text
stringlengths 9
5.85k
| document_id
stringlengths 14
14
| archival_id
stringclasses 28
values |
|---|---|---|
kumppaniensa vapaasen hallintoon luovutta¬
maan puheenalaisen torpan Stenbergin ta¬
loon kuuluvat tilukset sekä kuitin saades¬
saan mainituille riitamiehilleen heti maksa¬
maan kymmenen viime vuoden suorittamat¬
toman vuokran torpasta sata kahdeksankym¬
mentä markkaa, siitä kuitenkin vähennettyä,
kun neljäsosa Stenbergin taloa sanottuna
aikana oli seitsemän vuotta ollut Erkki
Pietelällä vuokralla, kolmekymmentäyksi
markkaa viisikymmentä penniä.
Hovioikeus, jonka tulkettavaksi Maria
ja Erkki Pietilät vetoamalla ovat saatta¬
neet jutun, on tuomiolla Tammikuun 14
päivältä 1899. jättänyt asian Kihlakunnan¬
oikeuden päätöksen varaan nyt puheena ole¬
valta osalta.
Hovioikeuden tuomioon on Maria
Pietilä alamaisesti anonut muutosta tän
ne toimittamallaan perustelmalla, johon
Kaarle Stenberg on määrätyssä järjestyk¬
sessä vastannut
Mitä näin on tapahtunut ja asiakir¬
jat sen lisäksi sisältävät on Keisaril
linen Senaatti ottanut tutkittavakseen
sekä katsoo, ett'ei Maria Pietilä ole esiin¬
tuonut syytä muuttaa Hovioikeuden ylempä
nä mainittua tuomiota, joka siis jääpi pysy¬
väksi; minkä ohessa Maria Pietilä velvoite¬
taan suorittamaan Kaarle Stenbergille, hä¬
neltä täällä juttuun menneiden kulujen kor¬
vauuseksi, neljäkymmentä markkaa. Tätä kaik¬
ki asianomaiset alamaisuudessa noudatta
koot.
Keisarillisen Majestetin Korkeassa Simonsä,
Hänen Suomen Senaattensa:
A af Nyberg.
Ludvig Clonberg.
Julian Serlachius
S. W. Hangberg
August Öfvergh
C. J. Tingren.
377
| 462939065_0402 | 462939065 |
Heinäkuun 5. päivänä 1900.
Keisarillisen Majesteetin Korkeansa Nimssä,
Känen Suomen Senaattinsa tuomio mak¬
suitta Waasan Hovioikeudesta tullees¬
sa nostajutussa, jossa Suomen Kruunu¬
on hakijana sekä Metsänpäällysmies
Johan August Nyman ja Talollinen
Kaarle Erkinpoika Liikavainio, Muo¬
nionniskan pitäjän Alamuonion ky¬
lästä, tulematta jääneinä vastaaji
na, ja joka juttu koskee korvausta:
Annettu Keisarillisessa Suomen Senaa¬
tissa ja Sen Oikeusosastossa, Helsin¬
gissä, Heinäkuun 5. päivänä 1900.
Keisarillinen Senaatti on Itsellensä
si tyttänyt juttuun kuuluvat kirjat ja
niistä, mikäli nyt on kysymyksenä, saa¬
nut tietää seuraavaa:
Sittenkun Keisarillisen Senaatin Ta¬
lousosasto Huhtikuun 22. päivänä 1887.
antamassaan päätöksessä oli määrän¬
nyt korjaus - ja uudistakennustöitä teh¬
täviksi Toivolan kruununvoudinvirka
talossa Lapin kihlakunnassa sen mukai¬
sesti kuin Kittilän pitäjän Kihlakun¬
nansynioikeuden Elokuun 11,12. ja 13. päi¬
vänä 1885. toimittamassa mainitun vir¬
Läsnä: Sk H. L. B.
§: 6. J. T.
3dje 787.
sivu 37. R. D.
sivu 37. R. D.
1899.
1899.
| 462939065_0403 | 462939065 |
katalon katselmuksessa tehty pöytäkirja
lähemmin sisäksi, niin Metsänpäällysmies
August Vilhelm Sandberg Helmikuun 10.
päivänä 1885. tehdyllä kontrahdilla on si¬
tontunut yhdentoistatuhannen kolmensa¬
dan markan suuruisesta korvauksesta toi¬
mittamaan sanotut työt, noudattamal¬
la silloisen virkaa toimittavan kruunun
voudin, Kruununnimismies Karl Bäck
lundin niiden urakalle tarjoamista var¬
ten samana päivänä toimittamassa huu¬
tokaupassa ilmoitettuja ja huutokaup¬
päpöytäkirjaan lähemmin merkittyjä eh¬
töjä, sekä Metsänpäällysmies Nyman ja
Kaarle Liikavainio menneet ominaiseen
takaukseen, kumpikin omasta ja toisensa
puolesta, niin hyvin mainittujen töiden
asianmukaisesta suorittamisesta kuin myös,
päinvastaisessa tapauksessa, niiden raha¬
määräin takaisin maksamisesta, jotka
työtä varten uskottaisiin Sandbergille.
Kruununnimismies Käcklundin sittem¬
min Oulun läänin Kuvernöörille ilmoi¬
tettua, että edelläkerrotut kuten myöskin
ne työt, jotka Metsänpäällysmies Sandberg
erityisesti oli ottanut tehdäksensä virka¬
talossa tuhannen seitsemänsadan neljän¬
kymmenenneljän markan nel jänkym¬
menenkahdeksan pennin suuruisesta u¬
rakkamäärästä olivat päätetyt, on Ku¬
vernööri määrännyt Oulun läänin raken¬
nuskonttoorin silloisen johtajan, Arkkiteh¬
ti Julius Rasilierin toimittamaan loppu¬
katselmuksen töiden tarkastamiseksi, se¬
kä Rasilier Syyskuun 14. päivänä 1889. pitä¬
nyt sellaisen katselmuksen, jossa on ha¬
vaittu, että suuri osa noista töistä ei ol¬
lut kontrahdin mukaisesti eikä myös¬
kään täysin kelvollisista aineksista teh¬
ty sekä että muutamat työt olivat jäte¬
tyt tykkänään tekemättä; mihin nähden
erkkitehti Resilier ei ole katsonut voi¬
vansa ehdottaa, että vielämainitut työt
pidettäisiin täysikelpoisina ja määrät¬
tyjen ehtojen mukaisesti tehtyinä ja että
ne semmoisina vastaan otettaisiin ja ky¬
väksyttäisiin; ja on Keisarillinen Senaat¬
ti Tammikuun 29. päivänä 1892. antamas¬
saan päätöksessä velvoittanut Kuver¬
nöörin viipymättä ryhtymään siihen toi¬
meen, että päätetyt korjaus- ja uudista¬
kennustyöt tulisivat kontrahdinmukai¬
379
| 462939065_0404 | 462939065 |
sesti tehdyiksi, sekä että kulut tästä kuin
myöskin se vahingonkorvaus, jonka oli ha¬
vaittu Kruunulle syntyneen siitä että
osa rakennuksista oli tehty paikalle
lautatuista sekä sinipintaisista ja ho¬
mehtuneista tuleista, uloskaettaisiin, muun
muassa, Metsänpäällysmies Nymanilta
ja Kaarle Liikavainiolta. Sittemmin
ovat edelläluetellut työt Kuvernöörin
toimesta uudella huutokaupalla Tou¬
kokuun 6. päivänä 1892. tarjotut vähem¬
män vaativan tehtäviksi, jolloin ne
oli ottanut tehdäkseen Talollinen Ola¬
vi Harju kandentuhannen kahdensa¬
dan kahdeksankymmenenviiden mar¬
kan korvaussummasta, jonka johdesta
kontrahti töiden suorittamisesta viimek¬
simainitusta korvauksesta oli Olave
Harjun kanssa tehty sanotun Touko¬
kuun 17. päivänä.
Tämän jälkeen on Kruunun puolesta,
nanuun nojassa, Kittilän pitäjän kärä¬
jäkunnan Kihlakunnanoikeudessa vaa¬
dittu, muun muassa, Metsänpäällysmies
Nymanin ja Kaarle Liikavainion velvoit¬
tamista Metsänpäällysmies Sandbergin
takausmiehinä yhteisesti tai sen heistä,
jolla varoja oli, korvaamaan Kruunul¬
le sen vahingon, jonka Kruunu yllämai¬
nitulla tavalla oli kärsinyt sen johdos¬
ta, että Sandberg oli laiminlyönyt toimit¬
taa ylläkerrotut, Helmikuun 10. päivänä
1885. tehdyn kontrahdin mukaan suori¬
tettavikseen ottamansa rakennustyöt, ja
siinä tarkoituksessa Kruunulle maksa¬
maan niin hyvin äskensanotut Olavi
Harjulle suoritetut kaksituhatta kak¬
sisataa kahdeksankymmentäviisi mark¬
kaa, kaksisataa viisikymmentäkaksi
markkaa kahdeksankymmentäyksi pen¬
niä korvaukseksi siitä eräitten raken
nuksien vähemmästä kestävyydestä,
joka oli sen seikan tuottama että ne
vastoin tyosopimuksen määräyksiä oli¬
vat rakennetut lautatuista, sinipintai¬
sista ja konehtuneista tuksista, sekä
kahdeksankymmentäkuhdeksan markkaa
korvaukseksi viitä, että kahden raken¬
nuksen katot oli tehty huonommiksi kuin
oli suostuttu, kuin myös ne kustannuk¬
set, kolmesataa kolmekymmentäseitsemän
markkaa kahdeksankymmentäkuusi pen¬
380
| 462939065_0405 | 462939065 |
niä, jotka olivat johtuneet Arkkitehti
assilierin asianomaisesta määräykses¬
tä tekemästä matkasta Kittilän pitä¬
jään toimittaakseen töiden loppukat.
helmuksen sekä laatiakseen suorittamat
ta jääneiden ja vaillinaisesti suoritet¬
tujen töiden kulunkilaskun.
Kanteesta kuultuina Metsänpäällys¬
mies Nyman ja Kaarle Liikavainio o¬
vat vastanneet pääasiallisesti, että
he tosin olivat menneet tukuuseen
niistä töistä, jotka Keisarillinen Se¬
naatti Huhtikuun 22. päivänä 1887. an¬
tamassaan päätöksessä oli määrän
nyt tehtäviksi ja Metsänpäällysmies
Sandberg Helmikuun 10. päivänä 1888.
laaditulla kontrahdilla sitoutunut suo¬
ittamaan, vaan että he, kun Kruunun
nimismies Backlund, jolle mainittujen
töiden valvominen oli uskottu, läänin
silloisen Kuvernöörin toimitettavaksi mää¬
säämän katselmuksen tapahduttua,
oli kaikin puolin hyväksynyt työt se¬
kä Sandberg sen johdosta myöskin saa¬
nut täydelleen kantaa urakkasumman,
olivat enemmästä vastuumalaisuudesta
sanotun takauksensa perusteella vapaat¬
johon nähden ja kun sitä paitsi nii¬
hin töihin, mitkä Metsänpäällysmies
Sandberg oli jättänyt tekemältä tahi
toimittanut vaiillinaisesti, sisältyi semmee¬
sia, jotka hän eri kontrahdilla oli sitou¬
tunut tekemään yllämainitusta tuhan¬
nen seitsemänsadan neljänkymmenennel¬
jän markan neljäskymmenenkahdeksan¬
pennin suuruisesta urakkamäärästä
ja joiden suorittamisesta Metsänpääl¬
lysmies Nyman ja Kaarle Liikavainio
eivät olleet menneet takaukseen, nämät
ovat anoneet, että Kruunun kanne hyl¬
jättäisiin.
Sittenkun Kruunun puolesta oli kiel¬
detty niin hyvin että Kruununnimis¬
mies Räcklund oli saanut toimekseen
tarkastaa ja hyväksyä Sandbergin suo¬
rittamat työt kuin myös että nyt pu¬
heenalainen kanne tarkoitti korvausta
niistä töistä, jotka Sandberg viimeksimai¬
nitulla kontrahdilla oli sitoutunut ti¬
semään, on Kihlakunnanoikeus, jutussa
niin meneteltyä kuin sen kirjat tarkem¬
min osottavat, päätöksellä Lokakuun 11.
381
| 462939065_0406 | 462939065 |
päivänä 1897. mainitsemillaan perusteilla
velvoittanut Metsänpäällymies Nymanin¬
ja Kaarle Liikavainion, heidän edellä¬
kerrotun takaussitoumuksensa perusteel¬
ta, korvaamaan Kruunulle kysymykses¬
sä olevat vahingot ja maksut sekä sen¬
tähden, yhteisesti tai sen heistä, jolla
varoja oli, kuitin saadessaan Kruunul¬
le suorittamaan yhteensä kaksituhatta
kuusisataa kaksikymmentäviisi mark¬
kaa kahdeksankymmentäyksi penniä,
jota vastoin vaatimus, että Metsänpäät
lysmies Nyman ja Kaarle Liikavainio
velvoitettaisiin korvaamaan Kruunulle
ylläsanotut katselmuskulut esiintuo¬
duista syistä on hyljätty.
Hovioikeus, jonka tutkittavaksi Kruu¬
nu, erikseen, sekä Metsänpäällysmies Ny¬
man ja Kaarle Liikavainio, yhteisesti,
vetoamalla olivat saattaneet jutun
ja jossa Kruunun puolesta on myönnet
ty vaadituista korvausmääristä vähen
nettäväksi kaksisataa kuusikymmentä
yksi markkaa seitsemänkymmentäkah¬
deksan penniä erityisten Olavi Harjun
tehtäviksi jätettyjen, vaan urakkasopimuk¬
seen Helmikuun 10. päivältä 1888. kuulu¬
mattomien töiden suhteellisesti lasket¬
tuina kustannuksina, on tuomiossa Tam¬
mikuun 14. päivänä 1899. lausunut, että
koska, puheenalaisista uudisrakennus¬
ja korjaustöistä Helmikuun 10. päivänä
1888. tehdyssä kontrahdissa, jonka asian
mukaisesta täyttämisestä Metsänpääl¬
lysmies Nyman ja Kaarle Liikavainio
olivat menneet ominaiseen takauk¬
seen, nimenomaan oli määrätty sovitun
urakkasumman viimeisen neljännen
osan, kaksituhatta kahdeksansataa kak¬
sikymmentäviisi markkaa, olevan mak¬
settavan Metsänpäällysmies Sandberg
ille vasta sitten kun kaikki työt olivat
valmiit ja hyväksytyt, mutta sanottu
osa urakkasummasta oli Helmikuun
21. päivänä 1889, Kruununnimismies Bäck¬
lundin läänin Kuvernöörin luona teke
mästä ilmoituksesta, että työt olivat
melkein valmiit eivätkä antaneet ai
hetta muistutuksiin, suoritettu Metsän
päällysmies Sandbergille, vaikka maini
tut työt, kuten myöhemmin toimitetus¬
sa katselmuksessa oli havaittu, silloin
382
| 462939065_0407 | 462939065 |
vielä olivat osaksi tekemättä osaksii
vaillinaisesti ja huonosti suoritetut,
niin Hovioikeus on katsonut takaus
miehiä sitä vähemmin voitavan teh¬
dä vastuunalaisiksi niistä kuluista,
jotka sanottujen töiden täydentämi¬
seksi ja parantamiseksi sittemmin oli
vat tarpeen, kuin vielämainittu osa
urakkasummasta, jos se kontrahdin
mukaisesti edelläsänotulla tavalla
olisi pidätetty, olisi ollut täysin riittävä
viimeksi kerrottujen kulujen suorittamisek¬
si; mihin nähden Hovioikeus, kumoten
Kihlakunnanoikeuden päätöksen täl¬
tä kohden, on hyljännyt Kruunun Met¬
sänpäällysmies Nymania ja Kaarle
Liikavainiota vastaan ajaman kan¬
teen sekä vapauttanut heidät kaikes¬
ta maksuvelvollisuudesta asiassa; kui¬
tenkin jätettiin Kruunulle valta usein¬
mainituista kuluista kääntyä siihen
tai niihin, joihin asia koski.
Hovioikeuden päätökseen on Kruu¬
nun puolesta alamaisesti haettu muu¬
tosta.
Mitä näin on tapahtunut sekä
asiakirjat sen lisäksi sisältävät on Kei¬
sarillinen Senaatti ottanut tutkittavak¬
leen ja havaitsee samoin kuin Hovioikeus¬
kin että, edellämainitun 10. päivänä Hel¬
mikuuta 1888. tehdyn kontrahdin mukaan
viimeinen neljäs osa siinä kosketeltujen toi¬
den urakkasummasta eli kaksituhatta
kahdeksansataa viisikolmatta markkaa.
oli Metsänpäällysmies Sandbergille mak¬
ettava vasta sitten kun kaikki työt olivat
valmiit ja hyväksytyt sekä että sanottu
osa urakkasummasta oli Sandbergille
suoritettu 21. päivänä Helmikuuta 1889,
silloisen virkaa tekevän Kruununvon
din Räcklundin ilmoitettua sanottujen
töiden päättyneiksi, niiden antamatta
aihettä muihin muistutuksiin kuin että
muutamia pienempiä tehtäviä vielä
oli jäljellä, ja koska asian näin ollen
mainittua urakkasumman osaa ei voida
pitää Sandbergille työtä varten uskottui¬
na rahoina, jommoisten takaisin maksa¬
misesta Metsänpäällysmies Nyman ja
Kaarle Liikavainio heidän ylempänä ker¬
rotun takaussitoumuksensa johdosta olisi
vat olleet vastuunalaiset, sentähden ja kun
383
| 462939065_0408 | 462939065 |
ei sanotusta takaussitoumuksesta muu¬
tenkaan voi johtua, että Kruunu, joka
mainitulla urakkasummanosalla, jos se¬
olisi pidätetty kunnes Sandbergin tekemät
työt olivat tarkastetut ja hyväksytyt, oli
si voinut täysin suorittaa kustannukset
noissa töissä huomattujen puutteiden
ja virheiden korjaamisesta, olisi oikeu¬
tettu Nymanilta ja Liikavainiolta saa¬
maan korvausta sanotuista korjaamis¬
kustannuksista, tutkii Keisarillinen Se¬
naatti oikeaksi vahvistaa sen loppupää
telman, johon Hovioikeus on asiassa
tullut. Tätä kaikki asianomaiset ala¬
maisuudessa noudattakoot.
Keisarillisen Majesteetin Korkeassa Nimesä,
Hänen Suomen Senaattinsa:
S. W. Höngberg
August Nybergh.
Ludvig Clenberg.
Julian Serlachius.
C. J. Tingren
Den 5. Juli 1900.
I Hans Kejserliga Majestäts Höga Namn,
Dess Senats för Finland dom uti ett, på
nedsatt reversionskilling, från Wasa Hof¬
rätt inkommet mål emellan Länearkitehten
Karl Viktor Reinius, från staden Nikolai¬
stad, sökande, samt Fröken Emilia Åko¬
la, från samma stad, svarande, angåen¬
de fordran: Gifven uti Kejserliga Se¬
naten för Finland och Dess Justitie Depar¬
temont, i Helsingfors, den 5. Juli 1900.
Kejserliga Senaten har låtit handlingarna
i målet sig föredragas och af dem, såvidt nu
är i fråga, inhemtat följande:
Efter utverkad stämning å Fröken Ahola
har Länearketekten Reinius vid Rådstufvurät¬
ten i Nikolaistad yrkat att, emedan han under
sommaren år 1827, efter träffad öfverenskommel¬
se med Fröken Ahola, utfört särskilda tillbygg
nads - och andra arbeten å mindre byggnaden
i henne tillhöriga gården No 33. i andra stads¬
delens sjunde qvarter eller No 5. vid Skolhusga¬
tan och No 1. vid Skeppsgatan i nästsagde stad
och enligt en till Rätten ingifven kontokuraret
räkning ännu hade för nämnda arbeten tillgo
do tretusen sexhundra nittiofem mark åttatio
sex penni, Fröken Ahola måtte åläggas att till
ifr: A. af N. S W. H - S. A. N. 7. S.
384
No 788.
Pag. 54. R. D. 1899.
| 462939065_0409 | 462939065 |
Lånearkitekten Reinius utgifva sagda belopp med
sex procents ränta derå från den 27. September
nyssnämnda år, då berörda arbete blifvit afsy¬
nadt.
I saken hörd har Fröken Akola genmält,
bland annat, att Lånearkiteten Reinius jem¬
likt det parterne emellan den 22. April 1827.
betefvade kontraktet varit skyldig att emot en
öfverenskommen betingssumma af femtontusen
tvåhundra mark före den 1. påföljande Augusti
låta enligt uppgjord utning utföra omnämnda
byggnadsarbeten, men i sin kontokuranträkning
dessutom påfört Fröken Ahola såsom för extra ar¬
beten, utom annat, hvarom ej mera är fråga,
kostnaderna för nio densbattant dörskifter, tjugu
sju enkla dörskufter och sju fönsterlufter ettusen
sexhundra nittiofem mark samt i taklags utgif¬
ter sjuttiotre mark, ehuru jemväl utförandet af¬
nästnämnda arbeten enligt ritningen varit inke¬
gripet i betingssumman och Fröken Akola ej
heller förbundit sig att betala taklagspennin¬
gar; hvarföre Fröhen Ahola motsagt Länearki¬
tekten Reinius yrkande i dessa delas; och som
Sönearkitekten Reinius, oaktadt byggnads arbetet,
som bort vara fullgjordt den 1. Augusti 1837., blif¬
vit slutfördt först den 20. påföljande September,
beräknat sig till last det uti kontraktet för dröjs¬
mål med arbetets slutförande bestämda vite
tjugufem mark om dagen endast till den 1 i
sistsagda månad samt vid en af Fröken A¬
kola föranstaltad syn å byggnads arbetet be¬
funnits att fyllningen å mellantaken varit
delvis otillräcklig och att drifningen å bygg¬
naden utförts värdstöst, har Proken Akola
på genstämning yrkat Länearketekten Reinius
förpliktande att ej mindre tillgodorahna henne
berörda kontraktsvite för femtio dagar med
tillhopa ettusen tvåhundra femtio mark än
äfven låta afhjelpa bristen i sytningen
samt i ersättning för verkstäld ytterligare djil¬
ning af byggnaden till Fröken Ahola utgif¬
va etthundra sextio mark trettio penni
I anledning af Fröken Aholas genstäm¬
ningstalan hörd har Länearkitekten Reinius
motsagt densamma såsom obefogad.
Sedan vittnesförhör i målet egt rum samt
parterne ömsesides gjort anspråk på ersättning
för sina umgälder å rättegången, har Råd¬
stufvurätten medelst utslag den 25. Februari 1835.
i målet yttrat sig; och
emedan Fröken Ahola, hvilken på upp¬
tagna skäl åläge att af den i Lönearkitek¬
385
| 462939065_0410 | 462939065 |
ten Reinius kontokurantaakning henne påförda
slutsumman ansvara för sjuttontusen etthun¬
dra tjugusex mark elfva penni, icke iklädt
sig skyldighet att till arbetarene utbetala tak¬
lagspenningar eller ersätta Sänearkitekten
Reinius för sådana;
emedan de dörr - och fönsterlufter, för hvil¬
ka Länearkitekten Reinius fordrat särskild
ersättning, måste såsom upptagna å bygg¬
nadsritningen, om än icke omnämnda i det
af honom uppgjorda kostnadsförslaget, anses
ingå i det parterne emellan öfverenskom¬
na betingsarbetet och skyldighet att särskildt
ers åtta dessa arbeten således icke kunde å¬
hvälfvas Fröken Akola;
emedan Länearkitekten Reinius, som er¬
känt sig hafva af Fröken Akola uppburit
trettontusen femhundra sjuttionio mark, med¬
gifvit sjuhundrasextioåtta mark till afdrag
å betingssumman samt dessutom i sin
kontokuranträkning godtskrifvit Fröken Ahola
elfva mark tjugufem penni för broder och
dessas släpning
emedan Länearkitekten Reinius, som för¬
bundit sig att före den 1. Augusti 1897. slut¬
föra ifrågakomna byggnads arbete och att för
hvarje dag arbetet derutöfver fördröjdes till Fröken
Ahola utbetala tjugufem mark i skadeersättning, icke
slutfört arbetet inom den öfverenskomna tiden, men
icke heller skäligen kunde anses hafva gjort sig
skyldig till längre dröjsmål härutinnan än till den
5 September sagda år, då samtliga i byggnaden
varande lokaler begynt bebos, och Länearketekten
Reinius förty vore skyldig att till Fröken Ako¬
la gälda nämnda kontraktsvite för trettiofem
dagar med tillhopa åttahundra sjuttiofem mark;
samt enär utredt blifvit ej mindre att drifnings
arbetet å ifrågavarande byggnad utförts så värds¬
löst, att Fröken Ahola nödgats ytterligare låta
drifva byggnaden, hvilket kraft en kostnad af
etthundra sextio mark trettio penni, än och att
fyttningen å byggnadens mellantak genom värds¬
löshet delvis lagts otillräcklig samt Söpearketek¬
ten Reinius enligt hans i betings aftalet åtag¬
na förbindelser mäste anses skyldig att ersätta
Proken Ahola nyssnämnda etthundra sextio mark
trettio penni och att oförtöfvadt afhjelpa bristen å
fyllning på mellantaken,
ty har Rådstufvurätten, med underkännande
såväl af Sönearkitekten Reinius talan i ofvan¬
angifva delar som af Fröken Aholas anspråk,
såvidt de icke i förestående måtto godkänts, å
386
| 462939065_0411 | 462939065 |
lagt ej mindre Fröken Akola, af hvilken Länearki
tekten Reinius sålunda efter afdrag af de me¬
del han af Fröken Ahola uppburit samt det
kontraktsvite och de öfriga belopp, som efter
hvad ofvan nämnts borde henne derutöfver tillgo¬
doberäknas, ännu hade att fordra ettusen
sjuhundra trettiotvå mark femtiosex penni, att
till Länearkitekten Reinius genast emot qvit¬
to utbetalaistsagda belopp jemte fem pro¬
cents årlig ränta derå från den 17. Decem¬
ber 1897., då målet första gången förevar till
Rådstufvurättens behandling, än äfven Länear¬
kitekten Reinius att oförtöfvadt afhjelpa bri¬
sten i fyllning på byggnadens mellantak; och
blefvo kostnaderna i målet i anseende till det¬
sammas utgång parterne emellan qvittade
Hofrätten, under hvars pröfning Lånearki¬
tekten Reinius i vädeväg dragit målet, har
genom dom den 11. Februari 1833. låtit vid Råd¬
stufvurättens utslag bero.
Uti Hofrättens dom har Länearkitekten
Reinius i underdånighet sökt ändring me¬
delst ingifven deduktion, den Fröken Ahola
i föreskrifven ordning bemött.
Hvad sålunda förelupit samt handlin¬
garna vidare innehålla har Kejserliga Se¬
naten tagit i öfvervägande; och alldenstund
Länearkitekten Reinius, hvilken åtagit sig
att uppföra ofvannämnda byggnad enligt
faststälda ritningar och omförmälda af ho¬
nom uppgjorda noggrantopeeficerade kost¬
nadsförslag, af uppenlart misstag från sag¬
da förslag utelemnat ifrågavarande till bygg¬
naden hörande fönster - och dörrlufter, samt be¬
rörda kostnadsförslag, hvars felaktighet i an¬
lydt afseende äfven Fröken Ahola bort in
se, legat till grund för den af Sänearki¬
tekten: Reinius för arbetet beräknade betings¬
summan; fördenskull och då nämnda den
och fönsterlefter sålunda kommit Fröken A¬
kola till godo utan att Länearketheten Ru¬
nius för dem erhållit någon godtgörelse
samt Fröken Ahola icke skäligen kan
göra anspråk på sådan vinst, pröfvar Kj
serliga Senaten rättvist ålägga Fröken A¬
kola, som emot det uppgifna beloppet af hat¬
naderna för samma dörr - och fönsterlefter ic¬
ke gjort befogad anmärkning, att ersätta då
nearkitehten Reinius sagda kostnader med
fordrade ettusen sexhundra nittiofem mark,
i följd hvaraf Fröken Ahola bör till Reini¬
us utbetala sammanlagdt tretusen fyrahun¬
387
| 462939065_0412 | 462939065 |
dra tjugusju mark femtiosex penni jemte
fem procents årlig ränta derå från den 17.
December 1897., med hvilken ändring vid Hof¬
rättens dom i öfrigt, deri skäl till vidare
rättelse icke förebragts, kommer att förblif¬
va. Det alle, som vederbör, till underdånig
efterrättelse länder.
I Hans Kejserliga Majestäts Höga Nämn,
Dess Sonat för Finland:
A. af Nyborg. S. W. Kaugbergs
A. af Nyborg. S. W. Kaugbergs
Ludvig Clouberg
Julian Serlachius.
August lyberg
C. J. Tingren.
Kiinäkuun 5. päivänä 1900.
Keisarillisen Majesteetin Korkeassa Simossä,
Hänen Suomen Senaattinsa tuomio nes¬
torahalla Turun Hovioikeudesta tul¬
leeseen juttuun, jossa Talollisenleski
Karoliina Kustaantytär Myllynen
Hausjärven pitäjän Torholan kylästä,
en hakijana sekä Lampuoti Erkki
Kaarlenpoika Halla, Sepänleski Eric¬
ka Lindroos, Talollisenleski Henriika
Juhontytär Rolkka, Talollisenpoika
Antti Juho Juhonpoika Kolkka, Ta¬
lollisentytär Vilhelmiina Juhontytär
Kolkka sekä Talollinen Eberhard
Ruohola ja hänen vaimonsa Kus¬
taava Juhontytär, kaikki sanotusta
kylästä, kuin myös Torpparit Vilhel¬
mi Kustaanpoika Heikkilä ja hänen
vaimonsa Hilda Joosepintytär sekä
Juho Juhonpoika Naisala ja hänen
vaimonsa Maria Kustaava Maisala,
Kellokosken kartanosta Tuusulan
pitäjästä, tulematta jääneinä vas¬
taajina, ja joka juttu koskee testa¬
mentin moittimista: Annettu Kei¬
sarillisessa Suomen Senaatissa ja
Sen Oikeusosastossa, Helsingissä, Hei¬
Emä: No H - Lb - Åb - J.
No 789.
Sivu 88. R. D.
1899.
| 462939065_0413 | 462939065 |
näkuun 5. päivänä 1900.
Keisarillinen Senaatti on Itsellensä esi¬
tyttänyt juttuun kuuluvat kirjat ja niis¬
tä, mikäli nyt on kysymyksenä, saanut
tietää seuraavaa:
Sittenkun Karoliina Myllynen, miesvai¬
najansa Talollisen Antti Matinpojan Myl¬
lysen kuoltua, oli laillisesti valvonut Ant¬
ti Myllysen ynnä Karoliina Myllysen
Keinäkuun 3. päivänä 1878. kirjallisesti
tekemän keskinäisen testamentin, jossa
määrättiin että, toisen heistä kuoltua,
jälkeenjäänyt puoliso saisi yksin omis¬
tua, hallita ja nauttia kaiken aviopuo¬
lisojen yhteisen niin kiinteän kuin irtai¬
men omaisuuden, mutta että molempain
puolisojen kuoltua kummankin perilli¬
set lain mukaan perisivät myöhemmin
kuolleen puolison jäämistön, niin Erkki
Halla ja hänen asiakumppaninsa, jois¬
ta Erkki Kalla, Eriika Lindroos, Henriika
Kolkka, Antti Juho Kolkka, Vilhelmiina
Kolkka ja Kustaava Juhontytär ovat
Antti Myllysen sisaruksien lapsia sekä
Hilda Joosepintytär ja Maria Kustaava
Maisala hänen sisarentyttärensä lapsia,
ovat, toimitettuansa haasteen Karoliina
Myllyselle, Janakkalan, Hausjärven ja
Vanajan pitäjien käräjäkunnan Kihla¬
kunnanoikeudessa vaatineet että, kosk
eivät ne kaksi henkilöä, jotka olivat
todistaneet puheenalaisen testamentin
olleet sitä tarkoitusta varten yhtaikaa
olleet saapuvilla eikä Antti Myllynen
mainittua testamenttia tehtäessä ollut
ollut terveellä ja täydellä ymmärryk¬
sellä, tuo testamentti julistettaisiin lait¬
tomaksi ja Karoliina Myllynen velvoitet
taisiin jakoon luovuttamaan Antti Myl¬
tysen jälkeenjäänyt pesä¬
Asiasta kuulusteltuna Karoliina Myl¬
tynen on vastustanut kannetta perättö
mänä sekä anonut, että hänelle tuomit
taisiin korvausta oikeudenkäyntiku¬
luista.
Jutussa niin meneteltyä kuin sen kir¬
jat tarkemmin osottavat, on Kihlakun¬
nanoikeus päätöksessä Huhtikuun 26.
päivänä 1895. kun ei Karoliina Myllynen
ollut voinut todeksi näyttää puheenalai¬
sen testamentin laillisuutta, julistanut
testamentin mitättömäksi ja velvoittanut
389
| 462939065_0414 | 462939065 |
Karoliina Myllysen neljän kuukauden
kuluessa viimeksi mainitusta päiväs¬
tä lukien, kahdensadan markan sakon
uhalla, luovuttamaan haltuunsa otta¬
mansa, Antti Myllysen jälkeenjääneen
omaisuuden laillisesti jaettavaksi hänen
perillistensä kesken.
Kovioikeus, jonka tutkittavaksi Ka¬
roliina Myllynen oli vetoamalla saatta¬
nut jutun, on tuomiolla Maaliskuun
16. päivänä 1899. katsonut, ett'ei Karoliina
Myllynen, joka ei ollut todeksi näyttänyt
puheena olevaa testamenttia, ollut esiin¬
tuonut syytä muulla tavoin muuttaa
sitä loppupäätöstä, johon Kihlakunnan
oikeus oli päätöksessään johtunut, kuin
että sanottu testamentti kumottiin aino
astaan mikäli se vaikutti Erkki Hallan
Eriika Lindroosin, Henriika Kolkan, Antti
Juho Kolkan, Vilhelmiina Kolkan, Kus¬
taava Juhontyttären. Hilda Joosepintytta¬
sen ja Maria Kustaava Maisalan oikeu¬
teen periä Antti Myllystä; jolla tavoin
muutettuna Kihlakunnanoikeuden päätös¬
muuten puheenalaisissa kohdissa jäi pysy¬
väksi, kuitenkin niin että se neljän kuu¬
kauden aika, jonka kuluessa Karoliina
Myllynen oli velvollinen yllämainitun
sakon uhalla jakoon luovuttamaan Ant¬
ti Myllysen jälkeenjääneen omaisuuden,
oli luettava sanotusta Maaliskuun 16.
päivästä 1899.
Kovioikeuden tuomioon on Karoliina Myl¬
tynen alamaisesti anonut muutosta.
Mitä näin on tapahtunut ja asiakirjat
jen lisäksi sisältävät on Keisarillinen Pe¬
naatti ottanut tutkittavakseen sekä kat¬
soo, ett'ei Karoliina, Myllynen ole esiintuo¬
nut syytä Kovioikeuden ylempänä maini¬
tun tuomion muuttamiseen, jonka varaan
asia siis jääpi, kuitenkin niin että puhem¬
alainen jako on edelläsanotun sakon
uhalla toimitettava ennen tämän vuo¬
den Marraskuun 1stä päivää. Tätä kaik¬
ki asianomaiset alamaisuudessa nou¬
dattakoot.
Keisarillisen Majesteetin Korkiassa Nimessä.
Hänen Suomen Senaattinsa:
I. W. Hongberg,
Anmant Nybergh.
Ludvig Clauberg
Julian Serlachius
C. J. Tingren
390
| 462939065_0415 | 462939065 |
Heinäkuun 7 päivänä 1900.
Keisarillisen Majasledin Korkeassa Nimossi
Hänen Suomen Senaattinsa tuomio¬
nostorahalla Wiipurin Hovioikeudes¬
ta tulleeseen, testamentin moittimista
koskevaan juttuun, jossa Talollinen
Mikko Esaiaanpoika Raami, Wii¬
purin pitäjän Näätälän kylästä,
on hakijana, sekä Talollisenvävy
Mikko Tanskanen ja Talollinen Tah¬
vo Putkonen, samasta kylästä, vastaa¬
jina: Annettu Keisarillisessa Suomen
Senaatissa ja Sen Oikeusosastossa,
Helsingissä, Heinäkuun 7 päivänä
1900.
Keisarillinen Senaatti on Itsellensä
esityttänyt juttuun kuuluvat kirjat ja
niistä, mikäli nyt on kysymyksenä,
saanut seuraavat tiedot:
Sittenkun Mikko Raami Wiipurin
pitäjän kär�jäkunnan Kihlakunnan¬
oikeudessa oli kertonut hänen van¬
hempainsa, Talollisen Esaias Raamin
ja Saara Raamin, joista edellinen oli
kuollut vuonna 1895 ja jälkimäinen
vuonna 1894 eläessään kirjallisesti laa¬
ditussa, sittemmin hävinneessä testa¬
Läsnä: Aap. S. Wöl - L. C. A. N. J.S.
C75.
39
No 791.
Sivu. 61. D. 1899.
| 462939065_0416 | 462939065 |
mentissa määränneen, että heidän
kuolemansa jälkeen heidän jäämis¬
tonsa oli menevä Mikko Raamille,
paitsi että Mikko Raamin sisaret Lee¬
na ja Anna Maria Kaamit saisivat
kumpikin siitä tuhat markkaa sekä
ilmoittanut samalla valvovansa mai¬
nitun testamentin, niin Mikko Tanska
nen, vaimonsa Leena Raamin edus¬
miehenä, ja Tahvo Putkonen Anna Ma¬
ja Raamin holhoojana haasteen no¬
jalla ovat Kihlakunnanoikeudessa
vaatineet, että Mikko Raamin kerrotul¬
la tavalla valvoma määräys julistet¬
taisiin voimattomaksi, koska Esaias
ja Saara Raanut eläessään olivat
sen peruuttaneet, hävittämällä laa¬
timansa testamenttikirjan, ja että Mik¬
ko Raami velvoitettaisiin laillisessa
perinnönjaossa luovuttamaan Mikko
Tanskaselle ja Tahvo Putkoselle Leena
ja Anna Maria Raamien perintöosuus
sanotusta jäämistöstä
Asiassa kuultuna Mikko Raami
on väittänyt että puheenalainen mää¬
räys käsitti Esaias ja Saara Raamien
viimeisen tahdon ja että joku heidän
perillisistään oli tahallaan hävittänyt
testamenttikirjan, johon nähden Mik¬
ko Raami on anonut edelläkerrotun
kanteen nylkäämistä.
Kuulustettuansa todistajia jutussa
Kihlakunnanoikeus Maaliskuun 9 päivä
nä 1898 julistamassaan päätöksessä on
katsonut tosin selville käyneen, että
Esais ja Saara Kaanut eläessään ole¬
vät yhteisesti kirjallesesti tehneet sellä
sen määräyksen, että Leena ja Anna
Maria Raamit saisivat humpikin
Esaias ja Saara Raamien omaisuudes¬
ta tuhat markkaa ja Mikko Raami
kaiken heidän muun omaisuutensa,
niilla kun samalla oli toteen saa¬
tettu, että Esaias ja Saara Raanut
olivat peruuttaneet sanotun määräyk¬
sen ja hävittäneet mainitun kirjan,
niin Kihlakunnanoikeus on julista¬
nut tuon määräyksen testamenttina
voimattomaksi ja velvoittanut Mikko
vaamin sadan markan sakon uhalla
kolmen kuukauden kuluessa viimeksi
sanotusta päivästä toimituttamaan
392
| 462939065_0417 | 462939065 |
sellaisen perinnönjaon, että Mikko San¬
kanen ja Tahvo Putkonen sen kautta
saisivat erotetuksi mitä Leena Anna
Maria Raameille oli perintönä tule¬
vaa vanhempiensa jäämistöstä.
Hovioikeus, jonka tutkittavaksi Mik¬
ho Raami on vetoamalla saattanut jo¬
teen, on tuomiolla Helmikuun 8 päivänä
1899 lausunut mielensä asiasta; ja sa¬
nalla kun Mikko Raamin anomus,
ttä juttu lykättäisiin takaisin Kih¬
lakunnanoikeuteen jotta hän saisi
ilaisuuden todistajina kuulustuttaa
nimittämiansä henkilöitä, on hyljätty,
koska ne seikat, jotka Mikko Raami
oli tahtonut toteennäyttää, eivät vai¬
kuttaneet jutun päättymiseen, on Kor¬
oikeus, mitä pääasiään tuli, katso¬
nut tasin selville käyneen, että Esaias
ja Saara Raanut eläessään olivat
kirjallisesti tehneet määräyksiä, miten
heidän omaisuutensa heidän kuole¬
mansa jälkeen oli jaettava; mutta kol¬
ka Mikko Raami ei ollut voinut
esittää sanottua kirjallista määräy¬
tä eikä edes todennukaiseksi saat
tää, että se kirja oli hävitetty Esaias
ja Saara Raamien toimesta, niin ja kun
Mikko Raami ei myöskään ollut voinut
luotettavasti näyttää mitä sanotussa
kirjassa omaisuudesta oli määrätty.
eikä silakaan oliko sama kirjallinen
määräys laadittu siinä järjestyksessä
kuin laissa on testamentista säädetty,
on Hovioikeus jättänyt jutun Kihla¬
kunnanoikeuden päätöksen varaan, kui¬
tenkin siten, että aika, jonka kuluessa
edellämainittu jako oli toimitettava,
oli luettava sanotusta Helmikuun 8 päi¬
västä 1899.
Hovioikeuden tuomioon on Mikko
raami alamaisesti anonut muutos¬
ta tänne toimittamallaan perustelmal¬
la, jonka kaksois kappaleen Mikko
Tanskanen ja Tahvo Putkonen ovat
laalla perineet, minkä jälkeen Mik¬
ko Tanskanen on antanut vastaseli¬
tyksen, jonka eräs Lauri Putkonen¬
kin on allekirjoittanut.
Mitä näin on tapahtunut sekä
asiakirjat sen lisäksi sisältävät on
Keisarillinen Senaatti ottanut tutkit¬
393
| 462939065_0418 | 462939065 |
tavakseen ja katsoo, ett'ei Mikko Raami
ole esiintuonut syytä Hovioikeuden
ylempänä mainitun tuomion muutta
miseen, mikäli hänen anomuksensa
jutun takaisinlykkäämisestä Kihla¬
kunnanoikeuteen on hyljätty. Mitä
sitten pääasiaan tulee niin kosk ei
Mikko Raami ole näyttänyt, että hä¬
nen Esaias ja Saara Raaminen teke¬
mäksi väittämänsä kirjallinen
testamenttimääräys oli Esaias ja Saa¬
ra Raamien kuollessa ollut tallella,
vaan päin vastoin on selvitetty että
mainitut puolisot itse ovat ilmoittaneet
sen hävittäneensä, Keisarillinen Se¬
naatti tutkii oikeaksi jättää sen loppu¬
päätöksen pysyväksi, johon Oikeudet
ovat jutusta johtuneet, kuitenkin
niin että puheenalainen jako on edel¬
läsanotun sakon uhalla toimitettava
ennen tämän vuoden Marraskuun
1stä päivää; minkä ohessa Mikko
Raami velvoitetaan suorittamaan
Mikko Tanskaselle. häneltä täällä
asiaan menneiden kulujen kor¬
vaukseksi, viisikymmentä mark¬
C. J. Tingre
kaa. Tätä kaikki asianomaiset ala¬
maisuudessa noudattakoot
Keisarillisen Majestalin Korkeassa Nimessä.
Hänen Suomen Senaattinsa
A. af Nyborg
Ludvig Umbud.
Julian Serlachius.
S. W. Hongberg
August Igbergk.
394
| 462939065_0419 | 462939065 |
Den 9. Augusti 1900.
låtna bo, sökande, och Guldsmeden Berndt
Jafet Knuutinen, från sagde stad, ute¬
blifven svarande, angående urarfvägoref¬
se: Gifven uti Kejserliga Senaten för Fin¬
land och Dess Justitie Departement, e¬
Helsingfors, den 9. Augusti 1900.
Kejserliga Senaten har låtit handlingarna
i målet sig föredragas och af dem, såvidt
nu är i fråga, inhemtat följande:
Sedan Pundt Jafet Knuutinens fader för¬
bemälde Jafet Knuutinen, som varit bosatt
i Kuopio stad och haft förordnande af Råd¬
stufvurätten i sagde stad att i förekomman¬
de fall i egenskap af kurator företräda
från orten för en längre tid tillbaka för¬
svunne Snickaresönerne Karl, Johan Jonas
och Robert Fabian Norrgren i dem röran¬
de angelägenheter, aflidit den 26. Juni 1898.
och bouppteckning efter honom verkstälts
Ofde A. af N. G. K. B. - E. J.
K. S.
395. på
No 867.
Hans Kejserliga Majestäts Höga Namn, Finsk öfver¬
Pag 122. R. D. 1900.
Dess Senats för Finland dom uti ett, utan sättning af
erlagda afgifter, från Wiborgs Hofrätt inkom Kejserliga
met revisionsmed emellan Justitierådmannen Senatens dom
Klas Werner Wallelin, från Kuopio stad, medföljer och
i egenskap af fordringsagare i aflidne Guld genala edpe¬
smeden Josef Knuutinens till konkurs uppditionen¬
| 462939065_0420 | 462939065 |
Den 9. Augusti 1900.
låtna bo, sökande, och Guldsmeden Berndt
Jafet Knuutinen, från sagde stad, ute¬
blifven svarande, angående urarfvägorel¬
si: Gifven uti Kejserliga Senaten för Fin¬
land och Dess Justitie Departement, i
Helsingfors, den 9. Augusti 1900.
Kejserliga Senaten har låtit handlingarna
i målet sig föredragas och af dem, såvidt
nu är i fråga, inhemtat följande:
Sedan Berndt Jafet Knuutinens fader för¬
bemälde Jafet Knuutinen, som varit bosatt
i Kuopio stad och haft förordnande af Råd¬
stufvurätten i sagde stad att i förekomman¬
de fall i egenskap af kurator företräda
från orten för en längre tid tillbaka för
svunne Snickaresönerne Karl, Johan Jonas
och Robert Fabian Norrgren i dem röran¬
de angelägenheter, aflidit den 26. Juni 1898.
och bouppteckning efter honom verkstälts
Ofde t. af N. G. K. B. - E. J.
K. S.
395
N 87.
Pag 122 RD. 1900.
Hans Kejserliga Majestäts Höga Namn, Finsk öfver¬
Ders Senats för Finland dom uti ett, utan sättning af
erlagda afgifter, från Wiborgs Hofrätt inkom Kejserliga
met revisionsmål emellan Justitierädmannen Senatens dom
Klas Werner Wallden, från Kuopio stad, medföljer och
i egenskap af fordringsagare i aflidne Guld genala edpe¬
smeden Josef Knuulinens till konkurs upp, ditionen.
| 462939065_0421 | 462939065 |
den 24. påföljande September, dervid tillgån¬
garna i boet uppskattats till tvåhundra
trettioen mark sextiofem penni och boets
skulder upptagits till tvåhundra tjuguåtta
mark fyratioen penni, samt nämnde
Rådstuvurätt, hvarest Justitierådmannen
Wallden, som efter Jafet Knuutinens från¬
fälle förordnats att omhändertaga sagda
sysslande för bröderne Norrgrén, efter stäm¬
ning å bland andre, Berndt safet Knuu¬
tinen, yrkat, att det arvode, stort tretusen
mark, som Jafet Knuutinen uti en af ho¬
nom den 23. November 1896. upprättad redovis¬
ning påfört bröderne Norrgren för sitt berör¬
la sysslande, måtte skäligen nedsättas, uti
utslag af den 7. April 1899. förordnat att
omförmälda arvode skulle utgå med en¬
last ettusen mark, har Berndt Jafet Knuu
tinen, enär okänd gäld efter Jafet Knuuti¬
nen sålunda yppats, uti en till Rådstufvu¬
rätten den 6. påföljande Maj ingifven skrift
anhållit att få, med åtnjutande af urarf
va- och afträdesförmån efter Jafet Knuuti¬
nen, upplåta dennes qvarlåtenskap till kon¬
kurs.
Efter det föreskrifvet borgenarsförhör
härå egt rum samt Justitierådmannen
Wällden, sedan vederbörande fordringsegare
beredts tillfälle att å utsatt inställetsedag
göra sina anspråk i konkursen gällan¬
de, dervid ej mindre bevakat de tvåtusen
mark, hvilka i förestående måtto tiller¬
känts bröderne Norrgrens bo, än äfven mot¬
sagt den af Berndt Jofet Knuutinen på¬
tädda urarfva - och afträdesförmånen,
har Rådstufvurätten, efter i saken jem¬
väl verkstälda två ytterligare upprop,
den 6. November 1899. afkunnat dom i må¬
let och, jemte det Justitierädmannen Wall¬
den i hans ofvannämnda egenskap ur de
afträdda tillgångarna tilldömts förberörda
tvåtusen mark, på upptagna skäl samt
med stöd af stadgandena i förordningen
den 9. November 1868. om, bland annat, urarf¬
vägörelse, såsom foglös förkastat Berndt Ja¬
fet Knuutinens ansökning om urarfva - och
afträdesförmån efter Jafet Knuutinen.
Hofrätten, under hvars pröfning Berndt
Jafet Knuutinen i väderåg dragit Rådstuf¬
verättens förenämnda dom, såvidt hans sist
berörda ansökning derigenom underkänts,
har medelst den 10. Mars 1900. gifven dom
396
| 462939065_0422 | 462939065 |
i saken yttrat sig, att alldenstund nu ifrå¬
gavarande gäld icke kunde anses hafva va¬
rit Berndt Josef Knuutinen bekant innan
den 7. April 1899., då densamma uti förenämn¬
da af Justitierådmannen Walldin utförda rät¬
tegång af Rådstufvurätten genom utslag
till beloppet faststälts, fördenskull och då
Berndt Jafet Knuulinen inom den i 6. SS:
af ofvannämnda förordning föreskrifne
tid af trettio dagar efter sistsagde dag in¬
lemnat ansökning om urarfvägorelse efter Ja¬
set Knuutinen samt det icke ens paståtts,
att Berndt Jafet Knuutinen annorledes
gått förlustig sin rätt till egendomens
afträdande, pröfvade Hofrätten rättvist,
med upphäfvande af Rådstufvurättens
dom i denna del, jemlikt 18. SS: i sagda
förordning, frikalla Berndt Jafet Knuu¬
tinen från skyldigheten att i sin egenskap
af Jafet Knuutinens arfvinge med sin egen¬
dom betala dennes gäld.
Uti denna Hofrättens dom har Justitie¬
rådmannen Wallden i underdånighet anhål¬
lit om ändring.
Hvad sålunda förelupit och handlingar
na i målet vidare innehålla har Kejserliga
/Nhl Hardertsson.
Senaten tagit i öfvervägande och finner
Justitieradmannen Walldén icke hafva
anfört skäl till ändring i Hofrättens of¬
vanberörda dom, vid hvilken fördenskull
kommer att bero. Det alle, som vederbör,
till underdånig efterrättelse länder.
I Hans Kejserliga Majestäts Höga Namn,
Dess Senat för Finland:
A. af Nyborg.
Henr. Arenius.
Oscar Gylling
E. Johansson
E. Johnsson
397
| 462939065_0423 | 462939065 |
Elokuun 10. päivänä 1900.
Keisarillisen Majesteetin Korkeassa Nimessä,
Hänen Suomen Senaattinsa tuomio nostora
halla Turun Hovioikeudesta tulleeseen jut¬
tuun, jossa Torppari Ananias Kalliola,
Kuusjoen kappelin Kraatorlan kylästä, on
hakijana, sekä samassa kylässä asuva
Torppari Jeremias Takala, vastaajana,
mikä juttu koskee asiallisten toiseansa
vastaan nostamia, alempana kerrotta
via vaatimaksia: Annittu Keisarillises¬
sa Suomen Senaatissa ja Sen Oikeusosos¬
tossa, Helsingissä, Elokuun 10 päivänä
1900.
Keisarillinen Sennatti on Itsellensä esi¬
tyttänyt juttuun kuuluvat kirjat ja niis
tä, mikäli nyt on kysymyksenä, saanut
tietää seuraavaa:
Halikon, Uskelan ja Perttelin pitäjäin,
Angelniemen, Muurlan ja Kuusjoen kappe¬
lien, Kaskion kulman sekä Salon kauppa¬
lan käräjäkunnan Kihlakunnanoikeudessa
on Ananias Kalliola, haastatettuansa Jere¬
mias Takalan, lausunut että, sittekun
Kalliola vuonna 1894 oli ostanut noin kol¬
me tuhatta kappaletta eräällä Marttilan
pitäjän Tausalon kylän Kärpan taloon
Läsnä: A. af N. G - H. B. - L. J.
O. K.
No 869.
Pag. 121. Rid. 1899.
| 462939065_0424 | 462939065 |
kuuluvalla metsäpalstalla kasvavaa tukkipuu¬
ta, oli Takala saman vuoden syksynä sitoutu¬
nut seuraavana keväänä kuljettamaan ta¬
kit yhdentoista pennin maksusta kappaleel¬
ta vittoväylään sekä tukkiajon alettua Tam¬
mikuussa 1895. uudistanut tämän sitoumuk¬
sensa; vaan että Jeremias Takala oli noista
tukeista jättänyt metsään satakuusikym¬
mentä kappaletta ja että Ananias Kallio
la, saadakseen Jeremias Takalan metsään
jättämät tukit siettä ajoissa vedetyiksi,
oli ollut pakoitettu niistä suorittamaan
neljänkymmenen pennin vetopalkan kap¬
paleelta, minkä vuoksi Ananias Kalliola
on vaatinut Jeremias Takalan velvoittamis¬
ta Kalliolalle korvaamaan mitä tämä
näin oli joutunut viimeksisanottujen tuk¬
keen ajosta maksamaan päälle Takalan
kanssa suostuttua palkkaa eli, kahden¬
kymmeneenyhdeksän pennin jälkeen kap¬
paleelta, yhteensä neljäkymmentä kuusi
markka neljäkymmentä penniä.
Asiasta kuultuna on Jeremias Takala
elittänyt suostuneensa 1893 vuoden talvel¬
la ajamaan puheenalaiset tukit Ananias
Kalliolan ostamasta metsäpalstasta Jeremias
Takalan hallitsemäin tilusten kautta juok¬
sevan Vuppijoen varrelle ehdolla että Kallio¬
la hakkauttaisi tukit valmiiksi ennen lumen
tuloa, niin että niitten ajo olisi voitu heti
ensi lumella saada toimeen; mutta koskei
Kalliola ollut ajoissa hankkinut metsän
myyjälle tulevaa kauppahintaa eikä sen
vuoksi saanut kajota metsään ennenkuin
jo vähintäin kuukausi oli kulunut lumen
tulosta, ei Kalliola ollut voinutkaan sa¬
nottua ehtoa täyttää, jota paitsi puitten
kaataminen, sittenkuin Kalliola siihen
vihdoin oli ryhtynyt, oli toimitettu niin
hitaasti että Jeremias Takala ja hänen
hankkimansa ajomiehet olivat saaneet
tukkoja useasti odotella. Ja kun Ananias
Kalliola näin itse oli rikkonut Takalan
kanssa tekemänsä sopimuksen ja ollut
syynä siihen, ettei tukkien ajoa oltu saa¬
tu suostutusta maksusta toimitetuksi, on
Jeremias Takala, kieltäen tehneensä mi¬
tään uutta välipuhetta Ananias Kalliolan
hanssa tukkiin ajosta, anonut Kalliolan
kanteen hylkäämistä, samalla kun Takala
vastakaasteen nojalla on vaatinut että, kos¬
ka Ananias Kalliolan puheeksitulleista
399
| 462939065_0425 | 462939065 |
tukeista kaksi tuhatta kuusisataa kappa¬
letta oli vedetty Takalan hallitsemille ti¬
luksille ja Kalliola niistä suostunut mak¬
samaan puolen pennin rantarahan kap¬
paleelta sekä Takala oli noista tukeista
itse ajanut neljäsataa nel jätoista kappa¬
lettä kymmenen pennin ja kolmekymmentä¬
kuusi kappaletta Kalliolan lupaamasta nel¬
jänkymmenen pennin palkasta kappaleelta,
mutta Kalliolalta saanut kaikkiaan aino¬
astaan neljäkymmentäkahdeksan markkaa,
Kalliola, jonka sopimuksen mukaan tuli
itse suorittaa muitten ajomiesten palkat, vel¬
voitettaisiin Takalalle maksamaan ei aino¬
astaan sanotun rantarahan yhteensä kolmella¬
toista markalla vaan myös Takalan itse aja
mäin tukkien ajopalkan viidenkymmenenvii¬
den markan kahdeksankymmenen pennin ja
Takalan jo saamaan neljänkymmenenkahdek¬
ran markan eroituksen seitsemällä markalla
kahdeksallakymmenellä pennillä
Ananias Kalliola on myöntänyt oikeik¬
si Jeremias Takalan yllätekemät ilmoituk¬
set hänen tiluksilleen vedettyjen ja hänen itsen¬
sä ajamien tukkien määrästä sekä että Taka¬
lan tuli saada vetopalkaksi neljästä sadasta
neljästätoista puusta yksitoista penniä kappa¬
teelta ja neljäkymmentä penniä kappaleelta kol¬
mestäkymmenestäkuudesta tukista, jota paitsi
Ananias Kalliola on ilmoittanut, että Jeremias
Takalan vaatima rantaraha olisi suoritettava
yhdellä pennillä päälle suostuttua kuljetus¬
maksua.
Sittenkun jutussa oli niin menetelty kuin
asiakirjat likemmin osottavat sekä todistajia
kuulustettu, on Kihlakunnanoikeus, jossa asi¬
anosäiset molemmin puolin ovat anoneet kor¬
vausta oikeudenkäyntikuluistaan, Huhtikuun
30 päivänä 1898 julistanut päätöksen asiasta
a, mitä ensin tuli Ananias Kalliolan vaati
mukseen, katsonut kyllä selville saaduksi,
että sittenkuin Ananias Kalliola vuonna 1894
oli ostanut kysymyksessä olevat tukkipuut,
niin oli Jeremias Takala asiallisten vä¬
lillä tapahtuneen välipuheen mukaan
ottanut kuljettaakseen sanotut puut Kär¬
pan tilan metsästä hallinnossaan olevan
torppansa rantamaalle niittoväylän aareen so¬
vitusta kymmenen pennin hinnasta tuketta,
jota paitsi Takalalle oli rantavuokrana tule¬
va yksi penni tukilta, mutta koska tuo väli¬
pake Ananias Kalliolan oman selvityksenkin
100
| 462939065_0426 | 462939065 |
mukaan oli peräytynyt, eikä Kalliola ollut
voinut toteen saattaa vaitostään että asiallis¬
ten välillä sittemmin oli samoilla ehdoilla
uusi välipuhe puitten kuljettamisesta tehty
on Kihlakunnanoikeus harkinnut oikeaksi
kumota Ananias Kalliolan kanteen asiassa.
Koskien sitten Jeremias Takalan vaatimus¬
ta niin ja kun Ananias Kalliola oli myöntä¬
nyt että Jeremias Takalan tuli saada veto
palkkaa neljästäsadastä nEljäs tätoista
puusta yksitoista penniä kappaleelta sekä
kolmestakymmenestä kuudesta puusta neljä¬
kymmentä penniä tukista, eikä Kalliola
ollut näyttänyt suorittaneensa vetopalkka¬
na enempää kuin Takala oli myöntänyt
saaneensa eli neljäkymmentäkahdeksan
markkaa, ja Kalliola myöskin oli myöntä¬
nyt Takalan rantaalalle vedettyjen tukkien
luvun olleen niin suuren kuin Takala oli
ilmoittanut eli kaksituhatta kuusisataa,
joista Kalliolan oman ilmoituksen mu¬
kaan oli rantarahana laskettava yksi pen¬
ni tukilla, on Kihlakunnanoikeus päättä¬
nyt lailliseksi velvoittaa Ananias Kalliolan
Jeremias Takalalle suorittamaan maksa¬
mattoman vetopalkan kymmenen pennin
jälkeen neljästäsadasta neliäståtoista ja
neljänkymmenen pennin jälkeen kolmestakym¬
menestä kuudesta tukista yhteensä viisikymmen¬
täviisi markkaa kahdeksankymmentä penniä,
siitä vähentämällä suoritetuiksi myönnetyt
neljäkymmentä kahdeksan markkaa, sekä ran¬
tavuokrana kahdestatuhannesta kuudestasa¬
dasta tukista Jeremias Takalan vaatiman
puolen pennin jälkeen tukilta kolmetoista
markkaa, eli siis kaikkiaan kaksikymmen¬
tä markkaa kahdeksankymmentä penniä,
jonka ohessa Ananias Kalliola on tuomit¬
tu velkapaaksi sadallakahdellakymmenellä
markalla korvaamaan Jeremias Takalan
asiassa kärsimät kustannukset.
Hovioikeus, jonka tutkittavaksi Ananias
Kalliola oli vetoamalla saattanut jutun, on
tuomiolla Toukokuun 13 päivältä 1899 vah¬
vistanut Kihlakunnanoikeuden päätöksen,
minkä ohessa Ananias Kalliola on velvoi¬
tettu korvaamaan Jeremias Takalalle mak¬
sut hänen kappaleestaan Hovioikeuden tuo¬
miota, kaksikymmentä markkaa kahdeksan¬
kymmentä penniä.
Hovioikeuden tuomioon on Ananias Kal¬
tiola alamaisesti anonut muulosta tänne
401
| 462939065_0427 | 462939065 |
toimittamalla perustelmalla, johon Jeremias
Takala on vastannut.
Mitä näin on tapahtunut ja asiakirjat
sen lisäksi sisältävät on Keisarillinen Se¬
naatti ottanut tutkittavakseen ja katsoo ettei
Ananias Kalliola ole esiintuonut syytä Ho¬
vioikeuden ylempänä mainitun tuomion
muuttamiseen, jonka varaan asia siis jääpe;
ja velvoitetaan Ananias Kalliola maksa¬
maan Jeremias Takalalle häneltä täällä
menneiden kulunkien korvaukseksi kahdek¬
sankymmentä markkaa. Tätä kaikki asi¬
anomaiset alamaisuudessa noudattakoot.
Keisarillisen Majesteetin Korkeassa Nimessä,
Hänen Suomen Senaattinsa:
A. af Nyborg. Isac Gylberg
A. af Nyborg. Isac Gylberg
Fem. Boenius.
E. Johnsson
H
/
Ossian Karsten
Den 14. Augusti 1900.
I Hans Kejserliga Majestäts Höga Namn,
Dess Senats för Finland dom uti ett, på
nedsatt revisionsskilling, från Åbo Hofrätt
inkommet mål emellan Politierädmannen
Albert Mannström och Målaremästaren
Samuel Koskinen, från Åbo stad, i e¬
genskap af sysslomän uti Disponenten
Clas Anton Cajanders till konkurs upplåt¬
na bo, sökande, samt Handlandene
Anders Bernhard Nordfors, Viktor Leon¬
nard Bernhard Strandell och Knut Ter¬
dinand Orell, från samma stad, sva¬
rande, angående utbekommande af egen¬
dom: Gifven uti Kejserliga Senaten
för Finland och Dess Justitia Departe
ment, i Helsingfors, den 14. Augusti 1900.
Kejserliga Senaten har låtit handlingar
na i målet Sig föredragas och af dem, så¬
vidt nu är ifråga, inhemtat följande:
Vid Rådstufvurättens i Åbo samman
träde den 4. Maj 1836. hafva Rådmannen
Mannström och Målaremästaren Koskinen
i sin omförmälda egenskap, på Handlan¬
den Nordfors och hans medparter ågan
gen stämning, förmält, bland annat
att Handlanden Nordsers och hans med¬
Osa A. af N. G. - H. B. - R. K. E. J.
(O. K.
402
No 877.
Pag. 27. R. D. 1900.
| 462939065_0428 | 462939065 |
parter tillsammans egde fyra femtedelar af tom¬
terna Nris 1. och 2. i tredje qvarteret och nionde stads
delen af berörda stad jemte derå uppfördar Åbo
träförädlingsfabrik, samt Disponenten Cajanders
konkursto vore egare af den återstående femtedelen
i nämnda fastighet och inrättning med samtliga
dertill hörande markinen, råmaterial och färdiga
tillverkningar, men att Handlanden Nordfors och
hans medparter, till hvilka Disponenten Cajander
beträffande fabethsvördsen icke stått i något så¬
dant förhållande, som innebare bolag, vägrat att
till lajanders konkursbo i afseende å försäljning
upplåta nyssagda andel i råmatorialen och till¬
verkningarna, hvarföre Rådmannen Mannström,
och Mälarevästaren Koskinen yrkat Handlan¬
den Nordfors och hans medparters förpligtande
att till konkursboets fria förfogande upplåta en
femtedel af ej mindre de råmaterial och tillverk¬
ningar, som hörde till inrättningen vid tiden
för Dispementen Cajanders konkurs ansökan,
än fem procents årlig ränta å det värde de¬
samma åsatts uti en den 31. December 1823.
upprättad inventariiförteckning, eller, om sagda
rämaterial och tillverkningar redan försälts,
en femtedel uti nyssberörda värde och uti laga
ränta å det försåldas pris från de dagar det¬
ta pris influtet.
I saken hörde hafva Handlanden Nordfors
och hans medparter, enär Disponenten Cajander,
på sätt protokollet öfver en den 5. Augusti
1884. förrättad offentlig auktion utvisade, dervid
af Handlanden Alexander Törnudds konkurs¬
massa väl tillhandlat sig en femtedel i of¬
vannämnda fabriks fastighet med dertill höran¬
de markiner och inventarier, men icke några
material och tillverkningar, förty och på andra
skäl anhållet att Rådmannen Mannströms
och Mälaremästaren Koskinens talan måtte
förkastas.
Sedan Handlanden Nordfors och hans
medparter under målets fortgång vidare fram¬
hållit, att Cajanders konkursbo, ifall det an¬
säges kunna erhålla del i Fabrikens egen¬
dom, äfven borde till lika andel svara för
dess gäld, samt Rådmannen Mannström och
Målaremästaren Koskinen deremot anmärkt,
att, Åbo träförädlingsfabrik, uti Dispenenten
lajanders konkurs bevakat ett belopp af högst
femtontusen mark, hvilken fordran såsom tvi¬
stig lemnats beroende på särskild rättegång,
men af Nordfors emellertid ej fullföljts, har
Rådstufvurätten, hvarest jemväl Disporten la¬
403
| 462939065_0429 | 462939065 |
jander och särskilda vittnen i målet afhörts samt
parterne ömsesides framstält anspråk på godt¬
görelse för deras kostnader i saken, medels
den 17. Juli 1897. afkunnadt utslag, deri ut¬
låtit sig, det utredt vore, att sedan Risponen¬
ten Cajander vid en den 8. Augusti 1884. för¬
anstaltad offentlig auktion inropat en femte¬
del uti Åbo träförädlingsfabrik jemte marki¬
ner och redskap, lajander af sina meddelega¬
re i fobriken blifvit debiterad, den 1. September
samma år ej mindre för ett till liqviderande
af den inköseta Fabriksandelen beviljadt lån,
än för en femtedel uti ett vid tiden för fa¬
briksandelens inköp vid Fabriken befintligt la¬
gerparti, samt från berörde den 1. September
intill tajanders den 13. November 1824. inträffa
de konkurs för lika andel uti fabrikens drift¬
kostnader; och alldenstund lajander, som så¬
lunda af sina meddelegare antagets att gemen¬
samt med dem drifva den med fabriken af¬
sedda rörelsen, måste anses hafva till en mot
svarande femtedel förvärfvat sig eganderätt
till Fabrikens råmaterial och tillverkningar,
fördenskull och då styrkt blifvit att å fader
ken vid 1823. års utgång, då Gabrielssörel
sen upphört utan att derefter åter vidtaga
förrän efter Cajanders inträffade konkurs, funnits
de uti inventariit inteckningen den 31. December
1893. uppräknade råmaterial och tillverkningar,
samt Handlanden Nordfors och hans medpar¬
ter icke ens påstått, än mindre visat att förr¬
än fabruken såsom nyss näments ånyo satts i gång
något af råmaterialen vid fabriken förasbetats
eller af tillverkningarna föryttrats, pröfvade Råd
stufvurätten rättvist tillerkänna Cajanders konkurs¬
bo en femtedel i sagda råmaterial och tillverk¬
ningar eller, derest de, efter det Gabriksvörel¬
sen ånyo vidtagit, helt och hållet eller det
vis skulle bearbetats eller försålts, rätt att
till denna del utbekomma deremot svarande
ersättning, om hvars belopp jemte ränta par¬
terne dock, ifall godvillig öfverenskommelse ej
skedde, egde särskildt tvista, och kändes Hand¬
landen Nordfors och hans medparter skyldige
att med sjuhundra mark godtgöra Cajanders
konkursbo dess i målet hafda kostnader.
Hofrätten, under hvars pröfning parterne
ömsesides i vadeväg dragit målet, har efter
den omgång handlingarna deri utvisa genom
den 5. December 1892. gifven dom yttrat sig
i saken och funnit Handlanden Nordfors och
hans medparter icke hafva anfört skäl till an¬
404
| 462939065_0430 | 462939065 |
ran ändring i Rådstufvurättens utslag än att,
emedan Disporenten Cajanders konkursbo icke
vore berättigadt till andel i Åbo träförädlings¬
fabriks råmaterial och tillverkningar annor¬
ledes än att boet jemväl ansvarade för den
gäld, för hvilken sagda andel möjligen
häftade till öfrige delegare i Fabriken för¬
de medel desse försträckt till fabrikens drift
efter det Cajander blifvit egare af nämn¬
da femtedel, Nordfors och hans medparter
förklarades skyldige att till Cajanders kon¬
kursmassa utgifva ifrågakomna, af Rådstuf¬
varätten i omförmäld måtto konkursboet till¬
dömda en femtedel i omordade råmateri¬
al och tillverkningar endast mot det att
konkursboet godtgjorde öfrige delegare i
fabriken för hvad de i nyssberördt afseen¬
de kunde hafva att fordra och hvarom par¬
terne, ifall de icke annorledes derom öf¬
verenskomme, egde att särskildt tvista, hvar¬
hos Handlanden Nordfors och hans med¬
parter, med hänsigt till sakens beskaffen¬
het, befriades från utgifvandet af den Di¬
sprocenten lajanders konkursbo af Rådstuf¬
vurätten tillagda ersättning för rättegångs¬
kostnaden; och skulle med dessa ändrin¬
gar vid Rådstufvurättens utslag i öfrigt kom¬
ma att förblifva.
Uti Hofrättens dom hafva Rådmannen
Mannström och Mäläremästaren Koskinen
i deras förenämnda egenskap i underdå
nighet anhållet om ändring medels ingif¬
ven deduktion, den Handlanden Nordfors
och hans medparter i föreskrifven ordning
bemött.
Hvad sålunda förelupit och handlin¬
garna vidare innehålla har Kejserliga
Senaten tagit i öfvervägande; och emedan
den fordran, högst femtontusen mark, som
för Åbo träförädlingsfabrik bevakats uti
Disponenten Cajanders konkurs, lemnats på
skild rättegång beroende, men " Åbo trä¬
förädlingsfabrik, icke emot Cajanders kon¬
kursbo anhängiggjort nämnda fordrings¬
anspråk inom den i konkursdomen ut¬
satta tid, ehuru sådant träförädlings fa¬
briken vid talans förlust ålegat. ty och
då Handlanden Nordfors och hans med¬
parter icke heller för egen del uti Cajan¬
ders konkurs bevakat någon fordran, pröf¬
var Kejserliga Senaten rättvist att, med
upphäfvande af Hofrättens dom låta bero
105
| 462939065_0431 | 462939065 |
vid Rådstufvurättens utslag i saken. Det
alle, som vederbör, till underdånig efterrät
telse länder.
Hans Kejserliga Majestäts Höga Namn,
Dess Senat för Finland:
A. af Nyborg. Oscar Lylling.
A. af Nyborg. Oscar Lylling.
Henr. Berenius. Michaelz. dess.
E. Johassari
H
/
Ossian Karsten
Elokuun 14. päivänä 1900.
Keisarillisen Majesteetin Korkeassa Nimessä,
Hänen Suomen Senaattensa tuomio maksuit¬
ta Turun Hovioikeudesta tulleessa testa¬
mentin moitetta koskevassa nostojutussa,
jossa Talollisenleski Eliina Wilhelmii
na Juhontytär Anttila, Hämeenkyrön pi¬
täjän Muotialan kylästä, on hakijana,
sekä Talollinen Juho Kustaanpoika Huup¬
ho, saman pitäjän Kierikkalan kylästä,
saapuville tulleena, ja Eläkemiehenki
Ester Karoliina Simunantytär Anttila, sa¬
notusta Muotialan kylästä, poisjääneenä
vastaajana: Annettu Keisarillisessa Suomen
Senaatissa ja Sen Oikeusosastossa, Helsin¬
gissä, Elokuun 14. päivänä 1900.
Keisarillinen Senaatti on Itsellensä esi
tyttänyt juttuun kuuluvat kirjat ja niistä
saanut seuraavat tiedot:
Haastatettuansa Eliina Wilhelmiina Antti¬
lan Helmikuun 21. päivänä 1898. pidettäviin
välikäräjiin Hämeenkyrön pitäjän ja Viljak¬
kalan kappelin käräjäkunnassa, ovat Juho
Huuppo ja Ester Karoliina Anttila Kuhla¬
kunnanoikeudessa lausuneet, että Eliina Wil¬
helmiina Anttila oli Kihlakunnanoikeudessa
testamenttina valvonut edesmenneen miehen¬
tämä A af N. G. - H. B. - R. 3. - E. J.
406
No 881.
Pag. 45. R. D. 1899.
| 462939065_0432 | 462939065 |
sä Talollisen Kaarle Evert Juho - Kustaan¬
poika Anttilan eläessään Helmikuun 25 ja 28.
päivinä 1897. lausumia puheita, joiden mu¬
kaan Eliina Wilhelmiina Anttila saisi pe¬
riä kaiken Kaarle Evert Anttilan niin kiin¬
teän kuin irtaimen omaisuuden sillä ehdol¬
la kuitenkin, että Eliina Wilhelmiina Ant¬
tila maksaisi Kaarle Evert Anttilan pe¬
rillisille yhteensä viisituhatta markkaa, vaan
ett eivät nuot testamenttina valvotut lupauk¬
set sisältäneet mitään testamenttimääräystä,
jonka vuoksi Juho Huuppo ja Ester Karo¬
liina Anttila, joista Huuppo on Kaarle
Evert Anttilan veli ja Ester Karoliina Antti¬
la mainitun vainajan äiti, ovat vaatineet
että mainitut lupaukset julistettaisiin olevan
kaikkea laillista merkitystä vailla.
Kanteesta kuultuna on Eliina Wilhel¬
miina Anttila väittänyt, että Kaarle Evert
Anttila ylläkerrottujen määräysten kautta oli
säätänyt, että Eliina Wilhelmiina Aittila
oli saapa kaiken Kaarle Evert Anttilan pe¬
sässä löytyvän omaisuuden paitsi sanottuja
Kaarle Evert Anttilan perillisille suoritetta¬
via viittatuhatta markkaa, sekä että nämät
määräykset mainitun vainajan Helmikuun 28.
päivänä 1897 ilmoittaman mielipiteen mukaan
olivat pidettävät hänen viimeisenä tahtonan¬
sa, minkä tähden Eliina Wilhelmiina Ant¬
tila on pyytänyt kannetta kumottavaksi.
Sittenkuin todistajia oli asiassa kuul¬
tu, on Kihlakunnanoikeus Maaliskuun 30
päivänä 1538. julistamassaan päätöksessä tosen
katsonut yllämainitussa valvontatilaisuudessa
kuulusteltujen todistajien kertomuksesta sel¬
ville käyneen, että Kaarle Evert Anttila eläis
sään todistajien mainitsemissa tilaisuuksis¬
sa oli ilmoittanut aikovansa Eliina Wil¬
helmiina Anttilan eduksi tehtävän testamen¬
tin kautta hänelle jättää sekä kiinteän et¬
tä irtaimen omaisuutensa; mutta koska sel¬
lainen testamentti sitten kuitenkin oli jää¬
nyt tekemättä eikä Kaarle Evert Anttilan
ylläkerrotulla tavalla tekemille määräyksille
käynyt antaminen sitä arvoa, mikä laillises¬
sa järjestyksessä syntyneelle testamentille oli
pantava, sentähden harkitsi Kihlakunnanoike¬
us oikeaksi julistaa sanotut testamenttina
valvotut määräykset mitättöneiksi ja kaikke¬
a voimaa ja vaikutusta kaipaaviksi
Hovioikeus, jonka tutkittavaksi Eliina Wil¬
helmiina Anttila on vetoamalla saattanut
407
| 462939065_0433 | 462939065 |
jutun, on Helmikuun 9. päivänä 1822. anta¬
nut tuomionsa; ja samalla kuin Eliina
Wilhelmiina Anttilan Hovioikeudessa tekemä
pyyntö asian lykkäämisestä takaisin Kih¬
lakunnanoikeuteen, saadakseen tilaisuuden
toteen näyttää että kysymyksessä oleva, hä¬
nen valvomansa testamentti oli laillisessa jäi¬
jestyksessä tehty, hyljättiin, koskei Eliina Wil¬
helmiina Anttila ollut voinut esittää niinkään
laista selvitystä siitä, että hän todellakin saat
taisi hankkia jutun päättymiseen vaikuttavaa
selvitystä, on Hovioikeus tutkiessaan itse asiaa
jättänyt Kihlakunnanoikeuden ylläkerrotun
päätöksen voimaan.
Hovioikeuden tuomioon on Eliina Wil¬
helmiina Anttila alamaisesti anonut muu¬
tosta tänne toimittamallaan perustelmalla, jo¬
hon Juho Huuppo on määrätyssä järjestyk¬
sessä vastannut.
Mitä näin on tapahtunut ja asiakirjat sen
lisäksi sisältävät on Keisarillinen Senaatti
ottanut tutkittavakseen ja katsoo ett'ei Elii¬
na Wilhelmiina Anttila ole esiintuonut syy¬
tä muuttaa Hovioikeuden ylempänä mai¬
nittua tuomiota, jonka varaan asia siis jää¬
pi, minkä ohessa Eliina Wilhelmiina Ant¬
Johr. Puumel.
tila velvoitetaan suorittamaan Juho Huu¬
polle hänellä Keisarillisessa Senaatissa
juttuun menneiden kulujen korvaukseksi
neljäkymmentä markkaa. Tätä kaikki asi
anomaiset alamaisuudessa noudattakoot¬
Keisarillisen Majesteetin Korkeassa Nimessä,
Hänen Suomen Senaattinsa:
A. af Nyberg
Oscar Gylling.
Aino. Rosenius. Perhmodedestnen.
Aino. Rosenius. Perhmodedestnen.
E. Johnsson
108
| 462939065_0434 | 462939065 |
Elokuun 15 päivänä 1900.
Keisarillisen Majestutin Korkassa Nimissä,
"Ränen Suomen Kenuollinsä tuomio nosto¬
rahalla Turun Hovioikaudesta tullusen vel¬
komusjuttuun, jossa täysivaltainen Talon¬
omistajantytär Tampereen kaupungista E¬
mitia Kask, on kantajana, sekä samas¬
sa kaupungissa asuva Rakennusmestari
Edvard Widell, saapuville tullana, ja
Watsutilallinen Arvid Hasso, Pälkänen
pitäjän Salmentaustan kylästä, poisjää.
neenä vastaajana: Annettu Keisarillisessa
Suomen Senaatissa ja Sen Oikeusosaston¬
sa, Helsingissä Elokuun 15 päivänä 1900.
Keisarillinen Senaatti on juttuun kuu¬
luvat kirjat Itselleen esityttänyt ja niistä
saanut tietää seuraavaa:
Kauppakirjalla 30 päivältä Toukokuuta
1696 on Emilia Ruskin veli Talollinen
Emanuel Flink myynyt Salmentaustan ky¬
lässä omistamansa Tourusen ratsutilan Talol¬
liselle Nikolai Jokiselle ja tämän vaimolle
suostutusta kauppahinnasta, minkä jäännök¬
sestä kuudestatuhannesta neljästäsulasta viides¬
täkymmenestä markasta, kauppakirjassa löy¬
tyvän merkityksen mukaan, velkakirja sil¬
toin oli tehty.
Läsnä Aaf A -C. G - R. B. - R. F - Ej
(O. K.
No 882.
Pag. 192. Rlsg
| 462939065_0435 | 462939065 |
Yhtä suuresta rahamäärästä on Nikolai
johinen antanut samana päivänä laaditun,
viiden prosentin korkoa kasvavan velkakirjan
Emanuel Raskin äidille Talollisenleskelle Tam¬
pereen kaupungista Eriika Raskille, joka siir¬
rettyänsä viimeksi sanotun velkakirjan silloin
vielä alaikäiselle tyttärellensä Emilia Raski
ille, on tämän holhojana Pälkänen ja Sa¬
halahden pitäjäin käräjjäkunnan Kihlakun¬
nanoikeuden syyskäräjissä Syyskuun 15 päi¬
vänä 1896 anonut että, koska äskenmai¬
nittu velkakirja oli annettu ylläkerrotusta
laarasen ralsutilan suorittamattomasta kaup¬
pahinnasta, tuo tila, minkä Edvard Wi¬
dell sillä välin oli Nikolai Jokialta ja
tämän vaimolta ostanut, kiinnitettäisiin
saman velkakirjan sisällyksestä maksamat¬
tu olevien kuulentuhannen kahdensadan
seitsemänkymmenen markan sekä niille vel¬
kakirjan antopäivästä juoksevan viiden pro¬
sentin koron suorittumisen vakuudeksi, ja
on Kihlakunnanoikeus, jossa Edvard Wi¬
dell oli kieltänyt tuntivansa puheenaole¬
vaa saamista 1887 vuoden syyskäräjissä
muvonut Eriiku Raskia eri oikeudenkäyn¬
nillä näyttämään tuon saamisen toteen
Sittemmin on Emilia Flask, täytettyän¬
sä yhdinkolmatta vuoden iän ja Tampe¬
reen Raastuvanoikeudessa Huhtikuun 4 päi¬
vänä 1895 ilmoitettuunsa tahtovansa itse
hallita omaisuuttansa, haastattanut Edvard
Widellin ja Arvid Kasson äskensunotun vuo¬
den talvikäräjiin Pälkäneen ja Sahalahden
pitajäin käräjäkunnassa sekä Kihlakunnan¬
oikeudessa lausunut, että puheenalaisen vel¬
kakirjan sisällys Tuurasen ratsutilan mak¬
samattomana kauppahintana oli suoritet.
tava rutsutilan arvosta, minkä vuoksi Emi¬
lia Rask on vaatinut, että Edvard Kapell
ja Arvid Kasso, joka viimemainittu oli
Widelliltä tuon ratsutilan ostanut, velvoitet¬
tuisiin yhteisesti tahi se heistä, jolla varo¬
ja oli, Emilia Raskille heti suorettamaan
edelläsuvutut kuusituhatta kaksisataa seit¬
remänkymmentä markkaa viiden prosentin
vuotuisine korkoineen sanotusta Toukokuun
30 päivästä 1896 kuin myös korvaamaan
Emilia Ruskille tämän oikeudenkäyntidus.
tannukset.
Asiasta kuultuessa ovat Edvard Widell
ja Arvid Hervo vastustunut kannettu, e¬
dellinen syystä ettei hän ollut sitoutunut
410
| 462939065_0436 | 462939065 |
maksamaan mainittua saamista, ja Arvid
Hasso sillä perusteella ettei kysymyksenalaises¬
sa velkakirjassa edes lainkään mainittu että
sen sisällys oli maksamatonta talonkauppa¬
hintaa sekä Emanuel Rusk ja Edvard Wi¬
dell, myydessään Taurasen ratsatilan, kum¬
pikin olivat kuitannut kauppahinnan täy¬
dellisesti maksetuksi
Sittenkuin todistajain kuulustuskin oli ju¬
tussa toimitettu, on Kihlakunnanoikeus Mar¬
raskuun 21 päivänä 1898 julistanut päätök¬
sensä asiasta; ja koska Nikolai Jokisen Tou¬
kokuun 30 päivänä 1896 antama velkakirja
oli asetettu Eriika Ruskille, joka ei ollut
Taurasen ratsutilan omistaja, eikä Emanuel
Ruskille, joka kauppakirjalla samalta päi¬
vältä oli myynyt mainitun tilan, katsoi
Kihlakunnanoikeus ettei puheenalainen vel¬
kakirja käsittänyt maksamatta olevan ta¬
lonkauppahintaa, johon nähden ja kun
Edvard Widell hänen ja Nikolai Jokisen
välillä tehdyssä kauppakirjassa ei myös ol¬
lut sitoutunut vastaamaan kerrotusta velus¬
ta, Kihlakunnanoikeus harkitsi oikeaksi
ränteen hinnota, mutta kulungit jutussa
asiallisten välillä kuitattiin.
Hovioikeus, jonka tutkittavaksi Emilia Ruk¬
on vetoamalla saattanut asian, on Kesä¬
kuun 30 päivänä 1899 antanut tuomionsa
jutussa ja kyllä katsonut toteen saatetuk.
si, että Nikolai Jokinen, ostaessaan yhdessä
vaimonsa kanssa Tuurusen ratsutilan Tou¬
kokuun 30 päivänä 1876 Emanuel Raskilta,
tamän suostumuksella oli antanut puheen¬
alaisen velkakirjan Eriika Raskille silloin
suorittamatta jääneestä osuudesta ratsutilan
kauppahintaa, mutta siihen nähden että,
säännöksen mukaan M. K. 11. luvun 28 SS:n
kiinteään omaisuuteen, joka on myyty, ai¬
neastaan myyjällä on, kunnes kauppa lail¬
listui, etuoikeus maksamattoman kauppahin.
nan ulosaantiin ostajan muiden velko¬
jäin edellä, niin ja Kihlakunnanoikeu¬
den muuten mainitsemilla perusteilla on Ke¬
vioikeus harkinnut oikeaksi jättää asian
Kihlakunnanoikeuden päätöksen varaan
Tähän Hovioikeuden tuomioen on E¬
milia Flinkulumisesti anonut muutosta
tänne toimittamallaen perustelmalla, jo¬
hon Edvard Kidell on määrätyssä jär¬
jestyksessä vastannut
Mitä näin on tapahtunut ja asiakir¬
411
| 462939065_0437 | 462939065 |
jat sen lisäksi sisältävät on Keisarillinen
Sinaatti ottanut tutkittavakseen; ja koska
Nikolai Jokinen kauppakirjalla Toukokuun
30 päivältä 1896 ostaessaan Taurasen talon
Emanuel Raskilta, tämän suostumuksella
on Eriika Raskille antanut velkakirjan
tilan maksamattomasta kauppahinnasta
kuudestatuhannesta neljästäsadasta viidestä¬
kymmenestä markasta sitä vastaan että
Emanuel Rask, jotta Eriika Rusk oli saa¬
pa samanverlaisen rahamäärän, vapautet.
taisiin tämän velan suorittamisesta, sen¬
lahden ja kun Nikolai Jokinen, näin otta¬
malla maksaukseen Emanuel Raskin yllä.
mainitun velan, täydellisesti on tyydyttä¬
nyt Emanuel Raskia mainitusta kauppa¬
hinnasta, jonka kokonaisen määrän Ema¬
nuel Fläsk kauppakirjassa myöskin on kui¬
tannut, viatkä Edvard Kapell ja Arvid
Kassikaan ole sitoutuneet vastaamaan E¬
mitä Kaskin yllämainitun velkakirjan
sisällön maksamisesta, katsoo Keisarillinen
Knuutti Emilia Raskin ei esiintuoneen
syytä muuttuu sitä loppupuätöstä, johon
tuomiostuimet ovat johtunet ja jonka va¬
ralle siis on jääpä, minkä ohessa Emilia
Ossian Karsten
Rask och witetaan suorittamaan Edvard Wi¬
dellille häneltä täällä asiaan menneiden
kulujen korvaukseksi seitsemänkymmentä mark¬
kaa. Tätä kaikki asianomaiset alamaisuu¬
dessa noudattakoot.
Keisarillisen Majistetin Korkeessa Nimessä,
Hänen Suomen Senaallensa
A. af Nyberg
Henr. Borenius.
E. Johnsson
Oscar Gylling.
Zachan Adestamo
/
412
| 462939065_0438 | 462939065 |
Elokuun 15. päivänä 1900.
Keisarillisen Majesteetin Korkeassa Timvä,
Hänen Suomen Senaattinsa tuomio nostora
halla Turun Hovioikeudesta tulleessa jutus
sa, jossa Eläkeläinen Erkki Erkinpoika
Bäkki, vaimonsa Albertiina Räkin edus¬
miehenä, ja Itsellinen Fredrika Friberg,
molemmat Merikarvian pitäjän Alakar¬
vian kylästä, ynnä saman pitäjän lan¬
kosken kylästä kotoisin oleva Torppari Frans
Oskar Ahola, ollessaan holhoojana oikeu¬
denkäynnin kestäessä kuolleen vaimonsa
Anna Sofia Juhontyttären kanssa avio¬
liitossa siitetyille alaikäisille lapsillensa
Frans Oskar, Juho Antturi ja Viktor Jal¬
mari Franssinpojille ynnä Iida Sofia,
Aliina Aleksandra, Selma Josefiina, Sen
ja Emilia ja Hilma Maria Fransson
tyttärille ovat hakijoina sekä mainitus¬
sa Alakarviain kylässä asuva Maakaup¬
pias Frans Oskar Rosnell ja hänen
vaimonsa Maria Sofia Juhontytär, vastaa¬
jina, ja joka juttu koskee talonkaupan
kurkamista, maan luovuttamista sekä sen
sukuun lunastamista: Annettu Keisa¬
rillisessa Suomen Senaatissa ja Sen
Oikeusosastossa, Helsingissä, Elokuun
Läsnä: A. af N. O. S. - H. B. - R. G. - E. J.
72
113
No 883.
Pag. 36. R. D. 1839.
| 462939065_0439 | 462939065 |
15. päivänä 1900.
Keisarillinen Senaatti on Itsellensä esi¬
tyttänyt juttuun kuuluvat kirjat ja niistä,
mikäli nyt on kysymyksenä, saanut tietää,
että Pataljoonansaarnaaja Iisak Grönfors,
joka kuollessaan Kesäkuun 7. päivänä 1833.
jätti jälkeensä, paitsi leskeä Maria Antin¬
tytärtä, edellisessä naimisessaan Maria Ju¬
hontytär Bäkin kanssa siittämänsä lapset
nimittäin pojat Gabriel Kustaa Gröreforsin
ja Juho Jaakko Grönforsin ynnä tyttären
Anna Maria Grönforsin, naituansa vunneltä
Långfors, sekä jälkimäisessä avioliitossaan
Maria Antintyttären kanssa siittämänsä tyt¬
täret, edellä nimitetyn Albertiina Bäkin, Tia¬
tariina Grönforsin, sittemmin naituna Torp¬
pari Juho Heikinpoika Riihimäelle, ja myös¬
kin edellämainitun Fredriika Fribergin, oli
Maaliskuun 6. päivänä 1833. laatimassaan
kirjallisessa testamentissa määrännyt, paitsi
muuta, että sanotussa Alakarvian kylässä
sijaitsevasta Räkin talon kolmanneksesta,
minkä Pataljoonansaamaaja Grönfors ja hä¬
nen ensimäinen vaimonsa Maria Juhontytär
olivat kauppakirjalla Maaliskuun 4. päiväl¬
tä 1809. ostaneet viimemainitun äidiltä Ta¬
lollisenleskeltä Anna Erkintyttäreltä ja jo¬
hon tilaan Pataljoonansaarnaaja Grönfors
ja Maria Juhontytär Maaliskuun 20. päi¬
vänä 1811. olivat saaneet kiinnekirjan, piti
Pataljoonansaarnaaja Grönforsin kuoltua puo¬
len, tahi siis kuudenneksen koko Bäkin
talosta, joutuman Juho Jaakko Grönforsille
ja Albertiina Bäkille kumpaisellekin omak¬
si ehdolla että nämät vastaisuudessa muu¬
den sisaruksiensä ja Maria Antintyttären
suhteen täyttäisivät erityisiä testamentissa
näitten eduksi Juho Jaakko Grönforsille ja
Albertiina Bäkille määrättyjä velvollisuuksia
Haastatettuansa Frans Oskar Rosnellin
ja Maria Sofia Juhontyttären Merikarvian
ja Siikaisten pitäjien käräjäkunnan Kih¬
lakunnanoikeuden 1835. vuoden lakimääräisiin
syyskäräjiin ovat Erkki Bäkki, Fredriika Ti¬
berg, Frans Oskar Ahola ja Itsellisenleski
Wilhelmiina Juhontytär Mäkelä, Työrtilän
kylästä Merikarvian pitäjää, Erkki Bäkki
viitatussa ominaisuudessaan ja Frans Oskar
Ahola silloin vielä elossa olleen vaimonsa
Anna Sofia Juhontyttären edusmiehenä, Kuh¬
lakunnanoikeudessa Syyskuun 2 päivänä 1835.
ilmoittamalla että edellämainittu Katariina
414
| 462939065_0440 | 462939065 |
Grönfors eli Riihimäki oli kuollut jo Touko
kuun 11. päivänä 1884. ja että Anna Sofia Juhon¬
tytär ja Wilhelmiina Mäkelä olivat hänen tyt¬
täriänsä sanotusta avioliitosta Juho Riihimä¬
en kanssa, lausuneet, että Juho Jaakko Grön¬
fors, jolle korketellun testamentin määräyksen
mukaan oli langennut toinen puoli edelläsä¬
notusta Pataljoonansaarnaaja Grönforsin jäl¬
keenjättämästä kiintämistöstä, eli kuudennes
koko Räkin talosta, oli kuollut jo Toukokuun
18. päivänä 1835. ja että sen jälkeen Gabriel
Kustaa Grönfors oli asettautunut saman tilan
asujaksi ja kauppakirjalla Huhtikuun 5. päi¬
vältä 1843. luovuttanut sen sisarensa yllä¬
mainitun Anna Maria Grönforsin aviomiehel¬
le Talolliselle Juho Juhonpoika Långforsille
276. ruplan suuruisesta kauppasummasta, min
kä jälkeen aviopuolisot långfors kauppakir¬
jalla 12. päivältä Kesäkuuta myöskin 1843.
olivat 305. ruplan suuruisesta kauppasum¬
masta luovuttaneet sanotun, Grönforsiksi
kutsutun kuudenneksen Räkin talosta pois
suvusta eräälle Heikki Kuggille, oikeas¬
taan Juho Heikki Heikinpoika Kuggille
eli Rosnellille. Vaan koska samasta talon
kuudenneksesta, joka sittemmin useanesiien
kauppojen kautta oli tullut kuulumaan a¬
viopuolisoille Rosnellille, Juho Jaakko Grön¬
forsin kuoleman jälkeen oli langennut pe¬
rintönä Gabriel Kustaa Grönforsille aino¬
astaan yksi kolmasosa ja hänen sisa
rillensä Anna Maria Långforsille. Albertii¬
na Bäkille, Katariina Riihimäelle ja Fred¬
riika Fribergille, joista kuitenkin Anna
Maria Långforskin oli myöhemmin kuol¬
lut, jokaiselle yksi huudesosa, eli siis täs¬
sä asiassa Kihlakunnanoikeudessa olevil¬
le kantajille yhteensä puolet samasta kuu¬
denneksesta Bäkin taloa, eikä näin muo¬
doin Gabriel Kustaa Grönfors ollut odist
oikeutettu myymään, kuten hän oli teh¬
nyt, koko tätä kuudennesta, niin ovat Erk¬
ki Räkki ja hänen asiakumppaninsa vaa¬
tineet, että mainittu kauppakirja Huhtikuun
5. päivältä 1843. julistettaisiin mitättömäksi
mikäli se koski Pataljoonansaarnaaja Grön¬
forsin mainittujen tyttärien, Albertiina Bä¬
kin, Katariina Riihimäen ja Fredriika
Frihergin perimiä osuuksia puheenalaises¬
ta kuudenneksesta Räkin taloa sekä että
aviopuolisot Rosnell velvoitettaisiin Erkki
Räkille ja tämän asiakumppaneille heidän
445
| 462939065_0441 | 462939065 |
vapaasti nautittaviksensa heti luovuttamaan
sanotut tilanosuudet, kuin myös että Erk¬
ki Bäkin ja Albertiina Räkin poika Ta¬
lollinen Iisak Erkinpoika Räkki, joka
nykyään omisti toisenkin kuudenneksen
Bäkin talosta, saisi Erkki Bäkin ja hänen
asiakumppaniensa oikeudella sukuun lunas¬
taa Gabriel Kustaa Grönforsille ja Anna
Maria Långforsille perintönä langenneet o¬
suudet, kolmanneksen ja kuudenneksen eli
siis yhteensä puolet useinmainitusta Grön¬
fors nimisestä kuudenneksesta Räkin taloa,
missä suhteessa Erkki Bäkki ja hänen asi¬
akumppaninsa niinikään ovat sanotussa oi¬
keudenistunnossa Kihlakunnanoikeuteen lu¬
nastusrahana jättäneet 616. markkaa, mitkä
vastasivat puolta edellämainitusta 300. ruplan
suuruisesta kauppasummasta.
Asiasta kuultuina ovat aviopuolisot
Rainell, näyttäen niinhyvin että he olivat
jo Huhtikuun 25. päivänä 1885. saaneet kiin
nekirjan kolmannekseen sanotusta kuuden
neksesta Bäkin taloa kuin myös että se
kauppasumma, josta aviopuolisot långfors o¬
livat kauppakirjalla Kesäkuun 12. päivältä
1843. myyneet puheenalaisen kuudenneksen
Bäkin talosta Juho Heikki Kuggille, oli¬
kin noussut 308. ruplaan 57. 1/7 kopekkaan,
väittäneet, että kun ei Erkki Bäkki ja hä¬
nen asiakumppaninsa olleet rintaperillisiä
eikä vanhempia Juho Långforsille tahi hä¬
nen mainitulle vaimollensa, jotka olivat sa¬
notun tilan suvusta myyneet, niin ja kun
ei oltu näytetty että sama tila oli suku¬
lunastuksenalaista maata eikä muutenkaan
Erkki Bäkki asiakumppaneineen ollut, ku¬
ten laki määrää, ensimmäisenä oikeuden
käyntipäivänä yllämainituissa käräjissä lu¬
nastusrahaksi Oikeuteen jättänyt äskenmai¬
nittua kauppasummaa 308. ruplaa 57 1/7 kor¬
pekkaa täyteen eli 1,234. markkaa 25 pen¬
niä, niin oli Erkki Räkin ja hänen asia
kumppaniensa kanne mikäti se tarkoitti
kysymyksessä olevan Räkin talon kuuden
neksen puolikkaan sukuun lunastamista
jätettävä ilman huomiotta. Mitä sitten tu¬
li Erkki Räkin ja hänen asiakumppani¬
ensa vaatimukseen kosketellun 5. päivänä
Huhtikuuta 1843. tehdyn kauppakirjan pur¬
kamisesta ovat aviopuolisot Rosnell muis¬
tiettaneet, että Kunink. Sehtyksen Touko¬
kuun 14. päivältä 1805. määräyksen mukaan
416
| 462939065_0442 | 462939065 |
tällaisen saannin moite, millä Juho Lång¬
fors oli joutunut useinmainitun Bäkin ta¬
lon kuudenneksen omistajaksi, oli ollut teh¬
tävä yön ja vuoden kuluessa siitä kun syy¬
tä sellaiseen moitekanteesen ilmaantui tahi
siis yön ja vuoden kuluessa Huhtikuun 8.
päivästä 1843. lukien, erittäinkin koska ne,
joilla olisi ollut oikeus semmoista kan
netta nostaa, eli Albertiina Bäkki, Kata¬
riina Riihimäki ja Fredriika Friberg, oli¬
vat silloin ja pitkat ajat jälkeenpäin asu¬
neet, niinkuin Erkki Bäkki ja hänen asia¬
kumppaninsa vieläkin asuivat, sanotussa
Alakarvian kylässä ja sen naapurikylissä, jo¬
tenka he olivat epäilemättä kysymykseen
joutuneista kaupoista tienneet. Ja koska Erk¬
ki Räkki ja hänen asiakumppaninsa myös
olivat laiminlyöneet Juho Jaakko Grönfors
vainajan perillisinä, sääntöjen mukaan S.
Kn 15. luvussa, kahdenkymmenen vuoden ku¬
luessa ilmoittaa itsensä viimemainittua peri
mään, ja he vasta lähes kuudenkymmenen
vuoden kuluttua moitetun talonkaupan teke¬
misestä olivat tämän kanteen nostaneet, pi¬
tivät aviopuolisot Rosnell sen närstäkin
syistä vanhemtuneena. Kuutenkin ovat a¬
viopuolisot Rosnell tahtoneet Långfors avio¬
huolisojen saantioikeudesta Grönfors nimiseen
kuudennekseen Räkin taloa huomauttaa, ett
ei Pataljoonansaarnaaja Grönfors, jolla oli
ollut naimaoikeus ainoastaan kahteen kol¬
masosaan hänelle ja hänen vaimolleen Ma¬
ria Juhontyttärelle ylläviitatun kiinnekirjan
mukaan Maaliskuun 20. päivältä 1911. kuu¬
luvasta kolmanneksesta Räkin taloa, ollut
ollut oikeutettu, niin kuin hän oli tehnyt
testamentissaan 6. päivältä Maaliskuuta 1855,
mäaräämään koko sanotusta kolmannekses¬
ta Räkin taloa, vaan olivat Gabriel Kus¬
taa Granfors, Juho Jaakko Grönfors ja An¬
na Maria Långfors äitensä jälkeen perineet
yhteisesti kolmanneksen tilasta. Pataljoo
nansaarnaaja Grönforsin kuoltua ylläker¬
vottua testamenttia siis luultavasti ei kos¬
kaan oltu pidetty pätevänä, eivätkä Erk¬
ki Bäkki ja hänen asiakumppaninsa ol¬
leetkään näyttäneet että tämä testamentti
oli saanut lain voiman. Rosnell aviopuo¬
lisojen arvelun mukaan olivat Gabriel Kus¬
taa ja Juho Jaakko Grönfors isänsä Pa¬
taljoonansaamaaja Grönforsin jälkeen peri¬
neet kumpainenkin kaksi kahdeksannesta
| 462939065_0443 | 462939065 |
ja Anna Maria Långfors yhden kahdeksan¬
neksen isänsä jälkeenjättämistä kahdesta kol¬
masosasta hänen ja vaimonsa Maria Juhon¬
tyttären yhteensä omistamasta kolmannekses¬
ta Bäkin taloa, ja Juho Jaakko Grönforsin
kuoltua taas kaikki Pataljoonansaarnaaja
Grönforsin jälellä olevat lapset olivat yhtei¬
sesti perineet Juho Jaakko Grönforsin osan
puheenalaisesta kiinteimistöstä. Ja kun tä¬
ten Gabriel Kustaa Grönforsille ja Anna Ma¬
ria Långforsille olisi tullut suurempi osa
kiinteimistöstä, niin olivat arvatenkin mo¬
lemmat pesäkunnat keskenään sopineet si¬
ten, että kumpikin saisi puolet Bäkin ta¬
lon sanotusta kolmanneksesta. Tähänkin
katsoen ovat aviopuolisot Rosnell anoneet.
että Erkki Bäkin ja hänen asiakumppa¬
niensa nyt kysymyksessä oleva kanne ai¬
heettomana kumottaisiin.
Sittenkun Erkki Räkki asiakumppaneineen
oli tehnyt muistutuksensa Rosnell aviopuo¬
lisojen vastuun johdosta sekä asiaan olivat
vedetyt kuultaviksi ei ainoastaan Katariina
Riihimäen muut avioliitossa Juho Riikimä¬
en kanssa siitetyt ja vielä elossa olevat
lapset. Torppari Juho Evert Juhonpoika Rii¬
kimäki, Kyörtilän kylästä, Itsellisenvaimo Jo¬
sefiina Helenius, Ahlaisten kappelista, ja
Kalastajanvaimo Iida Katariina Holmström,
ynnä viimemainitun mies Henrik Holmström,
saman kappelin Alakylän kylästä, sekä e¬
dellänimitetty Pataljoonansaarnaajanpoika
Gabriel Kustaa Grönfors, mainitusta Alakar¬
vian kylästä, vaan myöskin Ronnell avio
puolisojen ilmoitettuina kaupanvastaajina
Talollinen Juho Wiinamäki, Merikarvan pi¬
täjän Seipun kylästä, ja tämän holhotin Ta¬
lollisenpojan Aitturi Vihtorinpojan kuraatto¬
ri Talollinen Edvard Strömbäck, myös Ala¬
karvian kylästä. sekä samasta kylastä ole¬
vat Talollisenvaimo Amanda Nordlund, Il¬
sellinen Arvid Ahlsten ja Talollinen Israel Räckström
ynnä tämän vaimo Jenny Bäckström eli Akl¬
sten ja kun Frans Oskar Ahola vaimonsa An¬
na Sofia Juhontyttären kuoltua oikeuden¬
käynnin kestäessä ole ilmoittanut tahtovaa¬
sa, holhoojana hänen yllämainituille lap¬
silleen, näitten puolesta jatkaa asiassa nos¬
tamaansa kannetta, niin on Kihlakunnan¬
oikeus, missä todistajeakin on asiassa kuu¬
lustettu sekä aviopuolisot Rosnell että Juho
Wiinamäki, Edvard Strömbäck. Amanda Nord¬
416
| 462939065_0444 | 462939065 |
lund, Arvid Ahlstén ja aviopuolisot Bäckström
ovat pyytäneet korvausta jutussa kärsimis¬
tään kuluista, Syyskuun 13. päivänä 1897.
julistanut päätöksensä; ja mitä koski Erkki
Bäkin ja hänen asiakumppaniensa ylläker¬
rottua sukulunastuskannetta, niin, koska Al¬
bertiina Bäkin ja Fredriika Fribergin isä
sekä Anna Sofia Juhontytär vainajan ja Wil¬
helmiina Mäkelän edesmenneen äidin Ka¬
tariina Riihimäen isä, Pataljoonansaar-
naaja Grönfors, avioliitossaan edellisen vii¬
monsa Maria Juhontyttären kanssa oli 4.
päivänä Maaliskuuta 1803. ostanut Maria
Juhontyttären äidiltä Anna Erkintyttärel¬
tä mainitusta Räkin talosta kolmannek¬
sen, mistä Grönfors niminen osuus oli
puoli, ja tämä kolmannes Bäkin talosta
siis, 4. päivänä Helmikuuta 1861. annetun
Kunink. Tehtyksen mukaan, oli Pataljoo¬
nansaarnaaja Grönforsilla ollut ansiomaa¬
ta, sen tähden Kihlakunnanoikeus kat¬
soi ett'ei Pataljoonansaarnaaja Grönfor¬
sin pojan Gabriel Kustaa Grönforsin kaup¬
pakirjalla 5. päivältä Huhtikuuta 1843 si¬
sarellensä Anna Maria Långforsille ja tä¬
män miehelle Juho Långforsille sekä niitten
sittemmin 12. päivänä Kesäkuuta 1843. suvus¬
ta Juho Heikki Kuggille myymä osuus sa¬
masta talonosasta ollut sukulunastuksenalais¬
ta maata, ja kun Erkki Räkki ja hänen
asiakumppaninsa eivät olleet myyjäin Gabri¬
el Kustaa Grönforsin ja Anna Maria Lång¬
forsin lapsia tahi vanhempia, niin Erkki Räh¬
ki ja hänen asiakumppaninsa eivät myös
kään M. No 6. luvun 1. SS nojalla, sellaisena
kuin tämä lainkohta muutettuna kuuluu An¬
tuksessa 27. päivältä Kesäkuuta 1878., olleet
oikeutetut sukuun lunastamaan sanottua ta¬
lonosuutta, johon nähden Erkki Bäkin ja
hänen asiakumppaniensa tässä suhteessa a¬
jämä kanne aivan oikeettomana hyljättiin.
Mitä taas tuli kanteesen Huhtikuun 8. päi¬
vänä 1843. tehdyn kauppakirjan purkamisesta,
mikäli se koski Albertiina Bäkin, Fredriika
Fribergin ja Katariina Riihimäen velipuo¬
lensa Juho Jaakko Grönforsin jälkeen sa¬
notusta Grönfors nimisestä kuudenneksesta
Räkin taloa perimiä osuuksia, eli yhteen¬
sä puotta siitä, ja näitten osuuksien luovut
tamista Erkki Bäkille ja hänen asiakump¬
haneilleen, on Kihlakunnanoikeus huomare
nut, etteivät viimemainitut asianosaiset avio¬
419
| 462939065_0445 | 462939065 |
puolisojen Rosnellin sekä asiaan vedetyn
Juho Wiinamäen kieltoa vastaan olleet voi¬
neet näyttää, että Pataljoonansaarnaaja
Grönforsin testamentti 5. päivältä Maaliskuu¬
ta 1833. olisi saanut laillisen voiman ta¬
hi edes tullut lähimmille perillisille tiedok¬
si annetuksi sekä että sama testamentti
muutenkin oli ollut vastoin lakia, kun Patal¬
joonansaarnaaja Grönforsin pojat Gabriel Kus¬
taa ja Juho Jaakko Grönfors ynnä tytär An¬
na Maria Långfors olevat perineet äitinsä
Maria Juhontyttären jälkeen kolmannen osan
Bäkin talon kolmanneksesta eli kumpikin poi¬
ka kaksi neljättäkymmenettäviidettä osaa ja
Anna Maria Långfors yhden neljännenkymme¬
nennenviidennenosan koko talosta ja Patal¬
joonansaarnaaja Grönfors siis oli omistanut
ainoastaan kaksi kolmattaosaa kolmannek¬
sesta eli kymmenen neljättäkymmenettävii¬
dettä osaa koko talosta. Vaan Kihlakunnan
oikeus kuitenkin katsoi testamentista ilmi käy¬
neen Pataljoonansaarnaaja Grönforsin tarkoi¬
tuksen sillä olleen määrätä että tilasta tu¬
livat hänen lapsensa kummastakin aviolii¬
tostaan nauttimaan perintöä kumpaisestakin
tilan puoliskosta, eli Juho Jaakko ja Gabriel
Kustaa Grönfors ynnä Anna Maria Långfors
toisesta sekä Albertiina Bäkki. Fredriika
Friberg ja Katariina Riihimäki toisesta
puolesta puheena olleesta kolmannekses¬
ta Bäkin taloa; minkä vuoksi, kun ei mai¬
nitulla testamentilla näin muodoin ollut mi¬
tään laillista vaikutusta, sanotut Grönfors
in lapset olivat perineet lain mukaan
isänsä Pataljoonansaarnaaja Grönforsin,
eli pojat Juho Jaakko ja Gabriel Kustaa
Grönfors kumpikin kymmenen satakahdek¬
sattakymmenettä osaa ja tyttäret kukin vi
si satakahdeksattakymmenettä osaa sekä
veljensä Juho Jaakko Grönforsin jälkeen
Gabriel Kustaa Grönfors kuusi satakahdek
sättäkymmenettä osaa ja kukin sisar kol¬
me satakahdeksattakymmenettä osaa, joten
olivat tulleet omistamaan kaikkiaan koko
Bäkin talosta, Gabriel Kustaa Grönfors kuu¬
si neljättäkymmenettäviidettä osaa. Anna
Maria Långfors kolme neljättäkymmenettä
viidettä osaa sekä Albertiina Räkki, Tre¬
driika Friberg ja Katariina Riihimäki
kukin kaksi neljättäkymmenettäviidettä osaa
Ja kun Gabriel Kustaa Grönfors sitten 5.
päivänä Huhtikuuta 1843. oli myynyt sano¬
420
| 462939065_0446 | 462939065 |
tut osansa kiinteimistöstä, eli hänelle toi¬
sesta, Grönfors nimisestä kuudenneksesta
Bäkin taloa kuuluvat osuudet - vaikka kaup¬
pakirjassa koko kuudennes oli sanottu
myydyksi - Anna Maria Långforsille, jol¬
la itsellä jo oli muut osat samasta huu¬
denneksesta ja vielä enemmärckin, niin
edellämainitut 8. päivänä Huhtikuuta
1843. ja 12. päivänä Kesäkuuta samaa
vuotta puheenalaisesta kuudenneksesta
Bäkin taloa tehdyt kaupat eivät olleet
millään tapaa koskeneeet Albertiina Bä¬
kin, Fredriika Fribergin ja Katariina
Riihimäen oikeutta tahi sisältäneet e¬
nempää kiinteimistöstä kuin mihin Gabri¬
el Kustaa Grönforsilla ja Anna Maria
Långforsilla oli ollut täysi omistusoike¬
us. Tähän nähden ja kun eivät Albertiina
Bäkki, Fredriika Toiberg ja Katariina
Riihimäki tahi heidän lapsensa, vaikka
samassa paikkakunnassa asuvia olleet
edes S. Kn 15. luvun 5. SSvä perillisille.
joitten asuntopaikka oli tuntematon, mää¬
rättyyn kahdenkymmenen vuoden ai¬
kaan, vaan vasta kuudenkymmenen vuo¬
den kuluttua Juho Jaakko Grönforsin kuo¬
leman jälkeen hakeneet perintöä tämän
pesästä ja siten olivat oikeutensa siihen
jo menettäneet, kumosi Kihlakunnanoi¬
keus myöskin tässä kohdin Erkki Bä¬
kin ja hänen asiakumppaniensa kanteen
samalla kun viimemainitut asianosaiset,
jotka olivat oikeettomasti nostaneet tä¬
män riidan, velvoitettiin O. K. 21. luvun
3. SS:n nojalla korvaamaan vastapuoliensa
kulut jutussa sekä siinä tarkoituksessa
maksamaan aviopuolisoille Rosnellille kak¬
sisataa markkaa, Juho Wiinamäelle kol¬
mekymmentä markkaa, Edvard Strömbäck
ille kuusi markkaa, Amanda Nordtun
dille kolme markkaa, Arvid Ahlstenille
kolme markkaa ja Israel Bäckströmille
kuusi markkaa viisikymmentä penniä.
Hovioikeus, jonka tutkittavaksi Erkki
Räkki. Fredriika Friberg ja Frans Os¬
kar Ahola ovat yhteisesti vetoamalla
saattaneet jutun on Tammikuun 13 päi¬
vänä 1899. siinä antamallaan tuomiolla
vahvistanut Kihlakunnanoikeuden pää¬
töksen, minkä ohessa Erkki Bäkki, Fred¬
riika Friberg ja Frans Oskar Ahola o¬
vat velvoitetut, yhteisesti tahi se heistä,
421
| 462939065_0447 | 462939065 |
jolla varoja löytyy, korvaamaan aviopuo¬
lisoille Rosnell heidän Hovioikeudessa a¬
siassa kärsimänsä kulut ja siinä tar¬
koituksessa heille suorittamaan yhdeksän¬
kolmatta markkaa ynnä maksut Rosnell
aviopuolisojen kappaleesta Hovioikeuden tuomio¬
ta, neljäkymmentä markkaa kahdeksankymmentä
penniä.
Hovioikeuden tuomioori ovat Erkki Bäkki, Fred
riika Friberg ja Frans Oskar Ahola yhteisesti
alamaisuudessa anoneet muutosta tänne toimit¬
tamallaan perustelmalla, johon Frans Oskar Ros¬
nell ja Maria Sofia Juhontytär ovat vastaneet.
Mitä näin on tapahtunut ja asiakirjat
sen lisäksi sisältävät on Keisarillinen Senaatti¬
ottanut tutkiaksensa ja katsoo, ett eivät Erkki Räk¬
ki ja hänen asiakumppaninsa ole
esiintuoneet syytä muuttaa Hovi¬
oikeuden ylempänä mainittua tuo¬
miota, joka siis jää pysyväiseksi,
ja velvoitetaan Erkki Bäkki ja hänen
asiakumppaninsa suorittamaan Frans
Oskar Rosnellille ja Maria Sofia Ju¬
kontyttärelle heiltä täällä jutussa men¬
neiden kulunkien korvaukseksi kuusi¬
kymmentä markkaa. Tätä kaikki a¬
John Littmak.
sianomaiset alamaisuudessa noudattakoot¬
Keisarillisen Majesteetin Korkeassa Nimessä,
Hänen Suomen Senaattinsa:
A. af Nyborg.
Oscar Gylling
Henr. Böranius. Zachardedotum.
E. Johnsson;
422
| 462939065_0448 | 462939065 |
Den 8. September 1900.
I Hans Kejserliga Majestäts Höga Namn,
Dess Senats för Finland dom uti ett, på
nalsatt revisionskilling, från Ala Hof¬
rätt inkommit mål emellan förre Öf¬
verkontrollören vid bränvinsbrännerier.
na i Tavastehus län, Filosofie Magistern
Titip Gerhard Lindfors hustru Niemi
Lindforss, från Tavastehus stad, sökan¬
de, samt Magistratsemkudsmannen Hem¬
ming Stadius, jemväl från Tavastehus
stad, i egenskap af fordringsegare och
sysslomän uti Magistern Lindforss i
konkurs försätta bo, tillstädeskommen,
men Magistern Lindforss, Vicehärads¬
höfdingen John Svanljung, den sist¬
nämnde såsom fordringsyare uti hen¬
kursboet, jemte Magistern Lindforss öf¬
rige borgenärer, uteblifne svarande, an¬
gående Niemi Lindforss anhållan att
få från konkursbot undantaga sär¬
skild egendom samt nedannämnda
af Magistratsembudsmannen Stadius
i konkursen väcktu fordringsanspråk¬
Gifven uti Kejserliga Senaten för
Finland och dess Justitia Departe¬
ment i Helsingfors, den 5. Septem¬
Opp 4. R. G. E. F - A. K.
123
No 933.
Pag. 118. R. G. 1900.
| 462939065_0449 | 462939065 |
Den 8. September 1900.
1 Hans Kejserliga Majestäts Höga Namn
Dess Sonuts för Finland dom uti ett, på
nalsatt revisionsskilling, från Ala Hof¬
rätt inkommit mål emellan förre Öf¬
verkontrollören vid bränvinsbrännerier.
na i Tavastehus län, Filosofie Magistern
Tilip Gerhard Lindfors hustru Niemi
Lindforss, från Tavastehus stad, sökan¬
de, samt Magistratsembudsmannen Hem¬
ming Stadius, jemväl från Tavastehus
stad, i egenskap af fordringsvare och
sysslomän uti Magistern Lindforss i
konkurs försätta bo, tillstädeskommen,
men Magistern Lindforss, Tiohärads¬
höfdingen John Svanljung, den sist¬
nämnde såsom fordringsegare uti hon¬
kursbot, jemte Magistern Lindforss öf¬
rige borgenärer, uteblifne svarande, an¬
gående Niemi Lindfors anhållan att
få från konkursbot undantaga sär¬
skild egendom samt nedannämnda
af Magistratsembudsmannen Stadius
i konkursen väcktu fordringssonspråk¬
Gifven uti Kejserliga Senaten för
Finland och Dess Justitia Departe¬
ment i Helsingfors, den 5. Septem¬
Gb 4. B. af - Ef - A. K.
O. K.
123
No 933
Pag 118. R. G. 1900.
| 462939065_0451 | 462939065 |
ber 1900
Kejserliga Senaten har låtit handlin¬
garna i målet Sig fördragas och af
dom, såvidt nu är i fråga, inhemtat
följande.
Ogifta Aurora, Amanda och Wilhel¬
mina Winter, från Kuopio stad, hafva
uti en till Rådstufvurätten i Tavastehus
stad den 17 Mars 1899 inlemnad skrift an¬
fört, att de egde att fordra hos Magi¬
stru Lindforss 9,024 mark 31 penni jem¬
te 6 procents årlig ränta derå från den
31. Mars 1888, i enlighet med den slutli¬
qvid, som sistnämnda dag uppgjorts uti
Magistern Lindforss derförinnan vid Råd
stufvurätten i Nikolaist vel anhängiggjorda
och af bemälde Rätt genom dem den
21 Mars 1887 afgjorda konkurs, men att
Magistern Lindforss vid hos honom an¬
stäldt utmätningsförsek suknat tillgång
till gäldande af sagde förehun hvar¬
före Aurora, Amanda och Wilhelmina
Winter yrkat att Magistern Lindfors blef¬
vi förpligtad att till sine borgenärers
förnöjansk afträda att sin egendom
Öfver ansökningen hörd, har Magistern
Lindforss emot berörda fordringsanspråk an¬
märkt, att samma fordran väl beräkats
uti Magistern Lindforss ofvanomförmälda
vid Rädstufvurätten i Nikolaistud slutför
du konkurs, men att Lindforss icke blif¬
vit inom tio år efter det dom uti kon¬
kursen afkunnats för densamma kräfd
och att fordringsrätten således blifvit för¬
sätten, i anledning hvaraf Aurora, Åman¬
da och Wilhelmina Winter åter fram¬
hållet, att Magistern Lindforss blifvit in¬
om tio år efter det slutligvid i kon¬
kursen upprättats för deras fordran krägd,
derå Rådstufvurätten genom utslag den
10 April 1899 sig utlåtit, att alldenstund
Aurora, Amanda och Wilhelmina Win¬
ter visat sig ega fordran hos Magistern
Lindforss och denne icke på något sätt
gittat styrka att denna fordringsrätt
vore försutten samt Lindforss jemväl med¬
gifvit sig icke kunna förnöja sine ve¬
derparter för deras fordran, fördenskull
pröfvade Rådstufvurätten rättvist förord¬
nu, att Magistern Lindfors egendom
skulle till hans borgenären förnöjande
afträdas
424
| 462939065_0452 | 462939065 |
Å den i konkursen utsatta inställelse,
dagen har Närmi Lindforss uti en till
Rädstufvurätten ingifven skrift, jemte det
hon anhållit att henne måtte tillerkän¬
nas boskilnadsförmon, yrkat att få från
konkurslodt undantaga utom sådan egen.
dom hvarom numera icke är fråga, två
af Sifförsäkringsbolaget Protocke Idens
Viracherungs Gesllrehaft i staden Sybeck
å Magistern Lindforss lif utfärdade för¬
räkringsbref Nris 22,451 och 22,452, hvarde.
ra å 3000 mark, dem Närmi Lindfors
fätt å sig öfverlåtna med skyldighet för
henne att ansvara för ett utaf berörda
försäkringsbolag emot pant af försök¬
ringsbrefven åt Augustan Lindforss bevil¬
jadt lån, stort4000 mark och att er¬
lägga de årliga försäkringsfvermerne, till
stöd för hvilket yrkande Niemi Lind¬
forss åberopat ej allenast ett före hen¬
nes den 20 Juni 1895 ingångna äkten¬
skap med Magistern Lindforss den 15.
i samma månad upprättadt och i
laga ordning bevakadt äktenskapsförord,
dessmedelst hon förbehållit sig utom
annat att den egendom Tuomi lind¬
forss genom arf eller testamente under äk¬
tenskapet kunde i ego bekomma, hvilken
henne framdeles tillkommande egendom
Niemi Lindforss egde att sjelf förvalta
på sätt hon ville, utan ock det för¬
hållande att omordade försäkringsbref,
som af Magistern Lindforss den 1. Juni
1875 öfverlåtits i Postbokhållaren Alexan.
dra Wilhelmina Lindforss, af denna den
12 påföljande December transporterats å
Nurmi Lindforss
Såsom fordringsvare i konkursen hafva
inom föreskrifven tid anmält sig, utom an¬
dra
Augustratsembudsmannen Stadius, hvil¬
ken bevakut, bland annat Aurora, A¬
manela och Wilhelmina Winters förut om¬
ordade, den 4 Maj 1879 å Vicehäradshöf¬
dingen Ivar Winter och af denne den 1.
påföljande Juli å Magistrutsombudeman.
nen Stadius öfverlåtna fordran, som upp¬
gifvits rätteligen utgöra i hufvudstol 4045
mark 73 penni, efter afdrag af 2024 mark
36 penni, jemte sex procents årlig ränta
å uterstående beloppet från den 6 Octo¬
ber 1886 till den 23 Juli 1899, 1855 mark
425
| 462939065_0453 | 462939065 |
72 penni eller inalles 3,580 mark 8 penni.
Å första uppropet i konkursen har
Magistarbudsmannen Stadius i egen¬
skap af såväl fordringsägare som sysslo¬
man deri yrkat bland annat, att om¬
förmälda två försäkringsbref måtte för¬
klaras tillhöra konkursbot och ofördröjli¬
gen till detsamma öfverlemnas
Wid samma upprop har Vicehårads¬
höfdingen Svanljung, som jemväl beva¬
kat fordran i konkursen, emot förenämn¬
del af Augustratambudsmannen Stenlius
i konkursen utsökta fordran anmärkt.
att emedan Aurora, Amanda och Wil¬
helmina Winter icke inom tio år efter
det bevakningen af deras fordran den 10.
Januari 1887 skett och densumma den
21 Mars 1887 i honkursen utdömts, bevakut
sagde fordran, hvilken först den 16 Mars
1895 blifvit hos Majesteen Sinelforss upp¬
sagd, all talan om summa fordran
borde anses försutten; hvarjemte Vicehi¬
radshöfdingen Svanljung framhållit att,
emedan Ruistufverätten i Nikoluistud
uti dess ofvannämnde den 21. Mars 1887
afkunnade konkursdom å förberörda för¬
dran utdömt i kapital endast 2, 215 mark
73 penni samt Aurora, Amanda och Wil¬
helmina Winter tillborde hälften deraf el¬
ler 1807 mark 86 1/2 penni, dock efter afdrag
af hvad Aurora, Amundu och Wilhelmi.
na Winter jemlikt liqvid af den 31 Mars
1888. lyftat uti Magistern Lindforss förra
konkurs, den af Magistratsombudsmannen
Raulius bevakade fordran i hvarje händel.
se icke borde fastställas till högre belopp
än den rätteligen utgjorde, och har uti
dessa anmärkningar Niemi Lindforss, som
jemväl bevakat fordran i sin mans kon¬
kurs, sig förenut
Sedan Magistratsembudsmannen Stadius
bemätt desse anmärkningar, har Råd¬
stufvurätten genom dom, afkunnad den
13 Oktober 1899, uti nu ifrågavarande
delar af målet sig yttrat och jemte
det Niemi Lindforss anhållan om bo¬
skilnand från sin man bifallits under¬
känt Nurmi Lindforss anhållan att
få från konkursboet undantaga före¬
nämnda försäkringsbref, enär desamma
icke funnes i äktenskapsförordet upptag¬
na och dessutom blifvit lemnade åt
170
| 462939065_0454 | 462939065 |
tredje man såsom pant förrän de af Ma¬
gistern Lindforss den 1. Juni 1895. blifvit
åt Alexandra Wilhelmina Lindforss öfver¬
låtna och af henne å Närmi Lindforss
transporterade
Beträffande åter Magistratsombudsman,
nen Stadius föreleingsanspråk har Råd.
stufvurätten ansett sig icke kunna fästa
något afseende å den invändning om
proskaption, som gjorts emot Magistrats.
ombudsmannen Stadius omförmälda för¬
dran, enär Rådstufvurätten allaredan ge¬
nom dess utslag af den 4. April 1849 för¬
hastat denne anmärkning, hvarhos And¬
hufvurätten ur konkursbot tillagt Ma¬
gist utsombudsmannen Stadius utan för¬
mansrätt tvåtusen tjugufyra mark tret¬
tiosex penni jemte sex procents årlig
ränta derå från den 6. Oktober 1856.
Hofrätten, under hvars pröfning Näe¬
mi Lindforss dragit målet, har genom
dom den 17 Mars 1900 och funnit den
omstänelighet, att Magistern Lindfors hos
Sifförsäkringsbolaget Voutarke Selens Ver¬
sicherungs Casellschrift i Sybeck punt¬
sätt ofvannämnde två försäkringsbref,
icke hafva utgjort hinder för honom att
åt Alexandra Wilhelmina Lindforss och
för denna att å Niemi Lindforss öf¬
verlåter eganderätten till desamma; dock
alldenstund Näemi Lindforss ej ens gittat
påstå, att dessa försäkringsbref tillfallit
henne genom arf, gåfva eller testamen.
te, samt annorledes under äktenskap för¬
värfvad egendom, jemlikt 4 SS 1. kap. i
Förordningen den 15. Maj 1887, ej fingo ge¬
nom förord till enskild ego förbehållas
fördenskull ansåg Hofrätten Niemi Lind¬
forss litsell ej föranleda ändring i det
slut, hvari Rådstufverätten beträffande be¬
rörde försäkringsbref stunnat och enär
skäl till vidare rättelse uti Rådstufvu.
rättens dom ej heller af Niemi Lind¬
forss förebragts, komme vid densamma
i allt öfrigt att bero
Uti denne Hofrättens dom har Nuo¬
mi lineljerss uti underdrighet anhål¬
lit om ändring medelst ingifven de¬
duktion, den Magistratombudsmannen
Stenlius bemätt
1nal sålunda förelupit och hänel¬
lingarne i målet vidare innehålla har
427
| 462939065_0455 | 462939065 |
Kejserliga Senaten tagit i öfvervägande
och finner dervid domstolarna icke haf¬
ra egt laga anledning att på de af
dem åberopade skäl undandraga sig pröf¬
ningen af den invändning om pre¬
soription, som af Niemi Lindforss jemte
andra gjorts emot Magistratsembudsman.
nen Stadius förberörda fordran, hvarföre
domstolarnes härom meddelade utlåtan¬
de ogillas och undunrödjes. Och jemte
det berörda invändning af Kejserliga Se¬
naten förkastas, emedan Magistern Lind.
forss erkänt att han blifvit för omför¬
mälda fordran kräfd inom tio år efter
det slutligvid i Lindforss förra konkurs
den 31. Mars 1885 upprättats, finner Kej¬
serliga Senaten Niemi Lindforss icke haf¬
va anfört skäl till annan ändring
uti Hofrättens omförmälde dom än att
enär Städstufvurätten uti Nikoloistud uti
dess ofvannämnde den 21. Mars 1857. af¬
kunnade konkursdom tilldömt Aurora,
Amanda och Vilhelmina Winter jem¬
te andra personer i kapital tvåtusen.
tvåhundrafemton mark sjuttiotre pen¬
ni med sex procents årlig ränta från
den 29 November 1867, samt af nämnda¬
belopp å Aurora, Amanda och Wilhelmina
Winters andel belöper sig ettusentthundra¬
sju mark åttatiosex penni jemte sex pro¬
cents ränta från nästsagda dag, men
Magistratsombudsmannen Stadius icke ens
gittat påstå att gäldenären, Magistern
Lindforss skulle samtyckt till att den till
den 6 Oktober 1886 å berörda belopp upp¬
lupna ränta finge till hufvudstolen lag¬
gas, Magistrolsombudsmannen Stadius
af Kejserliga Senaten tilldömes ur kon¬
hurskets tillgångar endast ettusenett hun¬
drasju mark åttatiosex penni med sex
procents ränta från den 29 November
1869 efter afdrag af hvad Aurora, A¬
mansla och Wilhelmina Winter jemlikt
förenämnde den 31. Mars 1885 upprätta.
de konkursliqvid bekommit eller två¬
hundratre mark sjuttioåtta penni det
alle, som vederbör, till underelning efter¬
rättelse läneher
Hans Kejserliga Majestäts Haga Namn,
Dess Knut för Finland
Henr. Perenius
Todhussari
Ericsdörinnan. A; Jundin.
Ericsdörinnan. A; Jundin.
Ossian Karsten
428
| 462939065_0456 | 462939065 |
Syyskuun 20. päivänä 1900.
Keisarillisen Majesteetin Korkeassa Nimessä,
"Hänen Suomen Senaastinsa tuomio nosto¬
rahalla Waasan Kovioikeudesta tullees¬
sa jutussa, jossa Talollinen Heikki Kin¬
nunen, Kivijärven pitäjän Heinolahden
kylästä, on hakijana ja toimitsijamies
kuolleen Torpparin Matti Raatikaisen
konkurssiin luovutetussa pesässä, Kaup¬
pias Petter Lyytikäinen, Wiitasaaren
pitäjän Keihärinkosken kylästä, tu¬
lematta jääneenä vastaajana, ja
joka juttu koskee saatavaa: Annet¬
tu Keisarillisessa Suomen Senaatissa
ja Sen Oikeusosastossa, Helsingissä,
Syyskuun 20. päivänä 1900.
Keisarillinen Senaatti on itsellensä
esityttänyt juttuun kuuluvat kirjat ja
niistä, mikäli nyt on kysymyksenä, saa
nut seuraavat tiedot
Välikirjalla Maaliskuun 15. päivältä
1877 on Matti Raatikaisen vaimo Maria
Fredrika Pasanen, joka siihen aikaan vielä
oli naimatonna, Heikki Kinnuselle myy¬
nyt yhden kahdestoista-osan manttaa¬
lia Läntän verotalosta No 2. Kivijärven pi¬
täjän Kivijärven kylässä, ehdolla että Heik¬
Läsnä: H. B. - Ej - Ef - 35
K. G.
99
No 987.
Påg. 89. R. D.
1900.
| 462939065_0457 | 462939065 |
ki Kinnunen talosta maksaisi seitsemän¬
tuhatta markkaa, jos kruunun liika¬
maat tulisivat talon, tiluksista ulos¬
murretuiksi, mutta kymmenentuhatta
markkaa, jos sanotut liikamaat lan¬
keaisivat talolle, minkä ohessa Maria
Fredrika Pasanen on itselleen pidältä
nyt puolen kaikista talon metsässä löy¬
tyvistä, tukiksi kelpaavista, puista, jot¬
ka yhdeksän kyynäräin korkeudella
olivat vähintään yhdeksän tuumaa
läpimitaten, mitkä puut olivat met
sästä vedettävät pois kymmenen vuo¬
den kuluessa siitä päivästä, jolloin lii¬
kamaat olivat talolle langenneet.
Maria Fredrika Pasasen kuoltua
on sittemmin Heikki Kinnunen, toimi¬
tettuaan haasteen Matti Raatikaiselle,
joka testamentin nojalla oli Maria
Fredrika Pasasen ainoa oikeudennes
taja, Kivijärven pitäjän käräjjäkunnan
Kihlakunnanoikeudessa vaatinut, muun
maassa, että, koska ennennmainitun vä¬
likirjan mukaan Maria Fredrika Tasa
sella oli ollut oikeus puheena oleviin
puihin ainoastaan siinä tapauksessa,
että Läntän talon alla nautittu tilus
ala isonjaon järjestelyssä jäisi muuttu
mattomaksi, mutta järjestelyssä, mikä
jo oli päätetty, suuri osa talon tiluksis¬
ta oli siitä luovutettu ilman vastiketta,
Heikki Kinnunen vapautettaisiin vel¬
vollisuudesta, sallia Matti Raatikai¬
sen käyttää kysymykseen tullutta hak¬
kanoikeutta; ja on Kihlakunnanoikeus
päätöksellä Helmikuun 12. päivältä 1896.
hyväksynyt sanotun kanteen, jota vas¬
toin Waasan Kovioikeus, jemme Matti
Raatikainen vetoamalla oli saatta
nut asian Toukokuun 12. päivänä 1897.
antamassaan, lain voiman voittanees
sa tuomiossa on katsonut selvitetyksi,
että Maria Fredrika Pasasen ja Heikki
Rinnusen päättämässä talonkaupas¬
sa välipuhe oli ollut semmoinen, että
Heikki Kinnunen tuli talosta maksaa
seitsemäntuhatta markkaa samalla
kuin myyjä oikeutettiin hyväkseen lu¬
kemaan puolet talon metsässä löyty¬
vistä sanotun kokoisista tukkipuista,
mutta että, jos kaikki se metsämaa, jota
ennen isonjaon järjestelyä Läntän Senho¬
430
| 462939065_0458 | 462939065 |
an jakokunnassa oli nautittu talon alla,
myös tässäkin toimituksessa joutuisi talol¬
Heikki Kinnusen piti päälle näitä etu¬
ja myyjälle suorittaa kolmetuhatta mark¬
kaa, sekä siis tutkinut oikeaksi julistaa
useinmainitussa välikirjassa Maaliskuun
5. päivältä 377. myyjälle pidätetyn häk¬
kuusikeuden yhä edelleen säilytetyksi
Tämän jälkeen ja sittenkuin Matti
taatikainen oli kuollut sekä hänen
perillisensä olivat Konkurssiin luovutta¬
eet hänen jälkeenjääneen omaisuutensa
on Petter Lyytikäinen yllämainitussa omi¬
raisuudessaan, Kihlakunnanoikeudessa
ajanut sellaista kannetta, että, koska Heik¬
si Kinnunen oli myynyt Maria Fredrika
rasaselta ostamaansa talonosaan ynnä
toiseen yhtä suureen osuuteen Läntän
taloa kuuluvasta yksityismetsästä väli
kirjalla Marraskuun 7. päivältä 1888. Aap¬
seni William Antaille kaikki ne lukki¬
huut, jotka kahdentoista ja neljännek¬
len kyynärän korkeudella lyviteikuus
a lukien olivat lapimitalen yhdeksän
nuuraa tahi sitä vahvummat, ja mak¬
oksi näistä puista kantanut yhteensä
kuusituhatta kuusikymmentä markkaa
kolmetoista penniä, Heikki Kinnunen
velvoitettaisiin Maaliskuun 18. päivänä
87. laaditun välikirjan määräyksien no¬
jalla maksamaan Matti Raatikais-vai¬
najan konkurssiin luovutetulle pesälle
neljäsosa Läntän talon yksityismetsäs¬
tä myytyjen puiden hinnasta tuhannel¬
la viidelläsadalla viidettätoista markal¬
la kolmella pennillä viiden prosentin
vuotuisen koron kanssa Syyskuun 17.
päivästä 1897., jolloin tämä oikeuden¬
käynti oli alkanut.
Asiassa kuultuna on Heikki Kinnu¬
nen vastannut, etteivät ne metsämaat,
joista hän oli myynyt tukkipuita Kap¬
seni Kutaille, kuuluneet Lautan läteen
siihen aikaan kun Kinnunen Maria Fred¬
rika Pasaselta asti yhden kahdestoista¬
osan manttaalia talosta, vaan että sa¬
mat metsämaat Keisarillisen Amaalin
päätöksen mukaan Toukokuun 11. päiväl¬
ta 35. Kruunun liikamäistä annettiin
talolle metsaveroa vastaan, minää vuoksi
ja kun Matti Raatikais-vainajan kon¬
kurssipesällä ei voinut olla mitään oi¬
431
| 462939065_0459 | 462939065 |
keutta puheenalaisiin, Heikki Kinnusen
ja Läntän-inholan jakikunnan mui¬
den osakasten tekemän eri hakemuksen
johdosta laatuihin lisäveromaihin, Heik¬
ki Kinnunen on vaatinut kannetta
kumottavaksi.
Petter Lyytikäisen anottua korvaus
ta oikeudenkäyntikustannuksistaan,
on Kihlakunnanoikeus päätöksessä Hel¬
mikuun 6. päivältä 1899. lausunut, että
koska Hovioikeus Toukokuun 12. päivä¬
nä 1897. antamallaan, lain voiman voit¬
taneella tuomiolla oli julistanut kysy¬
myksenäläiseen välikirjaan Maaliskuun
5. päivältä SS. 7. oletun kauppahdon, jon¬
ka kautta Maria Fredrika Pasanen oli
pidättänyt itselleen puolet Heikki
tinnuselle myymänsä Laulan yhden
kahdestoista-osan manttaalisen verotalon
metsässä löytyvistä josanotun kokoisis¬
ta lukkipuista, Heikki Kinnusen nouda¬
tettavaksi huolimatta siitä, elivätkö kaik¬
si ennen isonjaon järjestetyä mainitun
aton alla viljellyt metsämaat sanotussa
toimituksessa jaetut talolle vai eikö, sen
tähden ja kun sanottu välikirja ei si
sältänyt mitään määräystä siitä, sul¬
keuluvalko yllä mainitussa talon kau¬
passa myyjälle pidätettyihin puihin
nekin puut, jotka kasvoivat talolle met¬
säveroa vastaan jaetuilla mailla, eikä
välikirjaa siinä suhteessa voitu käsit¬
aa lääjemmin kuin sen sanot antoi¬
vat aiketta, Kihlakunnanoikeus kat¬
toi puheenaolevan hankuusikeuden
läytytetyksi sanotun talon yksityismet
jan suhteen sekä siis velvoitti Heikki
Kinnusen, joka siitä yksityismetsästä,
mikä kuuluu yhteen kuudes osaan mant¬
nätia Lämän talosta, eli myynyt E¬
kettämainitun kokoisia lukkipuita kuu¬
testatuhannesta kuudestakymmenestä
narkasta viidestatoista, oikeastaan kol¬
mestatoista pennistä, eikä ollut voinut
esittää selvitystä siitä, josko ja kuinka
paljon puita olisi otettu talon metsäve
romaalla, uti maksamaan Petter Lyyti,
kaiselle, Matti Raatikais-vainajan kon¬
kurssipesän toimitsi anniskena, neljännen
osan vastasanotusta määrästä eli tuhat¬
viisitoista markkaa kolme penniä sekä
sitä paitsi viidelläkymmenelläviidettä
102
| 462939065_0460 | 462939065 |
markalla ottamaan osaa Lyytikäisen
kustannuksiin asiassa, mutta jätet¬
tiin Heikki Kinnuselle valta, jos hän huu¬
li syytä siihen olevan, hakea takaisin
Petter Lyytikäiseltä niiden puiden hin¬
nat, mitkä mahdollisesti olivat otetut
Läntän talon metsäveromaalta.
Hovioikeus, jonka tutkittavaksi Petter
Lyytikäinen ja Heikki Kinnunen olivat
vetoamalla saattaneet jutun, on Hel¬
mikuun 15. päivänä 1900. antamallaan
tuomiolla julistanut, ettei Heikki Kin¬
nunen ollut esiintuonut syytä Kih¬
lakunnanoikeuden päätöksen muutta¬
miseen Koskien sitten Petter Lyytikäisen
vetokannetta, niin ja koska sen oikeu¬
den osuuden nauttimiseen Läntän ta¬
lon metsästä, jonka Maria Fredrika Ta¬
ranen talonluovutuskirjassa Maaliskuun
18. päivältä 1877. oli itselleen pidättänyt,
sanotun kirjan sananuodon ja sen
selityksen mukaan, joka oli annettu
sille Hovioikeuden tuomiossa Toukokuun
12. päivältä 1897., oli katsottava tarkoitta
neen oikeutta saada osuus taloon siihen
aikaan kuuluvassa metsässä sekä siinä
metsässä, joka lohkokunnassa tapahtu
vassa isonjaonjärjestelyssä voitiin kruu¬
nun liikamaista talolle määrätä, sekä
tässä tapauksessa Matti Raatikaisen
konkurssipesälle oli tuleva hinnan osuut
ta siitä Läntän talosta myydystä met¬
jästä, jonka Kapteeni Ruth kontrahdin
nojalla Heikki Kinnusen kanssa Marras¬
kuun 7. päivältä 1888. oli sieltä antanut
hakata, katsoi Hovioikeus tällä perus¬
teella, ettei Petter Lyytikäinen ollut esiin
tuonut syytä muun muutoksen tekemi¬
seen siihen loppupäätökseen, johon Kih¬
lakunnanoikeus päätöksessään oli tul¬
lut, kuin että samalla kun se summa,
jonka Heikki Kinnunen sen kautta
oli velvoitettu maksamaan, vahvistet¬
tiin oikeastaan tuhanneksi viideksisa¬
daksi viideksitoista markaksi kolmek¬
si penniksi, Kinnunen velvoitettiin Petter
Lyytikäiselle. Matti Raatikaisen kon¬
kurssipesän toimitsijana, suorittamaan
myöskin korkoa tälle summalle viiden
mukaan sadalta vuodessa, luettuna Syys¬
kuun 17. päivästä 1897, jolloin oikeudenkäyn¬
ti alkoi, jonka ohessa Kihlakunnanoikeu¬
433
| 462939065_0461 | 462939065 |
den lausunto siitä, että Heikki Kin¬
nunen saisi, jos hän saattoi näyttää
että jokin osa Kapteeni Ruthin hak¬
kauttamista tukuista olisi otettu sel¬
laisesta Läntän taloon kuuluvasta
metsästä, joka Keisarillisen Senaatin
päätöksen mukaan Toukokuun 10. päi¬
vältä 1887. oli tullut talolle metsäveroa
vastaan, erityisen oikeudenkäynnin kaut¬
ta hakea takaisin mitä hänen näit
ten tukkien hinnasta oli täytynyt
Petter Lyytikäiselle maksaa, asian siten
päättyessä, perustattomana poistettiin,
joten oikaistuna ja muutettuna Kih¬
lakunnanoikeuden päätös muuten oli
jäävä voimaansa, mutta asian laa¬
tuun ja loppupäätökseen nähden kui¬
tattiin oikeudenkäyntikulut Hovioikeu¬
dessa asiallisten kesken.
Tähän Hovioikeuden tuomioon on
Heikki Kinnunen alamaisesti anonut
muutosta.
Mitä näin on tapahtunut ja asia¬
kirjat sen lisäksi sisältävät on Keisa¬
rillinen Senaatti ottanut tutkittavak
seen ja katsoo ettei Heikki Kinnunen ole
tuonut esiin syytä muuttaa Kovioikeu¬
den yllämainittua tuomiota, jonka va¬
raan asia siis jääpi. Tätä kaikki asi
anomaiset alamaisuudessa noudatta
koot.
Keisarillisen Majesteetin Korkeassa Simessä,
Hänen Suomen Senaattinsa.
Henr. Bormius E. Johansson.
Henr. Rosenius E. Johmsson
Henr. Rosenius E. Johansson
Fastikornnad. Julina Hummelin
434
| 462939065_0462 | 462939065 |
Den 21. September 1900.
I Hans Kejserliga Majestäts Köpe Namn,
Dess Senats för Finland dom uti ett,
rå nedsatt revisionsskilling, från
Riborgs Hofrätt inkommet mål emel¬
lan Handlanden Otto Ferdinand
Strömberg, från Kotka stad, sö¬
kande, och innehafvaren af Holner
Färvensabrik i Köln, Handelshuset
Bernhard Kahn & Co, uteblifven
svarande, angående fordran: Gif¬
ven uti Kejserliga Senaten för Fin¬
land och Dess Justitie Departe¬
ment, i Helsingfors, den 21. September.
ber 1900.
Kejserliga Senaten har låtit hand¬
lingarna i målet sig föredragas och
af dem inhemtat följande:
Efter Handlanden Strömberg ågån¬
gen stämning har Handelshuset Bern¬
hard Kahn & 10: vid Rådstufvurät¬
ten i Kotka stad anfört, att sedan Hand¬
landen Strömberg genom en af honom
den 1. Oktober 1896. i Kotka till Kolner
Fartenfabrik utfärdad skriftlig order
från nämnda fabrik reqvirerat hvarje¬
handa färgåmnen att levereras från
Sgr: R. B. - E. J. F. E.J. H. E. A-
435
No 991.
Pag. 69. R. D. 1899.
| 462939065_0463 | 462939065 |
"Köln af Rotka inom April och Maj
månader påföljande år och dervid tilli¬
ka förbundit sig att betala priset för
sagda varor i Koln emot en fyra må¬
raders trätta, så hade Handelshuset
Bernhard Kahn & Co i anledning här¬
af tillsändt Handlanden Strömberg i
Kotka de sålunda bestälda varorna.
hvilkas pris, enligt en af Handelshuset
den 27. April 1897. utfärdad faktura, ut¬
gjort ettusen etthundra tjugufem
Reichsmark nittio Pfennige; och som
Handelshuset Bernhard Rahn 4. Co,
oaktadt fakturans innehåll förfallit
till betalning redan den 27. Augusti
1897, icke ens ännu den 18. December som
ma år fått emottaga liqvid för de välda
varorna, har bemälde handelshus å
Rådstufvurättens sammanträde näst¬
nämnda dag yrkat Handlanden Ström¬
bergs förpligtande att till Handelshuset
gälda fakturans innehåll med ettu¬
sen etthundra tjugufem Reinhechsmark
nittio Mennige jemte ränta och errätt¬
ning för rättegångskostnaden.
I saken hörd har Handlanden Ström¬
berg väl medgifvit, att han bestålt
ifrågavarande varor genom förenämn¬
da reqvisitionssedel, men tillika
framhållit, att han gjort beställnin¬
gen under den förutsättning, att
varorna på grund af den aflåtna
regvisitionen skulle levereras fritt
i Kotka inom April och Maj må¬
nader 1897, hvarför och då endast en
ringa del af det kontraherade par¬
tiet anländt till bestämmedseorten
den 29. Maj, medan återstoden an¬
kommit det först den 22. Juni och
24. Juli samma år och då jem¬
väl i skadadt skick, ity att en
del fat hade söndrats och bräckts
med den påföljd att deri förvarade
färgämnen dels utrunnit och dels
förordnats, Handlanden Strömberg väg¬
rat att emottaga sagda varor och der¬
om jemväl underrättat bemälda han¬
delshus; och som nämnda varor
sedermera utan Handlanden Ström¬
bergs medverkan blifvit försålda å
offentlig auktion å tullkammaren
i Kotka till betäckande af tillom¬
136
| 462939065_0464 | 462939065 |
kostnaderna för samma varor
och sålunda ej ens kommit ho¬
nom tillhanda, har Handlanden
Strömberg motsagt käromålet.
Sedan Handelshuset Bernhard
Kahn R Co i anledning häraf
åberopat sig på den af Hand¬
landen Strömberg utfärdade
regvisitionsordern och förklarat
densamma icke kunna upp¬
fattas annorlunda, än att va¬
rorna borde afgå från Köln in¬
om April eller Maj månader, hvil¬
ket jemväl skett, har Rådstufva¬
rätten medelst den 18. December
1897. afkunnadt utslag i saken
utlåtit sig och, på upptagna skäl,
förkastat käromålet såsom fog¬
löst.
Hofrätten, under hvars pröf¬
ning Handelshuset Bernhard
Kahn 4. Co i vadeväg dragit må¬
let, har genom den 18. Februari
1899. deri gifven dom yttrat sig,
att alldenstund den i reqvisi¬
tionssedeln intagna och af Handels¬
huset Bernhard Rahn si Co seder¬
mera godkända bestämningen,
att ifrågavarande varor skulle
levereras från Köln, af Kotka
under April och Maj månader
förberörda år 1897, icke innefatta
de föreskrift om leveransaftalets
fullgörande i Rotka, utan en¬
dast skyldighet för säljaren att
afrända den bestälda varan från
Koln inom sagde tid samt att
derjemte draga försorg om
gäldande af assurans och öfri¬
ga kostnader för varans öfver¬
sändande till Kotka, fördenskull
och emedan Handlanden Ström¬
berg ej ens föreburit, att Handels¬
huset Bernhard Raha v. 6o brustit
i sitt åtagande härutinnan, utan
af handlingarna i målet fastmer
framginge, att ännämnda värer
i synbart godt skick redan den
13. Maj 1897. blifvit inlästade i
Antwerpen för vidare befordran
öfver Helsingfors till Kotka, ty
och då Handlanden Strömberg
137
| 462939065_0465 | 462939065 |
sålunda icke visat giltig grund för
sin vägran att omhändertaga
sagda varor, pröfvade Hofrätten
rättvist med upphäfvande af Råd¬
stufvurättens utslag, ålägga Hand¬
landen Strömberg att till inne¬
hafvaren af förberörda fabrik, Han¬
delshuset Bernhard Staten & Co¬
genast emot qvitto utgifva fordrade
ettusen etthundra tjugufem Reinheriks¬
mark nittio Idennige, antingen i
tyskt mynt eller ock i finskt mynt
efter gällande kurs vid betalnings
tiden, samt att dessutom erlägga
ej mindre ränta å dessa medel,
efter fem för hundrade om året,
från lagsökningsdagen den 18.
December 1897. tills full liqvid följ¬
de, än äfven etthundra femtio mark
i ersättning för Handelshusets un¬
der målets behandling vid Råd
stufvurätten hafda kostnader.
Uti denna Hofrättens dom har
Handlanden Strömberg i underdå¬
nighet anhållit om ändring.
Hvad sålunda förelupit och
handlingarna i målet vidare inne¬
hålla har Kejserliga Senaten tagit i
öfvervägande samt finner Handlan¬
den Strömberg icke hafva anfört skäl
till ändring i Hofrättens ofvanberör¬
da dom, vid hvilken fördenskull
kommer att bero. Det alle, som ve¬
derbör, till underdånig efterrättelse
länder.
J Hans Kejserliga Majestäts Höga Nämn,
Dess Senat för Finland:
Henr. Borenius
Em. Forsman.
Andersin.
Öchnusa
Ettebel
Karl Anderssjös
438
| 462939065_0466 | 462939065 |
Den 21. September 1900.
Hans Kejserliga Majestäts Höga Namn,
Dess Senats för Finland dom uti ett, dels
rå nedsatt sessionskilling, dels utan
erlagda afgifter från Åbo Hofrätt inkom¬
met mål emellan Handlanden Edvard
tström, från Åbo stad, å ena, samt Trät¬
utkammaren i sagde stad, på den an¬
dra sidan, ömsom sökande och svaran¬
te, angående Handlanden Abrams för¬
åligtande att emot lösen afträda an¬
delar af en original tomt i berörde
stad: Gifven uti Kejserliga Senaten
för Finland och Dess Justilie Depar
lement, i Helsingfors, den 21. Septem¬
ber 1900.
Kejserligt Senullen har låtit handlin¬
garna i målet sig föredragas och af dem
inhemtat: att Bankderiktören Leonard Ga¬
strin uti en till ofvanbemälde Protocol¬
kammare ingifven skrift anhållit, att
Drätselkammaren ville i afseende åreg
tering enligt nu gällande stadsplan för
bo af Bankdirektoren Castrén tillhöriga
tomten No 5. i åttonde qvarteret och span¬
de stadsdelen af sagde stad vidlaga ut¬
gärd bland annat derom, att Handlanden
Ojde 71. B. - E. J. E. F. - J. C. H. - Extra.
N°pps.
Pag. 48. R.D. 1899.
0
| 462939065_0467 | 462939065 |
Åström, som egde tomten No 6. i samma qvar
ter, ålades att till Bankedirektören Gestrin
mot lösen afstå den till 1237. qvadrätheter
uppgående andel af i förra Södra qvarteret
af berörde stad belägna oregterade tomten
No 67., hvilken af Åström innehades, men
hörde till Gestrins förenämnda tomt, jem¬
te de å denna andel befintliga hus; att
Drätselkammaren i anledning häraf lä¬
tit föranstalta värdering af nyssnämnda
tomt No 67., dervid de å sagda tomt upp¬
förda hus och byggnader jemte part och
plank, med fästadt afseende derå att
Magistraten i Åbo, vid af Handlanden
Åström gjord ansökning om rätt att för¬
andra fäsäden å ett af boningshusen på
samma tomt, uti beslut för den 7. April
1888. såsom vilkor härför bestämt, att vid
inträffande inlösen af tomten Handlan
den Åström eller hans råttsinnehafvare
icke finge göra anspråk på ersättning för
de kostnader denna förändring medförde,
åsatts följande vården, nämligen: a) ett
envänings boningshus af trå under anfäll
tak 5000. mark, b.) ett enahanda bonings¬
hus i två väningar 2,000. mark, C./ en maga¬
sensbyggnad, delves af stock, delvis af brä¬
ter, med tegettat 1,200. mark, d.) en måga¬
sinsbyggnad, till en del af resvirke och
teget, till en annan del af stock, jemväl
inder tegeltak 3000. mark, ej tre bröd
skjul under asfattlak tillsammans 150
mark, f.) port och plank 219. mark, g.
1237. qvadratheter tomtyta, efter beräkning
af 7. mark 50. penni för qvådratmetern,
9,277. mark 50. penni och h.j 387, 5. gradrat¬
meter tomtyta, efter 5. mark qvadratme¬
tern, 2937. mark 50. penni eller således sam¬
manlagdt 24,154. mark, af hvilket belopp
belöpte sig å regtering jemväl underka¬
slade tomten No 2. i änsagda åttonde qvar¬
ter för hus och byggnader 3142. mark och
för 587, s. qvådralmeter tomtyta 2,937.
mark 50. penni samt å Bankdirekto¬
ren Gestréns ifrågakomna tomt för hus
och byggnader SS, 827. mark och för 1837.
vadralmeter tomtyta 9,277. mark 50. pen¬
ni; att Handlanden Askom, öfver Bank
direktören Gestréns omordade ansökning
hörd, ansett ofvanuppräknade varden va¬
ra attför laga och förty undandragit
sig att mot det sålunda osalla ersätt¬
440
| 462939065_0468 | 462939065 |
ningsbeloppet afträda ifrågavarande tomt
andelar med byggnader; att Bankdirektö
ren Gestrin emellertid åtagit sig att i lö¬
sen för de 1237. qvadsatenter mark af tom¬
ten No 67., som genom regteringen kom¬
me att tillfalla tomten No 5., och för de å
samma andel befintliga hus erlägga det
belopp domstol vid uppkommen rätte
gång kunde bestämma, hvarhos Gestrin
förpligtat sig att för egen räkning och
efter det pris domstol faststälde inlösa
de byggnader, hvilka i följd af regterin¬
gen infölle på vastra hälften af tomten
No 2, men egaren till sagda tomt icke
vore skyldig att inköpa, samt att, ifall
Gestrin ej kunde med vederbörande träf¬
fa aftal om bibehållande af sistnämn¬
da hus å deras nuvarande plats, un¬
danskaffa desamma; att Drätselkamma
ren hös Stadsfullmäktige i Åbo hem
stält, utom annat, att Dratsekommaren
finge bemyndigande att i stadens namn
emot Handlanden Åström vid domstol¬
utföra talan om Asträms förpligtande
ett uti ofvanantydt afseende afträda in¬
ke allenast de 1237. qvadratheter mark,
hvilka af tomten No 67. komme att tillfalla
tomten No 5., utan äfven de 587, 5. gradrat¬
meter mark, som af förstsagda tomt in¬
lölle å vastra hälften af tomten No 2. i
berörda åttonde qvarter, jemte de å dessa
tomtandelar befintliga byggnader, för
hvilka Aström vore berättigad att er¬
hålla ersättning, emot den löseskil¬
ling domstol kunde bestämma; samt
att Stadsfullmäktige medelst beslut den
19. November 1896. godkänt Drälselkamma¬
rens omordade hemställan.
Härä har Drätselkammaren, på Hand¬
landen Åström ågången stämning, vid Råd
stufvurätten i Åbo stad yrkat att, enär i
frågavarande lomtandelar, enligt gällan¬
de bestämningar om regtering af Åbostad
vore uproparation underkastade, Handlan¬
den Åström måtte åläggas att till staden
afstå desamma med å dem befintliga
byggnader, port och plank emot ofvan
uppgifna värderingssumma eller ock emot
det belopp Rätten i sådant afseende kom
me att fastställa
Isaken hörd, har Handlanden Åström
framhållit, att han borde utfå ersättning
41
| 462939065_0469 | 462939065 |
för ifrågavarande tomtandelar efter gång¬
bart pris å orten, vid bestämmande hvar¬
af de inkomster och fördelar Abram af
desamma i deras nuvarande skick kunde
bereda sig borde läggas till grund; hvar¬
för och då de å tomtandelarna befintliga
byggnaderna, af hvilka en del beböddes
och nyttjades af Åström sjelf, derförinnan
i hyra afkastat tillsammans 3,240. mark,
hvilket belopp, efter beräkning af en rän¬
ta enligt åtta procent, motsvarade ett ka¬
nital af 41,500. mark, Handlanden Abram
anhållit att varda i lösen tillagd näst¬
nämnda summa
Sedan Rådstufvurätten, enär parterne
ej kunnat åsämjas om ifrågavarande löse
skillings belopp, aktat nödigt å stället
verkställa syn och värdering å omförmälda
reglemente underkastade andelar af gården
och tomten No 67., har vid i sådant afse¬
ende den 13. Maj 1897. hållen syn ofvansåg¬
da pait och plank samt den under bokstaf¬
ven g.) omnämnda tomtytan åsatts ena¬
handa vården, som vid den tidigare sy¬
nen, hvaremot nedanuppräknade byggnad
der och tomtyta af Rådstufvurätten värde¬
rats på följande sätt, nämligen: den under
bokstafven och omförmälda byggnaden till
11,000. mark, hvarifrån, med hänsigt till
Magistratens förut åberopade bestämmelse,
dock afräknats utgifterna för deri antydda
förändring af byggnaden med 4,300. mark,
hvadan byggnaden uppskattats endast
till 6,700. mark; boningshuset, beskrifvet
under bokstufven b.) till 2,500. mark; ma¬
gasinsbyggnaden under bokstafven ej till
1,500. mark; magasinet under bokstufven
d.) till 3,600. mark; under bokslafven ej
omnämnda tre brandskjul till 225. mark
samt den under bokstafven bej omförmäl¬
da tomtytan, efter beräkning af 6. mark
för hvarje qvadratheter, till 3,525. mark
eller således sammanräknadt till 27,576.
mark 50. penni
Efter det vittnesförhör i målet förrig¬
gått samt parterne ömsesides gjort an
språk på godtgörelse för sina umgälder
deri, har Rådstufvurätten genom den 13.
December 1847. afkunnadt utslag utlåtit
rig, att alldenstund Rådstufvurätten vid
ofvanberörda den 13. derförutgångne Maj
verkstälda syn och värdering uppskut¬
12
| 462939065_0470 | 462939065 |
tat ifrågavarande regtering underkastade
andelar af gården och tomten No 67. jemte
derå uppförda hus och byggnader till inal¬
les 27,576. mark 50. penni, fördenskull och
då afseende icke kunde fastas å Handlan¬
den Abrams anmärkning att sagda gård
vore attför lagt värderad, helst någon
utredning icke förebragts om hvad densam¬
ma kunnat i årliga kyror inbringa, förr¬
än gården undergått de reparationer och
förändringar, till hvilka Magistraten
den 7. April 1885. lemnat tillstånd, åta¬
des Handlanden Abram att emot erhål¬
lande af 27,546. mark 50. penni senast
den 1. Juni 1898. till Åbo stad afträda för
berörda gårdsandelar med å desamma
uppförda hus och byggnader, hvaremot
rättegångskostnaderna i målet, i anseende
till detsammas beskaffenhet, parterne
emellan qvittades.
Hofrätten, under hvars pröfning par¬
erne ömsesides i väderag draget målet,
för medelst den 5. Februari 1899. deri gif¬
den dom låtit vid Rådstufvurättens mot¬
redjade utslag bero, likväl sålunda, att
Handlanden Askom egde emot utbekom
mande af omförmälda ersättningsbelopp;
tjugusjutusen femhundra fyratiosen mark fem¬
lio penni, senast den 1. Juni 1899. till Åbo stad
afträda ifrågavarande gårdsandelar med
å desamma uppförda hus och byggnader
Uti denna Hofrättens dom hafva Hand¬
landen Åström och Drätselkammaren i
Åbo ömsesides i underdånighet sökt an¬
dreng medelst ingifna eduktioner, hvilka
parterne derefter i föreskrifven ordning om
sesides bemäll.
Hvad sålunda förelupit och handlingar
na i målet vidare innehålla har Kejserliga
Senaten tagit i öfvervägande; och jemte
del Handlanden Eskrons härstädes gjorda
anhållan om målets återförvisande till
Rådstufvurätten, på det han komme i till¬
fälle att genom vittnesmål af Arkitekter¬
ne Helge Banken och F. Strandell samt
Byggmästaren A. E. Bjurström styrka rik¬
tigheten af ett utaf bemälde personer den
20. Mars 1899. utfärdadt, Askoms underda¬
mya andringsansökning belagdt värde¬
ringsinstrument, enligt hvilket ifrågakom¬
na andelar af omförmälda tomt No 627 med
å desamma uppförda byggnader asulls
| 462939065_0471 | 462939065 |
tat ifrågavarande regtering underkastade
andelar af gården och tomten No 67. jemte
derå uppförda hus och byggnader till inal¬
les 27,576. mark 50. penni, fördenskull och
då afseende icke kunde fastas å Handlan¬
den Abrams anmärkning att sagda gärd
vore attför lagt värderad, helst någon
utredning icke förebragts om hvad densam¬
ma kunnat i årliga byror inbringa, förr¬
än gården undergått de reparationer och
förändringar, till hvilka Magistraten
den 7. April 1855. lemnat tillstånd, åter¬
des Handlanden Åström att emot erhål
lande af 27,546. mark 50. penni senast
den 1. Juni 1898. till Åbo stad afträda för¬
berörda gårdsandelen med å desamma
uppförda hus och byggnader, hvaremot
rättegångskostnaderna i målet, i anseende
till detsammas beskaffenhet, parterne
emellan qvittades.
Hofrätten, under hvars pröfning par¬
terne ömsesides i väderag dragit målet,
har medelst den 3. Februari 1899. deri gif¬
ren dom låtit vid Rådstufvurättens mot¬
vädjade utslag bero, likväl sålunda, att
Handlanden Asköm egde emot utbekom
mande af omförmälda ersättningsbelopp;
tjugusjutusen femhundra fyratiosex mark fem¬
tio penni, senast den 1. Juni 1899. till Åbo stad
afträda ifrågavarande gårdsandelar med
å desamma uppförda hus och byggnader.
Uti denna Hofrättens dom hafva Hand¬
landen Åström och Drätselkammerin i
Åbo ömsesides i underdånighet sökt an¬
dring medelst ingifna deduktioner, hvilka
parterne derefter i föreskrifven ordning om
sesides bemält.
Hvad sålunda förelupit och handlingar
na i målet vidare innehålla har Kejserliga
Senaten tagit i öfvervägande; och jemte
det Handlanden Abrams härstädes gjorda
anhållan om målets återförvisande till
Rådstufvurätten, på det han komme i till¬
fälle att genom vittnesmål af Arkitekter¬
ne Helge Banken och 5. Strandell samt
Byggmästaren A. E. Bjerström styrka rik¬
tigheten af ett utaf bemälde personer den
30. Mars 1877. utfärdadt, åreroms underda¬
inga andringsansökning belagdt värde¬
ringsinstrument, enligt hvilket ifrågakom¬
na andelar af omförmälda tomt N° 67. med
å desamma uppförda byggnader åsatts
143
| 462939065_0472 | 462939065 |
ett värde af sammanlagdt trettiofyratusen
sexhundra åttatiosju mark femtio penni,
af Kejserliga Senaten afslås, enär Hand¬
landen Åström redan haft tillräckligt råd
rum att föreställa all i saken tillgänglig
bevisning, finner Kejserliga Senaten hvar
ken Handlanden Åström eller Drätselkom¬
maren i Åbo hafva anfört skäl till än¬
dring i Hofrättens ofvanberörda dom, vid
hvilken fördenskull kommer att förblif¬
va. Det alle, som vederbör, till underdå¬
nig efterrättelse länder.
Hans Kejserliga Majestäts Höga Namn,
Dess Senat för Finland:
Henr. Rosenius. Johansson
And; Forsman. J. Wiehel
c. Andersin.
Karl Stadertskjös
Den 2. Oktober 1900.
I Hans Kejserliga Majestäts Höga Namn,
Dess Senats för Finland dom uti ett,
på nedsätt revisionsskilling, från Åli¬
Hefrätt inkommet mål emellan Fa¬
briksarbetaren Josef Edvard Airanen,
från Karuna kapell, sökande, samt
Handlanden i Åbo stad Gustaf
Alfred Dammert, svarande, angåen¬
de fordran: Sifven uti Kejserliga
Senaten för Finland och Dess Ju¬
stitie Departement, i Helsingfors, den
2. Oktober 1900.
Kejserliga Senaten har låtit hand¬
lingarna i målet sig fördragas och
af dem, såvidt nu är i fråga, inhem¬
tat följande.
Wid Rådstufvurätten i Åbo stad har
Josef Edvard Airanen, efter Handlan¬
den Dammet ågången stämning, an¬
fört, att Josef Edvard Amanen, hvil¬
ken från den 1. November 1891. till
samme dag 1895. innehaft tjenst hos
Handlanden Dammert såsom arbete
dare å denne tillhöriga Päistär¬
pää egendom i Karuna kapell emot
bestämda årliga lönsförmåner, hade,
Odde A. afel - A. B. - C. J. - E. F. - J. E. H. - t. k.
E. A.
K. S.
No 1011.
Pag. 93. R. D. 1899.
| 462939065_0473 | 462939065 |
då han den 1. November 1895. lemnat om
ordade befattning, å sina löneförmåner
dels för det då tillandalupna legoåret
dels för föregående ljenskar hos
Handlanden Dammest innestående
sammanlagdt 418. mark 37. penni, och
medan Handlanden lämmest icke
kunnat förmås att till Josef Edvard
turanen erlägga dennes omförmälda
fordran, har Josef Edvardturanen
påstått Tammisto förpligtande att
till eturanen genast betala berörde
11SS. mark 37. penni jemte sex procents
årlig ränta derå från den 1. No¬
vember 1875. samt ersätta turanen
för hans umgälder i målet.
I anledning af käromålet har
Handlanden Dammest afgifvit gen¬
mäle samt derjemte anfört, att Jo¬
af Edvard Ananen under sin tjen¬
slik hos lämnest genom vårdslös¬
het och vakframhet vällat, att en
å Taistaipää befintlig, Tammert
tillhörig ankärkning af 45. famnars
längd och 49. famnar fastygströss, vär¬
da i ammanlagdt 340. mark, förkom¬
mit, samt att genom Josef Edvard
turanens oskicklighet och värdslös¬
het icke allenast 280. hehtoliter haf¬
re förskämts, hvarigenom Handlan¬
den Lambert åsamkats en skada
af 560. mark, utan och 30. häckar bö
om 20. lispund häcken, värda, efter
80. penni lispundet, sammanlagdt 480.
mark, förstösts; och har Handlanden
Dammert, efter genstämning å Josef
Edvard Airanen, förty yrkat den sist¬
nämndes åläggande att till Tam¬
mest utgifva berörda belopp.
Sedan Josef Edvard Niiranen be¬
mitt Handlanden Tammerts förestå¬
ende yrkanden samt vittnesförhör
i målet egt rum, har Rådstufvu¬
rätten genom den 7. Maj 1898. afkun¬
nadt utslag deri utlåtit sig och, be¬
träffande först Josef Edvard viranens
talan, funnit Josef Edvard Alexander
tillböra uti innestående lön hos
Handlanden Dammert fyrahundra
aderton mark trettiosju penni, samt
vidkommande Handlanden Tamments
genfordrings anspråk, förklarat ådaga¬
445
| 462939065_0474 | 462939065 |
lagdt vara, att genom Josef Edvard
tuvänens vårdslöshet under det sista
begväret Dammert tillhörig ketting till
ett värde af etthundra tjugufem mark
och tross af femtio marks värde för¬
kommit från Päistänpää egendom,
men utredning icke förekomma derom,
att omförmälda hafve och tio genom
Josef Edvard Ananens vållande för¬
farts; i anseende hvartill och då
Josef Edvard Airanen vore skyl¬
dig att ersätta Handlanden Lam¬
nert förlusten af omordade hetting
och tross, Rådstufvurätten ålagt Hand¬
landen Dammit att emot qvitto till
Josef Edvard Airanen genast utbeta¬
la fordrade fyrahundra aderton mark
trettiosju penni, med afdrag derifrån
af förberörda etthundra sjuttiofem
mark, eller sålunda tvåhundra fyra
tiotre mark trettiosju penni jemte
å sistsagda belopp löpande sex pro¬
cents årlig ränta från den 1. Novem¬
ber 1895. intill dess full betalning
följde samt att med etthundra nit¬
tio mark godtgöra Josef Edvard
Auranen för dennes kostnader i rätte¬
gången.
Hofrätten, under hvars pröfning
Handlanden Dammert i väderagdra¬
git målet, har medelst den 16. Mars
1899. deri gifven dom yttrat sig och
funnit Handlanden Dammert icke
hafva anfört skäl till annan än¬
dring i Rådstufvurättens motvädjade
utslag än att, enär styrkt blifvit, att
Josef Edvard Airanen, medan han
innehaft ifrågakomna befattning, ge¬
nom värdslöshet vållat att å Piis¬
täyrää egendom icke allenast ett¬
hundra åttatiotvå hehtoliter sjuttio
litter hafve blifvit skadade, hvarige¬
nom Handlanden Dammert tillskym¬
dats en förlust af två mark för bek¬
tolitern, utan äfven femhundra lispund
hö, värdt åttatio penni lispundet, för¬
farts samt Handlanden Samments
tillgodohafvande hos Josef Edvard
tillunen sålunda utgjorde, förutom
etthundra sjuttiofem mark för den
förkomna hettingen och trössen, tre¬
hundra sextiofem mark fyratio pen¬
446
| 462939065_0475 | 462939065 |
ni för omordade minskning i befuns
värde och fyrahundra mark för hört
eller inalles niohundra fyratio mark
fyratio penni, Josef Edvard Ananen,
då från nästsagda belopp afdrages
tulanens fordran hos Handlanden
Dommert fyrahundra aderton mark
trettiosju penni, af Hofrätten förpligta¬
des att till Handlanden Dammert
utgifva femhundra tjugutvå mark
tre penni; hvarjemte Handlanden
Dommest vid denna utgång af sa¬
ken befriades från skyldigheten att
gälda de etthundra nittio mark
Rådstufvurätten ålagt honom att i
rättegångskostnadsersättning till Josef
Edvard Airanen utbetala.
Uti denna Hofrättens dom har
Josef Edvard Ansanen i underdå¬
nighet anhållit om ändring genom
ingifven eduktion, hvilken Hand¬
landen Dammert i föreskrifven ord¬
ning bemött.
Hvad sålunda förelupit och hand¬
lingarna i målet vidare innehålla
har Kejserliga Senaten tagit i öf¬
447
vervägande; och emedan det icke blif¬
vit styrkt, att Josef Edvard Anranen
vållat det omförmälda etthundra åtta¬
tiotvå hektoliter sjuttio liter hafve ska¬
dats och omordade femhundra lis¬
pund hö förfarits, pröfvar Kejserliga
Senaten rättvist, med upphäfvande af
Häradens ofvanberörda dom, låta be¬
co vid Rådstufvurättens i saken med
delade utslag, likväl sålunda att
Handlanden Dammert af Kejserliga
Senaten befrias från honom af Min¬
stufvurätten ålagd skyldighet att
med ofvansagda etthundra nittio
mark ersätta Josef Edvard Ama¬
nen för dennes kostnader vid stad¬
stufvinnätten. Pet alle, som vederbör,
till underdånig efterrättelse länder.
1o Hans Kejserliga Majestäts Hoga Namn,
Dess Senat för Finland:
A. af Nyborg.
C. A
V. Johansson
Wiecket
Henr. Bvenius
Andersin.
And; Forsman.
A. J. Brunlin.
/Karl Standertskjöd.
| 462939065_0476 | 462939065 |
Den 3 Oktober 1900
I Hans Kejserliga Majestäts Höga Samn¬
Dess Senats för Finland dom uti ett,
ra nedsatt uvisionsskilling, från Åbo Hof
rätt inkommit sjöraitsmål emellan Bon¬
den Erik Gottfrid Söderlund, från Isaksi
ly i hela kapell, i egenskap af hufvudre
dare för barkskoppet i Erigheten, sökande.
samt Handelsfinnan, Tegarl, Texton
från residensstaden Bonden i Konunga
riket Storbetannien, svarande: Gifven uti
Kejserliga Senaten för Finland och Sep¬
fustelig Departement, i Helsingfors,
den 3. Oktober 1900
Kejserliga Senaten här låtit handlingarna
i målet Sig föredragas och af dem inhem¬
tal följande.
Sedan bärkskeppet Enigheten, inregistre
radt i Mariehamns stad, af finnan Ta¬
garl, Rialen do medelst den 5 Mars 1897
upprättadt inteparti befraktats att föra en
läst hävara från Trångsunds läslägeplats
i närheten af Wiborgs stad till Thomas
stoden i Storbritannien, har nämnda skepr
under besål af Skepparen Erik Alfred
Malmqvist den 22 Juni 1897 anhält resan
från Frångsund, men under färden begynt be¬
9de - 4. B. - Ef - El - J. E. A.
/E. Jit.
No 1012
Pag. 158. R. D. 1899.
| 462939065_0477 | 462939065 |
ka till den grad, att Skepparen Malm
qvist efter hållet skeppsråd beslutit anlo¬
pa Mariehamns stad såsom nödkannen,
hvarefter och sedan förtyget den 5. påföljan
de Juli det inkommit samt Malmqvist
derstädes i behörig ordning anmält protest
och afgifvit sjöförklaring, besigtning af förty
get, medan lasten lessats, egt rum den 10.
16, 21 och 27 i nästberörda månad, då förtyger
af besigtningsmännen förklarats icke vardt
att iståndrättas samt desse uppskattat
lastens värde till 22.100 och förtygels till
„500 mark Sin genom ifrågakomna hä¬
re uppkomna skada och deraf föranled
lä kostnader hafva härå företelats af ville
terande derparehar, som deröfver den 4 kp
tember 1897 utgifvit räkning, upptagande
hela härenhädan och kostnaden till 5528
mark 95 penni, hvaraf till gemensamt
häveri räknats 1900 mark 13 penni, samt
särskilda kostnader belöpt sig på lasten
med 3522 mark 64 penni äfvensom på
förtyget och rideriet med 220 mark 18 pen
ni, jemte det omförmälda gemensamma
läveri fördelats att ersättas af lasten med 1457
mark 35 penni, af desslånspaktill, som genom för¬
säkradt påhlförskott råddats åt lastiga
en, med 253 mark 75 penni och af fartyget
ned 269 mark 5 penni; och har liqviden af
hävariet härä verkstälts sålunda, att la¬
den påfarts dess och framtförskottets berörda
andelar i det gemensamma härvid
med 1,70 mark 8 penni och särskilda
kostnader med 5,222 mark 54 penni eller
inalles 3033. mark 72 penni samt förty
gel och rideriel belastats med förtygels
andel i det gemensamma häremot
29 mark 5 penni och med särskilda
kostnader 226 mark 18 penni eller tillsam¬
mans med 495 mark 23 penni
Efter det förmån Tegarl, Bexton
6o inför Rådstufvurätten i Åbo stad och
sammanhade den 6. December 1897 emel¬
oderiet för bärkskoppet Enigheten utfört
talan om bland annat klander af of¬
vanberörda haverräkning samt denna
talan såväl af Rådstufvurätten som
Åbo Hofrätt, under hvars pröfning
nålet dragits, underkänts, jemte det för
man af Hofrätten härvarats att vid ve¬
derbörlig domstol utföra sitt i saken emot
rederut utförda påstående om rideriets
449
| 462939065_0478 | 462939065 |
förpligtande att till finnan gälda all
den skada och förlust, firman genom hä¬
variet åsamkats, har finnan Tegarl, Bea¬
ten Co, efter stämning å Erik Gottfrid
Todalund, i hans förenämnda egenskap,
till Rådstufvurättens i Nystad sammanrå
de den 26. September 1898, vid nästbemälde
Rådstufvurätt anfört, att finnan Tegast,
Rialon Och varit ägare till ofvanomorda
de last och att, enligt hvad af handlingar
na rörande nämnda härvi samt särskildt
af sjöförklaringen och instrumentet öfver
besigtningen af förtyget frånginge, skoppel
migheten redan vid anträdande af dess
frågavarande resa befunnit sig i ett usell
och fullkomligt ejömässigt skick, hvarföre
och då rederi och befäl, hvilka såväl i för¬
berörda antiparti som i konnassementet
öfver den i fartyget intagna lasten förkla¬
rat förtyget vara fullt godagligt, derigenom
naste anses hafva vallat haveriet och äran
rat lastegaren häraf förensakade ut¬
gifter, finnan Tegart, Bexton 6ngs
kat redenets för sagda förtyg förplig
lande att godtgöra firman dessa om
kostnader och i sådant afseende till för¬
man utgifva de i härviligviden lasten
påförda 5,033 mark 72 penni samt skilna
den emellan den ursprungligen betingade
trakten för varans framlefordrande från
Frångsund till bonden och den ikade
trakt, finnan i följd af häreriet nödgats
erlägga, i hvilket afseende förman fram
hållet, att framten enligt arbpartid den 5.
Mars 1897. utgjort för hela resan, efter be¬
räkning af 27 skillings 3 penni egelikt
mynt för uttonad famnad om 216 ku¬
biksel, för 420 famnar 572 påunds 5 mil
lings, motsvarande 14,369 mark 20 penni
finskt mynt, men all finnan jemlikt
haveriräkningen varit tvungen att i
destanspräkt från Prångsund till härvi
orten betala 131 palands 9 skillings 1 penny¬
eller 3300 mark 81 penni samt för lastens
vidare lefordran från Mariehamn till
destenationseelen, för hvilket ändamål
annat förtyg lefvaktats emot betingad
trakt af Stadlings för utlössad fann vid,
erlagt, efter afdrag af kontrahudet rå¬
talt, 624 pennds 13 hettings, motsvarande
13, 687 mark 47 penni, samt således betalt
trakt för hela resan inalles 1895.
450
| 462939065_0479 | 462939065 |
mark 28 penni, hvadan paktskilnaden
alltså utgjorde 4,619 mark 8 penni firman utt
godo; hvarutom Tegarl, Bexton. Co fordrat
297 mark 12 penni, som firman nödgats beta
la i bo och platsafgifter för intagning af
den havirerade lasten; och har finnan
Tagert, Skalen i å derhos anhållit att å de
utsökta beloppen bekomma fem procents
årlig ränta åtminstone från den 26. Sep¬
tember 1898, då saken vid Kaidslupurät¬
ten i Nyslad anhängiggjordes
I afseende å genmäle i saken har
rederiet för skeppet Enigheten, bestridan
de riktigheten af påståendet, att förtygel¬
icke varit sjömässigt vid anhädandet af
dess resa från Frångsund förklarat, att förty
get under färden i Finska viken i följd
af storm och molend laget den skada,
som omöjliggjort resans fullföljande, hvar
före vederiet emotrell käromälets förka
stande; men för den händelse fartyget
ansåges vid dess afresa från Fiangrund
icke hafva varit i govärdigt skick, har
redelidt anmärkt: att vittnet, all den
tund fastyget icke före ifrågavaran¬
de resa anlöpt hemorten, icke aflutat
i hurudant skick förtyget befunnit sig
samt förty icke kunde åläggas ersätt
ningsskyldighet utöfver förtygels värde,
helst förtygels besälkapare och icke icke
vit afslutat befraktningen; all, enär
befälhafvaren till lastegaren erlagt assu
ranspramie för paktförskollet samt finnan¬
Sågårt, skulen i 6o förty varit skyldig att
försäkra detsamma, redenet icke vore
pligtigt att ersätta den i harenuk¬
ringen lasten påförda andelen af trakt
förskollet 238 mark 75 penni; att uti ha¬
veräkningen redan ingått broafgift för
lastens lössning ur bäckskippet Enigheten
med 76 mark 94 penni, hvarföre detta be¬
lopp borde afdragas från de af saman
nu i slikt afseende fordrade 297 mark
12 penni; samt att då lasten, enligt
hvad upplyst blifvit, varit försäkrad och
finnan Tegarl, Bexton är således blifvit
godtgjord för de utgifter, hvaraf densam¬
ma drattats genom häveriet, förman icke
vore berättigad att af redeligt utbekom¬
ma någon vidare ersättning, utan borde
talan derom utföras af assuraderne.
femte det finnan August, Bexton
451
| 462939065_0480 | 462939065 |
2o er bemött redenets genmäle och dervid för¬
mält, att lasten väl varit försäkrad i ett en
gelskt sjödsmansbolag, men all försäkningen
icke omsattat de omständigheter, hvarunder
häremot inträffat, samt att försäkringsgifva
ene förvägrat finnan ersättning och anoi¬
sat firman att utföra talan derom emot
rederet, har firman, enär rideriet för skop
pet Omghden, utan att ansöka om ärstam¬
ning å belagets borgenärer och utan afseen
de å förevarande rättegång, å auktion
försålt fartyget och delat behållningen emel¬
lan delegarene deri, yrkat, att de enskilda
redarene i skeppet Tingheten, hvilka genom
antydda åtgärd gjort sig selidariskt ansva¬
rige för den nu utsökta gälden, blepe ålag
da ansvarighet för det belopp, som i må¬
let utdömdes.
Sedan Sjohaptenerne Karl Wilhelm Fa¬
lin och Robert Harlinan, hvilka i egenskap
af utredde sakkunnige män i görältsmål
vid Rådstufvurätten öfvervarit målets hand
läggning, afgifvit utlåtande i saken, här
Rådstufvurätten, hvarest parterne emsese
des framstält anspråk på godtgörelse för
sina rättegångs umgälder, medelst den 23 Ja
nuari 1899 afkunnadt utslag yttrat sig och
förklarat utredt vara, att bäckskeppet Ting
heten blifvit af firman Tegarl, Bexton
1o medelst den 5 Mars 1897 upprättadt
erleparti lefraktadt att föra en förmån
tillkörande läst trävaror från Frång
sunds lastagoplats till Thomas stoden
Storbetannien; att skeppet den 22 Juni 1891.
anhädt resan från Transsund, men un¬
der färden begynt läka ull den grad, att
befälhafvaren efter hållet skepråd be¬
slutet anlöpa Abraham såsom nöd
hamn, att, sedan förtyget det inkommit
den 5. påföljande Juli, de i anförd måtte
omförmälda åtgärder beträffande puolest, sje
förklaring och besigtning vidtagits, vid
hvilken sistragda förrättning fartyget för
klarats icke värdt att iståndsättas, att
den genom häreriet uppkomna skada och
deraf föranledda kostnader härå af ve
derbörande derparehar fördelats och legal
uppgjorts på sätt här ofvan beskrifvit, att
den enligt berörda anteparti betingade
pakten för ifrågavarande last utgjorde
finskt mynt förtentusen trehundra nu
kopio mark tjugu penni, att vedereet
452
| 462939065_0481 | 462939065 |
af firman Tegart, Beåten i Co i traktsör
skolt uppburit 141 procents 16 skillings, för
hvilket besälhafvaren å skeppet Enigheten
erlagt försäkringsprenie; att finnan gul
det i distanstrakt från Trångsund till
haveriorten Mariehamn tretusen be¬
hundra mark åttatioen penni samt en
ligt entiparte den 11. Augusti 1897, hvari¬
genom annat fartyg befraktats för lä¬
stens befordrande från Mariehamn
till destinationsorten, ytterligare femten
tusen sexhundra åttatiosju mark fyra
tiosju penni eller säledes för lastens fram¬
befordrande tillsammans adertontusen
niohundra åttatioåtta mark tjuguåtta
penni, samt att skeppet Tingheten den
13 Januari 1898. af redenet försålts å
auktion för femtusen mark, och allden
stund af besigtningsmännens utlåtande
framginge, att skeppet Enigheten edlå¬
det så varintliga brister, att ifrågava¬
rande haveri, hvilket icke inträffat un
der särskildt ögynsamma vederleksför
hållanden, icke kunde rikskrifvas huf
vudsakligast dessa, utan fastmer skap
pets dåliga beskaffenhet, men förmån
lagart, Rialen be icke påstått, än min
dre utredt, att redenet vid påktagtalets
afslutande haft utskap om förtygets min
dre vidugliga skick, har Rådstufvurätten, i
stöd af 2. mom. 17. SS. i sjölagen, ålagt skop
pel Enghetens vederi att i ersättning till
finnan Tegarl, Rialen do med godto
genast utgifva ej mindre femtusen bet
tiotre mark sjuttiotvå penni, utgörande
det härerdedrag, förman genom ofvan¬
berörda, numera laga kraft åhemna
dispane blifvit åhvälfdt, än skilnaden
emellan den usprungligen betingade och
den i själfva verket erlagda trakten med
fyratusen sexhundranitten mark åtta pen¬
ni, äfvensom för broafgifter och platshyra
för lasten i Mariehamn hahundra nittio
sju mark tolf penni jemte fem procents
ränta å dessa belopp från lagsöknings¬
dagen den 26. September 1898. tills full be¬
talning följde, all utgå ur skeppet Ting
hetens saluvärde femtusen mark och
förenämnda destansprakt tretusen tre
hundra mark åttatioen penni, eller
således tillsammans åttatusen åtta
hundra mark åttatioen penni, rätte
33
| 462939065_0482 | 462939065 |
ligen ättatusen trehundra mark åttatio
en penni, så långt gälden dermed kunde
betalas; hvarhos rederiet skyldigkänts att
med fyrahundra mark godtgöra finnan
Tagart, Bealen 3o dess i målet hafda um¬
gälder; och jemte det parternes i öfrigt gjor
da yrkanden såsom fogliga förkastades,
egde vederiet, som saken tappat, likmä¬
ligt 235 SS: i Sjölagen ersätta Sjokaptenes
ne Palén och Hartman, för det de vid
Rådstufvurätten uppvaktat, samt förty
utbetala till dem hvardera fyratio mark,
tillökte vid bristande mar och godvillig
betalning, med godtgörelse för af utmät
ning härflytande kostnader.
Hofrätten, under hvars pröfning ej
mindre förman Tegarl, Texton Co än¬
vederiet för bankskoppet Enigheten i vade
väg draget saken, har den 8. Juni 1899.
deri meddelat dom; och jemte det Erik
Gottfrid Söderlunds i Hofrätten gjorda an¬
märkning, att Rådstufvurätten icke varit
behörig att upptaga målet till pröfning,
då detsamma, äfven om finnan Tegart,
Rialen den ifrågavarande anspråk upp
kommit i följd af sjödlycka, icke i dess
nuvarande skede kunde betraktas så
som ett haverimål i egentlig mening,
såsom obefogad lemnats utan afseende
har Hofrätten förklarat utredt vara, att
skippet Engheten, på sätt Rådstufvurätten
utsagt, vidlädet så väsentliga brister, att
förenämnda häveri, hvilket icke inträffat
under särskildt egynsamma räderleksför
hållanden, icke kunde tillskrifvas hufvud
sakligast dessa, utan fastmer skeppets
synnerligen dåliga beskaffenhet, i anse¬
ende hvartill och då rederiet, som uti
del den 5 Mars 1897 afslutade entepartiet
uppgifvit fartyget vara fullt jemässigt
för den i originalist afsedda resan, ge¬
nom maktlätenhet att bringa fartyget
i sådant skick varit vållande vill ha¬
veriet, lofrätten ansett Erik Gottfrid Sö¬
derlund icke hafva anfört skäl till an¬
ling i Rådstufvurättens utslag, såvidt
anginge själpa saken, äfvensom förman
August, Bextonen en litell ej heller förande
da annan rättelse i sagda utslag än
att finnan, likmätigt ull i Hofrätten gjor
da förbehåll, lemnades öppet att för den
del af ersättnings beloppet, som öfversköte
154
| 462939065_0483 | 462939065 |
färtygets försäljningsvärde och distans
trakten, emot de skilda delegarene i re¬
deriet utföra särskild talan, ifall för
man ansåge sig dertill ega sig, hvaremot
med antydda ändring i Rådstufvurät
tens utslag dervid i öfriga hufvudsaken
berörande delar lemnats beroende. Beträf¬
fande sedan emordade utslag, i hvad
det innefattade yttrande i anledning af
parternes anspråk på godtgörelse för um¬
gälderna i målet vid Rådstufvurätten,
har Hofrätten funnit Erik Gottfrid Sö¬
derlund icke hafva förebragt skäl att
vidare ändring dantinnan än att be¬
loppet af den firman Tegarl, Bexton
sco af Rådstufvurätten i anlydt afse¬
ende tillagda ersättningen nedsälles till
trehundra mark
Uti Hofrättens dem har Erik Gott
frid Söderlund i underdånighet sökt
ändring medelst ingifven deduktion,
som förmån Tegart, Bexton sto ifeve¬
skrifven ordning bemött.
Hvad sålunda förelupit och händ
lingarna vidare innehålla har Kejserliga
Fenaten tagit i öfvervägande samt finner
Erik Gottfrid Söderlund icke hafva anfört
skäl till ändring i Hofrättens ofvanberör¬
da dem, vid hvilken alltså kommer att
förblifva, jemte det Erik Gottfrid Söderlund
ilägges att med etthundra mark ersätta
firman Tegart, Beåton de dess i Kejser¬
liga Senaten hafda rättegångskostnader.
Til alle, som rederlös, till underdräng efterrät¬
telse länder
Hans Kejserliga Majestäts Höga Samn,
Dess senat för Finland:
Henr. Rosenius
Ernde Forsman.
Andersin
J Johansson.
1. Aschan
455
| 462939065_0484 | 462939065 |
Lokakuun 3 päivänä 1900.
Keisarillisen Majestutin Korkeassa Nimari,
Hänen Suomen Knuattinsa tuomio nös¬
torahalla Turun Hovioikaudesta tulkes¬
sa jutussa, jossa Talollinen Juho Au¬
gusti Suhander ja hänen vaimonsa
Covisa Mathilda Juhontytär, Vehmaan
pitäjän Salon kylästä, ovat hakijoi¬
na, sekä Talollinen Juho Berndt Ul¬
rikinpoika Simola ja tämän vaimo
talina Juhontytär, samasta kylästä,
vastaajina, ja joka juttu koskee ta¬
lonkaupan purkamisesta sovitun raha¬
määrän suorittamista: Annettu Kei¬
sarillisessa Suomen Senautessa ja
Sen Oikeusosastossa, Helsingissä, Poka¬
kuun 3 päivänä 1900
Keisarillinen Senaatti on Itsellensin
esityttänyt juttuun kuuluvat asiakir¬
jat ja niistä, mikäle nyt on kysy¬
myksessä, saanut tietää seuraavaa
Maaliskuun 21 päivänä 1876 tehdyllä
kauppakirjalla on Juho Augusti Tuhan¬
der, joka 11 päivänä Elokuuta 1887 oli
vihitty avioliittoon Loviisa Mathilda
Juhontyttären kanssa, myynyt mainet¬
tujen aviopuolisoiden omistaman Salon
läsnu A af S - 48 - 87 - Ef - J E H-
A. K. E. A.
A. Ab.
58. No 1014
Pag 9. R. D. 1899.
| 462939065_0485 | 462939065 |
kylässä sijaitsevan Hollarin perintötalon Ju¬
ho Ernest Simolalle ja Salina Juhon¬
tyttärelle sillä välipuheella että näillä oli¬
si oikeus saada tila haltuunsa 1 päivä¬
nä Marraskuuta 1896 ja samalla kun¬
kauppakirjaan oli merkitty että kauppa
oli tapahtunut Soviisa Mathilda Juhon¬
tyttären suostumuksella, oli sanotussa kaup¬
pakirjassa määrätty että se sopimuskump¬
paneista, joka tahtoisi purkaa maini¬
tun kaupan, olisi velvollinen maksa¬
maan toiselle viisisataa markkaa
Sittemmin ovat Juho Berndt Simo.
la ja Takina Juhontytär, haastutettuun.
sa Juho Augusti Lukanderin ja Loviisa
Mathilda Juhontyttären Vehmaan, Tai¬
vassalon ja Kustavin pitäjien käräjä¬
kunnun 1897 vuoden lakimääräisiin tal¬
vikäräjiin, Kihlakunnanoikeudessa vaa¬
tinut, että koska Juho Berndt Simola
ja Rubina Juhontytär eivät olket sva¬
neet haltuunsa Hollarin taloa syystä
että myyjät olivat rikkoneet kaupan,
Juho Augusti Lukander ja Loviisa Ma¬
thilda Juhontytär velvoitettaisiin maksa¬
maan Juho Berndt Simolalle ja Sa¬
bina Juhontyttärelle kaupan purkamisesta
sovitut viisisataa markkaa sekä korvaa.
maan heidän oikeudenkäyntikulunkinsa.
Asiasta kuulustettuina ovat Juho Augus¬
ti Suhander ja Loviisa Mathilda Juhon.
tytär vastannut, että kaupantekotilaisuu¬
dessa oli ollut kysymys siitä, että Sovii¬
sa Mathilda Juhontytärkin hyväksyisi
pysymyksessä olevan talonkaupan, joka
vasta sitten tulisi kaikkia sopimuksente¬
kijöitä sitovaksi, mutta koska Soviisa
Mathilda Juhontytär ei ollut antanut
siihen suostumustansa eikä myöskään kir¬
joittanut nimiänsä kauppakirjan alle
ja talonkaupalla siis ei ollut sitovaa
voimaa ovat Juho Augusti Tuhander
ja tovisu Mathilda Juhontytär jotka
oikeudenkäynnin kestässä olivat maksa¬
neet takaisin mitä he tilan kauppa¬
hinnasta olivat kantaneet ja muuten
korvunneet vastapuolellensa kaiken heille
kaupan purkamisesta tulleen vahingon,
anoneet kanteen hylkäämistä
sutussa muuten menetettyä kuten a¬
riukirjat tarkemmin osoittavat, on Kihla¬
kunnanoikeus Helmikuun 9 päivänä 1895
99
| 462939065_0486 | 462939065 |
julistamassansa päätöksessä asiasta lausui¬
nut että koska Juho Augusti Sukan¬
der ja Loviisa Mathilda Juhontytär oli¬
vat vihityt avioliittoon ennen Tammi¬
kuun 1 päivää 1890. eivätkä edes olleet
väittäneet että Hollarin talo olisi Jo¬
viisa Mathilda Juhontyttären yksityistä
omaisuutta, niin ja kun Juho Augusti
Sukander vaimonsa edusmiehenä siis oli
ollut oikeutettu häntä kuulematta myy¬
mään mainittujen puolisoiden avioliit¬
tonsa aikana hankkiman kiinteän omai¬
uuden, Kihlakunnanoikeus katsoi kerro.
tun, Juho Berndt Simolan ja Fabina
Juhontyttären sekä Juho Augusti Lukan.
derin kesken 21 päivänä Maaliskuuta 1876
tehdyn kaupan olevan asianomaisille sito¬
van. Tähän nähden ja kun sopimuksen.
tekijat olivat kauppakirjassa vapaaek¬
toisesti suostuneet niin, että se sopimus.
kumppanusta, joka purkaisi sopimuksen,
maksuisi toiselle viisisatua markkaa,
Kihlakunnanoikeus velvoitti Juho Augus¬
ti Sukunelarin suorittamaan Juho Berndt
Kimolalle ja Sabina Juhontyttärelle vaa¬
ditut viisisataa markkaa sekä seitse¬
mälläkymmenelläviidellä markalla korvaa¬
maan heille heidän oikeudenkäyntikulun.
kinsa.
Hovioikeus, jonka tutkittavaksi Juho
Augusti Lukander ja Loviisa Mathilda
Juhontytär olivat vetoamalla sauttaneet
jutun, on Marraskuun 25 päivänä 1898
antamallaan tuomiolla jättänyt asian¬
Kihlakunnanoikeuden päätöksen varvan
minkä ohessa Juho Augusti Lukander
ja Loviisa Mathilda Juhontytär ovat
velvoitetut neljälläkymmenelläviidellä
markalla korvaamaan Juho Berndt Si¬
molalle ja Rubina Juhontyttärelle Ho¬
vioikeudessa asiasta ollut kulunget
Hovioikeuden tuomioon ovat Juho Au¬
gusti Suhander ja Loviisa Mathilda
Juhontytär alamaisesti anonut muutos.
ta tänne tuomallaan perustelmalla
johan Juho Berndt Simola ja Fabina
Juhontytär ovat määrätyssä järjestyk¬
sessä vastunneet.
Keisarillinen Senuutti on tutkinut
tämän asian ja katsoo etteivät Juho
Augusti Lukander ja Lovisa Mathilda
Juhontytär ole esiintuoneet syytä muut
458
| 462939065_0487 | 462939065 |
taa Hovioikeuden ylempänä kerrottua
tuomiota, joka siis jääpi pysyväksi, min¬
kä ohessa Juho Augusti Lukander ja So¬
viisa Mathilda Juhontytär velvoitetaan
viidelläkymmenellä markalla palkitse¬
maan Juho Berndt Simolalle ja Sobi¬
na Juhontyttärelle heidän täällä kärsi.
mänsä kulungit. Tätä kaikki asiano¬
mäiset alamaisuudessa noudattakoot.
Keisarillisen Majesteeten Korkeissi. Simonsa,
Hänen Suomen Senuuttinsa:
A. af Nyborg. Henr. Berenius.
A. af Nyborg. Henr. Berenius.
A. af Nyborg. Henr. Berenius.
Andersin.
" Emotioinim.
A; Kumlin.
Den 7. Oktober 1900.
I Hans Kejserliga Majestäts Höga Nämn
Dess Senats för Finland dom uti ett, utan
erlagda afgifter, från Åbo Hofrätt inkom¬
mit revisionsmål emellan Arbetskarlen
Karl Fredrik Suominen, från Åbo stad,
sökande, och Drätselkammern i sam¬
ma stad, svarande, angående afträ¬
dande af mark: gifven uti Kejserli¬
ga Anden för Finland och Dess Ju¬
slike Departement, i Helsingfors, den
1. Oktober 1900.
Kejserliga Senaten har låtit handlingar
na i målet sig föredragas och af dem in¬
hemlat, såvidt nu är i fråga, följande:
Sedan Pratsetkommerin i Åbo medelst
kontrakt den 13. November 1882. åt Handlan¬
den Herman Alexander Lundelin å arrende
upplåtit till Åbo stads södra utmark hö¬
rande egslototten No 2. för en tid af femton
år, räknad från den 1. Januari 1883., på så¬
dant vilkor, bland annat, att arrendet skul¬
te upphöra utan uppsägning den 31. De¬
cember 1897., samt Boställsarrendatorn Jo¬
han Henriksson Hakkarainen, åt hvilken
sagda besittningsrätt emellertid blifvit öf¬
verlåten, medelst skriftlig afhandling den
Ofre K. B. E. F. - A. K. C. A.
No 1016.
Pag. 23. R.D. 1900.
| 462939065_0488 | 462939065 |
17. Juli 1893. åt Åbo stad afstått besittnings¬
rätten till berörda egolött på vilkor, bland
annat, att de personer, som för tiden hade
byggnader å densamma, finge der qvarbe¬
till den 31. December 1897., äfvensom Karl
Fredrik Suominen, åt hvilken Johan Kak¬
karainen genom kontrakt den 20. Mars 1891.
upplåtit tomtplats å sagda egolott, och Print¬
selkammaren den 10. Maj 1897. förständigats
att senast nyssberörde 31. December från ego¬
lotten vika och derifrån undanskaffa sina
byggnader, så har Trätselkammern, på
stämning å Karl Fredrik Suominen, hos
Rådstufvurätten i Åbo stad vid dess sam¬
manträde den 5. November 1898. yrkat att
medan Karl Fredrik Suominen fortfarande
qvarbedde å ifrågavarande egotott, Suomi¬
nen måtte förpligtas att genast bortflytta
sina der uppförda byggnader och till Åbo
stads fria förfogande öfverlemna den del af
sagda lott, som af Suomenen innehades.
Isaken hörd har Karl Fredrik Suominen
uppgifvit, att år 1894. Drätselkammarens
dåvarande ordförande tillförsäkrat Suomi
nen att, om Åbo stad blefve i behof af omor¬
dade ebolott, staden skulle efter värdering
inlösa Suominens derå uppförda byggnader,
hvarföre och då staden icke skridit till slik
inlösen Suominen anhållit om förkastande
af Drätselkammarens förestående talan
Efter det vittnesförhör i saken egt rum,
har Rådstufvurätten medelst utslag den 21. Ja¬
nuari 1899. sig utlåtit, att alldenstund Karl
Fredrik Suomenen ej gittat styrka sig hafva
bättre rätt att besitta ifrågakomna tomtplats
än Åbo stad uti förenämnda kontrakt af
den 17. Juli 1893. medgifvit eller till den 31.
December 1897. och ej heller att staden skul¬
le förbundit sig att låta Suominen qvarbo
å sagda egolott tills de derå uppförda
byggnaderne blefve af staden inlösta, för¬
denskull och då Karl Fredrik Suominen
redan den 10. Maj 1897. blifvit förständigad
att senast den 31. December 1897. afflytta
från omförmälda egolott och derifrån un¬
danskaffa sina byggnades, ålades Karl Fred¬
rik Suominen att genast från ifrågavaran¬
de egolott bortflytta sina derå uppförda
byggnader och öfverlemna den del af lotten,
som af Suominen innehades, till Åbo stads
fria förfogande
Hofrätten, under hvars pröfning Karl
160
| 462939065_0489 | 462939065 |
Fredrik Suominen i vadevåg dragit saken,
har genom dom den 9. December 1899. låtit
vid Rådstufvurättens nämnda utslag bero¬
Uti Hofrättens dom har Karl Fredrik Suo¬
minen i underdånighet anhållit om ändring
medelst ingifven deduktion, hvilken Drätsel
kammaren i föreskrifven ordning bemött.
Hvad sålunda förelupit samt handlin¬
garna i målet vidare innehålla har Kej¬
serliga Senaten tagit i öfvervägande
och finner Karl Fredrik Suominen icke
hafva anfört skäl till ändring i Hofrät¬
tens förberörda dom, vid hvilken förty skall
förblifva, jemte det Karl Fredrik Suomi¬
nen ålägges att till Drätselkammaren
gälda afgifterna för dess exemplar af den
na Kejserliga Senatens dom med tjugu¬
två mark. Det alle, som vederbör, till un¬
derdånig efterrättelse länder
I Hans Kejserliga Majestäts Högakaren,
Dess Senat för Finland:
Henr. Borenius
A. J. Kumlin.
Stmest. Pörmon.
Andersin.
Oman Karsten.
Den 4. Oktober 1900.
I Hans Kejserliga Majestäts Hoga. Nämn,
Dess Senats för Finland dom uti ett, utan
erlagda afgifter, från Åbo Hofrätt, in¬
kommet revisionsmål emellan Mura¬
ren David Tamminen, från Ala stad
sökande, och Prälselkammaren i sam¬
ma stad, svarande, angående afträ¬
dande af mark: Gifven uti Kejserli¬
ga Senalen för Finland och Dess
lustilie Departement, i Helsingfors, den
4. Oktober 1900
Kejserliga Senaten har låtit handlin¬
garna i målet Sig föredragas och af dem
nhemlat, såvidt nu är i fråga, följande:
Sedan Prälsdkommaren i Ilo målet
kontrakt den 13. November 1852 åt Hand.
landen Herman Alexander Sundelin å
arrende upplutit till Åbo stads södra ut¬
mark hörande egodotten No 2 för en tid
af femton år, räknad från den 1 Janu¬
ari 1883, på sådant vilkor, bland annat,
att arrendet skulle upphöra utan upp¬
sägning den 31 December 1877 samt Bo¬
sälkurrenehaloon Johan Henriksson Kak¬
hurvinen, ut hvilken sujela besittnings¬
rätt emellertid blifvit öfverlåten, medelst
Gde 48 - E. F - A. K. E. A.
(O. K.)
46
No 1017.
Sug. 24. R. G. 1900.
| 462939065_0490 | 462939065 |
skriftlig afhandling den 17 Juli 1893 till Åbo
stad afträdt besittningsrätten till berörda
egolott med förbehåll att de personer, som
för tiden innehade hus å densamma,
finge derstädes qvarbo till den 31. Decem¬
ber 1897, äfvensom David Tamminen, åt
hvilken Johan Kakkarainen genom kon¬
trakt den 7 April 1871 upplåtit tomtelats
å sagda egodott, den 10 Maj 1877 af
Proteckommaren förständigats att senast
nysskrörde 31 December afflytta från lot¬
ten och derifrån undanskaffa sina bygg¬
nader, så har Ombudsdkammaren, på
stämning å David Tamminen, hos
Rådstufvurätten i Åbo stud vid dess sum¬
manträde den 5. November 1898 yrkat att,
medan Auvil Tamminen fortfarande
qvarbedde å ifrågavarande egodott, Sam¬
minen måtte åläggas att genast bort¬
flytta sina der uppförda byggnader och
till Åbo stads full förfogande öfverlem¬
nu den del af supelu lott, som af ho¬
nom innehades.
I saken hörd har David Tamminen
uppgifvit att under år 1874 Brättslkom¬
marens dåvarande ordförande tillförsäk¬
rat Tamminen att, om Åbo stad blefve
i behof af förberörda egodott, staden skulle
efter värdering tillösa sig Tamminens derå
befintliga byggnader, hvarför och då sta¬
den ej skridit till slik inlösen Tammi¬
nen yrkat förkastande af Prätselkomma.
rens förestående talan
Efter det vittnesförhör i saken egt rum
har Rådstufvurätten genom utslag den 21.
Januari 1899 sig utlåtit, att alldenstund
Savit Tamminen ej gittat styrka sig
hafva rätt att besitta förberörda tomt.
plats under längre til än afhandlin¬
gen af den 17 Juli 1893 medgifve eller
till den 31 December 1847 och ej heller att
Åbo dels förbundet sig utl låta Sum¬
minen å sagde godött qvarbo tills de
derå uppförda byggnaderne blefve af Ta¬
den inlösta, fördenskull och då David
Turominen redan den 10 Maj 1897 blifvit
förständigad att senast den 31 Decem¬
ber 1897 afflytta från omordade egodott
och derifrån undanskaffa sina byggna¬
der, utades Civil Tamminen att ge¬
nust från ifrågavarande godett bortflyt.
tu sine derå uppförda byggnader och
462
| 462939065_0491 | 462939065 |
öfverlemna den del af lotten, som af Tam¬
minen innehades, till Alo stads fria för¬
fogande
Hofrätten, under hvars pröfning David
Tamminen i vadeväg dragit målet, har
medelst dom den 9 December 1899. låtit
vid Rådstufvurättens nämnda utslag bero.
Uti Hofrättens dom har David Tam¬
minen i underdånighet anhållit om än¬
dring genom ingifven Saluktion, hvilken
Dratsakammaren i föreskrifven ordning bemött
had sålunda förelupit samt handlin¬
garna i målet vidare innehålla har Kej.
serliga Senaten tagit i öfvervägande och
finner David Tamminen icke hafva
anfört skäl till ändring i Hofrättens
förberörda dom, vid hvilken förty skall
förblifva, jemte det David Tamminen ä¬
lägges utt till Rätselkummaren gälda
afgifterna för dess exemplar af denna Kej¬
serliga Senatens dom med tjugutvå mark det
alle, som vederbör, till underelånig efterrättelse lända
I Hans Kejserliga Majestäts Koga. Namn,
Dess Senut för Finland:
Henr. Berenius.
A. Numm.
St. uti Forsman.
Andersin.
Ossian Karsten.
Lokakuun 4. päivänä 1900.
Fastitilisen Majistalin Korkeassa Simessä,
Ränen Suomen Senaattinsa tuomio nös¬
torahatta Waasan Hovioikeudesta tul¬
lessa jutussa, jossa Maanviljelijä Kaar¬
le Rutanen, Laukaan pitäjän tiente¬
kovolvollisten maanomistajain ja halti
jain valitsemana asiamiehenä, on ha¬
kijana ja Maanviljelijä Felix Viktor E¬
manuel Lagus, sanotun pitäjän Pet¬
tuman kylästä, tulematta jääneenä,
vastaajana, ja joka juttu koskee hie¬
känottopaikkaa tientekonineen otta
mista varten: Annettu Keisarillisessa
Suomen Senaatissa ja sen Oikeusosas¬
tossa, Helsingissä, Lokakuun 4. päi¬
vänä 1900.
Keisarillinen Senaatti on Itsellensä esi
tyttänyt juttuun kuuluvat kirjat ja niis¬
tä, mikäli nyt on kysymyksenä, saanut
seuraavat tiedot
Laukaan pitäjän käräjjäkunnan Kih¬
lakunnanoikeudessa on Maanviljelijä La¬
gus, toimitettuansa haasteen saman pitäjän
tientekovelvollisille maanomistajille ja hal¬
tijoille, ajanut sellaista kannetta, että kos¬
ka, toimitettaessa syksyllä vuonna 1894.
Läsnä: H. B. - Ef - A. A
SS: 1818.
Säg. 32. R. D.
1900.
| 462939065_0492 | 462939065 |
Laukaan pitäjässä yleisten maanteiden kun¬
nossapidon jakamista pitäjän kaikkien
maanomistajain ja haltijain kesken, räs¬
kolmentuhannen neliömetrin suuruinen
palsta Riikolaniemeksi kutsutusta aida
tusta hakamaasta, joka kuului Lagus¬
en omistamaan, edelläsanotussa Petru¬
man kylässä olevaan Riikolan perintö¬
taloon No 3, oli paalutettu, kunnan yh¬
teiseksi piekanottopaikaksi sekä tiente¬
kovelvolliset, sittenkuin timjako oli y¬
leisessä kuntakokouksessa hyväksytty, tal¬
vella vuonna 1895. olivat vastoin Maan
viljelijä Lagusen kieltoa alkaneet käyt¬
tää puheenalaista palstaa sanottuun
tarkoitukseen, mainitut tientekovelvoi¬
liset kiellettäisiin puheenalaiselta pals¬
talta ottamasta tientekoainetta ennen
kuin se pakkohunastuksella siihen tar¬
koitukseen luovutettaisiin; minkä ohessa
Maanviljelijä Lagus on vaatinut kor¬
vausta oikeudenkäyntikuluistansa.
astatessaan, tähän kanteseen, ovat
sanotut tientekovelvolliset väittäneet, ett
ei puheenalainen palsta ollut Riikolan
talon kotitiluksia eikä hakamaita vaan
sellainen takamaa, josta tientekoainetta
lain mukaan saisi ottaa, jonka tähden
he ovat pyytäneet kanteen kumoamis¬
ta.
Sittenkuin Kihlakunnanoikeuden mää¬
räämä katselmus puheenalaisella maa¬
alueella oli toimitettu ja todistajain kuu¬
lustelu asiassa tapahtunut, on Kihlakun¬
nanoikeus 7. päivänä Joulukuuta 1897.
julistamassaan päätöksessä lausunut,
että koska oli selville tullut, että Rii¬
kolanniemi, josta piekkaa oli otettu y¬
leiselle maantielle, oli edellämainitun
Riikolan talon ainoa hakamaa ja siis
pidettävä sellaisena tiluksena, josta Tam¬
mikuun 15. päivänä 1883. teitten ja sittain
tekemisestä ja kunnossapitämisest �ä an¬
netun asetuksen 9. SS: mukaan ei saisi
ottaa riekkää, ennenkuin tientekolahko,
12. päivänä Joulukuuta 1864. maanomis¬
täjan ja haltijan velvollisuudesta antaa
maata yhteiseen tarpeeseen annetun ase¬
tuksen säännöksien mukaan, eli maan
tähän tarkoitukseen lunastanut, sentäh¬
den kielsi Kihlakunnanoikeus Laukaan
pitäjän tientekovelvollisia laissa säädetyn
464
| 462939065_0493 | 462939065 |
edesvastauksen uhalla ottamasta piek¬
kaa useinmainitulta niemeltä, ennen¬
kuin se oli sanottuun tarkoitukseen lail¬
lisessa järjestyksessä pakkohunastuksel¬
la luovutettu, jonka ohessa mainitut
tientekovelvolliset velvoitettiin kahdella
sadalla viidellätoista markalla palkit¬
semaan Laguselle hänen kulunkinsa
oikeudenkäynnistä.
Kovioikeus, jonka tutkittavaksi Laukaan
pitäjän tientekovelvolliset maanomista¬
jat ja haltijat ovat pidättämänsä ve¬
don nojalla saattaneet jutun, on, asiassa
niin meneteltyä kuin siihen kuuluvat
kirjat tarkemmin osottavat, Joulukuun
8. päivänä 1899. antamassansa tuomiossa
katsonut useinmainittujen tientekovel¬
vollisten sitä vähemmin esiintueneen syy¬
tä muuttaa Kihlakunnanoikeuden pää¬
töstä, kuin ei edes oltu väitetty, vielä vä¬
hemmin näytetty, että puheenalainen maa¬
alue olisi laillisessa järjestyksessä tar¬
kastettu piekanottopaikaksi, eikä tiente
kolahko myöskään, mikäli asiakirjoista
kävi ilmi, ollut Maanviljelijä Lagus'en
kanssa tehnyt mitään sopimusta sillä
alueella olevan tientekuineen käyttämi¬
sestä tarpeisiinsa; joten asia siis jätettiin
Kihlakunnanoikeuden päätöksen varaan
ja Laukaan pitäjän tientekovelvolliset sen
ohessa tuomittiin suorittamaan Maanvilje
lijä Laguselle maksut hänen kappaleestan¬
sa Kovioikeuden tuomiota, kaksikymmen¬
tä markkaa kahdeksankymmentä penniä.
Tähän Hovioikeuden tuomioon on Maan
viljelijä Rutanen ylempänä mainitussa toi¬
messaan alamaisesti anonut muutosta.
Keisarillinen Senaatti on tutkinut tä¬
män jutun ja katsoo etteivät Laukaan
pitäjän tientekovelvolliset maanomista
jat ja haltijat ole esiintuoneet syytä Heve¬
oikeuden mainitun tuomion muuttami¬
seen, joka tuomio siis jää pysyväiseksi.
Tätä kaikki asianomaiset alamaisuudes¬
sa noudattakoot.
Keisarillisen Majestetin Korkealla Nimessä
Hänen Suomen Senaattinsa:
Henr. Berenius. Ernst Forsman.
Henr. Berenius. Ernst Forsman.
Henr. Berenius. Ernst Forsman.
A; V; Vumlin.
Andersin.
Ossian Karsten.
765
| 462939065_0494 | 462939065 |
Den 4. Oktober 1900.
I Hans Kejserliga Majestäts Höga Namn,
Dess Senats för Finland dom uti ett¬
pa nedsatt revisionsskilling, från
Saga Hofrätt inkommet mål emel¬
lan Fabrikören Johan Erik Eng,
från Nykarleby sockens kyrkoby,
sökande, samt Finlands Bank,
svarande, angående fordran: Gif¬
ven uti Kejserliga Senatori för
Finlund och Dess Justitie De¬
partement, i Helsingfors, den
4. Oktober 1900.
Kejserliga Senaten har låtit hand¬
lingarna i målet sig föredragas
och af dem inhemlat följande:
Sedan Fabrikören Eng efter sin
fader Fabrikören Jakob Engs den 11.
Januari 1883. timade död, på grund
af ett utaf den sistnämnde i lifstiden
upprättadt skriftligt testamente, öfver¬
tagit egendomen i dennes bo och fort¬
satt den af Jakob Eng drifna garfveri¬
rörelsen under firma Jakob Eng" pp¬
Johan Engn, hade Handlanden Alfred
Häggblom i ofvannämda bank dispon¬
terat sex af honom utstälda och af
rfde: af N. E. J. E: H. J. N.
/A. Af
No 1020.
Pag. 79. R2. 1899.
| 462939065_0495 | 462939065 |
Fabrikören Eng uti omförmälda finnas
namn till betalning godkända vexlar,
deraf fyra stycken, enhvar å tiotusen
mark och betalbara efter sex månader,
utstälda den 29. Juni, 10. och 24. Au¬
gusti samt 12. Oktober 1885. och två
vexlar, betalbara efter tre månader,
den ena å sjutusen femhundra mark,
utstäld den 16. November, och den andra
å elfvatusen mark, dagtecknad den
9. December sagda år. Derefter ha¬
de Fabrikören Eng den 14. Januari 1886.
upplåtit firmaris egendom till kon¬
kurs äfvensom banken i konkursen
bevakat och genom Häradsrättens
i Nykarleby och Munsala socknars
tingslag den 10. påföljande Juli af¬
kunnade dom till betalning ur
de afträdda tillgångarna fått sig
tilldömdt ej allenast sin förberör¬
da fordran, femtio åttatusen fem¬
hundra mark, jemte sex procents
ränta derå, beräknad å de skil¬
da vedbeloppen från vesternes
förfallodagar, utan äfven etthundra¬
nittiofyra mark nittionio penni i verel¬
provision samt tjugufyra mark såsom
ersättning för protostkostnader. Ena¬
handa belopp hade Rådstufvurät
ten i Nykarleby stad medelst den 16.
Augusti 1886. gifven dom uti Hand¬
landen Häggbloms emellertid inträffa.
de konkurs i enlighet med bankens
bevakning och på grund af för¬
berörda vexlar faststält till betal¬
ning ur tillgångarna i Häggbloms
bo; efter det banken dock tidigare
den 17. Juni sagda år med Hand¬
landen Häggblom träffat sådan
öfverenskommelse, att Häggblom
skulle blifva från framtida kraf
för berörda skuld befriad mot det
att han, utöfver den dividend, ban¬
ken finge uppbära från firman" Ja¬
kob Eng p. p. Johan Engs. konkurs.
massa och hvilken dividend an¬
setts komma att uppgå till omkring
tjugufem procent, erlade femtio pro¬
cent af bankens hela fordran, hvil¬
ken öfverenskommelse jemväl blifvit
af Handlanden Häggblom behöri¬
gen fullgjord, i följd hvaraf banken
67
| 462939065_0496 | 462939065 |
sedermera förklarat Häggblom fri från
vidare betalningsskyldighet till banken
för omförmälda gäld.
Efter Fabrikören Eng ågången stäm¬
ning har Finlands Bank vid bemälde
Häradsrätt yrkat, att emedan af dess
ofvanberörda fordran efter den 7. Janua¬
ri 1888. verkstäld slutligvid i och deri¬
dendutdelning från firman Jakob Eng¬
pp. Johan Engs "konkurs ännu åter¬
stode oguldne fjortontusen etthundra
trettiosju mark tjuguen penni jemte
ragda vederprovision, etthundra nittio
fyra mark nittionio penni och protest¬
kostnader, tjugufyra mark, Fabrikören
Eng, hvilken, sedan förberörda testa¬
mente vunnit laga kraft, varit en¬
som innehafvare af nämnda firma
och egare till all boets egendom, måtte,
enär han icke blifvit i laga ordning
frikallad från framtida betalning
af skulden, förpligtas att till banken
utbetala nästberörda penningebelopp jem¬
te ränta å vederlskulden från sistnämda
dag.
Isakon hörd, har Fabrikören Eng
genmält, bland annat: att Handlanden
Häggblom, som erhållit de emot ifråga¬
komna vexlar uppburna penningarna,
varit rätter vexelgäldenär; att banken
genom att ingå ofvanberörda öfver¬
enskommelser med Häggblom och upp¬
bära den dervid utfästa betalningen
blifvit till fullo godtgjord för sin
fordran på grund af sagda vexlar
och således icke vidare hade nå¬
gon fordringsrätt i förevarande afse¬
ende; samt att banken, som ingått
öfverenskommelsen utan att derförin¬
nan höra Fabrikören Eng eller
sysslomännen i firmans konkurs,
jemväl af sådan orsak försuttit all
rätt till talan emot Fabrikören Eng;
och har Fabrikören Eng, som icke
velat bestrida, att det uppgifna åter
stående beloppet af lankens fordran
ännu vore oguldet, men påstått, att
afbetalningarna å skulden verkstälts
tidigare, än de qvitterats, förty yrkat
förkastande af käromålet, hvaremot
banken vidhållit sin talan under
framhållande att banken icke ens
J68
| 462939065_0497 | 462939065 |
varit skyldig bevaka sin fordran i
Handlanden Häggbloms konkurs, enär
Häggblom varit antecknad endast sä¬
som uteställare af vexlarna.
Medelst den 11. Mars 1898. afsagdt
utslag har Häradsrätten i saken sig
yttrat att emedan banken, efter att haf¬
va på uppgifvet sätt bevakat sin för¬
berörda fordran och innan konkurs¬
målen blifvit slutligen afgjorda, med
Handlanden Häggblom, hvilken i sin
konkurstat upptagit verolbeloppen
såsom sin skuld till banken, in¬
gått förlikning utan att höra Fabri¬
kören Eng och sysslomännen i fir¬
man" Jakob Engpp. Johan Engs kon¬
kurs samt dervid förklarat sig åt¬
nöjas med femtio procent af sin i Hägg¬
bloms konkurs bevakade fordran under
för utsättning att från nämda firmas
konkursmassa erhölles tjugufem pro¬
cent af samma, jemväl deri bevakade
fordran; ty och då styrkt blifvit,
att Handlanden Häggblom derefter
behörigen fullgjort de vilkor, öfver¬
enskommelsen innefattade, samt banken
ej gittat bestrida att från bemälda finnas
konkursmassa erhållits det förutsatta
dividendbeloppet, har Häradsrätten
funnit banken icke vidare ega någon
fordran hos Fabrikören Eng, hvarför
käromålet förkastats.
Hofrätten, under hvars pröfning Fin¬
lands Bank i vadeväg dragit målet,
har medelst dom den 1. Mars 1899. sig
deri utlåtit att alldenstund af hand¬
lingarna framginge ej mindre att Ja¬
kob Eng i lifstiden genom testamen
te under vissa vilkor öfverlemnat sin
egendom till Fabrikören Eng, som efter
Jakob Engs död jemte dennes öfriga
rättsinnehafvare den 9. Februari 1883.
träffat sådan öfverenskommelse, att
Fabrikören Eng emellertid skulle så¬
som prokurist sköta boets affärer,
hvilket han jemväl gjort och hvar
vid han begagnat firman " Jakob
Eng pp. Johan Eng, än och att Ja¬
kob Engs öfrige rättsinnehafvare,
hvilka på stämning å Fabrikören Eng¬
vid Häradsrätten väckt klanderta.
lan emot förberörda testamente, seder¬
169
| 462939065_0498 | 462939065 |
mera den 18. September 1884. frångått den¬
ra talan och med Fabrikören Eng träf¬
lat sådan, af bemälde Rätt faststäld
förlikning, att testamentet godkänts,
har Köfrätten funnit Fabrikoren
Eng hafva varit ensam innehafva¬
re af bemälda firma och egare till
firmans egendom den tid, den 14.
Januari 1886., då han upplåtit finmans
tillgångar till dess borgenärers för¬
nöjande. Med afseende derå och eme¬
dan Fabrikören Eng efter ofvanberör¬
la förlikning till betalning godkänt
frågavarande vexlar samt, såvidt
domen i finnans konkursmål utvisa¬
de, icke erhållit befrielse från skyldig¬
heten att i framtiden betala ifråga¬
varande gäld; ty och då Sa¬
brikören Eng, hvilken icke gittat vi¬
sa, det han för hvad han på grund
af sitt godkännande af berörda va¬
lar komme att utbetala, vore berätti¬
gad att hålla sig till desammas ut¬
ställare, Handlanden Häggblom, så¬
ledes vore pligtig utlösa vexlarna
med deras fulla belopp, samt den
omständigheten, att banken med Hägg¬
blom träffat öfverenskommelse om den¬
nes betalningsskyldighet, icke hade
någon inverkan å Fabrikören Engs
skyldighet i förevarande afseende och
Fabrikören Eng ej heller styrkt, att han
på annan grund vore befriad från
bankens kraf eller att de till banken
gjorda afbetalningarna verkstälts å
annan tid än banken uppgifvit,
har Hofrätten pröfvat rättvist ålägga
Fabrikören Eng, i egenskap af för ti¬
len innehafvare af firman "Jakob Eng
pp. Johan Engn, att, emot sagda
vestlar och behörigt qvitto, till banken
genast utbetala fordrade fjortontusen
etthundra trettiosju mark tjuguen pen¬
ne med sex procents ränta från den
7. Januari 1888. till dess full betalning
följde äfvensom etthundranittiofyra
mark nittionio penni i vederpiorde¬
sion och tjugufyra mark i prolest¬
kostnader.
Uti denna Hofrättens dom här
Fabrikoren Eng i under dånighet sökt
ändring medelst ingifven deduktion, den
470
| 462939065_0499 | 462939065 |
Finlands bank i föreskrifven ordning
bemött
Hvad sålunda förelupit samt hand¬
lingarna i målet vidare innehålla har
Kejserliga Senaten tagit i öfvervägan¬
de och finner Fabrikoren Eng icke
hafva anfört skäl till ändring i Hof¬
rättens ofvanberörda dom, vid hvil¬
ken fördenskull kommer att bero jem¬
te det Fabrikoren Eng ålägges att
till Finlands Bank utgifva afgif¬
terna för bankens exemplar af den¬
na Kejserliga Senatens dom med
femtiosex mark femtiotvå penni. Det
alle, som vederbör, till underdånig
efterrättelse länder.
J Hans Kejserliga Majestäts Höga Namn,
Dess Senat för Finland:
A. af Nyborg.
Merket
Thomsson.
Julins Hammelin
Adolf Aminoff
Lokakuun 4. päivänä 1900.
"Keisarillisen Majestutin Korkeassa Simessä
Ränen Suomen Senaattinsa tuomio nos¬
torahalla Wiipurin Hovioikeudesta tul¬
teessa jutussa, jossa entinen Maakaup¬
pias Savolai Koivunen, Korpiselän pi¬
ajan Korpisalan kylästä, on hakijana
ka Lampuoti Laurit Koivunen, saman
pitäjän Siipakan kylästä, tulematta
jääneenä vastaajana, ja mikä juttu
koskee perunkirjoituksen valalla vah¬
vistamista: Annettu Keisarillisessa
Suomen Amaa lissa ja sen Oikeusosas¬
lossa, Helsingissä, 8. päivänä Loka¬
kuuta 1900.
Keisarillinen Senaatti on Itselleen esi¬
tyttänyt juttuun kuuluvat kirjat ja
niistä, mikäli nyt on kysymyksenä, saa¬
nut tietää seuraavaa
storpiselän pitäjän käräjjäkunnan Kih¬
lakunnanoikeudessa Kauril Koivunen haas¬
teen nojassa on lausunut, että sittekun ha¬
nen isänsä ovän Koivunen oli kuollut 3.
päivänä Syyskuuta 1891, oli perunkirjoitus
hänen ja hänen veljensä Savitai Koivusen
jakamattomassa pesässä toimitettu 1. ja 2.
päivänä seuraavata joulukuuta, jossa pe¬
asaa: Aap-67 - pit - J. S
Aitl:
No 40.
Pag. 98. R. D.
1899.
| 462939065_0500 | 462939065 |
runkirjoituksessa Savebi Koivunen ja Kau¬
ril Koivusen veli Ivan Koivunen olivat
ilmiantaneet pesän omaisuuden; ja on
Kauril Koivunen vaatinut että, koska
savelei Koivunen mainitussa toimituk¬
sessa oli jättänyt erityistä omaisuutta
ilmoittamatta, Saveli Koivunen velvoi
tettaisiin valallaan vakuuttamaan perun¬
kirjoituskirjan oikeaksi.
Asiassa kuulustettuna Savolai Koivu¬
nen, kiistäen jättäneensä mainitussa pe¬
runkirjoituksessa mitään omaisuutta,
ilmantamatta, on katsonut, ettei Kauril
Koivinen ollut oikeutettu tekemään yl¬
lamainittua vaatimusta, koska hän
laillisen voiman voittaneella testamentet¬
lä oli kokonaan suljettu pois isänsä jät¬
tämästä perinnöstä, sekä siis anonut
kanteen nylkäämistä.
Kihlakunnanoikeus on päätöksellä 20
päivänä Syyskuuta 1898. asiasta antanut lau¬
suntonsa sekä Perintökaaren 9. luvun 1 SS:
säännöksen mukaan velvoittanut Saveli
Koivisen valallaan vakuuttamaan, ettei
puheenalaisessa perunkirjoituksessa oltu
Savelai Koivusen tieten mitään omaisuut
ta salattu, vaan kaikki vilpittömästi an¬
nettu ilmi, mutta, pitäen tarpeellisena an¬
taa Savelei Koivuselle valmistusaikaa
valantekoa varten, lykännyt asian edel¬
leen käsiteltäväksi käräjäkunnan 1899.
vuoden lakimäaräisissä talvikäräjissä,
joissa Saveli Koivusen tuli olla läsnä
viidenkymmenen markan sakon uhalla ja
valmiina joko tekemään mainittu vala¬
tahi tarkoin ilmoittamaan perunkirjoi¬
tuksessa ilmantamatta jätetty omaisuus
ja tämä ilmoitus valallaan vahvista¬
maan.
Kovioikeus, jonka tutkittavaksi Saveli
Koivunen oli vetoamalla saattanut jutun
on tuomiolla Huhtikuun 15. päivänä 1899.
vahvistanut Kihlakunnanoikeuden yllä¬
mainitun päätöksen ja samalla velvoitta¬
nut Saveli Koivusen suorittamaan Kauril¬
Koivuselle maksut hänen kappaleestaan
Hovioikeuden tuomiota, kymmenen mark¬
kaa kahdeksankymmentä penniä.
Tähän Hovioikeuden tuomioen on Savo¬
lei Koivunen alamaisesti anonut muu
tosta.
Mitä näin on tapahtunut ja asiakir¬
472
| 462939065_0501 | 462939065 |
jat sen lisäksi sisältävät on Keisarilli¬
nen Senaatti ottanut tutkittavakseen ja
koska asiakirjoista käy selville että Kauril¬
Koivunen hänen ja veljensä Ivan Koivusen
välillä Syyskuun 2. päivänä 1892. tehdyn so¬
nimuskirjan perusteella on osakas heidän
isä-vainajansa jättämässä pesässa, tutkii
Keisarillinen Senaatti oikeaksi jättää Hovi¬
oikeuden kysymyksessä olevan tuomion py¬
syväksi siten että Kihlakunnanoikeuden
tulee, ilmoituksesta, ottaa juttu uudelleen
käyteltäväkseen. Tätä kaikki asianomai¬
set alamaisuudessa noudattakoot.
Keisarillisen Majesteetin Korkeassa Simessä,
Länen Suomen Senaattinsa.
A. af Nyborg. E. Johnsson.
A. af Nyborg. E. Johnsson.
J; E; Heiket.
Juhan Ammelin
Aders Aminoff
Lokakuun 6 päivänä 1900.
Keisarillisen Majestatin Korkeassa Timeroi,
Känen Suomen Senaattinsa tuo¬
mio nostorahalla Wiipurin Hovi¬
oikeudesta tulleessa jutussa, jossa
Maanviljelijä Willehad Eenokinpoi¬
ka Toivonen, Sysmän pitäjän
Toivolan kylästä, on hakijana, se
kä Kruununnimismiehentytär Ma¬
ria Vilhelmiina Kirrenius, mai¬
nitusta kylästä, Kruununnimis¬
mies Petter Blåfield, Asikkalan
pitäjästä, entisen Maakauppiaan
Juho Vilhelmi Hirreniuksen kon¬
kurssiin luovutetun pesän toimit¬
sijamiehenä, Kruununnimis¬
mies Arthur Bergroth, Kangas¬
alan pitäjästä, vaimonsa Laura
Augusta Kirreniuksen edusmie¬
henä, Kauppias Otto Vilhelmi
Pirrenius ja Perimies Ivar Ar¬
vid Kirrenius, Hämeenlinnan kau¬
pungista, Traviiseri Kaarle Heik¬
ki Kirrenius, Takkolan pitäjästä,
Toittotaituri Juho Akseli Wirsenius,
Helsingin kaupungista, ja Maan¬
viljelijän - poika Lauri Heikki Wir¬
" Läsnä: A. afs - E. J. 76. H. - J. N.
A. Alf.
No 1025.
Pag. 216. R. D. 1899.
| 462939065_0502 | 462939065 |