ajeli karjalazih kylih pagizuttamah vahnua rahvastu da kirjuttelemah kuvallizii sanoi da virkehii.
Ilmoittuakseh karjalankielizeh horah voibi telefonas +79214503549 libo kirjuttamal Ol’ga Gokkojevale sotsiuallizis verkolois.
Tiijustimmo, mittuzet pivot roitah sygyzyl Karjalan tazavallan karjalazien, vepsäläzien da suomelazien resursukielikeskukses.
Se tovestau, gu rahvahal ei sammu kinnostus oman tazavallan, linnan libo piirin histourieh da niilöin tundiettuloih rahavahih.
Karjalazet nuoret Suomes -yhtistyksen paginanvedäi Tuomo Kondie sanelou omis juuris, yhtistyksen ruandas sego Katve-projektas.
Sanommo, muzikantu Irina Semakova lahjoitti meile Vladimir Brendojevan Tusku-runon sanoih kirjutettu pajon, kerdoi Emma Jolina.
Pidoh yhtyy erilastu muuzikkujoukkuo, sanommo, Oma Pajo -hora, Kanteletar-ansambli, Inkeri-hora, Pikkurilli-ansambli da toizii.
Ezimerkiksi, tänäpäi häi pagizi sanan “čiekka” konza tarkotti ven’an kielen sanua “чек”, suomeksi “kuitti”
Šiellä oli ylen äijä karjalaist’a kylyä, i mie muis’s’an täššä Sandra mainičči kuin äijä kylyä oli šilloin.
Tiälä še on niise kyläpruasniekkana, šentäh kun kyläššä on XVII–XVIII vuošišualla rakennettu Sroičan časoun’a.
Enšin Karjalašša meinattih rakentua kolme “viisašta” urheilukenttyä – Petroskoissa, Aunukšešša ta Lahenpohjašša.
Loppujen lopukši löysin Šuomešša eläjän ämmön, Dusʼa Vasiljevan, hiän anto miula äijän tietoja ta kerto kyläštä.
Šiinä myö olima niin vain tuttavuštumašša, kun meilä oli mändävä ielläh, kovin äijyä aigua ei meilä ollun šiinä.
Jessoilan kylän eläjät Natalja ta Nikolai Savinit järješšettih Korzan kyläššä musejo ta pietäh šielä opašretkijä.
Tilaisuošša kačeltih kerähmön viettämisen muotuo ta šen sosialistatussie tašavallan yhteiskunnallisešša elämäššä.
Heinän lehtijä ta kukkija pitäy kerätä heinäkuun kešellä, konša on kuiva šiä, huomenekšella, konša kašše kuivuau.
– Tällä paikalla on äijän šemmosie kivijä, ka kaikki muut šeisotah kallivolla, a tämä šeisou pienillä kivilöillä.
L’ubov’ Baltazar kirjuttau karjalakse “Omah Muah”, “Kipinäh” da Taival-al’manakkah, kannattau toimittajii nevvol.
“Karjalan Heimo” šuahah näin entistä paremmin ihmisien näkyvillä ta šuatavilla, niin löyvämmä niise uušie lukijie.
“Kyykkä kašvattija varoin” on uuši projekti, kumpasen tarkotukšena on opaštua peluamah kyykkäh 5–7-vuotisie lapšie.
Piälimäzekse kul’tuurupivokse rodieu festivuali “Mulgi 2021 – “sia ja mia sankenkuun”, kudai pietäh Karksi-puustos.
Tänä vuotena “Sampo” voit šuaha rahotušta, esimerkiksi, pakkaukšien oštamiseh ta leivän kuletukšeh myöntipaikoilla.
Lopušša kuitenki tulou šelväkši, jotta ennuššukšen mukah Tol’an mielitietty naini on kymmenen vuotta nuorempi häntä.
Ennein monie läsijie ei otettu pol’niččah, piti koissa hoitua heitä ta joka päivä muutoma kerta käyvä heijän luokše.
Nyt Vojačušša nykysen ojennušlaitokšen korkien betonišeinän takana šilmäh pistäy kirikön pienenkokoni kultani kupoli.
“Karel’skii ekologičeskii operator ” (“Karjalan ekolougine operuattoru”) on avannuh jo kolme ekostansiedu Petroskoih.
— Vuuvven 1985 kešällä myö yliopiston yhtyvehen kera, kumpašešta myöhemmin tuli Toive-ryhmä, matkuštima Vuokkiniemeh.
Työmatan aikana Karjalan tašavallan piämieš yheššä Kulttuuriministerijön spesialistien kera tarkašti näitä objektija.
Karjalašša avatah vielä 32 Kiehumispisteh-tilua, kumpasissa lapšet voijah kehityö, šekä šuaha apuo ammatin valinnašša.
Meilä še merkiččöy ruatuo ihmisien kera, kumpasilla on rajotettuja tervehyšmahollisukšie ta šamoin še koškou kielieki.
Taiteilija äijän lukou klassillisie ta istorijallisie kirjoja, a aikakaušlehtilöistä hänen mielehini lehti on “Sever”.
Hyö jo iččenäisešti vietetäh ekskursijoja kylyä myöten ta šuahah positiivisie arvošteluja vierahilta ta turistiloilta.
Tämän ližäkse samas dokumentas kirjutetah, ku kylän enzimäzii eläjii oldih kaksi vellie – Nikita da Juška Prokofjevat.
– Meijän tavoittehena on šäilyttyä tämän ainutluatusen paikan ta luatie šielä ekologiselta puolelta turvalliset matat.
Ošašton jäšenet luajitah šuatujen tietojen mukah rakennukšien mallija, kumpaset autetah niijen uuvveštah noštamisešša.
Karjalaisen kylän ainutluatuisuon šäilyttämini ta tovellisien elämäntapojen esittämini on Julijan projektin tärkie oša.
Heijän paginois toinah vie jäi kaigu “Periodikan” seinih, a heijän mietiskelylöi säilyy jo keldavunnuzil lehtisivuloil.
Erähällä ruavahalla naisella šäily kiukua, mi oli luajittu Šuuren Isänmuallisen šovan ajoilta olijan torpedin kuorešta.
Myö kuvasima joka henkilön elämänlankan, kumpani näyttäy mitein ta miksi hiän tuli Karjalah, šelittäy Inna Nippolainen.
Toizen nimi on “Kaugoijärvi”, sävelen sih on luadinuh Anastasija Salo, kudamanke on sovittu ku sen sežo pajattau Ol’ga.
“Oman Muan” kujon nimilaudu on luajittu da azetettu uuzien siändölöin mugah, kudamat hyväksettih mennyt vuon kevätkuus.
Viime vuuvven šajekuušta alkuan Ortjo Stepanovin šiätijö toteuttau šielä Heimolaisien polkuo myöten -nimistä projektie.
Kiven vierellä on ašetettu tiijotuštotaulu, kumpaseh on kirjutettu, jotta on olomašša tarina Tiikšin kiven alkuperäštä.
Eräs niilöis on “100 sanua Karjalah nähte”: rahvas jo tiijustettih läs 70 uuttu sanua karjalakse, vepsäkse da suomekse.
– Ga kusbo opastuin… Muamo ruadoi kabrastajannu, a minä kuni vuotin händy, minul karandašši annetah da stolah istutetah.
Kun myö pakasima ta kaččoma miehen talon pihalla olijie omin käsin luajittuja puuveššokšie, šankko tervua oli jo valmis.
Kaikki kilpailut ollah avonaisie, jokahini voipi tulla niitä kaččomah, šanou Venäjän urheiluministerijön lehistöpalvelu.
Enzimäzii nedälih yhtynyzii oli Oma Mua -lehti, kudai on valmistannuh Aivopähkinöjä joka päiväkši -kilvan omal VK-sivul.
Šuurta onnie ta iluo tuotih vuokkinimiläisillä vierahat Petroskoista – Toive-yhtyvehen laulajat, šoittajat ta tanššijat.
Šemmoset yksinkertaset nimet ollah tyypillisie monilla paikoilla ta objektiloilla – mitä šielä nähtih, niin ni kučuttih.
Kilpailun voittajakši tultih niise kakši kollektiivie – Šoko-lad-teatteristudijo ta ei-ammatillini Avos’-kanšanteatteri.
Tverinkarjalan kielioppi -kirja on painettu Karjalan tietokeškukšen kuštantamošša Presidentin granttien šiätijön avulla.
Uutiset kerrotah Petroskoin ta piirien elämäštä, tavallisista ihmisistä, kulttuurista, koulutukšešta, kielitilantehešta.
Ka tietyšti Kekrinpäivän huviošua – leikillistä muuttumista miiffisih olentoih tai elukkoih erilaisien nuamijojen avulla.
Liikehmieš Anatolii Samsonov anto puutavaroita puušiltoja varoin, a piirikunnan huolehtijat eläjät vaššattih avunpyyntöh.
Karjalan runoilla oli šuurilukusie varianttija, a “Kalevalalla” on vain kakši varianttie: vuosien 1835 ta 1849 painokšet.
Kahen vuuvven väliajan jälkeh Kruuga-yhtyvehen artistat käytih esityšmatalla Udmurtijan tašavallan piäkaupunkih Iževskih.
Mulloi kaheksa libo yheksä kerdua kävelimmö pohodah velosipedoil libo jallai järvirannale.Talvel daže kävelimmö pohodoih.
Šeuruavan jutun šankarit ollah miehet, kumpaset eletäh vienankarjalaisissa kylissä ta šäilytetäh perintehellisie ruatoja.
Nuori taiteilija mualasi Severnaja-hotellin pihašša olijan transformatorikopin kakši šeinyä vanhan kaupunkin näköaloilla.
Festivualin aigua kačottih vie avata Siämärven kuvondutaloi Säpsäh, ga avajazet pietäh myöhembi, aigu vie ei ole tietois.
Ruavos autettihgi Šuojun stansien eläi Zakonoinhyväksyndykerähmön deputuattu Valerii Šottujev da aktivistu Andrei Bakalin.
Vuokkiniemen erikoisuona on še, jotta šiinä on vain yksi kauppa, kumpasešta kyllä voit oštua kaikkie tarvittavie tavaroja.
Tänävuon i Segežah kučuttih, i Suomeh, ga ei ole mil ajua, den’gua ei ole... rahvas pajatetah horas nellinkymmenin vuozin.
Aktiivizet kyläläzet piätettih perustua mitahto keskus, kus voidas kerävyö neroniekat, pidiä ruadopajoi da muite vastavuo.
Šielä rakennettih kävelypolkuja, ašetettih pihalamppuja, skammija, ruhkakorija, ilmotti Karjalan piämiehen lehistöpalvelu.
Suomen opastus- da kul’tuuruministerstvan annettu jenguabu pietäh karjalan kielen elvyttämisprogrammah vuozikse 2021–2022.
Karjalan ta vepšän kielikilpailuh otti ošua 46 koululaista Karjalan eri piirilöistä, Leningradin alovehelta ta Piiteristä.
Pitkänrannan linnah tulduu kodialovehmuzeidu ei pie iččie, čoma taloi seizou piäjumalluo dai nimilaudazet ozutetah sihpäi.
Šiinä ajašša hiän kirjutti 40 loihtuo ta monta tietolukuo, a runoja Homalta tallenti Berner, šaneli Valentina Nikolajevna.
Elokuun 15. päivänny Karjalas Ruskeala -kanjonas jo nellätty kerdua ruvetah pidämäh Ruskeala Symphony -muuzikkufestivualii.
Lajin mukah arktiseh aloveheh lisättih vielä kolme Karjalan piirie: Koštamukšen kaupunkipiiri, Kalevalan ta Segežan piirit.
Oli niin mielenkiintoista ajella eri paikkoja myöten nauhuriloineh, jotta otin šen äšen kun kävin vanhempien luona lomalla.
Varmašti runokokomuš täyventäy ta koristau karjalankielistä kirjallisutta, sanou Oma Mua -lehten toimittai Maikki Spitsina.
Idei perustua hora tuli Karjalan Kanzallizen teatran artistoile – Vieno Kettuzele, P’otr Mikšijevale da Jelena Kornilovale.
Kantele-yhtyvehen kolme šukupolvie: veteranit, nykyset artistat ta nuorisostudijo esiinnyttih šamalla lavalla juhlapäivänä.
Toiči rahvas ei uskota, ku midätahto kazvii, kudai löydyy internet-laukas, Marija kazvattau Omal muapalal Petroskoin lähäl.
Lapsii dai vahnembii potakoijah yhtymäh kilbah tuomal muzeih midätahto ennevahnallistu veššii, kudamat ollah tallel perehes.
Nygöi fermas on lehmii dai vazoi, heboloi da varzoi, kozii dai kozanpogii, lambahii dai vuonii, kodijänölöi omien poigienke.
Enzimäine painos piäzi ilmoih Leningruadas vevvennu 1974, sen valmistajinnu oldih Eino Kiuru, Elina Kylmäsyy da Terttu Koski.
Sit konzu valmistimmo kirjutuksii painamoh – hänen kirjutuksii jogahizel himoitti parandella, jogahizel oman murdehen puoleh.
Kirjazes häi kehoittau muuttamah zakonua, kudaman mugah fermerat registriiruittas oma biznessu sie, kus tämä biznessu ruadau.
Turistuoperuattoran ruavon ližäkse (operuattorat valmistetah ohjelmii da matkoi), on myös agentanruadua, ga se on ylen jugei.
Karjalan rahvahallizii pajojoukkoloi da folklourupajojoukkoloi kučutah Kogo Ven’an horien festivualin alovehellizeh etuappah.
Oli piätetty luadie kirjukieldy kahtel murdehel – livvin da vienan, a kirjukielen perustehekse panna latinalaine kirjaimikko.
Karjalastu pajuo -nimiseh kokomukšeh kuuluu 25 perintehellistä ta luatijan lauluo karjalan kielen livvin- ta vienanmurtehella.
Vieno Petrovna Fedotova (Lehto) oli roinnuhes ihan Pohjas-Karjalas Louhen piirin olijas pienes Korelakšin kyläs vuvvennu 1934.
Karaokevideot on vessel taba tuttavuo karjalazien kul’tuurah da kieleh, on varmu karaoketallendehen valmistai Jussi Sinkkonen.
Jakutskin teatterikoulušša nuoret ohjuajat esitettih omien spektaklien projektija, kumpaset oli luajittu koulun ruavon aikana.
Kuulužu lehtimies, fotokuvuaju da arhitektoru Ilja Varlamov luadi videon, kudamis kerdoi Karjalan mieldykiinittävimis paikois.
Anuksen piirin Kotkatjärveh 1. ligakuudu avattih uvvistettu kirjasto, kudai sai karjalazen kirjuttajan Zinaida Dubininan nimen.
Mečänvarteiččija hil’l’akkaiseh aštu pirttih ta löysi ämmön šijašta hukan, kumpani kuoršasi šyväššä unešša.
Tuntien aikana jyškyjärviläiset aina löyvetäh äijän šanoja, kumpasie hyö ei käytetä jokapäiväseššä elämäššä.
Karjalan opaštajat kilpailtih kolmešša nominatijošša: “Opaštaja”, “Luokan johtaja” ta “Muamonkielen opaštaja”.
Meilä oli suali erota Fil’kašta, ka myö ymmärtimä, jotta huuhkaja oli opaštun lentämäh ta šen piti elyä mečäššä.
Ruškie neičyt-, Aurinkon šyleilemä-, Šyntymäpäivä -näytelmät šuomelaiset ta karjalaiset artistat näytettih yheššä.
Šiih on kerätty tietoja Karjalan kanšoista: karjalaisista, vepšäläisistä šekä Oneganiemellä eläjistä venäläisistä.
Joukkokilpailušša voittajakši piäsi Red Hill -nimini joukko Sortavalašta A-ryhmäššä ta Čerepovec-joukko B-ryhmäššä.
Tämä šuuri jiäkivi, kumpaseh on pantu pyöreitä šinisie lasija, on šuomelaisen veštäjän Martti Aihan luatima veššoš.
Pikkaraini Ruškiešliäppä pani piälläh ruškien sviitkan, nošti vakkasen käsivarrellah ta läksi aštumah ämmön luokši.
Parahat työt palkitah ta julkaissah leheššä ta “Kipinän” nettišivulla, koroštau kuvalehen toimittaja Ol’ga Smotrova.
Nilmilahen kylä on pieni, talvella šielä eläy noin 20 ihmistä, ka kešällä turistien anšijošta kyläh lisäytyy ihmisie.
Šuuren Lahen eläjällä Vladimir Averjanovilla oman šeuvun istorijan kiinnoššuš ilmesi vanhojen vehkehien keryämiseššä.
Karjalan kanšallini laulu- ta tanššiyhtyveh “Kantele” täyttäy tänä vuotena 85 vuotta ta šen nuorisostudijo 20 vuotta.
Uhtuolaiset neiččyöt oltih opiston enšimmäisie piäštökkähie, kumpaset ruvettih opaštamah lapšie kouluissa karjalakši.
Konserttiohjelmašša kuulu kantelehen šoittuo, lauluja venäjäkši ta karjalakši, oli tanššittu perintehellisie tanššija.
– Kaikin tahomma ottua vaštah Uutta vuotta tervehinä, šentäh pyyvvän vanhempie, još on mahollista jättyä lapšie kotih.
Tuola meilä on kuuzikko, nytten on kladbišče, i vot sielä hänellä oli pieni kivi, kylyn päčči rouno, i siinä hiän eli.
Karjalah tuotih liäkkeitä, kumpasilla ruvetah liäkiččömäh šairahie koronaviirussin helppo- ta keškivaikiešta muovošta.
Rahvas työnnetäh meile omii videoloi, kudamii myö sijoitammo Vk-sivule “Anna lennetäh runot-linduizet Siämärven piäl”.
Šiih viittuau še fakta, jotta šovan aikana meijän partisanit ei käršitty šiitä, šentäh kun hyö valmissettih keitteita.
Heijän toiminnan piätarkotukšena oli järještyä patriottisie peittoryhmie ta niijen avulla šuorittua tiijuššuštoimintua.
Tietomiehet kiitettih kaikkie ošanottajie, jotta hyö löyvettih aikua netälinloppuna tutuštuo tietokeškukšeh lähemmäkši.
Viimeset ollah mukavammat: šie voit piäštyä ilma lauvašta, kiärie še, panna piälykšeh ta ottua matkah kuin šuuri reppu.
Valokuvakilpailušša kolmannella paikalla piäsi Koštamukšen eläjän Viktorija Ageikinan ottama Karjalan tähtiyön valokuva.
Alko jo pimetä, kun myö piäsimä vuarakyläh, min takana alettih tašaset paikat ta šai valita šopivan ahon telttaleirillä.
Šillä on myönnetty Venäjän kanšantaitehen anšijoitunut kollektiivi- šekä Karjalan esimerkillini taitoyhtyveh -arvonimet.
Lauluja karjalan ta vepšän kielellä, perintehellisien šävelmien šovitukšie šai kuulla eklein 21. oraškuuta Petroskoissa.
Kilpailuh otti ošua Karjalan joukko nel’l’a – naista: Žanna Tikkanen, Natalja Žulai, Jelena Kirjanen ta Natalja Petrova.
– Vuotena 1996 Karjalan heimo -aikakaušleheššä mie nävin valokuvan, missä oli kuvattu meijän Runonlaulajien musejon ovi.
Kiitän koko meijän kollektiivie luovašta ruavošta ta valmissetušta ohjelmašta, korošti yhtyvehen johtaja Natalja L’vova.
Ta myö kiitämmä kaikkie, kenen avulla tämä pruasniekka Karjalašša tapahtu, šano arvoštelijajoukon johtaja Anatolii Tsep.
Koulun järještäjät toivotah, jotta koulun jälkeh internetissä voit löytyö 10 kertah enemmän mukavie tietoja teatterista.
Hos mehiläzet ollahgi ylen mielevät, ga netgi ollah vaiku kärbäzet – kuspäi tulou nenäh magiembi duuhu, sinnei lennetäh.
Meijän piäruavonnu on nosta kirikkö uvvessah käyttämäl perindöllizii materjualoi da vahnoi tehnolougieloi, ližäi Julija.
Monet pravoslavnoit uškovaiset keräyvyttih Karjalan kiriköissä, missä vietetäh jumalanpalvelukšie pruasniekan kunnivokši.
Šen jälkeh läksin Venäjän taiteilijaliittoh, esitin komiisilla omie luajokšie: kuvotun paijan, käsipaikan ta villapukšut.
Niise järješšetäh luovie vaštautumisie näytelmän ohjuajan Andrei Dežonovin ta romanin kirjuttajan Dmitrii Novikovin kera.
– Enne bes’odat piettih kylysgi, kolmes nellikkömetris maltettih tansie kahten puaroin, saneltih pruazniekan järjestäjät.
– Kniigumelliččäh kučumma kaikkie, ket otettih ošua kirjojen luatimiseh: kirjuttajie, piiruštajie, toimittajie, painajie.
Nyt pos’olkan eläjät voijah voimissella, valmistautuo kilpailuih, šuorittua GTO-normija uuvvella kentällä ympäri vuuvven.
Opaš šanelou šen ajan pohatoimmista kauppamiehistä, niijen joukošša kaikkien pohatoimmista Vuokkiniemen volostin šuvušta.
Myö luajimmo dekoratsieloin makiettoi, täs minul on eräs varustus, tänäpäi kuivau, huomei resuičen sidä dai rodieu halgo.
Enzimäzekse sendäh, ku net kai ollah ylen mieldykiinittäjät, erähät kai lekahutettih syväindy da ijäkse painuttih mustoh.
Jovensuulaine karjalaine Maura Häkki sanelou omas ičes TikTok-sobivutukses, Savonlinnas eläi Ylöin Rin’oi – Instagrammas.
Sanommo, eräs Piiteris eläi naine toi neroloin pajah vahnan ut’ugan da čugunpadazet, kuduat löydi vastevai ostetul duačal.
Nelidovan kehoitukses tiijustettuu Besoučan eläjät kerättih ylen äijän ualekirjutustu oman kylän nimen muuttamistu vastah.
– Almanakan kanšiloih on kerätty erilajisie kirjutukšie karjalan kielen livvin ta vienan šekä tverin ta lyydin murtehella.
Mul’tfil’moih niškoi ombelin tyttilöile moizet sovat, kudamii karjalazet piettih XII-vuozisual, sanoi Margarita Kemppainen.
Kirill on rodužin Udmurtien Votkins-linnaspäi, L’oka on rodivunnuh Puadenen kyläh, ga pienete muuttihes perehinneh Segežah.
Ga yksikai kaikis parahannu kazvattamizen luavunnu on puun oksien elavuttamine tavallizen “riippuvan” koivun eläväh kandoh.
Kerran kešätapuamisen aikana Vuokkiniemen eläjät Julija Prijezževa ta Vitalii Nikulin kerrottih juomisen reseptin šaloista.
Myöhemmin legenda muuttu tarinah ihmisistä, kumpaset uinottih ta konša havaččeuvuttih, ni nähtih jotta muailma on jo toini.
Sanotah, gu pidäy aijoi huondeksel, kuni rahvas vie muatah, kävvä vetty järves ottamah, sie sil viel silmät pestä da sanuo:
Muistomerkin käsipiirrokšešša eepossan kymmenen henkilyö ponnissetah kaikki voimat, jotta korjata pois valtavan šuuri kivi.
Presidentin granttien fondista on annettu 50 miljonie rupl’ua Karjalan ei-kaupallisien järještöjen projektien toteuttamiseh.
Ei himota kenenkänä mieltä pahoittua eikä šatuttua, ka valehruatuo ruamma, kun kerran omah pereheh ta kotih karjala ei mahu.
Šuojun kyläkundah on jiännyh vaiku yksi lyydiläine kylä, kus aniharvah toinah vie kuulet karjalastu paginua, se on Nuamoilu.
On mainittavu, ku Ven’an eznimäzen Martsial’nije vodi -parandolan histourien muzei on Karjalan kanzallizen muzein ozastoloi.
Še oli tovellah erikoini tevoš ta še šai korkeita arvošanoja, kerto Kulduneidoi-oopperan projektin luatija Sergei Terentjev.
Huomenekšella kunnivoitettih Kalevalan muan Isänmuallisen šovan aikana kuatunuita šotilahie ta pantih kukkie vellešhauvalla.
Kalevala open -projektin rajoissa piettyjä tilaisukšie yhissetäh rohkiet ta epätavalliset ratkaisut, tulkinnan omaluatuisuš.
Kielis hänen tutkimuksen objektannu on nygöi karjalan kieli da ruadotaibalehen allus ollah oldu vie ven’an da vepsän kielet.
– Minun pajot ollah Karjalan luonnos, pohjazen muas da mistizesti omah valdah muanittajas čomevuos, sanelou Tatjana Tkačenko.
Lopetettuo koulun, Jelena piäsi opaštumah Petroskoin Karl Rautiolla nimitettyh musiikkiopistoh kanšallisen kuoron ohjuajakši.
Erikoisuona on še, jotta taulutietokonehen avulla šuau kuunnella, esimerkiksi, kantelehen šoittuo, kačella vanhoja valokuvie.
Festivuali algavuu 10.00 aigah, enzimäi rahvas pannah kukat Brendojevale omistetun mustolavvan tyveh da kävväh hänen kalmale.
Musiikki-Karjala -projektin rajoissa valmissetah 20 videota, kumpasih ošallissutah meijän tašavallan omatoimiset lauluryhmät.
Kalenduaran piätarkoituksennu on andua uuttu tieduo karjalazis runonpajattajis, kiinittiä huomivuo karjalazeh runokul’tuurah.
Tulien fil’man käzikirjutustu kirjuttajes Annika vastavui ristikanzoinke, ket lapsennu tuldih Karjalaspäi Suomeh pagolazinnu.
Junan šeisatukšen aikana kaikkie kävijie vuottau juhlallini huviohjelma, mi alkau kahtakymmentä minuuttie ennein junan tuluo.
Svetlana Georgijevskajan luajitut kopijot ollah erikoisina taitotevokšina ta luuvvah musejon šalissa epätavallista ilmapiirie.
Kerdomuksen ilmah piästettyy minul zvoni Jelena Bogdanova da sanoi, ku lugi minun kirjutuksen dai taričči lugiettavakse muile.
Sit, kuibo vois kurittua koirien omistajii, kuduat ei kabrasteta omien koirien jättehii, ruvetah pagizemah tulieы vastavukseы.
Tie- da transportuministerstvas ilmoitettih, ku Kola-juamal Meliorativnoin kylän lähäl olijas rauduties poikki nostetah sildu.
Nygöi vai erähii, prostoimbii rohtoloi suau ostua FAPan kauti da rahvas ollah hyväs beketis suajes heile tarvittavii rohtoloi.
Kielimaterjualoi karjalazis kuvallizis sanois da virkehis Vieno keräili algajen 1966 vuvves kaksikymmen viizi vuottu peräkkäi.
Da minulleni on ylen tärgei, gu karjalankielizet karjalazet da heijän kieli roitah tundiettuloikse da tunnustettuloikse Suomes.
Karjalan Kieli Kodi -liitto koronaepideimien aigah on työnytännyh nelli karjalankielisty kursua eri maguh zoom.us-saitan kauti.
Kielen, kirjallisuon ta istorijan instituutin nuoret tietomiehet ehotettih halukkahilla ottua ošua mukavah ta tiijolliseh pelih.
Voittajat ilmoitettih da hyviteltih online 23. kezäkuudu Kanzallizen da alovehellizen poliitiekan ministerstvan Vkontakte-sivul.
Viime päiväh šuaten täššä kirjapainošša painettih Kalevalan piirilehtie “Novosti Kalevali” (“Kalevalan uutiset”).
Šen anšijošta meilä on mahollisuš näyttyä šitä, mitä ei nähty äšen meijän pravoämmöt, koroštau miun pakinakaveri.
Nyt työryhmä tuttavuštuu olomašša olijih nähtävykših ta valiččou paikkoja, missä vois järještyä uušie näyttelyjä.
— Tämän partn’oritoiminnan piätarkotuš on šiinä, jotta lapšet šuahah nähä mimmosih ammattiloih hyö voijah opaštuo.
– Tämän vuuvven juhlan erikoisuš on šiinä, jotta šuamma innoššušta Vuokkiniemen luonnošta taiteilijan opaššukšella.
Myö pyzymmö meijän perindölöi, sanommo, Äijäksepäiviä kruasimmo jäiččii, Maidopyhälaskun nedälil pastammo čupukkoi.
Musejo šijoutuu istorijallisešša rakennukšešša – šotavuosina šielä oli Karjalan rintaman Belomorskin šotilašošašto.
— Passipo teilä kaikilla, jotta työ löyvättä iččieššä voimie kannattua omua tervehyttä harraštamalla hiihtourheiluo.
– “Erartan” puolelta oli pyyntö, jotta luajokšeni šovittais toisen näyttelyn luatijan Julija Tutatčikovan veššokših.
Ämmöltä kuulin, jotta Pyhänälaškuna kylän eläjät viritettih ropivuo jiätynyöllä jovella ta kuattih šiih kannu maituo.
Kilpailujen enšimmäisenä päivänä urheilijat kilpailtih yksinäiskilpailušša ta parissa, toisena päivänä šekajoukoissa.
Horšmačäijyö keitettih samovuaroissa ta kerralla piti keittyä vettä vähintäin kolmešša, jotta šitä riittäis kaikilla.
Niin, 8. pakkaiskuuta karjalaisen kulttuurin Viena-šeuran šeiččemen jäšentä järješšettih hiihtoretki Kontokkijärvellä.
Hiän piti Karjalan piäkaupunkin keškuštašša ainutluatuisen luatijan opašretken “Elia Lönnrotin ta Kalevalan paikkoja”.
Pirttilahen pruasniekkah keräyty vierahie Vuokkiniemeštä, Koštamukšešta, Petroskoista šekä oli äšen vieraš Jegiptistä.
Aijan mendyy Verua kučuttih johtamah horua Pyhärveh – silloi kyläs valmistuttih Priäžän piirin kul’tuurupäivät -pidoh.
Hyö toivotah kaikilla rikenempäh ottua käteh, lukie ta käyttyä elämäššä Aleksandra Punžinan tverinkarjalan šanakirjua.
Silloi vieljärveläzet ičeväil kerättih tävven mašinan eluo: št’oklua, plastiekkua, raudua da työttih ielleh Petroskoil.
Minul pidi harjavuo käyttämäh diftongoi, meijänhäi Videlen eläjii sanotah ”haaka haavo”, ku on pitkät vokaalit paginas.
Presidentti käški hallitukšella peruštua järješšyškomitietta ta kirjuttua tilaisukšien ta niijen pitämisen šuunnitelma.
Alkuvaihiešša 1800-luvulla Venäjän pruavoslavnoin kirikön toiminnalla oli tärkie merkityš karjalan kielen kehitykšeššä.
Sanamarafonu algavui tänäpäi, 25. pakkaskuudu, da kestäy tuhukuun 21. päivässäh, kanzoinvälizeh Muamankielen päivässäh.
– Liäkärit varotetah, jotta tuiskukuun alušša tulou enemmän läsijie, šentäh kun viirussin uuši muoto tarttuu helpommin.
Plastiekas azutah lämmänpidäjiä da tiepiällystehty da äijy midä muudu, sellittäy Ekotaksin organizuiččii Mihail Gusakov.
Eräs nuori mies vedäy net omal suurel mašinal Karjalan piälinnah, kuspäi net lähtietäh muijale jiännöksien kierrätykseh.
Još myö autamma toini toista ta otamma huomijoh toisien hyötyjä, ni še auttau meitä ruatua šopusašti ta tulokšellisešti.
– Enne suomelazen kinon festivualin fil’moi ozutettih kinozualois, dai fil’moin ohuajat käydih Ven’ale nedälin avajazih.
Ruskeala-puiston piäšylippujen myöntä oli myöš rajotettu, kerto kulttuuriministeri Aleksei Lesonen lehistötilaisukšešša.
Viime vuosina še toteuttau projektija, kumpasien piätarkotukšena on šuaha nuorien kiinnoššušta kulttuurin šäilyttämiseh.
“Ruskealan ekspressu”, kudai vedelöy turistoi Sordavalaspäi Ruskealah, lähtöy Sordavalaspäi Jovensuuh jo pakkaskuus 2022.
Tultuo tarvittavan kyläošan nimikyltin luokše ošallistuijien pitäy šuorittua mukavie ta helppoja tehtävie Vuokkiniemeštä.
– Vienan piirrokšie kaiverrettih Uikujoven vanhojen šuarien graniittikallivoih V–IV vuosišualla ennein meijän ajanlaškuo.
Tulgua “Kniigumelliččäh” 4. kevätkuudu 16.00 aigah Karjalan kanzallizeh kirjastoh adresil Petroskoi, Puškinskaja-piha, 5.
Natalijan pereheššä on äijä perintehie, ka tänä vuotena karantiinin ta hänen ruavon takie pereh harvemmin muistau niistä.
Tuhukuun jälgipäivin aptiekan salbavundua vaste häi ehti ostua tarvittavua rohtuo, hos äijiä midä jo ei olluh myödävänny.
Päiväkotiloissa myö piemmä muasteri-oppija, opaššamma kašvattajie peluamah kyykkäh ta lahjotamma varuštehie pelie varoin.
“Armahan talon“ kundohpanenduruadolois ylen äijäl avvutetah paikallizet eläjät: azutetah remontua, pietäh talgohruadoloi.
Se eläy vai yhten päivän, kuoltuu heittyy pohjah, happanou sie, sen periä vezi da kai, midä sie on, ylen äijäl kuariččou.
– Olis hyvä suaja meijän lugijoin joukkoh enämbi suomelastu libo Suomes eläjiä karjalastu da karjalan kielen suvaiččijua.
Vot sit hyö pölläteltihgi neidizii: ken puudu kolaitti, ken möläitti, ken hukan luaduh iändy andoi – ken midä vai maltoi.
Pimiekuun 18. ta 19. päivinä Karjalan kanšallisešša teatterissa pietäh Mie olen muššalla listalla -spektaklin enši-iltua.
Elokuun puolivälis läs kahtukymmendy hengie kerävyttih da lähtiettih paginale kyläkunnan piäliköllyö Aleksandr Čugailluo.
Käsityömuasterit šuahah mahollisuon esittyä omie töitä Muasterien kaupašša, mi avatah paikallisen kulttuuritalon tiloissa;
Kekši starinoja ta legendoja, kirjuta kertomukšie, a parahie myö julkaisomma kirjasešša ta rupiemma jakomah šitä makšutta.
– Enzimäzes kluasas opastujes duumaičin, vot roimmos vzrosloi – lähten ruadamah školah, roimmos opastajannu pienil lapsil.
Omii löydölöi ozutetah kodialovehen histourien suvaiččijat, kuduat omal himol da tahtol pietäh tärgielöi tutkimusruadoloi.
Häneltä šaima tietyä mitein ennein karjalaiset elettih, mitä vuatteita käytettih, mitein kohennettih taluo, koroštau Irina.
Toizekse, uuzil ižändil, ket tahtotah nostua tänne koit da eliä ielleh, pidäy olla vastuos ymbäri olijas luonnos da järves.
Klubiauton varuštukšeh kuulutah muutettava näyttämö, šatelliittiantenni, iänitekniikka, tietokoneh- ta multimedialaittehet.
TalviUkol on äijy nähtävysty – perdat, haski-ruvun koirat, TalviUkon rezidentsii, Lumikin Dvorču, Saamelazien kylä da muut.
Täs brošuuras on selgiesti kirjutettu runoloih näh karjalan kielel, saneli Karjalan Kielen Koin piälimäine Ol’ga Gokkojeva.
Testaušpisteh antau keventyä poliklinikkojen ruatuo, kerto Karjalan tašavallan piämieš Artur Parfenčikov omalla VK-šivulla.
Veššokšen luatija Vladimir Zorin šelvitti, jotta kaikki numerot ta kirjaimet on Karjalašša kašvajien puijen lajien numerot.
– Ezmäzikse tahton mainia, gu meidy luadijua täs on kolme – Timoi Munne, Santtu Karhu da minä sit kolmandekse Hiloin Natoi.
Hyö jälgimäi suadih virrallizet vastavukset omih kirjazih, kudamat työttih vallanpidäjile vastavuttuu heijän kel kevätkuus.
Karjalan piämieš järješti Koštamukšen kaupunkipiirin sosialisella ta talouvellisella tilantehella omissetun online-issunnon.
Ga minuu kummatuttau, ku sammuttamah tulipaloloi lähtietäh rahvas, nuoret, enimät kudamis ni tietä ei, mi on tulipalo mečäs.
Šamoin aktiivisešti ruattih Klavdija Vinogradova (Rameški), Lena Ivanova (Tver’), Jelena Ligotskaja-Ivanova (Sohjanankoški).
Kučummo kaikkii ytymäh konferensien ruadoh, sidä voibi kaččuo Internetan kauti, adressi löydyy Kanzallizen kirjaston saital.
Minä rubein opastumah keskiškolas kerras kaheksandes kluasas, sildy ku Amierikas lapset lähtietäh školan kuvven vuvven ijäs.
– Vanhan talon iänijä -projektin tavoittehena on valmistua uuši musejopalvelu, kumpasen peruštehena on istorija ta teatteri.
Vieljärven endizen sel’pon kantoran pihah rahvas voijah tuvva erikseh kerättyy st’oklua, plastiekkua, hylgybumuagua, raudua.
Häi piädykauti kävyi linnah Nuožarvespäi ozuttamah nuorile Kižin muzein ruadajile, kui karjalazet luodih da pandih kangastu.
13 joukkuo kilpailtih keškenäh, ken enempi šuau mujehta ta šen mähnyä, ken ruttosemmin ottau kalat verkoista ta puhistau ne.
Ei ole vaštaušta, oliko tiälä Sohjananjoven rannalla muinaisihmisen elinpaikka, tahi joki toi ne palaset toisista paikoista…
Se, kui net sijoituttih kartale, ozuttau, ku nenne nimet on nähtävästi tuodu Seesjärven Karjalah Luadogan pohjazel rannalpäi.
Anukses paistih mulloi pietyn Karjalazien IX Kerähmön vallittuloin nevvoston ruavos karjalazien kielen da kul’tuuran hyväkse.
Ezikuvat ylen tarkasti on kiännetty ven’an kielele, ku joga lugii-karjalaine vois ellendiä kuvallizien virkehien merkičyksen.
Kyläs on pädijiä tilua dai endine aptiekanruadai suostus uvvessah ruveta ruadoh, ku vai löydys firmu, kudai tulis Vieljärveh.
Buabon karjalažuoh näh tiezin, ga enbo ellendännyh sen yhtevytty minuh, en tiedänyh, ku se tarkoittau: minägi olen karjalane!
Voit olla, jotta optimointi ei vaikuta meijän työjoukon toimintah, ka ainutluatuni pomorien kulttuurikeškuš lakkuau olomašta.
Karjalazet kirjoindat pätäh kui vahnoih käzipaikkoih libo sobien helmoih, mugai hyvin minun uvven Kånken-repun čomenduksekse.
Ainavoluaduine ylen puhtas järvi, kus on ylen suurdu riäpöidy, annettih kalankazvattajile vuograh rahvahan mieldy kyzymättäh.
Oli piätetty luadie kirjukieldy kahtel piämurdehel – vienan da livvin, a kirjukielen perustakse panna latinalaine kirjaimikko.
Siš pagištihe Venäman ekonomikan ministerstvan da Karjalan, Altain da Tivan valdkundoiden pämehiden suimal proidnudel nedalil.
Kaikki, ket autettih näyttelyn valmistamista, ollah erittäin korkien kulttuurin ihmisie, heilä on miun kumarrukšie ta kunnivo.
Karjalan Rahvahan Liiton endine piälikkö Natto Varpuni pidäy karjalan kielen kursoi skypen kauti Karhumäin linnan karjalazile.
Martti Penttonen, Ol’ga Karlova, Natalja Mihailova, Valentina Karakina ollah kirjutettu tarkat da syvät kirjutukset sih nähte.
Tiettäväine, toivommo, gu tuliel valdivontugi olis alalline da moine suuri, ku sidä täydys kaikkih tarbehih, sanou Riionheimo.
Monipuoline da rikas Järven randu -projektu karjalan kielen hyväkse on voittanuh Karjalan Tazavallan piämiehen grantoin kilvas.
Vuvvekse 2021 on vallittu uuzi suomelas-ugrilaine kul’tuurupiälinnu, kudamakse rodih Estounien Mulgimaan alovehen Abja-Paluoja.
Häi kiändyi Karjalan tiedokeskuksen Kielen, literatuuran da histourien insituutan ruadajien puoleh, kuduat annettih iänitykset.
Enne kaikkie maskoi pidäy käyttiä laukkukeskuksis, aptiekois, polikliniekois, eri laitoksis da toizis yhteiskunnallizis kohtis.
Minä potakoičen Oma Mua -lehten lugijoi, ket tundiettih Anna Samsonovan libo tundietah hänen omahizii, kirjuttamah toimitukseh.
Instituutan jälles nellitostu vuottu ruadoi suavun ammatin mugah souhozas, enzimäi Kurkijovel, sit Ladvan kylän Majak-souhozas.
Uvven feršalipunktan avattuu Pervomaiskoil uuličal aptiekku vie kodvazen aigua oli vahnois tilois, ga netgi oldih huonos kunnos.
Projektan aigua piemmö vastavuksii Anukses da Anuksen piirin kylis: Sammatuksel, Kuujärvel da tozis kohtis, sanommo, Sordavalas.
Silloi 1990-luvul movvas oli ombelu tilkulois da Galina piätti perustua lapsien kvilt-kerho, kudai rubei ruadamah školan tilois.
Nedälih yhtyy Petroskoin da Karjalan toizien čuppuloin kymmeniene laitostu, sanoi kieliresursukeskuksen ruadai Natalja Denisova.
Minun ruadostolan piäl rippuu Nikolai Zaitsevan piirustettu kuva, kuduan taidoilii lahjoitti toimituksele viizi vuottu tagaperin.
Nina Barmina jatkau karjalan kielen opastandua loittuopäi da zavodi karjalan kielen kursat Ilomantsin rahvahanopiston opastujile.
Vokualijoukon tyves ongi algukluasoin pajattajien joukko, ga pahakse mieldy, lapset ei tahtota pajattua karjalakse, sanou Natalja.
Estounien Literatuurumuzein arhiivas tutkijat tarkistettih omua ainehistuo da pandih uvvet paikkumerkit, sanou Valentina Mironova.
— Kiitämmä järještäjie, valmistajie, urheilijie šiitä, jotta tätä meštaruškilpailuo vietetäh meijän tašavallašša.
Šiitä kaikin hil’l’akkaiseh tultih pois mečäštä tiellä ta ruvettih tarkaštamah šitä enšimmäistä tovellista miinua.
Nykyjäh internetin aikana kaikki on šuatavissa virtualimuuvvošša: voit matkuštua, käyvä kasinošša ta äšen kiriköššä.
Joka emäntä voipi iče piättyä, kuin äijän mitä ainehošua tarviččou ta šuau keittyä tätä makijaista oman mavun mukah.
Myö šuamma äijän anomukšie halukkahilta männä retkeh, ka meilä ei riitä ihmisie, ken vois niitä järještyä ta viettyä.
Šajekuun 27. päivänä vietettih Yštävyškaupunkien yhteistyön istorija ta nykyajan kuot’t’elukšie -online-pyörie stola.
15. kešäkuuta alkuan lennot šuoritetah nellä kertua netälissä enšiarkiloina, serotoina, piätinčöinä ta pyhinäpäivinä.
Tašavallan piämieš niise korošti, jotta viiješšä vuuvvešša federalisella rahotukšella tašavallašša korjatah 70 kouluo.
Vuotena 1884 matkualija Nikolai Кudr’avtsev näin kuvuali tervehyönhoituo Kemin ujestissa: “Rahvaš tiälä läsiy äijälti.
Lisäkši ruavoin liäketiiijollisien laitokšien kera, šentäh kun šaima liäkkeitä piäasieššä niijen kautti, kertou Tavat.
Šitä varoin projektin järještäjät juattih ošanottajie ryhmih: yhet pakauteltih ihmisie venäjäkši, toiset – karjalakši.
Vienan eläjillä niitä višših ei riittän ta viime vuotena oli pantu alku uuvvella kešäpruasniekalla Pirttilahen kyläššä.
Yli tuhatta ihmistä kaččo šuorie lähetykšie ta tiijuššettih äijän uuta karjalan kieleštä ta karjalaisista kulttuurista.
Kittän häntä ta kirjan kiäntäjyä Mirko Harjulua, hänen ruavon anšiošta šuomelaisillaki on mukava ta šelvä lukie kirjua.
Tänä talvena talošša on šuoritettu konservointaruavot, kumpaset autetah šäilyttyä talo ta šuojellah šitä onnettomuošta.
Konzu štanajalgu kukkiu, mečänižändät pietäh bauhuu, no ei sua kiändyö heidy kaččomah, ei sua polgie kruugan ulgopuolel.
Šiih on kerätty šuosittuja pianošäješšykšellisie lauluja ta lauluja kuorolla, tuntomattomie lauluja šekä lapšienlauluja.
Taiteilija Jelena Jevsejeva on monen käsityön muasteri, vain tämä ei ole tavallini käsityö, šiinä on vielä vähän taikua.
Vastavuimmo El’vira Derevl’ovan kel Petroskois Belije kl’uči -sanatouries, kus naine ruadau – järjestäy pidoloi gostile.
Heijän matka ei aina kulkou asfalttie myöten, šattuu niin, jotta pitäy ajua čuurutietä myöten pos’olkoja ta kylijä läpi.
Šen jälkeh lakkuan šitä, še pitäy luatie, jotta vaški tarttuis lehteh, ta šen jälken panen šen ampeheh, näytti muasteri.
Konzu niilöin kukindu lopeh – ezmäi enimät laškistellahes kaksi-kolme päiviä, sit vaste ruvetah eččimäh toizii kukkazii.
Vanhu bol’ničču, kus häi toizien liägärinkilöinke pidi leikkavuksii vie nygöigi seizou Sordavalas, lähäl Vinteran kodii.
Teatterin harraštajat yhiššyttih dramakerhoh ta jatettih näyttämäh hyvie näytelmie karjalan, šuomen ta venäjän kielellä.
Silloi roindupäiväkse Tatjanan dovariššu lahjoitti hänele Čeburaškan vestoksen, vestetyl Čeburaškal läpetettih silmät...
Karjalan šuvipiirilöissä mussikan poimintakauši alkau 25. heinäkuuta, puolan – 20. elokuuta, a karpalon – 15. šyyškuuta.
Tänävuon kilbah yhtyi 20 hengie Priäžän eri kylispäi: Pyhärves, Matrosas, Čalnas, Jessoilas, Nuožarves da Vieljärvespäi.
—– Ylen äijäl suvaičen kirjuttua tavallizis ristikanzois da Karjalan unohtettulois čuppulois — hierulois, luonnon kohtis.
— Ihmis- tahi siviili- ta oikeuššuhtehet ei ole meijän ala. Enšin kanšalaisen on kiännyttävä poliisin tahi suutun puoleh.
Kylmykuun 3. päivänny Šuojun kyläkunnan eläjät ruvettih šeikuimah tädä heijän mieles varattavua tilandehtu omal vk-sivul.
Tälleh vähäzel kunnostua keskukses loitomba olijat kylät, sanou Nuožarven kyläkunnan hallindon johtai L’ubov Ponomar’ova.
— Olgah ennustamattomih tilandehih “sylgiettih”, a kuibo hädätilandehet ajau kiirehellizen avun mašin libo tulipalomašin?
“Oma Pajo” on ainavoluaduine hora Petroskois, kus rahvas voijah paista da säilyttiä muamankieldy, sanoi L’ubov’ Nikitina.
Tietokonferenšši yhisti yli 70 šuomelais-urgilaisien kielien alan spesialistija Venäjältä, Valko-Venäjältä ta Italijašta.
Sanoi sanakniigoih valličimmo syväintunnol, enzikse panimmo kaikis enimäl käytösolijat sanat – kaikkienkäytettävät sanat.
Enši vuuvven alušta šähköviisumilla voipi tulla niise Karjalan tašavaltah Värtsilän ta Lytän rajanylityšpaikkojen kautti.
Projektin johtajat valittih šeiččemen jokie Karjalan eri ošissa: Šuoju, Čirkka-Kemi, Pisto, Keret’, Säpsä, Ohta ta Uuksu.
Laitokšella laitetah luonnolista ruokua ta še on šäilytettävä nykyaikasilla markkinoilla, šano piämieš Artur Parfenčikov.
Kokomukšen lisäkši projektin rajoissa on kuvattu Sodan leimaamat kohtalot -filmi ta on järješšetty Elämän lanka -näyttely.
Karjalan kanšalaisjärještöjen projektit voijah ošallistuo piämiehen fondin kilpailuh ta šuaha rahotušta šen toteuttamiseh.
Järvilöin keskes on jogi, i sit joves poikki on sildu – i sanotah, ku se on buite lindu – kotku, saneli L’udmila Makuševa.
Leonid ta Svetlana armahašti šäilytetäh perehistorijua ta kašvatettih kolme lašta, nyt autetah punukkojen kašvattamisešša.
Lisäkši kohta pitin polkuo ašetetah tietokylttijä, kumpaset muissutetah kävijillä, kuin tärkietä on huolehtie puhtahuošta.
Derevl’ankal, kus myö ainos myömmö kukkii da kus meidy jo hyvin tietäh, emmo voi muite myvvä, meil pidäy yhtyö auktsionah.
Pereh kaččo, konša pieni skokunanpoika matan piäššä nousi vejen pintah, hyppäsi lumpehen lehellä ta jatko matkua hypellen.
Parahie esitykšie näytettih Kalevalan kuoro, Lokka-tanšširyhmä, kantelehella šoittajien ansambli, Jyškyjärven Tuomi-ryhmä.
Ta vašta šen jälkeh, kun kaupunkilaini noušou laiturilla, pruasniekkaväki näköy, ken on tämän vuuvven laiskuri ta unikeko.
Karjalan piämiehen Artur Parfenčikovin piätökšen mukah Vottovuara jiäy tašavallan omaisuoh erittäin šuojeltavana paikkana.
Vuotena 1834 Elias Lönnrot kirjutti Arhippa Perttuselta tarinan nuorešta šepäštä, kumpani kehu, jotta takou šata šormušta.
Viime netälillä Petroskoin piämieš Vladimir L’ubarskii tutki vaštahotettuja laittehie ta niitä varoin valmissettuja tiloja.
Tässäh ei ole löydynyh ni yhty tieduo sit, ku Karjalas paiči Kindahan kyliä oli moizii uidajii, laital ruadajii, melliččöi.
Nyt valmissetah viimesie asiepaperija, ka yleisö jo šuau nähä aktivistien ryhmän ruavon tulokšie Vkontakte-sosialiverkošša.
Kevätloman aikana koulun opaštajat šekä kučutut vierahat tuttavuššettih lapšie karjalaiseh kulttuurih, folklorih ta kieleh.
Karjalan tietokeškukšen 75-vuotispäivällä omissettu näyttely avattih Petroskoissa rantakavun lähellä, Sovetskaja-aukivolla.
Karjalan vuuvven paraš kirja -kilpailun juhlallini seremonija piettih perintehellisešti Karjalan kanšallisešša kirjaštošša.
Karjalašša Osmo Borodkinie tunnetah Louhen piirin Oulanka-kyläštä šyntynyönä taiteilijana ta Kalevala-eepossan kuvittajana.
Mie nävin aikaisemmin valokuvie näistä paikoista ta pahotti mieltä, kun ihanien maisemien šijašta nyt niämmä vain tumantuo.
No a mie olen tosi šeurallini, tuntehellini ta rahvaššuvaiččija kuin miun tuattoni, kertou vieraštalon emäntä Anna Vlasova.
Alovehelliset kyläkunnat autetah alovehien kehityštä ta annetah mahollisuš käyttyä omie kykyjä, piätti Tatjana Nikolajevna.
Tävvel syväimel kiitän Akilan Iivanua, Fil’oin Miikulua, Santeri Jeremejevua da L’udmila Markianovua kaikis kielinevvondois.
— Tänäpäi myö istutimmo kaheksa tuhattu taimendu, kaikkiedah vuvven loppussah Karjalan mečis rodieu 97 tuhattu nuordu puudu.
Skokku jakšo šukat, jätti ne rippumah olen piäh, poimi kaunehimmat kukat, luati niistä lentan, kierti šen kaklah ta čukelti.
Dizain-sanua ruvettih käyttämäh Ven’al vaiku XX-vuozisaun toizes puoliškos, ga enzimäzet dizainuruavot roittihes ylen ammui.
Vuvvennu 1940 perustettih Karjal-Suomi nevvostotazavaldu, tämä piätös andoi mahton perustua tänne Ven’an akadiemien ozaston.
Šuomelais-ugrilaisen kulttuuripiäkaupunkin statussie ruvettih myöntämäh eri kaupunkiloilla ta kylillä vuuvvešta 2013 alkuan.
Hyvä kielinero da mahto sanelta karjalazile heijän ezi-ižien perindölöis lehten kauti käksiettih neijisty toimittajan ruadoh.
A kirikönkniigoin kauti oli ylen jygei tovestua tämä Dorofejev-sugunimi meijän suvus, gu nennis aijois ei olluh äijiä tieduo.
– Karjalan sanastokomissien ruadajat Ol’ga Ogneva da Jelena Ruppijeva kiännettih enämbi Petroskoin pihoin 1 300 nimilaudustu.
Silloi buabo kerdoigi minule täs tapahtumas, vaiku paistes myö buabanke menimmö dorogan toizele puolele, ku died’oi ei kuulis.
Myö tänävuon jarmankale emmo lähte, ei ole sen verdua kartohkua, sanou Fermer Karelii -laitoksen omistajii Ksenija Sosunkevič.
Kirjastos on äijy sähkökniiguagi, saneli Kotkatjärven kirjaston ruadai Svetlana Iljina tazavallan halličuksen viestipalvelule.
– Myö jo kabrastimmo velleskalman da mustomerkin paikan, keskihierun pihat da kluuban rinnal pyhkimmö kai lijat jälles talvie.
Šamoin tänä vuotena alkau toimie šiltojen korjuamisen ohjelma, min avulla vuarallisien šiltojen proplemua ruvetah ratkaisomah.
Larisa Boičenko koroštau, jotta valtuutettu puoluštau ihmisien oikeukšie, još ne oli rikottu valtijollisissa struktuuriloissa.
Komposterah voibi panna vaiku ouveššiloin da puunandimien kuorii da jiännöksii, koufein rabua, čuajuzavarkua, pitsan vakkazii.
Karjalankielizeh horah kučutah naizii da miehii, horan pajattajat voijah iče piättiä, mittuzii pajoloi hyö ruvetah pajattamah.
Pidäy luadie parembakse valličuksien zakonoinluajindu, ku karjalazien eländypaikois b’ulletienit voibi painua karjalan kielel.
Gost’at voijah oppie pastua šipainiekkua da varustua muudu perindöllisty syömisty da juomistu, kirjutettih Karjalan portualas.
On mainittava, jotta viime vuotena kanšallisen projektin rajoissa kultuurilaitokšien 80 ruatajua parennettih ammattipätövyttä.
Myö opaštuma iče paistamah kalittoja ta kirjuttima talteh reseptin, jotta koissaki paistua näitä makeita piiraita muamon kera.
Belomorskan školas n:o 1 on azetettu uuzi santehniekku keitändy- da syöndypertih, on kohendettu keitändypertin lait da seinät.
Almanakan ainasen kirjuttajan Santra Stepanovan artikkelista šuau lukie, kuin Aunukšen piirissä kerättih karjalaista folklorie.
Elokuuun 13. päiväs algajen pyhinpäivin rodieu uuzi poujezdumatku, kudai yhtistäy Moskovan, Petroskoin, Sordavalan da Viipurin.
Elias Lönnrot on käynnyh tänne kolme kerdua, dai muutgi suomelazet tutkijat kirjutettih mustoh runoloi da pajoloi täl alovehel.
Ylen äijäl miellyttäy kazvattua viinumuarjua, sih niškoi minul on kaheksa metrii piduhuttu da kolme metrii levevytty parniekku.
Kerras tuli vägitukku kaččojua, rahvas kiitettih pajatandas da passiboittih puarua hyväs dielos, kudai tuou iluo vaigiel aijal.
Abja-Paluoja on Mulgimaa-alovehen histourielline piälinnu, nygöi Mulgi-voulostin kylämunitsipualitiettu, sie eläy 1 124 hengie.
Festivualih kačotah yhtyö sežo Lokki-tansijoukko, Kalevalan kandelehyhtymy da Veikko Pällizen nimen kandai rahvahan pajoyhtymy.
Toizekse, karjalankielizii kirjutuksii arvostajes pidäy ottua huomivoh kielinerogi dai, sanommo, eri žuanroi keskenäh et verdua.
Ozakse, nämmih oksih lapset riputettih bumuagas leikattuloi fonuariekkoi, raudubumuagas da plastiekas luajittuloi lumitiähtilöi.
Minun mieles, tämä festivuali kiinnostuttau Karjalan eri piirilöin rahvastu, sanou runofestivualin hommuaju Irina Pogrebovskaja.
Ga Karjalan rakendus-, kunnallistalovus- da energietiekkuministran Viktor Rossipnovan mugah, programmu suajah loppuh jo tänävuon.
Hyvin mustan, kui Vladimir Brendojevan mustelendufestivualis luvin Soita, veikko -runon da sain kaččojien mieldymyksen palkindon.
Ga vai kuatančoi yksisama ei suannuh panna jalgah, vet pihal oli vai ligua da luhtua, kuatančat kerras kastuttus da mendys sudre.
Suomi-ugrilazen kielitiijon alguhpanii Ven’al Dmitri Bubrih, kudai perusti suomi-ugrilazen ozaston Petroskoin valdivonyliopistoh.
Alovehellizien yhteiskunnallizien ičehalličuksien projektoin kilvas Tuuksen TOS voitti da sai jengua pihakonsertulavan srojindah.
Eriže olijas zualas voibi tiijustua Pitkänrannan linnan da bumuaguzavodan histouries, ku zavodua da linnua nostettih samal aigua.
Professorua silloi vie ei olluh, da minun ruavonnu oli planiiruija, mittustu karjalan kielen kursua ruvetah tuliel aigua pidämäh.
Joka vuosi klubi ošallistuu istorijallisih rekonstruointifestivaliloih, kaupunkitapahtumih, erilaisih istorijallisih projektiloih.
Ozutammogi videot, kuduat valmistettih runoloin marafounah yhtynyöt, saneli Anuksen kanzallizen kirjaston ruadai Tatjana Romanova.
Adaman gruunu -kniigua lugijes hengen salbuau dai samal aigua mustoh jiäy uuzii sanoi, kirjutti KarjalanSivistysseuru omal saital.
Karjalan tazavallan monifunksionuallizes keskukses on kaheksatostu ozastuo, kuduat ruatah kui linnois, mugai kaikis piirikeskuksis.
Kielen, literatuuran da histourien Instituutan tiedoruadajat ruvettih valmistamah opastuskniigoi da sanakniigoi mollembil murdehil.
“Kalevalašša” Šampo antau jauhuo, šuolua ta rahua, ka meijän versijošša Väinämöini šuau Šammon käsistä kantelehen.
Šanojen merkitykšien ečošša opaštujat keräyvytäh yheššä ta männäh tiijuštamah kenennih kylän vanhan eläjän luokše.
Heilä ehotettih elyä Uuvvešša Jyškyjärveššä, Borovoissa, ka hyö haluttih elyä kyläššä, jotta šais hoitua šiivattua.
Tänä vuotena talvi lahjottau kaunista lumisiätä Karjalan eläjillä, šentäh joka loman päivä on hyvä viettyä mečäššä.
Täštä kaikešta ta vielä monešta muušta mukavašta työ šuatta tietyä Kalevalatalo-etnokulttuurikeškukšen näyttelyššä.
Musejo šijautuu istoriallisešša rakennušešša – šotilašvuosina šielä oli Karjalan rintaman Belomorskin šotilašošašto.
– Arhankeli–Onega–N’uhča–Sumskii posad–Belomorsk -tie šuau federalisen statussin šuunnitelmien mukah vuuvvekši 2029.
— Kilpailuo järješšämmä enšimmäistä kertua, ka šuamma äijän kirjutukšie, min takie tahomma pityä kilpailu joka vuosi.
Lisäkši uuši oppikirja tarkottau paperiversijuo ta šitä täyventäjyä šähköversijuo, esimerkiksi šovellukšen muuvvošša.
Kilpailun 14 šuuntua varmašti šäilytetäh, šentäh kun niihi oli kyšyntyä viime kilpailušša, ta voit olla lisätäh uušie.
Myö opaštuma kirjuttamah venäläisie paikannimijä ta šukunimijä karjalakši, šentäh kun še šynnyttäy rikeneh vaikeukšie.
Kaikkieštah kolmešša päiväššä onnistu pakautella kymmenen ihmistä Nikol’skoje-, Filiha-, Tučevo- ta Šelomets -kylissä.
opaššušvuosien lapšilla ehotettih kirjuttua šanašto- ta kielioppitehtävie šekä šuorittua harjotuš tekstin ymmärtämiseh.
Priäžän piirin Elämä-etnokulttuurikeškuš valmisti äijän mukavie tehtävie, arvautukšie, kuva-arvautukšie ta niin ielläh.
Illalla Vuokkiniemen Ončin talon lähellä vietettih festivalin järještäjän Sreda-keškukšen pitämät tanššit ta konsertti.
Školan rakendamizeh menöy 825 miljonua rubl’ua federuallizes b’udžietas da 8,8 miljonua rubl’ua Karjalan b’udžietaspäi.
Niise pitimä opašretki musejošša ta näyttimä 10 vuuvven ečintäruavon tulokšie, šano musejon johtaja Tatjana Ščerbačova.
Tietotaulun viereššä Taipalen isäntä kerto kylän istorijašta, omašta šuvušta ta Taipalehen nykyiseštä ta tulovaisuošta.
Uhut-šeuran onlain-pakinah otettih ošua kanšalaisjärještön jäšenet, heijän lapšet, punukat, opaštujat ta piirin eläjät.
Järještön Värttinä pyöri -projekti voitti kilpailušša ta šai yli 550 tuhatta rupl’ua rahatukie, korošti Jelena Ivanovna.
Myö alottima karjalaisešta keškiaikasešta puvušta ta še on jo valmis, šitä voit kaččuo mediakeškukšen YouTube-kanavalla.
– Piätapahtumana on ošallistumini Kalevalan piirin 95-vuotisjuhlan šekä šen Keškipol’ničan 100-vuotisjuhlan viettämiseh.
– Mie kuuntelin vaštavukšie ta još ne oltih viärät, niin loppujen lopulta kerroin koululaisilla kaiken täštä esineheštä.
Kaččojat, kumpaset ei ymmärretä karjalan kieltä, niise voijah helpošti šeurata juonta ta artistojen omaperäistä esityštä.
Viola Malmi meinasi ruatua Kantele-yhtyveheššä ta valičči miut “Karjalan” uuvvekši ohjuajakši, muistelou Andrei Anisimov.
Petroskoista piäšöy uuvveštah lentokonehella Moskovah ta Šuvi-Venäjällä koronapandemijan aiheuttaman keškeytykšen jälkeh.
Tavallisešti vaikeukšien joukošša on kielien pakasijien miärän vähenömini, opaštajien, kašvattajien ta opaštujien puuteh.
Enšimmäini maininta Jyškyjärveštä löytyy Tietojen ta rahan keryämini Lapin pogostojen rahvahalta -kirjašta (1587–1588 vv.
— Tänäpäi on olemas vaiku ainavo taba säilyttiä karjalan kieli – andua sille valdivolline stuatussu, Nikolai Turičev sano.
Tietotaulun avajaisissa Taipalen isäntä kerto kylän istorijašta, omašta šuvušta ta Taipalehen nykyiseštä ta tulovaisuošta.
Kaččojie tuli enemmän kuin tavallisešti, pitkäaikasien rajotukšien jälkeh ihmiset mielelläh käyväh kaikkih toimenpitoloih.
Hiän kerto, jotta runonlaulajien kyläššä heijät otettih vaštah hyväntahtoset, huolekkahat ta hyötyövuottamattomat ihmiset.
Esimerkiksi, 1886 vuotena Kemin ujestissa yhtä puapuo kohti vuuvvešša oli 260 šynnytyštä ta ei hiän piäššyn apuh kaikilla.
Lapšien folkloriyhtyvehen merkkipäiväkši oli valmissettu konserttiohjelma “Pajol ištun, pajol astun, pajol aigad mänetan”.
Kalevalan muan šäveltäjä, runoilija, muusikko, kuoron ta kantelistien yhtyvehen peruštaja täyttäis tänä vuotena 100 vuotta.
Päivällä juhlaohjelma jatku kulttuuritalošša, missä Kalevalan piirin laulu- , tanšši- ta musiikkiryhmät annettih konsertti.
Kilpailuh ošallistunuijen projektien tarkotukšena on Venäjän rahvahan yhtevyön lujentamini ta Venäjän kanšojen kehittämini.
Karielan koivune -kuoron ošanottajat harjotellah joka toiniarki ta nelläšpäivä alovehellisešša Proletarka-kulttuuritalošša.
– Olemma oikein ilosie, jotta Veikko Pällisen 100-vuotispäivällä omissettu festivali piettih hänen kotimualla, Kalevalašša.
Ei muga äijiä päiviä vuvves hyö čomendeltihes kuuzahazes, sendäh nimi pahus ei voinnuh pujoittuo heijäh suarnallizih mielih.
Kunnoššušprojektija toteutettih tašavallan rahotukšella, Kanšallisen ta alovehellisen politiikan ministerijön kannatukšella.
Kuiteski meilä koissa kuuluu karjalan kieltä, še pelaštau milma stressistä, kuta tunnen karjalan kielen kohtalon yhteyveššä.
Ta još šanuo šuorah, niin vain muutoma vuosi takaperin šain tietyä, jotta karjalan kielellä on oma kirjakieli, šanelou mieš.
Taiteilijalla eepossa ei ollun ainuoštah mukavana starinana, hänen mualuamat šankarit oltih niin kuin tovellisešta elämäštä.
42 vuuvven peräštä julkaisemisen jälkeh akatemikko Ferdinand Videman paino tämän Jevanhelin Lontoošša latinan kirjaimikolla.
Hiän mielelläh ottau vaštah vierahie, kertou runoja, kumpasie oppiu ulkoh kuvalehtilöistä, šekä tykkyäy kuunnella musiikkie.
Taitaja muusikko, kanšanšoittimien muasteri, valosa ta hyväntahtoni mieš Dmitrii D’omin vuottamattomašti šiirty tuonilmasih.
Tädä fil’mua luadijes nuoret kuvuajat parandetah omua ammattineruo, fil’mu toinah avvuttau Karjalan turizaman kehittämizesgi.
Onnakko piti kohentua rakennušta, oštua uutta kaluštuo, šentäh kun monet esinehet ei uuvissettu Neuvoštoliiton ajašta alkuan.
Jogahine voittai suau pulkičuksen – 50 tuhattu rubl’ua, hyvitteli voittajii omal vk-sivul Karjalan piämies Artur Parfenčikov.
Onnakko ennein ihmiset niise iče luajittih kantelehie ta jouhikkoja, ta iče intuitiivisešti opaššuttih šoittamah šoittimilla.
Yhen grantin miärä ei voinun olla yli kahta miljonie rupl’ua, ta kaikilla projektiloilla annettih yhteheš 80 272 171 rupl’ua.
Karjalaisen kulttuurin Viena-šeuran jäšenillä kaikki potakat on jo kuokittu muašta ta nyt tuli aika juhlimah tätä tapahtumua.
Minuu miellyttäygi kazvattua tavallizii ouveššiloi: tomuattoi, pippuriloi, ogurčoi, kabačkoi, suurigurbiččoi, sanelou Marija.
Pruasniekkojen, kisojen, kävelyjen, piirileikkien ta katrillien aikana tärkietä oli noštua koššon helmua, jotta ei kompaštuo.
Toivotamma luomismäneššykšie ta intuo, aikahšuamisie ta voimie šuunnitelmien toteuttamiseh, uušie lukijie ta mukavie teemoja!
Enzimäi kačoin tulla Vieljärveh kahtekse nedälikse loman aigua, ga tiedokeskus pandih ruadamah loittuopäi da minä jäin Kodih.
Koronatilandehen periä kui monet toizet pivot, Brendojevan literatuurufestivualigi “Täs synnynmuan minun algu” pietäh online.
Naisilla on peruššettu ryhmä VK-sosialiverkošša, kunne hyö voijah ašettua omien mua-alojen kaunehie kuvie ta mukavie idejoja.
Aleksandr Petrovič kogo ijän ruadoi šouferinnu da äijän vuottu vedeli mašinal Anuksen rajonankomitietan enzimästy sekretarii.
Virallisien lukujen mukah kovissa taisteluissa kuoli 2500 ihmistä, ka istorikkojen mieleštä še luku on 40–70 tuhatta ihmistä.
Miehien pukuo omplelou Karjalan kanšanmuasteri, Kižin musejon perintehellisien käsityöammattien ošašton johtaja Marina Guseva.
Šitä ennein musejon spesialistit jo monie vuosie toteutettih yhtehisie projektija, käytih toini toisen luokše konferenššiloih.
Šuomelaisen dramateatterin näytelmih otettih ošua tunnetut lavanmeštarit, šemmoset kuin Pauli Rinne, Orvo Björninen ta toiset.
Myö suvaičemmo Karjalua da kogo Ven’an Pohjastu, meil himoitti matkustua yhtel aigua mašinal da soudua venehel koskiloi myöte.
Vuvvennu 1977 Vera Jakovlevna meni miehele da tahtoi lähtie elämäh Suojärven piirih, kus meččyzavodal sai ruavon Vitalii-ukko.
Valokuvissa hiän laittau kalakeittuo, paistau kalittoja, istuu ropivon viereššä ta šoittau kummallisella jouhikko-šoittimella.
Šitä ennein etnobloggeriloilla omissetun projektin tietokenttänä oli ošašto etnokulttuurisen Mari Arslan -nettilehen saitilla.
Kahtenkymmenen vuvven peräs, Livonskoin voinan jälles Mäis äijäl puoleni rahvastu, ga yhtelläh hierus oli kolmekymmen taloidu!
Voittajakse rodihgi projektu Anuksen piirispäi, kuduan todevutti Mägriän karjalazet -alovehelline yhteiskunnalline ičehalličus.
Minun buabo rodivui vuvvennu 1900 Tverin alovehen Bol’šoje Žitnoje -kyläh tverinkarjalazien Marfa da Timofei Petrovien pereheh.
Esitykšissä oli koroššettu, mimmoset projektit toteuvutah Tverin alovehen eri paikoissa ta mimmosie proplemoja pitäy ratkaissa.
Karjalan kylien digitaliziiruičendu kuulostau hyväl, ga nygözet tsifrulähetysstantsiet ei kateta tazavallan läs puolii mualois.
Kongressissa Karjalan tašavaltua etuššettih kulttuuriministeri Aleksei Lesonen ta Kanšallisen teatterin johtaja Irina Šumskaja.
Ei ammui Pohjazien neroloin koudu -projektan hantuzis oli järjestetty tutkimusmatku Karjalan da Ven’an pohjazii čuppuloi myöte.
Gagarinin aukivolla on ašetettu karjalaisien perintehellisellä piirualla omissettu Aleksandr Saveljevin luatima Kalitta-veššoš.
Šouferiloigi vallittih ylen tarkah, šouferil pidi sen tämän vuvven ruadua taksil libo avtoubusal, ku hyvin tiediä linnan pihat.
Nellännešfinalissa Karjalan miehien joukko voitti Vologdan alovehen joukkuo, a naisen joukko voitti peluajie Komin tašavallašta.
Ognevan sanoin mugah, palkan nostandu, eländykohtan autandu nuorile da aijanmugaine ližäopastundu voidas pidiä tomitustu hengis.
Artistat esitettih Muamon rakkahuon voima -spektaklie, mi on ohjattu Irina Rinkevičin Lemminkäisen muamo -käsikirjutukšen mukah.
Ga minun ukkuo, kudai on Ven’an tutkindokomitietan ruadai, työttih ruadoh Moskovah, sit pidigi mollettiloil muuttua eländykohtu.
Kerähmön nevvoston paginanvedäjän Raisa Samodajevan sanoin mugah, valdivollizen stuatusan suandu kuuluu nevvostolazien pluanoih:
Meijän tiijonantajat, kumpaset tiijetäh šuvun istorijua, kerrottih, jotta heijän kantatuatot oltih juuri Kiestinkin karjalaisie.
Minä rubein sellittämäh, ku en ole hormeisteru, olen teoretiekku, opastan muuzikkuteouriedu, muuzikkukirjalližuttu, fortepianuo.
Konferensies pietäh paginua kielitilandehes, sanommo, Mordovan, Kalmikijen tazavallois, Dagestanas, Čukotkal da toizis čuppulois.
Hyö kesrättih, kartattih, tikutettih ta šamalla aikua laulettih karjalaisie lauluja, kerrottih erilaisie poverkkoja ta starinoja.
Yliopistos voibi opastuo karjalan kieldy da kul’tuurua sivuainehennu, tiä tutkitah da opastutah kaikkii karjalan kielen murdehii.
Petroskoi on Karjalan šyväin -näyttely valmissettih Kaupunkin kulttuuritalon ruatajat Petroskoin kaupunkipiirin hallinnon avulla.
Tuliel aigua projektah niškoi kerättylöih dengoih huavatah ostua kai tarvittavat vehkehet, ku suas putilleh ruadua kukkuvagoloil.
Kisoja ta kilpailuja, lukusie muasteri-oppija, kalaruokie ta perintehellisie juomie, vanha kila-kilpapeli apajista oli ohjelmašša.
Enne kahtutostu kukan bučurkaine rubieu silmizin kazvamah suurekse, a rovno kahtentostu aigah se puhkieu suureh ylen čomah kukkah.
Kielikursua on olluh joga tostu vuottu vienankarjalakse da livvinkarjalakse, da nygöi olemmo alganuh sežo opastandan suvikarjalah.
Nygöi ristitty opastuu neroh ihan allus, ga erähis karjalazis kylis neroh vie opastutah perehes, kerdoi fotokuvuaju Ilona Olkonen.
Sih kuulutah kahtenkymmenen kahten suomelas-ugrilazen rahvahan edustajua, kuduat hommatah omien delegatsieloin yhtyndiä Kongressah.
Mulloi Onieganjärvel olijan Peski-kezoirannan kunnostamizen projektu voitti grantan Kunnostetun linnualovehen luadimine -projektas.
Nygyaigazen livvin kirjukielen perustai, kielenopastai, opastuskniigoin luadii oli roinnuhes pienes karjalazes hieruzes Suarikoskes.
Vaikkapa kyläššä on vähän nähtävykšie, Šuuri Lahti on niin šanottu piirikeškuš ta šen istorijašša on mukavie tietoja.
Minä otin huavot, panin seinäh i panin etiketkat “st’oklazet”, “plastiekat”, “raudahet” i rahvahat zavodittih tuomah.
Tuatto nuaklasi häkin pylvähäh veräjän luona näin, jotta siiričči aštujat kyläläiset ois šuatu ihailla mečän vierašta.
Tarvičemma turvallisie teitä, šujuvie rajanylitykšie, viisumi-, työ- ta opaššušlupa käytäntöja, koroštau Tytti Määttä.
Aktijon tarkotukšena on kiinittyä väještön huomijuo meččäresurssien šuojelun kyšymykših meččäpalojen alun vuaran takie.
Tämä kniigu voittigi vie kolmes nominatsies: “Tiijon valgei”, “Minun kodimua da sen rahvas” da “Kniigan painandunerot”.
Nadežda L’apsina opašti ompelomah pukuja, a toiset ošallistujat luajittih kaikenmoisie käšitöitä šekä n’euvottih toisie.
Minuu puaksuh kyzytäh: “Kusbo on parembi, Ven’al vai Amierikas?” Minä vastuan: “Hyvä on sie, kus ollah omat da dovarišat.
Kemin kotišeutumusejošša restaurattorit keškuššeltih šuoritetušta ruavošta, kerrottih vaikeukšista, uušista kokemukšista.
Näyttelyn kävijät ihual’tih puurakennuštaijon muistomerkkijä, meijän kirvešmiehien neruo, yritettih iče rakentua kehikkyö.
Ruavošta šairalašša Roza Vasiljevna moničči šai kiitoškirjasie, kunnivokirjoja šekä hänen kuva oli piirin kunnivotaululla.
Tuatto, Ivan Petrovič, ezmäi ruadoi Kotkatjärven poštan piälikönny, sit – kolhouzan piälikönny dai myöhembi brigadiirannu.
Aigazel kezäl hyö ukkohke lähtietäh elämäh Pikkoilah da tullah järilleh Vieljärvel jo myöhäzel sygyzyl, vai talven aijakse.
Tänä vuotena Kontupohjan piirin Bol’šoje Voronovo -kyläššä naisen issuttamie marjoja kašvau jo yli 2,5 hehtarin alovehella.
Uutta painošta varoin Aleksandra Stepanovna löysi Tietokeškukšen arhiivašta nellä uutta starinua, kiänti tekstit venäjäkši.
Šanakši, kaikki idejat šuatih kannatušta toisilta, a eryähien projektien toteuttamisešša šuoššuttih auttamah viranomasetki.
Gal’vanoplastika-nimisen käsityölajin pohjana on gal’vanisatijon prosessi, konša kupari tašasella tašolla peittäy esinehen.
Työmatoilla Anna Usovah ušein liittyy hänen työkaveri Nadežda Mičurova, kumpani ruatau toimitukšešša vuuvvešta 2009 alkuan.
Aapisen tarkotukšena oli tuttavuššuttua opaštajie karjalan kieleh šekä helpottua venäjän kielen opaštamista ta opaštumista.
Taikinua luajittih ruisjauhošta ta lisättih vähän vehnäjauhuo, kerto omista kalitoista vepšäläini ošanottaja Galina Lokkina.
Karjalan tašavallan kouluissa ilmaista lämmintä ruokua taritah kaikilla alkeiskoululaisilla tänä vuotena šyyškuušta lähtien.
Piirin tärkiempänä proplemana ollah autotiet, kumpasie myöten tuuvvah ruokua pos’olkah, ajetah matkuštajat ta piirin eläjät.
– Pitky kiännösprojektu Peppih näh, kudaman alloimmo Tamara Ščerbakovan kel läs viitty vuottu tagaperin, nygöi rodih valmis.
Pos’olkan vierahie tuttavuššettih Piäjärveh, kerrottih, jotta kilpailu on järješšetty Karjalaisien runojen vuuvven rajoissa.
Perintehen mukah kanšalaisjärještön ošaštot esitettih omua ruatuo šekä aktivistit kerrottih omista idejoista ta ehotukšista.
Irina Petrovnan uuši kirja on teorettini tutkimuš, kumpasešša on esitetty nykyaikasen tverinkarjalan piäšiäntöjä ta normija.
— Pidihäi vuozi tagaperin ostua, nygöi ylen kallehet ollah, sanoi egläi mies Petroskoin erähäs laukas motorregyzii kaččojes.
Koštamukšen kaupunkipiirissä olija Čuari-koški kummaššutti omilla erikoisukšilla ta peitetyillä luonnonkaunehilla paikoilla.
Yksikai heijän maltot oldih suures arvos, heidy kučuttih piästämäh voimattomuksis, heijänke piettih svuad’bat da pandih muah.
− Kuhmon Juminkeko-šiätijö avasi oman VK-šivun, jotta luatie Kalevala-eepossua ta karjalaista kulttuurie entistä šuositumpua.
Karjalan ližäkse vizakoivu kazvau Pol’šas, Norviegies, Ruočis, Valgo-Ven’al, Leningruadan alovehel da Baltiekkumeren mualois.
— Olen kiitollini niillä ihmisillä, kumpaset yhissetäh šitä ilmaista toimintua oman ruavon kera, koroštau Larisa Dmitrijevna.
Koštamukšen luontohelmi -ekologisen kotišeutuklubin tavanmukani tapuamini oli omissettu juuri mečän antimien käytön šaloilla.
Lisänominatijoissa voittajien kešen on Aleksandr ta Julija Kononovin pereh, kumpani voitti Šäilytämmä muistuo -nominatijošša.
Ymbäri pučis midäliennöy minuu sie luadi, luadi, dai toizen piän jongoi šokat oldih kuin šokat, muheloittau Tamara Gončarova.
Uuši Lohijärvi -paikašša, mi on 20 kilometrissä Petroskoista muutoman netälin aikana valmistauvutah tulijakši hiihtokauvekši.
Ta šiitä, vuotena 2018, mie tulin Uhut-šeuran Oma kieli on kanšan šielu projektih Uhtuan kapšakki -teatteriryhmän ohjuajakši.
Kerähmös ondarveläzet, 27 hengie, iänestettih yksimielizesti sit, ku kalankazvatuskohtu noumer 281 Unusjärvel pidäy hävittiä.
Tuliel aigua Priäžän etnokul’tuurukeskuksen ruadajil on mieles luadie lapsien kižuandukohtugi jo vallitun etnostiil’an mugah.
Tarinoissa on kuvattu šemmosie taikamaijen maisemie enkä voinun uškuo, jotta niän niitä omin šilmin juuri nyt ta juuri tiälä.
Näyttely, kyllä, auttau ymmärtyä pohjoiskanšan filosofijua, šano musejon Muoti- ta disainikeškukšen johtaja Natalja Loginova.
Tahon panna merkillä, jotta koronaviirussin rajotukšien takie kaikki toimenpivot oli pietty turvallisuon šiäntöjä piteliytyön.
Ennein vuotena 2021 piettävyä Komin tašavallan šatavuotisjuhlua toteutetah Komin tašavallan päivät muan alovehilla -projektie.
Net, ket suadih školanopastajan ruavon, nygöigi se voijah kaimata, sentäh ku karjalan kielen opastus školis on äijäl vähennyh.
Karjalan tašavallan kanšallisešša teatterissa 18. šajekuuta pietty tanšši-ilta oli omissettu Karjala-yhtyvehen vuotisjuhlalla.
— Šilloin Karjalah tuli valtijotiijollisen Strategija-keškukšen johtaja Aleksandr Sungurov ta oli vietetty enšimmäni seminari.
Šitä ennein musejon spesialistit jo monie vuošie toteutettih yhtehisie projektija, käytih toini toisen luokše konferenššiloih.
Enne kyläs oli kaksi puoldu, se, kudai oli lähembä Oniegua, sanottih Änižpuolekdse, myöhembi se puoli andoi nimen kogo kyläle.
Videles jo 25 vuottu on karjalaine pajojoukko ׅ“Ihalmo”, kuduas minun muamogi enne pajatti da andoi sille nengoman čoman nimen.
Tämän keviän da kezän aigua etnopuustoh sai luadie čuurutroppazet, azettua laučat, istuttua kukkazet da suaja tuli lebokodazeh.
Suomelas-ugrilazen školan karjalan kielen opastai Tatjana Ignat’kova kävyi kogo Ven’an muamankielen opastujien kilbah Moskovah.
Juhlakši šuunnitellah kuatua vanhoja puita, korjata muistotauluja, ašettua puušta luajittuja muistomerkkijä ta tiijotuštauluja.
Hiän kerto Sakari Topeliukšen vanhemman ta karjalaisen talonpojan Timosen vaštautumisešta, kumpani tapahtu juuri 10. kešäkuuta.
Sen ližäkse suuris linnois, sanommo, Moskovas da Piiteris, opastandu on suundavuttu Jevrouppah, ei Ven’an eläjile, mi on igävy.
Valmistelu täh šuureh tapahtumah kešti vuosie, piti kekšie piäidea, valita mimmosie lauluja ta musiikkitevokšie panna ohjelmah.
Muajilmalla niitä avasi Pavel Nikolajevič Ribnikov meijän šeuvun tutkimušmatan aikana, kertou muistomerkissä kirjutettu teksti.
Kylis da linnois, kunne tulou äijy turistua, on enämbi mostu laukkua, a sie, kunne tulou vähä turistua, laukkuagi on ylen vähä.
Ven’al paistavas kielimuvvos puaksuh vastavuu laihinsanua ven’an kielespäi, niidy on enämbi, migu Suomes paistavas kielimuvvos.
Suomelazil on ykskai kiinnossus karjalan kieleh, hyö ellennetäh, jotta Karjalaspäi on otettu äijä ainehta suomelazeh kulttuurah.
Voibigo pidiä kunnivos ristikanzua, kudai ei tunne omii juurii?” Akilan Iivanua kaimatah jälgimäzeh matkah Suomen Vantaa-linnas.
Veškelyksen pihoin nimet on kiändänyh karjalakse Karjalan tazavallan karjalan da vepsän kielen termistö- da oigiehkirjutuskundu.
Yhtyvehie ta orkesterija Luoteis-Venäjän eri kaupunkiloista esiinty Petroskoissa Monikašvoni Venäjä -kilpailun loppukonsertissa.
Eläkkehele lähtiettyy Vera Jakovlevna jatkoi ruadua Priäžän joudoaijan da luomisruavon keskukses, kus johtau Randaine-ansamblii.
Balašov ellendi, gu ruadomatkoin aigua suadu ainehisto on suures arvos, sendäh häi tahtoi, gu sidä tiettäs da kuunneltas muutgi.
Vuvvennu 2019 pandemiedu vaste Priäžän veteruanoin nevvosto oli kirjutannuh kunnostusprojektan, kudamah sai 100 tuhattu rubl’ua.
Jyškyjärves valmistetahgi kangaspuut, kuduat käytetäh kogo Karjalas dai Suomes, kerdoi projektan koordinuattoru Aleksei Tsikarev.
Karjalaisien IX kerähmön valtuutettujen neuvošton johtaja Raisa Samodajeva luati šujuvan Karjalaisien runojen vuuvven yhtehvevot.
Šen ekspositijo on valmissettu muantietoperuštehen mukah Leningradin alovehelta Murmanskin alovehella Ribačii-niemimualla šuaten.
Ruavottah jiännyh neidine tiijusti, ku Karjalazien, vepsäläzien da suomelazien resursukielikeskus pidäy projektoin online-kilvan.
Mielenkiintoni piirrošfilmi Kižin tarinat kertou eri tapahtumista, kumpaset tapahuttih 1600—1800-luvuilla Oneganiemen alovehella.
L’udmila Gortseva on šyntyn 3. elokuuta 1949 Kalininin alovehen Lihoslavlissa, kunne hänen vanhemmat tultih Lipetskin alovehelta.
Kornilova kalleksiu omua alguperiä da suguroduu, luadiu oman perehen sugupuudu, kudamas täkse aigua on läs sada kaksikymmen nimie.
Ozuttelut ollah Vladimir Potaninan hyvyönluadijan fondan Muzei ilmai rajoi -programman mugan pietyn kogo Van’an kilvan tiloksennu.
Pajatammo yhtes -karjalazen pajon festivuali pietäh Karjalan piämiehen grantoin fondan kannatetun Pajatammo yhtes -projektan mugah.
Toiči on moizii tilandehii, konzu on jygei sanuo lapsel ihan tarkah omat tunnot kielel, kudamah iče et opastunnuh putilleh lapsete.
Koin ruadajan Natalja Antonovan sanoin mugah, varustutah pominoimah karjalazien tabah, kudamua vie pietäh karjalazis kylis nygöigi:
Ga myöhembi, konzu harjavuimmo omah kieleh, rubeimmo tundemah, ku oma kieli on luja tugi da suojelu elokses, kertou Tatjana Petrova.
Tatʼtʼana ruato enšiapuošaštošša, šynnytyšošaštošša 10 vuotta, päiväkojissa, liäkintäašemalla, lapšienneuvolašša.
Hyö ajettih jokie myöten ta Šoirukšen košen lähellä šuurešša veještä nousijašša kallivošša nähtih kallivopiirrokšet.
Joka halukaš voipi työntyä anomuš ošallistumiseh, ka kurššin järještäjät valitah ošallistujiksi rajotettu miärä ihmisie.
Šinne Žanna kučutah, još hiän rupieu aktiivisešti ošallistumah eri tašan kilpauluih ta näyttämäh tätä parempie tulokšie.
Šuomen mečäššyš- ta kalaššušinstituutti monta vuotta on tutkin Oulankajovešša taimenien ikyä ta lajin miäryä kutuaikana.
Meijän pereheššä oli muamo Marija Stepanovna ta tuatto Stepan Vasiljevič Ol’šakovit, nellä tytärtä ta ämmö, tuaton muamo.
Šitä varoin pitäy tarkaštua kalaššušta Piäjärvellä, jotta še olis ekologijan kannalta turvallista ta taimen-laji šäilyis.
“Vienan” ošallistujat kannatetah karjalan kielen šäilyttämistä ta šen opaštamista kaupunkin päiväkotiloissa ta kouluissa.
Kilpailuja perintehellisešti pietäh Čerepovets-kaupunkin istorijallis-etnografisešša musejošša – Gal’skien talon pihašša.
Šiivoukšeh otti ošua Koštamukšen ta Vuokkiniemen eläjät, šekä Koštamukšen kaupunkin piirin yhtijöitä kannatti aloittehen.
Lapšien musejokeškuš avasi oveh peruškorjaukšen jälkeh entisen semstvon šairalan vanhašša rakennukšešša Fedosovan kavulla.
Mihail Gol’denberg pitäy Viola Malmin panošta karjalaiseh kulttuurih iärettömänä, ka häneštä pitäy muistua Helmi Malmieki.
Sergei šai kuulla lehtimiehiltä vakuutukšie šiitä, jotta hänen runo on mukava ta vaštuava šekä pyyntöjä luomistyön jatkuh.
Pruasniekan järještäjät innoššuttih tämmösien pruasniekkojen pitämiseh ta vuotetah enemmän vierahie šeuruavih tilaisukših.
Ilmani palštatila käsittäy 10 prošenttie lehen palštatilašta ta makšuo vaštah tarittava palštatila käsittäy 20 prošenttie.
Još šie ečit uušie löytöjä ta et varaja čuuruteitä, niin voit rohkiešti matkuštua Karjalua pitin levittäen omua tietoalua.
Arvoštelijien mieli šekä kanšaniäneštämisen tuloš oli šamanmoini: makeimmakši oli tunnuššettu Natalja Sinitskajan kalitta.
Perintehellisešti pruasniekkana vain šyötih potakkašyömisie kyläläisien ta nuapurien joukošša, eikä tanššittu ta laulettu.
Lukija šuau tietyä, jotta lapšuošša Tol’alla ennuššettih elämän rakkahutta, kumpani on juuri 17 vuotta nuorempi kuin hiän.
– Hyvällä mielin olemma, kun tänä vuotena Uuvven Vilgan karjalan kielen klubi “Ildukečoi” liitty Karjalan Rahvahan Liittoh.
Karjalaisie perintehellisie piiraita ruvetah opaštamah paistamah uuvvešša keittäjäpajašša, kummaista valmissetah Mäkrieššä.
Lapšuošta muissan, jotta meilä puola šäily veješšä šuurissa korvoloissa, a jiävytetty karpalo oli kakšikorvasissa vakoissa.
A taekwondourheilijan vanhemmat Vladimir ta Ol’ga Larinit šuatih kunnivomerkki “Panokšešta Katjalan tašavallan kehitykšeh”.
Kun vietät luonnošša enemmän aikua, kyllä šitä enemmän olet vaipun, ka matan jälkeh tunnet, jotta olet šuanun lisyä voimie.
Kodvan aigua lapset ommeltih käzil, sendäh naine rubei eččimäh sponsoroi – kerhoh niškoi ostettih ombelumašinat da ut’ugat.
– Projektie valmistuas’s’a šaimma tietyä, jotta kantelistien piäproplemana on ohjelmiston puuteh, huomauttau Ol’ga Vlasova.
Värttinä, pyöri -projekti oli šuunnattu oneganiemiläisien ta Seesjärven karjalaisien etnokulttuuriperinnön šäilyttämisellä.
Kaksi kerdua minul puutui kävvä Ruokoskeh, kunne Kužoin kyläzeh rodivui minun died’oi muaman puoles Šalgujev P’otr Ivanovič.
Häneštä tärkietä on herättyä mielenkiintuo runonlaulajan personallisuoh ta šiih kontekstih, kumpasešša runoperinneh kehitty.
Kaikkiedah “Zergeythal” on kaksi al’boumua, enzimäine niilöis piäzi ilmoih vuvvennu 2013 da sai Pajot Kezäs Kodoilas -nimen.
Tilaisuon tarkotukšena on šäilyttyä ta kehittyä karjalan kieltä šekä vetyä lapšie ta nuorisuo mukana etnokulttuuritoimintah.
Ohjelman luatimiseh “Kantelen” artistojen ta muusikkojen joukošša ošallissuttih tašavallan ulkopuolelta kučutut spesialistit.
Jessoilan etnokul’tuurukeskus ”Kielen kirju” on Karjalas enzimäzien etnokul’tuurukeskuksien joukos, kel rodih oma logotiippu.
Sanommo, Vuaččil-huutorah kuuluu Goristaja-piha, Padagjan huutorah – Škol’naja- da Lesnaja-pihat, ližiäy Irina Bogrebovskaja.
Aleksandr Apanovičan valgoven’alazet vahnembat sežo tuttavuttih Čalnas, hos elettihgi Valgoven’al yhtes linnas – Volkoviskas.
Muajilman kielikuva: šana kanšallisen kulttuurin kuvaššukšena -sektijon rajoissa kačeltih piäasiešša folklorin eri aspektija.
Ven’an sanoin periähäi livvin kieldy nagrettih enne, dai nygöi vie erähät ečitäh sanoi, kudamii buitegu ei ole livvin kieles.
Kilpailušša oli 14 šuuntua, mi on kahta kertua enemmän, kuin tavallisešti ta jokahisešša niistä oli ošanottajie ta voittajie.
Moizien joukkoh kuulutah kylät, linnanjyttyzet pos’olkat, ruadopos’olkat da linnat, kudamis eläy ei enämbiä 50 tuhattu hengie.
Karjalaiset Tverin alovehelta ta Karjalan tašavallašta vaštauvutah tieto-käytäntökonferenššissa Tverin alovehen Lihoslavlissa.
“Kniigumelliččy” on Periodika-julguamon jogavuodine pido, kus ezitetäh mennyt vuon ilmah piästetyt kniigat da toizet julgavot.
Kanšallisen teatterin ratijo-ošašton johtaja Aleksei Vasiljev parenti omua ammattipätövyttä teatterin iänišuunnittelun alalla.
Niidy suau endizelleh kaččuo kaksi kerdua nedälis – tossargen da nellänpiän hedi huondesuudizien jälles, 9.30 aigua huondestu.
Sanommo, ei ammui lapsienke kävimmö laukkah da lapset kyzyttih myöjil: “Ongo sinul čipsua?” Heilegi vastattih karjalan kielel.
– Jotta leventyä rajayhteistyön mahollisukšie, meijän on parennettava tavaraliikennehtä, julkista liikennehtä, tiijon vaihtuo.
Venäjän gorodki-pelin liiton presidentti Nadežda Pavlova on varma, jotta tämän urheilulajin kehityš šuau hyvie perspektiivijä.
Enzimäzii oli Jessoilan karjalaine, kirjuttai da runoilii, myöhembi – Karjalan rahvahalline kirjuttai – Aleksandr Lukič Volkov.
Muzein ruadajat kučutah rahvastu yhtymäh pruazniekkuprogrammoih, kudamii ruvetah pidämäh 21. päiväs tuhukuudu 13. kevätkuussah.
Ližäkse kerdoi, kui piettih Karjalan kieli eläy -nedälii Suomes, Karjalan Sivistysseuran da Päivännouzu-Suomen yliopiston väil.
Luadimah kiännöksii kanzallizis kielispäi ehoitettih ruadopajoih yhtynyöt, sanoi Elävy kieli -projektan kiändäi Anna Voronkova.
Loittuopäi kirjutetah kogo oman ruadotaibalehen “Omas Muas” kiini sivotut Ol’ga Ogneva, Natalja Antonova da Valentina Mironova.
– Palkinto annetah luomistoiminnan yhteistulokšen mukah: mie kuvasin filmijä invalidisuon aihiešta, esiinnyin äijän ulkomaissa.
Karjalan lainsäädäntökokouksen edustajat lähettivät toistuvasti liittovaltion keskukseen hakemuksen lisärahoituksen saamiseksi.
1200 lašta Kemistä männäh uuteh, nykyaikaseh ta mukavah kouluh, kumpani rakennetah vuotena 2021 Koulutuš–projektin puittehissa.
Linnan haldivos vastattih, ku nimie ei sua andua, sildy gu “sie ei ole puustikkuo, on vai lapsien kižakohtu da jalgumiäččypeldo.
No alukse sanelin lapsele prostoidu virkehty, sanastu da hänen enzimäzii sanoi oli čuassu da sit hänen erinomaine sana oli ättä.
Sildy ku minä kuulen karjalazien XI kerähmön vallitettuloin nevvostoh, minul pidäy ruadua midägi karjalan kielen elvyttämizekse.
– Enne ozuttelun avajazii meijän neroniekat opastettih eri neroloi rahvastu, hyö käydih tutkimah perindöllizii neroloi Alavozeh.
Minun Šuuroidu tytöt suvaittih, gu häi oli pagizii, hyväsanaine, hyväsydämelline, vessel, maltoi andua nevvuo omile podruugoile.
Ku muzeih tuovut vešit voidas jiähä fondoih, andajal pidäy tarkah kirjuttua, kel, kus oli annettavu vešši da allekirjuttua luba.
Fermerat väitetäh mundžoidu azotal, fosforal, kaliel da magniel, nämmii einehii mandžoi suau vien kauti, kudamal sidä kastellah.
Vuvven 2019 kniigu -arvonimen sai “Karjalan rahvahat: histourii-etnogruafizet oučerkat”, kuduan piästi ilmah Periodika-julguamo.
Gostih kävyigi P’atnitsa-kanualan Gastrotur-programman kuvausjoukko vedäjän Dmitrii Levitskienke da toizii kuulužii ristikanzoi.
Aspirantuurah piästyy professoru Irma Mullozen johtol Anastasija rubei tutkimah suurembastu alovehtu – Siämärven paikannimistyö.
Priäžän piiri, Sordaval da Kostamus yhtyttih projektah, kerdoi ruoččilas-karjalazen biznes- da tiedokeskuksen johtai Vera Meško.
Petroskoin valtijonyliopistošša avatah kritiikin, publisistiikan ta kirjallisuštoimittamisen laitoš Sever-aikakaušlehen pohjalla.
Häi kirjutti viizi čuassuu Varzugan horan pajoloi da Pečoran starinoi Melodia-plastinkoil, myöhembäh plastinkoi sai ostua laukas.
Šekä valmissetah Lohijoven yli Pimenovin šillan Lunačarskin kavulla ta Neglinka joven yli Mereckovin kavulla šiltojen projektija.
Konzu kodi oli palamas, minuu viettih toizeh taloih, minä seizoin divanal da kačoin, kui ižändy juoksendelou palajas kois ymbäri.
Sih niškoi pidäy piirustua hyvittelykorti libo luadie hyvittelyvideo libo fotokuva armahale žurnualale da työndiä se toimitukseh.
Vuvvennu 1977 Aleksandra Vasiljevna jo väitti omua disertatsiedu, kuduan teemannu oli “Nominaatat tverinkarjalazien alamurdehis”.
– Valmistelun aikana tiijuštima, jotta paikalliset karjalaiset hyvin paissah muamon kielellä, ka ei malteta lukie eikä kirjuttua.
Uvvet paikannimet ollah kiini Karjalan istouries da perindölöis, igäzeh mustoh on pandu kuulužien omamualazien, karjalazien nimet.
Sen hantuzis hiekkurandah nostettih puuhine kižakenty da skaladromu lapsih niškoi, kodazet sobien vaihtamizeh niškoi da šezlongat.
Erähil jo tuhukuus ikkunpielizet ollah tävvet taimenii, toizil ei ole aigua, tilua libo himuo kazvattua taimenii ičeväil siemenis.
Piirustandu da veständy ollah Voglojevan mieliruadoloi, ammattii myöte häi on merimies, mih vihjuau suuri purjehveneh hänen pihas.
Suurel joukkoloil ekskursieloi pidäy hommata edukädeh, perehii otammo vastah joga päiviä, sanou konnun ruadai Aleksandra Zaharova.
Mies oli enzimäzenny, ken rubei sellittämäh raadivos karjalazien azieloi da omis lähetyksis rubei pagizemah rahvahanke karjalakse.
Vahnembat ylen äijäl suvaittih muuzikkua, tuatto johti orkestrua da soitti monil muuzikkusoittimil, muamohäi pajatti čomah luaduh.
Jo kuvvettu vuottu L’udmila kuuluu Sonet-literatuurukluubah, kirjuttajat kerrytäh yhteh kerran kuus Karjalan kanzallizeh kirjastoh.
Omien videoloin vuoh häi sellittäy, midä eruo on suomelazien da karjalazien keskes sego sanelou, kui karjalazii on syrjitty Suomes.
Julija Tolmačova da Svetlana Hrebtova ruattih ozuttelus Skantur-turoperuattoran kel da eziteltih Grand-tur "Vs’a Karelija" -matkua.
Kilpailuih ošallistu voimakkahimpie urheilijie Arhankelin, Vologdan, Kaliningradin, Novgorodin alovehelta ta Karjalan tašavallašta.
Sie Lidija Ivanovna yhtes Tatjana Jelisejevanke ozutettih da saneltih karjalakse, kui luvvah kangastu seiniä myö da luajittih kassu.
Sen tarkoituksennu on kiinnostuttua lapsii karjalankielizeh literatuurah, karjalazienj perindölöih da oman muamankielen opastumizeh.
Livvin murdehen jatkokursiloi ruvetah opastamah karjalan kielen opastai da kiändäi Tatjana Baranova da opastai Svetlana Kondratjeva.
A ku 1990-vuozinnu karjalan kieli rubei puaksumbah kuulumah, sit rahvas livuttih runoilemah dai runoloi tuli toimitukseh kaikkielpäi.
Kilbua vaste Karjalan Rahvahan Liiton da Oma Mua -lehten Vkontakte sivuloile pannah viiteh, kuduan kauti piäzet vastuamah kyzymyksih.
“Юмынӱдыр огеш пу вашмутым” (0+) da Aleksandr Šebirevan kerdomuksien kogomus “Faraon” komin kielel (0+).
“Vk.com”, “Facebook”, “Instagram”, “Twitter” ollah net rahvahan verkot, kudamis karjalan kieldy vuozi vuottu liženöy.
Toižed viinlaukad salbat’t’ii aiguoin, a hän torguičč kahteitošt čuassuisuai yön i vie toičči torguičč vie čuassuisuai.
Vienan Karjalan kahešša kyläššä Vuokkiniemeššä ta Jyškyjärveššä piettih kuvaukšie Karelija v fokuse -projektin rajoissa.
Šovitukšien šepittämisen kyšymyš on yksi tärkeimmistä Kantele-yhtyvehen toiminnašša, šentäh kilpailu ni oli järješšetty.
– Kalevalan ošakunnan tarkotukšena on yhistyä Kalevalašta šyntynyitä ihmisie, jotta yheššä šäilyttyä tietoja kotimuašta.
Ennein hänen kotikylyä šanottih venäjäkši Vostočnaja-kyläkši, a vuuvvešta 2008 šillä annettih Vostočnoje Končezero -nimi.
Šen järještäjinä oltih Karjalaisien, vepšäläsien ta šuomelaisien kieliresurssikeškuš šekä Karelija-tele- ta radivoyhtivö.
Projektin toteuttamini on Koštamukšen Sreda-keškukšen ta šen ošašton – Kylätalo-etnokeškukšen yksi perspektiivišuunnoista.
Meijän pitäy pityä šilmällä tilannehta, jotta šäilyttyä vuaran ainutluatusuon, šelitti Karjalan piämieš Artur Parfenčikov.
Šiinä on äijän luonnon rikkahukšie, kumpasien luvušša meččien ta järvien lisäkši on ni kummallisie luonnon muistomerkkijä.
– Meijän tašavallašša miinojen raivuajie alettih valmistua äijyä ennein šovan loppuo, kertou jyškyjärviläini Polina Rubina.
Nämä koulut ollah Petroskoissa šekä kylissä ta pos’olkoissa, missä eletäh karjalaiset ta šäilytetäh karjalaista kulttuurie.
Giperborejan piäkilpailun tulokšet – parahien jiä- ta lumiveššokšien luatijien nimet ilmotetah pyhänäpiänä, 7. tuiskukuuta.
Ryhmäššä lauletah, tanššitah ta šoitetah yliopiston entiset ta nykyset opaštujat ta opaštajat šekä yläluokkien koululaiset.
Eryähissä kouluissa ruokalat ollah niin pienie, jotta koululaiset ei keritä šuaha lämmintä ruokua miärätyn ajan kuluos’s’a.
Keškitapahtumana oli arvokkahan vierahan ierei Andrei Prijezževin vaštautumini kyläššä ta Georgii Voitontuojan časoun’ašša.
– Oli vaikie kuvitella niitä, myö vet emmä voi nyt kyšyö muinaisihmisiltä mimmosina haltiet oltih heijän mielikuvitukšešša.
Karjalan piämiehen ohjuamissa iellisissä kokoukšissa moničči mainittih šiitä, jotta pos’olka tarviččou uutta šuurta kouluo.
Haikolʼa on ihan pieni kylä, še šijoutuu pienen järven šuarella noin 40 kilometrin piäššä Kalevalašta Vienan Kemin šuuntah.
Ennein myö kävimä Koštamukšešša rikeneh, olima kouluissa oppituntiloilla, a nyt pitän ajan kuluttuo oli hyvä tuaš vaštautuo.
Mečänižändäzet annettih iändy, viheldettih, kolaitettih puudu, katkattih oksii – kaikkeh luaduh opittih pöllätellä neidizii.
Ihmiset šuahah käyvä ni Pakkaisukon residenssissä, još etukäteh oššetah lippu, ilmottau Karjalan halličukšen lehistöpalvelu.
Šeuruavana päivänä Koštamukšen kirjaštošša piettih Hete-ryhmän luomistapuamini Rugojevilla nimitetyn koulun opaštujien kera.
Ket ei ehtitty kaččuo Nikolai Ol’šakovan piettylöi urokkoi, voijah löydiä net video-urokat Värttinä, pyöri -projektan sivul.
Kalaššukšen jälkeh rannalla oli järješšetty huvitušohjelma ta keitetty kalakeitto lohešta, mujehešta, matikašta ta hauvista.
Šen lisäkši projektin rajoissa šen toteuttajat kerättih noin 70 paikannimie ta murrehšanua, kumpasie käytettih Liidekyläššä.
Karjalan kielen livvin murtehen kilpailuh ošallistu 20 koululaista Aunukšen, Priäžän ta Šuojärven piiristä šekä Petroskoista.
Šamoin kaikin myö šaima tietyä äijän uutta karjalan kieleštä ta kulttuurista, kertou Lindu-klubin ohjuaja L’udmila Barhatova.
Šitä tietä myöten šakšalaiset tultih Muštatunturilla ta lähetettih rakennušmaterialija šuojelulaittehien rakentamista varoin.
Karjalan piämieš allakirjutti miäräykšen työryhmän luatimisešta, kumpani rupieu valmistamah toimenpitoja tulijakši vuuvvekši.
Tänäpiänä nuorisoissunnon jäšenet alettih ruatuo omissa ošaštoissa ta tutuššuttih Karjalan taitomusejon LiguaMuseo-projektih.
Meijän pakinašta tiijuššatta erilaisista runojen ta loiččutarinojen jumalista ta halteista, šekä siitä mitein niitä tutkitah.
Perintö-alkuhpanijaryhmän Lapšuoni kotikylä -projekti oli šujuvašti toteutettu viime vuotena Kontupohjan piirin Liidekyläššä.
Nyt Vuokkiniemen eri ošissa on ašetettu 16 nimikylttie šekä kartta, kumpani autau kylän vierahie šuunnistautuo Vuokkiniemeššä.
Konzulienne tämä jiäkur’oipualikku oli Uvven Vuvven lahjannu, kudaman huondeksel ihastuksis löydi kuuzen ual eräs brihaččuine.
Niistä 27 projektie ta 18,8 miljonie rupl’ua oli šuunnattu karjalaisien, vepšäläisien ta šuomelaisien etnokulttuurikehitykšeh.
Keškukšešša on 48 paikkua yli 18-vuotisilla parantamattomilla läsijillä, kumpaset eletäh Petroskoissa ta Karjalan piirilöissä.
Vet meijän on yllytettävä ihmisie kiäntymäh tekstin puoleh ta mieltymäh šiih ennein kun lukija ymmärtäy kuin vaikie teksti on.
Lopulta piättimä peruštua järještön, kumpani olis auttan karjalaisen kulttuurin ta kielen kehittämistä kaupunkissa ta kylissä.
-projektin artistat tutuššuttih šuomelaisih kantelistiloih ta šäveltäjih, kumpaset annettih heilä luvan esittyä omie tevokšie.
Illalla rupieu šoittamah ta laulamah Skylark-ryhmä, a Karjala-tanššiyhtyveh kuččuu kaikkie opaštumah perintehellisie tanššija.
Yhelläh meijän karjalazus oli i jogapäiväistä, ihan tavallista eländiä, ristikanzana olendua tässä muailmassa, ga karjalazena.
Šiih kuuluu 15 asientuntijua eri aloilla, kumpaset annetah neuvoja valtuutetulla ta autetah häntä šeloššukšen kirjuttamisešša.
Voittajat suajah den’gupalkindot: 10 000 rubl’ua enzimäzes sijas, 5 000 rubl’ua toizes sijas da 3 000 rubl’ua kolmandes sijas.
“Karjalan Heimon” pitäy olla lehti, kummaista lukijat vuotetah, luvetah innolla ta arvoššetah korkietašosena kulttuurilehtenä.
Dargavs on muinasen vuarakylän nimi, šiinä šäily yksi vanhimmista ta šuurimmista hautaušpaikoista – kuollehien kaupunkiloista.
Nominatijon voittaja miärätäh Pakina ministerin kera -kilpailutehtävän jälkeh, mi pietäh elokuušša pedagogisen forumin aikana.
Kun Rišto otettih vankilah, Anni lähetti vanhemmat lapšet Kuittijärven rantua myöten Luušalmeh muamoh luokše, a iče jäi kotih.
Rajotukšien šiäntöjen mukah Sumskii posadissa šai pityä vain juhlan virallista seremonijua ta kävellä katuja myöten lauluineh.
— Meijän šuurena voittona oli še, konša vankilašša olijalla orvolla annettih kolmen huonehen korttieri Karhumäjen kaupunkissa.
Yhtevys ei voinnuh suaha tämän ruavon finansiiruičendua da piätti levendiä mieron verkostundua, partn’ouroin da tuven ečindiä.
Minä kinon ohjuajannu ajattelin sih luaduh: ku luadinen fil’mua islandilazis, sit heil vältämätä pidäy paista islandien kielel.
Haikolʼa kešti Neuvoštoliiton kehitykšen vaikiet ajat, šovat, še melkein hävisi perspektiivittömien kylien likvitoinnin aikana.
Instituutissa ruatuas’s’a Aleksandra Stepanovna kävi noin 50 työmatalla, kirjutti enemmän 300 tuntie kanšanrunouven ainehistuo.
Kahtes diskas roitah soitandan urokat da kolmandes – käzineroloin urokat, kudamat myö sežo piimmö tämän suuren projektan mugah.
Šyyškuun 12. päivänä Vuokkiniemeššä piettih Kuokan kolkkajaiset -pruasniekka, min aikana muissuteltih potakan kuokinnan tapoja.
Kilpailujen parahakši peluajakši tuli Maksim Jyrjev, a naisien kešen — Natalja Žulai, šano kilpailujen piätuomari Danil Brovin.
– Ylen äijäl suvaičen, konzu lapset ruatah bolgarkal, yhtes omien tuattoloinke tullah da yhtes luajitah jänöilöi, sanou Sergei.
Pitän elämän aikana hänen ilmijömäiseh muistih tarttu šatoja erilaisie runonlauluja, reikilauluja, balladija ta lapšienlauluja.
Myö ruttoseh šuoriutuma vienankarjalaisih pukuloih, jotta ottua kaunehie kuvie, ta jyrkkyä polkuo myöten läksimä košen šuuntah.
Hiän on tutkin tverinkarjalan murrehta jo 11 vuotta ta opaštan šitä Tverin alovehella piettävillä kurššiloilla jo viisi vuotta.
Karjalan, vepšän ta šuomen kielien kilpailuh otettih ošua 139 koululaista Karjalan eri piirilöistä šekä Leningradin alovehelta.
Kirjan kannešša on taiteilijan Dmitrii Dmitrijevin piiruštama Nisankylän joukujen ta loiččujen esittäjän Muarie Arhipovan kuva.
Vastavuksen aigah piätettih, ku joga vuottu enne jiän panendua ičeväil vieljärveläzet miehet ruvetah puhtastamah järvie nämmis.
Seminari uuvveštah muissutti, jotta myö elämmä tašavallašša, kumpasella on omie rikkahie etno-, kieli- ta turistimahollisukšie.
Pekka Zaikov da Larisa Rugojeva sežo vuvvennu 1999 valmistettih sanakniigan vienan piämurdehel “Karjalais-venäläini sanakirja”.
Kävvä jordanale Vieristänny illal 18. pakkaskuudu voibi Karjalan kolmes piiris – Karhumäen, Belomorskan da Sordavalan piirilöis.
Hyö iče yritettih kutuo mattuo kankašpuilla ta šilittyä vuatteita rubelilla, opaššuttih paistamah kalittoja ta leikittih kisoih.
Monet asiet, kumpasie mie olen ymmärtän intuitiivisešti työkokemukšen mukah, šelitettih ammatillisešti, kertou Aleksei Vasiljev.
Kuvafilmin luatimisen luovašta ratkaisušta Tuulen selläs -filmi šai erikoisdiplomin Piiterin Puhtahašta hettieštä -festivalissa.
Heijän perustettu Alovehelline Yhteiskunnalline Ičehalličus (TOC) jo kolmanden kerran yhtyi kyläläzien niškoi tärgieh projektah.
Karjalan piämiehen käšyllä Karjalan kanšallisen teatterin artista Julija Kuikka šai Karjalan anšijoitunut artista -kunnivonimen.
Istorijašta kiinnoštunuot ta paikan kaunehuošta ihaštunuot ihmiset, kumpasie johti Konstantin Petrov alettih kylän elvyttämistä.
Onnekši Juminkeko-šiätijön johtaja Markku Nieminen ošti kirjapainon kaiken tuotannon ta myönti šen paikallisen hallinnon hoitoh.
Natalija Pellisen mukah, Mirja ta Mikko hyvin ymmärretäh karjalua, vet muamo pakasi heijän kera karjalakši šyntymiseštäh alkuan.
Seminarin enšimmäini päivä oli omissettu šuomelaisella Rauta-aika -nelliošasella šarjakinolla (1982, ohjuaja on Kalle Holmberg).
Enšimmäisen paikan diplomit šuatih Karjalan kantelehenšoittajien orkesteri Petroskoista ta Venäjän suveniri -yhtyveh Vologdašta.
Joudaval aijal ruadoloin välis kävyy Priäžän entokul’tuurukeskukseh karjalan kielen kursiloile da karjalankielizeh paginkluubah.
Ozuttelun nimeh kaččomattah nimidä kuunneltavua sie ei ole, kuulta, kuvitella se omis mielis voibi eri käziluajilmuksii kaččojes.
Jokahisella näyttelyesinehellä on oma erikoini istorija, mitä parahiten kerrotah Viktor ta Ol’ga, omah ruatoh mieltynyöt ihmiset.
Arheologoin lövvöt on todistettu sen, ku jo XIII vuozisual vizakoivun puus luajittih kaikenmoizii joga päiviä käytettävii brujii.
Šamoin Prousa-rubrikissa on esitetty Valentina Kondratjevan, Galina Ol’kinan, Ol’ga Smotrovan ta Natalja Sinitskajan kertomukšet.
Hänen vahnembat oldih karjalazet, kois paistih vaiku karjalakse, sendäh enne školah lähtendiä tyttöine pagizi vaiku muamankielel.
Häi pidi kodii por’adnas, joga vuottu pani seinäh uvvet šparielit da pani ikkunoih uvvet zuavesit, kois ainos kazvoi äijy kukkua.
Karjalaisen kalitan jarmankka loppu fleš-mobilla – kaikin pyörittih tanššissa, toissettih ohjuajan liikkehie ta laulettih lauluo.
Suomen kielen da kul’tuuran nedälih yhtyygi laitoksii Karjalan eri čuppuloispäi, pivot piirilöis kuulutah virrallizeh programmah.
Karjalan piämies käski opastusministerstvale jatkua luadie lämmembäkse da kohendua školarakenduksii, enne kaikkie Segežan piiris.
Artur Parfenčikov miäräi opastusministral Roman Golubeval kohendua ližähuonuksen levo, kudaman ual on sportuzualu da syöndyperti.
Mie ečin vanhoja samovuaroja antikvarikaupoista ta kirpputoriloista, kunnoššin niitä, muistelou musejon peruštaja Viktor Vorobjov.
Jogapäiväzis dielolois on kebjei kirjuttua, ga sanoin taivutus on toiči jygei, hos olengi sežo suomelaine da kielis on äijy samua.
Rahvahanrunohuon keriämine oli enzimäzel sijal, häi ainos mielihyväl lähti uudeh kohtah, pagizi rahvahanke, heis sai uuttu tieduo.
Vuvven peräs vuvvennu 2001 nägi päivänvalgien Lyhyt Karjalan kielen frazeolougine sanakniigu, kudai oli luajittu opastujih niškoi.
Vuozinnu 1989–1992 ajelin kolmeh pitkäh ainehistonkerävömatkah Karjalan Tazavallan suvikarjalazih kylih da kerran Tverin Karjalah.
Kilbu jatkuu sulakuun 10. päivässäh, teil on vie aigua löydiä oma perehen relikvii, kirjuttua mustoh sen istourii da andua muzeih.
Šiitä vierahie vuottau venäläini ta ulkomualaini klassillini musiikki, a Marmorakanjonin järven pinnalla esiintyy Kantele-yhtyveh.
Net äijile karjalazile mennäh siiriči omis nerolois, rahvas sanotah kirjuttamistu jygiekse hommakse, hozi opastuo sih voibi terväh.
Kylän opastai -programman mugah maksetah yksi miljon rubl’ua kerralleh opastajale, kudai tulou ruadoh muga sanotule kylä-alovehele.
Vienanmeren rantua pitin kulkijua tietä Belomorskista Arhankelih šuunnitellah šiirtyä federallisien teijen luvetteloh vuotena 2029.
Yhty kielinedälih Karjalan kieli eläy -sivul Facebookas, Karjalan Sivistysseuran sivul Uutisčupul da Karjalan kieli eläy -VK-sivul.
Sen ližäkse olen ozutannuh uuttu karjalan kielen tutkimustu nenga kahtes kirjuarvivos suomelazes kielitiijollizes Virittäjä-lehtes.
Šiinä on ni heijän luajokšien internetti-kauppa, kerto Belomorskin kulttuuritalon johtaja ta projektin toteuttaja Mihail Tretjakov.
Minun virgupordahat Moskovas nostih aiga terväh, ainos ruavoin suurel rakkahuol, toiči yössäh pidi ruadokohtas olla da ilmai lomii.
Nämmis nagrettavis normis ruadajat ei ni musteta, halguo tuvvan sen verran, ku kois olis lämmin, vetty sežo kačotah, ku ainos olis.
Modernois muailmas karjalan kielele vastah on tulluh äijy mostu probliemua, mittumua tulou muilegi pienile vähembistökielile vastah.
Silloi suomelaine taidoilii Sanna Hukkanen kučui minuu yhtymäh komiksoin ruadopajah, kuduan häi pidi Petroskois Periodika-julguamos.
Laval ezitytähgi elektrofolkan soittai Junna da jovensuulaine nygözen muuzikan Hurja Halla -duettu, Mimmit- lapsienmuuzikan joukkogi.
Minun muamo kaikkih mieron azieloih kačoi irounienke, muheloittajen, ainos tahtoi puolistua oigienmugažuttu, kohti sanoi oman mielen.
Kilbah otetah opastuskniigoi, literatuurutevoksii, runoi, lugiettavua lapsile da muudu literatuurua karjalan, vepsän da suomen kielel.
Tosi arvokkahana lahjana Karjalan kielen netäliksi oltih Kielen, kirjallisuon ta istorijan instituutin ruatajien valmistamat luvennot.
Hänen ohjuamien spektaklien luvušša on “Muamoštani ta miušta”, “Tuhkimo”, “Finist – hyvä haukka”, “L’impression.
Tämmöni epidemija šattu kerran kolmešša−nelläššä vuuvvešša ta vei männeššäh puolet alla kuuvven vuuvven olijie lapšie.
Seminarin toisen päivän esitykšet košettih šitä, mitein runoperinnehtä käytetäh, kehitetäh ta šäilytetäh nykyelämäššä.
Elokuun 17. päivänä Petroskoin valtijonyliopistošša virallisešti allakirjutettih hyväkšyntämiäräykšie b’utžettipaikoilla.
– Muan istorija muovoštuu pienistä tarinoista ta tavallisien eläjien kertomukšista ičeštä, omašta pereheštä, kotikyläštä.
Ohjelman enšimmäiseššä ošašša Ol’ga Vlasova tuttavuššutti šuomelaisie ošallistujie hromattiseh kanteleh ta šen istorijah.
Čikkoset vähäsen noššallettih stolan yksi laita – šiinä šiula i juokšutie – ta ašetettih laijat puhtahista käsipaikoista.
Yhtyveheššä opaššetah tanššimah karjalaisie tanššija ta esiintymäh konserttiloissa, tuttavuššetah karjalaisih perintölöih.
— Labirintin avajaisissa myö pyörimä piirileikissä ta šoittima musiikkie šekä kuulima äijän kiitoššanoja ta šaima lahjoja.
Priäžäs voittajakse rodih Tatjana Korz’uk, Nuožarves – L’ubov’ Ponomar’ova, Matrosas voittajakse vallittih Galina Ivanova.
Kaččojat kuultih kanšallisien šoitimien kajahteluo, luatijan musiikin meštaritevokšie šekä nähtih Omaperäni Ižma -näytelmä.
Karjalan kanšantaitehen ta kulttuurialottehien keškukšen järještämä joulujarmankka toimiu nyt Petrovski-käsityökeškukšešša.
Kezäkuun 15. päiväs algajen maskoin pidämine on vältämätöi kogo Karjalan alovehel, muga sanottulois “puhtahis” piirilöisgi.
– Pakkaiskuun 7. päivänä kello 18:00 Aleksanteri Nevalaisen piäkiriköššä mitropolitta Konstantin pitäy šuurta iltasluušpua.
Myö näyttimä luajokšie käyttö- ta kanšantaijon musejon tietomiehillä ta hyö heti ehotettih järještyä miun yksityisnäyttely.
Eklein Koštamukšešša starttasi Karel’skii okatiš -rikaštamon 40-vuotisjuhlalla šekä Metallurgin päivällä omissettu ohjelma.
Kuvafilmi “Tuulen selläs” piäsi X Yleisvenäjän visualisen luomistyön Puhtahašta hettieštä -festivalin voittajien luvetteloh.
Ken mehiläzien pidäjis ei ruanne vai myöndäh niškoi, se tiedäy – voibi suaha metty vai kahtu luaduu – keviän da kezän mehut.
Näytti šiltä, jotta rakennukšen kynnykšen piäličči harppien myö joutuma aika-autoh, mi vei meijät noin 50 vuotta tuakšepäin.
Järještäjien idejan mukah šaman kilpailun toistamini auttau nähä, mitein ošallistujien tevokšet muututtih opaššukšen jälkeh.
Talvikuus pietäh enzimäzet val’l’astajien talvisportulajien Karjalan čempionuattu Talviukon pajakyläs Priäžän piirin Čalnas.
Täs čotas ollahgi kodvazen, 2007-2010 vuozinnu olluon Anna tulla -nuorižojoukon pajot “Tule rannale” da “Linnalaine neičyt”.
Šillä kelpuau puu, kumpasella on pitkie varpoja, kovie ta vähän näpeitä lehtijä, kumpaset vapissah ta šahissah liikkuos’s’a.
Jiä- ta lumiveššokšien kilpailun lisäkši festivalin ohjelmašša oli äijän mukavie tapahtumie, kisoja, kilpailuja ta esitykšie.
Stefan Huotarinen (Godarev) oli rodužin pohjaslyydiläzes Hald’ärven kyläspäi, ga vallankumovuksen jälles lähti elämäh Suomeh.
Meilä on šamoja tehtävie – kehittyä kanšallista kulttuurie, käyttyä nykyaikasie keinoja kantakanšojen folklorin elvyttämiseh.
Toizekse, voibi kaččuo meijän saital nac.gov.karelia.ru libo voibi soittuagi meile, myö työnnämmö poštači heile nämmä tiijot.
Järven randu -projektu on suunnattu karjalan kielen levitändäh da Veškelyksen kyläkunnan kanzallizen omaperäžyön säilytändäh.
Nyt Onegan niemimuan alovehen muun muašša matkailun kehittämistä hommuau yhteiskunnallini järještö “Onegan niemimuan pirtti”.
Kanšalaisjärještöjä varoin pietäh seminarija, kumpasilla kerrotah kilpailun pitämisen ta projektien toteuttamisen šiännöistä.
Tällä kertua tuttavuššutamma teitä uškomattomah luonnonihmeheh – Ala-Uikujovella olijah voimakkahah ta kauneheh Vojačunkoškeh.
Endizen Karjalazen kongresan endine piämies Anatolii Grigorjev ainos prähkäy toimitukseh kävves: “Mužikkoi teile ei tävvy...”.
Aleksandr Lukič eli pitkän igäpalan, piäzi kaikis vaigevuksis läbi, maltoi eliä jygiel aijal, jätti hyvän jällen meijän muale.
Ven’an prezidentan Vladimir Putinan käskyn mugah tämän vuvven Kogo Ven’an horien festivuali on omistettu Ven’an pajoperindöle.
Šen tovissukšena ollah saamelaisperäset kylän ošien, lampien, šelkien, alankojen, šoijen paikannimet, mit ollah kylän lähellä.
Šiitä hiän näytti valokuvie Kurkijoven kylän Lars Sonkin talošta, mi on nykyjäh Luatokan pohjois-rannikon karjalaini nähtävyš.
Tämä issunto on järješšetty enšimmäistä kertua, alkuhpanijana on Karjalan kanšallisen ta alovehellisen politiikan ministerijö.
Kallivopiirrokšien šäilyttämistä varoin tašavallašša toteutetah Vienanmeren kallivopiirrokšet -ekopuiston kehittämisprojektie.
Karjalan kielen tiedäjile täl kerdua on jygei rahjaitus – pidäy panna mustoh da ylen terväh, öntäsymättäh, sanuo kieliloruloi.
Karjalan rintaman musejon juhlalliset avajaiset piettih Karjalan vapauttamisen fašistien miehitykšeštä päivänä (30. šyyškuuta).
Rudolf Trofimovič ruato Jyškyjärven lespromhosissa 1959—1966 vuosina, toimi Kemin rakennušvirašton johtajana 1966—1969 vuosina.
Zaozerje-kyläs täl keviäl rubei ruadamah kontaktuzooparku, kus voibi kaččuo, syöttiä da silittiä kodižiivattoi da kodilinduloi.
Yhet kuvual’l’ah paikkua, vesistyö ta muanreljefie, toiset – kašvi- ta eläinmuajilmua, kolmannet juohatah konkrettiseh paikkah.
Projektin lopputilaisuona oli talvikuun alušša pietty inkerinšuomelaisien muisson šäilyttämisellä omissettu online-konferenšši.
Viisiottelun kilpailušša voittajakši piäsi Žanna Tikkanen (Kalevala) naisien kešen ta Dmitrii Zubar’ (Sortavala) miehien kešen.
Kaupunkin päivän kynnykšellä Petroskoissa juhlallisesti avattih muistopačaš, kumpani on omissettu Venäjän šotilahien muamoilla.
Vienan meren rannalla kalaštajat kilpailtih talvikalaššukšešša, lapšet ta aikuhiset leikittih, huvittih ta tanššittih rannalla.
– Suomen sugukielet ollah oldu minule mieldykiinnittäjät sit algajen, konzu myö saimmo kudamidägi opastustu niilöih näh školas.
Kaikki halukkahat voitih luuvva suaproja ta viijä niitä erikoisilla riuvuilla liäväh tahi šahata hirren kakšikäsisellä šahalla.
Konzu kolme vuottu tagaperin myö ajelimmo Tverin alovehele, tuttavuimmo L’ubov’ Ivanovanke Tolmačuspäi, häi kirjuttelou runoloi.
Še pohjautu kirjasih, kumpasie Dmitrii Vladimirovič kirjutti heimolaisilla vuuvven 1911 šyyškuušta vuuvven 1912 kevätkuuh šuaten.
Eryähičči sorokan pohjah ommeltih risti brokadista tahi pappien riisušta (još riisun ompelomisen jälkeh jäi kankahan kappalehie).
Nämmä maltot avvutettih sizärele ruavos, konzu händy, ihan nuordu neičykkästy pandih meijän hierun souhozan joukon brigadierakse.
– Minul ei pie eččie, sanommo, video-operuattorua, taidoilijua libo dizainerua, minä ičeväil maltan suaja ilmizin kai omat ideit.
Suomen tutkijat kerättih net materjualat da niilöin ezikuvat vie enne voinua, konzu käytös oli vie äijiä enämbi karjalastu sanua.
Valokuvanäyttely niin kuin muissuttau, jotta puisto šuositun matkailupaikan lisäkši on vielä ni harvinaisien kašvien šuojapaikka.
Festivualin aigua enzimäzenny päivänny pidoh yhtynyzih niškoi pietäh Tulgua terveh Karjalah -konsertu, kudai voibi kaččuo online.
– Al’boumas on eri pajuo Karjalan histourien etuapois, omii tundoloi Karjalah, ga enne kaikkie kerrommo meijän muan nygözes aijas.
Tänävuon nedäli rodieu kogonah virtualizes formuatas, ga ohjuajat da nedälin valmistajat ollah yhtes kaččojienke verkosivustoloil.
Konzu vuvvennu 2010 minä tulin toimittajan leibih “Omah Muah”, lyhyös aijas puutui tuttavuo lehten enimih lugijoih da kirjuttajih.
— Kaččomattah sih, ku Valamoin suari on tuaste avvoi matkustajih niškoi, samal aigua olijoin turistoin miäry suarel on rajoitettu.
Ven’an kul’tuuruministerstvan spetsialistat hyväksyttih projektu, kuduan mugah uvvessah nostetah kirikkö, kudai paloi Kondupohjas.
Uvvet kodazet sobien vaihtamizeh niškoi roittih mieleh, ei tävvy vaiku sobavuarnoi, ku vois riputtua veššilöi, sanou Vera Potapova.
– Ruadajien joukon suurendamizekse pidäy enne kaikkie rahvastu opastumah mediekkualal, on varmu Karjalan piämies Artur Parfenčikov.
Joka kuukauši še tuottau noin 150 tonnie leipätuottehie, 32 tonnie maikeita paissokšie, kolme tonnie maijonesie ta 50 tonnie vettä.
Uuši vienankarjalan murtehen oppikirja on viimeni Karjalan tašavallan kouluohjelmah kuulujan karjalan kielen oppikirjojen šarjašša.
Vuotena 1991 Gortsevit šiirryttih ruataman uuvveštah avattuh Lihoslavlin pedagogiseh opistoh, missä hyö ruattih vuoten 1994 šuaten.
Oli mukava tutuštuo Karhumäjen piirin karjalaisih, kuunnella heijän murrehta, tiijuštua paikallisien eläjien ta kylien kohtaloista.
Korgien stuatusan hyvyös Onieganjärven da Vienanmeren kallivopiirrokset suajah enämbän kannatustu da roitah vie kuulužembat mieros.
Molletit buabat ei ni maltettu putilleh paista ven’akse, ga täs dielos minun histourii on yhtenjyttyine, kui toizilgi samanigähizil.
Instituutan jälles mies ruadoi Karel’skije suveniri (Karjalazet mustolahjat) -kombinuatal, kus häi vesti puus suoluvakkoi da kauhoi.
Tiettäväine, nennii kniigoi ei voi ottua kädeh jogatoine, ku net on kirjutettu tiedomiehile, korgeiškolien opastajile da opastujile.
Saunu panou ezile riztittyzien yhtenarvožuon da keskenäzen kunnivon, sanou Suomen Kul’tuuran da opastuksen ministru Annika Saarikko.
Kilbah lehten toimittajat potakoittih lugijoi kirjuttamah lehtikirjutuksii – kerdomuksii, mustelmii, uudizii, runoloi – eri tiemoih.
Maumankielen opastajien kilbu jatkuu tänävuon sygyzyl, kilbah niškoi opastajil tulou varustua mitahto perindöllizen neron ruadopaja.
Tahtozimmo, ku projektan aigua hos erähil tulis himo ruveta opastumah karjalan kieldy, sanou ystävysliiton johtai L’udmila Davidova.
– Meijän tazavallas on enämbi 1 500 muuzikkujoukkuo, vaiku yksi prosentu niis oppiu ozuttua omii neroloi nygyaigazen muuzikan kauti.
Toizis paikkukunnan kylis virrallizesti palkattuloi ruadajii haldivospäi ei ole, sie ollah muga sanotut kylän vahnimat – stuarostat.
Tämä kniigu piäzi ilmah vuvvennu 2018 Periodika-julguamos Karjalan Kanzallizen da alovehellizen poliitiekan minsterstvan kannatuksel.
Vebinuarah yhtynyzil oli mahto paista keskenäh, suaha konservatourien opastajien nevvoloi da šeikuija yhtehisty ruaduo tuliekse aigua.
IV Ruskeala Symphony -festivalissa kävijie vuotti Karjalan valtijonfilarmonijan Kamarimieškuoron Kavalerien serenadi -debyyttiohjelma.
– Karjalaisešša pereheššä min’n’alla ei ollun oikeutta käyttyä taikinua ta paistua leipyä kuni hiän ei šynnyttän lašta.
– Minä otin huavot, panin seinäh i panin etiketkat “st’oklazet”, “plastiekat”, “raudahet” i rahvahat zavodittih tuomah.
Köynäškošešta Köynäšjärven toisella puolella näkyy Čena-kylä, kumpasešta omissa matkakirjutukšissa kirjutti Elias Lönnrot.
– Ämmöš ilahtuu, kun hiän šuau kalittua ta mahlua, ka eikö hiän ilahtuis vielä enämpi, kun poimisit hänellä šomat kukkaset?
Šulakuun toisena tärkienä tilaisuona oltih muasteri-opit “Diatonini kantele – esittämmini, pedagogini käytäntö, luomistyö”.
Šiitä Sergein enšimmäini runo piäsi “Oman Muan” toimitukšeh ta lehen ruatajat šuatih tietyä Louhen piirin uuvvešta nerošta.
– Miula on epyälömättä miellyttävyä ta arvokašta olla kunnivonimen kantajana, ka še niise lisyäy vaštuuta ta velvollisukšie.
Oraškuun lopušša Uijunšuaren kyläššä avattih uuši paviljoni, min tarkotukšena on šuojella Piessan jälet -kallivopiirrokšija.
Son’a-tyttären šynnynnän jälkeh Anna rupesi miettimäh šemmoista työtä, kumpani ois antan viettyä enemmän aikua lapšien kera.
– Mie lähetän tämän projektin kanšainväliseh World press photo -kilpailuh šekä Venäjän valokuvataiteilijien nuorisokilpailuh.
Kilpailomah kyykkyä tuli peluajie Kontupohjan piiristä, Kalevalašta, Aunukšešta, Sortavalašta, Koštamukšešta ta Vieljärveštä.
Čerepovetsissa pietty kyykkä-pelin Venäjän meštaruš toi Karjalan joukolla Venäjän meštarin ta kakši urheilumeštarin ehokašta.
Jekaterinan töijen luvušša on elukkojen, kašvien ta ihmisien kuvie šekä Kalevala-eepossan henkilöjä, Väinämöisen muotoni tatu.
Toičči käsih šattuu šemmosie dokumenttija, kumpasie ei šua jättyä huomijotta ta himottais, jotta ihmiset tiijuššettais niistä.
Vuosikokouš pietäh Petroskoissa Karjalaisien, šuomelaisien ta vepšäläisien kieliresurssikeškukšešša 27. oraškuuta kello 18.00.
Karjalan tašavallan laureatti -arvonimijä myönnetäh joka vuosi Karjalan eläjillä panokšešta tašavallan eri alojen kehittämiseh.
Kolme videota karjalaisien, vepšäläisien ta šuomelaisien kanšojen keškiaikasista puvuista valmissetah resurssimediakeškukšešša.
Nämä tiijot pantih järješšykšeh ta niijen mukah valmissettih info-tauluja šekä audio-oppahie kylän vierahilla ta matkuštajilla.
Lohen kašvatuš voipi olla ympäristöyštävällini, ka pitäy šijottua rahua kalan pivon ta vejen puhissukšen nykyaikasih keinoloih.
Nuorisoruvetuškeškukšešša voipi šuaha spesialistien Valentina Židkovan ta Jelena Fursinan neuvoja šekä luatie koronarokotukšen.
Nyt monien entisien kylien paikoilla kašvau meččä ta vain ihmiset, kumpaset tiijetäh, jotta tiälä oli kylä voijah kertuo šiitä.
Etnokulttuurikeškuš ehottau matkuštua XX vuosišuan alkuseh Karjalah kaččoen näyttelyö ta kuunnellen mukavua opakšen kertomušta.
Näyttelyn avajaisih keräyty äijän ihmistä: Viktor Jugelaisen yštävie, Sampo-klubin jäsenie, matkuštajie, valokuvan harraštajie.
– Muissan Anatolii Martinovie mainivona liäkärinä, viisahana opaštajana, omua muata rakaštajana, hyvänä ta kirkkahana ihmisenä.
Nygöi vähilleh puolet jättehis ollah syömizien da eri tavaroin pakuičukset, ga eibo kaikkii niis sua panna uudeh käyttöh Ven’al.
13. pimiekuuta Karjalan valtijollisešša filarmonijašša piettih Komin tašavallan šatavuotisjuhlalla omissettu lehistökonferenšši.
Opaštaja aina eččiy harvinaisien kielien opaštamiskeinoja ta tariččou toisilla kantakanšojen kielien opaštajilla yhistyä voimie.
Ei šattumalta eryähät talonpojat kerrottih, jotta hiän šuatto laulua kakši netälie ta luati paussija vain jotta šyyvvä ta muata.
Šen jälkeh vietetäh livvinkarjalan, varšinaiskarjalan / šuvikarjalan ta vienankarjalan kurššit kerran netälissä kuutena kertana.
Miula oikein miellytti tämä kilpailu, šain äijän uušie tuttavie ta on mukava, jotta kašvattajan ammattih on niin äijän huomijuo.
Työneuvottelun aikana Artur Parfenčikov ta Vladimir L’ubarskii kačeltih tašavallan piäkaupunkin simvolin kehittämisšuunnitelmie.
Tutkijoin mugah, nygöi internetas ylen puaksuh viäräh sellitetäh Karjalan eländykohtien, luonnon da kul’tuuran objektoin nimilöi.
Kaikilla himotti kaččuo viime vuosišuan 70-luvulla otettuja valokuvie, näkeytyö vanhojen tuttavien kera, muissella opaššušvuosie.
˗˗ Enšin haluosin šanuo šuuret passipot Karjalan Šivissysseuralla, jotta hyö heti kannatettih miun idejan ta annettih šiih rahua.
Kaikis vahnimal jälgeläzel, Suojärves eläjäl Jekaterina Tuhkazel on 89 vuottu igiä, nuorimal Veronika-tyttözel kaksi vuottu igiä.
Šiih aikah Tverin gubernijašša järješšettih kanšallisie kouluja karjalaisilla ta Tolmačevskajalla ehotettih kirjuttua oppikirjua.
Mie olen muššalla listalla -spektakli pohjautuu nykyaikasen dramakirjuttajan Igor’ Vitrenkon Mie tanššin kuin debiili -näytelmäh.
– Erinomazen mikrokliimatan hyvyös muanalazis tilois jiävestokset säilytäh kezässäh, sanotah Ruskeala-vuarupuuston internetsivul.
Ainehistonkerävömatkoin aigua da sit, konzu ruavoin pagizutteluloinke väitöskirjah näh, pagizingi karjalakse enämbän, migu nygöi.
Nähtyy Artur Parfenčikovan hyväksytyn dokumentan sanon, ku sen pygälät ei juuri tävvelleh vastata rezol’utsieh panduloi dieloloi.
Uhut-šeuralla on šaman alan projektija ta ratkaissettavie proplemoja Koštamukšen Viena-šeuran ta Arhippa Perttusen šiätijön kera.
– Lapšet ollah tervehet, hyö ta heijän muamot voijah hyvin, kirjutti Karjalan tervehyšministeri Mihail Ohlopkov omalla VK-šivulla.
Šen avulla voipi ottua pois piessan leiman kivikauven pyhähenkeštä ta palauttua Onegan kallivopiirrokšien piähahmolla hyvän nimen.
– Minun pro gradu -ruavon, kuduas kaččelin ven’an kielen vaikutustu karjalan da vepsän sintaksisah, sain valmehekse vuvvennu 1988.
Zooman kauti voibi vediä kursoi, i munuu jo kyzytäh pidiä kursoi Sordavalas eläjät karjalazet, Pitkäsrannas sežo ei ole opastajua.
Ennein milma ihmisoikeušvaltuutettuina oltih Valentin Šmikov ta Aleksandr Šarapov, turvallisuošta vaštuajien viraštojen etuštajat.
Kerran syvyskezän aigua nelläi olimmo kahten päiväņ ajelukses, Sordavalassah ajoimmo Anukses da Salmis siriči Luadogan randua myö.
Kylän eläjät oltih muanviljeilijinä, kašvatettih osrua, kakrua, myöhemmin ruvettih kašvattamah ruista, kerto Valentina Dmitrijeva.
Rahvas toiči duumaijah, kui elettih heijän ezi-ižät, vai heidy voi kiinnostua, a se ei ole muga — se on meijän yhtehine histourii!
Häi oli voinal, kogo ijän ruadoi lapsienke da ainos tahtoi säilyttiä muston voinan jygielöis vuozis, keräi veteruanoin kerdomuksii.
Vie luonnonvaroin da ekolougien ministerstvale on annettu käsky kerätä ruadojoukko, kudai rubieu sellittämäh Vieljärven probliemoi.
Meilä oli karjalaini nuapuri, kumpani rikeneh paisto šulččinoja, a pruasniekkoina potakka- tahi šuurmakalittoja ta kostitti lapšie.
Lähiaigua roitah valmehet kaksi diskua, kudamis roitah Kahrumäen kandelehen luadijan Nikolai Ol’šakovan kandelehel soitandan urokat.
Tiijon da tehnolougien vuozi andau uskon, ku yhteiskundu kiändyy meijän ruadoloin puoleh, sanoi Tiedokeskuksen piämies Ol’ga Bahmet.
Vieljärves eli da ruadoi kuulužu karjalaine pajoloinkirjuttai da horien ohjuaju Iivan L’ovkin50-vuozien puolivälis-60-vuozien allus.
Inna Nippolazen sanoin mugah, resursukielikeskuksen ruadajat valmistetah äijän mieldykiinittäjiä pidoloi da lahjoi Karjalan eläjile.
Graffiti luajittih Yhtistynnyöt alovehellizet sähköverkot -laitoksen projektan hantuzis, kudai omistettih Karjalan 100-vuozipäiväle.
Tämä tovestau sen, ku vie XX vuozisuan enzimäzen kolmandeksen aigua kandelehel aktiivizesti soitettih juuri tazavallan suvipiirilöis.
- Artistat tultih Petroskoih Komin tašavallašta, Jaroslavlin, Vologdan, Leningradin alovehilta, Moskovašta ta joka Karjalan piiristä.
– Školan loppiettuu lähtin opastumah Petroskoih pedagouguyliopistoh lapsien kazvattajien tiedokundah, kus opastuingi karjalan kieldy.
Keškiaikasien pukujen tietäjä ta ompelija Natalja Denisova kertou pukujen erikoisukšista, kankahista, vanhoista vuatteista, koruista.
Karjalan kieldy häi rubei opastamah Nuožarven školas vuvvennu 1989, konzu moine opastus zavodittih, opasti läs kolmiekymmendy vuottu.
Feršalipunktas palvellahgi Kuhaniemen lähikylien – Bostilovon, Vamskan plotinan, Kanzaniemen, Kevosalmen, Kolgosuaren da Koskosalmen.
Hänen blogi, kumpasella on yli 200 000 šeuruajua, on omissettu vanhojen enneinvallankumoukšellisien Piiterin korttierien tutkimisella.
Ainos pidäs mustua, ku etnine identitiettu on kehitykses olii protsessu, kudamah vaikutetah mennyöt, nygyzet sego tuliet eloksen menot.
Opastujien ruaduo piettih silmäl da nevvottih kielen puoles opastajat Tatjana Paškova, Anastasija Afanasjeva da Svetlana Korobeinikova.
Karielan tie -labirinttileikin ošanottajat ruvetah tuttavuštumah kaikkie halukkahie tverinkarjalaisien istorijah, kulttuurih ta kieleh.
Ku rubein tutkimah kogo aziedu, tiijustin, ku net karjalazet, kudamat pandih elämäh minun roindumuale, tuldih Luadogan pohjazes puoles.
Art-objektu on enzimäine objektu Hyvien Ristikanzoin Elaigu -projektas, kuduan mugah Veronika rubieu azettamah art-objektoi eri linnois.
Sanakniigan algusanois opastajale on annettu metoudizet nevvot da lyhyöt teouriellizet tiijot frazeolougies da idiomuattizes tutkimizes.
Joukos ongi ruavastu rahvastu, kuduat maltetah karjalua da avvutetah nuorembale polvile kielen opastumizes, saneli Anastasija Afanasjeva.
– Vielä vuotena 2005 myö kuulima Aunukšen piirin Kuujärven kyläššä kuin ämmöt šuatetah kekšie častuškoja joka tapahukšeh.
Kirjan enšimmäini oša käsittelöy Šompajärven kylän istorijua ta toisešša ošašša paissah kylän taloista ta niijen eläjistä.
Kalinina) šynty Vasilii Petrovič Kalinisen ta nänen naisen Anna F’odorovnan pereheššä Luušalmen kyläššä 20. šyyškuuta 1906.
Luvennon jälkeh kaikin kačottih Ol’ga Ognevan filmie “Sa armas olet” ta šiitä keškuššeltih kirjailijašta ta hänen runoista.
Ohjuajan mukah, Igor’ Vitrenkon näytelmäššä Tol’a Tolstovin ta 22-vuotisen tytön väliset šuhtehet ollah ičekšeh toivottomat.
Hiän šano šilloin: “Tytöt, myö esitämmä lapšilla, jotta kaikki ammatit ollah hyvie, ka kaikista paraš on opaštajan ammatti!”
– Meijän tarkotukšena oli ičen yrittyä, mitein ennein naiset, meijän ämmöt ta ämmöjen ämmöt hiihettih šemmosissa pukuloissa.
Kolmekymmentä ihanua ta ainutluatuista veššošta jiäštä ta lumešta ošallistu tänä vuotena festivalin kanšainväliseh kilpailuh.
A myö, lapšet, oikein tykkäsimä, konša tuatto šytytti ropivon ta myö šaima šiinä paistua potakkua, muisteli L’udmila Tihonova.
Norjan, Šuomen, Ruočin ta Venäjän kirjuttajie yhistäy Kielimestarit-kirjutuškilpailu, kumpani pietäh Norjašša 25. šajekuuta—1.
Sanakse, pakkazinnu päivinny päččilöi voibi lämmittiä suutkis läbi i eläjil sendäh ei rodei räkki: lämmy vahnois kois ei pyzy.
Tänäpiänä Karjalan kanšallisešša musejošša šai nähä Osmo Borodkinin toimittaman Kalevala-eepossan valitut runot -kirjan malli.
Miun mieleštä, runoilijan piäšuavutukšena on še, jotta juuri häneštä alko karjalan kielellä kirjuttajien runoilijien šukupolvi.
Ta kuin iloista oli, kun näkimä ruavon hyvän tulokšen – uuvvissetun kirikön, kerrottih seminaarin ta restauroinnin järještäjät.
Tämmöset retket ollah hyvänä mahollisuona nähä Karjalan kaunehie jokie, ošallistuo vesiretkeh ta tuuvva luonnolla äijän hyötyö.
Lisäkši, šuunnitelman mukah ohjelmašša piti olla näytelmieki, šentäh kun meijän tarkotukšena on yhistyä teatterie ta musiikkie.
Valokuvat ollah tärkeimmät täššä kirjašša šentäh piti, jotta niissä oltais erilaiset ihmiset, naiset ta miehet, perehvalokuvat.
Horšmačäijyn vaikutuš ihmiseh ei ole vielä hyvin tutkittu, šentäh šitä ei neuvota juuvva lapšilla ta pakšuna olijilla naisilla.
Vepsän kielen nedälile tänäpäi pani allun Mö olem vepsläžd -tiijolline pido, kudaman valmisti Vepsän kul’tursebr omal VK-sivul.
Aleksandr näki, mitein karjalaiset eletäh nyt, kuunteli heijän kertomukšie elämäštä ta šuvušta, kuuli karjalankielistä pakinua.
Pedru Enzimäine oli Martsial’nois nelli kerdua, kirikös olles häi huogavui da ruadoi – luadi tärgevimii valdivollizii piätöksii.
– Volhovstroi–Murmansk-šuunnan kehittämisen rajoissa uuvvissetah rautatien ošua Kemin ta Belomorskin piirissä šekä Petroskoissa.
Joka päivä kieliresurssikeškukšešša piettih luventoja, karjalan kielen avonaisie oppituntija, aktijoita, opašretkijä, älypelijä.
Sie pietäh Muinazii runoloi eččimäs -kvest-kižu da piästetäh ilmoih Kelevala-eepossu lapsih niškoi prouzan muvvos ven’an kielel.
Oli tärkie, jotta rahua riittäis juuri šemmoseh šuureh, kauneheh ta kalleheh kirjah, päinvaštoin še olis kavottan viehättävyttä.
– Kun tulet šalih, niin šiuh heti vaikuttau ryhmän magnetismi ta ilman miun neuvojaki ymmärrät, jotta piäsit ihmiskunnan lapšuoh.
On nähnyh päivänvalgien nägi kirjuttajan Astrid Lindgrenan kolmas karjalakse kiännetty kniigu nimel “Peppi Pitkysukku Suvimerel”.
Vitalii Nikulinin mieleštä tämä ekologisešti puhaš juomini, kumpani on luajittu omin käsin, on vielä i hyvin makie ta hyövyllini.
Vieljärven, Kinelahten, Kolatsellän, Heččulan, Jyrgilän da toizien Vieljärven čupun pienien kylien kuulumizet roijah täs nägyvis.
Hienoiksi tanššiloiksi šanotah kaunehie tanššija, kumpaset oltih šuosittuja Karjalan kylissä ta kaupunkiloissa 1920–1950-luvulla.
— Nyt myö kekšimä šeikkaulupelie, šiinä on nellä teemua: istorija, pruasniekkojen perintehet, karjalan kieli ta Kalevala-eepossa.
Toinah se oligi liigunimi – nenga šuutkakse voidih nimitellä ristikanzua, kudai suvaičči andua käskylöi, sellittäy Irma Ivanovna.
Ošallistujien pitäy miettie ta esitellä, mitein hyö ymmärretäh tevokšen nimen merkityštä, kilpailun ohjuaja Anna Anhimova kertou.
– Joga vuottu minä huogavun Ven’an suvilinnois, i ylen on hyvä, ku jälgivuozinnu voibi lähtie lendokonehel Sočih huogehel hinnal.
Yhet sriäppijät paissetah šemmosie kalittoja, mimmosie luajittih heijän ämmöt, a toiset vašta ruvettih opaštumah paistamah niitä.
Vigua täs on kyläläzile, osobi jo vahnemban polven rahvahale, kuduat enimytteh ei käytetä internettua sanojen sidä internuatakse”.
Karjalaisien IX kerähmön valtuutettujen neuvošton piällikkö Raisa Samodajeva šaneli, mitein ilmešty kakšikielisien kylttien ideja:
Tykkäsin muamoni luatimie ruokie, mit oltih rikeneh karjalaisen keittijön perinnehherkkuja ta kypšyttih šuurešša paissinkiukuašša.
Tarkastuksen tuloksien suaduu tiedomiehet sanotah, täydyygo nygöi järvel vägie puhtastua iččiedäh da mil täs voidas auttua rahvas.
Ozuttelun avajazis ozutettih stuudies luajittu Piiterih käyndy -mul’tfil’mu Kindahan mužikoin šeikkailuloih nähte karjalan kielel.
Tarkkah šanelen VepKar-korpussista ta mitein löytyä šieltä šanoja, tekstijä ta kieliopillisie tietoja, šelitti Anastasija Runtova.
Niise ohjelma kannattau alkuperäiskanšojen uhanalasien kielien elvyttämistä ta niijen rikkahien musiikkiperintehien šäilyttämistä.
– Piiteris eläjes minä opastuin kolmes keraamiekkupajas da sit jatkoin opastuksen neroh iče videoloi myö, kuduat lövvin internetas.
Vuvvennu 1932 händy viäritettih “Yhtenäzen suomelas-ugrilazen federatsien” perustamizes da karkoitettih Karjalah, Sorokan luagerih.
Karjalan Kielen Koin kezä-aktsii on moine: “Karjalaine, luve tämä kniigaine da anna se lugiettavakse yhtele tuttavale karjalazele!”
Kalaštajat lähettih kalaštamah Vienanmeren jiällä, a rannalla vietettih esitykšien, laulujen, kisojen ta kilpailujen rikaš ohjelma.
Diptiikissä luatija käyttäy tosi voimakkahie värijä ta nykyaikasie ainehie, mi viittuau šiih, jotta nykytaito pakajau nykykielellä.
Universitietan jälles pikoikodvazen ruavoin Priäžän piirin Leninskoje znam’a -lehtes i minuu sit kiirehes otettih sluužimah armieh.
Kärzijöi ei ole, kai rahvas ehtittih lähtie iäres palajas taloispäi aijoille, sanottih Hädävirastos Respublika-internet-portualale.
Viime vuotena tapahtu äijän merkittävie tapahtumie, esimerkiksi, viime vuuvven lopušša korjaukšien jälkeh oli avattu Kulttuuritalo.
Näin XIX vuosišualla karjalaisilla laukunkantajilla tuli hyvä mahollisuš myyvvä tavaroja nuapurimaissa, kertou opaš Tatjana Glebova.
Fed’an vahnembat Mihail Mihailovič da Jevdokija F’odorovna ruattih Iskra-kolhouzas, i kai heijän lapset oldih harjavutettu ruadamah.
Suppailu šai ainutluatusen pohjoisidentitetin ta tuli miellyttäväkši urheililajiksi kuin paikallisilla eläjillä, niin ni vierahilla.
Šuomen kielen netäli alkau 24. šajekuuta italijalaisen dramakirjuttajan Dario Fon näytelmih pohjautujan monospektaklin enši-illašta.
Heitä varoin kekšittih mukava ohjelma, kumpaseh kuulu erilaisien kanšojen leikkijä Mobergin talon ta Runonlaulajien musejon pihašša.
Pidoh tulou ijäkkähii naizii Vieljärvel da Kolatsellälpäi, kunne Ivanova on rodivunnuh, kudamat vie mustetah Paraskovja Prokopjevnan.
Lehen 30-juhlavuotena toimitukšešša ruatah: Ol’ga Smotrova, Marija Spitsina, Margarita Kemppainen, Elina Potapova ta Uljana Tikkanen.
Vain miun ei šua esittyä omua mielipitehtä, tuntehie ta emotijoita, šelitti Kanšallisen teatterin kuvailutulkki Aleksandra Lavrenova.
Ylen vihažan da terväh kazvajan vierahan kazvilajin kanuadan elodejan kazvilointutkii Vera Timofejeva löydi Vieljärves mennyt sygyzyn.
Aleksei Tsikarev: Vuotan, ku Kerähmön rahvas ruvetah pidelemähes endizii mielii, ku karjalan kielele pidäy andua virralline stuatussu.
Ennevahnas linnas oli äijy zavodua, luajittih st’oklua, ruskies saves suadih ruskiedu kruaskua, kuduadu nygöi ajelemmo ostamah Suomeh.
Horas tuttavuin hyvih ristittyzih, opastuingi karjalan kielen toizih murdehih, nygöi maltan pajattua ei vaiku livvikse, saneli El’vira.
Kanzallizen da alovehellizen poliitiekan ministerstvan kehitykses kuvatah nelli videodu, kudamis kerrotah tazavallan kandurahvahih nähte.
Kun ajopäivä oli jo loppumašša myö pyšähtymä viimeseššä tämän päivän reissun kyläššä ta meijän kaikkien unelma toteutu.
Lisäkši Karjalan piämieš mainičči, jotta vuotena 2021 “Forkos” kašvatti noin 400 tonnie lohta, a “Forel’Ka” – 16 tonnie.
Oleg ta Marina Jevgrafovit šekä heijän lapšet Jaroslav ta Sofija voitettih nominatijošša “Pereh – perintehien šäilyttäjät”.
Karjalan tieohjauš allakirjutti kakši šopimušta Derev’annoje–Derev’anka–Puhta- ta Kontupohja–Viikšjärvi -teijen korjamiseh.
Fil’ka niise lumoutettuna kaččo heih lipettämättä omilla šuurilla kirkkahanoranššiloilla šilmillä laškien ta noštuan piätä.
Karjalan Onegarannan piirissä alko Muašjärvi–Šapšajärvi-, Šapšajärvi–Lososinnoje- ta Lososinnoje–Petroskoi -teijen korjauš.
Ven’an eläjät tullah kaččomah tundiettuu paikkua, erähät jiähäh tänne päiväkse-toizekse da ečitäh linnas midätahto muudugi.
Biričevo libo Bir’učevo voinnuh roita muinasven’alazes sanas “birič”, kudai merkičči virguniekkua, kudai andoi eri käskylöi.
Vienan virran” jäšenet ta yštävät šuunnitellah iellähki ruatua oman muamonkielen hyväkši ta šäilyttyä karjalaisie perintehie.
Paikallisie eläjie šyöttäy meri, hyö eletäh meren rannalla, pyyvvetäh tr’oskua ta navagua šekä kerätäh fukusta ta laminarijua.
Konša veššoš oli jo valmis ta oli ašetettu omalla paikalla Kalevalan piirin eläjät ta vierahat ollah kiinnoššuttu veššokšešta.
Niinpä heinäkuušša kaupašša luajittih kaikkieštah 330 tilaušta, šanou Karjalan kehityškorporatijon PR-johtaja Ol’ga Koršikova.
– Kiinnoššukšen kašvu vain auttau šuunnittelomah keškukšen tulijua toimintua ta eččimäh resurssija, Inna Nippolainen koroštau.
Parahat onnittelukortit palkitah ta julkaissah leheššä ta “Kipinän” nettišivulla, koroštau kuvalehen toimittaja Ol’ga Smotrova.
Jelena Tarasovan lisäkši Vlasovien perehtä auttau hänen heimolaini L’ubov’, kumpani mielelläh viettäy lapšien pelijä ta huvija.
Starinoja, kertomukšie ta legendoja Tverin Karjalašta vuotetah uuteh kirjallisuškilpailuh “Tverin Kariela – tämä on miun Randa”.
Hiän pani riissupaperie kallivopiirrokšella ta mualasi šen piällä kultasella värillä niin, jotta kopijo on tovellisešša kovošša.
Filmi tuttavuššuttau niise perintehellisih käsityöammattiloih, kertou Lapšien musejokeškukšen ošastopiällikkö Marina Kočetigova.
– Mie olen kummaštun, jotta kahen piäkaupunkin – Moskovan ta Piiterin välillä on šäilyn šemmoni ainutluatuni kulttuuri ta kieli.
Klubiautot annetah mahollisuš järještyä paikallisilla eläjillä kanšanpruasniekkoja, festivalija, konserttija ta elokuvanäytökšie.
Šemmosella arvokkahalla luonnonliäkkiellä parennettih šuoliston ta makšan tautija šekä šuojeltih iččie onkologisista tautiloista.
Taiteilija piirušti hänen kuvan ta šiitä ajašta alko mualata ni tuttavien, šotilahien, liäkärien, venäläisien kirjailijien kuvie.
Kalevalatalo-etnokulttuurikeškukšen spesialistit enšimmäisien joukošša ruvettih pitämäh 95-vuotisjuhlalla omissettuja tilaisukšie.
Tänäpäi fermeroin mandžoipellol kazvau mostu mandžoilajii: Polka, Mal’vina, Sonata, Sensatsija, Magnus, Feit, Dali, Rumba, Sal’sa.
Aunukšen, Pitkärannan ta Sortavalan piirissä nyt pietäh korjauštöitä rautatieašemilla, kumpasien kautti rupieu kulkomah uuši juna.
Sähkönsiästämizen programman täytettyy pidäy ielleh kehittiä Karjalan školii: nostua sportulagevot, kohendua hollat da pertivälit.
– Huomenekšella myö panima kukkie Jelisei Sumskin kirikön lähellä olijalla omamualaisilla-merimiehillä omissetulla muistomerkillä.
– Näyttely on konseptualini, kanšainvälini ta tietojenväini juuri globalisešti ta monipuolisešti ajattelijan kurattorin ansijošta.
Petrogruadas sil aigua rahvas elettih nälläs, Aleksandrua kučui oman ičellyö hänen buaban sizär, kudai eli Velikii Ust’ug -linnas.
Kunnoššamma omua paikkua ta tahomma, jotta šiitä tulis taitopaikka, kunne ihmiset voitais tulla šuamah innoššušta, šelitti Leonid.
Ylen puaksuh Pitkährandah kävyy endizien saldatoin omahizii, hyö tahtotah kaččuo, kus suadih surmu heijän tuatat, vellet, died’oit.
– Matkuajilla on oikevuš vaihtua aikasemmin oššetut liput ta lähtie Petroskoista Piiterih toisilla junavuoroilla ilman lisämakšuja.
Karjalan kylien eläjät voijah suaha enimät valdivollizet da paikkukunnallizet palvelut lähtettelemätä loitton omas eländykohtaspäi.
Keviäl 2020 häi lähti koronas pagoh omale roindumuale Suomeh da ezmäi tahtoi eliä oman 85-vuodizen died’oilluo vaiku kolme nedälii.
Häntä korissettih lasihelmilöillä, jokišimčukoilla, kaklahelmilöillä, kultasilla tai hopiesilla rihmoilla, nappiloilla, lasiloilla.
Uvvennu vuvvennu Omin silmin on ”sellinnyh uuzih sobih” – on azuttu uvvet algu- da loppukuvat, net ollah nygyaigazembat da čomembat.
Kirjan hyvih puolih kuuluu kakšikielini šanakirja, karjalankielisie henkisie tekstijä šekä Lev Tolstoin aapisešta otettuja tekstijä.
Kokemukšešta ta tietoloista kerrottih spesialistit, kumpaset ruatah tunnettujen venäläisien ta ulkomaisien teatterijoukkojen yheššä.
Tuomo Kondien nimi lujah liittyy Karjalazet nuoret Suomes – Karjalaiset nuoret Šuomešša -yhtistykseh, da sinä olet sen paginanvedäi.
Muzein joga paikas Oleg Mošnikov mielihyväl lugou iččeh kirjutettuloi runoloi Martsial’noih da sih aigah kuulujih tapahtumih niškoi.
Elokuun lopušša lehen toimittajat Maikki Spitsina ta Uljana Tikkanen piettih seminari seesjärven karjalaisien kera Puatenen kyläššä.
Hyö molommat ollah šotavateranit, kumpaset omašta rohkevuošta ta taisteluanšijoista on palkittu metaliloilla ta kunnivomerkkilöillä.
Tuntehie liikkujašša filmissä on perhearhiivoista löyvettyjä valokuvie, arvokkahie dokumenttija, lämpimie muisselmie ta kertomukšie.
Iče Sergei suvaiččou tuttavuo ristittyzih, matkustua, sanou, mennyt vuon oli Amerikas da ylen äijäl händy miellytti se loittoine mua.
Turistat voija käveltä muzein alovehel käymättäh puurakenduksih da pidäjen sotsiuallistu valii, sanou muzein johtai Jelena Bogdanova.
Petroskois on äijy ekolougien aktivistua da firmua, kuduat otetah kierrätykseh erähii jättehii – plastiekkua, makulatuurua, metallua.
On tietois, ku enzimäine kenty nostetah Drevl’anka-mikropiirih Patriot-puustoh, kudai on sijoitannuhes Kaskad-eländykompleksan lähäl.
Pohju tälle on jo sentämän vuvven ammuine: Ilomančin kanzalaisopistol da Karjalan Kielen Koil on yhtesruaduo jälgimästy kolme vuottu.
– Ven’an puolespäi omii neroloi juatah Karjalan Kielen Kodi da Kuola-niemistön saamelazet, sanou seminuarah yhtynyh Natalja Antonova.
Tiijämmöhäi, ku puaksumbah uvvet sanat tullah kielih lähisusiedoispäi da niis rahvahispäi, kudamien kel puaksumbah ollah kosketuksis.
Enne en ole ni kuulluh täh lehteh niškoi, kuigi sidä dieluo, ku olemmo livviköt, meijän kieldy pietäh hinnas da opastetah yliopistos.
Moskovan valdivollizen yliopiston loppiettuu minä ellendin, ku nimidä en tiijä suomelas-ugrilazien kielien nygözes tilandehes Ven’al.
Kilpailun jälkeh urheilijat kuunneltih kotišeutututkijan Valentina Dmitrijevan valmistamua ta lukomua mukavua luventuo Čenan kyläštä.
Hyö kačottih omin silmin, mittumas kunnos on järvi da otettih tarkastettavakse vetty, mudua pohjaspäi, rannas da vies kazvajua heiniä.
Šuojun kyläkunnan da Meliorativnoin eläjät puaksuh pahoiteltahes ruadutien poikkimenokohtua, kudai salvatah puaksuh da pitkäkse aigua.
Kezäl pellot on istutettu da piendaret niitetty, sanou Valentina-sizär toivottajes sizärele tervehytty da vägie pidiä kunnos kodoilua.
Karjalas parahat pajojoukot vallitah rahvahienvälizes Laulujuhlat-pajopruazniekas, kudai pietäh tänävuon 11.-13. kezäkuudu Petroskois.
Aktivistu Pavel Andrejev kehoitti Lebv Borobjovua tallendamah sidä audioh da iče pani suarnah nähte karjalastu perindöllisty muuzikkua.
Sen ližäkse syvyskuun allus avavutah kai lapsien päivykoit, kerdoi Karjalan opastunduministerstvan lehtistösekretari Aleksei Krivonkin.
Kodvazen peräs Petroskois piettih suuri konferensii, kuduan kuhkuttajannu oli meijän Instituuttu da sen varajohtai L’udmila Markianova.
– Petroskoin Kulkuset-ansamblin lapset pajatettih karjalakse videos, Čalnan lapset annettih naizile lahjakse omin käzin luajitut tytit.
Ceremonijah otti ošua Karjalan piämieš Artur Parfenčikov, Valtijollisen duuman deputatti Valentina Pivnenko ta toiset korkiet vierahat.
Niise tverinkarjalaiset kučutah spesialistija Karjalašta Karjalaiseh etnoforumih, kummaista pietäh perintehellisešti Tverin alovehella.
Petroskoin Neroniekoin taloih avattih Rasfufirilis’-ozuttelu, kudual pandih ezile uvvessah ommeltut vahnanaigazet sovat da piähpandavat.
Jelena Migunova kerto, jotta arvoštelijien huomijuo aina kiinitetäh ne projektit, kumpasissa on šuunniteltu monta erimoista toimenpituo.
Šohjanankošešta tulluot vierahat valmissettih karjalaisilla runoilla omissettuo ohjelmua, kerrottih runonlaulajista ta laulettih runoja.
Pidäy mainita, ku luvettelo hos ongi yksi, ga karjalazien lugumiäry perindöllizil alovehil ei ole yhtenmoine: kus 7%, kus 20 %, kus 50%.
Ministerijön spesialistit muissutetah, jotta lakien mukah ilman tarvittavie dokumenttija voipi kerätä marjua vain omien tarpehien mukah.
Niin, kielentutkija Irina Novak kerto karjalaisista, karjalan kielen murtehista ta šiih liittyjistä proplemoista oman kokemukšen kautti:
Tutkimuksien tuloksien suaduu suau ellendiä, kui voibi puhtastua järvi.Tiedomiehet otettih vetty da mudua tarkastetavakse nelläs kohtas.
Natalja saneli, kui on vaigei kuhkuttua Petroskoin yliopiston loppennuzii nuorii tulemah ruadoh Vieljärveh, kaikin tahtotah eliä linnois.
Ligakuun allus Karjalan Sivistysseuru sežo pani rattahile dekuadan: ligakuus da kylmykuus rahvas voijah tilala lehtet vuvven 2021 hinnoil.
Tämä tie kulki Vuokkiniemeštä Koštamukšeh, šiitä Kontokin kyläh ta šieltä enšin meččyä ta šiitä järvie myöten Akonlahteh.
Šyyškuun enšimmäiseštä päiväštä nuoret kanšalaiset voijah šuaha šähkö- tahi muovikortti, kumpasen tilillä on 3000 rupl’ua.
Ruavahat ta lapšet keräyvytäh šiih čäijynjuontah, jotta maissella luonnon čäijyö šekä yrittyä iččenäisešti valmistua šitä.
Käynti “Kalevalatalon” vierellä olijah P’at’oročka-kauppah tulou nyt mukavakši lisäharjottelukši kielikurššien opaštujilla.
Šemmoni ičehallituš antau eläjillä mahollisuon ilmottua tärkieštä proplemašta, järještyä yhtehistä työtä ta ratkaissa šitä.
– Tämä filmi on miun toteutettu unelma šäilyttyä muisto karjalaisešta lapšuošta ta ämmöštä, kumpani anto miula äijän tietuo.
Nykyjäh yhtyveheššä on noin 20 artistua, ka ei kaikilla niistä ole mahollisutta šiännöllisešti ottua ošua “Karjalan” elämäh.
Myö šamoin toivomma, jotta yheššä ruamma äijän ta še tuou vain hyötyö, lisäši Kanšallisen musejon johtaja Mihail Gol’denberg.
Šamana päivänä klo 14.00 Kalevalan kavulla, 6 olijašša 15. kirjaštošša järješšetäh Kalevalan šivuja šelaillen -muasteri-oppi.
Šamana päivänä klo 11.30 Siktivkarin kavulla, 1 olijašša 8. kirjaštošša pietäh kotišeuvun tunti “Runojen ikivanhoja kaikuja”.
A talvikuun 8. päivänä “Hete” šai šuomelais-ugrilaisien kanšojen Eläjät päiväsen mukah -festivali-kilpailun I tašon diplomin.
Tämä työ on vaikie, ka mie mielelläni kačon šen tulokšie, niän ihmisen tuntehie, konša hiän tulou peilin luo ta kaččou iččieh.
Luaji oman čomendetun ikkunan fotokuva da sijoita se sotsiualuverkoloih hešteganke #ОКНА_ПОБЕДЫ da kiitändysanoinke saldatoile.
Vie brihačču opastui vestämäh puudu, sendäh jiäkur’oipualikan nähtyy häi kerras rubei miettimäh, midä olis vestiä sit mustokse.
Heinäkuun 24. päivänä juuri šemmoni pruasniekka piettih Pirttilahen kyläššä Kuittijärven rannalla, mäntyjen ta šammalien kešen.
Tiikšiläiset otettih ošua melkein kaikkih pelilöih omašša piirissä, oltih ni tašavallan kilpailuissa Karhumäješšä, Petroskoissa.
Erähän kerran oman dovarišanke školaspäi astujes, muarjua kerätes Jekaterina nägi suuren mavon, kudai ylen äijäl pöllätti händy.
Erähän vuozikymmenen mendyy, kovih talviloih kaččomattah, meččypočin lugu kazvoi sissäh, kai annettih luba niilöin meččuičendah.
Tänä vuotena abiturienttien šuosijošša ollah talouvellini ta lakienopillini ohjelmat šekä tietotekniikkua koškijat opaššušlinjat.
“Karjalazet da karjalan kieli nygözes meedies: joukkoviestimet da internettu” – oli Karjalazien IX Kerähmön erähän ozaston teemu.
Kalevalan ošakunnan johtaja Vladimir Stepanov miäričči järješšön ruavon šuuntoja ta käsitti johtokunnan kera vuosišuunnitelmista.
– Tänä vuotena Karjalan tašavallan kanšallisen ta alovehellisen politiikan ministerijö järješti kolme šuurta projektien kilpailuo.
Enne kaikkie karjalastu päččilihua, kudamah lihan ližäkse pandih lehmän libo počin maksua da syväindy, midä nygöi Suomes ei ruata.
– Olen monta kertua kuullun kielen pakasijista, jotta heijän paikallisešša murtehešša ei šanota niin, kuin kirjašša on kirjutettu.
Myö L’udmila Markianovanke vuvvennu 1996 valmistimmo “Karjal-ven’alazen sanakniigan”, kuduah oli pandu kaikkiedah läs 9 000 sanua.
– Meijän hiihtomatan pivuš kešti noin viisi kilometrie ta kulki kaunehen časoun’an kautti, mi šeisou ihan Kontokkijärven rannalla.
Ošaštuo varoin jo on valmissettu ruatajie – liäkärijä, šairahienhoitajie, tervehyšliikunnan opaštajie, sosialiruatajie, psihologi.
Kipinä-kuvalehen kakši šuurta artikkelie on omissettu Vesläžed-kollektiivin 20-merkkipäivällä šekä Karjalan ratijon toimittajilla.
Hyö ylen ruadajat oldih, meijän died’oi maltoi luadie viršilöi, regyzii, adroi, salvoi kodiloi, ylen nerokas oli, školah käymätöi.
Elokuun 15. päivänä kešellä käsin luotuja marmorilouhokšie Ruskeala-vuarapuistošša piettih IV Ruskeala Symphony -musiikkifestivali.
Šamoin taimenešta otetah šomun esimerkkijä tutkimušta varoin, jotta tiijuštua missä še šynty ta kuin monta kertua oli kutumatoilla.
Kaikkih nämmih igävih dieloloih kaččomattah, lehti piäzöy ilmah joga nedälii, i toiči kaksi-kolme noumerua on edehpäi planiiruittu.
Laškie tehtahalla šyntynehie kaloja jokeh ei ole helppo asie: maimoja ei šua koškie, ihmisen lämmöštä ne voijah šuaha palantahisen.
Myö ajoma juuri šitä tietä myöten, mi jäi lumen, vejen ta lijan alla vuotena 2002 ta missä kuoli tunnettu näyttelijä Sergei Bodrov.
Kylän alušša on Kostinin talo, kumpasella on jo yli šata vuotta ta kumpani on šäilyn vain šen takie, jotta šiinä koko aika elettih.
Nygöihäi Martsial’noin alovehel on rauhalline elaigu, et vastua pordahil gostii, kudamat kävväh juomah parandajua vetty lähtielöile.
Pandemija ei häirinnyn pityä kaunista ta kirkašta talvipruasniekkua, kummaista Petroskoissa voi šanuo talvisekši Kaupunkin päiväkši.
Toivottavašti meijän tuottama venäjänkielini ainehisto tulou yhtä korkieluatusekši, kuin kanšalliskielini, Natalja Sinitskaja šanou.
Esillä on Kekšitty ta luajittu Karjalašša -kilpailun voittajien luajokšie: ašteita, huonehtarpehie, tekstiili, kotikaunissušesinehie.
Kuvvelkymmenel gektuaral kazvau kahtohkua, viijel – mandžoidu, vie kazvau morkouhkua, kapustua, sv’olkua, suurigurbiččuu da redissua.
Šen aikana paistih kielen ta kulttuurin šäilyttämisen proplemoista, niise käsiteltih joukkoviestimien kehityštä ta nuorisoprojektija.
– Runoperindö eli enne runonpajattajien vuoh, heijän maltoloin da neroloin hyvyös myö vie menyön vuozisuan aigua kuundelimmo runoloi.
Meil pidäy enämbäl ezittiä histouriellizien tapahtumien da ristikanzoin nimii paikannimilöis, se on tärgei meijän tulieloile polvile.
Materjualoi väitöskirjah niškoi Anastasija ečči tutkimusmatkois kylien myöte, arhiivois da Tiedokeskuksen paikannimistön kartotiekas.
Ku suas avata Ruizniemen lahti da vezi rubies endizelleh virduamah vällästi, se tiettäväine, vähäzel parandas vien luaduu täs vongas.
Kohta Petroskoin hallinnon jäšenet kačellah Onegan rantakavun kohtaluo ta rahakyšymykšie Karjalan piämiehen Artur Parfenčikovin kera.
Kalenduaru on ven’an kielel, se on omistettu lyydiläzien perindöllizile pruazniekoile da lyydiläzien kielen da kul’tuuran tutkijoile.
Kuitenki nykyjäh Ol’ga toteuttau Pihan etiketti -projektie, mi opaštau karjalaisen puvun oikieta käyttyö, kertou Andrei Vladimirovič.
Ministru on virallizesti avannuh Ven’an opastuslaitoksien perusremontan programman da kävyi Oniegurannikon piirin Šuojun kylän školah.
Uuzi opastuslaitos nostetah Opastus-programman kannatuksel, sanoi Karjalan zakonoinhyväksyndykerähmön paginanvedäi Elissan Šandalovič.
Kiakis parahakse sotsiuallizen projektan todevuttajakse sanottih Anuksen piirin Videlen kyläkundah kuulujan AYI:n “Simänniemen hieru”.
Sanakse, häi ihan allus on yhty mieldy rahvahanke: Unusjärvi annettih vuograh zakonan vastah, järvi pidäy jättiä rahvahale puhtahannu.
Kniigas on 60 kerdomustu Jorma-died’ois, jogahizen luvun allus Lotta-bunukku on kuvannuh nygözii paginoi died’oinke koufeistolan tagua.
Ka on muissettava, jotta teknologijat ei korvata opaštajua, koroštau šuomelais-ugrilaisen koulun šuomen kielen opaštaja Ksenija Dijeva.
Pohjakse on otettu Viktor Jevsejevan 1950-luvul jullattu kniigu “Karjalazet eepizet pajot”, kudamah taidoilijat tuttavuttih piädykauti.
Karjalašša ilmotettih kilpailun tulokšet, kumpasien mukah kymmenen kulttuuritaluo šuau apurahua varuštehien ta tekniikan uuvvistamiseh.
Tutkimuspaikakse oli vallittu Ylä-Anuksen kylä, kus kolme vuottu peräkkäi, vuvves 1960 vuodessah 1963 tiedomiehet kerättih materjualua.
Moine oli nero i häi vie maltoi, minä mustan, kui pidäy, konzu pokoiniekku on kois, sit tulou poigu, sit pidäy yhtelleh itkie, pajattua.
Mikko oli sulavusanaine, hänen paginoi oli kebjei ellendiä, hos eähät suomen sanat karjalazen inehmizen korvah kuuluttih kummansanoikse.
On ylen hyvä, gu jälgivuozinnu Instituuttah on tulluh äijy nuordu aspirantua, kuduat valmistetah omistettuloi dissertatsieloi eritiemoih.
Sit meijän omas hierus löydyi suomelaine inehmine, Sirpa Mänty, kudai on opastunnuh vienankarjalakse ylen hyvin pagizemah da kirjuttamah.
Vuvvennu 2022 Šuojun školas n:o 1 kohendetah levo, pannah kundoh ulgoseinät, kohendetah ilmanvaihtosistiemu da tulipaloviestityssistiemu.
Karjalazien runoloin vuvven järjestämizekse Karjalan kanzallizen da alovehellizen poliitiekan ministerstvan tyveh perustettih ruadojoukko.
Kolmen päivän aloh rahvas opastutah luadimah dekoratsieloin da sobien eskiizoi, luadimah dekoratsieloi nygyaigazien tehnolougieloin mugah.
Ta šen jälkeh vielä kerran jo tietosešti kačella kuvie ta veššokšie erikseh, ta šiitä yheššä – näin šuat erikoisie tuntehie!
– Myö piättimä järještyä šemmosen tanšši- ta lauluillačun Uuvven Vuuvven kynnykšellä, jotta ihmiset oltais hyvällä mielellä.
Enšimmäisen päivän tärkienä piätökšenä oli še, jotta vain virallini statussi ta valtijon tuki pelaššetah kielie häviennäštä.
Kanzallizes kirjastos pietäh Minun hengen hyväkse -literatuurseminuaru da “pyöryžy stola” nimel “Eläy kieli – eletäh rahvas”.
Vaštaukšie niih kyšymykših ečittih Karjalan opaššukšen kehityšinstituutin järještämän jokavuotisen konferenššin ošallistujat.
Tehtävie on erilaisie: eryähissä pitäy valita oikie tahi viärä variantti, kirjuttua oma vaštauš, šelitetäh aktijon järještäjät.
Karjalan tašavallan halličukšen piäministeri Aleksandr Čepik tarkašti sosialisešti tärkien tieobjektin Hiijenšelkä-pos’olkašša.
Vladimir Gogolevin pitän elämän šalaisuš on šiinä, jotta hiän on aina liikkehellä, urheilušša ta šamoin hänellä on kova luonto.
Meilä tämä on ylen kallista ta myö yritämmä šiirtyä šitä lapšilla, šano Lihoslavlin hallintopiirin piämieš Natalja Vinogradova.
Mediaopaštevoš Karjalan tašavallan perintehelliseštä puvušta “Pihan etiketti” on Presidentin granttišiätijön voittanut projekti.
Vitalii ajatteli, jotta valmissettuo čäijyö riittäy koko perehellä enši kešäh šuaten, ka horšmačäijy hyvin ruttoh tuli juotukši.
Tänäpiänä “Ruskeala Symphony” jatkuu ta tariččou vierahilla kahekšan mukavua erityylistä konserttie kallivopuiston eri kentillä.
Niissä kohissa, kumbazissa oli äijä karjalaista eläjiä, karjalan kieli oli jogapäiväzessä käytössä perehen da kyläläzien kessen.
Kaččomah konserttie tuli kanšalaisjärještöjen, opaššuš- ta kulttuurilaitokšien etuštajie, lehtimiehet, viranomaiset ta opaštujat.
– Festivali oli niin miellyttävä, jotta mie piätin luatie kakši filmie täštä tapahtumašta, šano Alla ennein reportašin alkamista.
Monta vuotta istorija Junevičin šotilašjoukošta oli peitošša, šentäh kun armeijan piälliköt lähetettih šotilahie varmah kuolomah.
Vieljärveššä Karjalan Kielen Kojissa piettih kakši piätapahtumua: kešäleiri lapšilla ta opaštujilla šekä kieliaktivistien forumi.
Vielä myö oššamma uušie varuštehie Kalevalan, Jyškyjärven, Luušalmen ta Vuonnisen kanšallisien pruasniekkojen viettämistä varoin.
Šemmosissa illačuissa joka halukaš šuau iče opaštuo tanššimah niitä hienoja tanššija yhtyvehen nerokkahien ošallistujien joholla.
Tädä Pajon mägie veškel’čät ollah kunnostettu vie vuvven 2018 aigah Ven’an piämiehen abudengoin fondan kannatetun projektan aigua.
Jarmankašta šai oštua käsitevollisuon tuottehie, val’l’ahie, šaviašteita, merkattuja paitoja, paikkoja, makijaisie ta niin ielläh.
– Karjalaisih perintehih peruštuja musiikki oikein eruou klassisešta musiikista, še oli epätavallista šepittäjällä ta šoittajilla.
Naiset koroššettih, jotta još tämmösie oppituntija piettäis rikenempäh, ni varmašti hyö ruttoh opaššuttais lukomah ta kirjuttamah.
Još antua koiralla mitänih makieta, niin še enšin juokšou etähämpi ta šiitä ruttoseh kaivau hauvan, kunne peittäyki oman šualehen.
Niise šuatuilla granttiloilla luajitah uušie laivamatkoja Luatokan šuaristolla šekä ašetetah näköalakenttie Valkiet šillat košella.
Herema vepsäkse on väitetty kezandokse jätetty peldo (kezando on peldo, kudamale viettih höštetty da jätettih kezäkse kylvämättäh).
Pitäy käyttyä kaikkie varoja, jotta parentua tiloja ta oloja, kumpasissa lapšet opaššutah, šano Karjalan piämieš Artur Parfenčikov.
— Šaima huonehen ta rahotukšen, kunnoštima tulijan pajan, tilasima kankašpuita ta vuotena 2002 ottima vaštah enšimmäisie opaštujie.
Jokavuotiseh kilpailuh voipi ošallistuo šemmosien kylien ta pos’olkojen kulttuurilaitokšet, missä eläy vähemmän 50 tuhatta ihmistä.
– Olemma valmistan online-näyttelyn, kumpasešša on esillä istorijallisie ta nykyaikasie valokuvie, lisyäy tiijon ošašton toimittaja.
Muamon rakkahuon voima -näytelmä esitettih “Kalevalan” alkuh -projektin rajoissa, kummaista kannattau Presidentin granttien šiätijö.
– Festivualin aigua rubieu ruadamah kaiken suvaittavu Pie häkki sarvis -kylän elättiparku, kus voibi nähtä hebo, kozii da kozabošši.
Ol’ga Portretova piti näyttelijän meštaruon tunnin, šemmoista arvokašta kokemušta piirien artistiloilla vain harvoin onnistuu šuaha.
Arkisto- ja ajankohtaisissa kuvissa voi nähdä kaupungin tärkeitä rakennuksia ja teollisuuslaitoksia sekä petroskoilaisten arkielämää.
Vielä muissan, kun oli 103-kilometrini Kuhmo-Koštamuš -juokšu, šiitä mie šain šuuren ta painavan mitalin, muistelou Vladimir Gogolev.
Venäjän Federatijon presidentti Vladimir Putin allakirjutti käšyn Karjalaisien kaštamisen 800-vuotispäivän juhlimisešta vuotena 2027.
Joka runonlaulaja šäilyttäen yhtehisen kertomispohjan ta käyttäen perintehellisie šanamuotoja kuitenki aina tuou tekstih mitänih omua.
Oman piäruavon ližäkse häi mielihyväl levittäy tiedoloi karjalazis da karjalazes runohuos lehtien, žurnualoin, tv:n da raadivon kauti.
Suppailun kehityš urheilulajina alko XXI vuosišuan alušša: enšimmäisinä ammatillisina urheilijina oltih Dave Kalama ta Laird Hamilton.
Aleksandra ta Dmitri Novos’olovit šuatih grantti muataloušministerijöltä Aloittelija fermeri -ohjelman mukah muatalouven kehittämiseh.
Lönnrottie miellytti Pietarin talo ta emäntä, kumpani oli vierahanvarasena ta karjalaisen perintehen mukah kostitti vierašta čäijyllä.
Pädijät hyväkundozet tilat, kus on vezi da lämmitys, vois vuograta libo endizes souhozan kantoras Melličöil ei loitton feršalipunktas.
Jessoilan Valgei kodine -stuudien opastujat da Petroskoin valdivonyliopiston opastujat luajittih yhtes mul’tfil’mu kriukku-kižah nähte.
Joga vuotti konferensiel on oma teemu, tämän vuvven kuundelijat suahah uuttu tieduo Karjalan kniigukul’tuuras da suullizis perindölöis.
El’vira iče kirjutti pajoloi horah niškoi, sanommo, hänen runoloih on kirjutettu Oma kylä, oma randu, valgei koivu, korgei valdu -pajo.
Tuatto ei voinnuh tirpua ligahizii jallaččimii da konzu häi nägi, ku minun da vellen kengät ollah savus, voi nostattua meidy keskiyödy.
– Theatre Cross-Roads –projektan aigua valmistetah Peer Gynt -ozutelman, kudaman piätavoittehennu on tutkie ristikanzan syväinmuailmua.
Korgien arvonimen Ol’ga Il’uha sai suures panokses Karjalan gumanituarizen tiijon kehittämizes da tutkijoin nuoren polven kazvattamizes.
Petrozavodsk Korabel’nii -projektan hantuzis voibi valmistua laivoin koupiet, kuduat nostettih Anuksen verf’as, sanoi Artur Parfenčikov.
Terväh pidi tulla järilleh Petrogruadah, gu oigevustiijon opiston opastajat kehoitettih piäzemäh vuvven kaikis tutkindolois läbi kerras.
Tänäpäi mollembat naizet jatketah omua ruaduo, ei varata nimittumii vaigevuksii, sildy ku niilöih hyö ollah harjavunnuot jo lapsusaijas.
Häi oli mieldynyh ven’ankielizeh literatuurah, toko vai oma armas livvin kieli rubei puaksumbah da paksumbah liikuttamah hänen syväindy.
Sanelemah uudeh kniigah da Šuojun lohkon paikannimilöih nähte Šuojun kirjastoh tuli kniigan erähii kirjuttajii professoru Irma Mullonen.
Karjalaisen perintehen mukah mie issuin airoilla ta šouvin, tuatto ohjasi venehtä ta kalašti, alotti omua kertomušta Valentina Arhipovna.
Karjalan tašavallan Rospotrebnadzorin virašton tietojen mukah täh aikah kaikista otetuista koittehista on tovissettu 34 omikrontapahušta.
– Idei valmistua mustolaudu tuli mieleh Jessoilan aktivistale, Karjalan Rahvahan Liiton Jessoilan ozaston piälimäzele Galina Vasiljevale.
Var’ag-laitos on Ven’an ainavo laitos, kus ammatillizet laivanrakendajat nostetah erilazii laivoi da venehii ammuzien pohjukuavoin mugah.
Petroskoin linnas on läs kolmietuhattu viittysadua uuličoin, kujoloin, randupihoin, lagevoloin, puistoloin da toizien linnan kohtien nimie.
Pohjazen veziprobliemoin instituutas kačotah, äijygo kislorodua, azottua da fosforua on vies, min vastah sit on hlorofillua da bakteeriedu.
Enne ku puuttuo Karjalan kielen frazeolougizeh sanakniigah, nämmä kuvallizet sanondat da virkehet oldih ylen hyvin lugietut da tarkastetut.
Karhumäjen piirissä avattih uuši autotie, kummaista myöten šuau piäššä Karjalan piänähtävyöllä – Kižin šuarella – autolla.
Molommašša laitokšešša, šamoin kuin ni koko kuštantamošša piätehtävänä on šäilyttyä eri kanšojen muamonkielie ta kulttuurija.
– Myö äijän matkuššamma tutkimušmatoilla ta niistä on mitä miellyttävyä kertuo paikallisilla eläjillä ta pos’olkan vierahilla.
Roza Tihonova (omua šukuo Ležojeva) on šyntyn 25. talvikuuta 1938 enšimmäisenä lapšena karjalaisešša pereheššä Uhtuon kyläššä.
Neuvontapunkti rupieu toimimah kešällä, oraškuun 27. päiväštä alkuan elokuun 30. päiväh šuaten arkipäivisin kello 10:00 – 20:00.
Nellännenpäivän huomenekšella Petroskoin Rissinnoššannan piäkiriköššä piettih Vasselei Šuuren liturgijua ta šuurta iltasluušpua.
Kešäkuun 19. päivänä Petroskoissa ilmotettih XXIV tašavallan kilpailun “Karjalan vuuvven opaštaja – 2020” voittajat ta laureatit.
Merkkipäivällä omissettuja kirjallisuštilaisukšie perintehellisešti piettih hänen kotimualla – Aunukšešša ta Aunukšen alovehella.
Martsial’nije vodi -parantolašša Pietari Šuuren käšyn mukah oli rakennettu Apostoli Petrun kirikkö ta še šäily nykypäivih šuaten.
A joučen on esitetty, šentäh kun Jyškyjärven lähellä on Perälampi, kumpasella kevyän ta šykyšyn paikanmuuton aikana on jouččenie.
Tänä vuotena on Karjalan tašavallan peruštamisen 100-vuotisjuhla šekä 100 vuotta olis täyttän rahvahankirjailija Ort’t’o Stepanov.
Näyttelijä Julija Kuikka šai kunnivonimen korkiešta ammatillisešta meštaruošta ta šuurešta panokšešta teatteritaijon kehittämiseh.
– Lyydiläisien kulttuurie myö šanomma meijän nävökši, ka tietyšti on mukava tuttavuštuo ni toisien karjalaisien ryhmien kulttuurih.
Tverin alovehella Lihoslavlissa Kakši kulttuurie — yksi kotimua -konferenššin rajoissa oli allakurjutettu yštävyššuhtehien šopimuš.
Karjalan disainin kehittymini on vašta alkan, ka še jo nyt šynnyttäy kinnoššušta ta näyttäy Karjalan käsityöperintehien rikkahutta.
Tatjanan dovarišat šuutkah sanotah händy “čeburahnutunnuokse”, ga muailman eri čuppulois tuvvah vai uuzii Čeburaškoi mustolahjakse.
Filmin idejan toteutti pieni kuvaušryhmä: Natalja Savina šekä L’ubov’ Bogol’ubova ta Oleg Obnosov, kumpaset oltih käsikirjuttajina.
Vanhašša rakennukšešša olijien kirjašton ta musejon tilojen korjuamini on monien järještöjen, ihmisien, laitokšien toiminnan tuloš.
Šemmosie nytki šuau nähä Petroskoin eri ošissa: Perevalkalla, Kukonmäjellä, Zarekalla ta keškuštašša, ilmottau Petroskoin hallinto.
Vot tädä dieluo hyö pietäh tärgienny da juuri enzimäzenny, midä nygöi vereksel pidäs luadie, sanoi vieljärveläine Natalja Antonova.
Kirja on omissettu tašavallan kirjallisuon erikoisukšilla šekä karjalan, vepšän, venäjän ta šuomen kielellä luojilla kirjailijoilla.
On mukava, jotta heijän kulttuuritalošša on karjalaisien šukukanšojen etuštajie: inkeriläisie, vatjalaisie, inkeroisie, vepšäläisie.
Onnakko šuurien kanšainvälisien urheilukilpailujen lakkauttamisen takie kenttöjen ašettamiseh myönnetäh lisyä 2,4 miljardie rupl’ua.
– Tuiskukuušša 2020 myö kertoma ranškalaisilla opaštujilla kallivopiirrokšista, a muasteri-opissa nuoret iče yritettih kuvata niitä.
Tavan mukah tämä homma oli ollun puapojen vallašša ta kun ni alko ilmeštyö kouluutettuja liäkärijä, ei še apu ollun aina mahollista.
Kaikenmoista tapahušta oli ta mie šanon aina, jotta miun ammatti on vaikie ka še on oikein mukava ta pitäy ”läsie” omašta ammatista.
Pitäy olla käršivällisenä, enemmän liikkuo, kunnivoittua toisie ihmisie, kanšallisukšie eikä kannata murehtie ta olla pahalla mielin.
Ka on ni šemmosie kanšalaisjärještöjä, kumpaset joka vuosi otetah ošua projektien kilpailuih ta melkein joka vuosi šuahah kannatušta.
Enšimmäisie kävijie tervehti Skylark-folkryhmä, kumpani esitti Karjalan rahvahien perentehellistä musiikkie – lauluja ta eri šävelie.
Festivualin toizennu piän Proletarka-kul’tuurudvorčas 15.00 aigah pietäh konsertu “Rahvahalline muuzikku da soittimet: aijan soitto”.
Kieliresurssikeškukšešša vietettih karjalaisella runoperintehellä ta pohjosen kantakanšojen eeppisellä perinnöllä omissettu seminari.
– Šalguloin myöndäs suaduloih den’goih toimittajat tilatah Oma Mua -lehti moizile ristittyzile, kudamat enne ei lugiettu tädä lehtie.
Karjalan piämiehen rinnalla toimijan karjalaisien, vepšäläisien ta šuomelaisien etuštajien neuvošton issunto vietettih 23. kešäkuuta.
Kevätkuun kešellä Vuokkiniemi ta Koštamuš otettih vaštah vierahie: Moskovan talouštiijon korkiekoulun opaštujie ta heijän kurattorie.
Vuuvven 2014 20. talvikuuta Kalevalan kulttuuritalošša piettih Kukon lykky- näytöškappalehen enši-ilta Armas Mišinin näytelmän mukah.
Karjalan kanšalaisdiplomatijan kehityššiätijon johtaja Natalja Lavrušina kerto Šuomen ta Karjalan yštävyškaupunkitoiminnan vaiheista.
Huondekses kävväh kalmoil, sit syvväh pominoičendumurgin da jälles kahtutostu suatetah pominoittavan stolaspäi lähtemäh omil tiehyzil.
Pruazniekan aigua ruvetah ruadamah piäl 20 eri “aholoi”, kus voibi, sanommo, šuorivuo kanzallizih ruuttih da kižata karjalazih kižoih.
Venäjän 81 subjektie šai Presidentin granttien fondista rahotušta ta Karjalan tašavalta on 12. paikalla šuatujen varojen miärän mukah.
Aleksandra Stepanovna rikeneh kävi kylih, tallenti hyvin monta itkuvirttä, kiänti niitä venäjän kielellä, valmisti itkuviršikokoelman.
Tverin alovehella olen kuullun opaštujilta ta opaštajilta, jotta on vaikieta opaštuo karjalan kieltä ilman venäjänkielisie šelitykšie.
— Opastundua Karjalan školis järjestetäh vuadimuksien mugah, kerdoi Rospotrebnadzoran Karjalan ozaston virras toimii L’udmila Kotovič.
Kylän eläjät toivotah, jotta enši vuotena šitä onnistuu viettyä uuvvella lavalla ta jotta pruasniekkah tulou vierahie koko Karjalašta.
Markku Niemisen anšijošta nyt meilä on mahollisuš tuttavuštuo XX vuosišuan kirjapainoprosessih ta tiijuštua Karjalan painoalan šaloja.
– Hyvänluadijoin toimindas minule avvutetah kyläläzet dai omat poijat, vahnembi kudualois ruadau volont’ourannu jo piäl kahten vuvven.
Sit iče tutkimmo virrallizii tiedoloi, äijygo karjalastu nygöi eläy nämmis perindöllizis kylis vuvven 2010 Ven’an rahvahanluvun mugah.
Vuuvven 2020 alušša ečintäryhmien jäšenet Ilja Prokofjev ta Kirill Ratnikov paistih telefonissa ta muissettih istorijua lentokonehešta.
Hos Suuri Mägi ei ole juuri Videlenjoven rannas, jogi hil’l’azeh virduau mäin al, ga yhtelläh hierut on sijoituttu joven randua pitkin.
Toive-kollektiivin musiikkiohjuajana on Alevtina Voitovič, horeografina – L’udmila Nivina ta taitehellisena ohjuajana on Igor’ Arhipov.
Niilöi Petroskois kerätäh da vietäh Piiterih kierrätykseh volont’ourat, kuduat tahtotah, ku Karjalan kuadopaikois ei olis Tetra Packua.
Moizih nimih kuuluu, sanommo, Höngy (muga sanotah mielettömäs ristikanzas), Lihapiä (laškas ristikanzas) da Pöhö (lihavas ristikanzas).
Pandemijan takie kouluissa ruvetah opaštumah kahteh vuoroh, še ei kovuan miellytä lapšie ta aikuhisie, vain še on turvallisuon vuatimuš.
Monien vuosien aikana muasteri opašti ijäkkähie ihmisie, eri ammattien etuštajie, liikuntarajotettuja ihmisie, lapšienkotien kašvattija.
Unusjärvi on pieni, vezi sit läbi ei virdua, sendäh ondarveläzet varatah, gu torpankazvatandulaitoksen avattuu vien luadu äijäl pahenou.
Harvah konzu kandelehen korpussu ongurdettih alahanpäi libo bokis, pitkevimän čuran puoles da salvattih suuruon mugah pättäväl laudazel.
Školaniekoin ruaduo pidäy silmäl Jessoilan kylän Kielen kirju -etnokul’tuurizen keskuksen karjalan kielen spetsialistu Elina Pavilainen.
Ku olletto tunnustannuh fotokuvas olijan miehen libo perehen nimet, kirjutakkua “Oman Muan” toimitukseh, piemmö viestin Jukka Kaartizele.
Muiten talvi tuli omah aigah: vahnembat omal aijal avattih kalenduarois Talvikuu, tuodih aitaspäi lämmät talvisovat, kengät da kuatančat.
Voin sanuo, ku minun mieles kursu oli mielenkiindoine, pättävy da ellendettävy, sendäh ku meijän opastajat sellitettih kai tolkun luaduh.
Šuoju on Karjalan vahnimii eländykohtii, jo Vikingoin aigah, X-XI-vuozisavoin rajal arheologoin tiedoloin mugah täs oli suuri myöndykohtu.
– Yhtyin kilbah oman sibirienhusky-roduzen Sky-koiranke enzikerdua, se oli meijän enzimäine palkindo, kerdoi Lantratov Karjalan ruadivole.
Mustan, kringeliviihtiet riputah sie aitan seinäl, minä enbo tävvy niidy ottamah, a pertih en targie mennä stuulua ottamah, sit dogaditah.
Karjalan kirjallisuon tutkija Natalja Čikina valmisti luvennon Vladimir Brendojevin panokšešta karjalankielisen kirjallisuon kehittämiseh.
Hos jo lapsena tiijin sen, jotta karjalan kielen pagizijat vähetäh da kieli rubieu häviemäh, karjala oli miula i ilon da sanakizoin kieli.
Vuvvennu 1955 enzimäine karjalan kanzan etnogruafiele omistettu dissertatsii oli puolistettu da Roza F’odorovna piäzi ruadoh instituuttah.
Instituutin himikko Anna Klimova kerto, mitein laboratorijašša tutkitah vejen, muan, kašvien mallija ta mimmosie himija-ainehie niissä on.
Leningruadan opastajat korgiesti arvostettih lövvön, opastujal luvendoloin sijah annettih aigua tutkie nämii kallivopiirustuksii tarkembah.
Mustan, ku minun kuvien ozuttelun avajazis Lapsien taidoškolas Galina toi minule Oma Mua -lehten, kus jullattih minun enzimäzen kerdomuksen.
I vaste sen jälles puutui painua da piästiä ilmah äijät hänen kniigat - “Iguine tuli”, “Järvet Karjalan”, “Venehes” da muut.
Hiän oli Venäjän rahvahan šen ošan johtajana, mi uško Vanhah Šanah, ta tähä päiväh šuaten hiän jiäy vanhauškosien piälikkönä.
Kolme rautabetonišiltua šijouvutah Šuojärvi–Juustjärvi–Karhumäki -autotiellä Tereonkoški-, Žuravl’ovaja- ta Semčä -jokien yli.
Tiijos on se, ku piälimäzenny pivonnu rodieu kezäfestivuali “Mulgi 2021 – “Sia ja mia sankenkuun” (karj.”Sinä da minä yhtes”).
Päinvaštoin Andreas Johan Sjögren kritikuičči šitä kiännöštä: hänen mieleštäh kirillini kirjaimikko ei šopin karjalan kielellä.
Kyläššä heilä piettih oppimatkoja, tuttavuššutettih paikallisien eläjien, karjalaisen elämäntavan ta kylän piänähtävykšien kera.
Talouštyöt, meččä, heinänniitto, kylyvaštojen lat’t’uamini, talvella taistelu lumen kera – kylämiehien hommat ollah šamanmoiset.
Keräilijöikse voijah roita täyzi-igähizet Ven’al eläjät dai Iččenäzien Valdivoloin Liiton eläjät, kudualoil on luba olla Ven’al.
Ruškiešliäppä lupasi, jotta ei erehy polulta meččäh ta hänen muamo varušti vakkaseh kalittua ta koivunmahlua ämmöllä kostinčakši.
Vuotisjuhlan kynnykšellä oli hyväkšytty uuši palkinto — rintamerkki šuurešta panokšešta Karjalan kanšalaisyhteiskunnan kehitykšeh.
Piämiehen Artur Parfenčikovin piätökšen mukah tarpehellini summa lisättih alovehen b’utžetista, šano kokoukšešša Larisa Podsadnik.
Rakentamisen aikana koululaiset ruvetah opaštumah D’ärvenoja-kylän 9. keškikoulušša, vuuvven 1988 rakennetušša tiilirakennukšešša.
Karjalan ta vepšän kirjakielen päivänä Karjalan eläjät voijah tarkistua, kuin hyvin hyö ošatah kirjuttua karjalakši tahi vepšäkši.
Rakenduksen nostamizeh annettih 190 miljounua rubl’ua federuallizes b’udžietaspäi da 67 miljounua rubl’ua tazavallan b’udžietaspäi.
Kilpailun alkamisen kynnykšellä oli pietty seminari, kumpasešša kerrottih kilpailun šiännöistä, ajanmiäräštä, projektien teemoista.
Šamoin kylän alušša myö ašettima tietotaulun, missä on kuvattu Liidekylän viime vuosišuan kešen kuavakuva, kerto Nadežda Basalajeva.
Tänäpiänä Karjalan kanšallisešša kirjaštošša vietettih perintehellini Karjalan vuuvven paraš kirja -kilpailun juhlallini seremonija.
Elämäniloni emäntä, tverinkarjalaisien elävä kulttuuri, kanšallisie šyömisie, karjalaista pakinua, karjalaisie ta venäläisie huvija.
Tämän projektan hantuzis tänäpäi tazavallas nostetah vie kolme školua: Petroskoin Drevl’anka-mikropiiris, Kemis da D’rvenojan kyläs.
Petrovskii-ravintolan entini šali kuuluu nyt Karjalan kanšantaitehen ta kulttuurialottehien keškukšeh ta šielä avattih käsityökeškuš.
Pahakse mieldy, heijän nimet nikus ei olla pandu igäzeh mustoh.., sanoi Priäžän Elämä-etnokul’tuurukeskuksen ruadai Tatjana Seppänen.
Uuši miäräyš lakkautti entisen, 10. heinäkuuta voimah aštunuon miäräykšen, kumpasen mukah tapahtumih oli voinun ošallistuo 50 henkie.
Poikien kešen šuosittuina nimilöinä oltih Maksim, Art’om ta Aleksandr, tyttölöillä rikenempäh annettih Sofija, Jeva ta Marija nimija.
– Rahvas mielihyväl syödih kai buolat da šipainiekat, kyzyttih kummeksijes, täydyygo yhty čuassuu nedälis muamankielen opastamizekse…
Enšimmäiset karjalaiset ruvettih šiirtymäh vuosina 1581–1595, kun ruoččilaiset vallotettih Korela-kaupunki ta Korelan piirikunnan oša.
Koronaviirussin vašta-ainetesti mittau vereštä vašta-ainehie, kumpasie on muovoštun koronaviirussie vaštah, piämieš Parfenčikov kerto.
Tämä kujoine, kuduan valličimmo Oman Muan 30-vuozipäivän kunnivokse, olis ihan linnan keskučas da tämän meijän uvvistetun koin rinnal.
Hänen muamah työttih Leningruadan alovehelpäi Jakutieh, sit järilleh tulemas kiellettih, naine oman t’outanke azetuttih elämäh Čalnah.
Karjalaisen kulttuurin Viena-šeura aktiivisešti esiintyy paikallisien, tašavallan šekä Šuomen lehtien šivuilla ta internettikentöillä.
Tänäpäi keskipäivän aigah on syttynyh palamah Čalnan kyläkunnan halličuksen taloi da talois kiini olijat yhteiskodi da lämmityshuonus.
Vaikeukšena oli še, jotta kävelytie kulki šuon läpi ta vanha polku tuli kelvottomakši, viimekši šitä restauroitih 20 vuotta takaperin.
Nygöi stuudies kuvatah mul’tfil’moi Karel’skaja privivka -projektan hantuzis, kuduan on kannatannuh Jelena da Gennadii Timčenkon fondu.
Vuokkiniemen kylätalon johtaja ta karjalaisen kulttuurin Viena-šeuran jäšen Julija Filippova on šuanun yhteiskunnan hyväkšynnän merkin.
Projektin johtaja Nadežda Basalajeva kerto, millä projekti on omissettu, mimmosie vaikevukšie piättäy ta mimmosie šillä on tarkotukšie.
Sovhouzan fermoispäi kui äijy pahua järveh matkai mennyzien vuozien aigah, sanelou vieljärveläine kalastai da mečästäi Viktor Jefremov.
Niise 300 ihmistä voit ošallistuo jokimatkoih volont’oriloina, kirjutti projektin šivulla VK-sosialiverkošša šen johtaja Ilja Kosenkov.
On tiä harvinazii eksponuattoigi, ezimerkikse, vahnanaigazet sähkömehuanizet Siemens-čuasut, vahnu telefon da kirjutuskoneh “Mercedes”.
Muite, tsifran tulendu kiistämättäh on nygyaigaine suavutus, vai se pidäy olla jogahizel suadavis, kaččomattah ristikanzan eländykohtua.
Kaheksa vuottu tagaperin Vladimir piästi ilmah filman “Karjalazet kylät”, kus ozutetah da sanellah Kinnermägie, Varloidu da Lamminiemie.
Tämän vuvven Anna lennetäh runot-linduizet Siämärven piäl -runofestivualii ei pietty sen tavallizes muvvos koronaviirustilandehen periä.
Šamoin Viktor ošallistu moneh retkeh Itä-Sajanissa, Kaukasissa, Altailla, Kamčatkalla, Turkmenijašša, Šuvi-Uralilla, Krimin niemimualla.
Sie suau nähtä jo vahnoi muzein fondas olijoi XIX-luvun lopun da XX-luvun allun käziruadoloi da niilöin rinnal – ubo-uuzii käziruadoloi.
Ilmeni, jotta on niin mielenkiintoista tietyä, mitein ilmeššyttih paikannimet, mintäh eri kylissä eläjät karjalaiset paissah eri tavoin.
Karjalaisen naisen puvun lisäkorissukšena oli kaupašta oššettu kallis paikka šekä hartiepaikka, kaklapaikka, kaklahelmet, korvirenkahat.
Sih niškoi, ku juusto olis magukas, pidäy olla hyvä maido, ku žiivatat annettas hyviä maiduo, niidy pidäy hoidua da pidiä hyvis ololois.
Enimite on žiäli Meliorativnoin da Šuojun rahvastu, kudamat pakkazel vuotetah reissuavtoubussua, kudai puaksuh myöhästyy ruadutien periä.
Minähäi syvyskuus kačoin tulla viijekse kuukse Sverdlovskan alovehen Polunočnoje-kylän inernuattah, kus opastutah mansilazet školaniekat.
Libo toine hyvä sana, suomen kieles muija on akku, a meil… – A meil se on muijale, ezimerkikse, erähis muodolois, suomekse se on muualle.
Monet karjalaiset tiijetäh hänet ratijotoimittajana, ka naisen työkirjašša on kirjutettu ni Vienan Karjala -lehen piätoimittajan ammatti.
Vuvvennu 1994 molodoit muutettih elämäh Koverih, kus heile annettih pieni fatieru nellifatierazes kois, kus hyö nygöi eletäh kezän aigua.
Konzu Jukka Kaartinen rubei tutkimah oman suvun histouriedu, häi tiijusti, ku jatkovoinan aigua hänen buabah jäi yksinäh pidämäh taloidu.
Projektin kirjuttaja, Karjalan elokuvaliiton johtaja Aleksei Babenko kerto, jotta šuurin oša rahašta käytetäh uuvven tekniikan oštamiseh.
Täs ainavoluaduzes, enzimäzes ammatillizeh luaduh Suomes luajitus teatrumonolougas, karjalazien ozua kačotah pienen brihan nägökohtaspäi.
Projektan varal oli ostettu kaksitostu värikästy konteinerua da azetettu net Vieljärven eri kolkih, ku rahvahal olis lähembi da kädevembi.
Karjalankielizile lapsile täl kerdua on valmistettu suarnoi, pajoloi, kižoi da mieldykiinittäjiä kirjutustu karjalan kuulužis neroniekois.
Suurdu kiinnostustu vuotetahgi ven’ankielezeh Oniegantagavon starinat lapsih niškoi -kniigah, kudai tuli painamospäi mennyön vuvven lopus.
Erikseh Natalja Antonova sellittäy, kui voibi kirjuttua karjalakse tiedokonehel, smartlaittehil, kui miärätä karjalazet kirjutandusimvolat.
On sovittu administratsienke, ku se omal mašinal rubieu vedelemäh täyzii huavoloi toppua skluavule, kuspäi net ielleh matkatah Petroskoile.
Tarinan mukah ennein muinoin Ontrosenvuaran pellon laijalla taivahalta jyšähti kivi, puitto mistä lienöy varottaen paikallisie karjalaisie.
Nyt Petroskoin hallinto tahtou, jotta omistaja korjuais kahen metrin korkiet gabrodiabazin penkeret, kumpasien takie ei šua läheštyö veteh.
Petroskoin Suomelas-ugrilazes Lumikello-päivykois, kus opastetah lapsii kanzallizih kielih, jo enämbän vuottu ruadau Karelija pro100-kluubu.
Toimittajat Lilja Suvanen, Leena Karpova, kuvuaju Vladimir Slavov da ohjuaju Julija Filatova käydih sinne azumah fil’moi tunguon karjalazis.
Stolal saluatat oldih valgiet, ku lumet, torielkat oldih lumitiähtizil, stokanoin, kuppiloin da juonduolgizien reunat läpetettih gu udžvies.
Etnoleirin rajoissa vietetäh muasteri-oppija, yhtehisie harjotteluja, kollektiivini iäniperfomanssi, kulttuuriohjelmie ta muita tilaisukšie.
Talvikuun 17. päivänny Karjalan rahvahien ystävysliitto pidi ZOOMan kauti vebinuaran, kuduan aigua ozutettih Ilmu-projektan ruavon tuloksii.
Kniigazes on ylen äijy mostu ristikanzua, kudualoin nimet ollah tundemattomat, vikse sil aijal olijoil keriäjil enimytten pidi suaha runoloi.
Kanzallisikielizien toimituksien ruadajat luajittih kogonazen luvettelon kuulužien ristikanzoin nimii, kuduat vois andua Petroskoin uuličoil.
Omil internet-sivuloil minä sanelen, kui minä kazvatan eri kazviloi, ozutan oman ruavon tuloksii, nevvon, vastuan kyzymyksih, sanelou Marija.
Sih nähte kerras kirjutammo Karjalan rauhoitettuloin alovehien kodisivul, sanou rauhoitettuloin alovehien viraston johtai Nikolai Palagitšev.
Toinah se on sevoitus Santtu Karhun da toizien karjalazien paginkielen luaduu da yliopistos dai muijal opastuttuu normiiruittuu livvinkarjalua.
Viisi henkie jo lopetetti ohjelmat: “Valotuš teatterissä”, “Teatterin iänišuunnittelu”, “Nuamijo taitona ta näytelmän ošana”.
– Turistit käytih Moskovašta ta Piiteristä šekä toisista Venäjän kaupunkiloista eččimäššä Nadežda ta Vasilii Kuz’akinin taluo.
Eryähänä kešänä oli kahekšan vaikieta šairašta, oli kuuma kešä ta ihmisillä ei onnistun šelittyä, jotta vähemmän pitäis ruatua.
Kaikin hyvin pärjättih omien tehtävien kera ta šuatih hyvyä kokemušta šekä vietettih mukava ta lämmin päivä kaunehešša kyläššä.
Enšimmäisenä päivänä meijän piti noušša 1500 metrin korkeuvella, še merkiččöy, jotta noin 20 kilometrie tie kulki vain ylähäkši.
Tämän vuuvven kevätkuušša šielä piettih Šilta – perintehien läpikulku -kanšainvälistä festivalie šamannimisen projektin rajoissa.
Enšin myö Gal’an kera (šanakši, hiän niise šiitä opaštu ompelijakši) piiruštima vuatteijen mallija paperilla, kekšimä omie pukuja.
Luatijan mieleštä, još opaštaja iče pakajau karjalakši, lapšet ruvetah helpommin opaštumah venäjän kieltä ta muita opaššušainehie.
Omašša tevokšešša kirjailija kertou vienalaisien kylijen ihmisien kohtaloista šekä šiitä, mimmoni šielä oli elämä neuvoštoaikoina.
Karjalan piämieš ta tehtahan johtaja Denis Negrijenko keškuššeltih mitein rutompah kehittyä laitošta ta noštua šen šähkötehokkušta.
Mieleh tullah Pikasson šanat, jotta kallivokuvuamataijon jälkeh emmä opaštun luatie mitänä, ka näyttelyššä nämä šanat tuuvvah iluo.
Matkuštuas’s’a karjalaisie kylie myöten šuau tiijuštua äijän legendoja, nähä erilaisie kaunehie paikkoja, tutuštuo mukavih ihmisih.
Hiän opaštu enšin Petroskoin taito-opistošša, šiitä Leningradin Gertsenin taitokorkiekoulušša, missä šai klassisen taitokoulutukšen.
Miehien harteilla ollah vaikeimmat ruavot – hyö ohjatah, rakennetah, luuvvah, puoluššetah, otetah vaštuuta tärkeimmistä piätökšistä.
– Meilä oli kielletty pityä šuuri pruasniekka ta kuččuo šiihi kaikkie meijän kollegoja, spesialistija, kuštantamon kallehie yštävie.
– Meijän ryhmän musiikki on perintehellisien šoittimien ta nykyaikasen šähköllisen musiikin yhissyš, šekä lauluja karjalan kielellä.
Niijen luvušša on uuši rikkahašti kuvitettu kirja lapšie varoin, kumpani kertou Arhippa Perttusen runojen juonie šelväššä muuvvošša.
Ympäri vuorokauven toimija Värtsilä on šuurin rajanylityšpaikka Karjalan tašavallašša ta šamalla Luoteis-Venäjän yksi ruuhkaisimpija.
Nyt “Periodika” on mediayhtijö, kumpani auttau kehittyä ta käyttyä karjalan ta vepšän kielie eri aloilla, korošti Natalja Sinitskaja.
– Ku nähnettö mittumantahto kazvin, kudai teijän mieles on vieras da vihažu, olgua hyvät, andakkua tiedomiehile tiediä teijän lövvös.
Nyt korjaušruavot ollah jo loppušuoralla, avata musejo šuunnitellah 30. šyyškuuta – fašistivallottajista Karjalan vapuamisen päivänä.
Seremonilan jälkeh pyhänpäivän koulun kašvatit ta pienet kirikköhkävijät šuahah lahjoja, ilmottau Petroskoin jeparhijan tieto-ošašto.
Sofja Šnir’ova muutti spektaklin tilua valodioditanššilavakši, kumpani tarkottau loputointa illaččuo, kumpaseh ošallistuu piähenkilö.
Petroskoissa toimija Tubis Arinalla nimitetty hyvänluajintafondi kuččuu opaššukšeh liäketiijollisie volont’orija ta šairalan klounija.
Šen lisäkši projektin rajoissa rekonstruoijah kävelytunnelie Gor’kin kavulla ta istroijallista veturie, kumpani šeisou ašeman lähellä.
Ei pie unohtua, ku Porajärvi da Pooen sežo oldih Novgorodan alazinnu, tiä sezo kylvettih vil’l’ua peldoloil, kudamile viedih höštötty.
Pandemien periä nygöi sanatourieh enimät gost’at ollah Karjalan eläjii, ennehäi Petroskoih kävyi rahvastu kai Sibiris da Kamčatkaspäi.
Esittäjät kerrottih keräytynyillä koulujen, yliopistojen ta kanšalaisjärještöjen toimintah kuulujista vaikeukšista ta aikahšuamisista.
Enšimmäisen ryhmän opaštujat šuahah tietyä fonetiikan ta kieliopin erikoisukšista, opaššutah lukomah, malttamah ta pakajamah vienakši.
Tatʼtʼana hyvin muistau, kuin hiän opaštu 6. luokalla ta še oli ihan karjalaini luokka, šentäh kun opaššuttih vain karjalaiset lapšet.
Kirjuttanehilla oli mahollisuš tarkaštua omie šaneluja ičen: oikiet tekstit painettih Oma Mua -leheššä šekä VK-sosialiverkon ryhmissä.
Lisäksi projekti tariččou Venäjän kulttuuriministerijölla pityä Venäjän ei-ainehellisen entokulttuurisen perinnön kohtehien luvettelo.
Kylttilöissä on esitetty kaikki tarvittavat šanat ta virkkehet, ošaštojen nimitykšet, kumpaset autetah oštajua šuunnistautuo kaupašša.
Vie musteltih, ku Iivananpäiviä vaste nuoret brihat kerättih yhteh vahnat adrat da astavat, viettih net meččäh mägyričäle da poltettih.
Vierahat šuatih nähä teatteriesitykšie, mitein Pietari Šuuri vieraili parantolašša ta mitein ruataja Iivana Rebojev šai čuarin lahjoja.
- Joka päivä uuvvenvuuvvenloman aikana ihmiset, kumpaset ošallissutah hiihtofestivalih, voijah šuaha merkkijä hiihtopaikalla käymiseštä.
– Louhen piirin kehityštä varoin pitäy jatkua infrastruktuuri- ta sosialiobjektien uuvvistamista šekä uušien elinpaikkojen rakentamista.
“Kipinän” toimittajat toivotetah omile lugijoile lämmiä sygyzyy da lykkyy da hyviä mieldy karjalan kieldy opastujes uvves opastusvuvves.
Vuvvennu 1939 talvivoinan aigah Suojärven Hyrzylänmutkan eläjät jiädih Nevvostoliiton hyökkävyksen periä ruskien armien okkupatsien ual.
Piiteriläiset Aleksei Šiškin ta Maksim Kos’min ollah bloggerit-kotišeutututkijat šekä karelianismin ta Piiterin portahikkojen ihailijat.
Buabo sanoi, ku Yrjö oli hyvä mies, lebävyspäivin häi kävyi sinne, soudi venehel, dai tuli järilleh, ku oli luottovangi, händy uskottih.
Paviljonin rakentamini on hyvin tärkie ideja, vet kallivopiirrokšie pitäy šäilyttyä ta šamalla ei pie tuuvva vahinkuo Karjalan luonnolla.
Enne linnah viendiä Nadežda vie kerran kaččou kai huavot, ku ravvat oldas eriže st’oklis, gu eri huavoloih puuttus plastiekku eri luaduu.
Olen hyväs mieles, ku jygiettäväh elaigah huolimattah nygyaigassah kyläläzet ollah hyväntahtozet, ei roittu vihažikse dai kadehikkahikse.
Priäžän piirin Viidanan kyläh vuvvennu 1991 perustettih Bes’odaine-ansambli, kuduah kerdynyöt rahvas ruvettih pajattamah karjalan kielel.
Taloloin seinih panna nimilaudazet, puustikkoloih da lagevoloile pystyttiä paččahat nimilavvoinke kahtel kielel – ven’akse da karjalakse.
Karjalan Kielen Kodi kyzyy virgumiehii kehittämäh juuri mostu sistiemua, kudamua myö vois auttua Kodii jiähä jalloil da kehittyö edehpäi.
– Meil oli jo pitkembäh olluh internetas nuorien, enimyölleh Suomes eläjien karjalazien verko, kudai ruadoi enimyölleh Discord-programmas.
Meile Karjalah käydih rahvas Japounies, Gollandies, Kitais, Norviegies, Suomespäi, iče minä ajelin Norviegieh da Suomen sportukerävyndöih.
Murmanskin alovehella Petsamon piirissä, mi on aivan Norjan lähellä, oltih vaikiet ta kauhiet taistelut Šuuren Isänmuallisen šovan aikana.
Karjalan kanšallisen kirjašton spesialisti Jelena Saikonen kerto karjalaisen folklorin popularisoinnalla šunnatušta kirjašton toiminnašta.
Rahvahanrunohuon keriäjät ellendettih runoloin suurdu merkičysty, sendäh ečittih maltajua rahvastu da pandih mustoh heijän pitkii runoloi.
Kirikös on säilytetty ikonostuasu, kudai luajittih 1700-luvun allus, kaksi čugunpäččii da tsuarin ruadopajas valmistetut tuohuksenalustat.
Lugijoin suvaičus -diploman sai Valerii Verhogl’adovan Petroskoi: kodimuan tiedäjän lippuzii -kniigu, kudai piäzi ilmah Ostrova-julguamos.
Paikalliset aktivistit laulettih karjalaisie lauluja, tanššittin perintehellisie tanššija ta tietyšti kučuttih moskovalaisie piirileikkih.
Karelija – sozvezdije narodov -projektan hantuzis 8.-9. sulakuudu Anukses pietäh Karjalazien IX Kerähmön vallittuloin nevvoston seminuarua.
Ga yhtelläh monis mualois jälgivuozikymmeninny jo tuotetah dai käytetäh omembua da puhtahembua tavarua, sen luvus on syömisty dai juomistu.
Teatterikauven lopušša piäkaupunkin artistat palattih Petroskoih, ka yksi heistä, Anisja Denisova jäi ruatamah Uhtuon kolhosin teatterissa.
Projektan hantuzis Veškelyksen entokul’tuurizen keskuksen tyves jo ruvettih pidämäh karjalan kielen livvin murdehen algu- da jatkokursiloi.
Toizekse, luvettelo andau mostu tieduo karjalan eläjile, ku karjalastu eläy ei vaiku Anuksen, Priäžän da Kalevalan piiris, ga vie muijalgi.
Sanommo, Petroskois eläi Sergei Gonobolev kirjutti muuzikkua Hyvät rahvas, huomei minä lähten Suomeh -runole, kuduan kirjutti Vera Sidorova.
Händy tundiettih nerokkahannu kirjuttajannu, runoilijannu, kiändäjänny da opastajannu, oman rahvahan da oman kielen rohkiennu puolistajannu.
Pivon aigua suau nähtä naizien, miehien da lapsien ruuttii, tiijustua, mittuzis materjualois sovat ommeltih da opastuo panemah niilöi piäle.
Tyttösty kazvatettih umbikarjalazet died’oi da buabo, kuduat opastettih lastu suvaimah omua muadu, omua kodirandua, rahvastu da muamankieldy.
Saneltes omas matkas Tatjana mainičči sengi, ku ylen hyvin tundi kilvas olles, ku toizil kilbuniekoil opastettavu muamankieli on valdivolline.
Piäroulilois ollah Asta Sveholm, Turkka Mastomäki, Verneri Lilja, Sari Havas, Timo Lavikainen, Antti Raivio, Wanda Dubiel da Antti Virmavirta.
Kyläh 1930-luvun keskel rubei tulemah Karjalan siirdämizen halvidon ruadajii, kuduat kuhkutettih paikallizii karjalazii muuttamah Kondupohjah.
Gu rodieu meile uuttu pihua, lagevuo libo midätahto muudu, parembi olis panna ei sanommo moizii nimii, kui Pedäikujo libo mitahto Tammilagevo.
Toizennu piän rodieu kilbu, kuduas on nelli nominatsiedu: rahvahan pajon ansamblit, folklourujoukot, rahvahan horat da tansi- da pajoansamblit.
Ezinehet kerrotah eri histouriellizis etuapois, sanommo, sit aijas, konzu talois eli kupčoin pereh libo sit, konzu talois ruadoi turizmulaitos.
Valdivon abujengat pietäh karjalan kielen tutkimizeh, opastukseh, karjalakse pagizijoin tugemizeh sego karjalankielizien julgavoloin painandah.
Šiinä opaštujat šuatih tietyä äijän mukavua Kalevala-eepossašta, kintahista, šiäkšistä ta marjoista šekä maisseltih varen’n’ua.
Vitalii on varma, jotta Vuokkiniemeššä horšma kašvau hyväššä muašša ta šentäh ni kašvista valmissettu čäijy tulou niin makiekši.
Šaman matan aikana nävin vielä yhtä vanhua perintehellistä miešruatuo, kumpani on välttämätöintä, još kyläššä rakennetah venehie.
Talon enšimmäiseššä kerrokšešša vietetäh eri työpajoja, otetah vaštah vierahie ta taritah heilä kiukuašša valmissettuja šyömisie.
Olen viemäššä kalittua ta koivunmahlua kipiellä ämmölläni, jotta hiän väkeytyis ta tervehtyis, reippahašti vaštasi Ruškiešliäppä.
Konšertissa estitettih šuuren venäläisen šäveltäjän šekä Giuseppe Verdin, Georges Bizetin ta Giacomo Puccinin šäveltämyä musiikkie.
– Tiijättäkö työ, jotta tarinan mukah Kalevala-eepossan piäšankari Väinämöini luati kantelen šuuren hauvin kallošta ta leukaluušta?
Ei ammui Karjalan da Komin tutkijat piästettih ilmoih cd-diskan “Epos i duhovnaja kul’tura Ust’-Tsil’mi v zapis’ah D. M. Balašova”.
Oman ruavon tulokšie nuori tutkija esitti seminariloissa, kumpasie piettih viime vuotena enšin Jyškyjärveššä, a šiitä Koštamukšešša.
Joka kävijä halusi šuaha tietyä, mitein piäššä ihmellisellä šuarella, kertou Kiži-musejon lehistöpalvelun ruataja Margarita Gaškova.
– Uvves žurnualas luve Zinaida Dubininan mieldykiinittäi kerdomus sih nähte, kui Vit’a-brihačču ylen äijäl varuau lähtie nelländele.
– Piäehotukšena oli še, jotta tevoš šais kommentin šäveltäjältä Anastasija Salolta ta olis parennettu hänen antamien neuvojen mukah.
– Tänä vuotena meilä oli korjattu kaččojien šali – šeinät ta laki mualattih, pantih uuvvet ovet, korjattih lava ta valotušlaittehet.
Enši vuotena Kalevalan teatteri ihaššuttau omie kaččojie uuvvella Kajahuta laulu, karjalaini -näytelmällä Leo Närjän näytelmän mukah.
F’odorin vanhemmat Agrippina Mitrofanovna (pereheššä häntä kučuttih Apiksi) ta Aleksandr Vasiljevič Karhu kašvatettih kahekšan lašta.
Čatissa niise on mahollista šuaha enšiapuneuvoja liäkärilöiltä, kerto halličukšen issunnon aikana Karjalan piämieš Artur Parfenčikov.
Šilloin Anatolii Välimaa oli urheilukoulun johtajana ta konša še koulu tuli iččenäisekši laitokšekši mie tulin lapšien valmistajakši.
Toisena šyynä oli še, jotta miehet tuotih tienestistä rahan lisänä Šuomešta kuppua, kumpani piäsi leviemäh nykysillä Kalevalan mailla.
Još šiun pitäy ilmottua tieproplemoista tahi kyšyö tien kunnošta voit šoittua telefonilla 8 (8142) 599989 tahi kirjuttua šähköpoštilla
– Še on nykytärkie teema musejolla, šentäh kun nyt meilä on äijän ruatuo kallivopiirrokšien kera, kumpaset otettih UNESCO:n luvetteloh.
Latvies eläi videlenkarjalaine L’ubov’ Baltazar (Arefjeva) tuli ruadoh “Omah Muah” vuvvennu 1991 da ruadoi toimittajannu yheksä vuottu.
Vmeste-fondu on pidänyh vastavuksen, ku suas kerätä midä vai vois enämbän tieduo kylän ainavoluaduzes melličäs da Trifonovan sugukunnas.
– Enšin oli ajatuš kertuo ta näyttyä kalenterissa Agrikolan luvettelon 12 karjalaista jumalua, kumpaset löyvytäh saltterin alkušanoista.
Karjalan halličus da Okt’abr’skaja-raudutien laitoksen ruadajat kačotah luadie uuzi maršruuttu Piäjärvi-Kiestinki-Louhi Orlan-poujezdal.
Nygöi stuudies on kaksi padaniekoin pyörikkyö (eräs pyörikkö ei palanuh tulipalos), poltopäčči da ruadokoneh, kuduan avul ajellah savie.
Vuuvven rajoissa pietyissä tilaisukšissa kaččelima aktivistien piäroolie, pisyvän rahotukšen tärkevyttä ta digitaliteknologijien roolie.
– Enzimäi kižakohtu kačottih nostua Alovehellizen Yhteiskunnallizen Ičehalličuksen projektan mugah, ga emmo piässyh sit programmas läbi.
Priäžän piirin Vmeste-šiätijö jatkau Istorijan rataš -projektin toteuttamista, mi šai Presidentin kulttuurialottehien fondin kannatušta.
– Voisitko antua neuvuo ihmisillä ihmisie, ket vašta šuoriuvutah näyttelyh, mih erikoisukših, yksityiskohtih kiinittyä enemmän huomijuo?
Tilaisukšen järještäjinä oltih Karjalan tašavallan halličuš, kulttuuriministerijö, Karjalan valtijonfilarmonija ta Ruskeala-vuarapuisto.
Jesli ministerstvu avvuttau meile, Piiterin ižändäl iäre žiivatat ostaa, sit, toinah, jiämmö ruavon kel... Souhozata Videl kuolou iäre...
Starinakokomukšen enšimmäini painoš, mi oli 500 kappalehta, ruttoh loppu, še oli levitetty karjalaisien šekä starinojen ihailijien kešen.
Sortavalan piirin Kurkijoki on valittu yhekši piäkentöistä, missä vuotena 2027 ruvetah juhlimah Karjalaisien kaštamisen 800-vuotispäivyä.
Vie buaban Mironan Nastin nevvo ijäkse piäs on: “Mieroh lähtijes olgua ristikanzannu”, opasti, ku emmo menis hyväkse nikonzu, sanou Nina.
– Kolmen vuuvven aikana, kaččomatta šiih, jotta oltih vaikiet olot, myö pitimä aktiivista toimintua ta valmistima kolme šuurta projektie.
Vanhauškosien naisien paikoissa ei ollun ripšuja, ka niitä rikeneh merkattih pienillä kuviloilla muššilla rihmoilla muštua pohjua myöten.
Mies ezmäi oli Pinegas suvvon ruadajannu, myöhembäh händy työttih Arhangelih, kus häi rubei tutkimah sen alovehen eläjii da heijän taboi.
Venäjän Federatijon presidentti Vladimir Putin on allakirjuttan käšyn karjalaisien rissinnän 800-vuotisjuhlan viettämiseštä vuotena 2027.
Enzimäizikse pannah kundoh kul’tuurukoin piha da kohendetah kul’tuurukoin pordahat, tulenduveräi da oččuseiny, kuduas pakutah alah kivet.
Oraskuun lopuškal häi tuli Vieljärveh Karjalan kielen kodih tuttavumah yhtistyksen ruandah da kaččomah, suahahgo invaliidat tänne piästä.
Nykyjäh Haikol’ašša on Ortjo Stepanovin musejo, Onton talo, VIII vuosišuan ikivanha aitta, kalmismua, missä on hauvattu monta šukupolvie.
Uuvven šivušton avuamini ei tarkota, jotta kuštantamon lehtien valmistamini olis keškeytetty, ka šivušto muutti toimittajien työprosessin.
— Tämän kirjan valmistamiseh otettih ošua 31 ihmistä, heistä 19 henkie on Karjalan kielen, kirjallisuon ta istorijan instituutin ruatajat.
Ozuttelus suau kaččuo keskiaigazii da perindöllizii ruuttii, kuduat pandih piäle Karjalan eläjät XVII-luvun loppupuoliškos XX-luvun allus.
Suoritin päivännouzusuomelazien kielien opindokogonažuon, sendäh jo silloi tiezin, gu karjalan kieli on iččenäine kieli, ei suomen murreh.
Työ šuatta kuulla tovellisie kertomukšie šiitä, mimmoset vaikehukšet vuotettih Kalevalan šeuvun laukunkantajie oman kotimuan rajan takana.
Tiettäväine, minä sain abuu dai nevvuo omis ruadodovarišois – kielilaitoksen tiedoruadajis dai toizis livvin kielen tiedäjis ristikanzois.
– Täs hurstis minun jalloin ual on äijy hairahtustu, nareko panin tänne, ku nägizin omii hairahtuksii da olizin luadimattah niilöi ielleh.
Tämän voipi olettua aiheutujan korona-tilantehešta, Šuomen rajavartijolaitokšen viessintäjohtaja Kati Lepojärvi kertou Karjalan Sanomille.
Häi ozuttau minun luajilmuksii omile dovarišoile, i minul on ylen tärgei suaja nevvoloi nuorembis, heilehäi sežo pidäy ugodie, sanou Anita.
Koulun monilla ošanottajilla ennein ei ollun kokemušta teatteritekstien kirjuttamisešša, vaikka hyö ollah innokkahie teatterin harraštajie.
Projektan hantuzis jo on luajittu kylän 103 karjalankielisty adressilaudua, kudamat azetetah Veškelyksen taloloin oččuseinih jo täl keviäl.
Niilöih kuulutah teatrat, muzeit, kul’tuurulaitokset, bol’ničat, virrallizet kantorat, laukat, kaffeet da restoruanat, benzinvalanduazemat.
Toinah jo lapsienpäivykois da kois sinuu opastettih, kui pidäy oigieh astuo tiereunoi myöte, kus da kui pidäy ajella pyöräl da potkulavval.
Tänäpäi, 26. pakkaskuudu, karjalazen folklouran tutkii Valentina Mironova on suannuh rynnäsmerkin Arvoruadolois Karjalan tazavallan hyväkse.
Kello 14.00, 14.20, 14.40, 15.00, 15.20, 15.40 festivalin ošallistujilla on mahollisuš kilpailla Kalevalan šankarit -palapelin kokuomisešša.
Vuozipäiviä vaste pagizutimmo Vera Potapovua, kudai on ruadanuh feršalinnu Petroskoin kiirehellizen mediekkuavun stansiel enämbän 30 vuottu.
Mie rupesin tutkimah eri nettišivuja, kuuntelomah webinarija ta löysin äijän resurssija, kumpasien avulla oppitunti voit tulla mukavammakši.
Hänen mieles, moine tilandeh, konzu paikallizel tuottajal pidäy yhtyö auktsionoih myöndypaikan suamizekse muugalazien jyttyöh, ei ole oigei.
On hyvä mieli, ku juuri kielipezä otettih plenuarizen istundon teemakse, toinah jo enämbi huomivuo niilöin kohtah on, sanou Natalja Antonova.
Myöhembäh häi pani kai omat tiijot dai väit Karjalan kielen murdehien atlasan valmistamizeh, luadi sen tverinkarkalazien alamurdenien vuitin.
– Toine tärgei aktsii, kudai voi čomendau Karjalazien runoloin puistikon, on sen kunnostus Komfortnaja gorodskaja sreda -programman hantuzis.
Kylmykuun 18. päivänny siirdyi tuonilmazih tundiettu etnograffu, Karjalan tiedokeskuksen Kielen, literatuuran da histourien instituutan tutkii.
Hos emmo voi vastavuom ga uvvet tehnolougiet annetah meile mahtuo opastuo da vastavuo hos rajat ollah kiini da ei sua ajella gostih ni omal mual.
– Internetissä miun kera šai yhtevyttä Piiterin eräš kuvataiteilija ta ehotti yheššä tarita omien luajokšien näyttelyö “Erartah”.
Karjala–Šuomi –yštävyššeuran johtaja Jelena Barbašina kerto šeuran piiriošaštojen ta niijen šuomelaisien partn’orien toiminnašta.
— Nuori mieš mänöy tutuštumah tyttöyštäväh vanhempih hokšuamatta mimmoni tapuamini vuottau häntä –kertou lyhyöšti Vladimir Rudak.
Esimerkiksi, Kekrinpäivänä (šykšysenä šavonkorjuujuhlana) oli tapana “šuoriutuo kekriksi” – peittyä oma nuama, muuttua oma olemuš.
– Uuvvenvuuvven loma mäni rauhallisešti ta još tilanneh šäilyy, niin tuiskukuušša kaikki opaštujat voijah myöštyö jälelläh kouluih.
Nuomoilun kylä jäi tyhjäkši: ken muutti elämäh Petroskoih, ken järven vaštapiätä olijah Šuju-kyläh, ken toisih lähellä olijih kylih.
Šitä ennein yštävyššuhtehien šopimuš oli allakirjutettu Aunukšen piirin kera, enšimmäisen konferenššin aikana viisi vuotta takaperin.
Vuuvven 1926 väjenlašennan mukah kyläššä oli 16 taluo ta niissä eli 45 mieštä ta 55 naista – yhteheš šata henkie, kaikin karjalaiset.
‒ Kuuletgo, On’oi, minä kačoin stolan ual dai ečin divanan tagan, kai magavosijan tagan opin käzil vedellä – lundu nikus en löydänyh.
Tytön veššoš rupieu muissuttamah kiven legendašta, kun kalaštaja jätti pahavirkasen akan tällä kivellä ta iče läksi yksin kalaštamah.
Korza on ykši karjalaisien vanhimmista kylistä ta musejon lisäksi šiinä on vielä äijän mitä miellyttävyä kaččottavua ta kuunneltavua.
Karjalan kanšojen yštävyškojin ruavon piätehtävänä on antua eri kanšojen ihmisillä maholisuon kehittyä kielie ta šuaha uušie tietoja.
Karjalan kieli pädöy nygözeh aigah mugaže hyvin, kui suomen libo anglien kieli, ruvennemmo myö karjalazet iče pidämäh sidä pättävänny.
– Kondupohjan Uspen’n’an kirikön rekonstruktsien projektua kačeltih Ven’an kul’tuuruministerstvan tiijollizen nevoston istundon aigua.
Lauvat suppailuo varoin ollah pität ta leviet, niillä on terävä nenä ta perä, šentäh ne ollah häilymättömie ta niitä on helppo ohjata.
Yli 720 ihmistä Venäjältä, Valko-Venäjältä, Kazahstanista, Šuomešta, Turkista, Japanista ta muista maista šeurasi konferenššin ruatuo.
Karel’skaja privivka -projektah yhtytähgi Priäžän etnokul’tuurine keskus, Vieljärven Karjalan Kielen Kodi da Nuožarven kul’tuurutaloi.
Mie nävin, kuin ihmisie miellytti, jotta heijän elämä, heijän pakina kiinnoštau toisie, šano etnokentän järještäjä Anastasija Runtova.
Nygöi, tiettäväine, Vieljärves ruadajes da eläjes häi vähembän aigua on Nuožarves, ga meijän ruadolois da pidolois nikonzu ei kieldävy.
̶ On ylen kallista, jotta tiälä myö šaima tutuštuo mitein meijän kolleegat toisista piirilöistä ruatah ta niise esittyä omua kokemušta.
‒ Karjalan tazavallan piämiehen miärävys Karjalazien kerähmön rezol’utsiedu kohti on ellendettävy kompromissu vallan da rahvahan välis.
Niise vierahat kurkissettih näyttelyššä, kumpani kertou mitä ta missä Karjalan ošašša tutkitah nyt ta geologijan instituutin musejošša.
Konša niän vierahien ilosie näköjä, rupien uškomah, jotta kaikki ponnissukšet oltih šen arvosie, koroštau Anna Vlasova pakinan lopušša.
– Toimenpitojen esitykšet ta mukava mielenpitojen vaihto niijen jälkeh autetah löytyä uušie partn’orie ta šuunnitella uušie projektija.
Heijän luvušša on ihmisie, kenen anšijošta kehitytäh kantakanšojen kielet ta kulttuuri, ken anto oman panokšen istorijan šäilyttämiseh.
Še luajitah kanšainvälisen Kalitka-projektin rajoissa, kumpasen tehtävänä on kehittyä rajan lähellä olijissa piirilöissä ruokaturismie.
Šiih aikah šäveltäjä ta tekstien luatija Anatolii Mališev kerto miula karjalaisešta kuorošta, šanelou kuoron artista L’udmila Smirnova.
Muajilman meštaruon järještäjänä on Venäjän urheiluministerijö, Leningradin alovehen urheilukomitietta ta Venäjän gorodki-pelin liitto.
Äijänpiän perehes oli moine perindö: enzimäzen ruskien jäičän sai se, ken ehti panna samvuaran kiehumah enne buaban tulendua kiriköspäi.
Karjalan Rahvahan Liiton etuštajan Valentina Libertsovan mieleštä Kalevala-eepossa šisältäy viisahutta, kumpani on käytettävä nykyjähki.
Vasilien urokal olluh Tatjana Barantseva saneli kai ratkah sih ruadoh nähte: mäččäh käyndäs algajen valmeheh astieh libo muuh veššissäh.
Toiči meidy viettih lavvois luajitus furgonas, kuduan vedi GAZik, toiči “jänöil” ajoimmo školassah reissuavtoubusan pehmielöil divanoil.
– Petroskoin yliopiston tutkii Irina Čern’akova löydi vahnan dokumentan vuvvel 1678, konzu enzimästy kerdua mainittih tädä vahnua kyliä.
Mies luadi sen sih niškoi, ku luadie vähästy čomembakse meijän Karjalan mua, kiinnostuttua turistoi da jättiä hyvä jälgi ilmazekse igiä.
Se taloi nostettih vuvvennu 1830, ezmäi sit oli Halličuksen taloi (ven’akse – domik gornogo vedomstva), jällespäi se oli kaččojan taloi.
Enšin lähteitä oli tosi vähän, oli vaikieta, ka ajan mukah eri projektien anšijošta kuvonta Karjalašša on tuntuvašti kehittyn ta eistyn.
– Tämän unen minä näin moni kerdua, se oli sama, muututtih vaiku minun jallačit: ezmäi oldih sandalit, kazvettuu – kedat, da sit tuflit.
Karjalan keskivalličuskomissien kehitykses on kiännetty karjalakse da vepsäkse kniigaine “Kohendukset konstitucieh: mindäh se on tärgei”.
Mäkrien käsityötalo oli avattu vuotena 2016, nyt šitä aktiivisešti rekonstruoijah, jotta tulijan vuuvven tuiskukuušša avata uuši studijo.
Agrikolan luvettelo on 1500-luvulta ta runot, kumpaset šäilyttih, ollah 1800-luvulta, šentäh eryähät jumalat kavottih vuosišatojen šyväh.
Työnnä meilä anomuš ta valmistauvu mukavah, tapahtumilla täyteh elämäh, kerto hyvänluajintafondin johtaja Julija Tubis omalla VK-šivulla.
Šamoin fermeri šai 10 vuuvvekši vuokrah mua-alan heinänniittuo varoin ta rakennukšen, missä elukkoja pietäh kuni rakennetah uutta liävyä.
Mennyöl sygyzyl “Kipinän” toimittajat käydih ruadomatkah Jessoilah, kus vuvves 2006 algajen ruadau Valgien kodine -lapsien mul’tistuudii.
Jotta esiintyö lavalla on tärkietä šuattua paissa oikein, mitein opaštuo šiih kerto Kanšallisen teatterin näyttelijä Aleksandra Aniskina.
Vahnemban igäjoukon voittajakse Ven’alpäi on piässyh karjalaine Natalja Sinitskaja, häi on suannuhgi oman igäjoukon piälimäzen palkindon.
Ei ole ollenkana šemmoista palveluo, mistä vois kyšyö kielikašvatukšeh liittyjyä neuvuo tahi vaikka kertuo omat ilot, šurut ta arat kohat.
On tärkietä, jotta myö luajimma oman panokšen lapšien kirjallisuon kehittämiseh, korošti Periodika-kuštantamon johtaja Natalja Sinitskaja.
Vieljärvi madaldui, vies algukezäs syystalvessah on sagonah liivua, min periä vezi kuariččou eigo päi juodavakse, eigo nimih muuh käyttöh.
Gu siirdynemmö vähäzel päivänlaskupuoleh, päivännouzusuomelazih murdehih, ga sie hieroa-sana erähis yhtevyksis liittyy lapsen ullostukseh.
Noin kolmen netälin kuluttuo tuatto jo piäšti Fil’kan heinällä, jotta še ois ruvennun liikkumah omilla voimakkahilla karvasilla jaloillah.
Heijän mieleštä, luatijat tehokkahašti näytettih karjalan kielen iäntehie ta Tolmačun murtehen erikoisukšie kirillisen kirjaimikon avulla.
Onegarannan piirin hallinnon piämiehen Grigorii Šemetin mukah virallini asientuntijan tarkaššuš hyväkšy rakentamiseh kuulujie dokumenttija.
Juhlallisissa avajaisissa esiinnyttih aikuhisien ta lapšien folklooriryhmät, tervehyššanoja šanottih viranomaiset ta konferenššin vierahat.
En vie harjavunnuh karjalazih č, ž da š -kirjaimih... Duumaičen, ku buabo, died’oi da tuatto oldas hyväs mieles kuultuu uudizii karjalakse.
Kuzmal oli tarantassu, sil häi ajeli jarmankale linnah, mustelou Kuzma Trifonovan vunukku, Jessoilas eläi Jevgenija F’oudorovna Kudr’ašova.
Ku sidä sistiemua ei roinne, turistoin periä vuaru voibi hävitä viijes vuvves libo vie aijembi, sellitti Karjalan piämies Artur Parfenčikov.
“Kai Ohkemien Muarie lienee itkuvirsiensä ja muun muinaistiedon kautta ollut merkittävä henkilö paikkakunnalla, koska tuon nimen oli saanut.
Šamoin hyö levitettih paloputkija, tuotih erikoisvuatteita ta šuojelutarvikkehie, autettih palomiehie šammuttua tulta elinpaikkojen lähellä.
Petroskoin valdivonyliopiston alovehel, adresil Leninan prospektu, 29, nygöi on yhteiskunnalline komposteru jiännöksien hävittämizeh niškoi.
Syksyn jälkeen saapuu kevät -fil’mu ozuttau elostu Suomes 1940-vuozien puolivälis, konzu Raja-Karjalaspäi rahvahal pidi paeta voinanjallois.
Muanomistajil, kudamien periä se rodih, pidäy panna kai endizeh kundoh zakonoin mugah, on varmu Priäžän linnukunnan piämies Valentin Garnin.
Tämänmoine ruado oli enzimäine meil dai yliopiston opastujil, i se rodih hyvä, hos kehittiä omii neroloi pidäy iellehgi, sanoi Oleg Obnosov.
Kilpailu kalaštajien kešen jatku rannalla: heijän piti ottua kalat verkošta, mitata niijen paino, puhistua mujehet ta ottua kaloista mähnät.
Kalanviljelylaitoksen johtaja Andrei Koleda kertoo, että yrityksillä ei ole tarkoitusta myydä kalatuotteita Venäjän suurissa kauppaketjuissa.
Miut otettih taiteilijaliittoh ta yksimielisešti piätettih antua miula Venäjän anšijoitunuon muasterin arvonimi, muistelou Irina Nikolajevna.
Mollemban muan, Ven’an da Suomen raudutielaitokset ruatah täh projektah niškoi, kudaman mugah retropoujezdu yhtistäy Sordavalan da Jovensuun.
Tartuntahini on varmašti lievempi, ka korkiemman tarttuvuon takie kuolovaisuon statistiikka voit olla šama kuin Delta-variantin tapahukšešša.
Kodvazen peräs oli avattu algukursi abiturientoih näh, kuduat ei voidu enzikerras piästä läbi tutkindolois da puuttuo opastumah Instituuttah.
Esinehie musejon kokoelmah tuuvvah eri paikoista: Karjalan kanšallisen musejon fondiloista, eččijien löyvokšie, esinehet yksityiskokoelmista.
Estontsoin edustajan Tönu Seilenthalin sanoin mugah, pakkaskuus kezäkuussah onnuako äijiä ei muutu da Kongressu tulou pidiä internetan kauti.
Tašavallan palkintoja šai eri alan ammattilaiset: opaštajat, inšenerit, tervehyšhuoltoalan spesialistit, lehtimiehet, kulttuurialan ruatajat.
Zoomas 11.-13. kylmykuudu pietäh kanzoinväline konferensii, kuduan nimi on Lingvistine fourumu 2021: kielipoliitiekku da kielien säilyttämine.
Kaiken 2020 vuvven minä vie ližäilin sanakniigah erähii uuzii sanoi, kohendelin valmistettuloi materjualoi da luajin grammuatiekkutaulukkoloi.
Äijät petroskoilazet ostetah sit jarmankas ouveššiloi kogo vuvvekse, enimite kartohkua, muga on huogehembi, da se on oma, Karjalas kazvatettu.
Vuvvennu 1975 L’udmilua otettih opastumah aspirantuurah, a vuvven peräs häi tuli ruadamah Instituutan kieliozastoh karjalan kielen tutkijakse.
Nettišivulla on jo rekisteröity Karjalan kultuurilaitokšien 124 toimenpituo, kerto Karjalan tašavallan kultuurivaraministeri Varvara Lebedeva.
Kaikin annettih luvan andua torpankazvattajile uuzi kalankazvatuskohtu Jolmojärvel, ga vai sit, ku hävitettäneh kalankazvatuskohtu Unusjärvel.
Petroskoin valdivonyliopiston opastai da Ven’an tiedoakadeemien Karjalan tiedokeskuksen aspirantu Anastasija Afanasjeva puolisti väitöskirjan.
Tiijoitusrouliekkoin ližäkse tulien vuvven aigah luajitah INVA-internet-kartu, kudamal mendyy ristikanzu suau tiediä midä kudamasgi kohtas on.
Kniigan kirjutandu da julguandu ainos on pitky prosessu: jätin käzikirjutuksen julguamoh keviäl 2015, da kirju piäzi ilmah vaste sygyzyl 2017.
Ven’an tiedoakadeemien Karjalan tiedokeskuksen ruadajat pandih merkile se, ku sit aijas, konzu oli luajittu endine atlassu, roih äijy muutostu.
Rajoitus rubieu toimimah sissäh, kuni Karjalas ei loppieta valmistamistilua, kirjutti Karjalan piämies Artur Parfentšikov omal VKontakte-sivul.
Kello 16.00, 16.20, 16.40, 17.00, 17.20, 17.40 festivalin ošallistujilla on mahollisuš kovota Kalevalan šankarit -palapelin kilpailujen aikana.
Kirjutandu enimile andavuu kebjiembi, migu pagizendu mindäh sendäh on aigua miettie omua kieldy, on mahto kohendua kirjutetun libo ottua iäres.
Karjalazien runoloin vuvven järjestämizeh niškoi Karjalan kanzallizen da alovehellizen poliitiekan ministerstvan tyveh perustettih ruadojoukko.
Ylen čoma ruuttu oli kilvan voittajal miehel kalmikoin kielen da literatuuran opastajal Karu Dovurkajeval, häi ezitti sidä neidizenke tansijes.
On pantu merkillä proplemoja ta instituutin spesialistit toivotah, jotta aktiivisien opaštajien kera yhtehisen ruavon avulla ratkaisuja löytyy.
Tundemattomil Vikal, Voval da Valeral vikse ei kodvua mennyh kirjuttajes Mangan časounan pordahil suuril ruskieloil kirjailmil omas suvaičukses.
Alguvuozil oli jygiettävy ruadua yhtes histourien tutkijoinke, kuduat vahnoin venehien, sobien da ritualoin tutkimistu pietth tyhjänny dielonnu.
Tuatan ruado ainos käski ajeluksih, perehel puaksuh pidi muuttua yhtes kohtaspäi toizeh, poigua enimytten kazvatti muamo da avvutettih omahizet.
Tämä ajatus lujenou da uskot, gu kieli ei kuole, konzu vastavut moizien nuorien karjalazienke, kui minun livvinkarjalan opastui Heidi Kuosmanen.
Konzu olin luadimas kandiduatan tutkinduo, minun opastajat kyzyttih, tulizingo keräle FINKA-projektah litteroimah rajakarjalazien pagizutteluloi.
Korgeviman ekonoumiekan instituutan tutkijat sanellah karjalan kielen tilandehes Karjalas, kuduah hyö ajettih tutkimusmatkoih vuozinnu 2019-2021.
Šuaha ošallistujan tovissuš šuau šulakuun 26. päiväštä alkuan Karjalaisien, šuomelaisien ta vepšäläisien kieliresurssikeškukšešša.
Šamoin pruasniekkapäivänä alkau uuši projekti “Kävelyjä Marjasen kera”, mi on šuunnattu Petroskoin turistikiinnoššukšen kehitykšeh.
– Jotta voisin ŠYYVVÄ šiut paremmin, hukka vaštasi ta šyyvvä tresni Ruškiešliäpän yhtenä šuupalana, ta kylläsenä vieri ettonehella.
Iltapäivällä seminarin ošallistujat keräyvyttih pyörieh stolah “Toteutamma Karjalan tašavallan karjalaisien IX kerähmön piätökšie”.
Šamoin Jelena Ivanovna kerto, jotta ruato jatkuu ta kohta kakšikieliset kyltit ilmeššytäh Värtsilän pos’olkan P’at’oročka-kaupašša.
Šentäh myö piättimä myöštyö tavalliseh elämäh vähitellen, kirjutti Karjalan tašavallan piämieš Artur Parfenčikov omalla VK-šivulla.
Mie hänellä šanoin, jotta näin da näin, i hiän miula šano: “Tiijätkö šie, jotta olet miun šukulaini?” No ei muuda kun pakauttelomah.
Niin kun on tiijošša, “Kalevalan” runot ei ole konšana oltu rahvahašša šemmosešša muuvvošša, kuin ne on esitetty runoelman šivuilla.
Kalevalan ošakunnan jäšenet piettih vuosikokouš kevätkuun lopušša, missä paistih nykytärkeistä kyšymykšistä ta valittih uuši johtaja.
Tulokšekkahan ruavon anšijošta 1. lysejon 3 B-luokašša šujuvašti opaššutah karjalan kieltä, kumpani on liitetty perušopaššušohjelmah.
Larisa Dmitrijevna alko ruatua uuvvešša virašša ta näki, jotta ušein ihmiset ei tiijetä mistä šyyštä voipi kiäntyö valtuutetun puoleh.
Kyllä, nyt kaikin käytetäh uušie keinoja ta tekniikkua, ka työpajašša šäilyy muissokši heijän tuattojen tahi ukkojen vanhoja työkaluja.
Myö tykkyämmä käyvä kaikenmoisissa karjalankielisessä tapahtumissa, tiälä šuau keškuššella toini toisen kera, kerto Valentina Rozentas.
Aleksandr Vasiljevič niise toivou, jotta liittolaisilla on äijän uušie ajatukšie ta idejoja ta jotta jäještöššä tulou lisyä projektija.
Toivomma löytyä uušie ratkaisuja, šano toimenpivon järještäjä, Venäjän tietoakatemijan kielitietoinstituutin spesialisti Ol’ga Pavlova.
Meilä tiälä on muistolahjojen kauppa, muasterit tuotih myötäväkši omie parahie töitä – kerto kaupan administattori Jekaterina Maksimova.
– Varua projektan piendäh vuvvekse 2022 on suadu Karjalan yhtevyksien resursukeskuksespäi kilvoin kauti, pošti puoli mil’l’onua rubl’ua.
Esimerkiksi, Juminkeko yli 30 vuotta toimiu karjalaisen kulttuurin elvyttämisekši ta perintehien šäilyttämisekši Šuomešša ta Karjalašša.
Karjala mänettäy šen, šilloin kuin laitošta ois pitän kehittyä ta leventyä, koroštau pomorien kulttuurikeškukšen johtaja Valentina Muha.
Projektin erikoisuona on še, jotta filmin piäšankariloiksi tullah lapšet ta še esittäy mimmoni yhtevyš on lapšien ta perintehien välillä.
Näin meilä on yhtehisie aloja, missä voimma pityä yhteistyötä, kerto Periodika-kuštantamon johtaja Natalja Sinitskaja vaštavukšen jälkeh.
Zaozerje-kylän koulu niise vuottau uuvvisušta, šielä rakennetah alkeisluokkien ošašto, tänä vuotena valmissetah asiepaperija šitä varoin.
Kielen opaštumisešša milma tuntuvašti autetah täti ta ämmö, kumpaset paissah miun kera karjalakši, šanelou tulija opaštuja Ivan Kalmikov.
Pruasniekkapäivänä aikaiseh huomenekšella unikeko tuuvvah vanhan kaupunkin rannalla peittehen alla ta heitetäh šankyštä merišataman veteh.
– Kilpailuh šuau lähettyä karjalaisien runojen erilaisie lajija: eeppisie, lirisie, tuuvituš- ta hiälauluja, taikašanoja ta uušie lauluja.
Konferenššin toisena päivänä piettih Kieli ta nykyaikaset tietoteknologijat -sektijo ta Kielen elvyttämini yhteisön tašolla -pyörie stola.
Pruazniekkus’užiettah niškoi kuvattih Petroskoi, Kivač, Ruskeala, Kižin suari – net kohtat, kudamien kauti Karjalua tietäh sen ulgopuolel.
– Logotiippu ičessäh on laitoksen, sen ruadokontseptsien (syväindön) da poliitiekan (ulgonävön) kuvalline, gruafilline kuva aijas da tilas.
Ka Murat Abulkatinovilla kyšymyš on oikeista tuntehista, kumpasista piähenkilö kieltäytyy, šentäh kun hänen valintah vaikuttau yhteiskunta.
Nygöi kodialovehmuzei kandau Vasilii F’odorovič Silinal nimie dai hänen saldatoin jännöksien ečindyruaduo jatketah kolme alallistu joukkuo.
Jorma ezmäi ei tahtonuh nimittumua kniigua ičes ga myöhembäh häi oli hyväs mieles, ku oma bunukku arvosti händy sellazennu mittuine häi on.
Kahen muun sektijon rajoissa kačeltih paikannimitutkimukšen kyšymykšie šekä šuomelais-ugrilaisih kielih kuulujie šanakirjoja ta aihehistuo.
Enimyölleh juan Instapostat sežo omale facebook-sivule, da nenga sit enämbi dovariššua nägöy karjalan kieldy somes (sotsiualine medii -toim.
Erähäs kižakohtas lapset da nuoret mielihyväl suadih kalua kalarokakse, kannettih vetty korendol, opastuttih panemah päččih piiraiproutivuo.
Murmanskista Novorossijskih, Sevastopolih ta Kurskih šuaten pyöritetäh polimie tähä ammattiliiton tilaisukšeh ošallistujat miehet ta naiset.
Sit ruavos da Aleksandra Stepanovan elokses “Taivalah” ollah kirjutettu hänen opastujat da kolliegat Valentina Mironova da L’udmila Ivanova.
Venäjän kanšojen kanšantaijon ta ei-ainehellisen kulttuuriperinnön vuuvven rajoissa ne tultih Kalevalah Petroskoin Kiži-musejon varaštoista.
Kieretti – Venäjän Pohjosen unohettu helmi -projektin tarkotukšena on valitun šeuvun mediahahmon luatimini ta kulttuuriturismin kehittämini.
Karjalan rintaman musejon avajaisissa Tašavallan valtijonpalkinnot oli myönnetty ihmisillä, kumpaset tuotih šuuri panoš musejon peruštamiseh.
Tuatan da Natalja Valerjevananke ajelimmogi Veškelyksen lähikylii myöte da fotografiiruičimmo erilazii paikkoi, vahnoi taloloi da kirikkölöi.
Hyvä on, ku omal aijal katoin levon ravval, eiga hapannus jo kogonah… Ken tahtonou auttua, voi työndiä varoi meijän fondah, kirjuttau Andrei.
Heijän ezityksien välis festivualin vedäjät yhtytottu opittih ihaškoittua rahvastu, kučuttih heidy lavale ozuttamah omii neroloi eri kilvois.
No a myö šanomma passipo toimittajilla rakkahuošta omah ruatoh ta kaunehista kanšalliskielisistä ohjelmista, kumpaset kuulutah ratijouallolla.
Ga 1700-vuozil nämii la-loppuzii nimii on kirjutettu dokumentoih kui Voijärven, mugai Sellinjärven rannoil, Sellin kyläs da vie erähis kohtis.
Uuzi kniigu rodieu avukse karjalan kielen opastujile, kieliaktivistoile da kaikile, ket ollah kiinnostunnuoh kielen säilytändäh da elvytändäh.
Kehittämäh omaperästy pajattajien joukkuo teatrakse Jegoran mieles oli tyhjy ruado, häi salbai teatran da pani kai omat väit horan luadimizeh.
Kaiken tämän ainehiston on kerännyn tutkimušmatkojen aikana Kielen, kirjallisuon ta istorijan instituutin kanšanrunouven tutkija Nina Lavonen.
Ven’an tervehysministerstvan pluanan mugah Karjal suau 532 rokotusannosta, ga toivommo, ku toinah suammo ližiä koronarokotustu, sanou Korsakov.
Tundiettuloin omamualazien nimet kehitettih andua moizile uuličoile meijän linnas, mit on juattu kahtekse da kahtel uuličal on nygöi sama nimi.
Tämän verkon oldih luajittu toizet nuoret karjalazet aijembah, da mie sit tuttavuin heijänke da tulin kerale toinah puolitostu vuottu tagaperin.
Vladimir Kettunen monie vuosie oli Oma Mua- ta Karjalan Sanomat -lehtien toimittajana, a Nina Levitskaja monta vuotta ruato Carelia-kuvaleheššä.
Mujejärven piiris olijale Vottovuarale tulou läs kymmendy tuhattu turistua joga vuottu, niilöis on vaiku kaksi tuhattu tulou joukolleh giidanke.
Karjalan tazavallan luonnonvaroinministerstvas vie ei ole tieduo sih nähte, äijygo turistua voibi olla samal aigua Valamoin rauhoitetul alovehel.
Esimerkiksi, starinan mukah myö tiijämmä, jotta Šyöjätär muutti neiččyön muššakši šoršakši ta hänen muamoh muššakši lampahakši.
A konša tuatto myöšty, mie šain tietyä, jotta Fil’kalla on uuši yštävä – jänöni nurmikolla, kumpani rupieu leikkimäh Fil’kan kera.
– Tänäpäi myö piemmö kaksi merkipäiviä – Ven’an Tiijonpäiviä da vie istundol myö allammo meijän Tiedokeskuksen merkivuvven pidoloi.
Paikallini eläjä Grigorii Matrosov vei opaštujan Uikujovella olijalla Šoirukšen šuarella kaččomah šitä, mitä kenkänä vielä ei nähnyn.
Meitä lämpimäšti otettih vaštah Tverin Karjalašša ta ei tahottu piäštyä pois, konša oli jo aika lähtie šeuruavan pakinakaverin luokše.
Kuvataiteilijie Svetlanua ta Julijua yhistäy materiali, kummaista hyö käytetäh luovatyöššä – paperi, šekä muinaisaikah peruštuja teema.
Testilöissä on kyšymykšie Karjalan kantakanšojen istorijašta ta perintehistä, kieleštä ta kieliopista, kerrottih kilpailun järještäjät.
Kniigas “Opastummo karjalakse” häi kirjuttau: “Karjalazil enne kaikkie pidäy ellendiä tärgein azii – kieli ei pyzy pystyy pirstalehinnu.
Ihmiset, kumpasien šukulaisista on kerrottu täššä kirjašša, šuahah uušie tietoja, äšen ne, kumpaset hyvin tutkitah oman šuvun istorijua.
Joukko pisteliyty Kiiskiesen šuojelulinjalla, Ponkalahešša, ajo Vuokkinientä läpi, kävi Ahvenjärven Kivissä ta piäsi Koštamukšeh šuaten.
Nyt noin 105 hehtarisella alovehella erikoisšuojeltavana on meččä, vesistöjä, kaloja, šoita, lintuja — koko kašvismuajilma ta eläimistö.
– Minähäi kogo ruadoaijan, 47 vuottu en elänyh ni yhty päiviä ilmai mieliruadoloi, ei olluh ni päiviä, konzu minä kedälienne en johtanuh.
Karjalaisen liikkehen aktivistit ta paikallisen ičehallitukšen etuštajat tašavallan eri piirilöistä otettih ošua seminarih Koštamukšešša.
Još šie niise konšanih tulet näillä pohjoisšeuvuilla, niin šeisatu Sohjanašša ei vain kuvuamah kaunista luontuo, ka vielä ni käy musejoh.
Aleksei Tsikarevin šeloššukšen aihiena oli “Kielistrategijat: toimintašuunnitelma muajilman kantarahvahien Kanšainväliseh vuosikymmeneh”:
Hyvä, jotta nyt kanšallisissa piirilöissä on piätetty luatie virallisie asiepaperija ta leimoja kahella kielellä: venäjäkši ta karjalakši.
Konša musejo avattih, ihmiset iče ruvettih tuomah vanhoja rukkija, ašteita, työkaluja, huonehkaluja – kaikkie, mitä šäily heijän taloissa.
Tatjanan muamoh, Jennu Jefimovna Lesonen, omua šukuo Jakkonen, oli kotosin Keški-Kuittijärven rannalla olijašta vanhašta Alajärven kyläštä.
Kaččojat oltih hyvällä mielellä ta konserin jälkeh heijän himotti jakua omie tuntehie ta mielipitoja, šanuo kiitollisie šanoja artistoilla.
Karjalan kielen netälin järještäjinä ollah Periodika-kuštantamo ta Karjalan tašavallan kanšallisen ta alovehellisen politiikan ministerijö.
Aleksandr Morozovin tuatto Viktor Petrovič niise oli taitaja muasteri ta yksi niistä, ket enšimmäisinä ruvettih rakentamah venehie kyläššä.
Toimenpivon ošallistujat, Viola Malmin šukulaiset, yštävät, työkaverit ta šamanmieliset, kerrottih omie muisselmie šuurešta horeograffista.
Koko pereh läksi kotih, a mie jäin vielä opaštumah laborantiksi, ka šiitä ajattelin, jotta kuušissa omenoja ei kašva ta läksin niise kotih.
Valitun kivi -musejošša esitetäh arheologisien ta istorijallisien tutkimušmatkojen tulokšie ta näytetäh muinaisajoista šäilynehie esinehie.
Juuri tällä aihiella oli omissettu Kalevala open -projektin johtajan ta nuorisotyön spesialistin Rinkevič Irinan järještämä online-seminari.
– Abuniekoin yhtevys meinuau hommata kul’tuuru- da pruazniekkupidoloi, opastusmatkoi, kerähmölöi, kursoi da myös jullata opastusmaterjualua.
L’udmilan opastajii kerdomuksii lapsih niškoi puaksuh toiči avtoinspektsien saitale, saitalgi stihi.ru löydyy jo enämbi 400 L’udmilan runuo.
Ozuttelus on kirjutettu terhehyönhoidolah histourieh nähte, on pandu kačottavakse äijy vehkehty, kudamat oldih tsuarin käytös Martsial’nois.
Hänen kirjutuksii piäzöy ilmoih Oma Mua -lehtes, Periodika-julguamos nähtih päivänvalgien hänen Omat ikkunat- da Nägemizih, Tuulos -kniigat.
Vain kaikki riijot loputtih šamah ajatukšeh, jotta karjalan kielen jokahini šana on kaunis ta joka idejua voipi toteuttua, još ruatua yheššä.
Monet opaštujat jo tiijettih, mi on kantele ta äšen tunnettih runuo šen luatimisešta, ka jouhikko oli heilä aivan tuntomatoin musiikkišoitin.
Petroskoin päiväkojin musiikkijohtaja Natalja Mihailova tuli Venäjän paraš kašvattaja 2020 -kilpailun laureatiksi ta nominatijon voittajakši.
Meidy opitah kaikkielleh vieldiä toizeh puoleh sanojen sen, ku voimas olii zakon kannatukseh nähte hyvin pädöy da kattau kai kielenkäyttöalat.
Meijän lähetysaijat suurettih, nygöi lähetyksii kui TV:s, mugai ruadivos on endisty enämbi, ga ruadajua ei ližennyh, vai toizin, on pienennyh.
Minä tahtoin tiijustua, mittumua nimie karjalazet pannah elättilöile da žiivatoile, da rubein sit keriämäh mostu materjualua sen matkan aigua.
Enne kaikkie yhtelläh olen opastunnuh karjalah Hiloin Natoin da Ol’ga Karlovan kursoil, da hyö ollah oldu tovengi kieleh virittäjät opastajat.
Muzein ruadajat käydih zavodoin vahnoi paikkoi kaččomah da tutkimah, löyttih sie endizii ruadobrujii, net nygöi on pandu kaikile kačottavakse.
Sendäh tiedomiehet kehoitettih midä teriämbi murendua kannas, luadie sildu, ku vezi piäzis virduamah järven kahten lahten välil, kui oli enne.
Sih kohtah keskuksen ruadajat on azetettugi tiijoituslaudazen, yhtenjyttymän kui etnopuustos, sit vai on saneltu kyykäs da sen kižasiändölöis.
Tapahtumašša pakinua piettih viranomaset ta runojen tutkijat, esiinnyttih kantelehella šoittajat, folkloriryhmät ta musiikkikoulujen opaštujat.
Pajot-festivualin järjestäy Karelia Folk -yhtymys Karjalazen Kul’tuuran Edistämisrahaston, Kontiolahten da Pohjois-Karjalan bankan kannatuksel.
Oikiella puolella on plakatti, talojen vanhat valokuvat šekä kylän kartta, kumpasella ruškeilla pistehillä on merkitty vanhojen talojen paikat.
Kuuntelijat šuatih tietyä, mi on runo ta mimmoset perintehet liitytäh runolaulukulttuurih, tunnetuista runonlaulajista ta folklorin keryäjistä.
Kyzyt, kai Svetlana Ivanovna toi, dai viehäi, paiči tabletkoi, pidäy nenii meditsinskoloi tavaroi, bintoi, dai vaattoi, kaihäi pidäy kois olla.
Sih niškoi čomenda oman koin, ruadopertin libo muun huonuksen ikkun Ižänmuallizele voinale omistettuloil fotokuvil, kirjuteksil da piirustuksil.
Toinah meijän kirjutukset annettih projektan luadijoile idejan keriämäh tiedoloi Karjalan tazavallan parahis pajojoukkolois da luadimah videoloi.
– Mulloi matkal Murmanskan alovehen Lovozeroh kieliseminuarah Natalja Antonova rubei sanelemah minule Karjalan Kielen Koin ruandas da kielipezäs.
Histourien ratas -projektan aigua Vmeste-fondu huavuau piästiä ilmah kniigan Kuzma Trifonovan suvus da luadie dokumentuallizen tutkimusfilman sit.
Zinaida Dubininan mielet da tuskat karjalan muan nygytilas on kerätty suureh kogomukseh, kuduan piästi ilmoih vuvvennu 2013 Karjalan Kielen Seuru.
Ken vierailou eri kylissä näköy niitä monešša musejošša ta jo tietäy mitein ne käytetäh, ka täššä musejošša on uušieki tarvikkehie.
– Meijen matka mänöy niin: myö ajamma Murmanskin ratua myöten, Kurjukšen viereššä myö pyörähämmä, šiellä algau kaikki meijen kylät.
Projektin rajoissa piirin šeiččemeššä kyläššä ašetetah nimikylttijä, kumpasissa juohatetah katujen nimet karjalan ta venäjän kielellä.
Voi kuin kaikin itettih, šuulaštauvuttih ta itettih… Meijän tuatto niise otettih, ka hiän oli jo ijäkäš, šentäh hänet vietih Besouččah.
– Musejot voijah käyttyä rahua tarvittavien varuštehien oštamiseh, jotta šäilyttyä fondiloissa olijie esinehie ta järještyä näyttelyjä.
Viimesinä vuosina še šeiso tyhjänä, meilä ehotettih ottua še musejokši ta myö miehen kera šuoštuma, šano musejon pitäjä Natalja Savina.
Kylän eläjät tiijetäh missä tehtahien jäljekšie on šekä ollah valmehie näyttyä niitä turistiloilla ta kertuo rautatehtahien istorijašta.
Hiän näyttäy sosialiverkoissa, jotta karjalaini mieš vielä on elošša ta jotta nykyelämäššä on paikka muinaisammattija ta -kieltä varoin.
Šuomi–Venäjä -šeuran piäšihteri Niina Sinkko ta alovehjohtaja Soile Tirri esitettih šeuran toimintua yštävyškuntakongressin esimerkistä:
– Oli äijän tietoja uušista mahollisukšista, kumpasie käytetäh nykyaikasešša teatterissa ta kumpasie voipi käyttyä meijän teatterissaki.
Minul puaksuh kyzytäh rahavas, mindäh la en aja sinne elämäh… a minä ainos vastuan: “Sinne ajajes on hyvä mieli, siepäi on vie parembi”.
Myö olima matalla vain kahekšan päivyä, meilä oltih hyvät vuattiet, teltat ta riittäväšti ruokua, ka kaččomatta šiih myö oikein vaipuma.
JUVI-yhtijö rupieu viemäh jätteitä ašemalta ta lähettämäh niitä toisih alovehih jätteijen tehtahilla, ilmotti ašeman omistaja KEO-yhtijö.
Tulijana vuotena myö tahomma pityä hamehhiihtokilpailut, kirjutti Uhut-šeuran VK-ryhmäššä känšalaisjärještön johtaja Valentina Kovalenko.
Još pojat šilloin heti tuotais šavipalaset musejoh, moušot onnistuis järještyä arheologini tutkimušmatka ta löytyä vielä mitänih mukavua.
Pimiekuun toisešta päiväštä alkuan ei šua liikkuo venehellä Karjalan pohjoispiirilöissä: Louhen piiristä alkuan Karhumäjen piirih šuaten.
Kertomuš šiitä, kuin Fil’ka -linnunpoikani piäsi pereheh, kuin še eli aijalla häkillä ta kuin lintuni tuli koko kylän lapšien šuosikiksi.
— Ei ole yhtänä kirjua, kumpaseh olis kerätty šekä tunnettujen šäveltäjien jotta tuntomattomien luatijien tevokšie, idejan luatija šanou.
Labirintin järještäjien šuunnitelmissa on iellähki kehittyä šeikkailupelie, kuččuo vierahie, kunnoštua Čaškovon karjalaini talo -paikkua.
Myö olemmo hyväs mieles, ku tänäpäigi kirjutukset, kuduat tyo työnnättö da tuotto almanuahah, ollah kirjutettu meijän kielel – karjalakse.
– Myö kučumma kaikkie luovie ta elämänilosie ihmisie, kumpaset ollah valmehet lahjottua omie muhahukšie vaikiešti šairaštunuilla lapšilla.
Neuvošton jäšenet paistih täštä proplemašta Karjalan tašavallan kanšallisen ta alovehellisen politiikan ministerin Sergei Kisel’ovin kera.
Šamoin kilpailun ošanottajilla järješšetäh muasteri-oppija, kumpasissa kerrotah mitein popularisoija omie käsityötevokšie sosialimediašša.
Karelia PRO100 -kilpailuh voijah ilmottautuo perehet Priäžän, Oneganrannan, Šuojärven, Aunukšen, Kontupohjan piirilöistä šekä Petroskoista.
Konzu kiännän pajoloi, toiči soitan Nadežda Bukinale (Nadežda Mičurova on karjalankielizen raadivon toimittai, “Oman Pajon” pajattai, toim.
Šuomelaisen kanšanrunouven keryäjä Kaarle Aksel Gottlund korošti karjalankielisen Jevanhelin kiännökšen etušijua šuomenkieliseh verrattuna.
Miula on hyvä yštävä, Venäjän yksi parahimmista polkupyörämatkuštajista, vaikeimpien retkien ošanottaja ta solomatkailija Emilija Larijeva.
Vierahat šuatih tietyä Karjalan paikoista, missä voipi lähemmäkši tuttavuštuo perintehelliseh kulttuurih ta šamoin mukavašti viettyä aikua.
Sehäi on meijän yhtehine rikkahus, kaikkien priäžäläzien huogavundukohtu, sanoi Priäžän linnukunnan nevvoston paginanvedäi Tatjana Izotova.
Ta ruato alko jo ennein Karjalaisien IX kerähmyö: oli annettu rahua kiännöštyöh šekä piirien ta valtijonviraštojen nimikylttien vaihtamiseh.
Viändöin aigua voibi vie kylyh kävvä, kerale pidäy ottua puun lehtilöis da kukkazis luajittu vastu, kylbevyö sil vastal da lykätä se levole.
Tällä kertua tilaisuot mäntih Petroskoissa, missä Asja kia -laulu- ta tanššijoukko tuttavuššutti Karjalan eläjie komilaisien kultuurin kera.
Žiäli, ku häi läževyi da menetti paginmalton, konzu minä olin vie pieni lapsi, da sendäh en voinnuh hänenke paista karjalazih dieloloih näh.
Kaikkieštah kilpailuh otti ošua 12 pedagogie Petroskoista, Koštamukšešta, Kemin, Karhumäjen, Mujejärven, Onegarannan, Kalevalan piirilöistä.
— Karjalaista kulttuurie eistäjät aktivistit ta karjalan kielen opaštujat koroššetah, jotta on vaikie löytyä oppimaterialie oppituntiloilla.
– Hiän oli miinanraivuaja-šotilahien ošašton komentajan šijahini ta otti ošua Kalevalan ta Kantalahen piirien alovehien miinojen raivaukšeh.
Mugažo kohetas Belomorskan kal’l’pirdatused-kompleksoid, saudas uzid töpajoid Petroskoin tegeližparkas da tehtas tal’vsportroduiden klaster.
Kalevalan päivällä omissetun ohjelman rajoissa tuiskukuun 24. päivänä klo 11.00 nuorie lukijie kučutah yhtyö Kalevalan avaroilla -roolipelih.
Ezmäzikse, midä uuttu pandih regluamentah on se, ku heimorahvahien kongressoi nygöi voibi pidiä loittuopäi, ku ollou midä tärgiedy vigua täh.
— Aunukšelaisissa kuvijoissa ušein käytettih vinonelikulmie ta ristijä, tavallisešti ruškieta valkiella ta valkieta valkiella, kertou kutoja.
Šamoin pohjoispiirissä miärätäh paikka, missä ruvetah rakentamah taloja, kunne voijah muuttuo elämäh ihmiset korjuamiskelvottomista taloista.
Värihyökkäyš -projektin näyttelyt vietettih Piiterissä (2016 ta 2017), Helsinkissä (2018), Petroskoissa (2019) ta Velikii Novgorodissa (2020).
1990-vuosina Roza Vasiljevna järješti vierahilla Šuomešta tuttavuštumistapuamisie paikalliseläjien kera ta kerto tietoja alovehen istorijašta.
Irina Nikolajevna mielelläh ošallistuu kanšainvälisih, yleisvenäläisih ta alovehellisih festivaliloih, projektiloih, näyttelyih ta kilpailuih.
Esinehie musejon kokoelmah tuotih eri paikoista: Karjalan kanšallisen musejon fondiloista, eččijien löytölöistä, esinehie yksityiskokoelmista.
Karjalan tietokeškuš 75-vuotisjuhlan rajoissa vietti tilaisukšie, kumpasih voitih käyvä kaikki tietoalah ta tutkimukših kiinnoštunuot ihmiset.
Lavaštajana on Sofja Šnir’ova, horeograffina on Nikita Bel’akov, apuohjuajana on Jelizaveta Ignatenkova ta valošuunnittelijana on Pavel Babin.
Karjalankielizel “Omal Mual”, ruadivol da TV:l ollah omat sivustot sotsializis verkolois vk.com da facebook, kudamien käyttäjien miäry kazvau.
Ei ammui tevos oli kiännetty suomekse da nygöi sidä voijah lugie Suomes eläjät karjalazet da myös kaikin, ket ollah kiinostunnuot karjalažuoh.
Joga omua allettuu dai ruattuu ruaduo Tatjana Petrovna ei hylgiä, pidäy silmäl da kaččou, ku kai olis kunnos, nenga on kylän kukkuvagoloinkegi.
Tarjolla on lapšienkirjoja, kalenterija ta joulukorttija, Periodikan tiijotuš- ta yhteyštominnašta vaštuaja spesialisti Natalja Denisova šanou.
Kulttuurivuuvvekši valmissetah ohjelma, kumpasen piätavoittehena on tajuomisen noššattamini šuomelais-ugrilaisista kielistä ta kulttuuriloista.
Šemmoni kaunis nimi oli annettu šeikkailupelillä, mih leikittih Koštamukšen Juakko Rugojevilla nimitetyn 1. koulun 3. ta 4. luokkien opaštujat.
Monta kirjua oli valmissettu Karjalan kanšallisen ta alovehellisen politiikan ministerijön kannatukšella, niijen kokonaini painošmiärä on 7500.
Päivänpoltavii ehoituksii ollah Konstitustien 11. da 12. stat’t’oin kohtat, kus paistah Karjalan tazavallan virrallizis kielis da simvouliekas.
Irina Novak on tverinkarjalaini, Karjalan tietokeškukšen Kielen, kirjallisuon ta istorijan tietomieš šekä tutkimukšien ta oppikirjojen luatija.
Luottovanginnu händy pandih Reittiön taloih Sulkavan lähäl auttamah taloin emändiä, Jukka Kaartizen buabuo, ruadamah kaikkii ruadoloi muatilal.
Meijän tietomiehien panoš on huomauttava, esimerkiksi, kallivopiirrokšilla oli myönnetty UNESCO:n statussi juuri tietomiehien ruavon anšijošta.
Toičči muheloitan da hyvä mielestä tulou, konza duumaičen sidä, kuin issuimma buabon kera vassakkah da mollemmat luvimma miun tuoduloi kniigoi.
Vahnois perindöllizis pienis kylis piälimäzenny ei oldu koit, huonukset da heinysaruat, ga vai se väitetty muapala, peldo, kudai syötti perehen.
Kilpailujen lopušša Petroskoin valmistajien Jelena Kuznetsovan ta Jelena Bovikinan kašvatit šuatih kultametalit miehien tenniksen nellinpelissä.
Lehen šivuloilla julkaistih Aleksandr Volkovin, Vasilii Veikin, Ol’ga Mišinan, Zinaida Dubininan, Nikolai Zaitsevin tevokšie: runoja ta prousua.
– Pidäy mustua, ku dezinfektsii alendau tavvin tartundan riskua, mustoitti Karjalan tazavallan piämies Artur Parfentšikov omal Vkontakte-sivul .
Vieljärven kylän piämies Aleksandr Čugai kägei kirjuttua rahvahan puoles kirjazen Karjalan Tazavallan luonnonvaroin da ekolougien ministerstvah.
Moizih kui Verosluužban, Rosrejestran, Sotsiuallizen kaičusfondan, Muaresursoin haldivon, Muahmuuttajien- da pasportusluužbat dai toizien hyvyöt.
Hyö vuvvenaigua opastuttih ven’an kieldy, matemuatiekkua, opastuttih pagizemah da kirjuttamah karjalakse, a sit jo piästih opastumah enzikursale.
Dostalit ezinehet oldih käytös erilazis laitoksis, kuduat ruattih Kuttujevan talois, kerdoi Anuksen kanzallizen muzein ruadai L’udmila Tuttureva.
Tahomma, jotta eri kielillä pakasijat ihmiset voitais tulla musejoh ta šuaha palveluja, šano LINGUA-musejo -projektin johtaja Natalja Kozlovskaja.
Kävyin rahvahanopiston kursoil ku opastuo lugemah da ellendämäh karjalan kieldy, ku harjavuttua korvii kuundelemah eri pagizijoin karjalan kieldy.
Häi pagizou da samal aigua ekruanas voibi lugie karjalan- da suomenkielizii sanoi, ku kaččojal olis kebjiembi panna mustoh uuzii karjalazii sanoi.
Joga sijas myö kabrastammo mustopaikat, olemmo kodvaine vaikkani da luvemmo Voitole omistettuloi ronozii, sanou kotkatjärveläine Valentina Bukina.
Sit minule tuli mieli luadie moine kiža 100 sanua Karjalah näh -projektan materjualoin pohjal, sanoi kieliresursukeskuksen ruadai Inna Nippolainen.
– Täššä mie niän meijän kurššien hyövyllistä vaikutušta – ihmiset on kiinnoššuttu täštä tutkimuštyöštä, hyö halutah opaštuo.
Pieni pronššiveššoš šuahah laitokšet, järještöt šekä kaupunkilaiset šuurešta panokšešta Koštamukšen ta kaupunkipiirin kehittämiseh.
Mie ošalliššuin inklusiivisih luomisprojektiloih Amerikašša, Šuomešša, Irlannissa, Šakšašša, Itävallašša, Armenijašša, šano ohjuaja.
Kalevalan päivyä pietäh 28. tuiskukuuta, juuri šiinä päivänä Elias Lönnrot lopetti “Kalevalan” enšimmäisen painokšen käsikirjutušta.
Šamoin Kurkijovešša luajitah instal’l’atijo – kallivočärkän huipuilla kunnoššetah signalitulien sistemi, mitä käytettih keškiaikoina.
Se on kirpičänruskei da sit ymbäri on oma pezä – Siämärven čuppu, se on vihandua värii, kudai on syväimespäi lähtijän värin simvolannu.
Tutkimukšien tulokšien mukah še on hyvä keino pityä kieltä šilmällä, šynnyttyä šiih kiinnoššušta ta joka kerta muissuttua kulttuurista.
Larisa Boičenko aštu virkah 12. šyyškuuta 2019 — häneštä iänešti enämmistö deputattija ta šillosen lajin mukah hänet valitettih virkah.
Myö puaksuh opimmo “uvvessah luadie pyöriä”, ga toiči pidäy vai kaččuo, midä ruatah lähizis piirilöis, alovehil, mualois dai muailmasgi.
Vuuvven 2018 šulakuušša Julija tuli elämäh Vuokkiniemeh oman miehen Andrein kera, kumpani lähetettih kyläh Pyhän Il’l’an kirikön papiksi.
– Kyllä, myö toivoma, jotta Itä-Karjalan pakolaiset -kirja piäšöy nominatijon laureatiksi, ke emmä vuottan, jotta še šuau ni piäpalkinnon.
Vladimir Brendojevin merkkipäivällä omissettu kirjallisušilta piettih Karjalaisien, šuomelaisien ta vepšäläisien kieliresurssikeškukšešša.
Karjalan pohjoisošah šiäeinuššukšen mukah pakkaset jo tultih, toivottovašti šeuruava jiäkaruselli rupieu pitempäh iloittamah kylän lapšie.
Viime vuotena še oikein mielty kyläläisillä ta kylän vierahilla, šentäh kyläššä toivotah, jotta pruasniekašta tulou jokavuotini tapahtuma.
Oraškuun 12. päiväštä alkuan 23. päiväh šuaten Karjalan turismin johtamisen laitoš ottau vaštah anomukšie etnotursmin projektien kilpailuh.
– Miun tarkotukšena oli niin kertuo Arhippa Perttusen runoja lapšilla, jotta kiinnoššuttua heitä ta jotta heilä ei tulis ikävä lukie niitä.
Šuavulla rahalla tahomma viettyä taloh lämmityštä, vettä ta luatie tulipalohälityšsistemie, šano Kemin kotišeutumusejon johtaja Irina Ustin.
Tutkimušmatka piettih Tutkimuš- ta kerӓyšmatka Kiestinkin karjalaisien luokše -projektin rajoissa, mi šai Karjalan Šivissyššeuran rahotušta.
Videoluventoja “Kalevalan” starinankertojista ta runonlaulajista voipi nähä Kanšallisen kirjašton nettišivulla esitetyistä videoluvennoista.
Alkusin šuunniteltu enši-ilta piti olla šulakuun lopušša, onnakko kahta päivyä ennein Kalevalan piirissä kiellettih pityä kaikki toimenpivot.
Liygiläzet sadoi vuozii elettih rinnal ven’alazien da vepsäläzien kel, kudamis suadih uvven vil’l’ankazvatanduneron da sen mugah uvven sanan.
Karjalan kantakanšojen pukuloista kertou uuši videošarja, kummaista valmistau karjalaisien, vepšäläisien ta šuomelaisien resurssimediakeškuš.
Piämiehen šanojen mukah, konša valmissetah tarvittava rautatie-infrastruktuuri, ni Orlan-juna šuau kulkie šamoin Louhen ta Piäjärven välillä.
Tiijustin sen vaste sit, konzu sain eräs nedäli tagaperin Yle uudizet karjalakse kiännettäväkse da niilöis jälgimäzenny oli viesti sinuh näh.
Niilöis enimis sanelougi tämän vuvven karjalankieline taival-al’manuahu, kudai täl kerdua piäzöy ilmah 18. kezäkuudu jo kahtettutostu kerdua.
Tietyšti pakina on Neuvoštoliiton hiihtojuokšun urheilumeštarista Vladimir Ivanovič Gogolevista, kumpani pakkaiskuun lopušša täytti 90 vuotta.
Sanakse, opastujan astehii miäritetäh ylähänpäi alahpäi, kymmenes algajen yhtessäh, a muasterin astehii vastukarai, yhtes algajen kymmenessäh.
Ei ammuin, vuotena 2017 ilmešty vielä yksi uuši Muissa omie juurija (Pomni korni svoji) -kirja, kumpasešša Santra muistelou omua šyntymäkylyä.
Rahua šen noštamiseh šuatih vielä kevyällä, kun lavan rakentamisen projekti piäsi sosialitärkeijen projektien kilpailun voittajien luvetteloh.
– Suaduloin tiedoloin mugah myö tiijustimmo, ku Siämärvi on sijoitannuhes kaiken kolmen piämurdehien rajal – livvin, vienankarjalan da lyydin.
Tänä vuotena painošmiäräh vaikutti ni koronapandemija: koulut ei tilattu lehtie eikä šuomelaisilla lukijilla ollun mahollisutta tulla Karjalah.
Vuokkiniemen Kylätalon ruavon koordinattorin Julija Filippovan pakina koški runoperinnehtä jatkajie ta šäilyttäjie musiikkiryhmie ta esittäjie.
Kirjazen suajien luvettelos ollah Karjalan piämies Artur Parfenčikov, tazavallan halličukseh da Priäžän piirin johtajistoh kuulujat ristittyöt.
Myö ehottomašti kannatamma kaupunkie: rupiemma šopimah varattujen tonttimaijen vapauttamisešta ta annamma rahavaroja, korošti Artur Parfenčikov.
Mennyt vuon animatsiipiirdofil´mu «Kyykkä», kudai oli luajittu Valgien kodine -stuudies Jessoilas, yhtyi kilbah nominatsies «Animatsien videot».
Iče ahker da nerokas ruadai, häi oli ylen pehmeisydämelline da hyvä ristikanzu, sentäh händy kunnivoittih da suvaittih kai Instituutan ruadajat.
Suatandoin jälles pietäh päivykečoi, kus ruvetah mustelemah Paraskovja Ivanovua, kuundelemah hänen iändy nauhoituksinnu, sanou Natalja Antonova.
– Saunu on argipäivien da pruazniekoin suomelazien eloksentavan eruomatoi vuitti, kuduas suomelazet suajah hyvytty omale tervehyöle da eländäle.
Projekti oli valmissettu, konša olin yliopiston opaštujana ta tänä vuotena še toteuttu, kerto Vanha kalmismua -projektin johtaja Anna Nikandrova.
Naisien yksityiskilpailuissa Žanna Tikkanen piäsi toisella paikalla, Natalja Petrova ta Jelena Kirjanen oltih kahekšan parahan peluajan joukošša.
Jiäkur’oipualikku nouzi seizoi yhtel ainavol jallal da rubei viuhkuttamah omal hiemual – oppi sordua da murendua alahazis oksis rippujii bobazii.
Hyö vuvven aigua opastuttih ven’an kieldy, matemuatiekkua, opastuttih pagizemah da kirjuttamah karjalakse, a sit jo piästih opastumah enzikursale.
Kuoron solistit esitettih kaikilla tuttuja lempilauluja, šekä uušie Pihlaja ta Šatakieli -lauluja, kumpaset niise miellyttih konsertin vierahilla.
Vuvvennu 2019 piäzi ilmah Karjalan Sivistysseuran jullattu kniigaine Meijän hierus, kuduan toimitin Eeva-Kaisa Linnan kel da kuduah kirjutin ičegi.
Runoloi eččimäs -konsertas Oma Pajo -horan artistat pajatetah runoloi da soitetah kandelehel, saneli Oma Pajo -horan pajattai Margarita Kemppainen.
Pohjazen ruutat: elavunnuh legendu-ruadopaja, kudai omistettih keskiaigazile sovile, pietäh Karjalan taidomuzeis heinykuun 4. päivänny 17.00 aigua.
Uvven vuvven kynnyksel, kuduadu Karjalas ilmoitettih Karjalazien runoloin vuvvekse, päivänvalgien nägi Karjalazet runonpajattajat -seinykalenduaru.
Muzeih niškoi on jo valmis oma tunnusmerki, tuliel aigua ruvetah valmistamah muzein ainavoluaduzii suveniiroi, sanou muzein johtai Natalja Larionova.
Šuunnitelman mukah 3. etujoukon on käytävä Lietmajärveššä, Ontajärveššä, Ahvenlammissa, Muašeläššä, Karhumäješšä ta Povenčašša.
Voin varmašti šanuo, jotta järještäjät kunnollisešti valmissettih sel’l’a Kontokkijärvie myöten ta šen lähellä olijašša mečäššä.
Mieš alotti kirjuttua runoja viime vuuvven šykyšyllä, ka hänen nimi on jo hyvin tuttu “Oman Muan”, “Kipinän” ta “Taipalen” lukijilla.
Kalevalan piirin sosiali-talouškyšymykšistä ta proplemoista keškuššeltih Karjalan piämiehen Artur Parfenčikovin pitämäššä kokoukšešša.
Tämän vuuvven kevätkuušša Udmurtijašša piettih Šilta – perintehien läpikulku -kanšainvälistä festivalie šamannimisen projektin rajoissa.
Lähellä niin kuin näkymättöminä šeisottih muinaistaiteilijien šielut, kumpaset niise tultih näyttelyh, šemmoni ilmapiiri oli näyttelyššä.
– Mie tiälä, punukkaš Ruškiešliäppä, toin šiula kalittua ta koivunmahlua, jotta väkeytyisit ta tulisit tervehekši, paissa lällätti hukka.
Kävelet meččyä myöten, kuuntelet lintujen laulantua, tuulen haminua, okšien ročahušta jalkojen alla... ta äkkie šiun ieššä ilmeštyy kivi.
Uuvvissetut nykyaikaset tilat šijottauvutah entisen semstvon šairalan vanhašša rakennukšešša Petroskoin istorijallisešša linnannelliköššä.
XVII vuosišuan lopušša Onegan niemimualla Povenčan lähellä peruššettih yksi šuurimmista vanhauškosien manasteriloista – Uikujoven yhteisö.
Tämän netälin šuovattana kaikkie halukkahie kučutah tietokeškukšeh tuttavuštumah tietomiehih, käymäh opašretkellä ta kuuntelomah luventoja.
Kahen yštävyškojin johtajat Natalja Sinitskaja ta Vladimir Mihailenko vaštauvuttih tänäpiänä Petroskoissa, Karjalan kanšojen yštävyškoissa.
Suuren Izänmuallizen voinan algavuttuu da ukon voinale kaimattuu häi jiäy elämäh buat´uškan da pienen tyttären kel ”suomelazien vallan al”.
Niin, šajekuun 5. päivänä ryhmäššä alko lehen istorijua koškija KS 100 vuotta -online-tietokilpailu, a 9. šajekuuta ilmotetah šen tulokšet.
Kačeltih Karjalan piämiehen Artur Parfenčikovin miäräyštä luvettelošta karjalaisista perintehellisistä elinpaikoista Karjalan tašavallašša.
— Tänävuon kilbah oli työtty pakičustu Petroskoin, Priäžän da Louhen piirin kollektiivois, Karjalan tazavallan kul’tuuruministerstvu kerdou.
Karjalan valdkund saškandeb joga voden 2024. vodehesai miljardan rubl’ad federaližen b’udžetaspäi socialižen da ekonomižen programman mödhe.
Emändän hommih kuuluu kaikkie: vastata gostii, pidiä ekskursieloi turistoile, pestä lattieloi, avvuttua ruadodovariššoi da lämmittiä päččii.
− Mie jouvuin šuureh auto-onnettomuteh, 11 kuukautta vietin šairaušlomalla, keššin kakši vaikieta leikkaušta, kumpaset oltih elämäni uhkana.
Täs eletäh rinnakkai liygiläzet, lyydiläzet, suomelazien siirdolazien jälgeläzet, kudamat säilytetäh da kehitetäh omua kieldy da kul’tuurua.
Šentäh koronatilantehen operatiivisen ošašton etuštajat ehotettih vanhemmilla, još on mahollista jättyä lapšie kotih talvikuun loppuh šuaten.
– Tiikšin eri-ikäsien jalkapallonpeluajien nimet aina oltih kuulusat koko piirillä, ta tietyšti mie niise lapšuošta alkuan kiinnoššuin pelih.
Kylvemmö kezoidu järvilöisgi, niidy on kaksi: ylähäzes järves voibi suaja vaskivärine haugi, alahazes – vihanduvärine, sellitti Vera Ivanova.
Konsertin jälkeh šai leikkie ta ošallistuo erilaisih Sroičan huvitukših, oštua muistolahjoja ta šyyvvä karjalaisien perintehellisie šyömisie.
Yhtehisissä keškušteluissa šynty uušie idejoita ta ajatukšie, mitein toteuttua entisie luovie projektija, šano issunnon jäšen Vaeria Sozonova.
Lehti tulou tiluajan sähköpoštale hedi ilmah piästyy, ei pie tilua kois sen piendäh da ainos voibi kaččuo endizii lehten noumeroi, ku pidänöy.
Olen käynnyh ruadorahvahanopiston lyčykkäzil karjalan kursoil, a enimyölleh olen opastunnuh iče, da tiettäväine karjalazien dovarišoinke somes.
— Šeka- ta miešjoukkojen kešen voitti Kontupohjan NORD-miešjoukko (Dmitrii Paškov, Maksim Jurjev, Roman Čurkin, Eduard Kirjanen, Roman Pavlov).
Enšimmäini, viime vuosišuan alun istorijalla omissettu, julkaissah Kaupunkin päivänä YouTube-kanavalla šekä Instagram- ta VK -sosialiverkoissa.
Vieljärven kyläkunnan administratsien piämies Aleksandr Čugai kiändyi brihoin vahnembien da Vieljärven školan opastujien puoleh kiitändysanoil.
Konzu voinu proidi, myö vie emmo uskonuh, što häin oli partizuanannu, a kniigazet gu podarittih meile jägimäi, sie minä hänen famiilein lövvin.
Nina Petrovna suvaiččou peldoruadoloi, talvel on aigua lugie da käveltä pihal keppilöinke, mielihyväl matkustelou omua muadu myöte da ulgomuale.
Vuvvennu 2002 piäzi ilmah kaikis suurin Markianovan opastuskniigu – “Karjalan kielioppi 5-9”, kuduas on annettu karjalan kielen grammuatiekku...
Vauhin harraštajat voijah kilpailla ajokilpailušša ta harraštua SUP-ualtolautailuo, vain šitä varoin pitäy, jotta oltais vaikkapa pienet uallot.
Muamon šuku oli kotosin Uukuniemen luovutetuilta alovehilta, ili šiltä puolelta Uukuniemie, mi jäi talvi- ta jatkošovan jälkeh Neuvoštoliitolla.
Šuuret passipot Lihoslavlin piirin piämiehellä Natalja Vinogradovalla ta kaikilla, ket kannatettih meitä, korošti perehen isäntä Oleg Jevgrafov.
Jälgimäzenny päivänny talvikuudu saimmo igävän viestin: kuoli hyvin tuttu karjalan kielen varzinkarjalan murdehen tutkii Vieno Petrovna Fedotova.
Monikäyttökeskuksen ozastolois voibi ilmai painua Ižänmuallizeh voinah yhtynyzien omahizien portrietat Kuolematoi polku -aktsieh yhtyndäh niškoi.
Sendäh on tärgei kunnostua Belomorskan da Puudogan alovehii da kehittiä sie turistupalveluloi, pidäy varmuttu Karjalan piämies Artur Parfenčikov.
Karjalan vihaniekois piäständypäivänny Nuožarves avattih voinumustomerki, kunne on pandu voinal tapettuloin da voinal olluzien omamualazien nimet.
Kahtes kuus minä luajin kaiken, ylen tarkah kai duumaičin, kai pienetgi šeikat otin huomivoh – azuin videot da keksin tunnusmerkin, sanelou Anita.
Kniigan prezentatsii pietäh kezäkuun 3. päivänny YouTubes da Facebookas da paikan piäl adresil Kulttuuritehdas Siihtala, Nurmeksentie 4, Jovensuu.
Niijen mustokse da kunnivokse Sordavalan keskuččah azetettih runonpajattajan mustopačas, kudaman oli luadinuh vuvvennu 1935 skul’ptoru Alpo Sailo.
Kniigan prezentatsii piettih sulakuus, vastavukseh kerdyi Šuojun školan vahnembien kluasoin opastujii da paikannimilöih kiinnostunnuzii kyläläzii.
Vienan murdehen kursiloi algajih niškoi da niilöih, ket jatkau opastustu, rubieu pidämäh Petroskoin valdivonyliopiston loppenuh Anastasija Jungina.
Lugemistu, kuundelemistu da kaččomistu, muuzikkua, sanakniigua, fourumoi da paginoi – karjalan kieli anna ei ylen ruttoh, ga pujoittuu internettah.
Koštamukšen eläjie oikein kiinnoštau nykysen kaupunkipiirin alovehella ennein olijan runonlaulajien muan istorija ta paikallisien ihmisien kohtalo.
Tänäpäi, 22. sulakuudu, ubo-uuzi nimilaudaine kiinitettih Periodika-julguamon taloin kulmale, kulman toizes puoles rodih Titovan uuličan nimilaudu.
Petroskois 24.-25. syvyskuudu pietäh seminuaru-praktikumu, kudai omistetah karjalazien runoperindöle da Pohjazen kandurahvahien eeppizele perindöle.
Projektan ruadajien joukos on sen johtai, professoru Helka Riionheimo, koordinuattoru Natalja Gilojeva da tutkijat Katerina Paalamo da Ol’ga Karlova.
Ongurdajes huavatestu äijän kerdua valeltih suolazel viel sen summendamizekse, rezonuattoruluavun parandamizekse da ku kuivajes se ei muuttas muoduo.
Ezimerkikse, Sordavalan modellikirjastos, kudai avattih vuvvennu 2020, lugijua rodih kahtu kerdua enämbi, sanottih Karjalan joukkoviestimies virastos.
Karjalan Kielen Kois meil on hyvii spetsialistoi, kudamat enne piettih luvendoloi KKK:s, ga net luvendot oldih vaiku niilöile, ket voidih tulla Kodih.
Vierahikse lajiloikse sanotah kazviloi libo toizii olendoloi, kudamat ristikanzan toimiloin periä levittih oman luonnollizen olendualan rajoin tuakse.
Luvettelon valmisti Karjalan tazavallan kanzallizen da alovehellizen poliitiekan ministerstvu yhtes Kielen, literatuuran da histourien instituutan kel.
Paikalliset eläjät oikein tykätäh omua pos’olkkua, šentäh joka vuosi kešällä järješšetäh šen šyntymäpäivällä omissettu pruasniekka.
Višših ihmiset kuattih niitä peitočči mečäššä, ka konša nähtih, jotta šiämeštä päin ne ollah lahonuita, niin heitettih šuorah tiellä.
Vesiretkien aikana on mukava tutkie uušie paikkoja epätavallisešta näkökulmašta – vejeltä – ta hil’l’ašti meluo loitoš järvie myöten.
Pitäy muistua, jotta kuni Karjalašša on ilmotettu hätätilajärješšyš tulipalojen takie, ni ihmisie kyšytäh kieltäytyö meččäh käynnistä!
Piärakennukšešša järješšetäh muamojen ta lapšien huoneh, liäkärin työhuoneh, korjatah vessat, ašetetah uuvvet kassat ta šäilytyškomerot.
Kenen käsissä on ihmisen tervehyš, konša šuuret tervehyškeškukšet ta eri alojen liäkärit ollah šatoissa kilometrissä koista, kotikyläštä?
Elokuun 31. päivänä Kanšallisešša kirjastošša starttasi kakšipäiväni Karjalan tašavallan kantarahvahien kielien elvyttämini -konferenšši.
Toičči Mika työndäy hänel valmehen sävelmän, mih teksta syndyy, toičči Niko työndäy valmehen tekstan Mikal, kumbazen hiän siidä säveldäy.
Tämän netälin šuovattana, 17. šulakuuta esityš on Karhumäješšä ta enši netälinloppuna konsertti annetah Kontupohjan piirissä Hirvaksešša.
Koira šuau šuuren vauhin, šen vartalo ojentautuu, äšen häntä, korvat nojauvutah piätä vaššen, a pienet käpälät ruttoh ponnissutah muašta.
Alkuvuuvven voimakkahašša kašvušša olijien rajanylityšmiärien jälkeh kahen viimesen netälin aikana ylityšmiärissä on tullun pientä laškuo.
Jälgivuozii “Bes’odazen” pajattajat pietäh repetitsieloi Tuomi-etnokul’tuurizes keskukses, kudai ruadau Čalnan kyläs jo enämbän 15 vuottu.
Tunnettu venäläini komedija “Rakkahuš ta kyyhkyset” kuvattih Karjalan tašavallan Karhumäjen ympäristöššä Kumsajoven rannalla vuotena 1984.
Monien vuosien aikana Kalevalatalo-etnokulttuurikeškuš järještäy toimenpitoja Kalevalan lapšien päiväkojin ta Lapšien apukeškukšen №3 kera.
Monet festivalih tullehet kuultih nykyaikaista musiikkie karjalan ta vepšän kielellä enšimmäistä kertua ta še šynnytti elävyä kiinnoššušta.
Kalages vie voibi nähtä ylen vahnoi rakenduksii, kudamien levo on katettu päriel, a Voulogdan čupun vepsäläzil tämä perindö eläy tänäpäigi.
Zinaida Dubininal on piässyh ilmah kolme runokogomustu: “Silmykaivoine”, “Valgei koivikko” da lapsile tarkoitettu “Minun livvin linduzile”.
Innoššušta omah tuotantoh laulajat ta šoittajat šuahah Karjalan luonnošta, pohjoismuan mahtavašta ta mistisešti ihmetyttäjäštä kaunehuošta.
Konferenššissa käsiteltih kielien uušie opaššuškeinoja, kulttuurienvälisen kommunikatijon kyšymykšie ta šen vaikutušta kielien opaštamiseh.
Ekologijan, luonnonkäytön, ilmašton, kotišeutututkimukšen, kašvi- ta elukkamuajilman aloih liittyjih kyšymykših voipi vaššata ekošanelušša.
Tällä netälillä šuau kaččuo festivalin vuotispäivällä omissettuo valokuvanäyttelyö, kumpaseh on kerätty eri vuosien kirkkahimmat valokuvat.
Šillä šuau meluo šeisuon jaloilla tahi istuon polvilla, voipi äšen venyö lauvalla ta lämmitteliytyö paiväsen paissošša, još ei ole ualtoja.
Roza F’odorovnal oli äijy midä pluanois, ga vaste hänen 60-vuozipävän pruazniekkua hänel rodihi insul’tu, enämbän 20 vuottu häi oli hoijos.
– Kun rupesin harraštamah gal’vanoplastikkua, rupesin eččimäh ta keryämäh kaunehie luonnonmaterialija: lehtijä, kukkie, šammalie, šulkasie.
Vladimir Brendojevin merkkipäivällä omissettu ilta pietäh Petroskoissa, karjalaisien, šuomelaisien ta vepšäläisien kieliresurssikeškukšešša.
Projektin vielä yhtenä tehtävänä on kuččuo enemmän paikallisie eläjie kotišeuvun tutkimiseh, jotta kotipaikan istorijua tutkittais šyvempäh.
Nykyjäh Venäjän teatteritaijon akatemijašša etäkurššiloissa opaštuu yhekšän kulttuurialan ruatajua, artistua ta teatteripajojen spesialistie.
Kulujan vuuvven 5. oraškuuta täytty 30 vuotta šiitä päiväštä, kun kirjallisušohjelmien luatija Anna Usova tuli kanšalliskieliseh toimitukšeh.
Matkuajilla šattu ainutluatuni mahollisuš šoittua časoun’an uušie vuotena 2019 ašetettuja kirikkökelloja ta kuulla niijen juhlallisie iänijä.
Vuuvven 2010 väjenlašennan mukah Karjalašša on 45 530 karjalaista, onnakko omalla kielellä pakasijien ihmisien miärä vähenöy vuuvvešta vuoteh.
Ka teatteritoiminnan istorija alko Uhtuošša vuuvvešta 1924, konša perintehellistä kešäjuhlua varoin oli järješšetty omaluatuni pieni teatteri.
Ku ulgumualpäi Ven’ale tulluol ei ole voimas olijua koronatestutulostu, sit hänel pidäy luadie se kolmen päivän aigua jälles Ven’ale tulendua.
Fil’man luadijoin, Tarasov Films -kompuanien, mieles karjalan kieli ei pöllätä kaččojii, semmite fil’mas on suomen-da ruočinkieline tekstitys.
Se puutui sinne petties, tahtoi vilustuo kodvazen, a teijän muamo kaččomata lad’d’ai sinne kalat, kuduat teijän tuatto sai jälgikerran järves.
Kallivorotkon elämä jatkuu, luonto ruttoh parentau huavoja ta nyt šielä kašvau vihrie ruoho, kevyällä kukitah omenapuut ta lirisöy kirkaš joki.
Mari ei voinnuh azettua kyynälii, net valuttih rožii myöte heittelemättäh, piäpaikku heityi tagaraivole, pelvastukat levittih olgupiälöi myöte.
Onieganrannikon piirin Yllözen kylän lohkol ruadai Fermer Karelii -laitos tänävuon enzikerdua rubei kazvattamah t’ul’panoi kevätpruazniekoikse.
Viola Valentinovna uško omah ruatoh, houkutteli nuorie ihmisie ta pelašti heijän elämie, korošti Kanšallisen musejon johtaja Mihail Gol’denberg.
Luomispraktikumissa, kumpasen Jelena Jevgenjevna piti Journalistiikka-ošašton 1. kurššin yliopaštujilla, pakina koški mainitun paradoksin šyitä.
– Rahvas ylen äijäl vuotetah, midä rodieu tuliel da mittumat piätökset roitah, kerran moizen suuren hopun nostimmo da internettah kai kirjutimmo.
Neče on enzimäine moine kirju, kuduah on kerätty se tutkimustiedo, midä oli olemas karjalan kieleh näh Suomes 2010-luvun enzimäzeh puoliškoh sah.
Valdivole pidäy nygöi jälgimäi kandua oma vastus karjalan kielen da karjalazen kul’tuuran huonos tilas da avvuttua meidy karjalazii elvytysruavos.
Illan vierahina oltih Kantele -tanšši- ta lauluyhtyvehen nuorisostudijo, Inkeri-kuoro ta Karjalan kanšallisen teatterin näyttelijä Andrei Gorškov.
Mies ei suannuh ni smiettie, ku puuhizes talois on pandussu pihan puoles da kai veriät koin sydämes moizet leviet, ku kal’askal ihan hyvin piäzöy.
Kaikkieh on 425 šivuo kirjasie, kumpaset kerrotah Piiterin yliopiston 21-vuotisen opaštujan Dmitrii Bubrihin elämäštä, kerto Natalija Nikolajevna.
MM-kilpailuh tulluot kuuvven muan urheilijat šekä yhissetyn gorodki-joukkovehen etuštajat koroššettih, kuin hyvät olot oli tarjottu kilpailijilla.
Niise alotamma perintehellisien ruatojen, esimerkiksi verkkojen kutomisen, opaššušta, šelitti Kalevalan piirin piämiehen šijahini Julija Kononova.
Elias Lönnrot oli luonun oman tevokšen karjalais-šuomelaisien runojen pohjalla, kumpasie hiän toisien keryäjien kera oli tallentan runonlaulajilta.
Nuorižo ylen vesselästi vietettih aigua: soitettih, pajatettih pajoloi da kummallizii častuškoi, pruazniekkupäivin ozutettih hierulazile konsertua.
Seminuaras olijat rahvas ihan kaikin miellyttih meijän kielipezän ruandah, ga enimät ei uskota, ku niidy suau heijän eländykohtih, sanelou Natalja.
Vuozien mendyy Veralluo uvvessah tuli silloine linnanjohtajan sijahine Svetlana Merkojeva da ministru Oleg Strelkov, kuduat kučuttih ruadoh Priäžäh.
Kolmandekse, joga piirin hallindol, kuduas on perindöllisty eländykohtua, pidäy ottua se luvettelo huomivoh oman piirin kehitysprogramman luadimizes.
Salbavomerkilöis joga sanal on annettu grammuatiekkumuvvot: nimilöil da pronominoil on annettu yksikön genetiivu da partitiivu da monikon partitiivu.
Enšin pakasin karjalakši melko pahoin, ka šuurina apulaisina oltih Ivan Akimov, Nikolai Filatov, Aleksandr Jeremejev, Nikolai Nazarov, Valter Kiiski.
Joga vuottu Oksana kursuniekoin da školaniekoin kel yhtyygi Kummua sanot -rahvahien teatroin festivualih, kuduas ozutetah spektakliloi karjalan kielel.
– Lämpimäššä ta yštävälliseššä ilmapiirissä myö pitimä tämän vaštautumisen, mielelläh kuuntelima šiitä, mitä ruatah lähikylissä.
Niise järještäjät koroššetah, jotta illačušša järješšetäh kilpailuja, pietäh arpajaisie šekä šielä šuau oštua čäijyö ta kalittoja.
Laval ezitytäh “Pekko Käppi & K:H:H:L”, “Loimolan Voima”, “Burlakat”, “KarjalaBrihat”, “Sláinte Karelia” da toizet muuzikkujoukot.
Šivistyneisyš, hienotuntoisuš, šopuisuš ta kaiken šen lisäkši šuuri produktiivisuš – ihmehellini piirtehien yhissyš šamašša ihmiseššä.
Yön kaiken Mari istui kätkyön tyves, itki da pripevöičči hil’l’al iänel: “Oi jo minun sibujaine, tulou vediä sinuudas vierahah valdah”…
Kylän istorijallisešša ošašša lähellä Ončči-kupčan taluo vierahat ta paikalliset eläjät šuahah nähä eri luovien kollektiivien esitykšie.
Hämäräššä nuoret tytöt ta pojat Petroskoin Fire Cats (Tulikiššat) -ryhmäštä näytettih kaunista, kirkašta esityštä Kuittijärven rannalla.
Šamoin Jelena Ivanovna kerto, jotta ruato jatkuu ta kohta kakšikieliset kyltit ilmeššytäh Värtsilän pos’olkan P’at’oročka-kauppaverkošša.
Toiset eläjät luajittih kaikki, jotta tämä kylä ei olis hävitetty tahi poltettu, hyö hoijettih kylyä, šäilytettih šiinä elämyä kuin voitih.
Aktijon ošanottajat heti šuahah tovissukšet ta voijah šamašša tiijuštua oikiet vaštaukšet šekä šuaha lisyä istorijallisie tietoja teemašta.
Täššä ryhmäššä oli nellä henkie: johtaja Mihail Del’ajev, varajohtaja Anastasija Zvezdina, radisti Ol’ga Filippova ta opaš Dmitri Leontjev.
Šen jälkeh musejon ruatajilla šynty uušie tehtävie – enšimmäini niistä on yhistyä runojen teksti kuvitukših šekä taiteilijan kommenttiloih.
Pien “uhtuolazen tazavallan” flaguu čomannu da tyylikkähänny, se merkiččöy karjalazile omua iändy da oigevusvälliä, sanou Andrei Rogalevič.
Opaštajat valitettih šitä, jotta kielen opaštamini on heilä vaikieta, šentäh kun hyö ei täyšin tiijä kielioppie eikä voija šelittyä oikein.
Sit tuli eräs hyvä mies da sanoi: “Kačommo nygöi, kenbo on vägevembi!” Silitti heboloi, midälienne šupetti – hevot nostih da juostih ielleh.
Konža mie tulin ruadamaa radijoh, mie rubezin luadimaa juttuja šiel’dä, materjualoi tuomaa šiel’dä, ku käyn koissa, kirjuttelin kedä konžagi.
Tuliel aigua veškel’čät huavatah luadie vie 30–40 uuliččoin nimilaudastu kezämökkiläzile, kudamis ei olluh tieduo eloipaikan kirjoihpanendas.
Niise pakkaiskuun 13. päiväštä alkuan otetah pois kuletušrajotukšet, šen šyynä on kovat pakkaset, ilmotti Karjalan piämieš Artur Parfenčikov.
Tänä vuotena pruasniekan järještämini oli mahollista Gundirevien perehen šekä Arhippa Perttusen šiätijön Yhteinen Viena -projektin anšijošta.
Vuvvel 2019 sih tarkoitukseh oli jen’gua 50 000 rubl’ua, täkse vuvvekse – enämbi 120 000 rubl’ua da tuliekse vuvvekse rodieu 200 000 rubl’ua.
Šiinä autetah kolme asieta: virtualini tovellisuš, teatteriesityš ta vaštautumini projektin luatijien kera, šelitettih opašretken järještäjät.
Kampuamo jo toimiu Kalevalašša, šiinä käyväh nyt vain Kalevalan eläjät, ka Nataljalla on šuunnitelmissa ottua vaštah ihmisie nuapurikylistäki.
Ga toiči ellendän, ku minul ei tävvy mittumiitahto neroloi, ku pidäy veres “kačahtus” ruadoh, sit minä kyzyn nevvuo tuttavil, sellittäy Anita.
Kyzymyksih karjalan kieles da kul’tuuras vastai 45 hengie, vepsän kieles da kul’tuuras – 15 hengie da suomen kieles da kul’tuuras – 95 hengie.
Matan varrella muanviljelijien joukkoh liitty yhä enemmän matkuajie, ta tien lopušša heitä oli jo šuuri porukka – noin šata hevoista kärryineh.
Kerran kuiteski pakšu pilvi ikäh kuin repisi auki ta hetken ajan šaima nähä šen aukošta läpi ylen korkien kallivošeinän ta alppinotkon alahana.
Projektie toteuttau Karjalan tašavallan kulttuurialottehien kannatuš- ta kehityššiätijö presidentin kulttuurialottehien šiätijön kannatukšella.
– Kusbo rahvas voijah löydiä tämän luvettelon, ku heile ollou himo tiijustua, ongo heijän kylä karjalazien perindöllizien eländykohtien joukos?
Kiitämmä kaččojieki, kumpaset avomielisešti nakrettih ta itkettih konserissa, kirjutettih konsertin jälkeh Oma Pajo -kuoron Vkontakte-ryhmäššä.
Kaikis karjalan murdehis on kudamidägi yhtenjyttymiä gu iččeni päivännouzusuomelazen murdehenke, da sendäh minul on eričykselline sideh niilöih.
Suuri vuitti rahvastu “meni” Internettah, avattih omat pagizendu-sivut, otetah omas ičes kaikenmostu viideodu da pannah niidy “muailman verkoh”.
Mul’tfil’mas gr’uuhah nähte kuvatah tyttilöi, kudamat Oma Mua -lehten toimittai Margarita Kemppainen sellitti perdindöllizih karjalazih ruuttih.
– Mie opaššin lapšie luatimah karjalaisie tilkkukukloja, kumpasie vanhoista ajoista pietäh šuojeluesinehenä, jatkau kertomušta Tatjana Kuteleva.
Kirjaštoissa, kouluissa, päiväkotiloissa, kerhoissa, erilaisissa järještöissä piettih karjalan kielellä ta kulttuurilla omissettuja tilaisukšie.
Opaštaja Uljana Tikkanen šamoin näytti, mitein voit käyttyä online-kurššie Oma Media-saitilla ta kerto karjalan kielen opaštumismahollisukšista.
Programman piäaihiennu on mulgi-rahvahan nerot, mulgin muinazet kirjat perindöllizis ruutis, eri nygyaigazis tavarois da tämän päivän ymbäristös.
Vladimir Ivanovičin harteilla on šatoja kilpailuja, 90 vuotta ta äijän muisselmie, ilosie hetkijä, kiitollisie ta häntä kunnivoitajie kašvattija.
Šamoin himottais noštua keškušteltavakši proplemua karjalan kielen varšinais-karjalan murtehella kirjuttajista ihmisistä, heitäki melkein ei ole.
Kaikkien nämmien ližäkse on ezitettygi XX-vuozisuan toizel puoliškol karjalazil käytös olijoi ruadobrujii, sobii, jallaččimii da lapsien bobazii.
Timoi Pedri Munne kiändi käzikirjutuksen karjalakse, ližäkse iänitti artistoih niškoi kai heijän sanat da sit kuvauksien aigah oli ainos auttamas.
Konša mie olin pienenä ta kävin kauppah, ni miut toko issutettih myöntistolan piällä ta kuunneltih, kuin mie pakajan karjalakši, muistelou Sergei.
Hyvän dolkluadan paikannimilöin muuttamizeh da viäräh kirjuttamizeh nähte varusti Karjalan TV:n kanzalliskielizen toimituksen ruadai Ol’ga Ogneva.
Vuuvven aikana koko Venäjällä pietäh festivalija, jarmankkoja, näyttelyjä, luventoja, muasteri-oppija, konserttija ta toisie kulttuuritilaisukšie.
– Kursiloih kävyy äijy rahvastu – algajat, ket pahoi maltetah libo ei malteta kieldy, da pagizijat rahvas, kudamat enimite harjaitetah paginkieldy.
Jälgiaigua Petroskoin eläjät ruvettih kirjuttamah žualoboi, ku koirien omistajat ei kabrasteta koirien jättehii, min periä lijastutah linnan pihat.
Kantakanšojen valtijontuven ošašton johtaja pani merkillä, jotta vuosi 2020 oli vaikie rajotukšien takie ta monie toimenpitoja ei onnistun piettyä.
On tägrei, ku nämmii tiedoloi suajah käyttiä giidatgi, kudamat saneltah Karjalah nähte turistoile, sellitti Karjalan tiedokeskuksen lehtistökeskus.
Tänävuon fermeroil kazvajien ouvešsiloin da muarjoin joukkoh liženi: nedäli tagaperin Sosunkevičat istutettih tuhat juomoitaimendu Northland-lajii.
Eräs tuttavu, kudai vai pikoi vähäzel tundou suomen kielen, kai pidi livvin kieldy suomen kielenny, sendäh ku ven’alazii sanoi ei paginas kuulunuh.
Rahvahal toiči oli vaigei eroittua sekretari šouferis, Aleksandran piäl oli pal’to karakulkagluksenke, movvakas šuapku da valgei paidu galstukanke.
Karjalan piämiehen granttien kilpailun arvoštelijakomiisi valičči 63 projektie, kumpaset šuahah granttija oman idejan toteuttamiseh vuuvvekši 2022.
Rahvahal rodieu mahto tiediä enämbän eri kohtien nimis da histouries, kerdoi Petroskoin Kunnostamizen da ekolougien haldivon piälikkö Anna Dudirina.
Sulakuun 29. päivänny Suojärves azetetahgi mustolaudu Klavdija Gartvičan kunnivokse, kudai oli Gorelenkon nimizes školas toimijan muzein johtajannu.
Ezmäine on Piha-etikiettu, kudau ruuttien muasterit saneltah karjalazis perindöllizis sovis da ruutis da opastetah pidämäh eri sobii da čomenduksii.
Kari Södön pahvista, muovista, puušta, metallista ta akriilista luatiman Viekyä miut joven luo -rakentehen kummallini muoto heti kiinittäy huomijuo.
Festivuali pietäh Priäžän lagevot -projektan hantuzis, kudai todevutetah Karjalan Kanzallizen da alovehellizen poliitiekan ministerstvan kannatuksel.
Kuibo valmistutah Suojun školan ruadajat suurih kohendusruadoloih, käydih tiijustamah ministru Sergei Kravtsov da Karjalan piämies Artur Parfenčikov.
Minun vahnembat opastettih minuu suvaimah omua muadu, minä lapsennugi tahtoin opastuo omah kieleh da kul’tuurah, i vuozi vuottu minun himo vai kazvoi.
Krasnoduaras mostu siemenkartohkua kazvatetah da myvväh zavodoile, kus sit kartohkas valmistetah jo toizii tuottehii, sanommo, čipsoi da fri-kartohkua.
Ku kentahto tunnustannou, ku zakon oli rikottu, sit kelletahto pidäy maksua kalankazvattajile jengat, kuduat hyö maksettih kalankazvatuskohtan vuogras.
Voittajien joukos ongi Anuksen karjalazet -liiton Armas kieli -projektu, kudai on omistettu karjalazen runoilijan Vladimir Brendojeval 90-vuozipäiväle.
Dissertatsien puolistamizen jälles, vuvvennu 1984, Konstantin Loginov tuli Petroskoile da rubei ruadamah Kielen, literatuuran da histourien instituutas.
Kolmandendeh ozah kirjuttai on kerännyh yhteh linkat, viittehet karjalankielizih internet-resursoih, kui saitoih, muga sotsiualizien verkoloin sivuloih.
Ekspeditsien tarkoituksennu oli tutkie neroalan tilandehtu Karjalas da luadie nevvot, kuduat ruvetah kuulumah tazavallan neroloin kehityksen strateegieh.
Väinämöisen venehen jälki -kirjašša Pekka Perttu kirjuttau Köynähäštä: “Köynäškoški on tämän ainutluatuisen šeuvun yksi ihmehistä.”
Hiänki piätti jiähä lisäpäiväkši P’atigorskih, jotta matkuštua autolla Bermamit-platolla, kunne polkupyörällä šiän takie emmä piäššyn.
Toini kanšainvälini konferenšši “Kakši kulttuurie — yksi kotimua” alkau tänäpiänä 19. elokuuta klo 11 Lihoslavlin kulttuurikeškukšešša.
– Vuosina 1944–1947 ämmöni Marija Lisitsina (omua šukuo Remšu) ruato Uhtuon šotajoukko-ošaštošša, kertou koštamukšelaini L’udmila Savina.
Šillat on uuvvissettava Louhen piirin Aittaniemi-pos’olkašša, Belomorskin piirin N’uhča-kyläššä ta Mujejärven piirin Vuoloma-pos’olkašša.
Kylä on tunnettu šillä, jotta juuri šen lähellä rakennettih enšimmäini vaškitehaš, myöhemmin šen paikalla avattih enšimmäiset rautatehtahat.
— Enšimmäiseššä harjottelušša rakaššuin lumouttajah melodijah, arvautukšelliseh kieleh ta verrattomih ohjuajih L’udmila ta Ruslan Gortsevih!
Sih näh Prokkol’an rahvas saneltih täh luaduh: “A enne ken ollou tullun beglets, vanha, d’o tsarskoi vr’eem’a oli, i vot i Prokoksi kučuttih.
Šamoin ohjelmašša šuau kuulla tuvalaisie šävelmie, kuubalaista jazzie, venäläistä kanšanmusiikkie, henkellisie šävellykšie ta torvimusiikkie.
Huomenna festivali jatkuu, huomenekšella kalaštajat noššetah verkot järveštä, kilpaillah ken šai enemmän kalua ta ken nopiemmin puhaštau šitä.
Toimenpivon aikana tuli šelvälšo, jotta musiikkiryhmien ohjuajilla ei riitä järješšettyjä vaštavukšie, kumpasissa hyö voitais jakua kokemušta.
Interaktiivini kotišeutu: paikan šäilyttäjät ta paikallisien merkitykšien muovoššuš -projektin joukko ilmotti tarinojen kilpailun pitämiseštä.
Joka luokka rupieu opaštumah omašša luokkahuonehešša ta aikataulu valmissetah näin, jotta eri luokkien lapšet vähemmin keškušteltais keškenäh.
– Enšin pitäy kolahtua kuokkie, panna ne ristih ta šiitä heittyä ne šelän tuakše päin pellolla, šemmoni perinneh oli ennein, kerrottih naiset.
Voit olla, jotta karjalaisie šanoja kaččuos’s’a kalevalalaiset tai pos’olkan vierahat tahotah ičeki opaštuo lukomah ta kirjuttamah karjalakši.
Vaštavukšešša niise paistih yhtehisistä projektiloista, esimerkiksi tverinkarjalan murtehen kurššija olis hyvä järještyä Oma Media -portalilla.
Illalla kokonaisissunnošša luajitah piätökšie, mimmosie ratkaisuja ta toimenpitoja on tehtävä kielen šäilyttämiseh ta perintehien kehittämiseh.
Musiikki- ,teatteri- , kirjallisuuš-, käsityöfestivalija šekä kirikkö- ta kyläpruasniekkoja pietäh Karjalan kylissä tottaš joka netälinloppuna.
– Rupesin kirjuttamah tätä kirjua viime vuuvven talvikuušša Kozlovo-kylän seminarin jälkeh, mih otti ošua kielentutkijie, opaštajie, opaštujie.
Vie rahvastu pidäy opastua olla ostamattah liigua tavarua da tälleh puolendua jättehien miäriä, ku jälgipolvile jiäs puhtas, ei čällätty luondo.
Pimiekuušša projektih ošallistujat Karjalan tietokeškukšen tietomiehet oltih tutkimušmatalla Kalevalan piirissä ta Koštamukšen kaupunkipiirissä.
Šamoin Karjalan piämieš kerto, jotta Šuoperä-tien pätkän šiirtämini federaliseh ominaisuoh antau mahollisuon huomattavašti parentua tien kuntua.
Lapsien kazvattajat saneltih poigah nähte, kerrottih, kui äijäl se itköy muaman lähtiettyy, mittuine on mielevy da hyväččäine, kui ozranjyväine.
Vaaliainehiston julkaisomisekši tarittava ilmani palštatila käsittäy 10 prošenttie lehen yhtehiseštä palštatilašta tulijan vaalikampanjan aikana.
Tverin alovehella karjalaisien perintehellistä kulttuurie esittämät musejovehkehet ollah esillä nyt Tverin Gor’killa nimitetyn kirjašton aulašša.
Šen takie oli peruššettu avonaini oikeušyliopisto, mih halukkahat voitais tulla, šanuo omua mieltä ta luvennoissa šuaha šelvyä tietuo lakiloista.
Tutkimušmatan paikat oltih Knäšöin kylä, Zelenoborski, Lesobirža, Podtaibola, Kantalakši, Kolvitsa, Varzuga, Zarečensk, Luvengan ta Koudan kylät.
‒ Karjalazien perindöllizien eländykohtien luvettelon valmistandu oli Karjalan piämihen endizen Kerähmön miärävykseh kirjutettu, vie vuvvel 2016.
Myö nygöi olemmo kujon ižändii, kabrastimmo kai topat da pyhkimmö puhtahakse kujon tien, sanou lehten piätoimittajan virras toimii Ol’ga Smotrova.
Karjalan piämies Artur Parfenčikov käski Karjalan Luondoresursoin ministerstvale vähendiä pahuttu Vottovuarale, kudamua azetah iččenäzet turistat.
Šeikkailupeli oli järješšetty Karjalan etno-volont’orit -projektin rajoissa Karjalan kanšallisen ta alovehellisen politiikan ministerijön tuvella.
Sit piälpäi sumbah salvattih laudazel, kudai pandih kleiččemättäh leikattuh puazuh, libo kiärittih tuohirihmal korpussah, libo iškiettih nuagloil.
Meijän yhteiskunnallisen järještön toteuttamien projektien, Tolvojan kylähallinnon, paikallisien eläjien avulla meilä onnistu korjata ta avata še.
Kai tämän sanakniigan materjaulat L’ulmilale – livvinkarjalazele – pidi lugie da kohendua yhtes Irma Salonke, kudai oli sanakniigan toimittajannu.
Kalevalašša Karjalan piämieš kävi kahen aloittelijan bisnesmiehen luo, kumpaset šuatih raha-apuo oman yrityštoiminnan alottamiseh ta kehittämiseh.
Yhtelläh linnan haldivon virguniekat vastattih, ku nimie ei sua panna, tämä la on pihan sydämes olii ajotie, eigo sille vältämätä pie panna nimie.
Tilaisutta kaunisti lapšien ta nuorison luovan talon Sozvezdije-tanššiyhtyveh, kumpani esitti Viola Malmin kirjuttaman Kintahankylän Šinka-tanššin.
Anna rakkahuolla muistelou niitä aikoja, konša kollegojen kera hyö ajettih kylie myöten šeiččemenkilosine nauhuriloineh ta pitkine mikrofoniloineh.
Vahnemban igäjoukon voittajikse piästih myös Miina Elisabeth Kerokoski Norviegiespäi, Helmi Saukkopiiri Suomespäi da Helena Kallio-Koski Ruočispäi.
Sygyzyl Resursukielikeskukses rodieu äijy mieldykiinittäjiä piduo, kuduat omistetah karjalazien, vepsäläzien da suomelazien kielele da kul’tuurale.
Teatterin šuunnitelmissa oli valmistua spektakli Voiton 75-vuotispäivän kunnivokši, ka pandemijan takie enši-ilta šiirrettih vuuvven 2021 oraškuuh.
Viimeseh hetkeh šuaten heilä oli mahollisuš valita toini opaššušlinja tahi yliopisto, šelitti Petroskoin yliopiston vararektori Konstantin Tarasov.
Šuomen Uhtua-šeura on alottan Uhtuan talot nettiin -projektie, kumpasen tavoittehena on kerätä tietoja Uhtuon vanhoista taloista ta niijen eläjistä.
Värttinä, pyöri – on Karhumäin karjalazien projektu, kudaman on kannatannuh Kanzallizen da alovehellizen poliitiekan ministerstvu projektoin kilvas.
Niin Petroskoin 3. koulun ranškan kielen opaštaja Jelena Kuritsina kerto opaštujavaihon ohjelman rajoissa pietyistä karjalaisen kulttuurin päivistä.
Kaččomah kangahankuvondua da mustoittamah libo opastumah karjalastu kuvondusanastuo lapsii da vahnembii kučutah Kiži-muzein varastoh jo täl nedälil.
Oikiella puolella on tiijotuštaulu, talojen vanhat valokuvat šekä kylän kartta, kumpasella ruškeilla pistehillä on merkitty vanhojen talojen paikat.
Sen periä myö vie kerran muutimmo ruadosuunnan da rubeimmo järjestämäh matkoi enimite lapsih niškoi, rubeimmo taluttamah lapsii huogavusluageriloih.
Tärgienny pietäh muga sanottuu sotsiuallistu mielihyviä mollembile puolile, seurustelendua, toine toizelluo gostih käyndiä da kogemuksien vaihtandua.
– Omua suguu tutkijes voibi käyttiä eri teidolähtehii: arhiivudokumentoi, rahvahan luguhpanot, pistsovoit da metriekkukirjat, da kai koinhoidokirjat.
I vot zavodivuu neče runo mugaleiten: “Hyvä elos tuli meile, Gagarinas runon luajin minä teile, mustelou Paraskovja Ivanovan bunukku Tatjana Izotova.
Uvves opastunduvuvves repetitsieloin aigua Natalja Kruglova kaččou pidiä karjalan kielen lyhyzii urokkoi, ku horaniekat enämbän maltettas karjalakse.
Jessoilas Kielen kirju -etnokul’tuurizen keskuksen taloih azettih Melanja Peskovale da Siämärven čupun toizile runonpajattajile omistettu mustolaudu.
Vuonna 1656 valmistunut puinen kirkko on valtakunnallinen suojelukohde ja yksi vanhimmista Äänisniemellä sijaitsevista telttakattoisista temppeleistä.
Svetlana Tujunen on roinnuhes Petroskoil, loppi školan n:o 17, sen jälles Petroskoin valdivonyliopiston suomen, ven’an kielen da literatuuran ozaston.
Kuulužan karjalazen kirjuttajan Vladimir Brendojevan roindupäivänny 6. syvyskuudu Anuksen piiris pietäh kirjuttajale omistettu jogavuodine festivuali.
Erikoisvierahina oltih Neptun-merijumala ta vesiemäntä, a heitä huvitettih Kalevalan teatteri, runoilija Sergei Jakovlev, Kiestinkin Ualto-lauluryhmä.
Täl nedälil, 27.-28. ligakuudu, Kielen, literatuuran da histoirien instituutas pietäh Dmitrii Vladimirovič Bubrihale omistettu tiijolline konferensii.
Monil ollah tutut hänen romuanat Gospodin Velikii Novgorod da Marfa-posadnitsa, kudamis lugijat tiijustetah enämbän Novgorodan ennevahnallizes elaijas.
Minä kuhkutan opastumah lyydinkarjalah omii sugulazii, kerholazienke yhtes opimmo luadie ven’a-lyydilazen sanakniigan kielen opastundan kebjendyksekse.
On tärgei luadie kai, ku Karjalan maiduo kogonah muakattas tazavallas, sanoi Karjalan piämies Artur Parfenčikov pietys vastavukses Slavmo-maidozavodal.
Dekoratsieloin da tarvittavien ezinehien valmistamine ei-ammatillizeh teatrah niškoi, on ilmoitannuh Karjalan rahvahan taijon keskus omal internet-sivul.
Šen piätarkotukšena oli kertuo keräytynyillä karjalaisien elämäntavašta, heijän huomijokyvyštä, elämän kokemukšešta, šovušta luonnon kera.
Kanšoja on äijän, mua on yksi – tämmösellä deviisillä jo kuuvvetta kertua pietäh kanšainvälistä Šuuri etnografini šanelu -šivissyšaktijuo.
Vuosi vuuvvelta Karhumäješšä on käynyn yhä enemmän turistija eččimäššä tunnetun venäläisen Rakkahuš ta kyyhkyset -komedijan kuvaušpaikkua.
Nuorin Volodʼa-poika ruato Kalevalan lentoašemalla radistina, šiitä lehtimiehenä “Neuvošto-Karjalan” toimitukšešša, nykyjäh on eläkkehellä.
– Myö löysimä Arhippa Perttusen šiätijön julkaisomašta Priusan kolkkajaiset -kirjašta Lempi Lyytisen lyhyön kuvitukšen täštä pruasniekašta.
– On tärkie, jotta laitoš šäilyttäy vielä neuvoštoliiton ajoista tunnettuja tuottehie, kumpasie oššetah Karjalašša šekä šen ulkopuolellaki.
Ruavošša rikeneh pitäy kiäntyä venäjäštä karjalah, šentäh tämmöset toimenpivot aina autetah, šano muasteri-opin ošanottaja Marina Perttunen.
Mielenkiintoista, jotta Šuomešša Lappeenrannan lähellä šama arhitektori rakenti valtijon enšimmäisen presidentin kešämökin šamašša tyylissä.
Minun tuatto, Al’bert Kurašov – silloi häi oli horan soittajannu – kerran sanoi minule: ‟Jul’a, sinul nygöi on kerdynyh ruaduo 80 vuvvekse”.
Uskaldetah, ku terväh administratsii työnnetäh toizeh taloih da “Bes’odaine” uvvessah rubieu pidämäh repetitsieloi da pruazniekkoi “Tuomes”.
Šen aikana koulun nuoret ta vanhemmat jäšenet šekä opaštajatki tiijuššettih šanojen merkitykšie, kumpasie hyö jo nähtih paikkojen nimilöissä.
Festivalin järještäjinä ollah Venäjän Federatijon kulttuuriministerijö, Venäjän teatterialan ruatajien liitto ta Čečenin tašavallan halličuš.
Musejošša vierahie ottau vaštah opaš Jelena Kartinen, kumpani iče ruato täššä kirjapainošša vuuvvešta 1985 alkuan šen kiini panomiseh šuaten.
Palliatiivisešša keškukšešša on toimintavälinehvuokruamo, kumpasešta potilahan lähiset vuokratah makšamatta hoitolaittehie ta šairalašänkyjä.
Muamonkielen päiväkši Periodika-kuštantamo panou rattahilla Karjalan, vepšän ta šuomen kielen tietäjien online-kilpailun “Myö olemma Karjala”.
Tuiskukuun Kantele Fusion konsertti toi Kontupohjan eläjillä intuo ta iluo.Tilaisuš mäni tuiskukuušša Kontupohjan keškiseššä piirikirjaštošša.
Projektija rahoittau Venäjän halličuš ta Federalini turismitoimisto, vain 30 prosenttie tarvittavašta rahamiäräštä firma makšau omašta varašta.
Nyt kieltä šäilytetäh pahoin, vähenöy varšinais-karjalan murtehen kiäntäjien luku, spesialistien miärä karjalan kielen alalla melkein ei kašva.
Kyšeltih, mintäh meilä himottais ajua pyörällä, eikä esimerkiksi issuttua potakkua, vet tämähän on helpompi ruato ta tuou hyövyllisie tulokšie?
Enšin korjasima lapšien leikkikenttyä, šiitä hakasima penšahie tien mutkilta, jotta ne ei häirittäis autonkulettajie nähä mitä on mutkan takana.
Kuitenki, 22. heinäkuuta rajotukšie tuaš tiukennettih: piämiehen miäräykšen mukah julkaisutoimenpitojen ošanottajien maksimimiärä on 20 ihmistä.
Sit on tieduo kylän histouries da vahnois mustomerkilöis, kylän mečästyskondulois, kudualois meččuijah kondieloi da hirvilöi, jänölöi da oravii.
Sidä paiči vieljärveläzet aktivistat levitetäh tieduo omas kyläs, kui čällävyi meijän planiettaine da mittuine suuri viga täs on juuri rahvahan.
Mie ruavoin alkeisluokkien opaštajana ta miun luokan kera myö keräsimä äijän tietoja Vuokkiniemen istorijašta, eläjistä, paikoista, perintehistä.
Še on omissettu Šujujärven kyläššä šyntynyön tunnetun istrorikon, tietomiehen, professorin, yhteiskunnalisen tekijän Jakov Balagurovin muissolla.
Kaikkienke, ket hos vähäzen maltetah kieldy, Nina vältämätä pagizou karjalakse, häi on varmu – anna hos vastata ei malteta, ga juohatetah paginua.
Ol’onan kera Natalija ei käyttän karjalua kotikielenä, vain opašti karjalaisie runoja ta loruja, laulo tyttärellä ta muilla lapšilla tuutilauluja.
Nyt naini on jo pensijalla ta käypi Kalevalatalo-etnokulttuurikeškukšen järještämissä karjalan kielen kurššiloissa, jotta muamonkieli ei unohtuis.
Kalevalan ta Koštamukšen koulujen opaštajat ta kielialan aktivistit kerrottih, mitä keinoja käytetäh, jotta kielien opaštumini miellyttäis lapšie.
Karjalah järilleh tulduu El’vira rubei opastamah tehnolougiedu Petroskoin školas noumer 39, sie häi ruadoi kymmene vuottu eläkkehele lähtendässäh.
Musejon ruatajat ylpiešti kerrotah Puudožin perintehellisen merkkaukšen näyttelyštä, vanhauškosien oprasojen, rukkien, taloušvehkehien kokoelmista.
Illalla runojen päivän ohjelmua lopetti kyykkä-pelin muasteri-oppi, kumpasen ošanottajat šuatih uušie tietoja pelistä ta mukavašti vietettih aikua.
Pruasniekkah keräyty muutoma kymmenen vierašta, ka Taipalen paikka voipi ottua vaštah noin šata vierašta ta jokahisella löytyy miellyttävyä ruatuo.
Juuri tällä paikalla perintehellisešti piettih Marja-Makovei- kyläpruasniekkua, kerto Anna Nikandrova, yhteiskunnallini Nadežda-ičehallinnon jäšen.
Minuuhäi ylen äijäl miellytti Surgutaspäi tulluzen naizen ruuttu, häi ezitti sidä sil taval, ku rounoku sai lapsen da käveli sit ymbäri bubnah kel.
Lugemizen aigah opittih suaha tarkat tiijot melliččöin sijois, ižändöis, niilöin ruadomehanizmois da kai niilöin kohendamizeh tarvittavis kululois.
Forumin tarkotukšena on kertuo ta näyttyä omua kokemušta, mitein šäilyttyä ta popularisoija šuomelais-ugrilaisen muailman ainutluatusie perintehie.
Kirjuttelengi omal sivul verkos — toiči pidäy vai mainita omis paginoin piendöis da ečindöis, sit rahvahalgi rodieu kiinnostus oman muan histourieh.
Mie mielelläni kävin paikallisien ijäkkähien naisien luona kaččomah mitein hyö kuvottih, kerittih lampahie ta paimennettih lehmie, muistelou Jelena.
Karjalaisen Ilmu-ryhmän Igäine unohtus -musiikkivideo piäsi New Yorkin MEIHODO-kinofestivalin ošanottajien lukuh Paraš musiikkivideo -nominatijošša.
Vuotamma ta toivomma, jotta šuamma lisyä matkailutuloja ta šamalla kulttuuritoimittajat voijah vahvistuo, šano Kuhmon kaupunkinjohtaja Tytti Määttä.
Muzeis on niijen kohtien kuvii, enimytten kaikkii löyttylöi veššilöi voibi nähtä Kielen literatuuran da histourien instituutan arheolougizes muzeis.
Midä maltetah Jessoilan eläjät voibi kaččuo ozuttelus, kudai avattih Petroskoih Karjalan Rahvahan luomisruavon da kul’tuuruinitsiatiivoin keskukseh.
Ihmiset šuatih tuttavuštuo toini toiseh ta tervehtie vanhoja tuttuja, nähä eri kanšojen perintehellisie pukuja ta ottua kaunehie valokuvie muissokši.
Karjalan tazavaldu rubieu suamah miljardu rubl’ua vuvves joga vuottu vuodessah 2024 federuallizes b’udžietaspäi omah sotsiualu- da talovusprogrammah.
Ošašton jokahisella potilahalla valmissetah erikoini huolto-ohjelma, kumpani auttau parentua vanhan ihmisen elämyä ta antau mahollisuon elyä pitälti.
Valličin kondien suvikarjalan mugah sendäh, gu meijän sugu tulou Suistamolpäi, kus paistih suvikarjalua, hos olengi iče opastunnuh enimyölleh liygih.
Ozuttelus suau nähtä sidä, midä aigoinah maltettih ruadua anukselazet: kudomistu da saviluajilmustu: astieloi, sobii, hurstiloi, käzipaikkoi da muudu.
Joga vuottu karjalan kielen opastujat yhtytäh Veškelykses piettyh Kummua-sanot -teatrufestivualih da ozutetah iččeh luajittu spektakli karjalan kielel.
Päivännouzu-Suomen yliopiston karjalan kielen elvytysprojektu sai Kari Sajavaara -palkindon omas panokses karjalan kielen kehittämizeh da levittämizeh.
Enämbän karjalazien runolois tiijustetahgi školaniekat Nuorien vastavus Karjalan mual -luageris, kudai tavan mugah pietäh Petroskois sygyzyloman aigua.
Kalevan perindö -liitto on ilmoitannuh kaksi uuttu kilbua: Karjalazien runoloin hahmot -kuvien kilbu da Karjalazien smuuttien rožat -puuvestäjien kilbu.
Urheilukompleksissa on 12 voimistelulaitehta, kenttä Workout-urheilulajie varoin, kakši tennisstolua, kallivokiipeilylaiteh ta kenttä koripalluo varoin.
Meidy äijän avvutettih Ivan Akimov, Pekka Zaikov, Boris Detčujev, Valentina Karakina, Viktor Melentjev, Anatoli Grigorjev, Pjotr Semenov, da vie muutgi.
Petrodvorets-linnas puoli vuottu opastettih seržantakse, i muga hyvin ozavui, ku työttih omah Karjalah srojimah ruadudorogua Anuksen da Lodienoin välil.
Kalenterissa on 12 haltijan kuvua, kumpasie piirušti taiteilija Dmitri Dmitrijev, niise on Maria Kundozjorovan valmistamie tekstijä haltijista ta runoja.
Tahtozin sanuo suuret passibot "Periodikale", sendäh ku se andoi minule moizen mahton, sanelou meille Petroskoin universitietan opastui Angelina Dorožko.
Olis mieli tiijustua karjalazes ristikanzas, kudai ei rua karjalan kielenke da kudamale se kieli ei ole ammattiala, midä ajattelet karjalan kieleh nähte?
Šamanlaisie konserttija vietettih Sortavalašša, Helyläššä, Pitkärannašša, Läskeläššä, Pušnoi-pos’olkašša, Petroskoissa, Priäžäššä.
Haukkašuarella on tavallista nähä tyttöjä kirveš kiäššä, istuo myöhäh iltah šuaten ropivon viereššä, a huomenekšella olla tuaš reippahana.
Jotta taimen ei hävieis pohjoisjärvilöistä, Venäjän ta Šuomen ekologien pitäy ruatua yheššä tämän harvinaisen kalan šäilyttämisen hyväkši.
Vuosina 1742–1783 kylän lähellä toimi Vojačun kaivoš, mistä šuatih kuparie Aunukšen kaivoštehašta varoin ta enšimmäistä venäläistä kultua.
Pakina jatkuu kuuvvešša ošaštošša, missä nykytärkeistä karjalaisen kanšan kulttuurin ta kielen šäilyttämisen kyšymykšistä paissah tarkemmin.
Kello 16:00 kävijät šuahah kaččuo Tverin vierahien järještämyä Kuvahazet-näyttelyö leikkiohjelmineh tahi pelata Šammon puoluššuš -lautapelih.
Arvoštelijat enšimmäistä kertua valittih heti kakši kaupunkie: vuotena 2023 Tašavallan päivyä pietäh Pitkärannašša ta vuotena 2024 Segežašša.
Ta musejon tehtävänä on antua ihmisellä šitä, mitä ei ole missänä muuvval’l’a, korošti Karjalan kultuuriministerin šijahini Varvara Lebedeva.
Kilpailun piätarkotukšena on noštua kiinnoššušta šuomen kieleh, ta šamoin vuotamma nuorie ošanottajie, šano kilpailun järještäjä Rune Bjerkli.
Enšiarki-iltana Šuomen halličuš ilmotti koronan takie hätätilan ta šano, jotta kielto šalpuau toisien lisäkši Šuomen ta Venäjän välisen rajan.
Viime netälillä suutun piätökšen mukah Fedosovan kavun, 50 isännät korjattih aita, mi häiričči ihmisie kävellä rantua pitin Varkaukšen kavulla.
Talvikuun 4. päivänä pietyn online-tilaisuon aihiena oli “Kielien ta kulttuurien dialogi Karjalan tašavallan etnokulttuurisešša koulutukšešša”.
Kirjojen ta luatijan oikevuon muailman päivän kynnykšellä Kanšallisešša kirjaštošša ilmotettih Karjalan vuuvven paraš kirja -kilpailun tulokšet.
Šuovattana ta pyhänäpiänä pruasniekka piettih Rabočeostrovskissa Vienanmeren laiturilla, kumpaselta kešällä laivat lähetäh Solovetskin šuarilla.
Sanommo, toizis tazavallois ven’ankielizii paginoi ristittyzien pagizuttajes ei kiätä omil kielil, työtäh efiirah ven’akse, a meigäläzet kiätäh.
Vesläžed-lapšienyhtyvehen ohjuaja Ol’ga Gabukova kerto mitein hyö kašvattieh kera opaššutah esittämäh runoja, joikuja ta perintehellisie lauluja.
— Sendäh oli piätetty luadie Priäžän keskuččah Etnopuusto, kudamah tulduu jogahine vihjuas piirin kanzallizet eričykset, kerdou Tatjana Seppänen.
Kirjan ideja šynty vuotena 2016, konša karjalaini tietomieš Viktor Jeršov mainičči, jotta Anatolii Anatoljevičin henkilö pitäy ikuistua kirjašša.
— Mie aloitin mattojen kutomisešta, ka vähitellen keräsin tietoja näyttelyistä, kylistä ta eri kirjaštoista, rupesin valmistamah toisie luajokšie.
Laukkoih niškoi vähä midä jiäy, rahvas tundietah meidy jo ammui da iče kävväh ostamah, mandžoidu vedelen Petroskoin eri laitoksih, kus kyzytänneh.
Gennadii Arkadjevič ylbeilöy, ku hänel puutui tiijustua, ku hänen died’oi muaman puoles oli V’atskije Pol’ani -linnan puolistuszavodan rakendajii.
Yli 1200 Karjalan tašavallan šekä Leningradin, Tverin ta Vologdan alovehen eläjyä ottau ošua alovehien väliseh Karjalan ta vepšän šanelu -aktijoh.
Periodika-julguamo jo nelländeh kerdah pidi karjalan, vepsän da suomen kielen tiedäjien kilvan “Myö olemmo Karjal” Muamankielen päivän kunnivokse.
Vet niinä vuosina monet ihmiset mänetettih omie ruatapaikkoja vähentämisen takie ta heijän piti pärjäta ta elyä ielläh, šanelou miun pakinakaveri.
– Konša alkoma tutkie meijän alovehen ta Vuokkiniemen istorijua, ni šaima tietyä, jotta Vuokkiniemeššä juhlittih Kuokan kolkkajaiset -pruasniekkua.
Esimerkiksi, ei ammuin myö šaima vaštaukšen kyšymykšeh šavešta luajituista kenkistä niijen luatijan pravopunukalta, kumpasen tuatto toi ne musejoh.
Kanšanrunouven tutkija, kirjan toisen painokšen toimittaja Marija Kundoz’orova kertou, jotta ihmiset oikein vuotettih tämän painokšen ilmeštymistä:
Veškelyksen kylän karjalazien perindölöi kannattai Oma tulehmo -liitto on pannuh rattahile 1. pakkaskuudu 2022 oman uvven projektan “Järven randu”.
Kirjan luatijana on Valentina Sukotova, Oneganiemi-kanšalaisjärještön johtaja, ihmisoikevukšien puoluštaja, Anatolii Martinovin yštävä ta apulaini.
Karjalan tašavallan peruštamisen 100-vuotispäivällä omissettuh ekspositijoh voipi vapuašti tuttavuštuo Sovetskaja-aukivolla šajekuun loppuh šuaten.
Enšin tämä katalogi myö panemma sosialiverkkoloih ta šiitä toivomma, jotta meilä ilmeštyy ni nettišivu, kerto projektin johtaja Valentina Mironova.
Karjalaisien runojen vuotena Karjalan opaššukšen kehityšinstituutti yheššä Periodika-kuštantamon kera piettih seminari karjalan kielen opaštajilla.
Projektie on toteuttan Zdorovje Karelii -hyvänluajintašiätijö Karjalan tašavallan kanšallisen ta alovehellisen politiikan ministerijön rahotukšella.
Disainikilpailušša Käsityöesinehet-nominatijošša voitti petroskoilaini Kristina Ovsejuk, kumpani lähetti kilpailuh kultalankalla merkattuja šolkija.
Alovehellisen yhteiskunnallisen ičehallinnon järještämini antau mahollisuon ošallistuo projektien kilpailuih ta šuaha rahotušta niijen toteuttamiseh.
Eri alojen ruatajien: opaštajien, liäkärien, sosialialan ruatajien, rakentajien, volontöörien piti ratkaissa pandemijan aikana uušie ammattitehtävie.
Kaikki ošallistujat oli juattu kolmeh ryhmäh, missä opaštajien kera oltih pakinoita ta harjotteluja kielen, kuttuurin, turismin, median kyšymykšistä.
Nygöi jo harvembi kirjuttau, kuuzi vuottu tagaperin omas kois meidy vastates häi sanoi: “Parembua minä jo en kirjuta, a pahembua kirjuttua en tahto”.
Näyttelyn avajaisissa kerrottih projektin toteuttamisen tulokšista, myönnettih šen ošallistujilla tovissukšie ta projektin ruatajilla kiitoškirjasie.
Ihmiset jätetäh kiveštä luajittuja esinehie, riputetah lehmän kelluo muissuttajie kelloja, kumpaset simvolisoijah, jotta elämä ei ole katken kokohan.
Etno-šou -tapahtumalla esiinnyttih aloittelijat ta kokenuot artistat, kumpaset šoitetah perintehellistä musiikkie ta lauletah karjalakši ta vepšäkši.
Brihačču pilai jiäkur’oipualikan palazikse da piirdi niilöil mittumatlienne kuvat, sit ahkerasti vesti net, maulai kirkahil kruaskoil da katoi luakal.
Järven randu -projektan mugah Veškelyksen entokul’tuurizen keskuksen tyves jo ruvettih pidämäh karjalan kielen livvin murdehen algu- da jatkokursiloi.
Mugaže virrallizes kirjazes halličus sellitti, ku ruadoloi signualupaččahien puhtahous da kunnos pidämizekse pietäh Valdivollizet sobimuksen hantuzis.
Da jogahizes kirjutukses nägyy oman kielen da oman rahvahan suvaičus, tunduu huoli niilöin tulies aijas, koroštau almanakan toimittaja Ol’ga Smotrova.
Vuvvel 2005 roittih kluuban muutokset, horan vedäjän palku otettih iäres da suuren pajojuokon elaigu sih katkei, sanoi vieljärveläine Natalja Antonova.
Kevätkuun enzimäzeh päivässäh vallitah ristikanzu, kudai rubieu johtamah vizit-keskustu, vardoimah luondomerkii da valmistetah vizit-keskuksen eskiizu.
Karjalan tašavallan kanšallisen ta alovehellisen politiikan ministerijön spesialistit ilmotettih tašavallan piirihallintojen kilpailuvalinnan tulokšet.
Oksanan muamo, Tatjana Grigorjevna, on rodužin Veškelyksespäi, kogo ijän naine ruadoi buhgalterinnu sovhouzas da sen salbavuttuu kylän administratsies.
Rahvas ruvettih tuomah muzeih omii veššilöi da brujii, sanommo, eräs naine andoi muzeih paikan, kudaman hänen buabo sai lahjakse sada vuottu tagaperin.
Aleksandr Linevskii tutki Vienanmeren kallivopiirrokšie, valmisti tietokirjutukšie, kumpasissa kerto tuntomattomien alkutaiteilijien kallivopiirrokšista.
Se oli ylen vaigei aigu: eigo olluh opastajii, eigo opastuskniigoi, eigo opastusmetoudiekkua, ga Vieno Petrovna pani kai väit, ku kuafedru rubies ruadamah.
Karjalan Kanzallizen da alovehellizen poliitiekan ministerstvan kehitykses Karjalas kuvatah nelli videodu, kudamis kerrotah tazavallan kandurahvahih nähte.
Valkeissa räččinöissä yhekšän tyttyö juoštih meččyä myöten ta heijän ryhmäh liitty ni jegiptiläini vieraš Marvan karjalaisešša paijašša.
Enšin myö elimä yheššä toisen perehen kera, a kun avattih Šuoju-Viitanan meččävaruššuštehaš, meijän perehellä annettih korttieri Čalnašša.
Omissa kirjutukšissa hiän kirjutti: “Peltojen takana viiješšä kilometrissä Vuokkiniemeštä olin Čenaniemen kyläššä, missä oli nellä taluo”.
Huomena Venäjän kanšojen yhtehisen kokoukšen spesialistit pietäh vebinarie, missä kerrotah karjalan kielen käytöštä elämäššä ta internetissä.
Pereh kostittau čäijyllä yštävieki, kumpaset tullah hejän luokše ativoih eri alovehilta šekä lahjotetah šitä, konša iče käyväh lomalla kostih.
Šen lopušša järještimä pyörien stolan, kumpaseh otti ošua piirin halinnon etuštajie, lehtimiehie, kanšalaisjärještöjen jäšenie ta aktivistija.
Petroskoissa esitettih Šäilytämmä istorijua yheššä -näyttely, kumpani oli järješšetty Karjala – piemmä huolta istorijašta -projektin rajoissa.
Šemmoni piätöš antau mahollisuon nopiešti antua rahua meččäpalojen šammuttamiseh šekä käyttyä enemmän varoja ta voimie taisteluh tulta vaštah.
Šairalan klounien-volont’orien opaššuš järješšetäh Tuven voima -projektin rajoissa, mi voitti Karjalan tašavallan piämiehen granttikilpailušša.
– Suomes on nähty enzimäine pitky kino karjalan kielel “Sygyzyn jälles roih kevät”, da sinä olet olluh kiändämäs karjalakse ozuttelijoin sanoi.
Elokuušša Dramateatterin ta Kanšallisen teatterin nel’l’a artistua šuoritetah etäopaššušta Pakinakeinot julkisissa esitykšissä -ohjelman mukah.
– 28 päivyä ošanottajat tavattih Lindu-klubin šivulla, kerrottih omista mielehisistä šanoista šekä šelitettih, mintäh valittih juuri šen šanan.
Tapuamisešša marilaiset artistat šoitettih tärkeimmillä kanšallisilla šoittimilla – tumirilla ta šuvirilla šekä kerrottih niijen erikoisukšista.
Ensin tahotah korjata vesihettien kaivo ta kunnoštua lepopaikka Tuoppajärven rannalla, missä kyläläiset ta kylänvierahat tykätäh levätä kešällä.
Ämmön kertomukšet tuotih miula hyvän ta hyövyllisen idejan, jotta hyvä olis luatie mitänih šemmoista, mi aina muissuttais pientä Mikkol’an kylyä.
Kanšallisen musiikin šoitto ta karjalaiset laulut muissutetah, kuin arvokašta on šäilyttyä folkloriperinnehtä ta šiirtyä še enši šukupolviloilla.
Kotini oli melkein Kiteen ta Tohmajärven rajalla, ta linnuntietä noin kymmenen kilometrin piäššä šillosen Neuvoštoliiton, nykysen Venäjän rajašta.
Keskuksen hyvyöt äijäl kebjendetäh kyläläzien elaigua, konzu valdivollizet da paikkukunnallizet palvelut – kaz’onnoit dielot ollah suadavat käzih.
Šen pitäy olla valmis yöllä ta päivällä tulla apuh, onko pihalla kuuma tahi pakkani, šatauko vettä tahi lunta, ka piti ruttoh šuoriutuo ta lähtie.
Sortavalan piirin Kurkijoki on valittu yhekši piäkentöistä, missä viijen vuuvven piäštä ruvetah juhlimah Karjalaisien kaštamisen 800-vuotispäivyä.
Ei kai Vieljärven eläjät olla vie harjavunnuot täh uudizeh, äijät vie ken vietäh omat sellittämättömät suuret toppupussit tavallizih konteineroih.
Perintehellisešti Karjalan ta vepšän kirjakielen päivänä karjalaiset ta vepšäläiset tarkissettih omie muamon kielen kieliopin ta šanašton tietoja.
Aijan mendyy tulimäit hil’l’akkazin ruvettih häviemäh, ga niis jiädih erilazet kivet: graniitat, mruamorat, kvartsat, kudualois luajittih st’oklua.
Šen lisäkši hyö vajehettih heikkuo muata tien alla šuopaikoilla, pantih muah 37 uutta vesiputkie ta tien lähellä ašetettih aijokšie ta tiemerkkijä.
Toimenpito järješšetäh Karjalan kanšallisen ta alovehellisen politiikan ministerijö Karjalan Rhvahan Liiton ta Vepšäläisien kulttuurišeuran avulla.
Passipo Rinkevič Irinalla, jotta hiän anto meilä mahollisuon avata omie mahollisukšie, näyttyä omua šieluo esituattojen kielellä runojen muuvvošša.
Silloi paikallizet eläjät Kaskesmiemen järven randah luajittih huogavokohtu: azetettih lapsienkižuandukohtu, lidžut da verko verkomiäččyh kižuajile.
Pruasniekka peruššettih neuvoštoaikana, ka ajan mittah še myöšty marilaisih juurih ta nykyjäh šiih kuuluu perintehellisen marilaisen ušon ritualija.
Kevätkuun 18. päivänny algavui kolmas etuappu programmua, kudaman mugah matkustajile annetah järilleh matkusteluh Ven’al piettylöin den’goin vuitti.
Näin, esimerkiksi, kalevalalaiset taiteilijat Marija Kisel’ova ta Larisa Lonskaja käytettih ehotušta hyväkšeh ta annettih omie mualaukšie näyttelyh.
– Nikita L’agin ta Jakov Ignatjev pelattih varmašti ta voitettih voimakkahimpie peluajie Vologdan ta Leningradin alovehelta šekä Komin tašavallašta.
Irina Rinkevič kerto tekstin ta šarjan eroista, elokuvan piäaiheista, mielenkiintosista ohjauškeinoista ta šiitä, mitein luuvva oman käsikirjutukšen.
Tämmösie matkoja oli jo pietty kakši vuotta takaperin Šuvi- ta Pohjois-Karjalan kylissä, tänä vuotena matkoja ta muasteri-oppija šuunnitellah jatkua.
Karjalan kulttuuri-, kanšallis-, tietoalan spesialistit ta teemašta kiinnoštunuot ihmiset šeurattih tänäpiänä Karjalaisien runojen vuuvven avajaisie.
Enzivuozin L’udmila F’odorovna iče opasti karjalankielisty teouriedu opastujile, no vähin vähäzin parahis opastujis roittih karjalankielen opastajat.
Sil päiväl vieljärveläzet ruvetah karjalan rahvahan tabah pominoimah Paraskovjua Ivanovua, kudaman kuolendupäiväs meni päten viizikymmen viizi vuottu.
Kohta pelin lajie otetah gorodki-kilpailujen korkiemmalla tašolla, šentäh kun še on vaikiempi kuin perintehellini kyykkä, kummaista pietäh pihapelinä.
Silloi minule avvutti “Oman Muan” ruadai Margarita Kemppainen, häi saneli sit, kui eläkkehel olijat rahvas paistah karjalakse omahizienke internetači.
Leo Narjan näytelmän mukah valmissettu spektakli kertou karjalaisien kohtalošta, šuhtehista, omahisilla ta omalla mualla uškollisuošta ta rakkahuošta.
Piiteristä ta Or’olista tultih plemännikät Aleksandr Blinov, Zinaida Mitrofanova, Nina Solovjova ta heijän lapšet Sergei Sobolev ta Tatjana Martinova.
Ykköne-TV-kanualu kiändyi Karjalan Kielen Kodih nevvomah mostu ijäkästy ristikanzua, kudai eläs karjalazien perindölöi da maltas sanella omua elaigua.
– vepšän kielen ta kanšallisen kulttuurin tietäjät https://docs.google.com/forms/d/e/1FAIpQLSfBQjLByo0EeE59dsguH9KOJPJAM9CIEm9Y8BAH1GkWYyuiDA/viewform
Tavan mugah tytil ei luajittu rožua, tilkuzii sih niškoi revitettih, ei leikattu – piettih, ku revitettylöis tilkuzis läbi tyttih ei piäze paha hengi.
– šuomen kielen ta kanšallisen kulttuurin tietäjät https://docs.google.com/forms/d/e/1FAIpQLSc9cF27J7MZ6W5VEz3K7m1wMf9yDgnw4sahnyGaOzi1MT-pGg/viewform.
Onnittelen kaikkie tällä mainivolla tapahtumalla, toivotan turvallisie teitä ta hyvyä matkua, onnitteli tašavallan koulujen etuštajie Larisa Podsadnik.
Nämmien projektoin suurimii da tärgevimii ruadoloi on Karjalan alovehien etnokul’tuurine kehitys da kandurahvahien kielien nägyvih tuondu da kehitändy.
Jygielöis voinan vuozis “Taivalah” kirjuttau karjalazen rahvahanrunohuon tutkii, Karjalan tazavallan arvostettu tiedoruavon ruadai Aleksandra Stepanova.
Vera Jakovlevna Ivanova on rodivunnuh vuvvennu 1955 Tatjana Grigorjevna da Jakov Ivanovič Trofimovien pereheh Ližmin kyläh, kudai nygöi kuuluu Pyhärveh.
Paras Karjalan tazavallan 100-vuozipäiväle omistettu materjualu karjalan, vepsän libo suomen kielel painojulgavolois –nominatsies voitti Larisa Smolina.
Olemmo käynnyh erähii kerdoi Tverin alovehen karjalazih hieruloih pagizuttelemas rahvastu sie da täl taval keriämmö materjualua tverinkarjalan murdehes.
Toizen painoksen uvvistuksennu on tävvelline luvettelo, kus löydyy tieduo Karjalan tiedokskukses kaikes tallel olijas ižoroin da ingeriläzien ainehistos.
Anna tiijustetah, anna vähäzel lugietah, anna syvennytäh sih ainehistoh, sih histourieh, se on hyvä heile mielen liikutuksekse, sanou Natalja Sinitskaja.
Voinan jälles talois oli školan tyves ruadai internuattu, kus opastui lähikylien lapsii, kai Luadogan rannalpäi oli opastujua, sellitti Alevtina Kozlova.
Arvelemmo, ku net maksettas 800 tuhattu rubl’ua vuvves, sanoi komitietan istundos Karjalan luonnonvaroin da ekolougien ministran sijahine Sergei Šarlajev.
Elaigu horas kiehuu, pajattajat alalleh yhtytäh erilazih projektoih, kudualoin hantuzis uvvistetah lavaruuttii da pietäh konsertoi Karjalan eri čuppulois.
Vieno Petrovna oli kielentutkii, kudai enzimäzenny tiedoruadajis rubei keriämäh da tutkimah karjalan kielen uardehii: frazeolougizii sanondoi da virkehii.
Ku ondarveläzet tahtotanneh pellastua ainavoluaduzen puhtahan Unusjärven, heil zakonan mugah on annettavu luba kazvattua torpua kudualtahto toizel järvel.
Koulušta hyö lähetäh neroh opaššettuiuna ta još tämä käsityö miellytti heitä, ni hyö voijah ielläh kehittyä šitä, korošti Konstantin Petrov.
Enšimmäini issunto piettih 11. oraškuuta ta šiitä päiväštä alkuan 15 päiväššä komiisin jäšenet kačellah kilpailuh ošallistunuita projektija.
– Kurkijokie pitäy kehittyä, šentäh kun viijen vuuvven piäštä še tulou Karjalaisien kaštamisen 800-vuotispäivän juhlimisen yhekši keškukšista.
Nygöi Nast’a dai Tan’a tietäh luageriloin elaijas enembän kaikkii; hyö käydin Azovskoil da Mustal merel; oldih Orl’onkas da Ven’an Žemčužinas.
Šemmoni piätöš luajittih tervehyšhuoltosistemillä vaikutukšen mukah: kuin rikeneh ihmiset kyšytäh liäkärien apuo ta kuin vaikiešti hyö läsitäh.
– Eryähillä teillä korjauš jatkuu, kuin esimerkiksi turistipaikoilla viejillä teillä Aunuš-Pitkäranta-Leppäšilta ta Karhumäki-Tolvoja-Šuurlahti.
Še šelittäy šitä, mintäh nykyaikani nuoriso kiinnoštuu folklorih ta tahtou käyvä perintehellistä musiikkie ta kanšanrunoutta šäilyttäjih ryhmih.
Jelena šoitti urkuloilla l’uteranikiriköššä ta ruato Kulttuuritalošša: ohjasi lapšien yhtyvehtä, venäläisen laulun kuoruo ta Kalevala-yhtyvehtä.
Viime työmatan aikana Nadežda Mičurova kävi Aunukšen piirin Jeroilan kyläššä pakauttelomašša Alavoizen taigin -teatterin ijäkkähie ošallistujie.
“Tverin karielazeh luona” on etnokulttuurikenttä, kumpasen ošanottajien tehtävänä on keškuššella Tverin alovehen Rameškovon piirin eläjien kera.
Tänä vuotena loputah korjauštyöt Karhumäki – Tolvuja – Velikaja Guba -tiellä, a enši vuotena šuunnitellah korjata tie Velikaja Guba -kylyä kohti.
Niise operatiivini ošašto pyytäy vähentyä lapšien ta vanhemman šukupolven jäšenien kontaktija, näin onnistuu vähentyä koronatartunnan tapahukšie.
Kulkuvehella myö noštima juhlallista tunnelmua ičellä tai kyläläisillä, kerto Sumskii posad -kylän kulttuuritalon piämetodisti Natalja Moškar’ova.
Yksi elvyttämiskeinoista on kyläpruasniekkojen järještämini muinaisien perintehien ta šiäntöjen mukah šekä lisyämini niih nykyaikasie toimenpitoja.
Muiten toini painoš ei eruo 1. painokšešta, šen šisältönä on laulettuo kanšanrunoutta, min keräsi Nina Lavonen 1970-80-luvulla Kiestinkin šeuvulla.
Sendäh gu tämä sana hieru on merki sit aijaspäi, konzu siirryttih kaskenpoltandas kaksivuorollizeh jällespäi kolmevuorollizeh vil’l’ankazvattamizeh.
Leheššä objektiivisešti kirjutetah Karjalan etnopoliitisista ta etnokulttuurisista tapahtumista eikä jätetä huomijotta yhtänä šuurta etnotapahtumua.
Kuin enemmän merkkijä šuat, niin on paremmin ta voit tulla festivalin voittajakši -kirjutetah Talviset šuihkulähtehet -hiihtofestivalin järještäjät.
Vuuvven 2021 šulakuušša ta kešäkuušša Karjalan ihmisoikeušvaltuutetun puoleh kiänty kakši vankie, kumpasilla kiellettih omien korttierien antamista.
Enši vuuvvekši on äijän šuunnitelmie, ennen kaikkie pitäy ratkaissa karjan kielen statussin ta kielen opaštumisen kyšymykšet, kerto Raisa Samodajeva.
Toimenpito järješšettih Karjalan kanšallisen ta alovehellisen politiikan ministerijö Karjalan Rahvahan Liiton ta Vepšäläisien kulttuurišeuran avulla.
Šuunnitelmien mukah vuotena 2022 Louhen piirissä aletah luatie Piäjärven puhissušlaittehien projekti ottuan huomijoh kanšallisen puiston lähellä oluo.
Tverin alovehen filarmonijašša ennein Perehpäivyä, kummaista vietetäh 15. oraškuuta, piettih Vuuvven paraš pereh -kilpailun alovehellisen ošan finali.
– Or’ol i Reška -ohjelmas sanottih, ku minä olen piiteriläine taidoilii, ga se ei ole muga, minä olen rodivunnuh Karjalah, Kondupohjah, huomai Sergei.
Monella nuorella pojalla ta tytöllä še šota vielä jatku, šentäh kun vielä piti puhistua omie kylie miinoista, kumpasie vihollini pisteli joka paikkah.
Meilä onnistu luatie mukava kulttuuritapahtuma ta kiinittyä vierahien huomijuo juhlan loppuh šuaten, šano Kalevalan kulttuuritalon johtaja Ol’ga Kuraš.
Hyö valittih uuši ratkaisu ta yritettih luuvva Karjalan kirjallisuon kuvan ta näyttyä, mitein kirjailijien anšijošta muuvvoštu erikoini kulttuurikoodi.
Kiitämmö Alavozen muasteriloi, hyö otettih vastah neroniekkoi, kuduat syvät tutkittih kuvondan histouriedu da paikallizien eläjien perehien perindölöi.
Joga runos tunduu kirjuttajan suvaičus omah muah, kibei da abei hyllättylöis kylis da mualois, omas čomas da helies unohtuksih jiännyös karjalan kieles.
A kuvuajan hyvä ruato ta tietokonehgrafikka luajitah meijän pientä filmie kaunehekši ta unohtumattomakši, kerto Ilmu-projektin luatija Tatjana Tkačenko.
Nygözet da endizet žurnalistat, kirjastoloin ruadajat, teemas rippujat deleguatat – kahtenkymmenen viijen hengen joukko karjalastu tuldih yhtymäh tänne.
Kaikkiedah tazavaldah on suadu sada yheksäkymmen nelli ”ruadoikkunua”, kudamih kiändyjes suat oigevuolleh pasportan, spravkan libo mintahto tovestuksen.
Karjalan piämiehen ualikirjutettuh miärävykseh nähte agizutammo Kanzallizen poliitiekan ministerstvan kandurahvahien ozaston piälikkyö Jelena Migunovua.
Pakkaskuun 22. päivänny 90 vuvven ijäs siirdyi tuonilmazih kuulužu karjalaine mies, oman rahvahan puolistai da karjalan kielen akkiloiččii Akilan Iivan.
Ohjelmah kuuluu kuin perintehellisie šävelmie, niin ni luatijan tevokšie, šano yhtyvehen johtaja, Karjalan anšijoitunut kulttuuriruataja Jurii Gladišev.
Sit meil pidi lähtie iäres Jogivokzualas, kus meil oli suuri ruadoperti da oli hyvä järjestiä matkoi Kižin suarele, Valamole da Solovetskoin suaristole.
Karjalan kielen nedälil joga päiviä ruvetah julguamah midägi karjalakse Karjalan Sivistysseuran Uudisčuppuh sego Facebookan Karjalan kieli eläy -sivule.
Kylän yhteiskunnallizil liittoloil on oma perti: liittolazet iče pannah kundoh da čomendetah tilat, piätetäh, kunne azettua pertilomut da muut laittehet.
Luottovanginnu Jukka Kaartinen pandih Reittiön taloih Sulkavan lähäl auttamah taloin emändiä, Jukka Kaartizen buabuo, ruadamah kaikkii ruadoloi muatilal.
L’udmila Markianova da Georgii Kert kirjutettih obkomah kirjazen, kuduan tärgienny kyzymyksenny oli karjalan kielen elvyttämine da sen opastamine školis.
Silloine Karjalan piämies Andrei Nelidov kehittii muuttamah kylän nimie (rahvahan etimolougien mugah Besovets-kylän nimi rodih ven’ankielizes bes-sanas).
Karjalazien kerähmön vallitun nevvoston uvvekse paginanvedäjäkse on vallittu vienankarjalaine Raisa Samodajeva, kudai oli sekretarinnu mennyös nevvostos.
Mie piätin lukie kappalehen hänen Livvin virret -runoelmašta, kumpasen kiänti vienakši Galina Lettijeva, sanoi Oma Mua -lehten toimittai Maikki Spitsina.
Syvyskuun puolivälis Pohjazen veziprobliemoin instituutan tiedomiehet käydih Vieljärven järvele ottamah vetty, pohjumudua, heiniä da kalua tutkittavakse.
Ei niken tiijustannus sih pajoh nähte, ga vuvvennu 2020 oraskuus minä tuaste luvin, ku säveldäi Anastasija Salo jatkau ruaduo pajokogomuksen luadimizakse.
Se valmistettih Anuksen viizi nerokastu muasterii: Julija Žuravl’ova, Roman Leontjev, Tatjana Jušina, Jelena Skobkina da Irina Tikkujeva da Anuksen muzei.
Välis Roza F’odorovna ruadoi Nevvoston tiedeakadiemien Karjalan ozaston prezidiuman tiijollizennu sekretarinnu, ga tutkimusruado oli hänen mieles parembi.
Languruadivo, kudamah harjavuttih kyläläzet, on loppemas omua igiä, a net nellitostu tsifrulähetysstantsiedu ei kateta Karjalan tazavallan kaikkii kohtii.
Suuris valgielois huavolois on st’oklupulluo da -bankua, plastikekkupulluo da raudubankastu juomizien jälles, eriže on kanservuraudubankua, hylgybumuagua.
Ku kodvan aigua käytös meil oli vai argikieli, sentäh kieles ei täydynyh yhteiskundupoliitiekku-, tehniekku-, faunu- da flourusanoi da toizii uuzii sanoi.
Kaksikymmen kaksi vuottu Karjalan kylis da linnois rahvas vuotettih Nazarovan Fed’an Miikulan čomua madalua iändy da paginoi omal armahal karjalan kielel.
Pluanois on istuttua puuloi, luadie uuzii kävelytroppazii, azettua pihafonarit da mitahto merki, gu rahvas tiettäs, mikse täl kohtal on annettu moine nimi.
Olemmo valmehet yhtes tazavallan virguniekoinke paista karjalan kielen iellehpäizes kehitykses da omas ruvos”, suau lugie yhtevyksen sivustol kirjazen ual.
Kielen, literatuuran da histourien instituutan kieliozastos on ainavoluaduine karjalan kielen uardehien kartotiekku, kuduah kuuluu piäl sadua tuhattu kortii.
Puadjärven kyläššä tytön tuaš piti lähtie enšimmäiseh luokkah, šentäh kun uuvvešša kyläššä ta koulušša opaššettih jo venäjän kielellä.
Čalnan eläjien muisselmat on juattu eri temaattisih oših: “Evakointa Siperih”, “Šakšalaismiehitykšeštä Viroh ta Šuomeh”, “Kotirintamalla”.
Koronaviirussie vaštah tarkotettuo miäryä – QR-koodien käyttämistä kouluih ta päiväkotiloih piäšyö varoin – ei ruveta käyttämäh Karjalašša.
Yhet vaššatah: “Rajatoin ta šinini valtameri”, toiset: “Kotikylä kotitaloineh ta kotirantoineh”, kolmannet: “Vihrie ta kukkija kevätmeččä”.
Niise Sroiččana šai špouvata, esimerkiksi, neiččyöt heitettih ylöš koivuvaštoja – kenen vašta lenti ylähämpi, še ruttosempah mänöy miehellä.
Kirjašša on äijän lukomistehtävie – tekstijä Oma Mua -leheštä ta Kipinä -kuvaleheštä, šekä Karjalan klassikkojen kirjallisuštevokšien pätkie.
Valtijon piämieš on piättän hyväkšyö Venäjän halličukšen kehotukšen karjalaisien rissinnän 800-vuotisjuhlan pitämiseštä federalisella tašolla.
– Tällä ajatukšella mie tahon ottua pois puolen häpieštä šiitä, jotta meijän polvi hyvin vähän luatiu vanhojen kylien muisson šäilyttämisekši.
Dmitrii Al’bertovičin elämäntyönä oli luatie ta restauroija šuomelais-ugrilaisien kanšojen musiikkišoittimie, ta hiän iče šuatto šoittua niillä.
Šeloššukšissa käsiteltih kiäntämisen ta kanšainvälisen viessinnän kyšymykšie šekä alovehelliseh komponenttih kuulujie projektija ta tilaisukšie.
Ruavon aikana mie šoitin ijäkkähillä ta liikuntarajotetuilla ihmisillä, keräsin heijän tilaukšie, järješšin logistikkua ta opaššin volont’orija.
Kylän rahvahan puoles hyvittelen Nina Petrovnua Vuozipäivänke da toivotan kaikkie hyviä, sanou Nuožarven kyläkunnan piälikkö L’ubov’ Ponomar’ova.
Šekä Sortavalan piirin eläjillä on hyvä, jotta vielä yksi juna yhistäy piirie Karjalan piäkaupunkih – korošti Karjalan piämieš Artur Parfenčikov.
Kanšainvälisen perehpäivän kynnykšellä Jevgrafovien karjalaini pereh voitti Vuuvven paraš pereh -kilpailun Perintehien šäilyttäjät -nominatijošša.
Vladimir Rudak piäsi koko Venäjän Rauhanpalkinnon loppukilpailuh #Vaštah-nominatijošša, kumpani on omissettu elämäntilantehista läpi piäšömisellä.
Kuklateatterin lähellä on ašetettu taiteilija Vladimir Zorinin luatima karjalan kielen kirjaimikon Ä-kirjaimen veššoš “Panka pistehet A:n piällä”.
Šuomelaisen kanšanrunouven keryäjä Vihtori Alavalta šuatih tietyä Vvedenskin šyntymä- ta kuoloma-ajašta: 20. šyyškuuta 1782 – 23. talvikuuta 1865.
Kerran työnnin L’udmilale tekstan karjalan kielel – kahten päivän peräs naine työndi minule kai kolme muuzikan variantua, kerdoi L’ubov’ Nikitina.
Kinofestivualin programmas on kolme vuvven 2020 fil’mua, yksi vuvven 2014 fil’mu, dokumentufil’moi da jälgimäzien seiččemen vuvven lyhyzii fil’moi.
Vladimir Ivanovič jo ammuin ei rua valmistajana, ka urheilukoulun kašvatit tiijetäh häntä, a piäštökkähät työnnetäh tervehyisie eri kaupunkiloista.
Toivon, jotta šuamma viettyä seminarija šiännöllisešti, jotta kertuo uušista idejoista, kokemukšešta, korošti Valentina Mironova seminarin lopušša.
Piätöšissunnon jälkeh konferenššin ošallistujat tutuššuttih Kielen, kirjallisuon ta istorijan instiituutin vuosina 2017–2020 julkaisomih painokših.
Kirjan pohjana on Aleksandr Bel’akovin ta Aleksandra Punžinan töitä, Zoja Turičevan luventokirjoja šekä L’udmila Gromovan mielipito ta huomautukšie.
Teatterinäytelmissa ei ole enyä kaččojien miärän rajoitukšie, elokuvateatteriloissa ta konserttiloissa voit käyvä 50 % prosenttie šalien tilavuošta.
Kilpailun komiisissa on 11 ihmistä – Karjalan kanšalaiskamarin, kanšalaisneuvoštojen, kanšalaisjärještöjen, vallan toimehpanijien elimien etuštajat.
Myö tuttavuštima ihmisie niise Periodika-kuštantamon kirjauutukših ta rahvaš voitih niitä oštua, lisäsi Oma Mua -lehen piätoimittaja Ol’ga Smotrova.
– Etäruavon aikana käsittelimä karjalan ta šuomen kielen opaštamista kouluissa, kielitilannehta Karjalašša ta Kanšainväilisen kieliklubin toimintua.
Käskyn uuzih kul’tuuran objektah nähte on ualekirjutannuh Kul’tuuruperindön objektoin vardoiččemizen alovehellizen haldivon piälikkö Julija Alipova.
Čoma kuva roihes, konzu päiväzen suvas azettuu kukkazen terälehtyön tuakse libo kižuau aldoloinke... Nämmii kodvazii toiči pidäy eččie libo vuottua.
Saman projektan mugah Honganualan kyläs paikallizet eläjät čuuruttih troppu, kudai vedäy Pyhän Miikulan časounah da azetettih skamn’u časounan tyveh.
Mennyt piättenčän Karjalan Kielen Kois Vieljärvel piettih kielipezä-seminuaru Anuksen da Priäžän piirin rahvahale – kahtelekymmenele kahtele hengele.
Liitolla on ošaštoja Karjalan eri piirilöissä, ne liityttih kokoukšeh ZOOM-ohjelman kautti ta kerrottih omien järještöjen ruavošta ta šuunnitelmista.
Šuunnitelmissa on šuaha muatontti liävän rakentamiseh, rakentua liävä ta ottua ruatajie fermalla, kerrottih Novos’olovit vaštahotolla piämiehen kera.
Šen järještäjät ollah folklori-etnografisen Karjala-yhtyvehen, karjalaisen Oma pajo -kanšankuoron ta karjalaisen Čičiliušku-kanšanteatterin artistat.
Suojärven piälimäzen mečänhoidoalaln da Zapkarelles -laitoksien ruadajat da volont’ourat istutettih enämbi 12 tuhattu pedäjän taimendu 6,4 gektualal.
Työn eryähät ošat paremmin onnissutah, još hiän kuuntelou death- tahi black-metallie, a toisie varoin tarviččou rauhallini šoitin- ta kanšanmusiikki.
Paginan pidäjes minule nevvottih ližätä täh sanakniigah vie grammuatiekkumaterjualoi – andua sanakniigan lopus nimilöin da verbilöin taivutustaulukot.
Toiči emmo tiijä, mittumua sanua olis parembi käyttiä, sendäh ku kieles ei ole pättäviä sanastuo, sanou Petroskoin yliopiston opastui Alina Tšepikova.
Tokion olimpijakisojen voittaja taekwondourheilija Vladislav Larin šai tašavallan korkeimman palkinnon – Sampo-kunnivomerkin Karjalan piämiehen kiäštä.
Matalla urheilijat käyväh paikallisissa musejoissa, entisissä taistelukentissä, muistopaikoissa, pannah kukkie, keškuššellah paikallisien eläjien kera.
Illalla halukkahat šuatih ihailla tarmokkahie marilaisie tanššija ta omaperäsie lauluja Marii pamaš- ta Šuldir -yhtyvehien konsertissa Kantele-talošša.
Uuvven taito-objektin luatimisen alkuhpanijana oli Karjalan halličuš, a tiluajana oli ORES-Petrozavodsk -ošakehyhtijö, kumpani omistau ala-šähköašemua.
Talvikuu lahjotti Priäžän eläjillä juhlakonsertin, kumpaseh otti ošua luovie kollektiivija ta Kalaberdilla nimitetyn kanšallisen taitokoulun opaštujie.
— Lisäkši miun onnistu ruatua šiih aikah, konša kanšalliskielie kuulu kylissä ta kaupunkilossa, a Petroskoissa eli nerokkahie artistoja ta kirjuttajie.
Joka vuosi Karjalan Rahvahan Liitto keryäy liittolaisie, jotta kertuo, mitä oli ruattu vuuvven aikana ta keškuštella šuunnitelmista tulijakši vuuvvekši.
Tilois on printeru, suuri televiizoru da muudu tehniekkiä, kuduadu voijah käyttiä Koin gost’at, sanoi Periodika-julguamon piälimäine Natalja Sinitskaja.
Vuuvven 1997 pakkaiskuun 18. päivänä Tverin Proletarka-kulttuuritalošša piettih Koivune-klubin kokouš, kumpasen aikana piätettih luuvva folkloriyhtyveh.
Nykyjäh Jelena Ivanovna valmistau Kodirandaine-ohjelmua vienan murtehella ta kertou karjalaisien perintehistä, istorijašta, kylien ta ihmisien elämäštä.
Svetlana Georgijevskajan luatimat kallivopiirrokšien kopijot muššalla riissupaperilla ollah esillä Kielen, kirjallisuon ta istorijan instituutin aulašša.
Kerähmön azetetut jygiembät kyzymykset kielen stuatussah nähte, kanzahallizien piirilöin stuatussah nähte ollah Karjalan Tazavallan Konstituutsies kiini.
Tänävuon kursit pietäh Petroskois neroniekoin linnannellikös adresil Neglinskaja-piha, 7 da Kanzallizien kul’tuuroin keskukses adresil Leninan lagevo, 2.
Karjalan Rahvahan Liitto kuččuu karjalazii vuozikerähmöh, kudai pietäh 26. kevätkuudu 13.00 aigua Periodika-julguamos adresil Petroskoi, Titovan piha, 3.
Ihmisien mua -projektin dokumentit Karjalan tašavallašta on luotu Karjalan tašavallan kanšallisen ta alovehellisen politiikan ministerijön kannatukšella.
Hil’l’akkazin alloin sit tuttavumah kieleh, enzimäi vaiku šuutkakse, sit Karjalan Kielen Seuras ruadajes da yliopistos opastujes jo tovellizembah luaduh.
Vuvvennu 1991 aloveh rodih Ven’an tazavallakse, muututtih pindualat, mečät da kylät, tiet da juamat, ekolougien tila, roittih uvvet vardoittavat alovehet.
– Programmah ei kuuluta vaiku kohendusruavot, sen mugah školih ostetah tarvittavii laittehii da kehitetäh opastajien ammattineroloi, sanoi Sergei Kravtsov.
Brendojev enzimäzenny rubei kirjuttamah livvikse mennyt vuozisuan puolivälis da kirjutti omal kielel muga hyvin, ga händy sanottih karjalazekse Puškinakse.
– Nuoret opastutah, konzu ruatah yhtes vahnembien tutkijoinke, suahah heispäi nevvuo da ezimerkii, se on hyvä, sanoi Instituutan ruadai Valentina Mironova.
Vuvvennu 1930 tazavallas perustettih Karjalan tiedotutkimusinstituuttu, kudaman enzimäzenny johtajannu oli folosoufien douhturi Edvard G’ulling (1930-1935).
Kielen, literatuuran da histourien instituutu ministerstvan pakičukses on luadinuh suuren tutkimuksen, kuduas oli sellitetty, mit kylät ollah perindöllizet.
Ennein oli ilmotettu, jotta Tokion olimpijakisojen voittaja taekwondourheilija Vladislav Larin šuau kahen miljonin valtijonstipentin Karjalan halličukšelta.
Häi ei kaimannuh ni omua kul’tuurua, ni omua kieldy da rakkahal pagizou karjalakse sego julguau Facebookas kuvii, kudamih panou kirjuteksii karjalan kielel.
Vuvvennu 2021 syvyskuus Kanzallizen da alovehellizen poliitiekan ministerstvu rubieu ottamah vastah kilbah käzikirjutuksii karjalan, vepsän da suomen kielel.
Opastammo kieleh omii bunukkoi, se on suuri ruado, da vie ku toizii lapsii rubeimmo harjaittamah kieleh, sit kieli rubieu elämäh, juttelou Galina Lukovskaja.
Sen mugah pannah kundoh Belomorskan kallivopiirrokset -kompleksu, rakendetah uuzii pajoi Petroskoin tevolližusparkah da perustetah talvisportulajien klasteru.
– Kuvaleheššä on ilmotettu uuši “Kipinän” 35-vuotispäivällä omissettu Onnittelukortti-kilpailu, kertou “Kipinän” toimittaja Ol’ga Smortova.
Mie keräsin lehtijä kašvin yläošašta, vähän ahavoičin niitä varjošša ta hieroin lehtijä käsillä, pyörin pallosiksi ta kierrin “makkaroiksi”.
–Muissan vielä, jotta mänin kouluh Nuomoilušša, šilloin opaššuš oli šuomen kilelellä, ta kävin kakši luokkua, ennein kun mänimä kyläštä pois.
Šiätijön johtaja Miihkali Stepanov ehotti muasterilla löytyä tietoja Mikkolʼan kyläštä ta šen entisistä eläjistä ta kekšie, miten šäilyttyä ne.
Meilä on vähän tieteheh pohjautujua tietuo šiitä, mitein on parahašta šäilyttyä ta šiirtyä vähemmistökieltä lapšilla ta lujentua monikielisyttä.
Moskovalaini kuvaušryhmä kävi kuvuamašša filmijä niise Petroskoissa, Puudožissa, Šoutjärven, Jyškyjärven, Kalevalan kylissä šekä Kižin šuarella.
Kaiken lisäkši Oma Medialla on koulutukšellini tehtävä: portalin kieliresurssikeškukšen ošaštošta löytyy karjalan ta vepšän kielen verkkokurššit.
Oma Mua -lehti piäzöy ilmah juuri “Periodikas”, sendäh sen kujogi on sijoitannuhes julguamon tyveh, sanou “Oman Muan” piätoimittai Ol’ga Smotrova.
Myö jo šopima Onežskii zamok -hotellin isännän kera, jotta šen aita šiirretäh loitommakši rannašta, šelitti Vladimir L’ubarskii omalla VK-šivulla.
Kettu oli niin pieni, jotta konša meijän nuapurit enšimmäistä kertua nähtih še meijän pihašša, niin ajateltih, jotta myö ottima tyttärellä maršun.
Tänäpiänä vietetäh Runojen vuuvven piätapahtumua – Karjalaisien runojen päivyä ta täh hetkeh šuaten on jo pietty luventoja, leikkijä ta opašretki.
Marafonin viimesenä päivänä kaččojie opaššettih valmistamah perintehellisie karjalaisie jälkiruokie – kerto Viena-šeuran jäšen Aleksandra Lesonen.
– Hyvä, jotta vuosi vuuvvelta yhä enemmän ihmisie tahtou ottua ošua šaneluh ta tarkistua, kuin hyvin hyö ošatah kirjuttua karjalakši tahi vepšäkši.
Karjalaiset puattih Ruočin vallašša olijilta alovehilta jotta šäilyttyä pravoslavnoita uškuo, omua kieltä ta kulttuurie šekä välttyä šuurie veroja.
– Projektan hyväksyndän jälles Tie- da transportuministerstvu andau den’gat sillan nostandäh federuallizes b’udžietaspäi, sellitettih ministerstvas.
Syndyzet buito päivän aigah kačotah meih, a vastebo illoil da yölöil, hämäräl aijal hyö ruvetah auttamah da nägemättöminny ristikanzan tyveh tullah.
“Karjalan Sanomien” 100-vuotisjuhlan kunnivokši kerromma Karjalan 100 eri paikašta ta mukavašta ihmiseštä, kumpasista ennein oli kirjutettu leheššä.
Šuojun kyläkunnan eläjät kerätäh tärgevimii tavaroi tulipalomiehile da niilöile, ket omal himol lähtiettih sammuttamah tulipapaloloi Karjalan meččih.
Ka tärkiempänä šuamisena on še, jotta kirja miellytti lukijua ta šai rahvahan hyväkšynnän, koroštau Periodika-kuštantamon johtaja Natalja Sinitskaja.
Sergei mielihyväl saneli, kui rubieu ruadamah ielleh da kenen jänöit jo ollah ijäkse kaiverdetut kallivoh, saneli “Kipinän” toimittai Ol’ga Smotrova.
– Lehti roih omistettu “Vieljärven ikkunoin” enzimäzele piätoimittajale Nadežda Stafejevale, kudai nuorete joudui tuonilmazih, sanou Natalja Antonova.
Kiäntämiseštä karjalan kielen opaštujilla ta tietäjillä, pakinakerhon ta karjalaisen šeuran jäsenillä kerto Oma Mua -lehen toimittaja Maikki Spitsina.
– Nygöi pahakse mielekse karjalan kielen elvytysprogrammu on pauzal Karjalan Kielen Seuran finansiiruičenduprobliemoin da viärähkäyttöebäilyksien täh.
Videlen kyläh rodivunnuh karjalaine neičyt tostu vuottu hivuou omua virguporrastu Moskovas Ven’an kuulužimas, tiijonkandaizes biznesškolas “Skolkovo”.
Lajin projekti arvauttelou venäjän ei-ainehellisen perinnön tutkimisen, käyttämisen, šäilyttämisen ta popularisoinnin aloilla šuhtehien kunnoštamista.
Silloi horan tyves ruadai Härkin-vokualujoukko kävyi Tverin alovehele Tolmačun kyläh Šipainiekku-festivualih, sie tuligi mieleh “sevoittua oma taigin”.
Hiän valmisti šen noin 1947–1949 vuosina Kalevala-eepossan enšimmäisen painokšen 100-vuotisjuhlakši, konša oli ilmotettu eepossan kuvittajien kilpailu.
– Projektin alkuhpanijana ta johtajana on Karjalan tašavallan kanšallisien kulttuurien keškukšen spesialisti, Karjala-yhtyvehen ošallistuja Ol’ga Husu.
Tuhukuun 8. päivänny Karjalan tiedokeskukses piettih pruazniekkuistundo, kudai oli omistettu Ven’an tiijonpäiväle da Karjalan Tiedoskuksen merkipäiväle.
Stuudien ohjuaju Oleg Obnosov kiändyi Baltiekku-suomelazien kielien laitoksen opastajien da opastujien puoleh, ku hyö iänetettäs mul’tfil’mu karjalakse.
— Patakoičemmo meijän karjalan-, vepsän- da suomenkielizii lugijoi kirjuttamah, kui hyö harjaitetah sportua da mit sportulajit miellytetäh heidy enimäl.
Niise meilä ei ollun ammatillisie tanššijie, vain meilä onnistu, jotta horeografi Irina Novik šuoštu auttamah valmistua ta panna lavalla tanššiohjelman.
Koštamukšen kaupunkipiirin piämiehen šijahisen Sergei Novgorodovin tervehyššanojen jälkeh kaikki vierahat ta artistat čukelluttih karjalaiseh folklorih.
Aigua Rastavan da Vieristän välil vienankarjalazet sanotah vierissänkeskekse, liygiläzet – synnynaijakse da synnynmuanaijakse da lyydiläzet syndymmuakse.
Valokuvista näkee, miten Petroskoi kehittyi 1920–1930-luvulla, milloin kaupungista tuli Luoteis-Venäjän tärkeä hallinto-, teollisuus- ja kulttuurikeskus.
Lugijes tiijustat, mittumihbo bekettilöih ystäväzet puututah Kondien matkan aigah da kenbo hiivou heijän jälles da kunnebo hävitäh karjalan kielen sanat.
Toven, täh rahvastu pidäy opastuo da sanuo, kui nygyaigazil keinoloil vois eliä järvirannoil da pidiä huoldu järves da luonnos, lujoitti Natalja Antonova.
Karjalazien runoloin vuvven pivot järjestetäh Kandurahvahien eländypaikoin sotsiualline da etnokul’tuurine kehittämine -valdivollizen programman hantuzis.
Nygöi sebo karjalankielisty kniigua on jo kylläl, a silloi allus loppussah lugietus “Omas Muas” opastai pani omih kirjoih kaksikymmen sivuu kodilugemistu.
Vereksien tiedoloin mugah tänäpäi Suomes on 11 000 hengie, kudamat hyvin paistah karjalakse da 20 000 hengie, kudamat ellendetäh kieldy, ga paistah vähän.
Oppikirjan toimittajana on Marija Spitsina, arvoštelijana – Petroskoin yliopiston šuomelais-ugrilaisien kielien laitokšen opaštaja Svetlana Korobeinikova.
Ozuttelus ongi piähpandavii, kuduat ommeltih kullal da žemčugal, kuduat enne nikus ei olluh pandu ezile, saneli Matura-kluuban piälimäine Natalja Denisova.
Kilpailušša oli viisi nominatijuo ta niijen voittajiksi tultih Aleksei Ognev, Vesläžed-yhtyveh, Kulkuset-yhtyveh, Sohjanan virta -ryhmä ta Oma Pajo -kuoro.
— On meil kanzoinvälizii ohjelmoigi, kudualoin avul on järjestetty äijy etnoprojektua, ga net pahakse mielekse ei suaha denguabuu tulien ruavon jatkamizeh.
Muailman kuulužan kirikön kohendusruavot loppevuttih, ga koronaviirusan pandemijan periä kirikkö avavuu da ribieu ottamah vastah turistoi vaiku tulien vuon.
Hiän äijän matkušti Šuomešša ta häntä hyvällä mielellä otettih vaštah joka talošša, kostitettih parahalla ruuvvalla ta äšen lämmitettih kylyö.
Šentäh Karjalan tašavallan piätervehyšliäkäri L’udmila Kotovič lähetti meilä vaštaukšen maskitilan pijättämiseštä, kirjutti Artur Parfenčikov.
Ga tottu sanuo, Suomes saunuperindyö säilyttäjes eijiä ponnistellakseh ei pie: tänäpäi muas on läs 3,2 mil’l’onua saunua 5,5 mil’l’onah eläjäh.
Kakši muasteri-oppie piettih Kiännämmä yheššä -projektin rajoissa viime netälinloppuna Koštamukšen keškikirjaštošša ta Vuokkiniemen kylätalošša.
Šen käyttö portalin nimeššä antau käyttäjien tietyä, jotta šivušto toimiu joukkoviestimenä, Periodika-kuštantamon johtaja Natalja Sinitskaja šanou.
Vaikkapa kaikki ei ošata tanššie karjalaisie tanššie ta on ilo nähä, jotta hyö ei čuipotella eikä šeisota šivulla, a tullah tanššimah kuin tahotah.
Tänä vuotena eri kilpailuissa Karjalan Rahvahan Liiton heti kakši projektie “Puhuo yhteh hiileh” ta “Karjala huomijon pistehenä” šuatih kannatušta.
– Myö tahomma kertuo keškiaikasešta puvušta kaikilla, ketä kiinnoštau tämä teema, karjalaisien, vepšäläisien ta šuomelaisien kulttuuri ta istorija.
Piätehtävinä oli kantarahvahien kielien šäilyttämiseh kuulujan toiminnan parentamini ta kanšallisukšienvälisen yhteistyön uušien šuuntien eččimini.
Ämmö väkeyty ta tuli aivan tervehekši, ta pikkaraini Ruškiešliäppä kuunteli šiitä lähtien muamon antamat ohjiet eikä enämpi erehtyn poikeš polulta.
Konferenššin järještäjinä oltih UNESCOn Tieto kaikilla -ohjelman venäläini komitietta, kirjaštojen yhteistyön alovehienvälini keškuš ta ECHO-liitto.
– Meilä on tärkie kaččuo ta analisoija Karjalan etnokulttuurikeškuksissa käytettävie keinoja šekä antua potkuja ruavon uušien muotojen ilmeštymiseh.
Pandemijan aikana oppituntiloilla myö kertasima niitä ta šentäh ni valiččima častuškat juhlaillan teemakši, šelitti yhtyvehen johtaja Ol’ga Gabukova.
Vuuvven loppuh šuaten 125 spesialistie Karjalan kaikista piirilöistä šekä Petroskoista parentau ammattipätövyttä Venäjän teatteritaijon akatemijašša.
Parandolu ei ole huovis, sendäh nämä 20 prosentua ollah suuret den’gat eläkkeheläzeh niškoi, kirjutti “Oman Muan” toimitukseh petroskoilaine Tatjana.
Šamoin näyttelyššä voipi šuaha tietyä kuin koko kauppatilantehešta toisien valtijojen välillä, niin ni tuttavuštuo paikallisien laukunkantajien työh.
Vanhuš neuvo häntä, jotta pitäy lisätä rautah koprallini hiekkua ta kuni nuori šeppä ei totellun viisahan miehen neuvoja, hänellä mitänä ei onnistun.
– Kymmeniene vuottu kyläläzet šuutittih minuh nähte: “Kepit ollah keral, ga kusbo ollah sukset?” Rahvas ruvettih kiinnostumah kummallizeh kävelendäh.
1970-luvulla lehen painošmiärä äkkie nousi ta kirjapainošša ruvettih painamah “Kalevalan bolsheviikin” 3,5 tuhatta kappalehta kolme kertua netälissä.
Šajekuun lopušša Kalevalatalo-etnokulttuurikeškukšen Pakajamma karjalakši -kurššien kuuntelijat käytih karjalan kielen mukavalla tunnilla Jyškyjärveh.
Pakinakaveri šanou, jotta ennein aktiivisien urheilijien kešen Koštamukšešša oli enemmän veteranija, nyt heijän luku on valitettavašti äijyä pienempi.
Nämä tiijot tultih hyövyllisiksi nuorilla ihmisillä, šentäh kun heiläki ta heijän tuttavilla on mahollisuš esittyä omua tuatantuo ta tulla tunnetuiksi.
Pruasniekan alušša Julija Filippova ta L’udmila Tihonova näytettih potakkapellolla, mitä pitäy ruatua, jotta Jumala antais äijän potakkua enši vuotena.
Vielä kakši videota tullah valmehekši lähiaikana, kerto karjalaisien, vepšäläisien ta šuomelaisien resurssimediakeškukšen spesialisti Natalja Denisova.
– Myö halusima, jotta lukija näkis Anatolii Martinovin, kuulis hänen ajatukšie muan kohtalošta ta liäkärin ammatin peruštehista, jatkau kirjan luatija.
Erähät tiedomiehet ollah sidä mieldy ku puuainehen lainehtindan syy on kiini muaperän luavus, toizet “viäritetäh” viirussoi da toizii mikro-organizmoi.
Konzu kuun lopus pidi jagua gonoruaru – omien kirjutuksien piäle puaksuh piirimmö ristan ku enämbäine dengua jiäs kylih työnnettäväkse omil abuniekoil.
Uutismaterialien ta artikkelien lisäkši portalista löytyy tietuo Karjalan karjalaisien, vepsäläisien ta šuomelaisien kieliresurssikeškukšen toiminnašta.
Järven randu -projektan aigua Veškelyksen kyläh on azetettu kylän da kyläkunnan ven’an- da karjalankielizet kartat, viittehet da uuliččoin nimilaudazet.
Vieljärves da lähiymbäristös Paraskovja Ivanovua tiettih hyvänny itkijänny da kučuttih muahpanijazih, ku maltoi kaimata oigieh luaduh jälgimäzeh matkah.
Niissä ruvetah tarkistamah autobuššija ennein reissuja ta niijen jälkeh, šamoin valmissetah eri tila ruatajie varoin šekä uuvvet ašemašillat katon alla.
Kilpailijien joukošša oli šekä Lumikello-päiväkoijin kašvattija, 17. gimnasijan ta šuomelais-ugrilaisen koulun opaštujie, jotta lehen aikuhisie lukijie.
Perintehellisešti pohjosen alovehie ta maisemie pietäh vakavina, šynkkinä, a niijen eläjie rauhallisina, mi näkyis paikallisien taiteilijien tuotannošša.
– Meijän mieles on piettävy kolmevuodizet tutkimukset, kaččuo, midä tapahtuu pohjas, rannois, mittuine on Vieljärven vien hiimii- da biolougine yhtisteh.
Venäjän, Karjalan ta Petroskoin viranomaset šekä anšijoitunuot ta kunnivoitetut eläjät tultih seremonijah ta pantih kukkie Tuntematon šotilahan hauvalla.
– Tahtozin, gu olis mahtuo suaha opastuo karjalan kieleh školas da histourien urokoil saneltas sežo karjalazih, sego karjalažuoh näh putilleh da enämbän.
Sen mugah, ku tänne myöhäzel keskiaijal rubei tulemah karjalastu, karjalazet perustettih omat kylät da rinnal eläjät lappalazet vähitellen karjalastuttih.
Minun mieles kai ristikanzat, kudamile karjalan kieli on mieldykiinnittäi dielo, voidas ruadua karjalan kielen hyväkse – ken midägi, omien vägilöin mugah.
Pimiekuun 22. päivänä Musiikkiteatterissa piettih juhlallini seremonija, kumpasešša festivalin voittajat ta nominatijojen laureatit šuatih omie palkintoja.
Ozuttelus voibi kaččuo ei-ammatillizien taidoilijoin kuvii, luajilmuksii tuohes da saves, kirjoindehii, nieglottuloi veššilöi da äijii toizii luajilmuksii.
Valentina Saburovan ohjuamašša Rassuaja-spektalissa oli yhissetty karjalaisilla ominaini huumori šekä ihmisien viisahuš ta näytetty perintehellisie tapoja.
Vuvvennu 1989 oli hyväksytty livvin murdehen kirjaimikko, kuduan luadi L’udmila F’odorovna, a sen jälles Pekka Zaikov valmisti vienan murdehen kirjaimikon.
Tänävuon Karhumäen karjalazien Kondii-liitto on todevuttamas Kanzallizen da alovehellizen poliitiekan ministerstvan kannatettuu Värttinä, pyöri -projektua.
Konzu St’opan polgi kynnykses piäliči da kačahtih Marih, naine kerras ellendi, ku kyläs jo kielitettih: Mari ukottah sai lapsen, se on suomelazes saldatas.
Šiitä karjalaisista kallivopiirrokšista kertojan pohatan ainehiston pohjalla Aleksandr Mihailovič kirjutti Listi kamennoi knigi (Kivikirjan šivuja) -kirjan.
Juablokku-poliittizen puoluvehen deputuattu Andrei Rogalevič ehoitti erähän kohenduksen Karjalan Konstitutsieh – toine valdivolline flagu trikoloran rinnal.
Karjalan tiedokeskuksen ruadai Irina Novak toizien tiedomiehienke pidäy paginua Aleksandra Punžinan Karjalan kielen sanakniigan (tverin murreh) sähköversies.
Histourien tiijon dohtoru, Kielen, literatuuran da histourien instituutan johtai Ol’ga Il’uha sai Karjalan tazavallan tiedoalan arvostettu ruadai -arvonimen.
Mies ei olluh vaiku kirjuttajii, häi oli Ven’an tiedoakadeemien Karjalan tiedokeskuksen Kielen, literatuuran da histourien instituutan enzimäzii arheoulogoi.
Yhtelläh sit voit suorittua suuret opindot suomelazen yliopistosistieman mugah: perusopindot, ainehopindot da syvendäjät opindot sego sivuainehen tutkijelman.
Vuvven 2022 paras etnobloggari -kilvan diploman on suannuhgi liygiläine — Oma Pajo -horan pajattai, Karjalan Rahvahan Liiton hallindoh kuului Natalja Gromova.
Sanakniigas on äijy sananpolvie, sananlaskuu, kuvallistu virkehty, frazeolougiedu, kuduat čomendetah sanakniigua da ozutetah varzinaismurdehien sanarikkahuttu.
Karjalan kanzallizes mediaportualas voibi lugie lehtilöi da žurnualoi kanzallizil kielil da suaja tieduo Resursukielikeskuksen erilazis projektois da pidolois.
Pohjazien neroloin koudu -projektah nähte kerrottih Pohjazien neroloin koudu -konsaltingan keskukses, kudai ei ammui avattih Petroskoih adresil Kirovan piha, 7.
Karjalan Rahvahan Liitto Karjalan Kanzallizen da alovehellizen poliitiekan ministerstvan kannatuksel Puhuo yhteh hiileh -projektan mugah valmistau pajokogomustu.
– Gu kaččonemmo vahnoi ven’ankielizii dokumentoi, ga sie tädä kyliä mainitah nimel Sel’tso na gorah da sel’tso Gori, Kylä mägilöil da Mäin kylä.
Priäžäläzet varatah, ku korgei Rakkahusmägi kylän suves lähäl järvie, kunne ylen äijäl suvaijah kävvä huogavumah rahvas, voibi ylen terväh hävitä.
Luvattih vihmua ta enšimmäistä ukkosenjyryö, ka niijen ieštä oli lämmin ta vereš tuuli, mi pölätteli šiäkšie, a myöhemmin ni päiväni alko paistua.
Kyllä šen piti olla nakrehen muotosena, ka myö löytimä šelitykšen, jotta äkräš on rujo nakris, kumpaseššä yhteh kašvo kakši tahi enemmän nakrista.
Ezmäi kai nämmä lövvöt oldih linnan erähäs školas, myöhembäh Vasilii F’odorovič kiändyi linnan herroin puoleh da kyzyi tilua niilöin ozutettavakse.
Jokahisella opaššuštunnilla käyttäjä opaštuu uutta šanaštuo, kieliopillisie šiäntöjä, lukou tekstin ta šuorittau tehtävie, Inna Nippolainen kertou.
Net ollah Inna Mitina – Viršizet jäičän da juustonke, Klavdija Kirilenko – kartohkučupukat, Svetlana Kapkova – Kroketat da Ol’ga Suhova – Bebi fri.
Tämä perinneh tuli Keškiajoista ta šiih liittyy legenda šeiččemeštä ristikanšašta, kumpaset muattih 200 vuotta luolašša pelaštuan Rooman keisarilta.
Terväh lahtiloin tilal rubiemmo garbaluo keriämäh libo miäččyy potkimah, pahoitteli kyläläine Jušin Iigor’, kudai jalloitui keriämäh rahvahan tukkuh.
Almanakašta on tullun hyvä kenttä, missä kokenuot kirjuttajat voijah esittyä omie uušie tevokšieh, šekä alottajat – kokeilla nerojah kirjuttamisešša.
– Minuh niškoi on tärgei ozuttua sidä čomuttu, mittumua rahvas luajittih enne da kui se hyvin pädöy eläjes nygöi, sanou neroniekku Julija Žuravl’ova.
Ka tärkeintä on še, jotta pomorien kultuurikeškukšen mahollisuot levennytäh, koroššetah laitokšen spesialistit pomorien kulttuurikeškukšen VK-šivulla.
Pakinan aihena oli vanhojen vienankarjalaisien kylien kohtalo ta niijen šäilyttämisen merkillisyš, mitein on tärkietä šäilyttyä muisto näistä kylistä.
Petroskoin poliklinikoissa šuunnitellah avata interaktiivisie vaštahottopalveluja, kumpaset ruvetah toimimah šeiččemen päivyä netälissä yöt ta päivät.
Aktijo pietäh yheššä Karjalan Rahvahan Liiton ta Vepšäläisien kulttuurišeuran šekä Petroskoin valtijonyliopiston ta Karjalan TV- ta ratijoyhtijön kera.
Festivalin toisena päivänä kello 14:00 pietäh Kuvahazet-näyttelyö leiikiohjelmineh, Kriminalini Kalevala -šeikkailupelie ta “runonlaulajien kilpailuo”.
Korkiet puut, kumpaset ihaššutetah, niin kuin lapšuošša, kaunehet ovet ta havot, äijän kukkie šekä avattuja pakinoilla ihmisie, ihaštuu Irina Rinkevič.
Opaštujien ohjuajat, Petroskoin liäketiijollisen kolledžin ruatajat Jelena Bazegskaja ta Julija Oreškina šuatih metalit “Uhruavaisešta palvelomisešta”.
Tämä projekti niise auttau matkailuo Kalevalašša, jotta oppahat voitais käyttyä tietoja opašretkilöissä, šano projektin johtaja Sari Maarit Karjalainen.
Avonaisien päivän ohjelma toisella puolella kaikkie kučuttih kuuntelomah luventoja, niitä šuau nytki nähä internetissä tietokeškukšen Youtube-kanavalla.
Eriže omas suures aijas juoksendellah pedrat, kezän aigua niilöin selläs lähtietäh karvat, a sarvet ollah moizet kaunehet da pehmiet, ku pl’uuššu rouno.
Sanele vähäine lehten toimitukseh nähte, kedä sie ruadoi, kui työ ruavoitto?– Kaikin tietäh sen ku lehten ezmäzenny piätoimittajannu oli Viktor Makarov.
Suuret passibot avus täs tärgies ruavos Karjalan tazavallale da Obšeje delo -liikkehen volont’ouroile, sanou Simänniemen AYi:n piälikkö Galina Kovalevič.
Nygöi Karjalas käytetäh Rospotrebnadzoran kogo Ven’ale tarkoitetuttuloi vuadimuksii, ga Rospotrebnadzoran Karjalan ozasto voi ludie paikallizii siändölöi.
Še šoittau musiikkie kantelella ta jouhikolla šekä toisilla kanšallisilla šoittimilla folk-trip-hop-tyylissä, ta laulau luatijan lauluja livvinkarjalakši.
Min pohjal on luvettelo luajittu da midä hyödyy sit voibi suaha, “Omale Muale” saneli ministerstvan kandukanzoin kannatusozaston piälikkö Jelena Migunova.
– Enne meile hyvin ruadoi, dai kaikkie, midä kyzyimmö, meile tuodih, midä vai pidi, kaikenmostu tabletkaa, eihäi kaikenmostu ole, hot’ nennii kallehembii.
Alovehen kulttuurin ta turismin enšimmäini varaministeri Konstantin Baranov kerto Komin piänähtävykšistä, luonnonobjektiloista ta mukavista tilaisukšista.
– Myö sanelemmo Maidopyhälaskun perindölöis, karjalazien eloksentavas da Anuksen kuulužis jarmankois: 1800-vuozisual Anus oli rikkahannu kupčoin linnannu.
— Kun tulin toimitukšeh, uutiset oltih vain šuomen kielellä, ka šilloni piätoimittaja Aleksandr Jeremejev ehotti, jotta luatisin uutisie livvin murtehella.
Administratsien taloin tyveh luajittih mašinoin da pyörien piendykohtat, vähästy loitomba luajittih huogavopaikku – azetettih pihafonarit, laučat da urnat.
Se ottau kierrätykseh mostu plastiekkua, kuduadu ei ota Sbormobil’ (PP5 -plastiekan erähät lajit, PS6 -plastiekkua), sego st’oklua, makulatuurua, metallua.
– Karjalan kieldy koskii ruado algoi yliopistos vuvvennu 2008, konzu puolen vuottu ruavoin karjalan kielen da kul’tuuran opastunduainehen planiiruiččijannu.
Minä, omamualaine Natalja Antonova da kanzalliskielizen TV-da ruadivotoimituksen endine johtai Aleksandr Jeremejev veimmö sen ruandua kolme čuassuu peräkkäi.
Ezmäi ajattelimmo, ku sen todevundua ruvetah pagizemah piämiehen tyves ruadajan Karjalazien, vepsäläzien da suomelazien nevvoston istundos, ga sidä ei olluh.
Ei olluh kebjei ruado, nygöi sai lugie internetasgi erähien rahvahien mielii sih nähte, mikse niidy pidäy da ket net ollah net rahvas, kudamien nimii panemmo.
Vuvvennu 2016 Anastasija Afanasjeva rubei opastumah Ven’an tiedoakadeemien Karjalan tiedokeskuksen Kielen, literatuuran da histourien instituutan aspirantuuras.
Šen järještäjinä ollah Šuomen Sivis-opaššuškeškuš ta Karjalan Liitto yhteistyöššä Päivännoušu-Šuomen yliopiston karjalan elvytyšprojektin kera.
Šinä päivänä myö ajoma Nal’čik-kaupunkista šuurta autotietä myöten ta kun pyöräilimä pitin peltoja, taivahanrannan yllä näky šuuri valkie huippu.
Äijy midä vie vois ližätä da kirjuttua täh, ga “Oman Muan” vuozipäiviä vaste meijän paginan tärgiekse kohtakse rodieu Nataljan ruado “Omas Muas”.
Ošallistujien pitäy kuvata video karjalan tahi vepšän kielellä ta kertuo omašta kaupunkista, kyläštä, pos’olkašta tahi paikallisešta nähtävyöštä.
– Mie tiälä, punukkaš Ruškiešliäppä, toin šiula kalittua ta koivunmahlua, jotta väkeytyisit ta tulisit rutompah tervehekši, vaštasi Ruškiešliäppä.
“Periodikan” šuunnitelmissa oli pityä merkkipäivällä omissettu juhlatilaisuš, kumpasešša šais kuččuo kaikkie, ket ošallissutah kuštantamon ruatoh.
Petroskoin Oneženka-päiväkojin Solniško-ryhmän kašvatit kerrotah “Kipinän” lukijilla mitein heilä ilmešty ajatuš juhlie Karjalaisen kalitan päivyä.
Runot innoššutah luovie ihmisie esittämäh niitä alkuperäsinä tahi šepittyä niijen pohjalla uušie šovitukšie ta šoittua niitä nykyaikasella tyylillä.
Alakankaš, keškikankahana käytetäh sinteponie ta yläkankaš – keškenäh ommellut palaset, šelitti Svetlana Leško-Šavirina, klubin peruštaja ta johtaja.
Kylien nimet ollah venäläiset, šentäh kun niitä peruššettih venäläiset, a karjalaiset yli 400 vuotta takaperin tultih elämäh jo olomašša olijih kylih.
Naini ta kakši lašta, kumpasien käsissä on šotah ošallistunuijen šukulaisien valokuvat – muistomerkki muissuttau vaikiešta rahvahan šotilaškohtalošta.
Ruatojen jälkeh šuau jatkua talon korjaušta, eččie keinoja, mitein šitä käyttyä tulovaisuošša ta ottua šitä huomijoh valmistuan restaurointiprojektie.
Toisena tärkienä tehtävänä on korottua šen rautatien ošan kuletuškykyö, mitä tarvitah nopiemmalla ta halvemmalla tavarankuletukšella Venäjän pohjoseh.
– Myö alottima tuttavuštumisen Vuonniseh vanhašta kalmismuašta, missä on hauvattu kanšaperintehien šäilyttäjät Ontrei Malinen ta Vaassila Kieleväinen.
Šyyškuun 23. päivänä Petroskoin keškuštašša piettih tunnetun horeograffin ta tanššifolklorin keryäjän Viola Malmin muistotaulun juhlalliset avajaiset.
Valentina Aleksandrovna löysi Anatolii Martinovin yštävie, työkaverija, opaštujie, luokkatoverija Venäjän kymmeneštä kaupunkista ta äšen Australijašta.
Saamelaiset šiirryttih elämäh toisilla paikoilla pohjoisšuuntah šen jälkeh, kun näillä mailla tultih karjalaiset ta ruvettih kehittämäh muanviljelyštä.
– Noin 6000 vuotta takaperin tällä alovehella eläjät ihmiset kaiverrettih kivikirjutukšie šuurilla kallivoilla, mit ilmeššyttih jiätikön kulkupaikalla.
Seremonijašša esiinnyttih Karjalan tietokeškukšen johtaja Ol’ga Bahmet, Petroskoin kaupunkipiirin piämieš Vladimir L’ubarskii ta keškukšen tietomiehet.
Kaikkieštah karjalan kielen netälin aikana oli pietty yli 70 toimenpituo Karjalan kymmeneššä piirissä šekä Koštamukšen kaupunkipiirissä ta Petroskoissa.
– Šivušto yhistäy nykyaikasie trendijä ta kanšalliskulttuurin elementtijä, ta muissuttau iče Karjalua, kumpani yhistäy kanšallisperintehie ta nykyaikua.
Speklaklissa esiinnytäh P’otr Kasatjev, Gleb Germanov, L’udmila Isakova, Andrei Gorškov, Nastasja Šum, Ksenija Šir’akina, Lada Karpova, Alina Grišakova.
Nygöi ollah kai buabat da died’oit kuoltu, ga puaksuh duumaičen: a gu la hyö tiettäs, ku bunukat pietäh iččie karjalazinnu, olis heil hyvä mieles sit!...
Aktsii pidäy Muston da kunnivon vuvven direktsii kogo Ven’an Bol’saja peremena -kilvan školaniekkoih niškoi da Ven’an školaniekoin liikkehen kannatuksel.
Kilpailun ošanottajien piti kirjuttua pedagogini esse, valmistua opaššuš-šähköresurssi, viettyä metodini vebinari kollegoilla ta online-tunti opaštujilla.
Anuksen valličukses on n´elli paikkua: kävelijöin kujo Proletarskaja-uuličal, Brendojevan parku, kävelijöin dorogu Oktabrskaja-uuličal da mašinoin paikat.
Toičči matka kulki kuivie paikkoja myöten, missä oikein himotti juuvva ta pešeytyö ta toičči matalla oli lukusie kualantakohtie, vuaroja ta alppiniittyjä.
Vuuvven 1934 kevätkuušša Šuomelaisešta teatterista Uhtuoh oli lähetetty näyttelijien ryhmä: Anisja Denisova, Toivo Rompainen, Olavi Slikki, Eino Šalminen.
Sit 7. päivänny kylmykuudu kaikin käimmö muahpanijazih, kuuzitostu suurdu ruuhtu iespäi da peräs – kogo linnan rahvas... Minä kirjutin pienen kirjutuksen.
Aleksandr Bel’akov on tverinkarjalaini, muamonkielen pakasija, puušeppä, karjalaisien toimenpitojen aktiivini ošallistuja Tverin alovehen Glazkovo-kyläštä.
Karjalan kanšallisen taitehen ta kulttuurialottehien keškukšen järještämän teatterifestivalin rajoissa näytettih ei-ammatillisien teatterien 16 spektaklie.
Talvikuun 31. päivänny 1946 Nevvostoliiton Ven’an akadiemien istundol piätettih järjestiä Nevvostoliiton Tiedoakadiemien Karjal-Suomelaine tiijolline buazu.
Tämä on mahtavan istorijan, mainijojen kanšallisien perintehien ta šuurien mahollisukšien mua, onnitteli karjalan kielellä kalevalalaisie Artur Parfenčikov.
Kilvan palkičustseremounii pietäh 9. kevätkuudu 16.00 aigah Karjalazien, veps’läzien da suomelazien resursukielikeskukses adresil Petroskoi, Titovan piha, 3.
Vielä yksi asie, kumpani huolehtiu milma on Kalevalan piirin proplemat kieli- ta kulttuurialalla šekä muutki proplemat, kumpaset košetah paikallisien elämyä.
Enzimäi horas oli toiči hoppua, kudual karjalan kielen murdehel pidäy pajattua, ga sit sovittih – sil murdehel, kudual paistah tekstan kirjuttajan roindumual.
Sie on ylen äijy paginua ihan kaikenjyttyzis dielolois karjalažuoh näh, ollou pagin sit kieles, kul’tuuras, vieros, taijos, histouries, murginas libo hos mis.
Konzu minä enzikerdua tulin školah, kummeksin, ku voin iče vallita opastuttavakse škola-aihiet: teatru, keramiekku, robototehniekku, programiiruičendu da m.i.
Lomien aigahgi jatkoi ruaduo: omas Kalevalan kyläs häi kuundeli rahvahan paginua, iče pagizutti kyläläzii, pani bumuagale uuzii kuvallizii sanoi da virkehiii.
KT:n kanšallisen ta alovehellisen politiikan ministerijö kiittäy kilpailun ošanottajie, onnittelou voittajie ta toivottau toimenpitojen šujuvua toteuttamista.
Esimerkillini lapšien taitehellisen luomistyön ryhmä -nimen šai Petroskoin 1. musiikkikoulun kantelistien yhtyveh ta Musiikki-kuorokoulun Laulu-konserttikuoro.
Ozutettavakse toimmo tytit karjalazis ruutis, Kalevala-eeposan kniigat, šipainiekkua, buolua, opastujien käziluajilmuksii, kuvotun hurstin da Kipinä-žurnualan.
Kielikeskukses pietähgi vastavukset Karjalan Sanomat -lehten toimittajienke da pyöryžy stola, kuduan aigua ruvetah pagizemah suomen kielen vaikutukses Karjalah.
Projektat, kuduat todevutetah Karjalan yhtel libo kahtel munitsipualizel alovehel -nominatsies vallittih nelli projektua da niilöih annettah 899 978,40 rubl’ua.
Karjalan paikannimistön avvonazen geotiijollizen sistieman perustandu Karjalan Arktiekkualovehen perustehel -projektu on suannuh Ven’an tiedofondan kannatuksen.
Samal aigua, vuvvennu 2018, Sergei pani ruadamah uvven saitan iloverabbit.ru, kus tarkah sellitti, mih niškoi on luajittu hänen projektu da kui voibi yhtyö sih.
Tietotaulušta šuau lukie mimmoni elämä oli tiälä ennein, kuin äijän ihmistä eli kyläššä, mitä kylän nimi merkiččöy, nähä šen vanhoja valokuvie.
Ohjelman vetäjä koko Venäjän TV-kaččojilla šelitti missä on Vuokkiniemi, mitein piäššä šinne ta mimmoista Mujehfestivalie šielä pietäh šykyšyllä.
Heijän piti piäššä vihollisen rintaman šeluštah, hävittyä šakšalaisien šotilašjoukkojen yhen esikunnan ta myöštyö jälelläh šotadokumenttien kera.
Molommat ollah viittä vailla valmehet šähköviisumien käyttöhottoh, tovissettih Karjalan piämiehen johtamašša neuvottelušša Värtsiläššä 26. elokuuta.
– Hiän on tavallini teini-ikäni poika, kumpani tykkyäy polkupyörällä ajamista ta anime-piirrošfilmien kaččomista, viettäy äijän aikua yštävien kera.
Šielä hyö kerättih paikallisien eläjien šotah liittyjie muisselmie ta tietoja, tutuššuttih šotaistorijan nähtävykših ta keškuššeltih šuunnitelmista.
Karjalazen soittimen tutkii Viktor Gudkov on ehoitannuh moizen sellityksen: “Iče sana “kantele – kandeleh” on lähäine karjalankielisty sanua “kando”.
Netälin kuluos’s’a Arabiemiirikuntien vierahat ta eläjät tutuššuttih Venäjän pohjoiskanšojen folklorih, kanšanpukuloih, käsityöammattiloih ta ruokah.
Yheššä Viena-šeuran jäšenien kera Vuokkiniemeššä tai lähikylissä voipi tutuštuo karjalaiseh kulttuurih šekä ošallistuo perintehellisih pruasniekkoih.
– Ainon ičentappo on ihan kylmäverisen piätökšen tuloš, ka tekstissä tilanneh on kuitenki epäšelvä ta voit olla še oli vahinko, mietti Irina Rinkevič.
Taipalen talo oli šäilytty hyväššä kunnošša, šentäh kun tiälä 1980-luvun loppuh šuaten eli Marija Petrovna Kallio, kummaista šanottih Taipalen Muarie.
Elokuun 6. päivänä Karjalan piämieš Artur Parfenčikov myönti kiitoškirjasie 46 volont’orilla, kumpaset autettih taissella Karjalan meččäpaloja vaštah.
Oppikirjan šivuja koristay piäčkysen kuva, še šeuruau lukijua koko kirjua pitin ta lopušša lintuni löytäy pakinakaverin, min kera čirčettäy karjalakši.
– Jotta šemmoni šuuri projekti toimis hyvin, pitäy jo nyt ajatella ta valmistua työläisie keškušta varoin, kommentoi Karjalan piämieš Artur Parfenčikov.
Gu ollou mieli suaha erikseh joga kazviluavun metty – ymbäri mehiläzien pezii pidäy olla yhten luavun kazviloi kolmel-nel’l’äl kilometril joga puolehpäi.
Nägyy net karjalazet ket syödih huttuu kazvettih viizahambiksi niilöi, ket syödih kuaššua...ga yksikai mollei jiädih nälgäh... No nygöi jo minägi nagran.
A konzu Suomes ylen lujah suomelastettih karjalazii, oli eräs opastai sanonuh minun died’oin died’oile, gu Dorofejev on “ryssänimi”, da se pidäy vaihtua.
Dmitrii Dmitrijev valičči tunnetun runonlaulajan šeiččemen runuo, valmisti niijen mukah taitehellisen kerronnan lapšilla šekä piirušti mukavie kuvitukšie.
Enzimäine kniigaine karjalazis runonpajattajis da tiedoiniekois piäzi ilmoih Suomes vuvvennu 1921, sen nimi oli “Vienan läänin runonlaulajat ja tietäjät”.
Ties poikki oli junokas hurstine – juno valgei, juno mustu… Pyöräkkö vuotti, konzu syttyy vihandu silmy da kai mašinat azetuttih, da häi vieri ties poikki.
Ekskursien vedäi mielihyväl ozutti meile kaikkie, midä on Martsial’noin alovehel, hänen kel heityimmö lähtiele juomah kuulužua parandajua ruadahistu vetty.
Nuorie musikanttija Venäjän eri alovehilta kučutah Jouhikko-CAMP -taitoleirih, kummaista pietäh Petroskoissa tämän vuuvven 28. tuiskukuuta – 4. kevätkuuta.
Petroskoin valtijonyliopiston Vierahien kielien instituutin järještämän pyörien stolan aihiena oli alovehellini komponentti vierahien kielien opaštamisešša.
Bylletienilöi karjalan da vepsän kielel ei rodei, hos Ven’an peruszakonasgi on pygäl, kudaman mugah bylletienilöi voibi painua Ven’an kandurahvahien kielil.
Myö emmo tiijä moizii, sanoi časounan kaččoju Valentina Ivanovna Novojavčeva, kudai lumettomal aijal, konzu kyzytäh, availou časounua da ozuttau turistoile.
Vuvvennu 2020 Periodikas piäzi ilmah 25 julgavuo karjalan, vepsän, suomen da ven’an kielel, niilöis 14 kniigua nägi päivänvalgien valdivollizel kannatuksel.
Karjalan kielen nedäli pietäh Karjalan Sivistysseuran da Päivännozu-Suomen yliopiston ruadajat sego Suomes eläjät karjalazet da karjalan kielen suvaiččijat.
– Nämmien vuozien aigah Taival-almanuahan sivuloil on painettu kuulužien da vaste kirjuttamah livunnuzien kirjutuksii – prouzua, runuo, mustelmua, tutkimustu.
Tykkyän kovašti karjalankielisien tekstien lukomisešta ta šeuruan Oma Mua -lehtie, karjalankielisie uutisie šekä monie karjalankielisie sosialimedia-kanavoja.
Transformuattorustansiel Sigma-laukkukeskuksen vastaspäi piirustettih karjalazien Vibuine-mečänižändy, seppy Ilmoilline da karjalazien runoloin toizii urholoi.
Sil aigua Instituutas jo ruattih kuulužat karjalan kielen tutkijat Grigorii Makarov, Vladimir R’agojev, Aleksandr Barantsev, Vieno Fedotova, Aleksandra Punžina.
Školan loppiettuu neidine lähti opastumah Petroskoin valdivonyliopistoh, kus Baltiekkumeren kielien da kul’tuuran tiedokunnal opastui suomen da karjalan kieldy.
Silloi ellendin, gu meijän suvun histouries oli äijy mostu, mis en olluh nikonzu tiedanyh nimidä, da minus rubei tundumah, rounoku minul olis otettu pala iäreh.
Tänäpäi monien sugututkimuksien kirjuttai ylbeillen ozuttau suuren kangaspalan, kunne on sijoittunuh hänen luajittu oma sugupuu, kudamas on jo kolmesadua nimie.
Oligi enne Kotkatjärvel oli oma pieni teatrujoukko, kudai valmisti ezitelmii da ozutti niilöi karjalan kielel omas kyläs da toizis paikois, sanommo, Vieljärves.
– Eryähien kylien, šemmosien kuin Muotkan, Šuun, Mujejärven ta Sonozeron eläjät voijah käyttyä vain junua, jotta piäššä omašta kyläštä tahi kyläh.
Šuunnitelmissa on kirjuttua vielä ykši kirja ta löytyä vaštaukšie kyšymykših, mitä pakolaiset ruattih Šuomešša, mintäh ta mitein palattih Venäjällä.
Mie kiitän kaikkie teitä – meijän pos’olkan eläjie, šentäh kun teijän avulla myö luajimma omua pos’olkkua vielä mukavammakši, šano Maija Viktorovna.
Häi ku zavodi itkie, häi ku zavodi itkie… “A-voi-voi, kui minä rubien elämäh, što minä en voinnuh hänellyö tulla, štobi hos kalmoil provodie da kai”.
Šemmosie tapuamisie ruvetah järještämäh iellähki, a tulovaisuošša studentit ruvetah šuorittamah opaššušharjotteluo Sever-aikakaušlehen toimitukšešša.
Karel’skii okatiš -rautamalmirikaštamon 40-vuotisjuhlalla šekä Metallurgin päivällä omissettu pruasniekkaohjelma starttasi Koštamukšešša 5. heinäkuuta.
Kirjašša on 25 kappalehta, niissä on esitetty erilaisie tekstijä ta pakinatehtävie, lisäkši on šanoja ta kielioppitaulukkoja niise on iäntämisšiäntöjä.
Seminarin aikana entistäjät tuttavuššuttih restauroittuh puumuistomerkkih – Uspenjan kirikköh, kumpasen ikä on šama, kuin tunnetulla Kižin piäkiriköllä.
Artur Parfenčikov šano, jotta on luajittu šopimukšie ni kanšainvälisen Šuoperä-rajanylityšpaikan rekonstruontih, mi niise on tärkietä Karjalan eläjillä.
Ohjuajan šanojen mukah kuvaukšiе lopetetah enši vuuvven tuiskukuušša, šitä ruvetah näyttämäh elokuvafestivaliloissa šekä Karjalan elokuvateatteriloissa.
Häneštä voit šanuo, jotta rohkie rokan šyöy, a kokemuš ta alotuškyky autetah šuaha granttija eri kulttuuri-, urheilu- ta opaššušprojektien toteuttamiseh.
Festivalin toisena päivänä Kuitin rannalla oli äijän vierahie, musiikki šoi, lapšet ilošešti juokšenneltih, joka kohašša oli temaattisie muasteri-oppija.
Minä erähiči tulin hänen urokal, ellendih, ku sih neroh pidäy äijy aigua da sanoin: “Tulen opastumah eläkkehele lähtiettyy”, sanou Lilija Aleksandrovana.
Kanšalaisjärješšön vuosikokouš alko Karjalan tašavallan kanšallisen ta alovehellisen politiikan ministerijön etuštajan Jelena Migunovan tervehyššanoilla.
Karjalan piämiehen rinnalla toimijan karjalaisien, vepšäläisien ta šuomelaisien etuštajien neuvošton issunto vietettih Karjalan tašavallan halličukšešša.
On’oi musti vie vähäzel endizii Uvven Vuvven pruazniekkoi, konzu ei vie ni školah käynnyh, silloi 1. pakkaskuudu hyö mendih pedäjikköh čuruamah mägilöis.
Šanotah, jotta kulettuo 500 metrie alemmakši pitin joven virtua matkuaja löytäy rannalla muuratun valkien tähen ta pikkusen näkyjän kirjutukšen “Stalin”.
Karjalaisien runojen vuuvven rajoissa kylän kulttuuritalon lähellä avattih Runonlaulajien ta starinankertojien muistomerkki – veneheššä istuja Väinämöini.
Lönnrot kuvasi vanhoja aikoja, šentäh ei käyttän istorijallisie lauluja, balladija, juonie eläimistä eikä starinamaisie juonie, šanelou L’udmila Ivanovna.
Näytelmän lavaštaja, Karjalan anšijoitunut kulttuurialan ruataja Valentina Saburova kiänti Kyllikki Mäntylän Rassuaja-näytelmän tekstin šuomešta karjalah.
Pidäy vie ližätä, ku se on ylen tarku ruado, tarviččou sanakniigan luadijas ahkeruttu da tirpandua, a enimäl tarviččou kielen- da eloksentaboin tiijändiä.
Kul’tuuruprogramman hantuzis seminuarah yhtynyöt kävväh Anuksen piirin kylih –Alavozeh, Videleh da Miägriäh, kus gostih niškoi pietäh erilazii ruadopajoi.
Šen jälkeh tynnyrin ympäri poltetah ropivo ta putkešta kotvasen piäštä rupieu virtamah tervua, enšin valkieta ta šiitä tummua, kerto Aleksandr Valterovič.
Hätken sidä käytettih meijän vojennoit, a konzu kirjutuskonehen sijah ruvettih käyttämäh tiedokonehtu, se erähän tuttavan kauti puutui Pitkänrannan muzeih.
Artur Parfenčikovin mukah vuotena 2022 Forkos-yrityš šuunnittelou rakentua inkubointiošašton, kumpasešša ruvetah käyttämäh umpivejenhankinnan teknologijua.
Buabon karjalazus oli moista vanhua kaunista buaboloin suojärveläzyttä da karjalazutta, da elimmä hänen starinoin kautti kuin ičestäh lujah suojärveläzinä.
– Muga sai arvata, ku ezmäzes kerras ei vastata myödäh da vastustetah, no yksikai piäzimmö lopun lopukse sih piätökseh, kudamua tahtoimmo, kuduadu vuotimmo.
Mägriän karjalazet – Alovehellizen Yhteiskunnallizen Ičehalličuksen projektu rodih voittajakse Ven’an initsiatiivizen budžietan projektoin viijendes kilvas.
Toivotammo, gu kudojien Kangas-festivualii ruvetah pidämäh joga vuottu, sanoi Jessoilan Kielen kirju -etnokul’tuurizen keskuksen piälimäine Arina Ignat’kova.
Karjalaisien naisien koriššukših tuttavuššuttau Milii Balakirevilla nimitetyn Petroskoin lapšien taitokoulun opaštaja, kanšanpuvun muasteri Polina Vorobjova.
Konzu Oleg Mošnikov vedäy ekskursiedu, tunduu, ku häi hyvin tutki Ven’an histouriedu, häi sanelou ei kaikil tiettylöi Pedrun Enzimäzen aigah kuulujii faktoi.
Pitäy panna merkillä, jotta enšimmäistä kertua festivalissa esiinty yhissetty lapšien kuoro, kummaista ohjattih parahien tašavallamme lapšikuorojen ohjuajat.
Olgah kuitah, ga vaikutus on olemas, juuri sen periä puun rungon kaikis tärgevin läbivedäi kerros – kambii – ei putilleh rua, puu buitegu muokkavuu kazvajes.
Alovehien välistä EtnoBloging taim -šivissyš- ta etnoturistiprojektie toteuttau Mari Elin tašavallan Joškar-Ola-kaupunkin Intellektual -kulttuuritietokeškuš.
Ruadoh instituuttah kävves Valentina Mironova rubei tulettelemah “Oman Muan” toimitukseh, sie ruadoi toimittajannu hänen opastundudovariššu Marina Viglijeva.
Hyö kerättih etnografista materialie Tverin Karjalašša ta luajittih 18 šuurta šeinätauluo šuatujen tietojen mukah, kerto projektin johtaja Marina Jevgrafova.
Issunnošša esiinnyttih eri kanšalaisjärještöjen johtajat, kumpaset toteuvutah projektija sosiaali-, kulttuuri-, hyvänluajinta-, urheilu-, kašvattamisaloilla.
Oraskuun 7. päivänny kluubas roih ižänmuan suvaiččijoin pajokilbu, kus školan opastujat, opastajat da vie toizet pajojoukot ruvetah pajattamah voinan pajoloi.
Karjalan piämiehen Artur Parfenčikovan käskys Monikäyttökeskuksen Karjalan ozastolois voibi ilmai painua Ižänmuallizeh voinah yhtynyzien omahizien portrietat.
– Luvettelon tarkoitus on avvuttua todevuttua kanzallispoliitiekan strateegiedu, meijän kielikannatanduzakonua, da Karjalazien kerähmön piätösty da tiekartua.
Šen jälkeh hiän jatko omua koulutušta Petroskoin Aleksandr Glazunovilla nimitetyn valtijonkonservatorijan šuomelais-ugrilaisien rahvahien musiikin laitokšella.
– Karjalazien tansiloih da pajoloih voibi tuttavuo Bessodat-ruadopajan aigua, kudai pietäh Minna Karttunen da Jyrkki Haapala, sanottih festivualin järjestäjät.
Uutena kehotukšena on virtualini retki, kumpani kertou kaččojalla mitä tapahtuu kulissien takana, teatterin ruavon erikoisukšista ta spektaklien valmistelušta.
Nämmä tapahtumat da luageri ollah siirrytty myöhembäle aijale, a olemmo jo pidänyh kaksi kerdua edäkoufeikodvazen, kudamas nuoret voijah paista toine toizenke.
Vuvvennu 2019, konzu sanakniigan käzikirjutus oli valmis, sidä tarkah kačottih da lugiettih meijän kielilaitoksen tiedoruadajat da hyväksyttih se painettavakse.
Etnoturizmu on se ala, kuduadu Svetlana tahtos oppie kehittiä, ga hänen mieles, sih niškoi pidäy olla entuziastoin joukko, erilazet tiijot, yhtevykset da dengat.
Koronaviirussu ei ole vie voitettu... A meijän veteruanoile da vahnemban polven rahvahale tämä taudi on ylen varattavu, kirjutti omal Vk-sivul Artur Parfenčikov.
Ta on šuuri ilo nähä, kun šen ohi uušien “fišerien” kera aštuu voimakaš ta hymyilijä Vladimir Ivanovič, ta kun havumeččä ilosešti tervihtiy häntä.
– Pruasniekkapäivänä enšin käytih časoun’ašša ta kalmismualla, šiitä oli juhlallini kävely kylyö myöten, prusniekkah tulluot laulettih ta šoitettih.
Täššä konsertissa esittimä enšimmäisen al’pomin – šiinä on musiikkikappalehie, kumpasien kautti myö ihaššumma Karjalan luonnošta, šanottih muusikot.
Vuuvven loppuh šuaten šuunnitellah pityä 147 jarmankkua ta niijen järještämiseh annetah lisärahotušta tašavallan b’utžetista – viisi miljonie rupl’ua.
Šeuruava päivä nuoret tutkijat vietettih Koštamukšen Sreda-keškukšešša, missä heitä vuotettih Viena-šeuran ta Karjaini gorničča -kollektiivin jäšenet.
– Työ niättä nyt, jotta paikannimistö on erikoini ta mukava šanašton oša, kumpani kertou paikašta, šen erikoisukšista, šeuvun istorijašta ta kanšašta.
Makšuttomalla Karjalan Šivissyššeuran Uutisčuppu-ajankohtaiskanavalla julkaissah jatkošša šiännöllisešti niise valittuja “Karjalan Heimon” artikkelija.
Niise tahomma šuaha lahjakši veheneh, jotta käyttyä šitä musejoesinehenä uuvvešša näyttelyššä karjalaisista perintehistä, jatko omua kertomušta Jelena.
Joga vuottu “Oman Muan” toimittajien kehitykses piäzöy ilmah uuzii hycvittelykortiloi – Roindupäiväkse, Äijäksepäiväkse, Uvvekse Vuvvekse da Rastavakse.
Petroskoin teatterit jo oltih “Kultasen nuamijon” palkintojen šuajina, ka tämä palkinto on enšimmäini Venäjän Kanšallini palkinto parahašta spektaklista.
Näin 1907 vuotena Vuokkiniemen kyläššä Kemin ujestissa melkein koko nuorempi väki läsi rupie, a talvella šuurin oša aikuhisista eläjistä kuoli lavantautih.
– Nyt tietoala on lähistä monella ihmisellä: šuau lukie kirjoja ta käyttyä koissa šemmoista tekniikkua, min avulla voit luatie tietotukimukšie ta avaukšie.
Ku paista Amierikan školan hyvis puolis, minä ezmäzekse mainiččizin sen, ku rahvas täs ollah tolerantnoit, se nägyy kaikes: sovas, kul’tuuras, ičenviendäs.
Varoin suitandah niškoi suau pidiä subbotniekkoi, jarmankoi da jen’gukerävyksii, ottua vastah lahjoituksii da perindöbumuagoi – muga kirjutetah siändölöis.
Kirjašša luatija koroštau perehen tärkietä roolie muamonkielen opaštamisešša ta antau neuvoja, mitein pereh voit ruveta opaštamah karjalan kieltä lapšella.
Še oli lopetettu, ka šen kera šurma ei männyn pois, še peittäyty notkoloissa, kantojen alla, pelloilla, niittylöillä ta ihmisien taloissa miinojen muovošša.
Šen luatijat – tekstien kirjuttajat, valokuvuajat, toimittajat – valmissettih kirja näin, jotta še tuttavuššuttau tašavallan eri ajan ta eri alan istorijah.
Jokavuotini Karjalan Rahvahan Liiton kokouš piettih Petroskoissa, Karjalaisien, vepšäläisien ta šuomelaisien kielien resurssimediakeškukšešša 27. oraškuuta.
Näyttelyššä on esillä töitä, kumpaset kuulutah tunnetun karjalaisen kanšanpuvun ta perintehellisen kuklan muasterin Tatjana Jaškovan tosi rikkahah perintöh.
Petroskoissa olijan Kurgan-urheilukeškukšen lisäkši muutokšet vuotetah Karjalan piirien urheilupaikkoja, kumpasien joukošša on Karhumäjen alppihiihtokeškuš.
Louhen piirin sosialisella ta talouvellisella tilantehella omissetušša online-issunnošša Karjalan piämieš šano pohjoisalovehen kehitykšen piäperspektiivijä.
Koululaiset kaikin yheššä ajateltih, kuviteltih ta ečittih vaštavukšie, staraitih paremmin kertuo, mitä voitih ennein luatie tällä tahi toisella esinehellä.
Vain nyt ei ole tavallista meilä nuoremmilla kuunnella šiitä, mitä tapahtu melkein šata vuotta takaperin ei ratijo- ta TV-ohjelmašta, ka elävältä ihmiseltä.
Hiän otti nämä palaset kaupunkih, tutki niitä ta tovisti, jotta ne ollah muinaisie ta yhellä niistä on ainutluatuni kuvijo, jatkau kertomušta musejon pitäjä.
Projektin rajoissa valmissetuissa ohjelmissa kyllä kerrotah niistä, ka äijyä mukavampi on ičen šuoriutuo matkah ta nähä Vienan kylien kaunehutta omin šilmin.
Petroskois makulatuurua da plastiekkua vie ottau kierrätykseh Sbormobil’, kudai ajelou linnua myöte kaksi kerdua kuus – enzimäzenny da kolmandennu pyhänpiän.
On vaigei pidiä luguu Volkovan kiännettylöile runoloile, niidy liženöy vuozi vuottu, häi jo moneh kerdah tovendi, ku karjalakse voibi kiändiä kudaitahto runo.
Še kohta avatah, vaikka oli ajatukšie, jotta korona-pandemija voipi häiritä korjata ošašto niin ruttoh, šano Karjalan tervehyšhuoltoministeri Mihail Ohlopkov.
Mie tykkyän karjalan kieltä, šentäh kun pereheššäni kaikin ollah karjalaisie ta melkein kaikin paissah karjalakši, kerto stipendin voittaja Polina Sinitskaja.
Oppimatan ošallistujilla niise ehotetah tarkistua omie tietoja karjalaisista pukuloista ta opaštuo karjalaisie šanoja, kerrotah Kanšallisen teatterin VK-šivulla.
Tämän vuuvven loppuh šuaten fermeri Ivan Samohvalov meinuau oštua uutta tekniikkua ta mineralisie lantoja, parentua muata ta issuttua monivuotisie marjapenšahie.
Tavan mugah kilvas oli kymmene kyzymysty karjalazien, vepsäläzien da suomelazien histourieh, etnogruafieh da kul’tuurah nähte, oligi kielioppillistu harjaitustu.
Näbielöih karjalazih ruuttih šuorivunnuot artistat ylen maltajen da nerokkahasti ozutettih yhtes spektaklis mondu Kindahan miehile tapahtujua priiččua da kummua.
Kielivähembistön, karjalan rahvahan elaigu Karjalas rodieu pohjannu nellikymmenkolmeminuutaizes kinos, kuduan ozutetah jo sulakuus Germaines ezmäi nemčoin kielel.
Mainičen, ku nygöi Karjalan zakon karjalan, suomen da vepsän kielien valdivollizes tuves vastuau toizis tazavallois olijoi zakonoi valdivollizeh stuatussah nähte.
Muga oli piätetty arvostua kirjutuksii kaheksas nominatsies da palkita niidygi, ket ei puututtu nominatsieloih, saneli Oma Muan piätoimittajan vt. Ol’ga Smotrova.
Petroskoin yliopiston filologijan laitokšen opaštujat voitettih grantin tieto-mediaprojektin luatimiseh, min rajoissa tutkitah Louhen piirin vanhua Kieretti-kylyä.
Šieltä šie šuat tietyä vielä enemmän mukavua näistä paikoista, a kyläläisillä tulou hyvä mieli, jotta heijän luokše käyväh ta annetah heilä huomijuo.
Nykyjäh muasterin šyväimeššä on vain yksi ajatuš, jotta pitäis šuaha talma šuušta ta ruveta luatimah hyövyllisie aseita muisson šäilyttämisen hyväkši.
Ilta viilenöy, tumanto laškou niitolla, pereh kuuntelou pienet korvat terävänä, šuuret šilmät šelkäselläh, kun Skokku Šuurišuu starinoiččou muailmašta.
Hänes tiijustimmo, ku Martsial’noin alovehel da ymbäristöl enne pedäjikkö, ga Kendärven zavodan päččilöi lämmitettih puul, sendäh pedäjikkö oli kuattu.
— Runojen vuoši autto avata meilä ičellä šitä viisahutta ta rikkahutta, kummaista karjalaiset runot šäilytäh, šekä karjalaisen rahvahan šielun šyvyttä.
Tulin toimitukseh ildupuoleh... Häi kačahtih da oijendi kiänettäväkse suuren ven’ankielizen kirjutuksen da sanoi – “täh lehteh pitäisi suaha valmiiksi”.
Kala Ja Marjapojat -yrityš kašvattau lohta Ylä-Kuittijärvellä, a šiitä lähettäy kalua omah muokkaukšeh Vuokkiniemeh ta Koštamukšeh šekä Kalevalan piirih.
– Ilmoittuakseh festivualih voibi sähkopoštači vuvven 2020 ligakuun 1 päivässäh, kuččuu yhtymäh festivualih projektan johtai Jelena Vitaljevna Ol’šakova.
Muailman teatteripäivänä Kalevalan kulttuuritalon näyttämöllä vietetäh Nerokaš muasteri -spektaklin enši-ilta Kyllikki Mäntylän Rassuaja-näytelmän mukah.
Šamoin kaupunki tahtou kannattua kulttuuriperinnön ta šuomelais-ugrilaisien kielien šäilyttämistä ta elvyttämistä koko šuomelais-ugrilaisešša muailmašša.
Koštamukšen luonnonšuojelualoveh ta Kalevalan kanšallini puisto yheššä Karelski okatiš -yhtijön kera valmissetah uutta turistimatkua Venehjärven kyläššä.
Kirkkahana šyyštapahtumana oli šyyškuun lopušša järješšetty ohjelma Helsinkin Sibelius-Akatemijan opaštujilla ta kantelenšoiton šuomelaisilla opaštajilla.
Tavan mukah Muamonkielen päiväkši Periodika-kuštantamo panou rattahilla Karjalan, vepšän ta šuomen kielen tietäjien online-kilpailun “Myö olemma Karjala”.
Patriotit toimittih iččie saleimatta, toičči heijän piti koko vuorokauvet istuo peittopaikoissa vejettä ta leivättä, kerätä tietoja paikallisilta eläjiltä.
Huomena Tverin alovehellisešša kirjaštošša pietäh pyörie stola, kumpasen teemana on Karjalan kieli Tverin alovehella: šäilyttämini, eistämini, kehittämini.
Kilpailukomiisi, kumpasen joukošša oli etnomusiikin tutkija Irina Semakova, kantelisti Irina Šiškanova ta šäveltäjä Anastasija Salo, valičči parahie töitä.
Šamanaikasešti rakennuš- ta korjauštöijen kera musejošša valmissetah salija näyttelyjä varten, tuuvvah varuštehie näyttöikkunoijen luatimiseh, rakennetah .
Kaikki alko šiitä, jotta heijän kašvattajat tuttavuššettih lapšie Juhlallini Karjala -stolakalenterih, mistä hyö šuatih tietyä karjalaisista pruasniekoista.
Natalijan mukah, vaikka Koštamuš on nykyaikani kaupunki, kouluvuosien aikana hiän ušeičči tajusi šielä alkuperäsen karjalaisen kulttuurin jälkijä ta henkie.
Tietyšti kyläššä, kumpasella on niin pitkä ta pohatta istorija, šäily monta mukavua paikannimie, mit kerrotah luonnonilmijöistä, ledendoista ta istorijoista.
Šuuri miärä kirjoja, uuvvet digitaliset kirjaštopalvelut, erilaiset kulttuuritilaukšet epäilömättä autetah houkutella uušie lukijie, kertou Tatjana Antonova.
Paiči Vieljärvie, WasteLess Karelians -kanzoinväline projektu auttau da nevvou Suojärven piirin Naistenjärvie kylän da Karhumäin piirin Tolvujan kylän eläjii.
Petroskoin yliopiston professori Aleksandr Paškov kerto vanhauškosien roolista metallitehtahien ruavošša, kumpaset toimittih Karjalašša XVII vuosišuan alušša:
Tänävuon Alovehelline Yhteiskunnalline Ičehalličus, TOS, “Keskus-Nuožarvi” azui projektan da sai valdivon kannatustu mustomerkin kohendamizeh da uvvistamizeh.
Konserttih tuli ihmisie, ketä kiinnoštau karjalan kieleh liittyjä luova työ, šekä ne, kumpasie kiinnoštau nykyaikani musiikki ta šemmoset luovat eksperimentit.
Sinne luajitah opastuskluassu, kuduas ruvetah sanelemah lapsile žiivatankazvatandas da airširan rovun eričyksis – juuri moizii lehmii kazvatetah Mägriän lohkol.
– Tänävuon azuttih sobimus Karjalan Tiedokeskuksen Kielen, literatuuran da histourien instituutanke ilmoittua arvomiärät, kudamii myö voibi luadie se luvettelo.
Yliopisto koordiniiruiččou kogo ruaduo da piättäy, kunne pidiä jengat, ga karjalan kielen elvytändyprogrammu on luajittu kaikkih karjalankielizih niškoi Suomes.
Niilöin joukos on niilöigi, ket vaste vai ruvettih opastumah livvin murdeheh, sanommo, Natalja Tsajuk, kudai vuozi tagaperin tuli elämäh Veškelykseh Moskovaspäi.
Sygyzyl jyrgil’čät tuaste huavatah yhtyö paikallizien ehoituksien kannatusprogrammah da alovehellizien yhteiskunnallizien halličuksien, TOSoin projektoin kilbah.
Häi opastuu karjalan kieleh da on pidänyh komiksuruadopajoi suomelas-ugrilazile vähembistökielien kandajile aktivistoile Ven’al, Suomes, Norviegies da Estounies.
Kirjaston ruadajat kehitetäh rahvastu kuvuamah videoloih, kui hyö lugietah Aleksandr Volkovan runoloi, da työndämäh niilöi videoloi Jessoilan kirjaston VK-sivun.
Tiettäväine, kaikkii 10 tuhattu sanua, kuduat ollah nämmis bylletienilöis, ottua emmo voinnuh, sežo valličimmo net, kuduat oldih tarvittavat nygyaigazis ololois.
Korjatulla tien pätkällä spesialistit vahvissettih tien pohjua ta reunoja, vaihettih vesiputkija uušiksi, korjattih šilta Kumsa-joven yli, pantih uutta asfalttie.
Enziaijas oli jygiettävy: eigo olluh opastajii, eigo opastuskniigoi da sanakniigoi, no L’udmila pani kai väit, ku tiedokundu piäzis jalloilleh da rubies ruadamah.
Enzimästy kerdua myö vastavuimmo Päivännouzu-Suomen yliopistos Jovensuus livvinkarjalan luvendol da silloi kerras huomain, gu sinä hyvin maltat paista karjalakse.
Kirjutuksien keriämisty da sijoittamistu internettah jo edukädeh hommattih Suomes eläjät karjalazet Hiloin Natoi, Olga Karlova, Katerina Paalamo da Eila Stepanova.
Sit komiissies oldih alallizet ruadajat, da abuniekoinnu heil roittih karjalan kielen tiedäjät opastajat, tiedoruadajat, žurnalistat, karjalankieline intelligencii.
Grigorii Makaravan sanakniigu on luajittu meijän alamurdehen materjualan pohjal, sie ga kai löydyy w-kirjain moizis sanois kui kuwdam libo kuwlla, muga meil sanotah.
– Pos’olkan päivänä myö muistelemma omie enšimmäisie aškelie, kumpasie luatima tiälä omašša kotitalošša, ta voimma šanuo kiitoššanoja pos’olkalla.
Dmitrii D’ominin luatimie šoittimie šai nähä monešša näyttelyššä ta hiän mielelläh esitti, miten niillä šoittua ta kuin kaunehie iänijä ne lahjotetah.
Mie tiijän, miten valita paikka verkoikši, šentäh meijän joukko ni šai kaikešta enemmän kalua – kerto kalaššuškilpailun voittanuon Šeppä- joukon jäšen.
Šivuštolla julkaissah eepossašta ta karjalaisešta kulttuurista kertovie uutisjuttuja venäjäkši, šivun ylläpitäjä, Kuhmošša eläjä Sergei Barbašin kertou.
Kezäkse kačommo azuo lämmityksen kogo “Armahah taloh” – se on piälimäzii ruadoloi, sanoi Mägriän kyläkunnan administratsien piälimäine Alevtina Kozlova.
Tänä vuotena Žanna näytti šamoja tulokšie, kuin viimesissä MM-kilpailuissa Šakšašša, ka kilpailla oli tietyšti vaikiempi, vet’ joka peluajan nero kašvau.
Konferenšših liityttih pienemmät šekä šuuremmat musejot Karjalan eri piirilöistä, Leningradin ta Arhankelin alovehilta šekä Šuomešta, Virošta ta Ruočista.
“Periodikan” juhlavuuvven šekä Karjalaisien runojen vuuvven rajoissa myö painamma Aleksandra L’ubarskajan luatiman “Kalevala” lapšilla kerrottuna -kirjan.
– Minul himoittas nämmä ozuttua karjalan kielel, sendäh gu muzei, tiettäväine, säilyttäy vehkehii, säilyttäy brujii, sobua, meile pidäy säilyttiägi kieli.
Mie halusin neuvuo kaikilla – kyšelkyä vanhemman polven ihmisiltä šiitä, mistä työ iče että tiijä, opikkua uušie ta muisselkua vanhoja karjalaisie šanoja.
– Näyttelyššä on vanhoja valokuvie, kumpaset arhiivoissa pietäh kallehina esinehinä, eryähissä valokuvissa on šen lisäkši kuvattu ainutluatusie tapahtumie.
Näyttelyn avajaisien jälkeh pakasima Svetlana Georgijevskajan kera ta tiijuštima mitein näyttely oli järješšetty ta konša Karjalašša šuau nähä estampasija.
Uuši tiemerkintä kiinittäy huomijuo ta još kuški šiirtyy tieštä, niin še muissuttau, jotta auto alko ajua pois omalta tiepuolelta eikä anna uinota ajamašša.
Nämmä mollembat, kui liygiläine, mugai iänisvepsäläine sana, oldih niilöil rannoil, kus rinnal ven’alazien paginas oli poz’om-sana, sellittäy Irma Mullonen.
Mitein opaštua muamonkieltä ta omua kulttuurie aina muuttujašša muajilmašša, kumpasešša kanšainvälini kommunikatijo on opaštajan toiminnan erottamatoin oša?
Festivalie järješšetäh yheššä Karjalan Rahvahan Liiton Jessoilan alaošašton kera ta tällä kertua še on omissettu Karjalan runoilijalla Aleksandr Volkovilla.
Karjalan kanšallisen teatterin näyttelijä Andrei Gorškov, kummaista monet tunnetah Ondrei-räppärinä, smietti, ketä voipi šanuo nykyaikasekši runonlaulajakši.
Arhiiva- ta nykykuvissa voipi nähä kaupunkin tärkeitä toimenpitoja, tevollisušlaitokšie, petroskoilaisien elämyä ta arkipäivie, rakennukšie ta kaupunkinošie.
Monissa matkaoppahissa koškie šanotah Karjalan runollisimmakši paikakši – šen rannoilla intuo ečittih runoilija Gavriil Deržavin ta kirjailija Mihail Prišvin.
Karjalan tašavallan ihmisoikeušvaltuutetun jokavuotini šelloššuš yksityiskohtasešti kertou valtijoelimillä ta yhteiskunnalla Karjalan oikeušalan tilantehešta.
Enämbi kaikkie kilbah työttih šipainiekoin libo näppipiirualoin retseptoi, joga perehes tämän karjalazen da vepsäläzen perindöllizen syömizen retseptu on oma.
Sulakuus toinah luvitto priäžäläzen Aleksandr Saveljevan runon, vedeleläzen Galina Ol’kinan materjualat da Zankilan karjalazen L’udmila Vladimirovan mustelmat.
Muamo saneli – tuatto minun kirjutuksen lugiettuu kobristi lehten, meni viluh pertih, oli salvačis kolme päiviä, sit vie läži vähäzen dai 16. kylmykuudu kuoli.
Kartal suau nähtä, mittuzet kylät kuulutah Veškelyksen kyläkundah.Tiedolaudu karjalan da ven’an kielel azetetah etnokul’tuurizen keskuksen pihah lavan rinnale.
Opastundan loppiettuu L’oka da Kirill ruvettih duumaimah, kunnebo olis lähtie elämäh – pienis linnois kazvanuot molodoit nikui ei tahtottu jiäjä suureh linnah.
Petroskoin muuzikkuopiston nelländel kursal opastujes kerran nedälis Vera Jakovlevna kävyi opastamah solfedžiodu da muuzikkuliteratuurua Priäžän muuzikkuškolah.
Vastavuksii nämmih kyzymyksih ečitäh Pohjazien neroloin koudu -projektas, kuduan mugah oli järjestetty tutkimusmatku Karjalan da Ven’an pohjazii čuppuloi myöte.
– Meijän lämmöl musteltih Yrjyö da tuatto moneh kerdah oppi jo 30 vuottu tagaperin suaha häneh libo hänen lapsih da bunukkoih yhtevytty, ga se onbo olluh jygei.
Uuzi kaksikerrokselline turistupoujezdu Moskova-Petroskoi-Sordaval-Viipuri-Moskova lähtöy Moskovaspäi piäteničän illal da tulou järilleh ezmässargen huondeksel.
Yhteiskunnallisen kamarin johtaja Ljubov’ Kulakova kerto vuuvven ruavon tulokšista ta korošti, jotta pandemijan aikana toiminta jatkuu ta näyttäy hyvie tulokšie.
Kielen, kirjallisuon ta istorijan instituutin folkloristiikan ta kirjallisuštiijon ošašton tietomieš L’udmila Ivanova kiänty karjalaisien runojen juonien puoleh.
Oigielois da omas vačas läbi työttylöis azielois pagizi tundiettu da arvostettu žurnalistu Ol’ga Ogneva, kudamal on suurdu kogemustu ruadua TV- da lehtimiehenny.
Seremonijan aikana mitropolitta Konstantin luki malittuja, muun muašša liäkärinalan ruatajista, kumpaset täytetäh omie velvollusukšie pandemijan vaikiena aikana.
Se oli minule ičelleni ylen tärgei ruado, sendäh gu syväin rubei palamah karjalan kieleh kerras, konzu vai enzimäzen kerran kuulin sidä 1980-luvun algupuoliškol.
Rikkahammat laukunkantajat vietih kankašta, muilua, peilijä, hajuvettä, koruja, erittäin kallehina oltih jokihelmilöistä luajitut kaklahelmet, erilaiset vehkehet.
Nerokkahannu ristikanzannu olles Dmitrii Balašoval oli jugei ruadua valdivollizes instituutas, oman jyrkän tavan periä hänel pidi lähtie iäres tutkijoin leivis...
A Petroskoin valtijonkonservatorijan opaštuja Konstantin Paršukov šiirti seminarin vierahie jakuttien perintehien muajilmah kiäntyön Olonho-kanšaneepossan puoleh.
Karjalan raadivon toimittai, tunguonkarjalaine Leena Karpova mustelou, kui azuttih fil’moi da midä kuvavusjoukol puutui nähtä da panna tallele kuvavusmatkan aigah.
Bes’odaine-ansamblin alallizes repertuaras on läs kahtukymmendy pajuo, kui rahvahallistu, mugai vahnembastu karjalazien kirjutettuu pajuo, sanommo, Ivan L’ovkinan.
On mainittava, jotta projektin rajoissa Youtube-videopalvelušša on avattu kolme kanavua, kumpaset on omissettu musiikilla kannelta varoin ta projektin tilaisukšilla.
Läs kymmendy vuottu tagaperin Petroskoin valdivonyliopiston tyves rubei ruadamah Karjalan sugututkimuksen liitto, kudaman johtajakse tuli dotsentu Ol’ga Kulakovskaja
Tänäpiänä Karjalan kouluissa alko šyyšloma, enšimmäini opaššušluku on loppun ta netälin aikana lapšet voijah levähtyä ta viettyä aikua miellyttäväšti.
– Mie esitin Vesläžed-ryhmän levyö “Karjalašša minä olen šyntynyt” ta kerroin mitein myö ruamma lapšien kera, mimmosie lauluja valičemma laulettavakši.
Kylä šijoutuu Ukšujärven rannalla Šujučupun vaštapiätä kaunehella pitällä kaitasella niemellä, äšen niin kuin šuarella, še hyvin näkyy järven kartalta.
“Karjalan Rahvahan Liiton” jäšen Tamara Sergejeva Jessoilašta šaneli Siämjärven starinankertojašta Melanja Peskovašta ta hänen muisson šäilyttämiseštä.
– Portali yhisti šuuren ošan kuštantamon kaikkien lehtien toimitukšellisešta šisällöštä yhtenäisen, šähkösen katon alla, portalin piätoimittaja lisyäy.
Alla Solovjovan mukah, šuurin oša karjalakši pakasijista šeloštajista eläy Aunukšen, Priäžän ta Kalevalan piirilöissä šekä Koštamukšen kaupunkipiirissä.
Toimenpivon vetäjänä oli Koštamukšen luonnonšuojelualovehen eko-šivissykšen ošašton ruataja, karjalaisien Viena-kulttuurišeuran jäšen Valentina Patsukevič.
Kyläššä ukko hoiti muataloutta ta šai niin hyvän kuališavon, jotta hänen piti lähtie Moskovah Kanšan muatalouven šuavutukšien näyttelyh, ka alko Talvišota.
Projektin spesialistiloilla on äijän šuunitelmie – viettyä konferenšši, järještyä muasteri-oppija, tuttavuštua ihmisie lyydiläisien istorijah ta kulttuurih.
Niin netälin aikana lapšet tiijuššetah äijän miellyttävyä ta hyövyllisešti vietetäh lomua, kerto Elvira Kirillova, Kalevalan keškikoulun sosialini opaštaja.
Nygöi Karjalan koirien val’l’astajat valmistutah val’l’astajien kezäsportulajien Karjalan čempionuattah, kudai pietäh Kondupohjan piirin Hirvakses syvyskuus.
Tämänpäiväzis paginois ainos "hypätäh" endizeh elaigah, kus Jorma-brihačču mustelou omas mieles endizen elaijan tärgien päivän da sanelou endizis dovarišois.
Seminarin aikana näytettih šeiččemen muasteri-oppie ta niitä vielä nytki voit kaččuo jokahini innokaš Kemin urheilu- ta kulttuurikeškukšen Vkontakte-šivulla.
Aijembah olin ruadanuh enämbän vahnembien karjalazien da yhtistyksienke, i oli tovessah ylen hyvä da vessel löydiä sežo iččeni igähizii karjalazii dovariššoi.
Enšin še kuivatettih, poltettih šielä katajua, jotta paha haju mänis poikeš ta kuoltais kaikki bakterijat šekä jotta kuopašša luajitut puuaitaukšet ei lahois.
Muistopaččahan avajaisissa Rašid Nurgalijev kerto, jotta ašettua šotilahien muamoilla omissettu muistopačaš hänellä ehotettih Afganistanin šovan ošallistujat.
Kerran Jumalan zakonan urokan aigua Jelizavetan školadovariššu, kudamanke hyö istuttih yhtel partal, kyzyi opastajal mennä iäres kluasaspäi da mainičči mindäh.
Ku kebjendiä sanakniigan käyttämine lugijoil, kuduat vie ei ylen hyvin käytetä liygii, joga karjalan kielen sanan merkičyksel on annettu kiännös ven’an kielel.
– “Sommelon” 15-merkipäiväle omistetul pruazniekkukonsertal ezittyyy eräs nygyaijan kuulužii soitol soittajii Johanna Juhola, kerrotah Sommelon internet-sivul.
Tašavallašša nyt on vaikie koronatilanneh, ka šiih kaččomatta niise ei pie unohtua ni toisista tarttujatautiloista, korošti Karjalan piämieš Artur Parfenčikov.
Meil sie on kaksi järvie – Villalanjärvi, se ei ole suuri järvi, toinah kaksi kilometrii pitkytty, a toižes puolespäi on sijoitannuhes suuri Kotkatjärven järvi.
Moušot Andrei Ponomar’ov on yksi nuorison nykysistä innoštajista, kumpani sosialiverkkojen avulla noštau kiinnoššušta karjalaisien kulttuurih, kieleh ta tapoih.
Piätöštä antua ta tovistua ryhmillä arvonimija tovissetah luovatyönkomiisin issunnošša, kummaista johtau Karjalan kulttuuriministerin šijahini Varvara Lebedeva.
Lehten enzimäine piätoimittai Viktor Makarov kävyy ottamah tilattuu lehtie toimitukseh, nygöi Latvies eläi L’ubov’ Baltazar (Arefjeva) kirjuttau lehteh runoloi.
Lauta pitäy puhaltua käsipumpulla erikoismerkkih šuaten, šanakši še on melko vaikie prosessi ta vuatiu fyysistä voimua, ta šiun lauta on valmis vesišeikkailuih.
Festivali yhistäy valtijollisie, yhteiskunnallisie ta yksityisie järještöjä ta laitokšie, luomis- ta tietoalan kollektivija Venäjän ta Šuomen pohjoisalovehilta.
Melličän ižändy Kuzma Jegorovič Trifonov oli nostanuh sen suurele lautale, sendäh se ruadoi ainos, kaččomattah sih, oligo vezi Šuojunjoves nossuh vai heittynyh.
Puaksuh šouferit jo raudutien poikkimenokohtan lähäl olles kiännytäh tuaksepäi, ajetah Petroskoissah da kierretäh se juamu tostu juamua myöte, kus Silikatnoi on.
Ku tahtonet kehittiä turistoi huogavumah ulgomual, pidäy yöt läbi tutkie eri mualoi, niilöin huogavuspaikkoi da maltua tarita matkustajale sidä, midä häi tahtou.
Ennein kun tunnettih pahavointie,voijeltih iččie havupuijen pihkalla ennein kylyh lähtömistä, kylvettih vaššalla ta tauti mäni pois, jatko Valentina Nikolajevna.
Karjalan rahvahan kirjuttajan Aleksandr Volkovan omahizet, dovarišat, hänen luomisruavon suvaiččijat kerryttih pyhänpiän 11. ligakuudu hänen mustolavvan avajazih.
Ezmäi puuhizet bobazii varatti kaččuo omih susiedoih, vet kenlienne heis voinnus smeknie, ku net on vestetty sit vahnas jiäkur’oipualikas, kudai ruadoi pahua yöl.
Tänävuon roih valmis Omin silmin –programman uuzi stuudiigi, -sanou Karjalan ruadivon da TV:n kanzallisikielizen toimituksen piätoimittajan sijahine Ol’ga Ogneva.
Da ližäkse kuundelin Yeisradion karjalakse kiännettylöi uudizii, ku harjavuttua korvua kuulemah karjalan kieldy da luvin kiännettyy karjalankielisty kirjalližuttu.
– Mene vai ielleh tiereunua pitkin da ku nähtet zebran, se on tiespoikkimenendykohtu, kudamua myöte piäzet tien toizele puolele, sanoi ajai da lähti ielleh ajamah.
Kniigu piäzi ilmoih Kone-fondan, Matias Castrénan liiton, Karjalan Sivistysseuran, Werner Söderström -literatuurufondan da Suomen posol’stvan Moskovas kannatuksel.
Projektan mugah kirjastoh, kudai on sijoitannuhes Kotkatjärven kul’tuurutaloih, suadih enämbi 3 000 uuttu kniigua da uvvistettih 90 prosentua kniigua lapsih niškoi.
Kormuška (Lautani, šoimi) - nimini lyhytfilmie luajitah Presidentin granttien šiätijön, Moskovan Bez granits - elokuvakoulun ta Karjalan elokuvuajien Liiton avulla.
Juhlatapahtumakši valmissettih monipuolini ohjelma – oli pietty kyykkä-pelin, lento- ta potkupallon kilpailut, juhlallini konsertti ta näytetty Rassuajat-spektakli.
Rahvas suadih uuttu eriluadustu kniigua kui ven’an mugagi karjalan kielel, tiedomiehien avul tv- da ruadivoprogrammoin kauti levitettih kaikile ellendettäviä tieduo.
Petroskoin maidozavodu jo ruadau yhtes Perekr’ostok-laukkuverkonke da pidäy sobimuspaginoi toizien federuallizien laukkuverkoloinke Karjalan halličuksen kannatuksel.
Lahjat suadih Anuksen karjalazet -liitto da Korela-liitto yhteiskunnallizes ruavos, Valentina Kondratjeva da Zinaida Dubinina karjalankielizen literatuuran kehitändäs.
Enšin nämä kallivopiirrokšet monta vuotta oltih muapeittien alla, a nyt käršitäh pahašta šiäštä, lumešta ta tuulešta šekä pikku hil’l’ua šammallutah.
Joka vuuvven aikana puistošša on mitä kaččuo, puiston ruatajat neuvotah viettyä šiinä vähintän kolme päivyä, jotta lähemmäkši tutuštuo “Puanajärveh”.
Kilvan finualah piäzi 58 ruaduo, kudamien joukos ongi Valgien kodine -stuudien kaksi mul’tfil’mua: “Kyykkä” karjalan kielel da “Kärbäzet” ven’an kielel.
– Olemmo suannuh Ven’an b’udžietispäi Kohendamizekse pädemättömis talolois siirdämizen programman todevuttamizeh ližiä 800 miljounua rubl’ua abuden’gua.
Matalla jarmankkah muanviljelijät mitänä ei myöty, ka konša myöššyttih kotih päin, ni mielellä myötih Šunkušša oššettuo tavarua, kertou kotišeutututkija.
Omalta puolelta “ILMU” pyytäy kaikkie, kumpasie heijän šoittama musiikki kiinnoštau, auttua uuvven al’pomin tallentamisešša – materialija on riittäväšti.
Niistä voipi luatie piätöš, jotta vanhempi šukupolvi kiinnoštu šukututkimukšeh ta maltto, jotta on hyvin tärkietä kuččuo tähä työh nuorempua šukupolvieki.
Äijän vuottu mendyy minä buabanke näin sen died’oin – buaban školadovarišan Lihoslavl’an piirin Stanki-kyläs, kunne kävyimmö buaban vellen luo joga vuottu.
Šientä kuivatettih, šäilytettih nellä-kuuši kuukautta, livotettih kiehutetušša veješšä nelläksi tunniksi, min jälkeh pilkottih pienekši ta tuaš livotettih.
– Tänä vuotena ilmotetah šuuri granttien kilpailu, kumpani yhistäy Karjalan piämiehen ta presidentin šiätijöjen varoja, niijen miärä on 80 miljonie rupl’ua.
Lapšuoni kotikylä -projektin aikana vanhempi šukupolvi kiinnoštu šukututkimukšeh ta maltto, jotta on hyvin tärkietä kuččuo tähä työh nuorempua šukupolvieki.
Viena-šeuran jäšenien innoššukšella Koštamukšešša rikeneh pietäh istorijallisie, etnografisie ta sosialisie seminarija, kokoukšie ta pyörie stola -issuntoja.
Projektin piätarkotukšena on löytyä uušie keinoja, jotta luatie istorijallisie tietoja mukavammiksi šekä kekšie uušie idejoja mitein niitä esittyä yleisöllä.
- Minul on ylen žiäli meččii, niilöis eläjii elättilöi da, tiettäväine, rahvahii, kudamat jo nedälin aloh eletäh savvus da varatah tulen tulendua omah kyläh.
Kalevalašta šiirty elämäh Petroskoih ylen äijän taitajie ihmisie ta on mukava pityä vaštautumisie ta käsitellä erilaisie teemoja, korošti Vladimir Jakovlevič.
Kirja ei kerro ainuoštah inkerinšuomelaisista, vain Vologdan ta Arhankelin alovehella ta Čuvašijašša šyntynehistä ihmisistä šekä karjalaisista ta pomoriloista.
Periodika-kuštantamošša julkaistu kirja on al’pomi, kumpaseh on kerätty Kanšallisen šovan aikana Šuomeh puattujen ihmisien valokuvie ta elämänkertojen tietoja.
Kreikkalaisen tragedijan henkilöt näytetäh rohkeutta, hyö ei alissuta jumalih, šilloin kun Igor’ Vitrenkon henkilö on ihan vaštah panomatoin, šelittäy ohjuaja.
Pahakse mielekse olin internuatas vähembän aigua, sendäh ku pidi torata sit, ku lapsii syötettäs kunnol da annettas sidä syömisty, midä hyö syvväh omis perehis.
Joga pruazniekakse Tatjanan dovarišat lahjoitetah hänele vesselii, hyväsydämellizii da eriluaduzii Čeburaškoi, sendäh ku tietäh: häneh niškoi se on paras lahju.
– Minul ylen äijäl lykysti, minä sain dovarišakse hyvän saksofonistan Guram Avališvilin... Runot ollah moizet muzikuallizet, ku muuzikku tulou iče, sanoi Nikita.
Elämä-etnokul’tuurizen keskuksen ruadajat Tatjana Seppänen da Jelena Ruppijeva da päivykoin ruadai Natalja Petrova ruvetah ajamah sidä dieluo omas kyläs edehpäi.
Nygöi fermerat kazvatetah kahtu luaduu kartohkua – stolouvoidu, kudai menöy syödäväkse, da siemenkartohkua, kuduan fermerat myvväh Krasnoduaran čupun fermeroile.
Niilöis 14 miljounua kooperatiivu sai abuden’goinnu Muatalovuon ministerstvas, dostalit varat fermerat ližättih iče, kerdoi Artut Parfenčikov omal Vkontakte-sivul.
Keskukses rodieu nedälit, kuduat omistetah Karjalan Sanomat -lehten 100-vuozipäiväle, Suomen da Karjalan ystävyslinnoin yhtevyksile da suomen kielen da kul’tuurale.
Minul ku motokoiru olis, ga hyvä olis, kalastazin omas kohtas, kui kezälgi, a nygöi lundu on polvessah, jygei on kualua kaksi kilometrii, sanou Nuamoilan eläi Mihail.
Enne muzein ezinehet oldih ruokos bojukunnivon pertis, kudai avattih Suuren Ižänmuallizen voinan loppiettuu Nevvostoliiton urhomiehen Filipp Gorelenkon nimizeh školah.
Suomen karjalaine kieliaktivistu, professoru Martti Penttonen on luonnuh sanastuo robotiekkah da ohjelmoindah nähte da opastannuh niidy Karjalan Kielen Kois Vieljävrel.
Šen lisäkši “Kipinäššä” on mukavie šanarissikköjä ta tehtävie kešäštä, piiruššukšie šekä Äijänkö kello on?- ta Piikikäš vieraš -harjotukšie.
Lisäksi koetteli tienata tietohuolla, lempeäkin tytöille nosti (“Matolahessa neit t ysie kylvetti”), häissä kulki laulamassa häävirsiä ja “itettämässä”.
Još šuunnitelmat hyväkšytäh, ni tietä korjatah, a Onegan ta N’uhčan välillä rakennetah autotietä, šanottih Karjalan kuletuš- ta yhtevyön ministerijöššä.
Lyhyöššä ajašša onnistu šuatujen tietojen mukah yrittyä omie voimie esimerkiksi videon kuvuamisešša, toimenpivon pitämiseššä tahi projektin kekšimiseššä.
Karjalan Šivissyššeuran ruatajat heti šovittih Periodika-kuštantamon kera, jotta oša painokšešta työnnetäh “Periodikah”, mistä šiitä kirja on šuatavilla.
Nimityksestä “kylän patšaš” huomauttaa Marttińi, että sitä Vuokkiniemen – Uhtuen seuduilla käytetään rikkaasta tai muuten vaikutusvaltaisesta henkilöstä.
I vielä matatešša mie Lil’alla šanoin, jotta ku kerran myö olemma tiälä, Lehon kautti ajamma, pitäy meilä Šuigärveh pyörähtyä, ku še on niin kaunis kylä.
Enšimmäistä esiintymistä šuunnittelemma viettyä Kanšainvälisen laulujuhlan aikana, kummaista pietäh Petroskoissa kešäkuušša, kerrotah leririn järještäjät.
Šyyškuun 5. päiväštä Aleksandr Ovčinnikovin Auto ajau meren luokše -näytelmä esitetäh Jaltašša kanšallisien teatterien Krimin teatterišykyšy -festivalissa.
Ka šen lisäkši arvomatoin pohatuš šäily hänen muissošša: šatoja šananlaškuja, runoja, starinoja, monie mukavie muisselmie ta lapšien runoja šekä hiäpitoja.
Šen jäšenet pienin aškelin yritetäh luatie omie paikkoja paremmiksi, kirjutetah projektija, šuahah raha-apuo ta käytetäh šitä kylien ta kyläneläjien hyväkši.
Pakkaiskuun 25. päiväštä tuiskukuun 21. päiväh šuaten tverinkarjalan kielen Lindu-klubi piti Miun šana tämpiänä -šanamarafonie Aleksandra Punžinan muissokši.
– Opaštujien ruokailuh liittyjie kyšymykšie käsitelläh Venäjän opaššušministerijön ta kuluttajanšuojaviranomasen Rospotrebnadzorin kera, Roman Golubev kerto.
Čärkällä myö rakennamma puukentän, ašetamma skammija ta roškikorija, jotta järještyä šielä erilaisie toimenpitoja, šano projektin kurattori Julija Filippova.
Starinamaini vakkani -nominatijošša voitti Julija Jegorovan ohjuama Vieljärven keškikoulun Tähkäni-ryhmä, kumpani lavašti venäläistä Kišša ta kukko -starinua.
Muamonkielen päiväkši Periodika-kuštantamo panou rattahilla perintehellisen Karjalan, vepšän ta šuomen kielen tietäjien online-kilpailun “Myö olemma Karjala”.
Tänä vuotena šemmosina ollah Raisa Samodajeva, IX Karjalaisien kerähmön valtuutettujen neuvošton piällikkö, Uhut-šeuran jäšen, Karjalan Rahvahan Liiton jäšen.
Mimmosie videoita omalla kielellä šuau kuvata, mitein šuau elvyttyä šanomalehtie käyttyän QR-koodija, kumpasien kautti šuau nähä lisyä materialie internetissä.
Meilä lavalla oli valmissettu niin kaunehie koristehie, musiikki- ta valotušeffekttijä, ka artistojen piti näyttyä esityš aulašša, missä oli vähän korissukšie.
Prokkol’ua da Prokkoilua on ylen äijy Karjalas sego Anuksen čupul, sego Suojärven čupul, on oma Prokkol’a Tunguongi lähäl, a myö pagizemmo Seesjärven Karjalas.
— Hyvä olis, ku joga kyläs olis moizii rahvahan väil azuttuloi kukkuvagoloi, pidäy vai edukädeh duumaija, kui niilöi kaččuo da valella, toivou Tatjana Korz’uk.
On mainittava, jotta niijen järještämini Vienan Karjalašša tuli mahollisekši Kiži-musejon ta Kalevalatalo-etnokulttuurikeškukšen kiintien yhteistyön anšijošta.
Ošallistujien luvušša oli Kantele-yhtyvehen musikanttija ta musiikkikollektiivien ohjuajie Petroskoista, Kontupohjašta, Šoutjärveštä ta Kvartsitnii-pos’olkašta.
Siämärven paikannimistö karjalan murdehien rajal -nimizes väitöskirjas Anastasija tutki Siämärven lohkon kylien, peldoloin, järvilöin da toizien paikoin nimilöi.
Priäžän kaupunkikunnan neuvošton johtaja, karjalaisien IX kerähmön valtuutettujen neuvošton presidiumin jäšen Tatjana Izotova kerto alovehellisista kyläkunnista.
– Konzu sanoin, luaji oma kyzymys da vastua sih, sinä azuit tämän kyzymyksen: Mibo karjalan kielen murreh libo alamurreh on sinule enämbäl mieldy myöte da mindäh?
Kongressua varustajat rahvas – nevvostokomitietan rahvas – kerävyttih zooman kauti yhteh pakkaskuun jälgimäzin päivin da hyväksyttih tulien Kongresan regluamentu.
Forumih tulou tutkijie, etnografija, käsityömuasterija, Käsityötalojen johtajie, solistija ta taitoryhmie Venäjän erilaisista šuomelais-ugrilaisista tašavalloista.
Kilbuniekkoi tulou Piiteris, Leningruadan da Murmanskan alovehelpäi, Arhangel’skas da Voulogdaspäi, kerdou Karjalan val’l’astussportan liiton johtai Vassko Vlasov.
– Tämä kniigu pohjavui kanzoinvälizes, monitiijollizen EU-projektan hantuzis vuozinnu 2010–2013 luajittuh tapahtustutkimukseh Suomes paistavah karjalan kieleh näh.
Kielet ta koulutuš -sektijošša asientuntijat, tietomiehet ta aktivistit kačeltih kantarahvahien kielien opaštamista ta opaštumista Karjalašša ta muilla alovehilla.
Löydyy tiä eri linduloi: erivärizii kukkiloi, kanoi dai kananpoigii, mustii dai valgieloi sorzii, pitkykagluhanhiloi, kaunehii tsesarkoi da hyvöindelijöi ind’ukkoi.
– Uvves kniigas kui endizesgi on kaksi ozua, enzimäses on ižoroin eepillizii pajoloi da balladoi, liirizii da svud’bupajoloi, uinotuspajoloi, luguloi, itkuvirzilöi.
Omien tavarojen tilah karjalaiset oššettih Šuomešša kotivehkehie ta talouštarvikkehie, esimerkiksi, kankahie, rihmoja, rukkija, jatkau kertomušta miun pakinakaveri.
Meijän projektan tarkoitus on kerätä tiijot, kunne Karjalas invaliidu piäzöy da nevvuo laitoksien ruadajile, midä pidäy olla da kui se azuo, sanelou Vladimir Rudak.
Esittelyššä Valentina Sukotova ta kirjan toimittaja Svetlana Berdova luvettih katkelmie kirjašta ta Anatolii Martinovin runoja šekä näytettih valokuvie ta videoita.
Lähtijen sit, ku enimil meis karjalan kieli ei ole luja paginkieli libo myö varuammo hairahtuakseh paistes, kirjuttuakseh nägemättäh toine tostu on äijiä kebjiembi.
Tämä tehnolougii pidäy madaloin taloloin nostamizekse individuallizes, tevollizes da muatalovuksellizes rakendamizes Ven’al dai ulgomual, kirjutti Artur Parfenčikov.
Pruazniekkupivos Veškelyksen školan karjalan kielen opastai Oksana Serebr’annikova lugi erähii runoloi, kudamat folkloristat kirjutettih Veškelykses XIX-XX lugulois.
Tverinkarjalan kielen kieliopin luatijan mukah šuurena apuna oli Dmitrii Bubrihin, Aleksandr Bel’akovin ta Aleksandra Punžinan luatima Karjalan kielen murrehkartašto.
Ližiä tieduo da pidoloin programmua voibi suaja Karjalan tazavallan karjalazien, vepsäläzien da suomelazien resursukielikeskuksen sivul sotsiuallizes Vkontakte-verkos.
Televiizoras ozutetah rekluamoi, kudamis kučutah laukkoih ostamah Uvvekse Vuvvekse lahjoi da magieloi, opastetah varustamah pruazniekkusyömizii, gu ei suututtua Häkkii.
Sanakniigois on annettu vägitukku sanua, kuduat koskutah Internettua: antiviirussu, saitu, brauzer, mikrofon, noutbukku, monitor, programmu, projektor, sensor, stiilussu.
Šen lisäkši “Kipinäššä” on mukava tietokilpailu, šanarissikkö karjalaisešta puvušta XII vuosišualla šekä tietoja nenä-šanan viiještä merkitykšeštä.
Šen lisäkši “Kipinäššä” on mukava muasteri-oppi, kaunehie runoja ta piiruššukšie, a lehen korissukšena on tuntijärješšyš tulijakši opaššušvuuvvekši.
Lapset kuvatah kolme mul’tfil’mua – Mökkine-suarnan da Maria Kähärin Fed’a kažii eččiy -suarnan pohjal; kolmas mul’tfil’mu rodieu gruu’ha-kižah nähte.
Näyttely avattih karjalaisien, šuomelaisien ta vepšäläisien kieliresurssikeškukšešša pimiekuušša, a talvikuušša – Čalnan Tuomi-etnokulttuurikeškukšešša.
Kevätkuun 8. päivän kynnykšellä pietyššä tapuamisešša Karjalan kanšalaisjärještöjä ohjuajat naiset ehotettih alovehen piämiehellä tilaisuon elvyttämistä.
– Kerroin vaikeukšista, kumpaset voijah ilmeštyö venäjän kieleštä karjalan kieleh kiäntäjällä, još hiän ei tiijä mimmosie šaloja on kiäntämisprosessilla.
Iče opaš hyvin tietäy kaikkien esinehien nimet, ka nuorisolla monet niistä ollah tuntomattomat, šentäh kun šemmosie esinehie nykyseššä elämäššä ei käytetä.
Portali auttau nuorie ymmärtämäh, jotta kanšalliskielie voipi käyttyä šamoin verkoššaki, ei ainuoštah keškuštelušša ämmön kera, Natalja Sinitskaja tovistau.
Tänäpiänä tiälä šuau kuunnella uušie šävelmie šekä tuttuja lempilauluja, šano Kanšantaitehen ta kulttuurialoittehien keškukšen varajohtaja Tatjana Ledn'ova.
Hyvin mustan sen eläväh, kui minun buabo minuu äbäzöičči kuččumal minuu riskityttö da sehäi ei suomen kieldy maltajale lapsele vältämättäh tunnu kehumizekse.
Kaikis kuulužin Roza F’odorovnan kniigu on “Karel’skaja kuhn’a”, kudai piäzi ilmoih enzimäzen kerran vuvvennu 1985 da sen jälles sidä painettih mondu kerdua.
Kevätlomalla Koštamukšešša piettih Miun muamonkieli -kielileiri, missä lapšet šuatih tietyä äijän mukavua karjalaisešta kulttuurista, folklorista ta kieleštä.
– Šamah aikah mieleštäni on pakko šäilyttyä maskitilua tervehyšhoitolaitokšissa, missä tartunnan riski on korkie, korošti Artur Parfenčikov omalla VK-šivulla.
Još meinuat vierailla šiinä, niin šuunnittele kalaššušta, vet Jyškyjärven ympäri on monta kalapaikkua ta paikalliset eläjät kerrotah, mitein šuaha šuuri kala.
Noin kuuši vuotta takaperin myö čikkojen kera olima Čenašša, löysimä tuaton talon pohjan, šiitä jäi vain kivie, kerto Viena-šeuran jäšen Valentina Dmitrijeva.
Opaššušprosessin rajoissa koululaiset ruvetah käymäh visitti-keškukšešša, Jelena rupieu kertomah heilä karjalaisien, vepšäläisien ta saamelaisien istorijašta.
Šiinä esiinnytäh teatterin ohjuaja Natalja Golubovskaja ta näyttelijä Boris Kudr’avtsev šekä Karjala-tanšširyhmän jašenet Andrei Anisimov ta Jevgenii Mihailov.
Pietari Šuuri Martsial’nije vodi -paikan vierahien kera kävi vesihettien ohičči kertuon kaikenmoisie juttuja imperattorin elämäštä ta levošta vesiparantolašša.
Pienehkö karjalaizien aktivistoin joukko ruohti “koronan” aijal kerävyö mennyt piätenčän Petroskoin Ilma-kafeeh šipainiekku-stolah pagizemah vereksembii uudizii.
Minun ruavonnu Kois oli panna karjalan kieli nägövih – luadie hivittelykartočkat, stolakižat, komiksat karjalan kielel – kai, midä olis mieldy myö školaniekoile.
Huondeksel huolitin ezmäzenny tulla toimitukseh, terväzeh luvin rivit, kirjutin kiännöksen nimen “otsikkolistah” da panin sen kiännöksen toizien valmehien piäle.
Tänävuon keviäl Martsial’noin parandolan kaččojan kodizes avatah uvvistettu ozuttelu, avatahgi Pedru-apostolan kirikkö, kudai sentämä vuottu oli restavroičukses.
Ka mie šanoin piälliköllä, jotta ei pie moittie ruatajie, vet še ei ole heijän vika, jotta pavot ilmeššytäh, muistelou Anastasija Stepanovna ta jatkau kertomušta:
Parahiksi kyykkä-peluajiksi valittih Čikičev Nikitan ta Buglakov Aleksein miehien kešen ta Bezborodova Nataljan naisien kešen, šelitettih kilpaulujen järještäjät.
Tulgua “Kniigumelliččäh” 24. kevätkuudu 16.00 aigah Periodika-julguamon Karjalazien, vepsäläzien da suomelazien kielikeskukses adresil Petroskoi, Titovan piha, 3.
Pitkärannan piirin hallinnon johtajan Dmitrii Trošinin mukah korjattu šilta rupieu auttamah turismin kehityštä näissä paikoissa ta turistikeškukšien peruštamista.
Sen ližäkse Kuujärves kačotah azettua kaksikielizet pihalavvat Školan pihah da školan pertilöin uksih, saneli Anuksen karjalazet -liiton piälimäine Vladimir Lukin.
– Karjalaisen kalitan jarmankalla on yksi mukava perinneh, kerto meilä emäntä, – pitäy paistua erimuotosie, erikokosie kalittoja ta panna niih erilaisie täyttehie.
Venäjän tietoakatemijan Karjalan tietokeškukšen spesialistit omissetah istorijallisešti tovissettuja asiepaperija ta lisätäh muutokšie teijen perušremontin aikana.
Vie erähät pietäh syyllizinny ylen kovii pakkazii, kudamii nuoret puut ei voija kestiä, kylmetäh läbi da se buitegu rikkou struktuuran da jättäy jälgii puuaineheh.
Olemma varmoja, jotta teollisuon ta liikkehien kehittämini auttau sosialista kehityštäki, Karjalan lajinhyväkšymiskokoukšen puhienjohtaja Elissan Šandalovič šanou.
Hyvän ruavon pani rattahile vieljärveläine Nadežda Zaitseva mennyt sygyzyn, sen jälles ku Vieljärveh ezmästy kerdua kävyi ekotaksi Karjal topittah -projektan mugah.
– Kielistuatusan kyzymys tuaste, jo kudamuagi kerdua, on lähtemäs Karjalan parluamentah da Karjalan Konstituustien toizien muutoksienke ruvetah šeikuiččemah sidägi.
Vepsän kielen da kul’tuuran tiedäi -nominatsies voitti petroskoilaine Irina Popova da Suomen kielen da kul’tuuran tiedäjäkse rodih petroskoilaine Jekaterina Bikova.
Nu duumaičin sit, gu sendäh gu meil oli ezmäi olluh ven’alazen tipan patroniemu, da sen jälles suomelaine nimi, nenga voishäi nygöi olla sit ihan karjalainegi nimi.
Mennyt vuon Oman Muan toimittajil lykysti kävvä Šärkijärven kylän Makovein pruazniekkah da kuunnelta sie Seesjärven horan pajoloi, paista sen ammuzien pajattajienke.
Paras Ižänmuallizen voinan Voiton 75-vuozipäiväle omistettu materjualu karjalan, vepsän libo suomen kielel painojulgavolois –nominatsies voitti Margarita Kemppainen.
Ne ollah kauno-, tieto-, lapšien kirjallisuon tevokšie, kirjoja Karjalašta, šen eläjien kohtaloista, muisselmista ta faktoista, on niise šarjakuvakirja ta matkaopaš.
Projektih kuuluu kolme ošua: tietojen keryämini, matkailureitin valmistamini ta infrastruktuurin kehittämini – muistomerkkien korjauš ta musejonäyttelyjen luatimini.
Karjalan tazavallan 100-vuozipäiväle da Voiton 75-vuozipäiväle omistettuh kilbah otettih lehtikirjutuksii, TV- da raadivolähetyksii karjalan, vepsän da suomen kielel.
Mostu pakuičustu otetah vastah kerran libo kaksi kerdua kuus, pyzyvästy aigulistua projektal ei ole, sidä pidäy kaččuo internetas, adresil vk.com/spasem_tetrapak_ptz.
Toizekse flavukse häi ehoittau meile enämbän tutun kui Uhtuon tazavallan flagu – mustu-ruskei ristu vihandal mual, suomelazen taidoilijan Akseli Gallen-Kallelan luodu.
— Tahtozimmo pidiä kirikön avajazet pruazniekan tabah, ku sih voidas yhtyö kaikin, ket tahtotah, sellitti restavratsies vastuaju muzein varajohtai Tatjana Nezvitskaja.
Vuotena 2019 oli luajittu šuuri restaurointi, rakennettu saraja ta navetta, a vanhat hirret oli vajehettu uušiksi, kerto talon isäntä Leonid Gundirev talon avajaisissa.
Karjalan kanzoin ystävyskois on tilua, kus Karjalan eri kanzoin yhteiskunnallizien liittoloin rahvas voijah kerävyö yhteh, pidiä seminuaroi da, sanommo, konferensieloi.
Perintehellisešti Köynäš-košella järješšetyllä toimenpivolla oli omissettu urheilutapahtuma – kahekšankilometrini juokšu Vuokkiniemen kyläštä Köynähällä.
Kylän kantaeläjät vielä muissetah karjalan kieltä, ka valitetah, jotta ei ole kenen kera paissa, kieli unohtuu eikä šitä käytetä jokapäiväseššä elämäššä.
Šitä varoin, jotta Karjalašša eläjä lukija niise šais mahollisuon ottua käteh Elämäni polku -kirjan, painokšen oša (150 kappalehta) työnnettih “Periodikah”.
Vuokkiniemen kyläššä, kumpani tänä vuotena täyttäy 400 vuotta, on mitä kaččuo luonnonkaunehukšista alkuan paikallisih eläjih – tovellisih karjalaisih šuaten.
Tuatto F’odor Ivanovič sil aigua ruadoi predseduatel’annu kolhozas, nellän vuvven peräs händy työttih ruadomatkah Kaskesniemeh, vie myöhembi – Priäžän kyläh.
Kielen, kirjallisuon ta istorijan instituutin folkloristiikan ta kirjallisuštiijon ošašton tietomieš Ol’ga Žukova šaneli vepšäläisien eeppiseštä perinteheštä.
Karjalaisien runojen vuosi anto opaššukšen kehityšinstituutilla uušie ajatukšie šiitä, jotta tämä teema on täyšin tuntomatoin opaššušalalla, ka oikein mukava.
Kanšallini starina -nominatijošša voittajakši tuli Aunukšen piirin Zv’ozdočka-päiväkojin valmissušryhmä, kumpani esitti venäläistä Teremok (Kotini) -starinua.
Ka äšen još yhtyveh lakkuais olomašta, haluosin, jotta tämä kulttuuri eläis, jatkuis, a ihmiset tiijettäis männyön ajan perinnöštä, toivou Andrei Vladimirovič.
Uuzii konteineroi rahvas äbäzöijäh iče, nevvotah toine toizele, kui pidiä mädžöitellä raudoi da plastiekkoi – mostu neruo ei jogahizele meigävellele ole olemas.
Rahvaš oli varma, jotta joka luonnon ošalla ta ilmijöllä on šielu ta kaikki on elävä: mečällä on šielu, vejellä, taivahalla, puulla, kivellä, tulella, tuulella.
— On tärkeä se, että yritys työllistää Sortavalan, Pitkärannan, Rautalahden, Hiidenselän ja Rautalahden asukkaita, Karjalan päämies Artur Parfentšikov korostaa.
Pirtin tiloissa opaštaja ta lapšet pietäh erilaisie tilaisukšie, tietopelija, tuttavuššutah karjalaiseh luontoh ta ekologijah, opaššutah, mitein šitä šäilyttyä.
1980-luvulla yštävyškaupunkitoiminta kehitty Karjalašša tosi aktiivisešti, a 1990-luvulla Karjalan kaikilla piirilöillä oli yštävyššuhtehie Šuomen kuntien kera.
Sanan vardalos on karjalas-vepsäläine sana “matka”, kudai merkiččöy tiedy, taibalehtu, a enziallus se mirkičči juuri mostu tiedy, kudamua myöte vedeltih venehty.
Kun lapšet lopetettih 4. luokan, myö valmistima kirjan venäjäkši ta viime vuotena šynty ajatuš kiäntyä še karjalakši, kerto kirjan käsikirjuttaja Tatjana Tupina.
Tämä tapuamini hyvin täyventi runonlaulajien kylien oppahien opaššuškurššien ohjelmua Arhippa Perttusen šiätijön toteuttaman Myö karjalaiset -projektin rajoissa.
Projektin mukah šuunnittelemma luatie 60 kokomušta ta opaštua 120 kašvattajua, jotta šiitä hyö iče voitais opaštua lapšie, šano projektin johtaja Anna Šliburene.
– Vuotena 1860 Oneganiemen huomattavilta starinankertojilta oli kirjutettu muinošlauluja, kumpasie šiih aikah šuaten piettih hävitettyinä venäläisen kanšan kešen.
Karjalan kanšallisen kirjašton ruatajat tuttavuššettih kirjašton vierahie Karjalan starinankertojih ta runonlaulajih XVIII vuosišuašta alkuan – nykypäivih šuaten.
Kižin šuari on muajilman merkittävä nähtävyš, ka još ajua šinne manterehen kautti, niin mintäh ei ottua matkaohjelmah tutuštumista Onegan niemimuan vanhoih kylih?
Arhippa Perttusen lauluperinteheššä on šäilyn hyvin tunnettuja motiivija, kumpasien mukah muajilma oli šyntyn muvašta, mi oli nouššun pinnalla valtameren pohjašta.
Smietin, itkimmö enämbäl, ku meijän muamat itkietäh, a moužetgi, kui baaboi pajatti da mielet moizet oldih, ainos mustelen häi ven’akse vie pajatti, ognennaja reka.
Toivon, jotta miun 20-vuotini kokemuš auttau toisie musiikkiryhmien ohjuajie ruavošša, kerto kanšanmusiikin tutkija, Vesläžed-folkloriryhmän ohjuaja Ol’ga Gabukova.
Kandelehen suurus sen pitkembäs čuras oli 55–75 santimetrii, levevys ripui kielien luvus (10-12-kielizet kandelehet oldih levevimäs čuras 15–20 santimetrin pitkät).
Meijänke rinnal ollah vuarat, i kai keviäl, konzu lämbölita on enämbi 20 gruadussii, voibi lähtie vuaroih mašinal juamua myöte da čurata sie suksil libo lumilavval.
Karjalan rintaman musejo on avattu Karjalan tašavallan peruštamisen 100-vuotisjuhlakši Venäjän presidentin miäräykšen ta federalisen Karjalan kehityšohjelman mukah.
— Kortin omistaja šuau kuluttua rahua musejoissa, teatteriloissa, konserttišaliloissa ta kirjaštoissa, još kultuuritilaisuš on rekisteröity pro.culture.ru -saitilla.
L’udmila Barhatova on keksinyh sanamarafonan sikse, ku rahvas tiijustettas enämbän uuttu tverinkarjalastu sanua da suadas enämbän uuttu tieduo karjalazes kul’tuuras.
Lehen tarkka lukija varmašti huomasi, jotta viime vuuvven lopušša lehen Šanašuari-šivulla alko ilmeštyö karjalaisen Sergei Jakovlevin kaunehie ta liikuttavie runoja.
Esineh pitäy polttua, tinata šiih tarvittavie toisie esinehie, pityä esinehtä erikoisissa ainehissa, jotta vaškin pinnalla ilmeštyis eri värien erikoiset vivahukšet.
Puaksuh karjalazii ruuttii pietäh viäräh, sendäh tämä projektu on hyvä da opastai, sanou Kondupohjan matkah käynnyh karajalazen ruutan muasteri Margarita Kemppainen.
Enzimäzet tutkijat ruattih täytty vägie dai niil vuozil suadu arvokas eri aloin ainehisto tässäh säilyy tiedoarhiivas da puaksuh tulou abuh nygypäiväzile tutkijoile.
Karjalan Kielen Kojin metodisti, aktivisti ta lehtimieš Natalja Antonova on šitä mieltä, jotta kaikista tilaisukšista huolimatta, kielitilanneh tašavallašša pahenou.
Kielinedälin pidäy Karjalazien, vepsäläzien da suomelazien resursukielikeskus Karjalan kanzallizen muzein, kanzallizen kirjaston da vepsäläzien liittoloin kannatuksel.
Kniigan prezentatsien aigua Irma Mullonen tarkah saneli Šuojun lohkon kuulužis da jo hävinnyzis paikannimilöis da hairahtukis, kudamii nygöi kylläl puuttuu internetas.
Erikseh Natalja Antonova sellittäy karjalazien sananpiälöi da nevvou, kui kirjuttua karjalakse tiedokonehel, smartlaittehil, kui miärätä karjalazet kirjutandusimvolat.
– karjalan kielen lyydin murtehen ta kanšallisen kulttuurin tietäjät https://docs.google.com/forms/d/e/1FAIpQLSeEMUmm8txaiH7qmYn0bx_wGCcgUASzBUgAaEBovQASOg_lsg/viewform
– karjalan kielen livvin murtehen ta kanšallisen kulttuurin tietäjät https://docs.google.com/forms/d/e/1FAIpQLScpjcBibnKJ_TP4VfTilI2aeSosVsADmZSz8VQMjxJIA3kGgg/viewform
– karjalan kielen vienan murtehen ta kanšallisen kulttuurin tietäjät https://docs.google.com/forms/d/e/1FAIpQLSctIRpVhXqjHuwcjG9H-AyihOi540DUyWQzeO5pfA_eVN0gcw/viewform
Festivuali pietäh Karhumäen karjalazien Kondi-liiton Värttinä pyöri -projektan hantuzis, kuduan kannatti Karjalan kanzallizen da alovehellizen poliitiekan ministerstvu.
Aspirantuuran loppiettuu jo vuvvennu 1977 Vieno Petrovna puolisti filolougiitiijon kandiduatan dissertatsien “Frazeolougizet yksiköt karjalan kieles” Tartun yliopistos.
Myönnissä on elin-, koti-, puutarha- ta toimistotarvikkehie, lapšientarvikkehie ta kukkasie, vuatteita ta kenkie, kirjoja, kosmetiikkua, lahjoja, matkamuistoja ta kukkie.
Periodika-julguamo, Karjalan Kanzalline kirjasto da Karjalan tiedokeksuksen Kielen, literatuuran da histourien instituuttu taritah jo enämbän karjalankielisty materjualua.
Niin, kaikki halukkahat voijah työntyä omie uutisie šemmosih ošaštoih, kuin ”Etnokudo”, ”Etnoprojektit”, ”Tapahtumien kalenteri”, ”Etnobloggerin taival”.
Kukonmäjen kaupunkinošašša Lenta-tavaratalon lähellä on ašetettu šäilijöt jätteitä varoin, kumpasie šiitä šuau käyttyä uušien materialien valmistamisešša.
Sohjanankošešša ennein oli kalatehaš ta šiitä jäi äijän vanhua laivua, yksi niistä vois šeisuo kyläššä ta muissuttua tehtahan entiseštä šuurešta ruavošta.
Niitä oli läheš kolmiekymmendä, nyt ikävä juttu – d’äi vain kolme kylyä kaikist’a kylistä, kumbazet kuda-kuingi piiputah, missä on vielä vähäine rahvašta.
Enšimmäiseššä huonehešša vierahie otti vaštah opaš Jelena Kartinen, kumpani iče ruato täššä kirjapainošša vuuvvešta 1985 alkuan šen kiini panomiseh šuaten.
Juhlavuotena musejošša pietäh äijän tilaisukšie, ykši niistä on šuuri kanšainvälini tietokonferenšši, kumpasešša keškuššellah pohjosien musejojen ruavošta.
Kanšalaisien yhteiskunnan kehittämisen ta ihmisien oikeukšien puoluštamisen kyšymykšie noššettih pakinalla Karjalan piämiehen etuštajan pitämäššä issunnošša.
— Priäžän piirin projektu “Priäžän mua – hyvinvastuandan čuppu” on jo toine projektu, kudamah on suadu kannatustu alovehien etnokul’tuurizen kehityksen alal.
— Jotta piäššä täman vuuvven meštaruoh mie kahen vuuvven aikana esiinnyin Venäjän ta Luoteis-ošan kilpailuissa ta olin voittajien luvušša, šano Žanna Tikkanen.
Yhtelläh Šuojun eläjät iče sidä tiedämättäh käytetäh omas paginas vahnoi saamelazii da vepsäläs-karjalazii sanoi, kudamat säilyttih paikallizis paikannimilöis.
– Nikolai ei pakaja karjalakši, ka ymmärtäy monie šanoja, livvie hiän kuuli vielä lapšena, hänen ämmöh ta ukkoh ollah Kotkajärven karjalaisie, šanelou Natalija.
Šiitä alkau muasteri-oppien šarja eri-ikäsillä lapšilla, a piäohjelma alkau viijeltä, kerto Kanšallisen kirjašton lapšien keškukšen etuštaja Vladimir Maksimkin.
Karjalaisien runojen vuuvven rajoissa Karjalan tašavallan kanšallisen ta alovehellisen politiikan ministerijö on ilmottan uuvven kilpailun “Piärunuo eččimäššä”.
Tarinakši šopiu kotišeututietoja, paikalliset huumoriset kertomukšet, henkilökohtaset ta perehistorijat, šelitetäh kilpailun järještäjät ECHO-liiton nettišivulla.
Priäžän etnokul’tuurukeskuksen ruadajat huavatah iellehgi kehittiä tädä kylän keskučas olijua alovehtu kirjoihpanenduozastoh da tiešuaras olijah mustomerkih suate.
Uhut-šeuran etuštaja Nadežda Rastrigina Kalevalan pos’olkašta šaneli mitein hänen muanmiehet kunnivoitetah, šäilytetäh ta popularisoijah kantatuattojen perintehie.
– Še on kenttä aktivistiloilla, kumpaset realisoijah etnokulttuurisie projektija, otetah ošua kanšallisien kulttuurien ta perintehien šäilyttämiseh ta kehittämiseh.
Tilaisuon tulokšekši tuli šopimuš karjalankielisien laulujen vaihtošiätijön luatimisešta, min kautti šuau vaihella lauluilla ta omalla kokemukšella kollegojen kera.
Žurnualan verekses noumeras tiijustat, kui karjlazet ennevahnas mečuittih eri meččyelättilöi da mittuine syömine karjalazil dai vepsäläzil oli kezäl kaikis magevin.
Tiettäväine, piätarkoituksennu täs meijän ruavos on karjalan kielen da kul’tuuran säilyttämine, sanou projektan johtai da Oma Pajo -horan pajattai Natalja Leontjeva.
Karjalan piämiehen kunnivomerkit panokšešta Karjalan tašavallan kehittämiseh šuatih niise Baranovilla nimitetyn tašavallan šairalan ta onkologisen šairalan ruatajat.
Pidäy mainita, ku se libo tämä piiri libo kyläkundu ei puuttunuh luvetteloh, ei se merkiče sidä, ku emmo rubie avvuttamah kehittiä sie karjalan kieldy da kul’tuurua.
Šamoin kokoelmašša on karjalakši kiännettyjä ta karjalan kulttuurih adaptoituja lauluja, kirjutti kokomukšen alkušanoissa musiikkitutkija, folkloristi Irina Semakova.
Karjalan gostile on mieldy myö kuulla karjalan kieldy da midägi tiijustua karjalazien kul’tuuras, sanommo, nähtä perindöllizet ruutat, kuduat horaniekat ommeltih iče.
Omikron-muunnokšen huippukohta Karjalašša on vuotettava pakkaiskuun lopušša, kirjuttau Karjalan tašavallan tervehyšministeri Mihail Ohlopkov omalla Vkontakte-tilillä.
Kalevalan piirissä piettävät kultuuritilaisuot aina ollah täysie rakkahutta kotimualla, tervehti pruasniekan ošanottajie Kalevalan piirin piämieš Valentina Bulavtseva.
– Tilavon tuondu on kallehettavu, ga yhtelläh on hyvä, ku nygöi on moine mahto tilata Suomespäi taravoi, kudamih jo olet harjavunnuh, sanommo, vitamiinua libo koufeidu.
Ellendin, ku neroniekku ei sua den’gua omas ruavos, hänel on ylen vaigei roita ammattiruadajakse, kerdoi Pohjazien neroloin koudu -projektan johtai Svetlana Kol’čurina.
Soittajat sanotah, ku enne balalaikan da soiton tulendua, karjalazis kylis kandelehel soitandan myödäh ylen puaksuh tansittih perindölline kadrieli, ristukondru da kruugu.
Kuoron ohjelmistoh kuuluu etupiäššä kanšallisie lauluja: “Kezriäjäzet”, “Läksin mie da pihalla”, “Darja-kezräjä”, “En tule”, “Armahane” ta muita.
Nykyjäh täššä pieneššä kyläššä on vain kalakämppie, rahvaš ei elä šiinä ympäri vuuvven, ka muisto entiseštä kyläštä eläy kalevalalaisien šyväimissä.
Viime vuuvven šykyšyllä Karjalan Šivissyššeura paino Santra Stepanovan kirjan “Elämäni polku – Šombajärven kylän istorija šekä muisselmie miun elokšešta”.
Mečänisäntä lujašti vejälti piätäh, jotta irtautuo, ka erehty – šen vartalo piäsi anšašta ta juoksi kunne lienöy pohjosen šuuntah, a piä niin ni jäi mäntyh.
Toičči työššäni šynty vaikeukšie, šentäh kun šuunnittelijana miun piti luatie kaunis ta šamanaikasešti käyttäjällä mukava šivušto, Mirya Nezvitskaya kertou.
Priäžän piirin keskučasgi — Priäžäs ei olluh mostu simvoulistu kohtua, kudamas gost’at da paikallizet eläjät voidas nähtä da ellendiä, mi on Karjal iččenäh.
Šykyšyllä pietäh interaktiivisien pitojen festivali, mi niise liittyy “Kalevalah”, a šen jälkeh järješšetäh nykyaikasien runonlaulajien kilpailu nuorison kešen.
Kešäkuun 22. päivänä Mujejärven piirissä avattih muistotaulu, kumpasešša on ikuistettu Šuuren Isänmuallisen šovan kuatunuon šankarin Aleksandr Mel’nikovin nimi.
Kai pitkät Peppi-kirjat nygöi ollah jo piäsetty ilmah karjalakse – aijemba ollah piästy ilmah karjalakse “Peppi Pitkysukku” da “Peppi Pitkysukku nouzou laivale”.
Ol’ga on järještän pyörie stola-issunnon assamblejan kannatukšella, jotta kačella karjalan kielen tilannehta ta käsitellä šen šäilyttämisen keinoja eri puolilta.
Fire Cats (Tulikiššat) -ryhmä näytti kaunista, kirkašta esityštä Kuittijärven rannalla, oli esitetty perintehellisie karjalaisie käsitöitä, šyömisie ta folklorie.
Vaiheittain parennetah infrastruktuurie urheilualalla šekä šuunnitellah avata opaštajien ammattitaijon parentamisen keškuš ta enšimmäini koululaisien “Kvantorium”.
Ihmiset, kumpaset ei voija tulla kirjuttamah šaneluo järješšetyillä kentöillä, šuahah kirjuttua šitä videolähetykšien avulla, kumpasie julkaissah sosialiverkoissa.
Niise Runolaulu-Akatemija ta toiset kulttuurijärještäjät voijah lisätä kontaktija ta yhteyttä šuomelais-ugrilaiseh muailmah, korošti Pekka Huttu-Hiltunen (kuvašša).
Petroskoin valtijonyliopiston tietokirjaštošša kaikki halukkahat šuahah kirjuttua šaneluo karjalan kielen vienan-, livvin- tai lyydinmurtehella šekä vepšän kielellä.
Pakšujen muali- ta šeinäpaperikerrokšien takuata löytyy istorija – mainijošti korissettuja kiukaita, kipsiornamenttija, mosaiikkua, lasimualaukšie ta muita tevokšie.
Vieljärvehgi pidäy azettua enämbi konteinerua sih niškoi da organizuija erikseh kerättylöin jättehien viendy linnah da sit ielleh, kus net voijah panna uudeh käyttöh.
KniiguMelliččä-toimenpitoh keräyvyttih ne, ket otettih ošua kirjojen luatimiseh: kirjuttajat, kuvataiteilijat, toimittajat šekä ne, ket ruvetah näitä kirjoja lukomah.
Karjalan piämieš Artur Parfenčikov ta Petroskoin kaupunkipiirin johtaja Vladimir L’ubarskii työneuvottelun aikana kačeltih Petroskoin simvolin kehittämisšuunnitelmie.
Talvikuun 9. päivänä Petroskoin valtijonyliopiston Liäketiijollisen instituutin ta Petroskoin liäketiijollisen kolledžin 12 opaštujua šai kiitoškirjaset ta palkinnot.
Nuoret spesialistit tuttavuššutah kielen ta kulttuurin eistämiseh mediašša šekä kulttuurin, perinnön ta etnokulttuuriturismin popularisoinnin ta kehittämisen keinoih.
Vahnanaigazii sanondoi da viizahuksii emmo jo tiijä, käytämmö vie kudakui vuitin niilöis, kudamat on kerätty eri sanakniigoih libo jiädih mustoh buabolois-died’olois.
– Konzu rubein iččiedäni opastamah kieleh, minul vie ei olluh lastu, no huavain opastua kajalan kieldy myöhembäh omile lapsile, ku ilmai pagizijoi kieli ei elä ielleh.
Käsityöammattija elvytetäh ihmisien toivomukšien ta käsien voimin, a luavulliset etniset tuottehet luajitah Karjalua vielä mukavammakši alovehekši kaikilla vierahilla.
– Aleksandra Vasiljevna jäi mustoh ylen vagavannu ristikanzannu, häi suvaičči ruadua dai toizisgi vuotti putillistu ruaduo, mustelou ruadodovariššu Valentina Mironova.
“Kalevalan” uuttu painostu rahvas vuotetah jo kodvan aigua – Karjalan Kanzallizen kirjaston ruadajien mugah Kalevala-eepossua lugijat kyzytäh puaksumbah toizii kniigoi.
Ezmäzikse, Karjalazien IX kerähmön vallittuloin nevvosto työndi pakičuksen, ku karjalan kielele annettas toine valdivollizen kielen stuatussu ven’an kielenke rinnakkai.
Šuunnitelmissa on luatie etnopuiston, mi kertois näijen maijen eläjien kulttuurista ta venäjän bilinoista, kumpasien kotimuana on Oneganiemi, korošti Artur Parfenčikov.
Piälimäizii täs on olluh karjalakse kirjuttamine soomeh (sotsiuallizeh mediah) da KSS:n internetsivun Uudisčuppuzeh, myös karjalažuon kyzymyksien nostandu Suomen mediah.
Vuotena 2022 korjatah 37 kilometrie ta vuotena 2023 vielä 35, ilmotti Karjalan tašavallan tietalouven, liikentehen, pošti- ta telelaitokšien ministerijön lehistöpalvelu.
Suarele lähtiettyy matkustajal täydyy ottua keräl masku, suojus-sormikkahat, vetty, evähät, bankukartočku, smartfon, kudai internetan kauti toimis suarel audio-giidannu.
Täl kerdua kyläh luajittih troppu, kudai vedäy randah: kädevät miehet Aleksandr Voglojev da Vladimir Neronov azuttih puuhizet pordahat, sildaine ojas poikki da fotoramku.
Online- pidoh kučutah muuzikkujoukkoi da pajattajii, kuduat tutkitah oman čupun soittimien, muuzikan da tansiloin perindölöi da ezitytäh etnogruafizen materjualan pohjal.
Kai uudizet da pitkät programmat voibi löydiä Viestit karjala –sivul youtube-portualal, vkontakte sociualuverkos, facebookas, da Karjalan TV:n kodisivuloil: tv-karelia.ru
Kirjazes on sanottu, ku Upravtodor-laitos vuvvennu 2021 luajitutti ruaties poikki menijän sillan projektan da syvyskuus se annettih hyväksyndäkse Karelekspertiza-laitokseh.
Projektan hantuzis pietäh avvonazii harjaituksii da ruadopajoi kaikile tahtojile, sanoi projektas Karjalan Vezi- da hiihtosportan federatsien edustai Aleksandr Nikolajevskii.
Il’l’a on kylän šuojelija, kylän kirikkö on nimitetty Jumalan šananšuattaja Il’l’an kunnivokši, niin jotta kylän päivyä vietetäh juuri Il’l’anpäivänä.
Kabardino-Balkarijašša ihmiset ei olla niin lupšuja, kuin Osetijašša, ka täššäki kyläššä paikalliset tiijuššettih mistä päin olemma, minne olemma mänöššä.
Šentäh tahon omistua tämä tanšši hänellä, jotta hiän šieltä taivahašta kaččo meih ta hänellä oli ilo, kun myö šäilytämmä perintehie, šano Andrei Anisimov.
Tänä vuotena musejošša pietäh äijän tilaisukšie, ykši niistä on šuuri kanšainvälini tietokonferenšši, kumpasešša keškuššellah pohjosien musejojen ruavošta.
Pidäy joga kohtah panna juaššiekat moizet, štob olis kirjutettu “st’oklat”, “plastiekat”, “raudahizet”, i ristikanzu iče i harjavuu, uskou Nadežda Zaitseva.
Kaupukipiirillä on yštävie Burjatijašša, Valko-Venäjällä, Velikii Ust’ugissa ta nyt Karjalašša, šano Višnii Voločokin kaupunkipiirin piämieš Natalja Roščina.
Kuin ni joka perintehelliseššä pruasniekašša Taipalen juhlan ohjelmašša oli äijän huvitukšie, leikkijä, tanššija ta lauluja šekä makieta karjalaista šyömistä.
Enšimmäini muoto on avauš, toini — makuu, kolmaš — harvahammaš, nelläš — keko ta viiješ — jono, šelitti Karjalan kyykkä-pelin liiton johtaja Jevgenii Karakin.
Petroskoin puistoja halutah šäilyttyä peruštamalla vihrie vyöhykeh, kumpasešša on kaupunkie ympäröiččijie meččie šekä kaupunkin puistoja ta jokien lähialovehie.
Paččahan luatija, Venäjän kanšallini taiteilija, kuvanveštäjä Salavat Ščerbakov koko šielulla halusi näyttyä šotilahien muamojen vaikieta kohtaluo šotien aikana.
Ainut kuštantamo, kumpani julkaisou kanšalliskirjallisutta šekä valmistau lehtijä ta šanomalehtijä karjalan, šuomen ta vepšän kielellä oli peruššettu vuotena 1991.
Šielä koululaisilla järješšetäh ni tapuamisie kokenuijen oppahien kera, kumpaset kerrotah heilä ammatin šaloja, kertou Šiätijön neuvošton johtaja Svetlana Hrebtova.
Kaikista enemmän projektija oli sosialialalla, šano kanšainvälisien šuhtehien, kanšalaisien ta uškollisien järještöjen yhteisruavon ošašton johtaja Irina Krutikova.
Jarmankalla, missä šai oštua käsitöitä ta muistolahjoja, hyö myötih Periodika-kuštantamon kirjoja šekä leikittih paikallisien lapšien ta aikuhisienki ihmisien kera.
Kaikista terävimmät keškuštelut košettih muamonkielen opaštumiskyšymykšie, kerto Karjalan delegatijon jäšen, kanšanrunouven tutkija ta toimittaja Valentina Mironova.
Runojen päiväh ošallistunuot ihmiset šuatih äijän uutta tietuo karjalaisista runoista ta koroššettih, jotta olis hyvä, još pruasniekašta tulisi jokavuotini perinneh.
Käskyn “Oman Muan” kujon da äijien toizien kujoloin da uuličoin nimittämizes ualekirjutti Petroskoin linnukunnan endine piälikkö Irina Mirošnik 25. pakkaskuudu 2021.
Još miula kielletäh pityä musejo kulttuuritalošša, mie varmašti löyvän keinon, miten jatkua omua mielehistä ruatuo, koroštau kulttuuritalon ruataja Natalja Borodkina.
Karjalaini naini, kotiliesin šäilyttäjä, hänen kohtalo ta elämäntahto on Jessoilan Valon talo -taitostudijon ta Kielen kirju -etnokeškukšen valmistaman filmin pohjana.
Uuvvet reissut parennetah kuletušmahollisukšie piirilöissä, ilmottau Karjalan tašavallan tietalouven, liikentehen, pošti- ta telelaitokšen ministerijön lehistöpalvelu.
Karjalan kuvataiteilija Svetlana Georgijevskaja käytti riissupaperie ta otti šillä Onegan järven ta Vienanmeren kallivopiirrokšien kopijot niijen tovellisešša kovošša.
Karjalankielisen Oma Mua -lehen piätoimittaja Ol’ga Smotrova ta vepšänkielisen Kodima-lehen piätoimittaja Irina Sotnikova ollah šamua mieltä kuštantamon johtajan kera.
Meil on jo vägitukku kirjuttajua da abuniekkua, sendäh pandemien aigua emmo ole huoles, midä panna lehteh, on vaiku yksi varavo – uskaldua painua da hätkekse ei jättiä.
– Ajakkua kohti da sie politsiimies ozuttau, kuduas kohtas pidäy kiändyö oigiele, selletti Aleksandr karjalakse, kui pidäy ajua hänen kodissah, iče vuottau huabuparrel.
Jällespäi kul’tuuru- da histouriiperindön komissien istundos 7. ligakuudu komissieh kuulujat sanottih vie, ku ei ole hyvä panna igäzeh mustoh hengis olijan lehten nimie.
Okt’abr’skois prospektas Sovetskoih uuličassah kyzyttih jättiä endine, Gribojedovan nimi, a palale Pervomaiskoin prospektan kohtas panna runoilijan Nikolai Laineen nimi.
Jälles opastundua nuori neičyt työttih aspirantuurah Moskovah Ven’an tiedoakadeemien etnogruafien instituuttah, kus häi opastui suomelas-ugrilazien kanzoin etnogruafiedu.
Konstantin Kizmič opasti nuorii, pidi mieldykinnittäjii luvendoloi Petroskoin konservatouries, kul’tuuran opistos da muite kaikile, ket suvaijah rahvahallistu kul’tuurua.
Vuvves 2014 lähtijen Nuožarven kyläkundu yhtyy Paikallizien ehoituksien kannatusprogrammah da Alovehellizien Yhteiskunnallizien Ičehalličuksien (TOSoin) projektoin kilbah.
Kerätyn ainehiston mukah vuotena 1989 painokšena 1 tuhat kappalehta oli julkaistu folklorikokoelma, mi kokonah oli omissettu tämän alovehen karjalaisien lauluperintehellä.
– Kilpailušša on kolme nominatijuo “Meijän kantatuattojen mua”, “Karjala – šovun aloveh” ta “Projektit, kumpasie toteutetah Karjalan muutomašša piirissä”.
Fašistien hyökkäyš alko 29. kešäkuuta 1941 ta šiitä päiväštä alkuan 1200 päivyä ta yötä meijän šotilašjoukot ei annettu vihollisella piäššä omalla mualla.
Tilaisuš keräsi noin 300 ošallistujua ta eri järještäjie molommista maista, mi näytti, jotta kiinnoššušta yštävyškuntayhteistyöllä on ielläh, kertou Soile Tirri.
Esitykšen aikana kačontasalissa oli oikein hil’l’aista, kaččojat oltih täysin esitykšeššä ta rehellisešti tunnettih kaikkie tuntehie, mimmosie artistat näytettih.
Muinaisaikoina, konša Elias Lönnrot kävi kyläštä kyläh lauluja ta runoja keryämäššä, talošta taloh käytih ni laukunkantajat, kumpaset myötih kaikenmoista tavarua.
– Ennein piti eččie kieliopillisie normija ta šiäntöjä eri kirjoista, ka myö valiččima ainehistuo olomašša olijista tutkimukšista ta yhistimä kaikki yhteh kirjah.
– Autoin vähäzel, autoin, kuibo et anna, potomu što meijän kyläspäi nygöi pošti nikedä eule kyläs, kai vahnembat kuoltih, a nuorembat jo ei tietä, naverno, nimidä.
Ministeri myönti kiitoš- ta kunnivokirjoja järještöillä ta laitokšilla, kumpaset aktiivisešti otettih ošua Runojen vuuvven tilaisukšien järještämiseh ta pitämiseh.
Šamoin projektin rajoissa oli järješšetty šamannimini näyttely Karjalan kanšallisešša musejošša ta valmistuu virtualinäyttely, šano projektin johtaja Marina Dubova.
Arvonimi Raisa Viktorovnalla myönnettih avušta kanšallisen politiikan toteuttamisešša šekä panokšešta karjalaisien etnokulttuurikehitykšen kyšymykšien ratkaisomiseh.
Vielä moni taitoryhmä Karjalan eri piiristä tovisti esimerkillisen ta kanšanryhmän nimijä, on kirjutettu Karjalan kulttuuriministerijön virallisešša lehistötiijošša.
Karjalan rakendusministerstvas kačottih riiččie vahnu taloi, ga Mägriän kyläkunnan administratsien piälimäine Alevtina Kozlova kehoitti virgumiehii säilyttämäh sidä.
Tuttavuštuo täh istorijah ta tuntie näijen paikkojen ilmapiirie šuatih Koštamukšen eläjät ta kaupunkin vierahat Metsolan polkuja myöten -nimisešša hiihtofestivalissa.
Seminarin toisena päivänä Irina Mihailovna kerto “Kalevalah” liittyjistä mukavimmista näytelmistä ta videoista, kumpaset on luajittu Kalevala open -projektin rajoissa.
Täh sanakniigah on otettu kai enimät sanat enne valmistetus Suures karjal-ven’alazes sanakniigaspäi da vie on ližätty äijy yhtyssanua, kudualoi ei olluh sit sanakniigas.
Kirjanen Eduard ta mie – Tikkanen Žanna šaima Urheilumestarin kandidatti -arvonimet ta Kirjanen Jelena, Natalja Petrova ta Andrei Petrov šuatih enšimmäisen urheiluluokan.
Tänävuon festivualin programmas oldih Anuksen kanzallizen muzein Anuksen käzineruo – mennyös aijas tulieh -ozuttelun avajazet, Minun hengen hyväkse -literatuuruseminuaru.
Tahtozin, gu sit karjalazet, kuduat varatah paista omal kielel da ozuttua omua mieldy karjalakse, oldas vähäzel rohkiembat da elettäs tädä elaigua omal kielel, sanoi Timoi.
Luvettelon valmistamiseh otti ošua Karjalan kanšallisen ta alovehellisen politiikan ministerijö šekä Karjalan tietoakatemijan Kielen, kirjallisuon ta istorijan instituutti.
Suurii jogiloi tavan mugah nimitettih jovensuulois libo ala-agjois, ei ylä-agjois (sildy ku rahvas eloitettih mualoi jogiloi randoi myöte alahaspäi yläh virdua vastah -toim.
Se valmistettih Karjalan tiedokeskuksen Kielen, literatuuran da histourien instituutan rahvahanrunohuon tutkijat Valentina Mironova, L’udmila Ivanova da Marija Kundoz’orova.
Kalenterin luatijat haluttih näyttyä ni tuntomattomie jumalie ta halteita, kumpaset puututtih Marija Kundozerovalla tai toisilla projektin ošanottajilla tutkimukšien aikana.
Vielä heinäkuušša tämä projekti piäsi voittajien luvetteloh Karjalan tašavallan kanšallisen ta alovehellisen politiikan ministerijön järještämäššä kilpailušša.
– Enšin mie lyhyöšti kerron karjalaisien istorijašta, missä hyö eletäh ta mintäh juuri näillä paikoilla šiirryttih elämäh šekä karjalan kirjakielen istorijašta.
Šyyškuun viimesenä pyhänäpiänä, konša oli tovellini jälkikešä, karjalaisen kulttuurin Viena-šeuran jäšenet ta Vuokkiniemen eläjät otettih ošua filmin kuvaukših.
Hinnan piällä lisätäh vielä 25% lehtimiehen työštä ili kirjutukšen kirjuttamisešta, 25% kirjutukšen kiäntämiseštä karjalan kielellä tahikka 25% kiirehtarpehešta.
Nykyni “Karjala” luotettavašti jatkau tätä perinnehtä, jotta kaččojat šuatais nähä mitein esitettih katrillija, vuorotanššija, kruukoja 200–300 vuotta takaperin.
Karjalaisien IX kerähmön valtuutettujen etuštajien piällikkö Raisa Samodajeva kerto keräytynyillä Kerähmön šuositukšista kielen šäilyttämisen ta kehitykšen alalla.
Festivalin avajaisešša šen järještäjät tervehittih kilpailun ošallistujie ta kylän vierahie, luvettih šamanien tietošanoja, lähetettih kalaštajie laškomah verkkoja.
Karjalan tervehyšministerijön tiijotukšešša kerrotah, jotta tänä vuotena Karjalan b’utžetista on myönnetty yli 19 miljonie rupl’ua palliatiivisen hoijon kehitykšeh.
Ohjelman rajoissa pietäh tietokäytännöllini seminari, luovie vaštautumisie, näyttelyn avajaiset Petroskoissa šekä konserttiohjelmat Priäžän ta Aunukšen piirilöissä.
Näistä ajoista alkuan ihmiset lähikylistä ta huuttoriloista ruvettih käymäh šen kiven luokše, jotta kyšyö taivahantulijalta apuo ičellä, heimolaisilla ta lähisillä.
– Forumin ošallistujat opaššuttih kantelen, jouhikon ta karjalaisen huilun šoittuo, käytih Aunukšen musejošša, otettih ošua käsityöammattien työpajoih ta kilpailuh.
Lönnrot mielty kyläh ta joka kerta kävi šiinä, šentäh kun šielä eli hyvä runonlaulaja, kumpani oli yksi enšimmäisistä runonlaulajista, kumpasilta kirjutettih runoja.
Karjalan kanšallisen teatterin näytelmä kolmanteh kertah avasi kanšallisien teatterien Federatijo-festivalin, kummaista pietäh Čečenin tašavallašša 11.-19. šyyškuuta.
Mendih pihale, luajittih korgei čoma lumiukko morkouhku nenäs, rengi piäs da rinnal On’noi kirjutti keppizel lumikivokseh: “Passibo!” Enämbiä kirjuttua ei olluh aigua.
Niin tunnetut Vienanmeren kallivopiirrokšet ta meren rannikko tullah helppopiäšysiksi tašavallan monilla eläjillä, kirjutti piämieš Artur Parfenčikov omalla VK-šivulla.
Kevätkuun 27. päivänä, Muailman teatteripäivänä, Kalevalan kulttuuritalon lavalla Kalevalan rahvahan teatterin artistat esitetäh Nerokaš muasteri -spektaklin enši-ilta.
Vuuvven 1963 pimiekuušša, konša Santran paraš opaštaja Unelma Sem’onovna Konkka jo ruato Kielen, kirjallisuon ta istorijan instituutissa, hiän kučču Petroskoih Santran.
– Martsial’noile omistettuloi runoloi minä kirjutin vuozikymmenii, en kirjutannuh kerras kaikkii runoloi muzein ozaston piälikökse roittuu, šuutkakse sellittäy runoilii.
– Meijän Instituutan kielilaitoksen tiedoruadajil yhtes Matemuatiekkuinstituutan tiedoruadajienke on yhtehine projektu “Vepsän da karjalan kielien avvokorpussu (VepKar)”.
Toisena on folklori-, kanšanruno- , kirjallisuštutkimuš-, tietokirjojen keryämini, ruato paikallisien eläjien kera, jotta hyö oltais valmehie ottua vaštah kylän vierahie.
Loittuopäi opastandua olis hyvä kehittiä korona-aijan jällesgi sendäh ku rahvahal on himuo tulla kursoile da nenga voimmo yhtistiä eri kohtis da mualois eläjii karjalazii.
Mustan, minä runostu vie luvin suomekse, kuuzahaizen tyves: Tuumi jänis parka, mistä tuvan saa, sudet aavikossa usein ahdistaa… Meilehäi suomekse silloi opastettih školas.
Joka kappalehen ošašša on teksti kotilukuo varoin ta luovie tehtävie teeman mukah, jotta lapšet kehitettäis omie pakinakykyjä, kerto oppikirjan luatija Jelena Pankratjeva.
Mika tuas on luadin muuzikkua jo kymmenie vuozie da konza hiän hommai iččiel domran da ukulelen, rubei syndymäh kappalehie, mih karjalan kieli sobi äijä paremmin kui suomi.
Videlen kyläh rodivunnuh karjalaine neičyt Aleksandra Kornilova sygyzys algajen hivuou omua virguporrastu Moskovas Ven’an kuulužimas tiijonkandaizes biznesškolas SKOLKOVOs.
Tämä projektu kehittelöy karjalankielisty karaoke, samal luadiu karjalan kieldy muailmale tutumbakse mindäh sendäh valmehet karaoket ollah purretut leviembästi, YouTubehgi.
Ezmäi laudu tahtottih omistua vaiku Melanja Peskovale, ga sit piätettih kirjuttua vie Siämärven čupun 12 runonpajattajan nimie, saneli paikalline aktivistu Tamara Sergejeva.
Vuvvennu 1968 žurnalistiekan pohjal olin ozakas, ezmäine minun repotruažu painettih Komsomolets-lehtes, toine kirjutus da vie hyvän fotokuvanke oli Leninskaja pravda -lehtes.
– Vienanmeren kallivopiirrokšie löysi tunnettu entnografi ta arheologi, istorijan tutkija ta arhiivojen ruataja, kirjailija ta musejoruataja Aleksandr Linevskii vuotena 1926.
Heijän tehtävänä oli piäššä kuuvven kummallisen ašeman läpi: “Kisat”, “Karjalaiset ruuvvat”, “Karjalaini puku”, “Pirtti”, “Musiikki” ta “Verkot”.
Meijän tašavallašša kašvau viluštunehien miärä lapšien kešen šekä viime netälin aikana 1,8 kertah kašvo lapšien miärä, kumpasilla ilmešty koroviirussin tartunta.
Še auttau tehokkahampi jakua rahotušta piirien välillä, jotta kannattua karjalan kielen kehittämistä ta šäilyttämistä, šekä še on hyvä etnoturismin kehittämisellä.
Anastasija Stepanovna kerto, jotta vielä meččätöissä ollešša šotilahat jätettih omie vehkehie tulen viereh ta hänen aina himotti kaččuo, onko šielä mitänih ruokua.
Jälelläh tuotih turkiksie, čäijyö, kahvie, ruočin viinie, tupakkua, veiččijä ta kirvekšie (Karjalašša niise šuatih šuomalmie, ka še oli liijan pehmie työkaluiksi).
Halusin ei ainuoštah kertuo hänen šotalapšuošta, nuoruošta, opaššukšešta ta ruavošta Karjalašša, vain kertuo mimmosena ihmisenä hiän oli, kertou Valentina Sukotova.
Kemin ujestin tutkija Anton Pošman omissa muistihpanoloissa mainičči, jotta paikalliset eläjät näytetäh ulkonävöltä riškilöiltä, vaikka elettihki noin 55−60 vuotta.
Parahakši jiätevokšekši tuli “Tuulta vaštah” (Aleksei Tsvetkov, Sergei Solovjov, Sergei Kaljanov, Petroskoi, Kontupohja), ilmotettih voittajie festivalin järještäjät.
Tänäpäi kogo Ven’al pietäh Minun kylä -kilbua, kudaman tarkoituksennu on ozuttua Ven’an kylien perindölöi, ruadajua rahvastu, nygyaigastu eloksentabua da nähtävyksii.
Koštamukšen kaupunkipiirin sosialisella ta talouvellisella tilantehella omissetušša online-issunnošša Karjalan piämieš kerto piirin kalankašvatušfermien kehitykšeštä.
Šemmoni tehtävä niin mielytti kuuntelijie, jotta hyö iče ruvettih eččimäh musejošša heilä tuntomattomie näyttelyesinehie, kerto Viktorija Viktorovna oppimatan jälkeh.
Kevätkuušša Koštamukšen luonnonšuojelualovehen tiloissa toimijan Koštamukšen luontohelmi -ekologisen ta kotišeuvun klubin issunnošša piettih luvento paikannimilöistä.
Karjalašša on kanšallisie luomisryhmie, käsityömuasterija šekä oman kulttuurin harraštajie, kumpaset tarvitah tietoja perintehellisistä vuatteista ta niijen käytöštä.
Konferenššin kaikki ošanottajat: istorikot, kotišeutututkijat, filologit, koululaiset, opaštujat, oman šeuvun tutkijat etukäteh lähetettih omien šeloššukšien tesissat.
– Meil himoittau, ku lyydiläzien perindöt kiännyttäs meijän elokseh, ku vesselät kyläpruazniekat viettäs omah puoleh susiedoi, linnalazii dai gostii toizil alovehilpäi.
Vuvvennu 1937, konzu buaboi oli vie puolivuodehizennu, hänen tuattuadah da diädölöi – St’opanua, Pekkuo da Paušii – otettih kiini da vuvvennu 1938 ammuttih Sandarmohas.
Lumi- ta jiätevokšissa šuau nähä meritaisteluja, Piiterin kaupunkin tunnettuja rakennukšie šekä istorijallisie tapahtumie, kumpaset liitytän Pietari Šuuren vallan aikah.
Kezän aigua talvekse uinotetus talois nävytäh pihal hälizijät rahvas, kuduat tavoitetah pidiä omii lapsestusaigahizii kodiloi da pihoi ruokos, ižändöijäh omii muakohtii.
– Šuurimpana tapahtumana on konsertti Petroskoin konservatorijašša, missä esiintyy Petroskoin, Salehardin, Siktivkarin, Joškar-Olan ta Iževskin luovie ryhmie ta artistoja.
Konteineruploščadku levonke luajittih ylen hyvä, vorotat salbavutah, konteinerat oldah kai sydämes, nygöi vai iče rahvas ei lykättäs reduloi rinnale, a pandas juuri sinne.
Yli 1000-kilometriset hiihtot keššettih yli kuukauši, matan aikana nuoret ihmiset esiinnyttih pos’olkoissa ta kylissä, kerrottih klubista, laulettih ta šoitettih kitaralla.
Ku nimittumua “karjalastu” maguu sit juomizes en tundenuh – heityin sen verran vastukavaizekse da aijan menetyksekse eroittelin kai kuivat ainehet midä oli pienes huavozes.
Mennyt pyhänpiän hänen mustolavvan avajazis kuului hänen runoloih kirjutettuloi pajoloi, lämmii sanoi da mustelmii, hänen omahizien kiitändysanoi kaikkien tulluzien puoleh.
“Kehitettih Suomen saunuperindyö UNESCOn ei-materjuallizien objektoin luvetteloh Muzeiviraston ruadai Leena Marsio da Saunan suvaiččijoin liiton piälikkö Ritva Ohmeroluoma.
Sendäh piätimmö luadie Talvimeččy-ozuttelu, kus paiči ekskursieloi, pietähgi urokkoi da erilazii ruadopajoi, saneli Karjalan kanzallizen muzein tiedoruadai Maija Stepanova.
Konzu piäzin yliopistoh opastumah karjalah da suomen kieleh, kirjukieli vaste rubei nouzemah jalloilleh, meijän legenduarizet opastajat nähtih äijän vaivua sidä kehittäjes.
Sen kunnivokse täl kerdua pagizuteltavannu on Päivännouzu-Suomen yliopiston karjalan kielen da karjalazen kul’tuuran professoran sijas väliaigazesti ruadai Helka Riionheimo.
Kerras yhtes pagizuttelus jo Suomes eläjes Akilan Iivan nevvoi nuorile, ket tahtotah puolistua omua rahvastu da kieldy: “Nevvozin ainos suaha selvile azien olemus, sen pričin.
Sanakniigan luadii on Ven’an tiedoakediemien Karjalan tiedokeskuksen Kielen, literatuuran da histourien instituutan tiedomies, filolougien tiedoloin kandiduattu Denis Kuz’min.
– Vietämmä seminarie, kumpasešša ošallistujat lyhyöššä ajašša tutuššutah jouhikkoh ta šen istorijah šekä šuahah tietyä šen valmistamisešta ta šoittamisešta.
Myö nousima ta laškima, kulkima šiltoja myöten šoijen kešellä, nousima portahie myöten pitin vuaroja ta puroja, kävelimä koškomattomašša ta šynkäššä mečäššä.
Tärkeimpänä meijän kilpailušša ei ole voitto, ka matkuštamini kauneheh ta starinalliseh Karjalan meččäh, šano hiihtäjillä tapahtuman järještäjä Aleksei Dur’agin.
– Onegan rannoilta Šuuri emä nousi Piiterissä eläjän jälkipolven eteh, a nyt šuunnittelen näyttyä niitä piirrokšie kotimualla, Puudožin piirin Šalla-pos’olkašša.
Šilloin näissä piirilöissä voijah noštua elämäntašuo, Venäjän tietoakademijan geologisen tutkimušlaitokšen mineralivarojen ošašton johtaja Vladimir Ščipcov šanou.
Kekšitty ta luajittu Karjalašša -kilpailun ta näyttelyn järještäjinä ollah Karjalan etnokulttuurikeškukšien ECHO-liitto ta Venäjän disainerien liiton Karjalan ošašto.
Viena -šeuran jäšenet enšimmäistä kertua yritettih ruatua karjalaisen kulttuurin kiinnoštunehien kera uuvvella tavalla – pitämällä online-lähetykšie sosialiverkoissa.
Kyllä hyö kuullah, mitä šankarit šanotah, ka hyö ei nähä, mitä hyö ruatah, mitä vuatteita on heilä piällä, mimmoni yhteistoiminta, liikkehet, mimiikka artistoilla on.
Tašavallan tašolla on olomašša kantakanšojen kielien opaššušohjelma ta, toisien tašavaltojen esimerkin mukah, šiih oli lisätty karjalaisilla runoilla omissettu ošašto.
Taulun yläošašša on erikoisie šuojeluešinehie, kumpaset varmašti šuojellah iče tietotauluo ta paikkuaki pahanluatijista, šelitti Viena-šeuran jäšen Aleksandra Lesonen.
Erähien tiedoloin mugah jälgimäzien kahten vuozikymmenen aigah Ven’a on kaimannuh läs 34 tuhattu kyliä, 10 tuhandes kyläs tänäpäi eläy vähembi kaheksua tuhattu hengie.
Karjalan ta šeuruavan vepšän kielen netälin rajoissa Karjalaisien, vepšäläisien ta šuomelaisien kieliresurssikeškukšen ruatajat järješšettih Terveh, Karjala -kilpailu.
Kaikkieštah kilpailuh otti ošua melkein 80 hiihtäjyä Pitkärannašta, Lahenpohjašta, Petroskoista, Sortavalašta, Belomorskista, Puudožista, Kalevalašta ta Koštamukšešta.
Ilmaseh kuumah ruokah alaluokkalaisie varoin ta yleisšivistäjien järještöjen ravintolaošaštojen korjaukšeh Onegarannan piirin hallinto šai 3 830 000 rupl’an rahotukšen.
Tämän spektaklin lisäkši Čičiliušku-teatteri valmistau vielä yhtä ohjelmua, še on Kalevalan runoja -nimini lapšiohjelma, kumpani on omissettu Karjalan runojen vuuvvella.
Košen lähellä Vienanmeren-Itämeren kanavan šulkujen vierellä šeisou muistitaulu, kumpasešša on kirjutettu, jotta Vojačun kaivoš on 1700-luvun tuotannollini muistomerkki.
Tänäpäi Petroskois on kolme kentiä koirih niškoi: Vihandu randu -puustos Perevalka-mikropiiris, Prioz’ornii-puustos da Novodrevl’anskii-puustikos Drevl’anka-mikropiiris.
Niillä ruvetah ajattamah liäkärie vaštahotoilla läsijien luokše, kumpaset ollah kotihoijošša, kerrottih Karjalan tervehyšhuoltoministerijön lehistöpalvelun spesialistit.
XIX vuosišuan lopušša alko olla kouluutettuja naisien tautien liäkärijä ta puapoja, vain rošenčat kuitenki ečittih kylän puapojen apuo, eikä luotettu niih kouluutettuih.
Tutkijan mieles, järven nimen vardaloh peityi vahnu suomelas-ugrilaine sana “ukti>uksi”, kudai merkičči tiedy, kudamua myöte volokoittih venehty yhtes vezistöspäi toizeh.
En musta, kenbo täs ezmäzen kerran pagizi, a olimmo paissuh täh näh jo kodvazen da luadinuh midätah pluanoi enne gu sit jälgimäi piimmö perustuskerähmön mulloi kylmykuul.
Vuvvennu 2018 Suomes piäzi ilmoih Suarnastu lapsih näh -kniigu, kuduan karjalakse oli kiändänyh Natalja Gilojeva (Natalja kirjuttau “Omah Muah” nimel Hiloin Natoi – toim.
Voittajat tašavallan kuuvvešta piiristä šuahah miljoni rupl’ua projektien toteuttamiseh, mit on šuunnattu Karjalan kantakanšojen elinalovehien etnokulttuuriseh kehitykšeh.
Aikuhisena Galina Vasiljevna pakasi karjalakši muamoh kera šekä harjotteli Valentina Saburovan ohjuamašša Kalevalan teatterissa, missä karjalan kielen taito niise tarvičči.
Toisena šuurena tehtävänä on tutkie Onegan kallivopiirrokšie, kumpaset ollah vejen alla, kerto arheologi, kallivopiirrokšien tutkija Nadežda Lobanova näyttelyn avajaisissa.
Miun ruadodovarišat yliopistol ollah ylen mugažat da hyvät, da on ylen vessel da mieldykiinnittäi sežo piästä Tverih tuttavumah karjalazih da heijän elokseh nennil rannoil.
– Eräs vuozi tagaperin sinul piäzi ilmah Vaikastunnuot da vaikastutetut, suomekse Vaietut ja vaiennetut -kniigu, kudai ei jiännyh huomuamattah ni Suomes, ni Ven’an Karjalas.
Sanakniigan luajindas -kirjutukses tarkah on annettu kai enimät livvin nuorikirjallizen kielen grammuatiekkusiännöt, a sanat sanakniigas on annettu niilöin siändölöin mugah.
Virguniekat oldih Ruizniemen lahtes, kus lämmän aigua oli enin liivua, Jovensuus, kunne virduau Vuohtanjogi da järvirannas školan pihas, nämis rannois otetah vetty žiivatale.
Ezinehien joukos ollah puuhizet kuožalit, lippahat, tuohizet viršit da puzut, kudamii piettih vie XIX-vuozisual Anuksen, Priäžän da Petroskoin ujezdan da Oniegantagazen kylis.
Elokuus 1999 Karjalan tazavallan Kanzallizen poliitiekan valdivokomitietas algai ruavon sanastokomiissii, kuduan piähommannu oli suattua kundoh karjalan da vepsän kielen sanasto.
“Ei häitä hänettä pietty monessa kylässä; hänen alla oltih Latvajärvet, vielä muutki kylät.” Eli koko ikänsä hyvin köyhänä, enimmäkseen “kysyntä-palasilla“.
Šiitä ašetin kaikki lehet mal’l’ah, panin šen piällä märän puhtahan pyyheliinan ta jätin mal’l’an noin vuorokauvekši paikkah, min lämpötila oli noin 26 aštetta.
Šemmosen työn šeuruavašša vaihiešša kalevalalaiset otettih ošua Kalaštajan päivällä omissettuh “Šuureh kalafestivalih”, kummaista vietettih Kiži-šuarella 9.–10.
Tänäpiänä issunto oli virallisešti avattu, ka vielä eklein jäšenet käytih Kantele-talošša interaktiivisešša ohjelmašša ta tuttavuššuttih “Periodikan” toimintah.
Šuosittuja tavaroja oltih voi, rahka, kotišiivattojen tal’l’at, nahkat, turkkinahat, mečäštäjien šualehet, meččälinnut, merikalat šekä järvikalojen eryähät lajit.
Šuomen Kuhmo-kaupunkissa, mi on lähellä Vienan Karjalan rajua, äšen on ašetettu laukunkantajan muistopačaš, niin tärkienä tämä ilmijö oli monien ihmisien elämäššä.
Kahen vuuvven piäštä viranomaset keräyvytäh kanšalaisjärještöjen jäšenien kera ta paissah ohjelman tulokšista, a šen jälkeh valmissetah ta hyväkšytäh jatko-ohjelma.
– Šemmosie matkoja on järješšettävä, jotta Karjalan piirilöissä muissettais, jotta on olomašša Karjalan kanšalliskielisie viessintöjä, jotta ihmiset luvettais niitä.
Konša ajoma venehellä ta aštuma huuttorilla männykkyö läpi oli tunnelma, jotta piäšet vierahanvaraisuon paikan šepäykšeh ta šyntyy tunneh, jotta šilma tiälä vuotetah.
Još mie šilloin en olis tavannun tätä tuttavua ta en läksis pakautteluh, niin en tiijä mimmoni elämä miula olis, ka mie en saleiče šiitä, jotta opaššuin yliopistošša.
Šitä ennein Onegan niemimualla elettih karjalaiset – šiitä kerrotah eryähät karjalaisperäiset paikannimet, kuin Kuuširanta, Lammašoja, Karjalaini-šuari Kižin lähellä.
– Mul’tfil’mah niškoi pidäy olla moine tytti, kudaman vuoh olis helpo ozuttua personuažan tundoloi, ku olis kebjei ohjata sidä, ku rungon ozat kiännyttäs da lämmyttäs.
– Hänen tevokšet ollah ainutlutusie šentäh kun ne on šuunnattu invalidin kuvan muuttumiseh nykyaikasešša taijošša, koroššetah Rauha-nuorisotietotoimiston nettišivulla.
Armeijan jälkeh mieš myöšty kotih ta kotvasen ajan piäštä piäsi opaštumah Lesgaftilla nimitettyh yliopistoh hiihtojuokšun valmistajakši, šilloin hänellä oli 36 vuotta.
Ulkomailla eläjät vepšäläiset voijah šuaha šiitä tietuo vepšäläisien kulttuuritapahtumista ta muista Karjalan uutisista nimenomah vepšäkši, Irina Sotnikova huomauttau.
Petroskoin piämieš Vladimir L’ubarskii ilmotti Karjalan piäkaupunkin hallinnon šuunnitelmašta puhaštua Onegajärven ranta aijoista ta peruštua šielä yhtehini kävelykatu.
Monet šairahat ei voija šuaha yhteyttä telefonin kautti vaštahottopalvelun kera, šentäh pitäy käyttyä toisie yhteyškeinoja, esimerkiksi šemmosie kuin viestišovellukšie.
– Kinofondan abuden’goin kilvan ehtoloi on se, ku uvvistettulois kinozualois ozuteltas ei vähembiä 50 prosentua Ven’an fil’moi, sanottih Karjalan kul’tuuruministerstvas.
Pirttilahen pruasniekkah tuli Karjalaisen kulttuurin Viena-šeuran jäšenie, Kataja-folkloriryhmä, vierahie Vuokkiniemeštä, Koštamukšešta, Petroskoista ta äšen Jegiptistä.
Ošanottajien pitäy luatie kukkani käyttyän “Kipinän” muasteri-oppija tai kekšie oma kukkani, riputtua kaikki luatimat kukkaset uuvvenvuuvven kuušeh ta ottua ne valokuvah.
Muissellen istorijua ta yhistyän omie voimie myö voimma muuttua Karjalua vielä paremmakši tulijie šukupolvie varoin, korošti Karjalan tašavallan piämieš Artur Parfenčikov.
Työndäkkiä omat hyvittelykortit syvyskuun 1. päivässäh 2021 Kipinä-lehten toimitukseh: 185610 Petroskoi, Titovan piha 3, perti 212 libo sähköpoštale kipina@rkperiodika.ru.
Aktivistat smeknittih sen, ku midä puaksumbi rahvas omin silmin ruvetah nägemäh, kui pidäy sellittiä topat erikseh, sidä teriämbi tullah pon’ah, kui se on helpo da tärgei.
– Karjalan erähis piirilöis ollah suuret neroniekoin liitot, kus nerot siirretäh polvi polveh, toizis piirilöis on setämä neroniekku, kuduat pietäh omua neruo himoruavonnu.
Lisärahoituksen ansiosta tasavallan terveyslaitokset toimivat normaalisti, Karjalan lainsäädäntökokouksen puhemies Elissan Šandalovitš kirjoitti omalla VKontakte-tilillään.
Niise pitäy panna merkillä, jotta Natalja Petrova šuoritti urheilumeštarin ehokkahan statussin šuamisen vuatimukšie, šelitti Karjalan kyykkä-joukon johtaja Jevgenii Karakin.
Šen pohjakši on otettu Karjalan kirjailijien Kalle Kakkosen, Pauši Lemnun, Ort’t’o Stepanovin, Antti Timosen, Aleksandr Linevskin, Lidija Denisovan ta Pekka Pertun tevokšie.
– Myö ajattelima, mimmosissa oloissa, tilantehissa näyttyä Ukkuo, Tursasta, Lievuo ta kalenterin toisie šankarija, vet joka niistä voi esiintyö eri runoissa eri rooliloissa.
Piäroolija esittäy Petroskoin teatterien näyttelijie, kumpasilla on monipuolini ruatokokemuš elokuvaalalla – Ol’ga Sahanova, Vlad Timonin, Gleb Germanov ta Julija Prohorova.
Kohendukset on kiändänyh livvikse Periodika-julguamon johtai Natalja Sinitskaja, vienakse – karjalaine aktivistu Natalja Vorobei da vepsäkse – TV:n toimittai Marija Filatova.
Se koskou kielen opastamistu školis da kursiloil, kielen levittämisty, sen käyttämisty ymbäristös, pajo- da tansujoukkoloin kannattamistu, etnogruafizen turizman kehittymisty.
– Kaikis kirjastolois roittih suuret muutokset: on kohendettu tilat, on ostettu uvvet kniigat, tiedokonehlaitehistot, on luajittu pättävät tilat, kus voibi olla joudaval aijal.
– Kilvan panemmo rattahile lähembä sygyzyy, sih nähte ilmoitammo erikseh, sanou Kanzallizen da alovehellizen poliitiekan ministerstvan ruadai, kilvas vastuaju Svetlana Kostina.
Programman mugah 35 ristittyy Karjalan eri čuppuloispäi yhtyy erilazih seminuaroih, vastavuksih da ruadopajoih, kuduat järjestetäh kui online, mugai kosaltingan uvves keskukses.
Ajattelen, yksi tämän kaksivuodizen rahoituksen suuris tavoittehis olis ruadua yhtes kielen elvyttämizen spetsialistoin kel da luadie pitky elvytyspluanu monekse vuottu edehpäi.
Tverin rahvahallizien neroloin talois 25. syvyskuudu festivualin gostile saneltah tverinkarjalazien kul’tuuras da tverinkarjalazien kanzallizen kul’tuuruavtonoumien aktivistois.
Vladimir Brendojevan roindupäiviä vaste illal rubiemmo sijoittamah meijän sivule kaikenmoizii videoloi, prezentatsieloi da kuvii, kudamii meil on suittunuh kahteskymmenes vuvves.
Moskovan-vuoroja šuorittaja “Pobeda” ta Venäjän šuvikaupunkiloih lentäjä “Severstal” ilmotettih šulakuun alušša lentojen keškeyttämiseštä koronapandemijan takie.
— Olemma ilosie, jotta tiälä Petroskoin keškuštašša ta šamašša rakennukšešša Karjalan kanšantaitehen ta kulttuurialottehien keškukšen kera avattih käsityökeškuš.
Esimerkiksi, loiččuloissa kiärmehen vihoissa piti kertuo kiärmehen ilmeštymiseštä ta šen mukah kiärmehet ilmeššyttih Šyöjättären šyleštä, konša hiän šylki veteh.
Karjalan Šivissyššeuran painama Santra Stepanovan kirja “Elämäni polku – Šombajärven kylän istorija šekä muisselmie miun elokšešta” nyt on šuatavilla Karjalašša.
Projektih kuuluu Venäjän kantarahvahien kielien kehityštä ta šäilyttämistä auttajie tilaisukšie Karjalašša, Čuvašijašša, Marin tašavallašša ta Sahalinin alovehella.
Še on kaikista vaikein oša horšmalehtien valmistamisešša, ka meitä še miellyttäy, šentäh kun šillä aikua meijän keškimmäini poika Dmitrii šoittau meilä kantelehella.
Tapahtuman vierahat omašta puolešta oltih oikein tyytyväiset, jotta hyö ta heijän lapšet niin hyövyllisešti vietettih šuovattua ta tiijuššetih äijän mukavua Katjalašta.
Emmä tiijä, tuntiko Brendojev elämän aikana, kuin hiän vaikutti tulijih kirjailijih ta runoilijih, ka nyt še hyvin näkyy, korošti Natalja Valerjevna omašša esitykšeššä.
Portali on yhistän šuuren ošan kuštantamon kaikkien lehtien toimitukšellisešta šisällöštä yhtehisen, sähkösen katon alla, portalin piätoimittaja Mikko Nesvitski kertou.
Liittojen jäšenet järješšettih toimenpitoja Pohjoiskäsitöijen koodi -projektin rajoissa Presidentin granttien šiätijön ta rajanylittäjän Karelija-ohjelman kannatukšella.
Tämä kirja kertou ihmisistä ta on tarkotettu heijän jälkeläisillä šekä kaikilla ihmisillä, šano kirjan luatija, Karjalan kanšallisen arhiivan spesialisti Jelena Usačova.
Niise asfaltilla ašetettih nykyaikani tiemerkintä, kumpani meluou ta värähtelöy, još auto ajau šen piällä, kirjutti omalla VK-šivulla Karjalan piämieš Artur Parfenčikov.
El’vira Derevl’ova tuttavuttau gostii karjalazien kul’tuurah da perindölöih – järjestäy erilazii pidoloi da konsertoi da taluttelou gostii eri muzeiloih dai ozutteluloih.
Uuvvešša kokomukšešša on šemmosie uušie lauluja, kumpasie esitettih konserttiloissa vain muutoma kerta, kerto kokoelman toimittaja, “Oman pajon” laulaja Natalja Leontjeva.
Kallivopiirrokšie šanotah kivikirjakši, šentäh kun ne annetah äijyä enemmän tietuo muinaisihmisistä kuin arheologiset löyvöt tahi tiijot istorijallisista dokumenttiloista.
Mie nävin, jotta tulivuarašta noušou šavu ta näin miun valokuvakokoelmašša ilmešty Kl’učevskaja sopka -vuaran valokuva, mi on Eurasijan aktiivisista tulivuaroista korkein.
– IX Balagurovin muissolla omissettuh konferenšših ošallistu 22 ihmistä Belomorskin alovehelta, Petroskoista, Kontupohjašta, Koštamukšešta, Kemistä, Murmanskin alovehelta.
Kahen piirin piämiehet allakirjutettih šopimuš yštävyššuhtehissa ta esitettih toini toisilla yhtehisen ruavon mahollisukšie talouš-, sosiaali-, kulttuuri- ta turismialoilla.
– Ruan algukluasoin opastujienke da näin, gu lapset muga äijäl väzytäh školas, ku on vaigiettavu kuhkuttua heidy luadimah midägi karjalan kielel da opastumah mihtahto uudeh.
Petroskoissa musejošša piäšy näyttelyillä on vapua, niise on rikaš muasteri-oppien ohjelma lapšilla ta aikuhisilla, šelitti Kuvataitomusejon spesialisti Natalja Kozlovskaja.
Dai rahvastu varaitti lapsis tuači: paikallizet tyttözet da brihačut käydih sinne kezoile, hädä voinnus roita joga hetkel, sanou Nuožarven kyläkunnan aktivistu Alina Gapejeva
Televiidenii, ruadivo, lehtet da internettu ollah ezmäzii, ket vietetäh karjalan kieldy da karjalastu elaigua suureh mieroh da luajitah karjalan kielen täh päiväh pättäväkse.
Karjalan kieli, monimuotoni karjalaini kulttuuri šekä Raja- ta Itä-Karjalan istorija annetah miula niise äijän uutta opaššettavua ta loputtomašti mielenkiintoista luvettavua.
Videoblogin muodossa Marjane-hahmo, josta on jo tullut kaupungin brändi, kertoo Karjalan pääkaupungin historiasta sekä näyttää Petroskoin tunnettuja ja tuntemattomia paikkoja.
Rahvas ajettih sih lahteh da suadih tiediä, ku sitpäi iellehpäi matkuau vezitie, se oli tärgei, sendäh rahvas sih aigah liikuttih enimite vetty myöte, sellittäy Irma Ivanovna.
Lehistökonferenššissa Karjalan tašavallan kulttuurivaraministeri Varvara Lebedeva kerto teatterin toiminnašta, šuunnitelmista ta festivalin ohjelmah kuulujista spektakliloista.
Hänen avul järjestetty lapsien Krasnije sledopity -joukko puaksuh kävyi matkoih, hyö yhtes kačottih bojuloin paikkoi, paistih veteruanoinke, kirjutettih heile tuhanzii kirjazii.
Pieni kotimua – ihmishenken hete -projektie toteutetah Karjalan, Udmurtijan, Komin, Mari Elin tašavalloissa, Tverin alovehella, Hanti-Mansiiskin ta Jamalo-Nenetskin piirilöissä.
Livvin murrehtu algajih niškoi rubieu opastamah Petroskoin valdivonyliopiston opastai Anastasija Afanasjeva, jatkokursiloi – karjalan kielen opastai da kiändäi Tatjana Baranova.
Hos vastustajua oli äijy, pikkaraine kujoine Liikundutaloin da Periodika-julguamon välil yhtelläh ristittih karjalankielizen Oma Mua -lehten mugah, kudai mulloi täytti 30 vuottu.
Tiettäväine, minun mieles, pidäs olla Bubrihan piha, Brendojevan piha, Lukinan piha, Kalevalan runoloin puusto, libo piha, libo kujo libo mitahto muu, on varmu Natalja Sinitskaja.
Šen lisäkši “Kipinäššä” on mukava loto-peli ta tehtävie kešäštä, piiruššukšie šekä Kusbo on parembi eliä- ta Matkuštamini juhlallista Karjalua myöten -juttuja.
Hyö šäilytetäh eri kanšojen kulttuurie ta henkellisešti hyö ollah lähisie – lapšet folkloriryhmissä opaššutah ymmärtämäh ta šäilyttämäh kantatuattojen viisahutta.
Šen jälkeh šynty tahto opaštuo liäkäriksi, ka koulun jälkeh heti ei onnistun piäššä opaštumah yliopistoh, ruavoin ruokalašša kakši vuotta ta piäsin opaštumah opistoh.
Šen lisäkši Borovoi-pos’olkašša šuunnitellah rakentua uuši pannuhuoneh ta Luušalmen eläjät vuotetah monitoimikeškušta, kumpani pitäy rakentua palannuon koulun paikalla.
Luokan johtaja Jurii R’abinkin opašti kaikkie veštämäh eriluatusešta puušta rakennušošien korissukšie ta luatimah pienie vehkehie, esimerkiksi, lusikkoja tai mal’l’oja.
Hyö ollah innoššuttu pakajamah karjalakši ta pitämäh karjalaisie perintehellisie toimenpitoja, šano Arhippa Perttusen šiätijön johtaja, pruasniekan vieraš Ol’ga Lehtinen.
Vuotamma, jotta enši talvena Kalevalašša pietäh toista šemmoista rekonstruointie ta vielä i löyvetäh vanhoja šukšie ta keppijä, jotta koristua toimenpivon ainutluatuisutta.
“Karjala” on kulken taipalen trikotehtahan ruatajien harraššušryhmäštä folklori-etnografiseh yhtyveheh pitkine istorijoineh, omine perintehineh ta kirkkahine ohjelmistoineh.
Karjalan Kielen Kodi on suannuh mahton jullata kniigaine Priäžän etnokul’tuurizen keskuksen Karjalan kieli on movvakas kieli –projektan avul, kudaman kannatti Timčenkon fondu.
Häi pagizou karjalakse kois, oman poijan kel da ruadau sotsiualizes meedies sen edeh, ku rahvas lövvettäs karjalan kieldy da tiijustettas sih nähte, kui sil eletäh joga päiviä.
Puinen muistomerkki vuosilta1653—1656 päätettiin sijoittaa Jandomjärven kylästä Tipinitsaan vuonna 1980 tulipalossa tuhoutuneen Kristuksen taivaaseen astumisen kirkon paikalle.
Ga myö voimmo muuttua vaiku aeroportan nimen, mi oligi ruattu myöhembi, nygöi se on aeroport Petrozavodsk, a kylän nimilöi ei sua muuttua, sehäi on histouroielline eländykohtu.
Kilpailu on järješšetty Karjalan tašavallan Alkuperäiskanšojen perintehellisien elinalovehien etnososialini ta etnokulttuurini kehityš -valtijonohjelman toteuttamisen rajoissa.
Jukka Kaartinen sai Suomen arhiivaspäi sodavangikortin, kus on kirjutettu, ku Georgii F’odorovič Komarov oli roinnuhes 23. sulakuudu 1902 Anuksen piirin Yllözen Oinasovan kyläs.
Puuhine mustomerki, kudai nostettih vuozinnu 1653-1656, piätettih siirdiä Jandomjärvespäi Tipinitsan kyläh Hristosan taivahah astumizen kirikön sijah, kudai paloi vuvvennu 1980.
Paiči ruaduo muuzikkuškolas Vera Ivanova opasti muuzikkua školas dai päivykois, johti miehien horua da kahten naizen vokualujoukkuo, yhtyigi Pyhärven vokualusoittimien ansamblih.
Akilan Iivan oli Karjalan Rahvahan Liiton perustajii, kehitti karjalazien kul’tuurua ezmäi Ven’an puolel, sit Suomeh muutettuu sie jatkoi omua ruaduo Suomen puolen karjalazienke.
Keviäl 2020 Karjalan Rahvahan Liitto pani rattahile oman uvven Puhuo yhteh hiileh -projektan, kuduan hantuzis kaikkien muuloin pidoloin ližäkse kezän allus piettih Aivokyly-kilbu.
Kniigan piätoimittajannu on histouriellizien tiedoloin doktoru, Karjalan tiedokeskuksen Kielen, literatuuran da histourien instituutan etnolougien ozaston piälikö Irina Vinokurova.
Nygöi Anastasija on Petroskoin valdivonyliopiston Baltiekkumeren filolougien ozaston vahnembi opastai, häi pidäygi Karjalan Rahvahan Liiton tyves ruadajii karjalan kielen kursiloi.
Karjalan yhteiskunnallizet liitot voijah työndiä pakičuksen kniigoin suamizekse Kanzallizen da alovehellizen poliitikan ministerstvah, sanoi nministerstvan ruadai Svetlana Kostina.
Nyt muasterilla on uuši ajatuš – luatie Kalevalašša neiččyön veššokšen ta issututtua še šatula-nimesellä kivellä, mi on Kuittijärveššä Kalevalan Likopiä-ošašša.
Koko päivän nuoret keškuššeltih paikallisien kera, tuttavuššuttih vanhan kyläh nykyseh elämäh, kačottih mitein toimiu Kylätalo ta mitä miellyttävyä šielä šuau ruatua.
Absol’uuttisešša meštaruškilpailušša 25 kilometrin hiihošša miehien kešen voitti Aleksei Tarahanov, 12,5 kilometrin matan hiihošša naisien kešen voitti Ksenija Bogdanova.
Vuokkiniemen kylän eläjät, Viena-šeuran jäšenet, Koštamukšelaiset, Vienan Karjalan eläjät ta vierahat šuatih tulla kešäpruasniekkah Pirttilahen kylän Taipale-huuttorilla.
Meijän musejo kašvau ta nyt myö rakentima uuvven šalin, kumpaseh ašetamma uuši näyttely ta Uuvven vuuvven lomalla šitä jo šuau nähä, kerto musejon peruštaja Jurii Ribakov.
Tuliel vuvvel meil pidäy net dokumentat luadie, sit myö rubiemmo tiedämäh, äijygo den’gua pidäy meil, sanoi Vieljärven kyläkunnan haldivon johtajan sijahine Ol’ga Suhinina.
Kalevalan piirin piämiehen Valentina Bulavtsevan pitämän issunnon piäkyšymykšinä oltih Kalevalan teijen korjauš keškikavuilla ta tašavallan tašon Kemi-Lonka -tien pitämini.
Kirjan presentatijo piettih karjalaisella runoperintehellä ta pohjosen kantakanšojen eeppisellä perinnöllä omissetušša seminarissa, mi piettih Petroskoissa šyyškuun lopušša.
Pohjosen laivašton merijalkašotilahat alotettih hyökkäyš šakšalaisien miehittämillä mailla, kumpaset oltih hyvin puoluššetut kolmen vuuvven aikana rakennetuilla laittehilla.
Muzein ezmäine ozuttelu on omistettu Vasilii F’odorovič Silinale da hänen ruavole, täs voibi nähtä veššilöi, kudualoi Krasnije sledopity -joukon lapset suadih matkoin aigua.
Karjalaspäi kilbah työnnettih 12 ilmoitustu Belomorskan, Kondupohjan, Karhumäen, Anuksen, Pitkänrannan, Onieganjärven, Priäžän, Puudogan da Suojärven piiris da Petroskoispäi.
Vladimir Lukkonen: Tiettäväine, Kerähmös, minä rubien pagizemah karjalan kielen stuatussah nähte: kudai karjalan kielen kolmes murdehes voibi ottua valdivollizen kielen pohjakse.
Laboratourian harjaittelulois artistat tutkitah rungokieldy Kanzallizen teatran artistan V’ačeslav Pol’akovan da suomelazen teatruohjuajan da -opastajan Tiia-Mari Mäkizen johtol.
Komedijassa Irina on yksinäini epäonnellini naini, kumpani haluou matkuštua pojan luo Amerikkah ta Dmitrii on epätavallini mieš, kumpani rupieu vahtimah naisen taluo matan aikana.
Karjalan socialine da ekonomine programm tugedab maradoiden, matkustamižen da transportan kehitoitandad, eländpertiden da sportkeskusiden sauvondad da uziden radsijoiden avaidamišt.
Lisäkši Gromovan mukah aapisen luatija käyttäy prepositijoita postpositijojen tilah: яльгехъ шидя, ka piti kiäntyä шидя яльгехъ tahi женъ яльгехъ.
“Mamma, onko meilä mitänih niepšiempäistä?”, “Pappa, missä on ne jäniksen kostinčat?”, “Läkkä kotih, olen kylmän tukkuh!” tahi “Pitäykö šilma kylvettyä?”.
– Keškukšešša voit nähä piirin eläjien tuomie jokapäiväsie esinehie eri kylistä: rukkija, värttinöitä, patoja, skuatterija Kumšjärveštä, Kažmašta, Sellinkyläštä.
Šielä on šäilytty konehošaštot šekä kirjapainon XX vuosišuan alušša luajitut vanhat konehet, kumpasilla šai latuo tekstijä kahella kielellä – šuomekši ta venäjäkši.
“Otattogo lehteh tämän minun kirjutuksen?”, kirjutti ven’akse Čalnas eläi L’udmila Mehed oraskuun allus, “Otammo, tiettäväine, vaiku kezäkuun puolivälis”, vastaimmo.
– Kiitän presidenttie meijän alottehen kannatukšešta ta huomuavaisešta košetukšešta Venäjän kantarahvahien kulttuurin ta henkellisen perinnön šäilyttämisen kyšymykših.
Katujen nimijä karjalakši kiännettih tašavallan šanaštokomiisin spesialistit, kirjutti Värttinä pyöri -projektin šivulla Vkontakte-verkošša šen johtaja Jelena Ol’šakova.
Karjalaisen kulttuurin šeura yhteistyöššä šuomelaisien partn’orien kera yritetäh šäilyttyä šuomelais-ugrilaisien heimojen perintyö Koštamukšen kaupunkipiirin alovehella.
Tänäpiänä Karjalan piämiehen šisäaseijen politiikan kyšymykšien šijahini Igor’ Korsakov allakirjutti Kantakanšojen muamonkielien vuosikymmenen ohjelman kahekši vuuvvekši.
Kaikkien sosialikyšymykšien lisäkši keškuššeltih ni turismin kehitykšeštä: viime vuotena oli allakirjutettu šopimuš uuvven turismipaikan rakentamisešta Kalevalan lähellä.
“Nuoren Kuartin” Karjalan ošašton johtaja Vladislav Potapov myönti koronan enšimmäisenä ualtona ruatanuilla Petroskoin opaštujilla Meijän ajan šankari -kanšalaispalkinnot.
Tämä tekniikka antau piirrokšien šelkiempie kuvie, kuin luonnonkivellä, kumpašešša ajan kuluttuo vejen ta tuulen vaikutukšen takie kallivopiirrokšet toičči pahoin nävytäh.
Aktijon ošallistujien mukah pyöräilyllä on kakši tarkotušta: kunnivoittua Šuuren Isänmuallisen šovan kuatunuijen ta veteranien muistuo šekä kehittyä tervehie elämäntapoja.
Kučuimmo skouroin, tuli fel’dšeru, panimmo händy divanal, i se oli vie kaksi nedälii häi virui, eigo voinnuh paista, eigo voinnuh midä syvvä, eigo bol’niččah händy otettu.
Šamalla tiijot virussista uuvvissetah joka päivä ta koronavirussin takie käyttöh otettujen rajotukšen luvettelo vaštuau tilannehta, Parfenčikov šano halličukšen issunnošša.
Karjalaisien, vepšäläisien ta šuomelaisien neuvošton jäšen Koštamukšešta Ol’ga Lehtinen niise tovistau, jotta kakšikielisien navigatijokylttien valmistamisen ideja onnistu:
Noin 12 vuotta takaperin myö miehen kera rupesima ušein käymäh Koštamukšešša miun vanhempien luona, a myöhemmin oštima hylätyn muanviljelijän talon Kormila-järven rannalla.
Perestroikan aigua ozakse meile žurnalistoile tuli vältämätöi vuadimus nostattua rahvahan kanzalline omaničentundo, kehittiä oma kieli da kul’tuuru, säilyttiä omat perindöt.
On kallista še, jotta pruasniekka kiinnoštau eri-ikäsie ihmisie, še auttau šäilyttyä karjalaisen kylän ainutluatuista erikoisutta ta tuuvva šiih nykyajan vereštä puhallušta.
Kirjailija niise koroštau, jotta kirjašša käytetäh lyhyitä virkkehie, kerrotah vain tapahtumista, eikä šyvennytä tuntehih ta ajatukših, jotta lukijalla šyntyis omie tuntehie.
Korttierien omistajat šäilytetäh niissä tavaroita, kumpasie muajilman musejot otettais mielelläh, a šemmosien korttierien šeinissä, luašša ta lattiella peittyy taitotevokšie.
Videoblogin muovošša Marjane-neičyn, kumpasešta jo tuli kaupunkin brendi, kertou Karjalan piäkaupunkin istorijašta, näyttäy Petroskoin tunnettuja ta vähän tunnettuja paikkoja.
Harjottelujen aikana lapšet parennetah omua lyöntitarkuutta ta voimua, šen lisäkši hyö tuttavuššutah ni karjalan kieleh, kummaista kerhon johtaja käyttäy harjottelujen aikana.
Puatenešša piti vielä tutuštuo seminarin ošanottajie karjalan kielen kirjaimih, šelittyä mitein lukie ta kirjuttua karjalakši, lisäsi Oma Mua -lehen toimittaja Maikki Spitsina.
Häi saneli minul suarnoi, pajatti vahnoi pajoloi, kabrasti postelii, kuni niken ei nähnyh, vuotti školaspäi, äbäzöičči minuu, oli minun kel ainos, ku olin ainavo lapsi perehes.
Esimerkiksi, hyö kerättih yrttijä aikaseh huomenekšella kukinnan kautena kaštien aikana, nyhettih niitä käsin, ei leikattu, jotta ne ei olis kavotettu hyövyllisie ominaisukšie.
Vierahanvarani Karjala -kilpailun tarkotukšena on ehottua epätavallisie idejoita turismin alalla, jotta matkuštajat jatkuttais tulla Karjalah niise šen jälkeh, konša rajat avatah.
I vot konzu tuldih suomelaizet, minun aigua, minä mustan, kerdua kolme tuleteldih, dai Ruočispäi tuleteldih, i ainos hänel kyzyttih nennii sanoi, kudamii häi sanoi ku tiedoiniekku.
Muite muis ozuttelu roih sendäh mindäh sen piäs ei roita vai tutun Kalevala-eeposan juonet da hahmot, a leviembästi karjalazet runot, kudamii enne karjalazet taidoilijat ei kuvattu.
Konzu nimes on sana nominatiivas libo genetiivas, ezimerkikse, Leninan prospektu libo Tidenan ajotie, enzimäi pidäy kirjuttua sana prospektu libo ajotie, sellittäy Julija Prončenko.
Kunnostetus pihas nygöi ollah juuston luajinduozasto, kus aigua voibi suaja juustokse kaksi tonnua maiduo, zualu, kudamas voibi oppie juustuo da huonus, kuduas pietäh lehmii da kozii.
Täštä kyšymykšeštä karjalan kielen opaštajat keškuššeltih kakši päivyä Karjalan opaššukšen kehityšinstituutin ta Periodika-kuštantamon järješšetyššä seminarissa.
Šen lisäkši Vmeste-šiätijön šuunnitelmissa on näyttelykompleksin peruštamini Kintahan kylän šiinä paikašša, missä ennein šijoutu ainutluatuni objekti – vesimelliččä.
Puušeppien ošašton lisäkši kešäkoulušša toimi ečintäjoukko, kumpani kaivo vanhan Kanasen talon, šen lähellä šeisojan riihen ta kirikkömäjellä šeisojan kirikön pohjat.
Šamoin oli riitoja, mimmoista šanua on paremmin käyttyä eri kielitilantehissa šekä pakinoja, kuin šitä ta tätä šanotah eri kylissä, a kuin Vienašša tahi Šuvi-Karjalašša.
– Kuklateatterin piti lähtie esiintymäh Moskovah, ka šielä kaikki teatterit ollan kiini, šentäh hyö piätettih käyvä Kalevalah, šentäh kun jo pitkäh aikah ei käyty tänne.
Lapšilla spektaklit oikein miellyttih: ken kävi enšimmäiseššä näytelmäššä, ošti vielä lipun ni toisella spektaklilla, kerto Kalevalan kulttuuritalon johtaja Ol’ga Kuraš.
Kyykkä -tyttimul’tfil’mas kerrotah, kui oigieh kižata karjalazien perindöllizeh kižah, Kiärbäzet-mul’tfil’mas kerrotah plastiliinas luajitun Son’ka-koiran šeikkailulois.
Sel’l’an valmistamisešša hiihtofestivalin järještäjie autettih kollegat ta volont’orit: Sergei Pavlov, Maksim Marčuk, Aleksandr Davžuk, Sergei Merzl’akov ta Dmitri Virkki.
Meijän tarkotukšena on kuin kunnoštua istorijallisie objektija, niin ni luatie äijän muita töitä, jotta pos’olkašša tulis parempi elyä – korjata teitä ta infrastruktuurie.
– Koissa lapšuošša myö emmä paissun keškenäh karjalakši, ka kuiteski mieleh jäi äijä karjalankielisie šanoja ta runoja, kumpasie kuulin ukolta ta tuatolta, kertou Natalija.
Karjalan tašavallan piämiehen granttišiätijön johtaja Jekaterina Isakova šelitti, mitein kanšalaisjärještö voipi šuaha kannatušta tašavallan piämiehen kilpailujen rajoissa.
Vuozinnu 1961–1962 Dmitrii Mihailovič yhtes Leningruadan tutkijoinke kuvai Varzugan kyläs puolenčuasun pitkän svuad’bufil’man, kudai tässäh säilyy Instituutan iäniarhiivas.
Projektie pitäy Etnokulttuurisien alottehien kehitykšen ta kannattamisen keškuš šekä Kanšantaitehen ta kulttuurialottehien keškuš Presidenttigranttien šiätijön rahotukšella.
Herrat piävyttih käymäh Vieljärveh juuri sinä piän, konzu siät äijäl vilustuttih, muvat da liivat heityttih pohjah da vezi Vieljärves oli läbinägyjy, enzikačahtuksel puhtas.
Šen luatimisen lisäkši musejo oštau audio-oppahie ta järještäy interaktiivisie keškukšie musejon šaliloih, ilmottau Karjalan tašavallan kulttuuriministerijön lehistöpalvelu.
Heimorahvahien kerävyndy da kodvazen olendu yhtes, elävälleh merkičči äijän midä, täs čotas – toine toizen kannatandu, neroloin jaguandu, autandu da yhtevyksen hengispyzyndy.
Ihmiselämät niin kuin jouvuttih šilloin jauhinkivilöih: enšin kanšalaisšota, šen jälkeh karkotukšet, monissa perehissä oli šemmosie ihmisie, kumpaset ammuttih tahi vankittih.
– On vaikie šanuo, konša korjauš alkau, vain on šelvä, jotta še luajitah välikautena, šano Karhumäjen urheilukoulun johtaja ta alppihiihtourheilijien opaštaja Pavel Ogluzdin.
Äijän leibiä on oppinuh eläjes Nikolai Nazarov, oligi gruzčiekannu, kirvesmiehenny, lämmittäjänny, suomi lundu labjal talven aigua, oligi palomiehenny, lapsiihäi pidi syöttiä.
Periodika-kuštantamon kirja “Onegajärven muinošlaulut” ošallistu moneh nominatijoh ta voitti Karelija = Karjala-, Mahtava kirja- šekä Lukie ta lukie uuvveštah -nominatijoissa.
Tuatan puoles olen suvisavolaine, ga muaman puoles yksi died’oi oli ven’alaine, yksi buabo karjalaine, yksi buabo pohjassavolaine da yksi died’oi Valgo-Ven’al roinnuh pol’akku.
A L’udmila Gromova (Barhatova) — Karielan šana -lehen toimittaja, oppikirjojen luatija, karjalan kielen tutkija ta opaštaja šekä runoilija — kirjutti Oman koin ikkunat -laulun.
Tahtozimmo (tiettäväine, se on uskomatoi, ga nämmä ollah MEIJÄN huavehet) hänenke yhtes kirjuttua filman käzikirjutuksen karjalazien suures muutandas omien ezi-ižien mualoispäi.
Tveriläisie ta lyydiläisie kirjutukšie ei ole monta, ka niijen kirjuttajien tahto kehittyä omien murtehien kirjakieltä on kiitettävä, kertou almanakan toimittaja Ol’ga Smotrova.
Tiälä šai ošallistuo karjalaisen kaparokan ta uuhhan keittämiseh, a kaikenmoisie piirakkoja kalan, marjan ta hutun kera, kalua šavuštettuna tahi šuolattuna vierahat tuotih mukah.
Sidä, mih lapset opastuttih urokoin aigua, ozuteltih avvonazel urokal kevätkuun 26. päivänny – lapset pajatettih karjalakse, kižattih karjalazih kižoih da kerrottih omis perehis.
Valdivollizen histourii-kul’tuurizen nevvoston spetsialistoin joukko hyväksyi projektan, kuduan mugah uvvessah nostetah Uspen’n’an kirikkö, kudai paloi Kondupohjas vuvvennu 2018.
Martsial’noi tervehyönhoidolu terväh avavuu niilöih niškoi, ket tahtotah parandua omua tervehytty da on jo avvoi niilöile, kel on himuo tiijustamah sen kolmesadahistu histouriedu.
Tämä ruado maksau, sendäh vastesuaduloi lajiloi ei sua myvvä kolmen vuvven aigua, taimenii ostajes minä ualekirjutan sobimuksen, kudaman mugah minul ei ole ogevuttu levendiä lajii.
Piiterin Musejotoimisto -kulttuurilaitokšen tietomieš Tatjana Berdaševa kerto nykyaikasista kirjoista ta kalenteriloista, kumpasissa käytetäh karjalaisien runojen henkilöjen kuvie.
– Dokumentoin da imoituksien vastahotto jo on algavunnuh, ilmoittuakseh kilbah voibi oraskuun 7. päivässäh, kirjutti Karjalan opastuksen ministru Roman Golubev omal Vkontakte-sivul.
Apstraktisešta idejašta ta luomisenergijašta taitokurtattori luou kuvallisie tiloja, missä ei ole ainuoštah konseptijoja, vain ainehellisie taitoesinehie, juttelou Sergei Terentjev.
Ku juomoi rubeiu kazvamah hyvin, sit rubiemmo kazvattamah sidä kahtel gektuaral, nygöi on vaiku kolme sotkua, sanou Ksenija Sosunkevič, kudai perehen muatalovuos vastuau muarjupuoles.
Kuzebai Gerdan nimisty palkinduo joga vuottu jagau Estounien opastus- da tiedoministerstvan da suomelas-ugrilazien literatuuroin assotsiatsien kannatuksel ruadai Sugurahvahien programmu.
Hiän hoitau šikoja, kanoja, käypi mečäššä, niityllä, kešällä lat’t’ual’ou vaštoja, varuštau halkoja, talvella taistelou lumen kera – hommie kyläläisillä riittäy.
Louhen piirissä meinatah šuorittua korjauštöitä Čuupan koulušša, Louhen pol’ničašša, Malinavuaran felššeripunktissa šekä aletah rakentua uuši ambulanšši Kiestinkissä.
Nygöi tallendehes on enämbi 20 pajovideodu, pajoloin keskes ollah: Myllärit-joukon “Petroskoi”, Loimolan voima -joukon “Hyrzylä” da Sattuma-joukon “Soutelemma joutelemma”.
Muissan, kuin šiitä ratijošša ta televiisorissa kuin Karjalašša, niin ni Šuomešša kerrottih, jotta kun tulet täh musejoh, niin puitto piäšet vanhah taloh oman ämmön luokše.
Koko Venäjän konferenššin järještäjinä oltih Venäjän tietoakatemijan Karjalan tietokeškukšen Kielen, kirjallisuon ta istorijan instituutti šekä Petroskoin valtijonyliopisto.
Investorin šuunnitelmien mukah Kalevalan lähellä Čikša paikašša rakennetah taloja, kylyjä, ravintola ta uimahalli šekä järješšetäh urheilupaikka ta paikkoja telttoja varoin.
Musejon kaikki ošaštot ošallissutah aktijoh, a keškilaitokšešša pietäh noin 50 toimenpituo ta 40% niistä on aivan uušie, šano Kanšallisen musejon johtaja Mihail Gol’denberg.
Karjalan tašavallan opaššuš- ta urheiluministerijön spesialistit šelitettih, jotta opaššušlaitokšissa, šamoin kuin koko Karjalašša on kollektiivisen immunitetin korkie tašo.
IX kerähmön valtuutetut Karjalan eri piirilöistä kerrottih omista šuavutukšista ta rauhattomuošta ympäri karjalan kielen ta kulttuuriperintehien šäilyttämistä omissa kylissä.
Vuvvennu 2021 “Periodikas” piäzi ilmah 25 julgavuo vepsän, suomen, ven’an, marin, mordvan da udmurtoin kielel, niilöis 11 kniigua nägi päivänvalgien valdivollizel kannatuksel.
Viime vuotena kulttuuri ta taito šiirryttih internettih ta kaččojat ruvettih ikävöimäh elävyä musiikkie ta niitä tuntehie, kumpasie voipi šuaha vain elävien esitykšien aikana.
Ielläh on äijän ruatuo, ka tätä alovehta pitäy kehittyä, šentäh kun še on perspektiivini kilpailujen ta harjottelujen pitämiseh, ilmoitti Karjalan hiihtokilpailujen federatijo.
Vahnembat rahvas, ket kuunneltih ruadivuo, heitettih sen languruadivon hävitändän periä, a nuorembat, internetan käyttäjät, ei ellendetä karjalua sissäh ku kuunnelta lähetyksii.
Jarmankas suau ostua Karjalan da Ven’an laitoksien tuottehii: lihahistu, maidohistu, metty, n’amuu, käziluajilmuksii, sobii, eri kazvoksien taimenii, da, tiettäväine, ouveššiloi.
Elokuun 30. päivänä vahnin kanšanrunouven tutkija ta Karjalan tašavallan arvoššettu tietoruavon ruataja, filologijan kandidatti Aleksandra Stepanovna Stepanova täyttäy 90 vuotta.
Vuozien 2000 allus oli valmistettu karjalan kielen grammuatiekat “Karjalan kielioppi” (5-9) školanopastujih niškoi, niilöin luadijoinnu oldih L’udmila Markianova da Pekka Zaikov.
Ol’ga Il’uhua hyvin tutah Karjalas, Ven’al da ulgomualgi meijän tazavallan histourien da pereh-histourien tutkijannu, yliopiston opastajannu, monien suurien projektoin vedäjänny.
Rubien iellehgi lugemah tiedoloi omien juurien kul’tuuras da histouries, erähät kirjutukset jo panin tallele, ku ei hävittäs, sanou kul’tursebran VK-sivun lugii Veronika Bulatova.
Minä ainos olin sidä mieldy, ku sanakniigoin luajindu tarviččou suurembua ruadojoukkuo, ku tulos rodies parembi da pädevembi, no uvvessah pidi ruadua tädä vaigiedu ruaduo yksinäh.
On mainittavu, ku täkse päiviä Karjalas on perustettu 282 Alovehellistu Yhteiskunnallistu ičehalličustu, kudamien väil on todevuttu jo enämbi 150 tärgiedy sotsiuallistu projektua.
Veškel’čat kiitetäh avus Kanzallizen da alovehellizen poliitiekan ministerstvan ruadajii da ministerstvan tyves toimijan Sanastokomissien kielispetsialistoi, erikseh Ol’ga Ognevua.
Sit lähtien se ylen hyvin kazvau tazavallan suves da on levinnyh pohjazeh Seesjärvessäh, sellittäy biolougienttijon kandiduattu, Meččyinstituutan tiedoruavon ruadai Vera Timofejeva.
– Duumaičen, gu en vie putilleh malta sanuo, kuibo normiiruittu kielimuodo eruou minun käytetys, ga toinah minun kirjutukses libo paginaspäi kuuluu, što suomi on minun muamankieli.
Arhiivudokumentois Gennadii tiijusti, ku 10. syvyskuudu 1941 zavodan n:o 622 nostamizekse Jaranskoin piirispäi työttih 199 ruadajua, kudamien joukos oligi hänen died’oi, N. I. Mahov.
Venäjän Aleksandr Gertsenilla nimitetyn pedagogisen yliopiston ruataja ta professori Jelizaveta Hamrajeva korošti šitä, jotta muamonkielen oppikirjat vuajitah nykyaikasie ratkaisuja.
Igävy viesti tuli mennyt vuon lopus: 30. päivänny talvikuudu tuonilmazih siirdyi hyvin tundiettu kui Karjalas mugai ulgomual karjalan kielen tverin murdehen tutkii Aleksandra Punžina.
Julija Tolmačovan ruadoloin joukos mennyt vuozi vikse eruou toizis sendäh, ku sinävuon oli pandu rattahile suuri Kindahat-projektu, kudamah varua suadih Prezidentan kannatusfondaspäi.
Talvikuun 4. päiväs algajen vuvven 2020 loppussah Karjalan TV:n kanzalliskielizii uudizii Rossija 1 -kanualal ruvetah ozuttamah viizi kerdua nedälis, argipäivin, 9.00 aigua huondestu.
Enzimäine suuri tiedoruado, kudai hänele annettih ruattavakse, oli Grigorii Makarovan Karjalan kielen livvin murdehen sanakniigu, kuduah oli kerätty läs 20 000 karjalankielisty sanua.
Karjalankieline TV on suadavis jogahizele Karjalas eläjäle, ken vai ehti azettua cifransuandulaittehet omah kodih libo ostua uuzi televiizoru, kudamas se laiteh jo on sydämeh azetettu.
Kirjašša on vertailtu keškenäh karjalan kielen kaikki murtehet, šiitä šuau tietyä missä paikašša mitä murrehta käytetäh ta mimmosie murreherikoisukšie šielä on olomašša.
Karjalan opaššušministerijöššä toivotah, jotta lapšie ei liene vähemmäkši, kuin viime vuotena (31 koulušša karjalua ta vepšyä opaštu 2232 lašta, kielen opaštajie oli 44).
Kaikki artistat šyväimellisyöllä otetah vaštah uušie ihmisie ta lämpimäšti muissellah niitä, ket mistänih šyyštä lopetetah harjotukšie kuorošša, kertou Anastasija Runtova.
Piäšiäntönä on še ettei tarviče iče restauroija istorijallisen korissukšen objektija ta kappalehie, ka pitäy vain yrittyä peššä pois še, mi peittäy kaunehutta ta hienoutta.
Karjalankielizen kirjaimikon näppäimistyö ei ole Windows-sistieman haldivoittulois tiedokonehis, ga myö ozavummo miäriämäl “šliäpäkkähii” konsonantoi eri simvoloin yhtymäl.
Hänen väitösruavon teemannu oli “1800 luvun toizen puoliškon – 1900 luvun enzimäzen puoliškon vienankarjalazien ainehelline kul’tuuru (Kalevalan piirin materjualoin pohjal)”.
–Kui on mieleh olla teillyö Vieljärvel Karjalan kielen kois, ajella omal kal’askal välläzesti pertilöi myö, kuulta karjalan kieldy pagizijoin suuspäi da uppuo täh ymbäristöh.
Toisen ryhmän ošallistujat täyvennetäh omie tietoja, paissah toini toisen kera karjalakši, luvetah ta kiännetäh tekstijä vienankarjalaisien elämäštä, tavoista ta perintehistä.
Grantin rahoilla fermeri šuunnittelou rakentua lehmänliävän nykyaikasen lypšysistemin kera ta lisätä oman karjan, jotta šiinä olis 30 piätä lehmyä, kirjutti Artur Parfenčikov.
Šuunnitelmissa on jatkua karjalaista netälie – koululaiset tullah peluamah kyykkyä, kirjutti omalla VK-šivulla karjalaini aktivisti ta šanelun vetäjä Anni Vlasova Piäjärveštä.
Hänen esityš pyörie stola -issunnon rajoissa oli omissettu kielitutkimisen eistämisellä: mitä julkaissah karjalakši ta mimmosie tutkimukšie on pietty ta missä niistä šuau lukie.
Kanšallisien kulttuurien ta kanšantaijon keškuš toteuttau Karjalan piämiehen šiätijön rahoittamua projektie, kumpasen tarkotukšena on näyttyä Karjalan ainutluatuista kulttuurie.
Festivali piettih kolme päivyä, niijen aikana aroštelijat valittih voittajie, a ošanottajat esiinnyttih, käytih muasteri-oppiloissa, tanššittih etnodiskošša, kačottih spektaklie.
Mieš alotti kirjuttua runoja viime vuuvven šykyšyllä, ka hänen nimi on jo hyvin tuttu Oma Mua -lehen šekä Kipinä-kuvalehen lukijilla, šanelou almanakan toimittaja Maikki Spitsina.
– Minä maltan paista karjalan kielen eri murdehil, kudamih olen opastunnuh Päivännouzu-Suomen yliopistos dai sežo omas tutkimusruavos, kentymatkoil, pagizemal, kirjuttamal i lugemal.
– Sinun muamo da tuatto oldih muanruadajat karjalazet, kannatettihgo hyö sinun tahtuo tutkimah karjalazien folklouruperindyö, nähtihgo sinun ruavos hyvytty kaikkih karjalazih niškoi?
Lisäkši uuvven koulun alovehella on stadioni juokšuteineh, kenttie liikkumista vuatijie pelijä, lentopalluo, koripalluo ta lepuo varoin, kirjutti Artur Parfenčikov omalla VK-šivulla.
Sanakniigas on karjalankielizii paikannimilöi, kudualoi käytetäh paikallizet karjalazet, da net, ket elettih libo eletäh Leningruadan da Novgorodan alovehil, Tverin Karjalas da Suomes.
Karjalan lyydiläzet -liitto Kielen, literatuuran da histourien instituutan ruadajien Sergei Minvalejevan da Aleksandra Rodionovan avul on piästänyh ilmah seinykalenduaran vuvvekse 2022.
Kuvven päivän aigah Karjalan kanzallizen tetran kymmene artistua da kuuzi heijän jovensuulastu kolleegua ruvetah harjaittelemah virtualizesti opastajan kel kui joukos, mugai yksitellen.
Instituutan ruadajat pietäh omii ezityksii eri zualois, kai muut yhtytäh konferensien ruadoh ZOOMAn kauti, sanelou kielentutkii da konferensien ohjuajien komitietttah kuului Irina Novak.
Karjalan tiedokeskuksen Kielen, literatuuran da histourien instituutan tutkii Valentina Mironova omas tiedokirjutukses sanelou runolois, kuduat on kirjutettu kalevalalazen metriekan mugah.
Reissu № 609 Petroskoi–Jessoila–Nuožjärvi–Priäžä–Petroskoi lähtöy kello 6:45 ta reissu № 609А Petroskoi–Priäžä–Nuožjärvi–Jessoila–Petroskoi – kello 13:15.
A šeuruavana päivänä mie ilosešti kerroin meijän luokše juoššuilla lapšilla, kuin mukava Fil’kalla on mečäššä – šiinä še lentäy ta leikkiy yštävien kera nurmikolla.
– Mie olin Tverin alovehen kylissä ta kaupunkiloissa pakauttelomašša paikallisie eläjie ta kaččelomašša mitein hyö eletäh, mimmosie perintehie on šäilyn heijän elämäššä.
Aktijon rajoissa Priäžän, Kontupohjan ta Šuojärven piirilöissä, kumpaset on eniten käršitty šuurista meččäpaloista, vietetäh lisätilaisukšie meččien kunnoštamista varoin.
Varšinaiskarjalan / šuvikarjalan verkkokuršši, opaštaja Mika Saatsi.Tuntija pietäh joka nelläšpäivä 31. kevätkuuta – 12. oraškuuta (paičči 14. šulakuuta) klo 18.30–20.00.
Larisa Podsadnik myönti tašavallan halličukšen kunnivokirjan Venäjän kanšainvälisellä urheilumeštarilla, urheiluvoimistelun kanšallisen joukon jäšenellä Viktor Kal’užnilla.
Jurii Ribakov toivou, jotta heijän luokše ruvetah tulomah vierahat ei vain kalaštamista ta mečäššyštä varoin, ka vielä ni šuamašša uušie tietoja pohjois-Karjalan istorijašta.
Uvvekse opastusvuvvekse “Kipinä” on varustannuh omih lugijoih niškoi kniigansivunmerkit da tertattih kiinitettävät opastajan tiijot, sanou “Kipinän” toimittai Ol’ga Smotrova.
Joutoajan talo on esimerkki, još myö yheššä mitänih haluomma, myö voimma löytyä keino luatie še, kerto Onegan niemen pirtti -yhteiskunnallisen järješton johtaja Natalja Vil’k.
“Karjalaisen folklorin muamon” ohjuama yhtyveh šiirty Kanšallisien kulttuurien keškukšen tiloih, šai nykysen nimen ta tunnukšen šekä esitti Karjalan kanšojen folklorie lavalla.
Nyt Kotkatjärven koulušša on yksi karjalan kielen tunti opaššušohjelman rajoissa ta vielä kakši lisäainehena, kerto Kotkatjärven koulun karjalan kielen opaštaja Ol’ga Nikitina.
Karielan koivune -kuorošša on 20 henkie, ka ei kaikilla heistä on mahollisuš šiännöllisešti käyvä harjotteluissa ta ošallistuo esitykših ruavon, perehen tahi tervehykšen takie.
Jotta šäilyttyä šen luonnon koškomattomana pitäy kunnoššuttua lepopaikkoja, tarkaštua mečän puhtahutta, viijä pois ruhkat, rakentua ulkohuonehet ta puušiltaset vuaran poluilla.
Piti valita šemmoset paikat, jotta niitä nähtäis Petroskoin vierahat ta jotta ne oltais lähellä olijien rakennukšien kera šamašša tyylissä ta korissettais Karjalan piäkaupunkie.
Priäžän piirin administratsien piälikkö Oksana Gavroš uskaldi panna sen dielon merkile da kiännyttiä Karelfarman Vieljärveh kaččomah da kunnostamah uuzii tiloi aptiekkah niškoi.
Ylen puaksuh kučui abuh yliopastujii keriämäh kielimaterjuloi sanakniigoih näh, ei unohtannuh ni yhten keriäjän nimie – jogahizen keriäjän sugunimi on pandu Keriäjien luvetteloh.
Vokaliryhmän melkein kaikki ošallistujat ollah eri kylistä ta kaupunkiloista kotosin olijie karjalaisie ta eri ammattien etuštajie: liäkärijä, inšenerijä, opaštujie, kašvattajie.
Ka toimenpivon piäidejana oli šuomelais-ugrilaini muajilma, korošti Kielen, kirjallisuon ta istorijan instituutin kielitiijon ošašton piätietomieš Irma Mullonen piätošissunnošša.
Sordaval mennyt aigua rodih kuulužakse turistoin keskes Ruskealan mägiparkan täh.Sordavalan kodialovehmuzei on vie yksi kohtu, kuduah turistat vältämättäh tahtottas čökäldiäkseh.
Kielen opaštumini on oikein mukavua, šentäh kun joka kerta šuamma tietyä Karjalan kulttuurista, istorijašta, tavoista ta perintehistä, kertou kurššien kuuntelija Zinaida Filippova.
Myöhembäh häi keräi joukon brihua, kuduat ei pandu mattii, ei juodu, eigo briiluttu linnua myö, vai tahtottih suaha enämbän eriluadustu tieduo da joga dielos kannatettih toine tostu.
Konferensii pietäh kerran kahtes vuvves, tämävuodine tiijolline pido on omistettu Dmitrii Bubrihan 100-vuozipäiväle da Kielen, literatuuran da histourien instituutan 90 vuozipäiväle.
Seminuaras mainittih karjalan kielel valdivollizes stuatusas – ku ruado eistys, Karjalazien IX Kerähmön vallittuloin nevvostol pidäy roita virrallizekse yhteiskunnallizekse yhtymäkse.
Projektin ryhmä luatiu karjalaisie pukuja, valiččou istorijallisie valokuvie ta videoita, kuvuau videoita, ilmotetah Karjalan tašavallan kulttuuriministerijön spesialistit VK-šivulla.
Kogo nedälin aigua Karjalan kieli eläy -sivul Facebookas, Karjalan Sivistysseuran sivul Uutisčupul da Karjalan kieli eläy -VK-sivul ruvetah julguamah pienii kirjutuksii karjalan kielel.
Kniigu oli painettu Karjalan Sivistysseuran da Kielen, literatuuran da histourien instituutan yhtehizen projektan hantuzis, kuduan piätarkoituksennu on kiändiä tevoksii endizes Karjalas.
Kilvan voittajakse da palkindon suajakse rodih Kanzallizen V. L. Kalaberdan nimellizen taidoškolan Jessoilan ozaston Värtinäine-folklouruansamblin vahnin joukko (johtai Marija Zaitseva).
Kielen maltajii tarvitah, sanommo, Petroskoin valdivonyliopistoh, Periodika-julguamoh da Karjalan televiidenieh, saneli seminuarah yhtynyh Periodika-julguamon piälikkö Natalja Sinitskaja.
Kaikile tuttavat Kindahan zuakkunat – “Oligo piä?”, “Juotattau”, “Voi aitas”, “Mužikku kadoi”, “Zirkalozeh näh”, “Mučoi” – tuldih ezile yhten ozutuksen aigua.
Mie šelitän heilä, jotta hyö voijah käyttyä omua murrehta, kenkänä ei pakota käyttyä normitettuo kieltä, vet še on tärkie enši vuorošša niillä, ket halutah opaštuo kieltä.
Oppikirja näki päivänvalon KT:n opaššuš- ta urheiluministerijön rahotukšella Opaššukšen kehittämini Karjalan tašavallašša vuosina 2014–2020 -valtijollisen ohjelman rajoissa.
– Kaikin hyö ruattih Kanšallisen ta alovehellisen politiikan ministerijöššä eri vuosina ta eläkkehellä lähön jälkeh jatetah ruatuo kanšallisen politiikan kehitykšen hyväkši.
Uuši mahollisuš kaččojien erikoisryhmillä teatterissä ilmešty Erikoini näkömyš -ohjelman avulla, mitä toteutetah Tieto, taito ta urheilu -hyvänluajintašiätijön kannatukšella.
Kulttuurien dialogin tarkotukšena on kanšallisen kommunikatijon kulttuurin omakšumini ta šuvaiččevaisuon kašvattamini, vet nykyjäh meilä ušein ei riitä tätä šuvaiččevaisutta.
Toizin sanoin, Ukšjärvi da Matkači merkitäh yhty samua, vaiku Ukšjärvi täs eläjän muinazen rahvahan sana, a Matkači on myöhembi tänne tulluzien karjalazien da vepsäläzien sana.
Näyttely on omissettu Venäjän kanšojen kulttuurivuuvvella ta on järješšetty kirjašton yhteisruavošša karjalaisien järještöjen ta Lihoslavlin karjalaisien kotišeutumusejon kera.
Tänävuon fermal kazvatettih 100 tuhattu t’ul’panua, niilöis 76 tuhattu kukkua jo myödih suurin tukkuloin sobimuksien mugah, vie läs 20 tuhattu kačotah myvvä Naizienpäiviä vaste.
Tiettäväine, Raja-Karjalan murdehet ollah minule armahat, sendäh gu olen äijän ruadanuh niilöinke da niilöis on äijy mieldykiinittäjiä vaikutustu Päivännouzu-Suomen murdehispäi.
Paikallisien karjalaisien šuurta kinnoššušta šynnytti Karjalaisien, vepšäläisien ta šuomelaisien kieliresurssikeškukšen spesialistin Natalja Denisovan kertomuš karjalan puvušta.
Vieljärven kylän kaheksakymmenseiččeivuodehine Anna Petrovna Ivanova puutui Ven’an Ykköne-kanualah Karjalan tazavallan 100-vuozipäivän hyvyös juuri pruazniekkupiän, 8. kezäkuudu.
– Kalevalan katu, Elias Lönnrotin puistikko, šuomelais-ugrilaini koulu, elokuvateatteri – kuin äijän Kalevala-eepossah, runoih ta Elias Lönnrotih liittyjie paikkoja työ tiijättä?
Nämmien nedälilöin aigua professoru Irma Mullonen uvvessah lugou luvendon suomen kielen histouries, pietähgi “Mielevy piätteniččy” suomen kielel da avvonazet suomen kielen urokat.
Niise kaikin hyö ollah Ministerijön kunnivoruatajie, šano Karjalan tašavallan kanšallisen ta alovehellisen politiikan ministerijön yleisošašton piäspesialisti Viktorija Novožilova.
Valgei kodine -stuudien opastujat Elina Iljina da Jaroslava Jermolajeva ehoitettih luadimah mul’tfil’mua karjalazien perindöllizeh kriukku- libo gr’uuhu-kižah nähte karjalan kielel.
— Lapsih niškoi Karjalan tyttiteatru on valmistannuh oman pienen ozuttelun, kus on eri spektakliloin kaunehii da kummakkahii tyttilöi, ozuttelun järjestäjät kučutah ozutteluh lapsii.
Piästä ei suannuh vai toizeh kerrokseh, ga Vladimir Rudak hyvöindelihes silgi, ku sai kaččuo kai tilat enzimäzel kerroksel da olla koin rahvahan keskes, juvva koufii da kylläl paista.
Luvettelo on enzimäine askel, kudai, minun mieles, tuliel andau mahtuo suaja enämbi abuu nämmien alovehien kehittämizekse da karjalazien etnokul’tuurizien oigevuksien todevuttamizekse.
Opastunduaigua Dmitrii Mihailovič kävyi Karjalah ruadomatkoih, kudualoin aigah häi pagizutti Vienanmeren rannikoil eläjii rahvahii da kirjutti heis magnitofonal itkuvirzilöi da pajoloi.
Se on Ven’an kuulužu, arvovaldaine da ainavo tiedokeskus, kus tutkitah Karjalan histouriedu, arheolougiedu, Baltiekkumerensuomelazii kielii, rahvahan elintaboi, runohuttu da literatuurua.
Heinäkuušša karjalaisen kultuurin Viena-šeuran jäšenien pyritykšeštä šekä Vuokkiniemen ta Koštamukšen volont’orien avulla kunnoššettih vanha polku Köynäš-košella šuaten.
Täššä artikkelissa mie tahtosin näyttyä mimmosie eroja ta mitä yhtehistä on muajilmanšynty linnunmunašta -episodilla kanšanrunoissa ta “Kalevalan” enšimmäiseššä runošša.
Tulijana vuotena täyttyy 10 vuotta oopperan enši-illašta ta šen kynnykšellä Vihod-mediakeškukšešša piätettih järještyä näyttely ta kertuo šiitä ainutluatusešta tevokšešta.
Netälin aikana leirin ošallistujat tutuššutah jouhikon istorijah ta šen valmistamiseh šekä opaššutah šoittamah šillä šoittimella ta šuahah tietyä näyttelijän neron keinoista.
Kyšymykšie on äijän, ka voimma šanuo varmah, jotta meijän uiva melliččä on ei ainuoštah Karjalan, ka i koko Venäjän istorijallis-kulttuurini perintö, koroštau Svetlana Hrebtova.
Olemma hyvällä mielellä, jotta karjalaiset ei jiäty aikojen šyvyöh, a tämä kanša ta heijän kieli eläy, šano näyttelyn avajaisissa Lihoslavlin musejon spesialisti Jelena Romanova.
– Meijän polkupyöräkvestin tarkotukšena on tarkistua, mitein ihmiset tiijetäh omua kylyä ta Vuokkiniemen istorijua, kertou Kylätalon johtaja, kvestin järještäjä Julija Filippova.
— Karjalan 100-vuotisjuhlakši rakennettu urheiluvoimistelukeškuš Povenčan kavulla šuau Venäjän Federatijon anšijoitunuon valmistajan Sergei Zagorskihin nimen, kirjutti L’ubarskii.
Viime vuotena Ivan Samohvalov allakirjutti šopimukšen Karjalan halličukšen kera, kumpasen mukah mieš šai tukie laittehiston hankkimiseh marjojen šäilyttämistä ta muokkaušta varoin.
Ku mondu vuottu myö elämmö rinnakkai, nengomat ven’ankielizet sanat, kui stola, stuulu, dengu, škola, kluassu, ručku, zavodu da äijät muut sanat on tuldu da juurruttu meijän kieleh.
Musejojen spesialistit paistih ei-ainehellisen perinnön esittämiseštä musejoissa, mitein tuttavuštua vierahie šiih, mitä ei šua näyttyä, esimerkiksi folklorih, ritualiloih, tietoih.
Toivommo, ku Uvven Vuvven pruazniekkupäivinny kaččomah kinuo tulou vie enämbi rahvastu, sanelou Priäžän joudoaijan da luomisruavon keskuksen taidoilii-dekoruattoru Oles’a Delenskaja.
Yritykšet ta kauppaverkot, kumpaset valmissetah elintarvikkehie, allakirjutettih šopimuš hintojen lašušta niihi ruokih ta tavaroih, kumpaset kuulutah yksittäisen oštajan kulutuškorih.
— Tahtozin pyrrittiä kaikkii karjalazii, kudamat eletäh Karjalan tazavallas dai sen ulgupuolel: paiskua karjalakse omien vahnembienke, buaboloinke da died’oloinke, kenenke vie vai suau.
– Pivot, kuduat järjestetäh Karjalazien runoloin vuvven pluanan hantuzis, ollah suundavuttu eri-igähizile ristittyzile, karjalan kielen maltajile dai niilöile, ket ei paista karjalakse.
Enzimäzet kaheksa vuottu häi ruadoi laborantannu kieliozastos: autoi kerätä da panna kundoh kielimaterjualoi Karjalan kielen sanakniigah niškoi, kuduadu oli valmistamas Grigorii Makarov.
Turismi-, musiikki-, taito-, valokuva-, disaini- ta muotialojen spesialistit tutkittih noin kolmetuhatta anomušta, kumpasie työnnettih ihmiset Venäjän ta ulkomaijen yli 177 elinpaikašta.
Etnotapahtuma taričči luovie kilpailuja lapšien kollektiiviloilla, valokuvuajilla, vuatteijen muotoilijilla ta disaineriloilla, matkailualan etuštajilla, kanšojen kulttuurien tutkijilla.
Täh vaikutti järven madalduminegi, sellittäy ekspeditsien johtai Pohjazen veziprobliemoin instituutan gidrobiolougien laboratourien piällikkö, biolougientiijon doktoru Natalja Kalinkina.
Lahjoittai suau vallita midä tahtos kannattua: kielipeziä, Koin ustuavanmugastu toimindua libo Vieljärven kylän elaijan parendamistu, sanelou Karjalan Kielen Koin ruadai Natalja Antonova.
On vai ylen paha, ku nygözien zakonoin mugah, konzu voibi ostua da myvvä muadu, paikallizel vallal täs ei ole nimittumua valdua, sildy gu muapalat järvirannas ollah yksityizes omistukses.
Šen takie näyttelyn järještäjät šanotah näyttelyö poikkehukšekši šiännöistä: viime vuuvven taiteilijie ta töitä esitettih uuvveštah – tällä kertua Petroskoin yleisöllä.
Još korotilanneh jatkuu rauhallisešti, voit olla šulakuušša ta oraškuušša elämä myöštyy entiseh järještelmäh, ka šuojamaskija ta -šormikkahie pitäy käyttyä vielä pitälti.
Tavallisešti lipun jälelläh antamisešta otetah 210,6 rupl’ua komiisie, ka täššä tilantehešša lisämakšuo ei oteta, kerrottih Karjalan Sanomille Venäjän rautatiet -yhtivöššä.
Ga händy pidäy mustua, häi on meijän omamualaine, Nuožarves kodvan eli hänen sizär Ol’ga Mihailovna Fokina, sanoi Priäžän Elämä-etnokul’tuurukeskuksen ruadai Tatjana Seppänen.
Lähiset, yštävät, kollegat ta kaikin, ket tiijettih Dmitrii D’ominie šyvin šurrah hänen äkkikuolomašta, kumpaseh on vaikie uškuo, ta esitetäh ošanottoh omahisilla ta lähisillä.
Kantelen šoittajat, šäveltäjät, opaštajat, tutkijat ta toimistonhoitajat Karjalašta ta Šuomešta vajehteliuvuttih kokemušta, min anšijošta ilmešty uušie tevokšie kannelta varoin.
Järještö hyväkšy meijän projektin, myö lähettimä anomukšen Karjalan tašavallan kanšallisen ta alovehellisen politiikan ministerijöh ta voittima grantin, šanelou Inna Nippolainen.
Pakkaiskuun 6. ta 7. päivän välisenä yönä Roštuon pruasniekkana Aleksanteri Nevalaisen piäkiriköššä Petroskoin ta Karjalan mitropolitta Konstantin piti Roštuon jumalanpalvelušta.
Muga kai Ven’an eläjät, kudamat lähtietäh huogavumah libo parandamah omua tervehytty Martsial’noih 18. kevätkuudu – 15. kezäkuudu 2021, suajah järilleh 20 prosentua matkan hinnas.
Vuokkiniemen kupča Remšu ta toiset pohatat isännät mielellä annettih rahua velkah, ka šillä eholla, jotta ihmisen piti šuorittua kakši-kolme matkua Šuomeh ta tuuvva šieltä tavarua.
Lapšet ta heijän luokan ohjuaja Antonina Mihailovna Zacepina mielelläh käytih meijän luokše šuamah uušie tietoja, kerto Vienan virta -kanšalaisjärještön puhienjohtaja Anna Vlasova.
Kilpailun arvoštelijina oltih Karjalan kanšallisen teatterin näyttelijät Tamara Voronova ta Ol’ga Malinina šekä karjalaisen Čičiliušku-kanšanteatterin johtaja Natalja Golubovskaja.
Karjalazen parluamentan edustai, Priäžän piirin kuruattoru Ol’ga Šmajenik sanoi, ku nygöi tazavallan varal srojitah kluubua Mägriäl Anuksen čupul, sit toinah vuoro tulou Vieljärveh.
Kielimestarit-kilbu piettih enzikerdua, kilvan järjestäjän Rune Bjerkin sanoin mugah, ruaduo tuli muga äijy, ku järjestäjät kačotah jatkua se da vuotettas enämbiä nuordu kirjuttajua.
“Bes’odaine” pani rattahile Suguvastavundu-festivualin, kuduan hantuzis piettih kyläpruazniekkoi Karjalas, Udmurties, Mordovies da toizis čuppulois, ulgomualgi – Suomes da Estounies.
Mieleh tulou še, jotta kanšallini kulttuuri kuin ilmua tarviččou juuri šemmosie innokkahie, vuatimattomie, ruatajie ta voimakašluontosie ihmisie, vet ilman niitä mitänä ei ilmeštyis.
Juohatammo, ku tämä Järven randu -projektu sai kannatustu Karjalan piämiehen abudengoin fondaspäi da sen piälimäzii ruadoloi oli karjalazen kul’tuuran da karjalan kielen kehittämine.
Oma Muan -lehten endizen piätoimittajan da nygöi alallizen kirjuttajan L’ubov’ Baltazaran kirjutettu pajo, kudai kuuluu 100 pajuo Karjalah nähte -kogomukseh, voibi jo kuulta internetas.
Petroskoin yliopiston filologijan instituutin Itämeren-šuomelaisen filologijan laitokšen opaštuja Polina Sinitskaja tuli tänä vuotena Juakko Rugojevilla nimitetyn stipendin voittajakši.
Karjalan Kielen Koin yhtistyksen paginanvedäjän Ol’ga Gokkojevan sanoin mugah, joga vuottu hyö hommatah pari-kolme opastundukerdua kui omih kielipezän ruadajih niškoi, mugai tulolazile.
Vuokkiniemen aapini -kirjan kirjuttaja Tatjana Tupina esittäy omua kirjua, Kylätalon omistajan Sreda-kulttuurikehityškeškukšen johtaja Jelena Hmelevskaja kerto Karjalan Sanomat -lehellä.
Täs näemmö jo nevvostoliitonaigazii ezinehii – Karjalan koivu- da Oniegantagaine kirjoindamine -arteliloin, Sordavalan meebelii- da suksifabriekan da Petroskoin ombelufabriekan tuottehii.
Karjalan Kielen Kodii äijäl huolustettau karjalan kielen tila, kieliazielointiedäjien vähys Karjalas, ruadokohtien valehus da se, ku tazavallas ei ole tävvellisty kielenkehitysprogrammua.
Priäžän etnokeškukšen Karjalaini rokotuš -nimistä projektie toteutettih Priäžän piirin nelläššä kyläššä: Priäžäššä, Jessoilašša, Nuožjärveššä ta Vieljärveššä.
– Konzu Vieljärveh lähten, Nuožarves kyzytäh: “Kunnebo lähtet?”, vastuan: “Kodih!”, konzu Nuožarveh lähten, Vieljärves kyzytäh: “Kunnebo lähtet?”, vastuan: “Kodih!”.
Täštä šuurešta työštä vuotena 2000 Šuomešša vietetyššä Karjalan Šivissyššeuran Heimopäivät-pruasniekašša Roza Vasiljevna oli palkittu Pertti ta Helmi Virtarannan metalilla.
Kirjapainošša on šäilytty konehošaštot šekä kirjapainon XX vuosišuan alušša luajitut vanhat konehet, kumpasilla šai latuo tekstijä kahella kielellä – šuomekši ta venäjäkši.
Karjalaiset ammatilliset hiihtäjät šekä hiihtäjät-harraštajat tašavallan kaikista piirilöistä tuaš otetah ošua Koko Venäjän avonaiseh Venäjän sel’l’a -joukkohiihtokilpailuh.
Še oli ihana ajatuš, šentäh kun Bermamit on korkie kallivo ta šen reunalta tuntuu, jotta niät koko Kavkazin vuarojen ket’t’un ta piänähtävyönä on El’brus – mahtava ta korkie.
Karjalaisien, šuomelaisien ta vepšäläisien kieliresurssikeškukšen ruatajat yheššä Karjalan Rahvahan Liiton jäšenien kera järješšettih merkkipäivällä omissettu kirjallisušilta.
– Šanelušša on nellä vaikeuštašuo: alla 12-vuotiset lapšet, 12–18-vuotiset teini-ikäset, aikuhiset ilman erikoiskoulutušta luonnonšuojelun alalla šekä tämän alan spesialistit.
Konferenššin ošanottajat kerrottih käsikirjutukšista, vanhauškosien elämäštä, elämäntapojen erikoisukšista, nykyaikasešta tilantehešta, vanhauškosien istorijallisešta roolista.
Miula on mukava tiijuštua mahollisimman äijän, jotta šiitä ymmärtyä, mitein šäilyttyä karjalan kieltä, korošti assamblejan neuvošton enšimmäini varajohtaja Naziržon Abduganijev.
Šamoin piämieš korošti, jotta nähtävyön lähellä on paikkoja, kumpaset ei kuuluta erikoisešti šuojeltavah aloveheh ta šielä šuau kehittyä infrastruktuurie, rakentua vieraštaloja.
Heti näkyy, jotta še šammaltunut kivi on totini ta viisaš, a šen šiämeššä varmašti šäilyy hyvin monta istorijua ta tarinua, kumpasie linnut vuosišatojen mittah kerrottih kivellä.
Kaikki tämä, kyllä, on oikein hyvä, ka kielen šäilyttämiseh pitäy šyvempyä ta tarkempua ruatuo, šano Čaškovon karjalaisen kojin emäntä ta projektien toteuttaja Marina Jevgrafova.
Vuuvvešta vuoteh tietoja lisänöy ta kirjaštošša ušotah, jotta karjalan kieltä šuau kuulla, a karjalan kulttuurie voipi nähä eläjänä vielä monie vuosie Tverin karjalaisien mailla.
– Toivottavašti ihmiset, kumpaset ollah varmoja, jotta karjala ta vepšä ei olla kirjakielie, nähäh nyt portalista, jotta nämä kielet ollah hyvinki elošša, Ol’ga Smotrova koroštau.
Uutismaterialien ta artikkelien lisäkši šiitä löytyy informatijuo Periodika-kuštantamoh kuulujan KT:n karjalaisien, vepšäläisien ta šuomelaisien kieliresurssikeškukšen toiminnašta.
Vanhimpie näyttelyesinehie on Jelena Tarasovan ämmön virkkuama skuatteri (ämmö luati šen, konša hänellä oli yhekšän vuotta), käsipaikka čuarin vuakunoineh ta vuuvven 1874 Piiplija.
Onnakko, konša mie muistelen šitä ihaššušta ta kummaššušta, mitä tunsin, konša luvin kilpailun ošanottajien ruatoja, ni maltan, jotta kaikki miun tajuttomat vuottamiset toteuvuttih.
Vladimir Mihailovičin maisemissa on Vienanmeren noušu- ta laškuvesijä, kultasie koivušuarija šinisellä jovella, lumisie mäntyjä, meččoja kiiman aikana ta kontienpoikasie muamoh kera.
Forumin huippukohtana oli konsertti “Mistä laulau kantele”, a tilaisuon lopušša esiinty kantelistien yhissetty orkesteri, kumpani esitti Laulajatyttö-laulun, šanelou Ol’ga Borisovna.
Tarkotukšena oli kerätä karjalankielisien pakinojen esimerkkijä, šuaha folklorisie, etnografisie, istorijallisie tietoja šekä materialija parentamisen ta liäkičennän kanšankeinoista.
Kirjuttamah Dmitrii Balašov rubei jo ruavahannu ristikanzannu, händy ylen äijäl kiinnosti Ven’an muan ennevahnalline histourii, sendäh häi rakkahal tutki sidä da kuvaili omis tevoksis.
Tundemattomilla ongi ollun jygie ellendiä sidä, jotta kaikki karjalazet ei nikonza vaihettu omua kieldä suomeh, ga ei heilä ollun karjalankielizessä ymbärissössä sih nimimmoista syydä.
Uvves al’manuahas lugekkua myös kirjuttajas Ortjo Stepanovas, kuduan roindas tänävuon täytti 100 vuottu, 30-vuodizis vuozipäivyniekois Oma Mua -lehtes da Oma Pajo -horas da äijäs muus.
Muissutan, jotta “Runonlaulajien kouluo” toteutettih Kalevalan alkuh -projektin rajoissa, mi oli omissettu Karjalaisien runojen vuuvvella ta šai presidentin granttišiätijön kannatušta.
Paikalliset eläjät mielelläh näytetäh oman šeuvun parahie paikkoja vierahilla, hyö vuotetah ta toivotah, jotta kohta piiri tulou mukavammakši turistilla, jotta infrastruktuuri kehittyy.
– Ozuttelun aigua sanelimmo Kindahan kylän zuakkunoi, ezittelimmö karjalazii pajoloi da tansiloi, tuttavutimmo pivon gostii karjalazien perindöllizih soittimih – kandeleheh da jouhikkoh.
Nygöi Tuuksen kalmužimal on kuattu da ruokittu vahnat puut da tuhjot, tazoitettu troppazet, niilöin piäle kylvetty ylen hienuo kivytty da čuran-toizin troppastu pitkin azetettu reunukivet.
Muasteri-oppien aikana ranškalaisie lysejolaisie opaššettih valmistamah keitinpiiraita, luatimah karjalaista pallo-kukkaista lampahan villašta, peluamah perintehellisie karjalaisie pelijä.
Kanzallispoliitiekan ministerstvan ruavos luvettelo on tärgei, sanommo, kniigoin jaguamizes, karjalankielizien lehtien tiluamizes, kyzelylöin pidämizes, projektoin da pidoloin kannattamizes.
Silloi instituutas oli kuuzi ozastuo: meččytalovuon, muatalovuon, luonnollizien tuotandovoimien kehityksen, sotsiualu-ekonoumine, histourii-vallankumovuksen, etnogruafiellis-lingvistiellizen.
– “Karjalan Sanomien” šatavuotini istorija kuvaštau tašavallan kehityštä: Karjalalla ta lehellä oli šamoja voittoja ta hävitäntöjä, kertou lehen piätoimittaja Mikko Nezvitskii.
Kuin äijän lašta rupieu opaštumah karjalan ta vepšän kieltä nyt ei šua šanuo tarkkah, šentäh kun tiijot karjalan ta vepšän kielen opaštujista uuvvissetah šyyškuun loppuh šuaten.
Kunnostetus fatieras libo kois ollah viet da lämmät, a Lieten kyläs on vie vahnoi kodiloi, sendäh pidäy kandua vetty da lämmittiä päčit, a päččilöin lämmittämizekse pidäy halguo.
Kešäkuušša federalisen Urheilu on elämän normi -projektin ta kanšallisen Demografija-projektin rajoissa Kalevalašša šotilašošašton entisellä paikalla ašetettih GTO-urheilukenttä.
Petroskoin yliopistošša itämeren-šuomelaisien kielien laitokšella loppu vaštahotto-komiisi enšimmäisen vuosikurššin b’utžettipaikoilla, ka ei vielä otettu makšettavilla paikoilla.
Opaššuttuo keškikoulun musiikin ta laulannan opaštajiksi, miäräykšen mukah hyö lähettih ruatamah Pihkovan alovehen Opočkan pedagogiseh opistoh, missä hyö ruottih vuosina 1969–1991.
Nilmilahešša ta Nilmijärveššä myö tuttavuštuma paikallisih eläjih, tutkima kalmismaita ta šattumalta ekšymä vanhah talo-kylyh, missä 20 vuotta takaperin eli oikein kummallini naini.
– Died’ois olen kuulluh kudamidägi sanastu karjalakse, ga enämbän kuulin karjalua mennyt kezäl Vidžerdäjäs (Twitteras), konzu lövvin toizii karjalazii nuorii, ket paistah karjalakse.
– Nygöi ei tävvy uuzii pajoloi karjalakse, niilöi ei kirjuteta, sendäh myö piätimmö valmistua pajokogomuksen, anna karjalazet pajojoukot tävvendetäh omat repertuarat meijän pajoloil.
Karjalaisen kanšan perintehelliset käsityöt, puuarhitektuuri, karjalan kieli, kanšalliset ruavot ta toiset kyšymykšet oltih Vienan virta -kanšalaisjärještön pitämien tuntien teemoina.
Kielen, kirjallisuon ta istorijan instituutin folkloristiikan ta kirjallisuštiijon ošašton vanhempi tietomieš Valentina Mironova kerto “Kalevalan” ta karjalaisien kanšanrunojen eroista.
Šyyšloman aikana kokonaisen netälin näijen laitokšien kašvattiloilla keškukšen ruatajat piettih mukavua ta tiijollista ohjelmua, kumpaseh kuulu muasteri-oppija, leikkijä ta oppimatkoja.
Projektin aikana filologijan laitokšen kolmannen vuosikurššin opaštujat lähetäh kotišeutututkimušmatalla Louhen piirih ta ruvetah tutkimah paikallista kulttuuri-istorijallista perintyö.
A šuuremmat musejot tuttavuššutah, mitein musejot kylissä kehitetäh toimintua, otetah ruatoh oman kylän tutkimušta, šano Leningradin alovehen musejojen toimiston etuštaja Anna Rapoport.
Julguamon kniigan toimittajan Irina Mutovkinan sanoin mugah, kaikis kuulužimakse da kyzyttävimäkse kniigakse rodih Periodikan oman projektan mugah luajittu kniigu “Itä-Karjalan pakolaiset.
Nuoril, yliopiston loppenuzil ruadajil kielinero on valeh, karjalan kieli enimil on jo opastettu kieli, a ruadoh tulduu kerroissah pidäy ottavuo ruadoh hyväl kielinerol – se on piävuadimus.
Lehten toimittai, karjalazien sobien ombelii Margarita Kemppainen andoi nevvuogi, midä olis tärgiembi sanelta karjalazien XII-luvun ruuttah da kul’tuurah nähte ruutan kauti Moskovan kilvas.
Ka šali ei ole varuššettu, ei ole nojastuulie kaččojie varoin eikä lavaššukšie, šiih ni käytämmä voitettuo rahua, šano Jessoilan etnokulttuurikeškukšen johtaja Arina Ignat’kova.
Folkloriryhmän jäšenet laulettih Veikko Pällisen Oulun markkinoilla -lauluo ta lapširyhmä šen aikana tanšši, šekä esitettih melodista lauluo Väinämöiseštä ta tanššittih kruugua.
Nuori naini 10 vuotta takaperin šiirty elämäh melusašta piäkaupunkista näillä šyrjäšeuvuilla, muutti šukunimen heliekši Karel’skajakši ta čukelti paikallisen istorijan tutkimiseh.
Šamoin “Humahukšešša” piettih muasteri-oppija, mit oli omissettu kanšantanššiloilla, laulamisella, kantelen šoittamisella, kuklojen luatimisella, kerrottih festivalin järještäjät.
Toizekse, teile kallehil veššilöil, oman perehen kallehel mustol, työ voitto tävvendiä Ven’an Federatsien muzeifondan, sanou Kiži-muzein täyttämisozaston piälikkö Ol’ga Ammalainen.
Se oli karjalazien nouzuaigu” – net ollah vereksel painetun Taival-al’manuahan algusanat kirjutukses, kudai on omistettu “Oman Muan” pitkäle da monipuolizele histouriele da nygyaijale.
Taitonumerojen välillä illan vetäjät Aleksandra Aniskina ta Andrei Gorškov kerrottih mielenkiintosie tietoja Karjalašta, šanottih Karjalan kantakanšojen valtijollisešra kannattamisešta.
Talvikuun 23. päivänny 2020 Artur Olegovič alekirjutti Karjalan tazavallan Halličuksen käskyn (noumeral 966р-П) Karjalazien runoloin vuvven pidämizes da hyväksyi Vuvven pidoloin pluanan.
– Dmitrii Bubrihin heimolaiset annettih nämä kirjaset Leonid Suviženkolla, kumpani oli Piiterin valtijonyliopiston šuomelais-ugrilaisen filologijan laitokšen johtajana vuosina 1991–2006.
Kyllä, Petroskoissa on äijän hyvie ryhmie, ka meijän tarkotukšena oli ottua projektih luovie kollektiivija juuri piirilöistä, kerto Tatjana Ledn’ova, Musiikki-Karjala -projektin johtaja.
Šamoin ašeman lähellä ratkaissah parkkipaikkojen proplemua, rakennetah kakši paviljonie, missä ruvetah tarkistamah matkuštajie ta heijän matkalaukkuja, lopetetah tornipiikin restaurointi.
Kyläs jo ammui ei kuulu karjalan kieldy, Zaitsevan nimine souhozu mennyt vuozisual keräi Šuojun lohkole eri kanzoin rahvastu: valgoven’alastu, liygilästy, vepsälästy, vienalastu da muudu.
Loppuottelušša nuoret petroskoilaiset urheilijat voitettih kokenuita peluajie Kaliningradin ta Vologdan alovehelta, kerrotah Karjalan tašavallan opaššuš- ta urheiluministerijön etuštajat.
Karjalan kielele – virralline stuatussu -VK-sivun aktivistat jo kolmattu vuottu potakoijah meijän puolen karjalazii yhtevyksii juomah sinä piän bes’odučuajun yhtes pruazniekan kunnivokse.
Tieduo naizis da heijän pluanois Liiton piälikön virras voibi lugie Oma Mua -lehten noumeras, kudai piäzöy ilmah 16. kevätkuudu, sanou Karjalan Rahvahan Liiton piämies Aleksandr Jeremejev.
Net ollah Onieganrannikon piirin Šokšan kul’tuurutaloi, Kalevalan piirin Luusalmen kyläkirjasto, Suojärven piirin Piitsijoven kyläkirjasto, Lahdenpohjan piirin Kurkijoven kodialovehkeskus.
Sen jälles, konzu kartoin tekstat roitah valmehet da kohendetut, sijoitammo net kartat Veškelyksen Školauuličale Pajon mägi –kohtale, sanou Oma tulehmo -liittoh kuului Irina Pogrebovskaja.
Konzu pihal täytty vägie pajatettih, tansittih, kižattih da kilbailtih, kylän ei suurehkos muzein talois petroskoilaine Karjalan rahvas -teatru ihaškoitti festivualin gostii omal spektaklil.
Šiirtämisen alušša, konša tuli šelva, jotta kylät jouvutah vejen alla, ihmisillä annettih valita, missä kyläššä hyö tahotah elyä, ka vaššata “omašša kyläššä” ei šuanun.
Niise tahomma pityä musejon netälie, kumpaseh kuulutah šeuruavat toimenpivot: “Musejo ta lapšet”, “Yštävät ta musejo”, “Lahjottajat ta musejo”, “Musejon ruatajat ta musejo”.
– Šiih aihieh kuuluu tosi mielenkiintoni kappaleh, kumpasešša Louhi kyšyy Väinämöiseltä tietäykö hiän mitä raha on ta näyttäy kultarahan, kumpani rippuu äkäsen koiran kaklašša.
Kuni rodulehmät syvväh-näčytetäh duuhukastu heiniä, a pualičoil “kypsetäh” juustot, Jevgenii da Nadežda šeikuijah, kui hyö ielleh ruvetah kehittämäh muatalovuttu da kyläturizmua.
– Käsityötalošša on monta kerhuo, missä naiset luajitah ta opaššetah toisie luatimah käsitöitä, ka Mäkrien naiset hyvin taitavašti paššetah kalittoja ta toisie karjalisie piiraita.
– Pajuntaimen-kirjan tärkevyš on šiinä, jotta še on kakšikielini, vienankarjalan ta venäjän kielet kuletah rinnakkah, mi antau starinakokomukšella mahollisuon löytyä enemmän lukijua.
Eri spesialistien, aktivistien ta laitokšien yhteistyö luatiu kanšanperintehien šäilyttämistoimintua tehokkahammakši, min anšijošta kiinnoššuš karjalaisih perintehih ta kieleh kašvau.
Karjalan tazavallan kukkarospäi suadih 520 tuhattu, 68,5 tuhattu andoi Vieljärven kyläkunnan haldivo, dostalit 85 tuhattu – aiga suuret jengat pieneh kyläh niškoi – rahvas kerättih iče.
Palkittujen opaštujien joukošša on Petroskoin valtijonyliopiston Liäketiijollisen instituutin 6. vuosikurššin opaštuja ta liäketiijollisien volont’orien ryhmien kurattori Tavat Bagaudin.
– Kyläs on nostettu läs 150 sähköpačastu, azuttu raudulangu, kudai kestäy pahua siädy da transformuattorustansii, sanottih Karjalan kanzallizen da alovehellizen poliitiekan ministerstvas.
Metsolan polkuja myöten -nimisešša hiihtofestivalissa Koštamukšen eläjät ta kaupunkin vierahat šuatih tuttavuštuo laulunkantajien istorijah ta tuntie Vienan Karjalan paikkojen ilmapiirie.
Suuriman ruavon kartoin valmistandakse luajittih Veškelyksen kylän toimituskundah da Oma tulehmo -liittoh kuulujat rahvas, kylän eläjät Pavel Azmatov, Sergei Čaikin da Anastasija Afanasjeva.
Enne ei voidu ottuakseh moizien sanakniigoin luajindah sentäh, ku käytös oli vai argikieli, kieles ei täydynyh yhteiskundupoliitiekku-, tehniekku-, faunu- da flourusanoi da toizii uuzii sanoi.
Verbilöil on annettu enämbi grammuatiekkumuoduo: indikatiivan preezensan yksikön 1. da 3. persounat, indikatiivan monikon 3. persounu, indikatiivan imperfektan yksikön da monikon 3. persounat.
Joga vuottu Instituutan ruadajat pietäh uuzii kaivauksii da ečitäh vahnoi eländypaikkoi, pannah ruokkoh kieliainehistuo: rahvahanrunohuttu da elintaboi, suajah uuttu etnosotsiolougistu tieduo.
Nimilaudazet azetetah Petroskoih vuvven 2021 aloh, sanoi Karjalan Kanzallizen da alovehllizen poliitiekan ministerstvan kandurahvahien valdivollizen kannatuksen ozaston piälikkö Jelena Migunova.
Jevanhelin tekstissä on luatijien muovuštamie yhyššanoja: берегитесь лжепророков – vardeiliečekkua valehuš-prorokoista, лжесвидетели – valehuš-nägijät.
Juhlan järještäjät piätettih pityä šeiččemen kilometrin pitkä juokšu Vuokkiniemeštä Köynäš-košella šuaten, jotta tuntie iččie tärkeillä aseilla kiirehtijänä laukunkantajana.
Kanšallisilla kanšalaisjärještöillä on merkittävä rooli muamonkielien šäilyttämiseššä ta kehittämiseššä šekä tašavallan valtijollisen kanšallisen politiikan toteuttamisešša.
Tietyšti Aleksei Šiškin ta Maksim Kos’min kerrottih omista vaikutelmista nuorešta Koštamukšešta ta ikivanhašta Vuokkiniemen kyläštä, kumpasešša hyö kerittih käyvä 18. heinäkuuta.
“Armahah taloh” kačotah avata Kuolematoi polku -muzei, horeogruafien perti da perti kokl’uškoil kudojih niškoi – nygöi ečitäh muasterii, kudai voibi opastua täh neroh mägriäläzii.
Koulutukšen ta työlakienluajinnan mukah vanhempien vuosikurššien opaštujat ta apulaisliäkärit ruatah keškiliäkärihenkilökunnan spesialistiloina šekä liäkärilöinä ta harjottelijina.
Oli tärkie innoššuttua marilaista rahvašta ta peruštua pruasniekan, kumpani ois herättän ihmisissä luovua innoššušta, korošti Karjalan marilaiset -järještön johtaja Mihail Asessorov.
Ven’an Hädätilaministerstvan Karjalan ozaston piälikön sijahine Aleksandr Ovčinnikov sežo kiitti brihoi da heijän vahnembii da oijendi urholoile medatit “Vezil uppojien pellastamizes”.
Mukava on tiijuštua missä valtijoissa käytih paikalliset laukunkantajat, mimmosie tavaroja hyö oššettih toisista maista ta tuotih omalla šeutuvilla, a mimmosie myötih vierahašša muašša.
Konzu sen nägi minun herru, häi virki: “Ol’ga Valentinovna, ettogo Työ tahtos vaihtua karaten jogah?” Täh minä vastain, ku lotosan tila ei auta minuu, konzu pihal ruvetah käzin tulemah.
Vielä on yksi proplema Haikol’ašša ta še koškou kylän maijen statussie: kylä on istorijallini paikka, ka mualla dokumenttien mukah on toini tarkotuš, esimerkiksi, ne ollah muataloušmuat.
Konša epidemijatilanneh paheni, Petroskoin liäketiijollisen peruškolledžin ta Petroskoin valtijonyliopiston liäketiijollisen instituutin 585 ylioppilašta tuli Karjalan liäkärilöillä apuh.
Pidoloin pluanah kuulutah kyläpruazniekat, sanommo, fol’klourupruazniekku Korzan kyläs, runonpajattajien pruazniekku Jyškyjärves da Vuonnizes, Louhen – Pohjazen emändän pruzniekku Louhes.
A Galina Melehova Karjalaisien runojen aapini -muasteri-opissa šelitti lapšilla, jotta šanoja voipi kirjuttua latinalaisilla ta kirillisillä kirjaimilla šekä äšen käyttyän riimukirjaimie.
Kilpailuh otti ošua 40 kulttuurilaitošta, niistä kymmenen šuau apurahua: Jessoilan, Naistenjärven, Šokšun, Louhen, Alavoisen, Segežan, Harlun, Salmen, Puudožin ta Savinovon kulttuuritalot.
Instituutan seinis allus algajen piäalannu oli tazavallan rahvahien etnogruafii – tiedoala, kudai tutkiu rahvahien alguperiä, eloksentavoin eričyksii, hengellisty da ainehellistu kul’tuurua.
Heinäkuun 15. päivänä tutkimušmatalla Petroskoista lahettih junalla kielentutkija Irina Novak, etnografi Aleksei Konkka ta mie, etnobloggeri ta pohjosen perintehien tutkija Tatjana Berdaševa.
Glazunovilla nimitetyn Petroskoin valtijonkonservatorijan šuomelais-urgilaisien kanšojen musiikin laitokšen dosentti Igor’ Solovjov kerto Šuvi-Karjalan runojen instrumentalisista versijoista.
Vuotena 1975 Vasilii Kožuhovskii kirjutti näillä tapahtumilla omissettu kirja, a vuotena 1977 paikalla, missä Junevičin joukko nousi rannalla, ašetettih muistotaulu ta issutettih 48 pihlajua.
Voittajien joukos on Kalevalan, Anuksen, Priäžän, Belomorskan da Kemin piirit da Kostomuksen linnanpiirikundu, kirjutettih Karjalan kanzallizen da alovehellizen poliitiekan ministerstvan saital.
Tänävuon kilvas oldih uvvet nominatsiet: “Karelija=Karjal”, “Kniigan taido”, “Ylen hyvä kniigu”, “Taijon valgei”, “Lugie da lugie uvvessah”, “Minun kodimua da sen rahvas”.
Voin varmašti šanuo: još tiijät karjalua, niin näissä kylissä matkuštuas’s’a voit paissa vain karjalakši käyttämättä venäjän kieltä ta melkein joka talošša šilma ymmärretäh.
Oša niistä on omissettu miän muanmiehillä, uhtuolaisilla, kumpaset jätettih huomattava jälki piirin istorijašša, muisson ičeštä šekä ruattih äijän pos’olkan kehittämisen hyväkši.
Šen takie tahtosima elyä koko vuuvven 100-vuotisjuhlan ohjaukšešša, a vuuvven lopušša järještyä šuuri pruasniekka, vet šilloin myö täytämmä 100+1, šuunnittelou lehen piätoimittaja.
– Aktijon rajoissa pitäy ottua kuva, missä ois esitetty Karjalan vaikka min kantakanšan – karjalaisien, vepšäläisien, šuomelaisien, oneganiemiläisien, puudožilaisien, pomorien – puku.
Šemmoni perinneh oli ennein – enšin piti kolahtua kuokkie, panna ne ristih ta šiitä heittyä ne šelän tuakše päin pellolla, kerto Vuokkiniemen kylätalon ruavon kurattori Julija Filippova.
Kipinäs suat uuttu neruogi: opastut piirustamah kukkii, luadimah karjalazien perindöllisty syömisty – tönčöidy libo meštuu, luadimah kažii bumuagas, sanou lehten toimittai Ol’ga Smotrova
Suomelas-ugrilazen muailman kul’tuurizennu piälinnannu tässäh oli seiččei kohtua, täs čotas on meijän pohjaine, vienankarjalaine kyläine Vuokkiniemi, kudai vallittih moizekse vuvvel 2017.
Kerähmön aigua pidäy luadie tärgiet nevvot valdivole da miärätä karjalazien liikkehen ruadoloi nelläkse vuvvekse da valmistuo Kanzoinvälizen kandurahvahien kielien vuozikymmenele 2022-2032.
Talvikuun 23. päivänny 2020 Artur Olegovič alekirjutti Karjalan tazavallan Halličuksen käskyn (noumeral 966р-П) Karjalazien runoloin vuvven pidämizes da hyväksyi Vuvven pidoloin programman.
Merkkivuuvven kynnykšellä pakasima Karjalan tietokeškukšen Kielen, kirjallisuon ta istorijan instituutin folklorin tutkijan, Runojen vuuvven valmissušryhmän jäšenen Marija Kundozerovan kera.
Aijankohtaizet da enämbi toizii käytös olijat palvelut ollah rahvahan omažuon oigevuon kirjoilepanendu, muahmuuttajan eländykohtan registriiruičendu, pasportan hommuandu libo uvvekse muutandu.
Anastasija Afanasjeva nygöi ruadau karjalan da suomen kielen opastajannu Petroskoin valdivonyliopistos, Uljana Čaikina loppi baltiekkumeren filolougien ozaston da lähti ielleh opastumah Piiterih.
Valokuva pitäy julkaissa sosialiverkošša #КруугаКостюмов-heštegillä 21. heinäkuuta – 1. elokuuta välisenä aikana, kerrotah Ministerijön spesialistit omašša VK-ryhmäššä.
Šemmoista tervehyttä, kun Taito Toivovičilla ei joka nuorella ole, a mieš vielä nytki käyt mečäššä poimimašša marjua, ruatau omašša puušeppäpajašša, polttau tervua, luatiu venehie.
Enši vuotena myö ašetamma šiih jauhinkivet ta miun unelmana on tuuvva Haukkašuareh šäkkisen vil’l’ua, jotta šiitä ottua kotih tämän melličän jauhomua jauhuo, šano Viktor Jandovskii.
Kielikilpailun piätehtävänä on kiinnoššuttua koululaisie šuomen, karjalan ta vepšän kielien opaštumiseh, kertou Karjalan opaššukšen kehitykšen instituutin spesialisti Ol’ga Hramtsova.
Enšin Kalevalašša pantih kukkie ta piettih hil’l’aisušhetki vellešhauvalla, šen jälkeh tapahtumat šiirryttih Kiiskieseh, missä oli rekonstruoitu Šuuren Isänmuallisen šovan tapahtumie.
– Koulun jälkeh mie piäsin opaštumah yliopiston liäketiijollisella ošaštolla, opaššuin šielä puoli vuotta ta šiitä läksin ruatamah Kontupohjah Romantika -yleisliitolaiseh rakentamiseh.
23. heinäkuuta Vuokkiniemen kylän eläjät, Viena-šeuran jäšenet, Koštamukšelaiset, Vienan Karjalan eläjät ta vierahat šuatih tulla kešäpruasniekkah Pirttilahen kylän Taipale-huutorilla.
Koštamukšen keškuškirjaštošša keräyvyttih kanšanmusiikin opaštajat, lapšien folkloriyhtyvehien ohjuajat, kumpaset tuttavuššetah lapšie karjalan kieleh ta karjalaisih musiikkiperintehih.
Värtsilä tarviččou modernisointie, šentäh kun koronapandemijan ulkopuolella rajan ylittäjien autojen miärä oli päivittäin nelinkertani verrattuna rajanylityšpaikan šuunniteltuh tilavuoh.
Šyyškuun alku on aika korjata šatuo: monilla pellot ollah jo tyhjät, kašvikset on lajiteltu ta korjattu šäilöh talvekši, a eryähät kuokitah viimesie potakkoja muašta tahi kuivatah niitä.
– Myö malttoma, jotta još paikallisien kauppojen omistajien kera voipi helpošti šopie, niin verkkokauppojen kera, mit ruatah Venäjän koko alovehella, on vaikie järještyä šopimušpakinoja.
Vaikka nyt ympäri vuuvven voipi oštua kaupašta kaikenmoisie ulkomualaisie makijaisie, ka karjalaisella mitänä parempua ta hyövyllisempyä, mitä meijän pohjoismarjat, vielä ei oltu kekšitty.
– Poujezdumatku luajittih muga, ku turistat voidas nähtä Petroskoin da Viipurin nähtävyksii da kävvä Kižin suarele, Valamoh da Ruskeala-luondoparkah, on kirjutettu Ven’an raudutien saital.
Täh nähte “Oma Mua” pagizuttau kniigan toimittajua, karjalan kielen tutkijua, Päivännouzu-Suomen yliopiston ruadajua, karjalankielizien YLE-uudizien kiändäjiä da lugijua Natalja Gilojevua.
Tänä vuotena Karjalan paraš muasteri -kiplailušša Irina Tikkujeva esitti omien lampahien villašta luajitun kardiganin, käsipaikan ta perintehellisih kuvijoih pohjautunuon stolahal’l’akkan.
Sit armien jälles kučuttih ruadamah Nuožarveh, sie parahite rubei ruadamah uuzi Siämärven nimine kalazavodu, kerras pandih vahnembakse kalankazvattajakse, a vähästy myöhembi – direktorakse.
Enne sidä tuhukuus algajen syvyskuun 18. päivässäh Ven’an eri kohtis pietäh festivualin alovehellizii etuappoi, kudamis vallitah parahat pajojoukot, kudamat lähtietäh sit suureh festivualih.
Karjalan, Altain da Tivan valdkundoiden socialižiden da ekonomižiden programmoiden satusiden mödhe niiden radaig voib jatktas 2027. vodehesai da rahoituz voib kazda videhe miljardad rubl’ahasai.
Kotkatjärven kirjasto uvvistettih Uvven polven kirjasto -projektan hantuzis: tiloin kohendusruadoloih, pertilomuloin, tiedokonehien da uuzien kniigoin ostandah annettih viizi mil’jounua rubl’ua.
Spetsialistat, kuduat puolistetah puuarhitektuuran mustomerkilöi da ulgomuzeiloi, hyvin otettih vastah projektan, kerdoi Julija Alipova, Karjalan kul’tuuruperindökohtien puolistushaldivon johtai.
Kyndömuadu on kaksikymmen yksi nelländesty puolikaheksandenke, da kezanduo puolikaheksattu vajai kuuzikymmen nelli nelländesty pellol, kahtes saman verdu, heiniä sada kaksikymmen viizi puukeskie.
Media-, opastus-, haldivoičendu-, tiedotehniekkusanasto, yhteskunnallispoliittine sanasto ollah suadavis kui sanakniigois, mugai internetas libo online-sanakniigois, libo pdf-versiespäi purratunnu.
Tulovaisuošša kieliaktivistit tahotah lisätä šanakirjah puuttujie šanoja ta kyšytäh käyttäjie auttua täššä asiešša – ilmottua, još ečittävä šana ei ole löyvetty šanakirjašta.
Eläkkeläiset voijah käyvä kaupašša ta šuaha palveluja kojin lähellä, niise heilä šuau käyttyä yhteiskuletušta, još vain šillä tavalla hyö voijah piäššä ruatoh tahi liäkärillä.
Miun piti opaštuo pakajamah lapšien kielellä, šelväššä muuvvošša starinoija runojen juonie šekä kiertyä alkuperäsien runojen terävie kohtie, šaneli taiteilija omašša esitykšeššä.
— Tänäpiänä tätä pruasniekkua juhlitah Karjalašta šyntysin olijat ta tašavallašša eläjät ihmiset, meijän muanmiehet ta vierahat, kaikki, kenen šyväimen palani jäi meijän šeuvulla.
– Još viime vuosina hiihtokauši alko pakkaiskuušša ta loppu kevätkuušša, niin uuvvissukšen jälkeh Karhumäješšä šuau harraštua alppihiihtuo šajekuušta oraškuuh, Ogluzdin huomauttau.
Kirjašša on kirjaimikko ta kolme šiäntyö, šanoja, lyhyitä virkkehie ta kirjutukšie karjalan kielellä, oikieuškosien pruasniekkojen nimijä, rukoiluja ta Jumalan käškyjä šekä šanakirja.
Kirjoja, kumpasie julkaistih Karjalan tašavallan kanšallisen ta alovehellisen politiikan ministerijön rahotukšella kanšlaisjärještöt voijah šuaha ministerijöštä makšutta anomukšen mukah.
Še renkahan kolahuš värttinäh, konša ämmö paisto kalittoja, on niin kuin lanka männyöh aikah, kerto Svetlana Vsevolodova, kumpasen kertomuš ta lapšušajan muisselmat on pantu filmin pohjah.
Filologijan instituutin Itämerenšuomelaisen filologijan laitokšen Šuomen kielen, kirjallisuon ta karjalan kielen alalla oli annettu kuuši b’utžettipaikkua ta šiih oli työnnetty 78 anomušta.
Karjalais-šuomelaisen kanšallisen Kalevala- eepossan luojan Elias Lönnrotin šyntymäpäivänä, Kalevalatalo-etnokulttuurikeškukšen ruatajat ehotettih kalevalalaisilla tiijollista juhlaohjelmua.
Kunnostettu kohtu Kurganal Terentjevan mustopaččahas ymbäri kehitetäh nimittiä Terentjevan puustikokse, se ei mene nimittämissiändölöi vastah, ku mustopačas dai puustikko ollah samas kohtas.
Ližäkse karjalan kieli on minule ihan omaluaduine kieli, sentäh ku se on kodiperäine vähembistökieli Suomes da ylen čoma kieli, kudaman säilyttämizekse ihan jogahine tahtokas voibi ottuakseh.
Šamoin ilahuttau še, jotta tällä kertua kakši palkintuo voitettih joukot Karjalašta, vaikka viime aikoina niitä šuatih Karjalan vierahat, kerto kilpailujen tuomari ta šihteri Natalja Petrova.
Opin šeikuija, tuodihgo meijät yhtehizet ruavot da pivot hyödyy da pidäygo iellehgi jatkua tämänmostu ruaduo, sellittäy Kielen, literatuuran da histourien instituutan tutkii L’udmila Ivanova.
– Joukon joka jäšen kanto miinaharavan ta -poran, šamoin jokahisella piti olla matašša rajottavat merkit (liput ta nuorat), detonattorit, erikoiset šahat ta vasarat, kompassit ta pankakattila.
Tämän vuvven festivualin teemakse sen luadijat vallittih syömizii da syöndytaboi, sendäh enimät festivualin aigah ruadanuot vesseldys- da kižuandulagevot da kohtat oli omistettu tälle teemale.
Nelli mečänhoidoalovehtu on Karjalan luonnonvaroin- da ekolougien varaministran sijahine Sergei Šarlajevan mugah jo registriiruittu, da tazavallas on kaikkiedah seiččietostu mečänhoidoalovehtu.
Huonottavu puoli on segi, ku toimituksien huolis ei voija auttua paikallizet vallat, sendäh gu Karelia-TV-da ruadivokompainii kuuluu Moskovah, meijän halličus buito ei voi tartuo heijän dieloloih.
Ozuttelu on tozi mieldykiinittäi: vahnan ezinehen rinnal näet uvven, sanommo, Ojatin muasteriloin lujittu XIX-luvun lopus luajittu kukšin da rinnal anukselazet Roman Leontjevan luajitut saviastiet.
Joven eryähäššä paikašša oli koškija ta još virta ei kerkinnyn viijä tarttunuita puita, niin yheššä hetkeššä ilmešty kakšikerrokšisen talon korkie hiršipato, piti räjähyttyä še.
Kanšalaisjärještöjen toiminta vahvistau kanšojen yhtevyttä ta etnokulttuurista kehityštä.Nykyjäh Karjalan tašavallašša on olomašša yli 20 karjalaisien kanšallista kanšalaisjärještyö.
– Kilpailu joukkojen välillä oli jännittynyönä ta šen voittajakši piäsi Brihat-joukko Piäjärveštä, toisella paikalla oli Tunkuon Nuoli-miešjoukko ta kolmannella – Vienan virta -joukko.
Piirin piämieš kannatti komiisin piätöštä, kumpasešta tänäpiänä työmatan aikana sosialikyšymykšien varapiäministeri Larisa Podsadnik kerto Kalevalan piämehellä Valentina Bulavtsevalla.
Omat jänöit ollah jo läs 500 ristittyöl, niilöin joukos on Karjalan piämies Artur Parfenčikov, Ven’an kuulužu matkustai Andrei Šaraškin, Or’ol i Reška -tv-ohjelman vedäi Timur Rodrigez.
Kiitämmä kaikkie, ket vietettih tätä päivyä meijän kera, šano Runojen päivän järještäjä, Karjalan kanšallisen ta alovehellisen politiikan ministerijön spesialisti Aleksandra Anufrijeva.
Karjalaisen kultuurin Viena-šeuran johtaja, karjalaisien IX kerähmön valtuutettu Ol’ga Remšu kerto, mitein šeura šäilyttäy ta popularisoiččou karjalaista kulttuurie Koštamukšen piirissä.
Vieljärven školan opastujat Dmitrii Suhinin da Timofei Kirillov palkittih Ven’an Hädätilaministerstvan medalil “Vezil uppojien pellastamizes” da Federatsien Nevvoston medalil “Rohkevuos”.
Kirjašša on annettu erilaisie pakinatilantehie, missä karjalan kieltä voipi käyttyä ta šanaštuo, mitä on parempi käyttyä virallisissa pakinoissa tahi koissa, šelitti L’udmila Georgijevna.
Näissä tilaisukšissa voipi käyvä vain rajotettu vierahien miärä ta niijen aikana myö tahomma kiittyä kaikkie musejon apulaisie, kerto Jelena Zahaževskaja, Puudožin kotišeutumusejon ruataja.
Toivommo, ku kalenduaran sivuloloi “Elävynnyöt pruazniekat” elävytähgi lyydiläzien mustos, ku rahvas ruvetah kiinnostumah omah kieleh da kul’tuurah, sellitettih Karjalan lyydiläzet -liitos.
Seminuarah tuli kul’tuurulaitoksien ruadajii uhtestostu eländykohtaspäi: Sordavalas, Priäžäs, Vojačus, Segežas, Belomorskas, Kemis, Kalevalas, Kostamukses, Suojärves, Šuojus da Alavozespäi.
Natalja Lavrušina esitti Kirjuttakka yštävyškaupunkitoiminnan istorijua –projektin idejua, kumpasen rajoissa on toteuttava Karjalan ta Šuomen yhteistyötä käsittelijä istorijallini tutkimuš.
– Kiändäjes pidi, ezimerkikse, keksie uuttu böbökkysanua da duumaija, kuibo vois olla karjalakse Pepin ičen keksitty sanaine, kudaman merkičysty lapset tiijustetah kniigan erähäs kerdomukses.
– Laukas ei ole muga äijiä tavarua, kui himoittas, sanommo, koditehniekän ozastos ei ole putilleh koditehniekkiä, ei ole ni sobii paiči termo-sobii, eigo sadučomendukset-ozastos lövvy nimidä.
Toimitukseh tulduu sai nähtä, sanommo, kui meijän alallizet kirjuttajat da lugijat Aleksandr Volkov, Nikolai Feklistov da P’otr Sem’onov paistih keskenäh elokseh da karjalazih dieloloih nähte.
Vieljärven kyläs, kuvven čuasun mail sevoittarekset, seiččemenden kluasan opastui Timofei Kirillov da yheksänden kluasan opastui Dmitrii Suhinin, astuttih omah kodih päi Sovetskaja-pihua myöte.
Kuundelemah häviemizilleh olijoin kielien da kul’tuuroin kehitändyalan spetsialistoi tuldih kieliaktivistat da lapsien vahnembat Ven’an toizisgi paikois, kaikkiedah enämbi kolmiekymmendy hengie.
Sen sijah opastuimmo kirjuttamah karjalakse joga dieloh nähte, olgah se tiedokoneheh kuului tehniekky libo uvven tien rakendamine, myö terväh omaksummo da suammo rahvastugi käyttämäh uuzii sanoi.
Luadogan pohjasrannikol A. O. Väisänen on tallendannuh meloudiet, kudamii soitettih tansiloin – ristukondran, muanituksen – aigah da pläšnöis – “russkogo”, “trepak”, “buarin’u”.
Kuhmo-kaupunkin johtajan Tytti Määtän mieleštä šuurena vaikeukšena on še, jotta yštävyškaupunkitoiminta keškeyttyy etupiäššä piäkaupunkissa, a rajašeutuih kiinitetäh vähän huomijuo.
Vielä pyörien stolan aikana šovittih järještyä Kanšallisukšien välisen yhteistyön keškukšešša karjalaisien tanššien ta laulujen muasteri-oppija ta kuččuo šinne päiväkotien ruatajie.
“Värttinä pyöri” on šuuri projekti, kumpani šai rahotušta Karjalan tašavallan kanšallisen ta alovehllisen politiikan ministerijöltä ta kummaista toteutetah tänä vuotena Karhumäješšä.
Issunošša ehotettih kerätä tietoja kanšalaisjärještöjen hyväštä ta onnistunuošta projektien toteuttamisešta ta jatkua kerätä tietoja kaikista ei-kauppallisista kanšalaisjärještöistä.
Kerran viime talvella hänen piäššä vilahti runorivi: “Nouškua, pojat-poikaset, nuoret, väkivoimaset…” Rivi miellytti mieštä ta hiän rupesi ajattelomah, mitä še niillä pojilla tapahtu.
– Meijän perintehih kuulutah šeuruavat: kerran kauvešša järještyä piknikkija kaunehissa paikoissa, pelata stolapelija, kaččuo diafilmijä, vaikka kerran netälissä valmistua ruokua yhešša.
Musejon šyntymäpäiväh vielä on aikua, šentäh kaikki halukkahat vielä keritäh ošallistuo musejon online toimenpitoloih ta šuaha tietyä äijän mukavua Karjalan rikkahimmašta piirimusejošta.
Täs kävelöy äijy rahvastu, yhtet kävväh täh uinduallikkoh, toizet kävväh Kanzallizeh kirjastoh, toizeh čurah rahvas kävväh Tiedokeskukseh, i tiettäväine, täs suuri joukko rahvastu kävyy.
– Meijän klubissa myö muasterien kera rupesima luatimah šuurie yhtenäisie käsitöitä, 50x50 -kokosie tilkkupeittehie, yksi šemmoni on valmis ta še on näyttelyššä, toista myö luajimma nyt.
On äijän kaunissušesinehie kotie varoin, šentäh kun pohjoisalovehien eläjillä on oikein tärkietä, jotta oma koti olis lämpimänä ta mukavana, kerto ECHO-liiton johtaja Svetlana Kol’čurina.
Enšimmäisellä paikalla piäštih V’ačeslav Ivanov ta Tatjana Trunova, toisen šijan voittajiksi tultih Jurii Gladišev ta Anna Koval’ova, ta kolmannella paikalla oli valittu Nikolai Ol’šakov.
Niise šopima šiitä, jotta pitäy enämpi ruatua piirin lapšien vanhempien kera, jotta enämpi lašta opaštuis karjalua, šano Uhut-šeura -yheiskunnallisen järještön johtaja Valentina Kovalenko.
Pienin kala puuttu Kos’ak-joukon kalaštajilla, še oli vain 5,5 šenttie pitkä, ilmotettih kilpailun arvoštelijat, Koštamukšen luonnonpuiston spesialistit Pavel Garmujev ta V’ačeslav Guščin.
Pakkaiskuušša kilpailun 10 voittajua ošallistuu opaššukšeh, kumpasešša ruvetah esiintymäh turismialan spesialistit, ta vielä kolme voittajua šuau kallehie lahjoja kilpailun partn’oriloilta.
— Paikallizet eläjät tahtotah, gu livvinkarjal tulis tuttavakse kylänymbäristöh, olis enämbäl nägövis, Oma tulehmo -yhtistyksen piälikkö, projektan koordinuattoru Irina Pogrebovskaja sanou.
Kilpailun innovatijomuoto anto kaikilla opaštajilla mahiollisuon esittyä omie ammatillisie pätövykšie nykyaikasien opaššušteknologijien käytöššä, pedagogista rohkevutta ta luomisratkaisuja.
Šamoin tašavallan piämieš anto konkrettisie tehtävie ministerijöillä ta paikallisilla ičehallinnoilla, jotta ratkaissa kyšymykšie, kumpasie lähetettih Louhen piirin eläjät sosialiverkoissa.
– Tuli on ylen suuri, älen äijy tulipalomašinua tuli sammuttamah, paletah administratsii da yhteiskodi, jo levogi on sordunuh, kirjutti “Omale Muale” Čalnan eläi L’udmila Mehed 13.30 aigah.
Karjalan tiedokeskuksen tutkijat Viktor Gudkov da Viktor Jevsejev löyttih Vieljärven da Priäžän piiris enämbän 40 perindöllisty soittajua da ližäkse 23 kyliä, kus lövvyttih vaiku kandelehet.
Projektin rajoissa pietäh karjalan kielen online kurššija, järješšettih pukunäyttely, tallennettih DVD-levyillä käsityön ta kantelehšoiton muasteri-oppija, vietettih folklorifestivali online.
Toizekse, uuzil ižändil, ket tahtotah nostua tänne koit da eliä ielleh, pidäy olla vastuos ymbäri olijas luonnos da järves.., sanoi Priäžän linnukunnan nevvoston paginanvedäi Tatjana Izotova.
Sendäh karjalankielizien oigevus omah kieleh da kul’tuurah pidäs miärätä jo Suomen perustuszakonas nenga kui saamelazil da romaniloil, da sen ližäkse pidäs luadie erilline karjalan kielizakon.
Oraskuun 22. päivänny Kindahan kyläh on kerrytty kylän endizen melliččyniekan Kuzma Trifonovan jälgeläzet da rahvas, kudamat ollah kiinnostuttu Trifonovan luajitun melličän uvvessah nostandah.
Ohlopkov koroštau, jotta omikron leviey tosi ruttoh ta muissuttau šuojelutoimenpitoloista: oikieaikasešta ruvettamisešta, desinfionnista, kontaktien vähentämiseštä ta huonehien tuulettamisešta.
Kylis on säilynyh niilöin perindölline nostandutaba, äijis talolois on vie ennevahnallistu karjalastu čomendustu talolois, puuhizen arhitektuuran objektois äijät ollah ainavoluaduzet mustomerkit.
Täkse aigua Karjalan Kielen Koin jen’gutagukset ollah lahjoittajien varat, projektoin vuitit, yhtevykseh kuulujien ristittyzien omat varat da Koin lunnastetut jen’gat, sanommo, piirualoin myöndis.
Kalevalan rahvahan teatterin artistat lahjotetah kalevalalaisilla kaččojilla ei aunuoštah uutta karjalankielistä spektaklie, vain pitälti vuotettuo tapuamista teatteritaijon kaunehen muailman kera.
Meijän tehtävänä on työntyä kirjan kappalehet tašavallan kaikkih kirjaštoih šekä karjalaisih etnokulttuurikeškukših, kanšalaisjärještöih, laitokših, kouluih, missä opaššetah karjalua.
Opaššušvuosina hiän oli Sampo-klubin aktiivisena jäšenenä, otti ošua kolmeh šuureh Narjan-Mar–Arhankeli–Petroskoi-, Siktivkari–Arhankeli–Petroskoi- ta Louhi–Petroskoi -hiihtomarafonih.
Jos karhu päälle karkasi, niin Mihhei sanoi: “metšäh Jumalan vil’l’a!” Karhun pesän kun Mihhei löysi, niin karhun ajoi pesästä sanoilla: “Nouses pois, nokini neiti, nokiselta nuotiolta!
Paikallisilla eläjillä järješšetäh karjalan kielen kurššijä, vietetäh perintehellisillä ammattiloilla omissettuja muasteri-oppija, kunnoššetah kenttä Lönnrotin männyn luona Kalevalašša;
Tänä vuotena valittu Kalevalan ošakunnan johtaja Vladimir Stepanov tuttavuštuu johtokunnan jäšenien kera, antau heilä tehtävie ta pitäy keškušteluja järješšön toiminnašta tulovaisuošša.
Šuatulla rahalla piirissä peruššetah käsityömuasterien liitto, valmissetah paikallisien muasterien luajokšien šähkövarašto, kumpasešša šuau nähä kultaompelukšie, pomorilaisie pukuja tni.
Kahešša päiväššä tutkijat, istorikot, filologit Karjalašta, Moskovašta, Piiteristä, Novgorodista, Arhankelista ta Viipurista tuttavuššettih online-konferenššin kaččojie omih tutkimukših.
Šovan jälkeh lehtie ruvettih painamah kerta netälissä ta jo nellällä šivulla, šentäh kun kirjapainošša ilmešty Linotip-koneh, min metallilevyillä šai kovota latelma kokonaisina rivilöinä.
Tiijuštelijat lähettih vihollisen šeluštah šitä polkuo myöten, kummaista myöten heitä ennein jo aššuttih viisi kertua, vaikka tiijuštelijat šamua polkuo myöten ei aššuta kahta kertuakana.
Rekonstruointie rahoitetah Karjalan kehityšohjelman (240 miljonie rupl’ua) ta Venäjän kultturiministerijön varoista (28 miljonie rupl’ua) šekä tašavallan b’utžetista (5 miljonie rupl’ua).
Pruasniekan rajoissa Karjalašša rakennetah uušie henkellis- ta šivissyškeškukšie, restauroijah kulttuuriperinnön objektija, toteutetah kuštannušprojektija šekä pietäh šivissyštoimenpitoja.
Pieneštä suveniirikaupašta voit oštua Ilja Vlasovin tuaton kutomie vakkoja, Iljan luatimie leikkuulautoja, perehen varuššettuo horšmua šekä Annan valmistamua varen’n’ua ta šuolattuo ruokua.
Toivon, jotta yhtehisen ruavon aikana avaukšie tulou vielä enemmän, korošti Etnografisen musejon Venäjän luoteisošan ta Itämeren rannikon kanšojen etnografijan ošašton johtaja Ol’ga Fišman.
Täštä vuuvvešta alkuan mie rupesin näyttämäh musejon tiloja turistiloilla, järješšin tuttavuštumistapuamisie kantaeläjien kera, oppimatkoja ta tuntija koululaisilla, šanelou Roza Vasiljevna.
Seminuarah 26. syvyskuudu käydih lapsienkazvattajat Anuksen linnaspäi, Tuuksil, Kotkatjärvel, Miägriel da Priäžäspäi – kaikis nämmis kohtis päivykodilois jo ammui opastetah tippazet karjalua.
Tiijän, što se on sanottu äijän kerdua, a minägi sanon sen vie: kaikkien karjalan kielen murdehien pagizijoile da eri mualois eläjile karjalan kielen ystävile pidäy ruadua kehitändyruaduo yhtes.
Toizes voidih viessata suuril puuhizil lauččuviesoil kai, midä tarvitah keittäjes libo tiijustua gadaičendan vuoh sidä, midä ei pidäs syvvä da mi ei ole tervehys ozua ennustannuole ristikanzale.
Monien sadavuozien aigua rahvas saneltih toine toizele muan da kaikkien muuloingi roindas, enzimäzen venehen da kandelehen veständäs, kui miehet käydih koziččemah ičelles andilastu da äijy muudu.
– Seminuaran aigua paistah runoloin nygyaigazes tilandehes, kui säilytetäh runoperindyö, mittuzii probliemoi on da kui niilöi pidäy sellittiä, sanoi Resursukielikeskuksen ruadai Natalja Denisova.
Tulgua iče da kučukkua toizii, rahvahanluguhpanon tuloksien mugah suammo tiediä, äijygo on Ven’al meidy, karjalastu, vepsälästy da suomelastu, sanou Periodika-julguamon johtai Natalja Sinitskaja.
Päyvylistal oli kieliaktivistoin ligakuun lopus työtty kirjaine Karjalan piämihele Artur Parfenčikovale da halličukseh kuulujile hengile, kudamas kyzyttih jen’guabuu Karjalan Kielen Koin ruandale.
Kaikis pahin on se, ku kalat voijah suittua cianotoksinua, sellittäy tutkimuksen pidänyh biolougien doktoru, Pohjazen veziprobliemoin instituutan gidrobiolougien laboratourien johtai Natalja Kalinkina.
Heijän projektit voitettih kilpailun kolmešša nominatijošša: “Meijän kantatuattojen mua”, “Karjala – šovun aloveh” ta “Projektit, kumpasie toteutetah Karjalan muutomašša piirissä”.
Šuau pityä urheilutapahtumie šisällä, još ošanottajien miärä ei ylitä 50 ihmistä, kirjutti uuvvešša käškyššä Artur Parfenčikov.Yksi tärkeimmistä koronarajotukšista kuitenki šäilyy.
̶ Pruasniekašša Viena-šeuran jäšenet laulettih kaunehešta Kuitin järveštä, Kalevalan muan neiččysistä, pyörittih piirileikissä šekä tanššittih toisieki kanšantanššija vierahien kera.
Tverin Gor'killa nimitetyššä kirjaštošša kielispesialistit, viranomaiset, tietomiehet ta kieliaktivistit yritetäh löytyä vaštaukšie kyšymykšeh, mitein yheššä šäilyttyä karjalan kieltä.
Vebinari järješšetäh koko Venäjän Joka olija šiinä on kieli -projektin rajoissa, kumpasen tavoittehena on peruštua opaššušinfrastruktuurie Venäjän kanšojen kielien šäilyttämistä varoin.
Karjalan 2017 vuuvven paraš kirja -kilpailušša starinakokomuš voitti heti kahešša nominatijošša: Paraš kirja karjalan, vepšän tahi šuomen kielellä šekä Paraš kirja lapšilla ta nuorisolla.
Karjalan tašavallan päivän juhlimini alko Ikusen tulen muistomerkin luo kukkien laškomisen seremonijalla šekä Karjalan puoluššukšešta kuatunuijen muissolla omissetulla hil’l’asuon hetkellä.
Vuotena 2005 tašavallan Aunukšen poimičča -festivalissa Paraš miešrooli -nominatijošša ensimmäisen paikan šai Vladimir Denisov ta Paraš ohjuajan työ -nominatijošša voitti Valentina Saburova.
Kalevalatalo-keškukšen musejoesinehien piäšäilyttäjä Viktorija Tihonova kerto lapšilla musejon istorijašta, vienankarjalaisien perintehelliseštä kulttuurista, elinkeinoista ta elämäntavoista.
Rospotrebnadzor ei tutki mahollisutta järještyä Karjalašša ilmasie koronatestijä kaikilla halukkahilla, kuin esimerkiksi Moskovašša, Rospotrebnadzor-virašton johtaja L’udmila Kotovič šelitti.
Festivalin rajoissa niise pietäh seminarija ta muasteri-oppija, kumpasih kučutah spesialistija ulkomailta ta Venäjän erilaisista šuomelais-ugrilaisista tašavalloista, niijen luvušša Karjalaštaki.
Ristikanzu jo ei sano, ku hänel ei olluh aigua tulla iänestämäh, iäneständäh pidäy viizi minuuttua aigua, sanou meile Petroskoin universitietan opastui Anna Aleksejeva, kudai on roinnuhes Anukses.
Voittanuot piirit suajah den’gua karjalan kielen kursiloih lapsih da täyzi-igähizih ristikanzoih niškoi, pihalavvoin valmistamizeh, perindöllizen taidoluomisruavon kehittämizeh da toizih dieloloih.
Kielentiedäjän Jekaterina Paalamon da komiksointaidoilijan Sanna Hukkazen luajittu sanakniigu karjalan kielen kolmel murdehel piäzi ilmah tänäpäi, 28. oraskuudu, Karjalan Sivistysseuran kannatuksel.
Karjalastu pajuo -kokoelma valmissettih Karjalan tašavallan kanšallisen ta alovehellisen politiikan ministerijön kannattaman Karjalan Rahvahan Liiton toteuttaman Puhuo yhteh hiileh -projektin rajoissa.
– Kevätkuušša Karjalašša luajittih 150–200 laboratorijatutkimušta päiväššä, nyt niitä luajitah yli tuhat päiväššä, Karjalan piämieš Artur Parfenčikov korošti šuoran linjan aikana.
Dmitrii Dmitrijev kerto, jotta kirjan kuvitukšet lisätäh tekstie, a teksti šelittäy mitä tapahtuu piiruššukšissa – tämä keškenäini vaikutuš peruštau dinamiikkua ta še miellyttäy lapšie.
Kanšanrunoissahan pešäpaikan ečošša lentelöy “sotkoinen ilman lintu” (Trohkimainen, Kettunen), “hanhoinen ilman lintu” (Malinen, Karjalainen) tahi “kotka, kokko” (Sirkeini), esimerkiksi:
3. etujoukon johtaja, Venäjän rautateijen urheiluvalmistaja Ilja Gurevič kerto RosProfŽel-pyöräilyn tehtäväštä šekä omista vaikutelmista ta äšen luki ulkuota “Kalevalan” runon kappalehen.
Talvekši kiriköllä pantih väliaikani katto, šeuruavana vuotena Himol’an kirikön rakentajilla pitäy löytyä nošturi, jotta ašettua kupolija, kumpase on jo tilattu, ta jatkua šisuššušruatoja.
Tänä vuotena 96 polkupyöryä on jo juattu Belomorskin, Kemin, Lahenpohjan, Louhen, Karhumäjen, Pitkärannan, Segežan, Šuojärven, Onegarannan ta Priäžän piirilöissä toimijilla sosialiruatajilla.
Karjalan kanšallini kirjašto valmisti luvennon “Karjalan starinankertojat ta runonlaulajat” ta Karjalaisien, vepšäläisien ta šuomelaisien kielien resurssimediakeškuš – interaktiivisen leikin.
Sen ližäkse miärätäh, äijygo varua pidäy Šukkajärven da Vottovuaran välizien dorogoin da sillan kohendukseh, nostetah piäzypunktu da ostetah mašinat, kudamil ruvetah vedämäh turistoi vuarale.
Voisin šanuo, jotta paikallisešta projektista tuli universalini ta globalini, šentäh kun še kuvasi inkerinšuomelaisien kohtaluo ta šovanjälkistä elämyä Karjalašša, koroštau projektin luatija.
Kyläššä niise šuau tuttavuštuo paikalliseh käsityöperinteheh, kuunnella Slavutnitsa-ryhmän esittämie Onegan niemimuan lauluja, maissella paikallista ruokua, kaččella käsityökalujen kokoelmua.
Onnakko on olomašša toini ideja: valmistua oppituntien kuvaukšet, lisätä niih runojen hyvie esimerkkijä ta julkaissa šähköllisenä metodiikkakirjana pdf-muuvvošša, min vois šuaha joka halukaš.
Opaššuš, demografija, tervehyšhoito, ekologija kuulutah aloih, millä myö voisima auttua toimehpanovallan elimillä, korošti Venäjän naisien liiton alovehellisen ošašton johtaja Jelena Mališeva.
Elokuun 30. päiväh šuaten muan eri šuunnista olijien joukkojen pitäy ajua taistelujen paikkojen myöten, missä taisseltih fašistija vaštah, šekä linjoja mukah, missä vallottajat oli šeisatettu.
Konsertissa esiinty Seesjärven kuoro, Šalkovuaran lauluryhmä, Ahvenlammen Šoitoine-ryhmä, Karjalan Rahvahan liiton Segežan ošašton kollektiivit, Värttinä-folkloriryhmä ta Miehien folkloriryhmä.
Tapuamisen tulokšena oli piätöš šiitä, jotta laitokšen johtaja tašavallan viranomasien avulla rupeiu valmistamah uuvvissušprojektie, jotta tehaš voitais ottua valtijollisen kannatukšen ohjelmih.
Algu sille karjalazes kyläs pandih vuvvennu 2020, konzu Suomen Pohjais-Karjalas da Karjalan tazavallan kolmes piiris menii kanzoinväline projektu ”WasteLess Karelians” (”Karjala ilmai jiännöksii.
Miušta, šemmoset kirjat ollah tarvittavie, jotta lapšet tiijettäis rikašta etnografista ainehistuo ta paikkoja, mistä še oli kerätty, šano kirjan luatija, filologijan tohtori Valentina Kuznetsova.
Myöhembi inehmine tuas tuli instituuttah da yhtes Anna Pavlovna Kosmenkonke vuvvennu 1975 piästi ilmah Seesjärven karjalazien ainehelline kul’tuuru da dekoratiivu-käytännölline taido -monogruafien.
Tuttavuštumini Komin kultuurih ta erikoisukših jatkuu juhlavuotena, korošti Komin kultuuri- ta turismiministeri, luotehisen federalisen liittovaltijopiirin Kulttuurineuvošton johtaja Sergei Jemeljanov.
Vaigu net ozutetah, min periä järves on sinivihandua liivua da muudu veziheiniä, sanoi Karjalan luonnonvaroin da ekolougien ministerstvan valdivollizen ekolougizen valvondan ozaston Anastasija Petuhova.
– Nellä lašta – še on tietyšti vakituini rauhattomuš, vaipumuš, šekašotkuo ta meluo koissa, ka olen optimisti ta filosofi, šiitä šyyštä nämä “kauhut” tavallisešti ei äršytä milma.
Piäajatukšena on še, jotta pitäy olla šuuri tahto, šilloin myö yheššä piäšemmä hyvih tulokših, kerto Oma tulehmo -järještön johtaja, Veškelykšen kyläkunnan piämieš Irina Pogrebovskaja.
Šitä varoin myö projektin järještäjät juamma ošanottajie kahteh ryhmäh: enšimmäini rupieu pakauttelomah ihmisie venäjäkši, toini – karjalakši, šelitti projektin ruataja Anastasija Runtova.
– Miitingan jälles rahvas tuldih mustomerkin luo, ruvettih eččimäh omien tuattoloin da died’oloin sugunimilöi, löyttyy itkiettih… Nygöi heijän vahnembis ruvetah mustamah heijän оälgeläzet!
Täštä ajatukšešta paikallini eläjä Aleksandr Zaikov kerto Piäjärveštä kotosin olijalla tietomiehellä Marija Kundozerovalla, hiän kehitti tätä idejua ta ehotti luatie muistomerkki veneheštä.
Esimerkkinä voit olla yrityš šäilyttyä alkuperäseššä muovošša löyvetty laukunkantajien polku (vienankarjalaini tie, mi XVIII–IX vuosišualla yhisti Šuomen Oulun ta Karjalan Kemin kaupunkija).
Šattuu vielä toisinki: tulou pari rivie, lähtöy juokšomah runo, a missänih kešellä tai lopušša ottau ta pyörähtäy ihan toiseh šuuntah niin, jotta miula ičelläki tulou kumma, muhiu runoilija.
Käsityömuasterien ammattikunnan uuvven projektin rajoissa pietäh kilpailu, kumpasen tarkotukšena on valita Karjalan paraš käsityömuasteri šekä löytyä etnokulttuuriperinnön šäilyttämiskeinoja.
Muutoš on jo käynnissetty: “Karjalan Heimon” digitaliset näköislehet ollah nyt šuatavilla Lehtiluukku.fi-palvelušša ta ne tullah tarjolla niise kirjaštojen digitaliseh lehtivalintah Šuomešša.
Sit pezäspäi – eländypaikaspäi – lähtöy viizi keldastu säjehty, net ollah Jessoilan etnokul’tuurkeskuksen viizi ruadoalua: horeogruafien, kanzanrunohuon, taijon, kielen da mul’timeedien alat.
Nykyjäh alovehella on otettu pois kaikki koronarajotukšet paičči maskien pakollista käyttämistä avonaisissa paikoissa, rahvahallisissa kulkuvälinehissä, taksiloissa, pakotukšissa, hiššilöissä.
– Mie yhissin kakši valokuvua ta šiitä tuli panorama: vašemalta on Leninin valtakatu, oikielta on Engelsin katu, a kešellä on paikka, mih myöhemmin ilmešty Severnaja-hotelli, kerto Andrei Ptitsin.
Šamoin vuotamma anomukšie šuomelais-ugrilaisilta alovehilta, muun muašša Karjalaštaki, kertou Karjalan tašavallan Rahvahan nerojen ta kulttuurialottehien keškukšen spesialisti Tatjana Petriläinen.
Kiäntäjinä oltih Tverin gubernijan Višnii Voločokin piirin Kozlovo-kylän pappi Grigorii Jefimovič Vvedenskii (Riigo-pappi Jefiman poiga) ta Toržkun opiston opaštaja Mihail Afanasjevič Zolotinskii.
Vieljärven kylä on vallittu sendäh, ku täs ruadau Karjalan Kielen Kodi da täs kyläs eläy rahvastu, ket vie tietäh karjalazien vahnoi perindölöi, sanou Karjalan Kielen Koin ruadai Natalja Antonova.
Kilpailun fondi on 100 miljonie rupl’ua, niistä 50 miljonie antau tašavalta ta 50 Presidentin granttien fondista, ilmotti kilpailun tašavallan ohjuaja, Karjalan piämiehen granttien fondi -järještö.
Galina Vasiljeva, eläkkeheläine, KRL:n alaozaston piälimäine, Priäžän piiri, Jessoilu: Tahtozin, ku Karjalazien Kerähmös suas oigevuontiijollizen stuatusan, ku karjalan kieli rodis valdivollizekse.
— Meile kylien nimien sellitändäs da kirjutandas ylen äijäl avvutettih paikannimistön tutkijat Irma Mullonen da Anastasija Afanasjeva, sanelou Oma tulehmo -yhtistyksen piälikkö Irina Pogrebovskaja.
Joga vuottu tuhukuus Puadenen kyläs pietäh hiihtopruazniekkua Puadenen kuulužan miehen, Olimpiuadukižoin voittajan, Nevvostoliiton arvostetun sportumuasterin F’odor Mihailovič Terentjevan kunnivokse.
Ozuttelus on ezitetty piäl kahtenkymmenen neroniekan luajilmuksii — saviastieloi, kuvottuloi da tilkulois ommeltuloi veššilöi, ruuttii, puu-, nahku- da rauduluajilmuksii, on ezitettygi eri kandelehii.
Nygöi meil on kaksi tytärdy, vahnembi 22-vuodehine Nast’a opastuu germuanien kieleh Petroskoin valdivonyliopistos, nuorembi, Tatjana tulien vuon loppu 11. kluasan da tahtou lähtie opastumah hirurgakse.
Nykyjäh šitä kirjua ei ole šuatavissa, šentäh oli piätetty käyttyä hyväkši KT:n kanšallisen ta alovehellisen politiikan ministerijön jakamat julkaisurahat ta luatie kokomukšešta uuši painoš.
Offline-muuvvošša šanelu kirjutettih Petroskoin 2. koulun, Kepan Ortjo Stepanovilla nimitetyn koulun, Veškelykšen ta Mäkrien koulujen opaštujat šekä Kalevalan, Piäjärven ta Veškelykšen eläjät.
Šilloin pitäy ilmottautuo jokahisella kurššilla erikseh šekä ottua huomijoh, jotta opaššuštahti tulou melko tiukka (kolme luventuo netälissä), kertou elvytyšprojektin spesialisti Ol’ga Karlova.
Niise juhlallisešša seremonijašša esiinnyttih Karjalan virkamiehet, hyö kiitettih muistomerkin luatijua Salavat Ščerbakovie ta Valtijon komissijuo šiitä, jotta kaupunki šai uuvven muistopaččahan.
Irma Mullozen sanoin mugah, vepsäläine here da liygiläine hieru ollah jälgi niilöis ammuzis aijois, konzu Luadogan da Iänisjärven väline kannas oli Novgorodan alaine, konzu tiä elettih vepsäläzet.
Priäžän piirin herrallisto da tazavallan virguniekat Karjalan Zakonoinhyväksyndykerähmöspäi yhtes Vieljärven rahvahanke jovvuttih kuundelemah vuoziraportoi säristen vilus Vieljärven kylän kluubas.
Päivännouzu-Suomen yliopistos jo kodvan aigua ruatah karjalan kielen da karjalazen kul’tuuran säilyttämizeh da elavuttamizeh niškoi, tutkitah karjalan kieldy, enimytteh rajamurdehii da tverinkarjalua.
A Petroskoin valtijonkonservatorijan šuomelais-urgilaisien kanšojen musiikin laitokšen johtaja L’ubov Kupets smietti, mitein kiinittyä lapšien ta nuorison huomijuo Kalevala-eepossah internetin kautti.
Piäkirikön pappi Jevgenii Barišev ilmotti Petroskoin ta Karjalan mitropolitta Konstantinin viestin arhipastoriloilla, pastoriloilla, diakoniloilla, manahhoilla ta Karjalan jeparhijan kirikköhkävijillä.
Se on azettua Ruizniemen da Jovensuun välil olijan kaijan dorogan ual suuri butki, ku kaksi kylän keskučas olijua lahtie avavuttas da vezi piäzis matkuamah, ei seizos lahtiloin sydämes liikkumattomannu.
Kahen päivän aikana ošallistujat kačeltih runoperintehen šäilyttämisen kyšymykšie, tutuššuttih pohjosien kantakanšojen eeppisih tevokših ta kerrottih omašta käytännölliseštä kokemukšešta.
Pakkaiskuun 6. ta 7. päivän välisenä yönä Aleksanteri Nevalaisen piäkiriköššä Petroskoin ta Karjalan mitropolitta Konstantin vietti yö- ta huomenešsluušpua šekä Johannes Kultašuun liturgijua.
Priäžän kylän eläi Vera Ivanova kiändyi Oma Mua -lehten puoleh eččijes ristittyzii, kudamat tiettäs midähahto priäžäläzes opastajas, sananpolvien keriäjäs Anna Samsonovas libo hänen omahizis.
Kilpailušša Natalja kerto ta näytti, mitein hiän opaštau lapšie tanššimah Karjalan kanšojen piirileikkijä ta laulamah lauluja, mintäh še on hyvä lapšilla ta mitein auttau heijän kehittämistä.
Tietänneh hos net myöjät – konzu lumikukat kukitah – mehiläzet vie ei ruohtita liikkuo omas pezäspäi, eigo vie ole tieduo, lähtetännehgo net lendoh tänä keviän, vai ongo pereh talvel kylmänyh.
Še oli pietty Venäjän etnografisešša musejošša, missä joka esineh koroštau, kuin pohatta ta värikäš on eri kanšojen perintehellini kulttuuri, korošti kilpailukomitietan piämieš Aleksei Silkin.
Kaččomatta šiih, jotta pihalla on pilvini šiä, näyttelyšalissa on äijän valuo ta iluo kirkkahista, lämpimistä mualiloista, kumpasien avulla taiteilija kertou omašta kotimuašta ta šen luonnošta.
Karjalan taitomusejon vakituisissa näyttelyissä nyt šuau kuunnella tietoja esitetyistä tauluista, oprasoista ta veššokšista šekä tevokšien luatijista ta niijen taitotyylilöistä karjalan kielellä.
Monta vuotta hiän ruato Čalnan Tuomi-etnokulttuurikeškukšen ta šamannimisen kuoron johtajana, šäilytti inkerinšuomelaisien kulttuurie ta istorijallista muistuo šekä keräsi Čalnah kuulujie tietoja.
Nyt Karjalan kaupunkien ta kylien yli 65-vuotisilla ihmisillä šuau käyvä urheilušaliloih, yhteisruokailupaikkoih, uimahalliloih šekä palveluja antajih laitokših ta järještöih ilman aikarajotukšie.
Näyttelyn keškiaihiena on Karjalan kallivopiirrokšet, kumpasien ainutluatuni arvo on tunnuššettu muailman tašolla, kerrotah Karjalan tašavallan kulttuuriperintöobjektien šuojeluvirašton VK-šivulla.
Kaikki ne oli kerätty projektin aikana Karjalan eläjiltä, kumpaset tahottih, jotta heijän pereharhiivan esinehet olis šäilytty arhiivašša, šano Kanšallisen arhiivan spesialisti Jekaterina Jevsejeva.
Myö valmistauvumma nyt talvikilpailuih, tavallisešti niitä on äijän: Joulukilpailut, Kotimuan puoluštajan päivällä omissetut kilpailut, Iltakyykkä Kalevalan mosaiikki -toimenpivon rajoissa ta muita.
Meijän ruadodovarišat Gold lain da Matka Karjala -firmat tuodih avtoubusoil suomelazii turistoi Petroskoile, a myö omas puoles toimmo Karelia-hotellih koufeinkeittimii da keitimmö koufeidu huondesverokse.
Lehen šiämyštäššä kehitämmä linjua, missä ajankohtaisuš, ihmisien kokemukšet ta tutkimuštieto karjalan kieleštä šekä karjalaisešta kulttuurista ta istorijašta šuahah tašapainosešti tilua.
Tiijän, ku Virboin pyhänpiän pidäy aijoi huondeksel nosta, virboin vičanke tulla omien maguajien tyveh, hil’l’akkazin sil sukahuttua maguajua da šupettua: “Minä annan viččua, sinä jäičän”.
– Ylägii jatkuu kluubassah, sit lähti Kyylistö, alah menöy d’ovel An’n’ul, laukaspäi oigieh kädeh Čoppila, a sit laukaspäi d’o sinne agjassah oli Ala-agii, yhtyy paginah hänen ukkoh Nikolai.
– Kyläššä voipi kaččuo vanhua taluo ta yrittyä ruatua perintehellisie karjalaisie ruatoja: jauhuo jauhinkivilöillä, niittyä heinyä, šahata, kalaštua, lämmittyä kylyö, lisäsi Leonid Gundirev.
– Jiä on 40 šenttie pakšu ta še voit keštyä muutoman kymmenen ihmistä, koroštau jiäkarusellin yksi luatijista, koštamukšelaini Sergei Kuzin Pervii-kanavan Dobroje utro -ohjelman lähetykšeššä.
Šamoin alovehellini jätteijen viennän operattori ilmotti, jotta ašettau vielä kakši šemmoista ašemua Leningradskaja-kavulla “Lentan” lähellä ta Kazarmenskaja-kavulla Magnit-tavaratalon lähellä.
– On hyvä, ku nygöi todevutetah moizii projektoi, kudamien vuoh voibi kehittiä vepsäläzien kul’tuurua da pidiä rahvahienvälizii festivualiloi vepsän mual, sanoi horan ohjuaju L’udmila Melentjeva.
Kilpailuh otti ošua karjalaini, vepšäläini ta uikulaini kalitta, kumpasien kokenuot sriäppijät ollah Karjalan eri kylistä päin, šekä niijen leipurien kalitat, ket vašta opaššutah paistamah niitä.
Šiih otettih ošua Kižin musejon folkloriyhtyveh, Karjalan rahvaš -ryhmä, Gundari-kyläorkesteri, Čičiliušku-teatteri, Vesläžed-yhtyveh ta Petroskoin Glazunovilla nimitetyn konservatorijan opaštujat.
Tiijot ihmisistä ta heijän kohtaloista on juuri še, mi kiinnoštau tavallisie ihmisie, pakolaisien ˗ niijen, ken Kanšalaisen šovan aikana joutu Šuomeh ta šen jälkeh palattih Karjalah ˗ jälkeläisie.
Lapsien kielinero on parembi, on opastuskniigoi joga kluassah niškoi, meil kieldy opastua kniigoi myöte voibi vaiku seiččemendeh kluassah sah, ielleh opastajal pidäyb ičeväil eččie opastusmaterjualua.
Pandemien aigua karjalaine taidoilii tartui uudeh ruadoh – nygöi vestäy puus eri suarnallizii hengilöi keskikylän rannikon čomendamizekse da kondieloi, kuadamii rahvas ylen äijäl tahtotah omih pihoih.
Harjotteluissa myö valmissamma spektaklija ta šamoin tuttavuššumma piirin istorijah ta perintehih, luvemma kirjallisuon tevokšie, tutkimma materialija dokumenttiloista ta pakajamma vanhojen eläjien kera.
Pajojoukot voijah pajattua fistivualis yksi, kaksi libo kolme pajuo, solistat – yksi libo kaksi pajuo karjalan kielel, sanou Yhtes-Priäžän piirin kannatuksen da kehityksen fondan johtai Julija Tolmačova.
Erähät pivot pietäh Karjalan tazavallan piän, kudai tulien vuon pietäh Kalevalas, sanoi ruadojoukon sekretari, Karjalan Kanzallizen da alovehellizen poliitiekan ministerstvan ruadai Aleksandra Anufrijeva.
Pohjazien neroloin koudu -projektah nähte kerrottih 24. syvyskuudu avvonazien veriälön päivänny Pohjazien neroloin koudu -konsaltingan keskukses, kudai ei ammui avattih Petroskoih adresil Kirovan piha, 7.
Karjalan sotsiualu- da talovusprogrammah kuulutah muatalovuon, turizman da liikehalan kehittämine, invistitsiiprojektoin kannattamine, eländypaikoin da sportutiloin nostamine da uuzien ruadopaikoin avuamine.
– Jotta tekstissä ei olis liijan äijän pehmennyšmerkkijä, myö piättimä käyttyä niitä vain niissä šanoissa, kumpasissa palatalisatijo ei riipu fonettisešta tilašta: n’aba, n’okka, jänis’.
Kielimoudu-projektan mugah “Oman Muan” toimittajat luajittih šallut, kudamis on lehten logotiippu da kirjutekset “Oma mua – mandžoi” da “Oma mua – manšikka.” Yksi šalgu maksau 300 rubl’ua.
Projektin nimi on “Opaššumma yheššä”, šentäh kun myö kaikin voimin yritämmä auttua ihmisie kantakanšojen kielien opaštumisešša, korošti Karjalan Rahvahan Liiton piämieš Aleksandr Jeremejev.
Etnokenttäh otti ošua 15 ihmistä, eri alan spesialistit – tietomiehet, lehtimiehet, valokuvuajat, disainerit – kellä karjalaini kulttuuri on lähistä keräyvyttih kolmekši päiväkši telttaleirissä.
Kakšikielisissä navigatijokylttilöissä vienankarjalan ta venäjän kielellä on esitetty kaikki tarvittavat šanat ta virkkehet, ošaštojen nimitykšet, kumpaset autetah oštajua šuunnistautuo kaupašša.
Kunnivomerkkijä merkittäväštä panokšešta Karjalan kanšallisen politiikan kehitykšeh šuatih Jelena Antoško, Viktor Birin, Valentina Karakina, Viktor Krasnožon, Svetlana Pas’ukova ta Irina Semakova.
Vaštavukšeh ošallistu Karjalan tašavallan kanšallisen ta alovehellisen politiikan ministerijön etuštajie, kumpaset koroššettih, kuin tärkie on kehittyä yhteisruatuo eri alovehien karjalaisien kešen.
Ku suaha nennii kylöi da danoi, pidäy kestiä testat: karaten filosoufii, japanin kielen terminat, kihon (perustekniekku), kata (liikkehien peräkkäžys olemattoman vastahborčuiččijanke), kumite (borču).
Sen tavoiteh on ruadua kui omien lapsien da perehien hyväkse pidäjen tävven ruadopäivän kestäjän karjalankielizen päivyhoijon pienile lapsile, mugai sanella omas ruavos mierole, annella tiijot da nerot.
Sen tavoiteh on ruadua kui omien lapsien da perehien hyväkse pidäjen tävven ruadopäivän kestäjiä karjalankielisty päivyhoiduo pienile lapsile, mugai sanella omas ruavos mierole, annella tiijot da nerot.
Midä ozutti tutkimus da midä pidäy ruadua järven pellastamizekse paistih 12. ligakuudu luonnovaroin da ekolougien komitietan istundos zakonoinhyväksyndykerähmös, kunne toimittajii, sanakse, ei laskiettu.
Häi keräi yhteh tukkuh enimät tiijot, kudamien lugiettuu ristikanzal rodieu selgei kuva: mittuine karjalan kieli on nygöi, kui se kehittyy, kus sidä voibi opastuo, mittumat ollah karjalankielizet resursat.
Konzu nämmile mualoile XIII-vuozisual tuldih novgorodalazet, hyö ruvettih nimittämäh paikallizii muanruadajii lydi-sanal, nenga hyö sanottih rahvastu, kudamii ei nalogoitettu, kudamat ei maksettu nalougoi.
Toimittelin kirjutuksii moizih teemoih, kui IT-alan ruadajat kehitetäh omii neroloi, ku pyzyö aijantazol, mittumat industriet roijah käytös tulies aijas, kulleh biznessu da sotsiauline ala ollah yhtevyksis.
Vuvvennu 1937 Leningruadan teatruopiston salbavuttuu Smolenskoin gubernien poigu 23-vuodine Jegor Savitskii tuli Puadeneh da rubei sie paikallizen kul’tuurutaloin da teatrujoukon enzimäzekse taidojohtajakse.
– Šuomelaiset kantelistit kiinnoššuttih lähisemmäštä yhteistyöštä karjalaisien kantelistien kera juuri projektin rajoissa ta enši vuorošša Hanna Ryynäsen anšijošta, koroštau projektin johtaja.
Koštamukšešša yhteiskunnallisien järještöjen etuštajat, Koštamukšen ta Kalevalan karjalan ta šuomen kielen opaštajat ta metodistit tapuamisen aikana keškuššeltih kielien opaštamisešta kouluissa.
Kilpailun tarkotukšena on luajentua tietoja karjalaisien henkilliseštä perinnöštä, šuaha lapšien ta nuorison kiinnoššušta alovehen folklorin tutkimiseh šekä kannattua luovien kykyjen kehittämistä.
Tovestua melličän olendukohtua projektan todevuttajil sai Suomen arhiivan fotokartočkoin vuoh da abuh rodih mennyt räkki kezä, konzu joves rubei nägymäh pohju da sai löydiä melliččykiven jiännöksii.
A kielenke on jygiembi... Muamanke emmo voi kumata vahnua tabua, pagizemmo enimyölleh ven’akse, toiči vai kuda-midä mäštämmö, babale pagizen karjalakse, ga baba on voimatoi, ei vastua enämbiä nimidä.
KT:n kanšallisen ta alovehellisen politiikan ministerijön kannatukšella ta piämiehen grantin rahotukšella toteutetah yhekšän projektie, kumpasien joukošša on kolme karjalaisien järještöjen projektie.
A gu kazvi pädis tietyn tavvin parandamizeh – pidäy tiediä kui se oigieh valmistua – voibigo kiehuttua tuorehennu, vai pidäy kuivata da hauduttua hiilavas vies, vai pidäy kuivata da seizatuttua spirtus.
Čugain mieles, enne kaikkie pidäs pidiä gidroteknilline tutkimus, ku puuttuo pon’ah, kudamat resursat pietelläh Vieljärvie vies, min andau Nälmänjogi da ottau Videlen jogi, maksaugo azettua uuzi plotin.
Runoniekkojen joukošša tällä kertua ollah jo tutut karjalaisilla lukijilla nimet: Sergei Jakovlev, Valentina Libertsova, Vasilii Veikki ta L’ubov’ Baltazar, šanelou almanakan toimittaja Maikki Spitsina.
Karjalan piämies ilmoitti, kui tänävuon kaikin voijah tulla panemah kukkii Tundemattoman saldatan kalmoile, Igähizen tulen tyveh, Oniegan laivaston merimiehien da Voinukunnivon linnu –mustopaččahien luo.
Sikse paikalline eläi Aleksandr Saveljev kirjutti kirjazet virguniekoile – luonnonvardoičusprokuratuurah, Karjalan luonnonvaroin ministerstvah, omažus- da muavälilöin ministerstvah da toizih virrastoloih.
– Ministerstvu sanou tädä rahoitustu elvytysprogrammakse, ga karjalan kielelhäi Suomes ei olluh eigo ole olemas nygöi mostu virrallistu elvytysprogrammua, kui saamen kielele on luajittu 2000-vuozien allus.
Sanelun lugietah Oma Mua -lehten toimittajat Marija Spitsina (viena) da Elina Potapova (liygi), Kielen, literatuuran da histourien instituutan ruadajat Irina Novak (tverinkarjal) da Aleksandra Rodionova (lyydi).
Kaččojat šuahah tietyä karjalan kielen šyntymiseštä, karjalaisien kirjakieleštä, riimukirjaimien ta karjalan kielen yhteyveštä šekä šiitä, mintäh tašavallašša on kirjutukšie šuomen kielellä.
Šuovattana Petroskoin eläjie ta vierahie vuottau šuuri pruasniekka, missä šuau leikkie, ošallistuo kilpailuih, šyyvvä makijaisie šekä ihailla festivalin piänähtävykšie – jiä- ta lumiveššokšie.
Istorikot harvoin šivotah nämä tapahtumat yhteh, ka ei šua jättyä yhtänä niistä huomijotta, šentäh kun juuri ne vaikutettih Aunukšen gubernijan istorijalliseh kehitykšeh XIX vuosišuan alkuh šuaten.
Kindahan kylän vahnat rahvas mustellah, ku kyläs oli melliččy, ga enzimästy kerdua lugie melličän olendas suau Priäžän školan opastujan Art’om Petrovan Kindahan kylän suulline histourii -referuatas.
Konzu kyzyin Suomes eläjäl karjalazel Timoi Munnel, midä häi sanos omas ičes kolmel virkehel, häi vastai nenga: “Minä olen Liberis eläi kul’tuururuadai, suuren taloin ižändy da kolmen poijan tuatto.
Sit ymbäri ollah kai tärgiet laitokset: Priäžän piirin hallindo, Etnokul’tuurukeskus, Joudoaijan da luomisruavon keskus, Priäžän piirin rahvahan kirjoihpanenduozasto, hoteli da avtoubussoin azetuskohtu.
Luventojen teemoina ollah Perttusien, Malisien, Kieleväisien, Šemeikan šuvun runonlaulajat šekä XX vuosišuan naiset-laulajat, kumpaset šäilytettih vanhoja lauluja ta runoja, ta šepitettih uušie lauluja.
Voit olla, jotta maitotehtahalla šyntyy projekti, min mukah šen spesialistit luajitah uušie pakkaukšie tahi, esimerkiksi, tehtahan ruatajat voijah viettyä koululaisilla käytännöllisie himija-harjotukšie.
– Olihäi se atkal da igävy hänelleh toiči sinne... Tuatan mugah paikallizet suomelazet kummasteltihes da oldih pahas mieles sit, ku siirdokarjalazil oli suurdu Luadogah niškoi luajittuu kalastanduvehkehty.
Da ylen äijäl tarvičemmo karjalan kielen opastusmaterjualoi suomenkielizih niškoi, sanou Päivännouzu-Suomen yliopiston suomen kielen professoru, karjalan kielen professoran ruadoloi ruadai Helka Riionheimo.
Horaniekat ezityttih Moskovan suurimil lavoil, Suomes, Germuanies, ajeltih Karajalan ristin-rästin, horas kuului ven’alazii da karjalazii rahvahallizii pajoloi da iče Georgii Savitskoin kirjutettuloi pajoloi.
Pivon avajazis oli videotervehtyksii muzikantoil Vuokkiniemes da Yhtysvalloispäi da tervehtyttihfi rahvastu afriekkalazet muzikantat Suomespäi, kerdoi Sommelo-festivualin taijolline johtai Pekka Huttu-Hiltunen.
Aktsieh yhtynyöt -toimehpanijan vallan ruadajat, meččyalan vuogruajan ezittäjät, Priäžän piälimäzen mečänhoidoalan ruadajat da volont’ourat — istutettih enämbi kaheksua tuhattu pedäjän taimendu.
Meijän matka oli vain alkamašša ta mie jo ymmärrin mitä še on, mimmosie vaikeukšie on pyörällä matkailijalla ta mimmosie uškomattomie maiselmie voit nähä šielä, kunne autolla matkuštaja ei piäše.
Ennein miärättyö kautta kerätä mussikkua, puolua ta karpaluo ei šua, šentäh kun še vaikuttau marjan pahah šatoh enši vuotena, kerrotah Luonnonvarojen ministerijön spesialistit omašša VK-ryhmäššä.
Musiikki-Karjala -projektin avulla Karjalan eläjät šuahah mahollisuon lähemmäkši tuttavuštuo ainutluatuseh musiikki-, laulu- ta tanššikulttuurih, kummaista šäilytetäh meijän tašavallan piirilöissä.
Kaikin ollah mieltynyitä teatterih, oikein hyvin tiijetäh karjalan kieltä ta n’apauvutah roolih niin, jotta kaččojat aina enšimmäisistä minuuttiloista pahekšitah ta nakretah spektaklin henkilöjen kera.
– Kaikil karjalazil dai kaikil, ket eletäh Karjalan mual, Karjalan tazavallas, Petroskoin linnas, pidäy mustua, ku hyö eletäh karjalazien mual, täl mual, eli, eläy, dai iellehgi rubieu elämäh karjalastu.
Karjalaisien runojen vuosi loppu, ka meijän yhtehini ruato kanšalaisjärještöjen ta luovaryhmien kera jatkuu, korošti Karjalan tašavallan kanšallisen ta alovehellisen politiikan ministeri Sergei Kisel’ov.
Instituutas ruadajes L’udmila F’odorovna ylen lyhyös aijas (1979-1989) karjalan kielen tutkijas siirdyi enzimäi Instituutan tiedosekretarin virgah, a kodvazen peräs händy pandih Instituutan varajohtajakse.
Enimytten kirjutettih miehii, heis on pandu mustoh tävvelline nimi da sugunimi, naizil sugunimen sijah oli merkitty, kenen akannu häi oli, ezimerkikse, kniigas on Semanan akku, Marttinan emantä Okku dai toizii.
Šen lisäkši šamalla Экодиктант.рус -portalilla, missä pietäh šaneluo, šuau tiijuštua luonnonšuojelušta, šamoin šieltä löytyy hyövyllisie video-oppituntija, ekošanakirjoja, artikkelija.
Šamua mieltä olijat ihmiset konšana ei unoheta Repol’an šeuvun Liekšajärven šuarta, vet hyö jätettih šinne šyväimen palani, mi rupieu šäilymäh heinäššä, veješšä, mečäššä ta kallivoissa.
Arhiivatietojen mukah tällä lentokonehella 24. talvikuuta 1942 taistelutehtävällä Tiikšijärven lähellä läksi, ka jälelläh ei myöštyn, piälikön šijahini, kapteeni Aleksandr Georgijevič Mel’nikov.
Kepa-kylän eläjä Marija Trenogina (Maikki Mäkelä) vuotena 1943 šai šemmosen käšyn – puhaštua omua Kalevalan muata miinoista ta hänen piti lähtie šinne, kunne työnnettih, ta ruatua, mitä käšettih.
A lehen kanšikuvina ollah “Kipinän” 35-vuotispäivällä omissetun Hyvittelykortti-kilpailun voittajien Anni Filippovan ta Alisa Kisel’ovan piiruššukšet, kertou “Kipinän” toimittaja Maikki Spitsina.
Työresurssikeškukšen ruatajat kerättih noin 5000 vakanssie, analisoitih tilannehta työmarkkinoissa ta valmissettih ehotukšie työpaikkoja eččijillä, kerto työresurssikeškukšen etuštaja Alina Nečajeva.
Artur Parfenčikov korošti, jotta Venäjän rautateijen ta Karjalan halličukšen yhtehisien ponnissukšien anšijošta nykyjäh toteutetah projektie, kumpasen mukah Kemin ašemalla peruššetah kulkuvaihtošolmu.
Sen ližäkse aktivistat luajittih internetkyzelyn, kudamas kyzytäh rahvahale midä mieldy hyö ollah, lunnastigo Karjalan Kielen Kodi tädä jen’guabuu vai tazavallan b’udžetas on muudu tärgiembiä menoidu.
Karjalan piämieš korošti, jotta ratkaista rakentamiskyšymykšie Kalevalašša on vaikieta ta kallista, šentäh kun pos’olka on loittona ta šiinä ei ole rautatietä, ka kuitenki lupasi, jotta ne ratkaissah.
Lehistönäytöššä esitettih valokuvie Viola Malmin folklorikollektiivien esitykšistä ta Šuomen dramateatterin Kalevala-spektalista šekä pukuja, kumpasie valmissettih vuotena 1949 Kantele-yhtyvehtä varoin.
Kalenterin luatijat: projektin kurattori ta idejan kekšijä Tatjana Berdaševa, tekstin toimittaja ta kiäntäjä Marija Kundozerova, kuvataiteilija Dmitrii Dmitrijev ollah hyvällä mielellä ruavon tulokšešta.
Vuvvennu 1952 Vieno piäzi opastumah Petroskoin yliopiston filolougizeh ozastoh, kuduan loppiettuu vuvvennu 1957 häi piäl seiččiedy vuottu ruadoi ven’an kielen da literatuuran opastajannu Värtsilän školas.
Myö äijän ruammo sih niškoi, ku histouriellistu paikannimie olis linnan kartasgi, ei vaiku histourien opastundukniigois, lujoittau Petroskoin Linnannosto- da arhitektuuruhallindon piämies Nikita Strel’nikov.
Kanzallizen poliitiekan ministru Sergei Kisel’ov da ministerstvan kandurahvahien kannattamizen ozaston piälikkö Jelena Migunova juattih Karjalan piämiehen Artur Parfenčikovan ualekirjutetut kiitändykirjazet.
Sanastokomissien ruadajat viijen vuvven aigah piästettih ilmah 4 bylletienii: Školasanasto, Lingvistiekkuterminät, Yhteskunnallis-poliittine sanasto, Fauna- da flourasanasto, kudualois oli läs 10 tuhattu sanua.
Paiči lihahistu, kalahistu da maidohistu jarmankas on Pskovan saviastieloi, Leningruadan alovehel kazvatettuloi kukkien, puuloin, tuhjoloin da eri dekoratiivizien kazviloin taimenii, kai kodijänöigi voibi ostua.
Koštamukšešša täštä vuuvvešta alkuan karjalan kieltä opaššetah kahešša koulušša: yheššä lapšet opaššutah šitä lisäainehena toista vuotta, toisena enšimmäistä vuotta kouluohjelman rajoissa.
Erähän mugah se suau allun suomen kielen sanas “kansi” – “kanzi”, se salbuau ongurdettuu kartua, libo sanas “kantaa” – “kandua”, toizin sanoin se tarkoittau sidä, midä ainos kanneltih keräl.
Pakkaiskuun 9. päivänä Rissinnoššannan piäkiriköššä jumallalisen liturgijan jälkeh vietetäh pyhänpäivän koulun kašvattien konserttie, min jälkeh pienillä kirikköhkävijillä niise annetah lahjoja.
Liisa Matveinen on välly muzikantu, kudai jo 30 vuvven aloh yhtyy erilazih horien da muuzikkujoukkoloin ruadoloih, sanommo, “Niekku”, “Tallari”, “Duo Liisa&Tellu”, “Hedningarna” da “Suden aika”.
Sosialiverkon käyttäjiltä kyšytäh vanhoista vehkehistä, mitä varoin niitä luajittih, vanhojen šanojen merkitykšeštä, musejon esinehistä, kallivopiirrokšien merkitykšeštä ta muista mukavista aseista.
Šuunnitelman mukah šielä piällyššetäh kulkijatietä rantakavušta Dzeržinskin katuh šuaten, uuvvissetah nurmikkuo, issutetah niinipuun 200 taimenta, vajehetah lamppuja ta ašetetah lisävalotušpylväkšie.
Nyt šuurin oša vanhemmista kieltäytyy šiitä, jotta lapšet opaššuttais karjalua tai vepšyä, kerto Jekaterina Ivanova, šuomelais-ugrilaisen koulun muamonkielien opaštumisešta vaštuaja koulun varajohtaja.
Nyt mie olen muamonlomalla ta kašvatan poikua, šamoin olen loman kynnykšellä ta pitäy šuaha voimie šen aikana, jotta šiitä tulla ruatoh uušien voimien kera ta innoššukšella alottua enši teatterikauven.
Onnakko vuuvven 2020 lopušša Karjalan tašavallan kanšallisen ta alovehellisen politiikan ministerijön rahatuvella starinakokomuš onnistu julkaissa ta varmašti še tulou hyväkši lahjakši monella ihmisellä.
Ku ei tulis yheksäs must’ois maksua tuhattu rubl’ua – paras olis ičel kerätä da kuivata tuttavii marjoi da kukkazii da luvva oma juomine talven vilustumistaudiloih näh dai muite tervehyön parandamizekse.
Kilpailun komiisin jäšenet kačeltih kaikki anomukšet ta annettih luvan ošallistuo kilpailuh 34 projektilla, ilmottau Karjalan tašavallan kanšallišen ta alovehellisen politiikan ministerijön lehistöpalvelu.
Lähtingi rakkahal sih, da Raja-Karjalas rodih sežo iččeni oza: minun kandiduatan-, magistran- da doktorantan ruavot käzitelläh sen alovehen murdehii da suomen kielen päivännouzumurdehien vaikutustu niilöih.
Karjalan Kielen Kois kieldy opastutah N’apukat-kielipezän lapsienkazvattajat da erikseh lapset, kudamat loppiettih kelipezän da nygöi opastutah školas, heijänke yhtes opastutahgi kielipezän vahnembat lapset.
Paikan piäl ollah jo ammuzet ruadajat – Margarita Kemppainen, Jelena Ruppijeva (Filippova) da Maikki Spitsina da myöhembi tulluot Ol’ga Smotrova, Elina Potapova, Uljana Tikkanen da vaste tulluh Irina Zaitseva.
Kalevalatalo-etnokulttuurikeškukšen järještämät Pakajamma karjalakši -karjalan kielen kurššit šuatih kannatušta Kalevalan piirin Myö tiälä elämmä ta tämä šeutu on meilä armaš -projektin rajoissa.
Eri vuosina Dmitrii Al’bertovič šoitti erilaisissa kollektiiviloissa: kanšallisešša Kantele- laulu- ta tanššiyhtyveheššä, Karjalaini gorničča -folkloriteatterissa, Myllärit- ta Sattuma -folk-ryhmissä.
— Oša ryhmäštä iče opaštau karjalan kieltä, šentäh kun viimesenä vuotena Tverissä ei pietty karjalan kielen kurššija, kertou Tverin valtijonyliopiston ruataja ta kuoron ošallistuja Anastasija Runtova.
Myö löysimä Arhippa Perttusen šiätijön julkaisomašta Priusan kolkkajaiset -kirjašta Lempi Lyytisen lyhyön kuvitukšen täštä pruasniekašta, kerto Vuokkiniemen kylätalon ruavon kurattori Julija Filippova.
Tutkimusmatkan aigua projektah yhtynyöt käydih kui Karjalan piirilöin keskuksih – Belomorskah, Kostamukseh, Anukseh da Priäžäh, mugai loittozih kylih – Vuokkiniemeh, Rukajärveh, Säpsäh dai Jyškyjärveh.
Nygöi sit periähäi minä keräin kai podpiskat rahvahaspäi, kirjutimmo kirjazet joga sijah, no tullah vai otpiskat meile, täs on kai hyvin, pidäy vie kaččuo, pidäy luadie, no niken iče ei tulluh kaččomah!
Ennein matkuštamista mie kuulin monelta ihmiseltä, jotta hyö tahotah nähä niitä paikkoja, missä taisseltih ta kuoltih heijän kantatuatot ta yrittyä löytyä heijän šukunimie monilukusilta vellešhauvoilta.
Metalliponttonit, kumpasilla šeiso entini ehätyš, oli rakkennettu 1800-luvun lopušša Piiterin Admiralteiskije verfi -laivatelakašša, šamašša paikašša ta šamana aikana kuin legendarini Avrora-risteilijä.
Kun läksin Petroskoih opaštumah karjalan kieltä, miun heimolaisilla oli tosi ihmellistä, jotta karjalaiset eletäh missänih vielä paičči Tverin alovehta ta šieläki paissah karjalakši, kerto Irina Petrovna.
Kalevalan alkuperäh -projekti liittyy nuorisoh ta lapših, šentäh myö ottimaki tämän teeman tutkittavakši – mimmosina oltih karjalaiset perehet, kerto Kalevalan alkuperäh -projektin johtaja Irina Rinkevič.
Kai on aijoilleh niitetty, kai on čomah tabah azuttu, hos i moittiu emnädy omua iččie: “Konzu ruavoin, ga rounoku enämbi kunduo oli, a nygöi elekkehel olen, jouduo on enämbi, a kunduo rounoku vähembi on”.
Karjalaisen kulttuurin Viena-šeura, min ošanottajat yli 30 vuotta tuttavuššetah kaupunkin eläjie ta vierahie karjalaisien kulttuurih, perintehih ta tapoih, niise šai Koštamukšen hyväkšyntä 2019 -palkinnon.
“Oman Muan” toimittajat pietäh puhtahuos kujuo, mennyt keviäl hyö kabrastettih kai topat kujolpäi, talvel pietäh silmäl, ku sie aijoilleh suomittas lundu da tulijan oraskuun allus tuaste pannah kujo kundoh.
Tulijan vuuvven aikana pietäh tilaisukšie, kumpasissa šuau tiijuštuo ket oltih tunnetut Karjalan runonlaulajat, miten tietomiehet kerättih runoja ta miten ne tutkitah nyt, šekä kuunnella runojen esittämistä.
Sen ližäkse pidoloin programmah kuulutah kyläpruazniekat, sanommo, Il’l’anpäivy Vuokkiniemes da Uhtuon karjalazien pruazniekku Kalevalas, kerdoi ruadojoukkoh kuului rahvahanrunohuon tutkii Marija Kundozerova.
Kokomukšešša olijien tekstien kirjuttajina ollah Zinaida Dubinina, Galina Fedulova, Andrei Tuomi, Tatjana Baranova šekä kuoron artistat Anna Usova, Alisa Gubareva, El’vira Dereleva, Galina Lettijeva ta toiset.
Nenga kahtel, nuorel da vahnal, rodih oma projektu, hyö läs joga päiviä pajatettih yhtes kaikenmoizii ennevahnallizii suomelazii pajoloi da pandih niilöi pajovideoloi Internettah kuunneltavakse da kačottavakse.
Niilöin puittehis kehitelläh da levitelläh tiedoloi kodimuan histouries kui paikallizele rahvahale, mugai turistoile, luajitah tiijollizet tekstat, saitu, kehitelläh matkalupalveluloi Karjalan Kieles Koin seinis.
Niin kokomukšeh kuuluu šeiččemen runostarinua – “Šampo”, “Matka Vipusen luokše”, “Kannel”, “Kilpalaulanta”, “Kilpakos’s’onta”, “Hiijen hirven hiihäntä” ta “Päivilän pitoja”.
Šillä aikua, kuni ämmö šöi väkie lisyäjyä kalittua ta mahlua, mečänvarteiččija ta Ruškiešliäppä täytettih hukan vačan jykeillä kivilöillä, ommeltih še umpeh ta vietih hukan jälelläh meččäh.
Folklourujoukot “Paivuzet”, “Garmonija”, “S’amozerje” da “Koivuine” da solopajattajat Nadežda Vasiljeva Jessoilaspäi da L’udmila Bočarnikova Suojärvespäi ozuteltih karjalan da ven’an kielel.
Šielä kuulu šuomelaisien ta venäläisien šäveltäjien tevokšie Kantele-yhtyvehtä varoin, kumpasien luvušša on Vilma Timosen “Polska in red”, Anastasija Salon “Jos sä olet minun hellullani” ta muita.
Eryähät grantin voittanuot järješšöt šuavulla rahalla järješšetäh tämän vuuvven merkkipäivillä omissettuja toimenpitoja, šelitettih Karjalan kanšallisen ta alovehellisen politiikan ministerijöššä.
– Vesiputoukšen kaunehutta ta šuurutta on kaikešta enemmän vejen heiton enšimmäisinä päivinä, ka kaččuo šitä šuau kuni heittuo ei lopeteta, korošti TGK-1 lehistöpalvelun spesialisti Arina Stepennaja.
Šen lopetettuo 1969 Tatʼtʼana tahottih enšin työntyä Ruskealah, ka konša šuatih kuulla hänen Lesonen-šukunimi, niin šanottih, jotta kyllä, tämän karjalaisen tytön pitäy lähtie ruatamah omah Kalevalah.
Issunnon viimesenä päivänä oli järješšetty matka Kintahan kyläh, missä toteuttuu karjalaiseh kulttuurih pohjautuja matkailuprojekti, kumpasen tekijillä šyntyy aina uušie ajatukšie mitein kehittyä kylyä.
Afrikkalaisen hiirenpojan kos’s’onta, unkarilaisien kontienpoikasien šeikkailuja, Kintahan miehien viisahuš, šakšalaisen piiruan pakenomini – näistä ta monista muista šeikoista voit lukie nyt karjalakši.
Evakot oldih jo kodvan eletty suomenkielizien kessessä, da meidä tahottih pidiä – muga kuin pahaksi mieleksi nygöingi toičči vielä tahotah pidiä – suomelazina libo täyvelleh suomelaistunuzina karjalazina.
Tämän kniigan da eri lehtilöin kauti Grigorii Makarov potakoičči rahvastu keriämäh sananpolviloi da sananpiälöi da työndämäh niilöi Karjalan tiedokeskuksen Kielen, literatuuran da histourien instituuttah.
Paperi -nimini näyttely yhistäy kahta kuvataiteilijua ta heijän luajokšie: Svetlana Georgijevskajan riissupaperilla piiruššettuja kallivopiirrokšie ta Julija Tutatčikovan paperimassašta luatimie veššokšie.
Ku vie erähät kazvatetah pippuriloi, tomuattoi, ogurčoi da kukkii iče, ga vot puuloin, tuhjoloin da dekoratiivizien kazvoksien kazvattamizeh niškoi pidäy jo syvembiä tieduo da monien vuozien aigah suaduu neruo.
Karjalan kanzalliskielizien lehtilöin da Karjalan TV:n da ruadivon toimittajat kiännyttih linnan haldivon puoleh da kyzyttih andua erähile Petroskoin uuličoile da kohtile kuulužien karjalazien ristittyzien nimet.
Tverinkarjalas on tulluh minule armas murreh kentymatkoin aigua, da vienankarjalas minule on mieldykiinittäjiä paiči muudu se, kui se on iändehellizesti da sanastollizestigi puaksuh eriluadune, migu muut murdehet.
On iloista, jotta nykyjäh neuvoštuo vietetäh avoinaisešša muuvvošša ta meilä on mahollisuš käsitellä omie idejoja eläväššä dialogissa, kerto omista vaikutelmista Neuvošton jäšen Oksana Jer’uškina.
Karjalan Rahvahan Liitto vuuvven 2020 oraškuušta alkuan tämän vuuvven oraškuuh šuateh ošallistu kolmen projektin toteuttamiseh: “Yhtes myö olemmo vägi”, “Puhuo yhteh hiileh” ta “Karelija v fokuse”.
Näyttelyššä esitetäh, mitä tapahtu šovan aikana ta miten ihmiset elettih, šitä täyvennetäh videot, kumpaset kaččojat voijah nähä niin kuin ikkunan takana, näin ilmeštyy tunneh, jotta ajat männeisyöh.
Šiitä myö yheššä lauloma lauluja lyydiksi, keškuštelima šuunnitelmista ta joima čäijyö perintehellisien karjalaisien piirakkojen kera, šano Lyydiläisien etnokulttuurikeškukšen johtaja Lidija Konovalova.
– Enzimäzekse, segi on hyvä ku moine luvettelo, kudai on hyväksytty da piämiehel allekirjutettu piäzi ilmih, iče karjalazet nähtäh täs luvettelos, kudamis kylis da rajonois heidy on enämbi, kus on vähembi.
Erähil verbisanoil ližäkse vie on annettu kyzymykset, kuduat autetah kielen opastujile löydiä oigei sijamuodo, kuduadu käytetäh tämän verbisananke (ezimerkikse: pain|ua (-an, -au; -etah; -oi, -ettih) v. midä?
Enši vuotena tahomma toistua tapahtuma ta toivomma parentua šitä ta jotta vielä enempi ihmistä tulis meilä, šano Karjalan kanšallisen ta alovehellisen politiikan ministerijön spesialisti Aleksandra Anufrijeva.
Konzu 1980 vuozien lopus ruvettih elvyttämäh da kehittämäh uuttu nuordu karjalan kirjukieldy, Petroskoin yliopistoh avattih karjalan- da vepsänkieline kuafedru, kuduan enzimäzekse johtajakse rodih Vieno Fedotova.
Muissutan, jotta Karjalan kieli kielioppilois on karjalan kielen tutkijan Novak Irinan, projektin alkuhpanijan Martti Penttosen, kiäntäjän Aleksi Ruuskasen ta Itä-Šuomen yliopiston professorin Lea Siilinin tevoš.
Ligakuun 1. päivässäh kačotah kohendua da luadie modellikirjastoloikse Kondupohjan piirin keskikirjaston lapsien ozasto, Mujehjärven piirin keskikirjasto da Kalevalan kanzallizen Arhippa Perttuzen nimine kirjasto.
Šen ajan enšimmäisenä karjalakši kiännettynä tevokšena oli “Jevanheli Matvein kirjuttamana” (“Герранъ мiянъ Шюндю-руохтынанъ святой Iовангели Матвѣйста”).
– Šanelušša on 30 kyšymyštä, niistä 20 on yleiskyšymyštä ta 10 on alovehellista – joka tašavallašša tahi alovehella kyšytäh paikallisien kantakanšojen perintehistä, ilmotettih aktijon järještjät.
Kalevalatalo-etnokulttuurikeškukšen järještämät Pakajamma karjalakši -karjalan kielen kurššit šuatih kannatušta Kalevalan piirin Myö tiälä elämmä ta tämä šeutu on meilä armaš- projektin puittehissa.
Kun hänet löyvettih, hiän oli tajuttomana ta hänellä oli kakši huavua, yhen hiän šai ammutukšen aikana ta toisen šelkäh, konša fašistit taistelun jälkeh lyötih vihollisie, jotta kenkänä ei jiänyn eloh.
Tämänkerdazeh seminuarah käydih päiväčelleh lapsienkazvattajat Anuksen linnaspäi, Tuuksil, Kotkatjärvel, Miägriel da Priäžäspäi – kaikis nämmis kohtis päivykodilois jo ammui opastetah tippazii karjalua.
Tverin alovehella kuoron konserttija pietäh Proletarka-kulttuuritalošša, Tverin Maksim Gor’killa nimitetyššä alovehellisešša kirjaštošša ta karjalaisissa piirilöissä olijissa muissa kulttuurilaitokšissa.
Rajotukšien takie šuurta pruasniekkua ei onnistun pityä, ka Sumskii posadin eläjät toivotah, jotta vielä onnistuu kerätä kaikkie tutuštumah toini toisen kulttuurih ta miellyttäväšti viettyä aikua yheššä.
– Kešäloman aikana päivällä myö, lapšet, auttoma aikuhisie: kulettima rehuo rehuhautah, issuttima ta kuokkima potakkua, korjasima šatuo, auttoma muamuo fermissä, aikuhisien kera keräsimä marjua ta šientä.
Viime netälinloppuna Oma Mua -lehen, Kipinä-kuvalehen, Oma Media -mediaportalin šekä Karjalaisien, šuomelasien ta vepšäläisien kieliresurssikeškukšen ruatajat oltih työmatalla Koštamukšen kaupunkipiirissä.
Vladimir-Suzdalin Laurentiuslaisen aikakirjan mukah juuri vuotena 1227 ruhtinaš Jaroslav Vsevolodovič rissitti “äijän karjalaisie”, kirjuttau Karjalan tašavallan piämieš Artur Parfenčikov omalla VK-šivulla.
Erähät prähkitäh, ku zavodu on sijoitannuhes eläjien taloloin keskeh, toizet varatah, ku kylän kunnallispalvelut ollah muite pahat da ei kestetä, kolmandet nähtäh hyvyön jyvä: kyläs roitah uvvet ruadokohtat.
Eläkkehel olii naine alalleh keräilöy internetas den’gua kovah voimatunnuzile da hädäh puuttunuzile ristikanzoile da koittomile žiivatoile, keräilöy erikseh eri toppii – bumuagua, batareikkoi da plastiekkua.
Tahomma šanuo šiitä šuuret passipot meijän kašvattajilla Mikelis Tatjanalla, L’udmila Pogodinalla ta Tatjana Fisenkolla šekä musiikkiopaštajalla Irina Farisejevalla ta liikuntaopaštajalla Anna Grigorjevalla.
Vuuvven ohjelman toisina šuurina taphtumina ollah Kuhmon Talvi -kielikonferenšši ta Ison Karhun Kantapäillä -tapahtuma, kumpani on omissettu kontien merkitykšellä šuomelais-ugrilaisien kanšojen mifologijašša.
Sit ainos on rahvastu: nuorembua da ruavahembua polvie lapsienke da vunukoinke, čökkelehes turistuagi, a konzu oraskuul Priäžän škola salvattih suuren remontan periä, školan opastajat piettih sie konsultacietgi.
Parfenčikovan mugah, školal pidäy olla valmis ottamah vastah enämbigi opastujua, sildy ku Jänišpuolen kyläkunnal on juattu 140 muapalua kodiloin rakendamizeh niškoi, vuitin muapaloi suajah lapsekkahat perehetgi.
Issunnošša esinnyttih Louhen tiejohtamisen piälikkö ta laitokšen Kalevalan ošašton johtaja, Kalevalan kunnallisien sistemien johtaja, Kalevalan raipo -yhtyvehen neuvošton puhienjohtaja ta hallinnon spesialistit.
Karjalan tiedokeskuksen Meččyinstituutan tiedomiehet opastettih lapsii da vahnembii eroittamah vierahii tulolazii kazviloi paikallizis, saneltih midä pahua net azutah luonnole da mikse da kui niidy pidäy hävittiä.
Järještyä tämän toimenpivon oli mahollista Venäjän kanšojen liiton projektin rajoissa, šen järještäjä on Venäjän tietoakatemijan Venäjän kanšojen kielien šäilyttämisen ta elvyttämisen tietokeškuš.
Federalisen Pervii-kanavan Dobroje utro -ohjelman lähetykšeštä miljonat ihmiset koko Venäjältä šuatih tietyä, jotta Koštamukšešša luajittih epätavallini huvituškeino – jiäkaruselli Vangozero-järvellä.
– Sada vuottu tagaperin vahnoi tansiloi, moizii kui kadrieli da kasareikku, ilmoitettih “ebäkul’tuurizikse” da niilöin sijah tuldih val’su da padespan’, tustepat, vesselät pol’kat da krakov’aki-tansit.
Tänäpiänä hiän läksi kalaštajien kera laškomah verkkoja ta šattu näin, jotta nämä kalaštajat ollah viime vuuvven kilpailun voittajat – kerto Vuokkiniemen kylätalo -etnokeškukšen johtaja Julia Filippova.
– Tulgua “Kniigumelliččäh”, tämä on hyvä syy sih niškoi, štobi vastavuo pitkänaigazen eruomizen jälles da tiijustua, kus voibi suaja uuzii kniigoi, sanou Periodika-julguamon piälikkö Natalja Sinitskaja.
Venäjän rautatiet -yhtivö ilmotti toisien lisäkši keškeyttävän kakšikerrokšisen Petroskoi–Moskova-yöjunan ta Petroskoista Piiterih mänijän Lastočka-pikajunan iltavuorot 15. šulakuuta alkuan toistasekši.
Kilpailun järještäjänä on Etnokulttuurisien alottehien kehitykšen ta kannatukšen šiätijö, šitä kannattau Karjalan tašavallan kanšallisen ta alovehellisen politiikan ministerijö ta Kanšantaitehen keškuš.
Mobergin talošša lapšet šuatih hyövyllistä tietuo, jotta Kalevalatalo-etnokulttuurikeškuš kannattau paikallisie luovie ihmisie, antau heilä mahollisuon järještyä Mobergin talošša omien töijen näyttelyjä.
Zinaida Timofejevna on hyvin tundiettu ristikanzu, karjalazet rahvas korgiesti arvostetah hänen neruo da kumardutah Zinaida Timofejevnale hänen kiännettylöis “Kalevalas”, “Uvves sanas”, “Biblies lapsile”.
Karjalaisien runojen vuotena tuli šelväkši, jotta juuri tämä teema pitäy ottua, šentäh kun koulušša kyllä paissah eepossašta, Elias Lönnrotista, Karjalan kirjallisuošta, ka ei opaššeta karjalaisie runoja.
Tulijan vuosikymmenen (2022–2032) aiheijen joukošša on koulutuš, kielišuunnittelu, lakienluajinta, kielet oikevuon järještelmäššä, uuvvet teknologijat, taša-arvo, kulttuuriperintö, kantarahvahien tervehyš.
Projektin laškušuunnitelmah kanšalaisjärještö voit lisätä kaikkie, mitä tarviččou projektin toteuttamista varoin: tietokonehie, tekniikkua, kuletuškuluja šekä palkkua ruatajilla (eniten 25% koko summašta).
Tämän kniigan jälles Roza F’odorovna ottihes uudeh tutkimukseh, vuvvennu 1965 päivänvalgien nägi Karjalazien ainehelline kul’tuuru - monogruafii, enzimäine kniigu, kuduas löydyy tävvelline tiedo täs tiemas.
Tänävuon tahtommo ajella mašinoil Verhn’oih ‒ sie on uuzi mustomerki da kävymmö muzeih, sit ajammo Torasjärveh, kabrastammo velleskalman da Koverih vie kävähtämmös, kus oli voinan aigua suomelazien luageri.
– Kalevalan alkuperäh -projekti liittyy nuorisoh ta lapših, šentäh myö ottimaki tämän teeman tutkittavakši – mimmosina oltih karjalaiset perehet, kerto Kalevalan alkuperäh -projektin johtaja Irina Rinkevič.
Tiettäväine, rahvas ei ylen äijäl ellendetä, mindäh kolme vuottu pidäy järvie tutkie, heile enzisijah pidäs ruveta avuamah sidä kannastu tämän Ruizniemen da Jovensuun lahten poikki, ku vezi piäzis virduamah.
Toiči neidizet luajittih peldokukis da tiähkilöis venkoi, laskiettih net järveh libo jogeh da kačottih, ku loitos se menöy – sit terväh piäzet miehele, a ku pyzyy rannas – täl vuvvel ei pie vuottua sulhazii.
Vuvvennu 1989 oli hyväksytty mollembien piämurdehien kirjaimikot, a vuvvennu 1990 jo nähtih päivänvalgien kaksi aberii: vienan piämurdehel sen valmisti Pekka Zaikov, a livvin piämurdehel – L’udmila Markianova.
Projektin tarkotukšena on kielien šäilyttämini, kielialan proplemojen ratkaisujen eččimini, kielišuunnittelun kehittämini, kielitilannehta koškijien tietojen antamini ta yhteykšien mahollisukšien mobilisointa.
Kanzoinväline projektu kannatti vieljärveläzien meinehtu azettua tavallizien konteineroin ihan tyveh pienembät, št’oklih, plastiekkah da raudah nähte – anna rahvas liigu kerdu uaratutah panemah eroitetut topat.
Elokuvan rooliloissa ollah tunnetut Venäjän näyttelijät, kuin Konstantin Habenskii, Viktor Dobronravov, Anton Bogdanov, Roman Kurtsin, Tihon Žiznevskii, Ivan Jankovskii, Stasja Miloslavskaja ta toiset näyttelijät.
Juuri myö šuamma äijän paikallisien eläjien valitukšie täštä asiešta, šentäh kun še uhkuau Kalevalan piirin ihmisien tervehyttä ta elämyäki, šano Kalevalan piirin hallinnon piämieš Valentina Bulavtseva.
– Himottais enemmän paissa karjalaisien kera, kerätä tietoja, olla karjalaisien kešen, nähä ihmisie, kellä on šamoin mukava šyventyö karjalaiseh kulttuurih, kuunnella ihmisie, olla karjalaisešša kyläššä.
Tänävuon kahten nedälin aloh vestäjien joukko Vasilii Anufrijevan johtol luadi Karjalan hävinnyzien kirikkölöin jiäkoupiet: Kondupohjan Uspen’n’an kirikön, Sordavalan luteransoin kirikön, Ruskealan kirikön.
Taito Toivovič šanou, jotta ei huomua jo šitä tuokšuo ta jotta še on oikein tervehellini ta auttau mieštä olla tervehenä, vaikka monie vuosija mieš ruato uitošša ta tämä ruato oli hyvin vuarallini henkellä.
Projektin toteuttamisen lisäkši KRL:n jäšenet aktiivisešti ošallissutah erilaisien toimenpitojen järještämiseh ta pitämiseh, pietäh karjalan kielen kurššija, ratkaissah karjalaisien nykytärkeitä proplemoja.
Smuutat käydih taloloi myöte, halgopinoloi kuajeltih, trubii kodilois da kylylöis salbailtih, regilöi pihois peiteltih libo mäin alle laskiettih, sit vie kylyn päččilöi riičittih – äijy pahua smuutat ruattih.
Meijän lehtie lugijes erähät ruvetah työndämäh meile omii kirjutuksii da runoloi karjalan kielel, hyö opitah omua vägie kirjuttajes, dai heile se hyvin rodieu, sanou Oma Mua -lehten piätoimittai Ol’ga Smotrova.
Ryhmä lahjotti kuuntelijilla hellie ta lyyrisie šävelmie, kuin Richard Gallianon šäveltämie valššija, kumpasien jälkeh kuulu vallattomie, herkkätuntosie ta aurinkoisie brasilijalaisie ta kuubalaisie melodijoita.
Nämmis tiedolois etnopuuston luadijat mainitah Priäžän čupun kuulužumii kohtii: Karjalan Kielen Kodii da sit kois, ainavuo Karjalas, ruadajua kielipeziä, Kindahan kyliä, vahnoi časounoi da äijii toizii objektoi.
Kyzymmö nimilaudazien tiluajii da luadijoi ennepäi lugie tarkah siännöt, ku jällespäi ei pidäs luadie nimilaudazii uvvessah, vakustau eländypaikku- da kunnostustarkastuksen hallindon nevvonandai Julija Prončenko.
Enzimäzes kirjuttai sellittäy, mi arvoloi on karjalan kielel da muamankielel, mindäh maksau maltua karjalan kieldy, ket da kui paistah karjalakse tänäpäi, mittumat voijah olla motivatsiet karjalan kielen opastundas.
Niijen joukošša on “Ongo kaunis Karjala” (Ivan L’ovkin), “Iivan poigu”, “Astuin kylä”, “Smiettizin” (Vladimir Brendojev), “Minä muistan” (Aleksandr Saveljev), “Tule rannalle” ta muita lauluja.
Volont’orien šeura kašvau vuosi vuuvvešta ta kaikin ymmärrämmä, jotta još iče emmä rupie ruatamah, niin kenkänä ei tule eikä rua šitä meijän ieštä, kerto Vuokkiniemen kylätalon johtaja Julija Filippova.
Naisjoukkojen kešen voitti Natali-joukko (Natalja Petrova, Natalja Žulai), a Ilveš-joukko (Andrei Suščen’a, Jevgenii Karakin, Andrei Petrov, Oleg Šir’ajev) piäši enšimmäisellä paikalla miešjoukkojen kešen.
Sendäh oli piätetty luadie Priäžän keskuččah Etnopuusto, kudamah tulduu jogahine vihjuas piirin kanzallizet eričykset, sellittäy projektan todevutandua Priäžän etnokul’tuurukeskuksen johtai Tatjana Seppänen.
– Priäžän piiri voitti Karjalan tašavallan kanšallisen ta alovehellisen politiikan munisterijön järješšetyn kilpailun ta šai rahua kantakanšojen etnokulttuuriseh kehitykšeh šuunnatun projektin toteuttamiseh.
Esimerkiksi, Sortavalan kirjaštošša varjoteatteri esittäy Kuret-spektaklie karjalan kielellä, Kalevalašša pietäh karjalaisien sriäpnöjen muasteri-oppie ta leikkiohjelmua, a Belomorskissa – kirjallisustilaisuš.
Piäkirikön protopappi Ioann Teren’ak ilmotti Moskovan ta koko Venäjän patriarhi Kirillin Roštuon viestin arhipastoriloilla, pastoriloilla, diakoniloilla, manahhoilla ta Venäjän pravoslavnoin kirikön jäšenillä.
tevollisušministerijön kanšainvälisien šuhtehien ošašton johtaja Aleksei Tsvetkov korošti, Petroskoin toimipistehen konsuli Johannes Puukki ta Karjalan tašavallan kanšallisen musejon johtaja Mihail Gol’denberg.
Elo-pimiekuušša Venäjän Federatijon presidentin grantin varoilla toteutetah Teatterimatka-projektie, kumpasen rajoissa on šuunniteltu kakši virtualiekskursijuo: teatterie ta Loisto meren piällä -spektaklie myöten.
Kuni luonnonvaroin ministerstvu tutkiu Vieljärven vetty da keriäy ruadojoukkuo, vieljärveläzet aktivistat jo kirjutettih luonnonvaroin ministrale kirjazen sih näh, ku ruadojoukkoh otettas kaksi hengie Vieljärvespäi.
Irina Andrejevna Fedosovan nimellizen palkindon juandal tahtotah kannattua lapsien kollektiivoi, kudualois opastetah, säilytetäh da kehitetäh Karjalan tazavallan kandurahvahien perindöllisty kul’tuurua da folklourua.
Yhteh kanzih oli pandu läs nellänkymmen keriäjän tiedoloi, heijän keskes oldih tundiedut suomelazet miehet Sakari Topelius, Elias Lonnrot, Matias Casrten, Daniel Europeus, Into Konrad Inha, Camuli Paulaharju dai muut.
– Videoloi ruvetah ozuttamah jo kylmykuun lopus Rossija 1- da Rossija 24 -kanualoil alovehellizen lähetyksen hantuzis, kerdoi Karjalan Kanzallizen da alovehellizen poliitiekan ministerstvan ruadai Aleksandra Anufrijeva.
Viena-šeuran jäšen, karjalan kielen opaštaja ta etnografi Valentina Dmitrijeva kertou omie lapšušmuisselmie šekä tietoja Köynäškošešta ta karjalaisešta Čena-kyläštä, missä ennein elettih hänen vanhemmat.
– Esimerkiksi, šuomelais-ugrilaisešša koulušša enšimmäisen luokan opaštujien kešen karjalan kielen livvin murrehta rupieu opaštumah kakši lašta, vienan murrehta nellä lašta ta vepšyä nellä, kerto Ivanova.
Fil’man piähenget da heijän bloogien lugijat enzikedrua nähtäh Pedrun Enzimäzen zavodoin raunivoloi Tulomjärven kyläs, karjalazen juumoran keskuččua – Kindahan kyliä, kui sovvetah venehis Šuojun jogie myöte.
Matkuštamisen kehitykšeššä on riittäväšti proplemua, esimerkiksi, niemimualla ei ole yhtänä hotellie, pensiiniašemua, ei riitä tiijotuštauluja šeuvušta eikä ole kahviloja ta infrastruktuuri ei ole kehitetty.
Heijän šeloššukšet oli omissettu Belomorskin piirin šekä koko Karjalan istorijalla, ta ne julkaissah Balagurovin luvennot -kokomukšešša enši vuotena, kerto Pomorien kulttuurikeškukšen metodisti Snežana Gorina.
Kyllä ne kalitat, kumpasie paissettih vanhojen reseptien mukah, ei olla niin rašvasie ta mavukkahie, kuin nykyset, ka myö arvoššamma šitä, jotta perinneh šäilyy, šelitti arvoštelijakunnan jäšen Jelena Migunova.
Paikallini bisnesmieš Ivan Samohvalov luajentau omua taloutta ta tänä vuotena tahtou käyttyä 27 hehtarie muata hukanmarjapuun, mušta- ta ruškieviinimarjan, tartukin, tuomipihlajan, muštamarjapihlajan kašvattamiseh.
Kinon šiämyštänä ollah videokappalehet, kumpasissa näytetäh Petroskoin päivän juhlimisen koko istorijua: konserttija, kilpailuja ta urheilupitoja, artistojen esiintymisie, juhlakulkuja ta kaupunkilaisien alottehie.
Runoilijat Nikolai Laine da Lea Helo, Vladimir Brendojev da Pavel Lukin, hiihtäi, olimpiuadan vottai F’odor Terentjev, Muuzikkuteatran enzimäine johtai Sergei Zvezdin, oman muan ruoččilazis puolistai Iivana Rokačču.
Festivualin päivinny 25.-27. syvyskuudu tverin mual pietäh kaikenmoizet ekskursiet festivualin gostih niškoi, press-konferensie, a paikallizile školaniekoile da yliopistoloin opastujile ozutetah entogruafizii fil’moi.
Keškukšeh kuulujalla pomorien venäläisellä kanšankuorolla on mahollisuš jiähä musejoh tahi myöštyö piirin kulttuuritalon omih šeinih, missä on šopivimpie oloja kuoron luovan toiminnan järještämistä varoin.
Šajekuun lopušša Uhut-šeuran Kantatuattojen kieli ei šua šammuo -projektin rajoissa Pakajamma karjalakši -kurššien ošanottajat käytih Karjalan kanšallisen kirjailijan Ortjo Stepanovin kotimualla, Haikol’ašša.
– Toivon, jotta kohta pandemija loppuu, ta myö šuamma kovota liäketiijon kaikkie opaštujie ta myöntyä heilä palkintoja, vet hyö ollah meijän ajan oikeita šankarija, korošti Vladislav Potapov tilaisuon lopušša.
Tänävuon tuhukuus “Oman Muan” toimituksen alallizekse gost’akse rodih Jessoilan kylän karjalaine Suomelas-ugrilazen školan opastai Petroskoin Suomelas-ugrilazen školan karjalan kielen opastai Tatjana Ignat’kova.
Školas libo eziškolas algajen pidäys sanella, što Suomes on paistu da iellehgi paistah karjalan kieleh – ei tävvy sit ebämiärähizes tiijos, kudamua rahvas suajah nygöi, konzu vai sie-tiä mainitah karjalan kieldy.
Huolimattah sih, ku Kohendamizekse pädemättömis talolois siirdämizen programmu on eistyy pluanua teriämbäh, Karjalan piämies Artur Parfenčikov syvyskuun puolivälis käski rakendusministerstvale ruadua vie teriämbi.
Lapšuoni kotikylä -projekti piäši Aktiivini šukupolvi -ohjelman parahien projektien kolmoseh ta šen toteuttajat šuatih kučun Piiterin Dobri gorod Peterburg -hyvänluajintafondin Nykyaikaset vanhemmat -konferenšših.
Kevätkuušša Sortavalašša vietettih Kantele Fusion -musiikkityöpaja, kumpaseh otti ošua Kantele-yhtyvehen artistoja, Sortavalan musiikkikoulun nuorie kašvattija šekä šuomelaisen ta karjalaisen kulttuurin ihailijie.
Erähät šouferit piettih, ku net ei anneta ruttoh ajajil ajua siiriči kohtis, kus siiriči ajandu on kielletty, toizii huolestutti, ku niilöin tyves ei ruveta kabrastamah lundu, sendäh tien liikundupuolet roitah kaijat.
Voi sanuo, ku täkse päiviä ollah valmehet kai livvin piämurdehen tärgiet sanakniigat, kudualoin avul jogahine ristikanzu voi opastuo livvin kieldy da löydiä sanakniigois uuzii karjalankielizii sanoi da uuzii tiedoloi.
Kylmykuun 18. päivänny siirdyi tuonilmazih Karjalan dai kogo Ven’an tundiettu etnograffu, Karjalan tiedokeskuksen Kielen, literatuuran da histourien instituutan vahnembi tutkii 68-vuodehine Konstantin Kuz’mič Loginov.
Jälgimäzes ozastos oli eri joukkuo, kudualoin piätarkoituksennu oli arheolougien tutkimine, rahvahanrunohuon kiriämine da kogomuksien painamine, karjalan da vepsän kielen ainehiston keriämine da sanakniigoin luadimine.
Suurembi yhtehine ozuttelu rodieu myöhembi Kižin muzeis, projektan tuloksekse roitah sežo seminuaru da kniigaine Karjalan rahvahien käzinerolois, sanoi Anuksen kanzallizen muzein johtai Irina Romanova ozuttelun avajazis.
I sit nämmä pajot kai: i “Ongo čoma kyläine Vieljärvi”, i “Astui Nastoi kodih gostispäi” da ”Ongo kaunis Karjala keväzillä” – kai pajot vot hyö hänen kel, häi oli ezmäine kuundelii i ezmäine kritik.
– Myö šöimä kalakeittuo verekšeštä hauvista ta paikallisen emännän paistamie potakkašankija, ta šiitä läksimä kaččomah Vienan Karjalan luonnon kummua – Kumiokoškie, jatkau kertomušta L’udmila Tihonova.
Karjalan kielen netälin rajoissa VK-sosialiverkon Oma Pajo -kuoron ta Kanšallisien kultuurien keškukšen ryhmissä näytettih kolme lyhyttä elokuvua: “Karjalaiset ruuvvat”, ”Perehjutut” ta “Myö, karjalaiset”.
– Issunnošša käsittelimä mukavua kokemušta projektien toteuttamisešša, nimitaulujen kiäntämisen kyšymykšie, a valtijon konservatorijan etuštajat kerrottih perintehellisen musiikkikulttuurin šäilyttämiseštä.
Alovehen viranomaset ehotetah lakata piätervehyšliäkärin Anna Popovan piätökšen maskien pakollisešta käytöštä avonaisissa paikoissa, rahvahallisissa kulkuvälinehissä, taksiloissa, pakotukšissa, hiššilöissä.
Täštä luvettelošta puututah šemmoset kuulusat nimet kuin Arhippa Perttunen (Larvajärvi) ta Vaassila Kieleväinen (Vuonnini), šentäh kun heijän esitykšeššäh tarinua muajilman šynnyštä munašta ei oltu merkitty.
Pimiekuun lopušša Karjalaisien, vepšäläisien ta šuomelaisien kieliresurssikeškukšešša palkittih KT:n kanšallisen ta alovehellisen politiikan ministerijön järještämän Kieli on miun kotimua -kilpailun voittajie.
Anton kerto, jotta yleishyövyllisien järještöjen peruštamini auttau ratkaissa ihmisien monie elintärkeitä kyšymykšie, kun vain piäšet tajuomah tätä vuorovaikutušprosessie ta ymmärrät toimien oikien algoritmin.
– Kirjua valmistaešša oli mukava löytyä uušie simvolija ta juonija, niise oli mukava olla Helsinkissä harjottelušša, missä tutuššuin monih Helsinkin yliopiston folklooristiikan laitokšen tietomiehih ta tutkijih.
Kiitollisie kirjoja ministerijöltä aktiivisešta ruavošta šuatih KRL:n piiriošaštojen johtajat Tatjana Kirilkina (Oneganrannan piiri) ta Galina Vasiljeva (Priäžän piiri) šekä Liiton kirjanpitäjä Jelena Leontjeva.
Karjalaisien šiirtämisen Tverin alovehella 405-vuotisjuhlalla omissetun konferenššin issunnošša oli Karjalan tašavallan Kalevalan piirillä ta Tverin alovehen Višni Voločokin piirillä tärkie yhteisruavon tapahtuma.
“Kultasen nuamijon” on šuanun Moskovašša teatterin johtaja Ljubov’ Vasiljeva ohjuaja ta taiteilija, Piiterin KUKFO-teatterin taitojohtajan Anna Vikotorovan käsistä, kirjutti Karjalan kuklateatterin lehistöpalvelu.
– Jälles miitingua myö tahtommo kluuban pihas järvirannas pajattua voinan pajoloi, syöttiä kaikkii saldatan kuašal, juottua hiilaval čuajul piirualoin kel, kuunnella da tansuija voinan valsii, sanou Valentina Bukina.
Läs kolmenkymmenen ruadovuvven aigua Valentina Mironova on kerännyh rahvahan runohuon ainehistuo, piästi ilmah äijän kniigua da tiedokirjutustu, puolisti anuksenkarjalazien runoperindöh nähte kirjutetun väitösruavon.
Myö saimmo selvile, ku viga oli höštölöin valundas pellolpäi järveh, sanoi ekspeditsien johtai Pohjazen veziprobliemoin instituutan gidrobiolougien laboratourien piällikkö, biolougientiijon doktoru Natalja Kalinkina.
Artistat rouno ku vai kaksi kerdua huavattih ozuttua omua spektaklii, sen sai lugie spektaklin kučunduilmoitukses, ga ozutettih äijiä enämbän, moine kuulužu da kyzyttävy rodih heijän ozutus festivualin gostien keskes.
– Näyttelyö kaččuos’s’a vierahat kuunnellah audio-opašta – junanajajan ta šotatapahtumien ošanottajan Lidijan kertomukšie, kumpasie iänitti näyttelijä Jekaterina Guseva, kerrottih näyttelyn järještäjät.
Ruškiešliäppä muisti kyllä, mitä hänen muamo oli šanon, ka polun laijašša kašvo kellokukkua ta vähän matan piäššä puijen alla koirankielikukkua ta pienellä aukiella vielä valkielehtyöistä päivänkakkarua.
Lisäkši “Karielan koivune” esittäy lauluja karjalan kielen muilla murtehilla (esimerkiksi, Ivan L’ovkinin “Petroskoi”), kiäntäy lauluja karjalan kielen toisista murtehista šekä venäjän ta šuomen kieleštä.
– Mostu suurembua tutkimuskirjutustu olen luadinuh juuri karjalan kieleh näh vuvven 2017 jälles kaksi, kahteh anglienkielizeh käzikirjah, kudamis enzimäine pidäs piästä ilmah lähiaigua da toine vähästy myöhembäh.
Ohjelmašša oli Sa armas olet -filmin esityš, tutuštumini runoilijan tevokših šekä KT:n kanšallisen ta alovehellisen politiikan ministertijön spesialistin Svetlana Kostinan esityš kuštantamotoiminnan kannatukšešta.
Ga tämä palkičus ei ole vaiku minun, se on kaikkien karjalazien palkičus, se tovestau, ku oman rahvahan kielen da kul’tuuran tiedämizen da tutkimizen hyvyös voibi piästä korgieloih tuloksih, sanou Valentina Mironova.
ARTE TV:n miehet käydih Kiinermäl kuvuamah Kalmikovien perehen matkailubiznessua, Vieljärvel kuvuamah Karjalan Kielen Koin ruadoloi da paikallistu rahvastu, sit vie Anuksen piirih kuvuamah meččyvardoičuslaitoksen ruaduo.
Pidoh yhtyttih Karjalan Sotsiuallizien kyzymyksien piäministran sijahine Larisa Podsadnik, Karjalan poštuyhtevyksen federuallizen haldivon johtai Irina Gorelova da Karjalan Kanzallizen muzein piälikkö Mihail Gol’denberg.
Voittajien joukos on Karjalan rahvahien ystävys-liiton Karjalan kanzalline moudu: nygyaigaine paginoin stiili -projektu da Karjalan etnodobrovol’tsat -projektu, kuduadu rubieu todevuttamah Kuožali -yhteiskunnalline liitto.
Vvedenskii ta Zolotinskii kiännettih Jevanhelin teksti melkein šanašta šanah, ka hyö otettih huomijoh karjalan kielen virkehoppie, esimerkikši genetiivirakentehie: Давиданъ пойялла, илманъ лоппу.
Kyläkunnan haldivon piälikön L’ubov’ Ponomar’ovan sanoin mugah, hyö ylen tarkah valmistetah kaikkii dokumentoi kilbah da joga kerdua joga projektah Nuožarven kylähaldivo vältämätä panou jengua omas kukkarospäi.
Sikse net heinät, kudamis kerättäväkse pädöy juuri, pidäy kaivua keviäl, kuni se elavunnuh juuri ei vie ehtinyh eistiä omua mehuu ylähpäi; libo myöhä sygyzyl, konzu huogavunnuh juuri jo uvvessah on roinnuh vägevy.
Niilöin kunnostamine da suomindu, pihatulien maksot, kluuban pienet kulut da kylähaldivotaloin kolmen ruadajan palkat ollahgi Vieljärven paikkukunnan vuodehine kukkaro – kaikkiedah läs kahtutostu mil’l’onua rubl’ua.
Martsial’noi tervehyönhoidolu terväh avavuu niilöih niškoi, ket tahtotah parandua omua tervehytty da on jo avvoi niilöile, kel on himuo tiijustamah sen kolmesadahistu histouriedu da Ven’an jälgimäzen tsuarin elaigua.
Virtaranta kirjutti hänes äijän čuassuu lyydinkielisty paginua karjalazien elokses, ruadolois, pruazniekois, syömizis, sovis, tukun zuakkunua da bival’šinua, kudamat jällespäi kirjutti bumuagale da sai kanzien välih.
Kirjuttajan suurembannu panoksennu literatuurah on, tiettäväine, Gosudari Moskovskije -tsiklu, kuduas Balašov kuvailou ven’alastu valdivollistu histouriedu, sen aijan elaigua da rahvastu 1263 vuvves algajen vuodessah 1425.
Šiinä keškuššeltih hyvänluajinnan infrastruktuurie, mitein auttua toisie online-muovošša, mimmosie tietoaloja on volont’orien toiminnan järještäjillä ta millä tavalla järještyä yhteistyötä partn’orien kera.
Puistošša on infrastruktuuri matkuštajien vaštahottuo varoin, ka šitä pitäy ielläh kehittyä: luatie uušie reissuja, rakentua puušiltasie poluilla, jatkua lapšien kešäleirien pitämistä, šanottih puiston ruatajat.
Fotoal’bouman luadijat Kirill Ognev da Aleksandr Ovčinnikov ei olla rodužin Jyrgiläspäi, “ga rodih muga, ku enämbi kahtukymmendy vuottu tagaperin kerran tänne tulduu, hyö jätettih Jyrgiläh palazen omua syväindy”.
Šiitä kerto Karjalan kuletušministeri Sergei Ščebekin Karhumäjen kaupunkipiirin sosialisella ta talouvellisella tilantehella omissetušša online-issunnošša, kummaista Karjalan piämieš vietti tuiskukuun 24. päivänä.
Šanelu on šujuvan šuomelais-ugrilaisen yhteistyön kirkaš esimerkki, koroštau Karjalan tašavallan kanšallisen ta alovehellisen politiikan ministerijön kantakanšojen valtijollisen tuven ošašton johtaja Jelena Migunova.
Šulakuun toisella puolella šuunnitellah ottua pois vanhan asfaltin ylätašo ta šen jälkeh ruvetah panomah uutta asfalttie, ilmottau Karjalan tietalouven, liikentehen, pošti- ta telelaitokšen ministerijön lehistöpalvelu.
Keskukses roitah nedälit, kuduat omistammo Karjalan Sanomat -lehten 100-vuozipäiväle, Suomen da Karjalan ystävyslinnoin yhtevyksile da suomen kielen da kul’tuurale, kerdoi resursukielikeskuksen piälikkö Inna Nippolainen.
Omašta enšimmäiseštä kauhiešta löyvöštä hiäh kirjutti päiväkirjašša: “Enšimmäiset miinat... Myö olima vielä lapšet, ta tietyšti varasima näitä Eska-miinoja, kumpasie vielä šanottih hyppijiksi miinoiksi.
Miihkali Stepanov, Ort’t’o Stepanovin šiätijön johtaja, Kalevalan piiri, Haikol’a: Delegatin roolissa mie lähen Karjalaisien kerähmöh enšimmäistä kertua, ka olin nelläššä viimesešša Kerähmöššä vierahana.
Kalaštajat, kun šuahah šemmosie kaloja, myöššytetäh näitä merkkijä šuavuista kaloista, lähetetäh ne instituuttih ta näin šuau tutkie, kuin äijä kalua on myöštyn kutupaikoista ta kuin šuurekši ne on kašvettu.
Työpajašša ikkunanlauvalla, kun hiän šitä nimittäy, on ičenluatima pieni varušteh – ammeh, missä on erikoisie himijaainehie ta kumpaseh piäšöy šähkö ta missä kaikki gal’vanisatijon prosessin taika tapahtuuki.
Uuvvešša pajašša toivomma ruveta opaštamah nuorie ta lapšieki laittamah perintehellistä karjalaista ruokua, jotta perinneh šiirtyis šeuruavilla šukupolvilla, šelitti Mäkrien kyläneuvošton piämieš Alevtina Kozlova.
Priäžan lyydilaižed sananpolved -kniigan algusanas “Rahvahan mielevuden kuldaižed d’uured” on mainittu, ku vuvvennu 1959 Grigorii Makarov on piästänyh ilmah Karielazet sananpolvet, privutkat, arvautukšet -kogomuksen.
31 nuorta ihmistä Karjalan eri piirilöistä, viisi opaštajua ta kolme luventojen lukijua nellän päivän aikana ečitäh ta ajatellah uušie ta tehokkahie keinoja, mitein eistyä Karjalan kantakanšojen kielie ta kulttuurija.
Minä tahtoin, štob rahvas harjavuttas tuvva meile kai nämät lomut, što ielleh anna zavodat ruatah, štob mua meijän olis puhtas, štob ei ollus nenga äijy kaikkie pahua, tob olis puhtas Vieljärvi, sanou Nadešda Zaitseva.
Tämän vuuvven kešänä Kielen, kirjallisuon ta istorijan instituutin lyydin murtehen tutkijat Aleksandra Rodionova ta Sergei Minvalejev šuunnitellah lähtie lyydiläisih kylih pakauttelomah lyydiläisie ta keryämäh tietoja.
Ryhmän peruštamini liittyy Karjalan kulttuurialan kahen toimijan nimeh – yhtyvehen alkuhpanijina oltih teatteriohjuaja, šilloni kultuuriministerin šijahini Toivo Haimi šekä Karjalan kirjailija ta runoilija Juakko Rugojev.
Musejon šäilyttäjän šuunnitelmissa on vielä luatie enemmän šemmosie näyttelyn ošie, missä šais yrittyä ruatua mitänih vanhalla työkalulla šekä lisätä musejoh vanhoja valokuvie ta tietoja esinehien lahjottajista.
– Issunnošša piätettih antua Karjalan taitehellisen luomistyön kanšanryhmä -nimen Hete-ryhmällä, Aunukšen Šoittajat-musiikkiyhtyvehellä ta Terveh, briha -mieškuorolla šekä Sortavalan Nikol’skin kirikön kuorolla.
Etnokulttuurisen kehitykšen kilpailuh oli työnnetty 11 projektie Kemin, Louhen, Mujejärven, Onegarannan, Puudožin, Segežan, Šuojärven, Kalevalan, Aunukšen ta Priäžän piirilöistä šekä Koštamukšen kaupunkipiiristä.
Raisa Vasiljevna kuuluu työjoukkoh, kumpani vaštuau muutokšien lisyämiseštä Karjalan tašavallan perušlakih, ka niitä muutokšie hyväkšytäh lakienluajintakokoukšen deputatit ta karjalaiset tarvitah heijän kannatušta.
Minä tahtoin, štob rahvas harjavuttas tuvva meile kai nämät lomut, što ielleh anna zavodat ruatah, štob mua meijän olis puhtas, štob ei ollus nenga äijy kaikkie pahua, stob olis puhtas Vieljärvi, sanou Nadešda Zaitseva.
Festilvalin huippukohtana oli filarmonijan simfonisen orkesterin ta muajilman ooperatähtien konsertti, kumpasen aikana estitettih P’otr Čaikovskin, Giuseppe Verdin, Georges Bizetin ta Giacomo Puccinin šäveltämyä musiikkie.
Kolttakul’tuurufondu yhtehizes ruavos Saamelaisalovehen opastuskeskuksen (Suomen puoli) da Karjalan Kielen Kodi -yhtevyksenke (Ven’an puoli) allettih Kolttasaamelaizet da karjalaiset – yhteisruado jatkuu -opastunduseminuaru.
Sen ližäkse tekstat sijoitetah Oma Mua -lehten, Karjalan karjalazien, vepsäläzien da suomelazien kieliresursukeskuksen, Viesti-Karjelija-kanualan da Karjalan kanzallizen da alovehellizen poliitiekan ministerstvan VK-sivuloile.
– Vielä Karjalaisien VIII kerähmön valtuutettujen neuvošton jäšenet noššettih käsiteltäväkši kyšymyštä šiitä, jotta Karjalašša ei ole erikoisie merkkijä, mit erotettais meijän tašavaltua toisista alovehista.
– Kešäkuun 22. päivänä, Šuuren Isänmuallisen šovan alun 80-merkkivuotena oli avattu info-taulu ta kulettamisen merkkijä niillä paikoilla, missä oli šuojarakentehie ta tankkija vaštah ašetettuja hiršijä ta kivijä.
Nykyjäh Karjalan tašavallašša on olomašša yli 20 karjalaisien kanšallista kanšalaisjärještyö, kumpasien toiminta on šuunnattu karjalaisien kielen ta kulttuurin šäilyttämiseh šekä kulttuuriperinnön popularisointih.
Wikipedijan tekstin mukah, vuosina 1929–1930 Vojačušša oli Solovetskin vankileirin ošašto, a myöhemmin peruššetih Vienanmeren-Itämeren leiri, kumpasen piätehtävänä oli juuri Vienanmeren-Itämeren kanavan rakentamini.
Näyttelyn valokuvien luatijat staraitih esittyä, kuin kašvo ta kehitty Petroskoi 1920–2020 vuosina, kuin kaupunkista tuli Luoteis-Venäjän tärkie hallinto-, tevollisuš-, liikenneh-, kulttuuri-opaššuš- ta turistikeškuš.
Toimenpivon järještäjänä on Karjalan kanšallisen ta alovehellisen politiikan ministerijö Karjalan Rahvahan Liiton, Vepšäläisien kulttuurišeuran, Petroskoin valtijonyliopiston ta Karelija -tele- ta ratijoyhtyvehen avulla.
Monografija on julkaistu Kielen, kirjallisuon ta istorijan instituutin yhteistyöššä Periodika-kuštantamon ta KT:n kanšallisen ta alovehellisen politiikan ministerijön kera Venäjän Federatijon Kulttuuriministerijön avulla.
Vie erähäh Vieno Fedotovan valmistettuh sanakniigah “Deskriptiivizet verbit karjalan kieles”, kudai oli painettu vuvvennu 2002, kuuluu enämbi tuhattu deskriptiivisty verbii, čomendajua da kuvailijua karjalazien paginkieldy.
Järven randu -projektan hantuzis valmistetah da azetetahgi 103 nimilaudua karjalan da ven’an kielel, tiedolaudu, kuduas rodieu kylän kartu da histouriedu da vie yheksä tiedolaudua, kudualoih kirjutetah vahnoin huutoroin nimet.
Myöhembäh Instituutan johtajinnu oldih tundiettu kielentutkii Vladimir Bubrih (1947-1949), histourien tutkijat Viktor Mašezerskii (1950-1965), Marija Vlasova (1865-1988), Jurii Savvatejev, kielentutkii Irma Mullonen (2005-2015).
:n artistat esitettih šekä tunnettuja, jotta juuri projektin rajoissa luajittuja tevokšie, kumpasien luvušša oli Hans Brimin šäveltämä ta šuomelaisien kantelistien šovittama “Lugumleik”, Antti Rantosen “Mazurkka”.
Myö valiččima 11 paikkua, kumpasilla ašetamma info-tauluja, niissä on tietoja täštä paikašta ta QR-koodi, jotta kännykän avulla šais nähä tämän paikan valokuva, mimmosena še paikka oli ennein, šano Mihail Stepanov.
Karjalan piämiehen rinnalla toimijan karjalaisien, vepšäläisien ta šuomelaisien neuvošton jäšenet ehotettih käyttyä kanšallista kieltä Federalisien verkkokauppojen kylttilöissä tašavallan kanšallisissa piirilöissä.
Karjalaisen kulttuurin Viena-šeuran jäšen, kotišeutututkija Valentina Dmitrijeva kerto mitä myötih vienankarjalaiset laukunkantajat, mistä ta kunne hyö vietih omua tavarua šekä tärkeimmäštä karjalaisešta jarmankašta.
Nygöi Rossija 1- kanualal televiizoras kanzalliskielisty Omin silmin -programmua voibi kaččuo nelli kerdua nedälis – tossargen, kolmanpiän, nellänpiän da piätenčän, 9.34 aigua, hedi yheksäčuassuhizien uudizien jälles.
Konsertissa esiinnyttih laulu- ta folkloriryhmät Piäjärveštä, Sohjanankošešta, Kiestinkistä, Kalevalašta šekä musikantit Jurii Žuk ta Alina Repetskaja Petroskoista, kertou Kalevalan kulttuuritalon johtaja Ol’ga Kuraš.
Piätarkotukšena on še, jotta kantakanšojen alottehie pitäy kannattua, kehittyä kieltä ta kulttuurie käyttyän nykyaikasie teknologijoja, kiinittyä enemmän huomijuo etnoturismilla ta muanittua nuorie kanšalliseh toimintah.
Konzu 30 vuottu tagaperin minä kirjutin gu pidäs se luadie da oppie ruveta käyttämäh karjalan kieldy hos yhtes kyläs – minuu čakattih da nagrettih... Jälgivuozien aigah iče rahvas on ruvettu muuttumah parembah puolehpäi.
Projektin huomijon kohtehina on šeiččemen kieltä: karjala, čuvašija, niittymari, vuorimari, vepšä, nivhin kieli ta orokki, kerto projektin ohjuaja, Tieto kaikilla -ohjelman venäläisen komitietan johtaja Jevgenii Kuz’min.
Karjalan tašavallan kanšallisen ta alovehellisen politiikan ministerijön spesialistit pantih rattahilla mukavan flešmob-aktijon, min mukah tašavallan kaikilla eläjillä on mahollisuš pyörie kanšallisien pukujen kruugašša.
Miljounat sportsmenoi tahtotah piästä Olimpiuadukižoih, se on sportuiččijan dai treeneran suurin suavutus”, muga on kirjutettu Karjalan Olimpiitsat, Karjalan sportan kazvatit – Olimpiuadukižoih yhtynyöt -kniigazes (2017).
Suomen kieli on meijän lähäine sugukieli, sentäh sit kieles on laihinoittu äijy sanua, kuduat nygöi ollah tuttavat lugijoile: ezimerkikse, tiedokoneh, mustopačas, yliopisto, lendokoneh, ilmoitus, muodo, sähkö da muut sanat.
Tämän periä Karjalan kanzalliskielizien lehtilöin da Karjalan TV:n da ruadivon toimittajat kiännyttih linnan haldivon puoleh da kyzyttih andua erähile Petroskoin uuličoile da kohtile kuulužien karjalazien ristittyzien nimet.
Vai kuulimmo, kui mua jymizi... Nägyy sinä kezän hyvin oli marjua mečis ku myö ligahizet linnalazet emmo päinnyh kondiel murginakse... Viizi vuottu tagaperin, konzu lehtel oli 25 vuottu, kävyin Viktor Vasiljevičan luo kodih.
Ližiä tieduo kilbah nähte voibi suaja Kanzallizen da alovehellizen poliitiekan ministerstvas adresil Petroskoi, F. Engel’san piha, 4, perti 42, telefonas (8142) 78-43-56 libo sähköpoštan kauti (Svetlana Gennadjevna Kostina).
Olis mukava uuvveštah myöštyö runojen šepittämiseh eri teemojen mukah, ottamatta huomijoh “Kalevalan” tapahtumie ta šankarija, ka šäilyttämällä runojen perintehellistä tapua ta käyttyän runonlaulannan taitokeinoja.
Hiän ei ole ammatillini opaš, ka hiän mukavašti ta innokkahašti kertou musejon kävijillä vanhašta elämäštä oman perehen istorijan kautti, vet aikoinah niitä esinehie piettih käsissä Jelenan kantatuatot, koroštau Anna.
Näillä paikoilla ei ole Kalevala-eepossalla omissettuja muistopaččahie, ka ennein Ontrosenvuaran kylän kautti Čirkka-Kemi-jokie myöten oli matka nykyaikasen Lietmajärven pos’olkan siiričči Jyškyjärveh ta šiitä Uhtuoh.
Yli 350 šivulla on kirjutuškonehella painettu teksti ta lukusie huomautukšie: min kokoni kuvituš missä kirjan tai šivun ošašša pitäis olla, šelitti esitykšen vetäjä, Karjalan kanšallisen musejon ruataja Sofja Nikitina.
– Vastavuksile kerdyy äijy rahvastu, enimite niilöi, kudamat käytetäh karjalazii ruuttii omas ruavos, sanomo, pajattajat libo artistat, hyö suajah oigiedu tieduo ruuttah nähte, opastutah pidämäh perindöllizii sobii oigieh.
Tilaisuoh otettih ošua Karjalan tašavallan lakienluajintakokoukšen deputatit Emilija Slabunova ta Leonid Liminčuk, Petroskoin yliopiston etuštajat, Anatolii Martinovin opaštujat, yštävät, työkaverit, potilahat, lehtimiehet.
Kilpailun fondi on 80 miljonie rupl’ua, niistä 50 miljonie annetah tašavallan b’utžetista ta 30 Presidentin granttien fondista, ilmotti kilapilun tašavallan ohjuaja, KT:n kanšallisen ta alovehellisen politiikan ministerijö.
Taloidu sit on: Vavulka F’odorov, Vaska Sem’onov, Mihalka Manuilov, Maksimko Sisojev, Leva Martijanov, Fedko Spirov, Sergeiko Zinovjev, Senka Savin, Zaharko Petrov, Potapko Maksimov, bobuli Faleleiko Rodivonov, Jermolko Stepanov.
– Meijän partn’orien avulla tänä vuotena enšimmäistä kertua järješšetäh Ruskeala Symphony -festivalin šuora lähetyš Kul’tura RF -saitilla šekä sosialiverkoissa, kerto Karjalan filharmonijan johtaja Irina Ustinova.
– Ken maltau internetas, sie lugietah, kui pidäy kerätä, ken ei malta, buabuškat, naprimer, minä heile sanon: “Sinä nenga, sinä kois, älä raudubankastu lykkiä, tuo tänne” i hyö harjavuttah i tuvvah, sanelou Nadežda.
Šen lisäkši tänä vuotena ei järješšetty kielikilpailuja koulun tašolla ta opaštajat iče voitih valita, ken ošallistuu tašavallan vaihteheh, šelitti Karjalan opaššuškehitykšen instituutin vararektori Jelena Bogdanova.
Jyrkkä rinneh ta levie joki – piirin vierahat, kumpasie tiälä on äijän, šentäh kun kylän läpi kulkou tie Puanajärven kanšallispuistoh, šeisauvutah, ihaillah kaunista pohjoisluontuo, otetah valokuvie ta lähetäh ielläh.
Ihmisillä, kumpasilla on rajotetut tervehyšmahollisuot, tulovaisuošša tulou helpompi noušša ašeman toiseh kerrokšeh, esimerkiksi, vuottamishuoneheh šekä piäššä enšimmäisellä laiturilla, kumpani niise on rekonstruoitu.
– Kalevalašša vielä viime vuotena korjattih teitä, mualattih pos’olkan keškikatujen vanhojen talojen šeinie, kunnoššettih erilaisie yhteiskunnallisie paikkoja, šano Kalevalan piirin hallinnon johtaja Valentina Bulavtseva.
Kilvaspäi tulduu Tatjanal tuli mieleh pidiä “Kalevalan” elävynnyöt sivut -ruadopajua yhtes omien opastujienke Petroskoin erähis školis da päivykodilois, sanelta lapsile eeposas da karjalazien perindöllizis ruutis da sovis.
Ainutluatusena oli Piiterin valtijonyliopiston šuomelais-ugrilaisen filologijan laitokšen johtajan, dosentin Natalija Kolpakovan šeloššuš, kumpasen nimi oli “Dmitrii Bubrih: muissamma ta kunnivoitamma (130-vuotisjuhlakši)”.
Anna meijän katalougas kai nämmä karjalaizet vehkehet, karjalaizet brujat ollahgi karjalakse kirjutetut i himoittas ičel jättiä mustoh, kui i midä ruattih ennevahnas, mittuine oli sanasto, sanou muzein ruadai Ol’ga Žarinova.
Juonen mukah nerokaš muasteri Mikolai, kumpani šuattau korjata kellon ta aittalukun omilla yksinäisillä nuapurinaisilla Mašalla ta Pašalla, joutuu outoh ta vähän komiseh tilanteheh, kertou teatterin ohjuaja Valentina Saburova.
Kanšallisen musejon VK-šivulla kerrottih perintehelliseštä karjalaisešta pruasniekkapuvušta, a Karjalaisien, vepšäläisien ta šuomelaisien kieliresurssikeškuš valmisti videon, kumpani kerto keškiaikasešta naisien puvušta.
Tuntie Pietarin ajan ilmapiirie autettih istorijallisen rekonstruoinnin klubi “Gardemarin” Kontupohjašta ta Rebojevin roolissa olija F’odor Kuz’min, kerto musejon ošašton johtaja ta Pietarin roolin esittäjä Oleg Mošnikov.
Esimerkiksi, tuttavuštua ihmisie storytell -tarinojen kertomisen keinoh, šentäh kun jokahini voit šanella tarinan, ka ei jokahisella onnistuu kertuo šitä miellyttäväšti ta nuorella šukupolvella šelväšti, šelitti Svetlana.
Väisäzen mugah kandelehen muinazin tarkoitus soittua runopajoloin myödäh, ga meloudiet, kudamat häi kirjutti vuozien 1914–1917 aigah, ozutetah, ku kandelehel soitettih tansiloin, pläšnöin da myöhäzien pajolajiloin myödäh.
Konferenšših otettih ošua asientuntijat, tietomiehet, kieliaktivistit ta hallintoelimien jäšenet Karjalašta, Piiteristä, Moskovašta, Siktivkarista, Joškar-Olašta, Tartušta, Velikii Novgorodista, Jakutskista ta Jovenšuušta.
Šen rajoissa piettih karjalan kielen tuntija, eri muasteri-oppija ta alovehienvälini online-etnokulttuurifestivali, kuvattih videoita karjalaisista häistä ta Kegripäiväštä, ašetettih kakšikielisie tauluja katujen nimien kera.
Fennica- tieto- ta koulutuškeškukšen johtajan Irina Takalan mieleštä yštävyškuntatoimintah on tärkietä vetyä kanšalaisjärještöjä, nuorisuo ta eččie kiinnoštunuita ihmisie šekä tietyä molompien valtijojen istorijua.
Šovan jälkeh lehtie Kalevalan bolsheviikki -nimellä ruvettih painamah kerta netälissä ta jo nellällä šivulla, šentäh kun kirjapainošša ilmešty Linotip-koneh, min metallilevyillä šai kovota latelma kokonaisina rivilöinä.
Kannatušta šuahah Belomorskin piirin kotišeutumusejo “Belomorskin kallivopiirrokšet”, Kurkijoven kotišeutukeškuš, Kemin piirin Pomorje-kotišeutumusejo šekä Aunukšen piirin Prilukinilla nimitetty livvinkarjalaisien musejo.
Jokahisen kirikön entistäjän muistissa jäi hetki, kumpani oli heilä tärkeimpänä koko ruavon aikana: ristin ašettamini kupolin piällä, vanhojen oprasien šuamini omalla istorijallisella paikalla, šalvon rakentamini ta toisie.
– Ozuttihes, buite Sampo-melliččy rubieu uvvessah jauhomah, muamo kuulou kodvan vuotettavua hevozen kapsehtu, a Lemminkäine oppiu suaja sualehtu, kirjutti ozutteluh käynnyh Irina Rinkevič Kalevala open -projektan Vkontakte-sivul.
Net nuoret specialistat suadih diplomat, ga äijät heis ei voidu löydiä ruaduo ammatin mugah, sentäh ku infrastruktuuru ei olluh valmis ottamah vastah nengostu joukkuo karjalankielisty specialistua da löydiä jogahizele heis ruado.
Vuvven 1970 allus L’udmila siirdyi elämäh Petroskoile da puutui ruadoh Ven’an Tiedoakadiemien Karjalan tiedo-ozaston kirjastoh, kus hänenke tuttavui Kielen, literatuuran da histourien Instituutan kieliozaston johtai Georgii Kert.
Festivalissa oli ni muutoma erikoisdiplomi, esimerkiksi Parahašta naisroolista diplomin šai Natalja Starkova, kirjašton teatterin artista, ta Parahan miešroolin diplomi annettih Vlad Pooseikolla, Montes-teatteri-studijon artistalla.
Kahten vuvven aloh online-varaston perustamizekse ruvetah ruadamah Karjalan tiedokeskuksen kaksi instituuttua: paiči Kielen, literatuuran da histourien instituuttua projektah yhtyy Käyttöllizien matemuatiekkututkimuksien instituuttu.
Projektan hindu on 330 612 rubl’ua, 298 tuhattu rubl’ua nämmis den’gois suadih Tazavallan b’udžietaspäi, 2 612 rubl’ua – Nuožarven kyläkunnan b’udžietaspäi da 30 tuhattu rubl’ua Kaskesniemen eläjät annettih iče.
Še toimi kolme päivyä ta šillä aikua piti kerätä tietoja tverinkarjalaisien elämäštä šekä pakinojen esimerkkijä, keškuššella paikallisien kera, lahjottua heilä omua huomijuo ta hyvyä mieltä pakinoista muamonkielellä.
Ta viimesenä aškelena oli uušien šanojen lisyämini, šiitä vaštasi Irina Novak, kumpasella Aleksandra Punžina anto 20 vuuvven kerättyjä materialija, missä oli äijän uušie šanoja, šelitti kieliaktivisti Anastasija Runtova.
Karjalan ta šuomen kielen kehittämisen alan spesialistit vaštauvuttih Koštamukšešša Šuomelaini šykyšy Karjalašša tilaisukšien šarjan, mi loppu eklein ta Uhut-šeuran Kantatuattojen kieli ei šua šammuo -projektin rajoissa.
Kipinä-kuvalehen kakši šuurta artikkelie on omissettu nuorilla karjalaisilla neiččysillä, kumpaset vaššatah kaikkie muotitrendijä, ka šamalla tykätäh ta kannatetah karjalan kanšallista makuo, perintehie ta tietyšti kieltä.
Karjalaisien piähinehien lajiloista ta niijen käytöštä kerrotah Karjalan tašavallan karjalaisien, vepšäläisien ta šuomelaisien kieliresurssikeškukšen spesialisti Natalja Denisova ta pukujen asientuntija Jekaterina Logvinenko.
– Paraskovja Prokopjevna Ivanovua voimmo sanuo kuulužakse kanzanrunohuon tiedäjäkse, gu häi ylen äijän tiezi da maltoi pajattua, sanella, hänel oli hyvä musto da hyvä pajonero, sanou rahvahanrunohuon tutkii Valentina Mironova.
Voittajikse roittih Jessoilan Valgien kodine -stuudien ohjuaju Oleg Obnosov, Valdain kyläkirjaston piälimäine kirjastonhoidai Jelena Rogova da Kalevalan lapsien muuzikkuškolan akadeemiellizen vokualan da horan opastai Julija Žorova.
– Nygöi räkkipäivinny emmo salbua veriälöi, pidäy ku kirikön sydämes da pihal olis lähes sama lämbötila, ku kirikkö säilys parembi, sellitti Oleg da salbai kodvazekse 300-vuodizet veriät, ku ozuttua meile vahnat šašokat.
Kaikin tiijetäh, jotta monet nuoret lehtimiehet ei voija löytyä ičellä työtä, šamah aikah kun maholliset työnantajat ei voija löytyä ičellä ruatajie-journalistija, korošti Jelena Pietiläinen tapuamisešša studenttien kera.
Sanommo, karjalazet kirjuttajat, ennevahnallizet karjalazet urhoit ollah net rahvas, net nimet, kuduat pidäs panna mustoh, ku niidy rahvastu mustettas da meijän histouriedu mustettas, sanou Periodika-julguamon johtai Natalja Sinitskaja.
Forumin aikana keškuššeltih hyvänluajintatoiminnašta nykyaikana ta myönnettih nominatiojen voittajilla yhteiskunnan hyväkšynnän merkit hyvänluajintajärještöjen kehittämiseštä tahi volont’orien ruavon järještämiseštä.
10. šajekuuta hyökkäykšen aikana kolme kertua toissettih Matrosovin urošruato – šotilahat omilla vartaloilla peitettih ampuma-aukkoja, jotta šotilašjoukot voitais piäššä etehpäin, jatko omua kertomušta Jurii Aleksandrovič.
Šiih tuli Karjalan lyydiläiset -kanšalaisjärještön etuštajie, lyydin murtehen kurššien opaštajie ta opaštujie, Kielen, kirjallisuon ta istorijan instituutin tietomiehie, lyydien kieleštä ta kulttuurista kinnoštunuita ihmisie.
Karjalan kielen nedälih yhtyi ylen äijy Karjalan laitostu, kai net työttih omat programmat Resursukeskukseh da kai net programmat nygöi voibi kaččuo Resursukeskuksen sivul da vallita ičelleh pättävembät da mieldykiinittävembät.
Šuomen Sivis-opaššuškeškuš ta Karjalan Liitto yhteistyöššä Päivännoušu-Šuomen yliopiston karjalan elvytyšprojektin kera järješšetäh kolme karjalan kielen verkkokurššie, mit aletah kevätkuušša yhtehisellä luvennolla.
Pakasima Galina Lettijevan kera šiitä, mitä mieltä hiän on kanšalliskieliseštä viessinnäštä, mitein hiän piäsi opaštumah šuomen kieltä yliopistoh ta mummosie muisselmie hänellä jäi työvuosista Vienan Karjala -leheššä.
— Ken tietäy, mi kohtalo vuottais musejuo, još ei ois keräytyn yhtämieltäolijien ihmisien ryhmä, ket ymmärretäh, jotta on hyvin tärkietä pityä arvošša ta šäilyttyä meijän istorijua, kulttuurie, muistuo, Jelena Karhu sano.
– Myö pakajamma Tverin alovehella karjalan kielen tilantehešta, šen eri tašoilla opaštamisešta, opaššušmaterialien proplemoista, karjalan kielen kurššien pitämiseštä online ta ofline, valtijollisešta kielen kannatukšešta.
Konferenššissa näytettih, mitä ruatah karjalan kielen ta kulttuurin hyväkši: paikallini Nadežda Rastriginan johtama Uhtuan-kapšakki -omatoimiteatteri näytti pätkän uuvvešta Alajärven uutiset -näytelmäštä karjalan kielellä.
Šamoin aktiivisen elämäntavan harraštajat ošallissutah hiihtokilpailuih Karjalan kaikissa piirilöissä ta kaupunkipiirilöissä, kerrotah Karjalan tašavallan opaššukšen ta urheilun ministerijön spesialistit virašton VK-šivulla.
Oli piätetty kiäntyö Karjalan tietalouš-, kuletuš- ta yhteyšministerijön puoleh, niise kirjuttua virallisie kirjutukšie Karjalan piämiehellä Artur Parfenčikovilla ta Valtijollisen Duuman kanšanetuštajalla Valentina Pivnenkolla.
Sih niškoi pidäy luadie muutokset tazavallan Konstituutsieh, šeikuija kielen gruafillistu kandua, sidägi, mittuine murreh ottua valdivollizen kielen pohjakse, kaččuo, mittumil aloil karjalua käytetäh, hyväksyö kieliopin siännöt.
Moni vuottu tagaperin Andrei keräi rahvastu, kudamien juuret ollah Reboiselläs da hyö yhtes pandih kylä kundoh: nostettih časounu, mustopačas voinal kuadunuzile da pandih rattahile perindö - kerävyö yhtes omas kyläs kerran vuvves.
Karjalašša on erittäin rikaš folk-musikin perinneh, nyt še šuau vereštä henkityštä, še innoššuttau muusikkoja šepittämäh nykyaikasta musiikkie ta še miellyttäy kuuntelijie, šano festivalin järještäjä Anastasija Orlova.
Šäilytämmä muistuo –onlain-toimenpivon piähenkilöinä oltih Kalevalan koulun anšijoitunuot opaštajat: Aleksei Martinovič Pekšujevin šyntymän 100 vuotta ta Andrei Petrovič Kapasen šyntymän 115 vuotta vietetäh tänä vuotena.
Niise Karjalan tašavallan laureatti -nimen šai Kalajoven kyläkunnan johtaja ta Vepšäläisien kulttuurin šeuran jäšen Natalja Silakova panokšešta Kalajoven kyläkunnan kehitämmiseh ta vepšäläisien kyšymykšien ratkaisomisešta.
Skandinuavien niemen mualois, kus kazvajan karjalan koivun lugu on ylen suuri, vuozien mugah rahvas on huomannuh – tämä koivu kazvau niilöis kohtis, “kunne kuuluu kirikönkellolloin iäni”, se on – rahvahan eländykohtien lähäl.
Kun konsertti alko tuli šelvä, jotta kaikki huolet oltih turhah – meijän karjalaiset tanššit, kumpaset oli esitetty šuurella lavalla, oltih šuuren konsertin kirkkahana tapahtumana, korošti Kruuga-yhtyvehen opaštaja Kirill Gurejev.
Jorma-died’oi pajatanduaigua puaksuh musteli omua lapsusaigua da nuoruttu, kui perehel pidi voinan aigua mennä pagoh Karjalaspäi Suomeh, kui hyö työnnyttih elämäh uvves kohtas da mittumii vaigevuksii pidi tirpua školah käyndyaigua.
Se andau vallan karjalan kiele kehyttyö moneh puoleh, sen ližäkse karjalan kieldy zakonan mugah voibi ihan nägyväh käyttiä virgu- da valdukohtien ruandas, algajen doroguviittehien azundas loppijen azienhoijon piendäs karjalan kielel.
Valentina Patsukevičin luvento oli valmissettu kirjoista ta artikkeliloista kerättyjen materialien avulla šekä materialin pohjalla, kummaista Valentina Nikolajevna tallenti Kontokki- ta Kiitehenjärven rannoilla eläjiltä karjalaisilta.
Kniigazes kieliaktivistu, Karjalan Kielen Koin ruadai da “Oman Muan” toimittai Natalja Antonova sellittäy, mi arvoloi on muamankielel, mindäh maksau maltua karjalan kieldy, karjalua maltamattomal ristikanzal vois allata opastuo kieleh.
Pajo on ven’an kielel, ga oman kielen suvaiččii L’ubov’ Baltazar ei voinnuh olla karjalastu sanua sanomattah: “Kuibo elät – kak živ’oš, kunne menet – kuda id’oš, minun armas – l’ubimaja, minun Karjal – Karelija”.
– “Kalevalan” mukah Väinämöini šano hänellä taikašanoja ta še ei noštan enyä myrškyjä merellä, toisissa tekstilöissä on tietoja, jotta naini čukelti mereh, piäsi Tursahan luokše ta šynnytti hänellä yhekšän lašta.
Niin kuin ni “Kalevalan” runojen tekstilöillä ei ole ihan šamanlaisie vaštinehie rahvahanrunoista, šamoin ni rahvahalta poimittujen eeppisien ta loiččurunojen šuurešta miäräštä myö emmä löyvä aivan šamanmoisie tekstijä.
– Komissa mie voisin käyvä kouluo, ka še oli kuuvvešša kilometrissä meijän kyläštä, lapšie ei viety šiih kyläh, eikä ollun internattie, šentäh mie šanoin muamolla, jotta jiän hänen kera ta rupien auttamah šahuamah puita.
Koštamukšen luontohelmi -kotišeutuklubin tapuamisešša kanšallispuiston ekologisen šiviššykšen ošašton ruataja Valentina Patsukevič kerto keräytynyillä, jotta luonto antau meilä kaikkie ta joka paikkah še jättäy oman jälen.
Mie aina otan valokuvie ta tiijän, konša kašvi noušou muašta, konša še kukkiu, tiijän, jotta šemmosie valokuvie pitäy ottua, šäilyttyä ta näyttyä toisilla, kerto Tatjana Jungina, Puanajärven kanšallispuiston ruataja ta opaš.
Työmatan aikana Karjalan tašavallan piämieš Artur Parfenčikov tapasi Kemin ašemalla Okt’abr’skaja-rautatien varajohtajan Vladimir Trojanovin ta kaččeli šen tärkien kulkušolmun uuvvistamisen ta turismin kehitykšen kyšymykšie.
Paras Ižänmuallizen voinan Voiton 75-vuozipäiväle omistettu materjualu karjalan, vepsän libo suomen kielel sähköviestimis -nominatsies enzimäzele sijale on piässyh Nadežda Mičurova da hänen raadivolähetys “Raudulangan tagan”.
Yhissykšen hyvänä puolena oli še, jotta lehti šuureni 12 šivuh šekä še, jotta lukijalla tuli mahollisuš tottuo lukomah karjalan kielen molommilla murtehilla kaččomatta niijen eroih ta ymmärtyän, jotta karjalan kieli on yhtehini.
Kokoukšeh otetah ošua Venäjän kanšojen assamblejan, Venäjän tietoakatemijan, Tverin karjalaisien järještöjen, virallisien elimien, Tverin yliopiston, Karjalan tietokeškukšen kielen, kirjallisuon ta istorjan instituutin etuštajat.
Konzu kävyn Videleh died’oilluo, suurin kodvin kačon seinäh riputettuloi pruavobuaboloin da pruavodied’oloin fotokuvii – Saveljevien Stepan Mihailovičan da Tatjana Jegorovnan, Šalgujevien Ivan Pavlovičan da Jekaterina Andrejevnan.
Projektin ryhmäššä on nellä opaštujua: tutkija Arsenii Liskov, projektin valmistaja Anastasija Petrova, kuvuaja Matvei Kipruškin (filologijan laitoš) ta istorijan tallentaja Jekaterina Primakova (kanšainvälisien šuhtehien laitoš).
Voimmo uskuo, gu kvestan jälles lapset livutah da ruvetah iellehgi suurel himol tiijustamah midätahto uuttu Ven´an kanzoin perindölöih da taboih nähte, sanottih Karjalan tazavallan Kanzallizen da alovehellizen poliitiekan ministerstvas.
Ošanottajat kačottih Muššan mečän tarinoita -näytelmyä, keškuššeltih šiitä šekä kokenuijen opaštajien kera yritettih kirjuttua lyhyitä arvošteluja, kriittisešti analisoija spektaklie ta oikein käyttyä teatterialan šanoja.
On tärkietä, jotta myö jatamma šitä šukupolvien ket’t’uo, kumpani on šäilyttän runonlaulannan perinnehtä nykypäivih, šano online-onnittelušša runojen ta etnomusiikin tutkija, Runolaulu-akatemijan johtaja Pekka Huttu-Hiltunen.
Šamoin kilpailuh voijah ottua ošua perehet, kumpaset kiinitetäh huomijuo lapšien estettiseh kašvatukšeh, kehitetäh heijän luomistyötä ta kykyjä, kašvatetah lapšissa kiinnoššušta kulttuuri-istorijalliseh perintöh ta kulttuurih.
Priäžälästy Julija Tolmačovua hyvin tundietah meigäläzet rahvas, sendäh konzu mennyön vuvven lopus ilmoitettih vuvven laureatoin nimet, se ei olluh nimittuine vuottamatoi libo arbuamatoi piätös, mittuine se oli iče Julijah niškoi.
Priäžän piirin Priäžän mua – hyvinvastuandan čuppu -projektu on erähii vie vuvvennu 2021 Karjalan tazavallan Kanzallizen da alovehellizen poliitiekan ministerstvan kannatettuloi projektoi alovehien etnokul’tuurizen kehityksen alal.
Priäžän piirin Priäžän mua — hyvinvastuandan čuppu -projektu on erähii vie vuvvennu 2021 Karjalan tazavallan Kanzallizen da alovehellizen poliitiekan ministerstvan kannatettuloi projektoi alovehien etnokul’tuurizen kehityksen alal.
Ohjelman valmisti Karjalan tašavallan kanšallisen ta alovehellisen politiikan ministerijö ottuan huomijoh piirien, kanšalaisjärještöjen, kieli- ta kulttuurialalla toimijien järještöjen, tietomiehien ta toisien aktivistien ehotukšie.
— Minä mustan vie silloizii aigoi, konzu Aleksandr Lukič rubei käymäh Oma Mua -lehteh, häi toi meile omii runoloi, net oldih karjalakse da ven’akse, voibi sanuo, juuri nämmis askelis algavui hänen pitky da kirjavu runoniekan taival.
Enzikerdua myö ozutammo rahvahale Anuksen muzein samvuaroin kogonazen kollektsien, karjalazethäi Moidopyhälaskun aigua elettih rauhas, piettih paginoi samvuaran magiedu čuajuu juvves, sanou Anuksen kanzallizen muzein johtai Irina Romanova.
Vaštautumisen aikana karjalan kielen tilannehta kačellah eri puolilta: mitä ruatah šen šäilyttämisekši kylissä ta kaupunkiloissa, mitein šitä kehitetäh elämäššä ta internetissä, mimmosie alottehie käytetäh opaštumiseššä.
Pyörie-stola-issuntojen aikana ošallistujat paistih kielipolitiikašta ta kielišuunnittelušta kulttuurienvälisen viestinnän oloissa, šuomelais-ugrilaisista korpuksista šekä Oneganiemen kieli- ta kulttuuriperinnön šäilyttämiseštä.
Tädä kruaskua käytetäh mečän- da tieruadajat, konzu pidäy merkitä puut, ezimerkikse, dorogoin luadijes, ku nägys, mit puut on kuattavat, sanoi Karjalan Kul’tuuruperindön mustomerkilöin vardoičushallindon piälikkö Julija Alipova.
Luokanjohtajat Tatjana Kuteleva ta Irina Ševaldova, karjalaisen kulttuurin Viena-šeuran jäšenet šekä volont’orit 9. luokašta yheššä opaštajan Svetlana Kekšojevan kera kaimattih alkeisluokkalaisie karjalaisien perintehien muailmah.
Tänäpiänä kuoli Dmitrii D’omin, tunnettu ta taitaja kanšallisšoittimien luatija ta muusikko, Petroskoin valtijollisen konservatorijan šuomelais-ugrilaisen musiikin laitokšen opaštaja, Myllärit- ta Sattuma -musiikkiryhmien šoittaja.
Nyt matkuštajat ajetah šinne, Murmanskin alovehen pohjoseh, ihailomah kaunista luontuo tai tuttavuštumah šotaistorijah, kaččomah niitä paikkoja, missä taisseltih ta kuoltih heijän kantatuatot, vet jiähä eloh onnistu vain eryähillä.
Projektin ansijošta niitä muisselmie yhissettih yhteh kokomukšeh, järješšettih šekä lisättih alkušanat ta šelittäjie artikkelija, kumpaset valotetah istorijallisie tapahtumie ta prosessija, kertou projektin luatija Inna Nippolainen.
Šanelun avajaisissa ošanottajie tervehittih Kanšallisen ta alovehellisen politiikan ministeri, Petroskoin yliopiston vararehtori, filologijan instituutin johtaja šekä Karjalan Rahvahan Liiton ta Vepšäläisien kulttuurišeuran etuštajat.
Sendäh opimmo vastavuo rahvahanke, sanelta, mitbo net ollah vierahat lajit, kui voibi vastustua niilöin leviämisty da midä pidäy ruadua, sanou projektan johtai, Karjalan tiedokeskuksen Meččyinstituutan tiedoruavon ruadai Aleksei Polevoi.
Piätöksekse voibi sanuo, što nämmin vuozin on ruattu ylen suuri ruado, on kirjutettu kai suuret sanakniigat, grammuatiekat dai luvendukniigat opastujih niškoi, on valmistettu ylen suuri joukko opastujii yliopistos dai pedagouguinstituutas.
Minun lähetyksis rubei kuulumah prostoin tavallizen ristikanzan oza da elaigu, pienien kylien histourii, mugaže nostin pinnale ekolougien tieman, muatalovuksen probliemat, tazavallan kala- da meččyaziet, puaksuh pagizingi poliitiekkah näh.
Mie nävin, jotta kyläläiset tahotah kunnoštua kotikylyä ta heilä on ajatukšie mitä vielä vois parentua kyläššä, ta ehotin järještyä alovehellisen yhteiskunnallisen ičehallinnon, kerto alkuhpanijaryhmän jäšen Ol’ga Kadirova.
Karjalaisen kulttuurin Viena-šeuran jäšen, karjalan kielen opaštaja ta etnografi Valentina Dmitrijeva kerto omie lapšušmuisselmie šekä tietoja Köynäškošešta ta karjalaisešta Čena-kyläštä, missä ennein elettih hänen vanhemmat.
Kiitollisuš muamoilla, kumpaset kašvatettih omie poikie ta šiitä kaimattih heitä ta omie miehijä rintamalla, a iče vuotettih heitä ta ruattih rintaman šelkämäššä antaen omie voimie Voiton lähestämiseh, korošti Rašid Nurgalijev.
– Tärkeimpinä on ne esinehet, kumpasie tuanoin liitettih Karjalan tašavallan kanšallisen musejon varaštoih: šauva, kummaista Viola Malmi käytti joukkopruasniekoissa, Šuomešša tuotettu čäijypannu, pölynimuri, ratijo-levyšoittimet.
Karjalan sosialipalvelukeškukšen Priäžän piirin yksikön Jessoilan kotihoito-ošašton johtajan Tatjana Kotovan mukah, kakšipyöräset kulkuneuvot helpotetah elintarvikkehien toimittamista ijäkkähillä ta liikuntarajotetuilla ihmisillä.
Paja rodih kylän kul’tuurukeskuksekse, sie pietäh erilazii vastavuksii paikallizet yhteiskunnallizet liitot, karjalazien syömizien ruadopajoi, školaniekoile pietäh käziruavon urokkoi da sanellah karjalazien kul’tuuras da perindölöis.
Mukavan opaššukšen hyväkši on muovoššettu kakši ryhmyä: enšimmäiseššä aletah opaštumah kieltä, toisen ryhmän kurššilaiset jo tiijetäh karjalua ta hyö täyvennetäh omie tietoja – kerto kurššien opaštaja Alevtina Lesonen.
Šen tähen koštojen hiihnat šekä koštojen šelkäpuolella olija pieni kiännetyn trapecijan muotoni lisäyš, mihi kiinitettih hiihnoja, rikeneh laškeutu alahakši šelkyä myöten ta iče helma niise šolahti ta keräyty “hännäkši”.
Viena-šeuran vanhemmat jäšenet kerrottih nuoremmilla, kumpasista monet nykyjäh ei kašvateta potakkua, ka oššetah šitä kaupašša, juurikašvin šäilymisen šiännöistä: mitein valmistua kuoppua ta potakkua pitäkši talvišäilökši.
Lapšet käytih Kiži-musejošša, piiruššettih šarjakuvie karjalan kielellä, tuttavuššuttih eri karjalaisien kylien perintehellisih šyömisih, a opaštajat opaššuttih luatimah meštuo, šano karjalan kielen opaštaja Jelena Pankratjeva.
Ennein tätä projektie Vuonnisen alovehellini yhteiskunnallini Nadežda-ičehallinto toteutti kaivokšen kunnoštamisen projektie ta šeuruavakši vuuvvekši järještön jäšenet tahotah šuaha rahotušta Vuassilan kiven paikan kunnoštamiseh.
Hänen enzimäine kniigu piäzi ilmah ven’an kielel 1993, vuvvennu 1997 se piäzi ilmai jo karjalakse nimel “Pieni Dessoilu”, tämän kniigan Volkov omisti omamualazile viäräh ammuttuloile mužikoile, kudamien joukos oli hänen tuattahgi.
Elokuun 28. päivänä yliopisto rupesi ottamah vaštah lisäopaštujie, šentäh kun jäi vapaita paikkoja biologijan, ekologijan ta muatalouštekniikan, meččä-, kaivoš- ta rakennuštevollisuon, pedagogikan ta psihologijan instituuttiloissa.
Šuuremmoisen ta monivuotisen työn tulokšena hiän nošti yleistietoh karjalaisen Olimpijakisojen voittajan, puatenelaisen hiihtäjän F’odor Terentjevin nimen: pačaš hänen hauvalla ta lopputulokšena Muistopačaš Petroskoissa Kurganilla.
Häi kaikkii hyvin opasti kirvesmiehikse da ruttozeh oman uvven koin srojimmo Priäžäs, no kymmene kluassua minä lopin ilduškolas, hos i oli jygiettävy, i ainos minun elokses ei täydynyh školan perustiedoloi, sanelou Nikolai F’odorovič.
Kakšikieliset navigatijokyltit ollah Karjalan tašavallan talouškehitykšen ta tevollisuonministerijön, Karjalan tašavallan kanšallisen ta alovehellisen politiikan ministerijön šekä X5 Retail Group -yritykšen yhtehisen ruavon tulokšena.
Nygöi valdivon vardoittavat ollah vuvvennu 1910 nostettu Fedulinan da Jermolajevan taloi, XIX-vuozisuan toizel puoliškol nostettu Mihailovan taloi, XX-vuozisuan allus nostettu Amosovien da Sadovskien taloi da 1940-luvul nostettu Anekovan taloi.
Hos karjalan kielen elvytysprogrammu on uuzi, ga yliopisto huavuau ottua sih kai Karjalan kielen seuran elvytysprogramman hyvät ruavot: kielikerhot, lapsien luageriloin piendy, rahvahanopistoloin karjalan kielen opastujien yhtehizet vastavukset.
Rautateijen insfrastruktuurin kehittämisellä ta kuletuškyvyn korottamisella Karjalan tašavallašša vuoten 2025 šuaten on šuunniteltu investoija noin 12 miljardie rupl’ua, korošti Okt’abr’skaja-rautatien varajohtaja Vladimir Trojanov.
Tänävuon konnus rodih Kummalline talvi -troppu, kunne on sijoitannuhes Kalevala-eeposan personuažoi, nostettih lippuloinmyöndykohtu, Lumiukin Dvorčas rodih Armas Karjala -ozuttelu, kuduas meijän tazavallan gost’at voijah tuttavuo Karjalah.
Vanhemman polven ihmiset paissah ta eryähien lapšet ta punukat niise paissah tahi ymmärretäh karjalua, kerto omie vaikutelmie matašta Karjalan tietokeškukšen Kielen, kirjallisuon ta istorijan instituutin karjalan kielen tutkija Irina Novak.
Tutkijoin kiinnostuksel soitindu kohtah on jo läs kahtusadua vuottu, yhtelläh tässäh on vie äijy kyzymysty, kudamat koskietah kandelehen soitandualovehtu, sen rakendehen eričyksii da puaksuh erotah jo olemas olijois mielis kandeleheh nähte.
Midä koskou karjalazii täs kohtas, en malta sanuo juuri oigieh, vai tiijän, ku digitualizen muuttumizen da tehnolougizien innovatsieloin departamentua, kus minä ruan, johtau petroskoilaine, Petroskoin yliopiston loppenuh Anatolii Stojanovskii.
“Karjalan kybenyös” suat tiijustua karjalazen ferezin peittožuksis, luvet mieldykiinittäjän kerdomuksen karjalazes oravukoiras, opastut keittämäh kuulužua kogo Karjalas syömisty, vienakse – “kapakeittuo”, livvikse – maimurokkua.
Šamalla paikalla halutah järještyä kulttuuritilaisukšie, festivalija, pruasniekkoja ta avata taitoala, jotta keškukšen vierahat mukavan lepyämisen lisäkši šuatais uušie tietoja ta voitais löytyä miellyttävie harraššukšie ičellä.
Petroskoin piämiehen lahja šuatih Meritaistelu-tevokšen luatijat, Borei-šankarin kuupkan šai veššoš “Olemma ylpeitä šiun nimeštä” ta Petroskoin kaupunkineuvošton erikoislahja myönnettih Ei ole paha unelmoija -tevokšen luatijilla.
Myö esitämmä kaikki tämän alovehen šotilašošaštot, rintaman šelkämän, kekityšleirit ta tietyšti omissamma näyttely Voitolla ta Karjalan rintaman istorijalla – kerto Estafeta pokolenii -fondin puhienjohtajan šijahini Ilja Gerasjov.
Sovetskaja muzika -žurnualas kirjutettih vuvvennu 1951 horah nähte: “… jo terstavunnuzien rahvahan gor’ah nähte pajoloin sijah tuldih uvvet pajot – eloksen suvaičukses, kolhouzukyläs, suarnat da runot välläs da rauhallizes ruavos”.
Ainavo piätös olis se, ku rahvas hävitettäs točkuruadivot da ostettas tilah nygöizet lähetysbrujat, kudamat työtäh FM:n. Toizekse, jiädäs vuottamah kuni Karjalan tsifrulähetysstantsiet roitah vägevembäkse da allatah kattua kai kohtat.
— Tilandehes, konzu ruvetah ajamah erikoisajonevvot palajien signualutulienke da iänisignualanke, toizil šouferiloil pidäy pyzyö tieliikundan siändölöi da eistyö oigiembakse da ku pidänöy, azettuo, sellitettih Avtotielöin halličukses.
Ku Karjalan Rahvahan Liitto omal aijal tazavallan avul da kannattamizel tämän lehten 30 vuottu tagaperin luadi, hyväksyi tämän piätöksen, i, tiettäväine, tädä lehtie, Oma Mua -lehtie ei sua verrata toizih lehtih, ven’ankielizih lehtih.
Komiisin jäšenet kannatettih lehtimiehen Jurii Šleikinin ehotušta šiitä, jotta Petroskoissa pitäis peruštua kuulusalla neuvoštoliittolaisella tiijuštelijalla Richard Sorgella ta hänen naisella Jekaterina Maksimovalla nimitetty puistikko.
Niise illan vierahie tervehittih Karjalan tašavallan kanšallisen ta alovehellisen politiikan ministeri Sergei Kiseljov ta Lakienhyväkšymiskokoukšen opaššuš- , kulttuuri- , urheilu- ta nuorisopolitiikan komitean varajohtaja Tatjana Tiškova.
Vuvvennu 1952 nuori mies tuli järilleh Leningruadah, ruadoi äijäs kohtas, a sit pyrgevyi opastumah Ven’alazen literatuuran instituutan (Puškinan koin) aspirantuurah, kus häi kävyi ennenvahnallizen literatuuran da kanzanrunohuon seminuaroih.
Kahen päivän aikana karjalaisien runojen spesialistit esiinnyttih seminarissa ta autettih eččie vaštaušta kyšymykšeh, mitein käyttyä runoja opaššušohjelmašša, šano etnokulttuurikehitykšen keškukšen piämetodisti Ol’ga Hramtsova.
Kuvalehen numerošta šie löyvät pruasniekalla omissettuja šivuja: luvet L’udmila Barhatovan Kuuši-kertomukšen ta L’ubov’ Baltazarin Talven algu – vuvven loppu -runoja šekä luajit kaunehista kuvista girl’andan uuvvenvuuvven kuušeh.
Täs muapalas oli ylen äijy kuustu, tuttavat kui nähtih, mi verdu kanduo oli, sanottih: “Jättäkkiä tämä muapala, työ tänne mököldyttö.” Ei olluh nimittumua tehniekkiä, nigo srojumatejualua, enzimäzen kirvehen ostimmo silloi Suomes.
Nygöi L’udmilan runoloi da kerdomuksii piästetäh ilmoih Ven’an da Karjalan julgavolois, sanommo, Komin tazavallan Siktivkar-al’manuahas, Mujehjärven da Priäžän piirin lehtis da valgoven’alazes Suarnu yöle - žurnualas lapsih niškoi.
Sih niškoi, ku painua omahizen portriettu, pidäy sulakuun 28. päiväs algajen 5. oraskuussah 2022 tulla Monikäyttökeskukseh da andua tiijot Suureh Ižänmuallizeh voinah yhtynyöh nähte: nimi, sugunimi, ižännimi, voinan arvonimi da fotokuva.
Kilpailušša oli viisi nominatijuo: “Monilapšni pereh”, “Nuori pereh”, “Kyläpereh”, “Venäjän kultapereh”, “Perintehien šäilyttäjä pereh” šekä kakši lisänominatijuo – “Voittamini” ta “Šäilytämmä muistuo”.
Kallivopiirokšet ollah ainutluatuisie – ne ollah ni “taivahan katto”, kumpani šäilyy Ermitažissa šekä kallivon palat, kumpaset šäilytäh Vanha kylä -restaurointikeškukšešša ta niitä Petroskoissaki melkein kenkänä ei ole nähnyn.
Issunon enšimmäini šeloštaja, Karjalan tašavallan kanšallisen ta alovehellisen politiikan ministeri Sergei Kisel’ov kerto sosialikanšalaisjärještöjen Karjalan kantakanšojen etnokulttuurikehitykšeh liittyjien projektien toteuttamisešta.
Puistošša voipi noštua Karjalan korkeimmalla Nuorusen vuaralla, matkuštua Olanga-laivalla Puanajärvie myöten, kaččuo ihanie vesiputoukšie, nauttie puhtahašta ta tuorehešta ilmašta, tutuštuo karjalaisien ta šuomelaisien kylien istorijah.
Kaikkie ruatoja, kumpaset liityttih muistopaččahan luatimiseh ta ašettamiseh, tarkisti Rašid Nurgalijev, Venäjän Federatijon turvallisušneuvošton šihterin šijahini, Karjalan tašavallan 100-vuotisjuhlan valtijon valmistamiskomiisin johtaja.
Mulloi huomattih, ku puustikos Nevvostoliiton urhomiehen Marija Melentjevan mustopaččahalluo olijat vahnat venehet, kudamih Melliččy-fondah kuulujat oli luajittu kukkuvagoloi, ollah kai lahonnuot, niilöin sijah pidäy luadie jo uvvet kukkuvavot.
– Meil uskaldi tulla Petroskoilpäi tiedomies Natalja Kalinkina, kudai rahvahal sanelou, mittumas kunnos nygöi on Vieljärvi da midä nygöi ihan tavallizet ristittyöt, rahvas, kudamat eletäh tiä, kyläs, voijah auttua, elavuttua tädä järvie.
Paikan piäl ollah jo ammuzet ruadajat – Margarita Kemppainen, kudai on ruavos täs allus algajen, Jelena Ruppijeva (Filippova) da Maikki Spitsina da myöhembi tulluot Ol’ga Smotrova, Elina Potapova, Uljana Tikkanen da vaste tulluh Irina Zaitseva.
– On mainittavu, ku pivot järjestetäh ei vaiku Petroskois, ga Anuksen da Kalevalan piiris, Kostamukses da toizis čuppulois, sanoi ruadojoukon sekretari, Karjalan Kanzallizen da alovehellizen poliitiekan ministerstvan ruadai Aleksandra Anufrijeva.
Forumissa šuau kuulla šamanien taikašanoja, Ob’-ugrilaisien kanšallisien šoittimien iänijä, nähä pohjoiskanšojen perintehellisie tanššija šekä tuttavuštuo eri kanšojen käsitöih ta folklorih, kertou projektin johtaja Inga Gajevskaja.
Illalla, kello 16.00 avatah lapšien piirrokšien näyttely Kanšallisešša teatterissa, šieläki kello 17.00 pietäh juhlallista konserttie ta šen jälkeh kello 18.30 Spartak-stadionin lähellä olijalla kentällä šuau opaštuo peluamah kyykkyä.
Udmurtoin Bygi, setokazien Obynitsa, vengroin Iskasentdjord’ da Vesprem-linnu, marilazien Unčo, Baškiirijes eläjien niittymarilazien Miškan kylät puututtih kul’tuurizekse muailmakse omua čomevuttu, kuulužuttu da perindölöin säilytändiä.
A 28. tuiskukuuta, Kalevalan päivänä, Elävä Kalevala -šarjan rajoissa kirjaštoissa perintehellisešti pietäh kotišeuvun tuntija, muasteri-oppija, tiijollisie pelijä, kerrottih Petroskoin keškuškirjašton spesialistit laitokšen VK-šivulla.
– Tänä vuotena myö jatamma luatie istorijallisie vehkehie, jatamma eksperimenttijä, haluomma ošallistuo festivalih, šuaha klubih uušie ihmisie ta toivomma kehittyä yhteistyötä Sortavalan Bastion-istorijallisen puiston kera, lisäsi Natalja.
Noin šeiččemän tuntie katkuamatointa muusiikkie eri tyylilöissä šoitettih Karjalan ta Piiterin joukot ta solistit: Andrei Dikojev ta Aleksandra Zabaikina, Juri Žuk ta Alina Repetskaja, ILMU, Hapanasasa, Si Ma ta Nikita Anisimov io-ryhmän kera.
Karjalazus on vuozien aloh muuttun niingi, jotta lapsusaijan mielenkiindo da suvaičus karjalan kieleh on miun opassuksen da ruadoloin kautti levennyn oman suvun murdehesta koskemah ihan kogo karjalankielistä alovehta, sen kaikkie kaunehie murdehie...
Rudolf Toivosen alottehešta ta yritykšeštä on ašetettu muistolauvat L’udmila Lukinalla Jyškyjärveššä, Vasselei Kirillovilla Kalevalašša, Veikko Hakulisella Šuomešša, Anani Arhipovilla Lietmajärvellä ta Juakko Rugojevilla Petroskoissa.
Myö emmä kilpuale 200 vuotta takaperin kirjutettujen runojen kera ta emmä yritä olla niijen tapasina, ka myö yritämmä esittyä omie ajatukšie ta tuntehie, konša olemma šamoissa tiloissa meijän esituattojen kera – mie niin šitä ymmärrän.
Tervehyšhoitoalan ruatajan ammattipruasniekan kynnykšellä Karjalan piämieš Artur Parfenčikov allakirjutti käšyn Karjalan tervehyšalan kunnivoruataja -arvonimen myöntämiseštä tašavallan lapšien šairalan šairanhoitajalla Irina Frolovalla.
Kilpailuh kučutah perehie, kumpasissa on hyvie oloja perehjäšenien kehityštä varoin, missä lapšet šuahah henkellis-moralista kašvatušta, sosialisešti aktiivisie perehie šekä perehie, kumpasien jäšenilla on aikahšuamisie ammattityöššä.
Passibo sinun Jelena-mučoile, ku häi kannattau sinun luomisruaduo, ku annau vallan joudaval aigua ruat Nuožarven kylän hyväkse, ku luajit meijän kyliä čomembakse, kirjutti omal Vk-sivul Nuožarven kyläkunnan piälikkö L’ubov’ Ponomar’ova.
Šilta – perintehien läpikulku – projektin rajoissa festivalin lisäksi pietäh seminarija ta muasteri-oppija, kumpasih kučutah spesialistija ulkomailta ta Venäjän erilaisista šuomelais-ugrilaisista tašavalloista, niijen luvušša Karjalaštaki.
Opaštaja-nominatijošša oli miärätty kolme laureattie: Šuja-pos’olkan 1. koulun istorijan opaštaja Jurii Sergejenkov, Petroskoin 17. gimnasijan istorijan opaštaja Grigorii Suzi ta Petroskoin 46. koulun alkeisluokkien opaštaja Oles’a Celobenok.
– Minä kiitän kaikkii, ket yhtyttih kilbah, ket ozutettih omien fotokuvien kauti oman suvaičuksen kodirandah, Karjalan luondoh, ket kunnivoijah omumualazii da heijän jygiedy jogapäivästy ruaduo, sanoi projektan alovehelline johtai Irina Kuzičeva.
Seminariloissa Marija Urbanovič kerto, jotta Jyškyjärveššä ta kylän ympäristöššä on karjalaisie (Ukonlakši, Huapajärvi), saamelaisie (Čola, Kätkäjärvi, Jängäjärvi) ta uušie venäläisie (Mudel’man, Pionerien nurmikko) paikannimijä.
Hänen mieleštä kieliaktivistien pitäy ruatua ahkerašti: parentua omua pätövyttä, miärätä etuoikevukšie, eččie uušie ratkaisuja, valmistua uušie spesialistija, ka pitäy ni huaveilla, vet huavehet annetah voimie ta autetah männä etehpäin.
Instituutan tutkijat valmistetah da piästetäh ilmoih joga vuottu 10-15 tiedokniigua, läs 100 tiedokirjutustu Ven’al dai ulgomual, kuduat ylen terväh löytäh omii lugijoi kui tiijollizes muailmas, mugagi kul’tuuran da kielien suvaiččijoin keskes.
XIX vuozisuan allus – XX vuozisuan enzimäzes puoliškos tutkijat kirjutettih läs sadua kandelehelsoittajien nimie, ga vai kolme heis elettih Vienan Karjalas, dostalit soittajat kirjutettih Sordavalan, Suojärven, Pitkänrannan da Priäžän piirilöis.
– Kilvoin tarkoituksennu on tuttavuttua rahvastu karjalazien runoloih, kuduat ei kuuluta Kalevala-eepossah da avvuttua puunvestäjile säilyttiä oman perindöllisty neruo, kerdoi sotsiuallizes verkos Kalevan perindö -liiton piälikkö Julija Andrejeva.
Karjalan tiedokeskukses Kielen, literatuuran da histourien instituutas tossargen da kolmanpiän rubieu ruadamah konferensii, kuduah yhtyy läs 70 suomelas-ugrilazen alal ruadajua tiedomiesty Karjalas, Ven’an eri linnoispäi, Valgoven’al da Italiespäi.
Keräytynyöt kirjutettih video-onnittelu Vuokkiniemellä, kumpasen lopušša šanottih yheššä karjalakši: “Hyvyä šyntymäpäivyä, Vuokkiniemi!” Lisäkši kaikki laulettih, tanššittih, kerrottih ilosie juttuja ta kuunneltih Köynäkšen pauhuo.
– Kalevalan piirin piämieš Valentina Bulavtseva kiänty Karjalan halličukšen puoleh ta ehotti šiirtyä tašavallan päivän juhlimista myöhempäh aikah vaikien koronatilantehen takie, kertou Karjalan tašavallan piämiehen lehistöpalvelun hallinto.
Karjalan kielen opaštaja, etnografi ta Viena-šeuran ošallistuja Valentina Dmitrijeva piti kaikilla tiijollisen oppimatan, kerto mukavie faktoja košešta ta entiseštä Čena-kyläštä, missä elettih hänen vanhemmat, šekä runonlaulajista Kettusista.
Mustu konteineru on metallah niškoi, ruskei – plastiekkukanistroih da butilkazih niškoi, oranževoih konteinerah pannah pet-butilkoi, keldazih – st’oklubutilkoi da bankoi, vihandah da valpahansinizeh – bumuagua, sinizeh da fiolietovoih – pahvii.
Miun ruado projektas on pagizutella ristikanzoi nämmil matkoil da sit litteroija nämmii meijän luajittuloi pagizutandoi dai sežo vahnembii, Pertti da Helmi Virtarannan luajittuloi moizii, i nämmis litteruatois sit luajitah tverinkarjalaine kielikorpus.
“Karjala” on illačun kuninkaš ta še rupieu tanššimah, Čičiliušku-teatterissa kuklatki ošatah tanššie ta neki tullah pläššimäh, ta laulamah meitä varoin rupieu Oma pajo -kuoro, šelitti Čičiliušku-teatterin ohjuaja Natalja Golubovskaja.
– Vuuvven 1999 8. heinäkuuta paikallisen hallinnon miäräykšellä oli järješšetty matka, kumpasen aikana mie Vika-tyttäreni ta vielä kolmen petroskoilaisen ihmisen kera keräsimä vanhoja esinehie Kalevalan piirin kylissä šekä Puanajärveššä.
Šilloin ta nyt kuštantamo toimiu yhen idejan mukah – šäilyttyä ta kehittyä karjalan-, vepšän- ta šuomenkielisie julkaisuja tašavallašša, antua tiluajalla mahollisuon lukie muamonkielellä, auttua opaštuo muamonkielie ta kehittyä kielitaitoja.
A eriluadustu suolaheiniä on läs 150, syödäviägi piäle kymmendy, nämmil kaikil on omat nimet, a minä enhäi ole nimittuine botaniekku, sih pidäs kerätä oma azientundijoin joukko, kudai kehittäis ielleh L’udmila Markianovan sanakniigan sanastuo.
Šamoin tärkietä on še, jotta kirja on kanšainvälini, šiitä on esitetty muajilman 44 kanšan 70 starinua, kerto Karjalan tašavallan kanšallisen ta alovehellisen politiikan ministerijön kantakanšojen valtijontuven ošašton johtaja Jelena Migunova.
Tänäpäi Priäžän veteruanoin nevvoston luajittuloi kukkuvagoloi kyläs on äijy: ihan keskučas Nevvostoliiton da Melentjevan uuličan tiešuaras, velleskalmalluo da puustikos Marija Melentjevan mustopaččahalluo, vie on erähän laukan da aptiekan luo.
Aleksandr Jeremejev jatkau toimintua Karjalan Rahvahan Liiton johtajana ta šuunnitelmissa on aktiivisešti ošallistuo Karjalaisien runojen vuuvven toimenpitoloih, kirjuttua ta toteuttua uušie projektija ta šamoin kuin ainaki ruatua karjalaisien hyväkši.
Korgevimat arvosanat minä panin niilöile, ket kirjutettih ei vaiku faktoi, ga sanottih oman mielen, iče mietittih probliemah nähte..., sanou arvostelujoukkoh kuului Kielen, literatuuran da histourien instituutan rahvahanrunohuon tutkii Valentina Mironova.
Kešäkuun 19. päivänä Myö karjalaiset -projektin rajoissa Viena-šeuran šekä Arhippa Perttusen šiätijön jäšenet, kumpasie autettih kaikki halukkahat Koštamukšešta ta Vuokkiniemeštä, ašetettih tiijotuštaulu juuri Köynäš-košen viereššä.
– Olen roinnuhes suureh karjalazeh pereheh, meidy oli nelli lastu – minä, sizär Nina, häi ruadau Vieljärves, Iivan-velli, häi eläy da ruadau Priäžäs da Kol’a-velli (Miikul, Koka, – nenga händy kucuttih kois), häi eläy da ruadau Vieljärves.
Milma ilottau, jotta kulttuuri eläy, ka kielitutkijana mie niän kuin ruttoh še voipi kuolla, šano Venäjän tietoakatemijan Kielitiijon instituutin Venäjän kanšojen kielien šäilyttämisen ta elvyttämisen tietokeškukšen tietoruataja Ol’ga Pavlova.
Issunnon piäteemoina oltih kanšallisjärještöjen projektit, Petroskoin Glazunovilla nimitetyn valtijonkonsevatorijan toiminta itämerenšuomelaisien kanšojen musiikkikulttuurin hyväkši ta Karjalan piämiehen rinnalla toimijan šanaštokomiisin toiminta.
Kaikki alko muutoma vuosi takaperin, kun Maksim ečči korttierie ta yhtäkkie avasi ičelläh Piiterin yhtehisien korttierien (niitä on vielä nytki valtava oša kaupunkin vanhašša fondissa) šekä muijen enneinvallankumoukšellisien korttierien muajilman.
Tiettäväine, minun mieles, Karjalan tazavallan piälinnas pidäs olla mostu nimie, pihoin, uuličoin niminny, gu rahvas tiettäs, gu täs eli dai eläy nygöigi karjalastu, sanou yksi kirjazen allekirjutannuzis, Periodika-julguamon johtai Natalja Sinitskaja.
Tutkijoin kiinnostuksel soitindu kohtah on jo läs kahtusadua vuottu, yhtelläh tässäh on vie äijy kyzymysty, kudamat koskietah kandelehen soitandualovehtu, sen rakendehen da soitandan eričyksii da puaksuh erotah jo olemas olijois mielis kandeleheh nähte.
Mennyön vuvven aloh Karjala-Suomi ystävysliiton Suomalazet Karjalan kul’tuuras -projektan hantuzis Kielen, literatuuran da histourien instituutan ruadajat Valentina Mironova da Nina Šibanova valmistettih Ingerinmuan rahvahan pajot -kniigan tostu painostu.
Mari pamaš -kollektiivin artistat yheššä Karjalan marilaiset -kanšalaisjärještön kera vietettih tapuamista Karjalan kanšojen yštävyštalošša, missä kerrottih Periodika-kuštantamon ruatajilla Pelediš pairem -pruasniekašta ta kanšanšoittimista.
Toisilla teillä korjauš lopetetah, šuurin oša niistä on Onegajärven piirissä, niise on valmissettu korjaušta vuottajien teijen uuši luvettelo, šelitettih Karjalan tietalouven, liikentehen, pošti- ta telelaitokšien ministerijön lehistöpalvelušša.
Projektie toteutettih Zdorovje Karelii -hyvänluajintašiätijö, Periodika-kuštantamo, karjalaisien, šuomelaisien ta vepšäläisien kieliresurssikeškuš ta Tuomi-etnokulttuurikeškuš Karjalan kanšallisen ta alovehellisen politiikan ministerijön tuvella.
Joga niiveldykseh tulluh lapsi enzikse piirustau asfal’tal pilven, kudaman rajois häi pyzyy liikkujes, pilvet piirustetah loitton toine toizespäi pandemien aijakse miärättylöin siändölöin mugah, sanou Čalnan kul’tuurutaloin johtai Natalja Kalinina.
Školan loppiettuu häi opastui pedagouguammattiopistos algukluasoin opastajakse, a sen jälles vuvvennu 1965 loppi filolougizen tiedokunnan Karjalan pedagouguinstituutas da läs kolmie vuottu ruadoi Kuittizen školas ven’ankielen da literatuuran opastajannu.
Karjalan kielen livvin murdehen opastujat Serafima Funtikova (kolmas vuozikursu), Uljana Gerasimova (teorien da metoudiekan alguopastuksen nelläs vuozikursu) da Danil Zaitsev (teorien da metoudiekan alguopastuksen toine vuozikursu) mielihyväl yhtyttih ruadoh.
— Vuosi pietäh šitä varoin, jotta popularisoija kanšantaitehta, šäilyttyä kulttuuririkkahutta, istorija- ta kulttuurimuistomerkkijä, kaikkien Venäjän kanšojen ainutluatusie perintehie, on kirjutettu presidentin allakirjutetušša miäräykšeššä.
Projektin järještäjänä on Šardžan perinnön instituutti, kumpani käsittelöy Arabiemiirikuntien ta muijen maijen kulttuuriperinnön tutkimisen, šäilyttämisen ta eistämisen kyšymykšie, järještäy kulttuuritapahtumie ta auttau kokomukšien vaihtuo.
— Koštamukšen piäaukivolla karjalaiset, ukrainalaiset, azerbaidžanilaiset, tatari-baškiirilaiset ta jevreit näytettih omie värikkähie kanšanpukuja, laulettih lauluja muamonkielillä ta tanššittih rahvahantanššija, kerrottih juhlan järještäjät.
Vuvvennu 1992 Karjalan pedagouguinstituutas oli avattu karjalan da vepsänkieline tiedokundu, a sit ližäkse oli vie avattu algukursu niilöih abiturientoih näh, kuduat ei voidu enzikerras piästä läbi tutkindolois da puuttuo opastumah pedagouguinstituuttah.
Kirjaštojen, koulujen ta päiväkotien ruatajat kaupunkiloista ta piirilöistä voijah tulla tänne ta opaštuo, jotta šiitä opaštua toisie, šelitti kielitietäjä, pedagogisien tietojen kandidatti, monien kanšalaisjärještöjen jäšen L’udmila Gromova.
Kerta kuukauvešša, a toičči ni rikenempäh, naiset keräyvytäh paikallisen kirjašton tiloissa ta čäijystolašša paissah dača-kyšymykšistä, kerrotah toini toisella käsityöammattien šaloista, valmissetah kulttuuriohjelmie, vietetäh muasteri-oppija.
Diskat juammo pajojoukkoloile da kaikile, ket tahtotah suaja sen. Ligakuun 10. päivänny meil rodieu etnokul’tuurine festivuali “ Värttinä, pyöri”, kudaman piemmö online projektan sivul , sanou Värttinä, pyöri -projektan ohjuaju Jelena Ol’šakova.
Kaikki viisi finalistie – Jelena Kolomainen Kemistä, Aleksandra Lesonen Koštamukšešta, Dmitrii Ovs’annikov Moskovašta, Nadežda Rastrigina ta Edvina Tuhkala Kalevalašta – šuatih kuppija Koulun logon kera (šen piirušti taiteilija Dmitrii Dmitrijev).
Martsial’noin gostil paiči sidä, ku parandua omua tervehytty, on vie mahto tiijustua enämbän Ven’an histourieh nähte.Tervehyönhoidolan alovehel ruadau Karjalan Kanzallizen muzein ozasto, kudaman piäliknny on Karjalan kuulužu runoniekku Oleg Mošnikov.
– Ken ei jovva kaččomah uudizii da pitkii programmoi omal kielel televiizoras, voibi kaččuo niidy internetas Karjalan TV:n kodisivuloil sego Viestit Karjala joukos vk- da facebook sociualu verkolois da youtube-portualal, sanou TV:n toimittai Ol’ga Ogneva.
Kriitikon työtä šuoritin šiännöllisešti piätyön ohella vuuvvešta 2007 alkuan, enšin “Aamulehteh” noin 10 vuotta ta vuuvvešta 2019 alkuan Šuomen šuurimpah kulttuurialan Kulttuuritoimitus.fi-verkkojulkaisuh, kunne kirjutan kuukaušittain iellähki.
Pluanan mugah tänävuon pidäy kylviä da istuttua kaikkiedah 4,2 tuhattu gektuarua meččiä da vie 3 tuhattu gektuarua on miärätty mečän luonnollizeh kazvamizeh, sanoi Suojärven piälimäine mečänhoidoala -laitoksen johtajan sijahine Aleksandr V’atkin.
Tänä vuotena MEIHODO-kinofestivalin arvoštelijakuntah kuuluu Oscar-palkinnon kakšikertani omistaja Michael Douglas šekä kiinalaini šäveltäjä Tan Dun, kumpani šai Oscar-palkinnon kirjutetušta musiikista filmih “Hiipijä tiikeri, piilotettu drakoni”.
Juuri X-XI-vuozisavoil roittih tämän lohkon vahnimat paikannimet, kudamat annettih suurile jogiloile da järvilöile täs eläjät saamelazet (tutkijoin mugah, hyö tuldih tänne 500 vuottu enne meijän luguu da elettih täs meijän luvun X-vuozisuan loppussah).
– Spesialistien kera myö järješšämmä matkoja piirilöih, kumpaset ošallissuttih projektih (Priäžän, Aunukšen, Kalevalan ta Belomorskin piirit šekä Koštamukšen kaupunkipiiri) ta lopušša valmissamma metodiikkamaterialija, lisäsi projektin johtaja.
– Mieleštäni ihmistä voipi šanuo nykyaikasekši runonlaulajakši, još hiän esittäy runoja, lukou niitä, kekšiy runošävelih pohjautujua musiikkie tahi kirjuttau runoutta kanšallisilla kielillä, tahi ylistäy runoja omissa tevokšissa, on varma Ondrei.
Enšimmäisenä päivänä pietty Bubrihin koulun perintehet nykyaikasešša kielitiijošša -nimini sektijo koški šuomelais-ugrilaisien kielien kielioppie, murrehoppie, Dmitrii Bubrihin tietotöitä, etimologijua ta kanšallisen ičenidentifioinnin kyšymykšie.
– Mustattogo, minä sanoin, ku Aleksandr Voglojev vie kummastuttau meidy… Tänäpäi häi da hänen abuniekat Sergei Savinets da Nikolai Kirillov azetettih Nuožarven järven randah uvvet puuvestokset… Passibo, armas meijän Aleksandr, olet tozi tiedoiniekku!
-projektie toteutetah Kantele-yhtyveh, Päivännoušu-Šuomen yliopisto, Runolaulu-Akatemija ta Kalaberdilla nimitetty kanšallini taitokoulu Europan unionin, Venäjän Federatijon ta Šuomen tašavallan rahottaman rajanylittäjän Karelija-ohjelman kannatukšella.
On’oi mustau, kui mulloi Uuzi Vuozi oli lumetoi, suures pertis seizoi korgei lagessah kaikkeh luaduh čomendettu kuuzi, lattiel varvoin ual sijoituttih Pakkasukko da Lumineičoi, niilöin rinnal vuotettih puolenyön aigua lahjat läpettäjis vakkazis da pussizis.
Sever-aikakaušlehen piätoimittaja Jelena Pietiläinen ta Petroskoin valtijonyliopiston rektori Anatolii Voronin allakirjutettih šopimuš kritiikin, publisistiikan ta kirjallisuštoimittamisen laitokšen peruštamisešta Sever-aikakaušlehen toimitukšen pohjalla.
Antonina on IX karjalaisien kerähmön valtuutettu Louhen piirissä, Sergei – uusi karjalaini runoilija, kumpani luki meilä omie kaunehie, šyväntä koškevie, vaikka yksinkertaisie runoja, šano Anni Vlasova, Vienan virta -kanšalaisjärještön pakinanvetäjä.
Vuvven loppussah ystävysliittoh kuulujat kačotah pidiä tämän joukon online-konsertoi, luadie pajovideo, piästiä ilmoih sähkölline pajoloin tekstoin kogomus, painua Ilmu-cd-disku da jagua sidä kuunneltavakse kaikile, kel on mieldy myö tämänmoine muuzikku.
Atlassah on kerätty tieduo Karjalan histouries, geolougies, ilmastos, pindualois, mualois, kazvoksis da elättilöis, eläjis, ekonoumiekas, vardoittavis alovehis da čomevuksis, ainavoluaduzis rikkahuksis, moizis kui šungittu da Šokšan vagoinkarvaine kvartsittu.
Kemin piirin ta kaupunkin piämiehet kiitettih entistäjie kaupunkin piänähtävyön šäilyttämiseštä ta tuttavuššuttih šuunnitelmah, kumpasen mukah piäkirikkyö ruvetah šuojelomah ta šen lähellä olijua istoriallista alovehta kunnoštamah ta kehittämäh.
Esimerkiksi grantien rahalla kunnoššetah polkuo Belomorskin kallivopiirrokših šuaten, Kalevalašša kunnoššetah 100-kilometristä polkuo, rakennetah turistien yöpymispaikkoja Karjalan eri turismipaikoissa, on pantu merkillä Karjalan halličukšen nettisivulla.
Luventojen šarjašša hiän tuttavuššuttau kuuntelijie Karjalan tunnetuimpih runonlaulajien šukuloih, runonlaulajih, kumpasien runot ollah eepossan pohjana, niise runonlaulajih, kumpaset šäilytettih lauluperinnehtä XIX vuosišualla, kerrotah projektin ruatajat.
Kala šyntyy ta kašvau Šuomen jokiloissa, šiitä ruokua eččimäššä luonnon instinktien mukah tämä kala laškou šuurempih järvilöih, mit ollah Karjalan ulkopuolella, šentäh tämän kallehen ta arvokkahan kalan šäilyttämisekši niise ei pie olla rajoja.
Minul kerran YLE-uudizis oli moine dielo, tulin lugemah da sit sie on moine vastustoimittai, moine avvuttai, kudai kaččou sit iänen korgevuttu da kui olen lugenuh, da kačoi sit sidä tekstua i kyzyi: “Midäbo tämä täs merkiččöy: kai jen’gat mendih muijale?
Viena-šeuran jäšenet valmissettih paikka, missä šai ottua valokuvie karjalankielisien taulukkojen kera, järješšettih lapšien šuoja-esinehen ta šuojakuklan muasteri-oppija, šoitettih jouhikolla, esitettih kanšanpukuo ta tarittih harjotukšie kielikentällä.
Seminuarah yhtytäh Karjalan Kielen, literatuuran da histourien instituutan ruadajat, Valentina Mironova, L’udmila Ivanova da Marija Kundozerova Karjalan konservatourien spetsialistat kui Vera Švetsova da Svetlana Nikolajeva da Igor’ Solovjov da erähät opastujat.
Niilöin joukos rodieu fil’mu Vladimir Brendojevah nähte, videoloi runofestivualilois, kudamis lapset da vahnembat lugietah Brendojevan runoloi da äijy muudu materjualua, sanou Anuksen kirjaston kanzallizen da kodirannan literatuuran ozaston ruadai Tatjana Romanova.
Sen ližäkse Karjalan kanzallizen da alovehellizen poliitiekan ministerstvu yhteisruavos Karjalan tiedokeskuksen Kielen, literatuuran da histourien instituutan kel piästettih ilmoih karjalazile runoloile omistettu seinykalendari, kudai omistetah Karjalazien runoloile.
Priäžän piirin keskučasgi — Priäžäs ei olluh mostu simvoulistu kohtua, kudamas gost’at da paikallizet eläjät voidas nähtä da ellendiä, mi on Karjal iččenäh, sellittäy projektan todevutandua Priäžän etnokul’tuurukeskuksen johtai Tatjana Seppänen.
Tämä on milienne verrattoman suurembi, mi panou uvvessah tulemäh järilleh tänne hengittämäh ilmua, kudai tulou havul, lämbiejän päčin savul, vaste niitetyl heinäl, tuulel järvelpäi, kudai tuou tulles järvivien, vereksen kalan da sienien vienon duuhun...”
– Kilpailun rajoissa projektin toteuttajat ruvetah ajelomah Karjalan piirijä myöten, vaštautumah šielä paikallisien muasterien kera, eččimäh alan proplemoja ta yrittämäh ratkaissa niitä, kerrotah Karjalan kulttuuriministerijön lehistöpalvelun spesialistit.
Piätimmö luadie oman yhtistyksen sendäh, gu hos olemas olijat seurat ollahgi ruattu ylen äijän hyviä ruaduo karjalan kielen da kul’tuuran puoles, on tämä ruado olluh enämbi jo vahnoile ristikanzoile libo sit lapsiperehile, a nuorile on olluh vähembi midätah.
— Huomattavan neuvoštoliittolaisen tiijuštelijan Richard Sorgen ta hänen petroskoilaisen naisen Jekaterina Maksimovan nimen šuau aloveh Anohinin kavun ta Kiventakasen rantakavun risteykšeššä, kirjutti Petroskoin johtaja Vladimir L’ubarskii omalla VK-šivulla.
Školan jälles häi piäzi opastumah Leningruadan yliopiston histourien tidokunnale da vuvvennu 1979 loppi sen. Myöhembäh häi piäzi opastumah aspirantuurah da rubei kirjuttamah dissertatsiedu, kuduan teemannu oli Oniegutagazien ven’alazien ainehelline kul’tuuru.
Anuksen karjalazet -liiton piälikkö Vladimir Lukin paheksi, ku kylis ei ole mediekkualan spesialistoi, nuoret lähtietäh elämäh linnoih, häi kehitti andamah muadu da meččiä koin nostamizeh niilöile nuorile, ket tullah järilleh elämäh kyläh linnas opastuttuu.
On äijy ezinehty, kuduat kuulutah Kendärven endizen čugunzavodan ruadoh – jadroi, čugunpalazii, kudamis sit luajittih eri vehkehii, on puuškii, kai jalguraudoigi – sih aigah kiini otettuloi ei tapettu, työttih ruadamah Kendärven čugunzavodale dostalikse igiä.
– Arvoštelijakunnan johtajan, Venäjän Federatijon kanšanartistan, ohjuajan, Venäjän teatteritaijon akatemijan professorin Boris Morozovin mukah “spektakli anto koko festivalilla ilosen ta positiivisen nuotin”, kerrotan Karjalan kanšallisen teatterin saitilla.
– Projektan hantuzis valmistetahgi da azetetah 103 pihalaudua karjalan da ven’an kielel, tiedolaudu, kuduas rodieu kylän kartu da histouriedu da yheksä tiedolaudua, kudualoih kirjutetah vahnoin huutoroin nimet, sanelou Oma tulehmo -liiton johtai Irina Pogrebovskaja.
Karjalan tašavallan kanšallisen ta alovehellisen politiikan ministerijön kantakanšojen valtijontuven ošašton tehtävänä on toisien lisäkši ruato Karjalan tašavallan karjalaisien, vepšäläisien, šuomelaisien ta kantavenäläisien kanšalaisjärještöjen kera.
Kun rupesin käsittelömah asiepaperija, kumpaset liitytäh Karjalaiset pakolaiset -teemah löysin, jotta niitä on äijän meijän Karjalan arhiivašša šekä on ainutluatusie 1920-lukujen valokuvie, kumpasie moušot ei joka pereharhiivašša ole, eikä niistä tiijetty.
Kaikkieštah šaneluo ruvetah kirjuttamah 75 kentällä Karjalan tašavallašša šekä Tverin, Novgorodin, Leningradin ta Vologdan alovehella, kerto aktijon järještäjä, Karjalan kanšallisen ta alovehellisen politiikan ministrerijön spesialisti Aleksandra Anufrijeva.
Näyttelyn avajaisissa kuulu ajatuš, jotta šemmoista oopperua on mahotointa toistua, ka oli niise toivomuš, jotta kuitenki pitäy yrittyä kirjuttua projekti ta šuaha rahotušta oopperan šepittämiseh, še hyvin šopis šeuruavan Karjalaisien runojen vuuvven ohjelmah.
Monisadahizet pivot da vietot peitetäh kibiembät kohtat, moizet kui karjalan kielen nägyväine huonostumine rahvahan keskses, sen vähendämine opastunduorganizatsielois, kieliruadajien valehtunnuh kielitazo, kielistrateigien olemattomus da tulien aijan nägemättömys.
– Himottais enemmän paissa karjalaisien kera, kerätä tietoja, olla karjalaisien kešen, nähä ihmisie, kellä on šamoin mukava šyventyö karjalaiseh kulttuurih, kuunnella ihmisie, olla karjalaisešša kyläššä, šano etnokentän järještäjä Anastasija Runtova.
Niistä “pienet jättiläiset” tiijuššettih, kuin karjalaiset kuviteltih muailman šyntyö, mitein laulettih runoja, mitä jauho Šampo-taikamelliččä, millä tavoin Väinämöini luati kantelehen, kerto Kiestinkin karjalan kielen kerhon johtaja Tatjana Koval’ova.
– Šiitä šyyštä, jotta uutisie portalih lisätäh joka päivä, toimittajat kirjutetah tekstijä entistä nopiemmin ta kuštantamon kaikkien lehtien toimitukšet luajitah portaliainehistuo kiintieššä vuorovaikutukšešša, Periodika-kuštantamon johtaja huomauttau.
Projektien teemoina voijah olla kulttuuri-tiijušteluturismi šekä projektit, kumpasien toteuttamisen jälkeh Karjalan vierahat ta eläjät šuahah ennemän tietuo Karjalan kanšojen kulttuurista ta tavoista, henkelliseštä kulttuurista, istorijallisešta kehitykšeštä.
Sit hyö tiijustettih, ku Mujejärven piirin haldivo pidäy silmäl Unusjärven dieluo, a muatalovusministerstvu painottau sidä, ku kalankazvatuskohtu n:o 281 Unusjärvel on azuttu da annettu vuograh kalankazvattajile zakonan mugah dai iellehgi pidäy ruadua zakonan mugah.
— Kongressissa paistih kulttuuri-identiteetin šäilyttämiseštä, paikallisien yhteiskuntien yhistämiseštä kanšallisien teatterien kautti, teatterialan opaššušohjelmien ta šivissyšprojektien kehittämiseštä, šanotat Karjalan kulttuuriministerijön etuštajat.
Hiän kerto, jotta kylän laijalla Ruokovuaran lähellä oli šakie kuušikko ta šielä oli kalmismua, ta olis hyvä luatie šielä muistomerkki tällä kalmismualla hauvattujen Vuassila Kieleväisen šekä Malisen šuvun runonlaulajien ta toisien kyläneläjien muissokši.
Portali antau kanšalliskielistä ta kulttuurista kiinnoštunuilla ihmisillä mahollisuon šuaha tietuo keškukšen tapahtumista ta projektiloista kuin venäjäkši, niin ni karjalakši, vepšäkši ta šuomekši, kieliresurssikeškukšen johtaja Inna Nippolainen huomauttau.
Sulakuun 27. päivänny Kanzallizen da alovehellizen poliitieklan ministerstvu kuččuu kaikkii tahtojii yhtes karbastamah Karjalazien runoloin puustikkuo, kudai sežo rodih Petroskoin kartale tänävuon pakkaskuus da sijoiččou Anohinan pihale taloloin n:o 10 da 16 rinnal.
Kuvalehen šivuja šelaillen šie löyvät mukavie starinoja Harakkamäještä ta Kanarvočäijyn pruasniekašta, luvet runoja kiššašta, koirašta, šijašta ta šiijašta, šuat tietyä millä yksi puulaji on “parempi” toista šekä mi merkityš on Elämän rattahalla.
Vuokkiniemen, Jyškyjärven, Kalevalan, Koštamukšen ta Piäjärven karjalan kulttuurie hyväkši toimijien järještöjen jäšenet šekä Karjalan kanšallisen ta alovehellisen politiikan ministerijön etuštajat tultih Kalevalah Uhut-šeuran järještämäh konferenšših.
Kuvalehen šivuja šelaillen löytyy mukavie starinoja kirjavašta kanašta, oravašta tai koiranpennušta, voipi lukie kertomukšie muššista kenkistä ta pienistä jänösistä, šuaha tietyä karjalaisen talon tärkeistä kotivehkehistä šekä karjalaisen mekon šaloista.
Karjalaisien rissinnän juhlaohjelman rajoissa tašavallašša peruššetah uušie henkellis-šivistäjie keškukšie, restauroijah pravoslavoin uškon levittämiseh liittyjie kulttuuriperinnön objektija, toteutetah kuštannušprojektija šekä pietäh šivissyštilaisukšie.
– Uuši Lotinapelto–Pitkäranta–Sortavala -juna rupieu kulkomah šemmosen aikataulun mukah, jotta olis mukava jatkua matkua Lastočka-junalla Piiterin šekä Petroskoin šuuntah, šelitettih Karjalan tietalouven, liikentehen, pošti- ta telelaitokšen ministerijöššä.
Joka kurššilaisella on oma šyy, mintäh hiän tuli opaštumah kieltä, kalevalalaiset rakaššetah omua kotimuata ta halutah šäilyttyä kaunista karjalan kieltä, paissa keškenäh karjalakši, kunnella ta ymmärtyä karjalankielisie lauluja, ošata lukie muamonkielellä.
Gal’vanistien kešen on šemmosie, ken tykkyäy muuttua vaškisiksi eläimien ošie, esimerkiksi, lintujen käpäläisie... Ennein še tuntu ouvolta, a tämä kallo tuli erinomasekši ta nyt ajattelen, jotta kanan šelkärantaluut niise ollah mukavie muovoltah, muhiu Jelena.
Pidäs luadie kino, kus oldas nygözet nuoret da keski-igähizet karjalazet, nygöine elos da nygöine karjalan kieli – se on jo sen verran kehitetty, gu ihan hyvin pädis fil’man kielekse, sanoi fil’man kaččonuh Yle-uudizien karjalakse kiändäi da lugii Hiloin Natoi.
Vie suuren avun kielen opastundas käyttäjät suahah sit, ku verbisanoil on annettu aktiivan da passiivan I da II partisiipat da niilöin kai enimät grammuatiekkutiijot, a salbavomerkilöis on annettu niilöin genetiivan da partitiivan yksikön da partitiivan monikon muvvot.
“Kalevalašša” šamoin kuin ni kanšanrunoissa muajilma šyntyy šuurin piirtein šamalla tapua: lintu hautou munat šankarin polvella, kumpani uipi avovesissä, šiitä ne eri šyijen takie rikkauvutah ta niijen kappalehista šyntyy mua, taivaš, päiväni, kuu ta tähet.
Tahon kiittyä Šanaštokomiisin jäšentä Marija Spitsinua, kumpani kiänti tarvittavat šanat ta virkkehet lyhyöššä ajašša, kerto Karjalan tašavallan kanšallisen ta alovehellisen politiikan ministerijön kantakanšojen valtijontuven ošašton johtaja Jelena Migunova.
– Još projekti voittau tuven, še voit olla käytetty muapalojen oštamiseh, rakennukšien projektien valmistamiseh, rakennukšien oštamiseh ta korjuamiseh, inšinerisistemien ašettamiseh, näyttelyjen valmistamiseh, šelitetäh Karjalan turismin johtamisen laitokšešša.
Varmašti ei niin ruttoh kuin himottais, ka myö niämmä niitä tulokšie ta panemma merkillä, jotta vuuvvešta vuoteh jättyä niitä huomuamatta on vaikiempi kuin Karjalan eläjillä, niin ni lukusilla vierahilla, lisäsi Valtijon Duuman kanšanetuštaja Valentina Pivnenko.
Aleksandr jäi eloh, viimesin voimin aštu meren rantah, löysi kakši hirttä, kiinitti ne nahkavöillä ta venyyty lauttah, rupesi vuottamah noušuvettä ymmärtyän, jotta hiän antau oman elämän kohtalolla, kunne vesi tuou hänet... omalla rannalla tahi avonaiseh mereh...
– Luontomatan kunnoštamiseh otetah ošua vapaehtoset volont’orit, kanšallisen puiston ta šuojelualovehen ruatajat, jotta šuaha toisen kunnoštamisvaihien työt valmehekši: lat’ata puušillat šuon yli, šiivota kävelypolut, korjata pois kuatunuot puut ta piikkilanka.
– Olen varma, jotta tämä kirja auttau venäläisen folklorin popularisointie ta näyttäy, jotta Karjalašša on šäilytty ei ainuoštah karjalaini eeppini perinneh, ka venäläisien muinošlaulujen perinneh niise, korošti Periodika-kuštantamon johtaja Natalja Sinitskaja.
– Petroskoin ympärillä peruššettavašša vihrieššä vyöhykkeheššä luonnonhoitošuunnitelman mukaset hoitoprojektit ollah mahollisie, Karjalan luonnonvarojen- ta ympäristöministeri Aleksei Ščepin šano Karjalan lajinšiäntökokoukšešša pietyššä issunnošša.
– Oša ylioppilahista toimiu volont’oriloina poliklinikkojen päivyššyšlinjoilla, telefonipalvelukeškukšissa, kulettau liäkkeitä, mittuau lämpötilua tervehyšhoitolaitokšien ovella, kirjutti Karjalan tašavallan tervehyšministeri Mihail Ohlopkov omalla VK-šivulla.
Šuojun voulostih XIX-vuozisual kuului 19 kyliä: Bir’učevo, Vonžinskaja, Vimorskaja, Jeremenskaja, Ivanovskii pogost, Kolovoi ostrov, Kun’akovo, Laževšina, Lembačevo, Navolok, Plaksino, Pustoša, Sagarva, Sisojevskaja, Matkač, Navolok, Timoninskaja, Fofanovo, Usadiše.
— Tuiskukuun 20. päivänä Petroskoin kaikissa kirjaštoissa lapšet ta aikuhiset šuahah ottua ošua tietokilpailuih šekä arvata šanarissikköjä, kisata intellektualisih ta stolapelilöih: “Matkuštamini Kalevalan šankarien kera”, “Šammon puoluššuš” ta toisih.
Šamoin kuvaleheššä šie löyvät mukavie starinoja šiitä, kuin puola ta omena tultih yštäviksi šekä Iivanašta ta viisahašta lampahašta, luvet runoja elukoista, šuat tietyä ken peittäytyy Mečänisäntä-nuamijon alla šekä äijän uutta karjalaisista rekilöistä.
– Ainutluatuni ekspositijo on peruššettu muissokši kantatuattoloista meilä, meijän lapšilla, punukoilla, pravopunukoilla, meijän jälkiläisillä, jotta myö aina muistasima, millä hinnalla šaima rauhallisen elämän, korošti musejon avajaisissa piämieš Parfenčikov.
Tiettäväine, minun mieles, Karjalan piälinnas, Karjalan tazavallan piälinnas pidäs olla mostu nimie, pihoin, uuličoin niminny, gu rahvas tiettäs, gu täs eli dai eläy nygöigi karjalastu, sanou yksi kirjazen allekirjutannuzis, Periodika-julguamon johtai Natalja Sinitskaja.
Karjalašša aktijoh niise liitytäh Koštamukšen kaupunkipiiri šekä Priäžän, Kalevalan, Aunukšen, Onegarannan, Šuojärven, Sortavalan, Belomorskin, Mujejärven ta Louhen piirit, ilmottau aktijon järještäjä Karjalan kanšallisen ta alovehellisen politiikan ministerijö.
Niise raha-apuo šuau käyttyä ruttosen internetin vetämiseh, šopivien olojen järještämiseh invalidija varoin, tilojen kunnoštamiseh, audio-oppahien valmistamiseh, nettišivujen ta virtualisien näyttelyjen luatimiseh, šelitettih kulttuuriministerijön lehistöpalvelušša.
Julija Tolmačovan jogapäiväzet ruavot Priäžän taidoškolan opastajannu, yhteiskunnallizen alan aktiivizennu ruadajannu, Kindahat-projektan vedäjänny, karjalazen Meijän pajo -horan da Pengerel-perehansamblin pajattajannu da soittajannu ollah nägyvis da kaikile tiettävät.
– Rahvas mielihyväl syödih kai buolat da šipainiekat, kyzyttih kummeksijes, täydyygo yhty čuassuu nedälis muamankielen opastamizekse, vie erähät kyzyttih, mindäh “Kipinä” on kahtel piämurdehel, eigo vois luadie erikseh – žurnualu vienakse da žurnualu livvikse…
Kanšallisešša kirjaštošša šuau käyvä tapuamiseh taiteilijan Dmitrii Dmitrijevin ta etnobloggerin Tatjana Berdaševan kera ta tiijuštua runojen šankariloista, kuunnella Jelena Soinin runoja, kävellä entistä Sobornaja-katuo myöten ta kuunnella kertomukšie istorijašta.
Etnomatkailun alalla on monta voittajie Karjalašta, kumpasien joukošša on Karjalan šuojelun alla olijien luonnon paikojen johtokunnan, Sosialiturismin keškukšen, erilaisien ei-kaupallisien järještöjen projektija šekä monien matkailufirmojen projektija ta näyttöpaikkoja.
Niise kunnan jäšenet ošallissutah piirin tapahtumih ta pruasniekkoih, autetah tilaisukšien järještämiseššä šekä ratkaisomisešša sosialikyšymykšie, mit košetah teijen kuntuo tai kalaššuššiäntöjä paikallisilla eläjillä, lisäsi uuši johtaja Vladimir Stepanov.
Enzikse vuvvennu 1950 painetus “Karjalazet eeppizet pajot” kogomukses, 60-vuozien lopus jullattulois “Suvi-Karjalan karjalazis rahvahansuarnois”, jälgivuozin ilmah piästettylöis “Vieljärven rahvahanrunohusperindöt” da “Anuksen Karjalan eeppizet pajot” kogomuksis.
Niijen tulokšien mukah federalisešta ta alovehellisešta b’utžettiloista myönnettih rahotušta Karjalan tašavallan kanšallisilla kanšalaisjärještöillä yhteiskuntamerkittävien alottehien toteuttamiseh, kerto kantakanšojen valtijontuven ošašton johtaja Jelena Migunova.
Meil on vai yksi suuri kilbu – tazavallan olimpiuadu, a erähil alovehil kymmenin kilvoin vuvves pietäh, Narjan-Maras on linnan piälikön muamankielen tiedäjien kilbu, tazavallan piämiehen kilbu da muut, dai lahjat sie ollah kallehet – matkat, tiedokonehet, den’gah da muut.
– Luatima šemmosen piätökšen, šentäh kun enšiksi še antau meilä enemmän aikua kaikkien šuunnitelmien toteuttamiseh, toisekši še auttau ruatua nykyjäh toteuttajien šuunnitelmien mukah, kirjutti omalla šivulla VK-sosialiverkošša Karjalan piämieš Artur Parfenčikov.
Toivon, jotta Jouhikko-CAMPin jälkeh keškuš šuau niise jouhikonšoittajien orkesterin, a ošallistujat toisilta alovehilta jatetah jouhikkon käyttämistä omašša luomistyöššä, šano Karjalan rahvahan nerojen ta kulttuurialottehien keškukšen varajohtaja Tatjana Ledn’ova.
– Karjalan tietokeškukšen tietomiehet tutkitah niise Karjalalla tärkeitä kyšymykšie, kumpaset liitytäh ekologijah ta luontoh, ečitäh ta tutkitah kivien lajija, luajitah tutkimukšie sosialialalla, ratkaissah matematiikkakyšymykšie, koroššettih näyttelyn järještäjät.
Ihmini voit skannata QR-koodin ta šuaha ohjeita virtualiselta valmistajalta, muuvvoštua harjottelujen ohjelman šekä tarkkual’l’a, oikeinko hiän šuorittau harjotteluja, kertou Karjalan opaššukšen ta urheilun enšimmäini varaministeri Anton Čivin Ministerijön VK-šivulla.
– Täl fil’mal on ylen suuri merkičys karjalankielizile da karjalankielizele kul’tuurale, sendäh gu tämä on enzimäine da sendäh gu täs voimmo sanuo, gu kaikenluadustu kul’tuurua: nygyaigastu kinuo, muuzikkua, midätahto voijah luadie karjalan kielel, kui toizilgi kielil.
Monien kanšalaisien vetomukšien mukah elokuun 11. päiväštä alkuan on järješšetty matkuajakuletukšet № 609 Petroskoi–Jessoila–Nuožjärvi–Priäžä–Petroskoi- ta № 609А Petroskoi–Priäžä–Nuožjärvi–Jessoila–Petroskoi -kaupunkienvälisie reissuja myöten.
Tašavallan Belomorskin, Kalevalan, Kemin, Louhen, Mujejärven, Segežan piirilöissä šekä Koštamukšen kaupunkipiirissä on annettu lupa kerätä mussikkua elokuun 5. päiväštä alkuan, puolua – elokuun 25. päiväštä alkuan, a karpaluo – šyyškuun 20. päiväštä alkuan.
Kalaššuškilpailuh tuli ammattikalaštajien joukko Belomorskista, hyö annettih hyvie arvošanoja meilä – järještäjillä, mi on oikein tärkie ta innoššuttau meitä järještämäh iellähki tapahtumie Vienanmeren rannikolla, kerto järješšyškomitietan jäšen Anna Petrova.
– Tiijot ihmisistä ta heijän kohtaloista on juuri še, mi kiinnoštau tavallisie ihmisie, pakolaisien ˗ niijen, ken Kanšalaisen šovan aikana jouvuttih Šuomeh ta šen jälkeh myöššyttih Karjalah ˗ jälkeläisie, kerto omašta kirjašta šen luatija, istorikko Jelena Usačeva.
Brihaččuu ylen äijäl miellytettih uvvet bobazet, joga kedrua, konzu häi koskih niilöi, häi sanoi: “Terveh, minun vahnat tuttavat!” Kuuzahaine, jiäkur’oihkižuaju da mötti hyväs mieles heiluttih oksis, heishäi oli vahnan jiäkur’oipualikan hengi, kudai nygöi oli ozavu.
Jo meijän aigah Karjalan tiedomiehet Boris Belašev da Viktor Bolondinskii ollah tutkittu da tovistettu sen, ku karjalan koivun suurin lugu kazvau moizis kohtis, kus muaperän alle olijois kerroksis on äijy radon-nimisty guazuu da kus muaperäs olijat radionukleidat nostah muan pinnal.
Esimerkiksi, urheilukoulu piti ampumakilpailuo Tarkka Lemminkäini -ašemalla, Musiikkikoulu tarkašti, kuin hyvin kalevalalaiset tiijetäh opaššušlaitokšen istorijua, a Uhut-šeuran johtaja Valentina Kovalenko taričči kuvien avulla arvuamah Kalevalan ošien ta lähipaikkojen nimie.
– Ku tahtonetto tulla pajattamah Laulujuhlih da oppie vägie Kogo Ven’an horien festivualin valličuskilvas, teile pidäy täyttiä ilmoitus, kudai on tämän ilmoituksen liittehenny da työndiä se sähköpoštale sulakuun 30. päivässäh 2022, on kirjutettu pajopruazniekan VK-sivul.
Raisa Viktorovna kerto, jotta Karjalaisien IX kerähmön piätökšeh oli lisätty pykälöjä, kumpasissa karjalaiset kiännyttih Karjalan tašavallan piämiehen ta piirien laitokšien puoleh pyynnöllä lisätä kaupunkien ta kylien ulkonäköh karjalan kielen visualisien merkkien lukuo.
Šuurin oša kirjoista – 15 julkaisuo – painettih Krjalan tašavallan kanšallisen ta alovehellisen politiikan ministerijön rahotukšella, toiset kirjat julkaistih yhteisruavošša kirjailijien tahi yhteiskunnallisien järještöjen kera, on olomašša ni Kuštantamon omie projektija.
– Valtijollini pienikokosien laivojen tarkaššušvirašto varottau Karjalan eläjie ta vierahie mahollisista piätökšen rikkomukšista ta muissuttau, jotta laivaretket talven kynnykšellä on vuaralliset ta voijah šuattua onnettomukšeh, on kirjutettu Petroskoin hallinnon viestissä.
Sähköt Mägrätjärveh azui Rosseti Severo-Zapad -laitos Anuksen piirin administratsien, Karjalan kanzallizen da alovehellizen poliitiekan ministerstvan, Karjalan rakendus-, kunnallistalovus- da energietiekkuministerstvan da Karjalan luonnonvaroin da ekolougien ministerstvan kannatuksel.
– Karjalan tašavallan kanšallisen ta alovehellisen politiikan ministerijön kantakanšojen valtijontuven ošašton ruatajat aina ollah valmehet auttua ei-kaupallisie järještöjä projektien kirjuttamisešša, vaššata heijän kyšymykših ta antua n’euvuo, korošti Jelena Migunova.
Pos’olkašša voipi nähä ijäkši uinonnehie Vojačun al’umiinitehtahan putkie, vielä kaunehie vaikka melkein tyhjennehie taloja Stalinin empiiri -tyylissä, Leninin muistopaččahan, voimistelijan epätavallisen veššokšen stadionin vierellä, Vienanmeren-Itämeren kanavan šulun.
Klubiautoja šuahah Kalevalan piirin kulttuuritaloverkošto, Kemin kaupunkikunnan kulttuuri- ta urheilukeškuš, Naistenjärven mualaiskunnan kulttuurikeškuš, Porajärven monitoimitalo, Oneganrannan piirin kulttuurikeškuš, Priäžän etnokulttuurikeškuš ta Puudožin kulttuurikeškuš.
Erähii kerdomuksii tahtozin mainita, net oldih jullattu ven’an kielel Komsomolets-lehtes: “Zolotom gor’at berega” – se konzu tutkin kalaparvii Kuittijärvel Kalevalan piiris, “Lebedinii pl’os” – Louhen piiris Tuoppajärvel, “Plivut po mor’u ostrova” – Valgiel merel.
Koulutuš-projekti on šuuri kanšainvälini toimenpitojen šuunnitelma, kumpasen tarkotukšena on noštua Venäjän koulutušta korkiemmalla tašolla ta kašvattua šopušuhtehellisie ta vaštuullisie personallisukšie Venäjän kanšojen moraaliarvojen ta kulttuuriperintehien peruštehella.
Myö keräsimä paikallisien perintehien šäilyttäjiltä videoita, missä hyö näytetäh mitein esimerkiksi paistua kalakukkoja, luatie muistolahjoja tuohešta, šuojakukloja, merkata kultasella lankalla, kerto Kemin kulttuuritalon klubiruavon metodiikan spesialisti Anastasija Hmelinskaja.
— Pienien lumiveššokšien kešen parahakši piäsi Uuši vuosi -tevoš (P’otr Belii, V’ačeslav Ščerbin, Piiteri, Petroskoi), a šuurien lumiveššokšien kešen – “Enšimmäini keisari” (Stanislav Larionov, Aleksandr Gorinov, Dmitrii Smorodinov, Bogorodskoje, Moskovan aloveh).
– Konsertin ohjelmašša oli Veri-ryhmän, Istoki -folkyhtyvehen, Vereja -folkryhmän, Kantele -laulu- ta tanššiyhtyvehen lauluja ta musiikkiesitykšie niise karjalaini räp-laulaja Ondrei ta vepšäläini muusikko Join lahjotettih kaččojilla lauluja, kerrottih konsertin järještäjät.
Mielenkiinittäi on se šeikku, ku Elias Lönnrot, konzu kirjutti, kui oli runoloinpajattajan Ontrei Mallizen luo, mainiččou, ku Ontrei da hänen mollembat poijat nerokkahasti soitetah kandelehel, ga ei vihjua, ku se tapahtuu eeppizien pajoloin pajattajes (Lönnrotan matkukirjutukset, 1985).
Projektan mugah rahvahallizen ruutan muasterit saneltah Karjalan eri kylien da linnoin eläjile karjalazeh ruuttah nähte – Suvi-Karjalan da Vienan Karjalan ruuttien erolois, kui sobii da ruuttii piettih, kui ommeltih, kui kangastu suadih, mittumii čomenduksii pandih ruuttah da muga ielleh.
Tatjana Jaškova on Venäjän Federatijon yleiskoulutušalan kunnivoruataja, Venäjän taiteilijaliiton ta Karjalan muasterien ammattikunnan jäšen, kanšankäyttötaijolla omissettujen kirjojen luatija, Venäjän halličukšen Venäjän šielu -palkinnon šuaja Kanšanmuasteri-nominatijošša.
– Šilminnäkijien muisselmien mukah, Šunkun jarmankašša myötih erilaisie kankahie ta puulusikkoja, šiekloja ta šuiččie, šunkun priänikköjä ta krinkelijä, liinapaikkoja ta skuatterija, merkattuja naisien sorokkoja ta pyyheliinoja, lamppuja ta korvoja, šanelou Valentina Arhipovna.
Paiči sidä, ku myö todevutammo projektoi da piemmö hierus talgohruadoloi, myö alalleh piemmö eri kul’tuurupidoloi da pruazniekkoi, yhtymmö eri online-kilboih da festivualiloih, sendäh meil pidäy tehniekkiä: kannettavu tiedokoneh, iänikolonkat da mikrofonat, jatkau Galina Kovalevič.
Niijen voittajakši tultih Borein aika- (Aleksei Lebedev, Nadežda Belaja ta Aleksandr Belii, Piiteri), Ruttoliäkäri- (Aleksandra Hailo, Sergei Gorlov, Nikolai Angelov, Petroskoi, R’azan’) ta V. P. Krapivinilla omissettu (Al’ona ta Anna Timina, Varvara Dubrovina, Petroskoi) veššokšet.
Häi tyändi kilbah Kodima-lehteh painetun Maman starin armhas poigaizes -kirjutuksen, Paras Karjalan tazavallan 100-vuozipäiväle omistettu materjualu karjalan, vepsän libo suomen kielel sähköviestimis -nominatsies enzimäzen sijan on suannuh Jevgenija Marionkina Oma kirkko -TV-lähetykses.
— Rudolf oli niitä harvinaisie miehie, ken uškalti ruveta näin šeikkasih ta šuurih hommih, uškalti pakautella vaikka kuin šuurie herroja asien hyväkši ta aina oli huolissah mistänih karjalaisešta jutušta tahi ihmiseštä, muistelou Toivosen työkaveri ta sussieta Valentina Karakina.
Viime vuotena Petroskoissa oli vähän lunta, šentäh federatijon spesialistit piätettih viettyä hiihtoharjotteluja ta šiitä ni kilpailuja Uuši Lohijärvi -paikašša, missä lunta oli äijän šulakuuh šuaten ta keškimiäräni lämpötila oli nel’l’ua aštehta alempi, kuin kaupunkissa.
– Karjalan mutkallisien teijen jälkeh lavalla ollešša mie olin ihan rauhašša, ka šamah aikah tunsin luonnon raivuo voimua, kun meijän ympäri oli vain louhoš ta vesi, a meijän musiikki täytti kaiken tilan, näin runollisešti kerto omista vaikutelmista kvartetin jäšen Vladimir Koznov.
Karjalan Tazavallan Avtotielöin halličukses sellitettih signualupaččahien azettamistu sil, ku vuvves 2021 algajen 1. elokuussah täl tiel oli registriiruittu kaheksa avariedu, kudualois oli kaheksa kärzijiä da niilöis kaksi alaigästy da signualupaččahat azetettih GOST:an 33151-2014 mugah.
Tällä teemalla on omissettu almanakan viisi kirjutušta, kumpasie valmissettih folkloristi Santra Stepanova, jovenšuulaini kulttuuritutkimukšen professorin Pekka Suutari šekä Kielen, kirjallisuon ta istorijan instituutin tutkijat Marija Kundozerova, Valentina Mironova ta Aleksandra Rodionova.
— Pahua mieldy oli, konzu Karjalan tazavallan päiviä vaste vuvvennu 2013 kylän keskučas piettih kunnostusruadoloi da čuurul katettih tiešuaras hotelin vieres olijoi kukkukohtii, iäre kaivettih arouniet laukalluo, asfal’tiiruittih floksuvavot haldivotaloin ies, sellittäy Tatjana Korz’uk.
”Sreda” (”Ympäristö”) -keškukšen kučušta ”Terveh tulkua Vuokkiniemeh” (”Kulttuurimosaiikki”) -nimisen projektin rajoissa mainitut piiteriläiset ta petroskoilaini vieraš, grant writer Anton Voronov, kerrottih koštamukšelaisilla omašta toiminnašta seminarissa 19. heinäkuuta.
Karjalan kielen da kul’tuuran tiedäi -nominatsielois voitettih Tuuksin kylän eläi Valentina Nikolajeva (livvin murreh), kalevalalaine Alevtina Lesonen (vienankarjalan murreh) da petroskoilaine Ol’ga Hramtsova (lyydin murreh), sanoi Oma Mua -lehten piätoimittajan virras toimii Ol’ga Smotrova.
Vaštavukšešša šopima, jotta Kalevalan ta Koštamukšen koulut järješšetäh koulujen opaštujien vaihto, voit olla järješšämmä konserttimatkoja, jotta lapšet nähtäis, miten opaššutah kieltä nuapuripiirissä, kerto Valentina Kovalenko, Uhut-šeura -yhteiskunnallisen järještön johtaja.
Ol’ga Remšu järješti muasteri-oppi, missä šai luatie olkiheposie ta lintusie lankašta, kaikki halukkahat šuatih auttua Gunderivien perehtä jauhomah vil’l’ua jauhinkivilöillä, Uljana Tikkanen piti karjalan kielen interaktiivini oppituntti, a Ondrei Ponomarjov opašti šoittamah jouhikolla.
Linevskoil oli mieles piästä opastumah muantiijon instituuttah etnografakse dai häi puutui sinne, hos paiči händy sinne oli ylen äijy pyrgijiä... Kolmanden kursan jälles kezäl 1926 Linevskii yhtes opastusdovarišoinke (yksi niis oli vepsäläine Stepan Makar’jev) ezmäzen kerran tuli Karjalah.
Tevokšena voit olla vaikka mi ruato: ošallistuja voit piiruštua kuva, valmistua esityš, šoittua musiikkie, luatie kuva paperista, še voit olla käsityö, kirjutuš, valokuva, video, pakauttelu ta toisie muotoja, šelittäy KT:n kanšallisen ta alovehellisen politiikan ministerijön lehistöpalvelu.
Täkse aigua Karjalan tazavallas on voimas zakon “Karjalan, vepsän da suomen kielen valdivollizes kannatukses”, kudai hyväksyttih vie vuvvennu 2004 da kudai andau mahton käyttiä karjalan kieldy opastuksen, kul’tuuran, tiijon, taijon, joukkoviestimien, yhteskunnan, haldivon da azienhoijon aloil.
Ken on ottanuhes sih ruadoh – joga päiviä kädeh ottau, kuuzi nedälii azuu.” Se vihjuau sih, ku ku puudu, kudamas luajittih soitin, piettih elävänny, da vie hristianskoloih uskomuksih, ku hengi 40 päivän mendyy ristikanzan kuolendan jälles siirdyy toizele ilmale (kuolou puu - rodieu kandeleh).
Jälles aberiloi piästih ilmah luvendukniigat karjalan kielel: vuvvennu 1992 L’udmila Markianova valmisti kniigan “Kirjuniekku”, vuvvennu 1993 Pekka Zaikov valmisti vienan piämurdehel kniigan “Kaunista Karjalua”, a minä valmistin luvendukniigan “Oma sana”, kudai oli painettu vuvvennu 1995.
– Abja-Paluojan ezittäjät tarittih hyvän da eripuolizen programman, kudaman tavoittehennu on myös kehittiä Mulgimaan alovehtu, ozuttua mulgin rahvahan kul’tuurua heijän heimovellile, sellitti arvostajien valličuksen Fenno-UgriaNoored -liittoh da kilvan arvostajien joukkoh kuului Anna Kuznetsova.
Seremonijah otettih ošua KT:n piämieš Artur Parfenčikov, Venäjän Federatijon puoluššušministerin šijahini Andrei Kartapolov, VF:n kulttuuriministerin šijahini Ol’ga Jarilova, Federatijon Neuvošton Karjalan etuštaja Igor’ Zubarev, KT:n Lakienluajintakokoukšen piämieš Elissan Šandalovič.
Konzu niemie ei lövvy, kačon, kui sanotah toizis sugukielis, suomekse da estouniekse, mittuine on tiijolline nimi latinakse, nämmii yhtistäjen opin ehoittua omua variantua, ezimerkikse on ylen čomat štanajalgazet, kudamien nimi suomekse on “metsäimarre”, “korpi-imarre” da “kallioimarre”...
Rahua juatah kanšalais- ta ei-kaupallisien järještöjen kilpailušša voittanuijen projektien toteuttamiseh, šelitti Karjalan kanšallisen ta alovehellisen politiikan ministerijön kanšainvälisien, kanšalais- ta uškollisien järještöjen välisien šuhtehien ošašton spesialisti Aleksandra Čižova.
Pidäy sanuo, ku yhtyssanoin merkičys ei ole ainos yhtensamaine sen komponentoin merkičyksienke, sentäh toiči on vaigei kerras ellendiä mis on pagin (ezimerkikse, ehätyslauttu ʻпаромʼ, keskitaivas ʻзенитʼ, torahammas ʻклыкʼ, tuhkupiä ʻбестолочьʼ, unikuha ʻзасоняʼ).
Karjalaisen kulttuurin Viena-šeuran jäšenet, kahenkymmenen aštehen pakkani, Kontokkijärvi, šukšet, kuuma čäijy termossista – näistä ošista kokoutuu Jurii Vizborin Karjalaisien järvien etähäisyöt (Karjalaini valšši) -laulun šanat, kumpasen Karjalah mieltynyt runoilija kirjutti 1956 vuotena.
Kuvalehen šivuja šelaillen šie löyvät Skokku-Skokuna läksi muailmalla -starinan enšimmäisen ošan ta opaššut šoittamah kantelella, luvet runoja kevyäštä ta viisahašta hiireštä, šuat tietyä mitein karjalaiset varuššettih horšmačäijyö, käytih Šuomeh laukunkantajina šekä kalaššettih.
Täštä päiväštä alkuan netälin aikana 60 paikašša Karjalašša, šekä Leningradin, Tverin ta Vologdan alovehella kirjutetah šanelu kaikilla karjalan kielen murtehella, šekä vepšäkši, kerrottih Karjalan kanšallisen ta alovehellisen politiikan ministerijön etuštujat – aktijon järještäjät.
Myö emmä nähnyn vuarahuippuja emmäkä ylitykšen loppuo, kaikki oli pilvien peitošša ta mitä korkiemmakši myö nousima, šitä kylmemmäkši tuli ilma, alko vihmuo, eryähissä paikoissa noušu oli niin jyrkkä, jotta piti aštuo ta vielä poikkosehki, jotta polkupyörä ei vieris jälelläh alašpäin.
Komissieh kuulujat iänestettih sen puoles, ku linnan kartal tuliel rodies Karjalazien kirjuttajien da runoilijoin kävelykujo da Karjalazien Runoloin kävelykujo libo puustikko, sanoi Petroskoin linnuokrugan piämiehen sijahine, kul’tuuru- da histouriiperindön komissien paginanvedäi L’ubov’ Ikonnikova.
Olimmo menemäs monih tapahtumih pagizemah karjalazis da karjalažuos, tahtoimmo pidiä kerähmölöi, kudamis nuoret karjalazet voidas tuttavuo da paista karjalakse, i meil on sežo yksi yhtehine projektu meänkielizien nuorien da kveeninuorienke, i meile pidi lähtie tänä kezän pohjazeh Norvegieh luagerih.
Nämä kertomukšet tullah paikallisien musejojen näyttelyjen ošiksi, niitä kiännetäh enklanniksi ta šuomekši ta pannah esilla tiijotuštauluilla tahi mediaruutuloilla, kerto projektin työntekijän apulaini, Karjalan tietokeškukšen kanšainvälisen yhteistyön ošašton spesialisti Aleksandra Jefimova.
Etnokul’tuurukeskuksen ruadajile Tatjana Korz’uk on enzimäzenny abuniekannu kaikis karjalazii koskijois dielolois, auttau karjalankielizes toimindas lapsienke da perindöllizien karjalazien piirualoin pastandas, konzu keskukses pietäh niilöin pastandan opastuspajoi turistoih libo omih kyläläzih niškoi.
Šanomma, još tavallisen konsertin ieštä on järješšetty “Kuorojen taistelu” tahi Častuškojen battle -kilpailu, niin tietyšti šemmoset toimenpivot jiähäh muistih pitäkši aikua, lahjotetah unohtumattomie hetkijä šekä kiinnoššetah nuorison huomijuo kielen opaštumiseh, šaneli Jelena Ivanovna.
Nyt Karjalašša on kolme kanšallista piirie, ka karjalaiset eletäh toisissaki piirilöissä, šentäh tarvičemma uutta lakie, missä kanšallisekši olis nimitetty ni hallintoyksikkö, esimerkiksi piiri, kylä tahi kyläkunta, šano IX Karjalaisien kerähmön valtuutettujen neuvošton johtaja Raisa Samodajeva.
Tutkija L’udmila Gromova merkiččöy Anastasija Tolmačevskajan aapisen heikkoja puolie: viäryä šanajärješšyštä, esimerkiksi, genetiivirakentehešša (знуакка веронъ – ušontunnuššuš, малитва Господанъ – Jumalan malittu) šekä lainašanojen peruštamatointa käyttyö.
– Šäilyttyän nykypäivih šuaten omua perušmerkityštä ei-anehellini perintö kantau ičeššä kulttuurikehitykšen tärkeitä piirtehie ta ominaisukšie, kumpasissa ilmaisou Venäjän kanšojen istorijallini taival ta kumpasissa näkyy perintehellisen kulttuurin kehityšlinjoja, koroššetah asiepaperissa.
Enzimäzeksi sendäh, ku miun karjalan malto ei ole kyllin hyvä, kieli midä brihačun ker tarattelen, on kudakui prostoi... Toizeksi mučoi maltau suomen kielen ylen hyvin da häi on opastunnuh Baltiekkumeren-suomelazien kielien da kul’tuuran tiedokunnal Petrsokoin yliopistos da ruadanuh Kižil da Carelia-lehes.
“Karielan koivune” esiinty Spirovan piirin Kozlovan kylän Oma randa- šekä Lihoslavlin piirin Tolmačun kylän Kalitta -karjalaisen kulttuurin festivaliloissa, ottau ošua eri tilaisukših: šuomelais-ugrilaisien kanšojen päiväh, muamonkielen päiväh, Kalevalan päiväh, rahvahan yhtevyön päiväh ta muih.
Kielien siirrändy sugupolvespäi toizeh, kielipezät da kieliaktivizmu, produktiivine kaksikieližys, pienien rahvahien voindu, kul’tuuroin nygözeh aigah suatandu, keskenäine verkostumine, kandurahvahien sotsiualizet mediat, verko-opastundat, matkailualan kehitändy, uvvet tiijot da maltot – moizet ollah teemat.
Vie talvel uudeh etnopuustoh oli azetettu suuret puuhizet aiduveriät, kudualoih on pandu tervehtyssana da Priäžän keskučan kartu; puuhine lebokodaine da puuhizet elättilöin kuvat, kaksipuolizet tiijoituslaudazet, kudamis on tieduo Priäžän piiris da Priäžän kyläs, Priäžän čupun luonnos da nähtävyksis.
Ruadomatkois kerättylöin materjualoin pohjal Balašov kirjutti oman dissertatsien, sen teemannu oli ennevahnalline ven’alaine eepilline balluadu... Paiči Karjalua Dmitrii Mihailovič kävyi Komin tazavaldah Ust’-Sil’mah, Pečorah, kus häi löydi hyvii starinoin tiedäjii da pani mustoh heis äijän ainehistuo.
Koko Venäjän Vuuvven pereh 2020 -kilpailun tulokšien mukah voittajien luvušša eri nominatijoissa ollah Kalevalan piirin perehet: Nikolai ta Natalja Jedrišovin pereh (“Nuori pereh”), Nikita ta Alevtina Lesosen pereh (“Perintehien šäilyttäjä pereh”), Aleksandr ta Natalja Zaikovin pereh (“Kyläpereh”).
Taiteilijien joukošša on Kari Södö ta Jyrki Poussu Oulušta, Tuomas Korkalo Rovaniemeštä, Riitta Turunen, Reetta Gröhn-Soininen, Heidi Vasara ta Pia Sinkkonen Jovensuušta, Tiina Hallakorpi Helsinkistä ta Karoliina Arvilommi Tohmajärveštä šekä Igor’ Monahov, Viktorija Zorina ta Vladimir Zorin Petroskoista.
Kalevala-eepossa šisältäy etupiäššä vanhanaikasie runoja kuin “Luomisruno”, “Laivaretki”, “Kantele”, “Päiväsen ta kuun piäštö”, “Iso tammi, Iso härkä, “Kilpakos’s’omini, “Kilpalaulanta”, “Šamporunot”, “Hiijen hirven hiihtäntä”, “Viipusešša käynti” ta niin ielläh.
Kuvalehen šivuja šelaillen šie löyvät Kučču Kanarvočäijyllä -starinan toisen ošan ta opaššut valistamah makieta parfe-jälkiruokua manšikašta, luvet runoja muajilman luatimisešta ta ajatukšellisešta pallošta, šuat tietyä mitein karjalaiset varuššettih heinyä šekä äijän mukavua kuklojen muotista.
Moizien tavallizien kazviloin nimet, kui šiiloi, kanabro libo must’oi tiettäväine tiezin jo lapsennu, sit on moizii nimii, kudamii panin mustoh opastunduvuozil, sanommo hoš imiččy libo rauduheiny, a sit on suuri joukko moizii kazviloi, kudamien nimet tiezin vaigu suomekse – kuz’manhattu da veronika ollah moizet.
Jälles školua piäzin opastumah Petroskoin univesitiettah, vuvvennu 1968 sain enzimäzen diploman akvalangistan kursil, sit samal vuvvel annettihgi žurnalistan diplomu, a vuottu myöhembi sain jo perusdiploman, kudamas oli kirjutettu nengoine ammatti: biolougien da hiimien opastai, mugaže ihtiologu... Muga oza kiändyi.
Šeuruavina vuosina Kalevalan kanšanteatterin ohjelmistoh lisäyty karjalankielisie näytelmie, esimerkiksi, “Šeiččemen stauččua, šeiččemen lusikkua”, “Meijän kylän kummitukšie”, “Elämän tavallini tarina”, “Uhtuon katrilli”, “Kummalliset hiät”, “Samovuara”, “Rakkahuš ta kyyhkyset”.
Leirin aikana pannah toimimah kylän piänähtävyttä – vuuvven 1886 melliččyä, Pottojevin aitašša pietäh šäilytyštöitä, ruvetah uuvveštah rakentamah Kuropatkinin riihie šen istorijallisella paikalla, jatetah arheologista tutkimušta Haukkašuarella, pietäh perintehellisien karjalaisien käsitöijen kerhoja.
Kai Instituutan tiedodovarišat ainos piettih Vieno Petrovnua suures arvos, da i ielleh ruvetah mustamah händy vagavannu da kunnollizennu ristikanzannu, ylen ahkerannu ruadajannu, kudai kaikel syväimel suvaičči omua muamankieldy, omua karjalan rahvastu, pani kai väit sih, ku karjalan kieli ielleh vois eliä da kehittyö.
Seminarin šeloššukšien pitäjinä oltih Karjalan tietokeškukšen Kielen, kirjallisuon ta istorijan instituutin tutkijat, Petroskoin valtijonkonservatorijan opaštajat, koulutušalan ruatajat, Karjalan kanšallisen kirjašton spesialistit, karjalaisien kanšalaisšeurojen jašenet, kieliaktivistit, taiteilijat ta artistat.
Luadogan kuulužimien runonpajattajien joukkoh kuulutah Šemeikan rodu: Petri da Iivana, Vanninen vellekset Rautalahtespäi, Varnanen vellekset Tolvajärvespäi, Timo Lipitsä Koiton kyläspäi, suistamolazet Iivan Onoila, Mat’oi Plattonen da Iivan Härkönen (tieduo nämis runonpajattajis läydyy Skaziteli Karelii -saital).
Tilaisuon järještäjinä oltih Karjalan kanšalaisdiplomatijan kehityššiätijö, Karjalan kanšallini arhiiva, Karjalan kanšallini musejo, Petroskoin valtijonyliopiston itämerenšuomalaisien tutkimukšien tieto- ta koulutuškeškuš “Fennica”, Šuomen kielen keškuš Karjalan tašavallašša ta Šuomi-Venäjä -šeura.
Vuozinnu 1969–1970 nähtih päivänvalgien hänen kogomukset Russkije svadebnije pesni Terskogo berega Belogo mor’a (Vienanmeren Terskoin rannan ven’alazii svuad’bupajot) da Skazki Terskogo berega Belogo mor’a (Vienanmeren Terskoin rannan suarnat), kudualois on Balašovan matkoin aigua kerättyy eriluadustu ainehistuo.
Karjalan tašavallan valtijon viranomaiset taritah tukie sosialisešti šuunnatuilla ei-kaupallisilla järještöillä erityisešti “Karjalan tašavallan alovehella eläjien karjalaisien, vepšäläisien ta šuomelaisien elävyttämistä, šäilyttämistä ta vapuata kehittämistä koškijien toimenpitehien toteuttamisešša”.
Muinani Kalevalan mua kašvatti Santrua omien runojen, laulujen ta itkuviršien ympäristöššä, ta naini anto rakkahuon, kaikki tiijot ta maltot omalla mualla ta omalla rahvahalla, kun melkein 60 vuotta tallenti, tutki ta šaneli kaikilla, toisien lisäkši ni omilla lapšilla ta punukoilla, näistä kanšanrunouven uartehista.
Omas ruavos Tazavallan hyväkse kunnivomerkit suadih Uhut-seuran piälikkö kalevalalaine Valentina Kovalenko, Karjalan Kielen Kodi -yhtistyksen johtokundah kuului vieljärveläine Natalja Antonova, Karjalan Rahvahan Liittoh kuului Jyrgilän karjalaine Ol’ga Ogneva, Anuksen karjalazet -liittoh kuului anukselaine Galina Fedulova.
Ta pruasniekan lopušša on vain šuuri toiveh, jotta Vienan kylillä olis pitkä elämä, hyvie päivie ta rauhallisie öitä, jotta šiinä kašvais uušie taloja ta niissä šyntyis tervehie lapšie, jotta piettäis vesselie pruasniekkoja, jotta ihmiset vietettih Vienašša parašta aikua ta šäilytettih kotipaikkojen istorijua.
Tänäpiänä Karjalan tašavallan kanšallisen ta alovehellisen politiikan ministerijön spesialistit alettih kerätä anomukšie kilpailuh, min tulokšien mukah piirihallinnot šuahah rahatukie Karjalan tašavallan b’utžetista toimenpitojen toteuttamiseh, mit on šuunnattu tašavallan kantakanšojen etnokulttuuriseh kehitykšeh.
Šamoin arvonimet oli myönnetty Karjalan yhteiskunnallisien järještöjen resurssikeškukšen johtajalla Nikolai Os’kinilla tärkeijen projektien toteuttamisešta, Priäžän kirikön papilla Konstantin Kukuškinilla henkillisen kulttuurin šäilyttämiseštä ta istorikolla Jurii Kilinilla panokšešta istorijan šäilyttämiseh.
Venäjän Federatijon kanšalaisien vaalioikeukšien peruštakuita ta kanšaniäneššykšeh ošallistumista miäryäjän liittovaltijon lajin mukah Oma Mua -lehti tarjuou palštatiloja vaaliagitatijoja varoin Karjalan tašavallan alovehella 11. šyyškuuta 2022 järješšettävien Karjalan tašavallan piämiehen vaalien yhteyveššä.
Vertailumalliksi olen valinnun runoja, kumpaset Elias Lönnrot kirjutti nerokkahilta karjalaisilta runonlaulajilta Soava Trohkimaiselta Akonlahen kyläštä (1832), Ontrei Maliselta Vuonnisen kyläštä (1833), Jyrki Kettuselta Čenan kyläštä (1834), Martiska Karjalaiselta Lonkašta (1834) ta Varahvontta Sirkeiseltä Uhtuošta (1835).
Paiči sidä, täs sanakniigas on annettu vägitukku uuttu sanua, kudualoi ei olluh enne valmistettulois sanakniigois (ezimerkikse, počinhändäine ʻсимвол @ʼ, sähköhärkin ʻмиксерʼ, tekstatus ‘титр, субтитрʼ, kirjupainotevolližus ‘полиграфическая промышленность’) da muut.
Klubissa rekonstruoijah vikinkien kauven slavilaisien, pohjois-maijen, itämeren-šuomelaisien heimojen elämäntapoja, pukuja, kulttuurie, šotilaškulttuurie, pietäh istorijallisie eksperimenttija – yritetäh käyttyä keškiajan keinoja, esimerkiksi värjätä kankašta šamalla keinoin, kuin šitä värjättih monie vuosie takaperin.
Lapinlahten eläi Risto Salmela vastuau mollembih kyzymyksih yhtel vastavuksel: “Pagize karjalakse oman lapsenke – dai kieli pyzyy hengis sego kehittyy!” Riston kieli on ainavoluaduine, sendäh gu hänen oma murreh on Suojärven paginluadu, ga konzugi häi on opastunnuh livvinkarjalah, mis hänen paginkieleh tuli kudamidägi vaikutustu.
Petroskoissa hyö vaštauvutah Periodika-kuštantamošša, kumpani tuli šuurekši mediakeškukšekši ta yhistäy Karjalan kanšojen kulttuurie ta kielie kehittäjie ta šäilyttäjie laitokšie ta kumpani voi tarita hyvie opaššušmahollisukšie, šano Karjalan tašavallan kanšallisen ta alovehellisen politiikan ministeri Sergei Kisel’ov.
Šiitä ollah varmat Tverin Gor’killa nimitetyššä kirjaštošša pyörien stolan viettäjä Ol’ga Pavlova Venäjän tietoakatemijan Kielitiijon instituutin Venäjän kanšojen kielien šäilyttämisen ta elvyttämisen tietokeškukšen tietoruataja ta Venäjän kanšojen assamblejan neuvošton enšimmäini varajohtaja Naziržon Abduganijev.
Kokoukšen aikana tuli ehotuš jatkua hänen järještämän Ihmisien oikeukšien yliopiston rajoissa pitämie luventoja, kumpasien aikana kerrotah kanšalaisien oikeukšien puoluštamisešta ta kumpasih ruvetah kuččumah mukavie lehtorija, jotta ihmiset enemmän tiijettäis omista oikeukšista ta šiitä, mitä ruatua, još valtijo rikkou niitä.
Mustoitammo, ku yhtyö kogo Ven’an rahvahanluguhpanoh voibigi yhtehizen call-keskuksen kauti 8-800-200-62-11, Gosuslugi-internet-portualan kauti, lähäl olijois harvahanluguhpanon kohtis, Lotos Plaza-, Sigma-, CSK-, Lenta, Leroymerlin-, Tetris da Maksi-laukkukeskuksis Petroskois libo voibi ottua vastah rahvahanluguhpanijan ristikanzan omas kois.
Pruasniekan ohjelmašša oli lauluja karjalakši ta šuomekši, Koštamukšešta tullut duetti: akkordenilla šoittaja Oleg Kaliničev ta laulaja Jalmar Paavilainen esitettih vilkkahie ta hitahie karjalaisien ta šuomelaisien šäveläjien šävelmie šekä kanšanlauluja ta Viena-šeuran vanhemman šukupolven jäšenet opaššettih nuorempie tanššimah.
Šen jälkeh noin nellä tuntie kielispesialistit ta aktivistit, Tverin hallinnon ta yliopiston etuštajat, opaštajat ta kašvattajat šekä kielen šäilyttämiseštä kiinnoštunuot ihmiset kerrottih omašta kokemukšešta karjalan kielen parissa, tarittih omie idejoja ta heti koroššettih, mitä hyö voijah ruatua tämän ajatukšen toteuttamisekši.
Pruasniekan ohjelmašša oli lauluja karjalakši ta šuomekši, Koštamukšešta tullut duetti: akkordenilla šoittaja Oleg Kaliničev ta laulaja Jalmar Pavilainen esitettih ihanie vilkkahie ta hitahie karjalaisien ta šuomelaisien šäveläjien šävelmie šekä kanšanlauluja ta Viena-šeuran vanhemman šukupolven jäšenet opaššettih nuorempie tanššimah.
Etnokulttuurisen kehitykšen kilpailun voittaja šuau kolme miljonie rupl’ua tiijotuštaulujen ašettamiseh karjalan ta venäjän kielellä, karjalan kielen kurššien järještämiseh lapšilla ta aikuhisilla, kanšallispruasniekkojen pitämiseh, Runoranta-etnokulttuurikokomukšen kunnoštamiseh šekä perintehellisen talouven elvyttämiseh ta kannattamiseh.
Moizen dielon – vallita joga vuottu kul’tuurine piälinnu – ehoitettih nuorižoliitto MAFUN da Karjalan tazavallas olii Kandurahvahien kehityksen kannattai keskus sih niškoi, ku suures mieros parembi tutas suomelas-ugrilazien eländykohtii da taboi, ku net kohtaizet suadas uuttu potkahtustu kehitykseh da rahvahien kul’tuurizien oigevuksien kannattamizeh.
Sygyzyl 1973 lähtin ruadamah Karjalan ribvodupravlenieh Petroskoil, viizi vuottu peräkkäi ruavoin vahnembannu ihtiologannu, ajelimmo ekspeditsieloih, oma Karjalu on kulgiettu ristin-rästin, yhtel tiel äijän kirjutin ekolougieh nähte, daže sain hyvän palkindon suures U ozera -kirjutukses, kaunehkirjutuksiigi romantizman pohjal minul kerävyi täyzi tetratti.
— Ohjelmašša on Sa armas olet -nimisen filmin esityš, Natalja Čikinan valmistama luvento Brendojevin panokšešta karjalankielisen kirjallisuon kehittämiseh, tutuštumini runoilijan tevokših šekä Kanšallisen ta alovehellisen politiikan ministertijön spesialistin Svetlana Kostinan esityš kuštantamotoiminnan kannatukšešta, kerrotah tilaisuon järještäjät.
Kaččojat kiitetäh Uhtuan kapšakki -teatterin artisoja Galina Tabačnikovua, Mihail Tikkaista, Jevgenija Haverista, Ol’ga Kuz’minua, Irina Dobrininua, Julija Petrovua, Aleksandr Korol’kovie, Antonina Korenevua, L’ubov’ F’odorovua, Tatjana Lesoista, Milena Ivanovua, Anna Ivanovua šekä teatterin ohjuajua Nadežda Rastriginua ta iäniohjuajua Anatolii Rastriginie.
Issunnon johtajana oli Karjalan kanšallisen ta alovehellisen politiikan ministeri Sergei Kisel’ov ta siinä esiinnyttih Kanšainvälisien šuhtehien šekä yhteiskunnallisien ta uškonnollisien järještöjen kera yhteistyötä hoitajan ošašton johtaja Irina Krutikova, Yhteiskunnallisen kamarin johtaja L’ubov’ Kulakova ta ihmisien oikeukšien puoluštaja Larisa Boičenko.
Kanzoinvälizen kandurahvahien päivän kynnyksel, kuduadu pietäh muailmas elokuun 9. päivänny, pagizimmo oman karjalan kielen kehitändäs da ubouvves grammuatiekku-orfogruafizes sanakniigas Ven’an tiedoakadiemien Karjalan tiedokeskuksen Kielen, literatuuran da histourien instituutan ruadajan, mainitun da toiziengi karjalankielizien sanakniigoin kirjuttajan Tatjana Boikonke.
- Tänä vuotena kehityšohjelman rajoissa rakennetah uušie felššeri-šynnytyšpunktija Aunukšen piirin Riipuškalan kyläššä, Pitkärannan piirin Harlušša ta Räimäläššä, Sortavalan piirin Ruskealašša ta Kaalamošša, Onegarannan piirin Pai-pos’olkašša šekä Šuojärven piirin Piitsijoven ta Raikonkošen kylissä – ilmoitti Karjalan piämiehen lehistöpalvelu.
Programmisti Anatolii Fedotočkin valmisti projektin teknillisen puolen, a kieliaktivistit Anastasija Runtova, Irina Komissarova, Ivan Petuškov, Julija Bočkar’ova, Aleksandr Bulkin vaššattih tietokonehohjelman tunnuštaman tekstin erehykšien korjuamisešta, šentäh kun ohjelma ei voi oikein tunnuštua karjalaisen kirjaimikon erikoissimvolija, kuin ä-, ö- kirjaimie ta toisie.
Orfogruafizii sanakniigoi ruvetah luadimah sit, konzu on valmistettu nuorikirjallizen kielen sellittäjät sanakniigat, konzu lujetah oigeikirjutuksen siännöt da niilöin valmistettuloin sanakniigoin sanat jo ollah aktiivizes käytös joukkoviestimis, kaunisliteratuuran tevoksis, kielen opastandas školis da konzu niilöi ruvetah ellendämäh da tundemah kai enimät lugijat da opastujat.
– Nedälih yhtynyzien joukos ollah Petroskoin, Hirvaksen, Seesjärven, Munjärvenlahten, Kondupohjan, Louhen, Belomorskan, Jänišpuolen da Segežan kirjastot, Kalevalatalo-etnokeskus, Čalnan Tuomi-etnokeskus, Vesläžet-ansambli, Petroskoin päivykoit, Karjalan kanzalline arhiivu, Kižin muzei, Karjalan kanzalline muzei, Oma pajo -hora da muut, sanou Resursukeskuksen ruadai Alina Kartinen.
Kiitändykirjazet suadih Oma tulehmo -liittoh kuului veškelčy Pavel Andrejev, Vienan virta -liiton piälikkö piäjärveläine Anna Vlasova, VIII Karjalazien kerähmön vallittuloin nevvostoh kuulujat Pitkänrannan eläi Galina Lukovskaja da sordavalalaine Alla Silkina, Anuksen karjalazet -liittoh kuului anukselaine Tatjana Romanova da Viena-liittoh kuului kostamukselaine L’udmila Tihonova.
Voittajiksi piäštih: 9. luokan opaštujat Anna Kirejeva Kalevalašta (1. paikka), Ilja Gorovikov Petroskoista (2. paikka) ta Viktorija Karimova Puatenešta (3. paikka); 10. luokan opaštujat Milana F’odorova Kalevalašta (1. paikka), Arina Maršalkova (2. paikka) ta Anastasija Križ Jyškyjärveštä (3. paikka); 11. luokan opaštujat Amina Karačova ta Ol’ga Kotkanen Kalevalašta (1. paikka).
Kilvas on viizi nominatsiedu: kirjutukset lapsih da nuorižoh niškoi, kirujutkset, kuduat suundavutah Karjalan kandurahvahien histourii- da kul’tuuruperindölöin popul’arizatsieh, kirjutukset, kuduat kerrotah Karjalan kandurahvahien kanzallizes (etnokul’tuurizes) kehitykses, kirjutukset, kuduat suundavutah hengellizeh da ižänmuansuvaičuksellizeh kazvatandah da luvettelu-metodiekkuliteratuuru.
– Estounien Tartu-linnas pietäh VIII Kogo muailman suomelas-ugrilazien kanzoin kongressu da Mulgimaa rodih suomelas-ugrilazien piälimäzekse kul’tuurukohtakse, meil se on hyvä mahto kiinnittiä paikallizen rahvahan huomivuo suomelas-ugrilazeh liikkeheh meijän mual da panna rattahile uuzii taboi tämän liikkehen kehittämizekse, toivou Kandurahvahien kehityksen keskus -liittoh kuului Oliver Loode.
Šiih toimenpitoh otetah ošua Karjalan tašavallan luonnonvarojen ta ekologijan ministerijön etuštajat šekä ministerijön alasien Karelleshoz-, lento- ta muašuojelun Karjalan keškuš -, Priäžän piämečänhoitoaloveh -laitokšien ruatajat, mečän mua-alua vuokruajan Leseko Nord -yritykšen etuštajat ta volont’orit, kerrotah Karjalan tašavallan luonnonvarojen ta ekologijan ministerijön VK-šivulla.
— Enšin kaikki otetah ošua yhtehiseh issuntoh, a šiitä myö juamma ošallistujie kuuteh ošaštoh, kumpasien teemoina ollah karjalan kieli ta kirjallisuš, Tverin alovehen henkilöitä ta heijän rooli istorijašša, kanšankulttuuri, kulttuuriperintö nykyaikasešša elämäššä, karjalaisien taival ennein ta nykyjäh, nuorien ihmisien tutkimukšie, šelitti konferenššin järještäjä Marina Kamrikova.
Kost’a F’odorov, Jakun’a Maksimov, bobuli Fil’a Jakovlev, Gavrilko Pavlov, Jakuš Gavrilov, Tihonko Mokejev, Olekseiko Gavrilov, Griška Jurjev, Griška Ivanov, Omeljanko Timofejev, Kuzemka Vasiljev, Perha Timofejev, Ignatka Vasiljev, Nesterko Savin, Sava Nasonov, Jer’omka Terentjev, Volod’a Onisimov da kolmekymmen nelli taloinsijua, taloit poltettih da rahvastu tapettih ruočit, erähii plenah viettih.
– Ošanottajien joukošša voipi olla alan opaštujie ta piäštökkähie, Venäjän kanšojen rakentamisen perintehie ta niijen šäilyttämiskeinoja tutkijie spesialistija, istorijašta ta alovehen kehitykšeštä kiinnoštunuita ihmisie ta kaikkie, ket tahotah šuaha volont’orin kokemušta kulttuuriresurssien tutkimuš- ta šäilyttämisas’s’oissa, šelitettih Haukkašuaren perintö -projektin järještäjät.
Niise šuunnitelmašša on äijän uušie toimenpitoja, esimerkiksi, video- ta ratijokanavan luatimini Oma Media -portalissa, opaššuškurššien järještämini karjalan kielen opaštajilla, kirjallisuškiännökšien kilpailu, nuorisoleirin viettämini, uušien spektaklien valmistamini ta toisie tapahtumie, šelitti Karjalan tašavallan kanšallisen ta alovehellisen politiikan ministerijön ošašton johtaja Jelena Migunova.
Ruadajes karjalan kielen alal puhummo yhteh hiileh, ga samal aigua olemmo eri mieldy eri dieloloih nähte – kui olis parembi kirjuttua, midä lugijal olis mieleh lugie, ottua materjualu vai olla ottamattah... Ollemmo ku eri mieldy, kui olis oigiembi kirjuttua libo kiändiä, iškemmö kihlat: soitammo kielenmaltajal, kudai ei malta grammatiekkua, maltau vai, kui oigieh pidäy sanuo, sit ken oigieh sanoi, se ballan suau kilbulistah.
Konferenššin avajaisih otettih ošua Kielen, kirjallisuon ta istorijan instituutin johtaja, istorijan tohtori Ol’ga Il’uha, Petroskoin valtijonyliopiston kanšainvälisen toiminnan vararehtori Marina Gvozdeva, Venäjän tietoakatemijan jäšen, Karjalan tietokeškukšen johtaja Ol’ga Bahmet ta KT:n kanšallisen ta alovehellisen politiikan ministerijön kantakanšojen valtijontuvešta vaštuajan ošašton johtaja Jelena Migunova.
Myö kulkima kontien polkuo myöten, šaima tietyä mitein kunnoššettih meččie neuvoštoaikoina, arvasima arvautukšie, näkimä paikan, missä noin 250 vuotta takaperin tapahtu tulipalo, istuma mečän henken nojastuulašša, kaččoma muinasih šammalih ta jäkälih, joima makieta horšmačäijyö Kivijoven rannalla, kulkima kivie myöten košen luona, Niva-autolla viuhahtima umpiteitä myöten ta ajoma šiih paikkah, missä alkau polku koškeh šuaten.
Voittajiksi piäštih: 9. luokan opaštujat Jekaterina Vorobjova Kotkatjärveštä ta F’odor Ovčinnikov Petroskoista (1. paikka), Darja Lipnitskaja Mäkrieštä (2. paikka), Viktorija Al’okina ta Valerija Leontjeva Jessoilašta (3. paikka); 10. luokan opaštujat Aleksandra Lemettijeva Petroskoista ta Kira Čaikina Veškelykšeštä (1. paikka); 11. luokan opaštujat Jekaterina Matsko Veškelykšeštä (1. paikka) ta Jegor Kalmikov Vieljärveštä (2. paikka).
– Rahatukie myönnetäh piirihallintojen b’utžettiloih toimenpitojen toteuttamiseh, mit on šuunnattu tašavallan kantakanšojen etnokulttuuriseh kehitykšeh, Venäjän Federatijon kanšojen kielien ta kulttuurin šäityttämiseh ta toteuttamiseh, paikallisien kulttuuriobjektien šäilyttämiseh, käyttämiseh ta popularisointih, luomistyön kehitykšeh, alovehien kunnoštamiseh ottuan huomijoh etnokulttuurisie erikoisukšie, kerrotah Ministerijön spesialistit.
– Projektien tehtävinä oli opaštua kylärahvašta peruštamah alovehellisie yhteiskunnallisie ičehallitukšie omissa kylissä ta kirjuttamah projektija, järještyä Oma Pajo -kuoron esityšmatkoja Karjalan eri kylih, valmistua laulukokomuš, kumpaseh oli kerätty 25 lauluo karjalan kielellä, painua Šuuren Voiton 75-vuotispäivällä omissettuja musiikkikorttija, kuvata filmijä Karjalan kylistä ta muita, kerto Karjalan Rahvahan Liiton johtaja Aleksandr Jeremejev.
– Matan aikana on šuunniteltu šeuruavie šeisatukšie: Ala-Besoučča, Ylä-Besoučča, Čalnan keškušta, Viitana, Puadjärven ašema, Villamäki, Kutižma, Kuudama, Siämäjärvi, Ol’okka, Jessoila, Korza, Rubčoila, Alašalmi, Mišinšelkä, Kiiskiniemen huara, Nuožjärvi, Kaskesniemen huara, Man’gankylä, Uuši Man’ga, Priäžän autoašema, Matrossa, Poštankylä, Vilkan keškuš, kerrotah Karjalan tašavallan tietalouven, kuletukšen ta yhteyven ministerijön VK-šivulla.
Voittajiksi piäštih: 9. luokan opaštujat Diana Tkačuk Vinnitsan kyläštä (1. paikka), Sofja Vasiljeva, Roza Lazar ta Sofja Timoščuk Šokšašta šekä Arina Koz’uk Petroskoista (2. paikka), Georgii Nečajev Piiteristä ta Darjana Treskina Šoutjärveštä (3. paikka); 10. luokan opaštujat Kirill Gapanovič (1. paikka), Viktorija Vas’kina Šokšašta (2. paikka) ta Jeva Ponomarenko Petroskoista (3. paikka); 11. luokan opaštujat Polina Ševčuk (1. paikka) ta Ksenija Avdejeva Kalajovešta (2. paikka).
Kilvas rodieu viizi nominatsiedu: kirjutus lapsih da nuorih niškoi; kirjutus, kuduas roih ezitetty Karjalan Tazavallan kandurahvahien histouriellis-kul’tuurine perindö; kurjutus, kudai on suundavuttu Karjalan Tazavallan kanzoin da etniellizien joukkoloin etnokul’tuurizekse kehittymizekse, kuduas roih kerrottu nämmien rahvahien kul’tuuras da perindölöis, Tazavallan sotsiualu-ekonoumiellizeh da kul’tuurizeh kehittämizeh panokses; kirjutus, kudai opastas nuorii moralih da harjaittas suvaimah omua mudu; tiijollis-metoudielline literatuuru.
Konzu opastuin školas, algukluasois karjalan kieli oli kielletty, suomen kieli minuu miellytti, no se kiellittih vuvvennu 1956, ehtin opastuo sih hyväl mielel vaiku yhten kluasan, iče diivimmös, no i ven’an kieli tartui minuh ylen kebjieh, i minä kaikekse loppuaijakse segavuin kahten kielen välil, toiči ajattelen karjalakse, toiči ven’akse, mugai segavuin tuliedu ammattii valliččemas: yhtes puoles tahtoin opastuo ihtiologakse, kalantutkijakse, ved’ joga karjalaine brihačču ylen äijäl suvaičči omua kaunistu luonduo, suveičči mečästiä da kalastua, minun died’oihäi Paušolas oli kalastai.
Voittajakse on piässyh kaheksa: Jelena Ruppijevan Karjalan kieli algajih niškoi -opastuskniigu karjalan kielen livvin murdehel, Larisa Čirkovan da Ol’ga Žukovan Sanu vepsäks -opastuskniigu vepsän kielel, Ol’ga Hramtsovan “Suomalaisten sananlaskujen ja sanontojen aakkoset” suomen kielel, Seppo Kantervon Perijuurilla-komeedii suomen kielel, Iivo Nikutjevan Marfa-pouvesti karjalan kielen vienankarjalan murdehel, L’ubov’ Kir’ušinan Vienanmeren starinoja -suarnukogomus, kudaman on kiändänyh vienankarjalakse Natalja Pellinen da Sergei Jakovlevan Ämmön šuarnat -runokogomus karjalan kielen vienankarjalan murdehel.