Datasets:

haritzpuerto

/

the_pile_00_EuroParl

like 0

Divers Stavros Lambrinidis (EN) Comme certains d'entre vous le savent peut-être j'ai été nommé à la fonction de ministre grec des affaires étrangères il y a quatre jours. (Applaudissements) Merci. J'ai fait l'expérience d'une partie intéressante de ce travail dimanche et lundi à Luxembourg, lorsque j'ai rencontré pour la première fois officiellement mes collègues ministres des affaires étrangères des autres pays. Personne ne m'a félicité, et tout le monde m'a souhaité bonne chance. (Rires et applaudissements) Je veux juste faire brièvement mes adieux. Le Parlement européen me manquera énormément. Toutes les personnes avec qui j'ai sympathisé ici me manqueront énormément. Je ne pense pas qu'il y ait de meilleur endroit en Europe que le Parlement européen pour manifester passion et compassion. Je suis extrêmement reconnaissant et, parce que je ne veux pas que mon dernier au revoir soit en anglais et parce que je ne veux pas que vous oubliiez la langue grecque que vous avez apprise au cours de ces derniers 18 mois, je vous suggère ceci. Dites-moi en grec "en faveur". (Députés: "Υπέρ!") Comment dit-on "contre"? (Députés: "Κατά!") Comment dit-on "abstention"? (Députés: "Αποχή!") Très bien. Je veux que le groupe des socialistes et le groupe GUE disent "Υπέρ"; que le PPE et l'ECR disent "Κατά"; que les verts et l'ALDE disent "Αποχή". Facile! Allons-y. (Les groupes S&D et GUE/NGL: "Υπέρ!"; les groupes PPE et ECR: "Κατά!"; le groupe Verts/ALE et le groupe ALDE: "Αποχή!") (Vifs applaudissements) Fantastique. Merci beaucoup. Martin Schulz au nom du groupe S&D. - (DE) Monsieur le Président, j'ai demandé à prendre la parole parce que je suis sûr que mes collègues me comprennent lorsque je dis au nom de mon groupe, et je suis sûr que nos autres collègues seront d'accord aussi, que vous endossez là un rôle difficile - vous le mesurez mieux que nous - et que vous pouvez compter sur notre totale solidarité dans votre nouvelle fonction parce que, quelles que soient nos opinions politiques, nous partageons tous le même désir: que le merveilleux pays que vous servez en tant que ministre des affaires étrangères surmonte très vite cette crise grave, avec notre aide. Nous avons besoin de la Grèce. Nous sommes main dans la main avec votre pays et avec vous. Monsieur le Vice-président, Monsieur le ministre des affaires étrangères, Stavros, permettez-moi de vous dire ceci à titre personnel: vous avez non seulement été un bon ami et un formidable collègue, mais vous avez également enrichi nos vies de toutes les manières possibles. Merci des nombreuses années de travail que nous avons partagées et bonne chance, Stavros. (Applaudissements)

Infotund (küsimused nõukogule) Juhataja Järgmine päevakorrapunkt on infotund (B7-0212/2009). Nõukogule esitatakse järgmised küsimused. Teema: Inimõigused Kuubas Kuidas hindab nõukogu inimõiguste hetkeolukorda Kuubas, eriti poliitvangide puhul? Kas nõukogul on teavet Kuuba arsti dr Darsi Ferreri ja tema kaasvangi Alfredo Dominquezi kinnipidamistingimuste kohta, mis on kahtlemata äärmiselt ebainimlikud? Cecilia Malmström nõukogu eesistuja. - Loomulikult olen ma valmis liikuma USAst edasi Kuubasse Bernd Posselti esitatud väga tõsise teemaga, nii et tänan teid teie küsimuse eest, kolleeg Posselt! Nõukogu on jätkuvalt tõsiselt mures inimõiguste olukorra pärast Kuubas, eriti edasimineku puudumise pärast kodaniku- ja poliitiliste õiguste valdkonnas. Kuuba rahval ei ole sõna- ega kogunemisvabadust. Puudub vaba ajakirjandus. Juurdepääs teabele, sealhulgas Internetile, on endiselt piiratud. Piiranguid kodanike vabadusele liikuda Kuubas ja Kuubasse ei ole kõrvaldatud. Kuubas on praegu 208 poliitvangi. Kõnealune näitaja on võrreldes 2007. aasta 2034 vangiga langenud, kuid enamik vange vabastati karistuse ärakandmise tõttu. Liikmesriikide missioonid Havannas jälgivad hoolikalt poliitvangide nimekirja ning moodustatud on inimõiguste töörühm, milles arutatakse olulisi juhtumeid. Inimõiguste kaitsjate sõnade ning poliitvangide ja nende perede tunnistuste kohaselt on vanglate tingimused tublisti allpool ÜRO kehtestatud vangide kohtlemise miinimumstandardit. Mõnede vangide tervis on nende perede sõnade kohaselt väga halb ning neile ei anta piisavalt meditsiinilist abi. On esitatud mitmeid teateid vangide julmast ja alandavast kohtlemisest, sealhulgas peksmistest, asjakohase arstiabi keelamisest ning psühholoogilisest survest. Ent siiani puuduvad teated selle kohta, et mõni vangivalvur või politseinik oleks kohtu alla antud. Kuuba valitsus eitab poliitvangide olemasolu ning kahjuks lükkab jätkuvalt tagasi sõltumatute inimõigusorganisatsioonide rahvusvahelise inimõiguste kontrolli teostamise. Nõukogu 1996. aasta ühises seisukohas sätestati nõukogu lähenemisviis Kuubale ning nõukogu hindab seda igal aastal. 2008. aasta oktoobris leppisid EL ja Kuuba kokku laiapõhjalise poliitilise dialoogi taasalustamises. Kooskõlas ELi poliitikaga ei hõlma see dialoog mitte ainult Kuuba võimusid, vaid ka tsiviilühiskonda ja demokraatlikku opositsiooni. 2009. aasta ühise seisukoha iga-aastases hinnangus pööras nõukogu erilist tähelepanu demokraatia, inimõiguste ja põhivabaduste printsiipidele. Selle aasta juunikuu järeldustes kinnitasime selgelt, et nimetatud küsimused jäävad suhetes Kuubaga ELi peamisteks prioriteetideks. Eelkõige nõudis nõukogu tungivalt, et Kuuba valitsus vabastaks tingimusteta kõik poliitvangid, sealhulgas 2003. aasta kinnipeetud, ning väljendas muret vangide ja nende tervisliku seisundi üle. Lisaks kutsus nõukogu Kuuba võime üles võimaldama viivitamata rahvusvahelistele humanitaarorganisatsioonidele juurdepääsu Kuuba vangidele. Alates poliitilise dialoogi algatamisest Kuubaga eelmisel aastal on EL poliitvangide teema tõstatanud igal kohtumisel. Nagu nõukogu järeldustes sedastatud, tuleks inimõigusi alati kõrgetasemelistel visiitidel käsitleda ning vajadusel peab osa visiidist moodustama rahumeelse demokraatliku opositsiooniga kohtumine. Nõukogu otsustas Kuubaga dialoogi pidada, kuna see annab võimaluse arutada vastastikust huvi ja murettekitavate küsimuste, sealhulgas inimõiguste olukorra arutamiseks, kuid olukord Kuubas, eriti tõsiste tervisehädade all kannatavate vangide olukord, valmistab meile tõsist muret. Mis puutub konkreetselt ühe vangi, keda austatud parlamendiliige mainis, olukorda, siis Euroopa Liit korraldas augustis Havannas eesistujariik Rootsi algatatud solidaarsuse manifestatsiooni. Manifestatsiooni eesmärk oli demonstreerida arreteeritud dr Darsi Ferreri perekonnale, et liit on mures, et Kuuba võimud ei järgi riiklikku kriminaalmenetluse seadust. Samamoodi jälgib eesistujariik teise vangi, Alfredo Domínguezi juhtumit ning on selle tõstatanud dialoogides Kuubaga ja me oleme kontaktis tema perekonnaga. Bernd Posselt (DE) Austatud juhataja! Ma sooviksin Cecilia Malmströmi tema suurepärase detailse vastuse eest tänada! Härra Brechtmann Rahvusvahelisest Inimõiguste Komisjonist on mulle andnud põhjalikku teavet vanglate tingimuste kohta. Ma sooviksin lihtsalt küsida, kas nõukogu saaks uurida tingimusi, milles üksikuid vange peetakse, ja kuidas hindab nõukogu arenguid Kuubas seoses Euroopa Liidu suhetega. Cecilia Malmström nõukogu eesistuja. - Ametlikult puudub meil sellele teabele juurdepääs, kuid rahvusvaheliste organisatsioonide, valitsusväliste organisatsioonide, kontaktide, poliitiliste parteide jne kaudu saame me teavet, ehkki natuke killustatud teavet, poliitvangide olukorra kohta. Me teame, et mõningatel juhtudel on nende tervislik olukord väga halb. Me üritame olukorra leevendamiseks teha koostööd perede ja valitsusväliste organisatsioonidega, kuid loomulikult on üheks probleemiks see, et meil on vähe konkreetset ja kinnitatud teavet. Teine probleem seisneb selles, et väga paljusid vange peetakse vanglas ilma kohtumenetluseta ja ilma, et neile oleks mingit süüdistust esitatud. See on vastuolus Kuuba õigustega. Vangidel on õigus teada, miks nad on vangis ja milles neid süüdistatakse - see on põhiline inimõigus kõigis ühiskondades, kuid nagu teame, Kuubas see ei kehti. Kuuba dialoog on loomulikult seotud raskustega, kuid me arvame, et hetkel on oluline seda dialoogi kooskõlas meie otsusega pidada, kuna see annab meile võimaluse teha koostööd võimudega, esitada ranget ja kindlat kriitikat, kuid teha ka koostööd kodanikuühiskonna ja rahumeelsete dissidentidega. Me üritame seda ning arvame, et hetkel võib selline lähenemisviis toimida. Ma ei näe lähitulevikus sellega seoses drastilisi muutusi. Nikolaos Chountis (EL) Austatud juhataja, minister! Kuna ma usun, et inimõiguste valdkonnas - teema, mille Bernd Posselt oma küsimuses tõstatas - saame me teha paremat koostööd riikidega, kellega meil on poliitilised ja diplomaatilised suhted ning kellega me teeme finantstehinguid, siis on üllatav, et Euroopa Liit ja selle liikmesriigid suhtuvad Kuuba valitsuse loogilisse ja püsivasse taotlusse lõpetada USA embargo passiivselt või negatiivselt. Seega on minu küsimus järgmine: milline on eesistujariigi suhtumine selles asjas ning kuidas peaksid liikmesriigid küsimuse lahendama, arvestades asjaolu, et 28. oktoobril esitas Kuuba ÜRO peaassambleele ettepaneku USA embargo lõpetamiseks? Krisztina Morvai Siin ma nüüd olen, rahumeelne dissident ühest Euroopa Liidu liikmesriigist, Ungarist. Ma tahaksin küsida teilt nõu. Kuidas oleks võimalik saavutada samasugust huvi inimõiguste olukorra vastu Ungaris, mida te näitate üles Kuuba vastu? Ungaris on alates 2006. aasta sügisest esinenud massiliselt politsei jõhkrutsemist rahumeelsete demonstrantide kallal ning vanglas on piinatud paljusid poliitvange. Ma esitan Kuuba poliitikutele palve pidada meie nimel läbirääkimisi ... (President katkestas sõnavõtja) Juhataja Mul on kahju, aga teie sõnavõtu kestvus on 30 sekundit ning teemaks on inimõigused Kuubas. Cecilia Malmström nõukogu eesistuja. - Kogu Euroopa Liit on mitmel korral öelnud, et oleme ameeriklaste embargo vastu ning usume, et see ei aita kaasa lahenduse leidmisele Kuubas. Euroopa Liit on ka öelnud, et sõltuvalt inimõiguste vallas tehtavatest edusammudest oleme me valmis tegema tihedamat koostööd Kuubaga, sealhulgas kaubanduses. Kuid hetkel ei ole võimalik selles valdkonnas edu saavutada, arvestades edusammude puudumist inimõiguste ja demokraatia austamise vallas ning poliitvangide arvu. Kuuba võimud peavad näitama, kas nad tahavad et konkreetsed edusammud päädiks nende suhteid meiega. Kahjuks pole siiani erilist edasiliikumist toimunud. Juhataja Ma oleksin tänulik, kui parlamendiliikmed peaksid kinni infotunni reeglitest, mille kohaselt tuleb täiendavad küsimused esitada 30 sekundi jooksul ja püsida esitatud küsimuse teemas. Teema: Eakate väärkohtlemine Hinnanguliselt on üle 10% eakatest kogenud ühel või teisel moel füüsilist, psühholoogilist ja vaimset väärkohtlemist või rahalist ärakasutamist kas koduses keskkonnas või hooldusasutustes, ning rahvastiku vananemise tõttu on ette näha selle arvu suurenemist. Milliseid samme kavatseb eesistujariik Rootsi astuda, et täita võetud kohustust edendada Euroopa tasandi koostööd ja meetmeid eakatele pakutavate hooldusteenuste kvaliteedi parandamiseks ja eakate väärkohtlemise ennetamiseks? Cecilia Malmström nõukogu eesistuja. - (SV) Marian Harkin on tõstatanud väga asjakohase teema, arvestades, et eakate osakaal meie rahvastikus aina suureneb. Sellekohased meetmed kuuluvad peamiselt liikmesriikide pädevusse ning ühendus saab liikmesriikide tehtudtööd vaid toetada ja täiendada. Kuid eesistujariik Rootsi sooviks sellele teemale pöörata teatavat tähelepanu ning me teeme kõik, mis meie võimuses, et parandada eakate hooldusteenuste kvaliteeti ning võidelda eakate väärkohtlemise vastu. Sellega seoses tahaksin teile meenutada kuu aega tagasi Stockholmis peetud terve ja väärika vananemise konverentsi. Konverentsil osales 160 inimest 27 riigist. Osaluse määr oli kõrge. Esindatud olid komisjon ja liikmesriigid, tervishoiu- ja sotsiaalministeeriumide ametnikud ning mitmed vabatahtlike organisatsioonid. Eesmärk oli esile tõsta just neid probleeme, mille kohta austatud parlamendiliige küsimuse esitas: mida teha tervishoiu- ja hooldusteenuste sektorite vahelise suurema koostöövajadusega, et rahuldada meie eakate kodanike vajadusi? Eesistujariik tahab, et nõukogu võtaks selles küsimuses vastu järeldused 30. novembril tööhõive, sotsiaalpoliitika, tervishoiu ja tarbijakaitse nõukogus. Järelduste projektis on seatud eesmärk teha sügavamat ja tihedamat koostööd terve ja väärika vananemise valdkonnas, muu hulgas liikmesriikide vahel teabevahetamise kaudu. Komisjonil palutakse samuti tungivalt koostada eakate väärikuse, tervise ja elukvaliteedi tagamise tegevuskava. Tahaksin ka osutada, et nõukogu võttis selle aasta juunikuus vastu järeldused pealkirjaga "Võrdsed võimalused naistele ja meestele: aktiivsena ja väärikas vananemine”, et soodustada kvaliteetsete hooldusteenuste osutamist eakate koduhoolduses, võttes arvesse eakate meeste ja naiste konkreetseid vajadusi. Mis puutub konkreetselt eakate väärkohtlemisse, siis nõukogu direktiiviga 2000/78/EÜ on vanuseline diskrimineerimine töökohal juba keelatud. Komisjon on teinud ettepaneku, et selles direktiivis sätestatud kaitset tuleks laiendada muudele valdkondadele, näiteks sotsiaalkindlustus, tervishoid, sotsiaaltoetused, haridus, õigus tarbida tooteid ja kasutada teenuseid, eluase jne. Ettepaneku mitmed osad on pühendatud eakate väärkohtlemisele. Ettepanek käsitleb kodus hooldusteenuste osutamist, hooldusasutusi ja tervishoiuteenuseid. Keelatakse ahistamine, mis on üks diskrimineerimise vorme ja mida määratletakse kui käitumist, mille eesmärk on "isiku väärikuse alandamine ja häiriva, ähvardava, vaenuliku, halvustava, alandava või solvava õhkkonna loomine”. Hetkel on see ettepanek nõukogus arutlusel ning Euroopa Parlament on selle kohta oma arvamuse juba andnud. Ettepaneku heakskiitmine nõuab nõukogu ühehäälsust. Loomulikult ei saa me ette rutata nõukogu arutelu tulemustest, kuid tahaksin sellegipoolest öelda, et teeme kõik, mis meie võimuses, et kehtestada õigusaktid, mis täielikult kooskõlas Euroopa Parlamendi arvamusega aitaksid kõrvaldada kõik eakate väär- ja halva kohtlemise vormid. Loomulikult oleme kindlalt seisukohal, et mitte keegi ei pea kannatama ahistamise või väärkohtlemise all, kõige vähem eakad, kes sõltuvad teiste inimeste hooldusest. Marian Harkin Eesistuja Malmström, ma tänan teid läbimõeldud vastuse eest! Kooskõlas komisjoni teatisega 2008. aastast tuleb seoses ressursside, väljaõppe ning hooldusteenuste osutajate toetamisega kehtestada sobivad tingimused. Ma olen sellega täielikult nõus ning saan ka aru, et see küsimus kuulub liikmesriikide pädevusse. Kuid on valdkondi, kus EL saab aidata. Üks neist on kogu piirülese dimensiooni valdkond. Tahtsin lihtsalt teada, mida arvate ametliku struktuuri loomisest teabe vahetamiseks piiriüleste tervishoiutöötajate, antud juhul hooldusteenuseid osutavate isikute vahel. Cecilia Malmström nõukogu eesistuja. - Ma tänan parlamendiliiget esitatud ettepaneku eest! Kuulen sellest esimest korda. See tundub olevat hea algatus, kuid pean selle edastama asjaomastele ministritele ning tõstatama selle aruteludes. Võib-olla saaksime selle juurde hiljem tagasi tulla. Silvia-Adriana Ţicău (RO) Euroopa Liidu elanikkond vananeb. Eakatele on vaja luua erilised tingimused nii meditsiiniabis kui ka neile ehitistes ja ühiskondlikus transpordis sobivate vahendite korraldamisega. Rootsil on pikaajaline sotsiaalpoliitiline traditsioon. Missuguseid ettepanekuid arutate teiste liikmesriikidega, et parandada eakate elutingimusi kogu Euroopa Liidus? Seán Kelly Eesistuja, Marian Harkin esitas väga olulise küsimuse ja te vastasite sellele väga hästi, kuid küsimust laiendades, siis tänapäeval loetakse üldiselt vanuseliseks diskrimineerimiseks vanust alates 65ndast eluaastast. Kas te kaaluksite esitada soovitust tõsta üleliiduliselt pensioniiga või kehtestada see paindlikult, lubades järk-järgulist pensionile minekut alalise asemel, nagu see praegu paljude inimeste puhul on juhtunud? See aitaks tohutult kaasa elukvaliteedi parandamisele ning tagaks eakate suurema austamise. Juhataja See läheb teemast natuke mööda, kuid ma luban ministril otsustada, kas ta tahab sellele vastata või mitte. Cecilia Malmström nõukogu eesistuja. - Austatud parlamendiliikme esimesele küsimusele on vastus "jah”, eriti kuna meil on neid küsimusi vaja arutada. Trio, s.t eesistujariigid Prantsusmaa, Tšehhi Vabariik ja Rootsi leppisid kokku tervise ja eakatega seotud küsimuste dialoogi tugevdamises. Näiteks on toimunud Alzheimeri tõbe käsitlev konverents. Samuti peeti kuu aega tagasi eakate väärika kohtlemise konverents, mida juba mainisin. See oli võimalus seda küsimust arutada ning selle järeldused tulevad arutlusele novembri lõpus EPSCOs, kus me võtame loomulikult arvesse ka Euroopa Parlamendi raportit. Mis puutub pensioniikka, siis selle üle otsustab iga liikmesriik eraldi, kuid Lissaboni strateegia - ja vähemalt kordki mitte Lissaboni lepingu - aruteludes selle kohta, kuidas suurendada majanduskasvu, arengut ja tööhõivet ning kuidas toimida eesseisvate demograafiliste muutuste korral, on kindlasti tegu küsimusega, mida tuleb arvesse võtta, s.t kuidas ära kasutada eakate pädevust ja kogemusi ja kuidas võimaldada neil tööelus jätkata. Nõukogu pädevuses ei ole otsustada, mis vanuses see täpselt juhtuma peaks, vaid see peaks pigem julgustama oma liikmesriike täielikult oma tööjõudu ära kasutama. Teema: Eritreas vangistatud Rootsi ajakirjanik Dawit Isaak Vastavalt Rootsi meedias avaldatud teadeannetele on Eritreas 2001. aastal vangistatud Rootsi kodanik Dawit Isaak paigutatud ümber teise vanglasse. Teadeannete kohaselt ei ole sellest vanglast keegi elusana lahkunud. Dawit Isaaki peetakse juba peaaegu kaheksa aastat paariariigis kohutavates tingimustes kinni, ilma et oleks üldse teada, miks ta sellisel julmal viisil vangistati ning perekonnast ja sõpradest lahutati ning teda tööst eemal hoitakse. Seni on kõik tema vangistusest vabastamiseks tehtud katsed nurjunud. EL peaks tegema rohkem. Isaak on ka ELi kodanik. Kui midagi ette ei võeta ja ei Rootsi ega EL saavuta isegi seda, et Eritrea president juhtumit vähemalt tõsiselt arutaks, on oht, et Dawit Isaak vangistuses sureb. Mida kavatseb eesistujariik Rootsi teha, et Dawit Isaaki juhtumit käsitletaks ELis kõige kõrgemal tasandil? Kas on õigustatud, et Eritrea saab ELi toetusi, kuigi ta rikub nii häbematult põhilisi inimõigusi? Cecilia Malmström nõukogu eesistuja. - (SV) Kaheksa aastat tagasi võeti Eritreas kinni Rootsi-Eritrea ajakirjanik Dawit Isaak, kes vangistati. Teda peetakse ilma kohtuta ja süüdistust esitamata vangis. Tema perel, Rootsi võimudel ega rahvusvahelistel inimõiguste organisatsioonidel ei lubata teda külastada. Õnnetuseks ei ole viimastel aastatel olnud mingeid märke Eritrea inimõiguste olukorra paranemisest. Vastutus selle olukorra eest lasub täielikult Eritrea valitsusel. Eritrea siseriikliku ja rahvusvahelise õiguse kohaselt võetud inimõiguskohustuste jätkuv rikkumine teeb ELile suurt muret. Eriti teeb meile muret poliitvangide küsimus ning sõnavabaduse puudumine. EL on korduvalt Eritrealt nõudnud kõigi poliitvangide, s.h Dawit Isaaki tingimusteta vabastamist. 18. septembril 2009. aastal tegi eesistujariik Euroopa Liidu nimel väga selge avalduse, milles me kordasime oma nõudmist vabastada tingimusteta kõik poliitvangid ning sedastasime, et Eritrea tegevus on selgelt vastuolus ÜRO kodaniku- ja poliitiliste õiguste rahvusvahelise paktiga, mille Eritrea on ratifitseerinud. Kahjuks ei ole Dawit Isaaki juhtum lahendust leidnud, kuid see on jätkuvalt ELi, eesistujariik Rootsi ja Rootsi valitsuse tipp-prioriteetide seas. Me ei jäta oma jõupingutusi enne, kui Dawit Isaak humanitaarsetel põhjustel vabastatakse ja ta taasühineb oma perekonnaga. Ma kinnitan teile, et tõstatame Asmaras tema juhtumi ja tema kaasvangide olukorra teema kõige kõrgemal tasandil. Inimõigused on ELi ja Eritrea vaheliste suhete võtmeelement. Me oleme valmis abistama Eritrea valitsust inimõiguste olukorra parandamisel. Mis puutub abisse, siis selle andmisel lähtutakse ja see sõltub Cotonou lepingu tingimustest. Kõnealune leping käsitleb nii inimõigusi kui ka poliitilist dialoogi surve avaldamiseks eesmärgiga kutsuda esile muutusi. Tegemist on jätkuva protsessiga, milles edasiminek on olnud ahastamapanevalt aeglane, kuid me loodame, et see on vahend, mida me saame edusammude saavutamiseks kasutada. Olle Schmidt (SV) Mul ei ole vajadust anda teile Dawit Isaakiga seotud kohutava juhtumi kohta lisateavet. Ma tean ka, et minister Malmström on sellele juhtumile äärmiselt pühendunud. Minu teada on Dawit Isaak ainus ELi kodanik, kes on vangistatud sõnavabaduse õiguse teostamise eest. Kas ei peaks siis EL tulema kokku ja tegema spetsiaalse ühisavalduse Dawit Isaaki kohta? Kas spetsiaalse avalduse teemat ei peaks nõukogus arutama? Võib-olla peaks Cecilia Malmström või keegi teine minema Eritreasse ja üritama Dawit Isaaki ja ka president Isaias Afewerkiga kokku saada? Ma loodan, et nii läheb, sest minu arvates on absoluutselt põhjendamatu, kuidas saab ELi kodanikku, kes ilmselt on raskelt haige ja võib vangistuses surra, aasta aasta järel ilma kohtupidamiseta vangistuses pidada. Cecilia Malmström nõukogu eesistuja. - (SV) Olle Schmidt, ma tahan öelda, et ma tõepoolest jagan teie meeletut muret ja ängistust, et see olukord on kestnud aastaid ning Eritrea võimudega ei ole võimalust kokkuleppele saada. Ma olen kindel, et nii Olle Schmidt kui ka teised parlamendiliikmed on tutvunud raportitega Eritrea kohta ja kuulanud Eritrea presidendiga tehtud intervjuusid. Presidendiga suhtlemine ei ole kerge ning kuritarvitused on Eritreas laialt levinud. Me jätkame tööd kõigi meile teada olevate kanalite kaudu, kuid meil ei ole võimalik pääseda vanglasse. Meil ei ole olnud võimalik teda külastada ja me ei tea, kus teda hoitakse. Loomulikult ei välista me, et me läheme Eritreasse, kui usume, et see võib meid selles asjas edasi viia, kuid vähemalt praegu ei ole mingit võimalust saada luba teda külastada või tema üle läbi rääkida või saada kokku tema Eritreas asuva perekonnaga. See on äärmiselt masendav. Me oleme esinenud selge avaldusega. Nagu Olle Schmidt ütles, on Dawit Isaak minu teada ainus ELi päritolu poliitvang, keda praegu vangis peetakse, ning me teeme tööd eri variantidega, et suurendada survet Eritrea võimudele ning et panna nad aru saama, et Dawit Isaak ja tema kaasvangid tuleb vabastada kui mitte muul, siis konventsioonide alusel, mille Eritrea ise on ratifitseerinud. Kuid selle riigiga on väga raske normaalset dialoogi pidada. Juhataja Sellel teemal täiendavaid küsimusi ei ole, seega läheme edasi järgmise küsimuse juurde. Teema: ELi alkoholistrateegia ELi alkoholistrateegia vastuvõtmisest möödub peagi 3 aastat. Kavas oli anda strateegiale hinnang 2009. aasta suveks. Kahjuks näib, et strateegia hindamist on otsustatud edasi lükata. Rootsi on alkoholipoliitikat alati pidanud üheks ELi tasandil toimuva koostöö oluliseks ja esmatähtsaks punktiks. Sellest lähtudes soovin teada, kas eesistujariik Rootsi kavatseb astuda samme hindamise võimalikult peatseks toimumiseks? Kui jah, siis millal? Cecilia Malmström nõukogu eesistuja. - (SV) Tänan teid, Anna Hedh! Ma sooviksin alustada sellest, et tuletan Anna Hedhile meelde, et eesistujariik on seadnud alkoholi- ja terviseküsimused päevakorras väga tähtsale kohale, kuna tegu on ELi strateegia rakendamisel olulise aspektiga, mille eesmärk on toetada liikmesriike alkoholist põhjustatud kahju vähendamisel. Sellel foonil on juba toimunud kolm olulist sündmust. Esimene oli juulis Jönköpingis aset leidnud tervishoiuministrite mitteametlik kohtumine, kus pöörati erilist tähelepanu alkoholi müügile ja turustamisele ning sellele, kuidas see mõjutab noorte alkoholitarbimist. Teiseks toimus 21.-22. septembril Stockholmis alkoholi ja tervise asjatundjate konverents, mille eesmärk oli toetada ELis jätkusuutlikku, pikaajalist ning üldist alkoholistrateegiat. Konverentsist võttis osa rohkem kui 450 inimest põhimõtteliselt kõigist ELi liikmesriikidest ning osalejad toetasid kindlalt Rootsi prioriteete alkoholi ja tervise valdkonnas. Kolmas sündmus oli 23. septembril peetud alkoholi, tervise ja sotsiaalse arengu ekspertide ülemaailmne kohtumine. Sündmuse korraldas eesistujariik Rootsi koostöös agentuuriga SIDA (Rootsi rahvusvaheline arengu- ja koostööagentuur) ja Norra tervishoiu- ja hoolekandeteenuste ministeeriumiga ning selle sponsoriks oli Maailma Tervishoiuorganisatsioon. Eesmärk oli aidata kaasa globaalse strateegia väljatöötamisele Maailma Tervishoiuassamblee järgmise aasta maikuus toimuval kohtumisel. Kõnealusel koosolekul esitati uued järeldused seoste kohta, mis on alkoholi kuritarvitamise ja sotsiaalse arengu ning selliste nakkushaiguste nagu HIVi/AIDSi ja tuberkuloosi levimise vahel, mis on seosed, mida tuleks arvestada. Seega vastus küsimusele "Kas eesistujariik Rootsi tagab, et strateegiat hinnatakse ilma viivituseta?”, on "Jah”. ELi strateegia vastuvõtmine 2006. aastal oli tähtis samm. Strateegia vastuvõtmisega tunnistas komisjon, et alkohol on üks põhiteguritest, mis määrab ELis tervise olukorra, ning asjaolu, et EL vastutab ohtliku ja kahjuliku alkoholitarbimise vastu võitlemise eest. Kõigi ELi tervishoiuministrite toetus 2006. aasta novembris esitatud järeldustele kinnitas seda veelgi. Komisjon on alates 1. jaanuarist 2007 jälginud alkoholitarbimise ja alkoholist põhjustatud kahju trende ning ka alkoholipoliitika muutumist ELis. Kuigi paljudes valdkondades on tehtud edusamme, on aeg olnud liiga lühike, et hinnata täies ulatuses alkoholipoliitika mõju tervisele ja joomisharjumustele. Komisjoni esimene aruanne, mis esitati ekspertide konverentsile mõni nädal tagasi, oli ELi aruanne alkoholistrateegia hetkeseisu kohta. Tegemist on vahearuandega enne lõpparuannet, mis tuleb esitada 2012. aastal. Eesistujariik vaatab loomulikult hetkeseisu aruande läbi ning arutab alkoholi ja tervise asjatundjate konverentsi tulemusi. Me jälgime edusamme. Samuti oleme rahastanud mitmeid uusi uurimusi eesmärgiga tagada, et alkoholiga seotud küsimused jäävad ELi päevakorras tähtsale kohale. Ühes rahastatavas uurimuses uuritakse, kuidas mõjutab alkoholi turustamine noori, teises uuritakse kümnes eri liikmesriigis alkoholi mõju eakatele ja kolmandas vaadeldakse piiriülese kaubanduse mõju liikmesriikide alkoholipoliitikale. Praegu nõukogu töörühmas arutletavas alkoholi ja tervisega seotud järelduste projektis teeme ettepaneku, et komisjon peaks hakkama analüüsima ja kindlaks tegema alkoholi ja tervisega seotud töö järgmise etapi prioriteete, et rõhutada asjaolu, et meil on vaja vaadata kaugemale 2012. aastast, kui valmib hinnang ja lõpeb praegune alkoholistrateegia. Selle arutelu tulemusel tahab eesistujariik 2009. aasta detsembris võtta vastu nõukogu järeldused alkoholistrateegia toetamiseks. Anna Hedh (SV) Cecilia Malmström! Ma tean, et eesistujariik on pidanud mitmeid konstruktiivseid konverentse ning on sellele küsimusele pühendanud palju aega. Minu küsimus oli alkoholistrateegia kohta, eelkõige seetõttu, et esitasin sama küsimuse umbes pool aastat tagasi. Tollal öeldi mulle, et alkoholistrateegiat hinnatakse enne suve. Kuna see teema ei ole päevakorda ilmunud, siis esitasingi selle küsimuse. Alates 2001. aastast, kui eesistujariik tegi ELi alkoholistrateegia ettepaneku 2001. aastal, on palju toimunud. 2006. aastal võeti alkoholistrateegia vastu ja sellest ajast saadik on palju juhtunud. Näiteks on mõned liikmesriigid vanusepiirangut tõstnud, mõned on alandanud alkoholimakse ning mõned vähendanud veres alkoholi sisaldumise piirmäära. Mul on selle üle väga hea meel. Ma oleksin soovinud, et eesistujariik oleks reklaami osas natuke kaugemale läinud, kuid mul on sellegipoolest hea meel, et nüüdseks on tehtud uurimus reklaami, alkoholi ja noorte kohta. Cecilia Malmström nõukogu eesistuja. - (SV) Tänan teid toetuse eest selles küsimuses! Me oleme tõepoolest püüdnud esile tõsta seda küsimust, mis loomulikult moodustab selle raamistiku, milles EL tööd teeb: konverentside korraldamine, uurimuste läbiviimine, edasiliikumise tagamiseks ajakavade kehtestamine ning järgnevate eesistujariikide kaasatuse tagamine. Mul on hea meel, et me suutsime tuua selgust seoses tekkinud arusaamatusega. Kavatsus oli koostada vahearuanne, mis on loomulikult täpselt sama tähtis ja millega me tutvume ja mida me analüüsime, kuid lõpphinnang esitatakse 2012. aastal. Vahepealsel ajavahemikul seisab ees tohutu töö ning ma võin kinnitada, et ka paljud liikmesriigid teevad tohutut tööd, kuna kõigis liikmesriikides ollakse teadlikud alkoholi kuritarvitamise mõjust tervisele. Justas Vincas Paleckis (LT) Minister, ELi tasandil on surmaga lõppenud liiklusavariide arv langemas, kuid järgmiseks aastaks ei saavutata seotud ambitsioonikat eesmärki. Peamine põhjus on seotud alkoholiga. On riike, kus enesetappude arv on õõvastavalt kõrge, milles on jällegi süüdi alkohol. Kas te ei arve, et peaksime kogu ELis Skandinaavia näitel karmistama juba niigi rangeid alkoholipoliitika meetmeid? Eriti on vaja piirata tarbimist noorte seas. Kas Rootsi sooviks seda algatada? Catherine Stihler Ma tahan juhtida ministri tähelepanu asjaolule, et Šotimaal, mille valijaid ma esindan, toimub praegu arutelu alkoholitoodete miinimumhindade üle. Tahaksin kasutada seda võimalust ja küsida ministrilt, kas nõukogus on arutatud alkoholitoodete miinimumhinna küsimust. Šotimaal on arutelu väga laialdane ning mulle pakkus huvi, mis on nõukogu seisukoht ja kas seda üldse arutatakse. Cecilia Malmström nõukogu eesistuja. - Üks EÜ alkoholistrateegia viiest prioriteedist on just nimelt alkoholist põhjustatud liiklusõnnetustega seotud vigastuste ja surmajuhtumite vähendamine. Kuid, nagu austatud parlamendiliige ütles, on tegu väga tõsise probleemiga, mis põhjustab tohutuid õnnestusi ja toob kaasa ka majanduslikke kulusid. Komisjon on soovitanud kehtestada kogemusteta ja kutselistele autojuhtidele madalam maksimummäär, kusjuures riigid, mis juba rakendavad piirmääre, ei tohiks neid alandada. Selle kohta on koostatud soovitus ja me teeme liikmesriikidega koostööd. Paljud riigid juba rakendavad kõnealust soovitust ning selle teema arutamiseks on korraldatud hulgaliselt teadlikkust tõstvaid tegevusi. Ma ei ole teadlik, et hetkel toimuks hindade üle arutlusi. Võimalik, et toimub. Ma küsin seda oma kolleegilt tervishoiuministrilt, kes selle eest vastutab, kuid ma arvan, et sellel konkreetsel teemal ei toimu hetkel arutelusid. On palju muid alkoholiga seotud küsimusi, millega praegu tegeletakse, kuid hetkel antud küsimus ei sobi, sest see ei ole loomulikult ELi pädevuses. Teema: Gaasijuhtmete keskkonnaaspekt Euroopa Liidus pööratakse suurt tähelepanu ELi suunas ehitatavate uute gaasijuhtmete (Nabucco, Põhja-Euroopa ja Lõuna-Euroopa gaasijuhtmete) keskkonnaaspektidele. Läänemere põhja paigaldatav Põhja-Euroopa gaasijuhe on erakordne projekt nii oma suuruselt kui ka Läänemere piirkonna keskkonnale avalduda võivate tagajärgede poolest. Milliseid keskkonnaohte näeb eesistujariik Rootsi gaasijuhtmete ehitamise juures ning milliseid meetmeid ta kavandab nende kõrvaldamiseks? Cecilia Malmström nõukogu eesistuja. - (SV) Nord Stream on nii oma suuruse kui ka võimalike tagajärgede poolest Läänemere piirkonnas ainulaadne projekt. Nõukogu on teadlik keskkonnaaspektidest, mis on Nord Streami gaasijuhtme projektiga seoses muret tekitanud ning on hoolikalt arvesse võtnud Euroopa Parlamendi resolutsiooni Läänemerre kavandatud Venemaad ja Saksamaad ühendava gaasijuhtme keskkonnamõju kohta, mis võeti vastu eelmise aasta juulikuus. Kõik ELi liikmesriigid ja Euroopa Ühendus on Ühinenud Rahvaste Organisatsiooni 1991. aasta Espoo konventsiooni osalised. Kõnealune konventsioon käsitleb piiriülese keskkonnamõju hindamist. Konventsioonis on mitmeid asjakohaseid pooltele siduvaid kohustusi, mille eesmärk on eelkõige tagada keskkonna mõju hindamine, nii et konsulteeritakse teiste osalistega, keda konkreetne projekt puudutab. Nord Streami projekti mõju tundlikule Läänemere keskkonnale on äärmiselt oluline ning seda peab hoolikalt uurima. See võib mõjutada Natura 2000 alasid, kuid ka alasid, kus võib olla miine ja kuhu on uputatud keemilist laskemoona. Põhjaladestuse laialiajamine võib mõjutada merefloorat ja -faunat ning ka kalatööstust. Ohtu keskkonnale ja turvalisusele võib põhjustada see, et gaasijuhe asub oluliste laevateede läheduses. Läänemereäärsed riigid on praeguseks rohkem kui kolm aastat teinud Espoo konventsiooni raamistikus tööd, et teha kindlaks, kuidas konventsiooniga võetud kohustused võivad mõjutada projekti teostamise viise. Nõukogu soovib siiski rõhutada, et Nord Streami projekti puhul on tegemist eraettevõtmisega. Seega peavad projekti eest vastutavad pooled jagama mõjutatud liikmesriikide kontrolli all teavet, mis kinnitab, et projekti teostamisel peetakse kinni asjakohastest õigusaktidest. Seega ei saa nõukogu kommenteerida Nord Streami projekti, kui seda võib tõlgendada riigisisese õigusprotsessi sekkumisena. Justas Vincas Paleckis (LT) Minister, tänan teid väga põhjaliku vastuse eest! On ilmne, et see teema tõepoolest pakub Rootsile suurt huvi, seda enam, et Rootsi kuulub Läänemere riikide hulka. Ma tahaksin rõhutada vaid ühte asja: et me ei saa sellistele küsimustele iialgi pühendada liiga palju tähelepanu. Ma sooviksin teilt ka kinnitust, et nii see tõenäoliselt on ja et Rootsi jätkab oma eesistumisaja jooksul pidevalt selle küsimuse jälgimist ning võtab vajalikud meetmed. Cecilia Malmström nõukogu eesistuja. - (SV) Austatud parlamendiliikmed, ma garanteerin, et täpselt seda Rootsi teebki. Me oleme väga tähelepanelikud, kui küsimus puudutab Läänemere tundlikku keskkonda, mida loomulikult ohustavad igasugused projektid, ning seega oleme kehtestanud just kõnealusele projektile väga karmid keskkonnanõuded, ning praegu tegelevad eri asjakohased ametid selle projekti analüüsimise ja kontrollimisega. See projekt ei mõjuta Rootsi territooriumit, vaid Rootsi majandustsooni ja seega oleme hoolikalt osutanud sellele, et meie võetavate seisukohtade aluseks on rahvusvahelised konventsioonid, nt Espoo konventsioon. Me ei tohi anda poliitilisi ja majanduslikke hinnanguid. Rootsi riik võib konventsioonidest lähtuda ja seda me tõepoolest teemegi. Teema: Töötajate liikmesriikidevahelise vaba liikumise takistuste kõrvaldamine Nõukogu eesistujariik Rootsi tunnistab, et praeguses majanduskriisi olukorras on väga tähtis, et liikmesriigid suudaksid vastata väljakutsetele üksmeelselt, leida lahendusi majandus- ja finantskriisist väljumiseks ning eelkõige vähendada tööpuudust ja selle negatiivset mõju. Pärast 1. maid 2004 liiduga ühinenud liikmesriikide töötajate vaba liikumise praegused takistused piiravad nimetatud riikide kodanike õigusi ning võivad viia mitteametliku töötamise ja sotsiaalse dumpinguni. Nimetatud takistuste kõrvaldamine tähendab võrdväärset kaitset võõrtöötajatele ja oma riigi töötajatele. Kas nõukogu, pidades silmas eesistujariik Rootsi võetud kohustust teostada Euroopa tööturul aktiivset poliitikat ning tagada parem kohanemisvõime ja suurem liikuvus, võib nimetada konkreetseid meetmeid, mida ta kavatseb võtta selleks, et kõrvaldada kiiresti praegused takistused, mis segavad pärast 1. maid 2004 Euroopa Liiduga liitunud liikmesriikidest pärit töötajate vaba liikumist? Cecilia Malmström nõukogu eesistuja. - (SV) Nõukogu soovib osutada sellele, et inimeste vaba liikumine on üks ühenduse õigusaktidega tagatud põhiõigustest ning see hõlmab ELi kodanike õigust elada ja töötada teises liikmesriigis. Oma 9. märtsi 2009. aasta kohtumisel esitas nõukogu üleskutse liikmesriikidele, kes ikka veel rakendavad ajutisi meetmeid, mis piiravad vaba liikumist. Nõukogu ütles toona olemasolevale teabele tuginedes, et kõnealused liikmesriigid peavad otsustama, kas nad kavatsevad jätta piirangud kehtima. Liikmesriikidel paluti tungivalt piirangud kolmandas faasis lõpetada, kui asjaomase liikmesriigi tööturul ei ole tõsiseid häireid või selliste häirete tekkimise ohtu. Nõukogu juhtis liikmesriikide tähelepanu ka sellele, et liikmesriikidest pärit tööjõudu tuleb eelistada väljastpoolt Euroopa Liitu saabuvale tööjõule ning et üleminekuperioodil peab laienema kaitse uutest liikmesriikidest pärit kodanikele, kes kõnealuses riigis juba elavad ja töötavad. Arvesse on võetud ka pereliikmete õigusi kooskõlas eelmiste liitumiste kogemustega. Nõukogu rõhutas tugevat eristust ja paindlikkust tööjõu vaba liikumise reeglites. Liikmesriigid on deklareerinud, et nad annavad uutest liikmesriikidest pärit kodanikele suurema juurdepääsu tööjõuturule kooskõlas oma riigisiseste õigusaktidega, et kiirendada õigusaktide ühtlustamist ühenduse õigusaktidega. 2008. aasta novembris esitas komisjon teatise tööjõu vaba liikumise mõjust seoses ELi laienemisega. Komisjon osutab, et Bulgaariast, Rumeeniast ja EL10 liikmesriikidest pärit tööjõud on aidanud rahuldada suurenenud nõudlust tööjõu järele vastuvõtvates riikides ning seega andnud olulise panuse jätkusuutlikku majanduskasvu. Olemasolevad tõendid näitavad, et laienemisele järgnenud ELi-sisene liikumine ei ole viinud ja tõenäoliselt ei vii oluliste tööturu häireteni. Komisjon märgib samuti, et ELi-sisest liikuvuse voo mahtu ja suunda juhib üldine tööjõu pakkumine ja nõudlus ning mitte niivõrd tööjõuturule juurdepääsu piisavad eeskirjad. Komisjon järeldab, et liikmesriikide rakendatavad piirangud võivad tööjõuturu kohandamist edasi lükata ja isegi põhjustada nn musta tööjõu juhtumeid. Tööjõu vaba liikumine on Euroopa Liidu jaoks tähtis prioriteet. See aitab luua juurde töökohti, nii et majandust saab isegi majanduskriisis kohandada. Tööjõu liikumine aitab vähendada ka sotsiaalset marginalismi ja vaesust. Mis puutub tööjõu vaba liikumise üleminekuperioodi, mille kohta austatud parlamendiliige küsis, siis on liikmesriikidel õigus jätta piirangud kehtima kuni üleminekuperioodi kolmanda faasi lõpuni. Ent nõukogu usub, et üleminekureeglite kohaldamise jätkamist ei tohiks põhjendada majanduskriisiga, mille all Euroopa praegu kannatab. Isegi ajal, kui nõudlus tööjõu järele on madal, võib tööandjatel osutuda keeruliseks täita töökohti oma riigist pärit töötajatega. Nõukogu vaatab üleminekuperioodiga seotud küsimused korrapäraselt läbi. Kõige viimane läbivaatus toimus nõukogu 2009. aasta juuni kohtumisel, kui nõukogu võttis arvesse komisjoni teavet vaba liikumise mõju kohta ELi laienemise kontekstis. Komisjon teavitas nõukogu, et kolm EL15 liikmesriigist olid enne 1. maid 2009 teatanud komisjonile tõsistest tööjõuturu häiretest või nende ohust. Saksamaa ja Austria jätkasid piirangute kohaldamist tööjõuturule juurdepääsule tööloa nõude kehtima jätmise teel, samal ajal kui Ühendkuningriik kohaldab ex poste registreerimise süsteemi, mis lubab töötajatel tööd alustada, kuid nõuab, et nad 30 päeva jooksul end registreeriksid. Nõukogule esitatud teabega seoses avaldas komisjon samuti, et kavatseb tagada, et liitumislepingu sätetest peetakse kinni, ja jättis endale õiguse nõuda piirangute kohaldamist jätkavatelt liikmesriikidelt selgitusi. Silvia-Adriana Ţicău (RO) Ma sooviksin teilt küsida, kas olete Rootsi eesistumise ajakavasse planeerinud meetmeid, mille eemärk on püüda edaspidigi veenda vabale liikumisele tõkkeid seadvaid liikmesriike nendest loobuma. Minu teine küsimus selle kohta on: kas te lisate sellise ettepaneku tööjõu vabale liikumisele seatud tõketest loobumise kohta Rootsi eesistumise järeldustesse? Cecilia Malmström nõukogu eesistuja. - (SV) Ma sooviksin austatud parlamendiliiget tänada. Kõik praeguse trio liikmed, s.o eesistujariigid Prantsusmaa, Tšehhi Vabariik ja Rootsi on oma järeldustes kinnitanud, et laienemisega on ELile kaasnenud suured eelised, see on toonud kaasa majanduskasvu ning mitte miski ei viita tõsistele majandushäiretele. Meil on komisjoniga paika pandud üleminekureeglite korrapärase läbivaatamise mehhanism. Läbivaatustevahelisel perioodil võime loomulikult kutsuda liikmesriike üles võtma meetmeid, mis on vajalikud diskrimineerivate õigusaktide kõrvaldamiseks ning selleks, et tagada kõrge kvalifikatsiooniga tööjõu kasutamist kogu ELis, kuid puhtalt õiguslikke aspekte käsitleb nõukogu koos komisjoniga. Nagu ma enne ütlesin, leidis selline läbivaatus aset varem sellel aastal. Franz Obermayr (DE) Austatud juhataja! Küsimuse esitanud kaasparlamendiliige keskendus oma märkustes loomulikult olukorrale nendes liikmesriikides, kus osa elanikkonnast rändab töö otsinguil riigist välja. Ma mõistan seda. Ent vastandina on Austria nagu Saksamaagi riik, kuhu toimub massiline sisseränne ning sellel on õigus taotleda üleminekuperioodi pikendamist kuni tööjõuturu täieliku avamiseni. Põhjused on selged. Ümberpaiknemise ja jaotumise negatiivse mõju, mille tulemuseks on olulised erinevused sissetulekutes, eriti tööjõuturu praegusi raskusi arvestades, ning sisserände suurendamise tagajärjel on tööjõuturg märkimisväärselt ülekoormatud, mis viib sotsiaalsete pingeteni, mida kõik sooviksid vältida. Seetõttu on minu küsimus järgmine: kas kavandatavates asjakohastes lahendustes kavatsetakse tunnistada Austria ja Saksamaa probleeme? Cecilia Malmström nõukogu eesistuja. - (SV) Majanduskriis ja töötus on loomulikult avaldanud negatiivset mõju kõigile ELi liikmesriikidele. Numbrites võib olla väikseid erinevusi, kuid kõiki riike on tabanud ränk hoop. Iga riik võib kehtestada üleminekureeglid, mida näiteks Austria on ka teinud, ning neid reegleid on võimalik erimenetlusega pikendada, kui komisjonile esitatakse vastavad põhjendused. Mul puudub piisav teave selle kohta, missugune olukord Austrias täpselt on. Ma ei tea, kas seal on probleemid suuremad kui mujal. Nagu ütlesin, on kõigil liikmesriikidel tööjõuturuga seoses väga suuri probleeme. Komisjon sedastab oma aruandes, et puuduvad märgid sellest, et vaba liikumine oleks liikmesriikides põhjustanud tööjõuturu häireid. Minu kodumaal, Rootsis, kus töötuse tase on samuti väga kõrge, pole me näinud mingit seost vaba liikumise ja töötuse vahel. Teistest ELi liikmesriikidest saabunud inimesi on tervitatud ja nad on sulandunud tööjõuturgu. Teema: Euroopa Liidu liikmesriikide välispiiril tehtava operatiivkoostöö juhtimise Euroopa agentuuri (Frontex) lennukite häirimine Türgi poolt Alates 2009. aasta maikuust on registreeritud kuus juhtumit, kus Türgi häiris Euroopa Liidu liikmesriikide välispiiril tehtava operatiivkoostöö juhtimise Euroopa agentuuri (Frontex) lennukeid kas oma lennukitega või raadioside kaudu. Viimane juhtum registreeriti 8. septembril 2009, kui kahe läti piloodi juhitud Frontexi helikopter lendas Kosi saarelt Samose saarele. Kui helikopter oli jõudnud Farmakonísi saare kohale, sai ta Datçal asuvast Türgi radarijaamast sõnumi, milles tal paluti piirkonnast lahkuda ja esitada lennuplaan. Kas nõukogu on sellest vahejuhtumist teadlik? Kuidas ta seda kommenteeriks? Milliseid meetmeid kavatseb ta Türgi suhtes võtta? Cecilia Malmström nõukogu eesistuja. - (SV) Jah, nõukogu on parlamendiliikme osutatud intsidentidest teadlik. Eesistujariik sooviks öelda, et kandidaatriigina peab Türgi kooskõlas asutamislepingutega jagama Euroopa Liidu väärtusi ja eesmärke. ELi liikmeks saamisel kehtib ülioluline ja tähtis nõue järgida heanaaberlikke suhteid ning lahendada konfliktid rahumeelselt. EL on läbirääkimiste raamistikus ja vastavalt asjakohastele nõukogu järeldustele tungivalt soovitanud hoiduda Türgil igasugustest ähvardustest, konfliktide allikatest ning meetmetest, mis võivad kahjustada häid suhteid ja takistada vaidluste rahumeelset lahendamist. Ma tahaksin austatud parlamendiliikmele kinnitada, et EL on süstemaatiliselt tõstatanud heanaaberlike suhete teemat, viimati assotsieerimisnõukogu koosolekul 19. mail ja ELi nn troika ja Türgi poliitiliste liidrite kohtumisel Stockholmis selle aasta juulis. Mis puutub konkreetselt Frontexi lennukiga juhtunut, siis tahaksin mainida, et Frontex koordineerib mitmeid ühisoperatsioone ja pilootprojekte. Need annavad olulise panuse liidu mere-, maa- ja välispiiri kaitsesse. Poseidon 2009 on üks sellistest operatsioonidest, kus võõrustajaks on Kreeka. Eesmärk on hoida ära lubamatud piiriületused isikute poolt, kes saabuvad Türgist või Põhja-Aafrika riikidest või läbivad Türgit või Põhja-Aafrika riike ja üritavad jõuda Kreeka rannikule. Austatud parlamendiliige loomulikult teab seda. Poseidoni raames paigutatakse Euroopa õhuruumi tehnilisi vahendeid Kreeka saarte piiride kohal. Türgit on loomulikult operatsioonist teavitatud. Mis puutub Frontexi ja pädevate Türgi asutuste koostöösse, siis käivad läbirääkimised töömeetodite üle. See on väga positiivne. Leping hõlmaks teabevahetust ning annaks Türgi võimudele võimaluse osaleda Frontexi ühisoperatsioonides. Seda laadi töö võib osutuda oluliseks ebaseadusliku sisserände vältimisel ning võib aidata kaasa heanaaberlike suhete paranemisele. Nikolaos Chountis (EL) Austatud juhataja, minister! Ma soovin veel kord kinnitada, et hindan teie siiraid pingutusi meie küsimustele vastamisel, kuid selle põhjal, mis te ütlesite, võin öelda, et ilmselgelt ei ole te selle intsidendiga kursis. Me teeme Türgiga koostööd, kuid te ei andnud mulle selget vastust ja seetõttu soovin ma keskenduda sellele - ja kordan oma küsimust -, kas Frontexi missiooni ajal rikuti Türgi õhuruumi, nagu Türgi väidab. Põhjus, miks ma seda räägin on see, et vastavalt sellele korrale uurime me, kas Türgi vaidlustab Kreeka suveräänseid õigusi. Lisaks, kas võin teile meenutada, et oma hiljutisel visiidil Kreekasse väitis Frontexi tegevdirektori asetäitja Gil Arias Fernandez, et selliseid rikkumisi ei ole olnud ja viitas pilootide aruannetele antud juhtumiga seoses. Niisiis tagasi minu küsimuse juurde: kas Frontexi missioon pani toime Türgi väidetavad rikkumised ning mida te selles osas kavatsete ette võtta? Cecilia Malmström nõukogu eesistuja. - (SV) Eesistujariik Rootsil on väga raske täpselt kindlaks teha, millal rikkumine on aset leidnud ja millal mitte. Meile on mitmel korral edastatud Kreeka kolleegide mure. Oleme seda arutanud ning samuti oleme kutsunud Türgi võime ja meie Türgi kolleege üles läbirääkimistele ning neid ka pidanud. Oleme ka soovitanud tungivalt teha tööd heanaaberlike suhete parandamiseks. Eesistujariigil on väga keeruline täpselt kindlaks teha, kas rikkumine on aset leidnud või mitte. Seda reguleerivad loomulikult rahvusvahelised konventsioonid ja tegemist on kahepoolse vaidlusega kahe liikmesriigi vahel. Juhataja Krisztina Morvai, andsite märku, et soovite jälle sõna võtta. Kui soovite teemat täiendada, siis on teil sõnavõtuks 30 sekundit. Krisztina Morvai Austatud juhataja! Paistab, et te loete mu mõtteid, sest ma ei ole andnud märku, et soovin sõna võtta, kuid tahaksin vabandada, et raiskasin 20 sekundit sellest väga elavast, ääretult demokraatlikust arutelust, et esitada niivõrd ebaoluline küsimus, mis käsitleb liikmesriigis aset leidvat massilist politsei jõhkrutsemist ning poliitvange. Ma tõepoolest vabandan. Juhataja Kui teil on küsimusi, siis peaksite selle esitama tavakohasel viisil kirjalikult ja kui küsimus on asjakohane, siis sellele vastatakse. Paljud parlamendiliikmed ootavad täna oma küsimustele vastuseid ning austusest nende vastu tahame korrast kinni pidada. (Küsimus nr 8 jäeti välja, kuna küsimuse esitaja ei viibinud saalis) Teema: Määruse (EÜ) nr 1/2005 läbivaatamine Kas nõukogu võiks selgitada, mida eesistujariik arvab loomade kaitset vedamise ajal käsitleva määruse (EÜ) nr 1/2005 läbivaatamisest? Kas eesistujariik pöörab tähelepanu läbivaatamise võimaliku mõju kõigile aspektidele? Cecilia Malmström nõukogu eesistuja. - (SV) Tänan teid küsimuse eest! Nõukogu jagab loomulikult parlamendiliikme muret seoses loomade heaoluga. Septembris vastas eesistujariik Marian Harkini sarnasele küsimusele ja avaldas siis, et eesistujariik Rootsi üks eesmärke on julgustada arutelu loomade heaolu teemal ning antud küsimus on meie eesistumise üks prioriteetidest. Nõukogu 7. septembri kohtumisel teatas komisjon, et ettepaneku projekt loomade kaitset vedamise ajal käsitleva määruse (EÜ) nr 1/2005 läbivaatamiseks esitatakse niipea kui võimalik. Samal kohtumisel kogus nõukogu kokku delegatsioonide seisukohad selle kohta, et elusloomade rahvusvahelise veo kontrolli ja vaatluse parandamiseks - näiteks satelliitnavigatsioonisüsteemide abil - on vaja uusi akte. Asjakohane satelliitnavigatsioonisüsteem võib aidata liikmesriikide asutustel teostada järelevalvet, kuna hetkel on väga keeruline meie käsutuses olevate vahenditega tõestada eeskirjade rikkumisi. Määrus (EÜ) nr 1/2005 on jõuline õigusakt loomade kaitsmiseks kaubaveo ajal, kuna selles määratletakse asjaomased osalised ning määratakse nende vastutus ja esitatakse lubade ja inspektsioonide kujul rangemad meetmed ning karmimad veoeeskirjad. Määruse sätted ei käsitle loomaveo teatavaid aspekte, nimelt reiside maksimaalset arvu ja nõuded loomade puuri suurusele. Vastavalt määruse artiklile 32 tuleb need aspektid ära näidata aruandes, mis tuleb esitada iga nelja aasta järel, ning aruandele võib lisada uue ettepaneku. Eesistujariik võib kinnitada, et kohe kui komisjon esitab ettepaneku määruse läbivaatamiseks, uurime me seda viivitamata. Seda ei ole veel juhtunud, kuid ettepaneku laekumisel uurime seda ning me jagame parlamendiliikmete huvi kõnealuse määruse läbivaatamiseks. Mairead McGuinness Tänan teid põhjaliku vastuse eest! Ma jagan muret loomade heaolu üle, kuid tahan realistlikku määrust, mis lubab ka seaduslikku ja nõuetekohaselt kontrollitud kauplemist loomadega, ning ma julgen soovitada, et meil ei ole vaja lisamäärust. Meil on vaja rakendada täht-tähelt olemasolevaid õigusnorme ning ma arvan, et teie kommentaarid navigatsiooni jms kohta olid selles arutelus abiks. Laskem end teadusel juhtida! Ma paluksin teil keskenduda ehk hobuste veole. See on konkreetne probleem ja selles valdkonnas ei täideta õigusnorme. Võib-olla kommenteeriksite seda? Cecilia Malmström nõukogu eesistuja. - Ma ei ole ekspert loomaveo hobuste sektori osas, kuid ma kuulasin teie ettepanekut ja ma võtan selle arvesse. Olen teiega nõus, et tavaliselt, nagu tihti juhtub, ei täideta eeskirju piisavalt ning alati pole vaja uut määrust. Komisjoni ettepaneku laekumisel vaatame selle läbi ja hindame seda ning otsustame, kas on vaja lisameetmeid või piisab eeskirjade tugevdamisest, nagu te ütlesite. Nii et tuleme selle küsimuse juurde tagasi kohe, kui saame kätte komisjoni ettepaneku. Seįn Kelly Jätkuks kolleeg McGuinnessi küsimusele: saareriigina sõltub Iirimaa loomade meritsi veost ning paljude selle sektori inimeste arvates on kehtivad ja ettepandud piirangud liiga kulukad. Kas te võtaksite läbivaatamisel seda arvesse? Vastasel juhul, kui elusloomade vedu ei toimu, siis saavad tehased tekitada mõnusa kartelli, millega surutakse hindu veelgi allapoole ning aina rohkem inimesi peavad talupidamise lõpetama. Cecilia Malmström nõukogu eesistuja. - Ma saan Iirimaa keerulisest olukorrast aru, sest olete saareriik ning transpordist sõltuv. Ma arvan, et igasuguse õigusloome puhul on eelkõige tähtis, et meie muredega arvestatakse. Teame, et meie kodanikud avaldavad survet tagada loomade heaolu ning loomulikult peab see toimuma nõuetekohaselt ning juba tehtule hinnangut andes. Kas normid on piisavad? On need vajalikud? Kas oleks vaja kehtestada lisaks uusi norme? Kas meil on vaja rakendamist? Me peame seda kõike arvestama enne, kui saame asuda uute määruste koostamisele. Ma olen kindel, et aruteludes liikmesriikidega on kõigil võimalus anda oma panus arutellu, kirjeldades konkreetset olukorda oma riigis. Teema: sport komisjoni haldusalas Et ülekaaluliste laste arv ELi 27 liikmesriigis suureneb ja et elukestev terviseedendus on seoses ELi rahvastiku vananemisega väga tähtsal kohal, tuleb tervitada seda, et Lissaboni lepinguga saab EL pädevuse ka spordivaldkonnas. Kas seoses sellega, et Lissaboni lepinguga tõuseb sport tähtsamale kohale, toetaks nõukogu võimalikku algatust, mis näeb ette spordivaldkonna ühest andmist mõne ametisse asuva voliniku haldusalasse? Cecilia Malmström nõukogu eesistuja. - Täna sõltub sport ELi õigusaktide kehtestamisest ning austatud parlamendiliige on osutanud õigesti, et Lissaboni lepingu jõustumisel saab EL õigusliku aluse, mis võimaldab tal anda panuse Euroopa spordiga seotud küsimuste edendamiseks, võttes arvesse spordi eripära, spordirajatisi - vabatahtliku tegevuse alusel - ja spordi ühiskondlikku ja hariduslikkku funktsiooni. Kuid nõukogu ei saa võtta seisukohta järgmise komisjoni sisemise korralduse osas, mille üle otsustamine on lepingu kohaselt komisjoni presidendi pädevuses. Nõustun, et sport ja tervis käivad käsikäes. Sporditegevusega edendatakse samuti sotsiaalset ühtekuuluvust, demokraatiat ja isikuarengut. Kindlasti on sport ka meelelahutus, mängib siis kohalik jalgpalliklubi või toimuvad rahvusvahelised võistlused. Olen veendunud, et vaba ja sõltumatu spordiliikumine kannab ühtlasi vastutust ka sellistes ühiskonnaga seotud asjades nagu rahvatervis ning demokraatlike väärtuste kaitsmine. Eesistujariik Rootsi peab spordipoliitikat esmajoones iga riigi siseküsimuseks. Samuti peab olema ettevaatlik uute ettepanekute ja kavadega, mis laiendavad ELi tasandil poliitikat viisil, mis võib kahjustada niigi hästitoimivaid süsteeme, mida kodanikuühiskond on aastate jooksul loonud. Seįn Kelly Tänan teid väga esiteks selle eest, et võtsite mu küsimuse vastu: ma hindan seda kõrgelt! Samuti tänan teid põhjaliku vastuse eest! Minu arvates visandasite te spordi väärtuse, eriti selle tervisega seotud väärtuse väga hästi ja ma olen kindel, et Lissaboni lepingu jõustumisel saame koos tagada, et spordi kui Euroopa Liidu pädevusse kuuluva valdkonna osaks langeb õiglane osa edendus- ja reklaamitegevusest. Mairead McGuinness Tänan teid küsimuse vastuvõtmise eest, kuna kolleeg Kelly on väga tagasihoidlik ja jättis mainimata, et ta on Iirimaa tähtsaima spordiorganisatsiooni, Gaeli Spordiassotsiatsiooni endine president ja sellest siis ka tema huvi spordi vastu. Ta on selles osas olnud väga häbelik, aga ma arvasin, et peaksite seda teadma. Juhataja Tänan teid väga selle teabe eest. Sellega on infotund lõppenud. - Küsimustele, millele ajapuuduse tõttu ei jõutud vastata, vastatakse kirjalikult (vt lisa).

1. Fortolkning af forretningsordenen (artikel 19, stk. 1) (afstemning) Før afstemningen Nigel Farage Hr. formand! Jeg tager ordet i henhold til forretningsordenens artikel 170, stk. 4, for at påpege, at det forslag, vi bliver bedt om at stemme om, tildeler Parlamentets formand så arbitrære og diktatoriske magtbeføjelser, at ingen, som tror på demokratiet, nogensinde overhovedet ville overveje det. Men at bede os stemme om det, når Parlamentets politiske grupper end ikke har haft tid til at diskutere det, kan vel ikke være rigtigt. Derfor anmoder jeg om, at denne afstemning udsættes til næste møde i Strasbourg, så medlemmerne faktisk får mulighed for at forstå de enorme følger, denne afstemning vil få, hvis forslaget vedtages. Formanden Hr. Farage! For det første har De ret til at anmode om, at sagen udskydes. Denne ret betvivles ikke af nogen. Men i går diskuterede vi kortvarigt indholdets spørgsmål efter et mundtligt indlæg fra hr. Hannan. Jeg vil sige det til Dem ganske tydeligt: Indholdet af Deres erklæring, hvori De taler om diktatoriske tiltag, er rent faktisk urimeligt. De skal acceptere flertalsafgørelsen i Parlamentet og acceptere flertalsafgørelsen i Udvalget om Konstitutionelle Anliggender! Her kører alt efter lov og ret, og De bør være en god demokrat og acceptere dette. Martin Schulz for PSE-Gruppen. - (DE) Hr. formand! Vi har diskuteret dette spørgsmål meget grundigt i vores gruppe. Vi mener, at beskyldningerne om en autoritær fremgangsmåde er helt uberettigede, især på baggrund af formuleringen i den omarbejdede form, hvorefter formanden skal spørge Parlamentet endnu en gang, før der træffes en beslutning. Snarere tværtimod! Der er for så vidt overhovedet ingen grund til at anvende formuleringer som dem, det medlem, der lige har haft ordet, har brugt. Vi ønsker derfor at gå frem efter Deres forslag og at stemme om det. Formanden Her gik jeg for hurtigt frem. Der var formelt set blevet stillet et forslag. Her kan et medlem tale for og et medlem tale imod dette forslag. Vi har hørt taleren, der var imod. Nu har en tilhænger ret til at tale. Jeg antager, at hr. Hannan støtter hr. Farage. Derfor er det kun ham, der får ordet. Vær så god, hr. Hannan. Daniel Hannan (EN) Hr. formand! Et absolut flertal er ikke det samme som retsstatsprincippet. Jeg accepterer, at der er et mindretal i Parlamentet, som går ind for en folkeafstemning, og et mindretal i Parlamentet, som er imod en ratifikation af Lissabontraktaten. Men Parlamentet skal ikke desto mindre følge sine egne forskrifter. Og det ved offentlig akklamation at tilsidesætte den forretningsorden, vi arbejder under, er absolut arbitrært og despotisk. Det er kun min agtelse og personlige hengivenhed for Dem, der forhindrer mig i at drage paralleller til den tyske Ermächtigungsgesetz af 1933, som ligeledes blev vedtaget af et parlamentarisk flertal. Jeg anmoder Parlamentet om at udsætte afstemningen om dette spørgsmål, indtil vi har ... (Protest) Formanden Hr. Hannan, jeg tror ikke, at vi skal tilegne os disse sammenligninger. Joseph Daul - (FR) Hr. formand! Jeg har udvist tålmodighed i flere dage, i flere uger. Der må være en grænse. Vores gruppe har endnu ikke truffet nogen beslutning. Denne udtalelse er utålelig. Vi vil iværksætte interne sanktioner i gruppen. Jeg vil anmode om, at hr. Hannan bliver ekskluderet af gruppen. (Bifald) (Parlamentet forkastede forslaget fra hr. Farage om at udskyde afstemningen)

Iepriekšējās sēdes protokola apstiprināšana Martin Schulz (DE) Priekšsēdētāja kungs, man nav komentāru par vakardienas sēdi, bet tā vietā es vēlētos komentēt starpgadījumu, kas notika šā rīta sēdes laikā. Manu kolēģi Kinga Göncz, kura ir Parlamenta deputāte manis pārstāvētajā grupā un bijusī Ungārijas ārlietu ministre, šā rīta debašu laikā pilnīgi nepieņemamā veidā apvainoja Krisztina Morvai, kura pārstāv fašistisko Jobbik partiju. Göncz kundze kā Ungārijas ārlietu ministre bija strādājusi smagāk gandrīz par visiem citiem valstī, lai panāktu starptautisku samierināšanu starp Ungāriju un tās kaimiņvalstīm. Es vēlētos neapšaubāmi noraidīt to briesmīgo apvainojumu, ko Göncz kundzei izteica neofašistu partijas biedre Morvai kundze. (Aplausi) Kinga Göncz (HU) Pateicos, ka devāt man šo iespēju runāt. Man ļoti žēl, ka šī diskusija notiek šeit, Eiropas Parlamentā. Es vēlētos arī īsumā atbildēt, sakot, ka partija, ko pārstāv Krisztina Morvai, 2006. gadā izveidoja pusmilitāru vienību un kopš tā laika izmanto to, lai iebiedētu miermīlīgo sabiedrības vairākumu. Tostarp, īpaši minoritātes, homoseksuālistus, romus un ebrejus. Šo pusmilitāro vienību tiesas nesen izformēja, bet Eiropas Parlamenta deputāti no šīs partijas jūlija sesijas laikā šajā plenārsēžu zālē bija ģērbušies šīs organizācijas formas tērpos. Šī partija Ungārijā īstenoja antieiropeisku, rasistisku, homofobisku un pret romiem vērstu kampaņu, ksenofobisma propagandu, un savos izteikumos Ungāriju regulāri sauca par Eiropas Savienības koloniju. Krisztina Morvai runāja par 2006. gada notikumu, kad šie galēji labā novirziena protestētāji apšaudīja Ungārijas televīzijas apraides sabiedrības centrālo ēku un vairākas dienas rīkoja nemierus, kuros 113 policisti tika ievainoti. Viņi rīkoja nemierus atkārtoti 23. oktobrī. Faktiski viņi, lietojot vardarbību, mēģināja izjaukt nacionālo ceremoniju. Valsts vēsturē kopš režīma maiņas šī bija pirmā reize, kad policijai nācās saskarties ar politiski galēji labā novirziena pārstāvju protestiem. Pēc tam valdība izveidoja neatkarīgu komisiju, kuras ziņojumi ir pieejami daudzās vietnēs, arī angļu valodā. Šī komisija sniedza ieteikumus, un tika ierosināti arī daudzi tiesas procesi. Ungārijas valdības iestādes izmeklēja šos pārkāpumus. Šajā jomā tiešām bija problēmas. Tomēr es vēlētos sacīt Krisztina Morvai kundzei, ka, ja viņa savas valsts institucionālo sistēmu sauc par diktatorisku, tad viņai būtu jāsaprot - ja demokrātija Ungārijā tiešām nedarbotos, viņa nevarētu tagad teikt savu runu šajā plenārsēžu zālē. Vēlreiz atvainojiet, ka šis temats Parlamentā tika uzsākts, un es ļoti ceru, ka šī diskusija šeit netiks turpināta. Zoltán Balczó (HU) Priekšsēdētāja kungs, saskaņā ar Reglamentu manā rīcībā ir pusminūte, lai uzdotu jautājumu. Šis jautājums tiks uzdots Schulz kungam. Atsaucoties uz neslavu ceļošajiem paziņojumiem, kurus šeit izteica viņa kolēģe, es vēlētos zināt, kā viņš uzdrīkstas šajā plenārsēžu zālē nosaukt partiju par fašistisku tikai tāpēc, ka tā nepiekrīt visiem Eiropas Savienības pamatnostādņu aspektiem? Par šo partiju Ungārijā balsoja 430 000 vēlētāju. Līdz ar to jūs nosaucat par fašistiem 430 000 vēlētāju. Turpmāk padomājiet, pirms runājat!

Vysvetlenia hlasovania Ústne vysvetlenia hlasovania Bogusław Sonik (PL) Vážený pán predseda, zámerom novej smernice o odpade je poskytnúť základ, na ktorom by bolo možné v Európe vybudovať spoločnosť, ktorá sa ako celok bude zapájať do recyklácie. Členským štátom sa majú stanoviť veľmi ambiciózne ciele. Nie sú však ciele, ktoré si chceme stanoviť, príliš ambiciózne? Dokážu členské štáty, najmä nové členské štáty, splniť prísne požiadavky? Hodno poznamenať, že staré členské štáty mali oveľa viac času na to, aby prispôsobili svoje systémy odpadového hospodárstva prísnym požiadavkám, zatiaľ čo nové členské štáty musia zaviesť právne mechanizmy a vybudovať potrebnú infraštruktúru oveľa rýchlejšie. V dôsledku novej smernice o odpadoch dochádza v mnohých európskych krajinách k veľkým rozporom. Myslím si, že by sme preto nemali byť veľmi prekvapení, že bolo až také ťažké dosiahnuť s Radou kompromis. Počas včerajšej rozpravy veľa poslancov Európskeho parlamentu povedalo, že nie sú spokojní s kompromisným riešením, ktoré bolo dosiahnuté pri tejto smernici. Obávam sa však, že zavedenie ešte prísnejších požiadaviek by mohlo spôsobiť problémy s uplatňovaním tohto zákona. Nová smernica o odpade prinúti krajiny, ktoré zanedbali odpadové hospodárstvo v oblasti komunálneho odpadu, aby prijali rozhodné opatrenia. Tieto krajiny budú musieť zaviesť právne a hospodárske mechanizmy, ktorých účinok by mal hospodárstvo povzbudiť, nie spomaliť. Nová smernica by mala byť podnetom pre rozvoj nových spôsobov tvorby pracovných miest. Preto som hlasoval za túto správu. Gyula Hegyi (SK) Ďakujem vám, pán predsedajúci. Smernica o odpade, ktorú sme práve prijali, obsahuje kompromisy a preto je vystavená útokom z mnohých strán. Rozumiem obavám všetkých občanov, ktorí sa obávajú o životné prostredie a ktorí ma petíciou žiadali, aby som nepodporil túto smernicu. Zároveň by som mal tiež upozorniť, že mnoho mojich osobných pozmeňujúcich a doplňujúcich návrhov, formulovaných v duchu pokroku, pokiaľ ide o spoluprácu s enviromentálnymi organizáciami, tvoria súčasť textu. Najväčším prínosom tejto smernice je prijatie hierarchie odpadového hospodárstva. Nadradené je predchádzanie vzniku odpadu, za ktorým nasledujú rôzne formy opätovného využitia/recyklácie a nakoniec zneškodňovanie odpadu, ktorému je potrebné sa, pokiaľ je to možné, vyhnúť a prinajmenšom ho znížiť. Hlasoval som v prospech smernice najmä preto, že prijala zásadu hierarchie a dúfam, že v budúcnosti ju budeme môcť ešte zlepšiť. Zita Pleštinská (SK) Výsledkom konzumnej spoločnosti je obrovské množstvo odpadu, ktoré strpčuje život ľudí hlavne vo veľkých európskych mestách. Hoci sa v posledných rokoch recyklácia a druhotné použitie odpadových materiálov zvýšili, množstvo odpadu na skládkach v EÚ je stále privysoké. Aj keď dohodnutý kompromisný balíček nie je ideálny, text smernice pokladám za politicky ambiciózny nástroj v oblasti odpadového hospodárstva pre budúce generácie EÚ, preto som podporila správu spravodajkyne Caroline Jackson. Na báze tejto smernice budú musieť členské krajiny zlepšiť svoje odpadové hospodárstvo. Oceňujem, že do tejto smernice boli zakotvené aj otázky týkajúce sa zneškodňovania nebezpečného odpadu a nebezpečných olejov. Verím, že členské štáty podľa dohodnutého textu splnia všetky ambiciózne ciele, hlavne, že zavedú do roku 2015 systémy zberu triedeného odpadu pre papier, kov, plasty, sklo, textil, iný biologicky rozložiteľný odpad, oleje a nebezpečný odpad. Zuzana Roithová (CS) Vážený pán predsedajúci, podporujem prepracovanie rámca smernice o odpade. Jeden z dôvodov môjho konania bolo, že po prijatí smernice bude Česká republika schopná zakázať dovoz odpadu, aj keď to bude v rozpore s národným plánom. Vďaka zásahu Parlamentu, revidované znenie tiež obsahuje nové ciele v oblasti recyklácie. Krajiny južnej Európy ich považujú za príliš ambiciózne, kým Škandinávci, podobne ako aj Česi, si myslia, že nie sú veľmi ďalekosiahle. Vítam dosiahnutý kompromis. Rôzne krajiny majú rôzne východiskové pozície a táto smernica je spoločným začiatkom. Súčasná produkcia odpadu je 3,5 tony na osobu a v krajinách južnej Európy putuje 90 % odpadu na skládky. Päťstupňová hierarchia odpadového hospodárstva je po prvýkrát začlenená do európskych právnych predpisov: na prvom mieste je predchádzanie vzniku odpadu, potom opätovné využitie odpadu, recyklácia a až potom spaľovanie odpadu ako prostriedok na výrobu energie. Divoké skládky sú posledným miestom pre zvyšný odpad. Veľmi si cením prácu pani Jacksonovej. Vďaka nej bol dosiahnutý tento kompromis, ktorý je prospešný pre celú Európu. Jan Březina (CS) Tiež vítam prijatie smernice. Niektorí sú spokojní s cieľmi recyklovať minimálne 50 % odpadu z domácností a 70 % priemyselného odpadu. Niektorí vidia tie isté ciele ako nedostatočne ambiciózne, iní si myslia, že sú neuskutočniteľné. Česká republika považuje prijatie tejto smernice za krok späť, ale dôležité je, že smernica nebráni krajinám, aby prijali na národnej úrovni prísnejšie a zaväzujúcejšie právne predpisy, čo je v tomto prípade veľmi žiaduce. Z pohľadu Českej republiky je nevyhovujúce ustanovenie, ktoré dovoľuje reklasifikáciu spaľovania komunálneho odpadu za zdrojový odpad. To môže znamenať značný dovoz odpadu z susediacich krajín, keďže v rámci Únie bude možné dovážať odpad s cieľom jeho ďalšieho využitia. Viem si len veľmi ťažko predstaviť, aký účinný kontrolný mechanizmus by bol schopný určiť, či dovezený odpad bol skutočne opätovne využitý alebo spálený. Preto by mali krajiny, ktoré si neželajú byť spaľovňami odpadu pre celú Európu, urobiť všetko, čo je v ich silách, aby bolo toto ustanovenie vyňaté zo smernice. David Sumberg Vážený pán predsedajúci, vstávam, aby som vysvetlil ako som hlasoval v súvislosti so správou pani Caroline Jacksonovej, ale predtým, ako tak urobím, chcem vyjadriť uznanie mojej kolegyni z konzervatívnej strany a jej práci, ktorú odviedla, pokiaľ ide o túto výbornú správu. Ustanovenie o likvidácii odpadu je rozhodne nevyhnutné v každej európskej krajine, v neposlednom rade aj v mojej vlastnej, a preto si myslím, že toto ustanovenie je šťastným kompromisom. Ide o jednu z tých zriedkavých situácií, kedy môže Európa konať ako celok. Takýchto situácií nie je veľa a Íri o tom pravdepodobne niečo hovorili vo svojom rozhodnutí, ktoré nedávno urobili v súvislosti s referendom. Ale toto je dobrá správa. Budem dúfať, že podnieti britskú vládu k tomu, aby sa stala vedúcou krajinou v tejto oblasti. To sa určite stane skutočnosťou, ak v priebehu nasledujúcich dvoch rokov, dúfam, budeme mať konzervatívnu vládu: Pán Cameron, náš vedúci predstaviteľ, sa veľmi jasne vyjadril, že environmentálne otázky budú zastávať popredné miesto v našich cieľoch a preto dnešné hlasovanie bude dobrým príkladom, rovnako ako by bol dobrým príkladom aj spôsob, akým hlasovali členovia konzervatívnej strany Európskeho parlamentu. Péter Olajos (HU) Ďakujem veľmi pekne, vážený pán predsedajúci. Bolo mi potešením hlasovať za smernicu o normách kvality životného prostredia v oblasti vodného hospodárstva a rád by som využil túto príležitosť a poďakoval mojim 610 kolegom, ktorí svojimi hlasmi podporili prijatie tejto smernice. Opätovne sme boli úspešní, pokiaľ ide o vypracovanie dobrej a perspektívnej smernice, návrhu, ktorý obnovuje zásadu "zdieľanej zodpovednosti" a súborné nariadenie členských štátov o vodných tokoch, ktoré prekračujú národné hranice, je to tiež návrh, ktorý presúva dôraz z emisií na imisie, inými slovami, prioritou sa stávajú živé organizmy žijúce v riekach namiesto záujmov priemyslu. Ide o smernicu, ktorá zavádza presné obmedzenia, pokiaľ ide o využitie 33 látok, najmä prostriedkov na hubenie hmyzu, chemických a priemyselných látok a ťažkých kovov. Teraz je na rade Rada. Podporí Rada smernicu a pomôže vyčistiť našu rieku - naše rieky? Teraz je len na vládach, či budú schopné zastaviť znečisťovanie rieky Raba a ostatných európskych riek, ktoré sa nachádzajú v podobnej situácii. Ďakujem veľmi pekne. Miroslav Mikolášik (SK) Vysoká úroveň ochrany ľudského zdravia a bezpečnosť spotrebiteľa sú základným záujmom v otázke stanovovania limitov rezíduí farmakologicky účinných látok v potravinách živočíšneho pôvodu. Veterinárne lieky môžu v zvieratách určených na výrobu zanechať rezíduá, čo už začalo mať negatívne účinky nielen na zdravie človeka, ale aj na zdravie zvierat. Privítal som správu kolegyne Doyle a na dnešnom hlasovaní som ju podporil. Konzistentnejší prístup ku kontrole rezíduí všetkých farmakologicky účinných látok a analýza ich rizík, sú absolútne nevyhnutné. Som presvedčený, že je potrebné zmeniť, doplniť a zjednotiť právny rámec na stanovenie maximálnych limitov rezíduí. Zdieľam so spravodajkyňou názor, že týmto spôsobom môžeme dosiahnuť zlepšenie dostupnosti a správne používanie veterinárnych liekov, dobré fungovanie obchodu v sektore potravín živočíšneho druhu a najmä špičkovú ochranu verejného zdravia. Neena Gill Vážený pán predsedajúci, hlasovala som v prospech správy, pretože keďže som 18 rokov bojovala proti chudobe a spoločenskému vylúčeniu, rozhodne podporujem stanovenie roku 2010 za Európsky rok, pokiaľ ide o túto otázku. Je absolútne neprijateľné, aby v súčasnosti žilo v Európe 78 miliónov ľudí na hranici chudoby. Je šokujúce, že i v dnešných dňoch nie sú deti a starší ľudia v mnohých členských štátoch schopní sa uživiť alebo zabezpečiť si teplo. Nedávne ukazovatele dokazujú stále sa zväčšujúcu priepasť medzi najbohatšími a najchudobnejšími rodinami v niektorých krajinách ako výsledok nerovnomerného rozdelenia európskeho hospodárskeho pokroku. Dúfam, že v tomto roku bude Komisia sústrediť svoju pozornosť na regióny, kde je stav chudoby a sociálneho vylúčenia najkritickejší. Napríklad, posledná správa Kanálu 4 v Spojenom kráľovstve upozornila, že región West Midlands, ktorý zastupujem, má v národnom meradle druhú najvyššiu úroveň chudoby a druhú najnižšiu životnú úroveň. Preto vítam túto iniciatívu, keďže pozdvihne informovanosť o chudobe a sociálnom vylúčení, ale zároveň som sklamaná, že správa neposkytuje žiadne jasné riešenia otázky, akým smerom sa majú uberať členské štáty, ak chcú tento problém vyriešiť; neverím, že tento rok bude táto smernica považovaná za platformu pre pokrok; myslím, že bude len podnetom pre ďalšiu diskusiu, ktorá neprinesie žiaden konkrétny výsledok, bude len zmeškanou príležitosťou zmeniť veľmi dôležitú vec. Czesław Adam Siekierski - (PL) Vážený pán predsedajúci, prijali sme mimoriadne dôležitú správu o problémoch v boji proti chudobe a sociálnemu vylúčeniu. Tento dokument je príkladom citlivosti Európskej únie, pokiaľ ide o sociálne problémy a vytvorenie európskeho sociálneho modelu, ktorý budujeme súbežne s činnosťami, ktoré podporujú väčší hospodársky rast a funkčné trhové hospodárstvo. Pre nás je dôležité venovať priestor tomu, aby sme dokázali čeliť vylúčeniu a chudobe medzi deťmi, staršími ľuďmi a invalidmi, inými slovami tými, ktorí nie sú v pozícii, keď nemôžu zabrániť tejto situácii. Mali by sme mať vždy na pamäti, že chudoba rastie v oblastiach, ktoré postihli prírodné katastrofy alebo sa prejavili následky iných situácií, ktoré v súčasnosti zaznamenávame, a to podstatný nárast cien potravín a energie. V tejto situácii sú potrebné ďalšie činnosti, ktorých cieľom je znížiť vplyv týchto škodlivých faktorov na situáciu najchudobnejších sociálnych a pracovných skupín. David Sumberg Vážený pán predsedajúci, podporujem túto správu, pretože, samozrejme, všetci sme naklonení materstvu a jablkovému koláču. Nikto z prítomných nechce vidieť nárast chudoby, nikto z nás nechce vidieť nárast sociálneho vylúčenia. Takže slová sú dobré, a v istom zmysle opakujem to, čo už dnes povedal môj kolega z druhej strany rokovacej sály. Otázkou ostáva, čo v tomto smere urobíme. A to je otázka pre vládu každého členského štátu. V prípade mojej krajiny, je len na britskej vláde, aby urobila niečo na vyriešenie tohto problému ale aj na každej vláde každého národa, pretože situácia, hospodárske podmienky a sociálne podmienky sú iné v každej krajine Európskej únie. V Británii, a možno aj v iných krajinách, dnes čelíme hrozbe zhoršenia stavu skutočnej recesie, skutočnej chudoby a skutočného sociálneho vylúčenia, a preto je to len na vláde Británie a vládach členských štátov Európskej únie, aby pripustili túto možnosť a začali podľa toho konať. Zita Pleštinská (SK) Využívam túto - pre mňa a moju krajinu Slovensko - vzácnu chvíľu, aby som sa poďakovala všetkým kolegom, ktorí hlasovali za vstup Slovenska do eurozóny. Som rada, že všetci slovenskí europoslanci dokázali presvedčiť Európsky parlament, aj vďaka vyváženej správe nášho kolegu Davida Casu, že Slovensko patrí do tohto úspešného klubu "E”. Teraz je už len na Slovensku, hlavne na vláde Slovenskej republiky, aby pokračovala v striktných makroekonomických krokoch, v reštriktívnej fiškálnej politike, aby dokázala udržať maastrichtské kritériá i naďalej. Vstup Slovenska do eurozóny je veľkou výzvou aj pre ostatné členské krajiny, aby pokračovali v reformnom úsilí a splnili maastrichtské kritériá. Dnes by som sa na pôde Európskeho parlamentu chcela poďakovať slovenským občanom, tým, ktorí s nasadením svojich životov prispeli v roku 1989 k zboreniu železnej opony, ale aj tým, ktorí pochopili dôležitosť reforiem, aj keď to nebolo vždy jednoduché, aby slovenskí občania dnes mohli budovať silné Slovensko v silnej Európe. Zuzana Roithová (CS) Vážený pán predsedajúci, úprimne blahoželám Slovensku k vstupu do eurozóny. Taktiež chcem vyjadriť moju vďaku práci spravodajcu, pána Casu, ktorý sa musel v Parlamente vysporiadať s mnohými argumentmi v súvislosti s odôvodnením revalvácie slovenskej meny a podobne. Diskusia dosvedčila skutočnosť, že mnoho iných požiadaviek, ktoré môžu ovplyvniť dlhodobú stabilitu jednej meny, sú odôvodnené. Aj keď nie sú prekážkou, pokiaľ ide o dnešný vstup Slovenska do eurozóny, sú výzvou pre dohodu o zmene a doplnení pravidiel. Nesúhlasím s tými, ktorí s ohľadom na dnešnú diskusiu odmietli v budúcnosti možnosť zmeny maastrichtských kritérií. Ešte raz by som chcel vyjadriť vláde pána Dzurindu vďačnosť za zahájenie reforiem, ktoré boli pre Slovensko pred piatimi rokmi nevyhnutné. Slovensko by dnes neoslavovalo svoj hospodársky a politický úspech, ak by neboli spustené tieto reformy. Slováci teraz ukazujú správnu cestu Čechom. David Sumberg Vážený pán predsedajúci, rád by som vysvetlil Parlamentu, prečo som sa zdržal hlasovania, pokiaľ ide o toto konkrétne uznesenie. Zdržal som sa hlasovania nie preto, že som naklonený jednotnej mene, v skutočnosti, som úplne proti nej. Pre britský politický systém a britské hospodárstvo by to bola katastrofa, keby sme vstúpili do eurozóny a prijali jednotnú menu. Zdržal som sa hlasovania, pretože verím, že toto je záležitosťou výlučne slovenskej vlády. Ak sa rozhodnú, že je v záujme ich krajiny pristúpiť na jednotnú menu, je to ich národný nárok a podľa toho urobili svoje rozhodnutie. Práve takéto prípady ukazujú, ako by mala Európa postupovať. Mala by postupovať tak, aby to boli vždy krajiny, ktoré rozhodnú o tom, čo je v ich záujme a nie zastrašovať ľudí v Írsku, ako sa to dialo v tejto rokovacej sále v posledných hodinách. Obyvatelia Írska sa rozhodli podľa svojich národných záujmov. Je len na nich, aké rozhodnutie urobia, a preto by malo byť dodržané ich demokratické právo. Winston Churchill povedal, "verte ľuďom". Presne to by sme mali urobiť. (potlesk) Christopher Heaton-Harris Vážený pán predsedajúci, najskôr by som chcel vyjadriť úplný súhlas s tým, čo práve povedal pán Sumberg. Musím povedať ďakujem ľuďom žijúcim v Írsku, ktorí dali opätovne šancu demokracii v Európskej únii. Upozorňujem na to, pretože aj ja som sa zdržal hlasovania, keďže je politikou mojej strany nehlasovať, pokiaľ ide o podobné záležitosti, ktorých nie sme súčasťou. Ale zaujala ma samotná správa. V odseku 6 sa odporúča, aby slovenská vláda zriadila pozorovacie stredisko na monitorovanie cien vybraného počtu základných potravín, ktoré by monitorovalo ceny týchto potravín každý týždeň s cieľom boja proti umelému zvyšovaniu cien. V Spojenom kráľovstve hodnotíme infláciu a naša miera inflácie sa zvýšila na 3,3 %, ako to bolo oznámené dnes ráno. Ak sa stretnete s priemerným zákazníkom žijúcim v Daventry alebo Long Buckby, povie vám, že cena ich benzínu stúpla, rovnako ako cena ich potravín a tiež dane, ktoré uložila Rada sa zvýšili. A preto ma udivuje kvalita štatistiky. V odsekoch 8 a 9 sú vymenované ďalšie problémy, ale všetky sa dajú použiť ako vysvetlenie, prečo je veľmi dobré, že Briti nie sú súčasťou tohto klubu. Napriek tomu, želám tejto krajine len to najlepšie. Filip Kaczmarek - (PL) Vážený pán predsedajúci, zdržal som sa hlasovania, pokiaľ ide o správu pána Harangozu. Jedným z cieľov kohéznej politiky Európskej únie by malo byť upevnenie nástrojov solidarity a integrácie. Zraniteľné spoločenstvá a skupiny by mali dostať našu podporu s cieľom bojovať proti vylúčeniu a nerovnosti. To by však nemalo byť považované za protiargument, pokiaľ ide o rozvoj mestských častí, keďže jedno nevylučuje druhé. Dôležitý je teritoriálny prístup, ktorý v konečnom dôsledku nevyvracia význam účinnosti kohéznej politiky. Czesław Adam Siekierski - (PL) Vážený pán predsedajúci, správa pána Harangozó, ktorá bola dnes prijatá, upozorňuje na mimoriadne dôležitý problém vplyvu kohéznej politiky na integráciu najohrozenejších spoločenstiev a skupín. Táto správa bez akýchkoľvek ambícií kladie dôraz na potrebu pokračovať v kohéznej politike, a to najmä v oblastiach, ktoré sú menej rozvinuté, zabudnuté a kde sú ťažké podmienky na farmárčenie a kde je slabá alebo zastaralá infraštruktúra. Podporené by mali byť najmä regióny a oblasti s historickým vývojovým spomalením, kde sú miestni obyvatelia menej pripravení vyrovnávať sa s výzvami trhového hospodárstva. Rozdiely v rámci jednotlivých regiónov, pokiaľ ide o úroveň rozvoja, sú veľmi veľké. Preto je nevyhnutné vytvoriť konkrétny obraz o stave rozvoja našich regiónov a ďalej ho využiť ako základ pre vyrovnanie sa s problémovými oblasťami v rámci jednotlivých regiónov. Hneď teraz môžeme povedať, že sa to týka najmä hornatých oblastí a podstatnej časti vidieckych oblastí. Musíme zjednotiť proces trvalo udržateľného rozvoja, aby oblasti, v ktorých je menšia úroveň rozvoja alebo zaostalé oblasti ďalej neupadali alebo nevznikali ďalšie takéto oblasti. Christopher Heaton-Harris Vážený pán predsedajúci, taktiež vítam túto správu. Rád by som však predniesol dve alebo tri pripomienky, pokiaľ ide o otázku, ako som hlasoval. Po prvé, snažil som sa uveriť, že otcovia, ktorí založili toto miesto, ktorí položili základ slobodnej Európskej únie a slobodného pohybu, atď. mali úmysel vytvoriť politiku, ktorá je prezentovaná aj v tejto správe a že by mala byť jednou z vecí, ktoré by sa hlásili o slovo počas nasledujúcich rokov. Po druhé, nie som presvedčený, že toto by malo byť uskutočnené na európskej úrovni - možno na národnej úrovni, ale rozhodne by to bolo lepšie uskutočniť na miestnej úrovni. Nakoniec by som rád zakončil svoj príspevok poznámkou, že v môj volebný obvod City of Leicester je príkladom toho, ako môže fungovať miestna činnosť v tejto oblasti. Leicester je jedno z najrozmanitejších miest v Spojenom kráľovstve z mnohých dôvodov - má bohatých aj chudobných, mnoho rôznych národností - a ešte vďaka individuálnej a miestnej činnosti, Leicester má jednu z najkohéznejších stratégií pre kohéziu a integráciu, ako hovoríme, zraniteľných spoločenstiev a skupín. Je pre nás príkladom, že miestna činnosť je najlepšia, a ja som znepokojený, keď o nej hovoríme na úrovni EÚ. Syed Kamall Vážený pán predsedajúci, moje poznámky sú ozvenou tých, ktoré práve predniesol môj kolega predo mnou. Moje poznámky sa tiež dotýkajú správy pani Panayotopoulos-Cassiotou o chudobe a sociálnom vylúčení. Ak spojíme tieto dve správy, uvedomíme si, že predstavujú trhlinu v rozmýšľaní európskych politikov, a to, že o akýkoľvek problém ide, riešením je Európa. Preto žiadam nás všetkých, aby sme sa pozreli na problémy zraniteľných spoločenstiev a skupín z pohľadu miestnych spoločenstiev a z tohto pohľadu aj našli riešenia namiesto toho, aby sme zvažovali návrhy nejakých vzdialených eurokratov alebo nejakých vzdialených členov Európskeho parlamentu. Pozrite sa prosím na výbornú prácu, napríklad Centra pre sociálnu spravodlivosť v Londýne v mojom volebnom obvode, ktoré vedie Iain Duncan-Smith a jeho skvelý tím, ktorý zakladá alianciu miestnych organizácií, ktoré sa zaoberajú problémom chudoby a sociálneho vylúčenia: organizácií ako Croydon Caribbean Credit Union alebo London Boxing Academy, ktoré priťahujú niektorých z najzraniteľnejších ľudí v spoločnosti. Keďže problémy, ktoré sú uvedené v správe, sú všetky závažné, mali by sme pamätať na skutočnosť, že riešenia sú často bližšie k domovu, a z tohto dôvodu som sa zdržal hlasovania, pokiaľ ide o správu pána Harangozó. Zuzana Roithová (CS) Vážený pán predsedajúci, politika trvalo udržateľného rozvoja nemá šancu na úspech, kým sa zaoberá globálnou stránkou. Miléniová deklarácia OSN žiada všetky štáty zabezpečiť kohéznu politiku rozvoja, ale rozvojové krajiny v tejto súvislosti neuskutočňujú mnoho praktických krokov. V tom spočíva rozpor v záväzku Európskej únie, naliehanie na nás, aby sme prehodnotili dôsledky našich európskych politík s ohľadom na rozvojové ciele. Toto v skutočnosti prispieva k ešte väčšej zraniteľnosti, ak zvážime nové obmedzenia našej spoločnej politiky v oblasti rybolovu s cieľom možnosti získať výhodu pre rozvojové krajiny. Rada by som sa tiež zmienila o ťažbe dreva v západnej Afrike, kde je len 5 % trvalých lesov. Samozrejme, že je pre Komisiu dôležité, aby finančne podporila dosiahnutie národných strategických plánov v Afrike, ale tiež budeme schopní zabrániť vyplieneniu tropických lesov, ak zakážeme ťažbu dreva v Európe, až kým nebude mať táto činnosť ekonálepku. Verím, že Komisia čo najskôr predstaví tieto návrhy a že ich v tomto Parlamente a Rade prijmeme bez akýchkoľvek výhovoriek. Písomné vysvetlenia hlasovania Toomas Savi písomne. - Správy Lidie Joanny Geringer de Oedenberg majú moju podporu a vítam myšlienku, aby v časoch, keď Európska únia stojí pred dôležitými politickými rozhodnutiami, by sme sa nemali zaoberať technickými problémami do prílišnej hĺbky. Aj keď v situácii, keď by som bol zaujatý počúvaním kolegov tohto Parlamentu intenzívne diskutujúcich o politickom význame zariadení na osvetlenie a svetelnú signalizáciu na kolesových poľnohospodárskych alebo lesných traktoroch, by som v takýchto prípadoch celkom podporil využitie zrýchlenej pracovnej metódy pre úradnú kodifikáciu právnych textov. Keď sa EÚ opäť raz nachádza na mŕtvom bode, potrebujeme sústrediť všetku našu pozornosť na nájdenie spôsobu, ako zachrániť Lisabonskú zmluvu. Carl Schlyter písomne. - (SV) Hlasoval som proti tejto správe, pretože podrobné nariadenie tohto typu by sa nemalo prerokúvať na politickej úrovni. Je zbytočné kodifikovať právne predpisy, ktoré by mali byť stiahnuté v prospech nariadenia cez technické normy vypracované technickými výbormi. Carl Schlyter písomne. - (SV) Hlasoval som proti tejto správe, pretože podrobné nariadenie tohto typu by sa nemalo prerokúvať na tejto úrovni. Malo by byť prerokúvané s technickými výbormi prostredníctvom technických noriem (nemala by tu byť žiadna kodifikácia právnych predpisov, ktoré by mali byť stiahnuté v prospech technických noriem). Mieczysław Edmund Janowski Hlasoval som v prospech správy pani Geringer de Oedenberg o právnej ochrane počítačových programov, pretože sa domnievam, že odkedy tieto programy zohrávajú takúto významnú úlohu v oblasti fungovania modernej spoločnosti, mala by im byť zaručená primeraná právna ochrana, ktorá by bola zosúladená s nariadeniami o autorských právach, akými sú literárne a umelecké diela v zmysle bernského dohovoru. Predmetom ochrany by mali byť len počítačové programy v náležitej forme. Samotné koncepty a zásady, na ktorých sú založené jednotlivé súčasti informatických programov, nemôžu byť predmetom tejto ochrany. Prirodzene, matematické postupy, programovacie jazyky a algoritmy taktiež nemôžu byť predmetom tejto ochrany. Táto ochrana by mala byť priznaná obom, fyzickým aj právnickým osobám v súlade s vnútroštátnym autorským právnym zákonodarstvom. Ak je počítačový program vytvorený zamestnancom pri plnení jeho povinností, je zamestnávateľ alebo zákazník oprávnený uplatňovať všetky majetkové práva k takto vytvorenému programu (ak nie je v zmluve dohodnuté inak). Monica Maria Iacob-Ridzi písomne.. - (RO) Hlasovala som v prospech nariadenia, pokiaľ ide o pristúpenie Rumunska k Dohovoru z 23. júla 1990 o zamedzení dvojitého zdanenia v súvislosti s úpravou ziskov združených podnikov, pretože považujem za nevyhnutné znížiť daňové zaťaženie daňovníkov. Pre Rumunsko a Bulharsko je veľmi dôležitý prístup k arbitrážnemu dohovoru v čo najskoršom možnom čase a následne sa pridať k členským štátom, pre ktoré je už tento dohovor záväzný. Neúčasť Rumunska a Bulharska v tomto systéme v súčasnosti vytvára závažné náklady, pokiaľ ide o hospodárstvo a predstavuje prekážku vo fungovaní európskeho spoločného trhu. Podľa zmluvy EÚ o pristúpení Rumunska a Bulharska, Rada musí na základe odporúčania Komisie a záverov z diskusií s Parlamentom stanoviť dátum nadobudnutia platnosti tohto dohovoru. Rada by som vyjadrila moje znepokojenie v súvislosti so spätným uplatnením arbitrážneho dohovoru z 1. januára 2007 a preto podporujem návrh o tom, aby bol za tento dátum stanovený dátum, ktorý nasleduje hneď po dni, v ktorom bolo uverejnené rozhodnutie v Úradnom vestníku EÚ. Charlotte Cederschiöld, Christofer Fjellner, Gunnar Hökmark a Anna Ibrisagic písomne. - (SV) Umiernená delegácia dnes v Európskom parlamente hlasovala v prospech správy Agustína Díaz de Mera García Consuegru (PPE-DE, ES) o výmene informácii z trestných registrov medzi členskými štátmi a o obsahu informácií, ktoré sú predmetom výmeny. Keď zločin prekračuje hranice, opatrenia na boj proti zločinu musia byť prispôsobené tejto situácii. Preto podporujeme rámcové rozhodnutie a zvýšenie spolupráce s cieľom zjednodušiť a poskytnúť priestor na účinnejšiu výmenu informácií medzi členskými štátmi o odsúdených. Výnimkou je však článok, ktorý hovorí o presune osobných údajov, pokiaľ ide o rasovú alebo etnickú príslušnosť, politické názory, náboženské a filozofické presvedčenie a podobne. Carlos Coelho Tento návrh vyžadujúci organizáciu a výmenu informácií z trestných registrov medzi členskými štátmi je zameraný na zlepšenie komunikácie medzi justičnými orgánmi. Dôležité je zabezpečenie toho, aby boli výpisy z trestných registrov ľahko zrozumiteľné a aby bolo s informáciami, ktoré sú súčasťou týchto záznamov patrične naložené. Preto podporujem výbornú správu môjho kolegu pána Díaza de Mera, a taktiež aj navrhované zmeny, a to najmä tie o ochrane údajov. Je nevyhnutné, aby boli uplatnené spoločné zásady o ochrane údajov, ktoré by mali byť vytvorené s ohľadom na zber, spracovanie a prenos údajov. Navyše, orgány zaoberajúce sa ochranou údajov by mali ako súčasť rámcového rozhodnutia systematicky informovať o výmene osobných údajov. Taktiež je dôležité, aby tento systém účinne fungoval, stal sa užitočným nástrojom prevencie a boja proti zločinu, predovšetkým na boj proti zločinu sexuálneho charakteru. Na zabezpečenie účinnejšej ochrany detí, napríklad, je nevyhnutné, aby mali školy prístup k informáciám o svojich zamestnancoch a potenciálnych zamestnancoch, aby boli informované o prípadnom nebezpečenstve, ktoré pre deti predstavujú ľudia, ktorí majú záznam v trestnom registri, ktorý súvisí s trestným činom páchaným na deťoch. Bruno Gollnisch Je pohoršujúce, že nebezpečný zločinec by mohol byť schopný schovať sa z dôvodu nedostatočných informácií o jeho trestnom registri a vyhnúť sa tak spravodlivosti alebo spáchať trestné činy aj v iných členských štátoch. Prípad Fourniret je nebezpečným a nepríjemným príkladom. V týchto podmienkach, je príprava úplných a ľahko prístupných trestných registrov, ktorých súčasťou budú aj usvedčenia zo spáchania trestného činu v rôznych štátoch, vítaným pokrokom. Táto chvályhodná iniciatíva však nie je zameraná len na prepojenie vnútroštátnych trestných registrov z dôvodu páchania trestných činov pedofílie, vraždy a ozbrojených lúpeží. Slovami "postihy vyplývajúce z odsúdení v trestnom konaní" jednoducho pokrýva aj medzinárodné prenasledovanie. Dobre vieme len to, kto je cieľom, a v tomto šialenstve je to Európa, otvorená nekontrolovateľnému prisťahovalectvu, ktorá neustále cíti ľútosť za tým, čo bolo, čo je a čo by mohla byť: plná vlastencov, ktorí sú oddaní svojej totožnosti, pyšná na svojich ľudí, ich národ a ich históriu, a ľudí ktorí sú dostatočne odvážni na to, aby nahlas verejne vyhlásili to, koho bránia. Zdržiavame sa hlasovania, pretože sa bojíme, že okrem odôvodneného potlačenia trestného činu, tento text umožní rozšírenie všetkých zákonov Únie, ktoré zabraňujú slobode a ničia demokratický život v našich krajinách. Pedro Guerreiro Prenos informácií vyňatých z trestných registrov občanov z jedného členského štátu do druhého členského štátu musí byť riadené na základe (bilaterálnej) spolupráce uzatvorenej medzi zúčastnenými stranami. Založená iniciatíva zlepšuje komunikáciu medzi justičnými orgánmi a zabezpečuje, aby žiadosti členských štátov, pokiaľ ide o záznamy z trestných registrov občanov iného členského štátu boli "zodpovedané správnym a úplným, vyčerpávajúcim spôsobom". Ale nesúhlasíme so zosúladením zákonov a prijatím spoločných postupov, a to v prípade ak ide o povinnosti presunu "všetkých informácií o odsúdeniach svojich občanov" alebo povinnosti "uchovávať a aktualizovať všetky prijaté informácie" a rovnako aj so zosúladením postupov - a to najmä, pokiaľ ide o absenciu jednoznačných záruk v súvislosti s ochranou týchto údajov, z nášho pohľadu tento návrh nie je veľmi dôveryhodný. Uznávame potrebu mechanizmu, ktorý by umožnil vzájomné presúvanie informácií z trestných registrov medzi členskými štátmi, ale tento presun sa musí vykonávať s ohľadom na konkrétne prípady a v rámci rámca spolupráce medzi spomínanými štátmi. Ian Hudghton písomne. - Hlasoval som v prospech správy pána Díaz de Mera García Consuegra o výmene informácií z registrov trestov medzi členskými štátmi. So zvýšenou mobilitou v EÚ je dôležité, aby boli členské štáty schopné sa vzájomne informovať o trestných záznamoch občanov EÚ v rámci ich teritórií. Uplatnené musia byť klauzuly na ochranu údajov a vítam navrhovaný spoločný zákaz spracovania osobných údajov o rasovej a etnickej príslušnosti, politickom názore, náboženskom a filozofickom presvedčení, členstva v strane alebo obchodnej asociácii a údajov o zdravotnom stave a sexuálnom živote. Andreas Mölzer V Európskej únii, ktorá má otvorené hranice, je nevyhnutná dobrá spolupráca medzi jej jednotlivými orgánmi s cieľom primeraného zabezpečenia boja proti zločinu. Cieľom európskeho internetového portálu, ku ktorému majú prístup občania aj podnikatelia a ktorý poskytuje informácie o ich právach v nadväznosti na trestné konania, sa zdá byť zmysluplný. Vytvorenie tohto elektronického registra, ktorý zjednodušuje cezhraničnú výmenu informácií z trestných registrov, môže byť vítanou iniciatívou len v prípade, ak budú úspešne splnené aj požiadavky týkajúce sa ochrany týchto údajov. V praxi bude mnoho závisieť od riadenia jednotlivých krokov, ktoré sú predmetom trestného stíhania iba v niektorých členských štátoch. Podľa môjho názoru sme tieto otázky rozoberali nesprávnym spôsobom už v počiatočnom štádiu, preto som sa zdržal hlasovania. Luca Romagnoli Vážený pán predsedajúci, dámy a páni, hlasoval som v prospech správy pána Díaz de Mera. Je nevyhnutné zlepšiť komunikáciu medzi justičnými orgánmi a zabezpečiť, aby bolo vyhovené požiadavkám, ktoré sa týkajú informácií z trestných registrov zo strany členských štátov, a to vyčerpávajúcim a komplexným spôsobom. Otvorené hranice, v skutočnosti, umožňujú nielen voľný pohyb čestných osôb ale taktiež zločincov, ktorí často uniknú spravodlivosti tak, že vezmú do zajatia rukojemníka do iného štátu a tak páchajú ďalšie trestné činy. S ohľadom na nedostatočnú výmenu informácií zatiaľ nie je možné odhaliť potenciál opätovne spáchaného zločinu a taktiež nie je možné predvídať nebezpečenstvo, ktoré títo ľudia predstavujú. Najmä, ako sa môžeme každý deň dočítať v novinách, sexuálni delikventi a iní mimoriadne nebezpeční jednotlivci ťažia z nedostatočne účinného systému výmeny informácií a zneužívajú obmedzenie súčasných právomocí EÚ. Carl Schlyter písomne. - (SV) Navrhované zmeny, ktoré predložil Európsky parlament, prispievajú k zlepšeniu právnych predpisov, ale zároveň nechcem hlasovať za uplatnenie týchto zmien. Preto sa zdržiavam hlasovania. Carlos Coelho Toto nariadenie je zamerané na zabezpečenie vysokej úrovne ochrany proti falšovaniu a napodobňovaniu eura, zároveň stanovuje opatrenia, ktoré sú nevyhnutné pre jeho ochranu prostredníctvom kontroly pravosti bankoviek a mincí a ich spôsobilosti k ďalšiemu obehu. Podľa nedávnej štatistiky bolo v roku 2007 stiahnutých z obehu približne 561 000 falošných eurobankoviek a približne 211 100 falošných euromincí. Keďže Európska centrálna banka a Komisia stanovili konečné postupy na odhaľovanie falošných eurobankoviek a euromincí, je nevyhnutné zmeniť aj nariadenie z roku 2001, pretože teraz už zariadenia zapojené do verejnej distribúcie hotovosti majú nástroje, ktoré potrebovali na uskutočnenie týchto kontrol. Taktiež vítam výslovnú povinnosť pre úverové a ostatné príslušné inštitúcie kontrolovať pravosť bankoviek a mincí, ktoré prijali a vrátili späť do obehu. Zároveň sa týmto inštitúciám poskytne čas na prispôsobenie ich vnútorných postupov a modernizáciu ich zariadení. Je dôležité zabezpečiť, aby eurobankovky a euromince v obehu boli pravé, a to aj v členských krajinách, ktoré neprijali euro ako svoju jednotnú menu, ale kde je euro v obehu, aj keď metódy na kontrolu pravosti eura nemôžu byť v týchto krajinách uplatňované rovnakým spôsobom ako v krajinách, ktoré prijali euro za svoju menu; preto je dôležité, aby boli v týchto krajinách stanovené špecifické postupy na overovanie pravosti eurobankoviek a euromincí v obehu. Andreas Mölzer Z východnej Európy k nám nepretržite prúdia falošné bankovky výbornej kvality. Európska únia je predsa len vo svojej podstate veľmi atraktívnou pre falšovateľov, pretože ľudia ešte dobre nepoznajú túto menu a pokladne nie sú zabezpečené voči prijímaniu falzifikátov. Zlepšenie ochrany eura proti falšovaniu je vítaným vývojom, a z tohto dôvodu som aj ja hlasoval v prospech správy pána Díaz de Mera. Nepretržitá práca na tom, aby bolo euro čo najbezpečnejšie je jedna vec, ale ak ľudia nebudú dostatočne informovaní o bezpečnostných znakoch eura, nedosiahneme nič. Európska centrálna banka a členské štáty preto musia zvýšiť svoje snahy v oblasti vzdelávania. Okrem toho sa musíme postarať aj o to, aby bolo možné chytiť profesionálnych falšovateľov eura kdekoľvek v EÚ. Nepretržité znižovanie výdavkov, pokiaľ ide o policajné služby s ohľadom na odstraňovanie hraníc je rovnako kontraproduktívne, a nielen v tejto oblasti. Ilda Figueiredo Zmyslom tohto návrhu rozhodnutia Rady, ktorý bol pripravený na základe žiadosti prijatej od Súdneho dvora, je doplniť ustanovenie rokovacieho poriadku Súdneho dvora, pokiaľ ide o pravidlá používania jazykov v rámci postupu preskúmania, predložené Súdnym dvorom v súlade s článkom 64 štatútu Súdneho dvora. Postup, ktorý umožňuje Súdnemu dvoru preskúmať rozhodnutia Súdu prvého stupňa v súlade s článkom 225 ods. 2 a 3 Zmluvy ES a článkom 140a ods. 2 a 3 Zmluvy o Euratome, môže byť použitý v prípade, ak sa Súd prvého stupňa odvolal proti rozhodnutiam, ktoré prijali osobitné súdy. Podľa štatútu sa môže toto preskúmanie uskutočniť v prípadoch, keď prejudiciálne otázky patria do jurisdikcie Súdu prvého stupňa. Aj keď takáto možnosť ešte nevyvstala, Súdny dvor napriek tomu považoval za nevyhnutné zmeniť a doplniť svoj rokovací poriadok v súvislosti s jazykovým režimom uplatniteľným na prieskumné konanie. To umožňuje, aby bol jazykom konania jazyk konania rozhodnutia (napr. Súdu prvého stupňa), ktoré sa preskúmava, čo považujeme za správne. Jan Andersson, Anna Hedh, Inger Segelström a Åsa Westlund písomne. - (SV) Rozhodli sme sa plne podporiť kompromis, ku ktorému dospeli Európsky parlament a Rada ministrov. Kompromis znamená, že budú zavedené záväzné ciele, pokiaľ ide o recykláciu, čo je mimoriadne priaznivé. Aj keď by sme radšej videli, pokiaľ ide o recykláciu, presnejšie definované vedľajšie produkty a ambicióznejšie ciele. Liam Aylward písomne. - Cieľom všetkých politík o odpade je znížiť negatívne dopady odpadu na ľudské zdravie a životné prostredie. Oddelenie odpadu od našich rastúcich hospodárstiev je nevyhnutné. Ročne vyprodukujeme 1,3 miliardy ton odpadu, z toho okolo 40 miliónov ton nebezpečného odpadu. Tieto právne predpisy sú zamerané na to, aby sa spoločnosť stala spoločnosťou, ktorá recykluje odpad. Parlament trvá na svojich cieľoch, pokiaľ ide o opätovné využitie a recykláciu odpadu. Tieto ciele sú ambiciózne. Do roku 2020 musia členské štáty zvýšiť recykláciu a opätovné využitie odpadu z domácností na 50 %. Musíme znížiť množstvo odpadu v skládkach a spaľovniach. Hierarchia odpadového hospodárstva je prioritou, ktorá núti zákonodarcov uprednostňovať predchádzanie vzniku odpadu ako kľúčové riešenie, pokiaľ ide o oblasť predchádzania vzniku odpadu a politiku riadenia, za touto prioritou nasleduje opätovné využitie, potom recyklácia, zhodnocovanie odpadu a napokon zneškodňovanie odpadu. Len spálenie odpadu pri dodržaní vysokých noriem energetickej účinnosti bude definované ako zhodnocovanie. Musíme zapojiť aj občanov, výrobcov a zákazníkov, pokiaľ ide o zníženie, opätovné využívanie a recyklovanie odpadu. Pre maximálny účinok je nevyhnutné umiestniť zariadenia patriace Spoločenstvu a miestnym orgánom, ktoré sú určené na recyklovanie na vhodné a prístupné miesta. Adam Bielan písomne. - (PL) Vážený pán predsedajúci, súhlasím so spravodajcom, že v niektorých štátoch, a najmä v tých, kde len teraz začali s triedením, môže mať získavanie energie z odpadu prevahu a tiež môže zabrániť investovaniu do iných procesov, akými sú napríklad recyklácia a opätovné využitie odpadu. Poľsko, v porovnaní so všetkými krajinami EÚ, v súčasnoti recykluje len malé množstvo odpadu - len 4 %. V Małopolskej je recyklovaných 7 % odpadkov. Na druhej strane, máme vypracované plány na vybudovanie spaľovní, ktoré by dokázali za rok spáliť 250 000 ton odpadu - čo je viac odapdu ako dokáže vyprodukovať samotné mesto. Aby bola spaľovňa výkonná, musí byť vhodne naplnená. Projekt financovaný Európskou komisiou týmto zničí akékoľvek nadšenie pre triedenie, pretože všetko bude spáliteľné. Predpokladá sa, že desať z tisíc ton nezákonne dovezeného komunálneho odpadu, šrotu, použitých pneumatík a bateriek si pravidelne nájde cestu do Poľska. Na vybranom južnom sektore našej západnej hranice bolo od januára tohto roku zastavených 16 lodí, ktoré viezli dokopy 40 ton odpadu. Niektoré miestne orgány neďaleko hranice museli zvýšiť ich rozpočet o 30 %, aby mohli vyčistiť nezákonné skládky. Preto žiadam, aby boli uskutočnené špecifické kroky, v čo najkratšom možnom čase, s cieľom zabrániť týmto praktikám. Nekonečné nariadenia týkajúce sa triedenia odpadu a zhodnocovacích metód sú bezvýznamné, kým je pre organizácie lacnejšie založiť skládku v poli alebo v susednom štáte. Konstantinos Droutsas Kompromisný návrh Európskeho parlamentu, Rady a Komisie o riadení odpadu je dôležitým volte-face pre dobro utajených záujmov s ohľadom na odpadky a odpad. Navrhovaná smernica neprispieva k celkovému zníženiu množstva odpadu. Jej ciele a prostriedky sú zámerne nejasné. V tejto smernici nie je zahrnutý priemyselný odpad a obmedzuje sa len na isté typy mestského odpadu, radšej v záujme nákladovej efektívnosti a súťaže ako v záujme životného prostredia a verejného zdravia. Jedným z príkladov ústupu od pôvodného zámeru je obmena hierarchie odpadového hospodárstva, kde bola recyklácia postavená pred energetické zhodnocovanie. Ďalším príkladom je pohľad na energetické spaľovanie zmiešaného odpadu, ktoré je považované za energetické zhodnocovanie v iných prípadoch ako tých, ktoré už boli presne stanovené, ako napríklad výroba bioplynu. Toxické a iné nebezpečné látky vypúšťané do vzduchu, prenikajúce do pôdy a do podzemných vôd, zasahujúce živiny majú priamy vplyv na zdravie zamestnancov v odvetí odpadového hospodárstva a na zdravie populácie ako takej. Potrebné je znížiť množstvo odpadu a plánované riadenie a správne organizovaná preprava odpadu. Za triedenie toxických a iných nebezpečných látok (dioxíny atď.) by mala byť zodpovedná vláda, regionálne a miestne orgány a recyklácia by mala byť uskutočňovaná tak často, ako je to potrebné. Zmiešaný odpad nesmie byť spálený. Skládky by mali byť z pohľadu životného prostredia vylepšené a zostatky z nich by mali byť definitívne odstránené. Edite Estrela Hlasovala som za druhé čítanie v súlade s odporúčaním pani Jackson o prepracovaní rámca smernice o odpade, pretože verím, že tento návrh pomôže znížiť sociálno-hospodárske dôsledky nakladania s odpadom ako aj dôsledky nakladania s odpadom na životné prostredie, pričom je dôležité si uvedomiť, že zníženie, predchádzanie, opätovné využitie a recyklácia odpadu musia byť prioritami celej Európskej únie. Hlasovala som v prospech pozmeňujúceho a doplňujúceho návrhu č. 82, pretože podporujem ambicióznejšie ciele v súvislosti s recykláciou odpadu vo všetkých členských štátoch, s cieľom zabezpečiť účinnú európsku politiku predchádzania vzniku odpadu. Ilda Figueiredo V druhom čítaní trvá Európsky parlament na tom, aby Rada prijala zmeny a doplnenia, ktoré sme už prijali v prvom čítaní. Predstavenie nových cieľov, pokiaľ ide o recykláciu a predchádzanie vzniku odpadu a stanovenie päť stupňovej hierarchie odpadového hospodárstva ako všeobecného pravidla sú kľúčovými zmenami a doplneniami. Rada vyňala všetky zmienky o cieľoch, ale spravodajkyňa vrátila vyňaté zmeny a doplnenia Parlamentu v zmenenej forme. Podľa názoru spravodajkyne by nebolo správne nechať si ujsť túto príležitosť na zabezpečenie toho, aby táto smernica dokázala viac ako len poskytnúť súbor definícií. Malo by existovať skutočné spojenie medzi smernicou a úsilím, ktoré súvisí s recykláciou a predchádzaním vzniku odpadu, a ktoré sú stanovené v Tematickej stratégii predchádzania vzniku odpadu a jeho recyklácie. Jedným z dôležitých cieľov smernice je stanovenie jasných rozdielov medzi tým, čo je považované za "zhodnocovanie" a tým, čo je považované za "zneškodňovanie" odpadu, odkedy boli rozsudky Súdneho dvora spochybnené. V každom prípade veríme, že zníženie množstva odpadu, recyklácia a zhodnocovanie odpadu musia byť prioritami. Aj keď myslieť si, že spaľovanie odpadov je metódou zhodnocovania a z tohto dôvodu je výnosným priemyslom je veľmi pochybné. Aj v tomto prípade ostáva otázkou, kto zníži produkciu odpadu a zvýši recykláciu a zhodnocovanie odpadu? Ambroise Guellec Podľa čísel poskytnutých OECD vyprodukujeme v období do roku 2020 o 45 % viac odpadu ako v roku 1995. Preto Európska únia naliehavo potrebuje definovať novú stratégiu odpadového hospodárstva, ktorá bude umožňovať, aby boli všetky druhy odpadu považované nielen za zdroj znečistenia, ktoré je potrebné znížiť, ale taktiež za potenciálny zdroj, ktorý môže byť využitý. Kompromis, ktorý bol dnes prijatý na tomto plenárnom zasadnutí pomôže zamerať sa viac na predchádzanie vzniku odpadu a recykláciu - s cieľom stabilizovať množstvo vyprodukovaného odpadu v období do roku 2012 a naplniť tak ciele recyklácie, a to na 50 % , pokiaľ ide o odpad z domácností a 70 % pokiaľ ide o stavebný a demolačný odpad v období do roku 2020 - so systémom triedeného zberu odpadu, ktorý je záväzný do roku 2015, aspoň pre papier, kovy, plasty a sklo, a prísnejšie nariadenia, pokiaľ ide o nebezpečný odpad, najmä prostredníctvom triedeného zberu odpadu a vysledovateľnosti. Nevyhnutné je dohodnúť sa aj na triedení zberu odpadových olejov, keďže je dôležité, aby bolo možné rozoznávať medzi spaľovaním odpadu s cieľom definitívne ho odstrániť a recyklovaním prostredníctvom energetického zhodnocovania. Preto s využitím vzorca energetickej výkonnosti budú za recyklačné podniky považované len spaľovne energeticky najvýkonnejšieho komunálneho odpadu. Ian Hudghton písomne. - Druhé čítanie o rámcovej smernici o odpadoch predstavuje premárnenú príležitosť. EÚ by mala stanoviť pevné ciele, pokiaľ ide o zníženie odpadu, ktoré by neprodukovali neobmedzené úsilie o stanovenie nejakého budúcnosti vzdialeného dátumu. Zmeny a doplnenia, ktoré navrhla moja skupina by posilnili navrhované právne predpisy a je škoda, že neboli úspešné. Jaromír Kohlíček písomne. - (CS) Perspektívni politici v takmer všetkých krajinách na svete roky sledovali zvyšujúci sa príval produkcie odpadu. Jedným dobrým riešením tohto katastrofálneho trendu je právny predpis vyžadujúci vysoké percento recyklácie jednotlivých materiálov. Nanešťastie, aj keď je odpad vytriedený, existuje tu pretrvávajúce zvyšovanie množstva materiálov, ktoré sú spoločne nazývané "zmiešaný odpad". Vítam snahu pani Jacksonovej predstaviť vo svojej správe najvhodnejšie a presvedčivé riešenie. Aj keď niektoré predložené návrhy, pokiaľ ide o zmeny a doplnenia sú zaujímavé a preto ich podporíme, nemôžem súhlasiť s tým, aby bolo spaľovanie odpadu považované za využívanie energie rovnocenné s využitím obnoviteľných zdrojov energie. Ďalej, aj keď správa obsahuje niektoré kladné aspekty, nemôžem hlasovať v jej prospech, rovnako ako väčšina členov skupiny GUE/NGL. Nemôžeme podporiť zmenu klasifikácie spaľovní komunálneho odpadu a zrovnávať ich s ekologicky čistými zdrojmi energie. Eija-Riitta Korhola písomne. - (FI) Vážený pán predsedajúci, mala som niekoľko dôvodov, pre ktoré som podporila kompromisný návrh, ktorý predložila moja kolegyňa, pani Jackson a rada by som sa jej poďakovala za jej vynikajúcu prácu, ktorú odviedla. Máme dôvod byť spokojní s týmto výsledkom, pretože stále viac a viac odpadu končí na skládkach. Je škoda, že sa to deje v čase, keď si Európa uvedomuje dôležitosť politiky o zdrojoch a surovinách. V priemere je v Európe menej ako jedna tretina odpadu z domácností recyklovaná alebo využitá ako kompost. Až polovica odpadu končí na divokých skládkach a menej ako pätina je spálená. V niektorých členských štátoch končí v divokých skládkach až 90 % odpadu. Potrebujeme kvantitatívne ciele v súvislosti s recykláciou odpadu a zároveň sa zamerať na predchádzanie vzniku odpadu. Napriek tomu by som rada upozornila na potrebu zlepšiť spôsob využitia energie. Je najvyšší čas, aby sme prestali konať podľa nesprávnej logiky, ktorá hovorí, že využívanie odpadu sa nemôže rozvíjať, pretože by to skončilo vyprodukovaním ešte väčšieho množstva odpadu. Keďže tento druh logiky ako sa zdá, v praxi vedie k zvýšenému počtu skládok, ukázala tak svoju slabú stránku. Preto musím pripustiť, že som podporila Radu v jej rozhodnutí, pokiaľ ide o hierarchiu odpadového hospodárstva a som jej zástancom. Prispeje to k pružnejšej politike o odpade, ktorá zohľadňuje aj ďalšie okolnosti. Prístup základnej zásady ("znečisťovateľ platí") som prijala v mojom návrhu zmeny a ďakujem pani Jacksonovej za jej podporu počas celého procesu. Preto som vďačná pani Jacksonovej, ktorá mala trochu racionálnejšie postoje oproti tomu, čo môže byť vyvodené z konečného výsledku. Uvedomila si, že energia získaná z čističiek odpadových vôd je len čiastočnou odpoveďou, pokiaľ ide o nedostatok energie v EÚ, a bola nútená pripustiť, že v niektorých členských štátoch je využívanie energie považované za hrozbu, pokiaľ ide o recykláciu. David Martin písomne. - Vítam správu pani Caroline Jacksonovej o prepracovaní rámcovej smernice o odpadoch. Pokiaľ ide o primerané prispenie k našim cieľom v oblasti klimatických zmien, EÚ musí obnoviť svoje záväzky v súvislosti so znížením množstva odpadu a recykláciou. Predstavením záväzných cieľov, pokiaľ ide o recykláciu a opätovné využitie odpadu by sme mohli zaznamenať značný pokrok a to využitím 50 % odpadu z domácností a 70 % stavebného a demolačného odpadu v období do roku 2020. Všetky tieto názory sú zohľadnené v mojom hlasovaní. Rovana Plumb písomne. - (RO) Zmyslom prepracovania tejto smernice je vytvorenie homogénneho a súvislého právneho rámca prepojeného s cieľmi stratégie predchádzania vzniku odpadu a jeho recyklácie, aby sa Európa mohla stať spoločnosťou, v ktorej sa recykluje a so zvýšenou úrovňou výkonnosti, pokiaľ ide o zdroje odpadu. Zavedené by malo byť nasledovné: • 5-stupňová hierarchia odpadového hospodárstva: predchádzanie vzniku odpadu, opätovné využitie odpadu, recyklácia, energetické zhodnocovanie a zneškodňovanie odpadu (vrátane uskladnenia). • Opatrenia/plány týkajúce sa predchádzania vzniku odpadu. • Záväzné ciele, pokiaľ ide o recykláciu komunálneho odpadu a rovnako pre stavebný a demolačný odpad. • Zvýšená zodpovednosť výrobcu, pokiaľ ide o poskytnutie informácií verejnosti o možnostiach opätovného využitia a recyklovania produktov. Činnosti, ktoré musia uskutočniť členské štáty s cieľom dosiahnuť všetky spomenuté ciele, by mali podporiť modernizáciu a vytvorenie nových jednotiek, pokiaľ ide o recykláciu odpadu, prípravu na opätovné využitie odpadu, a s ohľadom na "zelený priemysel". Hlasovala som za prepracovanie rámcovej smernice o odpadoch, pretože všetky tieto opatrenia by mali prispieť k vytvoreniu nových pracovných príležitostí, bezpečnejšiemu a dlhotrvajúcemu odpadovému hospodárstvu, rozumnému využitiu národných zdrojov a prispieť k zmene, pokiaľ ide o klimatické zmeny (rozvoj odvetví, ktoré nepatria do ETS). Bogusław Sonik Podporujem správu pani Jacksonovej, pretože nová smernica o odpade poskytuje základ pre vytvorenie "recyklačnej spoločnosti". Európa sa musí vysporiadať s niektorými veľmi ambicióznymi cieľmi. Nie sú príliš ambiciózne, a dokážu sa s nimi členské štáty, najmä nové členské štáty, vysporiadať a vyhovieť prísnym podmienkam? Rada by som prispela k tomu, aby si nové členské štáty uvedomili, že už teraz majú problémy s prispôsobením sa normám Spoločenstva, pokiaľ ide o nakladanie s komunálnym odpadom. Stojí za upozornenie, že "staré" členské štáty mali omnoho viac času na prijatie vlastných systémov nakladania s komunálnym odpadom, ktoré zároveň splnili prísne podmienky, kým nové členské štáty sú nútené prijať legálny mechanizmus a vybudovať nevyhnutnú infraštruktúru oveľa rýchlejšie. Návrh novej smernice vyvoláva mnoho sporov v mnohých krajinách, keďže jeho uplatnenie bude mať vážne následky pre hospodárstvo. Potom by sme nemali byť prekvapení, ak bude ťažké dosiahnuť kompromis s Radou. Počas včerajšej diskusie, mnoho členov Európskeho parlamentu povedalo, že nie sú nadšení kompromisným návrhom smernice. Obávam sa, že zavedenie prísnejších podmienok môže spôsobiť problémy s uplatnením tohto práva. Nová smernica o odpade bude nútiť krajiny, aby nekonali rozhodne, pokiaľ ide o nakladanie s komunálnym odpadom. Tieto krajiny budú nútené zaviesť právne a hospodárske mechanizmy s cieľom takého dopadu, ktorý motivuje a nie zaťažuje hospodárstvo. Nová smernica by mala byť podnetom pre rozvoj nových spôsobov ako vytvoriť nové pracovné príležitosti. Bart Staes písomne. - (NL) Skupina Zelení/Európska slobodná aliancia podporuje približne 30 kompromisných pozmeňujúcich a doplňujúcich návrhov, ale tiež predkladá ďalekosiahle zmeny v súvislosti so skrátením textu, pokiaľ ide o nebezpečný odpad, zaobchádzanie s bioodpadom, dosiahnutie "stavu konca odpadu" a konceptu vedľajších produktov a odpadu, ktorý prestal byť odpadom. Predovšetkým, žiadame záväzné ciele, zníženie celkového množstva vyprodukovaného odpadu a zameranie sa na recykláciu a opätovné využitie odpadu. Nesúhlasíme s názorom, že spaľovanie odpadu z domácností môže byť považované za zhodnocovanie na základe vzorca energetickej výkonnosti. Nakoniec, prijatý text nestanovuje právne záväzný cieľ, pokiaľ ide o zníženie množstva odpadu. Návrh na financovanie štúdie o prostriedkoch na predchádzanie vzniku odpadu je celkovo v tomto ohľade nevhodný. Recyklácia a opätovné využitie môže byť stanovené na 50 % a 70 % a od členských štátov sa môže vyžadovať uplatnenie právnych krokov na dosiahnutie týchto cieľov, ale samotné ciele nie sú právne záväzné. Bezpochyby ide o premárnenú príležitosť. Pre môj volebný obvod predstavuje táto prepracovaná rámcová smernica nebezpečenstvo, pretože niektorí ľudia sa môžu chopiť "slabej stránky" európskych noriem a oddialiť uskutočnenie našich snáh. Flámsko je v tomto ohľade preborníkom na svetovej úrovni, sme na samom vrchu. Táto prepracovaná smernica nie je pre nás skutočným podnetom na zlepšenie. Je to hanba. Marianne Thyssen Vážený pán predsedajúci, Belgicko bolo roky predchodcom politiky o odpade a preto, osobne, uprednostňujem ambicióznejší text. Ale verím, že dohoda, ku ktorej dospela pani Jacksonová spolu so slovinským predsedníctvom odhaľuje jej mimoriadne vyjednávacie schopnosti a snahu o kompromis z jej strany. Po prvýkrát bola predstavená európska hierarchia odpadového hospodárstva. Okrem toho, značný pokrok bol dosiahnutý v oblasti predchádzania vzniku odpadu, recyklácie a triedeného zberu odpadu z domácností. Riskovanie, pokiaľ ide o tretie čítanie a ohrozovanie už existujúcej dohody je podľa môjho názoru riskantné. Keďže najdôležitejšie je, aby bola smernica zavedená, hlasovala som v prospech dohody. Konstantinos Droutsas Znečisťovanie riek, jazier a podzemných zásob vody nespracovaným toxickým odpadom, ktorý vypúšťajú veľké podniky a priemysel je nevysvetliteľné. Nemôžu byť obmedzované zo strany zákona, ktorý v podstate dovoľuje spoločnostiam znečisťovať a zároveň platiť zanedbateľné pokuty - ak a keď je odhalené porušenie zákona - zatiaľ čo tieto spoločnosti zarábajú na úkor verejného zdravia a životného prostredia. EÚ a vlády si uvedomujú túto skutočnosť, ale pokračujú v tichom súhlase s touto situáciou. S vyhliadkami zvýšených ziskov vystavujú nebezpečenstvu životy pracovníkov predstieraním "súťaživosti" tým, že prostredníctvom daní financujú opatrenia určené proti znečisteniu životného prostredia. Znečistenie podzemných zásob vody šesťmocným chrómom z nesledovanej priemyselnej činnosti v regióne rieky Asopos upozorňuje na podstatné nedostatky zákona, ktorý obmedzuje sám seba stanovením vyššej úrovne obsahu chrómu a nezaisťuje žiadne opatrenie, pokiaľ ide o obmedzenie preukázateľne nebezpečného karcinogénu. EÚ navrhla opatrenia, aj keď obmedzujú obsah nebezpečných látok, ktoré sú však vyvrátené absenciou účinných kontrol a opatrení na odstránenie znečistenia, ktoré by mali dopad na zisky priemyslu. Len boj pracovníkov proti ziskom polutokracie môže ochrániť nezadateľné právo na zdravie a život. Edite Estrela Hlasovala som v prospech odporúčaní pani Laperrouze z druhého čítania o normách kvality životného prostredia v oblasti vodného hospodárstva, ktoré hovoria o dobrom chemickom stave povrchových vôd v Európskej únii ako nevyhnutnej podmienky pre ochranu ľudského zdravia a životného prostredia. Táto smernica je pozitívom, keďže obmedzuje koncentráciu jednotlivých látok znečisťujúcich vodu, a ktoré zároveň poškodzujú zdravie a taktiež ukladá členským štátom povinnosť objasniť cezhraničné znečistenie. Ilda Figueiredo Prijaté zmeny a doplnenia prispievajú k zlepšeniu návrhu Rady. Táto smernica je odvodená od požiadaviek obsiahnutých v smernici ustanovujúcej rámec pôsobnosti pre opatrenia Spoločenstva v oblasti vodného hospodárstva a obsahuje aspekty, s ktorými nesúhlasíme. Takýmto prípadom je základná zásada "znečisťovateľ platí", ktorá slúži na ochranu tých, ktorí majú peniaze a tak môžu naďalej znečisťovať životné prostredie. Všetko, čo budú musieť urobiť je zaplatiť a potom vytvoriť čistý priemysel, aby boli schopní pokračovať vo svojom výnosnom obchode na náklady znečistenia, ktoré boli medzitým oprávnení vytvoriť, a tak možno zničiť rieky, lesy atď. Preto sme presvedčení, že je nevyhnutné konať v oblasti predchádzania vzniku znečistenia. Vieme, že článok 16 rámcovej stratégie vymenováva rôzne povinnosti súvisiace s pripravovanými návrhmi zo strany Komisie vrátane konkrétnych opatrení zameraných proti znečisťovaniu vôd jednotlivými znečisťujúcimi látkami alebo skupinami znečisťujúcich látok, ktoré predstavujú značné riziko pre vodné prostredie, stanovuje zoznam prednostných látok vrátane prednostných nebezpečných látok a tiež určuje normy kvality súvisiace s koncentráciou prednostných látok v povrchových vodách, usadeninách a živých organizmoch. Taktiež vieme, že Rada nenaplnila očakávania Európskeho parlamentu v súvislosti so zmenou klasifikácie istých prednostných látok za prednostné nebezpečné látky a v súvislosti s ostatnými dôležitými oblasťami. Preto sme sa zdržali hlasovania. Françoise Grossetête Hlasovala som v prospech tohto textu, ktorý stanovuje enviromentálne normy kvality pre prioritné látky a niektoré ďalšie znečisťujúce látky s cieľom zabezpečiť vysokú úroveň ochrany vodného prostredia. Celkovo, 33 znečisťujúcich látok (najmä pesticídov a ťažkých kovov) nájdených v riekach, jazerách a pobrežných vodách bude predmetom enviromentálnych noriem kvality. Nielen tieto látky ohrozujú prežitie ekosystémov ale zároveň - prostredníctvom potravinového reťazca - ohrozujú ľudské zdravie. Kompromis, o ktorom sa práve hlasovalo umožní členským štátom pokročiť, pokiaľ ide o splnenie týchto noriem do roku 2018. Rozhodnutie klasifikovať nové látky ako "prioritné" alebo "nebezpečné" by malo byť uznané Komisiou čo najskôr. Blízko zdrojov znečistenia bude splnenie enviromentálnych noriem kvality trvať dlhšie. V týchto "zmiešaných zónach" by mohli koncentrácie znečisťujúcich látok prekročiť stanovené hranice. Musíme sa obklopiť nevyhnutnými klauzulami, aby mohli mať členské štáty pri identifikácii "zmiešaných zón" k dispozícii, čo najlepšie techniky na úpravu vody. Andreas Mölzer Keď hovoríme o vode, našom tekutom zlate, pre budúcnosť je nevyhnutné, aby sme zachovali jej kvalitu a nikdy nepoľavili v našich snahách, pokiaľ ide o ochranu vody. V praxi sa ukázalo, že kvalita vody v nových členských štátoch je nižšia a že v štátoch, ktoré nie sú súčasťou EÚ majú s vodou problémy, my tu v Parlamente preto zintenzívnime svoje snahy nájsť riešenia vrátane zastavenia nelegálnych divokých skládok odpadu a vysporiadanie sa s odpadovou vodou. Keďže intenzívne hnojenie v poľnohospodársteve môže zaťažiť vodu, táto hrozba by mala byť podnetom na úpravu opatrení určených na podporu poľnohospodárstva spôsobom väčšej podpory tradičných, ekologicky priaznivejších metód pestovania, akými sú napríklad tie, ktoré používajú ekologickí poľnohospodári. Som presvedčený, že táto správa bude viesť k lepšiemu sledovaniu kvality vody, a preto som hlasoval v jej prospech. Rovana Plumb písomne. - (RO) Podstatnými časťami návrhu smernice sú: stanovenie noriem kvality vody (NKV) pre prioritné látky a prioritné nebezpečené látky; zavedenie konceptu "zmiešaných zón" - v ktorých sa môžu prekračovať NKV; vypracovanie súpisu vypúšťania, emisií a únikov prioritných látok a prioritných nebezpečných látok s cieľom kontrolovať, či sa plnia dlhodobé ciele rámcovej smernice o vode s ohľadom na dôležité zdroje znečistenia, a rovnako aj na hodnotenie dopadu uplatnenia zásady "znečisťovateľ platí". zavedenie opatrení týkajúcich sa cezhraničného znečistenia. Vylučujú výhradnú zodpovednosť členských štátov, pokiaľ ide o prekročenie NKV v prípade ak sa potvrdí, že prekročenie bolo zapríčinené cezhraničným znečistením, ale vyžaduje jednotné akcie. Hlasovala som v prospech enviromentálnych noriem kvality v oblasti vodného hospodárstva, pretože zavedenie opatrení, pokiaľ ide o "cezhraničné znečistenie" je vítané, najmä v prípade Rumunska s ohľadom na skutočnosť, že susedíme so štátmi, ktoré nie sú členmi EÚ a ktoré preto nie sú nútené spĺňať normy na úrovni Spoločenstva. Luca Romagnoli Vážený pán predsedajúci, dámy a páni, hlasoval som v prospech správy pani Laperrouze. Musíme posilniť európsku stratégiu a činnosť v oblasti ochrany vody. Som presvedčený, že sú potrebné konkrétne opatrenia zamerané proti znečisťovaniu vôd jednotlivými znečisťujúcimi látkami alebo skupinami znečisťujúcich látok, ktoré predstavujú značné riziko pre vodné prostredie. Tento návrh je zameraný na zabezpečenie vysokej úrovne ochrany proti takým prioritným látkam (a niektorým ďalším znečisťovateľom), ktoré ohrozujú vodné prostredie a preto je nevyhnutné stanoviť enviromentálne normy kvality. Schvaľujem rôzne opatrenia súvisiace s normami a biologickými druhmi. Taktiež blahoželám spravodajkyni k prístupu akým sa rozhodla vysporiadať s týmto problémom, ktorý je z mnohých strán rozhodne technický a súhrný. Ian Hudghton písomne. - Hlasoval som v prospech správy pani Kratsa-Tsagaropoulou a vítam predovšetkým doplňujúcu úlohu Európskej námornej bezpečnostnej agentúry. EMSA bola založená hneď po niekoľkých vážnych námorných udalostiach a zohráva dôležitú úlohu, pokiaľ ide o minimalizovanie výskytu takýchto udalostí v budúcnosti. Je správne, že záujmy EMSA-y by mali byť rozšírené na oblasť zabezpečenia minimálnej úrovne prípravy námorníkov. Fernand Le Rachinel Vo svetle nedávnych udalostí súvisiacich s katastrofami, ktoré spôsobilo potopenie lodí Erika a Prestige, sa ľudské pochybenie ukázalo ako závažný aspekt, ktorý ohrozuje námornú bezpečnosť. Preto je správna príprava posádok nevyhnutná. V tomto ohľade by som rád poukázal na dva aspekty, ktoré považujem za zásadné. Prvý sa týka samotnej logiky európskeho prístupu: odmietnutie akýmkoľvek spôsobom podporovať nábor námorníkov z členských štátov. Ďaleko od prednostných záujmov Spoločenstva vo všetkých hospodárskych aj sociálnych oblastiach, je však podporovaný nábor námorníkov zo štátov, ktoré nie sú súčasťou ES. Tento zámerný anti-národný prístup môže prispieť len k zvýšeniu súčasného nedostatku kvalifikovaných námorníkov v EÚ a k nezáujmu, ktorý opätovne vzniká v súvislosti s týmto ťažkým a nebezpečným povolaním. A to všetko v prospech nedostatočne kvalifikovanej, lacnej pracovnej sily z Ázie. Po druhé, potrebujeme sa chrániť v čo najvyššej možnej miere, pokiaľ ide o kvalitu prípravy, jej kontrolu a vydávanie osvedčení. Namiesto vzájomných uznávaní kvalifikácii založených na najnižších technických normách štátov, ktoré nie sú súčasťou ES, by sme mali uznať skutočnú hodnotu našich už existujúcich kvalifikácií a zachrániť a ochrániť naše pracovné miesta na národnej úrovni. Bogusław Liberadzki Hlasujem v prospech správy o návrhu smernice Európskeho parlamentu a Rady o minimálnej úrovni prípravy námorníkov (KOM (2007)0610- C6-0348/2007 -. Vylepšovanie ustanovení smernice o minimálnej úrovni prípravy námorníkov, ktoré sú súčasťou správy pani Kratsa-Tsagaropoulou sa zdá byť správne a vhodné, keďže umožní úplné naplnenie ustanovení tejto smernice, ktoré sú zamerané na zlepšenie úrovne znalostí a zručností námorníkov ako aj na poskytnutie väčších záruk, pokiaľ ide o bezpečnosť a prechádzanie námorného znečistenia. Ilda Figueiredo Keďže veterinárne lieky na terapeutické ošetrovanie a dobré životné podmienky zvierat, ktoré sú určené na ľudskú spotrebu môžu zanechať rezíduá liečiv u zvierat určených na produkciu potravín pre posúdenie rizika bezpečnostnej hranice rezíduí všetkých farmakologicky účinných látok, ktoré obsahujú veterinárne lieky je preto nevyhnutné. Návrh Komisie zrušiť nariadenie (EHS) č. 2377/90 hľadá spôsob, ako vyriešiť ťažkosti súvisiace s uplatňovaním existujúcich právnych predpisov. Navrhuje alternatívne spôsoby ako dosiahnuť vysokú úroveň ochrany spotrebiteľa, ktorá je spojená s prístupnosťou a rozvojom veterinárnych liekov pre európsky trh a dobrým fungovaním vnútorného a vonkajšieho obchodu Spoločenstva, pokiaľ ide o potraviny živočíšneho pôvodu. Spravodajkyňa taktiež poukázala na to, že konečný cieľ je ochrana ľudského zdravia, a preto vyžaduje presadzovanie konzistnejšieho prístupu v súvislosti s analýzou rizika a kontroly rezíduí farmakologicky účinných látok, ktoré sa môžu objaviť v potravinách vyrábaných v alebo dovážaných do Európskej únie. Ian Hudghton písomne. - Navrhované zjednodušenia nariadení, ktoré sa zaoberajú farmakologicky účinnými látkami v potravinách živočíšneho pôvodu sú vítané a preto podporujem správu pani Doyle. Charlotte Cederschiöld, Christofer Fjellner, Gunnar Hökmark a Anna Ibrisagic písomne. - (SV) Očakávame, že členské štáty EÚ budú nepretržite bojovať proti chudobe. Obaja, tí ktorí prijímajú rozhodnutia ako aj verejné a súkromné agentúry musia na seba vziať zodpovednosť a konať s cieľom zlepšiť príležitosti v zamestnaní, obchodných podnikoch a vzdelávaní a predchádzať sociálnemu vylúčeniu a bojovať proti chudobe. Na druhej strane si nemyslíme, že by EÚ mala viesť informačné a PR kampane na verejnosti. 17 miliónov EUR, ktoré sú odložené bokom a určené na európsky rok by boli lepšie využité v rukách najchudobnejších členov spoločnosti. Titus Corlăţean písomne. - (RO) Hlasovaním som podporil návrh stanoviť rok 2010 za Európsky rok boja proti chudobe a sociálnemu vylúčeniu. Okrem toho, pokiaľ ide o prioritné akcie uvedené v návrhu rozhodnutia, považujeme za úplne nevyhnutné zaviesť minimálnu mzdu, ktorá by bola záväzná pre všetky členské štáty EÚ s cieľom účinne bojovať proti chudobe. V krajine, z ktorej pochádzam, z Rumunska, po troch rokoch pravicovej vlády, žije pod hranicou chudoby 40 % rumunských zamestnancov, pretože si nemôžu dovoliť zaplatiť náklady na minimálny spotrebiteľský kôš a účty počas zimy. Vďaka zavedeniu jednotnej dane pravicovou vládou v roku 2005, sa objavilo neprimerané polarizovanie spoločnosti a taktiež bol zaznamenaný nárast chudoby. V roku 2007, len 5 % rumunských zamestnancov zarobilo viac ako 2000 rumunských leiov (RON), čo je približne 500 EUR. V prípade Rumunska je nevyhnutné vzdať sa jednotnej sadzby dane a prijať progresívnu sadzbu dane a zároveň aj prijať výnimku, pokiaľ ide o daň zo znovuinvestovaného kapitálu. Týmto spôsobom zmizne polarizácia spoločnosti a bude dosiahnuté spravodlivé zdanenie a ľudia s nízkym príjmom budú platiť nižšie dane ako tí, ktorí majú vysoký a veľmi vysoký príjem. Ilda Figueiredo Hoci vieme, že jeden rok nie je dostatočný čas na boj proti chudobe a zabezpečenie toho, aby boli zavedené vhodné opatrenia, hlasovali sme v prospech správy, aby sme sa aspoň pokúsili zviditeľniť tento problém. Napriek tomu, by sme chceli upozorniť na závažnosť toho, čo sa deje a na následky opatrení, ktoré pokračujú v podpore liberalizácie a privatizácie kľúčových verejných odvetví a služieb, uvoľnení práce, neistej a slabo platenej práce a zvyšovaní cien základných potravín, čo pomáha hospodárskym a finančným skupinám neočakávane znásobiť ich zisky na úkor väčšej chudoby. Z tohto dôvodu, aj keď súhlasíme so správou, trváme na požiadavke ukončenia neoliberálnych politík Lisabonskej stratégie a Paktu stability, a požadujeme alternatívne politiky zabezpečujúce sociálnu inklúziu detí, žien, zamestnancov a ich rodín. Potrebujeme opatrenia, ktoré zabezpečia ohodnotenie práce, zvýšia zamestnanosť s právami, kvalitu verejných služieb pre všetkých, slušné bývanie, verejnú sociálnu bezpečnosť, poľnohospodársku politiku, ktorá zvýši produkciu a príjmy tých, ktorí obrábajú pôdu a zabezpečí slušné príjmy pre rybárov. Bruno Gollnisch Každý "Európsky rok" je ospravedlnením EÚ, pokiaľ ide o obrovské sumy, ktoré sú vynaložené na vlastnú propagáciu na tému, ktorá je považovaná za zaujímavú pre médiá. Z tohto dôvodu má byť rok 2010 vyhlásený za rok boja proti chudobe. Bude to aj rok boja proti globalizácii, ktorá spôsobuje nezamestnanosť? Bude to aj rok boja proti prisťahovalectvu, ktoré v Európe znižuje platy? Bude to aj rok, v ktorom zamedzíme hospodársky obchod, finančné a fiškálne politiky, ktoré vťahujú strednú triedu Európy do chudoby? Bude to vôbec "európske", ak budeme bojovať proti globálnej chudobe a zároveň vyhlásime za nevyhnutnú prioritu prisťahovalcov zo štátov, ktoré nepatria do ES a ktorí sú klasifikovaní ako najzraniteľnejší ľudia na svete? Zväčšujúca sa a trvajúca chudoba v Európe je škandálom. Zaslúži si viac ako len "Európsky rok", ktorý propaguje eurokraciu. Zaslúži si byť zámerom všetkých rozhodnutí, ktoré urobíte. Nanešťastie, skúsenosť ukázala, že napriek pripraveným vyhláseniam, toto nie je ten prípad. Hélène Goudin a Nils Lundgren písomne. - V marci roku 2000 Európska rada vyzvala členské štáty a Komisiu, aby urobili "rozhodujúce opatrenia na odstránenie chudoby" do roku 2010. Malo sa tak stať prostredníctvom otvorenej metódy koordinácie, ktorá je kladnou metódou s ohľadom na jej decentralizovaný prístup. Boj proti chudobe je mimoriadne naliehavý problém. Aj keď táto práca by mala pokračovať v členských štátoch, a to najmä v podobe spolupráce s medzinárodnými organizáciami, ktoré majú dostatočnú demokratickú opodstatnenosť, ako napríklad Organizácia Spojených národov. V návrhu Komisie negatívne vnímame niekoľko bodov a hlavne v správe Európskeho parlamentu, ktorá, medzi inými vecami, poukazuje na hodnotu štrukturálnej podpory a potrebe EÚ poskytnúť podporu mimoriadne vzdialeným regiónom. Kriticky vnímame aj Európsky rok boja proti chudobe a sociálnemu vylúčeniu, ktorý je orientovaný na zvýšenie povedomia, čo je uvedené na poprednom mieste v správe. Takéto medzinárodné roky a kampane už boli uskutočnené. Musíme sa sami seba opýtať, či stojí za to, aby sme 17 miliónov EUR minuli na rok EÚ a čo je jeho konkrétnou pridanou hodnotou. Sme presvedčení, že tieto finančné zdroje by boli lepšie využité v národných rozpočtoch členských štátoch, kde môžu skutočne prispieť k naliehavému boju proti chudobe a sociálnemu vylúčeniu. Z týchto dôvodov sme sa rozhodli hlasovať v neprospech tejto správy. Ian Hudghton písomne. - Môžeme len dúfať, že stanovenie roku 2010 za "Európsky rok boja proti chudobe a sociálnemu vylúčeniu" bude viesť ku skutočnému pokroku v celej EÚ, pokiaľ ide o vysporiadanie sa s rozdielmi v rámci EÚ. Správa upozorňuje, že úspešná práca v tejto oblasti vyžaduje spoluprácu na európskej, národnej, regionálnej a miestnej úrovni. Môj vlastný národ, Škótsko, má stále vysokú úroveň chudoby, čo je nehanebné najmä s ohľadom na obrovské bohatstvo krajiny. Našťastie máme vládu, ktorá sa zaviazala vysporiadať sa so sociálnym vylúčením, ktorú zdedila po úspešných unionistických samosprávach. Záväzok škótskej vlády je celkové dodržanie zásad, ktoré sú načrtnuté v správe pani Panayotopoulos-Cassiotou, a ktorú som rád podporil. Eija-Riitta Korhola písomne. - (FI) Vážený pán predsedajúci, som naklonená návrhu, pokiaľ ide o vyhlásenie Európskeho roku boja proti chudobe a sociálnemu vylúčeniu (2010). Vo svojej správe moja kolegyňa, pani Panayotopoulos-Cassiotou doplnila do inak výborného návrhu textu, ktorý predložila Komisia to, o čom si myslím, že je niekoľko podstatných častí. Predovšetkým, správa nám v súlade so zákonom pripomína zložitosť štruktúr, ktoré vedú k chudobe a sociálnemu vylúčeniu a rozširujú definíciu rizikových skupín. Po druhé, správne venuje väčšiu pozornosť dôležitosti, zlepšiť nielen sociálnu bezpečnosť, ale tiež zlepšiť úroveň zamestnanosti, a taktiež kladie dôraz na potrebu zamerať sa na to, aby bola práca zaplatená ako spôsob boja proti chudobe a vylúčeniu. Po tretie, správa pani Panayotopoulos-Cassiotou rozumie dôležitosti celoživotného vzdelávania a zdôrazňuje potrebu dať všetkým rovnaké príležitosti s cieľom zdokonaliť svoje schopnosti s ohľadom na zmeny na trhu práce. Naliehavo potrebujeme pomenovať a riešiť problém boja proti chudobe a vylúčeniu novým spôsobom. Na moju radosť som si všimla, že suma pridelená na európsky rok, 17 miliónov EUR, je najväčšou sumou, ktorá bola kedy pridelená na európsky rok. To taktiež svedčí o vysokej politickej dôležitosti. Carl Lang Európska komisia navrhuje stanoviť rok 2010 za "Európsky rok boja proti chudobe a sociálnemu vylúčeniu". S najväčším rozpočtom, aký bol kedy vyhradený na európsky rok je politický význam projektu všetkým viac ako jasný. Tento rok 'boja' bude slúžiť na vyzdvihnutie obrazu Európskej únie, ktorá je svedkom úplného prepadu svojej Lisabonskej stratégie. Aj keď boj proti chudobe a sociálnemu vylúčeniu je prioritou a musí byť podporený, napriek všetkým týtmto zbožným prianiam, Európa neurobí nič, aby zlepšila životy 78 miliónov Európanov, ktorí žijú pod hranicou chudoby. Z tohto dôvodu budem hlasovať proti tejto správe, ktorej cieľ je politický a zároveň zameraný na propagáciu euroglobalistov. Nasledovaním írskeho hlasovania, ktorého výsledkom bolo 'nie', je čas vymeniť namyslenosť ultra-európanov za objektívne skúmanie súčasnej európskej integrácie. Tento nezmyselný systém naliehavo potrebuje reformu, keď chceme hájiť Európu spolupráce a nie podrobenosti. Európa národov musí konečne ukázať, že rozvíja ochranu Spoločenstva a stará sa o Európanov. José Ribeiro e Castro Rastúce znepokojenie, pokiaľ ide o nezamestnanosť a zvyšovanie cien základných potravín a paliva na celom kontinente sú vážnymi dôvodmi na postavenie sa problému chudoby a sociálneho vylúčenia, ktorý zasahuje okolo 16 % populácie. Rád by som zablahoželal spravodajkyni, ktorá je predsedníčko skupiny pre rodinu a ochranu detstva, ktorej som ja podpredsedom, k jej práci. Zdieľam jej znepokojenie, pokiaľ ide o tých, ktorí sú vystavení tejto pohrome a ktorí zažívajú najväčšie ťažkosti pri prekonávaní tejto pohromy. Rád by som podporil jej odporúčanie, pokiaľ ide o zohľadnenie potrieb a náročných okolností, v ktorých sa nachádzajú najvzdialenejšie regióny, ostrovné regióny a oblasti zažívajúce priemyselný úpadok. Návrh Európskej komisie nám dáva nádej v súvislosti s kolektívnejším, verejným a súkromným povedomím, povedomím jednotlivca aj Spoločenstva o tomto jave a záväzku Únie a členských štátov nájsť riešenia, ktorých základným kameňom musí byť skutočná a neodcudziteľná dôstojnosť každého človeka. Lisabonská stratégia sa snažila potvrdiť globálnu európsku konkurencieschopnosť zabezpečením sociálnej súdržnosti a investovania do zamestnanosti. Napriek nedostatku úspechu, dúfam, že rok 2010 pomôže prebudiť povedomie Európanov o potrebe väčšej sociálnej súdržnosti. Hlasoval som v prospech správy. Catherine Stihler písomne. - Rok 2010 bude Európskym rokom boja proti chudobe a sociálnemu vylúčeniu. Dúfam, že problém chudoby detí v celej EÚ bude vyzdvihnutý a budú urobené konkrétne kroky zo strany členských štátov s cieľom odstrániť chudobu detí. Andrzej Jan Szejna Všetci oceňujeme dôležitosť problému chudoby a sociálneho vylúčenia? Uvedomujeme si, že v roku 2006 žilo 16 % občanov EÚ 25 (78 miliónov ľudí) pod hranicou chudoby? Som naklonený myšlienke vyhlásiť rok 2010 za Európsky rok boja proti chudobe a sociálnemu vylúčeniu. Je našou morálnou povinnosťou zvýšiť sociálne povedomie o tomto probléme. Európsky rok by mal pomôcť ľuďom uvedomiť si existenciu chudoby a sociálneho vylúčenia v Európe a vyslať odkaz, že aj ony majú ničivý dopad na sociálny a hospodársky rozvoj. Mal by upozorniť na význam kolektívnej zodpovednosti, zahrnúť nielen tých, ktorí prijímajú rozhodnutia, ale tiež tých, ktorí pôsobia vo verejných a súkromných sektoroch. Našou úlohou je dosiahnuť stabilný hospodársky rast do roku 2010 s väčším počtom lepších pracovných miest a väčšiu sociálnu súdržnosť. Hlasujem v prospech správy pani Panayotopoulos-Cassiotouovej. Ilda Figueiredo Európsky parlament sa rozhodol podporiť pozíciu Komisie a Rady, pokiaľ ide o želanie Slovenska prijať jednotnú menu od 1. januára 2009, napriek niektorým obavám v súvislosti s rozdielmi medzi konvergenčnými správami Komisie a ECB vo veci udržateľnoti inflácie. Taktiež je zaujímavé, že správa vyjadruje znepokojenie ohľadom toho, čo je považované za "nízku podporu eura medzi občanmi Slovenska". Okrem toho, namiesto snahy objasniť dôvody tejto nízkej podpory eura, správa žiada slovenské orgány, aby podnikli kroky súvisiace s informačnou kampaňou s cieľom informovať verejnosť o výhodách jednotnej meny a zároveň nabáda na uskutočnenie všetkých krokov nevyhnutných pre znižovanie cien počas obdobia prechodu na jednotnú menu. Opätovne, je hanbou, že nevieme, čo si väčšina Slovákov myslí o tom, čo sa práve deje, najmä pokiaľ ide o zavedenie eura. Preto sme sa zdržali hlasovania. Následky v Portugalsku sú známe a podnecujú nás k tomu, aby sme im čelili jasne formulovaným spôsobom. Glyn Ford písomne. - Podporím správu o prijatí jednotnej meny Slovenskom od 1. januára budúceho roku. Odkedy bolo zavedenie eura celosvetovým úspechom a rýchle zavedenie eura ako rezervnej meny na svetovej úrovni, ktorá konkurovala monopolu dolára. Všetko nasvedčuje tomu, že i naďalej bude silnieť. Ako silný obhajca si môžem len želať, aby moja vlastná krajina, Anglicko, bola na ceste prijať euro. Bolo pre mňa ťažké si predstaviť, že krajiny, ktoré dokonca ani neboli členskými štátmi Únie by prijali euro ešte pred Spojeným kráľovstvom. Hrozí nám, že ostaneme visieť vzadu, na chvoste Únie. Małgorzata Handzlik Slovensko je prvou krajinou bývalého komunistického bloku, ktorá si želá vstúpiť do eurozóny, od 1. januára 2009. Dynamická slovenská ekonomika splnila konvergenčné kritériá dohodnuté v Maastrichtskej zmluve. Vstup do menovej únie umožní Slovensku čerpať mnoho výhod, ktoré predstavuje spoločná mena a to bude určite doplnkovou hnacou silou hospodárstva. Je pravdou, že sa objavili pochybnosti, či Slovensko bude v takej pozícii, aby dokázalo udržať nízku mieru inflácie alebo rozpočtový deficit. Ako spravodajca správne poznamenal vo svojom príspevku, stúpajúca inflácia je problémom nielen pre Slovákov, ale tiež pre celú Európsku úniu vrátane eurozóny. Podobne ako všetky štáty, ktoré už sú súčasťou menovej únie, aj Slovensko musí pokračovať v makroekonomickej politike, aby i naďalej spĺňalo konvergenčné kritériá. Iste bude skúsenosť Slovenska so zavádzaním spoločnej meny výbornou inštruktážou pre Poľsko. Musíme pozorne sledovať nášho južného suseda. Ako upozornil spravodajca, prijatia eura sa neteší veľkej podpore medzi Slovákmi. Dúfam, že vstupu Slovenska do eurozóny bude predchádzať informačná kampaň, ktorá presvedčí a predovšetkým riadne pripraví Slovákov na zmenu meny. Ian Hudghton písomne. - Hlasoval som v prospech správy pána Casa, ktorá súvisí s prijatím eura na Slovensku. Slovensko, krajina, ktorá ma len niečo cez päť miliónov obyvateľov, je nezávislá iba 15 rokov. V tomto krátkom čase sa Slovensko rozvinulo politicky aj hospodársky a teraz je táto krajina v pozícii, keď vstupuje do eurozóny. Skúsenosť Slovenska svedčí o tom, že Škótsko je príliš malou krajinou, aby sa stala úspešným a nezávislým národom v rámci EÚ. Astrid Lulling Hlasovala som v prospech správy pána Casa o prijatí jednotnej meny Slovenskom od 1. januára 2009, na základe ktorej si Európsky parlament kladnými odporúčaniami získal Komisiu, ECB a Radu. Slovensko v skutočnosti vyvinulo nesmierne úsilie, aby splnilo maastrichtské a konvergenčné kritériá. Rast slovenského hospodárstva od pádu komunistického režimu je pozoruhodný a prijatie jednotnej meny Slovenskom bude odmenou pre túto krajinu, ktorá uskutočnila prísnu reformnú agendu. Pokiaľ ide o infláciu, Európsky parlament vyjadril svoje znepokojenie týkajúce sa udržateľnosti inflácie na Slovensku zo strednodobého a dlhodobého hľadiska, ako to bolo uvedené v poslednej konvergenčnej správe ECB. Podľa nášho názoru by však slovenská vláda mohla prijať opatrenia nevyhnutné na vyhnutie sa inflácii, ktorá sa bude po vstupe do eurozóny zvyšovať. Pričom nesmieme zabúdať, že vyhliadky súvisiace s infláciou, pokiaľ ide o eurozónu na rok 2009 prekračujú cieľ 2 %, ktorý stanovila ECB. Preto by nebolo spravodlivé penalizovať Slovensko za jeho snahu splniť kritériá, ktoré nebudú schopní v roku 2009 splniť ani členovia eurozóny. Andreas Mölzer Na konci apríla bolo 53 % Slovákov stále proti zavedeniu eura. Ich strach zo straty nezávislosti od Európskej centrálnej banky a zo zvyšovania cien by mal byť naozaj zohľadnený. Neskorší vstup do eurozóny dáva krajinám možnosť pokračovať v nevyhnutných reformách nenáhlivým tempom a dáva ľuďom viac času na to, aby sa prispôsobili. Ak krajiny ako Spojené kráľovstvo, Dánsko a Švédsko nestrácajú nezávislosť, pokiaľ ide o menovú politiku, potom by sme mali poskytnúť toto právo aj ostatným krajinám. V každom prípade, nezávislosť - ľudia - by mali rozhodnúť. Toto rozhodnutie by malo byť uznané a nemalo by byť opravované, ako to bolo v prípade Ústavy, o ktorej sa opätovne diskutovalo. Podľa môjho názoru, nebola dostatočne zohľadnená vôľa ľudí, preto som sa zdržal hlasovania. Gabriele Stauner písomne. - Zdržala som sa hlasovania, pokiaľ ide o zavedenie jednotnej meny na Slovensku od 1. januára 2009, pretože mám pochybnosti o tom, či nie je menová politika Slovenska manipulovaná. Okrem toho, s ohľadom na výsledok írskeho referenda a neistotu, ktorá z toho vyplýva s ohľadom na budúcnosť Európskej únie si myslím, že by bolo vhodné najskôr vykonať analýzu príčin a nepokračovať v integračnom procese menovej politiky, akoby sa nebolo nič stalo. Andrzej Jan Szejna Hlasujem v prospech správy pána Casa o prijatí jednotnej meny Slovenskom od 1. januára 2009. Spravodajca odprezentoval veľmi dobrú a dôkladnú správu. Musíme súhlasiť s názorom, že vytvorenie eurozóny je úspechom na ceste k prehlbovaniu európskej integrácie. Ďalšie rozšírenia tejto zóny sú nevyhnutné a je potešujúce, že ďalšia krajina bude v blízkej budúcnosti súčasťou tohto kruhu. Rád by som tiež spomenul, že s každým rozšírením eurozóny by sme si mali byť istí, že ide o sociálnu podporu tohto európskeho projektu a tiež by sme si mali byť istí, že tieto rozšírenia naznačujú posilnenie spoločnej európskej hospodárskej politiky. Adam Bielan písomne. - (PL) Vážený pán predsedajúci, súhlasím so spravodajcom, že v rámci jednotlivých regiónov sa objavujú závažné rozdiely a že analýzy slúžiace ako základňa pre rozdelenie prostriedkov Únie by mali zohľadniť tento problém. Je to jasne viditeľné najmä v nových členských štátoch. V Poľsku, napríklad, je najdôležitejším sociálnym rozdelením, ktoré zasahuje Poliakov, rastúci blahobyt. V súčasnosti okolo 12 % populácie žije v nesmiernej chudobe. Najväčšie rozdiely pretrvávajú medzi mestom a vidiekom. Hoci Małopolska je štvrtá v krajine, pokiaľ ide o HDP, nezamestnanosť je tu problémom - a postihuje najmä populáciu na vidieku. V susediacej provincii Świętokrzyskie je 55 % obyvateľov vidieka nezamestnaných (88 % z nich je nezamestnaných a nemajú nárok na žiadne príspevky). Pretrvávanie takýchto situácií znamená, že šance týchto ľudí prekonať sociálne vylúčenie, o ktorom sa diskutovalo počas parlamentných zasadnutí, sa strácajú. Charlotte Cederschiöld, Christofer Fjellner, Gunnar Hökmark a Anna Ibrisagic písomne. - (SV) Umiernená delegácia dnes v Európskom parlamente hlasovala proti iniciatívnej správe Gábora Harangozósa (PSE, HU) o vplyve kohéznej politiky na integráciu zraniteľných spoločenstiev a skupín. Nemyslíme si, že kohézia bude posilnená definovaním ďalších zraniteľných skupín v spoločnosti alebo vytvorením ďalších štastistických kategórií. Naopak, myslíme si, že formulovanie politiky prideľovania je zodpovednosťou na národnej úrovni. Okrem toho, Európsky parlament by v tomto štádiu nemal žiadať o rozšírenie podpory po roku 2013, keďže v takomto prípade by sa neprihliadalo na výsledky tejto politiky. Ilda Figueiredo Je mi ľúto, že návrhy, ktoré sme predniesli na plenárnych zasadnutiach a ktoré prijal Výbor pre poľnohospodárstvo a rozvoj vidieka, najmä návrhy o potrebe prepracovať spoločnú poľnohospodársku politiku, boli prehodnotené s ohľadom na ciele predchádzajúcich reforiem. Tie boli zodpovedné za stratu príjmov malých a stredných poľnohospodárov, absenciu a prerušenie poľnohospodárskej činnosti, a uprednostňovanie výlučne veľkých vlastníkov pôdy. Taktiež ľutujem, že nebola venovaná dostatočná pozornosť pokračujúcemu ustanoveniu, pokiaľ ide o vysokú úroveň verejných služieb vo vidieckych oblastiach (vrátane horských a vzdialených oblastí) s cieľom bojovať proti izolácii a zabezpečiť prístup k vzdelaniu, zdravotnej starostlivosti, doprave a komunikáciám, kultúre a slušnému životu pre farmárov a ich rodiny. Nakoniec, som tiež sklamaná, že v konečnom uznesení nie je zahrnutá potreba oživenia podpory poľnohospodárskych združení, družstiev, vinohradníckych družstiev a iných miestnych inštitúcií v oblasti malých plavidiel a iných aktivít, ktoré sú doplnkové vo vzťahu k farmárčeniu a uľahčujú obchodovanie s produktmi, vytvorenie miestnych trhov a užších prepojení medzi výrobcami a spotrebiteľmi. Pedro Guerreiro Ako je možné, že väčšina členov Parlamentu plánuje využiť kohéznu politiku na podporu integrácie zraniteľných spoločenstiev a skupín, keď: utajuje skutočnosť, že existujú krajiny s rozdielnym hospodárstvom v porovnaní s EÚ v mene nominálnej konvergencie v rámci Paktu stability a eura? odmieta klásť dôraz na skutočnosť, že regionálna politika je nevyhnutným nástrojom na podporu hospodárskej a sociálnej kohézie, ktorej prioritnými cieľmi sú zníženie regionálnych rozdielov, podpora skutočnej konvergencie a povzbudenie rastu a zamestnanosti, ktoré slúžia ako nástroj na prerozdelenie a náhradu škody, pokiaľ ide o náklady vnútorného trhu, Hospodársku a menovú úniu (HMÚ) a liberalizáciu medzinárodného obchodu pre zaostávajúce regióny? odmieta vyzdvihnúť potrebu podporiť menej uprednostňované regióny, oblasti so stálymi štrukturálnymi nevýhodami, vzdialené regióny a oblasti postihnuté priemyselnou reštrukturalizáciou, presídlením alebo zavretím podniku s cieľom posilniť hospodársku a sociálnu kohéziu a sociálnu inklúziu zraniteľných spoločenstiev a skupín? alebo keď: odmieta vyzdvihnúť dôležitosť verejných služieb pre hospodársku a sociálnu kohéziu alebo stav, pre ktorý je nevyhnutný faktor blízkosti na zabezpečenie prístupu a dostupnosti týchto služieb pre celú populáciu? Ian Hudghton písomne. - Správa pána Harangozó obsahuje niektoré dôležité pripomienky týkajúce sa sociálneho vylúčenia. Správa upozorňuje, že sociálne vylúčenie a ochudobnenie existuje v oboch, mestských aj vidieckych oblastiach. Taktiež upozorňuje na dôležitosť regionálnych a miestnych orgánov rovnako ako na hospodárskych a sociálnych partnerov a MVO v rozvoji stratégií na boj proti sociálnemu vylúčeniu. Aj keď, tento Parlament neprijal pozmeňujúci návrh mojej skupiny súvisiaci so sociálnou agendou, právami občanov na minimálnu mzdu a prístup k vzdelaniu a odbornej príprave. Z tohto dôvodu som sa zdržal hlasovania. Luís Queiró Kohézna politika je prioritou EÚ, ktorá zastáva popredné miesto v rozpočte - tretinu rozpočtu EÚ. Je založená na zásade solidarity a je zameraná na zníženie hospodárskych, sociálnych a teritoriálnych rozdielov medzi členskými štátmi a ich 268 regiónmi. Navzdory snahám všetkých zúčastnených, tieto rozdiely pretrvávajú. Pribúdajúce znaky svedčia o tom, že zaostalé regióny sa stále nemôžu dostať z cyklu chudoby. Konkrétne, zvyšovanie počtu zraniteľných spoločenstiev a skupín nás prekvapuje, keďže do týchto regiónov investujeme. Obávame sa aj toho, že prechod z chudoby na sociálne vylúčenie a následnú izoláciu môže byť náhly. Zdalo by sa, že tento problém je zakorenený v samotnom priestorovom a teritoriálnom rozvoji. Preto potrebujeme informácie, ktoré nám pomôžu vyriešiť problém, ktorý sa skrýva pod mnohými vrstvami vylúčenia - napríklad, výsledkom dlhotrvajúcej nezamestnanosti je často predlžujúca sa nečinnosť, ktorá znižuje kapacitu tých, ktorí sú zasiahnutí a preto je pre nich ťažšie prekonať sociálne vylúčenie a hospodárske problémy. Verím, že je nevyhnutné naliehavo sa pozrieť na spôsob teritoriálneho rozvoja a na jav vzájomného pôsobenia vylúčenia, aby sme mohli splniť cieľ trvalo udržateľného rozvoja pomocou účinnejšieho využitia existujúcich finančných nástrojov určených na boj proti rozdielom, ktoré stále pretrvávajú. Andrzej Jan Szejna Hlasujem v prospech správy pána Harangozu o vplyve kohéznej politiky na integráciu zraniteľných spoločenstiev a skupín. Súhlasím s potrebou zaviesť prístup, ktorý zohľadní mikroregionálnu úroveň a zameria sa na vnútroregionálne rozdiely a na najcitlivejšie oblasti. V niektorých prípadoch sú vnútroregionálne nerovnosti dôležitejšie ako rozdiely medzi regiónmi. Neexistencia takéhoto prístupu môže prehĺbiť regionálne rozdiely a ďalej zhoršiť situáciu vo vylúčených oblastiach. Nezabudnime, že cieľ a zakladajúca myšlienka európskej regionálnej politiky je znížiť rozvojové rozdiely medzi jednotlivými oblasťami v Európskej únii, a pokiaľ ide o politické nástroje, ešte stále nebol zohľadnený jav teritoriálneho vylúčenia. V nových členských štátoch sa sociálna rozdrobenosť a nedostatky vo sfére zabezpečenia rovnakých príležitostí vyskytujú najmä vo vidieckych oblastiach, keďže hospodárske a sociálne iniciatívy sú v regiónoch sú zvyčajne zamerané na dynamické ciele - najmä na mestské centrá. Pedro Guerreiro Nepochybne iniciatívna správa Európskeho parlamentu, ktorá je veľmi závažná a vysoko aktuálna, a napriek otázkam o využívaní a obchode s drevom a rybárskymi zdrojmi, sa nezaoberá otázkou rámca obchodných vzťahov medzi EÚ a krajinami, najmä pokiaľ ide o nie celkom odsúhlasenú a podpísanú Dohodu o hospodárskom partnerstve (DHP) medzi Európskym spoločenstvom a jeho členskými štátmi na jednej strane a Strednou Afrikou na druhej strane. Uznesenie opätovne vyzýva Komisiu, aby konala v súvislosti s cieľom DHP, ktorým je zlepšenie regionálnej integrácie a posilnenie hospodárskej pozície krajín AKP a v tomto kontexte vyzýva na pozdvihnutie pozície krajín západnej Afriky, keďže zatiaľ je to len pokus predať mačku vo vreci. Okrem toho, medzi ostatné dôležité body, akým je pozornosť venovaná 'nedostatočným opatreniam na preskúmanie a kontrolu činností rybolovných plavidiel' v týchto krajinách, pričom sa odporúča sledovanie a služby sledovania prostredníctvom založenia sledovacích centier, školenia inšpektorov alebo získanie pozorovacích plavidiel a vzdušných síl, keďže tieto krajiny majú nedostatok technických a ľudských zdrojov na uskutočnenie týchto úloh, opatrenia, ktoré ak budú pokračovať, budú musieť uznať nezávislosť týchto krajín v súvislosti s exkluzívnou hospodárskou zónou. Ian Hudghton písomne. - Vítam všeobecnú dôveru vyslovenú správe pána Schmidt. Politiky EÚ majú hlboký dopad na hospodárstva, prostredie a spoločnosti krajín západnej Afriky a je preto nevyhnutné, aby sme na seba vzali zodpovednosť za naše skutky, pokiaľ ide o národy západnej Afriky. Odsudzujem rozhodnutie Parlamentu v súvislosti s prijatím pozmeňujúceho návrhu č. 1 a vyňatie klauzuly o vyhnutí sa prekročeniu kapacít, pokiaľ ide o odvetvie rybolovu. Je zjavné, že by sme sa mali vyhnúť prekročeniu kapacít v akejkoľvek oblasti rybolovu, a preto je šokujúce, že Parlament hlasoval týmto spôsobom len aby utíšil politikov v istých členských štátoch. Eija-Riitta Korhola písomne. - (FI) Vážený pán predsedajúci, správa pána Schmidta o koherencii politiky v oblasti rozvoja dokonale vyzdvihuje jeden závažný nedostatok, pokiaľ ide o politiku Spoločenstva v oblasti rozvojovej spolupráce v širšom kontexte: Táto politika nie je dostatočne zrozumiteľná a často nezasahuje všetky podstatné odvetvia. Správa je zameraná na následky využívania biologických prírodných zdrojov v západnej Afrike zo strany EÚ. Najdôležitejšími prírodnými zdrojmi, pokiaľ ide o regionálne Hospodárske spoločenstvo západoafrických štátov (ECOWAS) sú drevo a ryby, a viac ako 80 % z nich sa vyváža do Európskej únie. Napriek skutočnosti, že dohody, ktoré sú vybudované na zásadách trvalo udržateľného rozvoja a boli uzatvorené v oboch odvetviach, nie sú dostatočne dôkladné. Existujú jasné signály, ktoré dosvedčujú, že mnoho druhov rýb je vychytaných a nedostatočné riadenie a kontrola vyústili do nelegálneho a neudržateľného výrubu lesa. Z toho vyplýva ochudobnenie regiónu, ktoré môže byť priamo spojené s migráciou veľkého rozsahu. Hlasovala som v prospech správy pána Schmnidt a verím, že koherentná politika EÚ môže mať podstatný dopad na západnú Afriku, keďže EÚ je najväčšou kúpnou silou v regióne, pokiaľ ide o kľúčové produkty regiónu. Stojí za zapamätanie si, že samotná obchodná politika nie je odpoveďou. Musí byť úzko spojená najmä s rozvojom spolupráce, aby sa región mohol tešiť z istých politických a socioekonomických podmienok pre zúčastnené krajiny, ktoré sú samé schopné využiť celkový potenciál ich biologických prírodných zdrojov. Ďalším podstatným faktorom je, že koherencia politík ktorá má dopad na rozvoj môže byť správne uplatnená len vtedy ak bude uplatnená na najvyššej politickej úrovni. Czesław Adam Siekierski - (PL) V politike EÚ, pokiaľ ide o západnú Afriku, je potrebná koherencia medzi politikou rozvoja pre tieto regióny a politikou rybolovu v tejto oblasti, a úrovňou využívania zdrojov dreva, ktoré sú spojené so zalesňovaním tejto oblasti a jeho následkami s ohľadom na klimatické zmeny. Politika EÚ v oblasti rybolovu afrických štátov musí byť posilnená a ďalej rozširovaná. S ohľadom na skutočnosť, že moria západnej Afriky patria medzi najvyužívanejšie námorné oblasti a niektoré druhy rýb sú predmetom nadmerného výlovu, preto by Európska únia mala pomôcť rozvinúť a zaviesť špeciálne programy na sledovanie a kontrolu týchto vôd. Výmena informácií a skúseností z tejto oblasti je mimoriadne dôležitá, najmä pokiaľ ide o vedecké štúdie o vodných zdrojoch. Prioritou EÚ a západoafrických štátov by malo byť obmedzenie nelegálny rybolov a zakázať nadmernú spotrebu určitých populácií rýb. Nezabúdajme, že mnoho ľudí sa živí rybolovom. Menšie výlovy znamenajú väčšiu chudobu a problémy so zabezpečením jedla v tomto regióne sveta. Neprimerané využívanie lesných zdrojov prispieva k zväčšeniu problému klimatických zmien. Mali by sme pripraviť tieto štáty na boj proti klimatickým zmenám. Musíme si uvedomiť, že ťažkú finančnú situáciu tohto regiónu spôsobujú predovšetkým tieto činnosti. Preto by sme im mali pomôcť vytvoriť podmienky pre rozvoj, ktorý by priniesol nové príležitosti a nové formy činností, ktoré by zlepšili životnú úroveň. Andrzej Jan Szejna Zaujala ma správa pána Schmidt o koherentnej politike v oblasti rozvoja a o dopadoch využívania istých biologických prírodných zdrojov zo strany EÚ, pokiaľ ide o rozvoj západnej Afriky, a hlasujem v prospech tejto správy. V "Európskom konsenze o rozvoji" z decembra roku 2005, ktorý bol spoločne odsúhlasený inštitúciami EÚ a členskými štátmi je deklarovaný spoločný cieľ zabezpečiť koherentnú politiku v oblasti rozvoja. Drevo a ryby predstavujú dva kľúčové produkty pre hospodársky a sociálny rozvoj západnej Afriky. EÚ môže zohrávať podstatnú úlohu v ďalšom rozvoji týchto oblastí v regióne s ohľadom na tieto kľúčové produkty. Vyjadrujem spokojnosť s tým, že sedem krajín západnej Afriky podpísalo dohody o rybolove s Európskou úniou v súlade s novými dohodami o spolupráci, v ktorých okrem počiatočného cieľa ochrany záujmov flotily Spoločenstva sú doplnené aj klauzuly o povinnosti tretích krajín stanoviť plány, ktoré zabezpečia trvalo udržateľné využívanie vlastných zdrojov rybolovu.

Gestión colectiva de los derechos de autor en línea (debate) Presidenta El siguiente punto es la pregunta oral realizada por Giuseppe Gargani sobre la gestión colectiva de los derechos de autor en línea - B6-0459/2008). Jacques Toubon Señora Presidenta, esta pregunta es crucial para la futura economía cultural de Europa. A pesar de la existencia de la Directiva sobre derechos de autor en la sociedad de la información, la situación de la gestión colectiva de los derechos de autor y los derechos relacionados con los servicios en línea es sumamente compleja, sobre todo debido a la naturaleza territorial de las leyes de derechos de autor y la ausencia de un sistema de licencias paneuropeo. Esta situación se ha complicado aún más por la falta de una política coherente por parte de la Comisión Europea, por un lado con la Dirección General responsable del mercado único y los derechos de autor, y por otro con la DG responsable de la política de competencia, a menudo actuando por su cuenta y sin visión global del sector afectado, sobre todo en lo referente a los intereses de los talentos creativos de Europa. De hecho, al negarse a legislar y al ignorar las distintas resoluciones adoptadas por el Parlamento, y al optar en lugar de ello por tratar de regular este sector mediante recomendaciones y decisiones administrativas, la Dirección General de Mercado Interior y Servicios ha creado un clima de inseguridad jurídica. Ante esta situación, la Dirección General para la Competencia está iniciando procedimientos legales contra un actor de este sector que solamente intentaba actuar de conformidad con la recomendación de la Comisión de 2005. De modo que la Comisión tomó en julio esa decisión contra la CISAC. No impuso una sanción pecuniaria, sino que solicitó cambiar la forma en que la CISAC y sus asociaciones miembros operaban. Esta situación refleja el hecho de que la Comisión Europea optó por ignorar las advertencias expresadas por el Parlamento, concretamente en su resolución del 13 de marzo de 2007, que también contenía propuestas concretas para la competencia controlada, así como para la protección y el fomento de las minorías culturales dentro de la Unión Europea. Es más, desde entonces hemos asistido a toda una serie de iniciativas, de las cuales sólo una ha sido de naturaleza legislativa: un balance inverosímil de la recomendación sobre las sociedades de explotación de derechos de autor, un informe de evaluación y un Libro Verde sobre la Directiva de 2001, preguntas sobre las copias privadas, el libre acceso por medio de una decisión de la Dirección General de Investigación al 20 % de las licitaciones bajo el Séptimo Programa Marco, una extensión del tiempo de los derechos de los artistas intérpretes, para lo cual se estudiará la posibilidad de elaborar una Directiva, etc. Por ello la Comisión de Asuntos Jurídicos ha planteado la siguiente pregunta: ¿no cree la Comisión que sería preferible asegurarse de que cualquier cambio impuesto, por ejemplo sobre los miembros de la CISAC, debería ser objeto de un extenso seguimiento por parte de todas las partes interesadas para poder dar por terminada la incongruencia de la situación jurídica actual que ha surgido de las posiciones divergentes adoptadas por la Comisión? ¿Pretende la Comisión Europea reconsiderar su política en este sector a la luz de la resolución del Parlamento del 13 de marzo de 2007 para lograr alcanzar una enfoque global que tenga en cuenta no sólo los intereses de los usuarios, sino también los de los titulares de derechos y de la comunidad creativa? Por nuestra parte, estamos convencidos de que el caso CISAC demuestra que la posición de la Comisión al adoptar disposiciones no obligatorias, o "derecho indicativo" como suele llamarse, o a través de decisiones meramente administrativas, es incoherente y opuesto al principio de seguridad jurídica, ya que las partes afectadas no disponen de recursos de apelación o de discusión. Mañana la Comisión pretende continuar con este enfoque de "derecho indicativo" adoptando otra recomendación, esta vez sobre contenido artístico en línea, que también tratará el tema de las licencias transfronterizas. No será una recomendación tomada en codecisión. ¿Tiene previsto la Comisión involucrar al Parlamento en la elaboración de esta recomendación de forma eficaz? ¿O va a ignorar una vez más, en este sector tan importante para la futura economía y cultura de Europa, a aquellos que representan a los Estados miembros y a sus ciudadanos? Por este motivo tengo dos sugerencias que hacer. En primer lugar, respecto a las copias privadas, la Comisión debería poner en marcha una plataforma a disposición de todos los interesados para que este informe pueda ser abierto y examinado por todos aquellos que necesiten consultarlo. El Parlamento, por su parte, dará su opinión en cualquier caso. La Comisión de Asuntos Jurídicos acaba de crear un grupo de trabajo ad hoc sobre los derechos de autor con el objetivo de proponer a todas las partes interesadas una visión clara y a largo plazo de la propiedad artística e intelectual y de su papel en la economía de la cultura y el conocimiento. Este grupo celebrará su primera reunión mañana por la mañana. Charlie McCreevy miembro de la Comisión. - Señora Presidenta, yo creo que estas cuestiones deberían ser trasladadas a un contexto más amplio, puesto que el debate sobre cómo regular la música en Internet está cobrando cada vez más importancia. Hay más música que nunca disponible en Internet para los consumidores, la mayor parte sin las licencias adecuadas. De hecho, son muy pocos los ingresos que producen para los artistas o productores musicales. En 2006, la relación entre las descargas ilegales y las descargas legales de canciones era de 40 a 1, y más de 20 000 millones de grabaciones son objeto de descargas ilegales cada año. Así que algo falla. Los operadores en línea dicen que regular las licencias de la música en Europa es demasiado complicado, razón por la que no existe todavía un servicio jurídico en línea disponible en ninguno de los nuevos Estados miembros. Estos son los antecedentes de la serie de preguntas que nos ha hecho llegar el señor Gargani. Todo el mundo está de acuerdo en que necesitamos simplificar el sistema de licencias de la música para las descargas de Internet y los teléfonos móviles. Pero nadie quiere salir perdiendo en el proceso. ¿Existe una forma sencilla de obtener licencias que cubran todos los derechos en toda Europa? Para contestar esta pregunta, debemos tener presente que la mayoría de los autores, compositores e intérpretes viven de los ingresos que generan sus derechos de autor. Este es su medio para llegar a fin de mes. Entonces, ¿cómo podemos llegar a un equilibro entre eficiencia y justicia? La Comisión emitió sus recomendaciones en 2005. Como muestra el informe de evaluación de 2008 sobre estas recomendaciones, algunos propietarios de derechos de autor, tales como los editores musicales, han seguido nuestro consejo y han puesto en marcha licencias a escala europea. Mientras las pequeñas sociedades de gestión colectiva temen que estas plataformas no dejen espacio para un repertorio especializado, ahora nosotros debemos garantizar que así sea. Son indicios alentadores. Ya existen licencias en la Unión para pequeños editores musicales. Mientras se llevan a cabo estos esfuerzos, no debemos lanzarnos a legislar antes de tiempo. Tenemos que darle una oportunidad a esta reestructuración. Pero hemos de procurar que los pequeños repertorios no resulten perjudicados. Me gustaría referirme a la decisión antimonopolista adoptada recientemente por la Comisión en el caso CISAC. La decisión prohíbe las prácticas que atentan contra la competencia llevadas a cabo por sociedades europeas de gestión colectiva que limitan su capacidad de ofrecer servicios a autores y operadores en línea. La eliminación de las restricciones permitirá a los autores elegir la sociedad de gestión colectiva que administrará su propiedad intelectual. También facilitará a los operadores en línea la obtención de licencias de explotación en varios países a partir de una sola sociedad de gestión colectiva que ellos elijan. La recomendación de 2005 y la decisión de la CISAC se rigen por los mismos principios: ambas fomentan la eliminación de las restricciones que impiden a los autores y compositores elegir libremente a sus sociedades de gestión colectiva, y a los administradores de derechos, entregar licencias transfronterizas. En cuanto a la preparación de la recomendación sobre contenidos creativos en línea, la Comisión tiene previsto adoptarla durante el primer trimestre de 2009. La consulta pública de 2008 sobre contenidos creativos en línea demuestra que el tema de las licencias transfronterizas para las obras audiovisuales no se puede abordar desde el punto de vista de la recomendación actual. La Comisión ha publicado una licitación para realizar un estudio independiente sobre las licencias transfronterizas de las obras audiovisuales con el objetivo de analizar tanto los aspectos económicos como culturales de dichas prácticas. La Comisión está estudiando actualmente las propuestas, por lo que los resultados del estudio deberían estar disponibles a finales de 2009. Estamos trabajando directamente con el Parlamento Europeo y los Estados miembros en los cambios relativos al contenido artístico en línea, en concreto participando en las diversas audiencias organizadas por el Parlamento Europeo y en los debates del grupo de trabajo audiovisual del Consejo de Ministros. Puesto que los cambios relativos al contenido artístico en línea se producen con gran celeridad, no existen prácticas consolidadas sobre las que basar la legislación obligatoria en esta fase. A estas alturas, una legislación a escala europea podría poner en peligro el desarrollo de nuevos modelos de negocio y los procesos de cooperación entre los interesados. Por ello, la recomendación parece el medio más adecuado para simplificar el cambio del sector de contenido artístico al entorno en línea. El señor Toubon hizo la interesante sugerencia de que quizás debería crearse un grupo de trabajo sobre las pequeñas sociedades de gestión colectiva, y yo creo que es una idea magnífica. La Comisión estaría preparada como facilitadora e intentaría encontrar un hueco para las pequeñas sociedades dentro del mundo de Internet, de modo que tendremos en cuenta su sugerencia. Manuel Medina Ortega en nombre del Grupo del PSE. - (ES) El señor Toubon ha hecho una magnífica exposición del problema desde el punto de vista jurídico. Eso me ahorra a mí tener que entrar en esta materia. Yo quería llevar la cuestión a un terreno mucho más práctico. La Dirección General de la Competencia, en el tema del derecho de autor, parte de la base de que los autores tienen el mismo peso que las grandes sociedades multinacionales que manejan el mundo de la comunicación. Y eso no es verdad. Los autores, los intérpretes, los ejecutantes son, en realidad, trabajadores. Es posible que haya unas cuantas estrellas -que son las que aparecen en las revistas- que tengan una cierta posibilidad de elección. Pero la mayor parte de los autores, de los intérpretes, de los ejecutores, de los creadores, no tiene esa posibilidad de elección. Su posición es prácticamente la de un trabajador sindicado a través de su organización de derechos de autor. Pretender que estos autores -miles, decenas de miles, quizás centenares de miles-, que trabajan en Europa todos los días y que están obteniendo su rendimiento a través de sus sociedades de autores, funcionen como si fueran empresas multinacionales es una ficción que no se conforma con la realidad. Si no partimos de la base de que las actuales sociedades de autores europeas representan unos intereses concretos de miles de afiliados cada una de ellas y que actúan como tales, no comprenderemos nunca la realidad. Yo creo que la Comisión probablemente hace su trabajo, pero cuando la Comisión habla de estudios a mí me da un poco de miedo, porque ¿quién hace esos estudios? ¿Quién paga esos estudios? ¿Qué grupos de presión influyen sobre eso? Para eso tenemos en la Unión Europea un sistema democrático, un sistema democrático en el nivel de los Estados y en el nivel de cada uno de ellos. A los parlamentarios europeos, humildemente, nos toca asumir ese papel de traer aquí lo que es la expresión de la realidad social y que no se encuentra quizás en los despachos ni en los grandes estudios de carácter económico. Nos encontramos en una situación en la que, si no tenemos cuidado, si tratamos de desregular este sector como se ha hecho en otros, acabaremos matando una de las cosas más propias, que es la creación. Europa se caracteriza, a pesar de todas sus dificultades, por la gran creación. Acabaremos creando una industria audiovisual absolutamente vacía de contenido; tenemos algún modelo en algún otro país donde lo hemos visto. Es decir, en este momento, creo que tiene que ser parte de nuestros esfuerzos dotar a estos creadores de una maquinaria institucional, de un sistema que les permita actuar. Yo creo que actuar en abstracto, pensar que el pequeño músico, que el pequeño compositor puede defenderse por sí mismo es absurdo. Si Beethoven viviera ahora y estuviera haciendo sinfonías y se le tuviera que obligar a llegar al mercado internacional para competir con las grandes multinacionales de la música, Beethoven se moriría de hambre. Su situación económica sería mucho peor que la que tuvo entre el siglo XVIII y XIX. Yo creo que esto es algo importante y algo que tenemos que transmitir. El señor Toubon se ha referido a la decisión de nuestra comisión de crear un grupo de trabajo sobre la protección de la propiedad intelectual. Nosotros esperamos, por parte de la Comisión y sobre todo por parte del señor McCreevy, que ha sido siempre un gran amigo de esta Comisión de Asuntos Jurídicos, que estén dispuestos a colaborar con nosotros, a transmitirnos sus preocupaciones, pero también a escuchar. Y que, además, este grupo de trabajo sirva, en efecto, para escuchar los puntos de vista de esos miles de personas que, en este momento, humildemente, están haciendo una gran labor intelectual y que están permitiendo que estos medios audiovisuales que estamos creando se llenen de contenido. Por que si no, repito, hay el peligro de que creemos un gran sistema audiovisual absolutamente vacío que solamente pueda ser ocupado por anuncios, pero que no tenga ningún contenido concreto. Por tanto, señora Presidenta, yo creo que la propuesta, la pregunta oral y la propuesta de resolución que nos proponemos presentar van dirigidas a reforzar esta independencia y esta identidad propia de la cultura europea, que no puede ser sustituida por ninguna abstracción basada en la libre competencia. Eva Lichtenberger en nombre del Grupo Verts/ALE. - (DE) Señora Presidenta, señor Comisario, en el año 2004 la Comisión de Asuntos Jurídicos celebró una audiencia dedicada, entre otras cosas, al papel de las sociedades de gestión colectiva. Algunos artistas nos ilustraron los problemas a los que se enfrentan bajo el sistema actual que opera a través de esas sociedades. Y usted optó por el planteamiento legislativo -o más bien no legislativo- del "derecho indicativo", el cual simplemente ha creado más inseguridad jurídica, con la consecuencia de que nos enfrentamos a un número cada vez mayor de quejas y a un descontento generalizado debido a la falta de claridad de la situación. Se trata de un problema real, señor Comisario. El sistema que usted ha propuesto provocará una concentración del mercado, que beneficiará a los más fuertes e ignorará, por ejemplo, el Convenio sobre diversidad cultural en el caso del arte y la cultura de Europa. En este sistema, las culturas minoritarias, todos aquellos que no forman parte de la cultura mayoritaria o aquellos que utilizan lenguas minoritarias se verán perjudicados inevitablemente porque el sistema, sencillamente, no los tiene en cuenta. Cuando le preguntamos, en la Comisión de Asuntos Jurídicos, por qué no había presentado propuestas como las señaladas en el informe Lévai en el Parlamento, usted dijo que el mercado se movería en esta dirección de todas formas y usted mismo optó por no hacer ningún cambio al respecto. Señor Comisario, las sentencias contradictorias que hemos presenciado últimamente han demostrado que esa no era la forma correcta de actuar. Lo que necesitamos ahora, si queremos proteger el potencial creativo, es una solución de cara al futuro. Creo que además tendremos que reflexionar más sobre el grado de vinculación de los derechos en general. ¿Sigue esto siendo sostenible en su formato tradicional, un formato físico? ¿Cumpliremos los objetivos necesarios o no funcionará? Señor Comisario, no creo que más estudios ni audiencias nos vayan a servir de algo. Por desgracia, hemos visto que siempre se invita a la misma gente, que son los gigantes del mercado, y no a los más pequeños, cuya opinión es de este modo ignorada. Necesitamos un planteamiento diferente y una propuesta legislativa clara sobre el modo en que las sociedades de gestión colectiva pueden y deben proteger sus derechos y sus bienes. Lidia Joanna Geringer de Oedenberg (PL) Señora Presidenta, el año pasado el Parlamento Europeo respondió mediante una resolución a la recomendación de 2005 de la Comisión sobre la gestión colectiva internacional de los derechos de autor. En su resolución el Parlamento pidió que se dejase claro que esta recomendación se aplica exclusivamente a la venta de grabaciones musicales a través de Internet. También pedimos que se realizara una consulta inmediata a las partes interesadas. Además, solicitamos que se enviara al Parlamento y al Consejo el anteproyecto sobre la gestión colectiva de derechos de autor y otros derechos relacionados sobre los servicios internacionales de música en línea. La gestión de los derechos de autor y otros derechos relacionados con los servicios de música en línea es un tema complejo y problemático, pese a la directiva vinculante sobre la armonización de determinados aspectos de los derechos de autor en la sociedad de la información. Las dificultades se deben principalmente a la falta de licencias europeas. La falta de claridad de esta recomendación queda patente. Esto quiere decir que la recomendación quizás podría aplicarse también a otros servicios en línea que contengan grabaciones, como los servicios de emisión. La consiguiente falta de claridad sobre el uso de los distintos sistemas de licencias crea inseguridad jurídica y tiene consecuencias indeseables, sobre todo para los servicios de emisión en línea. Siento decir que la Comisión no ha tenido en cuenta las recomendaciones del Parlamento. La Comisión se ha limitado exclusivamente a controlar y poner en práctica las recomendaciones de 2005. Esto no es ocuparse de los problemas actuales del sector. Entre otras cosas, la política de la Comisión refleja la decisión tomada con respecto a la Confederación Internacional de Sociedades de Autores y Compositores. La Comisión ha excluido cualquier posibilidad de que las sociedades actúen de forma conjunta en relación, por ejemplo, con la propuesta de crear un sistema transparente de derechos de autor en Europa. Esto equivale a dejar el poder en manos de la oligarquía compuesta por la mayoría de empresas que han llegado a acuerdos bilaterales con destacados intérpretes. Es de esperar que el resultado de esa decisión conlleve una mayor limitación de elección y la desaparición de pequeñas empresas del mercado, en detrimento de la diversidad cultural. Zuzana Roithová (CS) El estado actual del mercado de contenidos digitales es insostenible, es un mercado rígido y fragmentado a causa del monopolio. Por esta razón me alegra que la Comisión arrojara en julio algo de luz sobre la gestión colectiva. Me preocupan los términos y las condiciones contractuales improcedentes no sólo de los autores, sino también de los usuarios. Me gustaría creer que ahora los checos y otros ciudadanos de países pequeños podrán comprar sus canciones, sus libros digitales o sus series de televisión preferidas en Internet, por ejemplo, en iTunes u otras compañías de comercio virtual, sin fronteras, lo cual es imposible hoy en día. También me gustaría creer que los autores podrán elegir libremente su sociedad de gestión colectiva de entre todos los Estados miembros y hacer que la gestión mejore la calidad de los servicios y reduzca los gastos de explotación. Espero que a cambio las sociedades puedan ofrecer licencias ilimitadas, incluido licencias europeas, pero no es tan sencillo. No creo que la incursión que realizó la Comisión en el avispero en julio vaya a producir ningún cambio sistémico en el mercado de contenidos digitales. Me gustaría pedir a la Comisión que solicite un estudio independiente de la gestión colectiva en su conjunto y que envíe un texto legislativo al Parlamento que contenga una revisión de todo el sistema basada en un análisis adecuado de todos los aspectos específicos de este problema. Jean-Paul Gauzès (FR) Señora Presidenta, señor Comisario, han demostrado estar dispuestos a escuchar y a prestar atención a estos problemas. No obstante, me gustaría hacerles una pregunta y una petición. La pregunta se refiere a la forma en que el Parlamento se verá involucrado en el trabajo que proponen llevar a cabo. La petición es que si se establece una plataforma, creo que es imprescindible que los resultados, sus resultados, no sean decididos de antemano, sino que sean producto de un debate real y también pienso que los miembros de dicha plataforma deberían representar nuestra diversidad económica y cultural. Charlie McCreevy miembro de la Comisión. - Me gustaría dar las gracias a sus Señorías por el nivel de sus argumentos. Los responsables de la regulación no deberían tomar todas las decisiones. La Comisión fomenta de forma activa el desarrollo del mercado de licencias en línea para la música, pero una intervención legislativa antes de tiempo, sin realizar un análisis completo de las necesidades y tendencias del mercado, no parecería la mejor manera de desarrollar un mercado al por menor en línea próspero en Europa. No obstante, si se hace patente que las actuales intervenciones de la Comisión no pueden lanzar un modelo de licencias en línea adecuado para el siglo XXI, entonces consideraremos otro planteamiento. Ahora es imprescindible que todos los interesados, autores, intérpretes, editores, sociedades de gestión colectiva y casas discográficas, se unan y encuentren una estructura de licencias que permita la aparición de una mayor oferta de servicios jurídicos en línea al mismo tiempo que se mantienen unos resultados decentes para los autores. El señor Medina Ortega se ha referido al hecho de que a todos nos interesa que tengamos una industria cultural próspera en toda Europa. Creo que hablo en nombre de toda la Comisión al decir que ese es nuestro objetivo. Creo que también es adecuado intentar introducir un sistema en el que todo el mundo se beneficie de la creatividad y la cultura -incluido los artistas- y todo el mundo pueda disfrutarlo por un precio razonable. Y eso es lo que todos intentamos conseguir. Podemos diferir en opiniones y en la forma de hacer las cosas. En los últimos años he oído opiniones de distintos puntos de vista, tanto dentro como fuera del Parlamento. No siempre estamos de acuerdo en el modo de alcanzar nuestros objetivos, pero creo que todos sabemos lo que queremos intentar hacer. Cuando sugerí la plataforma -a la que se han referido el señor Gauzès y otros-, fue por la necesidad de reunir a grandes y pequeños actores en un foro, y especialmente a las pequeñas sociedades de gestión colectiva que, creo yo, se sienten excluidas de este debate. Por eso hice esa propuesta. Creo que nuestros objetivos son los mismos. Realmente queremos tener en cuenta todos los intereses y llegar a disponer de un buen sistema de licencias adecuado para el mundo en que vivimos, no el mundo de hace quizás 40 o 50 años. Presidenta Se cierra el debate. La votación tendrá lugar el jueves, 25 de septiembre de 2008.

(1) Barón Crespo (PSE ).    – Arvoisa puhemies, sain juuri kuulla istuntoyksikön laatimasta tiedonannosta, jossa parlamentin jäsenille ilmoitetaan – asiasta ilmoitettiin näköjään viime yönä – että koska nimenhuutoäänestyksiä, erillisiä äänestyksiä ja kohta kohdalta -äänestyksiä koskevia pyyntöjä on ollut niin paljon, Boogerd-Quaakin sananvapautta ja tiedonvälityksen vapautta koskevasta mietinnöstä ei voida äänestää tänään. Arvoisa puhemies, muistanette, että keskustelimme eilen illalla klo 22.30 puhelimessa ja että kerroin olevani huolissani kaikista niistä tapahtumista, jotka liittyvät tähän tapaukseen. Minun on todellakin sanottava nyt, että tämä päätös, jonka tekijää en tiedä – ja meidän kuuluu tietää, kuka päätöksen teki ja kannatatteko te tätä päätöstä – on ristiriidassa kaikkien parlamentissa noudatettavien käytäntöjen kanssa. Minun ryhmääni ei ole kuultu, muiden ryhmien tilanteesta en tiedä. Pyytäisin siis, että klo 12.00 alkavan äänestyksen alussa äänestämme siitä, voidaanko tämä mietintö merkitä uudelleen tämän päivän äänestyksiin. Puhemies.    Samalla kun keskustelin kanssanne eilen illalla, parlamentin täysistunnossa keskusteltiin Boogerd-Quaakin mietinnöstä. Minulle asiasta ilmoitettiin eilen illalla, kuten teillekin, joten ketään ei ole jätetty tiedotuksen ulkopuolelle. Minulle ilmoitettiin eilen illalla, että koska äänestettäviä asioita sekä kohta kohdalta -äänestyksiä ja nimenhuutoäänestyksiä koskevia pyyntöjä on ollut niin paljon, istuntoyksikkö ei yksinkertaisesti pysty valmistelemaan tarvittavia asiakirjoja mietintöä koskevaa äänestystä varten viime yönä päättyneen istunnon ja tänään klo 12.00 alkavan äänestyksen välisenä aikana. Tässä ei ole kysymys minun poliittisista mieltymyksistäni. Minulla on tässä 51-sivuinen luettelo äänestystä koskevista yksityiskohdista. Menettelyssä ei ole kysymys tietyn poliittisen mieltymyksen julki tuomisesta. Olen valmistautunut ottamaan vastaan menettelyä koskevia esityksiä tänään klo 12.00, mutta minulle ilmoitettiin, että yksiköiden on mahdotonta valmistella äänestystä klo 12.00 mennessä. Minulle on esitetty muita menettelyyn liittyviä kysymyksiä. Käsittelen niitä puolen päivän aikaan ja teen niitä koskevat päätökset. Olen kuitenkin itse sitä mieltä, että useista pyynnöistä huolimatta parlamentin on käsiteltävä tätä asiaa ja äänestettävä siitä. Miten ja milloin, onkin sitten monimutkaisempi kysymys. Selvitän asiaa yksiöiden kanssa nyt aamupäivällä ja katson, mitä voimme tehdä. Watson (ELDR ).    – Arvoisa puhemies, mietinnön aiheena ei ole Silvio Berlusconi. Sen aiheena on tiedotusvälineiden keskittyminen kaikissa Euroopan unionin maissa, ja kansalaiset ovat tästä syystäkin huolissaan. Mietintö on laadittu parlamentin tavanomaisten menettelyjen mukaisesti, ja koska joillekin kysymys on vaalien kannalta arkaluonteinen, esittelijä on tarjoutunut poistamaan Silvio Berlusconin nimen mietinnöstä. Tietyt kollegat pyrkivät kuitenkin viivyttämään, jarruttamaan ja keskeyttämään menettelyjämme väistelläkseen kirkasta valokeilaa, joka paljastaa epämiellyttävät totuudet. Ryhmäni kehottaa PPE-DE-ryhmää peruuttamaan vahingolliset tarkistuksensa. Ellei se tee niin, olemme valmiit äänestämään kaikista 350 tarkistuksesta. Pyydämme teitä antamaan parlamentille mahdollisuuden päättää, jatkammeko asian käsittelyä, ja olisimme hyvin tyytyväisiä, jos voisitte varmistaa, että voimme äänestää tästä mietinnöstä. Puhemies.    Minua on näköjään siunattu monilla ystävillä parlamentin poliittisten ryhmien keskuudessa! Haluan kiittää kaikkia ystäviäni niistä neuvoista, joita he ovat minulle pyytämättäni suoltaneet viimeisten 24 tunnin aikana! Vakuutan teille, että aion toimia asianmukaisesti. Meidän on käsiteltävä tätä kysymystä tänään klo 12.00. Poettering (PPE-DE ).    – En ollut aikonut esittää puheenvuoroa, mutta minun on vastattava siihen, mitä Euroopan liberaali- ja demokraattipuolueen ryhmän puheenjohtaja Watson juuri totesi. Hän kehottaa ryhmääni peruuttamaan tarkistuksemme. Saanen huomauttaa jäsen Watsonille, että tarkistuksia on yhteensä 338, ja minun ryhmäni on jättänyt niistä 157. Tämä tarkoittaa sitä, että muut ryhmät ovat jättäneet 181 tarkistusta. On epäreilua vihjata, että meidän ryhmämme olisi yksin vastuussa kaikista tarkistuksista. Monet jäsenet ovat tyytymättömiä tähän mietintöön, ja sen vuoksi muut ryhmät ovat jättäneet 181 tarkistusta. Arvoisa puhemies, kehottaisin teitä varmistamaan, että puhujat eivät viittaa ainoastaan meidän ryhmämme tarkistuksiin. Cohn-Bendit (Verts/ALE ).    – Hyvä jäsen Poettering, te voitte olla niin sivistynyt kuin haluatte – ryhmätoverinne ovat yksin vastuussa häpeällisestä käytöksestään valiokunnassa, eivät muiden ryhmien jäsenet. Jos olisitte ollut paikalla ja kuullut heidän selontekonsa, olisitte voinut todistaa tämän itse. Se on ensimmäinen huomautukseni. Arvoisa puhemies, toiseksi jäsen Watson esitti suoran kysymyksen, johon haluamme vastauksen. Haluamme äänestää tänään klo 12.00 siitä, milloin äänestämme mietinnöstä. Ryhmämme on valmis äänestämään mietinnöstä klo 14.00, klo 15.00, klo 17.00 tai vaikka keskiyöllä, milloin tahansa. Se, mitä täällä tapahtuu, on kerta kaikkiaan hävytöntä! Kahden ryhmän välinen salainen sopimus, jolla pyritään välttämään tärkeää mietintöä koskeva äänestys, on jo sinänsä pöyristyttävää, ja parlamentin pitäisi reagoida tähän pöyristyttävään asiaintilaan äänestämällä tänään iltapäivällä tai tänä yönä, milloin vain, osoittaakseen, että tällaiset metkut eivät voi estää meitä äänestämästä tästä tärkeästä mietinnöstä. Haluamme äänestää klo 12.00 niin, että mietintöä koskeva äänestys toimitetaan tänään. Puhemies.    Päätän äänestysasiasta puolen päivän aikaan. Kiitokset neuvoistanne. Istunnon puhemiehenä toimiessani en aio ryhtyä kenenkään pyrkimysten välikappaleeksi tässä salissa. Haluan käydä kaikki tarkistukset järjestelmällisesti läpi nähdäkseni, voidaanko niitä vähentää. Tarvitsen nyt aamupäivällä siihen aikaa. Kun palaan, ilmoitan teille mahdollisista vaihtoehdoista niin avoimin mielin kuin mahdollista. Sitä ennen en kuitenkaan suostu kenenkään kehotuksesta ilmoittamaan ennenaikaisesti, milloin äänestys toimitetaan. Ludford (ELDR ).    – Arvoisa puhemies, käytän työjärjestyspuheenvuoron. En voisi kuvitellakaan kehottavani teitä ilmoittamaan asiasta nyt, mutta tarjoan kuitenkin neuvoani. Huomaatte, että kun nämä kaksi ryhmää pyysivät valiokunnassa erillistä äänestystä, jotta tarkistukset säilyisivät täysistunnon esityslistalla, ne eivät tosiaan vastustaneet yhtäkään tarkistusta. Vaikka työjärjestyksen mukaan mikä tahansa ryhmä voi pyytää erillistä äänestystä mistä tahansa tarkistuksesta, olisi pyrittävä selvittämään, mitkä ovat ne tarkistukset, joista ryhmä todella haluaa äänestettävän erikseen. En usko, että kummassakaan ryhmässä äänestetään yhtäkään tarkistusta vastaan. Kuten muut ovat todenneet, on olemassa vahva salainen sopimus, jonka mukaan yksi ryhmä pyytää kohta kohdalta -äänestystä kaikista toisen ryhmän tarkistuksista ja tämä ryhmä puolestaan pyytää kohta kohdalta -äänestystä kaikista kollegojensa tarkistuksista. Näin yritetään heikentää demokratiaa ja viivyttää asian käsittelyä täysin naurettavalla tavalla. Arvoisa puhemies, teillä on oma vastuualueenne, mutta teidän ja yksikkönne valtaa voidaan yrittää heikentää. Puhemies.    Kiitos, että olette huolissanne minun ja yksiköitteni puolesta. Sanon tämän nyt erittäin selvästi. Parlamentti keskusteli eilen tästä aiheesta keskiyöhön asti. Olen ollut tänään parlamenttirakennuksessa klo 7.00:stä lähtien ja yrittänyt valmistella tämänpäiväistä äänestystä. Voitte olla vakuuttuneita siitä, että asia saa jakamattoman huomioni, mutta klo 7.00:n jälkeen en ole vielä pystynyt ratkaisemaan joitakin minulle esittämistänne kysymyksistä. Klo 12.00:een mennessä se voi olla mahdollista tai sitten ei. Silloin ilmoitan, olenko päässyt asiassa eteenpäin. Duthu (Verts/ALE ).    – Arvoisa puhemies, minulla on erittäin kiireinen ja varsin epätavallinen kysymys. Olen kutsunut Ahmed Zakajevin – joka on, kuten tiedätte, Mashadovin hallituksen varapääministeri – kokoukseen, joka pidetään täällä tänä iltana ja huomisaamuna. Tiedätte myös sen, että Ahmed Zakajev asuu Lontoossa, ja olen pyytänyt Ranskan ulkoministeriä jouduttamaan hänen viisuminsa käsittelyä. Zakajevilta on evätty viisumi sillä perusteella, että hänestä on esitetty luovutuspyyntö. Tiedätte, että Tanskan ja Yhdistyneen kuningaskunnan hallitukset ovat jo hylänneet luovutuspyynnön ja että Zakajev saattoi äskettäin vierailla Saksan liittopäivillä. Tämän vuoksi pyydän teitä keskustelemaan ulkoministerimme Michel Barnierin kanssa, jotta Zakajev ja hänen poikansa, joka toimii hänen tulkkinaan, voisivat osallistua tänä iltana tai huomisaamuna pidettävään kokoukseen tai parhaassa tapauksessa kumpaankin. Puhemies.    Pyydän teitä toimittamaan avustajilleni tarvittavat tiedot, jotta voimme ryhtyä asian vaatimiin toimiin. Kaufmann (GUE/NGL ).    – Arvoisa puhemies, haluan esittää edellistä aihetta koskevan puheenvuoron. En halua kommentoida valiokunnassa käytyä keskustelua tai siellä sattuneita tapahtumia enkä sitä, mitä täällä ilmeisesti tapahtui viime yönä. Ryhmäni puolesta haluan ilmoittaa tukevani teitä pyrkimyksissänne ja todeta vain, että haluamme, että asiasta äänestetään. Aihe on mielestämme liian tärkeä esityslistalta poistettavaksi, tapahtuipa se miten tahansa. Korakas (GUE/NGL ).    – Arvoisa puhemies, haluaisin kommentoida hieman erästä toista asiaa. Kiitoksia puheenvuorosta. Kun istunto avataan maanantaisin, keskustelemme yleensä puolen tunnin ajan ajankohtaisista kysymyksistä, joita parlamentin jäsenet haluavat ottaa esiin. Tänä maanantaina tämä puolituntinen siirrettiin menettelyyn liittyvistä syistä maanantain istunnon loppuun eli keskiyöhön ja mahdollisesti vielä myöhemmäksi. Tämä keskustelu ja tämä mahdollisuus annetaan parlamentin jäsenille sitä varten, että he voivat esittää – kuten totesin – ajankohtaisia kysymyksiä, jotka eivät kuitenkaan enää klo 1.00 aamulla ole ajankohtaisia. Haluan esittää vastalauseen, sillä olin pyytänyt puheenvuoroa hyvin vakavasta aiheesta. Ette antanut minulle tilaisuutta puhua, ettekä antanut käydä aiheesta keskustelua. Pyydän, ettei tällainen menettely enää toistu. Puhemies.    Olen hyvin tietoinen, että parlamentin jäsenet käyttävät viisaasti uutta mahdollisuutta esittää puheenvuoroja istunnon alussa. Kuten tämän viikon istuntojakson alussa täällä ollessanne ja pyytäessänne puheenvuoroa näitte, minulla oli ongelma. Kävimme keskustelua toisesta tärkeästä aiheesta, joten klo 18.00 – – siis istunnon aikana – emme olleet vielä aloittaneet keskusteluja, vaikka olimme jatkaneet istuntoa jo klo 23.00:een asti. Esitän anteeksipyyntöni niille, jotka halusivat esittää puheenvuoron ja joiden oli esitettävä se myöhemmin samana päivänä tai kirjallisena, mutta tämä oli poikkeustapaus. Toivottavasti en joudu toimimaan niin uudelleen. McKenna (Verts/ALE ).    – Arvoisa puhemies, äänestimme parlamentissa muutama viikko sitten eläinten suojelua kuljetuksen aikana koskevasta Maatin mietinnöstä. Puheenjohtajavaltio Irlanti on ehdottanut kysymystä koskevaa kompromissia, ja parlamentin on ymmärrettävä, että tätä kompromissia ei voida mitenkään hyväksyä, jos parlamentin äänestyksen tulos otetaan huomioon. En ollut tyytyväinen Maatin mietinnön lopputulokseen. eläinten hyvinvoinnista huolissaan olevat ihmiset katsoivat, ettei siinä menty riittävän pitkälle. Irlannin kompromississa olisi vähintäänkin pitänyt ottaa huomioon parlamentin tahto erityisesti monissa ratkaisevissa kysymyksissä, joita ovat esimerkiksi eläimiä kuljettavien ajoneuvojen lämpötila ja se, ettei eläimiä ole pakko purkaa väliaikaisesti satamissa. Kaikista tärkein ja ratkaisevin kysymys on se, että parlamentti äänesti hyvin selvästi teuraaksi vietävien eläinten kuljetusmatkojen enimmäisrajoituksen puolesta. Tämä todetaan myös julkilausumassa, jonka allekirjoitti yli 400 parlamentin jäsentä. Puheenjohtajavaltio Irlannin ehdottamassa kompromississa parlamentin tahto sivuutetaan täysin. Monet hyvin huolissaan olevat eläintensuojeluryhmät ovat ottaneet minuun yhteyttä. Ne ovat sitä mieltä, että jos Irlannin kompromissi menee läpi, otetaan eläinten suojelussa askel taaksepäin. Irlannin kompromississa pitäisi vähintään ottaa huomioon teuraaksi vietävien eläinten kuljetusmatkojen enimmäisrajoitus. Rovsing (PPE-DE ).    – Arvoisa puhemies, kannatan täydestä sydämestäni tällaista kuljetusmatkan rajoitusta. Mielestäni kahdeksan tuntia on oltava ehdoton enimmäisraja. Puhemies.    Esityslistalla on seuraavana neuvoston ja komission julkilausumat Kyproksen mahdollisesta yhdistymisestä ennen sen liittymistä Euroopan unioniin. Keskustelun aluksi haluaisin lainata YK:n pääsihteerin Kofi Annanin sanoja, joita hän käytti puhuessaan turvallisuusneuvostolle viime viikon lopulla. Hän totesi, että suunnitelma on moniulotteinen ja tarkan tasapuolinen. Kaikkien neuvottelutulosten tavoin se on kompromissi. Sen sijaan suunnitelman sisällön esittely kansalle ei ole kaikilta osin ollut yhtä tarkasti tasapuolista. Minun on todettava, että seurattuani keskustelua hyvin tiiviisti, olen tältä osin hyvin samaa mieltä YK:n pääsihteerin huolenaiheista. Minulla on myös henkilökohtainen huolenaihe: meidän olisi pantava merkille, että erityisesti parhaan katseluajan lähetyksiä manipuloidaan Kyproksen radiossa ja televisiossa selvästi ja että komission jäsenen Verheugenin – josta tulee muutaman viikon kuluttua kyproslaisten kollegojemme eurooppalainen maanmies, – kaltaisilta ulkomaalaisilta on tarkoituksella estetty pääsy tiedotusvälineisiin. Tämä on epätervettä käytöstä, joka ei sovi sellaiselle valtiolle, joka muutoin pyrkii täyttämään Kööpenhaminan kriteerit ja jolta niiden täyttämistä myös odotetaan. Pitäisin erittäin myönteisenä sitä, että tällaiset huomautukset esitettäisiin kyseiseen ohjelma-aikaan vaihtoehtoista näkemystä edustavana kohtuullisena ehdotuksena siitäkin huolimatta, että radio- ja televisiolähetysten tasapuolisuudessa on toivomisen varaa. Roche,    . Arvoisa puhemies, olen varma, että kaikki parlamentin jäsenet ja puhemies ovat tietoisia tämän keskustelun tärkeydestä. Olen hyvin kiitollinen saadessani tilaisuuden osallistua tähän keskusteluun neuvoston ja puheenjohtajavaltion puolesta. Tämänaamuinen keskustelumme käydään vain kolme vuorokautta ennen Kyproksen saaren kansalaisille todella tärkeää päivää. He äänestävät 24. huhtikuuta erillisissä mutta samanaikaisissa kansanäänestyksissä Kyproksen ongelman kokonaisvaltaista ratkaisua koskevasta tekstistä, jonka Yhdistyneiden Kansakuntien pääsihteeri Kofi Annan esitteli äskettäin sovittujen neuvottelujen yhteydessä. Euroopan unioni on erittäin kiitollinen pääsihteerille ja erityisesti hänen erityisneuvonantajalleen Alvaro de Sotolle siitä, että he ovat pyrkineet väsymättä löytämään ratkaisun. He ovat työskennelleet tiiviisti osapuolten kanssa ja tehneet yhteistyötä Kreikan ja Turkin hallitusten kanssa. He ovat luoneet ainutlaatuisen ja historiallisen mahdollisuuden löytää Kyproksen ongelmaan kokonaisvaltainen ratkaisu. Jos Kyproksen kansa äänestää kummassakin lauantaina järjestettävässä kansanäänestyksessä "kyllä", yhdistynyt Kypros liittyy 1. toukokuuta Euroopan unioniin yhdeksän muun jäsenvaltion kanssa. Euroopan unioni kannattaa vahvasti nimenomaan yhdistyneen Kyproksen liittymistä – korostan, että unioni kannattaa sitä vahvasti. Haluan muistuttaa siitä sitoumuksesta, joka on annettu monissa peräkkäisissä Eurooppa-neuvostoissa ja jonka mukaan unioni on valmis mukauttamaan ratkaisun ehdot niihin periaatteisiin, jotka ovat Euroopan unionin perustana. Euroopan unioni sai alkunsa ihmiskunnan historian hirvittävimmästä sodasta, joka lähestulkoon tuhosi mantereemme. Unioni syntyi syvästä halusta rohkaista Euroopan kansakuntia työskentelemään yhdessä kaikkien kansojen hyväksi ja ratkaista niiden väliset kiistat rauhanomaisesti sen sijaan, että ne turvautuisivat konfliktiin. Euroopan unionin jäsenyys on antanut Euroopan kansakunnille ja keskenään erimielisille yhteisöille mahdollisuuden luoda siltoja niiden välillä olevien syvien ja katkerien kuilujen yli. Olen vakuuttunut, että ajan mittaan näin tulee käymään Euroopan unionissa myös yhdistyneelle Kyprokselle. Kun kymmenen uutta jäsenvaltiota liittyy unioniin enää vain yhdeksän päivän päästä, päätetään virallisesti ne traagiset erimielisyydet, jotka ovat vaivanneet Euroopan mannerta sodan jälkeen. Nyt on mahdollisuus päättää vielä yksi Eurooppaa vaivannut erimielisyys. Pääsihteeri Annanin esittelemää ratkaisusuunnitelmaa koskeva päätös on nyt viime kädessä Kyproksen kansan käsissä. Valinta ja päätös ovat heidän. He voivat olla vakuuttuneita Euroopan unionin solidaarisuudesta heidän pohtiessaan yksin ja yhdessä tätä päätöstä, jolla on perustavia vaikutuksia heidän tulevaisuuteensa ja tietenkin myös heidän lastensa ja lastenlastensa tulevaisuuteen. Kun Kyproksen kansalaiset toteuttavat demokraattisia oikeuksiaan, he ovat täysin tietoisia päätöksen luonteesta ja niistä mahdollisuuksista, joita Kyprokselle, sen naapureille ja tietenkin koko muulle Euroopalle tarjotaan. He ovat varmasti kuulleet – kuten mekin – pääsihteeri Annanin toteavan, että tämä suunnitelma on ainoa käytettävissä oleva ja ainoa nähtävissä oleva keino Kyproksen yhdistämiseksi. Euroopan unioni ja laaja kansainvälinen yhteisö ovat valmiita tukemaan ratkaisun täytäntöönpanoa sekä poliittisesti että taloudellisesti. Kansainvälisen yhteisön sitoumus ja toivomus tehtiin selväksi avunantajien korkean tason konferenssissa, joka pidettiin viime viikolla Brysselissä komission jäsenen Verheugenin johdolla. Osallistuin tähän konferenssiin, ja puhujat ilmaisivat toinen toisensa jälkeen olevansa valmiita rahoittamaan ratkaisun täytäntöönpanoa ja myös toivovansa ja haluavansa tehdä niin. Monia huomattavia ja varmoja sitoumuksia on jo tehty. Jos suunnitelma hyväksytään, Euroopan komissio on jo varannut merkittäviä summia Kyproksen talouden kehittämiseen ja Kyproksen kansan tukemiseen. Irlannin ohella monet jäsenvaltiot ovat todenneet, että ne aikovat ilmoittaa täysilukuisessa avunantajien konferenssissa, joka toivon mukaan pidetään elokuussa, myöntävänsä erityistukea ratkaisun täytäntöönpanoon. YK:n turvallisuusneuvoston puheenjohtaja suhtautuu myönteisesti viime viikolla pidetyn kansainvälisen konferenssin tuloksiin 16. huhtikuuta antamassaan tärkeässä lausunnossa. Ottaen huomioon sen, että nyt kyproslaiset tekevät itse tulevaisuuttaan koskevan historiallisen päätöksen, turvallisuusneuvoston jäsenet antoivat sitoumuksen, että mikäli suunnitelma hyväksytään, ne ovat valmiita ryhtymään suunnitelman mukaisiin jatkotoimiin. Näihin toimiin sisältyy esimerkiksi sellaisen uuden YK:n operaation käynnistäminen, jolla tuetaan kaikkien osapuolten osallistumista suunnitelman ripeään ja kokonaisvaltaiseen täytäntöönpanoon. Turvallisuusneuvoston jäsenet ovat sitoutuneet myös auttamaan sen varmistamisessa, että osapuolet täyttävät kaikki ratkaisun mukaiset sitoumuksensa. Yhdistyneet Kansakunnat on ollut tiiviisti mukana Kyproksen tapahtumissa viimeisten 40 vuoden ajan. YK:n rauhanturvajoukot aloittivat toimintansa Kyproksessa vuonna 1964, ja tämä on yksi pisimmistä vielä käynnissä olevista rauhanturvaoperaatioista YK:n historiassa. Jäsenvaltiot, kotimaani mukaan luettuna, ovat olleet ylpeitä voidessaan lähettää sotilas-, poliisi- ja siviilihenkilöstöä turvaamaan kaikkien kyproslaisten etuja. Euroopan unioni on kestänyt Kyproksen rinnalla loppuun asti. Nyt 24. huhtikuuta Kyproksen kansa tekee demokraattisen valinnan – ja se on heidän oma valintansa – heille esitetyistä ratkaisuehdotuksista. Heillä on ainutkertainen ja historiallinen tilaisuus. Valinta on heidän, ja vain heidän. Toivotamme Kyproksen kansalle onnea näiden valintojen tekemisessä. Tämä on vaikeaa aikaa. Ymmärrämme sen. Ymmärrämme heidän historiaansa. Ymmärrämme, miten paljon voimakkaita tunteita tähän liittyy, mutta päätös on yksinomaan heidän. Kunnioitamme heidän päätöstään, olipa se sitten mikä tahansa, ja toivomme, että päätös on sellainen, jonka avulla yhdistynyt Kypros voi liittyvä unioniin 1. toukokuuta. Verheugen,    . Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, Euroopan yhdistymisen taustalla oleva tärkeä periaate on yhteinen halu työskennellä yhdessä ja toteuttaa sellaisia politiikkoja, joilla voidaan taata Euroopan kansakuntien rauhanomainen rinnakkaiselo. Sen vuoksi olemme yhdistyneet ja sen vuoksi olemme kokoontuneet tänne tänä aamuna. Se, mitä odotamme kaikilta jäsenvaltioiltamme ja mitä odotamme ennen kaikkea niiltä valtioilta, joiden unioniin liittymiseen on enää tuskin kymmentä päivää, on, että ne hyväksyvät täysin sen periaatteen, että Euroopan yhdistyminen on rauhanhanke. Tätä odotan myös Kyproksen tasavallan hallitukselta. Kypros on ainoa vielä kahtia jakautunut maa Euroopassa. Kypros on viimeinen maa Euroopassa, jonka pääkaupungin halkaisee piikkilangan ja miinakentän muodostama "kuoleman kaistale". Konfliktin alkamisen jälkeen emme ole koskaan aikaisemmin olleet niin lähellä ratkaisua kuin nyt. Olemme muutaman sentin päässä maalista, ja silti minun on todettava, että en ole kovin toiveikas sen suhteen, että pystymme etenemään nämä viimeiset sentit. Selitän teille, miksi. Nyt syntynyt tilanne on seuraavanlainen. Kaikkien suureksi yllätykseksi presidentti Papadopoulosin johtama Kyproksen hallitus on todennut, että se hylkää Yhdistyneiden Kansakuntien rauhansuunnitelman kokonaisuudessaan, ja kehottaa Kyproksen kreikkalaisyhteisöä äänestämään sitä vastaan. Pidän tätä erittäin masentavana tilanteena kahdesta syystä. Ensinnäkin kun muutimme Kyprosta koskevaa strategiaamme vuonna 1999 ja lupasimme Kyproksen hallituksen kiireellisestä pyynnöstä kyproksenkreikkalaiselle hallitukselle, ettei Kyproksen konfliktin ratkaisua pidetä ennakkovaatimuksena saaren liittymiselle Euroopan unioniin, tämä perustui selkeään yhteisymmärrykseen siitä, että me tekisimme kaikkemme helpottaaksemme Kyproksen liittymistä ja että samalla Kyproksen tasavallan hallitus tekisi kaikkensa löytääkseen ratkaisun ja että ratkaisu ei kaatuisi missään tapauksessa kyproksenkreikkalaisten vastustukseen. Olen keskustellut tästä kymmeniä kertoja entisen presidentin Glafkos Cleridesin ja presidentti Papadopoulosin kanssa. Asiasta ei voi olla epäselvyyttä. Olimme tehneet selkeän sopimuksen: me järjestäisimme Kyproksen liittymisen ja he varmistaisivat, ettei mikään ratkaisu kaadu kyproksenkreikkalaisten vuoksi. Kyproksenturkkilaisten puolesta emme voineet puhua. Kehotan presidentti Papadopoulosia nyt täyttämään oman osuutensa kyseisestä sopimuksesta. Toinen huomautus, jonka haluan tehdä, on tämä: Yhdistyneiden Kansakuntien pääsihteerin johdolla käynnistetty neuvotteluprosessi keskeytyi pitkäksi aikaa kyproksenturkkilaisten selkeän vastustuksen vuoksi. Pitkälti Euroopan unionin ansiosta neuvottelut voitiin aloittaa uudelleen, ja Kyproksen tasavalta vahvisti prosessin kaikissa vaiheissa, että se kannatti Annanin suunnitelman runkoa, ja totesi, että se halusi muuttaa siinä joitakin pieniä kohtia, mutta kuitenkin suunnitelman sallimissa rajoissa – juuri näitä sanoja käytettiin: suunnitelman sallimissa rajoissa. Presidentti Papadopoulosin Sveitsissä käytyjen keskustelujen jälkeen antamat lausunnot merkitsevät sitä, että suunnitelman pääperiaatteet hylätään täysin. Sen perusteella, mitä Presidentti Papadopoulos totesi, voin vain päätellä, että Kyproksen tasavallan hallitus hylkää nyt Kyproksen ongelmaan ehdotetun liittovaltioratkaisun, joka perustuu kyproksenkreikkalaisten ja kyproksenturkkilaisten rinnakkaiseloon ja tasavertaisuuteen ja jota Yhdistyneet Kansakunnat ja koko kansainvälinen yhteisö kannattavat. Saanen esittää varsin epädiplomaattisen huomautuksen. Arvoisat kollegat, tunnen, että Kyproksen tasavallan hallitus on pettänyt minut henkilökohtaisesti. Kuukausien ajan – kuukausien ajan – olen tehnyt kaikkien muiden tavoin kaikkeni, hyvässä uskossa ja luottaen kyproksenkreikkalaisen hallituksen antamiin lupauksiin, että tämä laatisi sellaiset ehdot, että kyproksenkreikkalaiset voivat hyväksyä suunnitelman. Valitettavasti tässä ei ole onnistuttu. Kuitenkin vähintä, mitä nyt voidaan odottaa maalta, joka haluaa liittyvä Euroopan unioniin alle kymmenen päivän päästä, on se, että sen on vähintäänkin varmistettava oikeudenmukainen ja tasapuolinen tiedonlevitys suunnitelman tavoitteista ja sen sisällöstä. Koskaan aiemmin Euroopan komission historiassa komission jäsentä ei ole kielletty antamasta lausuntoja keskeisestä Eurooppaa koskevasta kysymyksestä tietyssä jäsenvaltiossa sillä perusteella, että tämä olisi sekaantumista valtion sisäisiin asioihin. Kehotan presidentti Papadopoulosia varmistamaan, että tiedonvälityksen vapauden ja mielipiteenvapauden kaltaiset perusvapaudet taataan ehdottomasti hänen valtiossaan ja että tästä päivästä lähtien kaikilla niillä, jotka pystyvät selittämään yksityiskohtaisesti tämän suunnitelman sisältöä sellaisena kuin Yhdistyneet Kansakunnat on sen tarkoittanut, on vapaa pääsy Kyproksen tiedotusvälineisiin. Olen edelleen itse valmis tekemään niin. Lopuksi esitän vielä yhden huomautuksen. Ratkaisua ei ole tarkoitettu kauppaa edistäväksi liiketoimeksi. Pidän erittäin valitettavana sitä, että kyproksenkreikkalaisten viime päivinä esittämissä monissa lausunnoissa on mainittu tuskin lainkaan sanoja "rauha", "sovittelu", "keskinäinen yhteisymmärrys" ja "erilaiset yhteisöt ja uskonnot elävät yhdessä". Painopiste on ollut lähes yksinomaan kauppaan liittyvissä näkökohdissa. Haluan tehdä tämän selväksi: tavoitteemme on tarjota tässä osassa maailmaa sellainen malli, jolla osoitetaan, että Euroopan yhdentymisen käsite on riittävän vahva, jotta sen avulla voidaan paitsi välttää konflikteja myös ratkaista olemassa olevia konflikteja. Näin annettaisiin hyvin voimakas signaali erityisesti tällä alueella, jolla eri kulttuureja ja uskontoja edustavien yhteisöjen rinnakkaiselo on luonut yhden syvimmistä ja vaikeimmista yleisistä kriiseistä, joita olemme pitkään aikaan kohdanneet. Sen vuoksi kysymyksen merkitys ulottuu paljon Kyprosta laajemmalle alueelle. Komissio on täyttänyt lupauksensa. Esitimme suunnitelman mukaisesti neuvostolle asiakirjan, jossa YK:n suunnitelman ehdot mukautetaan yhteisön säännöstöön. Huolellisen tarkastelun tuloksena varmistuimme siitä, että uusi Kyproksen tasavalta, Kyproksen yhdistynyt tasavalta, voi puhua yhtenäisenä kansana ja täyttää kansainväliset sitoumuksensa sekä siitä, että se ei toimi jarruna kansainvälisillä foorumeilla ja että sille luodaan riittävän lujatekoiset rakenteet kansainvälisten sääntöjen täytäntöön panemiseksi. Olemme todenneet, että perussopimusten valvojana aiomme seurata tilannetta tarkasti ja varmistaa siten, että ehdot täytetään. Olemme myös luvanneet avustaa sopimuksesta aiheutuvien kustannusten rahoittamisessa, ja antamamme lupaukset ovat hyvin kauaskantoisia. Haluan tehdä yhden asian erittäin selväksi kyproksenkreikkalaisille: sellaista suunnitelmaa ei tule koskaan olemaan, johon kumpikin osapuoli voisi olla täysin tyytyväinen. Sellaista on mahdotonta saada aikaan. Voimme ainoastaan yrittää päästä mahdollisimman lähelle sellaista suunnitelmaa, ja tämän parempaa suunnitelmaa ei tule olemaan. Niille, jotka väittävät nyt, että silloin saarelle jäisi liian paljon turkkilaisia sotilaita, haluan sanoa tämän: jos suunnitelma hylätään, Kyprokselle jää 30 000 turkkilaista sotilasta. Toinen valituksen aihe on, että liian paljon turkkilaisia siirtolaisia jää saarelle. Sanon teille tämän: jos suunnitelma hylätään, avataan Kyproksen ovet 100 000 uudelle turkkilaiselle siirtolaiselle. Tämä suunnitelma tarjoaa ratkaisun, josta on etua sekä kreikkalaiselle että turkkilaiselle yhteisölle. Se on ratkaisu, josta on etua Euroopan unionille. Kehotan vielä kerran Kyproksen kansalaisia tekemään lauantaina sellaisen päätöksen, jonka avulla maa voi tulla Euroopan unionin jäseneksi sellaisella pääsylipulla, joka todistaa, että kyseessä on maa, joka puolustaa rauhaa ja ymmärrystä Euroopassa ja koko maailmassa. Puhemies.    Arvoisa komission jäsen, kiitos suorasanaisista huomautuksistanne. Brok (PPE-DE ).    – Arvoisa puhemies, arvoisa neuvoston puheenjohtaja ja arvoisa komission jäsen Verheugen, ulkoasioiden, ihmisoikeuksien sekä yhteisen turvallisuuden ja puolustuspolitiikan valiokunta on laatinut puheenjohtajakokouksen pyynnöstä jäsen Poosin työhön perustuvan kertomuksen, jonka tarkoituksena on varmistaa myös meidän osaltamme, että takeita noudatetaan ja että Annanin suunnitelma voidaan todella panna täytäntöön ilman suurempaa haittaa kansalaisille. Meidän on ymmärrettävä, että tällaisissa asioissa ihmiset esittävät kysymyksiä ja että tällaisella ratkaisulla ei voida säännellä kaikkia osa-alueita niin, että kaikki voisivat olla siihen täysin tyytyväisiä. Tämä koskee muun muassa kysymyksiä, jotka liittyvät omaisuuteen, kotiuttamiseen tai joukkojen sijoittamista koskeviin kompromisseihin. On tehtävä selväksi, että kaikki voivat toteuttaa oikeuksiaan, joihin sisältyy myös oikeus valittaa Luxemburgin ja Strasbourgin tuomioistuimiin. Meidän on kuitenkin tehtävä selväksi myös se, että myönteiset vastaukset näihin kysymyksiin ja saaren yhdistyminen parantaisivat yleisesti demarkaatiolinjan kummallakin puolella asuvien ihmisten elinoloja, ja sen vuoksi mikään yksittäinen kysymys ei saisi olla esteenä mahdollisuudelle päästä kokonaisvaltaiseen ratkaisuun. Mielestäni – ja tämä on Euroopan kansanpuolueen (kristillisdemokraatit) ja Euroopan demokraattien ryhmän kanta, joka minulla on kunnia esittää – asiassa oli löydettävä kompromissi, ja kun otetaan huomioon nykyolot, esitetty kompromissi on kohtuullinen. Euroopan yhteisönä meidän on kuitenkin varmistettava, että ihmiset luottavat tähän suunnitelmaan, ja meidän on pyrittävä aktiivisesti varmistamaan, että luottamusta löytyy myös meidän keskuudessamme. Tämän vuoksi pidän tärkeänä, että Poosin päätöslauselmaesityksen 13 ja 14 kohdassa kaikkia asianosaisia kansainvälisiä instituutioita kehotetaan selvästi antamaan takeet siitä, että Annanin suunnitelma todella pannaan täytäntöön ja että Euroopan parlamentti seuraa pysyvien elintensä välityksellä täytäntöönpanoa varmistaakseen, että takeita noudatetaan ja että näin etenkin kansalaiset hyötyvät yhdistymisestä. Minut valittiin parlamentin jäseneksi silloin, kun kotimaani oli vielä jakautunut kahtia. Tilanne ei ole täysin samanlainen. Kypros ei ole kahteen osaan jakautunut kansa, vaan samassa maassa elää kaksi kansaa. Ero on siinä. Kaikesta huolimatta meidän on mielestäni myönnettävä, että vaikka tällainen yhdistyminen saattaakin muodostaa ongelmia, yleisesti ottaen kummankin puolen saamat edut ovat paljon suurempia kuin haitat. Tämän vuoksi sanomme, että Kyproksen kansalaisilla on oikeus päättää asiasta itsenäisesti ja suvereenisti. On tunnustettava myös, että Euroopan kaltaisessa yhteisössä meidän on tuettava toinen toistamme varmistaaksemme, että voimme elää yhteisössämme yhdessä ja toisiimme luottaen, ja tämä merkitsee sitä, että lupaukset on pidettävä. Tämän perusteella pyydämme Kyproksen kansaa kannattamaan suunnitelmaa. Enempää emme voi tehdä. Viime viikolla pidetyssä ensimmäisessä avunantajien konferenssissa sovimme merkittävistä summista ja osoitimme olevamme halukkaita tukemaan tätä prosessia asianmukaisin toimin. Toivon, että tämän perusteella ja komission jäsenen Verheugenin – joka on omistautunut vahvasti tälle asialle jo vuosien ajan – kuvailemassa hengessä lauantaina voidaan päästä vielä myönteiseen tulokseen. Poos (PSE ).    Arvoisa puhemies, kansakuntien historiassa on hetkiä, jolloin kansalaisten on tehtävä tärkeä päätös. Se on vähän kuin jos he olisivat kahlanneet keskelle virtaa. He voivat joko jatkaa kohti kaukana olevaa joen penkkaa tai kääntyä takaisin. Heidän edessään on yhdistymiseen, sovitteluun ja sisäiseen rauhaan johtava tie, jota kulkemalla luovutaan menneestä. Tämä on se tie, jota Euroopan parlamentti on aina suosinut. Panemme kaiken toivomme ja luottamuksemme Yhdistyneiden Kansakuntien pääsihteerin neuvottelu- ja sovittelutaitoihin. Emme aio hylätä häntä nyt, kun loppu jo häämöttää. Sen jälkeen, kun neuvottelut käynnistettiin uudelleen, myös Euroopan parlamentti on esittänyt tiettyjä perusehtoja: mahdollisuus ilmaista kantansa yhteisellä äänellä, yhtenäinen oikeudellinen asema eikä pysyviä poikkeuksia perustamissopimuksen määräyksistä. Komissio on vakuuttanut meille tänään, että nämä ehdot on täytetty Annanin suunnitelman lopullisessa versiossa. Näin ollen ei ole aihetta epäillä, etteikö suunnitelma olisi perustamissopimuksen mukainen. Toinen Kyproksen äänestäjille mahdollinen vaihtoehto on hylätä se, minkä de Soto on sanonut olevan 30 vuotta kestäneen poliittisen ratkaisun etsinnän huippukohta. Se merkitsee kääntymistä takaisin. Jos suunnitelma hylätään, saari pysyy jakautuneena määrättömän ajan. On itse asiassa harhaa uskoa, että lopullisesta asiakirjasta voidaan aloittaa uudet neuvottelut kolmen kuukauden tai kolmen vuoden kuluttua. Kenen kanssa? Kenen johdolla? Millaisella kansainvälisellä tuella? On harhakuvitelmaa toivoa, että jos suunnitelma hylätään, esimerkiksi pakolaisten kotiuttamista, omaisuutta ja Turkin joukkoja koskevat vaikeat ongelmat voitaisiin ratkaista. Asia on päinvastoin. Nykytilanne jähmettyy paikalleen. Yksikään pakolainen kummaltakaan puolelta ei pääse kotikyläänsä, eikä yksikään turkkilainen sotilas lähde miehitetyltä alueelta. Päätöslauselmaesityksemme antaa selkeän viestin. Toivomme, että kyproksenkreikkalaiset ja kyproksenturkkilaiset äänestäjät ovat riittävän rohkeita etenemään juuri nyt. Ennen kuin liitytte Euroopan unioniin, kehotamme teitä: unohtakaa kansallismielisyys, Euroopan unioni auttaa teitä voittamaan kaikki mahdolliset ongelmat, joita syntyy Kyproksen yhdistynyttä tasavaltaa rakennettaessa. Watson (ELDR ).    Arvoisa puhemies, lauantaina Kypros äänestää Annanin suunnitelmasta ja tulevaisuudestaan. Kypros on historiallisessa tienhaarassa. Me Euroopan liberaali- ja demokraattipuolueen ryhmän jäsenet olemme jatkuvasti kehottaneet osapuolia kannattamaan suunnitelmaa ja teemme niin myös nyt. Annanin suunnitelma tarjoaa Kyprokselle mahdollisuuden sovitteluun ja uudistukseen. Se on ovi parempaan tulevaisuuteen tällä saarella, joka on joutunut kokemaan liian kauan liian paljon. Suunnitelmassa kummallekin osapuolelle tehdään merkittäviä myönnytyksiä. Kummankin puolen hyväntahtoisuuden avulla se voisi olla ensimmäinen askel kohti yhdistymistä vuosia kestäneen jakautuneisuuden jälkeen. Ryhmäni kiittää komission jäsentä Verheugenia hänen tässä asiassa osoittamastaan johtajuudesta. Pahoittelemme sitä, ettei useampi EU-johtaja ole ilmaissut vahvemmin samanlaista sitoutumista. Euroopan unioni ottaa yhdistymisprosessista valtavan taloudellisen vastuun, ja Euroopan yhteisöjen tuomioistuin tarjoaa oikeudellisen kehyksen sen loppuun saattamiselle. Tämä on Kyproksen viimeinen ja paras mahdollisuus liittyä yhdistyneenä Euroopan unioniin 1. toukokuuta. Kunnioitamme niitä kummankin osapuolen johtajia, jotka ovat tukeneet Annanin prosessia ja suositelleet sitä muille kyproslaisille. Kielteinen äänestystulos olisi ollut yksinkertainen valinta: vastaus, joka sopii yhteen paheksunnan ja poliittisen laskelmoinnin kanssa. Myönteiseen vastaukseen tarvittiin rohkeutta. Erityisesti kreikkalaisella puolella monet kyproslaiset kysyvät, onko meidän tehtävämme ylipäänsä käydä asiasta minkäänlaista keskustelua. Huolestuneisuuteemme ja tyrmistykseemme he reagoivat olankohautuksella ja toteavat päättävänsä itse omista asioistaan. He voivat ja he myös aikovat äänestää kuten haluavat, ja heillä on oikeus äänestää suunnitelmaa vastaan. Se olisi mielestäni kuitenkin nurkkakuntainen valinta, vääristä syistä tehty väärä valinta. Lisäksi, jos itsemääräämisoikeuden tavoitteena on vapaus jatkaa kaunan hautomista ja vapaus pitää nykyisiä saavutettuja etuja huomispäivän sovittelua tärkeämpänä, prosessia vastustavat kyproslaiset voivat aivan vapaasti tehdä niin. Kehottaisin heitä vain pohtimaan asiaa. Entä jos länsisaksalaiset olisivat valinneet tällaisen itsemääräämisoikeuden vuonna 1990? Euroopan monivivahteinen historia on jättänyt jälkeensä syviä arpia ja maksamattomia velkoja, joita ei voida koskaan korvata kuin osittain. Vain historiaa ymmärtämätön voi luulla, että voimme jotenkin korjata sen, mitä Kyproksessa on tapahtunut. Se on yhtä mahdotonta kuin yrittää korjata Kosovon ja Serbian tai Israelin ja Palestiinan välisiä suhteita. Kypros tarvitsee : jonkinlaisen keinon elää siten, että katseet suunnataan mieluummin tulevaisuuteen kuin menneisyyteen. Annanin sopimus on . Sen menettäminen lauantaina voi viivästyttää Kyproksen yhdistymistä kokonaisella sukupolvella. Euroopan unionin on kohdattava uusi käytännön todellisuus: mahdollisuus rauhanomaiseen maa-alueen luovuttamiseen menetetään, Turkin armeija jatkaa vartiointia militarisoidulla rajalla ja YK:n rauhanturvajoukot partioivat Euroopan unionin alueella. Englantilainen kirjailija Lawrence Durrell, joka eli monta vuotta Kyproksessa, merkitsi muistiin kyproksenkreikkalaisen sananlaskun, jonka mukaan vanhoissa tuhkissa ei ole enää tulta. Euroopan liberaali- ja demokraattipuolueen ryhmän jäsenet toivovat tässä toivottamassa tapauksessa, että sunnuntaina kyproslaiset eivät pöyhisi surullisen historian vanhoja ja jo jäähtyneitä tuhkia. Modrow (GUE/NGL ).    Arvoisa puhemies, matkustin saarelle viime viikolla neuvotteluja varten. EU:n liittymisprosessi on herättänyt toiveita konfliktin ratkaisemisesta, mutta etenkin kyproksenkreikkalaisten keskuudessa monet odotukset ovat edelleen täyttymättä. Kyproksen kaupungeissa ja kylissä asuville kansalaisille on tiedotettu tuskin lainkaan siitä, että New Yorkissa ja Sveitsissä on käyty asiaa koskevia neuvotteluja. Kunnioitan suuresti pääsihteeri Kofi Annanin ponnisteluja, mutta on hankalaa välittää 9 000-sivuisen sopimustekstin sisältö saaren kummallekin yhteisölle muutaman viikon kuluessa, ja tässä on epäonnistuttu sen vuoksi, että pelissä on erilaisia poliittisia tavoitteita. Suunnitelmasta on tehty erilaisia tulkintoja jopa Kyproksen tasavallan koalitiohallituksen keskuudessa, kuten presidentin ja hallituskumppaneiden esittämistä lausunnoista käy ilmi. Arvoisa komission jäsen, näitä erilaisia tulkintoja ei voida jättää huomiotta. Näistä syistä on vaadittu voimakkaasti kansanäänestyksen siirtämistä myöhemmäksi, jotta tiedottamiseen ja mielipiteiden muodostamiseen jäisi enemmän aikaa. Hallitseva puolue AKEL, joka on myös ryhmämme jäsen, ei vastusta Annanin suunnitelmaa, mutta nykytilanteessa se on syvästi huolissaan siitä, että kansanäänestys voi epäonnistua, kuten täälläkin on jo tuotu esille. Nyt tarvitaan jälleen selkeitä signaaleja EU:lta ja YK:lta. Emme saa vähätellä tilanteen vakavuutta. Maa on joutunut kokemaan sodan. Pohjois-Kypros on ollut Turkin miehittämänä 30 vuoden ajan. Tämän huolestuneisuuden vuoksi on lähetettävä selkeämpiä rauhan ja turvallisuuden signaaleja, ja näiden huolenaiheiden vuoksi on tehtävä selväksi, ettei kumpikaan osapuoli saa yksipuolisia etuja. Jopa siihen 100 prosenttiin, jonka aivan oikeutetusti kyseenalaistatte, liittyy ongelma, nimittäin se, että näitä huolenaiheita ylipäänsä on olemassa. Politiikassa ei ole kysymys lopullisista ratkaisuista eikä ikuisista totuuksista – sen on Saksan yhdistymisprosessi meille opettanut. Kysymys on jatkuvasti kehittyvästä prosessista, jota voidaan jossakin määrin suunnitella etukäteen, mutta jossa tarvitaan ennakoivaa ja hyvin maltillista lähestymistapaa kaikissa vaiheissa. Tässä kriittisessä tilanteessa EU:n ja YK:n velvollisuutena on olla konfliktin ratkaisemisessa luotettavana kumppanina paitsi Kyproksen tasavallalle myös kummallekin yhteisölle. Jos onnistumme parantamaan tämän haavan, siitä ei hyödy ainoastaan Kypros vaan koko Eurooppa. Cohn-Bendit (Verts/ALE ).    – Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, olemme todellakin tilanteessa, joka on paitsi vaikea myös hyvin surullinen. Olemme vakuuttaneet tässä salissa vuosien ajan, että emme voi antaa turkkilaisten kansallismielisyyden estää Kyproksen liittymistä Euroopan unioniin. Olemme aina olleet hyvin järkähtämättömiä kannassamme. Tämä on kuitenkin johtanut meidät ansaan, josta vihreät varoittivat jo vuosia sitten. Kysyimme, mitä takeita on siitä, että Kyproksen kreikkalaisen puolen taattu unioniin liittyminen ei tapahtuisi maan pohjoisosan kustannuksella, jos turkkilaisella puolella tapahtuisi radikaali muutos. Emme ole koskaan käyneet parlamentissa tätä keskustelua, ja nyt maksamme siitä kalliin hinnan. Tilanne on peruuttamaton, ja kun kyproksenkreikkalaiset äänestävät kansanäänestyksessä, he eivät päätä omasta tulevaisuudestaan. He päättävät maan pohjoisosassa asuvan kyproksenturkkilaisen yhteisön tulevaisuudesta. Kyproksenkreikkalaiset ovat jo päättäneet liittyä Euroopan unioniin. Ja sitten te puhutte suunnitelmasta. Jäsen Modrow, miettikääpä tätä hetkinen: tilanne on sama kuin jos sudeettisaksalaiset sanoisivat: "Emme anna Tšekin tasavallan liittyä Euroopan unioniin ennen kuin se on maksanut meille saatavamme". Parlamentti teki selväksi, ettei tällaista voida hyväksyä. Pyydän, että välitätte vasemmistolaisena tämän viestin myös kyproksenkreikkalaisille. Tämä on historiallinen suunnitelma. Kaikkialla ja kaikissa tilanteissa toteamme aina, että YK:n pitäisi tehdä sitä ja YK:n pitäisi tehdä tätä. Nyt YK on tehnyt päätöksen. Suunnitelma on tietenkin vain suunnitelma; se ei edusta kyproksenkreikkalaisten tai kyproksenturkkilaisten kantaa. Tällä YK:n suunnitelmalla pyritään poistamaan viimeinen piikkilangalla vahvistettu raja EU:n alueelta. Mikä on vastauksemme? Sivistyneistö – sillä kyseessä ovat kreikkalaiset – ovat palanneet valtaan. He sanovat: "Kyllä, suunnitelma on oikeansuuntainen, mutta se voisi olla parempi". Kyllä, maailma voisi olla parempi paikka, myönnän sen. Maailma voisi olla paljon parempi paikka, mutta vaikka vihreät saavuttaisivat ehdottoman enemmistön Euroopassa… …se ei tekisi maailmasta parempaa paikkaa! Katsokaahan, otitte jälleen varaslähdön, mutta tiedän, mistä puhun. Olen vakuuttunut, että meidän on lähetettävä seuraava viesti: jos eteläinen Kypros äänestää suunnitelmaa vastaan ja pohjoinen Kypros sen puolesta, Euroopan unionin olisi luotava poliittiset suhteet Pohjois-Kyprokseen. Ensimmäiseksi meidän on pyrittävä saamaan kannatusta saaren pohjoisosaa koskevan kauppasaarron purkamiselle. Etelä ei saisi pitää pohjoisosassa asuvia kansalaisia panttivankeinaan. Sen hyväksyminen ei olisi poliittisesti korrektia. Sitten näemme, mitä tapahtuu. Yksi asia on kuitenkin varma: "mahdollista" YK:n suunnitelmaa ei ole olemassa, tämä on ainoa suunnitelma. Ei ole olemassa "mahdollista" tulevaisuutta: tämä on ainoa tulevaisuus. Monet teistä ovat uskonnollisia. Minä uskon ihmeisiin. Uskon sellaiseen ihmeeseen, että saaren eteläosassa asuvat kansalaiset osoittautuvat todellakin viisaammiksi kuin heidän omatoimiset johtajansa, myös Kyproksen vihreässä puolueessa. Dillen (NI ).    – Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, se, että Eurooppa aikoi Helsingissä tarjota Turkille mahdollisuutta liittyä unioniin esittämättä sille ehdotonta ennakkovaatimusta, jonka mukaan valtion on purettava välittömästi ja ilman ehtoja Kyproksen pohjoisosan laiton miehitys, on merkki Eurooppa-neuvoston lähes rikollisesta välinpitämättömyydestä. Eurooppa on Kyproksessa jäädyttämässä henkilöiden vapaata liikkuvuutta koskevaa pyhää periaatetta, joka on ollut unionin kulmakivenä jo vuosikymmenten ajan. Näin ollen voin vain kannattaa kyproksenkreikkalaisia ja heidän presidenttiään, joiden tinkimätön kanta on, että he hylkäävät YK:n pääsihteerin laimean kompromissin ja äänestävät kolmen päivän päästä "ei" saaren yhdistymistä koskevassa kansanäänestyksessä. Koska Turkin miehitys jatkuisi, tässä ei kuitenkaan olisi kysymys yhdistymisestä. Raja pysyisi miehitettynä, 100 000 Turkin kansalaista saisi jäädä Kyprokseen, myös Turkin armeija jäisi saarelle, eivätkä kyproslaiset voisi nauttia samoista oikeuksista kuin muut EU:n kansalaiset, sillä heidän oikeuttaan omaisuuteen ja liiketoiminnan harjoittamiseen rajoitettaisiin. Lyhyesti sanottuna Annanin suunnitelmalla jatketaan turkkilaisten miehitystä ja tehdään se lailliseksi. Tämän vuoksi haluaisin hyödyntää tämän tilaisuuden ja luvata, että tuen täydestä sydämestäni kyproksenkreikkalaisia, ja toistaa, että meidän mielestämme islamilaisen Turkin ei pitäisi koskaan liittyä Euroopan unioniin. Oostlander (PPE-DE ).    Arvoisa puhemies, komission jäsenen Verheugenin harvinaisen synkkä lausunto tuntuu meistä entistäkin järkyttävämmältä sen vuoksi, että olemme juuri löytämässä ratkaisun Annanin suunnitelman avulla. Aiemmin ajattelimme, että vain Rauf Denktash voisi käyttää iskulausetta "tämä ratkaisu ei ole ratkaisu". Nyt kuitenkin huomaamme, että myös Kyproksen kreikkalaisen tasavallan presidentti käyttää sitä. Tätä ei tietenkään voida hyväksyä. Sain aina presidentti Papadopoulosin henkilökohtaisista haastatteluista ja muista merkeistä sen ikävän vaikutelman, että meitä petettiin, että Kyproksen tasavallalla ei ollut todellista tahtoa tehdä parhaansa löytääkseen ratkaisun Kyproksen ongelmaan. Silti olettamus, että tasavalta tekisi kaikkensa löytääkseen ratkaisun ja että se ei epäonnistuisi tässä tehtävässä, oli perustana maan liittymiselle Euroopan unioniin. Ilmeisesti oletetaan, että Euroopan unionin jäseneksi voidaan päästä myös keinottelemalla. Sitä ei voida hyväksyä. Saimme juuri kuulla myös sen, että Kööpenhaminan poliittisiin kriteereihin kuuluvia asioita – näitä ovat erityisesti lehdistönvapaus ja tiedotusvälineisiin pääsy – evätään paitsi komission jäseneltä Verheugenilta ja ulkomaalaisilta myös kansallisilta oppositiopuolueilta. Kun tällaista tapahtuu muissa maissa, pahastumme ja ilmoitamme katkaisevamme neuvottelusuhteet, kuten teimme esimerkiksi Romanian tapauksessa. Nyt unioniin on siis liittymässä sellainen uusi jäsenvaltio, joka on päässyt tähän tilanteeseen keinottelemalla. Mielestäni tällaista ei voida missään tapauksessa hyväksyä, sillä se osoittaa kunnioituksen puutetta Euroopan unionia kohtaan. Olemme kokeneet saman aiemmin Slovakian tapauksessa. Slovakia ilmoitti, että sekaannumme valtion sisäisiin asioihin. Euroopan unionin jäsenyys kuitenkin merkitsee sitä, että puutumme aktiivisesti toistemme sisäisiin asioihin. Tämä koskee erityisesti Kööpenhaminan poliittisia kriteerejä ja etenkin sellaisia asioita, jotka liittyvät haluun tehdä yhteistyötä Euroopan unionin kanssa hyvässä uskossa ja sellaisten ratkaisujen saavuttamiseksi, joista on todella suurta etua sekä pohjois- että eteläosassa asuville kansalaisille. Rothe (PSE ).    – Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, Kypros liittyy Euroopan unioniin 1. toukokuuta. Olemme aina toivoneet, että liittymisprosessi jouduttaisi Kyproksen jaon päättymistä. Kolmen päivän päästä kyproslaisten on itse päätettävä, haluavatko he elää yhdistyneessä valtiossa lähes 30 vuotta kestäneen jaon jälkeen ja haluavatko he lähes 30 vuoden jälkeen liittyä Euroopan unioniin yhdistyneenä valtiona. Sen jälkeen, kun vihreä linja avattiin kyproslaisille 23. huhtikuuta viime vuonna, olemme nähneet selvästi, että kumpaankin yhteisöön kuuluvat kyproslaiset haluavat elää ja pystyvät elämään rauhanomaisesti yhdessä. Annanin suunnitelma, josta kumpikin yhteisö äänestää 24. huhtikuuta, on kompromissi kummankin osapuolen toiveista ja oikeutetuista vaatimuksista. Suunnitelma ei ehkä ole täysin tasapainoinen, siinä saattaa olla keskushallinnon toimivaltaan liittyviä puutteita, ja yksittäisten toimenpiteiden täytäntöönpanoa koskevat takeet eivät ehkä ole riittävän selviä. Ovatko nämä epävarmuustekijät todella riittävä syy hylätä suunnitelma? Ovatko selkeät heikkoudet riittäviä syitä hylätä ne mahdollisuudet, joita ehdotus tarjoaa? Työskenneltyäni 20 vuoden ajan Kyproksen ongelman ratkaisun löytämiseksi sekä maan unioniin liittymisen ja sen yhdistymisen hyväksi voin kokemuksella todeta, että mahdollisuudet ovat selvästi suurempia kuin riskit. Me emme tee päätöstä 24. huhtikuuta. Vaikka toivommekin myönteistä tulosta, hyväksymme Kyproksen kansan demokraattisen päätöksen. Euroopan parlamentti voi kuitenkin varmuudella todeta, että nyt on vuosi 2004, ei vuosi 1964 tai 1974. Yhdistyneestä Kyproksesta tulee Euroopan unionin jäsen, ja jäsenvaltiona se saa muitakin etuja kuin jäsenyyden antaman täydellisen suojan. Se tulee myös huomaamaan, että koska Annanin suunnitelmaan onnistunut täytäntöönpano on koko Euroopan unionin vastuulla, mahdollisuus rauhanomaiseen rinnakkaiseloon voidaan taata. Nyt Euroopan parlamentti sitoutuu valvomaan koko täytäntöönpanoprosessia valiokuntiensa välityksellä. Huomamme, että erityisesti menneisyyteen tuijottavilla kyproksenkreikkalaisilla on monenlaisia pelkoja. Katseiden kääntäminen tulevaisuuteen on kuitenkin parempi vaihtoehto. Vuonna 2004 Turkki on maa, jolla on eurooppalaiset tulevaisuudennäkymät. Se ei ole enää sama maa kuin vuonna 1974. Kyproksenturkkilaiset osoittivat joulukuussa, että he ovat hyvin pitkälti luopuneet Rauf Denktashin perinnöstä. Uusia mahdollisuuksia tuskin tulee näköpiiriin kovin pian. Ainoa vaihtoehto suunnitelmalle on saaren pysyminen jakautuneena. Suunnitelma tarjoaa mahdollisuuden, eikä sitä saisi menettää väärän tai puutteellisen tiedon vuoksi. Euroopan parlamentin jäseninä lähetämme tänään viestin pian Euroopan unioniin liittyville uusille maanmiehillemme. Euroopan komission jäsenen, Euroopan parlamentin tai yksittäisten parlamentin jäsenten esittämät lausunnot eivät ole puuttumista Kyproksen sisäpoliittisiin asioihin tai ulkoista painostusta. Ne ovat hyvää tarkoittavia neuvoja. Ne ovat tietoja, joita levitetään sen perheen keskuudessa, jossa meidän on suunniteltava Euroopan tulevaisuutta 1. toukokuuta alkaen. Toivon, että liittymispäivänä 1. toukokuuta voimme juhlia aidosti Kyproksen yhdistymistä – kaikkien kyproslaisten liittymistä lähes 450 miljoonaan Euroopan unionin kansalaiseen. Davies (ELDR ).    – Arvoisa puhemies, komission jäsen totesi, että hän tuntee Kyproksen hallituksen pettäneen hänet. Hän oli liian kohtelias. Hänen luottamuksensa on petetty, ja samoin on tehty esittelijällemme Poosille. Kansainvälisen oikeuden mukaan koko Kyproksen saari liittyy Euroopan unioniin 1. tammikuuta riippumatta kansanäänestyksen tuloksesta, ja kyproksenturkkilaisista tulee EU:n kansalaisia. Jos kyproksenkreikkalaiset kuitenkin hylkäävät Annanin suunnitelman, kyproksenturkkilaisista tulee EU:n jäseniä, joita ei tunnusteta jäseniksi, joilla ei ole edustajia unionissa ja jotka pysyvät köyhinä EU:n soveltamien talouspakotteiden seurauksena. Kyproksenturkkilaiset ovat puun ja kuoren välissä: toisaalta heitä uhkaavat Turkista tulleet siirtolaiset ja toisaalta kyproksenkreikkalaisten taloudellinen mahti. Heitä on johdettu huonosti jo vuosien ajan. Nyt suuntaus on kuitenkin muuttunut, ja jos he äänestävät lauantain kansanäänestyksessä "kyllä", he ovat tehneet kaiken sen, jota me ja YK olemme heiltä pyytäneet. Sellaisessa tilanteessa talouspakotteiden jatkamista ei voitaisi missään tapauksessa hyväksyä. Emme voi vainota omia kansalaisiamme. Puheenjohtajavaltion ja komission on ryhdyttävä YK:n kanssa toimiin ja kevennettävä kyproksenturkkilaisten taakkaa edistämällä liikennettä ja kauppaa, ja tähän on ryhdyttävä viipymättä. Papayannakis (GUE/NGL ).    – Arvoisa puhemies, haluan sanoa jotain, joka poikkeaa tähän asti kuulemastamme. Mielestäni asioista on annettu väärä kuva. Poliittisten voimien enemmistö sekä Kreikassa että Kyproksessa katsoo, että Annanin suunnitelma voi auttaa ratkaisemaan Kyproksen ongelman, etenkin, kun otetaan huomioon Kyproksen mahdollisuus liittyä Euroopan unioniin yhdistyneenä. Tämä on asioiden todellinen tila. Nyt asioista annetaan väärä kuva. Kysymys on siitä, miten yksi osa kansalaisista suhtautuu asiaan ja miten se sen kokee. Tähän liittyy ongelma, vaikea menneisyydestä kumpuava ongelma, joka liittyy siihen, voidaanko tämä suunnitelma toteuttaa varmasti ajoissa, kaikilta osin ja luotettavasti kaikkine yksityiskohtineen, jotka ovat erityisen monimutkaisia ja hankalia. Meillä on paljon kokemusta rikotuista sopimuksista. Näin ollen sen sijaan, että odottaisimme jonkinlaista ihmettä, kuten ystäväni Cohn-Bendit ehdottaa, meidän kannattaa tehdä se, mitä voimme. Luopukaamme liioitteluista, toistemme solvaamisesta ja kritisoinnista. Voimme vaatia YK:ta ja Euroopan unionia antamaan nyt todelliset ja luotettavat takeet siitä, että koko Annanin suunnitelma toteutetaan nykyisessä muodossaan loppuun asti ja että vuoden, kahdeksan kuukauden tai kahden vuoden kuluttua ei turvauduta minkäänlaisiin temppuihin tai kieroiluihin. Vaatikaamme tätä. Se on ainoa asia, jonka voimme tehdä nyt ennen kansanäänestystä. Muusta otamme selvää myöhemmin. Maes (Verts/ALE ).    – Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, arvoisa neuvoston puheenjohtaja, kaksi kansaa ja kulttuuria samassa maassa muodostavat yleensä arkaluonteisen tilanteen. Siinä tarvitaan järkeä, mutta myös tunteet tulevat peliin. Annanin suunnitelma on hyvä suunnitelma, mutta se on järkeen perustuva ratkaisu. Kyproslaiset eivät kuitenkaan tee päätöstä ainoastaan päällään vaan myös sydämellään. Kolmekymmentä vuotta miehityksen alaisena on pitkä aika. Kuulin, kun erästä kyproksenturkkilaista tyttöä haastateltiin radiossa. Hän sanoi nuorena luulleensa, että toisella puolella asui vain miehiä. Pyydämme kyproslaisia hyväksymään Annanin suunnitelman, sillä luotamme siihen, että suunnitelma tuo heille rauhan, sovinnon ja uusia mahdollisuuksia. Luottaako kansa kuitenkaan riittävästi esimerkiksi niihin maihin, joiden tehtävänä on varmistaa suunnitelman täytäntöönpano? Eikö Turkilla, Kreikalla ja Yhdistyneellä kuningaskunnalla ole kuitenkin ollut omia tavoitteita koko Kyproksen historian ajan? Onko näiden 30 vuoden aikana pyritty riittävästi rakentamaan ihmisten keskinäistä luottamusta? Kehotamme kyproslaisia äänestämään suunnitelman puolesta, mutta älkäämme unohtako, että kuten tiettyjen Balkanin valtioiden liittymisen yhteydessä huomasimme, on tärkeää voittaa kansan luottamus. Kuulin juuri komission jäsenen Verheugenin toteavan, että meidän tehtävämme on järjestää Kyproksen liittyminen Euroopan unioniin mutta Kreikan on luotava mahdollisuudet maan yhdistymiselle. Tämä on mielestäni järkyttävää: mihin Kyproksen kansa unohdetaan? No, Kyproksen kansa sanoo vielä sanottavansa. Kehotamme sitä sanomaan "kyllä", mutta ellei se ole vielä riittävän luottavainen tehdäkseen niin, meidän on vahvistettava sen luottamusta ja varmistettava, että yhdistymisprosessi onnistuu ja että se, mikä ei ole mahdollista nyt, on mahdollista myöhemmin. Trakatellis (PPE-DE ).    – Arvoisa puhemies, kuten myös Kreikan presidentti Karamanlis on todennut ja kuten ystäväni Brok totesi vain hetki sitten, sanalla sanoen meidän kantamme on, että myönteisellä äänestystuloksella on paljon enemmän myönteisiä kuin kielteisiä vaikutuksia, etenkin, kun Kyproksen yhdistymistä koskevaa myönteistä äänestystulosta tarkastellaan Euroopan näkökulmasta, toisin sanoen sen kannalta, että Kyproksesta tulee Euroopan unionin jäsen. Voidaan siis kysyä, kuinka voimme vaikuttaa myönteisen äänestystuloksen saavuttamiseen, mitä voimme tehdä, jotta kansanäänestyksen tulos olisi myönteinen. Jos aiomme tehdä niin, meidän on kuitenkin ymmärrettävä, miksi kielteinen vastaus on saanut ja saa edelleen kyproslaisten keskuudessa niin paljon kannatusta. Mainitsen teille muutaman esimerkin. Miksi tuhannet pakolaiset äänestäisivät "kyllä", jos kerran heidän tulevaisuutensa näyttää epävarmalta, jos kaikki heistä eivät pääse palaamaan koteihinsa ja jos kaikkien omaisuutta ei palauteta, samalla kun heiltä evätään perustava ihmisoikeus Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen antamaan oikeudelliseen suojaan? Vastaavasti, jos Euroopan unionin jäsenvaltio Kypros jää sellaisten kolmansien maiden takeiden varaan, joista yksi ei ole edes unionin jäsen, rikotaan Euroopan unionin periaatteita ja heikennetään Euroopan turvallisuus- ja puolustuspolitiikan kehitystä. Tämän lisäksi Kreikan ja Turkin joukkojen jatkuva läsnäolo saarella on ristiriidassa suunnitelmassa vahvistetun demilitarisoinnin periaatteen kanssa. Voisin luetella monia muitakin syitä, joiden vuoksi kyproksenkreikkalaiset eivät halua äänestää suunnitelman puolesta. Jos siis haluamme lisätä suunnitelman kannatusta äänestyksessä, meidän on tunnustettava ja otettava huomioon osa näistä syistä siinä asiakirjassa, josta äänestämme, vaikka ne ovatkin vain toivomuksia. Samalla meidän on osoitettava, että eurooppalaiseen todellisuuteen sisältyy myös Euroopan parlamentti, jossa ihmisoikeudet ovat olleet, ovat nyt ja ovat myös tulevaisuudessa hyvin keskeisessä asemassa. Tämän vuoksi yritämme välittää kyseisellä asiakirjalla sitä ajatusta, että kuten jäsen Papayannakis totesi, suunnitelman täytäntöönpanoon liittyvät turvallisuusnäkökohdat taataan ja että kallistamme korvamme ihmisoikeuskysymyksille. Ainoastaan tällä tavoin voimme vakuuttaa kyproslaiset myönteisen äänestystuloksen merkityksestä, eli painottamalla vastedes eurooppalaista näkökulmaa. Sen vuoksi kehotan varmistamaan, että äänestämme tiettyjen tarkistusten puolesta, joilla parannetaan tekstiä ja osoitetaan, että Euroopan parlamentti kannattaa myönteistä äänestystulosta. Katiforis (PSE ).    – Arvoisa puhemies, ensinnäkin haluan pahoitella sitä, että komission jäsen Verheugen on poistunut paikalta. Hänellä oli ilmeisesti muita kiireellisiä asioita hoidettavana. Kannatan kaikkea, mitä komission jäsen Verheugen totesi, ja olen hänen tapaansa pettynyt tähän tilanteeseen, sillä hän oli todellakin yksi prosessin keskeisistä henkilöistä ja teki kovasti töitä valmistellakseen asiat siihen vaiheeseen, että voimme aloittaa tärkeän sovittelun kyproksenkreikkalaisten ja kyproksenturkkilaisten välillä. Kun olin nuori, kärsin siitä, että kotimaassani rajoitettiin lehdistön vapautta, ja tunnen tuskaa ja häpeää siitä, että nyt vapautta tavoittelevat kreikkalaiset kieltävät komission jäseneltä Verheugenilta oikeuden puhua heille ja suostutella heitä tekemään niin kuin hän näkee oikeaksi. Hän sentään taisteli niin kovasti sen puolesta, että asioissa päästäisiin tyydyttävään tilanteeseen. Haluamme myönteisen äänestystuloksen. Kreikassa kaikki poliitikot ovat sanoneet haluavansa myönteisen äänestystuloksen, ja Papandreou näyttää heille tietä. Haluamme, että täällä jo mainittuja takeita pidetään tärkeinä, mutta kaikkein tärkeimmät takeet liittyvät kuitenkin yleisen tilanteen muuttamiseen. Kyproslaiset jakautuivat nyt jo puretun siirtomaajärjestelmän ja kylmän sodan seurauksena. Kumpaakaan näistä ei ole enää olemassa. Euroopan unioni on kumonnut ne ja kutsuu nyt kyproslaisia joukkoonsa, jotta he voisivat elää eri tavalla kuin ennen. Se ei kutsu heitä sen vuoksi, että he pysyisivät jakautuneina. Suurimmat takeet ovat kyproslaisissa itsessään, ja heidän on itse annettava ne. Lopuksi muistutan kyproslaisia maanmiehiäni tärkeän kreikkalaisen poliitikon Eleftherios Venizelosin sanoista, joiden mukaan jokainen kansakunta sinetöi itse oman kohtalonsa, ja aina kun se tekee jotain oma-aloitteisesti, sen vihollisella on yksi tehtävä vähemmän hoidettavana. Ludford (ELDR ).    – Arvoisa puhemies, ymmärrän, miksi komission jäsen tuntee tulleensa petetyksi vuonna 1999 tehdyssä sopimuksessa, jonka mukaan Kyproksen kreikkalainen hallitus helpottaisi ratkaisuun pääsemistä, jos se voisi liittyä unioniin ehdoitta. Olin itse vuonna 1999 sitä mieltä, että liittyminen ei olisi mahdollista ilman Kyproksen yhdistymistä. Meidän olisi pitänyt jättää tuolloin kumpikin puoli vaille vastausta ja pitää painetta tällä tavoin yllä. Minua kritisoitiin tästä näkemyksestä ja syytettiin puolueellisuudesta. Ilmeisesti kommunikointi kyproksenturkkilaisten kanssa – heidän vakuuttamisensa siitä, että Eurooppa on ystävällinen ja vastaanottavainen – on tuottanut tulosta. Myös komissio on ryhtynyt tällaisiin toimiin vahvasti uskonnollisen vastustuksen osalta. EU:n toimielimet ovat ehkä pettäneet kyproksenkreikkalaiset siinä, että ne eivät ole onnistuneet kyseenalaistamaan riittävän uskottavasti kyproksenkreikkalaisten omaa versiota historiasta tai kannustamaan heitä ymmärtämään, että nyt tarvitaan kompromissia – eikä paluuta vuotta 1974 edeltäneeseen tilanteeseen. Myös parlamentti on tästä osittain vastuussa. Jäsen Poos kehottaa kyproslaisia luopumaan kansallismielisyydestä unionin ovella. Pidän tätä kehotusta myönteisenä. Toivon vain, että sitä olisi toistettu jatkuvasti kummallekin yhteisölle viimeisten viiden vuoden aikana. Jos pohjoisessa todellakin äänestetään ratkaisua vastaan ja etelässä sen puolesta, tilanne ei voi jatkua ennallaan ja se on arvioitava uudelleen. On keksittävä keinoja, joilla kyproksenturkkilaisten poliittinen ja taloudellinen eristyneisyys voidaan lopettaa. On esimerkiksi luovuttava vaatimuksesta, että voidakseen päästä virkamieheksi EU:n toimielimiin, kyproslaisten on puhuttava äidinkielenään kreikkaa. Euroopan parlamentin on perustettava suhteista Pohjois-Kyprokseen vastaava valtuuskunta. Nyt menen jo asioiden edelle. Toivon edelleen, että kyproksenkreikkalaiset ja kyproksenturkkilaiset äänestävät lauantaina "kyllä". Maailmanpankki ennustaa talouskasvun olevan huimat 5 prosenttia vuodessa, jos he tekevät niin. Alyssandrakis (GUE/NGL ).    – Arvoisa puhemies, ensinnäkin haluan ilmoittaa Kreikan kommunistipuolueen tukevan täysin Kyproksen alistumatonta kansaa, joka – toisin kuin Euroopan unioni – ei heitä turkkilaisten valloitusta ja miehitystä koskevia YK:n päätöslauselmia paperikoriin. Seuratessani keskustelua muistin tunnetun runoilijan sanat: kuinka usein viholliseni saapuivatkaan ystäviksi pukeutuneina. Muutamat kyproslaiset todellakin luottivat Euroopan unioniin. He uskoivat, että paljon mainostetun yhteisön säännöstön avulla ongelmaan löydettäisiin ratkaisu. Yhteisön säännöstö osoittautuikin pettymykseksi, arvottomaksi rihkamaksi, ja nyt entiset ystävät painostavat, pakottavat ja uhkailevat heitä – myös te, arvoisa puhemies, sekä komission jäsen Verheugen, joka osoittaa halveksuntaansa olemalla poissa. On mahdoton hyväksyä sitä, että komission jäsen Verheugen syyttää Kyproksen presidenttiä hänen pettämisestään. Presidentti Papadopoulos ja kyproksenkreikkalainen johto eivät koskaan luvanneet hyväksyä YK:n pääsihteerin kyhäämää hirviömäistä asiakirjaa. Mitä komission jäsen pelkää? Niitä velvoitteitako, joita aiheutuu siitä, että yksi Euroopan unionin jäsenvaltio on ehdokasmaan miehittämä? Ketä Annanin suunnitelma hyödyttää, kyproksenkreikkalaisia vai kyproksenturkkilaisia vai yleisempiä imperialistisia tavoitteita? Millainen on sellainen valtio, joka toimii kahden sellaisen käytännössä itsenäisen valtion suojelijana, jotka voivat jopa lähettää edustajia Eurooppa-neuvostoihin ja diplomaattisiin tehtäviin, kahden sellaisen valtion suojelijana, joiden on tehtävä erityissopimuksia keskinäisten suhteittensa hoitamiseksi, samalla kun ne ovat takaajien ja ulkomaisten tuomioistuinten armoilla? Kuinka turvalliseksi kyproslaiset tuntevat olonsa ilman omaa armeijaa, kun maassa on Turkin, Kreikan, Yhdistyneen kuningaskunnan ja mahdollisesti myös Naton joukkoja? Miten suhtaudutte siihen, että miehittäjähallinnon ja Turkin väliset sotilaalliset sopimukset muutetaan yhteisön primaarioikeudeksi? Miten suhtaudutte siihen, että Kypros velvoitetaan kannattamaan Turkin jäsenyyttä kaikissa olosuhteissa? Antakaa kyproksenkreikkalaisten ja -turkkilaisten vihdoin ja viimein arvioida tilannetta ja tehdä päätös omien etujensa mukaisesti. Kunnioittakaa heidän historiaansa, kunnioittakaa heidän arvoaan, unohtakaa jo hallitsijamainen ylimielisyys ja kopeus! Tannock (PPE-DE ).    – Arvoisa puhemies, sen laajan kyproslaisen yhteisön ystävänä, jota edustan Lontoossa, olen aina kannattanut Kyproksen rauhanomaista yhdistymistä. En ole kuitenkaan koskaan aliarvioinut niitä käytäntöön liittyviä ja poliittisia ongelmia, joita on syntynyt yli 30 vuotta kestäneen miehityksen aikana. Tänä aikana Turkki on siirtänyt saaren pohjoisosaan 120 000 Turkin mantereella asunutta kansalaista, joilla ei ole saaren yhteistä historiallista taustaa ja jotka eivät yleensä puhu englantia tai kreikkaa, joita puhuttiin aiemmin kummassakin yhteisössä. Annan III -suunnitelmassa on päästy pitkälle erimielisyyksien sovittelussa oikeudenmukaisen -periaatteen pohjalta. Olen kuitenkin saanut satoja sähköpostiviestejä kyproksenkreikkalaisilta valitsijamiehiltäni, jotka ovat huolissaan siitä, ettei tämä suunnitelma anna mitään takeita siitä, että Turkki vetää joukkonsa pois ja palauttaa hallussaan olleet maa-alueet ja omaisuudet. On kiinnostavaa, että jopa kyproksenkreikkalaiset – ne onnekkaat, joille on luvattu, että he pääsevät palaamaan koteihinsa – vastustavat suunnitelmaa. He vastustavat myös sitä, että Turkista tulleille siirtolaisille myönnettäisiin Kyproksen kansalaisuus, sillä se vaikuttaisi miehittäjäosapuolen palkitsemiselta ja rikkoisi Geneven yleissopimuksia, joissa miehittäjävaltaa kielletään asuttamasta ulkopuolista väestöä miehitetylle alueelle. Kyproksen presidentti Tassos Papadopoulos on hylännyt ehdotukset ja kehottanut kyproksenkreikkalaista yhteisöä äänestämään suunnitelmaa vastaan. Mielestäni on parasta, että ulkopuoliset, parlamentin jäsenet mukaan luettuina, eivät pyri millään tavoin vaikuttamaan kansanäänestysprosessiin, sillä sitä voitaisiin pitää Kyproksen suvereniteettiin puuttumisena. Lisäksi, jos kumpikaan yhteisö ei anna varauksetonta suostumustaan ja jos järjestelyt pettävät tulevaisuudessa, siitä syytetään niitä tahoja, jotka painostivat kyproslaisia äänestämään "kyllä". Yhdistyneen kuningaskunnan hallitus on valmis luovuttamaan tukikohta-alueestaan sellaisia osia, joita se ei tarvitse, jos siitä on apua. Monien kollegojeni tavoin toivotan kansanäänestykselle onnea ja tuen 24. huhtikuuta pidettävän äänestyksen tulosta, olipa se sitten mikä tahansa. Souladakis (PSE ).    – Arvoisa puhemies, kolmen päivän kuluttua Kyproksessa pidetään kansanäänestys siitä, hyväksytäänkö Annanin suunnitelma vai ei. Kansanäänestyksessä "kyllä" ja "ei" eivät ole saman kolikon eri puolia, vaan ne ovat eri kolikoiden eri puolia. Seuraava päivä ei ole samanlainen kuin edellinen. Tämänpäiväinen keskustelu vahvistaa, että Euroopan unionilla on tärkeä tehtävä koko tässä pitkässä Kyproksen kysymystä koskevassa toivonrakennusprosessissa ja että komission jäsenen Verheugenin, jäsen Poosin ja koko Euroopan unionin rooli on ollut erittäin myönteinen. Nyt on tullut aika, jolloin kaikkien poliittisten johtajien niin Kyproksessa – sekä kyproksenkreikkalaisessa että kyproksenturkkilaisessa osassa – Kreikassa, Turkissa kuin koko Euroopan unionissa on otettava vastuu. PASOK-puolue, jota edustan, ja sen puheenjohtaja Georgos Papandreou, ovat nyt ja ovat aina olleet keskeisiä toimijoita niissä Kyproksen tapahtumissa, jotka liittyvät ongelman ratkaisuun ja Kyproksen liittymiseen Euroopan unioniin. On totuuden hetki. Meidän kaikkien on vastattava historian haasteisiin katsomalla ongelmaa suoraan silmiin ja toimimalla vastuullisesti ja myönteisesti. Myönteinen äänestystulos – johon liittyy huolenaiheita mutta jota kuitenkin toteutetaan uudessa ympäristössä, Euroopan unionissa – avaa ikkunat tulevaisuuteen ja toivoon. Kielteinen tulos edellyttää vastausta. Joka tapauksessa vastauksen antavat Kyproksen kansalaiset. Euroopan parlamentti ja Euroopan unioni antavat tukensa ja kykynsä turvatakuiksi siitä, että Annanin suunnitelma pannaan kaikilta osin täytäntöön. Meidän on pyydettävä YK:ta tekemään samoin. Tämänpäiväinen päätöslauselmamme edustaa juuri tätä näkemystä. Olen kreikkalainen Euroopan parlamentin jäsen, joka sai ensikosketuksensa politiikkaan ja poliittiseen tietoisuuteen Englannin siirtomaavallasta pois pyrkivien kyproslaisten mielenosoituksissa ja taisteluissa ja niitä seuranneissa Kyproksen traagisissa tapahtumissa. Näin ollen olen sitä mieltä, että suunnitelman hyväksyminen johtaa historialliseen tasapainoon sekä mahdollisuuteen saada aikaan myönteinen ja historiallinen sovinto, jossa kaikki voivat luottaa sellaiseen myönteiseen tulevaisuuteen, jossa vaurautta ja turvallisuutta riittää kaikille; kyproksenkreikkalaisille, kyproksenturkkilaisille ja koko alueelle. Haluan päättää puheenvuoroni vanhaan kreikkalaiseen sananlaskuun: aika ei jää odottamaan ketään. Marinos (PPE-DE ).    – Arvoisa puhemies, sanoisin mielelläni myös arvoisa komission jäsen, mutta Verheugen poistui joukostamme jo varhaisessa vaiheessa, ja pidän sitä valitettavana. Lähes kaikki Kreikan suuret poliittiset puolueet ja tärkeimmät Kyproksen puolueet ovat ilmaisseet kannattavansa Annanin suunnitelmaa. Ne kuitenkin ymmärtävät niiden kyproslaisten huolen, jotka eivät ole tässä asiassa puolueiden kanssa samaa mieltä. Kyproksessa kehittynyt kielteinen suhtautuminen johtuu mielestäni tiukan aikataulun aiheuttamasta valtavasta paineesta, sillä kansalaisille ei ole voitu tiedottaa asiasta rauhassa ja asioita jäsennellen. Kuinka heille olisi voitukaan tiedottaa kahden viikon aikana viimeisimmästä Annanin suunnitelmasta? Se ei ollut mahdollista. Sen sijaan voimakkaat tunteet ja väärät tiedot ovat päässeet vallalle, ja tämä pahentaa pelkoja ja epäilyksiä. Jos kansanäänestystä lykättäisiin, kuten ehdotettiin, ihmisille voitaisiin tiedottaa suunnitelmasta rauhallisemmin ja perusteellisemmin ja samalla voitaisiin antaa selkeät ja vakuuttavat takeet siitä, että suunnitelman ja sopimuksen koko tekstiä noudatettaisiin ja että jotkut takaajista eivät taas rikkoisi sitä. Ongelman ydin on nimittäin takaajissa. Juuri ne aiheuttivat suurimman osan Kyproksen katastrofeista. Myös turvallisuusneuvoston, Euroopan unionin ja Euroopan parlamentin on annettava nämä takeet. Uskon, että parlamentin päätöslauselma, jonka tekstiä PPE-DE-ryhmän, sosiaalidemokraattisen puolueen ja jäsen Papayannakisin ehdottamat tarkistukset parantavat, vahvistaa kyproslaisten pyrkimystä ja halua äänestää suunnitelman puolesta. Euroopan parlamentti ei saa antaa sellaista vaikutelmaa, että se turvautuu painostukseen. Kiristäminen pakotteilla uhkaamalla, jota on kuultu valitettavasti myös virallisilta tahoilta, on vahvistanut kielteistä asennetta tietämättömän ja kauhuissaan olevan kansan keskuudessa. Tästä syystä on paitsi annettava turvatakuut myös jätettävä avoimeksi mahdollisuus järjestää toinen kansanäänestys kolmen päivän päästä pidettävän ensimmäisen äänestyksen jälkeen, jonka tuloksesta näyttäisi tulevan kielteinen. Perusteellisempi tiedottaminen ja vahvemmat turvatakuut voisivat muuttaa ilmapiiriä, ja tällä tavoin parin kuukauden päästä voitaisiin päästä myönteiseen äänestystulokseen, josta on paljon toivoa. En ymmärrä, miksi Kyprokselle ei annettaisi mahdollisuutta järjestää toista kansanäänestystä, jos ensimmäisen tulos on kielteinen, kuten kävi teidänkin kotimaassanne, arvoisa puhemies, jos se mahdollisuus annetaan kerran muille Euroopan unionin jäsenvaltioille. Pyydän teitä äänestämään tarkistusteni puolesta, sillä ne tekevät Euroopan parlamentin päätöslauselmasta kannustavan, rohkaisevan ja ystävällisen kyproksenkreikkalaisia ja kyproksenturkkilaisia kohtaan, ja olen varma, että ne myös rohkaisevat heitä suhtautumaan Annanin suunnitelmaan myönteisemmin. Puhemies.    Pidimme Nizzan sopimusta niin hyvänä, että siitä kannatti äänestää kaksi kertaa! Tsatsos (PSE ).    – Arvoisa puhemies, Annanin sopimukseen liittyy epäilemättä käytännön ongelmia. Siinä ei aseteta kumpaakin osapuolta samalle lähtöviivalle ja siinä määrätään tuskallisen pitkistä siirtymäajoista yhteisön säännöstön saattamiseksi osaksi kansallista lainsäädäntöä. Kannatamme kuitenkin varauksetta Poosin esitystä ja sen sisältämiä rakentavia ehdotuksia, sillä ensinnäkin päätöslauselman perusteella laiton turkkilaisten miehitys saaren pohjoisosassa puretaan, uusien siirtolaisten pääsy alueelle kielletään, tietyt kreikkalaisten maa-alueet palautetaan ja monet pakolaiset voivat palata kotiseudulleen. Kuten tänään on jo moneen kertaan painotettu, myönteinen kanta edellyttää vahvoja takeita siitä, että Annanin suunnitelmaa noudatetaan kaikilta osin. Toiseksi myönteinen kanta edellyttää, että ilmoitamme etukäteen tukevamme äänestyksen tulosta, oli se mikä tahansa, kuten neuvoston puheenjohtaja tänään viisaasti täällä korosti. Dimitrakopoulos (PPE-DE ).    – Arvoisa puhemies, ensiksi haluan onnitella jäsen Poosia hänen työstään, jäsen Mechtild Rothea hänen ponnistuksistaan kaikkien näiden vuosien aikana parlamentaarisen sekavaliokunnan puheenjohtajana, jäsen Oostlanderia, jäsen Brokia, joka ei ole läsnä, ja tietysti komission jäsentä Verheugenia, jonka valitettavasti oli jo poistuttava. Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, on totta, että käymme parhaillaan yleistä poliittista keskustelua pikemminkin lauantaina pidettävän kansanäänestyksen valmisteluissa vallitsevasta ilmapiiristä kuin suunnitelman sisällöstä, sillä keskustelu Annanin suunnitelman sisällöstä – vaikka suunnitelmalla onkin selvästi enemmän etuja kuin haittoja – voisi muuttua pikkutarkaksi väittelyksi, joka kestäisi tuntikausia. Kollegojeni, komission jäsenen ja neuvoston puheenjohtajan esittämät kannat sekä kaikki täällä esitetyt Kyproksessa tällä hetkellä vallitsevaa ilmapiiriä koskevat pettymyksen ilmaisut saavat minut ajattelemaan, että äänestyksen myönteisestä tai kielteisestä tuloksesta täälläkin käydyn tiiviin keskustelun lisäksi meidän olisi käytävä analyyttista keskustelua Kyproksen parlamentin puhemiehen Dimitris Christofiasin ehdotuksesta siirtää kansanäänestystä tuonnemmaksi. Nimittäin sen lisäksi, että äänestystä siirretään, olisi ensinnäkin selvennettävä suunnitelman sellaisia kohtia, jotka aiheuttavat ongelmia, esimerkiksi turvallisuuteen liittyviä kysymyksiä – pyytäisin komission jäsentä Pattenia välittämään komission jäsenelle Verheugenille kysymyksen, joka koskee lakia ja ihmisten mahdollisuutta viedä asioita tuomioistuinten käsiteltäväksi. Toiseksi turvallisuusneuvoston on laadittava haluamamme päätöslauselma, joka sisältää takeita. Mielestäni näiden kahden painopisteen avulla ilmapiiriä voidaan muuttaa. Lopuksi haluan todeta, että Euroopan parlamentin on tietenkin ilmaistava mielipiteensä ja että tämä mielipide ilmaistaan jäsen Poosin esittämässä päätöslauselmassa ja tietenkin kaikissa siihen ehdotetuissa tarkistuksissa. Roche,    . Arvoisa puhemies, haluan kiittää arvoisia parlamentin jäseniä heidän puheenvuoroistaan. Arvoisa puhemies, olemme kumpikin kotoisin jakautuneelta saarelta ja ymmärrämme jollakin tavoin sen, miten kiihkeitä tunteita tällainen keskustelu herättää Kyproksen saarella. Ymmärrämme myös sen, että eri sukupolvien aikana kansan historiaan syvään juurtunutta konfliktia ei ole helppo ratkaista. Käytännönläheisinä poliitikkoina ymmärrämme kuitenkin myös sen, että aina silloin tällöin – ehkä kerran yhden sukupolven aikana tai jopa harvemmin – tarjoutuu mahdollisuus todella muuttaa tätä tilannetta. Kofi Annanin laatima sopimus tarjoaa tällaisen mahdollisuuden. Kuten aiemmin totesin, päätös on Kyproksen kansan – sekä saaren pohjois- että eteläosassa elävän – käsissä. Päätös on yksinomaan heidän, ja me kunnioitamme sitä. Voin vain lyhyesti toistaa sen, mitä neuvoston puheenjohtaja, Ahern, totesi eilen illalla. Ensinnäkin totean, että meidän on harkittava tarkasti, mitä sanomme, sillä voimme kaikki ymmärtää, kuinka paljon tuskaa ja huolta tähän ongelmaan liittyy, ja meidän on oltava hyvin tarkkoja siitä, etteivät mitkään sanat tai teot seuraavan 72 tunnin aikana pahenna tilannetta entisestään. Eilen illalla puheenjohtaja Ahern tiivisti Eurooppa-neuvoston kannan seuraavasti: "Nämä ovat ratkaisevia päiviä Kyprokselle ja sen kansalle. Lauantaina saaren – sekä pohjois- että eteläosan – kansalaiset äänestävät kansanäänestyksessä Yhdistyneiden Kansakuntien pääsihteerin esittämästä ratkaisusuunnitelmasta. Pääsihteeri ja hänen ahkera avustajaryhmänsä ovat työskennelleet yhdessä osapuolten kanssa kärsivällisesti ja päättäväisesti ja luoneet siten ainutlaatuisen ja historiallisen mahdollisuuden ratkaista Kyproksen ongelma. Eilen julkistetussa Yhdistyneiden Kansakuntien turvallisuusneuvostolle esittämässään raportissa Kofi Annan toteaa selvästi, että suunnitelma on ainoa käytettävissä oleva ja ainoa nähtävissä oleva keino yhdistää Kypros. Päätös on nyt Kyproksen kansan käsissä, ja vain he voivat päättää asiasta käyttäen vapaasti demokraattisia oikeuksiaan. Kyproksen kansa tietää Eurooppa-neuvoston puoltavan vahvasti sitä, että Kypros liittyisi 1. toukokuuta unioniin yhdistyneenä. Euroopan unioni on valmis mukauttamaan ratkaisun ehdot niihin periaatteisiin, jotka ovat unionin perustana. Eurooppa-neuvoston puheenjohtajana olen käynyt viime kuukausien aikana Kyprosta koskevia keskusteluja poliittisten johtajien kanssa kaikkialla Euroopassa." Arvoisa puhemies, tämä on tärkeä seikka: "On vain oikein todeta erittäin laajan enemmistön olevan sitä mieltä, että ehdotetusta ratkaisusta olisi etua sekä kummallekin Kyproksen yhteisölle että Euroopan unionille". Tämä on Eurooppa-neuvoston puheenjohtajan sekä Euroopan unionin jäsenvaltioiden demokraattisesti valittujen johtajien laajan enemmistön näkemys. Totesin aluksi, että meidän on harkittava sanojamme tarkasti. Emme halua aiheuttaa ongelmia emmekä halua, että meidän katsotaan puuttuvan päätöksiin, jotka ovat viime kädessä Kyproksen kansalle kuuluvia päätöksiä. Toivotamme Kyproksen kansalle onnea niiden tuntien ajaksi, jotka ovat vielä jäljellä ennen kuin se tekee päätöksen, ja toivomme, että tämä päätös on sellainen, josta on eniten hyötyä koko Kyproksen kansalle – niin saaren pohjois- kuin eteläosassa. Patten,    . Haluaisin sanoa pari sanaa tästä aiheesta, joka ei ole varsinaisesti minun alaani. Ensinnäkin haluan pyytää anteeksi komission jäsenen Verheugenin puolesta sitä, että hänen oli poistuttava ennen keskustelun päättymistä. Hänellä oli toinen hyvin tärkeä tapaaminen, ja tämän keskustelun olisi aikataulun mukaan pitänyt päättyä jo paljon aikaisemmin. Ymmärrän kuitenkin, miksi keskustelu on venynyt niin pitkäksi: se herättää todella voimakkaita tunteita koko parlamentissa. Meiltä kysyttiin, mitä tapahtuisi, jos saaren kreikkalainen puoli äänestäisi suunnitelmaa vastaan ja turkkilainen yhteisö sen puolesta. Korostan, että komissio on jo ilmoittanut aikovansa pian esittää ehdotuksia turkkilaisen yhteisön tukemiseksi, mikäli kävisi näin onnettomasti. Toivomme silti, ettei näin tapahdu. Emme tietenkään voi sallia sitä, että turkkilaista yhteisöä rangaistaan taloudellisesti ja sosiaalisesti muiden tekemien päätösten vuoksi. Näin ollen meidän olisi yritettävä löytää ratkaisu turkkilaisten taloudellista eristyneisyyttä koskevaan ongelmaan mahdollisimman tehokkaasti ja nopeasti. Haluan puhua lyhyesti vuonna 1999 järjestetystä Helsingin Eurooppa-neuvostosta – se oli ensimmäinen Eurooppa-neuvosto, johon osallistuin. Muistaakseni olimme koko ajan tietoisia siitä, että kannattamaamme politiikkaan liittyi riski. Se ei tullut yllätyksenä. Olimme sitä mieltä, että oli tärkeää yrittää pitää Kyproksen konflikti erillään Keski- ja Itä-Euroopan maiden liittymisestä Euroopan unioniin. Teimme mielestäni tuolloin oikean päätöksen, ja mielestäni se oli oikea menettelytapa. Tätä taustaa vasten ja tiettyjen komission jäsenen Verheugenin esille tuomien seikkojen perusteella ymmärtänette, ettei komission jäsen ole ainoa, joka tuntee vahvasti, että meidät on petetty raskaasti viime päivien ja viikkojen aikana. Tämä tunne on voimakas komissiossa ja myös laajasti sen ulkopuolella. Toivon edelleenkin, ettei meitä petettäisi. En voi kuitenkaan välttää tunnetta, että meitä on huijattu. Puhemies.    Olen vastaanottanut yhden työjärjestyksen 37 artiklan 2 kohdan mukaisesti käsiteltäväksi jätetyn päätöslauselmaesityksen(2). Keskustelu on päättynyt. Souchet (NI ),    – Parlamentin tärkeimpänä tavoitteena Kyproksen kansanäänestysten yhteydessä pitäisi olla se, että se soveltaa itseensä niitä periaatteita, joita se toitottaa koko maailmalle: ihmisoikeuksien noudattamista ja demokratian kunnioittamista. Ensinnäkin Annanin suunnitelma herättää voimakasta vastustusta. Kuinka Euroopan parlamentti voisi kannattaa sellaista ehdotettua ratkaisua, jossa pakolaisilta evätään oikeus saada takaisin heiltä viety omaisuus, jossa ihmisten vapaata liikkuvuutta ja sijoittautumisvapautta rajoitetaan pysyvästi, jossa miehittäjäjoukkojen läsnäoloa jatketaan ja jossa ei tarjota minkäänlaista mahdollisuutta viedä ihmisoikeusloukkauksia koskevia tapauksia Strasbourgin tuomioistuimen käsiteltäväksi? Toiseksi parlamentin ei pidä mennä mukaan siihen pöyristyttävään kyproksenkreikkalaisten painostukseen, jota sekä Yhdysvallat että Euroopan komissio harjoittaa – ja erityisesti komission jäsen Verheugen, joka on yksi Turkin Euroopan unioniin liittymisen innokkaimmista puolestapuhujista. Demokraattinen oikeus tarkoittaa sitä, että kansan päätöstä on kunnioitettava ja etenkin silloin, kun se osoitetaan kaikkein kiistattomimmalla tavalla eli kansanäänestyksessä. Puhemies.    Esityslistalla ovat seuraavana neuvoston ja komission julkilausumat Lähi-idän tilanteesta. Roche,    Arvoisa puhemies, neuvoston puheenjohtaja antoi uuteen Hamas-johtajaan Abdel Aziz al-Rantissiin kohdistuneen murhaiskun jälkeen 18. huhtikuuta julkilausuman, jossa hän ilmaisee syvän huolestuneisuutensa käynnissä olevasta ja loputtomalta vaikuttavasta väkivallasta ja kostonkierteestä, jonka osapuolina ovat palestiinalaisryhmät sekä Israelin viranomaiset ja puolustusvoimat. Julkilausumassa tuomittiin sekä Hamas-johtajan murha että samana päivänä Gazan alueen vieressä sijaitsevalla Erezin rajanylityspaikalla tapahtunut Erezin itsemurhapommitus. Lisäksi julkilausumassa todetaan, että sellaiset väkivaltaisuudet on lopetettava heti ja että sellainen väkivalta on ilman muuta tuloksetonta, riippumatta siitä, onko tavoitteena palestiinalaisten vapauttaminen miehityksestä vai kestävän rauhan ja turvallisuuden saavuttaminen Israelin kansalle. Neuvoston puheenjohtaja muistutti jälleen kerran Israelin hallitusta siitä, että laittomat teloitukset ovat vastoin kansainvälistä oikeutta, ja huomautti, että kansainvälisen oikeuden noudattaminen edellyttää, että demokraattisesti valittujen hallitusten ja terroristiryhmien välinen ero tehdään heti selväksi. Neuvoston puheenjohtaja antoi tällä välin kollegojensa nimissä Lähi-idän tämänhetkistä tilannetta koskevan tärkeän julkilausuman Tullamoressa 17. huhtikuuta pidetyn ulkoministerien epävirallisen kokouksen päätteeksi. EU:n ulkoministerit vahvistivat uudelleen tiettyjä EU:n politiikan perusperiaatteita Lähi-idän konfliktin ratkaisemiseksi, muun muassa EU:n sitoutumisen osapuolten kesken sovittavaan kahden valtion neuvotteluratkaisuun. Tämän ratkaisun ansiosta voitaisiin perustaa elinkelpoinen, täysivaltainen ja itsenäinen Palestiinan valtio, jolla on yhteiset rajat ja joka elää rinnakkain rauhassa sellaisen Israelin kanssa, jolla on tunnustetut ja turvalliset rajat. Ministerit vakuuttivat jälleen, että etenemissuunnitelma oli ainoa keino saavuttaa sellainen tulos. EU pyrkii määrätietoisesti toimimaan etenemissuunnitelman mukaisesti ja kehottaa molempia osapuolia täyttämään etenemissuunnitelman mukaiset velvoitteensa. Euroopan unionin vakiintuneen kannan mukaisesti unioni ei tunnusta minkäänlaisia muita muutoksia vuotta 1967 edeltäneisiin rajoihin kuin ne, joista osapuolet sopivat keskenään. Maaliskuun 25.–26. kokoontunut Eurooppa-neuvosto vahvisti edellä mainitun kannan. Unioni on korostanut, etteivät mitkään lopullisen ratkaisun mahdollisesta muodosta ilmoitetut näkökannat voi tehdä tyhjiksi kyseistä ratkaisua koskevia neuvotteluja. Ministerit huomauttivat, että pakolaiskysymys ja paluuoikeuden toteutustapa ovat myös lopullista asemaa koskevia kysymyksiä. Etenemissuunnitelman mukaan lopullisen ja laajan pysyvää asemaa koskevan sopimuksen, joka päättää Israelin ja palestiinalaisten välisen konfliktin, on sisällettävä sovittu, oikeudenmukainen, vilpitön ja realistinen ratkaisu tähän kysymykseen. Unioni on pannut tältä osin merkille presidentti Bushin vakuutuksen Yhdysvaltojen sitoutumisesta etenemissuunnitelmaan ja neuvotteluratkaisuun. Unioni korostaa myös presidentti Bushin kannattamaa periaatetta, jonka mukaan lopullista asemaa koskevat kysymykset edellyttävät neuvotteluja ja osapuolten välistä sopimusta eikä niitä saa vaarantaa. Ministerit yhtyivät myös Yhdysvaltojen presidentin näkemykseen siitä, että varmat ja tunnustetut rajat on saatava aikaan osapuolten välisten neuvottelujen avulla YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselman 242 ja YK:n päätöslauselman 338 mukaisesti. Näiden ja muiden asiaa koskevien turvallisuusneuvoston päätöslauselmien on oltava konfliktin oikeudenmukaisen ja kestävän ratkaisun perustana. Konfliktia ei toisin sanoen ratkaista yksipuolisella toiminnalla. Israelin vetäytyminen Gazan alueelta olisi myönteinen asia. Eurooppa-neuvosto on todennut, että vetäytyminen olisi merkittävä askel kohti etenemissuunnitelman täytäntöönpanoa, edellyttäen, että se toteutetaan tiettyjen edellytysten mukaisesti. Kvartettiryhmän johtaman kansainvälisen yhteisön olisi tartuttava tähän tilaisuuteen. Ehdotettu vetäytyminen olisi järjestettävä asianmukaisesti kansainvälisen yhteisön kanssa takaamalla järjestys Gazassa, mikä loisi edellytykset turvallisuudelle ja alueella niin pikaisesti tarvittavalle kunnostamiselle ja uudelleenrakentamiselle. Unioni kehottaa kaikkia osapuolia toteuttamaan pikaisesti kyseistä päämäärää koskevia valmisteluja. Euroopan unioni on valmis tukemaan palestiinalaishallintoa tältä pohjalta lain ja järjestyksen palauttamiseksi, jatkamaan unionin nykyistä tukea palestiinalaishallinnolle ja selvittämään Gazan uudesta tilanteesta mahdollisesti seuraavia tarpeita. Ministerit korostivat myös tarvetta välttää poliittinen tyhjiö ja siihen liittyvät vaarat tämänhetkisen tilanteen ja mahdollisen vetäytymisen välisenä aikana. He muistuttivat monista toimenpiteistä, jotka on toteutettava aivan lähitulevaisuudessa politiikan, turvallisuuden ja humanitaarisen toiminnan aloilla tilanteen edelleen heikentymisen estämiseksi ja kehityksen uudelleenkäynnistämiseksi. Väkivallan ja terrorismin päättyminen samoin kuin aselepo ja kaikkien osapuolten ja ryhmien osallistuminen siihen on hyvin tärkeää. Kummankin osapuolen on jatkettava rauhanprosessia koskevia neuvotteluja enemmittä viivyttelyittä. Me kaikki tiedämme aikaisempien kokemusten ja menneisyyden perusteella, että vaikeat ja monisäikeiset kysymykset ratkaistaan aina neuvottelemalla ja ettei muita tapoja ole. Oikeudenmukaisen, kestävän ja kokonaisvaltaisen rauhan on vastattava sekä israelilaisten että palestiinalaisten oikeutettuihin odotuksiin, ja myös Libanon ja Syyria on otettava huomioon. Alueen kaikkien valtioiden on pyrittävä kaikin keinoin edistämään rauhaa ja torjumaan terrorismia. Euroopan unioni odottaa kvartettiryhmän tulevaa kokousta periaatteiden osalta. Kvartettiryhmän on omaksuttava aktiivinen rooli pyrittäessä saavuttamaan alueen kokonaisvaltaisen rauhan tavoite ja kannustettava osapuolia etenemään tarmokkaasti edellä esitettyjen periaatteiden mukaisesti. Ministerit keskustelevat edelleen Lähi-idän prosessista maanantaina pidettävissä neuvoston kokouksissa. Ne harkitsevat, millaisen kannan Euroopan unioni ottaa New Yorkissa 4. toukokuuta pidettävässä kvartettiryhmän kokouksessa. Toivon, että olen onnistunut antamaan jäsenille selkeän yleiskäsityksen siitä, kuinka aktiivisesti Lähi-idän hyvin vaikea tilanne pyritään ratkaisemaan tällä puheenjohtajuuskaudella. Kuuntelemme yhtä lailla hyvin tarkkaavaisesti parlamentin tämänhetkisiä näkemyksiä tästä tärkeästä aiheesta. Patten,    Arvoisa puhemies, en halua enkä aio toistaa puheenjohtajavaltion juuri esittämiä toteamuksia neuvoston viimeaikaisista Lähi-itää koskevista keskusteluista tai siitä, kuinka se reagoi presidentti Bushin Washingtonissa viime viikolla pääministeri Sharonin tapaamisen jälkeen esittämään lausuntoon. Lausunto hämmästytti monia ihmisiä, mikä saattaa olla ymmärrettävääkin. Ei voida myöskään peitellä sitä, että lausunto näyttää aiheuttaneen merkittävää huolestuneisuutta arabimaailmassa. Jotkut väittivät jälkeenpäin, ettei näin olisi pitänyt käydä. Heidän mukaansa lausunto tarjoaa keinon etenemissuunnitelman täytäntöönpanolle sen sijaan, että se tekisi sen tyhjäksi. Heidän mukaansa meidän pitäisi kiinnittää huomiomme myönteisiin seikkoihin, kuten siihen tervetulleeseen lupaukseen, jonka mukaan Israel vetäytyy Gazasta, eikä kielteisiin asioihin. Olkoon näin. En pyri arvailemaan muiden epäilemättä hyvää tarkoittavia tulkintoja tai heikentämään pyrkimyksiä löytää mahdollisimman hyvä ratkaisu nykyiseen poikkeuksellisen vaikeaan tilanteeseen. Joidenkin mielestä lasi on aina puoliksi täysi, kun taas toisten mielestä se on puoliksi tyhjä. Joidenkin mielestä on ehkä jopa haastavaa uskoa, että lasi on puoliksi täysi, vaikka he eivät näkisi siinä juuri lainkaan nestettä. Oma näkemykseni on, että kuten kauneus, myös totuus on katsojan silmässä. En viivy tässä aiheessa sen pidempään. Esitän ainoastaan viisi näkökohtaa, joita meidän on tarkasteltava, mikäli haluamme saada nykyisestä kaameasta tilanteesta jotakin myönteistä aikaan. Ensiksikin, kuten yleisten asioiden ja ulkosuhteiden neuvosto sekä Eurooppa-neuvosto ovat toistaneet useita kertoja, lopullinen ratkaisu edellyttää sellaisia Israelin ja palestiinalaisten välisiä neuvotteluja, joiden pohjalta voidaan luoda kaksi esimerkiksi etenemissuunnitelmassa tarkoitetun kaltaista elinkelpoista täysivaltaista itsenäistä valtiota, jotka elävät rinta rinnan ja turvallisesti. Rajojen määrittely perustuu vuoden 1967 rajoihin, joita saatetaan muuttaa sopimuksella. Tämä on ollut EU:n pääsuuntaviiva jo Venetsiassa vuonna 1980 sekä Berliinissä vuonna 1999, Sevillassa vuonna 2002 ja myös viime kuussa annetuissa Eurooppa-neuvoston viimeisimmissä päätelmissä. Ei ole hämmästyttävää, että olemme samaa mieltä Yhdysvaltojen johdonmukaisesti jo 37 vuoden ajan esittämän kannan kanssa. Sen mukaan vuoden 1967 rajoja rikkovat siirtokunnat ovat laittomia ja muodostavat esteen rauhalle. Me kaikki tiedämme, millaisilla aineksilla lopullinen ratkaisu voidaan saada aikaan. Nämä tekijät esitetään Mitchellin raportissa ja sen jälkeen laadituissa asiakirjoissa, muun muassa Arabiliiton vuoden 2002 rauhanaloitteessa. Ne esitetään myös kansainvälisen yhteisön hyväksymässä etenemissuunnitelmassa. Ratkaisuun ei päästä odottamalla jotakin taivaallista oivallusta. Ratkaisun edellytyksenä on, että molemmat osapuolet – israelilaiset ja palestiinalaiset – käyttävät poliittista tahtoa. Mielestäni on hyvin surullista, etteivät näiden kansojen poliittiset johtajat näköjään hyväksy Geneven aloitteen neuvotelleiden kansalaisyhteiskunnan edustajien rohkeita ehdotuksia. Toiseksi pahoittelemme väkivaltaa, joka hidastaa sovittelua ja kaikkia rauhan mahdollisuuksia. Olemme aina pahoitelleet varauksetta ja tuominneet täysin viattomia ihmishenkiä vaativat itsemurhapommitukset sekä niin monien ihmisten mielen sumentavan mustan propagandan. Suhtaudumme myös hyvin kriittisesti kovaotteisiin sotilaallisiin kostotoimiin, joilla tuhotaan ihmishenkiä, koteja ja toimeentulon edellytyksiä – kostotoimiin, jotka lietsovat äärisuuntauksia eivätkä lisää turvallisuutta. Mielestämme murhaiskut ovat väärin ja laittomia, eivätkä ne edistä niitä päämääriä, joihin niillä pyritään. Yksi eniten ihailemistani palestiinalaisista poliitikoista, joka on osoittautunut arvostelukykyiseksi ja järkeväksi, viittasi äskettäin kummankin osapuolen korviasärkevään sotarummutukseen ja siihen katkeraan tosiseikkaan, että kumpikin yhteisö näyttää lukkiutuneen tilanteeseen, jossa kaikki, millä tuntuu olevan merkitystä, aiheuttaa kärsimystä toiselle osapuolelle. Tarjolla on paljon tuskaa, mutta ei suurtakaan lupausta rauhasta. Kolmanneksi riippumatta siitä kritiikistä, jota EU:n lähestymistapa riitaan herättää, todettakoon, että olemme tukeneet toimielimiä, jotka saattavat muodostaa vielä joskus uudistetun Palestiinan hallituksen perustan. Olemme tukeneet niitä kuluneiden viikkojen, kuukausien ja vuosien verenvuodatuksen ja toivottomuuden ajan. Tämä on ollut Eurooppa-neuvoston toimintatapa, jonka parlamentti on hyväksynyt. Meitä on onniteltu muun muassa siitä, mitä olemme saaneet aikaan Maailmanpankin avulla. Sain aivan äskettäin Palestiinan talousministeriltä Salam Fayadilta kirjeen, jossa todettiin, että palestiinalaishallinto on nyt täyttänyt Euroopan unionin avulla kaikki Palestiinan lainsäädäntöneuvostolle puolitoista vuotta sitten tekemänsä uudistusta koskevat sitoumukset. Vastuu teoista kannetaan hyvin ja talousarviomenettelyt ovat avoimia. Palestiinan turvallisuuspalvelun henkilöstölle, jonka palkat maksetaan nykyään tilisiirtoina, ei suoriteta enää käteismaksuja. Meitä on kannustettu yksityisesti tekemään enemmän – antamaan enemmän apua. Meitä on arvosteltu julkisesti siitä, että ylipäätään toimimme. Jotkut ovat väittäneet, ettei voisi olla vakavampaa syytettä kuin se, että pyrkimys edistää uudistusta ja ylläpitää jonkinlaista elämää Palestiinassa on ylläpitänyt terrorismia. Parlamentti on suorittanut oman tutkimuksensa näistä kysymyksistä, ja Euroopan petostentorjuntavirasto OLAF on tutkinut näitä väitteitä. Minulla ei ole enempää sanottavaa aiheesta lukuun ottamatta sitä, että haluan osoittaa kunnioitusta virkamiehilleni, jotka ovat pyrkineet toteuttamaan vaikeaa politiikkaa rehellisesti, avoimesti ja lahjomattomasti. Tarkastellessani muutaman viime vuoden tapahtumia voin havaita aivan liian vähän muita sellaisia toimia, joiden avulla olisi saavutettu yhtä paljon. Siirtyäkseni tarkastelemaan tulevaisuutta jotkut toteavat – ehkä hieman liukkaasti – että luvatun vetäytymisen jälkeen rakennamme Gazan uudelleen ja yritämme luoda perustan uudelle Palestiinalle. Heillä on oletettavasti mielessään aidosti elinkelpoinen Palestiina, joka ei ole vain joukko eristettyjä bantustaneja, jotka on erotettu muusta maailmasta panssarivaunujen, siirtokuntien ja muurien avulla. Olemme varmasti valmistautuneet jatkamaan humanitaarista apuamme ja tukemaan sellaisten alueiden infrastruktuurin uudelleenrakentamista, joilta Israelin puolustusjoukot vetäytyvät. Minun on kuitenkin todettava, että meidän olisi tällä kerralla pyrittävä saamaan Israelin puolustusjoukoilta takeet siitä, etteivät he tuhoa jälleen sitä minkä me rakennamme. Heidän olisi otettava huomioon 25.–26. maaliskuuta kokoontuneen Eurooppa-neuvoston esittämät viisi näkökohtaa, erityisesti vetäytymisen juurruttaminen etenemissuunnitelman mukaisesti ja taloudellisen elämän helpottaminen niillä alueilla, joilta Israelin puolustusjoukot poistuvat. Maailmanpankki huomautti, että suurimpia esteitä talouden elpymiselle ovat hankala pääsy ja se, etteivät henkilöt ja tavarat voi liikkua riittävän vapaasti. Yhteys ulkopuoliseen maailmaan on ratkaisevan tärkeää Palestiinan talouden elvyttämiseksi. Meidän olisi pyrittävä myös takaamaan, että humanitaarista apua voidaan tarjota samoin edellytyksin kuin muualla. Tällä hetkellä avun tarjoaminen on kalliimpaa kuin useimmissa muissa kohteissa turvallisuusjoukkojen käytöksen ja toiminnan vuoksi. Löytääksemme uudelleen keinot etenemissuunnitelman täytäntöön panemiseksi meidän on keskusteltava Israelin hallituksen kanssa vetäytymisen ehdoista hyvin huolellisesti ja selvitettävä, kuinka vetäytymisjärjestelyt voidaan toteuttaa etenemissuunnitelman tavoitteiden mukaisesti. Tavoitteenamme on oltava, että israelilaiset tunnustavat jälleen palestiinalaishallinnon kumppanikseen rauhanprosessissa. Tavoitteena olisi oltava, että Gaza ja osia Länsirannasta luovutetaan palestiinalaishallinnolle, ei Hamasille, ja sen takaaminen, että luovutus tapahtuu rauhallisesti eikä johda kaaoksen ja väkivallan lisääntymiseen. Lopuksi todettakoon, että Palestiinassa, Israelissa ja arabimaailmassa on – luojan kiitos – edelleen myös joitakin maltillisempaa suuntausta edustavia ihmisiä. Esitän tämän kysymyksen niin hiljaa ja diplomaattisesti kuin voin: kuinka paljon tuemme nykyään maltillisia henkilöitä? Jollemme voi olla rohkeasti maltillisia, kuinka voisimme odottaa sitä heiltä? Ei ole liioittelua todeta, että alueen näkymät ovat nykyään huolestuttavammat kuin viime aikoina. Mielestäni tilanne antaa paljon enemmän aihetta huoleen kuin esimerkiksi viime vuoden alussa, jolloin meille ilmoitettiin, että Lähi-idän rauha edellyttää Bagdadin sotilaallista vapauttamista ja demokratian aikaansaamista Irakissa. Irakista saattaa tulla joskus vakaa ja demokraattinen. Siitä saattaa tulla joskus alueen muiden maiden johtotähti. Kuinka voisimme toivoa mitään muuta? Riippumatta siitä, mitä mieltä olemme menneisyydestä, minkä muun puolesta tekisimme työtä? Mikäli haluamme edes jonkinlaiset mahdollisuudet saavuttaa kyseinen lopputulos ja kannustaa nykyaikaistamista ja demokratiaa koko alueella, meidän on kuitenkin vältettävä sellaisia sanoja ja tekoja, jotka vieraannuttavat suuren osan islamilaisesta maailmasta ja uhkaavat aiheuttaa kulttuurien yhteentörmäyksen, jota kaikkien tervejärkisten miesten ja naisten olisi pyrittävä välttämään kaikin käytettävissä olevin keinoin. Viisivuotista uraani komission jäsenenä varjostaa syvästi se, että maailmamme näyttää nykyään paljon vaarallisemmalta kuin vuonna 1999. Meidän on pyrittävä aina työskentelemään paremman maailman puolesta, emmekä saa antaa periksi sulkeutuneelle epätoivolle. Meidän on selvitettävä muun muassa, mitä voimme pelastaa siitä, mitä Lähi-idän rauhanprosessista on jäljellä. Näkymät eivät ole kovin kannustavat, mutta mitä vaihtoehtoja meillä on? Laschet (PPE-DE ).    Arvoisa puhemies, arvoisa neuvoston puheenjohtaja, arvoisa komission jäsen Patten, hyvät kollegat, mielestäni komission jäsenen puheen aloitus osoitti, että viimeaikaiset tapahtumat vaativat hieman tulkintaa. Pidämmekö etenemissuunnitelman mukaista toimintatapaa kuolleena ja haudattuna pääministeri Sharonin ja presidentti Bushin välisen tapaamisen jälkeen, vai pitäisikö meidän nähdä uusia mahdollisuuksia, joita voidaan hyödyntää lähipäivinä, -viikkoina ja -kuukausina? Myönnettäköön, että Irlannin puheenjohtajuuskauden ensireaktio on osoitus lähinnä ensin mainitusta näkökannasta, kun taas monien ulkoministerien lausunnoista välittyy lähinnä jälkimmäinen näkökanta. Kannatan itse ulkoministerien, muun muassa Saksan ulkoministerin, näkökantaa. Saksan ulkoministeri totesi, että aloite vauhdittaa prosessia, mitä meidän olisi nyt hyödynnettävä. Huolimatta kaikesta siitä skeptisismistä, jota saatamme tuntea sen Gazasta vetäytymistä koskevan ehdotuksen osalta, jonka kaksi Geneven aloitteen puolestapuhujaa esittivät meille eilen ja jälleen tänään, Euroopan unionin olisi käytettävä vaikutusvaltaansa konfliktin osapuoliin, erityisesti Israeliin. Euroopan unionin olisi tehtävä selväksi, että tämän vetäytymisen on oltava ensimmäinen vaihe prosessissa, jonka lopputuloksena on vetäytyminen kaikilta miehitetyiltä alueilta. Siltä osin vetäytyminen on oikea teko. Sen vuoksi Israelin oikeistopuoluetta edustavan pääministerin, joka saatetaan pian asettaa vastuuseen siirtokuntalaisten karkottamisesta voimakeinoin Gazassa sijaitsevista kodeistaan, on selitettävä kantaansa laajemmasta näkökulmasta. Tämä saattaa hyvinkin tarjota uuden tilaisuuden rauhalle. Se edellyttää kuitenkin, että vetäytyminen Gazasta onnistuu todella ja että rauhanomainen luovuttaminen palestiinalaishallinnolle toteutuu, kuten komission jäsen hetki sitten vaati jälleen kerran. Lisäksi se edellyttää, että monet niistä kodeista, joita käytetään tällä hetkellä, tarjotaan sen jälkeen Gazan asukkaille ja ettei infrastruktuuria hajoteta vaan se luovutetaan palestiinalaishallinnolle. Mikäli asennoidumme pitämään koko asiaa järjettömänä ja tuomittuna epäonnistumaan, emme voi vaikuttaa prosessiin mitenkään. Mikäli pidämme tätä myönteisenä mahdollisuutena ja työskentelemme sen hyväksi, etenemissuunnitelma voidaan kuitenkin uskoakseni herättää henkiin. Luettuamme Yhdysvaltojen presidentin Israelin pääministerille osoittaman kirjeen huolellisesti voimme todeta, että myös israelilaisten odotetaan hoitavan osuutensa. Presidentti viittaa YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselmaan 242. Presidentti toteaa myös, että ratkaisu voidaan saavuttaa viime kädessä ainoastaan neuvottelemalla. Meidän olisi korostettava näitä kohtia hänen kirjeessään esittäessämme kantoja konfliktin ratkaisemiseksi. Esitän myös toisen huomautuksen. Mielestäni voimme ratkaista tämän konfliktin, joka ei rajoitu ainoastaan Gazaan, pitkällä aikavälillä ainoastaan perustamalla kaksi elinkelpoista ja itsenäistä valtiota. Komission jäsen viittasi myös EU:n rahastojen käyttöä koskevaan Euroopan parlamentin työhön. Olemme antaneet kaksi aihetta koskevaa mietintöä, enemmistön mielipiteeseen ja vähemmistön mielipiteeseen perustuvan mietinnön, mutta tuloksista oltiin 80-prosenttisesti yksimielisiä. Parlamentti on samaa mieltä siitä, ettei syytettä, jonka mukaan Euroopan unioni on rahoittanut terrorismia, voida osoittaa todeksi ja ettei kyseistä näkemystä voida puolustaa. Siitä, oliko päätös tarjota suoraa rahoitustukea oikea vai väärä, voimme olla montaa mieltä. Päätöksen tekivät kuitenkin ulkoministerit, eikä komission jäsen. Komissio on tehnyt kaikkensa edistääkseen palestiinalaishallinnon uudistusta. Se on pyrkinyt valvomaan EU:n rahastojen käyttöä, ja voimme vakuuttaa nyt, että tilanne on todellakin parantunut palestiinalaishallinnon osalta verrattuna kolmen vuoden takaiseen tilanteeseen. Kiitämme komissiota ja komission jäsentä Pattenia heidän työstään tämän kysymyksen parissa huolimatta päätöksen oikeellisuuden osalta esiintyvistä eriävistä poliittisista näkemyksistä. Menéndez del Valle (PSE ).    Arvoisa puhemies, Euroopan parlamentin Eurooppa-neuvoston tuloksista äskettäin antaman päätöslauselman 51 kohdassa todetaan, että ilman kummankin osapuolen voimakasta painostusta etenemissuunnitelma jää tehottomaksi. Mielestäni etenemissuunnitelma on tietenkin edelleen tehoton, ja ihmettelen, kuinka Israeliin kohdistettavan painostuksen on käynyt. Lisäksi parlamentti kehottaa Yhdysvaltojen hallintoa kantamaan vastuun tämänhetkisestä kriisistä. Mielestäni kyseinen hallitus on sekä epäonnistunut vastuun kantamisessa että antanut myöten Israelin hallitukselle. Powellin viime torstaina esittämät kommentit ovat mielestäni sekoitus järjetöntä toiveajattelua ja kyynisyyttä siltä osin kuin hän totesi, että Bushin ja Sharonin välinen tapaaminen on tuottanut myönteisiä tuloksia Palestiinan ja sen valtiopyrkimysten kannalta. Tästä on osoituksena se, että Israelin hallituksen salkuton ministeri Gideon Ezra totesi perjantaina, että Powellin kommentit, joiden tarkoituksena oli pehmentää Bushin Israel-myönteistä sävyä, eivät ilmennä Bushin omaa mielipidettä. Parlamentin päätöslauselmassa kumpaakin osapuolta kehotetaan lisäksi pyrkimään vakavasti jatkamaan todellisia neuvotteluja. Mielestäni palestiinalaishallinto on odottanut kuukausia kyseisten neuvottelujen jatkamista, mutta on selvää, ettei Israel halua neuvotella palestiinalaishallinnon kanssa, ja se on tällä hetkellä valmis vetäytymään yksipuolisesti Gazasta etenemissuunnitelman ulkopuolella ja Bushin täydellä tuella. Mielestäni on käynyt selvästi ilmi, ettei Israelin ole tarkoitus vetäytyä ensin Gazasta ja sitten Länsirannalta, vaan kyse on pelkästään Gazasta. Näiden kaikkien tapahtumien jälkeen meidän olisi muistettava päätöslauselmastamme vielä kaksi kohtaa. Toinen niistä on 48 kohta, joka sisällytettiin päätöslauselmaan sheikki Yassinin murhan jälkeen ja jossa neuvostoa ja komissiota kehotetaan harkitsemaan Israelin kanssa tehdyn assosiaatiosopimuksen 2 artiklan noudattamista kaikilta osin, mikäli laittomia teloituksia jatketaan. Laittomat teloitukset jatkuvat, mistä viimeisin osoitus on Abdel Aziz Rantisin surma. Tämän vuoksi parlamentin on mielestäni toistettava pyyntönsä neuvostolle ja komissiolle. Lisäksi parlamentti kehottaa kohdassa 49 neuvostoa pyytämään YK:n turvallisuusneuvoston jäsenvaltioita esittämään välittömästi ehdotuksen kansainvälisten rauhanturvajoukon sijoittamiseksi vuoden 1967 rajoille sekä israelilaisten että palestiinalaisten suojelemiseksi terrori-iskuilta, sotilashyökkäyksiltä ja muilta sotatoimilta. Meidän on toistettava myös tämä pyyntö. Ludford (ELDR ).    Arvoisa puhemies, presidentti Bushin hyväksyttyä Sharonin ennakkokäsityksen lopullista asemaa koskevista neuvotteluista – sulkemalla itseltään pois mahdollisuuden toimia puolueettomana rauhanvälittäjänä – voidaan helposti menettää usko turvallisen Israelin ja elinkelpoisen Palestiinan valtion rinnakkaiseloon, mutta se on kuitenkin ainoa todellinen etenemissuunnitelman avulla saavutettavissa oleva ratkaisu. Se, että Israel säilyttää osan tärkeimmistä Länsirannan siirtokunnista ja että palestiinalaiset hyväksyvät, että pakolaisten on palattava Palestiinan valtioon – mistä minä henkilökohtaisesti olen samaa mieltä – saattaisi hyvinkin olla osa mahdollista neuvotteluratkaisua. Kvartetin on kuitenkin kumottava EU:n johdolla Sharonin väite, jonka mukaan hänen suunnitelmansa on ratkaiseva isku palestiinalaisten valtiotoiveille. Olen ehdottoman sitoutunut siihen näkemykseen, että Israel on juutalaisten kotimaa ja valtio, jossa Israelin arabeilla on täydet ja yhtäläiset oikeudet, ja että Israelilla on oikeus elää rauhassa ja turvallisesti tunnustettujen rajojen sisällä. Miehityksen osalta tuntemani tyrmistys ei koske yksinomaan tavallisten palestiinalaisten kurjuutta vaan myös sitä, kuinka siirtokuntia rakentavan miehittäjän rooli vahingoittaa Israelin yhtenäisyyttä ja sen sitoutuneisuutta oikeusvaltioperiaatteeseen. Tuomitsen kaiken Israeliin kohdistuvan terrorin, eivätkä itsemurhapommittajat ole mielestäni pelkästään osoitus palestiinalaisten keskuudessa vallitsevasta epätoivosta, niin todellista kuin epätoivo onkin. Islaminuskon käänteisenä puolena on myös nuorten ihmisten hyväksikäyttö ja ikävä marttyyriuteen perustuva ajattelutapa. Muuri tai aita saattaisi olla perusteltavissa, jos se olisi nk. vihreällä linjalla – mutta se ei ole. Bushin ja Sharonin hyökkäyspolitiikka ei takaa Israelin turvallisuutta. Hamas on vaarallinen ja taipumaton järjestö, jonka päämääränä on Israelin tuhoaminen, mutta sen johtajien viimeaikaiset laittomat teloitukset ainoastaan lisäävät katkeruutta ja terroristijoukkoihin liittyvien määrää entisestään. Olen syvästi huolissani antisemitismin yleistymisestä Euroopassa, ja mielestäni on hyvin tärkeää torjua sitä samoin kuin muunlaisia rasistisia ja uskonnollisia ennakkoluuloja. Euroopan juutalaisyhteisöihin kohdistuvaa uhkaa koskevan EU:n seurantakeskuksen tutkimuksen viivästyminen lisäsi luonnollisestikin ennakkoluuloja koskevia epäilyjä. Meidän on ryhdyttävä uusin voimin paljastamaan ja poistamaan antisemitismiä ja tehtävä rajanveto Israelin hallituksen harjoittaman politiikan perustellun kritiikin ja juutalaisten mustamaalaamisen välille. Ymmärrän sen järkytyksen, jota israelilaiset ovat varmasti tunteneet sen viime vuonna järjestetyn äänestyksen vuoksi, jossa todettiin, että 59 prosenttia eurooppalaisista katsoi Israelin olevan uhka maailmanrauhalle. Varmaankin monet vastaajat tulkitsivat kysymyksen tarkoittavan Israelin ja Palestiinan välistä konfliktia; tapa, jolla kysymys muotoiltiin, ei todellakaan ollut omiaan edistämään asioita. Tulos oli kuitenkin herätyshuuto. EU:n ja Israelin välistä vuoropuhelua on voimistettava. Tämän vuoksi vastustan henkilökohtaisesti kaikkia Euroopan parlamentissa esitettyjä pyyntöjä boikotoida Israelia, eikä yliopistojen välisten yhteyksien katkaisemista koskevista vaatimuksista ole mitään hyötyä. Olen vastustanut myös toimenpiteitä, joilla pyritään lopettamaan palestiinalaishallinnolle myönnettävä rahoitus. Pidän myönteisenä sitä, että juuri palestiinalaiset itse vaativat lahjonnan poistamista, mutta Israel tarvitsee neuvottelukumppanin, ja ilman EU:n tukea Saharan eteläpuolisen Afrikan palestiinalaiset olisivat vieläkin köyhempiä. Lopuksi todettakoon, että on Israelin ja sen oikeusperinteiden vastaista vainota Mordechai Vanunua kostonhimoisesti hänen vapauttamisensa jälkeen. Hän on kärsinyt tuomionsa, ja hänen pitäisi olla nyt vapaana. Gahrton (Verts/ALE ).    Arvoisa puhemies, Mordechai Vanunu vapautetaan tänään. Hän on yksi aikamme sankareista, mies, joka vahvisti, että Israelilla on merkittävät ydinasevarastot, joilla koko Lähi-itä voitaisiin muuttaa ydinaseiden tuhoamaksi erämaaksi. Tämän hänen rauhan nimissä tekemänsä paljastuksen johdosta Israelin valtio kidnappasi hänet ja tuomitsi hänet 18 vuoden vankeuteen. Ympäröivä maailma unohti hänet laajasti. Israel voi rauhassa pitää ydinaseensa, kun taas arabi- ja muslimivaltiot, jotka yrittävät suojella itseään Israelin ydinaseiden uhkalta, pommitetaan pirstaleiksi ja tuhotaan. Miksi maailmanyhteisö ei reagoi Israelin ydinaseisiin? Miksi Dimonan ei käy samoin kuin Ossirakin? Maailmanyhteisön epätasapuolinen suhtautumistapa pitää osaltaan yllä Lähi-idässä vallitsevaa epätoivoa, tunnetta, jonka alueen kaksi merkittävintä rauhanaktivistia, Abraham Burg ja Yassir Rabo, vahvistivat eilen täällä parlamentissa. Egyptin presidentti Mubarak esitti -lehdessä, että Yhdysvaltojen viha arabimaailmassa ei ole koskaan ollut yhtä voimakas kuin nykyään. Yhdysvallat tukee Israelia 100-prosenttisesti. Tämän vuoksi Yhdysvallat ei voi yksinään saada rauhaa aikaan. Tasapainoa on parannettava, ja EU voi saada tämän aikaan tukemalla palestiinalaisia yhtä voimakkaasti kuin Yhdysvallat tukee Israelia. EU voisi muuttaa puheensa teoiksi ja toteuttaa parlamentin kehotuksen jäädyttää Israelin kanssa tehty assosiaatiosopimus. EU voisi lähettää joukkoja suojelemaan Palestiinan alueita. EU voisi vaatia, että Israel purkaa ydinasevarastonsa. EU voisi esittää Vanunulle kutsun ja myöntää hänelle turvapaikan hänen valitsemastaan EU-maasta. EU voisi tehdä vielä paljon enemmän. Tapasin joitakin vuosia sitten Shimon Perezin. Hän ehdotti, että sekä Israelille että Palestiinalle olisi tarjottava EU-jäsenyyttä, edellyttäen, että ne ovat onnistuneet vakiinnuttamaan rauhan. EU koetaan selvästikin joskus houkuttelevammaksi rajojensa ulkopuolella kuin sen omissa jäsenvaltioissa. Hyödyntäkäämme tätä seikkaa. Tarjotkaamme EU:n jäsenyyttä Palestiinalle ja Israelille palkintona pysyvän rauhan saavuttamisesta. Dhaene (PSE ).    Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, Israelin-suhteista vastaavan valtuuskunnan varapuheenjohtajana olen häpeissäni pääministeri Sharonin yksipuolisesta politiikasta, sillä hän lietsoo tulta Lähi-idän jo muutenkin vaikeassa tilanteessa. Itse asiassa hän lietsoo tulta kaikkialla maailmassa, koska tässä ei ole kyse yksittäisestä konfliktista, vaan päinvastoin. Hamas-johtajien laittomat teloitukset vaikuttavat bumerangin tavoin, ja tilalle tulee aina uusia johtajia. Sharon pystyy tekemään tämän ainoastaan presidentti Bushilta saamansa varauksettoman tuen ansiosta. Washingtonissa sovitut asiat ovat loukkaus sen kvartettiin kuuluville kumppaneille, erityisesti EU:lle. Tietääkseni Euroopan unionia ei ole kuultu kertaakaan. Meidän, Euroopan parlamentin, on pyydettävä, että Javier Solana toimii päättäväisesti ollessaan tekemisissä kvartetin kanssa. Mikäli USA haluaa nyt tukea Irakia, sen on vuorostaan tuettava kansainvälisiä joukkoja Gazan alueella Israelin vetäydyttyä ja sen jälkeen Länsirannalla. Solana voisi ottaa myös Geneven sopimuksen käsiteltäväksi. Täsmennettäköön, että Colin Powell on hyväksynyt sopimuksen ja tukee sitä. Avraham Burg, joka oli täällä parlamentissa eilen, totesi kerran, että etenemissuunnitelma oli laadittava Genevessä. Mielestäni voimme antaa merkin köyhtyneelle Palestiinan kansalle pyytämällä lisäämään sille annettavaa humanitaarista apua. De Rossa (PSE ).    Arvoisa puhemies, minulla on muutama sekunti aikaa puhua, ja haluaisin korostaa, että Euroopan unionin on tuotava Lähi-itää koskeva kantansa esiin voimakkaammin. Sen on osoitettava Israelille, palestiinalaisille ja Yhdysvalloille, että pyrimme vakavissamme löytämään ratkaisun. Jotta tämä olisi mahdollista, kansainvälisen yhteisön on toimittava kvartetin välityksellä tasapuolisena rauhanvälittäjänä. On todella pahoiteltavaa, että Yhdysvaltojen hallitus on päättänyt hylätä etenemissuunnitelman pelkästään vaaleihin liittyvistä syistä. Meidän on pyrittävä elvyttämään se sikäli kuin pystymme, ja toivotan puheenjohtajavaltiolle onnea pyrkimyksissä saavuttaa tämä tavoite lähiviikkoina. Meillä on kuitenkin käytettävissämme eräs sellainen ase, jota olemme johdonmukaisesti kieltäytyneet käyttämästä ja jolla emme ole edes uhanneet, toisin sanoen Israelin kanssa tehdyn assosiaatiosopimuksen jäädyttäminen. Mitä muita aseita meillä on painostaaksemme Israelia suhtautumaan vakavasti vastuuseensa kyseisellä alueella? Mielestäni ei ole olemassa mitään muuta keinoa, jolla voisimme saattaa israelilaiset neuvottelemaan vakavasti. Yhdysvaltojen hallituksen viimeviikkoinen päätös myötäillä Sharonin hallitusta ei ole päättänyt sen harjoittamaa salamurhapolitiikkaa. Se ei ole saanut Israelia lopettamaan harjoittamaansa rotuerottelupolitiikkaa, jonka mukaisesti ihmiset eristetään toisistaan muurin avulla. Lisäksi Israel lujittaa edelleen siirtokuntiaan Länsirannalla. Kaikki tämä johtaa tuskan ja kurjuuden jatkumiseen Lähi-idässä. Roche,    Kiitän kaikkia jäseniä osallistumisesta tähän hyvin tärkeään keskusteluun. Kuuntelin komission jäsenen Pattenin väsynyttä äänensävyä hänen puhuessaan. Meitä kaikkia rasittaa se, että joudumme palaamaan samaan kysymykseen yhä uudelleen. Minusta on ikävää todeta, että niiden kolmen lyhyen viikon jälkeen, jotka ovat kuluneet sen jälkeen, kun viimeksi keskustelimme tästä aiheesta, tilanne on pahentunut sen sijaan, että se olisi parantunut. Olemme kaikki masentuneita alueen loputtomasta ja kamalasta tapahtumasarjasta. Tämä keskustelu antaa meille kuitenkin tilaisuuden muistuttaa edelleen kaikkia Lähi-idän toimijoita ja osapuolia – ottaakseni esiin De Rossan loppupuheenvuorossaan esittämän näkökohdan – siitä, että ihmisten on toimittava tasapuolisesti ja noudatettava kansainvälisen oikeuden mukaisesti hyväksyttäviä rajoja. Meidän on myös käytettävä hyväksemme tilaisuus muistuttaa muille osapuolille, ettei täydellistä ja puolueetonta kahden valtion ratkaisua koskeville neuvotteluille ole mitään vaihtoehtoa ja että tämä ratkaisu johtaa todennäköisesti elinkelpoiseen ja täysivaltaiseen itsenäiseen Palestiinan valtioon, jolla on yhteiset rajat Israelin kanssa, ja että etenemissuunnitelma on ainoa käytettävissä oleva keino tämän tavoitteen saavuttamiseksi. Mikäli kuulin oikein, Laschet otti esiin kaksi näkökohtaa. Ensiksikin hän on ilmeisesti sitä mieltä, että puheenjohtajavaltion näkemykset etenemissuunnitelmasta ovat jotenkin elottomia. Tämä on ehdottomasti väärä näkemys. Puheenjohtajavaltion näkemys ei ole sellainen. Olemme todenneet kerta toisensa jälkeen, että etenemissuunnitelma on ainoa elinkelpoinen ratkaisu päästäksemme nykyisestä suosta. Laschet vaikutti lisäksi olevan sitä mieltä, ettemme näe Israelin Gazasta vetäytymistä koskeviin suunnitelmiin sisältyvää kehitysmahdollisuutta. Tällaista ei voida väittää puheenjohtajavaltion kannasta eikä Tullamoressa esittämästäni kannasta. En hyväksy näkemystä, jonka mukaan Euroopan unionin jäsenvaltiot ovat erimielisiä aiheesta. EU:ssa vallitsee tältä osin ehdoton yksimielisyys, kuten ministerineuvosto on tehnyt asian selväksi. Merkittävä, keskeinen ja lopullinen lausunto, jonka 25 ministeriä hyväksyivät yksimielisesti viime viikolla, osoittaa kannan hyvin selvästi. Herää kysymys, onko etenemissuunnitelma kuollut. Etenemissuunnitelma on edelleen ainoa kehys; se on ainoa käytettävissä oleva vaihtoehto. Mitään muuta keinoa ei ole käytettävissä. Tämä seikka on osoitettava selvästi. Luotan siihen, että sen lisäksi, että etenemissuunnitelma on yhtä pätevä ja keskeisen tärkeä nyt kuin silloin, kun se otettiin käyttöön ensimmäisen kerran, sen merkityksellisyyttä, tärkeyttä ja keskeistä asemaa on korostettava edelleen, erityisesti kvartetin kokoontuessa. Kvartetti kokoontuu luultavasti 4. toukokuuta New Yorkissa. Kysymys Gazan alueella sijaitsevien Israelin siirtokuntien purkamisesta otettiin esiin. Ulkoministerit ja yleisten asioiden ministerit täsmensivät, että tältä osin voidaan mainita viisi seikkaa. Ensiksikin vetäytymisen Gazasta on tapahduttava etenemissuunnitelman mukaisesti. Toiseksi sen on katsottava edistävän kahden valtion ratkaisua. Kolmanneksi se ei saa sisältää siirtokuntatoiminnan siirtämistä Länsirannalle. Neljänneksi luovuttaminen palestiinalaishallinnolle on hoidettava järjestyneesti ja neuvottelujen pohjalta. Viidenneksi Israelin on helpotettava Gazan humanitaarista jälleenrakentamista, jonka osalta Euroopan unioni on tehnyt mittavia sijoituksia. Antisemitismikysymys otettiin esiin. Alueen tämänhetkisten vaikeuksien ei saa antaa koskaan luoda pohjaa antisemitismille, jotta se ei yleistyisi uudelleen Euroopassa. Yhdyn Ludfordin näkemykseen tämän näkökohdan osalta. Hänen näkökantansa hyväksyttiin. Euroopan unioni esitti viime syksynä aivan uudenlaisen aloitteen YK:n yleiskokouksessa ehdottaessaan erillistä päätöslauselmaa, jossa tuomitaan kaikki antisemitismin ilmenemismuodot. EU aikoo käsitellä täysipainoisesti ja asianmukaisesti tätä kauhistuttavaa ilmiötä ja tuomita sen ETYJ:n konferenssissa Berliinissä 28.–29. huhtikuuta. De Rossa on esittänyt tästä aiheesta monia sellaisia näkemyksiä, joihin yhdyn täysin sydämin. Euroopan unionin on oltava tasapuolinen toimija. De Rossa on ehdottomasti johdonmukainen ja oikeassa tässä asiassa. Hän on oikeassa myös siinä, että kaikkien toimijoiden on muodostettava tasapainoinen näkemys. En ole kuitenkaan varma siitä, että hän oli oikeassa ehdottaessaan, että assosiaatiosopimuksen jäädyttäminen on asianmukainen väline. Jäädyttäminen ei ole tällä hetkellä asialistalla. Tällainen toimenpide edellyttäisi unionin yksimielisyyttä. Niiden, jotka vaativat jäädyttämistä, olisi tarkasteltava siitä seuraavia epätoivottavia vaikutuksia. Sopimuksen 2 artiklassa lujitetaan niitä velvollisuuksia, joita allekirjoittajilla on muutenkin ihmisoikeuksien noudattamisen osalta. Meidän olisi ehkä korostettava kyseistä vastuuta. Assosiaationeuvoston kokoukset Israelin kanssa tarjoavat Euroopan unionille tilaisuuden korostaa Israelin viranomaisille huolenaiheitamme ja De Rossan niin monta kertaa esiin tuomia huolenaiheita. On parempaa, että sitä varten on jokin kanava. Olisi väärin käydä keskustelua mainitsematta Israelia vastaan tehtyjä itsemurhapommituksia ja terrori-iskuja. Israelin näkökanta on aivan liian usein, ettemme välitä heidän huolenaiheistaan. Näin ei ole. Itsemurha- ja terrori-iskut siviilikohteita vastaan ovat tuomittavia. Ne ovat inhottava asia. Me kaikki tuomitsemme ne. Itsemurhapommitukset eivät edistä mitään laillisia tarkoitusperiä, ja niistä on pelkkää vahinkoa palestiinalaisten eduille. Lisäksi ne aiheuttavat kuvaamattomia ruumiinvammoja, vahinkoa ja kärsimystä israelilaisille, jotka ovat kärsineet aivan liian paljon menneisyydessä. Meidän on oltava tasapuolisia. Mielestäni Eurooppa on tasapuolinen tässä asiassa. Yhdyn komission jäsenen Pattenin näkemykseen siitä, että jos Eurooppa jälleen kerran rakentaa uudelleen Palestiinan kansan tukemiseksi käyttöön otetun infrastruktuurin, vähin mitä voimme odottaa on, että Israelin viranomaisten on tuettava, kunnioitettava ja suojeltava sitä. Puhemies.    Keskustelu on päättynyt. Puhemies.    Esityslistalla ovat seuraavana neuvoston ja komission julkilausumat transatlanttisista suhteista. Roche,    neuvosto. Arvoisa puhemies, myös transatlanttiset suhteet kuuluvat Irlannin puheenjohtajamaan ohjelmaan, ja haluamme jälleen korostaa kyseisen suhteen voimaa, syvyyttä ja merkitystä, mikä ei tule yllätyksenä kenellekään. Poliittisesti ja taloudellisesti Euroopan unioni ja Yhdysvallat eivät ole koskaan olleet nykyistä riippuvaisempia toisistaan. Ystävät ovat hyvin harvoin samaa mieltä kaikesta, ja kypsän ystävyyden merkki on, että jopa merkittävistä kysymyksistä voidaan olla eri mieltä. Tärkeää on, että kaikki ilmenevät erimielisyydet hoidetaan tavalla, joka ei vahingoita suhdetta yleisesti. Me kaikki tiedämme, että Euroopan unionin ja Yhdysvaltojen suhde on käynyt läpi vaikean ajanjakson, erityisesti Irakin-politiikan vuoksi. On ollut jännitteitä ja erimielisyyksiä sekä maanosien välillä että Euroopassa. On hyvä, että muistutamme itsellemme toisinaan, ettei kukaan ole täysin erehtymätön. Yhdysvaltojen ja Euroopan unionin lähestymistapa Lähi-idän asioiden selvittämiseksi ovat poikenneet toisistaan. Olemme kuitenkin valmiit jatkamaan työskentelyä etenemissuunnitelman pohjalta muun muassa Lähi-idän kvartetin avulla. Kielteistä kuvaa transatlanttisista suhteista on esitetty liian kauan tietyissä piireissä ja tiedotusvälineissä. Tiedotusvälineiden kova laki vaikuttaa usein olevan, että erimielisyys on huomionarvoisempaa kuin yksimielisyys. Eripurasta on kai tavallaan helpompi saada aikaan hyviä uutisia – tai uutisaineistoa. Tämän vuoksi on tärkeää, että me valitut edustajat tiedotamme kansalaisillemme, että transatlanttiset suhteet ovat yleisesti ottaen erittäin hedelmällisiä ja että ne ovat edelleen myönteisiä. Muistelkaamme pääministeri (Taoiseach) Ahernin tammikuussa Euroopan parlamentissa esittämiä sanoja. Hänen mukaansa "maailma on parempi ja turvallisempi, jos Euroopan unioni ja Yhdysvallat tekevät yhteistyötä ja käyttävät huomattavan energiansa ja voimavaransa yhteisiin arvoihin perustuvien yhteisten päämäärien saavuttamiseksi". Irlannin puheenjohtajuuskauden keskeisenä aiheena on käytännön yhteistyö yhdysvaltalaisten kumppaniemme kanssa, ja lähestymistapamme olisi perustuttava pikemminkin pragmatismiin kuin ideologiaan. Yritämme tehdä tiivistä yhteistyötä monilla ulkopolitiikan aloilla. Tällaisia aloja ovat muun muassa terrorismin torjunta, aseiden leviämisen estäminen, Afganistan, Lähi-itä ja Länsi-Balkan – mainitakseni ainoastaan muutamia niistä asioista, joiden osalta meillä on yhteisiä etuja, ja mainitakseni vain muutamia niistä aloista, joilla teemme tiivistä yhteistyötä. Emme ole yksimielisiä kaikilla noilla aloilla, mutta ainakin toimimme samansuuntaisesti. Erityisesti taloutta ja kauppaa koskevissa kysymyksissä on tärkeää asettaa EU:n ja Yhdysvaltojen väliset mahdolliset erimielisyydet oikeaan mittasuhteeseen. Irlanti pyrkii puheenjohtajuuskaudellaan asettamaan keskeiselle sijalle Yhdysvaltojen ja Euroopan unionin välisen positiivisen taloudellisen toimintaohjelman, samalla kun se pyrkii tehokkaasti ratkaisemaan niitä harvalukuisia toistaiseksi ratkaisemattomia kiistoja, joiden osuus kaikesta kaupankäynnistämme on alle 3 prosenttia. Haluan käyttää hyväkseni tämän tilaisuuden ja käsitellä erästä tiettyä ja välitöntä huolta aiheuttavaa aihetta, joka liittyy EU:n ja Yhdysvaltojen välisiin suhteisiin. Seurasin hyvin tiiviisti Euroopan parlamentissa käytyä keskustelua matkustajatietojen siirtämistä koskevasta EU:n ja Yhdysvaltojen välisestä kansainvälisestä sopimuksesta. Olen tietoinen esiin otetuista huolenaiheista, jotka koskevat muun muassa tarvetta suojella kansalaisten oikeutta yksityisyyteen ja korvauksiin erehdysten yhteydessä. Ymmärrän täysin, miksi jäsenet korostavat sen seikan tärkeyttä, että on jokin keino käsitellä PNR-alan virheitä. Olen tietoinen myös tarpeesta käsitellä Yhdysvalloissa esiintyviä terroristiuhkaa koskevia huolenaiheita, jotka ovat hyvin todellisia. Olin viime vuonna tähän aikaan New Yorkissa ja kävin ensimmäistä kertaa World Trade Centerin kauhunnäyttämöllä. Olen käynyt New Yorkissa neljä kertaa syyskuun 11. päivän tapahtumien jälkeen. Olen aina välttänyt menemästä sinne, koska seurasin tapahtumia televisiosta kaikkien muiden tavoin, enkä halunnut nähdä tuskaa. Ymmärrän tämän vuoksi, miksi Yhdysvallat ja tietyt ihmisryhmät Yhdysvalloissa pitävät tarpeellisena omaksua hyvin tiukan linjan ja asenteen suhtautumisessaan terrorismiin ja miksi he ovat huolissaan tästä kysymyksestä. Täsmennän mitä tarkoitan. Mielestäni komissio on työskennellyt kauan ja uutterasti taatakseen, ettei sopimusluonnos uhkaa tasapainoa ihmisten yksityisyyden suojelemista koskevien perusteltujen huolenaiheiden ja Atlantin ylittävien matkustajien turvallisuuden lisäämisen tarpeen välillä. Myönnän ja hyväksyn sen, etteivät kaikki parlamentin jäsenet ole sitä mieltä, että kyseinen tasapaino olisi todella uhattuna. Huomautan heille kuitenkin, että komissiota on kiitettävä sen tekemästä työstä. Watson mainitsi myös erään toisen sopimuksen, josta hän totesi, että se saattaa olla huonoista vaihtoehdoista vähiten huono, mutta se on käytettävissä oleva ratkaisu. Hän tarkoitti Kyprosta. Tämä kuvaus saattaa sopia myös sopimukseen, josta Euroopan parlamentti äänestää pian. Katson, että komissio toimi niin hyvin kuin sen voitiin odottaa toimivan ja että tarjolla oleva sopimus on paras jonka voimme saada aikaan. Se on varmasti paljon parempi kuin sopimus, jonka voimme saada, jos asennoidumme Yhdysvaltojen viranomaisiin tämän kysymyksen osalta staattisesti ja etäisesti lähitunteina. He tekevät joka tapauksessa sellaiset päätökset, joita he pitävät turvallisuutensa kannalta välttämättöminä. Jos Floridassa lomailevan eurooppalaisen on jonotettava 18–19 tuntia kuumuudessa odottaessaan lähtöselvitystä, hän tuskin kiittää ketään meistä, jos teemme puutteellisiin tietoihin perustuvan päätöksen. En tarkoita, etten kunnioittaisi jäsenten näkemyksiä – tietenkin kunnioitan. Olen kuunnellut ja lukenut paljon niitä mielipiteitä, jota täällä on vaihdettu viimeisten 48 tunnin aikana. Olen keskustellut aiheesta ja huolenaiheistani jäsenten kanssa. Ymmärrän täysin enkä väheksy kyseisiä huolenaiheita. Ihmiset haluavat tietenkin suojella kansalaisvapauksia, mutta haluamme myös ottaa huomioon sen tosiseikan, että jos teemme väärän päätöksen, hyvin harvat ihmiset Euroopassa kiittävät meitä tulevan kuukauden aikana. Kunnioitan Euroopan parlamentin päätöstä mikä se sitten onkin. Komission laatima sopimus on välttämätön. Tässä tilanteessa se on hyvä sopimus. Status quo on kestämätön. Se, ettei sopimusluonnosta tueta, aikaansaa epävarmuutta erityisesti ilmailualalla. Siitä on haittaa matkustajien eduille ja tarpeille. Juuri tämä on tärkeä kohta. Ymmärrän, että se, että vaadimme takeita, ja epäilemättä se, että siirrettävien tietojen osalta olisi tehtävä lopullinen ratkaisu, herättää huolestuneisuutta, mutta meidän on tehtävä poliittisia käytännön päätöksiä. Olemme poliitikkoja poliittisessa elimessä, ja meidän on tehtävä päätöksiä. Tasapainoinen sopimus ja tilaisuus työskennellä ja ottaa käyttöön hyvä ja tasapainoinen sopimus mahdollisimman pian ovat asioita, joiden puolesta meidän kaikkien olisi työskenneltävä. Irlannin ulkoministeri Brian Cowen johti Euroopan unionin troikkaa EU:n ja Yhdysvaltojen välisessä menestyksekkäässä ministeritason kokouksessa Washingtonissa 1. maaliskuuta. Troikka tapasi Yhdysvaltojen ulkoministerin Colin Powellin ja kansallisen turvallisuusneuvonantajan Condoleeza Ricen. Heidän keskustelunsa olivat laaja-alaisia ja vilpittömiä ja kattoivat joukon kumpaakin osapuolta koskettavia kansainvälisiä kysymyksiä. Kaikki ministeri Cowenin tuntevat tietävät, että itse asiassa hän keskustelee aina vilpittömästi, tarmokkaasti ja osuvasti. Irlannin pääministeri (Taoiseach) odottaa samassa kumppanuuden hengessä voivansa toivottaa presidentti Bushin tervetulleeksi Irlantiin Yhdysvaltojen ja EU:n väliseen huippukokoukseen kesäkuussa. Tiedän, että kyseinen huippukokous tuo suhteelle lisäarvoa. Se on huippukokous, jota on arvosteltu siellä täällä, mutta Yhdysvallat ja Eurooppa ovat joka tapauksessa olemassa, ja olisi äärimmäisen tyhmänrohkeaa olla jatkamatta keskustelua ja keskustelematta suhteestamme. Toinen transatlanttisten suhteiden tärkeä pilari on tietenkin Euroopan unionin läheinen ja hedelmällinen suhde Kanadaan. Puhuessamme transatlanttisista suhteista unohdamme aivan liian usein nämä tosiseikat. Muun muassa yhteinen historiamme ja yhteiset arvomme, poliittinen pluralismi ja demokratia sekä oikeusvaltioperiaate samoin kuin ihmisoikeudet osoittavat, että YK ja multilateralismi ovat meille hyvin tärkeitä. Euroopalla ja Kanadalla on paljon yhteistä, ja Euroopan ja Kanadan väliset suhteet ovat läheiset. Se on hedelmällinen suhde, joka edellyttää ajoittaista tunnustusta kummaltakin osapuolelta. EU:n ja Kanadan välisessä hyvin onnistuneessa huippukokouksessa, joka pidettiin Ottawassa 18. maaliskuuta, käynnistettiin kaksi uutta merkittävää aloitetta – EU:n ja Kanadan välinen kumppanuusohjelma ja kehys uudelle kauppaa ja sijoituksia edistävälle kahdenväliselle sopimukselle. Ottawan huippukokouksessa annettiin myös neuvoston puheenjohtajalle ja pääministeri Martinille tilaisuus johtaa EU:n ja Kanadan valtuuskuntiaan laaja-alaisissa keskusteluissa, jotka koskivat tärkeimpiä kansainvälisiä kysymyksiä, muun muassa keinoja edistää toimivaa maailmanlaajuista ohjausjärjestelmää elvyttämällä kansainvälisiä instituutioita. Sanoisin omasta kokemuksestani työskenneltyäni hyvin lyhyen ajan CEDA:ssa Kanadassa, että kanadalaisilla on meille tältä osin hyvin paljon annettavaa, mutta he toimivat hiljaa ja huomiota herättämättä, ja heidän osuutensa jätetään aivan liian usein huomioon ottamatta. Lopuksi totean, että olen hyvin tietoinen siitä, että transatlanttinen vuoropuhelumme muotoutuu muustakin kuin virallisista ja hallitustason tapahtumista. Tämän vuoksi olimme hyvin iloisia kaksi viikkoa sitten voidessamme isännöidä Irlannissa Euroopan parlamentin ja Yhdysvaltojen kongressin välistä 58. kokousta, jonka puheenjohtajina toimivat jäsen Nicholson ja Henry Hyde. Minulle oli hyvin suuri ilo isännöidä yhtä näistä kokouksista, ja se oli hyvin merkittävä vuorovaikutustapahtuma. Kiitän Euroopan parlamentin jäseniä tästä erityisestä aloitteesta. On hyvin tärkeää, että Euroopan parlamentti jatkaa vilkasta vuoropuhelua kongressin kanssa, koska kokemusteni mukaan kongressin käsitykset Euroopasta ovat aivan liian usein hyvin hataralla pohjalla. Sellainen kahdenkeskinen suhde, jonka Euroopan parlamentti on luonut kongressin kollegoihinsa, on hyvin tervetullut. Kuten totesin, osallistuin tapahtumien kulkuun läheltä. Keskustelut olivat tervehenkisiä, myönteisiä ja hedelmällisiä. Minulla oli tilaisuus tavata asianomaiset Euroopan parlamentin jäsenet. Keskustelut olivat poikkeuksellisen laaja-alaisia, ja koska kokous pidettiin Irlannissa, asiat tapahtuivat suurelta osin omassa vaalipiirissäni. Kaikilla oli lisäksi mukavaa, ja siitä on aina etua. Puheenjohtajavaltio on täysin tietoinen siitä, kuinka läheisesti parlamentti osallistuu transatlanttisten suhteiden edistämiseen. Kiitämme tästä hyvästä työstä. Ymmärrän, että osa esittämistäni toteamuksista voi olla vaikeaa kuultavaa joillekin Euroopan parlamentin jäsenille, mutta ne on esitetty luottaen siihen, että ystävät voivat olla joskus eri mieltä jopa tärkeistä kysymyksistä. Patten,    Arvoisa puhemies, myös minä kiitän ensin puheenjohtajavaltiota irlantilaisesta vieraanvaraisuudesta. Vietettyäni viikonlopun kahdessa konferenssissa Irlannissa voin lämpimästi allekirjoittaa sen, mitä ministeri sanoi, ja yhdyn täysin myös hänen muihin erityisesti suhteita Kanadaan koskeviin huomautuksiinsa. Ongelmattomat suhteet ovat hyvin usein osoitus siitä, ettei suhteista keskustella riittävästi tai riittävän innokkaasti. Esitimme viime vuonna eräässä komission asiakirjassa kuitenkin joitakin järkeviä ehdotuksia EU:n ja Kanadan kauppa- ja sijoitussuhteiden lujittamiseksi. Kanadalaiset ystävämme ottivat nämä järkevät ehdotukset hyvin vastaan. Riippumatta siitä, onko kyse Lähi-idästä vai maailman muista kriisialueista, olemme aina yhteisymmärryksessä kanadalaisten ystäviemme kanssa, jotka mielestäni hyväksyvät hyvin suuressa määrin käsityksemme tehokkaasta multilateralismista. Tämän vuoksi olin iloinen siitä, että ministeri viittasi tähän tärkeään suhteeseen. Olen tietenkin kiitollinen tilaisuudesta kiittää vielä kerran ulkoasioiden, ihmisoikeuksien sekä yhteisen turvallisuuden ja puolustuspolitiikan valiokuntaa sen sitoutumisesta – josta tämä päätöslauselma on osoituksena – transatlanttisten suhteiden kehittämiseen ja lujittamiseen. On osoitus Euroopan parlamentin kypsyydestä ja terveestä järjestä, että 18 kuukauden melskeistä huolimatta se on säilyttänyt myönteisen ja objektiivisen lähestymistavan. Ei ole epäilystä siitä, että tämä suhde on edelleen Euroopan unionin ulkosuhteiden kulmakivi. Olemme usein puhuneet tässä istuntosalissa sekä asiaan vaikuttavista tekijöistä, joita ovat valtavat elintarvikkeiden, palvelujen ja investointien virrat ja niihin liittyvät miljoonat työpaikat, että siitä, kuinka välttämätön tämä kumppanuus on demokratian edistämiseksi, alueellisen epävakauden voittamiseksi ja maailmanlaajuisista haasteista selviytymiseksi. On syytä palauttaa mieliin joitakin taloudellisen yhteistyön alan merkittävistä saavutuksista. Vastavuoroista tunnustamista koskevat sopimukset ovat poistaneet teknisiä esteitä muun muassa televiestinnän ja laivavarusteiden aloilla. Olemme tehneet kahdenvälisiä sopimuksia tullimenettelyistä ja eläinlääkinnällisistä vastaavuuksista. Edistymme keskusteluissa, jotka koskevat rahamarkkinoiden sääntelystä käytävää vuoropuhelua ja esteiden poistamista toimijoiltamme tällä entistä yhtenäisemmällä alalla. Olemme edistyneet hyvin neuvotteluissa, jotka koskevat Galileoa ja GPS:ää koskevaa yhteistyösopimusta, ja olemme saamassa aikaan avointa ilmailualuetta koskevan sopimuksen. Kaikesta tästä menestyksestä huolimatta meillä on vielä paljon tehtävää lainsäädännön lähentämisen jatkamiseksi. Transatlanttinen talouskumppanuus ja positiivinen taloudellinen toimintaohjelma eivät ole kumpikaan kehittyneet niin laajasti kuin olisimme halunneet esteiden poistamiseksi. Harkitsemme tämän vuoksi EU:n ja Yhdysvaltojen taloussuhteiden yhteistä tarkastelua, jonka tulokset esitetään EU:n ja Yhdysvaltojen välisessä huippukokouksessa vuonna 2005 talouden integraation jatkumista haittaavien esteiden määrittämiseksi ja esteiden poistamiseksi käytettävien keinojen tarkastelemiseksi. Olemme puhuneet suhteen tärkeydestä myös siltä osin kuin se ei liity transatlanttiseen yhteisöön. Suhteessamme viime vuonna ilmenneiden jännitteiden jälkeen kaikille on käynyt selväksi, että meillä on yhteisiä haasteita, jotka voitamme paljon tehokkaammin yhteisvoimin kuin kilpailemalla keskenämme. Tämä edellyttää tietenkin, että meillä on Euroopan unionissa poliittista tahtoa yhdistää kantamme ja että meillä on myös valmiudet toimia. Transatlanttisen yhteistyön kieli saattaa vaikuttaa usein kuluneelta ja kliseiseltä. Se ei ole syy, jonka vuoksi tärkeät tosiseikat pitäisi jättää sanomatta tai hukuttaa niiden henkilöiden erimielisten huomautusten alle, jotka haluavat syystä tai toisesta jakaa Euroopan ja Yhdysvallat. Suhtaudun tässä hengessä myönteisesti päätöslauselmassa esitettyihin prioriteetteihin, joista monet ovat tuttuja ja yhdenmukaisia niiden tavoitteiden kanssa, joiden hyväksi työskentelemme ennen sitä EU:n ja Yhdysvaltojen välistä huippukokousta, johon ministeri viittasi. Tarkastelen hyvin lyhyesti kolmea päätöslauselmassa tarkasteltua kysymystä. Ensimmäinen niistä on HIV/AIDS. Euroopan unioni ja Yhdysvallat pitivät molemmat myönteisenä WTO:n viime vuoden päätöstä TRIPS-sopimuksesta ja kansanterveydestä. Meidän on nyt viipymättä saatettava tämä päätös osaksi lainsäädäntöä yritysmaailman aktiivisella tuella. Meidän on taattava, että maailmanlaajuisen terveysrahaston (Global Health Fund) käytettävissä on pitkäaikaisia ja luotettavia rahoituslähteitä. Puuttuaksemme Afrikan kulkutaudin perussyihin odotamme, että Euroopan unionin ja Yhdysvaltojen sijoittajat ryhtyvät yhdessä edistämään terveydenhuollon parantamista Afrikan kohteissa, ja meidän on selvästikin tehtävä enemmän torjuaksemme köyhyyttä siellä. Toiseksi puhun lyhyesti Kiinasta ja Venäjästä. Venäjän läheisyys Eurooppaan ja Kiinan taloudellisen kehityksen nopeus ja laaja-alaisuus osoittavat, että meidän on oltava edelleen tiiviissä yhteydessä molempiin. Poliittisen sitoutumisen jatkaminen ja joukko rahoitusvälineitä osoittavat, että olemme päättäneet kannustaa Venäjän kehittymistä vakaaksi ja vauraaksi demokratiaksi. Kannustamme edelleen Kiinaa omaksumaan aikaisempaa merkittävämmän roolin kansainvälisissä asioissa samanaikaisesti kuin sen taloudelliset valmiudet ja intressit laajentuvat. Toivon, että voimme kannustaa yhdysvaltalaisia ystäviämme pitämään Kiinan vakautta ja taloudellista kehitystä asiana, joka on hyväksi meille kaikille, eikä uhkana. Keskustelimme Lähi-idästä aikaisemmin, enkä aio puhua pidempään niistä väitteistä, joita tarkastelimme hieman surullisina noin tunti sitten. Totean ainoastaan, että meidän on kannustettava nykyaikaistamista koko alueella kahdessa UNDP:n kertomuksessa nyt esitettyjen suuntaviivojen mukaisesti. Meidän on tuettava arabien aloitteita ja arabien mahdollisuutta päästä osallisiksi nykyaikaistamisesta ja demokratisaatiosta, ja meidän on kehitettävä jo laadittuja suunnitelmia – esimerkiksi Euromed-kumppanuuden avulla – sen sijaan, että pitäisimme tarpeellisena ottaa käyttöön uusia institutionaalisia järjestelyjä. Haluaisin erityisesti korostaa sitä, kuinka tärkeänä komission jäsen Lamy ja minä pidämme Euroopan unionin ja Persianlahden maiden yhteistyöneuvoston välisen vapaakauppasopimuksen tekemistä onnistuneesti ja mahdollisimman pikaisesti. Toistan, että yleisesti ottaen voimme saavuttaa useimmat niistä asioista, jotka haluamme saada aikaan maailmassa, jos voimme työskennellä Yhdysvaltojen kanssa. On myös totta – vaikkakin ehkä harvemmin myönnettyä – että Yhdysvallat saavuttaa todennäköisemmin haluamansa tavoitteet, jos se pystyy työskentelemään kanssamme. Olemme yhtä mieltä siitä, että Euroopan unionilla ja Yhdysvalloilla on paljon tehtävää sekä kahdenvälisissä toimissamme että maailmanlaajuisen yhteistyön osalta. Sitä, missä määrin tämä vaatii uusien rakenteiden tai työskentelymenetelmien käyttöönottoa, on vaikeampi arvioida. Huomattakoon kuitenkin, että siitä lähtien kun uusi transatlanttinen toimintaohjelma otettiin käyttöön vuonna 1995, suhteen mekanismit ovat toimineet hyvin. Kokemamme ylä- ja alamäet ovat johtuneet todellisista poliittisista erimielisyyksistä, eivätkä uuden transatlanttisen toimintaohjelman instituutioista. Ne eivät ole johtuneet epäonnistuneesta menettelystä tai järjestelmästä. Havaitessamme muutostarpeita olemme olleet hyvin käytännöllisiä. Olemme muun muassa aikeissa aloittaa tehostetun turvallisuutta koskevan vuoropuhelun Yhdysvaltojen kanssa. Vuoropuhelu vähentää todennäköisesti sekaannusten ja erimielisyyksien mahdollisuutta monissa liikennettä ja suojaavia turvatoimia koskevissa asioissa. Ymmärrän, mitä puheenjohtaja totesi erittäin ymmärtäväisissä huomautuksissaan lentomatkustajatietoja (PNR) koskevasta kysymyksestä. En ole kuitenkaan täysin varma, millaista vuoropuhelua Yhdysvallat odottaa meidän käyvän tästä aiheesta, jonka ratkaisemiseen olemme käyttäneet paljon energiaa, jos pilaamme nyt mahdollisuudet tehdä sopimus tai jätämme sopimuksen hautumaan siirtämällä sen epämääräiseen tulevaisuuteen. Toivommeko edes, että meihin suhtaudutaan vakavasti tällä alalla? Nyt kun vaalit lähestyvät täällä ja Yhdysvalloissa, kun uusi komissio nimitetään syksyllä ja kun perustuslakisopimus on näköpiirissä, väitän, ettei tämä ole välttämättä oikea ajankohta todella radikaaliin muutokseen. Hyväksyn kuitenkin täysin, että aivan kuten meidän on tarkasteltava transatlanttisen talouden toimintaa, meidän olisi tarkasteltava myös uuden transatlanttisen toimintaohjelman toimintaa. Olen käynnistämässä sitä varten riippumattoman tutkimuksen uudesta transatlanttisesta toimintaohjelmasta. Tutkimusta on puolestaan tarkoitus käyttää EU:n ja Yhdysvaltojen politiikasta vuonna 2005 tehtävän tarkastelun perustana. Pidän tätä oikeana ajoituksena. Kunnioitan myös asiasta toisin ajattelevia, mutta toivon, että myönnämme kaikki pyrkivämme samoihin tavoitteisiin. Suominen (PPE-DE ).    Arvoisa puhemies, neuvoston puheenjohtaja, komission jäsen Patten, ryhmäni PPE-DE lähtee siitä, että ennen kaikkea EU:n ja Yhdysvaltain, mutta laajemminkin, kuten täällä on toistettu, Euroopan ja Pohjois-Amerikan hyvät ja tiiviit suhteet ovat eräs keskeinen tekijä globaalisen rauhantilan ja taloudellisen kasvun säilyttämisessä. Näiden kahden maailman suurimman taloudellisen ja sotilaallisen tekijän joutuminen pysyviin ristiriitoihin – niin epätodennäköistä kuin se onkin – olisi maailmanlaajuisesti kohtalokasta. Siksi ryhmämme pyrkii kaikissa ilmenevissä poliittisissa tai taloudellisissa erimielisyyksissä katsomaan eteenpäin ja hakemaan ratkaisuja, ei osoittamaan syyllisiä. Meitä toki huolestuttavat monet seikat. Yhdysvaltain johdon osoittama unilateralismi, josta eräänä osana on Irakin sota ja sen jälkeinen tilanne, sekä presidentti Bushin hallinnon mielestämme viime aikoina vain Israelin intressit huomioiva politiikka, eivät saa hyväksymistämme. Korjausta näihin asioihin ei kuitenkaan synny siten, että sanomme irti Israelin ja EU:n puitesopimuksen tai vain syytämme Yhdysvaltoja. Meidän tulee pyrkiä löytämään paluu diplomatiaan, jossa maailmanpolitiikan multilateraalisuus ja YK:n käyttäminen sen arvovaltaa lisäten muodostuu kriisien ratkaisun lähtökohdaksi. Hyviä merkkejä tästä on jo nähtävissä Yhdysvaltain suhtautumisessa Irakin tulevaan hallintoon YK:n valvonnassa. Huonoja merkkejä on sen sijaan vielä lähes yksinomaan nähtävissä Israel-Palestiina-konfliktissa, siksi EU:n aktiivisuutta tarvitaan yhä enemmän. Olemme eri mieltä myös monista kauppapolitiikkaan ja immateriaalioikeuden alaan liittyvistä kysymyksistä. Esimerkiksi Yhdysvaltain yksipuolinen tapa soveltaa polkumyynnin käsitettä ei ole sopusoinnussa hyvien kauppatapojen vaan protektionismin kanssa. Komission jäsen Pascal Lamyn ammattitaitoisella johdolla EU on pyrkinyt poistamaan esteitä WTO:n Dohan-kierroksen vauhdittamisen edestä. Yhdysvallat on toisaalta näissä neuvotteluissa hyvä kumppani, toisaalta se on myös omine maatalouden ja teollisuuden kiertotukineen itse eräs este. Tällä en tarkoita, että syyt ovat aina muualla, ei meissä. Myös meidän on tässä suhteessa avattava markkinoitamme nykyistä enemmän. Jälleen kerran, ongelmat ratkaistaan dialogilla, ei eskaloituvalla kauppasodalla. Haluan vielä korostaa, että arvopohja – kuten täällä on usein jo sanottu – jolta molemmat maanosat rakentavat – otan mukaan myös Kanadan – tulevaisuuttaan, demokratia, yksilönvapaudet ja -oikeudet, ihmisoikeudet, lakiin perustuva yhteiskunta, markkinatalous yrittämisen vapauksineen, ovat niin laaja pohja luonnollisten, pysyvien ja hyvien suhteiden kehittämiseen välillämme, että ilmenevät ristiriitaiset etunäkökohdat ovat varmasti sovitettavissa. Ryhmämme puhujat tulevat jälkeeni puuttumaan varmasti moniin yksityiskohtiin transatlanttisissa suhteissa. Wiersma (PSE ).    Arvoisa puhemies, monia kauniita sanoja on lausuttu jälleen kerran Euroopan ja Yhdysvaltojen välisestä suhteesta. Tosiseikat eivät ole kuitenkaan edelleenkään hälventäneet epäilyjäni. Euroopan ja Yhdysvaltojen väliset suhteet ovat olleet paremmat. Yhdysvaltojen hallitus kiinnittää usein vain vähän huomiota transatlanttisiin kumppaneihinsa. Yhdysvaltojen politiikalle on ominaista yksipuolisuus ja jatkuvasti muuttuvat koalitiot. Irak on osoittautunut eripuraisuutta aiheuttavaksi kysymykseksi, ja vaikuttaa siltä, ettei Yhdysvallat suhtaudu YK:hon kovinkaan vakavasti. Keskustelimme Lähi-idästä aikaisemmin tänä aamuna. Presidentti Bushin tuki pääministeri Sharonille ja Sharonin yksipuolinen politiikka on otettu täällä vastaan huonosti, mikä onkin perusteltua. Yhdysvallat ei selvästikään pidä EU:ta vakavasti otettavana kumppanina tämän kysymyksen osalta. Yhdysvaltojen ja Euroopan unionin välinen jakautuminen ei ole kenenkään tavoite. Meillä on paljon yhteistä, ja voisimme toimia toistemme hyväksi maailmassa. Asiat saattavat myös muuttua parempaan Yhdysvaltojen hallituksen muuttuessa, mutta mielestäni suuntaus on syvemmällä. Keskustelemme tänään transatlanttista vuoropuhelua koskevasta toimintaohjelmasta. Tätä vuoropuhelua tarvitaan nykyään enemmän kuin koskaan, mutta vuoropuhelun on oltava avointa sen sijaan että toinen osapuoli puhuu paljon ja kuuntelee vain harvoin. On todellakin erittäin tärkeää, ettemme peittele erimielisyyksiämme Yhdysvaltojen kanssa. Kansainvälisen turvallisuuden alalla voidaan erottaa joukko prioriteetteja, joihin kuuluu Irak ja se, mitä voimme oppia Irak-kysymyksestä. Ensimmäinen opittava asia on tietenkin, ettei mitään vastaavaa saa tapahtua enää koskaan, ja toinen asia on, että meidän on palautettava YK:lle sen täysi rooli, johon kuuluu poliittinen johtajuus maan mahdollisimman pikaisessa jälleenrakentamisessa. Lisäksi meidän on tehtävä yhteistyötä Lähi-idän konfliktia koskevan päätöslauselman alalla ja pidettävä kiinni etenemissuunnitelmasta. Jollei presidentti Bush omaksu paljon nykyistä kriittisempää asennetta pääministeri Sharonin toimintatapoihin, joista ovat esimerkkeinä turva-aita, Gazan alue ja Hamas-johtajien murhat, on epätodennäköistä, että Yhdysvaltojen yhteistyö EU:n kanssa on hedelmällistä. Haluamme myös tehokkaan lähestymistavan kansainväliseen terrorismiin, mutta emme pelkästään Yhdysvaltojen ehdoilla. Haluamme, että etusijalle asetetaan monenvälinen lähestymistapa kansainvälisiin ongelmiin. Haluamme ennakoivaa sitoutumista, kuten Javier Solana nimittää asiaa, ennakoivien sotilastoimien sijaan. Haluamme, että YK:ta ja erityisesti kansainvälistä oikeusjärjestystä lujitetaan. Meidän on tämän vuoksi oltava edelleen sitoutuneita kansainvälisen rikostuomioistuimen työhön ja Euroopan unionin sille ajan mittaan myöntämään tukeen. Lisäksi haluamme, että aseriisuntaa koskeviin aloitteisiin suhtaudutaan vakavasti. Meidän on aloitettava kaikkia näitä kysymyksiä koskeva vuoropuhelu Yhdysvaltojen kanssa, mutta meidän on lisäksi pysyttävä edelleen uskollisina omalle vahvuudellemme. Meidän on oltava käytännöllisiä, mutta pyrittävä samalla saavuttamaan omat päämäärämme. Yhdysvaltojen korostaessa sotilaallista ylivaltaansa Euroopan unionin rooliksi sopisi siviilimahti. Andreasen (ELDR ).    – Arvoisa puhemies, toivon, etten häiritse liian monia käynnissä olevista yksityisistä keskusteluista. Haluan kuitenkin todeta, että transatlanttista yhteistyötä on lujitettava ja laajennettava Yhdysvaltojen, EU:n ja koko maailman hyväksi. Maailman suurimman sotilaallisen ja taloudellisen vallan on osoitettava yhteistyön avulla koko maailmalle, kuinka turvallisuus, rauha, demokratia, oikeus ja vauraus saavutetaan. Tätä yhteistyötä koetellaan parhaillaan terrorismin torjunnassa. Aina silloin tällöin on todistettava, että Yhdysvaltojen ja EU:n välillä on enemmän yhdistäviä kuin erottavia tekijöitä. Tämän vuoksi tämän aiheen on oltava tärkeällä sijalla EU:n ja Yhdysvaltojen välisen huippukokouksen asialistalla, sillä kokouksessa on tarkoitus laatia kaukonäköinen yhteinen kehys ja toimintasuunnitelma terrorismin torjuntaa varten. YK:lla on oltava tärkeä rooli tässä tehtävässä. Korostettakoon myös, että terrorismia voidaan torjua kunnioittamalla ihmisoikeuksia ja kansainvälistä oikeutta. Haluan tässä yhteydessä jälleen kerran kohdistaa huomioon Guantánamo Bayn laivastotukikohdassa pidettyihin vankeihin, joilla on oikeus puolueettomaan oikeudenkäyntiin. Vaikka neuvosto ei kuuntelekaan, vetoan siihen jälleen, että se sisällyttäisi tämän kysymyksen huippukokouksen asialistalle. Meidän on lujitettava ja laajennettava yhteistyötämme, mutta Yhdysvaltojen ystävänä meidän on myös voitava tuoda esiin näkemyksemme, jotka poikkeavat Yhdysvaltojen hallituksen näkemyksistä. Meidän on toimittava näin juuri nyt matkustajaluettelotietoja koskevassa kysymyksessä, josta puheenjohtajavaltio on keskustellut ja joka on myös osa terrorismin torjuntaa. Meidän on lisäksi pidettävä lujasti kiinni näkemyksestämme, jonka mukaan perusoikeuksia on noudatettava tässä kysymyksessä. Komissio siirtää ilmeisesti parhaillaan jotain Yhdysvaltojen lainsäädännön osaa EU:lle – kiertäen Euroopan parlamentin, kansalliset parlamentit ja luultavasti myös Yhdysvaltojen kongressin. Siltä osin kuin kyseessä on asennoituminen Lähi-idän tilanteeseen, meidän on myös vastustettava presidentti Bushin viimeisimpiä lausuntoja. Muutokset vuotta 1967 edeltävän tilanteen mukaisiin rajoihin voidaan tunnustaa ainoastaan, jos ne ovat kahden osapuolen välisten neuvottelujen tulos. Sharon ja Presidentti Bush eivät voi päättää näitä asioita keskenään. Meidän on sen sijaan vaadittava, että nykyistä etenemissuunnitelmaa, jolle kvartetti on antanut tukensa, noudatetaan. Jälleen eilen kuulimme ulkoasioiden, ihmisoikeuksien sekä yhteisen turvallisuuden ja puolustuspolitiikan valiokunnassa Lähi-itää koskevasta Geneven rauhanaloitteesta. Se on hyvin kiitettävä aloite, josta olisi keskusteltava. Tuleva EU:n ja Yhdysvaltojen välinen huippukokous on ensimmäinen EU:n laajentumisen jälkeen. Eurooppa esiintyy aikaisempaa voimakkaampana ja yhtenäisempänä. EU:n asema kansainvälisellä poliittisella näyttämöllä on lujittunut, ja meidän on hyödynnettävä tätä tilannetta parantaaksemme välttämätöntä ja toivottavaa yhteistyötämme Yhdysvaltojen kanssa. Toivon, etten ole keskeyttänyt liian monia keskustelujanne. Puhemies.    Pyydän kollegaltamme anteeksi äänestystä edeltävää meteliä. Blak (GUE/NGL ).    Arvoisa puhemies, mikäli sellaisia tilanteita, jossa Andreasen joutui puhumaan, esiintyy tulevaisuudessa, pyydän teitä puuttumaan asiaan. On häpeällistä, että jäsenet käyvät täysin huolettomina kovaäänisiä yksityisiä keskusteluja samanaikaisesti kun joku muu pitää puhetta. Mielestäni nämä jäsenet käyttäytyvät loukkaavasti, ajattelemattomasti ja typerästi, kun he eivät osoita minkäänlaista kunnioitusta puheenpitäjiä kohtaan. Tämän vuoksi pyydän teitä puuttumaan asiaan ja poistamaan istuntosalista ne jäsenet, jotka eivät ole ymmärtäneet asiaa. Puhemies.    Hyvät kollegat, esitin keskiviikkona 31. maaliskuuta parlamentille julkilausuman joukosta sanomalehtiartikkeleita ja televisiossa esitettyjä tietoja, jotka koskevat Euroopan parlamentin jäsenistä esitettyjä syytöksiä. Syytösten on kerrottu perustuvan jäsenemme Hans-Peter Martinin antamiin haastatteluihin ja hänen esittämiinsä kommentteihin. Ilmoitin tuolloin parlamentille, että kun syytöksiä esitetään, asianomaiset yksiköt tutkivat ne perusteellisesti ja asianmukaisesti, ja tarvittavat toimet toteutetaan. Lisäksi kehotin Martinia ilmoittamaan minulle tiedossaan mahdollisesti olevista rikkomuksista, varojen väärinkäytöstä tai sääntöjenvastaisuuksista, jotta niitä voitaisiin tutkia asianmukaisesti. Hänen velvollisuutensa parlamentin jäsenenä oli ilmoittaa niistä minulle. Vasta myöhään maanantai-iltana hän lähetti minulle kirjeen, jossa arvostellaan yksityiskohtaisesti sitä palkkiojärjestelmää, jota sovellamme jäseniin. Hän esittää kaksi erityistä syytöstä, jotka koskevat erään poliittisen ryhmän kokoontumisia työpaikkojen ulkopuolella, ja hän luettelee myös 7 000 tapausta, joissa jäsenet ovat vaatineet palkkioita olosuhteissa, jotka ovat hänen mukaansa epäasianmukaisia, esimerkiksi jäsenten allekirjoitettua läsnäololistan eivätkä parlamentin kokousten osallistujaluetteloja. Erityiskohtien osalta olen pyytänyt asianomaista poliittista ryhmää toimittamaan minulle lisätietoja kahdesta mainitusta kokouksesta. Läsnäololistaa koskevan yleisemmän seikan osalta minulle on selvää, että Martin arvostelee järjestelmää ja erityissääntöä. Ei ole kuitenkaan minkäänlaista todistetta siitä, että jäsenet olisivat rikkoneet Euroopan parlamentin sääntöjä. Laajemmin tarkastellen hän ei myönnä sitä merkittävää edistystä, joka on tapahtunut uudistaessamme parlamentin sääntöjä ja säännöksiä avoimuuden ja vastuuvelvollisuuden lisäämiseksi sekä vastataksemme asianmukaisesti kaikkiin niihin seikkoihin, jotka tilintarkastustuomioistuin on saattanut tietoomme vuotuisissa kertomuksissaan ja erityiskertomuksissaan ja joissa on tuotu esiin säännöissämme mahdollisesti esiintyvät puutteet. Puhemiehistö ja kvestorit ovat päättäneet matkakorvauksia, sihteerilisiä ja muita lisiä koskevista erityisuudistuksista Hänschin, Gil-Robles Gil-Delgadon ja Fontainen puheenjohtajuuskausilla sekä myös minun toimikauteni aikana. Toimikauteni alkaessa pyrin saamaan aikaan kokonaisuudistuksen, joka perustuu kahteen pääkohtaan. Niitä ovat ensiksikin Euroopan parlamentin jäsenten oikeudenmukainen kohtelu, jonka perustana on yhdenvertaisuus, ja toiseksi avoimuus tosiasiallisten kulujen perusteella maksettavien korvausten osalta. Olimme parlamentissa toiveikkaita tämän vuoden alkuun asti, koska olimme tehneet tarvittavat kompromissit, jotka neuvosto saattoi hyväksyä tähän pakettiin. Aivan viime hetkellä jäsenvaltioiden vähemmistö esti tämän uudistuksen. Puhemiehistö ja muut Euroopan parlamentin elimet ehtivät kuitenkin tutkia lisäuudistuksia vähän aikaa. Olisi ollut hyödyllisempää ja mielestäni myös hedelmällisempää, jos Martin olisi osallistunut itsekin näihin uudistuspyrkimyksiin valiokunnassa ja täysistunnossa... ... sen sijaan, että hän johtaa kampanjaa, jonka pääasiallisena tarkoituksena vaikuttaa olevan pyrkimys saattaa instituutio huonoon valoon, asettaa kyseenalaiseksi Euroopan parlamentin jäsenten kunnia ja saada aikaan mahdollisimman paljon henkilöihin, heidän uraansa ja heidän perheisiinsä kohdistuvaa tuhoa – ilman minkäänlaisia todisteita. Nykyaikana on hyvin helppoa mustata julkisuuden henkilöiden maine. On erittäin vaikeaa oikaista panetteluun perustuvia tai osittaisia tietoja sen jälkeen kun sellaisia on esitetty tiedotusvälineissä. Euroopan parlamentin sääntöjen uudistus edistyy. Historiallisesti olemme edelleen suhteellisen uusi parlamentti ja kehitymme jatkuvasti. Toukokuusta alkaen meidän on löydettävä järjestelmiä, jotka ovat oikeudenmukaisia 25 jäsenvaltion valituille edustajille. Eräs sääntelemätön ala koskee jäsenten käytöstä. Oma näkemykseni on, ettei jäsenten kuvaamista ja heidän keskustelujensa nauhoittamista salaa voida hyväksyä missään olosuhteissa, eikä varsinkaan, jos sen tekee heidän kollegansa. Nämä menetelmät tuovat mieleen erään toisen ajan ja toisen paikan. Puhuessamme vaatimuksista, joiden mukaan Euroopan parlamentissa on käyttäydyttävä, tapa, jolla kohtelemme toisiamme, on tärkeä näkökohta näiden vaatimusten osalta. Euroopan parlamentti on aina puolustanut ilmiantajien oikeuksia, mutta oletamme myös, että ilmiantajat noudattavat käytettävissä olevia ja asianmukaisia menettelyjä. Tältä osin minusta vaikuttaa siltä, ettei Euroopan parlamentin tavanomaisia menettelyjä, jotka on sivuutettu henkilökohtaisen huomion maksimoimista koskevan naurettavan eduntavoittelun vuoksi, ole pyritty lainkaan noudattamaan. Vastaan Martinille yksityiskohtaisesti. Hänen esiin tuomiaan erityistapauksia tarkastellaan yhteistyössä asianomaisten jäsenten ja henkilöiden kanssa. Toistan kuitenkin, että sen pohjalta, mitä hän lähetti minulle, hänen väitteidensä tueksi ei ole minkäänlaisia todisteita väärinkäytöksistä tai sääntöjen rikkomisesta. Paheksun sitä paitsi voimakkaasti arvostetun kollegamme käyttämiä menetelmiä. Martin, Hans-Peter (NI ).    Arvoisa puhemies, kiitän teitä tilaisuudesta saada puhua tänään. Minut on mainittu niin usein täysistunnossa viime viikkoina, mutta tämä on ensimmäinen kerta, kun minulla on tilaisuus puhua kollegoilleni täällä parlamentissa. Arvoisa puhemies, olette oikeassa siinä, että esitettyänne kirjallisen pyynnön toimitin tiedoksenne asiakirja-aineistoa. Teidän mukaanne se ei sisällä minkäänlaisia todisteita siitä, että jäsenet olisivat rikkoneet Euroopan parlamentin sääntöjä. Olen täsmentänyt kaikissa antamissani lausunnoissa – ja tämä on hyvin tärkeä seikka – että minulla on todisteita yli 7 200 tapauksesta, joissa kollegani ovat vaatineet päivärahaa väärin perustein. Teidän on yhdessä muiden kanssa arvioitava, onko sitä pidettävä sääntöjen rikkomisena. Arvoisa puhemies, teille osoittamassani kirjeessä esitin kuitenkin hyvin yksityiskohtaisesti joukon tapauksia, joista yksi oli mainitsemanne Euroopan sosiaalidemokraattisen puolueen ryhmän kokous Berliinissä 10. toukokuuta 2001, ja pyysin teitä osoittamaan tai täsmentämään, mitä sääntöjä tällaisissa tapauksessa sovelletaan. Muistan teidät henkilökohtaisista keskusteluistamme jotka kävimme ennen kuin otitte vastaan nykyisen toimenne. Myös tuolloin tuin ja äänestin teitä, koska pidin teitä hyvin uudistusmielisenä. Keskustellessamme tuolloin tuitte minua monissa kysymyksissä ja myönsitte, että olin oikeassa monissa tapauksissa, muun muassa parlamentin uudistusta koskevassa kampanjassa, johon osallistuitte ja jota koskevan kysymyksen otitte usein esiin. Olen ehdottomasti eri mieltä kanssanne siitä, ettei väitteideni tueksi ole mitään todisteita, ja kumoan myös väitteen, jonka mukaan olen käynnistämässä kampanjaa. Toivon, että yleisö kuulee tämän vastaukseni. Pyydän teitä ottamaan vastaukseni huomioon myöntämällä minulle myönnetyn puheajan lisäksi muutaman ylimääräisen sekunnin. Kumoan väitteen, jonka mukaan olen käynnistämässä kampanjaa. Tämä on EU:n aloite avoimuuden lisäämiseksi, ja on ristiriitaista väittää, ettei minulla ei ole mitään todisteita, samalla kun menetelmiä arvostellaan. Lakimiehet, kollegat, kansalaiset ja äänestäjät ovat sanoneet minulle, että minun on esitettävä yksityiskohtaisia todisteita. Filmiaineisto tehtiin tämän vuoksi, eikä toimintatapani poikkea mitenkään EU:n huippukokouksen puheenjohtajan toimista Tanskassa vuonna 2002. Hän käytti samaa lähestymistapaa paljastaakseen EU:n huippukokouksen sisäisen työskentelyn. Se radioitiin ja siitä keskusteltiin. Mielestäni uudistajia ja arvostelijoita ei saisi vaientaa. Jatkamme työtämme. Puhemies.    Tiedän, että monet kollegat haluaisivat puhua aiheesta, mutta meillä ei ole aikaa käydä keskustelua. Hyvä Martin, pidätte edelleen kiinni väitteistänne, jotka koskevat häikäilemättömiä vaatimuksia korvausten saamiseksi. Häikäilemätöntä käytöstä koskevissa todisteissanne mainitsitte minut. Torjun syytöksen ja sen yhteyden persoonaani. Niiden, jotka pyrkivät edistämään avoimuutta, olisi lakattava hiiviskelemästä käytävissä ja nauhoittamasta ja filmaamasta salaa kollegojaan. Barón Crespo (PSE ).    Arvoisa puhemies, totean ensin, että sosialistiryhmä tukee juuri esittämäänne lausuntoa ja kiittää teitä siitä. Viittaan tämänaamuiseen tämän istunnon alussa klo 9.00 yhdessä muiden ryhmien puheenjohtajien kanssa esittämääni työjärjestyspuheenvuoroon, joka koski sananvapautta ja tiedonvälityksen vapautta koskevan Boogerd-Quaakin mietinnön uudelleensisällyttämistä tämänpäiväiseen äänestykseen. Otin tämän kysymyksen esiin tänä aamuna ja jätän puheenjohtajavaltion päätettäväksi, milloin sitä voidaan käsitellä perusteellisesti. Puhemies.    Hyvä Barón Crespo, tarkastelemme asiaa myöhemmin. Puhemies.    Esityslistalla ovat seuraavana äänestykset. Tannock (PPE-DE ).    Arvoisa puhemies, haluan tänäkin vuonna esittää vastalauseen sen johdosta, ettei parlamentissa ole otettu käsiteltäväksi valtuuskuntani esittämää vuoden 2005 istuntokalenteria koskevaa tarkistusta, jolla pyritään lopettamaan tämä typerä näytelmä, jossa matkustamme kuukausittain Strasbourgiin ja joka tulee kalliiksi Euroopan unionin veronmaksajille. Arvoisa puhemies, teidän olisi mielestäni saatettava asia Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen käsiteltäväksi. Doyle (PPE-DE ).    Arvoisa puhemies, Strasbourg on kaunis ja historiallinen kaupunki, mutta meidän kauempana asuvien on erittäin hankalaa matkustaa tänne. Kollegojen on syytä tietää, että jos he äänestävät tarkistuksen 2 puolesta, he kannattavat perjantain istunnon lisäämistä Strasbourgin ensi vuoden istuntokalenteriin. Haluan muistuttaa kollegoille, että tiedotin maanantai-iltapäivänä parlamentille oikeudellisten ja sisämarkkina-asioiden valiokunnan puheenjohtajan Garganin minulle lähettämän kirjeen sisällöstä. Kirje koskee Euroopan yhteisön ja Amerikan yhdysvaltojen välistä sopimusta lentoyhtiöiden henkilötietojen käsittelemisestä. Maanantaina komission jäsen Bolkestein esitti parlamentille joitakin alustavia huomautuksia asiasta. Eilisessä täysistunnossa keskusteltiin Boogerd-Quaakin mietinnöstä, ja komission jäsen Patten puhui kyseisessä keskustelussa. Emme äänestä nyt Boogerd-Quaakin mietinnöstä, jossa käsitellään lentomatkustajien tietoja. Kyseinen äänestys toimitetaan äänestysjärjestyksen suunnitelman mukaisesti. Tiedustelen nyt parlamentilta, olisiko tuomioistuimelle esitettävä lausuntopyyntö. Monet parlamentin jäsenet kuulivat komission jäsentä Bolkesteinia maanantaina mutta eivät kuulleet komission kantaa varsinaisessa keskustelussa. En halua avata nyt keskustelua, mutta komission jäsen Patten haluaa kenties sanoa muutaman sanan yksityiskohdista. Patten,    . Arvoisa puhemies, en ole koskaan tieten tahtoen kieltäytynyt tilaisuudesta puhua näin suurelle ihmismäärälle – täällä on nyt hieman enemmän ihmisiä kuin mitä normaalisti saan houkuteltua paikalle! Arvoisa puhemies, kuten totesitte, puhuin erään parlamentin ryhmän puheenjohtajan mielestä kohtuuttoman pitkään tästä asiasta keskellä yötä, kun me harvat paikalla olleet olisimme olleet mieluummin siellä, missä kaikki muut varmasti olivat: omassa sängyssään. Olisin ehkä voinut muotoilla äskeisen lauseen paremmin. Voin ehkä vastata esittämällä erittäin lyhyesti kolme huomiota. Pidän mielessä, että minua arvosteltiin jokin aika sitten sillä perusteella, että hyvä puoleni on se, että sanon, mitä ajattelen, mutta huono puoleni on se, mitä ajattelen. Sanon nyt kuitenkin hyvin lyhyesti, mitä ajattelen. Ensinnäkin, kuten ministeri totesi aiemmin Yhdysvaltoja koskevassa keskustelussa, jos olisimme kokeneet saman, mikä New Yorkissa koettiin syyskuussa 2001, olisimme halunneet, että hallituksemme olisivat kaikin mahdollisin keinoin pyrkineet turvaamaan vapautemme ja suojelemaan meitä hirmuteoilta. Toiseksi, en väitä, että tämä vilpittömässä mielessä neuvottelemamme sopimus on täydellinen – emme valitettavasti tavoittele täydellisyyttä – mutta tämä on mielestäni erittäin järkevä ehdotus, jossa esitetään nähdäkseni monia parlamentin vaatimia asioita, jotka olemme onnistuneet varmistamaan. En käsittele nyt niitä kaikkia. Kolmanneksi, meidän on oltava selvillä siitä, mitä tapahtuu, jos joudumme lykkäämään sopimusta kuukausilla tai jos emme tee sitä lainkaan: tästä seuraa seuraavien kuukausien aikana täydellinen sekasorto, lentoyhtiöt ajautuvat taloudelliseen kaaokseen, ihmiset odottavat jonoissa ilman mitään sellaista turvaa, jonka olemme onnistuneet varmistamaan. En usko, että kyseiset henkilöt tai lentoyhtiöt laulavat Te Deumia kiittääkseen niitä, jotka kannattivat päätöksen lykkäämistä kuukausiksi. Minulla ei ollut tarkoitus puuttua asiaan tässä yhteydessä, mutta toivon, että kaikki miettivät erittäin vakavissaan sopimuksen lykkäämisen tai hylkäämisen seurauksia ja sitä, miten tilanne vaikuttaa uskottavuuteemme neuvotellessamme Yhdysvaltojen kanssa turvallisuutta koskevista asioista. Cohn-Bendit (Verts/ALE ).    Arvoisa puhemies, nautin komission jäsenen Pattenin puheen kuuntelemisesta, mutta tämä nimenomainen puhe oli liikaa. Arvoisa komission jäsen, tämä asia voi olla teille selvä, mutta se on selvä myös meille. Haluamme tuomioistuimen lausunnon, koska olemme valmiita torjumaan terrorismia, mutta emme ole valmiita torjumaan ihmisten oikeuksia luottamuksellisuuteen. Se on osa eurooppalaista identiteettiämme. Emme aio luopua eurooppalaisesta identiteetistämme yhdysvaltalaisten tapojen hyväksi. Tämä on ääni sellaisen Euroopan puolesta, joka suhtautuu vapauteen ja oikeudenmukaisuuteen eri tavalla – oikealla tavalla. Watson (ELDR ).    Arvoisa puhemies, Euroopan parlamentti on keskustellut useaan otteeseen komission ehdottamista Yhdysvaltojen kanssa tehtävistä sopimuksista. Parlamentti on ilmaissut olevansa valmis sopimaan Yhdysvaltojen kanssa lentomatkustajia koskevien tietojen vaihdosta asianmukaisella kansainvälisellä sopimuksella, jonka kongressi ja Euroopan parlamentti hyväksyvät, jotta voidaan varmistaa oikea tasapaino tietosuojan ja terrorismin tehokkaan torjunnan välillä. Komissiolla on asiasta suuria erimielisyyksiä, eikä se voi vaatia vastaavuutta, koska se ei tiedä oloista, joissa yhdysvaltalaiset voivat toimittaa tietoja kolmansille maille. Pyydämme tuomioistuimelta lausuntoa siitä, onko sopimus sopusoinnussa omien lakiemme ja perustamissopimustemme kanssa. Kehotan parlamenttia pohtimaan asiaa huolellisesti ja saattamaan sen tuomioistuimen käsiteltäväksi. Terrón i Cusí (PSE ).    Arvoisa puhemies, se, mitä äsken tapahtui, ei ole mielestäni järkevää. Minusta ei ole järkevää, että puhujat voivat ilmaista kaikkien parlamentin jäsenten edessä komission jäsenen Pattenin näkemyksen vastaisen mielipiteen asian saattamisesta tuomioistuimen käsiteltäväksi, kun olemme keskustelleet siitä parlamentissa jo kuukausia. Meillä ei ollut sellaista tilaisuutta kuin komission jäsenellä Pattenilla oli eilen: meillä ei ollut tilaisuutta puhua suurelle yleisölle. Meillä oli mahdollisuutemme kansalaisvapauksien ja -oikeuksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnassa sekä oikeudellisten ja sisämarkkina-asioiden valiokunnassa tehdyn perusteellisen työn yhteydessä. Asian saattamista tuomioistuimen käsiteltäväksi kannatettiin edellisessä täysistunnossa, ja sitä kannatettiin myös oikeudellisten asioiden valiokunnassa. Meidän olisi pitänyt jo viedä asia tuomioistuimeen. Lopettakaamme nyt tällainen käyttäytyminen. Se ei ole hyväksyttävää. Siirtykäämme vihdoin äänestykseen, koska siten voidaan varmistaa, ettei kellään ole enää mahdollisuutta muuttaa tähänastista parlamentin enemmistön kantaa. Hyväksymme sen, mutta tehkää se nyt, kiitos. Lehne (PPE-DE ).    Arvoisa puhemies, sopimuksella parannetaan eurooppalaisten matkustajien oikeudellista asemaa, ja haluan tehdä täysin selväksi, että sysäämme aivan varmasti vastuun niille, jotka ovat aiheuttaneet kaaoksen – komission jäsen Patten kertoi, mitä tapahtuu. Sanomme selvästi Euroopan kansalaisille, kuka on heikentänyt heidän oikeuksiaan tällä alalla. Kiitos. Cappato (NI ).    – Arvoisa puhemies, haluan vain todeta, että tämänhetkinen tilanne on laiton ja ettei uudistusehdotus ole uskottava, jos sen tekevät ne, jotka eivät ole toistaiseksi pystyneet panemaan täytäntöön nykyistäkään käytäntöä. Yhdysvalloilla on oikeus pyytää kaikki haluamansa tiedot ennen lentoja. Tämä on kuitenkin toteutettava sääntöjemme mukaisella menettelyllä. Yhdysvallat voisivat halutessaan ottaa jopa viisumipakon uudelleen käyttöön. Se voisi aivan hyvin tehdä niin, mutta se ei voi käyttää kaupallisiin tarkoituksiin kerättyjä tietoja turvallisuustarkoituksiin. Tämä ei tarkoita, että Yhdysvallat on paha. Sitä ei voisi tehdä yksikään jäsenvaltio eikä minkään Euroopan valtion hallitus. Siksi emme voi mielestämme hyväksyä tilannetta, jossa Euroopan unionin ulkopuolinen valtio voi tehdä sellaista, mitä jäsenvaltiot eivät. Boogerd-Quaak (ELDR ),    . Arvoisa puhemies, kyse ei ole siitä, olisiko sopimus tehtävä vai ei, sillä parlamentti on koko ajan kannattanut sopimuksen tekemistä. Haluammekin, että teemme sellaisen sopimuksen, jonka parlamentti hyväksyy, kuten komission jäsen Bolkestein lupasi meille viime syyskuussa. Pyydämme tuomioistuinta hoitamaan asian ja varmistamaan, että voimme käyttää oikeuksiamme, jotta voimme estää jotkin sopimuksen osat – esimerkiksi evätä Yhdysvaltojen oikeuden siirtää tietoja kolmansiin maihin – jos katsomme, etteivät niihin sisältyvät asiat ole tällä hetkellä mahdollisia. Toivon siksi, että parlamentti noudattaa jatkossakin jo hahmoteltua linjaa. Puhemies.    Tässä kohtaa aion käyttää oikeuttani äänestää ja äänestän politiikan ensisijaisuuden puolesta. Teen velvollisuuteni ja siirrän tänään asian tuomioistuimen käsiteltäväksi. Watson (ELDR ).    Arvoisa puhemies, emme olisi halunneet saattaa asiaa tuomioistuimen käsiteltäväksi. Komissio lupasi kuulla EY:n perustamissopimuksen 300 artiklan mukaisesti parlamenttia, jolla on hyväksyntävalta. Komissio ei täyttänyt lupaustaan, minkä vuoksi meidän oli käytettävä erittäin tylyä keinoa pyrkiessämme ylläpitämään demokratiaa Euroopan unionissa. Puhemies.    Haluan toivottaa parlamentin puolesta tervetulleeksi Ruandan parlamentin valtuuskunnan, joka on saapunut viralliselle lehterille. Valtuuskuntaa johtaa Ruandan parlamentin puhemies, joka osallistui kymmenen vuoden takaisten kauhutekojen vuoksi täällä eilen järjestettyyn juhlatilaisuuteen. Olette lämpimästi tervetulleita Euroopan parlamenttiin. Puhemies.    Siirryn nyt sananvapautta koskevaan Boogerd-Quaakin mietintöön, jota minua pyydettiin käsittelemään aiemmin tänään. Käsittelen muutamaa kohtaa, joista minulle on huomautettu. Käsiteltäväksi on jätetty 338 tarkistusta. Pyysin kansalaisvapauksien ja -oikeuksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokuntaa käsittelemään tarkistuksia työjärjestyksen 130 a artiklan mukaisesti. Olen saanut mietinnön takaisin valiokunnasta. Kaikki käsiteltäväksi jätetyt tarkistukset saivat valiokunnan jäsenten yhden kymmenesosan kannatuksen, joten työjärjestyksen mukaan tarkistukset otetaan käsiteltäväksi. Sain jäsen Podestàlta kirjeen, jossa hän pyysi, ettei mietintöä otettaisi käsiteltäväksi. Vastasin jäsen Podestàlle ja lähetin hänelle kopion kansalaisvapausvaliokunnalle lähettämistämme kirjeistä. Katsoin, että työjärjestyksen mukaan tiettyjä tekstin osia voitaisiin tarkistaa ja niistä voitaisiin mahdollisesti julkaista oikaisu mutta että mietintö voidaan ottaa kokonaisuudessaan käsiteltäväksi. Ennen eilistä keskustelua jäsen Ribeiro e Castro esitti UEN-ryhmän puolesta, että asian käsiteltäväksi ottamisen hylkäämiseen sovellettaisiin työjärjestyksen 143 artiklaa. Tuolloin puhetta johtanut varapuhemies hylkäsi tämän esityksen, koska siitä ei ollut ilmoitettu 24 tuntia etukäteen ja koska minä puhemiehenä olin jo päättänyt, että mietintö voidaan ottaa käsiteltäväksi. Sain tämän jälkeen jäsen Poetteringiltä kirjeen, jossa hän pyysi tarkastelemaan uudelleen päätöstä olla palauttamatta mietintöä valiokuntakäsittelyyn. Kirjeessään jäsen Poettering pyysi minua tarkastelemaan vielä valiokuntakäsittelyyn palauttamisen mahdollisuutta käyttämällä puhemiehistön etuoikeuksia ja valtuuksia. Pidän kiinni päätöksestäni, ja minulla on tukenani kansalaisvapausvaliokunnan puheenjohtajan Hernández Mollarin huomautukset, joissa hän totesi, että poliittiset ryhmät yhtyvät arviooni koko mietinnön käsiteltäväksi ottamisesta. Aion siksi pitää kiinni näkemyksestäni, jonka mukaan mietintö voidaan todellakin ottaa käsiteltäväksi kokonaisuudessaan, vaikka muutamat korjaukset lienevätkin tarpeen. Olen valmis toimittamaan äänestyksen asian palauttamisesta valiokuntakäsittelyyn ennen mietinnöstä toimitettavan äänestyksen alkua. Tällainen menettely on työjärjestyksen mukainen. Kyse ei ole mistään henkilökohtaisesta etuoikeudesta. Parlamentti voi tehdä näin milloin tahansa, ja meidän on kunnioitettava tätä tosiasiaa. Miksi emme siis äänestä saman tien? Aloitamme näin melko murheellisen tarinan. Äänestysten valmistelusta vastaavalle yksikölle toimitettiin eilen sananvapautta ja tiedonvälityksen vapautta koskevan Boogerd-Quaakin mietinnön yhteydessä 51 sivua pyyntöjä, jotka koskevat nimenhuutoäänestyksiä, kohta kohdalta -äänestyksiä ja erillisiä äänestyksiä. Tämä tarkoittaa, että asiasta olisi toimitettava yhteensä 1 200 kertaäänestystä 338 tarkistuksen lisäksi, jolloin äänestys kestäisi mahdollisesti neljä tuntia tai vieläkin kauemmin. Toiseksi, tässä tilanteessa yksikön oli fyysisesti mahdotonta valmistella äänestys yhdessä yössä tämänpäiväistä äänestystä varten. Tämän vuoksi puhetta johtanut varapuhemies ilmoitti eilen illalla käydyn keskustelun päätteeksi, että mietinnöstä äänestetään torstaina. Olen tutkinut asiaa – en vain siksi, että se otettiin tänään esiin, vaan myös sen monimutkaisuuden takia – parlamentin työjärjestyksessä puhemiehelle annettujen toimivaltuuksien perusteella. Olen kiinnittänyt huomiota erityisesti 19 artiklan 1 kohdan tulkintaan, jossa puhemiehelle annetaan "mahdollisuus toimittaa äänestys eri järjestyksessä kuin äänestyksen kohteena olevassa asiakirjassa on esitetty", sekä myös 130 artiklaan, jossa käsitellään tarkistuksia koskevaa äänestysjärjestystä. Tunnustan täysin myös ryhmien oikeudet esittää pyyntöjä parlamentin työjärjestyksen nojalla. Tältä pohjalta ehdotan teille seuraavaa järjestelyä. Ehdotan ensinnäkin, että äänestys toimitetaan huomenna klo 12.00. Toiseksi hyväksyn, että tarkistuksista toimitetaan tavanomainen äänestys mutta ei kohta kohdalta -äänestystä eikä nimenhuutoäänestystä. Hyväksyn myös kaikki kohta kohdalta -äänestyksiä koskevat pyynnöt päätöslauselmaesityksen alkuperäisen tekstin osalta sekä yhden nimenhuutoäänestyksen kustakin kohdasta ryhmien toimittamien tietojen mukaisesti. Tällöinkin jouduttaisiin valitettavasti toimittamaan yhteensä 600 äänestystä, ja äänestys voisi kestää kaksi tuntia. Tämä kuitenkin tarkoittaisi, että ehdotukseni poistaisi 1 000 tarkistuksista toimitettavaa kohta kohdalta -äänestystä. Tehdessäni teille tämän ehdotuksen yritän ottaa tasapuolisesti huomioon parlamentin eri ryhmien oikeudet ja jäsenten pyrkimykset hoitaa parlamentin asiat jotakuinkin asianmukaisesti. Olen valmis esittämään teille ehdotukseni työjärjestyksen 19 artiklan mukaisesti. Jos parlamentti hylkää ehdotuksen, aion 130 artiklan 3 kohdan nojalla äänestyttää vain mietinnön alkuperäisestä tekstistä kohta kohdalta. Tämä on ehdotukseni. Olen valmis kuulemaan yhtä puhujaa kustakin ryhmästä, toimittamaan äänestyksen ja tekemään sitten päätöksen. Barón Crespo (PSE ).    Arvoisa puhemies, minun on ensinnäkin todettava, että minä ehdotin mietinnölle tätä sisältöä, ja puheenjohtajakokouksen enemmistö kannatti sitä. Mietinnössä käsitellään sananvapautta ja tiedonvälityksen vapautta Euroopan unionissa – etenkin Italiassa mutta myös koko Euroopan unionissa – ja Boogerd-Quaakin erinomainen mietintö koskee useimpia Euroopan unionin valtioita, myös kotimaatani. Se onkin mielestäni mainio mietintö, joka on kunniaksi parlamentille. Haluan kuitenkin ensin esittää poliittista arvostelua, koska mielestäni on erittäin myönteistä, että käymme nyt tämän lainsäädäntökauden viimeisellä täysistuntojaksolla perusteellisen poliittisen keskustelun, ja tämä liittyy Boogerd-Quaakin mietinnön yhteydessä esiin tulleeseen jarrutteluun. Olette maininnut monia seikkoja, joita on tapahtunut mietinnöstä käytyjen neuvottelujen aikana. Voin hieman täydentää tietoja: valiokunnassa on esimerkiksi kadonnut asiakirjoja, mikä on täysin käsittämätöntä. Olemme varsinaisella esteradalla. Koska itse mainitsitte varapuhemies Podestàn teille kirjoittaman kirjeen, totean, että tiedän varapuhemies Podestàn kirjoittaneen tunnetussa italialaisessa -sanomalehdessä tänään julkaistun artikkelin, jossa hän esittää joukon vakavia syytteitä Euroopan parlamentin toiminnasta. Hän toteaa – lainaan hänen artikkeliaan italiaksi: [Euroopan parlamentin työjärjestystä on pidetty pilkkana antamalla parlamentin keskustelun jatkua loputtomiin]. Lisäksi siinä todetaan, että [keskustavasemmiston hallitsemassa kansalaisvapauksien ja -oikeuksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnassa…] En tiennytkään, että meillä on niin hallitseva asema parlamentissa, enkä tiedä, onko jäsen Poettering asiasta samaa mieltä. Varapuhemies Podestà viittaa lisäksi teille kirjoittamaansa kirjeeseen ja toteaa, että vastauksessaan puhemies Cox [joutui myöntämään, että olin suurelta osin oikeassa]. Haluan lisäksi tehdä selväksi, että me niin kutsuttuun keskustavasemmistolaiseen koalitioon kuuluvat olemme nähdäkseni noudattaneet tarkasti työjärjestystä. Meillä oli Jobin kärsivällisyys kohdatessamme järjestelmällistä taktikointia, estämistä ja jarruttelua. Arvoisa puhemies, lopuksi totean, että jos kuitenkin tarkastelemme asiaa politiikan kannalta, myönnän, että parlamentissa on kaksi ryhmää, jotka syyllistyvät jarrutteluun, koska nimenomaan nämä ryhmät ovat jättäneet käsiteltäväksi kaikki tarkistukset neljää lukuun ottamatta, ja ymmärrän, miksi ne ovat valmiita puolustamaan pääministeri Berlusconia, joka on nykyään Euroopan kansanpuolueen (kristillisdemokraatit) ja Euroopan demokraattien ryhmän johtaja. Hyväksyn senkin, mutta niiden olisi todettava tämä selvästi, sillä... ...sillä muistutan teitä vanhasta roomalaisen oikeuden periaatteesta, jonka mukaan – ja juuri tämä teki Roomasta mahtavan – lakeja ei voida säätää vain yhden henkilön hyväksi. Meidän on säädettävä lakeja kaikkia kansalaisia varten, ja juuri siitä tässä on kyse. Arvoisa puhemies, lopetan puheenvuoroni siksi... ...arvoisa puhemies, lopetan puheenvuoroni toteamalla, että niin kutsutulla keskustavasemmistolla on neljä tarkistusta. Teillä on 350. Hyväksymme sen, että niistä äänestetään kokonaisuutena, ja jollei niin tehdä, hyväksymme puhemiehen ehdotuksen kohta kohdalta -äänestämisestä. Poettering (PPE-DE ).    Arvoisa puhemies, Suhtaudun kollega Barón Crespoon erittäin myötämielisesti, mutta hänen päätelmänsä jäivät minulle epäselviksi. Esititte kysymyksen ja kollegamme antoi selvityksen, mutta hän ei esittänyt minkäänlaisia päätelmiä. Pyysinkin puheenvuoroa todetakseni, että kannatan mielelläni huomista äänestystä koskevaa ehdotustanne. Olemme vaikeassa tilanteessa, sillä käsiteltäväksi on jätetty 338 tarkistusta, ja niiden määrä vain kasvaa menettelyä koskevien asioiden vuoksi. Hyvät kollegat, tätä asiaa on mielestäni tärkeää korostaa – ja sanon tämän aivan rauhallisesti ja asiallisesti. Puhuimme tästä jo tänä aamuna istunnon alkaessa klo 9.00. Erään ryhmän puheenjohtaja totesi, että tarkistukset on jättänyt Euroopan kansanpuolueen (kristillisdemokraatit) ja Euroopan demokraattien ryhmä. Haluaisin huomauttaa, että tarkistuksia on 383 eivätkä kaikki niistä ole meidän ryhmämme jättämiä. Olemme jättäneet 157 tarkistusta, mikä tarkoittaa, että 181 tarkistusta on peräisin muilta. Pyydän ottamaan tämän seikan huomioon. En puutu nyt mietinnön laatuun, koska en halua pahentaa tilannetta, vaan pyydän kaikkia tekemään yhteistyötä, jotta saamme jonkinlaisen ratkaisun tähän hankalaan asiaan. Arvoisa puhemies, tiedämme teidän olevan oikeudenmukainen ja puolueeton puhemies, ja jos ehdotatte, että äänestämme mietinnöstä ehdottamaanne menettelyä noudattaen huomenna klo 12.00, kannatamme ehdotustanne. Watson (ELDR ).    Arvoisa puhemies, en puutu nyt mietinnön sisältöön, koska me kaikki tiedämme, mistä siinä on kyse. Ryhmäni osallistuu mielihyvin huomenna 600 äänestykseen, mutta kannatamme ehdottomasti ehdotustanne, jonka mukaan äänestämme vain alkuperäisestä tekstistä kohta kohdalta. Äänestyksestä on ilmeisesti tulossa pitkä, sillä molempien siipien kollegat ovat sanoneet sanottavansa, minkä vuoksi ehdotankin, että noudatamme ehdotustanne ja äänestämme alkuperäisestä tekstistä kohta kohdalta. Frassoni (Verts/ALE ).    – Hyvä jäsen Poettering, on totta, että äänestyksestä tulee hankala, mutta vetoan teihin, Euroopan parlamentin suurimman ryhmän puheenjohtajaan, sekä Unioni kansakuntien Euroopan puolesta -ryhmän puheenjohtajaan, koska tämän kokoiset ryhmät eivät tietenkään tavallisesti käytä jarruttelutaktiikkaa. Olette sitä paitsi sanoneet, ettette halua käyttää sellaista. Aivan ensiksi haluankin pyytää näitä ryhmiä käymään tarkistuksensa läpi ja pohtimaan, voidaanko jotkin niistä peruuttaa. Kun käsiteltäväksi on jätetty yli sata tarkistusta, jotkin niistä on varmasti tärkeitä ja jotkin vähemmän tärkeitä. Olkaa hyvä ja tehkää näin ja helpottakaa siten työtämme äänestyksessä. Olisimme kaikki kiitollisia tästä. Se osoittaisi mielestäni poliittista hienotunteisuutta, jota teidän ryhmienne kaltaisilta merkittäviltä ryhmiltä edellytetään. Arvoisa puhemies, hyväksymme toisen ehdotuksenne eli sen, että äänestämme ensin alkuperäisestä tekstistä. Puhemies.    Ehdotuksia on vain yksi, mutta se voi toteutua kahdella tavalla sen mukaan, miten parlamentti äänestää. Di Lello Finuoli (GUE/NGL ).    – Arvoisa puhemies, haluan vain todeta, että ryhmäni hyväksyy ehdotuksenne siitä, että äänestämme alkuperäisestä mietinnöstä kohta kohdalta. Mietintö on tarpeeksi hyvä, lähtökohtaisesti lähes täydellinen. Tarkistukset on jätetty täysistunnon käsiteltäväksi. Haluan vain selvittää parlamentille – kaikille, jotka eivät ole kenties kiinnittäneet asiaan huomiota – että Euroopan kansanpuolueen (kristillisdemokraatit) ja Euroopan demokraattien ryhmä on todellakin jättänyt 200 tarkistusta ja muut ryhmät ovat jättäneet toiset 200 tarkistusta, mutta yhteensä 350 tarkistusta on lähtöisin - ja -puolueiden edustajilta. Näin ollen on ilmeistä, että ne kaikki ovat lähtöisin pääministeri Berlusconin ystäviltä. Arvoisa puhemies, hyväksymme siksi ehdotuksenne ja aiomme äänestää sen mukaisesti. Muscardini (UEN ).    – Arvoisa puhemies, katson, että ehdotuksenne voidaan ilman muuta ottaa huomioon, ja jos voisitte myöntää lykkäyksen työhömme, jotta sitä voitaisiin arvioida, pystyisimme esittämään teille objektiivisemman näkemyksen. Mielestäni voisimme esimerkiksi yhtyä jäsen Frassonin kehotukseen tarkastella uudelleen joitakin tarkistuksia ja miettiä, voidaanko niitä niputtaa yhteen tai voidaanko jotkut niistä peruuttaa. Kannatan tietenkin huomista äänestystä, jos se on miellyttävämpi vaihtoehto kaikille, mutta arvoisa puhemies, vastustan jyrkästi sitä mahdollisuutta, että perumme kaikki tarkistukset ja kaikki salaista äänestystä koskevat pyynnöt, koska on mahdoton ajatus, että kaikki salaiset äänestykset voitaisiin noin vain poistaa. Muistutan, että monet muita ryhmiä edustavat jäsenet ovat esittäneet 30 tai 40 salaista äänestystä koskevaa pyyntöä asiakirjoista, joihin he tuntevat erityistä mielenkiintoa, eikä siitä ole syntynyt parlamentissa minkäänlaista hälinää. Joidenkin jäsenten toteamuksista puheen ollen muistutan jäsen Barón Crespolle – joka arvosteli varapuhemies Podestàn artikkelia – että tämä mystinen keskustavasemmistolainen koalitio, kuten hän asian ilmaisi, on julkaissut jo pamfletin, jossa pidetään varmana, että parlamentti hyväksyy tämän mietinnön, ja jossa esitetään useita huomautuksia, vaikka mietinnöstä ei ole vielä edes äänestetty. Ilkeiden huomautusten tai valheiden julkaiseminen ei todellakaan kieli poliittisen ryhmän hyväntahtoisuudesta. Toiselle jäsenelle, joka puhui "pääministeri Berlusconin ystävistä", voin vakuuttaa Unioni kansakuntien Euroopan puolesta -ryhmän puolesta, että tarkistuksemme on jätetty koko ryhmän nimissä. Koko ryhmä toimii yksissä tuumin, eikä kellään meistä ole henkilökohtaisia ystäviä tai vihamiehiä. Euroopan parlamentin jäseninä vaadimme kuitenkin oikeutta hoitaa edustajantoimeamme täysimääräisesti. Toimimme työjärjestyksen sallimissa rajoissa emmekä vain kuuntele toimettomina jatkuvaa provosointia, jota tapahtuu jopa valiokuntien sisällä. Boogerd-Quaak (ELDR ),    . Arvoisa puhemies, kiitän teitä viisaudestanne. Kuultuani koko keskustelun olen samaa mieltä siitä, että on erinomainen ajatus äänestää alkuperäisestä mietinnöstäni. Siinä on niin paljon sisältöä, että se voidaan hyvin käydä läpi parlamentissa. Tämä kenties hieman lievittää tuskaa. Alkuperäisestä mietinnöstä äänestäminen on siksi mielestäni erinomainen ajatus. Hernández Mollar (PPE-DE ),    . Arvoisa puhemies, puhun johtamani valiokunnan puolesta. Jäsen Barón Crespo esitti toteamuksen – syytöksen, joka on mielestäni erityisen vakava. Hän totesi, että valiokunnassani on kadonnut asiakirjoja. Haluan sanoa puhemiehistölle, että jos tämä syytös on väärä, se on äärimmäisen vakava, koska se loukkaa tällöin vakavasti johtamani valiokunnan mainetta ja kunniaa. Arvoisa puhemies, haluaisin toiseksi selvityksen siitä, miten jäsen Barón Crespo on saanut nämä tiedot, sillä kuulin vasta tänään, että tällaista on tapahtunut, ja sekin vahingoittaisi suuresti valiokuntani yksikköjen mainetta. Arvoisa puhemies, tämä asia on mielestäni selvitettävä välittömästi, ja pyydän joka tapauksessa puhemiehistön tukea. Puhemies.    Olemme nyt kuulleet ryhmien puhujia. Haluaisin nyt tietää kantanne. Teille tarjotussa ehdotuksessa pyritään noudattamaan työjärjestystä sekä ottamaan huomioon tietoomme tuodut eri painotukset ja kannat. Selvyyden vuoksi toistan, että äänestys toimitetaan huomenna klo 12.00. Hyväksyn tavallisen äänestyksen kaikista tarkistuksista mutta en kohta kohdalta -äänestyksiä enkä nimenhuutoäänestyksiä. Sallin myös kaikki päätöslauselmaesityksen alkuperäisiä kohtia koskevat kohta kohdalta -äänestystä koskevat pyynnöt, mutta hyväksyn kunkin kohdan osalta vain yhden nimenhuutoäänestyksen ryhmien toimittamien tietojen mukaisesti. Tällöin mietinnöstä toimitettaisiin yhteensä 600 äänestystä ja äänestys kestäisi kauan. Tämä tarkoittaisi kuitenkin myös, että tarkistuksista toimitettavia kohta kohdalta -äänestyksiä olisi noin 1 000 vähemmän. Näin pyritään mielestäni ottamaan järkevästi ja tasapuolisesti huomioon ryhmien oikeudet ja parlamentin vaatimukset hoitaa toimielimen asiat kunnolla. Tein teille tämän ehdotuksen noudattaen työjärjestyksen 19 artiklassa tarkoitettua menettelyä. Jos parlamentti hylkää tämän ehdotuksen, päätän työjärjestyksen 130 artiklan 3 kohdan nojalla äänestyttää ensin mietinnön alkuperäisestä tekstistä kohta kohdalta. Äänestys toimitetaan näin ollen huomenna, ja työjärjestyksen 130 artiklan 3 kohdan mukaisesti äänestämme alkuperäisestä tekstistä kohta kohdalta emmekä muusta. Swoboda (PSE ).    – Arvoisa puhemies, haluan vain pyytää teitä tutkimaan mahdollisuutta aloittaa huomiset äänestykset aikaisemmin, koska mielestäni on epäreilua, etteivät muut äänestykset etene sen vuoksi. Meidän on joko aloitettava istunto ja siten myös äänestykset aiemmin tai meidän on siirrettävä osa aamun esityslistasta iltapäivään. Äänestykset on joka tapauksessa aloitettava aiemmin, toisin sanoen klo 11.00. Puhemies.    Tekemänne päätöksen vuoksi huomisten äänestysten ei pitäisi kestää kovin kauan. Hernández Mollar (PPE-DE ),    . – Olen yllättynyt. Pyysin selityksiä parlamentissa esitettyihin syytöksiin, mutta en ole saanut yhtään vastausta. Pyydän, että joku vastaa kysymykseeni. Barón Crespo (PSE ).    Kun pidetään mielessä, etten ole ainoa, joka on esittänyt syytöksiä, sillä myös varapuhemies Podestà on esittänyt useita kirjallisia syytöksiä Italian lehdistössä... ...otan mielelläni vastaan jäsen Hernández Mollarin haasteen. Esitän kuitenkin virallisen pyynnön, että laadimme paketin, joka sisältää sekä minun toteamukseni että varapuhemies Podestàn kirjalliset toteamukset... Arvoisa puhemies, pyydän siellä jossakin villinä kuljeksivaa villisikaa rauhoittumaan. Olen valmis toimittamaan parlamentin puhemiehistölle selvitykset kaikista näistä asioista – niin varapuhemies Podestàn esittämistä syytöksistä kuin myös omista syytöksistäni. Puhemies.    Pyydän kaikkia rauhoittumaan. Tiedän, että äänestysten lähestyessä äänestyskuume nousee ja lämpötila kohoaa. Olkaa hyvä ja rauhoittukaa. Teitä kaikkia kuunnellaan oikeudenmukaisesti. Jäsen Barón Crespo, totesitte, että asiakirjojen katoamiseen liittyi jokin ongelma. En tunne asian yksityiskohtia. Asianomaisen valiokunnan puheenjohtaja sanoi pitävänsä tällaista väitettä loukkauksena valiokuntaa ja sen sihteeristöä kohtaan. Hyvä jäsen Barón Crespo, pyydän, että yritätte todistaa väitteenne tämän istuntojakson aikana tai muussa tapauksessa perutte sen. En voi sitä ennen ottaa kantaa asiaan, koska en tiedä, mitä näyttöä siitä on olemassa. Hernández Mollar (PPE-DE ),    . Arvoisa puhemies, en ole sanonut mitään haasteesta enkä paketeista vaan jäsen Barón Crespon esittämästä vakavasta syytöksestä, joka pilaa Euroopan parlamentin maineen. Arvoisa puhemies, jos tämä on totta – ja pyydän nyt, että asia selvitetään välittömästi – valiokunnassa toimitetut äänestykset ovat joka tapauksessa mitättömiä emmekä voi siksi äänestää tästä mietinnöstä huomenna. Podestà (PPE-DE ).    – Arvoisa puhemies, aivan ensimmäiseksi kysyn teiltä, onko oikein, että parlamentin jäsenet istuvat istuntosalin penkeillä nauraen ja elehtien. Pyydän kaikkia suhtautumaan kunnioittavasti parlamenttiin. Hyvät kollegat, olen mielestäni aina kunnioittanut toisten näkemyksiä, minkä vuoksi pyydän teitä tekemään samoin. Jäsen Barón Cresposta puheen ollen olin ensinnäkin pyytänyt saavani puhua jo aiemmin, hyvä kollega, mutta minulle ei annettu puheenvuoroa. Voin vain todeta, että allekirjoitan täysin kirjoittamani väitteet, koska tarvitsee itse asiassa vain katsoa tarkasti lukuja, niin näkee, mikä on tilanne. Puhemies Coxin vastauskirjeestä taas totean, että minunkin piti kirjoittaa vielä hänelle tuodakseni esiin hänen kirjeeseensä sisältyneet kohdat, joissa hän myönsi, että mietinnössä oli huomattavia epäkohtia ja puutteita. Kunnioitan siksi puhemiehen päätöstä, mutta toivon hartaasti, ettette piiloudu sellaisen ongelman taakse, jota ei ole olemassa ja joka ei missään tapauksessa ole teidän ongelmanne, vain siksi, ettette halua vastata jäsen Hernández Mollarin erityispyyntöön. Arvoisa puhemies, otan esiin vielä yhden asian: totean jälleen kerran hyväksyväni parlamentin äänestyksen – äänestyksen, joka teidän, arvoisa puhemies, oli toimitettava tänään parlamentissa. Työjärjestyksen mukaan ei ole kuitenkaan parlamentin asia päättää, milloin ja miten jokin tietty äänestys on toimitettava, vaan se kuuluu teidän välittömään vastuualueeseenne. Mitä minuun taas tulee, tiedustelitte kantaamme ja päätitte sitten itse. Parlamentti ei voi päättää tällaisista asioista. Teidän kaikkien olisi syytä lukea työjärjestys ja tutkia sitä. Jäsen Barón Crespo, työjärjestys ei ole sellainen asia, josta voidaan valita parhaat palat. Antakaa siksi henkilön, jolla on puheenvuoro, joka on demokraattisesti valittu ja joka edustaa täällä kansalaisia… Arvoisa puhemies, joukossamme on luullakseni aina joku, joka on löytänyt demokratian liian myöhään ja joka ei kenties sen vuoksi tunne demokratian sääntöjä eikä sen perimmäistä merkitystä. Ribeiro e Castro (UEN ).    Arvoisa puhemies, huomisesta äänestysmenettelystä on nyt päätetty, mutta minulle on epäselvää, voidaanko valiokuntakäsittelyyn palauttamisen puolesta äänestää työjärjestyksen 144 artiklan mukaisesti. Tämä on väistämätön, normaali reaktio mietinnössä esiintyviin vakaviin sääntöjenvastaisuuksiin. Mielestäni mietinnössä kumotaan jäsenvaltioiden perustuslaillisten elinten toimivaltuuksia. Nimenomaan tämä synnyttää oikeudenmukaisen, legitiimin ja väistämättömän reaktion useimpien parlamentin jäsenten vilpillisyyteen – he vetoavat perustamissopimuksiin voidakseen rikkoa niitä sekä perusoikeuskirjaan rikkoakseen sen sääntöjä. Parlamentin on siksi mielestäni arvioitava uudelleen tätä asiaa ja äänestettävä valiokuntakäsittelyyn palauttamisen puolesta, jotta sääntöjenvastaisuudet voidaan poistaa mietinnöstä. Arvoisa puhemies, pyydän siksi, että tämä ehdotus otetaan huomenna huomioon ja että siitä keskustellaan ja äänestetään. Puhemies.    Totean lopuksi jäsen Ribeiro e Castrolle, että työjärjestyksen mukaan teillä on oikeus esittää valiokuntakäsittelyyn palauttamista. Valtaosa jäsenistä tekisi niin. Ellei asiaa päätetä palauttaa valiokuntakäsittelyyn, äänestämme aiemmin esitetyn menettelyn mukaisesti. Varapuhemies Podestà oli oikeassa todetessaan, että minä teen päätöksen, mutta sitä varten on nyt tiedusteltu teidän viisaita näkemyksiänne. Olen pahoillani, että asian käsittely pitkittyi. Nyt olette ansainneet lounaanne! Varapuhemies Podestà toimittaa loput äänestykset. Jarzembowski (PPE-DE ).    – Arvoisa puhemies, pyydän vain ilmoittamaan neuvostolle osoitettavassa kirjeessä, että yhteisen kannan saksankielisessä toisinnossa on virhe. Neuvoston kanssa käymissämme neuvotteluissa onnistuimme korvaamaan käsitteen "Hochgeschwindigkeitsseewege" ["nopeat meritiet"] käsitteellä "Meeresautobahn" ["merten moottoritiet"], koska haluamme tukea myös hitaita laivoja emmekä vain nopeita laivoja. Pyydän siksi mainitsemaan neuvostolle osoitettavassa tiedotteessa, että saksankielisessä toisinnossa on kielellinen virhe "merten moottoritiet" -käsitteen kohdalla. Tämä on uskoakseni parlamentin yhteinen näkemys. Puhemies.    – Jäsen Jarzembowski, olen pannut asian merkille. Asiasta on joka tapauksessa jo ilmoitettu siitä vastaaville yksiköille. Boogerd-Quaak (ELDR ),    . Arvoisa puhemies, koska sopimus saatetaan tuomioistuimen käsiteltäväksi, minusta olisi parempi olla nyt äänestämättä mietinnöstä ja odottaa tuomioistuimen lausuntoa. Toivon, että komissio ja neuvosto ovat samaa mieltä. Ehdotankin, että äänestämisen sijaan mietintö palautetaan valiokuntakäsittelyyn odottamaan tuomioistuimen lausuntoa. Puhemies.    Pyydän asianomaisen valiokunnan puheenjohtajaa esittämään kantansa. Hernández Mollar (PPE-DE ),    . Arvoisa puhemies, mielestäni ei ole mitään syytä eikä perustetta olla äänestämättä mietinnöstä ja päätöslauselmaesityksestä. Se, miten tänä aamuna äänestettiin, on täysin sopusoinnussa päätöslauselman sisällön kanssa, sillä päätöslauselmassa vaaditaan sopimuksen lykkäämistä. Meidän on siksi ilmoitettava kantamme asiasta. Meidän on mielestäni äänestettävä sekä ehdotuksesta että päätöslauselmaesityksestä, ja pyydän, että näin tehdään. Watson (ELDR ).    Arvoisa puhemies, pitäisikö parlamentin todellakin äänestää asiasta, jos esittelijä pyytää oman mietintönsä palauttamista valiokuntakäsittelyyn ja asiasta syntyy kiistaa? Puhemies.    Jos kyseessä on valiokuntakäsittelyyn palauttamista koskeva virallinen pyyntö, yksi jäsen puhukoon sen puolesta ja yksi sitä vastaan, minkä jälkeen parlamentti päättää asiasta. Watson (ELDR ).    Arvoisa puhemies, olemme päättäneet saattaa asian tuomioistuimen käsiteltäväksi. Olemme epäkohteliaita tuomioistuinta kohtaan, jos äänestämme nyt mietinnöstä, jossa sopimus hylätään. Jos parlamentti äänestäisi hyväksyäkseen sopimuksen, ratkaisisimme etukäteen tuomioistuimen tuomion. Minusta on aivan luonnollista, että annamme mietinnön odottaa valiokunnassa ennen kuin äänestämme siitä, koska odotamme tuomioistuimen tuomiota. Hernández Mollar (PPE-DE ),    . Arvoisa puhemies, toistan, mitä sanoin äsken: ei ole lainkaan ristiriitaista, että äänestimme tänä aamuna tuomioistuimen ennakkoratkaisusta ja että ilmoitamme kantamme lainsäädäntöehdotuksesta ja päätöslauselmasta. Toistan vielä: päätöslauselmassa kehotetaan lykkäämään sopimusta. Parlamentillahan on tämä legitiimi oikeus, joka riistettäisiin poliittisilta ryhmiltä, jos meitä estettäisiin äänestämästä ehdotuksesta ja päätöslauselmasta. Arvoisa puhemies, pyydän siksi vielä kerran, ettei mietintöä palauteta valiokuntakäsittelyyn vaan että siitä äänestetään suunnitelmien mukaisesti äsken mainitsemistani syistä, jotka ovat mielestäni pakottavia. Bourlanges (PPE-DE ).    Arvoisa puhemies, olen suorastaan hämmästynyt, että van Hultenin mietinnön 24 kohta otetaan käsiteltäväksi. Vaadin, ettei sitä oteta käsiteltäväksi. Kyseisessä kohdassa todetaan: "on esittelijän mielestä välttämätöntä". Euroopan parlamentti ei voi sanoa, mitä esittelijä ajattelee tai ei ajattele, mutta parlamentti voi tietenkin sanoa, onko se samaa mieltä esittelijän kanssa vai ei. Tästä ei ole kuitenkaan nyt kyse. Pyydän, ettei 24 kohtaa oteta käsiteltäväksi. Van Hulten (PSE ),    . Arvoisa puhemies, tässä on tapahtunut väärinkäsitys. Jäsen Bourlanges viittaa perusteluihin eikä päätöslauselman kohtaan, ja kuten tiedätte, perusteluja ei sisällytetä täysistunnossa hyväksyttyyn lopulliseen tekstiin. Puhemies.    Hyvä jäsen Bourlanges, esittelijä van Hultenin vastaus nähdäkseni selvittää asian. Blak (GUE/NGL ).    Arvoisa puhemies, koska tarkistus 44 hyväksyttiin, haluaisin Euroopan yhtyneen vasemmiston konfederaatioryhmän/Pohjoismaiden vihreän vasemmiston puolesta peruuttaa tarkistukset 29 ja 32. Ne eivät ole enää merkityksellisiä. Kuhne (PSE ).    – Arvoisa puhemies, se on oikein, ja olen siitä hänelle kiitollinen. Kuulin tulkkauksessa vain "ja", "29 ja 32". Nähdäkseni myös tarkistukset 30 ja 31 ovat turhia, koska niissä käsitellään aivan samaa aihealuetta. Tulkkauksessa saattoi tapahtua virhe. Uskon, että olemme jäsen Blakin kanssa samaa mieltä siitä, että hänen ryhmänsä toimet ovat nyt todellakin tarpeettomia. Ferber (PPE-DE ).    – Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, elleivät silmäni valehtele, kollegamme Hans-Peter Martin ei osallistunut äänestykseen. Tämä on minusta erittäin valitettavaa, koska olemme juuri toteuttaneet laajan uudistuksen, ja toivon, että hän myös tukee meitä näissä asioissa. Tällaisiin äänestyksiin kuuluu nimittäin osallistua, ja olisin ollut iloinen, jos hän olisi jättänyt joitakin tarkistuksia, jotta voisimme äänestää hänen uudistusohjelmastaan. Martin, Hans-Peter (NI ).    – Arvoisa puhemies, haluan vain vastata äsken esitettyihin huomautuksiin. Olen täällä, mutta minun oli poistuttava lyhyeksi aikaa, koska puhemiehen nimissä julkaistiin lausunto, jossa minusta esitettiin totuuden vastaisia väitteitä. Olen nähnyt myös kollega Ferberin usein poistuvan vastaavassa tilanteessa. Olen aina osallistunut tähän uudistusprosessiin, ja nyt esiin tullut valitettava reaktio osoittaa, miten voimakkaasti eristäydytte ja miten välinpitämättömästi suhtaudutte parlamentin sisäiseen arvosteluun – myös tarkistuksiini valiokunnissa. Olen pahoillani eurooppalaisten äänestäjien ja veronmaksajien puolesta. Van Hulten (PSE ),    . Arvoisa puhemies, emme voittaneet Strasbourgin vastaista äänestystä, ja myönnän hävinneemme toistaiseksi tässä asiassa. Toinen asiani on, että ylivoimainen enemmistö äänesti sen puolesta, että pyydämme puhemiehistön viime vuonna hyväksymien kulukorvausjärjestelmän uudistusten mahdollisimman pikaista käyttöönottoa. Pyytäisittekö puhemiestä ilmoittamaan parlamentille mahdollisimman pian, milloin hän aikoo pyytää puhemiehistöä ottamaan käyttöön kyseiset säännöt? Balfe (PPE-DE ).    Arvoisa puhemies, voisitteko vihjaista parlamentille, aiotteko keskeyttää äänestykset lounastauon vuoksi? Äänestyksiä on paljon, ja pari virallista valtuuskuntaa, joista toinen on Australian parlamentin valtuuskunta, odottaa kollega Sturdya lounaalle. Kello on sitä paitsi jo kymmenen yli kaksi! Puhemies.    Annan parlamentin päättää asiasta. Poos (PSE ).    Arvoisa puhemies, äänesti parlamentti mitä tahansa seuraavista aiheista toimitettavien äänestysten lykkäämisestä, pyydän teitä joka tapauksessa äänestyttämään Kyprosta koskevasta päätöslauselmasta, koska on tärkeää, että Euroopan parlamentin näkemyksistä tiedotetaan hyvissä ajoin ennen lauantaina järjestettävää kansanäänestystä. Wijkman (PPE-DE ),    . Arvoisa puhemies, suhtaudun ymmärtäväisesti ja myönteisesti tarkistuksen taustalla olevaan ajatukseen siitä, että markkinoilla tarvitaan kannustimia, jotta voidaan edistää ympäristöystävällisten tuotteiden ostoa. Sanamuoto on kuitenkin liian spesifinen. Ehdotan, että kohta muutetaan seuraavasti: "vaatii komissiolta, että se ympäristöystävällisten tuotteiden, esimerkiksi ympäristömerkkituotteiden ja kierrätettyjen tuotteiden kulutuksen edistämiseksi kannustaa jäsenvaltioita harkitsemaan erilaisia kannustimia kuten näiden tuotteiden ja korjauspalvelujen veroprosentin alentaminen". Tarkistuksen alunperin jättäneet kollegat ymmärtääkseni hyväksyvät tämän muutoksen. Wijkman (PPE-DE ),    . Arvoisa puhemies, kannatan tarkistuksen ensimmäistä osaa mutta en toista osaa. Jos parlamentti kannattaa tarkistuksen ensimmäistä osaa, ehdotan, että se olisi katsottava lisäykseksi. Jarzembowski (PPE-DE ).    – Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, olemme työskennelleet puoli vuotta Sterckxin mietinnön parissa, ja asiasta vastaavan väliaikaisen valiokunnan puheenjohtajana pyydän, että äänestämme vielä kyseisestä mietinnöstä, sillä se on muuten vaarassa raueta. Pyydän teitä kunnioittamaan kollegojen puoli vuotta tekemää työtä ja äänestämään Sterckxin mietinnöstä. Varela Suanzes-Carpegna (PPE-DE ).    Arvoisa puhemies, olemme pyytäneet toimivaltaisia yksikköjä tekemään kielellisen korjauksen, koska tarkistus 2 on jätetty englanniksi ja joissakin muissa versioissa esiintyy sana "huomattava", jota ei ole englanninkielisessä toisinnossa, joka on oikea. Pyydän korjaamaan tämän kohdan. Puhemies.    – Hyvä jäsen Varela Suanzes-Carpegna, tarkistamme kaikki kieliversiot. Berthu (NI ),    Jälleen kerran Euroopan parlamentti on äänestänyt sellaisen seuraavaa vuotta koskevan työaikataulun puolesta, jossa ei ole Strasbourgin perjantai-istuntoja. Äänestin tietenkin sitä vastaan. Odotamme – olemme odottaneet turhaan jo vuosia – että Ranskan hallitus kääntyy nyt yhteisöjen tuomioistuimen puoleen ja vaatii perustamissopimuksen noudattamista. Haluan palauttaa mieliinne, mitä olen sanonut tuhat kertaa aiemmissa äänestysselityksissäni: perustelut ovat hyviä. Euroopan parlamentti ei ole ensinnäkään riippumaton toimielin, minkä vuoksi sen on noudatettava perustamissopimusta, kuten tuomioistuin on todennut. Tuomioistuin on lisäksi todennut, että Euroopan yhteisöjen toimielinten kotipaikan sijainnista tehdyssä pöytäkirjassa, jonka mukaan Euroopan parlamentissa pidetään "kuukausittain pidettävät kaksitoista täysistuntoa" ("les douze périodes de sessions plénières mensuelles"), määräinen muoto tarkoittaa, että istunnot pidetään päätöksen tekohetkellä voimassa olleen käytännön mukaisesti. Tuolloin kuukausittaiset täysistunnot olivat viisipäiväisiä; myös perjantaisin oli istunto. Meidän on näin ollen saatettava asia tuomioistuimen käsiteltäväksi, varsinkin kun Euroopan parlamentin työtaakka on nykyään aivan liian suuri. Ribeiro e Castro (UEN ),    . On ehdottoman tärkeää, että yhteisön lainsäädäntöä yksinkertaistetaan ja selkeytetään, jotta tavalliset kansalaiset voivat lukea sitä aiempaa vaivattomammin ja jotta kaikkien on helpompi ymmärtää sitä. Tällaisia tavoitteita on vaikeaa saavuttaa, jos samasta asiasta on voimassa monia säännöksiä, joita on usein muutettu oleellisesti. Kannatan tietenkin nyt esillä olevaa komission ehdotusta, jonka tavoitteena on kodifioida eräisiin maanteiden tavarakuljetuksiin sovellettavista yhteisistä säännöistä 23. heinäkuuta 1962 annettu ensimmäinen neuvoston direktiivi sekä muut muutetut säädökset siten, että niiden sisältö säilyy täysin ennallaan ja että niihin liitetään vain kodifiointiprosessin edellyttämät muodolliset tarkistukset. Tämä on sopusoinnussa 1. huhtikuuta 1987 tehdyn komission päätöksen kanssa, jossa komissio kehottaa yksikköjään kodifioimaan kaikki säädökset, joihin on tehty kymmenen tarkistusta, jotta voidaan varmistaa yhteisön päätösten selkeys ja ymmärrettävyys. Näin noudatetaan myös joulukuussa 1992 kokoontuneen Edinburghin Eurooppa-neuvoston puheenjohtajan päätelmiä, joissa vahvistettiin kodifioinnin tärkeys. Äänestin mietinnön puolesta, koska siinä suositellaan ehdotuksen hyväksymistä. Ribeiro e Castro (UEN ),    . On ehdottoman tärkeää, että yhteisön lainsäädäntöä yksinkertaistetaan ja selkeytetään, jotta tavalliset kansalaiset voivat lukea sitä aiempaa vaivattomammin ja jotta kaikkien on helpompi ymmärtää sitä. Tällaisia tavoitteita on vaikeaa saavuttaa, jos samasta asiasta on voimassa monia säännöksiä, joita on usein muutettu oleellisesti. Kannatan tietenkin nyt esillä olevaa komission ehdotusta, jonka tavoitteena on kodifioida suojelua ja parantamista edellyttävien makeiden vesien laadusta kalojen elämän turvaamiseksi 18. heinäkuuta 1978 annettu neuvoston direktiivi 78/659/EEC. Tämä on sopusoinnussa 1. huhtikuuta 1987 tehdyn komission päätöksen kanssa, jossa komissio kehottaa yksikköjään kodifioimaan kaikki säädökset, joihin on tehty kymmenen tarkistusta, jotta voidaan varmistaa yhteisön päätösten selkeys ja ymmärrettävyys. Näin noudatetaan myös joulukuussa 1992 kokoontuneen Edinburghin Eurooppa-neuvoston puheenjohtajan päätelmiä, joissa vahvistettiin kodifioinnin tärkeys. Äänestin mietinnön puolesta, koska siinä suositellaan ehdotuksen hyväksymistä. Ribeiro e Castro (UEN ),    . Berenguer Fusterin mietinnössä kehotetaan hyväksymään ehdotus neuvoston päätökseksi Yhdistyneiden Kansakuntien Euroopan talouskomission sääntöluonnoksesta. Kyseinen asiakirja on selkeä, ja se on osa toimia, joilla pyritään välttämään sopimuspuolten välisen moottoriajoneuvojen kaupan tekniset esteet. Tässä nimenomaisessa tapauksessa toivotaan sellaisen säännön käyttöönottoa, joka koskee tiettyjen moottoriajoneuvoluokkien sisärakenteissa käytettävien materiaalien palo-ominaisuuksien yhdenmukaisia teknisiä vaatimuksia. Yhdistyneiden Kansakuntien Euroopan talouskomission (UN/ECE) ajoneuvoja koskevien sääntöjen yhdenmukaistamista käsittelevän maailmanfoorumin tulevassa kokouksessa komission edustajalla on mahdollisuus äänestää tästä asiasta Euroopan yhteisön puolesta. On pidettävä mielessä, että Euroopan unionista tuli vuonna 1997 Yhdistyneiden Kansakuntien Euroopan talouskomission vuoden 1958 tarkistetun sopimuksen sopimuspuoli. Asiaa koskeva neuvoston päätös tuli voimaan 24. maaliskuuta 1998. On myös syytä panna merkille, että tällä sääntöluonnoksella tietenkin varmistetaan turvallisuuden ja ympäristön suojelun korkea taso. Äänestin mietinnön puolesta, koska kannatan varauksettomasti siinä esitettyä kantaa. Ribeiro e Castro (UEN ),    . Berenguer Fusterin mietinnössä kehotetaan hyväksymään ehdotus neuvoston päätökseksi Yhdistyneiden Kansakuntien Euroopan talouskomission sääntöluonnoksesta. Kyseinen asiakirja on selkeä, ja se on osa toimia, joilla pyritään välttämään sopimuspuolten välisen moottoriajoneuvojen kaupan tekniset esteet. Tässä nimenomaisessa tapauksessa toivotaan, että otettaisiin käyttöön sääntö yhdenmukaisten teknisten vaatimusten hyväksymisestä ajoneuvojen luvattoman käytön estojärjestelmien osalta. Äänestin mietinnön sekä muiden pakettien puolesta, koska kannatan varauksettomasti mietinnössä esitettyä kantaa. Ribeiro e Castro (UEN ),    . Berenguer Fusterin mietinnössä kehotetaan hyväksymään ehdotus neuvoston päätökseksi Yhdistyneiden Kansakuntien Euroopan talouskomission sääntöluonnoksesta. Kyseinen asiakirja on selkeä, ja se on osa toimia, joilla pyritään välttämään sopimuspuolten välisen moottoriajoneuvojen kaupan tekniset esteet. Tässä nimenomaisessa tapauksessa toivotaan, että otetaan käyttöön sääntö, joka koskee renkaiden tyyppihyväksynnän yhdenmukaisia vaatimuksia vierintämelun osalta. Äänestin mietinnön sekä muiden pakettien puolesta, koska kannatan varauksettomasti mietinnössä esitettyä kantaa. Ribeiro e Castro (UEN ),    . Käsiteltävänämme olevassa ehdotuksessa pyritään muuttamaan kolmen sellaisen asetuksen soveltamisalaa, joissa säädetään yhteisen maatalouspolitiikan soveltamista koskevista erityistoimista yhteisön syrjäisimmillä alueilla. Näillä toimilla pyritään parantamaan maataloustuotteiden tuotannon ja kaupan pitämisen edellytyksiä kyseisillä alueilla sekä estämään näiden alueiden maantieteellisen sijainnin ja erityispiirteiden vaikutukset. Kyseisillä tuotteilla käytävän kaupan vääristymien estämiseksi asetuksissa kielletään muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta kyseisten tuotteiden jälleenlähettäminen ja jälleenvienti syrjäisimmiltä alueilta. Tämä kielto ja poikkeuksiin sovellettavat tiukat ehdot ovat vaikuttaneet kielteisesti joidenkin toimijoiden taloudellisen toiminnan kehitykseen. Ehdotuksessa esitetään, että kyseisten tuotteiden lähettäminen tai vienti olisi sallittava taloudellisen hyödyn palauttamisen jälkeen. Toinen toimi koskee Azoreita ja Madeiraa. Erityiseen hankintajärjestelmään kuuluvien tuotteiden jälleenlähettämistä ja jälleenvientiä koskevaa kieltoa ei tällä hetkellä sovelleta Azorien ja Madeiran väliseen kauppaan, eikä jalostettujen ja jalostamattomien tuotteiden välillä tehdä eroa. Madeiralta peräisin olevaa erityiseen hankintajärjestelmään kuuluvaa sokeria on voitu keinottelutarkoituksissa myydä Azoreilla, missä markkinat ovat vaikeuksissa. Tämän vuoksi ehdotetaan, että Azorien ja Madeiran välinen erityiseen hankintajärjestelmään kuuluvien tuotteiden kauppa rajoitetaan jalostettuihin tuotteisiin. Äänestin mietinnön puolesta. Queiró (UEN ),    . Euroopan audiovisuaalisen observatorion tärkeyden ja sen tekemän ansiokkaan työn vuoksi kannatan esittelijän suositusta hyväksyä komission ehdotus siitä, että yhteisön osallistumista observatorion toimintaan jatketaan kahdella vuodella ja että talousarvioksi vahvistetaan nykyisen talousarvion enimmäismäärä. Ehdotukseen on esitetty vain kaksi tarkistusta. On ehdotettu, että Euroopan audiovisuaalisen observatorion valmiuksia vahvistetaan mahdollisuuksien mukaan ja että se kerää ja tarjoaa asiantuntemusta sekä systemaattista tietoa vero- ja työlainsäädännöstä, tekijänoikeuksista ja kuluttajansuojalainsäädännöstä. Ribeiro e Castro (UEN ),    . Kuten hyvin tiedetään, Euroopan audiovisuaalisen observatorion perustana on Euroopan neuvoston hyväksymä laajennettu osittainen sopimus. Tällä hetkellä observatorion toimintaan osallistuu 35 valtiota, joiden joukkoon kuuluvat kaikki nykyiset ja tulevat jäsenvaltiot. Observatorion tarkoituksena on kehittää audiovisuaaliselle teollisuudelle suunnattua tiedottamista sekä selkiyttää markkinoista vallitsevaa kuvaa ja lisätä avoimuutta. Nyt esillä olevan ehdotuksen tavoitteena on jatkaa yhteisön osallistumista observatorion toimintaan kahdella vuodella eli joulukuuhun 2006 sekä vahvistaa vuotuiseksi talousarvioksi vuoden 2004 tasoa vastaava määrä eli 235 000 euroa. Kannatan näitä ehdotuksia. Kannatan myös esittelijän ehdotuksia siitä, että Euroopan audiovisuaalisen observatorion valmiuksia vahvistetaan mahdollisuuksien mukaan ja että se kerää ja tarjoaa asiantuntemusta sekä systemaattista tietoa vero- ja työlainsäädännöstä, tekijänoikeuksista ja kuluttajansuojalainsäädännöstä. Lopuksi haluan korostaa, että on tärkeää laatia vertailuarviointikertomuksia, jotka koskevat EU:n näkövammaisille ja osittain näkövammaisille sekä kuulovammaisille ja osittain kuulovammaisille tarjottavia palveluja. On asianmukaista ja sopivaa, että observatorio vastaa näiden tietojen keräämisestä ja julkistamisesta. Kaikkien edellä mainittujen seikkojen vuoksi äänestin mietinnön puolesta. Ribeiro e Castro (UEN ),    . Tupakoinnin torjunnassa on edistytty huomattavasti viime vuosina. Tupakointi on todellakin huomattava kansanterveysriski. Siksi on tärkeää, että Euroopan unioni ja jäsenvaltiot ehdottavat toimia kansanterveyden suojelemiseksi. Eräs hyvin perusteltu esimerkki on vaatimus siitä, että jokaiseen savukepakkaukseen on painettava varoitusteksti, joka on kooltaan vähintään 30 prosenttia pakkauksen alasta. Yleisesti on kuitenkin myönnetty, että toimia on lisättävä, ja tämä puitesopimus on laadittu juuri tätä tavoitetta silmällä pitäen. En hyväksy kiihkoilua enkä esiin tulleita naurettavia liioittelutapauksia, mutta olen samaa mieltä siitä, että ihmisiä on suojeltava tupakansavulta tietyissä paikoissa. Siksi suhtaudun myönteisesti toimiin, joilla pyritään kieltämään tupakan myynti alaikäisille ja lisäämään jäsenvaltioiden yhteistyötä ja mainontaa koskevia suosituksia – etenkin, jos ne eivät ole sitovia. Vaikka mietintöä pidettiin asian käsittelyyn osallistuneiden valiokuntien lausunnoissa myönteisenä ja vaikka Maailman terveysjärjestön tupakonnin torjuntaa koskevan puitesopimuksen hyväksymisellä ei olisi vakavia taloudellisia vaikutuksia eikä se vaikuttaisi voimassa oleviin säädöksiin, minulla on asiasta edelleen parlamentin käsittelyssä esiin tuotuja epäilyksiä, jotka koskevat etenkin toissijaisuusperiaatteen noudattamista. Siksi äänestin tyhjää. Ribeiro e Castro (UEN ),    . Direktiivillä 2001/113/EY yhdenmukaistetaan elintarvikkeina käytettävien hedelmähillojen, hyytelöiden ja marmeladien merkinnät. Kukin tuote ja sen sisältö on määritelty erikseen. Koska eräillä Itävallan alueilla ilmaisulla "Marmelade" on ollut periteisesti laajempi merkitys kuin direktiivissä, ehdotuksen tarkoituksena on muuttaa direktiivin saksankielistä toisintoa sisällyttämällä siihen tämä korjaus ja poistamalla myös muut mahdolliset semanttiset epäselvyydet. Ehdotuksella poistetaan erityinen epäkohta, mutta siihen liittyy mielestäni myös kaksi laajempaa merkityksellistä seikkaa, joiden olisi oltava Euroopan unionin ensisijaisia tavoitteita, nimittäin perinteiden ja tapojen kunnioittaminen sekä monikielisyys. Ilman näitä tavoitteita Euroopasta tulee mielestäni ahdasmielinen eikä se pysty estämään väistämätöntä liikettä kohti keskustaa, joka on etääntynyt paikallisista realiteeteista. Selkeyden vuoksi äänestin mietinnön puolesta. De Rossa (PSE ),    . Haluan ilmaista kannattavani mietintöä ja erityisesti vastuuvapauden myöntämistä Euroopan elin- ja työolojen kehittämissäätiölle varainhoitovuodesta 2002 (C5-0631/2003 – 2003/2241(DEC)). Kyseinen säätiö on Euroopan unionin kolmikantaelin, joka on perustettu vuonna 1975 edistämään parempien elin- ja työolojen suunnittelua ja luomista. Se sijaitsee Dublinissa, ja olen ylpeä voidessani kehua erinomaisia tutkimus- ja kehityshankkeita, joita se toteuttaa voidakseen tarjota tietoja ja analyyseja elin- ja työoloja koskevan EU:n politiikan suunnittelua varten. Säätiö on edistänyt merkittävästi niiden parlamentin jäsenten työtä, jotka ovat erityisen kiinnostuneita saavuttamaan nykyistä useampia ja laadukkaampia työpaikkoja koskevat Lissabonin tavoitteet. Se on tukenut työmarkkinaosapuolten rakentavaa osallistumista sellaisten oikeudenmukaisten työtapojen kehittämiseen, joissa tunnustetaan työntekijöiden todellinen arvo keskeisenä sidosryhmänä. Figueiredo (GUE/NGL ),    . Tällä mietinnöllä parlamentti myöntää komissiolle vastuuvapauden Euroopan hiili- ja teräsyhteisön (EHTY) varainhoidosta 23. heinäkuuta 2002 päättyneenä varainhoitovuonna. Meillä ei ole tähän asiaan mitään vastaväitteitä. EHTY:n perustamissopimuksen voimassaolon päättymisen jälkeen EHTY:n oikeudellinen järjestelmä ja menettelyt katosivat saman tien ja sen neuvoa-antava komitea hajotettiin. Vuonna 2002 EHTY kuitenkin rahoitti toimintatalousarviostaan edelleen työntekijöiden uudelleensijoittamista 35 miljoonalla eurolla ja tutkimusta 72 miljoonalla eurolla sekä hiiliteollisuuden sosiaalitoimia koskevaa Rechar-ohjelmaa 21 miljoonalla eurolla. Kun otetaan huomioon hiili- ja teräsalan kriisi sekä viime vuosikymmeninä tapahtuneen rakennemuutoksen sosiaaliset ja taloudelliset kustannukset, EHTY:n purkaminen – huolimatta siihen mahdollisesti kohdistetusta arvostelusta – on jättänyt aukon, joka on täytettävä myös yhteisön tasolla ja jota uusi hiili- ja terästutkimusrahasto ei täytä. On otettava huomioon näiden alojen tutkimusinvestointien merkitys, ja samalla on ehdottomasti pohdittava näitä aloja tukevia mahdollisia yhteisön laajuisia toimia, muun muassa joidenkin EHTY:n vanhaan perustamissopimukseen sisältyneiden sosiaalitoimien säilyttämistä tietyn ajanjakson ajan. Queiró (UEN ),    . Huomionarvoinen seikka mietinnössä on se, että Euroopan hiili- ja teräsyhteisö (EHTY) on 15 viime vuoden aikana maksanut yrityksille ja laitoksille noin 800 miljoonaa euroa tukea yksinomaan teräsalan soveltavaan tutkimukseen saamatta yleensä kuitenkaan sopimuksiin perustuvaa osuuttaan tutkimuksen tuloksena mahdollisesti saatujen patenttien tuotosta. Komission on siksi vaadittava laillista oikeuttaan saada osuutensa tutkimuksen rahoituksesta saaduista tuloista patenttien kirjaamisjärjestelmän ja muiden tarkoituksenmukaisten toimenpiteiden avulla. Myönteistä on mielestäni myös se, että uusien jäsenvaltioiden kanssa käydyt neuvottelut niiden edellytyksistä osallistua uuteen hiili- ja terästutkimusrahastoon on saatettu myönteiseen päätökseen siten, että kunkin uuden jäsenvaltion mineraalivaroihin perustuva maksuosuus porrastetaan kyseisen valtion taloudellisen tilanteen mukaisesti. Hyväksymme esittelijän kannan, minkä vuoksi äänestimme mietinnön puolesta. Haluamme myös yhtyä esittelijän jälleen kerran esittämiin kiitoksiin kaikille niille, jotka olivat perustamassa ja kehittämässä Euroopan hiili- ja teräsyhteisöä ja jotka edistivät siten merkittävästi Euroopan yhdentymistä. Dehousse (PSE ).    Arvoisa puhemies, käsiteltäväksi oli jätetty harkitsemisen arvoisia tarkistuksia, mutta jokainen tarkistus olisi johtanut sovittelumenettelyyn, mikä olisi epäilemättä merkinnyt sitä, että asiaa olisi mahdollisesti jouduttu arvioimaan uudelleen perin pohjin ja että hanke olisi viivästynyt, mikä olisi ollut yhtä vakavaa. En voinut siksi kannattaa yhtäkään tarkistusta, lukuun ottamatta ehdotettua Italian ja Sisilian välistä yhteyttä, jolle annoin tukeni. Musumeci (UEN ).    Arvoisa puhemies, Sisiliaa edustavana parlamentin jäsenenä haluan ilmaista tyytyväisyyteni ja arvostukseni sekä kiittää kollegoja, jotka äänestivät kanssani tarkistuksen puolesta tänä aamuna. Tämä osoitti, että terve järki lopulta voitti Eurooppa-neuvoston näkemykset. On päivänselvää, että parlamentin ylivoimainen enemmistö saattoi menettelyn tänään päätökseen toisessa käsittelyssä hyväksymällä yhteisen kannan. Meidän harmiksemme Vihreät / Euroopan vapaa allianssi -ryhmä yritti Euroopan yhtyneen vasemmiston konfederaatioryhmän/Pohjoismaiden vihreän vasemmiston sekä joidenkin italialaisten vasemmistodemokraattien avustuksella tietenkin jälleen kumota Berliinin ja Palermon välisellä Euroopan laajuisella reitillä sijaitsevaa Messinan siltaa koskevan suunnitelman tarkistuksella, joka sai onneksi vain noin 50 ääntä. Jos tarkistus olisi hyväksytty, menettelyn lopussa mainitun erittäin vakavan kielteisen vaikutuksen lisäksi Italian hallitus – joka on jo aloittanut prosessin sillan rakennustöiden aloittamiseksi – ei olisi saanut perustamissopimuksessa määrättyä 10 prosentin osarahoitusta unionin varoista. Tällaisella äänestystuloksella olisi ollut todennäköisesti tämän tuen menetystä suurempi poliittinen merkitys. Messinan salmen yli rakennettavaa siltaa vastustavien vastakkainen näkemys vaikutti kuitenkin heti alusta alkaen – jos saan sanoa – harhaanjohtavalta, ja se oli etenkin Sisilian ja Etelä-Italian legitiimien intressien vastainen. Emme voi toimia niin, että toivomme ensin näiden Etelä-Euroopan alueiden kehitystä mutta eväämme sitten niiltä oikeuden välttämättömään infrastruktuuriin. Sillan rakentaminen ei tietenkään ratkaise kaikkia Sisilian sosioekonomisen tilanteen huonontumiseen liittyviä ongelmia, mutta se mahdollistaa lopulta Euroopan laajuisten maantie- ja rautatieverkkojen toteutumisen sekä parantaa Sisilian kilpailukykyä vapaakauppa-alueella, jonka on tarkoitus toteutua vuonna 2010. Marques (PPE-DE ),    . Haluan onnitella esittelijä Bradbournia erinomaisesta mietinnöstä, joka koskee muutettua ehdotusta Euroopan parlamentin ja neuvoston päätöksen tekemiseksi yhteisön suuntaviivoista Euroopan laajuisen liikenneverkon kehittämiseksi tehdyn päätöksen N:o 1692/96/EY muuttamisesta. Mietintö on mielestäni myönteinen, ja kannatan etenkin strategiaa, jolla pyritään tehostamaan Euroopan laajuista liikenneverkkoa, joka on sisämarkkinoiden moitteettoman toiminnan keskeisiä edellytyksiä. Kannatan voimakkaasti esittelijän vaatimusta siitä, että parlamentin on saatava osallistua Euroopan laajuiseen liikenneverkkoon kuuluvien hankkeiden kehitykseen ja seurantaan. Yhdyn myös pyyntöön siitä, että komission tarkistetun ehdotuksen 3 artiklan 2 kohdassa on nimenomaisesti mainittava alueelliset lentoasemat, koska niillä on todella tärkeä asema Euroopan laajuisen liikenneverkon kehittämisessä. Meijer (GUE/NGL ),    . Ensimmäisessä käsittelyssä, 10. maaliskuuta käydyssä keskustelussa, totesin vastustavani tätä suunnitelmaa. Nyt toisessa käsittelyssä ei äänestetä kokonaisuudesta vaan vahvistetaan kohtuuttoman pitkä luettelo moottoriteitä, lentoasemia, siltoja ja tunneleita, jotka määrätään EU:n investointivelvoitteiksi. Tämä merkitsee pitkäaikaista yhteisrahoitusvaatimusta ja mahdollistaa luultavasti myös ympäristövaikutusten arvioimista koskevan velvoitteen laiminlyömisen. Lisäksi tämä paketti paljastaa, että Itä-Euroopan hyvä rautatieverkko halutaan jättää edelleen huomiotta rakentamalla sinne paljon moottoriteitä. Kiistän Italian Berlusconin hallituksen levittämän ajatuksen siitä, että verotulot olisi käytettävä pääasiassa infrastruktuuriin ja muihin suuriin julkisiin rakennusurakoihin julkisten palvelujen, ympäristönsuojelun ja sosiaaliturvan sijaan. Tästä ei voida käydä tänään enää syvällistä keskustelua ajan puutteen vuoksi. Ryhmäni pyrkii romuttamaan Messinan salmen yli rakennettavaa siltaa koskevat suunnitelmat, koska silta olisi käyttökelvoton maanjäristysten ja tuulenpuuskien vuoksi ja lisäksi turha siihen liitetyn rautatieverkon puutteiden vuoksi. Sillan rakentaminen palvelee sitä paitsi pääasiassa mafian tarkoitusperiä. Lisäksi kannatan kaikkia Vihreiden ryhmän esittämiä tarkistuksia. Kaikkien näiden tarkistusten hylkäämisestä koituisi Euroopalle suuria rasitteita, ja se olisi vuosia kestävä tarpeeton ympäristöön kohdistuva hyökkäys. Ribeiro (GUE/NGL ),    . Parlamentin edellisen istuntojakson aikana rautatiealan liikkuvan kaluston valmistukseen erikoistuneen Bombardier-konsernin työntekijöiden edustajat esittivät Euroopan parlamentin jäsenille asiansa yksityiskohdat ja huolensa siitä, että tunnustettu laatu, kokemus ja tekninen valmius tällaisten laitteiden valmistuksessa katoaa kuuden EU:ssa sijaitsevan yksikön sulkemisuhan vuoksi. Pidämme komissiota ja jäsenvaltioita syyllisinä tämän oleellisen alan häviämiseen ja tuhansien työntekijöiden työttömyyteen. Pelkästään Portugalissa on menetetty tämän tilanteen vuoksi 550 suoraa työpaikkaa ja lisäksi lähes 1 000 työpaikkaa alihankkijayrityksissä. Jos Euroopan laajuisen liikenneverkon kehityksen ensisijaisena tavoitteena on nimenomaan siirtää maantieliikenne rautateille, uusien laitteiden ja liikkuvan kaluston määrää on lisättävä. Tämä vie pohjan seikalta, jolla Bombardier-konserni perustelee ilmoittamansa toimet – nimittäin tilausten puutteelta. Vaikka jotkin keskustelun kohteena olevan ehdotuksen osatekijät ovat arveluttavia, meidän on kannatettava siihen sisältyvää sitoutumista rautatieliikenteen kaltaisiin vaihtoehtoisiin liikennemuotoihin, jotka vahingoittavat vähemmän ympäristöä. Tämä ei ole mikään erillinen yksittäistapaus, ja meidän on toteutettava erityistoimia tämän Euroopan keskeisen teollisuudenalan suojelemiseksi. Ribeiro e Castro (UEN ),    . Toisin kuin rahastot, jotka ovat yleensä suuria ja ratkaisevan tärkeitä, ympäristöalan rahoitusväline (LIFE) on rahoituslähde, joka on tarkoitettu erityisesti luonnonsuojelu- ja ympäristönsuojelutoimiin. Tällaisilla toimilla pyritään edistämään käytäntöjen levittämistä, kehittämään innovaatiota sekä havainnollistamaan, miten omaksutut taidot ja saadut kokemukset voidaan saavuttaa myös muualla. Lisäksi toimilla helpotetaan yhteisön ympäristöpolitiikan ja -lainsäädännön täytäntöönpanoa. Tämä väline edistää yhteisön "lintudirektiivin" (79/409/ETY) ja "luontotyyppidirektiivin" (92/43/EEC) täytäntöönpanoa sekä erityisesti eurooppalaisen Natura 2000 -verkoston perustamista. Kyseisen verkoston tavoitteena on EU:n merkittävimpien eläin- ja kasvilajien sekä luontotyyppien hoito perustamalla esimerkiksi erityisiä suojelualueita. LIFE III -ohjelma päättyy 31. joulukuuta 2004. Tämän ehdotuksen tarkoituksena on jatkaa nykyistä välinettä jatkuvuuden varmistamiseksi siihen asti, kunnes kehitetään uusi lähestymistapa vuoden 2006 jälkeisiä uusia rahoitusnäkymiä silmällä pitäen. Äänestin luonnollisesti mietinnön puolesta. Toivon kuitenkin, että 8 artiklan mukaisessa ryhmässä (luontotyyppidirektiivi) esitetyt päätelmät otetaan huomioon – etenkin toteamukset siitä, että Natura 2000 -verkoston nykyinen rahoitus luonnon LIFE-tukivälineellä (47 prosenttia LIFE-ohjelman kokonaisvaroista) ei selvästikään ole riittävä, että hakumenettely on liian byrokraattinen ja että LIFE-luonto-ohjelmaa on tehostettava oleellisesti, ja... Thyssen (PPE-DE ),    . Tänä iltapäivänä Euroopan parlamentti hyväksyi laajalla enemmistöllä LIFE-ohjelman jatkamisen kahdella vuodella. Ohjelman jatkaminen takaa tämän menettelytavan jatkuvuuden siihen asti, kunnes kehitetään uusi lähestymistapa uusia rahoitusnäkymiä silmällä pitäen. Kun LIFE-ohjelman jatkamisesta keskusteltiin ensimmäisen kerran, tilintarkastustuomioistuin ilmoitti ympäristöasioiden, kansanterveyden ja kuluttajapolitiikan valiokunnalle, että tarkastus oli tehty kahdeksassa jäsenvaltiossa. Tarkastusten yhteydessä oli luultavasti käynyt ilmi, että yksityisten toimijoiden ostaessa yhteisön tuella luonnonsuojelualueita ei ole riittäviä takeita siitä, että näitä alueita hoidetaan hyvin myös tukikauden päättymisen jälkeen. Tilintarkastustuomioistuin ei pystynyt kuitenkaan antamaan meille mitään konkreettisia esimerkkejä. Tilintarkastustuomioistuin ei näin ollen voinut luottaa siihen, että parlamentti kannattaa sen ehdotusta, jonka mukaan yksityisiltä toimijoilta evätään vastedes mahdollisuus saada yhteisön tukea luonnonsuojelualueiden ostoa varten, ja minusta on oikein hyvä, ettei se voinut luottaa tukeemme. Tilintarkastustuomioistuimella on tietenkin oikeus tehdä meille ehdotuksia. Emme voi missään tapauksessa suvaita väärinkäyttöä, mutta se ei tarkoita, että moitteettomasti käyttäytyviä yksityisiä toimijoita pitäisi rangaista. Emme voi emmekä saa laiminlyödä Euroopan unionin tuhansia vapaaehtoisia, jotka omistautuvat epäitsekkäästi luonnonsuojelualueiden hoidolle. Meidän on päinvastoin kannustettava eikä lannistettava heitä. Olen erityisen iloinen voituani osaltani varmistaa, että moitteettomasti toimivat ympäristöjärjestöt voivat jatkossakin saada yhteisön tukea luonnonsuojelualueiden ostoa varten. Banotti (PPE-DE ),    . Äänestin vastahakoisesti mietinnön puolesta. Se ei ole täydellinen, ja jo se todistaa, että tällaisia tietoja on epähuomiossa luovutettu kolmansille osapuolille. Tunnustan täysin kaikkien valtioiden oikeuden suojella ja ylläpitää turvallisuuttaan. Tässä on tapahtunut kulttuurien yhteentörmäys, ja oman edun tavoittelu on vienyt voiton. De Rossa (PSE ),    . Äänestin jälleen sen puolesta, ettei Yhdysvaltojen viranomaisille saada siirtää liikaa matkustajien henkilötietoja, elleivät nämä turvaa riittävästi eurooppalaisten matkustajien kansalaisoikeuksia. Olen täysin samaa mieltä siitä, että terrorismin varalta on pysyttävä mahdollisimman valppaana, mutta terroristit voittavat, jos uhraamme kansalaisoikeudet ja ihmisoikeudet vetoamalla turvallisuuden varmistamiseen. Olen erittäin pettynyt siihen, että Irlanti äänesti sopimusluonnoksen puolesta ja näytti siten vihreää valoa laittomalle hyökkäykselle irlantilaisten matkustajien yksityisyyttä kohtaan. Komission on kerta kaikkiaan varmistettava, että sen sopimusluonnoksen sanamuotoa muutetaan siten, että Euroopan kansalaisten tietosuojaa koskevia oikeuksia suojellaan. Irlantilaisilla ja eurooppalaisilla matkustajilla on oikeus saada varmuus siitä, ettei heidän peruskansalaisoikeuksiaan uhrata terrorismin vastaisessa taistelussa. Figueiredo (GUE/NGL ),    . Edellisten kantojen mukaisesti parlamentti ei ole hyväksynyt sitä, että Yhdysvaltojen kanssa tehdään sopimus lentomatkustajien tietojen siirtämisestä niin kutsutun terrorismin vastaisen taistelun yhteydessä. Parlamentti on hyväksynyt tähän mennessä vain sen, että asia siirretään Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen ratkaistavaksi. Komission ehdotus ja sen jälkeinen ehdotus neuvoston päätökseksi mahdollisti "Yhdysvaltojen lainvalvontaviranomaisten pääsy[n] yhteisön alueella sijaitseviin PNR-tietokantoihin", mikä "merkitsee Yhdysvaltojen vallankäyttöä" EU-valtioissa. Tässä sopimuksessa julistettaisiin, "että Yhdysvaltojen tämän alan lainsäädäntöä voidaan soveltaa Euroopan unionissa ja Euroopan kansalaisiin", ja siinä siirrettäisiin "yhteisön tasolle (...) jäsenvaltioiden harkintavalta hyväksyä alunperin kaupallista tarkoitusta varten kerättyjen tietojen käyttö turvallisuustarkoituksiin ja luoda lentoyhtiöille (...) oikeudellinen velvoite antaa pääsy tällaisiin tietoihin". Kansalaisten oikeuksien, vapauksien ja takuiden turvaamisen osalta totean, että "sopimusluonnoksessa ei määritellä näiden oikeuksien soveltamisalaa ja rajoja vaan viitataan vain yksipuoliseen komission päätökseen, jossa itsessään viitataan Yhdysvaltojen viranomaisten eräisiin yksipuolisiin sitoumuksiin, joissa lopulta viitataan nykyisiin ja tuleviin Yhdysvaltojen säädöksiin". Ribeiro e Castro (UEN ),    . Tämä kysymys liittyy Boogerd-Quaakin mietintöön (A5-0271/2004) sopimuksen tekemisestä EU:n ja Yhdysvaltojen välillä lentoyhtiöiden matkustajarekisteritietojen (PNR-tietojen) käsittelemisestä ja siirtämisestä Yhdysvaltojen sisäisen turvallisuuden ministeriön alaiselle tulli- ja rajavalvontalaitokselle. Mietinnöstä on vielä äänestettävä, kun otetaan huomioon, että tämän asian siirtäminen tuomioistuimeen hyväksyttiin. Tämäntapaisten sopimusten tekemiselle on nykyään riittävät perusteet lisääntyvän terrorismin uhan vuoksi. Tämän olisi oltava perustoimenpide valtioiden välisessä yhteistyössä, ja sopimuksen estäminen tarkoittaa, ettei EU reagoi vieläkään määrätietoisesti terrorismin uhkaan. Olen esittelijän kanssa eri mieltä ja katson, että tämän sopimuksen allekirjoittaminen on sopusoinnussa Euroopan yhteisön perustamissopimuksen kanssa eikä ole tietosuojaa koskevan yhteisön lainsäädännön vastaista. Kannatan varauksettomasti komission jäsenen Pattenin esittämiä perusteluja. Tällaisten toimien estämisen sijaan parlamentin olisi vaadittava, että EU:n alueelle lentävät lentoyhtiöt täyttävät nämä velvoitteet, ja varmistettava näin meidän kaikkien turvallisuus. Vastustin tuomioistuimen lausunnon pyytämistä, koska en missään nimessä – en poliittisessa enkä teknisessä mielessä – hyväksy, että neuvostoa pyydetään olemaan tekemättä tätä sopimusta Yhdysvaltojen kanssa. Se on mielestäni vain halpamaista viivytystaktiikkaa ja uusi este sopimukselle, joka on välttämätön turvallisuutemme ja vapautemme kannalta. Coelho (PPE-DE ),    . On oleellista, että Euroopan unioni toteuttaa johdonmukaisia toimia tehostaakseen rajavalvontaa rajoittamatta kuitenkaan jäsenvaltioiden toimivaltaa. Suhtaudun myönteisesti käsiteltävänä olevaan asetusehdotukseen, jolla varmistetaan, että velvollisuus leimata järjestelmällisesti kolmansien maiden kansalaisten matkustusasiakirjat EU:n ulkorajojen ylittämisen yhteydessä pannaan yhdenmukaisesti täytäntöön jäsenvaltioissa. Tällä toimella täytetään vaatimus, jonka mukaan on voitava tarkistaa päivämäärä, jolloin kolmannen maan kansalainen ylitti EU:n ulkorajan, ja sen avulla voidaan varmistaa, kuinka kauan kolmannen maan kansalainen on ollut EU:n alueella ja onko kyseinen henkilö siellä laittomasti vai ei. Ulkorajojen valvontaa koskevan yhteisen käsikirjan muuttaminen on erittäin monimutkainen tehtävä, johon kuluu siksi huomattavan paljon aikaa. Ehdotuksen tarkoituksena on poistaa tällä hetkellä jäsenvaltioiden käytännöissä olevat erot ja kaikki käsikirjan sääntöjä koskevat epäselvyydet, jotka mahdollisesti tulevat esiin käsikirjaa muutettaessa. Näin edistetään ulkorajojen valvonnan tiukentamista ja jäsenvaltioiden keskinäistä luottamusta rajavalvonnan alalla. Koska rajat ovat yhteisiä, yhden valtion löyhä valvonta vaikuttaa väistämättä kaikkiin muihin jäsenvaltioihin. Queiró (UEN ),    . Schengenin säännöstössä määrätään, että kun on kyse lyhytaikaisesta oleskelusta, kolmansien maiden kansalaisilla, jotka saapuvat laillisesti jäsenvaltioiden alueelle ja jotka täyttävät saapumiselle asetetut välttämättömät ehdot, on oikeus oleskella Schengenin alueella enintään kolme kuukautta saapumispäivästä lukien. Näin ollen on tarpeen tarkistaa päivämäärä, jolloin kolmannen maan kansalainen ylitti EU:n ulkorajan, jotta voidaan laskea koko oleskeluaika ja varmistaa, että kyseinen henkilö oleskelee alueella laillisesti. Ulkorajojen valvontaa koskevassa yhteisessä käsikirjassa määrätään, että matkustusasiakirjat on leimattava ja että maarajoilla suoritettavia tarkastuksia voidaan lieventää erityisoloissa esimerkiksi suurten liikennemäärien vuoksi. Tämän määräyksen epäselvyyden vuoksi eri jäsenvaltioissa on otettu käyttöön erilaisia menettelyjä. Tällaista ei saisi tapahtua. Näistä syistä ja myös laajentumista ajatellen hyväksyimme esittelijän Angelillin kannan, jonka mukaan tämän on oltava ensimmäinen askel yhdenmukaistettaessa vihdoin menettelyjä, joita sovelletaan esimerkiksi kolmansien maiden kansalaisten matkustusasiakirjojen leimaamiseen "Schengenin alueelta" poistumisen yhteydessä. Ribeiro e Castro (UEN ),    . Schengenin säännöstössä määrätään, että kun kyse on lyhytaikaisesta oleskelusta, kolmansien maiden kansalaisilla, jotka saapuvat laillisesti jäsenvaltioiden alueelle ja jotka täyttävät saapumiselle asetetut välttämättömät ehdot, on oikeus oleskella Schengenin alueella enintään kolme kuukautta saapumispäivästä lukien. Tämän alan määräysten epäselvyyden vuoksi eri jäsenvaltioissa on otettu käyttöön erilaisia menettelyjä. Kolmansien maiden kansalaiset ovat monesti tulleet "Schengenin alueelle" laillisesti, mutta heidän matkustusasiakirjoissaan ei ole maahantuloleimaa, minkä vuoksi on vaikea tehdä tarkistuksia, joita todellakin tarvitaan kansainvälisen terrorismin aiheuttamien haasteiden vuoksi. Niinpä viimeksi kokoontunut Italian johtama oikeus- ja sisäasioiden neuvosto käsitteli päätelmissään ehdotusten tekemistä siitä, että EU:n laajentumista silmällä pitäen kolmansien maiden kansalaisten matkustusasiakirjat on leimattava järjestelmällisesti. Nyt esillä olevalla ehdotuksella edistetään kyseisen tavoitteen saavuttamista. Ulkorajojen valvontaa koskevassa yhteisessä käsikirjassa määrätään, että matkustusasiakirjat on leimattava ja että maarajoilla suoritettavia tarkastuksia voidaan lieventää erityisoloissa esimerkiksi suurten liikennemäärien vuoksi. Kiitän laadukkaasta työstä, jota olemme tottuneet odottamaan... Coelho (PPE-DE ),    . Euroopan huumausaineiden ja niiden väärinkäytön seurantakeskus (EHNVS) on tehnyt erinomaista työtä ja lisännyt tietoutta huumausaineista ja niiden väärinkäytöstä tarjoamalla vertailukelpoisia tietoja sekä ennen kaikkea valvomalla ja tunnistamalla markkinoilla olevia vaarallisia aineita ja ehdottamalla tällaisten aineiden kieltämistä. On järkevää, että Euroopan huumausaineiden ja niiden väärinkäytön seurantakeskusta koskeva asetus laaditaan uudelleen selkeyteen ja avoimuuteen liittyvistä syistä etenkin siksi, että siinä voidaan ottaa huomioon EU:n laajentuminen ja jotta sen soveltamisalaa voidaan laajentaa sekä laillisten että laittomien huumausaineiden sekakäyttöön. En voi kuitenkaan hyväksyä sitä, että EHNVS:lle pyritään antamaan arviointitehtäviä. Tarkoituksena on, ettei seurantakeskus vain kerää tietoja vaan myös arvioi kansallisia politiikkoja ja strategioita sekä huumausaineiden kulutustrendejä. Tällöin virastolle myönnettäisiin valtuuksia, jotka kuuluvat nyt jäsenvaltioille. Seurantakeskukselle olisi annettava tehtäväksi huolehtia kokonaisvaltaisesta tiedotuksesta, toisin sanoen huumausaineiden ja niiden väärinkäytön kaikkia näkökohtia koskevien tietojen keräämisestä, analysoinnista ja levittämisestä, mikä osaltaan auttaa yhteisöä ja sen jäsenvaltioita muodostamaan kokonaiskuvan huumausaineista ja niiden väärinkäytöstä. Tämä tiedotustehtävä ei rajoita toimivallan jakamista yhteisön ja sen jäsenvaltioiden välillä huumausaineiden tarjontaa ja kysyntää koskevan lainsäädännön osalta. Lang (NI ),    Ette tavalliseen tapaanne taaskaan kuunnelleet, ja me olimme tavalliseen tapaamme oikeassa. Kun Euroopan huumausaineiden ja niiden väärinkäytön seurantakeskus perustettiin vuonna 1995, Front nationalin jäsenet totesivat Euroopan parlamentissa, että koko seurantakeskus on turha ja että he uskovat hankkeen epäonnistuvan. Lähes kymmenen vuotta myöhemmin tulokset ovat todellakin surkeita: hallintoneuvoston sekä tietojen keruu- ja analysointiverkoston toiminnassa ja tietojen levityksessä on ollut ongelmia, eikä eri huumepolitiikkoja ole arvioitu. Vuosikertomuksia ja tilastoja kyllä kootaan, mutta ongelmat ovat pahentuneet. Ranskassa 16-vuotiaat nuoret polttavat nykyään eniten kannabista Euroopassa. Siitä on tullut todellinen epidemia, sillä huumeita käytetään nykyään kaikissa sosiaaliluokissa ja ikäryhmissä. Esittelijä ehdottaakin seurantakeskuksen toimintojen ja tehtävien tarkistamista. Ongelmaa ei kuitenkaan ratkaista lisäämällä Théodulen komiteoita eikä laatimalla yhteisön lähestymistapa huumeiden vastaisiin politiikkoihin. On vihdoinkin ymmärrettävä, että huumausaineiden käyttö kasvaa eksponentiaalisesti, jos käyttö suvaitaan, ja että nuorten tulevaisuus voidaan pelastaa vain nollatoleranssiin perustuvilla kansallisilla politiikoilla. Ribeiro e Castro (UEN ),    . Huumausaineiden ja niiden väärinkäytön vastainen taistelu on aina ollut Euroopan unionin painopisteenä ja vaikuttanut etenkin viimeksi kuluneena vuosikymmenenä sen muihinkin politiikan aloihin. Siksi neuvosto pyrkii asetusehdotuksessaan viemään tämän taistelun uudelle tasolle. On kuitenkin tullut selväksi, että lukuisat esitetyt tarkistukset, jotka on siroteltu ympäri mietintöä, ovat haitaksi tämän tavoitteen saavuttamiselle. Olen tosin yhtäältä samaa mieltä siitä, että seurantakeskuksen toimivaltuuksien laajentaminen vaikuttaa myönteiseltä asialta, mutta en voi toisaalta hyväksyä tarkistuksia, joilla pyritään varmistamaan, että kaksi Euroopan parlamentin jäsentä edustaa parlamenttia hallintoneuvostossa, ja lisäämään arviointivälineiden määrää. Mietinnössä ehdotetut toimet, etenkin parlamentin ympäristöasioiden, kansanterveyden ja kuluttajapolitiikan valiokunnan ehdotukset, eivät ole mielestäni paras mahdollinen lähestymistapa. En voinut äänestää mietinnön puolesta. Ehdotan sen sijaan, että Euroopan unioni, Euroopan huumausaineiden ja niiden väärinkäytön seurantakeskus sekä myös jäsenvaltiot – yhteistyössä tai yksittäin – yhdistävät voimansa toteuttaakseen hyödyttömien toimien sijaan toimia, joilla on selvä ehkäisevä vaikutus. Tarvitsemme toimia, joilla torjutaan tehokkaasti huumausaineiden kauppaa ja väärinkäyttöä. Berthu (NI ),    Kieltäydyin kannattamasta vastuuvapauden myöntämistä komission talousarvion toteuttamisesta varainhoitovuonna 2002, koska jotkin asiat, esimerkiksi Eurostat, ovat jatkuvasti epäselviä. Tammikuussa Euroopan parlamentti katui, että se oli myöntänyt vastuuvapauden talousarvion toteuttamisesta varainhoitovuonna 2001, vaikka sillä ei ollut käytössään kaikkia oleellisia tietoja. En halunnut langeta samaan ansaan varainhoitovuoden 2002 osalta. Vastuuvapauspäätöstä myötäilevässä päätöslauselmassa on lisäksi monia arveluttavia kohtia. Päätöslauselman 4 kohdassa esimerkiksi todetaan, että jäsenvaltiot ovat alisteisessa asemassa yhteisön määrärahojen hallinnoinnissa. Tämä ei pidä paikkaansa, sikäli kuin ne pitelevät kukkaron nyörejä ja jäsenvaltioiden veronmaksajat ovat todellisia maksajia. Jäsenvaltioiden olisi mielestäni päinvastoin vaadittava, että ne voivat itse tehostaa valvontaa. Annan toisen esimerkin: 115 kohdassa ja sitä seuraavissa kohdissa Euroopan parlamentti haluaa perustaa eurooppalaisen veron ja toteaa, että on ennen kaikkea pyrittävä "takaamaan yhtäältä Euroopan unionin taloudellinen riippumattomuus kansallisista maksuosuuksista". Enää tätä selvemmin ei voida myöntää, että eurooppalaisen veron avulla Euroopan unioni voisi välttää jäsenvaltioiden suorittaman valvonnan ja rahoittaa menonsa miten haluaa. Figueiredo (GUE/NGL ),    . Varainhoitovuotta 2002 koskevan vastuuvapauden myöntämisprosessissa on tuotu esiin Eurostatin tapaus ja meneillään oleva komission uudistus. Suhtaudumme erittäin varauksellisesti molempiin asioihin. Kun otetaan huomioon viimeaikaiset skandaalit ja tapaukset, jotka johtivat komission hajoamiseen vuonna 1999, ilmoitetut hallinnolliset uudistukset vaikuttavat lähes täysin kosmeettisilta. Niin kutsuttua hallintokulttuuria on vielä muutettava, kuten Eurostatin tapaus osoittaa. On toteutettava toimia, joilla voidaan varmistaa, ettei oleellisia tietoja salata. On edistyttävä yksiköiden pitämisessä toimielimen sisäisinä ja etenkin varainhoitoasetuksen uudistamisessa siten, että komissio on velvollinen järjestelmällisesti pyytämään täydellistä omistussuhteiden selvitystä yritykseltä, joka osallistuu komission tarjouskilpailuun. Varainhoitoasetusta on uudistettava myös varainhoidon osalta. Eurostatin tapauksen myötä korostuu myös tarve tarkistaa komission vastuuketju sekä eri avaintoimijoiden ja komission jäsenten väliset suhteet. Lisäksi vahvistuu, että "oli erehdys keskittää talousarvion laatimiseen ja tilinpitoon sekä petostentorjuntaan liittyvä toimivalta yhden komission jäsenen käsiin". Haluan myös ilmaista alakohtaisen tyytymättömyyteni 115 kohtaan, jossa ehdotetaan, että tuleva eurooppalainen vero korvaisi jäsenvaltioiden yhteisön talousarvioon suorittamat yhteisön kansalliset maksuosuudet, sekä 182 kohtaan, jossa kannatetaan rakennerahastoja koskevaa n+2-sääntöä. Ribeiro e Castro (UEN ),    . Kuudennen, seitsemännen ja kahdeksannen Euroopan kehitysrahaston (EKR) saavuttamien hienojen tulosten olisi rohkaistava meitä säilyttämään tämä ratkaisevan tärkeä näkökohta Euroopan unionin toiminnassa: todellinen solidaarisuus kaikkein epäsuotuisimmassa asemassa olevia maailman alueita kohtaan tukemalla makrotaloudellisia tai alakohtaisia uudistuksia. Kannatan ehdotusta siitä, että tukea anovat AKT-valtiot (Afrikan, Karibian ja Tyynenmeren valtiot) sitoutuvat käynnistämään monivuotisen ohjelman ylimmän tilintarkastuslaitoksen toiminnan aloittamiseksi ja/tai vahvistamiseksi. EKR:n uskottavuus ja tehokkuus riippuvat pitkälti näiden rahastojen avoimuudesta ja niiden asianmukaisen käytön todistamisesta sekä alku- että loppuvaiheessa. Näin mahdollistetaan myös aiempaa luotettavampi vertailu EU:n omien rahoitusnäkymien kanssa. Yhdyn lisäksi talousarvion valvontavaliokunnan arvioon, jossa korostetaan, että budjetoinnin poliittisen merkityksen lisäksi EKR:ien ottaminen Euroopan unionin yleiseen talousarvioon voisi merkittävästi helpottaa talousarvion hallinnointia muun muassa siten, että olemassa olevien menettelyjen yhtenäistämiseen liittyvät mahdollisuudet voitaisiin hyödyntää tehokkaammin, talousarvion toteuttaminen olisi joustavampaa, yhteisön tukijärjestelmistä voitaisiin tehdä avoimempia ja EKR:ien välillä toteutettavien toimenpiteisiin liittyvät ongelmat voitaisiin välttää paremmin. Äänestin mietinnön puolesta. Dehousse (PSE ).    Arvoisa puhemies, vaikka Belgian Vallonian ja Brysselin alueiden asukkaat ovat valinneet minut parlamenttiin, kannatin tapani mukaan Euroopan parlamentin toimintojen säilyttämistä Strasbourgissa. Tämä johtuu siitä, että olen vakuuttunut, että Euroopan parlamentin toiminnalla Strasbourgissa on merkittävä symbolinen arvo huolimatta ajan kulumisesta sekä nykyisestä tai tulevasta laajentumisesta. On liian helppoa uskoa, että vanhat haavat ovat parantuneet, koska niistä ei enää puhuta. Historian perusteella meidän olisi päinvastoin oltava varuillaan, koska menneisyys voi palata, joskus yhtäkkiä, kun sitä vähiten odotetaan. Tästä syystä kaikki eurooppalaiset, etenkin nuoret, tarvitsevat eurooppalaisen demokratian jatkuvaa läsnäoloa Alsacen pääkaupungissa. Berthu (NI ),    Kannatin van Hultenin mietintöä, joka koskee vastuuvapauden myöntämistä Euroopan unionin yleisen talousarvion toteuttamisesta varainhoitovuonna 2002, koska siinä annetaan selkeitä suuntaviivoja erityisesti sen tyyppisten jäsenille maksettavien korvausten avoimuudesta, joita olemme aina puolustaneet. Sivumennen sanoen on pantava merkille Euroopan parlamentin strategian tappio. Tässä strategiassa korvausjärjestelmän uudistus on jo vuosien ajan liitetty siihen, että neuvosto hyväksyy Euroopan parlamentin jäsenten asemaa koskevat äärimmäisen federalistiset säännöt. Tulevien vaalien vuoksi neuvosto on kuitenkin estänyt asemaa koskevien sääntöjen uudistamisen, ja Euroopan parlamentin on ollut pakko hyväksyä se, että korvausjärjestelmän uudistus voidaan toteuttaa erikseen. Alkuperäisessä mietinnössä oli lisäksi erittäin valitettavia kohtia, joissa kyseenalaistettiin Strasbourg Euroopan parlamentin virallisena kotipaikkana. Tällaiset kohdat äänestettiin onneksi kumoon. Strasbourg on nimittäin Ranskan ja Saksan välisen sovinnon symboli, ja pian siitä on tarkoitus tulla koko Euroopan sovinnon symboli. Olisi sitä paitsi luonnotonta keskittää kaikki toimielimet Brysseliin, joka esiintyisi silloin liian helposti Euroopan federatiivisena alueena. Flesch (ELDR ),    En ole yllättynyt, että kollegamme van Hulten on varainhoitovuotta 2002 koskevan vastuuvapauden myöntämisen yhteydessä käyttänyt tilaisuutta hyväkseen puolustaakseen Brysselin nimittämistä Euroopan parlamentin ainoaksi toimipaikaksi. On häpeäksi hänen älykkyydelleen, että hän sortuu tekopyhyyteen ja esittää totuuden vastaisia väitteitä kantansa tueksi. Van Hultenin päätöslauselmaesityksen 69 kohdassa on virhe. Siitä saa sen käsityksen, että 185 miljoonan euron ja 203 miljoonan euron suuruiset summat ovat ylimääräisiä kuluja, jotka johtuvat kolmesta eri toimipaikasta, vaikka nämä luvut ovat itse asiassa kokonaiskustannukset. Yhdestä ainoastakin toimipaikasta aiheutuu luonnollisesti kustannuksia. 70 kohta johtuu hämmennyksestä, ja siinä esitetään valheellisia toteamuksia. Annan ranskalaisten kollegojemme vastata Strasbourgiin kohdistuviin hyökkäyksiin. Vastustan kiivaasti vihjailuja siitä, että Luxemburgiin olisi hankala matkustaa ja että Luxemburgin toimitiloissa olisi terveys- tai turvaongelmia. Tällaisia vihjailuja esitetään vilpillisessä mielessä. Näiden seikkojen vuoksi kannatin Euroopan kansanpuolueen (kristillisdemokraatit) ja Euroopan demokraattien ryhmän esittämiä tarkistuksia 16–20, joissa ehdotettiin 69–73 kohdan poistamista. Goebbels ja Poos (PSE ),    Vastuuvapauden myöntämisen kannattaminen mutta kuitenkin van Hultenin mietintöä vastaan äänestäminen vaatii selitystä. Päätöslauselmaa on mahdotonta hyväksyä edes muutosten jälkeen: esittelijä ei ole käsitellyt vain varainhoitovuoden 2002 yleisen talousarvion toteuttamista, vaan hän on tehnyt mietinnöstä melkoisen sillisalaatin lisäämällä siihen omia ajatuksiaan. Myös hajanaiset pohdinnat jäsenten asemaa koskevista säännöistä sekä parlamentin toimipaikkoja koskeva ehdotus ovat täysin asiaankuulumattomia. Tämä viimeksi mainittu ehdotus on vastoin perustamissopimuksen 284 artiklaa, ja se on lisäksi kovin ahdasmielinen näkemys hajauttamisen taloudellisista kustannuksista. On totta, että hajauttaminen tulee kalliiksi, mutta myös kaikkien Euroopan unionin toimielinten keskittämisestä Brysseliin koituu taloudellisia kustannuksia, ja sillä olisi etenkin oma poliittinen hintansa. Puhtaasti taloudellisesta tai jopa kalvinistisesta näkökulmasta katsottuna poliittiset seikat ovat merkityksettömiä. Äänestäjät eivät kuitenkaan ajattele niin. Lulling (PPE-DE ),    En ole osallistunut Euroopan parlamentin uudistuskampanjaan, jossa parlamentista pyritään tekemään aiempaa tehokkaampi, avoimempi ja vastuullisempi. Sosialistijäsen van Hultenin aloittaman kampanjan tarkoituksena on poistaa Strasbourgin asema parlamentin kotipaikkana ja Luxemburgin käyttö työskentelypaikkana. Euroopan parlamentin jäseniä ja Euroopan parlamentin vaalien ehdokkaita pyydetään teennäisesti työskentelemään "tehokkuuden lisäämiseksi vaatimalla, että parlamentin tulisi lopettaa työskentely kolmella eri paikkakunnalla ja siirtyä kokonaan Brysseliin". Äänestin lopulta mietinnön puolesta, kun ryhmäni esittämät tarkistukset oli hyväksytty. Muussa tapauksessa en olisi voinut äänestää sen puolesta, koska esittelijä van Hulten käytti mietintöään väärin esittääkseen siinä Euroopan parlamentin kotipaikkaa koskevan kannan, vaikka asia ei kuulu toimivaltaamme. Strasbourgissa ja Luxemburgissa työskentelevillä virkamiehillä teetetty kysely on osoittanut, että 95 prosenttia heistä vastustaa Brysseliin muuttamista. Esittelijä van Hulten ei ota lainkaan huomioon vaikeuksia, joita tästä hankkeesta aiheutuisi asianosaisille perheille puhumattakaan tämän muuton sekä rahallisista että tuottavuuteen liittyvistä kustannuksista. En anna pelotella itseäni taktikoinnilla ja kiristyksellä, jotka perustuvat muka Euroopan parlamentin uskottavuuden säilyttämiseen. Meijer (GUE/NGL ),    . Allekirjoitin eilen Euroopan parlamentin vaalikauden 2004–2009 ehdokkaiden vetoomuksen kahdessa eri kaupungissa kokoontumisesta aiheutuvien kalliiden kustannusten ja rahan tuhlauksen lopettamiseksi. Tänään on mahdollisuus testata, kuinka paljon tämä saa kannatusta vaalikauden 1999–2004 parlamentissa, jonka toimikausi on päättymässä. Euroopan kansanpuolueen (kristillisdemokraatit) ja Euroopan demokraattien ryhmän ehdotuksen perusteella 31 jäsenen enemmistö vastusti kaikkien istuntojen siirtämistä Brysseliin. Tämän hylkäävän päätöksen kustannukset ovat 185 miljoonaa euroa vuodessa, ja kustannukset nousevat 203 miljoonaan laajentumisen jälkeen. Ehdotuksesta ainoastaan todellisten matkakulujen korvaamisesta ei äänestetty, koska ensin hyväksyttiin paljon epämääräisempi ehdotus matkakuluja koskevasta tutkimuksesta. Ryhmäni teki kaksi ehdotusta rajoittaakseen määräaikaa, jonka kuluessa läsnäolorekisteri voidaan allekirjoittaa. Määräajan rajoittaminen vahvistettuihin istuntoaikoihin hylättiin äänin 99 puolesta ja 355 vastaan, ja äänin 151 puolesta ja 320 vastaan hylättiin mahdollisuus allekirjoittaa rekisteri päivinä, jolloin ei pidetä istuntoa. Ainoastaan taannoin käyttöön otetusta lisätaksikulujen mahdollisuudesta luovuttiin äänin 351 puolesta ja 146 vastaan. Tämä on toistaiseksi erittäin huono tulos pyrittäessä vähentämään Euroopan parlamentin tarpeettomia kuluja. Etenkin tässä tilanteessa on hyvä, ettei neuvosto hyväksynyt taannoista palkannousua. Paulsen ja Olle Schmidt (ELDR ),    Van Hultenin mietintö on tärkeä. Olemme kuitenkin pahoillamme, ettei vaatimusta parlamentin toimintojen lopettamisesta Strasbourgissa hyväksytty. Kaikki Euroopan parlamentin toiminnot olisi mielestämme siirrettävä Brysseliin. Äänestimme siksi tyhjää äänestyksen lopussa. Queiró (UEN ),    . Syy, minkä vuoksi äänestin tätä mietintöä vastaan, ilmenee nimenhuutoäänestyksissä, jotka toimitettiin jäsenten asemaa koskevista säännöistä ja Strasbourgin säilyttämisestä parlamentin kotipaikkana. Ensin mainitusta asiasta totean, että vaikka yhdyn moniin esitettyihin tarkistuksiin, ne ovat nähdäkseni mielekkäitä vain, jos ne sisällytetään Euroopan parlamentin jäsenten asemaa koskeviin tuleviin sääntöihin, kuten esittelijä jossain määrin myöntääkin perusteluissaan. Ei ole mitään takeita siitä, että kyseiset säännöt tulevat voimaan, mitä toivon – ja olen ilmaissut selkeästi tämän toiveen aiemmissa äänestyksissä. Neuvosto itse asiassa jopa torjui asian taannoin. Parlamentin kotipaikan säilyttämisestä Strasbourgissa totean ymmärtäväni hyvin, että kaikki nykyiseen käytäntöön tehtävät muutokset edellyttävät vastaavaa muutosta perustamissopimuksiin. Minulla ei ole kuitenkaan mitään syytä olla ilmaisematta kantaani asiasta, joka ei liity mitenkään siihen, että Ranskaa tai ranskan kieltä arvostettaisiin aiempaa vähemmän. Kantani on, että vastustan periaatteesta näitä valitettavia kaksinkertaisia kustannuksia, kun käytännöstä ei ole mitään konkreettista hyötyä: se ei paranna parlamentin työskentelyn laatua eikä parlamentin jäsenten ja henkilökunnan työoloja. Raschhofer (NI ),    . Haluan antaa Itävallan vapauspuoluetta (FPÖ) edustavien jäsenten puolesta selvityksen äänestyskäyttäytymistämme van Hultenin mietinnöstä toimitetussa äänestyksessä. Äänestimme tarkistuksen 40 puolesta, koska kannatamme uutta puhemiehistön päätöstä, jossa ei jätetä takaportteja ylimääräisiin kilometri- ja ylityökorvauksiin. Kannatamme siis sitä, että 8. toukokuuta 2003 tehtyyn puhemiehistön päätökseen tehdään sellainen muutos, että vain todellisuudessa aiheutuneet kustannukset korvataan. Äänestimme Demokratian ja monimuotoisuuden Eurooppa -ryhmän jättämää tarkistusta 1 vastaan, koska sitä voidaan mielestämme tulkita niin, että 28. toukokuuta 2003 tehty kustannuspäätös kertakorvauksineen säilyy voimassa. Äänestimme kuitenkin lopullisessa äänestyksessä mietintöä vastaan, koska esimerkiksi Euroopan parlamentin yhtä kokoontumispaikkaa koskeva vaatimus tai kulukorvausten poistaminen Strasbourgin perjantaipäivän osalta eivät toteutuneet. Pohdittuani kaikkia perusteluja korostan, että kannatimme varauksettomasti päätöstä siitä, että ainoastaan todellisuudessa aiheutuneet matkakulut korvataan, mutta olen samalla pahoillani, ettei monia muita tarkistuksia hyväksytty. Ribeiro (GUE/NGL ),    . Kannatan mietintöä ja totean – kuten voinee odottaakin – ettei parlamentin jäsenten asemaa koskevista säännöistä ole päästy yksimielisyyteen. Olen seurannut tätä asiaa erityisen kiinnostuneena sekä Euroopan parlamentin jäsenenä että toimiessani kvestorina vuosina 1994–1999. Tämä on mielestäni poliittinen kysymys, ja totean yksiselitteisesti, että parlamentin jäsenille maksettavat kulut ja korvaukset on määritettävä sen jäsenvaltion taloudellisen ja sosiaalisen tilanteen perusteella, josta heidät on valittu, koska tultuaan valituksi he edustavat Euroopan parlamentissa omaa kansaansa – se on joka tapauksessa ainakin yksi syy heidän täällä oloonsa. Sacrédeus (PPE-DE ),    Äänestin sellaisten tarkistusten puolesta, joissa kannatetaan seuraavia asioita: 1) Euroopan parlamentti päättää itse kotipaikastaan (hyväksyttiin äänin 275 puolesta, 223 vastaan ja 16 tyhjää). 2) Euroopan parlamentilla on yksi ainoa työskentelypaikka nykyisten kolmen työskentelypaikan – Brysselin, Strasbourgin ja Luxemburgin – sijasta (hyväksyttiin äänin 271 puolesta, 223 vastaan, 21 tyhjää), koska parlamentin työskentelyn hajauttamisesta aiheutuvat vuosittaiset lisäkustannukset ovat 185 miljoonaa euroa (noin 1 750 miljoonaa Ruotsin kruunua) ja laajentumisen jälkeen 203 miljoonaa euroa (noin 1 850 miljoonaa Ruotsin kruunua). 3) Kulukorvausjärjestelmää tarkistetaan (hyväksyttiin äänin 380 puolesta ja 119 vastaan). 4) Kulujen korvaaminen perustuu periaatteeseen, jonka mukaan korvataan vain todelliset kustannukset (otettu osittain huomioon tarkistuksessa 40, joka hyväksyttiin äänin 336 puolesta, 138 vastaan, 28 tyhjää). 5) Taksikuluja ei korvata erikseen, vaan ne sisällytetään yleiseen kulukorvaukseen (hyväksyttiin äänin 351 puolesta, 146 vastaan ja 18 tyhjää). Santos (PSE ),    . Äänestin van Hultenin mietintöä vastaan, koska esittelijä käytti parlamentin tilinpäätöksen arvioinnin yhteydessä tarjoutunutta tilaisuutta hyväkseen ja esitti omia poliittisia mielipiteitään parlamentin jäsenten korvausjärjestelmästä ja parlamentin toimipaikkojen sijainnista, vaikka ne eivät liity käsiteltävään asiaan. Näitä asioita, jotka aiheuttavat voimakasta eripuraa parlamentissa, ei siksi pidä tarkastella erillään muista asioista (kuten nyt tehdään), etenkään lainsäädäntökauden lopussa kaikesta päätellen erityisen henkilökohtaisen kiinnostuksen ja tiedotusvälineiden epäasiallisen painostuksen vuoksi. Tiedotusvälineiden ainoana tavoitteena on heikentää tulevien vaalien legitiimiyttä. Esittelijä ei tällä kertaa onnistunut ajamaan Euroopan asiaa, eikä Euroopan parlamentin pidä siksi hyväksyä hänen mietintöään. Andersson, Färm, Hedkvist Petersen, Karlsson, Sandberg-Fries ja Theorin (PSE ),    Emme halua, että komissio esittää ehdotuksen, jolla pyritään muuttamaan kansallisia osakejärjestelmiä. Päätimme vastustaa sanamuotoa, jonka mukaan komission on toteutettava "yksi osake, yksi ääni" -periaate, koska se ei ole toissijaisuusperiaatteen mukaista. Tällaisella ehdotuksella olisi kauaskantoisia vaikutuksia omistussuhteisiin monessa jäsenvaltiossa. Erilaisia kansallisia yhtiöoikeusjärjestelmiä on kunnioitettava. Emme voi myöskään kannattaa sanamuotoa, jolla pyritään helpottamaan työntekijöiden liikkuvuutta, koska siinä ei oteta huomioon ammattiliittoihin liittyviä näkökohtia eikä yrityksiä velvoiteta hyväksymään sosiaalista vastuuta. On hyvä, että liikkuvuus on lisääntynyt Euroopan työmarkkinoilla, mutta emme voi hyväksyä joustavuutta työntekijöiden kustannuksella. Andreasen, Busk, Jensen, Riis-Jørgensen ja Sørensen (ELDR ),    Jos "yksi osake, yksi ääni" -periaatetta sovelletaan kaikkeen lainsäädäntöön, lainsäädännöllä voi olla taannehtiva vaikutus. Tällöin nykyiset omistajasuhteet muuttuvat, mikä johtaa pakkolunastukseen. Katsomme sen sijaan, että markkinoiden on itse määriteltävä omistusmuodot, jotka se haluaa palkita. Näiden seikkojen vuoksi emme voineet kannattaa "yksi osake, yksi ääni" -periaatteen käyttöönottoa lainsäädännössä ja sen hyväksymistä yleiseksi periaatteeksi. Arvidsson, Cederschiöld, Grönfeldt Bergman, Stenmarck ja Wachtmeister (PPE-DE ),    Äänestimme tänään mietintöä vastaan seuraavin perustein. Vasta hiljattain tehtiin sopimus julkisista ostotarjouksista (jotka koskevat yritysostoja). EU:n toimielinten on pidettävä kiinni näissä neuvotteluissa sovituista asioista. Mietinnössä ehdotetaan poikkeuksia sopimuksesta. Tällaisen menettelyn vuoksi jatkossa voi olla aiempaa vaikeampaa tehdä sopimuksia, jos toimielimet eivät noudata niitä. Mielestämme äänioikeuksien painotukseen ja erilaisiin suojakeinoihin liittyviä kohtia ei siksi olisi pitänyt sisällyttää mietintöön. Kun yhdenmukaistamistoimien soveltamisalaan kuuluvia yhtiöoikeuden osia muutetaan yhteisön lainsäädännöllä, on noudatettava toissijaisuusperiaatetta ja vältettävä mahdollisuuksien mukaan keskusjohtoista omistajaohjausta. Sopimusvapautta ei saada koskaan loukata nyt ehdotetulla tavalla. Kannatamme erityisesti avoimuuden lisäämistä koskevaa elinkeinoelämän aloitetta sekä hallinnon ja tilinpäätöksen valvontaa ja toivomme, että nämä periaatteet vaikuttavat tämän alan kehitykseen Euroopassa. Beysen (NI ),    . Äänestin tänään tyhjää äänestyksessä, joka toimitettiin hyvän kauppatavan vastaisia kaupallisia käytäntöjä koskevasta direktiivistä. Tämä ei johdu siitä, että vastustaisin periaatteessa tämäntapaista lainsäädäntöä, vaan siitä, että tämä on ties kuinka mones sisämarkkinoita koskeva sopuratkaisu. Neljän vuoden kuluttua Lissabonin huippukokouksesta totean, että edistystä on tapahtunut hyvin vähän. Parlamentti puhuu joka päivä Lissabonin strategian puolesta, mutta nyt kun sillä on tilaisuus edistää sisämarkkinoiden toteutumista vastavuoroisen tunnustamisen ja mahdollisimman laajan yhdenmukaistamisen avulla, se ei ole halukas tekemään sitä. Tunteet kuohahtavat aina kuluttajista puhuessamme. Tarkistuksissa kyllä suojellaan kuluttajia, mikä on sinänsä hyvä asia, mutta toisaalta niissä ei oteta huomioon siitä kauppiaille aiheutuvia kustannuksia. Nykyisessä lainsäädäntöluonnoksessa ei ole mielestäni vielä saavutettu oikeaa tasapainoa. De Rossa (PSE ),    . Kannatan mielelläni tätä mietintöä, jolla parannetaan merkittävästi komission ehdotusta kuluttajien yhdenmukaisesta suojelusta hyvän kauppatavan vastaisilta kaupallisilta käytännöiltä. Kannatan omistajaohjausta koskevia komission ehdotuksia, mutta sen tärkeimmissä poliittisissa tavoitteissa olisi viitattava myös kestävän kehityksen, ekologisen oikeudenmukaisuuden ja hyvän kauppatavan mukaisen kaupan edistämiseen. Niissä olisi lisäksi painotettava enemmän muiden sidosryhmien, kuten työntekijöiden, kuluttajien ja yhteisöjen edustajien, osallistumisen merkitystä. Työntekijöille tiedottamiseen ja heidän kuulemiseensa liittyvien asianmukaisten rakenteiden ja käytäntöjen on oltava osa eurooppalaista omistajaohjausta ja yhtiöoikeutta, ja kaikkiin eurooppalaisiin yhtiöoikeudellisiin direktiiveihin pitäisi sisältyä velvoite työntekijöille tiedottamisesta ja heidän kuulemisestaan, kun tehdään yritysten ja työpaikkojen säilymiseen vaikuttavia tärkeitä päätöksiä. Siksi kaikkien etunäkökohtien on oltava edustettuina komission ehdottamassa omistajaohjausta käsittelevässä eurooppalaisessa foorumissa, ja myös ammattiliittojen ja kansalaisyhteiskunnan on oltava siinä mukana. Figueiredo (GUE/NGL ),    . Ympäri maailmaa levinneiden suurten rahoitusalan skandaalien, kuten Enronin ja Parmalatin tapausten, sekä niiden systemaattisen luonteen vuoksi komissio pyrkii osoittamaan, että se on tehnyt työtä asian parissa parantaakseen yritysten, toisin sanoen niiden omistajaohjauksen (joka näyttää olevan niiden hallintotapa), ja niiden sosiaalisen vastuun tunnetta. Tätä voidaan sanoa tapaukseksi, jossa tallin ovi suljetaan, kun hevonen on rynnännyt ulos, mutta kun mietinnöstä poistetaan yritysten aiejulistukset ja vetoomukset hyvään luonteeseen, se on pelkkää propagandaa, koska tavoitteet ovat aivan erilaisia. Mietinnön tavoitteena on palauttaa kuluttajien luottamus etenkin rahoitusmarkkinoihin, lisätä säännösten joustavuutta Euroopan unionin yritysten rajatylittävien rakenneuudistustoimien helpottamiseksi, parantaa yritysten kilpailukykyä sekä tehostaa osakkeenomistajien ja velkojien suojelua. Meistä on siksi valitettavaa, että komissio on keskittynyt osakkeenomistajien ja johtajien – omistajuuden ja valvonnan – suhteisiin eikä ole painottanut enempää työntekijöiden tehokasta suojelua ja sekä työntekijöiden että heitä edustavien järjestöjen osallistumista prosessiin, jossa päätetään heidän yritystensä kohtalosta. Totuus on se, että työntekijöillä on vähemmän oikeuksia kuin velkojilla, eikä heillä pidä olla vain vähimmäisoikeutta saada tietoa ja tulla kuulluksi vaan myös oikeus aktiiviseen osallistumiseen ja veto-oikeus, kun tehdään yritysten ja työpaikkojen säilymiseen vaikuttavia tärkeitä päätöksiä. Queiró (UEN ),    . Äänestin mietinnön puolesta siitä jo mainitusta syystä, että yhtiöoikeuteen ja omistajaohjaukseen liittyviä eurooppalaisia säännöksiä on uudistettava. Vaakalaudalla ovat nyt tärkeimmät poliittiset tavoitteet (esimerkiksi osakkeenomistajien oikeuksien lisääminen, kolmansien osapuolten suojeleminen sekä yritysten tehokkuuden ja kilpailukyvyn lisääminen), joiden on oltava kaikkien tällä alalla tarvittavien Euroopan laajuisten toimien perustana. Tällaisia toimia ovat esimerkiksi toimintasuunnitelma, jossa välttämättöminä pidettävät lyhyen, keskipitkän ja pitkän aikavälin toimet asetetaan tärkeysjärjestykseen. Kyseistä toimintasuunnitelmaa laadittaessa on kuitenkin kiinnitettävä erityistä huomiota siihen, että on noudatettava tiettyjä vaatimuksia, etenkin toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteita, ja että toimintasuunnitelman soveltamisessa on oltava tiettyä joustovaraa. Toimintasuunnitelma on myös tärkeä osatekijä toteutettaessa avoimia ja terveitä pääomamarkkinoita laajentuneessa Euroopassa, kun otetaan huomioon etenkin viimeaikaiset tapahtumat Japanissa ja sittemmin Yhdysvalloissa ja Euroopassa – tarkemmin sanoen Parmalatin tapaus. Tällaisilla markkinoilla tarvitaan uusia moitteetonta varainhoitoa koskevia hyödyllisiä toimia, jotta jatkossa voidaan estää vastaavanlaiset skandaalit sekä niiden taloudelliset ja sosiaaliset seuraukset. Ribeiro e Castro (UEN ),    . Kannatin mietintöä, jossa komissio puoltaa yhtiöoikeutta ja omistajaohjausta koskevan Euroopan lainsäädännön uudistamista ehdottamalla toimia, joilla pyritään lisäämään yritysten kilpailukykyä, joka on ratkaisevassa asemassa talouden kasvun ja työpaikkojen luomisen kannalta, tehostamaan osakkeenomistajien ja velkojien suojelua sekä vahvistamaan yritysten toiminnan avoimuutta. Vaikka kannatan mietintöä ja vaikka esittelijä on sosiaalidemokraatti, äänestin kuitenkin sosiaalidemokraattisen puolueen ryhmän myöhemmin jättämiä tarkistuksia vastaan. En voinut hyväksyä myöskään alkuperäisen tekstin 21 kohtaa, jossa komissiota vaaditaan hyväksymään "yksi osake, yksi ääni" -periaate sillä epäjohdonmukaisella perusteella, että se varmistaa kaikkien osakkaiden tasa-arvoisen kohtelun. Toisin kuin edellä mainitussa kohdassa väitetään, osakkaiden tasa-arvoisella kohtelulla ei ole mitään tekemistä "yksi osake, yksi ääni" -periaatteen kanssa. Tämän asian käsitteleminen on sosiaalijärjestöjen tehtävä, mutta totean, että säännöt, joissa osakkeenomistajien sosiaalinen osallistuminen yhdistetään äänioikeuteen, ovat suhteellisuusperiaatteen mukaisia sääntöjä, joissa tasa-arvoa kunnioitetaan täysimääräisesti. Berthu (NI ).    Arvoisa puhemies, komission tukema ja Euroopan parlamentin juuri hyväksymä Kyproksen yhdistämistä koskeva suunnitelmaluonnos ei yksinkertaisesti voi sopia meille. Sopimuksen varmistamiseksi Turkille myönnettiin erioikeuksia, joita on vaikea sulattaa. Vaikka Turkki miehittää laittomasti saaren pohjoisosaa ja vaikka kaikki kansainväliset tahot ovat arvostelleet sitä – tämä on mainittava, ennen kuin se unohdetaan täysin – sille myönnettiin oikeus jatkaa armeijan valvomaa hallintoa, pitää Pohjois-Kyproksella 100 000 siirtolaista ja pysyttää voimassa kaikenlaisia rajoituksia, jotka koskevat vapaata liikkuvuutta saaren osien välillä, puhumattakaan uskonnonvapautta koskevista rajoituksista. Näissä oloissa suunnitelmalla näyttää olevan vain yksi tavoite: siinä pyritään jopa kaikkein pahimpien myönnytysten hinnalla ja Kyproksen kreikkalaisten vahingoksi lakaisemaan maton alle ongelma, joka uhkasi estää Turkin liittymisen Euroopan unioniin. Ne, jotka äänestivät tänään tätä suunnitelmaa tukevan päätöslauselman puolesta, kannattivat siis Turkin tuloa saarelle. Alyssandrakis (GUE/NGL ),    . – Aikana, jona YK:n turvallisuusneuvosto kieltäytyy ilmaisemasta kantaansa, ΕU ja Euroopan parlamentti antavat täyden tukensa Annanin suunnitelmalle, jossa Kyproksen kansa ja poliittiset tahot alistetaan pakkovaltaan. Hyväksytty päätöslauselma on erittäin vakava loukkaus Kyproksen kansalaisia kohtaan, sillä heitä pyydetään "toimimaan täysin vastuullisina, johdonmukaisina ja sitoutuneina asemaansa EU:n kansalaisina". Siinä ylistetään Annanin suunnitelmaa, jota pidetään loistavana esimerkkinä käsiteltäessä muita yhtä vaikeita kansainvälisiä kysymyksiä, ja väitetään, että tässä suunnitelmassa luodaan toimiva liittovaltiomuotoinen hallitustenvälinen järjestelmä. Päätöslauselmassa ei tietenkään mainita sanaakaan Turkin hyökkäyksestä ja miehityksestä, brittiläisistä tukikohdista eikä takaajavaltioista. Siinä ei esitetä noloja viittauksia Turkin joukkojen läsnäoloon EU:n alueella. Yhtä vastenmielisiä kuin päätöslauselman sisältö olivat lukuisten Kyproksen "ystävien", kuten puhemies Pat Coxin, komission jäsenten Verheugenin ja Pattenin sekä kreikkalaisten parlamentin jäsenten, asenteet. Puhemies moitti Kyproksen tiedotusvälineitä poissulkemisesta ja puhui samaan aikaan kaikessa rauhassa erään kyproslaisen sanomalehden haastattelussa Kyproksen johtajien rohkeuden ja mielikuvituksen puutteesta. Komission jäsenet puhuivat sopimattomaan ja erittäin halventavaan ja loukkaavaan sävyyn alamaistensa hallitsijoina. Kreikan kommunistinen puolue tukee Kyproksen kansalaisia, niin Kyproksen kreikkalaisia kuin turkkilaisiakin, ja tuomitsee jyrkästi kaikenlaisen painostuksen, uhkailun tai pakottamisen. Chountis (GUE/NGL ),    . – Komission jäsenen Verheugenin asenne aiheutti hämmästystä ja raivoa sekä kirvoitti tänään täysistunnossa kuullun loputtoman luettelon vaaroista ja paineista. Komission jäsen ylitti toimivaltuutensa, jotka perustuvat hänen institutionaaliseen asemaansa ja demokraattisten oikeuksien kunnioittamiseen, jota komission oletetaan valvovan. Tällaisia asenteita ei pidä hyväksyä, kun kaikkien Kreikan puolueiden yhteinen kanta on, että kyproslaisten on annettava tehdä päätöksensä ilman painostusta ja että heidän on saatava arvioida kaikessa rauhassa niitä mahdollisuuksia ja vaaroja, joita kansanäänestyksen eri tuloksiin kätkeytyy. Huolimatta ehdotetun ratkaisun toimivuudesta ja käyttökelpoisuudesta tarvitaan turvatakuita ja takuita järjestelyjen toimeenpanosta. Tällaisesta parlamentin kannasta olisi hyötyä hahmoteltaessa poliittisia edellytyksiä, joilla tarkoitan sitä, että Kyproksen kreikkalaisten ja turkkilaisten ylivoimainen enemmistö kannattaa ratkaisua, jotta saaren yhdistäminen voi edistyä ja jotta saaren kahden yhteisön välille saadaan sovinto kaksoisyhteisössä, kahdesta alueesta koostuvassa liittovaltiossa. Painostuksen sijaan päätöslauselmassa olisi pitänyt selvästi painottaa, että kunnioitamme kyproslaisten päätöstä – oli se mikä tahansa – ja hyväksyä GUE/NGL-ryhmän ja jäsen Papayannakisin jättämät myönteiset tarkistukset, jotka koskevat selkeiden toimien ja takuiden varmistamista. Koska nämä myönteiset tarkistukset hylättiin, en voinut hyväksyä tällaista tekstiä, joten äänestin tyhjää lopullisessa äänestyksessä. Figueiredo (GUE/NGL ),    . Vahvistamme jälleen jatkuvan solidaarisuutemme Kyproksen kansalaisia kohtaan heidän taistelussaan Turkin sotilaallista miehitystä vastaan ja heidän kamppailussaan maansa jälleenyhdistämisen puolesta. Mielestämme on periaatekysymys ja ratkaiseva edellytys varmistaa, että Kyproksen kansalaisten itsenäistä päätöstä heidän nykyoloistaan ja tulevaisuudestaan kunnioitetaan ilman minkäänlaista sopimatonta väliintuloa, kiristystä tai painostusta erityisesti Yhdistyneiden Kansakuntien pääsihteerin 31. maaliskuuta esittämällä suunnitelmalla, joka on 24. huhtikuuta järjestettävän kansanäänestyksen aiheena. Tästä syystä torjumme päättäväisesti kaikki aikeet tai pyrkimykset neuvotella uudelleen sopimus Kyproksen tasavallan liittymisestä Euroopan unioniin, harkita Turkin liittymistä Euroopan unioniin, vaikkei niin kutsuttuja Kööpenhaminan kriteerejä ole missään nimessä täytetty, tai legitimoida Turkin miehitys osassa Kyprosta. Äänestimme näin ollen päätöslauselmaa vastaan, sillä ryhmämme esittämiä tarkistuksia ei edes otettu huomioon. Korakas (GUE/NGL ),    . – Annanin suunnitelma on täysin YK:n päätöslauselmien vastainen. Siinä mitätöidään maahantunkeutumisen ja miehityksen muodostama rikos sekä vapautetaan valloittanut takaajavaltio syytteestä kiittäen ja ylistäen. Suunnitelman mukainen valtio on poikkeuksellinen koko kansainvälisen oikeusjärjestelmän historiassa, eikä se ole elinkykyinen. Tosiasiassa valtioita on kaksi, ja niillä on oma taloutensa, kauppansa, teollisuutensa, maatalouspolitiikkansa ja työllisyyspolitiikkansa. Suunnitelmassa ei oteta huomioon valtavia ongelmia, jotka koskevat pakolaisten paluuta, omaisuuden korvaamista ja siirtolaisten maassa oloa. Ongelmat aiheuttavat jatkuvia jännitteitä saaren kahden yhteisön välille ja mahdollistavat uudet – myös aseelliset – väliintulot. Kyproksen kansalaisiin kohdistetaan sietämätöntä painostusta ja kaikenlaista pakottamista. Komission jäsenen Verheugenin ja muiden tänään esittämät toteamukset sekä pelottelut "maailmanlopusta", jos kyproslaiset eivät hyväksy Annanin suunnitelmaa, ovat mielestämme sopimattomia. Tuomitsemme etenkin komission jäsenen Verheugenin kyproslaisille esittämän halpamaisen ja kurjan varoituksen siitä, että miehitysjoukkojen ja siirtolaisten määrä kaksinkertaistuu, ellei heidän äänestystuloksensa ole myönteinen. Kaiken lisäksi hänelle taputettiin! Tämä on häpeällistä! Tämä on rauhaa edistävä EU, kuten komission jäsen Verheugen tänään väitti. Emme hyväksy sitä, että Yhdysvallat ja EU muistuttavat jatkuvasti kyproslaisille, että tämä on ainoa tilaisuus. Kenelle oikeastaan? Kreikan kommunistinen puolue ilmaisee jälleen tukevansa varauksettomasti Kyproksen kansalaisia. Ainoa hyväksyttävä ratkaisu on soveltaa olemassa olevia YK:n päätöslauselmia ja huippukokouksissa tehtyjä sopimuksia yhdistetystä, itsenäisestä Kyproksesta, jossa ei ole ulkomaisia tukikohtia eikä joukkoja, federatiivisesta kaksoisyhteisöstä, kaksoisvyöhykkeestä, Kyproksen kreikkalaisten ja Kyproksen turkkilaisten yhteisestä kotimaasta ilman ulkomaisia takaajia tai suojelijoita. Meijer (GUE/NGL ),    . Jo 40 vuoden ajan Kyproksen kreikkalaiset ovat vaatineet saarensa jälleenyhdentämistä. Pohjoisosassa asuvat Kyprokset turkkilaiset eivät ole hyväksyneet sitä, koska he ovat pelänneet joutuvansa epäedullisessa asemassa olevaksi vähemmistöksi omassa maassaan. Nykyään valtaosa turkinkielisistä kyproslaisista luultavasti kannattaa YK:n pääsihteerin suunnitelmaan perustuvaa jälleenyhdistämistä ja sovintoa. Kyseisessä suunnitelmassa ehdotetaan Belgiassa sovellettavaa valtiomallia, kahden yksikielisen osavaltion liittovaltiota. Nyt näyttää siltä, että valtaosa kreikankielisestä väestöstä äänestää 24. huhtikuuta suunnitelmaa vastaan, koska se haluaa itselleen lisää oikeuksia ja turkinkieliselle vähemmistölle vähemmän oikeuksia. Se haluaa saattaa väkisin voimaan yksipuolisen ehdon siitä, että Kyproksesta tulee yhtenäinen kreikankielinen valtio, jossa yksittäisillä turkkilaisilla on oikeus asua. Tällä menolla nämä kaksi kansakuntaa eivät pääse koskaan sopimukseen ja rajalla oleva piikkilanka erottaa ne ikuisesti toisistaan. Useimpien parlamentin ryhmien tavoin komission jäsen Verheugen tuntee tulleensa petkutetuksi – ja syystäkin. Varoitin tästä jo 5. syyskuuta 2001, jolloin keskustelimme Poosin mietinnöstä, jossa käsiteltiin Kyproksen liittymistä EU:hun. Hyväksymällä ensin vain kreikankielisen osan liittymisen EU:hun turkkilaiset voitaisiin pakottaa valitsemaan joko köyhyys EU:n ulkopuolella tai alisteinen asema EU:hun kuuluvassa Kyproksessa. Epäonnistuneen kansanäänestyksen jälkeen meidän on keksittävä toinen keino hyväksyä Kyproksen turkinkielinen osa EU:hun, jos se haluaa sitä. Patakis (GUE/NGL ),    .–Heti Helsingin Eurooppa-neuvoston kokouksen jälkeen Kreikan kommunistipuolue totesi, että Kyproksen liittämistä EU:hun käytettiin keinona Kyproksen jakamiseksi lopullisesti. Mainitsen tämän korostaakseni, että tapahtumien kulku oli ennalta määrätty siitä hetkestä lähtien, kun Kyproksen kysymyksestä tuli EU:n kannalta tarkoituksenmukainen ja EU:ta, ei niinkään kyproslaisia itseään hyödyttävä. Miten vuonna 1974 tapahtuneen Turkin maahanhyökkäyksen ja miehityksen tulokset voitaisiinkaan muuttaa, kun EU ei ole koskaan tarkastellut Kyproksen ongelmaa sellaisenaan eikä ole koskaan pitänyt Kyproksen miehittäjien vetäytymistä edellytyksenä Turkin liittymiselle EU:hun? Miten voitaisiinkaan päästä oikeudenmukaiseen ratkaisuun EU:n ja Yhdysvaltojen avulla, kun imperialistiset vallat toistavat nykyään päivittäin vuoden 1974 tapahtumia Jugoslaviassa, Afganistanissa, Irakissa ja Palestiinassa? Miten YK:n pääsihteeri voisi ilmaista olevansa jotain muuta mieltä kuin kansainvälisten valtojen yhteenliittymä, jolla tarkoitetaan uutta imperialistista järjestystä? Ei siis olekaan mikään ihme, että Annanin suunnitelmalla tallataan jalkoihin YK:n aiemmat päätöslauselmat ja kaksoisyhteisöä koskevat sopimukset sekä luodaan erikoislaatuinen ja kansainvälisen oikeuden historiassa ainutlaatuinen, niin kutsuttu valtioliitto valtiossa, joka on ositettu ulkomaisiin protektoraatteihin. Kreikan kommunistinen puolue ilmaisee olevansa täysin solidaarinen koko Kyproksen kansan kanssa. Pyydämme teitä tekemään samoin ja lopettamaan tämän räikeän pakkovallan. Sacrédeus (PPE-DE ),    Äänestin päätöslauselmaa vastaan (se hyväksyttiin äänin 422 puolesta, 30 vastaan, 47 tyhjää) ennen Kyproksella 24. huhtikuuta järjestettäviä kansanäänestyksiä, koska päätöslauselmalla Euroopan parlamentti tukisi saaren pohjoispuolen turkkilaismiehitystä. Päätöslauselmassa tuetaan selvästi Kofi Annanin suunnitelmaa. Tähän asti Euroopan parlamentti on aina johdonmukaisesti viitannut Kyprosta koskeviin YK:n päätöslauselmiin, joissa vaaditaan miehityksen lopettamista ja valtion jakotilan päättämistä. Miehitysjoukkojen määrää ollaan vähentämässä, mutta niiden on tarkoitus jäädä maahan ennalta määrittelemättömäksi ajaksi. Turkilla on edelleen oikeus toimia yksipuolisesti ja sen harjoittama miehitys jatkuu, vaikkakin sitä ollaan vähentämässä 37 prosentista 28,5 prosenttiin saaresta. Osa kyproksenkreikkalaisista pakolaisista saa luvan palata miehitettyihin koteihinsa. Toisille taas tarjotaan taloudellista korvausta osakkeina, jotka voidaan lunastaa 20 tai 25 vuoden kuluttua. Lunastusarvoa ei tiedetä. Kypros ei saa osallistua EU:n turvallisuus- ja puolustuspolitiikkaan eikä tukea sitä omalla alueellaan ilman Turkin hallituksen suostumusta. Käytännössä Kyproksesta ei tule EU:n täysvaltainen jäsenvaltio. Turkin kansalaiset saavat saman oikeuden käydä ja oleskella Kyproksella kuin Kreikankin kansalaiset. Kypros ei voi osallistua Schengenin yhteistyöhön, sillä muuten kaikilla turkkilaisilla olisi vapaa pääsy Schengen-alueelle. Kyproksen presidenttejä pyydetään vaatimaan Euroopan ihmisoikeustuomioistuinta kumoamaan kaikki tuomiot, joilla kyproksenkreikkalaisille pakolaisille on annettu oikeus saada takaisin saaren pohjoisosassa sijaitseva omaisuutensa. Souchet (NI ),    Äänestimme Annanin suunnitelmaa puolustavaa päätöslauselmaa vastaan. Suunnitelma on räikeän puolueellinen ja epäoikeudenmukainen, eikä se voi olla Kyproksen-kysymyksen sovittelun vakaa ja kestävä perusta. Päätöslauselmassa näkyy, miten komissio on painostanut ja kiristänyt kyproksenkreikkalaisia. Tästä saimme tänään kuulla toisenkin esimerkin, kun komission jäsen Verheugen puhui täysistunnossa. Painostusta harjoitetaan kahdella tavalla: niitä, jotka uskaltavat äänestää muiden pakottamaa suunnitelmaa vastaan, syytetään törkeällä tavalla, ja toisaalta suunnatonta taloudellista apua luvataan, jos äänestystulos on toivotunlainen. Tosiasiassa komissiolla on vain yksi tavoite: Turkin vapauttaminen vastuusta peittämällä se seikka, että Turkki on valloittanut Pohjois-Kyproksen, jota se edelleen miehittää. Ketä kiinnostaa, että tämä tarkoittaa kyproksenkreikkalaisten oikeuksia polkevaa sopimusta! Tärkeintähän on, että Turkki, jonka islamilainen hallitus tietenkin kannattaa Annanin suunnitelmaa, vaikuttaa kunnioitettavalta ehdokkaalta, joka ansaitsee liittyä Euroopan unioniin. Euroopan parlamentin päätöslauselmaa tukeneet kannattavat siis myös selvästi Turkin liittymistä Euroopan unioniin. Figueiredo (GUE/NGL ),    . Mietinnöllä on tarkoitus jouduttaa yhtenäisen euromääräisen maksualueen perustamista ennen vuotta 2010 eli osaltaan edistää sisämarkkinoiden loppuunsaattamista. Kilpailun nimissä etusija annetaan taloudellisten toimijoiden eduille kuluttajansuojan kustannuksella. On mielenkiintoista huomata, että esittelijän suurimpana huolena on maksualan tehokkuus, joka hänen mielestään "ei ole tyydyttävä". Mitään ei kuitenkaan sanota kuluttajille lankeavista maksuista, maksupalveluiden tarjoajien velottamien maksujen ja välityspalkkioiden kasvusta esimerkiksi rahansiirroissa. Maksut ovat nousseet etenkin pankkialalla euron liikkeellelaskun jälkeen, mikä rankaisee kuluttajia kovalla kädellä. Aiheesta ei ole tehty mitään vakavasti otettavaa tutkimusta. Sitä koskevaa lainsäädäntöä ei myöskään ole. Esittelijä hylkää kuitenkin heti kättelyssä ajatuksen siitä, että maksupalvelun tarjoaja voisi joutua vastuuseen myyjän ja asiakkaan välisissä riidoissa. Hän vastustaa myös tilin lopettamisesta perittävien maksujen ylärajan säätämistä ja ajatusta siitä, että asiakkaan vastuuta luvattomista maksutapahtumista rajoitettaisiin. Hän katsoo myös, että toimijoille asetettava velvollisuus antaa asiakkaille tietoja on liioiteltu. Siksi äänestimme mietintöä vastaan. Suhtaudumme varauksella myös valtion sisäisiä maksuja koskevan tulevan oikeudellisen kehyksen soveltamisalaan, sillä kuluttajien ei selvästikään pitäisi joutua tyytymään nykyistä huonompiin ehtoihin. Ribeiro e Castro (UEN ),    . Sisämarkkinoita on laajennettava ja ne on saatettava loppuun, mikä edellyttää tehokkaampia maksupalveluita. Vuoden 2002 alussa tapahtunut euroseteleiden ja -kolikoiden käyttöönotto on tehnyt käteisellä maksamisesta tehokkaampaa. Uusien pankkialan järjestelmien, kuten TARGET-järjestelmän, käyttöönotolla on niinikään tehostettu suurten summien rajatylittäviä siirtoja. Kuluttajille on ollut tästä ilmeistä hyötyä, kun maksutapahtumien turvallisuuteen ja järjestelmän tehokkuuteen ja nopeuteen on otettu yhtenäinen lähestymistapa. Puutteet alalla, joka koskee pienten summien rajatylittäviä siirtoja, johtuvat selvästi puutteista Euroopan oikeudellisessa kehyksessä, jonka esittämistä komissio ehdottaa. Kehyksen rakennetta – lakivälineiden muotoa ja määrää – ei kuitenkaan vielä tiedetä. Olen periaatteessa tyytyväinen komission aikeeseen, vaikka yhdynkin joihinkin esittelijän havaintoihin, kuten varoitukseen siitä, että sääntelyaloitteet tulisi rajata suuriin linjoihin ja muutamaan valittuun alaan. Näin taloudelliset toimijat saisivat liikkumavaraa itsesäätelyä varten. De Rossa (PSE ),    . Voin ilokseni antaa tukeni tälle mietinnölle ja yhdennettyä tuotepolitiikkaa koskevalle tiedonannolle, jossa kannatetaan kestävää kehitystä vähentämällä luonnonvarojen käyttöä ja jätteiden negatiivisia vaikutuksia sekä tuotteiden ympäristövaikutuksia koko niiden elinkaaren ajan. Komissio korostaa kovasti "yhteistyötä markkinoiden kanssa". Tällaisella lähestymistavalla on selkeitä etuja, mutta se onnistuu vain ympäristössä, jossa "vihreitä tuotteita" suositaan hinnoittelussa muihin tuotteisiin verrattuna. Saastuttaja maksaa -periaatteen soveltaminen olisi tärkeä askel tähän suuntaan. Toivon, että komissio vastaa tähän mietintöön ja ryhtyy kiireesti toimenpiteisiin voidakseen esitellä yhdennettyä tuotepolitiikkaa koskevan puitedirektiivin, joka perustuu selkeästi määriteltyihin periaatteisiin ja tavoitteisiin ja johon on otettu mukaan tästä mietinnöstä ilmenevät erityisvaatimukset. Ribeiro e Castro (UEN ),    . Komission tiedonanto on seurausta asianosaisten osapuolten kuulemisesta sen jälkeen, kun yhdennettyä tuotepolitiikkaa koskeva vihreä kirja hyväksyttiin helmikuussa 2001. Tiedonannossa määritellään toimet, joihin komissio aikoo ryhtyä edistääkseen yhdennettyä tuotepolitiikkaa Euroopassa tavoitteenaan rajoittaa tuotteiden ympäristövaikutuksia koko niiden elinkaaren ajan. Komission yhdennettyä tuotepolitiikkaa koskevaan lähestymistapaan kuuluu kestävän kehityksen edistäminen. Komissio haluaa ottaa käytännössä mukaan kaikki asianosaiset osapuolet, kuten hankkeissa työskentelevät henkilöt, teollisuuden eri alat, vähittäiskauppiaat ja kuluttajat, luoda asianmukaiset taloudelliset ja oikeudelliset puitteet (yritysten tekemien hankintojen kehittäminen ympäristöystävällisemmiksi, ympäristömerkintöjen edistäminen) ja edistää tutkimusta edistäminen (tiettyjä tuotteita koskevien pilottihankkeiden suunnittelu). Kuten olen monesti aiemminkin todennut, Euroopan teollisuuden ja tuottajien on saatava lisää tietoa aidosti kestävän taloudellisen kasvun ja kestävien tuotantojärjestelmien merkityksestä. Tähän liittyy kierrätys, jätteenkäsittely, vesistöjen suojelu ja niin edelleen. Näin voidaan vastata Euroopan kansalaisten lisääntyvään tietoisuuteen. Aiheen merkitys kasvaa unionin politiikassa, ja tämä tiedonanto on askel siihen suuntaan. Siksi äänestin sen puolesta. Pex (PPE-DE ).    Arvoisa puhemies, kuten jo totesin eilisessä keskustelussa, äänestin Sterckxin mietinnön puolesta, sillä mietintö on varsin hyvä. Sillä välitetään kuitenkin eurooppalaisille perusteetonta turvallisuuden tunnetta. Kuulin eilen, ettei Euroopan meriturvallisuusviraston toimintasuunnitelmaa voida taloudellisista syistä panna täytäntöön. Tämä tarkoittaa sitä, että niin laadulliset kuin määrällisetkin valmiudet Euroopan rannikkoseutujen asukkaiden turvallisuuden takaamiseksi ovat riittämättömät. Tämä tarkoittaa, että tekemämme työn lopputulos on pettymys etenkin kun tiedämme, etteivät jäsenvaltiot suostu ottamaan käyttöön rikosoikeudellisia pakotteita. Tästä johtuen nyt tekemiltämme ehdotuksilta putoaa pohja pois. Tämä on valitettavaa, mutta äänestin silti mietinnön puolesta. Olen kuitenkin sitä mieltä, että vastuualueet on määriteltävä selkeästi, joten kommenttini on kirjattava parlamentin pöytäkirjaan. Andersen, Bonde and Sandbæk (EDD ),    JuniBevægelsen-liike on päättänyt tänään äänestää meriturvallisuutta parantavan mietinnön puolesta, sillä kannatamme tietenkin kaikkia järkeviä ympäristökysymyksiin ja öljyn aiheuttaman pilaantumisen torjuntaan liittyviä kommentteja. On kuitenkin korostettava, ettei JuniBevægelsen-liike voi tukea Euroopan rannikkovartiopalveluun liittyviä ajatuksia. Jäsenvaltioiden tulisi itse määrätä omien vesistöjensä ja rannikkojensa valvonnasta. EU:lla ei ole mitään syytä puuttua asiaan. Lisäksi JuniBevægelsen-liike päätti olla äänestämättä tarkistuksen 5 puolesta tai sitä vastaan, koska emme voi kannattaa yhtenäistämisen lisäämistä. Monien alusten miehistön kokema häikäilemätön hyväksikäyttö on kuitenkin mielestämme saatava loppumaan. Figueiredo (GUE/NGL ),    . Olemme tyytyväisiä siihen, että kaksi tekemäämme tärkeää ehdotusta, jotka jätimme uudelleen täysistunnon käsiteltäviksi, on hyväksytty. - Ensimmäisessä ehdotuksessa myönnetään, että meriturvallisuuden varmistamiseksi miehistön jäsenten on oltava päteviä, heillä on oltava kohtuulliset työajat ja työolot sekä kohtuullinen palkka ja että hyvin monilla aluksilla tapahtuvan hyväksikäytön on loputtava. Siksi komissiota pyydetään hyväksymään lainsäädäntötoimia tämän ammatin yhtenäistämiseksi ja sen arvostuksen lisäämiseksi Euroopassa ja edistämään tätä ajatusta IMO:ssa. - Toisessa ehdotuksessa EU:ta pyydetään toimimaan mukavuuslippulaivojen kieltämiseksi EU:n aluevesillä. Siksi äänestimme mietinnön puolesta. Hedkvist Petersen and Theorin (PSE ),    Äänestysselityksemme koskee seuraavia kohtia: Kohta 13: Olemme tyytyväisiä Euroopan yhteistyön lisäämiseen kansallisten rannikkovartiointipalveluiden kanssa, kun kyseessä on yhteinen toiminta, suunnittelu ja ammattitaidon lisääminen. Mielestämme ei siis tarvitse kehittää uutta, rinnakkaista järjestöä, eurooppalaista rannikkovartiointipalvelua. Kohta 17: Suhtaudumme epäilyksellä siihen, että Eurooppa rahoittaisi suojapaikkoja. Mielestämme niiden valtioiden, jotka ovat vastuullisesti hoitaneet tehtävänsä ja perustaneet suojapaikkoja rannikolleen, ei pitäisi joutua perustamaan suojapaikkoja muiden valtioiden piittaamattomuuden takia. Korakas (GUE/NGL ),    . – Väliaikaisen valiokunnan mietinnöllä yritetään jälleen kerran salailla työllisyydenvastaista politiikkaa merenkulussa ja heikentää ruohonjuuritason ja työväenliikkeen reaktioita merellä tapahtuviin rikoksiin, joissa monet kymmenet merenkulkijat vuosittain menettävät henkensä ja joiden ympäristövaikutukset ovat murheelliset. Mietinnössä esitetty väite, jonka mukaan 80 prosenttia onnettomuuksista johtuisi inhimillisistä virheistä, on virheellinen, epätieteellinen ja epäilyttävä. Sillä nimittäin yritetään peitellä varustamoiden ja hallituksen viranomaisten vastuuta jättämällä kertomatta, että merenkulun koulutus on huonontunut, ja vähättelemällä vanhentuneista aluksista, puutteellisista tarkastuksista, puutteellisesta miehistön rakenteesta ja miehistön työtaakan lisääntymisestä koituvia seurauksia. Onnettomuudet liittyvät suoraan vastuuttomuuteen, joka vallitsee yhä etenkin EU:n jäsenvaltioiden rinnakkaisrekistereissä ja mukavuuslippulaivoilla. Alusrekistereitä käytetään todistetusti lakirikkomusten peittelyyn ja varustamoiden ikuiseen vastuunpakoiluun, kun myönnetään todistuksia, jotka monestikaan eivät anna oikeaa kuvaa aluksen todellisesta kunnosta. Komission ja Euroopan parlamentin ehdotuksilla peitellään vastuuta ja edistetään suurten merenkulku- ja satamamonopolien käyttäytymistä. Samalla edistetään terrorismin torjunnan varjolla toimia, joilla loukataan merenkulkijoiden perustavaa laatua olevia demokraattisia oikeuksia. Pyydämme, että -säiliöaluksen kapteeni vapautetaan välittömästi ja palautetaan Kreikkaan. Krivine (GUE/NGL ),    . – Tammikuussa 2004 kahdeksantoista ihmistä kuoli -rahtialuksen haaksirikossa Norjan rannikolla. Tapauksesta vaiettiin yleisesti. Meriliikenteessä vallitsevat edelleen "merirosvojen" lait, eikä Euroopan unioni tee asialle mitään! Erika-lakipakettien hyväksymisestä on kulunut kolme vuotta, mutta seitsemän jäsenvaltioita (Italia, Kreikka, Suomi, Belgia, Luxemburg, Itävalta ja Alankomaat) ei edelleenkään ole saattanut yhteisön päätöksiä osaksi kansallista lainsäädäntöään. Meriliikenteen mukavuuslippujärjestelmä on nyt todellakin saatava loppumaan. Meidän on päästävä eroon mukavuuslippulaivoista, ihan aluksi EU:ssa. Meidän on voitava taata miehistölle hyvä koulutus ja palkka. Meille on annettava keinot valvoa lainsäädännön noudattamista joko lisäämällä tarkastajien määrää tai perustamalla eurooppalainen rannikkovartiosto. Meidän on myös korostettava -säiliöaluksen onnettomuudesta vastuussa olevia, etenkin Aznarin hallituksen vastuuta asiassa. Kyproksen ja Maltan liittymisen myötä EU:sta tulee tärkein merimahti maailmassa. Se pystyy jatkossa muuttamaan IMO:n sääntöjä alalla, johon vaikuttaa kapitalistinen maailmanlaajuistuminen. Jollei sääntöjä muuteta, olemme jatkossakin voimattomia pysäyttämään ihmisiin, yhteiskuntaan ja ympäristöön kohdistuvan tuhon. Sterckxin mietintö on tässä suhteessa täysin riittämätön. Marques (PPE-DE ),    . Onnittelen esittelijä Sterckxiä meriturvallisuutta koskevasta mietinnöstä, jota kannatan täysin. Yhdyn meriturvallisuuden parantamista käsittelevän väliaikaisen valiokunnan ja esittelijän itsensä ilmaisemaan huoleen meriturvallisuudesta. He muistuttavat kaikkia asianosaisia tahoja siitä, että meriturvallisuus on edelleenkin kysymys, johon on osoitettava todellista ja kestävää poliittista huomiota. Tämä määrittää jatkossa Euroopan vesillä purjehtivien alusten ja maailman vesillä purjehtivien eurooppalaisten alusten laadun ja turvallisuuden sekä rannikkojen ja Euroopan kansalaisten suojelun. Kannatan vakaasti toimia, joihin tässä asiassa on ryhdytty. Kannatan erityisesti öljyä Euroopan aluevesiltä kuljettavien yksirunkoisten säiliöalusten kieltämistä ja Euroopan meriturvallisuusviraston toimivallan lisäämistä. Lopuksi totean seikan, johon olen viitannut monessa yhteydessä vaalikauteni aikana: kaikki ovat vastuussa turvallisuudesta ja kaikkien panosta tarvitaan! Meijer (GUE/NGL ),    . Äänestäjät ovat nyt äänestäneet -säiliöaluksen onnettomuudesta ja öljyn aiheuttamasta Espanjan, Ranskan ja Portugalin rannikkojen pilaantumisesta vastuussa olleen Espanjan hallituksen ulos. Aluksen kapteeni siirsi saamiensa ohjeiden mukaisesti aluksen pois rannikolta, jotta se uppoaisi avomerellä ja öljyn aiheuttama pilaantuminen vältettäisiin eräässä espanjalaisessa satamassa. Tästä johtuen onnettomuudesta tuli vain vakavampi. Aluksella olleista 77 000 raakaöljytonnista 43 000 on kerätty talteen ja arviolta 14 000 on edelleen aluksella. Tämä tarkoittaa, että 20 000 tonnia on yhä meressä ja että Galician rannikko on pitkäksi aikaa pilaantunut. Mietinnössä arvostellaan aivan perustellusti Alankomaita ja Belgiaa siitä, etteivät ne ole pitäneet kiireellisenä asiana satamavaltioiden suorittamasta valvonnasta ja luokituslaitoksista annettujen direktiivien saattamista osaksi kansallista lainsäädäntöä. Mietinnössä ehdotetaan hätäsatamien perustamista, pakollista vakuutusta, jotta vahingot ja kulut voidaan saattaa myös varustamoiden maksettavaksi, lähettimien käyttöä kadonneiden säiliöiden etsinnässä ja nykyisten ympäristö- ja turvallisuussääntöjen tiukempaa noudattamista. Näitä ehdotuksia kannatan täysin. On kuitenkin valitettavaa, ettei ilmeisesti suunnitteilla olevaa eurooppalaista rannikkovartiointipalvelua suunnitella pelkästään ympäristön ja turvallisuuden suojelua ja kalastusta koskevien sääntöjen noudattamista varten. Rannikkovartiointipalvelu liittyy myös suoraan maahanmuuttajien ja mahdollisten terroristien vainoamiseen ja eurooppalaisen supervaltion rakentamiseen. Ribeiro e Castro (UEN ),    . Syyskuussa 2003 tehdyn, ja onnettomuuksia käsittelevän Euroopan parlamentin mietinnön jälkeen perustettiin väliaikainen valiokunta, jonka tarkoituksena oli erityisesti tarkastella meriturvallisuuteen liittyviä kysymyksiä. Valiokunta on pitänyt useita kuulemistilaisuuksia, joihin on osallistunut eurooppalaisia asiantuntijoita ja johtajia, joiden avulla valiokunta sai syvällisempää tietoa asiasta. Valiokunnan työ lähenee loppuaan, ja nyt täysistunnossa hyväksytään päätöslauselma, jossa luodaan katsaus noin kuusi kuukautta kestäneeseen työrupeamaan. Jotkut lausunnoista olivat keskenään ristiriitaisia, joten väliaikainen valiokunta ei valitettavasti ole voinut täysin selvittää -säiliöaluksen onnettomuuteen johtaneita syitä ja olosuhteita. Tästä mainitaankin Sterckxin mietinnössä. Yhdyn esittelijän huoliin etenkin, kun hän esittelee keinoja meriturvallisuuden parantamiseksi ja korostaa joitakin omasta mielestänikin tärkeitä kohtia. Näitä ovat esimerkiksi EU:n yhteistyö merionnettomuuksien koettelemien valtioiden kanssa, mustan listan julkaiseminen aluksista, joiden pääsy yhteisön satamiin on evätty, ja järjestelmä vaarallisia aineita merellä kuljettavien alusten paljastamiseksi. Väliaikaisen valiokunnan tehtävänä on ollut tähän saakka pitää yllä toimielinten, jäsenvaltioiden ja alan järjestöjen mielenkiintoa. Nyt niiden vastuulle jää kuitenkin näiden huolten huomioon ottaminen ja mielessä pitäminen etenkin… Souchet (NI ),    Emme mitenkään voineet äänestää Sterckxin mietinnön puolesta. Siinä tuomittiin Ranskan ja Espanjan yhdessä hyväksymät Malagan toimenpiteet, joista koitui todella paljon hyötyä Euroopan meriturvallisuudelle. Toimien puutteena oli Euroopan parlamentin mielestä kuitenkin se, että ne olivat jäsenvaltioiden välisen yhteistyön eivätkä ylikansallisen menettelyn tulosta. Minua hämmästyttää myös sen, että parlamentin ranskalaiset jäsenet lähtivät mukaan tuomitsemaan järjestelmällisesti Jacques Chiracin ja José Maria Aznarin tekemän aloitteen, jolla parannetaan merkittävästi rannikkoseutujemme, rannikkoväestömme ja kalastajiemme turvallisuutta. Päädyimme äänestämään tyhjää Sterckxin mietinnöstä, koska siihen oli hyväksytty monia hyviä, mietintöä parantavia tarkistuksia. Tarkistukset liittyivät etenkin mukavuuslippulaivojen kieltämiseen Euroopan vesillä ja täyden korvauksen tarjoamiseen kaikille öljylauttojen aiheuttamista pilaantumisvahingoista kärsineille tahoille täydellisen rakenneuudistuksen läpikäyneen IMO:n puitteissa. Puhemies.    Äänestykset ovat päättyneet. Puhemies.    Hyvät kollegat, saan kunnian toivottaa tänä iltapäivänä Euroopan parlamentin puolesta tervetulleiksi kaksi Genevessä tehdyn Lähi-idän rauhanaloitteen korkea-arvoista edustajaa: Knessetin entisen puhemiehen Avraham Burgin ja palestiinalaishallinnon entisen tiedotusministerin Yasser Abed Rabbon. Toivon, että heidän eiliset ja tämänaamuiset tapaamisensa ulkoasioiden, ihmisoikeuksien sekä yhteisen turvallisuuden ja puolustuspolitiikan valiokunnan, suhteista Israeliin ja suhteista Palestiinan lakiasäätävään neuvostoon vastaavien valtuuskuntien ja poliittisten ryhmien edustajien kanssa ovat olleet antoisia. Jäsenet ovat olleet hyvin kiinnostuneita näistä tapaamisista, mikä kertoo siitä, että Euroopan parlamentti on innokkaasti tukemassa Geneven aloitetta. Olette lämpimästi tervetulleita. Toivon, että ymmärrätte, että parlamentissa on tänä iltapäivänä vain hyvin vähän osanottajia, koska äänestykset päättyivät vasta kahdeksan minuuttia sitten. Uskoakseni kaikki ovat parhaillaan lounaalla. Kiitos kun tulitte. Puhemies.    Esityslistalla on seuraavana keskustelun jatkaminen transatlanttisia suhteita käsittelevistä neuvoston ja komission julkilausumista. Boudjenah (GUE/NGL ).    Arvoisa puhemies, esitän kiitokset vaikka harmittelenkin sitä, ettei Patten ilmeisesti ole vielä ehtinyt takaisin istuntoon. Olen muiden jäsenten lailla ollut monessa tilanteessa hyvin huolissani Yhdysvaltojen unilateralismista. Tästä on nähty paljon esimerkkejä yhteisen turvallisuuden, ihmisoikeuksien, kehityksen ja ympäristönsuojelun alalla. Minkälainen transatlanttisia suhteita koskeva ehdotus pitäisi tehdä vain muutama viikko ennen Dublinin huippukokousta? Eikö unioni voisi parhaiten palvella kumppanuutta suhtautumalla kriittisesti yhdysvaltalaisten näkemyksiin useilla aloilla ja erityisesti tekemällä erisuuntaisia aloitteita? Tarkoitan ensinnäkin Lähi-idän huolestuttavaa tilannetta. Komission puheenjohtaja Prodi on kutsunut Hamasin johtajan murhaa laittomaksi ja vastuuttomaksi teoksi. Kuulin ja panin tarkasti merkille myös neuvoston edustajan kommentit tämän aamun keskustelussa. Presidentti Bush näytti kuitenkin vain muutama päivä sitten vihreää valoa miehityspolitiikan jatkamiselle ja Palestiinan alueen jaon säilyttämiselle. Milloin Euroopan unioni päättää rohkeasti ryhtyä välttämättömiin toimiin, jotka sillä on valmiudet toteuttaa? Milloin se purkaa EU:n ja Israelin välisen sopimuksen, vaatii kansainvälisten turvajoukkojen lähettämistä ja kutsuu koolle kansainvälisen konferenssin, johon osallistuvat erityisesti Geneven sopimuksen kannattajat? Bushin hallinnon sokeus aiheuttaa Irakissa jokapäiväisiä inhimillisiä tragedioita. Euroopan unionin tulisi puuttua myös tähän paljon aktiivisemmin, jotta todellinen vallanvaihto YK:n suojeluksessa voisi tapahtua mahdollisimman pian. Kriittistä asennetta tarvitaan myös yhdysvaltalaisten yleisen Lähi-idän suunnitelman suhteen. Siinä on tarkoituksena syöttää ulkopuolelta käsin "demokratiapaketti", jonka avulla taataan ennen kaikkea presidentti Bushin määrittelemät Yhdysvaltain taloudelliset ja strategiset edut. Terrorismin vastaisella sodalla ei myöskään voida perustella syrjivän turvallisuuskäsitteen käyttöönottoa. Olen huolissani myös neuvoston ja komission tämänpäiväisistä julkilausumista, joissa otetaan uudelleen esiin parlamentin kielteinen kanta lentomatkustajien henkilötietojen antamiseen. Terrorismiin on reagoitava paitsi toteuttamalla ilmeisen välttämättömiä oikeusvaltion periaatetta noudattavia turvatoimenpiteitä myös ottamalla huomioon sen syyt. Eurooppa voisi edistää asiaa hyödyllisesti ryhtymällä IMF:n tai WTO:n puitteissa toimiin epätasa-arvon vähentämiseksi kaikkialla maailmassa. Lagendijk (Verts/ALE ).    Arvoisa puhemies, Euroopalla ja Yhdysvalloilla on luonnollisesti paljon yhteistä, ja niiden välisen vuoropuhelun tarve on ilmeinen, sillä kumpikaan niistä ei voi yksin ratkaista maailmanlaajuisia ongelmia. Väärinkäsitysten välttämiseksi on kuitenkin todettava, että se olisi kahden sellaisen kumppanin välistä vuoropuhelua, joilla on täysin erilaiset näkemykset monista ratkaisevan tärkeistä asioista, joista mainitsen tässä muutaman. Euroopan unionin turvallisuusstrategian ydin on konfliktinehkäisy ja ennaltaehkäisevä toiminta. Bushin strategiassa keskeisellä sijalla ovat aseelliset ennaltaehkäisevät hyökkäykset. EU:n tavoitteena on vahvistaa Yhdistyneitä Kansakuntia. Yhdysvaltojen tavoitteena on YK:n välityksellä valmiiksi laadittumonenvälisyys, jos se on mahdollista ja jos se sopii Washingtonille, muutoin se laaditaan ilman YK:ta. EU haluaa lopettaa joukkotuhoaseiden leviämisen. Virallisesti se on myös Yhdysvaltojen kanta, mutta samanaikaisesti se suojelee sille ystävällismielisiä hallintoja, kuten Israelia Palestiinassa, ja jatkaa itse pienoisydinaseiksi kutsuttujen aseiden kehittelyä. Euroopan unioni tukee kansainvälistä rikostuomioistuinta vahvistaakseen kansainvälistä oikeutta. Yhdysvallat tekee kaikkensa vaikeuttaakseen rikostuomioistuimen toimintaa mahdollisimman paljon. Euroopan unioni on kansalaissuurvalta, tai pikemminkin voisi olla, jos se keskittyisi enemmän niihin asioihin, joiden parantamisessa se on tai voisi olla hyvä. Niitä ovat konfliktinehkäisy, monenvälisen organisaation vahvistaminen, kauppa – reilu kauppa, jos minun ryhmäni saisi päättää – ja sotilaallinen toiminta YK:n lipun alla vain silloin, kun se osoittautuu väistämättömäksi. Yhdysvallat oppi Irakissa kantapään kautta, että se ei voi ratkaista diktatuurin ja terrorismin ongelmia ilman Yhdistyneiden Kansakuntien ja Euroopan apua. Ei saa kuitenkaan erehtyä: tämä pätee yhtä lailla Euroopan unioniin. Tästä syystä Euroopan olisi paras noudattaa politiikkaa, jonka mukaisesti se yhdistää voimansa Yhdysvaltojen kanssa aina kun se on mahdollista, mutta ei myöskään kavahda yhteistyöstä kieltäytymisen mahdollisuutta silloin, kun se osoittautuu tarpeelliseksi. Ei siksi, että idealistiset poliitikkomme ajattelevat niin, vaan siksi, että kansalaisemme haluavat Euroopan puhuvan yhteen ääneen ja toimivan tarvittaessa vakuuttavasti Yhdysvaltojen pitämiseksi aisoissa. Belder (EDD ).    Arvoisa puhemies, Irakin ahdinko on pahempi kuin koskaan. Niin minulle kerrottiin jälleen puhelinkeskustelussa, jonka kävin kotonani maanantai-iltana Bagdadista soittaneen henkilön kanssa. Irakilainen tiedonlähteeni osallistuu suoraan – peräti opetusministeriössä – kotimaansa, moninaisia kertoja tuhotun Mesopotamian eli Irakin jälleenrakentamiseen. Hän arvosteli hyvin ankarasti Yhdistyneitä Kansakuntia ja Euroopan unionia. Jos transatlanttiset kumppanit eivät lopulta yhdistä sotilaallisia ja taloudellisia voimiaan tehokkaasti Irakin paremman tulevaisuuden hyväksi, se voi hyvinkin kostautua jossain vaiheessa. Mitä tämä Bagdadista esitetty kiireellinen vetoomus merkitsee käytännössä? Se merkitsee, että Naton on palautettava järjestys Mesopotamiaan mieluiten YK:n valtuutuksella, ja että on laadittava avokätinen Marshallin suunnitelma radikaalisten ryhmittymien vaikutusvallan neutraloimiseksi. Kannatan henkilökohtaisesti lämpimästi tätä vetoomusta neuvoston ja komission edessä. Se on ainoa tapa, jolla Euroopan unioni voi todistaa olevansa luotettava kumppani Yhdysvalloille. Se on ainoa tapa, jolla unionin toimielimet voivat osoittaa, että ne haluavat kantaa poliittisen vastuun maailmasta, joka näyttää valmistautuvan perimmäisen pahan iskuun. Pahan voimina ovat terroristit, joiden silmissä ihmiselämällä ei ole arvoa, riippumatta siitä, menetetäänkö irakilaisten maanmiesten ja kanssauskovien henkiä vai espanjalaisten henkiä. Raamatun mukaan eripurainen talo ei kestä. Se pätee sitäkin suuremmalla syyllä Euroopan unioniin itseensä. Beysen (NI ).    Arvoisa puhemies, transatlanttiset suhteet ovat Irakin sodan jälkeen huonontuneet. Tämä on aiheuttanut paljon jännitteitä nykyiseen Euroopan unioniin. Näyttää siltä, että jännite säilyy ainakin aluksi laajentumisen jälkeen. Se on surullinen tosiasia, sillä olen vakuuttunut, että Eurooppa on erehtynyt vihollisestaan. Keskustelussahan ei viime kädessä ole kyse siitä, miten Eurooppa voi olla vastapainona Yhdysvalloille, vaan siitä, miten voimme parhaiten torjua kansainvälistä terrorismia. Mielestäni terrorismi voidaan todella torjua ainoastaan transatlanttisen yhteisvastuullisuuden ja yhteisen toiminnan keinoin. Siksi Euroopan poliittisilla johtajilla on tärkeä rooli. Parlamentin tulisi korostaa painokkaammin sitä, kuinka paljon Eurooppa menettää jatkuvan jännitteen vuoksi ja kuinka paljon se hyötyy nykyisestä yhteistyöstä Yhdysvaltojen kanssa. Lausun tämän viestini myötä Euroopan parlamentille jäähyväiseni. Elles (PPE-DE ).    Arvoisa puhemies, haluan aluksi kiittää puheenjohtajavaltio Irlantia sen osoittamasta vieraanvaraisuudesta. Tilaisuus oli mieleenpainuva; tosin en tiennyt, että olimme puheenjohtaja Rochen vaalipiirissä. Saimme luonnollisesti erittäin hyvän vastaanoton, ja vieraanvaraisuus oli suurenmoista. Suuret kiitokset teille, arvoisa puheenjohtaja Roche. Teidän ja komission jäsenen Pattenin kommenttien hengestä voi aistia, että huolimatta transatlanttisia suhteita viimeisten kuukausien aikana jäytäneistä suurista vaikeuksista tässä EU:n ja Yhdysvaltain välisessä huippukokouksessa voidaan saada paljon aikaan, jos olemme siihen riittävän rohkeita. Esitetyt huomiot antavat minulle uskoa siihen, että voimme saavuttaa todellista edistystä. Ensimmäinen asia, jonka haluan tuoda esille, koskee teidän, arvoisa komission jäsen, mainitsemaa yhteistä tutkimusta taloudellisista näkökohdista. Kannatan sitä lämpimästi, koska voidessamme tarkastella jäljellä olevia kaupan esteitä voimme myös tavoitella esteettömiä transatlanttisia markkinoita. Ehkä rohkenette sanoa, että tähän olisi päästävä kymmenen vuoden kuluessa. Se herättäisi kunnolla kummatkin yhteisöt toimimaan jäljellä olevien esteiden poistamiseksi. Toinen asiani on luullakseni yhtä tärkeä ja koskee sitä, että meidän tulisi tarkastella transatlanttisia suhteita laajemmassa kehyksessä. Kuten totesitte, arvoisa komission jäsen, asialistalla on niin paljon aiheita: ympäristö, ulkopolitiikka, teollisuus- ja sosiaalipolitiikka ja, kuten olemme huomanneet, myös matkustajarekisteritiedot. Niiden huomioon ottamiseksi on nyt luotava uusi kehys, ja erityisesti parlamentaarinen vuoropuhelu on otettava laajemmin käyttöön näissä suhteissa. Olenkin tyytyväinen siihen, että haluatte toteuttaa riippumattoman arvioinnin. Toivon, että myös yhdysvaltalaiset ystävämme jakavat tämän toiveen, jotta pystyisimme ensi vuonna järjestettävässä uusien hallitusten välisessä EU:n ja Yhdysvaltain huippukokouksessa valmistamaan tietä laajemmalle sopimukselle, mahdollisesti kumppanuussopimukselle, jonka EU ja Yhdysvallat voisivat tehdä ehkä vuoteen 2007 mennessä. Suuret kiitokset kommenteistanne. Toivotan teille hyvää jatkoa arvoisa neuvoston puheenjohtaja, ja toivon, että kun tulette Dubliniin, olemme saaneet valmiiksi julkilausuman, jossa määritellään tulevaisuus sellaisille suhteille, jotka sekä eurooppalaiset että yhdysvaltalaiset voivat tunnustaa omikseen. Swoboda (PSE ).    Arvoisa puhemies, arvoisa neuvoston puheenjohtaja, arvoisa komission jäsen Patten, jos tarkastelemme viimeksi käytyä keskustelua ja vertaamme sitä tämän päivän tilanteeseen, voimme valitettavasti vain todeta, että Yhdysvaltojen ja Euroopan välinen juopa ei ole ainakaan pienentynyt. Odotimme ja toivoimme kaikki, että asiat kääntyisivät parempaan suuntaan ajan mittaan. Mietinnössämme, julistuksessamme ja päätöslauselmaesityksessämme on kolme keskeistä poliittista teemaa: Yhdistyneiden Kansakuntien vahvistaminen, Lähi-idän tilanne ja terrorismin torjuminen. Kaikkien kolmen aiheen suhteen on suuria eroja, kun niitä tarkastellaan realistisesti eikä vain optimistisesti. Yhdysvallat ei nähdäkseni ole muuttanut piiruakaan painopisteitään Yhdistyneiden Kansakuntien vahvistamista koskevassa politiikassaan. Jos haluamme todella saada Yhdistyneet Kansakunnat nyt puuttumaan aktiivisemmin Irakin tilanteeseen, meidän on oltava hyvin tarkkana, jotta kyseessä on todellinen YK eikä sellainen YK, joka toimii maassa vain miehitysvaltojen jatkeena. Jälkimmäisessä tapauksessa YK imaistaan samaan väkivallan ja koston kierteeseen, jossa yhdysvaltalaiset ovat olleet. Tosiasiassa kyseisellä alueella ei ole mitään jäljellä äänekkäästi toitotetusta uutta Lähi-itää koskevasta aloitteesta. Toivon, että voisimme yhdessä yhdysvaltalaisten kanssa puuttua suoraan perimmäisiin syihin ja suunnitella Lähi-itää varten kattavan strategian, jossa ei varmastikaan voida keskittyä yksin Israeliin ja Palestiinaan. Olen lisäksi sitä mieltä, että terrorismin torjumisen alallakin on vielä suuria eroja. Kuuntelin tänään komission jäsentä Pattenia – mielenkiinnolla, kuten aina – ja yhdyn moniin hänen näkemyksiinsä. Hän on väärässä äänestyspäätökseni suhteen, mutta oikeassa monen muun asian suhteen. Meidän on oltava hyvin varovaisia tässä asiassa. Voi olla, että meidän täytyy kulkea laillisesti toteutettavissa olevan toiminnan äärirajoilla voidaksemme luoda todellisen terrorismin vastaisen puolustuksen, mutta tärkeintä on, että torjumme sen syitä. Tähän Eurooppa ja Amerikan yhdysvallat suhtautuvat edelleen varsin eri tavalla. Jonckheer (Verts/ALE ).    Arvoisa puhemies, kuunnellessani tänä aamuna komission jäsentä Pattenia parin merkille sen, että hän totesi pitävänsä kansainvälistä tilannetta nyt huonompana kuin viisi vuotta sitten, jolloin hän aloitti toimikautensa komission jäsenenä. Olen samaa mieltä. Päätöslauselmassa olisi ehkä korostettava enemmän sitä, että yksi tämän vaarallisuuden osatekijöistä on unilateralismi ja ennen kaikkea Yhdysvaltojen uusi unilateralismia koskeva oppi. Mielestäni tämä puoli puuttuu päätöslauselmaesityksestä lähes kokonaan. Kannatammekin tästä syystä useimpia esitettyjä tarkistuksia. Mainitsen kolme erittäin konkreettista esimerkkiä EU:hun asetetuista odotuksista. Kuulimme todellakin eilen ulkoasioiden, ihmisoikeuksien sekä yhteisen turvallisuuden ja puolustuspolitiikan valiokunnassa Burgia ja Abed-Rabboa. He pyysivät täysin yksiselitteisesti, että Euroopan unioni ja ulkoministerit tukisivat Geneven aloitetta paljon aktiivisemmin kuin tähän asti. He pyysivät myös, että Euroopan unioni tukisi aktiivisesti Palestiinassa toimivia riippumattomia järjestöjä, jotka ovat kansainvälisen valvonnan alaisuudessa. Nämä asiat olisi todettava selvästi päätöslauselmaesityksessämme. Haluaisin pyytää Euroopan unionia myös ottamaan paremmin huomioon kansainväliset tutkimukset. Joitakin tutkimuksia on mainittu. Kansainvälisen työjärjestön puitteissa julkaistiin viime kesänä raportti, jossa esitettiin käytännön ehdotuksia hyvästä taloushallinnosta ja globalisaatioon liittyvistä säännöistä. Jos emme käsitä sitä parlamentissa usein toistettua ja myös komission jäsenen Pattenin moneen otteeseen toteamaa tosiasiaa, että köyhyyden torjuminen on yksi terrorismin vastaisen taistelun tärkeimmistä osatekijöistä, ja jos emme noudata kansainvälisissä raporteissa esitettyjä suosituksia, joiden laatimiseen olemme itsekin osallistuneet, menetämme viimeisetkin uskottavuuden rippeet. Tämänkaltainen viesti on vietävä myös Bushin hallinnolle. Salafranca Sánchez-Neyra (PPE-DE ).    Arvoisa puhemies, Yhdysvallat, jossa asuu vain kolme prosenttia maailman väestöstä, pystyy tuottamaan noin 30 prosenttia maailman tavaroista ja palveluista. Kiina, jossa asuu kuusi kertaa enemmän ihmisiä ja jonka pinta-ala on paljon laajempi, tuottaa vain kolme prosenttia. Venäjä on tällä hetkellä Sveitsin jäljessä bruttokansantuotetta koskevissa tilastoissa. Haluan sanoa tällä sen, että Yhdysvallat on kiistatta ennennäkemättömässä poliittisessa ja sotilaallisessa johtoasemassa. On kuitenkin oikeudenmukaista myös todeta, että Yhdysvallat on saavuttanut asemansa omin ansioin. Mielestäni meidän on myönnettävä, että jos Eurooppa haluaa hyödyntää koko potentiaalinsa, meidän on toimittava Yhdysvaltojen lojaalina yhteistyökumppanina. Lojaali yhteistyö ei merkitse sitä, että Euroopan olisi annettava avoimet valtuudet, vaan Euroopalla on omat kantansa kuolemantuomioon, kansainväliseen rikostuomioistuimeen, Kioton pöytäkirjaan, ylikansalliseen oikeuteen ja kauppapolitiikkaan. Meidän on myös pidettävä mielessä, että Euroopan unionin ja Yhdysvaltojen väliset suhteet perustuvat yhteisille arvoille ja yhteiselle historialle, ja mielestäni on tärkeää, että emme unohda transatlanttisen yhteyden näkymistä Euroopan unionin geenistössä ja yhteisen vapauden vaalimisessa. Lisäksi olen sitä mieltä, että emme saa unohtaa erittäin hallitsevaa keskinäistä riippuvuutta talouden ja kaupan alalla. Neljä viidesosaa Euroopassa tällä hetkellä tehtävistä uusista investoinneista on peräisin Yhdysvalloista, emmekä saa unohtaa, että unionin nykyiset 15 jäsenvaltiota investoivat enemmän presidentti Bushin kotiosavaltioon Teksasiin kuin Japani kaikkiin Yhdysvaltain 50 osavaltioon yhteensä. Arvoisa puhemies, haluankin kertoa yhtyväni komission jäsenen Pattenin myönteiseen lausumaan, jota käytän usein puheissani. Sen mukaan pystymme saavuttamaan paljon helpommin kaiken, minkä haluamme eurooppalaisina saavuttaa, jos teemme yhteistyötä Yhdysvaltojen kanssa. Olen varma myös siitä, että Yhdysvallat voi saavuttaa päämääränsä, jos se tekee yhteistyötä meidän kanssamme. Lucas (Verts/ALE ).    Arvoisa puhemies, haluan tuoda esiin kaksi asiaa minuutin pituisessa puheenvuorossani. Ensimmäinen niistä on ehdotus luoda transatlanttisen poliittisen verkoston eli monikansallisten yhtiöiden, uusliberaalien aivoriihien ja tämän parlamentin poliitikkojen suunnittelemat transatlanttiset markkinat. Asiasta ei ole koskaan käyty asianmukaista julkista keskustelua, vaikka kyseessä on suurin koskaan toteutettu sääntelyn purkamishanke. Emme usko, että se on tavallisten ihmisten etujen mukainen. Toiseksi haluan kehottaa neuvostoa käsittelemään yhdysvaltalaisten kollegojen kanssa Irakin kysymystä ja erityisesti hiljattain tapahtunutta Fallujan verilöylyä – enkä käytä verilöyly-sanaa nyt kevyesti. Kuvat Yhdysvaltain armeijan toimista Fallujan kapinan tukahduttamiseksi ovat järkyttäneet koko maailmaa. Yli 600 irakilaista on saanut surmansa tai loukkaantunut kahden viime viikon aikana Yhdysvaltain pommituksissa ja maaoperaatioissa, mutta EU:n jäsenvaltiot eivät silti ole tuominneet Yhdysvaltain armeijan toimia. Ehkä ne uskovat Yhdysvaltain merivoimien komentajan vakuutukseen, jonka mukaan hänen miehistönsä on koulutettu käyttämään tulivoimaa täsmällisesti. Yli 350 Fallujan uhreista oli kuitenkin naisia ja lapsia. Kun otetaan huomioon Yhdysvaltain armeijan perusteeton ja suhteeton voimankäyttö ja kuolonuhrien suuri määrä piirityksen yhteydessä, kehotan neuvostoa ottamaan transatlanttisessa vuoropuhelussa esiin huolensa ihmisoikeuksien toteutumisesta ja vaatimaan riippumatonta tutkintakomiteaa tutkimaan Yhdysvaltain armeijan toimia Fallujan alueella. Collins (UEN ).    Arvoisa puhemies, haluan aluksi kiittää ministeri Rochea ja komission jäsentä Pattenia erinomaisista puheenvuoroista, jotka he pitivät täällä tänään. Parlamentin jäsenten olisi opiskeltava tarkasti heidän puheensa, sillä se olisi heille suureksi hyödyksi. Yhdysvaltain hallitus alkaa varmasti nyt tajuta, ettei unilateralismi yksinkertaisesti ole ratkaisu käsiteltäessä kansainvälisen yhteisön kohtaamia vakavia ongelmia. Nyt on selvempää kuin koskaan, että Yhdysvaltain hallituksella oli suunnitelma Irakin vapauttamiseksi Saddam Husseinin julmasta diktatuurista, mutta sillä ei ollut eikä ole vieläkään strategiaa Irakista poistumiseksi. Tämä on vastassamme olevan poliittisen ongelman ydin. Monenväliset järjestelmät onnistuvat paremmin ja edellyttävät vahvempaa oikeutusta, koska valtioiden välisissä suhteissa on noudatettava oikeusvaltion periaatetta. Todellinen monenvälisyys merkitsee sitoutumista työskentelemään toisten kanssa konfliktin taustalla olevien perimmäisten syiden ratkaisemiseksi, edistämään ihmisoikeuksien kunnioittamista ja luomaan mekanismi, jonka avulla riidat voidaan ratkaista rauhanomaisesti. Lainsäädäntöön perustuva kansainvälinen järjestys ja vahvat kansainväliset järjestöt, kuten Yhdistyneet Kansakunnat, ovat erityisen merkittäviä ratkaistaessa kansainvälisiä ongelmia. Monenvälinen yhteistyö on meidän kaikkien etujemme mukaista ja palvelee erityisesti pienempiä valtioita, joilla ei ole sotilaallista voimaa ja joiden täytyy niin ollen luottaa vahvan lainsäädäntöön perustuvan järjestelmän tukeen. Me olemme panneet toivomme monenväliseen aseidenriisuntaohjelmaan ja aseiden leviämisen estämistä koskeviin sopimuksiin. Irakin sota on varmasti kiristänyt monien Euroopan unionin jäsenvaltioiden välejä ja suhteita Yhdysvaltain hallitukseen. Tärkein kysymys on nyt se, miten voimme parhaiten korjata Euroopan unionin ja Amerikan yhdysvaltojen väliset suhteet. Meidän olisi muistettava, että Euroopan ja Yhdysvaltain välisten suhteiden ollessa kyseessä yhdistäviä tekijöitä on paljon enemmän kuin erottavia tekijöitä, vaikka se ei merkitsekään sitä, ettei meilläkin olisi erimielisyyksiä esimerkiksi Kioton pöytäkirjan ja useiden kauppakysymysten suhteen. Pystymme kuitenkin tehokkaammin edistämään oikeusvaltion periaatteen ja demokratian toteutumista, kun Euroopan unioni ja Yhdysvaltain hallitus työskentelevät yhdessä sen sijaan, että ne vetävät köyttä eri suuntiin. Morillon (PPE-DE ).    Arvoisa puhemies, Yhdysvaltojen ja Euroopan unionin välinen huippukokous, joka on tarkoitus pitää Dublinissa kahden kuukauden kuluttua, riittää perusteeksi tämän päivän keskustelulle, joka käydään kerrankin riittävän ajoissa ennen itse tapahtumaa. Tämän tulisi olla käytäntönä mahdollisimman usein tässä parlamentissa. Olen tyytyväinen siihen, että ulkoasioiden, ihmisoikeuksien sekä yhteisen turvallisuuden ja puolustuspolitiikan valiokunnan puheenjohtajan Brokin laatimassa päätöslauselmaesityksessä käsitellään tässä yhteydessä laajasti turvallisuus- ja puolustusasioita, joilla voitaisiin tarvittaessa perustella Irakin kriisin yhteydessä äärimmilleen kiristyneiden transatlanttisten yhteyksien tiivistämistä. Seuraavassa täysistunnossamme todistamme tänään hyväksytyn laajentumisen toteutumista, ja sen aattona on hyvä toistaa se, mitä totesimme jo huhtikuussa Euroopan puolustuspolitiikkaa käsitelleen oma-aloitteisen mietinnön yhteydessä. Perussopimusten mukaiset kumppanimme ovat pitäneet mietinnön johtopäätöksiä esillä, ja toivon, että niiden seurauksena tehdään myönteisiä päätöksiä hallitustenvälisen konferenssin päätettyä neuvottelunsa. Mitä silloin sanoimme, arvoisat neuvoston puheenjohtaja ja komission jäsen Patten? Sanoimme, että olisi hyvä yksinkertaisesti toistaa, että Nato on nykypäivänä edelleen transatlanttisen vakauden ja turvallisuuden tärkein tae ja että siksi olisi järkevää vahvistaa sekä Naton että Euroopan unionin valmiuksia. Hyvät kollegat, meidän on pidettävä mielessä, että me eurooppalaiset olemme osaksi vastuussa unilateralismista, josta niin voimakkaasti syytämme Yhdysvaltoja. Tähän on se yksinkertainen syy, että olemme kieltäytyneet vuosien ajan jakamasta Yhdysvaltain kanssa yhteisten arvojemme puolustamisen tehtävää. Olen tästä syystä tyytyväinen tämän asian suhteen tehtyyn sitoumukseen, jonka parlamentti ja valmistelukunta ovat hiljattain vahvistaneet. Van Orden (PPE-DE ).    Arvoisa puhemies, useat meistä varsinkin istuntosalin tällä puolen toivovat Yhdysvaltain-suhteiden lujittamista. Näinä vaarallisina aikoina on elintärkeää, että demokratiat lähentyvät toisiaan ja että eroavaisuudet minimoidaan. Käsiteltävänämme olevassa päätöslauselmassa käytetty myönteinen ja rakentava kieli on antanut minulle uskoa, ja olen erityisen tyytyväinen siihen, että ulkoasioiden, ihmisoikeuksien sekä yhteisen turvallisuuden ja puolustuspolitiikan valiokunta hyväksyi tarkistukseni, jossa vaadittiin transatlanttisten yhtenäismarkkinoiden luomista vuoteen 2015 mennessä. Nyt on ryhdyttävä töihin toiveen toteuttamiseksi. Onkin sääli, että muuten hyvä päätöslauselma on pilattu Yhdysvaltojen piikittelyllä ja huomautuksilla, jotka eivät juuri liity transatlanttisiin suhteisiin, vaan pakkomielteiseen pyrkimykseen kohti jonkinlaista eurooppalaista valtiota. Integraation kannattajat näkevät transatlanttisessa kumppanuudessa selvästikin vain kaksi osapuolta, Yhdysvallat ja EU:n. Heidän tavoitteenaan on, että EU edustaa Euroopan maita myös Natossa ja YK:ssa. Vastustamaani Euroopan perustuslakiluonnokseen sisältyy vaatimus, jonka mukaan uusi EU:n ulkoministeri esittelee tietyissä olosuhteissa EU:n kannan YK:n turvallisuusneuvostolle. Yhdistyneen kuningaskunnan edustajana en voi hyväksyä sitä, että Euroopan unioni edustaisi maatani käsiteltäessä puolustus- ja turvallisuusasioita Yhdysvaltojen kanssa. Nato on yli viidenkymmenen vuoden ajan tarjonnut foorumin, jossa Euroopan ja Pohjois-Amerikan kansat ovat voineet keskustella aikakautemme tärkeistä turvallisuuskysymyksistä ja sopia tarvittavista toimista. Ongelmia alkaa ilmaantua, kun muut instituutiot tulevat kuvaan. Johdamme kansalaisiamme ja liittolaisiamme harhaan, jos väitämme, että EU:n itsenäisen sotilaallisen valmiuden kehittelyllä on jotain tekemistä Naton vahvistamisen kanssa tai että se perustuu haluun työskennellä läheisessä yhteistyössä Yhdysvaltojen kanssa. En ole havainnut kovin monen EU:n jäsenvaltion olevan valmis osoittamaan enempää sotilaallisia resursseja demokratioiden puolustamiseen, eikä poliittista tahtoa meihin kohdistuvien turvallisuusuhkien päättäväiseen torjumiseen ole riittävästi. Emme toivo EU:n sekaantuvan nykyisessä muodossaan puolustuspolitiikkaan. Kannatamme pikaisia toimia transatlanttisten yhtenäismarkkinoiden luomiseksi. Roche,    . Arvoisa puhemies, haluan jälleen kiittää jäseniä heidän puheenvuoroistaan, joihin kaikkiin en pysty vastaamaan. Parlamentti on hyvin tietoinen siitä, miten tärkeä transatlanttinen kumppanuus on. Olisin melkein allekirjoittanut Van Ordenin lausunnon hänen vaatiessaan, että piikittelyn on loputtava, mutta en valitettavasti jaa hänen näkemystään uudesta perustuslakisopimuksesta. Siitä aiheesta keskustellaan toisella kertaa. Hän on oikeassa sen suhteen, että on liian helppoa alentua transatlanttisen kumppanuuden ja erityisesti yhdysvaltalaisten piikittelyyn. Tiedämme Euroopan ja Pohjois-Amerikan yhteisestä historiasta, miten historiaa on muokattu ja miten se on muokannut yhteisiä arvojamme – siitä puhui jäsen Collins. Puheenaiheiksi nousevat kuitenkin aivan liian usein Yhdysvaltojen ja Euroopan väliset . Nyt on korkea aika tuoda esiin kumppanuuden myönteiset puolet ja katsoa, mitä voimme saavuttaa yhdessä, sen sijaan että jatkuvasti keskitymme niihin asioihin, joista emme ole yhtä mieltä. Meidän tulisi pohtia, miten yhteiset ajatuksemme voidaan muuttaa yhteiseksi todellisuudeksi. Se on haaste, johon Euroopan ja Yhdysvaltojen poliittisten johtajien on vastattava. Kuten kaikissa läheisissä yhteistyösuhteissa, emme ole aina kaikista asioista samaa mieltä. Jopa onnellisimmassakin avioliitossa on ajoittain erimielisyyksiä. Meidän on kuitenkin tehtävä työtä vuoropuhelun ylläpitämiseksi ja yhteistyön tekemiseksi yhteisen edun mukaisilla aloilla. Jäsen Suominen oli oikeassa todetessaan, että sormella osoittelu ei ole sopivaa eikä hedelmällistä. Yhdyn varauksetta tähän näkemykseen. Puhuessaan eduista, joita todellinen monenvälinen toiminta tarjoaa Euroopan kannalta, jäsen Collins ei kokenut joidenkin muiden tapaan tarvetta panetella Yhdysvaltain näkökulmaa. Hän vain esitti sen tosiasian, että näkökulmia on kaksi, ja ehdotti, että tekisimme työtä lähentymisen puolesta eripuran kylvämisen sijaan. Työskentelemme todellisuudessa menestyksekkäästi yhdysvaltalaisten kumppaneidemme kanssa monenlaisten ulkopoliittisten, kauppapoliittisten ja taloudellisten asioiden parissa yhteistyön hengessä. Erimielisyyksiä tietysti on, ja niitä tulee jatkossakin. Sitä tosiasiaa, että niin suuri osa kumppanuuden puitteissa tehdystä työstä on myönteistä, eivät tämänhetkiset erimielisyydet saa saattaa varjoon. Jäsen Belder mainitsi Marshallin suunnitelman. Sen esille tuominen on mielenkiintoista ja ajankohtaista, koska meidän on hyvä muistuttaa itsellemme, että jos emme olisi saaneet hyötyä Yhdysvaltojen valtavasta avokätisyydestä ja Marshallin suunnitelmasta, emme tiedä, missä tilanteessa Eurooppa ja tämä unioni nyt olisi. Kesäkuussa pidettävä EU:n ja Yhdysvaltain huippukokous on hyvin merkittävä. Se on erittäin tärkeä kumppanuuden kannalta, ja on tärkeää, että keskustelemme eroistamme ja määrittelemme tarkemmin yhteistyöalat. Puheenjohtajavaltio Irlanti tekee lujasti työtä huippukokouksen onnistumisen varmistamiseksi. Se ei merkitse sitä, että olisimme alistuneita tai ettemme suostuisi silloin tällöin olemaan asioista eri mieltä – tietenkin teemme niin. Puheenjohtajavaltio tekee kuitenkin kaikkensa ohjatakseen kumppanuuden takaisin myönteisille ja hedelmällisille raiteille. Muutamat jäsenet ottivat erään asian esille, joten haluan vielä todeta, että se, mitä me Euroopassa sanomme, paisuu uusiin mittasuhteisiin Yhdysvalloissa ja se, mitä me sanomme täällä, tulkitaan hyvin usein väärin siellä. Olen usein Yhdysvalloissa ollessani järkyttynyt siitä, miten usein Euroopan sanomisia käsitetään väärin ja joskus vääristellään. Olen toisaalta vakuuttunut siitä, että yhdysvaltalaiset vieraat, jotka kuuntelevat keskustelujamme, ovat varmasti joskus ymmällään siitä, miten Yhdysvaltojen sanomisia tulkitaan, käsitetään väärin ja vääristellään täällä Euroopassa. Meillä on poliitikkoina velvollisuus kertoa kansalaisillemme kumppanuuden myönteisistä puolista, vaikka suhteissa ajoittain onkin häiriöitä. Suhteet ovat aiemmin olleet uskomattoman hyvät, ja uskon, että ne ovat sitä jatkossakin. Yksi puhuja totesi, että keskustelu oli aiheellinen ja että nyt oli oikea aika käydä se. Olen samaa mieltä. Kiitän jäseniä heidän moninaisista kommenteistaan. Vaikka kaikkia annettuja neuvoja ei voidakaan noudattaa samaan aikaan, haluan sanoa, että puheenjohtajavaltio on kuunnellut hyvin tarkasti, mitä parlamentilla on tässä asiassa sanottavanaan. Brok (PPE-DE ),    . – Arvoisa puhemies, olisin erittäin kiitollinen, jos antaisitte minun vielä sanoa yhden asian transatlanttisista suhteista. Haluan kehottaa parlamenttia äänestämään päätöslauselman puolesta, sillä meidän on lujitettava transatlanttisia suhteita siten, että ne eivät enää perustu vain Natoon ja turvallisuuspolitiikkaan, vaan ulottuvat laajemmalle ja syvemmälle. Tämä kävi ilmi myös äskeisestä keskustelusta. Neuvoston puheenjohtaja ja uskoakseni myös komissio kannattavat sitä. Transatlanttisten markkinoiden ajatus on varmasti hyvin tärkeä asia, joten olisikin järkevää, että EU:n ja Yhdysvaltain välisessä huippukokouksessa perustettaisiin asiantuntijaryhmä tekemään tulevien kuukausien aikana tutkimuksia, joita hankkeen aktiivisempi eteenpäin vieminen edellyttää. Idean merkitys ei ole pelkästään taloudellinen, vaan se vaikuttaa suoraan myös transatlanttisen suhteiden syventämiseen. Samassa yhteydessä on kuitenkin todettava, että valiokuntani – toisin kuin asiasta vastaava valiokunta – on tällä hetkellä sitä mieltä, että meidän olisi hyväksyttävä lentoliikennettä koskevien komission neuvottelujen tulokset, jotta asiat eivät enää tässä vaiheessa mutkistuisi edestakaisin matkustavien ihmisten kannalta, ja että meidän olisi tässä asiassa pyrittävä käytännönläheiseen lähestymistapaan suhteiden lujittamiseksi myös terrorismin aikakautena. Puhemies.    Olen vastaanottanut yhden työjärjestyksen 37 artiklan 2 kohdan mukaisesti käsiteltäväksi jätetyn päätöslauselmaesityksen(1). Keskustelu on päättynyt. Äänestys toimitetaan huomenna klo 11.00. Puhemies.    Esityslistalla on seuraavana yhteiskeskustelu seuraavista aiheista: neuvoston ja komission julkilausumat Pakistanin tilanteesta ja Elmar Brokin laatima ulkoasioiden, ihmisoikeuksien sekä yhteisen turvallisuuden ja puolustuspolitiikan valiokunnan mietintö (A5-0275/2004) ehdotuksesta neuvoston päätökseksi Euroopan yhteisön ja Pakistanin islamilaisen tasavallan välisen yhteistyösopimuksen allekirjoittamisesta. Roche,    . Arvoisa puhemies, mieleeni tulee tapaus, jossa vanhempaa irlantilaista poliitikkoa kommentoitiin hyvin epämairittelevasti, koska hän oli koko ajan pitämässä puheenvuoroja. En kerro tapauksesta tämän enempää, mutta minulta voi myöhemmin tulla kysymään yksityiskohtia! Haluan kiittää parlamenttia tästä mahdollisuudesta käsitellä Pakistanin tilannetta. Tiedän, että kyseessä on asia, josta ihmisillä on vastakkaisia ja hyvin erilaisia mielipiteitä. Neuvosto pitää erittäin tärkeänä sitä, että Euroopan unioni lujittaa edelleen suhteitaan Pakistaniin. Myös Pakistan itse on samaa mieltä. Euroopan unionin ja Pakistanin välisen kumppanuuden vahvistaminen ei ole tärkeää vain kahdenvälisellä tasolla, vaan se on tärkeää myös, jos otetaan huomioon Pakistanin alueellinen rooli Etelä-Aasiassa. Panin siksi tyytyväisenä merkille, että parlamentin ulkoasiainvaliokunta – huomaan Brokin olevan täällä kertomassa sen näkemyksistä – hyväksyi viime viikolla kolmannen sukupolven sopimuksen tekemisen Pakistanin kanssa ja että sen seurauksena parlamentti käsittelee nyt asiaa koskevaa päätöslauselmaa, josta äänestetään myöhemmin. Parlamentti on tietoinen siitä, että neuvoston mielestä sopimus on tärkeä osatekijä luotaessa tiiviimpiä suhteita Pakistaniin. Pakistan voi kumppanuuden puitteissa osoittaa sitoutuneensa kunnioittamaan, suojelemaan ja edistämään ihmisoikeuksia ja demokraattisia periaatteita sellaisina kuin ne on määritelty ihmisoikeuksien yleismaailmallisessa julistuksessa ja kuin ne sisältyvät sopimuksen 1 artiklaan. Tiedämme kaikki, että Pakistanissa on monia vakavia ihmisoikeuksiin ja demokraattisiin periaatteisiin liittyviä huolenaiheita. Niitä onkin mainittu päätöslauselmassa ja tuotu esiin valiokunnan laatimassa työssä. Ymmärrän hyvin, että valiokunta tarvitsi aikaa punnitakseen huolellisesti asian hyviä ja huonoja puolia, ja haluaisin kiittää valiokunnan jäseniä ja erityisesti puheenjohtaja Brokia sekä esittelijä Cushnahania heidän tekemästään työstä. Voin vakuuttaa parlamentille, että neuvosto tuntee valiokunnan julki tuomat huolenaiheet ja suhtautuu niihin hyvin vakavasti. Irlannin ulkoministeri ja ministerineuvoston puheenjohtaja Brian Cowen kertoi helmikuun lopussa näistä huolenaiheista presidentti Musharrafille ja Pakistanin ulkoministerille EU:n ministeritroikan Islamabadin-vierailun yhteydessä. Esiin otettiin myös tri Khania koskevat todistusaineiston tukemat paljastukset ja ydinaseteknologian levittämisen ongelma. EU:n ministeritroikka kertoi olevansa erittäin huolestunut näistä paljastuksista. Pakistan puolestaan vakuutti Euroopan unionille, että kaikkia paljastuksia tutkitaan edelleen. Puheenjohtajavaltio toivoo, että tutkinta on perinpohjaista ja uskottavaa. Euroopan unioni seuraa tilannetta. Muutkin poliittiset kysymykset ovat erittäin huolestuttavia. Tilanne parlamentissa, jossa valiokuntajärjestelmää ei ole vielä täysin otettu käyttöön, on kaukana ihanteellisesta. Lisäksi demokratian palauttamista ajavan puolueen puheenjohtaja Hashmi tuomittiin 13. huhtikuuta yhteensä 23 vuodeksi vankeuteen teosta, jota Pakistanin viranomaiset kutsuvat armeijan yllyttämiseksi kapinaan. Euroopan unioni on kertonut ja kertoo jatkossakin Pakistanin viranomaisille huolestuneisuutensa näistä aiheista ja seuraamuksista, joita niillä voi olla tulevien EU:n ja Pakistanin välisten suhteiden kannalta. Ongelmallinen on myös uskonnollisten vähemmistöjen ja toimittajien asema, sillä he ovat joutuneet mielipiteenvapauden riiston, mielivaltaisten pidätysten ja pahemmankin kohtelun uhreiksi. Olemme huolissamme kaikista näistä tapauksista. Vaakaa painaa myönteiselle puolelle kuitenkin se, että kolmannen sukupolven sopimus vahvistaisi foorumia, jolla Euroopan unioni voi ilmaista Pakistanin korkeimman tason viranomaisille, kuinka tärkeinä se pitää Pakistanin-suhteita, ja kuinka tärkeä osa suhteita ovat ihmisoikeuksiin, demokratisointiin, aseiden leviämisen estämiseen ja muihin keskeisiin kysymyksiin liittyvät huolenaiheet. Mainitsen myös sen, että kolmannen sukupolven sopimuksen tekeminen raivaa tietä komission ja Pakistanin välillä jo aloitettujen takaisinottoa koskevaan sopimukseen liittyvien teknisten neuvottelujen pikaiselle päättämiselle. On tärkeää huomata, että muitakin myönteisiä edistysaskeleita on otettu. Islamabadissa vieraillut EU:n ministeritroikka ilmaisi tyytyväisyytensä hyvin merkittävään sopimukseen, jonka Pakistan ja Intia olivat juuri tehneet naapurusten välisestä kattavasta vuoropuhelusta. Se koskee myös Jammun ja Kashmirin kysymystä. On alueen, Euroopan unionin ja laajemman kansainvälisen yhteisön etujen mukaista, että tällaista myönteistä kehitystä tuetaan ja siihen kannustetaan. Presidentti Musharrafin sitoutuminen terrorismin vastaiseen taisteluun on myös otettava tyytyväisenä vastaan. Siinä korostuu Pakistanin ratkaiseva alueellinen asema, jolla on yhteytensä Afganistanin tilanteeseen ja sen orastavaan demokratiaprosessiin. Haluan myös tuoda esiin jälleen myönteisessä mielessä huomattavan edistyksen, jota on saavutettu -asian suhteen viime tapaamisemme jälkeen. Pakistanin viranomaiset vastasivat eurooppalaisten toistuneisiin vastalauseisiin erittäin myönteisin toimin, joiden ansiosta kaikki kahdeksan ihmistä on vapautettu ja he ovat nyt palanneet koteihinsa. Olen varma, että parlamentin jäsenet ovat tyytyväisiä tähän, kuten on myös puheenjohtajavaltio. Olen myös varma siitä, että he kokevat siitä myös jonkinlaista tyydytystä, sillä parlamentin asian suhteen osoittama valppaus ja tarkkaavaisuus on myös ollut avuksi. Yhteenvetona todettakoon, että vaikka Pakistaniin liittyy edelleen huolenaiheita, neuvosto katsoo, että Euroopan unionin on mieluummin ryhdyttävä keskustelemaan niistä Pakistanin kanssa kuin eristettävä se. Neuvosto jatkaa työtään näiden myös parlamenttia huolettavien ongelmien ratkaisemiseksi Pakistanin, alueen ja unionin etujen mukaisesti ja ennen kaikkea rauhan säilyttämiseksi kansainvälisessä yhteisössä. Patten,    . Arvoisa puhemies, olen tyytyväinen ulkoasioiden, ihmisoikeuksien sekä yhteisen turvallisuuden ja puolustuspolitiikan valiokunnan kokouksessa 14. huhtikuuta pidetyn äänestyksen tulokseen, jonka mukaan se suosittaa Pakistanin kanssa tehtävän kolmannen sukupolven sopimuksen hyväksymistä. Tiedän hyvin, että näin äänesti vain melko pieni enemmistö ja että monille valiokunnan jäsenille kyse oli tarkkaan pohditusta päätöksestä. Kunnioitan suuresti periaatteellista kantaa, jonka esittelijä toi esiin Euroopan parlamentissa käytyjen keskustelujen aikana. Olen oppinut pitämään arvoisaa ystävääni Aasian demokratian ystävänä ja ihmisoikeuksien ystävänä, ja hän on tehnyt erinomaista työtä Euroopan unionin päävaalitarkkailijana Pakistanissa ja Sri Lankassa. Vaikka ymmärrän monia esittelijän näkemyksiä, en voi yhtyä hänen suositukseensa jättää sopimus odottamaan. Tämä johtuu siitä, että mielestäni meidän tulisi pitää sopimusta mahdollisuutena luoda myönteiset suhteet Pakistaniin, joka on tärkeä kumppani herkällä alueella. Toivon siksi, että ulkoasiainvaliokunnan suositus, jonka mukaan sopimus voidaan tehdä, hyväksytään, kun asiasta äänestetään täysistunnossa. Ehkä voisin tiivistäen kertoa, miksi Euroopan komissio kannattaa edelleen tämän kolmannen sukupolven sopimuksen voimaantuloa. Ennen kaikkea se tarjoaa 1 artiklansa ansiosta mahdollisuuden käydä Pakistanin kanssa perusteellisempaa keskustelua tärkeistä ihmisoikeus- ja demokratiakysymyksistä. Toiseksi sopimus antaa meille paremman perustan haasteisiin vastaamiseksi monilla keskeisillä aloilla, kuten peruskoulutuksen, kaupan ja institutionaalisten yhteyksien aloilla. Viimeinen vaan ei vähäisin etu on sopimuksen tarjoama mahdollisuus aloittaa Pakistanin kanssa toiminta uusilla aloilla, kuten alueellisen yhteistyön, rahanpesun ja energian aloilla. Viimeaikainen kehitys ja erityisesti rohkaisevat pyrkimykset sovintoon Intian kanssa sekä Pakistanin kansallisen politiikan tapahtumat ovat vahvistaneet myönteistä kantaamme tämän sopimuksen tekemiseen. Aloitteiden tuloksena Pakistanin kansainväliset suhteet ovat parantuneet selvästi. Nyt on esimerkiksi merkkejä siitä, että Pakistan voidaan jonkin ajan kuluttua ottaa takaisin kansainyhteisön täysjäseneksi. Olen myös iloinen siitä, että miehistö ja myös kapteeni on nyt vapautettu ja he ovat palanneet Kreikkaan ja Filippiineille. Tiedän, että monet parlamentin jäsenistä ovat olleet omakohtaisesti erittäin kiinnostuneita tapauksesta. Otin itse sen esiin useaan otteeseen tavatessani ministeri Kasurin viimeksi Berliinissä 31. maaliskuuta. Lisäksi puhuin siitä monessa muussa yhteydessä. Miesten vapauttaminen on todellakin erittäin tervetullut edistysaskel. Voimme vihdoin vetää viivan tämän erittäin valitettavan tapauksen yli ja jättää ratkaisematta olevat asiat asianomistajien ja vakuutusyhtiöiden selvitettäväksi. En kuitenkaan voi missään nimessä allekirjoittaa väitettä, että demokratia toteutuisi täydellisesti Pakistanissa. Sopimusta koskeneissa keskusteluissa on käsitelty monia suhteisiimme liittyviä huolenaiheita, mikä on ollut erittäin hyödyllistä. Ne on tuotu selvästi esiin myös parlamentin käsiteltävänä nyt olevassa päätöslauselmaesityksessä, jossa käsitellään ihmisoikeuksien ja demokratian tilaa Pakistanissa. Tässä suhteessa komissio suhtautuu myönteisesti kaikkiin ohjeisiin, joita parlamentti mahdollisesti haluaa antaa etenkin demokratisointiin ja ihmisoikeuksiin liittyvien tärkeiden aiheiden osalta. Olen luonnollisesti kuullut raporteista, joiden mukaan kenraali Musharraf on vielä kahden vaiheilla sen suhteen, luopuuko hän armeijan univormusta vuoden loppuun mennessä. Siinä mielessä on myönteistä, että tiedotusministeri on hänen puolestaan vakuuttanut presidentin pitäytyvän alkuperäisessä lupauksessaan. Muunlainen tulos tuskin ainakaan lisäisi luottamusta Pakistanin perustuslailliseen prosessiin. Pakistanin on päästävä eroon ajatuksesta, jonka mukaan todellinen valta on vaaleilla valitun parlamentin ja kansalaishallinnon sijaan presidentillä. Minua on kuitenkin aina Pakistanin-vierailuillani rohkaissut kansalaisyhteiskunnan sinnikkyys, ja olen edelleen vakuuttunut siitä, että se on vahvuus, jonka varaan maa voi rakentaa tulevaa kehitystä. Yhdyn siihen, mitä ministeri Roche sanoi demokratian palauttamista ajavan puolueen puheenjohtajan Javed Hashmin viimeaikaisesta tuomiosta. Voin vakuuttaa parlamentille, että jatkamme hänen tapauksensa seuraamista hyvin tarkasti ja käsittelemme sitä aktiivisesti Pakistanin hallituksen kanssa käytävässä vuoropuhelussa. Pakistanin yleisessä ihmisoikeustilanteessa on tapahtunut joitakin edistysaskeleita, kuten nuoriso-oikeusjärjestelmää koskevan säännön voimaan saattaminen, mutta useita vakavia ongelmia on edelleen. Niitä ovat jumalanpilkkalainsäädäntö, naisiin kohdistuva väkivalta, kuolemantuomioiden täytäntöönpano ja lapsityövoiman käyttö. Pakistan on demokratiaa ja ihmisoikeuksia koskevan eurooppalaisen aloitteen kohdemaa, ja komissio pyrkii aktiivisesti ratkaisemaan joitakin näistä asioista. Tästä yhteenvedosta ilmenee, että Pakistanissa on monenlaisia ongelmia ja haasteita, mutta nähtävissä on myös hyviä puolia ja myönteistä edistystä. Uskon kokonaisvaltaisen arvioinnin perusteella edelleen, että tiiviimpi vuoropuhelu ja yhteistyö kolmannen sukupolven sopimuksen tarjoamissa rakenteellisissa puitteissa edistää parhaalla mahdollisella tavalla Euroopan unionin mahdollisuuksia auttaa Pakistania ratkaisemaan vaikeita kysymyksiä, jotka liittyvät esimerkiksi ihmisoikeuksiin, aseiden leviämisen estämiseen ja terrorismin torjuntaan. Todettakoon lopuksi, että myönnän kyllä niiden kollegoiden mielipiteiden pätevyyden, jotka haluaisivat pitää sopimuksen vielä jäissä. Olen itse sitä mieltä, että meidän tulee kaikki näkökohdat huomioon ottaen ajaa sopimusta eteenpäin, ja toivon, että niin tehdessämme pystymme edelleen seuraamaan aktiivisesti ihmisoikeus- ja demokratiatilanteen kehittymistä tässä meille kaikille tärkeässä maassa. Brok (PPE-DE ),    . – Arvoisa puhemies, arvoisa neuvoston puheenjohtaja, arvoisa komission jäsen Patten, yhdyn siihen, mitä edellisissä puheenvuoroissa on sanottu, sillä tässä on kyse sellaisesta tapauksesta, jossa on tehtävä kompromissi hyvien ja huonojen puolien välillä. Tapauksesta voidaan käyttää puolitäyden tai puolityhjän lasin vertauskuvaa, ja siksi sen osalta saatetaan perustellusti päätyä erilaisiin lopputuloksiin, vaikka toisen näkemyksessä ei olisikaan mitään moitittavaa. Nähdäkseni ne asiat, joita Cushnahan on kertonut parlamentille kuukausien ajan ja jotka hänen päätöslauselmassaan on tuotu esiin, ovat juuri niitä kohtia, joita on käsiteltävä kriittiseen sävyyn vuoropuhelussa Pakistanin kanssa. On täysin selvää, ettei Pakistanissa ole näyttöä demokratian ja oikeusvaltion toteutumisesta ja ihmisoikeuksien tai naisten oikeuksien kunnioittamisesta siinä merkityksessä, jota Yhdistyneiden Kansakuntien ihmisoikeusyleissopimuksen −joka on kuitenkin yleismaailmallinen −perusteella voitaisiin odottaa. Tästä syystä on varmasti oikein ja tarpeellista, että tätä kolmannen sukupolven sopimusta käytetään myös siihen tarkoitukseen, että neuvosto, komissio ja parlamentti voivat työskennellä yhdessä maan tulevan edistyksen seuraamiseksi. Toinen mahdollisuus on se, että komissio raportoi säännöllisesti ulkoasioiden, ihmisoikeuksien, yhteisen turvallisuuden ja puolustuspolitiikan valiokunnalle ja parlamentille edistymisestä näiden perustavanlaatuisten ihmisten yhteiseloon liittyvien asioiden suhteen. Se on asianmukainen tapa viedä eteenpäin tätä prosessia, jonka käynnistymisestä myös Pakistanin presidentti on ilmoittanut. Toisaalta meidän on myönnettävä, että vaikka edistys ei ehkä ole ollut riittävää, sitä on tapahtunut. Erityisesti meidän on pidettävä mielessä, että kyse on yhdestä läntisen sivilisaation suurimmista konflikteista, ja Pakistan on osoittanut olevansa päättäväisesti terrorismin torjujien puolella. Lisäksi on muistettava, että jos haluamme tehdä yhteistyötä yhteenottojen sijaan, Pakistanin rooli Irakiin ja Afganistaniin liittyvässä konfliktissa on äärimmäisen tärkeä. Tiedämme hyvin, että tässä omassa unionissamme on usein tehty virheitä ja tuettu ajattelemattomia näkemyksiä. Tiedämme, että sekä Yhdysvallat että Pakistan ovat suhtautuneet Talebaniin tavalla, jota nyt voitaisiin pitää harkitsemattomana, mutta meidän on siinäkin tapauksessa ymmärrettävä, että edistys olisi ollut mahdotonta syyskuun 11. päivän jälkeen ilman apua naapureilta, kuten Afganistanilta, ja muilta mailta, joista Pakistan on yksi. Pidän tästä syystä ratifiointia välttämättömänä: meidän on annettava neuvostolle mahdollisuus tehdä päätös ja komissiolle tilaisuus hyödyntää käytössään olevia välineitä asianmukaisesti, pitäen kuitenkin aina Cushnahanin päätöslauselmassa ilmaistuja kantoja lähtökohtanamme, jotta alalla voi tapahtua todellista kehitystä ja edistystä. Komission jäsen Patten totesi puheensa lopuksi, että hän kannattaa kaikki näkökohdat huomioon ottaen sopimuksen tekemistä. Mielestäni näitä "kaikkia näkökohtia" on tarkasteltava uudelleen tulevien kuukausien ja vuosien aikana, jotta päätöslauselma, jonka – toivottavasti −kohta hyväksymme etenemisen mahdollistamiseksi, olisi perusteltu jatkossakin. Kehotan jälleen neuvostoa ja komissiota yhteistyöhön parlamentin kanssa tässä yhteisessä hankkeessa, mallihankkeessa, jonka tarkoituksena on parantaa suhteita ja samanaikaisesti edistää ihmisoikeuksien voittoa. Ludford (ELDR ),    . Arvoisa puhemies, valiokuntani mielipide oli se, että yhteistyösopimus olisi hyväksyttävä edellyttäen, että ihmisoikeuslauseketta noudatetaan. Se edellyttää, että todella seuraamme oikeuksien, kuten puheen- ja uskonnonvapauden, kunnioittamista, ja puutumme asiaan, jos niitä loukataan. EU ei aina ole käyttänyt näitä mahdollisuuksia täysimääräisesti, ja parlamentin tulisi kannustaa jatkossa siihen voimakkaammin. Kansalaisvapauksien ja -oikeuksien valiokunta on hyvin tietoinen Pakistanin demokratia- ja ihmisoikeustilanteen puutteellisuudesta. Paheksumme naisiin kohdistuvaa syrjintää ja väkivaltaa, kuolemantuomioiden täytäntöönpanon jatkumista ja vähemmistöjen, erityisesti uskonnollisten ja kansallisten vähemmistöjen, vainoamista. Armeijan asema on täysin epäasianmukainen ja tiedustelupalveluilla on aivan liikaa valtaa. Tilanne kuitenkin todennäköisemmin paranee, jos käymme sopimuksen mahdollistamaa vuoropuhelua, jonka avulla voimme tukea edistystä ja uudenaikaistamista ajavia voimia. Euroopan pakistanilaisyhteisöt, jotka ovat erityisen suuria Yhdistyneessä kuningaskunnassa, voivat olla hyvin merkittävässä asemassa ihmisoikeusviestin välittäjinä. Käsitykseni on, että he toivovat tätä sopimusta. He ovat oikeassa. Sandbæk (EDD ),    . Toivon, että voisin jakaa neuvoston ja komission optimistisen ajatuksen, jonka mukaan Pakistan on alkanut osoittaa merkkejä sitoutumisesta demokratian ja ihmisoikeuksien kunnioittamiseen. Mielestäni on todennäköisempää, että Pakistan tukeutuu sopimuksen 1 artiklaan, jossa todetaan, että ihmisoikeuksien kunnioittaminen ja demokraattiset periaatteet ovat Pakistanin kansallisen politiikan perusta ja olennainen osa sopimusta. Toisin sanoen olemme antaneet Pakistanin nykyiselle käytökselle oikeutuksen. Kehitysyhteistyövaliokunta on tästä syystä pyytänyt komissiota arvioimaan ihmisoikeustilannetta vuoden kuluttua. Haluan kysyä komission jäseneltä Pattenilta, onko komissio valmis tekemään niin ja kantamaan vastuun, jos tilanne ei vuoden päästä ole parantunut. Cushnahan (PPE-DE ).    Päättäessään luopua ihmisoikeus- ja demokratialausekkeesta Pakistanin kanssa tehtävässä kolmannen sukupolven sopimuksessa neuvosto ja komissio valitettavasti pettävät ne tahot Pakistanissa – erityisesti kansalaisyhteiskunnan keskuudessa – jotka asettavat joka päivä henkilökohtaisen turvallisuutensa vaaraan puolustaakseen näitä periaatteita. Petoksen motivaationa on perusteettomia geopoliittisia syitä ja "kolmekymmentä hopearahaa", joilla tarkoitan joidenkin jäsenvaltioiden niin suuresti arvostamia kauppaetuja. Kuuntelin tänään ministeri Rochen, komission jäsenen Pattenin ja jäsen Ludfordin puheenvuoroja, joissa väitettiin, että ihmisoikeuksia käsittelevää vuoropuhelua lisätään. Kysykää Kiinassa, Pohjois-Koreassa ja Uzbekistanissa vainotuilta ja vangituilta henkilöiltä, onko heitä auttanut ihmisoikeuksia koskevan vuoropuhelun lisääntyminen, kuten pitäisi olettaa. Muistutan teitä, että parlamentti painostettiin Uzbekistanin tapauksessa vuonna 1999 ratifioimaan vastaava sopimus, ja ihmisoikeustilanne on sen jälkeen vain heikentynyt entisestään. Todellinen syy siihen, miksi meitä pyydetään hyväksymään sopimus, on Yhdysvaltojen ja Yhdistyneen kuningaskunnan painostus, joka johtuu Irakin tämänhetkisestä sekavasta tilanteesta. Tilanne on seuraus sodasta, jota ei koskaan olisi pitänyt käydä ilman YK:n hyväksyntää. Onko joku sitä mieltä, että Irakin tilanne helpottuu, jos luovutaan Pakistanin kansan demokraattisista oikeuksista ja ihmisoikeuksista? Päinvastoin ruokimme yksinapaisessa valtajärjestelmässä hallitsevan presidentin ja nöyristelevän Yhdistyneen kuningaskunnan pääministerin ylimielisyyttä ja siedämme heidän virheitään, joita toistetaan tällä hetkellä Lähi-idässä todennäköisesti tuhoisin seurauksin! Minun on kysyttävä Euroopan parlamentin kollegoiltani, olemmeko me neuvoston ja komission sätkynukkeja vai olemmeko Euroopan kansan demokraattinen ääni, joka puolustaa vapautta ja ihmisoikeuksia ja antaa toivoa maailman sorretuille kansoille. Jos ratifioimme sopimuksen, luovumme tästä roolistamme ja taivumme neuvottelemaan poliittisesta oikeutuksesta lähestulkoon sotilashallinnossa, joka jatkaa demokratian periaatteen ja ihmisoikeuksien loukkaamista ja sallii ydinasesalaisuuksien myymisen roistovaltioille. Kysyn tämän parlamentin jäseniltä, mikä on kantanne tähän asiaan. Swoboda (PSE ).    – Arvoisa puhemies, arvoisa neuvoston puheenjohtaja, arvoisa komission jäsen Patten, arvostan erittäin suuresti Cushnahanin vakaumusta, ja omassa ryhmässäni on monta jäsentä, jotka ovat asiasta hänen kanssaan samaa mieltä. Myös minä ymmärrän heitä hyvin, mutta olen kuitenkin sitä mieltä, että me, jotka edustamme ehkä toisenlaista ajattelutapaa, emme ole neuvoston tai komission emmekä Yhdysvaltojen tai Yhdistyneen kuningaskunnan talutusnuorassa tai ohjauksessa. On pikemminkin harvinaista, jos voimme todeta heidän kaikkien jakavan saman näkemyksen. Kyse on juuri siitä, mistä komission jäsen ja neuvoston puheenjohtaja ovat puhuneet: ei mustan ja valkoisen välisestä valinnasta, vaan harmaan eri sävyjen välisestä valinnasta. Tosiasia on se, että Pakistan on – ja sen pitäisi olla – tärkeä kumppani koko alueen kehityksen kannalta. Nähdäkseni Pakistanin suhtautumisessa Afganistaniin ja Talebanin tilanteeseen sekä Kashmirin, ihmisoikeuksien ja demokratian suhteen on tapahtunut jonkinlaista edistystä viimeisten kuukausien aikana. Yhdyn silti ilman muuta jäsen Cushnahanin ja kaikkien niiden näkemykseen, joiden mukaan se ei ole läheskään riittävää, ja että paljon on vielä tehtävä Pakistanin saamiseksi ulos eristäytyneisyydestään ja kehittymään kohti demokratiaa ja ihmisoikeuksien kunnioittamista. Olen samaa mieltä myös kaikkien niiden kanssa, jotka sanovat, että tällaisen sopimuksen on oltava perusta intensiivisemmän vuoropuhelun käynnistämiselle Pakistanin – ja muiden sen kaltaisten maiden – kanssa, jotta niitä kannustettaisiin ottamaan lisää edistysaskeleita. Voin todeta jäsen Cushnahanille, että en ollenkaan ymmärrä, miksi emme voisi mahdollisesti silloin tällöin vaatia vetäytymistä tällaisista sopimuksista, jos annettuja lupauksia ei pidetä. Tästä on keskusteltu viimeksi jopa Israelin kanssa. Olenkin siksi kaikkia hyviä ja huonoja puolia arvioituani täysin sitä mieltä, että perusteet sopimuksen suosittelemiselle Brokin niin hyvin kuvaileman ja teidän itsennekin allekirjoittaman päätöslauselman keinoin ovat olemassa, vaikkakin olen kanssanne samaa mieltä siitä, että huonoja puolia on paljon. Puhuisin ensimmäisenä ryhmäni puolesta ja vaatisin vetäytymistä sopimuksesta, jos alkanut kehitys ei jatku ja jos työtä ei saada valmiiksi. Uskonkin tämän perusteella, että keskustelussa esitetyt perustelut pitävät paikkansa, ja ryhmäni suosittelee sopimuksen hyväksymistä. Kunnioitan silti kaikkia niitä, jotka ovat valinneet eri linjan ja joiden omatunto vaatii äänestämään eri tavalla. Ihmisoikeustilanne on mahdollisimman epätyydyttävä, ja sitä on parannettava radikaalisti. Gahrton (Verts/ALE ).    Arvoisa puhemies, Vihreät / Euroopan vapaa allianssi -ryhmä on pääpiirteittäin samaa mieltä kuin jäsen Cushnahan. Tietysti tässä on pyritty tekemään kompromissi, kuten Brok sanoi. Pakistanissa tapahtuu myös myönteisiä asioita, joita ovat erityisesti rauhanneuvottelut Intian kanssa. Ne ovat äärimmäisen tärkeät, ja meidän olisi tuettava niitä varauksetta. Eikö ole hieman outoa, että aina kun etsimme kompromissia niin kuin nyt, kauppapoliittiset näkökohdat painavat lähes aina enemmän kuin äärimmäisen selkeät ihmisoikeusperiaatteet, jotka olemme kirjanneet sopimuksiimme? Mitä hyödyttää kirjata ihmisoikeuslausekkeita muiden maiden kanssa tehtäviin sopimuksiin, jos aina teemme sellaisia kompromisseja, joissa emme lopulta välitä ihmisoikeuslausekkeista, vaan annamme enemmän painoa muille, lähinnä taloudellisille tekijöille? Vaarannamme näin omien ylevien periaatteidemme noudattamisen. Me Vihreät/ALE-ryhmässä pidämme tämän kompromissin vuoksi selvänä, että sopimukselle on tällä haavaa sanottava ei. Toivomme, että Pakistan ymmärtää tämän viestin ja ryhtyy toimiin, joiden ansiosta voimme lähiaikoina antaa myönteisen vastauksen kielteisen sijaan. Olisin kyllä halunnut vastata myönteisesti, mutta se on valitettavasti mahdotonta, jos haluamme pitää kiinni ihmisoikeusperiaatteistamme. Ford (PSE ).    Arvoisa puhemies, sain kunnian kuulua Pakistaniin matkustaneeseen valtuuskuntaan, joka vieraili joulukuussa Kashmirin valvontarajan pakistanilaisella puolella. Saimme valtuuskunnan matkan aikana tilaisuuden tavata presidentti Musharrafin, ja olin erittäin vaikuttunut hänen sitoutumisestaan noudattaa Intian kanssa solmittavaan rauhaan ja sovintoon tähtäävää ohjelmaa. Näyttää ensi kertaa siltä, että molemmat osapuolet ovat valmiita harkitsemaan aiemmin täysin mahdotonta vaihtoehtoa ja etsimään ratkaisua. Tämä johtuu taloudellisista vaikutuksista, joita pitkään jatkuneella, maailmaa viimeiset 50 vuotta rasittaneella konfliktilla on ollut kummankin maan talouselämään. Pakistanissa on silti edelleen valtavia ongelmia ihmisoikeuksien, demokratian ja ydinaseiden leviämisen suhteen. Kollegat ovat kertoneet meille kristittyjen ja Ahmadi-uskontoa harjoittavien vähemmistöjen kohtelusta, naisten asemasta, erittäin vääristetystä vaalituloksesta, jonka syntymistä jäsen Cushnahan oli valvomassa, ja opposition jäsenten, kuten Javed Hashmin, vankilaan panemisesta. Olenkin kollegoideni kanssa yhtä mieltä näistä huolenaiheista. Viime vuonna jäsen Tannock ja minä lisäsimme Pohjois-Koreaa käsittelevään päätöslauselmaamme kohdan, jossa todettiin, että Pakistan oli toimittanut Pohjois-Korealle rikastettuun uraaniin perustuvaa teknologia-ohjelmaa koskevat suunnitelmat ydinaseiden valmistamista varten. Pakistanin hallitus hyökkäsi tuolloin suoraan meitä vastaan, ja kun otin asian esille ulkoministeri Kasurin kanssa joulukuun tapaamisessa, minulle kerrottiin, että pohjoiskorealaiset eivät tarvinneet apua – heillä oli jo kyllin edistyksellistä ydinaseteknologiaa pienoismalleineen. Tarvitsivatpa he apua tai eivät, nyt on selvää, että sitä annettiin. Nyt herää uusia kysymyksiä Baluchistanissa 30. toukokuuta 1998 tehdystä ydinkokeesta, joka näyttää siltä, että se olisi voinut olla Pakistanin ja Pohjois-Korean yhteinen plutonium-asekoe. Kun kysyin asiaa luonani tällä viikolla vierailleelta Pakistanin suurlähettiläältä, hän sanoi, että he tekivät yhteistyötä Yhdysvaltojen kanssa. Se ei vielä riitä: me Euroopan unionissa haluamme yhteistyötä ja haluamme pysyä myös mukana. Huolimatta tästä kannatan kolmannen sukupolven yhteistyösopimusta. Seuraamme tarkasti Pakistanin ihmisoikeustilanteen kehittymistä. Schröder, Jürgen (PPE-DE ).    – Arvoisa puhemies, arvoisa neuvoston puheenjohtaja, arvoisa komission jäsen Patten, vaikka pidänkin jäsen Cushnahanin esiin tuomia asioita luonnollisesti erittäin perusteltuina, kyse ei nyt ole siitä, koemmeko olevamme sätkynukkeja – mitä en usko – eikä siitä, että asettaisimme etusijalle kaupalliset näkökohdat, kuten jäsen Gahrton sanoi. Panoksena on nyt jotain ihan muuta. Kyse on siitä, mistä komission jäsen Patten puhui tänä aamuna liittyen Lähi-itään: kyse on sivilisaatioiden välisen yhteentörmäyksen välttämisestä. Kyse on siitä, miten me eurooppalaiset suoriudumme aikakautemme ja maailmamme tärkeimmästä tehtävästä edistämällä kulttuurien välistä vuoropuhelua. Olivatpa tässä keskustelussa esitetyt varaukset millaisia tahansa, Pakistanilla on ehdottomasti myönteinen rooli siinä. Keskeinen kysymys kuuluu: kuka on meidän kumppanimme? Pohjois-Korea ei ole, mutta Pakistan on kumppani kansainvälisen terrorismin vastaisessa taistelussa, ja siihen osallistuvat liittolaisvaltiot ovat toki monilukuisempia kuin Irakissa läsnä olevat liittolaiset, jotka ovat siellä torjumassa terrorismia ja vastustamassa hallintojärjestelmää. Kansainvälisen terrorismin vastaiseen rintamaan kuuluvat Saksa, Ranska, Venäjä ja muut. Myös Pakistan kuuluu siihen. Katson tästä syystä, että kolmannen sukupolven sopimuksen tekeminen on erittäin tärkeää. Guy-Quint (PSE ).    Arvoisa puhemies, arvoisa neuvoston puheenjohtaja, arvoisa komission jäsen, demokratioilla on aseita, mutta kun ne luopuvat niiden käyttämisestä, ne menettävät sielunsa. Olisi otettava opiksi tavasta, jolla ne ovat käsitelleet naisten asemaa Afganistanissa. Käsittelemme tänään Euroopan unionin ja Pakistanin välistä sopimusta, jolla ei ole suoria taloudellisia vaikutuksia, sillä Euroopan yhteisö allekirjoitti helmikuussa 5 miljoonan euron arvoisen teknistä yhteistyötä koskevan sopimuksen Pakistanin kanssa. Nyt ehdotetun sopimuksen tärkein ulottuvuus onkin poliittinen. Tiedämme kaikki Pakistanin geostrategisen aseman Afganistanin ja Intian rajanaapurina. Olemme kaikki tietoisia maan osallistumisesta yhdysvaltalaisten syyskuun 11. päivän 2001 tapahtumien jälkeen alkuun panemaan terrorismin vastaiseen liittoumaan. Nämä seikat eivät kuitenkaan voi oikeuttaa tukeamme maalle, jonka nykyinen hallinto on päässyt valtaan sotilasvallankaappauksen turvin ja jonka viimeiset vaalit pidettiin olosuhteissa, joita tarkkailijamme pitivät tuomittavina ja jotka johtivat presidentti Musharrafin tukijoiden ja sellaisten islaminuskoisten fundamentalististen uskonnollisten puolueiden välisen koalition perustamiseen, jotka eivät pelkää tuoda julki tukeaan bin Ladenille. Presidentti Musharraf on juuri hyväksynyt muutoksen, jolla lisätään armeijan valtaa. Opposition johtaja Benazir Bhutto on edelleen maanpaossa, ja hänen aviomiehensä on istunut vankilassa viisi vuotta. Emme aliarvioi lieventymisen merkkejä, joita on ilmaantunut Yhdysvaltain painostuksesta Kashmirin-suhteissa, mutta mielestämme mitään konkreettista ei vielä ole saavutettu. Me eurooppalaiset demokraatit emme voi yhtä aikaa surkutella burmalaisen Aung San Suu Kyin kohtaloa ja allekirjoittaa tällaista sopimusta ilman pienintäkään itsetutkistelua. Pyydän teitä kaikista näistä syistä Ranskan sosialistivaltuuskunnan puolesta palauttamaan sopimuksen takaisin valiokuntaan. Howitt (PSE ).    Arvoisa puhemies, parlamentti on kolmen vuoden ajan estänyt assosiaatiosopimuksen tekemisen Pakistanin kanssa kannustaakseen maata palauttamaan demokratian ja kunnioittamaan ihmisoikeuksia. Jos haluamme jatkaa kannustusta ja antaa arvoa saavutetulle edistykselle, nyt on aika antaa tukemme ratifioinnille. En kiellä sitä, etteikö vakavia huolenaiheita olisi edelleen mielipiteenvapauden, uskontoon perustuvan syrjinnän ja naisten kohtelun aloilla. Tämä parlamentti ei voi eikä saa antaa oikeutusta minkäänlaisille ihmisoikeusloukkauksille terrorismin torjunnan nimissä. Kunnioitan erityisesti jäsen Cushnahanin vilpittömyyttä, vaikkakin pahoittelen sitä, että hän hyökkäsi henkilökohtaisesti Yhdistyneen kuningaskunnan pääministeriä vastaan tänään iltapäivällä. Olen kuitenkin päätynyt erilaiseen lopputulokseen, jossa otetaan huomioon, että 17. muutos perustuslakiin merkitsee paluuta demokratiaan, että presidentti Musharraf kannattaa Hudood-määräyksiä koskevaa lakia ja niin kutsuttujen kunniamurhien vastaisia toimia, että Hashmi tuomittiin riippumattomassa tuomioistuimessa, että hän aikoo valittaa tuomiosta ja että hänen puolueensa johtajan korkeimpaan oikeuteen tekemä valitus maanpakotuomiosta johti hiljattain myönteiseen tulokseen. Meidän on myönnettävä, että ydinaseiden leviäminen on tuotu julkisuuteen ja pysäytetty, että kreikkalaiset merimiehet ovat palanneet kotimaihinsa ja että presidentti on jälleen vakuuttanut luopuvansa armeijan päällikkyydestä. Toivon, että ihmisoikeuslausekkeelle annetaan keskeisempi osa assosiaatiosopimuksissamme, mutta haluan, että näin tehdään myös Venäjän, Kazakstanin, Uzbekistanin, Marokon, Tunisian, Algerian ja Israelin kanssa tällä hetkellä voimassa olevien sopimusten osalta. Ei-ääni Pakistanille saattaisi johtaa siihen, että parlamenttia syytetään kaksinaismoraalista. Pakistanilla on rohkeutta ja näkemystä jatkaa Intian kanssa neuvotteluja, joiden ansiosta niemimaa pääsee eroon sodan uhasta, ja ainoa oikea ja sopiva vastaus, jonka Eurooppa voi antaa, on myönteinen ja kannustava viesti. Tannock (PPE-DE ).    Arvoisa puhemies, olen pitkään suhtautunut kriittisesti Pakistanin islamilaiseen tasavaltaan. Syynä ovat olleet sen tekemät ihmisoikeusloukkaukset ja erityisesti kristittyjen ja Ahmadi-muslimivähemmistöjen jatkuva sorto, kaksinaamainen ja penseä yhteistyö muslimiterroristien vastaisessa taistelussa, mikä on johtanut Afganistanin epävakauteen Taleban-joukkojen uudelleenjärjestäytymisen tukemisen vuoksi. Syynä on myös ollut jatkuva Jihadien soluttautuminen valvontarajan läpi Intian puoleiseen Kashmiriin ja – kuten Ford sanoi – ennen kaikkea ydinaseteknologian vieminen Pakistanista roistovaltioihin, kuten Pohjois-Koreaan ja aiempiin terrorismin tukijavaltioihin Iraniin ja Libyaan, mikä on uhka maailman turvallisuudelle. Kannatan siitä huolimatta kauppasopimusta, sillä minun on myönnettävä, että Pakistan on ottanut viime aikoina joitakin rohkaisevia edistysaskeleita ihmisoikeuksien ja myös naisten oikeuksien alalla, ja ne ansaitsevat tulla tunnustetuiksi ja palkituiksi. Olen Pakistanin historiallisen jättinaapurin ja vihollisen Intian ystävänä myös iloinen rauhanomaisesta lähentymisestä, josta kertovat useat luottamuksen palauttamiseen pyrkivät toimenpiteet, joista näkyvin ja viimeisin oli onnistunut krikettiturnaus. Vielä kolme vuotta sitten valtiot horjuivat ydinsodan partaalla. Intiassa on nyt parhaillaan käynnissä parlamenttivaalit, jotka ovat merkki demokratiasta ja vauraudesta. Sen kasvuaste on tällä hetkellä Kiinaa korkeampi, eikä se halua nähdä Pakistanin talouselämän kituvan. Waziristaniin hiljattain tehty sotaretki kertoo Islamabadin aikomuksesta jatkaa al-Qaidan tukikohtien vastaista taistelua heimoalueilla, jotka ovat perinteisesti olleet presidentti Musharrafin hallitukselta suljettuja alueita. Musharraf on nyt painostanut heimojohtajia ottamaan muslimitaistelijat kiinni. Ehkäpä ihmisoikeuslausekkeita ei pitäisi olla kauppasopimuksissa, sillä ne sotkevat asiaa, vaan niiden pitäisi olla ehtona tuen saamiselle. Sitä paitsi lopettaako EU kaupankäynnin Venäjän, Kiinan, Uzbekistanin tai Iranin kanssa −mainitakseni joitakin maita, joissa esiintyy ihmisoikeusongelmia? Tämä on tietysti aivan eri keskustelun aihe, mutta sitä odoteltaessa meidän on kannatettava tätä sopimusta. Roche,    . Arvoisa puhemies, haluan kiittää jäseniä heidän kommenteistaan. Vakaa ja demokraattinen Pakistan vaikuttaisi myönteisesti alueeseen ja erityisesti naapurivaltio Afganistaniin. Ehdotetulla sopimuksella on etunsa. Ymmärrän hyvin jäsen Cushnahanin intohimoisen asenteen tässä keskustelussa, mutta en ymmärrä hänen sanavalintojaan. Ei ole hyvä strategia kutsua kanssanne eri mieltä olevia loikkareiksi tai sätkynukeiksi. Ehkäpä hän haluaa harkita uudelleen sanojaan, kun saa siihen seuraavan tilaisuuden. Ihmisellä voi olla samanaikaisesti periaatteellisia kantoja ja käytännön näkemystä; ne eivät sulje toisiaan pois. Tästä huolimatta minäkin kiitän jäsen Cushnahania hänen työstään ja onnittelen myös puheenjohtaja Brokia hänen ja hänen valiokuntansa tekemästä työstä. Sopimuksen tekeminen auttaisi Euroopan unionia käymään Pakistanin kanssa aktiivisemmin keskustelua juuri niistä asioista, joita jäsen Cushnahan sivuaa ja joihin haluamme muutoksen. Ehkä viimeinen puhuja on oikeassa todetessaan, että ihmisoikeuskysymykset ja demokratiaan liittyvät kysymykset olisi jätettävä kokonaan kauppasopimusten ulkopuolelle, ehkä ei. Useat muut puhujat esittivät näkemyksiä, joihin voin varmasti yhtyä. Jäsen Ford totesi yksiselitteisesti, että huolenaiheita on ja että hän ymmärtää hyvin huolenaiheiden luonteen, mutta sanoi sitten, että ongelman hyvin tuntevana jäsenenä hänkin voi kuitenkin tukea kantaa, jonka ulkoasiainvaliokunta on valinnut, eli kolmannen sukupolven sopimukseen liittyvää kantaa, josta täällä äänestetään. Myös jäsen Schröder näytti puheenvuorossaan toteen kolmannen sukupolven sopimukselle antamansa tuen johdonmukaisuuden, kuten teki myös jäsen Howitt, joka kannatti samaa näkemystä ja toi jälleen esiin, millaisia vaaroja sisältyy ajattelutapaan, jonka mukaan kaikki asiat ovat joko mustia tai valkoisia. Arvostan suuresti puheenjohtaja Brokin kommentteja. Toivon vain, että neuvosto ja komissio pitävät mielessään kompromissiajatuksen, jos kolmannen sukupolven sopimus ratifioidaan. Mielestäni jäsen Elmar Brok on oikeassa tämän asian suhteen: kyseessä on kompromissi. Se tarjoaa meille perustan pakistanilaisten kanssa käytävää keskustelua varten. Puheenjohtajavaltio ei unohda sitä, että Pakistaniin liittyy edelleen monia vakavia kielteisiä asioita, ja pyrimme kyllä varmistamaan, että unioni jatkaa Pakistanin viranomaisten painostamista Irlannin puheenjohtajakauden aikana. En myöskään epäile, etteikö tämä olisi myös seuraavien puheenjohtajavaltioiden kanta. Arvoisa puhemies, kiitän teitä ja parlamenttia vielä kerran. Patten,    . Arvoisa puhemies, olemme saaneet keskustelun aikana kuulla joitakin erittäin hyviä ja intohimoisia puheita, jotka kertovat siitä, miten hyvin arvoisat jäsenet ovat perehtyneet asioihin ja punninneet perusteluja, joita jäsen Cushnahan, jäsen Howitt ja muut ovat esittäneet. Haluan sanoa Cushnahanille, joka piti palavan puheen osoituksena intohimoisesta sitoutumisestaan demokratiaan, että olin hieman yllättynyt siitä, että minua kutsuttiin Washingtonin ja Lontoon sätkynukeksi. Tämä parantaa katu-uskottavuuttani tiettyjen parlamentin ryhmien keskuudessa, mutta kaikki ne, jotka olivat tässä istuntosalissa tänä aamuna, saattavat kuitenkin pitää sitä hieman kummallisena nöyrän palvelijanne kuvauksena. Kaikki on sallittua rakkaudessa ja sodassa, ja tunnustan, että arvoisan jäsenen puhe kuvasti, kuten totesin, hänen intohimoista suhtautumistaan aiheeseen. Minulle esitettiin yksi suora kysymys ja – ihailtavaa, sillä aina niin ei ole – kysymyksen esittänyt henkilö on jäänyt kuuntelemaan vastausta. En ole valmis – joskin ymmärrän asian tärkeyden – suostumaan siihen, että tähän sopimukseen sovelletaan menettelyjä, joita ei sovelleta muihin sopimuksiin, mutta huomautan, että sopimukseen sisältyy irtisanomislauseke, johon molemmat osapuolet voivat vedota, jos sopimuksen keskeistä osaa rikotaan. Tällainen keskeinen osa on ihmisoikeuksia ja demokraattisia periaatteita käsittelevä sopimuksen 1 artikla. Komissio on täysin tietoinen siitä, että tämä edellyttää jatkuvaa seurantaa, jota itse asiassa jo harjoitetaankin. Islamabadissa on ihmisoikeuksia käsittelevä EU:n työryhmä, joka laatii raportteja säännöllisin väliajoin. Parlamentti voi ilman muuta keskustella näistä raporteista aina halutessaan. Ihmisoikeuksia koskevaa säännöllistä vuoropuhelua lisätään, kun sopimus tulee voimaan. Jos jompikumpi osapuolista vetoaa irtisanomislausekkeeseen, sovelletaan sopimuksen mukaista kuulemismenettelyä, joskin toivon vilpittömästi, ettei siihen tule tarvetta. Kiitän vielä parlamenttia tästä mielenkiintoisesta ja intohimoisesta keskustelusta. Esille tuodut ongelmat ovat erittäin tärkeitä. Kun kuitenkin otetaan kaikki näkökohdat huomioon, kuten olen useaan otteeseen todennut – enkä vähiten arvoisan jäsenen johtamassa valiokunnassa – nyt parlamentilla on oikea hetki äänestää tämän kolmannen sukupolven sopimuksen puolesta, joka unionin on määrä tehdä alueellisesti ja maailmanlaajuisesti todella tärkeän ja myös omien geostrategisten etujemme kannalta todella tärkeän maan kanssa. Puhemies.    Kiitos, komission jäsen Patten. Keskustelu on päättynyt. Äänestys toimitetaan huomenna klo 11.00. Puhemies.    Esityslistalla on seuraavana De Keyserin laatima ulkoasioiden, ihmisoikeuksien sekä yhteisen turvallisuuden ja puolustuspolitiikan valiokunnan mietintö (A5-0270/2004) ihmisoikeuksista maailmassa vuonna 2003 ja Euroopan unionin ihmisoikeuspolitiikasta. De Keyser (PSE ),    Arvoisa puhemies, mietinnössäni tarkastellaan neljää aihepiiriä, joista esitän lyhyen yhteenvedon. Ensimmäinen aihepiiri koskee kuluvalla lainsäädäntökaudella toteutettujen ihmisoikeustoimien tuloksia. Yleiskuva on sekava. Mietinnössä suhtaudutaan tietenkin myönteisesti neuvoston kanssa harjoitettavaan yhteistyöhön ja korostetaan parlamentin voimakasta myötävaikutusta syrjinnän eri muotojen ja kuolemanrangaistuksen torjuntaan ja naisten oikeuksien sekä uskonnon- ja omantunnonvapauden edistämiseen. Parlamentti pahoittelee kuitenkin sitä, että liian monet asiaa koskevista päätöslauselmista ovat jääneet toteuttamatta ja että joissakin maissa ihmisoikeusvuoropuhelulla ei ole minkäänlaista sisältöä tai vaikutusta. Eräs esimerkki tästä on Saharov-palkinnon saajan Leyla Zanan tapaus. Turkkilaiset tuomioistuimet ovat tänään tuominneet hänet epäoikeudenmukaisella päätöksellä. Tulevaisuudessa on ehkä välttämätöntä luoda asianmukainen ihmisoikeuksien valvontajärjestelmä yhdessä kyseisen maan kanssa. On luotava kumppanuus, jossa kunnioitetaan maan kulttuuria mutta jolla on erityiset tavoitteet ja määräajat. Tällainen kumppanuus saatettiin hiljattain alulle Bangladeshin kanssa ja tällaista kumppanuutta kehitetään tulevaisuudessa mahdollisesti myös Marokon ja Vietnamin kanssa. Toinen tarkastelemani aihepiiri koskee terrorismia. Mietinnössä tuomitaan yksiselitteisesti kaikenlainen terrorismi. Siinä korostetaan tarvetta organisoida tämän kirouksen torjuntaa. Siinä todetaan kuitenkin myös, että terrorismin vastaisessa torjunnassa on noudatettava kansainvälistä humanitaarista oikeutta. Mietinnössä viitataan kyseistä oikeutta koskeviin loukkauksiin, jotka voivat jopa ruokkia terrorismia entisestään niiden aiheuttaman epäoikeudenmukaisuuden tunteen ja epätoivon takia. Kolmas käsittelemäni aihepiiri koskee lisääntymisterveyttä. Tämä terveydenala tunnetaan huonosti. Viime vuosisadalla puhuttiin häpeällisistä taudeista ja anatomiassa käytettiin termiä "nerf honteux", häpeällinen hermosto, kuvaamaan sukupuolielinten hermostoa. Nykypäivänä tätä hermostoa ei enää pidetä häpeällisenä, vaan 2000-luvulla häpeällistä on se, miten miehiltä ja naisilta eri puolilla maailmaa riistetään edelleen oikeus sukupuolikasvatukseen, tiedonsaantiin ja tehokkaisiin ehkäisykeinoihin, jotta he voisivat itse suunnitella ja päättää, montako lasta he saavat, ja jotta voidaan torjua sukupuoliteitse leviävät taudit ja aids. Kun otetaan huomioon aidsin järkyttävä leviäminen Afrikassa, Aasiassa, Itä-Euroopassa ja, kuten tiedätte, muutamissa ehdokasvaltioissa aivan unionin rajoilla, on selvää, että kiireiset toimet ovat välttämättömiä. Kaikki ne, jotka ovat minun tavoin seuranneet läheltä puutteellista lisääntymisterveydenhuoltoa pakolaisille ja kotiseudultaan siirtymään joutuneille henkilöille tarkoitetuilla leireillä – ja nyt on muistettava, että eri puolilla maailmaa on nyt 37 miljoonaa kotiseudultaan siirtymään joutunutta henkilöä, joista 65 prosenttia on naisia ja nuoria tyttöjä, ja että nämä naiset ja tytöt joutuvat usein raiskatuiksi, he saavat aids-tartunnan ja heidän on pakko myydä itseään saadakseen ruokaa, ja että monet heistä kuolevat vaarallisissa oloissa tehdyn abortin takia – ymmärtävät – ja vetoan tässä yhteydessä Euroopan kansanpuolueen (kristillisdemokraatit) ja Euroopan demokraattien ryhmän edustajaan, jäsen Gahleriin – että ehkäisy on ensisijaisen tärkeä henkiinjäämisen väline. Vaikka puolustankin lisääntymisterveyttä, en taistele hengellisiä johtajia vastaan, joilla on mielestäni täysi oikeus johtaa uskontokuntaansa. Vastustan tiettyjä vääristyneitä politiikkoja, kuten presidentti Bushin politiikkaa, joilla tapetaan tuhansia ihmisiä leikkaamalla tuntuvasti lisääntymisterveysohjelmalle, johon sisältyy myös kondomien käyttö ehkäisyvälineenä, kohdennettavia varoja. Puolustan itse asiassa oikeutta elämään ja ihmisarvoon. Neljäs käsittelemäni aihepiiri liittyy vammaisten oikeuksiin. Myös vammaiset yrittävät elää täysipainoista elämää, ja kuten tiedämme, unionin jäsenvaltiot lyövät edelleen laimin heidän oikeuksiaan. Mitä siinä tapauksessa onkaan sanottava siitä, miten vammaisia kohdellaan unionin rajojen ulkopuolella, miten he syrjäytyvät ja miten heidät toisinaan suljetaan laitoksiin epäinhimillisiin oloihin? Jäsen Gahlerin edustama PPE-DE-ryhmä on syyttänyt minua siitä, että olen mennyt liian pitkälle ja olen puuttunut liiaksi yksityiskohtiin. Vammaisia on 10 prosenttia maailman väestöstä ja heidän osuutensa on kasvamassa hälyttävästi kehitysmaiden puutteellisten olosuhteiden ja aseellisten selkkausten kasautuvien vaikutusten takia. Jäsen Gahler, onko tämä teistä yksityiskohta? Entä kohdat 71, 72, 73, 77, 78, 79 ja 80, joiden poistamista PPE-DE-ryhmä on toivonut, ovatko nekin vain yksityiskohtia? Ovatko oikeus koulutukseen, liikkumisvapaus, julkisten tilojen saavutettavuus ja yksinkertaisesti oikeus perheen perustamiseen pelkkiä yksityiskohtia? Onko konfliktien aiheuttamista henkisistä ongelmista kärsivien lasten hoito-ohjelmille annettava tuki vain yksityiskohta? Onko 78 kohdan poistaminen yhdellä kynänvedolla vain yksityiskohta? Vammaiset ja heitä puolustavat ihmiset ymmärtävät epäilemättä näiden yksityiskohtien merkityksen. Mietintöä leimaa vakaumus eikä sen tarkoituksena ole provosoida. Uskon, että se antaa laajan kuvan ihmisoikeuksista eri puolilla maailmaa. Se herättää kuitenkin toivoa sekavassa maailmassa. Haluan lopuksi vielä kiittää kaikkia ryhmiä, PPE-DE-ryhmää lukuun ottamatta, jotka ovat rohkaisseet minua esittämään tämän vision. Patten,    . Arvoisa puhemies, haluaisin kiittää neuvoston puheenjohtajaa siitä, että saan käyttää puheenvuoron ennen puheenjohtajavaltiota, ja pyydän anteeksi arvoisalta jäseneltä ja parlamentilta sitä, että minun on poistuttava paikalta ja jätettävä komission tehtävät kollegani, komission jäsenen Redingin, osaaviin käsiin. Minun on matkustettava Moskovaan presidentti Putinin sekä Lavrovin ja muiden kanssa järjestettävään tapaamiseen. Toivon, ettei parlamentti pahastu tästä. Haluan ensimmäiseksi kiittää De Keyseria hänen mietinnöstään, joka on mielestäni jälleen kerran todiste siitä, miten Euroopan parlamentin ihmisoikeustoimet antavat kriittisen sysäyksen unionin politiikalle. Tavanomaiseen tapaansa komissio vastaa kirjallisesti kaikkiin mietinnössä sille osoitettuihin suosituksiin. Haluaisin omalta osaltani tarkastella muutamia tärkeitä, tarkistettuja kysymyksiä. Ihmisoikeudet ja terrorismi pysyvät valitettavasti vielä jonkin aikaa kansainvälisen asialistan ykkösaiheena. Minun kantani terrorismin torjuntaan on selvä, ja olen tuonut sen monesti julki. Ilmaisin kantani pariin otteeseen eilen illalla ja toistamiseen tänä aamuna. Toistan kantani vielä kerran. Terrorismin torjunnan on perustuttava ihmisoikeuksien kunnioittamiseen eikä päinvastoin. Olen myös syvästi vakuuttunut siitä, että tämä yksin ei riitä. Ihmisoikeuksien vaalimisen olisi oltava olennainen osa terrorismin vastaista torjuntaa. Komissio jatkaa toimiaan ihmisoikeuksien edistämiseksi ja suojelemiseksi yhteistyössä kumppaneidemme kanssa kaikin käytettävissämme olevin keinoin: poliittisen vuoropuhelun, kehitysyhteistyön ja kolmansissa maissa kansalaisyhteiskunnan kanssa toteutettavien toimien avulla. Tässä ihailtavassa mietinnössä tarkastellaan kahta ihmisoikeuskysymystä, jotka ovat saaneet muita vähemmän huomiota: oikeutta terveyteen – tässä tapauksessa lisääntymisterveyteen – ja sitä kaikkialle tunkevaa syrjintää, jota vammaiset kohtaavat ponnisteluistaan huolimatta kaikkialla maailmassa ja jota konfliktit tai köyhyys lisäävät edelleen. Kaikkien ihmisten ja etenkin naisten mahdollisuus saavuttaa lisääntymisterveys kuuluu olennaisesti heidän lisääntymisoikeuksiinsa. Esittelijä on aivan oikeassa tuodessaan esiin ne kipeät seuraukset, joita lisääntymisoikeuden epäämisellä on, ja todetessaan, ettei lisääntymisoikeus koske vain naisia. On kuitenkin tärkeää panna merkille, että lisääntymisterveyden yhteiskunnalliset seuraukset koskettavat vakavimmin tyttöjä. Esimerkiksi monissa osin Afrikkaa nuoret naiset tulevat miehiä helpommin leimatuiksi sukupuoliteitse tarttuvien tautien sekä HIV- tai aids-tartuntojen takia, ja he joutuvat myös todennäköisemmin kärsimään suhteettomasti vaarallisten aborttien ja hedelmättömyyden kaltaisista ongelmista. Vuodesta 1994 alkaen komissiolla on ollut tärkeä rooli kehitysmaiden lisääntymisterveyteen liittyvien tarpeiden täyttämisessä Kairossa kymmenen vuotta sitten järjestetyssä YK:n kansainvälisessä väestö- ja kehityskonferenssissa sovittujen tavoitteiden mukaisesti. Vuosina 1994–2001 myönsimme yli 655 miljoonaa euroa ulkoista tukea, joka kohdennettiin nimenomaisesti perhesuunnitteluun, lisääntymisterveyteen, turvalliseen äitiyteen, HIV:n/aidsin torjuntaan sekä väestöpolitiikkaan ja -suunnitteluun. Lisäksi viime vuoden heinäkuussa neuvosto antoi asetuksen avusta lisääntymis- ja seksuaaliterveyteen ja lisääntymistä ja seksuaalisuutta koskeviin oikeuksiin liittyville politiikoille ja toimille kehitysmaissa. Asetuksen mukaan yhteisön rahoitustukea annetaan maaseudun ja kaupunkien köyhimmälle ja vaikeimmassa asemassa olevalle väestönosalle suunnattaviin toimiin, joiden tavoitteena on torjua naisten, nuorten ja lasten lisääntymis- ja seksuaaliterveydelle haitallisia käytäntöjä, kuten tyttöjen ja naisten sukupuolielinten silpomista, seksuaalista väkivaltaa, lapsiavioliittoja ja liian varhaisessa iässä solmittavia avioliittoja. Euroopan unioni on osoittanut olevansa sitoutunut edistämään vammaisten ihmisoikeuksia. Tästä ovat osoituksena EY:n perustamissopimuksen 13 artiklan nojalla annettu yhteisön lainsäädäntö, jonka tavoitteena on torjua syrjintää työllisyyden alalla, aloitteet, jotka on toteutettu osana viimevuotiseen vammaisten teemavuoteen liittyviä jatkotoimia, sekä unionin aktiivinen osallistuminen tätä alaa koskevaan uuteen YK:n yleissopimukseen. Lisäksi komissio on tehnyt muutamia aloitteita osana laajempia toimiamme, joilla ihmisoikeudet pyritään valtavirtaistamaan kehitysyhteistyömme kaikkiin näkökohtiin. Tähän liittyy myös kehittämistä ja vammaisuutta koskevan poliittisen ohjauksen antaminen omille valtuuskunnillemme. Tehtävää riittää kuitenkin vielä. Mielestämme tämä kysymys voidaan parhaiten ratkaista kouluttamalla henkilöstöämme, helpottamalla vammaisjärjestöjen ja poliittisten päättäjien vuoropuhelua, parantamalla tietoisuutta vammaisuuteen liittyvistä kysymyksistä vuoropuhelussamme kehitysmaiden kanssa ja ottamalla vammaisjärjestöt mukaan maiden väliseen vuoropuheluun. Lopuksi todettakoon, että tässä erinomaisessa mietinnössä korostetaan useissa maissa turhia vammautumisia aiheuttavien, erittäin tuhoisien jalkaväkimiinojen käytön aiheuttamaa tuskaa. Komissio on sitoutunut edistämään määrätietoista politiikkaa poistaakseen jalkaväkimiinojen aiheuttaman uhan ja lisäämään toimiaan vähentääkseen miinoista kärsivien maiden humanitaarisia, sosiaalisia ja taloudellisia kustannuksia. Vuosien 2002–2004 miinanraivausstrategiassa EU:n tavoitteet nivoutuvat yhteen kansainvälisen yhteisön Ottawan sopimuksessa asettamien tavoitteiden kanssa. Yhteisön talousarviosta annetaan tukea 33 maalle ja alueelle miinanraivaustoimia ja valmiuksien lisäämistä varten, ja vuonna 2002 Euroopan unioni myönsi tukea yhteensä 145 miljoonaa euroa. Minulla on ollut kunnia seurata tämän alan toimiamme, jotka ovat ulottuneet Sri Lankasta aina Balkanin maihin. Se, että arvoisa jäsen on kiinnittänyt parlamentin ja kaikkien Euroopan kansalaisten huomion tähän asiaan, kuten myös muihin mietinnössä esitettyihin näkökohtiin, on erityisen tärkeää ja merkityksellistä. Olemme äärimmäisen kiitollisia tästä mietinnöstä. Olen pahoillani, mutta minun on nyt kiirehdittävä Moskovaan Napoleoniakin ripeämmin, ja olen kiitollinen puhemiehelle siitä, että se sallii minun kiiruhtaa eteenpäin. Puhemies.    Kiitoksia, arvoisa komission jäsen Patten. Toivotamme teille hyvää matkaa Moskovaan. Roche,    . Arvoisa puhemies, minäkin olen tyytyväinen voidessani osallistua parlamentin ihmisoikeuskeskusteluun. Tämä on tärkeä keskustelu. Kuten totesin aiemmin, tämä aihe huolestuttaa ja koskettaa minua erityisesti. On hyvin tärkeää tehostaa parlamentin ja neuvoston välistä ihmisoikeusvuoropuhelua. Puheenjohtajavaltio Irlannille ihmisoikeudet ovat tärkeä painopiste. On ehdottoman tärkeää, että seuraamme tiiviisti tätä kysymystä. Haluan kiittää jäsen De Keyseria hänen hyvin arvokkaasta mietinnöstään ihmisoikeuksista maailmassa vuonna 2003 ja Euroopan unionin ihmisoikeuspolitiikasta. Mietintö on osa tärkeää keskustelua. Voimme olla eri mieltä muutamista sen näkökohdista, mutta totuus on, että se on erinomainen mietintö. Kansainvälisiä toimiamme olisi arvioitava jatkuvasti sen mukaan, miten suojelemme ja edistämme ihmisoikeuksia. Perusperiaatteemme on, että ihmisoikeudet ovat yleismaailmallisia, jakamattomia, toisistaan riippuvaisia ja toisiinsa liittyviä. Kuten komission jäsen Patten juuri totesi, ne ovat hyvin läheisessä yhteydessä tässä rauhattomassa maailmassa ilmeneviin ongelmiin. Minun ei tarvinne korostaa yhtäältä rauhan, turvallisuuden ja vakauden ja toisaalta ihmisoikeuksien, perusvapauksien ja demokratian kunnioittamisen läheistä yhteyttä. Parlamentissa nyt käytävä keskustelu on oikea-aikainen myös siitä syystä, että se käydään samaan aikaan Genevessä parhaillaan koolla olevan YK:n ihmisoikeustoimikunnan kuudennen istunnon kanssa. Haluaisin sanoa muutaman sanan suhteestamme ihmisoikeustoimikuntaan. Parlamentin vuosittaisessa mietinnössä viitataan aivan oikein siihen, että Euroopan parlamentin päätöslauselmissa esitetyt ensisijaiset tavoitteet ja EU:n toimet ihmisoikeustoimikunnan istunnoissa ovat erittäin yhdenmukaisia. Tämä on eräs konkreettinen esimerkki siitä, miten neuvosto ja Euroopan parlamentti voivat tehdä entistä tiiviimpää yhteistyötä lisätäkseen avoimuutta ja läpinäkyvyyttä ja edistääkseen Euroopan unionin ihmisoikeuspolitiikkaa. Tämä on myös yksi 10. joulukuuta 2002 annetussa yleisten asioiden ja ulkosuhteiden neuvoston päätöslauselmassa ihmisoikeuksista ja demokratisoitumisesta kolmansissa maissa esitetyistä suosituksista. Euroopan unionilla on ollut myönteinen rooli ihmisoikeustoimikunnan tämänvuotisessa istunnossa Genevessä. Tähän mennessä unioni on antanut maakohtaiset päätöslauselmat Valko-Venäjän, Turkmenistanin ja Pohjois-Korean ihmisoikeustilanteesta. Päätöslauselma Israelin siirtokunnista miehitetyillä arabialueilla hyväksyttiin myös ihmisoikeustoimikunnassa. Myös Euroopan unionin esittämät temaattiset päätöslauselmat on hyväksytty. Esimerkiksi unionin päätöslauselma kaikenlaisen uskonnollisen suvaitsemattomuuden poistamisesta on hyväksytty yhteisymmärryksessä. Lasten oikeuksia koskeva päätöslauselma hyväksyttiin yksimielisesti Yhdysvaltain esittämän äänestyspyynnön jälkeen. Odotan, että ihmisoikeustoimikunta hyväksyy myös Euroopan unionin päätöslauselman kuolemanrangaistuksesta myöhemmin tällä viikolla. Tähän kaikkeen on suhtauduttava myönteisesti. Muutamat tärkeät Yhdistyneiden Kansakuntien ja EU:n aloitteet ovat kuitenkin rauenneet. Tämä johtuu suurelta osin YK:n ihmisoikeustoimikunnan kokoonpanosta. Se on myös osoitus muutamien alueellisten ryhmittymien haluttomuudesta tuomita millään tavoin jäseniään. Mielestäni tämä on aina ollut eräs YK:n järjestelmän keskeisistä epäkohdista. EU:n Tšetšeniaa koskeva aloite hylättiin ja Zimbabwea koskeva päätöslauselmamme torjuttiin esityksellä pidättyä toimenpiteistä. On syytä panna merkille, että viime vuoteen verrattuna Tšetšeniaa koskeva päätöslauselmaluonnos hylättiin tänä vuonna selvästi suuremmalla äänierolla. Meidän on analysoitava tätä tulosta ja selvitettävä, miksi näin tapahtui. Meidän on myös tarkasteltava ihmisoikeustoimikunnassa esitettäviä kriittisiä maakohtaisia päätöslauselmia. Mikä tärkeintä, meidän on päätettävä, onko ensisijainen tavoitteemme esittää unionin julistuksia, jotta koko maailma tietää kantamme, vai varmistaa, että valtaosa ihmisoikeustoimikunnan jäsenistä tosiasiassa hyväksyy laatimamme tekstit. Vähemmän diplomaattisesti ilmaistuna totean, että Euroopan unionin on ehkä aika oppia "painimaan viekkaammin" ihmisoikeustoimikunnan kanssa käytävissä neuvotteluissa. Toimiaksemme tehokkaasti – sen sijaan että esitämme vain päätelmiä – meidän on laadittava strategia. Haluan tarkastella kolmea painopistealuetta, jotka mainitaan mietinnössä. Jäsen De Keyser keskittyy mietinnössään kolmeen pääaiheeseen: ensinnäkin terrorismin torjunnan kehityssuuntiin kansainvälisellä tasolla, toiseksi kansainvälisen tilanteen vaikutukseen lisääntymisterveyteen ja kolmanneksi vammaisten oikeuksiin erityisesti konfliktitilanteissa, erittäin köyhissä maissa ja kehitysmaissa. Vammaisuudesta totean, että olin yllättynyt lukiessani mietinnöstä, että kolme neljästä vammaisesta elää kehitysmaissa. Kehitysmaiden suuren vammaisten ryhmän tilannetta pahentaa entisestään köyhyys ja, kuten komission jäsen Patten totesi, konfliktit. On järkyttävää, että suuri osa silpomisista ja vammautumisista johtuu niin kutsutuissa kehittyneissä sivistysvaltioissa valmistettujen ja kehitysmaihin vietyjen maamiinojen käytöstä. Aiomme jatkaa toimiamme vammaisten oikeuksien tunnustamiseksi Irlannin puheenjohtajakaudella sekä yhteisön että YK:n tasolla, jotta saamme laadittua YK:n yleissopimuksen vammaisten ihmisoikeuksista. Lisääntymisterveyden osalta vuosittaisessa mietinnössä korostetaan, että HIV/aids on lisääntynyt huolestuttavasti Itä-Euroopassa ja Keski-Aasiassa, ja painotetaan köyhyyden ja lisääntymisterveyteen liittyvien kysymysten välistä suhdetta. Puheenjohtajavaltio Irlanti on tunnustanut aidsin torjumisen merkityksen, eikä yhdelläkään valtiolla ole valmiuksia ratkaista tätä kysymystä yksin. Helmikuussa puheenjohtajavaltio järjesti Dublinissa ison konferenssin HIV-/aids-epidemiasta kyseisillä alueilla. Konferenssin nimi oli "Breaking the barriers: the fight against HIV/AIDS in Europe and Central Asia". Totean lisääntymisterveydestä yleisesti, että Euroopan unioni ponnistelee väsymättömästi sen varmistamiseksi, että tärkeissä YK:n konferensseissa hyväksytyissä perusasiakirjoissa vahvistetut oikeudet lisääntymisterveydenhuollon palveluihin toteutuvat. Euroopan unioni ja sen jäsenvaltiot noudattavat Kairon kansainvälisessä konferenssissa vahvistettua lisääntymisterveystavoitetta koskevaa sitoumustaan, jonka mukaan kaikille ihmisille on asianmukaisessa iässä taattava perusterveydenhuollon välityksellä lisääntymisterveyspalvelujen saatavuus mahdollisimman nopeasti ja viimeistään vuonna 2005. Neuvoston heinäkuussa 2003 antama asetus avusta lisääntymisterveyteen liittyville politiikoille ja toimille kuvastaa tätä sitoumusta. Terrorismista totean, että jäsen De Keyser on aivan oikeassa korostaessaan vaarallisia tunnereaktioita, kuten pelkoa, vihaa ja kostonhalua, jotka voivat johtaa vaatimuksiin rankaisutoimista tämän ilmiön torjunnassa. Tämä on usein käsitelty aihe, joka on tullut toistuvasti esille monissa parlamentin keskusteluissa. Olemme kaikki halukkaita torjumaan yhdessä terrorismia, mutta meidän on myös varmistettava, että terrorismin torjunnassa noudatetaan tasapainoisesti ihmisoikeuksia, demokratian periaatteita ja oikeusvaltioperiaatetta. Vuoden 2001 syyskuun jälkeen terrorismin torjunnasta on tullut yleismaailmallinen prioriteetti. Samalla terrorismin torjunta on tuonut uusia haasteita ihmisoikeuksien edistämisen ja suojelun alalla. Terroritekoja ei voida koskaan perustella millään syyllä tai ideologialla, vaan ne on tuomittava ehdoitta. Terrorismi, jolle on ominaista pahaa-aavistamattomien ihmisten mielivaltainen tappaminen, kieltää räikeästi kaikkein tärkeimmän ihmisoikeuden, oikeuden elämään. Kaikkien valtioiden velvollisuutena on suojella kansalaisiaan terrori-iskuilta ja torjua terrorismin kaikkia muotoja. Jotta terrorismin torjunta saisi mahdollisimman laajaa tukea ja toimisi tehokkaasti pitkällä aikavälillä, sen yhteydessä on noudatettava täysimääräisesti ihmisoikeuksia ja perusoikeuksia. Ihmisoikeuksien edistämisen pitäisi todellakin olla olennainen osa kaikkia terrorismin torjuntatoimia. Meidän on pohdittava myös terrorismin syitä. Halua ymmärtää terrorismin syitä ei pidä kuitenkaan ymmärtää siten, että suhtautuisimme terrorismiin tai terroristeihin mitenkään pehmeästi. Päinvastoin se on ensisijaisen tärkeä vaihe terrorismin torjumisessa. Eurooppa-neuvoston puheenjohtaja Ahern totesi parlamentissa viime kuussa, että hyvä lääkäri kertoisi, että taudin hoidossa on välttämätöntä tarkastella ensimmäiseksi sen syitä ja oireita. Terrorismiin vastataan aivan liian usein yksistään tarkastelemalla oireita eikä itse tautia. Jäsen De Keyser panee oikeutetusti merkille terrorismin torjunnasta myös sen, ettei tätä tavoitetta pidä käyttää tekosyynä lehdistön oikeuksien rajoittamiselle tai etenkään hyökkäyksille yksilöitä ja yksittäisiä lehtimiehiä vastaan. Euroopan unioni on aina arvostanut suuresti kaikkien ihmisoikeuksien puolustajien, myös tiedotusvälineiden, työtä. Ihmisoikeuksien puolustajat ovat tehostaneet toimiaan ihmisoikeusrikkomusten uhrien suojan parantamiseksi. Edistyksen hinta on kuitenkin ollut usein kova ja ihmiset ovat saaneet maksaa siitä kalliisti. Ihmisoikeuksien puolustajat ovat joutuneet yhä useammin hyökkäysten kohteeksi, ja heidän oikeuksiaan on rikottu liian monissa maissa. Euroopan unioni on aina kiinnittänyt suurta huomiota ihmisoikeuksien puolustajien suojeluun, mutta tähän asti se on tapahtunut valtaosin tapauskohtaisesti. Puheenjohtajavaltio Irlannin tarkoituksena on laatia erityiset poliittiset suuntaviivat lujittaakseen Euroopan unionin ihmisoikeuksien puolustajille antamaa tukea. Nämä suuntaviivat esitetään pian ministerineuvostolle. Haluaisin onnitella vielä kerran esittelijää hänen mietinnöstään. Puheenjohtajavaltio ilmaisee neuvoston puolesta olevansa tyytyväinen parlamentin kanssa tehtävään yhteistyöhön yhteisten tavoitteidemme, demokratian ja ihmisoikeuksien, edistämiseksi. Euroopan unionin perustana on ihmisoikeuksien kunnioittaminen, ja tämä koskee sekä unionin sisäpolitiikkaa että unionin ulkopolitiikkaa. Gahler (PPE-DE ).    – Arvoisa puhemies, ihmisoikeuksien suojelu on ollut perinteisesti eräs Euroopan parlamentin keskeisistä tehtävistä, ja ihmisoikeuksien suojelusta on itse asiassa päästy poliittiseen yhteisymmärrykseen. Sovellettavat standardit on vahvistettu ihmisoikeuksien suojelua koskevissa kansainvälisissä sopimuksissa. Parlamentin onkin arvosteltava niitä tahoja, jotka loukkaavat kyseisiä standardeja tai sallivat niiden loukkaamisen. Toisin kuin kaikki edelliset kuluvan vaalikauden vuosittaiset mietinnöt tämänvuotinen mietintö ei syntynyt lupaavissa merkeissä. Arvostelemme etenkin sitä, että esittelijä on kuormittanut tätä vuosittaista mietintöä ihmisoikeuksista suhteettomasti ideologisilla näkemyksillä ja asettanut omat keppihevosensa, etten sanoisi pakkomielteensä, keskeiseen asemaan mietinnössä. Tästä syystä mietinnöstä puuttuu ensinnäkin yleinen ja kiistaton osa, joka on sisällytetty tekstiin vasta 70 tarkistuksen jälkeen. Jotta asia tulee ehdottoman selväksi, haluan toistaa vielä, että tällaisessa mietinnössä on käsiteltävä suuria kysymyksiä. Tällaiset kysymykset liittyvät esimerkiksi demokratiaa, vapaita vaaleja, mielipiteenvapautta, lehdistönvapautta, uskonnon- ja omantunnon vapautta, naisten oikeudellisen ja käytännön syrjinnän poistamista, fyysisen koskemattomuuden suojaa ja muita asioita koskeviin vaatimuksiimme. On tuotava ilmi, mistä arvostelemme neuvostoa, etenkin kun se antaa vain tyhjiä lupauksia ihmisoikeuksista neuvotellessaan suurten maiden kanssa. On sanomattakin selvää, että tällaisessa mietinnössä on täysin perusteltua ja asianmukaista viitata esimerkiksi vammaisten oikeuksiin. Heidän oikeuksiaan yhdenvertaisina kansalaisina on tietenkin lujitettava, ja alentava kohtelu julkisissa palveluissa on tuomittava. Oikeus elämään sisältää myös oikeuden käyttää terveydenhuoltopalveluja yksittäisten valtioiden toimintamahdollisuuksien rajoissa, mutta ette saa pukea yksityiskohtaisia sosiaali- ja terveyspoliittisia vaatimuksia – riippumatta siitä, miten suositeltavia ne ovat – ihmisoikeuksien luettelon muotoon ja tallentaa niitä tähän mietintöön. Taattuja ihmisoikeuksia voidaan nimittäin vaatia oikeusteitse, ja ne, jotka eivät pysty takaamaan näitä oikeuksia, rikkovat ihmisoikeuksia. Yhdessäkään perustuslaissa taikka kansainvälisessä yleissopimuksessa – Euroopassa tai muualla – ei vahvisteta, että mietinnössä esittämänne yksityiskohtaiset vaatimukset kuuluisivat oikeusteitse täytäntöön pantaviin ihmisoikeuksiin. Jos näin olisi, Rabatin tai Lagosin kaupunginjohtajat rikkoisivat ihmisoikeuksia, sillä he eivät täytä vaatimustanne, jonka mukaan kaupungin linja-autoissa on oltava vammaisten käyttöön soveltuvat ovet. Tällainen laiminlyönti voi hyvinkin tehdä heistä huonon kaupunginjohtajan, mutta he eivät kuitenkaan riko ihmisoikeuksia. Tämä osoittaa, miten väärä lähestymistapanne on. Ilmaisten kondomien jakaminen ei myöskään kuulu ihmisoikeuksiin, vaikka tämä tavoite meidän on tietenkin saavutettava. Etelä-Afrikan presidentillä Thabo Mbekillä voi hyvinkin olla väärä käsitys siitä, miten aidsia torjutaan, mutta se ei tee hänestä ihmisoikeusrikkojaa. Parlamentilla on tarkasteltavanaan jäsen Mantovanin erinomainen mietintö vammaisten tilanteesta, ja kaikkia nyt esittämiänne asioita on tarkoituksenmukaista käsitellä kyseisessä mietinnössä. Te voisitte ainoastaan esittää siihen tarkistuksia, eikä mietintö olisi teidän nimissänne. Sanon teille, että jäsen Mantovanin mietinnössä kaikki on esitetty paljon paremmin, ja siksi aiomme äänestää hänen mietintönsä puolesta emmekä teidän. Toisesta keppihevosestanne, lisääntymisterveydestä, totean, että se kuuluu kehitysyhteistyövaliokunnalle tai Junkerin mietintöön kehityksestä 10 vuotta Kairossa pidetyn konferenssin jälkeen – se on jo itse asiassa sisällytetty mietintöön – eikä sitä pidä esittää tässä muodossa osana taattujen, oikeusteitse täytäntöön pantavien ihmisoikeuksien luetteloa. Kenen käsiteltäväksi aiotte siinä tapauksessa viedä asian? Tässä kysymyksessä olemme usein melko lähellä toisiamme, sillä myös minä vastustan Mexico City -politiikkaa. Olen myös ensimmäisenä vaatimassa, että katolisten lähetysasemien olisi pikemminkin jaettava kondomeja kuin tuomittava ne. Jos te kuitenkin vaaditte, että EU:n olisi korvattava USA:n varojen menetykset, luulenpa, että muut katsovat paremmaksi säästää varojaan, sillä tällöinhän EU ottaisi vastuun, eikö vain? Parlamentissa on vallinnut yhteisymmärrys ihmisoikeuksista jo useiden vuosien ajan, mutta mielestäni teidän mietinnöllänne ei suinkaan edistetä yhteisymmärryksen säilymistä. Howitt (PSE ).    Arvoisa puhemies, Isossa-Britanniassa eräs mies tukehdutti hengiltä 40-vuotiaan veljensä, jolla oli Huntingtonin tauti. Hän tunnusti syyllisyytensä törkeään kuolemantuottamukseen ja tuomari vapautti hänet. Belgiassa hoitajat ja terveydenhuollon työntekijät pahoinpitelivät ja hakkasivat eräässä hoitolaitoksessa asuvia vammaisia ja henkilökunta varasti ja tuhlasi heidän rahojaan. Alankomaissa kolme hoitajaa hakkasi, potki ja nimitteli erään hoitokodin viittä dementiasta kärsivää vanhusta. Espanjassa eräät vanhemmat pitivät teljettynä 44-vuotiasta vammaista tytärtään pari metriä syvässä kellarissa nelivuotiaasta alkaen. Sosiaalityöntekijät olivat tietoisia tapauksesta 25 vuoden ajan. Bulgariassa henkisesti jälkeenjääneiden laitoksessa lapset sidottiin sänkyihinsä talvella, öisin lämmitys katkaistiin varojen säästämiseksi ja heidän annettiin paleltua. Viisitoista lasta – neljäsosa asukkaista – kuoli. Venetsiassa Italiassa eräs henkisistä ongelmista kärsinyt mies kuoli savumyrkytykseen, kun hänen äitinsä lukitsi hänet kotiinsa tapansa mukaan lähtiessään itse ulos ja jättäessään poikansa yksin. Tulen sytyttyä mies ei päässyt ulos lukitusta ovesta. Saksassa eräs 55-vuotias, oppimisvaikeuksista ja heikentyneestä näkökyvystä kärsinyt mies joutui työmatkallaan kahden skinheadin hyökkäyksen kohteeksi. Nämä hakkasivat ja potkivat hänet kuoliaaksi. Nämä nuoret kertoivat poliisille, "ettei hän ollut elämän arvoinen". Kuten jäsen Gahler juuri totesi, parlamentin PPE-DE-ryhmä äänesti valiokunnassa jäsen De Keyserin ihailtavaa mietintöä vastaan ja muutamat uhkasivat vastustaa sitä täysistunnossa, sillä heidän mielestään tällaiset vammaisten pahoinpitelyt eivät loukkaa ihmisoikeuksia. Se on heille häpeäksi! Van den Bos (ELDR ).    Arvoisa puhemies, saavutammeko koskaan sellaista sivilisaation tasoa, jolloin voimme sanoa, että laajat ihmisoikeusloukkaukset kuuluvat menneisyyteen? Tällaisten loukkausten ensisijainen syy on usein vallan säilyttäminen tai etenkin vallan anastaminen hintaan mihin hyvänsä. Samasta syystä myöskään alkukantaista vihan kylvämistä pelkästään uskonnollisista tai etnisistä syistä ei suinkaan ole onnistuttu kitkemään; päinvastoin yhä useampia ihmisiä tapetaan mielivaltaisesti. Tällä viikolla pidämme muistotilaisuuden Ruandan verilöylyn johdosta. Koko kansainvälinen yhteisö painaa päänsä häpeästä oman passiivisuutensa takia. Olemmeko tosissamme? Olemmeko todellakin tehneet oikeat päätelmät? Merkitsevätkö ihmisoikeudet todellakin Euroopalle käytännössä yhtä paljon kuin juhlalliset julistukset antavat ymmärtää? Olemmeko todellakin valmiita asettamaan ihmisoikeudet taloudellisten ja strategisten etujen edelle? Näin ei valitettavasti ole. Laaja väkivalta, kidutus, rakenteelliset epäkohdat, kuten naisiin kohdistuvat loukkaukset ja kastijärjestelmä ovat edelleen yleisiä nykypäivänä. Onneksi jäsen De Keyserin mietinnössä kannatetaan viimevuotisessa mietinnössäni esitettyjä vetoomuksia siitä, että kumppanimaiden kanssa käytävästä ihmisoikeusvuoropuhelusta olisi tehtävä entistä sitovampaa ja sen rakennetta olisi tehostettava. On pohdittava, miten laaja vaikutus sillä on ollut käytännössä. Mietintöni jälkeen parlamentin ja neuvoston välinen yhteistyö on parantunut merkittävästi useilla eri tasoilla. Odotan, että puheenjohtajavaltio Alankomaat parantaa edelleen suhteita parlamenttiin näissä kysymyksissä. Pyrimme omalta osaltamme varmistamaan, että ihmisoikeuksia koskeva mietintö julkaistaan joka vuosi tiettynä ajankohtana, jotta siihen voidaan sisällyttää arvio neuvoston kertomuksesta ja YK:n ihmisoikeustoimikunnan esittämistä ratkaisuista. Lisäksi parlamentin olisi seurattava entistä järjestelmällisemmin raportoituja ihmisoikeusrikkomuksia. Jäsen De Keyserin mietinnön lähtökohdat olivat epäonniset. Tästä huolimatta ryhmäni kannattaa sen sisältöä, myös vammaisten oikeuksia ja lisääntymisterveyttä koskevia kohtia. Mietinnössähän vastustetaan sellaista alkeellista oikeustajua, jonka mukaan ihmisen on kuoltava hoidon puutteen takia. Kristillisdemokraattisten ystäviemme pitäisi olla asiasta samaa mieltä, vaikka kyse olisikin oikeuksista, joita ei voi vaatia oikeusteitse. Lopuksi haluaisin korostaa jälleen kerran poliittisia tarkoitusperiä ja radikalismia palvelevan uskonnon väärinkäytön yleistymistä. Kun otetaan huomioon Madridia vakavasti koskettanut uhka ja todellisuus, haluan toistaa viimevuotisen vetoomukseni siitä, että Euroopan unionin on kartoitettava ongelman kaikki ulottuvuudet ja laadittava toimintasuunnitelma tällaisten uskonnollisten äärisuuntien torjumiseksi. Mielestäni on myös korkea aika, että EuroMed-säätiö, josta päätettiin Valenciassa vuonna 2002, voi lopultakin aloittaa toimintansa. Euroopan unioni ylpeilee sillä, että se on arvoyhteisö. Siksi ihmisoikeuspolitiikastamme olisi tehtävä entistä sitovampaa; siihen olisi sisällytettävä myös velvollisuus toimia sellaisen sivilisaation saavuttamiseksi, jossa laajat ihmisoikeusrikkomukset kuuluvat menneisyyteen. Boudjenah (GUE/NGL ).    Arvoisa puhemies, on valitettavaa, että joudumme taas tunnustamaan ihmisoikeuksia koskevassa vuosittaisessa mietinnössä, että maailman ihmisoikeustilanne on pahenemassa. Viidakon laki, sortotoimet ja sotilaallinen väliintulo ovat syrjäyttämässä kansainvälisen oikeuden periaatteet ja arvot. Terrorismin vastaisella taistelulla pyhitetään eri puolilla maailmaa tehtävät laajat hyökkäykset yksilöllisiä ja kollektiivisia vapauksia vastaan. Tämä luettelo on pitkä, ja sinä mainitaan myös Turkki, joka on jälleen kerran juuri tuominnut epäoikeudenmukaisesti Leyla Zanan ja hänen kannattajansa kurdiväestön puolesta puhumisesta; Tunisia, jossa demokratian puolestapuhujia vainotaan ja sorretaan yhä enemmän, samalla kun Euroopan unioni suhtautuu asiaan välinpitämättömästi; Marokko, jossa miehitetyn Länsi-Saharan asukkaiden oikeuksia loukataan yhä useammin; Irak, jossa Yhdysvaltain miehitysjoukot aiheuttavat todellisia inhimillisiä tragedioita: ne ostavat maan luonnonvaroja alhaiseen hintaan ja katsovat oikeudekseen käyttäytyä hallitsijan tavoin; Palestiina, jossa Israelin parlamentin Knessetin entisen puhemiehen Avraham Burgin mukaan tilanne on niin räjähdysaltis, että "moraalinen velvollisuutemme on vastustaa sitä äänekkäästi". Tässä yhteydessä voidaan mainita myös ihmisoikeuksien puolustajien tuomittava ahdistelu eri puolilla maailmaa. Kansainvälisen ihmisoikeusliiton (FIDH) ihmisoikeuksien puolustajien suojelun seurantakeskuksen vuonna 2003 laatiman kertomuksen mukaan nykyinen ilmapiiri, jossa painotetaan ensisijaisesti turvallisuutta ja yksilön vapauksia rajoittavien mielivaltaisten toimenpiteiden täytäntöönpanoa, väheksyy ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen periaatteita. Siksi on käynyt entistä vaikeammaksi tuomita rajoittavien lakien käyttöönotto, puolustaa oikeutta oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin, taistella kuolemanrangaistusta vastaan ja tuomita kidutus. Joissakin maissa lehtimiehet, juristit, poliittiset vastustajat ja ammattiliittojen edustajat ovat joutuneet hyökkäysten kohteeksi ja tulleet ammutuiksi. Yhteisen tulevaisuutemme takia nyt on entistäkin tärkeämpää tukea ja kannustaa näitä demokratian, oikeuden ja rauhan puolustajia. Lopuksi totean, että paremman maailman rakentaminen edellyttää myös, että kunnioitamme perusoikeuksia ja turvaamme ne. Tällaisia ovat itsemääräämisoikeus, oikeus omavaraiseen ravintoon, oikeus terveyteen ja oikeus elää arvokkaasti eikä kurjuudessa. Tältä osin kannatan esittelijän esitystä ja etenkin lisääntymisterveyttä koskevia toimia. Wuori (Verts/ALE ).    – Arvoisa puhemies, muuttuneen substanssin osalta kannatamme sen hyväksymistä, joistakin yksityiskohtia koskevista ymmärrettävistä painotusrajoista huolimatta. Mutta samalla haluan yleisemmin kiinnittää huomiota menettelytapaan, joka on tällä kertaa ollut skandaalimainen. Ihmisoikeudet eivät saa joutua lyhytnäköisen, usein mediavetoisen päivänpolitiikan panttivangeiksi. Täten niiden toteuttaminen sekä edellyttää poliittisia valintoja että vaikuttaa poliittisesti. Niillä on itseisarvo. Ihmisoikeustyö vaatii kokonaisnäkemystä sekä niiden omasta logiikasta lähtevää järjestelmällistä, pitkäjänteistä ja johdonmukaista, niin temaattista kuin maantieteellistäkin ongelmien priorisointia. Pidämme tervetulleina mietintöön sisältyvää katsausta tämän päivän ihmisoikeustyöhön. Samalla meidän on kuitenkin katsottava tulevaisuuteen. Ellemme vastaisuudessa kykene koordinoimaan paremmin EU:n sisäistä ja ulkoista ihmisoikeusseurantaa ja panemaan niitä samalle viivalle, ellemme pysty jäntevämpään jälkikäteisseurantaan sekä jättämään sivuun asiaankuulumattomia poliittisia motiiveja ja salattuja agendoja, jätämme surkean perinnön seuraavalle parlamentille. Vasta jos saamme oman talomme näin järjestykseen, voimme uskottavasti vaatia jäsenvaltioita ja neuvostoa irrottautumaan kauppapoliittisista ja muista kapeista hyötynäkökohdista ja luomaan johdonmukaista ja pitävää politiikkaa. Tässäkin mielessä ihmisoikeudet alkavat kotoa, ja siitä ennen kaikkea on nyt kysymys. Ribeiro e Castro (UEN ).    – Arvoisa puhemies, arvoisa neuvoston puheenjohtaja, arvoisa komission jäsen, hyvät parlamentin jäsenet, yhdyn juuri kuulemaamme puheenvuoroon. Myös me olisimme halunneet, että mietinnössä keskitytään YK:n ihmisoikeuksien yleismaailmallisessa julistuksessa vahvistettuihin ihmisoikeuksien keskeisiin periaatteisiin. Meidän olisi noudatettava tällaista lähestymistapaa sen sijaan, että käytämme näitä mietintöjä muihin tarkoitusperiin. Mielestäni mietintö on parlamentin valiokunnassa hylättyä alkuperäistä versiota parempi, mutta haluan siitä huolimatta esittää omasta ja ryhmäni puolesta joitakin huomautuksia. Ensinnäkin muutama sana Saharov-palkinnosta ja palkinnon kolmesta voittajasta, joita vainotaan edelleen. Päätöslauselma ei ole tasapainossa, sillä perusteluissa viitataan kolmeen tapaukseen: Turkkiin, Burmaan ja Kuubaan. Lopullisen päätöslauselman 23 kohdassa jätetään kuitenkin mainitsematta Osvaldo Payán tapaus Kuubassa. Tämä asia on korjattava, sillä muutoin meitä voidaan syyttää muistinmenetyksestä ja puolueellisuudesta. Toiseksi totean terrorismista, ettemme ole vieläkään saavuttaneet asianmukaista tasapainoa. Haluan ennen kaikkea todeta suhtautuvani varauksellisesti siihen, miten lisääntymisterveyttä koskeva kysymys on sisällytetty tähän esitykseen, ja etenkin abortin ja lisääntymisterveyden välille luotuun yhteyteen – olen asiasta täysin eri mieltä. Viittaan tässä yhteydessä muutamiin mietinnössä esitettyihin lukuihin. Sen perusteluissa väitetään, että jokaisen minuutin aikana tehdään 100 aborttia ja vaarallisiin abortteihin kuolee vuosittain 70 000 naista. Laskelmieni mukaan tämä tarkoittaa sitä, että vuosittain kuolee 52 560 ja karkausvuosina 52 700 lasta näiden 70 000 naisen lisäksi. Ne ovat epäilemättä huolestuttavia lukuja, mutta näkökantamme niihin on täysin erilainen: mielestämme ne vahvistavat oikeutta elämään. Sandbæk (EDD ).    Arvoisa puhemies, haluaisin kiittää Veronique De Keyseria siitä, että hän on ensimmäisen kerran koko Euroopan parlamentin historiassa sisällyttänyt naisten lisääntymisoikeudet mietintöönsä. Kansainvälisessä väestö- ja kehityskonferenssissa (ICPD) kansainvälinen yhteisö sitoi lisääntymisoikeudet tiiviisti yhteen ihmisoikeuksien kanssa hyvin tärkeästä syystä. Ihmisoikeussopimuksia tulkittaessa miesten ja naisten välisiä biologisia eroja ei oteta huomioon, millä on merkittäviä seurauksia, etenkin aids-pandemialle, sillä 60 prosenttia tartunnan saaneista on naisia. Vain 11 prosenttia Sambian kaltaisissa maissa asuvista naisista katsoo oikeudekseen pyytää aviomiestään käyttämään kondomia. Jopa puolet kehitysmaiden nuorista naisista ja tytöistä kertoo, että heidät on pakotettu ensimmäiseen sukupuoliyhteyteen. He eivät voi valita pidättymistä. He voivat olla uskollisia, mutta heidän aviomiehensä ovat uskottomia eivätkä nämä käytä kondomia. Naimisissa olevilla naisilla on itse asiassa useammin HIV-tartunta kuin naimattomilla naisilla. Näiden naisten on ehdottomasti saatava tietää, että heillä on oikeus lisääntymis- ja seksuaaliterveyteen. Olen järkyttynyt siitä, miten muutamat parlamentin kollegat haluavat riistää naisilta nämä oikeudet yrittäessään poistaa ihmisoikeuksia koskevasta mietinnöstä luvun, jossa säädetään niistä nimenomaisesti. Parlamentin on osoitettava, että se tukee selvästi näitä naisia; voimme tehdä niin äänestämällä jäsen De Keyserin tarkistusten ja mietinnön puolesta. Claeys (NI ).    Arvoisa puhemies, minulla on epämiellyttävä tunne siitä, että esittelijä pitää terrorismin torjuntaa yhtä suurena ongelmana kuin itse terrorismia. Tämä näkemys esitettiin toistuvasti valiokunnassa mietinnöstä käydyn keskustelun aikana. Näkemys torjuttiin päättäväisesti, mutta mietinnön lopullinen versio antaa kuitenkin edelleen tällaisen vaikutelman. Vaikka terrorismi tuomitaankin muodollisesti, mietinnön useissa kohdissa korostetaan terroristien tai terroriteoista syytettyjen oikeuksia. Samoin Israelin ja Palestiinan välisestä konfliktista puuttuu järkevä tasapaino: esimerkiksi palestiinalaisten terrori-iskut ja turva-aidan rakentaminen niputetaan yhteen. Meidän Euroopan parlamentin jäsenten olisi pohdittava vakavasti, ovatko tällaiset mietinnöt hyödyllisiä. Lisäksi kyseessä on mietintö ihmisoikeuksista maailmassa, mikä tarkoittaa Euroopan unionin ulkopuolista maailmaa, vaikka meidän olisi ehkä syytä tarkastella tiiviimmin lähiympäristömme tilannetta. Juuri tänään Belgian tuomioistuin antaa tuomion tärkeintä flaamilaista -oppositiopuoluettakoskevassa kanteessa, jonka on nostanut eräs hallintoelin, jossa kaikki perinteiset puolueet ovat edustettuina, myös se, jonka jäsen esittelijä on. Todistamme parhaillaan sitä, miten Belgiassa välineellistetään rasismin torjunta, josta nyt ainakin pitäisi olla kysymys, mielipiteenilmaisun vapauden rajoittamiseksi. Vaalit järjestään vain muutaman viikon kuluttua, ja demokraattiselta oppositiopuolueelta yritetään ryövätä sen rahoitus ja tuomioistuimelta jopa haetaan päätöstä sen kieltämiseksi käytännössä. Ymmärtänette, että suhtaudun varauksellisesti tällaisia menettelytapoja suvaitsevaan henkilöön, joka vieläpä toimii tämänpäiväisen ihmisoikeuksia maailmassa käsittelevän mietinnön esittelijänä. Van Orden (PPE-DE ).    Arvoisa puhemies, olen ihmisoikeuksien harras puolustaja, mutta vaarana on, että olemme siirtymässä yhä voimakkaammin oikeuksiin perustuvaan kulttuuriin ja että lähes jokainen inhimillinen toive ja sosiaali- ja terveyspoliittinen tarve määritetään perusihmisoikeudeksi. Tämä lähestymistapa on hyödytön monesta näkökulmasta, varsinkin niiden näkökulmasta, jotka kärsivät todellisista ihmisoikeusloukkauksista ja joiden avunpyynnöt hukkuvat kaikkien muiden kilpailevien vaatimusten taustalle. Mielessäni on eräs toinenkin huolenaihe: nyt kun kansainvälinen terrorismi on yksi suurimmista pelonaiheistamme, terroristit, terroristijärjestöt ja poliittiset kiihkoilijat käyttävät ihmisoikeuksia omiin tarkoitusperiinsä poliittisena aseena ja välineenä, jolla heikennetään heitä vastaan toimivien turvallisuusjoukkojen tehokkuutta. Tarkasteltavana oleva mietintö sisältää kaikki nämä virheet. Ensimmäiseen luonnokseen on tehty huomattavia parannuksia, mutta mietinnössä ei edelleenkään painoteta riittävästi ihmisoikeuksiin liittyviä todellisia huolenaiheita eri puolilla maailmaa. Samalla kun mietinnössä mainitaan ohimennen vasemmiston nykyiset painopisteet – Yhdysvallat ja Israel – siinä jätetään huomiotta eri maanosien korruptoituneet hallitukset, jotka pitävät kansaa kurjuudessa, eikä mietinnössä juurikaan anneta tukea terrorismin uhreille tai terrorismin vastaiseen torjuntaan osallistuville. Israelin ja Palestiinan välisestä kysymyksestä mietinnön 46 kohdassa päätellään, että Israelin rajojen ulkopuolista siirtokuntatoimintaa voitaisiin jotenkin verrata Israelissa syyttömiin siviileihin kohdistuneisiin summittaisiin terrori-iskuihin. Tällaiset vertaukset ovat vastenmielisiä ja vain täysin vastuuton poliitikko esittää tällaisia väitteitä, etenkin kun terrorismin uhka koskettaa kaikkia kansojamme. Guantánamo Bayn osalta mietinnössä annetaan ylettömästi lohtua Camp Deltassa pidettäville vangeille mutta jätetään huomiotta ne vaikeudet, joita demokraattiset valtiomme kohtaavat taistellessaan fanaatikkoja vastaan, jotka määrätietoisesti uhkaavat ja tappavat viattomia siviilejämme. Haluan, että EU ja muut kansainvälisen yhteisön jäsenet vaativat ankaria toimia, jotta saadaan aikaan aito muutos niissä maissa, jotka ovat todellisia ihmisoikeusrikkojia, kuten Zimbabwe. Keskittykäämme todellisiin ihmisoikeusongelmiin poliittisten mielijohteiden asemesta. Theorin (PSE ).    Arvoisa puhemies, tämä on hyvin tärkeä mietintö, joka oli vähällä raueta oikeiston salakähmäisen puoluepelin takia. Keskityn mietinnön kahteen osaan: Israeliin ja Palestiinaan liittyviin kohtiin sekä naisten oikeuteen päättää omasta elämästään. Ensimmäiseksi haluan todeta Pakistania koskevasta keskustelusta, että myös tässä kysymyksessä painopiste on oltava ihmisoikeuksissa eikä taloudellisissa näkökohdissa. EU ei saa olla osallisena sellaisen hallituksen legitimoinnissa, joka on anastanut vallan sotilaallisten joukkojen avulla ja joka laiminlyö ihmisoikeuksia. Eilen meille ulkoasioiden, ihmisoikeuksien sekä yhteisen turvallisuuden ja puolustuspolitiikan valiokunnan jäsenille kerrottiin Geneven aloitteesta, ja saimme kuulla niin Israelin kuin Palestiinankin edustajia, jotka vahvistivat sen, mitä esimerkiksi mietinnön 46 ja 47 kohdassa todetaan ja mitä vastaan oikeistopuolue nyt haluaa äänestää. Silmien sulkeminen todellisuudelta ei ole koskaan auttanut todella ratkaisemaan ongelmia. Toiseksi haluan sanoa muutaman sanan lisääntymisterveydestä. Naisten oikeudet ovat ihmisoikeuksia. Naisilla on tietenkin oltava oikeus tehdä omaa kehoaan koskevia päätöksiä ja siten oikeus lisääntymisterveyteen. Ehdotukset 28–40 ovat tärkeitä lisäyksiä, joita on kannatettava. Jokaisen minuutin aikana kuolee yksi nainen synnytykseen liittyvien komplikaatioiden takia. Jokaisen minuutin aikana tehdään 100 aborttia, joissa puolessa abortin tekijällä ei lääketieteellistä koulutusta. Joka vuosi 70 000 naista kuolee vaarallisiin abortteihin. Kehitysmaissa lisääntymisterveyteen liittyvät ongelmat ovat yleisin kuolinsyy ja vammautumisen syy. Jos nyt kieltäydymme tukemasta ehkäisyneuvontaa antavia järjestöjä ja torjumasta määrätietoisesti tilannetta, jonka takia sadat tuhannet naiset joutuvat turvautumaan vaaralliseen aborttiin ja kuolemaan ennenaikaisesti ja jonka takia sadat tuhannet naiset saavat vuosittain HIV-tartunnan, syyllistymme törkeään ihmisoikeusloukkaukseen ja vaarannamme vakavasti naisten lisääntymisterveyden. Malmström (ELDR ).    Arvoisa puhemies, ympäröivän maailman silmissä EU:n ihmisoikeustyöllä on hyvin suuri merkitys. Roistovaltiot, jotka tuomitsemme mietinnöissämme, ovat lähettäneet paikalle suurlähettiläänsä poistaakseen tekstistä viittaukset heidän omaan maahansa hintaan mihin hyvänsä. Toisinaan Euroopan parlamentin päätöslauselmalla annetaan kuitenkin toivoa ja uutta rohkeutta vangituille, kidutetuille, sorretuille tai ihmisoikeustaistelijoille eri puolilla maailmaa. Vastuuntuntoiset kansalaiset odottavat, että EU omaksuu aktiivisen roolin paremman maailman rakentamisessa. He joutuvat toisinaan pettymään, kun suljemme silmämme vakavilta rikoksilta ja asetamme kauppapolitiikan tai strategiset edut tällaisten törkeiden loukkausten edelle. Siksi emme saa ikinä vältellä ihmisoikeuksien esiin tuomista suhteissamme Kiinan, Iranin, Kuuban, Syyrian ja Zimbabwen kaltaisiin maihin. Lähes viisi vuotta sitten laadin itse vuotuisen mietinnön ihmisoikeuksista ja kiinnitin siinä huomiota naisiin kohdistuvaan väkivaltaan. Mielestäni on loogista jatkaa tätä tietä kuluvan toimikauden viimeisessä mietinnössä. Se, että väittelemme vielä vuonna 2004 siitä, kuuluvatko seksuaalinen väkivalta, sukupuolielinten silpominen, seksikauppa, nuorten tyttöjen raiskaukset ja puutteellinen aids-lääkitys ihmisoikeuksia koskevaan mietintöön, osoittaa, että myös parlamentilla on kuljettavanaan hyvin pitkä tie. En ole samaa mieltä jäsen De Keyserin kanssa kaikista hänen mietintönsä yksityiskohdista, mutta on tärkeää ja oikein korostaa näitä kysymyksiä. On hyvin outoa, että oikeisto vastustaa sitä, että näitä kysymyksiä tarkastellaan ihmisoikeuksia koskevassa mietinnössä. Krivine (GUE/NGL ).    Arvoisa puhemies, Berliinin muurin sortumisen jälkeen monet ihmiset kuvittelivat, että kylmän sodan loputtua maailmaan on lopultakin saatu rauha. Tilanne on kuitenkin täysin päinvastainen. Maailmassa ei ole koskaan aiemmin ollut näin paljon väkivaltaa. Tässä pelon ja kuulustelujen ilmapiirissä presidentti Bushin hallinto käynnisti terrorismin vastaisen ristiretkensä, jonka yksinomaisena tarkoituksena oli itse asiassa varmistaa hänen imperiuminsa taloudellinen – ja siten sotilaallinen – ylemmyys liberaalissa globaalitaloudessa. On otettu käyttöön uusi käsite, jolla on hyvin traagiset seuraukset, nimittäin ennalta ehkäisevän sodan käsite. Entisen asiamiehensä Bin Ladenin yksityistä terrorismia vastaan käydyn taistelun nimissä Bush laillistaa nyt valtion harjoittaman terrorismin, jonka ensimmäisiä uhreja ovat Palestiinan ja Irakin kansat ja jonka ensimmäisiä rikoskumppaneita ovat Sharon, Blair ja Aznar. Terrorismin vastaista taistelua käytetään yhä uudelleen tekosyynä uusien sortotoimien käyttöönotolle eri puolilla maailmaa, mikä kyseenalaistaa perusvapaudet. Mitä yhteisiä arvoja meillä voisi olla tämän hallituksen kanssa, joka pitää Guantánamo Bayssä elävien kuolleiden vankileiriä? Sen sijaan että näillä toimilla heikennettäisiin yksityistä terrorismia, niillä pyritään kriminalisoimaan kaikki tätä uutta järjestystä vastustavat tahot, kuten ammattiliitot, yhteistoiminnalliset liikkeet tai globalisaatiota vastustavat liikkeet. Euroopan unioni on valitettavasti osallistunut tällaiseen toimintaan ottamalla käyttöön erään terrorismin määritelmän, jolla on kohtalokkaita seurauksia vapaudelle, ja hyväksymällä eurooppalaisen pidätysmääräyksen ja monia muita lakeja, joilla torjutaan maahanmuuttajia, puhumattakaan niistä eurooppalaisista hallituksista, jotka julkeavat edelleen kieltää abortin. Sodan ja väkivallan torjuntakampanjaa ei voida käydä yksistään harrashenkisten toiveiden pohjalta, kuten parlamentilla ollut on tapana. Meidän on taisteltava pahan ydintä vastaan, yksinomaan voiton tavoitteluun perustuvaa yhteiskuntajärjestelmää vastaan, joka muuttaa kansat hyödykkeiksi. Meidän on taisteltava sellaista hallitusta vastaan, joka tuhoaa ympäristön ja riistää miljardeilta ihmisiltä työn, terveyden, koulutuksen, asunnon tai jopa perusedellytyksen hankkia ravintoa. Kapitalismiin perustuva globalisaatio luo globaalista väkivaltaa. Tästä huolimatta voimme ryhtyä käytännön toimiin esimerkiksi sääntelemällä laittomien maahanmuuttajien tilannetta, kieltämällä joukkokarkotusten toteuttaminen tilauslentoja käyttämällä, vaatimalla, että neuvosto jäädyttää Israelin kanssa tehdyt assosiaatiosopimukset, muuttamalla vaurauden jakautumisen rakennetta etenkin säätämällä pääoman liikkuvuutta koskevasta Tobinin verosta tai peruuttamalla kolmannen maailman velat. Boumediene-Thiery (Verts/ALE ).    Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, arvoisa neuvoston puheenjohtaja, parlamentti tarkastelee tänään ihmisoikeustilannetta ja kolmansia maita koskevaa Euroopan ihmisoikeuspolitiikkaa suhteessa kolmansiin maihin. Olen päättänyt omistaa puheeni Syyrialle. Tiedätte varmaankin, että Syyriassa ihmisoikeuksien ja demokraattisten vapauksien puolustajat kärsivät jatkuvasta painostuksesta ja vainoamisesta. Monissa kansalaisjärjestöjen laatimissa raporteissa tuomitaan räikeät ihmisoikeusloukkaukset: ihmisiä vangitaan mielipiteiden takia, poliittiset toisinajattelijat joutuvat maanpakoon, ihmisiä kuulustellaan toistuvasti, puhujia keskeytetään, ihmisiä pidätetään, kidutetaan ja toisinaan ihmisiä katoaa. Armeijan turvallisuusjoukot pidättivät 13. huhtikuuta Syyrian demokraattisia vapauksia ja ihmisoikeuksia puolustavan komitean puheenjohtajan Aktham Naissén. Häntä pidetään vangittuna salaisessa paikassa. Hänen oikeutensa hoitoon on evätty, vaikka hänen terveydentilansa on hyvin huolestuttava. Näyttää jopa siltä, että hänet tuodaan pian valtion turvallisuustuomioistuimen eteen. Onko ihmisoikeuksien puolustaminen uhka yleiselle järjestykselle tai terroriteko? Armeijan turvallisuusjoukot pidättivät Ahmad Khazenin ja Hassan Watfan 15. ja 16. maaliskuuta 2004 ja tuomitsivat heidät vankilaan, koska he olivat osallistuneet parlamentissa järjestettyyn keskusteluun, vaatineet demokraattisia uudistuksia ja hätätilan poistamista. Tähän mennessä Syyrian kansalaisyhteiskunta ei ole vieläkään saanut minkäänlaista reaktiota Euroopan komissiolta. Komission Damaskoksen valtuuskunta on jo kuitenkin todistanut useita näistä väkivallan teoista. Kyse ei ole valtion sisäisiin asioihin puuttumisesta vaan pikemminkin yleismaailmallisten arvojen puolustamisesta, josta me olemme vastuussa. Sallinette minun muistuttaa siitä, että neuvottelemme parhaillaan assosiaatiosopimuksesta Syyrian kanssa. Tällaiset sopimukset perustuvat oikeusvaltioperiaatteeseen, ja tällaisten sopimusten 2 artiklassa säädetään selvästi, että molempien osapuolten on sitouduttava kunnioittamaan ihmisoikeuksia. Syyriassa on vallinnut hätätila 41 vuoden ajan, joten maan sotatuomioistuimet ovat voineet soveltaa poikkeustilalakia. Tämä on vastoin oikeusvaltioperiaatetta ja kansainvälisessä oikeudessa taattuja perusvapauksia sekä Barcelonan julistusta. Täsmälleen kuukausi sitten 22. maaliskuuta perustimme Ateenassa Euro-Välimeri-alueen parlamentaarisen edustajakokouksen, jossa Syyria on jäsenenä. Tällainen kumppanuus voidaan muodostaa vain tiettyjen edellytysten, kuten ihmisoikeuksien ja demokraattisten vapauksien kunnioittamisen, täyttyessä. Siksi haluaisin kehottaa teitä ottamaan asian kiireisesti esille Syyrian viranomaisten kanssa ja pyytämään heitä turvaamaan juuri mainitsemieni henkilöiden koskemattomuus, määräämään, että heidät vapautetaan välittömästi ilman ehtoja, lopettamaan jatkuvan painostuksen ja vainoamisen, kunnioittamaan kansainvälistä oikeutta sekä noudattamaan ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen ehtoja ja Syyrian ratifioimia kansainvälisiä asiakirjoja. Demokraattisilla valtioillamme on omat painostuskeinonsa. Ellemme käytä niitä sen varmistamiseksi, että yleismaailmallisia arvoja kunnioitetaan, menetämme sielumme. Arvoisa komission jäsen, arvoisa neuvoston puheenjohtaja, monet meistä odottavat teiltä vastausta, sillä emme voi hyväksyä hölläkätisyyttä, jos ihmisoikeuksia loukataan. Dell'Alba (NI ).    Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, haluaisin onnitella lämpimästi esittelijäämme hänen meille esittelemänsä mietinnön sisällöstä ja myös siitä, mitä mietintö ei sisällä mutta jonka puolesta toivottavasti äänestämme huomenna, jotta palautamme tekstiin sen, mikä tekee niin ainutlaatuisen ja erityisen siitä jäsen De Keyserin näkemyksestä, jonka hän on yrittänyt sisällyttää mietintöön ihmisoikeuksista maailmassa. Muiden jäsenten tavoin myös me Italian radikaaliryhmän jäsenet painotamme voimakkaasti lisääntymisterveyteen liittyviä kysymyksiä, sen koko ulottuvuutta. Yhteiskuntamme on otettava tämä uusi ulottuvuus yhä voimakkaammin huomioon pohtiessaan ihmisoikeuksia, kuten oikeutta terveyteen, joka nykyään kattaa uudet teknologiat, geneettisen tutkimuksen ja kaikki ihmiskunnan saatavana olevat nykyiset mahdollisuudet, jotka monissa yhteiskunnissamme ovat edelleen ongelmana ja kompastuskivenä. Siksi äänestämme huomenna kaikkien näiden tavoitteiden mukaisten tarkistusten puolesta siinä toivossa, että parannamme jäsen De Keyserin mietintöä. Tämän sanottuani haluaisin seuraavaksi esittää jäsenille, esittelijällemme ja eri ryhmien koordinaattoreille tämän keskustelun yhteydessä erään vetoomuksen, ja toivon, että viestini myös kuullaan. Valiokunnassa toimitetun äänestyksen jälkeen Vietnamissa tapahtui järkyttävä verilöyly, sillä Vietnamin alkuperäisväestöön kuuluva vuoristoheimo joutui kammottavan väkivallan kohteeksi. Nämä alkuperäisväestöön, Vietnamin vanhimpaan väestöön, kuuluvat ihmiset kärsivät Hanoin hallinnon harjoittamasta sorrosta. Sortotoimet tulivat julki muutama päivä sitten, kun poliisiviranomaiset raa'asti hajottivat mielenosoittajien joukon samaan tapaan kuin eräässä toisessa maassa, kuten juuri kuulimme. Kymmeniä ihmisiä sai epäilemättä surmansa, ja lukuisia muita on pidätetty ja vangittu. Emme ole kuulleet heistä mitään. Tiedän, että puheaikani on loppunut, mutta koska mietinnössä käsitellään alkuperäisväestöjä, haluaisin muiden jäsenten suostumuksella esittää huomenna suullisen tarkistuksen, jolla mietintöön lisätään lyhyt viittaus Vietnamin vuoristoheimoon. Tällä tavoin Hanoin viranomaisia muistutettaisiin siitä, että Euroopan parlamentti on ottanut heidän ongelmansa sydämenasiakseen. Jäsen Patten on ryhtynyt useisiin toimenpiteisiin asian johdosta, ja myös muutamat Euroopan valtiot ovat puuttuneet tilanteeseen. Uskon, että meille olisi kunniaksi, jos huomenna äänestyksen yhteydessä mainitsemme Vietnamin vuoristoheimoon kohdistetut sortotoimet. Stockton (PPE-DE ).    Arvoisa puhemies, () Tavassa käsitellä ihmisoikeuksia ja terrorismia on kuitenkin havaittavissa huolestuttava suuntaus. Vaikka yhdynkin joihinkin kollegani Van Ordenin esittämiin näkemyksiin, olen myös huolestunut eräästä toisesta näkökulmasta. Keskushallinto, niin kansallinen kuin kansainvälinenkin, voi nopeasti käyttää toimivaltaa ja perustaa mekanismeja, jotka auttaa niitä terrorismin torjunnassa, mutta samalla epäilemättä heikennetään kansalaisten taattuja oikeuksia ja vapauksia. Siksi onkin erittäin ironista, että terrorismin vastaiset politiikat, joita me kaikki tuemme, rajoittavat ehkä vapauksiamme yhtä voimakkaasti kuin itse terroristit. Arvoisa puhemies, ellei kesäkuun vaaleissa tapahdu ihmettä tai elleivät kollegani uhraudu ja irtisano itseään joukolla, tämä on viimeinen mahdollisuuteni puhua ansioituneelle ja kunnioitettavalle parlamentille. Arvoisa puhemies, teidän suostumuksellanne haluaisin merkittävän pöytäkirjaan vilpittömät kiitokseni parlamentin jäsenille, Strasbourgin ja Brysselin henkilökunnalle ja ennen kaikkea kaikille brittiläisten konservatiivien ryhmän kollegoilleni siitä anteliaisuudesta, ystävällisyydestä, avusta, sympatiasta ja usein kaivatusta tuesta, jota olen saanut kaikilta viiden viime vuoden aikana. Valehtelisin, jos sanoisin olevani tyytyväinen sijaani puolueeni vaaliluettelossa Ison-Britannian lounaisessa vaalipiirissä, mutta en valehtele sanoessani, että olen nauttinut näistä viidestä vuodesta ehkäpä enemmän kuin osaan ilmaista. Arvoisa puhemies, siksi sanon kiitos ja hyvästi. Puhemies.    Hyvä jäsen, olin lähellä liittyä suosionosoituksiin, mutta se ei ole sallittua. Monet kiitokset näistä henkilökohtaisista hyvästeistä parlamentille; ehkä te palaatte sittenkin. Fava (PSE ).    Arvoisa puhemies, olin laatinut puheen, jonka päätin kuitenkin jättää esittämättä kuultuani joidenkin oikeistolaisten jäsenten huomautukset. Katson, että niin kauan kuin parlamentissa omaksutaan kriittinen asenne – ikään kuin olisimme saattamassa Galileoa oikeuteen – joka kerta kun käsittelemme naisten oikeuksia, ja niin kauan kun käytämme sanaa "pakkomielle" puhuessamme oikeuksista, keskusteluistamme ei ole muuta hyötyä kuin se, että pikakirjoittajilla riittää töitä. Olisimme odottaneet tietyiltä oikeistosiiven jäseniltä suurempaa tahdonvoimaa ja antaumusta esimerkiksi Guantánamo Bayn vankien asemaa koskevan oikeudellisen tyhjiön tuomitsemisessa, sillä se on vastoin kaikkia kansainvälisen oikeuden sääntöjä. Odotimme suurempaa tahdonvoimaa ja antaumusta sen valitettavan seikan tuomitsemisessa, että terrorismin torjuntaa käytetään mielivaltaisesti toisinajattelijoiden hiljentämiseksi. Arvoisa puhemies, katsomme, että meidän olisi pyrittävä puolustamaan oikeuksia ja takaamaan ne ennen kaikkea jokapäiväisessä elämässä, jotta vältetään se, että oikeutetuista oikeuksista tulee vain harvojen oikeuksia. Pidämme tällaista vaikenemista asiasta pakkomielteenä. Nordmann (ELDR ).    Arvoisa puhemies, mielestäni jäsen De Keyserin mietintö on hyvin epätasapainoinen. Muutamat luvut ovat mielenkiintoisia ja ne avaavat uusia tulevaisuudennäkymiä, etenkin lisääntymisterveyttä ja vammaisten oikeuksia koskevat luvut. Mielestäni jäsen De Keyser on kuitenkin käsitellyt jokseenkin surkeasti niitä keskeisiä kysymyksiä, joille hän on halunnut antaa jossain mielessä etusijan. Puhun nyt ihmisoikeuksien ja terrorismin torjunnan välisestä suhteesta ja eritoten siitä haasteesta, jonka terrorismin torjunta asettaa demokratialle. 1900-luvulla demokratioita uhkasi sota. Voisimmeko käydä sotaa ja pysyä silti demokratioina? Oli välttämätöntä löytää ratkaisut, joilla luodaan tasapaino ihannetilanteen ja todellisuuden rajoitteiden välillä. Nyt meidän on osoitettava uudelleen luovat kykymme, kun pyrimme tasapainoon tarkasteltavissa kysymyksissä. Emme voi asettaa terroristien oikeuksia ja terrorismin uhrien oikeuksia samaan asemaan. Emme saa antaa terrorismin vastaisen taistelun jäädä terrorismin torjujia vastaan käytävän taistelun varjoon. De Keyserin laatimasta mietinnöstä saa kuitenkin tällaisen vastenmielisen vaikutelman, etenkin Lähi-idän osalta, sillä mietinnössä pyritään asettamaan kaikki tasa-arvoiselle pohjalle. Sen sijaan meidän olisi keksittävä, miten terrorismia voidaan torjua legitiimin demokraattisen puolustuksen avulla. Tämä on keskeinen kysymys, ja valitettavasti esittelijä on epäonnistunut sen tarkastelemisessa, mistä olen pahoillani. Deva (PPE-DE ).    Arvoisa puhemies, haluaisin yhtyä jäsen Van Orden erinomaiseen puheenvuoroon ja jäsen Stocktonin juuri pitämässään jäähyväispuheessa esittämään hyvin mielenkiintoiseen näkemykseen. Viime viikon kokouksessaan YK:n ihmisoikeustoimikunta ei suostunut arvostelemaan julkisesti Venäjää eikä Kiinaa maissa tapahtuneista ihmisoikeusloukkauksista. Se torjui Tšetšeniaa, Kiinaa ja Zimbabwea koskevat päätöslauselmat mutta hyväksyi Pohjois-Koreaa, Kuubaa, Valko-Venäjää ja Turkmenistania koskevat toimenpiteet. Tämä todistaa, miten vaikutusvaltaiset valtiot voivat edelleen jäädä tuomitsematta murhasta, kiduttamisesta ja arvostelijoiden vaientamisesta. Vain muutama päivä sen jälkeen saimme kuulla uutiset, joiden mukaan Tšetšeniasta oli löydetty kuolleena yhdeksän miestä, jotka oli teloitettu ilman oikeudenkäyntiä. Kiduttaminen ja mielivaltainen vangitseminen on edelleen yleistä Tšetšeniassa, vaikka Venäjän hallitus väittääkin tilanteen olevan normalisoitumassa. Yhdysvallat on tukenut Kiinaa koskevaa lempeästi muotoiltua päätöslauselmaa, jossa Kiinan hallitusta kannustetaan edistymään merkittävästi järjestelmällisissä uudistuksissa, jotta varmistetaan ihmisoikeuksien ja perusvapauksien kunnioittaminen. Kiina voitti kuitenkin YK:ssa menettelytapa-aloitteen ja esitti toimenpiteistä pidättymistä estääkseen päätöslauselmasta toimitettavan äänestyksen. Kymmenen viime vuoden aikana noin 8 900 kiinalaista kristittyä on pidätetty ja vangittu, ja vain valtion valvoma uskonnollinen toiminta on sallittua. Kiina on nimennyt yhä useammat harmittomat uskonnolliset ryhmät vaarallisiksi kulteiksi. Zimbabwessa ihmisoikeuksia loukataan jatkuvasti, mutta YK ei ole ryhtynyt minkäänlaisiin toimiin. Ei yksinkertaisesti käy päinsä, että ihmisoikeuksia huonosti kunnioittavat maat esittävät toimista pidättymistä estääkseen keskustelun oman maansa ihmisoikeustilanteesta. YK:n ihmisoikeustoimikunnan tarkoituksena on tuoda julki eri maiden ihmisoikeustilanne, etenkin räikeät ihmisoikeusloukkaukset. On aika lopettaa menettelyjen väärinkäyttö loukkausten pitämiseksi poissa keskusteluista. Jos YK aikoo jatkossakin olla sätkynukkena, meidän olisi lopetettava sen ihmisoikeustoimien rahoittaminen. Cashman (PSE ).    Arvoisa puhemies, olen tyytyväinen tähän erittäin kattavaan mietintöön. On surullista, että meidän on ylipäätään laadittava tällainen mietintö. Kunpa asuisimme maailmassa, jossa meidän ei tarvitsisi aina korottaa ääntämme ja tuomita eri puolilla maailmaa tapahtuvia ihmisoikeusloukkauksia. Haluan mainita tässä yhteydessä Zanzibarin, jossa homoseksuaaleista on tehty rikollisia ja heitä on pidätetty, ja vaikka EU:lla on käytettävissään väline, jonka avulla se voi toimia – Cotonoun sopimus – sillä ei näytä olevan siihen poliittista tahtoa. Se on myös jättänyt huomiotta pyynnöt ryhtyä toimenpiteisiin, kun EU:n tekemissä assosiaatiosopimuksissa vahvistettuja ihmisoikeuslausekkeita on laiminlyöty. Haluaisin mainita myös Egyptin, jossa homoseksuaaleja pidätetään, väijytään ja vangitaan jatkuvasti. Kiitän puheenjohtajavaltio Irlantia sen toimista YK:ssa ja sen tuesta Brasilian esitykselle ihmisoikeuksista ja seksuaalisesta suuntautumisesta. On valitettavaa, että myös tämä esitys torjuttiin etenkin Egyptin ja Pakistanin sekä Vatikaanin ja islamilaisten maiden konferenssin painostuksesta. Puhumme nyt ihmisistä, yksilön vapauden, toiveiden ja elämän tuhoamisesta. Yhteiskunnan arvokkuuden perustana on näiden yksilöiden arvokkuuden kunnioittaminen. Lopuksi mietinnössä esitetään voimakas viesti siitä, että muun maailman tapahtumat ovat parlamentille ja jäsenvaltioille aivan yhtä tärkeitä kuin Euroopan tapahtumat. Muihin kohdistuvilla ihmisoikeusloukkauksilla loukataan meidän kaikkien ihmisoikeuksia. Paasilinna (PSE ).    – Arvoisa puhemies, kiitän erinomaisesta mietinnöstä. Vapaa, riippumaton ja monipuolinen joukkotiedotus on perusoikeus. Vielä tärkeämpää se on tietoyhteiskunnassa, jossa informaatio on tärkein tuotannon tekijä. Kiinaa on hyvä muistuttaa, mutta ongelmia meillä on ihan keskuudessamme. Informaatio on suurteollisuutta, joka ohjaa hallituksia, kansoja; sen avulla täytetään ihmisten tajuntaa, että tärkeämpiä asioita ei sinne mahtuisi. Meille on kaikille tuttua suurten mediaomistajien raju poliittinen vaikuttaminen. Italiaanhan on saatu suorastaan ikiliikkuja: valtava taloudellinen valta on ostanut mediavallan, joka puolestaan legitimoi poliittisen vallan. Tässä onkin uusi vaara. Suuret yhtiöt Ranskassakin ostavat suojellakseen itseään mediaa, ja silloin ne ovat kritiikin ulkopuolella. Miksi me emme tähän puutu, kun me puutumme ihmisoikeusloukkauksiin? Tässä loukataan tiedonsaannin oikeutta, joka on perusoikeus ihmisten tietoyhteiskunnassa. Roche,    . Arvoisa puhemies, haluaisin kiittää jäseniä jälleen kerran heidän puheenvuoroistaan. Totean yhteenvetona, että keskustelussa on korostettu, miten arvokasta on parantaa parlamentin ja neuvoston välistä vuoropuhelua ihmisoikeuksista. Se osoittaa myös jälleen kerran, miten laaja tämä aihe on, ja että ihmisoikeuksia ja ihmisoikeuksien puolustajia koskevien toimien painopisteiden on oltava hyvin moninaisia. Puheenvuorot kattoivat valtavan laajan aihepiirin, ja on ilmeistä, että tämä ala koskettaa parlamentin jäseniä ja että heillä on myös valtavasti alan asiantuntemusta. Toivon, että parlamenttia arvostelleet lukevat tämänpäiväisen istuntoselostuksen ja tekevät kerrankin sen johtopäätöksen, että parlamentti on heidän tukensa arvoinen. Tiedän, että puheenjohtajavaltio ja neuvosto hyötyvät suuresti täällä käydystä mielipiteiden vaihdosta. Ihmisoikeustoimikunnan työ jatkuu parhaillaan Genevessä. Mainitsin aiemmin päätöslauselmat, jotka olemme antaneet ihmisoikeustilanteista Valko-Venäjällä, Turkmenistanissa, Pohjois-Koreassa ja Israelin siirtokunnissa miehitetyillä arabialueilla. Muita päätöslauselmia koskevat työt jatkuvat, mutta voimme olla ylpeitä Euroopan unionin roolista ihmisoikeustoimikunnassa ja ihmisoikeustoimikunnan tähänastisista toimista. Minulla on kerrottavana hyviä uutisia parlamentille, mutta paljastan ne vasta puheenvuoroni lopussa. On ilmeistä, että parlamentin jäsenet ovat hyvin huolissaan ihmisoikeusnäkökulmasta terrorismin vastaisen taistelun edetessä. Jäsen De Keyserin mietintö ilmentää näitä huolenaiheita, ja haluan vakuuttaa parlamentille, että myös neuvosto on pannut ne merkille. Haluan myös kiittää jäsen Crowleya, joka totesi hiljattain Yhdysvaltain kongressin kanssa järjestetyssä parlamenttien välisessä kokouksessa, että meidän on noudatettava terrorismin torjuntatoimissamme niitä sääntöjä, joita terroristit uhmaavat. Tämä parlamentin jäsenen esittämä näkemys on hyvin arvokas, ja myös neuvosto yhtyy tähän näkemykseen – toisin sanoen ihmisoikeuksien kunnioittamisen on oltava terrorismin torjuntaa koskevan lähestymistavan perustana ja sen on oltava terrorismin torjunnan liittolaistemme lähestymistavan perustana. Ihmisoikeudet ovat jakamattomia. Ihmisoikeuksia ei voida unohtaa hetkeksi tarpeen vaatiessa. Muistaakseni presidentti Chirac totesi, että näin paljastamme terrorismin juuret ja analysoimme niitä, jotta voimme katkaista ne. Meidän on oltava tietoisia kaikista tässä mietinnössä mainituista kysymyksistä. Jäsen Stocktonin jäähyväispuhe liikutti minua kovin. Toivotan hänelle kaikkea hyvää. Tänään ja eilen monet puhujat ovat todellakin maininneet, että tämä istuntojakso on heidän viimeisensä. Toivotan heille kaikille hyvää jatkoa. Poliitikkona minusta on aina surullista nähdä parlamentin jäsenten jättävän tehtävänsä. Jäsen Deva esitti hyvin mielenkiintoisen huomion niistä vakavista ongelmista, jotka liittyvät YK:n ihmisoikeustoimikunnan hallitustenväliseen luonteeseen. Ne meistä, jotka ovat YK:n puolustajia – eli valtaosa parlamentin jäsenistä ja etenkin minä itse – voivat perustellusti ylistää YK:ta sen tehtävästä, mutta meidän olisi pohdittava myös jäsen Devan esittämää näkökohtaa. Jäsen Dell'Alba otti esiin montagnardeja, Vietnamin vuoristoheimoa, koskevan kysymyksen. Haluan vakuuttaa hänelle ja parlamentille, että neuvosto seuraa aktiivisesti näiden ihmisten tilannetta, ja se on jatkossakin osa unionin ja Vietnamin hallituksen välistä vuoropuhelua. Unionin Hanoin edustajat ovat saaneet tätä asiaa koskevat ohjeet. Haluan päättää puheenvuoroni myönteiseen huomautukseen. Sain hyviä uutisia edellisen puheenvuoroni aikana, ja olen hyvin tyytyväinen voidessani jakaa nämä hyvät uutiset parlamentin kanssa. Aiemmin tänään YK:n ihmisoikeustoimikunta hyväksyi Euroopan unionin päätöslauselman kuolemanrangaistuksesta äänin 28 puolesta, 20 vastaan ja 5 tyhjää. Haluan korostaa parlamentille, että näin suurta äänieroa ei ole ennen saavutettu tämän yhteisöaloitteen historiassa. Tämä ääniero on osoitus siitä, että unionilla on käytössään tehokas politiikka kuolemanrangaistuksen vastustamiseksi kaikissa olosuhteissa. Se on myös merkki voimistuneesta pyrkimyksestä poistaa kuolemanrangaistus kansainvälisesti. Se tukee myös aiemmin esittämääni näkemystä siitä, että jos unioni haluaa pitää puolensa sille merkityksellisissä kysymyksissä, meidän olisi ehkä opittava painimaan nerokkaammin ja toimittava hieman strategisemmin. Tämä on kuitenkin hyvä uutinen, ja olen tyytyväinen voidessani jakaa sen parlamentin kanssa. Puhemies.    Keskustelu on päättynyt. Äänestys toimitetaan huomenna klo 11.00. Puhemies.    – Esityslistalla on seuraavana Fernández Martínin laatima kehitysyhteistyövaliokunnan mietintö (A5-0279/2004) ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi demokratian ja oikeusvaltion kehittämisen ja lujittamisen sekä ihmisoikeuksien ja perusvapauksien kunnioittamisen yleistavoitetta edistävien kehitysyhteistyötoimien täytäntöönpanoa koskevista vaatimuksista 29 päivänä huhtikuuta 1999 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 975/1999 muuttamisesta (KOM(2003) 639 – C5-0507/2003 – 2003/0250(COD)). Nielson,    . Arvoisa puhemies, olen hyvin tyytyväinen saadessani tilaisuuden kertoa parlamentille, miksi tänään ensimmäisessä käsittelyssä oleva komission melko tekninen ehdotus on niin tärkeä. Asetus, jonka voimassaoloaikaa teitä pyydetään jatkamaan kahdella vuodella vuoteen 2006 ulottuvien nykyisten rahoitusnäkymien loppuun asti, on toinen eurooppalaisen demokratia- ja ihmisoikeusaloitteen oikeusperustoista. Kuten hyvin tiedätte, aloite on mitä merkittävin osa Euroopan unionin kokonaispolitiikkaa kolmansien maiden ihmisoikeuksien ja demokratisoitumisen edistämiseksi. Euroopan parlamentti itse osallistui vuonna 1999 täysipainoisesti eurooppalaisen demokratia- ja ihmisoikeusaloitteen perustana olevien asetusten laatimiseen, kun se asetti aloitteen yleiset ja ensisijaiset tavoitteet sekä muotoili aloitteen täytäntöönpanoon liittyvät hallintomenettelyt. Olen nyt erittäin tyytyväinen nähdessäni, että arvoisan parlamentin jäsenen mietinnössä tuetaan täysin komission pyrkimystä jatkaa aloitteen voimassaoloa tämän vuoden jälkeen, jos aloitteeseen tehdään joitakin tarkistuksia. Komission ehdotus on ennen tämänpäiväistä täysistuntoa ja päätöksentekoa herättänyt tuloksekkaita keskusteluja monien parlamentin jäsenien ja komission jäsenen Pattenin tai komission yksiköiden välillä. Keskusteluissa on keskitytty kahteen tärkeään kysymykseen: ensiksi siihen, miten Euroopan parlamentti voi osallistua entistä tehokkaammin aloitteen täytäntöönpanon poliittisten tavoitteiden asettamiseen, ja toiseksi siihen, miten aloitteen tehokkuutta ja käytännön merkitystä voidaan lisätä demokratian lujittamiseksi ja ihmisoikeuksien vahvistamiseksi maailmassa. Komissio on tyytyväinen näihin keskusteluihin samoin kuin tänään käytävään keskusteluun. On komission samoin kuin parlamentin kaikkien etujen mukaista tukea ehdotuksia, joiden tarkoituksena on kehittää aloitetta entistäkin tehokkaammaksi ja merkityksellisemmäksi. Kuten helmikuun istuntojaksolla todettiin, komissio suhtautuu avoimesti parlamentin jäsenien esittämiin ajatuksiin. Tästä huolimatta on kuitenkin otettava huomioon institutionaalisten valtaoikeuksien asettamat rajoitukset sekä pidettävä mielessä tänään käsiteltävänä olevan komission ehdotuksen keskeinen tavoite, joka on aloitteen voimassaoloajan jatkaminen kahdeksi seuraavaksi vuodeksi. Komissio on kuunnellut tarkoin parlamentin jäsenten esittämiä näkemyksiä, ja se on valmis tarkastelemaan rakentavassa hengessä kaikkia ajatuksia, joiden tarkoituksena on tehdä eurooppalaiseen demokratia- ja ihmisoikeusaloitteeseen liittyvästä toiminnasta paremmin kohdennettua ja tehokkaampaa. Erityisesti haluan todeta, että komissio on sitoutunut aloittamaan toimivaltaisten Euroopan parlamentin valiokuntien kanssa aloitetta koskevan järjestelmällisen ja säännöllisen vuoropuhelun asiasta vastaavan komission jäsenen johtamana ja hänen yksiköidensä tukemana. Tämän ansiosta meillä on hyvin aikaa keskustella monivuotisista ohjelmasuunnitelmista ja niiden vuosittaisista tarkistuksista sekä työohjelmista tai niihin tehdyistä tarkistuksista. Näin parlamentti voisi toivoakseni saada hyvät mahdollisuudet ottaa kantaa komission ajatteluun ja vaikuttaa siihen. Mikä tärkeää, tämä olisi komitologiasääntöjen ja institutionaalisten valtaoikeuksien mukaista. Lisäksi komissio ryhtyy tarkastelemaan avoimin mielin mietinnön perusteluihin sisältyvää ehdotusta luoda kansalaisyhteiskunnan ja kansalaisjärjestöjen osallistumista tukevia mekanismeja demokratian ja ihmisoikeuksien edistämiseksi. Tässä yhteydessä muistutan kuitenkin siitä, että ehdotusta on tarkasteltava äskettäin tehdyn tulevia rahoitusnäkymiä koskevan komission ehdotuksen yhteydessä. Siinä yksinkertaistetaan yhteisön ulkomaanavun rakennetta, ja siksi se myös vaikuttaa merkittävästi eurooppalaisen demokratia- ja ihmisoikeusaloitteen voimassaoloon. Lopuksi haluan vielä kerran komission puolesta kiittää parlamenttia sen osoittamasta rakentavasta asenteesta ja tuesta sille, että aloitteen voimassaoloaikaa jatketaan tämän vuoden jälkeen. Äänestitte tämänpäiväisessä ensimmäisessä käsittelyssä jäsen Fernández Martinin mietinnön puolesta, mikä tasoittanee tietä sille, että asiasta päästään yhteisymmärrykseen neuvoston kanssa. Näin voidaan välttää toinen käsittely ja laajentaa oikeaan aikaan aloitteen oikeusperustaa. Tämä on kaikkien etujen kannalta tervetullut tulos, kun otetaan huomioon, miten poliittisesti tärkeänä me kaikki eurooppalaista demokratia- ja ihmisoikeusaloitetta pidämme. Fernández Martín (PPE-DE ),    . Arvoisa puhemies, keskustelu asetuksesta demokratian ja oikeusvaltion lujittamista ja ihmisoikeuksien kunnioittamista edistävien kehitysyhteistyötoimien täytäntöönpanon tiettyjen näkökohtien muuttamiseksi on viime kuukausina koetellut kykyjemme rajoja ja samalla osoittanut, että menettelyissämme on puutteita. Tämä säädös on rahoituksen kannalta toki vähämerkityksinen mutta sisältönsä ja tavoitteidensa vuoksi erittäin tärkeä, ja kaikki, etenkin Euroopan parlamentti, arvostavat sitä suuresti. Huomautettakoon, että yksi näiden ohjelmien rahoittamiseen käytetyistä budjettikohdista perustettiin aloitteestamme vuonna 1994. Kuten komission jäsen Nielson äsken totesi, kyse on ehdotetusta sääntelyn muuttamisesta, joka komission yksiköiltä saamiemme tietojen mukaan vaikuttaa pelkästään teknisiin näkökohtiin, vaikka komission jäsen ei tätä erikseen maininnut, ja jonka sisältö muuttuu parlamentin mielestä entistäkin selvemmin poliittiseksi. Näin on siitä huolimatta, että tarkoituksena on jatkaa kahdella vuodella sellaisen säädöksen voimassaoloa, joka on neuvoston tiedonannossa mainittujen kertomusten ja lausuntojen mukaan hyvin kiinnostava. Parlamentti kuitenkin katsoo, että toimielimemme osallistuminen menettelyn eri vaiheisiin neuvoston luonnoksessa ehdotetulla tavalla ei vastaa tavoitteitamme, varsinkin kun on kyse yhteispäätöksestä riippuvasta asiasta. Olemme uhranneet jo yli kuusi kuukautta kestäneissä keskusteluissa paljon aikaa muodollisuuksia ja menettelytapoja koskeviin kysymyksiin. Tästä huolimatta uskon tänään voivani vahvistaa komission jäsenen Nielsonin arvion siitä, että onnistumme ratkaisemaan asian viime hetkellä mutta kuitenkin ajoissa, niin että komissiossa ja parlamentissa seuraavina kuukausina tapahtuvat muutokset eivät keskeytä eivätkä lamaannuta yhteisön aloitetta joksikin aikaa. Arvoisa puhemies, ennen kuin alan käsitellä ehdotustamme koskevia teknisiä huomautuksia, huomautan, että parlamentin yksiköiden on tässä vaiheessa tiedettävä teknisistä korjauksista, joissa muutetaan esittämiemme tarkistusten järjestystä ja joista äänestämme huomenna. Esitämme ehdottamassani ja kehitysyhteistyövaliokunnan tukemassa sekä neuvoston kanssa yhteisymmärryksessä laaditussa mietinnössä 4 artiklan 1 kohtaa koskevaa tarkistusta, jossa lainsäädäntötekstiin lisätään, että "EU:n vaalitarkkailutehtävien ja 'amicus curiae' -menettelyjen tapauksissa luonnolliset henkilöt voivat saada rahoitustukea tämän asetuksen nojalla". Kaikkien meidän vaalitarkkailutehtäviin osallistuneiden kokemukset ovat havaitsemistamme rajoituksista huolimatta osoittaneet, että kansainvälisten vaalitarkkailijoiden läsnäolo edistää kehitysmaissa avoimuuteen luottamista ja demokraattisten periaatteiden tarkkaa noudattamista. Parlamentti haluaa edelleenkin osallistua ohjelmasuunnitteluvaiheeseen eli ensisijaisten tavoitteiden määrittelyyn ja aloitteiden täytäntöönpanoon. Esitämme tämän toiveen parlamentin puolesta perusteluosassa siltä varalta, että tämä ei ole nykyisen lainsäädännön takia mahdollista, kuten komission jäsen Nielsson mainitsi. Toivomme, että komission jäsenen Nielsonin komission puolesta tekemä sitoumus voidaan tulevaisuudessa vahvistaa. Budjettivaliokunnan lausuntoon sisältyvän tarkistuksen 3 esittäjän olisi mielestäni peruutettava tarkistuksensa. Muussa tapauksessa suosittelen äänestämään tarkistusta vastaan. Tämä on paras mahdollinen sopimus, jos aiomme hyväksyä mietinnön neuvoston, komission ja parlamentin toiveen mukaisesti ensimmäisessä käsittelyssä laajasti yhdistävään vaatimukseen vastaamiseksi. Lisäksi se on erityisen välttämätöntä kehitysmaiden kansalaisyhteiskunnan vahvistamiseksi. Tämä ei kuitenkaan tarkoita – eikä sen pidä ymmärtää tarkoittavan – että parlamentti on tyytyväinen. Kyse on yhteispäätösmenettelystä sekä ihmisoikeuksiin ja perusvapauksiin vaikuttavasta asiasta, jota parlamentti on seurannut tarkoin jo monien vuosien ajan. Parlamentti katsoo, että kun on kyse uuden ohjelman perustamisesta eikä tämänpäiväisen keskustelun tavoin vain ohjelman jatkamisesta kahdella vuodella, vaadimme entistä näkyvämpää läsnäoloa ja aktiivisempaa osallistumista EU:n toimielinten välistä vuoropuhelua koskevien sääntöjen mukaisesti. Seuraavalla vaalikaudella tänne tulevien seuraajiemme onkin luotava uusi järjestelmä, joka takaa tasavertaisen lähtökohdan siten, että parlamentin toive täytetään. McMillan-Scott (PPE-DE ).    Arvoisa puhemies, huono uutinen komissiolle ja neuvostolle on se, että aioin tulla takaisin seuraavaan parlamenttiin ja että toimin ulkoasioiden, ihmisoikeuksien sekä yhteisen turvallisuuden ja puolustuspolitiikan valiokunnan esittelijänä kolmansia maita koskevan asetuksen osalta. On varsin selvää, että kehitysyhteistyövaliokunta on tyytyväinen eurooppalaisen demokratia- ja ihmisoikeusaloitteen mukaisiin toimiin, ja on ymmärrettävää, että kaksi kolmasosaa rahoista olisi nyt vapautettava ensi vuodeksi. Olen varma, että komission jäsen Nielson on tyytyväinen tähän. Sen sijaan ulkoasioiden valiokunta, joka itse asiassa aloitti tämän ohjelman minun ollessani alkuperäinen esittelijä noin kaksitoista vuotta sitten – vuosi oli 1992 eikä 1994 – ei ole tyytyväinen. Valiokunnan jäsenet ovat yhtä mieltä siitä, että meidän olisi peruutettava mietintöni, jotta saisimme aikaa painostaa lähiviikkoina komissiota ja neuvostoa suostumaan kahteen hyvin yksinkertaiseen pyyntöön. Ensimmäisenä pyyntönä on se, että perustetaan tästä olennaisesti arkaluonteisesta ohjelmasta vastaava neuvoa-antava komitea, joka on komitologiamenettelyn ulkopuolella ja joka koostuu parlamentin ja komission edustajista sekä mahdollisena puheenjohtajana toimivasta korkeasta edustajasta. Ohjelman ei välttämättä tarvitse käsittää kehitysmaita vaan pikemminkin meitä lähempänä olevat valtiot, jotka kuuluvat nykyään Uusi naapuruus -nimisenä tunnettuun aloitteeseen. Toisena pyyntönä on riippumattoman tutkimuksen tekeminen, ja odotan komissiolta sen johdosta vakavasti otettavaa tarjousta enkä vain avointa mieltä. Komissiolla ei ole avointa mieltä. Se haluaa pitää koko ohjelman itsellään. On kuitenkin olemassa tätä parempi toteuttamistapa, kuten amerikkalaiset, tanskalaiset, saksalaiset, hollantilaiset, ruotsalaiset ja britit ovat osoittaneet. Siinä käytetään erillistä perustaa, joka on luotettava ja joustava ja jolla on asiantuntemusta auttaa komissiota ohjelman toteuttamisessa. Tämä on kantamme, ja odotamme komission ja neuvoston aikanaan reagoivan ehdotuksiimme asianmukaisesti. Komission jäsenen mukaan tämä tulos oli tervetullut ja kaikkien etujen mukainen. Tarkoittaako hän niitä satoja miljoonia ihmisiä, jotka asuvat Uusi naapuruus -aloitteen alueella eli alueella, joka ulottuu Venäjältä, Valko-Venäjältä, Ukrainasta ja Kaukasiasta aina Pohjois-Afrikan epävakaan vyöhykkeen yli Marokkoon ja arabimaailmaan? Kaikkiaan 280 miljoona arabia elää ilman demokratiaa. Onko komission jäsen ylpeä siitä? Nyt minun on osoitettava huomautukseni lehdistölle, koska vaalit ovat tulossa ja koska kirjoitan tämän päivän , että "Euroopan valtaoikeudet uhkaavat käydä niin vähäisiksi, että niiden kohteeksi joutuvat ihmiset tuskin edes tuntevat niitä". Entisessä itäblokissa erinomaisesti toteutettu vastaanotto-ohjelma on nykymaailmassa valitettavasti täysin tehoton. Sen tehostaminen on komission vastuulla, ja aion painostaa komissiota erittäin kovasti, jotta se tekee näin. Theorin (PSE ).    Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, meidän on mielestäni suhtauduttava myönteisesti Fernández Martínin mietintöön ja oltava tyytyväisiä siihen, että vastuu mietinnöstä annettiin lopulta kehitysyhteistyövaliokunnalle. Valtaosa valtioista, joihin asetusta sovelletaan, on todellisuudessa kehitysmaita. Olemme tehneet kovasti töitä päästäksemme valiokunnassa kompromissiin, jonka niin neuvosto kuin komissio ja parlamenttikin voisivat hyväksyä. Ymmärrämme, miten tärkeää on saada mietintö hyväksyttyä ensimmäisessä käsittelyssä. Näin ollen tuemme esittelijän pyyntöä äänestää budjettivaliokunnan esittämää tarkistusta 3 vastaan, jota neuvosto ei voi hyväksyä. Olemme kuitenkin esittäneet komissiolle vaatimuksia sen varmistamiseksi, että parlamentti voi seurata asetukseen liittyvää työtä entistä tehokkaammin. Kun pyydämme komissiota antamaan vuosittaisen kertomuksen, jossa vahvistetaan tulevan vuoden ohjelmasuunnittelu alueittain ja toimialoittain, haluamme lisätä merkittävästi asetukseen liittyvän työn avoimuutta. Saamiensa kertomusten perusteella parlamentti saa lisäksi entistä paremman käsityksen siitä, missä täytäntöönpano on tehokkainta. Olemme tyytyväisiä siihen, että komissio on hyväksynyt osan merkittävimmistä muutoksistamme. On tärkeää, että ihmisoikeuksiin perustuvat päätökset vastaavat EU:n sitoumusta tukea demokratiaa, kansainvälistä oikeutta ja luonnollisesti ihmisoikeuksien kunnioittamista. Alun perin tehtyjen muiden ehdotusten tarkoituksena oli varmistaa, että ihmisoikeuksia koskevat päätöksemme perustuvat omaan huoleemme Euroopan unionin turvallisuudesta. Se olisi ollut kohtalokas virhe. Meidän on toki suojauduttava etenkin terroriuhilta, mutta jopa monien EU:n korkea-arvoisten henkilöiden kannattama nykysuuntaus, jossa apu olisi räätälöitävä turvallisuustarpeiden mukaan, on hyvin vaarallinen tie kulkea ja periaate, jota ei pitäisi vahvistaa. Toteuttaessamme ihmisoikeuksia, yhteistyötä ja avun kehittämistä koskevia toimiamme meidän on suojeltava ihmisarvoa sekä varmistettava, että niillä pyritään ensisijaisesti aina lujittamaan demokratiaa, kansainvälistä oikeutta ja ihmisoikeuksia sekä poistamaan köyhyyttä. Lopuksi totean, että tämä on myös minulle viimeinen kerta, kun puhun parlamentissa. Jätän parlamentin näiden kymmenen vuoden jälkeen ja haluan kiittää teitä erittäin rakentavasta yhteistyöstänne. Puhemies.    – Olemme hyvin kiitollisia jäsen Theorinille erinomaisesta työstä, jota hän on tehnyt näiden vuosien aikana. Napoletano (PSE ).    Arvoisa puhemies, kolmansien maiden demokratiasoitumiseen ja demokratian kehittämiseen tähtäävä ohjelma on voimavaroiltaan niukka. Kyse ei ole yhteisön talousarviosta tehtävistä suurista investoinneista vaan ohjelmasta, joka on sisältönsä vuoksi erittäin tärkeä: se on ainoa käytettävissä oleva keino, jonka avulla voidaan toteuttaa ihmisoikeuksien kehittämiseen, naisten auttamiseen, demokratian tukemiseen ja vaalitarkkailuun tähtäävää politiikkaa ilman, että on välttämättä tarpeen käyttää hallitusten kanssa solmittuja kahdenvälisiä suhteita. Koska ohjelma on siis ainoa tämäntyyppinen käytettävissä oleva keino, meidän on taattava sen tehokkuus, vaikka emme aina voi valvoa toimiemme tehokkuutta. Näin ollen olisi mielestäni oikein, että parlamentti voisi osallistua entistä enemmän sekä toimien suunnitteluvaiheeseen että tulosten arviointivaiheeseen. Samalla on kuitenkin kunnioitettava komission ja parlamentin valtaoikeuksia, koska me emme ole määräävässä asemassa. Kyse on ennen muuta siitä, ovatko ohjelman täytäntöönpanokeinot yhtä joustavia kuin tilanne edellyttää, koska siihen ei selvästikään liity säännöillemme toisinaan tyypillistä jäykkyyttä ja byrokraattisuutta. Tämän vuoksi asetukseen esittämämme tarkistukset ovat tärkeitä, ja tärkeää on ennen kaikkea keskustelu, jonka voimme luoda komission kanssa. Komission jäsen Patten on kirjoittanut meille kirjeen toisesta asetuksesta, jonka yhteydessä ei aiota käyttää yhteispäätösmenettelyä. Hän ehdottaa, että parlamentti otettaisiin entistä enemmän mukaan uuteen lähestymistapaan, jonka mukaisesti näitä asetuksia aletaan tarkistaa vuodesta 2006. Näin ollen uskon, että tarkistuksemme merkitsevät vain entistä tiiviimmän osallistumisen alkua ja että osallistuminen saavuttaa huippunsa vuonna 2006 tai ainakin johtaa tarkempiin ja tehokkaampiin toimiin kuin ne, joita nykyään toteutamme tämän keinon avulla. Nielson,    . Arvoisa puhemies, jäsen McMillan-Scott esitti minulle hyvin selvän ja suoran mutta samalla oudon kysymyksen. Hän kysyi, olenko tyytyväinen siihen, että miljoonat ihmiset elävät valtioissa, joissa ei ole demokratiaa eikä riittäviä ihmisoikeuksia. Tällainen kysymys ansaitsee selvän vastauksen. Toivottavasti parlamentin jäsen ei tyrmisty sen tylyydestä, koska se kuuluu, että "en ole tyytyväinen siihen". Komissio tukee esittelijän ehdotusta peruuttaa budjettivaliokunnan tarkistus 3, joka koskee sovellettavaa komitologiamenettelyä. Neuvosto ei voi hyväksyä tarkistuksen tavoitetta säätää neuvoa-antavasta komiteasta nykyisen sääntelykomitean sijasta. Tämä on hyvin tiedossa. Tarkistuksen säilyttäminen siis romuttaisi yhteistoimemme ja sen tavoitteen, että asiasta päästään yhteisymmärrykseen ensimmäisessä käsittelyssä yhteispäätösmenettelyn mukaisesti. Komissio on ehdottanut, että komitean sopivana muotona olisi hallintokomitea, joka edustaisi tasapuolista kompromissia. On hyvin tärkeää, että voimme nyt taata tämän työn jatkumisen. Olen samaa mieltä jäsen Napoletanon kanssa siitä, että toimemme eivät aina ole tehokkaita. Yksi syy siihen on se, että me itse emme ole tehokkaita. Toinen syy on se, että tällaisessa asiassa on hyvin vaikea tehdä tehokkaita niin sanottuja ratkaisuja. Meidän on kuitenkin yritettävä parhaamme. Emme tee tätä, koska tiedämme sen onnistuvan, vaan koska se on välttämätöntä. Se kuuluu tällaisen toiminnan luonteeseen. Aloite on ollut tärkeä, koska se on merkittävä käytännössä ja koska se on lähettänyt viestin siitä, miten me Euroopassa ajattelemme asioista, joita haluamme tehdä maailmassa. Kiitän parlamenttia rakentavasta asenteesta tämän aloitteen käsittelyssä. Puhemies.    – Keskustelu on päättynyt. Äänestys toimitetaan huomenna klo 11.00. Puhemies.    – Esityslistalla on seuraavana Michel Rocardin laatima kulttuuri-, nuoriso-, koulutus-, tiedonvälitys- ja urheiluvaliokunnan mietintö (A5-0148/2004) ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston päätökseksi Euroopan kulttuuripääkaupunki -tapahtumaa koskevasta yhteisön toiminnasta vuosina 2005–2019 tehdyn päätöksen 1419/1999/EY muuttamisesta (KOM(2003) 700 – C5-0548/2003 – 2003/0274(COD)). Reding,    . Arvoisa puhemies, aloitan asialla, jota pidän Euroopan sieluna ja Euroopan myönteisimpänä asiana ja joka näyttää kansalaisillemme heidän todellakin olevan olemassa sekä antaa heille foorumin, jossa he voivat ilmaista itseään kaikessa moninaisuudessaan. Katson, että nykyään Euroopan kulttuuripääkaupungeiksi kutsutut Euroopan kulttuurikaupungit ovat tässä mielessä saaneet vuosien varrella merkittävän aseman Euroopan kulttuurimaisemassa. Ne muodostavat yhteisen kulttuurialueen ja näyttävät moninaisuutemme parhaimmillaan. Kulttuuripääkaupungin malli on luonnollisesti kehittynyt ajan myötä. Järjestelmä perustettiin vuonna 1985 Melina Mercourin aloitteesta, ja kaupungit nimitettiin alun perin hallitustenvälisen prosessin avulla. Sen jälkeen on tapahtunut paljon, ja vuoden 1999 päätöksen johdosta tapahtumasta on tullut yhteisön toimintaa. Tapahtuman kehitys jatkuu edelleen. Tänään tarkasteltavina ja päätettävinä olevat asiat muodostavat yhden kehitysvaiheen. Miksi kyse on vain yhdestä vaiheesta? Siksi, että pian koittaa historiallinen tapahtuma, joka muuttaa Euroopan unionin suunnan. Tarkoitan tietenkin laajentumista, joka olisi otettava huomioon pohdittaessa Euroopan kulttuuripääkaupunkeja. Tähän perustuu komission ehdotus, josta tänään keskustelemme. Ehdotuksen tarkoituksena on mahdollistaa se, että uudet jäsenvaltiot voidaan liittää nopeasti Euroopan kulttuuripääkaupunki -aloitteeseen. Tämä ei merkitse sitä, että muita mahdollisesti välttämättömiksi osoittautuvia muutoksia ei tarvitse ajatella pian. Lisäksi komissiossa ollaan yhtä mieltä siitä, että nykyiseen päätökseen on tehtävä perusteellisia muutoksia, ja komissio on joka tapauksessa jo ryhtynyt siihen. Parhaillaan on käynnissä tutkimus, joka koskee vuosien 1995–2004 Euroopan kulttuuripääkaupunkeja. Tutkimuksen tulokset saadaan vuoden 2004 jälkipuoliskolla, ja ne muodostavat lähtökohdan komission pohdinnalle ja myöhemmin olettaakseni myös komission toimille uusien sääntöjen kehittämiseksi. Uusien jäsenvaltioiden ei kuitenkaan voida nyt enää antaa odottaa. Niiden on voitava osallistua muiden tavoin tähän toimintaan, jota arvostetaan suuresti. Niille on siksi annettava niiden ansaitsema myönteinen vastaanotto. Ne ovat jo tehneet paljon päästäkseen nykyiseen EU:hun. Niitä ei voida jättää Euroopan kulttuuripääkaupunki -tapahtuman ulkopuolelle. Uusien jäsenvaltioiden liittäminen aloitteeseen on jo ensisijainen tavoite, ja se on toteutettava nopeasti. Siksi komissio haluaa erottaa vaiheen, jossa uudet jäsenvaltiot liitetään aloitteeseen, koko menettelyn uudistamistarvetta koskevasta keskustelusta. Näin ollen komissio ehdottaa, että tässä vaiheessa uudet jäsenvaltiot yksinkertaisesti lisätään vuoteen 2009 mennessä päätöksessä laadittuun luetteloon siinä jo nimettyjen jäsenvaltioiden joukkoon aakkosjärjestyksessä. Valtioiden järjestys on päätetty neuvoston ja parlamentin vuonna 1999 tekemässä yhteisessä sopimuksessa, ja tältä perustalta kyseiset kaupungit parhaillaan valmistautuvat tuleviin vuosiin. Näin ollen vuodesta 2009 alkaen nimitetään joka vuosi kaksi pääkaupunkia, joista toinen edustaa nykyisiä jäsenvaltioita ja toinen uusia jäsenvaltioita. Ymmärrän hyvin, miksi parlamentti toivoo menettelyyn parannuksia. Nykyinen etenemistapa on kuitenkin ainoa keino, jonka avulla uudet jäsenvaltiot voidaan saattaa nykyisiin jäsenvaltioihin nähden tasaveroiseen asemaan Euroopan kulttuuripääkaupunki -järjestelmän osalta. On syytä olla tietoinen siitä, että jos tämä vaihe jätetään pois ja jos menettelyä aletaan saman tien uudistaa, uudet jäsenvaltiot eivät voi osallistua järjestelmään kuin aikaisintaan vuonna 2010, 2011 tai kenties 2012. Tapahtuman valmistelu kestää näet neljä vuotta, ja vuoden 2008 nimitykset tehdään tänä vuonna. Lisäksi uuden parlamentin on päätettävä, miten menettelyä uudistetaan, koska se käsittää tulevaisuudessa 25 jäsenvaltiota. Mikä on komission kanta Euroopan parlamentin esittämiin tarkistuksiin? Euroopan parlamentin kulttuuri-, nuoriso-, koulutus-, tiedonvälitys- ja urheiluvaliokunta on säilyttänyt komission ehdotuksen tarkoituksen. Se on kuitenkin esittänyt toiveen, että jokainen jäsenvaltio eli joka vuosi kaksi jäsenvaltiota asettaa vuodesta 2009 lähtien ainakin kaksi kaupunkia ehdolle arvonimeä varten. Tämä merkitsee merkittävää tarkistusta nimitysmenettelyyn ja muuttaa siten komission ehdotusta. Siksi en voi kaksivaiheisen muuttamisen takia hyväksyä tällaista muutosta. Tällainen tarkistus kuuluu oikeastaan toiseen vaiheeseen, johon mennessä on saatu tarvittavat tiedot päätöksen muuttamiseksi. Toisin sanoen tarkistuksen aika koittaa myöhemmin. Lisäksi komissio joutuu hylkäämään parlamentin valiokunnan esittämän tarkistuksen 2 ja näin ollen myös tarkistukset 3, 4 ja 5, koska ne ovat tarkistuksen 2 tulos. Toisaalta komissio voi hyväksyä tarkistuksen 1, joka koskee talousarvion sovittamista sen mukaan, että kulttuuripääkaupunkeja on vähintään kaksi vuodessa. Asiaan liittyvien kaupunkien lukumäärän kaksinkertaistuminen on todellakin otettava huomioon, kun ryhdytään arvioimaan ehdotusta Kulttuuri 2000 -ohjelman jälkeiseksi ohjelmaksi, joka tulisi voimaan vuodesta 2007. Rahoitus on ratkaistu itse asiassa ohjelman yhteydessä eikä vuoden 1999 päätöksen ansiosta. Komissio ei voi hyväksyä myöskään Verts/ALE-ryhmän esittämiä tarkistuksia 6, 7, 8, 9 ja 10. Nämäkin tarkistukset merkitsisivät hyvin perusteellisia muutoksia nimitysmenettelyyn, mistä on keskusteltava myöhemmin. Hyvät parlamentin jäsenet, siinä suhteessa teillä näyttää nyt olevan järkevä kanta. Tiedän, että se oli vaikea muodostaa, koska me kaikki minä mukaan luettuna haluaisimme jotakin parempaa. Politiikassa on kuitenkin oltava realistinen, ja jos haluamme päästä joskus eteenpäin, meidän on edettävä pienin askelin päästäksemme lopulta tavoitteeseemme. Rocard (PSE ),    . Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, kulttuuri-, nuoriso-, koulutus-, tiedonvälitys- ja urheiluvaliokunnalla on kunnia asettaa keskusteltavaksi ja sen jälkeen parlamentin äänestettäväksi mietintö, josta täällä on keskusteltu paljon. Se vie väliaikaiseen päätökseen seikkailun, joka on ollut jokseenkin onneton. Se on mietintö, jonka osalta esittelijänne on vähemmistössä, joten voin vain kertoa mietinnön historian. Tämä on ensimmäinen kerta näiden kahden ja puolen vuoden aikana, jolloin minulla on ollut onni työskennellä komission jäsenen Redingin kanssa, kun olen hänen kanssaan eri mieltä – ystävällisesti mutta kuitenkin selvästi. Hän tietää sen hyvin ja on jopa viitannut siihen lyhyesti. Melina Mercouri esitti vuonna 1985 ajatuksen siitä, että joka vuosi yhden Euroopan kaupungin olisi oltava Euroopan kulttuurikaupunki. Arvoisa puhemies, ajatuksella oli aluksi loistava tulevaisuus aikana, jolloin lukuisat ehdokaskaupungit kävivät kovaa kilpailua yhdestä nimityksestä ja jolloin asiantuntijoista koostunut tuomaristo esitti arvionsa ehdokaskaupunkien suunnitelmien todellisista eurooppalaisista eduista. Neuvosto ehdotti vuonna 1999 onnetonta päätöstä 1419, jota komissio tuki ja jonka parlamentti hyväksyi. Kuten komission jäsen Reding juuri muistutti, päätöksessä säädetään vuoteen 2019 saakka jäsenvaltioiden luettelosta, niin että vuosittain vain yksi jäsenvaltio ehdottaa Euroopan kulttuuripääkaupunkia. Päätöksessä ei ensinnäkään oteta huomioon sitä, että jopa tuolloin oli odotettavissa vähintään kymmenen uuden jäsenvaltion mahdollinen liittyminen EU:hun, eikä tämän huomiotta jättämistä voida hyväksyä. Toiseksi päätös joutui alttiiksi poliittiselle ja oikeudelliselle arvostelulle, ellei peräti skandaalille, koska siinä käytännössä kielletään Euroopan parlamenttia viiden vuoden ajan käyttämästä valtaansa vuosina 1999 ja 2004 alkavilla vaalikausilla Euroopan kulttuuripääkaupungin vuosittaiseen valintaan vaikuttamiseksi. Tämän lisäksi on vähintään yhtä vakavaa, että vaikka jotkin jäsenvaltiot ovat toimittaneet EU:n toimielimille ja tuomaristolle kaksi tai kolme kaupunkia sisältävän luettelon, kaikki eivät ole sitä toimittaneet. Luettelon avulla kaupunkien välillä voidaan tehdä todellinen valinta, joka perustuu hankkeiden dynaamisuuteen, uudistuksellisuuteen ja eurooppalaiseen ulottuvuuteen. Jäsenvaltioiden viimeaikaiset valinnat ovat usein liittyneet yhteen kaupunkiin, joka on valittu vallassa olevan hallituksen kunnallisvaalitoimintaan liittyvistä syistä, ilman että kaupunki olisi osoittanut todellista kiinnostusta ehdokkaana olemiseen. Tämä merkitsee kaupungille pakkotyötä varsinkin siksi, että EU:n talousarviosta tähän toimintaan myönnettävä tuki kattaa alle viisi prosenttia toimintamenoista. Arvoisa puhemies, nyt kaikki on aloitettava alusta. Valiokuntani oli siitä yhtä mieltä monta kuukautta sitten, kun tämä keskustelu alkoi. Myös komission jäsen Reding oli siitä tietoinen, ja hän tietää yhtä hyvin kuin minäkin, että se pitää paikkansa, vaikka hän on juuri kertonut tämän liittyvän syksyllä alkavaan toiseen vaiheeseen. Arvoisa komission jäsen, todisteet osoittavat, että luetteloa on tarkistettava ja järjestystä muutettava vuoden 2008 jälkeen, koska toisin kuin äsken totesitte, uusien jäsenvaltioiden mukaan ottaminen mahdollista, jos jo vuoden 2009 jälkeisiksi vuosiksi nimetyt jäsenvaltiot olisivat suostuneet pieneen viivästykseen. Arvoisa puhemies, se oli täysin mahdollista ja hyvin yksinkertaista, koska on tärkeää ymmärtää, että kukin kaupunki tarvitsee viisi vuotta valmisteluihin. Näin ollen olisi tietenkin välttämätöntä tarkistaa luetteloa, muuttaa sen järjestys vuoden 2008 jälkeen, aloittaa kaupunkien välinen kilpailu uudelleen ja antaa tuomaristolle jälleen merkittävä asema, koska jos kulttuuripääkaupunkeja on vain yksi, tuomaristo jää luonnollisesti vaille minkäänlaista tehtävää eikä sitä enää tarvita mihinkään. Tämän se on myös tuonut esiin kirjallisesti ja ilahduttavan diplomaattisen pisteliäisyyden kera. Neuvosto oli kuitenkin tarkkana, eikä komissio uskaltanut asettua sitä vastaan. Näin ollen teillä on nyt päätösehdotus, jota pidän ällistyttävänä ja jossa päätetään, että vuosina 2009–2019 on joka vuosi kaksi Euroopan kulttuuripääkaupunkia, joista toinen on jossakin nykyisessä jäsenvaltiossa ja toinen jossakin uudessa jäsenvaltiossa. Lisäksi jäsenvaltiot edelleenkin nimeävät ehdokaskaupungit ilman, että niillä olisi velvollisuus ilmoittaa EU:n toimielimille vaihtoehtoisia valintoja. Komission jäsen Reding jopa torjuu PPE-DE-ryhmän esittämän tarkistuksen, vaikka siinä pyritään etenemään tähän suuntaan. Menemme täysin väärään suuntaan siinä, että vuosittain valitaan kaksi Euroopan kulttuuripääkaupunkia aikana, jolloin valintamenettely on miltei kokonaan vesitetty. Me vain entisestään pahennamme menettelyn heikentymistä ja vanhentumista. Tuomaristolla ei vieläkään ole merkitystä, eivätkä kaksi seuraavaa parlamenttia voi osallistua valintamenettelyyn. Komission lupaus siitä, että se tekee meille syksyllä uuden päätösluonnoksen järjestelmän muuttamiseksi, on vain syötti. Arvoisa komission jäsen, jos hyväksymme nyt tämän luonnoksen, emme nähdäkseni voi enää syksyllä palata vuoden 2019 rajakohtaan, jäsenvaltioiden luetteloimisjärjestykseen emmekä varsinkaan siihen, että vuosittain nimitetään kaksi pääkaupunkia, mikä näin ollen jää kyseisten kahden jäsenvaltion tehtäväksi. Lisäksi uskon, ettette saa mainitsemaanne direktiiviä hyväksytyksi, koska komissio on sotkeutunut ongelman pääsisältöön. Tämä on ennustukseni. Neuvosto kuitenkin tarkkailee tilannetta, ja se on käyttänyt pelottelun keinoa. Vuosien 2009–2011 ratkaisevaan ajanjaksoon liittyvät jäsenvaltiot eli Itävalta, Saksa ja Suomi pelkäävät, että niiden nimittäminen joutuu kyseenalaiseksi, vaikka kukaan ei ole tosiasiassa ajatellut tätä. PPE-ryhmä on joutunut takaisin lähtöruutuun. Kyse on päätöksestä, joka palvelee jäsenvaltioidemme arvovallan etuja mutta ei todellakaan Euroopan etuja, joiden mukaista olisi ollut elvyttää ennen kovin erinomainen menettely ja palauttaa sen säihke. Koska halusin säilyttää rauhan keskuudessamme ja ystävyyteni komission jäsenen Redingin kanssa, ehdotin yhteisymmärryksessä sosialistiryhmän kanssa, että hyväksymme tappiomme valiokuntavaiheessa ja päätämme olla esittämättä tarkistuksiamme täysistunnossa. Äitini on nimittäin kasvattanut minut kunnolla, ja olen yhä kiltti poika. Ystävämme vihreät ovat kuitenkin ottaneet tarkistukset uudelleen esille, mihin heillä on oikeus. Teillä on näin ollen edessänne kahdet tarkistukset, jotka eivät ole lainkaan sopusoinnussa keskenään. Ensiksi ovat sosialisteilta lähtöisin olevat tarkistukset, joita tosin vihreät nyt tukevat. Tarkistusten tarkoituksena on palata vanhaan järjestelmään ja saada meidät sitoutumaan tulevaisuuteen vain vuoteen 2010 saakka, mikä puolestaan epäisi seuraavalta parlamentilta oikeuden pyytää komissiota ehdottamaan syksyllä uutta jäsenvaltioiden luetteloa, joka sisältäisi myös uudet jäsenvaltiot. Sama koskee oikeutta määrätä niitä, jotka voivat järjestää laajan kaupunkien välisen kilpailun, niin että kun jotkin ehdokkaat on poistettu kilpailusta, lopullisen päätöksen tekevät EU:n toimielimet ja asiantuntijoista koostuva tuomaristo, jonka on saatava tämä tehtävä, koska muussa tapauksessa sillä ei ole mitään virkaa. Toiset tarkistukset ovat lähtöisin pääasiassa PPE-ryhmästä, ja niissä vahvistetaan ja eritellään komission ehdotus, joka mielestäni tekee kaikista ensi syksynä tehtävistä päätöksistä täysin hyödyttömiä. Tarkistuksissa kuitenkin edellytetään, että kaikkien kynnelle kykenevien jäsenvaltioiden on ehdotettava useita kaupunkeja. Jäsen Pack, kuten juuri kuulitte, tästä ei ole epäilystäkään, koska komission jäsen Reding on häntä koskevien rajoitteiden mukaisesti velvollinen kieltämään tämän teiltä. Tarkistuksissa väitetään, että niillä pyritään edistämään kaupunkien välistä kilpailua, mutta niissä ei selitetä, miten: niissä ei käsitellä niiden monien pienten jäsenvaltioiden ongelmaa, joissa on vain yksi merkittävä kaupunki, mikä puolestaan edellyttäisi jäsenvaltioiden luettelon tarkistamista, joka on tehtävä syksyllä. Kilpailun avaaminen on kuitenkin nyt estetty. Arvoisa puhemies, tämä riittäköön: jäsenet äänestävät omantuntonsa mukaan. Arvoisa komission jäsen Reding, haluan vielä kerran todeta, että komission jäsenen sijaan on ennemmin syytettävä ministerineuvostoa, joka tukahduttaa kaiken aidosti eurooppalaisen hengen viriämisen ja määrää järjestelmän, jossa jäsenvaltiot pystyttävät kojuja esitelläkseen kansallista perintöään ja lahjojaan. Samalla ministerineuvosto kieltää jyrkästi tämän parlamentin toimivallan. Tunnen tässä tilanteessa hieman surua, mutta puhun tietenkin hävinneenä osapuolena. Pack (PPE-DE ).    – Arvoisa puhemies, olisin mielelläni taputtanut jäsen Rocardille, mutta valitettavasti kaikki hänen toteamuksensa eivät ole sopusoinnussa sen kanssa, mitä aioin sanoa. Siksi en voinut taputtaa hänelle, vaikka olisin halunnut. En nimittäin voi toimia ajattelematta, vaan minun on toimittava tosiasioiden mukaan. Tämänpäiväisen keskustelun aiheena oleva kulttuuripääkaupunki on kuin valonhäivähdys siinä vähäisessä kulttuuripolitiikan määrässä, jota saamme käsitellä. Olenkin tyytyväinen siihen, että kannamme soihtua eteenpäin. Ajatus on ollut olemassa jo kauan, ja se oli lähtöisin parlamentin kreikkalaiselta naisjäseneltä, ja voimme mielestäni tuntea ylpeyttä siitä. Lisäksi yhdyn jäsen Rocardin vaatimukseen siitä, että valinta olisi tehtävä vähintään kahden kaupungin välillä. Arvoisa komission jäsen, ajatus on loppujen lopuksi lähtöisin meiltä, ja katson, että se voidaan toteuttaa käytännössä juuri nyt. Euroopan monimuotoisuuden on näyttävä kulttuuripääkaupungin yhteydessä selvästi tähänastista paremmin, enkä näin ollen katso, että tarkistukset ovat vastoin komission jäsenen aikeita. Näin ollen pyydän komission jäsentä harkitsemaan, voisiko hän ehkä sittenkin hyväksyä kantamme. Lisäksi minun on jälleen todettava, kuinka paljon me kaikki pahoittelemme ministerineuvoston päätöstä, ja itse pahoittelen sitä kaikista eniten, koska olin vuonna 1999 sangen tuohtunut ministerineuvoston päätöksestä, jota pidin lyhytnäköisenä ja kansallisten näkökohtien ohjaamana. Tuolloin ministerineuvosto tiesi yhtä hyvin kuin me, että Euroopan unioni laajentuu, mutta se osoitti vähät välittävänsä siitä, kun se nimesi vain länsimaisia Euroopan kaupunkeja vuoteen 2019 saakka. Se on neuvoston eikä meidän häpeä, sillä meitä sitoi neuvoston päätös. Päätös on kuitenkin tehty, ja kuten kotiseudullani tavataan sanoa, ! Siksi emme voi muuttaa sitä, että myös kyseiset valtiot saavat vuoteen 2019 asti ehdottaa kaupunkeja. Sen vuoksi haluan saksalaisten kuulijoideni iloksi todeta, että Saksa voi ehdottaa kaupunkia vuodeksi 2010. Me Euroopan kansanpuolueen (kristillisdemokraatit) ja Euroopan demokraattien ryhmän jäsenet kuitenkin tuemme kahta kulttuuripääkaupunkia koskevaa komission jäsenen ehdotusta yksinkertaisesti siksi, että uudet kymmenen jäsenvaltiota eivät voi mitään vanhojen 15 jäsenvaltion häpeämättömälle käytökselle. Tämän korjaaminen on nyt komission jäsenen tehtävä, jonka hän voi toteuttaa antamalla kahdelle kaupungille mahdollisuuden esitellä itsensä maailmalle. Nähdäkseni siinä ei ole mitään kovin kauheaa, jos esimerkiksi vuonna 2010 toinen kaupunki edustaa Saksaa ja toinen Unkaria. Minusta se ei ole yhtään hullumpi ajatus. Näillä kahdella valtiolla on suurenmoisia yhteisiä asioita, ja niiden väliset kilpailut ovat olleet hedelmällisiä. Totean vielä yhden asian: meillä on nyt 25 valtiota, mutta vuoteen 2010 mennessä niiden lisäksi tulevat muun muassa Romania, Bulgaria ja Kroatia. Jos saamme nimittää vain yhden kulttuuripääkaupungin, kunkin valtion vuoro tulisi vain kerran sukupolvessa, emmekä voi odottaa kansalaisten hyväksyvän sitä. Tämän perusteella tuen ryhmäni tavoin komission jäsenen ehdotusta. Prets (PSE ).    – Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen Reding, Melina Mercouria on syytä kiittää Euroopan kulttuuripääkaupunkia koskevan ajatuksen esittämisestä, koska Euroopan kulttuuripääkaupunkina oleminen merkitsee haastetta ajanmukaisen taiteellisen luovuuden ilmentämiselle. Se edistää keskustelua, helpottaa päätöksentekoa, lisää tietoisuutta kulttuuriperintömme arvoista ja jättää jälkeensä näkyviä merkkejä, kuten viime vuoden Euroopan kulttuuripääkaupungissa Grazissa sijaitsevan . Tämä rakennus on herättänyt paljon keskustelua, vaikka on myös hyvin tärkeää, että tällaiset merkit ilmentävät nykyaikaista arkkitehtuuria. Olen jäsenkollegoideni ja aiempien puhujien kanssa samaa mieltä siitä, että vuonna 1999 tehty päätös oli täysin väärä. Vaikka siinä otettiin kattavasti huomioon muun muassa läpimenoajat ja peruuttamismenettelyt, siinä mentiin liian pitkälle. Päätöksessä erehdyttiin sekä jättämään uudet jäsenvaltiot huomiotta että täysin sivuuttamaan tulevat parlamentit. Kilpailu on välttämätöntä, ja sääntöjä tarvitaan, jos asiantuntijatuomaristolle halutaan antaa toimialue ja selvä tehtävä, joita sillä ei valitettavasti ole tähän saakka ollut. Jos tätä ei tehdä, kulttuurin monimuotoisuutta ja laatua nykyään ilmentävän Euroopan kulttuurikaupungin arvo vähenee. Jos tulevaisuudessa on tarkoitus olla kaksi kulttuuripääkaupunkia, se ei varmaankaan saa merkitä sitä, että myönnettäessä kaupungeille rahoitusta aiemmat määrärahat jaetaan kahtia, vaan sen sijaan ne on kaksinkertaistettava. Kaikki muu olisi täysin järjetöntä. Näin ollen ehdotan, että rahoitukselle tehdään jotakin, sillä esittääkseen hyvän ohjelman kaksi kulttuuripääkaupunkia tarvitsevat runsaasti tukea, jolla täydennetään niiden omia valtavia ponnisteluja ja niiden itse järjestämää rahoitusta. Flautre (Verts/ALE ).    Arvoisa puhemies, haluan todella tukea esittelijänä ja valiokunnan puheenjohtajana toimivan jäsen Rocardin ehdotuksia. Enää ei ole tarpeen palata vuoden 1999 pöyristyttävään päätökseen, jossa vahvistetussa valintamenettelyssä alle kuukauden päästä EU:hun liittyvät kymmenen valtiota jätettiin täysin huomiotta. Komission esittämän ratkaisun tarkoituksena on jakaa menettely kahtia, mikä merkitsisi sitä, että aivan liian pitkään eli vuoteen 2019 asti olisi kaksi kollegiota – tämä on täysin vastoin yhdentymistä. Yhdentyminen ei tarkoita sitä, että EU:ssa on edelleen kaksi kollegiota ja että EU:n valinta- ja päätöksentekomenettelyissä vanhat ja uudet jäsenvaltiot erotellaan toisistaan. Tämä on mielestäni täysin vastoin haluttua tavoitetta, joka on meidän nähdäksemme se, että uudet valtiot pääsevät jäseniksi. Tästä ja myös muista syistä katson, että käytäntö on järkevä lopettaa vuonna 2010. Arvoisa komission jäsen, muut syyt liittyvät parhaillaan käynnissä olevaan arviointiin, jonka mainitsitte. Jäsen Rocardin mainitsemien poikkeamien taustalla on päätöksiä, jotka liittyvät aivan liikaa pyyteellisyyteen, hyväksikäyttöön, arvovaltasyihin tai jopa näitä epämiellyttävämpiin sekä peräti poliittisiin syihin. Poikkeamat ovat vähentäneet näiden tapahtumien eurooppalaista laatua, ja siitä meidän on keskusteltava. Meidän peräämämme uuden valintamenettelyn on vahvistettava tämä laatu kilpailun avulla ja myös siten, että parhaillaan käynnissä olevat tapahtumat, kuten Lille 2004, otetaan huomioon. Tapahtuma on toisaalta houkutteleva, asiapitoinen ja sisältää hyvin kiinnostavia nähtävyyksiä, mutta toisaalta siihen osallistuneet tahot ovat hyvin turhautuneita. Taiteilijat ja kulttuurialan toimijat huomauttavat kerkeästi, että pitkälti asiakysymyksiin keskittyvä tapahtuma saattaa vähentää heidän taiteellisen työnsä arvoa, rikkoa heidän normaalin suhteensa yleisöön ja johtaa rajuun kilpailuun kulttuurirakenteiden välillä. Nämä yhteiset huomautukset ovat lähtöisin kulttuurialan toimijoiden ja taiteilijoiden verkostosta, joka toimii käynnissä olevan Euroopan kulttuuripääkaupunki -hankkeen kaupungissa tai alueella, kuten Lillessä. Niihin olisi kiinnitettävä huomiota käynnissä olevassa arvioinnissa ja niiden johdosta olisi herättävä välittämään asiasta. On odotettava arviointia ja pyrittävä löytämään sellainen valinta- ja kilpailumenetelmä, joka edistää lisäarvon tuomista Eurooppaan, sillä haasteena on juuri varmistaa, että kulttuuria arvostetaan kaikkialla Euroopassa. Perry (PPE-DE ).    Arvoisa puhemies, Euroopan kulttuuripääkaupunki -ohjelma on yksi Euroopan unionin menestystarinoista. Se vie EU:n Brysselistä ja Strasbourgista ihmisten sydämiin ja mieliin kaikkialle Eurooppaan. Kaupungit kilpailevat saadakseen kulttuuripääkaupungin arvonimen, jota pidetään kunnianosoituksena, ja niin niiden pitääkin. Yhdistyneen kuningaskunnan Glasgow oli Euroopan kulttuuripääkaupunki vuonna 1990, ja hankkeesta tuli todellinen menestystarina. Yhdistyneen kuningaskunnan kaupungeista Glasgow'ssa käy nykyään kolmanneksi eniten vierailijoita. Glasgow'n kaupunkirenessanssi antoi mallia muille, ja olen varma siitä, että Beatlesin kotikaupunkina kaikkien tuntema Liverpool menestyy hyvin omana vuotenaan, joka on 2008. Kaakkois-Englantia edustavana parlamentin jäsenenä olen kuitenkin pahoillani siitä, ettei ehdokkaitamme Canterburyä, Brightonia ja Oxfordia valittu. Jokainen niistä olisi ollut hieno kulttuuripääkaupunki. Brittikonservatiivina kunnioitan suuresti kulttuurivaliokunnan ranskalaista sosialistipuheenjohtajaa – ihailen ranskalaisuutta ja annan sosialistisuuden anteeksi! Tässä tapauksessa valiokunnan enemmistö oli mielestäni oikeassa. Uudet jäsenvaltiot eivät olisi voineet odottaa vuoteen 2019 asti tilaisuutta päästä kulttuuripääkaupungiksi. Luettelon jakaminen vuonna 2009, jolloin uusista jäsenvaltioista Liettua saa ensimmäisenä tilaisuutensa, ei vahingoita periaatetta, koska annamme mahdollisuuden koko EU:n laajuiseen yhteistyöhön, mikä saattaa EU:n jälleen sopusointuun periaatteen kanssa. Tätä voidaan odottaa toiveikkaasti, koska EU:ssa on loppujen lopuksi kyse yhteistyöstä. Junker (PSE ).    – Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, oikeastaan toivon, että olisimme voineet käydä parlamentissa avoimen keskustelun Euroopan kulttuuripääkaupungin valintatavan optimoimisesta. Sen sijaan meidän on käsiteltävä eräänlaista hätäratkaisua tai korjaustyötä. On aivan oikein todettu, että neuvostolta oli täysin itsekästä tehdä hätäinen päätös käyttää nykyisiä jäsenvaltioita vuoteen 2019 asti, vaikka se oli täysin tietoinen siitä, että laajentumisen johdosta tapahtuva yhdentyminen on otettava huomioon. Komissio on esittänyt kaksoisratkaisua juuri, kun laajentuminen on lähellä ja kun jotkut ovat tajunneet, että uusien jäsenvaltioiden torjuminen vähintään vuoteen 2020 saakka ei voi olla oikein eikä asianmukaista. Arvoisa komission jäsen, kaksoisratkaisu on kyllä yksi ratkaisu, mutta minun täytyy sanoa, että se toki jättää vastenmielisen jälkimaun. Luulen, että tiedätte tämän itsekin. Myönnän kuitenkin mieluusti, että komissio on yrittänyt ratkaisun kanssa parhaansa, ja on todella sääli, että me parlamentin jäsenet olemme siitä kahta mieltä ja että siitä on toisistaan poikkeavia näkemyksiä. Tämä on aiheuttanut sen, että jäsen Rocardin mietinnössään tekemistä valintamenettelyn parantamisehdotuksista ei voida keskustella erillään siitä kysymyksestä, mitä lopulta tapahtuu, jos tehdään perusteellisia muutoksia. Olen saksalainen parlamentin jäsen. Saksassa 17 kaupunkia pyrkii vuoden 2010 kulttuuripääkaupungiksi. Kukaan ei tiettävästi halua puuttua tähän. On kuitenkin syytä kysyä, mitä oikeusvarmuutta näillä kaupungeilla on, jos menettelyä ei saada valmiiksi. Ne ovat hakeneet ja osallistuvat kilpailuun, joka voi mielestäni toimia suunnannäyttäjänä. Voin antaa tulevaisuutta varten vain sellaisen konkreettisen suosituksen, että kussakin jäsenvaltiossa voitaisiin järjestää kilpailu, jonka perusteella jäsenvaltio tekisi laadullisen päätöksen. Siihen voitaisiin sitten soveltaa yhteisön laajuista valintamenettelyä, joka perustuisi kilpailuun. Toivottavasti uusi parlamentti tuo tähän uutta perusajattelua. Hieronymi (PPE-DE ).    – Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen Reding, yhdymme täysin juuri kuulemiimme näkemyksiin, joiden mukaan neuvoston tekemä päätös oli ennenaikainen ja väärä. Nyt on kuitenkin mielestäni tehtävä kaikki voitava päätöksen toteuttamiseksi parhaalla mahdollisella tavalla asianomaisten valtioiden ja ennen kaikkea Euroopan kulttuurin etuja palvellen. Vaikka olisin teoriassa halunnut asettaa puheenjohtajamme selvän ja puristisen ratkaisun etusijalle, nyt on kuitenkin mielestäni aika kääntää kelkka. Tämä välttämätön ratkaisu olisi nyt nähtävä hätätoimen sijasta myönteisenä mahdollisuutena edistää Euroopan kulttuurin monimuotoisuutta siten, että suurenmoisella Euroopallamme olisi yhden kulttuuripääkaupungin sijasta kaksi kulttuuripääkaupunkia – ja miksi ihmeessä ei olisi? Tämä yhdistäisi ensimmäistä kertaa idän ja lännen sekä symboloisi kulttuurimme monimuotoisuutta. Vanhojen ja uusien jäsenvaltioiden välillä ei saa tehdä eroa, vaan on oltava kaksi tasavertaista kaupunkia, mikä symboloi Euroopan kulttuurin monimuotoisuutta. On siis tärkeää, että Euroopan kulttuuripääkaupungin ajatuksen taustalla oleva visio saisi entistä suuremman merkityksen. Tämä ei saa merkitä sitä, että kaupungit vain esittelevät itseään ja suurenmoista historiaansa sekä menneisyyttään ja nykyisyyttään, vaan niiden on näytettävä, miten Euroopan historiaa on tehty ja miten ne ovat osaltaan muovanneet nyky-Eurooppaa. Tästä näkökulmasta katson, että nyt hyväksyttävänä oleva päätöslauselma on pohjimmiltaan suuri mahdollisuus Euroopan kulttuurin monimuotoisuudelle. Vila Abelló (PPE-DE ).    Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät kollegat, ennen kuin aloitan, haluan todeta, että olen ollut Euroopan parlamentin jäsen vasta 19 päivää ja että tämä on ensimmäinen ja kenties viimeinen puheeni tässä kuuluisassa parlamentissa. Siitä huolimatta en tunne olevani uhkarohkea, kun puhun tänään kulttuurista, koska olen ollut kahdeksan viime vuoden ajan toimitusjohtaja. on eurooppalainen kanava, joka on seurannut ja televisioinut parlamentin, komission ja neuvoston toimintaa mutta joka on myös panostanut valtavasti Euroopan kulttuuritoiminnan seuraamiseen ja televisioimiseen riippumatta siitä, onko toiminta ollut virallista. Lisäksi koska olen ulkopuolelta tullut henkilö, joka voinee ottaa kantaa ilman, että se aiheuttaisi paljon poliittisia seurauksia, haluan todeta, että kulttuuri on hyvin laaja-alaista ja moniulotteista ja että kaksi Euroopan kulttuuripääkaupunkia ei ole liikaa. Urheilussa järjestetään kahdet olympialaiset eli talvi- ja kesäolympialaiset samana vuonna, eikä se aiheuta ongelmia. Kulttuuri lienee urheiluakin laaja-alaisempaa, eikä EU:hun liittyviltä uusilta jäsenvaltioilta voida evätä mahdollisuutta suunnitella ja järjestää Euroopan kulttuuripääkaupunki -tapahtuma niiden jossakin kaupungissa. Näin ollen minä ja ryhmäni tuemme komission kantaa, jonka mukaan kaksi kaupunkia nimitetään Euroopan kulttuuripääkaupungeiksi. Lisäksi katsomme, että niiden valintatapana olisi edelleen käytettävä kilpailua. Tämän tekee mahdolliseksi jossakin määrin se, että samana vuonna valitaan kaksi kaupunkia kahdesta valtiosta. Olisi kuitenkin myös pyrittävä varmistamaan se, että saman valtion ehdokkaiden välillä on kilpailua. Toivottavasti komissio voi ratkaista tämän kysymyksen. Puhemies.    – Kiitoksia, jäsen Vila. Haluan todeta teille, että annatte tilanteen hallintanne perusteella sellaisen vaikutelman kuin olisitte ollut parlamentin jäsen jo monta vuotta. Kiitämme teitä ensimmäisestä puheestanne ja toivomme, että se ei jää viimeiseksi. Reding,    . Arvoisa puhemies, aluksi haluan kiittää kulttuuri-, nuoriso-, koulutus-, tiedonvälitys- ja urheiluvaliokunnan puheenjohtajaa, kollegaani ja ystävääni jäsen Rocardia, koska tämä on viimeinen tilaisuuteni siihen parlamentissa. Olemme tehneet viime vuosina hyvää työtä. Olen pahoillani, että se päättyy erimielisyyteen. Emme kuitenkaan ole eri mieltä peruskysymyksestä, koska meillä on sama perusajatus: haluamme varmistaa, että Euroopan kulttuuripääkaupungit säilyvät Euroopan kulttuurien ja monimuotoisuuden todellisina ponnahduslautoina. Valitettavasti perustamissopimusten mukaan kulttuuriasioissa on oltava yksimielisyys, minkä takia emme voi päästä eteenpäin, vaikka se olisi mitä välttämättömintä. Tämän vuoksi – samalla kun toivomme saavamme pian uuden perustamissopimuksen, jossa vahvistetaan enemmistöpäätösten soveltaminen kulttuuriasioihin, niin että voisimme paljon entistä helpommin päästä monessa asiassa eteenpäin – meidän on ensi tilassa ehdotettava, että Euroopan kulttuuripääkaupunkien valintatapa arvioidaan perusteellisesti uudelleen. Haluan todeta kaksi asiaa. Ensiksi yhdyn niihin, joiden mukaan korjausratkaisu voi olla tulevaisuuden mahdollisuus. Euroopan kulttuuripääkaupungit eivät ole läheskään aina olleet riittävän eurooppalaisia. Jos meillä on kaksi kulttuuripääkaupunkia, joiden välille luodaan siltoja, eurooppalaista ulottuvuutta voidaan vahvistaa merkittävästi. Voin myös vakuuttaa teille, että tämä komission jäsen on valmis tekemään valmistautumassa oleviin kaupunkeihin ristiretkiä puhuakseen entistä eurooppalaisemman ohjelman puolesta. Muun muassa kolme edellistä kulttuuripääkaupunkia, Graz, Genova ja Lille, ovat toteuttaneet merkittävän toimen, kun ne ovat sisällyttäneet ohjelmaan kulttuurin eurooppalaisen näkökohdan, joka ylittää alueelliset ja kansalliset ulottuvuudet. Olen näin ollen optimistinen, koska puhun sen perusteella, mitä ollaan tekemässä. Jotkin jäsenvaltiot jopa jo tekevät sitä, mitä me tulevaisuudelta haluamme: ne käyvät tervettä kilpailua parhaan kaupungin valitsemiseksi. Se, mitä tapahtuu Englannissa, Saksassa ja muualla, on suurenmoista. Olemme myös tietenkin tietoisia kielteisistä esimerkeistä, mutta tänään haluan pääasiassa tarkastella myönteisiä esimerkkejä, koska ne ovat erinomaisia ja koska ne osoittavat, että Euroopan kulttuuripääkaupungit ovat hyvä ajatus ja että niillä on hieno tulevaisuus edessään. Pidän kaupunkien välille luotavia siltoja erittäin tärkeinä. Esimerkiksi Luxemburgin ehdotus aiheutti ongelmia, koska sitä ei ollut viety riittävän pitkälle. Tuomaristo vastusti suunnitelmaa. Luxemburg esitti uuden suunnitelman, jossa luodaan yhteistoimintaetuja Saksan, Luxemburgin, Belgian ja Ranskan käsittävällä Euroopan suurella alueella sekä erään Romanian kaupungin kanssa, jolla on historiallisesti erityinen suhde Luxemburgiin. Siellä jopa puhutaan yhä samaa kieltä kuin Luxemburgissa. Tämä osoittaa, että jos teemme työmme hyvin ja vaadimme kaupunkeja kehittymään ja tekemään todella eurooppalaisia kulttuuriin liittyviä valintoja, tulos voi olla hyvin myönteinen. Yhdyn niihin jäseniin, jotka ovat viitanneet joihinkin kaupunkeihin havainnollistaakseen, kuinka Euroopan kulttuuripääkaupungeiksi pääsy avasi niille uusia näköaloja sekä ohjasi ne kohti kulttuurialoja, kulttuurimatkailua ja kulttuurialan asiantuntemusta. Näin on käynyt esimerkiksi sellaisessa kaupungissa kuin Glasgow'ssa, missä ei aluksi oikeastaan kiinnitetty huomiota kulttuuriin. Sama koskee Liverpoolia. Näissä kaupungeissa on meneillään kehitys, joka liittyy teollisuuden ja yhteiskunnan lisäksi myös kansalaisiin ja kulttuuriin. Arvoisa puheenjohtaja Rocard, jos teemme tulevaisuudessa yhtä kovasti töitä kuin nykyinen parlamentti – jolle tämä on viimeinen kulttuuria koskeva keskustelu – viitenä viime vuonna, olen täysin varma siitä, että se, mitä valiokuntanne halusi ja mitä komission jäsenenne on aina kannattanut, toteutetaan tulevaisuuden kulttuuripääkaupungeissa. Toivon, että menneisyyden hyviä esimerkkejä noudatetaan tulevaisuudessa ja että kansalaiset ja kulttuurialan toimijat saavat rohkeutta ja iloa, kun he tulevaisuudessa kohtaavat Euroopan kulttuuripääkaupungeissa. Puhemies.    – Keskustelu on päättynyt. Äänestys toimitetaan huomenna klo 11.00.(1) Puhemies.    – Esityslistalla on seuraavana Sabine Zissenerin laatima kulttuuri-, nuoriso-, koulutus-, tiedonvälitys- ja urheiluvaliokunnan mietintö (A5-0247/2004) ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston päätökseksi yhteisistä tutkinto- ja pätevyysvaatimuksia selkeyttävistä puitteista (Europass) (KOM(2003) 796 – C5-0648/2003 – 2003/0307(COD)). Reding,    . Arvoisa puhemies, siirrymme kulttuurista perus- ja ammattikoulutukseen sekä tutkinto- ja pätevyysvaatimuksiin, ja mielestäni kulttuuri ja koulutus liittyvät toisiinsa. Komissio hyväksyi 17. joulukuuta 2003 ehdotuksen, jonka tarkoituksena on lisätä yhteisössä käytettävien tutkinto- ja pätevyysvaatimusten selkeyttä. Tiedätte varmaankin, että tämä oli edistysaskel rakennettaessa perus- ja ammattikoulutuksen Eurooppaa. Se on myös merkittävä keino auttaa kansalaisia ja helpottaa vapaata liikkuvuutta. Komissio halusi aloitteellaan näet auttaa niitä, jotka haluavat saada tutkintonsa tunnustetuksi toisessa jäsenvaltiossa, sekä lisätä heidän työnsaantimahdollisuuksiaan. Aloitetta pyydettiin nimenomaisesti 19. joulukuuta 2002 annetussa neuvoston päätöslauselmassa, ja neuvosto ja parlamentti suhtautuivat siihen myönteisesti. Komission ehdotukseen on tehty useita parannuksia ilman merkittäviä vastalauseita, ja olen tyytyväinen siihen, että ehdotuksen tarkoituksesta ja sisällöstä on näin päästy yhteisymmärrykseen. Mitä ehdotus sisältää? Siinä liitetään koordinoituun Europass-kansioon viisi nykyistä asiakirjaa, joiden aiheina ovat tutkinnot ja pätevyydet elinikäisen oppimisen näkökulmasta. Asiakirjoihin kuuluvat eurooppalainen ansioluettelo, joka sisältää henkilökohtaiset tiedot ja taidot, kielisalkku, johon liittyvän monikielisyyden puolesta komissio on viitenä viime vuonna puhunut kovasti, Mobilipassi, joka korvaa nykyisen Europass-todistuksen ja laajentaa sitä, korkea-asteen tutkintoja koskeva korkeakoulututkintotodistuksen liite ja vastaava ammattikoulutusta koskeva ammattitutkintotodistuksen liite. Vaikka mainitsin nämä asiakirjat, se ei tarkoita, että muut suljettaisiin pois. Europass on tarkoitettu avoimeksi järjestelyksi, ja siihen voidaan tulevaisuudessa liittää muita asiakirjoja. Mielessäni on esimerkiksi se, että kiinnitetään huomiota nuorisopolitiikkaamme, vapaaehtoistoimintaan, johon kansalaiset ovat osallistuneet nuorina tai aikuisina, sekä yhteiskunnalliseen toimintaan ja kansalaistoimintaan. Nämä asiat olisi otettava huomioon, koska ne kuuluvat osana ihmisen persoonaan. Vaikka olemme samaa mieltä suhtautumisestamme asiaan, monta tarkistusta on tehty. Komissio hyväksyy tarkistukset joitakin poikkeuksia lukuun ottamatta. Tarkistusta 7 ei voida hyväksyä sen nykyisessä muodossa. Siinä annetaan kansallisille Europass-toimistoille ylimääräinen tehtävä laatia kansalaisille liikkuvuutta koskeva opas. Tehtävä ei kuulu niiden päätehtäviin. Neuvoston ehdottamien muutosten johdosta on esitetty tarkistusta 7 koskeva muutos, jonka mukaan kansalliset Europass-toimistot vastaavat tehtävästä "tarvittaessa". Tarkistus voidaan hyväksyä tämän lisäyksen kera. Myöskään tarkistusta 12 ei voida hyväksyä sen nykyisessä muodossa. Ensiksi sekä lähettäjä- että isäntäorganisaation eikä jommankumman on täytettävä Mobilipassi. Toiseksi kolmannen kielen, jolle Mobilipassi voidaan kääntää, on oltava laajasti puhuttu kieli. Tarkistus voitaisiin hyväksyä, jos siinä asetettaisiin lähettäjä- ja isäntäorganisaatioille yhteisvastuu eikä rajoituttaisi kolmanteen kieleen tai vain laajasti puhuttuihin kieliin. Komissio voi hyväksyä periaatteessa tarkistuksen 5, jossa tähdennetään tulevaisuuden alakohtaisten aloitteiden kehittämiseen liittyvää työmarkkinaosapuolten tehtävää. Neuvoston ehdottamien muutosten johdosta on esitetty muutos, jossa poistetaan määrite "alakohtainen". Myös tämä muutos voidaan hyväksyä. Sama koskee tarkistusta 8, joka voidaan muuttaa samalla tavoin. Arvoisa puhemies, kuten näette, tässä ei ole mitään ylitsepääsemätöntä. On tärkeää, että ehdotuksen tarkoituksena on toteuttaa palvelu, jonka avulla kansalaiset saavat pätevyydestään enemmän hyötyä, mistä olemme samaa mieltä. Olen näin ollen tyytyväinen parlamentin ja neuvoston tekemään työhön sen puolesta, että ehdotus hyväksytään ripeästi ja että kansalaiset voivat siten käyttää välinettä vuoden 2005 alusta. Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, Europass on sellaisen politiikan toteutuma, jota kansalaiset meiltä odottavat. Pidän sitä hyvänä hankkeena ja kiitän teitä tuestanne. Zissener (PPE-DE ),    . – Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät kollegat, liikkuvuus on yhteisön politiikan keskeinen käsite, ja globalisaatio tekee sen yhä tärkeämmäksi. Valitettava totuus on kuitenkin se, että olemme panneet ja panemme edelleen merkille Euroopan kansalaisten liikkuvuuden olevan yhä vähäisempää kuin haluaisimme. Tutkinto- ja pätevyysvaatimusten selkeyden puute on yksi merkittävä syy siihen, että liikkuvuus ei ole vielä täysin toteutunut. Selkeyden puute on tunnetusti koulutuksen ja ammattitoiminnan liikkuvuuden merkittävin este, ja se haittaa merkittävästi Euroopan työmarkkinoiden joustavoittamista. Komissio on tehnyt ehdotuksen yhtenäisestä tutkinto- ja pätevyysvaatimuksia selkeyttävästä järjestelmästä eli lyhyesti Europassista, jota on odotettu kauan ja toivottu hartaasti. Komission ehdotus on poikkeuksellisen hyvä siltä osin, että siinä parannetaan kansalaisten liikkuvuusmahdollisuuksia. Komissio on jo todennut, että uudessa Europass-kansiossa yhdistetään viisi nykyistä asiakirjaa, jotka helpottavat liikkuvuutta, eli eurooppalainen ansioluettelo, korkeakoulututkintotodistuksen liite, ammattikoulutukseen ja työtodistuksiin liittyvä nykyinen Europass sekä niin ikään erittäin tärkeä kielisalkku. Kuten on jo mainittu, nämä välineet ovat jo olemassa. Ne eivät kuitenkaan ole vielä olleet riittävän näkyviä kansalaisille. Sen vuoksi on erittäin tärkeää, että sekä olemassa olevia välineitä että viestintäverkkoja koordinoidaan ja järkeistetään. Yhteisesti sovitulla asiakirjasalkulla on suurempi viestintävaikutus kuin erillisten asiakirjojen hajanaisella kokoelmalla. Merkittävää on kuitenkin se, että salkku on avoin, ja tähän on nähdäkseni kaksi syytä. Ensiksi kansalaiset voivat etsiä asiakirjoja, joita he pitävät olennaisina. Kenenkään ei siis tarvitse kahlata läpi kaikkia viittä asiakirjaa. Toiseksi avoin järjestelmä mahdollistaa uusien asiakirjojen lisäämiseen kansioon. Ehdotan mietinnössäni, että seuraava salkkuun sisällytettävä asiakirja on tietotekniikkataitoja koskeva todistus. Tässä vaiheessa haluan kiittää kaikkia sekä neuvoston puheenjohtajavaltiota ja komissiota yhteistyöstä, joka on todellakin taannut sen, että ehdotus voi edetä nopeasti kaikkien byrokraattisten esteiden läpi. Nähdäkseni on meidän kaikkien etujen mukaista pyrkiä siihen, että ehdotus pannaan täytäntöön mahdollisimman nopeasti ja että Europass saatetaan kansalaisten ulottuville mahdollisimman pian. Weiler (PSE ),    – Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät kollegat, on hyvin ilahduttavaa, että olemme tämän vaalikauden viimeistä edellisellä viikolla hyväksymässä niin hienoa, kiinnostavaa ja uutta eurooppalaista hanketta, että oletin sen voitavan hyväksyä ilman neuvoston aiheuttamia konflikteja tai sen esittämiä vastalauseita. Arvoisa komission jäsen, enää ei voi olla ihan näin luottavainen, koska olen kuullut, että olette eri mieltä useista, myös minun esittämistäni tarkistuksista. Jos hallinto voisi tänä iltana jälleen kerran käydä kanssani läpi kaikki kohdat, voimme huomenna todellakin hyväksyä jotakin pitemmälle menevää kuin se, mitä meille alun perin esitettiin. Olen laatinut lausunnon työllisyys- ja sosiaalivaliokunnan puolesta, ja olemme siellä suhtautuneet hankkeeseen vakavasti ja myönteisesti sekä myös yhdistäneet sen työhömme. Tiedämme, että liikkuvuus ja elinikäinen oppiminen ovat nykyään huomattavia tekijöitä ammatillisessa menestymisessä ja että tähän saakka ei taloudessa enempää kuin politiikassakaan ole luotu edellytyksiä siihen. Nyt tähän tulee muutos. Näiden syiden perusteella olemme tehneet tärkeiksi katsomiamme ehdotuksia ja lisäyksiä. Esimerkiksi kolmansien maiden kansalaisten ja työmarkkinaosapuolten mukaan ottaminen symboloisi mielestämme tasavertaisuutta, kun taas työmarkkinaosapuolten mukaan ottaminen auttaisi hyödyntämään työmarkkinaosapuolten osaamista. Sosiaaliseen osallisuuteen olisi kiinnitettävä huomiota, ja mikä tärkeää, kansalaisille, peruskoulutuksen ja ammatillisen koulutuksen tarjoajille sekä työmarkkinaosapuolille ja varsinkin pk-yrityksille olisi tiedotettava asioista entistä enemmän ja paremmin. Tämä perustuu siihen, että hanke on ylipäätään hyödyllinen ja menestyksekäs vain, jos siitä tiedetään ja jos nuoriso, työntekijät sekä teollisuus ja yhteiskunta hyväksyvät sen. Näin ollen on myös välttämätöntä toteuttaa valistus- ja tiedotuskampanja. Sitten voimme mielestäni saada tämän taimen kasvamaan oikeaan suuntaan. Pack (PPE-DE ).    Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät kollegat, vaalit ovat ovella, ja olen jäsen Weilerin tavoin kiitollinen siitä, että olemme juuri tämän vaalikauden lopussa saaneet tehdyksi jotakin monien nuorten ja oikeastaan kaikkien nuorten puolesta. Europassilla on näet todellista merkitystä kaikille eli jopa opintonsa aloittaville nuorille. Olemme mielestäni etsineet tätä kauan, ja olen hyvilläni siitä, että komission jäsen voi saada asian etenemään nykyisen virkakautensa lopussa. Olisi tietenkin ollut mukava hyväksyä asia tällä vaalikaudella, mutta meidän on hyväksyttävä se, mitä ei voida tehdä. Sitä paitsi jos saamme asian hyväksyttyä syys- tai lokakuussa, voimme olla tyytyväisiä. Vaikka Europassiin ei pidä kohdistaa liikaa odotuksia sen kaikkivoipuudesta, on syytä odottaa sen ainakin toteuttavan hurskaat latteudet, jotka liittyvät selkeyteen ja liikkuvuusmahdollisuuksiin. Nuorille ja työntekijöille on arkipäivää se, että yhteisön lait vaikuttavat heihin mutta että he eivät silti voi kehittyä niin kuin haluaisimme. Näin ollen tarvitaan selviä päätöksiä eurooppalaisesta ansioluettelosta. On määriteltävä tarkoin, mitä yksilön erikoistaidoilla tarkoitetaan. Yksilöiden kielitaito on voitava sisällyttää ansioluetteloon koetulosten perusteella. Kuten olette ehdottanut, nuorten vapaaehtoistoiminta olisi otettava huomioon, koska se on nuoren elämänsä varrella hankkimaa pätevyyttä ja koska muun muassa työnantajien olisi tunnustettava se entistä paremmin. Katson myös, että on lukuisia mahdollisuuksia auttaa nuoria pääsemään eteenpäin työmarkkinoilla ja tulemaan huomatuiksi tutkintojensa perusteella. Tätä nykyä on usein mahdotonta arvioida tarkasti henkilön osaamista yksinkertaisesti siksi, että hänen työtodistuksiaan ei ole käännetty ja että niitä ei käytännössä voida verrata. Europass onkin nähdäkseni tuonut selvyyden koulutusjaksoihin, koulutuksen sisältöön ja ammattipätevyyteen, mikä on mielestäni juuri sitä, mitä me tarvitsemme ja mitä nuoret tarvitsevat voidakseen aidosti tuntea Euroopan olevan heitä varten. Haluan siis vielä kerran todeta, että ryhmäni on kiitollinen siitä, että jäsen Zissener on ottanut mietinnön tehtäväkseen, ja että olemme iloisia siitä, että voimme syksyllä saada yhdessä – mutta valitettavasti neuvoston uuden puheenjohtajavaltion kanssa – asian etenemään nuortemme ja siten lastemme ja lastenlastemme etujen mukaisesti. Prets (PSE ).    – Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, kun yleiseen ammattikoulutukseen liittyvien ohjelmien uusi sukupolvi aloitetaan vuodesta 2007 ja kun uudet jäsenvaltiot osallistuvat ohjelmiin tiiviisti, on yhä tärkeämpää todistaa yhtenäisen todistuksen avulla, mitä ulkomaankokemuksia on hankkinut ja mitä kykyjä, pätevyyksiä ja tutkintoja on ulkomailla saavuttanut. On mielestäni ensiarvoisen tärkeää, että voimme myös oikeasti tarjota sen, mitä huomenna hyväksymme, ja että tämä on ehdottomasti sopusoinnussa mainoskampanjan kanssa. Europassin käyttö, merkitys ja lisäarvo on tehtävä selvästi ymmärrettäviksi jokaiselle käyttäjälle ja lomakkeita täyttävälle henkilölle. Koska myös Leonardo-ohjelman käsittävien uuden sukupolven ohjelmien tarkoituksena on yltää 150 000 harjoittelijaan vuodessa, on elintärkeää, että koulutuksen tarjoajat tuntevat Europassin. Lisäksi koska Europass toimii ammattitutkintojen muodollinen tunnustuksena, vaadin nyt heti, että hallintokulut pidetään mahdollisimman pieninä, sillä ne ovat kaikkien nuorten kannalta suurimpia esteitä. Europass on mielestäni ensiarvoisen tärkeä, jos se tarjoaa muodollisen tutkinnon lisäksi mahdollisuuden myös epävirallisen pätevyyden tunnustamiseen. Haluan tähdentää, että ratkaiseva seikka on kansainvälinen osaaminen, koska lisääntyvä globalisaatio, yhdentyminen sekä kansakuntien ja kulttuurien välinen vuorovaikutus tekevät kansainvälisistä taidoista ja niiden kehittämisestä välttämätöntä. Tämä kokemus olisi todistettava myös Mobilipassissa, joka kattaa kaiken ulkomailla hankitun opiskeluun liittyvän ja kansainvälisen tietämyksen. Liikkuvuutta tarvitaan niin opiskelussa kuin työelämässä. Jotta nuoret voivat saada yleiskuvan tuki- ja vaihto-ohjelmien viidakosta, toimivaltaisten virastojen on yhdessä komission kanssa laadittava liikkuvuusohjeet, joissa kerrotaan vaihto- ja tukiohjelmista sekä annetaan yhteyshenkilöiden nimet ja osoitteet sekä Internet-linkit, niin että Euroopan lisäarvo selviää kaikille. Crowley (UEN ).    Arvoisa puhemies, minäkin haluan kollegoideni tavoin kiittää esittelijää hänen työstään sekä komission jäsentä asian puolesta tehdystä valtavasta työstä. Pieni varoituksen sana: toivoin, että kaikki voitaisiin selvittää mietinnön ensimmäisessä käsittelyssä. En ole varma, onko tästä lopulta sovittu. Tiedän, että neuvoston puheenjohtajavaltio on ollut yhteydessä esittelijään ja muihin tähän tulokseen pääsemiseksi. Kuten komission jäsen, esittelijä, valmistelija ja muut puhujat aivan oikein totesivat, tämä on yksi keskeisistä asioista, joiden avulla me Euroopan unionin toimielimissä toimivat voimme osoittaa, miten parannamme ihmisten arkielämää eli miten helpotamme ihmisten elämää työn ja koulutuksen osalta. Kun kansalaisten kaikki tutkinnot ja kokemus kootaan yhteen salkkuun, jota kansalaiset voivat siirtää valtiosta ja työalasta toiseen, sen on oltava parannus nykytilanteeseen verrattuna. Yhtenäismarkkinoiden sekä ihmisten, tavaroiden ja palvelujen vapaan liikkuvuuden ajatus on elänyt 1980-luvun lopusta, mutta raskas byrokratia ja tutkintojen tunnustamisen puute ovat estäneet aidosti vapaan ihmisten liikkuvuuden. Esittelijän ehdottama yhteisen järjestelmän mahdollisuus on myönteinen askel tähän suuntaan. Elinikäisen oppimisen kysymys pysyy ensiarvoisen tärkeänä, koska ihmiset palaavat opiskelemaan tai työelämään ja yksinkertaisesti koska työpaikoilla ja ihmisten jokapäiväisessä elämässä tapahtuu tekniikkaan liittyviä muutoksia, liittyivätpä ne verkkopankkiin, sähköpostiin tai oman työalan tekniseen prosessiin osallistumiseen. Ehdotuksen hyödyllisin näkökohta on se, että muun muassa työnantajat ja oppilaitokset saavat yhden, yhtenäisen asiakirjan. Se antaa lopultakin jonkinlaisen käsityksen tutkintojen ja kokemuksen vastaavuudesta jäsenvaltioiden välillä. Puhemies.    – Haluan kiittää komission jäsentä hänen puheistaan sekä työstä, jota hän on tehnyt tänä iltana ja vaalikauden aikana. Keskustelu on päättynyt. Äänestys toimitetaan huomenna klo 11.00. Puhemies.    Esityslistalla on seuraavana keskustelu epäluottamuslause-esityksestä Euroopan komissiolle (B5-0189/2004). Ilmoitan parlamentille, että myös jäsen Borghezio, jäsen Gobbo ja jäsen Turchi ovat allekirjoittaneet esityksen ja että jäsen Muscardini on perunut allekirjoituksensa. Allekirjoittajia on siis 67. Bonde (EDD ).    – Arvoisa puhemies, tavallisesti päätöslauselmaesityksen laatija puhuu ensimmäisenä, joten ehdotan, että jäsen Heaton-Harris aloittaa keskustelun. Heaton-Harris (PPE-DE ).    Arvoisa puhemies, epäluottamuslausetta esitetään koko komissiolle. Harmi kyllä, parlamentilla ei ole valtaa esittää epäluottamuslausetta yksittäisille jäsenille, vaan sillä on vain tämä kollektiivinen vaihtoehto. Ehkäpä Eurostatin tapauksessa näin on paras. Ongelmana on, että komission jäsenet antavat mieluusti hienoja poliittisia lausumia toimintatavoista mutta kieltäytyvät ehdottomasti ottamasta poliittista vastuuta pääosastollaan ilmenevissä ongelmissa. Eurostatissa ei joko ollut tehokasta poliittista valvontaa, asianmukaista viestintää, sopivia menettelyitä ja varainhoidon valvontaa tai sitten ne vain laiminlyötiin. Itse asiassa kaikki hälyttävät merkit jätettiin täysin vaille huomiota. Tässä tapauksessa 5 miljoonaa euroa katosi petosten ja huonon hallinnoinnin valvonnan takia. Kuitenkin ainoa pidätetty henkilö oli toimittaja Hans-Martin Tillack, joka raportoi asiasta -lehdessä ja jonka toimisto ratsattiin jälleen tänään. Ei ole lainkaan erikoista, että OLAF pystyy toimimaan näin nopeasti ja saamaan poliisin mukaan selvittämään toimittajan nimeä ja tarkistamaan tämän pankkitilejä parin päivän sisällä. Jos tätä kuitenkin verrataan Eurostatin tapaukseen, jota koskevissa vuoden ajan jatkuneissa tutkimuksissa ei ole paljastunut käytännössä mitään, herää kysymys, mitä asiasta vastaavalla pääosastolla työskentelevät henkilöt pitävät ensisijaisena. Kun käsiteltiin vuotta 2001 koskevan vastuuvapauden myöntämistä, Eurostat oli yksi parlamentin esittelijän pääkohdista. Nyt tiedetään, ettei kaikkia tarvittavia tietoja annettu tuolloin parlamentille. Monet parlamentin jäsenet ovat nyt ilmoittaneet, että jos he olisivat tuolloin saaneet kaikki tiedot, he olisivat viime vuonna vastustaneet vastuuvapauden myöntämistä kyseisten tilien osalta. Jos komissio ja parlamentin kaikkien poliittisten ryhmien johtajat olisivat panneet Eurostatissa ilmi tulleiden, järjestelmässä piilevien ongelmien ratkaisuun edes puolet siitä energiasta, joka käytettiin yritettäessä estää epäluottamuslause-esityksen pääsy parlamentin käsittelyyn, kaikki nämä ongelmat olisi saatu ratkaistua vuosia sitten. Komissio ansaitsee epäluottamuslauseen, ja tulevien komission jäsenten on tiedettävä, että heidän on otettava poliittinen vastuu pääosastojensa toimista. Reding,    . Arvoisa puhemies, kuten kollegani, komission jäsen Fischler totesi eilen, komissio ryhtyi välittömästi toimeen, kun se oli saanut näyttöä Eurostatin ongelmista. Eurostatin pääosasto ja sen toiminta on siis organisoitu täysin uusiksi. Kollegani antoi komission puolesta julkilausuman, jonka lisäksi korostaisin toimenpiteitä, jotka koskevat erityisesti käytännesääntöjen tarkistamista, tiedonvaihdon tehostamista petossyytteiden yhteydessä ja OLAFia koskevan lainsäädännön tarkistamista. Haluaisin tuoda esiin erityisesti seuraavat toimenpiteet. Ensiksi käsittelen komission jäsenten ja heidän alaisuudessaan toimivien osastojen välisissä suhteissa sovellettavia käytännesääntöjä, joissa korostetaan komission jäsenen sekä pääjohtajan ja yksikönpäällikön poliittista vastuuta. Uusissa säännöissä on erityisiä menettelyjä, joissa edellytetään, että komission jäsenelle on tiedotettava kaikista sellaisista hallintoa ja erityisesti varainhoitoa koskevista seikoista, tilanteista tai kysymyksistä, joiden vakavuuden takia komission jäsen tai koko komissio voisi joutua vastuuseen asiasta. Toiseksi on otettu käyttöön toimenpiteitä, joilla on tarkoitus helpottaa viittaamista petosväitteisiin liittyviin tietoihin. Näin varmistetaan, että poliitikot pysyvät ajan tasalla ja että kaikkia ilmi tulevia tapauksia seurataan asianmukaisesti. Kolmanneksi keskusyksikköjen ja operatiivisten yksikköjen välistä tiedonvaihtoa vahvistetaan erityisesti valvonnan ja sisäisen tarkastuksen aloilla. Tähän kuuluu monia toimenpiteitä, joiden tavoitteena on hioa huippuunsa ne varainhoidon uudistukset, jotka Prodin komissio on jo ottanut käyttöön. Toimenpiteet perustuvat pääasiassa suosituksiin, joita sisäinen tarkastaja antoi Eurostatin sopimuksia koskevassa kertomuksessaan. Tällaisia toimenpiteitä ovat henkilöstön kouluttaminen ja erilaisista ilmiantomenetelmistä tiedottaminen sekä OLAFia koskevan lainsäädännön tarkistaminen kahdella uudella lainsäädäntöehdotuksella, jotka tulevat uuden parlamentin käsiteltäväksi. Näillä ehdotuksilla pyritään parantamaan tiedonvaihtoa unionin toimielinten sisällä ja vahvistamaan menettelyllisiä oikeusturvatakeita. Kriisistä huolimatta Eurostatin toiminta eli komissiolle hyvin tärkeä tilastotyö ei ole keskeytynyt. Komissio vahvisti 29. syyskuuta 2003 Eurostatin laajamittaiset uudelleenjärjestelyt, ja uusi henkilöstötaulukko on ollut käytössä 1. päivästä marraskuuta. Sitoumusten ja maksujen hyväksymisjärjestelmä pantiin uusiksi. Talousprosessit määritettiin selkeämmin, jotta yksikön tai pääosaston johdossa toimivat, valtuutetut tulojen ja menojen hyväksyjät saataisiin vastuuvelvollisiksi. Komission päätös lopettaa sopimussuhteet neljän yrityksen kanssa vaati huomattavasti työtä, sillä sopimukset oli päätettävä ja samalla piti varmistaa, että asian riitautuminen olisi mahdollisimman epätodennäköistä. Sisäisen tarkastuksen toimiala suoritti erityisen tarkastuksen syyskuussa 2003, ja äskettäin saatiin suoritettua perinpohjainen tarkastus. Näiden pohjalta toteutettiin joukko vuotuisessa toimintakertomuksessa esitettyjä aloitteita. Tilastotyössä lähdetään jatkossa täysin uudesta periaatteesta: Euroopan tilastotietojen laatiminen on julkinen palvelu, joten kaikkien Eurostatin laatimien ja keräämien tilastotietojen tulee olla vapaasti käyttäjien saatavilla, ja ne olisi julkaistava Internetissä. Vuoden 2004 työohjelmassa asetettiin tiukat painopisteet, ja siitä tehtiin tarkoituksella realistinen. Siinä korostetaan Eurostatin tärkeimpiä tehtäviä, ennen kaikkea tilastotietojen kokoamista ja riippumattomien tilastojen laatimista. Komissio haluaa vähentää tarvetta käyttää ulkopuolisia yrityksiä ja organisaatioita. Komissio haluaa varmistaa, että Euroopan tilastopalvelut säilyvät julkisena palveluna, joka on avointa ja käyttäjien saatavilla ja joka palvelee yleistä etua. Komissio onkin toteuttanut konkreettisia ja ripeitä toimia vastatakseen arvosteluun, jota Euroopan parlamentti esitti 17. joulukuuta 2003 antamassaan päätöslauselmassa, joka koski komission vuoden 2004 lainsäädäntö- ja työohjelmaa. Tämä vahvistetaan myös 9. helmikuuta 2004 annetussa komission tilanneraportista, jossa käsiteltiin hallinnonuudistusta koskevan toimeksiannon saattamista päätökseen. Komissio haluaa kiittää Euroopan parlamenttia ja esittelijä Bayona de Perogordoa siitä, että tänään suuri enemmistö kannatti äänestyksessä vastuuvapauden myöntämistä komissiolle Euroopan yhteisöjen yleisen talousarvion toteuttamisesta varainhoitovuonna 2002. Äänestystulos vahvistaa sen, että Eurostatin tapaus on hyvin valitettava poikkeus Euroopan yhteisöjen talousarvion yleensä moitteettomasta varainhoidosta. Eurostatin tapaus osoittaa kuitenkin, miten välttämätön ja tärkeä komission toteuttama hallinnonuudistus on. Tänä iltana keskustellaan epäluottamuslause-esityksestä, jossa puhutaan poliittisesta vastuusta. Haluaisin vahvistaa komission kannan, jonka puheenjohtaja Prodi ilmoitti hyvin selvästi 25. syyskuuta 2003 poliittisten ryhmien puheenjohtajakokouksessa esittämässään puheessa. Haluan myös painottaa, kuten kollegani Schreyer teki eilen vastatessaan jäsen Avilés Perean kysymykseen, että uudistustoimenpiteillä estetään Eurostatissa ennen vuotta 1999 ilmenneiden ongelmien uusiutuminen ja että komissio on ottanut opiksi Eurostatin tapauksessa ilmi tulleista tiedonvaihdon puutteista ja ryhtynyt asianmukaisiin toimiin. Puheenjohtaja Prodi ja koko hänen komissionsa on sitoutunut nollatoleranssiin petosten torjumiseksi. Tiedätte vallan hyvin, ettei tämä takaa sitä, ettei petoksia koskaan enää tehdä. Sen sijaan tämä takaa sen, ettei mitään salailla. Mahdolliset ongelmat tuodaan julki ja asianmukaisiin toimiin ryhdytään. Kuten kollegani Fischler totesi tänään, komissio on edelleen sitoutunut jatkamaan toimia, joilla petosten vastainen suoja maksimoidaan. Komissio on kiitollinen Euroopan parlamentille suuresta avusta ja jatkuvasta tuesta tässä asiassa. Grossetête (PPE-DE ).    Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät kollegat, tänä iltana käytävä keskustelu on samalla sekä valitettava että mielestäni jopa vaarallinen. Se on valitettava, koska esityksen allekirjoittaneilla ei ole tosiasiassa muuta tavoitetta kuin tahrata komission maine. Vaikka komissiota voidaan arvostella Eurostatin tapauksen hoitamisesta, se ei taatusti ansaitse parlamentin epäluottamuslausetta. Keskustelu on myös vaarallinen, sillä Euroopan yhdentyminen on nyt tärkeässä vaiheessa: Eurooppa yhdentyy 1. toukokuuta ja Euroopan parlamentin vaalit ovat tulossa, perustuslaki toivottavasti hyväksytään ja terrorismia torjutaan. Prosessia vain heikennetään tällä poliitikkojen kehnonlaisella vehkeilyllä, joka ei hämää ketään. En missään tapauksessa halua vähätellä Eurostatin tapaukseen liittyviä kysymyksiä, mutta haluan ennen kaikkea saada selville ne todelliset syyt, joiden perustella epäluottamuslause-esityksen allekirjoittaneet panivat siihen puumerkkinsä. Olivatko he todella huolissaan avoimuudesta? Enpä usko. Halusivatko he todella valaista Eurostatin tapausta? Eivät varmasti halunneet. Ajattelen näin kahdesta syystä. Ensimmäinen syy on aloitteen ajankohta, parlamentin viimeinen sääntömääräinen istunto. Jotkut väittänevät naiivisti sen olevan silkkaa sattumaa. Puolueettomammat tarkkailijat huomaavat kyllä Euroopan parlamentin vaalien läheisyyden. Eurostatista alettiin kysellä muistaakseni jo kaksi vuotta sitten. Jos tämän aloitteen ytimessä olisi avoimuuden kaipuu, epäluottamuslausetta olisi esitetty jo paljon aiemmin. Perustelen väitettäni toiseksi epäluottamuslause-esityksen allekirjoittaneiden luettelolla. Jokaisella on oikeus puolustaa vakaumustaan, ja epäluottamuslause-esitystä tukevat jäsenet tekevät näin epäilemättä sydämensä pohjasta, omaatuntoaan kuunnellen. Suurin osa allekirjoittaneista vastustaa kuitenkin pohjimmiltaan Euroopan unionia, ja heidän omatuntonsa tunnustaa yksinomaan kansalliset näkökohdat. Toisin kuin miltä näyttää, tähtäimessä ei ole komissio vaan Euroopan yhdentyminen. Kyse ei ole Euroopan veronmaksajien etujen puolustamisesta vaan halusta pilata Euroopan unionin maine. Euroopan unioni ei ole täydellinen, mutta sen ansiosta kansamme voivat elää rauhallista ja suhteellisen vaurasta elämää. Epäluottamuslause-esitys on "kuoreensa käpertyjien kerhon" tekosia. Kerholaiset hylkäävät yhteiset politiikat, vastustavat Euroopan yhdentymisen etenemistä lietsomalla pelkoa ja hylkäävät luottamussopimuksen, valmistelukunnan ehdottaman Euroopan perustuslain. En halua loukata ketään näillä sanoilla, sillä juuri näin nämä henkilöt tekevät uskottelemalla, että Euroopan unioni on koneisto, kaikkea säätelevä hirviö, joka päättää kaikesta, huiputtaa ja tekee ties mitä. Euroopan kansanpuolueen (kristillisdemokraatit) ja Euroopan demokraattien ryhmä on valinnut toisen tien kuin esityksen allekirjoittajat, sillä me puhumme tulevaisuudesta, kun taas muut ovat juuttuneet menneisyyteen. Eurooppa ei perustu pelkoon vaan kunnianhimoon ja tahtoon. Kaikki ei tietenkään ole täydellistä. Paljon on vielä tehtävä, ja etenkin eräälle humaanille teolle on annettava todellista poliittista merkitystä, sillä kymmenen uuden maan vastaanottaminen on humaani hanke, ja nämä maat ovat symbolisena esimerkkinä. Koko PPE-DE-ryhmä on aina esittänyt avoimesti toiveen, että Eurostatin tapaus tuotaisiin julki. Olemme panneet merkille komission toteuttamat toimet. Haluamme, että asiasta vastuussa olevat selittävät tekojaan, sillä epäilemme vahvasti, että suuria virheitä on tehty. Vastuussa olevia on rangaistava oikeassa suhteessa ilmi tulleisiin virheisiin nähden. Olemme Euroopan kansalaisille velkaa vastuuntunnon, demokraattisten menettelyjen noudattamisen ja oikeusvaltion takaamisen. On tehtävä tutkimuksia, virheistä on rangaistava, rangaistuksen on oltava oikeudenmukainen ja avoimuus on välttämätöntä. Tätä olemme aina toistaneet, ja tämän puolesta olemme tehneet työtä. Epäluottamuslause-esityksen allekirjoittaneet väittävät, ettei komissio ole täyttänyt velvoitteitaan, ja yrittävät pilata komission maineen sen toimikauden lopussa. Me emme voi hyväksyä tätä. Komissio on saattanut tehdä virheitä, mutta lopullinen arvosana on kiitettävä. Näin ollen PPE-ryhmä vastustaa epäluottamuslause-esitystä päättäväisesti ja vakaumuksensa mukaisesti. Kuhne (PSE ).    Arvoisa puhemies, ilmoititte eilen, että Yhdistyneen kuningaskunnan Tory-puolue ja Kreikan kommunistien koalitio olisivat komissiota vastaan jätetyn epäluottamuslause-esityksen takana. Tuolloin muistui mieleeni Karl Marxin toteamus, että kun historia toistaa itseään, se on ensin tragediaa ja sitten siitä tulee farssi. Kun Santerin komissio kaatui 5 vuotta sitten, suurin osa meistä sosiaalidemokraateista joutui selkä seinää vasten puolustaessaan jossakin määrin sellaista, jota oli mahdoton puolustaa. Tästä on otettu opiksi. Kuuluin tuolloin vähemmistöön, joka puolsi epäluottamuslause-esitystä, joten vastustan nyt ryhmäni puolesta epäluottamuslause-esitysfarssia vakuuttuneempana kuin koskaan. Sen ainoa tarkoitus on palvella sanomalehtiä, joista voidaan sanoa, ettei oikein tarkkaan tiedetä, onko ne tehty lukutaidottomille vai ovatko tekijät itse lukutaidottomia. Tehtäköön selväksi edes se, että tämä arvio on kansainvälinen ja se pätee useissa maissa eikä vain yhdessä. Jopa parlamentilla on oikeus vastustaa Euroopan yhdentymistä ja näin ollen myös yhteisön toimielimiä. Kysymys kuuluu kuitenkin seuraavasti: saako unionin toimielinten järjestelmällisestä panettelusta tulla poliittisessa keskustelussa käytetty keino? Kysymystä ei esitetä Tory-puolueen eikä Euroopan yhtyneen vasemmiston edustajille, koska ne tunnetusti tekevät näin ja tekevät niin myös jatkossa. Kysymys kuuluu pikemmin, aikovatko poliittista yhdentymistä puoltavat parlamentin jäsenet jättää nämä henkilöt vaille vastarintaa. Minä kannatan vastarintaa. Vastustamme myös talousarvion valvonnan väärinkäytöksiä selkeästi poliittisista syistä. Jopa te, jäsen Heaton-Harris, olette tehnyt talousarvion valvontavaliokunnassa usein selväksi, että Santerin komission hajoamiseen johtaneet syyt eivät päde tässä tapauksessa, kohdistettiinpa nykyistä komissiota vastaan millaista arvostelua tahansa. Päinvastoin kuin Santerin komissio, nykyinen komissio ei ole kaikista virheistään huolimatta yrittänyt järjestelmällisesti salata tietoja parlamentilta. Tämä on ratkaiseva seikka. Jäsen Bösch ja jäsen Casaca olivat kaksi sosiaalidemokraattia, jotka olivat johtavassa asemassa Eurostatia koskevan tapauksen valmisteluissa. Eurostatin tapauksen käyttäminen vaaliaseena on paras tapa häiritä alkuvaiheessa olevaa uudistusprosessia, emmekä halua tehdä sitä. Tämän sirkusnumeron omituisista piirteistä paljastuu nyt kaksi seikkaa, jotka olisi tuotava julki tässä istunnossa. Epäluottamuslause-esityksen allekirjoittaneiden joukossa on eräs parlamentin jäsen, joka vaati henkilökohtaisesti useita kuukausia sitten minua varmistamaan, että Eurostatin tarina painettaisiin villaisella. Hän itse perusteli pyyntöään sillä, että mitä lähemmäs vaalit tulisivat, sitä hullumpia parlamentin jäsenistä tulisi. Nyt hän on allekirjoittanut esityksen. Kun tänä aamuna – osoitan sanani jäsen Bondelle – istahdimme pyöreän pöydän ääreen keskustelemaan yleisestä lähestymistavasta Eurostatin kysymykseen, tiedustelitte ystävällisesti, eikö esityksestä voitaisi tehdä aiheetonta lisäämällä Eurostatista laadittuun päätöslauselmaan pari purevaa kappaletta poliittisesta vastuusta, sillä ette tiennyt, olisiko epäluottamuslause-esitys onnistunut. Hyvä jäsen Bonde, emme tarjoa teille keinoa selviytyä itse aiheuttamastanne sotkusta. Parlamentin enemmistö ei ojenna teille auttavaa kättään, vaan teidän on selviydyttävä yksin. Kun uudet komission jäsenet saapuvat toukokuussa, voitte hyvin ehdottaa, että kaikki kymmenen lähetetään saman tien takaisin kotiin, ja tuolloin Euroopan kansalaiset pitävät teitä narreina, koska käytitte epäluottamuslause-esitystä yksinomaan puoluepoliittisten tarkoitusperien edistämiseen. Jonckheer (Verts/ALE ).    Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, lähes koko ryhmäni vastustaa komissiolle esitettyä epäluottamuslausealoitetta. Aloite on meistä sopimaton, koska on täysin liioiteltua äänestää komission erottamisesta joka kerta, kun huonon hallinnon ongelmia tulee ilmi ja yleiseen tietoon. Yksittäisten kurinpitotoimenpiteiden lisäksi OLAFin riippumattomuutta, toimivaltuuksia ja voimavaroja on vahvistettava ja koko komissiolle on taattava sen tehtävien hoitamiseen tarvittavat henkilöresurssit ja varat. Komission käynnistämät toimet ovat tämänsuuntaisia, kuten komission jäsen juuri totesi, ja Euroopan parlamentti on antanut useissa päätöslauselmissa tarkkoja suosituksia, jotka odotamme pantavan täytäntöön. Arvoisa puhemies, tänä historiallisena aikana, jona unionista tulee 25 jäsenvaltion unioni, laajentumisen on onnistuttava. Ryhmäni mielestä Euroopan unioni tarvitsee pätevää toimeenpanovallan käyttäjää ja virkamieskuntaa, jotka ovat pysyvästi parlamentin demokraattisen valvonnan alla. Camre (UEN ).    – Arvoisa puhemies, olemme yrittäneet löytää syylliset, joka vastaisivat tapahtuneesta, mutta se ei ole onnistunut. Kukaan ei näytä uskovan, että heitä pitäisi syyttää mistään. Tämä johtopäätös esitettiin kertomuksessa, jonka niin kutsuttu viisaiden komitea antoi maaliskuussa 1999 entisen Santerin komission ongelmista. Samaa voidaan sanoa Eurostatin skandaalista. Kaikki puolustusmekanismit on otettu käyttöön. Komission jäsentä Solbesia ei pidä syyttää, koska hän ei lue sanomalehtiä. Komission jäsentä Kinnockia ei pidä syyttää, sillä hän ei kuunnellut, kun Blak kertoi hänelle, mitä Schmidt-Brown oli sanonut. Komission jäsentä Schreyeria ei pidä syyttää, koska hän ei lue tarkastuskertomuksia, eikä etenkään komission puheenjohtajaa Prodia pidä syyttää, koska hän tietenkin varmisti, ettei hänen korviinsa kantautunut vahingossakaan mitään tietoja Euroopan parlamentista tai lehdistöstä, ja Prodihan sanoi, ettei ketään voi syyttää sellaisesta, mistä hän ei tiedä mitään. Ainoastaan voi ihmetellä, miten sellaiset henkilöt, jotka eivät pysty näkemään, mitä ympärillä tapahtuu, ovat päässeet niin korkeisiin asemiin. Totuus tietenkin on, että he kyllä tiesivät ainakin vuoden ajan, mitä Eurostatissa oli meneillään, mutta he pitivät salassa jotain sellaista, mitä ei olisi pitänyt salata. Tätä voitaisiin kutsua sopimattomaksi lojaalisuudeksi korruptoitunutta järjestelmää kohtaan. Tätä voitaisiin kutsua nepotismiksi. Miksi ikinä sitä kutsutaankaan, se ei ole Euroopan laajuisen toimielimen arvolle sopivaa. Siksi haluamme selvittää, kuka on syypää, mutta järjestelmä estää meitä tekemästä niin. Tavallisessa demokratiassa parlamentin esittämästä arvostelusta voi seurata epäluottamuslauseäänestys. Näin tapahtuu silloin tällöin jäsenvaltioissa. Jos hallituksella on selvä enemmistö, äänestys on melko merkityksetön. Epäluottamuslauseäänestyksen voittaneen hallituksen asema tavallisesti vahvistuu. Tässä tapauksessa komissio voittaa varmasti, koska suurin osa parlamentin jäsenistä ei halua, että syylliset kantavat vastuunsa, ja me epäluottamuslause-esityksen jättäneet tiedämme häviävämme. Komissiolle uskolliset ovat kuitenkin ahkerasti yrittäneet estää meitä käymästä tätä keskustelua ja äänestämästä asiasta. Allekirjoituksia on kyseenalaistettu ja peruutettu ilman selviä perusteita, ja jäseniä on painostettu perumaan allekirjoituksiaan. Tämä ei ole oikeaa parlamentarismia. Koko Eurostatin tapaus on jollakin tapaa läpeensä mätä, eikä parlamentin enemmistö halua, että syylliset kantavat vastuunsa. Suosittelen, että jäsenet äänestävät epäluottamuslause-esityksen puolesta. Bonde (EDD ).    – Arvoisa puhemies, aloitan esittämällä kysymyksen jäsen Grossetêtelle, jäsen Kuhnelle ja komission jäsen Redingille: kenellä on poliittinen vastuu Eurostatin skandaalissa? Yli sata Euroopan parlamentin jäsentä allekirjoitti komissiota vastaan jätetyn epäluottamuslause-esityksen, mutta joka kolmas painostettiin perumaan allekirjoituksensa. Osa heistä, jotka eivät ole antaneet periksi, voi kuitenkin nyt menettää paikkansa tärkeissä valiokunnissa tai valtuuskunnissa. Ryhmät rankaisevat parlamentin jäseniä siitä, että nämä tukevat yksinkertaista periaatetta, jonka mukaan ministereillä ja komission jäsenillä on vastuu menettelyistään. Parlamentin politisoitunut hallinto ei palvele enää pelkästään parlamentin jäseniä. Hallinto ei tyytynyt allekirjoitusten oikeellisuuden tarkistamiseen ja niiden laskemiseen, vaan se toimi yhteistyössä ryhmien kanssa, jotta jäsenet peruisivat allekirjoituksensa. Se jopa kieltäytyi hyväksymästä faksitse lähetettyä vahvistusta ja ilmeisen aitoja allekirjoituksia vaientaakseen ja välttääkseen epäluottamuslausetta koskevan keskustelun. Pitäisikö myös läsnäololistojen allekirjoitukset tarkistaa käsinkirjoitettujen alkuperäisten kirjeiden perusteella? Kuvitelkaapa, jos kaikkien ryhmien puheenjohtajat olisivat yhtä kärkkäitä rankaisemaan komission työntekijöitä, jotka ovat käyneet yhteisellä rahakirstulla tai jotka suojelevat varkaita. Mikään ei kuitenkaan ole niin huonosti, ettei siitä voisi löytää jotain hyvääkin. Eurostatia koskeva kompromissiteksti sisältää ankarinta arvostelua, jota komission varainhoidosta on tähän mennessä esitetty. Siinäkään ei kuitenkaan osoiteta suoraan syyllisiä, jotka vastaisivat asiasta, joten näin heikentyy niiden asema, jotka pyrkivät komissiossa tekemään tilinpidosta rehellistä ja lisäämään avoimuutta. Näin tuetaan niitä, jotka sanovat, että tilinpäätösten hyväksyminen on vain parlamentaarista sanahelinää ja ettei se tarkoita mitään ja että ihmisten huiputtaminen vain jatkuu. Joka vuosi talousarviosta katoaa 8 miljardia euroa. Ne ovat veronmaksajien varoja, ja meidät on valittu parlamenttiin edustamaan veronmaksajia. Meidän on siis vaadittava komissiota osoittamaan syylliset viimeistään tiistaina 4. toukokuuta klo 12.00. Muutoin epäluottamuslause-esityksestä äänestetään. Haluaisin kiittää niitä yli sataa jäsentä, jotka ovat allekirjoittaneet esityksen. Meitä vahtikoiria saattaa olla vaalien jälkeen enemmän. Arvoisa puhemies, haluaisin kiittää teitä sekä sitä henkilöä, joka totesi tämän olevan osa vaalikampanjaa. Toisin esiin, että olemme talousarvion valvontavaliokunnassa yrittäneet löytää tässä asiassa poliittisen vastuun kantajia heti siitä päivästä lähtien, kun skandaali paljastui. Berthu (NI ).    Arvoisa puhemies, allekirjoitin Euroopan komissiota vastaan jätetyn epäluottamuslause-esityksen, jonka perusteeksi riittää vain viittaaminen mietintöön, jonka Euroopan parlamentti itse hyväksyi erittäin laajalla enemmistöllä 29. tammikuuta. Mietinnössä käsiteltiin toimenpiteitä, jotka komissio oli toteuttanut niiden huomautusten perusteella, jotka liittyvät talousarvion toteuttamiseen vuonna 2001 ja erityisesti Eurostatin tapaukseen. Päätöslauselmassa esitetty arvio oli musertava. Eurostatin tapaus ei itsessään ole niinkään vakava asia, sillä loppujen lopuksi väärinkäytöksiä voi tapahtua missä tahansa elimessä. Erityisen vakavia ovat kuitenkin asiassa ilmenneet valvonnan puutteet ja se, ettei komissio kyennyt korjaamaan asioita vakuuttavasti. Muistutan vielä, että 29. tammikuuta annetussa Euroopan parlamentin päätöslauselmassa tuotiin julki komissiossa vallitseva salailun kulttuuri ja avoimuuden puute, sisäisen tiedonkulun heikkous, komission äärimmäinen hitaus ja haluttomuus tarkastuskertomusten toimittamisessa Euroopan parlamentille sekä komission jäsenten poliittisen vastuun pakoilu. Tämä viimeinen piirre näyttää pitävän nykyään entistä paremmin paikkansa, sillä komissio ei ota asiasta enää minkäänlaista vastuuta ja puheenjohtaja Prodia, joka ei edes vaivautunut paikalle tämän illan keskusteluun, näyttää kiinnostavan enemmän vaalikampanja Italiassa. Tämän takia parlamentin jäsenten on kannettava tänään vastuunsa, sillä Euroopan kansalaiset, Euroopan maiden veronmaksajat, ovat heidät valinneet. Kiitän 66 muuta esityksen allekirjoittajaa ja ennen kaikkea Jens-Peter Bondea ja Christopher Heaton-Harrisia, joilla on ollut rohkeutta ja selvänäköisyyttä vastustaa kaikkea painostusta. Haluaisin varoittaa niitä jäseniä, jotka epäröivät epäluottamuslause-esityksen tukemista: puolustamalla komissiota jäsen Grossetêten tapaan suojelette – halusittepa tai ette – sellaista käytöstä, jota on mahdoton hyväksyä, ja teette todellisen karhunpalveluksen unionin toimielimille. Todellinen palvelus unionin toimielimille olisi, jos komissio saataisiin ymmärtämään, ettei se ole ylempiarvoinen vaan samanarvoinen muiden toimielinten kanssa ja että sen on alistuttava Euroopan parlamentin ja jäsenvaltioiden valvontaan. Puhemies.    Kaksi jäsentä mainitsi allekirjoitukset ja vihjasi, että kulissien takana olisi jotenkin vehkeilty. Tietääkseni epäluottamuslause-esitys kohdistuu Euroopan komissioon eikä Euroopan parlamentin yksikköihin. Haluan tehdä selväksi, että vaikka muutamat väittävät, että allekirjoittaneita on sata, minulla on työjärjestyksen mukaan puhemiehenä velvollisuus vahvistaa ja varmentaa, ketkä ovat allekirjoittaneet ja kuka on vahtinut allekirjoittamista. Minä olen vastuussa täyttäessäni varmistamisvelvollisuuteni ja ohjeistaessani henkilöstöä noudattamaan varmistamisvelvollisuutta puolestani. Jos teitä siis epäilyttää, mitä kulissien takana oikein tapahtuu, tulkaa puhumaan asiasta minulle. Minun valvonnassani asiat tehdään oikein tai niitä ei tehdä ollenkaan. Avilés Perea (PPE-DE ).    Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, allekirjoittaneiden mukaan epäluottamuslause-esitys perustuu Eurostatin skandaaliin ja Eurostatissa ilmenneisiin väärinkäytöksiin. Kaikki tietävät, että olemme tehneet talousarvion valvontavaliokunnassa jo jonkin aikaa lujasti töitä, jotta tämä asia selviäisi ja siitä aiheutuvat ongelmat saataisiin ratkaistua. Komissio toimi taatusti liian myöhään, mutta lopulta se kuitenkin ryhtyi toimeen ja toteutti perinpohjaisen uudistuksen. Tähän mennessä tulokset vaikuttavat meistä tyydyttäviltä. Asia ei tosiaan ole loppuun käsitelty, sillä oikeustoimet ovat meneillään. Poliittisten ryhmien enemmistö onkin laatinut päätöslauselman, josta äänestetään huomisessa istunnossa, ennen kaikkea siksi, että olemme edelleen huolissamme Eurostatin petoksista, jotka ovat erittäin merkittävä asia. Asiaa ei ole nähdäksemme haudattu, ja meidän mielestämme valvontaa selvästi tarvitaan, jotta tällaiset ongelmat vältetään jatkossa niin Eurostatissa kuin missä tahansa muussa komission elimessä. Päätöslauselmasta, jonka eri ryhmät esittävät huomenna, käy hyvin selvästi ilmi, että parlamentti on valppaana, täyttää tehtävänsä ja käyttää valvontavaltaa, joka sille on perustamissopimuksessa myönnetty yhteisön tärkeänä toimielimenä koko menettelyn ajaksi. Epäluottamuslause-esitys on aiheeton. Se on yksinomaan osa allekirjoittaneiden vaalistrategiaa. Allekirjoittaneita yhdistää muun muassa Euroopan unionin vastustaminen ja euroskeptisyys sekä jatkuva kampanjointi unionin toimielimiä vastaan. Esitys on mielestämme näin ollen sopimaton. Teemme parlamenttina työtämme, ja olemme tehneet työmme vakavasti ja kurinalaisesti ja teemme näin myös jatkossa. Joukko parlamentin jäseniä, jotka nimittävät itseään unionin vastustajiksi ja euroskeptikoiksi, ei ole mielestämme kaikkein sopivin puolustamaan avoimuutta ja unionin toimielinten moitteetonta toimintaa. Olemme työssämme painottaneet usein sitä, että komission hallinnon valvontaan olisi luotettava. Teimme näin myös tänä aamuna, kun teimme selväksi, että olemme edelleen huolissamme Eurostatia koskevasta ongelmasta. Parlamentin menettely ja lähestymistapa on ollut tässä asiassa heti alusta alkaen kaikkien tiedossa, eikä siinä ole tapahtunut mitään muutoksia. Näin ollen meistä vaikuttaa täysin sopimattomalta, että parlamentin pienet ryhmät haluavat käyttää tätä asiaa omavaltaisesti vaaliaseenaan. He eivät ole ottaneet kuuleviin korviinsa selityksiä tai ratkaisuja taikka minkäänlaisia ehdotuksia. Kansanpuolueen ryhmän kanta on hyvin selvä. Jatkamme työtä avoimuuden, läpinäkyvyyden ja unionin toimielinten vahvistamisen puolesta. Napoletano (PSE ).    Arvoisa puhemies, keskustelumme aiheena oleva asiakirja vaikuttaa pikemminkin vaalijulistukselta kuin parlamentin käytössä olevalta välineeltä. Sen ovat laatineet ja allekirjoittaneet sellaiset parlamentin vähemmistöt, jotka tunnetaan unionin vastustajina, mikä paljastaa tarkoitusperät selvästi. Tässä vahvistuu, että vaalien alusaika tekee parlamentin työstä kiihkeämpää, mikä inspiroi tämänkaltaiseen aloitteiseen, jota puimme tänä iltana. Osa jäsenistä käsittelee jälleen Eurostatin tapausta panetellakseen yleisesti Euroopan unionin toimielimiä ja erityisesti komissiota ja sen puheenjohtajaa. Asiakirjan allekirjoittaneet kollegani tietävät, että parlamentti on selvittänyt – ja selvittää edelleen – keskeytyksettä ja perin pohjin Eurostatin tapausta ja että asiasta annetaan jo vaikka kuinka mones päätöslauselma tällä samalla istuntojaksolla. Asiaan liittyvät pahat tarkoitusperät ovat selvästi näkyvissä, sillä komission toteuttamista erityisistä toimenpiteistä ei sanota mitään eikä yleensäkään toteutetuista uudistuksista, joilla tähdätään hyvään hallintoon, jonka toivomme vallitsevan kaikissa Euroopan unionin toimielimessä. Parlamentti ja myös talousarvion valvontavaliokunta ovat seuranneet tarkkaan tätä prosessia, jonka komission jäsen Reding äsken mainitsi. On tietenkin helppoa aiheuttaa skandaali yksittäisestä asiasta kansalaisten huomion saamiseksi. Kansalaisten tiedot politiikasta ja Euroopan unionin toimielimistä ovat usein heikot. On paljon vaikeampaa luoda Euroopalle poliittinen ulottuvuus, joka alkaa todellisen perustuslain hyväksymisestä. Olen näin ollen Euroopan sosiaalidemokraattisen puolueen ryhmän edustajana ylpeä siitä, ettei yksikään ryhmäni jäsen allekirjoittanut esitystä. Yhdistyneen kuningaskunnan konservatiivien tuki osoittaa jälleen kerran, ettei heidän ryhmänsä ole yhtynyt kestävällä tavalla Euroopan kansanpuolueen perinteiseen malliin, josta jäsen Grossetête ja jäsen Avilés Perea ovat oivia esimerkkejä. Allekirjoittaneissa näkyy olevan monia Unioni kansakuntien Euroopan puolesta -ryhmän jäseniä, johon kuuluvat etenkin Italian puolueen jäsenet. Minusta vaikuttaa siltä, että tämä kanta on jollakin tapaa vastine Italian pääministerin Finin asemalle valmistelukunnan työssä. Ehkäpä juuri tämän takia jäsen Muscardini perui viisaasti allekirjoituksensa. Jos hänen valtuuskuntansa jäsenet noudattaisivat hänen esimerkkiään, heräisi lisäksi epäilys puhemiehen tänä iltana ilmoittamien 66 allekirjoituksen varmuudesta, puhumattakaan niin kutsutuista "teknisistä allekirjoituksista", joiden ei pitäisi myöskään näkyä puoltoääninä. On kuitenkin toinenkin tapa tulkita esityksen jättäneiden todellisia tarkoitusperiä. Tämä perustuu Italian senaatin varapuhemiehen, -puolueen pääedustajan Calderolin väitteeseen, jonka mukaan allekirjoittaneet ovat tosiasiassa puheenjohtaja Prodin salaisia tukijoita. Parlamentin luottamus komission puheenjohtajaan saattaa todella vahvistua ja hänen arvostuksensa nousta epäluottamuslause-esityksen seurauksena, sillä esitys hylätään taatusti. Jos tämä on kuitenkin totta, mitä voidaan sanoa jäsen Speronista, joka on saman puolueen jäsen kuin Calderoli? Tietääkö hän, että hänestä on tullut yksi Euroopan komission innokkaimmista tukijoista? Jos asia on todella näin ja jos epäluottamuslause-esitystä tarkastellaan tältä pohjalta, kaikilla allekirjoittaneilla on mielestäni ajattelemisen aihetta. Gahrton (Verts/ALE ).    Arvoisa puhemies, erilaisia arvioita voidaan tietenkin esittää siitä, onko komission toiminta ollut niin vakavaa, että on aiheellista esittää epäluottamuslausetta. Näin ollen kunnioitan jäsen Jonckheerin puolueetonta puheenvuoroa. Kun kuuntelin jäsen Grossetêtea, jäsen Kuhnea ja muita, muistui mieleeni, kuinka 80-luvulla vierailin Moskovan korkeimmassa neuvostossa, jossa kaikkia arvostelijoita pidettiin pilkkanaan, heidät tuomittiin ja heitä syytettiin neuvostovastaisiksi ja pettureiksi. Näinkö aiotte puolustaa EU-hankettanne? Toteutetaanko se syyttelyn ja pilkanteon avulla siten, että ilmiantajia ahdistellaan ja poliisi usutetaan tutkivan toimittajan kimppuun? Ettekö ole havainneet, että hanke kärsii luottamuspulasta avoimuuden ja demokraattisen oikeutuksen puuttuessa? Yritämme käyttää perinteistä parlamentaarista välinettä, jolla valvotaan toimeenpanovallan käyttäjää. Näkemyksenne voi olla toinen, mutta kun pilkkaatte ja parjaatte meitä ja kutsutte meitä unionin vastustajiksi, vaarannatte oman hankkeenne demokraattisen oikeutuksen. Angelilli (UEN ).    Arvoisa puhemies, päätin loppujen lopuksi aivan viime hetkellä lisätä nimeni komissiolle esitettyyn epäluottamuslause-esitykseen, joka koskee Eurostatin tapausta. En suoraan sanottuna ole mielestäni lukutaidoton ja vielä vähemmän unionin vastustaja, eikä minua nähdäkseni voi syyttää komission saattamisesta huonoon valoon. Siitä komissio saa kiittää yksinomaan itseään. Meidän oli lopulta pakko käyttää tätä äärimmäistä keinoa komission välinpitämättömyyden ja parlamenttiin kohdistuvan pinnallisen asenteen vuoksi, sillä – haluan todeta tämän – kyseessä ei ole hetken mielijohde. Yli vuoden ajan on esitetty satoja kysymyksiä ja parlamentissa on tehty paljon työtä tämän äärimmäisen toimenpiteen valmistelemiseksi. Joka tapauksessa odotimme komission toimivat hieman toisin kuin Pontius Pilatus. Tätä me odotimme, ja tämän me mielestäni ansaitsimme, sillä olemmehan loppujen lopuksi ainoa toimielin, jolla on todellinen kansalta saatu oikeutus. En halua palata niihin moniin kysymyksiin, joihin ei saatu asianmukaista vastausta, enkä myöskään niihin hyviin ehdotuksiin, joita komissio on esittänyt tulevaa varten. Haluaisin kuitenkin jälleen kerran puuttua asianosaiseen organisaatioon, Eurostatiin. On syytä muistaa, ettei Eurostat laadi pelkästään kiinnostavia ja harmittomia tilastoja, vaan Eurostat on elin, joka takaa tutkimus- ja tilastotyöllään vakaus- ja kasvusopimuksen noudattamisen. Se siis valvoo Maastrichtin kriteerien soveltamista. Se osallistuu näin ollen jäsenvaltioiden talous- ja rahoituspolitiikkojen laadintaan ja todella pakottaa jäsenvaltiot laatimaan tiukkoja toimia, joihin liittyy usein talousarvion supistamista ja hyvinvointipalveluista tinkimistä. Se on siis elin, jolla on valvontatehtävä, eivätkä Eurostatin yllä leijuvat mustat epäilyksen ja epäluulon pilvet saa vaikuttaa mitenkään sen puolueettomuuteen ja auktoriteettiin. Arvoisa komission jäsen Reding, olen siis pahoillani, mutta Eurostatin tapausta ei voida kuitata valitettavana poikkeuksena. Ymmärrämme, että tapaus on nolo – se on nolo myös minulle. Olen kuitenkin sitä mieltä, että kansalaiset vaativat, ettei tällaista saa sulattaa. Samoja kansalaisiahan pyydetään tekemään uhrauksia vakaus- ja kasvusopimuksen eteen. Luoja varjelkoon, en halua pitää demokratian oppituntia kenellekään, mutta haluaisin mainita ihan näin meidän kesken, että demokratia perustuu vähemmistöjen oikeuteen esittää mielipiteensä. Abitbol (EDD ).    Arvoisa puhemies, mielestäni täällä on tänä iltana meneillään todellinen parodia, demokratian irvikuva. Annamme joka viikko päätöslauselman toisensa perään ja saarnaamme koko maapallolle demokratiasta, avoimuudesta, ihmisoikeuksista ja ties mistä. Silti emme pysty järjestämään parlamentin arvolle sopivaa keskustelua epäluottamuslauseesta, vaikka parlamentti on nimensä ansainnut. Epäluottamuslause on kuitenkin kaikissa demokratioissamme tärkeä osa poliittista elämää, demokratiaa ja parlamentarismia. Usein sanotaan, että esiin noustaan vain vastustamalla. Juuri näin ovat kansalliset parlamentit historian saatossa syntyneet, yleensä mielivaltaisen toimeenpanovallan vastavoimaksi. Täällä on toisin. Hyvä jäsen Grossetête, miettikääpäs sitä. Täällä on toisin. Toimeenpanovalta ja lainsäädäntövalta tulevat mainiosti toimeen keskenään ja kätkevät Vermeerin kuuluisan taulun tavoin totuuden katsojien – Euroopan kansalaisten – silmistä. Hyvä jäsen Grossetête, myönnän teidän tehneen tässä minuun vaikutuksen. Tarkoitan totuuden salaamista ja epärehellisyyttä. Sanoisinpa, että teistä tuli jotenkin mieleen Vichinsky puhumassa neuvostoparlamentissa. Vaalien lähestyminen voi kiihdyttää mieliä, mikä on aivan luonnollista demokraateille. Vaalit eivät ole mitenkään vaikeaa aikaa, kuten näytätte uskovan. Arvoisa puhemies, olemme käyttäneet tänä aamuna tunnin, yhden kokonaisen tunnin – kuten teimme myös edellisessä istunnossa – tönien ja tyrkkien toisiamme syistä, jotka ovat minulle täysin epäselviä. Haluammeko näyttää esimerkkiä tällaisesta demokratiasta? Olemme käyttäneet tänä aamuna tunnin ja huomenaamulla käytämme eittämättä kaksi tai kolme tuntia keskusteluun eräästä Italian sisäpolitiikan hämärästä tempusta. Tällaistako demokratiaa tarkoitatte? Hyvä jäsen Grossetête, voisitte kyllä myöntää, että olisi vähintäänkin paradoksaalista, että parlamentti – sanon tämän toistamiseen – joka saarnaa koko maailmalle, toimisi pelästyneen ja häveliään neitsyen tavoin heti kun sen pitäisi käyttää sitä ainoaa valtaa, joka sillä on, eli valvoa Euroopan komissiota ja antaa sille epäluottamuslause heti kun se hairahtuu. Borghezio (NI ).    Arvoisa puhemies, senaattori Calderoli oli oikeassa sanoessaan, että todellinen tarkoituksemme oli auttaa puheenjohtaja Prodia. Halusimme estää sen, ettei hänen uransa unionissa pääty häpeällisesti miehenä, joka on liukas kuin ankerias ja livahtaa karkuun, kun sanomalehdet esittävät hänelle kysymyksiä ja vaatimuksia. Luulimme, että hän olisi osannut toimia sen verran soveliaasti, että olisi tullut parlamenttiin keskustelemaan asiasta. Samaan aikaan erästä tietoja ilmi tuonutta henkilöä tutkitaan aivan kuin vanhoina kunnon kommunistipoliisin valta-aikoina. Hänen tiedostonsa on takavarikoitu, koska hän uskalsi tutkia unionissa ilmennyttä petosta ja Eurostatia. Skandaali koskee unionin toimielimen alaista elintä, joka käsittelee varoja ja arkaluonteisia tietoja, ja tästä syystä asia on vakava. Eurostatin tapaus on saattanut Euroopan komission ja sen puheenjohtajan huonoon valoon. Puheenjohtajalla olisi mielestämme hyvinkin syytä tehdä asiasta väistämättömät johtopäätökset. Tässä tilanteessa meidän on oikeastaan pohdittava, minkä tyyppiset salaiset – Italiassa sanoisimme "mafiamaiset" – solidaarisuussiteet estivät komissiota puhkaisemasta Eurostatin kaltaista mätäpaisetta. Olisin kiitollinen vastauksesta. Puhemies.    Keskustelu on päättynyt. Äänestys toimitetaan toukokuun istuntojaksolla. Puhemies.    Esityslistalla on seuraavana yhteiskeskustelu Euroopan parlamentin sovittelukomiteavaltuuskunnan neljästä mietinnöstä: – Jarzembowskin laatima mietintö (A5-0242/2004) sovittelukomitean hyväksymästä yhteisestä tekstistä Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin antamiseksi yhteisön rautateiden kehittämisestä annetun neuvoston direktiivin 91/440/ETY muuttamiseksi (PE-CONS 3641/2004 – C5-0156/2004 – 2002/0025(COD)) – Sterckxin laatima mietintö (A5-0245/2004) sovittelukomitean hyväksymästä yhteisestä tekstistä Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi yhteisön rautateiden turvallisuudesta sekä rautatieyritysten toimiluvista annetun neuvoston direktiivin 95/18/EY ja rautateiden infrastruktuurikapasiteetin käyttöoikeuden myöntämisestä ja rautateiden infrastruktuurin käyttömaksujen perimisestä sekä turvallisuustodistusten antamisesta annetun direktiivin 2001/14/EY muuttamisesta (rautatieturvallisuusdirektiivi) (PE-CONS 3638/2004 – C5-0153/2004 – 2002/0022(COD)) – Ainardin laatima mietintö (A5-0243/2004) sovittelukomitean hyväksymästä yhteisestä tekstistä Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi Euroopan laajuisen suurten nopeuksien rautatiejärjestelmän yhteentoimivuudesta annetun neuvoston direktiivin 96/48/EY ja Euroopan laajuisen tavanomaisen rautatiejärjestelmän yhteentoimivuudesta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2001/16/EY muuttamisesta (PE-CONS 3639/2004 – C5-0154/2004 – 2002/0023(COD)) – Savaryn laatima mietintö (A5-0244/2004) sovittelukomitean hyväksymästä yhteisestä tekstistä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi Euroopan rautatieviraston perustamisesta (virastoasetus) (PE-CONS 3640/2004 – C5-0155/2004 – 2002/0024(COD)). Reding,    Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, toisella rautatiepaketilla haluttiin antaa vahva sysäys kilpailukykyisen ja turvallisen Euroopan laajuisen yhdennetyn rautatieliikenneverkon rakentamiselle. Töitä on nyt tehty tiiviisti yli kaksi vuotta, ja tulos on mielestäni erittäin hyvä. Haluan korostaa Euroopan parlamentin merkittävää panosta niissä neljässä tekstissä, jotka muodostavat tämän toisen rautatiepaketin. Haluaisin kiittää erinomaisesta työstä etenkin neljää esittelijää, jäsen Ainardia, jäsen Jarzembowskia, jäsen Sterckxiä ja jäsen Savarya, ja haluaisin kiittää myös heidän kollegoitaan aluepolitiikka-, liikenne- ja matkailuvaliokunnassa, sillä nämä seurasivat tarkkaan asian etenemistä. Esitän kiitokset myös parlamentin sovittelukomiteavaltuuskunnalle ja etenkin sen puheenjohtajalle Cederschiöldille, jonka onnistui sopia neuvoston kanssa sovittelukomitean viimeisessä kokouksessa 16. maaliskuuta kompromissista, joka on mielestämme hyvin tasapuolinen. Toinen toimenpidepaketti avaa uusia mahdollisuuksia laajentuneen Euroopan unionin rautatieliikenteen kehittämiselle. Toivon, että parlamentti hyväksyy sovittelumenettelyn tuloksen ja näyttää näin lopulta vihreää valoa asiakirjojen täytäntöönpanolle. Voin vakuuttaa, että sen jälkeen komissio tekee kaikkensa, jotta Euroopan rautatievirasto saadaan perustettua mahdollisimman nopeasti. Haluan esittää teille muutamia ajatuksia rautatiealan tulevista toimista. Käsitellessään toisen rautatiepaketin asiakirjoja parlamentti halusi tuoda esiin, miten tärkeänä se pitää matkustajaliikenteen markkinoiden avaamista. Komissio ilmoitti syyskuussa 2001 antamassaan valkoisessa kirjassa, että asiasta annettaisiin ehdotuksia. Komissio antoi näin ollen 7. maaliskuuta joukon ehdotuksia kansainvälisten matkustajaliikennepalvelujen markkinoiden avaamisesta vuonna 2010 sekä matkustajien oikeuksista. Näiden lisäksi annettiin tärkeä ehdotus direktiiviksi veturinkuljettajien ja junahenkilökunnan lupajärjestelmästä sekä ehdotus asetukseksi rautateiden tavaraliikenteen laatua koskevista sopimuslausekkeista. Näiden uusien ehdotusten käsittelystä vastaa tietenkin kesäkuussa valittava uusi parlamentti. Jarzembowski (PPE-DE ),    . – Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen – Viviane – hyvät kollegat, koska on jo melko myöhä eikä kuulijoita ole juuri läsnä – lukuun ottamatta erään rautatieyhtiön tunnettua edustajaa – esitän asiani lyhyesti. Mielestäni parlamentti voi olla ylpeä siitä, että toisesta rautatiepaketista käydyn sovittelumenettelyn lopputulos on edennyt neuvoston epäröivää kantaa pidemmälle ja unionin rautatieyhtiöiden kehittämiseen on löytynyt uusi, käytännönläheinen eurooppalainen ulottuvuus. Direktiivin 91/440/ETY muutoksella taataan nyt kaikille rautatieyhtiöille yhdenvertainen mahdollisuus käyttää kaikkien jäsenvaltioiden rautatieverkkoja rajat ylittävään tavaraliikenteeseen 1. tammikuuta 2006 alkaen ja – tämä on parlamentin saavutus – maan sisäiseen tavaraliikenteeseen niinkin aikaisin kuin 1. tammikuuta 2007 alkaen. Samalla komissio, parlamentti ja neuvosto suosittelevat, että rautatieverkot avattaisiin myös rajat ylittävälle matkustajaliikenteelle vuonna 2010. Arvoisa komission jäsen, olemme teille kiitollisia kolmannesta rautatiepaketista, jonka komissio on meille esittänyt. Itse en ole varma, onko tarpeen säädellä tavaraliikennepalvelujen laadunvalvontaa – mielestäni se pitäisi jättää markkinoiden tehtäväksi – ja viivästymisistä sekä muista syistä rautatieliikenteessä maksettavia korvauksia. Ilmailu on aivan toista kuin rautatieliikenne. Asiaa käsitellään kuitenkin seuraavalla kierroksella. Kannatamme joka tapauksessa matkustajaliikennepalvelujen avaamista, josta olemme yhtä mieltä kanssanne, arvoisa komission jäsen. Kannatamme myös sitä, että tarvitaan eurooppalainen ajokortti, jotta myös rautatiehenkilöstölle saataisiin Euroopan laajuiset työvoimamarkkinat. Haluaisin kuitenkin todeta, että yhteisön rautateiden turvallisuudesta annettavalla uudella direktiivillä määritetään ensimmäistä kertaa rautateitä koskevat turvallisuusvaatimukset ja että näin päästään pienten valtioiden lähestymistavasta turvallisuuskysymyksiin ja otetaan todella kaikkialla unionissa käyttöön yhdenmukaiset ja korkeatasoiset turvallisuussäännöt yksityisille ja julkisille rautatieyhtiöille. Tämä on mielestäni suuri edistysaskel kohti Euroopan laajuisia sisämarkkinoita. Jäsen Ainardin laatima yhteentoimivuutta koskeva muutos on mielestäni tärkeä juuri siksi, että koordinointi on näin nopeampaa ja tehokkaampaa ja että näin joudutetaan liikkuvaa kalustoa koskevien teknisten eritelmien laadintaa rautatiejärjestelmän muissa osissa. Olen lisäksi sitä mieltä, että Euroopan rautatieviraston perustamisesta annettavalla asetuksella perustetaan tärkeä elin, joka on sitoutunut käytännössä sekä eurooppalaisiin turvallisuusvaatimuksiin että yhteentoimivuutta koskevien teknisten eritelmien nopeaan käsittelyyn. Lopuksi haluan todeta, että onnistuimme mielestäni sovittelumenettelyssä laatimaan oikeat eli suotuisat parametrit, joilla taataan, että rautatiealallakin on Euroopan laajuiset sisämarkkinat. Nyt kun olemme laatineet parametrit, rautatieyhtiöiden – yksityisten tai julkisten, se on meidän kannaltamme ihan sama – tehtävänä on hyödyntää markkinoiden mahdollisuuksia korkeaa turvallisuustasoa vaalien ja saavuttaa lopulta yhteinen tavoite eli Euroopan unionin rautatieliikenteen elvyttäminen ja tavaraliikenteen siirtäminen mahdollisimman suureksi osaksi maanteiltä rautateille. Näin toimissamme on järkeä sekä ympäristöllisesti että kaupallisesti. Nyt on siis otettu suuri askel kohti liikennemuotojen järkevää jakaumaa tulevien liikenteenharjoittajien välillä ja tarjottu uusi oiva tilaisuus unionin rautatieyhtiöille. Pohjamo (ELDR ),    . – Arvoisa puhemies, komission jäsen, hyvät kollegat, esittelijä Sterckx ei voinut jäädä Strasbourgiin täksi illaksi, ja käytän puheenvuoron hänen puolestaan. Uuden rautateiden turvallisuutta koskevan direktiivin tarkoituksena on yhdenmukaistaa jäsenvaltioiden sääntelyrakennetta ja kehittää yhteisiä turvallisuustavoitteita ja menetelmiä Euroopassa. Yhdenmukaistamisella pyritään vähentämään esteitä Euroopan unionin laajuisen rautatieverkon toteutumiselle. Ehdotuksessa määritellään yhteisten turvallisuusjärjestelmien keskeiset tekijät, vahvistetaan yhteinen järjestelmä turvallisuustodistusten antamiseksi sekä esitetään periaate riippumattomista teknisistä tutkimuksista onnettomuustapauksissa. Sovittelussa on päästy sopimukseen 10. maaliskuuta, ja parlamentin valtuuskunta ja sovittelukomitea vahvistivat sopimuksen 16. maaliskuuta. Sopimuksen mukaan jäsenvaltiot suostuvat pitämään kansallisten turvallisuussääntöjen esittämisen minimissä. Näin tavoite vain eurooppalaisten sääntöjen soveltamisesta syvenee. Komission valtuuksia tutkia uusia kansallisia sääntöjä tiukennettiin. Komissiolle annettiin valtuudet keskeyttää kansallisen säännön soveltaminen, jos on olemassa vakava epäily, että esitetyt turvallisuussäännöt eivät ole yhteensopivia eurooppalaisten sääntöjen kanssa. Komissio voi myös toimia, jos se katsoo, että sääntö on keinotekoista syrjintää tai peitelty rajoitus jäsenvaltioiden väliselle rautatiekuljetustoiminnalle. Jäsenvaltiot ovat velvollisia varmistamaan veturinkuljettajien ja turvallisuuteen liittyvissä tehtävissä toimivan junamiehistön pääsyn koulutukseen. Jotta nämä henkilöstön jäsenet voivat siirtyä rautatieyrityksestä toiseen, on sovittu, että veturinkuljettajat, turvallisuuteen liittyvissä tehtävissä toimiva junahenkilöstö sekä infrastruktuurien haltijat ovat oikeutettuja näkemään kaikki pätevyystodistuksensa ja saamaan niistä jäljennöksiä. Tämä uusi direktiivi on merkittävä askel kohti turvallisen eurooppalaisen rautatiejärjestelmän luomista, ja siinä vahvistetaan selkeä sääntelyrakenne järjestelmän asteittaiselle toteuttamiselle. Euroopan rautatievirasto, joka on sekin keskeinen osa tätä rautatiepakettia, tulee olemaan keskeisessä asemassa järjestelmän toteutuksessa, seurannassa, kehittämisessä ja yhdenmukaistamisessa. Sovittelukomiteassa saavutettu sopimus heijastelee täysin parlamentin toisen käsittelyn kantaa. Kaikkinensa tällä rautatiepaketilla otetaan suuri askel liikenteen vapauttamisessa rautateillä. Tarvitsemme rautateillä tehokkuutta, turvallisuutta ja laadukasta palvelua. Muutoin se ei pysty kilpailemaan tasavertaisesti muiden liikennemuotojen kanssa. Paremmin toimivilla rautateillä tuotamme yhä suuremman hyödyn käyttäjille ja saavutamme kestävää kehitystä liikenteessä. Ainardi (GUE/NGL ),    Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, tämän illan keskusteluun päättyvät lukuisat neuvottelut ja tapaamiset, joissa on käsitelty Euroopan rautateiden tulevaisuutta. Paketti on saatu valmiiksi, mutta tosiasia on, ettemme ole vielä saattaneet tärkeää rautatiealan elvyttämistä täysin päätökseen. Tämän pitkän ja opettavaisen polun päässä haluaisin kiittää kolmea muuta esittelijää. Vaikka näkemyksemme erosivatkin toisistaan ja olivat joskus jopa täysin vastakkaisia, pystyimme toimimaan niin, että jokaisen näkökantaa kunnioitettiin. Tämä keskustelu käydään lukuisten muiden jälkeen ja nyt paketti saatetaan päätökseen, joten haluaisin esittää kokonaisnäkemyksen ehdotuksista. Paketti vastaa mielestäni Euroopan yhdentymisen nykyistä kaksitahoista todellisuutta. Se osoittaa myös, mitä Euroopan unioni voi tehdä maanosamme kansojen hyväksi, jotta yhteydet tiivistyvät ja solidaarisuuden tunne herää. Sama pätee yhteentoimivuutta ja Euroopan rautatieturvallisuusviraston perustamista koskeviin mietintöihin. Yhteentoimivuutta koskevassa direktiivissä, jonka esittelijä olen, on tarkoitus yhdentää perinteiset kansalliset rautatieverkot, jotta liikenteestä tulee nopeampaa, tehokkaampaa ja yhtenäisempää. Tämä on välttämätöntä rautatieliikennealan elvyttämiseksi ja kansainvälisen kaupan sujuvuuden lisäämiseksi. Se edellyttää, että tekniikka yhdenmukaistetaan ja että varmistetaan, ettei verkkojen monimuotoisuus haittaa tai viivästytä kuljetuksia. Alalla on edistytty merkittävästi, samoin kuin on edistytty menetelmissä, joilla tavoitteet saavutetaan. Esimerkiksi mustaa laatikkoa koskevaa ehdotusta, johon kaikki ovat nyt tyytyväisiä, esittivät minulle aivan alkuun rautatieläiset itse, mikä osoittaa, että keskeisten asianosaisten kannattaa ehdottomasti osallistua asioiden valmisteluun. Tämän takia haluaisin kiittää esittelijänä erityisesti aluepolitiikka-, liikenne- ja matkailuvaliokunnan kollegojani, jotka auttoivat minua saamaan tehtävän päätökseen. Kiitän kaikkia parlamentin työntekijöitä sekä ulkopuolisia asiantuntijoita ja yhdistyksiä, sillä ne ovat auttaneet minua paneutumaan näihin kysymyksiin ja saamaan niistä kattavamman kuvan. Muun muassa juuri tämän vuoksi olen tyytyväinen rautatieviraston perustamisesta laadittuun mietintöön. Ammattikunnan edustajat ja erityisesti työntekijäjärjestöt osallistuvat viraston hallintoneuvoston työhön. Niillä on lisäksi mahdollisuus osallistua työryhmiin, joissa käsitellään niitä koskevia yhteentoimivuuden teknisiä eritelmiä (YTE). Olisin toivonut myös muita parannuksia, mutta nämä kaksi kohtaa osoittavat mielestäni, että unionin kannattaa luottaa asianosaisiin ja antaa puheenvuoro niille, jotka ovat asian kanssa tekemisissä päivittäin. Mietinnöt ansaitsevat parlamentin vankan tuen huomisessa äänestyksessä. Käsittelen nyt toista puolta äsken mainitsemastani kaksitahoisesta todellisuudesta. Paketista käy mielestäni ilmi ideologinen taipumus markkinoiden avaamiseen ja vapauttamiseen. Markkinoiden vapauttamisen hurja tahti aiheuttaa osaltaan tyytymättömyyttä Euroopan unionia kohtaan. Verkkojen avaamisesta annetussa direktiivissä ehdotetaan tavaraliikenteen täydellistä vapauttamista, vaikka ensimmäinen paketti on saatettu vasta äskettäin osaksi kansallista lainsäädäntöä, eikä sen vaikutuksista ole tehty yhtään vakavaa, avointa ja tasapuolista arviointia. Kaiken lisäksi on ilmoitettu määräaika, johon mennessä matkustajaliikenne vapautetaan kokonaan, joten kolmatta pakettia koskevien keskustelujen lopputulos on jo ennalta päätetty, vaikka neuvotteluja ei ole edes vielä aloitettu. Meidän on mielestäni viimein kallistettava korvamme vastalauseille, joita kaikki rautatiealan työntekijöiden eurooppalaiset järjestöt ovat esittäneet. Jopa niinkin tärkeästä ja ratkaisevasta aiheesta kuin turvallisuudesta on ehdotettu, että ensimmäistä artiklaa muutettaisiin siten, että kilpailulle avaaminen ja turvallisuus asetettaisiin samalle viivalle. Minusta näin välitetään huono viesti. Kuten kollegani tietävät, en halua toistaa nyt sitä, mitä olen sanonut monta kertaa tästä asiasta. Sanon pelkästään sen, että näin tärkeissä kysymyksissä kannattaa noudattaa ennalta varautumisen periaatetta, kuten Euroopan unionin aiemmat kokemukset osoittavat. Savary (PSE ),    Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, haluaisin ensiksi kiittää kaikkia kollegojani, ensinnäkin näiden neljän tärkeän mietinnön esittelijöitä ja lisäksi kaikkia aluepolitiikka-, liikenne- ja matkailuvaliokunnan jäseniä, siitä huomattavasta työstä, jota neljän mietinnön eteen on tehty. Tämä on mielestäni erinomainen esimerkki lisäarvosta, jota parlamentti tuo komission alkuperäisiin ehdotuksiin. Olemme täydentäneet niitä erittäin paljon, mikä on mielestäni myönteistä, ja näin komission ja neuvoston kanssa on päästy laajaan yhteisymmärrykseen, minkä ansiosta teksteistä tuli lopulta erittäin ilahduttavia meille parlamentin jäsenille. Haluaisin todeta vielä tästä paketista, että kokonaisuutena se on erittäin tyydyttävä erityisesti jäsen Cederschiöldin sovittelukomiteassa tekemän työn ansiosta. Etenkin turvallisuuspaketti oli ehdottoman välttämätön, vahva poliittinen viesti ennen laajentumista. Mielestäni ei ole yhdentekevää, milloin asiasta päätetään. Kun kymmenen uutta maata otetaan vastaan, vahvoja turvallisuusvaatimuksia on uudistettava rautatiealalla, jossa turvallisuus on keskeistä. Tiedetään, että yhteentoimivuus on yksi keskeisistä edellytyksistä verkkojen avaamiselle. Kilpailulle avaaminen ei itsessään ratkaise teknisiä esteitä, joita vielä nykypäivänäkin on olemassa ja joiden takia esimerkiksi Thalys-junassa on pakko olla tietokone, joka pystyy lukemaan erilaisia ohjaus- ja hallintajärjestelmiä pienessä Thalys-rautatieverkossa. Kaiken tämän yhtenäistäminen ja suuren hankkeen aloittaminen on siis oleellista rautateiden tulevaisuuden kannalta. Pidän viraston perustamista todella tärkeänä, jotta komissiolla olisi pysyvä väline, jonka avulla se voi tehdä töitä päivittäin ja toteuttaa toimia, joilla pyritään kohti rautatiealan tärkeää tavoitetta. Minulla oli kunnia saada asia päätökseen siten, että merkittäviä muutoksia saatiin tehtyä. Uutta on esimerkiksi, että työmarkkinaosapuolet – ammattiliitot ja muut – osallistuvat ensimmäistä kertaa työryhmien ja hallintoneuvoston toimintaan. Olisimme halunneet toimia esimerkillisesti toisellakin saralla, sillä mielestämme neuvoston olisi pitänyt luopua vaatimuksesta, jonka mukaan virastossa on oltava yksi edustaja maata kohti. Nyt edustajia on siis yksi kustakin neuvoston 25 jäsenmaasta, joista kahdella ei ole lainkaan rautatieverkkoa. Järjestelmä on järjetön, ja siinä syntyy mekanismeja, joita on pian mahdoton toteuttaa etenkin sitten, kun laajentuminen etenee Balkanille ja ehkä jopa kauemmas. Toivon siis, että neuvosto ja komissio noudattavat hyvän hallintotavan edistämiseksi tekemäänsä sitoumusta, jonka mukaan ne antavat lähivuosina direktiivin, jolla virastot pannaan järjestykseen ja jossa laaditaan vakiomuotoinen rakenne kaikille virastoille erojen tasoittamiseksi. Kollegani Jarzembowski tietää, että suhtaudun epäillen rautatiealan markkinoillepääsyyn, en niinkään kilpailulle avaamiseen vaan siihen, että asialle on asetettu muutamia ennakkovaatimuksia. Mielestäni tässä tekstissä, joka on tavaraliikenteen osalta hyväksyttävä, olisi suhtauduttava varauksellisesti kansainvälisen matkustajaliikenteen avaamiseen. Erityisen häiritsevää on se, että asiakirjan mukaan arviointi toteutetaan 1. tammikuuta 2006, vaikka markkinat avataan juuri 1. tammikuuta 2006. En ymmärrä, miten voitaisiin arvioida jotain, joka pannaan täytäntöön samaan aikaan, kun arviointikertomus laaditaan. Hyvät kuulijat, yleiseltä kannalta haluaisin lopuksi esittää teille muutamia huomautuksia, jotka koskevat suurta tavoitettamme kestävää liikkuvuutta, eli rautateiden ja vesiliikenteen kehittämistä sen sijaan, että maantieliikenteen määrän kasvulle annettaisiin periksi. Maantieliikenne aiheuttaa meille vielä jonain päivänä suuria poliittisia ongelmia. Mielestäni markkinoiden avaaminen siten, kuin me sen näemme, eli puhtaasti liberaali verkkojen avaaminen kilpailulle ei ole mikään ihmelääke. Nykyiset toimemme tähtäävät kuitenkin sokeasti tähän. Todellisuudessa tiedämme vallan hyvin, ettei yhteentoimivuudelle ole löytynyt rahoitusta. Tiedämme hyvin, että investointien pitää olla valtavia ja että rahoitusnäkymät eivät vastaa niitä rahoitusvaatimuksia, jotka komission jäsen de Palacio esitti Euroopan laajuisten liikenneverkkojen ja erityisesti rautatieverkkojen rahoittamiseksi. Lyhyesti sanottuna en siis usko, että mitään saadaan aikaan. Nyt edetään ilman rautatieläisiä, sillä kansalliset kulttuurit ovat äärimmäisen vahvoilla näissä yrityksissä, jotka ovat työvaltaisia yrityksiä. Mielestäni alakohtaista vuoropuhelua on edistettävä ennen direktiivien antamista, kuten olemme nyt tehneet. Samaa tietä on syytä jatkaa, mutta toivon myös, että jonain päivänä päästään rautatiealan työntekijöiden yhteiseen työehtosopimukseen, olipa työnantajana yksityinen tai julkinen yritys. Tällä tavoin rautatieläiset ottaisivat vallan tässä rautatiealan kokonaisvaltaisessa uudistuksessa, joka hyödyttää kaikkia, jotka kannattavat mahdollisimman vähän saastuttavaa liikennemuotoa. Cederschiöld (PPE-DE ).    Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät kollegat, tämän vaalikauden viimeisen sovittelumenettelyn tarkoituksena oli luoda yhteiset rautatieliikenteen markkinat, ja menettely oli erittäin onnistunut erityisesti parlamentin kannalta. On kuitenkin harmillista, että neuvosto kieltäytyi vähentämästä uuden Euroopan rautatieviraston hallintoneuvoston jäsenten määrää, kuten parlamentti olisi halunnut. Tämä johtaa epäilemättä tarpeettomaan byrokratiaan, kuten jäsen Savary selvitti selväsanaisesti täällä parlamentissa ja mitä mainioimmin neuvottelujen aikana. Euroopan parlamentti onnistui kuitenkin saamaan aikaan oikeudellisesti sitovan asiakirjan, jonka mukaan komission on tarkistettava perinpohjaisesti kaikkien viranomaisten rakenne ja kokoonpano. Tehokkaan hallinnon on perustuttava unionin yleiseen etuun. Olisi taantumuksellista ajatella, että päätöksentekoelinten tärkein ominaisuus olisi se, että ne koottaisiin kansalliselta pohjalta, sillä tämä vähentäisi mahdollisuuksia tehostaa toimintaa, kuten on tarpeen. Kansallisilla etunäkökohdilla voi olla oma paikkansa, mutta niillä ei saa olla ylin valta. Parlamentti onnistui jäsen Jarzembowskin ansiosta aikaistamaan tavaraliikennepalvelujen vapauttamista vuoteen 2007. Hänen laatimansa mietinnön mukaan komission on vastaavasti pyrittävä vapauttamaan matkustajaliikennepalvelut vuonna 2010. Rautateiden turvallisuuden varmistamiseksi rautatiealan kaikkien työntekijöiden, esimerkiksi veturinkuljettajien, jotka vaikuttavat rautateiden turvallisuuteen, on vastaisuudessa käytettävä yleisesti tunnettua sanastoa ja käskyjärjestelmää, jotta poistetaan väärinymmärrysten vaara. Kaikissa junissa on lisäksi oltava vastaavanlainen musta laatikko kuin lentokoneissa. Rautatiepaketin neljä esittelijää – jäsen Jarzembowski, joka vastasi yhteisön rautateiden kehittämistä koskevasta mietinnöstä; jäsen Savary, joka vastasi Euroopan rautatievirastoa koskevasta mietinnöstä; jäsen Dirk Sterckx, joka vastasi yhteisön rautateiden turvallisuutta koskevasta mietinnöstä, ja jäsen Ainardi, joka vastasi Euroopan laajuisen rautatiejärjestelmän yhteentoimivuutta koskevasta mietinnöstä – ovat saaneet eloa Euroopan rautatiealalle. Rautatieinfrastruktuuria on kehitettävä, jotta vähennetään moottoriteiden ruuhkautumista ja jotta ympäristövaatimukset pystytään täyttämään. Haluan kiittää Euroopan parlamenttia ja esittelijöitä – jäsen Jarzembowskia, jäsen Savarya, jäsen Sterckxiä ja jäsen Ainardia – tästä tärkeästä edistysaskeleesta. Erityisen arvokas edistysaskel otettiin, kun eri puolueet onnistuttiin tuomaan yhteen. Puolueiden välillä oli vain hienoisia erimielisyyksiä. Pystyimme säilyttämään suurin piirtein yhtenäisen rintaman neuvostoa vastaan, minkä ansiota lopputulos tietenkin suurimmaksi osaksi on. Sovittelu käytiin rakentavassa hengessä, ja parlamentin ja neuvoston välillä tuntuivat puhaltavan uudet tuulet, jotka näkyvät ihanteellisella tavalla sovittelun tuloksessa. Swoboda (PSE ).    Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät kollegat, minäkin haluaisin esittää Euroopan sosiaalidemokraattisen puolueen ryhmän puolesta lämpimät kiitokset esittelijälle hänen tekemästään työstä. Työ oli monella tapaa alusta asti helppoa, sillä näkökannat olivat yhdensuuntaisia ja ne etenivät rinnakkain. Joiltakin osin työ oli hieman vaikeampaa, mutta kun on totuttu keskustelemaan eri näkökannoista ja kun ollaan valmiita tekemään kompromisseja, päästään todella hyvään kompromissiin. Miksi olen sosiaalidemokraattina sitä mieltä, että kompromissi on hyvä? Siksi, että toistan ystävilleni jatkuvasti, että rautatiet ovat menettäneet markkinaosuuttaan parina viime vuotena tai vuosikymmenenä, sillä markkinoita ei ole vapautettu eikä avattu. Niitä ei ole vapautettu vaan ainoastaan raapaistu pintapuolisesti. Yhtäältä on totta, että raskaat tavarankuljetusajoneuvot ajavat enemmän tai vähemmän pitkin ja poikin Eurooppaa rajoista välittämättä. Kuljettajia ei tarvitse vaihtaa rajalla, eikä rekan hyttiä vaihdeta rajalla. Liikennemerkeistä on tietenkin olemassa monia yksityiskohtaisia säännöksiä, mutta ne on suhteellisen helppo ymmärtää. Toisaalta taas rautatiejärjestelmät ovat valitettavasti edelleen kansallisia ja toisistaan erillisiä. Tämä haittaa liikennettä ja tekee rautatieliikenteestä joustamattoman. Halusimmepa tai emme, tästä syystä monien sellaisten yritysten, joiden tuotanto perustuu entistä enemmän juuri oikeaan tarpeeseen, on ollut usein pakko valita rautateiden sijasta rekka. Olen kotoisin maasta, jonka maanteitä kuormittaa valtava rekkaliikenne, joten voin vain toivoa, että käyttöön saadaan tehokkaita ja markkinalähtöisiä mutta samalla tietenkin ympäristöä säästäviä liikennevälineitä. Minulle se tarkoittaa todellakin rautateitä. Jäsen Jarzembowski oli oikeassa todetessaan, että rautatiealan on tehtävä nyt jotain asian hyväksi. Olen arvostellut jatkuvasti sitä, että rautatiealalta on vienyt niin kauan, ennen kuin ne ovat alkaneet ajatella kansainvälisesti ja suuntautua Eurooppaan. Mielestäni rautatieala ja jopa työntekijöiden edustajat, ammattiliitot, toimivat nykyisin Eurooppa-lähtöisesti – erityisesti parlamentin työn ansiosta. Monetkaan ammattiliitot eivät ole yhtä vahvasti suuntautuneita Eurooppaan kuin rautatiealan ammattiliitot, sillä ne tietävät, että niiden tulevaisuus riippuu kyvystä toimia Euroopan laajuisesti. Mielestäni ne myös vastaavat suurelta osin tästä kehityskulusta. Yhdistyneen kuningaskunnan junissa oli vielä jonkin aikaa sitten veturinlämmittäjiä, vaikkei tulta enää tarvittu. Nuo ajat ovat nyt ohi, luojan kiitos. Nyt työntekijöiden edustajat toimivat hyvin rakentavalla tavalla – kuten veturinkuljettajatkin – ja pyrkivät harkitusti uudistamaan rautateitä Euroopan laajuisesti ja varmistamaan näin mahdollisuuden kilpailla maanteiden kanssa. Paljon on tietenkin vielä tehtävä. Äänestimme tällä samaisella viikolla myös Cocilovon mietinnöstä. Ratkaisu ei ole vielä paras mahdollinen, mutta asiassa on edistytty. Jäsen Jarzembowskin mielestä siinä ei ole edistytty, mutta on vain hyvä, että hänenkin on joskus tehtävä kompromisseja. Hänen pitää pystyä tekemään kompromisseja jopa Hampurissa, Pohjois-Saksassa. Pienellä onnella pystymme siis löytämään hyvän ratkaisun ulkoisten kustannusten korvaamiseen. Uskon jokaisen järkevän ihmisen, jokaisen järkevän asiantuntijan sanovan, että tarvitsemme sekä rauta- että maanteitä. Kyse on sopivasta tasapainosta. Mielestäni tänä aikana on saatu aikaan hyvä kompromissi. Aika näyttää, mitä matkustajaliikenteen kanssa tehdään. Olen samaa mieltä jäsen Ainardin kanssa siitä, että toteutettuja toimia on tarkistettava. Toistaiseksi markkinoita ei ole tosiasiassa juuri avattu eivätkä rautatieyhtiöt ole olleet oikein valmiita hyväksymään markkinoita. Toivottavasti niin kävisi vastedes laajemmin. Haluaisin esittää vielä kerran lämpimät kiitokset esittelijälle hänen työstään. Hyvä jäsen Cederschiöld, haluaisin kiittää myös teitä hyvin paljon, sillä johditte sovittelukomiteaa määrätietoisesti ja harkiten. Tämän ansiosta pääsimme samalle tasolle neuvoston ja komission kanssa, mikä on mielestäni tärkeä virstanpylväs eurooppalaisen rautatiejärjestelmän kehittämisessä. Caudron (GUE/NGL ).    Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät kollegat, muistan ensimmäisen puheenvuoroni parlamentissa viisitoista vuotta sitten. Pidin sen istuntoiltana noin kello 11.45. Nyt viidentoista vuoden jälkeen pidän viimeisen puheenvuoroni jälleen illalla, ja lähes yhtä harva jäsen on läsnä. Olen kuitenkin iloinen saadessani pitää puheenvuoron tästä tärkeästä rautatiepaketista ja kaikesta, mitä siihen lisäksi liittyy. Haluan jälleen toistaa ryhmäni puolesta sekä omasta puolestani, että olemme sitoutuneet ylläpitämään ja erityisesti kehittämään laadukasta, tiheää, monipuolista ja turvallista Euroopan laajuista rautatieverkkoa, joka tarjoaa julkista palvelua kaikille Euroopan kansalaisille ja edesauttaa tasapuolista maankäyttöä Euroopassa. Mielestämme rautatiepaketti ja kaikki siihen liittyvät seikat ovat esimerkki sellaisesta Euroopasta, jota emme enää halua. Tällainen Eurooppa suosii ennen kaikkea vapaata kilpailua. On totta, että alan ammattiliittojen ja parlamentin yhden puolueen vastustuksen ansiosta sekä yhä enemmän kanssamme samalle kannalle kallistuvan yleisen mielipiteen painostuksen tuloksena rautateiden tulevaisuudelle kaikkein vaarallisimmat kohdat on poistettu tai niitä on lykätty. Mielestämme, myös minun mielestäni, tulosta ei kuitenkaan voida hyväksyä. Etenkään jäsen Jarzembowskin ja jäsen Sterckxin laatimia mietintöjä ei voida hyväksyä, vaikka jäsen Savaryn ja jäsen Ainardin mietinnöt ovatkin mielestämme myönteisiä. Lopuksi pidämme kokonaistulosta edelleen liian kielteisenä. Haluaisin lopuksi esittää toivomuksen, että tulevaisuudessa olisi enemmän ryhmiä, jotka haluavat rakentaa toisenlaisen Euroopan – sellaisen kuin me haluamme eli sosiaalisen kansalaisten Euroopan. Mielestämme sellainen Eurooppa olisi paljon lähempänä Euroopan unionin perustajien unelmaa kuin suurten vapaiden markkinoiden Eurooppa, johon olemme päätyneet useina vuosina tehtyjen vapauttamispäätösten seurauksena. Queiró (UEN ).    Arvoisa puhemies, päinvastoin kuin muiden liikennemuotojen aloilla, markkinoiden vapauttaminen on vasta raapaissut rautatieliikennealan pintaa. Rautatieliikenteeltä on näin ollen hävinnyt runsaasti vaikutusvaltaa suhteessa muihin kilpaileviin aloihin, erityisesti maantieliikenteeseen. Tästä syystä olemme tyytyväisiä esitettyyn toiseen rautatiepakettiin. Komissio ehdottaa siinä uusia toimia, joilla markkinoiden vapauttamista jatketaan siten, että alalla edellytetyt turvallisuusvaatimukset säilytetään. Käytän nyt tilaisuutta hyväkseni ja kiitän esittelijöitä erinomaisesta työstä. Mielestämme neuvoston kanssa aikaan saatu kompromissi voidaan nyt hyväksyä niiltä osin, joista oltiin erimielisiä. Kaikkein vaikein kysymys oli eittämättä vapauttamisprosessi, koska siinä törmätään eri jäsenvaltioiden vahvasti vakiintuneisiin etunäkökohtiin, sillä rautatiealalla on erikoisasema kunkin jäsenvaltion taloudessa. Tältä kannalta aikaan saadussa sovinnossa hillitään kaikkein radikaaleimpia ehdotuksia, mutta siinä ei kuitenkaan jätetä rautateiden matkustajaliikenteen markkinoiden avaamista jatkossa pois laskuista. Toinen merkille pantava seikka on tulevan Euroopan rautatieviraston hallintoneuvoston kokoonpanosta aikaan saatu sovinto. Onneksi hyväksyttiin periaate, jota sovelletaan jo muissa virastoissa ja jonka mukaan hallintoneuvostossa on yksi edustaja neuvoston jokaisesta jäsenvaltiosta. Lopuksi puhuisin vielä tarpeesta laatia rautateiden yhteinen turvallisuusstrategia, joka on viime kädessä rautateiden käyttäjien kannalta tärkeimpiä asioita. Olemme täysin samaa mieltä siitä, että alan turvallisuutta koskevat vähimmäisvaatimukset ja eri jäsenvaltioissa voimassa olevat säännökset on yhdenmukaistettava. Haluamme korostaa myös aluepolitiikka-, liikenne- ja matkailuvaliokunnan tekemiä ehdotuksia, jotka koskevat turvallisuustodistuksen käyttöönottoa, rautateiden henkilöstön koulutusta ja lupajärjestelmää sekä yhteisen työkielen käyttöönottoa kansainvälisessä liikenteessä lentoliikenteen tapaan. Aikaan saatu kompromissi on siis rohkea, tulevaisuuteen suuntautunut visio, joka meidän kaikkien olisi omaksuttava tällä tärkeällä liikennealalla. Van Dam (EDD ).    Arvoisa puhemies, rautatiealan elpymistä voidaan odottaa suurenmoisena mahdollisuutena. Valitettavasti todellisuus on edelleen kaukana tästä. Jotta korkealla olevat toiveet olisivat toteutettavissa, vahva eurooppalainen kannustin on välttämätön. Olemme näin olen tyytyväisiä edistykseen, jota on saatu aikaan jäsen Ainardin, jäsen Savaryn, jäsen Jarzembowskin ja jäsen Sterckxin johdolla. Nämä neljä parlamentin jäsentä ovat kukin osallistuneet sellaisen järkevän lainsäädännön laatimiseen ja kehittämiseen, jonka avulla Euroopan rautatiet voivat kehittyä kilpailukykyisiksi liikenteenharjoittajiksi tulevina vuosina. Matkustajaliikenne oli erityisen tärkeä aihe. Kannatan nykyistä näkemystä, jonka mukaan matkustajaliikenne on markkina-alana täysin erillinen tavaraliikenteestä eikä yhden tyyppistä käsitettä voida soveltaa saumattomasti toiseen. Markkinoiden kehittäminen vaatii siis varovaista lähestymistapaa. Neuvosto on puhunut, parlamentti on puhunut, ja niin olen minäkin. Alan toimijoiden tehtävänä on nyt ottaa haaste vastaan. Lisi (PPE-DE ).    Arvoisa puhemies, mielestäni meidän pitäisi olla tyytyväisiä – sanoisinpa jopa, että erittäin tyytyväisiä – saavutettuun tulokseen. Rautatiepaketin käsittelyä seuranneet jäsenet muistavat, että hetkittäin epäilimme, onnistuttaisiinko näin monimutkainen asia todella saattamaan loppuun. Meidän on näin ollen ensinnäkin oltava ylpeitä siitä, että maaliin päästiin ja lopputulos saatiin aikaan. Toiseksi meidän pitää olla ylpeitä siitä, että voidaan tunnustaa puolueettomasti, että ratkaisu on tasapuolinen lukuun ottamatta muutamia seikkoja, jotka eivät vakuuta kaikkia poliittisia näkökantoja, kuten olemme tänäkin iltana kuulleet. Esittelijöitä on tietenkin kiitettävä näiden tekemästä suuresta työstä. Neljässä ehdotuksessa näkyy tasapuolinen sekoitus yhtäältä polttavaa tarvetta avata ja modernisoida markkinat ja toisaalta tarvetta antaa takeet sekä turvallisuudesta että alan työntekijöiden pätevyydestä ja kokemuksesta, jonka haluamme turvata. Haluan ennen kaikkea esittää kiitokset. Esitän vain yhden huomautuksen, koska olen kuullut kommentteja, joita yritän kovasti ymmärtää. Kun puhutaan markkinoiden vapauttamisesta – josta jotkut maalaavat piruja seinille – vaadin, ettemme saa koskaan unohtaa, että tavoitteiden keskipisteessä ovat palvelujen käyttäjät. Kukaan ei pysty vapauttamaan markkinoita noin vain. Meidän on varmistettava, että kilpailumahdollisuuksien avulla ensinnäkin parannetaan palvelua käyttäjien kannalta. Käyttäjät ovat pääasiassa työntekijöitä, jotka kulkevat junilla töihin. Toiseksi on varmistettava, että tämä tehdään turvallisesti ja että työntekijöiden ammattitaitoa hyödynnetään samalla tehokkaasti. Mielestäni tämä tavoite on saavutettu. Tämä on viimeinen puheeni tällä vaalikaudella, joten käytän tilaisuutta hyväkseni ja kiitän kollegoitani. Tämä on ollut ensimmäinen kokemukseni parlamentin työstä. Kun minulla on ollut tilaisuus työskennellä tässä valiokunnassa, minulle on valjennut monessa tilanteessa, että hankalassa lainsäädäntötyössä tehdään Euroopan hyväksi paljon enemmän sellaista, mikä vaikuttaa suoraan ihmisten elämään, kuin Euroopan tulevaisuudesta ja tarkoituksesta käytävissä monissa, usein merkityksettömissä keskusteluissa. Ribeiro (GUE/NGL ).    Arvoisa puhemies, Euroopan laajuiset verkot ovat saaneet rautatieliikenteen taantumaan, vaikka se on ollut julkisten investointien ja palvelujen symboli vuosikymmenten ajan. Rautatiet on mainittu jopa löytöretkistä kertovissa runoissa, joissa matkustetaan aiemmin tuntemattomille alueille. Oli varmaa, että suurimittainen markkinoiden vapauttaminen ja siihen liittyvät tekijät, ulottuisivat lopulta myös rautatiealalle, samoin kuin ne ovat ulottuneet koulutukseen, terveydenhuoltoon ja vesihuoltoon. Markkinataloudesta on tullut ainoa ja fundamentalistinen ideologia. Emme haikaile menneen perään, emmekä halua mennä ajassa taaksepäin. Haluamme sen sijaan, että rautatiet ja muut julkiset palvelut siirtyvät uuteen aikaan siten, että ne hyödyttävät yhteisöä ja etteivät perusteet ole yksinomaan taloudellisia, jolloin palvelu kattaisi vain muutamia alueita ja junat vain viuhuisivat ohi suurin nopeuksin. Jotta näin kävisi, edellytetään yhteentoimivia verkkoja, multimodaalisia yhteyksiä, asianmukaista turvallisuutta, ympäristönsuojelua ja jäsenvaltioiden todellista osallistumista sekä vastuuvelvollisuutta oleellisena osana rautatiejärjestelmää. Kiitän siis esittelijöitä heidän tekemästään työstä. Puhemies.    Yhteiskeskustelu on päättynyt. Äänestys toimitetaan huomenna klo 11.00. Puhemies.    Esityslistalla on seuraavana keskustelu Rübigin laatimasta teollisuus-, ulkomaankauppa-, tutkimus- ja energiavaliokunnan mietinnöstä (A5-0237/2004) ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston päätökseksi monivuotisesta ohjelmasta yritysten ja yrittäjyyden, erityisesti pienten ja keskisuurten yritysten (pk-yritykset), hyväksi (2001–2005) tehdyn päätöksen 2000/819/EY muuttamisesta (KOM(2003) 758 – C5-0628/2003 – 2003/0292(COD)). Reding,    Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, ihan ensiksi haluan kiittää esittelijä Rübigiä erinomaisesta työstä, jonka ansiosta ehdotus voidaan hyväksyä ensimmäisessä käsittelyssä. Tämä on hyvä esimerkki tehokkaasta ja rakentavasta yhteistyöstä toimielinten välillä. Komission ehdotuksessa on kaksi pääkohtaa. Yhtäältä siinä esitetään eurooppalaisen yhteisyrityksen eli JEV-ohjelman lakkauttamista, ja toisaalta tehdään muutamia muutoksia teknologiayritysten toiminnan käynnistämistä varten perustettuun eurooppalaiseen aloituspääomatukijärjestelmään, jota kutsutaan ETF-käynnistysjärjestelmäksi. Siinä tarjotaan riskipääomaa teknologiayritysten toiminnan käynnistämistä varten. JEV-ohjelman lakkauttamista ehdotettiin, kun saatiin tulokset ohjelman arvioinnista, jonka mukaan ohjelmassa ei saavutettu asetettuja tavoitteita. Kysyntä oli vähentynyt, ja työllistävä vaikutus oli ollut vaatimatonta. Tällä ehdotuksella on mielestäni selkeä sanoma: sekä parlamentti että komissio ovat valmiita lakkauttamaan tehottomat ohjelmat, joissa ei saavuteta tavoitteita. Komission on parempi ohjata taloudelliset ja inhimilliset voimavarat pienille ja keskisuurille yrityksille tarkoitettuihin rahoitusvälineisiin, joilla on suurempi vaikutus, kuten pk-yritysten takausjärjestelmään tai ETF-käynnistysjärjestelmään. Tukijärjestelmään ehdotetuilla muutoksilla on tarkoitus tehdä välineestä joustava. Muutoksilla parannetaan alle kymmenen vuotta – nykyiseen viiteen vuoteen verrattuna – toimineiden yritysten mahdollisuuksia saada rahoitusta ja aloituspääomaa, jos yritys toimii jollain erityisalalla kuten biotieteissä. Tämä vastaa sitä, että tuotekehitys ja koevaihe voivat kestää tällaisissa yrityksissä erityisen pitkään, ja ne tarvitsevat kyseisenä aikana riskipääomaa toimintansa jatkamiseksi. Komission ehdotuksessa mainitaan myös selvästi, että tutkimus- ja kehitystyötä tekeviin yrityksiin investoidut varat ovat tukikelpoisia. Tästä näkyy, että eurooppalainen aloituspääomatukijärjestelmä on avoin varoille, joita käytetään sellaisiin pieniin ja keskisuuriin yrityksiin, jotka ovat erityisen aktiivisia tutkimus- ja kehitystyössä. Päätän puheenvuoroni toteamalla, että aloituspääomatukijärjestelmään tehtyjen muutosten pitäisi edesauttaa Lissabonin tavoitteiden saavuttamista sekä täyttää tavoite, jonka mukaan 3 prosenttia BKT:stä varataan tutkimus- ja kehittämismenoihin. Olen iloinen nähdessäni, että parlamentti tukee komission ehdotusta. Hyvä esittelijä Rübig, on siis sanomattakin selvää, että komissio hyväksyy kaikki Euroopan parlamentin esittämät tarkistukset eli tarkistukset 1–5. Rübig (PPE-DE ),    . Arvoisa puhemies Vidal-Quadras Roca, arvoisa komission jäsen Reding, hyvät kollegat, seppänä totuin tekemään kovaa työtä ja kohdistamaan lyönnit tarkasti rajattuihin kohtiin. Olen iloinen, että kaikki kolme toimielintä – parlamentti, neuvosto ja myös komissio – ovat osoittaneet, kuinka nopeasti ja tehokkaasti yhteisön lainsäädäntötyö voi edetä, kun kyseessä ovat tärkeät asiat, joista ollaan yhtä mieltä. Ehdotus annettiin joulukuussa 2003. Tammikuussa parlamentti antoi tehtävän kolmelle valiokunnalle ja yhdelle esittelijälle. Tänään 21. huhtikuuta olemme havainneet kolmikantaneuvotteluissa, että olemme yhtä mieltä tästä säädösluonnoksesta, joten pieniä ja keskisuuria yrityksiä koskeva tärkeä päätös astuu voimaan vain neljän kuukauden kuluttua siitä, kun ensimmäinen ehdotus tehtiin. Halumme yksinkertaisesti, että ohjelman avulla helpotetaan uuteen teknologiaan ja ennen kaikkea koulutukseen tehtäviä investointeja. Olen siis erityisen iloinen siitä, että komission jäsen Reding on täällä, koska mielestämme koulutus, ammatillinen koulutus ja jatkokoulutus ovat ehdottoman ratkaisevana perustana yhtiön menestymiselle. Ne parantavat viime kädessä ratkaisevasti yhtiön luottokelpoisuutta ja lisäävät luoton saantia varten edellytettäviä vakuuksia. Tavoitteenamme on yksinkertaisesti turvata nykyiset työpaikat ja yhtiöt ja luoda uusia. Mielestäni tavoite voidaan saavuttaa ohjelman avulla melko tehokkaasti. Tunnustamme myös haluavamme edistää yhteistyötä yritysten (erityisesti kaikkein pienimpien) välillä ja lopulta myös liikealojen välillä sekä niitä edistävien organisaatioiden välillä. Mielestämme komission pitäisi esittää meille kertomus edistymisestä, ensi kädessä tietenkin taloudellisista vaikutuksista, mutta meitä kiinnostavat myös vertailevat arvioinnit, joita tehdään, sekä parhaat käytännöt eli se, miten nämä ohjelmat käytännössä toteutetaan, miten ne pannaan täytäntöön ja miten monista maakohtaisista sovellutuksista voidaan oppia, jotta ohjelmia voidaan hyödyntää 100-prosenttisen tehokkaasti siten, ettei alalla ole hallintomenoja vaan kaikki rahat siirretään 100-prosenttisesti suoraan yrityksille Euroopan investointipankin kautta. Tiedämme, että yhdessä kolmesta ohjelmasta, JEV-ohjelmassa, tavoitteet eivät ole täyttyneet. Haluaisin kiittää komissiota suoraan siitä, että sillä oli rohkeutta myöntää tämä virallisesti ja todeta, että tätä ohjelmaa ei ole hyödynnetty täysimääräisesti. Tahdomme kuitenkin käyttää tästä vapautuneet varat tarkoituksenmukaisesti ja tiedämme, että Basel II -sopimuksen aiheisiin eli takuisiin, osakkuuslainoihin ja riskipääomaan kiinnitetään jatkossa entistä enemmän huomiota. Tänäänkin haluan vaatia tätä toimielintä – koko asiahan ratkaistaan väliaikaisesti huomisessa täysistunnossa – suhtautumaan myös Basel II -sopimukseen vakavasti. Vaikka nyt on laadittu tutkimus, josta pätevät asiantuntijat ovat jo kertoneet sisäisesti ja jonka tulokset eivät olleet meistä mitenkään tyydyttäviä, haluaisimme lisäksi vaikutustutkimuksen, josta kävisi yksinkertaisesti ilmi, mitä ongelmia Basel II -lainsäädännöstä on odotettavissa. Tahtoisimme nyt komission toteuttavan vaikutustutkimuksen, ja myös neuvosto on vaatinut, että sellainen olisi tehtävä. Haluaisimme tietää, mitä valtiovarainministerit ja valtiot haluaisivat tehdä tai mitä niiden on pakko tehdä nyt Basel II -sopimuksen voimaantulon aattona ja mitä ehdotuksia eri valtiot oikein laativat. Ennen kaikkea on laadittava liiketoiminnan uudelleenmäärittelyä koskeva ohjelma. Basel II -sopimusta ei pidä kuitenkaan ottaa käyttöön, jos kustannukset ovat miljardeja euroja. Toivomme, että kävisi päinvastoin. Kannatamme järkeistämishanketta. Yrityksille ja pankeille aiheutuvia kustannuksia on vähennettävä selvästi, ja kaikki suuntaavatkin katseensa rahoitusmarkkinoiden valvojiin, valtiovarainministereihin ja komissioon. Myös parlamentti tekee kaiken voitavansa, jotta Basel II -sopimuksesta tulee menestys. Toivomme, että Euroopan laajuisesti hyväksyttyä vakaussopimusta muutetaan pienyrityksille sopivaksi, jolloin pienyritystenkin tulevaisuus olisi turvattu. Montfort (PPE-DE ).    Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, esittelijä Rübigin mietinnössä ei ole mitään ongelmakohtia. Siinä ehdotetaan yrityksille tarkoitettujen rahoitustoimenpiteiden mukauttamista ja yritysten ja yrittäjyyden hyväksi laaditun monivuotisen ohjelman muuttamista. Minähän toimin aikoinaan tuon ohjelman esittelijänä. Toivottavasti mietintö osoittaa viimein komission halun ottaa huomioon riskipääomaa, toiminnan käynnistämistukea ja liikkeen luovutusta koskevat pk-yritysten tarpeet, kuten totesitte, arvoisa komission jäsen. Kaikki nämä ohjelmat eivät kuitenkaan vielä riitä Lissabonin tavoitteiden saavuttamiseen. Tavoitteet kuitenkin vahvistetaan joka vuosi kevään huippukokouksessa. En jatka tästä aiheesta tämän enempää. Nyt meneillään on viimeinen istunto, enkä varmuudella istu enää seuraavassa parlamentissa – valitettavasti – joten haluaisin toistaa painokkaasti sen, mitä olemme Euroopan kansanpuolueen (kristillisdemokraatit) ja Euroopan demokraattien ryhmään kuuluvien kollegojen kesken aina puoltaneet teollisuus-, ulkomaankauppa-, tutkimus- ja energiavaliokunnassa. Ensinnäkin toivon, että Euroopan pienten yritysten peruskirja saa lopulta oikeudellisen merkityksen. Yritykset tarvitsevat sen täytäntöönpanoa, kuten Barcelonan huippukokouksessa todettiin. Arvoisa komission jäsen, mikä on komission kanta? Toiseksi sekä pienten että keskisuurten yritysten pitää voida hyödyntää tutkimus- ja kehitysohjelmia, toimivatpa ne millä alalla tahansa ja olivatpa ne innovatiivisia taikka perinteisiä tai pieniä. Tämä ei ole vaihtoehto vaan välttämättömyys, jotta yritykset säilyvät kilpailukykyisinä, dynaamisina ja tehokkaina. Näinhän te juuri totesitte, arvoisa komission jäsen. Yritykset tarvitsevat opastusta, yhteistyötä ja vuoropuhelua. Pieniä ja keskisuuria yrityksiä tukevia ammattijärjestöjä on olemassa. Aikooko komissio pitää niitä todellisina yhteistyökumppaneina uusia ohjelmia laadittaessa? Näin yritykset pystyvät vastaamaan kasvun ja työllisyyden haasteisiin, nuoret pystyvät omaksumaan yrittäjäkulttuurin ja yrittäjähenkisyyden ja Euroopasta, joka on viimein yhdentynyt uudelleen, tulee maailman dynaamisin alue, jossa jokaisella kansalaisella on oma paikkansa. Rübig (PPE-DE ).    Arvoisa puhemies, haluan vain merkittävän pöytäkirjaan, että Hans-Peter Martin, joka hermostuu aina, kun ihmiset ensin ilmoittautuvat läsnä oleviksi mutta poistuvat sitten paikalta, loistaa itse poissaolollaan tämän illan istunnosta. Puhemies.    Ne, joiden piti käyttää puheenvuoro, eivät ole paikalla, joten keskustelu on päättynyt. Äänestys toimitetaan huomenna klo 11.00. Puhemies.    Esityslistalla on seuraavana keskustelu van Velzenin laatimasta teollisuus-, ulkomaankauppa-, tutkimus- ja energiavaliokunnan mietinnöstä (A5-0235/2004) ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston päätökseksi digitaalisen sisällön saavutettavuuden, käytettävyyden ja hyödynnettävyyden parantamista Euroopassa koskevan monivuotisen yhteisön ohjelman perustamisesta (KOM(2004) 96 – C5-0082/2004 – 2004/0025(COD)). Van Velzen (PPE-DE ),    . Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, tämä on hyvin historiallinen hetki, koska nyt on keskiviikkoilta, ja tämä on viimeinen mietintö tämän illan esityslistalla. Tämä on myös viimeinen mietintöni parlamentissa, sillä jään nyt pois kymmenen vuoden jälkeen. Siitä ei ole niinkään kauan, kun Lissabonin prosessin tärkeydestä keskusteltiin jälleen kerran Brysselin huippukokouksessa. Jos Euroopasta halutaan tehdä maailman kilpailukykyisin ja dynaamisin tietoon perustuva yhteiskunta vuoteen 2010 mennessä, paljon on tietenkin vielä tehtävä. Kuten näimme Europe 2005 -toimintaohjelmassa, laajakaistayhteyksien saatavuus riippuu suurelta osin digitaalisen sisällön saatavuudesta. On todella mahdollista saada laajakaistayhteys, mutta jos sisältöä ei ole, yleisö ei oikein innostu. Sama pätee matkapuhelinten käyttäjille suunnattuihin kehittyneisiin palveluihin – tarkoitan esimerkiksi kolmannen sukupolven matkapuhelintekniikkaa. Vietin vastikään pari viikkoa Kiinassa, ja minua hämmästytti, että kiinalaiset, kuten japanilaiset ja eteläkorealaisetkin, ovat jo nyt innoissaan neljännen sukupolven matkapuhelintekniikasta. Tämä tarkoittaa, että Eurooppaa laahaa jatkossa jäljessä myös kolmannen sukupolven matkapuhelintekniikassa, kuten Nokian tulokset osoittavat. Tässä mielessä digitaalista sisältöä koskeva mietintö on erittäin tärkeä, koska siinä edistetään tuottavuuden ja innovaation lisäämistä sekä parempia tietotuotteita ja -palveluja. Tällä on myönteinen vaikutus sähköiseen hallintoon, jossa on myös jääty pahasti jälkeen, ja tällä lisätään hankkeita sähköisten terveyspalvelujen, verkkoliiketoiminnan ja verkko-opetuksen aloilla. Olen näin ollen tyytyväinen, että komission jäsen on tänä iltana paikalla. Komission Content-ehdotuksessa eritellään esteet etenkin Euroopan yleistä etua palvelevilla aloilla sekä niillä aloilla, joilla markkinat eivät takaa riittäviä investointeja. Markkinat eivät voi tehdä kaikkea, ja hallitusten asema on perusteltu. Ehdotuksella pyritään luomaan olosuhteet, joissa digitaalinen sisältö on laajemmin saatavissa ja käytettävissä ja jolloin digitaalisen sisällön saavutettavuuteen ja uudelleenkäytettävyyteen perustuvista palveluista saadaan tarpeen mukaan parempi taloudellinen tuotto. Teollisuus-, ulkomaankauppa-, tutkimus- ja energiavaliokunta on jättänyt komission ehdotukseen 16 tarkistusta. Näillä tarkistuksilla haluamme varmistaa, että mietintö kohdistuu julkiseen sektoriin ja että huomiota kiinnitetään vuoden 2007 jälkeisiin rahoitusnäkymiin. Haluamme varmistaa myös, että määrärahoja varataan suurin piirtein 55 miljoonaa euroa vuosiksi 2005 ja 2006 ja että kokonaismäärärahat ovat noin 163 miljoonaa euroa. Tässä yhteydessä haluan käyttää tilaisuutta hyväkseni ja kiittää varjoesittelijöitä Gilliä ja Plooij-van Gorselia välillämme vallinneista erinomaisista työsuhteista. Pöytä oli jo katettu juhlia varten, sillä myös neuvosto, jonka kanssa neuvottelimme, hyötyisi siitä, että asia saataisiin päätökseen ensimmäisessä käsittelyssä, jottei viivästyksiä tulisi. Perusbudjetti oli 163 miljoonaa euroa. Neuvosto – erityisesti puheenjohtajavaltio Irlanti – uskotteli meille, että sopimus syntyisi, jos suostuisimme pienentämään kokonaismäärää 145 miljoonaan euroon. Kunnon parlamentin jäsenten tavoin toivoimme viime kädessä suurin piirtein 150:tä miljoonaa, mutta puheenjohtajavaltio Irlanti vastasi epävirallisissa kolmikantaneuvotteluissa, ettei budjetti saisi ylittää 120:tä miljoonaa, ja lisäsi, että jos painostaisimme hieman, varoja voitaisiin lopulta myöntää 138 miljoonaa. Ilmoitimme, että se oli aivan liian vähän ja että 140 miljoonaa olisi ehdoton vähimmäismäärä. Tämän jälkeen pyysimme neuvoston puheenjohtajavaltiota ilmoittamaan kirjallisesti, että 140 miljoonasta oli päästy sopimukseen. Tarjous raukesi tänään iltapäivällä klo 13.30. Neuvostolle tyypilliseen tapaan minulle lähetettiin seuraava viesti klo 17.11. Lainaan sitä sanasta sanaan, sillä se näyttää hyvältä historian kirjoissa: " Nyt on kolmas kerta, kun neuvostolta on saatu sama viesti, ja joka kerta, kun pyydämme heitä antamaan, he vastaavat, etteivät pysty. Kun neuvoston toiminta on kerran näin – niin sanoakseni – epävarmaa, voimme vain todeta, että aloitamme pian vaalikampanjan. Kerromme kansalaisille, että neuvosto tekee Lissabonin prosessista kauniita lupauksia Brysselissä, mutta heti kun sen olisi annettava esimerkiksi varoja Lissabonin prosessin toteuttamista varten, neuvosto ei täytä lupauksiaan vaan jättää meidät tyhjin käsin. On hyvin valitettavaa, että neuvosto kohtelee näin meitä parlamentin jäseniä – meitä, jotka haluamme tehdä Euroopasta maailman kilpailukykyisimmän ja dynaamisimman tietoon perustuvan talouden vuoteen 2010 mennessä. Olen iloinen, että vaalikampanjat ovat käynnissä. Tämä kannustaa minua osallistumaan ja tuomaan julki neuvoston kaksinaamaisuuden. Tulevaisuus näyttää valoisalta. Reding,    Arvoisa puhemies, saanen ennen varsinaiseen asiaan siirtymistä esittää henkilökohtaiset kiitokseni arvoisalle esittelijälle, hyvälle ystävälleni van Velzenille siitä työstä, jota hän on tehnyt kymmenen viime vuoden aikana yhteisen hyvän eteen parantaakseen kaikkien eurooppalaisten elämää näiden taustoista tai toimialasta riippumatta. Hänen työnsä ei ole loppunut pelkästään eurooppalaisiin: mielessäni ovat myös hänen kansainväliset, jopa maailmanlaajuiset saavutuksensa. Mielestäni van Velzen on osoittanut, millainen on hyvä parlamentin jäsen. Käsittelen nyt Content-ohjelmaa. Kuten esittelijä selvitti, komission tavoitteena on käynnistää ohjelma vuoden 2005 alussa, kun ollaan suurin piirtein puolivälissä edettäessä kohti Lissabonin ohjelman tavoitevuotta 2010. Meidän on parannettava olosuhteita yritysten innovaatioita varten erityisesti digitaalisen sisällön markkinoiden tietyillä aloilla, ja siksi ohjelma on niin tärkeä Lissabonin strategian kannalta. Sen lisäksi, että digitaalisen verkkosisällön markkinoilla on merkittävästi kasvupotentiaalia, se tarjoaa myös ihanteellisen alustan innovatiivisille digitaalisen sisällön tuotteille ja palveluille, jotka ylittävät valtioiden rajat. Kuvitelkaapa esimerkiksi, jos kaikki Euroopan julkishallinnot keräisivät ja tallentaisivat tietoja samalla tavalla ja jos kaiken huipuksi kaikki kansalaiset osaisivat hyvin kaikkia unionin kieliä. Yritin iskostaa tätä ihmisiin Euroopan kielten vuonna, ja prosessi on käynnissä: ihmiset opiskelevat yhä enemmän kieliä. Tavoitteeseen on kuitenkin vielä pitkä matka. Internetissä on todennäköisesti jatkossa kuitenkin paljon enemmän karttoja Euroopan laajuisista moottoriteistä, vesiteistä sekä muista luonnon kohteista ja rakennetuista kohteista. Luodaan myös yhä laajempia eurooppalaisia digitaalisia kirjastoja, jotka ovat sekä kulttuurisesti että tieteellisesti maineikkaita. Jatkossa saadaan paljon enemmän eurooppalaista digitaalista oppimateriaalia. Toukokuusta 2004 lähtien Euroopan unioniin kuuluu todella 25 jäsenvaltiota, unionissa puhutaan 20:tä kieltä, kulttuureja on jopa enemmän. Tämän lisäksi unionissa on hyvin monia alueita sekä todella pirstaloituneet markkinat mille tahansa yritykselle, joka pyrkii kehittämään innovatiivisia, rajat ylittäviä digitaalisen sisällön tuotteita ja palveluja. Tämä tilanne olisi otettava huomioon, kun Content-ohjelma käynnistyy tammikuussa 2005. Näkymät eivät ehkä ole niin koruttomat kuin miltä näyttää. Vasta hyväksytyllä julkisen sektorin tietoja koskevalla direktiivillä saatetaan yhteen jäsenvaltioiden lainsäädännöt, jotka koskevat julkisen sektorin hallussa olevien tietojen uudelleenkäyttöä. Muotojen ja kielten yhdistämisen vaikeuksia voidaan ratkoa nykyaikaisella tietotekniikalla, mikä kuuluu Content-ehdotukseen. Olen täysin samaa mieltä esittelijän kanssa siitä, että tämän vuoksi on erittäin tärkeää, että Content-ohjelmaa tarkastellaan yhdessä Learning-ohjelman kanssa, sillä ihmisiä on ensin opetettava käyttämään sisältöä, ennen kuin siitä on todellista hyötyä. Ehdotetussa ohjelmassa suositellaan keskittymistä digitaalisen sisällön markkinoiden selvästi pirstaloituneisiin osiin Euroopassa, jossa markkinavoimat eivät ole yksin pystyneet lisäämään kasvua, kuten esittelijä aivan oikein totesi. Kohteena on kolme alaa: spatiaalinen tai maantieteellinen tieto, opetusmateriaalit ja kulttuurisisältö. Komissio onkin iloinen huomatessaan, että esittelijä van Velzenin jättämät tarkistukset parantavat ehdotusta. Haluaisimme kiittää häntä ja varjoesittelijöitä, jäsen Gilliä ja jäsen Plooij-van Gorselia heidän pyrkimyksistään päästä kompromissiin neuvoston kanssa, jotta asia saataisiin päätökseen ensimmäisessä käsittelyssä. Vaikka esittelijällä onkin ongelmia neuvoston kanssa, hänellä ei pitäisi olla mitään ongelmia komission kanssa, koska komissio voi hyväksyä kaikki parlamentin esittämät tarkistukset. Gill (PSE ).    Arvoisa puhemies, kiitokset kuuluvat esittelijä van Velzenille, koska hän on tehnyt erinomaista työtä ja laatinut todella hyvän mietinnön. Olin ensimmäisen Content-ohjelmaa koskevan mietinnön esittelijä ja näen esittelijä van Velzenin tehneen lujasti töitä, kun hän on yrittänyt varmistaa, että Eurooppa pääsisi edulliseen asemaan digitaalisen sisällön alalla. Kuten hän aiemmin totesi, Yhdysvalloilla on maailman kehittynein digitaalinen talous, ja Eurooppa, jossa markkinat ovat pirstaloituneet ja jossa media- ja televiestintäyhtiöt ovat pienempiä, yrittää ottaa sitä kiinni sisällön laadun ja tuotteiden saralla. Sen sijaan, että puhuisin mietinnön sisällöstä, jonka sekä esittelijä että komissio tiivistivät niin sujuvasanaisesti, haluan puhua neuvostosta. Olen erittäin huolissani neuvoston omaksumasta asenteesta ja lähestymistavasta. Se on toistuvasti ilmoittanut haluavansa saavuttaa Lissabonin tavoitteet, joista keskeisimpiä on mahdollisuuksien tarjoaminen Euroopalle sähköisten välineiden aikakaudella. Kun neuvoston pitäisi sitten ryhtyä sanoista tekoihin, mitään ei kuitenkaan tapahdu. Kuten esittelijä totesi, neuvosto kohteli parlamenttia äärimmäisen ylimielisesti. Tingimme määristä – 20 miljoonaa, 30 miljoonaa, 50 miljoonaa – koska neuvosto ei halua antaa ohjelman toteuttamiseen riittäviä varoja. Kun unionissa on 25 jäsenvaltiota, riittävät varat ovat tarpeen, mikäli aiomme saavuttaa tällä alalla suurimman kilpailijamme, Yhdysvallat. Monet korkeaa koulutusta vaativat työtehtävät riippuvat siitä, saadaanko sisältö kuntoon, ohjelma toteutettua ja pk-yritykset ja muut palvelujentarjoajat tavoitettua. On sääli, ettemme ole neuvoston asenteen vuoksi voineet saattaa tätä aloitetta loppuun. Se oli tämän vaalikauden tärkein asia, ja meidän piti saada tämä ohjelma valmiiksi ja käynnistää se vuonna 2005. Parlamentti todella halusi, että näin kävisi. Näin ei käynyt, ja se koituu unionin tappioksi. Tämä johtui siitä, ettei neuvosto halunnut kustantaa ohjelmaa. Tällä hetkellä sen tarjous on yhtä tyhjän kanssa, kun puhutaan 25 jäsenvaltion unionista. Haluaisin kiittää esittelijää, joka teki kaikkensa, jotta asia saataisiin päätökseen, sillä osa meistä muiden ryhmien edustajista halusi pitäytyä komission alkuperäisessä ehdotuksessa eli 165 miljoonassa eurossa. Tuo summa tarvitaan, jos Content-ehdotus halutaan todella toteuttaa. Epäonnistuminen ei johdu siitä, ettei esittelijä olisi yrittänyt. Toivottavasti neuvosto tajuaa toisessa käsittelyssä, ettei parlamentti halua tukea ohjelmia, jotka toteutetaan vain pala palalta. Puhemies.    Keskustelu on päättynyt. Äänestys toimitetaan huomenna klo 11.00(1).

Hervatting van de zitting De Voorzitter. Ik verklaar de zitting van het Europees Parlement, die op donderdag 13 juni werd onderbroken, te zijn hervat. Voorzitter. Wij gaan nu verder met de agenda. Donderdag: Wurtz (GUE/NGL). Ik wil graag voorstellen om de situatie in Argentinië als vijfde punt in te schrijven op de agenda van het actualiteitendebat. Op dit moment staan er namelijk maar vier punten ingeschreven en overeenkomstig het Reglement en de gebruiken mogen dit er vijf zijn. Het punt met betrekking tot de situatie in Argentinië hoeft er mijns inziens dus niet ter vervanging van een ander punt te komen. Van den Berg (PSE). Voorzitter, mijn fractie, de Socialistische fractie, wil graag in september over Afghanistan en Cuba spreken; maar ze wil dat beide punten goed worden voorbereid in de Commissie Buitenlandse Zaken. We hebben het gevoel dat beide onderwerpen niet behandeld moeten worden door er één punt uit te pakken, maar dat dit grondig moet gebeuren, en dan kunnen beide onderwerpen in september aan de orde komen. Dat geldt dus zowel voor Cuba als voor Afghanistan. We steunen daarom het idee om Afghanistan hier te vervangen door Argentinië. De Voorzitter. Het voorstel betreft nog steeds een vervanging. Cohn-Bendit (Verts/ALE). Mijnheer de Voorzitter, ik wil hier enkel laten weten dat mijn fractie zich geheel kan vinden in het voorstel van de heer Wurtz. Wij willen graag dat de kwestie Argentinië in het actualiteitendebat wordt ingeschreven. Natuurlijk moet er over Argentinië worden gedebatteerd. De situatie in Argentinië is nijpend en alleen een redevoering volstaat niet. Ik deel bijvoorbeeld niet de mening van de heer Wurtz over de gebeurtenissen die zich hebben afgespeeld. Er zijn klachten ingediend over hetgeen zich in Afghanistan heeft afgespeeld. Het Parlement dient hierover te spreken en enige helderheid te verschaffen over de gebeurtenissen. Ik vind het nodig dat er nu over zowel Argentinië als Afghanistan gedebatteerd wordt. Wij mogen deze kwesties niet laten liggen tot september. Het zou een goede zaak zijn als dit debat wordt afgesloten met een vraag aan de Commissie of aan de Raad en als het vervolgens in september en oktober wordt voortgezet. De Voorzitter. Ik wil hierover geen debat beginnen, aangezien dat tegen het Reglement zou zijn. De heer Van den Berg blijft bij het voorstel van de Socialistische fractie. Ik breng daarom in stemming dat agendapunt 4, 'Democratie in Afghanistan?, wordt vervangen door 'De crisis in Argentinië?. De Rossa (PSE). Mijnheer de Voorzitter, ik heb een motie van orde. Eigenlijk zouden we nu moeten vieren dat het Internationaal Strafhof vandaag officieel in werking is getreden. Helaas hebben de Verenigde Staten gisteren hun veto uitgesproken over het VN-mandaat voor SFOR in Bosnië, waaraan een groot aantal EU-landen deelnemen. Ik wil zeer nadrukkelijk bezwaar maken tegen de uitoefening van het vetorecht in de Veiligheidsraad, omdat daarmee in feite niet alleen het mandaat van de Verenigde Naties voor SFOR door een veto wordt getroffen, maar ook het buitenlands beleid van Ierland en andere landen die onder VN-mandaat deelnemen aan SFOR. Ierland zal SFOR nu wellicht moeten verlaten, omdat er geen sprake meer is van een VN-mandaat zolang dit veto bestaat. Ik wil u verzoeken, in ieder geval namens mijzelf en naar ik aanneem ook namens vele anderen in dit Parlement, om bezwaar te maken tegen deze houding van de Verenigde Staten. Het is ongelofelijk dat de Verenigde Staten zich proberen te onttrekken aan de internationale rechtsnormen. Het is ongelofelijk dat zij hun mensen willen vrijwaren van vervolging in geval van betrokkenheid bij schending van de mensenrechten. Dat is onaanvaardbaar voor dit Parlement en zou onaanvaardbaar moeten zijn voor de hele Europese Unie. De Voorzitter. Wij kunnen dit, mijnheer Rossa, ook op de agenda van woensdagmorgen plaatsen voor bespreking nadat de Raad en de Commissie hierover een verklaring hebben afgegeven, maar uit de reactie van het Parlement is wel duidelijk hoe de overgrote meerderheid over deze kwestie denkt. Stevenson (PPE-DE). Mijnheer de Voorzitter, ik heb een motie van orde. Vorige week donderdagochtend vroeg is een bus met 43 schoolkinderen van Largs Academy in het Schotse Ayrshire betrokken geraakt bij een tragisch ongeval nabij het Franse dorpje Bierre-les-Semur, in de buurt van Dijon. Helaas is daarbij een 15-jarig meisje, Katherine Fish, om het leven gekomen. Een van de leerkrachten die meereisden, heeft een arm verloren. Verscheidene leerlingen raakten ernstig gewond en worden momenteel nog behandeld in ziekenhuizen in Semur-en-Auxios en Dijon. Degenen die minder ernstige verwondingen hadden opgelopen, zijn inmiddels met een speciaal ingezet vliegtuig naar Schotland teruggekeerd. Ik weet zeker dat ik ook namens de andere Parlementsleden uit Schotland spreek als ik zeg dat ik diep geschokt ben door dit tragisch ongeval en mijn erkentelijkheid wil betuigen aan de burgemeester van Bierre-les-Semur, de heer Michel Neugnot, en de noodhulpdiensten, het medisch personeel en de omwonenden. Zij hebben blijk gegeven van hun oprechte bezorgdheid en medemenselijkheid door de leerlingen en leerkrachten direct na het ongeval met alle zorg te omringen en de vele ouders bij te staan die onmiddellijk uit Schotland waren overgekomen om bij hun kinderen te zijn. Het Schotse volk was diep geraakt door de vriendelijke, correcte manier waarop deze goede mensen te hulp schoten. Velen van hen boden spontaan hun diensten aan om de slachtoffers ondersteuning en troost te bieden. Ik hoop dat dit Parlement samen met mij allen die hun hart hebben laten spreken voor de dappere leerlingen die betrokken waren bij dit ongeval, oprecht willen bedanken. Wij wensen alle gewonden een spoedig herstel en betuigen de ouders en familie van Katherine Fish ons diepste leedwezen. Figueiredo (GUE/NGL). Mijnheer de Voorzitter, zoals ik reeds schriftelijk heb benadrukt, dient de Raad volledige opheldering te verschaffen omtrent de ernstige incidenten waarvan honderden Portugese burgers, onder anderen vertegenwoordigers van politieke partijen en leden van het Portugese parlement, die de demonstratie naar aanleiding van de Europese Raad van Sevilla op 22 juni jongstleden wilden bijwonen, het slachtoffer zijn geworden. De Spaanse politie heeft deze personen ten dele met geweld verhinderd de grens tussen Portugal en Spanje te overschrijden, en fotoapparatuur en audiovisueel materiaal in beslag genomen. Dergelijke praktijken vormen een flagrante inbreuk op de fundamentele rechten en vrijheden, vooral op de vrijheid van vereniging en vergadering. Daarom dient te worden opgehelderd wie hiervoor verantwoordelijk was en welke redenen hieraan ten grondslag lagen, teneinde te waarborgen dat dergelijke incidenten zich in de toekomst niet herhalen. Voorts moet een antwoord worden gegeven op de vraag of het vrije verkeer van personen en de vrijheid van vereniging en vergadering iedere keer wanneer er een Europese top plaatsvindt op losse schroeven komen te staan, aangezien dit een ernstige inbreuk zou vormen op de democratische beginselen en een ontoelaatbare beperking van het recht om te protesteren en uiting te verlenen aan gevoelens van onvrede. Het Portugese parlement heeft zich hierover reeds uitgesproken, aangezien ook Portugese afgevaardigden de dupe zijn geworden van deze voorvallen. Mijnheer de Voorzitter, ik verzoek u tegen deze achtergrond de Raad om opheldering te verzoeken omtrent deze ernstige incidenten aan het einde van het Spaanse voorzitterschap van de Raad. Lage (PSE). Mijnheer de Voorzitter, ik wil mij aansluiten bij de woorden van mijn collega Ilda Figueiredo, en de Raad en de Commissie op mijn beurt verzoeken opheldering te verschaffen omtrent de ernstige incidenten die aan de Portugees-Spaanse grens hebben plaatsgevonden. Deze incidenten dienen absoluut te worden veroordeeld en hieruit moeten de juiste consequenties worden getrokken. In Portugal hebben deze voorvallen voor grote opschudding, ja zelfs een politieke storm gezorgd, en het Europees Parlement kan niet onverschillig blijven tegenover dergelijke gebeurtenissen in een lidstaat van de Europese Unie. De vrijheid van vergadering en het vrije verkeer van personen zijn fundamentele rechten van de Europese burger die niet mogen worden geschonden tenzij er hiervoor ernstige redenen zijn en zonder dat het Parlement een standpunt terzake inneemt en hiertegen protesteert. Galeote Quecedo (PPE-DE). Mijnheer de Voorzitter, uiteraard onderschrijf ik de hier door mijn collega's verwoorde beginselen. Ik wil hen er evenwel aan herinneren - wellicht weten zij dat al - dat hun landgenoot, commissaris Vitorino, reeds in het openbaar, in een nota, heeft meegedeeld dat de genoemde voorvallen geen overtreding van het beginsel van Schengen inhouden. Bovendien heeft het Ministerie van Buitenlandse Zaken aan de betrokkenen zijn verontschuldigingen voor deze incidenten aangeboden. Plooij-van Gorsel (ELDR). Voorzitter, collega's, u heeft afgelopen week allemaal een schrijven ontvangen van de quaestoren dat, als gevolg van een gerechtelijke uitspraak van het Franse hof, de chauffeursdiensten in Straatsburg deze week zeer beperkt zullen zijn en wij alleen gebruik kunnen maken van onze eigen chauffeurs en niet van de ingehuurde taxi's die wij altijd gebruiken. Voorzitter, toen wij aantraden in 1999 voor ons huidige mandaat, heeft de Franse regering gezegd dat zij alles wilde doen om ons leven hier in Straatsburg comfortabeler te maken. Welnu, in de eerste plaats zijn er heel veel vluchten uit de hoofdsteden richting Straatsburg afgeschaft. In de tweede plaats, is het transport van warm water in dit Parlement niet meer mogelijk en nu hebben we ook geen auto's meer. Wat kan de Franse regering nog meer doen om ons het leven hier in Straatsburg zuur te maken? Voorzitter, ik zou u dan ook willen voorstellen dat alleen die leden die tegen Straatsburg stemmen, nog gebruik mogen maken van de wagens van het Parlement. De Voorzitter. In een poging u gerust te stellen, mevrouw Plooij-van Gorsel, heeft het Parlement gezorgd voor een tijdelijke dienstregeling, die van kracht blijft tot de Franse regelgeving wordt aangepast. Voor heel gezonde leden als uzelf hebben wij het aantal beschikbare fietsen in de loop van de week verdubbeld. Dupuis (NI). Mijnheer de Voorzitter, het doet mij genoegen dat er collega's zijn die zich in hoge mate interesseren voor de kwestie van het Internationaal Strafhof. De interventie van zojuist heeft dit duidelijk gemaakt. We moeten deze gelegenheid echter niet te baat nemen om een anti-Amerikaanse stemming te kweken. In het statuut van het Internationaal Strafhof wordt gewag gemaakt van een mechanisme dat met de term 'complementariteit? wordt aangeduid en dus geen betrekking op Amerikaanse troepen heeft. Het is evenwel duidelijk dat hier sprake is van een zeer ernstige situatie. Het Parlement zal dus op deze kwestie moeten terugkomen, want de Amerikanen moeten worden overtuigd. Zonder de Verenigde Staten zal dit Strafhof geen daadwerkelijk internationaal hof zijn. Helmer (PPE-DE). Mijnheer de Voorzitter, ik heb een motie van orde. Ik wil het kort hebben over de stellingname van de VS ten aanzien van het Internationaal Strafhof. We zijn onze Amerikaanse bondgenoten dank verschuldigd voor hun geweldige bijdrage aan de vredeshandhavingsoperaties in Europa. We moeten net als de VS beseffen dat het een van de primaire functies van de nationale staat is om de rechten van de staatsburgers in de eigen gerechten te waarborgen. Bijgevolg moeten wij de zienswijze van de Amerikanen respecteren dat het voor hen lastiger wordt om die plicht te vervullen als zij zouden toelaten dat hun soldaten of andere Amerikaanse onderdanen voor het strafhof verschijnen. Malmström (ELDR). Mijnheer de Voorzitter, zoals u ongetwijfeld weet, zijn er op dit moment erg interessante ontwikkelingen gaande op Cuba. Er is een omvangrijk referendumproject gaande over het invoeren van de democratie. De reactie van Fidel Castro hierop was dat hij het socialisme definitief in de grondwet heeft verankerd, iets wat wij erg hoog opnemen. Aanstaande donderdag vindt hier een bijeenkomst plaats die door de ELDR-Fractie is georganiseerd. Wij hebben vier liberale vrienden uit Cuba uitgenodigd die zich op vreedzame wijze inzetten voor democratisering. De Cubaanse regering heeft hun echter een uitreisvisum geweigerd. Zij zijn dus uitgenodigd door het Europees Parlement, maar mogen Cuba niet uit. Dat vind ik erg onrustbarend. Mijnheer de Voorzitter, ik hoop dat u bij de Cubaanse overheid kunt protesteren tegen deze handelwijze. Alyssandrakis (GUE/NGL). Mijnheer de Voorzitter, wij krijgen bijna dagelijks een bewijs van het barbaars gedrag van de staat Israël te zien. Israël heeft een nieuwe campagne op touw gezet om de Palestijnen te vernietigen. Het vermoordt weerloze burgers, dwingt de Palestijnse bevolking in isolement te leven en maakt het hoofdkwartier van de Palestijnse Autoriteit in Hebron met de grond gelijk. Bij deze laatste operatie zijn vijftien doden gevallen. Daarnaast worden onaanvaardbare pogingen ondernomen om de gekozen Palestijnse leiding uit het zadel te wippen. Het is duidelijk dat Israël en degenen die Israël steunen zich van de Palestijnse autoriteit willen ontdoen, of deze willen vervangen door een team dat bereid is naar de pijpen van het internationaal imperialisme te dansen. Zij willen Palestina opnieuw aan een bezettingsregime onderwerpen. Wij veroordelen voor de zoveelste keer het beleid van Israël, dat het Palestijnse volk wil uitmoorden. Ook herinneren wij eraan dat de enige oorzaak van alle geweld de Israëlische bezetting is. Wij veroordelen de aanvallen op de Palestijnse autoriteit ten zeerste en verdedigen het elementaire recht van het Palestijnse volk om zijn eigen leiders te kiezen. Tot slot, mijnheer de Voorzitter, veroordelen wij de houding van de Europese Unie, die met het zogenaamde beleid van gelijke afstand tussen beide partijen in feite de Israëlische barbaarsheid steunt. Turco (NI). Mijnheer de Voorzitter, ik voer het woord in verband met de resolutie over de schending van de rechtsstaat en democratie in Italië. Deze resolutie is door 10 procent van de leden ondertekend en op 18 april jongstleden ingediend. Na tweeënveertig dagen vond het algemeen secretariaat dat de ontwerpresolutie afgewezen moest worden vanwege een vormfout. Op 20 juni jongstleden hebben wij de resolutie opnieuw ingediend. Zoals ik de voorzitters van de fracties al had aangekondigd, ben ik vandaag om 17.00 uur begonnen met een hongerstaking en vanaf morgen neem ik ook geen vloeistoffen meer in, om te bewerkstelligen dat deze resolutie, waarin ernstige zaken worden gelaakt, op de agenda van de komende Conferentie van voorzitters van 4 juli wordt gezet. Een klacht over een lidstaat die de rechtsstaat en democratie schendt, moet absoluut kunnen rekenen op een politieke repliek, ook als tegenwicht tegen de bureaucratische onverschilligheid. Tannock (PPE-DE). Mijnheer de Voorzitter, ik heb een motie van orde. Ik wil mij evenals mijn collega Roger Helmer distantiëren van de opmerkingen van de heer De Rossa over het Internationaal Strafhof en de inwerkingtreding ervan vandaag in Den Haag. Het Statuut van Rome kent tekortkomingen, aangezien het ruimte laat voor politieke provocatie van Amerikaanse troepen en politieke leiders. Het werpt belangrijke obstakels op voor het bereiken van vrede en verzoening, aangezien een guerrillaleider of dictator nu na een vredes- en verzoeningsproces geen enkele garantie of ontslag van vervolging kan worden geboden. Niet voor niets hebben slechts ongeveer 70 landen het Statuut van Rome ondertekend. Rusland en China hebben, overigens zonder daarvoor te zijn bekritiseerd door de overkant van het Parlement, eveneens, en terecht, geweigerd het statuut te tekenen. Het instellen van een ad-hoctribunaal zoals in voormalig Joegoslavië of Rwanda is ongetwijfeld een veel betere oplossing. De Voorzitter. Aan de orde is het verslag (A5-0245/2002) van de heer Lehne namens de Commissie juridische zaken en interne markt, over het verzoek om opheffing van de immuniteit van Efstratios Korakas (2001/2230(IMM)). Lehne (PPE-DE) Mijnheer de Voorzitter, geachte afgevaardigden, als u het goed vindt, maak ik niet volledig gebruik van de vijf minuten spreektijd. Dat is in dit geval volgens mij ook niet de moeite waard. Het gaat immers om een betrekkelijke futiliteit. Ik zal u maar meteen zeggen dat de Commissie juridische zaken en interne markt, ook op voorstel van mij, met overgrote meerderheid adviseert de immuniteit niet op te heffen. De collega om wie het in dit geval gaat, wordt er door de procureur-generaal in Athene van beschuldigd gebruik te hebben gemaakt van zijn invloed als lid van het Europees Parlement, en zijn levenspartner ertoe te hebben aangezet haar vroegere levenspartner te belasteren. De procureur-generaal heeft bij zijn beslissing waarmee hij het sepot door de officier van justitie in Athene heeft teruggedraaid, nadrukkelijk naar de functie van onze collega als europarlementariër verwezen. Ik wil het volgende uit het verslag citeren: 'Deze bewering van indiener? - dat was in dit geval de vroegere levenspartner - 'is krachtens de wet gegrond, zoals blijkt uit het overgelegde afschrift van vonnis 1041/99 van de rechtbank van Athene (?) waaruit aanwijzingen voortvloeien dat bovengenoemde aangeklaagde (?) gezien zijn hoedanigheid van lid van het Europees Parlement en (?) aanzien dat hij op grond daarvan geniet, ten minste psychische steun heeft verleend (?)?. Onder normale omstandigheden gaat de commissie er in een dergelijk geval vanuit dat er sprake is van fumus persecutionis, wat betekent dat in ieder geval niet uitgesloten kan worden dat het openbaar ministerie, in dit geval de procureur-generaal, onze collega ook op grond van zijn hoedanigheid als lid van het Europees Parlement vervolgt. In het licht hiervan was de meerderheid de Commissie juridische zaken en interne markt van mening dat de immuniteit in dit geval niet opgeheven moet worden. Ik wil het Parlement verzoeken dienovereenkomstig te beslissen en morgen de immuniteit niet op te heffen. Hartelijk dank voor uw aandacht! De Voorzitter. Het debat is gesloten. De stemming vindt dinsdag om 12.30 uur plaats. De Voorzitter. Aan de orde is het verslag (A5-0191/2002) van de heer Savary, namens de Commissie regionaal beleid, vervoer en toerisme, over het gewijzigde voorstel voor een richtlijn van het Europees Parlement en de Raad betreffende een transparant stelsel van geharmoniseerde voorschriften voor rijbeperkingen op voor internationaal vervoer op aangewezen wegen gebruikte zware vrachtauto's (COM(2000) 759 - C5-0679/2000 - 1998/0096(COD)). Peijs (PPE-DE). Voorzitter, ik zou graag de rapporteur vervangen bij dit onderwerp. We weten allemaal dat Straatsburg moeilijk te bereiken is, dus hebben we er alle begrip voor als onze Franse collega's daar ook moeite mee hebben. Voorzitter, het vrij verkeer van goederen is één van de vier basisvrijheden van de Europese Unie. In principe vormen rijverboden daar, in welke vorm dan ook, een inbreuk op. In de beide kernlanden van de Europese Unie, Frankrijk en Duitsland, ligt het verkeer van vrachtwagens in het weekend op de doorgaande wegen heel erg gevoelig bij de mensen die daar wonen. Wij nemen de bezwaren van de bevolking heel serieus. Anderzijds moet worden erkend dat het vrachtverkeer ervoor zorgt dat in onze complexe maatschappij producten en voedsel tijdig ter plaatse zijn. Rekening houdend met de gevoeligheden, moeten wij binnen die randvoorwaarden proberen te komen tot een voor alle partijen leefbare oplossing. Met de Europese Commissie menen wij die gevonden te hebben in het verslag van de heer Savary die daarvoor alle credit verdient. Niemand hoeft de weekendrijverboden die al bestaan ook maar één minuut in te korten. Mijnheer Ferber - het zou leuk als mijn collega Ferber ook zou luisteren -, niemand hoeft de weekendrijverboden die al bestaan ook maar één minuut in te korten. Wij willen alleen de verboden voorspelbaar maken zodat de transport- en logistieke specialisten hun ritten tijdig kunnen plannen en met de afnemers overleg kunnen plegen over eventueel een ander ritme van levering. Op dit moment is het toenemend aantal ongecoördineerde nieuwe rijverboden een nachtmerrie voor de sector. De oplossing proberen we te bereiken door een meldingsplicht van nieuwe rijverboden aan de Europese Commissie onder de genoemde voorwaarden. Er is dus géén sprake van harmonisering van rijtijden. We willen alleen maar elkaar behoeden voor verrassingen. Ook nationale feestdagen worden niet geharmoniseerd: alle nationale feestdagen die al een rijverbod kennen, kunnen gewoon blijven. Het Commissievoorstel om te komen tot een soort minimumregeling van geharmoniseerde voorwaarden voor nieuwe rijbeperkingen verdient daarom onze steun. Ook tegenstanders van Europese bemoeienis ten aanzien van rijverboden kunnen zich hopelijk in dit herziene voorstel vinden. De regeling is namelijk alleen van toepassing op de wegen van het TEN. Op alle andere wegen kunnen de lidstaten zelf bepalen of ze rijverboden invoeren. De meeste amendementen die door de vervoerscommissie zijn ingediend vormen een constructieve aanvulling op het Commissievoorstel. Zo is een Europees informatiesysteem van groot belang voor de Europese vervoerssector. Voorts heeft het Parlement amendementen ingediend die moeten garanderen dat er goede parkeer- en sanitaire voorzieningen komen voor chauffeurs wanneer zij een heel weekend niet naar huis kunnen en zich op een parkeerplaats moeten vermaken. De sociale omstandigheden waarin chauffeurs zich wat dit betreft bevinden als gevolg van de rijverboden, kunnen met recht dramatisch worden genoemd. Er zijn heel veel amendementen ingediend om de lijst met uitzonderingen uit te breiden. Mijn fractie zal alle uitbreidingen afwijzen. Persoonlijk moet ik zeggen dat ik vóór amendement 21 zal stemmen dat over het vervoer van bloemen gaat, maar mijn fractie zal helaas tegen stemmen. Overigens zal dit het rijverbod nauwelijks schaden, voorzitter. Tenslotte wil ik erop wijzen dat amendementen 4 en 13 de richtlijn, op zijn zachtst gezegd, in gevaar brengen. Deze amendementen hebben tot gevolg dat lidstaten niet meer via comitologie binnen de Europese Commissie, maar naar eigen goeddunken kunnen bepalen of ze al dan niet rijverboden wensen op te leggen. Deze amendementen halen dus het hele voorstel onderuit. Daarom zou ik dit Huis dringend willen verzoeken om tegen deze amendementen te stemmen evenals tegen amendement 12. Ook het amendement van collega Ferber cum suis zal deze keer door mijn Fractie worden aangenomen. In de commissie hebben wij daar vóór gestemd. Savary (PSE) Mijnheer de Voorzitter, ik wil mij excuseren voor mijn vertraging. Ik dacht dat ik later op de dag stond ingepland. Mijn collega Karla Peijs was echter bijzonder overtuigend en ik wil haar dan ook danken en lof toezwaaien voor haar betoog. Het gaat hier om een buitengewoon moeilijk verslag. De leden van de Commissie regionaal beleid, vervoer en toerisme kennen dit verslag maar al te goed, want het is tot tweemaal toe niet door de stemming gekomen. Het gaat hier om ongewone tegenstellingen, die eerder geografisch dan politiek van aard zijn. Het betreft een conflict tussen de perifere landen die voorstander zijn van vrij verkeer en de centrale landen die dit vrije verkeer willen verbieden. Even leek het erop dat er een negatieve consensus zou worden bereikt, dat wil zeggen een situatie waarin iedereen zich tegen deze richtlijn zou keren: de één omdat hij vrij verkeer wil, de ander omdat hij de vrijheid wil hebben om dat te verbieden. Dankzij een voorstel van de Commissie, dat op zich al een compromis is, zijn wij uiteindelijk na jarenlange arbeid uit de impasse geraakt en is er een evenwicht bereikt. Het enige probleem is dat sommige leden hier deze ontwerprichtlijn willen verwerpen, terwijl anderen net als ik weten dat regelgeving op dit terrein broodnodig is. Op dit moment is er sprake van complete anarchie, met als gevolg dat er in zo ongeveer alle landen spontaan moeilijkheden ontstaan. Dit geldt in het bijzonder voor de grensregio's. Slechts in zeven van de acht landen bestaan er verbodsbepalingen om op bepaalde dagen te rijden. Bovendien zijn de dagen waarop er niet gereden mag worden niet op elkaar afgestemd, waardoor er in het wilde weg geparkeerd wordt op de autosnelwegen en soms zelfs op de parkeerplaatsen langs de autosnelwegen. Gevolg hiervan is dat chauffeurs onderweg zeer regelmatig worden opgehouden omdat ze hun reis niet goed kunnen plannen. Voor de transportbedrijven en de vervoersector is de logistieke organisatie daardoor enorm bemoeilijkt. Deze regelgeving is in mijn ogen in alle opzichten steekhoudend. Wij beschikken immers over de benodigde rechtsgrondslag. Het wegvervoer was de eerste vervoersector in Europa. Het zou zeer vreemd zijn als deze sector nu een bijrol zou moeten gaan spelen. Het EP zou een bijzonder slecht signaal afgeven als het zou zeggen dat de titel 'Vervoer? in het EG-Verdrag niet van toepassing zou zijn op het wegennet. Hoe kunnen we ervoor zorgen dat deze titel straks niet alleen op het spoor en de maritieme sector van toepassing is, maar ook op alle andere sectoren? Persoonlijk hecht ik er bijzonder veel waarde aan dat het 'Europa van het vervoer? ten uitvoer wordt gelegd en dat er op dit terrein beleidsregels worden opgesteld. In het Witboek wordt reeds gewezen op de noodzaak van een beleid op dit gebied. Maar er is nog een andere, veel belangrijkere reden voor dat beleid. Er bestaat momenteel nog geen juridische zekerheid omtrent de verboden om in het weekend te rijden. Ik wil iedereen die tegen dit voorstel wil stemmen laten weten dat de landen die dit voorstel eenzijdig willen aanscherpen momenteel kunnen worden vervolgd omdat ze in strijd zouden handelen met de beginselen van vrij verkeer en niet-discriminatie. Deze beginselen kunnen nu dus een gevaar vormen voor bestaande verboden, zoals de zogenaamde 'aardbeiverordening? uit 1998 tegen Frankrijk, die werd opgelegd omdat het land vrachtwagens door de Mont Blanc-tunnel liet rijden. De landen die verboden hebben ingesteld kunnen dankzij dit voorstel rekenen op zekerheid. In het voorstel van de Commissie worden de strengste verboden van dit moment bekrachtigd. Ik doel hier op de verboden die door Oostenrijk en Duitsland zijn ingesteld. Dankzij dit voorstel kunnen de andere landen straks besluiten of ze zich al dan niet bij deze twee landen willen aansluiten. Het gaat hier in feite om een systeem van convergentie waarbij de Duitse en Oostenrijkse verboden als uitgangspunt dienen. Er bestaat een ruime manoeuvreerruimte om van deze verboden af te wijken. Persoonlijk kan ik mij vinden in het verzoek van mevrouw Peijs om een ontheffing in te stellen voor producten die niet lang houdbaar zijn, zoals verse tuinbouwproducten en bloemen. Kortom, er is dus sprake van flexibiliteit. Ook zijn de verboden voor vrachtwagens om in het weekend te rijden op deze manier veiliggesteld. Ik kom uit een regio die zwaar gebukt gaat onder het vrachtverkeer. Ik wil daarom niet thuiskomen met de mededeling dat het Europees Parlement het vrachtverkeer niet in het weekend wil verbieden en dus niet wil meehelpen aan een substantiële inperking van het vrachtverkeer. Het doet mij genoegen dat de Commissie regionaal beleid, vervoer en toerisme er uiteindelijk in is geslaagd een modus vivendi te bereiken. Morgen zullen wij ons moeten buigen over 21 amendementen die in de commissie zijn aangenomen, en over 18 nieuwe amendementen. Ik ben van mening dat we de tekst niet te veel geweld moeten aandoen, en daarom roep ik u op de amendementen 30, 28 en 31 van de EDD-Fractie te verwerpen. In deze amendementen wordt namelijk voorgesteld om de in 1998 verworpen ontwerptekst van de Commissie wederom als uitgangspunt te nemen. Het gaat hier om de tekst 'alleen de zondag?. Dat is te weinig. In de tweede plaats wil ik u verzoeken om ook de amendementen 22 en 23 van de ELDR-Fractie te verwerpen. Deze amendementen zouden er juist toe leiden dat de Commissie nog meer bevoegdheden zou krijgen dan die waarin de tekst reeds voorziet. Ik ben het tot slot met mevrouw Peijs eens dat een aantal amendementen de tekst geweld aandoet, hetgeen niet wenselijk is. Swoboda (PSE). Mijnheer de Voorzitter, allereerst wil ik de rapporteur ermee feliciteren dat hij het verslag van de Commissie nog beter heeft gemaakt dan het al was. Uiteraard begroet ik ook de commissaris. Ik ben echter van mening dat een aantal van ons - onder wie ook ikzelf - terecht verschillende amendementen heeft ingediend. Vrachtwagenchauffeurs - meestal zijn het mannelijke en geen vrouwelijke chauffeurs - en ondernemers hebben het zeker niet makkelijk door het grote aantal verschillende regelingen. Wij mogen echter niet vergeten hoeveel burgers met name in het weekeinde meer rust willen hebben en hoeveel automobilisten er juist in het weekeinde op uit willen. En juist dat is de oorzaak van dit conflict. Ik ben daarom van mening dat de gehele bevolking, waaronder ook de transportsector, solidair moet zijn met de overgrote meerderheid van de betrokken burgers. De rapporteur was van mening dat een en ander beter georganiseerd kan worden. Dat klopt, maar dat is vaak lastig. Mijns inziens zou de vervoersindustrie het vervoer in het licht van de weekendrijverboden zeker beter kunnen organiseren, zodat er niet steeds vervelende opstoppingen ontstaan aan de grenzen, zoals tegenwoordig steeds vaker het geval is. Als er betere informatie wordt verstrekt - en daarover heeft de Commissie ook een aantal ideeën die door de rapporteur worden ondersteund - is het ook mogelijk een verbetering te realiseren. Uiteraard vormt de trein in zekere mate een mogelijk alternatief. Kortom, er zijn mijns inziens voldoende redenen om de status quo te handhaven. Er valt ook veel voor te zeggen om dat te doen, zonder daar op dit moment een eigen regeling voor te treffen. Dat wordt ook met een aantal van de ingediende amendementen beoogd. Desalniettemin wil ik nogmaals benadrukken dat de fractie waarvoor ik spreek, de grote lijn van het verslag zonder meer ondersteunt. Het hangt morgen van het democratisch proces en van de stemming af wat het resultaat zal zijn. De rapporteur heeft in ieder geval uitstekend werk verricht. Sterckx (ELDR). Voorzitter, ik zal het betoog dat mijn collega Vermeer wilde houden, in zijn plaats voorlezen. Collega Vermeer is gehinderd door het vrachtverkeer dat op zondag niet mag rijden maar dan op maandag zoveel verkeer veroorzaakt dat hij niet op tijd hier geraakt. Het nut van dit voorstel om rijverboden op het trans-Europese netwerk te harmoniseren wordt door mijn fractie niet in twijfel getrokken. De manier waarop wel. Een algemene verruiming van de weekendrijverboden ligt bij onze fractie zeer gevoelig. Een rijverbod, hoe nuttig ook, verstoort op een ingrijpende manier het principe van het vrij verkeer van goederen en treft de perifere landen het hardst. Vooral voor deze landen zijn de druiven zuur omdat de voordelen van de interne markt voor hen niet altijd even vanzelfsprekend zijn. Het invoeren van een rijverbod zorgt er simpelweg voor dat er een grotere verkeersstroom op een beperkt aantal dagen plaatsvindt en dus ook voor een heel andere verkeersdruk, ook in de zogenaamde transitolanden. De ironie van deze kunstmatige gang van zaken is dat de lidstaten op het TEN-netwerk, dat vaak met EU-geld is gefinancierd, het recht hebben rijbeperkingen in te voeren zonder dat deze, bijvoorbeeld door de Commissie, adequaat worden onderzocht op hun nut. Ik heb dan ook namens de ELDR-fractie een paar amendementen ingediend die dit mogelijk moeten maken. Het doel van mijn amendement is dat lidstaten zeker een rijverbod mogen invoeren als dat gemotiveerd wordt op basis van diverse criteria, zoals milieu, veiligheid of sociale gronden. Dit moet voorkomen dat er een wildgroei ontstaat aan rijverboden. Ik vraag dan ook uw steun voor amendement 23. Wat amendementen 4 en 13 van de rapporteur betreft waarin topografische redenen worden aangedragen om rijverboden te legimiteren, die ziet mijn fractie niet zitten. Wat is precies een topografische reden en hoe definieert men die dan? In de motivering van dat amendement refereert men aan de Alpen. Maar het Hollandse polderlandschap bijvoorbeeld kan ook een topografisch motief vormen voor een rijverbod. Dit begrip is naar mijn mening zeer vatbaar voor misbruik. Mochten deze amendementen 4 en 13 morgen in de stemming over dit verslag worden aangenomen, dan zal ik als schaduwrapporteur mijn fractie aanbevelen tegen het verslag als geheel te stemmen. Laten we de interne markt open houden en niet teveel restricties of mogelijkheden tot restricties creëren. Meijer (GUE/NGL). Voorzitter, het internationale zware vrachtverkeer over de weg kent scherp tegenover elkaar staande belangen. Als het aan sommige ondernemers ligt moet er altijd kunnen worden doorgereden, overdag, in de nacht, in het weekend en op feestdagen. Doorrijden is gunstig voor deze bedrijfstak die in een voortdurende concurrentie met de spoorwegen en de binnenscheepvaart probeert de snelste en de goedkoopste te zijn. Vrachtautochauffeurs in loondienst zijn blij met rijtijdbeperkingen die bedoeld om voor hun eigen gezondheid te beschermen, maar niet blij met verplicht wachten op oncomfortabele plekken. Eigen rijders, veelal voormalige werknemers die onder druk van hun baas het bedrijfsrisico hebben moeten overnemen, willen doorrijden om financieel het hoofd boven water te kunnen houden. Als het daarentegen aan de omwonenden van de doorgaande verkeerswegen ligt, zou er zo weinig mogelijk met vrachtauto's door Europa moeten worden gereden. En zeker niet via de bebouwde kommen, natuurgebieden, bergdalen en bergpassen. Voor gemeentebesturen is alleen vrachtverkeer naar het eigen bedrijventerrein welkom omdat men daarvan werkgelegenheid en inkomen verwacht en niet het doorgaande verkeer, waarvan men slechts overlast ondervindt. Er bestaat nu een lappendeken van maatregelen waarmee gemeenten en regio's het milieu en hun zondagsrust beschermen en gevaarlijke pieken in het verkeer proberen af te vlakken. Voor een grote meerderheid van de mensen is het belangrijk dat die vrijheid blijft bestaan zonder onnodige hindernissen om grenzen over te steken. De voorstellen van de heer Savary maken de verboden op TEN-routes voorspelbaar. Wel zou ik het door hem ontziene sneltransport voor bederfelijke agrarische producten liever verplicht naar het spoor overhevelen en in dat opzicht ben ik het met zijn ontheffing niet eens. Voor het overige denk ik dat hij een goede afweging heeft gemaakt tussen de verschillende strijdige belangen. Ortuondo Larrea (Verts/ALE). Mijnheer de Voorzitter, mevrouw de commissaris, wij geloven weliswaar in het concept van de interne markt en in het communautaire beginsel van het vrije verkeer van personen, kapitaal, diensten en goederen, maar tezelfdertijd ijveren wij ook voor de levenskwaliteit van de burger en voor het milieu. Aangezien deze twee elementen geregeld met elkaar in aanvaring komen en vaak tegenstrijdige belangen vertegenwoordigen, begrijpen wij dat het verkeer in bepaalde opzichten aan banden moet worden gelegd teneinde de coëxistentie veilig te stellen. De lidstaten hebben echter met het oog op de invoering van deze beperkingen verschillende tijdschema's en termijnen vastgesteld, wat uiteraard enorme verwarring sticht onder de vervoerders en de afzenders en geadresseerden van de ladingen en de distributie- en bevoorradingsmarkt ernstig verstoort. Dit alles vereist een minimale harmonisatie op communautair niveau van de tijdschema's voor de rijbeperkingen. Daarvoor is een doeltreffend informatiesysteem voor vervoerders onontbeerlijk. Bovendien bestaat er behoefte aan betrouwbare statistieken betreffende de knelpunten in de trans-Europese netwerken, met vermelding van de drukste dagen, de piekuren, enzovoorts. Ook het milieueffect van de verkeersdichtheid verdient de nodige aandacht met het oog op een betere milieubescherming. Verder moeten wij deze rijbeperkingen voor vrachtwagens aangrijpen om ervoor te zorgen dat de chauffeurs over een ononderbroken minimale rustperiode beschikken. Anderzijds zou het allesbehalve democratisch zijn dat bepaalde lidstaten eerder vastgestelde beperkingen voor onbeperkte tijd mogen handhaven terwijl aan de nieuwe lidstaten het recht op de invoering van beperkingen wordt ontzegd. Het is niet meer dan rechtvaardig dat dit voorrecht slechts tijdelijk geldig is. Tot slot feliciteer ik de rapporteur, de heer Savary, met de kwaliteit van zijn verslag. Het verheugt mij ten zeerste dat hij er na twee mislukte pogingen in is geslaagd om in deze plenaire vergadering van het Parlement een debat te openen over een stelsel van geharmoniseerde voorschriften voor rijbeperkingen voor internationaal vervoer, dat werkelijk onontbeerlijk is voor het correct functioneren van de markt en de coëxistentie tussen de markt en de burger en dat ook het milieu in Europa ten goede komt. Van Dam (EDD). Mevrouw de Commissaris, niet iedereen is overtuigd van het nut en de legitimiteit van rijverboden, dat toont dit debat ook aan. Wij moeten een balans vinden tussen enerzijds de bevoegdheid van lidstaten om in het verkeersaanbod rustmomenten in te bouwen en anderzijds het vrije verkeer van goederen en diensten. Nationale autoriteiten weten deze balans niet te vinden, dus is een Europees kader terzake nodig. Hoe ruim moet dat kader zijn? Aantasting van bestaande verboden kan op weinig steun in de betreffende lidstaten rekenen. Deze verboden moeten we accepteren. Wel is, ook met het oog op de uitbreiding, een kader voor nieuwe rijtijdverboden mogelijk. Zo'n kader behoeft niet erg ruim te zijn, het betreft immers slechts bijkomende verboden. Het tijdvenster dient zich mijns inziens te beperken tot de zondag. Dit sluit aan op de bijzondere positie van de zondag en kan een cumulatie van recreatief en goederenverkeer tegengaan. De impact van deze verordening is op diverse wijzen te beperken. Via de criteria om een rijverbod te mogen instellen, via uitzonderingen voor bepaalde voertuigen of goederen. Te veel uitzonderingen zouden de effecten tenietdoen. De invloed van zware vrachtwagens op ongelukken op de weg is niet duidelijk. Meer informatie hierover is erg zinvol. Op basis daarvan zijn preventieve maatregelen mogelijk om de veiligheid te verbeteren. Een minder gelukkig idee is de opname van sociale bepalingen in deze tekst. Dat is hier de plaats niet voor. Mijnheer de Voorzitter, een goede balans tussen maatschappelijke en economische belangen is nog niet helemaal bereikt. Ik beveel de door mijn fractie ingediende amendementen dan ook van harte aan. Ferber (PPE-DE). Mijnheer de Voorzitter, mevrouw de commissaris, geachte afgevaardigden, de Commissie probeert nu voor de tweede keer zaken te regelen die eigenlijk helemaal niet op Europees niveau geregeld moeten worden. Dat is de inhoud van dit verslag en het onderwerp waarover wij moeten praten. Ten eerste is het de vraag of het vrije verkeer van goederen vandaag de dag belemmerd wordt door nationale rijverboden. Mijns inziens is daarvan absoluut geen sprake, want anders had de Commissie nu reeds het recht gehad lidstaten bij het Europese Hof van Justitie aan te klagen. Dit heeft zij tot dusver niet gedaan, dus kan er van een belemmering van het vrije verkeer van goederen geen sprake zijn. Ten tweede zullen wij in Europa nooit een harmonisering van de feestdagen kunnen realiseren. Dat wordt in het verslag eveneens behandeld. Ik denk dat Frankrijk zich nooit 14 juli zal laten ontnemen en dat wij ons er in Duitsland tegen zullen verzetten dat 3 oktober wordt afgeschaft. Dat betekent dat wij op grond van de verschillende feestdagen sowieso verschillende rijverboden hebben. Ten derde heeft de Commissie onder uw voorganger, de heer Kinnock, reeds in 1998 een voorstel gedaan om het rijverbod slechts op zondag te handhaven, en daar wilt u nu eigenlijk naartoe. Daarom mogen wij vandaag of morgen bij de stemming niet goedkeuren dat de Europese Unie überhaupt het recht krijgt rijverboden uit te vaardigen. Volgens het subsidiariteitsbeginsel mag en kan deze kwestie uitsluitend door de lidstaten worden geregeld. Daarom hebben wij tussen de fracties en landen een initiatief genomen en een amendement ingediend om het voorstel van de Commissie af te wijzen. Ik wil mijn collega's verzoeken dit amendement aan te nemen. Er is geen sprake van een Europese meerwaarde, omdat de uitzonderingen in het voorstel zodanig zijn opgesteld dat er feitelijk niets zal veranderen. Als het beschikbaar stellen van informatie het enige doel is, heeft de Commissie uiteraard het recht zonder een wetgevingsvoorstel de noodzakelijke informatiesystemen op te bouwen. Het is nu eenmaal niet voldoende, mevrouw de commissaris, dat alle feestdagen van de Europese Unie slechts in het Publicatieblad bekend worden gemaakt. Als u informatiesystemen wilt opzetten, kunt u op mijn volledige steun rekenen. De Commissie kan dit echter op eigen verantwoording in de vorm van een richtlijn doen. Mijn verzoek aan u is om dat ook te doen. Daardoor worden alle betrokkenen in de gehele Europese Unie op de hoogte gebracht van de regelingen zoals die in de afzonderlijke lidstaten van toepassing zijn. Tot slot gaat het er eveneens om een uitbreiding van de uitzonderingen te voorkomen. Het is juist dat bederfelijke goederen en met name levensmiddelen niet onder de rijverboden vallen. Ik zie evenwel niet in waarom snijbloemen ook op zaterdag en zondag getransporteerd moeten worden, zeker in de zomer, als alles overal toch al in bloei staat - in de winter mogen ze immers op zaterdag getransporteerd worden. Laten wij daarom tegen dit voorstel stemmen. Laten wij de lidstaten in de gelegenheid stellen hierover subsidiair te beslissen. Dan staan de burgers ook achter ons als het om Europa gaat! Vairinhos (PSE). Mijnheer de Voorzitter, mevrouw de commissaris, mijnheer de rapporteur, iedereen weet dat sommige lidstaten moeite hebben met de harmonisatie van rijtijdbeperkingen in de weekeinden en op feestdagen, voor vrachtwagens die deelnemen aan het internationale vervoer op het trans-Europese netwerk. Dit blijkt uit de verschillende mislukte pogingen van de Commissie om de richtlijn betreffende een transparant systeem van de geharmoniseerde regels toe te passen. Het is een goede zaak dat de Commissie haar voorstel geherformuleerd heeft, zodat er thans een evenwichtige ontwerprichtlijn op tafel ligt, die geheel gerechtvaardigd is omdat er behoefte is aan juridische zekerheid en de nationale regelgevingen steeds verder uiteenlopen. Op dit punt staan de transitolanden en de in geografisch opzicht perifere lidstaten lijnrecht tegenover elkaar. De Europese Unie vormt een wegennet zonder grenzen, en de uitbreiding zal de problemen nog verscherpen en tot meer spanningen leiden indien er niet voor harmonisatie wordt gezorgd. Tevens zou ik willen benadrukken dat de rapporteur uitstekend werk heeft verricht. Hier denk ik vooral aan de amendementen betreffende de schepping van een Europees informatie-instrument voor het wegvervoer, de uitbreiding van de uitzonderingen voor het vervoer van bloemen en verse groente en fruit, en betreffende de sociale gevolgen van de uiteenlopende nationale regelgevingen, die zouden kunnen worden opgelost door sociale maatregelen. In het verslag worden een paar van deze maatregelen genoemd, zoals compenserende rustperiodes en stelsels voor een betere betaling. Ik geloof dat hierdoor voorlopig een goede oplossing voor de problematiek is gevonden. Markov (GUE/NGL). Mijnheer de Voorzitter, mevrouw de commissaris, het verslag-Savary inzake rijbeperkingen voor zware vrachtauto's heeft mijn volledige steun. Het is een goed compromis, dat ik ondersteun. In de eerste plaats hebben de lidstaten de mogelijkheid rijbeperkingen voor zware vrachtauto's volgens de nu reeds gebruikelijke tijdschema's op te leggen op zaterdagen, zondagen en feestdagen. In de tweede plaats is het toepassingsgebied vastgesteld op basis van het beginsel van non-discriminatie tussen nationaal en internationaal vervoer. Met deze richtlijn wordt uitsluitend het grensoverschrijdende verkeer in de trans-Europese netwerken geregeld, waarbij de lidstaten het recht hebben aanvullende wettelijke beperkingen voor het nationale vervoer in het gehele netwerk op te leggen. In de derde plaats kunnen de nationale overheden behalve de uitzonderingsregelingen volgens het algemeen recht ook aanvullende uitzonderingsregelingen voor de trans-Europese netwerken in het grensoverschrijdende vervoer toepassen. In de vierde plaats blijven sancties en controles op verbodsbepalingen tot de bevoegdheden van de nationale overheden behoren. De rapporteur heeft onder andere twee belangrijke amendementen opgenomen. Het eerste amendement betreft het opzetten van een Europees mechanisme voor verkeersinformatie, en het tweede een uitbreiding van de uitzonderingen met bloemen en verse tuinbouwproducten. Mijnheer Ferber, op dit uiterst belangrijke punt zijn wij verschillende meningen toegedaan. Met de aanneming van deze richtlijn wordt immers rechtszekerheid gecreëerd, zodat er voor de verschillende rechtbanken niet meer verschillend geargumenteerd kan worden. De verkeersveiligheid wordt verhoogd en de belasting van mens en natuur wordt geminimaliseerd. Lidstaten die nu reeds liberalere oplossingen hebben, worden niet gedwongen strengere maatregelen te nemen en lidstaten die wel strengere maatregelen hebben voor zwaar transport worden niet gedwongen deze maatregelen te liberaliseren. Bouwman (Verts/ALE). Mijnheer de Voorzitter, mevrouw de Commissaris, Rapporteur, U hebt goed werk geleverd, in die zin dat vanuit overwegingen die de verkeersveiligheid, het milieu en het beperken van lawaai betreffen, het erg goed is dat er gekozen is voor een lichte vorm van harmonisering. Ik denk dat de argumenten van Savary betreffende de rechtsgrondslag - die noodzakelijk is omdat we anders misschien juridische gevechten kunnen krijgen - goed zijn. Ik denk ook dat het handhaven van de status quo een belangrijk goed is. Ik zeg dat tegen de belangen in van mijn land en van die van de transportsector aldaar. Ik denk dat in dit geval de belangen van de centrumlanden absoluut horen te prevaleren als het gaat om de problemen die ik net noemde. De periferie, waar overigens de havens zijn en waar het vervoer in eerste instantie begint, hoort zich daaraan aan te passen. En dan wordt het heel duidelijk dat men, als men denkt dat er sprake is van een beperking van het vrij verkeer van goederen, moet beseffen dat er natuurlijk nog altijd de binnenvaart is, dat er nog altijd het spoorvervoer is en dat er nog altijd short-sea mogelijkheden zijn. Als je van Nederland naar Italië wil, gebruik dan short-sea. Daar werken we met zijn allen ook hard aan. Ik denk dat Savary gelijk heeft om amendement 13 in te voeren. Ik zou hem eigenlijk alleen willen suggereren om de woorden 'uitzonderlijke gevallen? die hij weglaat, daar waar het gaat om de beperkingen, er weer aan toe te voegen omdat dat toch wel een rem op het geheel veroorzaakt. Daarbij zou ik het willen laten en de heer Vermeer wens ik toe om de volgende keer de trein te nemen. Jarzembowski (PPE-DE). Mijnheer de Voorzitter, geachte mevrouw de vice-voorzitter van de Commissie, ik wilde reageren op mijn Beierse collega, maar die heeft de zaal reeds verlaten. Daarom wil ik mijn opmerking in de notulen laten opnemen. Het is lachwekkend dat iemand steeds de hulp van de Commissie inroept als Oostenrijk de Alpen afsluit, maar de bevoegdheden van de Gemeenschap ontkent als zij zinvolle maatregelen neemt, zoals uniforme regels voor rijverboden. Ik zal hem er regelmatig op wijzen dat hij niet van twee walletjes tegelijk kan eten. Het is toch logisch dat wij over de trans-Europese netwerken praten, over grensoverschrijdend verkeer en dat wij in overeenstemming met het Witboek een efficiënt systeem voor het gebruik van de trans-Europese netwerken willen hebben. Maar dan komt er opeens een Europese afgevaardigde die zegt dat er geen Europese bevoegdheden bestaan. Dat is gewoon lachwekkend. Absoluut lachwekkend. Ik kom uit een land dat onder het transitverkeer te lijden heeft, want vrachtwagens rijden kriskras door Duitsland, van het noorden naar het zuiden en van het oosten naar het westen. Toch hebben wij mijns inziens Europese regels nodig. Wij moeten regels opstellen waarmee wij een evenwicht kunnen brengen in het conflict tussen enerzijds de belangen van de burgers ter plekke - die kampen met lawaai en met overvolle wegen - en anderzijds het belang van het bedrijfsleven om het verkeer goed te kunnen laten doorstromen. Wij klagen over de hoge werkloosheid, maar om die te kunnen oplossen, hebben wij economische groei nodig. En economische groei kunnen we niet via internet bereiken. We kunnen weliswaar producten via internet bestellen, maar uiteindelijk moeten die producten wel geleverd worden. Dat betekent dat de arbeidsplaatsen in de industrie afhankelijk zijn van een efficiënt gebruik van de trans-Europese netwerken. Het is gewoon onlogisch om te beweren dat dit niets met Europa te maken heeft en dat ieder land een en ander naar eigen goeddunken kan regelen. Gezien de aanstaande uitbreiding van de Europese Unie is deze bewering zelfs nog onlogischer. Wij moeten de landen die binnenkort zullen toetreden een pakket van duidelijke en geharmoniseerde regels bieden waarvan zij weten dat ze zich daaraan moeten houden en dat ze zich daarop moeten instellen. Er bestaat behoefte aan een Europese regeling. Wij kunnen wel stellen dat niemand, ook de Commissie niet, de feestdagen met het systeem van efficiënte aankondigingen en controles op aanvullende verboden wil veranderen. Dat is toch onzin! Het gaat in de eerste plaats om de weekendritten. Daar draait het om! Een expediteur of een vrachtwagenchauffeur moet weten wanneer hij precies waar doorheen mag rijden en wanneer hij moet wachten. Uiteraard moeten er dan wel fatsoenlijke parkeerplaatsen met sanitaire voorzieningen voorhanden zijn. Daarom, mevrouw de vice-voorzitter van de Commissie, wil ik slechts één vraag stellen en ik hoop dat u daar antwoord op geeft. De heer Savary, die een goede rapporteur is, heeft het onderhavige Europees mechanisme voor verkeersinformatie voorgesteld. Bent u bereid dit te ondersteunen? Dan zou ik ook tegen de heer Ferber het volgende willen opmerken: als wij een efficiënt informatiesysteem willen opzetten, moeten wij zorgen dat er een richtlijn komt waardoor de lidstaten verplicht zijn hun medewerking te verlenen. Wij weten immers dat de lidstaten bij systemen op basis van vrijwilligheid geen actuele gegevens verstrekken. Dit informatiesysteem hebben wij dus echt nodig. Mevrouw de vice-voorzitter van de Commissie, bent u bereid dit geweldige idee van de heer Savary om een dergelijk systeem op te zetten te ondersteunen? Turmes (Verts/ALE). Mijnheer de Voorzitter, geachte commissaris, het is zonder meer gerechtvaardigd dat de burgers van de landen in het centrum van Europa niet opgescheept willen worden met een verkeersbeleid dat slechts op het wegverkeer is gericht. Het is echter ook begrijpelijk dat de perifere landen dezelfde rechten voor hun transportbedrijven willen hebben. De EU moet proberen hierin evenwicht te brengen. De EU heeft in de Verdragen van Maastricht en Amsterdam twee doelstellingen opgenomen waardoor het verkeersbeleid wel hervormd moet worden. In Maastricht werd de verkeersveiligheid aan de Europese doelstellingen toegevoegd, en in Amsterdam heeft de EU zich ertoe verplicht de bescherming van de levenskwaliteit van de burgers te waarborgen. Met behulp van rijbeperkingen kunnen de burgers en het milieu in de gevoelige regio's weliswaar enigszins beschermd worden tegen lawaai en uitlaatgassen, maar op de lange termijn kan alleen de bevordering van het gebruik van de trein ertoe leiden dat zowel de levenskwaliteit van de burgers in het centrum van Europa als een goede toegang van de perifere landen tot de interne markt wordt veiliggesteld. Over de richtlijn zelf wil ik het volgende zeggen. Ik ben ook een voorstander van de invoering van vergelijkende statistieken. Met het oog op het onevenwichtige Europese verkeersbeleid ben ik echter van mening dat de lidstaten nu nog vergaande rechten nodig hebben om zich tegen een onevenwichtig Europees verkeersbeleid te kunnen beschermen. Titford (EDD). Mijnheer de Voorzitter, wat verbazing wekt in dit verslag, is de volgende zinsnede: 'het grondgebied van de Europese Unie vormt één wegruimte zonder grenzen?. Mij dunkt dat het de schrijver van deze boude bewering is ontgaan dat er tussen het VK en het Europese vasteland wel degelijk een grens loopt. Die grens heet het Kanaal of, zo u wilt, la Manche. Het mag dan wel niet om een grens voor een wegruimte gaan maar de op het smalste punt ruim 35 kilometer zee maakt een groot verschil. Wellicht heeft u ook gemerkt dat wij links rijden en dat het Britse wegennet ook op enkele andere punten afwijkt. Wij hebben andere commerciële systemen en een ander levenstempo. We hebben dan ook ons eigen regelsysteem opgebouwd en daarmee kunnen we redelijk uit de voeten. We zijn de rapporteur erkentelijk dat hij werkt aan een systeem van convergentie in vrijheid, dat lidstaten de ruimte laat hun eigen regels te bepalen. Wij hebben die vrijheid echter niet nodig, want we zijn heel goed in staat onze eigen regels te bepalen en we vinden het geen enkel probleem dat onze vrachtwagenchauffeurs zich dienen te houden aan die van u. Uw convergentie hebben we daarom ook niet nodig, evenmin als harmonisatie. De Palacio Mevrouw de Voorzitter, geachte afgevaardigden, in de eerste plaats dank ik de rapporteur, de heer Savary, voor de subtiele en behendige aanpak van dit uitermate delicate, moeilijke en ingewikkelde probleem, temeer daar wij, zoals hier al is gezegd, reeds twee mislukte pogingen en verslagen achter de rug hebben. Iedereen beseft dat de staat van het wegvervoer van essentieel belang is voor de doeltreffendheid van de intracommunautaire handel en de Europese economie, en dat het hier in wezen gaat om een van de fundamentele vrijheden die ten grondslag liggen aan de interne markt en de oprichting van de Gemeenschappen. Anderzijds weten wij dat de sector momenteel met ernstige problemen kampt: de enorme concurrentiedruk, talloze knelpunten en verkeersopstoppingen, moeilijke doorgangen bijvoorbeeld ter hoogte van de Alpen, het toenemende belang van de verkeersveiligheid en de sterke sociale druk. Deze moeilijkheden tasten niet alleen het imago van de sector aan. Het gaat hier om reële problemen die naar aanleiding van de uitbreiding in een stroomversnelling terecht dreigen te komen. Daarom dringt de Commissie aan op de onmiddellijke tenuitvoerlegging van een reeks maatregelen met het oog op de ontwikkeling van een communautaire strategie die de samenhang en de interne eenheidsmarkt binnen de sector van het wegvervoer moet versterken. De door de Commissie voorgestelde maatregelen zijn u bekend. De meeste initiatieven dateren uit de tijd van het Franse voorzitterschap. Zij zijn reeds grotendeels besproken en maken deel uit van de in het Witboek vervatte analyse. In deze context hoort ook het voorstel voor rijbeperkingen thuis dat wij hier vandaag behandelen. Ik acht het van wezenlijk belang dat er in deze sector voorschriften op communautair niveau worden ingevoerd en dat er in heel de Unie tijdens het weekend geharmoniseerde beperkingen voor zware vrachtauto's van toepassing zijn. In zeven van de vijftien lidstaten gelden reeds beperkingen voor bepaalde categorieën voertuigen. Het gebrek aan coördinatie bij de tenuitvoerlegging van deze maatregelen vormt echter een obstakel voor het correct functioneren van de interne markt in de sector van het wegvervoer. Daarom pleiten de Commissie en het merendeel van de lidstaten voor een gemeenschappelijke regelgeving, die garanties biedt voor een duurzaam, eenduidig en transparant stelsel van voorschriften en, zoals hier al is gezegd, twee tegenstrijdige en moeilijk met elkaar te verzoenen belangen in evenwicht brengt: het recht van de burgers op een rustig weekend zonder eindeloze verkeersopstoppingen en vrij verkeer van goederen en vrachtladingen door de Unie. In het gewijzigde Commissievoorstel dat wij voor ons hebben liggen, wordt een poging ondernomen om de oorspronkelijke bezwaren te verhelpen. Er wordt met name uitdrukkelijk onderstreept dat het voorstel uitsluitend van toepassing is op zware vrachtauto's die gebruik maken van het Europese vervoersnet voor internationaal vervoer. Anders gezegd, de lidstaten blijven verantwoordelijk voor de invoering van tijdelijke beperkingen op alle wegen die buiten dit netwerk vallen, waaronder de resterende nationale wegen. In het voorstel wordt gestreefd naar harmonisatie van de tijdstippen waarop de weekendbeperkingen van toepassing zijn, maar aan de huidige beperkingen die in een groot deel van de lidstaten van kracht zijn, wordt nauwelijks getornd. Er wordt tevens een informatiesysteem opgezet met betrekking tot de dagen, met inbegrip van de feestdagen, waarvoor de lidstaten voornemens zijn beperkingen in te voeren. Als antwoord op de vraag van de heer Jarzembowski, die ik overigens van harte dank voor zijn steun, wil ik benadrukken dat het verzoek van de heer Savary in principe onze goedkeuring geniet, ofschoon de uitvoering van de kosten-batenanalyse en de reikwijdte van het beoogde informatiemechanisme nog enige aandacht vergen. Meer in het bijzonder kan ik u meedelen dat het merendeel van de amendementen - twintig om precies te zijn - kan worden overgenomen. Sommige amendementen zijn daarentegen onaanvaardbaar, met name nummer 32, waarin ons voorstel wordt verworpen. Ook de amendementen 4, 13, 35 en 38 kunnen niet op onze steun rekenen, aangezien daarmee aan de lidstaten de mogelijkheid wordt geboden op eigen houtje beperkingen in te voeren, op voorwaarde dat zij de Commissie, en bij uitbreiding ook de andere landen van de Unie en hun vervoerders, daarvan in kennis stellen. Dit getuigt ons inziens van een enorm gebrek aan flexibiliteit, hetgeen wij onaanvaardbaar achten. Wij pleiten voor toepassing van het comitologiesysteem, dat aan alle betrokken partijen de nodige garanties biedt. Verder verwerpen wij de amendementen 24 tot en met 28, 30, 36, 37 en 40, omdat deze een veel te beperkte aanpak beogen en het evenwicht en de kwaliteit van het voorstel in gevaar brengen. De amendementen 18, 29 en 31 voegen extra voorwaarden toe, waarmee de Commissie onmogelijk kan instemmen, aangezien zij in geen verhouding staan tot de nagestreefde doelstelling. Ik denk met name aan verplichtingen zoals het opstellen van statistieken en lijsten van overtredingen en boetes, en het uitdiepen van bepaalde aspecten van de verkeersveiligheid, om nog maar te zwijgen van de interne markt. Tot slot verwerpen wij ook de amendementen 2, 23, 25 en een gedeelte van amendement 39, omdat wij deze voorstellen niet relevant achten. Mijnheer de Voorzitter, geachte afgevaardigden, ik betuig nogmaals mijn dank aan de heer Savary voor zijn onverdroten inzet. Om dit verslag tot een goed einde te brengen is veel moed en volharding nodig. De standpunten zijn immers zo uiteenlopend dat overeenstemming onmogelijk lijkt. Ik ben het evenwel met de heer Savary eens - vandaar dit gewijzigd voorstel en mijn vasthoudendheid - dat er een tussenoplossing moeten worden gezocht die uiteraard niemand ten volle zal bevredigen maar wel een aanvaardbaar evenwicht tot stand kan brengen tussen de onderscheiden belangen die ter tafel liggen. Bovendien moeten wij realistisch zijn. Ik moet u eraan herinneren dat de interne markt zich weldra in oostelijke richting zal uitbreiden. Gelet op deze omstandigheden is het des te belangrijker dat wij een gecoördineerde benadering en aanpak en een zekere harmonisatie voorstaan. Wij streven hier niet naar volledige harmonisatie, maar naar een minimale harmonisatie van de voorschriften voor rijbeperkingen op de trans-Europese netwerken teneinde het vrije verkeer van goederen binnen de Unie, dat onontbeerlijk is voor de economische ontwikkeling en de economische activiteit van onze landen, op passende wijze te waarborgen. Hartelijk dank, mevrouw de Voorzitter, hartelijk dank, mijnheer Savary. Ik hoop dat dit Parlement het mijns inziens evenwichtige verslag-Savary morgen eindelijk zal kunnen aannemen, aangezien dit het best mogelijke compromis is waartoe de betrokken partijen in staat zijn. De Voorzitter. Hartelijk dank, mevrouw de commissaris Loyola de Palacio. Het debat is gesloten. De stemming vindt morgen om 12.30 uur plaats. De Voorzitter. Het volgende punt op de agenda is het gemeenschappelijke debat over twee verslagen over biobrandstoffen: (A5-0218/2002) van de heer Mayol i Raynal - voor de Economische en Monetaire Commissie - over het voorstel voor een richtlijn van de Raad tot wijziging van Richtlijn 92/81/EEG wat betreft de mogelijkheid een verlaagd accijnstarief toe te passen op bepaalde minerale oliën die biobrandstoffen bevatten en op biobrandstoffen [COM(2001) 547 - C5-0030/2002 - 2001/0266(CNS)]. en (A5-0244/2002) van mevrouw Ayuso González - voor de Commissie industrie, externe handel, onderzoek en energie - over het voorstel voor een richtlijn van het Europees Parlement en de Raad tot bevordering van het gebruik van biotransportbrandstoffen [COM(2001) 547 - C5-0684/2001 - 2001/0265(COD)]. Mayol i Raynal (Verts/ALE) Mevrouw de Voorzitter, wij zijn geraadpleegd over een voorstel voor een richtlijn betreffende het fiscale aspect van biobrandstoffen. Alvorens we de merites van dit voorstel gaan bekijken, wil ik eerst twee opmerkingen maken. Allereerst een taalkundige kwestie. Mevrouw de Voorzitter, waarde collega's, ik wil mij bij voorbaat excuseren voor de taalfouten die ik maak. Mijn moedertaal is het Catalaans en ik wil u laten weten dat ik het betreur dat tien miljoen mensen niet hun eigen taal mogen spreken. Mijn tweede opmerking betreft een terminologische kwestie. Ik heb bezwaar tegen de term 'biobrandstof?. Binnen de Economische en Monetaire Commissie heb ik voorgesteld om de term "agrobrandstof" te gebruiken. Dit voorstel is niet door de commissie overgenomen, maar ik wil het u hier wel in herinnering brengen. Het onderhavige voorstel voor een richtlijn is een logisch gevolg van de richtlijn ter bevordering van het gebruik van biobrandstoffen bij het vervoer. De Commissie baseert zich op de vooronderstelling dat het wegvervoer continu zal toenemen. Als de Unie zich aan haar toezeggingen van Kyoto wil houden, zal ze de fossiele brandstof gedeeltelijk moeten vervangen door brandstoffen die niet bijdragen tot het broeikaseffect. In het Witboek over het vervoerbeleid lezen wij dat de uitstoot van kooldioxide als gevolg van het vervoer in de periode 1990-2010 met 50 procent toeneemt. Volgens de evaluaties in dit Witboek is het wegvervoer verantwoordelijk voor 84 procent van de uitstoot. Door de toenemende behoefte aan vervoer zal onze afhankelijkheid van derde aardgas- en olieproducerende landen overigens toenemen. In haar Groenboek over een gegarandeerde energieleverantie voorziet de Commissie dat de alternatieve brandstoffen in 2020 20 procent van de totale brandstofconsumptie zullen uitmaken. Volgens de Commissie is het voordelig om de productie van bio- of agrobrandstoffen te bevorderen. Wij moeten hiertoe de landbouwgronden exploiteren die overeenkomstig de Blair House-akkoorden niet voor de productie van levensmiddelen gebruikt mogen worden. De Commissie is van mening dat dit idee interessant kan zijn voor de toekomstige lidstaten Malta, Cyprus en de Oost-Europese landen. Om het gebruik van biobrandstoffen te stimuleren dient er een gunstig fiscaal beleid te worden gevoerd. De huidige prijs van zuivere biodiesel ligt tussen de 25 en 30 eurocent per liter boven de prijs van fossiele diesel. Het lijkt erop dat de Commissie het fiscale stelsel voor biobrandstoffen heeft willen aanpassen naar aanleiding van het arrest van het Gerecht van eerste aanleg van 27 september 2000. In Richtlijn 92/81/EEG werd gestreefd naar de harmonisatie van het gemene recht van accijnstarieven op minerale oliën. In de onderhavige richtlijn wordt een accijnsstelsel voorgesteld dat van dit gemene recht afwijkt. Hiermee wordt dus voorbijgegaan aan Richtlijn 92/81/EEG. Om de productie van bio- of agrobrandstoffen te stimuleren konden de lidstaten tot op heden op grond van artikel 8, lid 2, onder d) van Richtlijn 92/81/EEG maatregelen treffen om een verlaging of vrijstelling van de accijns op biobrandstoffen in te voeren. Dit geldt met name voor proefprojecten ten behoeve van de technologische ontwikkeling van minder vervuilende producten. Het gaat hierbij onder meer om brandstoffen uit hernieuwbare energiebronnen. Op grond van deze bepalingen hebben met name Duitsland, Frankrijk en Zweden afwijkende accijnsstelsels ingevoerd. In sommige gevallen is er in deze landen zelfs sprake van een volledige accijnsvrijstelling. Het Gerecht van eerste aanleg heeft nu het besluit teruggedraaid waarin de Commissie voorzag in deze specifieke afwijkende regeling ten behoeve van de Franse staat. Het proces waarvoor deze regeling gold - de productie van ETBE - is immers het stadium van proefproject al voorbij. Artikel 8, lid 4 van Richtlijn 92/81 biedt overigens nog een andere ontheffingsmogelijkheid. De Raad besluit hierover met eenparigheid van stemmen op voorstel van de Commissie. Naar aanleiding van de jurisprudentie inzake BP Chemicals hebben meerdere lidstaten verzoeken om afwijking ingediend. Overeenkomstig artikel 93 van het Verdrag wordt met het voorstel voor een richtlijn de harmonisatie van het accijnsstelsel voor biobrandstoffen beoogd. Er is bepaald dat de lidstaten mogen uitgaan van een minimale heffing van 20% op deze producten, maar ook dat deze tarieven minimaal 50% van de accijnzen op fossiele brandstoffen moeten bedragen. Als het gaat om bio- of agrobrandstoffen ten behoeve van vervoerders zoals plaatselijke openbaarvervoerbedrijven, mogen de lidstaten deze tarieven nog verder verlagen. In sommige amendementen wordt gestreefd naar een volledige vrijstelling voor biobrandstoffen. Het is onwaarschijnlijk dat de lidstaten, die over deze kwestie met eenparigheid van stemmen besluiten, hierover overeenstemming zullen bereiken. Het is geenszins zeker dat de producten die in de onderhavige richtlijnen worden genoemd, namelijk de bio- of agrobrandstoffen die met aardolie kunnen worden vermengd tot biodiesel en bio-ethanol, het milieu daadwerkelijk zullen ontlasten. Het is de vraag of de oliemaatschappijen, de chemische raffinage-industrie, de automobielindustrie en de industriële landbouw zich niet zullen verschuilen achter de overwegingen over de beperking van het broeikaseffect. In ons amendement benadrukken wij dan ook dat de verlaging van het belastingtarief op de genoemde producten en gebruiken alleen het milieu ten goede mag komen. Het lijkt ons dan ook beter om via de biobrandstoffen het gebruik van taxi's, buslijnen en diesellocomotieven te stimuleren. Er moet daarom een gespecialiseerd distributienetwerk worden opgezet van motoren die alleen op biobrandstoffen lopen. Dat kan alleen maar positieve gevolgen hebben voor de energiebalans. Deze oplossing vormt bovendien een stimulans voor een gedecentraliseerde ontwikkeling. Het is niet ondenkbaar dat deze producten en gebruiken volledig van belasting worden vrijgesteld. Dit zou ook moeten gelden voor biobrandstoffen uit de biomassa van de mediterrane regio's waar het risico van bosbranden hoog is. Wij kunnen ons vinden in de doelstelling van 2 procent biobrandstoffen voor 2005, maar niet in de doelstelling van 5,75 procent in 2010. Wij willen dat de kwantitatieve doelstellingen opnieuw worden vastgesteld nadat er een evaluatie is gemaakt van de milieueffecten, waarin alternatieve toepassingen van de biomassa in overweging zijn genomen. Ayuso González (PPE-DE) Mijnheer de Voorzitter, mevrouw de commissaris, waarde collega's, met de onderhavige richtlijn wordt gereageerd op de mededeling van de Commissie, het Groenboek en de diverse resoluties van dit Parlement. Wij zijn van oordeel dat het hier om een realistische richtlijn gaat die probleemloos kan worden toegepast. Ik wil mijn betoog evenwel niet voortzetten zonder gewag te maken van de prettige samenwerking en de goede verstandhouding met de schaduwrapporteur, mevrouw Rothe, en de rapporteur voor advies van de Commissie milieubeheer, volksgezondheid en consumentenbeleid, de heer Kronberger in het kader van de procedure-Hughes. In dit verband zij er overigens op gewezen dat de bespreking van de richtlijn in eerste lezing aanzienlijke vertraging heeft opgelopen ten gevolge van een probleem rond de bevoegdheden, dat het Parlement veel te lang heeft laten aanslepen. Ik zal het hier hoofdzakelijk hebben over het meest heikele punt van de richtlijn: de nagestreefde doelstellingen. De Commissie voorziet in een reeks doelstellingen die binnen een aantal jaren moeten worden verwezenlijkt. Ofschoon sommige landen gestaag vorderen en de opgelegde verplichtingen wellicht kunnen nakomen nog voordat de door de Commissie vastgestelde termijnen verstrijken, stuiten de voorstellen in vele landen op verzet. Een ruime meerderheid van zowel de Industriecommissie als de Milieucommissie van dit Parlement heeft zich ondanks de talloze amendementen waarin wordt aangedrongen op indicatieve doelstellingen uitgesproken voor verplichte doelstellingen. In de Industriecommissie ging het om precies te zijn om 38 stemmen voor en 5 tegen. Desalniettemin hebben de schaduwrapporteur, de rapporteur voor advies van de Milieucommissie en ikzelf, als blijk van grootmoedigheid van de kant van het Parlement, aan de Raad een gezamenlijk amendement voorgelegd waarin wordt ingestemd met indicatieve doelstellingen. In ruil daarvoor verwachten wij echter een gebaar van de Raad: wij vertrouwen erop dat de Raad een reeks andere amendementen van het Parlement zal overnemen en zal instemmen met het voorstel voor een richtlijn van de Commissie onder voorbehoud van de doelstellingen. Verder dragen wij voor amendement 53 een compromis aan, volgens hetwelk de lidstaten de toepassing van de richtlijn om welbepaalde gerechtvaardigde redenen eenmalig met twee jaar mogen uitstellen. Het volgende punt dat ik hier aan de orde wil stellen, heeft geen betrekking op de onderhavige richtlijn, maar heeft onrechtstreeks te maken met het gebruik van brandstofmengsels. Het gaat met name om de in richtlijn 98/70/EG genoemde vereisten voor brandstofkwaliteit. De Commissie is zich ervan bewust dat deze richtlijn moet worden aangepast inzake de voorschriften voor mengsels, aangezien wij geen identieke toepassingsregels mogen hanteren voor mengsels en andere uit aardolie gewonnen brandstoffen. In landen met hete zomers neemt de vluchtigheid toe, zodat een hogere dampspanning moet worden toegestaan. Ik had zelf een amendement in die zin ingediend. Om juridische redenen heb ik echter het tweede gedeelte weer ingetrokken. Desalniettemin roep ik de Commissie op een voorstel tot wijziging van richtlijn 98/70/EG te presenteren waarin landen met hete zomers grenswaarden van 70 kPa - kiloPascal - mogen hanteren voor mengsels, zoals nu reeds het geval is en wordt toegestaan in landen met arctische weersomstandigheden. Tijdens de bespreking van de amendementen is er nog een andere kwestie te berde gebracht, namelijk het opnemen van andere brandstoffen in de richtlijn. Ofschoon de eigenlijke bedoeling van deze richtlijn elders ligt, bevatten de overwegingen een aantal amendementen waarin wordt aangedrongen op het opnemen van deze alternatieve brandstoffen. Deze amendementen kunnen worden overgenomen. Wij onderschrijven met name de amendementen waarin wordt voorgesteld ook biowaterstof onder de richtlijn te laten vallen. Andere amendementen sturen aan op de vaststelling van kwaliteitsnormen voor mengsels van biobrandstoffen. Er bestaat behoefte aan standaardnormen voor alle biobrandstoffen. Tot slot wil ik onderstrepen dat deze richtlijn gericht is op de vervanging van traditionele brandstoffen door biobrandstoffen. Ofschoon zij op zich geen milieudoelstellingen nastreeft, heeft zij belangrijke gevolgen voor het milieu. Degenen die beweren dat er goedkopere middelen zijn om de CO2-uitstoot terug te dringen, hebben ongetwijfeld gelijk, maar het gunstige effect van deze richtlijn is in elk geval mooi meegenomen. Bovendien komt zij ook de werkgelegenheid en de landbouw ten goede. Mijn enige wens is dat de Raad het voorstel van de Commissie en het voorstel van het Parlement aanvaardt en de richtlijn goedkeurt, want de producenten hebben behoefte aan een stabiel kader voor de productie van biobrandstoffen. Kronberger (NI) Mijnheer de Voorzitter, de beide documenten die de Commissie heeft gepresenteerd over de belasting en bevordering van biotransportbrandstoffen, zijn enigszins in strijd met elkaar. In de ene richtlijn wil men een belasting op biotransportbrandstoffen invoeren, waardoor deze brandstoffen niet meer met fossiele brandstoffen kunnen concurreren. Met de andere richtlijn wil men het gebruik van biotransportbrandstoffen bevorderen, waardoor het aandeel daarvan in het totale brandstofverbruik aanzienlijk groter wordt. De bevordering van het gebruik van biotransportbrandstoffen is zonder meer een belangrijk onderdeel van een toekomstige milieuvriendelijke energievoorziening in Europa. De amendementen van de Commissie milieubeheer, volksgezondheid en consumentenbeleid en de Economische en Monetaire Commissie omvatten de mogelijkheid van een volledige fiscale vrijstelling, waardoor beide voorstellen weer wel met elkaar verenigbaar zijn. In de discussie over de biotransportbrandstoffen is een cruciaal punt aan de orde gekomen, namelijk de milieuvriendelijkheid. Er is voorgesteld de gehele ecologische levenscyclus van biotransportbrandstoffen te beoordelen. Dat is in beginsel een goed idee, maar dan moet de gehele levensloop van fossiele brandstoffen ter vergelijking eveneens beoordeeld worden. Dan kunnen de resultaten objectief met elkaar vergeleken worden. Hiermee moet ook rekening worden gehouden in de discussie met de Raad, aan wie wij een voorstel hebben gedaan. Dan kan waarschijnlijk veel beter worden beoordeeld of wij ecologisch verantwoord handelen als wij de verplichte of indicatieve doelstellingen nastreven. Wij zullen weliswaar een compromis bereiken, maar de toestemming van de Raad is daarvoor een van de belangrijkste voorwaarden. Auroi (Verts/ALE) Mevrouw de Voorzitter, mijnheer de commissaris, waarde collega's, ik ben net aangekomen en ben bijzonder verheugd dat ik hier het woord mag voeren over het dossier inzake de biobrandstoffen, waaraan ik binnen de Commissie landbouw en plattelandsontwikkeling heb gewerkt. Je zou kunnen zeggen dat in dit debat het paard achter de wagen wordt gespannen, in die zin dat het hier in eerste instantie om een landbouwkwestie gaat. Het zou dan ook beter zijn geweest om eerst de evaluatie van de agenda van Berlijn af te wachten. Eerst moet er de laatste hand worden gelegd aan de tussentijdse evaluatie, zodat we weten in welke richting het beleid inzake de biobrandstoffen zal bewegen. De kwaliteit van de productie van biobrandstoffen is in eerste instantie afhankelijk van de wijze waarop de landbouw zal worden beheerd. Dit is waar het in deze kwestie om draait. De betreffende biobrandstoffen kunnen op een op productievermeerdering gebaseerde manier worden vervaardigd, dat wil zeggen met GGO's en een bepaalde hoeveelheid meststoffen per hectare. De globale ecologische balans zal in dat geval echter negatief uitvallen. We kunnen echter kiezen voor de benadering die reeds enige tijd bij het GLB wordt gevolgd. Als we het wisselbouwbeginsel vaker toepassen en milieuvriendelijk te werk gaan, zal de productie van biobrandstoffen voor de landbouwers een interessante aanvullende optie voor directe opwekking worden. Het is beter om zuivere biodiesel en olie te produceren of gebruik te maken van de biomassa voor de productie van waterstof, dan uit te gaan van een werkwijze waarbij een klein percentage 'agrobrandstof? wordt toegevoegd aan fossiele brandstoffen, die zoals bekend nog steeds een zeer vervuilend karakter hebben. Wij kunnen ons vinden in het onderhavige voorstel dat in onze ogen de goede kant opgaat. Wij zullen de besluitvorming over deze kwestie dan ook zeer nauwlettend volgen. Grönfeldt Bergman (PPE-DE). Mevrouw de Voorzitter, omdat de Europese Unie gaat toezien op het verminderen van de uitstoot van broeikasgassen, is het naar mijn mening van erg groot belang om goede voorwaarden voor de ontwikkeling van hernieuwbare energie te creëren, met name voor biobrandstof. Een vermindering van de uitstoot is echter niet de enige reden waarom wij ons moeten richten op de ontwikkeling van alternatieve brandstoffen. Ook de continue energievoorziening in de Europese Unie voor de lange termijn wordt steeds belangrijker. Aangezien de accijnzen een groot deel van de verkoopprijs van de energieproducten uitmaken, vormen diverse fiscale prikkels een effectief instrument. Het voorstel waartoe ik mij in mijn commentaar beperk, gaat over de mogelijkheid voor een verlaging van de accijns in de lidstaten, dat wil zeggen het Commissievoorstel tot wijziging van richtlijn 92/81/EEG. In dit voorstel krijgen de lidstaten toegang tot een flexibel economisch instrument voor het ontwikkelen van de productie van biobrandstoffen. Het houdt rekening met de begroting, de plaatselijke situatie en de eigen keuzes van de lidstaten voor technische oplossingen. Het voorstel is daarom eveneens in overeenstemming met het subsidiariteitsbeginsel. De amendementen van de rapporteur en de Economische en Monetaire commissie, die de commissie zijn goedgekeurd, hebben het voorstel mijns inziens verder verbeterd. In deze amendementen worden eisen gesteld aan zowel tijdslimieten en controle als aan een evaluatie van de totale energie-efficiëntie en een evaluatie van een onderzoek naar milieueffecten. Daarom steun ik het verslag van harte, en ik hoop dat het door het Parlement wordt aangenomen. Randzio-Plath (PSE). Mevrouw de Voorzitter, ik wil de rapporteur feliciteren met dit verslag, dat ons mijns inziens zeker op weg zal helpen in deze kwestie die voor het algemene beleid, de economie, het milieubeleid en het energiebeleid van grote betekenis is. De productie en het gebruik van brandstoffen die afkomstig zijn uit biomassa vormen in politiek en economisch opzicht een alternatief voor de aardolie-import. De vraag naar energie voor verkeersdoeleinden zal blijven stijgen, daarvan zijn wij ons allemaal bewust. De maatschappij wordt immers steeds mobieler en met de uitbreiding van de Unie zal de verkeersdichtheid in Europa dramatisch blijven toenemen. De continuïteit van de energievoorziening is een absolute voorwaarde voor de economie en de arbeidsplaatsen in Europa. Daarom is de aanzet tot een fiscale stimulans een goede zaak, omdat wij ervan uit kunnen gaan dat de import van aardolie voor brandstoffen reeds over een aantal jaren volledig vervangen zal zijn door brandstofwinning uit biomassa. Het is derhalve goed het gebruik van biotransportbrandstoffen gedurende een overgangsperiode op Europees niveau met belastinginstrumenten te bevorderen. Het is niet voldoende dat sommige lidstaten op de interne markt wél instrumenten hebben ontwikkeld en andere niet. Op biotransportbrandstoffen worden nu eenmaal belastingen geheven op grond van de eigen CO2-uitstoot en op grond van de noodzakelijke vermenging met aardolie. Het is dan ook goed dat wij het Europees Parlement adviseren verder te gaan dan het voorstel van de Commissie en niet alleen belastingverlagingen door te voeren, maar zelfs belastingvrijstellingen te verlenen. Daardoor wordt het gebruik van biotransportbrandstoffen duidelijk gestimuleerd. Belastingvoordelen - hetzij het in de vorm van verlagingen, hetzij als vrijstellingen - leiden tot aanzienlijke kostenverlagingen, zodat het concurrentievermogen van de biotransportbrandstoffen gewaarborgd wordt. Tegelijkertijd kunnen er door deze bevordering arbeidsplaatsen in de landbouw en de bouw van de noodzakelijke installaties worden gecreëerd, die weer tot hogere belastinginkomsten en hogere bijdragen aan de sociale verzekeringen leiden. Tot slot is de productie van biotransportbrandstoffen een arbeidsintensief proces, dat voor meer nieuwe arbeidsplaatsen zorgt dan de productie van gewone brandstoffen. Gunstige belastingen op Europees niveau passen in het beleid rond de interne markt en helpen het concurrentievermogen van de Unie versterken. Er kunnen innovaties op het gebied van de proces-, productie- en de oogsttechniek evenals de bouw van vrachtwagens worden doorgevoerd. Gemeenschappelijke kwaliteitsnormen voor biotransportbrandstoffen op basis van de stand van de motortechniek kunnen leiden tot vooruitgang in de motortechniek, zodat er uiteindelijk zelfs auto's geproduceerd kunnen worden met een nul-uitstoot. Dat zou waarschijnlijk een groot exportsucces worden. Dit alles zou leiden tot groei en meer werkgelegenheid. Bovendien zou voor landen die nu afhankelijk zijn van de import van aardolie, de export van dit soort producten en processen worden versterkt. Mulder (ELDR). Dank u wel mevrouw de Voorzitter, ook mijn fractie is van mening dat het voorstel van de Commissie een zeer aantrekkelijk voorstel is. Sinds jaar en dag is mijn fractie van mening dat het gebruik van landbouwproducten voor industriële doeleinden bevorderd moet worden. Ik zou me kunnen voorstellen dat dit voorstel voor biobrandstoffen een van de eerste zou kunnen zijn in een hele rij. Want landbouwproducten kunnen ook voor andere doeleinden gebruikt worden. Ik zou kunnen denken aan smeeroliën, aan plastics die recycleerbaar zijn en noemt u maar op. Er kunnen nog een heleboel andere dingen bedacht worden. Andere sprekers hebben het ook al gezegd: wat energie betreft is Europa te veel afhankelijk van importen. Zo ongeveer de helft, vijfenveertig procent van wat wij nodig hebben voeren wij in en die afhankelijkheid wordt waarschijnlijk nog groter. De Commissie is dus op de goede weg met dit voorstel. Een van de dingen die zou moeten worden bekeken is hoe wij plantaardige biodiesel nog effectiever kunnen gebruiken. Er is van verschillende kanten twijfel gerezen, die ik niet helemaal onderschrijf, of biodiesel economisch en ecologisch gezien wel zo rendabel is. Ik ben van mening van wel, maar de Commissie kan wellicht een en ander nog verbeteren. Wat niet in het Commissievoorstel staat, maar wat ik wel sterk onderschrijf, is dat ook zuiver plantaardige oliën, dus niet alleen biodiesel, kunnen worden gebruikt als brandstof. Er is een techniek voor uit Duitsland bekend van een bepaalde motor, en waarom ook dat niet proberen? Waarom zou het ook niet zo kunnen zijn dat als boeren hun eigen plantaardige olie gebruiken, ze daarvoor een belastingvrijstelling krijgen? Wij zullen dat in ieder geval onderschrijven. Wat betreft de belastingen. Verschillende landen hebben in het verleden reeds een poging gedaan om biobrandstoffen te bevorderen en in allerlei landen van Europa bestaat op verschillende wijze belastingonderscheid. Wij zijn van mening dat dat voorlopig moet blijven bestaan. Ik denk dat het op de lange duur aanleiding zou kunnen geven tot concurrentieverschillen en dat moet kunnen worden voorkomen. Wij denken dat tot omstreeks het jaar 2008 die belastingverschillen kunnen blijven bestaan maar tegen die tijd zal onvermijdelijk een zekere harmonisatie moeten optreden en ik denk dat het goed is dat de Commissie dat ook in de gaten houdt. Dus om het kort samen te vatten, de Commissie dient geluk gewenst te worden met dit voorstel, ook zuiver plantaardige oliën dienen er bij te worden betrokken en om het gebruik van landbouwproducten in het algemeen in de toekomst te bevorderen dient de Commissie ook te komen met voorstellen voor smeeroliën, voor recycleerbare plastics, etcetera. Sjöstedt (GUE/NGL). Mevrouw de Voorzitter, het gebruik van biobrandstoffen kan uit milieuoogpunt een prima alternatief zijn - met name gezien de uitstoot van broeikasgassen. Dat is echter niet altijd het geval, want het hangt helemaal af van de manier waarop deze biobrandstoffen worden geproduceerd. Het gebruik van zwaar gesubsidieerde, sterk veredelde landbouwproducten voor de winning van biobrandstoffen is uit milieuoogpunt doorgaans niet verstandig. Als men het totale milieueffect in aanmerking neemt, zijn er beduidend interessantere technieken, zoals de winning van ethanol uit bosbouwgewassen. Als men een duurzaam systeem voor de lange termijn nastreeft, moeten de biobrandstoffen in hun totaliteit beoordeeld worden op hun effect op het milieu. De belastingheffingen moeten ook aangepast worden aan deze milieueffecten op de lange termijn. Om deze nieuwe techniek en de bijbehorende omvangrijke investeringen een kans te geven, vind ik dat de landen de belasting tijdelijk volledig moeten afschaffen, zodat er noodzakelijke investeringen in motoren, tankstations en dergelijke gedaan kunnen worden. Blokland (EDD). Mevrouw de Voorzitter, de vermindering van de uitstoot van broeikasgassen vind ik een nastrevenswaardige doelstelling. Ik vraag me echter wel af of in het geval van de bevordering van het gebruik van biobrandstoffen dat doel wel bereikt wordt. Biobrandstoffen hebben naast het positieve CO2-effect ook andere milieueffecten. Er komen bij verbranding immers ook andere gassen vrij en deze milieueffecten zijn in de regel minder positief. Een integrale milieu-impactstudie is naar mijn oordeel dan ook nodig om de twijfels die er bestaan bij het gebruik van biobrandstoffen weg te nemen. Wanneer we nu de biobrandstoffen met fiscale maatregelen bevorderen zonder vooraf een helder beeld te hebben van het effect op het milieu konden we wel eens bedrogen uitkomen. Wanneer het gebruik van biobrandstoffen een eenduidige bijdrage levert aan een beter milieu is bevordering op zijn plaats. Wel zal benadrukt moeten worden dat dezelfde emissienormen moeten gelden voor motoren die biomassa verbranden als voor gewone benzinemotoren. Karas (PPE-DE). Mevrouw de Voorzitter, mevrouw de commissaris, wat zijn biotransportbrandstoffen eigenlijk? Biobrandstoffen zijn brandstoffen die conventionele brandstoffen kunnen vervangen of met deze brandstoffen kunnen worden vermengd of die verkregen kunnen worden door verwerking of gisting van verscheidene niet-fossiele biologische materialen. Ik zeg dit, omdat wij altijd moeten uitleggen waarover wij spreken. Bio-ethanol en biodiesel zijn de brandstoffen die op dit moment het meest gebruikt worden. Het rendement van beide brandstoffen is ongeveer gelijk, maar kan nog niet concurreren met dat van aardoliederivaten. Het rendement van biobrandstoffen hangt uiteraard af van de optimalisering van het productieproces, het productievolume, en de prijs van ruwe olie. Over biodiesel kan ik zeggen dat het uit plantaardige oliën - koolzaad-, zonnebloem-, soja- en palmolie - wordt gewonnen. Deze plantaardige oliën worden met name in de regionale teelt geproduceerd en kunnen ook als diervoeder worden gebruikt. Dames en heren, ik ben een overtuigd voorstander van de ecologisch-sociale markteconomie en derhalve doet het mij deugd dat de lidstaten voor de biotransportbrandstoffen accijnzen kunnen heffen die onder het vastgelegde minimumtarief liggen. Ik stel echter eveneens voor om over een bepaalde tijd een volledige belastingvrijstelling voor zuivere biotransportbrandstoffen te verlenen. Waarom stellen wij dit nu voor? De reden hiervoor is ten eerste dat wij het concurrentievermogen van biotransportbrandstoffen ten opzichte van olie moeten waarborgen. Op dit moment zijn biotransportbrandstoffen ongeveer 0,30 euro per liter duurder dan fossiele brandstoffen. Ten tweede geven biotransportbrandstoffen geen CO2-uitstoot, waardoor ze een wezenlijke bijdrage leveren aan de vermindering van de uitstoot van broeikasgassen en de verwezenlijking van de doelen die in Kyoto zijn gesteld. Ten derde wordt de Europese energievoorziening door deze brandstoffen onafhankelijker, zoals wij onszelf ten doel hebben gesteld. Op dit moment zijn wij immers niet zomaar voor het grootste deel afhankelijk van de aardolie-import: volgens berekeningen zullen wij in 2020 voor 85 procent aardolie importeren. Ten vierde zijn biotransportbrandstoffen een interne energiebron van de EU, evenals de overige hernieuwbare energiebronnen en kolen. Wij zetten daarom nu bewust een stap in de richting van de versterking van de ecologisch-sociale markteconomie. Rothe (PSE). Mevrouw de Voorzitter, mevrouw de commissaris, geachte afgevaardigden, ik juich de beide initiatieven van de Commissie inzake biotransportbrandstoffen toe. De plannen om accijnsverlagingen of -vrijstellingen voor biotransportbrandstoffen te verlenen en de bevordering van het gebruik van biotransportbrandstoffen op een serie duidelijke doelstellingen te baseren, zullen er mede toe leiden dat de Europese Unie niet meer in hoge mate afhankelijk is van de aardolie-importen, en dat terwijl het milieu niet geschaad wordt. Ik wil mij nu echter tot het voorstel ter bevordering van het gebruik van biotransportbrandstoffen beperken. Om te beginnen wil ik de rapporteur, mevrouw Ayuso González, hartelijk danken. Zij heeft een uitstekend ontwerpverslag gepresenteerd en werkelijk zeer goed met ons samengewerkt. De bevordering van het gebruik van biotransportbrandstoffen past in de globale strategie van de Unie om het aandeel hernieuwbare energiebronnen voor 2010 te verdubbelen. Wij hebben belangrijke redenen voor deze strategie. De EU heeft er zich in Kyoto toe verplicht de uitstoot van broeikasgassen met 8 procent te verminderen. Met name het verkeer is een belangrijke veroorzaker van de uitstoot van deze gassen. Het is eveneens van belang de continuïteit van de energievoorziening te waarborgen. De bevordering van het gebruik van biomassa als energiebron geeft tegelijkertijd een nieuwe en belangrijke impuls aan de ontwikkeling van het platteland. Namens de Fractie van de Partij van de Europese Sociaal-Democraten wil ik dan ook mijn voldoening uiten over het feit dat de bevoegde commissie haar steun heeft verleend aan het streven van de Commissie om bindende nationale doelstellingen voor de bevordering van het gebruik van biotransportbrandstoffen vast te leggen. Desalniettemin heb ik met de rapporteur, die daar reeds over gesproken heeft, een compromisamendement ingediend, dat erin voorziet indicatieve doelen met een mogelijkheid tot heroverweging te verbinden. De reden daarvoor heeft de rapporteur reeds uitgelegd. Voor ons is op dit moment slechts één ding werkelijk belangrijk. Wij willen aan de Raad tegemoetkomen, en dat betekent dat wij ook indicatieve doelstellingen willen vastleggen. Dat betekent echter ook dat wij van de Raad verwachten dat deze ingaat op de eisen die de bevoegde commissie ten aanzien van de verschillende gebieden heeft. Het is belangrijk dat er met name naar het milieu en het klimaat wordt gekeken en dat de landbouwpraktijken goed worden gecontroleerd. Bovendien mogen wij niet accepteren dat de Raad voor iedere lidstaat een opting out zonder grotere barrières vastlegt - zoals hij op dit moment van plan is. Wat hebben wij aan een richtlijn waarin eerst streefdoelen worden vastgelegd die vervolgens worden afgezwakt? Het komt er dus op neer dat wij spoedig tot een overeenkomst willen komen, ook in het belang van deze kwestie, maar niet tot elke prijs. Wij hopen dat wij donderdag tot overeenstemming met de Raad zullen komen. Langen (PPE-DE). Mevrouw de Voorzitter, het is zinvol om het gebruik van biotransportbrandstoffen te stimuleren. Daarover zijn we het geloof ik eens. Dat geldt niet alleen voor het gebruik van alternatieve grondstoffen, maar ook voor de CO2-doelstelling. Deze CO2-doelstelling moet alleen niet worden overschat, en ik wil u ervoor waarschuwen deze kwestie alleen in het licht van de CO2-problematiek te bekijken. Biotransportbrandstoffen zijn immers aanzienlijk duurder, en de mogelijkheden om de uitstoot van CO2 te verminderen zijn verhoudingsgewijs duur en beperkt. Mijns inziens moet er eveneens nog eens goed naar de alternatieven voor de landbouw worden gekeken. Het gaat daarbij niet alleen om meer onafhankelijkheid op het gebied van de energievoorziening, maar ook om de mogelijkheid voor onze boeren om in geval van overschotten alternatieven te bieden die de eigen energievoorziening versterken. Daarom heeft de Commissie industrie, externe handel, onderzoek en energie met een overweldigende meerderheid het uitstekende verslag van mevrouw Ayuso González aangenomen. Wij hebben eveneens een aantal amendementen ingediend, mevrouw de commissaris, en het zou uiteraard fijn zijn als de Commissie die zou overnemen. In de eerste plaats gaat het ons om de verplichte bijmenging. Wij zijn van mening dat bijmenging het probleem niet oplost. Dat kan alleen als de doelstelling volledig wordt bereikt door het gebruik van pure brandstoffen, zoals dat bijvoorbeeld in mijn dieselmotor reeds mogelijk is, of door het gebruik van alternatieven. Dat is punt één. Wij zijn wel voorstanders van deze doelstellingen, maar die moeten niet in de vorm van een verplichte bijmenging bereikt worden. In de tweede plaats is het de vraag hoe de beoordeling eruitziet. De Commissie industrie, externe handel, onderzoek en energie heeft, zoals mevrouw Rothe reeds heeft opgemerkt, de voorstellen van haar en van mevrouw Aysuso González in de amendementen 68 en 69 in verschillende amendementen overgenomen. Wij willen dat wij voordat wij de 2 procent overschrijden, tot in 2006 een verslag over de effecten gepresenteerd krijgen. Er moet dus een milieubalans komen voor de CO2 en de alternatieven. De nagestreefde stijging tot 5,75 procent is volgens de huidige modellen reeds nagenoeg het maximaal haalbare met betrekking tot de oppervlakten. Voordat deze stijging verplicht wordt, willen wij een balans en aansluitend iedere twee jaar een verslag van de Commissie hebben. Als wij het over dit pakket eens kunnen worden, is dit een goed voorstel en kunnen wij verder komen. Als de Commissie zich hierbij aansluit, zal er een brede meerderheid zijn. De belastingvrijstelling zal aanzienlijk meer problemen opleveren. Volgens mijn ervaringen sinds 1994 hier in het Parlement, houden de lidstaten met betrekking tot belastingkwesties vast aan hun eigen egoïsme en zijn wij dus nog ver verwijderd van een uniforme energiebelasting. Sinds 1992 is er een richtlijn daaromtrent van kracht, die door zes lidstaten wordt toegepast. In Duitsland is vorige week een volledige belastingvrijstelling door de Bondsraad aangenomen, en dat is een zeer vergaande maatregel. In andere landen bestaan daartoe geen plannen. Daarom heb ik weinig hoop dat de tweede richtlijn van de Raad, waarbij het Parlement slechts een adviserende rol speelt, binnen afzienbare tijd wordt aangenomen. Ettl (PSE). Mevrouw de Voorzitter, met betrekking tot de biotransportbrandstoffen kunnen we zeggen dat ze grote innovatiemogelijkheden bieden, met allerlei positieve neveneffecten, maar dat ze van tevoren ook grote kosten met zich meebrengen die opgebracht moeten worden - daarvan moeten wij ons eveneens bewust zijn. Het woord 'biobrandstoffen? klinkt op zich goed in onze oren, omdat het op een bepaalde manier aan ons milieugeweten appelleert. Het is echter enigszins overdreven om biobrandstoffen de hemel in te prijzen als een maatregel om de uitstoot van broeikasgassen mee terug te dringen. Wij moeten wel met beide benen op de grond blijven staan. Dit product levert uiteindelijk maximaal 45 procent rendement op en daarom moeten wij nog intensiever op zoek gaan naar andere stimulansen. Dat geldt ook voor de belastingvoordelen. Zelfs als wij bijvoorbeeld voor de warmte-isolering evenveel financiële middelen zouden inzetten als voor dit gebied is voorzien, zouden wij driemaal zoveel energie besparen. Puur ecologisch bekeken is de zin van de onderhavige maatregel dus zeer discutabel. We kunnen echter niet ontkennen dat voor dit product misschien een toekomst is weggelegd. Het bevat wel innovatiemogelijkheden. Als we naar de toekomst kijken, kunnen we ook constateren dat deze producten zeker uitkomst kunnen bieden voor met name kandidaat-lidstaten met veel landbouwgrond. Het beleid zal in deze sector beslist tot productieverbeteringen leiden, waarschijnlijk met behulp van genetische manipulatie. Willen we dat echter ook? Zo ja, dan is het goed. Het kosten-bateneffect voor de consument is nu echter ook nog twijfelachtig. Als bijvoorbeeld de prijs van ruwe olie op de wereldmarkt zakt, zullen de prijzen van de olieproductie eveneens dalen. De producenten van landbouwgrondstoffen zullen dan eventueel subsidies nodig hebben. Een euforische stemming is dan ook niet op zijn plaats, maar er schuilen wel mogelijkheden in de compromissen die tussen de fracties zijn voorgesteld. Matikainen-Kallström (PPE-DE). Mevrouw de Voorzitter, mijn hartelijke dank aan collega Ayuso González voor het verslag dat zij heeft voorbereid. De richtlijn is belangrijk voor de industrie in deze sector en geeft de richting aan voor de ontwikkeling in de komende jaren. De allerbelangrijkste en in verscheidene amendementen behandelde vraag is of de vast te stellen percentages bindend zijn of slechts nastrevenswaardig. De doelen moeten zodanig worden gesteld dat zij op de lange termijn het gebruik van weinig vervuilende biobrandstoffen bevorderen. Het verkeer is een grote bron van CO2-uitstoot, en wat de traditionele brandstoffen op basis van ruwe olie betreft zijn wij in grote mate afhankelijk van importen. De afhankelijkheid van geïmporteerde olie neemt in de toekomst toe, en wij moeten er in het algemeen alles aan doen om van die afhankelijkheid af te komen. Ik ben er echter geen voorstander van om in deze fase bindende percentages vast te stellen. Vrijwilligheid is vaak de beste oplossing. Een te snelle dwang brengt altijd gevaren met zich mee. Veel lidstaten zijn dunbevolkt, en in dunbevolkte regio's is het gebruik van de eigen auto vaak de enig mogelijke vorm van verplaatsing. Wij kunnen de bewoners van dunbevolkte regio's niet dwingen biobrandstoffen te gebruiken als dat betekent dat de brandstofkosten aanzienlijk zullen stijgen. Als wij doelen willen stellen om het gebruik van biobrandstoffen te bevorderen, moeten wij ook bereid zijn tot bepaalde belastingvoordelen om die doelen te helpen bereiken. Om de concurrentiekracht van deze brandstoffen te garanderen, kan men belastingvoordelen aan het gebruik van biobrandstoffen verbinden, zoals de Commissie in verschillende ontwerprichtlijnen heeft voorgesteld. Biobrandstoffen kunnen zonder aparte belastingvoordelen namelijk niet concurreren met traditionele brandstoffen. Ik denk echter niet dat de Raad, vooral de Raad van ministers van Financiën, erg blij is met dit idee. Ik wil in de kwestie van belastingvoordelen redelijkheid betrachten. Het vergroten van het marktaandeel van biobrandstoffen moet later worden beoordeeld. Laten wij eerst bekijken hoe de markt en de consumenten op de nieuwe producten reageren en welke andere effecten de nieuwe biobrandstoffen en biobestanddelen hebben. De ongetwijfeld positieve effecten van biobrandstoffen op de werkgelegenheid in de EU-lidstaten mogen bij deze beoordeling niet onopgemerkt blijven. Deze richtlijn mag ook geen dure landbouwsteun voor bepaalde lidstaten inhouden. Er moet zorgvuldig worden bekeken hoe de beschikbaarheid van grondstoffen zich in de verschillende lidstaten ontwikkelt. De door de Commissie voorgestelde jaarlijkse verhoging van het percentage mag in deze fase niet in de richtlijn worden opgenomen. Linkohr (PSE). Mijnheer de Voorzitter, in het Parlement heerst grote eensgezindheid over deze kwestie en dat is ook goed. Het probleem ligt eerder bij de Raad. Ik kan alleen maar hopen dat de geschiedenis zich niet herhaalt en dat de Raad uiteindelijk geen nee zegt. Dat is immers vele jaren geleden gebeurd, toen de voormalige commissaris Scrivener een soortgelijk pakket presenteerde. Ik hoop dat het dit keer beter afloopt. Vele sprekers hebben terecht opgemerkt dat er goedkopere mogelijkheden bestaan om de uitstoot van CO2 te voorkomen. Daar kan nauwelijks iets tegenin worden gebracht. Biotransportbrandstoffen bieden echter ook vele voordelen, die wij niet mogen onderschatten. Wij worden door de productie van biotransportbrandstoffen immers minder afhankelijk in onze energievoorziening. Ons landbouwbeleid wordt minder belast, en dat is mijns inziens een voordeel dat door de uitbreiding van de Unie met name voor de Oost-Europese landen belangrijk is. Ik hou mij een beetje met techniek bezig en ik denk dan ook dat er een soort technologische impuls zal komen in de vorm van de ontwikkeling van nieuwe processen en technieken. Ondernemingen kunnen ervan verzekerd zijn dat ze jarenlang ondersteund zullen worden als ze zich op biotransportbrandstoffen zullen toeleggen, en zo moet het ook. Ik wil echter nog twee dingen opmerken die in de loop van de uitwerking van deze richtlijn zeker aan bod zullen komen en die misschien niet voor iedereen aangenaam zullen zijn, zoals ik reeds in de commissie heb opgemerkt. Ten eerste zal de richtlijn inzake biotransportbrandstoffen uiteraard ook biologen stimuleren hun inspanningen te vergroten om hernieuwbare grondstoffen te creëren die milieuvriendelijker en rendabeler zijn. Dat mogen wij niet vergeten. Ten tweede moeten wij ook biotransportbrandstoffen gaan importeren waardoor Europa voor landen als Brazilië, Argentinië en ook de Verenigde Staten een nieuwe afzetmarkt wordt. Wij moeten er daarom voor zorgen dat wij niet alleen voor anderen een nieuwe markt worden, maar ook voor onszelf. Titley (PSE). Mijnheer de Voorzitter, wij zien allemaal in dat de uitstoot van broeikasgassen moet worden verminderd, en wij willen allemaal dat er beleid komt voor schonere brandstoffen. De vraag is hoe we dat kunnen bereiken. Mijns inziens zijn de voorstellen van de Commissie voor de bevordering van het gebruik van biobrandstoffen voor het vervoer niet per se de beste manier om die doelstellingen te verwezenlijken. Ten eerste zou een beperking van de werkingssfeer van de richtlijn tot biobrandstoffen de verwezenlijking van onze algemene milieudoelstellingen in de weg kunnen staan in plaats van die naderbij te brengen. Waar we naartoe moeten, is een bredere aanpak, die voor alle hernieuwbare en CO2-neutrale brandstoffen geldt. We moeten de CO2-uitstoot zo snel en goedkoop mogelijk terugdringen. Ten tweede zijn verplichte doelstellingen in eerste instantie te beperkend. De lidstaten moeten worden gestimuleerd om over de doelstellingen te onderhandelen op grond van hun eigen specifieke omstandigheden en de milieuprestaties van brandstoffen die voor hun eigen geografische gebied geschikt zijn. We mogen ook niet vergeten dat veel energierijke biobrandstoffen beter gebruikt kunnen worden om warmte en energie te produceren dan voor vervoer. Dat is een reden te meer om lidstaten hun eigen strategie voor biobrandstoffen te laten ontwikkelen. Als we inderdaad overeenstemming bereiken over verlaagde tarieven voor biobrandstoffen, zouden verplichte doelstellingen sowieso minder nodig zijn. Ik stem daarom in met het compromis zoals dat vanavond is verwoord. Dat houdt in dat er indicatieve doelstellingen worden geformuleerd, waarbij de Commissie op een later tijdstip verplichte doelen kan stellen indien er naar onze mening geen sprake is van vooruitgang. Ik wil mijn collega's waarschuwen voor sommige van de opmerkingen over de continuïteit van de voorziening. Ik onderschrijf wat de heer Linkohr zojuist heeft gezegd. Het is heel goed mogelijk dat wij uiteindelijk veel van deze biobrandstoffen moeten importeren. Brazilië en de Verenigde Staten hebben concurrentievoordelen - lagere landprijzen en zeker een beter klimaat. Misschien dat we dan in een situatie terecht komen waarin we onze biobrandstofindustrie moeten beschermen en het ene landbouwbeleid moeten vervangen door het andere - en dat is wel het laatste wat we willen - omdat het naar mijn gevoel in veel opzichten om landbouwbeleid gaat en niet om industriebeleid. Verder mogen we natuurlijk niet onderschatten hoe belangrijk genetische manipulatie is voor de verwezenlijking van de door ons geformuleerde biobrandstofdoelstellingen. Maat (PPE-DE). Mijnheer de voorzitter, zal het gebeuren dat de Europese akkerbouwers de positie krijgen van de oliesjeiks in Koeweit, dat zij op eenzelfde manier brandstoffen gaan produceren en wellicht met hetzelfde profijt? Dat laatste geloof ik niet maar ik ben wel onze Commissaris De Palacio zeer erkentelijk voor het feit dat zij het heeft aangedurfd om toch een voorstel in te dienen om te kijken of we de productie van biobrandstoffen kunnen bevorderen en met name het gebruik daarvan. Eigenlijk is daarmee de cirkel rond. Wat wij in het verleden hebben gezien met onze trekpaarden op het platteland die vervangen werden door mechanisatie, zo zullen in de toekomst, als het aan mij ligt, Europese boeren met tractoren en machines vooral rijden op biobrandstoffen en daarmee is de natuurlijke cirkel rond dat de brandstof die ze gebruiken ook op het bedrijf verbouwd wordt. Als we dat kunnen bereiken hebben we een hele grote stap voorwaarts gedaan. Ik ben blij met het feit dat mijn amendementen in de Commissie economische en monetaire zaken zijn aangenomen om het percentage van het accijns naar nul te brengen of althans die mogelijkheid te bieden en niet alleen een korting van vijftig procent. Ik zou van de Commissaris willen weten of het inderdaad waar is dat de ministers van Financiën ook hebben gezegd dat een totale accijnsvrijstelling voor biobrandstoffen tot de mogelijkheden behoort. Een ander punt is het gebruik van koolzaad en de koud geperste koolzaadolie. Er zijn natuurlijk ideeën om deze grondstoffen te importeren maar het lijkt me dat als wij minder afhankelijk willen worden van import van met name brandstoffen, we nadrukkelijk de clausule op moeten nemen dat totale accijnsvrijstelling alleen verleend wordt voor de productie van biobrandstoffen in de Europese Unie. Dit lijkt me tamelijk essentieel, ook voor het Europees platteland en biedt ons goede perspectieven voor een nieuw high tech plattelandsontwikkelingsbeleid. Wat is mooier dan dat we invulling geven aan de tweede zuil voor de productie en de verbouw van biobrandstoffen van koolzaad maar ook andere grondstoffen, juist voor brandstoffen? Ik zou het zeer toejuichen wanneer de Commissie op dat punt ook verdere toepassingen zou uitwerken en met name ook lidstaten nog meer verplichtingen op gaat leggen om aan deze doelstelling te voldoen. Ook lidstaten die op dit moment op dat punt heel slecht scoren. En ik zeg u erbij dat onder andere mijn eigen land op dat punt beslist niet goed scoort. Ik heb veel verwachtingen van onze huidige Commissaris, mevrouw De Palacio, en hoop dat zij een kans ziet ook inderdaad deze doelstellingen wat meer dwingend op te leggen aan de lidstaten. Liese (PPE-DE). Mijnheer de Voorzitter, geachte afgevaardigden, allereerst wil ik de rapporteur danken voor haar geweldige inzet. De vice-voorzitter van de Commissie wil ik echter ook bijzonder danken voor haar ambitieuze voorstel verplichte doelen vast te stellen. Mevrouw de commissaris, zonder deze doelen is deze richtlijn mijns inziens minder waard. Wij mogen er uiteraard geen al te hoge verwachtingen van hebben. Het gehele klimaatprobleem of gehele energievoorzieningsprobleem zal er niet mee worden opgelost. De richtlijn kan echter wel een bijdrage leveren aan de continuïteit van de energievoorziening, de klimaatbescherming en het scheppen van nieuwe inkomstenbronnen voor de landbouw. Nu zijn er echter de volgende bezwaren. De intensieve landbouw wordt gestimuleerd. Natuurlijk is er intensieve landbouw, maar ook extensieve landbouw. Ik heb echter nog nooit een raffinaderij gezien waarin traditionele brandstoffen extensief worden geproduceerd. Er is altijd sprake van een intensieve milieubelasting op een plaats. Verder worden de levenscyclus en de milieubelasting als gevolg van de productie van biotransportbrandstoffen genoemd. Wie kijkt echter naar de levenscyclus van traditionele brandstoffen? Er moet ook rekening worden gehouden met andere factoren, zoals het transport vanuit de gebieden waar de olie vandaan komt naar Europa en de rampen die daarbij kunnen ontstaan zoals bij het ongeval met de tanker 'Erika?? Als de 'Erika? biodiesel aan boord gehad zou hebben, zou het milieu geen schade hebben ondervonden. Als we dus kijken naar de nadelen van biotransportbrandstoffen, moeten we ook naar de nadelen van de traditionele brandstoffen kijken. Ik geloof in de techniek en de innovatie. Als wij een duidelijk kader opstellen, zullen biotransportbrandstoffen in Europa zeer veel efficiënter, goedkoper en milieuvriendelijker zijn. Daarom verzoek ik u met name de amendementen 25 en 33 te ondersteunen, waarin de ecologische efficiëntie wordt benadrukt en tot een criterium van de richtlijn wordt gemaakt. Of ik donderdag voor of tegen het compromis met de Raad stem, zal afhangen van de vraag of de amendementen die de commissie eensgezind heeft goedgekeurd, zoals nummer 25 en 33, ook daadwerkelijk worden overgenomen. Als dat niet gebeurt, zal ik in de eerste lezing niet met een compromis instemmen. Klaß (PPE-DE). Mijnheer de Voorzitter, mevrouw de commissaris, geachte dames en heren, 'ecologisch? en 'biologisch? zijn moderne kreten en meestal zijn het nietszeggende kreten. Het is zeker niet voldoende voor het woord brandstof het voorvoegsel 'bio? te plakken om een volledig biologische biotransportbrandstof te creëren. Op dit punt ben ik het eens met de kritische geluiden van mijn collega's. Wat betekent 'biologisch? echter? Voor mij staat het voor een allesomvattende milieubalans, die zowel de teelt, de productie als de uitstoot van uitlaatgassen omvat. Ik wil u echter verzoeken bij de beoordeling van normale brandstoffen dezelfde maatstaven te hanteren en niet met twee maten te meten. Mijns inziens behoort de economische beoordeling van biotransportbrandstoffen ook in vergelijking met normale brandstoffen eveneens tot de milieubalans. Wij hebben nu de mogelijkheid in de Europese Unie een eigen markt te creëren die voor meer arbeidsplaatsen op het gebied van productie en verwerking in de Unie zorgt. Een eigen markt betekent ook onafhankelijkheid van de wereldmarkten en wereldwijde economische crises. Europa zal wat betreft de brandstoffen nooit volledig onafhankelijk zijn, omdat ons verbruik daarvoor te groot is. We kunnen echter in ieder geval een begin maken met de continuïteit van onze eigen energievoorziening in de toekomst te waarborgen. Zoals reeds meermaals is opgemerkt, zou de teelt van hernieuwbare grondstoffen een welkome aanvullende inkomstenbron zijn voor de landbouw in de Europese Unie. Braakakkers zouden zinvol benut kunnen worden, omdat er een belangrijk nieuw product op geteeld zou worden. Tot slot wil ik opmerken dat iedere nieuwe markt in politiek, financieel en - wat ook uitermate belangrijk is - ideologisch opzicht ondersteund moet worden om op de lange termijn te kunnen blijven bestaan. Ik durf te beweren dat minstens 50 procent van de windkrachtcentrales zonder subsidies niet gebouwd zou zijn. Bovendien zijn ze lang niet allemaal effectief. Laten wij er alles aan doen om deze verslagen erdoor te krijgen. Ik wil mijn collega's daarom verzoeken de onderhavige verslagen te ondersteunen. Valdivielso de Cué (PPE-DE) Mijnheer de Voorzitter, allereerst feliciteer ik mevrouw Ayuso van harte met het uitstekende werk dat zij heeft verricht. Zoals u weet, voorziet deze richtlijn op fiscaal vlak in een gemeenschappelijk kader dat de lidstaten in de gelegenheid moet stellen een bijzonder belastingtarief voor biobrandstoffen toe te passen. Inhoudelijk gezien bevat de richtlijn van de Europese Commissie over het geheel genomen een reeks evenwichtige en goed gestructureerde maatregelen. Desalniettemin ben ik van oordeel dat wij de lidstaten zoveel mogelijk vrijheid moeten schenken, zodat zij zelf de omvang van de bijzondere belastingverlaging kunnen vaststellen en zodoende het gebruik van dit soort brandstoffen kunnen bevorderen. Ik ben dan ook geen voorstander van de invoering van een minimumbelastingtarief. Ik denk dat alle landen van de Europese Unie de komende jaren hun best zullen doen om de CO2-uitstoot terug te dringen en het in het kader van het Protocol van Kyoto vastgestelde streefcijfer voor 2020 te halen. Afhankelijk van de omstandigheden zullen sommige landen meer nadruk leggen op het gebruik van biobrandstoffen, terwijl andere lidstaten de voorkeur zullen geven aan windenergie, enzovoorts. Daarom dring ik aan op een versoepeling van de onderhavige richtlijn. Anderzijds spreekt het vanzelf dat iedere lidstaat soeverein is om te beslissen of de vermindering van de CO2-uitstoot opweegt tegen het inkomensverlies ten gevolge van de toepassing van bijzondere belastingtarieven. Ik vrees dat dit de enige manier is om te waarborgen dat dit voorstel van de Commissie bijval oogst. U weet immers ook dat de meningen op dit punt nogal verdeeld zijn. Wat het voorlichtingsbeleid en de interinstitutionele transparantie betreft, acht ik het van wezenlijk belang dat wij allen nauwgezet worden ingelicht over de ontwikkeling van de onderscheiden programma's, met name over de milieukwesties, aangezien die bijzonder gevoelig liggen en derhalve des te belangrijker zijn. Auroi (Verts/ALE). Mijnheer de Voorzitter, mevrouw de commissaris, ditmaal voer ik hier het woord namens mijn collega Dominique Souchet, die de andere rapporteur voor advies was namens de Commissie landbouw en plattelandsontwikkeling over het fiscale aspect van dit vraagstuk. Ik zal niet terugkomen op de politieke argumenten. Ik wil hier echter wel aangeven dat wij er niet vanuit mogen gaan dat de biobrandstoffen overeenkomstig het marktmechanisme vanzelf een rol van betekenis zullen gaan spelen in de Europese Unie, en wel om twee belangrijke redenen. In de eerste plaats zijn in de prijs van fossiele brandstoffen niet de externe kosten opgenomen van enerzijds het gebruik van een niet-hernieuwbare hulpbron - olie - en anderzijds de omvangrijke emissie van broeikasgassen. In de tweede plaats beschikken de olieproducerende en olieverwerkende sectoren over meer dan een eeuw industriële ervaring, waardoor ze hun industriële kosten optimaal hebben kunnen reduceren. Het is dus geheel legitiem dat de lidstaten een gedifferentieerde belastingheffing toepassen. Wij spreken overigens liever over 'gedifferentieerde belastingheffing? dan over 'terugbetaling van belasting?. Op deze manier kunnen wij de hernieuwbare, van oorsprong plantaardige brandstoffen, die niet bijdragen aan het broeikaseffect, concurrerender maken. De accijnzen op autobrandstoffen moeten dus langzaam maar zeker het karakter krijgen van een milieuheffing, in die zin dat de fossiele brandstoffen zwaarder moeten worden belast dan de hernieuwbare brandstoffen, en wel vanwege hun negatieve invloed op hun omgeving. Het fiscale voorstel van de Commissie moet de Europese Unie straks beter in staat stellen de doelstelling van het Groenboek over een continue energievoorziening te bereiken. Volgens deze doelstelling moet in 2020 in de sector van het wegvervoer 20 procent van de conventionele brandstoffen zijn vervangen door alternatieve brandstoffen. De amendementen die binnen de Commissie landbouw en plattelandsontwikkeling zijn aangenomen, dienen om deze richtlijn doelmatiger te maken. In deze amendementen wordt namelijk benadrukt dat tijdens de productie van biobrandstoffen in de Europese Unie bijproducten worden verkregen met een hoog gehalte plantaardige eiwitten. Deze bijproducten kunnen gebruikt worden als diervoeder. Voorts wordt in deze amendementen de volstrekt willekeurige grens van 50% voor differentiële belastingtarieven geschrapt. Dit geldt ook voor de termijn van 31 december 2010, aangezien de externe schade die de olieproducerende en -verwerkende sectoren veroorzaken een permanent karakter hebben. In de amendementen wordt verder voorgesteld om de brandstoffen die voor de productie van biobrandstoffen worden gebruikt, vrij te stellen van belasting. Er wordt overigens benadrukt dat deze belastingvrijstelling alleen van toepassing is op de in de Europese Unie geproduceerde biobrandstoffen, zodat de Unie kan profiteren van de beperking van de uitstoot van broeikasgassen, en van de bijproductie van eiwitten, die gebruikt kunnen worden als veevoeder. De Palacio Mijnheer de Voorzitter, waarde afgevaardigden, er staan vandaag twee belangrijke voorstellen op de agenda die verregaande gevolgen hebben voor de Europese Unie. Door het gebruik van biobrandstoffen te bevorderen stellen wij de bevoorrading veilig. Het gaat hier om een van de weinige maatregelen die in het kader van de vervoerssector ten uitvoer kunnen worden gelegd. De invoering van biobrandstoffen is tezelfdertijd een van de weinige mogelijkheden om onze afhankelijkheid van aardolie te verkleinen en de CO2-uitstoot in deze sector terug te dringen. Ook de plattelandsontwikkeling wint aan belang met het oog op de uitbreiding. Daarom zal ik het hier over beide voorstellen hebben, mijnheer de Voorzitter. Het eerste deel van mijn uiteenzetting heeft betrekking op het voorstel van mevrouw Ayuso inzake de bevordering van het gebruik van biotransportbrandstoffen van mevrouw Ayuso. Ik feliciteer de rapporteur van harte met het uitstekende werk dat zij heeft verricht. Het feit dat aan de behandeling van dit voorstel voor een richtlijn maar liefst vijf commissies hebben deelgenomen, is een duidelijk bewijs van het multifunctionele karakter van de biobrandstoffen. Momenteel is de stand van het debat als volgt: de Raad heeft de onderhavige initiatieven meermaals besproken, zowel in de Energieraad als in de Ecofin-Raad. Zoals de rapporteur, mevrouw Ayuso, ook al heeft gesignaleerd, vormen de doelstellingen het grootste probleem. De vraag is of men indicatieve dan wel verplichte doelstellingen moet vaststellen. Met inachtneming van het standpunt dat door het merendeel van de lidstaten van de Unie wordt aangehangen en op basis van van de mijns inziens onmiskenbare behoefte aan een stabiel systeem voor de bevordering van het gebruik van biobrandstoffen in een stabiel kader, met name vanuit fiscaal oogpunt, kan de Commissie ermee instemmen dat de biobrandstoffen onderworpen worden aan een regeling zoals die in de richtlijn betreffende de bevordering van elektriciteit uit hernieuwbare energiebronnen wordt vastgesteld. De dienovereenkomstige herzieningsclausule zou de Commissie immers in de gelegenheid stellen opnieuw verplichte doelstellingen in te voeren indien de lidstaten van de Unie de nagestreefde indicatieve doelstellingen niet verwezenlijken. Ik kan u alvast meedelen dat ik namens de Commissie kan instemmen met de amendementen 68 en 69, die door verschillende rapporteurs of schaduwrapporteurs zijn onderschreven. Deze voorstellen brengen het Parlement en de Raad immers nader bij elkaar. Tevens juich ik alle amendementen toe waarin de milieuvoordelen van het gebruik van biobrandstoffen een prioritaire plaats innemen. Volgens sommigen onder u zijn er niet veel milieuvoordelen. Mijns inziens moet er ten minste 45% minder CO2 worden uitgestoten. Voor sommige biobrandstoffen ligt deze waarde veel hoger, rond de 80% of meer. Binnenkort zal ik u een nieuw voorstel presenteren waarin een welomlijnd kader voor de gecombineerde productie van warmte en elektriciteit - de zogenaamde warmtekrachtkoppeling - wordt vastgesteld. Verwacht wordt dat de algemene efficiëntie van het gehele systeem slechts 5 à 10% zal toenemen en dat in de meest efficiënte systemen een verbetering van nauwelijks 10% zal optreden. Daarom attendeer ik u erop dat een verbetering van 45% op het gebied van de CO2-emissies een niet te onderschatten stap voorwaarts betekent. Wij kunnen echter niet alle amendementen aanvaarden die op de milieuaspecten van biobrandstoffen betrekking hebben. De amendementen 1, 5, 6, 25 - helaas kunnen wij dit amendement, dat door een van u aan de orde is gesteld, niet aanvaarden - 37, 41, 44, 60 en 66 leggen ons extra taken op, die wij niet aankunnen of drijven het onderhavige voorstel te ver door. De Commissie weet dat het energieverbruik in de vervoerssector een ingewikkeld probleem is. Eén enkele maatregel volstaat niet om in deze sector alle verbeteringen aan te brengen die noodzakelijk zijn. Tegelijkertijd met het voorstel over biobrandstoffen hebben wij ook een mededeling over alternatieve brandstoffen gepresenteerd. Doel is dat de alternatieve brandstoffen in het algemeen - deze term is veel ruimer - in totaal 20% van het energieverbruik vertegenwoordigen. Ik kan dan ook alle amendementen aanvaarden die in deze lijn liggen. Desalniettemin zijn wij van oordeel dat de amendementen waarin gepleit wordt voor opname van andere fossiele brandstoffen in de voorschriften, buiten het toepassingsgebied van de onderhavige richtlijn vallen. Daarom kunnen wij niet akkoord gaan met de amendementen 9, 13, 29 en een gedeelte van amendement 30. Ook de amendementen 11, 17, 27, 33, 40, 48, 50, 51, 52, 56, 62, 63, 64, 65, 66 en een gedeelte van amendement 19 zijn onaanvaardbaar, onder meer omdat zij het gebruik van biobrandstoffen in bedrijfswagenparken van de richtlijn uitsluiten of het voorstel inhoudelijk uithollen. Het is hoog tijd dat wij een beslissing nemen over de energievoorziening in de vervoerssector. Wij moeten dringend aan de slag teneinde onze afhankelijkheid van aardolie in te dijken. Ofschoon promotiecampagnes en intentieverklaringen nuttig zijn, is er veel meer nodig om de energiesituatie in Europa te wijzigen. Ons voorstel voor de bevordering van het gebruik van biobrandstoffen zal een nieuwe markt openen voor op duurzame energiebronnen gebaseerde technologieën. Er bestaat echter behoefte aan een strategische beslissing om alle mogelijkheden ten volle te benutten. Mijn volgende opmerking heeft betrekking op de wijziging van richtlijn 98/70/EG betreffende de kwaliteit van brandstoffen. In dit verband doen wij ons best om een oplossing te zoeken voor het probleem van de vluchtigheid waarmee met name de warmere landen - de landen in Zuid-Europa - te kampen hebben. Het is de bedoeling dat deze kwestie aan bod komt in het kader van de discussie die momenteel naar aanleiding van de tweede lezing in dit Parlement plaatsvindt, en in een wijzigingsvoorstel waaraan nog wordt gewerkt. Het spreekt vanzelf dat dit probleem hoe dan ook moet worden aangepakt. Zo niet, dan zullen de zuidelijke landen gedurende verschillende maanden per jaar eenvoudigweg geen gebruik kunnen maken van bepaalde biobrandstoffen zoals ethaan. Vandaag hebben wij de gelegenheid overeenstemming te bereiken over een wetgevende richtlijn die in sommige opzichten ongetwijfeld minder ambitieus is dan het oorspronkelijke Commissievoorstel. Desalniettemin hebben wij hier voor ons een realistisch document liggen dat ons in de gelegenheid zal stellen vorderingen te maken op voorwaarde - ziehier het tweede voorstel - dat de Raad ook instemt met ons voorstel voor vrijstelling van accijnzen ten gunste van biobrandstoffen. Volgens de berichten die ons ter ore komen, heeft ook deze kwestie in de Raad veel stof doen opwaaien. Het ziet er evenwel naar uit dat de ministers van Economie en Financiën ditmaal bereid zijn een reële inspanning te doen om een belangrijke impuls te geven aan het gebruik van biobrandstoffen. Ik dank de rapporteur voor zijn werk en ik herhaal nogmaals dat de berichten uit de Raad de goede richting uitgaan, hetgeen ons in de gelegenheid zal stellen het pakket, de twee maatregelen, aan te nemen. De doelstellingen zullen echter geen verplichting inhouden, maar een louter indicatief karakter hebben. Ik denk dat wij hiermee een stevige impuls kunnen geven aan het gebruik van biobrandstoffen. Wat dit voorstel betreft, is de Commissie bereid verschillende amendementen over te nemen. Zij kan echter niet akkoord gaan met de amendementen 2, 4, 6, 8, 9, 10, 13, 14, 15, 17, 18, 19, 20, 23, 24 en 25, omdat daarin verplichtingen worden opgelegd aan de lidstaten; omdat zij reeds deel uitmaken van de bestaande wetgeving; of eenvoudigweg omdat zij overbodig zijn of niet thuishoren in de context van het onderhavige voorstel. Geachte afgevaardigden, door de twee voorstellen en de bijbehorende aanpassingen en amendementen te steunen - met name de amendementen 68 en 69 - zal dit Parlement het gebruik van biobrandstoffen in de vervoerssector aanzienlijk bevorderen en bespoedigen. Ik hoop dat er morgen een akkoord zal worden bereikt, zodat de voorstellen in eerste lezing kunnen worden goedgekeurd en dit initiatief zo spoedig mogelijk ten uitvoer kan worden gelegd. De Voorzitter. Hartelijk dank, mevrouw De Palacio. Het gecombineerd debat is gesloten. De stemming over het verslag-Mayol i Raynal vindt dinsdag om 12.30 uur plaats en de stemming over het verslag- Ayuso González vindt donderdag om 12.00 uur plaats. De Voorzitter. Aan de orde is het verslag (A5-0196/2002) van de heer Rübig, namens de Commissie industrie, externe handel, onderzoek en energie, over het verslag van de Commissie aan het Europees Parlement en de Raad: werkzaamheden van het Bureau Veiligheidscontrole van Euratom 1999-2000 (COM(2000) 436 - C5-0535/2001 - 2001/2214(COS)). Rübig (PPE-DE) Mijnheer de Voorzitter, mevrouw de commissaris, geachte dames en heren, iedereen spreekt nog steeds over 11 september en wij zijn ons ervan bewust dat wij zeer voorzichtig met nuclair materiaal moeten omgaan. Daarvoor bestaat het Bureau Veiligheidscontrole van Euratom, de ESO, die zich zeer intensief bezighoudt met het onderzoek naar en de controle van de hoeveelheid aanwezig materiaal en dat erop toeziet dat het materiaal slechts voor vreedzame doeleinden wordt gebruikt. Verder moeten de overeenkomsten die de Europese Unie en de lidstaten afzonderlijk hebben gesloten, worden nageleefd, en moeten wij erop toezien dat er in de toekomst nog meer aandacht aan het nucleair materiaal wordt geschonken dan nu. Wij weten allemaal dat er in Amerika onder andere terroristische groeperingen zijn geweest die hebben gedreigd dit materiaal op belangrijke plaatsen tot ontploffing te brengen. Juist daarom willen wij ervoor zorgen dat dit materiaal in de toekomst wordt beveiligd. Onze zorg gaat in eerste instantie uit naar de burgers die beschermd moeten worden. De gezondheid van de bevolking en de werknemers moet volgens de Euratom-Verdragen immers ook beschermd worden tegen de gevaren van de ioniserende straling. De Commissie heeft het recht om met het oog hierop maatregelen te nemen. Ik ben van mening dat het nu werkelijk tijd wordt gemeenschappelijke Europese veiligheidsnormen voor kerncentrales en voor het transport van nucleair materiaal op te stellen. Ik wil commissaris De Palacio zeer hartelijk danken. Zij heeft toegezegd dat de Commissie actie gaat ondernemen en normen zal presenteren. Mijns inziens heeft het Europees Parlement dat reeds verzocht in het verslag-Schwaiger over de toetreding. Daarin werd de opstelling van een codex voor de nucleaire veiligheid voorgesteld, en wel nog vóór de toetreding van de nieuwe lidstaten. Dit verslag heeft het Europees Parlement reeds aangenomen. Ik ga ervan uit dat het Europees Parlement morgen eveneens zal instemmen met het voorstel om de bevolking te beschermen. De Europese Rekenkamer heeft uiteraard ook reeds veiligheidsnormen voorgesteld. Het Europees Parlement heeft ook het recht voorstellen te doen, en volgens het Euratom-Verdrag kan het de Commissie verzoeken passende voorstellen in te dienen inzake aangelegenheden die naar het oordeel van het Parlement communautaire besluiten voor de tenuitvoerlegging van dit Verdrag vergen. Volgens het Europees Parlement zijn er voor deze kwesties zeer zeker communautaire besluiten noodzakelijk. Er zijn op dit moment geen uniforme EU-veiligheidsnormen. Als wij vandaag beweren dat een kerncentrale in onze ogen gevaarlijk is, hebben wij wettelijk gezien eigenlijk geen mogelijkheden deze bewering te weerleggen of bevestigen. Daarom is het voor ons zeer belangrijk dat er nog vóór de toetreding van deze landen veiligheidscontroles op communautair niveau worden vastgelegd. Wij zijn eveneens van mening dat dit project niet vanwege geldgebrek mag mislukken. Met name de veiligheidscontrole is voor ons van zeer groot belang. Wij zullen aan de 10 kandidaat-lidstaten daarom verhoogde eisen stellen en wij moeten nadenken over de toekomstige status van de ESO. Daarom moeten er volgens ons twee richtlijnen komen inzake het transport van nucleair materiaal en inzake de controle en certificering op het gebied van nucleaire veiligheid en veiligheidscontrole. Misschien is het mogelijk om van de ESO een onafhankelijk bureau te maken, dat deze activiteiten ook daadwerkelijk kan controleren en coördineren. Hierin schuilt een mooie kans voor de Europese Unie om in de toekomst concrete randvoorwaarden op Europees niveau vast te leggen. Tot slot is het Europees Parlement van mening dat ook in de Conventie over deze kwestie gediscussieerd moet worden. De Conventie moet op dit gebied nieuwe ideeën en plannen voor de toekomst kunnen voorstellen en erover kunnen nadenken hoe wij in de toekomst succesvol te werk kunnen gaan op dit gebied. Karlsson, Hans (PSE). Mijnheer de Voorzitter, bij alle werkzaamheden staat veiligheid voorop, maar bij werkzaamheden met nucleair materiaal is veiligheid van cruciaal belang. Menselijke fouten mogen niet gemaakt kunnen worden en installaties of nucleair materiaal mogen niet gesaboteerd kunnen worden of het doelwit kunnen zijn van terroristische aanslagen. Het is daarom verheugend dat het rapport van Euratom verhoogde veiligheid en meer kennis van de risico's aan de orde stelt. De parlementaire commissie heeft zich unaniem nog meer gericht op veiligheid en op maatregelen om bij iedereen die betrokken is bij werkzaamheden met nucleair materiaal te doordringen van het belang van veiligheid. Ik wil in het bijzonder wijzen op de opleiding van personeel, op een grotere veiligheid bij het vervoer, en op het grotere risico voor terroristische aanslagen dat sinds 11 september 2001 aanwezig is. Mijnheer de Voorzitter, kernenergie is een veelbesproken en omstreden methode voor energieopwekking. Wij hebben een aantal grote ongelukken meegemaakt en er zijn vrij veel incidenten geweest die heel verkeerd hadden kunnen aflopen als het veiligheidssysteem en het personeel niet uitstekend hadden gefunctioneerd. De veiligheid is bij alle werkzaamheden met nucleair materiaal essentieel en moet altijd in acht worden genomen. De angst van het publiek voor kernenergie, nucleair materiaal en alles wat daarmee te maken heeft, moet altijd buitengewoon serieus genomen worden. Martin, Hans-Peter (PSE). Mijnheer de Voorzitter, er is voor alles een eerste keer. Vandaag is hier zelfs niet één bezoeker aanwezig. Ik kom net terug uit Yokohama, maar daar was het gisteren ook stil. Er hoeven niet direct 70.000 toeschouwers te zijn voor onze activiteiten hier, maar nul is inderdaad nul. Daaruit blijkt duidelijk dat wij er niet in geslaagd zijn het Parlement zelfs maar minimaal te informeren. Uit het feit dat er slechts drie afgevaardigden bij dit debat aanwezig zijn, blijkt hoeveel waarde het Parlement zelf aan dit verslag hecht. Als de mensen door een hervorming van het reglement zouden weten wat we hier allemaal doen en vooral niet doen, dan zou deze zaal tot aan de nok toe gevuld zijn. De vraag is hoe lang en hoe snel wij ons hervormen en of zo'n hervorming van belang is. Jazeker, mijnheer de Voorzitter, die is van belang. Het Parlement verstopt zich hier en doet zo veel dat niemand naar ons luistert, net als Euratom. Het onttrekt zich aan iedere zinvolle democratische controle. Het is in dit verband uiteraard lastig fundamentele punten van kritiek te hebben, maar het verslag-Rübing verdient wat dit betreft op een aantal punten beslist veel lof. Ik doel hierbij op punt 16, 17 en met name 13, omdat daarin in ieder geval een eerste aanzet tot kritiek wordt gegeven op de zojuist beschreven punten. Euratom werkt ondemocratisch, ontransparant en kan niet ter verantwoording worden geroepen - dat wordt in punt 13 ook zeer duidelijk aangegeven. De punten 1, 2 en 3 zijn volstrekt onbegrijpelijk, behalve voor iemand die zeer goed op de hoogte is van de parlementaire gewoonten en misschien ook van bepaalde gebruiken bij afspraken die achter gesloten deuren zijn getroffen. Hoe kan iemand op basis van het feit dat wij zoveel niet-verantwoord materiaal hebben, zeggen dat een en ander zeer goed werkt en dat er niets is misgegaan? Als wij zo verder gaan, onttrekken wij ons niet alleen aan onze taken, maar halen wij ook de basis weg voor een mogelijk zinvol gebruik van kernenergie. En dat brengt mij tot mijn ceterum censeo, mijnheer de Voorzitter: geen democratie zonder transparantie! De Palacio Mijnheer de Voorzitter, ik begrijp het ongenoegen van de heer Martin over het gebrek aan publieke belangstelling en de afstand tussen de vergaderingen van dit Parlement en de burgers die zich buiten deze muren bevinden, in de verschillende landen van de Unie, temeer daar wij momenteel een kwestie behandelen en bespreken die mijns inziens voor de burgers van wezenlijk belang is. In principe zou dit onderwerp hun belangstelling moeten wekken en ik denk dat zij ook werkelijk geïnteresseerd zijn. In die zin, mijnheer de Voorzitter, geachte afgevaardigden, wil ik allereerst mijn dank uitspreken aan de leden die hier het woord hebben gevoerd en met name aan de heer Rübig, aangezien dit verslag op zijn initiatief tot stand is gekomen. Ik ben vooral dankbaar omdat dit het eerste verslag over de veiligheidscontrole van Euratom is dat de Commissie in de laatste acht jaar heeft voorgelegd. In feit is dit voorstel niet meer dan een logisch gevolg van de bereidheid tot informatieverstrekking en transparantie waarvan de Commissie blijk heeft gegeven bij de uitoefening van haar verantwoordelijkheden krachtens het Euratom-Verdrag. Het merendeel van de verzoeken en suggesties van de ontwerpresolutie die in dit Parlement in stemming zal worden gebracht, stemt volledig overeen met de wensen en zorgen die ikzelf herhaaldelijk ten overstaan van dit Parlement heb geuit. Vorige week heeft de Commissie haar goedkeuring verleend aan mijn initiatief om de verantwoordelijkheden van de Commissie op het gebied van nucleaire veiligheid in ruime zin in één enkel directoraat onder te brengen. Hiermee kom ik tegemoet aan de bezorgdheid van dit Parlement, dat meermaals heeft aangedrongen op een versterking van de samenhang op deze gebieden, die cruciaal zijn voor de nucleaire sector. Het ligt niet in mijn bedoeling de ontwerpresolutie van de heer Rübig hier in detail te bespreken, maar ik zou graag twee zeer concrete kwesties aanstippen. Ten eerste wil ik u een nieuw verslag over de werkzaamheden van het Bureau Veiligheidscontrole van Euratom aankondigen dat u in de loop van de volgende weken zal worden overhandigd. Ten tweede wil ik iets opmerken over de bevoegdheden inzake kernenergie in ruime zin. In dit verband acht ik het van wezenlijk belang dat de uitoefening van de communautaire bevoegdheid gebaseerd wordt op de technische kennis van de nationale autoriteiten, en op gecoördineerde en harmonieuze wijze tot stand komt, in samenwerking met de voornoemde autoriteiten. Deze vaststelling, die ook nu reeds volkomen gerechtvaardigd is, zal na de uitbreiding nog aan belang winnen. In dit verband wil ik de heer Rübig en de andere sprekers erop attenderen dat ik een van de komende maanden aan de Raad en aan dit Parlement een maatregelenpakket inzake kernenergie hoop te kunnen voorleggen. Daarmee wil ik tegemoetkomen aan de bezorgdheid van dit Parlement: er bestaat inderdaad behoefte aan gemeenschappelijke veiligheidsnormen voor kerncentrales op Europees niveau. Het is overigens van wezenlijk belang dat deze regelgeving in het acquis communautaire wordt opgenomen en dat de naleving ervan verplicht wordt, niet alleen voor de vijftien huidige lidstaten van de Unie, maar ook voor de kandidaat-landen die te gelegener tijd tot de Unie zullen toetreden. De beoogde veiligheidsnormen moeten aan alle burgers de garantie bieden dat de desbetreffende werkzaamheden op passende wijze worden uitgevoerd met inachtneming van de maximale veiligheidsniveaus die in de Europese Unie van toepassing zijn. U kent mijn standpunt inzake kernenergie. Ondanks het omstreden karakter van deze energiebron is zij, gezien de nieuwe problemen die het gevolg zijn van de klimaatverandering en andere ontwikkelingen, absoluut onmisbaar. Ik heb dat reeds meermaals gezegd. Kernenergie is absoluut noodzakelijk. Daarom mag deze optie binnen de Europese Unie niet worden geëlimineerd. Dat blijkt ook uit de conclusies van het onlangs door de Commissie goedgekeurde Groenboek. Gelet op de nieuwe omstandigheden moeten wij er evenwel voor zorgen dat alle in de Europese Unie aanwezige installaties passende veiligheidsnormen hanteren, die borg staan voor maximale transparantie en maximale doeltreffendheid. Wij zullen alles in het werk stellen om deze doelstelling te verwezenlijken. Uiteraard zullen wij ook onze werkzaamheden op internationaal gebied voortzetten in het kader van het Agentschap van Wenen, teneinde de kwaliteit van de veiligheidsnormen voor kerncentrales op wereldniveau te verbeteren. De Voorzitter. Mevrouw Doyle en mevrouw Ahern zijn binnengekomen terwijl de commissaris reeds aan het woord was. Ik veronderstel dat zij niet tijdig aanwezig konden zijn. Ik zal hun verzoek inwilligen en hen kort aan het woord laten, maar dit mag niet als precedent dienen. Ahern (Verts/ALE). Mijnheer de Voorzitter, we zitten zeker in hetzelfde schuitje, om het zo uit te drukken. Ik ging vanochtend om zeven uur de deur uit en verwachtte daarom om vier uur vanmiddag in Straatsburg te zijn. Het vliegtuig had echter vier uur vertraging en voerde ons ook nog via Düsseldorf. Ik zal u niet lastig vallen met de details, maar uiteindelijk zijn we hier gearriveerd. Ik heb met grote belangstelling naar de commissaris geluisterd. Nucleaire veiligheidscontroles zijn binnen en buiten de Europese Unie buitengewoon belangrijk. Nucleaire beveiliging in de EU heeft sinds 11 september aan relevantie gewonnen. Anders dan de commissaris meen ik dat de beste veiligheidscontrole wordt bereikt door geen nucleair materiaal meer te produceren. Een bijzondere kwestie hierbij is de opwerking van kernmateriaal. We weten dat er in Cap de la Hague luchtafweerraketten staan opgesteld, terwijl de verdediging van Sellafield een geheim blijft. Het valt, met 11 september in gedachten, niet goed te praten dat we maar doorgaan met het opslaan van plutonium boven op de tonnen en tonnen die er al liggen. Doyle (PPE-DE). Mijnheer de Voorzitter, ik hoop dat u mijn verlate komst niet uitlegt als een gebrek aan respect voor u, voor de heer Rübig, die een voortreffelijk verslag heeft geschreven, of voor de commissaris. Zoals mijn collega heeft uitgelegd, is de vertraging veroorzaakt door overmacht. Het is helaas het zoveelste voorbeeld van de moeizame toegang tot Straatsburg. Ik ben blij dat nu een duidelijk onderscheid is gemaakt tussen nucleaire veiligheidscontroles en nucleaire veiligheid en beveiliging. Ik zou graag zien dat het Bureau Veiligheidscontrole de beschikking krijgt over alle middelen die het nodig heeft om zijn werk zo volledig mogelijk te blijven verrichten, vooral gelet op de toetreding van kandidaat-lidstaten. Ik ben zeer verheugd over de mededeling die Commissaris De Palacio eerder op 23 april en vandaag hier opnieuw heeft gedaan, namelijk dat zij voornemens is met een pakket maatregelen te komen. Ik hoop dat we dat deze herfst tegemoet kunnen zien. Het pakket bestrijkt alle facetten van nucleaire veiligheid en beveiliging. Ik zou de Commissaris willen verzoeken voor de vorm in het pakket op te nemen dat er een gepaste wijze van overleg en communicatie tussen aangrenzende landen binnen de Europese Unie, inclusief de kandidaat-landen, moet komen over de totstandkoming van een geschikt kanaal, een geschikt overlegorgaan voor de bespreking van kwesties die daartoe aanleiding geven. Lord Inglewood van British Nuclear Forces Ltd. heeft onlangs aangegeven dat hij de zorgen die ik in dit verband tegenover hem heb geuit, zeker te berde zou brengen. Dat zou op een soortgelijke wijze gebeuren als waarop de zorgen die de Oostenrijkers ten aanzien van de kerncentrale Temelin naar voren hadden gebracht, door de Commissie zijn behandeld. Ik zou graag zien dat dit model door de hele EU gebruikt gaat worden als onderdeel van het pakket maatregelen voor nucleaire veiligheid en beveiliging. Op die manier beschikken wij namelijk over een gepaste procedure en een gepast forum om gevoelens van ongerustheid bespreekbaar te maken. Weliswaar zullen niet al die gevoelens gegrond zijn, maar ook die moeten worden besproken, om escalatie en een te grote politisering te voorkomen. Als er een dergelijk officieel forum is en het over de deskundigheid beschikt om hoor en wederhoor toe te passen, dan wordt de kans heel wat groter dat er voor deze heikele kwestie oplossingen worden gevonden waarmee iedereen kan leven. Ik kom uit een land dat kernenergievrij is en tegenstander is van elektriciteitswinning uit kernenergie. Zoals ik de rechten van de andere lidstaten respecteer, verwacht ik dat zij die van ons respecteren, naar ons luisteren en met een passend antwoord komen als wij onze bezorgdheid kenbaar maken. Wij hopen dat u, mevrouw de commissaris, zorgt dat er een dergelijke structuur komt, dat een dergelijk forum wellicht kan worden meegenomen in het beloofde pakket maatregelen, waarvan ik een groot voorstander ben. Ik wil mijn collega, de heer Rübig, dankzeggen voor zijn uitstekende verslag. De Voorzitter. Wil mevrouw de commissaris hier nog een opmerking aan toevoegen? De commissaris heeft naar de afgevaardigden kunnen luisteren en in de notulen is opgenomen dat zij en anderen door omstandigheden, namelijk oponthoud in het luchtverkeer, niet op tijd konden komen. De commissaris en het Parlement zullen daar ongetwijfeld nota van nemen. Het debat is gesloten. De stemming vindt dinsdag om 12.30 uur plaats. De Voorzitter. Aan de orde is het verslag (A5-0222/2002) van de heer Vander Taelen, namens de Commissie cultuur, jeugd, onderwijs, media en sport, over de mededeling van de Commissie over bepaalde juridische aspecten in verband met cinematografische en andere audiovisuele werken (COM(2001) 534 - C5-0078/2002 - 2002/2035(COS)). Vander Taelen (Verts/ALE) Mijnheer de Voorzitter, waarde collega's, het is met een zekere emotie dat ik u vandaag toespreek hoewel ik natuurlijk gehoopt had op een beter gevuld auditorium. Het is inderdaad de laatste keer dat ik dit Parlement toespreek omdat ik vanaf 1 september aan het hoofd ga staan van de stichting die zich bezighoudt met het toekennen van financiële middelen om de Vlaamse cinema beter te maken. En dat is uiteindelijk de bedoeling van het werk dat ik hier die drie jaar heb verricht. Dat is ook wat de Europese Commissie probeert te doen, namelijk datgene wat ik in Vlaanderen zal proberen te doen. De mededeling van de Commissie waarop mijn verslag gebaseerd is, is uiteraard een zeer positieve stap geweest. Het is een stap in de goede richting. De grote verdienste van de mededeling - en in mijn verslag wordt daarop gewezen - is juist dat de zaken eindelijk transparanter worden, vooral op het juridische vlak, en dat een poging werd gedaan om enige klaarheid te scheppen in de onduidelijke situatie over wat nu wel of niet kon op het vlak van de staatssteun aan de audiovisuele sector. Dat kunnen we enkel maar toejuichen. Maar als men de mededeling bekijkt vanuit een andere hoek dan moet men toch betreuren dat de Europese Commissie steeds gebukt lijkt te gaan onder een gebrek aan ambitie als het gaat over audiovisuele politiek. Men hecht heel veel belang aan het naleven van de concurrentieregels. Alsof er in Europa in de audiovisuele sector concurrentie zou bestaan! Het is uiterst merkwaardig dat Europa zoveel aandacht besteedt aan het bekijken van de situatie in de verschillende lidstaten terwijl die lidstaten geconfronteerd worden met een verpletterende concurrent die echter geen lid is van de Europese Unie, gelukkig maar. Ik heb het over de Verenigde Staten waarvan de filmproductie in de meeste Europese landen 80 tot 85% inneemt van de cinemabezoeken. Dat is natuurlijk een onthutsend cijfer. Tegenover zo'n desastreuze situatie moet men hopen dat de Europese Commissie er eindelijk in zal slagen om een reëel initiatief te nemen dat op het niveau staat van wat de Europese Unie zou moeten betekenen. Er bestaat namelijk geen enkele geschreven wet dat Europa achter moet blijven op de Amerikaanse filmindustrie. Maar het is duidelijk - en het Europees Parlement heeft in vroegere verslagen daarop gewezen - dat de lidstaten kampen met verschillende handicaps. En het wordt dan ook tijd dat de Europese Commissie eens laat blijken dat zij dit niet alleen beseft, wat uiteraard het geval is, maar dat zij ook middelen wil inzetten. Het blijft toch wraakroepend, dames en heren, - en het voorbeeld is al zo vaak gegeven, dat het een beetje afgezaagd is - het blijft toch zo illustratief dat Europa 10 keer meer geld uitgeeft aan steunmaatregelen voor de tabaksindustrie dan aan het mediaprogramma. Men kan in Europa beter een olijventeler dan een filmmaker zijn. Op dat vlak heeft Europa een heel duidelijke, uitgesproken politiek. Maar als het gaat over één van de meest ambitieuze sectoren waar de perspectieven het mooist zijn, ook qua werkgelegenheid, dan verklaart Europa nog altijd forfait. Neen, ik overdrijf, Europa is aanwezig maar op een zéér, zéér bescheiden vlak. Ik zou dan ook, en dat is dan mijn laatste oproep in het Europees Parlement, het Europees Parlement willen oproepen de Europese Commissie en de lidstaten het vuur na aan de schenen te blijven leggen zodat er misschien een dag komt dat we kunnen spreken van een echte Europese politiek die de Europese burger zal kunnen geven waar de Europese burger recht op heeft, namelijk een eigen kwalitatieve audiovisuele industrie. Hieronymi (PPE-DE). Mijnheer de Voorzitter, geachte dames en heren, allereerst wil ik de heer Vander Taelen hartelijk danken voor dit verslag en zijn geweldige inzet in het Europees Parlement. Hij is een ware verdediger van de Europese film. Ook al zullen wij hem als afgevaardigde moeten missen, wij zullen in hem zeker een goede partner in de vakwereld hebben. Ik denk dat wij goed kunnen blijven samenwerken. Ik wil echter ook de Commissie danken voor het verslag dat zij heeft gepresenteerd. Daardoor kunnen wij een tussenbalans opmaken. Wat is de stand van zaken na ongeveer drie jaar werk van Parlement en Commissie? Mijns inziens toont deze tussenbalans één ding duidelijk aan, namelijk dat de Europese film sterk staat als wij, het Parlement, de Commissie, de Raad - wat soms uiterst lastig is - en de beroepsorganisaties samenwerken. Uit de balans van de afgelopen drie jaar kunnen wij opmaken dat wij belangrijke zaken hebben bereikt. Ik wil daarvan slechts drie punten aansnijden. In de eerste plaats is het aandeel van de niet-nationale Europese films die in de bioscopen in de Europese Unie zijn getoond het afgelopen jaar met 21 procent gestegen. Dat is een zeer belangrijke bijdrage die wij met ons media-programma aan de verwezenlijking van deze doelstelling hebben geleverd. In de tweede plaats heeft de Europese Investeringsbank dankzij het initiatief van mevrouw Reding en het Parlement een fonds opgericht waarmee het dringend noodzakelijke risicokapitaal voor audiovisuele werken ter beschikking wordt gesteld. Dat is voor dit jaar in totaal alleen al 400 miljoen euro. Dat is een belangrijke stap in de juiste richting. In de derde plaats heeft de Commissie het mededingingsrecht ten aanzien van de bevordering van films door de lidstaten onderzocht en geconstateerd dat alles correct is. Daardoor hebben wij aanzienlijk meer zekerheid voor de Europese film gecreëerd. Hier kunnen wij het echter niet bij laten. In dit verslag komen de belangrijkste problemen aan bod die wij de komende jaren op Europees niveau moeten oplossen. Wij moeten deze problemen evenwel ook oplossen door middel van passende initiatieven van de lidstaten - en dat zeg ik met name tegen de Raad, die de subsidiariteit opeist. Ook wat dit betreft, wil ik slechts drie punten noemen. Als efficiënte basis moet in artikel 151 van de Verdragen eindelijk eens een gekwalificeerde meerderheid worden ingevoerd. Er moeten proefprojecten komen voor het digitale erfgoed en er zijn adequate bepalingen nodig voor het subsidierecht met het oog op de toekomst van de Europese film. Sanders-ten Holte (ELDR). Mijnheer de Voorzitter, mijnheer de commissaris, collega's, na onze oproep om tot een betere verspreiding te komen van de Europese film buigen wij ons nu over de juridische aspecten waarmee we de bevordering van de Europese film gestalte kunnen geven. De heer Vander Taelen heeft zich weer uitstekend gekweten van zijn opdracht om commentaar te leveren op de mededeling van de Commissie en ik dank hem er hartelijk voor. In Nederland stimuleren wij de investeringen in de filmproductie via fiscale maatregelen voor de commanditaire vennootschappen die in de filmproductie investeren. Ik vind dit een zeer goede zaak vooral omdat de uitzonderingsclausule voor cultuur van artikel 87, punt 3 van het EG-Verdrag dit mogelijk maakt. Toch is dit niet genoeg. Twee punten. De EIB en het EIF kunnen een belangrijke financiële bijdrage leveren, vooral als het gaat om de Europese filmproductie waarbij productiemaatregelen uit verschillende lidstaten betrokken zijn. Of we zover moeten gaan dat de EIB betrokken moet zijn bij de aanschaf van digitaal projectiemateriaal voor bioscopen zoals de heer Vander Taelen voorstelt, dat wens ik te betwijfelen. Hiermee wordt de deur wagenwijd opengezet voor willekeur en concurrentievervalsing, vreest mijn fractie. Een tweede punt, ik wil er nog eens op wijzen dat zolang wij niet weten wat er bij het publiek leeft, wij geen gericht promotiebeleid voor de Europese film kunnen voeren. Het is daarom essentieel dat er onderzoek wordt gedaan naar de motieven van het filmpubliek bij zijn filmkeuzes. Daarnaast is het van cruciaal belang dat we ook de jeugd betrekken bij de Europese film. Beeldopvoeding via school en e-learning is de aangewezen manier om hen met onze filmproductie bekend te laten worden en ze te leren deze ook te waarderen. Het belangwekkende initiatief om te komen tot een pan-Europees kindernet om de betere Europese kinderfilms Europa-wijd bekend te maken heeft mijn warme belangstelling en vind ik een geweldig goed instrument om dit te bereiken. Zo wordt de Europese burger al vanaf zijn vroegste jeugd bewust gemaakt van onze zo diverse Europese cultuur zoals die onder andere tot uiting komt in de Europese film en daar moeten we ons voor inzetten. Fraisse (GUE/NGL). Beste Lucas, wij zullen jouw inzet voor een betere verspreiding van films in Europa missen. Ik wil je daarom van harte danken voor alles wat je de afgelopen drie jaar hebt gedaan en mij in dit opzicht aansluiten bij de woorden van de vorige sprekers. Ik wil slechts enkele opmerkingen maken over de verspreiding van films. Er zal dus geen herziening van de richtlijn 'Televisie zonder grenzen? plaatsvinden. Er komen uit diverse richtingen echter wel voorstellen voor de oprichting van een Europees televisiekanaal ten behoeve van de verspreiding van films. Ik zou graag willen weten hoe de Commissie denkt over dit initiatief voor een Europees televisiekanaal, dat onder meer van België afkomstig is. Ik vraag mij opnieuw af hoe kan worden vastgesteld wat er precies onder de Europese producties moet worden verstaan. Tijdens de herziening van 'Televisie zonder grenzen? is toegezegd dat dit vraagstuk te berde zou worden gebracht. Het beloofde debat zal echter niet plaatsvinden, aangezien besloten is om de richtlijn niet te herzien. Dit betekent echter niet dat wij deze kwestie kunnen laten rusten. Het aantal transmissiemedia zal blijven toenemen. Wij moeten ons dus afvragen wat de grenzen van de audiovisuele werken zijn. Kan een televisie-uitzending als audiovisueel werk worden omschreven, en hoe wordt deze uitzending verspreid? Zullen er op een Europees filmkanaal promotieactiviteiten ten behoeve van deze televisie-uitzending plaatsvinden? Deze vraagstukken zijn zeer belangrijk en daarom moet er een oplossing voor worden gevonden. Ik vraag mij met name af welke culturele inhoud deze industriële audiovisuele filmproductie zal krijgen. Wat kunnen wij doen om de culturele inhoud ervan te waarborgen? Ik heb nog een tweede vraag aan de Commissie. Ik geloof dat de Commissie ontvankelijk is voor het plan om een internationaal instrument in het leven te roepen dat kan worden vergeleken met de WTO, maar dat zich uitsluitend bezighoudt met culturele kwesties. Wij weten dat een werkgroep van deskundigen uit Franstalig Quebec een studie naar de haalbaarheid van een dergelijke organisatie heeft verricht. Het plan begint dus al concrete vormen aan te nemen. Het gaat hier om een kwestie die wij, Europese afgevaardigden, een warm hart toedragen. Ik zou dan ook graag het debat hierover willen openen. Ik geloof dat mevrouw Reding en de heer Lamy zich reeds meerdere malen openlijk voorstander van dit voorstel hebben betoond. Ik hoop derhalve in het belang van ons cultureel erfgoed een toelichting op deze kwestie te mogen ontvangen. Gutiérrez-Cortines (PPE-DE). Mijnheer de Voorzitter, ook ik vind het jammer dat de heer Vander Taelen ons verlaat. Hij heeft goed werk verricht en uitstekende kwaliteit geleverd. Met name zijn uitgesproken democratische houding verdient een woord van lof. Hij houdt van samenwerken en streeft steeds naar consensus. Ik betreur zijn vertrek ten zeerste. Ik feliciteer de Commissie met haar poging een reeks wijzigingen aan te brengen in het juridisch raamwerk voor de verspreiding van Europese cinematografische werken. Sommige aspecten van de mededeling, waarop ik later zal terugkomen, dragen mijn absolute goedkeuring weg. Het baart mij evenwel ernstige zorgen dat dit voorstel wederom gekenmerkt wordt door een onderliggend gevoel van schroom. Ik denk dat dit probleem moet worden toegeschreven aan het feit dat wij het filmgebeuren en de audiovisuele beelden niet vanuit het juiste standpunt of beter gezegd vanaf de juiste plaats observeren. Ook de manier waarop wij ons concurrentievermogen willen aanscherpen, laat sterk te wensen over. Mijns inziens bestaat er bijvoorbeeld geen duidelijkheid over de relatie tussen cultuur en industrie. Cultuur wordt nog steeds als iets aparts beschouwd, als een wereld op zich, waarop het subsidiariteitsbeginsel van toepassing is. Mogen wij echter stellen dat digitale films alleen maar cultuur zijn? De steunmaatregelen en beschermende maatregelen zijn doorgaans bijzonder beperkt en weinig ambitieus, ofschoon er reeds heel wat vooruitgang is geboekt, met name dankzij het Parlement en de heer Hieronymi. Denkt u bijvoorbeeld maar aan de belangrijke bijdrage van de EIB. Er is echter meer nodig. De eerder genoemde schroom komt onder meer tot uiting in de aanpak van de grensoverschrijdende digitale wereld, die de grenzen elimineert en filmzalen overbodig maakt. Het gaat dus om een kwalitatieve sprong, die een beleidsaanpassing en een nieuwe aanpak vergt. Als wij ons beperken tot het verlenen van steun voor de ontwikkeling van het onderzoek en het zesde kaderprogramma, vrees ik dat wij geen 4 maar 26 jaar zullen nodig hebben om het digitale probleem op te lossen. Om tot de digitale wereld toe te treden, moeten wij ingrijpende veranderingen aanbrengen in ons technologisch systeem. Wij moeten Europa van een solide basis voorzien en alvast beginnen met het thema van de postproductie aan te pakken. Ik heb de indruk dat deze kwestie niet wordt aangesneden omdat wij cultuur liever niet aan industrie koppelen. Doen wij dat wel, dan komen wij hoe dan ook in de wereld van de concurrentie terecht. Aangezien wij er nog steeds van overtuigd zijn dat cultuur moet worden afgeschermd, lopen wij het risico de boot te missen. Ik pleit daarom voor een moderne en hedendaagse aanpak. Wij moeten goed beseffen dat de technologische revolutie de huidige culturele platforms volledig overhoop zal halen. Anderzijds vind ik het een goede zaak dat men eindelijk resoluut durft op te komen voor het behoud van het audiovisuele erfgoed. Dat lijkt mij een zeer interessante en zeer moedige stap, die ik van harte toejuich. Bovendien bestaat er dringend behoefte aan een gegevensbank. Ik ga er ten volle mee akkoord dat digitale eigendom erkend moet worden en dat er een algemene norm of een algemene maatregel moet worden uitgewerkt die voor iedereen aanvaardbaar is, maar ik blijf erbij dat het subsidiariteitsbeginsel geen oplossing biedt voor de industriële en de grafische wereld. Zorba (PSE). Mijnheer de Voorzitter, inderdaad zijn de naar voren gebrachte argumenten een bewijs van pluralisme, en ik wil de hier aanwezige commissaris, de heer Lamy, dan ook verzoeken hierin geen tegenstrijdigheid te zien. Wij houden allemaal van de film, en de beste advocaat van de film hier is de heer Vander Taelen. Ik geloof niet dat hij voor ons verloren zal gaan. Wij zullen hem waarschijnlijk nog vaak terugzien in zijn nieuwe functie, en mijns inziens zal de samenwerking dan net zo goed zijn als voorheen. De film is de zevende kunst en is pas recentelijk aan de andere kunsten toegevoegd. In de film zijn van meet af aan kunst en industrie, kwaliteit en massaproductie met elkaar gecombineerd. Hele generaties Europeanen zijn met de film opgegroeid. De huidige situatie wordt evenwel gekenmerkt door de verpletterende aanwezigheid van de Amerikaanse film. Het Parlement en de Europese Unie hebben reeds maatregelen getroffen om de film en de audiovisuele kunstwerken te ondersteunen, maar er is meer nodig. In het verslag-Vander Taelen worden terecht wetgevings- en belastingmaatregelen voorgesteld en komen eveneens onderzoek en archieven aan bod. Wij naderen echter drie mijlpalen: het jaar 2004, waarin besluiten moeten worden genomen voor financiële ondersteuning; het jaar 2005, waarin onderhandelingen moeten worden gevoerd in de Wereldhandelsorganisatie; en een nog onbekend - maar steeds later wordend - jaar waarin de richtlijn 'Televisie zonder grenzen? moet worden herzien. Voordat het echter zover is, moeten wij alle beschikbare mogelijkheden uitbuiten en heel onze beleidsfantasie laten werken om de Europese film- en audiovisuele industrie te redden. De heer Vander Taelen heeft zich wat dat betreft van de beste kant laten zien en hij verdient dan ook onze gelukwensen. Laten wij echter hopen dat zijn initiatief niet in het luchtledige blijft hangen. Daarom zou het goed zijn indien wij een zo concreet mogelijk antwoord van de Commissie konden krijgen. Lamy Mijnheer de Voorzitter, de Commissie wil de heer Vander Taelen van harte danken voor dit verslag. Ze is ingenomen met de conclusies in dit verslag en kan zich erin vinden. Uiteraard zullen wij rekening houden met uw opmerkingen en verzoeken, temeer daar u hebt aangegeven dat dit verslag min of meer uw nalatenschap aan ons is. Uit deze mededeling over de film blijkt wat volgens de Commissie het belang is van de cinematografische sector en van de audiovisuele sector als geheel voor de ontwikkeling van ons beleid. De Commissie is er zich terdege van bewust dat het Parlement en de Commissie elkaars standpunten in dit opzicht delen. Dat doet ons uiteraard genoegen. U hebt overigens reeds in dit Parlement aangetoond dat u zeer veel waarde aan deze sector hecht. Ik doel hier op het vorige initiatiefverslag, dat ook door de heer Vander Taelen is opgesteld en waarin werd gepleit voor een betere distributie van Europese films op de interne markt en in de kandidaat-landen. Met deze mededeling over de film willen wij in eerste instantie een toelichting geven op de positieve en opbouwende houding van de Commissie jegens de nationale steunmaatregelen ten behoeve van de filmsector. De audiovisuele en cinematografische sector neemt een bijzondere plaats in omdat hij zowel in economisch als cultureel opzicht een belangrijke rol vervult. Om die reden moet deze sector niet volledig aan de marktwerking worden blootgesteld. Bovendien dient de sector zich voortdurend aan te passen aan een constant veranderende wereld. De Commissie heeft positief gereageerd op de bekendmaking door de lidstaten van hun stelsels voor staatssteun ten behoeve van de nationale film. De stelsels zijn door de Commissie onderzocht en dus tot 2004 geconsolideerd. Dit bekent overigens niet dat de stelsels na 2004 een illegaal karakter zullen krijgen en dus zullen moeten worden opgeheven. Tot de aangegeven datum zullen de door de Commissie gepresenteerde criteria ongewijzigd blijven. Als de Commissie besluit om de criteria na deze datum wel te wijzigen, dan zal ze dat doen omdat de regels in een bepaald opzicht niet meer blijken te werken. Betreffende de overige onderwerpen in het verslag van de heer Vander Taelen wil ik in antwoord op de vraag van mevrouw Gutiérrez-Cortinez opmerken dat de Commissie het project e-cinema zal steunen. Dit geldt ook voor proefprojecten ten behoeve van de digitalisering van archieven waarin het programma MEDIA-Plus voorziet. De overige in de mededeling genoemde maatregelen worden momenteel uitgevoerd. Dit najaar zullen de werkgroepen van deskundigen op het gebied van de film bijeenkomen om zich te buigen over het onderzoek naar het wettelijk depot en de registratiesystemen. Dan zullen wij ook een debat aangaan over de resultaten van dit onderzoek. Verder is het onderzoek dat in de mededeling is aangekondigd reeds van start gegaan en zullen de eindverslagen naar verwachting eind dit jaar worden gepubliceerd. Tot slot wil ik mevrouw Fraisse laten weten dat er gewerkt wordt aan de herziening van de richtlijn "Televisie zonder grenzen". Een van de drie grote studies is op de website van de Commissie gepubliceerd. De twee andere studies zullen in een later stadium verschijnen. Wij zullen binnen de Commissie nog voor het einde van het jaar het verslag over de toepassing van de richtlijn aannemen. Alvorens ik nader wil ingaan op twee of drie specifieke punten die hier aan de orde zijn gesteld, wil ik eerst in herinnering brengen dat de mededeling waarover dit verslag gaat slechts een eerste stap vormt. Wij zullen samen blijven werken aan de realisering van de gezamenlijke doelstelling die u allen zojuist tijdens uw betoog heeft geformuleerd, namelijk een vitale, creatieve en gediversifieerde audiovisuele Europese sector, die zich kenmerkt door ontwikkeling en groei. Ik zal nu nader ingaan op twee of drie specifieke punten. Mevrouw Sanders-ten Holte heeft zojuist gesproken over het Europese cinematografische erfgoed. Ik wil deze gelegenheid te baat nemen om uw aandacht te vestigen op de "CinEd@ys"week van 15 tot 24 november waarin de Europeanen op internet en in de bioscoopzalen een aantal Europese topfilms kunnen ontdekken. Op die manier wordt getracht meer bekendheid aan deze films te geven. Mevrouw Fraisse sprak zojuist over het plan voor een Europees filmkanaal. Dit plan duikt al enige tijd her en der op. In 1997 hebben wij overigens reeds een studie naar een dergelijk kanaal verricht, maar helaas heeft dat geen noemenswaardige resultaten opgeleverd. De publieke omroeporganisaties houden zich nog altijd met dit vraagstuk bezig, maar er zijn enkele hardnekkige problemen, met name op het gebied van de auteursrechten en de belangen van de producenten die zich, los van kwesties op het gebied van financiën, winstgevendheid en kijkdichtheid, tegen de plannen op dit gebied hebben uitgesproken. Ik wil afsluiten met de opmerking van mevrouw Fraisse over een internationaal instrument tot vaststelling van de beginselen van culturele diversiteit en het doel om op dit terrein internationale overeenkomsten te sluiten. Ook dit plan is al enige tijd actueel. Er is in dit verband binnen UNESCO interessant werk verricht, maar vooralsnog heeft dit niet geleid tot de benodigde kritieke massa in termen van kwaliteit, inhoud, aantal deelnemende landen of leningen. In de tussentijd zullen wij het debat in het kader van de internationale handelsbesprekingen over de audiovisuele sector binnen de WTO voortzetten. Wij zullen ons net als in het verleden houden aan het mandaat dat ons is verstrekt voor het behoud van de culturele diversiteit op dit gebied en op andere terreinen. De Voorzitter. Het debat is gesloten. De stemming vindt dinsdag om 12.30 plaats. De Voorzitter. Aan de orde is het verslag (A5-0188/2002) van de heer Turchi, namens de Begrotingscommissie, over het gewijzigd voorstel voor een verordening van het Europees Parlement en de Raad houdende wijziging van Verordening (EG) nr. 2236/95 van de Raad tot vaststelling van de algemene regels voor het verlenen van financiële bijstand van de Gemeenschap op het gebied van trans-Europese netwerken (COM(2002) 134 - C5-0130/2002 - 2001/0226(COD)). Turchi (UEN) Mijnheer de Voorzitter, de trans-Europese netwerken zijn een van de stuwende krachten achter de groei van de mededinging en de werkgelegenheid binnen onze Europese Unie. De Europese Raad van Essen heeft in december 1994 een doorslaggevende politieke impuls aan deze netwerken gegeven door een lijst van 14 prioritaire projecten goed te keuren. Vervolgens hebben de Gemeenschap en de Europese Investeringsbank een reeks financiële instrumenten ontwikkeld om die doelstellingen hard te maken. Het voornaamste doel van de communautaire steun aan de TEN's is dat men een helpende hand wil bieden bij het wegwerken van de financiële obstakels die zich kunnen voordoen wanneer een project gelanceerd wordt. Momenteel is de communautaire bijstand in principe beperkt tot 10 procent van de algemene kosten, met uitzondering van het GALILEO-programma, dat in aanmerking komt voor maximaal 20 procent steun van de Gemeenschap. De rest van de uitgaven moet gecofinancierd worden via plaatselijke, regionale en nationale begrotingen. Helaas gaat het wat de werkzaamheden betreft niet allemaal van een leien dakje. Van de veertien specifieke projecten die door de Top van Essen zijn goedgekeurd, zijn er maar drie voltooid. Zes projecten zouden vóór het einde van 2005 afgerond moeten worden. Wat de overige vijf betreft, bestaat er geen enkele duidelijke indicatie over eventuele termijnstellingen. Wat zijn nu de problemen? Allereerst is het investeringstempo te laag gebleken. Vandaar dat de Commissie van mening is dat, als vanaf nu tot 1910 het financieringspercentage niet wordt opgetrokken, de voltooiing van het hele net hoogstwaarschijnlijk in het gedrang komt, met name wat de spoorwegcomponent betreft. De ergste vertragingen doen zich voor bij de grensoverschrijdende projecten, aangezien de lidstaten in hun besluitvorming voorrang hebben verleend aan financiering van plaatselijke baanvakken van het trans-Europese netwerk. Die vertragingen kunnen hoofdzakelijk worden toegeschreven aan het feit dat er geen geïntegreerde aanpak is qua planning, beoordeling en financiering van de grensoverschrijdende infrastructuur. Aan de andere kant is het gezien de financiële en juridische middelen van de Gemeenschap onmogelijk om op eigen houtje in te grijpen en de bewuste projecten in een stroomversnelling te brengen, want op grond van het Verdrag zijn de nationale autoriteiten van een lidstaat bevoegd met betrekking tot de uitvoering van een project op hun grondgebied. De gebieden die het meest de dupe zijn van het aanhouden van die knelpunten zijn: de internationale corridors, waar het noord-zuidverkeer dicht geconcentreerd is; de natuurlijke barrières zoals de Alpen en de Pyreneeën; de periferieën van de belangrijkste stadsconglomeraties en handelscentra, waar de langeafstands- en regionale en plaatselijke verkeersstromen samenkomen; alsmede bepaalde grenzen van de Unie, met name die met de kandidaat-lidstaten. De Commissie stelt daarom voor om de communautaire activiteiten en projecten te concentreren op het verwijderen van die knelpunten. Wat de uitvoering betreft, heeft de Commissie in de afgelopen jaren een relatief hoog niveau weten te handhaven, en sedert 2002 lukt het ook om de achterstand geleidelijk te reduceren. De Commissie heeft nu voorgesteld om wijziging te brengen in de algemene voorwaarden voor financiële steunverlening van de Gemeenschap op het vlak van de Trans-Europese netwerken. De hulp wordt van 10 procent opgetrokken tot 20 procent, in de hoop dat dit een soort hefboomeffect gaat sorteren waarbij vooral particuliere investeerders worden aangetrokken. Deze wijziging moet betrekking hebben op drie groepen projecten: de grensoverschrijdende spoorwegprojecten, die de natuurlijke barrières, zoals Alpen en Pyreneeën, moeten nemen; projecten die tot doel hebben duidelijk geconstateerde knelpunten aan de grenzen met de kandidaat-lidstaten te verhelpen; en de twaalf prioritaire energieprojecten. De eerste twee groepen vallen onder het trans-Europese vervoersnet, zoals vastgesteld bij Beschikking nr. 1692/96. Een extra bedrag van 100 miljoen euro zou in de periode 2003-2006 worden ingeschreven bij vervoersbegrotingslijn B5-700 van TEN, als aanvulling op de via ISPA verleende bijstand. De financiële hulp voor de TEN's en de financiële vooruitzichten voor 2000-2006 zouden dus herzien moeten worden. Tot slot stelt de Commissie voor om in het kader van de huidige TEN-begroting de grensoverschrijdende vervoersprojecten opnieuw 50 miljoen euro toe te wijzen. Wat GALILEO betreft: de medefinanciering daarvoor blijft hetzelfde, dus 20 procent. Wat zijn nu mijn op- en aanmerkingen? De amendementen 1, 3, 5 en 6 bepalen het algemene kader en brengen de presentatie van de Commissie weer in balans: de Commissie heeft namelijk de neiging om in haar voorstel uitsluitend te wijzen op het belang van projecten waarbij de kandidaat-lidstaten betrokken zijn. In amendement 2 wordt de Commissie gevraagd om een beoordeling op te stellen met betrekking tot de verantwoordelijkheden van de lidstaten. Via amendement 4 wordt de mogelijkheid ingelast dat de lidstaten die dat nodig achten particulier kapitaal aanspreken. Tevens wordt in dit amendement beklemtoond dat bij de selectie van de projecten onder meer bezien moet worden wat de sociaal-economische toegevoegde waarde van die projecten is en tevens of ze wel stroken met de doelstelling van duurzame mobiliteit. In amendement 7 wordt gesteld dat de verhoging van de financiële middelen compatibel moet zijn met de financiële vooruitzichten, dus het is niet de bedoeling dat de andere programma's eventueel moeten inleveren. Vandaar dat ik aan de Commissie vraag om de begrotingsautoriteit nogmaals te raadplegen alvorens in het kader van de vervoers-TEN's nieuwe kredieten toe te wijzen. Amendement 8 over het TEN-vervoer bepaalt de uitvoering van het voorstel over het vervoersnet zoals vastgelegd in Beschikking nr. 1692/96, die op 23 juli 1996 is goedgekeurd. Amendement 9 machtigt de Commissie om bedragen toegekend voor projecten die binnen een tijdsbestek van tien jaar niet zijn afgerond, terug te vorderen. Amendement 10 gaat over de comitologie en amendement 11 tenslotte betreft de zogeheten Sunset-clausule. Ik heb deze presentatie noodzakelijkerwijs kort gehouden vanwege mijn beperkte spreektijd, maar ik hoop toch dat ik voldoende informatie heb verstrekt. Ook hoop ik van harte dat het lukt het project van de TEN's tot een goed einde te brengen, niet zozeer voor onszelf als wel voor de toekomst van Europa. Bradbourn (PPE-DE) Mijnheer de Voorzitter, allereerst wil ik zeggen dat ik het volledig eens ben met de rapporteur dat de huidige financieringsachterstand volkomen onaanvaardbaar is en dat er nu dringende maatregelen nodig zijn om de situatie te redden. In mijn advies, dat is opgesteld namens de Commissie regionaal beleid, vervoer en toerisme, heb ik getracht deze regeling de nodige flexibiliteit mee te geven omwille van de uitvoerbaarheid met betrekking tot de drie onderdelen uitbreiding, effectieve concurrentie en verantwoording. Zeker met het oog op 2004, is het van levensbelang dat wij de trage respons en vertragingen in de uitvoering van de bestaande TEN-projecten aanpakken. Zolang de lidstaten het nut van de in het TEN-programma aangegeven behoeften aan strategisch vervoer niet inzien en er niets mee doen, zullen wij bezig blijven met het herzien en bediscussiëren van de benodigde financiering. Zelf ben ik van oordeel dat het voorstel van de Commissie geen gelijke concurrentievoorwaarden biedt. Door de mogelijke 20% extra projectkosten alleen aan bepaalde vervoerswijzen te besteden, laten we de kans op economische groei lopen, terwijl die groei essentieel is voor de cohesie van een uitgebreide Europese Unie. De extra financiering moet mijns inziens steeds gebruikt kunnen worden voor de aanpak van problemen die zich voordoen in het wegvervoer, onafhankelijk van vervoerswijze; dit in tegenstelling tot de opvatting van de Commissie dat bepaalde wijzen de voorkeur zouden hebben boven andere. Het belangrijkst van alles is echter dat die financiering doeltreffend moet worden gebruikt en op transparante wijze te verantwoorden moet zijn. Ik ben dan ook een warm voorstander van het voorstel van de rapporteur om tot een grotere financiële zuiverheid te komen. Ik zou in het bijzonder de nadruk die de rapporteur legt op de n+2-regel bij het Parlement en het comité van vertegenwoordigers van de lidstaten willen aanbevelen. Als een project niet binnen een redelijke termijn kan worden voltooid, zou de Commissie gerechtigd moeten zijn tot het eisen van terugbetaling van verleende bijstand. Zo niet, dan blijven we de middelen verspillen of niet doeltreffend besteden, terwijl de vervoersnetten in Europa het gelag betalen. Mann, Erika (PSE) Mijnheer de Voorzitter, geachte afgevaardigden, op 12 maart 2002 heeft de Commissie geadviseerd om de energienetwerken in de onderhavige wijziging van de verordening op te nemen. Aanleiding hiervoor was het voorstel tot wijziging van de richtsnoeren voor trans-Europese netwerken in de energiesector, waarvoor de heer Beysen in de Commissie industrie, externe handel, onderzoek en energie rapporteur is. De Commissie stelt voor de communautaire bijstand van 10 naar 20 procent te verhogen. Door middel van investeringen moet de continuïteit van de energievoorziening worden gewaarborgd. Daartoe moeten de investeringen groeien, teneinde de veelvuldig voorkomende problemen bij de planning en verwezenlijking van de uitbreiding van de infrastructuur op te lossen. Het doel is daadwerkelijk een interne markt voor energie te creëren, waarin de regio's en strategieën worden betrokken die op dit moment nog niet zijn opgenomen respectievelijk nog niet in regelgeving zijn omgezet. Daartoe behoren ook de kandidaat-lidstaten. De commissie keurt de verordening onder andere met de volgende aanvullingen goed: de geplande investeringen moeten worden gepleegd in projecten die voor de EU macro-economisch belangrijk zijn en rendabel voor de afzonderlijke ondernemingen. Deze investeringen mogen niet leiden tot een verstoring van de concurrentie. De middelen die in de financiële vooruitzichten 2003-2006 voor energienetwerken gereserveerd zijn, mogen absoluut niet worden verhoogd, en de Commissie moet het Parlement een periodiek verslag presenteren waarin de projecten zijn opgenomen die door de verhoging van 10 tot 20 procent snel afgerond zullen zijn. Ik wil mijn hartelijke dank overbrengen aan de rapporteur, die de voorstellen van de Commissie industrie, externe handel, onderzoek en energie met een aantal kleine wijziging kon overnemen. Ik wil met name mijn collega's, de heren Beysen, Mombauer en Turmes, danken, die zeer geëngageerd hebben meegewerkt aan de uitwerking van dit verslag, onder andere door amendementen en voorstellen in te dienen. Tot slot wil ik het secretariaat en met name de Commissie danken. Pittella (PSE). Mijnheer de Voorzitter, geachte collega's, rapporteur Turchi en de Begrotingscommissie hebben volgens mij uitstekend werk verricht. Zij hebben het voorstel van de Commissie zodanig aangevuld dat het nu beter opgewassen is tegen het voornaamste probleem waarmee wij worstelen, namelijk de forse achterstand. In die zin moeten de vernieuwingen worden geïnterpreteerd die Franz Turchi heeft opgesomd, van het verhogen tot 20 procent van alle medefinancieringen tot het afspreken van een tijdsbestek van tien jaar waarbinnen de werken voltooid moeten worden. Ik vind het bovendien een belangrijk gegeven dat het GALILEO-project en de projecten voor telecommunicatie- en energienetwerken in de nieuwe verordening zijn ingelast, en verder ben ik het ermee eens dat de spoorwegen worden beschouwd als een prioritaire sector, ook met het oog op de duurzaamheid. Dat er positief werk is verricht, neemt echter niet weg dat zowel de achtergrondfilosofie als de financieringsmechanismen van de hele complexe operatie 'netwerken? moeten worden herzien. De trans-Europese netwerken houden immers nauw verband met de hervorming van het cohesiebeleid en de uitbreiding van de Unie. Wij socialisten roepen op tot een breed debat over deze drie grote uitdagingen. Alle partijen zouden bij dat debat betrokken moeten worden en het thema van de netwerken moet daarin worden beoordeeld op grond van wat de echte bedoeling ervan is: ongelijke situaties binnen de Unie rechttrekken en voorkomen dat de uitgebreide Unie mettertijd de vorm krijgt van een zware locomotief die het Europa van het noorden voorttrekt, met een afgeladen laatste wagon die maar niet vooruitkomt: het Europa van het zuiden. Hudghton (Verts/ALE). Mijnheer de Voorzitter, wij delen de bezorgdheid over de grote vertragingen die zich voordoen bij deze projecten, die prioritair heten te zijn. In het kader van enkele door de parlementaire commissie goedgekeurde amendementen verwelkomen wij het feit dat aan kandidaat-landen het recht is toegekend om voor hen relevante besprekingen bij te wonen. Wij verwelkomen ook de goedkeuring van het compromis betreffende energieproducten, dat door de Commissie industrie, externe handel, onderzoek en energie is bereikt. Verder zijn amendementen goedgekeurd over de opname van watervervoersprojecten en over de koppeling tussen de toewijzing van middelen en de bijdrage ter beperking van de groei van verkeersstromen en luchtverontreiniging. Inzake een aantal lopende kwesties wijkt de commissie echter van het verslag af. Daar zullen wij morgen nader op ingaan via een reeks amendementen en verzoeken tot stemming in onderdelen. Eén van die kwesties is de eis dat in het nieuwe financiële kader van na 2006 meer middelen worden toegewezen aan TEN's. Wij zijn niet overtuigd van de noodzaak daarvan. Verder willen wij ingaan op de opname van telecommunicatieprojecten. Wat sancties of terugvordering betreft, zijn wij van mening dat het verslag dient aan te sluiten bij de tekst van het verslag-Bradbourne over TEN's, en moet eisen dat projecten die na 15 jaar voor een belangrijk deel nog niet voltooid zijn, geschrapt worden. Tot slot ben ik er geenszins gerust op dat de verwijzing naar het gebruik van particulier kapitaal goed zal worden uitgelegd. Om te voorkomen dat men hierin impliciet of expliciet leest dat het om een verplicht gebruik van particulier kapitaal gaat, zullen wij verzoeken om een stemming in onderdelen. Van Dam (EDD). De trans-Europese netwerken vereisen een heleboel goede wil en inzet, dat laat de praktijk glashelder zien. Zowel investeerders als uitvoerende instanties zijn niet altijd te overtuigen van het belang van de TEN-verbindingen. Er moet derhalve een oplossing worden gevonden voor de problemen inzake financiering en uitvoering. In Essen zijn 14 prioritaire (vervoers)projecten vastgesteld. Daarvan zijn er inmiddels slechts 3 afgerond. Logisch zou zijn de beschikbare middelen te concentreren op de resterende 11 projecten zodat die een nieuwe impuls kunnen krijgen en voortvarend kunnen worden uitgevoerd. Het onderhavige initiatief, evenals de herziening van Beschikking nr. 1692/96 dragen hier niet toe bij. Daarbij komt dat in 2004 een grote herziening van het gehele TEN-dossier zal plaatsvinden. Dat is dan ook het moment om wijzigingen in zowel de projectenlijst als in de financieringsvoorwaarden aan te brengen. Tussentijdse wijziging zal alleen vertroebeling van de processen en projecten opleveren. Daarmee is niemand gediend. Noch de investeerders, noch de uitvoerders, noch de gebruikers. Della Vedova (NI). Mijnheer de Voorzitter, mijnheer de commissaris, ik geloof dat de rapporteurs, de heer Turchi en de rapporteur voor advies, goed werk hebben verricht door het voorstel van de Commissie te verbeteren. Ik vind dat het van essentieel belang is vaart te zetten achter de uitvoering van de trans-Europese netwerken, vooral met het oog op de concurrenten van het Europese stelsel, die met name in Azië om honderdeneen redenen veel sneller zijn dan wij in het realiseren van projecten en infrastructuur, waardoor hun economische stelsels de mededinging beter aankunnen. Naar mijn mening bevat het verslag van collega Turchi belangrijke verbeteringen ten opzichte van de tekst van de Commissie. Twee daarvan wil ik even naar voren halen. In de eerste plaats wordt erop gewezen dat het zinvol, zo niet noodzakelijk, is om particulier kapitaal op te zoeken. Ik geloof dat het streven om de communautaire bijstand op te trekken tot 20 procent een soort weddenschap is over de doelmatigheid van deze investeringen. Het idee om hiervoor particulier kapitaal los te weken is een manier om projecten uit te zoeken met een economisch bestaansrecht dat er misschien anders niet zou zijn. In de tweede plaats is het afspreken van een termijn van tien jaar voor uitvoering van de projecten een teken dat de doelstellingen die men met de netwerken wil bereiken, serieus worden genomen. Het betekent echter vooral dat men de Europese belastingbetalers serieus neemt, die immers de zaak moeten financieren. Lamy Mijnheer de Voorzitter, zoals de rapporteur reeds heeft aangegeven maakt het Witboek over het Europees vervoersbeleid melding van enkele belangrijke vertragingen bij de realisering van de trans-Europese vervoersnetwerken. Dit geldt in het bijzonder voor een aantal van de ambitieuze projecten van het afgelopen decennium, zoals de realisering van spoorverbindingen in de Alpen als de Brenner-as en de as Lyon-Turijn. Met deze projecten moeten de prioriteiten worden verwezenlijkt die op het gebied van de duurzame ontwikkeling zijn gesteld. Deze projecten zijn niet alleen vanuit technisch, maar ook financieel oogpunt zeer complex. Bovendien hebt u reeds terecht opgemerkt dat er aanzienlijke vertragingen zijn geconstateerd bij de verbetering of de aanleg van de infrastructuur die de Unie met de kandidaat-landen moet verbinden. In de recente mededeling over de energie-infrastructuur worden veel ontbrekende schakels in de elektrische verbindingen tussen de lidstaten geïdentificeerd. Tijdens de Raad van Barcelona is in dit opzicht een zeer ambitieuze doelstelling geformuleerd, namelijk dat de lidstaten uiterlijk in 2005 een koppelingsniveau moeten bereiken dat overeenstemt met ten minste 10 procent van hun geïnstalleerde opwekkingscapaciteit. Over de noodzaak van deze projecten is iedereen het eens. Voor de realisering ervan is in de thans geldende financiële verordening voor de trans-Europese netwerken voorzien in 50 procent medefinanciering van concurrerende studies en 10 procent medefinanciering van concurrerende werkzaamheden. Dit plafond van 10 procent mag in geen geval worden overschreden. Als wij kijken naar de toepassing van deze verordening, kunnen we constateren dat er met maximaal 50 procent medefinanciering voor de studies een daadwerkelijke stimulans kan worden geboden, maar dat de grens van 10 procent medefinanciering voor werkzaamheden ontoereikend is om projecten op te starten en potentiële particuliere investeerders aan te trekken. Aansluitend op het Witboek over het beleid inzake de vervoersproblemen en op de verzoeken tijdens de Europese Raad van Göteborg om meer financiële steun voor spoorwegprojecten, wordt in het onderhavige voorstel tot wijziging van de financiële verordening gestreefd naar een verhoging van de maximale communautaire financiële steun tot 20 procent voor grensoverschrijdende spoorwegprojecten waarbij natuurlijke barrières moeten worden overwonnen en voor projecten ter bestrijding van knelpunten in het spoorwegnet, zoals dat reeds mogelijk is in het kader van de huidige verordening over satelliet-radionavigatieprojecten van het type GALILEO. Deze steun ter hoogte van 20 procent geldt ook voor projecten ter realisering of verbetering van de grensoverschrijdende infrastructuur, waarmee de voorziene toename van het vervoer tussen de Europese Unie en de kandidaat-landen in goede banen kan worden geleid. Daarnaast zal er 100 miljoen euro extra worden vrijgemaakt voor deze projecten, waarbij de verbetering van de veiligheid op de belangrijkste verkeersaders en de bestrijding van de knelpunten centraal staat. Dit geldt overigens voor alle soorten vervoer. Op energiegebied zal het hogere steunpercentage gelden voor twaalf prioritaire projecten die de Commissie heeft vastgesteld in haar recente mededeling over de infrastructuurprojecten op energiegebied waarvan de winstgevendheid nog niet met zekerheid kan worden bepaald. Het doel is dus duidelijk: de communautaire financiële steun dient in de fase waarin projecten worden gerealiseerd als katalysator te werken en de investeringen in de grensoverschrijdende infrastructuur voor het vervoer en de energie aantrekkelijker te maken voor particuliere investeerders. De Commissie wil de heer Turchi van harte danken voor de amendementen en het verslag. In dit verslag wordt namelijk de reikwijdte van meerdere aspecten van ons voorstel behouden en zelfs vergroot. De Commissie ziet zich echter genoodzaakt om de volgende van de vijftien voorgestelde te verwerpen: amendement 2, omdat het afbreuk doet aan ons recht van initiatief; amendement 12, omdat het gebaseerd is op een interpretatiefout waar ik zo op terugkom; amendement 14, omdat hierin verplichtingen voorkomen die buiten het toepassingsbereik van de verordening vallen; en amendement 15, omdat daarin de aard van het voorstel van de Commissie door het schrappen van het energiegedeelte substantieel wordt gewijzigd. De volgende amendementen kan de Commissie slechts gedeeltelijk accepteren: amendement 3, dat tot verwarring kan leiden aangezien er in het kader van het huidige stelsel reeds maximaal 50 procent medefinanciering ten behoeve van de ontwikkelingsfase van energieprojecten mogelijk is; en amendement 7, waarvan de tweede en derde paragraaf voor ons onacceptabel zijn omdat ze verband houden met een verkeerde interpretatie van de structuurfondsen. Deze fondsen zijn in feite meerjarenprogramma's, terwijl er voor de trans-Europese netwerken jaarlijks een besluit wordt genomen over de begroting. Dezelfde opmerkingen gelden overigens ook voor amendement 12, waarover ik zojuist heb gesproken. Mijnheer Turchi, wij moeten de trans-Europese netwerken niet verwarren met het Europees Fonds voor regionale ontwikkeling. Over amendement 8 wil ik graag drie opmerkingen maken. Allereerst kan de Commissie zich vinden in het voorstel om in artikel 5.3 veiligheidsaspecten op te nemen als criterium om in aanmerking te komen voor de 20 procent medefinanciering. De verwijzing naar de intermodaliteit van het spoor-, weg en watervervoer kan ze echter niet accepteren. Deze definitie is te vaag en kan leiden tot de financiering met het verhoogd tarief van onder meer projecten die betrekking hebben op het wegennet, terwijl dergelijke projecten geen deel uitmaken van de communautaire prioriteiten. Ik weet dat de heer Bradbourn daar zojuist nog voor heeft gepleit, maar dat kan nu eenmaal niet. Tot slot wil ik uw aandacht vestigen op het feit dat het voorstel van de Commissie slechts betrekking heeft op de energie- en vervoersector. De Commissie kan het verzoek om het hoge tarief ook toe te passen op de telecommunicatiesector niet accepteren, omdat er grote verschillen bestaan tussen deze sector en de energie- en vervoersector. Ik ben nu aangekomen bij amendement 10. De Commissie kan zich volledig vinden in het voorstel om het comité voor de financiering van de trans-Europese netwerken om te vormen tot een raadgevend comité. Wij kunnen ons echter niet vinden in het amendement waarin de aanwezigheid, zonder stemrecht, wordt voorgesteld van een vertegenwoordiger van de Europese investeringsbank en van vertegenwoordigers van de kandidaat-lidstaten met de status van waarnemer. Dit amendement druist namelijk in tegen het comitologiebesluit waaraan wij allen gebonden zijn. Wat amendement 13 betreft kan de Commissie net als bij amendement 8 de verwijzing naar de bevordering van de veiligheid accepteren, maar de rest niet. Van de in totaal vijftien amendementen heb ik de amendementen 1, 4, 5, 6, 9 en 11 nog niet besproken. De Commissie kan al deze amendementen aanvaarden omdat ze de reikwijdte van ons voorstel vergroten. In sommige gevallen heeft ze wel enkele redactionele wijzigingen aangebracht. Ik wil in het bijzonder aangeven dat wij het eens zijn met de dringende wens van het Parlement om de begroting in het kader van de komende financiële perspectieven te laten aansluiten op onze grote ambities op het gebied van de trans-Europese netwerken voor het vervoer en de energie. Wij hechten allen immers bijzonder veel waarde aan deze ambities. De Voorzitter. Het debat is gesloten. De stemming vindt dinsdag om 12.30 uur plaats

Schválenie zápisnice z predchádzajúceho rokovania: pozri zápisnicu Marco Cappato (IT) Vážený pán predseda, predsedníctvo tohto Parlamentu nás oficiálne informovalo, že účasť poslancov EP na zasadnutiach výborov a plenárnych zasadnutiach bude zverejňovaná na webovej stránke Európskeho parlamentu. Tento krok je vlastne reakciou na osobitné hlasovanie tohto Parlamentu na januárovom zasadnutí, počas ktorého sme odhlasovali, že tieto informácie sa budú zverejňovať. Takže, vážený pán predseda, chcel by som vás o niečo požiadať: s cieľom zabezpečiť, že vôľa tohto Parlamentu sa bude rešpektovať, keďže predsedníctvo sa stretne už len na jednej alebo maximálne dvoch riadnych schôdzach, oficiálne vás žiadam, aby ste svojím záväzkom potvrdili, že vôľa i hlasovanie tohto Parlamentu sa budú rešpektovať. Bol by som nerád, keby táto požiadavka transparentnosti nebola splnená z čisto byrokratických dôvodov, pretože sme prijali záväzok voči európskym voličom a verejnosti. Predseda Ďakujem vám veľmi pekne. Vôľa Parlamentu je vždy rozhodujúca. Vaše slová vezmeme do úvahy na najbližšej schôdzi predsedníctva. Anna Záborská (FR) Vážený pán predseda, prezident Hámid Karzaj podpísal zákon o právach žien, ktorý je podľa afganskej senátorky Humeiry Namatiovej horší než ten, čo platil v časoch Talibanu. Tento text legalizuje znásilnenie manželky manželom a zakazuje ženám chodiť von, pracovať a ísť k lekárovi bez manželovho dovolenia. Okrem toho môže mať na základe zákona dieťa v opatere len otec a starý otec. Vážený pán predseda, žiadam vás o prijatie okamžitých opatrení potrebných na vyjadrenie rezolútneho nesúhlasu nášho Parlamentu a zahrnúť tento bod medzi naliehavé body programu nášho nasledujúceho zasadnutia. (potlesk) Predseda Ďakujem vám, pani Záborská. O túto záležitosť sa postaráme.

Der Präsident    . – Nach der Tagesordnung folgt der Bericht (A6-0112/2005) von Frau Carmen Fraga Estévez im Namen des Fischereiausschusses über den Vorschlag für eine Verordnung des Rates betreffend die Maßnahmen für die nachhaltige Bewirtschaftung der Fischereiressourcen im Mittelmeer und zur Änderung der Verordnungen (EWG) Nr. 2847/93 und (EG) Nr. 973/2001 (COM(2003)0589 - C5-0480/2003 - 2003/0229(CNS)). Joe Borg,    . Herr Präsident, ich darf Ihnen gegenüber die Genugtuung der Kommission und meine eigene Genugtuung über die Methode und die Qualität der geleisteten Arbeit, um der Herausforderung der Entwicklung geeigneter Managementmaßnahmen für unsere Mittelmeerfischerei zu begegnen, zum Ausdruck bringen. Es galt nicht als sicher, dass der tote Punkt in dieser Frage während der Amtszeit des vorangegangenen Europäischen Parlaments überwunden werden könnte. Die proaktive Haltung dieses Parlaments sowie das allgemeine Bewusstsein um den Zustand der Fischereiressourcen und der marinen Ökosysteme im Mittelmeer haben zur Erzielung eines gesunden Kompromisses beigetragen. Abgeordnete des Europäischen Parlaments haben ihre Fähigkeit bewiesen, das in dieser wichtigen Frage geäußerte Meinungsspektrum zur Kenntnis zu nehmen. Die Stellungnahme des Parlaments, die, so hoffe ich, heute verabschiedet wird, ist eine gute Grundlage für die vom Rat zu leistende Arbeit, und ich hoffe, dass die europäischen Institutionen im Interesse unserer Fischer und der Fischerei sowie der mediterranen Meeresumwelt in der Lage sein werden, binnen kurzer Frist die neue Verordnung herauszubringen. Die Kommission ist über das enge Mitwirken der Berichterstatterin, Frau Fraga Estévez, und der Mitglieder des Fischereiausschusses an der Arbeit zu diesem wichtigen Vorschlag hocherfreut. Ich freue mich, Ihnen mitteilen zu können, dass wir 22 der 34 vom Fischereiausschuss und weiteren Abgeordneten eingereichten Änderungsvorschläge akzeptieren können. Neun der 22 akzeptierten Änderungen, insbesondere die Änderungsanträge 2, 10, 11, 13, 20, 21, 22, 25 und 26 waren Teil eines mit der Berichterstatterin abgestimmten und vom Fischereiausschuss gebilligten Kompromisspakets. Der Kompromiss ist nicht in allen Einzelheiten perfekt. Nichtsdestoweniger wurde ein einigermaßen tragfähiger Ausgleich recht unterschiedlicher Auffassungen erreicht, ohne die Wirksamkeit des Vorschlags in Frage zu stellen. Lassen Sie mich auf die anderen Änderungsanträge zu dem uns vorliegenden Bericht zu sprechen kommen. Die Kommission kann auch die Änderungen 5, 6, 7, 8, 9, 12, 14, 15, 16, 17, 18, 23 und 24 akzeptieren, mit denen neue Aspekte eingebracht werden, die entweder unseren Vorschlag erhärten oder einen organischeren Zeitplan der Einleitung bestimmter Maßnahmen vorsehen. Nicht akzeptieren kann die Kommission jedoch die Änderungsanträge 1, 3, 4, 19 und 27 bis 34. Vor allem das Konzept der Verantwortlichkeit von Staatsbürgern der Mitgliedstaaten ist bereits in der grundlegenden Verordnung über die gemeinschaftliche Fischereipolitik verankert und sollte hier beibehalten werden. Die Änderungsanträge 1, 3 und 4 können daher nicht akzeptiert werden. Was die Änderungsanträge 19 und 33 angeht, in denen die Aufnahme von Bestimmungen über die finanzielle Unterstützung bei zeitweiligen Befischungsverboten und für Fischer, die vom Verbot bestimmten Fanggeräts betroffen sind, gefordert wird, ist die Kommission der Auffassung, dass diese Vorschläge fehl am Platze sind, entweder weil es in diesen Fragen bereits Vorschriften im Rahmen der Gemeinschaftsgesetzgebung gibt und/oder weil diese Fragen im Rahmen des Vorschlags über den europäischen Fischereifonds zu behandeln sind. Die Kommission kann den Änderungsantrag 27 nicht akzeptieren, weil er die Bedeutung der Festlegung einer Mindestanlandungsgröße für Arten, die unter die vorgeschlagene Verordnung fallen, verwässern könnte. Da es keine Mindestgröße gibt, gäbe es für die Fischer keinerlei Anreiz, Gebiete, in denen sich Jungfische oder kleinere Organismen konzentrieren, zu meiden oder die Selektivität in Bezug auf Fanggeräte oder Fangpraktiken zu verbessern. Außerdem verlangt der Gemeinschaftsmarkt für Fischereiprodukte eine harmonisierte Mindestgröße. Eine enge Beziehung zwischen der Mindestgröße und der Selektivität des vorgeschriebenen Fanggeräts ist kaum möglich, vor allem dort nicht, wo viele Arten mit vielerlei Art Gerät gefischt werden, wie es im Mittelmeer der Fall ist. Außerdem sind einige Mindestanlandungsgrößen für Arten festgelegt, die vorwiegend mit Fanggerät und mit Fangpraktiken gefischt werden, für die es in diesem Vorschlag keine Regelung gibt und wo die Selektivität im Wesentlichen den Fischern vorbehalten bleibt. Änderungsantrag 28 ist unklar. Die Streichung von Ziffer 7 würde bedeuten, dass der Sardinen- und Sardellenfang völlig verboten wäre. Stattdessen will ihn die Kommission auch künftig in einem eindeutigen ordnungspolitischen Rahmen nationaler Managementpläne wissen. Die Kommission kann daher diesen Vorschlag nicht akzeptieren. Die Kommission kann Änderungsantrag 29 nicht befürworten, denn eine um 30 % größere Höhe der Netze würde den Fischereiaufwand für kleine pelagische Arten entgegen dem wissenschaftlichen Rat, nach dem das Fischereiaufkommen bei dieser Ressource nicht gesteigert werden sollte, erhöhen. Da überdies Ringwaden für den Fang von bodennah lebenden Arten in Küstengewässern verwendet werden können, sollten wir es vermeiden, große Ringwaden zu erlauben, die in Küstengebieten, wo geschützte Habitate vorkommen, wie die Seegraswiesen, den Boden berühren. Die Kommission ist jedoch offen gegenüber der Regulierung dieser Art von Fanggerät, indem zwischen Ringwadenfischerei für kleine pelagische Arten, demersale Arten und Thunfisch unterschieden wird. Für jede Kategorie sollte es unterschiedliche Vorschriften geben. Ich hoffe, im Rat wird man weiter ins Detail gehen können. Die Kommission kann die Änderungsanträge 30 und 31 nicht akzeptieren. Es besteht weit gehende Einigkeit darin, dass das Management des Fischereiaufwands eines der wichtigsten Management-Tools im Mittelmeer sein sollte. Die Festlegung von maximalen Gesamtabmessungen für bestimmtes kleines Fanggerät ist eine Möglichkeit, dieses Problem anzugehen. Die große Zahl von Fischern, die solches Fanggerät benutzen, macht es unumgänglich, Höchstabmessungen festzulegen, um eine weitere Zunahme der Größe zu verhindern, die zu unüberwindbaren Wällen von Netzen führen würde, die mehrere Arten an der freien Bewegung und Migration hindern. Die Kommission kann die Änderungsanträge 32 und 34 aus verschiedenen Gründen nicht akzeptieren. Die in Änderungsantrag 32 geforderte Artenliste in Anhang VIII zur Verordnung des Rats 1039/98 enthält Arten, die entweder im Mittelmeer nicht vorkommen oder die in Küstengebieten mit Kiemennetzen und Treibnetzen gefangen werden. Es ist daher nicht wünschenswert, hier die gesamte Artenliste aufzunehmen. Der Sinn von Ziffer 7.2, wie in Änderungsantrag 10 erwähnt, besteht in der Auflistung einer Gruppe von Arten, die auf hoher See im Midwater oder nahe der Oberfläche sehr tiefer Gewässer gefangen werden und die, wenn sie im Fang von Kiemen- oder Verwickelnetzen vorkommen, eindeutige Signale dafür darstellen, dass es sich bei einem solchen Netz um ein Treibnetz und nicht um ein stationäres Kiemennetz handelt. Die Bestimmung ist die einzige Möglichkeit, das Verbot großer pelagischer Driftnetze durchzusetzen. Nichtsdestotrotz ist die Kommission offen für eine große Liste von Arten, sofern der Nachweis erbracht wird, dass bestimmte Arten nicht mit stationären Kiemennetzen, sondern nur mit Driftnetzen gefangen werden können. Änderungsantrag 34, in dem eine Ausnahme für Schiffe unter 18 Metern vorgeschlagen wird, würde die Durchsetzung des Verbots großer pelagischer Driftnetze erheblich erschweren. Dieser Änderungsantrag geht von der Annahme aus, dass in Artikel 7.2 eine Art Oberflächen-Kiemennetz für den Thunfischfang gemeint ist. Diese Annahme ist nicht richtig, da solche Netze nicht als Treibnetze oder Kiemennetze, wie in Artikel 2.9 bzw. 12 definiert, klassifiziert werden können. Abschließend möchte ich meine Zuversicht darüber zum Ausdruck bringen, dass wir dem Rat mit Unterstützung des Europäischen Parlaments einen verbesserten Kommissionsvorschlag vorlegen können, der eine Stellungnahme gegenüber dem Rat leichter macht. Alle Mittelmeerfischer und die von ihnen befischten marinen Ökosysteme verlangen dringend nach einem effektiven Fischereimanagement. Die Verabschiedung einer neuen, effizienteren und speziell auf die Mittelmeerfischerei zugeschnittenen Bestandserhaltungspolitik der Europäischen Union wird auch im multilateralen Rahmen der Allgemeinen Fischereikommission für das Mittelmeer ehrgeizigere Schritte befördern. Wie Ihnen wohlbekannt ist, hat der Fischereiaufwand in vielen Gebieten zugenommen, und die Nutzungsstruktur ist noch immer nicht zufrieden stellend. Um der Mittelmeerfischerei den Weg zu einer nachhaltigen Nutzung des marinen Ökosystems im Mittelmeer zu ebnen, muss die Europäische Union, die größte Fischereimacht in der Region, ein gutes, glaubhaftes Beispiel setzen. Ein effizienterer gemeinschaftlicher Management-Rahmen ist erforderlich, um das volle Produktions- und Produktivitätspotenzial des Mittelmeers vor allem im Interesse der Fischer und auch anderer Unionsbürger, die ihren Nutzen vom Reichtum des Mittelmeers haben wollen, wieder herzustellen. Abschließend möchte ich der Berichterstatterin sowie auch dem Vorsitzenden und den Mitgliedern des Fischereiausschusses noch einmal für ihre ausgezeichnete Mitarbeit in dieser Angelegenheit danken. Ihr proaktives Mitwirken hat für uns eine wesentliche Bereicherung dargestellt, was dazu beitragen wird, die Nachhaltigkeit der Fischerei im Mittelmeer zu gewährleisten. Carmen Fraga Estévez (PPE-DE ),    Herr Präsident! Mit diesem Bericht, dessen Berichterstatterin zu sein, ich das Vergnügen hatte, haben wir endlich die Chance, ein Fischereibewirtschaftungssystem für das Mittelmeer zu entwickeln, elf Jahre nach dem ersten Versuch, mit der Verordnung über technische Maßnahmen Nr. 1696/94 Ordnung zu schaffen. Daher ist dies ein entscheidender Moment für den Fischereisektor in diesem Bereich, und dafür, dass dies möglich gemacht wurde, gilt meine volle Anerkennung der Arbeit von Kommissar Joe Borg und von Generaldirektor Jörgen Holmquist – die sich persönlich dafür eingesetzt haben, dieses Dossier voranzubringen – sowie ihren Dienststellen, mit denen ich Tag für Tag gearbeitet habe, und natürlich meinen Kollegen im Fischereiausschuss, die so klug und großzügig waren, viele Forderungen ihres lokalen Sektors aufzugeben, obwohl sie manchmal starkem Druck ausgesetzt waren, um nicht dem gesamten Mittelmeer-Sektor gemeinsame Bewirtschaftungsregeln vorzuenthalten. Unter Mitwirkung aller ist es uns gelungen, die Blockade des ursprünglichen Vorschlags der Kommission aufzuheben, der, vielleicht weil er zu schnell erarbeitet wurde, zu scheinbar unlösbaren Konflikten mit den nationalen Verwaltungen, mit dem Sektor und mit diesem Parlament geführt hatte, das den Vorschlag, wie Sie sich erinnern werden, mit dem Bericht von Herrn Lisi ablehnte. Um aus dieser Sackgasse herauszukommen, schlug ich der Kommission vor, gemeinsam an einem Text über die Punkte zu arbeiten, bei denen es den größten Streit gab, um einen gemeinsamen, für das Parlament und für die Kommission annehmbaren Kompromiss zu erreichen, der dann erneut dem Ministerrat vorgelegt werden sollte. Die Kommission akzeptierte diese Methode, und nach sehr harten Verhandlungen und fast einem Jahr Arbeit ist es dieser Kompromiss, den wir heute dem Hohen Haus zur Bestätigung vorlegen. Vielleicht ist es kein so ambitiöser Text, wie viele von uns sich gewünscht hätten; vielleicht hat keiner alles erreicht, was er wollte. Aber jeder von uns hat ein wenig verloren, damit wir alle gewinnen, denn wenn wir uns in einem Punkt alle einig waren, dann natürlich darüber, dass die Situation der Fischerei im Mittelmeer nicht weiterhin auf Gedeih und Verderb einer Mindestregelung ausgesetzt sein durfte, die mehr Schwierigkeiten als Lösungen hervorbrachte. Wenn die Politik eine Frage des Opferns von Einzelinteressen zur Sicherung des Gemeinwohls ist, können wir meines Erachtens mit unserer Arbeit zufrieden sein, wenn wir diesen Bericht annehmen, der beweist, dass es leichter ist, Fortschritte zu erreichen, wenn wir gemeinsam arbeiten, und auch dass ein Text, der ausgewogen und zwischen allen abgestimmt ist, von den Regierungen bei seiner Vorlage leichter angenommen wird und damit leichter anzuwenden ist. Diese Arbeitsmethode hat es uns auch ermöglicht, einen Sprung ins Ungewisse ohne wissenschaftliche und logische Grundlage und mit gewissen Widersprüchen im ursprünglichen Text zu vermeiden, die zur vollständigen Ablehnung des Vorschlags geführt hatten. Beispielsweise führen wir Vernunft und Konsistenz in die Regelung der Wassertiefen und Entfernungen von den Küsten ein, in denen es möglich ist, in diesem in biologischer, wirtschaftlicher und sozialer Hinsicht so anfälligen Meer zu fischen. Erstmalig werden die Dredgen geregelt, es wird ein Weg zur Anwendung von selektiveren Maschenöffnungen – wie zum Beispiel den Quadratmaschen bei den Schleppnetzen – eröffnet und es werden wesentliche Fortschritte bei der Angleichung zwischen der Maschenöffnung und den Mindestgrößen der Arten erreicht. Darüber hinaus wurde in Bezug auf die Maximalinitiative der Kommission bei Fangverboten, Mindestgrößen und Haken für die Fischerei der weit wandernden Arten vereinbart, zunächst zu versuchen, dass diese Regelungen von den regionalen Fischereiorganisationen wie der GFCM und der ICCAT festgelegt werden, da diese Fischerei im Mittelmeer auch durch Flotten von Drittländern durchgeführt wird und es keinen Sinn macht, nur den Schiffen der Gemeinschaft Beschränkungen aufzuerlegen. Wenn diese internationalen Organisationen jedoch innerhalb von einem Jahr keine gemeinsame Vorschrift zustande bringen, ist die Kommission berechtigt, einen neuen Vorschlag einzubringen, da wir unsere Verantwortung, die sich aus unserer starken Präsenz auf den Fangplätzen ergibt, auch nicht ignorieren wollen. Aus dem Inhalt des Berichts möchte ich abschließend unsere Bemühungen hervorheben, durch Festlegung von Mindestgrößen den Arten einen besseren Schutz zu geben, wobei eine zeitweilige Ausnahme lediglich für den Seehecht gilt, bei dem wir die Größe auf der Grundlage eines Vorschlags der Kommission auf 15 cm reduziert haben – die wir bis zum Jahr 2007 beibehalten –, und danach werden wir wieder zu der traditionellen Größe von 20 cm zurückkehren, die mit der vorgeschlagenen Vergrößerung der Maschenöffnung übereinstimmt. Darüber hinaus wird zum ersten Mal die Größe der Sardine geregelt und Größen, die aus dem Vorschlag der Kommission verschwunden waren, wie die der Teppichmuschel und der gestreiften Venusmuschel, werden wieder aufgenommen, und es werden angemessene Größenerhöhungen für andere Arten eingeführt, da das Ziel letztendlich darin besteht, dass wir uns auch im Mittelmeer den wissenschaftlichen Empfehlungen annähern. Herr Präsident, ich rufe nochmals dieses Hohe Haus auf, diesen Bericht und insbesondere den mit der Kommission erreichten Kompromiss anzunehmen, und möchte abschließend meine Hoffnung zum Ausdruck bringen, dass der Rat diesen neuen Vorschlag vollständig akzeptiert, der das Ergebnis dieses Kompromisses zwischen der Europäischen Kommission und dem Europäischen Parlament ist. Francesco Musotto,    Herr Präsident, Herr Kommissar, meine Damen und Herren! In dem hinsichtlich Inhalt und Quintessenz hervorragenden Bericht von Frau Fraga Estévez wird der spezifische Charakter des Mittelmeers besser als in dem Vorschlag des Rates herausgearbeitet. Dieser spezifische Charakter bringt es mit sich, dass, obschon die Ziele der gemeinschaftlichen Fischereiwirtschaft in der gesamten EU die gleichen sein sollten, die Instrumente zu ihrer Verwirklichung an die Besonderheiten der Fischerei im Mittelmeer angepasst werden müssen. Und dies sowohl, um den verschiedenen biologischen, geografischen und rechtlichen Bedingungen in dieser Region Rechnung zu tragen, als auch, um die Erfahrungen und Fähigkeiten der im Mittelmeer tätigen Fischereiorganisationen zu nutzen. Eine Besonderheit ist die kleine Küstenfischerei. Die meisten Fischereifahrzeuge der italienischen Flotte haben eine Länge unter 12 Metern, weshalb man die Schwierigkeiten, auf die sie bei der – von der Gemeinschaft nachdrücklich angestrebten – Umstellung auf andere Fischereimethoden treffen werden, nicht ignorieren darf. Die kleine Küstenfischerei muss nicht nur definiert, sondern auch geschützt werden, und im Falle einer Umstellung müssen ihr höhere Ausgleichszahlungen und Anreize gewährt werden, um nicht den gesamten Sektor in sozioökonomische Probleme zu stürzen. In dem Vorschlag wird auch die Rolle des regionalen Beirats spezifiziert, eines Organs, das eigens zur Förderung der unmittelbaren Beteiligung der Fischer geschaffen wurde und über das sie ihre direkten Erfahrungen in den Entscheidungsprozess einbringen, damit die EU-Rechtsetzung der Realität und den Problemen der Fischwirtschaft zunehmend gerecht wird. Wir begrüßen die Rolle der Regulierung im Mittelmeer durch die Einführung gemeinsamer Regeln sehr, doch müssen just aus diesem Grunde alle nicht zur EU gehörenden Mittelmeeranrainerstaaten ihre Gesetze an die Politik der Bestandserhaltung anpassen. Zu diesem Zweck muss die Position der Europäischen Gemeinschaft in den großen Fischereiorganisationen gestärkt werden, um den wichtigsten internationalen Foren wie GFCM und ICCAT die europäische Fischfangtradition bewusster zu machen. Zum Schluss, Herr Präsident, möchte ich die Aufmerksamkeit auf die zentrale Rolle der Forschung lenken, denn Grundlage jeglicher guten Politik ist die Qualität und die Vollständigkeit des Wissens um die beteiligten Faktoren. In dieser Hinsicht war die Besonderheit des Mittelmeeres immer schon ein Problem. Das Problem liegt nicht so sehr in dem mengenmäßigen Forschungsaufwand, sondern vielmehr in der Diskrepanz zwischen der Forschung und den spezifischen Kenntnissen, die für wirksame Bewirtschaftungspolitik erforderlich sind. Deshalb muss in Zukunft besonderer Nachdruck darauf gelegt werden, dass die wissenschaftliche Forschung koordiniert und auf den Aktionsplan Anwendung finden muss. Giovanni Claudio Fava,    Herr Präsident, Herr Kommissar, verehrte Kolleginnen und Kollegen! Als Erstes haben wir Frau Fraga Estévez für die von ihr geleistete hervorragende Arbeit zu danken, aber ebenso der Kommission für ihr großes Fingerspitzengefühl, das sie bewiesen hat, indem sie die Geschehnisse der vergangenen Wahlperiode, als das Parlament den Kommissionsvorschlag für nicht veränderbar hielt, berücksichtigt hat. Respekt und Bescheidenheit auf beiden Seiten haben es gestattet, einen Kompromiss zu schließen. Es war möglich, wieder in eine Debatte mit den Fischereiorganisationen zu treten. Es ist uns gelungen zu verhindern, dass das Mittelmeer im Vergleich zu anderen Meeren ins Abseits gerät, indem es zahlreichen Verpflichtungen und Verboten unterworfen wird, die lediglich auf eine der Bestrafung dienenden Politik hinauslaufen. Doch obwohl wir die Tatsache begrüßen, dass die vorliegende Verordnung einen Fortschritt und einen sinnvolle Kompromiss darstellt, sind wir der Auffassung, dass sie immer noch – wenngleich in abgeschwächter Form – einen Ansatz beinhaltet, der mit einem für die nördlichen Meere geeigneten Fischereimodell verbunden ist. Die nördlichen Meere sind durch eine hoch industrialisierte und auf eine Fischart spezialisierte Fischerei gekennzeichnet und müssen eine Meeresbiologie berücksichtigen, die sich vollständig von der des Mittelmeers unterscheidet. Das ist der Grund für die langwierige Auseinandersetzung – im Ausschuss und mit Ihnen, Herr Kommissar – über unterschiedliche Mindestgrößen, deren konsequentere Festlegung wir uns gewünscht hätten: in den nördlichen Meeren gefangene Sardinen und Seehechte weisen ein anderes biologisches Wachstum auf als die Fischfauna im Mittelmeer. Ebenso ist es schwierig, zu spezifische Grenzen für die Fanggeräte vorzugeben, denn eine handwerkliche Tätigkeit, die durch kleine Flotten betrieben wird, unterscheidet sich von Land zu Land auch hinsichtlich der Arten und der Vielfalt der Traditionen. Wir wünschen uns, dass bei der Umsetzung dieser Verordnung ein Ziel angestrebt wird, das selten erreicht wird: eine breit angelegte Politik, d. h. ein globaler Ansatz. Dies erfordert selbstverständlich besondere Aufmerksamkeit für die Bewirtschaftung und den Erhalt der Fischereiressourcen, Anstrengungen gegen die Umweltverschmutzung, aber auch den Erhalt von Arbeitsplätzen. Ich möchte daran erinnern, Herr Kommissar, dass die Fischerei im Mittelmeer zu 80 % handwerklichen Charakter besitzt und in Regionen betrieben wird, die größtenteils in ehemaligen Ziel-1-Gebieten liegen: Gebieten mit drückenden sozialen Problemen und hohen Arbeitslosenquoten und in denen es in vielen Fällen keine soziale Abfederung gibt. Ich betrachte ein besonderes Verantwortungsbewusstsein für den Erhalt der Beschäftigungsniveaus als gemeinsame Aufgabe von Kommission und Parlament. Vom Rat erwarten wir, dass er diesen Vorschlag annimmt und Umfang und Qualität der Arbeit, die ihn ermöglicht haben, gebührend berücksichtigt. Marios Matsakis,    . – Herr Präsident, ich gratuliere der Berichterstatterin, Frau Fraga Estévez, zu ihrer schwierigen Arbeit an diesem Gesetzeswerk. Ich möchte ein paar allgemeine Bemerkungen machen. Fisch ist, wie jeder weiß, eine wichtige Quelle gesunder menschlicher Ernährung und wird ganz zu Recht vom Verbraucher stark nachgefragt. Für tausende Fischer und andere mit der Fischerei befasste Personen, darunter viele kleine, mittlere und große Unternehmen, ist er auch eine Haupteinnahmequelle. Das Meer liefert diesen Fisch, aber unkontrollierte Fischereipraktiken führen letztendlich zu einer Verringerung des Angebots und bringen die Fischereiindustrie zum Erliegen. Es ist daher unabdingbar, dass es gesetzliche Maßnahmen für eine nachhaltige Nutzung von Fischereiressourcen gibt, die auch schnellstmöglich umgesetzt werden müssen. Das gilt vor allem für das Mittelmeer, wo die Bestände vieler Fischarten in vielen Fällen Grenzwerte anzunehmen scheinen. Deshalb wird diese Gesetzgebung so dringend benötigt. Bedeutung erlangt Gesetzgebung allerdings nicht, wenn sie auf dem Papier beschlossen, sondern wenn sie in die Praxis umgesetzt wird. Das ist ein großer Schwachpunkt, insbesondere wenn es um das Fischereiwesen geht. In vielen, wenn nicht in den meisten Fällen sind Beobachtung, Überwachung und Maßnahmen zur Sicherung der Anwendung der Vorschriften leider unzureichend. Dort draußen, auf hoher See, sind die Dinge nicht so, wie sie sein sollten. Täglich werden von denen, die die Vorschriften beugen oder sie überhaupt missachten, Verstöße großen Stils begangen. Festzuhalten ist also zunächst, dass viel getan werden muss, um die Einhaltung der Rechtsvorschriften zu kontrollieren. Der zweite Punkt betrifft die uns verfügbaren wissenschaftlichen Daten. Diese Informationen sind ganz wichtig, wenn wir zum Beispiel Fischbestände, Laichplätze, Migrationsstrukturen und Fangmethoden verstehen und richtig beurteilen sollen. Sind unsere derzeitigen wissenschaftlichen Daten verlässlich? Leider nicht, so scheint es. Es ist daher von äußerster Wichtigkeit, unsere Bemühungen darauf zu richten, dass wir korrekte Fischereidaten erhalten, die nicht nur frei sind von wissenschaftlichen Irrtümern, sondern auch von Manipulation von außen, die der Maximierung persönlichen Profits und nicht der Erhaltung der Fischbestände dient. Last but not least verweise ich auf die schrumpfenden kleinen und mittleren Fischereiunternehmen in den kleineren Mitgliedstaaten am Mittelmeer, wie in meinem Land Zypern. Zypern, bereits benachteiligt als kleine Insel am Rande der EU, zur Hälfte von türkischen und britischen Truppen besetzt, steht jetzt vor der ganz realen Gefahr, dass seine Fischereiindustrie vollends der Vernichtung anheim fällt. Ein paar hundert Fischer, die die Jahrhunderte alte Familientradition des Fischens in den Inselgewässern betrieben haben, sehen sich dem Aus durch den bürokratischen und, so scheint es, herzlosen Drachen in Brüssel ausgesetzt, der im Verein mit gesichtslosen internationalen Kommissionen agiert, deren größte Sorge es ist, die Interessen der großen multinationalen Unternehmen und mächtigen Regierungen zu befriedigen. Schiffe aus aller Welt fischen also ungehindert um Zypern herum, doch den zypriotischen Fischern ist das verwehrt, denn sie werden durch lächerlich niedrige Quoten stranguliert. Nehmen Sie beispielsweise den Thunfisch. Die EU hat eine Quotenzuteilung von etwa 18 000 Tonnen jährlich, und die Kommission in ihrer Weisheit hat Zypern vor Jahren eine Quote von nur 5-10 Tonnen statt der benötigten 500-1 000 Tonnen zugestanden. Die Kommission macht dafür viele Faktoren verantwortlich, wie die in den Vorjahren nicht gemeldete oder falsche Fangstatistik der zyprischen Behörden, aber das sind nur Ausreden. Die Fischer in Zypern… Marie-Hélène Aubert,    . – Herr Präsident, sehr geehrte Kolleginnen und Kollegen! Ich meinerseits freue mich, dass wir diesen Kompromiss annehmen können. Ich möchte Frau Fraga beglückwünschen, die eine schwierige, heikle und nichtsdestoweniger dringende Arbeit geleistet hat, um eine nachhaltige Fischerei im Mittelmeer zu regeln und zu ermöglichen, einem Meer, das selbst von überaus problematischen Entwicklungen, wie verschiedenen Verunreinigungen, einer Verringerung der Ressourcen und Gefahren für die biologische Vielfalt bedroht ist. Ich freue mich in mehrfacher Hinsicht über diesen Kompromiss. Zunächst definiert er auf besonders klare Weise die erlaubten bzw. verbotenen Fischereiausrüstungen, so beispielsweise die Treibnetze, die Maschengröße, die Mindestfischgröße, die Grundschleppnetzfischerei usw. Er gewährleistet darüber hinaus die Kohärenz der europäischen Politik in Bezug auf andere uns betreffende Meere, so den Atlantik oder die Nordsee. Es war unumgänglich, sich Instrumente und Politiken für die Bewirtschaftung der Fischereiressourcen im Mittelmeer an die Hand zu geben. Darüber hinaus ist es ein angemessener Kompromiss, der es der Mehrheit der betroffenen Länder ermöglicht, ein gutes Gleichgewicht zwischen dem zu finden, was die einen oder anderen akzeptieren oder ablehnen mussten, um zu diesem Kompromiss zu gelangen. Allerdings bleiben doch einige offene Fragen, die übrigens bereits von meinen Vorrednern angesprochen wurden. Eine erste Frage betrifft die Bewirtschaftung des gesamten Mittelmeerbeckens, denn wir sprechen bei diesem Kompromiss nur von den Mitgliedstaaten der Europäischen Union. Tatsächlich sollte die Arbeit der regionalen Organisationen verstärkt und im Rahmen der Nachbarschaftspolitik der Europäischen Union festgelegt werden, wie wir uns mit den anderen Anrainerländern des Mittelmeerbeckens einigen können. Weitere Probleme sind der Rote Thun als bedrohte Art oder solche Fangmethoden wie die zur Aquakultur bestimmte Ringwadenfischerei, deren Methoden mehr und mehr Probleme verursachen. Wenngleich dieser Kompromiss, diese Verordnung nicht direkt auf diese Art der Fischerei abzielt, kann man doch verstehen, dass die handwerklichen Fischer, die sich von dieser Verordnung betroffen fühlen, es als ungerecht ansehen, dass eine sich zunehmend entwickelnde Art der Fischerei, die angesichts ihrer Methoden enorme Probleme für die Erhaltung der Ökosysteme mit sich bringt, nicht stärker reglementiert wird. Schließlich möchte ich aufgreifen, was von den Kollegen zur Dringlichkeit und Notwendigkeit für die Europäische Union gesagt wurde, eine weitaus aktivere Forschungspolitik zum Mittelmeer zu führen. Uns fehlen allerdings noch viele Elemente, viele Daten, mit denen diese Politiken und Instrumente verfeinert werden könnten. Ebenso hängen die Kontrolle und die Umsetzung meines Erachtens vom politischen Willen der Mitgliedstaaten ab, diese neue Verordnung anzuwenden. Darin besteht das ganze Ziel der Aussprache. Georgios Toussas,    – Herr Präsident, meine Damen und Herren! Wir können den Vorschlag über die Bewirtschaftung der Fischereiressourcen im Mittelmeer nicht akzeptieren, da er unwissenschaftlich ist. In ihm wird der Versuch unternommen, lediglich Maßnahmen zum Verbot von Fanggeräten im gesamten Mittelmeerraum zu ergreifen, wo doch allgemein bekannt ist, dass die Belastung des Ökosystems dieses Meeres auf das akute Problem einer extremen Meeresverschmutzung zurückzuführen ist, was durch den fahrlässigen Einsatz von Pestiziden und eine allgemeine industrielle Verschmutzung bedingt ist. Wir wissen nur zu gut, dass Vorkommen und Fischfangpotenzial im Mittelmeerraum variieren, und zwar je nach den vorherrschenden unterschiedlichen Bedingungen, die sich gegenseitig beeinflussen und zu unterschiedlichen Graden von Eutrophierung und folglich verschiedenen Fangmengen führen. Aus diesem Grunde verweisen wir darauf, dass die im Vorschlag vorgebrachte Nivellierung nach unten, mit der die Produktion allgemein verringert werden soll, von Fischer zu Fischer unterschiedliche Folgen haben wird. Wenn die vorstehend genannten allgemeinen Verbote zur Anwendung kommen, dann wird das für bestimmte Regionen tragische Folgen haben. Unter dem Deckmantel des Schutzes von Fischbeständen wird nämlich durch den Vorschlag die Fischfangkapazität reduziert, was unmittelbar zu geringerem bzw. zum Wegfall des Einkommens aus der Fischerei für kleine und mittlere Fischereiunternehmen und schließlich zu einem Massenexodus aus diesem Beruf führen wird. Die vorstehend vorgeschlagenen Maßnahmen werden die Massenvernichtung von Fischereigemeinschaften und die Aufgabe ganzer Landstriche zur Folge haben, während die Aquakultur sich danach drängen wird, das wahrscheinlich entstehende Fischereidefizit abzudecken, und ihre Interessen werden zugunsten großer Monopole, die in diesem Sektor agieren, gestärkt werden. Somit wird die Rolle des Kapitals im Fischereiwesen zunehmen, während seine vormalige soziale Rolle und weitere historische Merkmale verschwinden werden. Die Monopolisierung der Fischerei wird verstärkt und die Gewinne der Unternehmensgruppen werden wachsen – zum Nachteil der kleinen und mittleren Fischereibetriebe, der Arbeitnehmer und der untersten Schichten, was schmerzliche Konsequenzen für das Meeresökosystem und die Umwelt im Allgemeinen haben wird. Wir sind der Auffassung, dass die Verwaltung der Fangkapazität und die Entwicklung des Fischereiwesens nicht losgelöst von den Interessen der kleinen und mittleren Fischereibetriebe angegangen werden darf. Wir denken, dass bei der Entwicklung des Fischereiwesens gleichzeitig sowohl das Ökosystem und das Potenzial jeder Region als auch die weiteren Interessen der lokalen Gesellschaft und Wirtschaft berücksichtigt werden müssen, unabhängig und im Gegensatz zu den Zielen und Interessen großer Unternehmen. All dies sollte Teil eines globaleren Plans werden, bei dem das individuelle Fischfangpotenzial durch den Einsatz von Fischereigenossenschaften als Hebel am produktivsten ausgenutzt werden kann. In diesem Rahmen können geeignete technische Maßnahmen bewertet und eingesetzt werden, die wissenschaftlich fundiert sind und sich als erforderlich für die Erhaltung der Fischbestände erweisen, das Produktionspotenzial der jeweiligen Region schützen... Patrick Louis,    Herr Präsident, meine Damen und Herren Abgeordnete! Die Sorge um die Erhaltung der Fischereiressourcen des Mittelmeers ist völlig berechtigt. Es ist in der Tat notwendig, den künftigen Generationen eine reiche und vielfältige Umwelt sowie unverzichtbare Nahrungsressourcen zu erhalten. Die nachhaltige Bewirtschaftung des marinen Ökosystems ist unerlässlich. Unter den lebenden Wesen, die diesen Planeten bevölkern, ist jedoch eines, und dabei spreche ich vom Menschen, welches Pflichten, aber auch Rechte hat. Die uns vorliegende Verordnung ist ein Kompromiss, dessen Absicht mir schon verständlich ist. Es handelt sich um einen Kompromiss zwischen den verschiedenen souveränen Nationen, aus denen sich Europa zusammensetzt, aber auch zwischen der Nutzung und der Erhaltung der Umwelt. Allerdings betrifft der Änderungsvorschlag 10 unseres Berichterstatters unmittelbar eine traditionelle Fischereitätigkeit im französischen Mittelmeer, nämlich die . Es handelt sich dabei um eine für das französische Mittelmeer typische überlieferte Fischfangtechnik für den Roten Thunfisch mit Hilfe eines verankerten Oberflächennetzes. Seien Sie sich bewusst, dass Sie mit der Annahme dieses Änderungsantrags das Todesurteil für 1 200 mit dieser Tätigkeit verbundene direkte und indirekte Arbeitsplätze unterschreiben. Vor Ort herrschen Unverständnis und berechtigte Wut. Die auf diesem Sektor tätigen Fischer haben seit Jahren beträchtliche Anstrengungen unternommen, um die Auswirkungen ihrer Tätigkeit auf das Ökosystem zu begrenzen, insbesondere in Bezug auf den Schutz der Wale. Ihre Beifänge sind nur noch Restmengen. Wissenschaftliche Untersuchungen bescheinigen, dass diese Fischerei umweltverträglich ist. Ich weiß, dass dieser Kompromiss schwierig war, ich appelliere jedoch an die Kommission, an den Rat und vor allem an die französische Regierung. Was sind schon einige zusätzliche Verhandlungstage angesichts der Verzweiflung von 300 Familien und einer ganzen Region? Wie schwer wiegt das Argument des Paketes und das der Büchse der Pandora, die keineswegs geöffnet werden darf, in Frankreich, wo die Öffentlichkeit sich immer mehr gewahr wird, dass Brüssel von der Realität, in der das Volk lebt, sehr weit entfernt ist? Vergessen wir nicht, dass die Fischerei im Mittelmeer zu 80 % handwerklicher Fischfang ist, warum also sollten die restlichen 20 % ständig bevorzugt werden? Frau Berichterstatterin, meine Damen und Herren Abgeordnete! Nehmen Sie die Verhandlungen wieder auf, um diese Arbeitsplätze zu retten! Kommissar Borg sagte soeben, dass er die Annahme unseres Änderungsantrags 34 ablehnt, da sich Artikel 7 Absatz 2, auf dem unser Änderungsantrag basiert, auf eine Klassifizierung stütze, die nicht dem Wortlaut entspricht. Für mich handelt es sich hierbei um eine juristische Spitzfindigkeit, die nur die vom Kommissar und seinen Dienststellen zu regelnden Einzelheiten betrachtet, jedoch den Inhalt des Änderungsantrags, nämlich den Schutz der Rechte der Fischer, die es unbedingt zu wahren gilt, außer Acht lässt. Daher bitte ich Sie, gegen den Änderungsantrag 10 unserer Berichterstatterin zu stimmen, der ich trotzdem zu ihrer unermüdlichen Arbeit gratuliere, und ich bitte Sie, für unseren Änderungsantrag 34 zu stimmen. Ich danke Ihnen im Namen der Fischer, die Sie damit retten werden. Sebastiano (Nello) Musumeci,    Herr Präsident, Herr Kommissar, verehrte Kolleginnen und Kollegen! Nach langen und harten Verhandlungen, die vor knapp zwei Jahren aufgenommen wurden, haben wir einen Kompromiss erzielt, der unsere Fraktion nur teilweise zufrieden stellt. Beispielsweise haben wir mit Freude festgestellt, dass die mögliche finanzielle Unterstützung in Schonzeiten wieder aufgetaucht ist, obwohl sie im neuen Europäischen Fischereifonds nicht verankert ist. Trotzdem bleiben wichtige Probleme auf der Tagesordnung, die unserer Auffassung nach mit den Interessen der Fischerei im Mittelmeer kollidieren. Ein weiteres Beispiel: Unserer Meinung nach muss es in Anbetracht der Bedeutung des Glasfischchen-Sektors möglich sein, diese Art zum Verkauf anzubieten, wenn sie mit vorschriftsmäßigen Geräten gefangen wurde. Aus diesem Grund haben wir Änderungsantrag 27 eingereicht, von dem wir hoffen, dass er angenommen wird. Wir haben den einzigartigen Charakter der Fischerei im Mittelmeer unzählige Male hervorgehoben: einer im Wesentlichen handwerklichen Küstenfischerei, einer Art von Fischerei, die Teil der Kultur ist und die nicht nur eine jahrhundertealte Tradition von Generation zu Generation weitergibt, sondern auch ein lebenswichtiger Wirtschaftsbereich ist, insbesondere in einem Gebiet – vergessen wir das nicht –, das stark dem sozioökonomischen Verfall preisgegeben ist. Deshalb sind wir der Auffassung, dass die Ziffern 3 und 4 von Anhang II gestrichen werden sollten, denn sie zielen darauf ab, die technischen Merkmale handwerklicher Fangeräte zu reglementieren und zu uniformieren, obwohl Letztere doch, eben weil sie an eine bestimmte Fangart und an bestimmte Küstenbereiche gebunden sind, schon von ihrer Natur her nicht Gegenstand von Regulierungsmaßnahmen sein können. Wir beglückwünschen die Berichterstatterin, Frau Fraga Estévez, und hegen den berechtigten Wunsch, dass diese Verordnung eine wichtige Etappe auf dem Weg zu einem Mittelmeer sein möge, das zwar auf den Erhalt der Fischwelt bedacht, aber ebenso eine Beschäftigungs- und Lebensunterhaltsquelle für Tausende von europäischen Fischern ist, die bisher lediglich aufgefordert waren, Verbote und Grenzen einzuhalten, während das Mittelmeer für die Fischereiflotten von Drittstaaten eine Art Freizone war. Luca Romagnoli (NI ).    – Herr Präsident, verehrte Kolleginnen und Kollegen! Die Fischerei ist ohne jeden Zweifel wichtig für das Überleben der menschliche Spezies: über eine Milliarde Menschen ernähren sich von tierischem Eiweiß oder dessen Folgeerzeugnissen. Experten zufolge ist das Limit der Fangkapazitäten so gut wie erreicht, weshalb es richtig ist, dass das Europäische Parlament und die Kommission versuchen, den Fischfang zu begrenzen, ein nachhaltiges Fischereimanagement einzuführen und zerstörerische Fangmethoden strikt zu unterbinden. Fischerei und Aquakultur stellen gleichwohl eine der Haupttätigkeitsbereiche der Union dar. Der europäische Fischereierzeugnismarkt ist nach denen von China und Peru der drittgrößte der Welt. In Frankreich, Griechenland, Italien und Spanien sind zirka 100 000 Fischer und mehrere Tausend Fischereifahrzeuge am Fischereisektor beteiligt. Die europäische Flotte – die im Übrigen eine handwerkliche Flotte ist, wie die Statistik zeigt – besteht größtenteils aus Fahrzeugen mit einer Tonnage unter 10 Tonnen. Der überwiegend handwerkliche Charakter unserer Flotte und unserer Fischer ist demnach offenkundig. Die Bürger erwarten deshalb, dass das Europäische Parlament und die Kommission einen Kompromiss finden, bei dem die wirtschaftlichen und die ökologischen Erfordernisse miteinander in Einklang gebracht werden können. Desgleichen muss der Schutz der Fischbestände noch strikter auf wissenschaftliche Informationen gegründet werden, als es heute der Fall ist, doch gilt es auch, die Fischer aktiv in die Bewirtschaftung der Fischereiressourcen einzubeziehen und mit den Umweltschützern zu verhandeln, um die Beschäftigungsprobleme ins Bewusstsein zu rücken und ihre Berücksichtigung zu verlangen. Demzufolge fordern wir eine schrittweise Umsetzung der neuen Regelungen. Der Bericht von Frau Fraga Estévez stellt insgesamt... Rosa Miguélez Ramos (PSE ).    Herr Präsident! Zunächst möchte ich sagen, dass die Arbeit der Berichterstatterin – in diesem Fall Frau Fraga – und der Mitglieder des Fischereiausschusses vor allem ein Beispiel für Zusammenarbeit ist, wie der Kommissar erklärte, und ein sehr positives Signal für die künftige Koexistenz der beiden Institutionen darstellt. Ich bin überzeugt, dass dies die Glaubwürdigkeit dieser gemeinsamen Politik im Rahmen des europäischen Fischereisektors nur erhöhen kann. Die – wie ich sagte, enge und effektive – Zusammenarbeit zwischen der Berichterstatterin, Frau Fraga – die eine hervorragende Arbeit geleistet hat – und den Dienststellen der Kommission hat uns in die Lage versetzt, heute diesem Haus einen für die Mehrheit des Parlaments akzeptablen Kompromiss und eine klare Botschaft an den Sektor, der unter keinen Umständen auseinander brechen oder Schaden erleiden darf, vorzulegen. Das Wichtigste ist, dass diese Zusammenarbeit uns erlaubt, eine unhaltbar gewordene Situation zu entkrampfen; unhaltbar natürlich für die Gemeinschaftsinstitutionen, aber vor allem für ein Meer, dessen Ressourcen seit einiger Zeit als überfischt betrachtet worden ist, das aber aufgrund seiner besonderen Charakteristika in einem ständigen Ausnahmezustand verharrt hat. Es ist jetzt an der Zeit, dem ein Ende zu setzen. Das Mittelmeer unterscheidet sich von anderen Meeren: Die nationalen Gewässer sind in ihrer Ausdehnung stärker eingegrenzt als in anderen Gebieten der Gemeinschaft und haben gebietsübergreifende und gemeinsame Fischbestände, die allgemeinen Merkmale der Tätigkeit sind verschieden – es gibt eine Fischereiflotte mit hauptsächlich handwerklichen Charakteristiken und einen hohen Anteil von Fischern, die diese Tätigkeit in Teilzeit ausüben –, es existieren viele kleine Anlandungshäfen usw. Ich habe nur einige der Merkmale genannt, die das Mittelmeer andersartig machen, aber die Ziele der GFP sind im Mittelmeer die gleichen wie in anderen Gemeinschaftsgewässern: Wir müssen gewährleisten, dass die Bewirtschaftung der lebenden Meeresressourcen in einer Weise erfolgt, die nachhaltige ökologische, wirtschaftliche und soziale Bedingungen ermöglicht. Dafür muss neben den in der GFP definierten Struktur- und Marktmaßnahmen, die bereits angewendet werden, die Politik zum Schutz der Bestände im Mittelmeer in ähnlicher Form umgesetzt werden, ebenso wie die Vorschriften – die verbessert und weiterentwickelt werden müssen –, die Harmonisierung der Mindestanlandegrößen und technischer Maßnahmen – die in der gesamten Europäischen Union rechtskräftig und im gesamten Mittelmeerraum wirksam sein müssen – und eine effektive Kontrolle – die ein Problem lösen muss; den Verkauf von illegalem Fisch in einem Mitgliedstaat, bei dem es sich allzu häufig um Spanien handelt, aus einem anderen, weil diese illegale Fischerei beide Seiten schädigt: den Staat, der ihn verkauft, weil die Ressourcen beeinträchtigt werden, und den Staat, in dem er verkauft wird, da er sich ungünstig auf die Preise auswirkt und vor allem das Vertrauen der Fischer in die Bewirtschaftungsmechanismen untergräbt. Deshalb möchte ich die Berichterstatterin beglückwünschen und meiner Hoffnung Ausdruck geben, dass die Abstimmung für uns alle von Nutzen sein wird. Hélène Goudin (IND/DEM ).    – Herr Präsident! Ich bezweifle, dass die EU tatsächlich an einer nachhaltigen Bewirtschaftung der Fischereiressourcen interessiert ist. Es ist widersprüchlich, dass die EU dies auf der einen Seite in dem Bericht empfiehlt und andererseits Fischereiabkommen mit anderen Ländern, beispielsweise in Afrika, abschließt. Diese Abkommen mit Drittländern tragen zu einer Überfischung der Weltmeere bei und hemmen die Möglichkeiten vieler Entwicklungsländer, eine eigene gewinnbringende Fischereiindustrie aufzubauen. In einem kürzlich veröffentlichten Bericht des Schwedischen Zentralamtes für Fischereiwesen werden die Abkommen der EU mit Drittländern kritisiert. Diese Kritik basiert darauf, dass keines dieser Abkommen die nachhaltige Fischerei fördert und dass sie darüber hinaus nicht den FAO-Verhaltenskodex erfüllen. Mehrere Nichtregierungsorganisationen teilen diese Auffassung und haben erklärt, dass diese Abkommen größtenteils negative Folgen für die Küstengemeinden haben. Wenn die nachhaltige Bewirtschaftung der Fischereiressourcen tatsächlich Priorität für die EU hat, muss die Union nicht nur Maßnahmen im Mittelmeer befürworten, wie in diesem Bericht, sondern auch eine radikale Überarbeitung ihrer Fischereiabkommen mit Drittländern empfehlen und durchführen. Das Parlament hat in diesem Bericht Änderungen des Vorschlags der Kommission zugunsten der Fischereiindustrie vorgenommen, was die nachhaltige Entwicklung nicht fördert. Die EU sollte sich nicht mit Fischereifragen beschäftigen. Diese Art von Fragen sollte so weit wie möglich auf regionaler oder subregionaler Ebene behandelt werden. Die Probleme im Zusammenhang mit der Fischerei, die eine internationale Zusammenarbeit voraussetzen, können sinnvollerweise im Rahmen internationaler Organe behandelt werden, in denen nationale Sonderinteressen nicht ganz so offensichtlich zutage treten wie in der EU. Joe Borg,    . Herr Präsident, ich möchte noch einmal meine Genugtuung darüber unterstreichen, wie das Parlament bei diesem wichtigen Dokument mitgearbeitet hat. Es ist unser gemeinsames Ziel, die Nachhaltigkeit der Fischerei im Mittelmeer zu erreichen. Wir sind das unseren Fischern schuldig und auch der Aufrechterhaltung eines stabilen marinen Ökosystems, damit es diese Fischereitätigkeit unterstützen kann. Auf dem Wege eines konstruktiven Dialogs haben wir Möglichkeiten erkundet, um fachliche Lösungen für zuvor scheinbar unüberwindliche Schwierigkeiten zu finden. Ich möchte betonen, dass das Ziel des Vorschlags in der Aufstellung eines Plans zur Erhaltung der Bestände im Mittelmeer besteht. Erreicht haben wir das, indem wir einen Ausgleich gefunden haben, und wir haben Maßnahmen zum Schutz insbesondere der kleinen Fischerei eingeleitet. So ist beispielsweise der Fang von Bianchetto in unserem Vorschlag weiterhin erlaubt, allerdings mit selektivem Fanggerät, nicht mit Schleppnetzen. Als das neue Parlament seine Arbeit aufnahm und ich mein Amt antrat, musste ich entscheiden, was mit dem Mittelmeer-Vorschlag zu tun sei. Es wurde seinerzeit beschlossen, den ursprünglichen Vorschlag nicht zurückzuziehen, sondern ihn auf dem Tisch zu belassen, aber ein flexibles Herangehen an den Tag zu legen. Genau das taten wir, und dazu haben wir ganz eng mit dem Fischereiausschuss zusammengearbeitet. Wir haben die vom Fischereiausschuss vorgeschlagenen Änderungen im Paket übernommen. Auch übernahmen wir eine Reihe weiterer Änderungsvorschläge von einzelnen Parlamentsmitgliedern. Es wurden sowohl seitens des Fischereiausschusses als auch seitens der Kommission ausgiebige Konsultationen mit Branchenvertretern für das Mittelmeer geführt. Wir diskutieren zurzeit mit den Mitgliedstaaten über die Möglichkeit, die Vorschläge bereits auf der Ratstagung im Juni zu verabschieden. Wir können erhebliche Fortschritte verzeichnen und können bestimmte weitere Änderungen akzeptieren, um in der Verordnung noch stärker auf die Besonderheiten der Fischerei im Mittelmeer einzugehen, ohne jedoch vom Grundprinzip der Nachhaltigkeit abzuweichen. Wir, die Gemeinschaft, haben eine Verantwortung dafür, dass wir ein glaubhaftes, machtvolles Beispiel setzen. Wir werden weiterhin mit unseren Mittelmeer-Partnern arbeiten und sie von der Notwendigkeit überzeugen, ähnliche Maßnahmen wie wir zu ergreifen. Wir haben die Medisamac als ein Forum installiert, das die meisten Anrainerstaaten des Mittelmeers zusammenführt. Wir haben die GFCM gestärkt, um sie als Mittel zur Erreichung gemeinsamer Standards nutzen zu können, und wir arbeiten an der Einsetzung eines regionalen Beirats für das Mittelmeer, der in dieser Richtung weiterarbeiten wird. Die Gemeinschaft muss ein Beispiel setzen. Sie muss die Führung im Mittelmeer übernehmen. Sobald die Verordnung verabschiedet ist, werden wir innerhalb der GFCM und mit einzelnen Drittländern, ausgehend von unseren sehr guten Beziehungen zu ihnen, an allen Fronten tätig werden, nunmehr auf der Grundlage der Partnerschaft und der nachbarschaftlichen Beziehungen, um ähnliche Maßnahmen wie diese zu beschließen und um gleiche Voraussetzungen für das Mittelmeer zu schaffen. Abschließend geht meine Hochachtung an Sie alle, insbesondere an die Berichterstatterin für ihre unermüdliche Arbeit. Sie haben einen Vorschlag vorgelegt, den ich bei den bevorstehenden Diskussionen im Rat mit Sicherheit vertreten werde. Der Präsident.    – Die Aussprache ist geschlossen. Die Abstimmung findet um 12.00 Uhr statt. Marios Matsakis (ALDE ).    – Herr Präsident, ich habe den Eindruck, Sie waren heute über Gebühr streng mit uns. Ich weiß, heute ist Donnerstag, aber das Sekretariat wird bestätigen, dass uns noch viel von der den Fraktionen zugestandenen Redezeit übrig bleibt. Meine Fraktion hatte neun Minuten, und ich habe nur vier geredet. Ihre Bemerkung, die Leute müssten ihre Flüge erreichen, trifft nicht zu, denn wir müssen bis heute Nachmittag hier bleiben. Um 17.30 Uhr wird abgestimmt, und wenn einige Abgeordnete eher nach Hause wollen... Der Präsident    . – Nein, Herr Matsakis, dafür erteile ich Ihnen nicht das Wort. Ich bin hier dafür verantwortlich, dass die streng geplanten Redezeiten eingehalten werden. Sie wissen sehr gut, wie die Sache läuft. Ich habe Erfahrung damit, was donnerstags um 13.00 Uhr passiert, wenn man dem Vorsitz sagen muss, dass die Redezeit von diesem und jenem nicht eingehalten wurde. Die Redezeiten sind nicht umsonst festgelegt. Wir sind hier im Europäischen Parlament, und die Redezeiten sind nicht unbegrenzt. Der Präsident.    – Nach der Tagesordnung folgt der Bericht (A6-0157/2005) von Duarte Freitas im Namen des Fischereiausschusses über den Vorschlag für einen Beschluss des Rates über den Abschluss des Übereinkommens zum internationalen Delphinschutzprogramm durch die Europäische Gemeinschaft (KOM(2004)0764 - C6-0245/2004 - 2004/0268(CNS)). Joe Borg,    . Herr Präsident, ich möchte zunächst Herrn Freitas für diesen Bericht danken wie auch für sein Interesse am Fischereiausschuss, seine Mitwirkung darin und seinen Beitrag. Danken möchte ich auch dem Vorsitzenden und den Mitgliedern des Fischereiausschusses für ihre zügige Prüfung dieses Vorschlags für eine Verordnung. Dadurch kann die Europäische Gemeinschaft auf der am 13. Juni 2005 beginnenden Jahrestagung des Übereinkommens zum Internationalen Delphinschutzprogramm (AIDCP) ein deutliches Signal setzen, dass sich die Europäische Gemeinschaft mit der Verabschiedung dieses Kommissionsvorschlags durch das Parlament auf dem rechten Weg zum Abschluss der erforderlichen internen Verfahren für eine Vollmitgliedschaft in dieser Organisation befindet. Ich freue mich, eine Reihe von Änderungsanträgen, die Herr Freitas vorgeschlagen hat, akzeptieren zu können, namentlich die Anträge 2, 3, 5 und 6. Diese Änderungsanträge werden insbesondere die Transparenz erhöhen sowie das Verständnis des Inhalts und der Argumentation hinsichtlich der Notwendigkeit dieses Ratsbeschlusses vereinfachen, der die Gemeinschaft in die Lage versetzt, ihre internationalen Verpflichtungen als künftiges Mitglied regionaler Fischereiorganisationen, wo es sie denn gibt, und als Verfechterin der Gemeinschaftsinteressen im weltweiten Fischereiwesen zu erfüllen. Damit erhält die Gemeinschaft auch die Möglichkeit, in diesen Organisationen an vorderster Front mitzuwirken und ihre führende Rolle zu stärken, die sie seit jeher in regionalen Fischereiorganisationen spielt. Ich sehe mich jedoch außer Stande, die übrigen Änderungsvorschläge zu akzeptieren, ausgenommen Antrag 4, den ich übernehmen kann, sofern der Teilsatz ‚und sein Zertifizierungsverfahren’ gestrichen wird. Zum Zertifizierungsverfahren werde ich später im Zusammenhang mit anderen Änderungsanträgen etwas sagen. Aus den folgenden Gründen habe ich Schwierigkeiten, die anderen Änderungsanträge zu akzeptieren. Dieser Vorschlag bezieht sich auf die Befürwortung des AIDCP, während die Änderungsanträge 1, 9 und 11 ihren Schwerpunkt auf ein zweitrangiges Problem des AIDCP, nämlich auf die Regelung zur Überwachung und Überprüfung der Thunfischfänge legen, was bereits EG-Recht ist. In Änderungsantrag 10 wird gefordert, dass künftige Änderungen der Verordnung zur Regelung zur Überwachung und Überprüfung der Thunfischfänge im Widerspruch zu den einschlägigen Komitologie-Bestimmungen in der Verordnung einem bestimmten Verfahren folgen. Diese Verordnung befindet sich bereits in Kraft, und sie kann, sofern und wenn notwendig, abgeändert werden. Die Änderungen 7, 8 und 12 beziehen sich auf die Frage der AIDCP-Zertifizierung und der Verbraucherinformation. Auch hier sind solche Änderungsanträge in diesem Fall nicht hilfreich, da die Frage, ob die Gemeinschaft eine AIDCP-Zertifizierung akzeptiert, zurzeit noch von den Mitgliedstaaten diskutiert wird, und da eine solche Konsultation noch aussteht, hat die Kommission noch keinen festen Standpunkt bezogen. Die Aufnahme jeglichen Bezugs auf die Zertifizierung wäre übereilt und könnte die noch abzuschließende interne Debatte beeinträchtigen. Ferner gehört die Zertifizierung nicht zu den Zielen des AIDCP, und sie ist auch nicht Gegenstand der allgemeinen Maßnahmen des AIDCP oder der Ausführungsbestimmungen des eigentlichen AIDCP-Programms. Sie ist von zweitrangigem handelsökonomischen Interesse und eine Folge der teilweisen Umsetzung des AIDCP, kein Kernelement. Duarte Freitas (PPE-DE ),    – Herr Präsident, Herr Kommissar, meine Damen und Herren! Ich habe einen Vorschlag für ein meiner Meinung nach realisierbares ausgewogenes Verhältnis zwischen der Erhaltung der Ökosysteme und den sozialen und wirtschaftlichen Interessen des Fischereisektors vorgelegt. Zwar wird eine solche Balance nicht unkompliziert sein, doch ist sie auch nicht unerreichbar, wie dieser Kompromiss zeigt. Als Berichterstatter zu diesem Vorschlag für einen Beschluss des Rates über den Abschluss des Übereinkommens zum internationalen Delphinschutzprogramm durch die Europäische Gemeinschaft war ich erfreut zu sehen, dass abgestimmte Strategien möglich sind, die den Interessen der Fischer sowie aller Beteiligten entgegenkommen und zugleich den Erhalt von Ökosystemen gewährleisten. Das Programm, das diesem Übereinkommen zugrunde liegt und dem sich die Gemeinschaft anschließen will, verfolgt drei Schwerpunktziele: erstens die Überwachung der Zahl der Delphine und Prüfung der durch den Thunfischfang im Übereinkommensgebiet bedingten Delphinsterblichkeit; zweitens die Untersuchung der Ursachen des Todes von Delphinen während der Fangtätigkeiten und zugleich Förderung von Fangmethoden und Fanggeräten, durch die diese Folgen minimiert werden können; und drittens die Untersuchung der Auswirkungen unterschiedlicher Fischfangmodelle auf die Fischarten und anderen Tierarten im Meeres-Ökosystem. Zur Verwirklichung dieser Ziele schlägt die Interamerikanische Kommission für tropischen Thunfisch (IATTC), die das Programm koordiniert, eine Reihe von Maßnahmen vor, unter denen ich vor allem die Anwendung von Quoten für den nachhaltigen Fang von Thunfisch im Übereinkommensgebiet sowie die Anwesenheit von Beobachtern an Bord bei jeder Fahrt nennen möchte. Da die Reeder und die Fischer wissen, wie wichtig die Erhaltung der Fischbestände ist, haben sie Fangmethoden entwickelt, die den Zielfischarten und den betroffenen Beifängen weniger schaden. Vor allem haben diese Bemühungen dazu geführt, dass die Delphinbeifänge bei der Ringwadenfischerei im Übereinkommensgebiet von 150 000 im Jahr 1989 auf 1 500 im Jahr 2002 zurückgingen. Das Abkommen spielt nicht nur eine wichtige Rolle bei der Erhaltung der Delphinpopulationen in dem betreffenden Gebiet, sondern trägt auch zur Erhaltung des gesamten Ökosystems bei, denn es schützt neben Delphinen auch die Populationen anderer Arten, etwa Haie, Schildkröten und sonstige Meerestiere, die den zum Thunfischfang dienenden Fanggeräten zum Opfer fallen. Hieran zeigt sich das hohe Maß an Selektivität, das bislang erreicht worden ist, sowie der Wert dieses Programms, dem die Kommission beitreten will. Neben solchen technischen Maßnahmen umfasst das Programm die Vergabe des Kennzeichens „dolphin-safe“ für Fänge, bei denen keine Delphine zu Schaden kamen. Ich möchte betonen, dass ein Produkt dieses Kennzeichen nur tragen darf, wenn kein Delphin – und keine andere nicht befischte Art – Schaden genommen hat. Die Frage der Kennzeichnung war Gegenstand ausführlicher Beratungen im Fischereiausschuss und in der Ernährungs- und Landwirtschaftsorganisation der UN sowie in der Europäischen Kommission, die meines Wissens momentan eine Mitteilung zur Frage des Umweltzeichens erarbeitet. Dies ist ein äußerst wichtiges und diskussionswürdiges Thema, weil es im Falle von Thunfisch eine Reihe von Nichtregierungsorganisationen gibt, die mitunter auf recht undurchsichtige Weise Einfluss auf den Handel mit Thunfischprodukten in der EU genommen haben. Deshalb, Herr Kommissar, hielt ich es nach der Diskussion im Fischereiausschuss für dringend erforderlich, die Kommission und alle Mitglieder des Fischereiausschusses auf den Regulierungsbedarf der Europäischen Union in der Frage der Umweltkennzeichnung aufmerksam zu machen, und dieser Gedanke spielte auch bei einigen Änderungsanträgen eine Rolle. Meiner Meinung nach sollte für dieses Verfahren eine öffentliche Stelle zuständig sein, auch wenn private Firmen und Nichtregierungsorganisationen im Vorfeld oder im Anschluss an das Verfahren als Partner mitwirken können. Um jedoch beim gesamten Zertifizierungsprozess ein Höchstmaß an Glaubwürdigkeit zu gewährleisten, muss eine öffentliche Instanz damit beauftragt werden. Aus diesen Gründen und in Anbetracht der Leitlinien für die Gemeinsame Fischereipolitik bin ich der Auffassung, dass dieses Programm eine positive Stellungnahme des Europäischen Parlaments zum Abschluss dieses Übereinkommens durch die EU verdient. Ferner möchte ich darauf hinweisen, dass dieser Bericht vom Fischereiausschuss einstimmig angenommen wurde, wofür ich den Ausschussmitgliedern dankbar bin. Mein Dank gilt auch den Wissenschaftlern, den Organisationen, der Kommission und natürlich Nichtregierungsorganisationen wie dem World Wildlife Fund, die an der von mir organisierten Mini-Anhörung teilnahmen. Letztere hat meiner Meinung nach dazu beigetragen, die Bedeutung dieses Programms herauszustellen und nachzuweisen, dass es möglich ist, in einer Frage von solcher Tragweite ein Übereinkommen zwischen Fischern, Wissenschaftlern und Politikern zu erreichen. Dies könnte auch dazu beigetragen haben, die künftige Rolle der EU in einem – wie ich schon sagte – positivem Licht erscheinen zu lassen, und zwar sowohl in Bezug auf das Übereinkommen, indem sie sich seinen Forderungen anschließt, als auch durch das gesamte Verfahren der Umweltkennzeichnung in der EU. Struan Stevenson,    . – Herr Präsident, ich möchte Herrn Freitas zu seiner ausgezeichneten Arbeit an diesem Bericht beglückwünschen. Bekanntlich geht es um die 2-Milliarden-Dollar-Thunfischindustrie. Wir alle essen Thunfisch, und wir alle kennen die vielfältigen delphinfreundlichen Etiketten auf den Thunfischdosen und –gläsern. Diese Etiketten waren bislang nicht reguliert, sie waren verwirrend und oft irreführend. Mit dieser Initiative soll sich das ändern. Der Bericht Freitas zeigt, warum sich die Regierungen von fünfzehn Ländern in Mittel- und Südamerika mit der EU und den USA zusammengetan haben und das Übereinkommen zum Internationalen Delphinschutzprogramm (AIDCP) unterstützen. Die ostpazifische Flotte fängt vornehmlich den Gelbflossen-Thunfisch, der unterhalb der mitunter 20 000 Tiere umfassenden Delphinschwärme schwimmt. Sofern in den Thunfischnetzen Delphine gefangen werden, springen bis zu einem halben Dutzend kühne Fischer in Taucherausrüstung in die Netze, um die Delphine an den Netzrand zu treiben, wo sie über die Korkleinen hinweg in die Freiheit entkommen. Erst wenn der letzte Delphin befreit ist, werden die Netze eingeholt. Bei dieser Methode des Thunfischfangs gibt es keinerlei Beifänge. Auf jedem Thunfischfänger befinden sich ausgebildete Regierungsbeamte als Beobachter, die Schiffe erhalten eine Lizenz nur dann, wenn sie keine Verstöße begangen haben, die Kapitäne müssen ausgebildet und qualifiziert sein, und durch die Anwendung dieses umfassenden Systems konnte die Zahl getöteter Delphine im Ostpazifik von 350 000 jährlich in den 1980-er Jahren auf heute 1 600 pro Jahr drastisch gesenkt werden. Das ist bei einer geschätzten Population von über zehn Millionen Delphinen allein im Ostpazifik in der Tat keine signifikante Zahl. Deshalb unterstützen Greenpeace und der World Wildlife Fund diese Fangmethode und ziehen sie anderen Methoden mit großen Beifängen vor. Die Unterstützung des AIDCP seitens der EU stellt für einige NGO, die die internationale Thunfischindustrie unter ihre Kontrolle gebracht und sich zu ihren De-facto-Regulatoren aufgeschwungen haben, eine erhebliche Gefahr dar. Namentlich eine kalifornische NGO ist enorm reich geworden, indem sie für jede Dose Thunfisch, die das Delphinfreundliche Label trägt, bezahlt wird. Die von dieser NGO unterstützte Fangmethode mag durchaus Delphinfreundlich sein, aber sie führt zum Tod von zehntausenden Haien und auch Lederschildkröten und sogar von jungen, noch nicht reifen Gelbflossen-Thunfischen, die tot ins Meer zurückgeworfen werden. Es ist ungeheuerlich, dass diese Organisation heute die internationale Thunfischindustrie erpresst und droht, alle Supermärkte, die sich dem Verkauf von Thunfischdosen mit ihrem Delphinfreundlichen Label verweigern, auf ihrer Website auf eine schwarze Liste zu setzen. Selbst Abgeordnete dieses Hohen Hauses haben in dieser Woche von der Organisation feindselige, aggressive E-Mails mit Drohungen erhalten. Ihre Tage sind jetzt gezählt. Das AIDCP-Label hat die einhellige Unterstützung des Fischereiausschusses gefunden, und ich bin davon überzeugt, dass es heute von der Mehrheit der Abgeordneten dieses Hauses unterstützt wird. Catherine Stihler,    . – Herr Präsident, ich unterstütze diesen Bericht von Herrn Freitas und denke, das Europäische Parlament sollte positiv auf den Bericht, den Vorschlag für einen Beschluss des Rates und den Abschluss des Übereinkommens zum internationalen Delphinschutzprogramm, bekannt unter der Abkürzung AIDCP, durch die Europäische Gemeinschaft reagieren. Delphine würden, meine ich, dafür stimmen, wenn sie denn könnten! Das Ziel des AIDCP besteht darin, die Delphinsterblichkeit aufgrund der Thunfischfänge im östlichen Pazifik nach und nach zu senken. Durch die Festsetzung jährlicher Obergrenzen und durch die langfristige Nachhaltigkeit des Thunfischbestands im Übereinkommensgebiet soll ein Nullniveau erreicht werden. Ich begrüße auch die Tatsache, dass der WWF und Greenpeace das Übereinkommen zum internationalen Delphinschutzprogramm unterstützen und fördern, denn es ist ein rechtsverbindliches Instrument, mit dem die Ergebnisse des Bemühens interessierter Regierungen, der Thunfischindustrie und der Umweltschutzgemeinschaft, das in weniger als zwanzig Jahren zu einer erheblichen Verringerung der Delphinsterblichkeit im östlichen Pazifik geführt hat, konsolidiert werden. 1986 kamen über 100 000 Delphine zu Tode, doch dank diesem Programm wurden 2004 weniger als 1 500 Tiere getötet. Im Rahmen des AIDCP wurden zwei Systeme etabliert: das Thunfischverfolgungs- und –verifizierungssystem und das Zertifizierungssystem „Delphinfreundlich“. Viele von uns essen gern Thunfisch, und die europäischen Verbraucher verspeisen über 530 000 Tonnen jährlich. Die meisten Verbraucher möchten sicher gehen, dass durch den Thunfisch, den wir essen, keine Delphine durch Beifänge zu Tode gekommen sind. Die Zuverlässigkeit der Delphinfreundlichkeitslabel einiger Supermärkte wurde schon angezweifelt, und dem WWF zufolge stellen die AIDCP-Systeme zur Thunfischverfolgung und zur Zertifizierung als „Delphinfreundlich“ derzeit das einzige Programm dar, mit dem den Verbrauchern garantiert werden kann, dass der mit „Thunfischfang ohne Gefährdung von Delphinen“ gekennzeichnete Thun tatsächlich gefangen wurde, ohne dass Delphine getötet oder lebensgefährlich verletzt wurden. Diese hervorragenden Ergebnisse wurden in erster Linie durch ein System unabhängiger Beobachter an Bord erreicht, das einzige System, das die Fangtätigkeit der großen Thunfischfänger im östlichen Pazifik hundertprozentig erfasst und das strenge technische und operative Anforderungen stellt. Die neue Kennzeichnung, die jetzt in der EU eingeführt wird, garantiert den Verbrauchern, dass keine Delphine getötet wurden. Die Kaufkraft der Menschen hat einen Sieg davongetragen. Der internationalen Fischereigemeinschaft ist bewusst geworden, dass die Verbraucher keine sinnlosen Tötungen und keine Beschädigung unserer Umwelt in der Lebensmittel- und Fischindustrie hinnehmen. Ich rufe die Kolleginnen und Kollegen nachdrücklich auf, diesem Bericht ihre Unterstützung zu geben. Carl Schlyter,    . – Herr Präsident! Ich möchte Herrn Freitas für seine konstruktive Arbeit an diesem Bericht danken, der die Unterstützung der Fraktion der Grünen/Freie Europäische Allianz finden wird. Der industrielle Thunfischfang bedroht nicht nur die Thunfischbestände, sondern auch andere Arten, von denen der Delphin am bekanntesten ist. Das Übereinkommen zum internationalen Delphinschutzprogramm kam zustande, weil eine große Anzahl unserer Bürger den Delphin vor einem Tod durch schlechte Fangmethoden bewahren wollten. Wenn wir jetzt dafür sorgen, dass das Übereinkommen in unsere Gesetzgebung aufgenommen wird, müssen wir seine Ziele auch erfüllen. Wie meine Kollegen beschrieben haben, ist diese Arbeit bisher recht erfolgreich gewesen. Die von der Fraktion der Grünen/Freie Europäische Allianz im Ausschuss vorgelegten Änderungsanträge 9 und 11, die dort auch angenommen wurden, sind von großer Bedeutung, um sicherzustellen, dass die Verbraucher nicht durch die Kennzeichnung in die Irre geleitet werden. Ein Verweis auf Artikel 3 der Verordnung von 2003 ist wichtig, um alle, die die Bedingungen erfüllen, über die korrekte Kennzeichnung zu informieren und sicherzustellen, dass niemand in unseriöser Weise daraus Profit schlagen kann. Dies hat auch schon mein Kollege Stevenson angesprochen. Wir müssen das unbedingt anführen, denn dies ist die Möglichkeit für das Parlament, im Vorfeld weiterer Verhandlungen seinen Willen auszudrücken. Auch die delphinsicheren Methoden müssen ausgewertet werden, denn sie können ebenfalls noch verbessert werden, so dass sie anderen Arten keinen Schaden zufügen. Ringwadennetze töten Meeresschildkröten und viele andere Arten. Ich weiß, dass der AIDCP mit einer Verbesserung dieser Methoden begonnen hat. Wir müssen die Entwicklungen ständig verfolgen und die bestmöglichen Methoden anwenden. Thomas Wise,    . – Herr Präsident, abgesehen davon, dass ich die Rechtmäßigkeit des Beitritts der EU anstelle von Einzelstaaten zum Internationalen Delphinschutzprogramm in Frage stelle, bezweifle ich auch, dass man auf das richtige Urteil der EU vertrauen kann. Betrachten wir die Tatsachen. Die EU ist das Gremium, deren Gemeinsame Fischereipolitik massenhafte Ungerechtigkeit hervorgerufen hat. Nehmen wir die ungerechte Behandlung der Fischer des Vereinigten Königreichs, die nunmehr, Brüssel sei Dank, um ihr Überleben kämpfen, während sich zum Beispiel die spanischen Fischer nach Belieben über die Regeln hinwegsetzen können. Nehmen wir ferner die erschreckende Abnahme der Fischbestände in den Gewässern der EU als direktes Resultat der GFP. Sodann stehen wir vor der Tatsache, dass Jahr für Jahr eine Million Tonnen toter Fische in die Nordsee zurückgeworfen werden. Das ist nicht nur eine gewaltige Verschwendung von Ressourcen, sondern es schädigt auch das Ökosystem. Ein eindeutiger Beweis für das Wirken des Gesetzes unbeabsichtigter Folgen. Ferner hat die EU ungerechte, unmoralische Fischereiabkommen mit vielen Ländern der Dritten Welt in Afrika abgeschlossen, die es europäischen Verarbeitungsschiffen – nicht unähnlich denen, die eine Gefahr für Delphine darstellen – gestatten, daherzukommen und die afrikanischen Gewässer all ihres Fischreichtums zu berauben. Das hat die lokalen Wirtschaften so schwer getroffen, dass die einheimischen Fischer jetzt in ihrem Hinterland jagen und die einheimischen Wildbestände vernichten. Diese von Schulden geplagten Länder haben kaum eine andere Wahl, als die in höchstem Maße unzureichenden Geldbeträge für dieses vermeintliche Privileg anzunehmen. Es überrascht mich daher nicht, wenn die EU einem Übereinkommen beitreten will, das von Delphinschützern verurteilt wird. Warum sollte die EU schließlich auf Experten hören? Den an diesem Programm teilnehmenden Schiffen wird eine Obergrenze der Delphinsterblichkeit zugestanden. Üblicherweise werden Sprengstoffe und Schnellboote eingesetzt, um die Delphine abzuschrecken, und nach dem Programm ist sogar das Töten dieser Tiere erlaubt, denn nach dem „Dolphin-Safe“-Programm des Earth Island Institute hat man im vergangenen Jahr über 1 400 tote Tiere vermerkt. Stände die EU diesem Problem aufrichtig gegenüber, würde sie sich die Position des Vereinigten Königreichs zu Eigen machen und die pelagische Schleppnetzfischerei verbieten. Schließlich haben auch wir in Großbritannien einige gute Entscheidungen getroffen. Wir sind der Eurozone fern geblieben, unser Premierminister hat der vorgeschlagenen Verfassung wahrscheinlich einen Todesstoß versetzt, doch anstatt einer bewährten Praxis zu folgen, will die EU einem fragwürdigen Übereinkommen beitreten, nur um einmal mehr ihren eigenen zweifelhaften internationalen Status zu rechtfertigen. Das zeigt erneut: Wenn die EU die Antwort ist, muss es eine sehr dumme Frage gewesen sein. Ioannis Gklavakis (PPE-DE ).    – Herr Präsident, sehr geehrte Damen und Herren! Auch ich möchte die Gelegenheit nutzen und Herrn Freitas zu seinem vortrefflichen Bericht über das Delphinschutzprogramm gratulieren. Gleichzeitig darf ich Frau Fraga zu ihrem Bericht über den Mittelmeerraum beglückwünschen. Beides sind sorgfältig erstellte Berichte, die der aktuellen Lage gerecht werden und sicherstellen sollen, dass heute und in der Zukunft in unseren Meeren Fische leben. Da wir gerade über Delphine reden, möchte ich einen Vorfall erwähnen, der sich in meinem Land ereignet hat. Nach einem Sturm auf dem Meer Ende Mai trieb in der nördlichen Ägäis ein kilometerlanges Netz, das der Sturm zehn Tage lang umhergeschleudert hatte, und als es aufgefunden wurde, hatten sich darin schon Dutzende von Delphinen und seltenen, vom Aussterben bedrohten Kleinwalen verfangen. Dies war eine ökologische Katastrophe, die entdeckt wurde, aber es gibt andere, von denen wir nichts wissen. Ich möchte darauf hinweisen, dass es sich bei der Nördlichen Ägäis um einen seltenen und bedeutenden marinen Lebensraum handelt, da hier der Fluss Evros mündet und eine Meeresströmung von den Dardanellen herführt. Im Rahmen des Schutzes aller Meere müssen wir der Ägäis verstärkte Aufmerksamkeit widmen. Dieser Unglücksfall belegt einmal mehr, dass die Umwelt keine Grenzen hat. Gerissene Netze bedeuten Todesgefahr und das sollte uns Sorgen machen. Ich möchte betonen, dass es unsere Pflicht ist, die Umwelt zu schützen, und dieser Bericht zielt in diese Richtung, weshalb wir alle dafür stimmen sollten. Zum Abschluss möchte ich Ihnen eine Botschaft mitgeben, von der wir uns leiten lassen sollten. Es ist unsere Pflicht, die Meeresumwelt zu schützen. Unsere Kinder haben ebenfalls das Recht, dem Fischfang nachzugehen. Es ist unsere Pflicht, die Fische in den Meeren für künftige Generationen zu bewahren. Rosa Miguélez Ramos (PSE ).    Herr Präsident! Zunächst möchte ich den Berichterstatter, Herrn Freitas, beglückwünschen, der eine hervorragende Arbeit geleistet hat, wie wir anerkannt haben – es wurden keine Änderungsanträge eingereicht. Mein Glückwunsch geht auch an meine Kollegin, Frau Stihler, die in Vertretung der Sozialdemokratischen Fraktion eine großartige Arbeit als Schattenberichterstatterin vollbracht hat. Dennoch möchte ich einige bescheidene Ansichten äußern, die vielleicht ein kleiner Missklang sind, aber meiner Meinung nach einige Dinge ergänzen können, die hier nicht zur Sprache kamen. Erstens, der Hauptgrund, dass die Europäische Gemeinschaft in der IATTC und dem AIPCD mitwirkt, ist auf die Präsenz der europäischen oder, wenn Sie wollen, der spanischen Thunfischflotte im Ostpazifik, die dort seit 1975 fischt, zurückzuführen. Ich sage das, weil die Rechtfertigung in der Begründung im Bericht von Herrn Freitas auf anderen Motiven und nicht auf der Anwesenheit unserer Flotte im Ostpazifik fußt. Unsere Flotte fischt im Ostpazifik und hat selbstverständlich zu keinem Zeitpunkt Delphine gefährdet, weil dies durch eine Verordnung der Gemeinschaft untersagt ist: die Verordnung Nr. 850/98 des Rates vom 30. März 1998, Artikel 33. Da ich glaube, dass es für dieses Haus von Nutzen sein kann, möchte ich bemerken, dass das AIDCP im Ergebnis eines spezifischen Problems entstanden ist, in das die Flotte der USA involviert war, und später dann die mexikanische, die venezolanische und die kolumbianische Flotte, die einzigen, die zusammen mit El Salvador derzeit unter Gefährdung von Delphinen fischen. Ich glaube, das ist etwas, worüber wir Europäer uns freuen können. Wir, die wir in diesem Gebiet – wie ich sagte – seit 1975 Fischfang betrieben haben, nehmen am AIDCP trotz der Tatsache teil, dass unsere Aktivitäten nichts mit dem wirklichen Ziel dieses Abkommens zu tun haben, weil wir nicht unter Gefährdung von Delphinen fischen. Die EU hat das Abkommen, das AIDCP, am 26. April 1999 unterzeichnet und dem Treuhänder des AIPCD, den Vereinigten Staaten von Amerika, durch eine Verbalnote am 8. Juni 1999 seine Entscheidung mitgeteilt. Damals war der Rat der Ansicht, dass diese Unterzeichnung und vorläufige Anwendung die ersten Schritte für seine spätere Verabschiedung durch die EG sind. Obwohl sich die Gemeinschaft aus technischen Gründen der IATTC nicht anschließen konnte, hat der Rat das Königreich Spanien autorisiert, dem IATTC-Abkommen ausnahmsweise beizutreten. Dieser Beitritt fand 2003 in Guatemala statt. Die Entscheidung sah vor, dass sich Spanien in Übereinstimmung mit der Position der Gemeinschaft und in enger Zusammenarbeit mit der Kommission an der IATTC beteiligen und so die effektive Mitarbeit der Gemeinschaft in der IATTC sicherstellen sollte. Deshalb bin ich der Meinung – und dies ist eine Meinung –, dass der Bericht – vielleicht kann uns die Kommission in dieser Hinsicht aufklären – die endgültige Ratifizierung des AIDCP durch die Europäische Union und nicht ihren Beitritt zu diesem Abkommen fordern sollte. Ich möchte auch eine Bemerkung zu den Änderungsanträgen 11 und 12 machen. An keiner Stelle wird in der Verordnung das „Delphinschutzzeichen“ erwähnt; das Etikett als solches existiert nicht. Was Artikel 3 der Verordnung enthält, ist eine Reihe von Definitionen, unter anderem die Erklärung, was unter „Thunfischfängen ohne Gefährdung von Delphinen“ zu verstehen ist. Ich beglückwünsche den Berichterstatter nochmals und glaube, dass wir vielleicht ein bisschen realistischer mit dem Thema umgehen müssen, das wir diskutieren. Joe Borg,    . Herr Präsident, ich möchte noch einmal diesem Hohen Haus und insbesondere dem Fischereiausschuss und seinem Berichterstatter, Herrn Freitas, für ihre Mitwirkung danken. Wir haben ein gemeinsames Ziel. Die Kommission muss ihre Rolle in regionalen Fischereiorganisationen stärken und Schutzmaßnahmen unterstützen, die nicht nur in Europa, sondern auch in internationalen Gewässern ergriffen werden. Die Mitgliedschaft in den Organisationen wird dazu beitragen, dass wir im Hinblick auf Zetazeen-Beifänge ein höheres Niveau erreichen. Seit der Einrichtung des AIDCP haben sich die Zetazeen-Beifänge von 150 000 auf 1 500 Tonnen verringert. Das allein ist ein großer Erfolg und verdient Unterstützung. Der Berichterstatter und andere Redner haben die Frage der Öko-Kennzeichnung aufgeworfen. Erstens, die Option, dass die Gemeinschaft das AIDCP-Zertifikat „Delphinfreundlich“ anwendet, wird zurzeit von den Mitgliedstaaten geprüft. Darüber hinaus wird die Kommission in wenigen Wochen einen Vorschlag zur Öko-Kennzeichnung verabschieden, der dem Prozess der Erörterung, ob die AIDCP-Kennzeichnung zu übernehmen sei, sicher Auftrieb geben wird. In der Mitteilung werden drei Optionen vorgestellt: die Beibehaltung des Status quo, eine obligatorische gemeinschaftsweite Kennzeichnung oder die Einführung von Mindestkriterien. In der gegenwärtigen Phase neigt die Kommission zur dritten Option, und wir sehen mit Interesse einer konstruktiven Debatte mit dem Parlament und dem Rat entgegen. Abschließend möchte ich Sie des Engagements der Kommission und meiner persönlichen Verpflichtung versichern, die Arbeit auf dem Gebiet Minimierung der Rückwürfe und der Beifänge, insbesondere von Zetazeen, weiterzuführen. Ich rechne mit der Unterstützung dieses Hohen Hauses, sodass wir gemeinsam an der Verbesserung unserer gegenwärtigen Praktiken und Methoden arbeiten können. Ihre Bemerkungen zum Ratifizierungsverfahren habe ich zur Kenntnis genommen; die Ratifizierung wird wahrscheinlich in naher Zukunft erfolgen. Der Präsident.    – Die Aussprache ist geschlossen. Die Abstimmung findet um 12.00 Uhr statt. Der Präsident.    – Nach der Tagesordnung folgt die Aussprache über den Berichtvon HerrnŐry (A6-0125/2005) im Namen des Ausschusses für Beschäftigung und soziale Angelegenheiten über die soziale Eingliederung in den neuen Mitgliedstaaten (2004/2210(INI)). Csaba Őry (PPE-DE ),    . – Ich bin hoch erfreut, dass sich zum Bericht über die soziale Eingliederung zwischen den Fraktionen im Parlament ein derart breiter Konsens entwickelt hat, der praktisch das gesamte politische Spektrum abdeckt. Das ist kein Zufall. Denn seit der Erweiterung ist kaum ein Jahr vergangen, und es steht außer Zweifel, dass sowohl im sozialen als auch im wirtschaftlichen Bereich mehr Dynamik eindeutig im Interesse der Union liegt. In diesem Zusammenhang ist eine Beschleunigung des Prozesses der sozialen Eingliederung keinesfalls zweitrangig; die Fakten zeigen eindeutig, dass die neuen Mitgliedstaaten in diesem Bereich viel weiter zurückgeblieben sind als die alten und daher noch viel aufholen müssen. Meines Erachtens sind wir uns alle darüber einig, dass wir kein Europa der zwei Geschwindigkeiten wollen, keine Union, in deren einer Hälfte das Sozialschutzsystem hoch entwickelt ist und sich auf einem hohen Stand befindet, während es in der anderen Hälfte löchrig wie ein Emmentaler Käse ist und Jahr für Jahr aufgrund von finanziellen Schwierigkeiten der Regierung, Haushaltszwängen, Sparmaßnahmen und ähnlichen Schwierigkeiten weiter ausgehöhlt wird. Sollte sich eine solche Situation ergeben, dann bestünde wirklich Grund zur Besorgnis in Bezug auf Sozialdumping, das wir alle als nicht wünschenswert ansehen. Daher gilt es, im vor uns liegenden Zeitraum auf dem Gebiet der sozialen Eingliederung echte, für jedermann wahrnehmbare Fortschritte zu erzielen. Nur so können wir verhindern, dass weitere soziale Gruppen in den neuen Mitgliedstaaten sozial ausgegrenzt werden. Das würde sich negativ auf die Arbeitsmarktstabilität, die Wirtschaftsleistung und den sozialen Zusammenhalt auswirken und zudem zu einer ganzen Palette weiterer Probleme führen. Der Bericht stellt eine Art Inventur der vorherrschenden Probleme dar und zeichnet ein recht präzises Bild von den im Gang befindlichen Prozessen. Was die benachteiligten Gesellschaftsschichten angeht, wird fast jede betroffene soziale Gruppe behandelt. Einen besonderen Schwerpunkt bildet dabei die Lage der älteren Menschen, der Frauen, der Minderheiten, die unter Diskriminierung zu leider haben – darunter auch die Roma –, sowie der Obdachlosen, der Suchtkranken, der Menschen mit Behinderungen, der gefährdeten Kinder und Einwanderer. Insbesondere wird der enge Zusammenhang zwischen den Angebot an Bildungs- und Ausbildungsmöglichkeiten und den verbesserten Aussichten für die benachteiligten Bürger hervorgehoben, die diese nutzen. In der mir zur Verfügung stehenden kurzen Zeit möchte ich im Weiteren nur drei der grundsätzlichen Themen des Berichts ansprechen. Der erste wesentliche Aspekt lautet, dass es für unser zukünftiges Aufholen ausschlaggebend ist, die besonders enge Verbindung zwischen der Schaffung von Arbeitsplätzen und den dies fördernden Wirtschaftspolitiken sowie den Sozialsystemen zu erkennen, die die wichtigsten Säulen der sozialen Eingliederung darstellen. Daraus ergibt sich logischerweise, dass die Politik zur sozialen Eingliederung nur dann erfolgreich sein kann, wenn sie mit einer angemessenen Wirtschaftspolitik Hand in Hand geht, darauf beruht und aufbaut. Wenn es uns nicht gelingt, für Einklang zwischen diesen beiden Komponenten zu sorgen, ist ein Scheitern im Sozialbereich unumgänglich. Beim zweiten wesentlichen Element handelt es sich eigentlich um ein strukturelles Problem. Hier denke ich an die Verschuldung der Kommunalbehörden, die in jüngster Zeit ein gefährliches Ausmaß angenommen hat und eng damit zusammenhängt, dass die Finanzen der Kommunalbehörden mit der Zunahme ihrer sozialen Aufgaben nicht Schritt gehalten haben. Dieses Problem betrifft nicht ausschließlich die neuen Mitgliedstaaten; auch in den alten Mitgliedstaaten handelt es sich dabei um eine bekannte Erscheinung. Natürlich ist es absolut logisch, dass die Regierungen im Einklang mit dem Subsidiaritätsprinzip versuchen, den Großteil der Probleme auf lokaler Ebene anzugehen, und die Argumentation, dass die meisten Informationen ohnehin auf lokaler Ebene vorhanden sind, ist absolut zutreffend. Damit dies funktioniert, müssen jedoch Haushaltsmittel bereitgestellt werden, was in den vergangenen Jahren leider nicht geschehen ist. Infolgedessen befinden wir uns jetzt in einer Situation, in der beispielsweise – wenn ich ein erschreckendes Beispiel anführen darf – die Verschuldung der Kommunalbehörden in den vier Visegrád-Staaten zusammengenommen inzwischen die psychologische Grenze von zehn Milliarden Euro überschritten hat. Eine derart hohe Verschuldung gibt mit Sicherheit zumindest Anlass, gemeinsam darüber nachzudenken. Als dritten Punkt möchte ich mich auf die Frage der Zusammenarbeit beziehen. Es stimmt – und das wird im Bericht auch nicht bestritten –, dass die Sozialpolitik in der nationalen Zuständigkeit der Mitgliedstaaten liegt. Und so soll es auch sein. Jedoch wird die Fähigkeit zur Wahrnehmung der nationalen Zuständigkeiten keinesfalls dadurch behindert, dass bewährte Methoden übernommen und Informationen ausgetauscht werden, das liegt in unser aller grundsätzlichem Interesse. Neben den ernsten Problemen müssen wir auch sehen, dass es unzählige gute Initiativen, innovative Ideen, die den Weg nach vorn weisen, und erfolgreiche Projekte gibt. Warum sollten wir diese nicht gemeinsam nutzen? Leider ist es zurzeit so, dass sich die neuen Mitgliedstaaten zu wenig um einander kümmern, und so bleibt in den meisten Fällen vieles, was möglicherweise zum Gemeingut werden könnte, im Verborgenen, und die anderen wissen nichts von seiner Existenz. Außerdem fehlt ein angemessener institutioneller Rahmen dafür. Meiner Ansicht nach sind dies die drei wichtigsten Bereiche, in denen wir wesentliche Fortschritte erzielen müssen. Lassen Sie mich noch einmal den Fraktionen und meinen Kollegen für ihre äußerst konstruktive und hilfreiche Unterstützung während des gesamten Prozesses der Berichtserstellung danken. Neelie Kroes,    . Herr Präsident, die Kommission beglückwünscht Herrn Őry zu seinem ausgezeichneten und umfassenden Bericht über die soziale Eingliederung in den neuen Mitgliedstaaten. Es ist ein sehr zeitgemäßer und hilfreicher Bericht, mit dem unsere Bemühungen um die soziale Eingliederung überall in der Union erheblich verstärkt werden dürften. Die meisten Punkte im Dokument und die Empfehlungen zu den Politikprioritäten stimmen weitgehend mit der Analyse der Situation seitens der Kommission überein und stützen diese. Sehr nützlich ist der Bericht auch deshalb, weil er die Aufmerksamkeit auf zahlreiche Probleme lenkt, die von den Mitgliedstaaten und der Kommission mit stärkerem Nachdruck zu behandeln sind und weitere Anstrengungen erfordern. Die Bedeutung der Bekämpfung der Armut und der sozialen Ausgrenzung sowie der Gestaltung einer stärker integrativen Union wurde in den Schlussfolgerungen der jüngsten Tagung des Europäischen Rates in Brüssel bekräftigt. Der Prozess der sozialen Eingliederung verläuft parallel und ergänzend zur Lissabonner Agenda, indem er auf Wirtschaftswachstum und Beschäftigung orientiert. Insofern können sich unsere Anstrengungen auf den Gebieten des Wirtschaftswachstums, der Beschäftigungspolitik und des sozialen Zusammenhalts gegenseitig befruchten. Die laufende Halbzeitbewertung des Prozesses der sozialen Eingliederung in der EU wird zum Jahresende hin zur Herausgabe einer Mitteilung führen, in der neue integrierte, vereinfachte gemeinsame Ziele und Arbeitsmethoden für die offene Koordinierungsmethode im Bereich des sozialen Schutzes und der sozialen Eingliederung vorgeschlagen werden. Die in Ihrer Entschließung angesprochenen Punkte sind ein sehr wertvoller Beitrag zur gegenwärtigen Evaluierung des Prozesses. Wir werden sie bei der Ausarbeitung unserer Mitteilung berücksichtigen. In mehreren der im Bericht aufgeworfenen Fragen haben wir, seit die Kommission und die neuen Mitgliedstaaten im Jahre 2003 ihr gemeinsames Memorandum zur sozialen Eingliederung erarbeitet hatten, erhebliche Fortschritte erzielt. Zwei davon möchte ich hier nennen: die Harmonisierung der Statistik und den Austausch von Erfahrungen. Sie betonen zu Recht die Bedeutung der Harmonisierung der Armutsstatistik und der Kriterien für die Definition der Armut. Zwischen den nationalen Statistikämtern und Eurostat hat es bei der Entwicklung unseres neuen statistischen Instruments, der Gemeinschaftsstatistik über Einkommen und Lebensbedingungen (EU-SILC), eine sehr gute Zusammenarbeit gegeben. Das wird uns mit Sicherheit helfen, die Fortschritte in der gesamten Union zu verfolgen. Was den Austausch bewährter Verfahren angeht, haben die neuen Mitgliedstaaten zunehmend eine aktive Rolle im laufenden Aktionsprogramm der Gemeinschaft zur Sozialen Ausgrenzung. Das vorgeschlagene neue Aktionsprogramm der Gemeinschaft (Fortschritt) wird es uns ab dem Jahr 2007 ermöglichen, den Austausch von Erfahrungen und bewährten Verfahren weiter auszubauen. Eine weitere wichtige im Bericht angesprochene Frage ist die Aufstockung der für Dinge der sozialen Eingliederung verfügbaren Mittel. Hier liegt die Verantwortung in erster Linie bei den nationalen Behörden. Die Kommission legt jedoch großen Wert darauf zu sichern, dass die europäischen Sozialfonds in enger Verbindung mit den in den nationalen Aktionsplänen zu Beschäftigung und sozialer Eingliederung ausgewiesenen Zielen verwendet werden. Wie aus der Entschließung eindeutig hervorgeht, sind in fast allen Dimensionen des gesellschaftlichen Lebens Verbesserungen erforderlich. Gleichzeitig finden in den meisten neuen Mitgliedstaaten schwierige Wirtschaftsreformen statt, und viele Länder haben mit einer hohen Arbeitslosenquote zu kämpfen. Darüber hinaus gibt es beträchtliche Haushaltsbeschränkungen, die den Spielraum für die Sozialpolitik einengen. Wir müssen realistisch sein und diese großen Strukturfragen kühn angehen. Die Gewährleistung von Wachstum in Wirtschaft und Beschäftigung wird mit Sicherheit zum besseren sozialen Zusammenhalt beitragen, doch die Investition in die soziale Eingliederung und die Fähigkeiten der Menschen ist ein wesentlicher ergänzender Aspekt der Förderung nachhaltiger Beschäftigung und wirtschaftlichen Fortschritts. Der Bericht wird dazu beitragen, dass unser Prozess der sozialen Eingliederung energisch weitergeführt wird. Marie-Line Reynaud (PSE ),    . – Herr Präsident, meine sehr geehrten Kolleginnen und Kollegen! Die Unterzeichnung der gemeinsamen Memoranden zur sozialen Eingliederung durch alle neuen Mitgliedstaaten und durch die Kommission spricht für ein klares politisches Engagement, die Bekämpfung von Armut und sozialer Ausgrenzung in den Mittelpunkt einer jeden nationalen Politik zu stellen. Das Parlament befürwortet und unterstützt diesen Schritt. Unser Ausschuss für bürgerliche Rechte, Justiz und Inneres fordert insbesondere die Kommission auf, die Definition einer gemeinsamen Politik zu erarbeiten, die als roter Faden dient, einer verständlichen Politik, die von allen Mitgliedstaaten vertreten wird. Dazu muss sich die Europäische Kommission fragen, ob es richtig war, die Methode der offenen Koordinierung zu wählen, die dem gestellten Ziel offensichtlich nicht voll gerecht wird; sie muss dieser Politik geeignete finanzielle Mittel zur Verfügung stellen, damit die Bürger und Einwohner der neuen Mitgliedsländer stärker in das europäische Projekt eingebunden werden können. Sie muss eine zusammenfassende Querschnittsanalyse durchführen, indem sie sich stärker auf die Verstöße gegen die Bürgerrechte, den Zugang zu den Grundrechten und die Bekämpfung jeder Art von Diskriminierung konzentriert, und muss die Tätigkeiten im Hinblick auf mögliche Sanktionen erleichtern. Sie muss deutlicher die Schwierigkeiten beim Zugang zum Rechts- und zum Justizwesen hervorheben, mit einer genaueren Analyse der Migrationsströme, bei denen zwischen der Einwanderung von Drittstaatsangehörigen und der Lage der anderen ethnischen oder kulturellen Minderheiten zu unterscheiden ist. Sie muss sich Gedanken über die Aufteilung der Zuständigkeiten zwischen der Union, den Mitgliedstaaten und den Regionen machen und eine gewisse Formalisierung des Verfahrens der „bewährten Praktiken“ vorsehen sowie den Zugang zum Recht der schutzbedürftigen Bevölkerungsgruppen und Minderheiten in die Praxis umsetzen. Sie muss die Vereinheitlichung, Effizienz und Vereinfachung der Dringlichkeitsverfahren verbessern, das ungelöste Problem der Staatenlosen und der anderen betroffenen Personen, denen die Staatsbürgerschaft oder das Aufenthaltsrecht immer noch verweigert werden, lösen. Diese auf die Grundrechte abzielenden Bemühungen sind die Voraussetzung dafür, dass die Europäische Union zu mehr Gerechtigkeit gelangen und besser für die bürgerlichen Rechte eintreten kann, die das Fundament des sozialen Europas darstellen, welches wir uns alle wünschen. Edit Bauer (PPE-DE ),    Der Bericht über die soziale Eingliederung in den neuen Mitgliedstaaten wirft ein Schlaglicht auf eine ganze Reihe von neuen Herausforderungen. Der Berichterstatter hat diese Herausforderungen unmissverständlich genannt, und ich möchte ihm zu seiner ausgezeichneten Arbeit gratulieren. Die Armut und das mit ihr zusammenhängende Problem der sozialen Eingliederung haben in den neuen Mitgliedstaaten eine spezifische Dimension. Dies ist nicht nur deshalb so, weil die Armutsschwelle in diesen Staaten, absolut gesehen, erheblich niedriger ist, sodass die Armut dort letztendlich ein größeres Problem darstellt als in den 15 alten Mitgliedstaaten, sondern auch, weil die Frauen in diesen Ländern von Armut in besonderer Weise betroffen sind. Aus allen Quellen geht hervor, dass für Alleinerziehende und für ältere Frauen die Wahrscheinlichkeit eines höheren Armutsrisikos am größten ist. In der Stellungnahme des Ausschusses für die Rechte der Frau und die Gleichstellung der Geschlechter geht es daher um extreme Formen der Armut und um den absoluten Mangel an gesicherten vergleichbaren Daten. Doch zeichnet sich offenbar ein sehr gefährliches Phänomen ab, das von den die erwachsene Bevölkerung betreffenden Daten überlagert wird, und zwar das hohe Risiko der Kinderarmut. Zwar geht aus den Analysen hervor, dass die Armut, von der Kinder betroffen sind, oft schwerer wiegt und dass die Zahl der Kinder, die dem Armutsrisiko ausgesetzt sind, im Ansteigen begriffen ist, doch liegen keine genauen Zahlen vor. Forschungsarbeiten aus dem Hochschulsektor, die 2001 vorgenommen wurden, enthalten Schätzungen, wonach das Risiko der Kinderarmut in den alten Mitgliedstaaten immerhin 14 % über dem Armutsrisiko der erwachsenen Bevölkerung lag. In einem nationalen Bericht zur Jugendpolitik, der gestern in meinem Land veröffentlicht worden ist, heißt es, dass der Anteil der Kinder, die von Armut betroffen sind, 30 % bzw. in Familien mit einem allein erziehenden Elternteil sogar 40 % beträgt. Der Zusammenhang zwischen dieser Zahl und der alarmierend hohen Anzahl von Schulabbrechern lässt sich nicht übersehen: In Europa waren das 2004 14 % der Mädchen und 18 % der Jungen. Meine Damen und Herren, im Allgemeinen heißt es, die Armut habe ein weibliches Gesicht. Vielleicht sollten wir diese Verallgemeinerung abwandeln: Die Armut hat das Gesicht eines Kindes. Wenn wir uns mit der Umsetzung der Lissabon-Strategie und der Strategie zur sozialen Eingliederung befassen, sollten wir dies bedenken. Philip Bushill-Matthews,    . – Herr Präsident, für viele Menschen in vielen der neuen Mitgliedstaaten besteht das Problem der sozialen Ausgrenzung natürlich ganz real. Dieser Bericht beleuchtet einige der Probleme und einige der Ursachen. Er verweist auch auf einige der möglichen Lösungen. Was diesen Bericht jedoch so beeindruckend macht, ist, dass er nicht von einem Abgeordneten aus den alten Mitgliedstaaten kommt, der die Neuen darüber belehren will, was sie tun sollten, um aufzuholen; dieser Berichterstatter kommt aus einem der neuen Mitgliedstaaten. Er schreibt mit Leidenschaft und Problembewusstsein, denn er versteht, was zu tun ist, er weist ohne Hemmungen auf Versäumnisse in seinem eigenen Land hin, und das Problem liegt ihm am Herzen. Er ist ein perfektes Beispiel für die vielen begabten Europaabgeordneten, die nach der Erweiterung in dieses Parlament eingezogen sind. Er hat Recht, wenn er das Erfordernis einer besseren Bildung herausstellt, und er hat Recht, wenn er die Bedeutung der Aufstockung der Mittel für diese Zwecke durch die Zentralregierung hervorhebt. Auch hat er Recht, wenn er von der erhöhten Mobilität auf dem Gebiet der Beschäftigung spricht, denn solange es nicht mehr Flexibilität auf den Arbeitsmärkten gibt, werden die Volkswirtschaften nicht ihr Wachstumspotenzial ausschöpfen, und die Regierungen werden einfach keine Mittel zum Ausgeben haben. Das ist auch eine Lektion für ältere Mitgliedstaaten. Abschließend möchte ich die Klugheit des Berichterstatters betonen und ihn zu seinem Bericht aufrichtig beglückwünschen. Richard Falbr,    Herr Präsident, Frau Kommissarin, meine Damen und Herren! Zunächst möchte ich meinem Kollegen, Herrn Őry, für seinen ausgezeichneten Bericht danken. Ich möchte das Hohe Haus daran erinnern, dass der Bericht, den er über die soziale Eingliederung in den neuen Mitgliedstaaten der EU verfasst hat und über den wir heute diskutieren, vom Ausschuss für Beschäftigung und soziale Angelegenheiten mit einer Mehrheit von 32 zu 4 Stimmen angenommen wurde. Das Ergebnis der Abstimmung zeigt somit deutlich, dass wir alle, über das gesamte politische Spektrum hinweg, die Dringlichkeit der Probleme im Zusammenhang mit der sozialen Ausgrenzung erkennen und anerkennen. Nichtsdestoweniger ist uns diese Feststellung nicht fremd. Wir alle wissen, dass die Vertreter der Regierungen und Staaten Europas auf dem Gipfel von Lissabon im Jahr 2000 zu den gleichen Schlussfolgerungen gelangten, als die Bekämpfung der Armut und der sozialen Ausgrenzung zu einem der zentralen Themen und zu einer der Voraussetzungen für die Modernisierung des europäischen Sozialmodells erklärt wurde. Trotz gewisser Bedenken wurde diese Ansicht auch auf dem diesjährigen Frühjahrsgipfel in Brüssel bestätigt. Wenn man sich die Ergebnisse der letzten fünf Jahre vor Augen führt, so ist klar, dass die Bekämpfung der Armut und der sozialen Ausgrenzung bei weitem noch nicht abgeschlossen ist und dass selbst nach 2010 erhebliche Anstrengungen und eine große Entschlossenheit erforderlich sind. Die Europäische Kommission hat mit dem Vergleich der sozialen Ausgrenzung in den zehn neuen Mitgliedstaaten eine wirklich schwierige Aufgabe in Angriff genommen. Diese Länder unterscheiden sich nicht nur voneinander, sondern es bestehen auch noch grundlegende Unterschiede zwischen ihren Regionen. Obwohl es nach wie vor Raum zur Verfeinerung und Harmonisierung gemeinsamer Indikatoren gibt, die die gegenwärtige Situation in diesen Ländern am zuverlässigsten widerspiegeln und es uns zugleich ermöglichen würden, Beispiele für neue Praktiken aufzuzeigen, stellt diese Maßnahme der Europäischen Kommission zweifelsohne einen Schritt nach vorn dar. Ich möchte diese Gelegenheit nutzen, um ihre Vertreter aufzufordern, zukünftig so eng wie möglich zu kooperieren sowie die Ressourcen und Kenntnisse der Nichtregierungsorganisationen und der Sozialpartner zu nutzen. Ich möchte ferner auf folgende Tatsache hinweisen: Zwar wird in dem uns heute vorliegenden Bericht die jeweilige Situation in den zehn neuen Mitgliedstaaten beschrieben und der Versuch eines Vergleichs unternommen, jedoch dürfen wir nicht vergessen, dass sich jeder Mitgliedstaat mit dem Risiko von Armut und sozialer Ausgrenzung konfrontiert sieht, wenn auch nicht in demselben Maße. Es wird häufig die Meinung vertreten, dass die Sozialpartner und insbesondere die Gewerkschaften eng in alle Maßnahmen eingebunden werden sollten, um zur Lösung des Problems der sozialen Ausgrenzung beizutragen; in der Tat ist sogar die Frage erwogen worden, ob sie Aufgaben des Staates und der lokalen Behörden übernehmen sollten. Allerdings sind solche Meinungen nichts als eine Illusion, zumindest derzeit. Die umstrukturierten Gewerkschaften in den neuen Mitgliedstaten befinden sich in einer schwierigen Lage: Auf sie wird Druck ausgeübt, ihnen fehlen die notwendigen Strukturen und es stehen ihnen keine wirksamen Instrumente zur Verfügung. Herr Öry ist sich dessen sehr wohl bewusst, ebenso wie ich, da wir beide in Gewerkschaften tätig waren. Jan Jerzy Kułakowski,    . Herr Präsident, Frau Kommissarin, meine Damen und Herren! Entgegen allem Anschein besteht zwischen der heutigen Aussprache über den Bericht über die soziale Eingliederung in den neuen Mitgliedstaaten und den dringenden Fragen, die wir seit Wiederaufnahme dieser Sitzungsperiode diskutieren, ein enger Zusammenhang. Ich meine den Verfassungsvertrag und die Finanzielle Vorausschau. Würden die Menschen die hochgradig komplexen sozialen Probleme, vor denen die Mitgliedstaaten stehen, verstehen und den Wunsch verspüren, diese Probleme zu lösen, so waren viele Argumente derjenigen hinfällig, die gegen die Verfassung gestimmt haben. Der Grund dafür ist, dass ihnen viele Fragen im Zusammenhang mit der EU-Erweiterung nicht in angemessener Weise nahe gebracht wurden oder aber sie von ihnen nicht richtig verstanden wurden. Der Bericht Őry befasst sich nun mit der Lösung von Problemen, die direkte Auswirkungen auf die Zukunft der EU haben. Unsere Aussprache über dieses Thema und die Mehrheit, mit der das Hohe Haus den Bericht annimmt, werden zeigen, dass wir uns der Bedeutung dieses Problems bewusst sind und wissen, dass das Schreckgespenst des Sozialdumpings aus der Europäischen Union verbannt werden muss. Zudem wird in dem Bericht betont, dass die Ziele der Wettbewerbsfähigkeit und des sozialen Zusammenhalts, wie sie in der Lissabonner Strategie festgeschrieben sind, einander nicht ausschließen, sondern vielmehr ergänzen. Deshalb hat der Ausschuss für Beschäftigung und soziale Angelegenheiten in seinen Aussprachen über den Bericht die Bedeutung der Wirtschaftsentwicklung für die soziale Eingliederung hervorgehoben, und die Frau Kommissarin hat diesen Aspekt vor kurzem ebenfalls betont. Ich möchte Herrn Őry im Namen der Fraktion der Allianz der Liberalen und Demokraten für Europa zu seinem Bericht beglückwünschen. Ich freue mich, dass der Ausschuss für Beschäftigung und soziale Angelegenheiten den Bericht mit überwältigender Mehrheit angenommen hat. Vielleicht hätte eine bessere Form für die Einbeziehung der Änderungsvorschläge gefunden werden können. Eine Reihe der Änderungsanträge, die ich im Namen der Fraktion der Allianz der Liberalen und Demokraten für Europa eingebracht hatte, ist letztendlich nicht berücksichtigt worden, obwohl sie den Bericht verbessert hätten, ohne dass es zu grundlegenden Änderungen gekommen wäre. Der Bericht, der uns heute zur Aussprache vorliegt, ist eine ausgezeichnete Arbeit, und meine Fraktion wird dafür stimmen. Tatjana Ždanoka,    . – Herr Präsident, meine Fraktion unterstützt den Bericht über die soziale Eingliederung in den neuen Mitgliedstaaten, und ich beglückwünsche den Berichterstatter, Herrn Őry, zu seinem Bericht. Ich möchte einige Bemerkungen über den Integrationsprozess der EU machen. Die einzige soziale Schicht in den neuen Mitgliedstaaten, die vom Beitritt zur EU profitiert, ist die nationale, wirtschaftliche und politische Elite. Wie aus dem Bericht ersichtlich wird, ist die Kluft zwischen Reich und Arm größer geworden. Zum Beispiel ergab eine kürzlich durchgeführte Meinungsumfrage in meinem Land, in Lettland, dass 84 % der Bevölkerung der Ansicht sind, ihr Lebensstandard sei vor zehn Jahren höher gewesen. Es ist hauptsächlich die nationale, wirtschaftliche und politische Elite, die für den gegenwärtigen sozialen Zerfall in ihren Ländern verantwortlich ist. Da sie jedoch die ungünstigen Veränderungen in den neuen EU-Mitgliedstaaten ignoriert haben, müssen die EU-Institutionen einen Teil der Schuld auf sich nehmen. Die soziale Instabilität in den neuen Mitgliedstaaten gefährdet die politische Stabilität und das Wirtschaftswachstum nicht nur in diesen Staaten, sondern in der EU insgesamt. Das ist das Ergebnis einer Reihe von Fehlern der EU-Institutionen während des Erweiterungsprozesses. Ein solcher Fehler war es zu ignorieren, dass in zwei baltischen Staaten, in Lettland und Estland, ein erheblicher Teil der Bevölkerung staatenlos ist. Diese so genannten Fremden gehören nationalen Minderheiten an, und die Tatsache, dass sie politischer Rechte beraubt sind, fördert ihre soziale Ausgrenzung und bedeutet, dass sich Personen, die Minderheiten angehören, nicht gleichberechtigt dem Wettbewerb auf dem Arbeitsmarkt stellen können. Leider wurden bei der gestrigen Abstimmung über die Änderungsanträge zum Bericht von Herrn Moraes über den Schutz von Minderheiten und Antidiskriminierungsmaßnahmen die Empfehlungen, dass diesen Menschen das Recht auf Teilnahme an Kommunalwahlen sowie auf Freizügigkeit innerhalb der Gemeinschaft gewährt werden sollte, als Folge von Änderungsanträgen einiger politischer Fraktionen gestrichen. Damit werden die Empfehlungen, die die EU selbst im Jahr 2004 im Rahmen des Erweiterungsprozesses machte, völlig ignoriert. Jaromír Kohlíček,    . Ich möchte mich zu der Arbeit unseres Kollegen Herrn Őry äußern. Ich begrüße die Tatsache, dass dies der erste Bericht dieser Art ist, der von einem Kollegen aus einem neuen Mitgliedstaat zu verfassen war. Meine Damen und Herren, in der Europäischen Union von heute sehen wir uns überall mit Krisen konfrontiert. Die kleineren Länder halten sich an den Stabilitätspakt, während die größeren anderen Grundsätzen folgen. All dies wirkt sich nachteilig auf die neuen Mitgliedstaaten aus, die nach wie vor aufgefordert sind, eine ganze Palette von oft sinnwidrigen Maßnahmen umfassend zu erfüllen, wie meine Vorrednerin zu Recht betonte. Soziale Probleme betreffen hauptsächlich arme Regionen, unabhängig davon, ob sie in den alten oder neuen Mitgliedstaaten gelegen sind. Behinderte machen derzeit 10 % der Bevölkerung aus, jedoch kann man nur von wenigen Ländern behaupten, dass sie Vorschriften hätten, die das Alltagsleben dieser Menschen, auch am Arbeitsplatz, wenigstens teilweise verbesserten. Die nationalen Minderheiten, die Schulabgänger, Frauen und Personen über 50 Jahre sind mit Problemen konfrontiert. Menschen aus einem sozial benachteiligten Umfeld stellen ein großes Problem dar, und Flüchtlinge fangen an, eines zu werden. Was ist das Hauptproblem der Europäischen Union insgesamt? Das Problem ist ein System, mit dem angestrebt wird, alles den unsichtbaren Kräften des Marktes zu überlassen. Ich möchte nur drei Beispiele anführen, um dies zu verdeutlichen. Durch die Privatisierung der Trinkwasserversorgung und der Abwassersysteme hat sich der Preis pro Kubikmeter Wasser mehr als vertausendfacht. Das zweite Beispiel, der enorme Druck zur Liberalisierung des Mietmarktes, bedeutet, dass 50 bis 70 % der Einkommen der Rentner in den neuen Mitgliedstaaten der EU nun für die Unterbringung aufgewendet werden – und wie sieht dies morgen aus? Es werden nur wenige Wohnungen gebaut, die mobilen Arbeitskräfte leben häufig unter schwierigen Bedingungen, und die Situation für die Erwerbslosen, jungen Familien, Behinderten und Rentner wird kritisch. Ein drittes Beispiel sind die Behinderten, auf die ein steigender Anteil der Erwerbslosen entfällt. In der Tschechischen Republik, etwa in Nordböhmen, ist die Erwerbslosenquote bei den Behinderten von 8 % vor zehn Jahren auf über 12 % angestiegen, trotz der ergriffenen Maßnahmen. Dies ist eine deutliche Warnung. Die Menschen werden aufgefordert, sich in eine Gesellschaft einzugliedern, in der die öffentlichen Dienste abgebaut wurden, der öffentliche Verkehr trotz immer lückenhafter werdender Netze teuer ist, Kinderkrippen und -tagesstätten geschlossen werden und die Zahl der Kindergärten verringert wird, Aktivitäten nach der Schule gestrichen oder eingeschränkt werden, was häufig mit hohen finanziellen Anforderungen an die Eltern einhergeht, und sich der Status der Gewerkschaften infolge der Versuche, das Arbeitsrecht abzuschaffen, verschlechtert. All dies belegt die extrem liberalen Tendenzen. Meine Damen und Herren, denken Sie, dass unsere Bürger die extrem liberale Sprache des Verfassungsvertrags etwa nicht bemerken? Wissen Sie nichts über die Themen, die in der Diskussion vor den Referenden in Frankreich und den Niederlanden diskutiert wurden? Möchten Sie, dass aufgrund lückenhafter Statistiken der Druck auf die neuen Mitgliedstaaten, die zu einer rücksichtslosen Privatisierung des gesamten staatlichen Eigentums gezwungen werden, erhöht wird? Ist Ihnen nicht klar, dass die neuen Mitgliedstaaten zu einen Versuchsfeld für die ursprünglichen 15 Mitgliedstaaten werden, um zu testen, was die Menschen noch hinnehmen? Habe ich Recht, meine Damen und Herren, oder ist der „Sozialstaat“ tot und wir bewegen uns in eine völlig andere Richtung? Es ist zu begrüßen, dass uns ein Berichtsentwurf über die soziale Eingliederung vorliegt. Die grundlegenden Fragen werden darin behandelt und auch zwischen den Zeilen genannt, wenn auch unsere zukünftige Richtung, einschließlich der grundlegenden Sozialstandards, noch fehlt. Dies ist ein Schritt in die richtige Richtung, jedoch ein kleiner und zögerlicher Schritt. Mieczysław Edmund Janowski,    . Herr Präsident, Frau Kommissarin! Wenn wir von sozialer Eingliederung sprechen, dürfen wir nicht vergessen, dass etwa 150 Millionen EU-Bürger ein Einkommen von weniger als 75 % des EU-Durchschnitts haben. Zwei Drittel davon leben in den neuen Mitgliedstaaten. Im Namen der Fraktion Union für das Europa der Nationen möchte ich dem Berichterstatter für die präzise Darstellung dieses komplexen Problems danken. Um es zu lösen, bedarf es einer drastischen Verringerung der Bereiche, die von Armut, Arbeitslosigkeit und sozialer Ausgrenzung bestimmt werden. Diese überlagern sich oftmals und werden mitunter von Generation zu Generation weitervererbt, worauf ich hier hinweisen möchte. All unsere Strategien und Debatten sind nutzlos, wenn damit nicht ganz bestimmte Ziele erreicht werden. Erstens muss denjenigen schnelle Hilfe zuteil werden, die ihrer bedürfen. Das ist ein wichtiges, wenn auch kurzfristiges Ziel, das eine entsprechende Mittelausstattung erforderlich macht. Zweitens muss die Armut, die die Hauptursache der sozialen Ausgrenzung ist, beseitigt oder doch zumindest wesentlich zurückgedrängt werden. Dabei handelt es sich um ein langfristiges Ziel, und um es zu erreichen, müssen wir die Wirtschaft in den neuen Regionen wieder ankurbeln, um so die Geißel der Arbeitslosigkeit zu mildern. Heute möchte ich all jenen meine Anerkennung aussprechen, die daran arbeiten, dass diese Ziele in der gesamten EU und vor allem in den zehn neuen Mitgliedstaaten erreicht werden. Ich möchte deshalb den örtlichen Gebietskörperschaften und den NRO, insbesondere der Caritas, wie auch den Wohlfahrtsverbänden und den Philanthropen für ihre Arbeit danken. Mein Dank gilt auch all denen, die neue Arbeitsplätze schaffen. Gestatten Sie mir, auf zwei Punkte ausführlicher einzugehen: Das ist zum einen die Familie. Demografische Indikatoren lassen die Alarmglocken läuten; die Unterstützung von Familien mit Kindern ist eine Notwendigkeit und hat nichts mit irgendjemandes Großzügigkeit zu tun. Wir müssen hier die richtigen Lösungen finden. Zum zweiten gibt es in der Union über 45 Millionen Menschen mit Behinderungen. Ihnen müssen wir letztlich das Gefühl vermitteln, dass sie die gleichen Rechte haben wie alle anderen EU-Bürger. Schließlich haben die Fragen, über die wir hier sprechen, auch eine moralische Dimension. Einem Satten fällt es alles andere als leicht, einen Hungrigen zu verstehen. Jan Tadeusz Masiel (NI ).    Herr Präsident, der Bericht Őry ist ein wertvolles Dokument, das auf die zunehmende soziale Ausgrenzung der neuen Mitgliedstaaten aufmerksam macht. Die postkommunistischen Länder haben in einem kurzen Zeitraum so viele Veränderungen und Umwälzungen erlebt, dass uns davon noch der Kopf schwirrt. Die Kommunisten von einst haben sich in der neuen Situation schnell zurechtgefunden. Nachdem sie das Staatssäckel geplündert hatten, wurden sie zu Geschäftsleuten oder blieben in der Politik. Für die Schwächsten der Gesellschaft, und damit meine ich ganze soziale Klassen, war es am schwierigsten, mit den neuen Gegebenheiten zurechtzukommen. Arbeiter haben ihren Arbeitsplatz verloren und sich verschuldet, nachdem sie ihrer Produktionsmittel und Märkte beraubt worden waren. Medizinische Versorgung ist nicht mehr für jedermann zugänglich. Der Wohlfahrtsstaat hat abgedankt, und die Bürger haben festgestellt, dass sie über Nacht auf sich selbst gestellt sind. Die polnischen Bürger haben kein großes Vertrauen in ihre Politiker. Vielmehr setzen sie ihr Vertrauen in die EU, mit der sie große Hoffnungen verbinden. Wir brauchen mehr Geld, wenn wir unsere ehrgeizigen Ziele der sozialen Eingliederung, der Schaffung von Arbeitsplätzen und der Förderung von Unternehmergeist erreichen wollen. Dies ist eine strategisch wichtige Phase in der Debatte über den EU-Haushalt, und Kommission und Rat sollten sich klar machen, dass jeder Euro, der in die neuen Mitgliedstaaten investiert wird, der Union erhalten bleibt und letztendlich eine Investition in die EU selbst ist. Der Präsident.    – Die Aussprache wird an dieser Stelle unterbrochen, damit wir genügend Zeit für die Abstimmung haben. Die Aussprache wird am Nachmittag fortgesetzt. Katalin Lévai (PSE ).    Der Bericht von Csaba Őry lenkt unsere Aufmerksamkeit auf ein entscheidendes Problem. Die schlecht ausgestatteten Kommunalbehörden in den neuen Mitgliedstaaten stehen vor einer enormen Aufgabe: ein niedriges Niveau der Wirtschaftstätigkeit und in gewissem Maße auch der Beschäftigung; die nominal gesehen bescheidenen Finanzmittel, die im Gesundheitswesen aufgewendet werden können, selbst wenn die Summen proportional nicht geringer sind; die besonderen Unzulänglichkeiten des Bildungssystems und die soziale Ausgrenzung von Minderheiten. Die Aktivitäten zur Eingliederung der benachteiligten sozialen Gruppen sollen mittels deren Integration, ja Beteiligung verstärkt in den Mittelpunkt gestellt werden, da dieser Bereich sowohl die Quelle der Probleme, die unseren sozialen Zusammenhalt bedrohen, als auch der von uns angestrebten Wettbewerbsfähigkeit darstellt. Wenn uns das nicht gelingt, wird die Erreichung der Lissabon-Ziele unmöglich. Um den Prozess der sozialen Eingliederung zu beschleunigen, ist eine Änderung der Einstellung vonnöten; die Mitgliedstaaten, die Kommunalbehörden, die Privatwirtschaft und der Zivilsektor müssen gleichermaßen alle ihren Teil der Verantwortung übernehmen – ohne Vorurteile! Für diesen Zweck müssen viel mehr Mittel bereitgestellt werden. Die interinstitutionelle Zusammenarbeit muss besser koordiniert werden. Diejenigen, die gegen die Verfassung gestimmt haben, brachten damit ihre bittere Enttäuschung über die Frage zum Ausdruck, ob es Europa gelingen wird, sich seiner größten Herausforderung zu stellen, nämlich die Wettbewerbsfähigkeit zu erhöhen und gleichzeitig das europäische Sozialmodell beizubehalten. Das bestehende Koordinierungssystem ist unzureichend wie auch der Mehrwert, den wir vom Wirtschaftsforschungsinstitut erwarten können. Im Bereich der sozialen Versorgung sind neue Projekte erforderlich, die die europäische Dimension der Sozialpolitik reflektieren, qualitativ hochwertige Projekte, die die Betroffenen regelmäßig mit Informationen versorgen und nach deren Einbeziehung streben. Im weiteren Verlauf könnte dies sogar die konkrete Form eines gemeinsamen Forschungsinstituts annehmen, ein organisatorischer Ausdruck des Kerns eines sozialen Europas, in dem die sozialen und institutionellen Bedingungen für eine Erhöhung der Wettbewerbsfähigkeit und die Behandlung der sozialen Fragen in Rahmen eines innovativen Beispiels untersucht werden. Schließlich besteht die beste Sozialpolitik zweifelsohne darin, die Beschäftigungsmöglichkeiten in der gesamten Gesellschaft neu zu verteilen und eine Arbeitsmarktausbildung bereitzustellen. Ich spreche aus Erfahrung, wenn ich sage, dass diese Dimension in den neuen Mitgliedstaaten bisher vernachlässigt wurde, auf Kommunikationsebene wird dort noch nicht über Einwanderung nachgedacht. Auch sie müssen Rentenzahlungen in allen Mitgliedstaaten der Europäischen Union erhalten können, unabhängig vom Alter, dem Geschlecht oder der Herkunft des Antragstellers. Der Präsident.    –Die zuständigen italienischen Behörden haben einen Antrag auf Aufhebung der parlamentarischen Immunität von Herrn Marco Pannella im Rahmen eines beim Gericht von Rom anhängigen Strafverfahrens übermittelt. Der Antrag wurde bereits gemäß Artikel 6 Absatz 2 GO an den zuständigen Rechtsausschuss überwiesen. Obwohl keine Aussprache über die fragliche Mitteilung vorgesehen ist, halte ich es für angemessen, Herrn Pannella, jedoch wirklich nur ganz kurz, das Wort zu erteilen. Marco Pannella (ALDE ).    – Herr Präsident, ich habe wegen einer Bemerkung zur Anwendung der Geschäftsordnung mit Bezug auf den bereits von Ihnen erwähnten Artikel 6 Absatz 2 GO ums Wort gebeten. Ich wollte Sie und dieses Haus daran erinnern, dass bei diesem uns mitgeteilten Aufhebungsantrag die Tatsache berücksichtigt werden muss, dass das Parlament diesen Antrag auf Aufhebung der Immunität bereits am 10. Februar 2004, also vor nunmehr anderthalb Jahren, nahezu einstimmig abgelehnt hat. Wir haben festgestellt, dass der Beschluss den zuständigen italienischen Behörden sowohl vom Parlament als auch von der Italienischen Delegation am 23. Februar 2004 ordnungsgemäß übermittelt und am 22. April 2004 im Amtsblatt veröffentlicht wurde. Dieser neue Antrag – der uns erneut viel Zeit kostet – zeugt davon, dass wir außer Spaghetti mit Muschelsoße auch eine „Justiz in Muschelsoße“ in alle Welt exportieren, was nicht immer schmackhaft ist. Der Präsident.    – Vielen Dank, Herr Pannella. Der zuständige Ausschuss wird gewiss die Möglichkeit haben, seine Meinung zu dieser Frage zu äußern. Der Präsident.    –Wir kommen nun zur Abstimmung. Armin Laschet (PPE-DE ).    Herr Präsident! Ich bin möglicherweise etwas spät dran für einen Check, aber es ist eine sehr wichtige Frage und zwar handelt es sich um Änderungsantrag 15 zu Ziffer 27. In dieser Ziffer geht es um UN-Soldaten, die Kinder in Afrika missbraucht haben. In dem Änderungsantrag wird gesagt, dass die UN das nicht genügend untersucht. Das hat zum einen gar nichts mit den Reformfragen zu tun, und entspricht zudem in seiner Diktion nicht dem, was die UN an Aufklärung unternimmt. Ich meine eben gesehen zu haben, dass eine Mehrheit für unseren Änderungsantrag, diese Ziffer zu streichen, ist, und ich möchte Sie bitten, dies noch einmal zu überprüfen, falls das möglich ist. Der Präsident.    – HerrLaschet, ich bitte Sie um Entschuldigung. Von der Sache her unterstütze ich Ihren Antrag, doch das Verfahren erlaubt mir nicht, nochmals über einen Änderungsantrag abstimmen zu lassen, der bereits abgelehnt wurde. Jo Leinen (PSE ).    – Herr Präsident! Herr Laschet hat völlig Recht. Unsere Fraktion hat mit der PPE für die Streichung dieser Ziffer gestimmt. Sie haben gesagt, der Antrag sei abgelehnt. Der Antrag ist angenommen. Damit ist dieser Paragraph gestrichen. Sie müssen Ihre Schlussfolgerung korrigieren. Der Antrag ist angenommen worden. Damit ist diese Ziffer gestrichen worden. Der Präsident.    – Herr Leinen, ich will das bestätigen – selbstverständlich bin ich immer zu einer Überprüfung bereit, denn niemand ist unfehlbar: offenbar wollten die Fraktionen abstimmen, die Mitglieder haben nicht die Hände gehoben, die Abstimmung hat stattgefunden, und ich musste leider das Abstimmungsergebnis zur Kenntnis nehmen. Ich wurde um keine Überprüfung ersucht, und ich kann keinen negativen Präzedenzfall für die Abstimmungsverfahren schaffen. Ich bin der Erste, der das bedauert, doch muss ich die Abstimmung fortsetzen. Hélène Goudin und Nils Lundgren (IND/DEM ),    . Unserer Ansicht nach sollte jeder einzelne Mitgliedstaat selbst Stellung zu einer eventuellen Unterstützung des Übereinkommens zum internationalen Delphinschutz nehmen. Dies ist keine Frage, die vom Europäischen Parlament zu behandeln ist. Ilda Figueiredo (GUE/NGL ),    . Wie es in dem Bericht heißt, machen KMU mehr als 95 % der Unternehmen der Union aus. Somit spielen sie eine bedeutende wirtschaftliche und soziale Rolle und verdienen folglich eine stärkere Unterstützung durch die Gemeinschaft. Doch wie schon in früheren Berichten liegt die Betonung auch hier auf Maßnahmen, die angeblich auf die Steigerung der Wettbewerbsfähigkeit abzielen, in Wirklichkeit jedoch den Kleinstunternehmen und den KMU zum Nachteil und den Großunternehmen, den großen Wirtschafts- und Finanzgruppen und den multinationalen Konzernen zum Vorteil gereichen. Wir sind beispielsweise nicht der Ansicht, dass der laufende „Strukturwandel“ in der Europäischen Union von Nutzen ist und gefördert werden sollte. Tausende Arbeitsplätze stehen auf dem Spiel und die wirtschaftlichen und sozialen Konsequenzen dieser Art von „Wandel“ sind enorm. Während die Berichterstatterin die Analyse des „Strukturwandels“ für unvollständig erklärt und ausführt, dass keine hieb- und stichfesten Daten über Standortverlagerungen vorliegen, beschränkt sie sich auf die Empfehlung, dass der Rat einen Bericht in Auftrag geben sollte. Die Wahrheit ist, dass zahlreiche Standortverlagerungen mit desaströsen Folgen stattfinden. Daher müssen wirksamere Maßnahmen zur Verhinderung einer weiteren Zunahme der Arbeitslosigkeit und Verschlechterung des Lebensstandards ergriffen werden. Bruno Gollnisch (NI ),    . – Die europäische Industrie sieht sich derzeit mit bedeutenden Schwierigkeiten konfrontiert. Sie unterliegt einem gefährlichen Schereneffekt zwischen der einseitigen Öffnung der europäischen Märkte für die ungezügelte globale Konkurrenz einerseits und den dogmatischen Politiken der EU andererseits: einer Wettbewerbspolitik, die der Herausbildung europäischer Spitzenunternehmen oder der Unterstützung neuer Aktivitäten, die der Markt allein nicht hervorbringen könnte, entgegensteht, einer Reglementierung in allen Bereichen, die immer mehr Zwänge und neue Kosten zur Folge hat, usw. Was soll aus der industriellen Wettbewerbsfähigkeit werden, wenn man die 1.200 Seiten der Richtlinie zur chemischen Industrie REACH betrachtet, eines wahrhaften Regelmonsters, das keiner versteht, außer, dass sie derzeit zunehmend die Gefahr von Betriebsschließungen und –verlagerungen mit sich bringt und der europäischen Forschung auf diesem Sektor die Totenglocke läutet. Die Vorschläge von Herrn Vlasto sind nicht durchweg schlecht. Das größte Manko seines Berichts besteht jedoch darin, die ultraliberale Globalisierung als unausweichlich und grundsätzlich nützlich zu betrachten und Lösungen wie gewöhnlich nur in noch mehr Europa zu sehen. Dadurch, dass sich die Europäische Union in diese Richtung verrannt hat, ist es ihr bis jetzt nur gelungen, Arbeitslosigkeit, Armut, Enttäuschung und Ablehnung zu schaffen. José Albino Silva Peneda (PPE-DE ),    . Der gegenwärtige Strukturwandel in der europäischen Industrie ist auf internationale Faktoren, mehr aber noch auf interne Entwicklungen zurückzuführen. Abgesehen von ihren Anfängen im Bereich Kohle und Stahl hat die EU ihre Industrie stiefmütterlich behandelt und deren Rolle als Arbeitgeber, Wachstumsmotor, Dienstleister sowie Quelle von Sachkompetenz und Know-how unterschätzt, was sich ein entwickelter Wirtschaftsraum keinesfalls leisten kann. Deshalb muss sich die EU jetzt gezielt um eine schlüssige und dynamische Industriepolitik bemühen, die es ermöglicht, den Strukturwandel zu antizipieren und eine solide und wettbewerbsfähige industrielle Basis zu schaffen. Wenn sich die europäische Industrie von der Konkurrenz absetzen will, bleibt ihr keine andere Wahl, als in Schlüsselbereiche wie ihr Humankapital, ihre Innovationsfähigkeit und ihre von KMU geprägte Unternehmensbasis zu investieren. Diese Förderung der Industriepolitik muss mit einer ausgewogenen Entwicklung einhergehen, die den sozialen Zusammenhalt auch weiterhin gewährleistet. Wir dürfen nicht ignorieren, welche Auswirkungen die jüngsten Standortverlagerungen auf die Regionen hatten. Die Strukturfonds wie der Europäische Sozialfonds könnten auf die Unterstützung der sozioökonomischen und industriellen Umstellung in den am stärksten betroffenen Regionen ausgerichtet werden. Eine denkbare Lösung wäre die Schaffung von Synergien zwischen Unternehmen, Universitäten und Forschungszentren, die zur Verwurzelung industrieller Tätigkeiten in einem Gebiet beitragen. José Albino Silva Peneda (PPE-DE ),    . Im März 2005 nahm der Rat eine Überprüfung des Stabilitäts- und Wachstumspakts (SWP) vor, um ihn flexibler und rationeller zu gestalten. Angesichts der gegenwärtigen Konjunkturkrise in der EU entschied er sich dafür, das „W“ von Wachstum stärker zu betonen als das „S“ von Stabilität. So kam es zu einer stärkeren Politisierung des SWP. Diese Überprüfung entsprach jedoch nicht den Erwartungen, was mehrere Gründe hatte, von denen ich zwei hervorheben möchte. Erstens war eine Reform nur deshalb erforderlich, weil einige Mitgliedstaaten, ob nun vorsätzlich oder nicht, die Regeln verletzten. Vor allem aber hat die EU ein Regelwerk geschaffen, das ohnehin nicht umgesetzt wird und zudem ein lasches und wenig seriöses Sanktionsverfahren beinhaltet. Die Mitgliedstaaten sind Richter und zugleich Angeklagte und verzichten lieber auf die Durchführung des SWP, als einem der Ihren Sanktionen aufzuerlegen. Da die Kommission für die Überwachung des Verfahrens zuständig ist, muss sie auch die Befugnis erhalten, im Falle von Regelverstößen Sanktionen zu verhängen. Zweitens müssen jegliche Sanktionen abschreckende und nicht nur bestrafende Wirkung haben. Es ist kontraproduktiv, einem Mitgliedstaat in einer Haushaltsnotlage auch noch eine Geldbuße aufzuerlegen. Stattdessen sollten andere Sanktionen wie z. B. eine Suspendierung der Stimmrechte im ECOFIN-Rat eingeführt werden. Marie-Noëlle Lienemann (PSE ),    . – Dieser Bericht bot die Gelegenheit einer produktiven Zusammenarbeit zwischen den drei europäischen Institutionen und der Industrie mit einer Verständigung über die Erfordernisse des Umweltschutzes. Zu einem grundlegenden Punkt, nämlich zum Verzicht auf schädliche PAK-Substanzen und zum Einsatz von sichereren Ersatzprodukten, wurde eine Einigung erzielt. Das Europäische Parlament hat zugestimmt, der Industrie ein zusätzliches Jahr zu gewähren, um dieses Ziel zu erreichen und genehmigt den Abbau der existierenden Lagerbestände, da diese letztendlich wenig ins Gewicht fallen. Wir haben hier einen Fall, wo umweltpolitischer Ehrgeiz die Forschung beflügelt hat und es ermöglicht, diesen industriellen Sektor und somit die Beschäftigungslage zu konsolidieren und die Qualität der Erzeugnisse zu verbessern. Ein Abschluss nach der ersten Lesung ist somit möglich. Ilda Figueiredo (GUE/NGL ),    . Wie ich bereits in meiner Ansprache im Plenum sagte, ist diese Reform des Stabilitäts- und Wachstumspakts absolut unzureichend. Was wir wirklich brauchen, ist die Aussetzung des Stabilitäts- und Wachstumspakts und ein radikaler Bruch mit den derzeitigen politischen Orientierungen, um die makroökonomischen Voraussetzungen für eine erneute Konjunkturbelebung sowie mehr Arbeitsplätze zu schaffen. Deshalb befürworten wir einen echten Pakt für Wachstum, Beschäftigung und sozialen Fortschritt. Ein weiterer Grund für unsere Gegenstimme war, dass der Berichterstatter die Europäische Zentralbank mit einbeziehen will und Finanzaudits der Kommission in den Mitgliedstaaten vorschlägt. Dieser Bericht steht exemplarisch dafür, wie man die Ursachen für die Ablehnung der so genannten „europäischen Verfassung“ in Frankreich und den Niederlanden sowie die Notwendigkeit, auf die Belange der Bürger einzugehen, aus den Augen verlieren kann. Bruno Gollnisch (NI ),    Die Reform des Stabilitäts- und Wachstumspakts, die uns heute vorgeschlagen wird, ist zwar nur geringfügig, aber nichtsdestoweniger wichtig. Das Bedauerliche daran ist, dass acht Jahre nötig waren, um zu erkennen, dass die Bewertung der Defizite nicht allein nur auf der Grundlage der schicksalhaften und absolut willkürlichen Zahl von 3 % des BIP erfolgen muss, sondern auch in Abhängigkeit von „wesentlichen Faktoren“, wie einem anhaltend geringen Wachstum, der Überalterung der Bevölkerung, den Folgen der schlecht durchdachten EU-Erweiterung oder der ungezügelten Globalisierung usw. Es wurde Zeit. Aber dies reicht noch nicht aus. Das Europa von Brüssel hat die letzten zehn Jahre damit verbracht, Millionen Arbeitsplätze der Einhaltung dogmatischer Zielvorgaben (3 % des BIP in Bezug auf das öffentliche Defizit, 60 % in Bezug auf die Staatsschuld oder auch eine maximale Inflation, die von der Europäischen Zentralbank auf 2 % festgelegt wurde, usw.) zu opfern. Nunmehr muss die Beschäftigung und der Wohlstand ihrer Völker ihr vorrangiges Ziel sein, dem sich alle, aber auch alle anderen Ziele unterzuordnen haben, ob es der Bank in Frankfurt, den Verfechtern des reinen und vollkommenen Wettbewerbs oder den Verfechtern des schrankenlosen freien Welthandels nun gefällt oder nicht. Hélène Goudin und Nils Lundgren (IND/DEM ),    . Wir lehnen die finanzielle Unterstützung der EU für die Fischereiwirtschaft bei Schonzeiten ab. Diese Position bedeutet nicht, dass wir den Vorschlag der Kommission unterstützen. Einigen Formulierungen im Bericht des Parlaments stehen wir positiv gegenüber, z. B. dass Maßnahmen in Bezug auf weitwandernde Arten von den regionalen Fischereiorganisationen zu ergreifen sind. Wir stimmen gegen den Bericht in seiner Gesamtheit, da sich die EU unserer Meinung nach nicht mit Fischereifragen beschäftigen sollte. Wie befürworten eine Lösung regionaler Fischereifragen durch die Zusammenarbeit der betroffenen Länder. Philip Claeys (NI )    . Herr Präsident! Mit diesem Bericht wird kein einziges Problem gelöst. Die bestehenden Probleme werden dadurch nur verschlimmert. Wiederholt wird die legale Einwanderung gefordert, obwohl die meisten Mitgliedstaaten gar nicht wissen, wie sie die damit einhergehenden Probleme anpacken sollen, wie beispielsweise die Arbeitslosen- und Kriminalitätsrate unter bestimmten Einwanderergruppen, die deutlich über der der einheimischen Bevölkerung liegt. Zudem müssen wir feststellen, dass sich große Gruppen von Einwanderern bewusst gegen die Integration entscheiden. Selbst wenn wir noch tausend Berichte wie den Bericht Gaubert mit neuen repressiven Maßnahmen gegen europäische Bürger und Bürgerinnen annehmen würden, die von ihrem Recht auf freie Meinungsäußerung Gebrauch machen, um ihr Unbehagen über die Lage zu äußern, würde sich rein gar nichts ändern. Das ist doch alles nur Gerede. Es wird Sie daher sicher auch nicht verwundern, dass ich gegen den Bericht Gaubert gestimmt habe. Andreas Mölzer (NI ).    Herr Präsident! Wenn breite Kreise der europäischen Öffentlichkeit mit der massenhaften Immigration Probleme haben, ist dies kein Zeichen von Xenophobie, sondern ein Beweis für die mangelhafte Integration dieser Zuwanderer. Sieht man sich die Fakten an, wird auch deutlich, warum. Bedenken wir, dass derzeit in Deutschland mindestens 3,5 Millionen Muslime leben, manche seit 40 Jahren, und noch immer kaum Deutsch sprechen. Bedenken wir weiter, dass Schätzungen zufolge in wenigen Jahrzehnten die Hälfte aller Franzosen und möglicherweise in deutschen Städten, wie in Stuttgart, ein Drittel der Bevölkerung muslimischen Glaubens sein werden. Oder überlegen wir uns, dass in einigen Regionen Italiens illegale Einwanderer für ein Drittel oder gar die Hälfte aller Verbrechen verantwortlich sind. Überlegen wir, dass in Spanien, mit über einer Million Muslimen, heute sogar die Forderung erhoben wird, dass die Kathedrale von Cordoba wieder als Moschee genutzt werden darf. All das ist Beweis dafür, dass es um die Integration der Immigranten sehr schlecht bestellt ist. Es ist essenziell, dass diese nicht nur die Landessprache der Länder, in die sie zuwandern, erlernen, sondern sich auch die Kultur und Geschichte dieser neuen Heimat aneignen. Wird dies versäumt, wird es in einigen Jahrzehnten um die Identität der europäischen Staaten sehr schlecht bestellt sein. Carlos Coelho (PPE-DE ),    . Da die Zulassung von Wirtschaftsmigranten der Eckpfeiler einer jeglichen Einwanderungspolitik ist, kommt es darauf an, einen gemeinsamen Rechtsrahmen zu schaffen und die Integrationsmaßnahmen ausgehend von gemeinsamen Grundprinzipien für die Integration legaler Einwanderer zu verstärken. Dabei müssen drei Hauptstoßrichtungen verfolgt werden: - Förderung der legalen Einwanderung im Rahmen eines umfassenden und übergreifenden Konzepts, das den vorhandenen Kapazitäten der jeweiligen Mitgliedstaaten entspricht, wobei besondere Betonung auf die Zusammenarbeit mit den Herkunfts- und Transitländern zu legen ist, darunter nicht zuletzt auf Informationskampagnen; - wirksame Integration von Einwanderern durch eine Aufnahme- und Integrationspolitik, die den Besonderheiten und historischen Bindungen des betreffenden Mitgliedstaates Rechnung trägt. Es sollte ein Katalog gemeinsamer Rechte aller Migranten in der EU aufgestellt werden, wobei zu beachten ist, dass eine allzu „großzügige“ Gewährung weiterer Rechte wie etwa des Stimmrechts zu stärkerer Ablehnung führen und Fremdenfeindlichkeit schüren könnte. - konsequente Bekämpfung der illegalen Einwanderung, die nach Möglichkeit schon im Herkunftsland unterbunden werden muss, und von Problemen im Hinblick auf die wirtschaftliche Ausbeutung von Migranten. Ebenso müssen alle Formen von Menschenhandel verhindert bzw. bestraft werden. Hélène Goudin und Nils Lundgren (IND/DEM ),    . Um den Bau einer Festung Europa zu verhindern, sollte es keine gemeinsame europäische Asyl- und Einwanderungspolitik geben. Jeder Mitgliedstaat sollte selbst entscheiden können, ob er eine großzügigere Politik auf diesem Gebiet betreiben will. Dies würde den Staaten aber durch die Festlegung gemeinsamer EU-Standards verwehrt. Die Juniliste kann daher diesen Bericht nicht befürworten. Carl Lang (NI ),    . – Dieser Bericht ist ein Monument an Banalitäten, falschen Wahrheiten und Einwandererpropaganda zugleich. Banalitäten im Erwägungsgrund M, wo gesagt wird, dass sich eine Änderung der Einwanderungspolitik in einem Mitgliedstaat auf die Migrationsströme der anderen Mitgliedstaaten auswirke. Dies sind doch nur die offensichtlichen Folgen des Schengen-Übereinkommens und eines Raums ohne Grenzen! Herrn Gaubert hindert dies jedoch nicht daran, in Ziffer 32 Anreize für Maßnahmen zur Regularisierung der Einwanderermassen vorzuschlagen. Die fehlende Logik und die Unverantwortlichkeit dieses Berichts hören jedoch damit nicht auf. Nach dem Aufruf, das Potenzial der Einwanderung zu optimieren, der erneuten Bekräftigung des Rechts, an den Grenzen nicht zurückgewiesen zu werden, Zugang zum Arbeitsmarkt zu erhalten und als Drittstaatsangehörige am öffentlichen und politischen Leben teilzunehmen, verweist der Bericht darauf, dass alle diese Politiken im Einklang mit den im Verfassungsvertrag festgelegten Grundsätzen der Solidarität und der gerechten Aufteilung der Verantwortlichkeiten stehen müssen! Muss denn wirklich daran erinnert werden, dass dieser Text durch das doppelte Nein der Franzosen und Holländer sowie durch das britische Einfrieren begraben wurde? Die Einwanderungslobby sollte von ihrem Elfenbeinturm herabsteigen und auf die Stimme von unten, die Stimme der Völker hören. Marine Le Pen, Marine (NI ),    . – Dieser auf die „Organisation“ der Einwanderung und die Förderung der „Integration“ abzielende Bericht ist ein Klassiker seiner Art, diskret in Bezug auf die Ursachen, blind für die Konsequenzen und total demagogisch, was die zu ergreifenden Maßnahmen anbelangt. Angesichts eines alternden Europas, einer anhaltend geringen Geburtenrate und einer voraussichtlichen Abnahme der Erwerbsbevölkerung um annähernd 20 Millionen zwischen 2005 und 2030, sieht der Berichterstatter als Abgeordneter der Rechten, aber ebenfalls als Leiter einer „antirassistischen“ Vereinigung vor, eine zusätzliche Einwanderung zu importieren, die unserer Wirtschaft schaden und unseren nationalen Zusammenhalt schwächen wird. Eine europäische Politik, die dazu bestimmt ist, „eine interkulturelle Gesellschaft“, das heißt, eine auf ethnische oder religiöse Erwägungen ausgerichtete Gesellschaft zu errichten, ist von den sozialen, wirtschaftlichen oder gemeinschaftlichen Realitäten losgelöst und potenziell konfliktgeladen. Um die Einwanderer zu integrieren, müssten diese zunächst ihren Willen dazu bekunden und die notwendigen Anstrengungen für ihre Eingliederung unternehmen. Unerwähnt lassen die europäischen Demagogen dabei, dass es gilt, die Geburtenrate anzuheben und eine Familienpolitik zu betreiben, die diesen Namen verdient, und dass es dringend erforderlich ist, unseren Arbeitsmarkt der Nachfrage anzupassen, um die Arbeitslosigkeit zu senken. Schließlich wird im Bericht die Frage der Etablierung eines radikalen Islam auf unserem Boden, mit allen damit verbundenen Konsequenzen für die Rechte der Frau, die Sicherheit und die Demokratie, völlig außer Acht gelassen. Britta Thomsen (PSE ),    . Die dänischen Sozialdemokraten im Europäischen Parlament haben heute für den Bericht Gaubert über legale und illegale Migration und Integration der Migranten gestimmt. Wir sind uns jedoch der Tatsache bewusst, dass Teile des Berichts in einen von Titel IV EG-Vertrag abgedeckten Bereich fallen und daher nicht für Dänemark gelten, vgl. das Protokoll über die Position Dänemarks. Carlo Fatuzzo (PPE-DE ).    Herr Präsident, verehrte Kolleginnen und Kollegen! Gestern Abend dachte ich während des Einschlafens darüber nach, wie ich über den Bericht Bowis über die Patientenmobilität in der Europäischen Union abstimmen sollte, und träumte von der hübschen blonden Italienerin Elena, die mir just beim Abendessen gratulierte. Sie sagte: „Gut gemacht, Carlo. Dein Vorschlag, in Europa die Touristenreisen für alle Rentner zu erleichtern, wurde angenommen. Zwar werden sie um sämtliche Krankenhäuser Europas einen Bogen machen müssen, doch man kann schließlich nicht alles haben auf dieser Welt; sei zufrieden und stimme für diesen Bericht.“ Konnte ich mich weigern, den Rat der bezaubernden blonden Elena zu befolgen? Nein, das konnte ich nicht, und deshalb habe ich dafür gestimmt. Jan Andersson, Anna Hedh, Ewa Hedkvist Petersen, Inger Segelström und Åsa Westlund (PSE ),    . Wir haben in der Schlussabstimmung für den Initiativbericht des Europäischen Parlaments zur Patientenmobilität gestimmt, da der Text der Entschließung insgesamt unsere Sicht auf das Gesundheitswesen widerspiegelt. Unserer Ansicht nach enthält sie jedoch Teile, die Ausdruck gewisser überstaatlicher Ambitionen auf dem Gesundheitsgebiet sind und die wir nicht akzeptieren können. Jedes Land ist für die gesundheitliche Versorgung seiner Bürger selbst zuständig. Wenn diese sich zeitweilig in einem anderen EWR-Land befinden, haben sie durch ihre Europäische Krankenversicherungskarte das Recht auf ungeplante medizinische Versorgung in diesem Land. Diese Regelung hat sich unseres Erachtens bewährt und funktioniert gut. Die Bürger haben das Recht, Einfluss auf die Art und Weise der Verwendung ihrer Steuergelder zu nehmen. Wenn Patienten eine medizinische Versorgung in einem anderen Mitgliedstaat frei wählen können und dies durch die Steuerzahler ihres Heimatlandes bezahlt wird, ist dieser Grundsatz in Gefahr. Darüber hinaus befürchten wir, dass eine solche Regelung sehr teuer würde und zahlungskräftige Patienten auf Kosten der ärmsten Patientengruppen bevorzugen würde. Ferner sollte unserer Meinung nach das Gesundheitswesen nicht Gegenstand der Dienstleistungsrichtlinie sein. Ilda Figueiredo (GUE/NGL ),    . Der Bericht von Herrn Bowis über die Patientenmobilität und die Entwicklungen der gesundheitlichen Versorgung zielt auf die Gewährleistung des Rechts der Patienten ab, sich in einem anderen Mitgliedstaat rechtzeitig medizinisch behandeln zu lassen, wenn dies in ihrem Heimatland nicht innerhalb eines vernünftigen Zeitraums möglich ist. Daher sind wir im Großen und Ganzen für den Bericht, obwohl er größere Unzulänglichkeiten und in einigen Punkten sogar Widersprüche aufweist. Der Berichterstatter vertritt die Auffassung, dass die Mitgliedstaaten für die Organisation, Finanzierung und Erbringung von Dienstleistungen im Bereich der Gesundheit und medizinischen Versorgung zuständig sind, wobei er allerdings die Angehörigen der Gesundheitsberufe unerwähnt lässt und sich auf die vage Aussage beschränkt, dass die Union die Verantwortung für die Gewährleistung der öffentlichen Gesundheitsversorgung trägt. Ferner wird in dem Bericht die vorrangige Bedeutung der Erhaltung und Gewährleistung des unbeschränkten und allgemeinen Zugangs zum öffentlichen Gesundheitswesen in allen EU-Ländern hervorgehoben, wenn auch nicht ganz klar ist, wer dafür aufkommen soll. Zutreffend ist ferner die Aussage, dass Gesundheitsdienste Dienstleistungen für Menschen in Not darstellen und deshalb nicht mit einer zum Verkauf angebotenen Ware verglichen werden können, weshalb sie nicht in die allgemeine Dienstleistungsrichtlinie einbezogen werden sollten. Hélène Goudin und Nils Lundgren (IND/DEM ),    . Die EU-Bürger haben gegenwärtig das Recht auf medizinische Versorgung in anderen Mitgliedstaaten und erhalten die Kosten dafür von ihrem Heimatland erstattet. Dies wird als natürlicher Teil des Binnenmarktes betrachtet. Wir begrüßen einen einheitlichen Rahmen, der das Recht auf medizinische Versorgung in einem anderen EU-Mitgliedstaat verdeutlicht. Damit befürworten wir die Mitteilung der Kommission zur Patientenmobilität (KOM(2004) 0301). Der Bericht des Parlaments behandelt Bereiche, die außerhalb der Maßnahmen liegen, die für die Aufstellung zufriedenstellender Regeln für die medizinische Behandlung in einem anderen EU-Mitgliedstaat erforderlich sind, von der Telemedizin bis hin zur Erforschung der Patientenmobilität in der EU. Aus diesem Grunde haben wir gegen den Bericht des Parlaments in seiner Gesamtheit gestimmt. Sérgio Marques (PPE-DE ),    . Angesichts der Unterschiede in den nationalen Gesundheitssystemen und in den Traditionen der gesundheitlichen Versorgung ist die Patientenmobilität ein vielschichtiges Thema. Dennoch müssen die Patienten das Recht haben, sich in einem anderen Mitgliedstaat rechtzeitig medizinisch behandeln zu lassen, wenn dies in ihrem Heimatland nicht innerhalb eines vernünftigen Zeitraums möglich ist. Es kommt dringend auf die Entwicklung einer schlüssigen Politik für die Mobilität der Patienten an, in deren Rahmen Leitlinien für Patienten, Angehörige der Gesundheitsberufe und Finanzierungsstellen erarbeitet werden. Daher habe ich für den Bericht gestimmt, damit dieser positive Schritt der Gemeinschaft uns allen zugute kommt. Ich möchte ebenfalls hervorheben, dass Gesundheitsdienste Dienstleistungen für Menschen in Not darstellen und deshalb nicht mit einer zum Verkauf angebotenen Ware verglichen werden können. Daher erfordert diese Frage einen eigenen Vorschlag der Kommission und sollte nicht in die allgemeine Dienstleistungsrichtlinie einbezogen werden. Zur europäischen Krankenversicherungskarte schließlich ist zu sagen, dass die Kommission deren Einführung in den Mitgliedstaaten überwachen muss, um zu gewährleisten, dass die Mitgliedstaaten der Öffentlichkeit klar verständliche Informationen über die Funktionsweise dieser Karte bereitstellen. Frédérique Ries (ALDE ),    . – Ich habe für den exzellenten Bericht meines Kollegen John Bowis über die Patientenmobilität gestimmt. Es handelt sich dabei um einen Text, der einige Tatsachen offen legt: Die Gesundheit als Priorität im Europa der 25, da 10 % der einzelstaatlichen BIP dafür aufgewendet werden. Die Gesundheit als vom Wesen her nationale Politik und tragende Struktur des sozialen Zusammenhalts, die zurzeit zwei großen Herausforderungen gerecht werden muss, nämlich den Zugang zu Behandlungen für alle Bürger zu gewährleisten und die Explosion der Gesundheitskosten in der Mehrzahl der Mitgliedstaaten, beispielsweise in Belgien, zu bewältigen. Diese Besonderheit der Gesundheitsdienstleistungen rechtfertigt aus meiner Sicht den Ausschluss der Gesundheitsfürsorge aus der Dienstleistungsrichtlinie, der so genannten Bolkestein-Richtlinie, wie unter Ziffer 4 der Entschließung vorgesehen ist. Eine Gesundheitspolitik, die natürlich ihre Fortsetzung auf europäischer Ebene finden muss. Dies bedeutet, dass die Patientenmobilität in gleicher Weise wie die Mobilität des reisenden Bürgers, des Studenten oder des Geschäftsmannes erleichtert werden muss. Dies rechtfertigt, dass die europäische Krankenversicherungskarte vor Ort konkrete Gestalt annimmt. Im Jahr 2004 als Ersatz für das Formular E111 eingeführt, soll dieses Instrument den Bürgern ermöglichen, ihre Ansprüche auf Krankenversicherung unter allen Umständen auf einfache und wirksame Weise geltend zu machen. James Hugh Allister (NI ),    . Als jemand, der sich grundsätzlich gegen eine Eigenstaatlichkeit der EU und gegen den Zwang einer einheitlichen Außenpolitik für Europa wendet, habe ich gegen die Entschließung gestimmt, in der gefordert wird, dass mit der Reform der Vereinten Nationen ein Sitz für die EU geschaffen werden sollte. Diese Entschließung wird von Leuten vorangetrieben, die von dem fanatischen Wunsch besessen sind, die nationale Autorität und den nationalen Status zu usurpieren. Meiner Meinung nach können und sollten bei den Vereinten Nationen nur Nationalstaaten, die jeweils frei sind, ihre eigene Außenpolitik festzulegen, ihre Bürger vertreten. Angesichts der abgelehnten EU-Verfassung besteht jetzt eine noch geringere Berechtigung als je zuvor für diesen törichten Vorschlag. Hélène Goudin und Nils Lundgren (IND/DEM ),    . Zahlreiche Vorschläge der Entschließung über eine Reform der Vereinten Nationen sind positiv, u. a. ein erweiterter und repräsentativerer Sicherheitsrat, eine verstärkte Umweltarbeit und eine Betonung des Zusammenhangs zwischen Entwicklung und Umwelt. Dennoch können wir den Bericht nicht unterstützen, da er gleichzeitig auf eine Stärkung der gemeinsamen EU-Außenpolitik abzielt, einerseits durch die Forderung nach einer gemeinsamen Linie der EU-Mitgliedstaaten bei der Reformierung der UNO und andererseits durch den Vorschlag, dass die EU im Sicherheitsrat vertreten sein soll. Letztgenannter Vorschlag zeigt eindeutig die Bestrebungen der EU, auf internationaler Ebene als ein Staat zu agieren, was wir ganz klar ablehnen. Unserer Ansicht nach sollte das schwedische Volk seine Stimme in der UNO direkt ertönen lassen und nicht über die EU. Pedro Guerreiro (GUE/NGL ),    . Die wahren Motive für diese Entschließung lassen sich der auf dieser Plenartagung erörterten Entschließung zu den transatlantischen Beziehungen entnehmen. Diese fordert eine Partnerschaft zwischen der EU und den USA sowie „ein aktives Eintreten für eine Reform der Vereinten Nationen, insbesondere des Sicherheitsrates und seiner Zusammensetzung, ... als des einzigen Gremiums, das die Autorität besitzt, den Einsatz von Gewalt zur Lösung internationaler Konflikte zu genehmigen, mit dem Ziel, den Sicherheitsrat effizienter und rechenschaftspflichtiger zu machen und seine Möglichkeiten zur Umsetzung seiner Entscheidungen zu stärken“. Abgesehen von den schwammigen Formulierungen kann diese Entschließung nicht ihre wahre Absicht verbergen, nämlich die „Legitimierung“ und „Normalisierung“ der Genehmigung von „Präventivmaßnahmen“, von „humanitären Interventionen“ und der „Möglichkeit der Gewaltanwendung“ durch die Streitkräfte der EU-Länder, die zu Interventionsarmeen „umgerüstet“ werden. Es geht also darum, die UN in ein Gremium umzuwandeln, das – manipuliert von den USA mit Hilfe der EU, genauer gesagt Frankreichs, des Vereinigten Königreichs und Deutschlands – seine imperialistische Politik, seine Einmischungsversuche und seine Angriffe auf die Souveränität der Staaten und Völker erfolgreich kaschiert. Die Entschließung unterstützt somit die anhaltende Militarisierung der EU und liebäugelt damit, dass dieser im Entstehen begriffene politische und militärische Block nach der Unterzeichnung der so genannten „europäischen Verfassung“ einen Sitz im Sicherheitsrat erhält. Gelobt sei das Nein bei den Referenden in Frankreich und den Niederlanden! Mary Honeyball (PSE ),    . Die Labour Party im Europäischen Parlament bekräftigt die in dieser Entschließung zum Ausdruck gebrachte Billigung der Berichte der Hochrangigen Gruppe und des UN-Generalsekretärs zur Reform der Vereinten Nationen. Die Labour Party im EP spricht sich ferner uneingeschränkt für die Reform des UN-Sicherheitsrats aus, damit dieser die heutige Welt besser widerspiegelt, und fordert weitere Verbesserungen in der Frage, wie die EU bei den Vereinten Nationen auftritt. Es ist jedoch unangebracht, von einem EU-Sitz zu sprechen, da die UN-Charta nicht vorsieht, dass Organisationen wie die EU Mitglied werden. Wir würden das Ergebnis der Regierungskonferenz nicht vorwegnehmen wollen. Athanasios Pafilis (GUE/NGL ),    – Der Entschließungsantrag zur Reform der Vereinten Nationen ist Teil der Bestrebungen der imperialistischen Mächte, eine reaktionäre Reform der Grundprinzipien der Vereinten Nationen herbeizuführen in dem Versuch, die vorläufige imperialistische Herrschaft als „internationales Recht“ zu fixieren und zu „legalisieren“. Weder der Entschließungsantrag noch die Erklärungen seitens Rat und Kommission verhehlen, wie die EU und die USA auf gleicher Wellenlänge gegen die Völker agieren und versuchen, ihre aggressive und barbarische Politik unter dem Deckmantel der Vereinten Nationen zu verbergen. Unter anderem wollen sie das Recht auf Intervention und Präventivkrieg unter dem Vorwand der Bekämpfung des Terrorismus und zum Export von Demokratie sichern, um Länder und Basisbewegungen angreifen zu können, die gegen den Imperialismus auftreten und den Kapitalismus als soziales System ablehnen. Mit den von den USA diktierten Vorschlägen des UN-Generalsekretärs und den vorgeschlagenen Standpunkten der EU und der USA soll ein globaler Mechanismus geschaffen werden, der aus den Vereinten Nationen und den imperialistischen Organisationen (IMF, WTO, Weltbank, G8 usw.) besteht und der die Vorherrschaft des Großkapitals festigen soll. Nichtsdestoweniger verschärfen sich die Differenzen und Machtkämpfe zwischen ihnen immer mehr und stärken gleichzeitig den Kampf des Volkes. Die Vereinten Nationen haben keine Demokratisierungsmaßnahmen nötig. Vielmehr müssen die imperialistische Herrschaft gestürzt und die Machtverhältnisse geändert werden, so dass die Voraussetzungen für internationale Beziehungen geschaffen werden können, die auf Frieden und Gleichheit zwischen Staaten basieren. Tobias Pflüger (GUE/NGL ),    . Die heutige Entschließung des EU-Parlament über UN-Reformen (Entschließungsantrag Laschet, B6 0328/2005) befürwortet besorgniserregende Fehlentwicklungen auf der Ebene der Vereinten Nationen. So fordert die Resolution z. B., dass die Möglichkeit zu so genannten militärischen „humanitären Interventionen“ in das Völkerrecht eingeführt wird. Am gravierendsten ist jedoch, dass in der Resolution die Tür für die Mandatierung von Präventivkriegen durch den UN-Sicherheitsrat geöffnet wird. Wer Präventivkriege mit UN-Mandat für die Zukunft gutheißen möchte, tritt das Völkerrecht mit Füßen. Eine solche Reform der UN wird dazu führen, dass das Recht des Stärkeren auch noch mit den Weihen der Vereinten Nationen versehen wird. Mit einer solchen UN-'Reform' würde das gefährliche Präventivkriegskonzept unterstützt, eine solche 'Reform' ist ein regelrechtes Kriegsunterstützungsprogramm. Ich bin auch deshalb sehr froh, dass die Linksfraktion (GUE/NGL) diese Resolution abgelehnt hat. Hélène Goudin und Nils Lundgren (IND/DEM ),    . Diese Entschließung kann als Wunschliste des Europäischen Parlaments in Bezug auf das bevorstehende transatlantische Gipfeltreffen in Washington am 20. Juni 2005 betrachtet werden. Sie enthält verschiedene Vorschläge zur Zusammenarbeit zwischen der EU und den USA auf einer Reihe von Gebieten, u. a. im Bereich der Sicherheits-, Umwelt-, Energie- und Wirtschaftspolitik. Einige dieser Forderungen sind konstruktiv, aber wir sind nicht der Meinung, dass die EU 25 Mitgliedstaaten gegenüber den USA vertreten sollte, beispielsweise nicht im sicherheitspolitischen Bereich. Aus diesem Grunde können wir auch diese Entschließung nicht unterstützen. Pedro Guerreiro (GUE/NGL ),    . Der von der Rechten und den „Sozialdemokraten“ eingereichte Entschließungsantrag begrüßt lebhaft die „Verbesserung in den transatlantischen Beziehungen“ vor dem Gipfeltreffen EU-USA, das am 20. Juni in Washington stattfindet, und der Internationalen Konferenz zum Irak, die die USA und die EU gemeinsam am 22. Juni veranstalten. Er dient der Festschreibung der gefährlichen Ziele, die in der so genannten „europäischen Verfassung“ und in der „Europäischen Sicherheitsstrategie“ dargelegt sind. Bekräftigt wird auch die Bedeutung der „Zusammenarbeit der transatlantischen Partner auf der Grundlage solider institutionalisierter Strukturen“ und die Notwendigkeit, „hochrangige politische Fragen zu lösen wie Entscheidungen über den Einsatz von Gewalt und Fragen im Hinblick auf die Weltordnung“, wobei „eindeutig davon auszugehen ist, dass es jedem Partner mehr Nutzen bringt, zusammenzuarbeiten, als seine Bemühungen in verschiedene oder gar gegensätzliche Richtungen zu lenken“. Ohne vorhandene Meinungsverschiedenheiten (Rivalitäten) zu verschleiern, fordert die Entschließung eine Partnerschaft im Hinblick auf die „Terrorismusbekämpfung“ sowie auf die „Nichtverbreitung von Massenvernichtungswaffen und den Einsatz von Kernenergie“, die Beziehungen zu China, Indien, Japan, Lateinamerika und Russland, die Lage in der Ukraine, im Libanon und in Kirgisistan, die Verhandlungen in der WTO und die Reform der Vereinten Nationen. Ferner wird hervorgehoben, dass die NATO „eine echte Partnerschaft zwischen Gleichberechtigten“ werden soll, und „eine engere Zusammenarbeit zwischen der NATO und der EU“ empfohlen, da diese eine engere Partnerschaft zwischen der EU und den USA fördert. Dies ist Imperialismus in Aktion ... Jana Hybášková (PPE-DE ),    . Die USA und Europa als zwei globale demokratische Systeme stehen vor derselben Bedrohung, die nicht auf einen Staat zurückgeht: dem Terrorismus und der Verbreitung von Waffen. Die Notwendigkeit, gemeinsam zur Verteidigung der demokratischen und freiheitlichen Werte einzutreten, bietet abermals eine Gelegenheit, die transatlantischen Beziehungen zu erneuern. Frau Rice hat vor kurzem klargestellt, dass die USA ein starkes, einiges Europa, das mit einer Stimme zu sprechen vermag, brauchen und begrüßen. Allerdings spiegelt sich diese Politik noch nicht in der Haltung der USA gegenüber den EU-Bürgern wider. Trotz der Tatsache, dass insbesondere Bürgerinnen und Bürger in den neuen EU-Mitgliedstaaten seit langem für Demokratie und Liberalität in Europa eintreten und den USA in ihrem weltweiten Drängen auf Demokratisierung nachdrückliche Unterstützung gewährt haben, werden die Bürgerinnen und Bürger der neuen Mitgliedstaaten noch immer als eine Bedrohung für die innere Sicherheit der USA aufgefasst. Daher rufe ich die Kommission auf, umgehend mit den US-Behörden Verhandlungen aufzunehmen und dieses Problem als eine Angelegenheit von hoher politischer Priorität in ihren Beziehungen zu den USA vorzutragen. Ich fordere die Kommission auf, unverzüglich Verhandlungen dahingehend aufzunehmen, dass das Programm zur Aufhebung der Visumspflicht für alle europäischen Bürger Anwendung findet. Ich fordere die Kommission auf, diese Forderung nach einem starken, einigen Europa zu nutzen und die USA zu ersuchen, alle EU-Bürger gleich zu behandeln. Annemie Neyts-Uyttebroeck (ALDE ),    . – Im Namen der Fraktion der Allianz der Liberalen und Demokraten für Europa weist Frau Annemie Neyts als Koordinatorin für den Ausschuss für auswärtige Angelegenheiten darauf hin, dass die ALDE-Fraktion gegen die Änderungsanträge der Fraktion der Grünen/Freie Europäische Allianz gestimmt hat, insbesondere gegen die Änderungsanträge 8, 10 und 11 (Klimawandel, neue Kernwaffen und Vertrag über die Nichtverbreitung), um gegen die Gewohnheit der Grünen zu protestieren, sich einer gemeinsamen Entschließung nicht anzuschließen und danach Änderungsanträge einzureichen, die während der Verhandlungen zu dieser gemeinsamen Entschließung, an denen die Fraktion der Grünen teilgenommen hat, nicht einmal diskutiert wurden. Georgios Toussas (GUE/NGL ),    . – Der Entschließungsantrag bestätigt wiederum die „Blutbande“ zwischen der EU und den USA auf Kosten der Völker sowie die gemeinsamen „Werte“ der imperialistischen Barbarei, die sie einen. Trotz ihrer Meinungsverschiedenheiten zur Aufteilung der Märkte und Länder ist ihr Wille zur Zusammenarbeit beim Angriff auf Länder und Völker offenkundig und schlägt sich in dem Vorschlag nieder, auf der Grundlage folgender Punkte ein Abkommen miteinander zu schließen: • Förderung des Plans zur „Förderung der Demokratie“, den Bush für seine neue Amtszeit angekündigt hat • Anwendung des Plans von USA und NATO zur Kontrolle des Nahen Ostens, • gemeinsamer Ansatz zur Verstärkung des Wettbewerbs mit China, Indien und Russland, • gemeinsamen Vorkehrungen zur Bildung von Regierungen, die sich dem Imperialismus unterwerfen • reaktionäre Reform der Vereinten Nationen, • engere Verbindungen zwischen NATO und EU zwecks Bekämpfung des Widerstands von der Basis. Die allgemeine Politik der EU, einschließlich der im gemeinsamen Entschließungsantrag der „Konservativen“ und sozialdemokratischen Parteien anvisierten Politik, beweist, dass die USA und die EU zwei Seiten derselben Medaille darstellen. Daher müssen die Völker für die Abschaffung des imperialistischen Systems als Ganzes kämpfen und ihren Kampf und ihre Solidarität unmittelbar verstärken, um die neuen, aggressiven Pläne der neuen Ordnung abzuwehren. Das griechische Volk darf nicht zulassen, dass sich sein Land an den neuen imperialistischen Plänen beteiligt. Hélène Goudin und Nils Lundgren (IND/DEM ),    . Die Entschließung zur Lage in Usbekistan ist ein weiteres Beispiel für die Bestrebungen des Europäischen Parlaments, die gemeinsame Außen- und Sicherheitspolitik der EU zu stärken. Dieser Entwicklung wiedersetzen wir uns. Usbekistan liegt unseres Erachtens nicht in der Nachbarschaft der EU. In diesem speziellen Fall sollten andere Organisationen – wie die UNO, die OSZE und der Europarat – ein Mandat zur Konfliktprävention und zur Stärkung der Menschenrechte erhalten. Daher stellen wir uns hinter die durch die UNO mit Unterstützung u. a. der OSZE erhobene Forderung nach einer unabhängigen Untersuchung der Situation im Land. Andreas Mölzer (NI ),    . Wegen hoher Arbeitslosigkeit und niedrigen Löhnen hat sich der Unmut der Bürger einmal mehr in Form von Protesten geäußert – diesmal in Usbekistan. Eine sanfte Revolution wie sie in Georgien oder der Ukraine stattfand, ist unwahrscheinlich, da es an einer entsprechend organisierten Oppositionselite mangelt. Diesen Umstand versuchen sich Islamisten gewiss zu Nutze zu machen und werden danach streben, weitere Volksaufstände zu führen bzw. ihr Ziel mithilfe von Terroranschlägen zu erreichen. Infolgedessen droht ein Bürgerkrieg, der noch an Brisanz gewinnt, wenn die Gerüchte einer angeblichen schweren Erkrankung von Präsident Karimow sich als wahr erweisen. Angesichts der sich weltweit ausbreitenden islamistischen Terroraktivitäten ist es elementar, dieser Entwicklung entgegenzuwirken und eine möglichst friedvolle Lösung zu suchen. Genau deshalb birgt die blutige Niederschlagung des Aufstandes und die Verhinderung einer objektiven Aufklärung derselben, die Gefahr der Unzufriedenheit des Volkes, die in einer immer rasanter werdenden Gewaltspirale enden könnte. Das auf die Geschehnisse folgende 600 Millionen-Dollar Ölförder-Vertrag mit China ist sicherlich das falsche Signal. Wir sollten unser 16 Millionen Euro schweres Handelsabkommen aussetzen, um die usbekische Regierung damit zum Einlenken zu „überreden“. Nur so lässt sich dieser Krisenherd eventuell in den Griff bekommen. Ilda Figueiredo (GUE/NGL ),    . Wir haben gegen diesen Bericht gestimmt, weil er ein klassisches Beispiel für die vom Parlament unterstützte neoliberale Geisteshaltung ist. Die von uns eingereichten Vorschläge wurden größtenteils abgelehnt. Es wird beispielsweise übersehen, dass die Jahre seit der Einführung der Eurozone gekennzeichnet waren durch ein langsames Wachstum von Wirtschaft und Beschäftigung, zunehmende Arbeitslosenzahlen und einen Transfer der Produktivitätsgewinne von den Arbeitnehmern zu den Arbeitgebern, sowie durch anhaltende hohe Arbeitslosigkeit, Armut, soziale Ausgrenzung und Ungleichheit der Einkommen in der EU. Ignoriert wird auch die Tatsache, dass die Europäische Beschäftigungsstrategie vom November 1997, die Bestandteil der vom Rat im März 2000 verabschiedeten Lissabon-Strategie ist, das Hauptinstrument zur Förderung der Flexibilität, Anpassungsfähigkeit und Mobilität der Arbeitskräfte sowie zur Lohnanpassung und Änderung der Lohnzusammensetzung ist und dass sie eine entscheidende Rolle bei der Öffnung des größten Teils der Systeme der sozialen Sicherheit – einschließlich der Renten und der Gesundheitsvorsorge – für private Interessen spielt. Dies alles hatte nachteilige Auswirkungen auf die Qualität und Sicherheit der geschaffenen Arbeitsplätze, auf die Rechte der Arbeitnehmer und die Einkommensverteilung sowie auf das allgemeine Produktivitätsniveau. José Albino Silva Peneda (PPE-DE ),    . Für die europäischen Unternehmen wird es immer schwieriger, auf den zunehmend globalisierten Weltmärkten wettbewerbsfähig zu bleiben. In Europa selbst sind intensive wirtschaftliche Umstrukturierungen im Gange, bei denen Arbeitsplätze verloren gehen und Produktionsstätten geschlossen werden. Bestimmte Regionen und Wirtschaftssektoren erleben einen radikalen Wandel ihrer Beschäftigungsmodelle. Vervollständigt wird dieses düstere Bild dadurch, dass das Wirtschaftswachstum in der EU weiterhin unter 2 % liegt. Wenn die EU auch in Zukunft ein Raum des wirtschaftlichen, sozialen und ökologischen Fortschritts sein will, müssen die Mitgliedstaaten ihre Arbeitsmärkte reformieren, um die Beschäftigungsfähigkeit der Arbeitnehmer zu verbessern und Arbeit lohnend zu machen. Voraussetzung für die nachhaltige Entwicklung und das Wirtschaftswachstum ist eine Reform der Sozial- und Finanzpolitik, die auf einem kohärenten Ansatz beruht. In diesem Kontext wird die Reform des Binnenmarktes, darunter auch im Bereich der freien Erbringung grenzüberschreitender Dienstleistungen, die Erzielung desjenigen wirtschaftlichen Wachstums ermöglichen, das die EU braucht, um mehr als 70 % des Vermögens und der Arbeitsplätze in der Welt schaffen zu können. Der Präsident    . – Nach der Tagesordnung folgt die Fortsetzung der Aussprache über den Bericht Csaba Őry über die soziale Eingliederung in den neuen Mitgliedstaaten. Jean Louis Cottigny (PSE )    . – Herr Präsident, sehr geehrte Kolleginnen und Kollegen! Der Bericht unseres Kollegen Öry ist aus meiner Sicht eine wichtige Quelle von Vorschlägen, die es der Kommission und dem Parlament ermöglichen, die Herausforderung der Erweiterung anzunehmen. Wie man deutlich in allen Debatten, die zurzeit in den alten Mitgliedstaaten geführt werden, spürt, ist die Angst vor dem damit verbundenen Sozialdumping allgegenwärtig und meines Erachtens unbegründet, wenn man in der Lage ist, geeignete Antworten zu finden. Wie es in diesem Gremium leider Brauch ist, möchte ich die Kommission zunächst daran erinnern, dass dieser Bericht, so umfassend er auch sein mag, nur Makulatur bleiben wird, wenn die finanziellen Mittel für die Umsetzung der darin enthaltenen Empfehlungen nicht umgehend zur Verfügung gestellt werden. Die Bekämpfung von Armut und sozialer Ausgrenzung in all ihren Formen ist die wesentliche Voraussetzung dafür, Europa auf den Weg des sozialen Fortschritts zu führen. Wir sind im Ausschuss für Beschäftigung und soziale Angelegenheiten übereingekommen, dass sich die Antworten auf die Frage der sozialen Eingliederung nicht allein auf die Beschäftigung beschränken dürfen, sondern auch andere primäre soziale Bedürfnisse einbeziehen müssen, so den Zugang zu Bildung für alle, ohne ethnische und soziale Diskriminierung, um ein gemeinsames Fundament von Kenntnissen zu gewährleisten, die für eine gute gesellschaftliche Integration von wesentlicher Bedeutung sind; den Zugang zu einer hochwertigen Gesundheitsversorgung für alle, denn die Tatsache, dass man heute in einer Ecke Europas den Krebs besiegen und in einer anderen Ecke an Grippe sterben kann, wird niemals vertretbar sein; den Zugang zu Wohnraum, der ebenfalls einer der Aspekte dieses Berichts ist, wobei diese Sozialwohnungen räumlich sinnvoll verteilt werden müssen, um jegliche Form der Ghettoisierung zu vermeiden; die Bekämpfung von Diskriminierung aller Art, sei es auf Grund des Geschlechts, der Arbeit oder der Herkunft, auf Grund einer Behinderung oder einer sozialen Lage, sollte gefördert und begleitet werden. Europa muss heutzutage schützen: Um voranschreiten zu können, muss es vor allem die Seinen zu schützen wissen. Dieses Fundament aus Beschäftigung, Wohnung Bildung und Gesundheit ist die eigentliche Basis dafür, was das europäische Aufbauwerk ausmacht, nämlich ein Europa im Dienste der Europäer. Sophia in ‘t Veld (ALDE ).    Herr Präsident, zunächst möchte ich den Berichterstatter zu seinem ausgezeichneten Bericht beglückwünschen. Viele seiner Empfehlungen gelten für alle Mitgliedstaaten, nicht nur für die neuen Länder. Ich begrüße den Bericht in seiner Substanz, denke aber, wir sollten deutlich zwischen europäischen und einzelstaatlichen Verantwortlichkeiten unterscheiden. Die erste Waffe im Kampf gegen soziale Ausgrenzung sind natürlich Arbeitsplätze, Arbeitsplätze, Arbeitsplätze. Wir müssen daher unsere Wirtschaft wieder beleben und unsere sozialen Sicherungssysteme reformieren, um die Menschen wieder dem Arbeitsmarkt zuzuführen und sie nicht in der Armutsfalle gefangen zu halten. Der mehr oder weniger 10-prozentige Ausschluss unseres Arbeitskräftepotenzials vom Arbeitsmarkt ist eine absolute Schande für unsere zivilisierte Gesellschaft. Der Berichterstatter stellt zu Recht fest, dass soziale Ausgrenzung am besten auf lokaler Ebene bekämpft werden kann. Daher ist es beunruhigend, dass die Finanzlage der lokalen Behörden – in den neuen wie in den alten Ländern, auch in meinem eigenen Land – zunehmend gravierender wird. Lokale Autonomie ohne die erforderlichen Finanzmittel entbehrt ihres Sinns. In ihrer Politik auf dem Gebiet der Grundrechte und namentlich im Kampf gegen Diskriminierung kann und sollte die EU eine Schlüsselrolle spielen. Die EU kann auf ein hervorragendes Register auf dem Gebiet der Gleichstellung verweisen. Sie sollte gleichermaßen aktiv bei der Bekämpfung von Rassismus und Diskriminierung, und sie sollte proaktiv bei der Verteidigung und Förderung der Gleichberechtigung und der Gleichbehandlung aller wirken. Nach meiner Meinung sollte die Europäische Kommission nicht so zaghaft sein. Die Europäische Union kann und darf sich nicht abwenden, wenn sie eine eklatante Diskriminierung feststellt, und vorgeben, das liege in der Zuständigkeit der Mitgliedstaaten. Die europäischen Werte sind universell. Der Bericht unterstreicht die Bedeutung der Investition in die Kinder als beste Möglichkeit der Förderung sozialer Eingliederung. Den Kindern einen guten Start ins Leben zu ermöglichen und ihnen reale Aussichten zu bieten, sollte zu den entscheidenden Prioritäten gehören. Milan Cabrnoch (PPE-DE ).    Herr Präsident, meine Damen und Herren! Ich danke Ihnen, dass Sie mir Gelegenheit geben, meine Meinung zu dem Berichtsentwurf über die soziale Eingliederung in den neuen Mitgliedstaaten zu äußern. Ich möchte zunächst dem Berichterstatter für seine Arbeit danken und ihm dazu gratulieren, dass er in dem Bericht zwischen sozialer Eingliederung und Egalitarismus und Korporativismus unterscheidet. Wenn wir besondere Bedingungen für bestimmte soziale Gruppen schaffen, dürfen wir nicht die Tatsache aus den Augen verlieren, dass alle Bürger als gleich anzusehen sind. Die positive Diskriminierung ist ebenso verdammenswert wie die negative. Es ist eine Tatsache, dass bestimmte soziale Gruppen sich mehr oder weniger stark unterscheiden oder mehr oder weniger Probleme haben. Ich unterstütze die Solidarität mit diesen Gruppen voll und ganz. Ich bin überzeugt, dass der beste Weg, um ihre soziale Eingliederung zu erreichen, darin besteht, gleiche Bedingungen für sie alle zu schaffen. Die administrative Ausgrenzung und die bevorzugte Behandlung einzelner Gruppen stellen keinen Weg hin zur sozialen Eingliederung dar, sondern zu einer fortgesetzten sozialen Ausgrenzung. Wenn wir die Zahl der im Bericht - zu Recht - genannten benachteiligten Gruppen berücksichtigen, d. h. Frauen, Alleinerziehende, Personen, die erstmals Arbeit suchen, ältere Menschen, arme Menschen, Kranke, Behinderte, Pflegepersonen, benachteiligte Kinder, aufgrund der Vernachlässigung durch die Eltern gefährdete Kinder, sprachliche Minderheiten, Flüchtlinge, Immigranten, Roma, sonstige ethnische Minderheiten, Obdachlose, Alkoholiker und Drogenabhängige, so wäre es wohl nicht sehr übertrieben, wenn man den Schluss zöge, dass gewöhnliche, nicht benachteiligte Bürger die gefährdete Minderheit in der Gesellschaft sind. Ich glaube nicht, dass wir Unterstützungsprogramme für diejenigen vorsehen müssen, die es nicht geschafft haben, in eine einzige gefährdete Gruppe aufgenommen zu werden. Der hier erörterte Bericht dient dem Ziel, die Ausgrenzung zu bekämpfen, und ich glaube, dass wir – paradoxerweise – zehn der 25 Mitgliedstaaten, die ja alle gleiche Rechte genießen, ausgegrenzt haben, da sie der Europäischen Union erst einige Jahre später beitraten. Ich bin fest davon überzeugt, dass die Europäische Union beim nächsten Mal auch diese Art der Ausgrenzung angehen wird und dass im nächsten Bericht über die soziale Eingliederung die Situation in allen Mitgliedstaaten bewertet werden wird. In dem Berichtsentwurf wird auf den Entwurf des Vertrags über eine Verfassung für Europa hingewiesen. Ich bin mir darüber im Klaren, dass der Berichterstatter diesen Bericht zu einer Zeit verfasste, als es noch nicht offensichtlich war, dass die Verfassung „tot“ ist. Da das französische und das niederländische Volk den Verfassungsentwurf abgelehnt haben, sind diese Hinweise haltlos und sollten aus dem Bericht gestrichen werden. Ich danke dem Berichterstatter für seine gute Arbeit, die für die Europäische Union und mein Land von Nutzen ist. Marcin Libicki (UEN ).    Herr Präsident, dem Berichterstatter gebührt Anerkennung dafür, in seinem Bericht wichtige Fragen mit großem Einfühlungsvermögen angesprochen zu haben. Es ist jedoch ein eklatanter Fehler – und hier möchte ich das wiederholen, was schon Herr Cabrnoch und Frau in't Veld gesagt haben –, dass der Bericht sich ausschließlich auf die neuen Mitgliedstaaten konzentriert, da die Probleme, die darin behandelt werden, die gesamte EU betreffen. Als Beispiel möchte ich nur mein Heimatland Polen anführen. Über 60 % der Richter in Polen sind Frauen, und wenn man bedenkt, dass dieser Beruf hohes gesellschaftliches Ansehen genießt, kann hier doch wohl kaum von Ausgrenzung gesprochen werden. Auch in der polnischen Ärzteschaft sind Frauen mit über 60 % vertreten, und es gibt in Polen mehr Geschäftsfrauen in Führungspositionen als in jedem anderen europäischen Land. Damit erhebt sich die Frage, weshalb in dem Bericht zwischen den alten und den neuen Mitgliedstaaten unterschieden wurde. Ich möchte das Hohe Haus ferner darauf hinweisen, dass solche Ereignisse, wie wir sie vor wenigen Tagen in Frankreich gesehen haben, als Perpignan zum Schlachtfeld für Araber und Roma wurde, in Polen und in vielen anderen neuen Mitgliedstaaten undenkbar wären. Meiner Überzeugung nach liegt die Ursache für diese Zusammenstöße in der sozialen Ausgrenzung. Antisemitische Ausfälle, wie sie in Frankreich und Deutschland regelmäßig zu verzeichnen sind, wären in den neuen Mitgliedstaaten ebenfalls undenkbar. Hauptursache für die soziale Ausgrenzung ist die Zerstörung des sozialen Gefüges, womit ich auch die Schwächung der Rolle der Religion meine. Der Religion, der katholischen Kirche und anderen religiösen Organisationen kommt beim Knüpfen des sozialen Netzes und bei der Vermeidung sozialer Ausgrenzung große Bedeutung zu. Auch hier bietet sich mein Heimatland wohl als das beste Beispiel an, denn sowohl die Scheidungsrate als auch die Selbstmordrate in Polen gehören zu den niedrigsten in Europa. Das zeigt doch, dass soziale Ausgrenzung nicht zu den dringendsten Problemen in Polen zählt. Der Staat übernimmt heute zu viele Pflichten, die er nicht erfüllen kann. Wie es im Bericht heißt, sollten die Mitgliedstaaten die nichtstaatlichen Organisationen, die konfessionellen Vereinigungen und die Kirche mobilisieren, damit sie sich an der Bekämpfung der sozialen Ausgrenzung beteiligen, doch muss ganz klar gesagt werden, dass der Staat so etwas nicht anordnen kann. Die vordringlichste Aufgabe des Staates ist es, eine Einmischung in diese Fragen zu vermeiden. Abschließend möchte ich auf den Begriff „Sozialdumping“ zu sprechen kommen, wie er in dem Bericht verwendet wird. Diese unglückliche Formulierung, die für mich nicht hinnehmbar ist, scheint jetzt an die Stelle des Begriffs „gesunder Wettbewerb“ getreten zu sein. Koenraad Dillen (NI )    . Herr Präsident, sehr geehrte Kolleginnen und Kollegen! Im Zuge der französischen Kampagnen für das Referendum haben wiederholt Stimmen aus dem Lager der Befürworter in den Niederlanden behauptet, im erweiterten Europa, wie es der Verfassungsentwurf beschreibt, gebe es kaum die Gefahr der Abwanderung von Unternehmen, der Zuwanderung billiger Arbeitskräfte in wohlhabendere Mitgliedstaaten und des unlauteren Wettbewerbs für kleine und mittlere Unternehmen in den alten Mitgliedstaaten. In meinem Heimatland Flandern erfahren wir heute schon das Gegenteil, denn wir erleben, wie die flämische Transportindustrie schwere Schläge von billigen Transportunternehmen aus Osteuropa einstecken muss, und es gäbe noch weitere Beispiele, die ich hier anführen könnte. Dennoch freut es mich, dass dieser Bericht zur sozialen Eingliederung in den neuen Mitgliedstaaten vielleicht eher unbewusst auf einige Schwierigkeiten hinweist und die beträchtlichen strukturellen sozialen Unterschiede zwischen den 15 alten und den neuen Mitgliedstaaten aufzeigt, von denen heute noch viele mit dem furchtbaren Erbe des Kommunismus zu kämpfen haben. Trotz vieler guter Vorschläge und Empfehlungen - wir hoffen alle, dass die neuen Mitgliedstaaten schnellstmöglich ein Wohlstandsniveau erreichen, das mit dem ihrer westlichen Nachbarn vergleichbar ist – dürfen wir nicht die Augen davor verschließen, dass die soziale Eingliederung in den neuen Mitgliedstaaten auch Gefahren für den Zusammenhalt der Europäischen Union als Ganzes in sich birgt. Folglich muss, wenn keine Schutzmaßnahmen zur Vermeidung der von mir genannten Gefahren für unsere Volkswirtschaften, einschließlich Sozialdumping, ergriffen werden, die Stärkung des sozialen Zusammenhalts in den neuen Mitgliedstaaten mit strengen Auflagen zur Bekämpfung von unlauterem Wettbewerb innerhalb der EU einhergehen. Andernfalls hat die europäische Führung den Protest der Niederländer und Franzosen in den vergangenen Wochen nicht verstanden, dem sich zweifelsohne bald Luxemburger und Dänen anschließen werden. Jacek Protasiewicz (PPE-DE ).    Herr Präsident, wir sprechen heute über ein außerordentlich wichtiges Thema. Dieses Problem betrifft nicht nur die alten Mitgliedstaaten, sondern alle, wenn auch in unterschiedlichem Maße. Obwohl zur Frage der sozialen Eingliederung in den westeuropäischen Ländern umfangreiche Untersuchungen angestellt wurden, wird dieses Problem in den neuen Mitgliedstaaten noch immer unterschätzt. Zudem verfügen diese Länder nicht über ein geeignetes Instrumentarium, um die Ausmaße dieses Phänomens sachgerecht und objektiv zu bestimmen. Das ist natürlich teilweise ein Erbteil des kommunistischen Systems, das versuchte, per Dekret soziale Probleme zu beseitigen und all seinen Bürgern ein flüchtiges Glück zu bescheren. Wir haben heute noch mit den Folgen des Kommunismus und seiner Ideologie zu kämpfen, und alle Länder, die diesem System unterworfen waren, haben ähnliche soziale Probleme und eine ähnlich hohe Arbeitslosigkeit. Unsere Länder besitzen noch immer keine umfassenden und komplementären Aktionspläne zur Koordinierung der Maßnahmen zur Bekämpfung von Armut und sozialer Ausgrenzung. Die Maßnahmen, die ergriffen werden, erinnern nur allzu oft an ein chaotisch anmutendes Ringen der öffentlichen Stellen um eine Lösung der in der Regel dringlichen anstehenden Probleme. Hierfür gibt es zahlreiche Gründe. Selbst wenn wir von den sozialen Gruppen absehen, die aufgrund von Faktoren, die nicht in der Wirtschaft begründet sind, an den Rand der Gesellschaft gedrängt werden, bleibt die extrem hohe Arbeitslosigkeit das dringendste Problem, und ihre Ursachen sind tief in der Wirtschaft verwurzelt. Auf hundert Menschen kommen in Polen mehrere Dutzend Arbeitslose. Die Arbeitslosen ziehen sich häufig selbst aus der Gesellschaft zurück, das ist ein Grund für das starke Umsichgreifen der schlimmsten sozialen Krankheit der heutigen Zeit: der Hilflosigkeit und Passivität angesichts der einfachsten Probleme des Alltags. Das sind stets die ersten Symptome für Abhängigkeit im weitesten Sinne des Wortes, sei es von der Hilfe des Staates oder anderer bzw. von Drogen oder Alkohol. Selbstverständlich können und müssen die Regierungen der Mitgliedstaaten zu entschiedenen Maßnahmen aufgefordert werden, um den Prozess der sozialen Eingliederung zu beschleunigen und Instrumente zu entwickeln, mit denen die Lebensbedingungen der am stärksten gefährdeten Gruppen verbessert werden können. Uns allen ist aber auch bewusst, dass zur Finanzierung der meisten dieser Maßnahmen sehr viel Geld erforderlich ist. Man kann nur das Geld ausgeben, das man hat, nicht aber imaginäre Beträge, über die man gern verfügen würde. Jeder Debatte über wirkliche soziale Eingliederung müssen daher Überlegungen vorausgehen, wie sich das Wirtschaftswachstum in den neuen Mitgliedstaaten ankurbeln lässt. Ein solches Wachstum würde helfen, Arbeitsplätze zu schaffen, und mit mehr Arbeitsplätzen und höheren Einkommen ließen sich wiederum soziale Probleme und Armut besser und wirksamer bekämpfen. Wir werden unsere Ziele schwerlich erreichen, wenn wir uns ausschließlich auf die finanzielle Hilfe des Staates, auf die Sozialfürsorge und die Unterstützung der Wohlfahrt verlassen. Ich begrüße deshalb die Zusage der Kommission, bei der Bekämpfung der sozialen Ausgrenzung stärker zu kooperieren. Zugleich möchte ich die Kommission ermutigen, sich konsequent für eine weitere Liberalisierung des Dienstleistungsmarktes einzusetzen. Eine solche Liberalisierung wird das Wirtschaftswachstum in ganz Europa, also in den alten wie auch den neuen Mitgliedstaaten, ankurbeln und damit die sozialen Probleme verringern. Darin besteht unsere einzige Hoffnung, ein Problem wirksam bekämpfen zu können, das für alle in Europa – und ich möchte hier das Wort „alle“ betonen – eine Bedrohung darstellt. Irena Belohorská (NI ).    – Wie aus der Überschrift des Berichts hervorgeht, besteht in Europa eine Trennlinie zwischen den neuen und den alten Mitgliedstaaten. In dem Bericht geht es um die soziale Eingliederung in den neuen Mitgliedstaaten, doch werden darin nicht die allgemeinen sozialen Probleme, die Europa als Ganzes betreffen, angesprochen. Arbeitslosigkeit ist ein grausames Schicksal für jedermann, ganz gleich, wo in Europa der Betreffende lebt. Sie zieht zahlreiche weitere Begleiterscheinungen nach sich, sei es psychischer Stress, Armut oder Obdachlosigkeit. In einem Teil des Berichts verweist der Berichterstatter auf die mangelnde Mobilität der Arbeitskräfte. Die Reaktion Europas auf die Mobilität Erwerbloser besteht jedoch darin, gegen sie so genannte Schutz- oder Übergangsmaßnahmen zu verhängen. Einer der schwerwiegendsten Vorbehalte, die viele alte Mitgliedstaaten in Bezug auf die Erweiterung hatten, bestand in der Furcht vor „Wirtschaftsmigration“ und der Sorge um die Arbeitsplätze der eigenen Bürger. Was wir heute gehört haben, lässt darauf schließen, dass keines der Länder, die Übergangsmaßnahmen erließen, bisher eine Beschwerde wegen Verstoßes oder Umgehung diese Maßnahmen eingereicht hat. Andererseits haben die Länder, die keine Übergangsmaßnahmen gegen unsere Länder verhängten, noch keine Probleme durch einen verstärkten Zustrom billiger Arbeitskräfte. Darüber erwiesen sich für viele Länder diese gut gebildeten und mehrsprachigen billigen Arbeitskräfte als Vorteil anstatt als Nachteil. Beispiele hierfür sind die Vergabe von Greencards für Computerfachleute oder die massive Anwerbung von Krankenschwestern für Altenheime im Vereinigten Königreich. Die soziale Eingliederung sollte für uns nicht nur bei der Aussprache über diesen Bericht einen hohen Stellenwert haben, wir sollten diesen Grundsatz auch auf weitere in diesem Hause erörterte Berichte anwenden. Gestatten Sie mir, diese Gelegenheit zu nutzen, um auf die Diskussion über Probleme im Zusammenhang mit der Arbeitszeit und der Einhaltung des Grundsatzes hinzuweisen, dass die gesamte Arbeitszeit als gesetzliche Arbeitszeit anzusehen ist und alle Überstunden angemessen zu entlohnen sind. Wir kaschieren jedoch Überstunden und tolerieren es, dass manche Beschäftigte vom frühen Morgen bis spät in die Nacht arbeiten, während andere keine Chance haben, einen Arbeitsplatz zu finden und in die Obdachlosigkeit abrutschen. Thomas Mann (PPE-DE ).    Herr Präsident! Zuerst möchte ich meinem Kollegen Csaba Öry für seinen ausgezeichneten Bericht danken. Es ist sein erster im Europäischen Parlament. Er überzeugt durch Klarheit und die Eindringlichkeit der Schilderung von Problemen in den neuen Mitgliedstaaten. Csaba, herzlichen Glückwunsch! Rund fünf Millionen Menschen sind dort ohne Arbeit, und die Tendenz ist steigend. Besonders davon betroffen sind ältere Menschen, Frauen, Alleinerziehende und Arbeitnehmer ohne ausreichende Qualifikationen. Menschen mit Behinderungen werden ausgegrenzt. Die Chancen auf Beschäftigung und ein sicheres Einkommen werden immer geringer. Meine Kollegen Cabrnoch und Libicki haben sehr wohl Recht, wenn sie sagen, dass solche Situationen auch in den alten Mitgliedstaaten der EU bestehen. Wer die Situation in den neuen Mitgliedstaaten analysiert, stellt fest, dass der Übergang von der staatlich gelenkten Wirtschaft zur sozialen Marktwirtschaft erhebliche Strukturprobleme mit sich bringt. Alle müssen daran arbeiten, dass diese Problemphase nur von kurzer Dauer ist. Arbeitslosigkeit und mangelnde Bildung zählen zu den größten Hemmnissen für die Eingliederung. Die Gemeinschaft unserer Mitgliedstaaten, die sich auf soziale Werte beruft, muss diese gesellschaftspolitische Zeitbombe entschärfen. Die Schaffung neuer Arbeitsplätze hat höchste Priorität, darin unterstütze ich die Kollegin in 't Veld, Jobs, Jobs, Jobs, das ist das, was wir dringend brauchen! Das lässt sich z. B. durch entschiedene Wirtschaftsreformen erreichen, damit günstige Rahmenbedingungen für Unternehmen entstehen, oder auch durch finanzielle Anreize. Ich denke an Steuererleichterungen, Lohnkostenzuschüsse und die Senkung von Sozialversicherungsbeiträgen. Insbesondere kleine und mittlere Unternehmen sind zu stärken, das gilt für alle unsere Mitgliedstaaten. Sie haben das Potenzial, um Arbeitsplätze und Ausbildungsplätze zu schaffen. Und wir kämpfen um jeden dieser Plätze; sie sind dringend notwendig. Bei der Bekämpfung der Ausgrenzung spielen die Sozialpartner eine ganz entscheidende Rolle. Sie ergänzen die Bemühungen des öffentlichen und des privaten Sektors. Der Dialog zwischen ihnen muss intensiviert werden. Ich unterstütze die Gründung von Gewerkschaften und von Unternehmensverbänden. Beides brauchen wir. Erst wenn dort eine große Anzahl von Mitgliedern entsteht, sind beide Bereiche aktionsfähig, dialogfähig und leistungsstark. Meist geht die Ausgrenzung mit unzureichender Bildung und Ausbildung einher. Also ist es notwendig, die Qualität der Bildung und Ausbildung zu fördern. Dabei sind auch diejenigen Bevölkerungsgruppen einzubeziehen, die benachteiligt sind. Nutzen wird die bisherigen Erfahrungen und binden wir die Unternehmen mit ein! Ein letzter Punkt: Der Kampf gegen soziale Ausgrenzung ist umso wirksamer, je intensiver der Informationsaustausch in den Mitgliedstaaten und zwischen den Sozialpartnern ist. Dazu gehört auch der Austausch von innovativen und bewährten PraktikenIch halte diesen, genauso wie der Berichterstatter, Csaba Öry, für ein vorrangiges Ziel. Fausto Correia (PSE ).    Herr Präsident, meine Damen und Herren! Herr Hasse Ferreira, der heute verhindert ist, vertritt ebenso wie ich die Auffassung, dass wirksame Maßnahmen zur Förderung der Arbeitsplatzschaffung und zur Bekämpfung der sozialen Ausgrenzung in der gesamten EU getroffen werden müssen. Die nachhaltige Bekämpfung der Armut setzt die Schaffung von mehr und besseren Arbeitsplätzen voraus, wobei die Qualität dieser Arbeitsplätze nicht minder von Bedeutung ist. Wir möchten hervorheben, dass die Kommunen durch entsprechende Anreize angeregt werden müssen, die Bemühungen um eine verstärkte Arbeitsmarktintegration mitzutragen. Dieser Ansatz ist insofern wichtig, als er nicht nur zum Wirtschaftswachstum beiträgt, sondern auch eine solidarische Entwicklung gewährleistet. In vielen Mitgliedstaaten haben im Zuge von Regierungs- und Systemwechseln auch das Arbeitsrecht und der Arbeitsmarkt einen grundlegenden Wandel erfahren. Meine Damen und Herren! Benötigt wird ein neues Politik- und Gesellschaftsmodell, bei dem auch die Verbesserung der Qualität der schulischen Bildung und der lebenslangen beruflichen Bildung als Beitrag zur Bekämpfung der Arbeitslosigkeit und zur Förderung der sozialen Integration angesehen wird. Weitere wichtige Fragen in diesem Zusammenhang sind die Rolle der Wohnraumversorgung bei der sozialen Eingliederung und die Notwendigkeit einer wirksamen Förderung der Arbeitsmarktintegration junger Menschen mit Hochschulabschluss oder anderen hochwertigen Abschlüssen zwecks optimaler Nutzung der im Bildungswesen erworbenen Qualifikationen. Wenn für Jugendliche Arbeitsplätze im verarbeitenden Gewerbe bereitgestellt werden, kommt dies gleichzeitig der Modernisierung der Wirtschaft zugute. Ferner möchten Herr Hasse Ferreira und ich auf den Vorschlag des Ausschusses für die Rechte der Frau und Chancengleichheit hinweisen, in dem die Mitgliedstaaten aufgefordert werden, den Schwerpunkt auf die Beseitigung der Armut zu legen, unter der vor allem Frauen und Kinder sowie ethnische Minderheiten leiden. Die Lissabonner Strategie zielt nicht nur auf Wettbewerbsfähigkeit ab, sondern beinhaltet auch das europäische Sozialmodell. Die Förderung einer nachhaltigen Wirtschaftsentwicklung – darunter die Schaffung von mehr und besseren Arbeitsplätzen – ist ein Garant für sozialen Zusammenhalt sowie dafür, dass die Einwohner aller EU-Staaten in einem entwickelten Europa in einem Binnenmarkt leben können, der durch Solidarität gekennzeichnet ist. Tomáš Zatloukal (PPE-DE )    . – Herr Präsident, Frau Kommissarin, meine Damen und Herren! Die neuen Mitgliedstaaten haben während der letzten zehn Jahre einen tief greifenden wirtschaftlichen Wandel durchlebt, der sich auf verschiedene Gebiete negativ ausgewirkt hat. Die Hauptfaktoren, die in vielen neuen Mitgliedstaaten der EU zur sozialen Ausgrenzung beitragen, sind eine hohe Arbeitslosigkeit, die nur sehr geringe Mobilität der Arbeitskräfte und Probleme im Zusammenhang mit der sozialen Eingliederung von Personen, die erstmals Arbeit suchen, von Frauen, älteren Menschen, Kranken, Behinderten sowie ethnischen und sprachlichen Minderheiten. Ein starkes Wirtschaftswachstum und mehr Arbeitsplätze sind die grundlegenden Voraussetzungen für die Dauerhaftigkeit und Nachhaltigkeit von Sozialsystemen. Um das Wachstum anzukurbeln, müssen meiner Meinung nach die im Arbeitsmarkt vorhandenen, im Hinblick auf die neuen Mitgliedstaaten geltenden Übergangsmaßnahmen abgeschafft werden. Es gibt keine Statistiken, die die Gründe stützen würden, auf denen die Maßnahmen beruhen, mit denen die einheimischen Arbeitsmärkte in einigen der 15 alten Mitgliedstaaten geschützt werden sollen. Wirksam funktionierende Schul- und Berufsbildungssysteme sind weitere Faktoren, die das Wachstum ankurbeln. Die Zahl der Personen, die diese frühzeitig verlassen, muss eingeschränkt werden, und der Wechsel von der Schule ins Arbeitsleben muss einfacher gestaltet werden, insbesondere für diejenigen, die mit geringen Qualifikationen von der Schule abgehen. Der Zugang zur Schulbildung für benachteiligte Gruppen muss verbessert werden, und wir müssen das lebenslange Lernen insgesamt unterstützen. Ein hochwertiges Bildungssystem kann wirksam an die Bedingungen in einem sich rasch wandelnden Arbeitsmarkt angepasst werden. Die Mitgliedstaaten haben Maßnahmen ergriffen, um die Probleme der Armut und der sozialen Ausgrenzung mittels sieben politischer Prioritäten anzugehen. Zusammen mit der Umsetzung dieses Berichts dürften diese Prioritäten zu einer Ausweitung des Arbeitskräfteangebots führen. Ein zugängliches, nachhaltiges und hochwertiges Gesundheitswesen wird nicht nur zur Bekämpfung von Krankheiten und der Anfälligkeit für soziale Ausgrenzung beitragen, sondern auch zum Erhalt einer produktiven Erwerbsbevölkerung. Die Umsetzung des Berichts über die soziale Eingliederung in den neuen Mitgliedstaaten kann dazu beitragen, die Lebensqualität in den EU-Mitgliedstaaten zu verbessern. Ich möchte mich meinen Kollegen anschließen und dem Berichterstatter ebenfalls zu seiner Arbeit gratulieren. Neelie Kroes,    . Herr Präsident, mich hat das Engagement dieses Hohen Hauses beeindruckt, und ich möchte Ihnen für diese wichtige, anregende Aussprache danken. Ich denke, wir haben zu den meisten von Ihnen aufgeworfenen Problemen gemeinsame Ansichten. Armut und soziale Ausgrenzung stellen nach wie vor große Herausforderungen für die gesamte Union dar. Wir haben seit der Einleitung des Prozesses der sozialen Eingliederung nach dem Europäischen Rat von Lissabon im Jahre 2000 in der Union erhebliche, doch nicht ausreichende Fortschritte erzielt. Herrn Mann und Frau in‘t Veld kann ich versichern, dass Wirtschaftswachstum und Arbeitsplätze, die den sozialen Zusammenhalt fördern, bei der Überprüfung der Agenda von Lissabon zu den Prioritäten gehören. Ermutigt wurden wir auch durch das große Engagement der neuen Mitgliedstaaten. Die Kommission ist derselben uneingeschränkten Auffassung, dass dieser Prozess beschleunigt werden muss, und ist somit dem Parlament für seine nachdrückliche politische Unterstützung gegenüber dem Prozess der sozialen Eingliederung in der Union dankbar. Herrn Libicki möchte ich darauf hinweisen, dass die neuen Mitgliedstaaten von nun an voll in den Prozess einbezogen werden. Der vorliegende Bericht bezieht sich auf den Zeitraum vor dem Beitritt der zehn neuen Mitglieder. Herr Őry und Herr Falbr verwiesen auf die Notwendigkeit der Zusammenarbeit und der Partnerschaft. Das trifft auf meine ungeteilte Zustimmung. Die Mitgliedstaaten sind die entscheidenden Partner bei der Umsetzung der Strategie von Lissabon, und ihr Engagement für eine wirksame Politik der Eingliederung ist ein Schlüsselfaktor für den Erfolg. Ich teile mit Ihnen auch die Auffassung, dass die Bemühungen der Sozialpartner und der Zivilgesellschaft eine grundlegende Voraussetzung für die Bewältigung des Problems der Armut und der sozialen Ausgrenzung sind. Frau Bauer hat zu Recht die Frage des Armutsrisikos für Frauen, insbesondere für allein stehende Mütter, und für Kinder erwähnt. Sowohl der Parlamentsausschuss für die Rechte der Frau und die Gleichstellung der Geschlechter als auch die Kommission treten nachdrücklich für die Gleichstellung von Mann und Frau ein. Diese Strategie ist sehr zweckmäßig, wenn man die speziellen Probleme der Frauen, besonders im Rahmen der Politik der sozialen Eingliederung, behandeln will. Daher begrüße ich sehr die Tatsache, dass viele neue Mitgliedstaaten bereits eine Strategie der Gleichstellung von Mann und Frau umsetzen oder den Aspekt der Gleichstellung in einige ihrer Beschäftigungs- und Sozialprogramme aufnehmen. Selbst in jenen neuen Mitgliedstaaten, in denen das noch nicht erreicht ist, haben die gemeinsamen Memoranden zur Eingliederung die Notwendigkeit erhellt, dieser Frage mehr Aufmerksamkeit zu widmen. Die Kinderarmut ist ein EU-weites Problem, das die gesamte Palette der Beschäftigung und der Sozialpolitik berührt. Sie tritt sehr häufig dann auf, wenn die Eltern arbeitslos sind oder wenn es an qualitativ guten Arbeitsplätzen mangelt, oder – worauf mehrere Abgeordnete zu Recht hingewiesen haben – sie kann von der Ausgrenzung bestimmter Bevölkerungsgruppen, wie der Roma, herrühren. Die EU bekämpft diese Erscheinung mit der europäischen Beschäftigungsstrategie sowie mit speziellen Politiken, und daran tut sie Recht. Der Kampf wird weitergehen. Csaba Őry (PPE-DE ),    . – Ich möchte nur fragen, ob die Möglichkeit besteht – da jetzt nur noch so wenige von uns im Saal sind –, die Abstimmung über den Bericht statt heute auf der Miniplenarsitzung in zwei Wochen abzuhalten? Der Präsident    . – In diesem Fall wäre es sinnvoller, die Vertagung während der Abstimmung zu beantragen, Herr Berichterstatter. Da ich zu diesem Zeitpunkt selbst Sitzungspräsident bin, werde ich mich dem natürlich nicht entgegenstellen. Aus meiner Sicht ist es jedoch sinnvoller, die Vertagung zum Zeitpunkt der Abstimmung zu beantragen. Bernd Posselt (PPE-DE ).    Herr Präsident! Ich möchte mich bei allem Respekt vor meinem lieben Kollegen energisch dagegen wenden. Der Punkt steht auf der Tagesordnung, und ich bin der Meinung, wir sollten darüber abstimmen. Der Präsident. –    Herr Posselt, ich schlage Ihnen vor, sich gleich dazu zu äußern. Wir werden bei der Abstimmung darüber sprechen, und wenn es einen Antrag auf Vertagung gibt, wird er dem Plenum vorgelegt. Die Aussprache ist geschlossen. Die Abstimmung findet im Anschluss an die Aussprache von heute Nachmittag statt. Der Präsident    . – Nach der Tagesordnung folgt nunmehr die Aussprache über fünf Entschließungsanträge zu Bolivien.(1) Marios Matsakis (ALDE ),    . Herr Präsident, Bolivien wird von Zeit zu Zeit von Bürgerunruhen erschüttert und steht zurzeit mit den Worten seines Präsidenten Carlos Mesa ‚am Rande des Bürgerkriegs’. In den Straßen von La Paz haben gewaltsame Zusammenstöße zwischen Sicherheitskräften und Demonstranten stattgefunden, die eine Reform der Wirtschaft und mehr Rechte für die indigene Bevölkerung fordern. Die Gefahr der Eskalation der Gewalt wächst mit jedem Tag. Solche Zusammenstöße sollten niemanden verwundern, denn die ursächlichen Faktoren wirken seit langem. Zunächst besteht eine gewaltige und ungerechte Diskrepanz bei der Verteilung des Reichtums. Zweitens sind die indigene Bevölkerung, die Bauern und zahlreichen Arbeitslosen weitgehend vom wirtschaftlichen und politischen Leben ausgeschlossen. Drittens gehören etwa 85 % der landwirtschaftlichen Nutzfläche nur 15 % der Bevölkerung, und obwohl Bolivien die zweitgrößten Gasreserven in Südamerika besitzen soll, wird diese natürliche Ressource viertens nicht in ausreichendem Maße zum Nutzen des bolivianischen Volkes verwendet, sondern dient weitgehend der Bereicherung ausländischer Multis und einer zahlenmäßig kleinen Elite. Alles das und noch viel mehr hat zu der potenziell explosiven Situation geführt, vor der wir heute stehen. Die Ihnen vorliegende Entschließung ruft im Grunde zu weiteren Anstrengungen zur Vertiefung und Erweiterung der Demokratie in Bolivien auf und fordert die EU und ihre Mitgliedstaaten auf, die Regierung in angemessener Weise zu unterstützen, um eine friedliche und gerechte Lösung herbeizuführen und die drohende Katastrophe eines Bürgerkriegs abzuwenden. Fernando Fernández Martín (PPE-DE ).    Herr Präsident! Ich glaube, dass nach der Geschäftsordnung des Parlaments derjenige, der diese Entschließung ursprünglich eingereicht hat, nämlich die Fraktion der Europäischen Volkspartei (Christdemokraten) und europäischer Demokraten, als Erster sprechen muss. Der Präsident    . – Ich werde diesen Punkt der Geschäftsordnung prüfen, inzwischen erteile ich trotzdem Herrn Yañez-Barnuevo García das Wort. Luis Yáñez-Barnuevo García (PSE ),    Herr Präsident! Bolivien taumelt zwischen Chaos und Bürgerkrieg. Der Kollaps der staatlichen Institutionen, das Fehlen von Autorität und vor allem die in La Paz herrschende Unordnung lassen uns das Schlimmste befürchten, wenn es nicht schon eingetreten ist. Aber was ist in Bolivien geschehen, dass sich die Situation zu solch einem Extrem entwickelt hat? Es gibt viele Gründe: die Aufeinenderfolge schlechter Regierungen, das Scheitern der Politiken des neoliberalen Fundamentalismus, die Verzweiflung der verarmten und vom System ausgegrenzten Massen, das räuberische Verhalten der multinationalen Gesellschaften und – das müssen wir auch akzeptieren – das fehlende Verständnis – oder schlimmer noch, die Gleichgültigkeit – der internationalen Gemeinschaft. Die Wahrheit ist, dass Bolivien heute ein gescheiterter, unregierbarer und in höchstem Maße instabiler Staat ist, dessen Lage sich sogar noch verschlimmern kann, was eine Lösung noch schwieriger und aufwändiger macht. Ich war erst vor einem Monat auf Geheiß der spanischen Regierung in La Paz und Santa Cruz de la Sierra, um mir ein Bild von der Lage zu machen und mögliche Maßnahmen vorzuschlagen. Nachdem ich meinen Bericht nochmals gelesen habe, stelle ich mit Bedauern fest, dass sich die Dinge in die Richtung entwickelt haben, die ich vorausgesagt hatte, doch das ist nicht mein Verdienst, ich war kein Visionär; es war schon offensichtlich, wie auch zwei Jahre zuvor, dass Bolivien dem Abgrund zusteuerte. Bei diesem Besuch fand ich weder unter den traditionellen Parteien noch den so genannten „aufstrebenden Parteien“ und praktisch bei keinem der politischen Führer die leiseste Spur von Orientierungssinn für den Staat und keinerlei klare und selbstlose Analyse dessen, was für das Land gut wäre. Alle - oder fast alle - kalkulierten, was für sie persönlich am besten sei: die Wahl eines verfassunggebenden Parlaments, Wahlen der Präfekten in den neun Verwaltungsbezirken des Landes, ein Referendum über die entstehenden autonomen Gebiete wie Santa Cruz de la Sierra... Zu jenem Zeitpunkt bin ich nur einer grundlegenden Ausnahme begegnet: dem Präsidenten selbst, Carlos Mesa, in dem ich einen Mann mit guten Vorsätzen fand, der versucht, Lösungen durch Dialog und Verhandlungen zu finden. Aber er war und ist noch allein, ohne Partei, ohne parlamentarische Unterstützung und mit einer vielgestaltigen Opposition konfrontiert, die von ihm widersprüchliche Lösungen fordert. Damals war sein einziges Plus eine große Popularität und eine unbestreitbare Beherrschung der Fernsehmedien. Da er willens war – und er stand zu seinem Wort –, keine Demonstrationen und Straßenproteste niederzuschlagen, bemächtigten sich die Streikposten der radikalsten Parteien und Gewerkschaften der Straßen und zwangen ihn zum Rücktritt. Darüber hinaus verweigerten sie den Präsidenten des Senats und des Kongresses den Zugang zum Präsidentenamt, obwohl diese nach der Verfassung die Nachfolger eines zurückgetretenen Herrn Mesa sein müssten, und zwangen den Präsidenten des Obersten Gerichtshofs, den dritten in der Reihe der Nachfolge, die Staatsführung zu übernehmen, aber nur, um in drei Monaten allgemeine Wahlen ausrufen zu können. So paradox es klingt, Herr Präsident, dies ist vielleicht die einzige und beste demokratische Lösung. Aber nicht wegen der Forderungen und Berechnungen der radikalsten Interessengruppen, nicht weil dies den Bürgern ihre rechtmäßige Rolle zurückgeben würde, die ihnen auf der Straße aus den Händen genommen wurde, weil „die Straße“ von Minderheitensektoren übernommen wurde, die nicht die Unterstützung der übergroßen Mehrheit der 10 Millionen Menschen in Bolivien haben. Was tut unterdessen die internationale Gemeinschaft? Nicht viel. Deshalb wurde das Thema in diesem Parlament auf die Tagesordnung gesetzt: Die Europäische Union muss global agieren; sie und ihre Mitgliedstaaten sind die Hauptgeldgeber für Entwicklungshilfe in Bolivien. Weil wir wollen, dass Bolivien regierbar und stabil ist, und weil unsere Interessen auf dem Spiel stehen, muss der Rat seine Botschafter anweisen, dafür zu sorgen, dass Bolivien eine friedliche, demokratische und freie Lösung finden kann. Es darf nicht wieder geschehen, dass der Reichtum Boliviens wie Silber, Kautschuk oder Holz ins Ausland oder an eine einheimische Elite geht, anstatt zum Wohle des bolivianischen Volkes verwendet zu werden. Der Präsident    . – Bevor ich dem nächsten Redner das Wort erteile, werde ich unserem Kollegen Fernández Martín antworten, der mich um die Erläuterung eines Punktes unserer Geschäftsordnung bat. Wenn es sich um Redner handelt, die sich im Namen ihrer Fraktion äußern, wird die Reihenfolge in Abhängigkeit von der Fraktionsgröße festgelegt, d. h. zuerst die PPE, danach die PSE und so weiter. Wenn es darum geht, Verfassern das Wort zu erteilen oder über Entschließungen zu debattieren, dann wird die Reihenfolge nach der chronologischen Reihenfolge der Wortmeldungen festgelegt. Es geht also nicht darum, zur größten Fraktion zu gehören, sondern der Schnellste zu sein. Um auf Ihre Frage in Bezug auf Montagabend zurückzukommen, so waren die drei Schnellsten die Liberalen, die Sozialdemokraten und die Grünen. Die PPE stand nicht auf dem Siegerpodest. Somit haben Sie problemlos das Wort, wenn Sie an der Reihe sind. Ich weise Sie darauf hin, dass diese Verfahrensweise so alt ist, wie unser Parlament. Raül Romeva i Rueda (Verts/ALE ),    Herr Präsident! Die derzeitige gespannte und chaotische Lage in Bolivien war, so fürchte ich, zu erwarten. Wir wussten seit einiger Zeit, dass breite Sektoren der Zivilgesellschaft, insbesondere die einheimische Bevölkerung, Kleinbauern, Arbeiter und Arbeitslose, aus dem politischen und wirtschaftlichen Leben des Landes ausgegrenzt waren. Doch wir in Europa können nicht tun, als würde uns das, was dort geschieht, nichts angehen. Sechsundzwanzig der kürzlich privatisierten Gesellschaften sind in ausländischen Händen, viele von ihnen in europäischen, doch diese Tatsache hat nicht zur Lösung der Krise beigetragen und hat der Bevölkerung keinen größeren Zugang zu Gas und Wasser verschafft. Das Problem ist, dass wir in der Europäischen Union im Rahmen der internationalen Gremien ständig den Privatisierungsprozess in Lateinamerika unterstützen, ohne jegliche Garantien, dass ein Mindestmaß an Grundsätzen der sozialen Verantwortung der Unternehmen erfüllt werden. Was geschieht also? Die Unternehmen erhalten Kredite, sie investieren, sie wollen Geld verdienen, doch wenn lokale Gruppen mobilmachen, weil sie ausgesperrt wurden oder wegen Preiserhöhungen infolge der Privatisierungen, beschließen die europäischen Unternehmen, das Land zu verlassen und fordern darüber hinaus noch eine Entschädigung dafür - was die Krise noch mehr zuspitzt. Aus diesen Gründen muss die Europäische Union, wenn sie eine gewisse Glaubwürdigkeit als Garant für die Menschenrechte in der Welt bewahren will, die Aktionen von Energieunternehmen europäischer Herkunft in Bolivien und an anderen Orten untersuchen und muss in Bezug auf die Erfüllung der Normen der sozialen Verantwortung der Unternehmen, die im Ausland investieren, viel mehr Forderungen stellen. Ilda Figueiredo (GUE/NGL ),    . Herr Präsident! Wir sind höchst besorgt angesichts der Situation in Bolivien, die eine Folge von Armut und eklatanter sozialer Ungleichheit ist, lehnen aber dennoch jegliche Einmischung von außen und jeglichen Versuch eines Militärputsches ab. Für alarmierend halten wir auch die separatistischen Bestrebungen bestimmter Wirtschaftskreise in Santa Cruz, die die Energieressourcen des Landes monopolisieren wollen. Daher hoffen wir, dass es der bolivianischen Gesellschaft gelingt, einen Konsens über die erneute Verstaatlichung der natürlichen Ressourcen des Landes – insbesondere der Energie- und Wasservorräte – zu erzielen sowie zur Entwicklung und zum Wohl der Bevölkerung beizutragen. Ferner hoffen wir auf die Durchsetzung des Urteils des Verfassungsgerichts, in dem bestimmte Übereinkünfte zwischen der vorherigen Regierung und multinationalen Konzernen im Energiebereich für rechtswidrig erklärt wurden, weil das bolivianische Parlament dazu nicht angehört worden war. Außerdem müssen die Verantwortlichen für die Massaker vom Oktober 2003 tatsächlich zur Rechenschaft gezogen werden, und wir fordern die Organisation der Amerikanischen Staaten auf, Maßnahmen zum Schutz der gefährdeten Führer der sozialen Bewegung wie Evo Morales und Abel Mamami zu ergreifen. Nicht zuletzt rufen wir die Mitgliedstaaten auf, sich in den internationalen Gremien und auf bilateraler Ebene für den Erlass der Auslandsschulden Boliviens einzusetzen. Fernando Fernández Martín (PPE-DE ),    Herr Präsident! Wir wissen nicht, was jetzt gerade in Bolivien vor sich geht, einem Land, das einige der dramatischsten Zeiten in seiner Geschichte durchlebt. Der Regierungspalast, der Sitz der Präsidentschaft der Republik, ist bei den Bolivianern als „verbrannter Palast“ bekannt. Er ist mehrmals im Laufe vieler Volkserhebungen in diesem Land niedergebrannt. Gegenüber dem Palast, auf der Plaza de Armas von La Paz, steht eine Büste des Präsidenten, General Gualberto Villarro, der 1943 während einer der vielen Erhebungen, die dort stattfanden, ermordet wurde, aufgehängt an einem Laternenmast. Glücklicherweise hat der Präsidentenpalast nach den Informationen, die ich vor gerade einer halben Stunde erhalten habe, bislang keinen Schaden erlitten, und der zurückgetretene Präsident hat soeben in einem dramatischen Appell dazu aufgerufen, Blutvergießen und Bürgerkrieg zu verhindern. Ich halte es für meine Pflicht, im Namen meiner Fraktion anzuerkennen, dass Präsident Mesa sein Versprechen gehalten hat, die Protestbewegungen niemals gewaltsam niederzuschlagen, und ich bedaure, dass solch eine außergewöhnliche Haltung, die in einem Land mit einer Geschichte wie der Boliviens so unüblich ist, nicht von den Oppositionsführern erwidert wurde, die meiner Ansicht nach von den Ereignissen überrannt wurden und deren Erklärungen in den letzten Stunden immer radikaler geworden sind. Im Moment geht in Bolivien die Macht von der Straße aus. Während die Abgeordneten in Sucre tagen, weil es aufgrund der Blockaden nicht einmal möglich war, zum Kongressgebäude in der Hauptstadt La Paz vorzudringen, haben die Botschaften ihre Krisenpläne zum Verlassen des Landes in Angriff genommen. Heute, da wir uns anschicken, über die Entschließung zur Unterstützung der Bolivianer und zum Appell für die Achtung und Unterstützung der Institutionen und der verfassungsmäßigen Ordnung abzustimmen und sie anzunehmen, bleibt mir nur, Gott und die Quechua- und Aymara-Götter anzurufen, ihre Führer zu erleuchten und das bolivianische Volk zu segnen und zu schützen. Bernd Posselt,    . – Herr Präsident! Ausgerechnet Bolivien, das Land, das nach dem großen Befreierpräsidenten Simón Bolívar benannt ist, der ja für ganz Lateinamerika steht, befindet sich in einer Dauerkrise. Und wenn man in den Kessel von La Paz kommt, dann fällt einem sofort die extreme Diskrepanz auf zwischen der Schönheit dieses Landes und der unglaublichen Depression, die über den Menschen liegt. Man hat Bolivien ja auch einmal als den Bettler auf dem goldenen Thron bezeichnet. Früher machten den goldenen Thron in erster Linie Erz, Gold und andere Mineralien aus, heute sind es immer stärker Erdöl und Erdgas. Wir sehen natürlich, dass dieses Land zum Spielball der politischen und wirtschaftlichen Mächte zu werden droht. Deshalb haben wir natürlich die Verpflichtung, zur Stabilisierung dieses Landes beizutragen. In der Nachbarschaft gibt es große Länder wie beispielsweise Brasilien, um das sich mein Kollege Albert Deß in vorbildlicher Weise kümmert, indem er dort dafür gesorgt hat, dass durch entsprechende Maßnahmen vor allem für die Landwirtschaft, die kleinen Bauern, die unabhängigen bäuerlichen Betriebe mehr Stabilität einkehren konnte, dass langsam ein Mittelstand wächst. Diesen Weg müssen wir auch in Bolivien gehen, sonst droht diesem Land der Zerfall, mit allen politischen Folgen, die dies für die gesamte Grenzziehung in Lateinamerika hätte. Deshalb müssen wir mit allen Mitteln darauf hinarbeiten, dass es zu einem friedlichen Übergang kommt, dass es zu international kontrollierten Neuwahlen kommt, dass es vor allem aber auch zu einer Stärkung der Selbstheilungskräfte des Landes kommt, also zu einer Stärkung der Kleinbauern und der kleinen mittelständischen Betriebe, weil ansonsten dieses Land, das lange ein Spielball von Konzernen und skrupellosen Seilschaften war, zu einem Konfliktherd zu werden droht, der auch die Nachbarschaft, auch Brasilien, z. B. Mato Grosso, mit in den Strudel zu reißen droht. Deshalb brauchen wir in diesem Haus endlich eine Strategie für Lateinamerika. Es gibt zwei große christlich-europäisch geprägte Kontinente: Nordamerika und Südamerika. Bei uns wird Südamerika vernachlässigt, und das ist etwas, was sich eines Tages bitter rächen könnte. Neelie Kroes,    . Herr Präsident, die Europäische Kommission ist außerordentlich beunruhigt über die kritische politische Lage in Bolivien. Wir verfolgen die Situation sehr aufmerksam. Viele Länder in der Andenregion haben in den letzten Jahren schwere politische und institutionelle Krisen durchlebt, aber die Ereignisse in Bolivien haben gezeigt, dass es sich hier um ein besonders fragiles und anfälliges Staatswesen handelt, nicht zuletzt deshalb, weil es eines der ärmsten und am wenigsten entwickelten Länder in Südamerika mit hochgradiger Ungleichheit ist. Das derzeit zunehmend anarchische Klima, das am Montagabend zum Rücktritt von Präsident Carlos Mesa geführt hat, ist zutiefst Besorgnis erregend. Zu diesem kritischen Zeitpunkt ruft die Kommission alle bolivianischen Bürger, Arme wie Reiche, Bürger jeglicher ethnischer Herkunft und aus allen Regionen des Landes auf, ihre entsprechenden Forderungen und Bestrebungen friedlich, im Dialog, im Rahmen der Demokratie und der Rechtsstaatlichkeit sowie im Einklang mit der Verfassung zu verfolgen. Zwar sind wir erleichtert, dass es im Verlauf der jüngsten Unruhen bisher, soweit wir informiert sind, nur wenige Verletzte gegeben hat, doch ist es jetzt absolut unerlässlich, dass die führenden Politiker Boliviens und die Zivilgesellschaft zusammenarbeiten, um ihr Land aus den gegenwärtigen Schwierigkeiten in einem Geist des Friedens, des Dialogs, der Toleranz und der nationalen Versöhnung herausführen. Sowohl die Geschichte Europas als auch die Lateinamerikas lehrt, dass Gewalt oder undemokratische Lösungen den Bürgerinnen und Bürgern keinen dauerhaften Frieden oder Wohlstand bringen. Ihre aufrichtigen, doch oft widerstreitenden Forderungen und Bestrebungen lassen sich nur auf dem Wege der Zusammenarbeit mit dem Ziel der Herstellung von Konsens und Einigkeit erfolgreich durchsetzen. In dieser Hinsicht hofft die Kommission, dass die Bemühungen der katholischen Kirche um die Organisierung eines nationalen Dialogs und um die Sicherung eines reibungslosen Übergangs auf dem Boden der Verfassung fortgeführt und von Erfolg gekrönt werden. Die Kommission hat durch Anwendung unseres Rapid-Reaction-Mechanism einen echten praktischen Beitrag zur Förderung des Dialogs in Bolivien geleistet. Mit diesem Soforthilfemechanismus werden dem Club von Madrid bis zu 185 000 Euro bereitgestellt, mit denen ein sechsmonatiges Programm der Beratung auf hoher Ebene und der Förderung der Konsensbildung sowie der Stärkung von Führungsfähigkeiten umgesetzt werden soll, das Mitte April eingeleitet wurde und im Vorfeld der lang erwarteten verfassunggebenden Versammlung fortgeführt wird. Kommission und Rat haben darüber hinaus in enger Zusammenarbeit einen EU-Aktionsplan für Bolivien erstellt, der Mitte Mai verabschiedet wurde. Er bildet einen Rahmen für eine kohärente, strukturierte gemeinschaftliche Aktion der EU-Organe und der Mitgliedstaaten sowohl auf gemeinsamer als auch auf einzelstaatlicher Grundlage. Zur Aktion gehört die Teilnahme an einem konstruktiven politischen Dialog, die Unterstützung der verfassunggebenden Versammlung, die Achtung der Rechte der indigenen Bevölkerung, der Austausch von Erfahrungen mit unterschiedlichen Modellen regionaler Autonomie sowie die konstruktive Weitergabe von EU-Erfahrungen bei der Sicherung der Ergebnisse ausländischer Investitionen für alle Bolivianer. Bolivien wurde auch für 2005-2006 in die Liste der für die Europäische Initiative für Demokratie und Menschenrechte in Frage kommenden Länder aufgenommen. Im bolivianischen Kontext sind Projekte im Zusammenhang mit Ausbildung, Überwachung und Bewusstseinbildung auf dem Gebiet der Demokratie und der Menschenrechte, Projekte zur Förderung der Rechte von Minderheiten und indigenen Völkern sowie Projekte zur Förderung der Rolle der Zivilgesellschaft bei der Konfliktprävention alle unterstützungswürdig. Solche Unterstützung lässt sich leider angesichts der gegenwärtigen Krise in Bolivien nur in begrenztem Maße verwirklichen. Die Kommission begrüßt den Entschließungsentwurf des Europäischen Parlaments, der die Notwendigkeit der umfassenden Achtung der Demokratie und der Rechtsstaatlichkeit unterstreicht und den Forderungen nach Dialog eine weitere ganz wichtige EU-Stimme hinzufügt. Der Präsident    . – Die Aussprache ist geschlossen. Die Abstimmung findet sofort im Anschluss an die Aussprache statt. Der Präsident    . – Nach der Tagesordnung folgt die Aussprache über sechs Entschließungsanträge zur Pressefreiheit in Algerien.(1) Marios Matsakis (ALDE ),    . Herr Präsident, ich möchte dem Sekretariat der ALDE-Fraktion, der ich angehöre, für die rasche Einreichung der Anmeldung danken, was mir Gelegenheit gibt, als erster Redner in dieser Aussprache aufzutreten. In Algerien versucht Präsident Bouteflikas Regierung nach wie vor, mittels Gerichtsverfahren, die jeder Glaubwürdigkeit, Unabhängigkeit oder Rechtmäßigkeit entbehren, Journalisten, die nach Auffassung des herrschenden Regimes den Präsidenten oder die Regierung verächtlich machen oder angreifen, zum Schweigen zu bringen. Diese so genannten Angriffe sind in Wahrheit nichts weiter als die normale unabhängige Kritik politischer Journalisten, der wir in allen freien demokratischen Ländern tagtäglich begegnen. Als Ergebnis dieses Krieges gegen die freie Presse werden zahlreiche Journalisten vor die Gerichte gezerrt, und viele wurden eingekerkert oder zu brutalen Geldstrafen verurteilt. Ihre Liste ist lang, und die Fälle des Herausgebers der Tageszeitung Herrn Fouad Boughanem, und des Karikaturisten Hakim Laâlam, die von einem Gericht in Algier wegen Diffamierung zu zwei Monaten Gefängnis und einer Geldstrafe von 250 000 Dinar verurteilt wurden, sind jüngste Beispiele. Dazu gehört auch der Fall des Verlegers Mohammed Benchicou, der sich bereits wegen Verleumdung im Gefängnis befindet und dessen Verlegung ins Krankenhaus – um die der Gefängnisarzt ersucht hat, damit er die dringend nötige Behandlung erfährt – die Gerichte abgelehnt haben, obwohl humanitäre Gründe geltend gemacht wurden. Wir rufen die algerische Regierung auf, den Grundsatz der Redefreiheit zu achten und Journalisten nicht länger zu schikanieren, um die Stimmen des Demokratisierungsprozesses und der Oppositionspresse mundtot zu machen. Lidia Joanna Geringer de Oedenberg (PSE ),    . Die Probleme mit der Pressefreiheit in Algerien sind nicht neu. Seit Anfang der neunziger Jahre sind Journalisten und Intellektuelle in diesem Land ständigem Druck, Angriffen und Verhaftungen ausgesetzt. Ich brauche nur zu erwähnen, dass in den neunziger Jahren etwa 60 Journalisten im Bürgerkrieg ermordet worden sind. Das Hauptproblem besteht zurzeit darin, dass die algerischen Behörden sich der Privatpresse gegenüber offen feindselig verhalten, auf diese Bedrohung muss die internationale Gemeinschaft reagieren. Häufige Repressionen gegenüber einer Reihe algerischer Publikationen sind an der Tagesordnung. Es gibt eine offizielle Zensur, und der Staat ist Alleininhaber der Druckereien. Die Herausgeber haben ständig Schulden bei den Druckereien, wodurch der Staat noch größere Kontrolle über die Presse wie über den gesamten Medienmarkt erlangt. Die Journalisten sehen sich großen Problemen gegenüber, denn es ist für sie außerordentlich schwierig, unter diesen Bedingungen zu arbeiten. Ihr offizieller Status ist nicht geregelt, sie besitzen keine Arbeitsverträge und beziehen kein regelmäßiges Gehalt, und ihre Gewerkschaft verdient eigentlich diesen Namen gar nicht. Gegen zahlreiche Journalisten sind Gerichtsverfahren anhängig, sehr viele andere wurden bereits zu Gefängnisstrafen verurteilt. Unter diesen Umständen ist es für die Behörden ein Leichtes, die Presse unter Druck zu setzen, sie zu kontrollieren und die Pressefreiheit zu beschneiden. Aber dennoch ist die Presse eine wichtige Informationsquelle und ein machtvolles Instrument der Meinungsbildung. Zur Unterstützung der Demokratie und der Achtung der grundlegenden bürgerlichen Freiheiten in Algerien, das immerhin ein Nachbarstaat der EU ist, sind unsererseits entschlossene Maßnahmen erforderlich, um die Stellung der unabhängigen Medien zu festigen und die Bereitstellung pluralistischer und breit gefächerter Informationen zu fördern. Ich fordere die EU auf, der Pressefreiheit, der Stärkung der Demokratie und der Achtung der Menschenrechte in Algerien bei der Umsetzung ihrer Nachbarschaftspolitik im Mittelmeerraum Vorrang einzuräumen. Raül Romeva i Rueda (Verts/ALE ),    Herr Präsident! Die Freiheit der Meinungsäußerung und die Pressefreiheit gehören zu den Grundlagen, auf denen jede Demokratie fußen muss, die die Menschenrechte achten will. Deshalb unterstützt die Europäische Initiative für Demokratie und Menschenrechte die Entwicklung von pluralistischen Medien und die Stärkung der unabhängigen Medien, auch in Algerien, und sie muss es auch weiterhin tun. In diesem Zusammenhang muss ich sagen, dass ich über die derzeitige Situation der Pressefreiheit in Algerien besorgt bin, insbesondere nach der Reform des 2001 verabschiedeten Strafgesetzbuchs, und speziell der Bestimmungen, die lange Gefängnisstrafen für Diffamierung vorsehen. Deshalb wäre es eine ausgezeichnete Geste seitens der algerischen Behörden, im Rahmen der Europa-Mittelmeer-Nachbarschaftspolitik und des Assoziationsabkommens die wegen Diffamierung verurteilten Journalisten unverzüglich freizulassen, den Ausnahmezustand aufzuheben und die Verfolgung der algerischen privaten Medien einzustellen. Dies alles würde gewaltig zur Entwicklung und Stärkung der Rechtsstaatlichkeit und der Achtung der Bestimmungen von Artikel 2 des Assoziationsabkommens beitragen. Jaromír Kohlíček (GUE/NGL ),    . Die Republik Algerien ist ein sehr wichtiges Partnerland für die Mitgliedstaaten der Europäischen Union. Es geht um weit reichende wirtschaftliche Interessen, und das nicht nur für Frankreich. Millionen von Menschen kommen von dort, um in der Europäischen Union zu arbeiten. Es hat in Algerien schon immer mehrere sprachliche und kulturelle Gruppen gegeben, aber neben diesem sprachlichen und kulturellen Reichtum besteht nach wie vor eine große Kluft zwischen den rein islamisch orientierten, kompromisslos arabischen und den quasi europäischen Ansätzen, insbesondere seit Erlangung der Unabhängigkeit. Der europäische Ansatz steht im Zusammenhang mit der Verwendung von Französisch als zweite Amtssprache im öffentlichen Leben und in den Schulen. Unglücklicherweise ist es so, dass der arabische Ansatz häufig mit der Unterdrückung der herkömmlichen demokratischen Freiheiten einhergeht. Die Frage ist nun, wie man die demokratischen Tendenzen in Algerien unterstützen kann. Meine Damen und Herren, bevor wir über den Bericht abstimmen, möchte ich Sie auffordern, der Förderung der Demokratie den Vorrang zu geben. Ausgehend von dem, was ich über das Alltagsleben in der Tschechischen Republik weiß, einem Land, in dem sich mehr als 80 % der Presse in den Händen zweier ausländischer Eigentümer aus einem der Nachbarländer befinden, kann ich sagen, dass die Pressefreiheit unter bestimmten Umständen für ein Land von entscheidender Bedeutung ist. Die Fraktion der Grünen/Freie Europäische Allianz unterstützt den Entschließungsantrag selbstverständlich. Erik Meijer,    . Herr Präsident! Algeriens Geschichte bietet keinen fruchtbaren Nährboden für Demokratie, Menschenrechte und Pressefreiheit. Nach dem jahrelangen extrem gewaltsamen Unabhängigkeitskampf gegen die französischen Kolonialherren wurde die junge Demokratie in dem befreiten Land durch den Staatsstreich von Boumedienne zu Fall gebracht. Nach Jahren der dadurch bedingten Stagnation wurden Wahlen angesetzt. Wären sie nicht abgebrochen worden, hätten islamitische Fundamentalisten gewonnen. Seither wird das Land vom Militär und von Bürokraten regiert, die ihre Angst vor dem Fundamentalismus mit einem arabischen Nationalismus verbinden, der gegen die Minderheit der Berber und 130 Jahre Einfluss der französischen Kultur gerichtet ist. Die Nachbarschaftspolitik, die die Europäische Union zu entwickeln beabsichtigt, kann dem gegenüber nicht gleichgültig sein. Wir würden einen schwerwiegenden Fehler begehen, wenn wir die Augen vor solch grundlegenden Rechten wie Meinungsfreiheit und Informationsfreiheit verschließen würden. Beim nächsten Gedankenaustausch mit dem algerischen Parlament müssen zumindest die Maßnahmen gegen Zeitungen und Journalisten diskutiert werden. Ich hoffe, auch Rat und Kommission messen den Menschenrechten eine größere Bedeutung bei als Gaslieferungen und anderen wirtschaftlichen Interessen. Neelie Kroes,    . Herr Präsident, die Europäische Kommission teilt die Besorgnis des Europäischen Parlaments und der internationalen Gemeinschaft über die Demokratie in Algerien. Mit der Hilfe unserer Delegation in Algier verfolgen wir sehr aufmerksam die Geschehnisse im Lande, insbesondere was die Grundfreiheiten, die Medien und die Pressefreiheit angeht. Alle diese Fragen sind vor dem Hintergrund eines politischen Dialogs mit Algerien zu sehen, der in der Vergangenheit relativ vernachlässigt worden ist. Da kein Rechtsrahmen existiert, hatte die Kommission bisher einen etwas eingeschränkten Spielraum, um diese Fragen bei den algerischen Behörden anzusprechen. Doch selbst unter diesen Bedingungen hat die Kommission in bilateralen Gesprächen mit offiziellen Partnern in Algerien oder auf EuroMed-Treffen auf Ministerebene stets auf die Achtung von Grundwerten wie Demokratie, Einhaltung von Menschenrechten und Rechtsstaatlichkeit gedrängt. Wie Sie wissen, ist das Assoziierungsabkommen EU-Algerien kürzlich von allen Partnern der EU und Algeriens ratifiziert worden. Es soll am 1. September 2005 in Kraft treten. Die Ratifizierung des Assoziierungsabkommens hat einem erneuerten politischen Dialog über alle sensiblen Fragen, auch die Fragen im Zusammenhang mit der Umsetzung von Artikel 2 des Abkommens über die Förderung von Demokratie und Rechtsstaatlichkeit und die Achtung der Grundfreiheiten, politischen Auftrieb verliehen. Der erste Assoziierungsrat dürfte noch vor Ablauf des Jahres unter dem Ratsvorsitz des Vereinigten Königreichs zusammentreten. Bei dieser Gelegenheit wird die Kommission Verbindungen und Kontakte mit ihren algerischen Partnern aufnehmen wollen, um Schlüsselfragen in Verbindung mit der Verwirklichung des Assoziierungsabkommens, darunter auch Fragen der Menschenrechte und der Demokratisierung, zu behandeln. Sobald über die Schlüsselfragen beraten worden ist und die Verbindungen geknüpft sind, wollen wir so rasch wie möglich fachliche Unterausschüsse bilden, um die wichtigsten Aspekte des Assoziierungsabkommens, zu denen Menschenrechte und Demokratisierung gehören, umzusetzen. Sowie Algerien bereit ist, in eine neue Phase des verstärkten zweiseitigen Dialogs mit seinen europäischen Partnern einzutreten, wird diese vorbereitende Arbeit die Grundlage für die Endfassung eines gemeinsamen Aktionsplans auf dem Gebiet der europäischen Nachbarschaftspolitik bilden, in dem Fragen wie Menschenrechte, Demokratisierung, politische und institutionelle Reform an vorderster Stelle stehen werden. Bis dahin wird die Kommission alle ihr zur Verfügung stehenden Mittel nutzen, um mit Algerien einen konstruktiven Dialog über diese Fragen zu führen, und weiterhin den algerischen Behörden nahe legen, von ihren Versuchen, die Diffamierung zu kriminalisieren, abzulassen. Der Präsident    . – Die Aussprache ist geschlossen. Die Abstimmung findet sofort im Anschluss an die Aussprache statt. Der Präsident    . – Nach der Tagesordnung folgt die Aussprache über sieben Entschließungsanträge zu Aserbaidschan.(1) Marios Matsakis (ALDE ),    . Herr Präsident, die Regierung Aserbaidschans geht auch weiterhin hart gegen oppositionelle politische Gruppierungen vor. Am 21. Mai haben die Polizei und paramilitärische Kräfte Teilnehmer einer friedlichen Kundgebung der Opposition in Baku zusammengeschlagen und verhaftet. Die amtliche Entschuldigung lautete, es sei keine Erlaubnis für die Abhaltung der Demonstration erteilt worden, und das trotz eines offensichtlichen Dekrets von Präsident Alijew am 12. Mai, in der die Regierungsbehörden angewiesen werden, die Versammlungsfreiheit zu respektieren. Bei diesem Vorfall wurden Dutzende Zivilpersonen inhaftiert und viele Journalisten von der Polizei zusammengeschlagen. Es sei hier darauf hingewiesen, dass es das Ziel der Demonstration war, die Notwendigkeit von Änderungen an den Wahlgesetzen Aserbaidschans zum Ausdruck zu bringen, um den Behörden die Möglichkeit zu nehmen, Wahlergebnisse zu fälschen, ferner die Errichtung einer unabhängigen Rundfunkbehörde und die Forderung nach Strafverfolgung des Mörders des unabhängigen Journalisten Elmar Husejnow, der vergangenen Monat vor seiner Wohnung erschossen worden war. Bei anderen Polizeiaktionen wurden zahlreiche Aktivisten der Opposition festgenommen und misshandelt. Im November sollen Parlamentswahlen stattfinden, und es sieht so aus, als würde sich, ähnlich wie vor den Wahlen von 2003, ein vom Staat veranlasstes und umgesetztes Gewaltmuster wiederholen. Wir fordern die Regierung Aserbaidschans und insbesondere Präsident Alijew auf, umgehend die notwendigen Reformen des Wahlrechts einzuleiten und die erforderliche Achtung gegenüber dem Recht seiner Bürger auf freie, faire und demokratische Wahlen zu zeigen. Robert Evans (PSE ),    . Herr Präsident, ich möchte nicht viel mehr über diesen Bericht sagen, als auf einige Bemerkungen des Berichterstatters eingehen. Seit dem Zusammenbruch der Sowjetunion haben die Länder des Südkaukasus ganz klar eine sehr schwierige Zeit durchlebt, und einige von ihnen machen größere Fortschritte als andere. Ich denke, wir alle wollen, dass sich die Lage auf dem Gebiet der Menschenrechte verbessert. Es gibt zahlreiche interne Konfliktsituationen, die erhebliche Beunruhigung verursachen, und ich denke, wir in diesem Parlament sollten dem Präsidenten und den Behörden in Aserbaidschan unsere Hilfe anbieten. Meine Fraktion wird den ersten, aber nicht den zweiten Teil des Änderungsantrags der Verts/ALE-Fraktion nach Erwägung J unterstützen. Ich rufe jedoch alle Kolleginnen und Kollegen auf, dieser Entschließung ihre Unterstützung zu geben, und wir sollten alles in unserer Macht Stehende tun, um dem Volk von Aserbaidschan beizustehen. Erik Meijer (GUE/NGL ),    . Herr Präsident! Seit 15 Jahren sorgt der Zusammenbruch der Sowjetunion für große Veränderungen in Mitteleuropa, während im Osten die autoritären Staatsformen noch weitestgehend intakt sind. Es wurden Privatisierungen und starke Kürzungen im öffentlichen Sektor vorgenommen, wodurch viele Menschen jetzt in Armut leben, aber auf diese Weise entstanden keine parlamentarischen Demokratien nach europäischem Modell. Die Einparteiensysteme wurden durch kleine diktatorische Cliquen von Profitmachern ersetzt, die sich gegenüber niemandem in der Verantwortung sehen. In der Ukraine und Georgien sind Volksbewegungen gegen diese autoritären Führer zu Recht vom Westen unterstützt worden. Auch in Weißrussland, wo die Revolution noch nicht von Erfolg gekrönt gewesen ist, genießt die Opposition, obgleich sie schwach ist, viel ausländische Sympathie. In den ehemaligen Sowjetrepubliken wie Usbekistan und Aserbaidschan, wo die USA inzwischen militärisch und wirtschaftlich sehr präsent sind, fehlt hingegen bislang eine derartige Unterstützung des Auslands für Volksaufstände. Regimekritikern droht Haft oder die Todesstrafe. Eine Aussicht auf freie Wahlen gibt es nicht. Europa muss in den kommenden Wochen und Monaten seine konsequente Solidarität gegenüber jenen Oppositionsbewegungen bekunden, die sich in ihrer Arbeit auf die Demokratisierung von innen konzentrieren. Charles Tannock (PPE-DE ),    . – Herr Präsident, Aserbaidschan wurde 1991 nach dem Zusammenbruch der Sowjetunion unabhängig, hat aber in einem kurzzeitigen Krieg mit dem benachbarten Armenien um das ethnisch-armenische Gebiet von Berg-Karabach 16 % seines einstigen Territoriums verloren und muss jetzt den Unterhalt von etwa 570 000 Binnenvertriebenen bestreiten. Die Korruption ist in Aserbaidschan weit verbreitet, und das Versprechen, von den Ölreserven reich zu werden, ist noch unerfüllt. Das Land leidet infolge des im Baumwollanbau eingesetzten DDT und toxischer Entlaubungsmittel unter schrecklichen ökologischen Problemen im Kaspischen Meer. Es unterhält enge militärische und politische Beziehungen zur Türkei, und die EU hat ein starkes Interesse an der Sicherung des Energiekorridors, durch den westliche Länder mit Erdöl und Erdgas versorgt werden, und an der weiteren Zusammenarbeit mit Aserbaidschan im Kampf gegen den internationalen Terrorismus angesichts jüngster Behauptungen von russischer Seite, Aserbaidschan habe tschetschenische Separatisten unterstützt. Präsident Alijew wurde im Oktober 2003 in einer von internationalen Beobachtern verurteilten umstrittenen und mit groben Mängeln behafteten Wahl gewählt. Aber der aserbaidschanische Präsident hat nunmehr für diesen November freie und faire Parlamentswahlen zugesagt. Die oppositionelle Demonstration vom 4. Juni verlief friedlich, denn erst zwei Wochen vorher hatte die Polizei auf protestierende Oppositionelle eingeschlagen, die trotz eines amtlichen Verbots eine Demonstration in Baku veranstalten wollten, und Dutzende wurden inhaftiert. Die endgültige Entscheidung über den Demonstrationsort wurde nach Verhandlungen zwischen dem Bürgermeister von Baku und Führern der Opposition getroffen, die jetzt vor ernsten Konsequenzen gewarnt haben, wenn bei den Wahlen im November erneut Fälschungen auftreten. Einige Beobachter sehen am Ende sogar einen Aufstand in Aserbaidschan voraus, ähnlich denen in Georgien, in der Ukraine und in Kirgisistan, die jeweils zum Sturz des Regimes führten. Im Zusammenhang mit dem nicht aufgeklärten kürzlichen Mord am Chefredakteur des Elmar Husejnow, wurden Anschuldigungen laut, die Regierung sei darin verwickelt, und eine Verwandte des im Exil lebenden früheren Parlamentspräsidenten und Oppositionellen Rasul Gulijew, die britische Staatsbürgerin Almaz Gulijew, wurde aufgrund der erfundenen Anschuldigung, man habe in ihrer Tasche eine Pistole gefunden, verhaftet, offenbar um Herrn Gulijew davon abzuhalten, zu den Wahlen ins Land zurückzukehren. Aserbaidschan ist eindeutig weit davon entfernt, ein mustergültiger demokratischer und stabiler Europaratsstaat zu sein, und die EU muss nunmehr alles unternehmen, um dort die Demokratie und die Menschenrechte zu fördern. Bastiaan Belder (IND/DEM ),    . Herr Präsident! Frau Kommissarin! Die brisante innenpolitische Situation in Aserbaidschan verdient unsere Aufmerksamkeit. Hauptgrund ist die wachsende Unzufriedenheit bzw. eigentlich die regelrechte Desillusionierung vom autoritären Regime von Präsident Alijew. Diese Unzufriedenheit der Menschen äußert sich in besorgniserregender Weise in einer Zunahme islamitischer Äußerungen. Dass gegenwärtig 20 % aller Aserbaidschaner für die Einführung der Sharia, des islamischen Rechts, sind, spricht Bände. Außerdem ist Aserbaidschan nicht westlich orientiert. Die große innere Unzufriedenheit hat verschiedene Ursachen. So ist die wirkliche Arbeitslosenzahl trotz Öl- und Bauboom sehr hoch und beläuft sich nach Schätzungen auf 20 % bis 30 %. Des Weiteren macht sich die gegenwärtige Regierung des Präsidenten keine Freunde damit, der Opposition den Zugang zu den elektronischen Medien zu verwehren, öffentliche Kundgebungen der Opposition nach Kräften zu blockieren und durch ein von Wahlmanipulationen gekennzeichnetes, wenig repräsentatives Wahlsystem. Die Manipulation von Wahlen ist übrigens eine nationale Tradition, die heutzutage immer raffiniertere Formen annimmt. Kann die Europäische Union als ein offizieller Partner Bakus überhaupt zur friedlichen und demokratischen Entwicklung Aserbaidschans beitragen? Auf jeden Fall bedarf es deutlicher Worte aus Brüssel zu den verwerflichen Repressionen der Regierung, wie auch einer aufmerksamen Wahlbeobachtung von europäischer Seite bei den geplanten Parlamentswahlen im November. Ich hoffe, Rat und Kommission werden Präsident Alijew und seine politische Entourage unumwunden auf die enormen politischen Gefahren einer repressiven Politik, nicht nur im nationalen, sondern in einem wesentlich größeren regionalen Kontext, ansprechen. Marie Anne Isler Béguin (Verts/ALE ),    . – Herr Präsident, ein politischer Übergang ist niemals einfach. Für bestimmte ehemalige autonome Republiken des Sowjetimperiums ist er ohne Zweifel noch viel schwieriger. Wenn die drei Länder des Südkaukasus auf ihren Territorien derzeit mit Konflikten konfrontiert sind, dann ist dies größtenteils dem schrecklichen Erbe Stalins geschuldet, der im Rahmen seiner Strategie „Teile und herrsche“ Berg-Karabach an Aserbaidschan angegliedert hatte. Heute ist der schwelende Konflikt um Berg-Karabach einer der Hauptgründe für die Stagnation in dieser Region. Solange er nicht gelöst wird, ist für diese Region, die immerhin eine natürliche Brücke zwischen der Europäischen Union und Asien darstellt, keine Entwicklungsperspektive zu erwarten. Die schwierige wirtschaftliche, soziale und politische Lage in Aserbaidschan resultiert unmittelbar aus der Existenz dieses gespannten Status quo, und sei es nur auf Grund der großen Anzahl von Flüchtlingen und Binnenvertriebenen, die das Land schwer belasten. Auch wenn die Eröffnung der Ölpipeline Baku-Tbilissi-Ceyhan und die Dividenden aus der Erdölförderung im Kaspischen Meer Anlass für neue Hoffnung auf eine Verbesserung der allgemeinen Lage des Landes sind, so entschuldigt dies jedoch keineswegs die repressive Haltung der Behörden gegenüber der Opposition. Durch seinen Antrag auf Beitritt zum Europarat hat Aserbaidschan aus eigenem Willen die Wahl getroffen, sich Europa zuzuwenden, das sich die Regeln der Demokratie zur Leitlinie gemacht hat. Mit der Unterzeichnung eines ersten Partnerschafts- und Kooperationsabkommens 1999 einerseits und durch die Integration Aserbaidschans in ihre neue Nachbarschaftspolitik andererseits hat die Europäische Union ihren Willen bekundet, das Land in seinem demokratischen Prozess zu begleiten. Heute kann die Union zu Recht Fortschritte in diesem Sinne erwarten. Auch wenn die Befreiung politischer Häftlinge und der Präsidentenerlass zur Anwendung internationaler Normen bei der Achtung der demokratischen Rechte der Bürger zu begrüßen sind, sind die Ereignisse im Mai in Baku, nämlich das der Opposition erteilte Versammlungsverbot und die Festnahme und Inhaftierung oppositioneller Aktivisten, nicht hinzunehmen. Da wir vor allem unsere Freunde in Transkaukasien im Allgemeinen und in Aserbaidschan im Besonderen unterstützen möchten, fordern wir Präsident Alijew und seine Regierung auf, alles dafür zu tun, dass die bevorstehenden Parlamentswahlen im November 2005 ordnungsgemäß und transparent ablaufen und dass die Kandidaten der Opposition ihren Wahlkampf frei und in Sicherheit führen können und angemessenen Zugang zu den Medien erhalten. Dies wird ein guter Beweis für den Willen der Regierung sein, sich auf dem Weg der Demokratie stärker zu engagieren, wozu sie sich während des Treffens mit unserer parlamentarischen Delegation offiziell verpflichtet hat. Armin Laschet,    Herr Präsident, liebe Kolleginnen und Kollegen! Aserbaidschan ist – das ist schon erwähnt worden – ein Partnerland der Europäischen Nachbarschaftspolitik. Es ist auf Drängen des Parlaments mit in diese Nachbarschaftspolitik aufgenommen worden, obwohl es in der ersten Runde, ebenso wie alle anderen Südkaukasus-Republiken, dort nicht verankert war. Insofern haben wir ein relativ anspruchsvolles Programm gegenüber Aserbaidschan. Unsere Prinzipien, unsere Werte, unsere Rechtsstaatlichkeit sollen auch in Aserbaidschan Grundlage für das Handeln des Staates werden. Der Länderbericht, den die Kommission vorbereitet hat, und der in den nächsten Monaten in die Aktionspläne münden soll, bietet die Chance, diesen Prozess der Demokratisierung und der Rechtsstaatlichkeit zu stärken. Dennoch sollten wir bei der Kritik in der Sprachwahl abwägen und wirklich schlimme Menschenrechtsverletzungen auch als solche benennen; wir sollten aber nicht überall die gleiche Sprache verwenden. Wenn ich jetzt eben von den Kollegen gehört habe, es gebe immer mehr Festnahmen, es gebe – wie der Kollege Meijer gesagt hat – keine freien Wahlen, es gebe sogar die Dramatik der Einführung der Scharia in diesem Land, so geht das alles an der Realität in Aserbaidschan vorbei. Wir müssen uns vor Augen führen, in welcher Region dieses Land liegt. Wir haben diese Woche über Usbekistan gesprochen. Dort hat die Regierung bei einer Demonstration 400 bis 500 Zivilisten erschossen! Und wir sprechen hier über einen Vorfall, bei dem am 21. Mai einige Demonstranten verhaftet und nach wenigen Stunden wieder freigelassen wurden und wo danach die Regierung am 4. Juni eine Demonstration der Opposition zugelassen hat. Das entspricht noch immer nicht unserem Demokratie- und Rechtsstaatsverständnis, aber ich finde, in der Wortwahl und darin, wie wir hier Vorgänge beurteilen, sollten wir das in Rechnung ziehen. Es ist richtig, dass wir diese Wahlen beobachten müssen. Die Wahlen finden im November statt, und die Europäischen Institutionen sollten nicht den gleichen Fehler begehen wie in der Ukraine, wo man die Wahlen nämlich am Anfang gar nicht ernst genommen und sie auch nicht begleitet hat. Der Hohe Beauftragte, Herr Solana, ist erst wach geworden, als die Menschen auf den Straßen gegen die Wahlfälschung, die in diesem Land stattgefunden hat, demonstrierten. Deshalb sollten wir als Europäisches Parlament diesen Prozess in den nächsten Wochen und Monaten begleiten. Wir sollten eine Beobachterdelegation hinschicken und wir sollten die jetzt anlaufenden Aktionspläne dazu nutzen, diesem Land zu helfen, das in einer ganz schwierigen Region und in einer Situation, wo Teile des Landes besetzt sind, entschlossen ist, den Weg in Richtung Demokratie und europäische Nachbarschaft zu gehen. Dann leisten wir auch für unsere eigenen europäischen Interessen, für Demokratie, für Menschenrechtsstaatlichkeit, einen besseren Beitrag, als wenn wir auf Länder, deren Situation wir nicht genau kennen, immer nur eindreschen und sie mit scharfen Worten kritisieren. Alyn Smith,    . – Herr Präsident, ich möchte noch einmal auf den ausgezeichneten Redebeitrag meiner Fraktionskollegin Isler Béguin zurückkommen und unterstreichen, wie wichtig der Zeitpunkt dieser Entschließung für Aserbaidschan ist, denn es stehen Wahlen ins Haus. Ich habe im vergangenen Monat mit schottischen Parlamentskollegen die Region besucht, denn wir sind daran interessiert, diesen Ländern mit unseren Erfahrungen eines sozialdemokratischen, bürgerlichen Nationalismus die Hand zu reichen. In dieser Region haben Ereignisse in einem Land allzu oft ernste Auswirkungen in einem anderen. In diesem Zusammenhang möchte ich Ihnen vor allem Ziffer 10 der Entschließung und die Bezugnahme auf die fragile Zivilgesellschaft in Aserbaidschan nahe legen, weil das der Schlüssel zu einer langfristigen Lösung der Probleme in der Region ist. Es steht uns nicht zu, Aserbaidschan, Georgien oder Armenien vorzuschreiben, wie sie ihre Angelegenheiten regeln sollten, aber mit dem Vorzug unserer Erfahrung können wir einer Region die Hand reichen, die in der EU nach Hilfe, Inspiration und vielleicht sogar Führung Ausschau hält. Ich hoffe, diese Entschließung verleiht dem Umgang der Union mit dieser unruhigen Region neuen Auftrieb und vermittelt die positive Erfahrung, die wir für die Zukunft des Landes einbringen können. Jaromír Kohlíček,    Meine Damen und Herren! Immer, wenn ich den Namen der kaukasischen Republik Aserbaidschan höre, denke ich an den enormen Ölreichtum und an ein Regime eines Präsidenten, das im Vergleich zu den Demokratien im übrigen Europa recht hart ist, und ich denke auch an die Probleme mit den Nachbarländern, insbesondere an den Konflikt in Nagorny Karabach. Der große Reichtum des Landes steht im großen Widerspruch zur wachsenden Armut der Bevölkerung. Wie bereits von einem der Vorredner erwähnt, haben diejenigen, die derzeit als Flüchtlinge dort leben, immer noch kein Dach über dem Kopf, anders als beispielsweise in Armenien. Das logische Resultat dieser sozialen Spannungen sind die undemokratischen Maßnahmen, die von der Regierung ergriffen und in dem hier erörterten Entschließungsantrag kritisiert werden. Natürlich geht es bei dem heftig kritisierten Aspekt des politischen Systems um die Tatsache, dass es dort möglich ist, eine große Zahl von Menschen wegen ihrer Teilnahme an Demonstrationen oder Unruhen zu verhaften, ohne dass gegen jeden Einzelnen eine klare Anklage vorgebracht wird - dass sie freigelassen wurden, steht auf einem anderen Blatt. Unter den Verhafteten befanden sich auch Journalisten und Oppositionspolitiker, und das ist etwas, was überall in der Welt rundweg abzulehnen ist. Ihre Freilassung stellt jedoch keine Lösung des Problems dar, insbesondere wenn das betreffende Land Mitglied im Europarat ist. Wir sollten die Entwicklung gemeinsamer demokratischer Werte in dieser Kaukasusrepublik unterstützen und es nicht zulassen, dass die im Mittelalter verhafteten islamischen Kräfte grünes Licht erhalten. Urszula Krupa,    . Wir sprechen heute über Verletzungen der Menschenrechte und der Demokratie in Aserbaidschan, einer weiteren Sowjetrepublik, die nach Georgien und der Ukraine nun ebenfalls um ihre Unabhängigkeit kämpft. Bei den jüngsten Demonstration in Baku sind mindestens mehrere Dutzend Demonstranten festgenommen worden, die demokratische Reformen in ihrem Land gefordert hatten. Schon zuvor – nach den manipulierten Präsidentschaftswahlen von 2003 – waren über 100 Menschen zu Gefängnisstrafen verurteilt worden, weil sie ihre politische Meinung geäußert und der Regierung die Stirn geboten hatten. Die von den Behörden ausgelöste Welle der Gewalt hat zahlreiche Aktivisten der Opposition, Journalisten, Lehrer, aber auch völlig Unbeteiligte getroffen. Aserbaidschan ist ein typisches Beispiel für ein Land, in dem es nur scheinbar einen Umgestaltungsprozess gegeben hat. Seine viel gepriesene Demokratie ist nichts als Fassade, hinter der die totalitären Führer der Kommunistischen Partei ihr Parteibuch gegen ein Scheckbuch eingetauscht haben. Sie haben sich auf Kosten der Gesellschaft Vermögen unter Nägel gerissen, indem sie Menschen manipulierten und sie nicht nur ihrer Rechte, sondern auch ihres Eigentums beraubten. Wie Papst Johannes Paul II. einmal sagte, ist die abwegige Vorstellung von der Freiheit als Freiheit ohne Grenzen und über jedes Maß nach wie vor eine Bedrohung für die Demokratie und die freien Gesellschaften. Wir sind für Gerechtigkeit und Wahrheit und unterstützen deshalb die Forderungen der Opposition, dass die demokratischen Prinzipien und die Redefreiheit zu respektieren sind und dass der Einschüchterung und Gewalt Einhalt geboten werden muss. Wir unterstützen darüber hinaus ihre Forderung, die Mörder von Herrn Huseynov und Herrn Djalilow, Mitgliedern der Opposition, die unter ungeklärten Umständen ums Leben gekommen sind, ihrer Strafe zuzuführen. Ryszard Czarnecki (NI ).    Herr Präsident! Wird Aserbaidschan in die Fußstapfen Georgiens, der Ukraine und Kirgisistans treten? Wenn es nur so wäre! Die Lage in diesem Land ist besorgniserregend. Nachdem in diesem Jahr bereits ein Oppositionsführer ums Leben gekommen war, kam vor kurzem ein weiterer Führer der Opposition unter mysteriösen Umständen zu Tode. Doch selbst solche Tragödien oder andere Formen der Verfolgung wie die Inhaftierung von 29 Aktivisten der Opposition Mitte Mai können den Lauf der Geschichte nicht aufhalten und die Zeit nicht zurückdrehen. Die 70 000 Menschen, die letzten Samstag in Baku demonstrierten, waren sich dessen wohl bewusst. Der Kampf für Demokratie in Aserbaidschan ist auch ein Kampf um Stabilität, die das Land so dringend braucht. Um es geradeheraus zu sagen: Aserbaidschan ist ein bedeutendes Zentrum der Ölproduktion am Kaspischen Meer, vor allem nach der Inbetriebnahme der 4 Milliarden USD teuren Pipeline aus Baku über Tbilissi nach Ceyhan in der Türkei, die die Abhängigkeit des Westens vom Öl aus dem Nahen Osten verringert. Sie soll eine Million Barrel Öl pro Tag befördern. Vor fünf Tagen – nach der jüngsten Demonstration – erklärte der Führer der Oppositionspartei Musavat, dass Aserbaidschan Demokratie verdiene und sie auch bekommen werde. Er sagte die Wahrheit, und das Europäische Parlament sollte dabei helfen, dass dies auch geschieht. Ioannis Varvitsiotis (PPE-DE ).    – Herr Präsident! Die Eröffnung der Erdölleitung Baku-Tiflis-Ceyhan hat für Aserbaidschan eine neue Ära eingeläutet. Allerdings müssen den neuen wirtschaftlichen Aufgaben eine Reihe von Reformen auf politischer und sozialer Ebene folgen. Anderenfalls wird das Konsequenzen für das Land haben, die den beabsichtigten entgegenstehen, darunter noch höhere Arbeitslosigkeit und ein stärkeres soziales Gefälle. Aserbaidschan muss diese Entwicklungen klug nutzen und sich demokratisieren. Wir ersuchen die aserbaidschanische Regierung im Entschließungsantrag dringend, die demokratischen Werte, einschließlich das Recht auf eine andere Meinung, zu respektieren, und gemäß den Verpflichtungen, die es im Rahmen der OSZE und des Europarates eingegangen ist, einen offenen Dialog mit der Opposition einzuleiten. Es muss ein politisches Umfeld geschaffen werden, das den politischen Pluralismus fördert, um sicherzustellen, dass die Wahlen im kommenden November demokratisch durchgeführt werden. Wir verurteilen den Mord an dem Journalisten Elmar Huseynov auf das Schärfste, ebenso das Kundgebungsverbot, wie beispielsweise das Verbot der letzten Kundgebung am 21. Mai durch den Bürgermeister von Baku, sowie die Verstöße gegen die Unabhängigkeit der Justiz. Wir rufen das Land auf, institutionelle, Rechts- und Verwaltungsreformen aktiv zu fördern. Der derzeitigen aserbaidschanischen Regierung muss klar aufgezeigt werden, dass die Europäische Union alle Formen antidemokratischen Handelns scharf verurteilt. Ich rufe das Hohe Haus auf, für den Entschließungsantrag zu stimmen, über den wir heute sprechen, und ich äußere die Hoffnung, dass unsere Intervention von der Regierung Aserbaidschans ernst genommen wird. Luca Romagnoli (NI ).    Herr Präsident, verehrte Kolleginnen und Kollegen, Herr Laschet! In Aserbaidschan wurde der Widerstand von drei rechtsgerichteten Parteien – drei nationalistischen Parteien – gegen die Einweihung der Erdölleitung Baku-Tbilisi-Ceyhan unterdrückt. Die Massenverhaftungen haben die politische Opposition und die lokalen Menschenrechtsorganisationen, die gegen eine offenkundig gefälschte Wahl protestieren, de facto ihrer Führung beraubt. Das ist die übliche Geschichte des US-Sheriffs, der weltweit die Erdölressourcen kontrolliert. Wo die US-Soldaten nicht hinkommen, wie sie es im Irak getan haben, kommen ihre politischen Söldner: so geschieht es in Kolumbien, in Aserbaidschan, Georgien, Kasachstan, Turkmenistan und Madagaskar. Es handelt sich um eine Operation, die unmittelbar nach dem Fall der Berliner Mauer und dem Ende der Sowjetunion begonnen hat. Um ihre Interessen zu schützen, investieren die USA Millionen von Dollar in Waffen und schicken Militärberater in die gesamte Kaukasusregion. Wenn die Europäische Union das aserbaidschanische Regime verurteilt, dann verurteilt sie faktisch die ausbeuterische Politik der Vereinigten Staaten. Um die Menschenrechte und die Demokratie zu schützen, müssen wir die Politik und die Interessen der USA bekämpfen. Neelie Kroes,    . Herr Präsident, die Europäische Kommission teilt die Besorgnis des Europäischen Parlaments und der internationalen Gemeinschaft in der Frage der Menschenrechte und der Demokratisierung in Aserbaidschan. Wir verfolgen die Geschehnisse in dem Land sehr aufmerksam, insbesondere was die Grundfreiheiten, die Medien, sowie das Recht auf Rede- und Versammlungsfreiheit angeht. Aufmerksam beobachten wir auch die Vorbereitungen auf die Parlamentswahlen im November 2005 und fordern die aserbaidschanischen Behörden auf sicherzustellen, dass sie im vollen Einklang mit den gegenüber der OSZE eingegangenen Verpflichtungen und mit den internationalen Normen für demokratische Wahlen durchgeführt werden. Mehrere Abgeordnete haben angefragt, ob wir ein Beobachterteam zu den bevorstehenden Parlamentswahlen in Aserbaidschan entsenden sollten. Entsprechend der Standardpraxis in der OSZE-Region wird bei den Wahlen in Aserbaidschan keine Wahlbeobachtermission der Europäischen Union eingesetzt. Stattdessen wird die einzusetzende OSZE/ODIHR-Wahlbeobachtermission unterstützt werden. Die Kommission wird auch Überlegungen dahingehend anstellen, ob entsprechend den jüngsten Aktionen und im Zusammenhang mit den Wahlen in der Ukraine, in Moldau und Kirgisistan eine Finanzhilfe an den OSZE/ODIHR-Fonds bereitgestellt werden kann, um die Beteiligung an Wahlbeobachtermissionen auszuweiten, sodass mehr Beobachter aus Zentral-, Ost- und Südosteuropa sowie aus der ehemaligen Sowjetunion teilnehmen können. Alle diese Fragen und Aktivitäten sind vor dem Hintergrund der Einbindung Aserbaidschans in die europäische Nachbarschaftspolitik, wie sie der Rat im Juni 2004 beschlossen hat, zu sehen. Bei ihren Zusammenkünften mit den aserbaidschanischen Behörden hat die Kommission stets betont, dass es zwangsläufig zur europäischen Nachbarschaftspolitik gehört, sich zu den gemeinsamen Grundwerten wie Demokratie, Achtung der Menschenrechte und Demokratisierung sowie Abhaltung wirklich demokratischer Wahlen zu bekennen. Wie Sie wissen, hat der Rat „Allgemeine Angelegenheiten und Außenbeziehungen“ am 25. April 2005 beschlossen, Aserbaidschan die Möglichkeit anzubieten, einen gemeinsamen ENP-Aktionsplan mit der Europäischen Union auszuarbeiten, und ich hoffe, dieser wird vor Ablauf dieses Jahres fertig gestellt. Menschenrechte, Grundfreiheiten, wahrhaft demokratische Wahlen und Demokratisierung werden zu den obersten Prioritäten dieses Dokuments gehören, von dem generell die künftigen Beziehungen zwischen Aserbaidschan und der Europäischen Union geleitet sein werden. Darüber hinaus unterstützt die Kommission Aserbaidschan über das TACIS-Programm bei der institutionellen, der Rechts- und Verwaltungsreform. Diese ganze Palette von Fragen gehört zu den beiden obersten Prioritäten, die für das Nationale Aktionsprogramm 2004-2005 im Rahmen von TACIS ausgewählt wurden. Last but not least gewährt die Kommission auch im Rahmen ihrer europäischen Initiative für Demokratie und Menschenrechte finanzielle Hilfe. Finanziert werden gegenwärtig fünf regionale Projekte im Südkaukasus mit einem Gesamtbetrag von über fünf Millionen Euro. Die Kommission wird weiterhin alle ihr verfügbaren Mittel nutzen, um sich für den Schutz der Menschenrechte in Aserbaidschan einzusetzen und sicherzustellen, dass die Demokratisierung des Landes in der nahen Zukunft reibungslos verläuft. Der Präsident    . – Die Aussprache ist geschlossen. Die Abstimmung findet sofort im Anschluss statt. Der Präsident    . – Nach der Tagesordnung folgt die Abstimmungsstunde. Zita Pleštinská (PPE-DE ),    . Ich habe für den Bericht Őry gestimmt, weil darin auf das aktuelle Problem der sozialen Eingliederung in den zehn neuen Mitgliedstaaten eingegangen wird. Der Berichterstatter hat einen ausführlichen Überblick über die grundlegenden Herausforderungen gegeben, denen sich die neuen Mitgliedstaaten bei der Bekämpfung von Armut und sozialer Ausgrenzung gegenübersehen. Es waren zumeist Europaabgeordnete aus den neuen Mitgliedstaaten, die in der Aussprache auf den ernsten Charakter dieses Problems aufmerksam gemacht haben. Im Mittelpunkt ihrer Ausführungen stand das Thema Armut, das auch die soziale Eingliederung von Kindern einschließt und das damit Auswirkungen auf die Zukunftschancen der neuen Generation hat. Um ein Beispiel zu nennen: Statistiken ist zu entnehmen, dass 21 % der Bürger meines Heimatlandes Slowakei unter der Armutsgrenze leben, zumeist in den weniger entwickelten Regionen des Landes. Dieser Bericht liefert eine Grundlage für die Bewältigung der ungeheuren Aufgabe, vor der die EU steht, wenn sie die ehrgeizigen Ziele von Lissabon – Beschäftigungswachstum, sozialer Zusammenhalt und nachhaltige Entwicklung – erreichen will. Welche Fortschritte die EU dabei macht, wird davon abhängen, wie sie an die Frage der am stärksten gefährdeten Grundrechte der Unionsbürger herangeht, die vornehmlich in den zehn neuen Mitgliedstaaten leben. Richtschnur ihres Handelns sollten dabei die soziale Eingliederung und die Bekämpfung jedweder Form von Diskriminierung sein. Hélène Goudin und Nils Lundgren (IND/DEM ),    . Einer dieser Berichte behandelt Beschäftigung und Produktivität und deren Beitrag zum Wirtschaftswachstum, der andere die soziale Eingliederung in den neuen Mitgliedstaaten. Beide Berichte enthalten allgemeine Empfehlungen dafür, wie die EU-Mitgliedstaaten ihre Wirtschaftspolitik durchführen sollen. Auch wenn wir mehrere Vorschläge im Wesentlichen befürworten können, ist es nicht Aufgabe der EU, diese Politik festzulegen. Die Länder sollten aus eigenem Antrieb durch institutionellen Wettbewerb geeignete Lösungen für die Gestaltung der Wirtschaftspolitik finden. Die Staaten, die Übergangsregelungen für die Mobilität der Arbeitskräfte aus den zehn neuen Mitgliedstaaten eingeführt haben, sollten diese beibehalten dürfen. Aber es ist eine gute Idee, diese Vorschriften zu prüfen, da das Problem der Arbeitskräfteeinwanderung aus den neuen Mitgliedstaaten drastisch übertrieben worden ist. Aus den oben genannten Gründen haben wir gegen beide Entschließungen gestimmt. Der Präsident    . – Ich erkläre die Sitzung des Europäischen Parlaments für unterbrochen.

3. Utnyttjande av Europeiska fonden för justering för globaliseringseffekter (omröstning) - Betänkande: Reimer Böge - Före omröstningen: Reimer Böge föredragande. - (DE) Fru talman! Får jag be er se till att ledamöterna sitter ner vid omröstningen. Vi måste nämligen uppnå den föreskrivna majoriteten. Det är mycket viktigt för de följande tre betänkandena - i annat fall blir det problem i morgon med omröstningen om budgeten för 2008. Jag ber er därför uppmana min kolleger att de vänligen sätter sig ner och deltar i omröstningen så att vi inte hamnar i en besvärlig situation. Talmannen Tack, herr Böge, ni har helt rätt. Får jag be de kolleger som fortfarande står upp att sätta sig ned. Vi har omröstningar med namnupprop där det fordras kvalificerad majoritet och de är viktiga omröstningar. Vill ni vara snälla och sätta er?

8. Trade and economic relations with China ( Before the vote (concerns Amendment 1): Corien Wortmann-Kool rapporteur. - Mr President, I would like to move an oral amendment in the form of an addition to paragraph 64a. That addition reads as follows: 'where this does not require statehood, for instance, in the ILO'. So the last part of paragraph 64a will read as follows: 'supports Taiwan's participation as an observer in relevant international organisations where this does not require statehood, for instance, in the ILO;'. I would ask colleagues not to oppose this oral amendment, because it is important for the Socialists to give their support to this resolution, and broad support is very important in order to send a strong signal to the Commission and to China.

Witold Tomczak képviselői mentelmi jogának fenntartására irányuló kérelem (vita) Elnök A következő napirendi pont Sakalas úrnak a Jogi Bizottság nevében tett jelentése lesz, Witold Tomczak úr parlamenti mentelmi jogának és kiváltságainak fenntartására vonatkozó kérelem tárgyában. Aloyzas Sakalas előadó. - Elnök úr! 2005 áprilisában Tomczak úr kérelmet nyújtott be az Európai Parlamenthez mentelmi jogának fenntartására az ellene indított büntetőeljárás során, a parlament azonban egy évvel később úgy döntött, hogy nem tartja fenn mentelmi jogát. 2007. május 21-én Tomczak úr ismét kérelmet nyújtott be az Európai Parlamenthez mentelmi jogának fenntartására. Új kérelmében Tomczak úr három új érvet ismertetett ugyanarra az esetre: Tomczak úr ismereti panaszát, miszerint az osztrówi bíróság nem engedélyezett számára betekintést az ügy aktáiba. Ezzel szemben panaszának felülvizsgálata után megállapították, hogy személyes megjelenésekor a bíróságon Tomczak úr kapott engedélyt az iratokba való betekintésre. Sőt legalább egy iratot le is fényképezett. A második érv a következő: Tomczak úr állítja, hogy az eljárás nem volt objektív, mivel a felügyelő bíró arra kérte az ügyet tárgyaló bírót, hogy minél előbb - a vádlott távollétében is - hozzon döntést. Ugyanakkor erre a kérelemre az után került sor, hogy Tomczak úr közel 12 alkalommal nem jelent meg a bíróság előtt. A harmadik érv a következő: Tomczak úr azt állítja, hogy az ostrówi bíróság előítélettel van személye ellen. Ugyanakkor a Tomczak úr által felhozott érv, miszerint az ügyben eljáró bíró ugyanazon a településen él, mint az az ügyész, aki ellen Tomczak úr korábban feljelentést tett, önmagában nem zárja ki, hogy a bíró objektíven járjon el. Mindemellett Tomczak úrnak jogában áll fellebbezni a feljebbviteli bíróságon, de megsemmisítési panasszal is élhet a lengyel legfelsőbb bíróságon. A lengyel igazságügyi hatóságoknak figyelembe kell venniük Tomczak úr - aki 1999-ben volt lengyel országgyűlési képviselő - azon érvét, hogy nemzeti parlamenti mentelmi joga továbbra is a büntetőeljárás formális akadályát képezte. A Jogi Bizottság tudomásul vette azt a problematikus, lengyel jogszabályok szerinti jogkövetkezményt, hogy Tomczak úr elveszítheti európai parlamenti mandátumát, és szóbeli választ igénylő kérdést tett fel a Bizottságnak. A kérdésre 2008. január 14-én válaszolt Frattini biztos, aki ígéretet tett arra, hogy felveszi a kapcsolatot a lengyel hatóságokkal annak biztosítása érdekében, hogy a lengyel jog ne alkalmazzon megkülönböztetést az európai parlamenti és a nemzeti parlamenti képviselők között. A Bizottsággal folytatott vitát követően, a Jogi Bizottság arra a döntésre jutott, hogy a fenti indokolással nem javasolja Tomczak úr mentelemi jogának fenntartását. Egyértelmű, hogy az Európai Közösségek kiváltságairól és mentességeiről szóló jegyzőkönyv 8. és 9. cikke nem alkalmazható Tomczak úr esetében. Kérelmét úgy kell tekinteni, mint egy, az ellene folyó eljárás felfüggesztéséről szóló európai parlamenti határozatra irányuló kérelmet, amit például a lengyel alkotmány 105. cikke is lehetővé tesz. A Parlament bevett gyakorlata szerint, a Parlament dönthetne úgy, hogy fenntartja egyik képviselőjének mentelmi jogát, amennyiben fennáll annak a gyanúja, hogy a büntetőeljárás a képviselő politikai tevékenységei sérelmének szándékán alapszik (fumus persecutionis). Erre nincs egyértelmű bizonyíték Tomczak úr esetében. A fenti megfontolásokból fakadóan javaslom, hogy Tomczak úr mentelmi jogát ne tartsák fenn. Lidia Joanna Geringer de Oedenberg a PSE képviselőcsoport nevében. - (PL) Elnök úr! A parlamenti mentelmi jog legfőbb célja az, hogy demokratikusan választott képviselői testületként, magát a Parlamentet védje. Ez biztosítja az intézmény kollektív függetlenségét a külső nyomással szemben, és garantálja a képviselők szólás- és cselekvési szabadságát parlamenti feladataik ellátása során. Az európai parlamenti képviselő mentelmi jogának jogalapját az 1965-ben elfogadott az Európai Közösségek kiváltságairól és mentességeiről szóló jegyzőkönyv adja. A jegyzőkönyv 8. cikke kimondja, hogy feladataik ellátása során kifejtett véleményük vagy leadott szavazatuk miatt az Európai Parlament tagjai ellen nem folytatható vizsgálat, nem vehetők őrizetbe és nem vonhatók bírósági eljárás alá. Ehhez hasonlóan a 9. cikk kimondja, hogy az Európai Parlament ülésszakaszainak ideje alatt a Parlament tagjai saját államuk területén a parlamentjük tagjaira vonatkozó mentességet élvezik; a többi tagállam területén mentességet élveznek mindenfajta őrizetbe vételre és bírósági eljárásra vonatkozó intézkedés alól. Ez a mentesség az Európai Parlament ülésszakának helyszínére és annak helyszínéről történő utazás során is vonatkozik a képviselőkre. A fentieknek megfelelően megjegyzendő, hogy a Tomczak úr elleni vádak nem kapcsolódnak Tomczak úr hivatalos feladatai során kinyilvánított véleményéhez vagy leadott szavazataihoz, mert a kérdéses események idején nem volt európai parlamenti képviselő. Tekintetbe véve a körülményeket megállapítható, hogy Tomczak úr parlamenti mentelmi joga megadásának nincs jogalapja. Tomczak úr ügye azonban rávilágított a lengyel Sejm és a lengyelországi európai parlamenti választások rendszerének következetlenségére, a választási jelöltek által teljesítendő feltételek és azon körülmények tekintetében, amelyek a mandátum elvesztéséhez vezetnek. Ezt a kérdést egy külön ülés során megvitattuk, és Lengyelország uniós csatlakozásakor vállalta, hogy teljesíti a hatályos uniós jogszabályokban foglaltakat, különös tekintettel azok közvetlen, egy tagállam belső jogszabályaira gyakorolt következményeire. Szeretném megragadni ezt az alkalmat arra, hogy kérjem a lengyel Sejm és az Európai Parlament képviselőinek jogállásáról szóló jogszabályok lehető leghamarabbi összehangolását. A dolgok mostani állása szerint bizonyos cselekedetek következményeként az európai parlamenti képviselők automatikusan elveszíthetik képviselői mandátumukat, míg ezzel szemben a lengyel Sejm képviselői semmilyen formában sem büntethetők ugyanazokért a cselekedetekért. Marek Aleksander Czarnecki az UEN képviselőcsoport nevében. - (PL) Elnök úr! Tomczak úr ügye példa arra, hogy a lengyel igazságügyi rendszer képtelen felismerni, hogy Lengyelország uniós taggá válásával azt is vállalta, hogy megfelel az unió hatályos jogi rendszerének. Az Európai Parlament még nem hozott döntést Tomczak úr mentelmi jogának tárgyában, de az illetékes bíróság február 15-re, azaz a múlt hétre, tűzte ki a tárgyalást. A bíróság e cselekedete nemcsak arra utal, hogy nem tartja tiszteletben az Európai Parlamentet, hanem arra is, hogy sem az Európai Parlament eljárási szabályzatának, sem a lengyel büntetőtörvénykönyv rendelkezéseinek sem felel meg, amelyek szerint a képviselő ellen nem indítható büntetőeljárás mindaddig, amíg az Európai Parlament nem hozott döntést a képviselő mentelmi jogának kérdésében. Az általam vázolt helyzet arra enged következtetni, hogy Tomczak úr vagy egy rendkívül hozzá nem értő bírósággal áll szemben, vagy egy olyan bírósággal, amelynek feltett szándéka, hogy egy kisebb incidens miatt elítélje Tomczak urat, aminek következtében Tomczak úr elveszítené európai parlamenti képviselői mandátumát. Jens-Peter Bonde Elnök úr! Arra bátorítok minden képviselőt, hogy szavazzon nemmel Tomczak úr mentelmi jogának megszüntetése kérdésében. Nagyon jó vitát tartottunk erről az ülésteremben. Mindenki egyetértett abban, hogy nem engedhetjük meg, hogy Lengyelország kettős mércét alkalmazzon: egyet a hazai képviselőkre egy sokkal szigorúbbat pedig az európai parlamenti képviselőkre. A felelős biztos, Frattini úr ígéretet tett arra, hogy levelet küld a lengyel igazságügyi miniszternek, amelyben nyomatékosan kéri, hogy azonos szabályok vonatkozzanak a mentelmi jog megszűntetésére. Beszéltem Frattini biztossal a január 14-i ülés után, és két héttel ezelőtt ismét találkoztam vele, amikor is arról tájékoztatott, hogy utasította szolgálatot a levél megküldésére. A múlt héten is kapcsolatban voltam az irodájával, ahol megerősítették, hogy a levelet elküldték, és biztosítottak róla, hogy még aznap kapok egy másolatot róla. Ezután valaki hirtelen felhívott Frattini biztos irodájából, és egy merőben eltérő dolgot mondott, miszerint a levelet még nem küldték el. Most, pedig ott tartunk, hogy se a levelet nem küldtük, sem válasz nem érkezett a lengyel kormánytól. A ránk vonatkozó szabályok egyértelműek: szavaznunk kell. Éppen ezért kérném Önöket, hogy szavazzanak nemmel Tomczak úr mentelmi jogának megszűntetéséről, és kérjék az ügy visszautalását a bizottsághoz egy esetleges, új döntés meghozatala céljából, miután kézhez kaptuk Frattini biztos levelét és a lengyel a választ is. Aloyzas Sakalas előadó. - Elnök úr! Véleményem szerint a mentelmi jog megszüntetése kérdésének következményei nem azonosak a mentelmi jog megszűntetésével. Tomczak úrat 12-szer várták és idézték a bíróság elé, ő azonban nem jelent meg a bíróság előtt. A Tomczak úr ügyével kapcsolatosan felmerülő eljárási és anyagi jogi kérdéseket - és különösen a rendőrtisztekkel szemben használt, állítólagos bántalmazó hangnemet - a lengyel igazságügyi hatóságoknak kell objektív módon megoldaniuk. Ezért két pontot szeretnék kiemelni. Azt a kérdést, hogy vajon megfelelően szüntették-e meg Tomczak úr mentelmi jogát az eljárás kezdetén, amikor lengyel országgyűlési képviselő volt, csak a megfelelő lengyel igazságügyi hatóság ellenőrizheti, ebben az esetben az ostrów wielkopolski kerületi bíróság. A fellebbezés lehetősége viszont itt is adott. Másodsorban, pedig Tomczak úr európai parlamenti mandátumától való megfosztásának lehetősége nem tekinthető a büntetőeljárást motiváló tényezőnek, hiszen az esemény időpontjában, azaz 2004. június 19-én Tomczak úr nem volt európai parlamenti képviselő, és a lengyel országgyűlési képviselőkre vonatkozó jogszabályok nem tartalmaznak rendelkezéseket ilyen következményekre. A fenti megfontolások alapján a Jogi Bizottság javasolja, hogy az Európai Parlament ne tartsa fenn Tomczak úr parlamenti mentelmi jogát. Elnök A vitát berekesztem. A szavazásra holnap kerül sor.

14. Human rights in the world 2008 and the EU's policy on the matter ( - Before the vote Hartmut Nassauer (DE) Mr President, on behalf of the Group of the European People's Party (Christian Democrats) and European Democrats I would like to ask you, pursuant to Article 151(1) and (3), to reject Amendment 45a, tabled by the Group of the Alliance of Liberals and Democrats for Europe, as inadmissible insofar as it deals with the statement made by Pope Benedict for the following reasons. First, this statement was made in 2009, while the report deals with human rights violations that took place in 2008. This amendment does not therefore amend the text it is intended to amend. Second, this amendment compares the statements made by the Pope with human rights violations of the most serious kind, the use of the death penalty, human rights violations in China, and torture everywhere. This comparison shows a cynical disregard for the victims of human rights violations throughout the world. (Applause) Third, it is such an unbelievable aspersion, such an unbelievable discrimination against the Pope that the ALDE Group may well be identified with it, but under no circumstances should the European Parliament be. (Loud applause) President Ladies and gentlemen, I am going to give you the opinion of the legal service and of the President of the European Parliament, since he has of course been consulted in accordance with our Rules of Procedure. Daniel Cohn-Bendit (FR) Mr President, I just wanted to say, on a legal note, to Mr Nassauer, that the Pope does not count the years, for he counts eternity. President Please, please ... The legal service has checked this carefully, from a technical perspective, from the perspective of the elements mentioned, from a content perspective and from the perspective of the period under examination. The legal service is of the opinion that the amendment is admissible, and this is also the opinion of the President of the European Parliament. It is therefore the opinion of Mr Pöttering only that shall prevail. Thus, I am sorry, Mr Nassauer, but the amendment is admissible. - Before the vote on paragraph 25 Raimon Obiols i Germà Mr President, I wish to refer strictly to an update of information, because the text was condemning the imprisonment of a Sudanese leader who has been released. Alexander Graf Lambsdorff (DE) Mr President, Mr Nassauer, the right to self-determination is a human right and that includes sexual self-determination. To that extent it was already topical in 2008 and what was said is particularly unfortunate. I will read Amendment 2 aloud. On the one hand, it is about a correction of fact and, on the other, a somewhat more balanced formulation: 'Underlines the importance of promoting sexual and reproductive health rights, as a precondition for any successful fight against HIV/AIDS, which causes enormous loss in terms of human lives and economic development, affecting particularly the poorest regions in the world; is concerned about declarations made by Pope Benedict XVI, which create the impression that condom use could even lead to an increased risk of contagion; is of the opinion that those statements will severely hamper the fight against HIV/AIDS;'. The remainder of the amendment remains unchanged. (Applause from the left) Hartmut Nassauer (DE) Mr President, the amendment is not as rude in tone as the prototype but the facts are unchanged. We therefore reject the oral amendment. (The oral amendment was not accepted) After the vote on Amendment 16 Christopher Beazley Mr President, forgive me for interrupting your chairing, but my understanding was that Amendment 16 was actually rejected, and yet you announced it was adopted. Could you just clarify the situation? President Yes, please excuse me, it was a slip of the tongue. Indeed, the majority was against. It was worth having it checked, but the services had already rectified my mistake. Thank you for your point.

Follow-up der Berliner Erklärung (Aussprache) Der Präsident Als nächster Punkt folgt das Follow-up der Berliner Erklärung. Gestatten Sie mir ein sehr kurzes Wort dazu. Am 17. Januar war die Präsidentin des Europäischen Rates - die ich in unserer Mitte sehr herzlich begrüße - hier im Europäischen Parlament und hat ihr Programm vorgestellt. Frau Bundeskanzlerin Angela Merkel! Am 13. Februar waren Sie dann bei meiner Programmrede anwesend. Heute berichten Sie über die Berliner Erklärung vom 25. März, und ich kann somit feststellen, dass Sie - nachdem noch nicht einmal die Hälfte Ihrer Präsidentschaft vorbeigegangen ist - bereits zum dritten Mal das Europäische Parlament aufsuchen, was wir mir Freude sehen. Dafür möchte ich Ihnen im Namen aller Kolleginnen und Kollegen sehr herzlich und aufrichtig danken. (Beifall) Liebe Kolleginnen und Kollegen! Die Bewertung der Berliner Erklärung wird jetzt durch die Fraktionsvorsitzenden erfolgen, und dem möchte ich natürlich in keiner Weise vorgreifen. Dennoch möchte ich eines sagen: Bei der Vorbereitung der Berliner Erklärung waren Sie, Frau Bundeskanzlerin, und Ihre Mitarbeiter immer für das Europäische Parlament und den Präsidenten des Europäischen Parlaments und seine beauftragten Mitarbeiter verfügbar, um unsere Überlegungen, so gut Sie es bei 27 Regierungen konnten, zu berücksichtigen. Ich selbst habe den Beschluss der Konferenz der Präsidenten strikt eingehalten - und eher noch intensiver ausgelegt - und ständig die Verantwortlichen des Ausschusses für konstitutionelle Fragen informiert und auch konsultiert, ebenso wie das Präsidium und die Konferenz der Präsidenten. Nun beginnen wir die Debatte. Ich darf neben der Präsidentin des Europäischen Rates, liebe Frau Bundeskanzlerin Angela Merkel, auch den Präsidenten der Europäischen Kommission, José Manuel Barroso, sehr herzlich begrüßen. (Beifall) Angela Merkel amtierende Ratspräsidentin. Herr Präsident, sehr geehrter Herr Kommissionspräsident, liebe Kolleginnen und Kollegen im Europäischen Parlament, meine sehr geehrten Damen und Herren! Ich bin heute wieder gerne ins Europäische Parlament gekommen, dieses Mal nach Brüssel. Wir haben jetzt so etwas wie Halbzeit in der deutschen Präsidentschaft, und ich glaube, dass wir nach dem vergangenen Wochenende sagen können, dass wir zwei wichtige Aufgaben, die in diesem Halbjahr vor uns allen liegen, doch ein Stück weit bewältigt haben. Das ist zum Ersten das Thema Energie- und Klimapolitik. Darüber hat der deutsche Außenminister, Herr Steinmeier, Ihnen im Europäischen Parlament bereits berichtet. Ich möchte an dieser Stelle nur noch einmal hervorheben, dass es dem Rat in diesem wichtigen Bereich der Energie- und Klimapolitik auf der Basis der Vorschläge der Kommission gelungen ist, wesentliche Schlussfolgerungen zu ziehen und damit in diesem Bereich die Handlungsfähigkeit der Europäischen Union darzustellen. Das ist deshalb so wichtig, weil wir natürlich wissen, dass Europa in diesem Feld nur eine Vorreiterrolle einnehmen kann, wenn es in der Lage ist, sich auch selbst ehrgeizige Ziele zu setzen. Wir wissen, dass das, was die ehrgeizigen Ziele ausmacht, natürlich weiterer Arbeit bedarf. Aber das ist ja normal in der politischen Realität: Man nimmt einen Schritt in Angriff und wenn er erfolgreich ist, tut sich eine Tür zu weiteren Schritten auf. Aber der Geist, in dem wir es geschafft haben, eine Verbesserung von 20 % Energieeffizienz bis zum Jahre 2020 und bindende Ziele über erneuerbare Energien mit 20 % Anteil zu vereinbaren, sollte uns auch in die Lage versetzen, sowohl in den internationalen Verhandlungen, die anstehen, gemeinsam aufzutreten als auch die nun notwendige Aufgabe zu bewältigen, das Herunterbrechen auf die einzelnen Anteile der Nationalstaaten hinzubekommen. Deshalb bitte ich an dieser Stelle um Unterstützung des Parlaments. Wir haben in diesem Bereich schon viel Unterstützung erfahren und, wenn wir angefeuert werden, werden wir dann als Rat sicherlich auch die notwendigen Schlussfolgerungen ziehen können. (Beifall und Zwischenrufe) Wir wollen als einen zweiten wichtigen Schritt das vergangene Wochenende betrachten. Die Berliner Erklärung hat einerseits zum Ausdruck gebracht, welche Erfolgsgeschichte die Europäische Union ist, und auf der anderen Seite, vor welchen großen Aufgaben wir noch gemeinsam stehen. Ich möchte zuerst dem Präsidenten des Parlaments, Hans-Gert Pöttering, aber auch allen Fraktionsvorsitzenden im Europäischen Parlament ein ganz herzliches Dankeschön sagen, denn es ist gelungen, eine Berliner Erklärung von Parlament, Kommission und den Ratsmitgliedern unterzeichnen zu lassen. Ich glaube, dieses Gesamtgefühl, dass auf der Basis unserer Kooperation eine solche Berliner Erklärung möglich war, ist schon ein Wert an sich, weil dahinter das Versprechen aller Beteiligten steht, sich gemeinsam für die Zukunft Europas einzusetzen. Wenn wir uns die Berliner Erklärung anschauen, dann ist die Definition unserer gemeinsamen Werte ein ganz wichtiger Teil. Es wird auch sehr ambitioniert gesagt, dass wir ein gemeinsames europäisches Gesellschaftsideal haben, und dass wir uns für dieses Gesellschaftsideal gemeinsam einsetzen wollen. Dieses Gesellschaftsideal besteht auf der Basis von Werten, die uns wichtig sind, nämlich Freiheit, Solidarität und Gerechtigkeit. Wir werden jeden Tag erneut gefragt, wie wir das konkret umsetzen. Deswegen hat es mich eben sehr berührt, dass die heutige Sitzung des Europäischen Parlaments mit einer klaren Aussage der Parlamentarier und des Parlaments zu dem, was in Simbabwe vorgeht, begonnen hat. Ich habe in meiner Rede am Sonntag in Berlin deutlich gemacht, dass uns das Schicksal der Menschen in Darfur nicht kalt lassen darf. (Beifall) Das dürfen wir nicht einfach abtun, sondern hier müssen wir agieren. Wir werden seitens der Ratspräsidentschaft zwar alles daransetzen, härtere Resolutionen im UN-Sicherheitsrat durchzusetzen, um hier endlich einen Fortschritt zu erreichen, aber wir müssen, wenn das im UN-Sicherheitsrat nicht möglich ist, auch über Sanktionsmaßnahmen seitens der Europäischen Union nachdenken, denn wir müssen handeln und in dieser Frage aktiv sein. (Beifall) Ich habe am Sonntag auch deutlich gemacht - und ich denke, das ist auch unser gemeinsames Anliegen -, dass der 25. März der Tag der Unabhängigkeit von Weißrussland ist. Wir rufen unseren Freunden in Weißrussland zu, dass auch sie ein Recht auf die Verwirklichung der europäischen Ideale haben, und dass wir sie auf diesem Weg auch ganz bewusst unterstützen werden. (Beifall) Ich möchte diesen Nachmittag im Europäischen Parlament auch nutzen, um zu sagen: Wir werden als Europäische Union sehr deutlich machen, dass es völlig inakzeptabel ist, wenn 15 britische Soldaten gefangen genommen und vom Iran festgehalten werden. Auch hier haben die Briten unsere absolute Solidarität. (Beifall) Dies macht auch deutlich: Unsere Stärke liegt im gemeinsamen Auftreten. Es gibt viele Dinge, die wir nur gemeinsam bewältigen können. Das heißt im Umkehrschluss: Wenn wir uns in schwierigen Phasen als Mitgliedstaaten der Europäischen Union verantwortlich fühlen sollen, dann müssen wir uns auch in möglichst vielen Fragen gemeinsam abstimmen. Integration, Gemeinsamkeit und Solidarität in schwierigen Situationen kann man nur einfordern, wenn sich jeder auch ein Stück weit um die Anliegen des anderen kümmert. Dies sollte unser Leitmotiv bei allen anstehenden schwierigen politischen Entscheidungen sein. Wir haben uns in der Berliner Erklärung der Zukunft zugewandt und gesagt: Wir wollen zwei Dinge schaffen. Das eine ist, uns bis 2009 - wie wir es in der Berliner Erklärung ausgedrückt haben - eine erneuerte gemeinsame Grundlage zu geben. Ich möchte an dieser Stelle, obwohl ich weiß, dass die große Mehrheit des Europäischen Parlaments dies massiv unterstützt - und für diese Untererstützung möchte ich Ihnen danken -, noch einmal deutlich machen: Ein Wahlkampf für das Europäische Parlament im Jahre 2009, bei dem wir den Menschen nicht sagen können, dass wir die Europäische Union erweitern können, wie viele Mitglieder denn nun die zukünftige Kommission hat, dass die Energiepolitik europäische Zuständigkeit ist, dass wir in Fragen der inneren Sicherheit und der Rechtspolitik auf der Grundlage von Mehrheitsentscheidungen so zusammen arbeiten, wie es die Erfordernisse gebieten, (Beifall) ein solcher Wahlkampf wäre ein Wahlkampf, der die Distanz zwischen den Institutionen und den Bürgerinnen und Bürgern Europas nur vergrößern würde. Deshalb kommt es auf die Fähigkeit von uns allen an, gemeinsam eine Lösung zu finden. Die Deutschen haben den Auftrag bekommen, hierfür einen Fahrplan vorzulegen. Wir werden nicht die Lösung des Problems schaffen - das will ich hier deutlich sagen -, aber dieser Fahrplan muss auch die Richtung deutlich machen. Wir werden mit allem Elan daran arbeiten. Aber ich bitte Sie, das Parlament, uns weiter auf diesem Weg zu unterstützen. Wir können jede Unterstützung dringend brauchen. (Beifall) In der Berliner Erklärung haben wir über die zukünftigen Aufgaben der Europäischen Union gemeinsam Auskunft gegeben, und auf dem Weg zwischen heute und dem Juni-Rat liegen noch einige Aufgaben vor uns, auf die ich kurz eingehen möchte. Vorher möchte ich allerdings würdigen, dass es in einigen Fragen bereits auf der Grundlage einer großen Kompromissbereitschaft aller Mitgliedstaaten einige Erfolge gab. Es ist - gerade mit Blick auf die Bürgerinnen und Bürger - gut, dass wir in ganz praktischen Fragen des Alltags Fortschritte erzielen konnten, dass Sie hier im Parlament über Roaming-Gebühren beraten können, dass der Zahlungsverkehr zwischen den europäischen Ländern einfacher wird, dass es gelungen ist, unter den Maßgaben des Europäischen Parlaments die Mittel für die Landwirtschaft freizubekommen, dass wir einen Fortschritt bei dem Open-Sky-Abkommen, d. h bei dem verbesserten Flugverkehr zwischen Europa und Amerika, erreicht haben. Das sind ganz praktische Punkte, an denen die Menschen uns messen. Deshalb bin ich sehr froh, dass wir in diesen Fragen Fortschritte erzielen konnten, und ich hoffe, dass bis zum Ende unserer Präsidentschaft noch einige, auch ganz praktische, dazukommen. Vor uns liegen jetzt drei wichtige Gipfel. Der eine ist der EU-USA-Gipfel am 30. April, auf dem wir das Thema transatlantische Wirtschaftspartnerschaft vertiefen wollen. Die Fortschritte im Bereich des Luftverkehrs sind ein gutes Zeichen. Aber wir wissen, dass wir noch viele Synergien zwischen Europa und den Vereinigten Staaten von Amerika freilegen könnten. Ich möchte mich bei der Kommission und auch bei den Parlamentariern, die dies unterstützen, ganz herzlich bedanken. Das Thema transatlantische Wirtschaftspartnerschaft hat an Dynamik gewonnen, und wir sind sehr zuversichtlich, dass wir auf diesem Gipfel Ende April auch wirklich spürbare Erfolge verzeichnen können. Zweiter Punkt: Es wird natürlich das Thema Energie und Klimaschutz auf der Tagesordnung dieses Gipfels stehen. Wir wissen, dass die Vorstellungen der Europäischen Union hier sehr weit reichen, und wir werden versuchen, dafür zu werben, damit aus diesen Vorstellungen auch globale Vorstellungen werden. Für mich ist ganz klar, dass Schwellen- und Entwicklungsländer sich uns nur anschließen werden, wenn die Industrieländer sich gemeinsam ambitionierte Ziele setzen. Deshalb werden wir dafür werben. Ich sage bewusst werben, denn Sie alle wissen, dass dies ein dickes Brett ist, das wir zu bohren haben. Man darf an dieser Stelle auch nicht zu viel versprechen. Wir werden diesen EU-USA-Gipfel auch dazu nutzen, um ein Stück weit - obwohl dies in der Sache nicht zusammenhängt - den G8-Gipfel im Juni in Heiligendamm, Deutschland, vorzubereiten, und wir haben seitens der deutschen G8-Präsidentschaft arrangiert, dass es Anfang Mai ein Treffen der Sherpas geben wird, nicht nur von den Mitgliedstaaten der G8-Länder, sondern auch von den fünf so genannten Outreach-Staaten, d. h. China, Indien, Brasilien, Mexiko und Südafrika. Hier wollen wir gemeinsam technische Details des Klimawandels diskutieren, insbesondere auch mit Blick auf den Austausch von neuen Technologien und Innovationen. und damit den G8-Gipfel noch einmal ganz speziell auf das Thema Klimaschutz und Energie vorbereiten. Im Mai wird dann der Gipfel zwischen der Europäischen Union und Russland stattfinden. Neben der transatlantischen Partnerschaft ist die strategische Partnerschaft mit Russland für uns von allergrößter Bedeutung. Ich hoffe, dass wir die Hemmnisse, die die Kommission von dem Verhandeln mit Russland noch abhalten, überwinden können - ich danke der Kommission, dass sie mit unglaublichem Elan und Einsatz daran arbeitet -, denn die Verhandlungen über ein neues Partnerschaftsabkommen sind natürlich essenziell, insbesondere auch im Hinblick auf die Fragen der Energiesicherheit und der Energiepartnerschaft. Deshalb ist der EU-Russland-Gipfel in Samara in Russland von allergrößter Bedeutung. Wir werden dann auch noch einen Gipfel zwischen der Europäischen Union und Japan haben. Dieser EU-Japan-Gipfel soll sich ganz wesentlich mit der Verbesserung unserer wirtschaftlichen Zusammenarbeit befassen, denn die Menschen in Europa werden uns alle, die wir Europa vertreten, daran messen, ob wir das, was Europa stark gemacht hat, also eine Wertegemeinschaft, eine Gemeinschaft der Menschen, die in ihrer individuellen Würde leben können und die den Menschen Wohlstand und sozialen Zusammenhalt gebracht hat, auch für die nächsten Jahrzehnte weiter sichern können. Ich habe in meiner Rede in Berlin gesagt, die Welt wartet nicht auf Europa. Wir haben die Verantwortung dafür, dass wir Europa mit unseren Vorstellungen in diese Welt einbringen und für unsere Vorstellungen werben. Das heißt nicht, dass man das mit Abwarten, mit Abschotten, mit Mit-sich-selbst Befassen schaffen kann, sondern das kann man nur schaffen, wenn man offensiv für die eigenen Werte und Vorstellungen wirbt. Dies kann Europa nur leisten, wenn es in sich selbst handlungsfähig ist, wenn es nicht den ganzen Tag mit sich selbst beschäftigt ist, und sich nicht selbst im Wege steht. Deshalb ist es so wichtig, dass wir die Handlungsfähigkeit möglichst schnell wiederherstellen, damit Europa für die Menschen dieser Europäischen Union das beitragen kann, was die Menschen mit Recht erwarten, dass sie auf eine sichere und auf eine freiheitliche Zukunft blicken können. In diesem Sinne sind wir vereint. Ich danke Ihnen für Ihre Aufmerksamkeit. (Anhaltender Beifall) Der Präsident Herzlichen Dank, Frau Präsidentin des Europäischen Rates, liebe Frau Bundeskanzlerin, für diesen Bericht. Der Beifall hat gezeigt, dass das Europäische Parlament Ihr großes europapolitisches Engagement sehr würdigt. José Manuel Barroso Präsident der Kommission. (EN) Herr Präsident! Lassen Sie mich zunächst sagen, dass ich die Erklärungen, die der Präsident des Europäischen Parlaments zu Beginn der Sitzung zu Simbabwe und Darfur abgegeben hat, begrüße und ausdrücklich unterstütze. Die dort verübten Menschenrechtsverletzungen sind inakzeptabel. Im Namen der Kommission verurteile ich diese Menschenrechtsverletzungen mit aller Entschiedenheit und fordere die Behörden der daran beteiligten Länder auf, die Menschenrechte ihrer Bürgerinnen und Bürger zu achten. (Beifall) Am vergangenen Wochenende kamen das Europa der Vergangenheit und das Europa der Zukunft in Berlin zusammen. Wie es in der Erklärung steht, feierten wir fünfzig Jahre europäische Erfolgsgeschichte - Frieden, Freiheit und Solidarität, und einen Wohlstand, von dem nicht einmal die optimistischsten der Gründungsväter zu träumen gewagt hätten. Wie es der historisch glückliche Zufall so wollte, feierten wir unsere Einheit in Berlin - der Stadt, die einst ein Symbol des geteilten Europas war und die jetzt ein Symbol dieses neuen, erweiterten, vereinten Europas mit 27 Mitgliedstaaten und fast 500 Millionen Bürgerinnen und Bürgern ist. Die Feierlichkeiten in Berlin waren ein sehr denkwürdiger Augenblick für Europa. Ich spreche für viele der Anwesenden, wenn ich sage, dass diese Feierlichkeiten vom europäischen Geist erfüllt waren. Die Berliner Erklärung erwies sich dieses Anlasses würdig, da sie die europäischen Institutionen und Mitgliedstaaten erneut den europäischen Werten und europäischen Zielen für das 21. Jahrhundert verpflichtete. Es hat mich sehr gefreut, dass die Erklärung, die auf einen Vorschlag der Kommission vom Mai 2006 zurückgeht, zu einem so passenden Herzstück der Feierlichkeiten wurde. Ich möchte der Frau Bundeskanzlerin und dem deutschen Ratsvorsitz zu der herausragenden Rolle gratulieren, die sie in dieser großartigen europäischen Erfolgsgeschichte gespielt haben. Frau Bundeskanzlerin Merkel, ich glaube, dass Ihr persönliches Engagement, Ihre Biographie und die Tatsache, dass Sie um die Bedeutung der Freiheit für Ihr Land und für Europa wissen, ausschlaggebend für den Geist war, der die Zusammenkunft der Staats- und Regierungschefs in Berlin erfüllte. (Beifall) Außerdem hat es mich mit großem Stolz erfüllt, dass alle drei europäischen Institutionen die Erklärung unterzeichnet haben. Dass das europäische Parlament zu ihnen gehört, ist ein Zeichen der demokratischen Reife unserer Union und verdient besondere Beachtung. Ich möchte zudem die sehr nützliche Rolle würdigen, die Präsident Pöttering im Vorfeld der Berliner Erklärung im Namen des Parlaments gespielt hat. Ich möchte heute vor diesem Hohen Haus zwei Dinge anmerken. Da wäre zunächst der Erfolg der zweigleisigen Strategie. Die beiden Tagungen des Europäischen Rates im März bildeten zusammen die zweigleisige Strategie in Aktion. Die Frühjahrstagung des Europäischen Rates zeigte, dass sich der Rat der Erzielung von Fortschritten im Energiebereich und der Bekämpfung des Klimawandels verschrieben hat. Aus der Berliner Erklärung ging das Engagement für eine institutionelle Einigung vor den Wahlen zum Europäischen Parlament im Jahre 2009 hervor. Das zeigt, dass es falsch ist, zwischen einem pragmatischen Ansatz und einer politischen Vision einen Konflikt zu sehen. Im Gegenteil - dieses Engagement für eine zweigleisige Strategie ist der richtige Weg. Auf der einen Seite wird sie zu Ergebnissen führen und die entsprechenden politischen Impulse verleihen, um das institutionelle Problem zu lösen. Auf der anderen Seite brauchen wir, um noch bessere Ergebnisse zu liefern, wirklich effizientere, demokratischere und kohärentere Institutionen. Ein Europa der Ergebnisse ist eine politische Vision, die auf konstruktivem Pragmatismus beruht, die die Sorgen unserer Bürgerinnen und Bürger ernst nimmt und für europäische Probleme europäische Lösungen findet. Außerdem brauchen wir wegen der großen globalen Herausforderungen, denen sich Europa in den kommenden Jahren stellen muss, eine Einigung über den Vertrag. Nur gemeinsam, und nur durch effektivere Arbeit, ist die Europäische Union in der Lage, den Herausforderungen der globalisierten Welt zu begegnen. Es liegt auf der Hand, dass nicht einmal die größten Mitgliedstaaten in der Lage sind, den Klimawandel, die Energiesicherheit oder die Massenmigration allein zu bewältigen. Sie können der erhöhten Wettbewerbsfähigkeit dieser globalen Wirtschaft allein nichts entgegensetzen. Das müssen wir gemeinsam und wirklich solidarisch in Angriff nehmen. Ich glaube, dass dies die Botschaft aus Berlin ist, und dass diese Botschaft nun zu einem entsprechenden Engagement für eine Lösung der institutionellen Frage vor den Wahlen im Jahr 2009 geführt hat. (Beifall) Es gibt einen weiteren Grund, warum sich die Kommission so sehr für eine schnelle, aber ehrgeizige institutionelle Einigung einsetzt. Zweifellos hängt seit dem Scheitern des Ratifizierungsprozesses des Verfassungsvertrags für immer ein gewisser Zweifel über der Europäischen Union. Selbst wenn bedeutende Ergebnisse - wie auf der Frühjahrstagung - erzielt werden, wird dieser Zweifel, dieser Negativismus, dieser Pessimismus, diese Skepsis immer bleiben. Wir sind immer mit einer Frage konfrontiert, die eine Antwort verdient: "Wie können Sie uns davon überzeugen", fragen die größten Skeptiker, "dass Sie diese globalen Probleme wirklich lösen wollen, wenn Sie noch nicht mal in der Lage sind, die Probleme im Zusammenhang mit Ihren eigenen Gesetzen und den Institutionen, in denen Sie arbeiten, zu lösen?". Wie glaubwürdig sind die Institutionen der Europäischen Union und die führenden Politiker Europas, wenn sie nicht in der Lage sind, in diesen Fragen einen Konsens zu erzielen? Deshalb finde ich, dass wir in dieser Hinsicht Fortschritte brauchen. Wenn wir uns über die institutionellen Fragen nicht einigen können, so wird das zu Uneinigkeit führen, die unsere gemeinsamen Werte gefährden könnte. Die Geschichte Europas sollte uns daran erinnern, dass wir die großartigen Errungenschaften Frieden, Demokratie, Freiheit und Solidarität nie als selbstverständlich ansehen dürfen. Niemand sollte diese Errungenschaften für selbstverständlich halten. Wir müssen ständig für Verbesserungen im Bereich der Politik und der Werte sorgen. Wenn wir diese gemeinsamen Werte bewahren und schützen wollen - die, die wir in unserer Erklärung genannt haben: die unantastbare Würde des Einzelnen, Freiheit, Gerechtigkeit und Solidarität; also all die Werte, die uns nicht nur zu einem Markt, sondern auch zu einer politischen Gemeinschaft und einer Union machen -, dann müssen wir die Institutionen unserer Rechtsgemeinschaft reformieren. Die Erhaltung unserer gemeinsamen Werte ist eine ständige Baustelle, die ich als das "unvollendete europäische Abenteuer" bezeichnen möchte. Um ein besseres Europa zu schaffen, brauchen wir bessere Institutionen, die bessere Ergebnisse liefern. Ich denke, der politische Wille ist vorhanden, doch wir müssen nun auch in diesem Bereich zur Tat schreiten. Während des informellen Gipfeltreffens im Anschluss an unsere Feierlichkeiten bat ich die Mitgliedstaaten, den Schwung in den kommenden Monaten beizubehalten. Ich bat die Regierungen der Mitgliedstaaten um aktive Mitarbeit. Alle Mitgliedstaaten haben den Vertrag unterzeichnet, der dann aufgrund von zwei negativ ausgefallenen Volksabstimmungen nicht ratifiziert werden konnte. Doch durch die eingegangene Verpflichtung obliegt es allen Mitgliedstaaten, konstruktiv an einer gemeinsamen Lösung mitzuwirken. Als Präsident der Europäischen Kommission ist es meine Aufgabe, die Regierungen der Mitgliedstaaten aufzufordern, in den kommenden Monaten besondere Anstrengungen zu unternehmen und die deutsche Ratspräsidentschaft bei ihren sehr wichtigen Bemühungen um eine Lösung zu unterstützen. (Beifall) Lassen Sie mich die Botschaft wiederholen, die ich an die europäischen Staats- und Regierungschefs gerichtet und in Berlin vorgetragen habe. Für die Zukunft der Europäischen Union ist es wichtig zu verstehen, dass es, wenn wir von Europa reden, nicht nur um die europäischen Institutionen geht, um die Europäische Kommission oder das Europäische Parlament in Brüssel oder Straßburg. Während dieser Zeremonie, auf der einige von Ihnen anwesend waren, sagte ich, dass die Europäische Kommission keine fremde Macht ist, die in unsere Länder einmarschiert, sondern dass sie unser gemeinsames Projekt ist. Europa sind nicht "die", Europa sind "wir". Ich sagte den Staats- und Regierungschefs, dass es verlockend, aber unehrlich ist, wenn Politiker auf nationaler Ebene die Lorbeeren einheimsen und Brüssel alle Schuld zuschieben. Lassen Sie uns dieser Versuchung widerstehen. (Beifall) Das ist die Moral, die aus der europäischen Verantwortung erwächst und die für uns alle gelten muss. Seit unserer Zusammenkunft in Berlin besteht eine politische Verpflichtung, die institutionelle Blockade zu überwinden. Die Kommission wird die deutsche Ratspräsidentschaft mit ganzer Kraft unterstützen, indem sie mit den anderen Mitgliedstaaten gemeinsam daran arbeitet, bis Juni einen klaren und präzisen Fahrplan und - wenn möglich - ein konkretes Mandat zu erarbeiten. Wie ich schon während der Feierlichkeiten vom letzten Wochenende sagte, dürfen wir nicht vergessen, dass es sich hier um die Art historischen Test handelt, dem sich eine Politikergeneration nur einmal im Leben stellen muss. Ich möchte mit demselben Appell wie in Berlin schließen. Lassen Sie uns mit Stolz auf die Vergangenheit zurückblicken und mit Vertrauen in die Zukunft schauen. Arbeiten wir zusammen - die Europäische Kommission, das Europäische Parlament, die Mitgliedstaaten und die europäischen Bürgerinnen und Bürger -, um das großartige Vermächtnis unserer Gründungsväter, um diese großartigen Werte ins 21. Jahrhundert zu tragen. (Beifall) Der Präsident Herzlichen Dank, Herr Kommissionspräsident, für diese Rede. Ich möchte Ihnen auch für die gute Zusammenarbeit bei der Berliner Erklärung danken. Es war ja Ihre Idee, dass die drei Institutionen gemeinsam eine Erklärung abgeben. Herzlichen Dank, Herr Kommissionspräsident Barroso! Joseph Daul Herr Präsident, Frau Ratspräsidentin, Herr Kommissionspräsident, meine Damen und Herren! Wir haben gerade das fünfzigjährige Bestehen der Römischen Verträge gefeiert. Fünfzig Jahre, das sind zwei Generationen - aus historischer Sicht nicht viel, aber ein beträchtliches Alter in den Augen junger Menschen. In den letzten Tagen wurde oft gesagt, dass die am häufigsten genannten Errungenschaften des europäischen Aufbauwerks - Frieden, Stabilität, relativer Wohlstand, das Sozialmodell - den jungen Generationen wenig sagen, weil sie tagtäglich damit leben. Dazu möchte ich zwei Dinge sagen. Erstens müssen sich junge Menschen ihres Glücks bewusst sein, dass diese Errungenschaften zu einer Selbstverständlichkeit geworden sind. Zweitens muss diese Sicht der Dinge der Tatsache gegenübergestellt werden, dass die Unsicherheit der modernen Welt - Beispiele hierfür sind die Tragödien vom 11. September in New York, vom 11. März in Madrid und vom 7. Juni in London - uns allen deutlich zeigt, und zwar unabhängig vom Alter, dass ein Leben in Frieden, in Sicherheit und mit gewissen Mitteln nicht für alle Menschen auf dieser Welt eine alltägliche Realität ist, auch nicht in unseren eigenen Ländern. Auch der Gedanke an unsere fünfzehn britischen Soldaten, die gefangen genommen wurden, bewegt mich sehr. An Frieden und Stabilität muss jeden Tag aufs Neue gearbeitet werden, wie es auch die morgige Aussprache mit Herrn Solana wieder einmal zeigen wird. Wenn ich wenige Tage vor meinem sechzigsten Geburtstag einmal versuchte, mich in die Lage eines jungen Europäers zu versetzen, würde ich im Abenteuer Europa vielleicht unter anderem den Vorteil sehen, dass ich leichter Fremdsprachen lernen kann, die Möglichkeit habe, an Schüleraustauschen, Praktika, Sportwettkämpfen und kulturellen Ereignissen teilzunehmen - und all dies, indem ich virtuelle Grenzen überquere und ein und dieselbe Währung benutze. Das ist nicht zu verachten. In einem Dorf oder einer Stadt zu leben, die eine Partnerstadt hat, in den Genuss von Programmen zu kommen, die von der Europäischen Union gefördert werden, und direkt oder indirekt vom Wachstum zu profitieren, das durch die Gemeinschaft unserer Länder erzeugt wird, sind keine kleinen Dinge. Bürger von Staaten zu sein, die unseren Partnern und Konkurrenten weltweit gegenüber mehr Einigkeit demonstrieren, die die größten Geber für humanitäre Hilfe sind, die den demokratischen Verlauf von Wahlen auf der ganzen Welt beobachten und die Friedenstruppen in zahlreiche Krisengebiete schicken - dem allen sollte man nicht gleichgültig gegenüber stehen. Als Beispiel für solche Tätigkeiten würde ich die zivile Mission zur Krisenbewältigung nennen, die die Europäische Union im Kosovo durchführen wird, wenn der künftige Status dieser nach Unabhängigkeit strebenden Provinz Serbiens geklärt ist. Dies wird für unsere Länder eine ganz neue Art des Einsatzes sein. All diese Dinge sind positiv und befriedigend und gereichen uns in den Augen der Jugend und eigentlich aller, würde ich sagen, zur Ehre. Zugegeben, Europa ist kein Allheilmittel und löst nicht alle Probleme - bei Weitem nicht - aber dies hat ja auch nie jemand behauptet. Was die EU jedoch tun kann - und zwar besser als unsere Mitgliedstaaten jeder für sich - ist, zur Lösung von Problemen beizutragen, neue Herausforderungen anzunehmen und unsere Prioritäten neu auszurichten. Ob wir es so wollten oder nicht - die Globalisierung ist eine Realität, vor der wir nicht fliehen können. Auch wenn wir sehr oft - sei es zu Recht oder zu Unrecht - ihre negativen Seiten beklagen, hat die Globalisierung unleugbare Vorteile wie die erleichterte Kommunikation und Information und die Öffnung für andere Kulturen, um nur einige Beispiele zu nennen. In diesem Globalisierungsprozess hat Europa eine Rolle zu spielen, Werte zu verteidigen und für ein Gesellschaftsmodell zu werben. Europa ist nicht zum Schweigen verdammt, muss nicht stillschweigend alles hinnehmen und sich von den Ereignissen überrollen lassen. Wenn wir wollen, können wir den Lauf der Geschichte beeinflussen, so wie wir es in den vergangenen fünfzig Jahren getan haben. Ich kann diese Gelegenheit nicht verstreichen lassen, ohne Ihnen, Frau Ratspräsidentin, meinen Glückwunsch und vor allem meinen Dank auszusprechen. Erstens, weil Sie dadurch, dass Sie in drei Monaten bereits dreimal hier im Europäischen Parlament anwesend waren, zeigen, dass Sie der Arbeit der Parlamentsmitglieder Achtung zollen. Dadurch setzen Sie ein Beispiel, dem Ihre Nachfolger sicherlich folgen werden. Zweitens möchte ich Ihnen danken, weil Sie mit dem von Ihnen anlässlich des fünfzigjährigen Bestehens der Römischen Verträge organisierten Europa-Fest am 25. März in Berlin - das, wie wir wissen, ein Erfolg war - gezeigt haben, dass Europa nicht nur heißt, Reden zu halten und Gesetze zu verabschieden, sondern auch Emotionen, Freude und Geselligkeit bedeuten kann. Zuletzt möchte ich Ihnen danken, weil die Berliner Erklärung, die von den europäischen Institutionen angenommen wurde, ein gut lesbares und starkes Dokument ist, das Europa wieder auf den Sattel setzt und uns eine neue Perspektive gibt, indem es empfiehlt, bis zu den nächsten Wahlen im Jahr 2009 eine institutionelle Regelung zu finden. Frau Ratspräsidentin, Ihr entschlossenes öffentliches Auftreten in Verbindung mit Ihrer persönlichen Bescheidenheit und Menschlichkeit ehrt Europa und bringt es voran. Unter Ihrem Vorsitz fanden zwei Tagungen des Europäischen Rates statt, die beide von allen Seiten als erfolgreich bewertet werden. Bei den Schlüsselthemen Energie und Klima hat Europa den Weg vorgegeben, indem es beschlossen hat, sich mit den erforderlichen institutionellen Instrumenten auszustatten, um diesen großen Herausforderungen zu begegnen und seiner Stimme Gehör zu verschaffen. So muss Europa funktionieren und handeln; so werden unsere Mitbürger, insbesondere die jungen unter ihnen, sich dieses Projekt, das moderner ist denn je, zu eigen machen. (Beifall) Martin Schulz im Namen der PSE-Fraktion. - Herr Präsident, meine sehr geehrten Damen und Herren! Der Begriff historisch wird inflationär verwendet, dennoch darf uns dies nicht davon abhalten, historische Situationen als solche zu bezeichnen. Wir befinden uns in einer historischen Situation. Allen Kritikern der Berliner Erklärung will ich sagen: Was wäre eigentlich, wenn sie nicht zu Stande gekommen wäre? Deshalb mein Kompliment an Sie, Frau Ratspräsidentin! Sie haben eine ausgezeichnete Arbeit geleistet. Sie haben sich lange nicht in die Karten schauen lassen. Das war taktisch klug. Und Sie haben mit der Berliner Erklärung erreicht, was zum jetzigen Zeitpunkt zu erreichen war. Das war ein positiver Schritt und ein Erfolg für Europa. Aber die historische Phase beginnt jetzt, weil jetzt die Frage zu stellen ist: Wie geht es weiter? Es ist völlig klar - und ich bedauere das persönlich -, dass der Verfassungsvertrag, wie er auf dem Tisch liegt, nicht in Kraft gesetzt werden wird. Damit müssen wir leben. Diese Verfassung wird es nicht geben. Das darf nicht heißen, dass es keine gibt, auch wenn das Vertragswerk nicht Verfassung heißt. Wir Deutschen leben seit 60 Jahren mit einem Grundgesetz als Verfassung, und es ist eine tolle Verfassung. Wir sind in der entscheidenden Phase, in der es darum geht, die Frage zu beantworten: Wie geht es mit diesem Kontinent weiter? Es gibt diejenigen, die ein anderes Europa wollen, die eine Vertragsrevision ablehnen und meinen, Nizza sei sowieso schon zu viel, und wir erweitern trotzdem - in jedem Fall und um jeden Preis. Diesen Leuten sage ich im Namen meiner Fraktion, und ich glaube auch im Namen der überwältigenden Mehrheit in diesem Hause: Nein, der europäische Integrationsprozess ist nicht zu Ende, er muss weitergehen, und wir wollen, dass er weitergeht. (Beifall) Wir wollen dass er weitergeht, weil wir ihn brauchen. Und all diejenigen, die die Erweiterung der Europäischen Union wollen, denen muss man sagen: Ohne die reformierte Union und ohne den erneuerten Vertrag wird es keine Erweiterungen geben. Ich sage den Herren Kaczyński und Klaus: Sie fügen Kroatien einen großen Schaden zu, wenn Sie die Reform der Europäischen Union verhindern. (Beifall) Lassen Sie nicht andere den Preis für Ihre Politik zahlen! Warum ist das historisch, was wir jetzt tun? Ich würde mir bei denen, die den Integrationsprozess befürworten, den gleichen Enthusiasmus wünschen, wie Sie, Frau Ratspräsidentin, ihn an den Tag legen. Ich würde mir die gleiche Lautstärke bei den Befürwortern eines integrierten Europas wünschen, wie wir sie von den Gegnern des integrierten Europas vernehmen. Ein bisschen mehr Kampfbereitschaft ist jetzt erforderlich, denn Europa glaubt, es sei groß. In Wirklichkeit ist es aber klein. Die 500 Millionen Einwohner der 27 Mitgliedstaaten machen 8 % der Weltbevölkerung aus - mit sinkender Tendenz. China und Indien, das sind große Länder. Die Vereinigten Staaten von Amerika mit ihrer Wirtschafts- und Militärkraft sind eine Supermacht. Wenn das Europa der Integration scheitert und wir ein Europa der verschiedenen Geschwindigkeiten bekommen, wenn dieses ohnehin kleine Europa seine eigene Kraft dadurch schwächt, dass es sich in Einzelteile zerlegt, dann wird es scheitern. Deshalb brauchen wir alle 27 Mitgliedstaaten und die Integration in Europa. Sie ist unsere Zukunft. (Beifall) Herr Präsident, meine Damen und Herren! Wenn Europa scheitern würde, dann scheitert mehr als ein Verfassungsvertrag. Es scheitert eine Idee. Und welche Idee ist das? Was wir hinter uns haben, und was wir durch die 50 Jahre Integration überwunden haben, können wir doch mit Namen benennen: Hass und Intoleranz, Großmachtanspruch und Ausgrenzung von Minderheiten, religiöse Intoleranz und Verfolgung von politisch Andersdenkenden. Das Großmachtstreben haben wir durch territoriale Integration überwunden. Die soziale Ausgrenzung haben wir durch die Kombination von ökonomischem Fortschritt mit sozialer Sicherheit überwunden. Die ethnische, religiöse, kulturelle Intoleranz haben wir durch das Konzept der Integration überwunden. Aber das, was ich beschrieben habe, gibt es immer noch: Hass, Ausgrenzung, Unterdrückung, auch das Großmachtstreben, gerade jetzt wieder in unserer Union und nicht nur in Osteuropa, überall in Europa. Das käme mit voller Wucht in unsere Völkergemeinschaft zurück, wenn wir die Integration zerstören würden. Deshalb sind die, die für die Fortsetzung des Integrationsprozesses und für eine Vertiefung der Union kämpfen und für die Werte Europas eintreten, die uns so stark und zu einem Modell gemacht haben, aufgerufen - mit Angela Merkel als Ratspräsidentin - zu kämpfen. Wir können doch nicht zulassen, dass die Kommission in den Verhandlungen mit anderen Staaten sagt: Wenn Ihr in die Union kommen wollt, dann müsst Ihr einen Transformationsprozess durchmachen, der alles außer Kraft setzt, was bis heute bei Euch gültig war. Wir selbst aber, die wir das verlangen, sind nicht in der Lage, unsere eigenen Reformen durchzuführen. Wie wollen wir da glaubwürdig sein? (reger Beifall) Wir sind in einer historischen Phase. Sie, Frau Ratspräsidentin - ich muss es zugeben, als deutscher Sozialdemokrat fällt es mir schwer, das zu sagen - haben in Deutschland, aber insbesondere hier, auf diesem Weg die Sozialisten an Ihrer Seite. (Beifall) Der Präsident Vielen Dank, Martin Schulz. Der Präsident war nicht ganz korrekt. Ich bitte, sich in der Zukunft nicht immer ein Beispiel an der Länge der Redezeit zu nehmen, aber an der Qualität durchaus. Weiter darf der Präsident mit seiner Objektivität nicht gehen. Graham Watson im Namen der ALDE-Fraktion. - (EN) Frau Bundeskanzlerin! Ich gratuliere Ihnen zu Ihrem Erfolg - dem Text und dem erreichten Konsens. Ihre Würdigung des Erfolgs der Union erfolgte zur rechten Zeit und in angemessener Form. Die Sicherheit, den Wohlstand und die Chancen, die unsere Bürgerinnen und Bürger genießen, verdanken wir vor allem der Europäischen Union. Am Sonntagvormittag im Berliner Historischen Museum fielen mir zwei Dinge auf: Als Erstes Ihre geniale Idee, für diesen Anlass das Europäische Jugendorchester zu engagieren - es ist ein erstklassiges Orchester, und es verdient eine bessere finanzielle Förderung. Als Zweites fiel mir auf, dass von den 31 Personen im Präsidium - unter den Staats- und Regierungschefs, Präsidenten der Institutionen etc. - Sie die einzige Frau waren. Dabei musste ich an einen Vers des Dichters Robert Burns denken: 'While Europe's eye is fixed on mighty things, The fate of empires and the fall of kings; While quacks of State must each produce his plan, And even children lisp the Rights of Man; Amidst this mighty fuss just let me mention, The Rights of Woman merit some attention.' Frau Bundeskanzlerin! Sie gehen mit gutem Beispiel voran - wir brauchen mehr Frauen auf der höchsten Ebene der Politik. (Beifall) Ja, vielleicht ist es unter den gegenwärtigen Umständen sogar so, dass nur eine Frau einen Konsens erreichen konnte. Zu der von Ihnen gewählten Vorgehensweise kann ich Ihnen jedoch nicht gratulieren - ein in den Katakomben des Bundeskanzleramts entworfener und von den Präsidenten der drei wichtigsten Institutionen unterzeichneter Text sollte nicht mit den kühnen Worten beginnen: "Wir Bürgerinnen und Bürger der Europäischen Union". Denn es sind die Bürgerinnen und Bürger der Europäischen Union, die erst wieder in den Aufbauprozess Europas integriert werden müssen. Präsident Barroso hatte Recht, als er sagte, die Institutionen müssten die Vielfalt respektieren, doch gleichzeitig müssten sich die Mitgliedstaaten für die Einheit engagieren. Die beeindruckenden Feierlichkeiten von Berlin wurden nur in wenigen anderen europäischen Hauptstädten wiederholt. Solange nicht alle Ihre Kolleginnen und Kollegen im Europäischen Rat Tag für Tag aktiv für die Sache Europas eintreten, wird es keine solide Grundlage geben. Es hilft auch nicht, Frau Bundeskanzlerin, wenn es die Europäische Volkspartei - Ihre Partei - als ihr alleiniges Verdienst ansieht, diese Union geschmiedet zu haben. Die Verfasser dieser etwas hochtrabenden EVP-Erklärung preisen zu Recht Monnet, de Gasperi und Kohl, doch ihre Erinnerung ist dabei bestenfalls selektiv. Thatcher, Chirac, Berlusconi - auch sie waren führende Politiker der EVP, deren Beitrag Sie jedoch übersehen zu haben scheinen. Die Union ist nicht das Projekt einer Partei. Sie gehört uns allen. (Beifall) Wir hoffen, Frau Bundeskanzlerin, dass die Berliner Erklärung einen neuen Aufbruch einleiten wird. Wir hoffen, dass auf der von Ihnen anberaumten Regierungskonferenz der institutionelle Grundstock für die Zukunft der Europäischen Union geschaffen werden wird. Das neue Europa - das Europa, das in der Berliner Erklärung anvisiert wird -, sollte so sein, dass es seinen Bürgerinnen und Bürgern dabei hilft, die Chancen der Globalisierung zu ergreifen, und ihnen bei der Bewältigung der neuen globalen Herausforderungen solidarisch zur Seite steht; ein Europa, in dem die Demokratie die Oberhand und unsere Werte das letzte Wort haben. (Beifall) Cristiana Muscardini Herr Präsident, Frau Ratspräsidentin, meine sehr verehrten Damen und Herren! Der Berliner Gipfel war ein Moment großer Emotionen, insbesondere für jemanden, der wie ich seit 1989 in diesem Parlament sitzt, dem Jahr, das die Wiedergeburt Europas markierte. In der Erklärung wird anerkannt, dass Europa eine Union der Staaten und kein neuer Superstaat ist, und in der Anerkennung der Identität der Völker der Union sowie ihrer Unterschiede in einem auf gemeinsamen Zielen beruhenden Staatenbund liegt die Kraft, die uns in die Lage versetzt, den Weg zur Verwirklichung der politischen Union, die wir bisher noch nicht erreicht haben, weiterzuverfolgen. Wir bedauern, dass kein uneingeschränktes Bekenntnis zu unseren Wurzeln möglich war: Gerade weil wir fest an den weltlichen Charakter der Institutionen glauben, sind wir ebenso fest davon überzeugt, dass die Politik verarmt, wenn wir uns nicht zu all unseren Wurzeln bekennen. In unserer komplexen, multikulturellen und multiethnischen Gesellschaft, mit unterschiedlichen Vorstellungen darüber, wie im Wege der Demokratie Frieden erreicht werden kann, was Hand in Hand geht mit dem allseitigen Bekenntnis zur Achtung der Menschenwürde, brauchen wir den Dialog der Kulturen, und um die anderen anzuerkennen, müssen wir zunächst uns selbst anerkennen, vom Alltagsleben der einzelnen Menschen bis hin zu dem der Staaten. Wir lassen nicht locker und bekräftigen erneut die Gefahr der Theokratie jedweder Art, und ebenso die eines extremen Laizismus, der die zentralen gesellschaftlichen Werte in den Individuen und in der Politik langsam zerstört. Wir sind besorgt darüber, dass allzu viele das essenzielle Konzept des weltlichen Charakters der Institutionen mit der Akzeptanz eines kulturellen und politischen Relativismus, der zu übertriebenem Laizismus führt, verwechseln. Wir sind gegen ein Europa, das nur aus dem Markt besteht, und gegen die Pseudokulturen, die die Bürger dazu drängen, ein virtuelles Leben zu suchen, das aufgrund von Unfähigkeit oder Angst an die Stelle des wirklichen Lebens treten soll. Wir wollen ein politisches Europa, das den Demokratiewunsch in einer Welt anzuregen vermag, in der Millionen Männer und Frauen noch immer unter dem Mangel an Freiheit und Rechtstaatlichkeit leiden. Europa braucht schnellstens flexible und klar definierte Institutionen, denn heute steht der Terrorismus vor unserer Tür und heute müssen wir fähig sein, unsere Aufgaben zu bestimmen und sofort zu erfüllen - wie wir es im Europäischen Konvent bekräftigt haben -, und zwar innerhalb und außerhalb Europas: von den Energie- und Wasserressourcen über den Klimawandel bis hin zur Durchsetzung der Menschenwürde. Wir befürchten, dass 2009 zu weit entfernt ist, aber ad impossibilia nemo tenetur - man kann von niemandem Unmögliches verlangen -, auch wenn wir uns des starken und ehrlichen Engagements der deutschen Ratspräsidentschaft und der enormen Fähigkeit von Bundeskanzlerin Merkel, zu vermitteln und gleichzeitig zu überzeugen, derart bewusst sind, das wir ein wenig Hoffnung schöpfen, diese Zeitspanne verkürzen zu können. Monica Frassoni Herr Präsident, verehrte Kolleginnen und Kollegen! Ich möchte Herrn Watson und Herrn Daul, und die anderen, zunächst darauf hinweisen, dass es eine ganz einfache Methode gibt, um die Anzahl der Frauen zu erhöhen: die Ko-Präsidentschaft. In der Verts/ALE-Fraktion waren wir damit erfolgreich - sie funktioniert wirklich gut -, und ich kann sie Ihnen nur wärmstens empfehlen. Die Berliner Erklärung ermutigt uns wirklich sehr, Frau Bundeskanzlerin. Es gibt Momente, in denen Feierlichkeit, Rhetorik und Förmlichkeit einen Sinn machen, und der 50. Jahrestag der Gründung der Europäischen Gemeinschaft ist sicher eine solche Gelegenheit, vor allem, weil viele Menschen ihr Leben ließen, um so weit zu kommen, und weil es uns einen sehr harten Kampf und viel Arbeit gekostet hat. Desgleichen anerkennen wir Ihre Rolle und danken Ihnen dafür - obwohl ich der Meinung bin, dass all das gewissermaßen zur Ihren Pflichten gehört -, und wir stellen erfreut fest, dass in diesem Fall im Unterschied zu anderen - ich möchte ausdrücklich die Energie, die Kraftfahrzeuge usw. nennen - die deutsche Ratspräsidentschaft ein europäisches Bewusstsein demonstriert hat, das sicher der Situation angemessen ist. Ich denke, die Botschaft ist angekommen und die Öffentlichkeit hat verstanden, dass dieser 50. Jahrestag ein positives Ziel war und wir unsere Bemühungen fortsetzen müssen. Freilich, die europäische Bevölkerung hat dem Text der Erklärung nicht allzu viel Aufmerksamkeit gewidmet bzw. der Arbeit, die erforderlich war, um diese beiden knappen Seiten zusammenzubekommen, die eigentlich nichts Außergewöhnliches oder Originelles enthalten. Vielmehr zeigt sich an dem, was diese Erklärung nicht enthält, meines Erachtens, dass zwischen den Regierungen - ich betone, zwischen den Regierungen - im Hinblick auf die Zukunft Europas eine tiefe Spaltung besteht, die nichts Gutes für die Arbeit verheißt, die Ihnen Frau Bundeskanzlerin, in den nächsten Monaten bevorsteht. Wir sind uns völlig darüber im Klaren, dass der Traum von einer Europäischen Union noch nicht verwirklicht wurde; dass wir in Darfur noch nicht als Europäische Union eingreifen können, weil wir gespalten sind; dass die Energiepolitik - leider - für viele Regierungen im Wesentlichen bedeutet, vor Präsident Putin zu Kreuze zu kriechen; dass wir nicht imstande sind, eine eigene Politik im Verhältnis zu den USA zu entwickeln und dass wir aus all diesen Gründen eine starke Europäische Union brauchen, die mit einer Verfassung ausgestattet ist. Frau Bundeskanzlerin, wenn das Ziel in der verbleibenden Zeit Ihrer Ratspräsidentschaft darin besteht, aus der Sackgasse, in der wir uns befinden, herauszukommen, dann dürfen wir uns keinen Illusionen hingeben: die Methode der reinen Regierungszusammenarbeit wird ebenso wenig funktionieren wie die Methode der Berliner Erklärung, weil es uns in einer Neuauflage der Nächte der Regierungskonferenz von Nizza nicht gelingen wird, zu einer Einigung zu gelangen, die fähig ist, wie Sie es formulierten, die Verfassung im Kern zu erhalten. Aus diesem Grund appellieren wir an Sie, seien Sie mutig und testen Sie die Demokratie und genehmigen Sie die Eröffnung einer Regierungskonferenz, indem Sie dem Europäischen Parlament die Teilnahme im Wege des Mitentscheidungsverfahrens und eines Shuttlesystems der Publizität und der Debatte ermöglichen; die europäischen Bürger wollen mehr Europa, nicht weniger Europa, doch ihre Regierungen sind nicht immer in der Lage, das zu zeigen. Weisen Sie daher die Idee zurück, wonach uns nur eine Regierungskonferenz zu einem Ergebnis führen kann, denn das wird ihr nicht gelingen und wir werden die Verfassung nicht im Kern bewahren; wir werden lediglich mit leeren Händen dastehen. Gabriele Zimmer im Namen der GUE/NGL-Fraktion. - Herr Präsident, meine Damen und Herren, Frau Kanzlerin! Wenn heute vom europäischen Traum die Rede ist, bemühen wir meistens den Amerikaner Jeremy Rifkin. Die Staatschefs der EU bzw. ihre Sherpas träumen jedenfalls nicht, und schon gar nicht gemeinsam. Die Berliner Erklärung beschreibt weder einen Traum noch nimmt sie sich der Realität an. Im Gegenteil. Sie ist die erneute Verweigerung der Realität, die die Staatschefs daran hindert, die Krise, in der die Union steckt, klar zu erkennen, und folglich gibt es natürlich auch keine Initiative, die einen Ausweg weist. Damit wächst weiterhin die Gefahr von Desintegration und Renationalisierung. Es gibt keine Absage an eine neoliberale, sozial und ökologisch zerstörerische Freihandelszone oder an eine weitere Militarisierung der EU. In der Erklärung wird nicht ein Wort zur Lage von Millionen Menschen innerhalb der EU gesagt, die von Armut, langanhaltender Arbeitslosigkeit, Prekarität und sozialer Ausgrenzung betroffen sind. Sie gehören de facto nicht dazu. Die Botschaft der Erklärung richtet sich nur an die Regierenden selbst, nicht aber an die Bevölkerung der EU-Mitgliedstaaten. Von Identitätsstiftung kann in diesem Sinne also auch keine Rede sein. Kommentatoren reden von einem Testfall für den Verfassungsprozess. Andere haben das ja im Prinzip heute schon angesprochen. Übertragen heißt das, dass die künftige Verfassung oder der Grundlagenvertrag ein Fall für die Geheimdiplomatie werden ohne jegliche Beteiligung der Zivilgesellschaften. Danach ist alles nur eine Frage des Drucks auf die Regierungschefs. Für den Fall, dass diese nicht spuren, schwingen einige meiner deutschen Parlamentskollegen aus dem Europäischen Parlament gleich die Austrittskeule. Ich finde, das ist wahrlich eine äußerst demokratische Argumentation. Ich meine das schon so, wie ich es sage. Wenn es den Regierenden in der EU wirklich ernst wäre mit ihren Versprechungen, die EU bis zu den Wahlen 2009 auf eine tragfähige und erneuerte gemeinsame Grundlage zu stellen, dann hätte das folgende Konsequenz: Aus dem gesamten Entwurf der Europäischen Verfassung wären all jene Passagen zu streichen, die auf eine wirtschaftspolitische Liberalisierung, Privatisierung und Militarisierung drängen. Die Diskussion über jene Europäische Union, die sich die Mehrzahl der hier lebenden Menschen wünscht, wäre zu eröffnen. Der dritte Teil des vorliegenden Verfassungsentwurfs sollte ganz gestrichen werden. Die detaillierten Politikziele und Vorgaben sind durch klare Kompetenz- und Verfahrensregeln zu ersetzen, die unterschiedliche Politiken ermöglichen. Artikel I Absatz 41 Ziffer 3 muss durch ein klares Verbot des Angriffskrieges und die Festlegung auf das Völkerrecht ersetzt und die im Vorgriff auf den EU-Verfassungsvertrag schon arbeitende Rüstungsagentur geschlossen werden. Jens-Peter Bonde im Namen der IND/DEM-Fraktion. - (DA) Herr Präsident, Frau Bundeskanzlerin! Die öffentlichen Feierlichkeiten in den Straßen Berlins waren wundervoll, ihr Grundton war jedoch ein oberflächlicher, pompöser Euronationalismus. Frau Merkel hielt eine gute Rede. Unser Präsident, Herr Pöttering, unterzeichnete ein Dokument im Namen aller Abgeordneten hier im Parlament, auch wenn wir dessen Wortlaut noch nicht zu Gesicht bekamen und noch keine Gelegenheit hatten, Einfluss darauf zu nehmen. So etwas darf nicht noch einmal geschehen. Das Europäische Parlament sollte sich nicht an der Vorbereitung von Dokumenten beteiligen, in die die Abgeordneten vor Annahme des Textes keine Einsicht nehmen dürfen. Die letzte Klausel ist die wichtigste, mit ihrer Verpflichtung, eine neue Verfassung zu verabschieden, die vor den EU-Wahlen im Juni 2009 in Kraft treten kann. Deutschland will die Verfassung "ausbessern". Es besteht der Wunsch, ihren Namen zu ändern und eventuell textliche Verweise auf die Flagge und die Hymne, wenn auch nicht Flagge und Hymne selbst, zu entfernen. Teil II würde gestrichen, und zwar mit der Absicht, die gemeinsamen Grundrechte in einem entsprechenden zweizeiligen Verweis anzunehmen. An Teil III würden einige wenige Änderungen vorgenommen, sodass die Verfassung als unschuldiger kleiner Änderungsvertrag präsentiert werden könnte, der Hauptinhalt dagegen noch derselbe wäre wie der des von den französischen und niederländischen Wählern abgelehnten Textes. Alle demokratischen Kräfte sollten sich daher nun vereinen und Volksabstimmungen über den nächsten Vertrag in allen Ländern fordern, und zwar, warum auch nicht, am selben Tag. Auf diese Weise wären unsere Staats- und Regierungschefs gezwungen ein Dokument zu gestalten, das von den Wählern angenommen werden könnte, und der nächste Vertrag würde den Wählern mehr Einfluss verleihen anstatt ihnen Einfluss zu nehmen, wie es die Verfassung tut. Der Kern der Angelegenheit ist natürlich, dass es in 59 Bereichen eine Verlagerung von Einstimmigkeit hin zu qualifizierter Mehrheitsabstimmung gibt, d. h. von Einstimmigkeit, in der die Wähler jedes Landes das letzte Wort haben, zu qualifizierter Mehrheitsabstimmung unter Beamten, Ministern und Lobbyisten hinter geschlossenen Türen in Brüssel. Dies ist der Tagesbefehl: zu viel Macchiavelli und zu wenig Montesquieu. Vielen Dank, Herr Präsident, auch wenn es in diesem Fall nichts zu danken gibt. Bruno Gollnisch Herr Präsident! Vor fünfzig Jahren wurden die Römischen Verträge zwischen Ländern unterzeichnet, deren Sozialschutzniveau vergleichbar war und die, obgleich reich an verschiedenen Kulturen, auch eine gemeinsame Zivilisation teilten. Das diesen Verträgen zugrunde liegende Prinzip war die Gemeinschaftspräferenz, die unseren Erzeugern, insbesondere kleinen Bauern, höhere Preise als auf den Weltmärkten garantierte. Diese Verträge sind völlig aus den Fugen geraten; die Gemeinschaftspräferenz ist einer Ausbreitung von nicht-europäischen Produkten gewichen; die Deindustrialisierung kostet Europa Hunderte Millionen von Arbeitsplätzen, und die Landwirtschaft und der Dienstleistungssektor haben lediglich noch eine Gnadenfrist. Durch die gedankenlose Öffnung seiner Grenzen hat Europa Arbeitslosigkeit, unsichere Arbeitsplätze und Armut geschaffen, Probleme, die in der Berliner Erklärung keine Erwähnung finden, die ein Denkmal zynischer Selbstzufriedenheit und völlig von der Realität und den Völkern losgelöst ist und diesem Europa keinerlei Inhalt bietet, sei er weltlicher oder geistiger Art. Wie selbst Papst Benedikt XVI. kommentierte, schafft sie es sogar, die christlichen Wurzeln Europas zu verschweigen. Wurde dafür das Einverständnis eines christdemokratischen Präsidenten dieses Parlaments und einer christdemokratischen Ratsvorsitzenden benötigt? Diese Union ist nicht mehr demokratisch; die internationale Institution wird zum Superstaat, einem Staat, der von der Öffentlichkeit abgelehnt wird. Die Öffentlichkeit verjagte ihn durch die Tür, und Sie versuchen nun, ihn durch das Fenster wieder hereinzuholen. Nichts davon hat noch irgendetwas zu tun mit dem wahren Geist von Europa, und wir werden diese Fehlentwicklungen nicht mittragen. Jim Allister (EN) Herr Präsident! Wenn man die Berliner Erklärung einmal von all den selbstgefälligen Worthülsen befreit, dann bleibt in vielen Bereichen nur sehr wenig Substanz übrig. In Verfolgung des zentralen Grundsatzes der Römischen Verträge, d. h. die Schaffung einer immer engeren Union, die die Erklärung ja würdigen soll, wurde sie von vielen Europa-Enthusiasten als ein wichtiger Meilenstein für die Wiederbelebung der abgelehnten Verfassung angesehen. Doch als die still und heimlich verfasste Erklärung dann vorlag, wurde die Verfassung in ihr nicht einmal erwähnt. Stattdessen enthält sie viel von dem üblichen Quatsch wie z. B., die EU sei die Friedensmaschine Europas. Meines Erachtens hat die NATO - und nicht die EU - das größte Verdienst an der Verteidigung, der Wiederherstellung und der Wahrung von Freiheit und Demokratie in Europa. Die Idee der europäischen Zusammenarbeit steht außer Frage. Es sind die Mittel und das Ziel, bei denen die Meinungen auseinandergehen. Europa-Skeptiker glauben an die Vorzüge freiwilliger, wechselseitiger Kooperation zwischen souveränen Nationalstaaten. Was wir ablehnen, ist die Instrumentalisierung dieser Staaten durch eine habgierige, zentralisierende EU zu dem Zweck, den Bürgerinnen und Bürgern dieser Nationalstaaten eine unerwünschte politische Integration aufzuzwingen. Diese Erklärung hält an diesem Ziel fest und ist daher eine mangelhafte Erklärung. Der Präsident Herr Allister! Wir beglückwünschen Sie zu der Regierung in Nordirland. Sie kommen ja aus Nordirland. Hartmut Nassauer Herr Präsident, meine Damen und Herren! Frau Ratspräsidentin, Ihre Präsidentschaft macht uns Europäern Mut. Zum ersten Mal seit langer Zeit gewinnen wir den Eindruck, dass Europa aus der Sackgasse des nicht ratifizierten Vertrags wieder herauskommen könnte. Wir werden nicht eine Verfassung anzusteuern haben, aber die Verfasstheit der Europäischen Union muss den neuen Gegebenheiten angepasst werden. Daran besteht kein Zweifel. Das erfordert Mut und Führungskraft, und die haben Sie bisher bewiesen. Wir unterstützen Sie weiterhin auf Ihrem Weg! Allerdings müssen Sie nicht nur die Staats- und Regierungschefs - was schwer genug ist - für dieses Vorhaben gewinnen. Sie müssen vor allem die europäischen Völker wieder für die europäische Union gewinnen. Denn die EU droht das Vertrauen ihrer Völker zu verlieren, und möglicherweise ist dies bereits geschehen. Es stellt sich die Frage, ob die von Martin Schulz beschworene Integration das richtige Rezept ist, ungeachtet dessen, dass ich diesen Grundansatz teile, und Integration der Kern des europäischen Weges ist. Aber mehr Integration wird uns die Zustimmung der Europäer nicht sichern. Deswegen appelliere ich an Sie, Frau Bundeskanzlerin, machen Sie sich zur Sprecherin derer, die überzeugte Europäer sind, und auch den integrativen Weg befürworten, die aber unzufrieden mit dem Erscheinungsbild dieser Europäischen Union sind. Die Quelle des Unbehagens, der Distanz, die Sie auch angesprochen haben, ist eine überregulierende Gesetzgebung, die hier Entscheidungen trifft, die unten als Brüsseler Gängelei ankommen. Falls Sie, Herr Kommissionspräsident, dafür ein Beispiel aus Ihrer Verantwortung haben wollen, dann empfehle ich Ihnen, abends kurz vor dem Schlafengehen die Richtlinie zum Bodenschutz zu studieren. Ich versichere Ihnen, Sie werden in der Nacht Alpträume haben! Das Unbehagen an der Europäischen Union, deren historische Erfolge wir zu Recht mit Stolz feiern, macht deutlich: Europa braucht jetzt nicht generell ein Mehr an Integration, Europa braucht Grenzen, nach außen ebenso wie auch nach innen. Integration ist ja richtig, aber sie ist auf die schiefe Ebene geraten. Wir haben nach innen stellenweise zu viel, und nach außen, wo die Bürger mehr gemeinsame Sicherheits- und Außenpolitik haben wollen, dort haben wir zu wenig. Wer das bezweifelt, der möge sich einmal die Frage stellen: Ist der Appell zur Freilassung der tapferen britischen Soldaten nicht viel wirksamer, wenn die gesamte Europäische Union dahinter steht und nicht nur ein Mitgliedstaat? Die Europäische Union muss von ihrer integrativen Verkrustung befreit werden. Da ist Ihre Überlegung der Diskontinuität völlig richtig. Ein Gesetzentwurf, der am Ende einer Legislatur nicht erledigt ist, muss verfallen. Das schafft Klarheit, verdeutlicht Verantwortlichkeit und schafft Vertrauen. Deswegen mein Wunsch an Sie, Frau Bundeskanzlerin: Gewinnen Sie das Vertrauen der europäischen Völker wieder. Sie haben dazu die Chance! Der Präsident Herr Kollege Nassauer! Wir müssen uns alle gemeinsam mächtig anstrengen. Das wollen wir ja tun. Edite Estrela (PT) Frau Ratspräsidentin! Als Sozialistin und Frau möchte auch ich Frau Merkel zu ihrem Vorsitz gratulieren. Ich denke, sie hat bereits den Unterschied deutlich gemacht und den Beweis erbracht, dass wir mehr Frauen in den Entscheidungsinstanzen brauchen. Im Verlaufe ihres fünfzigjährigen Bestehens hat die Europäische Union den Traum von Jean Monnet verwirklicht: Sie hat das Projekt des Friedens, der Freiheit und des Fortschritts gestärkt und ihre Grenzen erweitert. Ihr gehören jetzt 27 Mitgliedstaaten an, von denen einige vor 50 Jahren - und wie im Fall meines Heimatlandes Portugal vor noch weniger Jahren - unter dem Joch von Diktaturen gelebt haben. Mehr Frieden, mehr Demokratie, mehr Wohlstand, die Freizügigkeit der Arbeitnehmer und der freie Warenverkehr sowie eine von nun 13 Ländern eingeführte Einheitswährung sind ein Vermächtnis von unschätzbarem Wert. In diesen 50 Jahren hat sich Europa verändert, aber auch die Welt hat sich gewaltig verändert, und mithin die Bedürfnisse der Europäer. Globalisierung, Klimawandel, Energieprobleme, Alterung der Bevölkerung, Einwanderung und Terrorismus sind Herausforderungen, die neue Antworten erfordern. Es ist unsere Pflicht, Lösungen für die Probleme der Gegenwart zu finden und die Erwartungen der Bürger zu erfüllen. Das wird der beste Weg sein, um die soziale Stabilität zu befördern und zum Gleichgewicht in der Welt beizutragen. Der innere Frieden und die innere Stabilität nützen wenig, wenn wir keine Lösungen für den Krieg im Irak, für die Krise im Nahen Osten sowie für die ernsten Probleme unserer Nachbarn in Nordafrika finden. Die Berliner Erklärung lässt zu Recht die Debatte über den Verfassungsvertrag wiederaufleben und verpflichtet die 27 Mitgliedstaaten, die Europäische Union bis zu den Europawahlen 2009 auf eine erneuerte gemeinsame Grundlage zu stellen. Es muss rasch ein Konsens erreicht werden. Dass es Hindernisse gibt, kann nicht geleugnet werden, aber das ist eine gute Gelegenheit für die Mitgliedstaaten, der Welt und den Bürgern zu zeigen, dass das, was uns eint, wichtiger ist als das, was uns trennt. Nur so werden wir das Vertrauen der Bürger gewinnen. Silvana Koch-Mehrin Frau Ratspräsidentin! Ich möchte Ihnen vor allem zu zwei Sätzen in der Berliner Erklärung gratulieren. Der Erste: Wir sind zu unserem Glück vereint. Das ist eine wunderschöne Aussage, und ich finde, dass sie sich ganz klar gegen die Nörgler und Zweifler stellt, die immer nur darüber meckern, dass die EU eine Zwangsveranstaltung ist. Es geht wirklich darum: Zu unserem Glück sind wir vereint. Ich finde auch, dass diese bestechend einfache Formulierung den Ton trifft, der für jede Bürgerin und jeden Bürger verständlich ist. Gratulieren möchte ich Ihnen ferner dazu, dass Sie es geschafft haben, das Jahr 2009 als verbindlichen Zeitpunkt für eine erneuerte Grundlage der Europäischen Union in die Berliner Erklärung aufzunehmen. Das ist so konkret, dass sich keiner Ihrer Herren Regierungschefkollegen, ohne wirklich erheblichen Gesichtsverlust zu erleiden, davon zurückziehen kann. Es ist gut, dass es diese gemeinsame Erklärung gibt. Allerdings finde ich sie inhaltlich leider ziemlich unkonkret, denn darüber, wie es in Zukunft mit Europa weitergehen soll und vor allem, wie die Bürgerinnen und Bürger einbezogen werden sollen, erfährt man in der Erklärung nichts. Deswegen hoffen wir auf die zweite Hälfte Ihrer Präsidentschaft. Wir hoffen auf Vorschläge, wie die Bürgerinnen und Bürger einbezogen werden sollen. Wir wünschen Ihnen von ganzem Herzen viel Erfolg. Wann immer Sie Unterstützung dabei benötigen, die Bürgerinnen und Bürger einzubeziehen, können Sie voll auf uns zählen. Konrad Szymański (PL) Frau Bundeskanzlerin! Herr Präsident! Die beiden größten Erfolge der Integration sind der Gemeinsame Markt und die Erweiterung. Der Gemeinsame Markt brachte den Europäern Wohlstand, die Erweiterung stärkte die Position der Europäischen Union in den internationalen Beziehungen. Anstatt nun diese Erfolge herauszustellen, werden sie in der Berliner Erklärung gewissermaßen hinter vagen Formulierungen über Offenheit und Zusammenwirken versteckt. Die Rolle der Mitgliedstaaten dermaßen herunterzuspielen, ist ein großer Fehler, wurde die Erklärung doch ausschließlich im Namen der Bürger verfasst. Wenn wir die Integration voranbringen wollen, müssen wir den Mitgliedstaaten, die die Integration unterstützen und ihr nicht feindlich gegenüberstehen, eine größere Bedeutung beimessen. Herr Schulz, wenn Sie von Erweiterung sprechen, dann verstecken Sie sich bitte nicht hinter dem Verfassungsvertrag, hinter Präsident Kaczyński oder Präsident Klaus. Die Erweiterung zu stoppen, ist einzig und allein Ausdruck unserer und Ihrer Furcht vor der Zukunft. Was an diesem Dokument auch unangenehm auffällt, ist, dass das Christentum keine Erwähnung findet. Das ist ein Beispiel für Vorurteile, die ein Europa der gemeinsamen Werte unmöglich machen. Johannes Voggenhuber Herr Präsident, Frau Ratspräsidentin! Ich fühle mich heute etwas unsicher, weil ich auch nach zwölf Jahren in diesem Haus keine Übung darin habe, Ratspräsidentschaften zu loben. Aber Ihre Arbeit nötigt mich dazu. Die letzten großen Europäer, die hier gesprochen haben, Mitterrand und Juncker nach seiner Ratspräsidentschaft, waren verzweifelte bis melancholische Europäer. Ich sehe mit großem Respekt, wie Sie die Herausforderung Europa angenommen haben, und dies bei den unglaublichen Erwartungen, die in Ihre Ratspräsidentschaft gesetzt wurden, was Sie vielleicht von vornherein belastet hat. Bei der Berliner Erklärung fehlen 26 Unterschriften von Staats- und Regierungschefs - 26 Unterschriften unter eine Erklärung zum Geburtstag, eine Erklärung voller Selbstverständlichkeiten. Aber es fehlt nicht Ihre. Sie sind zum ersten Mal herausgetreten aus dieser Maschinerie von gegenseitigen Blockaden, Belauerungen, Hindernissen und Fallstricken und haben sich dazu bekannt. Das verdient allen Respekt. Ich hätte mir gewünscht, dass neben den Erfolgen auch die enttäuschten Erwartungen der Menschen und die Vertrauenskrise der Union stärker angesprochen werden. Ich gratuliere Ihnen und ich erweise Ihnen meinen Respekt dafür, dass Sie dieses Verfassungsprojekt aus dem Packeis befreit haben. Es war ein Stück leadership, es war eine Kür, auch auf dünnem Eis. Lassen Sie mich noch zwei Dinge zu bedenken geben: Erstens, Ihr Ziel ist das einzige, das Europa nun anstreben kann. Aber ist die Methode geeignet? Gelingt die Überwindung der Verfassungskrise nicht vielmehr durch ein Plus, ein stärkeres, überzeugenderes Europa, vielleicht die eine oder andere Aufgabe mehr, eine überzeugendere Demokratie? Ist Ihr Ziel erreichbar mit einer Methode der berittenen Kuriere zwischen Staatskanzleien, die Ihnen immer nur eine Nachricht geben werden, nämlich die alten Begehrlichkeiten und die alten Ansprüche der nationalen Regierungen. Zweitens, die Grundrechtecharta. Da beschwöre ich Sie, Frau Ratspräsidentin. Wenn die Grundrechtecharta aus diesem Verfassungsvertrag herausgelöst wird, dann werden Sie die große Bewegung der Verfassungsbefürworter spalten. Dann ist das Ergebnis für viele von uns, die wir für diese Verfassung gekämpft haben, nicht akzeptabel. Die Grundrechte sind der Kern dieses europäischen Projekts. Der Präsident Vielen Dank, Herr Voggenhuber, auch dafür, das Sie mit dem Präsidenten im Parlament mitgewirkt haben, so dass das ein Erfolg werden konnte. Roberto Musacchio (IT) Herr Präsident, meine Damen und Herren! Frau Merkel ist ernsthaft bemüht, Europa wiederzubeleben; gleichwohl stimme ich mit Methode und Inhalt, mit denen sie dies zu tun gedenkt, nicht überein. Man versucht, die Krise der Gesellschaft, Politik und Demokratie sowie die Bedeutung des französischen Referendums beiseite zu schieben und dabei ausschließlich auf die Methode der Regierungszusammenarbeit zu setzen, die gerade die Parlamente - einschließlich z. B. meiner Person - daran gehindert hat, Kenntnis von der Berliner Erklärung zu erlangen, sowie auf die Fortführung des alten liberalistischen Vertrags, von dem man vielleicht sogar eine minimalistische Version schaffen möchte. Probleme werden nicht gelöst, indem man denselben Weg fortsetzt, der sie hervorgerufen hat. Vielmehr müssen Text und Kontext geändert und muss der Fokus auf die Demokratie und die Rechte gerichtet werden, indem mehr auf das Volk und die Parlamente gehört wird, angefangen beim Europäischen Parlament, um eine auf das Bürgerschaftsrecht, auf Frieden, Arbeit und Umwelt gegründete Verfassung neu zu schreiben und danach in einem europäischen Referendum zur Abstimmung zu stellen, in dem die Völker das letzte Wort haben. Vladimír Železný (CS) Herr Präsident! Wir haben vor kurzem erfahren, dass weder die tschechische Regierung noch der tschechische Präsident über den Inhalt der Berliner Erklärung informiert wurden. Das Ziel dieser Geheimhaltung bestand vielleicht darin, am Ende der Erklärung einen Satz einzuschmuggeln, der die Mitgliedstaaten verpflichtet, eine Mini-Verfassung zu verabschieden, die nicht Verfassung genannt wird, um den Bürgern keine Gelegenheit zu geben, in einem Referendum darüber zu entscheiden. Dieser Satz sollte im letzten Moment vorgelegt werden, über die Köpfe der Mitgliedstaaten hinweg. Für die demokratische Präsidentschaft der EU ziemt sich diese unwürdige Haltung nicht, sie hat im Gegenteil mehr mit der Art von politischen Manipulation gemein, an die wir uns nur allzu gut vom östlichen Teil des heutigen Deutschlands her, mit anderen Worten von der ehemaligen Deutschen Demokratischen Republik, erinnern. Übrig geblieben ist nun letztlich ein nichtssagender Satz, in dem empfohlen wird, die EU auf eine neue Basis zu stellen, und dies ist ein Satz, dessen Auslegung uns zwei Jahre Diskussionen kosten wird. In der tschechischen Republik haben wir eine klare Interpretation: "Wir müssen die Union auf ihre ursprünglichen zentralen Werte, die noch erfüllt werden müssen, zurückführen. Wir müssen das Demokratiedefizit beseitigen und den freien Verkehr von Arbeitnehmern und Dienstleistungen gewährleisten. Wir müssen die Agrarpolitik reformieren, die die neuen Mitgliedstaaten diskriminiert. Schließlich müssen wir die Versuche einstellen, endlose Bände von Verordnungen zu produzieren, und die Dinge ihren natürlichen Lauf nehmen lassen." Vielen Dank, Herr Präsident. Timothy Kirkhope Herr Präsident, Frau Bundeskanzlerin, Herr Präsident Barroso! Ich danke der Bundeskanzlerin und dem Präsidenten für ihre Äußerungen. (EN) Zunächst einmal möchte ich die historische Bedeutung des 50. Jahrestages der Unterzeichnung der Römischen Verträge unterstreichen. Unabhängig davon, welche Art von Europa wir uns auch immer vorstellen mögen - gibt es meiner Ansicht nach schon einige wichtige begrüßenswerte Ergebnisse, die Europa in den vergangenen fünf Jahrzehnten erzielt hat. Wir haben zur Entwicklung von freundschaftlichen Beziehungen solcher Mitgliedstaaten beigetragen, die aus historischer Sicht bis vor kurzem noch Feinde waren. Europa bietet ein Forum, auf dem demokratisch gewählte Regierungen Entscheidungen treffen können, die auf einem Dialog beruhen. In Europa hat sich ein Binnenmarkt entwickelt, der unseren Völkern neue wirtschaftliche Möglichkeiten eröffnet hat, und die Erweiterung im Jahr 2004 hat Brücken über Teilendes geschlagen. Ich finde, dass diese und andere Errungenschaften etwas sind, das wir alle begrüßen können. Doch es ist die Zukunft, der wir uns jetzt zuwenden müssen. Die heutige Europäische Union wird von vielen - nicht zuletzt in meinem Heimatland - als eine ferne Bürokratie angesehen. Man sieht uns immer noch als einen übermäßig regulierten Apparat, der sich in zu viele Angelegenheiten einmischt, die immer noch Sache der Nationalstaaten sein sollten. Die Menschen wollen die europäische Zusammenarbeit, doch sie verstehen nicht, warum die Politiker in diesem Parlament so viel Zeit mit verfassungsmäßigen und institutionellen Angelegenheiten verbringen. Die Menschen fragen, was wir tun werden, um den globalen Klimawandel zu bekämpfen, um die Geißel der weltweiten Armut zu bekämpfen und um unseren Kontinent angesichts der Globalisierung wettbewerbsfähiger zu machen. Die Menschen wollen, dass wir handfeste Ergebnisse liefern und uns nicht zu lange mit verfahrenstechnischen Angelegenheiten aufhalten. Es mag sein, dass die institutionelle Arbeitsweise der EU durch Vertragsänderungen verbessert werden muss, doch das bedeutet nicht unbedingt, dass eine komplexe neue Verfassung erforderlich ist. Im 21. Jahrhundert brauchen wir mehr Flexibilität und mehr Dezentralisierung, damit unsere Volkswirtschaften auf den internationalen Märkten Erfolg haben. Wir brauchen nicht noch mehr Regulierung - wir brauchen weniger. Wir brauchen nicht unbedingt eine Ausweitung des Prinzips der qualifizierten Mehrheit, um den Klimawandel oder die weltweite Armut zu bekämpfen - was wir brauchen, ist eine effektivere Regierungszusammenarbeit. Verfassungen und Institutionen führen nicht per se zu Wohlstand, sie machen unsere Volkswirtschaften nicht wettbewerbsfähiger, sie reduzieren nicht die CO2-Emissionen und sie nähren keine Hungernden in der Dritten Welt. Ich fordere alle Regierungen und die Ratspräsidentschaft auf, jetzt damit weiterzumachen - und sie haben gut begonnen -, politische Substanz zu liefern. Der Präsident Vielen Dank, und viel Erfolg bei Ihrem Deutschkurs! Bernard Poignant (FR) Herr Präsident, Frau Ratspräsidentin! Die Erklärung hat mich an bestimmte Europäer erinnert - an Robert Schuman, weil Sie seiner Methode einer unter strengster Geheimhaltung ausgearbeiteten Erklärung gefolgt sind, was ein durchaus fruchtbarer Ansatz sein kann. Ein anderer Grund, weshalb ich an ihn gedacht habe, war, dass er durch seine Geburt während des Krieges trotz französischem Vater Deutscher war; seine Mutter war Luxemburgerin, und obwohl Französisch nur seine dritte Sprache war, wurde er schließlich Ratspräsident. Ich habe mich auch an Alcide De Gasperi erinnert, der als Österreicher geboren wurde und zur Zeit des österreichisch-ungarischen Kaiserreiches österreichischer Abgeordneter war, bevor er dann ein italienischer wurde. Diese beiden Männer waren Männer der Grenze, und es sind Männer wie sie, die Europa geschaffen haben, denn die Grenzen bilden die Narbe, die sich über den Wunden der Geschichte bildet, und wir sind hier, damit diese Wunden nie wieder aufreißen. Dann sind meine Gedanken weiter zu Ihnen Dreien gewandert. Ich habe an Sie gedacht, Herr Präsident, den Schreiber des Friedens, denn Sie gehören meiner Generation an, sind ein Sohn eines Europas des Friedens statt der Flammen, von denen es zuvor verwüstet worden war, ein Mann mit seiner eigenen persönlichen Wunde. Und Sie, Frau Bundeskanzlerin, Sie sind für mich als Franzose die Kanzlerin, die von der anderen Seite der Mauer kam - heute eine Touristenroute, damals eine unüberwindbare Grenze -, während Sie, Herr Barroso, der Präsident der wiedergefundenen Freiheit sind, der sich verändert hat, seit er 18 Jahre alt war, als Sie politisch gesehen ein wenig rot angehaucht waren. Als ich Sie Drei betrachtete - mir gefällt diese Erklärung wirklich sehr, und außerdem ist dies ein Jahrestag - sagte ich mir: "Trotzdem, sie haben einen Fehler, sie sind keine Sozialdemokraten." Dann habe ich mich aber daran erinnert, was Guy Mollet, der Sozialdemokrat und 1956 Ratspräsident war, sagte: "Wenn Sie Europa aufbauen wollen, sollten Sie nicht erst warten, bis es sozialdemokratisch geworden ist." Und es stimmt, es ist ein verdammt gutes Stück Arbeit! Der Präsident Vielen Dank, Herr Poignant, insbesondere für Ihre persönlichen Bemerkungen. Andrew Duff (EN) Herr Präsident, Frau Bundeskanzlerin! Könnten Sie bitte bestätigen, dass die Ratspräsidentschaft jetzt voll und ganz dafür ist, den Verfassungsvertrag zu verbessern, statt zu verschlechtern, um seine schnelle Ratifizierung zu gewährleisten? Sind Sie fest entschlossen, sich für eine "Verfassung plus" zu entscheiden, statt für einen Mini-, winzigen oder sogar klitzekleinen Vertrag? Werden Sie eine Regierungskonferenz, deren einziges Ziel darin besteht, die Mitgliedstaaten von der Durchführung von Referenden zu befreien, nicht tolerieren? Denken Sie an die unerfüllten Ziele von Laeken. Es sollte nicht zugelassen werden, dass die Regierungskonferenz das umfassende Paket, das von den Institutionen und den Mitgliedstaaten ausgehandelt wurde, auseinanderreißt. Stattdessen sollte ihr Augenmerk auf der Reform der Gemeinschaftspolitiken liegen, damit mit diesen auf die Probleme der Gegenwart und die Herausforderungen der Zukunft besser reagiert werden kann. Und was all diejenigen betrifft, die Sie auffordern, den ersten und den zweiten Teil zu lockern - sagen Sie ihnen bitte, dass sie Geduld haben sollen. Lassen Sie den Vertrag erst mal in Kraft treten und uns die Dinge in der Praxis ausprobieren, bevor wir erneut damit anfangen, an der vereinbarten Machtbalance herumzudoktern. Irgendwann wird die historische erste Änderung mit Sicherheit kommen, doch jetzt ist nicht der richtige Zeitpunkt dafür. Der Präsident Herr Duff, vielen Dank für Ihre Beiträge zum Konsultations- und Informationsprozess des Hohen Hauses. Mario Borghezio (IT) Herr Präsident, Frau Bundeskanzlerin, verehrte Kolleginnen und Kollegen! In Berlin hat es den europäischen Führern ein wenig an Mut gefehlt, die angesichts der Globalisierung, der Zuwanderung und der Gefahr unseres Identitätsverlusts notwendigen Weichenstellungen aufzuzeigen. Nicht ein Wort wurde zu den geopolitischen Grenzen Europas verloren, das durch seine Erweiterung um die Türkei Gefahr läuft, an Iran, Irak und sogar Syrien zu grenzen. Einzig und allein Papst Benedikt XVI., der in dieser Situation als geistiger Führer eines ansonsten Ideen und Ideale vermissen lassenden Europas hervortritt, hat uns den Weg gewiesen, der beschritten werden muss: Wie kann jemand nicht begreifen, dass es unmöglich ist, ein gemeinsames europäisches Haus aufzubauen, wenn die kulturelle und moralische Identität der europäischen Völker ignoriert wird? Die europäischen Führer blieben angesichts dieser Warnungen taub und stumm. Es ist gewiss nicht das Europa der Bankiers und der Lobbyisten, das uns vor diesen Übeln, vor der Krise des europäischen Sozialmodells und der Gefahr einer islamischen Invasion, bewahren kann. Als Verfechter der regionalen Autonomie fällt es uns außerdem schwer, einen Verfassungsentwurf zu akzeptieren, in dem ein bürokratisches und zentralistisches Europa verankert wird, das zudem, wie wir auch in diesen Tagen sehen, durch ernste Skandale und wenig Transparenz gekennzeichnet ist, und das weit entfernt ist vom Traum der großen Denker, die eines Europas der Regionen und der Völker würdig sind. Nichtsdestotrotz, Frau Bundeskanzlerin, möchte ich Ihnen Dank und Anerkennung zollen für die Sensibilität, die Sie als eine durch die christliche pietas beseelte Führerin unter Beweis gestellt haben, für die Aufmerksamkeit, die Sie auf meine Anregung hin dem noch ungelösten Problem der Anerkennung der Rechte italienischer Militärinternierter widmeten. Ich danke Ihnen in ihrem Namen und im Namen der 50 000 Familien, die darauf warten, dass ihr Opfer anerkannt und ihrer gedacht wird. Rebecca Harms Herr Präsident! Vielen Dank, Frau Ratspräsidentin! Die Blumen im Namen meiner Fraktion hat ja Herr Voggenhuber schon überreicht. Ich glaube, dass es in meiner Fraktion niemanden gibt, der daran zweifelt, dass Sie sie verdient haben. Wir stellen allerdings schon die Frage, wie es weitergeht. Das möchte ich zum Schluss der Debatte noch einmal betonen. Denn gerade der Geist dieser Berliner Erklärung ist unserer Meinung nach nicht damit vereinbar , dass das, was von der Verfassung übrig bleibt, letztlich nur dazu dienen soll, die Technokraten und Bürokraten in Brüssel in Zukunft ein bisschen reibungsloser arbeiten zu lassen. Für uns ist dieses Verfassungsprojekt tatsächlich ein Anliegen und ein Projekt, das Europa insgesamt demokratischer machen soll. Deswegen gehört der Grundrechte-Katalog, der angesprochen worden ist, für uns unbedingt dazu. Die Frage, wie der Weg dahin ist und wie wir die Einbeziehung der Bürger organisieren, ist für uns nicht banal, sondern wir glauben, dass wir aus den Referenden in Frankreich und den Niederlanden gelernt haben und dass es wichtig ist, alle Bürger in Europa gleichermaßen einzubeziehen. Es darf nicht zwei Geschwindigkeiten geben, indem der eine Bürger einbezogen wird und der andere nicht. Darüber hätten wir gerne noch Klarheit. Das wäre hilfreich. Pedro Guerreiro (PT) Der deutsche Ratsvorsitz versucht, seine Agenda für die EU durchzupeitschen, um diese nach seinen zunehmend ehrgeizigeren Zielen zu gestalten. Die Berliner Erklärung ist bei allem Pomp und Getöse nur ein weiterer Schritt in dieser Strategie, die unter anderem darauf abzielt, die wesentlichen Inhalte der - längst abgelehnten - Europäischen Verfassung wiederzubeleben. Aber tatsächlich überwog, ungeachtet der Bemühungen der maßgeblichen Regierungsstellen, dem Event eine gewisse Grandeur zu verleihen, das Gefühl der Unnatürlichkeit und der völligen Gleichgültigkeit der Menschen gegenüber der Erklärung anlässlich des 50. Jahrestages der Unterzeichnung der Römischen Verträge. Das ist ein Zeichen der Zeit, das verdeutlicht, in welch krassem Widerspruch die Europäische Union zu den Interessen und Erwartungen der Menschen Europas und der Welt steht. Die herrschenden Kräfte der europäischen kapitalistischen Integration sind sich dieses wachsenden Widerspruchs voll bewusst. Deshalb ist der Inhalt der Berliner Erklärung unserer Meinung nach nicht mehr als ein Manöver zur Instrumentalisierung der begründeten Anliegen der Völker Europas. Die Erklärung hat nichts zu tun mit den tatsächlichen Zielen und den konkreten Politiken der EU sowie der daraus resultierenden harten Realität. Antonio Tajani (IT) Herr Präsident, Frau Bundeskanzlerin, meine Damen und Herren! Der Berliner Gipfel hat Europa sicherlich einen Schritt nach vorn gebracht, denn er leitete eine neue Phase nach einer Zeit der Schwierigkeiten und der Fehlschläge ein. Die Feierlichkeiten anlässlich des 50. Jahrestags der Verträge signalisierten die Wiederbelebung einer europäischen, zwischen Rat, Kommission und Parlament abgestimmten Initiative zur Gestaltung der Zukunft Europas. Doch wenn wir über die Zukunft sprechen sollen, dann müssen wir noch vor 2009 die Verabschiedung eines Grundgesetzes anstreben, das Zuständigkeiten und Rolle einer Union regelt, die nicht nur ein Markt ist, sondern auch das Potenzial zu einem Akteur in der internationalen Politik besitzt, der sich mit konkreten Antworten nicht zuletzt auf die Fragen der Bürger zu Wort meldet. Deshalb, Frau Bundeskanzlerin, befürworte ich die Initiative, eine umfassende Debatte über drei grundlegende Themen einzuleiten: Klimawandel, Energiesicherheit und das Thema Afrika mit seinen Tragödien, die oft im Westen nicht beachtet werden. Doch das Europa, an das wir glauben und an das auch unsere Gründungsväter glaubten, besteht nicht nur aus Politik und Wirtschaft. Es beunruhigt mich zu lesen, dass in Deutschland Hunderte von Kirchen verschwinden, und es erfüllt mich auch mit Sorge festzustellen, dass in Italien immer noch wenig Kinder geboren werden; ich bin entsetzt über die Urteile von Richtern, die Männer freisprechen, die ihre Frauen im Namen ihrer Religion brutal verprügelt haben; ich bin erschrocken über die Verbreitung von Drogen unter europäischen Jugendlichen. Das ist nicht das Europa, mit dem wir uns identifizieren und für das wir uns einsetzen. Deshalb wäre es ein Fehler, die in der Berliner Erklärung hervorgehobenen Werte zu unterschätzen oder, schlimmer noch, außer Acht zu lassen: Demokratie, Frieden, Freiheit, Gerechtigkeit und vor allem die Würde des Menschen, der im Mittelpunkt steht. Wie sollten wir demnach nicht den Worten von Jacques Delors beipflichten, der uns warnt, unsere christlichen Wurzeln nicht zu vergessen. Er sagte heute in einem Interview: "Die Erinnerung ist unsere Zukunft". Stephen Hughes (EN) Herr Präsident! Indem sich die Berliner Erklärung mit der zukünftigen Entwicklung Europas beschäftigt, unterstreicht sie ganz richtig die Bedeutung von Solidarität und sozialem Zusammenhalt für ein europäisches Modell, das wirtschaftlichen Erfolg und soziale Verantwortung in sich vereint. Die Erklärung erinnerte mich an eine andere Erklärung mit dem Titel "Für ein soziales Europa", die kurz vor dem diesjährigen Frühjahrsgipfel von neun EU-Regierungen angenommen worden war. Diese Erklärung hat zum Ziel, den Maßnahmenkatalog zugunsten von Maßnahmen im beschäftigungspolitischen und Sozialbereich auszutarieren. Als Reaktion darauf enthielten die Schlussfolgerungen des Frühjahrsgipfels einen klaren Verweis auf angemessene Arbeitsverhältnisse, Arbeitnehmerrechte und Mitwirkung der Arbeitnehmer, Chancengleichheit, Sicherheit und Gesundheitsschutz am Arbeitsplatz und die Notwendigkeit einer familienfreundlichen Arbeitsorganisation. Außerdem wurde die Bedeutung des sozialen Zusammenhalts unterstrichen und betont, dass es darauf ankommt, die Armut und insbesondere die Kinderarmut zu bekämpfen. Die Bedeutung der sozialen Dimension wurde deshalb ganz klar hervorgehoben. In den Schlussfolgerungen wurde auch an die soziale Komponente des Vertrags erinnert, insbesondere sein Engagement für die Verbesserung im Bereich der Beschäftigung und der Lebens- und Arbeitsbedingungen. Das ist Teil von Artikel 136 des Vertrags, der am Sonntag gewürdigt wurde und der als Präambel der sehr eindeutigen rechtlichen Grundlagen dient, die der Kommission zur Verfügung stehen, um Vorschläge zur Verbesserung der Beschäftigungs-, Lebens- und Arbeitsbedingungen zu machen. Ich denke, die Berliner Erklärung und der Frühjahrsgipfel haben uns rechtzeitig daran erinnert, dass die Kommission wieder eine sozialpolitische Agenda mit Substanz auflegen muss, denn die Kommission scheint durch die gegenwärtige Beschäftigung mit ihrem Arbeitsprogramm vergessen zu haben, dass ihr die rechtlichen Grundlagen zur Verfügung stehen, um zur Tat zu schreiten. Wir wollen, dass die Kommission sich dieser Sache dringend annimmt. Sie könnte damit beginnen, der gegenwärtigen Verschleierungstaktik im Bereich Flexicurity Substanz entgegenzusetzen. Wir brauchen neue Legislativvorschläge, um gegen ausbeuterische Formen von atypischer Arbeit vorgehen zu können. Wir wollen, dass die Millionen von Beschäftigten, die Flexicurity bisher für einen Vorwand für Ausbeutung hielten, das Wort in Zukunft mit etwas Positivem verbinden. Ich hoffe, dass für die deutsche Ratspräsidentschaft das soziale Europa weiterhin im Mittelpunkt stehen wird - im Vorfeld des Juni-Gipfels und darüber hinaus. So wird die Berliner Erklärung ihre Glaubwürdigkeit behalten. Bronisław Geremek (PL) Frau Bundeskanzlerin! Ich möchte Ihnen vor allem dafür danken, dass es Ihnen gelungen ist, Europa aus dem Zustand der Mutlosigkeit, dem Gefühl des Pessimismus und der Resignation herauszuführen. Am 25. März sangen die Europäer nicht nur die Ode an die Freude, sie haben diese Freude auch wirklich empfunden. Die Bedeutung der Berliner Erklärung hängt davon ab, wie sie umgesetzt wird. Ihr Platz in der Geschichte der Europäischen Union wird davon bestimmt, was als nächstes geschieht. In der Erklärung wird aber auch etwas ganz Wichtiges festgestellt, nämlich dass Europa tatsächlich geeint ist, und denjenigen, die diese Vereinigung herbeigeführt haben, wird in gebührender Weise Anerkennung gezollt. Vielleicht sollte man aber auch hinzufügen, dass sich die Vereinigung Europas in Bezug auf Ost und West ja gerade erst vollzieht. Zwei unterschiedliche Entwicklungen in der Vergangenheit und zwei unterschiedliche Befindlichkeiten müssen zusammenfinden. Wir brauchen ein starkes und integriertes Europa. Unsere Aufgabe ist die europäische Einigung. Eine weitere Herausforderung stellt die bemerkenswerte Aussage in der Berliner Erklärung dar, dass Europa seine Grundlage erneuern muss. Wenn Europa seine Grundlage neu bestimmen muss, dann wird ihm das ohne einen Vertrag, der dieser Grundlage eine politische Dimension verleiht und wirksame Entscheidungen ermöglicht, nicht gelingen. Die Feststellung, dass wir vereint sind, sollte meiner Ansicht nach auch bedeuten, dass wir vereint sind, um Europa voranzubringen. Angela Merkel amtierende Ratspräsidentin. Herr Präsident, liebe Kolleginnen und Kollegen! Ganz kurz möchte ich noch einmal diese Debatte resümieren, für die ich mich ganz herzlich bedanke. Es ist hier heute deutlich geworden, sicherlich auch über die Parteigrenzen hinweg, dass es einen gemeinsamen Willen des Europäischen Parlaments in seiner ganz großen Mehrheit gibt, dieses Europa voranzubringen, und zwar auch mit einem Stück Optimismus. Das hat ja auch der Fraktionsvorsitzende der sozialdemokratischen Fraktion, Herr Schulz, gesagt - auch ich will ihn heute loben, wenn ich das als Ratspräsidentin darf. Es geht um eine sehr ernsthafte historische Situation, da bin ich vollkommen der Meinung all derer, die das hier heute gesagt haben. Es gibt immer noch Skeptiker, die zögern, ob wir nun wirklich einen solchen Fahrplan brauchen und ob wir 2009 auch wirklich mit einer erneuerten Grundlage - wie wir dies in der Berliner Erklärung gesagt haben - vor die Bürgerinnen und Bürger treten sollen. Diesen Skeptikern sollten wir sagen: Wir sind uns als deutsche Präsidentschaft, gemeinsam mit dem Parlament und der Kommission schon bewusst, dass es hier auch um das Europa der Projekte geht, wie wir es einmal genannt haben, d. h. also um sehr konkrete Fortschritte, die die Menschen auch sehen können. Es geht eben nicht nur darum, jetzt irgendwelche Abstimmungsverfahren und institutionelle Fragen zu regeln, sondern es geht gleichzeitig darum, den Menschen zu zeigen, dass wir etwas zustande bringen, das für das Leben jedes Einzelnen von großer Bedeutung ist. Je mehr wir davon in diesem halben Jahr schaffen, in dem wir auch wichtige andere Fragen zu klären haben, umso leichter wird es dann, diese anderen Fragen ebenfalls voranzubringen. Auf jeden Fall werden unsere Anstrengungen in den nächsten drei Monaten parallel auf beides gerichtet sein und ich möchte mich ganz herzlich dafür bedanken, dass sich das Parlament mit vielen dieser praktischen Fragen beschäftigt. Gestern ist es ihm zum Beispiel gelungen, auch die Mittel für den Umweltschutz freizugeben, damit die Projekte anlaufen können. Wir haben auch über die Landwirtschaft gesprochen. Das sind alles Dinge, bei denen die Menschen fragen: "Was bringt Europa nun zustande?" Daher ist es gut, dass dies nun gelungen ist. Des Weiteren ist hier gefragt worden, wie die Berliner Erklärung zustande gekommen ist. Ich glaube, es war Churchill, der über die Römischen Verträge gesagt hat: "Nie ist etwas so Wichtiges wie die Römischen Verträge in solchen Hinterstuben zustande gekommen, ohne dass es jemand bemerkt hat". Das können wir ja heute in unserer medialen Zeit gar nicht wiederholen. Aber ich glaube, wir müssen eine richtige Mischung finden - auch in den kommenden Monaten - zwischen Beteiligung und der Frage, wie kriegen wir etwas zustande, und das geht nicht immer auf dem offenen Markplatz am besten. Deshalb war es ja auch nicht so, dass der Präsident nun einfach "par ordre de mufti" die Berliner Erklärung mit mir in geheimen Gesprächen abgestimmt hätte, sondern im Parlament war natürlich auch eine Art Einbeziehung der jeweiligen Fraktionen vorhanden. Danach haben wir versucht, die Vorschläge zu reflektieren, genauso wie mit der Kommission und den 27 Mitgliedstaaten. Jeder weiß aber auch: Demokratie heißt, dass jeder sich selbst zum Teil wieder findet in den Ergebnissen. Das kann manchmal nur parallel gemacht werden und über all das kann man nicht gleichzeitig berichten. Dennoch glaube ich, dass wir die Öffentlichkeit an dem, was jetzt auf dem Spiel steht, teilhaben lassen sollten. Deshalb möchte ich Sie hier um etwas bitten. Herr Präsident, ich würde dem Parlament gerne eine Anregung geben, weil der Rat nicht die richtige Institution ist, um Öffentlichkeitsbeteiligung besonders gut zu zelebrieren. Das Parlament hat Ausschüsse, und vielleicht wäre es möglich, dass Sie eine Anhörung der Zivilgesellschaft, zum Beispiel im Mai, durchführen - der Rat würde auch einen Vertreter dorthin entsenden -, wo das, was über die Erwartungen an diesen Prozess einer erneuerten gemeinsamen Grundlage in der Zivilgesellschaft geredet wird, angesprochen wird. Vor dem nächsten Rat könnten wir dann gemeinsam darüber debattieren, so dass wir auch ein Stück europäische Öffentlichkeit in unsere Debatten mit hinein bringen könnten. (Beifall) In diesem Sinne, glaube ich, werden wir auch in den nächsten drei Monaten viel miteinander zu tun haben. Die ersten drei Monate haben Spaß gemacht. Warum sollte es in der zweiten Hälfte nicht auch so sein! Herzlichen Dank! (Beifall) Der Präsident Herzlichen Dank, Frau Bundeskanzlerin Angela Merkel. Am wichtigsten ist, dass deutlich geworden ist, dass wir wieder an Europa glauben und dass wir einander vertrauen. Dieses Vertrauen zwischen dem Europäischen Parlament und Ihnen als der Repräsentantin des Europäischen Rates ist in den letzten Wochen unglaublich gewachsen. Ich kann für viele von uns und besonders für mich sagen, dass die Zusammenarbeit sehr viel Freude gemacht hat und wir uns auf die weitere Zusammenarbeit - auch mit der Kommission - freuen. Ihnen weiter viel Erfolg. Wir stehen an Ihrer Seite. Mirosław Mariusz Piotrowski (PL) Die lange erwartete Berliner Erklärung hat für die Völker Europas eine Überraschung bereitgehalten. Damit meine ich nicht so sehr ihren Inhalt, der in der Presse als "Meisterstück der Unklarheit" bezeichnet wurde, sondern vielmehr das Fehlen einer öffentlichen Debatte. Es spricht doch Bände, dass die Erklärung nur von drei Personen, nämlich den Repräsentanten der europäischen Organe, und nicht von den Vertretern aller 27 Mitgliedstaaten unterzeichnet wurde. Es ist in der Tat so, dass in der Erklärung niemand zu irgendetwas verpflichtet wird und auch die unterschiedlichen Auffassungen zu Rolle und Funktionsweise der Union einander nicht angenähert werden. Es gibt keine Einigung auf eine gemeinsame Außenpolitik und kein Konzept für eine europäische Verteidigungspolitik. Der entschiedene Widerstand in einigen Ländern gegen eine Bezugnahme auf die christlichen Wurzeln Europas stellt die Bestimmung gemeinsamer europäischer Werte generell in Frage. Ungeachtet all dieser ungelösten Fragen sollten wir künftig den Weg des Dialogs und der Konsultation weiter beschreiten und nicht dazu übergehen, Länder zu erpressen, die Vorbehalte äußern. József Szájer (HU) Die Europäische Union hat ein reifes Alter erreicht, und anscheinend hat sie auch die entsprechende Weisheit erlangt, da es ihr gelungen ist, ein prägnantes Dokument anzunehmen, das sich auf Werte, Grundsätze und die anstehenden Aufgaben konzentriert und dabei zugleich für den Durchschnittsbürger verständlich ist. Die Union hat damit bewiesen, dass sie mit einer Stimme sprechen kann und bereit ist, auf Werten beruhende Maßnahmen zu ergreifen. Diese Erklärung feiert den 50. Jahrestag der Römischen Verträge, ich möchte jedoch auch an ein weiteres 50-jähriges Jubiläum erinnern, nämlich an das der ungarischen Revolution von 1956, die in den Wurzeln, Ursprüngen und Traditionen der heutigen Europäischen Union gleichermaßen gegenwärtig ist. Ohne das Beispiel von 1956 und der ungarischen Revolutionäre wäre die Europäische Union nicht in der Lage gewesen, sich so zu entwickeln, wie sie es getan hat, und zu dem zu werden, was wir heute als unser gemeinsames Europa bezeichnen können. Ich bin überzeugt, dass wir eine Europäische Union brauchen, die stark ist, die sich ihrer Werte und Identität bewusst ist, die es ablehnt, von ihren Grundsätzen abzuweichen, und die zu einer List nicht fähig ist. Wir möchten eine Union erleben, die die Kooperation ihrer Mitgliedstaaten vertieft, die interne Zusammenarbeit fördert und sich hin zu größerer Solidarität und politischer Integration bewegt. Weshalb liegt eine starke Europäische Union in unserem Interesse? Weil mit ihr jeder einzelne Staat auch erheblich stärker werden kann. Um stark zu sein, müssen wir selbstverständlich auch fähig sein, unsere Vergangenheit und unsere Identität klar zu erkennen. Ich habe den 50. Jahrestag in Rom bei einer Konferenz gefeiert, die von einer Organisation der Zivilgesellschaft ausgerichtet wurde, und ich möchte eine der Botschaften dieser Konferenz an Sie weitergeben, nämlich dass wir unsere Identität erkennen und die Wurzeln Europas, seine christlichen Wurzeln, begreifen und bestätigen müssen. Jeder, der von außen auf Europa blickt, sieht in uns, was uns allen gemeinsam ist. Warum sehen wir dies nicht selbst, und warum fürchten wir uns, dies zuzugeben? Der Präsident Vielen Dank, József Szájer, auch für die Zusammenarbeit bei der internen Koordination, an der Sie beteiligt waren. Lidia Joanna Geringer de Oedenberg (PL) Die Berliner Erklärung wurde zu einem für die Europäische Union überaus wichtigen Zeitpunkt unterzeichnet. Die Unterzeichnung der Römischen Verträge vor fünfzig Jahren war der erste Schritt zur Umsetzung einer ehrgeizigen Idee. Die Anwesenheit der Vertreter von 27 Staaten in Berlin hat deutlich gemacht, welche Auswirkungen diese Idee hat. Als die Union im vom Krieg zerstörten Europa gegründet wurde, waren es gerade einmal sechs Staaten, die die Gründungsurkunde unterzeichneten. Heute, ein halbes Jahrhundert später, lebt die Union glücklicherweise in Frieden. Sie zählt fast eine halbe Milliarde Einwohner. Sie erstreckt sich über einen großen Teil des Kontinents und besitzt ein größeres Gewicht in der Welt als jemals zuvor. Die Ergebnisse der Integration sind beeindruckend: ein gemeinsamer Markt, eine gemeinsame Währung in dreizehn Staaten und ein freier Personen-, Waren- und Kapitalverkehr. Die Europäische Union hat sich verpflichtet, etwas für den Umweltschutz zu tun und auf eine nachhaltige Entwicklung hinzuarbeiten. Sie ist ein aktiver und stark beachteter Akteur auf der Weltbühne, der den Nachbarstaaten Stabilität und Wohlstand bringt. Die Berliner Erklärung ist ein wichtiges Symbol für Europa. Ungeachtet des Gefühls eines offenkundigen Erfolgs fehlt aber immer noch etwas. Zum 50. Jahrestag der Unterzeichnung der Römischen Verträge hätten wir uns für die Europäische Union eine Verfassung gewünscht. Wir haben nach wie vor eine Reihe von Aufgaben zu bewältigen: der globale wirtschaftliche Wettbewerb, neue Herausforderungen in den Bereichen Sozialpolitik, Umweltschutz, Energie und Sicherheit. Die Bürger Europas wollen eine effektivere und stärkere Union, die nach transparenten Regeln funktioniert. Wir müssen die Hemmnisse beseitigen, denen sich vor allem die Bürger in den neuen Mitgliedstaaten in Bezug auf die Freizügigkeit und den freien Dienstleistungsverkehr gegenübersehen. Wir müssen den Schengener Raum und die Eurozone endgültig erweitern. Wir brauchen eine gemeinsame Energiepolitik. Europa braucht Wirtschaftswachstum, neue Arbeitsplätze und mehr soziale Sicherheit. In diesem Zusammenhang kommt der Aussage in der Erklärung, wonach die institutionellen Grundlagen der Europäischen Union bis zum Jahr 2009 vereinbart sein müssen, große Bedeutung zu. Dies sollte Motivation für alle Mitgliedstaaten sein, die notwendigen institutionellen Reformen durchzuführen. Bundeskanzlerin Angela Merkel gebührt Anerkennung für den bedeutenden Beitrag, den sie zu unserem gemeinsamen Erfolg geleistet hat. Die Europäische Union trägt heute das Gesicht einer Frau. Die Union ist weiblich. Íñigo Méndez de Vigo (ES) Es wurde hier von der Notwendigkeit einer europäischen Politik gegen den Klimawandel gesprochen, Herr Präsident. Ist das mit den gegenwärtigen Verträgen möglich? Nein. Weiterhin wurde von der sozialen Integration der Einwanderer gesprochen. Ist das mit den gegenwärtigen Verträgen möglich? Nein. Und was ist mit einem Energiebinnenmarkt? In den gegenwärtigen Verträgen besteht dafür keine Rechtsgrundlage. Ich sage das, weil sich einfach die Unkenntnis über die Funktionsweise der Europäischen Union zeigt, wenn "die für die Bürgerinnen und Bürger wirklich Besorgnis erregenden Politiken", wie sie von einigen bezeichnet wurden, den Instrumenten und Techniken entgegengestellt werden, als hätten letztere keine Bedeutung. Ohne Verfahren, ohne Rechtsgrundlagen ist die Europäische Union handlungsunfähig, und ohne mehr Demokratie agiert sie ohne Legitimität. Deshalb ist es so wichtig, dass wir eine Einigung über den Verfassungsvertrag erreichen. Meines Erachtens müssen wir nach dem Erfolg des deutschen Vorsitzes beim Treffen in Berlin nunmehr darauf hinarbeiten. Ich hoffe, dass der Europäische Rat im Juni diesen Punkt eingeplant hat. Es muss keine Einstimmigkeit geben, meiner Ansicht nach ist es sehr wichtig, das Mandat festzulegen. Und bei der Bestimmung des Mandats der Regierungskonferenz - und hier spricht ein Hochschullehrer - müssen wir diejenigen berücksichtigen, die das Examen bestanden haben, in einigen Fällen mit Auszeichnung, und wir müssen denen helfen, die nicht bestanden haben, aber wir dürfen nicht nur jene in Betracht ziehen, die durchgefallen oder nicht zur Prüfung angetreten sind. Die Mitgliedstaaten, die die Verfassung ratifiziert haben, sind ihrer Verpflichtung nachgekommen, und das müssen wir berücksichtigen, wenn dieses Mandat errichtet wird. Hier hieß es völlig zu Recht, dass dieses Parlament durch Sie, Herr Präsident, einen entscheidenden Beitrag zur Berliner Erklärung geleistet hat. Ich glaube, dass wir das Gleiche für die Regierungskonferenz beabsichtigen: Wir wollen alle dem Europäischen Rat helfen, da die Kommission Bestandteil der Regierungskonferenz ist, da die nationalen Parlamente das Ergebnis dieser Konferenz ratifizieren werden. Aber wir wollen einen entscheidenden Beitrag leisten, um sicherzustellen, dass die Regierungskonferenz mindestens ein ebenso großer Erfolg wird wie die Berliner Erklärung. Der Präsident Herzlichen Dank, Íñigo Méndez de Vigo. Ich möchte Ihnen ausdrücklich für die gute Zusammenarbeit bei der Vorbereitung als der Koordinator der EVP-ED-Fraktion danken. Ioannis Varvitsiotis - (EL) Herr Präsident! Die Feier in Berlin, die die außerordentlich bedeutenden Errungenschaften der vergangenen 50 Jahre überschwänglich in Szene setzte, ist vorüber. Die Lichter der Party sind nun aber erloschen und wir finden uns mit der Tatsache konfrontiert, dass die europäischen Bürger von einem Gefühl der Gleichgültigkeit, der Verbitterung und vor allem der Sorge erfüllt sind. Sie sind davon überzeugt, dass es Europa unter den gegebenen Umständen keineswegs leicht fallen wird, Fortschritte zu machen. Tröstlich ist, dass Kanzlerin Merkel begriffen hat, dass die vorrangige Aufgabe darin besteht, die Voraussetzungen für das Funktionieren der Mechanismen der Institutionen der Europäischen Union zu schaffen, da die Europäische Union der 27 künftige Herausforderungen gewiss nicht mit den gleichen Strukturen und der gleichen Organisation bewältigen kann, die sie schon hatte, als ihr nur 15 Staaten angehörten. Das ist eine äußerst schwierige Aufgabe. Auffällig ist, dass die Berliner Erklärung, die von den 27 Staats- und Regierungschefs unterzeichnet wurde, keinen Bezug auf die Europäische Verfassung enthält, das Thema, das uns am meisten beschäftigt. Die Schaffung des Amtes eines Präsidenten der Union und des Amtes eines Außenministers, die Reduzierung der Zahl der Kommissare, die neue Stimmengewichtung, die Erweiterung der Kompetenzen des Parlaments, die Abschaffung des Drei-Säulen-Systems, die Förderung der Institution der verstärkten Zusammenarbeit zwischen den Mitgliedstaaten und die Ausstattung der Europäischen Union mit einer Rechtspersönlichkeit sind einige der Vereinbarungen, die in der Europäischen Verfassung, die allerdings nicht angenommen wurde, getroffen wurden. Meines Erachtens sollten wir sie in einen neuen "Nizza II"Vertrag einbinden und noch vor den Wahlen 2009 in die Praxis umsetzen. Lassen Sie uns von den grandiosen Plänen Abschied nehmen. Lassen Sie uns zur Realität zurückkehren. Ich glaube, dass dieses Europa mit dieser realistischen Lösung die Zukunft meistern kann. Margie Sudre (FR) Frau Präsidentin, Frau Ratspräsidentin, Herr Kommissionspräsident, meine Damen und Herren! Die Berliner Erklärung ist an die Völker der EU gerichtet, auf dass sie sich des herausragenden Erfolgs bewusst werden, zu dem unsere gemeinsamen Anstrengungen geführt haben. Sie erinnert an unsere europäischen Werte und soll Grundlage einer neuen Vorstellungskraft sein, die über die Solidarität hinausgeht, die in den letzten fünfzig Jahren die Zusammenführung einiger gemeinsamer Politiken ermöglicht hat. Wir müssen realistisch sein und die Europäer, ohne die derzeitigen Schwierigkeiten zu verheimlichen, davon überzeugen, dass der Aufbau eines starken und geeinten Europas nicht nur unentbehrlich ist, sondern für jedes unserer 27 Länder und alle 500 Millionen Bürger der EU eine Chance darstellt. Wenn wir sie für uns gewinnen möchten, müssen wir ihnen nicht nur konkrete Ergebnisse und handfeste Beweise für den Mehrwert der EU bieten, sondern auch eine optimistischere Haltung einnehmen, und das ist es, was Angela Merkel getan hat. Die Europäer sind untereinander gespalten, was den Kurs der europäischen Politik angeht. Manche denken, dass Europa einen zu liberalen Weg einschlägt und sein eigenes Volk nicht ausreichend vor der Globalisierung schützt, während andere denken, dass es nicht protektionistisch genug ist. Wie immer, liegt die Wahrheit irgendwo zwischen den beiden Extremen. Unser Kontinent ist einer der wenigen Fixpunkte der Stabilität in einer zunehmend unberechenbaren Welt. Aus der Geschichte der einzelnen Mitgliedstaaten lassen sich Lehren ziehen, und unsere Kulturen weisen eine große Vielfalt auf. Sie sind für viele Völker Bezugspunkte. Unsere Wirtschaft ist im Allgemeinen gesund und weltoffen. Wir setzen uns unablässig für mehr Solidarität mit den ärmsten und instabilsten Regionen der Welt ein. Ich möchte diese Gelegenheit nutzen, die Ratspräsidentin zu würdigen, und zwar nicht nur ihre Errungenschaften, sondern auch ihre Bemühungen, die ihr Anliegen zum Ausdruck bringen, Europa voranzubringen und einen Weg aus dieser Sackgasse zu finden, in der wir uns nun seit einigen Monaten befinden. Dafür möchte ich ihr von ganzem Herzen danken. Bogusław Sonik (PL) Frau Präsidentin! Herr Kommissionspräsident! Für uns, die Bürger Europas, die wir von jenseits des "Eisernen Vorhangs" kommen, besitzen die Freiheit einschließlich des freien Marktes und das, was einst unser Nationalprodukt oder - wenn Sie so wollen - unsere regionale Spezialität war, nämlich die Solidarität, größte Bedeutung. Wir kennen auch den Preis für die Verteidigung dieser Werte. Jahrzehntelang haben wir davon geträumt, in die europäische Heimat freier Völker zurückzukehren. Als Heranwachsende haben wir die aus München ausgestrahlten verbotenen Hörfunkprogramme des Senders mit dem stolzen Namen "Radio Freies Europa" gehört. Und diesem Europa - einem freien und geeinten Europa - sind wir auch heute noch treu. Als Mitglieder der Europäischen Union haben wir das uneingeschränkte Recht, seine Zukunft mitzugestalten. Es reicht nicht mehr, das Wort "Europa, Europa" im Mund zu führen, wir müssen uns vielmehr fragen: "Europa - ja, aber was für ein Europa?" In das Projekt Europa sollten alle seine Mitglieder vollstes Vertrauen setzen. Es darf in der europäischen Debatte keine Tabuthemen geben. Jedes Land kann den von den Franzosen und Niederländern abgelehnten Verfassungsvertrag erneut einer Analyse unterziehen und die Punkte in Frage stellen, die es für strittig hält. Es darf jedoch nicht sein, dass der Vorsitzende der Sozialdemokratischen Fraktion im Europäischen Parlament, Herr Schulz, jede sich bietende Gelegenheit nutzt, um die Mitgliedstaaten in die Ecke zu stellen, die es wagen, eine andere Vorstellung von der künftigen institutionellen Form der Europäischen Union zu haben als er oder die von der Political Correctness abweichen, die die Linke uns aufzuzwingen sucht. Die vom deutschen Ratsvorsitz vorgeschlagene Debatte über den Vertrag sollte von Offenheit und Kompromissbereitschaft gekennzeichnet sein, selbst wenn es um solch schwierige Fragen wie ein neues und gerechtes Abstimmungsverfahren im Rat geht. Zudem vermisse ich in der Berliner Erklärung jeglichen Bezug auf unsere christlichen Wurzeln. Abschließend möchte ich den belgischen Politiker Paul-Henri Spaak, in dessen Gebäude wir uns heute befinden, zitieren, der 1957 Folgendes sagte: (FR) Ich habe das schon einmal in Straßburg gesagt: Wenn die Gegenwart Vergangenheit geworden ist, wenn wir alle schon viele Jahre tot sind und man über das menschliche Abenteuer berichten will, das wir erlebt haben, wird man - unabhängig von unseren religiösen oder weltanschaulichen Überzeugungen - nichts anderes sagen können, als dass die Menschen jener Zeit, jenes Jahrhunderts, gemeinsam das unermesslich große Abenteuer der christlichen Zivilisation gelebt haben. Elmar Brok Frau Präsidentin, Herr Ratspräsident, Herr Kommissionspräsident! Frau Bundeskanzlerin, es ist mir eine große Ehre, unter Ihrer Präsidentschaft sprechen zu dürfen. Lassen Sie mich einige wenige Bemerkungen machen. Erstens, und das ist mit der Berliner Erklärung deutlich geworden, hat Europa über die europäische Einigung ein Maß an Frieden, Freiheit und Prosperität erreicht, wie das in seiner gesamten Geschichte niemals zuvor der Fall war, und wahrscheinlich auch in der Menschheitsgeschichte einmalig ist. Zweitens ist deutlich geworden, dass wir Herausforderungen gegenüberstehen, die die Nationalstaaten in vielen Bereichen, wie Terrorismus, Globalisierung, Außen- und Sicherheitspolitik und Energiesicherheit nicht mehr allein bewältigen können. Aus dieser Kombination wird deutlich, dass die Erfolgsstory der Europäischen Union überall dort stattgefunden hat, wo wir uns der Gemeinschaftsmethode bedient, mit einer gemeinsamen Rechtsordnung gearbeitet und die Methode Monet angewandt haben. Dies ist, glaube ich, der Grund dafür, dass auch der Verfassungsprozess auf dieser Grundlage geführt werden sollte, denn wir sind überall dort schwach, wo wir intergouvernemental tätig sind. Dies bedeutet auch, dass wir, wenn wir jetzt in die neue Phase nach der Berliner Erklärung eintreten und der Verfassungsprozess wieder in Gang gesetzt werden soll, Wert darauf legen, dass diese Grundsätze der Gemeinschaftsmethode gewahrt werden. Dieser Verfassungsvertrag beinhaltet schon vieles, was wir brauchen, um den Herausforderungen zu begegnen. Die Verfassung löst kein einziges Problem für sich, sie gibt aber den Rahmen der Legitimation und der Entscheidungsfähigkeit vor, damit wir dies schaffen können. Ich hoffe, dass aus diesem Grund allen 27 Staaten - und dies mit Unterstützung der Kommission - klar ist, dass sie schon gute Gründe haben müssen, wenn sie einem solchen Prozess nicht folgen. Deshalb müssen wir dafür Sorge tragen, dass die Europäische Union als Gemeinschaft der 27 dieser Herausforderung entspricht und nicht in kleine Blöcke zerfällt, die dann entstehen würden, wenn die gesamte Gemeinschaft den Herausforderungen nicht gerecht werden könnte. Die Präsidentin Ich erteile Präsident Barroso das Wort und möchte um Entschuldigung bitten für die Abwesenheit in diesem Hohen Haus, nicht der EP-Mitglieder, die dafür bekannt sind, sondern, insbesondere bei einem Thema wie dem hier von uns behandelten, der vielen, die sich an der Aussprache darüber beteiligt haben. Ich bin jedoch sicher, dass sie Ihre Rede lesen oder vielleicht am Bildschirm verfolgen werden. José Manuel Barroso Präsident der Kommission. (PT) Frau Präsidentin, meine Damen und Herren Abgeordneten! Ich denke, dies war eine interessante Diskussion. Ich hatte die eine oder andere Antwort auf einige konkrete Fragen vorbereitet, aber da die Damen und Herren Abgeordneten, die sie gestellt haben, nicht anwesend sind, kann ich sie vielleicht ein anderes Mal beantworten. Gleichwohl möchte ich allgemein etwas zu der Kernfrage, um die es hier geht, sagen, nämlich zum Inhaltlichen und zum Verfahren. Wir brauchen beides. Wir müssen die großen Probleme, vor denen wir in Europa stehen, und die Probleme der Globalisierung bewältigen, wir müssen aber auch über die besten Verfahren und Institutionen verfügen. Ich stimme nicht mit denen überein, die die Debatte auf einen dieser Aspekte konzentrieren möchten. Wenn wir die Probleme lösen und wenn wir in der Lage sein wollen, eine Antwort auf die großen Herausforderungen zu finden, brauchen wir effizientere, demokratischere und kohärentere Institutionen. Wir müssen auch die konstitutionelle Frage lösen. Ob wir den Vertrag nun "Verfassungs"Vertrag nennen oder nicht - wir müssen diese Frage lösen, und deshalb möchte ich an Sie alle, meine Damen und Herren Abgeordneten, auch an diejenigen, die nicht den gleichen Enthusiasmus wie andere für die Idee der Verfassung zeigen, diesen Appell richten. Ich weiß, dass Sie das Bestreben, die Probleme pragmatisch zu lösen, mit mir teilen. Ich hoffe, dass Sie dazu Ihren Beitrag leisten und allen Regierungen der EU helfen werden, eine Lösung für den Prozess und für die Institutionen zu finden, denn wenn wir Ergebnisse vorweisen wollen, brauchen wir diese Institutionen. In Bezug auf die Frage, wie die Zivilgesellschaft und die Bürger allgemein in die Debatte über die institutionelle Frage einbezogen werden können, möchte ich auch sagen, dass wir in der Kommission aktiv gewesen sind. Ich selbst bin vor der Annahme der Berliner Erklärung mit der Vizepräsidentin der Kommission, Frau Wallström, und den Führungskräften des Parlaments sowie mit Vertretern der Zivilgesellschaft zusammengekommen. Ich begrüße den heute von der Bundeskanzlerin Merkel dem Parlament unterbreiteten Vorschlag, im Mai eine Anhörung der Zivilgesellschaft durchzuführen. Die Kommission möchte diese Initiative unterstützen, wenn das Parlament diesen Vorschlag umsetzt. Wir sind bereit, gemeinsam mit dem Parlament eine Debatte über diese Fragen ins Leben zu rufen, natürlich unter Wahrung des Verhandlungsspielraums zwischen den Regierungen, und deshalb möchte ich den Vorschlag der Bundeskanzlerin Merkel unterstützen. (FR) Zum Abschluss werde ich auf Französisch sprechen, weil ich auf Herrn Poignants sehr wichtige Bemerkung eingehen möchte. Ich möchte ihm dafür danken, dass er, mit einem gewissen Humor, einen wesentlichen Punkt angesprochen und gezeigt hat, dass Menschen unterschiedlicher politischer und ideologischer Überzeugung und trotzdem vom selben europäischen Geist getragen sein können. Darin liegt eine Lehre für uns alle. Ich glaube, dass dies unser europäisches Projekt sehr gut zusammenfasst, das zu einem großen Maße über unseren politischen und ideologischen Unterschieden steht. Man mag sich eher der Linken oder der Rechten oder der Mitte zugehörig fühlen, aber was wir brauchen ist eine Koalition des europäischen Geistes. Das ist eine Lehre für uns alle, und ich möchte Ihnen dafür danken, Herr Poignant, so wie ich auch denjenigen danke, die als Mitglieder verschiedener politischer Familien diesen Geist - wenn auch sicherlich in verschiedenen Schattierungen - teilen, denn nur mit diesem Geist, den ich in Berlin empfunden habe, können wir die großen Erwartungen, die Europa an uns stellt, erfüllen. Zum Thema Solidarität möchte ich insbesondere bestimmten Mitgliedern dieses Parlaments, die Parteien mit einer eher skeptischen Sicht des Aufbauwerks angehören, sagen, dass nicht vergessen werden darf, dass Solidarität keine Einbahnstraße ist, und dass Sie nicht vergessen sollten, dass wahrscheinlich der Tag kommen wird, an dem auch Ihr eigenes Land konkret die Solidarität der anderen brauchen wird. Wir müssen also alle Solidarität zeigen und verstehen, dass wir nur in diesem Geist eine institutionelle Regelung erreichen und, vor allem, die großen Herausforderungen Europas bewältigen können. Die Präsidentin Vielen Dank, Herr Kommissionspräsident. Die Aussprache ist geschlossen. Schriftliche Erklärung (Artikel 142) Jean-Pierre Audy In meiner Eigenschaft als französischer Vertreter der EU-Bürger im Europäischen Parlament möchte ich zunächst meiner großen Achtung und Bewunderung für den Präsidenten der Französischen Republik, meinen Freund Jacques Chirac, Ausdruck verleihen, der am 25. März 2007 in Berlin ein letztes Mal als Staatschef an einem Gipfeltreffen des Europäischen Rates teilnahm und dessen Schritte zum Schutz eines starken, unabhängigen Frankreichs innerhalb einer starken und geeinten Europäischen Union stets von Klarsicht, Sachverstand und Menschlichkeit geprägt waren. Obwohl ich enttäuscht bin, dass die Mitglieder des Europäischen Parlaments, die die Bürger und Völker Europas repräsentieren, nicht in die Berliner Erklärung einbezogen wurden, begrüße ich die in ihr enthaltene Bekräftigung des Wunsches, das europäische Aufbauwerk weiterzuführen, sowie die Verkündung unserer Werte und die Tatsache, dass sie die Europawahlen 2009 als Frist für die Regelung der institutionellen Fragen festlegt. Ich gratuliere Angela Merkel, der amtierenden Ratspräsidentin und deutschen Kanzlerin, meinem Freund Hans-Gert Pöttering, dem Präsidenten des Europäischen Parlaments, und José Manuel Barroso, dem Präsidenten der Europäischen Kommission, für ihre geleistete Arbeit.

Bewertung des Programms PEACE und Strategien für die Zukunft (Aussprache) Der Präsident Als nächster Punkt folgt der Bericht von Bairbre de Brún im Namen des Ausschusses für regionale Entwicklung über die Bewertung des Programms PEACE und Strategien für die Zukunft. Bairbre de Brún Berichterstatterin. - (GA) Das Programm zur Förderung von Frieden und Versöhnung hat den nationalen Friedens- und Versöhnungsprozess in Irland maßgeblich unterstützt. Im Rahmen des ersten Programms (PEACE I) wurden zwischen 1995 und 1999 750 Millionen Euro bereitgestellt, die im zweiten Programm (PEACE II), das von 2000 bis 2007 lief, auf 994 Millionen Euro aufgestockt wurden. Das dritte Programm (PEACE III) sieht bis 2013 einen Betrag in Höhe von 333 Millionen Euro vor. Die bereitgestellten Mittel wurden nutzbringend zur Unterstützung jener eingesetzt, die gewillt waren, sich vom Konflikt ab- und dem Versöhnungsprozess zuzuwenden. Diese Beträge waren, wie wir jetzt feststellen können, eine gute Investition, die die privatwirtschaftliche Entwicklung in Nordirland und in den Grenzbezirken angekurbelt hat. Der Prozess der Versöhnung und Friedensbildung ist ein kontinuierlicher Prozess. Eine gemeinsame Exekutive in Belfast regelt jetzt lokale Angelegenheiten für die lokale Bevölkerung. Vor zehn Tagen fand in Belfast eine Konferenz statt, auf der Investoren mit großem Interesse Investitionsmöglichkeiten prüften. Diese Schritte sind Ausdruck des neuen Vertrauens in unsere politische und wirtschaftliche Zukunft. Der Beitrag von PEACE und der Beitrag des Internationalen Fonds für Irland, dessen größter Geber die Europäische Union ist, haben maßgeblich zur Förderung dieses Vertrauen beigetragen. Jetzt, da die Teilnehmer die Umsetzung des dritten Programms (PEACE III) in Angriff nehmen, ist es mir eine Freude, den Standpunkt des Parlaments zu den Maßnahmen darzulegen und zu erläutern, wie wir uns die weitere Rolle von PEACE vorstellen. Ich möchte den Mitgliedern des Ausschusses für regionale Entwicklung für ihre Unterstützung und den Schattenberichterstattern für ihre Zuarbeit danken. Teilhabe, Anerkennung der gegenseitigen Abhängigkeit, die Förderung von Vielfalt und die erfolgreiche Beseitigung von Ungleichheit sind ebenso wie der Schutz und die Förderung der Menschenrechte wichtige Elemente der Friedensbildung und des Wiederaufbaus der Gesellschaft. Im Rahmen des Programms PEACE haben die vom Konflikt am stärksten betroffenen Menschen Vertrauen geschöpft und konnten so einen aktiven Beitrag zur Friedensbildung leisten. Die Stärkung des Engagements der Menschen vor Ort bildet einen zentralen Bestandteil des Programms PEACE, und ich möchte diese Gelegenheit nutzen und den Freiwilligenorganisationen, Unternehmen, Bürgergruppen und Vertretern der Gemeinderäte sowie allen, die mit ehemaligen Gefangenen, mit Opfern und Überlebenden zusammenarbeiten, meine Anerkennung für ihr enormes Engagement für die Gemeinschaft und den Versöhnungsprozess aussprechen. Die Zusammenarbeit der Beteiligten im Rahmen der durch das Programm PEACE geförderten Programme sollte nicht aufhören, wenn diese Programme auslaufen. Wir fordern die Regierungsstellen auf, diese Arbeit, die sie so effektiv eingeleitet haben, zu fördern und zu gewährleisten, dass weiterhin eine Finanzierung für diese unschätzbare Arbeit bereitgestellt werden kann. Es sollten Möglichkeiten gefunden werden, um Hilfsgruppen für Opfer und Überlebende den Zugang zu finanzieller Unterstützung zu sichern, wenn die Finanzierung im Rahmen von PEACE ausläuft. Natürlich kann auch etwas zurückgegeben werden. So können die Erfahrungen der erfolgreichen Elemente von Initiativen, die im Rahmen von PEACE und dem Internationalen Fonds für Irland finanziert wurden, für andere Vorhaben genutzt werden. Bei diesen Initiativen gesammelte Erfahrungen sollten mit denjenigen geteilt werden, die sich in anderen internationalen Arbeiten zur Friedenskonsolidierung engagieren. Entsprechende Möglichkeiten werden bereits diskutiert. Anliegen des Berichts ist es, Sie mit den Lehren vertraut zu machen, die gezogen werden können, und ich begrüße die Aussprache am heutigen Abend. Danuta Hübner Mitglied der Kommission. - (EN) Herr Präsident, meine Damen und Herren, sehr geehrte Frau de Brún! Zunächst möchte ich Ihnen herzlich für die ausgezeichnete Arbeit bei der Bewertung des Programms PEACE und hinsichtlich der Strategien für die Zukunft danken. Die Kommission teilt Ihre Ansicht, dass die Maßnahmen der Europäischen Union zur Unterstützung des Friedensprozesses in Nordirland zu einer Annäherung der beiden Gemeinschaften beigetragen und die Herausbildung von konfessions- und grenzübergreifenden Verbindungen befördert haben. Die Kommission ist sich zudem bewusst, dass die Friedensbildung ein langfristiger und mehrdimensionaler Prozess ist, und wir sind uns auch darüber im Klaren, dass die Friedensbildung einen flexiblen Ansatz und die Bereitschaft erfordert, Experimente zuzulassen und innovative Wege zu beschreiten. Doch die wohl wichtigste Lehre aus dem Programm PEACE ist die Erkenntnis, wie wirksam der Bottom-up-Ansatz ist. Er hat Menschen und Organisationen vor Ort die Möglichkeit gegeben, nach einer Lösung für die Probleme und Fragen zu suchen, die beide Gemeinschaften auf lokaler Ebene betreffen. Er hat Vertreter beider Gemeinschaften zusammengeführt und, was besonders wichtig ist, ihnen ein Gefühl der Mitverantwortung für den Friedensprozess gegeben. Maßnahmen für die vom Konflikt am stärksten betroffenen Menschen sind wichtig, aber ebenso wichtig für die Änderung von Haltungen und Ansichten sind Projekte für junge Menschen, unsere Zukunft. Und schließlich haben wir gelernt, dass Vorhaben zur Unterstützung von Frauen von besonderer Bedeutung sind, da Frauen bei der Friedensbildung und Förderung der Versöhnung eine Schlüsselrolle für die Gewährleistung der Stabilität und Dauerhaftigkeit des Prozesses spielen. Die Kommission ist ferner der Ansicht, dass die im Rahmen der EU-Maßnahmen in Nordirland und der Frieden schaffenden Initiativen gesammelten Erfahrungen erfasst werden sollten, um anderen Gebieten der Welt mit bewährten Praktiken bei der Überwindung von Konflikten oder ähnlichen Problemen der sozialen Integration zu helfen. Mir ist bekannt, dass sich Nordirland aktiv um die Einrichtung eines Zentrums zur Konfliktbewältigung bemüht, und dabei kann das Land auf meine Unterstützung zählen. Gestatten Sie mir, auch den erfolgreichen Workshop zum Thema Nordirland zu erwähnen, der im Oktober letzten Jahres im Rahmen der Open Days durchgeführt wurde. Das Ereignis war nicht nur ausgebucht, sondern es hat auch die Bildung eines Netzwerkes ausgelöst, das derzeit für den Austausch von Erfahrungen zum Thema Frieden und Versöhnung eingerichtet wird. Für die Anfang Oktober dieses Jahres stattfindenden Open Days ist zudem eine Nachfolgeveranstaltung geplant. Damit komme ich zum Schluss. Ich danke Ihnen für Ihren ausgezeichneten Bericht und bin jetzt gespannt auf die Aussprache des Parlaments. Lambert van Nistelrooij im Namen der PPE-DE-Fraktion. - (NL) Wenn in Europa ganz außergewöhnliche Umstände herrschen, dann müssen wir auch zu ganz außergewöhnlichen Maßnahmen greifen. In diesem Fall wurde dank der Mittel aus dem Fonds für regionale Entwicklung wirklich eine maßgeschneiderte und innovative Lösung gefunden. Wir haben damit tatsächlich die Herzen der Menschen erreicht, sind bis zu ihren Wohnzimmern vorgedrungen und haben in sozialen Organisationen arbeiten können, wo Vertrauen ungemein wichtig ist. Vertrauen der Menschen in die Umgebung, das angesichts der gewaltigen Spannungen, die in Nordirland herrschten, dringend nötig war. In diesem Zusammenhang stimme ich mit Kommissarin Hübner voll und ganz darin überein, dass dies ein gutes Beispiel für einen Fall ist, in dem derartige Instrumente, derartige Mittel eingesetzt werden müssen, genauso wie in ähnlichen Situationen, wie beispielsweise in Zypern. Herr Nicholson, der Schattenberichterstatter der Fraktion der Europäischen Volkspartei (Christdemokraten) und europäischer Demokraten hat sein Flugzeug verpasst, und daher bin ich der erste Redner. Ich möchte erwähnen, dass ich als Koordinator das Programm PEACE III uneingeschränkt befürworte, insbesondere die Rolle der Menschen und - wie ich bereits sagte - die grenzüberschreitenden Aspekte. Die Tatsache, dass auch die Menschen im übrigen Irland und die Infrastruktur einbezogen werden, ist von großer Bedeutung. Catherine Stihler im Namen der PSE-Fraktion. - (EN) Herr Präsident! Man kann Frieden nicht in Geld ausdrücken, aber die seit 1995 in Nordirland laufenden PEACE-Programme haben den Friedensprozess in Nordirland mit dem Ziel unterstützt, eine friedliche und stabile Gesellschaft sowie die Versöhnung in der Region zu fördern. Ich beglückwünsche Frau de Brún zu diesem Initiativbericht, der die positiven Ergebnisse und bewährten Verfahren beschreibt, die aus diesem EU-Programm resultieren. Der friedensbildende Aspekt des Programms ist für die Zukunft von Nordirland entscheidend und enthält Lehren für andere EU-Mitgliedstaaten mit einer konfliktreichen Geschichte. Das Programm PEACE II ermöglichte einen wertvollen Erfahrungsaustausch zwischen verschiedenen Gebieten, zu denen Albanien, Belarus, die Republik Moldau, Serbien, die Ukraine und Bosnien zählen. Ich begrüße die derzeitige Diskussion über Möglichkeiten, ein europaweites Netzwerk aus Regionen und Städten zu schaffen, die gerade einen Konflikt überwunden haben oder die mit einem Konflikt und mit Ausgrenzung leben. Versöhnung ist ein langfristiger Prozess, und ich unterstütze die Fortsetzung des Programms PEACE. Dabei kommt es auf die Einbeziehung der lokalen Gemeinschaften an, und in Frau de Brúns Bericht wird auf die Vielfalt von Projekten u. a. in den Bereichen Kinderbetreuung, außerschulische Betreuung, Unternehmensparks und Kleinunternehmen, und zwar sowohl in städtischen als auch in ländlichen Gebieten, verwiesen. Viele der mit PEACE-Mitteln finanzierten Projekte wurden initiiert, um lokalen Anforderungen gerecht zu werden. Sie haben ein breites Spektrum verschiedener Beteiligter erreicht, die ein gemeinsames Ziel verfolgen, und dazu beigetragen, Modelle für ein öffentliches Engagement bei der Entwicklung von Strategien zu erstellen. Frauengruppen haben eine sehr positive Rolle bei der Friedensbildung gespielt. Ich danke Frau de Brún und hoffe, dass dieser konstruktive Bericht die Unterstützung aller erhält. Marian Harkin im Namen der ALDE-Fraktion. - (EN) Herr Präsident! Zunächst möchte ich der Berichterstatterin, Frau de Brún, zu ihrem ausgezeichneten Bericht gratulieren, der den enormen Beitrag würdigt, den das Programm PEACE zur Förderung von Frieden und Versöhnung in Nordirland und den Grenzbezirken geleistet hat. Er zeigt ferner auf, wie die dabei gewonnenen Schlussfolgerungen und bewährten Erfahrungen an jene weitergegeben werden sollten, die in anderen Regionen friedensbildende Arbeit leisten. Ich freue mich, dass die Berichterstatterin meinen Änderungsantrag akzeptiert hat, in dem es heißt, dass Programme zur Konsolidierung des Friedens, insbesondere Programme, an denen sich Bürger- und Freiwilligengruppen beteiligen, unbedingt weiter finanziell unterstützt werden müssen, wenn die PEACE-Programme auslaufen. Dazu stellt der Bericht klar, dass die Regierungsstellen auf beiden Seiten der Grenze die Fortsetzung der allgemeinen Finanzierung für diese unschätzbare Arbeit nach Auslaufen der EU-Finanzierung sicherstellen sollten. Wir dürfen den Bürger- und Freiwilligengruppen, die sich an dieser wertvollen Arbeit beteiligen, keinesfalls die Unterstützung entziehen. Das käme einem Vertrauensbruch gegenüber den Gemeinschaften gleich und würde einen beträchtlichen Teil der derzeit laufenden guten Arbeit zunichte machen. Bürger- und Freiwilligenorganisationen müssen die Möglichkeit haben, nach einem strategischen Plan zu arbeiten, da sie bei kurzfristigen Aktionen keine Pläne für die Zukunft aufstellen können. Wichtig ist in diesem Zusammenhang auch, dass diese Gruppen nicht in die Finanzierungslücke zwischen PEACE II und PEACE III geraten. Ich habe mich diesbezüglich an die Kommission gewandt und eine Antwort erhalten. Bevor ich heute Abend in den Saal kam, habe ich noch einmal einen Blick auf die lange Liste der Bürgergruppen auf beiden Seiten der Grenze geworfen, die im Rahmen von PEACE finanziert werden und die aktiv an der Friedensbildung, der Versöhnung und an Erneuerungsprojekten beteiligt sind. Die EU kann sicher sein, dass die Mittel aus dem PEACE-Programm sinnvoll ausgegeben wurden und dass der durch die Freiwilligentätigkeit erzeugte Mehrwert PEACE zu einem Paradebeispiel für ein günstiges Verhältnis von Aufwand und Nutzen gemacht hat. Wir sprechen in diesem Haus oft darüber, dass wir den Bürgern Europa näher bringen müssen. Das Programm PEACE war und ist ein greifbarer Mechanismus dafür. Wie Kommissarin Hübner heute Abend sagte, zeigt sich hier der Wert des Bottom-up-Ansatzes wie auch die wichtige Rolle, die Frauen in der Friedensbildung spielen. Das ist ein Beispiel für Bürgernähe, dafür, dass die EU den Anstoß zu Veränderungen gibt und in diesem Fall dafür, dass sich die Bürger angesprochen fühlen und sich aufrichtig engagieren. Seán Ó Neachtain im Namen der UEN-Fraktion. - (GA) Herr Präsident! Eingangs möchte ich feststellen, dass ich diesen Bericht begrüße. Als Nordirland durch Konflikt und Auseinandersetzungen geteilt war, erhielten die Menschen im Norden besondere Unterstützung und Ermutigung durch die führenden Vertreter und Organe der Europäischen Union, die ihnen den Weg in eine friedliche Zukunft wiesen. Wie Bairbre de Brún, die Berichterstatterin, feststellte, hatte diese Unterstützung einen Wert von 1,65 Milliarden Euro, und weitere 333 Millionen Euro sind noch vorgesehen. Ich möchte die Berichterstatterin, Frau de Brún, beglückwünschen. Merkwürdig ist jedoch, dass von denjenigen, die von der Kampagne zur finanziellen Unterstützung am meisten profitiert haben, ausgerechnet die Sinn Féin den Lissabon-Vertrag und den europäischen Prozess ablehnt. Gerry Adams, der Führer der Sinn Féin, erwähnt diese 1,65 Milliarden Euro nur höchst selten. Wenn wir auf diese Leute hören würden, dann wäre Irland nicht Mitglied der Europäischen Union. Wir wären nicht Teil eines Systems, in dessen Rahmen wir Geld für den Friedensprozess in Europa erhalten. Und ich muss sagen, dass das genau der Punkt ist, der mich am heutigen Nachmittag hier am meisten enttäuscht. Jim Allister (EN) Herr Präsident! Das ist ein Bericht voller Floskeln und ohne Inhalte, so wie auch ein Großteil der Mittel von PEACE für heiße Luft ausgegeben wurde. Die Ironie, dass ausgerechnet eine Europaabgeordnete der IRA/Sinn Féin einen Bericht über den Frieden vorlegt, dürfte Tausenden von Menschen in Nordirland, die Opfer der bösartigen terroristischen Kampagne ihrer gefährlichen Organisation geworden sind, nicht entgangen sein. Es überrascht mich nicht, dass sie einen Bericht vorlegen kann, in dem von Frieden die Rede ist, ohne dabei rot zu werden, ohne ein Fünkchen des Bedauerns dafür, wieso wir diesen Frieden brauchen: weil nämlich ihre IRA das Land jahrzehntelang mit Terror überzogen hat. Ebenso wenig überrascht es mich, dass sie eine der größten Fehlleistungen des PEACE-Programms unerwähnt lässt, nämlich die ungleiche Verteilung der Mittel zwischen den beiden Gemeinschaften in Nordirland, wobei den protestantischen Unionisten ihr fairer Anteil vorenthalten wird. Das dürfte Frau de Brún natürlich kaum Kopfzerbrechen bereiten. Abschließend möchte ich zu Protokoll geben, dass der relative Frieden, den wir heute in Nordirland haben, nicht auf irgendein Friedensprogramm der EU zurückzuführen ist, sondern auf die bemerkenswerte Beharrlichkeit, den Mut und die Opferbereitschaft unserer hervorragenden Sicherheitskräfte, die sich der IRA, die uns über einen so langen Zeitraum des Friedens beraubt hatte, entgegengestellt haben. Ioannis Kasoulides (EN) Herr Präsident! Das Programm PEACE hat nicht nur durch finanzielle Unterstützung zum Friedensprozess in Nordirland beigetragen, sondern auch die Annäherung der beiden Gemeinschaften unterstützt. Anliegen war es, mit der Zivilgesellschaft und NRO zu arbeiten, um eine aktive Bürgerbeteiligung zu fördern. Das hat den beteiligten Bürgern die Suche nach individuellen Lösungen für ihre Probleme ermöglicht. Das ist ein Beispiel für den Beitrag der Kommission zur Friedensbildung und Versöhnung, und dazu ist sie zu beglückwünschen. Der Bericht stellt fest, dass die bei PEACE gesammelten Erfahrungen mit Regionen geteilt werden sollten, die mit ähnlichen Problemen konfrontiert sind. Als Abgeordneter aus Zypern wäre es meines Erachtens äußerst interessant, diese Erfahrungen auf Zypern anzuwenden. Ich fordere die Regierung von Zypern und die Kommission auf, diese Möglichkeit im Rahmen einer politischen Lösung zu prüfen. Stavros Arnaoutakis (EL) Herr Präsident! Das Programm PEACE hat bewiesen, welchen Beitrag es zum friedlichen Zusammenleben und zur Versöhnung zwischen den verschiedenen Gemeinschaften in Nordirland zu leisten vermag. Wir befürworten die Verlängerung des Programms in Irland, und ich möchte folgende Aspekte hervorheben. Das Programm ist ein glänzendes Beispiel für das bewährte Verfahren, das auf andere Regionen der EU wie etwa Zypern übertragen werden kann und muss. Die Art und Weise, in der das Programm PEACE umgesetzt wird und vor allem, wie es von lokalen Partnerschaften und Nichtregierungsorganisationen gesteuert wird, die Entwicklung gemeinschaftsübergreifender Systeme, der leichtere Zugang zu Finanzmitteln für Systeme oder Gruppen, die nicht aus anderen gemeinschaftlichen oder nationalen Quellen finanziert werden können - all dies sind wertvolle Erfahrungen. Dadurch rücken Mittel und Wege ins Blickfeld, die bei Strukturfonds-Programmen häufiger genutzt werden sollten. Das funktioniert nach dem Prinzip des Bottom-up-Ansatzes, insbesondere bei Programmen für die lokale Entwicklung und zur Bekämpfung von Armut und Ausgrenzung. Jean Marie Beaupuy (FR) Herr Präsident, Frau Kommissarin, sehr geehrte Damen und Herren! Zunächst möchte ich die ausgezeichneten Ergebnisse hervorheben, die mit PEACE I und PEACE II erzielt worden sind; das gilt insbesondere für die Programmbegünstigten in Irland - in Nordirland -, deren Würde wiederhergestellt ist und die nun neue Hoffnung schöpfen können. In diesem Zusammenhang möchte ich zwei konkrete Probleme ansprechen, Frau Kommissarin, die Sie hoffentlich erfolgreich klären können. Wie von Frau de Brún in ihrem Bericht gefordert, müssen erstens die Beschlüsse des Parlaments, der Kommission und des Europäischen Rates von den Regierungen Großbritanniens und Irlands wirklich mitgetragen werden, damit die zeitlich befristeten und ergänzenden Regelungen durch ihre gemeinsamen Anstrengungen umgesetzt werden können. Da Sie, Frau Kommissarin, für die Taskforce verantwortlich sind, wird es Sie zweitens nicht überraschen, wenn ich Sie bitte, einen integrierten Ansatz zu nutzen, um die Kohärenz zwischen den verschiedenen beteiligten Stellen, zwischen den Programmen und Fonds sowie zwischen den verschiedenen geografischen Gebieten zu gewährleisten. Nicht zuletzt hoffe ich, dass das Beispiel Irlands in anderen Ländern auf der ganzen Welt Schule machen wird. Daniel Hannan (EN) Herr Präsident! Wieso verabschieden wir diese Entschließung? Ist sie ein spezielles Mittel gegen ein konkretes Problem? Oder verabschieden wir sie, um unser Gewissen zu beruhigen, um das Gefühl zu haben, einen kleinen Beitrag zum Friedensprozess geleistet zu haben? Ich stelle diese Frage mit einigem Bedauern. Ich unterstütze so wie jeder Abgeordnete in diesem Saal den Friedensprozess in Nordirland, ja vielleicht sogar mehr als einige Abgeordnete. Als einerseits katholischer Ulsteraner und andererseits schottischer Presbyterianer war ich immer der Ansicht, dass mich das gemeinsame Regieren in gewisser Weise persönlich etwas angeht. Doch der Friedensprozess wird nicht durch Subventionen von außen garantiert. Im Gegenteil, es besteht die Gefahr, dass dieser Geldstrom einen bisher wagemutigen und sparsamen Teil der Welt in einen Subventionsjunkie verwandelt, der von den Almosen anderer abhängig ist. Stellen Sie sich selbst folgende wirklich ernst gemeinte Frage: Wenn Sie diese Schecks in Höhe von Hunderten Millionen von Euro unterschreiben, denken Sie dann wirklich, dass Sie damit Stabilität und Frieden in diesem Teil der Welt kaufen, oder sorgen Sie damit nicht einfach nur dafür, dass Sie sich für einige Minuten ein wenig besser fühlen? Die Vorstellung, dass politische Gewalt durch Armut ausgelöst wird, bestätigt sich nun einmal nicht in der Realität. Das ist eine der vielen Ideen, die auf Karl Marx zurückgehen, und so wie viele seiner Ideen klingt sie auf Papier recht plausibel, stellt sich in der Wirklichkeit aber als unrichtig heraus. Die Region mit den höchsten Pro-Kopf-Subventionen weltweit - mehr als irgendwo in Afrika - ist Palästina, und das ist gleichzeitig eine der am meisten von Gewalt geprägten Regionen. Es ist doch eigentlich so: Wenn wir den Friedensprozess in Nordirland wirklich unterstützen wollen, dann müssen wir dort für eine echte Demokratie sorgen, in der es eine echte Opposition und die Möglichkeit gibt, die Regierung abzuwählen. Wenn man das tut, braucht man das Geld nicht. Colm Burke (EN) Herr Präsident! Ich begrüße diesen Bericht von Bairbre de Brún und möchte all jenen gratulieren, die einen Beitrag zu diesem Bericht geleistet haben, insbesondere dem Schattenberichterstatter, Jim Nicholson, Marian Harkin sowie allen anderen Beteiligten. Das Programm PEACE III ist angelaufen, in dessen Rahmen 333 Millionen Euro zur Unterstützung der Infrastruktur und kommunalen Entwicklung in Nordirland und den Grenzbezirken vorgesehen sind. Meines Erachtens haben die drei PEACE-Programme in sehr hohem Maße zum Frieden in dieser Region beigetragen. Mein Glückwunsch gilt allen, die daran beteiligt waren, aber auch allen politischen Parteien in Nordirland und den Bürgergruppen, die mit ihrer Zusammenarbeit den Fortbestand des Friedensprogramms gesichert haben. Ich begrüße ferner die Bildung der Taskforce für Nordirland, glaube aber, dass auch in den sechs Grenzbezirken der Republik Irland eine Taskforce für die infrastrukturelle Entwicklung dieses Gebietes notwendig ist. Es ist bedauerlich, dass die irische Regierung hinsichtlich dieser sechs Bezirke keine analogen Schritte eingeleitet hat. Das sollte unbedingt geprüft werden, denn diese Bezirke wurden über einen Zeitraum von 30 bis 35 Jahren ebenfalls in Mitleidenschaft gezogen. Wir brauchen eine solche Initiative in diesen sechs Bezirken. Ich würde entsprechende Maßnahmen seitens der irischen Regierung begrüßen. Nochmals herzlichen Dank an alle Beteiligten. Rolf Berend Herr Präsident! Es gibt wohl kaum jemanden hier im Parlament, der den Erfolg des Programms PEACE grundsätzlich anzweifelt, was seinen konkreten Beitrag zum wirtschaftlichen und sozialen Zusammenhalt angeht, aber auch was die Sanierung des Engagements vor Ort - der aktiven Bürgerschaft und der Beteiligung der Zivilgesellschaft an der Friedensbildung betrifft. Der Initiativbericht hebt zu Recht die positiven Erfahrungen dieses einzigartigen und sehr innovativen Strukturprogramms hervor und zeigt gleichzeitig auf, was in Zukunft verbessert werden kann, welche Herausforderungen noch zu bewältigen sind und welche Schlussfolgerungen gezogen werden können. Als EU-Regionalpolitiker liegen mir ganz besonders die Notwendigkeit der Entwicklung grenzübergreifender Arbeit sowie die Zusammenarbeit der lokalen Handelskammern, öffentlichen Einrichtungen und freiwilligen Organisationen auf beiden Seiten der Grenzen am Herzen. So befürworten meine Fraktion und ich diesen Bericht natürlich uneingeschränkt. Marian Harkin (EN) Herr Präsident! Da sonst niemand ums Wort bittet, möchte ich eine kurze Anmerkung machen. Ich bin zwar nicht sonderlich überrascht von Herrn Allisters Kommentar, aber schon ein wenig enttäuscht. Wir diskutieren über das Programm PEACE und nicht über den Konflikt. So wie alle Konflikte ist auch dieser tief verwurzelt und nicht erst in jüngster Vergangenheit entstanden, und so wie alle Konflikte ist er komplizierter, als Herr Allister andeutet. Doch unabhängig von jenen, die die Wirksamkeit des Programms PEACE in Frage stellen und sich missbilligend über die EU-Finanzierung äußern, steht außer Zweifel, dass der PEACE-Fonds einen Anstoß zu Veränderungen gegeben hat und, wie ich bereits sagte, durch die Freiwilligentätigkeit für ein günstiges Verhältnis von Aufwand und Nutzen gesorgt hat. Vor allem kann dazu festgestellt werden, dass der Konflikt beendet werden konnte und dass Mittel aus dem Programm PEACE einen Beitrag zu diesem sehr positiven Ergebnis geleistet haben. Jim Allister (EN) Herr Präsident! Aus Frau Harkins Sicht mag das ja alles ganz einfach sein. Sie hat hier gut reden. Wie viele Menschen in ihrem Wahlkreis wurden denn von Terroristen ermordet? Wie viele Menschen in ihrem Wahlkreis mussten sterben, weil die Organisation, die von Frau de Brún vertreten wird, beschlossen hat, dass sie ihrer politischen Kampagne im Wege standen? Die IRA hat 2 000 Menschen in meinem Wahlkreis ermordet. Ich lasse mich folglich von niemandem in diesem Haus über meine tiefen Gefühle belehren, und niemand wird mich eines Besseren belehren, wenn ich darauf hinweise, dass die Leute, die so viele meiner Wähler ins Grab gebracht haben, zur IRA gehören, die von Frau de Brún in diesem Haus vertreten wird. Diese Leute jetzt in der Regierung zu sehen, das dreht mir den Magen um, und zu wissen, dass sie es in die Regierung geschafft haben, weil sie gemordet haben und als Anreiz, dass sie nicht wieder morden, macht alles nur noch schlimmer. Danuta Hübner Mitglied der Kommission. - (EN) Herr Präsident! Ich möchte feststellen, dass diese Aussprache eindeutig die Bedeutung des Friedensprozesses in Nordirland sowie die Erkenntnis bestätigt hat, dass dieser Prozess mit wichtigen Lehren verbunden war. Die Kommission wird sich auch künftig für die Konsolidierung des Versöhnungsprozesses einsetzen und den Austausch von im Rahmen der Friedensbildung gesammelten Erfahrungen mit anderen Regionen, die vor ähnlichen Problemen stehen, fördern. Bei diesen Bemühungen kommt es vor allem auch auf die Unterstützung durch das Europäische Parlament an. Ich möchte zwei weitere Anmerkungen machen. An die Adresse von Jean Marie Beaupuy möchte ich feststellen, dass die Taskforce für Nordirland gebildet wurde, um die Beteiligung der Menschen in Nordirland an allen Politiken der Europäischen Union zu erleichtern und zu verbessern und um die verschiedenen Prozesse, die zur Konsolidierung des Friedens- und Versöhnungsprozesses beitragen, besser zu koordinieren und kohärenter zu gestalten. Zweitens möchte ich feststellen, dass die Kommission im Rahmen dieser Bemühungen den Menschen in Nordirland helfen möchte, ihre Abhängigkeit vom öffentlichen Sektor, von staatlicher Hilfe und von Unterstützung in Form von Zuschüssen zu verringern. Anliegen der von Frau de Brún erwähnten Konferenz war eben auch die Förderung privater Investitionen - die Belebung des privaten Sektors - in diesem Teil der Insel. Nochmals herzlichen Dank für Ihre Beiträge. Bairbre de Brún Berichterstatterin. - (GA) Herr Präsident! Ich möchte mich bei allen bedanken, die sich an der Aussprache beteiligt haben. Ich habe mir ihre Beiträge und die darin angesprochenen Punkte sehr aufmerksam angehört. Enttäuscht haben mich jedoch die Ausführungen von Herrn Allister, dessen Behauptungen ich nicht zustimmen kann. Ich möchte dem Europäischen Parlament und der Kommission meine Anerkennung für die in Verbindung mit dem Programm PEACE im Verlaufe der Jahre geleistete Arbeit aussprechen. Mein besonderer Dank gilt Kommissarin Hübner für ihr persönliches Engagement, das sie vom ersten Tag ihres Amtsantritts bewiesen hat, sowie für ihre regelmäßigen Besuche in Nordirland. Kommissarin Hübner und ihre Vorgänger sind echte Freunde des Friedensprozesses in Irland, und es ist beruhigend zu wissen, dass die Kommission durch die von Präsident Barroso gebildete Taskforce auch künftig eine wichtige Rolle spielen wird. Dank des Programms PEACE konnte eine durch die Teilung getrennte an der Grenze lebende Gemeinschaft wieder zusammenfinden. Es brachte junge Nationalisten und Unionisten zusammen, so dass sie die Kultur des jeweils anderen kennen lernen konnten. Besonders möchten wir die wichtige Rolle unterstreichen, die Frauen bei der Friedensbildung zukommt, sowie die bedeutende und wertvolle konfessions- und grenzübergreifende Arbeit, die geleistet wurde. Mein Bericht unterstreicht, dass die am stärksten marginalisierten Gesellschaftsschichten am meisten von PEACE profitiert haben, und genau so sollte es sein. Sollte es jedoch noch Gruppen geben, die noch keine Anträge im Rahmen von PEACE I und PEACE II gestellt haben, so sollten sie dazu ermutigt werden. Der nächste Schritt besteht darin, dafür zu sorgen, dass die gute Arbeit, die im Rahmen von PEACE geleistet wurde, weiterläuft und dass künftige Generationen von der wertvollen Arbeit, die mit den PEACE-Programmen begonnen hat, und von der wunderbaren Unterstützung durch die europäischen Institutionen profitieren können. Der Präsident Die Aussprache ist geschlossen. Die Abstimmung findet am Dienstag, dem 20. Mai 2008, statt. Schriftliche Erklärungen (Artikel 142) Ramona Nicole Mănescu (ALDE ), schriftlich. - (RO) Das Programm PEACE stellt nicht nur ein Mittel zur Wahrung des Friedens dar, sondern auch ein Instrument zur Förderung der wirtschaftlichen Entwicklung und des territorialen Zusammenhalts. Seine Durchführung seitens der regionalen Gebietskörperschaften und der nichtstaatlichen Organisationen führt zur Einbindung einer Vielzahl von Gemeinschaften, lokalen Organisationen und Randgruppen in den Prozess der Governance und Entwicklung. Darüber hinaus trägt die Finanzierung regionaler Projekte durch das Programm PEACE dazu bei, den Dialog, die Aussöhnung und den Abschluss von Vereinbarungen zu fördern, deren Ziel es ist, dem gemeinsamen Interesse Rechnung zu tragen und folglich jeglicher Art von Konflikt vorzubeugen. Nordirland ist für alle anderen Mitgliedstaaten, die Konflikte erleben oder friedensbedrohende Probleme zu bewältigen haben, ein Beispiel für ein bewährtes Verfahren. Aus diesem Grund befürworte ich die Vernetzung europäischer Regionen und Städte, in denen ein potenzielles Konfliktrisiko besteht, und ich bin der Ansicht, dass die Förderung lokaler Partnerschaften, der Austausch bewährter Verfahren und eine effiziente Zusammenarbeit unter den Regionen und den zwischengeschalteten Finanzierungsstellen wesentliche Faktoren sind, die lokale Gemeinschaften veranlassen, zusammenarbeiten und sich für die Wahrung des Friedens einsetzen. Ich plädiere zudem nachdrücklich dafür, Programme wie das Programm PEACE auch in Südosteuropa, insbesondere in den Ländern des Balkans, vorzusehen, und zwar in erster Linie, da die Ereignisse der letzten Jahre ein Alarmsignal waren.

Regeling van de werkzaamheden De Voorzitter De definitieve ontwerpagenda die tijdens haar vergadering op donderdag 10 januari 2008 overeenkomstig artikel 130 en 131 van het Reglement door de Conferentie van voorzitters werd opgesteld, is rondgedeeld. Hierop worden de volgende wijzigingen voorgesteld: Met betrekking tot de maandag: Geen wijzigingen. Met betrekking tot de dinsdag: De PPE-DE-Fractie heeft verzocht de twee verslagen van collega Demetriou en collega Cashman over de controle van personen aan de buitengrenzen van de EU uit te stellen tot een volgende vergaderperiode. Panayiotis Demetriou - (EL) Mijnheer de Voorzitter, dit verslag lijkt voor het grootste gedeelte de volledige goedkeuring van de Raad te krijgen, maar er is een procedurele kwestie want het Coreper is nog niet bijeengekomen. Ik denk dat het morgen of overmorgen bijeenkomt. Bovendien heeft het Sloveense voorzitterschap wegens procedurele en officiële redenen gevraagd dat de bijeenkomst wordt verschoven naar de volgende voltallige vergaderperiode in België. Er is geen bezwaar tegen dit uitstel. (Het Parlement willigt het verzoek in.) Met betrekking tot de woensdag: De Voorzitter De Fractie Alliantie van Liberalen en Democraten voor Europa heeft verzocht het debat over de verklaringen van de Raad en de Commissie ten aanzien van de situatie in Pakistan na de moord op Benazir Bhutto af te sluiten met de indiening van ontwerpresoluties. Graham Watson (EN) Mijnheer de Voorzitter, tijdens het vakantiereces hebben we een aantal zorgwekkende ontwikkelingen in Pakistan gezien, waaronder niet in het minst uiteraard de moord op Benazir Bhutto. Deze week hebben we de gelegenheid om deze zaak te bespreken. Mijn fractie is van mening dat we ons debat moeten afsluiten met een resolutie, vooral omdat we een standpunt moeten innemen en een bericht naar de Pakistaanse autoriteiten moeten sturen vóór het bezoek van de heer Musharraf aan de Commissie buitenlandse zaken van het Huis. De Voorzitter Wil nog iemand zijn instemming betuigen met het verzoek? Daniel Cohn-Bendit (DE) Mijnheer de Voorzitter, dames en heren, ik vind het een slechte gewoonte om debatten zonder resolutie af te sluiten. Dit Parlement is er toch voor om duidelijke standpunten in te nemen en mag niet slechts een praatcollege zijn voor de fractievoorzitters en andere woordvoerders van de fracties, zonder resoluties aan te nemen. De heer Musharraf komt hier naar toe. Hij behoort te weten hoe het Parlement denkt over de situatie in zijn land, zodat we daarover met hem kunnen discussiëren. Ik vind dat we de moed moeten hebben om een eind te maken aan onze oude gewoonte om besluiten uit te stellen omdat we te bang zijn om resoluties aan te nemen. (Het Parlement verwerpt het verzoek.) De Voorzitter Gezien de krappe spreektijd voor de zitting van woensdagmiddag heeft de Sociaal-democratische Fractie verzocht het debat te verlengen tot 18.00 uur. In overleg met de Raad kan het Vragenuur worden verlengd tot 19.30 uur. Hannes Swoboda (DE) Mijnheer de Voorzitter, voor wat de motivering betreft, hebt u alles gezegd. Het is goed dat het Vragenuur aan de Raad daardoor niet wordt ingekort. Daar wilde ik nog even op attent maken. (Het Parlement willigt het verzoek in.) (De agenda wordt aldus vastgesteld.)

Dichiarazioni di voto Presidente L'ordine del giorno reca le dichiarazioni di voto. Bogusław Liberadzki per iscritto. -(PL)La relazione dell'onorevole Leinen afferma specificamente che "la novità più importante della proposta della Commissione è che viene offerta la possibilità di sovvenzionare a carico del bilancio dell'Unione, oltre ai partiti politici europei, anche le fondazioni politiche ad essi affiliate”. Concordo che il regolamento proposto contribuirà a migliorare la stabilità finanziaria dei partiti politici europei e il finanziamento delle campagne elettorali alle elezioni del 2009 per il Parlamento europeo. Zita Pleštinská (SK)Un anno fa sembrava che la data dell'estensione dello spazio Schengen sarebbe stata rinviata al 2009. Sono lieta che tutti noi ci siamo impegnati per trovare rapidamente una soluzione costruttiva per far sì che la libera circolazione delle persone senza controlli ai passaporti diventasse una realtà. Sono quindi favorevole alla relazione dell'onorevole Carlos Coelho, che conferma l'adesione allo spazio Schengen di nove nuovi Stati membri. A mio parere la libera circolazione delle persone senza controlli ai passaporti è un vero successo per l'integrazione europea, e per questo motivo sono felice di votare a favore di questa relazione. L'adesione dei nuovi Stati membri, compresa la Slovacchia, allo spazio Schengen, conferma chiaramente ai popoli europei che la cortina di ferro innalzata dai regimi totalitari comunisti tra l'Europa occidentale e orientale sarà consegnata ai libri di storia dopo il 21 dicembre 2007. Per me il voto su questa relazione è un evento storico, perché si svolge nella stessa settimana in cui le Repubbliche slovacca e ceca commemorano - il 17 novembre - il diciottesimo anniversario della caduta del regime totalitario che impediva ai cittadini di viaggiare in Europa. Credo che tutti i cittadini europei saranno lieti di questo regalo di Natale. Frank Vanhecke (NL)Signor Presidente, ho votato contro la relazione dell'onorevole Coelho principalmente per richiamare l'attenzione sui numerosi problemi derivanti dalla politica delle frontiere aperte dell'accordo di Schengen. Tutto sommato, il sistema di Schengen si regge, o non si regge, da un lato su un controllo rigoroso dei confini esterni - che, per essere chiari, non viene attuato - e dall'altro su un approccio severo nei confronti del crimine in tutti gli Stati membri, coordinato in tutti gli Stati membri - che si riscontra troppo raramente. Infine, tutti i paesi dello spazio Schengen devono seguire una rigorosa politica di immigrazione, completamente incompatibile, ad esempio, con le ondate di legalizzazioni di massa a cui abbiamo assistito in molti Stati membri negli ultimi anni. In simili circostanze, come persona e come politico, non posso rallegrarmi di non dovermi più sottoporre ai controlli alle frontiere interne, perché non lo faranno neppure criminali e immigrati clandestini, con conseguenze deleterie per la nostra società. Oldřich Vlasák (CS)Signor Presidente, mi consenta di parlare della relazione del mio collega, l'onorevole Carlos Coelho, sul progetto di decisione del Consiglio sulla piena applicazione delle disposizioni dell'acquis di Schengen nei nove Stati membri che hanno aderito all'UE nel 2004. Personalmente, ritengo che questa decisione sia assolutamente vitale. L'adesione dei nostri paesi, compreso il mio, la Repubblica ceca, non dovrebbe essere rinviata in nessuna circostanza. Tutte le analisi ad oggi dichiarano obiettivamente che tutti questi paesi sono adeguatamente preparati per l'ampliamento dello spazio Schengen. Grazie ad uno sforzo incredibile degli Stati membri interessati, i numerosi esperti che hanno partecipato alle ispezioni, quali polizia, autorità giudiziarie, funzionari e altri, hanno riscontrato che oggi questi Stati membri sono sufficientemente preparati per applicare tutte le disposizioni dell'acquisdi Schengen in maniera soddisfacente. Presumo quindi che anche il Consiglio "Giustizia e affari interni” esprimerà il suo sostegno a questa decisione il 6-7 dicembre di quest'anno. L'importanza simbolica dell'eliminazione delle frontiere interne che i nostri cittadini associano all'adesione allo spazio Schengen passerà alla storia e si può paragonare solo alla caduta della cortina di ferro quasi vent'anni fa. Zuzana Roithová (CS)Onorevoli colleghi, sono lieta che - nonostante i problemi tecnici - ci ritroviamo tutti a votare sulla relazione che conferma che i nuovi Stati membri, compresa la Repubblica ceca, sono pronti ad aderire allo spazio Schengen già nel 2008. Apprezzo l'impegno e l'apertura degli Stati membri e della Commissione durante le intense consultazioni tecniche prima dell'ampliamento. Indubbiamente, lo spazio Schengen allargato rappresenterà una sfida maggiore per la sicurezza interna dell'Europa, ma d'altro canto, e vorrei sottolinearlo, si tratta del culmine degli sforzi intesi a realizzare la libera circolazione in uno spazio veramente integrato. L'anno prossimo l'Europa sarà unita come non era mai stata prima. La cortina di ferro è definitivamente crollata e vi ringrazio per questo. Sylwester Chruszcz - (PL)Signor Presidente, l'adesione della Polonia allo spazio Schengen comporta potenziali vantaggi derivanti dalla comodità nell'attraversare le frontiere, ma anche delle minacce. Un fenomeno negativo che la Polonia vive già da qualche anno sono le difficoltà incontrate dai cittadini dei nostri vicini orientali ad entrare nel nostro paese, ivi compresi i polacchi che vivono in Bielorussia e in Ucraina. La mancanza di controlli ai confini può determinare molti fenomeni negativi associati alla criminalità e all'immigrazione clandestina. Ci preoccupano anche le misure prese per eliminare i controlli alle frontiere nazionali negli Stati membri a favore di servizi di frontiera paneuropei. Per questo motivo mi sono astenuto dal voto su questa materia. Pedro Guerreiro Come sosteniamo da tempo, a nostro parere le aree della giustizia e degli affari interni sono competenze centrali dei singoli Stati, in particolare del Portogallo. Ci opponiamo pertanto al loro progressivo trasferimento alle istituzioni sovranazionali dell'UE in un processo che giustifica ogni nuovo "progresso” sulla base dei precedenti "progressi”. È il caso della creazione dello spazio Schengen, con l'acquisdi Schengen, che serve da catalizzatore per la comunitarizzazione di politiche e misure connesse ai controlli alle frontiere - visti, asilo o immigrazione - ovvero di meccanismi giudiziari o di polizia. Tanto più quando tale comunitarizzazione avviene in un contesto nel quale le principali potenze dell'UE, di concerto, si assicurano che il processo decisionale conferisca loro la possibilità di difendere e salvaguardare i loro interessi, che non è certo il caso del Portogallo. Come abbiamo già dichiarato, la fondamentale collaborazione internazionale ed europea tra Stati sovrani con uguali diritti in questa materia è una cosa, ma l'inaccettabile cessione degli elementi fondamentali per la salvaguardia della sovranità nazionale e della democrazia a istituzioni sovranazionali dominate dalle maggiori potenze dell'UE, onde creare una "fortezza Europa”, è tutt'altra cosa. Di qui il nostro voto. Luca Romagnoli per iscritto. - Signor Presidente, onorevoli colleghi, voto contro questa relazione in quanto, come già altre volte ampiamente espresso, anche recentemente, durante i miei interventi all'interno di questa Aula, sono fermamente contrario all'accordo di Schengen. Lo sono, ulteriormente, quando poi questo accordo diventa lo strumento per veicolare la circolazione di immigrazione clandestina e pericolosi movimenti da un capo all'altro dell'Unione. Le frontiere di questi Paesi che si vuole far entrare a far parte dell'acquis di Schengen rappresentano un facile veicolo per delinquenti. L'incontrollata immigrazione da parte di soggetti provenienti dalla galassia della ex repubblica comunista sovietica e dal Medio Oriente beneficerebbe di un ulteriore strumento di ingresso. Senza considerare il grave disordine sociale che la libera circolazione dei cittadini per gli Stati dell'Unione indiscutibilmente causa all'Italia e agli altri paesi. Lars Wohlin La cooperazione di Schengen deve restare aperta a tutti gli Stati membri che desiderano aderirvi e parteciparvi. D'altro canto, è estremamente importante che tutti i paesi aderenti alla cooperazione soddisfino già i requisiti al momento dell'adesione, perché la cooperazione comporta un confine esterno comune. In caso di carenze in un paese, la Svezia non ha modo di controllare la protezione delle frontiere. Dalle ispezioni effettuate emergono dei problemi da risolvere, per cui sarebbe ragionevole ritardare l'adesione finché non siano stati soddisfatti tutti i requisiti. Jan Andersson, Göran Färm e Inger Segelström Con questa dichiarazione di voto, i sottoscritti deputati socialdemocratici del Parlamento europeo desiderano chiarire il voto espresso sulla relazione Braghetto. A nostro parere, è molto importante istituire un piano di ricostituzione del tonno rosso, da tempo una specie a rischio a causa della pesca eccessiva. Col tempo questa situazione rischia di danneggiare l'intero ecosistema delle zone di pesca interessate. Tuttavia, riteniamo che la risoluzione della Commissione non sia completamente adeguata, e pertanto abbiamo espresso un voto contrario. Abbiamo votato a favore degli emendamenti 4 e 6 della commissione - due emendamenti che comportano l'eliminazione di due esenzioni, a nostro parere discutibili, per la pesca al tonno rosso. Abbiamo sostenuto anche l'emendamento 13, inteso a promuovere l'adozione di un piano di ricostituzione degno di questo nome. La proposta va molto al di là della proposta originale, e ha tutto il nostro sostegno. Il livello degli stockdi tonno rosso è ancora pericolosamente basso e l'Unione europea deve assumersi maggiori responsabilità per il loro ripristino. Gérard Deprez per iscritto. -(FR)Desidero chiarire il mio voto sulla relazione sul piano di ricostituzione del tonno rosso nell'Atlantico orientale e nel Mediterraneo. Alla luce della situazione veramente critica degli stockdi tonno rosso, l'Unione europea con questo regolamento reagisce nel seguente modo: una costante riduzione dei contingenti di cattura, limitazione dei periodi di pesca, rafforzamento delle misure di controllo per contrastare la pesca illegale. Sono favorevole a queste proposte. Tuttavia, mi sento piuttosto pessimista. Innanzi tutto, perché gli scienziati affermano già che le disposizioni del regolamento non sono sufficienti a garantire la ricostituzione degli stock e ritengono che ci sarebbero buoni motivi per fissare i contingenti ben al di là delle percentuali di catture annuali stabilite dall'ICCAT (Commissione internazionale per la conservazione dei tonnidi nell'Atlantico). Sono propenso a crederlo, per cui ho dato il mio sostegno all'emendamento 13 presentato dal gruppo Verde/Alleanza libera europea. In considerazione della presenza nel Mediterraneo di flotte di paesi extra-UE, quali Libia, Turchia, Tunisia, Giappone e Cina, che non sono membri dell'ICCAT, è chiaro che il regolamento in esame avrà effetto solo se questi paesi sottoscrivono le disposizioni in esso contenute, e non esiste la certezza che lo facciano. Pedro Guerreiro per iscritto. - (PT) L'istituzione di un piano pluriennale comunitario di ricostituzione del tonno rosso è l'attuazione pratica di una delle misure adottate dalla Commissione internazionale per la conservazione dei tonnidi nell'Atlantico. Il piano prevede, tra l'altro, una riduzione costante dei contingenti di cattura, fermi stagionali, un aumento della taglia minima e un sistema di osservatori a bordo dei pescherecci e negli allevamenti ittici. La raccomandazione adottata prevede anche una compensazione finanziaria da pagare ai pescatori durante i fermi stagionali, nell'intento di salvaguardare la flotta e l'occupazione nel settore. Riteniamo inoltre che sia importante migliorare i controlli, aggiornare periodicamente il volume di catture dei vari pescherecci per impedire che alcuni paesi superino i contingenti assegnati a scapito di altri, come avviene attualmente. Ricorderete che la stagione della pesca al tonno rosso è stata chiusa da settembre a dicembre perché si sospettava che alcuni paesi avessero già superato i contingenti, come poi si è riscontrato. Infine, ci rammarichiamo per la reiezione della nostra proposta, che sottolineava il fatto che la pesca costiera e tradizionale su piccola scala, oltre a fornire migliaia di posti di lavoro, consente lo sfruttamento sostenibile delle risorse ittiche. David Martin per iscritto. -(EN)Ho votato a favore della proposta di regolamento del Consiglio, che istituisce un piano di ricostituzione degli stockdi tonno rosso nell'Atlantico orientale e nel Mediterraneo. Ai sensi della proposta, i pescatori saranno risarciti per le perdite provocate dai fermi stagionali e dalle riduzioni dei contingenti intese a consentire la ricostituzione degli stock. Si raccomanda inoltre di evitare deroghe in materia di fermi stagionali e taglie minime. Occorre un'azione incisiva per garantire che gli stockdi questa specie non si riducano senza possibilità di rimedio. Ilda Figueiredo per iscritto. - (PT) Abbiamo votato contro questa risoluzione che raccoglie i principali aspetti delle politiche neoliberali a livello comunitario e cerca di incoraggiarne l'attuazione a livello mondiale. Si tratta di una risoluzione che accetta la flessicurezza come un concetto da sviluppare e integrare nei programmi di riforma nazionali di ogni Stato membro, che tenta di nascondere le reali implicazioni e gli obiettivi propri della strategia di Lisbona e dei suoi orientamenti per le politiche in materia di economia e occupazione, in particolare le liberalizzazioni e privatizzazioni. Non possiamo accettare una risoluzione favorevole all'intenzione di sviluppare una dimensione esterna della strategia di Lisbona, e precisamente la promozione della liberalizzazione dei mercati su scala mondiale, accentuandone la natura neoliberista e la tendenza ad interferire negli orientamenti economici di paesi terzi. Nella comunicazione della Commissione sul suo contributo all'incontro di ottobre dei capi di Stato e di governo si dichiara che il rilancio della strategia di Lisbona per la crescita e l'occupazione è stato un successo, ma si dovrebbe aggiungere "per i grandi gruppi economici e finanziari nazionali e internazionali” che hanno visto crescere i loro profitti in maniera esponenziale, mentre i lavoratori hanno dovuto fare i conti con l'erosione dei loro diritti. Timothy Kirkhope per iscritto. -(EN)Io e i miei colleghi del partito conservatore britannico siamo fermamente convinti che gli Stati membri dell'Unione europea debbano perseguire politiche intese a promuovere la posizione competitiva dell'Europa nell'economia globalizzata. A nostro parere, l'Europa dovrebbe perseguire con decisione l'agenda di Lisbona,concludendo accordi nei negoziati commerciali a livello mondiale,spingendo per l'ulteriore deregolamentazione che consenta all'industria e al commercio di competere nei mercati mondiali, promuovendo la liberalizzazione nel mercato interno, attuando con efficacia la direttiva sui servizi e aderendo a una valida politica di concorrenza. Tutto questo dev'essere sostenuto da un impegno incrollabile nei confronti del libero commercio e dei mercati aperti. Alcuni di questi elementi sono presenti in questa proposta di risoluzione e lo apprezziamo. Purtroppo però riteniamo che nel complesso questa proposta comune sia una grande occasione sprecata. Avrebbe dovuto definire i principi basilari di un approccio comunitario alla globalizzazione, come descritto sopra, ma non lo fa. La proposta contiene degli elementi che porterebbero l'Europa in una direzione che minerebbe la capacità dell'UE di competere con successo nell'economia globalizzata. Marie-Noëlle Lienemann per iscritto. -(FR)Questa risoluzione avrebbe dovuto rappresentare un'occasione per affermare alcune questioni urgenti e chiarire che cosa effettivamente si aspetta il Parlamento europeo dalle Istituzioni dell'Unione europea per garantire un rilancio della crescita e un progresso sociale condiviso nei nostri 27 Stati membri, e lo sviluppo nei paesi in via di sviluppo. Non c'è niente di tutto questo, ma solo i soliti discorsi sulle virtù della globalizzazione. Non si parla di un contrappeso democratico alla BCE, che imponga una politica monetaria favorevole all'industria e all'occupazione. Non si parla di una strategia volta a contrastare la permeabilità dell'UE ai fondi speculativi e ai fondi sovrani. Non si parla di preferenza comunitaria, né della rigorosa imposizione di norme sociali (OIL) o ambientali. E neppure di aiuti allo sviluppo, essenziali per lo sviluppo comune. E poi ci sorprendiamo per la scarsa crescita in Europa, i problemi sociali e la sfiducia dei cittadini! David Martin per iscritto. -(EN)Ho votato a favore di questa risoluzione composita, in risposta alla comunicazione della Commissione"L'interesse europeo: riuscire nell'epoca della globalizzazione”. La risoluzione mette in evidenza una serie di modi in cui l'Unione può trarre vantaggio dalle opportunità offerte dalla globalizzazione: promuovere condizioni paritarie in materia di concorrenza e commercio; migliorare il processo decisionale politico dell'UE, rendendolo più partecipativo; e sottolineare la necessità di un rafforzamento della dimensione sociale dell'UE. Peter Skinner per iscritto. -(EN) Accolgo con favore questa risoluzione che richiama l'attenzione su una serie di questioni interconnesse - dai diritti sociali ai regolamenti finanziari e a come i cittadini, in conseguenza dell'espansione dei mercati, possano trarne un senso. Occorre trovare un equilibrio tra le condizioni del libero mercato e le necessità dei paesi in via di sviluppo ed è assolutamente necessario portare avanti la discussione su questo tema. Bart Staes L'Europa non riuscirà a combatterel'aumento della povertà né il crescente riscaldamento globale - le principali sfide della globalizzazione - se insiste a mettere l'accento sulla liberalizzazione. In effetti, è il libero commercio a creare questi problemi. La globalizzazione crea l'illusione che il livello generale di prosperità nel mondo sia in graduale aumento, ma nel contempo noto un costante aumento nel divario tra ricchi e poveri negli Stati membri. La liberalizzazione è anche la causa del grande disastro ambientale che ci attende se non ci affrettiamo a prendere misure incisive e praticabili per combattere il riscaldamento globale. Non disporre di una politica decisa in questo campo è irresponsabile e criminale. Investire in un'economia efficiente in termini energetici e creare posti di lavoro in quel settore è comunque una scelta promettente. Il principio "chi inquina paga” viene trascurato troppo spesso. In quanto membro del gruppo Verde/Alleanza libera europea deploro l'assenza di questo aspetto. Se l'Europa vuole un mercato unico che garantisca la libera circolazione di persone, beni, servizi e capitali, dovrebbe anche prevedere standard sociali e ambientali elevati, che offrano protezione e rappresentino un esempio per il resto del mondo. Il testo proposto resta vago e superficiale ed esemplifica ancora una volta la politica della Commissione. Mario Borghezio Signor Presidente, onorevoli colleghi, sarebbe veramente ipocrita se l'Aula, dopo aver votato a stragrande maggioranza l'emendamento orale dell'onorevole Angelilli, che ricorda e porta le condoglianze e la solidarietà del Parlamento europeo alla famiglia, - ricordo - di una vittima così, direi, immotivata, così grave dei fenomeni di criminalità avvenuta nel nostro Paese, poi non prendesse una posizione chiara per prevenire questi atti, questa vera e propria mattanza di persone oneste che avviene a causa della mancanza di controlli. Nessuno vuole, ospita nel nostro paese, in Italia, sentimenti di xenofobia, specialmente verso gli appartenenti a un popolo come quello rumeno che, come ci ricordava un'editoriale del quotidiano L'Avvenire, ci ha dato uomini di cultura come Mircea Eliade, come Ionesco, come Cioran. Una grande civiltà che noi sentiamo vicina e che ci è cugina. Altro è la questione dell'invasione di criminali e in particolare l'emergenza rom, nei cui confronti ci vuole un'azione di prevenzione e di controllo alle frontiere, adottando i rilievi fotodattiloscopici, impronte digitali per prevenire e per sapere chi entra nel nostro paese con quali intenzioni se possibile e per, soprattutto, stabilire una data certa. Perché se non vogliamo fare delle grida manzoniane in Europa, quando diciamo che dopo i tre mesi si devono fare i controlli, bisogna sapere la data certa dell'entrata e questo, come ha ammesso nell'Aula della Camera dei deputati il ministro Amato, oggi non si fa. Robert Evans (EN) Signor Presidente, ho votato a favore di questa risoluzione perché riconosco che la libera circolazione delle persone è un principio fondamentale dell'Unione europea, che dev'essere rispettato e difeso da tutti gli Stati membri. Inoltre, penso che abbiamo ragione a enfatizzare ancora una volta che l'UE effettivamente è stata fondata su misure volte a combattere tutte le forme di razzismo e xenofobia e tutte le forme di discriminazione. Analogamente, tutti noi in quest'Aula dovremmo riconoscere che le popolazioni rom in Europa sono forse le più discriminate, in alcuni paesi a livelli totalmente inaccettabili. Dovremmo comprendere che l'assimilazione, l'integrazione sociale e la protezione della minoranza rom sono obiettivi che l'Unione europea deve ancora realizzare. Penso che si tratti di un obiettivo per il quale dovremmo tutti lavorare, nello spirito della libera circolazione. Carlo Fatuzzo Signor Presidente, onorevoli colleghi, ho votato contro la risoluzione sulla libera circolazione nell'Unione europea presentata dai gruppi di centrosinistra - spiegherò subito il perché - dopo avere dichiarato che sono assolutamente e totalmente favorevole alla proposta dell'onorevole Mario Mantovani di bloccare per tre anni l'ingresso di extracomunitari, ripeto di extracomunitari, nell'Unione europea e quindi anche in Italia, e per quanto riguarda i comunitari sono favorevolissimo al diritto di libera circolazione di lavoratori, cittadini, turisti purché non sia un permesso di licenza di uccidere. Non è possibile che, come è avvenuto negli ultimi giorni in Italia, una signora di 45 anni è deceduta mentre ritornava a casa dopo il lavoro e un medico a pochi giorni dalla pensione sia stato ucciso nel corso di un tentativo di furto nella sua casa a Milano. Questa non è libera circolazione! Marian-Jean Marinescu (RO) Ho votato a favore della risoluzione sulla libera circolazione presentata da PSE, ALDE, Verdi e GUE/NGL, benché risponda solo in parte allo scopo per il quale ritengo che dovrebbe essere redatta una simile risoluzione. A mio parere, il testo della risoluzione avrebbe dovuto offrire un sostegno ancora più chiaro ai cittadini europei che risiedono in paesi diversi da quello di origine, e implicitamenteai cittadini rumeni che risiedono in Italia e rispettano le leggi italiane. Il testo sul quale abbiamo votato non condanna gli atteggiamenti xenofobi verso i cittadini rumeni e non fa riferimento all'amplificazione delle tensioni tra la comunità rumena in Italia e la popolazione italiana, generata anche dall'applicazione inadeguata del decreto emesso dal Consiglio dei ministri italiano e dalle dichiarazioni di certi politici italiani. Ritengo inoltre che, come affermato nella risoluzione comune PPE-DE e UEN, l'applicazione efficace delle disposizioni giuridiche da parte delle autorità italiane avrebbe impedito questa situazione. Chiedo alla Commissione europea e alle autorità italiane di prendere in considerazione anche le disposizioni della risoluzione comune dei gruppi PPE-DE e UEN, che non sono incluse nel testo adottato oggi. Frank Vanhecke (NL)Signor Presidente, la situazione effettivamente sta diventando sempre più ridicola. Ora una maggioranza di quest'Aula ritiene addirittura necessario rivolgere accuse di xenofobia al popolo e al governo italiani. Inoltre, nella proposta di risoluzione si dichiara che l'approccio del governo italiano al problema della criminalità tra i rom rumeni presenti nel paese in numero consistente ha contribuito ad aumentare le tensioni. Quindi la colpa di tutto questo è solo dell'Italia, che avrebbe dovuto partecipare ai programmi del Fondo sociale europeo per l'integrazione dei rom. Vorrei chiarire a questo proposito che i cittadini e il governo in Italia hanno il diritto di difendersi e che quanto è accaduto dimostra soprattutto che la direttiva è inadeguata e che si dovrebbe rendere più agevole, e non più difficile, l'espulsione dei criminali - dei criminali, attenzione, non delle persone decenti che lavorano per sbarcare il lunario. David Martin per iscritto. -(EN)Ho votato a favore di questa risoluzione comune, dove si sottolinea che il diritto alla libera circolazione è un diritto fondamentale di tutti i cittadini dell'UE. Gli Stati membri hanno l'obbligo di assistere i cittadini di altri Stati membri che vivono nei loro territori e di garantire la dignità e il rispetto dei diritti di tutti i cittadini dell'Unione, a prescindere da dove risiedono. Luca Romagnoli per iscritto. - Signor Presidente, onorevoli colleghi, sono fermamente contrario a queste proposte di risoluzione e voglio esprimere fermamente il mio parere contrario. Il tutto è nato da un provvedimento del governo italiano, tuttavia tardivo e poco risolutore, che si è accorto della situazione di emergenza in Italia, purtroppo solo dopo terribili episodi di cronaca che hanno visto come responsabili cittadini dell'Unione. Le disposizioni della direttiva 2004/38/CE sono chiare, quando stabiliscono che "Ciascun cittadino dell'UE ha diritto di soggiornare [...] nel territorio di uno Stato membro a condizione [...] di disporre, per se stesso e per i propri familiari, di risorse economiche sufficienti, affinché non divenga un onere a carico dell'assistenza sociale dello Stato membro ospitante”. Tali proposte di risoluzione, pertanto, mi sembrano inutili e pretestuose. I trattati impongono la libera circolazione dei cittadini all'interno dell'UE e nessuno vuole fare discriminazioni in base allo Stato di provenienza. Tuttavia nel momento in cui cittadini dell'Unione commettono gravissimi ed esecrabili episodi di violenza in un altro Stato o non possono dimostrare il motivo del loro soggiorno, come stabilisce la direttiva, è nell'interesse dell'intera Unione che vengano rispediti nel loro Paese di origine. Silvia-Adriana Ţicău per iscritto. -(RO)Ho votato a favore della risoluzione sulla libera circolazione, promossa dal PSE insieme ad altri gruppi politici, perché considero di estrema importanza, alla luce della situazione in Italia, non creare un precedente pericoloso che metta in dubbio il rispetto dei principi fondamentali dell'Unione europea. Credo che questa situazione si dovrebbe risolvere immediatamente, per non permettere discriminazioni nei confronti di cittadini dell'Unione europea, a prescindere dalla loro nazionalità. Le misure proposte dalla risoluzione sono intese a proteggere dagli abusi tutti i cittadini europei. L'UE ha bisogno di tutti i suoi cittadini e i rumeni dovrebbero sentire la solidarietà della popolazione europea, perché ci sono migliaia di rumeni che lavorano all'estero e che sono apprezzati per l'impegno, l'onestà e la correttezza. La Carta dell'Unione da allegare al Trattato di riforma elenca i diritti fondamentali dei cittadini europei: dignità, libertà, uguaglianza, solidarietà, cittadinanza, giustizia. L'UE garantisce la democrazia, lo Stato di diritto, i diritti umani, nonché la protezione delle minoranze. In tale contesto, le misure proposte dalla risoluzione contribuiranno ad una migliore integrazione della comunità rom. Zita Pleštinská (SK)Per ribadire quanto si afferma nella proposta di risoluzione, anch'io vorrei congratularmi con il governo portoghese per aver presentato una proposta che fornisce una soluzione tecnica provvisoria - SISone for all - che consentirà ai nuovi Stati membri di collegarsi al Sistema informativo Schengen nel 2007, prima che la Commissione introduca il nuovo Sistema informativo Schengen II. Le mie congratulazioni vanno anche ai nuovi Stati membri che entrano nello spazio Schengen, per l'enorme sforzo compiuto per soddisfare tutti i requisiti di Schengen in un periodo di tempo così breve. L'estensione dello spazio Schengen ad includere nove nuovi Stati a partire dal 21 dicembre 2007 è anche il risultato ampiamente meritato delle azioni del Parlamento europeo per mantenere la data stabilita in origine. Per questo motivo ho votato a favore di questa proposta di risoluzione. Pedro Guerreiro per iscritto. - (PT) Abbiamo votato contro questa risoluzione perché siamo contrari in linea di principio alla comunitarizzazione in materia di giustizia e affari interni, un'area centrale della sovranità degli Stati. Il Trattato di "riforma” è un tentativo di trasformare in una politica comune la comunitarizzazione di giustizia e affari interni. La comunitarizzazione - vale a dire la perdita della sovranità nazionale - è tanto più grave quando viene promossa in un contesto caratterizzato da politiche e misure comunitarie che compromettono pericolosamente diritti, libertà e garanzie dei cittadini che rappresentano il progresso della civiltà e conquiste democratiche fondamentali. Prendiamo ad esempio la politica di asilo restrittiva e le crescenti difficoltà incontrate dai richiedenti asilo nell'ottenere diritti e garanzie. O ancora la politica di immigrazione con la sua impostazione orientata alla sicurezza, la criminalizzazione degli immigrati irregolari, i disumani "centri di detenzione” e le misure di rimpatrio, il trattamento discriminatorio, schiavista e predatorio delle risorse umane provenienti da paesi terzi. Si pensi all'uso crescente di strumenti di informazione e di memorizzazione di dati - ivi compresi i dati biometrici - a disposizione di una serie più ampia di organismi, anche in paesi terzi, ad esempio l'accesso di enti statunitensi ai dati dei passeggeri di voli aerei. Hélène Goudin e Nils Lundgren L'attuale clima politico in Pakistan è sicuramente critico, poiché il Presidente ha dichiarato lo stato di emergenza e sono state commesse evidenti violazioni dei diritti umani con la privazione della libertà, le violenze contro manifestanti pacifici e la riduzione al silenzio dei mezzi di comunicazione.Ci opponiamo fermamente a tutto questo, ma siamo contrari anche al fatto che il Parlamento europeo, con questa risoluzione, faccia l'ennesimo tentativo di far prevalere l'UE sulle politiche estere indipendenti degli Stati membri. L'ONU è l'unico organismo che, a nome dei suoi membri, possiede la competenza e l'autorità di esercitare pressioni nella comunità mondiale. Ripristinare la stabilità, la pace e il rispetto dei diritti umani in Pakistan è molto importante, ma non è un compito che l'UE dovrebbe sottrarre agli Stati membri. Peter Skinner per iscritto. -(EN) Sono d'accordo che si dovrebbe porre fine allo stato di emergenza dichiarato (de factolegge marziale) e ripristinare lo Stato di diritto con effetto immediato, e ho votato per questo. Per molti di noi, che sono osservatori della politica pakistana, è deprimente vedere come le comunità pakistane risentono negativamente della mancanza delle nostre circoscrizioni. Il ritorno a una procedura democratica è essenziale per la credibilità e il corretto funzionamento della politica pakistana. Eija-Riitta Korhola (FI) Signor Presidente, per il nostro gruppo l'emendamento concernente il riconoscimento del ruolo dell'energia nucleare nella nostra dichiarazione sulla Conferenza sul clima rappresentava una parte essenziale di questa risoluzione. Per questo motivo desideriamo esprimere la nostra soddisfazione per il fatto che il Parlamento ne ha dato conferma approvando l'emendamento 7. Non siamo i soli di questo parere. Anche il gruppo sui cambiamenti climatici dell'ONU, l'IPPC, ha confermato il ruolo dell'energia nucleare come forma di energia a bassa emissione. Inoltre, forse dovremmo ricordare che quest'Aula ha preso una decisione storica sulla relazione dell'onorevole Reul, con 509 voti a favore. Il Parlamento europeo ha riconosciuto che l'energia nucleare attualmente è la principale fonte di energia con basse emissioni di biossido di carbonio, e nel contempo ha evidenziato il suo ruolo nella lotta contro il cambiamento climatico. D'altro canto, il nostro gruppo si è dichiarato contrario al paragrafo 25 della risoluzione, perché a nostro parere fa un inutile collegamento, o comunque un confronto, tra l'utilizzo pacifico dell'energia nucleare e la diffusione di armi nucleari e la minaccia del terrorismo. Dovremmo ricordare che nell'atmosfera non esistono censori morali e non si evita una forma di energia, né si simpatizza per un'altra, per motivi ideologici. Solo l'eliminazione delle emissioni è importante, e ora le emissioni non sono le benvenute. In ogni caso, vorrei dire che siamo lieti che questo Parlamento abbia inviato un messaggio chiaro per la Conferenza sul clima e abbia riconosciuto la gravità della minaccia del cambiamento climatico. Karin Scheele (DE)Signor Presidente, la mia delegazione, dei socialdemocratici austriaci, si è astenuta dalla votazione sulla relazione sulla Conferenza di Bali esattamente per i motivi illustrati anche dall'onorevole Korhola. Appoggiamo gli altri messaggi politici della relazione, che è ottima. Ma la mia delegazione non può accettare di trasmettere il segnale che l'energia nucleare è un elemento essenziale per la lotta al cambiamento climatico. Inoltre, ritengo che dovrebbe spettare ai paesi e ai continenti decidere quale strategia seguire. Vorrei sottolineare nuovamente il sostegno della mia delegazione riguardo a tutti gli elementi di questa relazione, compresa l'esclusione dei progetti relativi all'energia nucleare dal "meccanismo di sviluppo pulito”. Tuttavia, non intendiamo appoggiare questo segnale politico a favore dell'energia nucleare e per questo ci siamo astenuti. Per dimostrare il nostro assenso per il resto della relazione, che nel complesso è valida, non abbiamo espresso un voto contrario. Bairbre de Brún, Jens Holm and Eva-Britt Svensson per iscritto. -(EN)Siamo a favore della risoluzione sull'imminente Conferenza di Bali, che tratta numerosi punti importanti. Tra l'altro, chiarisce l'ammontare consistente di emissioni derivanti dal settore zootecnico e sottolinea anche l'importanza del sostegno ai paesi in via di sviluppo nel lavoro di prevenzione e mitigazione inteso a limitare gli effetti negativi del cambiamento climatico. Tuttavia, non sosteniamo l'idea che l'energia nucleare debba essere considerata uno strumento necessario per prevenire il cambiamento climatico. Edite Estrela Ho votato a favore della proposta di risoluzione del Parlamento europeo sulla limitazione del surriscaldamento dovuto ai cambiamenti climatici a +2°C - la via da percorrere fino alla Conferenza di Bali sui cambiamenti climatici e oltre (COP 13 e COP/MOP 3). In considerazione del fatto che il cambiamento climatico oggi è una delle principali sfide per la società, penso che sia fondamentale che l'Unione europea rinnovi il suo ruolo guida in occasione della Conferenza di Bali e che si raggiunga un accordo globale sul clima post2012. Elisa Ferreira per iscritto. - (PT)L'emendamento 7 distrugge lo spirito di compromesso che era prevalso nei negoziati sul testo finale. La sua approvazione introduce un cambiamento fondamentale in un testo che avrebbe dovuto raccogliere un ampio consenso parlamentare sulle sfide di Bali. Quindi, nello spirito di quell'obiettivo generale e, benché in qualità di relatore ombra avessi indicato al Partito socialista che avrei votato a favore, personalmente mi sono trovata costretta ad astenermi nella votazione finale, per protesta contro due aspetti: l'introduzione nel testo del summenzionato emendamento 7, che sostiene l'energia nucleare, e il metodo utilizzato dal gruppo del Partito popolare europeo (Democratici cristiani) e Democratici europei alla luce dello spirito di compromesso prevalso durante i negoziati sul testo. Ilda Figueiredo Èvero che stiamo notando cambiamenti climatici molto marcati, rapidi e innaturali, derivanti da molti fattori, ma in particolare dalla natura predatoria delle politiche neoliberiste. Occorrono misure efficaci per adeguare le società umane a nuove condizioni di vita. I cambiamenti climatici anticipati in diversi scenari scientificamente credibili e motivati potrebbero anche non essere lenti e graduali, a seconda delle misure prese nel frattempo. Esiste un urgente bisogno di prendere misure più incisive e trasversali per evitare problemi più gravi in futuro, come la proliferazione di tragedie umane e ambientali. Tuttavia, vogliamo sottolineare anche l'esigenza di rompere con le politiche neoliberiste a livello europeo e mondiale, altrimenti le maggiori potenze e le multinazionali continueranno ad imporre i propri interessi in termini di profitti, nello sfruttamento delle risorse naturali e nel commercio internazionale, ivi compreso lo scambio di emissioni di gas a effetto serra, che avrà un impatto estremamente negativo sullo sviluppo umano equilibrato. Hélène Goudin e Nils Lundgren I problemi ambientali sono transfrontalieri e pertanto la Conferenza sul clima delle Nazioni Unite è un'importante arena diplomatica per il cambiamento a livello mondiale. Nella risoluzione in questione, l'UE mira a riunire gli Stati membri sotto una bandiera comune per indirizzare i negoziati in quella che considera la giusta direzione. Quello di limitare il cambiamento climatico è un obiettivo valido, ma è deplorevole che nelle mani dell'UE la politica ambientale mondiale oltrepassi i confini della politica estera nel momento in cui dettiamo a paesi terzi e agli Stati membri come dovrebbero essere le rispettive politiche nazionali sul clima. La June Listritiene che ogni paese dovrebbe votare singolarmente alla Conferenza sul clima e per questo abbiamo scelto di votare contro la risoluzione. David Martin per iscritto. -(EN)Ho votato a favore di questa risoluzione della commissione sul cambiamento climatico, che definisce la proposta di posizione negoziale dell'UE per l'avvio dei colloqui sul futuro della cooperazione globale sul cambiamento climatico dopo il 2012. La risoluzione contiene una posizione valida per una riduzione progressiva delle emissioni di gas a effetto serra a livello mondiale, tenendo in considerazione l'impatto sociale del cambiamento climatico, l'intenzione auspicata dall'UE di limitare il riscaldamento globale ad un massimo di 2°C e l'esigenza vitale di una adesione globale al sistema. Mairead McGuinness per iscritto. -(EN) A nome della delegazione Fine Gael (PPE-DE): i deputati di Fine Gael hanno votato a favore della proposta di risoluzione, poiché ritengono importante fornire l'opinione del Parlamento europeo sul cambiamento climatico prima della Conferenza di Bali. Tuttavia, hanno votato contro l'emendamento 7, poiché sono da sempre contrari all'energia nucleare. Peter Skinner per iscritto. -(EN) Desidero ringraziare i relatori,che si sono concentrati sugli aspetti relativi a uno dei problemi più importanti del nostro tempo. I limiti alle emissioni con obiettivi di riduzione, accanto alla produzione di energia alternativa non basata sul carbone, in alcune giurisdizioni non sono accettati nel modo concordato dall'UE. Ma questa Conferenza può fare molto per unire e coordinare gli interventi internazionali. Silvia-Adriana Ţicău per iscritto. -(RO)La risoluzione sulla limitazione dei cambiamenti climatici a 2°Cè un documento estremamente importante per il nostro futuro e per questo motivo ho votato a favore della sua adozione. I cambiamenti climatici rappresentano una sfida notevole, con conseguenze catastrofiche per l'ambiente e le comunità umane. Si tratta di un problema che dovremmo affrontare con misure a breve, medio e lungo termine. I cambiamenti climatici hanno già avuto effetti disastrosi sull'agricoltura, sui sistemi idrologici, sulle foreste, sulla fauna e sulla flora. Paesi quali Grecia, Romania, Bulgaria, Spagna e Portogallo hanno affrontato periodi di siccità e inondazioni. L'UE dovrebbe riaffermare il proprio ruolo di leader nella lotta al cambiamento climatico. I meccanismi finanziari disponibili per proteggere le risorse idriche, evitare la deforestazione e promuovere tecnologie non inquinanti dovrebbero essere aumentati e resi disponibili all'accesso degli Stati membri. Dobbiamo consentire ad ogni Stato membro di definire il proprio mixdi risorse energetiche. Nel contempo, gli Stati membri che producono energia nucleare dovrebbero garantire la sicurezza delle installazioni e in particolare un adeguato smaltimento delle scorie. Sono necessari fondi per la ricerca finalizzata alla riduzione della quantità di scorie e all'aumento della sicurezza delle installazioni. Frank Vanhecke (NL)Signor Presidente, non intendo affatto sminuire l'ottimo lavoro svolto dai due relatori sullo sviluppo della politica europea di vicinato, ma vorrei segnalare che la relazione presenta una lacuna: omette di richiamare l'attenzione sull'immensa sfida rappresentata dall'immigrazione dal sud del mondo, per la quale a mio parere anche gli stessi paesi nordafricani hanno enormi responsabilità. Avrei voluto che questa relazione contenesse un appello per una politica comune tra gli Stati membri dell'UE e i paesi nordafricani per contrastare l'immigrazione clandestina, che invitasse gli stessi paesi nordafricani ad impegnarsi e facesse dipendere il sostegno finanziario e materiale degli Stati membri dalla buona volontà, da un approccio comune a questa enorme sfida. A mio parere, si tratta di un aspetto fondamentale che manca nella relazione e per questo mi sono astenuto dal voto. Pedro Guerreiro A seguito della decisione di compiere nuovi passi significativi nell'integrazione capitalista europea, precisamente al livello di quello che è noto come il "ruolo dell'UE nel mondo”, che si traducono nel progetto "costituzionale” - ora ripreso nel Trattato di "Riforma” - e nelle attuali politiche dell'UE, la maggioranza del PE sta approvando una relazione, che sarebbe obbligatorio leggere, sul rafforzamento della politica europea di vicinato (PEV). Qualsiasi dubbio in merito agli scopi e alle ambizioni reali dell'UE in relazione alla PEV si chiarirebbe immediatamente leggendo la relazione. Si tratta di un programma inteso effettivamente a interferire nell'intera area del Mediterraneo, del Medio Oriente, dell'Asia centrale e dell'Europa orientale, e a controllarla. È un programma mirato a realizzare obiettivi quali "stimolo e rafforzamento dell'impegno dei governi dei paesi PEV sulle riforme politiche ed economiche”, l'assimilazione delle "politiche comuni” dell'UE da parte di questi paesi e il loro "allineamento con la politica estera dell'UE”, nonché la creazione di una zona di libero scambio. La relazione auspica inoltre "un maggior numero di azioni comuni da parte dell'UE e degli USA” per "la promozione della democrazia, il consolidamento della sicurezza energetica e il rafforzamento della sicurezza regionale nel vicinato dell'UE”, un punto talmente trasparente da essere ridimensionato nella votazione in Aula. Sarebbe meglio leggere la relazione... Janusz Lewandowski per iscritto. -(PL)La politica di vicinato assume nuova importanza in un momento in cui l'ulteriore allargamento dell'Unione europea sta passando di moda. Il vicinato del Mediterraneo presenta caratteristiche diverse dal vicinato dell'Europa orientale, dove molti paesi usciti dall'area di influenza sovietica dichiarano apertamente il proprio desiderio di accedere alla Comunità europea. In questo caso, come polacchi, ungheresi e lituani possono ben capire, qualsiasi forma sostitutiva di coinvolgimento non può soddisfare le ambizioni nazionali, esercita un'influenza minore sugli orientamenti necessari nell'evoluzione politica ed economica di questi paesi e fornisce scarsi incentivi a rafforzare le procedure di uno Stato basato sulla democraziae sullo Stato di diritto, sui principi di mercato e su un reale rispetto per i diritti dei cittadini. Dalla prospettiva di un paese ai confini dell'Unione europea come la Polonia, sembrerebbe che la politica migliore fosse la massima apertura alle aspirazioni dei paesi ubicati al di là del nostro confine orientale, ovviamente nell'intento di creare un'area di stabilità attorno all'Unione europea e limitare il campo d'azione della demagogia, che abbonda nelle giovani democrazie. È giustificato anche uno sforzo di bilancio basato sullo Strumento europeo di vicinato e partenariato (ENPI), il nuovo strumento che sostituisce i programmi TACIS e MEDA, a sostegno dell'evoluzione auspicata nella nostra parte del mondo. Finora, il vicinato dell'Europa orientale ha ricevuto minori finanziamenti del vicinato del Mediterraneo. Più l'Unione europea si allarga, maggiori diventano le nostre responsabilità nei confronti del Vecchio Continente. Athanasios Pafilis La relazione sullo sviluppo della politica europea di vicinato riassume i modi e i mezzi dell'intervento imperialista nei paesi vicini e rientra nella strategia imperialista dell'UE a livello mondiale. Come al solito, la relazione usa le "riforme democratiche” e la "democratizzazione” nei paesi vicini come il pretesto più adatto per esercitare coercizioni e pressioni sui governi che non si allineano alle sue politiche. Si tratta di sostenere e finanziare l'attività delle numerose organizzazioni della società civile, affinché possano portare avanti il loro ruolo di erosione all'interno di questi paesi e promuovere i piani interventisti dell'UE. Il Parlamento europeo invita i paesi vicini a partecipare alla politica anti-migrazione dell'UE, intensificando le misure repressive contro i migranti. Li invita a collaborare strettamente in tutti i suoi meccanismi repressivi, quali Europol e l'agenzia di protezione delle frontiere Frontex; li integra nei paesi dell'UE per limitare la libertà democratica e colpire i movimenti popolari, con il pretesto di combattere il terrorismo. Auspica apertamente "azioni comuni da parte dell'UE e degli USA nel portare avanti obiettivi” quali interventi imperialisti comuni e la divisione del bottino. È nell'interesse dei popoli resistere, capovolgendoli, ai piani imperialisti dell'UE e degli USA in quest'area e intensificare la lotta per l'indipendenza nazionale e la sovranità popolare. Pierre Schapira per iscritto. -(FR)Il rafforzamento della politica europea di vicinato (PEV), come descritto in questa relazione, richiede l'approfondimento della cooperazione tra le due sponde del Mediterraneo, attraverso l'intensificazione del dialogo tra governi, autorità locali e rappresentanti della società civile. Inoltre, è essenziale ricordare che la PEV deve seguire gli orientamenti stabiliti dalla politica di sviluppo dell'Unione europea. Quasi tutti i paesi del Mediterraneo meridionale e orientale sono paesi in via di sviluppo, secondo l'elenco ufficiale stilato dal Comitato per gli aiuti allo sviluppo dell'OCSE. La realizzazione degli obiettivi di sviluppo del millennio dovrebbe pertanto essere una priorità delle iniziative dell'UE nella regione. Miroslav Mikolášik (SK) Sono favorevole al rafforzamento dei rapporti con l'Ucraina e sostengo la promozione del dialogo strutturato con questo paese, nostro immediato vicino a est. In occasione delle ultime elezioni, l'Ucraina ha mostrato una grande determinazione a mettere in atto le riforme democratiche. Ha deciso di continuare con una coalizione chiaramente pro-europea, moderna e progressista. Inoltre, dobbiamo ricordare che l'Ucraina è un paese vasto, con un interessante potenziale economico, nonché un partner serio nelle relazioni economiche. È tempo di firmare un accordo di cooperazione economica con l'Ucraina, per una zona di libero scambio, in considerazione del fatto che l'Ucraina sta per aderire all'Organizzazione mondiale del commercio. Sono pienamente favorevole alla creazione di un sistema affidabile di transito dell'energia tra l'Ucraina e l'UE. Sono molto favorevole alla cooperazione nell'agricoltura e in materia ambientale, ma vorrei porre l'accento innanzitutto sulla cooperazione nel settore della scienza e dell'istruzione e sul rafforzamento della dimensione dell'economia basata sulla conoscenza. Zita Pleštinská (SK)L'Ucraina è un vicino di importanza strategica per l'UE e un "ponte” naturale che collega l'UE con la Russia e l'Asia centrale. Si tratta di un grande paese, che con la "rivoluzione arancione” ha preso la strada della democrazia. L'Ucraina è ormai un partner fondamentale della politica di vicinato dell'Unione europea. La nostra collaborazione con l'Ucraina deve migliorare e dobbiamo fornire tutto il possibile sostegno diplomatico e politico all'adesione dell'Ucraina all'OMC. I negoziati sulla zona di libero scambio dovrebbero cominciare al più presto, affinché si possa firmare un accordo ambizioso altrettanto presto. Tutti noi sappiamo quanto sia complessa la situazione in Ucraina, una democrazia molto giovane e fragile. Oggi questo paese si trova di fronte a una decisione strategica: spostarsi verso la Russia o verso l'Unione europea? Per questo motivo, l'eccellente ed equilibrata relazione dell'onorevole Zbigniew Zaleski giunge in un momento in cui l'Ucraina ha bisogno di una chiara prospettiva europea. Mi compiaccio di questa relazione e le ho dato il mio sostegno inequivocabile nella votazione. A mio parere, dopo le elezioni parlamentari il paese sarà in grado di formare un governo che avvicinerà ulteriormente l'Ucraina alla nostra casa comune europea. Czesław Adam Siekierski - (PL)Signor Presidente, l'intenzione dell'Unione europea dovrebbe essere quella di promuovere relazioni sempre più forti e più strette con l'Ucraina. La relazione dell'onorevole Zaleski, che abbiamo approvato, contiene molti suggerimenti in questo senso. L'Ucraina dovrebbe essere il nostro partner strategico, non solo per la sua specifica ubicazione geografica e le sue dimensioni, ma in particolare in virtù del ruolo che svolge nella regione e delle sue relazioni con la Russia e gli Stati dell'Asia centrale. È dunque nell'interesse dell'UE rafforzare e sviluppare i legami economici e politici con questo paese. Siamo tutti consapevoli di quanto debba impegnarsi ancora il popolo ucraino sulla strada per raggiungere standard occidentali nell'economia, nel livello di vita, in campo sociale e nel rafforzamento del sistema democratico nello Stato. L'UE dovrebbe fornire un aiuto per il raggiungimento di questi obiettivi, e un modo per farlo sarebbe quello di concludere un accordo di libero scambio con l'Ucraina, nonché di sostenere la sua adesione all'OMC. Questo contribuirebbe a rafforzare l'economia di mercato, la democrazia e lo Stato civile, portando l'Ucraina più vicina all'adesione all'UE. L'avvicinamento di UE e Ucraina è un processo lungo e difficile, che procede a diversi livelli, ma è comunque necessario. Affinché le due parti si avvicinino, l'Ucraina deve proseguire con le riforme economiche e sociali già avviate, mantenere la sua politica pro Europa e rafforzare la sua democrazia. Da parte sua, l'UE deve mandare un chiaro segnale del fatto che esistono delle prospettive per l'adesione dell'Ucraina all'Unione europea. Hélène Goudin e Nils Lundgren La June Listè favorevole all'aumento degli scambi e all'intensificazione delle relazioni economiche con l'Ucraina. Un simile sviluppo sarebbe vantaggioso per entrambe le parti nel breve e nel lungo periodo. Tuttavia, è evidente che lo scopo di fondo della relazione non è solo il rafforzamento delle relazioni economiche, ma anche l'affermazionedella politica estera dell'UE. Il tono della relazione è palesemente dittatoriale e le proposte per la cooperazione sono presentate quasi esclusivamente alle condizioni dell'UE e mantenendo in primo piano gli interessi dell'UE. Per questo motivo la June List ha scelto di votare contro questa relazione. David Martin per iscritto. -(EN)Ho votato a favore della relazione in esame, in qualità di relatore ombra del gruppo socialista. Il documento indica le aree dove UE e Ucraina dovrebbero rafforzare le loro relazioni e tratta di una zona di libero scambio con l'Ucraina, delle forniture di energia e delle relazioni con la Russia. Le relazioni commerciali ed economiche costituiscono una componente fondamentale di un auspicato rapporto più forte e più profondo tra l'UE e l'Ucraina. Pedro Guerreiro Le relazioni dell'UE con l'Ucraina rientrano nella politica europea di vicinato che, come sottolinea la relazione, mira a sostenere lo sviluppo dell'economia di mercato nei paesi confinanti con l'UE, in altre parole il capitalismo. La relazione mira alla firma di un accordo di libero scambio (ALS), ossia all'integrazione dell'Ucraina "nel mercato unico comunitario” mediante il "graduale recepimento da parte dell'Ucraina dell'acquis comunitario”. Cito la relazione: "esorta l'Ucraina ... a prestare maggiore attenzione alla liberalizzazione del mercato assicurando la positiva realizzazione del processo di privatizzazione, lo smantellamento dei monopoli” (leggi: aziende pubbliche) "e l'indipendenza della Banca nazionale dell'Ucraina”; "incoraggia il ravvicinamento e la convergenza delle norme nei settori dell'agricoltura, dell'industria e dei servizi” attraverso "la conformità con le norme comunitarie”, e alla luce dell'adesione condizionata dell'Ucraina allo spazio economico unico (SES) con la Russia e altre ex repubbliche dell'Unione sovietica "ricorda che alcune disposizioni dell'accordo SES, se pienamente attuate, potrebbero essere in contraddizione con l'instaurazione di una zona di libero scambio con l'UE”. Che lo si creda o meno, come afferma il relatore,l'accordo con la Russia "impedirebbe di fatto all'Ucraina qualunque forma reale di sovranità economica e avrebbe pesanti ripercussioni sull'indipendenza del paese”. Che dire di più... Pedro Guerreiro Troviamo alcune delle tendenze che "in certa misura costituiranno l'approccio umanitario dell'UE in futuro” molto preoccupanti ed estremamente negative, nella forma di iniziative quali "la risposta dell'UE a situazioni di fragilità nei paesi in via di sviluppo” o "il consenso europeo in materia di sviluppo”, mirate sostanzialmente ai paesi africani, ma anche ai paesi dei Caraibi e del Pacifico. Da un'analisi di queste iniziative emerge il tema centrale di includere lo "sviluppo” nelle dimensioni esterne al fine di realizzare gli obiettivi strategici delle principali potenze dell'UE (PESC/PESD), vale a dire la promozione dello "sviluppo” come strumento di interferenza e controllo in una strategia che, significativamente, non esclude "l'intervento militare coercitivo”. Di qui un ampio programma e un'intera gamma di strumenti che, a nostro parere, fondono e confondono i confini tra "aiuto” e "interferenza”, ad esempio su questioni fondamentali quali la "costruzione dello Stato”. Esiste certamente un'urgente necessità di mostrarsi solidali con molti paesi che hanno ereditato situazioni disastrose dal colonialismo e che sono vittime di decenni di interferenze, ma questa solidarietà, per essere efficace, si deve basare sul rispetto dei principi della sovranità e dell'indipendenza nazionale e su una politica di cooperazione e di aiuto allo sviluppo efficace e genuina. Carlo Fatuzzo Signor Presidente, onorevoli colleghi, con grande piacere dichiaro che ho votato a favore della proposta dell'onorevole Elizabeth Lynne di lottare contro la povertà che c'è in Europa. A questa, come vede, affollatissima Aula del Parlamento europeo a Strasburgo, devo però denunciare il fatto che in Italia vi sono delle discriminazioni nei confronti degli anziani pensionati, che li fanno vivere in povertà se diventano inabili dopo i 65 anni di età, mentre concede loro un'indennità economica importante se diventano inabili prima dei 65 anni di età. E allora Presidente, poiché il 12 dicembre 2007 prossimo, a Bruxelles verrà firmata la nuova forma di trattato che prevede forma giuridica alla Carta dei diritti fondamentali, chiedo che venga il 12 dicembre aperta una procedura d'infrazione contro l'Italia perché viola il diritto degli anziani di essere considerati tali e quali tutti gli altri cittadini di età diversa da quella anziana. Jan Andersson, Göran Färm e Inger Segelström Noi socialdemocratici svedesi abbiamo votato a favore della relazione. È importante che in Europa si intensifichi la lotta alla povertà a all'esclusione sociale. Tuttavia, vorremmo chiarire la nostra posizione. Al paragrafo 32 si parla dell'istituzione di un salario minimo dignitoso nei singoli Stati membri. La relazione afferma chiaramente che si dovrebbe fare, se del caso, in collaborazione con le parti sociali. Riteniamo pertanto che il modello di accordo collettivo presente nei paesi nordici sia coperto dalla formulazione. Charlotte Cederschiöld, Christofer Fjellner e Anna Ibrisagic I conservatori svedesi valutano positivamente gran parte della relazione sull'inventario della realtà sociale. Nel caso di molte delle proposte, quali quelle concernenti la migrazione economica e le maggiori opportunità di conciliare un lavoro retribuito con la famiglia, siamo stati una forza trainante nella politica nazionale. Tuttavia, i conservatori svedesi hanno scelto di votare contro la relazione poiché numerose proposte superano i confini del principio di sussidiarietà. Ad esempio, non riteniamo che il Parlamento europeo debba occuparsi dei programmi di recupero negli istituti di correzione, né del trattamento della dipendenza dal gioco d'azzardo. Né dovrebbe esprimere opinioni sul regime scelto dagli Stati membri per la gestione del servizio di assistenza sanitaria; inoltre, non accettiamo l'affermazione che la deregolamentazione danneggerebbe la qualità dell'assistenza. Anche le misure politiche per il mercato del lavoro, quali l'introduzione dei salari minimi, dovrebbero essere decise a livello nazionale. Ilda Figueiredo Abbiamo votato a favore della relazione perché registra dati importanti sulla situazione sociale: 78 milioni di cittadini europei continuano a vivere in povertà, l'8% dell'Unione europea è colpito da povertà lavorativa e in molti Stati membri dell'UE il divario tra ricchi e poveri sta aumentando. Inoltre, contiene alcune raccomandazioni positive, quali l'esigenza di stabilire un salario minimo dignitoso, proteggere l'indennità di disoccupazione e sostenere i disabili, benché non affronti le cause alla radice di questa situazione sociale, né auspichi la fine delle politiche neoliberiste, come invece proponiamo noi. Di conseguenza, le richieste in merito ai necessari cambiamenti politici sono poche. Purtroppo, la relazione comprende solo in parte le proposte contenute nel mio parere adottato nella commissione per i diritti della donna e l'uguaglianza di genere, tra le quali vorrei sottolineare l'appello alle Istituzioni comunitarie e agli Stati membri a conferire la massima priorità all'integrazione sociale e ai diritti delle donne, modificando di conseguenza le rispettive politiche, ivi compresa la politica di distribuzione del reddito. Timothy Kirkhope per iscritto. -(EN) Personalmente, con i colleghi del partito conservatore britannico ritengo che le decisioni in materia di politica sociale dovrebbero essere di competenza degli Stati membri. Auspichiamo che le competenze europee non si estendano anche a questa sfera e che i paesi non siano soggetti a pressioni per adottare politiche che potrebbero essere inutili per il loro benessere in termini economici e sociali. Riteniamo inoltre che il "modello sociale europeo” costituisca una barriera allo sviluppo economico e sociale. Siamo favorevoli ad alcuni argomenti presenti nella relazione, quali l'aiuto a chi deve uscire da una condizione di povertà ea chi deve rientrare nel mondo del lavoro, nonché il sostegno ai disabili e l'assistenza agli anziani. Le politiche relative a queste e altre questioni sociali sono gestite in modo ottimale dagli Stati membri, tenendo conto delle situazioni nazionali. In sostanza, crediamo che un'economia forte sia la strada migliore per realizzare il progresso sociale. Carl Lang per iscritto. -(FR)La relazione sull'inventario della realtà sociale in Europa descrive fin dall'inizio la realtà della situazione economica e sociale. È un'ammissione di impotenza in un oceano di assurdità europeiste sfornate da un pensiero politico globalista e ultraliberista. Dal 2000, nessuna delle misure adottate per combattere la disoccupazione, la povertà e l'esclusione ha dato dei risultati. Peggio ancora, mentre l'Unione europea auspica una maggiore immigrazione economica e la protezione del suo cosiddetto modello sociale, la relazione ci ricorda che 78 milioni di europei vivono in condizioni di povertà. Tuttavia, dimentica di citare che cosa accompagna l'inferno della povertà, che non è solo economica. È psicologica, per milioni di europei che si sentono culturalmente e socialmente emarginati nella loro terra, e che assistono al trasferimento all'estero del loro lavoro, con le delocalizzazioni. È anche fisica, quando la violenza e l'insicurezza ampiamente generate dalle popolazioni di immigrati frustrati dalle difficoltà di integrazione vanno ad aggravare l'intera situazione. La soluzione quindi non sta nel riconoscere l'ibrido sistema europeo, schizofrenico e ultraliberista, bensì nel contestarlo al fine di promuovere un'Europa di identità recuperate, che garantisca la protezione e la preferenza comunitaria innanzi tutto agli europei! Bogusław Liberadzki per iscritto. -(PL)Sono d'accordo che l'integrazione sociale e la sicurezza sociale sono alcuni dei valori fondamentali dell'Unione europea e un diritto fondamentale di tutti i cittadini. La relazione sottolinea correttamente l'esigenza di tenere conto della eterogeneità etnica e religiosa nella legislazione comunitaria, al fine di proteggere tutti i cittadini da violenze e discriminazioni. Concordo inoltre con l'affermazione che l'accesso a beni e servizi dovrebbe essere un diritto di tutti i cittadini dell'UE. José Albino Silva Peneda La politica sociale è in larga misura di competenza degli Stati membri e per questo motivo sono favorevole alla promozione del metodo di coordinamento aperto, nonché allo scambio di migliori prassi nell'intento di combattere l'esclusione sociale. I sistemi di sicurezza sociale si devono basare su principi che motivano i beneficiari a cercare opportunità di occupazione e non fungere da incentivo perverso all'inattività. Il basso livello di istruzione della popolazione e l'elevato tasso di abbandono scolastico dovrebbero farci fermare a riflettere, poiché sono gli individui meno qualificati quelli più esposti all'esclusione sociale. Questa situazione è particolarmente preoccupante nel mio paese, il Portogallo, dove nel 2005 oltre il 39% dei giovani (tra i 18 e i 24 anni) aveva completato solo la scuola secondaria inferiore. Occorre invertire questa tendenza e fornire ai cittadini le competenze necessarie per entrare con successo nel mercato del lavoro. Poiché questa proposta segue questo orientamento, ho votato a favore. Andrzej Jan Szejna per iscritto. -(PL)Voto a favore della relazione dell'onorevole Lynne sull'inventario della realtà sociale. La relatrice osserva giustamente che la Strategia di Lisbona rinnovata non mira solo ai risultati economici e alla competitività, ma anche al rafforzamento della coesione sociale e alla dimensione sociale della sostenibilità. L'integrazione e la sicurezza sociale rappresentano valori fondamentali dell'UE e un diritto fondamentale di tutti i cittadini, a prescindere dall'etnia, dall'età, dal sesso, dal livello di disabilità, dall'orientamento sessuale o dalla religione. Purtroppo, una parte della società nell'UE continua a vivere in condizioni di povertà. Gli Stati membri propongono varie forme di protezione nei confronti della povertà e dell'esclusione sociale. Ritengo pertanto che bisognerebbe approfondire la cooperazione e promuovere lo scambio di modelli di migliori prassi tra gli Stati in questo campo. Inoltre, bisognerebbe prestare attenzione al problema della disoccupazione giovanile e alla lotta contro la povertà infantile, poiché i bambini delle famiglie povere hanno minori opportunità di accedere ad una futura occupazione. Lars Wohlin La relazione in esame contiene numerose lodevoli dichiarazioni contro la discriminazione e sull'importanza di un trattamento equo, che meritano la nostra attenzione. Purtroppo, contiene anche dichiarazioni di portata estremamente ampia, concernenti tra l'altro l'introduzione di salari minimi. La Svezia si oppone all'introduzione di salari minimi stabiliti dai politici. A prescindere da quella che si può pensare sia una politica sociale ragionevole, l'UE deve accettare che gli Stati membri scelgano soluzioni diverse. Questo non deve diventare l'ennesimo esempio di interferenza dell'UE nella regolamentazione dettagliata di un settore che deve restare di totale competenza degli Stati membri. I paesi dell'UE presentano anche livelli di sviluppo molto diversi. L'introduzione di salari minimi impedisce ai paesi più poveri di competere.

Programas de educación El Presidente De conformidad con el orden del día, se procede al debate conjunto de los siguientes informes: A4-0373/98 de la Sra. Waddington, en nombre de la Comisión de Empleo y Asuntos Sociales, sobre la propuesta de decisión del Consejo (COM(98)0330 - C4-0522/98-98/0196(SYN)) por la que se establece la segunda fase del programa de acción comunitario en materia de formación profesional, LEONARDO DA VINCI; -A4-0371/98 de la Sra. Pack, en nombre de la Comisión de Cultura, Juventud, Educación y Medios de Comunicación, sobre la propuesta de decisión del Parlamento Europeo y del Consejo (COM(98)0329 - C4-0510/98-98/0195(COD))por la que se establece la segunda fase del programa de acción comunitario en materia de educación, SOCRATES; -A4-0389/98 del Sr. De Coene, en nombre de la Comisión de Cultura, Juventud, Educación y Medios de Comunicación, sobre la propuesta de decisión del Parlamento Europeo y del Consejo (COM(98)0331 - C4-0511/98-98/0197(COD)) por la que se establece el programa de acción comunitario en favor de la juventud, JUVENTUD. Waddington Señor Presidente, las propuestas para un nuevo programa Leonardo nos brindan la oportunidad de reconocer la creciente importancia de la formación profesional para las personas, las empresas y la economía, así como para pensar creativamente sobre cómo puede la Unión Europea aportar plusvalía a los sistemas de los Estados miembros y promover la innovación y la transnacionalidad. Las propuestas de la Comisión encaminadas a simplificar los objetivos y las medidas del nuevo programa merecen ser acogidas con satisfacción, al igual que su voluntad de cooperar con el Parlamento y sus comisiones para llegar un acuerdo sobre la introducción de mejoras. Deseo exponer brevemente los principales ámbitos de interés para la Comisión de Empleo y Asuntos Sociales contenidos en nuestras enmiendas. En primer lugar, proponemos que el programa Leonardo influya sobre los programas nacionales de formación profesional a través de su apoyo a la innovación, la formación a lo largo de toda la vida, la empleabilidad y la accesibilidad. Las lecciones que aprendamos del programa Leonardo II pueden aplicarse a los demás programas comunitarios, en particular al Fondo Social Europeo, aunque para ello será necesario un nivel de sinergia, integración y coordinación no alcanzado en el actual programa. En segundo lugar, hemos hecho hincapié en la necesidad de luchar contra la discriminación y eliminar las barreras a la participación. Por ejemplo, se ha suprimido el límite máximo de edad para poder participar en los proyectos de movilidad transnacional y se han reconocido las necesidades especiales de las personas discapacitadas. Habida cuenta de la importancia que tiene la formación profesional no sólo para los Estados miembros y los interlocutores sociales, sino también para la sociedad civil, pedimos mayor participación de las ONG en materia de consulta. La innovación es un elemento clave. La característica singular del programa Leonardo es su capacidad de poner a prueba los nuevos enfoques transnacionales en la formación profesional. El principal objetivo del programa es evaluar y difundir la innovación a nivel comunitario, y no limitarse simplemente a financiar los intercambios. Es por lo que proponemos que se destine un mayor porcentaje del presupuesto a proyectos de innovación. Para fomentar la innovación, la transparencia y una gestión más eficaz del programa, proponemos que existan únicamente dos procedimientos de selección claramente definidos; centralizada y descentralizada. Tengo entendido que la Comisión y el Consejo siguen discutiendo estos temas de la gestión, pero quisiera que reconocieran el importante papel que debe desempeñar la Comisión en la tarea de garantizar la innovación, la transnacionalidad, la calidad, la eficacia y la simplicidad en la selección de los proyectos y en la gestión del programa. Creemos que puede lograrse sin necesidad de una burocracia excesiva. Asimismo hacemos hincapié en la importancia que tiene la evaluación en el nuevo programa Leonardo. La evaluación debe ser un requisito para toda propuesta y debe incorporarse desde el inicio y utilizarse como herramienta para influenciar y mejorar los sistemas y los enfoques de la formación profesional. A pesar de que el actual programa goza de popularidad, no han faltado las críticas al contenido, los procedimientos y la gestión, aspectos que deberán ser analizados más a fondo. He dirigido un escrito al Presidente Santer sobre este asunto y espero que hayamos aprendido la lección. He escuchado y valorado las opiniones de varias organizaciones, entre las que se incluyen los interlocutores sociales, a la hora de redactar las propuestas que presentamos al Parlamento. Nuestras propuestas comunes que hoy presentamos aquí para introducir mejoras al nuevo programa Leonardo nos brindan una nueva oportunidad de apreciar el potencial del programa europeo de formación profesional que, junto con el nuevo programa Sócrates y La Juventud con Europa, suponen una importante contribución a una Europa de la formación a lo largo de toda la vida. Básicamente, el programa Leonardo puede influir en los sistemas de provisión de los Estados miembros, fomentar la transnacionalidad y la innovación, permitir la movilidad y es un programa que nos infunde mucha confianza de cara al futuro. Sabemos que la formación profesional seguirá siendo un elemento clave en el desarrollo económico de Europa. Este programa debe ser valorado y visto como un laboratorio para la innovación. Pack Señor Presidente, señorías, lamento que la señora Comisaria todavía no esté presente, pero en estos días es evidente que los comisarios tienen retrasos a diario. Debe ser por el tráfico, al menos eso espero. ¡Ah, estupendo, ya viene! Me gustaría empezar evocando a Jean Monet, uno de los padres de Europa, quien en una ocasión afirmó que no unimos Estados sino seres humanos. Este objetivo debe convertirse en la línea directriz de nuestra política, de la Unión Europea y muy especialmente del Parlamento Europeo. Las esperanzas se dirigen en primer lugar a las jóvenes generaciones, porque representan el futuro del país que se hará realidad en breve. Por ello es preciso hacer fructificar esta esperanza, para que los jóvenes descubran un vínculo verdadero con el proceso de integración europea. Conseguir una estrecha vinculación entre la juventud europea, a través de las redes de formación, por ejemplo, creará una Europa más fuerte, más unida y más grande de lo que nos podemos imaginar. Reconocer esto ha dado lugar a que la política de formación europea se haya convertido en una tarea central comunitaria dentro de la Unión Europea. Por esta razón, necesitamos un proyecto global encaminado a fomentar la dimensión europea en la educación. Yo añadiría: nuestra tarea no es modificar o armonizar la política de formación de los respectivos países y nacionalidades. No obstante, debemos hacer aquello que los países y nacionalidades no pueden hacer tan bien como podemos hacer nosotros en Europa. Nuestra tarea es multiplicar verdaderamente el valor añadido europeo. Hemos de tener presente que la formación inicial y continua es asimismo la clave para la competitividad de Europa y que, por tanto, un objetivo específico de nuestra política de formación es la mejora de la calidad de la formación y la preparación de los jóvenes para su inserción en la vida laboral y en la sociedad. Esto permitirá a los jóvenes no sólo su integración social, sino que mantendrá su posición como participantes en la vida económica. El nuevo programa Sócrates y los programas que hoy vamos a debatir conjuntamente deben ampliarse a un programa de ciudadanía europea en toda regla, que se coordine con otros programas en materia de juventud, educación e investigación y que adquiera aún más eficacia. Hasta ahora han participado en medidas de intercambio del programa Sócrates cerca de 11.000 jóvenes, 500.000 estudiantes, 60.000 profesores, así como 30.000 profesores de idiomas en medidas de formación continua, 1.500 universidades y 10.000 escuelas, sin que podamos nombrar a todos los participantes que merecerían ser nombrados en las medidas relativas al aprendizaje a lo largo de toda la vida. En el futuro, el programa Sócrates será objeto también de una mayor descentralización, una simplificación del procedimiento de solicitud y de selección. Este programa se dirige a unos 300 millones de ciudadanas y ciudadanos, desde la escuela hasta el término de su vida profesional; por decirlo con una expresión coloquial: desde la cuna hasta la sepultura. Por eso, no podemos conformarnos sin más con el programa, debemos prestarle una extrema atención. Por esta razón hemos presentado enmiendas a la propuesta de la Comisión -que, no obstante, es muy buena, eso quiero señalarlo explícitamente-, unas enmiendas que hemos formulado de manera habitual como representantes de los ciudadanos. Las enmiendas que hemos presentado son sustanciales en ciertos casos, en otros se trata tan sólo de pequeñas modificaciones. Pero una de las modificaciones muy sustanciales que se formulan es que las ocho propuestas de acción que plantea la Comisión en el programa quedan reducidas a seis. Pensamos que esta enmienda es muy importante porque -quiero subrayarlo explícitamente- queremos sacar más partido de la significación de las cinco grandes acciones. Voy a nombrarlas una vez más: por fortuna, empezamos con la acción denominada Comenius: enseñanza escolar, que incluye asociaciones entre centros escolares, profesorado. La siguiente acción es Erasmus: enseñanza superior, a saber, cooperación universitaria europea, movilidad de estudiantes y profesores. La tercera acción es Grundtvig: otros itinerarios educativos, formación en alternancia, educación de adultos, nuevos planteamientos educativos. La cuarta acción es Lingua: enseñanza y aprendizaje de idiomas. La quinta acción, a mi modo de ver, es Minerva y no Atlas, como proponía la Comisión, porque opino que los multimedia -que son el objeto de esta acción- requieren mucha sabiduría, y por ello he escogido Minerva como patrona de este apartado. La sexta acción son las medidas horizontales. Hemos dado mucha importancia a reforzar las competencias lingüísticas de nuestros jóvenes y hemos afirmado que es conveniente que, en el futuro, los jóvenes aprendan dos idiomas más. Uno de los idiomas debe ser el idioma de un país vecino, porque de ese modo es más fácil operar en el mercado interior. El segundo idioma debe ser otro idioma de comunicación. En el apartado Comenius he mantenido una postura contraria a la de la Comisión. Lo ha permitido. No creo necesario que las escuelas que quieran participar tengan que presentar un plan. Señora Comisaria, no soy muy partidaria de los planes. El cumplimiento de los planes se queda en el papel y no añade nada. A este respecto, permítanme que les diga que soy mucho más favorable a que un maestro que quiera participar en el programa tenga que presentar una solicitud individual. Piensen que el sistema escolar es distinto del sistema universitario. Me complace que en el futuro también sea posible el intercambio escolar. En el apartado Erasmus hemos añadido algo que quizá pretenda limitar los escasos medios disponibles, sobre todo a aquellos que realmente lo necesitan, si es que es posible conforme a las directivas relativas a las ayudas. Hemos intentado denodadamente reforzar el sistema ECTS y para ello hemos solicitado que las universidades hagan también un esfuerzo. Quisiera añadir algo sobre el tema financiero. Este es el capítulo más importante, y agradezco a la Comisión de Presupuestos que esta vez esté de nuestro lado. Los 1.400 millones propuestos son muy poco. Es mucho para que el proyecto muera y muy poco para que sobreviva de verdad. Hemos pedido 2.000 millones de euros para cinco años, es decir, para los 15 Estados miembros y los 13 países asociados que también participan. Sólo cabe decir que es lo único que en verdad podemos hacer, lo que realmente conviene a los ciudadanos europeos. Nuestras muchas campañas de información están muy bien, pero son medidas puntuales. Las medidas de formación pretenden hacen de los jóvenes europeos unos ciudadanos que realmente piensen en Europa y la sientan con intensidad, de modo que les ruego encarecidamente que nos ayuden a convencer al Consejo de que necesitamos 2.000 millones para los cinco años. El Presidente Muchas gracias, señora Pack. La última parte de su intervención es la premisa para el debate que se va a celebrar en la conciliación. De Coene Señor Presidente, señora Comisaria, señorías, justo antes de la interrupción estival, señora Comisaria, presentó usted el programa de acción «Juventud» 2000-2004. Es una satisfacción para nosotros contar hoy con un programa global que agrupa todas las medidas destinadas al mismo objetivo. Aporta una mayor cohesión entre las acciones, evita la fragmentación de los fondos -que en definitiva son escasos- y permite practicar una política clara. Hoy, apenas unos meses después de la presentación de su documento, queremos modificar esta política, cosa que espero nos permitirá. Como ponente, quisiera prestar atención a los siguientes puntos. En primer lugar, con este programa hay que llegar al mayor número posible de jóvenes, sobre todo, de los jóvenes que más necesitan este tipo de programas. En segundo lugar, hay que dotar al programa de una dimensión política. El programa debe integrar también a la juventud en la construcción de la Unión Europea reforzando la ciudadanía europea de los jóvenes. En su propuesta, señora Comisaria, se subraya principalmente la disponibilidad de los jóvenes para el mercado de trabajo, el concepto de employability . Pero el Parlamento Europeo quiere ampliar este objetivo y, por consiguiente, dotar de mayor equilibrio el programa. Ahora quiero repasar brevemente las modificaciones que ha presentado la Comisión de Juventud del Parlamento Europeo a su programa. La primera y fundamental, el aumento del presupuesto. Propone usted 600 millones de ecus y nosotros pedimos 800 millones, para poner de relieve que Europa quiere invertir verdaderamente en sus jóvenes generaciones y que, sobre todo, necesitamos los fondos para realizar los ambiciosos objetivos del programa. El aumento es una cosa, pero para nosotros es tan importante al menos una reestructuración de los fondos. En su propuesta, disculpe usted, señora Comisaria, llama la atención la omnipresencia del servicio voluntario europeo. Si sumamos las cifras, vemos que dos tercios de los fondos de todo el programa, justificada o injustificadamente, se destinan al voluntariado europeo. No estamos ni a favor ni en contra del voluntariado europeo, no se trata de eso, pero observamos que se corre el riesgo de que otros programas, como los proyectos de intercambio o las iniciativas juveniles, queden relegados. Por eso queremos restablecer el equilibrio sin tener que provocar el pánico, porque el voluntariado europeo recibirá siempre más recursos que los que la Sra. Fontaine, a la sazón ponente, pedía por aquel entonces en esta Cámara, en nombre del Parlamento, para el voluntariado europeo. Hay diversos argumentos a favor de este equilibrio. En su propuesta, lo comprendemos, se refiere casi exclusivamente a la preparación para la vida profesional, a la inserción en el proceso laboral, a la integración social y profesional. Desgraciadamente se dejan de lado conceptos como la ciudadanía para los jóvenes, la vida en sociedad, el aprendizaje intercultural. Huelga decir que estamos convencidos de que el empleo es especialmente importante para los jóvenes, pero este grupo también es muy consciente de temas como el medio ambiente, el mantenimiento de la paz y la solución pacífica de los conflictos, la cooperación europea e internacional, así como la posición, los derechos y las responsabilidades de los jóvenes en la sociedad. Asimismo, somos de la opinión de que este programa debe ofrecer una respuesta a fenómenos como el individualismo, el nacionalismo, la inseguridad, la quiebra de la confianza en el prójimo y en el futuro. Por eso pensamos que debe fortalecerse el pilar de los intercambios de jóvenes, tanto más si aumentamos los fondos y los reajustamos para conseguir que aproximadamente medio millón de jóvenes se vean implicados en las diferentes acciones. Abordamos también otros aspectos. Somos de la opinión, y hemos analizado someramente el experimento al que se ha arriesgado usted con el CFO, de que el voluntariado no debe perjudicar a los puestos de trabajo y sobre todo que las organizaciones receptoras deben respetar plenamente las reglas del juego de la UE. En cuarto lugar, pensamos que el dinero debe ir a parar a quien más lo necesita. En la evaluación señalamos que de las conversaciones con los jóvenes y con los organismos locales se desprende que ellos son quienes mejor conocen el camino y que al mismo tiempo son los que mejor pueden disfrutar de los fondos. Queremos llevar a cabo eso precisamente en beneficio de los jóvenes que invariablemente se quedan al margen. Por último, queremos más apertura en la evaluación de los proyectos, un mejor conocimiento del programa y cierta flexibilidad en el día a día a la hora de determinar los límites de edad. La Comisión de Juventud del Parlamento ha querido escuchar sobre todo a los propios jóvenes y a las organizaciones que garantizan la ejecución del programa. Hemos entablado contacto con cerca de 5.000 jóvenes y después se ha elaborado el informe, con un objetivo múltiple. En primer lugar, invertir más fondos para poder llegar a más jóvenes. En segundo lugar, establecer un equilibrio entre las diversas acciones, establecer directivas más estrictas y un mayor supervisión de las dotaciones correctas. En tercer lugar, democratizar el acceso y la ejecución del programa y, por último, ofrecer más perspectivas de futuro a los jóvenes y al mismo tiempo ofrecer más perspectivas de futuro al proyecto europeo aumentando la participación de los jóvenes. Christodoulou Señor Presidente, de el mismo modo que en el caso del programa «Civilización 2000» examinado ayer, con las tres propuestas que debatimos hoy la Comisión inaugura un nuevo planteamiento global en un intento por concretar las líneas directrices estratégicas contenidas en la Agenda 2000 y en su comunicación de noviembre de 1997 sobre la Europa del Conocimiento. Es también una característica común a las tres propuestas el que todas, a través de la mejora del conocimiento y de la formación, tanto general como profesional, aspiran de forma directa e indirecta, o pueden tener como resultado la mejora en el empleo y, a medio y largo plazo, la reducción del paro. Por consiguiente, tiene gran importancia que la cohesión entre dichos programas sea compatible así como su sinergia con otros programas comunitarios, y por consiguiente el aumento de su eficacia, lo que justifica no sólo la prolongación de los programas cuyo valor ya se ha demostrado sino también el nuevo marco en el que se integran. Por tanto, no se trata sólo de un aumento cuantitativo sino también de un intenso carácter cualitativo. Y ello lo tuvimos en cuenta en la Comisión Presupuestaria a la hora de examinar el modo con el que se les debería hacer frente desde el punto de vista fiscal. Dichos programas no constituyen actuaciones aisladas y con las propuestas que se debaten se pretende establecer políticas comunitarias reales en el sector de la educación y de la educación y de conformidad con lo dispuesto en los artículos 126 y 127 del Tratado. Aquí se trata de programas donde tiene prioridad la competencia de los Estados miembros, y más tarde retomaré esto, Señor Presidente. Sin embargo, en virtud del principio de subsidiariedad, la Comunidad viene a complementar las acciones de los Estados miembros, a añadir una nueva dimensión europea, a coordinar las actividades existentes a nivel multinacional y a promover la colaboración entre los Estados miembros, así como con terceros países y organizaciones internacionales. Es decir, a hacer aquello que los Estados miembros no podrían hacer o, de poder hacerlo, no tendrían la eficacia ni el mismo valor añadido global a nivel comunitario. Ahora, desde un punto de vista estrictamente financiero. No debemos olvidar que aún no se ha decidido la cuantía de las nuevas subvenciones que requerirá el nuevo marco financiero. Todavía se está debatiendo. Por tanto, considero -y esta es la opinión de la Comisión Presupuestaria- que el aumento de 1.400 a 2.000 podría ser exagerado en este momento. Sé que es algo que las comisiones competentes no apoyan con especial entusiasmo, pero siempre está la segunda parte de la enmienda que prevé la posibilidad de una readaptación anual de hasta el 20 %, y ello ofrece la posibilidad de que los programas que estén en marcha se financien de forma más amplia. Desearía, en cualquier caso, recordar todo lo que mencioné ayer sobre el programa «Civilización 2000» acerca del carácter indicativo de las cantidades cuando éstas se refieren a actos legislativos y sobre el papel del procedimiento presupuestario anual. Estimados colegas, debemos recordar dos cosas. La primera es que, una vez que se registran cantidades, es responsabilidad del Parlamento y, por supuesto, de la Comisión hacer que dichos programas, cubiertos por dichas cantidades, se ejecuten. Es decir, que no queden restos que creen problemas de carácter financiero para usos ulteriores. El segundo punto a recordar es que muchas veces los programas entran en la competencia y en la capacidad del Parlamento de ser una parte integrante de las dos que componen la Autoridad Presupuestaria para abordar anualmente el presupuesto de la Unión Europea. Por tanto, cuando nos encontramos con programas marco grandes, de alguna forma, creamos problemas a los derechos del Parlamento en el ámbito financiero y presupuestario. Que las comisiones competentes tengan en cuenta estos dos puntos y que comprendan la propuesta que hacemos. Virrankoski Señor Presidente, la propuesta de la Comisión que ahora sometemos a debate acerca de la segunda fase del programa Sócrates forma parte de un conjunto más amplio que comprende, además del ya citado, otros programas como Leonardo da Vinci, en el ámbito de la formación profesional, y el nuevo programa de acción «Juventud». Este último programa de acción es el resultado de la fusión de La juventud con Europa y el Servicio voluntario joven. La dotación global de estos tres programas para el período 2000-2004 es de 3 000 millones de euros. Junto con otro nuevo programa, Cultura 2000, todos ellos sirven para potenciar de manera considerable la dimensión cultural en la Unión Europea. Al existir todavía una gran diversidad de programas, cuya aplicación en el pasado ha sido además irregular, la Comisión de Presupuestos considera que es importante que se incremente la acción sinérgica entre estos programas. Esta postura se dejó ya patente con motivo del debate sobre el presupuesto para el próximo año. Al mismo tiempo, la Comisión de Presupuestos mostró su convicción de que estos programas han de servir para crear empleo, en cooperación con los programas relacionados con la investigación y las nuevas tecnologías. De hecho, la Comisión de Cultura ha incluido estos planteamientos en su informe. Sócrates es el más amplio de todos los programas del ámbito cultural. La Comisión ha propuesto una dotación de 1.400 millones para los próximos cinco años. En opinión de la Comisión de Presupuestos, este importe ha de servir de orientación prioritaria, si bien deseamos también una dotación que ofrezca un mayor margen de movimiento. Por este motivo proponemos la enmienda n- 1, en la que se propone un margen del 20 % para modificar dicho informe en caso de que se produjeran nuevas circunstancias objetivas y estables por motivos claros y precisos. La Comisión de Presupuestos estima que se deben mantener por separado, por un lado, los gastos administrativos, las acciones de ayuda de carácter general y el apoyo técnico, y, por el otro, los gastos que ocasionan las actividades propiamente dichas. Esta medida debe ser aprobada de manera específica por la autoridad presupuestaria. Si no se lograra su aprobación, los mencionados gastos, que constituyen una considerable partida financiera en torno a los 85 millones de euros, mermarían los recursos de las propias actividades. Ademas de las modificaciones ya expuestas, la Comisión de Presupuestos ha examinado ciertos pormenores que ya se recogen en su opinión. Sócrates es uno de los programas de mayor éxito de la UE. Por este motivo, la Comisión de Presupuestos ha ofrecido, y seguirá ofreciendo, todo su apoyo a la propuesta de la Comisión. Papakyriazis Señor Presidente, hablo como ponente de la consulta correspondiente de la Comisión de Empleo y Asuntos Sociales y basándome en el procedimiento de planteamiento doble, el procedimiento Hughes, mediante el cual también vimos el tema en nuestra comisión en especial para el programa Juventud para Europa. Antes de nada, quiero decir también que consideramos que dichos tres programas, el programa para la Juventud, el programa Leonardo y el programa Sócrates son, realmente, un conjunto uniforme, un marco general con el que la Unión Europea, la Comisión Europea, con su propuesta concreta, viene a hacer realidad, a materializar el planteamiento para una Europa de la Formación y del Conocimiento. Y en ese sentido, creemos que dicho marco, así como el programa para la Juventud, es excepcionalmente importante. Asimismo, y en especial para la Juventud, la Comisión de Asuntos Sociales subraya la importancia de dicho impulso del ciudadano activo y responsable a nivel comunitario mediante la promoción de valores fundamentales como son la solidaridad y el fomento de la participación. Aparte de esto tiene importancia, de forma más específica, por estar relacionada directa e indirectamente con el empleo, la adquisición de destrezas y cualidades generales. En este punto hago referencia a que, por definición, las actividades que tienen que ver con la juventud en lo relativo al empleo hacen referencia, principalmente, a la oferta de voluntariado a nivel local y, preferentemente, mediante asociaciones no lucrativas, es decir, de alguna manera, están en el marco del tercer sector de empleo, asunto, como es sabido, al que el Parlamento Europeo concede especial importancia. Además, creemos que la concentración deberá darse en el fomento de la actividad, en dicho programa, de jóvenes procedentes de entornos desfavorables, precisamente para que dichos, grupos tengan la posibilidad de expresarse. Así pues, con dicho espíritu, hemos intentado, mediante una serie de enmiendas -alrededor de 20- hacer énfasis en dichos puntos. Y aquí debo agradecer al ponente de la Comisión de Juventud, el Sr. De Coene, que admitió en su informe la mayoría de las enmiendas y así se vota hoy aquí un planteamiento, en cierto modo, común. Guinebertière Señor Presidente, son tres informes para un mismo objetivo: la Europa de los ciudadanos. Éste es el compromiso suscrito por el Tratado de Amsterdam en favor de una política del conocimiento y de la formación a lo largo de toda la vida. Cuando una actuación comunitaria consigue la unanimidad sobre los objetivos alcanzados, hay que saber felicitar a la Comisión. Creo sinceramente que los tres programas Sócrates, Leonardo da Vinci y La Juventud con Europa han sido un éxito, y hay que felicitar por ello a todos los que, en un momento u otro, han sido artífices de su puesta en práctica. La Comisión ha previsto acciones conjuntas para los tres programas en aras de la racionalización y la eficacia, aunque se difumina la distinción entre formación inicial y formación continua, al igual que entre educación formal e informal. Yo apoyo totalmente esta idea de actuación conjunta; creo que se trata de una innovación positiva. Desgraciadamente, esto no es lo único que tienen en común los programas. Comparten también su miserable presupuesto y, pese al reciente éxito financiero obtenido para Sócrates, como no dejamos de ampliar su ámbito de actuación, lo que más faltan son medios. Pese a ello, el grupo UPE apoyará el contenido de los tres informes, y yo doy gracias a los ponentes por la calidad del trabajo realizado y por lo abiertos que se han mostrado para escuchar todos los puntos de vista. ¿En qué va a consistir entonces la segunda generación de estos programas? Con Sócrates, lo que se quiere es reforzar la dimensión europea de la educación a todos los niveles, fomentar la cooperación en la educación, suprimir los obstáculos para esa cooperación e impulsar la innovación educativa. El programa es conocido ahora por todo el mundo y, pese a las numerosas contrariedades y obstáculos que se oponen a la movilidad, siempre hay también numerosos candidatos que desean beneficiarse de él. Como ponente de opinión de la Comisión de Cultura para el programa Leonardo Da Vinci, querría detenerme algo más en éste. Leonardo da Vinci tiene el fin de mejorar y reforzar la inserción social y profesional de los jóvenes mediante el acceso a una formación continua a lo largo de toda la vida. Querría destacar tres puntos esenciales. El primero se refiere al reconocimiento de las virtudes de la movilidad y a la voluntad de desarrollar la movilidad virtual como complemento. Yo suscribo ambas cosas, porque pienso que las nuevas tecnologías de la comunicación deben suprimir las distancias; pero insisto también en el elemento insustituible que es el encuentro entre las personas. Las nuevas tecnologías tienen que servir sobre todo para acercar las zonas rurales a las zonas urbanas, las personas del norte a las del sur, y ésta es la gran riqueza de los programas: saberlos integrar, saberlos utilizar, pero sin olvidar el encuentro entre las personas. El segundo punto se refiere al papel de las pequeñas y medianas empresas en el proceso de la formación en alternancia y la formación profesional, y al destino aún demasiado tímido que tienen reservado en el círculo del diálogo social y de la asociación. Debemos revisar esta situación con una voluntad política de verdadero diálogo. El tercer punto se refiere a la promoción que hay que hacer del programa entre las personas de todas las edades, sabiendo que el objetivo de la formación a lo largo de toda la vida no se puede limitar a ofrecer programas tan sólo a los jóvenes. Insisto, finalmente, y ello me permitirá enlazar con un comentario sobre el programa «La Juventud con Europa y servicio voluntario europeo», en que el reconocimiento de lo aprendido mediante la educación informal debe integrarse rápido en las competencias de los diferentes participantes de estos programas. Y, para terminar, quisiera comentar el programa marco de juventud, comentar sus cualidades y comentar sus fallos. «La Juventud con Europa» favorece el fomento de experiencias de educación informal de los jóvenes al facilitar la movilidad dentro de la Unión Europea y con países terceros; favorece asimismo la iniciativa juvenil. Sus cualidades: el éxito de la experimentación del servicio voluntario europeo garantiza el éxito del programa, los objetivos son encomiables y encomiados, pero se le dedica mucho más dinero que a las otras tres acciones del programa Juventud y sus fallos son, claro está, de orden financiero. A propósito de esto quisiera decir cuánto lamento comprobar que la acción «Una oportunidad para los jóvenes», que es la relacionada con sus iniciativas, con su compromiso, esa por la que van a apropiarse de Europa y convertirse en verdaderos ciudadanos europeos, responsables de su futuro y comprometidos con la creación de su propio puesto de trabajo, esa acción, repito, se descuida financieramente en relación con el enorme desafío que representa. Yo he hecho además dos propuestas sobre este informe: que se equilibre el presupuesto para estas medias y que se cree una estructura cuyo objetivo sea recopilar la información y documentación existente sobre la juventud, las publicaciones y estudios específicos, y que permita potenciar los programas dirigidos a los jóvenes, tanto los pertenecientes a los Estados miembros como los de las instituciones comunitarias o las propias organizaciones juveniles. Dicha estructura podría completarse con una página web que gestionaría la Comisión y que favorecería una comunicación interactiva entre jóvenes en los campos más diversos, sin tener que formar parte, además, de las políticas comunitarias integradas. Debemos entregar Europa a los jóvenes y ellos deben apropiarse de ella. Éste es nuestro trabajo, y esa estructura podría llamarse: «Europa 15-25». Boogerd-Quaak Señor Presidente, mi retraso esta mañana se debe a un atasco, pero por lo que veo hay más colegas que han tenido este problema. Gracias por su paciencia. En nombre de la Comisión de Empleo y Asuntos Sociales puedo decir que la segunda generación de programas, en concreto el programa Sócrates, constituye un gran paso adelante con respecto a la cohesión y la gestión. Ya hemos podido comprobar que no supone ninguna novedad estratégica. Pienso que si consideramos el impacto de este tipo de programas en la creación de empleo nos daremos cuenta de que son extremadamente importantes, por ejemplo, para fomentar la movilidad dentro de la Unión Europea. Siempre se empieza con la juventud y si se acostumbra uno a aprender en otro país también se acostumbrará uno a aceptar trabajo en otro país. Dentro de este programa por lo general se desarrollan buenos proyectos para fomentar este tipo de iniciativas. Quiero señalar un par de aspectos con respecto a los que me gustaría ver las cosas de otra manera. Deben celebrarse acuerdos especiales entre Malta y Turquía. Debo señalar que la Comisión sigue sin presentar propuestas, y tampoco lo ha hecho para el acuerdo especial para garantizar la adhesión de estos países. Precisamente, si queremos dar a la democracia de estos países una oportunidad adicional -y me refiero, por ejemplo, a Turquía- deberíamos presentar las propuestas. Llevan ya unos tres o cuatros años. Asimismo, con respecto a la sociedad de la información, quisiera llamar la atención sobre la cooperación con países como Japón y Estados Unidos. Es sumamente importante que los jóvenes puedan realizar intercambios internacionales sobre la base de estos programas. Es una cuestión que se plantea someramente en las propuestas, pero que no se ha desarrollado suficientemente. Quisiera pedir al comisario que le preste especial atención. Elchlepp Señor Presidente, señora Comisaria, señorías, quisiera dar las gracias a la Comisión en su conjunto por la propuesta presentada, en la que queda recogida la necesidad de continuar el programa Sócrates. Estoy de acuerdo con los objetivos que se han mencionado aquí: la concentración y la continuidad de las medidas de apoyo y la proximidad a los ciudadanos. En lo que respecta a la aplicación del programa, hubiera sido deseable una concentración más eficaz de las medidas en ámbitos que realmente tienen un verdadero valor añadido europeo. Pero hay algo más esencial: Sócrates y los demás programas juveniles se han convertido desde su creación en un elemento integrante ineludible de la política de formación europea, y al mismo tiempo, he decir que, por desgracia, también se han convertido en una excusa cómoda para que los Estados miembros no asuman sus competencias en lo que respecta a la europeización de sus escuelas, universidades y otros centros escolares. Así pues, una medida más consecuente sería que el Parlamento y el Consejo se decidieran a conceder una mayor dotación financiera para el programa. A juicio de mi grupo, los 2.000 millones de ecus solicitados por la Comisión del Parlamento constituyen el mínimo absoluto. Los 1.400 millones que la Comisión ha propuesto para cinco años no son un verdadero aumento, si se tiene en cuenta el último estado de gastos, los gastos adicionales que entraña la formación de adultos existente en la actualidad y la carga suplementaria que entrañará la ampliación a los países de Europa Central y Oriental. Y, desde luego, no lo son si, como queremos los socialdemócratas, se pretende corregir el desequilibrio de este programa. La escasa dotación financiera del programa Sócrates y de otros programas juveniles no tiene absolutamente nada que ver con las bellas palabras, que tan poco cuestan, acerca de la necesidad de reforzar el movimiento juvenil en Europa y de crear un verdadero espacio europeo en materia de formación. No puede ser que, por desgracia, haya que estar siempre llamando la atención sobre el hecho de que las medidas de intercambio juvenil de la UE cada año reciben menos fondos que las ayudas agrarias para el cultivo de guisantes, habas o altramuces. También se olvida que, además del factor de integración, Sócrates aporta también una contribución sobresaliente a la creación de empleo. Cada joven dispone en su etapa de formación de una oportunidad para salir al extranjero y profundizar sus conocimientos de idiomas. En esto consiste la igualdad de oportunidades. En lugar del 2 % de estudiantes que participan hoy en día en el programa Erasmus, deberían ser más bien el 10 %, según nuestras expectativas. Lo mismo ocurre en el caso de los jóvenes que acceden a la formación profesional, que hoy en día no llegan a representar ni siquiera el 1 % en las medidas de intercambio de la UE. Por tanto, mi grupo ha pedido desde el principio una mayor dotación financiera del programa, porque las becas individuales son demasiado escasas. Por ejemplo, en el caso de Erasmus, el sueldo medio es tan sólo de 70 ecus. Desde luego, esto no supone ningún incentivo para que los jóvenes de familias socialmente desfavorecidas pasen un semestre en el extranjero. Y aquellos que pueden arreglárselas sin ella también reciben la misma cantidad. Queremos que el programa se complete en un punto. Pido su apoyo para ello. En el marco de Comenius, querríamos establecer un nuevo marco financiero para introducir el fomento del aprendizaje en forma de contratación con un plazo temporal para los profesores en paro en los países vecinos. Esto contribuye a la europeización de la enseñanza y da a los jóvenes pedagogos en paro su primer empujón en la vida profesional. Mann, Thomas Señor Presidente, señora Comisaria, señoras y señores diputados, con el programa Leonardo tenemos la intención no sólo de completar, sino de sacar adelante a nivel europeo las iniciativas de los Estados miembros en materia de formación profesional. Sigamos construyendo la Europa del conocimiento y la Europa de la innovación en materia de investigación, desarrollo y formación. En vista de los retos que plantea la globalización, esto resulta totalmente imprescindible. Por otra parte, señora Comisaria, es altamente cuestionable que los medios propuestos -1.000 millones de ecus- sean suficientes para el periodo 2000 a 2004, teniendo en cuenta la estrategia de adhesión. Por tanto, proponemos un procedimiento presupuestario en el que se vuelva a establecer sobre una base anual la dotación financiera, y pedimos que el programa Leonardo se amplíe hasta el año 2006 con el correspondiente incremento financiero. Para conseguir una mayor eficacia, es necesario vincular los medios financieros con otras medidas europeas. Los nuevos Fondos estructurales, las iniciativas comunitarias, los programas de formación Sócrates y Jugend, así como reducir de 19 a 3 los objetivos del programa y de 23 a 6 las medidas, es algo más que una mera corrección numérica, ya que sienta las bases de una mayor eficacia. Una formación básica profesional y cualificada debe desarrollar conocimientos, por ejemplo en relación con las nuevas tecnologías de la información y la comunicación. El trabajo en equipo, los procesos de aprendizaje de dinámica de grupos, la alta competencia en la resolución de problemas son la herramienta para las profesiones del futuro. Los jóvenes necesitan un mejor acceso a la vida profesional desde la formación inicial en adelante. Todas las edades necesitan acceso a una formación continua de calidad conforme a nuestra noción de educación a lo largo de toda la vida . Sigue habiendo la tendencia a no prestar atención, e incluso menospreciar, las experiencias adquiridas con la edad, aunque muchos jóvenes podrían aprovecharse de ellas. Ahora tenemos la posibilidad de conseguir que los trabajadores más mayores sigan motivados y activos. Si se invierte lo suficiente y a largo plazo en formación profesional mejorarán las oportunidades de que los europeos puedan competir a nivel internacional por un lado y por otro lado fortalecer la cohesión social. Susan Waddington ha elaborado, una vez más, un excelente informe y ha integrado prácticamente todas las enmiendas presentadas por el Grupo del Partido Popular Europeo. Por tanto, tengo la esperanza de que acepte también nuestras enmiendas más recientes, en las que resaltamos la importancia del programa Leonardo para la formación profesional inicial y continua. Somos unánimes en lo que respecta a orientar el sistema de formación hacia la reinserción en la vida profesional y hacia la integración en el proceso de trabajo de aquellos que tienen conocimientos insuficientes o que han quedado obsoletos. Leonardo se basa en el artículo 127 (procedimiento de cooperación) y Sócrates, en el artículo 126 (procedimiento de codecisión). Aquí se rompe el equilibrio. Tanto Leonardo, para el ámbito profesional, como Sócrates, para el ámbito general, deben tener el mismo valor. Nuestro gran potencial es y seguirá siendo el capital humano, al que hay que apoyar de modo constante, también en el aspecto profesional. Ojalá consigamos, con Leonardo II, seguir desarrollando la flexibilidad y la realización personal para el siglo XXI. Frischenschlager Señor Presidente, señorías, es de sobra conocido que la formación inicial y continua guardan relación con la competitividad y el progreso económico. A ello hay que añadir que para nosotros, los europeos, si queremos alcanzar esta unidad, entonces hemos de aspirar a que la juventud tenga la oportunidad de percibir Europa. Esta es la más importante tarea política en relación con la labor de formación europea. No quiero sumarme al coro de las lamentaciones sobre la escasez de recursos, pero hay una cosa clara, y antes se ha hecho alusión a las «bellas palabras». No hay ninguna conferencia intergubernamental en la que no se haya dicho que es imprescindible más dinero para la formación y la investigación. Sin embargo, los hechos a veces indican lo contrario. Creo que deberíamos inducir verdaderamente a la conferencia intergubernamental a que sangre un poquito más a sus ministros de finanzas. ¿Por qué? Porque es necesario ampliar e intensificar la labor de formación. En mi patria, Austria, por ejemplo, durante tres años se produjo una intensa tendencia expansiva de internacionalización de los estudiantes que después ha vuelto a descender ligeramente. Tenemos que hacerle frente. Es muy importante que destinemos más recursos para incluir en este proceso a los países candidatos a la integración, que también deben experimentar su futuro europeo, especialmente en el ámbito estudiantil. Es absolutamente imprescindible intensificar la enseñanza de idiomas. En este terreno, cada ecu invertido representa un dinero perfectamente empleado para el futuro de la estabilidad política y económica de nuestros Estados miembros. Ahora bien, también hay problemas de orden concreto y práctico. Cada vez escucho más comentarios referentes a que la información en las oficinas nacionales a veces es motivo de queja y a que suele ocurrir que en las universidades europeas la información no funciona tan bien como debiera. Señora Comisaria, una pregunta sería si todas están verdaderamente coordinadas y con la información puesta al día para poder transmitir también informaciones correctas. Asimismo es importante señalar que hay un par de problemas de tipo práctico por resolver. Me refiero sólo a los problemas de la seguridad social, sobre todo en lo que respecta al seguro de enfermedad. Otro problema muy concreto y práctico, lógicamente, es el de la vivienda. Quizá se pudiera avanzar en este terreno con la creación, a iniciativa europea, de una infraestructura específica común para el ámbito de la vivienda. La formación es una tarea europea. Europa es una comunidad de formación. Eso se da por descontado. Por tanto, actuemos en consecuencia, concedamos los recursos necesarios para ello. Es un dinero bien invertido. Wolf Señor Presidente, la formación profesional adecuada es un elemento de prevención del desempleo, ya lo sabemos. No es que cree puestos de trabajo como tales, pero, en esta situación de desempleo masivo, es esencial para los jóvenes. Ahora bien, los programas europeos no pueden sustituir a los Estados miembros en la asunción de sus responsabilidades que les corresponden en tanto que Estados. De lo que se trata es de dar a la dimensión europea un verdadero valor añadido, con vistas al proceso de la política de empleo europea previsto en Luxemburgo, con vistas al proceso dirigido hacia la sociedad del conocimiento, que puede aprender de la cooperación a través de diversidad europea, y con vistas a desarrollar la cosecha de experiencias a escala europea que tenemos aquí. Necesitamos desburocratizar el programa. No necesitamos una renacionalización. El objetivo ha de ser destinar realmente un 1 % del presupuesto de la Unión para la formación profesional, ya que es una inversión de futuro y no un mero gasto de consumo. Como Grupo de los Verdes, hemos presentado enmiendas al excelente informe de la Sra. Waddington en lo referente a la formación en alternancia, las medidas de acompañamiento de la investigación y la apertura al tercer sistema. No obstante, querría hacer una precisión antes de finalizar. Con respecto a los excelentes programas sobre los que hoy estamos debatiendo se cierne una sombra, señora Cresson. Por favor, ponga su casa en orden, para que su sucesora pueda aplicar verdaderamente y con pleno vigor el programa Leonardo mejorado. Quisiera unirme al llamamiento de la Sra. Waddington al Sr. Santer y apoyarla enérgicamente con todas las fuerzas. Maes Señor Presidente, el excelente informe que hoy hemos escuchado no puedo comentarlo por falta de tiempo y porque quiero centrarme especialmente en el programa relativo a la juventud. En nombre de nuestro grupo, expresamos explícitamente nuestro acuerdo con las sugerencias que ha hecho el ponente. Sería bueno que hubiera más medios, pero sobre todo es imprescindible que los medios se distribuyan de modo más equilibrado. Me ha chocado, señora Comisaria, enterarme de que se ha proporcionado tanto dinero al voluntariado con ocasión del campeonato mundial de fútbol celebrado en Francia. Me pregunto si es el destino más adecuado para estos fondos y si puede considerarse voluntariado este tipo de actividad, principalmente de relaciones públicas, que en definitiva tiene que ver con una organización creada expresamente con fines lucrativos. Quiero poner de relieve la importancia del programa juvenil para fomentar la ciudadanía europea. La mayor parte de nosotros crecimos en un entorno de eurooptimismo. En el caso de la juventud actual no ocurre necesariamente lo mismo. Hemos de despertar el interés de los jóvenes por el proyecto europeo de una manera nueva. Esta nueva manera de despertar el interés radicará en que los jóvenes tendrán más contacto con otros jóvenes europeos, traspasando las fronteras de las naciones, las diferencias de idioma, las diferencias culturales. Por ello es importante animar a los interlocutores que pueden colaborar con nosotros en este campo a continuar sus esfuerzos: municipios y organizaciones. Ahora bien, también debemos prestar atención a los jóvenes que no se ven incluidos en los esquemas organizativos prefijados y que difícilmente tienen a su alcance los de los municipios y organizaciones. Comprendo que muchos colegas aboguen aquí por la formación profesional. Lo comprendo perfectamente. Pero de la práctica del intercambio se desprende que los jóvenes tienen muchos más problemas en conexión con la formación profesional que en conexión con el intercambio de estudiantes, aunque sea porque el problema del idioma para el intercambio estudiantil es menos importante que para los jóvenes que estudian formación profesional. Por ello abogo, junto con el ponente, por un amplio programa juvenil que tenga en cuenta la dimensión cultural general de modo que haya una buena base para la ciudadanía europea y el entusiasmo europeo. Seillier Señor Presidente, ¡quién no acogería con satisfacción, en las nuevas propuestas de la Comisión, los esfuerzos realizados para evitar la superposición de los programas, para conseguir una mayor coherencia entre ellos, para definir con mayor precisión los objetivos y para mejorar la evaluación lo más cerca posible del terreno, al igual que el esfuerzo por respetar el principio de subsidiariedad, es decir, no proponer la actuación comunitaria sino como una verdadera plusvalía de lo que hacemos en cada uno de nuestros países! Yo, por mi parte, acojo con gran satisfacción que los programas Leonardo o Sócrates se extiendan, más allá de la población joven, a los adultos. En efecto, para empezar, la distinción entre jóvenes y adultos es arbitraria y, en segundo lugar, sabemos que la formación a lo largo de todo la vida es de vital importancia. En el programa «Juventud», reconozco que el reparto entre la dotación asignada al servicio voluntario europeo y al programa «La Juventud con Europa», que ha sido muy criticado -ya lo sé- por muchos de mis colegas, no es fácil de establecer, porque existen argumentos en ambos sentidos. ¿Supone una ventaja una estancia breve para los jóvenes en un país extranjero, aunque el número de jóvenes beneficiados sea mucho mayor y el contacto sea más superficial? Uno puede cuestionárselo, evidentemente. Una estancia mucho más larga, una experiencia más prolongada, como la del servicio voluntario, cuesta más cara pero, por otro lado, la influencia es más profunda y, por ello, es difícil decidir; creo, sin embargo, que sería deseable un reequilibrio. Pero, más allá de estas cuestiones casi de detalle -casi iba a decir «tejemanejes»- me pregunto fundamentalmente sobre la filosofía de estos programas. Aunque unos y otros tengamos, Señorías, concepciones a veces muy diferentes de lo que debe ser la construcción europea, la aventura europea común entre nuestros países -el grupo al que pertenezco lo sabe mejor que ningún otro-, sin embargo tenemos que reflexionar más entre todos a fin de llegar a unas bases comunes para mejorar la filosofía de los programas de cara a la juventud. Por mi parte, no les sorprenderá que critique la expresión, presente en todas partes pero nunca definida, de «fomento de la ciudadanía europea». En cambio, estoy convencida, y por ello milito desde la edad de 18 años, porque la primera vez que vine a Bruselas y a Estrasburgo fue porque en mi instituto me encargaba de un periódico y teníamos un encuentro europeo sobre este tema, de que la cultura europea debe insistir en la cultura general, que tan necesaria es como base de la formación técnica, de la formación profesional y para un carácter fructífero de nuestros intercambios. Este punto me parecería indispensable para mejorar realmente estos programas en favor de la juventud. Evans Señor Presidente, en sus observaciones iniciales, la Sra. Pack ha dicho que no debemos limitarnos a unir a los Estados, sino a unir a las personas. Es un aspecto de vital importancia de cara a la ampliación de la Unión Europea. Ahora necesitamos medidas reales, no sólo bellas palabras. Otros han hablado del presupuesto para este programa, y yo quisiera decir algo al respecto. Si destináramos para cuidar de estudiantes y profesores los mismos fondos que destinamos al cuidado de ricos agricultores, haríamos un mejor uso de los fondos comunitarios. Espero que avancemos en esa dirección en el futuro. Quiero hacer tres observaciones claras. La primera es sobre el reconocimiento de la titulación. Debemos realizar mayores esfuerzos para garantizar que las escuelas, los colegios y centros de formación europeos aplican nuestras normativas y cumplen los objetivos que nos fijamos. Actualmente son demasiados los que no están dispuestos a reconocer el talento de sus colegas procedentes de otros países en igualdad de condiciones con los de su propio país. Es una postura perjudicial. En segundo lugar, el aprendizaje de idiomas es absolutamente crucial para los pueblos de Europa. Es importante que aceptemos las lenguas de otros pueblos, especialmente aquéllas de las minorías. Esto es tanto más importante cuando nos acercamos a la ampliación de la Unión. Por ejemplo, debemos reconocer el derecho de los Estados candidatos a utilizar sus propias lenguas. Convendría alentar a los estudiantes de Europa occidental a aprender polaco o checo, al igual que alentamos a los jóvenes de dichos países a aprender inglés o alemán. Por último, debemos garantizar que los fondos del programa Sócrates y otros no se destinen de manera desproporcionada a los bolsillos y los presupuestos de los que ya tienen. Debemos garantizar que los fondos de los programas Sócrates, Leonardo y La Juventud con Europa se destinan a los estudiantes más pobres, los estudiantes pertenecientes a minorías étnicas y a los más desfavorecidos. Actualmente, debido a la burocracia y a los procedimientos de solicitud de algunos países, los fondos van a parar de manera desproporcionada a la clase media y a la más adinerada. Acojo con enorme satisfacción estos proyectos y espero que la Comisión realice mayores esfuerzos para garantizar que los euros destinados a la formación llegan realmente a más europeos. Günther Señor Presidente, señora Comisaria, los programas para la juventud sobre los que hoy debatimos hace tiempo que se hallan entre los «éxitos de venta» de la Unión Europea, y así seguirá siendo durante un tiempo. Pese a un desenfrenado deseo de viajar de nuestros ciudadanos, se propicia que cada vez más jóvenes conozcan proyectos prácticos de otros países o realicen estudios en otros países. Si se trata de este enfoque, quisiera romper una lanza en favor de aquellos que quizá no pertenezcan al grupo de personas que acaba de describir el Sr. Evan, ya que en nuestra mano está desarrollar en el futuro un potencial de dirección con una perspectiva europea, entonces quizá se pueda asumir conjuntamente una responsabilidad con respecto a los otros. No obstante, son las condiciones previas en el aspecto lingüístico las que a mi juicio deben pasar a primer plano. En mi opinión, con la presente propuesta quizá se quede demasiado corta la participación de los Estados miembros. En el considerando 13 se aborda esta cuestión. La responsabilidad conjunta de los Estados miembros es algo que tenemos que seguir defendiendo, porque quizá nos resulte más fácil a la hora de formular reivindicaciones respecto al marco financiero. No obstante, junto a la imagen positiva que tenemos del desarrollo del programa, el segundo punto, la dotación financiera, nos parece especialmente importante, porque los cálculos son - la Sra. Pack ha aludido a ello en su intervención- que en estos programas quizá se llegue a tres euros por joven. En comparación, en otros sectores -y no quiero referirme exclusivamente como mi colega al sector agrario, se puede mencionar el programa MEDA u otros- los recursos disponibles son mucho más cuantiosos. Como vicepresidente de la delegación de Malta me gustaría expresar mi sorpresa de que no se haya hecho ninguna observación referente a una mayor inclusión de Malta en estos programas. La Universidad de Malta está preparada para ello, los jóvenes tienen puestas sus esperanzas en ello, y no se les puede dejar prisioneros de un gobierno bienal que en su momento congeló el programa. Kerr Señor Presidente, quiero manifestar mi satisfacción por el programa Leonardo II y, en particular, por el informe presentado por la Sra. Waddington esta mañana que, como es habitual en ella, es excelente. Debo decir que la Sra. Waddington es una de los pocos diputados que realmente escriben la mayoría de sus informes y redactan sus enmiendas, a diferencia de muchos otros diputados, entre los que me incluyo. Por ello, la diputada es una respetable experta en este ámbito. Es lamentable que ahora se encuentre en una situación que podría impedirle volver a la Asamblea el año próximo. Es evidente que el Nuevo Laborismo no la respeta tanto como los diputados a este Parlamento. A propósito, he observado con interés que la Cámara de los Lores podría dar marcha atrás al sistema. El programa Leonardo II es muy importante, no en último lugar, porque debe figurar en el centro de la estrategia de la Unión Europea de lucha contra el desempleo, en la educación y la formación. La formación profesional, en particular, encaminada a hacer más eficaz la mano de obra europea y, por tanto, más «empleable», es la clave de la estrategia para el pleno empleo que ya debería constituir el punto central de la estrategia comunitaria. Esto es especialmente cierto desde que la gran victoria rojiverde en Alemania ha inclinado a Europa hacia la izquierda y ha dejado al Sr. Blair como última fuerza reaccionaria a la derecha de Europa. ¡Oh, protestas! Señor Presidente, le ruego que me proteja de estos diputados que están interviniendo en mi contra. Las medidas del programa Leonardo son muy importantes. No obstante, la vigilancia y la evaluación realizadas en el programa Leonardo I plantean serios problemas y espero que la Sra. Cresson responda a las preguntas que le han sido dirigidas. Hasta ahora no lo ha hecho. Y espero que el Presidente Santer responda a las preguntas que le han sido dirigidas y se tome en serio los importantes interrogantes surgidos acerca de la administración y el presupuesto del programa Leonardo I y garantice que el programa Leonardo II será mejor gestionado. Raschhofer Señor Presidente, señorías, en el debate conjunto sobre los programas Sócrates y Leonardo se puede hacer balance con toda claridad, sobre todo en comparación con los resultados obtenidos hasta la fecha. Del lado del activo cabe situar al programa Sócrates con su dirección general. Los 500.000 estudiantes, 30.000 profesores de idiomas e innumerables jóvenes que han seguido este programa con éxito dan una imagen rotundamente positiva. Con respecto a esta valoración excelente es lógico que esté justificada la concesión de medios financieros adicionales. Del lado del pasivo, y lo digo plenamente consciente, se encuentran las acciones de formación profesional del programa Leonardo. Digo «del lado del pasivo», no porque tenga por malo el programa Leonardo o porque considere que el enfoque subyacente no es correcto, sino porque la práctica demuestra que hay dificultades muy complejas en la administración. Así pues, sobre la cuestión de por qué esta valoración diferente del programa, la respuesta es muy sencilla: en los casos en que se trata de formación profesional, es decir, práctica, los programas alejados de la práctica enseguida alcanzan su techo y, para todo aquél que tome parte en el programa, el valor añadido es reconocible si puede aportar su praxis y su experiencia. Pienso que son correcciones necesarias para el futuro. Hawlicek Señor Presidente, hoy se ha dicho algo muy importante y acertado sobre la importancia de los programas de formación. Sobre todo, quisiera destacar que es esencial facilitar y ampliar el acceso a los programas de formación en general, sobre todo para la juventud de los países de Europa Central y Oriental, así como para las capas de población socialmente desfavorecidas o geográficamente alejadas. Los programas en materia de formación y juventud muestran un inequívoco valor añadido, un efecto multiplicador. Al mismo tiempo, preparan a los jóvenes para la movilidad y para la Europa del conocimiento. El programa Leonardo da Vinci permite la evolución de un saber especializado en la formación profesional y un aumento de la movilidad. El programa Sócrates, que ha permitido emprender con éxito una primera fase inicial de la cooperación europea en los sectores de la enseñanza universitaria, escolar y en la enseñanza de idiomas, ahora se amplía a la formación de adultos y de personas sin titulación escolar. Asimismo es muy importante que alcancemos un conocimiento básico general de todos los jóvenes en Europa. Por eso, al igual que mis predecesores - la Sra. Pack sobre todo- considero sumamente importante la petición de la Comisión de Cultura, Juventud, Educación y Medios de Comunicación de que aumenten los recursos de 1.400 a 2.000 millones de ecus para el programa Sócrates. Igualmente importante es el aumento de 600 a 800 para el programa Jugend si realmente, tal como pretende la Comisión, se aspira a doblar el número de jóvenes a los que llegue el programa. Es absolutamente necesario para simplificar las estructuras y mejorar la comunicación. Doy las gracias a las Sras. y Sres. diputados, sobre todo a las Sras. Waddington y Pack, que han elaborado sus dictámenes con tanta rapidez, a fin de que durante la presidencia austriaca se pueda llegar a adoptar una primera postura conjunta. En la cumbre informal de ministros de Baden me produjo una enorme satisfacción que hubiera una amplia concordancia con respecto al aumento de la dotación financiera y también que en la aplicación del programa de formación se haya seguido un procedimiento menos burocrático, más transparente y descentralizado a fin de poder alcanzar una cooperación entre el Parlamento, el Consejo y la Comisión que sea -tal como espero- fructífera para la formación en Europa. Baldi Señor Presidente, Señorías, renuevo las felicitaciones expresadas a la Sra. Pack el año pasado en este Pleno. Esta segunda fase del programa de acción comunitario en materia de educación, SOCRATES, pretende eliminar dos de los principales obstáculos encontrados en la primera fase: la insuficiencia de recursos financieros y las dificultades de coordinación e información entre los Estados miembros, la Comisión y los ciudadanos. A dicho fin, hace falta aumentar la dotación financiera para el período 2000-2004 hasta 2 millardos de euros y, al mismo tiempo, simplificar tanto la gestión como los trámites de presentación de las solicitudes; es fundamental cumplir el objetivo programático de promover la calidad de la educación fomentando la cooperación, intensificando la movilidad y desarrollando la dimensión europea en todos los ámbitos de la educación. El Programa SOCRATES es la piedra angular de la política orientada a aproximar la Unión Europea a sus ciudadanos e implica una aportación decisiva para la progresiva construcción de un espacio educativo europeo. Asimismo, el intercambio de información y de experiencias a través de problemáticas de interés común en materia de educación es fundamental para garantizar cualquier actividad de cooperación prevista en las diferentes acciones. En este contexto, ha de tenerse especialmente en cuenta ORTELIUS, la base de datos sobre la educación superior de los quince Estados miembros de la Unión Europea, implementada por la Dirección General XXII y por el Consejo de Ministros en el año 1993, ya que se trata de la única base de datos que permite, a través de una sola consulta y de una búsqueda cruzada, obtener informaciones sobre diferentes realidades educativas y, por ende, unificar la información dispersa en la red. Por último, le doy las gracias al Sr. De Coene por haber hecho hincapié en la necesidad de mejorar el equilibrio entre el servicio voluntario europeo y las demás acciones coordinándolas e integrándolas y eliminando su fragmentación. El Programa JUVENTUD que integra «Juventud con Europa» y «Servicio Voluntario Europeo» puede desempeñar un papel determinante de cara a resolver los problemas relacionados con el individualismo, el nacionalismo, la inseguridad y la falta de confianza en el prójimo. Vecchi Señor Presidente, con la nueva fase de los tres programas comunitarios destinados a la educación, la formación y la juventud, se nos brinda la gran oportunidad de invertir, a escala europea, en el desarrollo de los recursos humanos y, en particular, en las nuevas generaciones. Sabemos perfectamente que dichos programas no deben sustituir a las políticas nacionales específicas que, por el contrario, deben ser reforzadas, sino que deben convertirse en un importante punto de referencia tanto para el desarrollo de la dimensión transnacional en el ámbito de las acciones en favor de los recursos humanos como para seguir avanzando en los procesos de reforma, en particular, de los sistemas educativos en todos los Estados miembros. En lo que respecta al programa «Juventud», la propuesta de la Comisión tal como será enmendada por el Parlamento, supone una significativa mejora de las oportunidades ofrecidas a los jóvenes tanto a nivel individual como a nivel asociativo. Los intercambios transnacionales, la educación informal, el voluntariado, el apoyo a la creatividad juvenil son los ejes de un programa que, de hecho, puede llegar a ser una gran ocasión de crecimiento individual y colectivo para las jóvenes generaciones de nuestro Continente. En particular, el Servicio Voluntario Europeo, positivamente ensayado a lo largo de los pasados años, está destinado a convertirse en uno de los pilares de las políticas comunitarias en favor del desarrollo de la ciudadanía europea y de la afirmación de la práctica de la educación informal. Pedimos, sin embargo, que los tres programas sean financiados adecuadamente en su conjunto, al objeto de que los medios a nuestro alcance estén a la altura de las necesidades. Es importante asimismo que este Parlamento haya hecho hincapié en la necesidad de simplificar y desburocratizar la gestión de los programas a fin de que el acceso a los mismos esté garantizado a todas las realidades, a los jóvenes, a las asociaciones y a los institutos de formación y educación; sólo apostando por las energías y la inteligencia de los jóvenes y del mundo de la educación y de la formación podremos construir al fin esa Europa justa, democrática y eficaz por la que vale la pena trabajar. Matikainen-Kallström Señor Presidente, los programas de intercambio para estudiantes e investigadores de la Unión Europea forman parte de una de las políticas comunitarias más importantes y que se orientan de manera directa hacia sus ciudadanos, a la vez que fomentan la libre circulación. No se puede infravalorar la importancia de los programas de intercambio, por ejemplo, en relación con el proceso de ampliación o con los objetivos de reciprocidad en el reconocimiento de las titulaciones. Creo que es importante lograr una mayor financiación de los programas de intercambio de la Unión. Es positivo que la Comisión haya reconocido en su comunicación «Por una Europa del conocimiento» la necesidad de aumentar esta financiación. En concreto, la participación de los países de la Europa Oriental en los programas de intercambio ejerce especialmente presiones en el marco de la financiación. Se corre el riesgo de que los ciudadanos de la actual Unión Europea se vean obligados a conformarse con unos fondos mucho más reducidos que en la actualidad, mientras que se destina a los países candidatos la mayor parte de los créditos. Resulta esencial garantizar la participación de los jóvenes en la preparación de los programas. La Comisión ha de velar por que se escuche la voz de quienes participan en los programas en todos los grupos de trabajo donde se adopten decisiones acerca del contenido y la forma de dichos programas. De esta manera, será posible garantizar la popularidad de estos programas también de cara al futuro. Para finalizar, me gustaría expresar mi agradecimiento a los ponentes por la destacada labor que han realizado. Morgan Señor Presidente, es la primera vez que se lanzan estos tres programas de manera conjunta, dando lugar a una Europa del conocimiento. Su importancia, o al menos así lo espero, es que proporcionará una cierta flexibilidad entre los programas La Juventud con Europa, Sócrates y Leonardo. Uno de los problemas que teníamos en el pasado era la falta de flexibilidad. Hemos intentado aumentar la fluidez entre los programas creando líneas de conexión dentro del presupuesto, de manera que podamos crear mejores nexos. Son tres de los programas de mayor éxito de la Unión Europea, pero es importante que analicemos para quiénes han tenido éxito y quiénes han sido los participantes. Quisiera centrarme en uno de los programas en particular y en un aspecto del mismo: el programa Erasmus dentro del programa Sócrates. El programa se ocupa del intercambio de estudiantes. La Unión ha ayudado a miles de jóvenes a adquirir experiencia estudiando en el extranjero. Originalmente estaba previsto que se dispondría de 5.000 ecus aproximadamente por persona. La realidad es que han sido solamente 70 ecus. Es una farsa; nadie puede vivir con eso. Por consiguiente, los padres se han visto obligados a contribuir y, sin quererlo, hemos creado un programa elitista. La enmienda más importante al informe Sócrates es la que hace hincapié en la necesidad de seleccionar a los estudiantes en función de las necesidades financieras de los solicitantes, así como por sus méritos. No queremos que a este programa sólo tengan acceso los estudiantes ricos. Esto no quiere decir que no puedan participar otras personas. Queremos que participe hasta un 10 % de los estudiantes de la UE y que se beneficien del prestigio de formar parte de este programa. Pero, los fondos deben destinarse a los que más los necesitan. Necesitamos más fondos. Eso es lo importante. Lucharemos por 2.000 millones de ecus y la lucha comienza ahora. Gröner Señor Presidente, señora Comisaria, esta semana los jóvenes me han preguntado en el Parlamento: «¿Dónde encuentra usted el espíritu europeo?». He contestado que los nuevos programas en materia de formación y juventud son la respuesta a esa pregunta y que los programas Sócrates, Leonardo y Jugend y el servicio voluntario aportan una contribución sustancial al efecto sinérgico para el espíritu europeo. Es necesaria una buena coordinación con los Fondos estructurales, con Hughes-Start, y nuestros objetivos son la integración de la juventud en la sociedad europea, la lucha contra una tasa de desempleo intolerablemente elevada, la comunicación cultural en la Unión, la educación en la tolerancia y la solidaridad, la igualdad de oportunidades entre jóvenes de ambos sexos y la lucha contra el racismo y la xenofobia. Estos son los objetivos. Hay poner en forma a la Europa de la juventud. Como protagonista del mañana, el capital que invirtamos en ella será el mejor capital, la mejor inversión económica de futuro. Ahí radica la incoherencia, por eso debemos destinar más dinero a los programas de cultura y educación. Mientras que el cultivo olivarero en la Unión sea más importante para nosotros que la juventud, vamos por mal camino. Es ahí donde hay que cambiar las mentalidades. Perry Señor Presidente, para que Europa pueda responder a las necesidades de los jóvenes, debe mantenerse en contacto con ellos para saber cuáles son esas necesidades. Un joven estudiante británico me las expuso cuando me dijo: «Todos hemos oído hablar de las tres «Es' -educación, educación, educación. Pero creo que los jóvenes desean las cuatro «Es' -educación, empleo, ecología y Europa». Creo que dio en el clavo. Es muy posible que las tres primeras no necesiten explicación. La cuarta «E', de Europa, en mi país parece a veces una elección menos evidente. Me atrevería a afirmar que la razón principal de la importancia de Europa para los jóvenes se debe precisamente al papel fundamental que desempeña en calidad de garantía de las tres primeras «Es' y también por crear las oportunidades del mercado único. Sólo en Gran Bretaña, unos 200.000 jóvenes se beneficiarán directamente de las iniciativas comunitarias durante los próximos cinco años. Pero la demanda de plazas sigue superando en mucho a la oferta. Hacen falta otras organizaciones en los Estados miembros que sigan por el camino abierto por la UE. Quisiera mencionar una institución de beneficencia, la Trident Transnational, de la que soy fiduciario. Esta institución organiza prácticas laborales y cursos de formación profesional para 150.000 estudiantes cada año. Es sólo una tercera parte del medio millón aproximadamente de jóvenes que van al Reino Unido y salen del Reino Unido en planes de prácticas laborales. La UE ciertamente no debe pensar que debe hacer todo esto por sí sola, sino que debe alentar y facilitar a otros para que hagan el trabajo en que creemos. Si queremos que el mercado único sea realmente funcional y que el derecho a poder trabajar en cualquier punto de Europa tenga sentido, un período de estudio o de trabajo en algún lugar de Europa no sólo proporcionaría una oportunidad para conocer el modo de vida de otro país, sino también para obtener una titulación tangible. De Esteban Martin Señor Presidente, yo también quiero felicitar a los tres ponentes de los informes que hoy estamos debatiendo en esta Asamblea. Yo creo que, desde esta Asamblea, debemos ser conscientes de que la juventud es y debe ser uno de los objetivos más importantes para Europa, pues representa el presente y el futuro de nuestra Unión. Nos encontramos ahora -y por ello debemos felicitarnos- con unas propuestas que suponen un verdadero replanteamiento de los programas comunitarios en los ámbitos de la educación, la formación y la juventud para el periodo 2000-2004. Creo que debemos aprovechar, teniendo en cuenta la larga experiencia acumulada en estos ámbitos, el punto de partida y de innovación que representa este nuevo programa de «Juventud». En la Comisión de Cultura, hemos intentado elaborar un informe recogiendo las inquietudes de los jóvenes y atendiendo a sus peticiones. Hemos pretendido, sobre todo, darles la posibilidad de poder desplazarse a aprender las lenguas de los otros y pensar en dimensiones más amplias, dando especial importancia a las nuevas tecnologías. Participar en la construcción europea significa, ante todo, informarse para, después, poder ponernos manos a la obra y aprovechar las nuevas oportunidades. Y esto es lo que se pretende con este nuevo programa de «Juventud». En mi opinión, Señorías, este nuevo programa «Juventud» se abre aún más a la totalidad de los jóvenes europeos. Permite a los jóvenes europeos de cualquier origen reunirse y valorarse, respetando sus diferencias culturales, lingüísticas y sociales, y favorece, en una palabra, algo que pretendemos desde la Unión Europea: fomentar una tolerancia mayor entre los jóvenes en Europa. Su aplicación permite a los jóvenes el descubrimiento de la vida asociativa y desarrolla su espíritu de iniciativa, que debe ser un importante valor educativo para el mundo económico futuro en el que tendrán que insertarse. Y esta posibilidad que ofrece a nuestra juventud debe ser apoyada desde esta Asamblea con sus determinados objetivos: desarrollar la solidaridad y garantizar e incrementar el pleno ejercicio de la ciudadanía europea. También permite a los jóvenes acceder a una serie de valores que determinan un sentimiento de pertenencia a un espacio social y cultural común. El esfuerzo presupuestario que ha realizado la propuesta respecto de estos programas se debe, entre otros motivos, a la posición de este Parlamento y, con ello, hemos conseguido que las acciones de este programa puedan beneficiar al doble de jóvenes que en ediciones pasadas, es decir, alrededor de unos 130.000 jóvenes. En la Comisión de Cultura hemos intentado establecer un equilibrio presupuestario entre las diferentes acciones que componen el programa, atendiendo a las consultas realizadas, a las estructuras de gestión y a las asociaciones de jóvenes que nos han planteado sus verdaderas necesidades, y presentamos así una enmienda presupuestaria que creemos más cercana a la realidad. Por todo ello, creo que, gracias a un buen trabajo entre todos los Grupos políticos y a la buena disposición del ponente, hemos conseguido enmendar positivamente el texto de la Comisión, y por ello, desde el Partido Popular, pedimos el apoyo a este programa. Cresson Señor Presidente, señoras y señores diputados, el actual período de sesiones del Parlamento Europeo marca una etapa muy importante en lo que se refiere a la aprobación de las decisiones para la nueva generación de programas de acción en materia de educación, formación profesional y juventud. Deseo en primer lugar felicitar y dar las gracias a los ponentes del Parlamento: la Sra. Pack en el programa Sócrates, la Sra. Waddington en Leonardo da Vinci y el Sr. De Coene en «Juventud», por su empeño y por la calidad de su trabajo a fin de hacer avanzar el debate en el Parlamento y presentar su informe en el curso de la presente sesión plenaria. Deseo igualmente dar las gracias a los ponentes para opinión de las comisiones pertinentes, en especial a las Sras. Guinebertière y Boogerd-Quaak y los Sres. Virrankoski, Papakyriazis y Christodoulou. Gracias a sus esfuerzos, pueden ustedes pronunciarse durante un mismo período de sesiones acerca de los informes de los tres programas. Esta coherencia de los calendarios es, a mi parecer, muy importante. Reafirma mi voluntad de desarrollar, para las tres propuestas, un enfoque integrado que contribuya a la construcción de una Europa del conocimiento abierta a todos los ciudadanos, y en particular a los jóvenes. Debo destacar asimismo la muy positiva actitud de la Presidencia para hacer avanzar el trabajo a nivel del Consejo y garantizar todo lo posible la conexión entre los tres grupos preparatorios especializados así como con el Parlamento. Pienso que la cooperación, que se ha establecido entre las instituciones a fin de impulsar la negociación en las mejores condiciones posibles, es ejemplar. En este contexto, la Comisión considera que la mayoría de las enmiendas presentadas pretenden precisar más, o incluso reforzar, la intervención comunitaria en los ámbitos de la educación, la formación y la juventud, y por ello podrán ser aceptadas. Así pues, aceptamos, total o parcialmente, 33 enmiendas en el caso de Sócrates, 42 enmiendas para Leonardo y 36 enmiendas para «Juventud». Hay algunos puntos sensibles sobre los que deseo hacer algunas aclaraciones. En primer lugar, pienso que la visibilidad política de los programas debe traducirse en objetivos claros y concisos. Hemos hechos un esfuerzo, en nuestras propuestas, por concentrar los objetivos y darles un significado concreto. Deseo que en cada programa se conserve un número reducido de objetivos, que serán los mensajes que dirigirá la Unión a los ciudadanos europeos para explicar su actuación. Y acepto las enmiendas que van en ese sentido. A este respecto, insisto en la importancia de las disposiciones comunes a los tres programas, que marcan la contribución de los mismos a la construcción de una Europa del conocimiento y al desarrollo de un espacio educativo europeo. Asimismo, los tres programas deben contribuir a suprimir los obstáculos jurídicos o administrativos que se oponen a la movilidad transnacional de los jóvenes o de las personas en formación, y acepto las enmiendas que refuerzan las disposiciones de este tipo. Pienso que es importante reforzar la complementariedad con los Fondos estructurales a fin de desarrollar y trasladar a una escala más amplia los resultados obtenidos en el marco de los programas, sobre todo Sócrates y Leonardo. También comparto completamente las preocupaciones del Parlamento y las propuestas que ha hecho para mejorar la evaluación de los programas, tanto desde el punto de vista de las medidas realizadas a nivel comunitario como desde el de su incidencia en la modernización de los sistemas de educación y de formación. Las enmiendas que no podemos aceptar se deben esencialmente a razones institucionales, es decir, por ejemplo, a las normas que regulan la comitología, a las modalidades de consulta de las instituciones comunitarias, a la política exterior o a las normas presupuestarias. En cuanto a la duración de los programas, la Comisión, teniendo en cuenta la experiencia pasada, ha propuesto una duración de cinco años. El objetivo es encontrar un buen equilibrio entre la necesidad de que haya una estabilidad de los programas en el tiempo para facilitar el trabajo y la precaución de no inmovilizar durante demasiado tiempo los objetivos y modalidades de la actuación comunitaria. Y pienso que el equilibrio justo es de cinco años. Tomo buena nota del apoyo del Parlamento al aumento de la dotación presupuestaria para estos programas. La experiencia de estos últimos años muestra que, como muchos de ustedes han señalado, las candidaturas son efectivamente cada vez más numerosas, tanto de centros de enseñanza o de formación como de organismos que trabajan en el ámbito de la juventud o de los propios jóvenes o ciudadanos europeos. En cada votación anual del presupuesto, el Parlamento ha dado un apoyo bastante constante. Las propuestas presupuestarias de la Comisión suponen un considerable aumento, demostrando la prioridad política que se reconoce a estos programas, a la vez que se respetan las limitaciones de las perspectivas financieras, en concreto para la rúbrica 3. Me alegro de que los planteamientos de la Comisión y el Parlamento coincidan en esta voluntad de elevar los medios presupuestarios a la altura de las aspiraciones. Espero que la continuación del proceso de negociación permita al Consejo pronunciarse igualmente en este sentido. Aparte de estos comentarios generales acerca de los tres programas, debo hacer una serie de observaciones específicas. En el marco del programa Sócrates, aceptamos numerosas enmiendas cuyo fin es reforzar la propuesta de la Comisión y que, por lo tanto, podrían incorporarse al pie de la letra o bien en su intención. Más concretamente, citaré las enmiendas que se refieren a: el objetivo marcado en cuanto al número de destinatarios a los que debe alcanzar el programa; el principio de integración de la dimensión hombre-mujer en todas las medidas financiadas, incluso mediante medidas de discriminación positiva; la prioridad que se debe dar, al conceder las becas Erasmus, a los estudiantes que por su situación económica necesiten una ayuda especial; y la intensificación de las referencias al Sistema de Transferencia de Créditos Académicos de la Comunidad Europea (ECTS) en el ámbito de la enseñanza superior. Quisiera decir unas palabras sobre Erasmus y, retomando lo dicho hace un momento, precisar que no es un programa elitista. Es un reflejo de la realidad de la población estudiantil en los Estados miembros. La Comisión ha insistido siempre en que las autoridades competentes de los Estados miembros concedan becas a los estudiantes más desfavorecidos, y los resultados de la encuesta que se está realizando actualmente sobre la situación económica y social serán comunicados al Parlamento el próximo mes de febrero. Estoy de acuerdo en llamar «Minerva» a la Acción 5 sobre educación y multimedia, y tener así un nombre femenino asociado a un programa educativo. En cambio, no puedo aceptar algunas enmiendas que podrían limitar el desarrollo de acciones conjuntas entre los programas y con otras medidas comunitarias. Querría insistir en la importancia de estas actuaciones conjuntas, que son disposiciones nuevas que permiten reunir los medios de los tres programas y de otras medidas que contribuyan a construir una Europa del conocimiento. En el caso de Leonardo, acogemos favorablemente que se haga referencia explícita a las ONG para facilitar su acceso a los programas, pero, por razones de comitología, no se les puede incluir dentro del Comité. Por otra parte, aceptamos reforzar el principio general de no discriminación en el acceso a los programas, pero sin centrarlo en grupos destinatarios. Deseo señalar asimismo que la Comisión está de acuerdo con la ponente en tener más en consideración la dimensión de la igualdad de oportunidades. En respuesta a las preguntas de los Sres. Wolf y Kerr sobre la información relativa a la gestión de Leonardo, diré lo siguiente: me hice cargo del control financiero a principios de este año. Por seguridad, suspendí la formalización de contratos en los proyectos seleccionados a raíz de la convocatoria de 1997, a la espera de los resultados del examen. A resultas de los controles, control financiero pudo comprobar que no había existido conflicto de intereses y mis servicios pudieron emitir convenios financieros en favor de todos los proyectos seleccionados. Control financiero autorizó asimismo la renovación, por tercer año consecutivo, de los proyectos seleccionados en 1995. En lo que respecta a la auditoría más general sobre la gestión del programa, el informe de control financiero aún no ha finalizado. Estoy a la espera de recibir el informe para decidir qué medidas correctivas pueden ser necesarias. En el caso del programa «Juventud», la Comisión acepta todas las enmiendas que se refieren a la contribución a una verdadera ciudadanía europea y a los ideales de democracia, tolerancia y cohesión en la construcción europea, destacados sobre todo por el Sr. De Coene, a la importancia de una información que permita llegar a la totalidad de los jóvenes y aumentar el acceso al programa, subrayada por el Sr. De Coene y por la Sra. de Esteban, a los esfuerzos particulares, sobre todo en términos de concentración de recursos suplementarios, para incluir a los jóvenes que tengan mayores dificultades para participar en los programas, al establecimiento de una estructura dedicada a valorizar los proyectos de los jóvenes, a recoger información y documentación sobre la juventud y a facilitar el diálogo con todos los jóvenes, según propone la Sra. Guinebertière. Por otro lado, la utilización de Internet, propuesta por la Sra. Guinebertière, es una buena idea para favorecer el acceso de los jóvenes al programa. Por otra parte ya lo estamos haciendo, por medio del proyecto Eurodesk. La propuesta de la Sra. Guinebertière nos reafirma en la voluntad de desarrollar estos medios. Deseo comentar a la Sra. Maes que el voluntariado goza de gran predicamento entre los jóvenes. Los que participaron en la organización de la Copa del Mundo pertenecían en general a grupos desfavorecidos. Estaban entusiasmados de participar en esta experiencia única que se situó justo al final de su estancia, la cual se había desarrollado también dentro de estructuras de vocación deportiva que respondían a su elección. En cambio, la Comisión no ha podido quedarse con las enmiendas sobre la modificación de la banda de edad o la limitación de la contribución de la juventud a la construcción europea. Más concretamente, las enmiendas que aceptamos total o parcialmente son: para Sócrates, las enmiendas 2 a 8, 10 a 13, 18, 20 a 23, 25, 27, 29 a 39, 41, 42, 44 y 46; para Leonardo, las enmiendas 1 a 5, 7 y 8, 11 a 19, 22 a 24, 27, 29 a 35, 37 y 38, 41 y 42, 46 y 47, 49 a 55, 57 y 58; para «Juventud», las enmiendas 1 a 15, 17 a 19, 21, 22, 24, 26, 28 a 31, 34, 36, 39 a 42, 46, 49, 52, 57 y 59. Para dar curso a estos informes del Parlamento sobre los tres programas, proponemos, sobre la base de las enmiendas presentadas por el Parlamento, unas propuestas modificadas. Por lo tanto se podrán tomar en consideración en las posiciones comunes que adoptará el Consejo en el seno del Consejo de Juventud del 26 de noviembre y del Consejo de Educación del 4 de diciembre. Para concluir, deseo señalar que, a mi parecer, estamos en el buen camino para que el Parlamento pueda proceder a una segunda lectura antes de que termine la legislatura. Es importante que ustedes puedan aportar y confirmar, hasta el final de su labor, el apoyo político permanente que ha dado el Parlamento a estas medidas que se dirigen directamente a los ciudadanos y que les dan posibilidades concretas de participar en la Europa del conocimiento que entre todos hemos comenzado a construir. Ello nos permitirá asimismo preparar en las mejores condiciones la ejecución de los programas durante el año 1999, para un lanzamiento efectivo el 1 de enero del 2000. Waddington Señor Presidente, sólo quería plantear una cuestión a la que ha hecho referencia la Sra. Cresson, pero a la que no ha respondido por haberse perdido mi intervención inicial. Nos alegró mucho oírle hablar de la auditoría del programa Leonardo, pero quisiera pedirle que acuda a la Comisión de Empleo y Asuntos Sociales para discutir con nosotros sobre los resultados de dicha auditoría del programa Leonardo I. Pirker Señor Presidente, me gustaría hacer una precisión a la Sra. Comisaria. Es evidente que la posibilidad óptima para los jóvenes que desean empezar una relación laboral es que estén cualificados para la profesión adecuada. No obstante, sabe usted que una gran parte de los jóvenes, cerca del 80 %, pueden estar cualificados sólo para 11 profesiones, y por ello muy a menudo ocurre que no pueden obtener una primera oportunidad de empleo por esa razón. De ahí mi solicitud de efectuar análisis transnacionales sobre cuáles son las profesiones en las que hay demanda a medio y largo plazo. Esto merece ser apoyo porque es la condición previa de que los jóvenes adquieran una cualificación. ¿Se imaginan pedir y apoyar estos análisis profesionales para que los jóvenes puedan cualificarse finalmente para unos campos profesionales en los que realmente hay posibilidades de empleo? Cresson Señor Presidente, en primer lugar quisiera disculparme con la Sra. Waddington. En efecto, he llegado algunos minutos tarde y me he visto privada del placer de escuchar su discurso. En lo que se refiere a la auditoría de Leonardo y mi comparecencia ante la Comisión de Asuntos Sociales, se trata efectivamente de una propuesta que acepto gustosa y, en cuanto me sea posible, me presentaré ante la comisión para hablar de este problema. Por lo que respecta a las palabras del Sr. Pirker, es cierto que hay que preparar a los jóvenes para las profesiones que se proponen hoy en día. Es un problema mayor que el de la orientación de los jóvenes porque, debido a la rapidísima evolución tecnológica, no se sabe bien cuáles serán exactamente las cualificaciones necesarias. Además, creo que nada puede sustituir a una sólida formación de base, a una buena orientación, y quisiera aclararle que dichos análisis transnacionales para poder saber cuáles van a ser las profesiones con mayor acceso existen ya, en la Comisión, en el sector de los asuntos sociales. Pero, naturalmente, podemos dirigir aún más nuestros esfuerzos hacia estos problemas y yo estoy absolutamente abierta a todas las sugerencias que se puedan hacer en este sentido. El Presidente El debate queda cerrado. La votación tendrá lugar mañana a las 11.00 horas. Formación en alternancia El Presidente De conformidad con el orden del día, se procede al debate de la recomendación para la segunda lectura (A4-0374/98) de la Comisión de Empleo y Asuntos Sociales, respecto de la posición común aprobada por el Consejo con vistas a la adopción de la decisión del Consejo relativa a la promoción de itinerarios europeos de formación en alternancia incluido el aprendizaje (C4-0418/98-97/0321 (SYN)) (Ponente: Castagnetti). Castagnetti Señor Presidente, itinerarios europeos de formación integrada por el trabajo: se trata de una iniciativa que se inscribe perfectamente en el contexto de las intervenciones de esta mañana sobre los programas educativos. Si se me permite decirlo, es una iniciativa que va más allá del intercambio de información y de experiencias; es un hecho, es una posibilidad de experiencia concreta, de formación diversificada, alternada, realizada incluso en distintos lugares geográficos; es una respuesta a la demanda de cosas nuevas que nos plantean los jóvenes europeos, es, en cierto modo, la metáfora de lo que mañana deberá ser la formación en Europa. He hablado, repito, de itinerarios europeos, o sea, ya no sólo de itinerarios nacionales: la movilidad de los estudiantes, la movilidad de los profesores, la mezcla de sistemas y experiencias formativas. Hablamos asimismo de formación integrada por el trabajo, es decir, de una formación que desde este punto de vista esté más vinculada al trabajo y que sea más adecuada para incorporar a los jóvenes al mundo laboral. Subrayamos el hecho del itinerario. Respecto a la posición común, nosotros, como Parlamento Europeo, hacemos especial hincapié en el valor del itinerario y no sólo del certificado final, el Europass. Aunque el Tratado tutela la peculiaridad y la autonomía de los distintos sistemas formativos nacionales, lo cierto es que en la Europa de la libre circulación de las personas, de la autonomía y de las curiosidades formativas de los jóvenes es necesario superar ciertas rigideces nacionales para poner en marcha al menos algún itinerario de formación común. Por esto, hemos apreciado que, en la posición común, el Consejo no haya introducido significativas modificaciones al texto resultante de la primera lectura y que, de hecho, haya aceptado que esta iniciativa en materia de itinerarios de formación en alternancia se aplique no sólo en los países que prevén experiencias de períodos de formación, de itinerarios formativos en el extranjero, sino en todo el territorio de la Unión, en todos los países que voluntariamente acepten adoptar esta iniciativa. En virtud de nuestra apreciación de la posición común, hemos reducido nuestras enmiendas, pues nos interesa que este texto se apruebe cuanto antes. Hemos apreciado asimismo que la posición común valore la oportunidad de que la Comisión desempeñe un papel y no quede al margen del seguimiento y de la definición de los principios comunes a estos tipos de experiencias formativas. Posteriormente, el Consejo ha retomado en parte la idea de las medidas de preparación y de información que hay que facilitar a los jóvenes que acceden a estas experiencias. En la comisión, hemos acogido algunas enmiendas presentadas por la Sra. Waddington, a quien le doy las gracias, en relación sobre todo a las indicaciones en orden a la seguridad en los lugares de trabajo. El texto de la Comisión, confirmado por el Parlamento Europeo en primera lectura, establecía algunos objetivos: definir el contenido y los principios comunes del itinerario europeo y crear el documento final, el Europass. Cierto que el Consejo ha eliminado el primero de estos objetivos, lo que, no obstante, no anula la necesidad de garantizar que el certificado obedezca a principios comunes. Es en este sentido que han de entenderse las enmiendas que hemos aprobado en la comisión, en particular las enmiendas 1 a 6 y la 9. Hemos retomado asimismo el discurso del itinerario europeo, ya que, sin modificar en exceso el planteamiento de la posición común, hemos introducido pequeñas enmiendas con el fin de restablecer y valorizar el itinerario europeo y no sólo el Europass. Por todo ello, confiamos en que estas enmiendas, unánimemente aprobadas por nuestra comisión parlamentaria, sean aceptadas definitivamente por la Comisión y el Consejo. Kerr Señor Presidente, acojo con satisfacción el informe del Sr. Castagnetti y la respuesta del Consejo a este importante tema de la formación profesional y la promoción de itinerarios europeos de formación en alternancia incluido el aprendizaje. Es bueno ver cómo se llena la Asamblea para escuchar mi intervención. Espero que los diputados escuchen, porque es un ámbito muy importante. En el debate que hemos celebrado esta mañana, el Sr. Evans observaba que mucho de los programas del ámbito de la formación han favorecido a menudo a los hijos de las clases media y alta de Europa. Eso es especialmente cierto en el caso de los programas de enseñanza superior Erasmus. Aquí tenemos un plan que podría favorecer de manera importante a muchos jóvenes de la clase trabajadora, y queremos promover la idea de que la Unión Europea es para todos los ciudadanos de Europa. Es un plan con el que podríamos promover el acceso en toda Europa a través de una serie de vías creativas e innovadoras. Es perfectamente evidente que mientras más personas viajen y conozcan a otras personas de toda Europa y experimenten el modo de vida europeo, más positivos se mostrarán respecto al proyecto de la Unión Europea. Esto encaja con nuestros anteriores debates sobre el excelente informe de la Sra. Waddington sobre el programa Leonardo relativo a la formación profesional. Mi pregunta al Consejo es la siguiente: ¿Quién correrá con los gastos? Ya hemos observado que todos los presupuestos para educación y formación profesional, etcétera, atraviesan por dificultades debido, entre otros motivos, al acceso de los Estados miembros aspirantes de la Europa central y oriental. El Consejo debe demostrar coraje, y si se toma en serio la educación y la formación profesional y se toma en serio la vía para los jóvenes europeos, debe destinar más recursos a los programas de educación y formación profesional y hacerlo conscientemente como parte de la campaña encaminada a cumplir los proyectos en favor del pleno empleo en toda la Unión Europea. Waddington Señor Presidente, yo también deseo agradecer al Sr. Castagnetti su informe y que haya querido incluir tantas de mis enmiendas presentadas en la Comisión de Empleo y Asuntos Sociales. Creemos que un modo importante de alentar a las personas a participar en un período de formación en alternancia en otro Estado miembro es garantizar que la experiencia será validada y reconocida en toda la Unión Europea. Realmente es uno de los principales aspectos de este plan. En este Parlamento queremos garantizar la calidad de dichas experiencias y la calidad de la validación. Apoyar y alentar dichas oportunidades exige una preparación considerable por parte de todos los interlocutores interesados, y las propuestas que ha presentado la Comisión de Empleo y Asuntos Sociales proporcionan los elementos clave para dicha preparación. Por ejemplo, los propios estudiantes necesitan preparación, incluido el conocimiento de posibles riesgos para la salud y la seguridad en un entorno nuevo y desconocido. Los accidentes se producen a menudo cuando los jóvenes no están familiarizados con su entorno laboral, y viajar a otro país europeo y trabajar allí puede suponer nuevos peligros. Por ello es importante que los riesgos para la salud y la seguridad sean tenidos en cuenta. También es importante que los interlocutores sociales a nivel europeo y a nivel de empresa participen plenamente y sean consultados, y que todos los posibles beneficiarios, las empresas y el personal docente conozcan las posibilidades para que puedan informar a los demás. Son aspectos importantes de la calidad y facilitan la movilidad. Esperamos que la Comisión y el Consejo los tengan en cuenta. Schörling Señor Presidente, he acogido con satisfacción la comunicación de la Comisión para potenciar más el sistema del aprendizaje. Igualmente, me muestro de acuerdo en que, de todos modos, esta iniciativa siempre puede contribuir positivamente a reducir el desempleo. En Suecia no contamos realmente con ningún sistema de aprendizaje, si bien desde los inicios de esta década se viene alternando la enseñanza en las ramas de formación profesional, de manera que el 15 % de la actividad lectiva tiene lugar en un puesto de trabajo y el resto en las aulas. De acuerdo con el principio de subsidiariedad, corresponde naturalmente a los Estados miembros adoptar las decisiones sobre el contenido del sistema de aprendizaje. Sin embargo, considero que es positivo y valioso establecer unos principios comunes sobre cómo lograr en los distintos Estados miembros la alternancia, incluido el aprendizaje, así como hacer uso de «EUROPASS». Comparto el punto de vista del Sr. Castagnetti en el sentido de que se ha prestado una excesiva atención al «EUROPASS» y de que, en mayor o menor medida, se han olvidado estos «itinerarios europeos». En cualquier caso, apoyamos el presente informe con las modificaciones introducidas en la Comisión de Asuntos Sociales y Empleo. Raschhofer Señor Presidente, las PYME son la columna vertebral de la economía europea, el aprendiz es el futuro trabajador especializado y éste el futuro empresario, suponiendo que la formación se oriente a la práctica y responda a las exigencias de la economía. La idea básica, adquirir las capacidades en otros países europeos es digna de aplauso. No obstante, me temo que la aplicación de esta idea en la formación profesional chocará con enormes dificultades. Habrá campos profesionales en los que sea lógico reunir experiencias en el terreno internacional. Un ejemplo: el aprendizaje de cocineros y camareros. El valor añadido de este aprendizaje repercute finalmente en beneficio de las empresas a las que regrese el aprendiz. Eso es una motivación para los segundos, a saber, el formador o la empresa. Pero también hay campos profesionales donde no puedo entender este planteamiento, por ejemplo, un estudiante que realice un aprendizaje comercial en el que aprenda teneduría de libros y contabilidad salarial. ¿Cómo va a adquirir estas competencias en el extranjero? Para poder dar vida verdaderamente al proyecto de construcción europea, es necesario prever de antemano la compatibilidad de los periodos de estudio. Por otra parte, la aceptación debe limitarse a determinados sectores de la formación en alternancia o dual. Cresson Señor Presidente, Señorías, aprovecho la ocasión para dar las gracias al Parlamento, y muy en particular al Sr. Castagnetti, ponente, por la favorable acogida que se ha brindado a esta propuesta y por las enmiendas que se han propuesto en el marco de esta segunda lectura. El Parlamento nos propone 21 enmiendas, 19 de las cuales pueden ser asumidas por la Comisión. Dichas enmiendas aportan una mejora y una mayor calidad a la posición común adoptada por el Consejo y a veces, incluso, un reforzamiento. Aceptemos por tanto las enmiendas que pretenden garantizar una duración coherente con los objetivos y con las competencias que se deben adquirir durante el itinerario europeo, y garantizar que éste se corresponda con un período efectivo de formación. Aceptamos también las enmiendas que pretenden garantizar una buena información y un apoyo más amplio en lo que se refiere a las condiciones en las que se desarrolla el itinerario europeo, concretamente en lo relativo a la salud y la seguridad en el lugar de trabajo, entre otras cosas, en el caso de que la persona en formación efectúe su itinerario europeo dentro de una empresa. Doy las gracias a la Sra. Waddington, que ha atraído mi atención hacia este aspecto esencial, que es además un elemento clave para garantizar el éxito del itinerario europeo. Están después las enmiendas en las que se precisan las competencias de la Comisión para proceder a la aplicación y evaluación de los itinerarios europeos. Este es el conjunto de enmiendas que podemos aceptar. No podemos aceptar en cambio las enmiendas relativas a los aspectos presupuestarios. Por otro lado, puedo asegurarles que se han tenido en cuenta las propuestas que hacen, sobre todo en cuanto a la interconexión de esta decisión sobre el «EUROPASS-Formación» con el programa de formación profesional. En la propuesta de la Comisión para la segunda fase del programa Leonardo da Vinci, que hoy está igualmente en el orden del día, se ha convenido en prever un apoyo comunitario para colocaciones e intercambios internacionales que sean itinerarios europeos de formación en alternancia, también como aprendiz. Para terminar, les indico que estamos en situación de aceptar las enmiendas nos. 1 a 5 y 7 a 20. Sobre esta base, cuento con presentar en los próximos días una propuesta modificada a fin de que la decisión definitiva pueda ser aprobada en el Consejo de Asuntos Sociales del 2 de diciembre y de que podamos comenzar en 1999 los trabajos preparatorios para que la decisión pueda ponerse en práctica el 1 de enero del año 2000. El Presidente Gracias, señora Comisaria. Gracias por su paciencia. Me disculpo por el alboroto provocado por los miembros. El debate queda cerrado. La votación tendrá lugar dentro de un momento. Votaciones Janssen van Raay Señor Presidente, he solicitado presentar una breve moción de orden antes de la votación. Normalmente sigo el procedimiento de la Sra. Fontaine para comunicar que por razones de principio y fiscales no voy a participar en las votaciones principales. Hoy tengo razones que ahora comunico porque está incluidos en las actas. (El Parlamento aprueba el proyecto de resolución legislativa) Fabre-Aubrespy Señor Presidente, en el transcurso de la votación ha declarado usted que el grupo Europa de las Naciones era el responsable de haber solicitado la mayoría de las votaciones por partes, y ha dado la impresión de que introducía usted en la frase una connotación peyorativa. Por ello querría, por un lado, felicitarle por la atención que dedica a nuestro grupo y al trabajo que efectúa, pero señalarle, por otro lado, que en este caso no fue nuestro grupo el que pidió las votaciones en cuestión, sino el Grupo Unión por Europa, al que hay que agradecer este trabajo. El Presidente Señor Fabre-Aubrespy, gracias por la corrección. Es un hecho que, efectivamente, para este informe usted no había solicitado una votación por separado, sino la Unión por Europa. Sin embargo, en las votaciones anteriores, la mayoría de las votaciones por separado las había solicitado usted. He dicho la mayoría. Blokland Señor Presidente, sin duda, el discurso que acaba de pronunciar es importante. Agradeceríamos que lo volviera a repetir, pero en tal caso me gustaría poder escuchar también la traducción al neerlandés. Porque, desgraciadamente, mi nivel de griego no es suficiente como para poder seguir el discurso literalmente. El Presidente Señor Blokland, si en algún momento la cabina holandesa no pudo seguirme, le agradezco mucho que me lo haya señalado. Tengo toda la buena disposición y también la posibilidad, debido a nuestras relaciones amistosas, a explicarle detalladamente después de la reunión lo que he dicho y dado a entender. Christodoulou Señor Presidente, quiero aclarar que la razón por la que nuestro grupo votará en contra de dichas enmiendas la parte referente a la libre circulación de personas, no se debe a que no estemos de acuerdo con los conceptos contenidos. Al contrario, estamos completamente de acuerdo, pero, para evitar la confusión, no creemos que en un informe referente a la circulación de bienes y mercancías deba añadirse eso. Hendrick Señor Presidente, estoy seguro de que el ponente hablará por sí mismo, pero este Grupo piensa que es importante mencionar la libre circulación de los trabajadores, pero no necesariamente en el texto principal. Votaremos a favor de esa posición. También quisiera dar a conocer que nuestro Grupo se opone a las enmiendas del Grupo de los Verdes, porque no fueron presentadas en comisión. Si todo el mundo presentara enmiendas directamente en el Pleno, las sesiones plenarias durarían 24 horas. García-Margallo y Marfil Señor Presidente, como he anunciado a la presidencia, tengo el propósito de presentar una enmienda oral, proponiendo la adición de un punto al proyecto de resolución legislativa, cuyo brevísimo texto es el siguiente: «Insta a la Comisión a elaborar, en el plazo más breve posible, una propuesta de reglamento que garantice, de manera eficaz, la libre circulación de los trabajadores de los Estados miembros dentro de la Unión Europea». Con esa enmienda, señor Presidente, que iría inmediatamente después del apartado 3, creo dar satisfacción al deseo de compatibilizar el reglamento de libre circulación de mercancías, con el decidido propósito de esta Asamblea de avanzar en la senda de la libre circulación de los trabajadores. El Presidente Señor García-Margallo y Marfil, en efecto, ha presentado dicho proyecto a la Presidencia y lo llevaré a debate cuando lleguemos al proyecto de resolución de carácter legislativo. Mediante su intervención, el Parlamento ya quedó informado de dicho tema, pero lo examinaremos cuando llegue el momento apropiado. Wolf No lo entiendo, porque hasta ahora no nos habíamos quejado de que este informe se hubiera incluido con un plazo tan corto en el orden del día; pero a pesar de todo habría que señalarlo en este momento. Había un plazo adicional para presentar enmiendas y a mi juicio lo hemos aprovechado al presentar enmiendas de la Comisión. Decir ahora que esto no puede ser y que es incorrecto desde un punto de vista formal me parece un poco abusivo, y a este respecto quisiera protestar formalmente de que ahora se intente, por así decir de modo forzado, capear una situación que en cualquier caso es problemática. Skinner Señor Presidente, quería que se supiera que estoy en contra de todas las enmiendas orales presentadas por todos los demás grupos. Hemos tenido ocho meses para debatir este informe. El Presidente Señor Skinner, lo veremos cuando llegue el momento y, entonces, manifestará su oposición. Palacio Vallelersundi Señor Presidente, el Partido Popular Europeo está, como se ha dicho, a favor de las enmiendas que tienen relación con la libre circulación de trabajadores. Pero esta Asamblea ha recibido ya la propuesta de reforma del Reglamento 1612/68, que habla de la libre circulación de trabajadores, y en esta propuesta se deberían, en buena lógica jurídica, incluir estas enmiendas. El Presidente Señora Palacio Vallelersundi, a la hora de las votaciones no podemos volver a debatir determinados temas. Por tanto, paremos aquí. Sobre la enmienda 11 Skinner Señor Presidente, mi enmienda oral, con el consentimiento del autor de la misma, y en un intento de favorecer su aprobación, está encaminada a eliminar la referencia específica a la Dirección General en particular en que se publicará, de manera que se eliminen las palabras «DG XV: sección libre circulación de mercancías». Técnicamente, creo que ello sería de utilidad para la enmienda. El Presidente ¿Hay alguna objeción para votar dicha enmienda oral del ponente? Lataillade Señor Presidente, me daba la impresión de que había anunciado que no se aceptarían más enmiendas orales durante la sesión. No estoy sino recordando la propuesta de la presidencia. El Presidente Señor Lataillade, yo pregunté si existen compañeros que se opongan a la enmienda oral del ponente. No hubo objeción. Por consiguiente, la someteremos a votación. von Wogau Señor Presidente, no se trata de una enmienda oral, sino de que se excluya una parte del artículo. También se podría llevar a cabo una votación por separado. El Sr. Skinner propone ahora que se excluyan estas cinco o seis palabras. Para ello hay que votar por separado. El Presidente Señor von Wogau, puede realizarse de diversas formas, pero el ponente prefirió presentar una enmienda oral, como era su derecho, y yo tengo la obligación de someterla a votación. Tiene razón, podía hacerlo de otra manera. Sin embargo, lo hizo oralmente y el Parlamento lo admitió. Leo el texto de la enmienda oral en francés. "insta la Comisión a elaborar, en el plazo más breve posible, una propuesta de reglamento que garantice, de manera eficaz, la libre circulación de los trabajadores de los Estados miembros dentro de la Unión Europea». García-Margallo y Marfil Señor Presidente, estoy seguro de que el ponente aceptará esta enmienda oral, dado que el Grupo Socialista y nuestro Grupo han hecho de la facultad de proponer enmiendas orales un tema tan sensible. El Presidente Quería preguntar al ponente y, por supuesto, al Parlamento si admite que dicha enmienda oral se someta a votación. Skinner Señor Presidente, en realidad, mi enmienda oral era para ayudar a su Grupo. No para ayudar a mi Grupo. Su enmienda era muy buena. He intentado encontrar una solución. Pero realmente no puedo aceptarla. Ya hemos dicho bastante sobre la libre circulación de los trabajadores como una declaración política. En este sentido, no puedo apoyar esta enmienda oral, a pesar de todo lo buena que pueda ser. El Presidente ¿Existe objeción por parte del Parlamento de someter a votación dicha enmienda oral? Es necesario que se incorporen al menos 12 parlamentarios para verificar que existe objeción. (Se incorporan más de 12 parlamentarios, expresando así su objeción) Existe objeción. Por tanto, no puedo someterla a votación. Oomen-Ruijten Señor Presidente, sólo quiero hacer la observación de que el ponente Skinner muestra muy poco espíritu deportivo. Estamos votando su enmienda oral. Nosotros seguimos aquí y él no. El Presidente Señora Oomen-Ruijten, creo que si comenzamos el debate sobre el espíritu del hincha en esta sala, especularemos en demasía sobre quienes tienen dicho espíritu y quienes no y cómo lo tienen. No prolonguemos dicho debate. von Wogau Señor Presidente, quiero expresar mi apoyo al ponente en lo que ha dicho, porque yo he recibido la enmienda oral del Sr. García Margallo como presidente de la Comisión del Parlamento. Hay numerosas directivas sobre la libre circulación de trabajadores en la Unión Europea. No se puede decir que hay una directiva, hay muchas directivas sobre el tema. Pienso que estas cosas no deberían decidirse sobre la base de una enmienda oral, y por tanto soy de la misma opinión. El Sr. Skinner ha dicho que no aceptaba una enmienda oral en este asunto. Me parece razonable, y con ello ya se ha decidido la cuestión. El Presidente Señor von Wogau, señoras y señores, no continuaremos este debate. Lo siento mucho. Cada uno, a su juicio y opinión, tiene derecho y, por su puesto, también los otros, a estar de acuerdo o en desacuerdo. (El Parlamento aprueba el proyecto de resolución legislativa) Propuesta de resolución del Sr. Collins (B4-0981), en nombre de la Comisión de Medio Ambiente, Salud Pública y Protección del Consumidor, sobre la colaboración para la integración (El Parlamento aprueba la propuesta de resolución) Chanterie Señor Presidente, con respecto a la enmienda 1 del Grupo del PPE quiero decir lo siguiente sobre este párrafo. El profesor Chabrol tiene un gran interés en que se consulte a un médico antes de tomar un medicamento. Pienso que todos estamos de acuerdo con eso. Por tanto, propongo una combinación de su enmienda y mi texto ya que, dadas las circunstancias, puedo estar a favor. (El Parlamento aprueba la propuesta de resolución) Caudron El informe de nuestro compañero James Glyn Ford es interesante en más de un sentido y hace gala de una gran coherencia y una gran firmeza en la lucha contra todas las formas de racismo. Si bien es legítimo enlazar de manera más eficaz las distintas instancias dedicadas a estos problemas, y si bien hay que basarse en datos y estudios para perfilar nuestros conocimientos y comprender los problemas y fenómenos relacionados con el aumento de la intolerancia hacia los demás, no hay que olvidar, sin embargo, lo esencial: ¡combatir y hacer frente a los racistas y fascistas que transmiten su discurso de odio y exclusión! Hay que repetirlo una vez más, y yo lo repito bien alto. No hay que bajar la guardia. Bien al contrario, hay que hostigar sin tregua a los racistas, no darles ningún respiro en Europa ni en ningún lugar del mundo. Estas ideas son peligrosas para la democracia, violentas para el Hombre, intolerables para los ciudadanos electos que somos nosotros. Desgraciadamente, se extienden como una gangrena por todos los niveles de nuestra sociedad y, aunque nuestra lucha no está perdida, está lejos de estar ganada. Ante los racistas de todo pelaje, al final de un siglo en el que el racismo, la xenofobia y el antisemitismo han provocado miles de muertos, no debemos mostrar ninguna tolerancia frente a los racistas, los xenófobos y sus cómplices... camuflados o no. Sobre la recomendación Castagnetti (A4-0374/98) Andersson, Hulthén, Lööw y Sandberg-Fries Mediante esta explicación de voto, deseamos dejar de manifiesto nuestro interés por las observaciones que se recogen en la propuesta de la comisión relativa al informe sobre los aspectos de salud y seguridad en el puesto de trabajo para todos aquellos que participen en actividades de formación de aprendizaje o en alternancia. Bonde, Krarup y Sandbæk Hemos votado en el día de hoy en contra del informe del Sr. Castagnetti relativo a la promoción de itinerarios europeos de formación en alternancia, incluido el aprendizaje. Apoyamos el intercambio de personas como parte de su formación, ya sea ésta profesional o universitaria. Supone un soplo de aire fresco comparado con el trajín cotidiano. Sin embargo, rechazamos rotundamente los matices y tonos políticos expresados en el informe, como, por ejemplo, cuando se dice que la estancia en otro país europeo se considera como una parte integradora de la formación que se lleva a cabo en el país de origen, o cuando se habla del «EUROPASS-formación». Sobre el informe Roth-Behrendt (A4-0326/98) Fabre-Aubrespy Señor Presidente, acerca de la votación del informe Roth-Behrendt, lo que he querido expresar sobre todo es una reacción, una protesta acerca del procedimiento. En efecto, no soy hostil a la propuesta de directiva por la que se pretende suprimir la exclusión de los productos agrarios y de la caza del artículo 2 de la directiva del Consejo de 25 de julio de 1985 relativa a la aproximación de las disposiciones legales, reglamentarias y administrativas de los Estados miembros en materia de responsabilidad por los daños causados por productos defectuosos. Me alegro sobremanera de que las enmiendas 3, 4 y 7 hayan sido rechazadas, y ello por votación nominal. La enmienda 3, para empezar, porque suprimía la obligación de que la víctima demostrara la existencia del defecto o de la relación causal entre el defecto y el daño en determinadas circunstancias, regla incompatible con el Derecho de responsabilidad. También la enmienda 4, que ha sido rechazada y que suprimía lo que se llama «riesgo del desarrollo»; por último, la enmienda 7, que pretendía suprimir el plazo de prescripción de diez años a partir de la puesta en circulación del producto. Pero querría hacerme eco de la preocupación expresada por la Comisión Jurídica. Estas enmiendas, como otras que han sido igualmente rechazadas, de lo cual yo me alegro, no guardaban una relación directa con la comisión. Al aceptar que se sometieran a votación, sin examinar su admisibilidad, indiscutiblemente se estaba cuestionando el hecho de que nuestro Parlamento no tiene el derecho de iniciativa. Observo una discordancia, una diferencia, en la actitud que han adoptado los servicios de la presidencia en la materia y la que adoptaron, por ejemplo, en un informe reciente sobre la creación de la oficina de lucha contra el fraude. Pienso que no era admisible -como da a entender el Sr. Cassini en la opinión de la Comisión Jurídica- no era admisible, repito, que estas enmiendas se sometieran hoy a votación. El Presidente gracias, señor Fabre-Aubrespy, para compensar su impaciencia le he dejado medio minuto de más, pero, en el futuro, le pido que respete más su tiempo de palabra. Bébéar La protección de los consumidores ha sido objeto de varios textos examinados a lo largo de los últimos meses: los informes Kuhn y Roth-Behrendt en particular. La modificación de la directiva que nos presentaron ayer se inscribe en esta tendencia, pero sin embargo contiene una exageración perjudicial que quiero subrayar aquí. La comisión temporal de la EEB ha llevado a cabo un fructífero trabajo de investigación y de reflexión sobre un tema especialmente delicado y capaz, por su naturaleza, de generar pasiones enfrentadas. Nos han presentado las enmiendas propuestas como si se derivaran directamente de este trabajo. Como miembro de esta comisión de investigación, quiero alzarme contra tales excesos. Junto con mis compañeros, he pasado muchos meses insistiendo en que se tomaran medidas en favor de las víctimas conocidas, así como de las previsibles. No se podía invocar ninguna directiva de protección. Por ello no era concebible seguir haciendo caso omiso de los daños sufridos por los consumidores cualesquiera de productos agrarios mientras todos los demás productos manufacturados quedaban contemplados en una directiva. Por esta razón, buena por lo demás, se nos propone una ampliación perfectamente inaplicable e irrealista. ¿Cómo restaurar la confianza de los consumidores si se les proponen, a modo de protección, procedimientos judiciales que no terminarán, por así decirlo, nunca jamás? ¿Cómo aplicar en la práctica la obligación impuesta al productor de demostrar que no es el causante del daño observado por el consumidor? Mal que le pese a la Sra. Roth-Behrendt, no existen por un lado los buenos consumidores-víctimas y por otro lado los malos agricultores-culpables. Las circunstancias de la crisis de la EEB son suficientemente penosas como para evitar este tipo de confusión. Lo mismo puede decirse de la supresión de todas las limitaciones temporales para comprobar la responsabilidad de los productores. Es igualmente inadmisible. Aceptar enmiendas así abre la puerta a todo tipo de excesos y, sobre todo, a desvíos presupuestarios totalmente incontrolables. Votaré, pues, contra el conjunto de las enmiendas propuestas por el informe Roth-Behrendt. Si bien parten de una observación justa de la situación de los consumidores de productos agrarios, las soluciones propuestas son desproporcionadas y requieren una gran dosis suplementaria de reflexión y de concertación con todas las partes interesadas. Blak, Iversen y Kirsten Jensen Los socialdemócratas daneses hemos votado en el día de hoy a favor del informe de Dagmar Roth-Behrendt sobre responsabilidad por los daños causados por productos defectuosos. La directiva primitiva sobre responsabilidad por los daños causados por productos defectuosos de 1985 contenía una excepción para los productos agrarios. Todos los países miembros extendieron, sin embargo, la directiva para que incluyera también productos agrarios y productos cinegéticos, a excepción de Portugal, España y Alemania. No obstante, el caso de la EEB ha hecho que la Comisión suprima esta excepción. Ésta es la base de la revisión de la directiva. Además, el informe contiene enmiendas bastante controvertidas que ampliarán la protección de los consumidores más de lo que hacía la propuesta inicial de la Comisión. El único punto que los socialdemócratas daneses no podemos apoyar es la propuesta para eliminar la posibilidad de los Estados miembros de implantar franquicias o límites en la responsabilidad. La regla fundamental ha de seguir siendo que las normas - nacionales o europeas - que mejor protejan a los consumidores se mantengan vigentes. Bonde y Sandbæk El Movimiento de Junio ha votado a favor de la propuesta de la Comisión de Medio Ambiente sobre protección de los consumidores en materia de responsabilidad por los daños causados por productos defectuosos. Sólo así los países miembros podrán posicionarse ante la propuesta en el Consejo de Ministros. Sin embargo, no queremos ocultar que albergamos hondos reparos sobre el modo de proceder elegido. El Movimiento de Junio no desea que el derecho de iniciativa sea trasladado de la Comisión al Parlamento Europeo, sino que, en lugar de esto, sea ubicado en los parlamentos nacionales. Grossetête Nuestra Asamblea se ha pronunciado hoy sobre la revisión de la directiva de 1985 relativa a la responsabilidad por los daños causados por productos defectuosos. Se trata de un texto sumamente importante que establece un régimen comunitario de responsabilidad sin culpa, para el cual es suficiente con la comercialización de un producto. A petición de nuestro Parlamento, a raíz de la crisis de las vacas locas, la Comisión propone integrar los productos agrarios en el ámbito de aplicación de la directiva. Ello permitirá, para la aplicación de este régimen de responsabilidad, superar los problemas de definición de «productos transformados» y «productos primarios», con los que desgraciadamente los jueces se encontraban con demasiada frecuencia hasta ahora, lo cual constituye un verdadero progreso para la protección de los consumidores. La ponente no ha quedado satisfecha con ello y, jugando con el aspecto emocional que rodea a la EEB, ha hecho propuestas totalmente desmesuradas e irreales. Desmesuradas, porque no se pueden trastocar como si nada las normas de responsabilidad sin culpa sin haber realizado previamente un estudio de las repercusiones sobre el conjunto de los sectores afectados y sobre el nivel de protección de los consumidores. Irreales, porque tras una fachada generosa, las propuestas de la ponente no habrían aumentado en realidad la protección. Sino que, todo lo contrario, habrían complicado la tarea de los jueces (cómo interpretar, por ejemplo, el concepto de «relación causal probable» propugnado por la ponente) y hecho recaer sobre los productores (en especial pequeñas y medianas empresas e industrias) unos costes en seguros que el consumidor final acabaría pagando en el precio de compra. Nuestro Parlamento es sabio por haber rechazado las seis enmiendas más extravagantes propuestas por la ponente, quien se jactaba de haber logrado un compromiso aceptable. Pero ¿con quién? Nunca ha habido compromiso, puesto que nuestro grupo del PPE ha defendido una posición clara, ninguna enmienda propuesta y sometida a votación merecía ser adoptada, y ello por dos razones. En primer lugar, porque la sobrecarga legislativa nunca es buena y las modificaciones hoy aprobadas no van sino a retrasar la puesta en práctica de la propuesta de la Comisión relativa a los productos agrarios. En segundo lugar, porque el Comisario Monti se comprometió ayer a transmitir al Parlamento, en enero el año 2000, su Libro Verde sobre la aplicación de la directiva y, en particular, su aplicación al sector agrario. Dicho Libro Verde será el resultado de una amplia consulta al conjunto de los sectores interesados (productores, consumidores, aseguradores, etc.), fase de trabajo indispensable para cualquier propuesta de revisión de una directiva tan importante. Souchet A la vez que comparto el conjunto de las observaciones hechas por el diputado Édouard des Places sobre el fondo del informe, y más concretamente las relativas a la necesidad de aplicar desde la misma base el régimen de responsabilidad en materia de productos defectuosos, es decir, a los proveedores del sector agrario (piensos para el ganado, semillas, etc.), deseo intervenir acerca de los problemas jurídicos graves que plantean algunas enmiendas. En efecto, algunas enmiendas pretenden modificar la economía general de la Directiva 85/374/CEE y no guardan relación con la propuesta de directiva hecha por la Comisión. El examen de estas enmiendas supone que se resuelva la cuestión previa de su admisibilidad. En efecto, el poder de iniciativa en el ámbito legislativo pertenece a la Comisión. Si, en lo relativo al fondo, no podemos sino estar de acuerdo con algunas de las enmiendas propuestas, no es admisible que de manera incidental ocurra así una revisión de esta directiva, violando una vez más las normas de funcionamiento de las instituciones europeas, sin estudio previo y sin que los Estados miembros puedan debatirla en profundidad disponiendo de todos los datos necesarios. Votamos, por lo tanto, contra las enmiendas 3, 4 y 7 del informe. El fin de la enmienda 3 es suprimir la obligación de que la víctima demuestre el defecto o la relación causal entre el defecto y el daño, en determinadas circunstancias que la poco clara redacción de la enmienda hacen difícil de discernir. Además, es incompatible con nuestro Derecho nacional y modifica el equilibrio general de la Directiva 85/374/CEE. La enmienda 4, por su parte, va encaminada a suprimir, entre las causas de exclusión de la responsabilidad del productor, la basada en el estado de los conocimientos científicos y técnicos que comúnmente se denomina «riesgo del desarrollo». Constituye una modificación sustancial del equilibrio de la Directiva 85/374/CEE. Por último, la enmienda 7 pretende suprimir el plazo de prescripción de diez años a partir de la puesta en circulación del producto. También esta supresión modifica la economía del régimen de responsabilidad de los productores. Concluyendo, estos cambios tan fundamentales que afectan a una propuesta de modificación de una directiva no deberían poder hacerse sino con el acuerdo y la participación activa de los Estados miembros en el seno de las distintas instituciones comunitarias y más particularmente en el marco del Consejo. No podemos en ningún caso aceptar que el Parlamento Europeo intente sustituir de este modo a los Estados miembros pretendiendo acaparar su poder de decisión en materia legislativa. Sobre el informe Mouskouri (A4-0370/98) Blot El informe se refiere a la reestructuración de la acción cultural de la Unión Europea y, más en particular, a la creación de un instrumento único de financiación. No aborda una cuestión crucial que empobrece la vida cultural en Europa: la monopolización de la cultura por una pequeña oligarquía, por una camarilla, poderosa a fin de cuentas puesto que es capaz de concentrar para sí las subvenciones públicas. El gran historiador del arte Ernest Gombrich considera que la politización del arte no es sólo propia de los regímenes totalitarios, sino también de los regímenes occidentales. Constata la censura de los canales comerciales para aquellos artistas que no se sacrifican a las tendencias de la moda, de un arte cosmopolita, anticlásico, de ruptura con la tradición. Esta situación lleva a subvencionar un arte reservado a una pequeña oligarquía desconectada de las aspiraciones de los pueblos. Por otro lado, el papel del sector público es muy con respecto al mecenazgo, lo que conduce a un empobrecimiento de la necesaria diversidad cultural. La Unión Europea no debería ser indiferente a esta situación que da lugar a la monopolización de la producción y la difusión artística por los artistas que pertenecen a las camarillas subvencionadas y que viven en estrecha simbiosis con las administraciones culturales. Este estado de hecho da lugar a un arte oficial, diverso sin duda, pero del que, de manera injusta y no democrática, quedan excluidos numerosos artistas, sobre todo ligados al clasicismo. Es lamentable que no se aborde esta problemática, sobre todo con ocasión de este informe sobre el programa «Cultura 2000». Darras Deseo dar las gracias a la Sra. Mouskori por la calidad del trabajo que hoy nos presenta. Aunque el enfoque de la Comisión Europea para esta nueva generación de programas en materia de cultura es loable, puesto que se basa en la transparencia y la eficacia, no es menos cierto que quedaba por revisar su idea de la ejecución. Es exactamente lo que ha realizado con éxito la Sra. Mouskori. Para los miembros de la Comisión de Cultura, Juventud, Educación y Medios de Comunicación, no era concebible que la Comisión ejecutiva pareciera, por un lado, olvidar en sus objetivos la participación y el acceso de los ciudadanos de a pie a las medidas culturales y, por otro, olvidar fomentar más en la ejecución lo que constituye la riqueza de la sociedad europea, es decir, los «pequeños» proyectos, esos que involucran directamente a los ciudadanos. La Comisión estaba dando demasiado peso a las grandes redes ya establecidas, que de todos modos no iban a tener problemas para responder a las licitaciones, ni dificultades para encontrar los socios necesarios, ¡incluso en otros seis Estados miembros! Asimismo, estaba concediendo demasiada importancia a los proyectos y manifestaciones culturales de envergadura que requieren una movilización intensa de medios que las pequeñas asociaciones no pueden aportar. Este es el motivo por el que voy a votar a favor del informe de la Sra. Mouskori, ya que ha sabido restablecer el equilibrio en beneficio del ciudadano de a pie, de los pequeños promotores de proyectos, ofreciendo al mismo tiempo una visión más completa de las actividades socioculturales que pueden ser objeto de financiación y, por lo tanto, representativas de la evolución de nuestra sociedad. Por ejemplo, las artes plásticas, aplicadas y virtuales (artes visuales y multimedia), la música y otras formas de expresión artística (existentes y futuras). Hago un llamamiento a la Comisión Europea para que revise su punto de vista y acepte la visión de nuestra ponente, que deseo sea la del Parlamento en su conjunto. Deprez Todo el mundo coincide en reconocer que la cultura deber ser una piedra angular de la unificación europea cuyo deseo manifestamos. Para construir la Europa integrada, debemos necesariamente potenciar y promover un espacio cultural europeo, que sólo alcanzará de manera plena los objetivos de cohesión europea en la medida en que todos los europeos y europeas se sientan partes integrantes y protagonistas. El gran interés del programa marco «Cultura 2000», tal como queda enmendado por nuestra ponente, es que acepta este punto de vista y contempla, por consiguiente, un nuevo planteamiento de la acción cultural. Así, abre considerablemente las puertas de las medidas culturales a las iniciativas y la participación activa de los ciudadanos de la Unión y reconoce explícitamente la cultura como fuente de puestos de trabajo y factor de integración social y de ciudadanía. Otro gran mérito del programa marco tal como queda enmendado es que se propone garantizar la máxima eficacia de los presupuestos que se le dediquen luchando contra la dispersión y propugnando un enfoque sectorial que favorezca las sinergias tanto entre los diversos campos artísticos y nuevas formas de expresión como entre éstos y otros programas comunitarios. Haciendo inventario de las perspectivas así abiertas, sólo puedo alegrarme del carácter eminentemente democrático del programa marco enmendado y congratularme por el magnífico trabajo realizado por nuestra ponente, que ha sabido sacar el máximo partido de los amplios espacios de cooperación cultural previamente desbrozados por la Comisión. Ni que decir tiene que doy mi pleno apoyo a la propuesta de resolución legislativa que aquí se nos propone. Hyland Apoyo plenamente a Nana Mouskouri en su llamamiento a favor de que se destinen más fondos a los «Programas culturales». Con el gratificante avance hacia una mayor integración de la UE y, sobre todo, en el contexto de la ampliación, la rica diversidad cultural de Europa es su mayor recurso para proteger la identidad y la individualidad de cada Estado miembro. Desde una perspectiva económica, su potencial no ha sido reconocido o explotado plenamente. No puede existir ninguna duda sobre su importante papel en el nuevo y creciente ámbito del turismo cultural y rural. Ningún otro programa comunitario pone a la sociedad y a sus raíces culturales y tradiciones en su perspectiva adecuada. Proviniendo como provengo de Irlanda, nos sentimos especialmente orgullosos de nuestra rica y diversa tradición cultural. Es importante que Europa la proteja y la promueva para futuras generaciones. Acuden a mi memoria las palabras de Gandhi: «No hemos heredado este mundo de nuestros antepasados, sino que lo hemos tomado prestado de nuestros hijos». Para terminar, quisiera pedir a la Comisión que examine seriamente el papel de las Autoridades locales en la promoción de los programas culturales. En Irlanda hemos dado un buen ejemplo con la contratación de Agentes del arte, y creo que su papel debe ser reforzado si queremos conseguir llevar la riqueza de nuestro patrimonio cultural hasta todas las personas. La cultura no debe ser patrimonio de la elite. Leperre-Verrier Votando a favor del informe de la Sra. Mouskori sobre el programa «Cultura 2000», el grupo ARE ha deseado dar su apoyo a esta propuesta de la Comisión por la que se establece un instrumento político único para la actuación y la cooperación cultural. En efecto, Cultura 2000 constituye un progreso auténtico capaz de reforzar el papel de la cultura en la construcción europea y dotarla de un instrumento de intervención eficaz y coherente. Por ello, considerando que una excesiva fragmentación en la asignación de las ayudas y la reorganización por disciplinas artísticas conducirían otra vez a la dispersión anterior, el grupo ARE no ha votado favorablemente las enmiendas relativas al anexo de la propuesta. No obstante, dado que para la ejecución de este proyecto ambicioso y prometedor se necesitarían medios financieros importantes, el grupo ARE apoya la propuesta de la ponente de elevar la dotación presupuestaria a 250 millones de ecus. Lindqvist (ELDR), Eriksson, Seppänen, Sjöstedt y Svensson (GUE/NGL), Holm y Schörling (V), Bonde, Krarup y Sandbæk (I-EDN) El informe de la Sra. Mouskouri sobre el establecimiento de un único instrumento de financiación y de programación en favor de la cooperación cultural es otro intento de dotar de contenido al concepto de «cultura comunitaria» - una cultura que no existe y que tampoco consideramos deseable. El informe hace hincapié en que el objetivo más importante de la cooperación sea garantizar que la dimensión cultural llegue a situarse en el centro de ésta y actúe como fuerza motriz de la integración europea y que la cultura sea un factor de integración social y popular. Y además, con la priorización de los criterios de selección se pone el énfasis en un llamado «valor añadido europeo». La cultura no se puede fabricar artificialmente mediante iniciativas políticas. La cultura local, nacional y regional florece y lo ha hecho durante siglos y deseamos que siga sembrando sus semillas entre las unidades que sientan una comunidad cultural. Consideramos utópico pensar que se puede inventar una cultura comunitaria o una herencia cultural europea. Lo pertinente sería emplear el principio de subsidiariedad de la forma adecuada, especialmente, dando a las culturas nacionales, regionales y locales espacios evolutivos y no mediante el establecimiento de una política cultural en la UE. Las consideraciones anteriores hacen que votemos en contra del informe. Mutin El informe de la Sra. Mouskori tiene el mérito de realizar una síntesis aceptable entre dos concepciones de la cultura. El Consejo de Ministros y la Comisión, al presentar un programa marco por el que se establece un documento único de financiación y de programación, hacen de esa cultura y de sus grandes logros un instrumento de estructuración de una política y una identidad europea. Significa menos dispersión y una concentración de los créditos en grandes manifestaciones culturales europeas o en medidas en profundidad que incluyan un mayor número de asociados europeos (6 ó 7) del que existe actualmente (3 por lo general). Según muchos diputados, con esta cooperación cultural se corre el riesgo de privilegiar a las grandes redes culturales existentes y de alejar la acción cultural del ciudadano. Prefieren por ello un enfoque más sectorial y que se fomenten y valoren medidas más orientadas a pequeños proyectos. El debate iniciado ha sido apasionante. El informe de la Sra. Mouskori permite un compromiso para el período contemplado, 2000-2004. Nadie duda que el debate no acabará y que los puntos de vista evolucionarán en función incluso de las etapas de la construcción europea y de la voluntad de cada uno de crear una verdadera comunidad europea. Palm El presente informe trata en gran parte de acciones a nivel supraestatal. Mediante la aplicación de una política cultural común, se pretende reforzar la identidad cultural europea común y hacer uso de la misma como una fuerza motriz de cara a la integración cultural. Considero que son correctas las medidas que se proponen, por ejemplo la resolución de los problemas que genera la heterogeneidad existente en los Estados miembros en materia fiscal y de legislación laboral, siempre y cuando se disponga de una política cultural supraestatal, pero no creo que éste sea el camino más adecuado. En su lugar, yo propugno una política cultural interestatal. Asimismo, es necesario reflexionar sobre la importancia que se debe otorgar realmente a la defensa de la identidad cultural europea. Desde una perspectiva histórica, es muy difícil encontrar algo que se pueda denominar «identidad europea común». Además, en la actualidad es cada vez más frecuente la creación de grupos culturales más allá de fronteras nacionales o continentales. A modo de ejemplo, un joven de Estocolmo considera que tiene más en común con otros jóvenes del mismo grupo social y con un estilo de vida similar en Nueva York, París o Barcelona que con el grupo de «todos los jóvenes europeos». Con el fin de evitar la aparición de la xenofobia y las suspicacias entre los habitantes de distintas partes del mundo, y para divulgar los ideales de solidaridad y hermanamiento, creo que, en lugar de construir identidades culturales artificiales, la Unión Europea debería esforzarse en fomentar el entendimiento por encima de las fronteras culturales que existen en la actualidad. Vaz da Silva Hay una laguna en este texto que no puedo dejar de señalar teniendo en cuenta que se trata de un programa marco para la cultura. No se puede tratar la cultura como algo estático y definido de una vez para siempre. Está siempre en movimiento y no conoce fronteras. Para desempeñar un papel útil, el programa europeo para la cultura debe ser amplio y flexible a fin de poder acoger las nuevas formas de cultura que surgen y los diversos protagonistas culturales que nacen, se transforman y desaparecen como cometas. Pero, además, no hay que olvidar las culturas y las lenguas minoritarias y las culturas transterritoriales, migrantes e inmigrantes, no vinculadas con un territorio, que son las más olvidadas de todas, porque no tienen a ningún Estado o región que las represente. Y el mosaico europeo está hecho -no lo olvidemos- de todas ellas. Sobre el informe Waddington (A4-0373/98) Andersson, Hulthén, Lööw y Sandberg-Fries Deseamos agradecer a la ponente, la Sra. Waddington, la excelente labor que ha realizado con motivo de un informe tan importante para la Unión Europea. La Sra. Waddington ha mostrado un enorme compromiso al presentar cuestiones que, en nuestra opinión, revisten una gran importancia para el desarrollo del programa Leonardo da Vinci. Ante todo, queremos destacar la no discriminación en la aplicación de proyectos en el marco de este programa, el importante papel de las ONG y la promoción de perspectivas innovadoras y de calidad en el campo de la formación profesional. Bonde, Krarup y Sandbæk Hemos votado en el día de hoy en contra del informe de la Sra. Waddington sobre el establecimiento de la segunda fase del programa de acción comunitario en materia de formación profesional, el programa Leonardo da Vinci. Apoyamos el intercambio de personas como parte de su formación, ya sea ésta profesional o universitaria. Supone un soplo de aire fresco comparado con el trajín cotidiano. Sin embargo, rechazamos rotundamente los matices y tonos políticos expresados en el informe, como, por ejemplo, que se destaque la dimensión europea dentro de la formación profesional práctica y teórica. También se llama la atención sobre la necesidad de ver el programa Leonardo da Vinci dentro del contexto de una estrategia europea para el empleo. Pensamos que el desempleo debe ser combatido en el plano local, regional o nacional, pues existen numerosas y diversas razones que explican la pérdida de empleos. Las estrategias de lucha contra el desempleo deben reflejar por ello esta diversidad. Caudron El informe de nuestra compañera Susan Waddington comprende varias propuestas que deben permitir mejorar la formación profesional y sus consecuencias para el empleo. En gran parte de nuestros textos que tratan la cuestión del desempleo se destaca la calidad de la formación, condición necesaria para que los trabajadores y ciudadanos puedan ocupar un empleo. Asimismo, el peso de la evidencia exige que este programa comunitario se dedique prioritariamente a las personas amenazadas por la exclusión. Este esfuerzo debe ser sostenido y continuo y yo comparto la opinión expresada por la Comisión de que el plan se prolongue a seis años. Aunque este eje se inscriba in fine en el marco del Fondo Social Europeo, conviene sincronizar los calendarios para ganar en coherencia y eficacia. A esta lógica se añade la de que la dotación presupuestaria se corresponda con la necesaria para el buen funcionamiento del programa. Otro motivo de satisfacción es el deseo de que los socios participen en la ejecución de Leonardo. Este deseo de transparencia honra a nuestro Parlamento y representa una voluntad fuerte, ya subrayada por otros textos emanados de nuestra Asamblea. Finalmente, expreso una reserva sobre el hecho de que Leonardo pueda servir de complemento a medidas ya existentes, sobre todo en el marco de la movilidad de estudiantes y profesores. Aunque la intención sea buena, ¿no se corre el riesgo de cargar excesivamente el sistema? En lugar de mantener esta preocupación, prefiero que se aumenten los fondos destinados al programa Sócrates. Holm En primer lugar, desearía dejar de manifiesto la importancia y el carácter fundamental de los programas de acción incluidos en programas como Leonardo da Vinci. Apoyo sin reservas una gran parte de los objetivos que se establecen en dicho programa. Por el contrario, sí pongo reparos al hecho de que no se haya presentado ahora, cuando el Parlamento se dispone a adoptar sus decisiones acerca del futuro de este programa, la investigación interna que está llevando a cabo en la actualidad la Comisión acerca del primer programa Leonardo da Vinci, la cual estará lista en un breve plazo. Se ha comprobado que existen problemas evidentes en la gestión y el seguimiento de este programa, lo cual constituye una grave advertencia. Creo que el Parlamento Europeo debería seguir impulsando las negociaciones acerca de este informe hasta que se aclare la investigación relativa a Leonardo da Vinci I y se haga una valoración de la misma. Titley Me complace votar a favor de este informe de mi colega del Partido Laborista Sue Waddington. El valor añadido de los programas comunitarios de formación como Leonardo debe ponerse a salvo en los próximos años y no verse amenazado por recortes en su financiación. Hay que dar tiempo a la formación para que ésta dé frutos en los nuevos puestos de trabajo que ocupan las personas que han participado en los cursos; necesitamos invertir tiempo, además de dinero, en nuestros programas de formación. El informe, acertadamente, hace un llamamiento a la Comisión para que haga pública en toda la UE la información sobre los nuevos e innovadores tipos de formación. Si podemos sacar lecciones de la formación, podremos aprender unos de otros en Europa sobre la mejor forma de prepararnos para las carreras de mañana, y deberían estar a disposición de todos nuestros países -lo que cuenta es saber qué funciona, no qué país fue el primero en presentar las ideas. El programa Leonardo debe estar abierto a todos los colectivos; públicos y privados, así como a las asociaciones sin ánimo de lucro, y los proyectos comunitarios de formación deben dar prioridad a las personas menos favorecidas; por ejemplo, a los que deben hacer frente a la doble discriminación no sólo por estar desempleado, sino además por ser discapacitado o pertenecer a una minoría étnica. Sobre el informe Pack (A4-0371/98) Bonde, Krarup y Sandbæk Hemos votado en el día de hoy en contra del informe de la Sra. Pack sobre el establecimiento de la segunda fase del programa de acción comunitario en materia de educación, el programa SÓCRATES. Apoyamos el intercambio de personas como parte de su formación, ya sea ésta profesional o universitaria. Supone un soplo de aire fresco comparado con el trajín cotidiano. Sin embargo, rechazamos rotundamente los matices y tonos políticos expresados en el informe, como, por ejemplo, planes escolares europeos, proyectos educativos de dimensión europea, módulos europeos y creación de centros de saber europeos. Caudron Deseo felicitar a la Sra. Pack por la calidad de su informe y por la precisión de sus propuestas para mejorar el programa Sócrates. Este programa comunitario dirigido a los centros de enseñanza y a los estudiantes es uno de los más bellos logros de la Unión Europea. Habrá permitido que miles de estudiantes perfeccionen su formación integrando en ella la dimensión de la ciudadanía europea. Nadie duda que debemos mejorar las disposiciones existentes, sobre todo en lo que se refiere a la gestión administrativa del programa. La prioridad, claramente, es aumentar los créditos asignados a Sócrates con el fin de permitir no sólo un incremento del número de «beneficiarios», sino también, y quizá sobre todo, aumentar la cantidad entregada a cada estudiante. Tal como se precisa en el informe, el coste de esta movilidad es muy superior a la ayuda entregada. Regularmente, se dirigen a mí estudiantes que se benefician de este mecanismo para preguntarme si no podrían recibir una ayuda complementaria a fin de poder vivir dignamente en el país donde se encuentran. Así pues, pienso que hay que revalorizar considerablemente esta «beca» de movilidad y tener en cuenta las disparidades existentes entre los niveles de vida de la Unión Europea. Dicha revalorización permitiría abrir el programa a muchos más estudiantes, a quienes a veces preocupan los excesivos costes que genera una estancia en el extranjero. Por otro lado, comparto la propuesta de ampliar el ámbito de competencia del programa Sócrates a los adultos que han abandonado el sistema educativo sin titulación. Esta disposición está en la línea de la lucha contra el desempleo y de los ejes de actuación propuestos por la Cumbre de Luxemburgo dedicada al empleo. Deprez Al igual que nuestra ponente, comparto la sensación de que, a pesar de obstáculos como la insuficiencia de recursos financieros o una estructura y un funcionamiento dispersos, la primera fase del programa de acción comunitaria en materia de educación, Sócrates, ha sido un éxito que ha contribuido en gran medida a aumentar el sentimiento de pertenencia común a la Unión. En un mundo en el que cada vez es más difícil separar la educación de la formación y la formación inicial de la formación continua, el enfoque integrado de todos los programas de educación, formación profesional y juventud constituye seguramente la gran innovación y el gran mérito del programa Sócrates II. Claro que, se le pueden introducir mejoras, las cuales acrecentarían su eficacia y pertinencia. Una mayor adecuación entre los objetivos proclamados y los medios a emplear, así como una definición más precisa de las obligaciones impuestas a la Comisión en el marco de su misión, puede contribuir sobre todo a un éxito aún mayor de Sócrates II. Sea lo que fuere, estoy convencido de que el desarrollo de una educación europea que trascienda las fronteras nacionales y abra a nuestros ciudadanos de mañana nuevas perspectivas y horizontes es uno de los vectores clave de la unificación de la Unión Europea y, yendo más lejos, de un continente europeo en un conjunto pacificado y próspero. La Unión Económica y Monetaria, efectivamente, no puede garantizar por sí sola el éxito de una empresa tan ambiciosa. La unión se hará de todos modos, y probablemente de una manera aún más segura, en los espíritus y en el descubrimiento, por parte de las jóvenes generaciones, de una comunidad de intereses y un proyecto común, pero abiertos al mundo. Este es el reto fundamental subyacente en el programa Sócrates II, al que me suscribo totalmente. Es la razón por la que doy mi apoyo sin equívocos al dictamen que hoy emite el Parlamento Europeo sobre el tema. Andersson, Hulthén, Lööw y Sandberg-Fries Queremos agradecer a la ponente la elaboración de este importante informe. El desarrollo del programa Sócrates reviste una gran significación de cara a los esfuerzos que se realizan en Europa en el ámbito de la educación. Con esta explicación de voto, deseamos hacer pública nuestra postura acerca de la inclusión de Turquía en el presente programa. Se trata de una decisión controvertida, habida cuenta de las deficiencias que presenta este país en materia de derechos humanos, si bien cabe señalar al mismo tiempo que la enmienda 22, relativa a la participación en este programa de, entre otros países, Turquía, realza también la participación en el mismo de los países del EEE y la AELC. Creemos que es urgente que el Parlamento Europeo se pronuncie, entre otros objetivos, para lograr la inclusión de Noruega e Islandia en el programa Sócrates. Por lo que respecta a Turquía, constatamos también que se ha adoptado una postura inusual en relación con el programa de acción «Juventud». Palm Dado que, habiendo transcurrido ya cincuenta años tras la firma por parte de Turquía del Convenio sobre los derechos humanos, este país continúa sin respetar el contenido de este Convenio, no voy a apoyar la propuesta acerca de la participación de Turquía en el programa de acción que es objeto de este informe. Heinisch Me gustaría comentar dos aspectos de la nueva propuesta del programa Sócrates: Con el programa Grundvigt, de nueva creación, las asociaciones de padres participan por primera vez en pie de igualdad en la enseñanza de adultos. Como iniciadora de proyectos de padres a nivel europeo, esto me complace sobremanera. Nuestros programas de formación tienen un objetivo común: formar una nueva generación de jóvenes europeos, en cuyas manos residirá el futuro de nuestra Comunidad. En esta educación también los padres participan en considerable medida. Por ello, su cooperación a escala europea, su cooperación con los maestros y su propia formación continua son un objetivo importante. Asimismo estoy satisfecha de que en la nueva propuesta del programa Sócrates se establezca el fundamento jurídico para que también Turquía pueda formar parte del programa. Desearía que pueda ponerse en práctica en un plazo próximo. La inclusión de Turquía me parece una excelente oportunidad para desarrollar en los ciudadanos turcos una conciencia por los derechos humanos y las ideas democráticas. Sobre esta base he presentado mi informe sobre la inclusión de Turquía en el programa Sócrates aún en vigor. La decisión presentada en este informe permitirá empezar la preparación previa de Turquía para la participación en el programa, y estoy convencido de que el Parlamento Europeo también apoyará este informe. Darras Esta segunda fase del programa Sócrates se inscribe, como los otros programas relativos a la juventud y a la formación profesional, en un conjunto que destaca la educación y la formación a lo largo de toda la vida para todo el mundo. Supone el establecimiento de un cimiento común conducente a la creación de un espacio europeo de educación y formación. Este programa se basa, como es lógico, en la experiencia adquirida durante su primera fase, consolidando así las experiencias positivas a la vez que se añaden innovaciones, elemento indispensable para el crecimiento de toda sociedad, y un presupuesto «adecuado» para 29 países. Tal como hoy se nos propone, este informe de la Comisión de Cultura, Juventud, Educación y Medios de Comunicación me parece aceptable. Aceptable porque el Parlamento Europeo propone un mayor presupuesto -2.000 millones de euros en lugar de los 1.400 propuestos por la Comisión. Si se quiere que a este programa acceda el mayor número de jóvenes y adultos que deseen formarse o/y proseguir su formación, es una cifra mínima, teniendo en cuenta la apertura del programa a los ciudadanos de 29 países en total. Aceptable de todos modos, porque se ha previsto la posibilidad de acciones conjuntas con los otros programas que se ocupan de la juventud y la formación y porque las nuevas tecnologías de la información son tenidas en cuenta como medio educativo y como nuevo saber. Aceptable, finalmente, porque se han simplificado los procedimientos y se toma en consideración el nivel local y regional, en aras de la descentralización, por supuesto, lo cual implica una información mejor, su divulgación y una mayor colaboración con los Estados miembros. El desafío es importante: no es sólo el modelo de sociedad europea lo que queremos defender, sino también, y sobre todo, el porvenir de los jóvenes y menos jóvenes, la posibilidad de ofrecerles un empleo, un lugar en esta Europa de los ciudadanos a la que aspiramos. Sobre el informe De Coene (A4-0389/98) Bonde, Krarup y Sandbæk En Dinamarca perdura una antigua y positiva tradición de desempeñar trabajos voluntarios entre todos los grupos de edad, y no sólo entre los jóvenes, aunque el nivel de actividad sí que es considerablemente mayor en este segmento de la población. Dinamarca es denominada a menudo como «el país de las organizaciones», y en general, todos los daneses son miembros de una organización de algún tipo, ya se trate de un partido político, una organización juvenil, un movimiento de exploradores o una asociación de vecinos. Todas estas personas trabajan para mejorar las condiciones de sus miembros y de los simpatizantes de su causa. Sin embargo, será una minoría la que quiera trabajar por desarrollar la dimensión europea, fomentar la conciencia de una auténtica ciudadanía de la unión y de un sector educativo europeo. Ponemos también en duda la existencia de una «dimensión europea». Rechazamos rotundamente los matices y tonos políticos expresados en el informe. Las consideraciones anteriores constituyen la base de nuestro voto en contra al informe del Sr. De Coene. Darras Querría felicitar aquí a Philippe de Coene por el trabajo de gran calidad que ha realizado, no sólo porque comparto su análisis, sino también porque probablemente «revoluciona» determinados servicios de la Comisión y, sobre todo, de los Estados miembros. Yo siempre he pensado que, para que las cosas mejoren, hay que poner en marcha las ideas recibidas y no detenerse al primer obstáculo. Esto es exactamente lo que nos propone hoy nuestro ponente. Sobre el fondo, diré que la idea de equilibrar las medidas dentro del programa «Juventud» me parece absolutamente positiva. Los jóvenes, por su condición y por su espíritu, demandan movilidad, demandan saber, experiencia, participación; en una palabra, demandan ciudadanía. Así pues, animar los intercambios entre todos los jóvenes dotándose de los medios presupuestarios para ello es excelente. Las últimas manifestaciones estudiantiles en Francia son, en este sentido, una demostración que apoya las tesis del ponente. Por otro lado, en lo que se refiere al SVE, programa que apoyo totalmente y que honra a la señora Comisaria y a sus servicios, creo también que puede ser mejorado, sobre todo adoptando la idea de Philippe de Coene de definir con precisión lo que deben ser las organizaciones de acogida (organizaciones de fines no lucrativos) y los proyectos de acogida (actividades que no pueden sustituir a empleos remunerados). Más vale aclarar las cosas desde el principio, con el fin de evitar malentendidos. Lo que queremos es estar más cerca de los jóvenes, informarles mejor para conseguir que participen más, y conseguir que participen más para que sean artífices de una Europa que se está haciendo por ellos y para ellos. Por eso votaré a favor de este informe. Holm Resulta positivo, por diversos motivos, reunir los distintos proyectos bajo el mismo techo. Asimismo, la mayor parte de los objetivos del programa son dignos de encomio, como -por ejemplo- el fomento de los conocimientos lingüísticos y de la movilidad de los jóvenes para permitirles familiarizarse con culturas nuevas y desconocidas. Por el contrario, no puedo respaldar los objetivos que se establecen en diversas enmiendas en torno a la «promoción de una genuina ciudadanía europea», los «principios y las reglas de la Unión Europea» y la «participación de los jóvenes en el desarrollo de la Unión». No creo que se trate de objetivos relacionados con un programa para la juventud como es éste. En mi opinión, de lo que se trata es de ampliar los aspectos globales e internacionales, lo cual es algo completamente distinto a esta restringida identidad comunitaria que, a pesar de que no cuenta con ningún apoyo, es objeto de tan reiterado interés. Palm Dado que, habiendo transcurrido ya cincuenta años tras la firma por parte de Turquía del Convenio sobre los derechos humanos, este país continúa sin respetar el contenido de este Convenio, no voy a apoyar la propuesta acerca de la participación de Turquía en el programa de acción que es objeto del presente informe. Sobre los informes Waddington (A4-0373/98), Pack (A4-0371/98) y De Coene (A4-0389/98) Amadeo El Tratado de Amsterdam y la propia «Agenda 2000» colocan en el centro de los futuros avances de la Unión toda la política cultural, de investigación, innovación, educación y formación, en pocas palabras, la política del conocimiento. Lo que hoy hay que hacer es facilitar un acceso lo más amplio posible a la educación y a la puesta al día permanente de los conocimientos. Al presentar sus tres propuestas de decisión en materia de educación, formación y juventud, la Comisión marca las pautas de la acción comunitaria orientada a contribuir a la construcción de un espacio europeo de la cultura y de la educación. Para nosotros, por tanto, es significativa la sinergia de estas tres propuestas que, inevitablemente, deberán contribuir al desarrollo de los conocimientos, al enriquecimiento de la ciudadanía y a la mejora de las posibilidades de empleo, gracias a la adquisición de competencias específicas que, hoy por hoy, se han convertido en necesarias. En un mundo que evoluciona rápidamente, gracias sobre todo a los cambios tecnológicos y a la sociedad de la información, la compartimentación entre educación y formación debe convertirse en cada vez menos estanca. Éste es nuestro objetivo prioritario: elaborar una legislación que respalde la política cultural de la Unión a todos los niveles. Nos parece que la clásica distinción entre formación inicial y formación permanente o entre educación formal e informal debe ser superada mediante la simplificación de los trámites burocráticos y la creación de una conexión estrecha y continua implementada en el ámbito comunitario y en el nacional a través de los Fondos estructurales, en particular el Fondo social europeo, ya que las acciones de cooperación en el ámbito de la juventud representan la clave fundamental para la integración activa de los jóvenes y la promoción de su ciudadanía a nivel europeo y que el Programa SOCRATES, al fomentar la calidad de la educación y al desarrollar su dimensión europea -implicando a 4 millones de profesores y a 70 millones de jóvenes-constituye un importante acervo comunitario, sobre todo desde el punto de vista del acercamiento de la Unión a los ciudadanos y del proceso de construcción de Europa. Blak, Iversen y Kirsten Jensen Los socialdemócratas daneses en el Parlamento Europeo hemos votado en el día de hoy a favor de una continuación y mejora de los tres programas que parten de las directrices de la Agenda 2000. Los programas serán simplificados y los aspectos relativos a la igualdad de derechos se verán fortalecidos, tanto en la igualdad de tratamiento entre hombres y mujeres como en la reinserción de grupos marginados. También apoyamos a grandes rasgos las mejoras propuestas de los programas. Con todo hay ciertas redacciones que nos parecen que van demasiado lejos a la hora de acentuar el componente supranacional. Nuestra postura es que los Estados miembros deben seguir manteniendo la competencia principal en materia educativa. La política educativa europea sólo debe completar y apoyar la política educativa nacional. Lindqvist Los informes de los ponentes Waddington, Pack, De Coene y Castagnetti incluyen propuestas positivas en los ámbitos de la formación y de la cultura. Estas propuestas están relacionadas con la formación profesional, el aprendizaje, la educación a lo largo de toda la vida, la formación en otros países, las visitas de profesorado, etcétera. Sin embargo, estos programas se escoran claramente hacia la «identidad europea», los «valores culturales europeos», la «formación EUROPASS», aspectos todos ellos orientados hacia la integración europea. Algunos de estos programas pretenden la asignación de nuevos recursos. Por lo que respecta al programa Leonardo da Vinci, se están investigando en la actualidad casos de fraude con fondos de la UE. El contenido de la mayor parte de estos informes es en sí positivo, pero los marcos globales «europeos» carecen de apoyo popular. La cuestión reside en saber qué se entiende por cultura europea, y si existe tal cultura. Seillier En la segunda fase de los programas Sócrates y Leonardo se hace un llamamiento a la imaginación y a la innovación en materia de formación profesional de jóvenes y adultos y de formación continua «a lo largo de toda la vida». Como, por otro lado, se hace gran hincapié en el objetivo de la «igualdad de oportunidades entre hombres y mujeres», ¿no sería juicioso y justo proponer itinerarios originales de formación para las mujeres jóvenes? En el contexto actual, muchas retrasan la llegada de un primer hijo para asegurarse a toda costa una cualificación profesional (la edad media de la primera maternidad en Europa es de 29 años) o bien interrumpen su formación universitaria o profesional en cuanto tienen hijos. Para las mujeres que lo desean, conciliar el tiempo de las maternidades con el tiempo de formación sería posible y muy deseable por su propio bien, por el de las parejas, por el de los niños y, por lo tanto, por el de la cohesión social. ¿No convendría suscitar una sana emulación en este terreno entre nuestros diversos países europeos? En cuanto al nuevo programa de acción comunitaria en favor de la juventud, le falta aliento, inspiración, perspectiva cultural; puesto que ya existen otros programas para la juventud relacionados con los intercambios escolares, la formación profesional y el aprendizaje, nos habría encantado encontrar en este programa propuestas para ayudar a los jóvenes de nuestros diversos países a conocer mejor lo que tienen en común en su patrimonio cultural y de lo que ya no se nutren; porque en todos los países de Europa, por desgracia, la formación literaria, el conocimiento de la Antigüedad griega, por no hablar de la Antigüedad latina, los diez siglos de historia impropiamente llamados Edad Media, en una palabra, la cultura general, han decaído en favor de las disciplinas cuya finalidad ya no es el conocimiento de la condición humana. Todas las grandes etapas de la Historia y la Civilización de nuestros diversos pueblos han tenido una dimensión europea: el Imperio Romano, el Imperio de Carlomagno, el Sacro Imperio Germánico, el monacato, la caballería, el arte románico, el arte gótico, las universidades, las peregrinaciones, el Renacimiento, el Clasicismo, la Ilustración, etc. Permitir que nuestros jóvenes conozcan la diversidad de nuestros patrimonios respectivos, sobre un fondo de unidad esencial, permitir que se impregnen de una cultura común, no sólo por amor del pasado, sino para tener armas intelectuales y espirituales para afrontar en común los grandes desafíos de hoy, es un noble objetivo que habría que favorecer. El mayor déficit en Europa, en este fin de siglo y del milenio, no sería un déficit de humanismo, aún cuando, según las palabras de Paul Valéry, Europa es el continente que más se ha preguntado por el lugar del hombre en la naturaleza, en la sociedad y ante Dios. Sí, si lo deseamos, sería de nuevo posible que los jóvenes de Europa se entusiasmaran por su destino común. Vaz da Silva La cuestión de la educación/formación es tan fundamental en nuestras sociedades, que el número de candidatos para hacer uso de la palabra en este debate me ha hecho inclinarme por la declaración escrita. Acojo con beneplácito el debate conjunto de las cuestiones de educación, formación y juventud que refleja la tendencia en aumento a formular una política integrada de esos sectores, que, evidentemente, apoyo. Voy a hacer dos observaciones: la primera al informe De Coene y la segunda al informe Pack, que resumen enmiendas por mí presentadas. Primero: es preciso evitar el peligro de provocar una ruptura entre los jóvenes y el mundo de los adultos, así como entre los jóvenes miembros de organizaciones y los demás jóvenes -que son la mayoría- al formular las políticas de juventud. La verdadera política de juventud es la que, en vez de procurar ganar para sí el relieve público y multiplicar las estructuras y los espacios juveniles, se difumina para abrir espacio a los jóvenes en las otras políticas. Segundo: si no hay política europea de las lenguas, no habrá política europea de educación. La generalización, en el nivel de la Unión, de la enseñanza a todos los niños desde el nivel primario de una misma lengua que sirva de lengua de comunicación merece una reflexión seria y un debate profundo. Simultáneamente con esa decisión, será preciso formular políticas activas de promoción del multilingüismo, pues sólo esas dos vertientes juntas pueden constituir una política europea realista de las lenguas. Sobre el informe Skinner (A4-0385/98) Andersson, Hulthén, Lööw y Sandberg-Fries Deseamos agradecer al ponente, el Sr. Skinner, el compromiso que ha demostrado ante una cuestión de tanta importancia. En el pasado, la Comisión ha abordado de manera errónea, principalmente por lo que respecta a los derechos sindicales y al derecho de autodeterminación de los Estados miembros, la adopción por parte de esta misma institución de un mecanismo de intervención para poder eliminar determinados obstáculos comerciales. Sin embargo, es importante encontrar una solución a esta cuestión. Consideramos que el informe que ahora se ha examinado en el Pleno ofrece una solución aceptable a los problemas relacionados con los derechos sindicales y el derecho de autodeterminación de los Estados miembros. Berthu La propuesta de reglamento del Consejo que hoy se nos somete a votación va encaminada a establecer un mecanismo de intervención de la Comisión que permita obligar a los Estados miembros a eliminar determinados obstáculos internos a los intercambios. La Comisión tuvo la idea a raíz de las manifestaciones agrícolas de 1993 a 1995 en Francia, durante las cuales los agricultores interceptaron y destruyeron productos importados, sobre todo de camiones españoles. El Gobierno francés consideró, en algunos casos, que era mejor que no intervinieran las fuerzas del orden, a fin de no arriesgarse a suscitar problemas mucho más graves, actitud que escandalizó a Bruselas. De ahí el proyecto de texto actual, que tiene por fin proporcionar a la Comisión los instrumentos necesarios para hacer respetar mejor la libertad de circulación de mercancías, de la cual se nos repite hasta la saciedad, tanto en la exposición de motivos como en los considerandos, que es uno de los principios fundamentales de la Comunidad Europea, olvidando aclarar sin embargo que no es el único y que, incluso, es menos fundamental que otros. La propuesta de la Comisión ilustra la manera escandalosamente antidemocrática que suelen utilizar las instituciones europeas para hacer progresar la supranacionalidad. Nos invita además a reflexionar sobre la idea de responsabilidad de los Estados en materia de orden público, tema que precisamente está de actualidad en el marco del debate sobre la ratificación del Tratado de Amsterdam. Para empezar, el método antidemocrático. La primera versión del proyecto preveía, ni más ni menos, el derecho de la Comisión a tomar «decisiones» que condenaran la actuación (o falta de actuación) de algunos Estados en materia de barreras a los intercambios. Dichas decisiones debían después servir de fundamento a sentencias de los tribunales nacionales o comunitarios por las que se impusieran a los Estados multas o sanciones. Cuando el Consejo vio llegar una propuesta de este calibre hasta se asombró: los funcionarios de la Comisión le pedían sin pestañear -mas es cierto que para ellos se trata de un proceso natural- que se les concediera el poder de sancionar a los Estados miembros. Aunque lo hubiera querido, el Consejo no habría podido delegar ese poder, sencillamente porque no lo tiene, salvo en el caso del procedimiento de déficit excesivo. Los funcionarios invocaron entonces las conclusiones del Consejo de Amsterdam relativas al Plan de Acción para el Mercado Único, en las que los Jefes de Estado y de Gobierno pedían a la Comisión que estudiara el modo de garantizar de manera eficaz la libre circulación de mercancías, incluida la posibilidad de imponer sanciones a los Estados miembros. En esta ocasión, el Consejo de Ministros descubrieron que en el Consejo de Amsterdam a los Jefes de Estado y de Gobierno se les hizo decir cualquier cosa en el Acta Final, sin que los interesados se dieran cuenta. Esperamos por otra parte haber servido de algo en recordar esta manipulación, porque ya lo denunciamos enérgicamente en su día. El Consejo revisó entonces la propuesta de la Comisión, pero tímidamente, de modo que la segunda versión del texto que se nos presenta hoy es apenas mejor que la primera. En ella la idea de «decisión» de la Comisión se sustituye por la de «notificación», de intención ambigua, de la cual es difícil decir si es de aplicación facultativa, como un dictamen, o vinculante, como una decisión. El mal se empeora por la ausencia total de fundamento jurídico, de tal manera que la Comisión se ha visto obligada a recurrir al inusual artículo 235, que hemos condenado cientos de veces porque permite a la Comunidad autoconcederse poderes que le han negado los Tratados. Todas estas razones justifican ampliamente que el grupo Europa de las Naciones vote hoy en contra del proyecto de reglamento. Pero este asunto nos mueve también a una reflexión más amplia sobre el principio de responsabilidad primera de los Estados en materia de orden público interno. Aunque esta norma fundamental sea reconocida numerosas veces por el Tratado, por ejemplo en el artículo 36, relativo precisamente a la circulación de mercancías, es constantemente vapuleada, inclusive por el Tribunal de Justicia de las Comunidades. En una jurisprudencia ya antigua, por ejemplo, (sentencia del asunto Rutili, 28 de octubre de 1975), el Tribunal precisó que «este concepto (el de la responsabilidad de los Estados en materia de orden público interno) debe entenderse estrictamente, de modo que su alcance no podrá ser determinado unilateralmente por cada uno de los Estados miembros, sin control de las instituciones de la Comunidad ...», un control que viene inspirado en sí mismo por el deseo de salvaguardar los principios del Derecho comunitario. En el asunto de las manifestaciones agrarias de 1993-95 precisamente disponemos ahora de la sentencia, emitida por el Tribunal de Justicia el 9 de diciembre de 1997, la cual va en el mismo sentido y justifica todas las pretensiones de la Comisión. Los argumentos franceses, que se basaban en la responsabilidad nacional en materia de orden público, fueron echados por tierra por el Tribunal. Citemos, entre otros, un pasaje de la sentencia: «los Estados miembros, que siguen siendo los únicos competentes para el mantenimiento del orden público y la protección de la seguridad interior, gozan ciertamente de un margen de apreciación para determinar cuáles son, en una situación dada, las medidas más idóneas para eliminar los obstáculos a la importación de los productos. Por tanto, no corresponde a las Instituciones comunitarias sustituir a los Estados miembros para dictarles las medidas que deben adoptar y aplicar efectivamente para garantizar la libre circulación de las mercancías en su territorio. No obstante, incumbe al Tribunal de Justicia, teniendo en cuenta las referidas facultades de apreciación, comprobar, en los casos que le sean sometidos, si el Estado miembro de que se trate ha adoptado medidas adecuadas para garantizar la libre circulación de mercancías ». Dicho de otro modo, el Estado nacional es totalmente responsable de su orden público, pero esta competencia está sometida a los principios comunitarios a los que no puede contradecir y que, por el contrario, debe apoyar. Esta postura del Tribunal, y de las instituciones europeas en general, arroja una luz muy interesante sobre el debate acerca de la ratificación del Tratado de Amsterdam. En efecto, los partidarios de este Tratado pretenden que no sería grave abandonar nuestros controles de personas en las fronteras con nuestros vecinos, y que tampoco sería grave comunitarizar toda nuestra política de inmigración, ya que el artículo 64 del TCE proporcionaría una cláusula de salvaguarda garantizando que «el presente título se entenderá sin perjuicio del ejercicio de las responsabilidades que incumben a los Estados miembros en materia de mantenimiento del orden público y salvaguardia de la seguridad interior ». Ya se ve para qué sirve realmente dicha «salvaguardia ». Se trata de una engañifa destinada a distraer la atención del ciudadano haciéndole creer que su Estado nacional mantiene sus poderes, cuando éstos le son progresivamente retirados por el sistema antidemocrático de la jurisprudencia del Tribunal de Justicia. En este caso, si Francia, después de haber ratificado el Tratado de Amsterdam, quisiera un día restablecer los controles de personas en sus fronteras con motivo de un peligro creciente para su orden público, la Comisión respondería que nuestro país tendría que hallar el medio de mantener su orden interno protegiendo el principio comunitario fundamental de la libre circulación de personas. Se nos emplazaría a obedecer a esta exhortación, so pena de ser llevados ante el Tribunal de Justicia, cuya decisión final sería conocida de antemano. Lo que el Consejo quiere aprobar hoy con este proyecto de reglamento, y lo que se quiere hacer aprobar en el Tratado de Amsterdam, es el crimen más abominable que se pueda cometer contra un pueblo: impedirle que se defienda cuando se le agrede. Blak, Iversen y Kirsten Jensen Los socialdemócratas daneses hemos votado en el día de hoy a favor del establecimiento de un mecanismo de intervención que se ocupe de la eliminación de determinados obstáculos a los intercambios. La propuesta inicial de la Comisión era absolutamente inaceptable pues la Comisión adquiría un poder demasiado grande para intervenir en conflictos profesionales y porque la propuesta podía socavar derechos fundamentales tales como el derecho a la huelga. La nueva propuesta, a favor de la que hemos votado, es totalmente diferente. La Comisión ya no tiene poder para exigir que un Estado miembro intervenga en huelgas nacionales. La nueva propuesta sólo obliga a los Estados miembros a mantener informada a la Comisión sobre eventuales obstáculos a los intercambios y sobre el modo en que piensan eliminarlos. También se ha introducido una disposición por la que se garantiza el derecho a la huelga. Por ello hemos elegido apoyar al señor ponente, quien ha recomendado el apoyo de la propuesta de la Comisión en su forma actual. Eriksson, Seppänen, Sjöstedt y Svensson Hemos votado en contra del informe por las siguientes razones: se corre el riesgo de que una decisión viole los derechos sindicales fundamentales; -desde un punto de vista legislativo, es inadecuado equiparar las mercancías con las personas en las disposiciones acerca de la libre circulación; -la Comisión no debe conceder las competencias que se proponen, ya que su atribución debe tener lugar en los tribunales o en negociaciones en torno al contenido del Tratado. La Comisión no ha de tener derecho a actuar en cuestiones que comporten una delimitación entre el Derecho nacional y el Derecho de la Unión. Hager, Kronberger, Linser, Lukas y Raschhofer Los diputados liberales no han votado las enmiendas 1-15. Aunque el contenido de las mismas es correcto, no consideran correcto unir los legítimos objetivos de la libertad de circulación de los trabajadores con la adopción de un reglamento sobre la introducción de un mecanismo de intervención de la Comisión para combatir los obstáculos al comercio. El tema de la libre circulación de los trabajadores debe ser objeto de un informe aparte. Lindqvist Este informe se ha presentado con una urgencia injustificada y se ha sometido a examen durante este período parcial de sesiones como si se tratara de un informe extraordinario, habiéndose notificado con un plazo muy breve de antelación. La elaboración del informe no ha sido correcta, por lo que éste resulta inaceptable a pesar de que se haya mitigado la propuesta original, que era aún peor. Se limita el derecho de huelga, se recortan los derechos laborales y se dejan de lado las legislaciones nacionales y los convenios colectivos. Es necesario rechazar el presente informe. Murphy El Partido Laborista del Parlamento Europeo apoya el informe Skinner sobre la propuesta de reglamento del Consejo (CE) por el que se establece un mecanismo de intervención de la Comisión para la eliminación de determinados obstáculos a los intercambios (COM(97)0619). Básicamente, se trata de la libre circulación de mercancías en el mercado único europeo, y no de la libre circulación de las personas. No obstante, dada su importancia, el Partido Laborista del Parlamento Europeo ha apoyado una referencia a la libre circulación de las personas en el considerando del informe. Palm Este informe aborda las posibilidades de intervención cuando se obstaculiza la libre circulación de mercancías «por causas de carácter específico». De por sí, este informe no se coloca por encima del derecho de huelga, pero sí puede tener serias consecuencias de cara a las actividades de las organizaciones sindicales. Por ejemplo, esta propuesta exige de los Estados miembros medidas a largo plazo para que eliminen este tipo de obstáculos, lo cual implica que los Estados dejarán de ser neutrales en caso de que se produzcan conflictos laborales. Además, la propuesta puede tener como consecuencia que los Estados miembros actúen de una manera que, de acuerdo con el Sindicato de transportes de Suecia, aliente acciones encaminadas a desbaratar las huelgas en caso de conflicto laboral. Por todo lo anteriormente expuesto, he votado en contra de este informe. Theonas La UE, desde que estableció el mercado interior único y entra ya en la recta final para la aplicación de Euro, intenta ahora blindar su política mediante medidas que la aseguren frente a las reacciones de los ciudadanos europeos y de sus disputas. En nombre de la aplicación sin estorbos del principio de libre circulación de las mercancías, intenta, mediante la propuesta de reglamento que se debate, socavar los derechos sociales más fundamentales. El pretexto que siempre se utilizaba, la famosa «barrera de las comunicaciones», lo adopta una vez más para la restricción asfixiante de los derechos democráticos, sociales e individuales de los ciudadanos europeos. Mediante la primera propuesta, que era indicativa de los puntos de vista que prevalecen en la Comisión -el órgano de la UE de carácter por excelencia «federal» y con grandes competencias ejecutivas-, se daba el derecho a los particulares, previa decisión de la Comisión, de recurrir de forma individual en los tribunales nacionales y de solicitar la adopción de medidas provisionales, la adjudicación de indemnizaciones u la imposición de penas económicas. Al mismo tiempo, y para «evitar la extensión de las perturbaciones», el Estado miembro en cuyo suelo se producen las movilizaciones se transforma en policía, en órgano ejecutivo con la obligación de tomar a tiempo las medidas represivas «necesarias» para «levantar los obstáculos», porque de no ser así se precipita la espada de Damocles de la remisión al Tribunal de Justicia. Los trabajadores se encontrarían ante un doble frente. El del poder estatal nacional y el de los «Particulares afectados». Con el acuerdo político logrado en el Consejo se produjo cierta mejora en el texto inicial, ya que desaparece el derecho de ejercer recursos individuales al fundamento de una decisión de la Comisión y a la lógica de las medidas de garantía. Sin embargo, la presión, política y jurídica, al Estado miembro interesado para el levantamiento de los «obstáculos» sigue estando en vigor. A pesar de los cambios producidos, la propuesta de reglamento que se examina abre los utrículos de Eolo y amenaza con una herida decisiva al ejercicio de los derechos laborales colectivos. El derecho a la huelga, el de reunión, son seriamente socavados y se inaugura de forma oficial un nuevo período de su aplicación restringida. Es evidente que la Europa de los monopolios y de los banqueros no puede soportar las reivindicaciones de los agricultores griegos, franceses e italianos que se enfrentan a las consecuencias de la política antiagraria, de la UE y de los Estados miembros, las movilizaciones de los camioneros que reclaman un horario humano de trabajo y la supresión del dumping. La Europa de la libre circulación no puede resistir las movilizaciones de los trabajadores del mar que luchan contra la reducción de sus derechos laborales al nivel de modelos tercermundistas. Una vez más, la hipocresía supera todo límite. Por una parte invocan la famosa subsidiaridad, hacen declaraciones grandilocuentes, invocan los derechos individuales fundamentales y, al mismo tiempo, convierten a los estados en el cruel represor de las luchas laborales. Evidentemente, la distribución de competencias derivada de la famosa subsidiaridad otorga el papel de esquirol a los Estados miembros. También existen dudas razonables sobre el papel que representará el Sistema de Informaciones Sengen en dicha materia, puesto que esconde el peligro de que todos los que participen de forma activa en las movilizaciones sean incluidos en las listas de los «sospechosos» de perturbación del orden público. El paso para restablecer el concepto del «enemigo interno» no está lejos y se ve facilitado por el concepto sólido pero impreciso de la «lucha contra el terrorismo» que parece surgir como uno de los principales ámbitos de acción de la Europol. Votamos en contra del informe de la forma más categórica. Se trata de un tema que no es susceptible de enmiendas e intervenciones correctoras. Pero también en dicho tema no es fortuito que algunas enmiendas de la Comisión de Asuntos Sociales que intentaban introducir alguna válvula de seguridad sobre el derecho de reunión y la estimación de la legalidad, desde un punto de vista jurídico, bajo el prisma exclusivamente del derecho laboral nacional, no se incluyeron en el informe. Por nuestra parte, hacemos un llamamiento a los trabajadores de Europa a que, dentro de su lucha, incapaciten dicha clase de disposiciones y a que luchen por la consolidación y la ampliación de sus derechos. Nosotros caminaremos a su lado. Titley Me complace votar a favor de este informe de mi colega del Partido Laborista Peter Skinner. Después de las huelgas de camioneros franceses de estos últimos años, que tanto perjudicaron a empresas inocentes de otros países y a los conductores autónomos, el informe propone medidas sensatas para limitar los problemas de este tipo en el futuro. Respaldo el llamamiento en favor del rápido restablecimiento de la libre circulación de mercancías en aquellos casos en que ésta se ve impedida con el fin de perturbar gravemente el funcionamiento del mercado interior. Existe un equilibrio difícil de alcanzar entre las demandas competidoras de los derechos de los sindicatos a protestar pacíficamente en su propio país, por un lado, y la necesidad de permitir que el comercio continúe en el mercado interior con el que todos nuestros gobiernos se han comprometido hace ya mucho tiempo. Las disputas nacionales, como los recientes bloqueos de los puertos en Francia, deben ser resueltas por las partes interesadas del país en cuestión. El resto de nosotros debemos poder proseguir con nuestros asuntos. Un sistema de alerta rápida de posibles obstáculos al libre comercio entre los gobiernos y la Comisión sería de utilidad. Debe exigirse a los gobiernos garantías de que los ciudadanos y las empresas extranjeros pueden proseguir con sus actividades legítimas cuando una disputa local no tenga nada que ver con ellos. Espero que el enfoque equilibrado del presente informe permita que las disputas sean solucionadas en cualquier país de la UE y que el resto de la UE pueda continuar con sus actividades de una manera justa y libre. Wibe He votado en contra del informe por los siguientes motivos: En primer lugar, se dice precisamente que en la reglamentación no se puede estipular el contenido de las libertades y los derechos de los ciudadanos. En segundo lugar, todas las medidas en este ámbito corren el riesgo de limitar los derechos en caso de conflicto, ya que todas las acciones constitucionales y legales en el sector del transporte constituyen obstáculos para la libre circulación de mercancías. En tercer lugar, la propuesta no hace ninguna distinción entre acciones legales y acciones ilegales. En cuarto lugar, la propuesta exige de los Estados miembros medidas a largo plazo para que eliminen este tipo de obstáculos, lo cual implica que los Estados dejarán de ser neutrales en caso de que se produzcan conflictos laborales. En quinto lugar, la propuesta tiene como consecuencia que los Estados miembros actúen de una manera que facilite la incorporación de trabajadores de otros países, lo cual contribuye a desbaratar las huelgas en caso de conflicto laboral. El artículo 2.1 de la Constitución sueca garantiza a los ciudadanos suecos las libertades y los derechos fundamentales. El artículo 2.17 de la Constitución sueca establece que «tanto las asociaciones de trabajadores y empresarios como las patronales tienen derecho a emprender acciones de lucha sindical siempre y cuando no contravengan la Ley o los convenios». Sobre el informe Chanterie (A4-0378/98) Dell'Alba Señor Presidente, me expreso aquí por medio de esta explicación de voto porque deseo que se haga constar en acta mi voto sobre el informe del Sr. Chanterie, voto que he emitido de forma diferente al resto de mi grupo. Estoy muy orgulloso de haberlo hecho, sobre todo en lo que se refiere al apartado 7. Acojo con satisfacción la aprobación de este texto y pienso que el Parlamento ha hecho muy bien en solicitar, con una mayoría tan amplia, a la espera de la Unión Europea ponga en práctica las medidas de plena armonización que propugnamos, que se modifique el primer apartado del artículo 6 de la directiva existente «de tal manera que los Estados miembros estén sujetos a la obligación de reconocer efectivamente los registros realizados o las autorizaciones concedidas por otro Estado miembro» en el ámbito de la medicina homeopática. Pienso que el voto de mi grupo, que no ha seguido esta recomendación, no era apropiado. Por ello he votado junto con la mayoría de este Parlamento y deseaba manifestarlo a fin de que se pueda hacer constar en el Acta. Me alegro de todo corazón de esta votación del informe Chanterie, muy importante para el futuro de la medicina homeopática. Deprez Es obligado señalar que, seis años después de la aprobación de las dos directivas de 1992 que introducían disposiciones complementarias a las directivas de 1965, 1975 y 1981 sobre medicamentos homeopáticos, sigue habiendo distorsiones de la competencia y perturbaciones del mercado en este sector de actividad. Por otro lado, cuatro Estados miembros han sido llevados ante el Tribunal de Justicia por la falta de transposición o la transposición parcial a su Derecho nacional de las dos directivas mencionadas. Al mismo tiempo, más de un europeo de cada cinco recurre ahora a la homeopatía. Las cosas, seguramente, se han dilatado demasiado. Es tanto más necesario dar una respuesta rápida a la situación denunciada cuanto que los fabricantes de medicamentos homeopáticos suelen ser pequeñas y medianas empresas que sufren la obligación que se les sigue imponiendo de facto de registrar sus productos separadamente en cada uno de los Estados miembros. Es la razón por la que apoyo la propuesta formulada por nuestro ponente de modificar la legislación comunitaria de tal manera que los Estados miembros estén sujetos a la obligación de reconocer - bajo condiciones específicas aún por determinar- los registros realizados o las autorizaciones concedidas por otros Estados miembros. Una modificación así de la legislación en vigor supone, evidentemente, que todos los Estados miembros satisfagan las normas de salud y seguridad más estrictas en cuanto a autorizaciones y registros nacionales de los productos homeopáticos, pues en ningún Estado miembro la liberalización efectiva del mercado de estos productos puede traducirse en una reducción del nivel de protección sanitaria de la población. Lindqvist El interés por los productos homeopáticos y su consumo van en aumento. Para los consumidores, es importante que se reconozcan los productos médicos y las medicinas homeopáticos como medicamentos. Es importante hacer una valoración en este sentido para impedir injerencias en materia de seguridad. Los ciudadanos han de poder adquirir y utilizar productos homeopáticos con la seguridad de que éstos no resultan perjudiciales para la salud. Desde el punto de vista de los consumidores, es deseable ofrecer una mayor claridad y una mejor especificación de los productos que se consumen. Por consiguiente, es deseable también un mayor reconocimiento recíproco de los productos homeopáticos. Al mismo tiempo, existen diversos motivos de carácter nacional para explicar la diversidad en las legislaciones de los Estados miembros en este ámbito. La deficiente coordinación de la directiva actualmente en vigor es una muestra de esta circunstancia. Sin embargo, un mayor reconocimiento recíproco exige que cada uno de los Estados miembros reconozca los criterios que utilizan los demás países para registrar estos productos. Por lo tanto, se deben hacer públicos en primer lugar estos requisitos y motivos para permitir una equiparación al respecto. Así pues, cada país debe considerar si desea reconocer los productos homeopáticos de los demás Estados miembros. A la espera de estas medidas, no hay ninguna razón para obligar a los países de la UE a reconocer productos que ya han sido aprobados en otro Estados miembros. Palm Entre otras cuestiones, este informe considera que la expresión «medicamento homeopático sin indicaciones terapéuticas aprobadas», que se debe añadir obligatoriamente en las etiquetas de los productos homeopáticos, tiene una connotación peyorativa y resulta discriminatoria. Por esta razón, se desea remplazar el mencionado texto por la expresión «administración con arreglo a la farmacología homeopática clínica». Además, se pretende obligar a todos los Estados miembros a aceptar el reconocimiento de medicamentos homeopáticos realizados en otros Estados miembros, así como a derogar la prohibición de utilizar nombres imaginativos para denominar productos homeopáticos. En mi opinión, estas medidas pueden resultar perjudiciales. El hecho de que en la venta de productos homeopáticos se aplique con bastante rigor la reglamentación, por ejemplo, en lo relativo a los nombres y a los textos de advertencia, se justifica con que, de esta manera, no se induce a los consumidores a engaño en el sentido de que el preparado puede curar enfermedades graves. Especialmente en países donde las visitas médicas tienen un precio elevado, se corre el riesgo de incitar a la población a consumir productos «curatodo» en lugar de acudir a una consulta médica para someterse a pruebas y obtener el medicamento adecuado. En este sentido, el nombre del preparado cumple una función de gran importancia desde un punto de vista psicológico. La homeopatía es buena como un complemento a la medicina tradicional, pero no debemos llegar a una situación en la que los ciudadanos sustituyan la consulta del médico por un preparado homeopático. Wibe No puedo votar a favor de este informe, ya que éste busca, en muchos sentidos, la manera de restar importancia a la práctica médica establecida en favor de preparados y curas homeopáticas, más o menos dudosas. Así, por ejemplo, en el apartado 17 se pretende modificar el texto comúnmente aceptado, de acuerdo con el cual no se ha podido demostrar que los productos homeopáticos actuales tengan ningún efecto (positivo), por otro completamente ininteligible como «producto homeopático sin pretensiones alopáticas». Además, en la letra O se afirma «que el uso obligatorio de la denominación científica en las etiquetas... favorece la imprecisión». En reducidas cuentas, considero que el informe actual siente una atracción demasiado poderosa por los aspectos poco científicos, lo cual no beneficia a largo plazo el desarrollo de la medicina ni la atención sanitaria de las personas. Sobre el informe thyssen (A4-0359/98) Blokland Apoyo de todo corazón el informe de la Sra. Thyssen. Se subraya acertadamente la importancia de una buena evaluación externa de las actividades de la Comisión. En el informe ampliado de la Comisión a menudo no está claramente precisado cuáles son los resultados obtenidos. En diversos puntos, el valor añadido de la intervención comunitaria se queda en agua de borrajas. La Comisión Europea tiene la obligación de poner en práctica el principio de subsidiariedad. Si no hay valor añadido, la intervención comunitaria carece de legitimidad. Es preciso obrar razonablemente para poner punto final. En pocas palabras: la Comisión debe actuar menos y mejor. El punto 20 de la resolución pone el dedo en la llaga sobre la falta de integración de la política de medio ambiente en la política de las PYME. Sobre la relación entre la política de las PYME y la gestión del medio ambiente el Consejo informal de Amsterdam, celebrado a mediados de abril de 1997, llegó a la conclusión de que las PYME, además de fomentar el empleo, contribuyen de modo significativo a la conservación del medio ambiente. Tengo la impresión de que la Comisión no se toma demasiado en serio las obligaciones que le atribuye el Tratado en la materia. En el sector de la tecnología del medio ambiente hay planteado un reto muy prometedor, tanto en lo que respecta al crecimiento del empleo como a la reducción de los problemas ambientales. Espero que el próximo informe de coordinación de la Comisión Europea gane sustancialmente en comprensión. Deprez Todo el mundo reconoce el papel motor de las pequeñas y medianas empresas en la vitalidad de una economía moderna y en la creación neta de puestos de trabajo. Se puede elogiar, con justicia, la magnitud del trabajo efectuado estos últimos años por las distintas instituciones de la Unión para fomentar un mayor desarrollo de las pequeñas y medianas empresas. Sin embargo, cabe señalar que numerosas empresas de este tipo mantienen aún una actitud de desconfianza ante la Unión Europea. Y ello, entre otras cosas, porque -como ya hemos deplorado en varias ocasiones en esta Asamblea- estas empresas no están asociadas al proceso europeo de diálogo social. Otra razón de la desconfianza de las pequeñas y medianas empresas hacia las instituciones europeas estriba en la complejidad de una legislación que a menudo da la impresión de entremezclarse con las disposiciones nacionales para constituir un encaje de bolillos impermeable a toda comprensión. Comparto, con nuestra ponente, la convicción de que una mayor claridad y precisión en las comunicaciones de la Comisión relativas a las PYME, en cuanto a sus verdaderos poderes en la materia, favorecería una comprensión más rápida por parte de los gerentes de empresas interesados. Otro elemento que pone de relieve nuestra ponente y que ha llamado mi atención es la ausencia de datos exactos sobre la participación real de las pequeñas y medianas empresas en virtud de los Fondos estructurales. Esta ausencia de aparato estadístico en un campo tan importante parece una contradicción, dado que los Fondos estructurales representan la tercera parte de los gastos comunitarios y que, como ya he dicho, todo el mundo coincide en reconocer el papel decisivo de las PYME en una economía moderna y en la generación de empleo. Por último, me parece indispensable dedicar una continua atención a los medios para desarrollar sinergias entre las PYME en todos los ámbitos de su actividad en los que sean posibles las economías de escala: administración, investigación y desarrollo, formación, estudios de mercado, etc. Wibe El informe recoge numerosas propuestas favorables. Sin embargo, considero que se detalla excesivamente la actividad reguladora con la incorporación en el informe de las propuestas del Sr. Piquet acerca de un «certificado de calidad europeo para las pequeñas y medianas empresas» que, por si fuera poco, incluirá «criterios idénticos para todos los Estados miembros». En los distintos países existen ya certificados de calidad a los que pueden acogerse las pequeñas y medianas empresas. Creo que todos los intentos por introducir un certificado europeo de este tipo no acabarán ocasionando más que un mayor grado de burocracia. El Presidente El tiempo para las votaciones ha finalizado. Interrupción del periodo de sesiones El Presidente Declaro interrumpido el período de sesiones del Parlamento Europeo. (Se levanta la sesión a las 12.40 horas)

Chasse illégale aux oiseaux à Malte (débat) La Présidente L'ordre du jour appelle la question orale (Ο-0013/2007 - Β6-0015/2007) posée par M. Libicki, au nom de la commission des pétitions, à la Commission, sur la chasse illégale aux oiseaux à Malte. Marcin Libicki auteur. - (PL) Madame la Présidente, je suis président de la commission des pétitions. Depuis quelque temps maintenant, cette commission s'intéresse à la question de la chasse illégale aux oiseaux à Malte. Nous avons reçu une pétition signée par une série d'associations de protection des oiseaux accompagnée du certificat d'adhésion de plusieurs centaines de milliers de personnes. Cette activité de chasse est répréhensible pour trois raisons. Premièrement, elle a lieu au printemps. Deuxièmement, elle recourt à des pièges. Troisièmement, elle se déroule en mer sur des bateaux à moteur. La chasse fait l'objet d'une forte opposition et la commission des pétitions a récemment reçu deux épais volumes détaillant les derniers cas de violation des principes selon lesquels cette chasse est censée se dérouler. Comme vous pouvez le voir, un balbuzard pêcheur est représenté sur la couverture. Le balbuzard pêcheur est une espèce menacée en Europe, or il est chassé et tué à Malte. Il convient de garder à l'esprit que les expéditions de chasse décrites ont pour seule cible les oiseaux migrateurs. C'est parce qu'aucun oiseau ne reste longtemps à Malte. Il s'agit uniquement d'oiseaux parcourant d'énormes distances, souvent entre l'Afrique du Sud et le nord de l'Europe ou vice-versa. Ils font une brève escale à Malte, pour tomber en fin de compte entre les mains des chasseurs. Mesdames et Messieurs, nous sommes certains que la plupart des habitants de Malte sont opposés à cette chasse. La commission des pétitions a envoyé une mission d'enquête factuelle sur place l'année dernière pour dresser un bilan de la situation. Notre impression est que seule une faible proportion de la population est impliquée dans la chasse. Mais ces personnes appartiennent à de nombreux partis politiques différents et reçoivent donc le soutien de diverses personnes politiques des deux bords. Cela signifie que même si l'association de chasseurs n'est que minoritaire, sa position est forte, parce qu'elle sait qu'elle recevra le soutien de tous les partis politiques. En d'autres termes, les partis sont prêts à soutenir les chasseurs résolus à tuer des oiseaux. Nous avons récemment appris que le gouvernement désirait à présent autoriser à nouveau la chasse au printemps. Ce sont les chasses de printemps qui ont l'effet le plus dévastateur sur la population des oiseaux de Malte, et en réalité sur la population ornithologique de l'Europe entière, parce que, comme je l'ai dit tout à l'heure, ce sont les oiseaux migrateurs qui sont concernés. Les répercussions se font sentir sur les populations d'oiseaux de l'ensemble du continent. Malte est en réalité la moins affectée, car elle n'abrite aucune population indigène d'oiseaux sur son territoire. En conséquence, j'ai posé la question suivante à la Commission européenne: malgré le lancement des procédures en infraction à son encontre par la Commission et les recommandations formulées par la commission des pétitions à la suite de la mission d'enquête du mois de mai dernier, le gouvernement maltais s'apprête à autoriser la chasse aux oiseaux sauvages au cours du printemps 2007, comme il l'a fait chaque année depuis son adhésion à l'UE en 2004. La question est la suivante: quelles mesures urgentes la Commission européenne compte-t-elle prendre pour persuader les autorités maltaises d'interdire effectivement la pratique de la chasse aux oiseaux sauvages lors de la saison migratoire de printemps? Il convient de rappeler que de nombreux oiseaux chassés, y compris des oiseaux de proie tels que le balbuzard pêcheur, sont des espèces menacées. Comment la Commission compte-elle contraindre le gouvernement maltais à tenir ses engagements? Comment compte-t-elle assurer l'adoption et l'application correcte de la directive sur les oiseaux à Malte? J'attends impatiemment votre réponse, Monsieur le Commissaire, tout comme la commission des pétitions et l'Assemblée ici présente. Stavros Dimas membre de la Commission. - (EL) Madame la Présidente, permettez-moi de remercier M. Libicki de me donner l'occasion de formuler la position de la Commission sur la chasse aux oiseaux à Malte. C'est une question de respect du droit communautaire. L'annexe II de la directive concernant la conservation des oiseaux sauvage interdit clairement la chasse aux oiseaux migrateurs retournant dans leurs aires de reproduction traditionnelles. Comme l'a également déclaré M. Libicki, cette chasse printanière est la pire. L'article 9 de la directive prévoit des dérogations possibles pour les États membres. Mais cette possibilité ne s'applique que dans des circonstances exceptionnelles et doit être compatible avec les critères très stricts définis dans l'article en question, la dérogation n'étant permise qu'en l'absence d'autre solution satisfaisante. En 2004, le gouvernement maltais a décidé d'exercer ce droit et a demandé une dérogation autorisant la chasse de la caille et de la tourterelle pendant leur migration printanière. Or, d'après les informations fournies à la Commission par les autorités maltaises, il semble que la dérogation en question ne respecte pas les conditions préalables inscrites dans la directive sur les oiseaux. Plus grave, les autorités maltaises n'ont pas été en mesure de prouver qu'il n'y avait pas d'autre solution satisfaisante ou que le déroulement de la chasse printanière se faisait sous stricte surveillance. Pour ces raisons, la Commission est arrivée à la conclusion que la dérogation pour l'année 2004 était en infraction avec les articles 7 et 9 de la directive sur les oiseaux. En juillet 2006, elle a lancé des procédures en infraction en vertu de l'article 226 du traité; la Commission n'a pas encore reçu de réponse officielle des autorités maltaises. La question au débat concerne la dérogation demandée pour l'année 2004. Mais la Commission sait que Malte a autorisé la chasse printanière en 2005 et en 2006, et il semblerait que ce soit le cas cette année aussi, en 2007. Le maintien de la chasse printanière pendant toutes ces années, en violation de la législation, constitue un exemple systématique de la mauvaise application de la directive sur les oiseaux. Pour cette raison, dans le but d'élargir l'étendue des procédures en infraction en cours, nous avons l'intention d'envoyer aux autorités maltaises une lettre d'avertissement supplémentaire à propos de ce qui est couramment pratiqué par les autorités maltaises depuis 2004. La Commission doit rendre sa décision lors de sa réunion du 21 mars. Si Malte ne respecte pas la directive sur les oiseaux, la Commission ira jusqu'au bout des procédures en infraction engagées. Mais nous n'en sommes pas encore là, et je continue à espérer que les autorités maltaises se conformeront à la législation communautaire. La Commission prend et continuera à prendre- dans les limites de ses compétences- les mesures nécessaires pour que Malte, ou tout autre État membre, respecte la directive sur les oiseaux. Simon Busuttil au nom du groupe PPE-DE. - (MT) Permettez-moi de commencer par rappeler à toutes les personnes ici présentes, et en particulier au commissaire, qu'au cours des négociations entre Malte et l'Union européenne, la Commission européenne a indiqué par écrit qu'après son adhésion à l'Union européenne, Malte aurait recours à une dérogation pour autoriser la chasse printanière. En fait, j'ai ici entre les mains le document daté du 27 septembre le prévoyant. La Commission sait parfaitement que les négociations avec Malte n'ont pas été faciles, parce que la décision à propos de l'adhésion de Malte concernait le pays tout entier; pourtant, même ainsi, Malte n'a pas cherché à exercer ce droit sur un caprice. En conséquence, je ne peux pas concevoir que le commissaire vienne dire ici, à la première demande de dérogation introduite par Malte, "non, vous ne pouvez pas l'utiliser". Comment la Commission peut-elle accepter par écrit le recours à une dérogation pendant les négociations d'adhésion pour ensuite refuser son utilisation? En outre, comment la Commission peut-elle dire qu'il existe des alternatives à la chasse printanière? Pourquoi ne l'a-t-elle pas dit pendant les négociations? Ce sont les réponses que nous attendons de vous, Monsieur le Commissaire. Je suis tout à fait d'accord avec vous sur le fait que cette dérogation ne laisse pas aux chasseurs la liberté totale, et je voudrais vous présenter quelques mesures prises par Malte vis-à-vis des chasseurs ne respectant pas les règles. Premièrement, la chasse printanière ne concerne que deux espèces. Avant l'adhésion de Malte, elle en concernait 32. Nous avons réduit de 30 le nombre d'espèces concernées par cette chasse. Deuxièmement, la saison de la chasse printanière a été réduite de 18 jours. Troisièmement, les sanctions contre les contrevenants ont été durcies: amende de 14 000 €, deux ans d'emprisonnement et la suspension définitive des licences de chasse pour les récidivistes. En d'autres termes, à la deuxième infraction, ils ont un carton rouge et sont exclus. J'espère que la Commission reconnaît qu'il y a des avancées positives. Malheureusement, le commissaire n'y a pas fait référence. Condamnons donc le détournement des règles, mais ne mettons pas les personnes qui les respectent dans le même camp que celles qui ne le font pas. C'est pourquoi je m'oppose à ceux qui, à l'autre extrême, aimerait interdire purement et simplement la chasse. En outre, et ce sera ma conclusion, la Commission doit veiller, en dépit de l'intense pression politique, à ne pas passer outre ce qui avait été convenu au cours des négociations d'adhésion. Anne Van Lancker au nom du groupe PSE. - (NL) Monsieur le Commissaire, en tant que membre socialiste belge du Parlement européen, le fait de participer au débat de ce soir représente beaucoup pour moi, notamment parce qu'il se tient à la suite d'une pétition déposée par l'Association royale belge de protection des oiseaux qui a récolté plus de 200 000 signatures à propos de la chasse des oiseaux à Malte. Il s'agit réellement d'un problème international. À Malte, des milliers d'oiseaux migrateurs sont tués ou capturés chaque année. C'est une très mauvaise chose, puisque Malte est un des derniers endroits où les oiseaux migrateurs peuvent faire escale lorsqu'ils traversent la Méditerranée. Après tout, à quoi bon investir de l'argent et de l'énergie dans des mesures de protection au titre de la directive sur les oiseaux et sur l'habitat si ces mêmes oiseaux sont tués pendant leur passage dans d'autres pays? Je dirais à mes collègues maltais que s'il est vrai que Malte prévoit une série de mesures transitoires à l'horizon 2008 dans son traité d'adhésion, ces mesures ne s'appliquent qu'à la capture d'oiseaux dans le but de les élever pour préserver les espèces. Cela équivaut, en d'autres termes, à des mesures de protection des animaux. La mesure transitoire n'autorise en aucun cas la chasse printanière des oiseaux migrateurs. Dans sa notification, la Commission a indiqué clairement que, dans ce cas, Malte foulait au pied la directive sur les oiseaux et qu'elle ne pouvait faire l'objet d'exceptions. En outre, le rapport de juin 2006 de M. Libicki sur la mission d'inspection de la commission des pétitions dénonce la manière dont les oiseaux migrateurs sont chassés à grande échelle et conclut que la dérogation vis-à-vis de la directive oiseaux que Malte a décidé de sa propre initiative devait prendre fin. Je pense par conséquent qu'il est de la plus haute importance que cette Assemblée soutienne la Commission dans la procédure et qu'elle convainque Malte de respecter la directive sur les oiseaux et donc qu'elle n'autorise pas la chasse des oiseaux migrateurs ce printemps. Cette affaire pourrait en outre s'avérer vitale au cas où la directive sur les oiseaux n'était pas respectée ailleurs dans l'Union européenne. David Hammerstein Mintz au nom du groupe des Verts/ALE. - (ES) Madame la Présidente, la question qui fait l'objet de ce débat est très importante en termes de protection de l'environnement, mais également du point de vue de l'application correcte du droit communautaire. Le printemps est presque là et la chasse continue à Malte. Des chasseurs illégaux ont pris le contrôle d'une portion importante du territoire national. La directive sur les oiseaux sauvages est violée de manière flagrante, tandis que les autorités maltaises restent entièrement passives. Les chasseurs, protégés par le gouvernement, ont même recours à la violence. Trois journalistes maltais ont été hospitalisés après avoir été brutalement attaqués par des chasseurs alors qu'ils faisaient simplement leur travail aux côtés de personnes protestant contre cette pratique illégale. Mais la majorité des Maltais est opposée à la chasse printanière. Une récente enquête révèle que plus de 80% des Maltais sont contre cette pratique illégale. Même les propriétaires d'hôtels et de restaurants sont contre, parce qu'ils estiment que c'est mauvais pour le tourisme et l'économie. Pourquoi le gouvernement maltais est-il déterminé à protéger cette pratique illégale et barbare? Seul le parti maltais Démocratie alternative- les Verts- défend le droit communautaire à Malte. Le gouvernement maltais fait preuve d'une absence totale et scandaleuse de respect du traité UE qu'il a récemment signé, juste avant l'adhésion de Malte à l'Union européenne. Comment est-ce possible? Nous demandons à la Commission d'agir avec davantage de fermeté face à cette mise en cause du droit communautaire. David Casa (MT) La résolution qui nous est présentée aujourd'hui risque de créer un précédent très grave et très dangereux. Elle suggère la violation d'un accord déjà approuvé par l'Union européenne, le présent Parlement ainsi que par le peuple maltais qui s'est prononcé en sa faveur par scrutin et par référendum. Les implications de cette résolution dépassent la question du soutien ou de l'opposition à la chasse pour la raison suivante: si elle est adoptée, nous enverrons à tous les Européens le signal que l'Union européenne ne respecte pas sa parole. Ce genre de résolution porte un coup à la crédibilité des institutions européennes. Quelle garantie le peuple maltais a-t-il que l'Union européenne respectera sa parole quant au reste des négociations? Quelle garantie les Européens ont-ils que l'Union européenne continuera à respecter les termes des négociations menées avec leur pays? Les groupes politiques du Parlement ont tout à fait le droit de défendre les points inscrits à leur ordre du jour. Mais ils doivent le faire dans le respect de paramètres corrects; aucun accord ne peut être rompu pour la simple raison que certaines personnes ont d'autres priorités politiques. S'il est une personne opposée à la chasse illégale, c'est bien moi. Je suis aussi le premier à condamner les actes violents survenus lors de la marche de protestation à Malte. Mais si vous voulez parler d'actes barbares commis dans des pays de l'Union européenne, il me suffit de mentionner ce qu'il se passe en Espagne et en Italie, d'autres États membres de l'Union européenne qui sont le théâtre de chasse illégale. Aussi, je dis que nous devons à tout prix lutter contre la chasse illégale dans l'Union européenne, mais faisons-le partout en Europe et pas uniquement à Malte. Les promesses qui nous ont été faites lors de négociations doivent rester valables, et j'invite instamment tous mes collègues, y compris ceux qui ne font pas partie du même groupe que moi, à s'engager à protéger ce qui appartient de plein droit au citoyen européen. Permettez-moi de citer mon collègue, M. Schultz, président du groupe socialiste au Parlement européen, qui a déclaré ce matin même, bien que dans un autre contexte, que nous devions honorer chacun des engagements que nous avons contractés. Cela doit également s'appliquer à Malte. Nous devons donc respecter ce qui a été convenu. Louis Grech (MT) Nous croyons que tous les gouvernements de l'Union, dont celui de Malte, ont l'obligation de garantir que les réglementations environnementales, y compris celles en matière de chasse, soient conformes aux directives de l'Union, aux traités d'adhésion et à tout autre traité ayant été signé. Nous reconnaissons aussi que le devoir des autorités est d'assurer que ces directives et ces lois soient respectées par tous, et nous ne pouvons en aucun cas excuser la pratique de la chasse illégale. À cette fin, un des amendements déposés par le groupe socialiste au Parlement européen demande l'adoption d'une approche plus transparente et propose que la Commission et le gouvernement maltais publient leurs positions techniques sur la question, et notamment le procès-verbal des décisions prises lors des réunions passées et à venir. Cela prend toute sa pertinence si l'on se rappelle qu'avant l'adhésion de Malte à l'Union européenne, le gouvernement maltais avait déclaré qu'il avait négocié avec la Commission européenne une dérogation à propos de la chasse printanière. Bien que d'autres puissances politiques et la population civile aient fait part de leur profonde inquiétude quant à l'interprétation que le gouvernement maltais pouvait donner à cette dérogation, la Commission européenne a choisi, pour des raisons qui lui sont propres, de garder le silence et d'adopter une position ambiguë. Malheureusement, cela n'a fait qu'ajouter de la confusion à cette question. S'il y avait eu, à ce moment-là, une plus grande transparence des deux côtés, cela aurait causé moins d'ambivalence et il y aurait eu moins de risque que la société maltaise ne fasse injustement l'objet de répercussions financières. C'est aussi une question de crédibilité. Joseph Muscat (MT) Il n'est jamais apparu aussi clairement que le gouvernement maltais a trompé les défenseurs de l'environnement, les chasseurs et les piégeurs, en essayant de donner l'impression, avant l'adhésion de Malte à l'Union européenne, qu'il avait réussi à satisfaire tout le monde. Les réglementations environnementales doivent être conformes aux directives. Cela est clair et voilà longtemps que nous insistons là-dessus. Je le répète: le gouvernement maltais a trompé la population. Toutefois, Mesdames et Messieurs les Commissaires, il convient de dire, avant que vous ne marquiez votre approbation, que vous avez aussi votre part de responsabilité. Avant que le référendum n'ait lieu, lorsque le gouvernement maltais clamait partout qu'un accord avait été trouvé à propos de la chasse printanière, vous avez choisi de garder le silence. Lorsque le parti travailliste, nous-mêmes et quelques défenseurs de l'environnement ainsi que des associations de chasse ont fait part de leur doute quant à ce prétendu accord, vous avez gardé le silence- alors que vous étiez nombreux à avoir été à Malte. C'est la moindre des choses que le gouvernement maltais et la Commission européenne publient à présent leurs positions techniques, parce qu'il ne suffit pas de déclarer simplement que tout ce qui a fait l'objet d'un débat a été rendu public. Nous avons beau chercher, certains documents restent introuvables à ce jour. Il existe des références à ces documents, mais autant chercher une aiguille dans une botte de foin. Ces documents doivent être accessibles à tous, et le procès-verbal de toutes les réunions, passées et futures, doit être publié, y compris celui de la récente réunion qui s'est tenue à Bruxelles d'où tout le monde est ressorti en criant victoire. C'est bien simple, je ne comprends pas comment le résultat d'une réunion peut satisfaire tout le monde. En fin de compte, si ces procès-verbaux ne sont pas publiés, ceux qui ont trompé la population continueront à le faire. John Attard-Montalto (MT) Aucun doute là-dessus, même maintenant, la Commission dit clairement qu'il y a violation du droit communautaire. Mes collègues de l'autre parti indiquent l'existence d'une lettre permettant au gouvernement d'avoir recours à une dérogation. Rien d'étonnant donc à ce que nous nagions tous un peu dans la confusion, face à notre incapacité à nous mettre d'accord sur les faits alors que nous ne sommes qu'une poignée de députés dans l'hémicycle. Comme l'ont fait remarquer mes deux collègues du groupe socialiste au Parlement européen, nous avons besoin d'une plus grande transparence ou, tout au moins, d'être d'accord sur les faits. Le problème est qu'en réalité la situation est confuse et ambiguë. Mais elle n'est pas accidentelle. Je crois plutôt qu'elle est restée confuse parce que, bien que la chasse soit une passion pour les chasseurs et les piégeurs et une mission pour BirdLife Malta, en fin de compte il s'agit d'une question politique. Il s'agit de savoir qui récoltera le scrutin des secteurs en mesure de faire basculer dans un sens ou dans un autre le résultat d'un référendum ou d'une élection générale. À l'instar de mes collègues qui se sont exprimés avant moi, je demande que les éléments contenus dans les accords conclus entre Malte et l'Europe soient publiés et expliqués aussi clairement que possible de telle sorte que toutes les parties impliquées soient au fait de la situation. En conclusion, je dirais que si nous ne pouvons même pas nous mettre d'accord sur les faits, il y a peu d'espoir que nous nous mettions d'accord sur une solution au problème. Stavros Dimas membre de la Commission. - (EL) Madame la Présidente, même si les votes ont des ailes et qu'ils volent d'un parti à l'autre, je suis plus intéressé par la question de la chasse illégale que par celle des votes. Je pense qu'il est impossible que les honorables députés n'aient pas la réponse aux questions qu'ils ont déjà posées. Ils savent que tout ce qui a été convenu dans le cadre de l'intégration des pays candidats à l'Union européenne est du domaine public. Il n'y a pas d'accords secrets et je suis sûr que les honorables députés le savent parfaitement, parce qu'ils sont au Parlement européen depuis deux ans maintenant. En conséquence, je ne vois pas exactement quels sont ces documents secrets dont ils parlent. Il n'y a aucun mystère ici. Tout ce qui a été convenu est public. Pour Malte, il a été convenu qu'une période transitoire serait appliquée sur la question de la capture des oiseaux. Et il n'y a d'accord sur rien d'autre. En ce qui concerne les dérogations, tous les États membres ont le droit de demander une dérogation au titre de l'article 9. Malte peut elle aussi demander une dérogation au titre des dispositions de l'article 9. Malte n'a pas demandé de dérogation, elle se l'est simplement accordée; nous avons saisi la Cour de justice, et nous attendons la décision depuis juillet 2006. À ce jour, nous n'avons encore rien reçu. Madame la Présidente, la Commission se félicite de l'intervention active de la commission parlementaire des pétitions. La visite à Malte des membres de la commission des pétitions en mai 2006 a été fructueuse et le rapport de la visite confirme qu'en l'occurrence la Commission et le Parlement européen partagent le même avis. La Commission a entamé une procédure d'infraction parce que les autorités maltaises continuent à autoriser la chasse printanière, en infraction avec la législation communautaire. Il est clair que Malte est en infraction. Elle a commencé par autoriser la chasse pour la saison de 2004, puis de 2005 et de 2006, et selon toute vraisemblance, elle continue à l'autoriser cette année aussi. Pour la Commission, la priorité est d'éviter une infraction systématique et généralisée de la législation communautaire sur les oiseaux. C'est pourquoi, elle a l'intention- comme je l'ai dit tout à l'heure- d'étendre la procédure d'infraction lancée pour la saison 2004 aux infractions générales de Malte. De cette manière, nous serons en mesure de nous attaquer aux infractions existantes et d'en éviter de nouvelles; la Commission s'en chargera lors de sa réunion du 21 mars. En ce qui concerne la situation actuelle, une délégation de la Commission se rendra à Malte du 28 au 30 mars pour examiner l'affaire de plus près. Les autorités nationales compétentes seront invitées à fournir des explications et il leur sera dit clairement qu'elles doivent se conformer dans les plus brefs délais à la législation communautaire. Si les autorités maltaises restent sur leur position, la Commission passera à l'étape suivante de la procédure, c'est-à-dire qu'elle leur adressera un avis motivé, après quoi elle sera en mesure de porter directement l'affaire devant la Cour de justice. La procédure que la Commission peut suivre- dans n'importe quel cas, je ne parle pas uniquement de Malte- consiste à introduire, dans le cadre du renvoi principal, une action en cessation, dès qu'elle a adressé l'avis motivé conformément à l'article 228, invitant l'État membre à se mettre en conformité. La Cour peut introduire une action en cessation si elle trouve qu'il existe des éléments de preuve suffisants établissant l'existence d'un besoin urgent d'éviter des dommages irréparables consécutifs à une infraction flagrante du droit communautaire. Dans le cas de Malte, la Commission n'aurait pas été en mesure d'introduire une action en cessation avant d'avoir d'abord étendu- comme je l'ai indiqué tout à l'heure- l'affaire de 2004 aux années consécutives (2005, 2006 et, peut-être, 2007). La Cour aurait rejeté la requête, étant donné que le risque de dommages irréparables aurait déjà été dépassé. L'action en injonction serait restée lettre morte, étant donné qu'elle aurait uniquement concerné l'infraction de 2004. C'est précisément pour cette raison- d'un point de vue juridique et dans le but d'éviter d'autres infractions à l'avenir- que nous avons eu le sentiment qu'il fallait étendre la procédure actuelle à l'occasion de la réunion de la Commission du 21 mars. J'espère que la visite de hauts fonctionnaires de la DG Environnement persuadera les autorités maltaises à se mettre totalement en conformité avec les dispositions de la législation communautaire. La Présidente J'ai reçu sept propositions de résolution, déposées sur la base de l'article 108, paragraphe 5, du règlement. Le débat est clos. Le vote aura lieu demain, jeudi, à 12h30.

Protection des piétons : Engagement de l'industrie automobile européenne Le Président. L'ordre du jour appelle le rapport (A5-0154/2002) de Mme Hedkvist Petersen, au nom de la commission de la politique régionale, des transports et du tourisme, sur la communication de la Commission : Protection des piétons : engagements de l'industrie automobile européenne [COM(2001) 389 - C5-0537/2001 - 2001/2216(COS)]. Hedkvist Petersen (PSE) Monsieur le Président, chaque année, 42 000 personnes meurent sur les routes de l'Union européenne. C'est là une question politique de très grande ampleur pour les habitants de l'UE. Dans le Livre blanc sur les transports, la Commission écrit qu'il faudrait réduire de moitié le nombre des morts d'ici 2010. Pour ce faire, nous devons être actifs, et non passifs. Nous devons prendre toutes sortes de mesures, à tous les niveaux. Il faut aider tous les acteurs impliqués, notamment l'industrie, car nous savons que les consommateurs le demandent. La sécurité est un argument qui se vend bien. À quoi devront donc ressembler les voitures pour être aussi inoffensives que possible face aux personnes qui, sur la route, sont sans protection ? La proposition d'accord volontaire que nous a présentée la Commission, et qui a été négociée par l'industrie automobile, est tout à fait insuffisante. Il est étonnant que la Commission ait pu l'accepter sous la forme actuelle. Elle contient des ambiguïtés en ce qui concerne son application, et les tests de l'EEVC n'y sont pas pris au sérieux, bien qu'ils aient été mis au point sur une période de plus de 22 ans. C'est une question de vie ou de mort sur nos routes et de vie dans notre société : nous devons donc être prudents. Cette question s'est avérée difficile à traiter et je remercie tous les rapporteurs fictifs qui ont réalisé, à la commission des transports, un travail très productif qui a exigé de tous beaucoup d'efforts. Au cours de ce travail, nous avons été confrontés à de nombreuses opinions différentes, à de nombreux lobbies et points de vue formulés au sein de même de la commission des transports. Il est à présent important de reprendre pour points de départ la sécurité routière et les exigences des consommateurs. Notre réponse à la Commission comprend trois options. La première consisterait à accepter l'accord volontaire, la deuxième à préconiser une directive détaillée avec des indications précises en matière de construction automobile, et la troisième à demander une directive-cadre. La commission de la politique régionale, des transports et du tourisme ne pense pas que l'accord volontaire soit suffisant. Elle a un caractère trop incertain et ne prévoit pas la possibilité de contrôler démocratiquement, par la voie parlementaire, la façon dont l'industrie automobile assume ses responsabilités. C'est une solution moins contraignante sur le plan législatif et insuffisamment transparente dans sa procédure. C'est pourquoi la commission des transports propose une directive-cadre, solution que cite également la Commission dans sa communication. Cela suppose que nous définissions les objectifs dans nos réunions politiques, après quoi les experts surveilleraient leur mise en application, sous la surveillance et avec la collaboration de la Commission. La directive-cadre que nous proposons et demandons ensuite comporte plusieurs éléments. Le but est qu'en 2010 tous les modèles de voitures satisfassent aux exigences des quatre tests CEVE. C'est un processus qu'il faut engager dès aujourd'hui. Le CEVE est, dans le monde, l'institution qui est parvenue au stade le plus avancé en matière de recherche sur la sécurité routière, en particulier s'agissant de la protection des piétons. Toutefois, nous pouvons imaginer d'autres méthodes de test, débouchant sur un niveau de protection au minimum équivalent pour les piétons. Ce devront être, bien entendu, des tests efficaces ayant un impact sur la conception des automobiles. Nous voulons également que le processus fasse l'objet d'une évaluation régulière et que des rapports annuels soient transmis au Parlement européen. Nous serons ainsi englobés dans le processus et nous pourrons vérifier si les objectifs fixés sont réellement atteints. Nous souhaitons que les États membres participent à cette évaluation de l'application de la directive, par le biais des autorités nationales chargées des contrôles de conformité. Nous estimons aussi que le CEVE est parvenu au niveau le plus avancé en ce qui concerne les méthodes de test, qui peuvent encore être développées. Ce sont là les demandes formulées par la commission des transports. Nous espérons que la Commission, et notamment le Commissaire Liikanen, confirmeront leur intention de présenter une proposition de directive-cadre. Le groupe socialiste aurait souhaité que l'on aille plus loin dans certains paragraphes, par exemple que l'on insiste beaucoup plus sur les mérites propres aux tests CEVE et que l'on fixe clairement un objectif partiel consistant à établir une ligne directrice pour la protection des piétons d'ici à l'an 2010. Le groupe socialiste voudrait que la Commission présente sa directive-cadre dans l'immédiat, c'est-à-dire de préférence avant la fin de l'année. C'est important, si la Commission veut prouver qu'elle prend cette affaire au sérieux. Cette question, comme je l'ai déjà dit, est très sujette à controverses. Nous sommes parvenus à un compromis et nous le soutiendrons pour obtenir une adhésion aussi large que possible à cette idée de la directive-cadre comme solution la meilleure dans la question de la sécurité routière. C'est pourquoi le groupe auquel j'appartiens soutiendra uniquement la proposition formulée dans le rapport par la commission des transports, et j'encourage nos autres collègues à faire de même. Nous approuvons le compromis que nous avons pu négocier et dont nous nous félicitons, pour le bien de tous les acteurs de la circulation routière. Harbour (PPE-DE) Monsieur le Président, je veux remercier Mme Hedkvist Petersen pour être parvenue à dégager ce que j'appellerais un compromis nuancé qui reflète les intérêts de l'ensemble du Parlement. En tant que rapporteur de ma propre commission - la commission juridique - je peux dire que nous avons accueilli favorablement la proposition de la Commission pour un accord volontaire et qu'il nous a semblé que celle-ci répondait aux attentes de Mme Hedkvist Petersen. Elle permettra de sauver des vies plus rapidement que tout autre proposition. Et elle met également l'accent sur la nécessité d'améliorer les normes de conception automobile. Mais - et il s'agit là d'un point crucial dont Mme Hedkvist Petersen n'a pas parlé - elle permet à l'industrie, et à tous les autres acteurs du secteur, de s'attaquer au problème de façon globale, car nous savons que le simple fait de rendre les pare-chocs plus souples en cas de collision ne constitue qu'une option alternative. Nous désirons éviter toute collision avec les usagers vulnérables par le biais de moyens de prévention des accidents à l'intérieur même des véhicules. Rappelez-vous que les systèmes de freinage antiblocage de série feront partie de cette proposition. Nous devons également nous pencher sur le tracé des routes, l'éducation des usagers et d'autres domaines encore. Notre effort doit être concerté. Je voudrais revenir aux normes techniques car il s'agit d'un point important. Je suis ingénieur automobile de formation ; je connais les laboratoires de test ; j'ai parlé aux ingénieurs des problèmes que pose la production de voitures moins dangereuses pour les piétons. Il ne s'agit pas d'un problème simple. Certains groupes ont malheureusement simplifié à outrance les problèmes rencontrés. Mme Hedkvist Petersen laisse entendre que l'industrie ne prend pas ces problèmes très au sérieux, mais mes visites m'ont démontré le contraire. Par ailleurs, elle a raison de mentionner que nous devons envisager un large éventail de méthodes de test. J'appelle ce matin l'industrie à se joindre à la Commission en vue de mettre sur pied une équipe réunissant les meilleurs ingénieurs et concepteurs, ainsi que toute autre personne intéressée, afin de mettre au point les meilleurs tests possibles, basés sur la technologie actuelle et non celle de 1998, sur laquelle les tests EEVC en vigueur aujourd'hui sont toujours fondés. Rübig (PPE-DE) Monsieur le Président, Mesdames et Messieurs, je voudrais tout d'abord remercier très chaleureusement M. le commissaire, car la Commission a effectué un pas très important et porteur d'avenir. Nous savons tous que lorsque des problèmes surgissent, la solution la plus simple consiste à résoudre ces problèmes au moyen de méthodes incitatives, de méthodes d'encouragement. Le sixième programme-cadre de recherche que nous avons décidé contient de nombreuses incitations à se servir de méthodes scientifiques afin d'obtenir une amélioration. La deuxième exigence consiste à disposer de normes, de normes nationales, de normes européennes, qui mettent au premier plan le principe de la reconnaissance mutuelle, et rendent également possible la concurrence sur le marché. L'étape suivante, et voilà la nouveauté et l'aspect sensationnel, consiste dans le libre engagement de l'industrie. Là, bien sûr, une très forte pression est exercée par les deux parties. Il faut parvenir à une solution de conciliation, et il est possible d'ajouter encore des critères permettant de concrétiser effectivement ces solutions. D'une part, comme prévu initialement, au moyen d'un dispositif purement contractuel, ce qui implique naturellement aussi, pour chaque partie signataire, tous les risques qui lui sont liés, et toutes les obligations, ce qui ne va pas sans poser certains problèmes, ou d'autre part, comme nous le pratiquons actuellement, au moyen d'une directive-cadre très légère, en nous bornant à établir un calendrier ainsi que des méthodes de supervision et d'évaluation, afin que Parlement et Commission aient la possibilité de surveiller les progrès accomplis. Mon souhait, et je crois que c'est aussi le souhait de la commission de l'industrie, du commerce extérieur, de la recherche et de l'énergie, serait que cette directive-cadre ne remplisse pas plus d'une page. Cela constituerait un exemple afin que nous soyons toujours à jour, que nous puissions fixer les principes et aussi travailler une législation légère, tout en regardant vers l'avenir. Merci, Monsieur le Commissaire, vous avez fourni un excellent travail. Oomen-Ruijten (PPE-DE) Monsieur le Président, je voudrais tout d'abord remercier le rapporteur, ainsi que la Commission européenne, qui a eu l'audace de proposer des mesures d'autorégulation visant à contraindre l'industrie et les pouvoirs publics à accroître la sécurité des piétons. Et c'est bien nécessaire. Je viens d'un pays où l'on pratique beaucoup l'autorégulation. J'en suis une fervente partisane, car, en général, l'autorégulation permet d'utiliser les techniques de pointe et d'emporter ainsi l'adhésion de l'industrie. En outre, elle peut être mise en place rapidement, tandis que le processus législatif est toujours beaucoup plus lent. Il y a cependant une condition : ces accords d'autorégulation doivent être bien contrôlés. Si vous voulez mon avis personnel - et Mme Petersen vient de le dire -, j'aurais été satisfaite par de bonnes mesures d'autorégulation, et une législation n'aurait pas été absolument nécessaire. Il appartient toutefois au Parlement d'en décider, et je me rallierai à cette décision. Il faudrait alors adopter une directive sommaire, qui laisse suffisamment de marge de man?uvre pour pouvoir être chaque fois interprétée à la lumière des derniers progrès techniques. Je suis une fervente partisane de l'autorégulation parce que j'estime que certaines procédures au sein de la Commission européenne sont trop lentes. Dernier point : j'ai indiqué, dans l'avis de la commission de l'environnement, qu'il convient de faire quelque chose au sujet du coup du lapin. Ce point n'a certes rien à voir avec le problème qui nous occupe, mais il constitue un problème de sécurité qui affecte la santé de nombreuses personnes et occasionne des coûts très importants pour notre société. Ce n'est pas pour rien que j'ai ajouté ce dernier point. Je sais en effet que l'on fait vraiment peu de choses dans ce domaine. J'ai également posé des questions écrites, et l'on m'a répondu : "Oui, nous allons faire quelque chose à ce sujet." Nous nous sommes déjà penchés sur la question dans le cadre du quatrième programme-cadre. Pourquoi faut-il tant de temps pour traiter toutes ces questions liées à la prévention des accidents et des coûts supplémentaires dans ce domaine ? Le quatrième programme-cadre ! Depuis, nous en sommes déjà au sixième programme-cadre de recherche et de développement. Il faut que les choses avancent. Monsieur le Président, je ne me contenterai pas de demander à M. le commissaire d'entamer dans les plus brefs délais des négociations avec l'industrie afin de remédier rapidement au problème de la sécurité des piétons, le cas échéant en recourant à l'autorégulation. Je lui demanderai aussi de s'atteler aux autres problèmes. Koch (PPE-DE). Monsieur le Président, Monsieur le Commissaire, Mesdames et Messieurs, durant des années, le Parlement européen a exigé en vain de la Commission qu'elle soumette des propositions en vue d'établir des dispositions juridiques contraignantes obligeant l'industrie automobile a réduire, au moyen de mesures de sécurité passive exécutées à l'avant des véhicules, les risques de blessure des piétons en cas de collision. Au lieu de cela, la Commission a présenté sa communication sur un libre engagement négocié avec l'industrie automobile. Cette communication ne comprend toutefois pas uniquement des mesures de sécurité passive, mais aussi des mesures de sécurité active. Certains éléments essentiels pouvant se montrer efficaces immédiatement, elle peut tout à fait être considérée comme un instrument utile de réalisation de l'objectif politique de réduction de 50 %, d'ici à 2010, du chiffre annuel des morts par accident et des blessés très graves. Je m'attends toutefois à ce que toutes les parties prenantes considèrent ce libre engagement négocié comme un contrat devant être respecté. La Commission peut certainement nous confirmer que les informations selon lesquelles les fabricants automobiles remettent déjà en question leurs engagements sur un point, sont fausses. La présente proposition de résolution incitera l'industrie automobile à intensifier ses recherches dans le domaine de la sécurité passive et active des piétons, et ne contribuera pas - comme certains lobbyistes le redoutent - à une paralysie de son développement. La protection des piétons fait enfin partie des préoccupations publiques. L'amélioration en deux phases de la sécurité des piétons qui est actuellement prévue répond de manière appropriée aux objectifs fixés par le Livre blanc sur la politique européenne des transports. Pendant la phase A, qui commence maintenant et s'achève en 2005, des mesures capitales seront déjà prises. En font partie, entre autres, l'installation sur tous les véhicules neufs d'un système antiblocage à partir de 2003, l'installation immédiate, sur tous les véhicules neufs, d'un éclairage de jour, l'obligation de ne plus livrer de véhicules munis de pare-buffles, et l'exécution du crash-test légèrement modifié prévu par l'EEVC pour étudier l'amélioration de la sécurité des véhicules en cas de chocs avec les piétons. Au vu de l'importance du programme de recherche et de développement de l'EEVC, un perfectionnement qualitatif des quatre tests de systèmes est cependant exigé pour la phase B. Afin de garantir véritablement la sécurité juridique en ce qui concerne la phase B, la Commission est invitée à élaborer une directive-cadre. Celle-ci devrait surtout établir un calendrier clair pour les étapes suivantes et contenir des déclarations détaillées sur le processus de supervision. On attend aussi que des méthodes de test applicables et cohérentes, qui, quantitativement, prennent en considération des surfaces plus étendues que dans les tests de l'EEVC et tiennent compte de l'interaction des corps testés, soient prévues dans cette directive. Il en découle un grand défi pour les activités d'innovation et de recherche de l'industrie automobile. Le consommateur majeur évaluera davantage, à l'avenir, les voitures à l'aune de leurs caractéristiques en matière de sécurité, tant pour les occupants que pour les piétons, et ses comportements d'achat dépendront de ces caractéristiques. La sécurité devient de plus en plus un critère important en matière de publicité et de vente, ce qui entraîne des avantages pour le consommateur et des progrès pour la sécurité routière. Je recommande l'approbation, comme il a été décidé en commission. Swoboda (PSE). Monsieur le Président, Mesdames et Messieurs, je crois que le projet de la Commission et le rapport de Mme Petersen revêtent une importance capitale, et une double importance. D'une part en ce qui concerne leur contenu - il s'agit d'un sujet important pour les habitants et habitantes de l'Europe, à savoir la sécurité routière - et bien sûr, aussi, du point de vue du rôle que ce rapport joue dans la discussion globale sur la gouvernance démocratique européenne et une meilleure réglementation. Nous en avons déjà beaucoup discuté. Je suis très reconnaissant à Mme le rapporteur de nous avoir montré, à l'aide d'un point tout à fait concret, comment les choses pourraient se faire, quels sont les rôles respectifs du Parlement, de la Commission, mais aussi des groupes d'intérêt, des lobbies, si l'on préfère - de l'industrie, de la protection des consommateurs, etc. Il est sûrement juste que les parlementaires éprouvent de la méfiance vis-à-vis de ces libres engagements, car on ne sait jamais jusqu'où l'industrie peut aller, jusqu'à quel point elle se tient véritablement à ses engagements. Il faut aussi reconnaître que parfois, l'industrie est méfiante vis-à-vis des parlementaires et leur conteste la compétence d'être des experts dans ces différents domaines. Je crois donc - et c'est la voie que le rapporteur propose, ce dont nous devons la remercier au plus haut point - qu'il est juste que nous essayions de rechercher un compromis qui ne soit pas un compromis boiteux, mais qui montre vraiment la voie à suivre. Nous autres parlementaires sommes naturellement ballottés entre nos engagements et notre mission parlementaire et démocratique et la conscience de ce qu'il y a bien des détails que nous ne pouvons pas vraiment maîtriser, à moins d'être des spécialistes de ce domaine. Nous sommes écartelés entre la confiance et la méfiance à l'égard de la sagesse de l'industrie mais aussi de sa disposition à prendre la décision de mettre des choses en ?uvre qui n'impliquent peut-être que des complications et ne favorisent pas les profits de l'industrie. Et nous sommes aussi écartelés entre la responsabilité que nous avons vis-à-vis des principes et, en fin de compte, la responsabilité que bien des gens nous attribuent, y compris pour de nombreux détails. J'estime par conséquent qu'il est judicieux d'exiger une directive-cadre, précisément dans ce cas. Je suis tout à fait partisan de la brièveté, que ce soit une page ou une page et demie, peu importe, nous ne nous battrons certainement pas là-dessus. Notre collègue Rübig a adressé de telles louanges à M. le commissaire que je ne sais vraiment pas comment faire maintenant son éloge, mais je trouve tout à fait compréhensible que M. le commissaire essaie, avec ce libre engagement, d'obtenir notre adhésion, à nous autres parlementaires, à ce qu'il juge, en tant que démocrate, être le bon moyen : élaborer une directive-cadre. D'autant plus, et je souligne ce point en conclusion, qu'il s'agit d'un domaine, la sécurité routière, qui relève de paramètres techniques, mais de paramètres techniques qui influent sur la vie humaine. Des paramètres techniques qui peuvent coûter des vies humaines, ou protéger des vies humaines, sont des paramètres à propos desquels nous autres parlementaires devrions au moins fixer les principes. Je soutiens Mme le rapporteur dans sa demande. Vermeer (ELDR). Merci, Monsieur le Président. J'ai trouvé intéressant de participer au débat en tant que rapporteur fictif au nom des libéraux. La collaboration avec les autres groupes a été bonne, surtout avec le rapporteur, afin d'en arriver à un rapport équilibré, qui soit soutenu par une partie suffisante du Parlement et qui adresse un message très clair à la Commission. Je serais normalement parti du principe qu'il faut tenter de concilier les parties sur le terrain, de les amener à une collaboration acceptable, basée sur des accords et des obligations, mais, en l'occurrence, je trouve juste que le Parlement prenne la responsabilité de défendre les intérêts du consommateur. Nous ne devons pas oublier le passé en rédigeant ce rapport. À mon sens, il importe de faire des efforts du passé la base d'une directive-cadre. Il serait extrêmement intéressant de demander au commissaire s'il pense être en mesure de présenter à court terme une proposition de directive-cadre. En effet, des recherches sont en cours depuis vingt-deux ans, et les divers interlocuteurs - industrie automobile et associations de consommateurs - ont déjà beaucoup discuté. Vous poseriez un geste fort à notre adresse en annonçant que, de votre côté, vous entendez bien veiller à une mise en ?uvre rapide de l'accord. Toute victime d'un accident de la route est bien sûr une victime de trop. Il est donc bon que nous fassions ces efforts. Le rapport a trouvé un juste équilibre dans les définitions de méthodes de test et autres ; je me réjouis de voir que le principe de la méthode du CEST est bon, mais il faut prévoir une marge pour les évolutions futures éventuelles. En effet, il s'agit d'un processus dynamique. Il existe, notamment dans l'industrie technique et dans l'industrie de la haute technologie, une foule de possibilités que nous ne connaissons peut-être pas encore bien actuellement. Il est dès lors judicieux que le rapport laisse une marge suffisante à d'autres méthodes, qui seront peut-être meilleures et que nous ne connaissons pas encore bien aujourd'hui. Il importe aussi de constater que ce n'est pas seulement le Parlement européen qui doit prévenir les accidents de la route. C'est surtout le comportement des usagers de la route qui est important. Cela implique donc aussi qu'il s'agit là d'un processus global dans lequel d'autres membres de la société devront aussi jouer un rôle. Voilà pourquoi je me réjouis de cette contribution qui vise à mettre en place une politique de la circulation globale et plus sûre, à laquelle les consommateurs peuvent eux aussi apporter leur contribution. Bautista Ojeda (Verts/ALE). Monsieur le Président, Monsieur le Commissaire, je voudrais tout d'abord féliciter le rapporteur pour le travail réalisé, en dépit des pressions dont nous avons tous fait l'objet. Il existe un dénominateur commun : nous sommes tous d'accord sur le fait que le nombre d'accidents, de blessés et de morts sur les routes européennes est tout à fait inacceptable et que nous devons trouver des formules viables qui nous permettent de réduire considérablement le nombre de victimes. Dans ce rapport, il est principalement question des usagers de la route les plus vulnérables. C'est pourquoi j'aurais apprécié que - au même titre que les piétons et les cyclistes - il soit également fait mention des motocyclistes de manière explicite, dans la mesure où ils présentent une vulnérabilité similaire. Il est nécessaire que la conception et la construction de véhicules offrent une plus grande sécurité, tant pour les occupants des véhicules que pour ceux qui, comme les piétons, circulent au milieu de ceux-ci. Le problème est qu'il nous faut trouver le moyen de le faire de façon légale, rapide, effective et transparente. La conception de faces avant capables d'absorber l'impact lorsqu'un piéton est renversé est vitale à l'heure de déterminer, s'il y en a une, la préjudiciabilité de l'accident. Mais nous ne devons pas oublier que nous devons prendre en compte d'autres aspects, tels que la promotion d'une conduite plus sûre, une information plus large en matière de sécurité routière et, fondamentalement - ainsi qu'il a très bien été dit ici - la conception et la construction d'infrastructures routières plus sûres pour l'ensemble des usagers. Les points noirs des routes européennes le sont également pour ce groupe d'usagers plus vulnérables. Les garde-fous métalliques, la signalisation verticale inappropriée, les bordures, etc. sont autant de facteurs à l'origine d'un nombre important de victimes. Dès le début du débat, notre groupe a rejeté lesdits "accords volontaires" avec l'industrie automobile proposés par la Commission pour améliorer la protection des groupes les plus vulnérables, car ce système pourrait laisser la porte ouverte à d'autres accords extra-législatifs, liés au transport et à l'environnement, ce qui nous préoccupe en l'absence d'un accord interinstitutionnel à ce propos. Cela ne serait pas le cas avec un processus législatif, car, même s'il est plus large, il maintiendrait un contrôle parlementaire plus rigoureux. Il est vrai, Mesdames et Messieurs, qu'un accord volontaire avec l'industrie permettrait de commencer plus tôt. Mais il est tout aussi vrai que, d'après les données, il sauverait également moins de vies. Nous avons présenté une série d'amendements qui vont dans le sens d'un rejet de cet accord volontaire. L'amendement 4 souligne la nécessité pour les organisations de consommateurs et d'usagers de continuer à exprimer leur opinion, quelle que soit la forme de réglementation choisie. L'amendement 6 exprime notre préoccupation face à l'obligation d'utiliser dans toute l'Union les feux de croisement de jour, car on perdrait ainsi le facteur positif qu'ils représentent actuellement pour les usagers les plus vulnérables, à savoir les motocyclistes et les cyclistes. Quoi qu'il en soit, nous demandons que cette mesure ne devienne pas obligatoire tant que le sujet n'a pas été examiné en profondeur ou que l'on permette aux États membres qui interdisent les feux de croisement de jour d'appliquer un élément discriminatoire positif pour les cyclistes et les motocyclistes. Monsieur le Président, nous avons présenté une série d'amendements dans ce sens et nous vous demandons d'examiner ceux-ci ou, tout au moins, de les voter. En acceptant la proposition de la Commission, le Parlement accepte explicitement de perdre une partie de son pouvoir par rapport à cet aspect extrêmement important, qui concerne la sécurité et la vie de centaines de citoyens européens, et nous perdrons indépendance, jugement, transparence et contrôle. Markov (GUE/NGL). Monsieur le Président, Mesdames et Messieurs, Madame le Rapporteur, Monsieur le Commissaire, pour me résumer brièvement, je considère comme absolument insuffisant un simple engagement libre de la part de l'industrie automobile à protéger les piétons, et ce d'autant plus que les délais prévus pour la mise en ?uvre de la recommandation relative aux chocs de la tête sur l'avant des voitures ou sur le pare-brise ainsi qu'aux chocs subis par les jambes - à partir du 1er juillet 2005 pour tous les nouveaux types de véhicules, à partir du 1er juillet 2010 pour 80 % des véhicules neufs et d'ici à 2012 pour tous les véhicules neufs - ne peuvent nullement être considérés comme appropriés étant donné le nombre dramatique d'accidents graves de la circulation. Que je me fasse bien comprendre : je ne suis pas a priori contre les engagements libres en général, mais j'estime nécessaire, dans ce cas concret, qu'une directive-cadre contraignante soit présentée. Cela constituerait un meilleur dispositif. Le rapport de ma collègue Hedkvist Petersen reflète cette problématique. On a essayé de négocier un compromis. Or, indépendamment de ce compromis, demeurent hélas un certain nombre d'insuffisances. Monsieur Koch, vous avez toujours considéré les aspects positifs, je regarde maintenant l'autre aspect des choses. Des délais trop longs jusqu'à la mise en ?uvre du libre engagement, la réduction du nombre de tests prévus de quatre à deux, l'engagement d'installer un éclairage de jour, la disposition prévue pour la phase 2, selon laquelle la mise en ?uvre est conditionnée à la faisabilité technique, ce qui n'offre aucune garantie de réalisation des objectifs, le refus d'une interdiction des pare-buffles et des marchepieds en cas de modifications. Bien entendu, nous sommes en faveur de l'installation de l'ABS sur tous les véhicules ainsi que l'introduction d'une série d'installations électroniques de sécurité active. Un premier pas vaut toujours mieux que rien du tout. Ce premier pas peut contribuer à réduire le nombre d'accidents. C'est la raison pour laquelle j'approuverai ce rapport, malgré toutes ces réserves. van Dam (EDD). Monsieur le Président, le nombre actuel d'accidents mortels de la route exige que l'on adopte des mesures portant sur les véhicules, mais aussi sur le comportement des usagers de la route. Tout le monde doit prendre ses responsabilités. À mon sens, la Communauté ne peut se dérober aussi facilement à ses responsabilités. Elle a pour mission de protéger ses citoyens des dangers que comporte la vie publique, y compris sur la route. Actuellement, la Communauté impose certaines exigences à la construction automobile, et je pense que c'est une bonne chose. Elle ne devrait pas renoncer à cette compétence. C'est pourquoi il faut se montrer très prudent en pratiquant les accords volontaires avec l'industrie. Celle-ci n'a qu'une importance secondaire et ne saurait assumer le rôle du législateur, tout simplement parce qu'elle recherche toujours un compromis sur des critères dont les angles ont été arrondis. L'accord avec l'industrie automobile dont nous débattons montre en partie pourquoi il en est ainsi. Je pars du principe que l'accord offre plus de garanties que ce qui a été officiellement arrêté, du moins si toutes les parties en respectent la lettre et l'esprit. Cela dépend du point de vue duquel on se place : de la situation actuelle, ou de ce qui est souhaitable. Je choisis cette dernière option : la nécessité d'une amélioration profonde. Si l'on considère les choses sous cet angle, un autre point de l'accord doit être mis en exergue. Ce point qui mérite notre attention concerne l'existence de deux méthodes de test différentes : une liée à l'industrie, l'autre indépendante. Il est évident que la première effectuera des tests moins poussés que la seconde ou, en tout cas, qu'elle sera moins critique. L'exposé du test fait aussi apparaître une nette différence. La méthode de l'EEVC va considérablement plus loin et peut in fine assurer une plus haute protection que la méthode du NCAP. En outre, le facteur temps joue un rôle important. Du côté de l'industrie, on suggère que les adaptations techniques requièrent une longue période. On retrouve cela dans l'accord volontaire, car ce n'est qu'après une très longue période que les exigences s'appliqueront à toutes les nouvelles voitures. Dans la pratique, il apparaît toutefois que les adaptations peuvent être apportées beaucoup plus vite, non pas en quelques années, mais en quelques semaines, à condition de prévoir des incitants efficaces. Monsieur le Président, en ce qui concerne la teneur concrète de cette résolution, une seule conclusion s'impose à mon sens. Nous sommes d'avis que la législation communautaire est la seule manière de fixer les critères des tests de sécurité. Nous soutenons dès lors pleinement l'instrument législatif proposé, qui est une directive-cadre. Les quatre tests de l'EEVC devront en former la substance, car ils imposent des exigences plus élevées et offrent ainsi une plus grande protection aux usagers plus vulnérables. D'après les informations dont nous disposons, il est tout à fait possible à l'industrie de respecter ces normes. Il semble que cela ne lui posera aucun problème. L'incorporation de méthodes de test alternatives est, à notre sens, superflue. Il a été dit que cela serait nécessaire pour pouvoir incorporer une certaine progression dans les méthodes de test, mais le test de l'EEVC le permet également. Enfin, Monsieur le Président, nous soutenons l'interdiction des pare-buffles tant pendant qu'après la production. En bref, moyennant quelques ajustements mineurs, nous pouvons marquer notre accord avec cette résolution. Hatzidakis (PPE-DE). Monsieur le Président, la question dont nous débattons aujourd'hui est plus importante que ne saurait l'imaginer celui qui n'en connaît pas les détails. Je vous citerai, de façon significative, que dans mon seul pays, pour l'année 2000, selon les statistiques, nous avons eu 23 000 accidents de la route, dont 3 900 ayant entraîné un choc avec des piétons. Vous comprenez donc qu'il s'agit d'un chiffre qui n'est nullement négligeable. La communication de la Commission à l'examen concerne, comme chacun sait, l'engagement pris par l'industrie automobile européenne en vue d'accroître les chances de survie des piétons et des cyclistes renversés par un véhicule. L'engagement en question comprend deux phases l'une jusqu'en 2005 et l'autre jusqu'en 2010, avec des mesures encore plus strictes. L'important est que, premièrement, l'industrie elle-même s'empresse de prendre un engagement volontaire, si bien que, dans une première phase au moins, nous n'avons pas besoin d'une intervention législative immédiate, et deuxièmement, que cet engagement implique tous les grands constructeurs automobiles - tant européens que japonais et coréens. L'examen du rapport en question à la commission des transports du Parlement européen a abouti, à mon avis, à un résultat satisfaisant, au sujet duquel je tiens à souligner le rôle du rapporteur, Mme Petersen. Naturellement, comme ce résultat est un compromis, il ne soulève pas notre enthousiasme, mais en tout cas il répond à nos préoccupations, en tant que parti populaire européen, et c'est pourquoi nous avons voté pour le rapport en commission. Nous le ferons aussi en plénière. Je considère les paragraphes 6 et 14 comme les éléments majeurs de cet accord. J'en rappelle donc la teneur. Premièrement, nous estimons que l'engagement de l'industrie automobile en négociation est un premier pas vers une sécurité routière accrue et, deuxièmement, nous invitons la Commission à présenter une directive-cadre comportant un calendrier précis et réaliste relatif aux objectifs intermédiaires et finals qui doivent être atteints ainsi que les méthodes permettant d'en assurer le suivi et l'évaluation. Sacconi (PSE). Monsieur le Président, je ne m'arrêterai pas sur le contenu ni sur les aspects techniques de la communication, déjà amplement illustrés et qui mériteraient pourtant de nombreuses observations critiques, mais l'excellente synthèse faite par le rapporteur y a déjà pourvu. Je voudrais plutôt rappeler la principale réserve soulevée par la commission de l'environnement, de la santé publique et de la politique des consommateurs. Réduire le nombre des victimes d'accidents de la circulation est un objectif manifestement si important qu'il rend évidemment secondaire le problème du meilleur instrument à utiliser pour l'atteindre : un accord volontaire ou une mesure législative. Nous ne sommes absolument pas opposés, du reste, aux accords volontaires. Toutefois, ces accords ne peuvent être utilement acceptés qu'à l'intérieur d'un cadre juridique convenu, au sein duquel le droit de participation du Parlement serait garanti, particulièrement en ce qui concerne les objectifs à fixer, les résultats à obtenir, et leur suivi. Nous espérons simplement que cette condition, qui reste une condition préalable en matière d'environnement, sera finalement remplie par le biais des initiatives lancées ces jours-ci par la Commission sous le titre "Améliorer la réglementation". Pohjamo (ELDR). Monsieur le Président, je voudrais moi aussi remercier Mme Hedkvist Petersen pour la détermination dont elle a fait preuve dans l'élaboration de ce rapport et également pour son activité et son engagement dans les questions de sécurité des transports en général ; je remercie aussi M. Liikanen pour son ouverture d'esprit et son action efficace. Le compromis obtenu est la marque d'une nouvelle culture en matière de prise de décision et un pas en direction d'une gestion des affaires plus rapide et plus souple. Cette entente sur une base volontaire permet ainsi d'adopter plus rapidement des solutions simples pour améliorer la sécurité des piétons. Le Parlement européen doit cependant obtenir de l'industrie automobile des garanties qu'elle tiendra ses promesses ; c'est pour cette raison qu'une directive-cadre assez lâche est justifiée. N'oublions pas toutefois que cet engagement n'est qu'un début. Comme cela a été dit ici dans plusieurs interventions, les objectifs actifs auraient pu être beaucoup plus ambitieux. Les techniques nouvelles permettent d'améliorer la sécurité routière en général et, partant, la sécurité des piétons. Des solutions existent déjà, et d'autres viendront s'y ajouter bientôt. Il faut qu'elles soient adoptées rapidement. L'essentiel est pour l'instant de suivre avec attention la réalisation de cet engagement et les résultats obtenus. Les enseignements acquis permettront d'évaluer la possibilité d'une application plus vaste d'une procédure analogue. Bouwman (Verts/ALE). Merci, Monsieur le Président. Je voudrais tout d'abord remercier Mme le rapporteur pour la qualité de son travail. En fin de compte, l'arrière-fond de notre débat, ce sont ces quarante mille morts que l'on déplore chaque année sur les routes, parmi lesquels ceux que l'on appelle les usagers vulnérables : cyclistes, piétons et, dans une certaine mesure, bien sûr, cyclomotoristes et motocyclistes. Tel est l'enjeu de ce débat. L'accord dont nous débattons ici est, en première instance, volontaire. Je peux, dans une certaine mesure, rejoindre le point de vue de Mme Oomen-Ruijten et d'autres, qui privilégient la conclusion d'accords volontaires avec les entreprises. Mais cela fait longtemps que cela dure. Ces tests durent déjà depuis vingt-deux ou vingt-quatre ans. Certes, quelques adaptations sont apportées. Mais je rejoins M. van Dam pour dire que ces adaptations peuvent se faire beaucoup plus rapidement. Actuellement, les adaptations des consommateurs peuvent avoir lieu très rapidement par la connexion des technologies des activités de demande, mais aussi, finalement, des activités exécutives dans l'industrie même. Dans cet ensemble, la première phase est en soi un progrès, si l'on considère par exemple l'application de l'ABS. Quelques questions subsistent encore sur l'obligation de rouler les phares allumés pendant la journée, car cela pourrait éblouir les usagers vulnérables. Nous avons déposé des amendements à ce sujet. Finalement, le débat porte sur l'avant des voitures et tout ce qui se passe autour. La première phase est volontaire : parfait. La deuxième phase porte sur les quatre tests, dont on sait très bien quels sont les meilleurs : fort bien, mais il s'agit naturellement ici d'une directive-cadre. Nous devons porter notre attention sur ce point. Je suis entièrement d'accord avec le rapporteur sur la portée et l'intention de cette directive-cadre. Je suis également d'accord avec elle - raison pour laquelle nous avons aussi déposé un amendement à ce sujet - pour adopter le plus rapidement possible cette directive-cadre, dont le texte n'est pas trop compliqué d'un point de vue technique. C'est pourquoi nous affirmons dans notre amendement que nous voudrions la voir adopter avant la fin de cette année. Après avoir attendu vingt-quatre ans, ce n'est vraiment pas trop demander. Je demande encore une fois que certains groupes - qui sont d'accord sur ce point - portent leur attention sur l'amendement 9, surtout dans sa première partie, où il est question de nous soumettre, avant la fin de l'année, cette directive-cadre relativement sommaire, suivant les critères arrêtés au cours de la concertation subtile qui a été menée entre nous tous. Meijer (GUE/NGL). Monsieur le Président, les patrons non élus de l'industrie sont-ils les législateurs, ou est-ce là la tâche des députés élus ? L'industrie veut bien accepter des règles sur une base volontaire, qui ne répondent que partiellement aux attentes du public et qui peuvent facilement être contournées par des entreprises qui y auraient un intérêt. Il est consternant de voir que la Commission européenne voulait accéder à ce souhait et qu'une partie de la droite du Parlement était prête à lui emboîter le pas. L'argument avancé, à savoir que cela permettrait d'obtenir des résultats plus rapides et des adaptations plus souples, perd beaucoup de sa pertinence du fait que les intéressés ont eux-mêmes une grande influence sur le résultat. Ils veulent conserver une marge de man?uvre par rapport aux conséquences qui sont certes néfastes à d'autres, mais qui leur sont profitables à eux. Pour autant que des engagements complémentaires avec l'industrie aient du sens, ils peuvent tout au plus porter sur l'accélération de l'entrée en vigueur de nouvelles règles et sur les modalités d'une application rapide et ciblée de ces règles. Pour conclure, une remarque sur la teneur de l'engagement même. L'obligation de rouler avec les phares allumés en plein jour n'est sûre que dans les pays faiblement peuplés, peu ensoleillés, où les cyclistes sont peu nombreux et où il n'est pas nécessaire que les motocyclistes se détachent. Sur ce point, il y a un problème. Jarzembowski (PPE-DE). Monsieur le Président, Monsieur le Commissaire, mes chers collègues, ce nouvel instrument, au moyen duquel nous essayons - et il faut bien reconnaître que nous tentons cela dans un domaine technique qui nous dépasse quelque peu, en tant que parlementaires - de régler juridiquement des questions techniques, ce nouvel instrument suppose un double contrat de confiance, Monsieur le Commissaire. Nous faisons d'abord confiance à la Commission, car avant même que la directive-cadre ne soit proposée et que nous ne l'approuvions, nous devons nous attendre à ce que vous vérifiiez si la Commission tient véritablement ses engagements au cours des deux ou trois années qui viennent. Un autre contrat de confiance est nécessaire et vous devrez, théoriquement, nous rejoindre sur ce point : nous devons supposer que le secteur mettra effectivement en ?uvre ce à quoi il s'engage. J'appelle donc l'industrie et la Commission à nous prouver, ainsi qu'aux citoyens que nous représentons, que les libres engagements juridiques sont un bon instrument pour obtenir des améliorations rapides, notamment dans les domaines techniques. Mais, comme je l'ai déjà dit, nous, députés - c'est du moins comme cela que je le vois - sommes obligés de vérifier si la Commission et l'industrie méritent vraiment cette confiance, et s'ils mettent rapidement et efficacement en pratique ce qu'ils ont promis. Deuxième point, Monsieur le Commissaire. Si cette directive et ce système sont mis en place, je suis d'avis que nous, membres du Parlement, devons être libres de ne pas nous tenir à des normes obsolètes. C'est pourquoi, Monsieur Bouwman, je ne peux pas approuver votre amendement numéro 9, car au point 14 de notre proposition de résolution, il est écrit que nous attendons qu'une directive prenne en considération, soit les quatre tests de l'EEVC, soit d'autres méthodes offrant au moins la même protection, voire même une meilleure protection. Nous, parlementaires, ne devons quand même pas, en 2002, faire comme si nous connaissions déjà les bonnes méthodes de tests pour 2005 et 2010. C'est la raison pour laquelle, Monsieur le Président, j'appelle également le commissaire à nous présenter, pour ce qui est des tests qu'il serait judicieux de retenir dans la directive-cadre, des propositions répondant à des critères objectifs et aux connaissances actuelles. Ludford (ELDR). Monsieur le Président, je me réjouis que ce rapport nous rapproche de la perspective de véhicules moins dangereux pour les usagers et donc d'une diminution du nombre de morts parmi les piétons, les cyclistes et les motards. Les voitures restent excessivement et inutilement dangereuses. Les mesures visant à rendre l'avant des voitures moins dangereux permettraient de sauver 2000 vies par an pour un coût de 30 euros ou 20 livres sterling par véhicule. Je considère également qu'il doit être possible d'exclure l'éclairage de jour. En réalité, j'aimerais qu'il soit interdit au Royaume-Uni car je pense qu'il réduit la visibilité des motos et qu'il confère aux automobilistes un sentiment de supériorité et d'invulnérabilité. Je me réjouis de l'interdiction des pare-buffles, non seulement en tant qu'équipement de série, mais également en tant qu'accessoires vendus ultérieurement. Permettez-moi de féliciter non seulement le rapporteur, mais également mon propre collègue, M. Herman Vermeer, pour son excellent travail de recherche de compromis et de médiation entre les deux camps de l'Assemblée, le premier défendant la législation et le second défendant les accords volontaires. Je regrette la tentative du lobby automobile de discréditer les tests du CEVE. Le rapport rappelle à juste titre que le CEVE doit être considéré comme l'institution occupant la première place mondiale dans le domaine de la recherche relative à la sécurité routière, plus particulièrement en ce qui concerne la protection des piétons. Bien que les tests du CEVE, et les autres, doivent poursuivre leurs efforts d'intégration des nouvelles technologies, il n'existe pas à l'heure actuelle de tests équivalents, ce qui leur confère la qualité de tests standards. Si je ne soutiens pas l'orthodoxie en matière d'accord volontaire ou de législation, je ne soutiens pas non plus le recours à une méthode de test particulière, mais il n'existe pas de normes différentes pour l'instant. Musotto (PPE-DE). Monsieur le Président, chers collègues, la communication de la Commission, qui vise à la conclusion d'un accord volontaire entre les industries automobiles qui opèrent sur le marché intérieur, dans le but d'améliorer la protection des piétons et des autres usagers de la route, représente sans aucun doute une avancée importante en faveur de la sécurité routière. Elle représente également, à mon avis, un exemple pertinent d'approche non législative propre à offrir rapidement des avantages aux citoyens et à renforcer le cadre du marché intérieur. Les mesures prévues par l'Association européenne des constructeurs automobiles - l'introduction sur les voitures de structures frontales moins dangereuses pour les piétons, l'équipement de tous les véhicules neufs d'un système de freinage anti-blocage (ABS), l'installation d'un système d'éclairage de jour (DRL) dans les pays où cela est autorisé, les crash test (tests de collision) pour les véhicules - devraient permettre, en effet, de réduire le nombre inacceptable de personnes et de piétons qui perdent la vie ou restent gravement et irrémédiablement handicapées, chaque année dans l'Union européenne. L'accord négocié représente donc un premier pas positif vers l'amélioration de la sécurité routière, sous réserve que cet engagement puisse être amélioré au fil du temps et contrôlé. Dans ce contexte, il est fondamentalement important que le Parlement européen demande à la Commission de garantir l'indépendance, non seulement formelle, mais également substantielle, des services techniques qui certifieront la conformité aux tests prévus de tous les nouveaux modèles de voitures que les constructeurs ont l'intention de mettre sur le marché. La proposition de résolution soumise au vote aujourd'hui demande très à propos, à cet égard, que les modalités d'exécution des contrôles de conformité soient fixées sur la base de lignes directrices établies d'un commun accord et sous la supervision du centre commun de recherche. Scallon (PPE-DE). Monsieur le Président, la proposition de résolution non contraignante accepte pour l'instant les accords volontaires de la part de l'industrie automobile européenne. Mais nous appelons de nos v?ux la mise en place d'une véritable législation européenne en la matière. Nous nous réjouissons du développement par les constructeurs de parties avant moins dangereuses pour les piétons, de systèmes de freinage automatiques et de l'utilisation de l'éclairage de jour, bien qu'il y ait une controverse évidente au sujet de ce dernier point. Nous nous en réjouissons car nous avons la garantie que ces mesures pourront être mises en ?uvre de façon assez rapide. Toutefois, la proposition de résolution reconnaît que ces accords ne constituent pas la meilleure façon de protéger les piétons à long terme. Qu'adviendrait-il si un des partenaires ne respectait pas ses engagements ? Ces accords ne sont ni aussi contraignants ni aussi transparents que la législation, sans parler du manque de confiance exprimé par les institutions de protection des piétons. L'industrie automobile admet elle-même - et personne ne s'en réjouira - qu'elle n'a pas été proactive au cours de ces 22 dernières années. La mise en ?uvre de la phase I prendra 5 ans, avec une phase II en 2010 et une évaluation en 2004. Nous ne faisons là qu'un premier pas. L'industrie automobile déclare que le présent cadre lui permet d'avancer plus rapidement, qu'une directive ralentirait la mise en ?uvre. Mais nous demandons à la Commission de proposer une directive-cadre reprenant un calendrier clair et des méthodes de contrôle détaillées car, en fin de compte, nous devons protéger les plus vulnérables ; la sécurité des piétons est d'une importance capitale dans nos communautés. Vatanen (PPE-DE). Monsieur le Président, Monsieur le Commissaire, chers collègues, il y a seulement deux minutes que j'ai été informé du fait que je devais intervenir, mais comme il s'agit d'une question grave, où des vies humaines sont en jeu, je n'hésite pas à prendre la parole sans avoir eu un seul instant pour me préparer. Il est regrettable que la commission parlementaire se soit dès le départ engagée dans une mauvaise direction. Les politiques que nous sommes avons voulu laisser notre marque uniquement parce que nous avons été élus au PE. Or il s'agit d'une question bien plus grave. Ce dont il s'agit, c'est de sauver des vies humaines et de trouver le plus rapidement possible des moyens permettant d'y arriver. Aussi devons-nous oublier notre attitude politique et soutenir la proposition rationnelle de la Commission et le remarquable travail de Mme Petersen. Comment réaliser le plus rapidement possible les modifications techniques nécessaires, qui sont assez considérables, il faut le dire ? Nous ne devons pas oublier que nous, nous ne sommes élus qu'une fois tous les cinq ans, mais que l'industrie automobile, elle, est élue tous les jours : les consommateurs votent quotidiennement avec leur portefeuille, et il ne faut pas sous-estimer le degré d'information des gens en matière de sécurité. Aujourd'hui les acheteurs de voitures veulent des voitures sûres, et aussi des voitures sans danger pour les piétons. Avant tout, il ne faut pas que nous nous étranglions nous-mêmes avec les tests CEVE, qui sont certes une chose utile, mais les choses évoluent tellement vite ! Où en sera la technique dans deux, trois ou quatre ans ? Nous ne pouvons pas nous enchaîner définitivement à des spécifications fixées aujourd'hui ; je suis donc fortement favorable à la proposition de la Commission, de même qu'au compromis de Mme Petersen, et je dirai tout simplement : même Olof Palme aurait été satisfait du travail que nous avons accompli ici aujourd'hui. Liikanen Monsieur le Président, comme de nombreux orateurs l'ont dit ici, avec 9000 piétons et cyclistes tués et quelques 200.000 personnes blessées dans des accidents impliquant une voiture, la protection des piétons est devenue une préoccupation urgente pour la société civile, opinion à laquelle souscrit entièrement la Commission. Au moment de déterminer l'approche à adopter en la matière, le choix qui s'offrait à nous était le suivant : d'un côté, un engagement volontaire de l'industrie fondé sur des objectifs concertés et, de l'autre, la voie législative traditionnelle. Après des pourparlers avec la Commission européenne, les constructeurs automobiles européens, représentés par l'ACEA, se sont engagés en juin de l'année dernière à introduire une série de mesures à partir de cette année, de janvier 2002 plus précisément, afin d'atteindre un niveau élevé de protection des piétons. Des engagements identiques ont été pris entre-temps par les constructeurs japonais et coréens. Dans une communication adoptée en juillet de l'an dernier, la Commission présentait au Parlement et au Conseil les principaux éléments de l'engagement des constructeurs et invitait les deux institutions à exprimer leur opinion en la matière. La Commission devait ensuite décider d'accepter l'engagement de l'industrie ou de proposer une législation. L'engagement constitue un ensemble innovateur combinant la sécurité passive et active. En ce qui concerne la sécurité passive, les constructeurs ont accepté de concevoir leurs voitures selon une série de tests introduits en deux phases, à partir de 2005, visant à établir si la conception de la voiture permet de minimiser les blessures infligées aux piétons en cas d'accident. Un autre élément important de sécurité passive repris dans l'engagement est l'interdiction des pare-buffles rigides sur les nouveaux véhicules à partir de cette année. En ce qui concerne la sécurité active, l'industrie a pris trois initiatives additionnelles : tout d'abord, équiper les nouveaux véhicules d'ABS à partir de 2003, ensuite, introduire l'éclairage de jour sur tous les véhicules à partir de 2002 (il est à noter que l'initiative vise uniquement la prescription technique de l'éclairage de jour, sans se substituer aux lois nationales en la matière) et enfin, ce qui n'est pas à négliger, l'industrie s'est engagée à progresser et à faire des rapports systématiques en matière d'introduction de dispositifs additionnels de sécurité active visant à améliorer la protection des piétons, tels que les dispositifs de limitation adaptative de vitesse. La Commission contrôlerait la concrétisation de ces engagements par le biais de tests menés par des laboratoires indépendants et, si c'est possible, avec l'aide des autorités d'agrément nationales. Depuis lors, un débat intense a été mené au Parlement et au Conseil au cours des derniers mois à propos des options présentées par la Commission dans sa communication. En novembre dernier, le Conseil de ministres a approuvé l'idée d'un engagement de l'industrie dans ce domaine ainsi que ses éléments fondamentaux, en l'assortissant de certaines conditions sur des points particuliers. C'est aujourd'hui au tour du Parlement européen d'exprimer son opinion. Je suis reconnaissant envers la commission de la politique régionale, des transports et du tourisme et en particulier envers son rapporteur, Mme Hedkvist Petersen, pour son travail impressionnant, ainsi qu'envers Mme Oomen-Ruijten, M. Harbour et M. Rübig pour leurs avis. J'apprécie les efforts consentis pour ce dossier, qui démontrent un engagement, un professionnalisme et une ouverture d'esprit exceptionnels. L'objectif était de parvenir à un équilibre entre un niveau élevé de protection, la flexibilité et l'efficacité de la législation d'une part, et la préservation de la sécurité et de la transparence juridique d'autre part. Tout d'abord, la Commission se réjouit du soutien exprimé par la commission des transports aux objectifs et au calendrier proposés dans la communication de la Commission pour l'introduction de mesures de protection des piétons. Ensuite, la Commission se réjouit de l'opinion exprimée dans le rapport à propos de l'approche législative, suggérant le recours à une législation-cadre dans ce domaine afin de garantir la sécurité juridique des objectifs fondamentaux. Certains ont posé la question de savoir ce que la Commission ferait si le rapport était accepté. Si une majorité du Parlement européen défend cette approche, la Commission est disposée à présenter une proposition de législation-cadre, basée sur les mesures significatives de l'engagement. Je pense que nous pourrions réaliser ceci avant la fin de cette année, pour l'automne prochain. Le Président. Je vous remercie, Monsieur le Commissaire. Le débat est clos. Le vote aura lieu aujourd'hui, à 12 heures. Le Président. L'ordre du jour appelle le rapport (A5-0192/20002) de Mme Vlasto, au nom de la commission de l'industrie, du commerce extérieur, de la recherche et de l'énergie, sur la communication de la Commission au Conseil et au Parlement européen : "Faire face aux engagements, accélérer le rythme" [COM(2001) 641 - C5-0075/2002 - 2002/2033(COS)]. Vlasto (PPE-DE) Monsieur le Président, ce rapport se limitait initialement à la communication de la Commission européenne qui examinait les progrès réalisés par les États membres depuis le Conseil européen de Lisbonne. J'ai pensé qu'il serait également intéressant que ce rapport puisse porter sur la mise en ?uvre de la Charte européenne des petites entreprises. J'ai souhaité vous présenter un rapport simple et concret, qui s'articule autour du travail accompli par la Commission européenne et les États membres ces deux dernières années. Avec la Commission européenne, je m'inquiète de la lenteur des progrès réalisés et du retournement de conjoncture économique qui n'est pas nécessairement favorable aux réformes à long terme. Ce sont pourtant ces réformes structurelles que nous tardons à mettre en place, notamment dans le domaine de l'ouverture des marchés et de l'allégement de la fiscalité. L'une des raisons de la lenteur des réformes tient au non-respect de la méthode définie à Lisbonne, laquelle suppose une concertation entre les États membres et une coordination de la Commission européenne avec des échanges d'information et des évaluations des mesures prises. Cela fait encore défaut et nuit à la cohérence de la politique de l'entreprise. C'est pourquoi je propose que la Commission publie un tableau de bord pour la politique de l'entreprise, comme elle le fait pour la politique de l'emploi, afin de définir des priorités d'actions et des échéances. Je lui demande également de mieux nous informer sur l'état d'avancement des réformes structurelles dans les États membres. Je lui demande enfin d'évaluer l'efficacité des initiatives prises par les États membres et de diffuser effectivement les meilleures pratiques. Les petites entreprises sont un pilier de l'économie européenne, un vivier d'emplois que nous devons soutenir et développer. L'environnement réglementaire et administratif dans lequel évoluent nos entreprises pèse également sur leur compétitivité. Il faut garder à l'esprit que les petites entreprises de moins de cinquante salariés emploient soixante-cinq millions de personnes dans l'Union européenne. Elles représentent 99 % de l'ensemble des entreprises et fournissent 53 % des emplois. Autrement dit, mieux légiférer en tenant compte des petites entreprises, revient à mieux servir soixante-cinq millions de personnes. C'est pourquoi je demande à la Commission de renforcer la concertation avec les organisations représentatives des petites entreprises et de les aider à s'organiser en réseau. C'est également pour cette raison que j'insiste sur la nécessité de mieux différencier les différents types d'entreprises dans les propositions législatives. Et c'est pourquoi, enfin, nous ne devons pas compliquer l'existence de nos entrepreneurs par une législation étouffante. Les mesures que je propose ont pour but de soutenir les initiatives prises par la Commission européenne et les États membres en faveur des entreprises. J'ai souhaité souligner les problèmes de méthode qui freinent la stratégie de Lisbonne tout en mettant en avant quelques propositions concrètes susceptibles de répondre aux attentes des entrepreneurs, et qui s'appuient sur la chape des petites entreprises. J'espère que notre Assemblée nous suivra dans cette démarche. Chichester (PPE-DE). Monsieur le Président, je voudrais remercier ma collègue, Mme Vlasto, pour son rapport. Les objectifs de Lisbonne sont importants pour l'économie et l'avenir de l'Europe et de l'Union européenne. De nombreuses promesses ont été faites à cette époque et bien des louanges ont été adressées à ce processus et aux buts qu'il poursuit. Malheureusement, nous avons donné à cet objectif plus d'écho que de substance. Beaucoup de points substantiels du processus donnent suite à des programmes antérieurs, comme la libéralisation des marchés de l'énergie, déjà engagée antérieurement. Je me réjouis de certaines orientations, comme celle exprimée au paragraphe 14, appelant les États membres à réduire la pression fiscale sur l'emploi. J'aurais voulu que mon propre État membre suive ce conseil au lieu de prévoir une augmentation des taxes sur l'emploi dans le cadre du dernier budget. Je me réjouis de voir le rapport souligner l'importance pour les petites entreprises d'une véritable libéralisation des marchés des télécommunications, de l'énergie, de la poste et des transports. Il s'agit d'une aspiration louable. Nous y travaillons énormément mais nous n'allons pas assez vite ou, du moins, les progrès enregistrés ne sont pas assez satisfaisants. Je souscris également à l'appel lancé par la Commission pour la réalisation d'une étude d'impact sur toutes les entreprises à l'occasion de chaque proposition législative. Le commissaire connaît mon intérêt pour les coûts lié à l'impact sur les entreprises et pour les propositions en la matière. Voilà pourquoi je me soucie également de la propension du Parlement à déposer des amendements générateurs de coûts. Voilà pourquoi mon amendement propose d'examiner le coût de nos amendements. Ford (PSE). Monsieur le Président, je réitère les félicitations adressées à Mme Vlasto pour son rapport, adopté à l'unanimité par la commission de l'industrie, du commerce extérieur, de la recherche et de l'énergie. Il y est question du Conseil européen de Lisbonne, qui avait pour objectif de faire de l'Union européenne l'économie de la connaissance la plus compétitive et la plus dynamique du monde. Le rapport lie cette démarche au Conseil européen de Feira qui a adopté une charte européenne pour les petites entreprises. A l'évidence, comme Mme Vlasto l'a dit, les petites entreprises sont une des clés du succès des économies européennes. Je voudrais souligner trois points. Tout d'abord, le rapport fait état du niveau très faible de l'investissement dans la recherche et le développement - 1,19 % du PIB de l'Union européenne. C'est particulièrement vrai dans les secteurs industriels dominés par les PME. Je voudrais que nous étudiions l'idée, au niveau européen, d'instituts de recherche financés par un prélèvement auprès des industries concernées, idée mise en ?uvre par les Japonais, qui ont su tirer profit de ces organismes afin d'innover en matière de recherche et de développement dans ces secteurs industriels. Deuxièmement, nous devons nous pencher sur la question d'une meilleure réglementation si nous voulons simplifier et harmoniser nos règlements. Je ne vois pas d'inconvénient à imposer des charges aux entreprises pour, par exemple, préserver l'environnement, mais nous devons veiller à la rentabilité. Une des récentes études menées au Royaume-Uni montre que la directive sur les véhicules en fin de vie, par exemple, coûte 400 millions de livres par an alors que les fonds dégagés pour l'environnement ne représentent que 100 millions de livres par an. Si ces chiffres sont corrects, il s'agit là de quelque chose que nous n'aurions jamais dû intégrer à la législation de l'Union européenne. Nous devons donc être conscients de l'incidence de notre législation sur les entreprises et l'emploi. C'est pourquoi nous soutenons l'amendement Chichester en principe et nous voterons en sa faveur. Troisièmement, nous devrions nous poser la question de savoir si les PME opérant uniquement sur les marchés locaux doivent se voir imposer les mêmes charges que les grandes entreprises exportant dans toute l'Union européenne, comme à l'extérieur. Dans de nombreux cas, la connaissance locale peut suffire à protéger les consommateurs. Il n'est nécessaire de réglementer que lorsque les biens et services d'entreprises anonymes sont éloignés des consommateurs à la fois en termes géographiques et en termes de connaissance locale. Seppänen (GUE/NGL). Monsieur le Président, Monsieur le Commissaire, le Conseil européen de Lisbonne a voulu uniformiser et standardiser le modèle capitaliste pour tous les États membres de l'Union européenne. La méthode prônée à Lisbonne était l'ouverture des marchés et on ne nous proposait qu'un seul modèle d'action : coordonner la politique économique et sociale en mettant l'accent sur le secteur privé. On peut partager l'avis du rapporteur quand il dit que l'on ne s'est pas suffisamment posé la question de savoir si la même méthode convient à tous. Les services publics et les principes en matière de protection sociale ne sont pas les mêmes dans tous les pays. Dans les pays nordiques, la notion de service public est prise au sens large : elle englobe les retraites, les services de santé, l'école et la garde des enfants. Les pays catholiques où la famille sert de protection ne doivent venir nous dire que chez nous, dans les pays nordiques, les impôts sont trop élevés. Les méthodes de privatisation prônées à Lisbonne ne produiront pas de meilleurs services chez nous. Ce n'est pas avec des proclamations de l'Union européenne que l'on produit une meilleure protection sociale. C'est la raison pour laquelle dans les États membres libres de l'hégémonie de la droite il se peut qu'on ne trouve pas - en fait, on ne devrait pas trouver - la volonté de mettre en ?uvre des proclamations qui affaiblissent la protection de base des citoyens. Della Vedova (NI). Monsieur le Président, Monsieur le Commissaire, Madame le Rapporteur, quand j'entends évoquer l'objectif de Lisbonne - "faire de l'économie européenne, en dix ans, l'économie basée sur la connaissance la plus compétitive du monde" - je me demande toujours si nous avons pensé un instant, avant le sommet de Lisbonne, que les chefs de gouvernement pourraient proposer des économies moins compétitives. Au lieu de fixer des objectifs grandioses, je crois qu'il vaudrait mieux essayer de réaliser quelques actions justes et bonnes qui doivent être faites, et ce rapport met opportunément et précisément le doigt sur certaines des questions auxquelles il faut s'attaquer : la libéralisation des marchés, un marché des valeurs mobilières plus intégré, l'ouverture des marchés d'exportation aux entreprises européennes. Je pense que l'on aurait pu ajouter quelque chose, Madame le Rapporteur, Monsieur le Président, Monsieur le Commissaire, à propos des charges fiscales, administratives, et en termes de réglementation du travail qui pèsent particulièrement sur les petites et moyennes entreprises en Europe et qui sont à l'origine du fait qu'une partie non négligeable de l'entrepreneuriat et du micro-entrepreneuriat européens - je pense en particulier au cas de l'Italie mais pas uniquement à ce pays - constitue une économie souterraine, une économie qui échappe à la réglementation et qui se trouve hors la loi parce qu'on veut lui imposer des charges excessives. Je voudrais conclure en disant qu'il est juste que l'on s'occupe et que l'on se soucie des petites et moyennes entreprises d'Europe ; en Italie, les petites et moyennes entreprises constituent l'épine dorsale de l'économie. Ceci dit, toutefois, soyons attentifs à deux choses : premièrement, nous avons besoin, en Europe, de grandes entreprises compétitives internationalisées ; deuxièmement, nous avons besoin que les petites et moyennes entreprises grandissent, qu'elles affichent une tendance continue à la croissance et à l'expansion, avant tout en Europe et si possible à l'international. Donc "petites et belles", d'accord, mais ne créons pas les conditions d'un nanisme entrepreneurial européen dont nous n'avons pas besoin. Zrihen (PSE). Monsieur le Président, Monsieur le Commissaire, mes chers collègues, je voudrais tout d'abord féliciter Mme Vlasto pour ce rapport. Il est clair, en effet, que nous devons tous être conscients que les PME et les PMI ne jouent pas seulement un rôle important dans l'économie, mais également dans la société en favorisant sa cohésion économique et sociale. Mais la capacité de moderniser une économie et de stabiliser une société doit s'appuyer sur des conditions institutionnelles, un cadre juridique clair, accessible et, surtout, adapté. Le marché unique et la réalisation totale de l'Union économique et monétaire, l'élargissement de l'Union européenne, la création prochaine d'une zone euro-méditerranéenne vont élargir cet espace et donc modifier les règles. Cette globalisation des marchés a nettement un impact sur la compétitivité de nos entreprises européennes, qui doivent adapter leur stratégie en intégrant dans leurs données d'analyse les avancées stratégiques réalisées par la concurrence des pays tiers compétitifs et la concurrence des marchés des pays tiers, auxquels elle souhaite avoir accès. Notre constat est que le degré d'internationalisation des entreprises européennes est trop faible, autant au sein du marché unique qu'en dehors de l'Union européenne. C'est pourquoi les entreprises ont besoin rapidement de conditions réglementaires plus favorables, adéquates surtout, en matière d'accès au marché et de mesures additionnelles pour les partenariats d'entreprise au niveau international. Les PME ont aussi besoin de nouvelles formes d'organisation du travail, mais ces changements ne peuvent en aucun cas se faire aux dépens des besoins des travailleurs en matière de sécurité. Il est essentiel de faciliter l'adaptation des compétences des travailleurs aux besoins de l'entreprise et de considérer la formation comme un investissement pour les entreprises et une plus-value pour les salariés. Par ailleurs, les PME contribuent aux valeurs culturelles européennes et à la qualification des hommes. Elles sont le niveau de proximité économique qu'il nous faut valoriser, comme annoncé à Lisbonne, mais nous devons agir vite, car notre lenteur les asphyxie ; nos entreprises, ancrées sur la réalité économique de fond, ont besoin d'actes plus que de mots. Soyons aussi efficaces qu'elles le sont ! Cela apparaît déjà nettement dans le sixième programme-cadre de recherche. Il nous faut à présent poursuivre cette cohérence. Titley (PSE). Monsieur le Président, je voudrais simplement parler de cette question de l'amélioration de la réglementation. Je félicite la Commission pour ses propositions, en particulier pour ses recommandations sur l'évaluation de l'incidence économique. Les propositions de la Commission ne pourront être efficaces que si les deux autres institutions - le Conseil et le Parlement - y donnent suite. L'amendement de M. Chichester vise à modifier le paragraphe 25, en réalité un amendement que j'ai proposé en commission, qui, en substance, appelle le Parlement à développer son propre système d'évaluation de l'incidence économique sur les entreprises. Je pense que nous devrions procéder à cette modification en seconde lecture, une fois que nous aurons reçu la position commune du Conseil et que nous connaîtrons les amendements du Parlement en première lecture. Nous devons nous adresser à une unité indépendante afin d'évaluer exactement l'incidence de notre législation, avec une analyse coût-bénéfice rigoureuse, comme M. Ford l'a dit, non pas pour supplanter le processus décisionnel, mais bien pour garantir que toutes les décisions du Parlement seront prises en connaissance de cause. Il se peut très bien que nous identifiions une incidence économique sur les entreprises et que nous reconnaissions la nécessité d'adopter la législation concernée. Mais le Parlement doit suivre l'exemple de la Commission, sinon cela ne marchera pas. Et le conseil devrait faire de même. En effet, le Conseil est souvent prompt à déposer des amendements sans véritablement évaluer leur coût. Il s'agit d'un défi vital pour le Parlement. Enfin, les objectifs de Lisbonne ne fonctionneront que si nous nous penchons sur la question des compétences. L'apprentissage tout au long de la vie doit être une réalité, pas seulement un slogan. Nous devons garantir que notre main-d'?uvre dispose des compétences nécessaires afin de pouvoir développer notre économie, car notre avantage compétitif repose largement sur les compétences et c'est là que se trouve l'avenir de l'économie européenne. Liikanen Monsieur le Président, le Conseil européen réuni en mars 2000 à Lisbonne avait assigné à l'entreprise la place centrale dans la réalisation de l'objectif stratégique de l'Union européenne. L'entreprise permet de tirer profit des possibilités offertes par l'économie et de créer ainsi de la richesse ; celle-ci permet de réaliser les objectifs fixés au niveau de la société. Le Conseil de Lisbonne avait débouché sur une Charte européenne des petites entreprises. Cette charte affirmait le principe que les petites entreprises sont une importante source de dynamisme, d'innovation et d'entrepreneuriat. L'hiver dernier, ce qui nous préoccupait, c'était que l'on oublie le rôle essentiel des entreprises. Cela n'a cependant pas été le cas. Le Conseil européen réuni en mars à Barcelone réaffirmait l'importance de l'entreprise, confirmait le rôle particulier qu'il lui avait assigné et invitait les États membres à diligenter la mise en ?uvre de la Charte européenne des petites entreprises. La Commission publiait simultanément son rapport sur la compétitivité pour 2002. Ce rapport montre combien la productivité de l'Union européenne est loin de la productivité des États-Unis. Le PNB par habitant dans l'Union européenne ne représente, pour cette raison, qu'environ 65 % du niveau des USA. Les causes de la faible compétitivité de l'Europe sont nombreuses, mais le rapport mentionne en particulier le faible niveau des investissements et du taux d'utilisation des technologies de l'information et de la communication. Les conséquences de cette faiblesse sont visibles dans l'industrie, mais aussi dans le secteur des services. La mise à profit des investissements dans le secteur des technologies de l'information et de la communication est en outre freinée par la pénurie de main-d'?uvre compétente dans l'Union européenne. La conclusion la plus préoccupante du rapport 2002 sur la compétitivité est d'ailleurs que si l'Union européenne ne lève pas tous les obstacles, elle ne sera pas en mesure d'atteindre les objectifs fixés à Lisbonne. Mme Vlasto mentionne dans son rapport plusieurs mesures qui permettraient d'améliorer la compétitivité de l'Union européenne et d'éviter un tel résultat. Pour terminer, je voudrais insister sur cinq points : premièrement, la pierre angulaire de la compétitivité des entreprises de l'Union européenne, c'est le marché intérieur. Il reste encore beaucoup à faire pour que le marché intérieur des services devienne une réalité. La libéralisation des marchés financiers permet de faciliter le financement offert aux entreprises. Deuxièmement, la Charte européenne des petites entreprises doit être mise en ?uvre avec détermination. On note certains progrès, mais les États membres ne doivent pas perdre de temps. Troisièmement, améliorer la réglementation implique une étude des impacts de toute nouvelle proposition législative. Comme vous le savez, la Commission a remis une proposition en ce sens la semaine dernière, et je suis très heureux de ce que M. Chichester et M. Titley ont dit ici dans leurs interventions à ce sujet. Quatrièmement, tout doit être fait pour exploiter pleinement les technologies de l'information et de la communication. Il ne suffit pas de montrer que les technologies de l'information ou de la communication sont un facteur d'expansion de l'économie aux États-Unis, il faut prendre les mesures nécessaires. Enfin, avant tout, nous devons mettre en place un climat favorable à l'entreprise. Il faut prendre des risques, et la société doit encourager les gens à prendre ces risques. Ce sujet sera abordé de nouveau dans le Livre vert. Toutes les mesures que je viens d'énoncer sont des mesures politiques. Nous devons concentrer nos efforts pour mettre l'action politique sur la bonne voie ; c'est de cette manière que nous pourrons instaurer un environnement favorable à l'entreprise dans l'Union européenne et non pas en nous arrêtant à des projets de petites dimensions, quelque dignes d'intérêt qu'ils puissent être. Un financement important sera nécessaire au niveau communautaire : nous disposons déjà des instruments adéquats. Je remercie Mme Vlasto d'avoir mis en lumière des secteurs politiques si importants, dans lesquels des progrès sont nécessaires. En fin de compte, c'est notre action politique que nous devons améliorer, c'est elle qui nous permettra de ramener les objectifs de Lisbonne à une distance à laquelle ils peuvent être atteints. Le Président. Merci beaucoup, Monsieur le Commissaire. Le débat est clos. Le vote aura lieu à 12 heures. Le Président. L'ordre du jour appelle le débat sur le rapport (A5-0147/2002) de M. Belder, au nom de la commission de l'industrie, du commerce extérieur, de la recherche et de l'énergie, sur la communication de la Commission "eEurope 2002 : Accessibilité des sites Web publics et de leur contenu" [COM(2001) 529 - C5-0074/2002 - 2002/2032(COS)]. Belder (EDD) Monsieur le Président, Monsieur le Commissaire, chers collègues, je remercie les membres de la commission de l'industrie, en particulier mes collègues Read et Harbour, et le secrétariat de la commission pour l'agréable collaboration que nous avons eue. En tant que rapporteur, je suis heureux de présenter ce document, qui concerne l'accessibilité des sites Web des pouvoirs publics, notamment par les personnes handicapées et âgées. Les contacts avec la Commission européenne ont aussi été très fructueux à cet égard. La communication de la Commission vise à attirer l'attention sur la partie de la stratégie de Lisbonne qui concerne l'accès à l'Internet. Pour rendre les sites Web accessibles aux appareils des handicapés, il est nécessaire qu'ils soient techniquement bien conçus. Le consortium mondial W3C a publié des instructions à cet effet. Les États membres se sont engagés à appliquer ces instructions aux sites Web des pouvoirs publics. La Commission européenne contrôle l'avancement de ce processus. Étant donné que tous les citoyens doivent avoir accès aux informations des pouvoirs publics, l'accessibilité des sites Web publics revêt une importance évidente. Les pouvoirs publics ont en outre une responsabilité particulière vis-à-vis des membres les plus faibles de notre société. Le Parlement européen ne peut donc que soutenir de tout c?ur ce processus. Il invite à intensifier les efforts de mise en ?uvre. Dans le cas contraire, l'objectif poursuivi par la Commission, qui vise à rendre effective l'accessibilité des sites Web publics d'ici 2003, pourrait ne pas être atteint à temps. L'utilisateur, par exemple un employé handicapé dans un service public, pourra bientôt, je l'espère, accéder sans problème aux sites des pouvoirs publics. Il importe en outre que ce fonctionnaire puisse placer lui-même des informations sur un site Web. Le logiciel permettant de placer ces informations sur l'Internet doit donc aussi être accessible. Il ne saurait toutefois être question de terminus ad quem statique. La technologie de l'Internet est en pleine évolution. J'appelle dès lors à faire évoluer les instructions parallèlement à cette dynamique technique. Les pouvoirs publics devront donc suivre de près ces évolutions. Cela nous amène à la question de savoir ce que ces instructions impliquent pour les institutions publiques. Tout d'abord, l'accessibilité pour tous devra dès le départ être prise en considération dans le processus de conception. Deuxièmement, pour garantir à tout un chacun l'accessibilité, il importe que les pouvoirs publics fournissent leurs informations d'une manière neutre d'un point de vue technologique, et donc pas exclusivement sur l'Internet. Ensuite, il faut bien sûr se demander si le respect formel des instructions sera effectif et pratique. Le rapport demande dès lors de mettre en place des points d'information dans les États membres. Les utilisateurs pourront y soumettre leurs impressions et leurs plaintes. Ces signaux issus de la société devront déboucher sur l'amélioration des sites Web. On s'est demandé si des instructions plus contraignantes ne donneraient pas de meilleurs résultats. Mais celles-ci n'apporteraient pas de solution au problème fondamental du moment, qui est que les concepteurs de sites Web ignorent les instructions, et non qu'ils ne veulent pas les respecter. À mon sens, il n'y a absolument aucune raison, à ce stade, de légiférer au niveau européen. Par contre, la Commission veut que, outre les sites des pouvoirs publics, les sites particuliers soient également accessibles le plus vite possible. Au sein de la commission de l'industrie, nous nous sommes demandé quel type de sites Web était le plus urgent. Vu que les réponses divergent sur le terrain, il conviendrait de donner la priorité aux sites Web les plus pertinents pour les groupes d'utilisateurs. Il peut s'agir de sites commerciaux, mais aussi de sites d'intérêt public. Du reste, ces sites d'intérêt public contiennent aussi des sites à caractère commercial. Je pense à des commerces, des banques et des compagnies de transport en commun. Le rapport s'arrête aussi aux pays candidats. L'ampleur des objectifs qui restent à réaliser fait que l'accessibilité appelle encore de grands efforts dans ces pays. Enfin, Monsieur le Président, les améliorations devront aussi être perceptibles sur le terrain. Le rapport encourage dès lors la poursuite de la recherche qui vise à élaborer des critères mesurables permettant de vérifier le respect des instructions. Des signaux prometteurs nous parviennent du terrain. L'institut néerlandais pour aveugles Bartiméus, qui nous a donné d'excellents conseils, a pris une initiative en ce sens. Il espère lancer la semaine prochaine un site Web auquel on peut s'adresser pour faire contrôler régulièrement son site Web et obtenir ainsi un brevet d'accessibilité. Le site sera lancé en néerlandais, mais l'institut n'exclut pas une version anglaise, qui permettrait aux non-néerlandophones de faire contrôler eux aussi leurs sites. Pour conclure, j'espère que les personnes handicapées pourront bientôt avoir accès à l'Internet aussi facilement que les personnes qui n'ont pas de handicap. Je forme le v?u que le présent rapport apporte une contribution en ce sens. L'Internet est en effet une source d'information et, ne l'oublions pas, un moyen de communication qui joue un rôle de plus en plus grand dans l'ensemble de la société. Le progrès technologique ne peut exclure aucun groupe social, mais doit au contraire favoriser la participation à la société. Une bonne technologie est en effet une technologie qui sert l'homme. Harbour (PPE-DE). Monsieur le Président, je voudrais remercier M. Belder pour son rapport exceptionnel. Il s'agit d'un document extrêmement complet qui a nécessité énormément de recherches. La tâche des rapporteurs fictifs a été assez aisée car nous avons accueilli favorablement la majeure partie du contenu et nous avons cherché à améliorer encore la direction de ce texte. Je voudrais parler de quelques points spécifiques concernant des problèmes qui ont été aimablement incorporés au rapport final. Tout d'abord, il est bon de souligner, comme M. Belder l'a fait, les remarquables potentialités offertes à notre société par les personnes handicapées. La révolution numérique améliorera la qualité de leur vie et leur accès aux services. Nous devons exploiter cette voie ensemble, de la façon la plus efficace possible. Ceux d'entre nous qui ont déjà côtoyé une personne malvoyante utilisant un site Web savent qu'il est nécessaire d'améliorer la conception de ces sites, ce qui ne coûte absolument rien. C'est une question d'éducation, de formation et de recours aux meilleures pratiques. La Commission planche sur ce sujet, mais nous devons y prêter plus d'attention. Il s'agit d'un domaine où les autorités publiques peuvent promouvoir les meilleures pratiques et orienter le reste du marché. En tant que partie intégrante de ce processus, il est essentiel que nous disposions des instruments permettant de référencer les sites Web et de leur attribuer des indices d'accessibilité, car la comparaison publique et la promotion des meilleures pratiques stimuleront le progrès de tous en la matière. Il s'agit d'une question également traitée à l'heure actuelle par la Commission, mais nous avons raison de le souligner dans notre rapport. Ceci nous mène, évidemment, à la question des services commerciaux. Les groupes d'utilisateurs auxquels j'ai parlé - au Royaume-Uni en particulier - ont tous souligné l'importance d'encourager les opérateurs commerciaux et les fournisseurs de services commerciaux à rendre leurs sites Web plus accessibles aux personnes handicapées. Ces services commerciaux cruciaux - tels que les banques, les services d'achat à domicile, l'accès aux transports (réservation et consultation des horaires) - doivent être rendus plus accessibles aux personnes handicapées. Ils les aideront grandement à prendre part à cette nouvelle révolution. Ces références et indices encourageront les entreprises commerciales à améliorer l'accessibilité de leurs sites, ce qui permettra d'enregistrer les résultats que nous recherchons précisément. J'encourage vivement ces deux aspects, mais je dois dire que l'ensemble de ce rapport est particulièrement digne d'intérêt. Nous ne soutiendrons pas tous les amendements de ce côté de l'hémicycle, mais c'est avant tout une question de détail. L'orientation générale de ce rapport est hautement recommandable et j'encourage l'Assemblée à lui accorder son total soutien. Read (PSE). Monsieur le Président, je voudrais réitérer les félicitations adressées par M. Harbour à M. Belder. Non seulement a-t-il effectué un énorme travail, mais il a fait preuve d'ouverture, d'intelligence et d'accessibilité. Je crois que ce rapport porte en lui les fruits de la méthode de travail adoptée. Ce fut un grand privilège de prendre part à ce processus. En effet, l'optimisation de l'accès à l'information constitue la plus grande force de démocratisation imaginable. Voilà pourquoi ce rapport est si important : il met sur pied un mécanisme en termes de citoyenneté active, ce qui devient de plus en plus important, notamment au niveau de la démocratie électronique. Nous nous dirigeons vers le vote électronique ; les moyens de prendre part à une citoyenneté active dépendent de plus en plus de l'accès à l'information. Mais la raison pour laquelle j'ai tenu à être rapporteur fictif pour ce rapport, et à soutenir M. Belder, est la suivante : pour les personnes handicapées, l'accès au travail dépend de plus en plus de l'accès au Web. M. Harbour a eu tout à fait raison de dire qu'il ne s'agit pas d'une question d'argent ou, en tout cas, d'une question d'investissement lourd et M. Belder a adopté la bonne démarche en s'entretenant avec les personnes handicapées elles-mêmes. Elles sont les mieux placées pour nous expliquer, et nous réexpliquer, ce qui fait défaut, ce qui fonctionnera le mieux et ce qui peut leur venir en aide. Je voudrais attirer votre attention sur le paragraphe 4 de la proposition de résolution, que je citerai, car il dit que les personnes handicapées doivent non seulement être capables de lire les pages Web, mais également d'en gérer le contenu. En d'autres mots, ces personnes ne sont pas seulement des réceptrices passives d'information, mais également d'importantes contributrices. C'est absolument essentiel. Je dirai, en conclusion, que tout ceci fait partie des objectifs de Lisbonne, de la promotion de "l'eEurope" et que si ce principe est appliqué dans d'autres secteurs, les citoyens handicapés de l'Union européenne pourront s'impliquer de façon beaucoup plus égalitaire qu'à l'heure actuelle. Seppänen (GUE/NGL). Monsieur le Président, Monsieur le Commissaire, la démocratie, c'est aussi le droit au savoir : l'homme a besoin de connaissances pour mieux organiser sa vie. Le savoir doit être accessible à tous. C'est au secteur public qu'il incombe de faire en sorte que le savoir soit aussi accessible aux exclus potentiels. L'objectif de la Commission de rendre la société de l'information accessible à tous, c'est de la démocratie. Le savoir n'est pas un savoir si on n'apprend pas à le produire et à l'utiliser soi-même. Il ne suffit pas d'avoir un accès à l'Internet et aux moyens d'obtenir de l'information : il faut savoir et vouloir les utiliser. Le rapporteur attire l'attention sur la disponibilité et la compatibilité des différents équipements et des logiciels. Personnellement, je voudrais souligner l'importance du langage : le langage machine doit être traduit en langage humain. Les liaisons, elles doivent se faire entre les personnes, pas avec des machines. Rien n'autorise à anéantir, sous couvert de privatisation, les institutions de la société qui démocratisent le savoir. La télévision doit produire des services d'information d'utilité publique. Ribeiro e Castro (UEN). Monsieur le Président, Monsieur le Commissaire, chers collègues, nous voyons l'internet comme une opportunité pour tous et non comme une nouvelle source d'inégalité, d'exclusion et d'isolement. C'est pourquoi nous serons toujours aux côtés des mouvements qui se consacrent non seulement à combattre "l'info-exclusion", mais aussi et surtout, d'une manière positive et proactive, à multiplier les extraordinaires ressources offertes par les technologies de l'information afin de répondre aux besoins et aux aspirations des groupes sociaux vulnérables et traditionnellement marginalisés, comme les handicapés et les personnes âgées. Il faut donc donner toute sa force à cette impulsion. C'est lors de la dernière présidence européenne de mon pays, en juin 2000, au sommet de Santa Maria da Feira, que le plan d'action "eEurope 2002" a été officiellement adopté ; il vise, entre autres, à rendre la société de l'information accessible à tous les citoyens de l'Union européenne et à consacrer ainsi une attention spéciale aux handicapés et à la lutte contre "l'info-exclusion" en général. Nous restons actifs dans cette voie. L'adoption des orientations pour les sites Web, par la BEI et les États membres, en 2001, a été très importante. À cet égard, nous saluons la communication de la Commission et l'extraordinaire travail effectué par le rapporteur. Bien que nous ayons des doutes quant à la générosité volontariste de les voir pleinement appliquées dès la fin de 2003, nous pensons devoir insister sur cet objectif et nous montrer particulièrement exigeants au sujet de ces sites Web publics qui devront être les premiers à respecter intégralement cet objectif, puisqu'ils possèdent une fonction sociale spécifique ou assument une importance spéciale pour les handicapés et les personnes âgées. Tout retard en la matière serait incompréhensible. Cappato (NI). Monsieur le Président, mes félicitations au rapporteur pour la priorité qu'il a su donner au problème de l'accessibilité, en particulier pour les personnes âgées et les personnes handicapées. En ce qui concerne la priorité de l'accessibilité au contenu des sites, en particulier pour les personnes âgées et les personnes handicapées, je pense que nous devons concentrer notre attention sur les droits civils et politiques, sur leur accessibilité par le biais d'Internet. Je pense que là est la priorité en termes de contenu. La publication en réseau de tous les moments formellement publics de la vie institutionnelle - non seulement le processus politique mais aussi les processus juridique et administratif - est un objectif urgent pour la récupération d'un principe fondateur de la démocratie libérale. À ce propos, avec 62 collègues - je le signale également au commissaire Liikanen - nous avons déposé une proposition de résolution sur la démocratie électronique, par laquelle nous demandons que les citoyens européens puissent jouir pleinement, par l'intermédiaire du réseau Internet, des droits de citoyenneté garantis par les traités de l'Union européenne. Je crois que cela s'applique à tous les niveaux de l'administration publique : à savoir que la priorité doit consister à permettre à chacun, donc également à ceux qui sont défavorisés en matière d'accès au réseau, de pouvoir jouir pleinement, par l'Internet, de leurs droits civils, des droits civils de la publication des moments institutionnels, de l'accès aux droits propres à la démocratie, de ces droits civils, précisément, dont on peut jouir par l'intermédiaire de la toile. Paasilinna (PSE). Monsieur le Président, chers collègues, je remercie M. Liikanen pour sa proposition excellemment conçue, comme toujours, et le rapporteur, M. Belder, pour son travail digne d'éloges. L'accès aux réseaux informatiques pour tous, tel est le principe adopté par les Européens qui nous permet de concurrencer les Américains. Si tous n'ont pas part à cette évolution, notre société sera boiteuse. De nombreux groupes ayant des besoins particuliers - handicapés, personnes âgées, pauvres, chômeurs, etc. réclament une attention spéciale. Le nombre de personnes âgées augmente. En Europe, nous serons tous bientôt blanchis sous le harnais. Les obstacles techniques doivent être supprimés. C'est chose facile pour les ingénieurs du moment qu'il y a une volonté politique. Ce n'est pas l'économie qui fait obstacle. Il existe différentes solutions, également des solutions intermédiaires entre autres en Suède et en Finlande, mais tous nous devons viser tendre vers l'objectif défini par M. Liikanen. L'accès au web doit être facilité. Les textes imprimés sur papier sont, de nos jours, devenus trop compliqués : pour beaucoup, même affichés sur un écran, ils restent trop compliqués. Mais c'est la pierre de touche de la démocratie, de la démocratie moderne, de l'Europe électronique, un gant jeté par l'Europe aux autres pour qu'ils relèvent le défi. C'est le degré de démocratie de nos réseaux qui sera la mesure des progrès et du degré de maturité de notre démocratie. Ce n'est pas la question de l'accès qui est importante, c'est celle de savoir si nous pouvons participer, être actifs, apporter notre propre contribution. La démocratie, comme vous le savez, n'est pas à sens unique, comme c'est souvent le cas sur le web ; les personnes âgées, les handicapés, tous les citoyens, et en particulier les groupes à besoins spécifiques, tous doivent pouvoir participer eux-mêmes et apporter leur contribution sur le web. Voilà à quoi nous devons viser. Si cela ne se réalise pas, la démocratie sera une pure façade. Martin, Hans-Peter (PSE). Monsieur le Président, chers électeurs et électrices ici présents, qui êtes venus dans l'attente d'un débat intéressant, cher Commissaire qui venez de bâiller, après qu'hier, nous n'ayons même pas réussi à décider d'un minimum, qui permettrait des débats vivants, je me permets de m'adresser désormais à mes collègues en citant leur nombre, donc mes chers 15 collègues présents. Il s'agit ici d'Internet, et par conséquent de l'alternative à ce que vient de vous être présenté, et de votre accès direct à ce qui peut aussi déterminer le processus de formation de l'opinion. ! Il est question de l'eEurope, l'avez-vous déjà essayée ? Êtes-vous déjà allé sur les sites du Parlement, du Conseil, de la Commission ? Si vous avez déjà visité ces sites, vous est-il arrivé la même chose qu'à moi ? On se sent comme devant un mur rempli de dossiers. Certains trouvent aux dossiers un attrait érotique, mais la plupart des gens ne sont pas de cet avis ! Les enfants, les adolescents en particulier cherchent autre chose, cherchent des débats. Cela est possible. L'Europe en a la possibilité, mais nous devrons faire des efforts considérables - y compris dans cette Assemblée - dans la conception de nos sites Web, et aussi en ce qui concerne leur contenu. La plupart des informations, les informations les plus importantes manquent. Or, l'Internet est véritablement important pour la démocratie. Ceci m'amène à mon ceterum censeo : il ne peut pas y avoir de démocratie sans transparence ! Cappato (NI). Monsieur le Président, je veux seulement rectifier l'information donnée par notre collègue Hans-Peter Martin : les collègues qui ont écouté son intervention avec attention sont au nombre de dix-huit ! Liikanen Commission. (EN) Monsieur le Président, l'Union européenne compte quelque 37 millions de personnes souffrant d'un handicap, tandis que le nombre de personnes âgées connaît une croissance régulière. M. Belder a su trouver une formulation bien plus heureuse, mais je tire les mêmes conclusions que lui. Ces groupes courent le risque de subir une grave exclusion sociale due à une série d'obstacles techniques rencontrés lors de la consultation d'Internet. La Commission s'emploie activement à identifier et éliminer ces obstacles au niveau européen, de façon à mettre en place une société ouverte offrant des chances égales à chacun. La communication de la Commission sur l'accessibilité des sites Web constitue une partie intégrante du plan d'action "eEurope 2002" adopté au Conseil européen de Feira en juin 2000. Un de ses objectifs spécifiques est de garantir que les personnes souffrant d'un handicap puissent exploiter pleinement les nouvelles technologies et Internet. Les organisations représentatives de personnes handicapées telles que le Forum européen des personnes handicapées ont été largement consultées et nous poursuivrons ces consultations sur des problèmes tels que "l'eInclusion" ou "l'eAccessibilité" lors de la mise en ?uvre du plan d'action "eEurope 2005" qui doit être adopté lors du Conseil européen de Séville la semaine prochaine. L'ensemble des domaines où nous proposons de nouvelles actions doit être accessible à toute personne souffrant d'un handicap. La Commission s'engage particulièrement à promouvoir les instructions de l'initiative pour l'accessibilité du Web (IAW), qui donnent aux fournisseurs d'information publique et aux concepteurs de sites un mécanisme volontaire leur permettant de respecter une série de règles informelles pour la conception et l'aménagement des sites Web. De nombreux États membres ont déjà avancé dans ce sens. C'est pourquoi la Commission se réjouit du niveau général d'intérêt et de satisfaction suscité par sa communication au sein du Parlement européen. Je voudrais remercier tout particulièrement le rapporteur, Monsieur Belder, qui a rédigé un rapport aussi nuancé que complet en la matière. En ce qui concerne les problèmes spécifiques abordés par ce rapport, la Commission approuve les encouragements adressés aux États membres en vue de garantir la réalisation des objectifs sous-jacents en matière d'amélioration de l'accessibilité des sites, d'accélérer la prise de conscience générale ainsi que la mise en ?uvre des instructions et d'organiser le suivi des progrès enregistrés dans ce domaine. La plupart de ces objectifs sont également repris dans la résolution du conseil des ministres des télécommunications sur ce sujet. La Commission a déjà pris des dispositions visant à surveiller systématiquement les progrès en matière d'adoption et de mise en ?uvre, au niveau européen, des instructions inscrites dans le cadre de l'effort d'évaluation de "l'eEurope". Nous souscrivons à l'exigence selon laquelle les sites développés par la Commission et les autres institutions européennes doivent respecter ces instructions. Au cours de "l'année européenne des handicapés", en 2003, la Commission assurera la promotion de l'accessibilité à Internet et des initiatives de formation pour les concepteurs de sites et les fournisseurs de contenu. La Commission poursuivra son dialogue fécond avec les organisations représentant les personnes ayant des nécessités spécifiques, telles que les personnes handicapées ou âgées, afin de tirer profit de leur expérience et de leurs conseils dans ce domaine. Je suis convaincu que la résolution du Parlement européen sur ce sujet constituera une étape significative dans la compréhension du rôle et de l'importance de l'accessibilité dans une société de l'information ouverte. Le Président. Merci beaucoup, Monsieur le Commissaire. Le débat est clos. Le vote aura lieu à 12 heures. (La séance, suspendue à 11h50, est reprise à 12 heures.) Dupuis (NI). Monsieur le Président, nous avons eu un vote important sur Strasbourg hier. Il n'est toutefois pas nécessaire d'avoir un odorat spécialement développé pour s'apercevoir que Strasbourg n'est pas en "odeur de sainteté". Je voudrais que vous demandiez aux services compétents de faire quelque chose pour que les odeurs désagréables disparaissent. Miller (PSE). Monsieur le Président, une motion de procédure concernant le même problème : une odeur réellement déplaisante règne dans ce bâtiment, non seulement dans l'Assemblée, mais également à l'extérieur. Le mois dernier, les questeurs nous ont dit que cette odeur devait provenir d'un animal mort dans une des canalisations. Sommes-nous censés accepter la même excuse ce mois-ci ? Ce n'est pas acceptable. Nous ne devrions pas être contraints de travailler dans ces conditions. Le personnel ne devrait pas être contraint de travailler dans ces conditions. Il est grand temps que l'on fasse quelque chose. Le Président. Nous en référerons aux questeurs. Evans, Jonathan (PPE-DE). Monsieur le Président, je désire simplement déclarer qu'en raison d'un intérêt financier signalé aux autorités parlementaires, je ne prendrai pas part à ce vote. Le Président. Je demande à la Commission de communiquer sa position sur les amendements. Liikanen Monsieur le Président, je voudrais réitérer les remerciements adressés par mon collègue, le commissaire Bolkestein, au Parlement européen et spécialement au rapporteur, M. Berenguer Fuster, pour leur coopération et leur gestion efficace de ce dossier. Comme vous le savez, la Commission soutient la position commune du Conseil car elle souscrit entièrement aux objectifs essentiels poursuivis par la proposition de la Commission. Elle tient également compte des amendements principaux déposés en première lecture. La Commission confirme qu'elle accepte les amendements 1, 3 à 8, 10, 11, 12, 15 et 16. En ce qui concerne l'amendement 17, la Commission peut l'accepter bien qu'elle considère qu'une reformulation mineure est nécessaire afin d'éviter tout malentendu juridique. La Commission ne peut, toutefois, accepter les amendements 2, 9, 13, 14 et 18 pour les raisons suivantes. L'amendement 2 exclut de la proposition un grand nombre d'intermédiaires d'assurance, ce qui réduit le champ d'application de la directive. Il ne peut donc être accepté. L'amendement 9 introduit des dispositions transitoires afin de préserver les droits acquis des intermédiaires d'assurance existants. La Commission a déjà accepté l'amendement 15, qui poursuit le même objectif de façon plus claire, et qui, en outre, répond à toutes les exigences de la directive. La Commission ne peut accepter l'amendement 13, qui introduit le principe du "meilleur conseil". Il génère une grande incertitude juridique tout en constituant, en pratique, une source de conflit juridique. L'amendement 16, que la Commission accepte, va dans la direction de la position commune et l'améliore. Les amendements 14 et 18 mettent en péril l'objectif clé de haute protection des consommateurs, ce que la Commission ne peut accepter. En effet, s'ils étaient adoptés, ils priveraient le client des exigences de base en matière d'information. L'amendement 18 en particulier mettrait le client dans une situation d'incertitude, puisque celui-ci ne disposerait pas de l'avis écrit sur le produit d'assurance approprié recommandé par l'intermédiaire. L'objectif d'un véritable marché unique offrant un haut niveau de protection des consommateurs ne serait pas atteint. La Commission s'oppose fermement à cet amendement. Je vous remercie pour votre attention plutôt limitée. (Rires, applaudissements) Le Président. Veuillez m'excuser pour le bruit. Au sujet de l'amendement 17 Berenguer Fuster (PSE) Monsieur le Président, faisant suite aux observations de la Commission, je voudrais apporter un amendement oral à l'amendement 17 qui dirait la même chose, mais à un endroit différent. Autrement dit, le paragraphe que présente l'amendement 17, au lieu d'être situé à la fin du considérant, viendrait après "autre activité professionnelle", de sorte que l'amendement dirait : "La présente directive ne devrait pas s'appliquer aux personnes ayant une autre activité professionnelle, par exemple les experts fiscaux ou comptables, qui donnent des conseils en matière de couverture d'assurance à titre occasionnel dans le cadre de cette autre activité professionnelle" - et on inclurait ici le paragraphe proposé par l'amendement -, "ni à ceux qui fournissent de simples informations à caractère général sur les produits d'assurance". Pour le reste, le considérant resterait tel qu'il a été rédigé lors de la position commune. Alyssandrakis (GUE/NGL). Monsieur le Président, je voudrais faire remarquer une fois encore qu'il y a une erreur dans la traduction française de l'amendement 4, dans lequel la phrase "both safe and acceptable" (à la fois sûrs et acceptables) a été traduite par "à la fois sains et acceptables". Le Président. Nous demanderons aux services compétents d'examiner toutes les traductions. (Le Parlement adopte la résolution législative) Rapport (A5-0208/2002) de M. Konrad K. Schwaiger, au nom de la commission de l'industrie, du commerce extérieur, de la rechercher et de l'énergie, sur la proposition et la proposition modifiée de décision du Conseil arrêtant un programme spécifique (2002-2006) de recherche et de formation à mettre en ?uvre au moyen d'actions directes par le Centre commun de recherche pour la Communauté européenne de l'énergie atomique [COM(2001) 279 - C5-0334/2001 + COM(2002) 43 - C5 -0216/ 2002 - 2001/0126(CNS)] (Le Parlement adopte la résolution législative) Rapport (A5-0193/2002) de M. Sérgio Marques, au nom de la commission de la politique régionale, des transports et du tourisme, sur la proposition de décision du Conseil concernant le régime de l'impôt AIEM applicable aux îles Canaries [COM(2001) 732 - C5-0691/2001 - 2001/0284(CNS)] (Le Parlement adopte la résolution législative) Malmström (ELDR). Monsieur le Président, les socialistes voudraient ajouter au point 48 le nom "The Former Yugoslav Republic of Macedonia". Dans la version originale figure simplement le terme de "Macédoine". Il ne s'agit évidemment pas d'une simple erreur linguistique, mais d'une question à caractère hautement politique. Les libéraux proposent que le vote porte sur la version originale. Le Président. S'il n'y a pas d'objections, nous examinerons la question au moment opportun. Pack (PPE-DE). Monsieur le Président, j'ai aussi une remarque à faire à propos du point 48, qui est un peu plus importante. Il y a en effet une erreur à cet endroit du document. Il est écrit : "...accord qui a été conclu le mois dernier entre la République yougoslave et l'ancienne république yougoslave de Macédoine". Or, cet accord a été conclu l'année dernière. Il avait déclenché la crise au Kosovo. Je vous demande de rectifier cette grossière erreur. Malmström (ELDR). Monsieur le Président, il doit y avoir eu une erreur de traduction. Dans le texte original, on lit "Macédoine" et les socialistes ont présenté un commentaire visant à utiliser plutôt la désignation "The Former Yugoslav Republic of Macedonia". Il s'agit d'un changement à caractère non pas linguistique, mais politique. Nous souhaitons que le vote porte sur le texte tel qu'il se présente actuellement, avec le terme de "Macédoine". Sakellariou (PSE). Monsieur le Président, nous avions approuvé, lors des négociations, le texte dans sa version initiale. Nous avons reconnu avoir commis la très nette erreur de ne pas nommer un État par son nom. C'est pourquoi nous avons apporté une correction, et il est maintenant écrit : "l'Ancienne République yougoslave de Macédoine". C'est le nom officiel de cet État. Nous estimons que le Parlement ne peut que se ridiculiser en donnant à un État, en raison de certaines situations ou pour des raisons idéologiques, un autre nom que celui qui est le sien ! Le Président. C'est très simple, Mesdames et Messieurs les Députés. Je crois que l'Assemblée peut décider d'accepter ou non le changement proposé par Mme Malmström. Sakellariou (PSE). Monsieur le Président, ce sur quoi nous votons doit être bien clair. Je pense que le texte que vous avez sous les yeux parle de "l'Ancienne République yougoslave de Macédoine". Si tel est bien le cas, il s'agit là d'un vote séparé visant à supprimer les mots "Ancienne République yougoslave". Swoboda (PSE). Monsieur le Président, quelle que soit la manière dont on s'exprime en privé ou personnellement - pour ma part, je dis toujours, moi aussi, "la Macédoine" - nous devons utiliser, dans les documents officiels de ce Parlement, la dénomination officielle ! De mon point de vue, ce n'est donc pas une affaire de vote, mais une affaire de dénomination officielle. Il n'est donc pas nécessaire de voter à ce sujet ! (Applaudissements) Posselt (PPE-DE). Monsieur le Président, nous venons bien de voter sur des textes qui mentionnent, par exemple, "l'Inde", et non la "République indienne", et il en est ainsi, dans ce texte, de la "Macédoine". Si quelqu'un souhaite à présent modifier cela pour des raisons politiques claires, il s'agit alors d'un amendement oral, qui doit être traité selon la procédure adéquate. Ludford (ELDR). Monsieur le Président, ce qui est ridicule, c'est que cette Assemblée, qui est une organisation politique, appelle un État par un acronyme. Toutefois, il me semble que le texte existant propose un équilibre intéressant. Le titre de la version anglaise parle bien de "FYROM" ("ARYM" ; ancienne République yougoslave de Macédoine), alors que le corps du texte, lui, parle de "Macédoine". Je suis sûr que ce texte pourra satisfaire tout le monde. Tenons-nous en à ce texte. Oostlander (PPE-DE). Monsieur le Président, je m'exprime au nom du groupe du PPE. En tant que coordinateur et négociateur, je dois préciser que, pour ce qui est des documents officiels, nous faisons en effet toujours référence au nom officiel en vigueur. Autant j'aime utiliser le nom de "Macédoine" en privé, autant il me semble plus approprié d'utiliser, dans ce texte officiel, le nom officiel en usage dans les relations internationales. Il se fait que ce nom est l'"ARYM", et nous devrions nous y tenir. Le Président. Je demande à l'Assemblée de se prononcer sur l'utilisation ou non - selon la terminologie de M. Oostlander - du terme "FYROM". (L'Assemblée marque son accord) (Le Parlement adopte la résolution) Rapport (A5-0190/2002) de M. Elmar Brok, au nom de la commission des affaires étrangères, des droits de l'homme, de la sécurité commune et de la politique de défense, sur l'état d'avancement des négociations d'adhésion [COM(2001) 700 - C5-0024/2002 - 2002/2023(COS)] Avant le vote Posselt (PPE-DE). Monsieur le Président, contrairement à ce qui vient d'être affirmé, il est écrit, du début à la fin de ce rapport, "Chypre, Slovénie, Slovaquie" ! Je demande que ces appellations soient partout remplacées par la dénomination officielle de ces États. Schroedter (Verts/ALE). Monsieur le Président, je souhaiterais déposer un amendement oral concernant l'amendement 38 des libéraux. Dans cet amendement, il est affirmé que les candidats à l'adhésion doivent commencer par mettre en ?uvre les lois antidiscrimination. Or, je propose qu'il soit dit qu'ils doivent accélérer cette mise en ?uvre. Cela inclurait ainsi les États qui ont déjà commencé à le faire. Par conséquent, l'expression anglaise "to speed up" serait employée à la place de l'expression "to start preparing". Sörensen (Verts/ALE). Monsieur le Président, avant de voter sur l'amendement 88, je voudrais attirer l'attention de mes collègues sur une erreur qui s'est glissée dans la traduction de l'amendement 91. On y lit que, si l'amendement 88 est adopté, l'amendement 91 tombe, mais il y a une différence essentielle entre les deux. Dans l'amendement 88, on trouve les termes "prostitution - la lutte contre la prostitution", alors qu'ils ont disparu de la traduction anglaise de l'amendement 91. Toutes les autres traductions sont erronées. Donc, l'amendement 91 dit que nous sommes contre la traite des êtres humains et contre la prostitution des mineurs, mais pas contre la prostitution en tant que telle. C'est là la grande différence entre les amendements 88 et 91. Olsson (ELDR). Monsieur le Président, le texte suédois comporte une erreur. On y lit "ökat tillträde för Medelhavsländerna" (accès accru [...] pour les pays méditerranéen), au lieu de "utvecklingsländerna" (pays en voie de développement). J'espère que les autres versions linguistiques sont correctes. Le Président. Nous signalerons la question aux services linguistiques. Au sujet des paragraphes 33 et 34 Poos (PSE). Monsieur le Président, j'aimerais présenter à l'Assemblée un amendement oral concernant les paragraphes 33 et 34, et cela pour tenir compte du fait qu'en début de semaine, Chypre a clos le dossier de la concurrence. Il faut donc actualiser le paragraphe 33 et dire qu'il y a 28 chapitres de négociation provisoirement clos, au lieu de 27. Il faut corriger aussi le début du paragraphe 34 qui se lirait comme suit : "note que seuls restent ouverts les chapitres que l'on traitera sur une base horizontale à l'égard de tous les pays candidats, à savoir l'agriculture et les dispositions financières et budgétaires". Le reste du texte de ce paragraphe disparaîtrait. Olsson (ELDR) Monsieur le Président, le texte suédois de l'amendement 1 comporte une erreur. La formulation correcte devrait être "ökningen av den totala EU-kvoten hålls inom de gränser som kommissionen förslagit" (hausses générales des quotas de l'UE dans les limites proposées par la Commission), et non pas "minskningen" (réductions). Le Président. Nous ferons la vérification nécessaire. (Le Parlement adopte la résolution) Le Président. Monsieur Ebner, je sais qu'il y a le match de football, mais nous devons avancer. Rapport (A5-0154/2002) de Mme Ewa Hedkvist Petersen, au nom de la commission de la politique régionale, des transports et du tourisme, sur la communication de la Commission : Protection des piétons : Engagement de l'industrie automobile européenne [COM(2001) 389 - C5-0537/2001 - 2001/2216(COS)] Avant le vote Swoboda (PSE). Monsieur le Président, au point 18, la version allemande dit que les victimes d'accident sont "à rechercher parmi les piétons". Peut-être les automobilistes doivent-ils être recherchés, mais sûrement pas les victimes d'accidents. Cela doit donc être corrigé ! Bordes et Cauquil (GUE/NGL) Pour améliorer le fonctionnement des systèmes d'imposition sur le marché européen, le rapport García-Margallo y Marfil entend notamment "soutenir la stratégie de TVA adoptée par la Commission en 2000". Le rapporteur se dit "convaincu" que "l'Union européenne doit continuer à ?uvrer dans le sens de l'adoption du régime définitif de TVA". Nous avons voté contre ce rapport car nous ne voyons pas pourquoi il faudrait dépenser l'argent des contribuables européens à former des fonctionnaires afin de généraliser et d'uniformiser un système d'imposition comptant parmi les plus injustes qui soient. En effet, que les consommateurs soient riches ou pauvres, ils paient un montant identique d'impôt sur les produits (près de 20 % sur le budget de la plupart des produits en France). Il pèse donc relativement plus lourd sur ceux dont les revenus sont les plus modestes. Le rôle prépondérant de la TVA dans les recettes budgétaires d'un État comme la France, et plus généralement en Europe, reflète le fait que ce sont les classes populaires qui financent l'essentiel des dépenses de l'État. Seule la suppression des impôts indirects irait dans le sens des intérêts de la majorité de la population. Les dépenses de l'Etat devraient être assurées par une imposition forte des profits des entreprises, ainsi que par l'impôt direct sur le revenu, établi suivant un barème unique fortement progressif et pesant surtout sur les tranches supérieures de l'impôt. Ribeiro e Castro (UEN) Bien que nous partagions en grande partie le rapport et que nous le suivions globalement, nos votes reflètent la grande prudence qui est toujours la nôtre vis-à-vis de ces matières et la vigilance permanente qu'il est indispensable de maintenir quant à toute modification du statu quo qui tend explicitement ou implicitement vers la communautarisation de la politique fiscale, à laquelle nous ne sommes pas favorables. Krivine et Vachetta (GUE/NGL) Nous votons contre le rapport de Konstantinos Alyssandrakis sur le programme de recherche et de formation "Energie nucléaire". En effet, ce rapport soutient la position de la Commission européenne en ce domaine et s'inscrit positivement dans le cadre du Traité Euratom : un traité obsolète qui a pour fonction très officielle de promouvoir le recours à l'atome et dont il faut remettre en cause les fondements mêmes. Les financements sont ainsi en priorité destinés à la recherche sur la fusion nucléaire, que l'establishment industriel pare aujourd'hui des vertus dont il avait hier doté la fission nucléaire, avec les résultats que l'on sait. Des fonds doivent évidemment continuer à être engagés dans la recherche sur les déchets radioactifs maintenant qu'ils ont été, de façon fort irresponsable, produits en très grande quantité. Mais elles ne seront pas menées de la même façon selon la perspective politique adoptée. En mettant l'accent sur l'enfouissement dans des couches géologiques profondes, le programme qui nous est proposé cherche à rendre socialement acceptable la poursuite de la production nucléaire en escamotant l'objet litigieux. Pour s'attaquer réellement au problème posé, la première mesure d'urgence est d'arrêter de produire ces déchets, puis d'orienter la recherche sur leur gestion in situ dans une perspective de sortie du nucléaire. Raschhofer (NI) . (DE) Tant qu'en Europe, des centrales nucléaires seront en activité, la principale priorité doit aller à la protection de la santé du citoyen européen et de son environnement. Avec l'adoption du rapport de mon collègue Schwaiger, nous avons contribué pour beaucoup à ce qu'au cours des prochaines années, les recherches s'intensifient encore dans le domaine de la sûreté nucléaire. Mon attention s'attache en particulier à la sûreté des réacteurs existants en Europe et dans les pays candidats à l'adhésion. Il convient, avant même l'élargissement maintenant imminent, de créer des normes à l'échelle européenne pour les centrales nucléaires, afin que nous puissions continuer d'offrir à nos citoyens, dans une Union élargie, un niveau élevé de sécurité dans ce domaine. Je considère qu'il est du devoir du Centre commun de recherche de poser la première pierre de ces normes de sécurité communes. Pour cette raison, la délégation du FPÖ a voté en faveur de ce rapport, et notamment des amendements 1, 2 et 4. Lulling (PPE-DE). Monsieur le Président, si je n'ai pas voté pour le rapport concernant le régime de l'impôt AIEM applicable aux îles Canaries, c'est que je ne veux pas suivre le commissaire Bolkestein et notre rapporteur et me plier à toute la "Spanish connection" mise en place pour commettre un péché mortel contre les principes du marché unique et de la libre circulation des marchandises. Je suis en faveur de l'adoption de mesures spéciales pour les régions périphériques sur la base de l'article 299 du traité. Mais ce que les autorités espagnoles sont en train de fabriquer concernant certains produits comme incongruités, discriminations et distorsions de concurrence qui n'ont rien à voir avec la protection des productions locales, entraînera au moins le plein emploi chez les juristes, car les victimes, comme par exemple les producteurs de rhum, de gin, de vodka, en Espagne même, ne se laisseront pas faire. De plus, il est tout de même extraordinaire que le commissaire qui, dans d'autres dossiers, est si ferme quand il s'agit de sauvegarder la libre circulation des produits dans le marché unique, se laisse aller à présenter une proposition aussi discriminatoire applicable, avec effet rétroactif, pendant une durée exagérée de dix ans, jusqu'en décembre 2011 et tout cela, sans référence au développement économique et social des îles et à la promotion des activités locales. Je mets en garde la Commission et les États membres qui, au Conseil, cèdent à un véritable chantage de la présidence, contre le dangereux précédent qu'ils sont en train de créer. Le Conseil ferait mieux de ne pas approuver l'article 1er de cette décision une fois que le Parlement aura rendu cet avis ; ce Parlement aurait été mieux inspiré en suivant l'avis de sa commission économique et monétaire qui aurait d'ailleurs dû être compétente au fond. Bordes et Cauquil (GUE/NGL) Sous prétexte de préserver les stocks de poisson dans les eaux de l'Union européenne, la Commission veut réduire les capacités de pêche, ce qui se traduira par la suppression de 28 000 emplois directs d'ici 2006. Le rapport souligne que les études sur lesquelles s'appuie la Commission sont peu fiables. Cependant, il ne remet nullement en cause un processus dans le cadre duquel les plus grands pollueurs ne sont pas les payeurs, s'agissant notamment des rejets des industries polluantes et des grandes unités de pêche industrielle, qui occasionnent pourtant plus de dégâts dans les océans que la pêche artisanale. Même si nous avons voté les quelques mesures timides d'aide aux travailleurs salariés du secteur et à la sécurité des équipages, nous nous sommes abstenues sur l'ensemble du rapport. Il faut en effet, dans l'intérêt de l'avenir, sauvegarder les ressources en poisson de la planète. Cependant, en refusant de s'en prendre aux responsables véritables de la menace et, au-delà, à un système économique anarchique au sein duquel la concurrence et la recherche du profit privé rendent illusoire tout projet de planification rationnelle, on ne répond pas au problème, et on se contente de faire payer les artisans-pêcheurs, ce qui est inadmissible. Darras (PSE) S'il me paraît évident qu'une réforme de la politique commune de la pêche est nécessaire et doit être mise en ?uvre rapidement, si je reconnais que les stocks visés dans ce projet de règlement se trouvent dans une situation fragilisée, je trouve néanmoins que cette réforme, telle qu'elle est ici envisagée, est déséquilibrée et risque de nous faire oublier que la nécessaire protection des ressources de poissons ne doit pour rien au monde se faire au détriment des pêcheurs. Or, il me semble bien que ce rapport ne réserve pas une place suffisante aux hommes et femmes qui, conscients que la survie de leur profession dépend avant tout de la gestion et de la préservation de la ressource, ont déjà consenti dans ce sens-là d'énormes efforts. Ce rapport me semble même constituer une sorte de cheval de Troie de la future politique commune de la pêche telle qu'elle est actuellement présentée par le Commissaire européen responsable, M. Fischler. Je voterai donc contre ce projet de résolution, c'est-à-dire contre un projet qui, oubliant l'homme, propose des mesures aux conséquences traumatisantes et brutales pour la filière pêche. Färm, Hedkvist Petersen, Hulthén, Hans Karlsson et Theorin (PSE) . (SV) Nous avons voté contre ce rapport lors du vote final, bien qu'il comporte certaines parties qui améliorent la proposition de la Commission, notamment le nouveau chapitre sur les importantes descriptions d'incidences socio-économiques, et la diminution un peu plus importante de l'effort de pêche pour le cabillaud et le merlu. Nous pensons, en particulier dans le contexte du nécessaire programme de réforme de notre politique commune dans le domaine de la pêche, programme qui a été récemment présenté par la Commission, que ce rapport anticipe de façon malvenue sur la vision globale du problème qu'exige cette réforme. Partant de là, il nous semble particulièrement regrettable que le rapport établisse le principe selon lequel l'indemnisation qui sera versée aux pêcheurs et armateurs concernés par une cessation provisoire d'activité sera versée en totalité par l'UE. C'est une décision qui fixe, de façon déraisonnable, une certaine orientation concernant les mesures structurelles et nous estimons que la proposition de la Commission, qui préconise le cofinancement de cette indemnisation, est de toute évidence préférable. Figueiredo (GUE/NGL) Pour ce qui est du merlu, avec le modèle actuel d'exploitation, indépendamment de la fiabilité et des limites de l'information de base, le niveau de pêche est trop élevé. Aussi les réductions temporaires du niveau de pêche sont-elles bénéfiques et une réduction pour la période 2002-2006 semble-t-elle indispensable pour une exploitation appropriée de ce stock. La préoccupation de la Commission consistant à réduire l'effort de pêche est donc acceptable, mais il est tout à fait inacceptable que cette réduction se fasse à travers le déchirage d'embarcations, qui implique une perte irrémédiable de licences de pêche. Il existe d'autres méthodes, tout aussi efficaces, pour gérer cette pêche de manière à permettre un niveau de pêche approprié, comme par exemple la réduction des journées de pêche annuelles jusqu'à ce que le stock retrouve des niveaux d'abondance acceptables. On réduirait ainsi de manière significative les problèmes socio-économiques des entreprises qui possèdent actuellement un droit de pêche. Pour ce qui est du cabillaud, la situation des stocks semble plus grave et nécessite des mesures un peu plus sévères que celles proposées pour le merlu, bien qu'elles puissent varier en fonction des espèces. Quoi qu'il en soit, ces mesures devront être aussi de nature temporaire et ne jamais recourir au déchirage et à la perte définitive de licences de pêche. Nous regrettons que l'on ait pas accepté de séparer les deux cas, celui du merlu et du cabillaud, c'est pourquoi nous avons voté contre. Souchet (NI) Le traitement du dossier de la raréfaction du cabillaud et du merlu est caractéristique d'un comportement autiste de la part d'une Commission européenne qui fait de mauvais diagnostics, parce qu'elle est coupée des réalités, et prend en conséquence de mauvaises décisions. Mauvais diagnostic : il est vrai que les stocks de cabillaud sont, dans certaines zones de pêche, en situation fragilisée, mais il est faux d'en attribuer la cause exclusivement à la surpêche, car bien d'autres facteurs entrent en ligne de compte. Quant au merlu, sa situation est spécifique et différente : les cycles biologiques sont beaucoup plus courts, la reprise est déjà amorcée et les mesures que propose la Commission arriveront complètement à contre-cycle. Mauvaises décisions : la gestion des TAC dans un cadre pluriannuel est une bonne mesure, que nous réclamons depuis longtemps, mais elle doit se traduire par des variations annuelles limitées à des taux supportables par les métiers concernés. Quant aux mesures structurelles proposées, elles négligent les conséquences économiques et sociales pour les différents métiers concernés et traduisent le même esprit malthusien que la proposition de réforme de la PCP : elles sont totalement inacceptables. Varela Suanzes-Carpegna (PPE-DE) - (ES) Le Parlement ayant rejeté l'amendement 1 (amendement Varela, approuvé par la commission de la pêche), on retrouve dans son intégralité l'article 1 de la proposition de la Commission qui inclut le merlu et, en outre, un objectif de biomasse de précaution de 165 000 tonnes. Compte tenu du fait que cet objectif a été remis en question par de récentes recommandations scientifiques le réduisant à 145 000 tonnes et que la Commission elle-même a fini par déclarer lors des réunions de l'atelier "Merlu du Nord" qu'un objectif de 120 000 tonnes serait acceptable, nous ne pouvons voter en faveur d'une proposition qui inclut le merlu et qui fixe l'objectif à 165 000 tonnes. Il existe en outre une contradiction dans le rapport Stihler, puisque le rapporteur lui-même, dans l'exposé des motifs, reconnaît que le chiffre de 165 000 tonnes est "trop élevé" (Objectifs biomasse) et, dans ses conclusions, affirme qu'il "conviendrait d'assouplir les objectifs prévus pour le merlu". D'un autre côté, le Parlement a approuvé des amendements qui améliorent la proposition de la Commission et nous les avons soutenus. Dès lors, même si ces améliorations sont insuffisantes, nous ne pouvons pas non plus les rejeter, ce qui fait que nous ne pouvons voter contre le rapport, raison pour laquelle nous nous sommes abstenus lors du vote final de celui-ci. Keppelhoff-Wiechert (PPE-DE) . (DE) Mme Ayuso, le rapporteur, a élaboré un texte qui répond à la proposition de compromis entre le Conseil et la Commission au sujet de l'alcool éthylique d'origine agricole. Traiter cette thématique maintenant, en urgence, à Strasbourg, nous offre la chance qu'après le vote, une décision puisse enfin être prise ! Ce n'est qu'ainsi que nous pourrons obtenir la sécurité de planification nécessaire à nos agriculteurs et à l'industrie des distilleries, fondée traditionnellement sur des petites entreprises. Il est absurde de désavantager les producteurs d'alcool agricole et de ne pas prendre en considération l'alcool de synthèse. C'est pourquoi nous avons renvoyé, il y a plusieurs semaines, ce sujet en commission de l'agriculture et du développement rural. La modification d'ordre linguistique apportée dans la nouvelle proposition de la Commission permet enfin aux États membres de décider des réglementations nationales supplémentaires qui leur soient propres. Ce n'est que de cette façon que les petites distilleries pourront survivre dans l'UE. La culture des pommes de terre et des céréales destinée à la production d'alcool ainsi que l'utilisation de fruits provenant d'arbres fruitiers disséminés, tout cela garantit la subsistance de ces précieux paysages de culture, qui, sans les réglementations nationales supplémentaires, se trouveraient en grand danger. Klass (PPE-DE) . (DE) Un vote à l'unanimité de la commission de l'agriculture et du développement rural du Parlement européen a eu lieu sur l'organisation commune du marché de l'alcool éthylique d'origine agricole. Je refuse une OCM pour l'alcool d'origine agricole, et exige une "réglementation légère". C'est pourquoi je soutiens globalement, c'est-à-dire sans article relatif aux aides, la proposition de compromis déposée par la présidence espagnole du Conseil. Une suppression de la réglementation actuelle en Allemagne et la création de nouvelles possibilités d'encouragement via des aides liées aux surfaces constitueraient une approche entièrement nouvelle, qui ne serait pas financièrement équivalente et ne constituerait pas un instrument efficace d'incitation. La production d'alcool agricole rapporte aujourd'hui un revenu supplémentaire, et elle est donc une sorte de béquille pour de nombreuses exploitations agricoles familiales. Il s'agit des fruits et de l'entretien des paysages de culture, mais il s'agit aussi de nombreuses petites et moyennes entreprises, qui ont besoin, comme "béquille", de la distillerie dans l'exploitation agricole familiale, pour obtenir un important revenu d'appoint. C'est la raison pour laquelle je demande à la Commission de reprendre la proposition espagnole de compromis et la position du Parlement européen. Banotti (PPE-DE) J'ai voté en faveur de la résolution commune, bien que le traité de Nice n'ait pas encore été ratifié en Irlande. Telle est la situation juridique à l'heure actuelle, à tout le moins jusqu'à ce que et tant qu'un nouveau référendum n'aura pas modifié cette situation. Berthu (NI) Dans sa résolution sur la préparation du Conseil européen de Séville (21-22 juin 2002), le Parlement européen vient de lancer un appel à une politique européenne de l'immigration "communautarisée" sur la base des dispositions du traité d'Amsterdam. Il y a un grave malentendu à ce sujet. Si la situation sur le front de l'immigration dérape en Europe, ce n'est pas à cause de l'absence de politique supranationale. C'est parce que depuis longtemps, ni les pays membres, ni la Commission n'ont voulu donner la priorité absolue à la sécurité des citoyens et à la maîtrise de l'immigration, qui impliquent nécessairement la lutte contre l'immigration clandestine et la régulation des flux légaux. Au contraire, chez les pays membres comme à la Commission, la priorité était donnée à la circulation sans contrôle, à l'abolition des frontières intérieures, à la bienveillance envers les demandeurs d'asile, même manifestement abusifs, à la croyance que l'immigration massive allait résoudre nos problèmes de dynamisme et de démographie. On en voit aujourd'hui le résultat. Mais la solution n'est pas l'intégration supranationale de la politique de l'immigration sur la base de mauvaises priorités. La première solution, c'est le changement des priorités. Or nous en sommes encore très loin aujourd'hui. Bordes et Cauquil (GUE/NGL) La résolution commune sur le conseil européen de Séville attend une fois de plus des grandes institutions internationales comme l'ONU ou l'OTAN qu'elles jouent un rôle de pompier dans les différents conflits, qu'il s'agisse de celui du Proche-Orient ou de celui de la frontière indo-pakistanaise. Malheureusement, dans tous les conflits récents, sans remonter plus loin, ces institutions internationales ont été des instruments des grandes puissances destinés à servir la politique de ces dernières, laquelle consiste toujours avant tout à maintenir leur domination sur le monde entier . Les pompiers pyromanes ne méritent aucune confiance. Quant au reste des perspectives envisagées par cette résolution sur l'avenir de l'Europe, ces dernières sont aux antipodes de ce qui serait souhaitable pour les peuples du continent. Le volet social de cette résolution est, au mieux, creux, se limitant à la "formation tout au long de la vie", là où les travailleurs européens préféreraient qu'on leur assure un emploi tout au long de leur vie active. Au pire, il est gros de nouvelles menaces contre le monde du travail, en cela qu'il défend l'idée de "l'ouverture des marchés de services publics" à l'emprise des capitaux privés. Ce n'est certainement pas en fermant l'accès à l'Europe, en créant par exemple des garde-frontières européens supplémentaires comme on le propose ici, que l'on trouvera une solution humaine aux problèmes de l'immigration. Nous n'avons pas participé au vote de cette résolution. Figueiredo (GUE/NGL) Notre vote contre la résolution commune s'explique par l'adoption de positions inacceptables, notamment le maintien de pressions continues contre le peuple irlandais pour la ratification du traité de Nice établissant une liaison étroite et indue entre sa ratification et l'élargissement ou l'insistance sur un accord UE-OTAN concernant l'utilisation de moyens et sur l'opérationnalité de la PESD. Il n'est pas acceptable non plus de prétendre avancer plus rapidement avec des politiques communautaires plus restrictives que les politiques existantes dans différents États membres, dans le domaine de l'immigration et du droit d'asile. Comme le proposait la résolution du groupe GUE/NGL, qui n'a pas été adoptée, l'essentiel était d'accorder une plus grande attention à la cohésion économique et sociale dans les États membres, en revoyant les politiques économiques et monétaires, notamment celles du pacte de stabilité, en stoppant le processus de libéralisation et de déréglementation, et en accordant une attention particulière à la dimension sociale de l'élargissement de l'Union européenne et une plus grande fermeté et détermination dans la réalisation d'initiatives en faveur des pays en voie de développement et de la promotion de la paix, en insistant sur la défense du peuple palestinien. Sudre (PPE-DE) Le Conseil européen de Séville, clôturant une présidence espagnole très positive, sera axé sur la lutte contre l'immigration clandestine, l'élargissement et l'avenir de l'Union, avec un exposé du président Valéry Giscard d'Estaing sur l'état des travaux de la Convention. Le Conseil "Affaires générales" réuni hier à Luxembourg a révélé toutes les incompréhensions que les propositions relatives à la réforme de la politique commune de la pêche suscitent dans tous les pays où ce secteur a un poids économique, social et culturel. Nous attendons des Quinze qu'ils fassent valoir la raison, la modération et la concertation. Le Conseil européen doit aborder le problème de l'immigration clandestine dans le cadre plus large de la politique commune d'asile et d'immigration. Il doit se concentrer sur la gestion commune des frontières extérieures des Quinze et sur l'intégration de la politique migratoire dans les relations extérieures de l'Union. Il doit répondre aux attentes des citoyens sans démagogie, mais avec toute la fermeté que requiert une situation très préoccupante. Les négociations relatives à l'élargissement ont bien progressé au cours de la présidence espagnole. Mais les préoccupations du monde agricole et rural qui se sont manifestées mardi à Strasbourg démontrent l'importance cruciale du dialogue avant de prendre des décisions qui affecteront des millions d'Européens. (Explication de vote écourtée en application de l'article 137, paragraphe 1, du règlement) Vachetta (GUE/NGL) Discuter des sommets européens est un simple exercice de style. Car c'est bien dans ces grands-messes auxquelles ne sont pas conviés les représentants élus au suffrage universel et encore moins les citoyens que se discute, dans le plus grand secret, l'avenir de 380 millions de personnes. Le sommet de Séville, comme ceux de Gènes, Nice, Bruxelles, sont une nouvelle et triste illustration de la banqueroute démocratique qui caractérise la construction européenne. Ce sommet sera marqué politiquement et idéologiquement par la droite libérale et par l'extrême droite. Cette dernière, forte de ses récents succès électoraux en France et au Pays-Bas, a su imposer aux Quinze son populisme et sa démagogie xénophobe, notamment en matière d'immigration et de droit d'asile. Il ne sera question que de renforcer l'Europe forteresse, alors qu'il faut d'urgence lutter contre les trafics, les mafias et la clandestinité par une politique d'ouverture des frontières, de régularisation des sans-papiers et d'égalité des droits civiques et sociaux entre nationaux et étrangers. Les immigrés et les demandeurs d'asile servent à bon compte de boucs émissaires aux populations victimes du libéralisme et de la mondialisation capitaliste. L'hystérie anti-immigrée organisée par les chefs d'États masque finalement les vrais orientations du sommet de Séville, celles du sommet antisocial de Barcelone, et celles du sommet néocolonial de Madrid. La résolution commune s'inscrit dans cette démarche. van der Laan (ELDR) Je me réjouis que le Parlement ait approuvé à une écrasante majorité l'alinéa 49 déplorant le vote du sénat des États Unis en faveur d'un projet de loi qui autoriserait l'utilisation de la force par les États Unis afin d'éviter que ses ressortissants ne soient jugés par la Cour pénale internationale (CPI). Le soutien massif apporté à cet alinéa (avec un vote favorable de 385 voix) constitue une indication très claire que D66 a eu parfaitement raison de soulever cette question devant le Parlement, étant donné l'importance que revêt pour l'Europe le succès de la CPI. En dépit de ces prises de position majeures et de bien d'autres auxquelles je souscris, j'ai hésité à voter en faveur de celle-ci en raison du passage suivant : " 6. Souligne que la ratification du traité de Nice par l'ensemble des États membres facilitera le succès du déroulement du processus d'élargissement". On gauchit la réalité en laissant supposer que la ratification du traité de Nice facilitera le processus d'élargissement. En effet, au cours du sommet de Nice, nos chefs de gouvernement ont choisi de rendre l'Europe quelque peu moins démocratique et moins efficace. En outre, en optant pour la poursuite d'une politique d'intergourvernementalisme (et par conséquent en optant pour une transparence réduite), le traité de Nice engage l'Europe sur une voie opposée à celle que nous devrions suivre. (Explication de vote écourtée en application de l'article 137, paragraphe 1, du règlement) Sörensen (Verts/ALE). Monsieur le Président, j'ai bien entendu voté pour le rapport Brok, mais je regrette que les conclusions et les recommandations de la commission des droits de la femme n'aient pas été incluses dans le rapport même, mais qu'elles n'y aient été ajoutées que par voie d'amendements. Nous devons quand même nous rendre compte que la moitié de la population des pays candidats est composée de femmes. Nous avons peu de choses, voire rien, à offrir à ces pays : pas d'argent, pas de perspectives immédiates d'une augmentation de l'emploi, ? Qu'avons-nous alors à leur offrir ? L'acquis communautaire, la politique de l'égalité des chances entre hommes et femmes, et je trouve dommage qu'il en ait été si peu question. C'est une condition sine qua non. Nous devons inclure cet aspect, je ne peux le dire autrement. J'espère que les conclusions d'aujourd'hui et les amendements déposés lors du débat sur l'élargissement seront repris et que le débat sur l'égalité des chances pour les femmes sera poursuivi. Fatuzzo (PPE-DE). Monsieur le Président, je me suis limité à une seule déclaration de vote, mais celle-là au moins j'aimerais bien que la Présidence ne me la supprime pas ! J'ai voté pour le rapport Brok et, en ma qualité de représentant de la délégation interparlementaire Union européenne/Bulgarie, je voudrais apporter une précision. Dans l'exposé des motifs en langue française, il y a une erreur de traduction. En fait, "la Bulgarie satisfait aux critères de Copenhague", comme indiqué dans la version originale anglaise, et non "s'efforce d'y satisfaire". Je considère en outre qu'il est important de souligner que politiquement l'on devrait décider que tous les pays candidats d'Europe centrale et orientale, tous ensemble, deviennent membres de l'Union européenne et que ceux qui sont en retard du point de vue économique soient aidés une fois entrés dans l'Union. J'estime que c'est une erreur politique de ne pas accepter ces pays candidats tous ensemble. En ce qui concerne la Bulgarie, en particulier, je suis préoccupé par la fermeture des unités 3 et 4 de la centrale de Kozloduy car cela risque d'entraîner de graves préjudices pour la population bulgare, en particulier pour les personnes âgées, les chômeurs et les jeunes à la recherche d'un emploi. Alyssandrakis (GUE/NGL) Le parti communiste de Grèce a souligné à maintes reprises que l'élargissement de l'UE n'a pas lieu par philanthropie envers les peuples et qu'il n'est pas une nécessité historique. Il s'agit d'un phénomène classique d'expansionnisme impérialiste qui a trouvé un terrain propice après le renversement du système socialiste en Europe et la dissolution de l'URSS. On cherche à intégrer des États faibles, petits, sous le parapluie du pôle ouest-européen du système impérialiste. Comme le dévoile le texte de la décision du Parlement européen, l'élargissement va de pair avec l'expansion vers l'Est de l'OTAN. L'ensemble du processus d'adhésion rappelle des annexions de type colonialiste. Ce n'est rien d'autre que la cession des richesses de ces pays au capital de l'Europe de l'Ouest, une adaptation aux restructurations capitalistes (le fameux "acquis communautaire"), le pillage des biens publics, la suppression, en collaboration avec des mafieux locaux, des conquêtes du socialisme. Les conséquences en sont désastreuses pour le très grand nombre de petites et moyennes exploitations agricoles des pays candidats. En ce qui concerne l'adhésion de Chypre, notre parti avait averti en temps utile que la décision d'Helsinki faciliterait l'imposition d'une solution de partition. Malheureusement, les événements, et en particulier ceux de ces derniers mois, nous ont donné raison. La candidature a eu un effet de chantage sur Chypre et elle a encouragé l'intransigeance turque, avec la complicité de l'UE. Les références positives du rapport à un seul État chypriote souverain n'infirment pas la réalité ci-dessus. Pour les raisons qui précèdent, en tant que députés européens du parti communiste de Grèce, nous avons voté contre le rapport. Berthu (NI) Le rapport Brok exhorte les pays membres et candidats aux efforts nécessaires pour conclure les négociations d'adhésion à la fin de cette année, afin de signer les traités d'adhésion vers avril 2003, en vue d'une entrée de dix nouveaux membres en 2004. Nous approuvons chaudement cette démarche. En effet, au Conseil de Berlin, en 1999, il avait été prévu que six Etats candidats devraient entrer dans l'Union en 2002. Or nous y sommes, et aucun n'est entré. Nous ne pouvons pas continuer ainsi. Il faut faire sauter les derniers verrous, tout en demeurant réalistes, comme je l'exposerai dans mon explication de vote sur le rapport Böge. En tout cas, il y a au moins un faux problème : la non-ratification du traité de Nice par le peuple irlandais. S'il advenait qu'il rejette encore ce mauvais traité par un second référendum (malgré l'opération de séduction que prépare le Conseil de Séville, avec une déclaration en trompe-l'?il affichant le respect de la neutralité militaire irlandaise), l'élargissement ne serait pas compromis pour autant : il suffirait d'inclure les parties correspondantes du traité de Nice dans le futur traité d'adhésion. On pourrait en profiter d'ailleurs pour les réviser, ce qui serait un bien. Bordes et Cauquil (GUE/NGL) Démantèlement des services publics ; restructurations industrielles qui font exploser le chômage, notamment en République tchèque, en Slovaquie, en Lituanie, en Pologne ; fermeture en cours ou projetée des sources d'énergie en Lituanie, Estonie, Bulgarie, entraînant des répercussions sociales et économiques dramatiques ; liquidation programmée de millions d'exploitations paysannes et de ceux qui en vivent, mal, mais en vivent encore, en Pologne, Slovénie, Hongrie ; politique de réduction de la production agricole que les autorités européennes veulent partout accentuer. C'est un bilan catastrophique pour ces pays, et plus encore pour leurs travailleurs des villes et des campagnes. Mais c'est un bilan dont se félicitent les autorités de l'UE, puisque le principal producteur de tabac d'Europe, Bulgartabak, va être privatisé, et que la privatisation des banques, compagnies d'assurances, télécommunications et industries progresse en même temps que les investissements étrangers directs. Autrement dit, voilà qui revient à la mise en coupe réglée des pays d'Europe centrale et orientale par le grand capital, notamment ouest-européen. Ainsi, ce qui motive le consortium d'États nantis que constitue l'UE, c'est d'abord l'élargissement du champ des profits offerts à leurs trusts de l'industrie et de la finance. Notre vote n'est pas un vote contre l'entrée de ces pays dans l'Union européenne, mais une protestation contre la façon dont elle se fait, à savoir sous l'égide du grand capital. Esclopé (EDD) Nous avons voté contre le rapport Brok sur l'élargissement. Bien évidemment, nous ne sommes pas opposés à l'intégration de nouveaux pays dans l'Union. Néanmoins, nous émettons des réserves quant au déroulement actuel des négociations. Nous nous inquiétons également du poids que représente, pour les pays candidats, la transposition de l'acquis communautaire, lequel varie, selon les traductions, entre 70 000 et 90 000 pages de textes. En matière agricole, sanitaire et environnementale, les défis sont gigantesques. En outre, le fait de conditionner l'entrée de ces pays au strict respect de la législation sur la protection de la biodiversité est injuste : n'oublions pas que ces pays viennent à nous pour consolider la paix sur le continent européen, développer leurs infrastructures et rattraper leur retard économique conséquent. Ne l'oublions pas. Martin, David (PSE) J'applaudis le rapport établi par M. Brok qui met en avant les réels progrès réalisés dans le cadre du processus d'élargissement. La possibilité existe désormais réellement de voir dix nouveaux États membres entrer dans l'Union européenne en 2004 et prendre part aux élections européennes. Il semble également vraisemblable que la Roumanie et la Bulgarie rejoindront l'Europe en 2007. Ce dont nous avons à l'heure actuelle besoin est de faire montre d'une véritable volonté politique et d'accepter des compromis sur tous les fronts afin de ne rien perdre du dynamisme actuel. Le sommet de Copenhague réunit toutes les caractéristiques nécessaires pour se révéler être un véritable sommet historique. Meijer (GUE/NGL) . (NL) L'élargissement ne se déroule pas aussi bien que ce que ses plus fervents partisans, tant à l'Ouest qu'à l'Est, avaient espéré. Quatre États membres - l'Allemagne, le Royaume-Uni, les Pays-Bas et la Suède - veulent d'abord assainir les fonds agricoles et régionaux. L'Allemagne et l'Autriche élèvent des revendications au nom des germanophones chassés de Tchéquie et de Pologne et ont pris des mesures visant à juguler le flux d'immigrés en provenance de l'Est. La Pologne, la Tchéquie et la Bulgarie veulent construire, grâce aux fonds communautaires, des autoroutes à travers des régions naturelles. On murmure qu'une victoire électorale de l'ancien Premier ministre Meciar exclurait la Slovaquie de la première vague d'adhésions. La fermeture de centrales nucléaires dangereuses en Lituanie, en Slovaquie et en Bulgarie n'est envisagée que si l'UE en supporte les frais. L'Est reste pauvre parce qu'il exporte des produits agricoles et miniers bon marché et qu'il doit importer des technologies onéreuses. Dans le domaine européen, les partis politiques qui font preuve de peu de solidarité envers les États économiquement plus faibles et qui associent surtout l'élargissement à des coûts élevés et à l'afflux d'immigrés gagnent la sympathie de nombreux électeurs. Il devient dès lors de plus en plus improbable que nous assistions à une importante vague d'adhésions en 2004. J'aurais pu voter pour ce rapport, qui contient de nombreux points positifs, mais son plaidoyer en faveur de l'élargissement de l'OTAN m'en a finalement dissuadé. Queiró e Ribeiro e Castro (UEN) Nous avons l'habitude de nous entendre parler les uns et les autres au nom de l'Europe, mais l'utilisation de ce lieu commun est de toute évidence abusive : nous ne sommes que 15 pays à former l'Union européenne, or l'Europe compte bien plus d'États, de peuples, de nations. Nous le mentionnons pour situer notre perspective essentielle sur ce débat : l'élargissement est indispensable ; l'élargissement constitue un cap politique primordial dont nous ne pouvons nous détourner. Bien sûr, l'élargissement pose des défis et des difficultés, mais nous devons y faire face et vaincre - car tel est le but pour que le projet européen, dont l'Union est née, ait un sens. Il est essentiel pour nous que les Européens soient unis, tous les autres agendas sont secondaires. C'est aussi pour cela que nous rejetons les fantaisies institutionnelles obstinées de nos collègues qui font du credo fédéraliste une religion et qui vénèrent le pouvoir de Bruxelles comme une divinité, qui intervient dans tout et veut tout régir pour le futur et même pour le passé. Ils ne font que créer ainsi des résistances inutiles et des tensions dangereuses. L'Union - il est temps de le rappeler - n'a pas été faite pour que nous nous mêlions des affaires des autres ; mais pour que nous coopérions, dans le respect mutuel, et pour que nous renforcions les énergies communes. Raschhofer (NI) . (DE) L'élargissement doit être préparé non pas le plus rapidement possible, mais le mieux possible. Dans des domaines essentiels, le rapport présente des lacunes. Nous nous sommes donc abstenus, car il contient également des propositions qui correspondent à nos positions. Le point 50 ne concerne pas la loi tchèque de dépénalisation de 1946. En 1999, le Parlement a exigé l'abrogation des décrets Benes. Le texte actuel constitue donc une régression. La mention des dates de fermeture des centrales d'Ignalina, Bohunice et Kozloduy a cependant de quoi nous réjouir. En ce qui concerne Temelin, le rapport est décevant si l'on considère que le Parlement européen a exigé l'année dernière encore la tenue d'une conférence internationale sur la sortie du nucléaire. L'amendement 45 concerne la réforme de la PAC. Il répond à une exigence de la délégation du FPÖ vieille de plusieurs années. L'amendement sur le programme d'aide aux régions frontalières est, lui, positif. Schmid, Herman et Seppänen (GUE/NGL) Étant partisans d'un élargissement de l'UE allant de pair avec la volonté d'adhésion exprimée par les populations des pays candidats, nous avons voté en faveur du rapport. Cependant, nous ne pouvons appuyer certains passages de celui-ci. Premièrement, le soutien général apporté au rapprochement des pays candidats avec l'OTAN ainsi que la référence à l'OTAN présentés comme un élément important de la sécurité et de la stabilité de l'Europe. Nous estimons que le rôle de l'OTAN est bien plus complexe que cela. Nous aurions donc trouvé plus judicieux de ne pas inclure ce débat dans ce rapport. Deuxièmement, nous avons voté contre tous les amendements de l'article 50 car les décrets Benes sont une application des décisions prises à Potsdam par les alliés. Ces décisions ont conduit à l'exclusion de tous les Allemands qui préfèrent depuis toujours vivre en Allemagne et, de ce fait, voulaient opprimer la population non allemande. Cette exclusion est digne d'être soutenue, même si et justement parce qu'elle a encore une valeur légale. van der Laan (ELDR) En tant que partisan fervent mais critique du processus d'élargissement, je me suis senti obligé de voter contre le rapport Elmar Brok au sujet des progrès réalisés par les pays candidats. Premièrement, le rapport Brok affirme à tort que les pays candidats continuent de remplir les critères politiques établis à Copenhague en 1993. Cela est inexact. Si le Parlement prenait au sérieux les rapports établis par la Commission au sujet de ces pays, nous ne pourrions pas ignorer les multiples exemples de corruption, de discrimination à l'encontre des minorités, de manque de protection des droits de l'homme et de défaillance du système judiciaire de certains pays candidats. J'ai la conviction que les droits de l'homme et l'État de droit doivent être les premières priorités du Parlement dans le débat sur l'élargissement. Par conséquent, je considère comme inacceptable ce rapport qui nie explicitement les problèmes qui perdurent dans ce domaine. Je me réjouis que les amendements soulignant la priorité absolue des critères politiques aient été adoptés conformément à mon propre amendement par la Commission des libertés et des droits des citoyens, de la justice et des affaires intérieures à ce sujet. Le Parlement doit à présent prendre au sérieux sa propre parole et examiner en détail la situation des droits de l'homme dans les pays candidats. (Explication de vote écourtée en application de l'article 137, paragraphe 1, du règlement) Berthu (NI) Les perspectives financières établies à Berlin en 1999 pour les années 2000-2006 prévoyaient l'arrivée de six nouveaux membres dans cette période, à partir de 2002. En réalité, il pourrait bien en arriver 10, mais en 2004 seulement, de sorte que l'économie sur la durée de présence compenserait la surcharge des membres supplémentaires. Nous approuvons cet équilibrage, qui permettra de demeurer sous le plafond budgétaire de 1,27 % des PIB des Etats membres. Nous pouvons admettre aussi l'adaptation progressive des paiements de la politique agricole aux nouveaux pays membres, telle que la prévoit le rapport Böge, sachant que l'on raisonne ici à politique constante. Mais nous voudrions aussi la réforme de cette politique, pour la transformer en "PAC durable" (voir mon explication de vote sur le rapport Olsson). Nous réprouvons en revanche la petitesse des efforts consentis par les Etats membres bénéficiaires aujourd'hui des fonds structurels et de cohésion, qui devraient mieux comprendre la nécessité de déplacer ces crédits vers l'Est. Il faut clairement prévoir l'extinction du fonds de cohésion actuel, qui d'ailleurs était destiné à faciliter l'accès de ces pays à la monnaie unique, mission aujourd'hui terminée. Colom i Naval (PSE) - (ES) Bien que j'aie voté en faveur du rapport, je voudrais qu'il soit bien clair que je me suis opposé au texte de l'alinéa 16 et que je regrette son approbation. La demande d'ouverture de bureaux de l'OLAF dans les pays candidats avant la fin du mois de juin courant me paraît, à tout le moins, absurde et à la limite d'une insulte aux pays candidats. L'application de cette mesure est en outre absolument impossible. On ne trouve pas non plus de tels bureaux dans les actuels États membres et on ignore quelles seront les compétences de l'OLAF en dehors de l'UE à part contrôler nos propres bureaux. En résumé, il s'agit là d'une absurdité dont le rapport se serait bien passé. Meijer (GUE/NGL) . (NL) En 1989, l'Europe occidentale considérait qu'elle avait remporté un conflit de longue date. Cette victoire serait couronnée par l'incorporation des pays de l'Est. Beaucoup d'habitants de ces pays le souhaitaient, dans l'espoir d'une aide financière importante et d'une richesse imminente. À l'approche de 2004, les difficultés liées à l'adhésion de nouveaux États membres apparaissent. Beaucoup de ces difficultés ont trait aux moyens financiers. Notre politique agricole, qui favorise les économies d'échelle et maintient artificiellement les prix des denrées alimentaires à des niveaux peu élevés pour brider les exigences salariales des employés, deviendra inabordable si les petits agriculteurs de Pologne sont autorisés à y participer. Nos fonds régionaux, qui pompent de l'argent des États riches pour le leur réinjecter, en grande partie, par l'entremise des bureaucrates de Bruxelles, devraient, à la lumière des critères actuels, bénéficier presque totalement aux nouveaux États membres, au détriment, principalement, de régions d'Espagne, du Portugal et de Grèce, qui sont encore les plus pauvres. Les fonds consacrés à l'accession sont répartis entre beaucoup plus de pays candidats qu'initialement prévu. Bientôt, pour des raisons de propagande, il n'y aura plus d'argent à pomper et à faire circuler entre les États membres riches. Comme le rapporteur, je suis tout disposé à protéger les États membres pauvres pour qu'ils ne deviennent pas des contributeurs nets, mais il me semble exagéré d'exonérer simplement les nouveaux venus de tout paiement pour les attirer dans l'Union. Bordes et Cauquil (GUE/NGL) Au delà des auto-félicitations des instances dirigeantes de l'Union européenne, le tableau de la situation des pays candidats d'Europe centrale et orientale est plutôt sombre. Dans ce rapport, si l'on nous dit qu'il existe "un écart sensible de prospérité (qui) pourrait se situer dans des proportions allant de 1 à 10" entre des régions situées de part et d'autre de la ligne du prochain élargissement, ce constat, malheureusement réaliste, sert un but qui ne prend même pas la peine de se dissimuler. La Commission a déjà accepté de subventionner largement ces régions et notamment leurs entreprises, expliquant qu'après l'élargissement, les régions actuellement limitrophes de l'UE ne pourront manquer d'attirer la main ?uvre pauvre de pays nouvellement admis. Le rapporteur, quant à lui, ajoute que ce "n'est qu'une goutte d'eau dans l'océan des besoins", non pas des populations appauvries d'Europe centrale et orientale, certainement pas, mais des régions riches et de leurs entreprises. En vertu de quoi, il propose d'augmenter les subventions qui leur seront versées, tout en approuvant les mesures dites transitoires, lesquelles, même après l'élargissement, entraveront la libre circulation au sein de l'UE des travailleurs des pays nouvellement admis. En effet, ces nouveaux pays ne sont intégrés dans l'Union qu'avec des restrictions qui en font des citoyens de seconde zone. Nous avons donc bien évidemment voté contre ce rapport. Markov (GUE/NGL) . (DE) Mon groupe soutient le rapport de notre collègue Mme Sommer, car il aborde le problème spécifique de la situation de 23 régions frontalières de l'Union européenne, comptant 33 millions d'habitants, après l'adhésion des pays d'Europe centrale et orientale. Nous nous réjouissons également de ce qu'un certain nombre de propositions du groupe GUE/NGL relatives au rapport aient été acceptées, comme par exemple l'accent mis sur la nécessité de prévoir davantage de moyens financiers pour la promotion des PME, ou l'exigence de relever la part de cofinancement de l'UE afin de tenir compte du différentiel radical de développement. Nous partageons l'opinion générale du rapporteur selon laquelle les montants mis à disposition par la Commission européenne à hauteur de 195 millions d'euros sont, de loin, insuffisants, et nous soutenons de toutes nos forces l'exigence de moyens financiers supplémentaires. Et ce d'autant plus que les moyens actuellement mis à disposition le sont sous forme de redéploiements budgétaires, alors qu'en même temps, les ministres des Finances de différents pays peuvent se réjouir de la non-utilisation, et donc du remboursement, de montants à concurrence de plusieurs milliards d'euros provenant des Fonds structurels et régionaux. Nous déplorons que l'on n'ait pas réussi à imposer une base juridique propre pour le soutien aux régions frontalières, car on se prive ainsi de la possibilité d'un financement des mesures sur une longue période. En revanche, nous saluons l'orientation vers une prise en considération accrue de la connexion entre les transports régionaux et les réseaux transeuropéens. (Explication de vote écourtée en application de l'article 137, paragraphe 1, du règlement) Ribeiro e Castro (UEN) Le problème des régions frontalières est sans doute un des problèmes qui se poseront à l'avenir avec l'élargissement. Il est clair que la dotation financière de cette initiative n'est pas suffisante - elle ne le sera jamais. Mais, même en étant conscients de ces limites, elle démontre la juste attention que méritent les régions qui souffriront "d'un éloignement géographique" à l'intérieur de la future Union européenne et qui pourront souffrir des effets pervers de la concurrence de la part des nouvelles régions voisines de l'UE. C'est pourquoi nous espérons qu'il sera possible d'établir - d'une certaine façon, également à travers la meilleure utilisation possible des ressources mises à disposition - un nouveau dynamisme dans ces régions et que ce nouveau dynamisme comporte également des effets positifs pour les régions qui se situent immédiatement au-delà des frontières actuelles de l'UE. Markov (GUE/NGL) . (DE) Mon groupe approuve le rapport de notre collègue Turco, qui a effectué un bon travail. Les fonds structurels et de cohésion sont des instruments essentiels dont dispose l'Union européenne afin d'amener les régions en retard de l'UE au niveau de développement des régions prospères. Nous estimons que, parmi les différents aspects de la politique de l'UE, ce sont ces instruments de la politique européenne en matière d'aides qui ont les répercussions immédiates les plus importantes et les plus visibles sur les différents domaines de la vie des gens, et qui doivent donc rester à tout prix un élément des futures politiques après l'élargissement. Le soutien solidaire apporté par les régions fortes aux régions plus faibles, par-delà les frontières, est le symbole de l'unification européenne. C'est pourquoi nous refusons toute discussion visant à renationaliser, même partiellement, les politiques régionales et structurelles, car le principe de solidarité subirait un relâchement, et on ne peut pas savoir où une telle politique nous conduirait. Nous sommes naturellement conscients des graves problèmes rencontrés dans la mise en ?uvre de la politique régionale et structurelle, et nous pensons que dans ce domaine, la Commission européenne aussi bien que les États membres ont une responsabilité. En raison des faibles taux d'exécution, et des engagements restant à liquider (RAL) qui ne cessent de s'accroître, et se montent en 2000 à la somme incroyable de 112 milliards d'euros, la question d'un contrôle en profondeur des procédures et structures en vigueur se pose sérieusement. (Explication de vote écourtée en application de l'article 137, paragraphe 1, du règlement) Marques (PPE-DE) Je félicite notre collègue Maurizio Turco pour le rapport qu'il nous présente, qui contribue de manière positive au débat sur l'importance de la politique de cohésion, son maintien et son renforcement. Je voudrais cependant souligner deux points qui me paraissent importants pour la présente discussion : nécessité de poursuivre l'effort de simplification et d'accélération des procédures d'exécution en matière d'actions structurelles, indispensables pour leur exécution saine et efficace, garantie par des systèmes appropriés d'évaluation et de contrôle ; respect du principe d'additionnalité, garant d'une politique structurelle cohérente, qui reflète la valeur ajoutée de la politique structurelle de la Communauté dans les politiques régionales nationales. Berthu (NI) Le rapport Olsson et la Commission proposent d'étendre progressivement la politique agricole commune actuelle aux nouveaux membres, pendant les 10 ans suivant leur adhésion, en réfléchissant parallèlement à une nouvelle PAC applicable à tous, qui de toute façon, pour des raisons financières et techniques, ne pourrait entrer en vigueur avant 2006. Il paraît difficile de faire autrement dans l'immédiat : on ne peut ni appliquer à tous immédiatement les règles en vigueur dans l'Union, car ce serait insupportable financièrement, ni accepter durablement une PAC à deux vitesses, car ce serait inacceptable politiquement. Mais en même temps, il faudrait éviter que, sous prétexte de prendre des mesures transitoires inévitables, on ne se retrouve à terme avec une usine à gaz administrative et financière étendue à l'échelle du continent. Affirmons donc dès à présent les principes futurs d'une nouvelle PAC : la recherche de la qualité, le respect de la nature, le soutien à la multifonctionnalité, le maintien de l'équilibre social en milieu rural, en un mot la défense du modèle agricole européen, assumée par la protection aux frontières, et donc financée par le consommateur, plutôt que par un budget communautaire en expansion infinie, financé par le contribuable. Patakis (GUE/NGL) Les propositions concernant l'adhésion des nouveaux pays témoignent d'une tentative, de type colonialiste, d'annexion des PECO. Dans la pratique, il n'y aura pas de PAC unique, et celle qui sera appliquée aux nouveaux pays sera pire que celle qui l'est dans les États déjà membres. L'élargissement sert aux puissants du Nord de tremplin pour supprimer les aides directes au revenu et pour ne plus les classer dans l'"acquis communautaire", ce qui va faire disparaître des secteurs agricoles vitaux aussi bien dans les PECO que dans l'Union européenne. L'on cherche à assurer des marchés pour le capital et à développer des modèles agricoles néocapitalistes, avec la marginalisation du monde rural et la dégradation de son rôle social et environnemental (je vous renvoie, sans autre commentaire, au paragraphe 24 du rapport). L'UE donnera des miettes aux agriculteurs des PECO, pays qu'elle va transformer dans le même temps en marchés pour ses propres produits - et non pas l'inverse comme elle le proclame partout -, avec pour conséquences un recul de l'économie agricole, l'éradication des petites et moyennes exploitations, un coup irréparable porté à l'emploi et au tissu socio-économique. Le parti communiste de Grèce est opposé à l'adhésion à l'UE de tous pays, quels qu'ils soient, car elle n'est pas dans l'intérêt des petits et moyens exploitants agricoles et des couches populaires. Mais sitôt que ces pays seront intégrés dans l'UE, il faudra qu'ils aient les mêmes droits, qu'ils reçoivent les mêmes aides dès la première année d'adhésion, et que les quotas soient fixés sur la base des possibilités réelles et des besoins alimentaires de leurs peuples. Wyn (Verts/ALE) M. Olsson a déjà mentionné dans son rapport l'importance économique et politique de l'agriculture dans tous les pays candidats à l'Union européenne et les changements structurels nécessaires dans leurs zones rurales. En outre, il est crucial de veiller à ce que l'agriculture et l'industrie agro-alimentaire soient en phase avec les normes de l'Union européenne, notamment en ce qui concerne les normes d'hygiène et les normes vétérinaires. Toutefois, nous devons également accepter le fait que nombre de pays candidats appliquent des méthodes d'agriculture beaucoup moins intensives que les nôtres et accordent une place plus importante au développement rural. Afin de démontrer clairement par un signal positif notre position favorable à l'élargissement, nous devrions accorder aux pays candidats des voix égales dans les discussions relatives au devenir de la politique agricole. Nous devrions aussi nous concentrer sur le problème des paiements directs et sur le projet d'introduction progressive des paiements directs, ce qui ne doit pas constituer une pierre d'achoppement pour l'élargissement. Tout en admettant que l'introduction graduelle des paiements directs éviterait un brusque afflux excessif de liquidités, qui se traduirait par un phénomène de surproduction, une telle politique serait aussi synonyme de traitement inégal des nouveaux États membres pendant la période transitionnelle de dix ans, ce qui serait très décourageant pour eux. L'UE devrait préciser clairement qu'il ne peut y avoir à long terme qu'une seule politique agricole commune pour tous les États membres, tous les participants débutant sur un pied d'égalité. Darras (PSE) La première raison pour laquelle je donne mon soutien à ce rapport est l'équilibre entre le caractère nécessairement provisoire de l'engagement volontaire de l'industrie automobile européenne pour améliorer les chances de survie des piétons et des cyclistes en cas de collision et la législation communautaire à venir, législation plus stricte et solide qui se substituera à l'engagement volontaire. En effet, si cet accord volontaire à l'examen entre les différents constructeurs automobiles peut assez rapidement être mis en ?uvre et donner lieu à des mesures concrètes, il me semble néanmoins que, à long terme, seule une base juridique solide peut être une manière satisfaisante de protéger piétons et cyclistes. Une directive-cadre, avec un calendrier précis et réaliste, me paraît le moyen approprié pour qu'une politique vraiment sérieuse de la route voie le jour. L'accord volontaire ne semble pas capable de son côté d'offrir les garanties nécessaires à une politique de sécurité routière sérieuse. Outre qu'un tel accord est non seulement sans effet si l'un des partenaires décide de se retirer, et qu'il souffre d'un manque d'ouverture et de transparence, il a aussi pour carence majeure de n'être pas vraiment contraignant. Autant de raisons favorables à une directive-cadre visant à instituer une véritable politique pour protéger piétons et cyclistes, autant de raisons qui m'amènent à soutenir ce rapport invitant la Commission à proposer cette directive. Maes (Verts/ALE) . (NL) Le nombre important de victimes de la route a enfin fait de la sécurité routière un problème politique. L'opinion publique s'émeut à juste titre des nombreuses victimes que le trafic routier meurtrier fait parmi les usagers vulnérables. Le rapport Petersen apporte une contribution à ce problème. Les voitures ne doivent pas seulement être plus sûres pour le conducteur. Elles doivent l'être aussi pour ceux qui, en tant qu'usagers vulnérables, participent également à la circulation. Je rejoins avec insistance le souhait, formulé dans le rapport Petersen, que le Parlement européen soit impliqué dans une législation en la matière. La sécurité routière ne peut être uniquement l'affaire du pouvoir exécutif et des constructeurs automobiles ! Tant que la vitesse supérieure des voitures sera un argument de vente, je continuerai à me défier du secteur. On ne peut en effet réduire sensiblement le nombre de victimes des accidents de la route si l'on ne limite pas la vitesse sur les voies de circulation, si l'automobiliste n'adapte pas son comportement et si l'infrastructure ne contribue pas à la prévention et à la sécurité. Les accidents de la route ne sont pas des catastrophes naturelles. Nous devons les prévenir. Miranda (GUE/NGL) Ce rapport devrait mettre en équation l'imposition de tests, afin de faire cesser le drame des quelque 2 000 morts et plus de 18 000 blessés graves par accident qui surviennent chaque année dans l'UE. En effet, après plus de vingt ans de débats, la Commission se considère satisfaite d'un accord volontaire de l'industrie automobile européenne - en renonçant à présenter une proposition législative -, ce qui est inadmissible à nos yeux. Les conséquences de cette inactivité sont graves. Et la réduction des tests de la phase A, qui passent de quatre à deux, contrairement à la proposition du comité européen pour les véhicules expérimentaux, signifiera une baisse de 75 % des vies épargnées ; de plus, ce n'est que dans 10 ans que les objectifs proposés par cet organisme seront atteints. Seule une directive-cadre pourra garantir l'objectif d'une protection effective des piétons dans l'UE. Le rapport que nous venons d'adopter, qui insiste sur cet accord volontaire, fera donc l'objet d'une abstention de notre part. Ribeiro e Castro (UEN) Notre vote reflète notre point de vue selon lequel le compromis obtenu au sein de la commission de la politique régionale, du transport et du tourisme est acceptable. Dans ce domaine si sensible et souvent oublié et déprécié - fondamentalement, une protection structurée des piétons -, nous sommes d'accord avec la préparation d'une directive-cadre établissant clairement le calendrier et les modalités d'un accord négocié avec l'industrie automobile, notamment pour ce qui concerne les tests de contrôle indiqués. Cette manière de procéder préserve, en quelque sorte, l'approche de la Commission, qui a le mérite d'accélérer un processus qui pourrait, dans le cas contraire, s'enliser indéfiniment et ne pas atteindre son objectif, si ce n'est à la fin d'une phase extrêmement longue de concertation. Bien sûr, il faudra analyser par la suite la directive-cadre dans laquelle la Commission devra concrétiser les conditions générales de l'accord négocié avec l'industrie automobile, conformément à ce qui a été indiqué. Nous pourrons procéder seulement alors à une évaluation prudente et informée de son contenu. Titley (PSE) Je me réjouis de ce rapport "Protection des piétons : Engagement de l'industrie automobile européenne" qui appelle à un accord volontaire sur la sécurité routière et la protection des piétons afin de renforcer, à l'avenir, le caractère contraignant de la législation. Le rapport a permis de réaliser une avancée significative au niveau du consensus conclu entre l'industrie automobile et les citoyens, et ce sur des questions de prime importance, telles que les normes en matière de pare-buffles et d'avants de voitures moins dangereux pour les piétons. Espérons que ces accords s'assortiront rapidement d'une diminution sensible des accidents impliquant des piétons. Ces mesures seront heureusement mises en application dans les plus brefs délais. Cependant, nous devons nous garder de toute suffisance afin d'assurer qu'à long terme une législation à la fois plus contraignante et plus transparente voit le jour. Les accords volontaires constituent un outil efficace permettant de réaliser des changements avec diligence. Toutefois, il ne s'agit nullement de solutions à long terme permettant de traiter une question aussi importante que la protection des citoyens de l'Europe. Bordes et Cauquil (GUE/NGL) Nous avons voté contre ce texte, un plaidoyer de plus pour que les institutions européennes soient mises davantage encore au service du capital privé, que le capital ne soit plus entravé par rien en Europe et que l'ouverture des marchés devienne réalité, dans les secteurs où la privatisation n'est pas achevée : télécommunications, énergie, services postaux, transports. Le rapport ne s'intéresse pas aux usagers qui risquent de voir la qualité des services publics achever de se dégrader si ces privatisations finissent par être imposées. Ce qui l'intéresse, c'est la "dynamique d'investissement et d'entrepreneuriat" qu'il entend favoriser par la réduction de la "pression fiscale" et par "l'accès au financement", notamment pour les entreprises dites petites et moyennes. Il plaide en effet pour que l'Union européenne leur accorde plus d'attention... et d'aides. Et si son "exposé des motifs" informe sur la situation des "petites entreprises" en Europe, il cache le fait que la grande majorité de ces entreprises appartiennent à de grands groupes dont elles sont les filiales. En pratique, cela signifie que ces aides de l'Union européenne renforceront surtout le poids des plus grosses. Les élus du suffrage universel sont donc conviés à donner par leurs votes leur caution démocratique aux intérêts privés de la petite minorité des possesseurs de capitaux. Montfort (NI) La communication de la Commission "Faire face aux engagements, accélérer le rythme" a permis de dresser un état des lieux complet des " dispositions particulières de la stratégie de Lisbonne dans le domaine de l'entreprenariat" et de mettre en exergue les carences qui subsistent vis-à-vis des petites entreprises et de l'artisanat. Il reste de nombreux progrès à accomplir pour soutenir et développer l'apprentissage, qui souffre dans de nombreux pays d'Europe d'une mauvaise image. Il est temps de promouvoir l'apprentissage comme une formation moderne et dynamique. Aussi, je me réjouis que le Parlement européen, en adoptant le rapport de Mme Vlasto, offre, au travers des mesures que j'ai proposées via divers amendements, de mettre en place une vraie politique en faveur de l'apprentissage : programme d'échange de type Erasmus afin d'encourager la mobilité des apprentis ; statut européen de l'apprenti et bourses d'échange de formation entre apprentis et entrepreneurs ; politique de soutien aux petites entreprises et aux artisans dans le cadre des "parcours européens" que j'ai valorisés ; et, enfin, mise en place de réseaux de formation dans le cadre de ces "parcours" pour servir de relais à des formations professionnelles dispensées tout au long de la vie. Malmström et Paulsen (ELDR) Nous nous sommes abstenus lors du vote final sur le rapport Belder à propos de l'accès aux sites Internet publics. Le rapport met en lumière un certain nombre de problèmes que rencontrent les handicapés et les personnes âgées, problèmes importants qui méritent notre attention. Créer les conditions pour que les handicapés puissent prendre pleinement part à la vie de la société est l'une des toutes premières priorités que les libéraux ont inscrites à leur ordre du jour. En revanche, nous pensons qu'il revient aux États membres d'assumer la responsabilité des mesures visant à l'adaptation de ces sites Internet publics. D'une façon générale, il faut aussi adopter une attitude très restrictive en ce qui concerne la réglementation des services par Internet, car la dynamique du Web repose précisément sur le fait qu'il se développe sans réglementation ni subventions. Nous croyons au principe de subsidiarité, nous pensons que les décisions doivent être prises au plus près des personnes qu'elles concernent. C'est la raison pour laquelle nous insistons autant sur la question de l'élaboration d'une constitution européenne, dans laquelle la répartition des responsabilités serait claire pour tous. Il doit être évident pour tous les citoyens que l'UE ne doit s'occuper que des questions qu'elle est le mieux à même de traiter - c'est-à-dire les questions à caractère transfrontalier. Toutes les autres questions doivent être traitées sur le plan local, régional ou national. Read (PSE) J'ai voté contre l'amendement 9 malgré la sympathie que j'ai pour le problème soulevé ; toutefois, l'accès à internet a un coût réel, et si le principe de la gratuité pour l'utilisateur doit être étudié plus avant, il convient au préalable de clarifier la question suivante : à qui incombera-t-il de supporter les coûts ? Cet amendement introduit une problématique extrêmement vaste qui revêt, en outre, une importance majeure dans un rapport traitant d'une dimension propre à l'accès à internet. Ribeiro e Castro (UEN) Nous saluons cette communication de la Commission, ainsi que le magnifique rapport de notre collègue Bas Belder, qui visent tous deux à concrétiser et développer un propos fondamental lancé au sommet de Feira et réaffirmé au sommet de Nice, concernant la lutte contre toutes les formes d'exclusion, notamment celles liées au handicap et à l'âge. Les nouvelles occasions offertes par les nouvelles technologies ne peuvent être gâchées, ni agir paradoxalement en sens contraire à travers à une info-exclusion perverse découlant de notre insensibilité. Nous considérons que l'adoption, en 2001, par l'UE et les États membres, des "directives" concernant les sites Web est très importante, comme nous estimons indispensable de poursuivre le travail et l'effort, dans ce cadre d'échange d'informations, d'évaluation, de révision de la législation pertinente, de stimulation des meilleures pratiques et de création et articulation de centres d'excellence dans ce domaine. Le Président. Ceci termine l'heure des votes. (La séance, suspendue à 13h41, est reprise à 15 heures) Le Président. Nous passons maintenant au débat sur des sujets d'actualité, urgents et d'importance majeure. Le Président. L'ordre du jour appelle en discussion commune les propositions de résolution suivantes : B5-0334/2002, de M. Sörensen et autres, au nom du groupe Verts/ALE, sur le travail des enfants dans l'industrie du football ; B5-0337/2002, de Mme Muscardini, au nom du groupe UEN, sur le travail des enfants dans la production de ballons de football ; B5-0347/2002, de Mme Sanders-Ten Holte, au nom du groupe ELDR, sur le travail des enfants dans l'industrie sportive ; B5-0351/2002, de M. Hughes et autres, au nom du groupe PSE, sur le travail des enfants dans l'industrie du football ; B5-0360/2002, de M. Martens et autres, au nom du groupe PPE-DE, sur le travail des enfants dans l'industrie des équipements sportifs ; B5-0370/2002, de M. Vinci et autres, au nom du groupe GUE/NGL, sur le travail des enfants dans la fabrication du matériel sportif. Sörensen (Verts/ALE). Monsieur le Président, je voudrais souligner tout d'abord que je suis entièrement d'accord avec ce texte de compromis sur le travail des enfants dans l'industrie du football. J'espère que la Commission européenne pourra elle aussi s'y rallier, car l'éradication de ce phénomène est une responsabilité européenne. Je n'aborderai pas ici le travail des enfants en général, car nous y sommes tous opposés. En dépit de tous les accords, conventions et codes de conduite précédents, des produits fabriqués - sous licence - par des enfants ont à nouveau été utilisés, de manière inacceptable, pendant le championnat du monde en cours. Je voudrais attirer l'attention du Conseil et de la Commission sur la coupe du monde qui aura lieu en 2006 en Allemagne. Je ne peux imaginer que la Commission et le Conseil accepteront que des enfants soient à nouveau utilisés pour fabriquer des produits destinés à ces championnats du monde qui auront lieu sur le territoire européen. Pour la période qui nous sépare de la coupe du monde de 2006, j'attends dès lors de la FIFA - le donneur d'ordre de l'industrie - et de la Commission européenne qu'elles s'engagent non seulement à faire des efforts, mais aussi à obtenir des résultats. De cette manière, nous serons sûrs que les enfants ne toucheront un ballon que pour jouer et s'amuser avec. C'est pourquoi nous devons instamment rechercher des alternatives pour ces enfants qui, actuellement, sont obligés de travailler, et ce, en premier lieu, dans l'intérêt des pays en voie de développement. Eux aussi doivent s'opposer à ces pratiques. Ils doivent veiller à ce que ces enfants puissent apprendre et travailler, mais travailler à l'école, et qu'ils puissent suivre un enseignement. Pourquoi ? Parce que ces enfants sont l'avenir économique des pays en voie de développement. C'est pourquoi je pense et j'espère que cette résolution aura un large écho, surtout parce que c'est l'avenir qui est ici en jeu. Karamanou (PSE). Monsieur le Président, la Coupe du monde de football est assurément un événement sportif international qui suscite l'intérêt de millions de gens dans le monde. À l'ombre de cet événement, des milliers d'enfants consacrent chaque jour leur temps - qui est précieux - à fabriquer des ballons qui sont utilisés dans les matches de football. Ces enfants sont privés de toute chance d'acquérir une meilleure éducation à l'école ou de jouer comme les autres enfants de leur âge. Le travail des enfants et les conditions inhumaines dans lesquelles travaillent aussi les adultes pour produire des ballons de football continuent malheureusement de constituer des pratiques courantes, malgré les accords signés par la Fédération internationale de football avec les fabricants d'articles de sport. Selon le rapport de l'organisation "Réseau international contre le travail des enfants", qui a pour titre éloquent "La face obscure du football", le Pakistan occupe la première place dans le monde pour la fabrication de ballons de football, suivi de l'Inde. Dans la seule région du Pendjab, en Inde, environ 10 000 enfants âgés de 6 à 12 ans sont employés à coudre des ballons, et au Pakistan 15 000 enfants travaillent dans la région de Sialkot. Ces ballons, faits par des mains d'enfants pour quelques cents, sont les mêmes qui sont vendus dans les magasins d'articles de sport d'Occident, avec les logos de sociétés renommées et même de la FIFA, pour des dizaines de dollars. En dépit des efforts déployés pour s'attaquer à ce phénomène affligeant au moyen de programmes et de systèmes de contrôle, tant de la part d'organisations internationales que des fabricants d'articles de sport eux-mêmes, on constate que la fabrication a été délocalisée dans de petites agglomérations, soit que la surveillance policière y est déficiente, soit que les enfants ne travaillent plus dans les ateliers mais à la maison. De même, selon le "Times" de Londres, de nombreux enfants ont été trouvés en train de fabriquer des ballons portant des marques de multinationales notoires. Nous demandons à la Coupe du monde, qui a été consacrée aux enfants, d'être l'occasion pour les organisations internationales et les fabricants d'articles de sport, ainsi que pour les gouvernements, de s'employer ensemble à adopter un système fiable de contrôle du respect des normes de travail. Comme le travail des enfants n'est ni un passe-temps ni un jeu, je veux croire que la FIFA, tout comme les fabricants, vont prendre une part de premier plan pour faire du football un jeu équitable pour tous. Il nous faut faire passer aujourd'hui le message que l'on doit donner du travail aux adultes pendant que les enfants sont à l'école. Les adultes au travail, les enfants à l'école. Martens (PPE-DE). Monsieur le Président, je ne dis pas cela parce que mon pays ne s'est pas qualifié pour les championnats du monde, mais mes collègues des autres groupes et moi-même sommes d'avis qu'il faut profiter de l'euphorie suscitée par le championnat du monde de football en Corée et au Japon pour penser aux éternels perdants : les enfants de six, dix, douze ans qui, en Inde, au Pakistan et ailleurs, cousent des ballons de football. Le mois passé, trois rapports ont été présentés à une conférence de presse de Global March Against Child Labour à New Delhi. Ils apportent la preuve que le travail des enfants est encore monnaie courante dans l'industrie des articles de sport. Ainsi, il ressort du rapport d'un groupe de travail néerlandais sur l'Inde rurale que, ces quatre dernières années, le nombre d'enfants travaillant à temps plein dans l'industrie indienne des articles de sport n'a pratiquement pas diminué, et ce en dépit du système d'inspection instauré par la FIFA. D'autres rapports du même genre fustigent la situation qui prévaut au Pakistan et en Chine. Certes, la FIFA a montré sa bonne volonté en 1996 en concluant un accord avec le mouvement syndical international sur un code de conduite visant à bannir le travail des enfants et les mauvaises conditions de travail. Mais ce code n'a pas encore été mis en ?uvre à ce jour et les rapports que j'ai cités font apparaître que nous sommes encore très loin de l'objectif fixé. D'où notre appel pressant à la FIFA pour qu'elle se dépêche d'appliquer ce code. Nous savons tous que le travail des enfants est une question complexe. Notre action ne doit pas se limiter à une invitation, purement rhétorique, à ce que la FIFA et l'industrie prennent leurs responsabilités. La production d'articles de sport n'est certainement pas le seul secteur, ni le plus important, à employer des enfants. Pour traiter le problème à sa source, il est nécessaire de mettre en place une coopération entre l'industrie, les acteurs de terrain, les gouvernements concernés et les organismes internationaux. Il faut en effet rechercher des alternatives en matière de travail, d'éducation, de revenus et d'enseignement. Nous devons rappeler aux pays concernés leur obligation de contrôler suffisamment les règles existantes. Je voudrais souligner le fait que cette résolution ne doit pas être considérée comme une attaque ciblée contre une forme spécifique d'abus des enfants, contre un secteur ou un produit spécifique. Le championnat du monde illustre toutefois les contradictions flagrantes de notre monde, entre les enfants éclatants de santé qui jouent au championnat du monde dans les rues du monde riche, et les enfants du sous-continent indien qui apprennent toute la journée à coudre des ballons de football. Ainsi, le championnat du monde 2002 aura donné l'occasion de rappeler à toutes les parties - fabricants, gouvernements, organisations internationales et public - leurs responsabilités. C'est pourquoi je soutiens cette résolution de tout c?ur. González Álvarez (GUE/NGL). Monsieur le Président, le titre de cette résolution sur le travail des enfants, que nous appuyons également, est contradictoire dans la mesure où, à cet âge, les enfants devraient être à l'école et non au travail. La vérité est qu'il existe des accords, des déclarations, le code de la FIFA. Autrement dit, il existe des mécanismes pour interdire le travail des enfants. Mais comme l'ont dit mes collègues, le travail d'enfants âgés de moins de 10 ans augmente d'année en année. Il a en outre d'autres connotations graves : il est par exemple à l'origine des diminutions de salaires dans les régions où travaillent des milliers d'enfants, il prend le travail aux adultes, il génère la pauvreté au sein des familles et, surtout, il ôte aux enfants le droit d'aller à l'école qui devrait leur être acquis dès la naissance. Les dernières données montrent qu'il existe des milliers d'enfants en Inde et au Pakistan, de 10 ans ou moins, qui travaillent dans la fabrication de ballons et nous pensons que lors des discussions de l'Union européenne au sein de l'Organisation mondiale du commerce et lors des conversations bilatérales avec chacun des pays mentionnés, l'une de nos exigences prioritaires devrait être de mettre fin au travail des enfants. Mais comme l'a dit une collègue dans une précédente intervention, il ne suffit pas d'exiger la fin de la mise au travail des enfants, il faut également offrir des alternatives aux familles afin d'assurer leur survie. Il va sans dire qu'il faut mettre en place des systèmes de contrôle et de supervision afin de garantir que ce type de travail a disparu. Il serait bon, en outre, à l'heure où se joue la Coupe du monde, qui génère tant de passion - même dans ce Parlement -, que nous puissions affirmer, à l'occasion de la prochaine Coupe du monde en 2006, que le travail des enfants a disparu, si pas dans le monde entier, tout au moins dans une partie de celui-ci. Mann, Thomas (PPE-DE). Monsieur le Président, hier a été proclamée, sur initiative de l'Organisation internationale du travail (OIT), la première journée mondiale contre le travail des enfants. 250 millions d'enfants sont considérés par leurs parents comme un investissement pour la subsistance de toute la famille. Il sont exposés très précocement aux sollicitations corporelles les plus dures. Toute insouciance et toute enfance leur sont ainsi dérobées. Ils ne sont pas employés uniquement comme main-d'?uvre bon marché dans des plantations, mais sont également exploités dans des carrières, des mines, et aussi par des fabricants d'articles de sport. Actuellement, au moment même de la Coupe du monde de football au Japon et en Corée du Sud, nous ne devons pas oublier que beaucoup de ces ballons de football sont fabriqués à la main par des enfants. La FIFA s'est engagée dès 1998 à ne pas accepter le travail des enfants pour la fabrication de produits ayant reçu une licence officielle. Cette fédération sportive, la plus riche et la plus importante du monde, a cependant dû reconnaître qu'elle ne peut fournir aucune garantie. Le groupe PPE-DE condamne, comme tous les autres groupes l'ont déjà exprimé, toute forme de travail des enfants. La FIFA et les fabricants d'articles de sport doivent enfin introduire un code de conduite et appliquer celui-ci moyennant des contrôles, afin de mettre un terme à cette situation déplorable. L'industrie et les fédérations devraient coopérer avec les gouvernements, comme notre collègue Maria Martens et nos autres collègues viennent de le souligner. L'Union européenne et l'OIT doivent contrôler que ces lignes directrices sont effectivement respectées. L'action "carton rouge contre le travail des enfants", qui a été lancée en janvier de cette année dans le cadre de la Coupe d'Afrique des Nations, constitue un pas dans la bonne direction. Nous exigeons de la FIFA, des équipes nationales et des fabricants d'articles de sport qu'ils fassent tout leur possible pour que le Championnat d'Europe des Nations de 2004 au Portugal soit le premier tournoi international de football rejetant le travail des enfants. En outre - et là aussi, je donne raison aux orateurs qui m'ont précédé - le combat contre les causes du travail des enfants, à savoir la pauvreté, le manque d'instruction et le manque de formation, doit être renforcé. Malliori (PSE). Monsieur le Président, Monsieur le Commissaire, bien que l'Organisation internationale du travail ait choisi le 12 juin, autrement dit la date d'hier, comme Journée mondiale contre le travail des enfants, la Coupe du monde de football qui se déroule en ce moment a mis une fois de plus en évidence la violation des droits de l'enfant. Des images d'enfants du tiers-monde obligés chaque jour de travailler et souffrant de sous-alimentation sont de temps à autre divulguées. Dans nos sociétés modernes, de telles situations doivent être condamnées. Il faut toutefois nous demander dans quelle mesure nous contribuons nous aussi à cet état de choses. Sur la base des éléments dont dispose l'Organisation internationale du travail, environ 211 millions d'enfants âgés de 5 à 14 ans travaillent alors qu'ils devraient recevoir une instruction. En Asie, en Afrique et en Amérique du Sud, des sociétés multinationales d'Occident utilisent de jeunes enfants pour divers travaux pénibles, comme la cueillette du tabac, des bananes et du coton, la fabrication de tapis, la couture de ballons de football ou de vêtements de sport dans des conditions inadmissibles, à raison souvent de journées de travail de plus de douze heures. Malgré les actions contre le travail des enfants qu'ont engagées des organisations mondiales, les résultats ne sont nullement encourageants. C'est pourquoi, Monsieur le Président, nous devons user sans les ménager de toute la force et de l'influence dont nous disposons pour mettre un terme à cette honte. Nous devons trouver des moyens d'arrêter les délocalisations d'entreprises dans des pays où les enfants constituent la main-d'?uvre bon marché. Je propose même qu'un rapport d'initiative soit établi sur cette question par les commissions compétentes du Parlement, et que des fonds accrus soient mis à la disposition du programme international de l'OIT pour l'abolition du travail des enfants. Les enfants, Monsieur le Président, l'emportent sur les autres groupes sociaux et méritent une protection particulière car l'avenir leur appartient. J'espère que le débat d'aujourd'hui et la résolution qui va suivre donneront cette fois des résultats. Liikanen Monsieur le Président, la Commission partage les inquiétudes exprimées au sujet de l'utilisation de main d'?uvre enfantine dans l'industrie du football. Elle condamne toutes les formes d'exploitation des enfants ainsi que l'utilisation de main d'?uvre infantile dans les conditions de travail les plus difficiles. Elle soutient les appels lancés à la FIFA et aux sociétés productrices de matériel sportif visant à s'assurer qu'aucun enfant n'est employé dans la production de vêtements de sport et de ballons de football fabriqués sous licence de la FIFA. Pour l'instant, la Commission n'a eu aucun contact avec la FIFA à ce sujet. Elle est prête à soutenir les ONG qui travaillent, en collaboration avec les partenaires locaux, à l'abolition du travail des enfants. Elle a déjà financé de nombreuses initiatives destinées à lutter contre le travail des enfants et ce, plus particulièrement en Afrique. La Commission considère que l'assistance aux enfants vulnérables ainsi que leur protection devraient être considérées dans le contexte plus général de l'éradication de la pauvreté et, par conséquent, dans le cadre de la coopération cadre de la Commission pour le développement. Les enfants constituent un groupe cible important de l'aide extérieure de la Communauté, notamment dans les politiques sectorielles telles que l'éducation et la santé. La Communauté s'est engagée à appliquer les normes fondamentales du travail de l'OIT et a accepté de mettre ces normes en application dans le cadre d'accords bilatéraux et multilatéraux conclus avec les pays en développement. L'article 50 de la convention de Cotonou en est un bon exemple. Dans cet article, la Communauté et les pays ACP ont réaffirmé leur attachement aux normes fondamentales du travail, ce qui implique la lutte contre les formes les plus difficiles de travail des enfants. La Communauté intensifie actuellement son aide à l'enseignement primaire universel et obligatoire dans tous les pays en développement, comme elle s'y est engagée dans le cadre de "l'éducation pour tous" et des objectifs de développement du millénaire pour l'éducation et l'égalité des sexes. Elle estime qu'il s'agit là de l'un des moyens les plus efficaces dont elle dispose actuellement pour sortir les enfants du cercle vicieux de l'exploitation. L'assistance aux enfants et la protection des enfants sont des questions qui font partie de plusieurs programmes de la Commission, y compris de l'initiative européenne en faveur des droits de l'homme et de la démocratie. La défense des droits des enfants était l'une des priorités en terme de financement en 2001 et sera toujours privilégiée en terme de financement sur la période 2002 à 2004. En outre, la Commission a élevé les enfants au rang des priorités incontournables sur le plan de l'assistance humanitaire. Dans son communiqué sur la promotion des normes fondamentales du travail et de la gestion sociale, la Commission a présenté une stratégie globale proposant des actions qui seront menées tant sur le front européen qu'international. À moyen terme, cette approche devrait garantir une meilleure mise en application des normes fondamentales de travail de l'OIT grâce à une assistance institutionnelle et à la création et au négoce de moyens dans les pays en développement. En ce qui concerne les échanges commerciaux, le Conseil a adopté en décembre 2001 un plan corrigé de SGP qui garantit des préférences commerciales aux pays qui respectent les normes fondamentales du travail. Cette approche comprend un plan d'incitation social perfectionné et étend la base d'annulation du SGP en guise de mesure de rétorsion aux transgressions sérieuses de toutes les conventions fondamentales de l'OIT. Enfin, la Commission a joué un rôle actif lors de la session extraordinaire consacrée aux enfants de l'Assemblée générale des Nations unies. Dans ce contexte, l'UE considère qu'une approche reposant sur les droits est fondamentale pour la défense des intérêts des enfants, étant donné que la Convention des Nations unies pour les droits de l'enfant est le traité international le plus ratifié dans le monde et qu'il fournit un cadre normatif qui a déjà été approuvé. Le plan d'action adopté lors de cette session extraordinaire comprend des points forts qui visent à combattre le travail des enfants. Le Président. Merci beaucoup, Monsieur le Commissaire. La discussion commune est close. Le vote aura lieu à 17h30. Le Président. L'ordre du jour appelle en discussion commune les propositions de résolution suivantes : B5-0335/2002, de Mme Maes et autres, au nom du groupe Verts/ALE, sur le drame de Kisangani et la situation en République démocratique du Congo ; B5-0343/2002, de Mme Sanders-Ten Holte et autres, au nom du groupe ELDR, sur le massacre de Kisangani ; B5-0349/2002, de M. Andrews, au nom du groupe UEN, sur la situation en RDC (massacre de Kisangani) ; B5-0352/2002, de Mme Sauquillo Pérez del Arco et autres, au nom du groupe PSE, sur le drame de Kisangani et la situation en République démocratique du Congo ; B5-0359/2002, de M. Johan Van Hecke et autres, au nom du groupe PPE-DE, sur le massacre récent de Kisangani, République démocratique du Congo ; B5-0371/2002, de M. Miranda et autres, au nom du groupe GUE/NGL, sur le drame de Kisangani et la situation en République démocratique du Congo. Maes (Verts/ALE). Monsieur le Président, Monsieur le Commissaire, chers collègues, la guerre au Congo dure depuis 1998. Elle a fait 3,5 millions de victimes. Deux tiers du territoire est toujours occupé. Récemment, l'opinion internationale a été une fois de plus choquée à l'annonce d'un massacre qui a fait 200 morts à Kisangani. Ce massacre a eu lieu deux ans après que 1200 morts sont tombés dans la même ville à la suite d'un conflit entre deux groupes militaires rivaux. La population civile en est évidemment la victime, mais les responsables n'ont jamais été punis. Amnesty International fait le lien entre les événements d'alors et ceux d'aujourd'hui. La guerre au Congo intéresse encore beaucoup trop peu l'opinion internationale. Sous la présidence belge, l'Union européenne a intensifié ses efforts pour lancer le dialogue. Mais je me pose quand même quelques questions. Pourquoi la MONUC n'est-elle pas renforcée ? La MONUC est même humiliée, des fonctionnaires sont expulsés par le RDC Goma. Pourquoi, en dépit des résolutions du Conseil de sécurité, Kisangani n'a-t-elle toujours pas été démilitarisée ? Que faisons-nous, à vrai dire, pour faire réussir ce processus de paix, sachant que des acteurs importants du conflit ne se sont pas encore assis à la table des négociations ? Que faisons-nous, au fond, pour ouvrir le fleuve Congo à la circulation ? La population de l'intérieur du pays reste privée de vivres et de médicaments. Personne ne peut l'atteindre parce que le fleuve Congo est sans doute la seule voie de communication. Dans ces conditions, il est illusoire de vouloir préparer la reconstruction du Congo. Et celle-ci ne se produit pas, au contraire. La démilitarisation n'est pas poursuivie. Seule la Namibie a fait quelque chose. Je comprends que le Ruanda soit attaché à sa sécurité, mais pourquoi l'opinion internationale ne le protège-t-elle pas et pourquoi n'oblige-t-on pas toutes le parties à quitter le pays, car elles n'y sont de toute façon que pour piller ses matières premières ? Elles ne se battent pas entre elles, mais enlèvent à la population civile le peu qu'elle possède encore. Sauquillo Pérez del Arco (PSE). Monsieur le Président, le dialogue intercongolais n'est pas terminé. Sa fausse clôture à Sun City (Afrique du Sud) sur un accord partiel implique la continuation des affrontements et, dans des cas extrêmes, de massacres comme celui de Kisangani. Le drame humain se poursuit aujourd'hui à Kisangani, Kivu et Bunia, mais le problème politique de fond est présent depuis 40 ans au travers de l'illégitimité des gouvernements et des institutions de la République démocratique du Congo, comme l'a souligné Mme Maes. Seul un processus de transition démocratique honnête, auquel participent tous les partis de l'opposition, permettra d'instaurer la paix et la souveraineté nationale. Le groupe socialiste dénonce le massacre de Kisangani et la présence de différentes troupes étrangères en RDC, de même qu'il soutient les efforts de paix de MM. Masire, Ajello et La Monuc tendant, respectivement, vers la réouverture d'un dialogue intégrateur et la démilitarisation des régions du Congo occupées par des groupes armés et des troupes régulières des pays voisins. C'est dans cet esprit que nous proposons les amendements oraux suivants au texte de compromis : 1° Ajouter au considérant H le paragraphe suivant, qui coïncide avec la déclaration du Conseil de l'Union européenne par rapport à Sun City. "Regrettant néanmoins le refus de certains participants de ratifier cet accord et invitant toutes les parties congolaises à faire preuve de responsabilité et de respect vis-à-vis du cadre défini dans les accords de Lusaka et les résolutions des Nations unies". Cet ajout reprend tout ce que l'Union européenne a dit sur Sun City. Ne mentionner que la première partie donnerait une idée tronquée de la position de l'Union européenne que, bien entendu, nous soutenons. 2° Ajouter au point 5 de la résolution, après la société civile, le paragraphe suivant : "Regrette que les partis de l'opposition (UDPS, FONUS, PALU et MNC/L), ainsi que d'autres partis et plates-formes représentant la société civile, n'aient pas signé l'accord du 19 avril". Le point 5 se présenterait donc comme suit : "Se félicite de l'accord politique sur le consensus pour la transition en RCD signé le 19 avril 2002 entre le gouvernement de la RDC, le MLC de Jean Pierre Bemba, le RDC-ML, le RDC-N et d'autres représentants de l'opposition non armée et de la société civile ; regrette que les partis de l'opposition (UDPS, FONUS, PALU et MNC/L), ainsi que d'autres partis et plates-formes représentant la société civile, n'aient pas signé l'accord du 19 avril et soutient les efforts du représentant spécial de l'Union européenne de mener à bien l'alliance pour la protection du dialogue intercongolais incluant le RCD-Goma et cinq partis de l'opposition non armée dans cet accord". Le groupe socialiste votera contre le considérant E, car nous ne pensons pas que, dans les conditions politiques actuelles de la RDC, on puisse affirmer que la population de Kisangani, ou toute autre province, se soit exprimée démocratiquement. Il faut en outre corriger dans le texte la date de l'accord de Sun City, qui a été signé le 19 avril et non le 19 mai, ainsi qu'il est indiqué à tort dans la résolution. Dans un conflit aussi complexe que celui du Congo, dans lequel entrent en jeu des intérêts opposés, le rôle du Parlement européen doit être de favoriser la conciliation et l'intégration et de veiller, dans la mesure de ses moyens, à l'instauration d'une véritable démocratie et non d'un simulacre de démocratie. Posselt (PPE-DE). Monsieur le Président, quiconque a jamais aperçu d'avion l'impressionnant paysage fluvial du Congo ou des grands lacs voisins sait bien qu'il s'agit là d'un des espaces les plus fascinants de la terre. C'est véritablement une sorte de continent à l'intérieur du continent. Par conséquent, force est hélas de constater qu'il ne s'agit pas d'un problème courant interne à un État, mais que la dimension de cette guerre au Congo doit être comparée, par exemple, à l'époque de la Guerre de Trente Ans en Europe. De même que, lors de la Guerre de Trente Ans en Europe, des motifs religieux avaient été avancés pour dissimuler des intérêts politiques et économiques brutaux, l'appartenance ethnique des personnes est utilisée et instrumentalisée, dans la grande région du Congo et en République démocratique du Congo, pour servir les intérêts de grands groupes financiers, les intérêts dans les matières premières, les intérêts de grandes puissances. Tout comme à l'époque de la Guerre de Trente Ans, les États limitrophes sont impliqués, par leurs troupes, dans cette guerre civile, troupes qui, bien loin de retourner dans leurs pays d'origine, se transforment elles-mêmes, pour partie, en bandes de pillards au sein de cette gigantesque construction étatique. Il s'agit donc, hélas, d'un problème dont la solution prendra beaucoup de temps. Nous devons d'abord faire un État de cet immense empire né de la décolonisation. Cela ne s'effectuera qu'au cours d'un processus progressif. Ce processus progressif doit se baser sur ce qui a été convenu à Sun City, mais nous devons bien être conscients que cela n'est pas possible du jour au lendemain, mais que cela nécessite de très nombreux petits pas, et que nous ne pourrons parler de démocratie que lorsque nous aurons garanti la capacité élémentaire de l'État à fonctionner. Sont surtout nécessaires à cet effet un minimum d'administration, un minimum de communication, la réouverture à la navigation du fleuve Congo, l'artère vitale de cet immense pays, sans quoi celui-ci ne pourra pas être reconstruit. Liikanen Monsieur le Président, la Commission partage les inquiétudes au sujet de la violence et de la répression à Kisangani et condamne fermement les événements terribles du 14 mai. Nous rappelons, ainsi que l'a fait la déclaration prononcée au nom de l'Union européenne, les obligations qui découlent des résolutions des Nations unies relatives à la démilitarisation de Kisangani, ainsi que les engagements pris par les parties à l'accord de cessez-le-feu de Lusaka. La Commission souhaiterait répéter que l'accord de Lusaka est, à l'heure actuelle, le seul engagement qui promette une solution négociée et que la communauté internationale a souligné à maintes occasions la nécessité absolue de le respecter. L'Union s'est réjouie de l'accord de partage du pouvoir conclu entre le gouvernement et le MLC. Toutefois, la Commission souligne la nécessité pour les deux parties de souscrire à un accord global émanant d'un consensus visant à poser les bases nécessaires à la transition dans la République démocratique du Congo. La Commission estime qu'un règlement politique de la crise devrait être recherché par les parties ainsi que par la communauté internationale. Nous soutenons pleinement la récente initiative du Secrétaire général des Nations unies qui a nommé un envoyé spécial de manière à apporter un soutien supplémentaire au dialogue intercongolais. La Commission est favorable à une enquête internationale sur les massacres présumés de Kisangani, mais nous estimons que la MONUC et autres agences des Nations unies présentes sur le terrain sont en mesure d'apporter des éléments et des preuves suffisants. Dans une période aussi critique, la Commission estime qu'il faut donner la priorité aux tentatives internationales qui permettront de continuer les pourparlers de paix et les négociations entre les parties en faisant participer les pays étrangers impliqués dans le conflit. Nous appelons toutes les parties signataires des accords de cessez-le-feu de Lusaka à respecter la cessation des hostilités et à s'abstenir de tout acte qui pourrait entraver la recherche d'une solution globale au conflit. Le Président. Merci beaucoup, Monsieur le Commissaire. La discussion commune est close. Le vote aura lieu à 17h30. Le Président. L'ordre du jour appelle en discussion commune les propositions de résolution suivantes : Guinée équatoriale B5-0336/2002, de M. Rod et autres, au nom du groupe Verts/ALE, sur la situation des droits de l'homme en Guinée équatoriale ; B5-0348/2002, de M. Van den Bos et autres, au nom du groupe ELDR, sur la situation des droits de l'homme en Guinée équatoriale ; B5-0353/2002, de Mme Sauquillo Pérez del Arco et autres, au nom du groupe PSE, sur le procès contre l'opposition démocratique en Guinée équatoriale ; B5-0361/2002, de MM. Bartolozzi et Posselt, au nom du groupe PPE-DE, sur les droits de l'homme en Guinée équatoriale ; B5-0372/2002, de M. Miranda et autres, au nom du groupe GUE/NGL, sur les droits de l'homme en Guinée équatoriale ; Belarus (cas de Andrew Carpenter) B5-0340/2002, de Mmes Schroedter et Isler Béguin, au nom du groupe Verts/ALE, sur la mission de l'OSCE AMG en République de Belarus (Biélorussie) ; B5-0344/2002, de M. Van den Bos, au nom du groupe ELDR, sur la République de Belarus ; B5-0354/2002, de M. Wiersma, au nom du groupe PSE, sur la mission de l'OSCE AMG en République de Belarus ; B5-0362/2002, de M. Sacrédeus et autres, au nom du groupe PPE-DE, sur la situation politique en République de Belarus ; B5-0366/2002, de M. Belder, au nom du groupe EDD, sur la République de Belarus ; B5-0373/2002, de M. Marset Campos, au nom du groupe GUE/NGL, sur la République de Belarus ; Syrie (cas de Riad Turk) B5-0342/2002, de Mme Nicholson of Winterbourne, au nom du groupe ELDR, sur la situation des droits de l'homme en Syrie et le cas de M. Riad al Turk ; B5-0350/2002, de Mme Boumediene-Thiery et autres, au nom du groupe Verts/ALE, sur le cas de M. Riad al Turk et la situation des droits de l'homme en Syrie ; B5-0355/2002, de Mme Napoletano et M. Van den Berg, au nom du groupe PSE, sur le cas de Riad al Turk (Syrie) ; B5-0363/2002, de MM. Tannock et Posselt, au nom du groupe PPE-DE, sur la situation des droits démocratiques en Syrie, notamment le cas de Riad al Turk ; B5-0374/2002, de Mmes Eriksson et Boudjenah, au nom du groupe GUE/NGL, sur les droits de l'homme en Syrie ; Malaisie B5-0339/2002, de Mme McKenna, au nom du groupe Verts/ALE, sur la détention sans procès en vertu de la loi sur la sécurité intérieure en Malaisie ; B5-0346/2002, de M. van den Bos, au nom du groupe ELDR, sur la Malaisie ; B5-0356/2002, de M. van den Berg, au nom du groupe PSE, sur la situation en Malaisie ; B5-0364/2002, de M. Cushnahan et autres, au nom du groupe PPE-DE, sur la situation actuelle en Malaisie ; B5-0375/2002, de Mmes Morgantini et Frahm, au nom du groupe GUE/NGL, sur la Malaisie ; Abolition de la peine de mort au Japon, en Corée du Sud et à Taïwan B5-0338/2002, de Mme Frassoni et M. Wuori, au nom du groupe Verts/ALE, sur l'abolition de la peine de mort au Japon, en Corée du Sud et à Taïwan ; B5-0341/2002, de Mme Malmström, au nom du groupe ELDR, sur l'abolition de la peine de mort au Japon, en Corée du Sud et à Taïwan ; B5-0357/2002, de Mme Díez González et autres, au nom du groupe PSE, sur l'abolition de la peine de mort au Japon, en Corée du Sud et à Taïwan ; B5-0376/2002, de Mme Boudjenah et M. Manisco, au nom du groupe GUE/NGL, sur la peine de mort. Guinée équatoriale Rod (Verts/ALE). La Guinée équatoriale est actuellement le théâtre de violations inacceptables des droits humains fondamentaux. Des dizaines d'opposants au régime du Président Teodoro Obiang ont été arrêtés arbitrairement et traduits en justice sous le chef d'accusation de conspiration, d'incitation à la rébellion et de tentative de meurtre du président. En réalité, le procès qui a débuté le 23 mai n'a pour but que de laisser hors jeu les leaders de l'opposition. Ceux-ci et leurs familles sont détenus dans des conditions inhumaines et victimes de tortures brutales. La liberté d'expression et de la presse est systématiquement bafouée et les journalistes indépendants font l'objet de pressions insidieuses quotidiennes. Une politique répressive et brutale est menée à l'encontre de tous les citoyens ayant une idéologie contraire. Les soixante-huit leaders de l'opposition ont été condamnés à des peines d'emprisonnement au cours d'un procès inéquitable et bafouant les droits de la défense les plus élémentaires, certains risquant même la peine de mort. Il est indispensable que la Guinée-équatoriale respecte ses engagements à l'intérieur de la communauté internationale et de l'Union européenne, et engage un véritable processus de démocratisation qui passe par la tenue d'élections libres et le plein respect des droits de l'homme. Un dialogue doit être instauré entre les forces de l'opposition, en vue de garantir les droits politiques, la démocratie et le pluralisme. Dans cette perspective, le procès doit être annulé et les prisonniers politiques, libérés immédiatement. La presse, quant à elle, doit être en mesure de couvrir les événements de façon libre et sûre. Pour cela, il est essentiel que l'Assemblée parlementaire paritaire ACP-UE pose d'urgence le problème de la Guinée équatoriale au sein de son Assemblée, et que le Conseil et la Commission fassent preuve de la plus grande fermeté dans leurs relations avec le gouvernement de ce pays. Pour garantir un rétablissement rapide de l'État de droit et du respect des droits de l'homme, il y a lieu de mettre en place, le plus rapidement possible, une procédure de consultation entre le gouvernement de Guinée et l'Union européenne, conformément à l'article 96 de l'Accord de Cotonou. Nous ne pouvons, en tant qu'Européens, rester aujourd'hui indifférents devant ce qui se passe en Guinée équatoriale et devant les attaques aux droits de l'homme. Sánchez García (ELDR). Monsieur le Président, Monsieur le Commissaire, dans la politique extérieure de l'Union européenne, il y a des moments et des circonstances dans lesquels il convient de faire une réflexion à voix haute. Les événements en Guinée équatoriale, un pays qui depuis son indépendance a connu deux présidents singuliers, et qui vit aujourd'hui dans une situation politique atypique, si nous lisons le dernier rapport des Nations unies et la presse internationale, nous mettent face à une situation contradictoire : tandis que la communauté internationale apporte un soutien technique et économique à la Guinée équatoriale - peut-être parce qu'elle est intéressée par sa richesse pétrolière -, les autorités de ce pays ne respectent pas les droits de l'homme les plus élémentaires. D'où la pertinence de cette résolution, qui dénonce la violation de ces droits dans cette république africaine qui, il est vrai, a entretenu pendant de nombreuses années des relations avec la région dont je suis originaire, les îles Canaries, pont entre l'Afrique et l'Europe. D'où mon intérêt politique à soutenir et défendre la résolution. Le groupe libéral souhaite faire savoir qu'il partage la position du Conseil au moment d'exprimer sa profonde préoccupation face à la détérioration de la situation politique, les anomalies de procédure et le non-respect des droits de l'homme dans le chef des autorités guinéennes. L'Union européenne doit dès lors revoir ses relations politiques avec cette république africaine et inviter le président Obiang à réinstaurer l'État de droit perdu et à initier une ouverture démocratique pour le bien de son pays. Martínez Martínez (PSE). Monsieur le Président, le procès ouvert à l'encontre de 140 citoyens de Guinée équatoriale n'est qu'une vaste blague face à laquelle l'Union européenne ne peut rester muette. Le régime totalitaire qui règne à Malabo a tenté de se débarrasser de ceux qui pourraient offrir une alternative démocratique. Il est évident qu'il y a quelques années, le procès aurait débouché sur l'élimination physique des opposants et que l'intégration du pays à la communauté ACP en tant que signataire de l'accord de Cotonou a poussé le régime à agir de manière plus conforme aux normes de l'État de droit, en organisant un procès et en permettant à des observateurs internationaux d'y participer. On a ainsi assisté à un montage grotesque de par son absence de légitimité juridique. Il a été question d'un complot visant à renverser le régime, voire à assassiner le chef d'État, sans que la moindre preuve n'ait été apportée, avec des témoins et des accusés brutalement torturés, avec un ministère public qui a augmenté la demande initiale de huit peines de mort à dix-huit et avec un verdict final qui, sans être aussi extrême, sanctionne les principaux accusés de plusieurs années de prison, en les écartant ainsi comme adversaires potentiels dans toute bataille électorale. Nous avons été interpellés par le contraste entre l'incompétence des agents de la dictature, des juges, du ministère public, des policiers, etc. et la remarquable dignité des accusés et des avocats de la défense. Il est extraordinaire de voir que malgré les mauvais traitements infligés, aucun témoin ou accusé n'a confirmé lors du procès les déclarations qui leur avaient été arrachées dans les locaux de la police. Je voudrais tout d'abord souligner notre répulsion vis-à-vis d'un régime corrompu et anachronique et manifester notre solidarité et notre confiance en l'avenir démocratique de la Guinée équatoriale. Il y a, dans ce pays, des gens d'une valeur incontestable et des convictions qui, sans aucun doute, représentent un avenir meilleur pour le peuple. C'est sur cet avenir que doit parier l'Union européenne, sans se livrer, évidemment, à des calculs qui nous conduiraient à trahir les valeurs de notre propre projet. En attendant, nous devrions activer certaines clauses de l'accord de Cotonou pour que l'on sache à Malabo que des pratiques telles que le procès dont il est question ici sont tout simplement incompatibles avec une association avec l'Union européenne. Cushnahan (PPE-DE). Monsieur le Président, il est important que le Parlement européen prenne position au sujet de la détérioration des droits de l'homme en Guinée équatoriale. Depuis le mois de mars de cette année, les opposants au régime du président Obiang ont été mis en détention arbitraire et jugés dans des conditions déplorables autant qu'inacceptables. Les prisonniers politiques ont été soumis à des tortures brutales et inhumaines et souvent empêchés de contacter leur famille et leur avocat. Dans certains cas, les membres des familles des détenus ont été arrêtés simplement du fait de leur lien avec l'accusé. Les journalistes indépendants relatant les procès politiques ont fait l'objet de fortes pressions et de nombreuses organisations militant pour les droits de l'homme ont fait état de morts par blessures à la suite des actes de torture dont les prisonniers ont été victime au cours de leur détention. La nature et la chronologie des arrestations et l'époque où elles se produisent me conduisent à y voir une man?uvre cynique des autorités destinée à répandre la peur en prévision des élections qui devraient se tenir l'année prochaine. J'estime que la Croix-Rouge devrait immédiatement être autorisée à approcher les détenus, que des observateurs internationaux devraient être envoyés et qu'il faut mettre fin aux détentions arbitraires sans tarder. La Guinée équatoriale viole clairement toutes les conventions des droits de l'homme qu'elle a signées. Elle sape ses propres engagements envers l'Union sur les questions de la démocratisation et du respect total des droits de l'homme. L'Union doit adopter en conséquence une attitude ferme face aux autorités de Guinée équatoriale et demander qu'elle honore ses engagements antérieurs. Parler de justice dans ce pays revient à parler le langage de la torture et de la brutalité systématique. Ce manquement aux valeurs humaines fondamentales sert à nous rappeler le fossé souvent tragique qui existe entre les paroles, l'action et les droits de l'homme dans nombre de régions du monde. Le Parlement doit relever le défi de combler ce fossé avec vigueur et autorité. Nous exigeons que l'UE parle d'une seule voix, fasse connaître ses préoccupations aux autorités de Guinée équatoriale et appelle à la cessation des abus contre les droits de l'homme commis actuellement. Marset Campos (GUE/NGL). Monsieur le Président, ce n'est malheureusement pas la première fois que le Parlement aborde la question de la Guinée équatoriale, que ce soit pour condamner la dictature à laquelle est soumis ce pays ou regretter l'inefficacité de l'ensemble des actions que nous menons. Le récent procès, qui n'était qu'une farce et qui, en outre, - à en croire les dires de tous les observateurs et la confirmation d'Amnesty International - offre de nombreuses preuves de torture, est une insulte aux valeurs que nous défendons au sein de ce Parlement. C'est pourquoi nous devons montrer notre solidarité avec tous les détenus, l'ensemble des partis démocratique qui réalisent un travail incroyable dans de telles conditions pour avancer sur la voie d'une solution à tous ces problèmes au travers de valeurs démocratiques. Je dis incroyable parce que même chez les jeunes guinéens, on constate l'apparition du désespoir et d'un germe de ce qui pourrait être une réponse violente à tant de brutalité et de dictature. J'estime donc que nous devons faire de gros efforts pour favoriser la voie de la démocratie en Guinée équatoriale et non seulement condamner la dictature, mais également les pays occidentaux qui, par action ou par omission, encouragent la continuité du dictateur dans la pratique. C'est pourquoi je crois qu'il convient de mettre en évidence l'action de personnes telles que MM. Onbam Ndong et Plácido Mikó, qui accomplissent un travail capital, le dernier en tant que secrétaire du parti "Convergence pour la démocratie sociale". Tout comme les autres partis, nous soutenons cette résolution qui exige l'abrogation et l'annulation de ce procès, la remise en liberté de tous les détenus et la construction de l'avenir démocratique de ce pays. Sauquillo Pérez del Arco (PSE). Monsieur le Président, bien qu'il soit trop tard pour effacer les tortures subies par les opposants politiques jugés sans garanties en Guinée équatoriale, ce pays doit annuler le procès, ses résultats et les mesures adoptées au cours de celui-ci, telles que la suppression de l'ordre des avocats, s'il veut continuer à faire partie de l'association avec l'Union européenne. La libération des condamnés et des membres de leur famille et la réinstauration de l'ordre des avocats doivent être exigées par le Parlement européen. Au travers de cette farce judiciaire, le régime de Guinée équatoriale a dépassé toutes les limites que peut se permettre un signataire de l'accord de Cotonou - comme l'a déjà dit Miguel Angel Martínez -, qui n'est pas seulement un accord de coopération économique, mais également de dialogue politique. La Guinée équatoriale s'est déjà engagée au niveau interne avec l'Union européenne et avec l'ensemble de la communauté internationale, en tant que signataire de la convention contre la torture, à initier la transition vers la démocratie, en organisant notamment des élections libres dans le respect des droits de l'homme. Le non-respect de cette obligation internationale doit s'accompagner de sanctions que nous réclamons à la Commission et au Conseil de ministres UE-ACP, dans le cadre de l'accord de Cotonou. En ce sens, la conditionnalité démocratique, utilisée de manière constructive, constitue un instrument clé de la politique de développement de l'Union européenne. Le groupe socialiste associera ses collègues africains à un débat en profondeur à ce sujet lors de la prochaine assemblée paritaire ACP-UE. Liikanen La Commission est extrêmement préoccupée par la situation relative au respect des droits de l'homme en Guinée équatoriale et se réjouit de l'attention portée par le Parlement à ce débat. La Commission pense que la récente affaire portée devant les tribunaux démontre les insuffisances du régime quant à la transition du pays vers la démocratie et au respect de l'État de droit et des droits de l'homme. La Commission estime que les jugements ont été sévères et rappelle les déclarations prononcées au nom de l'Union qui condamnent les irrégularités de procédure et la faiblesse des éléments de preuve apportés. La Commission déplore la décision de la Commission des droits de l'homme des Nations unies de rayer la Guinée équatoriale de la liste des pays devant faire l'objet d'une surveillance par des observateurs spéciaux. Dans les présentes circonstances, la Commission estime que les rapporteurs spéciaux des Nations unies chargés de problèmes tels que la torture, l'indépendance du pouvoir judiciaire et la liberté de la presse devraient se rendre dans ce pays au plus vite. L'aide de la Communauté a été bloquée de 1993 à 1997 pour non-respect des droits de l'homme et n'a été remise en place que partiellement. Le 8e programme indicatif national du FED insiste sur l'aide à apporter à la démocratie, au respect des droits de l'homme et à l'autorité de la loi. Manifestement, cette position n'a eu qu'un impact limité, mais elle permet à la Commission d'accorder son aide en fixant des conditions de respect des droits de l'homme sans avoir recours à l'application de l'article 96 des accords de Cotonou. La Commission craint que l'influence financière de la coopération pour le développement soit inefficace comparée au montant des ressources tirées du pétrole. Par conséquent, elle considère qu'il est plus approprié à l'heure actuelle de maintenir un dialogue solide avec le gouvernement de ce pays ainsi qu'une pression permanente de la part des autorités publiques et internationales. La Commission suit de près l'évolution de la situation dans le pays et n'exclut pas l'éventualité d'amorcer des consultations comme le prévoit l'article 96 des accords de Cotonou. Schroedter (Verts/ALE). Monsieur le Président, la Biélorussie est le seul État limitrophe de la future Union européenne élargie avec lequel nous ne pouvons pas entretenir de relation normale. Et le président Loukachenko fait fi, depuis le début de son règne, de toutes les règles démocratiques. Les élections législatives et présidentielles n'ont servi qu'à appuyer son règne exclusif et à le légitimer vis-à-vis de l'extérieur. Après 1996, après qu'il eut aussi mis de côté la Constitution démocratique, l'OSCE a envoyé une délégation d'observateurs dans le pays, dans le but de rétablir un dialogue et d'aider à rétablir les bases d'un ordre juridique démocratique. Elle possède un mandat bien modeste, mais même cela, c'était déjà trop aux yeux du président Loukachenko. Le Parlement européen, la Commission, mais aussi le Conseil ont travaillé étroitement avec la mission de l'OSCE, et grâce à cette collaboration, notre respect pour les performances de cette mission grandissait, car celle-ci essayait sans cesse, dans une situation sans issue, de nouer le fil du dialogue afin, au moins, de perfectionner les critères minimaux que nous avions établis en vue de trouver la voie conduisant à des relations normales. Mais même cela, c'était déjà trop aux yeux de M. Loukachenko, et après les élections présidentielles - il l'a annoncé clairement dans son grand discours du mois dernier - il ne souhaite plus voir de mission de l'OSCE dans le pays. Or, il ne s'agit pas là d'un pays qui n'appartiendrait pas à l'OSCE et n'en aurait pas reconnu les règles. Le président a lui-même apposé sa signature aux règles de l'OSCE, de la démocratie. Malgré tout, il met les médias hors jeu, et quiconque a une opinion divergente est à la merci de son arbitraire. Je pense que nous nous devons de protester vigoureusement, et qu'il est clair que des relations normales avec l'Union européenne ne seront pas possibles sans l'amorce d'un dialogue basé sur la mission de l'OSCE. Wiersma (PSE). Merci, Monsieur le Président. Je souscris totalement aux propos de mon collègue, M. Schroedter. La brutalité du régime de Minsk semble ne connaître aucune limite, et la manière dont il s'emploie à fermer le bureau de l'OSCE à Minsk en n'octroyant plus de visa aux diplomates qui y travaillent est en soi un acte scandaleux qui fait apparaître une fois de plus la gravité de la situation au regard de la démocratie dans ce pays. Cette question est aussi un peu personnelle car beaucoup d'entre nous connaissent ceux qui sont en train de se faire expulser, ou l'ont déjà été, de ce pays. Pendant deux élections, nous avons collaboré avec l'équipe de l'OSCE à Minsk d'une manière très agréable et très efficace. Par deux fois, nous avons dû, avec l'OSCE, conclure que les résultats des élections n'étaient pas légitimes. Tel est, fondamentalement, le problème auquel nous sommes confrontés. Nous avons aussi toujours dit que l'Union européenne et l'OSCE devaient soutenir activement la société civile et l'opposition. Voilà ce que Loukachenko trouve inacceptable et veut empêcher. Nous invitons donc aussi l'Union européenne à envisager de mettre fin aux activités du programme TACIS lorsque le bureau sera vraiment fermé, car elles seront alors devenues sans objet, puisqu'elles ont le même objectif que la mission de l'OSCE. Sacrédeus (PPE-DE). Monsieur le Président, Je suis tout à fait d'accord avec Mme Schroedter et M. Wiersma. Je résumerai en quelques points la façon dont nous, chrétiens démocrates, envisageons la fermeture du bureau de l'OSCE à Minsk. Tout d'abord, cette fermeture n'est pas une démonstration de force de la part du gouvernement biélorusse. Il s'agit plutôt de l'expression d'une faiblesse. Deuxièmement, la République de Belarus nous signale au fond par là, même si c'est d'une manière désespérée, qu'elle cherche le contact avec l'UE. Troisièmement, ce pays se cherche une carte à négocier, quelque chose qu'il puisse mettre en jeu face à l'Union européenne. Quatrièmement, il tente de cette façon de réactualiser le besoin capital qui est le sien d'évoquer avec l'Union européenne des questions de frontières et la situation des réfugiés à l'intérieur du Belarus. À partir de cette analyse, on peut engager avec ce pays des réflexions franches, en commençant, bien entendu, par une critique de fond, énergique, de cet épisode inacceptable qui s'est produit au bureau de l'OSCE à Minsk. J'en appelle à la Commission et à M. Liikanen, à qui je demande personnellement de s'adresser au commissaire Patten, afin d'intensifier nos contacts avec la République de Belarus. Ce qui s'est produit à Minsk, avec cette fermeture du bureau de l'OSCE, est le signe que le Belarus cherche à obtenir de nous une forme quelconque de contact. Ils le font d'une manière inacceptable mais nous ne saurions tolérer que des voisins de l'Union européenne élargie se comportent de cette manière. Il est également important que le Parlement européen dise clairement que le Président russe, Vladimir Poutine a, dans le cadre de l'union entre la République de Belarus et la Russie, une responsabilité importante et toute particulière, lorsqu'il s'agit de faire pression sur ce pays pour qu'il agisse d'une façon crédible sur le plan international. Belder (EDD). Monsieur le Président, au cours des quatre dernières années, la mission de l'OSCE au Belarus a effectué un travail impressionnant, et ce dans des conditions particulièrement difficiles. La présente proposition de résolution commune lui rend à juste titre un hommage appuyé. Quels sont donc les mérites du groupe consultatif et d'observation ? Son dirigeant précédent, Hans-Georg Wieck, qui en a été le grand animateur, résume cet engagement point par point : observation de la situation des droits de l'homme et de la justice au Belarus, assistance juridique aux familles touchées, compte rendu de procès et intervention en cas de violation du droit, aide humanitaire aux victimes de persécutions étatiques pour des motifs politiques et par des moyens administratifs et pénaux, développement de l'action et de la coopération des partis politiques, constitution d'une coalition de partis et de forces sociales, observation des élections avec la participation de la population locale et, enfin, projets visant à renforcer la société civile. Toutes ces activités ont évidemment été dès le début une cause permanente d'irritation pour le président autoritaire du Belarus, Alexander Loukachenko. Il a donc, autant qu'il a pu, refusé, contré ou, plus grave encore, publiquement dénigré le travail de la mission de l'OSCE à Minsk. Cela n'a pas vraiment contribué à la popularité de Loukachenko, passé maître dans l'art de manipuler les urnes. Le contraire serait plutôt vrai. Tandis que son étoile ne cesse de baisser dans les sondages d'opinion, celle de la mission de l'OSCE qu'il a tant exécrée monte. Il ne faut dès lors pas s'étonner que le chef de l'État belarusse cherche, par le moyen des visas, à forcer la mission de l'OSCE de Minsk à abandonner. Il appartient au Conseil et à la Commission de déjouer ces plans, si possible en étroite collaboration avec la Fédération russe, car nous ne pouvons laisser à son sort la société civile belarusse en ce moment décisif, alors qu'elle est en train de se déployer sur les plans politique et social. Je rejoins Hans-Georg Wieck pour considérer que, sur ce point, c'est la crédibilité des institutions européennes, rien moins, qui est en jeu. Marset Campos (GUE/NGL). Monsieur le Président, je me joins à l'ensemble des déclarations faites dans le cadre de cette résolution par mes collègues et, en ma qualité de rapporteur désigné par la commission des affaires étrangères, des droits de l'homme, de la sécurité commune et de la politique de défense chargé d'informer le Parlement d'un éventuel accord d'association avec le Belarus, je voudrais dire que je ne suis pas du tout satisfait de l'évolution de la situation dans ce pays. Les visites que nous avons effectuées avec M. Wiersma, M. Sacrédeus, Mme Schröder et d'autres membres du Parlement, en vue d'évaluer la situation, démontrent qu'il y a dans la société de Belarus une grande majorité et toute une série de forces sociales, politiques, culturelles et professionnelles en faveur de la démocratie et des valeurs de l'Europe occidentale, de même qu'un désir profond de rapprocher les positions de celles de l'Union européenne. C'est pourquoi je pense que le Belarus nous met face à un double engagement ou défi : d'une part, resserrer les relations et favoriser une transition démocratique rapide urgente et, d'autre part, faire les efforts diplomatiques nécessaires pour que, tant en Russie que dans d'autres régions, on puisse également faire avancer la transition vers la démocratie. Ainsi qu'il a déjà été dit, ce qui est arrivé à la mission de l'OSCE est inacceptable. L'ancien chef de la mission, l'ambassadeur Hans-Georg Wieck, et ceux qui l'ont remplacé à ce poste ont réalisé un travail louable, raison pour laquelle nous devons continuer à faire massivement pression pour poursuivre le travail dans cette direction. Par conséquent, notre groupe s'associe à la position dans la mesure où il est d'accord avec l'ensemble des forces démocratiques de l'opposition citées auparavant qui veulent un Belarus différent. Posselt (PPE-DE). Monsieur le Président, je suis d'avis que notre collègue Sacrédeus vient d'aborder un point essentiel. La Biélorussie, le Belarus, sera très prochainement un voisin de l'Union européenne. Ce que l'on désignait au Moyen-Âge sous le nom de Pologne était en réalité une fédération composée de la Pologne, de la Lituanie et de la Biélorussie, les trois parties étant placées sur un pied d'égalité. La Lituanie et la Pologne pourraient être, dès l'année prochaine ou l'année suivante, membres de l'Union européenne, alors que la Biélorussie semble aujourd'hui plus éloignée de nous que la République démocratique du Congo, dont nous venons de parler. Cela est tragique, et la responsabilité en incombe avant tout à M. Loukachenko. En effet, le peuple biélorusse a participé au mouvement démocratique qui a entraîné la chute du communisme, au mouvement démocratique qui a entraîné la dissolution de l'Union soviétique. C'est pourquoi nous devons soutenir avec insistance le mouvement démocratique, le mouvement favorable aux droits de l'homme dans ce pays, comme il est soutenu depuis Prague, Varsovie, et ailleurs, par de vieux militants des droits civiques, et aussi par nous qui envoyons aux gens de là-bas le message que nous savons qu'ils sont des Européens, et qu'ils sont des nôtres. Bien entendu, nous devons travailler en nous servant de tous les moyens démocratiques et diplomatiques pour faire en sorte que l'OSCE fonctionne réellement dans ce pays, que les tentatives visant à écarter les contrôles, échouent, et que les tentatives de dissimuler ces mesures répressives en les faisant passer pour de simples mesures autoritaires, échouent elles aussi. Toutefois, je serais très prudent en ce qui concerne l'implication de Moscou dans ce processus, car Moscou, en tant qu'ancienne puissance coloniale, porte évidemment une responsabilité dans ce qui se passe aujourd'hui en Biélorussie. Nous devons coopérer avec tout le monde, même avec la Russie. Mais je vois une responsabilité particulière de l'Union européenne, qui doit signifier clairement que ce peuple européen aura lui aussi, un jour, sa place chez nous, mais que l'OSCE, puis le Conseil de l'Europe doivent d'abord faire leur travail, et surtout - ce qui est tout à fait déterminant - qu'il faut aider les droits de l'homme à triompher. On ne peut pas accepter que tout cela soit en quelque sorte camouflé et "dilué" par un pareil régime. Liikanen Monsieur le Président, la Commission se réjouit de ce débat opportun et partage les inquiétudes soulevées par le rapport consternant sur la situation des droits de l'homme et de la démocratie en Biélorussie. L'UE et ses États membres ont apporté leur soutien à l'ensemble des démarches de l'OSCE afin qu'il lui soit possible de poursuivre sa mission d'assistance en Biélorussie. L'UE a fait de nombreuses déclarations, que ce soit au sein de l'OSCE à Vienne, ou par l'intermédiaire de la présidence espagnole de l'UE, qui condamnent fermement les actions entreprises par les autorités biélorusses pour mettre un terme aux activités du bureau de l'OSCE à Minsk. La Commission a joué un rôle important au cours des débats relatifs à la position de l'OSCE vis-à-vis de la Biélorussie et ce, tant par l'intermédiaire de sa délégation à Vienne que lors des réunions de groupe de travail du Conseil. La fermeture de la mission de l'OSCE établie à Minsk mettrait en péril un grand nombre des activités qu'elle déploie, notamment l'observation du respect des engagements pris par la Biélorussie en matière des droits de l'homme sous l'autorité de l'OSCE. En cas de fermeture de la mission, plus aucun compte rendu ne nous parviendra. Le cas de M. Andrew Carpenter ne constitue qu'une simple illustration des méthodes pratiquées par les autorités biélorusses pour entraver le travail des observateurs de l'OSCE réalisé dans leur pays en conformité totale avec l'OSCE et les règles diplomatiques. La Commission a clairement signifié dans ses contacts avec les autorités biélorusses qu'elle considère l'assistance de l'OSCE et le Groupe de surveillance comme un test révélateur de l'approche adoptée par les autorités en vue du développement de la démocratie, de la société civile et des droits de l'homme en Biélorussie. Si la Biélorussie a bien l'intention de rejoindre la famille démocratique des nations européennes et d'établir des relations à part entière avec l'UE à tous les niveaux, elle doit le prouver en acceptant le mandat et les services de l'AMG. Nous suivrons cette évolution de très près et, si besoin est, proposer des mesures supplémentaires afin de soutenir la détermination de l'OSCE. Tannock (PPE-DE). Monsieur le Président, nous sommes réunis ici pour débattre de la situation en Syrie et, en particulier, des changements survenus depuis que le président Bashir al-Assad a succédé à son père il y a près de trois ans. À la suite de l'arrestation de M. Riad al Turk, un avocat de 72 ans, secrétaire général du parti communiste interdit en Syrie, nous sommes en droit de penser que la Syrie pourrait être en passe d'entreprendre une nouvelle vague de répression, en dépit d'une amélioration graduelle des relations avec l'Occident et d'une ouverture souhaitable mais limitée de l'économie syrienne aux forces du marché. Je ne suis certes pas un expert, mais il est certain que je soutiendrais les appels lancés pour la libération de tous les prisonniers politiques en Syrie et dans le reste du monde. Il est essentiel que le gouvernement syrien saisisse la nécessité qu'il y a de faire la distinction entre ceux qui prônent la violence ou la rébellion et ceux qui préconisent simplement le changement politique. J'apporte aussi mon soutien total aux alinéas de la motion appelant le gouvernement syrien à garantir que les détenus ne soient pas torturés en prison. La question des droits de l'homme ne peut pas être envisagée en dehors d'un développement politique plus important dans la région. Pas plus tard qu'hier, j'ai eu le privilège d'écouter le discours tout à fait admirable du roi de la Jordanie voisine, un modèle de modération et de sagesse à imiter. Pendant de nombreuses années, la Syrie a financé le terrorisme en Israël et en Turquie et a été le principal État à rejeter toute solution de compromis au conflit israélo-palestinien reposant sur le principe des territoires pour la paix. Certains signes qui se sont manifestés à la fin de la guerre froide ainsi que la nouvelle donne géopolitique dans la région ont forcé Damas à adopter une politique étrangère plus raisonnable et plus pragmatique. Les dirigeants syriens doivent reconnaître d'une part, l'importance des mutations récentes de l'opinion internationale et, en particulier, le soutien très répandu à un État palestinien démocratique viable, ainsi que, d'autre part, la nécessité de travailler avec - et non contre - la communauté internationale pour parvenir à un règlement régional global qui s'accompagne de la restitution des hauteurs du Golan. C'est seulement alors, je pense, que la Syrie sera en mesure de développer pleinement son potentiel en tant que nation et d'offrir à son peuple la paix et la prospérité qu'il mérite vraiment. Volcic (PSE). Monsieur le Président, je commence par évoquer un cas personnel. L'avocat Riad Turk, après avoir passé dix-huit années en prison pour délits d'opinion, a été libéré en 1998. Il y a quelques mois, il a été à nouveau incarcéré pour les mêmes délits d'opinion. Le procès est en cours, l'accusé encourt une peine de quinze ans. Tout cela se passe en Syrie où, malgré les espoirs de changement suscités par le nouveau président Bashar el-Assad, les espaces de liberté sont malheureusement toujours aussi réduits. Nous parlons donc de Riad Turk, un leader de l'opposition politique qui a payé très cher sa volonté de défendre ses idées. Me Riad, qui est âgé désormais et dont la santé est chancelante - et nous pouvons imaginer ce que signifient vingt années de prison dans ce pays - a vu ses conditions de détention empirer ces derniers mois, après sa nouvelle arrestation. En Occident, nous le connaissons peu parce qu'il n'a jamais voulu faire de sa situation un cas spécial. Il a toujours vécu dans une grande dignité, et on a même été jusqu'à lui interdire les livres. Pour ne pas perdre la notion du temps et de la réalité, il a cherché à survivre, à ne pas perdre sa concentration en faisant des dessins avec de petites pierres qu'il trouvait dans sa cellule. Deux membres du parlement syrien, entre autres, se trouvent également emprisonnés avec lui, accusés du même crime : "participation à des réunions politiques non autorisées par le régime". Nous observons la Syrie avec intérêt et attention. C'est un pays clé de cette région et nous sommes favorables à la conclusion de l'accord d'association que la Commission est en train de négocier. Toutefois, il est évident que le respect des droits de l'homme est une condition essentielle de ces accords. Nous espérons donc que les négociateurs de la Commission européenne défendront avec fermeté le cas de l'ancien avocat Me Riad Turk. Il serait hors de propos d'en appeler à la diversité de culture ; il s'agit de principes élémentaires que tout État fondé sur le droit doit respecter. Liikanen Monsieur le Président, la Commission participe pleinement aux efforts de l'Union européenne destinés à promouvoir le respect des droits de l'homme en Syrie. Notre objectif est d'établir un dialogue constructif sur la question des droits de l'homme avec les autorités syriennes sur la base des principes émis dans la déclaration de Barcelone. La troïka de l'UE a pris des mesures après l'arrestation de personnalités de l'opposition, parmi lesquelles figurait M. al Turk, en août et en septembre de l'année passée et après la condamnation de deux députés, M. al-Homsi et M. Riad Seif en mars et avril de cette année. Par l'intermédiaire de la délégation de la Communauté européenne à Damas, la Commission prend aussi part à la surveillance des procès. Nous regrettons que, récemment, les observateurs de l'UE n'aient pas été autorisés, à certaines occasions, à assister au procès de M. al Turk. Bien que nous nous réjouissions de l'opportunité qui nous est offerte de pouvoir assister aux procès en Syrie, nous estimons aussi que la simple présence d'observateurs lors des procès ne doit pas suppléer l'équité des procédures judiciaires. En gardant ceci à l'esprit, la Commission continuera, avec les ambassades des États membres, à suivre d'aussi près que possible le procès de M. al Turk par l'intermédiaire de sa délégation en Syrie. La Commission continuera aussi à faire part aux autorités syriennes de ses préoccupations au sujet de la situation des droits de l'homme en général et en particulier, et à exhorter la Syrie à respecter la liberté d'expression et d'association conformément aux dispositions de la déclaration de Barcelone. Rod (Verts/ALE). Monsieur le Président, je suis consterné par l'évolution de la situation des droits de l'homme en Malaisie, notamment depuis les événements du 11 septembre. Sous prétexte de combattre le terrorisme, le premier ministre de la Malaisie, Mohamad Mahathi, a largement utilisé la loi sur la sécurité intérieure (Internal security act), qui autorise la détention sans jugement de toute personne suspectée de porter atteinte à la sécurité nationale, pour intensifier les mesures répressives contrevenant aux libertés individuelles, notamment la liberté d'expression, et bâillonner toute opposition politique. On est passé en quelques mois de l'image d'un pays en cours de décollage, conduit par des hommes civilisés, à celui d'un pays dont les dirigeants détruisent de leurs propres mains ce qu'ils ont construit. C'est pourquoi le Parlement a le devoir de condamner ces dérives et d'appeler le gouvernement malaysien non seulement à garantir le respect des libertés individuelles, mais aussi à abolir cette fameuse loi sur la sécurité intérieure et de ratifier, dans les plus brefs délais, la Convention internationale des droits de l'homme, politiques et civiques, la Convention internationale des droits économiques, sociaux et culturels, ainsi que la Convention contre la torture. Il est également indispensable que le Parlement européen envoie une mission en Malaisie, afin d'enquêter sur les conditions de détention des prisonniers politiques et la violation de leurs droits fondamentaux. Enfin, l'Union européenne devrait mettre cette question à l'ordre du jour des prochaines réunions entre l'Union européenne et l'ANASE. Cushnahan (PPE-DE). Monsieur le Président, depuis les attaques du 11 septembre, le gouvernement malaysien a renforcé ses mesures de sécurité intérieure contre des individus prétendument suspectés d'être des militants islamiques. Il a de plus en plus souvent recours à la loi sur la sécurité intérieure, laquelle autorise le gouvernement à maintenir en détention, sans jugement et pour une durée indéterminée, les individus qu'il suspecte de constituer une menace pour la sécurité nationale. Les groupes de défense des droits de l'homme n'ont cessé de critiquer l'abus de cette législation draconienne. La haute cour de Malaisie a également demandé au parlement de revoir son utilisation. Cette résolution demande à très juste titre l'abolition de la loi sur la sécurité intérieure et de toute autre loi autorisant la détention sans jugement. Il est également clair que le gouvernement utilise la répression du terrorisme comme prétexte pour supprimer les opposants et les critiques. Le recours répété à la loi sur la sécurité intérieure a souvent été politiquement motivé et politiquement sélectif. Cette loi a été utilisée pour arrêter et emprisonner sans jugement divers membres de la société civile, y compris des dirigeants de l'opposition, des universitaires, des syndicalistes et des étudiants, souvent sans les inculper ni les autoriser à voir un avocat. La résolution souligne le fait qu'environ 40 activistes politiques ont été arrêtés depuis 2001 en application de cette loi. La résolution appelle à juste titre à la libération ou à l'inculpation de tous les prisonniers politiques d'opinion, y compris les six prisonniers politiques spécifiquement nommés dans la résolution, qui ont été emprisonnés pour avoir exercé le droit légitime d'appartenir à une organisation politique et de contester. Nous voulons qu'ils soient soit relâchés, soit inculpés officiellement et jugés dans un procès équitable et immédiat. En conclusion, je recommanderais avec insistance que toute coopération politique future avec la Malaisie n'ait lieu qu'à la condition que le gouvernement malaysien abolisse la loi sur la sécurité intérieure et que tous les prisonniers politiques soient libérés, et ce afin que tous les Malaysiens puissent recevoir l'assurance que leurs droits humains fondamentaux tels qu'ils sont garantis par leur constitution seront respectés. Le Président. Mesdames et Messieurs, j'ai maintenant l'honneur de souhaiter la bienvenue, au nom du Parlement européen, à une délégation de membres de l'Assemblée nationale de la République populaire du Laos, qui a pris place à la tribune officielle. Cette délégation est conduite par Mme la vice-présidente Pany Yathotou et nous rend visite à Strasbourg à l'occasion de la troisième rencontre interparlementaire entre le Parlement européen et le Laos. Nous vous souhaitons une visite instructive, ici, au Parlement européen. Posselt (PPE-DE). Monsieur le Président, la Malaisie pourrait à bien des égards servir de modèle à de larges parties de l'Asie, voire même de l'Europe. Si l'on considère la Constitution créée par le sage fondateur de cet État, Tunku Abdurahman, dans laquelle les différents États se trouvent fédérés, dans laquelle les neuf sultans élisent tous les cinq ans un chef de l'État commun à tous, dans laquelle les différentes races et religions coexistent assez pacifiquement et sans violences, il est possible d'affirmer que la Malaisie dispose du bagage nécessaire pour être un État modèle, et même du point de vue économique - malgré les retours de bâton de ces dernières années - on a régulièrement pu observer dans ce pays, durant des décennies, un développement remarquable. Il est donc d'autant plus dramatique de constater les caractéristiques autocratiques que le régime de M. Mahathir commence à prendre. Un jour, il tente d'agir, au nom d'un islam politisé, contre les dissidents. Le lendemain, il instrumentalise la lutte contre le terrorisme, la lutte contre l'islamisme, pour agir de nouveau contre des dissidents, mais sous une autre étiquette. Il est tour à tour le défenseur de la démocratie qui essaie de gagner une reconnaissance à l'échelle internationale, et un autocrate brutal qui refuse les exigences minimales en matière d'État de droit. Il conviendrait donc, dans le contexte de cette loi sur la sécurité intérieure, qu'un contrôle judiciaire approprié ait lieu, que des preuves adéquates soient exigées, que des conditions décentes de détention soient accordées, et que des possibilités juridiques dignes d'un État de droit et permettant de faire appel de cette détention soit créées. Rien de tout cela n'est accordé aux prisonniers politiques de Malaisie. Pour cette raison, nous devons mettre à profit à la fois le prochain sommet UE-ANASE et le prochain sommet UE-ASIE pour insister énergiquement sur le fait qu'un partenaire aussi important que la Malaisie doit respecter les droits de l'homme et revenir à ses racines, remettre sur pied la coexistence pacifique des différentes religions et catégories de population, et faire enfin disparaître ces mesures répressives qui n'ont cessé de s'aggraver au cours des dernières années, ce qui se traduit par un nombre croissant de prisonniers politiques, et n'est pas compatible avec le statut de partenaire privilégié de l'Union européenne dont jouit la Malaisie. Ford, Glyn (PSE). Monsieur le Président, j'ai récemment représenté le groupe du parti des socialistes européens à la commission Asie-Pacifique de l'Internationale socialiste à Manille, où nous étions aux premières loges pour constater l'accroissement de la répression par le régime en place en Malaisie. Le gouvernement s'est servi des tragiques événements du 11 septembre pour justifier une répression contre de pacifiques opposants démocratiques au régime qui ne possèdent aucun lien avec Al-Qaida ou avec un quelconque autre groupe terroriste ou fondamentaliste. La loi sur la sécurité intérieure, l'ordonnance d'urgence sur l'ordre public et la prévention de la criminalité et la loi sur les mesures spéciales de prévention contre les drogues dangereuses autorisent toutes la détention sans jugement. Il est important que le Conseil, la Commission et le Parlement exercent une pression sur le gouvernement malaysien pour qu'il relâche les personnes détenues en application de ces lois, qu'il les abolisse et qu'il restaure totalement le droit à un procès équitable et public et le respect des droits de l'homme dans ce pays. Liikanen Monsieur le Président, la Commission se félicite de l'engagement de la Malaisie en faveur de la lutte contre le terrorisme et des mesures concrètes prises pour mettre en ?uvre cet engagement. La Commission prend cependant au sérieux les préoccupations reflétées par le débat d'aujourd'hui ; en Malaisie, comme dans de nombreux autres pays, la lutte contre le terrorisme a parfois eu un impact négatif sur le respect des droits de l'homme et des libertés fondamentales. Bien que la Commission ne soit pas encore représentée de manière permanente à Kuala Lumpur, elle suit, de concert avec les États membres présents en Malaisie, la situation des droits de l'homme dans le pays - y compris l'application de la loi sur la sécurité intérieure - via ses contacts avec le gouvernement, les partis d'oppositions, la société civile malaysienne et la commission nationale des droits de l'homme. Ainsi que l'avait clairement indiqué l'année dernière mon collègue David Byrne lors du débat sur ce sujet, la Commission reste préoccupée par l'utilisation de la loi sur la sécurité interne (LSI), en particulier pour la suppression de la contestation politique légitime. La Commission considère que les autorités malaysiennes devraient soit libérer les opposants politiques détenus au nom de la LSI, soit leur permettre d'être jugés publiquement devant un tribunal. La Commission continue à soutenir toutes les démarches relatives aux droits de l'homme entreprises par l'UE auprès du gouvernement de Malaisie. Le 8 mai, la Commission a adopté son document stratégique pour la Malaisie, lequel propose d'utiliser les instruments de financement UE appropriés pour soutenir les activités de renforcement de la gouvernance et du rôle de la société civile en Malaisie. Dans la mise en ?uvre de cette stratégie, nous chercherons à poursuivre un dialogue constructif avec le gouvernement malaysien sur ces questions. Maaten (ELDR). Merci, Monsieur le Président. Plus de la moitié des pays du monde ont aboli la peine de mort dans leur législation ou dans la pratique, et cette proportion augmente. Du reste, il s'agit surtout ici d'anciennes républiques de l'Union soviétique et de pays avoisinants. En Europe, des progrès importants ont été réalisés dans le sens d'une abolition de la peine de mort, même en temps de guerre. Plus de trente-six pays européens l'ont fait. En Asie, nous assistons aussi à un mouvement dans ce sens, tant de la part des gouvernements que des organisations de défense des droits de l'homme. Malgré les démarches positives entreprises par le Parlement japonais, la situation au Japon reste néanmoins affligeante. Le nombre annuel d'exécutions y est moindre que dans beaucoup d'autres pays. Entre 1993 et 2000, trente-neuf détenus ont été exécutés. Et pourtant, le système est tout différent de celui que l'on attendrait d'un pays civilisé, parmi les premières industries au monde. Les exécutions se font par pendaison. Le condamné ne meurt qu'après quinze à vingt minutes. Dans certains cas, les avocats n'ont pas pu récupérer le corps, mais seulement les restes incinérés des détenus. Par contre, je salue avec un grand enthousiasme l'annonce du ministère taiwanais de la Justice, selon laquelle la peine de mort sera abolie à Taiwan en 2004. Des exécutions ont eu lieu à Taiwan jusqu'en 1998. Elles ont été à présent arrêtées, et en janvier dernier, la loi de 1944 sur la Mandatory Death Penalty a été abrogée. En Corée du Sud, on note également des évolutions très prometteuses dans le sens d'une abolition de la peine de mort, évolutions dont nous nous félicitons également. González Álvarez (GUE/NGL). Monsieur le Président, je pense que nous nous souvenons tous des diverses résolutions prises au sein du Parlement contre la peine de mort et qui ont contribué à augmenter le nombre de pays ayant aboli la peine de mort au cours de ces dernières années ou, tout au moins, ceux qui ont instauré un moratoire pratique et dans lesquels il n'y a pas eu d'exécution ces derniers temps. Aujourd'hui, trois pays qui ont pris des mesures qui offrent à tout le moins une lueur d'espoir sont à l'honneur : la Corée du Sud, Taiwan et le Japon. Le Japon a présenté une proposition de loi et le parlement japonais a créé une ligue contre la peine de mort. Une proposition de loi a également été déposée en Corée du Sud et a été approuvée par 155 des 273 députés. À Taiwan, on a réduit le nombre de délits passibles de la peine de mort. Je pense que ces trois éléments peuvent nous amener à penser que ces trois pays devraient, dans un avenir relativement proche, abolir la peine de mort. Nous devons penser non seulement aux dures conditions dans lesquelles vivent les condamnés à mort, mais également aux 70 prisonniers en Corée du Sud et aux 50 et quelques prisonniers à Taiwan qui attendent toujours leur exécution. L'Union européenne est arrivée à la conclusion que la peine de mort est un acte de barbarie. Nous soutenons dès lors la proposition du Conseil européen visant à parvenir sans plus tarder à l'abolition universelle de la peine de mort afin de pouvoir envisager l'avenir avec plus d'espoir. Sacrédeus (PPE-DE). Monsieur le Président, l'abolition de la peine de mort est l'une des pierres d'angle du message moral que l'UE veut faire passer à l'échelle planétaire, non seulement à l'adresse des pays libres et démocratiques, mais aussi et surtout des dictatures. L'abolition de la peine de mort est aussi l'expression d'une vision de l'homme, celle de la dignité humaine, égale pour tous, unique et inviolable, qui est profondément enracinée dans l'éthique judéo-chrétienne fondatrice de notre civilisation occidentale. La position de l'UE contre la peine de mort repose donc sur un fondement éthique conscient et profond, qui est à la base de la vision occidentale de l'homme. L'élargissement de l'UE suppose également que le principe de l'abolition de la peine de mort soit étendu à de nouveaux pays de l'Europe orientale et de l'ancienne Union soviétique. Les chrétiens-démocrates et les conservateurs libéraux du groupe PPE-DE regrettent que l'évocation de ce principe du refus de la peine de mort, principe qui nous unit et que nous soutenons intégralement, ne soit dirigé dans la résolution actuelle que vers les États libres et démocratiques comme le Japon et la Corée du Sud, où a lieu actuellement la coupe du monde de football, ainsi que Taiwan. Pour une raison quelconque, le groupe socialiste, les libéraux, les Verts et les partis de la gauche socialiste et anciennement communiste du Parlement européen ont choisi de ne rien dire propos de l'abolition de la peine de mort dans les pays voisins que sont la Chine et la Corée du Nord. Cette attitude nous paraît partiale et très difficilement compréhensible, et nous choisissons donc de nous abstenir lors du vote qui aura lieu à 17h30. Dans ce combat contre la peine de mort, nous devons nous référer à un même fondement moral. Le fait de désigner exclusivement des pays libres et démocratiques produit une impression de partialité. C'est tout à fait regrettable. Ford, Glyn (PSE). Monsieur le Président, j'éprouve une certaine sympathie pour M. Sacrédeus. Je suis opposé à la peine de mort. Elle doit être abolie partout dans le monde, sauf peut-être en temps de guerre. J'avais moi-même l'année dernière demandé ici à la présidente Fontaine d'écrire aux autorités fédérales américaines pour protester contre l'application de la peine de mort au terroriste d'extrême droite Timothy McVeigh. J'avoue cependant avoir voté contre l'inscription de ce point à l'ordre du jour. Je ne suis pas convaincu de son urgence dans la mesure où le gouvernement sud-coréen de Kim Dae-jung n'a autorisé l'application d'aucune peine de mort depuis son arrivée au pouvoir en février 1998. À Taïwan, comme l'indique la résolution, une récente réforme du code pénal a aboli la peine de mort obligatoire pour divers crimes violents, et le ministre de la Justice a déclaré qu'il s'agissait de la première étape vers l'abolition de la peine capitale dans les trois prochaines années. Au Japon, une ligue parlementaire pour l'abolition de la peine de mort existe depuis 1993. Je suis en un sens presque amusé de constater que la résolution se félicite de sa création après neuf années. Cela mérite presque de figurer au Guinness Book des Records comme l'accueil le plus tardif de l'Histoire, et je m'attends à l'avenir à entendre dans l'une de nos résolutions que Mafeking a été libérée. La ligue parlementaire pour l'abolition de la peine de mort comporte 113 membres issus de tous les partis des deux assemblées parlementaires japonaises, ce qui représente environ un sixième des parlementaires. Deux condamnations à la peine de mort seulement ont été appliquées l'année dernière, et le gouvernement a annoncé qu'il promouvrait une nouvelle loi qui offrirait aux juges la possibilité de commuer la peine de mort en détention à vie sans libération conditionnelle pour les crimes graves. Quoi qu'il en soit, ce point étant maintenant à l'ordre du jour, nous voterons bien entendu en faveur de cette résolution, mais peut-être pourrions-nous à l'avenir nous concentrer sur les pays dans le monde où l'application de la peine de mort est presque, voire réellement, un événement quotidien. Dupuis (NI). Monsieur le Président, Monsieur le Commissaire, chers collègues, je voudrais remercier en particulier Mme Frassoni, la présidente du groupe des Verts, pour avoir mis aux voix lundi, au titre des ajouts aux urgences, ce point, et je voudrais remercier Mme Napoletano, du groupe socialiste, Mme Malmström, du groupe libéral, le groupe du PPE - n'en déplaise à notre ami, M. Sacrédeus - et le groupe communiste pour avoir supporté, soutenu cette résolution. Je pense qu'il nous fallait saluer cette initiative remarquable du Conseil de l'Europe qui vise des pays particuliers, qui ne vise pas tous les pays, mais les pays observateurs au sein du Conseil de l'Europe, et en particulier les États-Unis et le Japon. Une délégation du Conseil de l'Europe s'est rendue récemment au Japon pour participer à un séminaire organisé au sein de la Diète japonaise et, malgré ce que dit M. Ford, la Ligue parlementaire qui existe effectivement depuis neuf ans était un peu en sommeil et a repris son travail tout à fait récemment. Cela dit, je pense que la question de la peine de mort, dans les pays démocratiques, est une chose ; la peine de mort dans les pays non démocratiques et dictatoriaux en est une autre. Je veux bien admettre que la grande majorité des cas - le chiffre est de 98 % - concerne les pays dictatoriaux, mais s'agissant des pays dictatoriaux, je pense que la priorité n'est peut-être pas l'abolition de la peine de mort, mais d'abord le retour à l'État de droit et à la démocratie. Le combat est tout à fait différent, les forces en présence sont tout à fait différentes, mais je crois que cette initiative qui vise trois pays démocratiques, trois pays d'Asie démocratique, est importante, et cela pour une raison essentielle. Quand nous rencontrons les hauts dirigeants de la République populaire de Chine, nous constatons que l'argument fondamental, c'est qu'il y aurait une voie asiatique des droits de l'homme, un certain relativisme des droits de l'homme. Or, ce que nous devons affirmer, c'est qu'il n'y a pas de voie asiatique des droits de l'homme, il y a une voie universelle des droits de l'homme et de la démocratie, et rallier au camp des pays abolitionnistes des pays aussi importants que le Japon, que la Corée du Sud et que Taiwan est dès lors fondamental pour affirmer cette universalité des droits de l'homme. Il est donc évident - et j'espère ainsi rassurer M. Sacrédeus - que nous ne renonçons pas à la bataille pour l'abolition de la peine de mort dans les pays dictatoriaux ; mais là le problème constitue un problème parmi tant d'autres. Ce qui importe aujourd'hui, c'est d'affirmer cette idée d'universalité, et je pense qu'il faudrait aussi, chers collègues, que nous commencions à réfléchir à la transformation du Conseil de l'Europe. Il y a aujourd'hui superposition, avec l'élargissement, entre l'Union européenne et le Conseil de l'Europe, et je pense qu'il faudrait que nous songions à transformer le Conseil de l'Europe en un Conseil universel des démocraties dans lequel nous pourrions intégrer des pays comme le Canada, comme les États-Unis, comme le Japon, comme la Corée du Sud, pour en faire vraiment le fer de lance d'une bataille pour l'affirmation de la démocratie dans le monde entier, à partir de la bataille pour l'abolition de la peine de mort et pour la Cour pénale internationale. Liikanen Monsieur le Président, la Commission se réjouit de la proposition de résolution du Parlement sur l'abolition de la peine de mort au Japon, en République de Corée et à Taïwan. L'UE ?uvre à l'abolition universelle de la peine de mort, abolition qui constitue l'un des piliers de ses politiques en matière de droits de l'homme. Afin d'atteindre cet objectif, et en accord avec les lignes directrices de l'UE sur l'abolition de la peine de mort, là où la peine de mort existe toujours, l'UE demande que son usage soit progressivement restreint et insiste pour qu'elle soit appliquée selon des normes minimales. Le cas échéant, l'UE fait également pression en faveur de l'introduction de moratoires. L'UE a réaffirmé son engagement en faveur de l'abolition de la peine de mort en déposant cette année une résolution devant la commission des droits de l'homme à Genève. De nombreuses activités visant à contribuer à l'abolition de la peine de mort ont été soutenues dans le cadre de l'initiative européenne pour la démocratie et les droits de l'homme. La communication de la Commission, ou document d'orientation du 8 mai 2001 sur le rôle de l'Union dans la promotion des droits de l'homme et de la démocratisation dans les pays tiers, a réaffirmé que le financement de tels projets constituait une priorité. La Commission se félicite de certaines des récentes mesures positives prises par les trois pays concernés : en premier lieu, le franc échange de vues lors du séminaire intitulé "Justice et droits de l'homme dans les états observateurs au Conseil de l'Europe : l'abolition de la peine de mort" qui s'est tenu à Tokyo en mai 2002 et la mise sur pied d'une ligue parlementaire pour l'abolition de la peine de mort au sein de la diète japonaise ; deuxièmement, le projet de loi abolissant la peine de mort en République de Corée soutenu l'année dernière par une majorité de l'assemblée nationale ; troisièmement, la modification du code pénal de Taïwan réduisant la liste des crimes pour lesquels la peine de mort est obligatoire. Cependant, consciente du fait qu'il reste beaucoup à faire pour abolir la peine de mort dans l'ensemble de la région asiatique, l'UE a décidé en 2001 d'élargir sa stratégie pour l'abolition de la peine de mort dans cette partie du monde sur la base des lignes directrices sur la peine de mort de 1998. Le futur rapport annuel de l'UE sur les droits de l'homme 2001/2002 offrira un aperçu des actions entreprises dans la région. L'UE poursuivra ses efforts en faveur de l'abolition de la peine de mort dans la région. Le Président. Merci beaucoup, Monsieur le Commissaire Liikanen ! Le débat est clos. Le vote aura lieu à 17h30. Le Président. L'ordre du jour appelle en discussion commune les trois propositions de résolution suivantes : B5-0367/2002, déposée par M. van Dam au nom du groupe EDD, sur la fièvre aphteuse et la Coupe du monde de football en Corée du Sud ; B5-0369/2002, déposée par les députés Redondo Jiménez et autres au nom du groupe PPE-DE, Kreissl-Dörfler et autres au nom du groupe PSE, Mulder au nom du groupe ELDR, Lucas et Wyn au nom du groupe Verts/ALE, Berlato et Hyland au nom du groupe UEN, sur la fièvre aphteuse et la Coupe du monde de football en Corée du Sud ; B5-0377/2002, déposée par les députés Jové Peres et autres au nom du groupe GUE/NGL, sur la fièvre aphteuse et la Coupe du monde de football en Corée du Sud. van Dam (EDD). Monsieur le Président, beaucoup de fans de football en Europe suivent de près les matches en Corée du Sud. L'étonnement et la déception se succèdent. Qui avait prévu, par exemple, que l'équipe française serait si vite éliminée ? En tout cas, pas Zidane, son chef. L'équipe de la Slovénie, pays candidat, a elle aussi été éliminée. Le retour de Zidane et de l'équipe française est un danger pour des millions d'animaux en Europe. La fièvre aphteuse règne en Corée du Sud. Le virus peut être véhiculé par la nourriture et les chaussures des joueurs et des fans qui reviennent en Europe. Monsieur le Président, le contrôle effectué dans les aéroports et aux points de passage de l'Union européenne est minimal. Ce contrôle doit être beaucoup plus approfondi, de préférence selon le modèle américain. La procédure standard devrait être de soumettre les voyageurs provenant de régions frappées par la fièvre aphteuse à une décontamination et à un questionnaire. Les équipes européennes quittent l'une après l'autre le terrain en Corée. Il ne faudrait pas que, à cause du laxisme aux frontières européennes, tous les moutons et toutes les vaches doivent eux aussi disparaître des champs. Redondo Jiménez (PPE-DE). Monsieur le Président, Monsieur le Commissaire, comme le disait M. van Dam, il y a encore beaucoup de gens en Corée. On estime qu'il y a actuellement entre 650 000 et 700 000 citoyens de l'Union européenne qui devraient revenir au pays, alors que la Corée a été touchée par la fièvre aphteuse il y a peu. La directive 72/462 du Conseil concernant des problèmes sanitaires et de police sanitaire lors de l'importation d'animaux des espèces bovine et porcine et des viandes fraîches en provenance des pays tiers ne s'applique pas à la viande qui fait partie du bagage personnel de ces touristes, pourvu qu'elle ne dépasse pas 1 kg, qu'elle appartienne aux espèces bovine ou porcine, qu'il s'agisse de viande fraîche et qu'elle soit destinée à la consommation privée. Par conséquent, alors que nous savons que le virus de la fièvre aphteuse peut être transmis par les aliments qui ont été fabriqués avec des viandes contaminées et qui sont ramenés par les touristes et qu'il peut être transmis par le corps humain, servant de vecteur, même si lui n'est pas affecté, comme nous l'a également dit M. van Dam, on constate à l'heure actuelle un certain laxisme au niveau des contrôles effectués dans les États membres, aux frontières de l'Union européenne, tant extérieures qu'intérieures, et encore plus dans les aéroports. Ces problèmes ont déjà été mis en évidence dans le rapport de l'Office alimentaire et vétérinaire de la Commission, qui souligne de graves déficiences dans les contrôles des aliments et des animaux importés. Par conséquent, nous demandons à la Commission d'inviter les États membres à effectuer des contrôles plus rigoureux dans les aéroports, de lancer une campagne d'information à grande échelle auprès de tous les touristes qui sont allés là-bas sur les risques qu'ils courent en revenant, sur la base du code zoosanitaire international, et à exiger une autorisation signée avant d'autoriser l'entrée dans l'Union européenne, lorsqu'ils ont séjourné d'un pays qui a été touché par cette maladie pendant trois mois au moins. Dans la mesure où la Coupe du monde se termine déjà le 30 et que des personnes reviennent, la Commission doit présenter de toute urgence une procédure administrative et législative adéquate qui applique les normes les plus strictes possibles en matière de contrôle des frontières, qui soient similaires à celles en vigueur dans d'autres États et qui empêchent la réintroduction du virus de la fièvre aphteuse dans l'Union européenne. Kindermann (PSE). Monsieur le Président, d'après les connaissances scientifiques actuelles, on peut partir du principe que la fièvre aphteuse est l'une des infections virales les plus dangereuses pour nos troupeaux d'animaux biongulés. Il faut dire que l'introduction de cette dangereuse maladie animale parmi des troupeaux non vaccinés provoque une propagation fulgurante. Nous l'avons d'ailleurs récemment vécu lorsque l'épizootie de fièvre aphteuse a éclaté en Grande-Bretagne. Nous savons aussi quels sont alors les dégâts provoqués. Il importe peu que la fièvre aphteuse soit présente ou soit apparue en Corée du Sud ou dans un autre pays de la planète. En raison de la mobilité des personnes et des marchandises, que nous pouvons déplacer très rapidement d'un point à un autre, le danger potentiel existe toujours. Je demande donc à la Commission si les moyens attribués à la prophylaxie sont suffisants pour éliminer ce danger, y compris à long terme. Nous savons que la stratégie européenne de lutte contre les épizooties présente encore des lacunes. Le niveau des connaissances, qui est en principe appelé à s'élever avec le temps, est toujours valable en cas de non-vaccination. Je demande à la Commission si l'on ne devrait pas essayer de modifier à l'avenir la stratégie de lutte contre les épizooties dans le cas de la fièvre aphteuse, de telle sorte que la prophylaxie fasse l'objet d'un bien meilleur contrôle. La prophylaxie commence, comme Mme Redondo et les orateurs précédents l'ont déjà dit, dès l'aéroport ou dans le train. La prophylaxie incombe aussi, dans une très large mesure, à l'éleveur, et je dois dire, à cet égard, qu'il existe aussi des phénomènes très négatifs. Il se trouve que, lorsque je participe aux journées "ferme ouverte", je constate toujours que les citadins se promènent dans les étables sans qu'aucune mesure de protection ne soit prise contre les épidémies. Si l'on considère tous ces éléments, il y a quand même, à mon avis, une possibilité de mettre un coup d'arrêt à cette dangereuse épizootie. Je doute fortement que l'on puisse la faire disparaître entièrement : or, c'est le point de vue qui a toujours été retenu dans le passé. Je plaide donc pour la mise en ?uvre de mesures prophylactiques dignes de ce nom, et je demande à la Commission d'y apporter la réponse appropriée. Maaten (ELDR). Monsieur le Président, en toute chose, mieux vaut prévenir que guérir. Sous la présidence dynamique de Mme Redondo Jiménez, la commission temporaire sur la fièvre aphteuse a notamment pour mission d'enquêter sur ce point et de rendre un rapport au courant de l'année. Tout doit être mis en ?uvre pour prévenir l'importation du virus de la fièvre aphteuse. L'épidémie en Corée du Sud attire fortuitement notre attention parce que le championnat du monde de football s'y déroule en ce moment. Beaucoup de supporters s'y rendent. Certains reviennent, parfois plus tôt qu'ils ne l'auraient voulu, et il y a donc un risque qu'ils ramènent avec eux le virus de la fièvre aphteuse. Mais, comme M. Kindermann l'a rappelé à juste titre, des voyageurs, des touristes reviennent chaque jour d'Afrique et d'Asie, où la fièvre aphteuse et ses nombreuses variantes sont une réalité quotidienne. La grande question est de savoir ce que la Commission européenne et les États membres ont fait, depuis la dernière épidémie de l'année passée, pour mieux protéger les frontières extérieures. Les personnes qui voyagent quotidiennement n'ont remarqué absolument aucun changement. Pourtant, la dernière épidémie de fièvre aphteuse a causé des milliards de dégâts à l'économie européenne. Certes, une meilleure surveillance des frontières coûte cher, mais toujours moins que ce que nous avons dû payer à l'occasion de cette épidémie de fièvre aphteuse. Financièrement, c'est un investissement particulièrement rentable. Nous devons prendre exemple sur les États-Unis, le Japon, l'Australie et la Nouvelle-Zélande, et infliger de lourdes amendes à l'importation de denrées alimentaires provenant de pays qui, pour ce qui est des épizooties dangereuses, se trouvent dans une zone à risque. Liikanen Monsieur le Président, la Commission tient à remercier le Parlement européen pour ce rappel opportun des risques que représente la fièvre aphteuse. L'apparition de la maladie en République de Corée coïncide avec la Coupe du Monde et la présence de milliers d'Européens venus soutenir leur équipe de football. Nous devons clairement être attentifs au fait qu'ils pourraient risquer d'entrer en contact avec la maladie et la ramener dans L'Union européenne. Nous ne devrions cependant pas limiter notre attention à la seule Corée. Le fait est que la fièvre aphteuse est répandue à travers le monde. Tous les pays affectés par la fièvre aphteuse représentent un risque potentiel pour les États membres, et le problème doit donc être traité de manière générale. Bien qu'il semble que les zones affectées en République de Corée soient distantes d'au moins 40 km du stade de football le plus proche, la menace potentielle pour les États membres ne peut être ignorée. La question a dès lors été débattue avec les États membres lors d'une réunion du Comité permanent de la chaîne alimentaire qui s'est tenue le 8 mai 2002. Je crois également savoir que Mme Redondo, présidente de la commission parlementaire sur la fièvre aphteuse, a évoqué directement cette question avec mon collègue David Byrne. Cela s'inscrit sans aucun doute dans le cadre des travaux en cours au sein de la commission parlementaire temporaire sur la fièvre aphteuse. Je crois savoir que la question des contrôles, y compris celui des voyageurs aux points d'entrée dans l'UE, constitue le principal objet des travaux de la commission. La Commission a par la suite rappelé à tous les États membres qu'en vertu de la législation européenne, ils n'étaient pas autorisés à importer de République de Corée des animaux susceptibles de contracter la fièvre aphteuse ou leurs produits (viande fraîche, produits de viande, préparations à base de viande, lait, produits laitiers, etc.). Il leur a également été rappelé que l'importation par les voyageurs d'aliments en provenance de Corée n'était pas non plus autorisée par la législation européenne. La Commission a demandé que tous les États membres fassent en sorte que les voyageurs visitant la Corée soient spécifiquement informés dans les aéroports et que les contrôles aux points d'entrée dans la Communauté sur les marchandises en provenance de la République de Corée soient renforcés. À la suite de l'épidémie de fièvre aphteuse de 2001, la Commission a élaboré une série de propositions traitant des questions relatives à la fièvre aphteuse, y compris des mesures visant à améliorer la prise de conscience du public. La Commission a l'intention de présenter bientôt une proposition visant à conscientiser davantage le public et à renforcer le contrôle des voyageurs aux points d'entrée. Il ne faudrait cependant pas sous-estimer les problèmes techniques et logistiques, et par conséquent les implications financières découlant de telles procédures. Il faut se rappeler qu'au contraire de l'Australie ou de la Nouvelle-Zélande, l'UE possède une longue frontière terrestre. Des millions de personnes voyagent chaque année entre nos États membres et des pays tiers où la fièvre aphteuse est endémique. De plus, nous avons des liaisons aériennes avec 90 pays non reconnus sur le plan international comme étant exempts de fièvre aphteuse. L'ampleur du défi est également accentuée par les difficultés rencontrées dans la lutte contre le trafic de drogue dans les transports internationaux. En conclusion, je remercie le Parlement européen pour avoir renforcé l'information du public quant aux risques liés à la fièvre aphteuse. Je suis certain que la question peut être abordée plus en détails à la lumière du rapport de la commission sur la fièvre aphteuse et des futures propositions de la Commission au sujet de la fièvre aphteuse. Je transmettrai le compte-rendu de ce débat à mon collègue David Byrne. Le Président. Merci beaucoup, Monsieur le Commissaire Liikanen ! Le débat est clos. Le vote aura lieu à 17h30. Le Président. L'ordre du jour appelle en discussion commune les six propositions de résolution suivantes : B5-0333/2002, déposée par les députés Messner et autres au nom du groupe Verts/ALE, au sujet du Népal ; B5-0345/2002, déposée par M. van den Bos au nom du groupe ELDR, sur la situation au Népal ; B5-0358/2002, déposée par M. van den Berg au nom du groupe PSE, sur la situation au Népal ; B5-0365/2002, déposée par les députés Thomas Mann et autres au nom du groupe PPE-DE, au sujet du Népal ; B5-0368/2002, déposée par M. Collins au nom du groupe UEN, sur la situation au Népal ; B5-0378/2002, déposée par les députés Di Lello Finuoli et Seppänen au nom du groupe GUE/NGL, sur la situation au Népal. Mann, Thomas (PPE-DE). Monsieur le Président, la nouvelle escalade de la violence au Népal est inquiétante et menace la stabilité de toute la région. Lors d'une attaque nocturne des rebelles maoïstes sur le camp militaire de Nepalganj à la fin du mois de mai, plus de 100 rebelles et de nombreux soldats sont morts. Depuis le début du conflit il y a six ans, le nombre des victimes s'élève à 3 500. En dépit d'appels internationaux à la paix, il n'y a pas encore de signe annonçant une fin de la violence. Plus encore, selon des informations données par des familles de Katmandou et de l'ouest du pays, avec lesquelles je suis en contact depuis des années et auxquelles je rends visite régulièrement, les combats ne font que s'intensifier de jour en jour. Les rebelles détruisent de manière ciblée les infrastructures, coupent l'électricité à la population et assassinent d'une part des policiers mal formés et d'autre part les responsables gouvernementaux dans les provinces. Une majorité écrasante des Népalais continue cependant de soutenir la monarchie. Elle soutient le roi Gyanendra, qui a considérablement gagné en autorité au cours de ces derniers mois, qui ont été difficiles. Suite à la requête du premier ministre Sher Bahadur Deuba, il a dissout le Parlement avant terme, et fixé la date des nouvelles élections au 13 novembre de cette année. Il a appelé tous les groupes de la population à légitimer sans ambiguïté la démocratie par une participation électorale élevée, et de contribuer ainsi à la stabilité intérieure. L'Union européenne soutiendra le Népal, au cours des cinq prochaines années, à hauteur d'environ 15 millions d'euros, et avec juste raison. Mais - et là je parle au nom du groupe PPE-DE - elle devrait contrôler, par l'envoi d'observateurs indépendants, que ces élections du mois de novembre se dérouleront librement, en toute équité, et à scrutin secret. En tant que possible médiateur dans ce conflit, Monsieur le Commissaire, l'Union européenne doit se tenir disponible. Indépendamment de cela, il ne faut pas relâcher les efforts visant à mettre à profit toutes les chances de négociations entre les parties prenantes qui se présenteraient. Nous attendons également une procédure judiciaire irréprochable pour Krishna Sen, un leader de la guérilla arrêté, et quatre autres membres présumés du Parti communiste interdit. Le Népal - et je le connais bien - est l'un des pays les plus pauvres du monde, mais aussi l'un des plus fascinants. Il se voit actuellement privé de sa principale source de revenus, le tourisme. Pourquoi ? En raison de l'insécurité qui règne dans cette magnifique région de l'Himalaya, des milliers de visiteurs étrangers renoncent à se rendre dans le pays. Mais, outre des conditions d'ordre intérieur au sein de cet État, la population du Népal a avant tout besoin de mesures concrètes, de mesures durables, de réformes économiques et structurelles dans toutes les parties du pays, afin de le sortir enfin de la pauvreté. La pauvreté est l'une des principales causes de la violence. Ford, Glyn (PSE). Monsieur le Président, concernant le dernier débat, je ne peux pas ne pas remarquer que le commissaire Liikanen n'a pas remercié les équipes de football de l'Union européenne qui ont, tâche ingrate, contribué à réduire la probabilité de transmission de la fièvre aphteuse depuis la Corée du Sud en quittant prématurément la compétition. Je prends la parole au nom du groupe socialiste concernant la résolution sur le Népal. Nous avons là des rebelles maoïstes qui menacent une monarchie constitutionnelle très fragile, et la situation risque de dégénérer rapidement en guerre civile. Plusieurs milliers de personnes sont mortes et des centaines d'autres ont été arrêtées. La voie à suivre est claire : le gouvernement doit faire en sorte de faire respecter les droits de l'homme et la législation nationale. Si le massacre de 500 guérilleros maoïstes au mois de mai a bien eu lieu comme on le prétend, la situation n'en sera que plus grave. L'Union européenne doit fournir les moyens de tenter de trouver une solution pacifique au conflit actuel ainsi que le financement nécessaire pour rebâtir l'économie, en particulier dans les zones rurales. Le gouvernement népalais doit quant à lui rétablir l'état de droit et il est nécessaire qu'une enquête indépendante fasse la lumière sur les allégations formulées à l'encontre des forces de sécurité. Liikanen Monsieur le Président, je dois admettre que j'étais prêt à dire que la Finlande avait généreusement permis à l'Angleterre et à l'Allemagne de participer à la Coupe du monde parce qu'elle voulait rester exempte de fièvre aphteuse, mais la véritable raison est un manque de chance lors de ces deux matches. J'aborde maintenant la question du Népal. La Commission déplore le nombre croissant de victimes des affrontements continuels entre maoïstes et forces gouvernementales, en particulier après la promulgation de l'état d'urgence. La CE s'inquiète également particulièrement des conséquences de la suspension des garanties constitutionnelles et des informations selon lesquelles divers abus auraient été commis par les terroristes et les forces luttant contre l'insurrection. L'UE a été déçue par l'interruption des négociations avec les dirigeants maoïstes entamées par le nouveau Premier ministre Deuba en Novembre 2001. La nouvelle vague d'attaques terroristes a un impact désastreux sur l'économie et perturbe progressivement l'ensemble du processus de développement au Népal. La Commission s'inquiète d'autre part de la récente dissolution de l'assemblée parlementaire qui porte un coup à la démocratie au Népal. Les nouvelles élections prévues pour le 13 novembre 2002, la mise en place d'un "gouvernement d'affaires courantes" et l'extension de l'état d'urgence ne contribueront pas à apporter une solution au problème maoïste. Elles accroîtront encore le déficit démocratique des institutions népalaises et retarderont d'autant les réformes administratives les plus urgentes. La Commission appelle la classe politique népalaise à abandonner ses dissensions internes et ses rivalités personnelles qui sont l'une des causes de l'état de crise endémique au Népal. En dépit de la crise politique, la Commission s'est engagée à soutenir le développement durable du Népal. Les principaux objectifs de la nouvelle stratégie de coopération de l'UE avec le Népal pour 2002-2006 seront la consolidation de la démocratie, la prévention des conflits et l'éradication de la pauvreté. Les activités de développement seront localisées dans les zones les plus déshéritées du pays, y compris l'ouest, dans l'espoir d'améliorer les mauvaises conditions socio-économiques des populations locales et donc de diminuer tout sentiment de sympathie à l'égard des Maoïstes. La Commission envisage actuellement la possibilité de soutenir le processus électoral du 13 novembre 2002 grâce à des observateurs de l'UE. La Commission a également prévu la mobilisation de ressources de prévention de conflit via le mécanisme de réaction rapide après une évaluation globale de la situation et un rapport détaillé élaboré en février 2002. Le Président. Merci beaucoup, Monsieur le Commissaire Liikanen ! Le débat est clos. Le vote aura lieu à 17h30. (La séance, interrompue à 16h55, est reprise à 17h30) Posselt (PPE-DE). Monsieur le Président, il ne s'agit que de deux corrections techniques. Premièrement, au considérant K, on parle de 3,5 millions de Congolais. Personne ne connaît ce chiffre avec précision, c'est pourquoi nous vous demandons de parler seulement de millions. La deuxième remarque se rapporte au point 5. Il y est question d'un accord qui aurait été signé le 19 mai, or celui-ci a été signé, comme il a déjà été relevé lors du débat, le 19 avril. Nous demandons que ces deux points fassent l'objet d'une rectification. Le Président. Monsieur Posselt, je dois vous dire que cette rectification figure dans le dossier et nous le confirmerons quand nous en arriverons au point précis. au sujet du considérant ? Sauquillo Pérez del Arco (PSE). Monsieur le Président, nous avons présenté un amendement oral qui consiste à ajouter au considérant H : "Regrettant néanmoins le refus de certains participants de ratifier cet accord et invitant toutes les parties congolaises à faire preuve de responsabilité et de respect vis-à-vis du cadre défini dans les accords de Lusaka et les résolutions des Nations unies". Cet amendement reflète l'opinion qui a été manifestée au cours de ce débat, durant lequel je pense qu'un consensus a été dégagé avec les autres groupes. Il s'agirait en fait de copier l'entièreté des déclarations de l'Union européenne concernant Sun City, car seule la première partie a été copiée dans la résolution. Sauquillo Pérez del Arco (PSE). Monsieur le Président, ajouter le paragraphe suivant à l'alinéa 5, après "société civile" : "regrette que les partis de l'opposition (UDPS, FONUS, PALU et MNC/L), ainsi que d'autres partis et plates-formes représentant la société civile, n'aient pas signé l'accord du 19 avril". Le Président. Je déclare interrompue la session du Parlement européen. Sacrédeus (PPE-DE) - (SV) J'ai voté contre le rapport. Les zones de l'Union ayant des frontières communes avec les pays candidats ressentiront les effets de l'élargissement plus rapidement et plus directement que les autres États membres. Les chrétiens-démocrates ne voient donc pas d'objection à ce qu'on leur attribue, comme le propose la Commission, des moyens particuliers pour améliorer leur infrastructure et favoriser, par exemple, les échanges de jeunes avec les régions frontalières des pays candidats. En revanche, nous ne pensons pas qu'il y ait lieu de prévoir des fonds supplémentaires par rapport à la proposition de la Commission. Nous estimons injustifiée l'idée d'affecter aux petites et moyennes entreprises, longtemps à l'avance, des aides supplémentaires dans le but de leur permettre de faire face à la concurrence des pays candidats. Ces entreprises doivent au contraire envisager l'élargissement comme un défi positif. Les chrétiens-démocrates sont défavorables à l'idée d'appliquer, comme le demande le rapport, des périodes de transition limitées dans le temps à la liberté des services et à la libre circulation des salariés, sur la base d'une entente entre les syndicats et les entreprises locales. Dans la pratique, cela reviendrait à créer une appartenance de deuxième catégorie à l'UE. Enfin, nous remettons en question la nécessité d'accorder à ces 23 régions de Finlande, d'Allemagne, d'Autriche, d'Italie et de Grèce des aides plus importantes qu'aux régions frontalières entre les pays candidats et leurs voisins de l'Est.

Une place spéciale pour les enfants dans l'action extérieure de l'UE (brève présentation) Le Président L'ordre du jour appelle la brève présentation du rapport de Glenys Kinnock, au nom de la commission du développement, sur une place à part pour les enfants dans l'action extérieure de l'UE. Glenys Kinnock Monsieur le Président, je dois tout d'abord déclarer que je me réjouis vivement de la communication que la Commission a préparée. Je pense qu'elle est à la fois complète et ambitieuse. Dans mon rapport, Monsieur le Commissaire, je recommande les actions, investissements et procédures concrets qui s'avèrent nécessaires si nous voulons identifier cette place à part pour les enfants dans l'action extérieure. La communication et les conclusions sur l'action extérieure rédigées par la Commission et le Conseil se baseront sur la dimension extérieure de la stratégie européenne sur les droits de l'enfant. Je crois qu'il s'agit d'un travail essentiel pour l'Union européenne. Monsieur le Commissaire, j'attends maintenant avec une grande impatience de voir les actions destinées à égaler l'ambition que j'observe. Nous devons voir la substance soutenir la rhétorique. Cela signifie que des ressources doivent être disponibles et, bien sûr - comme je suis certaine que vous serez d'accord avec moi -, les États membres de l'Union européenne ne doivent pas revenir sur les engagements qu'ils ont pris à propos du financement des objectifs du millénaire pour le développement (OMD). Ce que nous savons, c'est que, pour la plupart des deux milliards d'enfants que compte la planète, le combat contre la pauvreté et la vulnérabilité est quotidien. Comme nous le savons, 98 % des enfants du monde vivant dans une pauvreté extrême se trouvent dans des pays en développement. En outre, il apparaît aujourd'hui clairement que les répercussions de la crise financière se feront ressentir durement par les enfants et les jeunes, par exemple lors de la réduction des budgets consacrés à la santé et à l'éducation. C'est pourquoi je pense qu'il est judicieux que nous nous engagions politiquement, au plus haut niveau, au nom des enfants et avec eux. L'UE doit considérer que le partenariat établi avec les pays en développement est l'occasion d'influencer la politique publique pour sauver la vie des enfants. Il convient de promouvoir des actions prioritaires au moment où la Commission européenne négociera les documents de stratégie nationaux, régionaux et thématiques, lorsqu'ils seront rédigés et, ensuite, lors de leur révision. L'aide budgétaire, notamment les contrats budgétaires OMD, doit et devrait inclure des objectifs et des indicateurs spéciaux sur les enfants. Je me félicite de l'intention de la Commission visant à établir des plans d'action nationaux partenaires pour les enfants. Nous devons nous assurer que même les enfants les plus marginalisés, notamment les enfants atteints de handicaps et les orphelins, bénéficient d'un accès à des soins de santé, à un bien-être et à des services judiciaires équitables. Je crois que le personnel de l'UE doit bénéficier de formations plus nombreuses et améliorées, tant à Bruxelles qu'au sein des délégations, tout particulièrement sur la manière de gérer la participation des enfants. Dans l'Union européenne, nous devons réexaminer en profondeur la manière dont nous veillons à écouter les enfants et à les inviter à participer, parce que nous comprenons que ce sont les enfants eux-mêmes qui donnent vie aux valeurs garanties par le droit international au travers de la convention relative aux droits de l'enfant, adoptée en 1989. D'après mon expérience, les enfants eux-mêmes - les jeunes - ont une très grande compréhension et expérience, que nous devons exploiter, de la façon de lutter contre la pauvreté et la dégradation de l'environnement. Je me réjouis que la Commission reconnaisse l'importance de la consultation au cours de la préparation de la stratégie de l'UE sur les droits de l'enfant. Je pense aussi que cette consultation est prévue pour le première semestre de 2009. Monsieur le Commissaire, la Commission pourrait-elle confirmer le moment auquel cette procédure commencera? J'espère qu'il ne sera pas décidé de suspendre la consultation publique, y compris avec les enfants, jusqu'à la mise en place d'une nouvelle Commission et d'un nouveau Parlement. Enfin, comme l'a déclaré Kofi Annan: "Rien n'est plus important que de bâtir un monde dans lequel tous nos enfants auront la possibilité de réaliser pleinement leur potentiel et de grandir en bonne santé, dans la paix et dans la dignité." Je pense que nous sommes tous d'accord sur le fait que ce sont d'excellents objectifs. Janez Potočnik Monsieur le Président, je suis ravi d'être présent ici, aujourd'hui, pour parler des enfants et du rapport que vous allez bientôt adopter. Permettez-moi de discuter durant quelques minutes de la manière dont nous sommes arrivés là nous sommes à présent et de ce qui nous attend à l'avenir, ainsi que de la participation des enfants, qui est très probablement notre plus grand défi à l'égard des enfants. L'étape d'aujourd'hui est une étape essentielle dans le long processus qui a débuté en interne, à la Commission, il y a quelques années. Nous reconnaissons que l'UE a besoin d'une stratégie sur les enfants. Nous avons besoin d'une stratégie sur la façon dont nous, au sein de l'Union européenne, allons mettre en œuvre les engagements. Nous et le reste du monde avons adhéré à la convention des Nations unies relative aux droits de l'enfant. La première étape était la communication intitulée "Vers une stratégie européenne sur les droits de l'enfant" que la Commission a adoptée en 2006. Elle a été suivie, en 2008, par l'ensemble de communications sur les enfants dans les actions extérieures, qui présentaient les grandes lignes d'une approche globale de la question des enfants par l'UE à l'aide de tous les instruments disponibles dans le cadre de la coopération extérieure. Permettez-moi de faire une brève digression, car je suis convaincu que certains d'entre vous poseront la question suivante: qu'en est-il de la stratégie européenne sur les droits de l'enfant, qui a été annoncée dans la communication que je viens de mentionner? Je peux confirmer que la Commission travaille sur cette stratégie, qui sera présentée par la prochaine Commission. En mai 2008, durant la présidence slovène, le Conseil a adopté des conclusions sur la promotion et la protection des droits de l'enfant dans l'action extérieure de l'Union européenne - le développement des dimensions humanitaires. La commission du développement a ensuite commencé à rédiger un rapport. Nous nous trouvons maintenant à la fin de ce processus et demain vous voterez sur cet excellent rapport. De plus, la politique européenne sur les enfants se fonde sur deux ensembles de lignes directrices de l'UE - les lignes directrices sur la protection des enfants dans les conflits armés et les lignes directrices concernant les droits de l'enfant -, qui sont mises en œuvre dans un certain nombre de pays prioritaires et pilotes sélectionnés. La Commission se félicite du rapport, qui complète parfaitement notre communication, des conclusions du Conseil et des lignes directrices. Nous nous en servirons à coup sûr dans notre travail sur la question des enfants. Je voudrais axer mes derniers commentaires sur ce qui représente aujourd'hui notre plus grand défi: la participation des enfants. Comment nous assurons-nous que nous impliquons les enfants dans les décisions qui les concernent? Comment nous assurons-nous que les enfants ont accès à des informations pertinentes? Comment assurons-nous un accès égal aux enfants qui expriment leurs opinions? Nous devons avouer que, parmi tous les points auxquels nous avons adhéré dans la convention relative aux droits de l'enfant, cela peut représenter un défi majeur. Nous devons admettre que nous sommes loin d'obtenir un résultat significatif en matière de participation des enfants. À la Commission, nous commençons à réfléchir à la manière de concevoir et de mettre en œuvre la participation proprement dite des enfants, qui n'est pas un geste purement symbolique. Il doit s'agir d'une participation des enfants qui soit pertinente, significative et prise en connaissance de cause. Nous avons également veillé à un financement approprié destiné à la participation des enfants, au titre du programme thématique "Investir dans les ressources humaines". Pourquoi est-ce difficile pour nous, les adultes? Principalement parce que cela remet en question ce que nous considérons comme étant fondamental: la manière dont nous nous comportons. Que va faire la Commission dans le cadre de son action extérieure afin de promouvoir cette participation? Elle mettra les instruments à la disposition de nos délégations afin que celles-ci puissent consulter les enfants, mais ces instruments seront utilisés à la fois par nos délégations et par des pays partenaires. Nous mettons au point également un ensemble d'instruments, avec l'UNICEF, qui devrait être destiné non seulement à la participation des enfants, mais également à la protection des enfants en général, à la réforme juridique et à la budgétisation concernant les enfants. Outre cet ensemble d'instruments, nous remanions et renforçons en ce moment notre collaboration avec l'UNICEF en général afin de pouvoir améliorer notre soutien aux pays partenaires dans les efforts qu'ils fournissent pour garantir que les enfants ont voix au chapitre au niveau national. De même, nous coopérons étroitement avec plusieurs ONG afin d'obtenir des renseignements sur les possibilités, qui impliquent souvent les enfants et qui revêtent une importance en matière de participation des enfants. Pour être honnête, je dois avouer que cela n'aura pas lieu demain. Ce n'est que le début d'un long processus. Permettez-moi de formuler un commentaire à propos du rapport. Celui-ci souligne à quel point la Commission doit prêter attention à la participation des enfants, mais, chers collègues, vous devrez en faire autant et je peux vous assurer que la Commission sera ravie de travailler avec vous afin de progresser sur ce point. Nous devons nous fonder sur la force collective des deux institutions pour accomplir des progrès sur cette question essentielle. Je voudrais rappeler que la Commission se félicite de ce rapport et insister sur le fait que nous ferons tout notre possible pour appliquer ces recommandations. Nous comptons sur le soutien continu du Parlement dans ce domaine. Pour répondre à la question de Mme Kinnock, je suis ravi de confirmer que la position de la Commission n'a pas changé. L'idée d'organiser des consultations en 2009 a été lancée au sein de la Commission elle-même et nous travaillons à l'instauration des conditions relatives à un processus de consultation avec les enfants dans lequel l'on utilise tous les instruments existants. Je voudrais également souligner que la Commission tient à garantir un processus de consultation qui respecte totalement les droits de l'enfant. Enfin, je vous remercie, Mme Kinnock, pour la collaboration très fructueuse sur les questions relatives aux enfants, non seulement dans le cadre de ce rapport, mais aussi tout au long de ces années. Je sais que j'ai été trop long, mais l'on ne peut être trop long lorsque l'on parle des droits de l'enfant. Le Président Merci infiniment, Monsieur le Commissaire. Effectivement, votre discours était très intéressant sur un sujet également très important. Le point est clos. Le vote aura lieu jeudi 19 février 2009. Déclarations écrites (article 142) John Attard-Montalto Il est triste de devoir reconnaître que plus de vingt-six mille enfants de moins de cinq ans meurent chaque jour dans le monde, la plupart de causes évitables. Ce qui est tragique, c'est qu'il est possible de sauver de nombreuses vies en adoptant les mesures appropriées, qu'elles soient médicales ou financières, et pourtant, la situation s'aggrave. Il convient d'accorder une attention particulière aux filles et garçons les plus vulnérables et exclus de la société, notamment les enfants handicapés, les enfants migrants et les enfants appartenant à des minorités. Le présent rapport est louable. Je marque seulement mon désaccord à propos des aspects liés à l'avortement. La commission du développement a adopté ce rapport d'initiative, rédigé par Mme Kinnock (PSE, Royaume-Uni), sur une place à part pour les enfants dans l'action extérieure de l'UE, en réponse à la communication de la Commission sur ce sujet. La commission salue les quatre principes directeurs du plan d'action de la Commission sur les droits de l'enfant dans l'action extérieure, qui comportent une approche globale et cohérente basée sur les droits de l'enfant. Sans plus tarder, nous devons: effectuer une analyse exhaustive des droits de l'enfant, développer des réseaux de jeunes et d'enfants pour qu'ils servent de plateformes durables permettant de consulter les enfants, nous assurer que les accords internationaux entre l'Union européenne et des États tiers comportent une clause juridiquement contraignante sur la protection des droits de l'enfant. Daciana Octavia Sârbu Nous avons le devoir de veiller à bâtir nous-mêmes un meilleur avenir, non seulement pour les Européens, mais aussi pour les pays en développement. Ce sont les enfants qui représentent l'avenir et nous devons nous assurer que leurs droits sont appliqués et respectés dans les pays tiers qui bénéficient d'un financement européen. Dans les relations qu'elle entretient avec des pays tiers, l'Union européenne doit garantir en priorité les droits des enfants à l'éducation et l'accès des enfants aux services médicaux. Il est vrai que nous traversons une période de crise financière, mais nous ne pouvons pas ignorer que, quelque part dans le monde, un enfant meurt toutes les trois secondes et que chaque minute, une femme meurt en accouchant. Étant donné que la moitié de la population mondiale est constituée par des enfants, nous devons voir dans les droits de l'enfant une priorité de la politique de développement de l'Union européenne. En fonction de ses possibilités, chaque État membre devrait prendre part aux politiques de coopération avec les pays en développement. En fait, la Commission européenne devrait faire pression sur les pays en développement afin qu'ils transposent dans leur législation nationale les dispositions de la convention des Nations unies relative aux droits de l'enfant. Anna Záborská Je suis ravie d'avoir pu rédiger un avis sur le présent rapport au sein de la commission des droits de la femme et de l'égalité des genres. Je me suis particulièrement intéressée à la question des droits de l'enfant dans le contexte des relations extérieures. Par mon avis, qui a été approuvé à l'unanimité, j'affirme avant tout que la stratégie extérieure de l'Union européenne en ce qui concerne les droits de l'enfant devrait être fondée sur les valeurs et les principes définis par la déclaration universelle des droits de l'homme, notamment ses articles 3, 16, 18, 23, 25, 26 et 29. Ces valeurs et principes sont particulièrement importants pour le bien-être des personnes et de la société en général. Mon avis met l'accent sur le fait que toute mesure adoptée en faveur des droits de l'enfant devrait respecter la place prioritaire des parents et du réseau familial immédiat de l'enfant. Le fait que le Parlement européen a adopté mon avis souligne qu'il est fondamental de protéger la vie humaine dès le départ et de donner à chaque enfant sa propre identité. J'ai réussi à introduire des déclarations dénonçant la discrimination eugénique liée au genre, de plus en plus fréquente dans certains pays. Dans mon avis, je demande à la Commission d'insister, dans le cadre de la politique de développement de la Commission, sur l'importance de la nécessité d'enregistrer la naissance de chaque enfant dans tout pays tiers et de lier ses programmes d'aide à cette condition. Je soutiens toute tentative visant à promouvoir l'aide au développement. Toutefois, j'insiste sur le fait que les organisations humanitaires et les organismes internationaux responsables de l'attribution de l'aide doivent veiller à ce que cette aide et les financements octroyés parviennent vraiment aux enfants auxquels ils sont destinés et ne soient pas éparpillés.

Az európai ombudsman 2007. évi tevékenységeiről (vita) ELNÖK A következő napirendi pont a Petíciós Bizottságot képviselő Zdravkova asszony jelentése az európai ombudsman 2007. évi tevékenységeiről szóló éves jelentésről. Dushana Zdravkova előadó (BG). - Köszönöm, elnök asszony, és köszönöm az emlékeztetőt. Sok éves bírói pályafutásom során mindig ügyeltem a rendre a bíróságon. Elnök asszony, Diamandouros úr, hölgyeim és uraim, nagy megtiszteltetés számomra, hogy az ombudsman éves jelentéséről szóló jelentésnek én lehetek az előadója. Az ombudsman az európai intézményrendszer olyan szereplője, akinek feladata az európai polgárok jogainak védelme és a hivatali visszásságok elleni küzdelem. Ezen oknál fogva szeretnék gratulálni az európai ombudsmannak, Diamandouros úrnak elhivatottságáért és szakmai hozzáértéséért, mivel amit tesz, nagyon fontos a hétköznapi emberek számára. Ahogy Jean Monnet fogalmazott: "Nem az államok koalícióját kívánjuk létrehozni: az emberek közötti egységet építjük.” Hasonlóképpen abban az örömben volt részem, hogy olyan jelentésen dolgozhattam, amely összeköti, nem pedig elválasztja az Európai Parlament képviselőcsoportjait. Egyértelmű, hogy az európai polgárok azért választottak be minket ebbe a Házba, hogy megvédjük az érdekeiket, ezen meggyőződés jegyében kötöttünk kompromisszumokat, s fogadtunk el olyan módosításokat is, melyeket a többi képviselőcsoport nyújtott be. E javaslatok, valamint a mai vita is bizonyítja, hogy az Európai Parlament nagyon komolyan veszi ezt az európai polgárok védelme szempontjából lényeges mechanizmust. Szeretném megragadni az alkalmat, hogy köszönetet mondjak munkatársaimnak az Európai Néppárt (Kereszténydemokraták) és Európai Demokraták képviselőcsoportjából, a Titkárságnak és mindazoknak, akik hozzájárultak e jelentés teljesebbé tételéhez. Mélyen meg vagyok róla győződve, hogy az európai ombudsman intézményének köszönhetően a hivatali visszásságokkal szembesülve a polgárok nagyobb mértékben lesznek képesek élni a jogaikkal, mivel még ha jók is a szabályok, ahhoz, hogy maximális védelmet nyújtsanak, lényeges, hogy megfelelően alkalmazzák azokat. Úgy vélem, hogy amint a Bizottságot a szerződések őrének hívják, az európai ombudsman a közösségi jog helyes végrehajtásának a védelmezője, bár e szerepet nem egyedül tölti be. Egyetlen demokratikusan választott intézményként az Európai Parlamentnek szintén feladata a polgárok jogainak védelme, s emiatt még fontosabb, hogy a Parlament és az ombudsman szorosan együttműködjön egymással. A jelentés azért is lényeges, mert a tényleges helyzet éves szintű elemzése mindenekelőtt okulásunkra szolgál és segít meghoznunk a jövőre vonatkozó helyes döntéseket. Nem szabad elfelejtenünk, hogy minden panasz, minden statisztikai számadat mögött egy ember áll, aki a megfelelő segítséget és megoldást várja a problémájára. Miközben a jelentésen dolgoztam, ráébredtem, hogy e téren az egyik kulcsfontosságú tényező a tájékoztatás. A jelentés rámutat, hogy milyen sok polgár nincs még tisztában azzal, hogyan érvényesítse az Európai Uniótól kapott jogait, amikor hivatali visszásságokkal szembesül. Erre jó példa a nem elfogadható panaszok száma - 84%. Ez világosan jelzi azt is, hogy az ombudsmannak és az európai intézményeknek továbbra is együttes erővel kell dolgozniuk ezen a helyzeten, és tájékoztatniuk kell az európai polgárokat, hogy azok teljes mértékben gyakorolni tudják jogaikat. Ezért javasolja a jelentés egy olyan közös honlap kialakítását, amelyen keresztül valamennyi intézményhez be lehetne nyújtani panaszt; ez a honlap hasonlítana az ombudsman által tervezett interaktív kézikönyvhöz, amelynek keretében a polgárokat a kért adatok megadása után továbbirányítják az érintett intézményhez, amelyhez közvetlenül benyújthatják panaszukat. Ez hozzájárul majd az elfogadhatatlan panaszok számának csökkentéséhez. Ettől eltekintve arra a kérdésre is nagy figyelmet fordítottam, hogy mi garantálja, hogy a polgárok és az Unióban állandó lakhellyel rendelkezők ismerik-e a jogaikat és élnek-e azokkal; valamint hogy a nekik nyújtott támogatásokhoz való hozzáférés könnyű, méltányos, nem részrehajló és hatékony-e. Szeretnék rámutatni, hogy az esetek több mint 30%-ában az ombudsman tehetetlen. Véleményem szerint az ombudsmannak mindig meg kellene magyaráznia, miért nem lehet semmilyen lépést tenni az adott panaszt illetően, s ezáltal a polgároknak adott válasz nagyobb haszonnal járna. Jelentésemben arra is rá kívánok mutatni, hogy a nemzeti, regionális és helyi szintű ombudsmanok kulcsfontosságú szerepet töltenek be, és tevékenységüket fejleszteni kell. Végezetül arra kérem Önöket, hogy szavazzanak e jelentés mellett, mivel támogatja az ombudsman és az Európai Unió intézményei és szervei közötti építő jellegű együttműködést, valamint megerősíti az ombudsman szerepét, amely külső ellenőrzési mechanizmusként és az európai közigazgatás folytonos fejlődésének letéteményeseként is funkcionál. Köszönöm. Nikiforos Diamandouros ombudsman. - Elnök asszony, köszönöm a lehetőséget, hogy a Parlament előtt beszélhetek az európai ombudsman 2007. évi tevékenységeiről szóló éves jelentésről. Szeretnék köszönetet mondani az előadónak, Zdravkova asszonynak és a Petíciós Bizottságnak kiváló és építő jellegű jelentésükért. Jelentésem előrelépést jelez a panaszok kezelése, a gondos ügyintézés előmozdítása és az ombudsman szerepéről való tájékoztatás terén. Az elfogadható panaszok száma abszolút és relatív értelemben egyaránt nőtt, 2006-ban 449 volt (a teljes szám 12%-a), míg 2007-re 518-ra emelkedett (a teljes szám 16%-a). Ezáltal teljesítettük mindkét, a Parlament által következetesen hangsúlyozott célkitűzést: emelkedett az elfogadható és csökkent az elfogadhatatlan panaszok száma. Az elfogadható panaszokban ismertetett hivatali visszásságok az alábbi fő kategóriákba sorolhatóak: az átláthatóság hiánya, beleértve a tájékoztatás megtagadását; nem méltányos eljárás vagy hatáskörrel való visszaélés; nem kielégítő eljárások; elkerülhető késedelem; hátrányos megkülönböztetés; hanyagság; jogi hiba; valamint a kötelezettségek teljesítésének biztosítására irányuló eljárás elmulasztása. 348 vizsgálatot lezáró határozat született. Ez 2006-hoz képest 40%-os növekedést jelent. 95 esetben a vizsgálat nem mutatott ki hivatali visszásságot. Ez nem mindig negatív eredmény a panasztevő számára, aki így legalább teljes körű magyarázatot kap az érintett intézménytől. Még ha nem is állapítok meg hivatali visszásságot, előfordulhat, hogy látok lehetőséget az intézmények általi ügyintézés minőségének javítására. Amennyiben ez így van, egy további észrevételben erre rámutatok. Sok vizsgálatom összesített eredménye pozitív, amely mind a panasztevőnek, mind a bepanaszolt intézménynek megelégedésére szolgál. 129 esetben az érintett intézmény a panasztevő megelégedésére rendezte az ügyet. Ez kétszer annyi, mint ahány eset így zárult 2006-ban, ami azt jelzi, hogy az intézmények és szervezetek egyre nagyobb mértékben hajlandóak az ombudsmanhoz beérkező panaszokat arra való lehetőségként kezelni, hogy felismerhetik és helyrehozhatják az elkövetett hibákat. Amikor hivatali visszásságra bukkanok, békés megoldásra törekszem. Egyes esetekben ez megvalósítható úgy, hogy az érintett intézmény vagy szervezet kártérítést ajánl fel a panasztevőnek. Ezek a kifizetések méltányosságból történnek, vagyis nem járnak jogi felelősség beismerésével és nem teremtenek jogi precedenst. Amikor nincs lehetőség békés megoldásra, kritikai megjegyzéssel zárom le az esetet. A kritikai megjegyzés akkor is megfelelő eszköz, amikor már nem küszöbölhető ki a hivatali visszásság, mivel megerősíti, hogy a panasz jogos, és jelzi az érintett intézmény vagy szervezet felé, hogy mit tett rosszul. Az ilyen fajta, építő jellegű kritika célja az, hogy a jövőben segítsen kiküszöbölni a hasonló hivatali visszásságok előfordulását. Fontos, hogy az intézmények és szervezetek reagáljanak a kritikai megjegyzésekre és azonnal intézkedjenek a még rendezetlen problémák megoldásáról. Az általam megfogalmazott kritikák hatásának jobb nyomon követése érdekében készítettem egy tanulmányt a 2006-os év összes kritikai megjegyzésének utóéletéről és további megjegyzésekre érdemes eseteiről. E tanulmány eredményei - melyeket a holnapomon közzétettünk és elküldtünk minden érintett szervezetnek - remélhetőleg ösztönző hatást gyakorolnak majd az európai köztisztviselői szolgálatra, eljárásainak javítása és a polgárok iránti szolgálatkészség kultúrájának fejlődése terén. Amikor még meg lehet szüntetni a hivatali visszásságot, általában ajánlástervezetet nyújtok be az adott intézményhez vagy szervezethez. Ha erre az intézmény vagy szervezet részéről nem érkezik kielégítő válasz, előfordulhat, hogy külön jelentést küldök erről a Parlamentnek. Egy ilyen jelentést már benyújtottam Önöknek, amelyben a Bizottságot illettem kritikával, amiért nem foglalkozott egy az európai munkaidő-irányelvet érintő jogsértési panasszal. Örömmel fogadom a Parlament támogatását, amelyet 2008. szeptember 3-i, De Rossa úr jelentésén alapuló határozatában juttatott kifejezésre. Idén ismét szerepelnek nagy horderejű esetek az éves jelentésemben. Olyan esetek ezek, ahol megítélésem szerint az érintett intézmények vagy szervezetek példásan reagáltak az általam lefolytatott vizsgálatokra. Hét ilyen esetet emeltem ki. Ezek közül négyben a Bizottság, egyben a Tanács, egyben az Európai Központi Bank, egyben pedig az Európai Repülésbiztonsági Ügynökség az érintett. Továbbra is megteszek minden tőlem telhetőt annak biztosítására, hogy az Unió intézményei és szervezetei minden esetben a polgárokat állítsák tevékenységük középpontjába. Ennek módja, hogy minden lehetőséget kihasználnak a békés megoldások kialakítására és több saját kezdeményezésű vizsgálatot indítanak, hogy felkutassák a problémákat és ösztönözzék a legjobb gyakorlatot. Szeretnék most említést tenni néhány egyéb tevékenységről, melyek célja a polgároknak nyújtott lehető legjobb szolgáltatások biztosítása. Továbbra is törekszem arra, hogy javuljon a polgárokat az uniós jog értelmében megillető jogokról szóló tájékoztatás minősége, amely elsősorban az Ombudsmanok Európai Hálózatán keresztül történik. A hálózatnak a Petíciós Bizottság is része, s az ombudsmanok együttműködnek az esetek kezelésében, valamint megosztják egymással tapasztalataikat és a legjobb gyakorlatokat. A hálózat egyik célja lehetővé tenni az én megítélésem szerint elfogadható panaszok gyors továbbítását az illetékes ombudsman vagy hasonló szervezet felé. Amikor lehetséges, közvetlenül továbbítom az eseteket, vagy megfelelő tanácsot adok a panasztevőnek. 2007-ben 867 panasztevőnek voltam így segítségére. Egy további, a következő negyedévre ütemezett fontos kezdeményezés az, hogy hivatalom kidolgozzon egy interaktív útmutatót, amely segít a polgároknak megtalálni a legmegfelelőbb jogorvoslati módot az őket ért sérelem ügyében. Ez az útmutató még több panasztevő számára teszi majd lehetővé, hogy közvetlenül az adott panasz kezelésére leginkább alkalmas szervezethez forduljon, s így az én szempontomból elfogadhatatlan panaszok gyorsabban és hatékonyabban kerülnek elintézésre. Intézményem ezáltal eredményesebben tölti majd be fő feladatát, vagyis nyújt segítséget azoknak a polgároknak, akik elégedetlenek az Unió intézményeinek és szervezeteinek bánásmódjával. Az ombudsman nem tud egyedül dolgozni. A magas színvonalú ügyintézés olyan feladat, amelyet az Unió intézményeivel és szervezeteivel folytatott proaktív jellegű együttműködés keretei között kell ellátni. A rendezett ügyek és békés megoldások nagyobb száma ösztönző hatású lehet és egyben azt is jelzi, hogy kölcsönös erőfeszítéseink segítenek megerősíteni a polgárok Unió iránti bizalmát egy olyan időszakban, amikor erre nagy szükség van. Nagyon hálás vagyok a Parlamentnek támogatásáért és a tanácsaiért, amelyek az intézményem rendelkezésére bocsátott költségvetési forrásoktól a Petíciós Bizottsággal ápolt pozitív kapcsolatig sok mindent magukba foglalnak. Az Önök további támogatásával igyekszem majd az elmúlt év eredményeit hasznosítva tevékenykedni. Végezetül - mivel e parlamenti ciklus alatt ez az utolsó alkalom, hogy a Ház előtt ismertethetem éves jelentésemet - szeretném, ha feljegyeznék, hogy milyen nagyra értékelem a Parlament és az egyes képviselők részéről az elmúlt négy és fél év során tapasztalt szoros együttműködést és a kapott jó tanácsokat. (Taps) Elnök Önnek teljes mértékben igaza van. Ez a Parlament bizalmat szavazott az ombudsmannak. Andris Piebalgs a Bizottság tagja. - Elnök asszony, a Bizottság és kollégám, Wallström alelnök asszony nevében szeretném megköszönni az előadó, Zdravkova asszony kiváló munkáját. Üdvözöljük a Petíciós Bizottság jelentését az ombudsman 2007. évi tevékenységeiről szóló éves jelentéséről. Amint Önök is jól tudják, ez a Bizottság nagyon elkötelezetten dolgozik a közigazgatás javításán, és folyamatos javulásról számolhatunk be. Ez mind az ombudsman éves jelentéséből, mind a Petíciós Bizottság jelentéséből kiderül. 2007-ben megkétszereződött azon esetek száma, amelyben egy intézmény vagy szerv az ombudsmanhoz benyújtott panasz következtében ténylegesen felszámolta a hivatali visszásságot eredményező gyakorlatokat. Mindez rávilágít arra, hogy az Unió intézményei - beleértve kétségkívül a Bizottságot is - és szervezetei készek a panaszokat arra kínálkozó alkalomnak tekinteni, hogy kijavítsák a hibáikat és a közérdek szolgálatában együttműködjenek az ombudsmannal. Emelkedett azon esetek száma is, amelyben a vizsgálat nem mutatott ki hivatali visszásságot. A Bizottság ezt örömmel veszi tudomásul, mivel e panaszok legnagyobb része a mi intézményünket érinti. Szeretném azt is kiemelni, hogy az ombudsman a viták rendezése érdekében gyakrabban tett javaslatot békés megoldásra, és a Bizottság - amikor csak lehetett - összességében együttműködőnek bizonyult és méltányolta az ilyen jellegű javaslatokat. 2007-ben az ombudsman - amint azt ő maga is említette - mindössze egy olyan külön jelentést nyújtott be a Parlamentnek, amely a Bizottságra vonatkozott. Szeretném azonban emlékeztetni Önöket, hogy ez a külön jelentés a munkaidő-irányelvre vonatkozik, és ezt Önök csak a múlt hónapban vitatták meg Vladimir Špidla kollégámmal. Végezetül hadd szóljak három konkrét kérdésről, amelyre az Önök jelentése és az ombudsman éves jelentése egyaránt kitér. Az első a jogsértésekre vonatkozik. Amint tisztában vannak vele, a Bizottság átalakította a jogsértésekre vonatkozó döntéshozatali eljárását, hogy lehetővé tegye az ügyek gyorsabb rendezését. Ezt 2007-ben ismertettük "Az eredmények Európája - A közösségi jog alkalmazása” című közleményünkben. Aktívabban követjük nyomon az eseteket és a polgárok szempontjából hatékonyabban szervezzük meg a munkát. Ezenkívül elindítottunk egy uniós kísérleti projektet is, mivel több problémára és gyorsabban kell megoldást találnunk. A második kérdés az Unió intézményei és szervezetei felé intézett felhívás arra, hogy jussanak közös álláspontra a helyes hivatali magatartásra vonatkozó európai szabályzat kialakítását illetően. Szeretném felhívni a figyelmüket arra, hogy a Bizottság rendelkezik saját, a helyes hivatali magatartásra vonatkozó szabályzattal, amelyet 2000-ben fogadott el. Ez a szabályzat továbbra is korszerű és nagyon hatékony eszköznek számít, betartása megfelelően történik. Nem kívánok a jövő elébe szaladni, de egyelőre nem kívánunk változtatni a jelenlegi folyamatokon. A harmadik kérdés a kommunikációs politikára vonatkozik. A Bizottság határozottan üdvözli a tájékoztató kampány indítására irányuló kezdeményezést, amely hozzásegíti majd az európai polgárokat az európai ombudsman feladatainak és hatáskörének jobb megismeréséhez. Valamennyi intézmény, beleértve az Európai Bizottságot is, rendelkezik saját honlappal, amelyen lehetőség van panaszok és petíciók benyújtására. Az Europa portál valamennyi uniós intézmény közös oldala és minden más uniós intézmény, köztük az ombudsman honlapjára vezető linkeket is tartalmaz. Ily módon a polgárok könnyen és zökkenőmentesen juthatnak el a sérelmeiket és panaszaikat rendezni képes szervekhez. A polgároknak a problémáik megoldására legalkalmasabb fórum megtalálásához nyújtott segítséget célzó interaktív útmutató ötletét tehát érdemes közelebbről tanulmányozni. Legfőképpen azért, mert soha nem szabad szem elől tévesztenünk, hogy kié az elsőbbség és kiért tesszük mindezt: az európai polgárokért. Andreas Schwab a PPE-DE képviselőcsoport nevében. - (DE) Elnök asszony, Diamandouros úr, biztos úr, hölgyeim és uraim! Először is szeretnék gratulálni az előadónak, Zdravkova asszonynak a jelentéséhez, amely - ha nem tévedek - az első jelentése. Diamandouros úr, a jelentés kiváló alapot nyújt az Ön múlt évi munkája eredményeinek megtárgyalásához és megvitatásához. E jelentés bizonyos mértékig annak a jelentésnek a folytatása, amelyet két évvel ezelőtt ez idő tájt készítettem az Európai Parlament számára. Ön éppen akkortájt alapozta meg a nemzeti ombudsmanok és petíciós bizottságok hálózatát, és a jelentésből kiviláglik, hogy e hálózat rendkívül jó fogadtatásra talált az európai polgárok körében, akik az Ön tevékenységének középpontjában állnak. Ráadásul az Ön oktató kampánya, amelynek köszönhetően nőtt az elfogadható panaszok száma, sikeres példája annak, hogy nagyon is megéri a polgárokat tájékoztatni a jogaikról és arról, hogyan kérhetnek segítséget. Határozottan örömömre szolgál az is, hogy a jelentés - Mavrommatis úr néhány évvel ezelőtti jelentéséhez hasonlóan - kiemeli az informális eljárások terén elért sikereket, amelyekre Ön nagyobb figyelmet kíván fordítani a jövőben is. E sikerek nagyrészt annak köszönhetők, hogy a formalitásokra fordított idő lecsökkenthető. Önre nézve előnyös, ha a munkájában továbbra is ezt a polgárközpontú megközelítést tartja szem előtt. Az elmúlt évi tevékenységéből kiragadott példák bizonyítják az Ön cselekvőképességét, s egyben az európai közvélemény iránti fogékonyságát is; ez mind az európai munkaidő-irányelvvel, mind az Európai Parlament belső szervezetével kapcsolatos ügyekben nyilvánvaló volt. Természetesen nem mindig könnyű megtalálni a megfelelő szavakat. Az ombudsmannak azonban az előzetes intézkedések megtétele után, a megfelelő keretek betartásával rá kell mutatnia a gyengeségekre. Végső soron mindannyiunk közös feladata az európai polgárok szolgálata. Diamandouros úr, Ön ehhez nagyon pozitív módon járult hozzá az elmúlt év során. Proinsias De Rossa a PSE képviselőcsoport nevében. - (GA) Elnök asszony, először is szeretném megköszönni az előadó, Zdravkova asszony munkáját. Az ombudsmani hivatal nyilvánvalóan folyamatosan fejlődik. Hosszú ideje panaszkodunk amiatt, hogy túl sok olyan panaszt nyújtanak be az ombudsmanhoz, amely nem tartozik az ő hatáskörébe. Tavaly először fordult elő, hogy ez a szám csökkent, és ehhez az eredményhez gratulálni kívánok. Az ombudsman interaktív kézikönyve kreatív megoldás, amely segít a polgároknak megtalálni azt az intézményt, amelyhez panaszukkal fordulniuk kell. Úgy gondolom, hogy ezt a megoldást szélesebb körben is alkalmazni lehetne. Ha meg akarjuk mutatni az Európai Közösség polgárainak, hogy ez az Unió az ő érdekeiket szolgálja, biztosítanunk kell, hogy választ és megoldást kapjanak a problémáikra. Marian Harkin az ALDE képviselőcsoport nevében. - Elnök asszony, szeretném azzal kezdeni, hogy gratulálok az előadónak rendkívül átfogó jelentéséhez, valamint az ombudsmannak és munkatársainak is a 2007. év során elért számos előrelépéshez. A leginkább követendő mintának azt tartom, hogy az ombudsman sok különböző szinten dolgozik: nemcsak a tevékenységének középpontjában álló panaszok feldolgozásával foglalkozik, hanem az állásfoglalások vagy megoldások kidolgozásával is. Egyre több békés megoldás jön létre és folyamatosan nő az informális eljárások száma is, mivel az intézményekkel fennálló kapcsolatok jellege egyre több eset gyors megoldását teszi lehetővé. Ez valódi előrelépést jelent és erre kell építeni a jövőben. A polgárközpontú megoldások jelentik a követendő irányt. Örömmel látom azt is, hogy a minden szinten megvalósuló jobb kommunikáció az ombudsman programjának középpontjában áll. Az Ombudsmanok Európai Hálózata által kibocsátott nyilatkozat elfogadása és az e területen történő fokozott együttműködés létfontosságú, és várjuk, hogy elinduljon az új honlap is, amely interaktív útmutatóval siet majd a polgárok segítségére. Ez elvezet engem az utolsó, a polgárokkal kapcsolatos észrevételemhez, amely a 23. bekezdés szóbeli módosító indítványára vonatkozik. E bekezdés a következőképp hangzik: "Javasolja, hogy az ombudsman tegyen intézkedéseket az olyan panaszok számának (összesen 1021) csökkentése érdekében, amelyekkel kapcsolatban nem tett semmilyen lépést”. A szóbeli módosítás az utolsó kifejezést - "amelyekkel kapcsolatban nem tett semmilyen lépést” - a következőre kívánja változtatni: "amelyekkel kapcsolatban nem lehet lépéseket tenni”. Az ombudsman szemszögéből nézve nem lehet lépéseket tenni, de a polgárok szemszögéből nézve az ombudsman nem tett semmilyen lépést - és ez a két szemszög nagyban különbözik egymástól. Ezért feltennék egy kérdést: vajon ennek az 1021 polgárnak egyértelműen a tudomására hozzák-e, hogy az ombudsman nem tud lépéseket tenni az érdekükben, és a magyarázat mellett - ahol lehetséges - tanácsot is adnak; vagy csupán az a helyzet, hogy az ombudsman egyszerűen nem tesz semmilyen lépést? Ha az első kérdésre adott válasz igen és a polgárok indoklást is kapnak, akkor nincs semmilyen problémám és meg vagyok elégedve. Amennyiben azonban az utóbbi eset áll fenn és nem történik semmilyen lépés, akkor a polgárok kiábrándultak és dühösek lesznek. Ezért kérném, hogy ezt a kérdést tisztázzuk. Margrete Auken a Verts/ALE képviselőcsoport nevében. - (DA) Elnök asszony, szeretném megköszönni az előadó magas színvonalú jelentését. Kiváló munka és különösen örültünk a benne körvonalazódó határozott együttműködési készségnek. Az ombudsmannak is szeretném megköszönni nagyszerű éves jelentését. Az ombudsman intézménye természetesen hihetetlenül fontos az Unió számára. Munkája megmutatja, hogy az Unió közelebb van az európaiakhoz, mint azt állítják róla, mivel odafigyel a kritikára. Szerencsére a folyamat jó úton halad. A tavalyihoz képest idén a panasztevők megelégedésére jóval több panasz került megoldásra azáltal, hogy ez az uniós intézmény megfelelően kezelte őket. Mindez azt mutatja, hogy az Unió szervezetén belül egyre világosabb az az elv, hogy az embereket kell a lehető legjobban szolgálni. Sajnálatos módon vannak olyan intézmények, amelyek nem az állásfoglalásoknak megfelelően járnak el. Ilyen körülmények között az ombudsman nem tehet mást, mint hogy a Parlament elé viszi a kérdést, és korántsem vádolható azzal, hogy visszaélne ezzel a lehetőséggel, hiszen az elmúlt évben mindössze egy esetet tárt a Petíciós Bizottság elé. Amikor egy eset elénk kerül a Parlamentben, nyilvánvaló kötelességünk kifejezésre juttatni, hogy - legalábbis elvben - hajlandóak vagyunk az Európai Bíróságig elmenni, ha az érintett intézmény nem jár el az ombudsman határozatának megfelelően. Ily módon a rendszeren belül biztosíthatjuk az ombudsmannak a szükséges befolyást és hatalmat. A Zöldek/az Európai Szabad Szövetség nevében számos módosító indítványt nyújtottam be, amelyek egyetlen célja, hogy tisztázzák a hivatali visszásság fogalmát. Muszáj, hogy meg lehessen állapítani, mely esetekben figyelmeztethet az ombudsman arra, hogy egy intézmény vagy az Unió valamely egyéb szervezete nem a rá vonatkozó szabályoknak és elveknek megfelelően járt el. Azokban az esetekben azonban, amikor az ombudsman csak megjegyzi, hogy az adott intézmény ügyintézésének módján lehetne javítani, nem beszélhetünk hivatali visszásságról. Ezt a különbségtételt szeretném tisztázni a benyújtott módosító indítványaim által. Végezetül Harkin asszonyéhoz hasonló kérdést kívánok feltenni az elutasított eseteket illetően. Azt szeretnénk tudni, miért kerülnek elutasításra. Az elutasítás okát ideális esetben fel kellene tüntetni a panaszokra adott válaszban, és arra lennék kíváncsi, hogy ez a gyakorlatban megtörténik-e. Ha ugyanis ez elmarad, az nagyon kiábrándító hatású, amint az a korábbiakban elhangzott. Marcin Libicki az UEN képviselőcsoport nevében. - (PL) Elnök asszony, ombudsman úr, biztos úr, először is szeretném dicsérettel illetni Zdravkova asszonyt kiváló jelentése miatt. A jelentés azt állítja, hogy az ombudsman jó munkát végez és rámutat az ombudsman, az Európai Parlament és a Petíciós Bizottság közötti rendkívül szoros együttműködésre is. Bizonyos értelemben a Petíciós Bizottság az Európai Parlament nevében jár el az ombudsmannal való kapcsolattartás terén. A jelentést egyhangúlag, tartózkodás nélkül fogadtuk el. Ez jelzi, hogy a Ház osztja Zdravkova asszony véleményét az ombudsman munkájának magas színvonalát illetően. Az ombudsman gyakran megjelenik a Petíciós Bizottság ülésein, és mindig részletesen beszámol tevékenységéről. A bizottsági üléseken mindig részt vesz az ombudsman ma is jelenlévő képviselője, és szeretnék ezért köszönetet mondani neki, mivel ez arról tanúskodik, hogy figyelemmel kísérjük egymás munkáját. Az elfogadhatónak ítélt panaszok számából levonhatunk bizonyos következtetéseket. Az egyik az, hogy az Európai Unió társadalma figyelemmel követi az Ön munkáját, ombudsman úr, és ezáltal pontosabb képet alakít ki magában arról, hogy milyen panaszokkal lehet Önhöz fordulni. Bizonyos, hogy Ön nem változtatott azon a szemléletén, hogy mit ítél elfogadhatónak és mit nem. Ön továbbra is tárgyilagosan jár el, és a munkáját az emberek nagyra értékelik és egyre jobban megértik. A Petíciós Bizottság együtt munkálkodik a Bírósággal és az Ön hivatalával, ombudsman úr, hogy közelebb hozza az Európai Uniót és intézményeit az emberekhez. Ebben rejlik az Ön sikere, ombudsman úr. Nagyon köszönjük az erőfeszítéseit. És köszönet illeti Zdravkova asszonyt is a jelentéséért. Dimitrios Papadimoulis a GUE/NGL képviselőcsoport nevében. - (EL) Elnök asszony, az európai ombudsman tevékenységeiről szóló jelentés alkalmat kínál arra, hogy megállapítsuk, miképp vélekednek a polgárok az Európai Unió intézményeinek működéséről, valamint gyakorlati ötletekkel és példákkal szolgál arra, hogy az Európai Unió intézményei hogyan tehetik jobbá működésüket és hogyan szolgálhatják jobban a polgárokat. Köszönetet mondok az európai ombudsmannak, Diamandouros úrnak kiemelkedő munkájáért, és az előadónknak, Zdravkova asszonynak nagyon érdekes jelentéséért. Megragadom az alkalmat, hogy kiemeljek néhány kérdést: Először is, nagyon jó, hogy nő az ombudsmanhoz benyújtott panaszok száma, ez azonban ellentmondásban áll azzal, hogy a Bizottság az ügyintézések folyamatos javítása és a nagyobb átláthatóság megteremtése szempontjából mennyire elégedett önmagával. Azt tanácsolnám a Bizottságnak, hogy legyen őszintébb és szerényebb. Az is szép, hogy nőtt az elfogadott panaszok száma és az európai ombudsman beavatkozásainak hatékonysága. A panaszok nagy többsége azonban még mindig olyan kérdésekre vonatkozik, amelyek nem tartoznak közvetlenül az ő hatáskörébe. Sok európai uniós polgár szeretne nagyobb átláthatóságot és megfelelő irányítást mind az európai intézmények részéről, mind általában a közösségi jog alkalmazása terén, és sajnos ezt nem mindig kapják meg. Ezért követelte többször is az Európai Parlament, hogy az Európai Unió valamennyi intézménye és szervezete kapja meg a szükséges pénzügyi és emberi erőforrásokat annak biztosítására, hogy a polgárok azonnali és kimerítő választ kapjanak panaszaikra, kérdéseikre és beterjesztéseikre. Szintén együttműködésre van szükség az európai ombudsman és a tagállamok hasonló nemzeti, regionális és helyi szintű szervezeteinek ombudsmanjai között. Tágabban kell értelmeznünk a "hivatali visszásságok” kifejezést, hogy abba beletartozzon az is, amikor a közigazgatási hatóságok felületesen, hanyagul vagy nem átlátható módon teljesítik kötelességeiket a polgárok irányában. Ez az ombudsman részéről több lényegi beavatkozást eredményez majd, ami a polgárok érdekeit szolgálja. Rendkívül fontos az is, hogy az ombudsman foglalkozni tudjon az Európai Unió valamennyi intézményét érintő esetekkel, beleértve a harmadik pillér alá tartozó intézményeket is. Végezetül megismétlem az Európai Unió valamennyi intézményéhez és szervezetéhez intézett felhívást, hogy fogadjanak el egy közös megközelítést a helyes hivatali magatartásra vonatkozó európai szabályzatról. Nem elég az, hogy megdicsérjük az európai ombudsmant... (Az elnök félbeszakítja a felszólalót) Nils Lundgren az IND/DEM képviselőcsoport nevében. - (SV) Elnök asszony, a Volvo és az IKEA mellett az ombudsman intézménye Svédország legismertebb hozzájárulása a globális közösség életéhez. Nagyon fontos intézményi innováció ez általában a demokrácia és konkrétan az Unió intézményei szempontjából is. Miért? Nos azért, mert az ombudsman feladata azt biztosítani, hogy az emberek az egyre összetettebb és ezáltal egyre átláthatatlanabb politikai és bürokratikus struktúrákban érvényt szerezhessenek jogaiknak. A demokratikus világban nincs olyan hely, ahol az összetettség és az átláthatóság hiánya meghatározóbb lenne, mint abban a szövevényes hatalmi szerkezetben, amelyet az EU kialakított és egyre csak tovább bővít. Ritkán lelkesedem az itt, az Európai Parlamentben bemutatott jelentésekért. Ez általában a belső piacról vagy valamilyen környezetvédelmi kérdésről szóló jelentések esetében fordul elő. Zdravkova asszony jelentése újabb kivétel a szabály alól: az ombudsman képét látjuk kirajzolódni benne, amint meglehetősen eredményesen munkálkodik azon, hogy megerősítse az egyéneket az elburjánzó szövevényes hegemóniával szemben. Elsősorban azokra az információkra célzok ezzel, amelyek a közvéleményhez a megfelelően frissített honlapok, tájékoztató kiadványok, nemzeti és regionális ombudsmani hálózatok, konferenciák és főként a rendszer eurokratáival való találkozók és egyéb kapcsolatok révén jutnak el, vagyis olyan eszközök segítségével, amelyek célja ráébreszteni ez utóbbi csoport tagjait arra, hogy ők vannak az európaiakért, nem az európaiak értük. Ugyanakkor sajnálatos, hogy a befolyásos európai elit olyan európai projektet épít, amelyet a legtöbben egy kifürkészhetetlen és szövevényes bürokráciával azonosítanak. Ha ki akarjuk küszöbölni egy ez ellen irányuló alulról jövő kezdeményezés lehetőségét, itt az Európai Parlamentben meg kell erősítenünk az ombudsman intézményét. Ezért Zdravkova asszony jelentése mellett kell szavaznunk, és főként támogatnunk kell azt a követelést, hogy az ombudsmannak az általa lefolytatott vizsgálatok során legyen teljes hozzáférési joga az Unió dokumentumaihoz. Hans-Peter Martin (DE) Elnök asszony, nem fér hozzá kétség, hogy az ombudsman alapvetően jó munkát végez. Van azonban egy fekete folt: az Európai Parlamenten belüli ügyintézés. 2007 áprilisában például Eduardo Bugalho, az egyik főtitkár határozott ígéretet tett az egyik alkalmazottnak, Martin Ehrenhausernek arra, hogy megkap egy bizonyos állást. Ekkor Harald Rømer, a viszonylag új főtitkár közbelépett, és hirtelen a szóban forgó pozíció megszűnt létezni, majd onnantól kezdve az egész ügy folyton csak halasztódott. Ez az eset rám is kihatással volt. Valószínűleg én vagyok az egyetlen képviselő itt a Parlamentben, akinek egyáltalán nincsenek saját munkatársai. Ahelyett, hogy foglalkoztak volna ezzel a kérdéssel, úgy tettek, mintha észre sem vennék. Mégis az Európai Unió intézményeibe vetett bizalomról beszélnek. Engem az osztrák állampolgárok 14%-a választott meg, és nem tudok ugyanazon körülmények között dolgozni, mint szinte minden más képviselőtársam. Ezért ne lepődjenek meg azon, hogy egyre több bírálatot kapunk és hogy - főként Ausztriában - a jelenlegi Unióval (és nem Európával) szembeni kritikus hozzáállás járványszerűen terjed. Mairead McGuinness Elnök asszony, a múlt boncolása helyett gratulálok az előadónak kiváló jelentéséhez, az ombudsmannak a mai beszédéhez és velünk való együttműködéséhez, valamint üdvözlöm a Bizottság nyilatkozatát. Lehetne az a kérésem a Bizottság felé, hogy bánjon következetesen a polgáraival? Aggodalommal tölt el, hogy olykor, amikor valaki a Bizottság elé visz egy esetet, az egyén igényei és jogai háttérbe szorulnak a tagállamok érintettsége mögött, szinte úgy, mintha egy perben az ügyészség oda sem figyelne az áldozatra. Hadd mondjak egy példát. Egy a körzetemben élő választópolgár panaszt tett arra, ahogy a vidéki területeken alkalmazzák a területrendezésre vonatkozó ír jogszabályokat. Az ügy kezelése során a Bizottság példás módon járt el a polgárral szemben a találkozók és a felelősségvállalás terén. Az ügy előrehaladtával - pontosabban sajnos inkább hanyatlásról beszélhetünk - azonban véleményem szerint egyre inkább a tagállam érdekei érvényesültek és mindez végül a polgár teljes csalódottságához vezetett. Ismerem ezt az embert, és tudom, hogy kezdetben nagyon elégedettek voltak, most pedig teljesen kiábrándultak. Más szóval tehát az a helyzet, hogy a folyamatban lévő eljárás során a polgár, aki előáll az információval, aki az intézkedés lendületét adja, elfelejtődik. Biztos úr, azt hiszem, amikor feltette a kérdést: "Kié az elsőbbség?”, azt mondta, hogy az uniós polgároké. Én ebben nem vagyok annyira biztos. Alexandra Dobolyi Elnök asszony, rendkívül elégedett vagyok az ombudsman munkájával, melyet éves jelentésében és az imént elhangzott beszédében is ismertetett velünk. Az európai ombudsman az Unió demokratikus szerkezetének és működésének létfontosságú eleme. Az ombudsman vizsgálatainak legnagyobb része az átláthatóság hiányára és a tájékoztatás elégtelenségére irányul. Tevékenységeink e területét fejlesztenünk kell, ha a polgárok szemében hitelesebbé akarunk válni. Lényeges, hogy támogassuk az ombudsman és a Petíciós Bizottság munkáját, mivel mindkettő a polgárok által benyújtott, uniós kérdésekre vonatkozó panaszok és petíciók kezelésével foglalkozik. Ez utóbbiak segítenek minket annak felismerésében, mi az, ami európai szinten nem működik, és egyben segítenek a korrekciós intézkedések foganatosításában is. Az ombudsman és a Petíciós Bizottság elé vitt esetek egyre összetettebbek, ezért egyre nagyobb erőforrás-befektetést igényelnek az intézmények részéről, hogy a polgárok problémái megfelelő elbánásban részesüljenek. Amennyiben e problémákkal megfelelően foglalkoznak, akkor sikerül valamelyest erősítenünk az Unió hitelességét és a belé vetett bizalmat. Metin Kazak (BG) Hölgyeim és uraim, az európai ombudsman 2007. évi jelentése megmutatja, hogy a polgárok jogainak őreként végzett tevékenysége milyen jótékony hatással bír, ha ezeket a jogokat az európai intézmények megsértik vagy a megsértésükkel fenyegetnek. Örömmel hallom, hogy az elfogadható panaszok száma nőtt, mivel ez azt bizonyítja, hogy az európai polgárok egyre inkább tisztában vannak az ombudsman valódi hatáskörével. Úgy vélem, hogy ezen intézménynek rendelkeznie kell a szükséges pénzügyi és emberi erőforrásokkal, amelyek lehetővé teszik küldetésének eredményes és teljes végrehajtását. Az alapjogi charta és a helyes hivatali magatartásra vonatkozó európai szabályzat már most - és szükségképpen a jövőben is - mintája és alapja az ombudsman tevékenységének, aki az európai intézmények által megvalósított gondos ügyintézés alapelveinek, vagyis az átláthatóságnak, a felelősségre vonhatóságnak, a jogszerűségnek és a méltányosságnak az őre. E tekintetben intenzívebbé kell tennünk az ombudsman polgároknak szóló tájékoztató kampányait. A cél az, hogy jobban tudatosuljanak bennük az őket megillető jogok, valamint az, hogy az ombudsman feladata, hogy kiálljon ezek mellett jogok mellett és hogy a helyes gyakorlatok cseréje terén együttműködjön a nemzeti ombudsmanokkal. Az internetes útmutató létrehozása hasznos kezdeményezés, egy nyilvános online panaszkönyv azonban javítaná az átláthatóságot és segítene a polgárok bizalmának növelésében. Czarnecki, Ryszard - (PL) Elnök asszony, egyes európai uniós polgárok úgy bánnak az európai ombudsmannal, mintha isten lenne, és olyan problémák megoldását és olyan ügyek rendezését várják el tőle, amelyek egyértelműen kívül esnek a hatáskörén. Ezt bizonyítja az a tény, hogy eljárási okoknál fogva az ombudsman a beérkezett panaszok mindössze egy hatodával tud foglalkozni. Le kell vonnunk a következtetést, hogy az emberek egyáltalán nincsenek tisztában az európai ombudsman feladatkörével, hatáskörével és azzal, hogy a tevékenységi köre mire terjed ki. A tagállamok állampolgárai nem hibáztathatóak ezért. Az Unió intézményei a hibásak, amelyek nem voltak képesek tájékoztatni a tagállamok közvéleményét az ombudsman hatásköréről. Ha nem történik valami e helyzet orvoslására, a tagállamok állampolgárai továbbra is az ombudsmannak írnak majd és csodálkoznak, hogy nem tud közbelépni az érdekükben. Az, hogy az ombudsmannak címzett panaszok közül több mint ezerrel nem foglalkoztak és nem tettek lépéseket az ügyükben, aggodalomra ad okot, amint arról a jelentésben is szó esett. Frank Vanhecke (NL) Elnök asszony, a Petíciós Bizottság jelentése lényegében nagyon építő jellegű és nagyon pozitívan ír az európai ombudsman munkájáról, és én személyesen is osztom ezt a véleményt. Megragadom azonban az alkalmat, hogy felhívjam az ombudsman figyelmét arra, hogy maga az Európai Parlament és még nagyobb mértékben a Bizottság módszeresen figyelmen kívül hagy és megsért számos nagyon világos jogszabályt; valamint számos ügyben rejtett és ezáltal - ha jobban belegondolnak - nem demokratikus módon hozza meg döntéseit. Konkrétabban arra gondolok, hogy következő évi jelentésében az európai ombudsmannak arra kellene összpontosítania - és erre meg is kérem -, hogy dokumentumaiban és döntéshozatalában valamennyi európai intézmény szándékosan és ismételten figyelmen kívül hagyja azt, hogy az írországi demokratikus népszavazás elutasította a Lisszaboni Szerződést, ami jogilag semmissé tette azt. Remélem, hogy az ombudsman kész felvállalni e feladatot és ... Manolis Mavrommatis (EL) Elnök asszony, biztos úr, az ombudsman független intézmény és az Európai Unió közigazgatásának ellenőrzési mechanizmusa. Az, hogy 2006-hoz képest 2007-ben emelkedett az ombudsmanhoz benyújtott elfogadható és csökkent az elfogadhatatlan panaszok száma, azt bizonyítja, hogy az európai polgárok elkezdték megérteni a szóban forgó intézmény hatáskörét. Üdvözlöm Diamandouros úr erőfeszítéseit, melyekkel hivatali ideje alatt növelni igyekszik a polgárok tájékozottságát a közösségi jog értelmében őket megillető jogokkal kapcsolatban. Zdravkova asszony szintén megérdemli, hogy szívből gratuláljak neki ahhoz, hogy a bizottságunk számára készített első jelentését egyhangú támogatással és együttműködéssel fogadták. Az Ombudsmanok Európai Hálózata, amelynek az Európai Parlament Petíciós Bizottsága is tagja, hozzávetőlegesen 90 irodával rendelkezik 31 országban. Ezért ezen a szinten a hálózat és az európai ombudsman együttműködése különösen fontos szerepet játszik abban, hogy a panaszok a lehető leggyorsabban eljussanak az illetékes ombudsmanhoz vagy szervhez. Végezetül az Európai Parlamentnek és a Petíciós Bizottságnak támogatnia kell az ombudsmant, hogy megvalósíthassa kettős célját: az intézményekben folyó gondos ügyintézés előmozdítását és a polgárokkal való jobb kommunikációt. Köszönöm. Michael Cashman Elnök asszony, szeretném jelezni az ombudsman úrnak, hogy nagyon érdekes vitában volt részünk: míg Hans-Peter Martin rosszindulatúan kritizálja, mások istenként dicsőítik őt. Úgy vélem, ez a jelenség jól mutatja, hogy valószínűleg -szinte - helyesen jár el. Ombudsman úr, a Parlament nem mindig hozza Önt kellemes helyzetbe, főként amikor a mi határozatainkról és intézkedéseinkről kell döntést hoznia. Látom, hogy sikerült felbosszantanom Hans-Peter Martint - csodás! De hadd mondjam el Önnek, ombudsman úr, hogy Ön mindig konstruktívan és teljes mértékben a saját hatáskörén belül maradva látja el a munkáját. Talán azért is növekedett meg az Önre háruló munkamennyiség, mert oly eredményesen népszerűsítette a munkáját és a hivatalát, amihez gratulálok. Nem marad más hátra, mint leszögezni, hogy ez egy kiváló jelentés. Kíváncsian várom, képviselőtársaim mit tesznek még hozzá, de el kell mondanom, hogy élvezem a közös munkát Önnel, főként a dokumentumokhoz való hozzáférés kérdésében, de a Petíciós Bizottság alelnökeként is. (Taps) Anneli Jäätteenmäki (FI) Elnök asszony, szeretnék köszönetet mondani az ombudsmannak és egész hivatalának azért a nagyon értékes munkáért, amelyet a kiemelkedő színvonalú ügyintézés és a jobb átláthatóság megvalósítása érdekében végeztek. Polgáraink számára nagyon lényeges, hogy ha sérelem éri őket, tudjanak miatta panaszt tenni és biztosak lehessenek benne, hogy az ügyüket megfelelően és kielégítő módon fogják kezelni; és most épp így történik a valóságban is. Azt is köszönöm az ombudsman úrnak, hogy volt ereje küzdeni - egyesek szerint talán hiába - az Európai Unió átláthatóbb közigazgatásáért. Tudjuk, hogy e téren sok a tennivaló. Az előrehaladás lassú, de örüljünk minden egyes apró lépésnek és menjünk továbbra is előre a fejünk után... (Az elnök félbeszakítja a felszólalót) Simon Busuttil (MT) Köszönöm, elnök asszony. Én is köszönöm az előadó, Zdravkova asszony és az ombudsman kemény munkáját. Úgy gondolom, hogy egy nagyon egyszerű dolog kapcsol minket egymáshoz ebben a vitában: a polgáraink védelme; az, hogy mindannyian egyetérthetünk abban, hogy őrködnünk kell a polgáraink jogai felett; az, hogy az ő védőpajzsuk vagyunk és amikor tisztességtelen hatóságokkal és igazságtalan bürokratikus eljárásokkal szembesülnek, nem kell úgy érezniük, hogy magukra maradtak. Épp ellenkezőleg, teljes mértékben hinniük kell abban, hogy mögöttük állunk. Ezért - mivel ezek a közös tényezők összekötnek minket - dolgozzunk továbbra is együtt. A mostanihoz hasonló időkben, amikor a polgárok távol érzik maguktól az Európai Uniót, lényeges, hogy az ombudsman, a Bizottság és a Petíciós Bizottság azon munkálkodjon, hogy a fogyasztók apránként bizalmat szavazzanak az Európai Uniónak. Dolgozzunk tehát együtt, hogy bebizonyítsuk, valóban méltók vagyunk erre a bizalomra. Maria Matsouka (EL) Elnök asszony, ombudsman úr, feltűnt nekem, hogy az előadó - kifejezendő az ombudsman szerepe iránti támogatását - az európai közigazgatás folytonos fejlődésének fontos letéteményeseként jellemezte őt. Minél többet tudnak a polgárok az ombudsman intézményéről, annál jobb lesz Európa; olyan Európa lesz, amely nem fél szembenézni a saját gyengeségeivel és kijavítani azokat. Ezért különösen fontos, hogy minden intézmény és szervezet alkalmazza a helyes hivatali magatartásra vonatkozó szabályzatot. Ezért különösen hasznos a hivatali visszásság fogalmának tágabb értelmezése is. Ha aktív polgárságról beszélünk, nem fordulhat elő, hogy amikor a polgárok az Európai Unió intézményeihez fordulnak, hogy érvényt szerezzenek jogaiknak, mi nem tudunk egyszerű választ adni a problémáikra, vagy - ami még rosszabb - nem tudjuk megvédeni az Európai Unió alapvető értékeit. Lidia Joanna Geringer de Oedenberg - (PL) Elnök asszony, annak ellenére, hogy 2007-ben összességében nőtt az ombudsmanhoz benyújtott elfogadható panaszok száma, 17%-kal több panasszal foglalkozott, mint az előző évben. Ennek kapcsán ki kell hangsúlyozni, hogy az elfogadhatatlan panaszok száma 2006-hoz képest rendkívüli mértékben lecsökkent, ami azt sugallja, hogy a panasztevők tájékozottabbak az ombudsman hatáskörét illetően. A jelentésből kitűnik, hogy tavaly az ombudsman aktív és kiegyensúlyozott módon látta el feladatait. Ez igaz a petíciók feldolgozására; az Európai Unió szervezeteivel és intézményeivel fenntartott konstruktív kapcsolatra irányuló munkájára; valamint arra, ahogy igyekezett a polgárokat a jogaik gyakorlására ösztönözni. Mindazonáltal még mindig sok tennivaló áll előttünk ahhoz, hogy a polgárok gyors és pontos választ kapjanak kérdéseikre, panaszaikra és petícióikra. Mindenekelőtt a panaszok okával kell foglalkozni. Ez magában foglalja a döntéshozatali eljárások átláthatóságának és az Európai Unió közigazgatásának jelentős javítását is, mivel e területekre vonatkozik a polgárok panaszainak többsége. Inés Ayala Sender (ES) Elnök asszony, én is gratulálok Zdravkova asszonynak kiváló jelentéséhez. Ezenkívül gratulálok mindannyiunknak, és természetesen külön Diamandouros ombudsman úrnak a munkája során elért előrehaladáshoz és fejlődéshez. A nagy horderejű ügyek közül szeretném kiemelni azokat, amelyek az európai közlekedéshez, konkrétan az utasok jogairól szóló tájékoztatás javításához kapcsolódnak, köztük ahhoz az esethez, amikor az Európai Repülésbiztonsági Ügynökség visszavont egy vitatott döntést. Az ombudsman saját kezdeményezésű vizsgálatai véleményem szerint nagyon pozitív eredményekkel zárultak, mivel a bizottsági kifizetések kérdésére és a fogyatékkal élők hátrányos megkülönböztetésének kiküszöbölésére összpontosítottak. Szeretnénk, ha e tudásanyag, a nagy horderejű ügyeknek és a helyes hivatali magatartásnak e gyűjteménye konkrétan bekerülne a Parlament által támogatott oktató kampányba. Végezetül külön meg kell említenem az Ombudsmanok Európai Hálózatának hatodik szemináriumát, amelyen első alkalommal vehettek részt a regionális ombudsmanok is. Említést kell tennem az Ombudsmanok Európai Hálózatának kiváló nyilatkozatáról, melyet tanácsos lenne, ha mind az ombudsman, Diamandouros úr, mind mi magunk is átültetnénk a gyakorlatba. Dumitru Oprea (RO) Az európai ombudsman egy különleges intézmény, amely az Európai Unió két utolsó bővítési hullámában csatlakozott tagállamok állampolgárai számára újdonságot jelent. Éppen ezért ezt az itézményt nagyon aktívan kell népszerűsíteni, és nagyon világosan el kell mondani azt is, hogy mi az, amit az európai ombudsman megtehet és mi az, amit nem. Véleményünk szerint a saját kezdeményezésű vizsgálatok számának valamelyest magasabbnak kellene lennie. Ha a szervezetnek nincs elegendő számú saját alkalmazottja, azt ajánljuk, hogy az európai ombudsman az intézmény népszerűsítésének keretein belül tegyen közzé felhívást önkéntes munkára, főként az utolsó egy vagy két bővítési hullámban csatlakozott országok önkénteseire összpontosítva, de nem kizárva az európai parlamenti képviselőket sem. Reinhard Rack (DE) Elnök asszony, az Európai Unió és az európai polgárok között tátongó űrnek nem szabadna akkorának lennie, mint amekkora jelenleg. Gondoskodnunk kell arról, hogy e szakadék csökkenjen. Az ombudsman nagyon fontos szerepet játszik ebben, különösen azokon a területeken, ahol és azokban az időszakokban, amikor jól végzi munkáját. Az a legfontosabb, hogy számíthatunk az ombudsman elkötelezettségére és arányérzékére. Nem szabad túlzott követelményeket támasztanunk, melyeknek senki sem tud megfelelni. Másrészt arról is szó van, hogy gondoskodni kell róla, hogy az európai szervezetek ügyintézése során felmerülő visszásságokkal valóban foglalkozzanak és ahol lehetséges, törekedjenek olyan ésszerű megoldásokra, melyek kielégítőek a polgárok számára és garantálják biztonságukat. Mostanáig az ombudsman megmutatta, hogy komolyan veszi és jól teljesíti ezt a feladatot. Csak remélni tudjuk, hogy ez a továbbiakban is így lesz, és köszönetet mondunk a jelentésért neki és az előadónak. Silvia-Adriana Ţicău (RO) Gratulálok az előadónak, és ki szeretném emelni az európai ombudsman fontosságát. Szeretném külön megemlíteni azt, hogy az új tagállamok nyelveinek az EPSO által szervezett felvételi és kiválasztási eljárások során történő használatára vonatkozó ajánlásai pozitív eredményt hoztak. Szeretném kiemelni azt is, hogy a belső piac szempontjából nagy horderejű volt az ombudsman azon ajánlása, amelyben arra kérte a Bizottságot, hogy a jövőben kerülje el a pályázati felhívásokban a pályázatok benyújtására használható hivatalos nyelvek indokolatlan korlátozását. A személyes adatok védelmének jelentőségét szem előtt tartva üdvözlöm az európai adatvédelmi biztos és az európai ombudsman közötti együttműködést. Itt szeretnék csak röviden utalni a nemzetközi repülőutakhoz kapcsolódó utasnyilvántartásra vonatkozó közösségi jogszabályokra. Ez a fajta együttműködés a jövőben még fontosabbá válik. Szintén üdvözlöm a SOLVIT-esetről hozott ombudsmani állásfoglalást is, amelynek köszönhetően egy bolgár orvos megfelelőségi igazolást kapott, amely lehetővé teszi számára, hogy gyakorolja hivatását Franciaországban és... (Az elnök félbeszakítja a felszólalót) Alessandro Battilocchio - (IT) Elnök asszony, hölgyeim és uraim, hadd gratuláljak az előadónak. A Petíciós Bizottság tagjaként, a jelentésben foglalt információk és a személyes tapasztalataim alapján egyszerre szeretnék köszönetet mondani és egy kérést megfogalmazni. Megköszönöm az elmúlt évhez képest elért egyértelmű előrehaladást: az elfogadható panaszok száma 449-ről 518-ra nőtt, vagyis az összes panasz 12%-áról 15%-ra, és a lefolytatott vizsgálatok száma is emelkedett. Ezért úgy vélem, hogy jó úton haladunk. Azonban - és most következik a kérésem - még mindig fokozni kell a kommunikációra irányuló erőfeszítéseinket. Vizsgáljuk meg közösen a hatékony stratégiákat, kezdve esetleg az iskoláinkkal, hogy magas színvonalú tájékoztatást nyújthassunk a polgároknak az európai ombudsman személyéről, szerepéről és hatásköréről. Vannak ilyen jellegű ígéretes, idén kezdődő projektek, melyeket meg kell valósítani és támogatni kell. Akkor kétségtelenül a már most is lenyűgöző számadatok további javulásának lehetünk majd tanúi. Nikiforos Diamandouros Ombudsman. - Elnök asszony, nagy nyomás nehezedik ránk, mivel Önöknek hat-hét perc múlva szavazniuk kell, ezért elnézést kérek az előttem szólóktól. Szeretnék köszönetet mondani minden képviselőnek, aki kedvezően nyilatkozott a jelentésemről, és ha lehet, megpróbálok csak a nagyon konkrét esetekről beszélni. Hadd köszönjem meg nagyon röviden Jäätteenmäki asszony és Schwab úr különleges támogatását és kérésüket, hogy az ombudsman törekedjen az átláthatóság növelésére. Továbbra is elkötelezetten dolgozom ezért, és megígérem, hogy - e testület támogatásával - megkétszerezem erre irányuló erőfeszítéseimet. Ehhez szükségem van az Önök támogatására, és ezúton kérem, hogy támogassanak. Martin úr, boldogan találkoznék Önnel személyesen, hogy meghallgathassam az említett esetet és választ adhassak rá. Köszönöm Cashman úr és Busuttil úr észrevételeit és bátorítását. Köszönöm azon képviselők hozzászólásait is, akik nagyon elismerően szóltak az ombudsman azon tevékenységeiről, amelyek az új tagállamok állampolgárai jogainak és tevékenységeinek megerősítésére irányulnak, e polgároknak ugyanis nagyobb szükségük van arra, hogy megismerjék az ombudsman és az Unió gyakorlatait. Hadd reagáljak közvetlenül Harkin asszony, Auken asszony és Czarnecki úr olyan esetekre vonatkozó kérdéseire, melyeket eddig nem érintettünk. A félreértések elkerülése végett leszögezem, hogy valójában minden egyes esettel foglalkoztunk, amely beérkezett hozzánk. Nem volt egyetlen olyan eset sem, amelyre ne válaszoltunk volna. Soha nem volt olyan eset, amelyre ne reagáltunk volna írásban a panasztevőnek. Mindig írtunk a panasztevőknek és tájékoztattuk őket arról, hogy az európai ombudsman miért nem tudott lépést tenni az ügyükben. Az az 1021 eset, amelyekkel kapcsolatban "nem lehetett lépéseket tenni”, olyan esetek, melyekben a panasztevőnek sem alapos vizsgálat indításával, sem az ügy továbbításával vagy hasznos tanács nyújtásával nem tudtunk segíteni. Miután megkaptam ezeket az adatokat, ellenőrzést végeztem, amelyről rendelkezésemre áll néhány jelentés. Az összes ilyen eset egyharmadában a panasztevő már korábban felvette a kapcsolatot a panasz kezelésében illetékes hatósággal, például a polgár állampolgársága szerinti ombudsmannal vagy az Európai Parlament Petíciós Bizottságával. A beérkezett esetek 20%-ában az esettel már foglalkozott a bíróság, így én már nem tehettem ezt. Az esetek 17%-ában nem volt olyan illetékes szerv, amely kezelni tudta volna azokat. Az esetek 13%-ában pedig az egyetlen megfelelő tanács, amellyel szolgálhattunk, az lett volna, hogy a panasztevő forduljon ügyvédhez, ezt azonban már megtette. Megpróbáltam valamennyi esettel foglalkozni. Szeretném biztosítani Önöket arról, hogy soha nem volt olyan eset, amelyet illetően az ombudsman ne írt volna, ne adott volna magyarázatot és ne nyújtott volna írásban tájékoztatást. Remélem, ezzel válaszoltam az Önök által feltett kérdésekre. Andris Piebalgs a Bizottság tagja. - Elnök asszony, szeretném ismét támogatásomról biztosítani Zdravkova asszony jelentését és megköszönni az ombudsman együttműködését. Az említett konkrét esetekről további tájékoztatást nyújtunk majd. Való igaz, hogy amikor egy panaszt kezelünk, a panasztevők nem mindig maradéktalanul elégedettek a javasolt megoldással. A Bizottság azonban törekszik arra, hogy minden egyes esetet építő jelleggel kezeljen, és a továbbiakban is ezt tesszük majd. Dushana Zdravkova előadó. - (BG) Megragadom az alkalmat, hogy még egyszer megköszönjem valamennyi felszólalónak a kedves szavakat a jelentésemről, a munkámról és Diamandouros úr munkájáról. Hasznos és elsősorban pozitív vitán vagyunk túl, és biztos vagyok benne, hogy ez arra ösztönzi majd Diamandouros urat, hogy még nagyobb erőfeszítéseket tegyen az intézményekkel való szorosabb együttműködés érdekében, mindenekelőtt pedig ösztönzi majd az európai polgárokkal való jobb kommunikációt. Látom, hogy sok látogató van a teremben, és remélem, hogy ez a vita hasznosnak és legfőképpen érdekesnek bizonyult számukra. Hans-Peter Martin (DE) Elnök asszony, először is köszönöm az ombudsman úrnak, hogy szót kaptam. Örömmel elfogadom. Valójában azért kértem szót, mivel Cashman úr olyan támadásokat és burkolt célzásokat intézett felém, melyeket azonnal szeretnék visszautasítani. Ezek is csak azt bizonyítják, milyen feszültek lesznek az emberek, ha az átláthatóság növelése kerül szóba. Ön, Diamandouros úr, viszont a nagyobb átláthatóság pártján áll. Csak biztatni tudom, hogy tartson ki meggyőződése mellett az utazási kiadások és egyéb hasonló kérdések terén, melyek kapcsán a Parlament többsége igyekszik Önt kellemetlen helyzetbe hozni. Úgy gondolom, Ön helyes úton jár, Diamandouros úr. Elnök A vitát lezárom. A szavazásra ma délelőtt 11 órakor kerül sor. (Az ülést 11.05-kor felfüggesztik, és 11.10-kor újra megnyitják.)

Názvy textílií a súvisiace označovanie textilných výrobkov etiketou (rozprava) Predsedajúci Ďalším bodom programu je odporúčanie do druhého čítania, ktoré predkladá pán Manders v mene Výboru pre vnútorný trh a ochranu spotrebiteľa k pozícii Rady prijatej v prvom čítaní na účely prijatia nariadenia Európskeho parlamentu a Rady o názvoch textilných vlákien a súvisiacom označovaní vláknového zloženia textilných výrobkov etiketou a iným označením, ktorým sa zrušuje smernica Rady 73/44/EHS, smernica Európskeho parlamentu a Rady 96/73/ES a smernica Európskeho parlamentu a Rady 2008/121/ES (13807/4/2010 - C7-0017/2011 -. Toine Manders Chcel by som sa poďakovať všetkým a najmä všetkým tieňovým spravodajcom za vynikajúcu spoluprácu. Chcem poďakovať Komisii za spôsob, akým sme spolupracovali. Chcem tiež poďakovať Rade, pretože sa domnievam, že v tejto konkrétnej otázke sme sa vďaka maďarskému predsedníctvu dostali z patovej situácie. Mám radosť najmä z toho, že ide o nariadenie a nie o smernicu. Zastávam názor, že nariadenia sú správnym nástrojom na dokončenie vnútorného trhu, čo zhodou okolností jasne dokázal profesor Monti svojím výskumom. Vytvárame príliš veľa právnych predpisov, ktoré sa zavádzajú na rôznych úrovniach, a práve preto vnútorný trh nefunguje tak, ako by mal. Mám radosť, že sa o tejto otázke diskutuje v tomto prípade, a konštatujem, že sme v tejto oblasti skutočne zlepšili množstvo vecí. O návrhu sa rokovalo s Výborom pre vnútorný trh a ochranu spotrebiteľa. V pôvodnom návrhu nebolo prakticky ani zmienky o spotrebiteľovi; ako politici chápeme, že v tejto správe musíme chrániť aj záujmy spotrebiteľa, ako sme to aj skutočne urobili. Existuje niekoľko dôležitých hľadísk a teraz myslím najmä na výskum alergických reakcií. Komisia naznačila, že je pripravená vykonať štúdiu o týchto dôležitých otázkach. Štúdiu predloží najneskôr do 30. septembra 2013 a pozitívne výsledky štúdie začlení do ďalších právnych predpisov. Rada vyhlásila, že by si želala pomôcť veci dôkladne premyslieť, ak to prinesie pozitívne a dosiahnuteľné výsledky. Preskúmajme alergické reakcie na chemické látky - sme svedkami zvyšovania počtu spotrebiteľov so začínajúcimi alergickými reakciami pri nosení určitých šiat alebo konzumácii, ovoniavaní alebo vdychovaní určitých výrobkov. Domnievame sa, že je nevyhnutné preskúmať možnosť varovania spotrebiteľov pred takýmito potenciálnymi alergickými reakciami. Veľmi často tu dochádza aj ku klamlivým obchodným praktikám. V skutočnosti sú tieto praktiky v Európskej únii zakázané od roku 2005, no pokiaľ ide o označovanie etiketami "vyrobené v" (made in), vidíme, že informácie o krajine výroby sú priveľmi nejasné. Máme k dispozícii príliš málo právnych predpisov, čo znamená, že sa to veľmi často zneužíva. Rovnako sme požiadali Komisiu, aby preskúmala možnosť zavedenia zrozumiteľných zákonov a podmienok s cieľom zaistiť, aby výrobcovia, ktorí tvrdia, že bol konkrétny výrobok vyrobený povedzme v Holandsku, Taliansku alebo v Nemecku, vedeli zaručiť, že je to naozaj tak. Nechceme, aby sa v situáciách, keď sa 99 % výrobku vyrába v Číne a len finálne úpravy sa vykonávajú v jednom z členských štátov Európskej únie, k výrobku napriek tomu pridala pekná etiketa s označením "Vyrobené v Európe". Vyriešilo by to napríklad aj falšovanie. Osobitne mám radosť zo skutočnosti, že otvárame dvere novým technológiám, že sa nepridŕžame staromódnych označení textilných výrobkov a že sa vlastne chystáme preskúmať možnosť využitia moderných technológií s cieľom poskytnúť spotrebiteľovi najlepšie možné informácie. Rada už priamo odsúhlasila etikety, ktoré informujú, či textil obsahuje živočíšne výrobky, pretože je čoraz ťažšie zistiť, či je kožušina pravá alebo umelá, a pre veľký počet spotrebiteľov sú informácie tohto druhu dôležité. Nadchádzajúca štúdia Európskej komisie sa usiluje najmä o odstránenie prekážok riadneho fungovania vnútorného trhu a o predvídanie vývoja v oblasti elektronického obchodu. Pretože ak chceme väčší podiel elektronického obchodu, musíme zaistiť existenciu európskych noriem označovania. Dúfam, že táto štúdia prinesie v tejto oblasti väčšiu zrozumiteľnosť. Rovnako mám dojem, že v modernom svete už viac nepotrebujeme na etikete uvádzať 23 jazykov, pretože moderné technológie prinášajú vylepšené riešenia tohto problému. Dúfam, že zajtrajšie vyhlásenie Rady bude pozitívne a že nám zaručí pozitívny výsledok, a chcem poďakovať všetkým, ktorí k tomuto pozitívnemu výsledku prispeli. Enikő Győri Je to veľký úspech, že sa v druhom čítaní podarilo dosiahnuť dohodu o návrhu, ktorý sa týka nariadenia o názvoch textilných vlákien a súvisiacom označovaní zloženia textilných výrobkov. Nebolo by to možné bez úzkej spolupráce trojice inštitúcií. Dovoľte mi vysloviť uznanie Rady Európskemu parlamentu za vynikajúcu spoluprácu. Chcela by som poďakovať najmä pánovi spravodajcovi Toinemu Mandersovi a jeho kolegom za významnú prácu, ktorou k tomuto procesu prispeli. Oceňujem tiež prácu švédskeho, španielskeho a belgického predsedníctva, pretože súčasný výsledok sa podarilo dosiahnuť vďaka ich mimoriadne kvalitnej práci. Komisia bola veľmi konštruktívnym a spolupracujúcim partnerom počas celého obdobia a rovnako aj jej patrí vďaka. Ak pôjde všetko podľa plánu, Rada bude môcť prijať text nariadenia začiatkom jesene a právny predpis teda začne platiť od roku 2012. Toto nariadenie výraznou mierou prispeje k fungovaniu vnútorného trhu a posilní hospodársku súťaž v tomto dôležitom odvetví. Zjednodušenie a rozvoj súčasného regulačného rámca pre vývoj a zavádzanie nových textilných vlákien bude motivovať inovácie v textilnom a odevnom priemysle. Používatelia vlákien, rovnako ako spotrebitelia, budú môcť skôr využívať výhody nových a inovatívnych výrobkov. Maďarské predsedníctvo sa domnieva, že nariadenie poskytne hospodárskym subjektom vyššiu právnu istotu a zlepší ochranu spotrebiteľa na vnútornom trhu. V dôsledku ustanovenia o preskúmaní môžu spoluzákonodarcovia prijať informované rozhodnutia, pretože Komisia uskutoční dôkladný prieskum ďalších požiadaviek na povinné označovanie. Medzi ne môžu patriť pokyny na používanie, normalizácia rozmerov, označenie krajiny pôvodu a alergénov, elektronické označovanie a ďalšie nové technológie. Európsky parlament a Rada vo svojom návrhu spoločného vyhlásenia zdôrazňujú, že výraznou mierou prispievajú k vysledovateľnosti textilných výrobkov a využívaniu nových technológií. Dúfame, že Komisia bude venovať vo svojej správe týmto otázkam mimoriadnu pozornosť. Dovtedy bude tento právny predpis umožňovať rýchle povolenie nových textilných vlákien. V nariadení sa uvádza, že etiketa musí obsahovať presné zloženie vlákna, zavádza sa ním však aj nová požiadavka na označovanie, ktorá sa týka netextilných častí živočíšneho pôvodu. Ako naznačil pán Manders, v dôsledku toho spotrebitelia môžu prijímať oveľa informovanejšie rozhodnutia. Skutočnosť, že právny nástroj bol vytvorený vo forme nariadenia, okrem toho zlepší právnu istotu v tejto oblasti. Ešte raz blahoželám a ďakujem vám za pozornosť. Antonio Tajani Ďakujem pánovi spravodajcovi Mandersovi a aj všetkým ostatným tieňovým spravodajcom a Výboru pre vnútorný trh a ochranu spotrebiteľa (IMCO) za ich prácu na dosiahnutí dohody po zložitých rokovaniach. Domnievam sa, že je mimoriadne dôležité dosiahnuť dohodu v druhom čítaní, pretože umožní občanom a podnikom rýchlejšie profitovať z nových vlákien a inovatívnych výrobkov, ktoré sú z nich vyrobené, a národné vlády budú schopné znížiť náklady. Znova ďakujem Parlamentu za to, že prispel k medziinštitucionálnej rozprave prostredníctvom predložených pozmeňujúcich a doplňujúcich návrhov, pričom niektoré kladú v tejto otázke osobitný dôraz na politický rozmer a záujmy spotrebiteľa. V skutočnosti sa v prvom čítaní, keď Parlament prijal túto správu veľkou väčšinou hlasov, zdôrazňovalo, že musíme začať širokú diskusiu o označovaní textilných výrobkov vrátane otázky označovania pôvodu, a navrhli sme rozšíriť pôsobnosť nariadenia na určité odvetvia. Ako všetci viete, na rokovaniach s Radou v nasledujúcich mesiacoch sa od všetkých strán požadovala flexibilita pri hľadaní prijateľných riešení pre inštitúcie. Domnievam sa, že odsúhlasený text je vyváženým kompromisom, ktorý zahŕňa mnohé pozmeňujúce a doplňujúce návrhy predložené Parlamentom a necháva priestor na ďalší rozvoj v blízkej budúcnosti, ktorý je - ako to vo svojom prejave zdôraznila pani Győriová - veľmi dôležitý. V krátkom čase alebo len čo nové nariadenie nadobudne účinnosť, budú mať spotrebitelia viac informácií o prítomnosti netextilných častí živočíšneho pôvodu a budú mať tiež prístup k informáciám o úplnom zložení textilných výrobkov. Ďalším okamžitým dôsledkom nového nariadenia je zjednodušenie, pretože Komisia vytvorí z podrobnej technickej prílohy v rozsahu vyše 50 strán harmonizované európske normy. Ešte dôležitejšie je však to, že okamžité výsledky tohto nariadenia nie sú záverečnou fázou procesu. Práve naopak, sú počiatočným bodom pre ďalšiu analýzu a zlepšovanie právnych predpisov. Nové nariadenie v skutočnosti z krátkodobého hľadiska prináša doložku o komplexnom preskúmaní, ktorá vyzýva Komisiu, aby v nevyhnutných prípadoch stanovila ďalšie požiadavky na označovanie v tejto oblasti. Komisia potom predloží príslušné legislatívne návrhy v oblastiach, ktoré si vyžadujú väčšiu harmonizáciu. Je mojím zámerom - a týmto beriem na seba tento záväzok pred Parlamentom - okamžite a dôkladne vykonať túto revíziu. Už teraz sa pripravujeme na úlohu diskutovať so spotrebiteľmi o niektorých základných otázkach, konkrétne: aký druh informácií je dôležitý a ako by sa mali tieto informácie sprístupňovať; akým spôsobom by mal technologický rozvoj, ako napríklad elektronický obchod, ovplyvňovať nákup textilných výrobkov; do akej miery ovplyvňuje trh s textilnými vláknami rastúca potreba vysledovateľnosti, udržateľnosti a sociálnej zodpovednosti podnikov; ako môžeme lepšie využívať dostupnú technológiu digitálneho veku; ako môžeme my ako inštitúcie Európskej únie prispôsobiť naše zákony rastúcim potrebám občanov vzhľadom na etické, sociálne a environmentálne otázky. Vážený pán predsedajúci, toto je len niekoľko tém, na ktorých sa už začalo pracovať. Iste si viete predstaviť, že označovanie pôvodu bude nepochybne jednou z priorít a kľúčových prvkov našej práce. Revízia teda poskytne príležitosť znovu potvrdiť moju podporu označovaniu pôvodu a objasneniu tejto otázky raz a navždy, pretože je to základný nástroj konkurencieschopnosti európskych podnikov a zdravia občanov EÚ. Túto vec podrobne preskúmame s cieľom poskytnúť jasné pravidlá, zabrániť zavádzajúcim informáciám a podporiť zodpovedný výber spotrebiteľov pri nákupe textilných výrobkov. Ako vyhlásil pán spravodajca Manders, Komisia bude hodnotiť aj súvislosť medzi alergiami a chemickými látkami používanými v textilných výrobkoch. Konkrétna analýza v tejto oblasti dokáže určiť najlepší spôsob využitia existujúcich právnych predpisov, akým je napríklad nariadenie REACH. Dovoľte mi to stručne vysvetliť: prostredníctvom využívania označovania pôvodu budú mať kupujúci istotu, že kupujú textilný výrobok, ktorý neohrozí ich zdravie ani zdravie ich detí, pretože označovanie bude v súlade s pravidlami tohto dôležitého nariadenia, ktoré európske inštitúcie zaviedli za cenu veľkých obetí vo všetkých odvetviach v tomto sektore. Doložka o preskúmaní - a opäť ďakujem Rade za to, že zdôraznila jej dôležitosť a vyhlásila, že je okamžite ochotná spolupracovať s Komisiou na transpozícii nariadenia - vyžaduje, aby Komisia do 30. septembra 2013 predložila správu, po ktorej by mohol nasledovať legislatívny návrh. Som rozhodnutý skrátiť potrebný čas a už som dal spolupracovníkom pokyn, aby na tom začali pracovať. Lara Comi Vďaka veľkému úsiliu všetkých nájsť spoločnú reč medzi rozličnými pozíciami Parlamentu a Rady sme konečne dospeli k dohode o tomto dôležitom dokumente. Mojím cieľom bolo, je a bude zabezpečiť, aby sa prijali záväzné pravidlá v oblasti pôvodu textilných výrobkov, pretože spotrebitelia a podniky jednoznačne potrebujú ochranu. Verím, že kompromis, ktorý sme dnes dosiahli, je veľmi dobrý výsledok. Vyzývala som svojich kolegov poslancov, aby bojovali proti Rade, a na použitie slova "bojovať" mám veľmi dobrý dôvod, pretože rokovania neboli vôbec ľahké. Bojovali sme nielen za to, aby sme dosiahli označovanie pôvodu, ale aj za vysledovateľnosť. Vysledovateľnosť je pre spotrebiteľa kľúčovou informáciou predtým, než si výrobok kúpi. Európski spotrebitelia dnes nájdu textilné výrobky označované "Vyrobené v Taliansku", "Vyrobené v Nemecku" alebo "Vyrobené vo Francúzsku", hoci sa tieto výrobky v skutočnosti takmer úplne celé vyrábajú inde. Požadujeme tiež, aby sa využívali nové technológie označovania, ako napríklad mikročipy a rádiofrekvenčná identifikácia (RFID) s cieľom bojovať proti falšovaniu výrobkov. Je pravda, že sme rozšírili pôsobnosť návrhu nariadenia, pretože sa domnievame, že textilné odvetvie naliehavo potrebuje väčšiu ochranu. Spoločné vyhlásenie, ktoré majú prijať Parlament a Rada, poukazuje na dôležitosť vysledovateľnosti a označovania pôvodu. Neskrývam skutočnosť, že úplná zmena postoja Rady vo mne z hľadiska budúcnosti vzbudzuje dôveru. S veľkým záujmom očakávame štúdiu požadovanú od Komisie, ktorej ešte raz ďakujeme za spoluprácu, a úprimne ďakujem pánovi Tajanimu za to, že sa zaviazal skrátiť príslušný časový rámec, pretože textilný priemysel to naliehavo potrebuje. Nemôžeme nechať bez povšimnutia potrebu našich občanov získať pravdivé informácie o výrobkoch. Koniec koncov, všetci sme spotrebiteľmi a dosiahnutie tohto cieľa je v záujme nás všetkých. Christel Schaldemose Aj ja by som vám chcela vysloviť veľmi veľkú vďaku za skvelý kompromis, ktorý sme dosiahli. Najmä pán spravodajca Manders vykonal vynikajúcu prácu a zaistil tu v Európskom parlamente skutočne skvelú spoluprácu. Od chvíle, keď Komisia predložila svoj pôvodný návrh, sme prešli dlhú cestu. Bol to najmä technický návrh, ktorý obsahoval len výhody pre podniky. Našťastie sa nám však prácou na návrhu tu v Európskom parlamente podarilo úspešne začleniť prvky, ktoré robia tento právny predpis prínosným aj pre spotrebiteľov. Domnievam sa, že je to absolútne kľúčové. Vďaka tomu budeme mať lepšie označovanie a vyššiu úroveň bezpečnosti spotrebiteľov, len čo konečne zavedieme tento právny predpis. Najdôležitejším aspektom pre mňa a pre Skupinu progresívnej aliancie socialistov a demokratov v Európskom parlamente bolo zabezpečiť, aby sa na vnútornom trhu predával textil, ktorý nespôsobuje zdravotné problémy. Preto sme veľmi radi, že sa úspešne schválila podmienka, aby náš textil neobsahoval žiadne rezíduá nebezpečných látok, ktoré by mohli spôsobovať alergie, a - ako práve povedal pán komisár - že sa zrealizuje štúdia, aby sa zaistilo, že sa tak nestane. Toto je úplne najdôležitejšie a je to čosi, z čoho máme v skupine S&D veľkú radosť. Súhlasíme tiež, že vysledovateľnosť a pôvod sú mimoriadne dôležité, a aj to je druh informácií, ktoré by spotrebitelia veľmi radi mali k dispozícii. Osobne tiež dúfam, že sa nám podarí dosiahnuť o trochu viac a že v budúcnosti možno budeme mať harmonizované veľkosti odevov a budeme využívať nové technológie na naše označovanie textilu. Skutočne si však myslím, že sme toho veľa dosiahli. Mali by sme sa naučiť, že keď tu v EÚ predkladáme právny predpis, je dôležité, aby z neho mali výhody súčasne podniky aj spotrebitelia. Je to najlepší spôsob, ako zaistiť, že budeme mať dobre fungujúci vnútorný trh. Na záver by som chcela ešte raz vysloviť úprimné poďakovanie všetkým kolegom poslancom za vynikajúcu spoluprácu. Myslím, že sme dosiahli veľmi dobrý výsledok. Cristian Silviu Buşoi Predovšetkým by som chcel zablahoželať nášmu spravodajcovi Toinemu Mandersovi za skvelú prácu, ktorú vykonal, a za vytrvalosť, ktorú preukázal počas rokovaní s Radou o tomto návrhu nariadenia. Vítam dohodu s Radou, ktorá sa dosiahla v druhom čítaní. Domnievam sa, že táto dohoda, hoci ju možno vylepšiť, posilní konkurencieschopnosť textilného priemyslu a súčasne zabezpečí lepšiu informovanosť spotrebiteľov. Táto dohoda má veľký počet pozitívnych prvkov. Po prvé, zjednodušil sa postup začleňovania nových vlákien do Prílohy 1. To pomôže znížiť administratívne náklady textilného priemyslu a umožní, aby sa tieto peniaze presunuli do inovácií. Z tohto opatrenia budú mať výhody aj spotrebitelia, pretože podporuje inovácie. Myslím si tiež, že toto nariadenie prinesie prospech spotrebiteľom prostredníctvom požiadaviek na označovanie. Je úplne prirodzené, že spotrebitelia potrebujú dostatočné informácie, aby sa na ich základe mohli rozhodnúť. Diskusie o označovaní trvajú dlhšie, než Komisia pôvodne navrhovala. Myslím si však, že európskym spotrebiteľom to môže priniesť len výhody. Súhlasím s tým, že potrebujeme viac času na zhodnotenie vplyvu niektorých ďalších požiadaviek na označovanie, najmä v súvislosti s pôvodom, spôsobom starostlivosti a ošetrovania a zavádzaním harmonizovaného systému označovania veľkosti odevov. Práve preto znamená štúdia vykonaná Komisiou prvý krok vpred. Napokon, domnievam sa, že požiadavka na označovanie netextilných častí živočíšneho pôvodu je znakom skutočného pokroku, pretože sú to spotrebitelia, kto nechce, aby textilné výrobky, ktoré nakupujú, obsahovali takého materiály. Celkovo si myslím, že toto nariadenie pomôže prehĺbiť jednotný trh s textilom, a tento krok v plnej miere podporujem. Adam Bielan Zjednodušovanie záväzného právneho rámca v súvislosti s označovaním textilných výrobkov má podporiť vývoj nových textílií a ich uvedenie na trh. Návrh, o ktorom budeme zajtra hlasovať, sa výrazne líši od toho, ktorý predložila Európska komisia a ktorý pozostával z technických zmien zjednodušujúcich už platné právne predpisy. Pôvodným cieľom tejto správy bolo urýchliť postup registrácie názvov nových textílií s cieľom poskytnúť účinnú podporu inováciám v európskom textilnom a odevnom priemysle a súčasne umožniť spotrebiteľom rýchlejšie využívať výhody moderných výrobkov. Napriek tomu, že sa práca na zjednodušení postupov počas viac ako dvoch rokov vynaložených na tento dokument spomalila, chcel by som poznamenať, že Parlament navrhol rozšírenie pôvodnej pôsobnosti nariadenia, najmä začlenenie ustanovení, ktoré sa týkajú krajiny pôvodu textilných výrobkov, preto som rád, že sa podarilo dosiahnuť vyvážený kompromis. Chcel by som však zdôrazniť, že naša skupina sa rozhodla návrh schváliť v jeho počiatočnej verzii, ktorá prináša okamžité výhody podnikom a spotrebiteľom. Už od samého začiatku sme navrhovali, aby sa práca na týchto otázkach neuskutočňovala v kontexte technickej správy. Komisiu preto požiadame, aby vykonala podrobnejšiu analýzu otázky povinného označovania textilných výrobkov vyrobených mimo EÚ etiketami "vyrobené v" (made in) a aby do roku 2013 predložila správu o možnom spustení systému označovania výrobkov podľa krajiny pôvodu. Túto správu môže sprevádzať legislatívny návrh. Kompromis medzi Parlamentom a Radou rovnako zaistí, že etikety textilných výrobkov budú prinášať informáciu, ktorá sa týka využívania materiálov živočíšneho pôvodu. Ak sa má v budúcnosti vykonať práca v oblasti nových možností informovania spotrebiteľov o textilných výrobkoch, akými sú napríklad celoeurópska harmonizácia veľkostí alebo technológia RFID, nezabúdajme zaujať pragmatický postoj v súlade s očakávaniami spotrebiteľov a tým, čo môže toto odvetvie dosiahnuť. Eva-Britt Svensson Hovoríme, že sila spotrebiteľa je dôležitá, a ak to myslíme vážne, jednoznačne musíme dať spotrebiteľom príležitosť využiť ich silu. Musíme zaistiť, aby mali primerané informácie o výrobkoch a podobne, aby sa mohli rozhodovať rozumne a na základe informácií. Preto by som chcela poďakovať nášmu spravodajcovi pánovi Mandersovi hlavne za jeho vytrvalosť a odhodlanie zabezpečiť, aby správa obsahovala pohľad z hľadiska spotrebiteľa. Chcela by som poďakovať tieňovým spravodajcom, ktorí preukázali vysokú mieru odhodlania pri zvyšovaní sily spotrebiteľa. Ako tieňová spravodajkyňa som predložila pozmeňujúci a doplňujúci návrh v mene Konfederatívnej skupiny Európskej zjednotenej ľavice - Nordickej zelenej ľavice v súvislosti s označovaním pôvodu, povinným označovaním výrobkov živočíšneho pôvodu a národnostného a ekologického označovania. Nie všetko sa zahrnulo do návrhu, kompromis, ktorý teraz máme, ma však veľmi potešil a chcela by som mu vyjadriť svoju podporu. Pokiaľ ide o chemické látky a rôzne výrobky využívané v oblasti textilnej výroby, chýbajú nám informácie. Komisia sľúbila, že vykoná štúdiu tejto oblasti, a chcela by som len zdôrazniť, aké je veľmi dôležité, že sa tu takáto štúdia uskutočňuje s cieľom umožniť nám chrániť verejné zdravie a okrem iného bojovať proti alergiám, ktorých počet výrazne vzrástol. Musíme mať možnosť pochopiť súvislosti a dokázať ich v prípade ich existencie. Som veľmi rada, že sa budú označovať aj časti textilných výrobkov živočíšneho pôvodu, a chcela by som využiť svoj rečnícky čas, aby som vyslovila vďaku všetkým za ich vynikajúcu prácu na zvýšení sily spotrebiteľa. Ďakujem. Oreste Rossi Uvedené opatrenie má nahradiť tri zastarané smernice a týka sa označovania textilných výrobkov, ktoré vstupujú do Európskej únie, a registrácie názvov látok, z ktorých sú vyrobené. Text prijatý v prvom čítaní požadoval označovanie etiketami uvádzajúcimi miesto pôvodu, rovnako ako úplný a povinný zoznam zloženia výrobku. Žiaľ, zdá sa, že pozícia Rady je v rozpore s textom, ktorý schválil Parlament, pretože je vlastne proti akejkoľvek zmienke o označovaní pôvodu a zavádzaniu vysledovateľnosti v oblasti označovania textilných výrobkov. Len aby sa opatrenie schválilo v druhom čítaní, Výbor pre vnútorný trh a ochranu spotrebiteľa (IMCO) súhlasil s textom, s ktorým nie sme spokojní, pretože neobsahuje označovanie pôvodu. Budeme preto hlasovať proti nemu, pretože sa nepodarilo splniť cieľ poskytovania správnych a presných informácií o pôvode a zložení výrobku spotrebiteľom. Antonio Cancian (IT) Prostredníctvom tohto nového nariadenia o označovaní textilných výrobkov, o ktorom budeme zajtra v pléne hlasovať, Európa dosiahne cieľ, o ktorý sa už roky usiluje. Možno to však považovať len za prvý krok ku komplexnému právnemu predpisu na ochranu všetkých európskych spotrebiteľov uvádzaním krajiny pôvodu a prijatím nového a presného mechanizmu vysledovateľnosti. Vítam ponuku Európskej komisie na prípravu legislatívneho návrhu na prijatie nových, presnejších a úplnejších systémov označovania. Tieto systémy prinesú väčšiu informovanosť o vlastnostiach a pôvode textilných výrobkov dovážaných z tretích krajín a predávaných v Európskej únii, čím ochránia spotrebiteľov pred nepravdivými, nesprávnymi a klamlivými tvrdeniami o pôvode. Dúfam, že to podporí inováciu v oblasti textilu a odevov a umožní to spotrebiteľom jednoduchšie získať výhody z inovatívnych výrobkov. Návrh podporuje aj európsky výrobný priemysel a zaručuje jeho fungovanie v celosvetovom kontexte. Napokon, prostredníctvom týchto opatrení Parlament vysiela pozitívny signál vládam členských štátov, aby súhlasili so zavedením vysledovateľnosti textilných výrobkov. To spotrebiteľom prinesie komplexnejšie a pravdivejšie informácie, než zaručujú súčasné právne predpisy o označovaní pôvodu, a zabráni, aby boli zavádzaní. Teraz potrebujeme, aby sa nariadenia o označovaní textilných výrobkov rozšírili na všetky ostatné sektory trhu, vďaka čomu sa zosúladia rôzne legislatívne návrhy a bude sa trvať na tom, aby sa návrh o vláknach a textile, ako aj všeobecné nariadenie o označovaní pôvodu prijaté v októbri minulého roku v Štrasburgu v krátkom čase prijali aj v Rade. Ako už zdôraznil pán Tajani, konečný termín 30. septembra 2013 je príliš vzdialený. Preto sa spoliehame na ním vyslovený záväzok veci urýchliť. María Irigoyen Pérez (ES) Svoj prejav by som chcela začať blahoželaním všetkým tým, ktorí umožnili dosiahnutie tejto dohody. Je to správa, ktorú by sme mali všetci privítať, pretože ovplyvňuje každodenné životy všetkých obyvateľov, ale v konštruktívnom duchu, ako je to pre mňa typické, by som chcela poukázať na niekoľko vecí. Na začiatok by som chcela upozorniť na to, aké je dôležité, aby sa spotrebiteľom poskytovali presné a relevantné informácie, no aby boli predovšetkým zrozumiteľné a jednotné, pokiaľ ide o zložky textilných výrobkov: vyčerpávajúce informácie sú zbytočné, ak ich verejnosť nedokáže dešifrovať. Urobili sme krok vpred, čo je potrebné, no nestačí to: musíme dosiahnuť ďalší pokrok a chrániť najzraniteľnejších občanov. Dámy a páni, je mimoriadne dôležité zaviesť európsky systém označovania veľkostí založený na telesných rozmeroch, pretože prvé, na čo sa pri kúpe odevov pozeráme, je veľkosť. Preto musíme byť oveľa ambicióznejší a usilovať sa o harmonizáciu veľkostí. Olle Schmidt (SV) Chcel by som poďakovať pánovi Mandersovi a vysloviť osobitnú pochvalu vzhľadom na skutočnosť, že sa do správy na základe požiadavky teraz začlenila identifikácia častí vyrobených z kožušiny zvierat. Všetci vieme, že označovanie prináša spotrebiteľom úžitok. Všetci tiež vieme, aké dôležité je mať slobodu výberu, a na to, aby sme mohli robiť uvážené rozhodnutia, je nevyhnutné mať dobré informácie, ktoré sú pravdivé a zrozumiteľné. V tejto súvislosti mám problém s označovaním pôvodu. Moderné výrobky sa často vyrábajú z textílií a častí z rôznych krajín a je takmer nemožné správne označiť odev podľa jeho pôvodu. Tejto témy sa dotkol aj pán Manders: kde urobíme čiaru, čo by sme mali označovať a aké množstvo by malo pochádzať z konkrétnej krajiny? V modernom globálnom svete by označovanie pôvodu mohlo byť spôsobom, ako umožniť spotrebiteľom, aby boli dobre informovaní a aby sa správne rozhodovali. Mohlo by to však byť aj znakom skrytého protekcionizmu a niekedy, keď počúvam tieto prejavy, mám pocit, že ho počujem a aj vidím. Európa zbohatla vďaka otvoreným hraniciam a voľnému obchodu a európski spotrebitelia to vedia. Ďakujem. Anna Rosbach (DA) Textilný priemysel je celosvetovým odvetvím. Odevy, ktoré nosíme, prešli často celý svet, kým skončili u spotrebiteľov EÚ ako hotové výrobky. Táto správa je komplexná, podrobná a veľmi odborná. Je veľmi ťažké nájsť správnu rovnováhu medzi konkurencieschopnosťou, právom spotrebiteľov na informácie a možnosťou vysledovateľnosti na celosvetovej úrovni. Spotrebitelia majú právo vedieť, aké chemické látky sa použili pri výrobe výrobku, odkiaľ pochádzajú suroviny a ďalšie dôležité informácie. Ako však nájdeme rovnováhu medzi nekonečným vyhlásením na golieri odevu a malou etiketou, na ktorej sa píše len to, že odev by sa nemal prať? Označovanie musí byť jednoznačné a musí poskytovať jasné informácie, ktoré občanom umožnia rozhodovať sa v súlade s ich vlastnými predstavami. Tento kompromis je krok správnym smerom. Štúdia Komisie sa však do roku 2013 nevykoná. Táto štúdia má tvoriť základ toho, ako spotrebitelia prostredníctvom označovania môžu získať "presné informácie o krajine pôvodu a ďalšie informácie zabezpečujúce plnú vysledovateľnosť textilných výrobkov". Dúfam, že tento základ poslúži na vytvorenie rozumného a použiteľného právneho predpisu. Rok 2013 je stále veľmi ďaleko, preto mám radosť, že si pán komisár želá priblížiť termín, odkedy bude právny predpis prinášať spotrebiteľom úplné informácie. Ďakujem vám, pán komisár. Európski konzervatívci a reformisti budú hlasovať za tento návrh. Jacky Hénin (FR) Zrušenie kvót na textil v roku 2005 umožnilo, aby sa Únia úplne otvorila dampingu každého druhu. Malo to katastrofálne následky na zamestnanosť a životné prostredie a napriek zdaniu to má z dlhodobého pohľadu katastrofálne následky aj na zdravie spotrebiteľa. Je najvyšší čas, aby sme zaviedli opatrenia zamerané na ochranu a tvorbu pracovných miest, ako aj na podporu know-how medzi zamestnancami v textilnom priemysle a zdravia spotrebiteľov. Hoci sme chceli ísť ešte ďalej, schvaľujeme návrhy, ktoré nám boli predložené a týkajú sa označovania pôvodu, štúdie o nebezpečných látkach a povinného označovania vláknového zloženia textilu. Naďalej musíme zaistiť, aby sme mali prostriedky na zavedenie tejto ochrany a informácií vo všetkých členských štátoch a na podniknutie krokov proti porušovateľom. Áno, musíme zaistiť, aby sme mali prostriedky na boj proti falšovaniu - napríklad na hraniciach Únie, ale aj v samotnom srdci jednotného trhu. Je to otázka politickej vôle. Žiaľ, treba povedať, že sa vynakladá viac prostriedkov na vystopovanie Tunisanov na francúzsko-talianskej hranici než na boj proti predaju falšovaného tovaru. Vzhľadom na to je v Európe jednoznačne lepšie byť komoditou než človekom. To musíme zmeniť. Matteo Salvini (IT) Hoci ďakujeme predsedovi Komisie a pánovi Tajanimu za ich úsilie, my z Ligy severu musíme povedať, že sme úplne a absolútne nespokojní. Mám pocit, že sa táto rozprava vymyká realite. Je to podvod, skutočný podvod. Niekoľko nadšených ľavicových poslancov navrhuje, aby sme odsúhlasili jednotné veľkosti odevov, pričom nepoznáme pôvod tovaru, ktorý nosia spotrebitelia. Toľko k voľnému trhu! Chcel by som, aby túto neuveriteľnú rozpravu v utorok večer - ktorá sa koná v poloprázdnom Parlamente - počulo niekoľko tisíc výrobcov, ktorí prežili krízu v tomto odvetví. Rozumiem logike kompromisu, súčasný text však ničí ten, ktorý vychádzal z prvého čítania a ktorý podporila drvivá väčšina. Bol to vyvážený text, ktorý zohľadňoval potreby výrobcov aj spotrebiteľov. Odvtedy to je úplné fiasko: ak sa nemýlim, len dva z 27 členských štátov požadovali, aby boli spotrebitelia informovaní o zložení odevov, a maďarské predsedníctvo to ignorovalo. Nie je to len ďalším prejavom toho, že Európa je niekoľko svetelných rokov vzdialená od záujmov občanov, či už sú to výrobcovia, alebo spotrebitelia? Csanád Szegedi (HU) Dovoľte mi, prosím, rozdeliť tému označovania textilných výrobkov na dve dôležité otázky. Prvou dôležitou otázkou je to, či je nevyhnutné označovať, odkiaľ, z ktorej krajiny, textilný výrobok pochádza. Druhou dôležitou otázkou je, samozrejme, to, či by sa aj materiály, z ktorých je textilný výrobok vyrobený, mali presne uvádzať. Jednotný systém nariadení, prirodzene, prináša výhody v oboch prípadoch. Ak sa pozrieme na prvú otázku, konkrétne na pôvod výrobkov, dáva zmysel začať s klišé, že v Európskej únii je stále kríza, ktorú zapríčiňuje najmä to, že sa výrobné odvetvia, napríklad textilný priemysel, presunuli do iných krajín na Ďalekom východe vzhľadom na ľahké a rýchle zisky, a preto výroba v Európskej únii klesá. Musíme nájsť zlomové body, ktoré pomôžu Európskej únii túto krízu prekonať. Osobitne textilný priemysel je napríklad spolu s poľnohospodárstvom, strojárskou výrobou či cestovným ruchom takýmto odvetvím. Európski výrobcovia sú v oblasti textilného priemyslu vo výraznej nevýhode, pretože damping lacných výrobkov nízkej kvality z Ďalekého východu znemožňuje európskym výrobcom napredovať. Krajina pôvodu sa musí označovať a určite by som podporil dokonca aj označovanie členského štátu EÚ, dôverujúc múdrosti spotrebiteľov, ktorí podporujú svoje vlastné hospodárstva, aby každý videl, povedzme obyvateľ Bulharska, Česka, Maďarska či Nemecka, že nakupuje výrobky vyrobené v jeho vlastnej krajine. Musíme chrániť naše trhy pomocou nových technológií a musí sa uvádzať kvalita materiálov podložená prísnymi laboratórnymi testami. Zuzana Roithová (CS) Minulý týždeň uplynul rok odvtedy, čo bol veľmi komplexný návrh o označovaní textilných výrobkov predložený Výborom pre vnútorný trh a ochranu spotrebiteľa schválený veľkou väčšinou hlasov v prvom čítaní. Veľmi oceňujem prácu pána spravodajcu Toineho Mandersa a iných, ktorí do poslednej chvíle rokovali s Radou o kompromise v druhom čítaní, ktorý umožní rýchlejšie zavedenie nových vlákien do európskej výroby a zvýši bezpečnosť výrobkov. Musím však vyjadriť poľutovanie nad skutočnosťou, že Rada tak tvrdohlavo odmietala zavedenie označovania krajiny pôvodu a harmonizáciu označovania veľkostí. Som veľmi sklamaná prístupom Rady, ktorý upiera spotrebiteľom právo pred nákupom zistiť, kde sa vyrobila veľká časť výrobku. Napokon, to nie je tajná informácia. Posilní propagáciu kvality európskych značiek a oprávnene vzbudí aj hrdosť občanov na to, čo ešte Európania napriek konkurencii lacnej pracovnej sily dokážu vyrobiť. Ak by spotrebitelia vedeli, kde bol výrobok vyrobený, mohli by sa ľahšie vyhnúť kúpe nebezpečných výrobkov, ktorých je napriek účinnejšej kontrole stále veľmi veľa. Tu vôbec nejde o protekcionizmus. Som veľmi rada, že aspoň Komisia je pripravená predložiť hodnotenie vplyvu do septembra 2013, ktoré sa bude okrem krajiny pôvodu zameriavať na harmonizované metódy starostlivosti o výrobky, označovanie veľkostí a zaradenie informácií o nebezpečných látkach, alergénoch, horľavosti a podobne. Ešte sa ukáže, či to o dva roky bude mať nejaký vplyv na Radu, ktorá bráni záujmy podnikov dovážajúcich textilné výrobky z tretích krajín viac, než chráni európskych výrobcov a spotrebiteľov. Ak však chceme tieto ciele dosiahnuť, je aj na nás, aby sme o tom presvedčili ľudí nielen tu v Bruseli, ale aj naše vlády doma. Na záver by som sa chcela ešte raz poďakovať pánovi Toinemu Mandersovi, ako aj pánovi komisárovi a všetkým ostatným za dnešný výsledok. Gianluca Susta (IT) Tento návrh nariadenia stojí za podporu, pretože pomáha zjednodušiť a zosúladiť rozličné právne predpisy v členských štátoch. Návrh vysiela signál v súlade s návrhmi Komisie v oblasti malých a stredných podnikov a stratégií na podporu európskej konkurencieschopnosti vo výrobnom odvetví. Nariadenie tiež nepriamo odmeňuje výrobné inovácie a prispieva k väčšej transparentnosti procesu. Chcel by som však zdôrazniť, že dosiahnutý kompromis s vloženou doložkou o preskúmaní a spoločným vyhlásením Parlamentu a Rady o označovaní pôvodu - ktorého politický význam nechápem - by mohol vytvoriť precedens a ohroziť výsledok náročných rokovaní medzi Komisiou, Parlamentom a Radou o zložitej otázke označovania pôvodu výrobkov, ktoré pochádzajú z krajín mimo EÚ, ktoré Parlament schválil v prvom čítaní v októbri minulého roka a ktoré sa tiež týka netextilných výrobkov. Je najvyšší čas, aby Rada raz a navždy uznala tu vyjadrenú demokratickú vôľu väčšiny poslancov Európskeho parlamentu. Napriek týmto obavám budeme hlasovať za návrh nariadenia. Claudio Morganti (IT) Zatiaľ čo na jednej strane správa obsahuje užitočné opatrenia zamerané na zjednodušenie a harmonizáciu tejto oblasti, na druhej strane som proti nej, pretože sa nám do textu nepodarilo začleniť odkaz na označovanie pôvodu. Toto opatrenie by malo kľúčový význam pre textilné odvetvie a poskytlo by záruku európskym občanom a spotrebiteľom. Naši hlavní konkurenti, ktorými sú Spojené štáty, Japonsko a dokonca Čína, už istý čas uplatňujú podobné pravidlo na dovážané výrobky. Ktovie prečo, no zdá sa, že Európa považuje tento bod za úplne nepodstatný a zbytočný. Otázka je však čokoľvek len nie triviálna: etikety s označením pôvodu môžu pomôcť zabrániť podvodom, rovnako ako ochrániť kvalitu. Len minulý týždeň v meste, kde bývam, v Prato, zaistili viac ako 73 000 kusov falšovaných výrobkov, z ktorých väčšinu tvorili textilné výrobky. Falšovanie, napodobeniny, mimoriadne nízka cena výroby na Ďalekom východe a podobne zrazili naše textilné a výrobné odvetvia na kolená a Európa každú našu požiadavku ignoruje. Označovanie pôvodu, o ktorom som hovoril, je, žiaľ, len najnovším otrasným nápadom. (Rečník prijal otázku podľa postupu zdvihnutia modrej karty v súlade s článkom 149 ods. 8.) Lara Comi (IT) Chcem sa opýtať poslancov Parlamentu z Ligy severu, čo robila ich strana počas rokovaní a trojstranných rozhovorov, pretože ja osobne som ich spolu s Poslaneckým klubom Európskej ľudovej strany (kresťanských demokratov) žiadala, aby sa na nich aktívne podieľali. Je správne kritizovať, lepšie by však bolo spolupracovať na dosiahnutí hmatateľných výsledkov a nielen omieľať heslá. Claudio Morganti (IT) Počas prvého čítania vo výbore bol schválený úplne iný text, ktorý obsahoval osvedčenie o pôvode výrobku. Nie je jasné, prečo Rada a Komisia tento bod vypustili. Nechceme sa vzdať a hlasujeme proti správe práve preto, že z nej bolo vypustené osvedčenie o pôvode. Elisabetta Gardini (IT) Všetci sme tu na to, aby sme posúdili text, ktorý má nepochybne niekoľko medzier, pretože si myslím, že - ako sa tu v Parlamente často hovorí - sme všetci chceli čosi ambicióznejšie. Všetci si však uvedomujeme, že sme na správnej ceste. Prirodzene, zrozumiteľný a povinný systém označovania pre všetky druhy odevov umožňuje lepšiu kontrolu a prispieva k účinnejšiemu boju proti podvodom a nezákonnosti. Napríklad takmer jednohlasne vyzdvihujeme skutočnosť, že text zavádza povinnosť označovať netextilné časti živočíšneho pôvodu. Dúfame, že nám to pomôže účinnejšie bojovať proti odpornému obchodu s kožušinami zo psov a mačiek, ktoré sa používajú ako lemovanie odevov nezákonne uvedených na náš trh. Dúfali sme v ambicióznejší plán vrátane uvedenia miesta pôvodu alebo aspoň okamžitého označenia pôvodu výrobkov z tretích krajín, ktoré sú neslávne známe nerešpektovaním akýchkoľvek pravidiel a nariadení na ochranu spotrebiteľov, pracovníkov, životného prostredia či detí - pravidiel a nariadení, ktoré sú teraz zaužívanou praxou v Európe a predstavujú skutočnú záruku pre našich spotrebiteľov a občanov. Chcela by som však, aby sme si všetci pamätali, že tento boj musíme vyhrať spoločne, a to tímovou prácou, pretože ako zdôraznila pani Comiová, tento boj sa začal už dávno a dnes zaznamenávame dôležitý pokrok. Konzultácie so spotrebiteľmi, ktoré prisľúbil uskutočniť pán komisár, budú kľúčovým krokom nielen pre textilné odvetvie, ale aj pre všetky odvetvia, v súvislosti s ktorými Parlament často diskutoval o túžbe verejnosti po informáciách, ktoré sa týkajú miesta pôvodu. Myslím si, že tieto informácie budú na popredných miestach zoznamu preferencií spotrebiteľov a oceňujem úsilie vykonané v tejto veci všetkými poslancami, ktorí osobne na tomto dôležitom texte pracovali. Ildikó Gáll-Pelcz (HU) Počas diskusie o správe musíme venovať osobitnú pozornosť záujmom spotrebiteľov. Musíme sa usilovať o presné označenia a označovanie, pretože to sú opatrenia, prostredníctvom ktorých sa môže prejaviť pridaná hodnota Európskej únie pre spotrebiteľov. V súčasnosti platné právne predpisy umožňujú výnimku. To znamená konkurenčné znevýhodnenie pre Európsku úniu, preto nastal čas na legislatívnu revíziu v súlade so súčasnými vzťahmi na trhu. Spravodajca má možno pravdu, keď hovorí, že neexistujú dostatočné dôkazy potenciálneho vplyvu použitých nebezpečných materiálov. Na druhej strane, spravodajca sa možno mýli a bolo by vhodné podrobnejšie túto otázku preskúmať. Rovnako je dôležité posúdiť príčinu a vplyv súvislosti, ak nejaká existuje, medzi alergickými reakciami a syntetickými vláknami a farbivami používanými v textilných výrobkoch. Otázky, ktoré sa týkajú kvality, pôvodu a vysledovateľnosti, preto musia mať vyššiu prioritu. Phil Prendergast Občania EÚ majú právo poznať zloženie odevov, ktoré nosia, a toto nariadenie im umožní, aby sa vyhli nakupovaniu výrobkov obsahujúcich netextilné časti živočíšneho pôvodu, či už zo zdravotných, etických, alebo iných dôvodov. Pri využití na odevoch napríklad ako lemovanie sa takéto materiály v súčasnosti nemusia povinne označovať; väčšina spotrebiteľov o tom nevie a možno nepozná presné zloženie textilných výrobkov, ktoré nakupuje. Právne predpisy EÚ, ktoré to umožňujú, už existujú pre oblasť obuvi a je rozumné, aby sme našim spotrebiteľom poskytli rovnakú úroveň informovanosti, keď si kupujú odevy. Najmä alergikom by tento návrh mal priniesť prospech, pretože srsť je potenciálne nebezpečná pre ich zdravie, a Komisia musí preveriť aj možnosť, že by potenciálne nebezpečné materiály a chemické látky používané v textilných výrobkoch mohli spôsobovať alergické reakcie. Budúce použitie nových názvov textilných vlákien musí obsahovať dostupné vedecké údaje o možných alergických reakciách a iných nepriaznivých účinkoch na ľudské zdravie. Treba zdôrazniť, že toto sú vyvážené návrhy, ktoré vyčleňujú odevy vyrobené samostatne zárobkovo činnými krajčírmi z povinností týkajúcich sa označovania. Antonio Tajani podpredseda Komisie. - Skôr ako odborná rozprava je to podľa mňa viac politická rozprava v kontexte rozhodnutí prijatých inštitúciami Európskej únie - v tomto prípade Parlamentom, Komisiou a Radou - na posilnenie reálneho hospodárstva. Európska komisia a komisár pre priemysel a podnikanie chcú pokračovať v podpore priemyselnej politiky a malých a stredných podnikov čiastočne preto, aby poskytli odpovede našim občanom v otázke kvality výrobkov vyrobených našimi podnikmi. Konkurencieschopnosť európskeho hospodárstva sa meria aj z hľadiska kvality výrobkov ako faktor v oblasti ochrany zdravia našich spoluobčanov. Preto dnes večer na konci tejto rozpravy Európska komisia obnovuje svoju vôľu presadzovať označovanie pôvodu. Ako som už oznámil - a aby som znovu ubezpečil pána Canciana a všetkých ostatných vážených poslancov, ktorí vyslovili obavy vzhľadom na veľmi dlhý časový plán -, môžem potvrdiť, že sa budeme usilovať predložiť našu prácu v predstihu. V tejto súvislosti potvrdzujem, že som poveril svojich spolupracovníkov, aby pokračovali v ceste, ktorú sme si vybrali, pretože Komisia vždy podporovala označovanie pôvodu výrobkov vyrobených v Európskej únii a dovážaných výrobkov. Dnešná večerná rozprava určite nebola zbytočná, pretože pani Győriová jasne vyslovila, že Rada kladie veľký dôraz na ustanovenia, o ktorých diskutujeme - čo je kľúčom k dnešnej politickej rozprave -, a že je pripravená dosiahnuť s Komisiou a Parlamentom dohodu, ktorá sa pozerá skôr dopredu ako do minulosti, s cieľom poskytnúť našim občanom skutočné odpovede. Naďalej sa domnievam, že otázka vysledovateľnosti ovplyvňuje konkurencieschopnosť malých a stredných podnikov a - pretože mojou najvyššou prioritou od vymenovania za európskeho komisára bola politika v oblasti malých a stredných podnikov, ktorou nadväzujem na prácu svojho predchodcu -, som rozhodnutý naďalej ochraňovať zdravie spotrebiteľov prostredníctvom kvalitných výrobkov, keďže jedine tie môžu byť konkurencieschopné na medzinárodnom trhu, pretože konkurencieschopnosť Európskej únie sa meria z hľadiska kvality. Preto si myslím, že je dôležité pokračovať v práci týmto smerom. Som spokojný s dosiahnutou dohodou medzi spoluzákonodarcami. Ako dobre viete, Parlament a Rada ju musia posúdiť v druhom čítaní, Európska komisia má však v úmysle opäť sa ujať politickej iniciatívy a znovu ju oživiť. Inými slovami, komisár pre priemysel a podnikanie chce začať okamžite pracovať na zaistení ochrany našich výrobkov v záujme podpory konkurencieschopnosti našich podnikov a zdravia našich občanov. Na záver by som sa chcel zmieniť o našom záväzku podporovať inovácie v textilnom a odevnom odvetví. Úprava právnych predpisov je jeden zo spôsobov obrany našej konkurencieschopnosti, využívajú sa tu však aj ďalšie iniciatívy v oblasti priemyselnej politiky. Spomeniem len dve z nich. Pracujeme na opatreniach na podporu prenosu výsledkov výskumu a ich premenu na hmatateľné, obchodovateľné výrobky a služby. Pripravujeme aj vyhlásenie o základných prvkoch konkurencieschopnosti v módnom priemysle. Toto všetko smeruje k zdôrazneniu potreby ochrany európskych podnikov a toho, že v sociálnej a trhovej hospodárskej situácii, v ktorej trh - ktorý je základným nástrojom aj našej Európskej únie - nesleduje vyšší a dôležitejší cieľ, konkrétne sociálnu politiku, sa nemôže vytvárať žiadny rast a rozvoj a predovšetkým žiadne pracovné miesta. Enikő Győri Dovoľte mi reagovať niekoľkými slovami na otázky týkajúce sa označenia krajiny pôvodu, pretože to bola najvzrušujúcejšia časť rozpravy, a musím povedať, že táto otázka nerozpútala živú rozpravu len počas konzultácie s Parlamentom, ale aj v Rade a o tejto otázke sme veľmi dlho diskutovali. Pretože konzultácie o horizontálnom návrhu, ktorý sa týka krajiny pôvodu v obchodnej politike, sa ešte neskončili, nezdalo sa nám vhodné vytvárať precedens, ktorý by ohrozil návrh a ovplyvnil výsledok tejto rozpravy. Zvažovali sme aj možnosť vytvorenia systému fungujúceho na dobrovoľnom základe na označovanie miesta výroby. Hospodárske subjekty majú v praxi túto možnosť už k dispozícii. Ak by sme však v nariadení navrhli dobrovoľný systém bez riadneho vykonávacieho mechanizmu, viedlo by to k neopodstatnenému zaťaženiu a narušeniam a to je čosi, čomu sme sa všetkými prostriedkami chceli vyhnúť. Verím, že správa Komisie zhodnotí účinky možného systému na označovanie pôvodu, aby mohli zákonodarcovia v budúcnosti prijať správne rozhodnutie. (IT) (...) Musím tiež vyjadriť vďaku pánovi Tajanimu za jeho ochotu urýchliť prácu v rámci Komisie zameranú na nájdenie riešenia v tejto veľmi dôležitej veci. (HU) V konečnom dôsledku sa teda zdá, že riešenie začleniť doložku o preskúmaní do textu a aj zakotviť túto tému do odseku v predhovore je uskutočniteľné, a je pre mňa veľkou cťou, že pani Lara Comiová, ktorá dnes bola najdôležitejšou predstaviteľkou tejto témy a ktorá je aj priekopníčkou v oblasti tejto problematiky, tiež povedala, že toto riešenie je prijateľné a že je to dobré riešenie, ktoré môže v budúcnosti slúžiť ako základ spoločnej práce. Preto by som chcela znova poďakovať všetkým za túto užitočnú rozpravu, je dobré, že teraz máme časový harmonogram, ktorý sa týka aj budúcnosti, a je pre nás veľmi dôležité, ako naznačilo niekoľko poslancov, aby sme proti falšovaniu dokázali bojovať čo najúčinnejšie a aby európsky spotrebiteľ mohol dôverovať vystopovateľnosti textilných výrobkov. V mene predsedníctva by som ešte raz chcela poďakovať pánovi spravodajcovi, tieňovým spravodajcom, predsedovi Výboru pre vnútorný trh a ochranu spotrebiteľa a jeho kolegom za ich spoločné úsilie zamerané na dosiahnutie dohody o tomto právnom predpise v druhom čítaní, prostredníctvom ktorého môže vnútorný trh s textilnými výrobkami fungovať dokonca ešte účinnejšie. Toine Manders Výbor pre vnútorný trh a ochranu spotrebiteľa podporuje voľný trh a je proti protekcionizmu. Protekcionizmus nikdy nebol zámerom tohto návrhu, jeho zámerom bolo zaistiť, aby sa moderné technológie používali na poskytnutie primeraných informácií spotrebiteľom a aj na poskytnutie presných informácií. Rovnako považujem za nezmysel, aby niektorí poslanci po prvom čítaní hovorili: "Tak, skončilo to a my teraz môžeme pokračovať, akoby sa nič nestalo", pretože my v tomto Parlamente vieme, že ak chceme pokračovať ako predtým, ak chceme čosi iné, než chce Rada alebo Komisia, potom sa náš cieľ pokúsia zmariť. Je jednoduché upozorňovať vás na to teraz, no myslím si, že je to tá správna cesta vpred. Videl som, ako dôsledne pán Tajani podporuje náš kompromis, a vyzývam pani ministerku Győriovú, aby prijala pozitívne prvky, ktoré budú výsledkom štúdie, a zakotvila ich do právnych predpisov. Ak sa tak stane, myslím si, že budeme schopní ukázať, že pracujeme na zákonoch, ktoré sú prínosom pre náš priemysel, pre našich spotrebiteľov a aj pre nás, pretože si v Európe skutočne potrebujeme zachovať podporu verejnosti. Opäť ďakujem všetkým za podporu, pán Tajani, ďakujem vám za vašu podporu a dúfam, že výsledky štúdie budeme mať čo najskôr. Dúfam tiež, že sa úradujúcej predsedníčke podarí presvedčiť Radu, že dokážeme pracovať v pozitívnom duchu. Myslím si, že budúcnosť ukáže, že smer, ktorým sa dnes vydávame, je vzorom, príkladom pre veľký počet odvetví, smerom, ktorý stojí za problémy, ktoré prekonávame. Žiadny právny predpis by sa nikdy nemal zakladať na emóciách, pretože také čosi nikto nechce. Na druhej strane, právny predpis, ktorý sa opiera o vedecké informácie, ku ktorému prispeli všetky zúčastnené strany a ktorý napokon povedie k vytvoreniu právneho predpisu prijateľného pre všetkých, pričom sa zachová jeho funkčnosť - práve to povedie k väčšej prosperite v Európe. Predsedajúci Rozprava sa skončila. Hlasovanie sa uskutoční v stredu 11. mája 2011 o 12.30 hod. Písomné vyhlásenia (článok 149) Ilda Figueiredo Vieme, že 30. januára 2009 prijala Komisia súčasný návrh nariadenia o názvoch textilných vlákien a súvisiacom označovaní textilných výrobkov etiketami. Účelom tohto návrhu je zjednodušiť a zlepšiť platný regulačný rámec pre označovanie textilných výrobkov s cieľom podporiť vývoj a zavedenie nových vlákien. Tento návrh uľahčuje proces prispôsobenia právnych predpisov technickému pokroku prepracovaním troch platných smerníc do jedného nariadenia, čím by zabránil transpozícii čisto technických aktualizácií a skrátil čas medzi podaním žiadosti a prijatím nového názvu vlákna. Väčšina v Parlamente podporuje zjednodušenie platného regulačného rámca, čo podporí inovácie v textilnom a odevnom odvetví, pričom spotrebiteľom a používateľom vlákien umožní, aby mohli ľahšie využívať inovačné výrobky. Parlament vo svojej pozícii prijatej 18. mája 2010 schválil 63 pozmeňujúcich a doplňujúcich návrhov drvivou väčšinou hlasov vrátane pravidiel o označovaní pôvodu, označovaní materiálov pochádzajúcich zo zvierat, používaní jazykovo nezávislých symbolov a doložky o preskúmaní, ale Rada neprijala všetko. Je dôležité, že prijala niekoľko návrhov, najmä tých o označovaní pôvodu. Preto podporujeme väčšinu pozícií, ktoré tu boli prijaté.

Data transfer to the US by Member States on the basis of Memoranda of Understanding (debate) President The next item is the debate on: the oral question to the Commission by Sophia in 't Veld and Alexander Alvaro, on behalf of the Group of the Alliance of Liberals and Democrats for Europe, and Birgit Sippel, on behalf of the Group of the Progressive Alliance of Socialists and Democrats in the European Parliament, on data transfer to the US by Member States on the basis of Memoranda of Understanding - B7-0555/2010), the oral question to the Commission by Rui Tavares and Marie-Christine Vergiat, on behalf of the Confederal Group of the European United Left - Nordic Green Left, on data transfer to the US by Member States on the basis of Memoranda of Understanding - B7-0558/2010), and the oral question to the Commission by Jan Philipp Albrecht, on behalf of the Group of the Greens/European Free Alliance, on data transfer to the US by Member States on the basis of Memoranda of Understanding - B7-0561/2010). Sophia in 't Veld author. - Madam President, I shall be fairly brief. I think the oral question is very clear. We are currently working on a PNR package. The Commission has prepared three draft mandates for negotiations with the United States, Canada and Australia. In the meantime, however, the Member States are negotiating bilaterally with the United States about the transfer of personal data, or rather, giving the United States access to European databases, including passenger data. Before this House can take a position on any PNR proposal or any PNR agreement, we need to know what the situation is. If the Member States are agreeing bilaterally with the United States to transfer PNR data, then I wonder what we are doing in this House. I have also been told - but there is no way of verifying this because the bilateral agreements and the bilateral negotiations are secret - that it may concern PNR data of non-EU citizens or EU citizens on flights with destinations other than the United States, and therefore, they are not covered by a possible EU-US agreement. We need clarification on that before we continue the talks on PNR. Finally, Commissioner, last weekend, I stumbled over another item that we have not been informed about and that might be relevant for this debate. It is a programme called 'One-Stop Security' which the Commission is apparently currently negotiating with the United States Transport Security Authority. This would involve the lifting of security checks for US travellers coming to Europe and vice versa. I find it rather strange that the security checks for European citizens travelling to the United States are becoming stricter and stricter - we even have to pay for our ESTA (Electronic System for Travel Authorisation) submission - and, at the same time, the European Commission is negotiating the lifting of security checks for Americans coming this way. It is about time that the European Commission informs us fully about this programme and about the state of the negotiations, and I would like to know - and I will conclude on that - if it is indeed the case that the United States imposed the security standards which would make this programme possible. Birgit Sippel author. - (DE) Mr President, ladies and gentlemen, the Treaty of Lisbon has been mentioned many times today. I should like to say something positive about it for once. Most of our citizens think it is a good thing that we can travel in Europe without borders, that we can move freely about Europe for the purposes of education, work and leisure. However, in so doing, we naturally leave a data trail behind us. For a long time now, our data has not just been stored in one Member State, but is spread throughout the European Union. That is precisely why it is a good thing that we have greater powers at European level in this area - which concerns the protection of data relating to European citizens - because our citizens quite rightly expect their data to be well protected everywhere in Europe and they do not expect large amounts of data to be passed on unnecessarily, possibly even to third countries. How are we, as the European Union - and I will make myself absolutely clear: as the European Parliament and Council; in other words, together with the Member States - supposed to ensure this protection if it is the case that while we, as the European Union, are negotiating with third countries on the forwarding of data - over what data is actually required, the purpose for which it is to be used and the safeguards that are necessary in order to protect this data - at the same time, individual Member States are negotiating with third countries on data? Especially since we do not even know what data they are talking about, what security standards are being maintained, whether duplicate data is possibly being forwarded, or even whether data is being forwarded that we would not allow to be forwarded at European level. There is also another aspect that the Member States are perhaps not taking into sufficient consideration. If a Member State negotiates with a third country, how then can I ensure - how can and will the individual Member State ensure - that only the data of its own citizens is, in fact, forwarded, if any data is forwarded at all? We now have databases within the European Union that collect data on all kinds of citizens at a central point and to which many authorities in European countries have access. In other words, if my data is stored somewhere in country A and country A decides to forward data, will my data also be forwarded to a third country? This cannot be the added value in the European Union that was intended when, for good reason, we negotiated the Treaty of Lisbon. The Member States, too, need to take note of the new balance of power between the institutions, must act accordingly, and must stick to the rules, which state that data protection is a European matter. We need to ensure at European level that as little data as possible is forwarded and only for narrowly defined purposes, and that this is not all undermined by bilateral initiatives. Rui Tavares Mr President, ladies and gentlemen, on many occasions over the last year, we have discussed various matters relating to data protection and the privacy of European citizens, and we have said that in order to ensure the physical safety of people who travel, for example, by aeroplane, we should protect the personal data of European citizens. This is an exchange that has both legal and political implications that Parliament should carefully consider. We know that this is like building a house from the roof down: every time we have a problem, we try to solve that problem. First, we had Secure Widespread Identities for Federated Telecommunications (SWIFT), and now Passenger Name Record (PNR). Yet we are failing to build the house from the foundations upwards. In other words, we are not first determining what the general thinking in Europe is on data protection, and then applying it across the board to every matter and every international partner, whether it be the US today, or China, South Korea, or Saudi Arabia in the future: any of the international partners who request this type of data. Obviously, while working in this fragmented and piecemeal way, we are already dealing with an extremely difficult framework, and Parliament has tried to make sense of this. We all know, however, that things should be quite different. If the situation is already bad, however, it is becoming even worse if reports are confirmed that certain Member States have been negotiating Memoranda of Understanding with the US which allow the direct transfer of data regarding passengers who are travelling from those Member States to the US. I would like to make clear here that my main complaint is not with the US. The US is one of our international partners; it is a country that has many things to admire and with whom we have common interests. I am, however, complaining about the Member States that are breaking with the negotiations that we should be having at European level. This shows disloyalty on the part of those Member States, and it undermines not only the negotiations which are under way with the US, but also interinstitutional understanding within the EU itself. It also undermines the possibility that we might later reach an agreement with the US - a framework agreement on data protection, for which Mr Albrecht is the rapporteur. This is also the kind of attitude that can have unpredictable effects, because if the US is now negotiating with individual Member States, what is to stop it from later exchanging citizens' data with individual airlines, or even via a direct approach, dealing with them individually at the time of buying a ticket? Someone has to stand up and defend the rights of the 500 million European citizens. Parliament has been doing it at this level. It is important that the Commission, the Member States and the US are aware that, in the case of PNR, Parliament has its finger on the button. Moreover, as it has already shown in the case of SWIFT, Parliament is not afraid to use its prerogatives, whether in order to interrupt an interim agreement or to reject a permanent agreement which does not meet the guarantees on data privacy and security concerning European citizens. Jan Philipp Albrecht author. - (DE) Mr President, representatives of the Commission, I urge you to take this question that we have asked extremely seriously, because what we are concerned with here is the fundamental matter - as has just been said - of whether there is any point in working on data protection provisions if, at the same time, agreements are being negotiated behind the back of the European Parliament, and perhaps even behind the backs of the national parliaments, that undermine these standards. Close transatlantic cooperation on security - all transatlantic cooperation - is very important, particularly when it comes to creating an area of freedom and justice. However, we must not allow this to result in collective security interests being asserted while individual freedoms and basic rights are left behind. This applies particularly to data protection in international cooperation. As Parliament, we have repeatedly made clear over many years that we consider it important in all these measures - whether it is the forwarding of PNR data or access to SWIFT banking data - that there are generally applicable data protection principles that can also be implemented at an individual level. This is something that is constantly being neglected. For this reason, as Parliament, we have also made it clear that we want to have general standards that are applicable throughout the EU and which are then agreed with the US. I was rapporteur for the EU's framework agreement with the US and I feel obliged to say that it is highly important that this applies not just to EU agreements by the Member States, but also to Member States' agreements. It is obvious that this is an area in which powers are shared; in other words, bilateral agreements by Member States with the US will always exist in parallel. There is nothing wrong with that, provided firstly, that these do not result in a lowering or undermining of the standards agreed jointly at European level - which is what this debate is about - and secondly, that they remain within the legal framework in force. Now, following the entry into force of the Treaty of Lisbon, we not only have the situation that the European Parliament has quite rightly been involved in these matters, but we also have a legal framework that states that where powers are shared, then it is the case that if regulations have been passed at EU level - such as for PNR data - then this area is out of bounds to the Member States. In my opinion, the Member States cannot then be allowed to start their own negotiations with the US in this area, because this quite simply undermines our negotiating position on data protection. I therefore urge you, as the European Commission, to intervene in this matter where the Member States are concerned and to make it clear to the Council Presidency that these negotiations must be halted and that, above all, the legal basis that applies post Treaty of Lisbon must be clarified. It is clear to us, as Parliament, that the EU needs to speak with one voice in the negotiations, and the Commission - whose proposals I consider correct in many cases - should also be told that the following clear principle must apply at all accounts: we must negotiate with one voice only, and not constantly conduct new negotiations on a bilateral basis. Maria Damanaki Member of the Commission. - I very much welcome questions from Members of Parliament. I would like to declare from the very beginning that the Commission shares their sensitivities on the protection of the data of our citizens. Let me refer to the issue from the very beginning. You perhaps know that this is not a new issue. In August 2007, the United States modernised the Visa Waiver Programme by adding certain conditions to further enhance security. We have to admit that these conditions affect all EU Member States, whether they are in the US Visa Waiver Programme or not. They provide that, in order for a country to enter or to continue to be in the Visa Waiver Programme, it would need to agree to cooperate with the United States on law enforcement issues. In particular, it would need to exchange law enforcement information. This new law led the EU to follow a twin-track approach, as you have already mentioned. Under the EU track, negotiations started between the EU and the United States regarding certain conditions for access to the US Visa Waiver Programme which fall under EU competence. The EU track dealt with the return policy of all nationals, security of travel documents and airport security. These issues fall under our competence. The bilateral track, which still exists between the US and individual Member States, was used to satisfy the United States' requirement for cooperation on counter-terrorism initiatives and information sharing. For Member States not yet in the Visa Waiver Programme, concluding agreements on these issues is a pre-condition to be designated as a Visa Waiver Programme country. We have to take care of this. For Member States already in the Visa Waiver Programme, such negotiations would take place at a later stage, so it is much easier for them. According to information the Commission gathered from the Member States, this is the only way to deal with the issue. Eight Member States signed Memoranda of Understanding with the United States stating that they agreed to cooperate with the United States on such matters. These are the Czech Republic, Estonia, Greece, Latvia, Lithuania, Hungary, Malta and Slovakia. This was the problem they were trying to solve. In this way, these eight Member States were able to join the Visa Waiver Programme, which is why they did it. The Commission understands that the Memoranda of Understanding were not intended to be, in themselves, the legal basis for the exchange of data between the United States and the relevant Member States. They merely express the intention of the two parties to have specific arrangements and agreements to govern the exchange of data. This is what they are about. I have to underline that information about the precise content of the Memorandum of Understanding is held by the Member States themselves. This includes the categories of data that are covered by them. Therefore, if the European Parliament wants to seek additional information, you have to seek it from the Member States concerned. However, the Commission - and I am coming to our responsibility now - has ensured that the United States would not request bilateral arrangements with the Member States on the exchange of PNR data since this was a matter falling within EU competence under the relevant EU-United States PNR agreement. This is what we have done. Finally, in the negotiations on the EU-US Agreement, there was an exchange of letters to record that the US legal requirements for continued participation in the VWP were satisfied for matters which fall under EU competence. In this context, the Commission made clear that this exchange of letters, which is part of ongoing negotiations, could not provide access to the EU database. Carlos Coelho Mr President, Commissioner, ladies and gentlemen, I have listened to your responses and I must confess that I am perplexed, because on the one hand, the Commission says that if we want more information, we must go and knock on the door of the Member States. This can only be interpreted one way: the Commission says that it has no ability to put pressure on the Member States or to intervene in this matter. On the other hand, however, it then says that the Commission asked the US Government not to request data which undermine access to European databases. I do not understand why the Commission thinks that it is easier to go and ask the US Government instead of establishing contacts with the Member States and the governments of the EU Member States. I must confess that there seems to me to be only one explanation for this: it shows that the Commission is in a weak position and means that the concerns that Parliament has expressed on this matter make complete sense. We are primarily concerned with the fact that the US has used a 'divide and conquer' strategy, apparently with impunity. Secondly, we are concerned with the fact that several Member States have decided to pursue bilateral relations and negotiations, showing a certain lack of European solidarity. Yet we are also worried about the attitude of resignation and shirking of responsibility on the part of the European institutions, which does not give us any greater power in negotiation. Europe must have a voice on this issue. We must ensure that there is no access to databases through bilateral agreements. Moreover, the cloak of secrecy that surrounds these negotiations, the fact that certain representatives from the Member States or national parliaments have revealed the contents of Memoranda of Understanding, and the fact that this Parliament continues to lack information on this issue, are fundamental reasons to back up our concern, and this has not been resolved by the answers that the Commission has just given. Alexander Alvaro Mr President, I would like to express my great thanks to the Commissioner, who is answering this question on behalf of her colleague, Mrs Malmström. We very much appreciate your doing so. To be honest, however, I think we are not working from the same facts. The essence of this is not just about the use of DNA databases. My fellow Members have avoided mentioning that explicitly: the requesting of DNA data, the requesting of fingerprints, the requesting of data on criminal convictions - and all via the system that we created with the Prüm Convention. Where that is concerned, we are talking about an elementary part of European policy. Quite honestly, that is not really what concerns me here. That is something we can talk about, we can have an exchange on it, we can find and debate ways and means if we consider it right to do so. What annoys me is that neither the Council nor the Commission has the backbone to tell the US that its behaviour is not acceptable. You cannot use the Visa Waiver Programme to blackmail Member States - in this case Austria, hardly a new Member State - by saying: we will take away your visa waiver if you are not prepared to give us this data. What is interesting to note is that a Member State of the European Union cannot unilaterally withdraw its visa waiver from the US - in response, so to speak - because our agreement states that it is the EU as a whole that grants the visa waiver. What annoys me is the tone, and that nobody has the backbone to stand up and say that while we want to work with you and have a transatlantic partnership, in any good relationship - just as in any good marriage - good manners and respect are an important part of making it work. That is precisely what we expect from our relationship with the people of the US and with US policy, and we would like the Commission and the Council to place greater emphasis on this. Andreas Mölzer (DE) Mr President, as soon as the SWIFT agreement had been negotiated, it became clear that what had been sold to us as data protection was, in fact, an embarrassing case of Europeans having pulled the wool over their own eyes. Now my opinion has become official: the EU's own monitoring system has not - as I suspected - turned out to be a placebo, a sedative for critics, within the space of a few years, but rather after just a few months. It is clear that the US does not give a fig about agreements. Once again, the US has shown that it is not interested in partners, but at best only in states that say yes and amen to every omnipotent act of the almighty US. We have had to grit our teeth and acknowledge that for years, the US has been eagerly helping itself to European banking data, and that when we then insisted on European standards of data protection in an agreement and appointed an EU monitoring system, the US was happy to agree to this because it could still have untrammelled access to data via the bilateral back door. In my opinion, we should not wait for the next transatlantic talks, but should bring this nightmare to an end right now. Ernst Strasser (DE) Mr President, Commissioner, ladies and gentlemen, I should like to endorse what one of the previous speakers said. We greatly appreciate your coming here personally and making a statement. I realise that this is not your specialist area. However, I feel bound to state that the Commission's statement is extremely unsatisfactory. Something has happened here to which I really must draw your attention. All the main groups in this House want to discuss the principle. We are appalled, to put it mildly, that the Commission is not taking action. It was the same with SWIFT. At the last plenary session, we had to make the Commission aware of the USD 14 entry fee. Today, a fellow Member has quite rightly asked: What is the Commission doing? What are the Member States doing? Now I hear that there are even discussions on giving Americans preferential treatment over Europeans! We need to state quite clearly that we want to have a very serious discussion with the Commission on the fundamentals. The fundamentals include reciprocity at least. It means that rather than allowing access to European data, such data must be retrieved under a push procedure. These are principles that are now even more warranted; likewise, citizens' rights - namely that the citizen has a right to know what data about him is being used where, and how it is being used, and naturally, this should be based on a European concept. What we are hearing today is that the Commission is actually weakening our negotiating position with the US by not going to the Member States and coordinating this, and secondly, by not taking action itself. When will the negotiations start? When is action going to be taken? In the case of SWIFT, pressure from Parliament resulted in this suddenly being done within a month. We need to see the same kind of action in respect of PNR and data in general. Zuzana Roithová (CS) Although it is necessary to fight terrorism vigorously and with all means available, it is not possible, in the context of international cooperation in this area, to circumvent the democratic standards which operate in the nations of the transatlantic area. I am therefore very disappointed that in the latest case of bilateral contractual relations between the Union and the US, the Commission and the Member States have not learned the lessons from past mistakes, and are making deals behind the backs of the European Parliament and the national parliaments. Because of the rapid agreement, which seems to be more tailored to the needs of the American pre-election campaign, they call legitimacy, transparency and democratic control into question. Furthermore, all of this comes at a time when the US has imposed a fee on the visa waiver scheme for the Union, which was signed on the basis of European public opinion. Personally, I do not have a problem with transferring selected personal data on European citizens, such as air passengers, to developed democratic countries, but it must take place in accordance with all legal provisions in a way that can be examined by an independent body, such as Members of Parliament or judges. Monika Flašíková Beňová (SK) Transfer of citizens' personal data is always a sensitive issue, be it from the civil perspective or the human rights perspective. Transfer of data about the citizens of the Member States of the European Union as regards the United States is justified particularly by our counter-terrorism efforts and our joint interest in the safety of our citizens. This is certainly a noble cause, but at times, I have the feeling that in the name of the war on terror, we are increasingly depriving our citizens of their privacy. I have no wish to devalue the negotiations between the European Union and the US, and I remain convinced that the US is our closest ally. On the other hand, the mere fact that the US negotiates both individually and bilaterally with the Member States and not solely with the European Union as a whole already speaks for itself. In conclusion, I would like to support those Member States that have already concluded a memorandum. This happened because these particular countries had had visa-based relationships with the United States, and because the European Union was not acting as one, those countries had no other choice but to sign the bilateral memoranda. However, I believe that in future, the European Union will take a more prominent role as opposed to the individual Member States. Jaroslav Paška (SK) I firmly believe that we must continue our efforts to counter terrorism which continues to represent a great danger to the civilised world. However, the handling of the personal data of travelling Europeans under the pretext of counter-terrorism prevention appears to be uncoordinated and unorganised. It is the United States that is the main collector of personal data, collecting data relating to European Union citizens both on the basis of agreements with the European Union and on the basis of bilateral agreements made with individual countries. I believe that this twin-track approach should no longer be tolerated. We should amend the handling of personal data relating to EU citizens in such a way as to prevent the right to personal data protection being violated by some semi-legal procedures of the Member States. In our relationship with the US, we must therefore apply reciprocity and painstakingly ensure that the rules are acceptable to us Europeans too, and that European data or the data of EU citizens are shared in accordance with the rules that are in force in Europe. President Mrs Morvai, I am taking this intervention as an exception. Colleagues, the one minute intervention does not work at the last minute. If you want to participate in this process, I kindly ask you to raise your hand way in advance. I am making an exception because there are not many people on the list this time. Krisztina Morvai Thank you very much Mr President. Take it as a mitigating circumstance that there is apparently not a great deal of excitement and interest in this important subject, so I am not wasting many people's time. Any data protection process or any procedure violating fundamental data protection interests must be related to a clearly identifiable aim and should have the ability to achieve that justifiable aim. What exactly, according to the US, is the justifiable aim, and how will the transfer of personal data be able to achieve that aim? In other words, how are they going to use these data? That is my first question to the Commission. I would also like to ask why they use two different levels of scrutiny - one for the 'old' Member States and one for the 'newer' Member States, including my own country, Hungary. Why would a Hungarian citizen be more dangerous from the point of view of terrorism than any citizen from the 'older' Member States? Did this issue arise during the negotiations, or is it going to be an issue? Sophia in 't Veld author. - Mr President, thank you for allowing me to ask for clarification on two points. I was rather surprised to hear the Commission say that the issue of the Visa Waiver Programme affects the Member States only - at least I think that is what you said, Commissioner. Back in 2007, the European Commission initially said that it had exclusive competence in that area, and it eventually had to cede competence to the Member States. Am I correct in thinking that the European Commission has now changed its views on its own competences? Secondly, Commissioner, you say that there is no reference in any of the MOUs to the transfer of PNR data. Well, I can give you a copy of one of the MOUs that mentions PNR. Does that indicate that the Commission itself does not even know what is going on? Now I will clarify something for you, Madam Commissioner. This Parliament has decided to postpone the vote on two PNR agreements because we felt that we could trust the Commission to be equally responsible as an EU institution as we are at the European Parliament. I am beginning to wonder whether the Commission deserves that trust. I hope you will not disappoint us. (Applause) Maria Damanaki Member of the Commission. - Mr President, first of all, I would like to say that I find this discussion very interesting and that I am here to give explanations to you, but I cannot accept the claims that the Commission is not sensitive about protecting the data of EU citizens, nor can I accept the claim that I am here just to replace my colleague, without knowledge of the issue or of what is happening. We all know very well in the Commission - very well indeed - what is happening and I can tell you that we really are sensitive about protecting the data of our citizens. Let us come to facts now: do we have to respect the Lisbon Treaty or not? What is your proposal? To ignore the Council? I have heard you say, in a very easy way, that you would like the European voice to be unique on this issue. I agree with you: I would also like that. So what do you prefer? To tell the Commission to ignore the Council completely? I would like to inform you - and I am talking about facts here, not dreams - that we have already asked the Council, as you are well aware, for this is not something new. We proposed to the Council last May that if the future EU-US framework has any reference to personal data, this should also apply to the data of Member States. We proposed what you have all talked about here. If it is agreed, then we will go for it. This is the case. But if it is not agreed with the Council, what do you propose we do? Do we go to the Member States and say that we cannot go any further? I understood that such is your proposal and my reply is very simple: we have to respect the Lisbon Treaty. So, moving on to some other very interesting issues: I have heard a lot about the European database and about the Prüm database. My answer is that if the Member States have Memoranda of Understanding and bilateral agreements, they may be able to give data on their own nationals. They cannot give data from the EU database or the Prüm database and I was very clear on that point. I was also very clear that we have asked the United States - and we have sent letters and are still negotiating on this - to agree that the bilateral agreements cannot refer to PNR data. This is not to say that Member States may not have tried to negotiate with the United States, but this is the position of the Commission. I understand your concerns very well, but we have to move forward to negotiate in a better way - the best way - with the United States and try to have some binding rules for the Member States within this agreement, because that is the only way to achieve exactly what you want to achieve. That is the way we can do things, so the Commission is going in that direction: we are now negotiating with the United States and we are trying to have an agreement that is binding on the Member States. That is why we have gone to the Council and said: please be sure that, if this is agreed and if we can protect the data in our track - the track between the EU and the United States - then you have to do the same. Do you have any other proposal based on the legal framework that we have to respect? If so, I am very willing to hear of it. If there is no such proposal, however, please understand that we, too, are very sensitive about citizens' data and are trying to protect them, but we also try to respect the Member States and to respect the Council. This issue is ongoing. I hear all your concerns and I will try to take them all on board. What the Commission can do is go to the Council and say stop talking with any other country. What we can say is that we are going to negotiate and afterwards try to bind them to our track. This is the way we can do things. President Madam Commissioner, allow me simply, because I have knowledge of the issue, to underline that virtually every political group in this Chamber has expressed major concerns, as you have heard. We do have a PNR agreement being re-negotiated and coming through. It is extremely important to this Parliament that the Commission takes these concerns very seriously and that we do not have the sense of disconnect that we had, for example, with the SWIFT agreement. We have also pointed out in the recent past in these discussions the grey areas that are very dangerous. For example, if every Member State were to give to a third country the data that it places in European databases - let us say Schengen - you might end up having the third country collecting all the data in the Schengen database. Although it does not get it from Schengen, it gets it individually from each Member State. In that sense, as you very correctly mentioned, we are grateful for the forcefulness with which the Commission is protecting the Community pillar of this situation. Allow me as well to ask you to make sure that this gets done in the best possible way. Maria Damanaki Member of the Commission. - Mr President, I agree with you that we have to take all the concerns on board and I agree with you that there is an area of concern. This is something I have made clear from the very outset and I would like you to understand that. In the Commission, we are trying to find legal ways that respect the treaties to solve this problem, to protect data, and to try and enhance the Community pillar of this situation. However, it is not the only pillar we have. I would like you to remember that I have understood all the concerns. I would like you to understand that we have asked for a commitment from the Council. If we are successful and really have protection of personal data in our agreement, then we have asked the Council to commit to this. This is the only legal way to move forward. President The debate is closed.

An EU Strategy for Central Asia (debate) President (DE) The next item is the report by Cem Özdemir, on behalf of the Committee on Foreign Affairs, on an EU Strategy for Central Asia. Cem Özdemir rapporteur. - (DE) Madam President, Commissioner, ladies and gentlemen, first let me take this opportunity to thank the shadow rapporteurs for their support and valuable suggestions for the report on Central Asia. I would also like to take this opportunity, however, specifically to thank the AFET secretariat and of course also Group colleagues, who should not be forgotten at this point and without whom this report could not have come into being. Let me mention just a few of them: Dag Sourander, Paolo Bergamaschi, Rosemary Opacic, Andrew Woodcock, Margaret François and my colleague Rana Aydın. We in the European Parliament are discussing the report on Central Asia for the first time this evening. I think this is a special moment for Parliament because it reflects the importance we attach to the Central Asian region in our relations. Central Asia is becoming an increasingly important strategic partner for the European Union. After years of neglect the European Union has recognised the need for a coherent strategy towards the five Central Asian republics of Kazakhstan, the Kyrgyz Republic, Tajikistan, Turkmenistan and Uzbekistan. Following the collapse of the Soviet Union, the five republics became members of the OSCE, which means indeed that they have also undertaken to accept the values, standards and principles we share within the OSCE. Under the German Presidency of the Council, on 20/21 June 2007 the European Council adopted a common strategy for Central Asia. That strategy offers the five republics a share in Europe's experience and expertise in key areas, such as good governance, the rule of law, democratisation, human rights and education and training. The European Union's dependence on external energy sources and its need for a diversified energy policy in order to guarantee security of energy supplies is a common interest of both the EU and the Central Asian republics. In that respect we have common interests. Basically, however, when it comes to energy sources, we are speaking of two countries, Turkmenistan and Kazakhstan. Uzbekistan and Tajikistan, for instance, have energy problems themselves, as we have learned again in recent times. When it comes to water, the Kyrgyz Republic is rich in energy, which is why we deliberately mentioned it. Here we are following the proposal from the Commission and embassies in situ to set up a Water and Energy Academy that can look at the question as a whole, from the point of view also of the environment and sustainability. It is also in the interest of the countries concerned to diversify their energy routes, because it cannot be in our interest to see a further increase in dependence on Russia. The Partnership and Cooperation Agreements are important instruments of bilateral cooperation with those states. The agreements with Kazakhstan, the Kyrgyz Republic and Uzbekistan have already entered into force, while the agreement with Tajikistan has not yet been ratified by all Member States. To date we have not signed an agreement with Turkmenistan. The reasons are well known. They are to do with the regime of isolation that prevailed in Ashgabat until the end of 2006. We hope - and I assume I am speaking on behalf of everybody here - that we will see a new beginning in Turkmenistan and we very much hope it will pursue its democratic reforms. Yet we must also admit at this point that there is still a very long way to go. We welcome the first steps that have been taken in the direction of more openness. We hope, however, that this is just the beginning of what we would like to see. This report sets out clear objectives and priorities for relations with those five republics. We must combine country-specific and regional approaches. We are concerned with democracy and the rule of law, without forgetting human rights. We want clear benchmarks that define indicators and objectives so that our partners know what they are dealing with. I also hope the Commission and the Council will continue to call very clearly for the release of political prisoners and for media independence. I hope too that the governments will feel encouraged by this report to take the necessary measures in relation to human rights and in particular will release all human rights activists unconditionally and without any delay. One thing is clear to us: we will only achieve long-term stability in the region if it goes hand in hand with the development of civil society. Without active civil societies and the rule of law there can be no stability in the long term. Even if we want energy security for ourselves, we must not play off democracy against it. Benita Ferrero-Waldner Member of the Commission. - (DE) Madam President, ladies and gentlemen, Mr Özdemir, we too regard Central Asia as a region of growing importance and I entirely agree with you that it forms a bridge between Europe and Asia, has great strategic importance and is indeed a neighbour of neighbours, when you think of the Caucasus. In fact, as you said, the Central Asian countries are now members of the OSCE and as such also wish for close ties with Europe. It is important that we continue to support that. We want to satisfy that wish and we worked together really well with the German Presidency. We as the Commission submitted proposals that were then accepted by everybody. As a result we have a new and most important Central Asia strategy. I am glad that the European Parliament and Mr Özdemir have taken up precisely that question with this sound report. It is indeed most important to make progress with implementing this strategy in the future. Of course we must always remember that although the European Union has been active in those countries since their independence, we have now received a kind of new impetus and are devoting more attention to them. I therefore very much welcome the clear statement in the report that the European Parliament encourages Member States to ratify the Partnership and Cooperation Agreement with Tajikistan in particular. I hope the same will also happen in the case of Turkmenistan, where a broader contractual framework would also allow more intensive support for the framework conditions and reforms. As you know, we have been providing bilateral technical aid for many years in the framework of the reform process, as also humanitarian aid. So we are not starting from scratch. There is, however, enormous potential for developing our relations further. That is why we set out quite clearly in the new strategy what objectives we want to achieve through this closer involvement: genuine support for reforms in the field of human rights, democracy, support for economic development, investment support, protection of the environment, environmental sustainability, development of energy and transport links, as also measures to tackle common challenges such as drugs trafficking. This strategy is also flanked by the European Union's strategy of regional aid for Central Asia. That supports our political aims and also makes major contributions to achieving the millennium development goals, especially in the areas of poverty reduction and health. I believe it is most important to make progress in specific areas such as human rights, but also in education, in the rule of law, in important regional projects in West and Central Asia, in the water industry, in expanding the EIB's mandate. You rightly referred to the dialogue on energy policy and to the fact that an agreement should be concluded with Turkmenistan on cooperation in the field of energy. In that respect both Kazakhstan as also Turkmenistan are of course especially important to us. In this connection, let me briefly point out that the EU House, the EU information centre, will open in the Turkmen capital of Ashgabat in spring, which will make our measures much more visible there. I hope I will be able to open it myself. Finally, preparations for setting up a delegation in Uzbekistan and for upgrading the delegations in Tajikistan and the Kyrgyz Republic are also going according to plan. Let me conclude briefly with the latest news about the current energy and food crisis in Tajikistan. My colleague Louis Michel is in the process of looking into the ECHO proposal to allocate EUR 750 000 for a range of urgent aid measures, and I hope that proposal will be approved in the near future. I could certainly go on for much longer, but my speaking time is limited like everyone else's. Josep Borrell Fontelles Draftsman for the Development Committee. - (ES) Madam President, as the rapporteur has said, this region requires a consistent strategy from Europe. Consistency means complying with the European consensus on development and, in particular, the use of the financing instrument for development cooperation aimed principally at eradicating poverty and attaining the Millennium Goals. It is, however, very unlikely that the region will be able to attain the goals and it is obvious that poverty continues to be one of the most pressing issues in the countries in the region, except those which have oil. However, this strategy makes no mention either of eradicating poverty or social inclusion among its essential priorities, and neither does it place special emphasis on public health issues or on issues of elimination of gender-discrimination. The Development Committee asks for these goals to be emphasised in any strategy which aims to be consistent with regard to those countries and with regard to the European Union's other policy instruments. We welcome the fact that education matters, particularly in relation to primary school education, are mentioned as one area of cooperation. They need to be, because education is the millennium objective which these countries are furthest from achieving. We also welcome the reference to the ILO Conventions on the concept of decent work and stress that these standards must play an integral role in economic cooperation, investment and trade relations, in particular in combating child labour, which continues to be a most serious problem in those countries, especially Tajikistan and Uzbekistan. Alojz Peterle on behalf of the PPE-DE Group. - (SL) I congratulate the rapporteur, Mr Özdemir, on his fine work and I would like to thank him for his cooperation on this report, which expresses the clear political will of the European Union for greater strategic cooperation between the European Union and the countries of central Asia, whose democratic and economic progress is important for global stability. The report welcomes in realistic and favourable terms the progress achieved by the countries of this region in many different areas. At the same time it is constructively critical of political shortcomings, especially in the areas of human rights, democracy, the rule of law, environmental protection and health. The report was prepared with full awareness of the diversity of the countries of central Asia and with the conviction that it is of mutual interest to deepen the cooperation not only in the area of energy, but also in the broader area of politics and security and in other fields. The aspiration for new dynamic relationships is also reflected in the proposal to assess the progress in cooperation every two years, and in the suggestion that the European Commission should urgently provide for the establishment of delegations in all central Asian countries. The countries of central Asia and all the Member States of the European Union are participants in OSCE and are committed to the same values and principles. Kazakhstan will take over the Presidency of OSCE in 2010, and it has thereby gained great confidence and will be the first of the countries of central Asia to take over such an important responsibility. I hope that this fact will also contribute to further democratic and all-round progress in Kazakhstan and all the other countries of the region, and to closer links with the European Union. Ladies and gentlemen, I am pleased that, where central Asia is concerned, the European Commission, the Council and Parliament are speaking the same language. It is time to elevate the relationship and cooperation between the European Union and the countries of central Asia to a higher level on the basis of a clear and binding strategy. Katrin Saks on behalf of the PSE. - (ET) Madam President, Commissioner, unfortunately the European Union discovered Central Asia for itself relatively late in the day and I am not entirely sure whether even today we understand the region's importance in economic and security policy terms. A glance around this chamber shows that it is not exactly the most popular of places. In any event, however, the Central Asia Strategy adopted last year during the German Presidency and this European Parliament report mark a good step forward. I congratulate the rapporteur and thank him for his pleasant and constructive cooperation. The principal issues affecting Central Asia are reflected in this report, including security issues, combating terrorism, energy, combating poverty, transit of narcotic drugs, trafficking in human beings, environmental issues and the development of relations with the European Union, regional cooperation and the challenges of globalisation. The important aspects are on the one hand to take a regional approach yet on the other hand to assess each country on its merits, because although we are dealing with a single region here, the countries within it nonetheless differ from each other to a fairly marked degree. The most important aspect of the report is the good balance it strikes between economic aspects and human rights. As the countries in question are rich in resources there is a danger that interests may come to dominate over values in our relations. This may be further complicated by the fact that there is no previous democratic experience in Central Asia, making the implementation of international standards there difficult a result. The situation is made yet more complex by the traditional clan-based ties and the continuing Soviet legacy. It could therefore seem that we are using the same vocabulary, such as human rights, freedom of speech, freedom of the press, but the content we ascribe to them is fairly different. As a result, cooperation is not easy but we must take advantage of the interest which Central Asian countries have in the European Union. We are not, however, their only life-line. In recent years Russia has been vigorously developing relations there anew, as have Asian countries. Nonetheless, the European Union has a better opportunity than ever to develop its relations by using the ties and experiences which the Baltic countries, for example, which now belong to the European Union, along with other new members have previously had with the countries of Central Asia. To conclude, it is very important to increase our presence in the region, although going by what the Commissioner said and the fact that in Central Asia we are dealing with countries where the majority of the population is, by contrast with European Union, young, our projects should focus on them in particular. Samuli Pohjamo on behalf of the ALDE Group. - (FI) Madam President, Commissioner, first of all I wish to thank the rapporteur, Cem Özdemir, for producing a successful report. He has worked hard in this area and raised some fundamental issues on the EU and Central Asia strategy. It is evident from the report that the EU views Central Asia from two standpoints. The Union wants to increase imports of natural gas and oil from the region and diversify transit routes. At the same time it wants to improve the human rights situation, promote democracy and equality, and reform systems of governance and the judiciary. Finding the right balance for these objectives will be a challenging task. The EU will need to step up the implementation of its Central Asia strategy, speed up the implementation of projects, and broaden its approach both at nation and local level. I want to emphasise how important it is for there to be dialogue and cooperation between the EU and Central Asia. At the same time the Union must also support relations between the countries of Central Asia and provide technical assistance for the fight against human and drug trafficking. EU aid for healthcare, social and educational reforms and cooperation in the field of science will increase the number of contacts in civil society and strengthen European values, democracy, the rule of law and human rights. This will also pave the way for cooperation in energy policy. I also want to mention the importance of EU support for basic and further education and training, which will bring with it better opportunities for study in the EU and for exchanges with students from universities in the EU. The EU also needs to support and encourage the countries of Central Asia to take more effective measures in the area of environmental protection and in their quest for sustainable water use and for their use of other natural resources. Adam Bielan on behalf of the UEN Group. - (PL) Madam President, I too would like to thank Mr Özdemir for his excellent report. Energy security, Commissioner, is undoubtedly one of the greatest challenges facing the European Union in the 21st century. It can be achieved only by diversifying our energy supply sources so as to free EU Member States from dependence on companies controlled by the Russian security services. The main source for diversification could be the countries of Central Asia. This would appear to suit both sides: the EU Member States, which are looking for other energy supply sources, and the countries of Central Asia, which would like to sell their raw materials at higher prices. Meanwhile, extension of the Odessa-Brody pipeline to the Polish port of Gdansk has not taken place, and the Nabucco pipeline, the only pipeline that could carry natural gas to EU Member States independently of Russia, now looks much less likely to be built in view of Turkmenistan and Kazakhstan's agreement with Russia last year on the construction of a gas pipeline along the shore of the Caspian Sea, as well as the recent agreement between Russia and Bulgaria and privatisation of the Serbian oil industry. The result is that, owing to lack of solidarity within the European Union and ineffective EU diplomacy, our countries are letting Russia and China push them out of this important region of the world. I would therefore ask the Commissioner what concrete steps the European Commission intends to take in favour of projects like the Odessa-Brody-Gdansk and Nabucco pipelines. Jiří Maštálka on behalf of the GUE/NGL Group. - (CS) Ladies and gentlemen, first of all I would like to thank the rapporteur for devoting so much time and effort to the preparation of this report. However, regrettably I am obliged to follow this positive statement with the observation that the proposal in question is extremely rambling and poorly structured, with many elements repeated throughout. My main question is: to whom is it actually addressed? I am afraid that there will be a sense of unease within the targeted nations about this text. It will be a headache for these countries' diplomats, as they grapple with the task of navigating the criticisms contained in the report. I think that for future reference it would be appropriate to separate the resolution and explanatory report. I would like to quote the example of one of the countries in question, Kazakhstan. At the end of 2006 the President of Kazakhstan, Nursultan Nazarbajev, came to Brussels. I think that the Commissioner was present with us at the time. On that occasion words of appreciation and praise were spoken. On reading the report, however, the overall impression is that the acclamations were not serious or sincere. Is the rate of gas and oil supply the measure of our objectiveness? Do we not know that Kazakhstan has been actually carrying out a program entitled 'Pass to Europe', which reflects this Republic's sincere desire to move closer to the EU in the fields concerned? I feel that the report does not offer an honest answer to the Kazakhs' question as to whether Kazakhstan can be considered in geographical as well as in more general terms part of Europe. I also feel that the traditionally patronising tone of the report with which the EU addresses its illiterate poor relatives is inappropriate. The text does not distinguish at all between the different countries in the region, be it in relation to human rights or issues of economic and social development. The obligation to include among them the countries of Central Asia and Mongolia appears comprehensible only as an effort to unite under one umbrella states regarded by the rapporteurs as places of similar geopolitical importance, presumably as potential platforms against Russia and China. Some of the wording in the motion for a resolution is questionable. What does recital R mean it states that a number of different countries, have had, historically or more recently, vested interests in the region? Does it express our support of the colonial ambitions of some European powers in the past or is it an expression of concern for the interests of some oil companies? In addition, the statement that Russia and China tried to increase their spheres of influence in Central Asia through the Shanghai Cooperation Organisation does not make sense to me. In conclusion, I would like to say that the admirable intentions of improving the EU's relations with the countries of Central Asia and the efforts to support local democratic and socio-political development have been, in the drafting of the resolution, obscured by the highly problematic interests of certain ambitious groups. Considering the actual objectives and needs of the EU, the resulting text is, in my view, unacceptable. Bastiaan Belder on behalf of the IND/DEM Group. - (NL) Madam President, Mr Özdemir rightly emphasises in his report that Central Asia is of major strategic significance to the Union. He also says that agreements with non-member countries must be conditional on a clear commitment to human rights in the partner country. Dialogue has to be clear and frank. Turkmenistan is one of the Central Asian countries the rapporteur mentions. Religious freedom in that country is a total fiction. Religion is entirely state-controlled. 'Ruhnama' - the state religion and personality cult surrounding former President Niyazov - remains the standard. Non-registered faith groups have a hard time of it as a result. They find themselves between a rock and a hard place. Intimidation by officialdom curbs their religious freedom and they encounter problems in moving about freely and owning property. The situation of the Russian Baptist pastors Kalataevsky and Potolov, about whom I put questions to the Commission last autumn, is just one example of this appalling everyday reality. So I would again ask you to be good enough to consider the amendments I have put down, namely numbers 12 and 13. Turkmenistan is a country that matters as the European Union seeks to diversify its sources of energy supply; that much is beyond dispute. But it also merits attention on account of the position of the religious groups I referred to earlier and of other minorities. The same goes for our other partners in Central Asia. I am counting on your support. Charles Tannock Madam President, a partnership between the EU and Central Asia is long overdue, and I congratulate Mr Özdemir on his report. This vast and strategically vital region is being pulled three ways: by China, by Russia and by Europe. It is essential that we do all we can to ensure that central Asia's rational choice is partnership with the European Union. Turkmenistan's gradual emergence from isolation provides the EU with a crucial window of opportunity. Ensuring regular, reliable supplies of ample Turkmen hydrocarbon resources will diminish Europe's current overdependence on Russia. This will require a new trans-Caspian pipeline to link up with the Nabucco project. Uzbekistan, which was rightfully ostracised following the Andijan massacre, has begun to engage in dialogue on human rights with the EU. This is a considerable step forward. Clearly there is much progress still to be made before Uzbekistan can be considered a properly democratic country. However, Uzbekistan is a vital ally in the war on international terrorism, especially with regard to Afghanistan. For the EU, Kazakhstan should be considered the jewel in the crown of central Asia. The country's vast oil, gas and mineral resources, including uranium, are an obvious attraction. Although Kazakhstan is not a western liberal democracy in our tradition, it is making considerable progress as a multi-religious, secular, Muslim-majority country. Given the fact that only 17 years ago it was a republic of the Soviet Union, Kazakhstan's presidency of the OSCE in 2010 will further consolidate the momentum towards greater political freedom and human rights in that country. As rapporteur of the eastern dimension of the ENP, I once suggested that Kazakhstan might one day become a member of the ENP. I believe that something rather like this arrangement, one day, will come to pass. Jan Marinus Wiersma (NL) Madam President, my compliments too to the rapporteur, Cem Özdemir. It is a pity that most of the population of Central Asia will probably have gone to sleep ages ago. The European Union has long neglected Central Asia. The strategy now devised is a welcome step towards plugging that gap. As many speakers have said, the Union has considerable interests in the region. We are opting for a realistic strategy that takes a cohesive view of the various facets of our relationship with Central Asia and developments there. As our EU Special Representative, Pierre Morel, has said on countless occasions, there is no way an energy dialogue can develop unless we help with the construction of properly-functioning states. And properly-functioning states mean democratisation. There is no guarantee that the new strategy will succeed. That will depend very much on how it is implemented. We are looking above all to the European Commission to flesh out the strategy in practice. Of course the issue of human rights must not be lost sight of in all this. On Uzbekistan, I stand by my view that we must remain tough in our dealings with that country until such time as the regime there clearly signals that it is genuinely ready to move towards democracy. Kazakhstan, an important point. I share the general view that this country is pivotal in the region. I do not agree with Mr Tannock that it should be included in the ENP, but we ought to look at ways of improving our relationship with Kazakhstan. I have been there myself and was impressed by the country's energy - not just economically but also socially. I am glad that agreement has been reached on whether or not Kazakhstan can take on the chairmanship of the OSCE. I am glad too that that agreement, that decision, comes with a few conditions attached. We can keep an eye on Kazakhstan in the years ahead to see if it meets those conditions. One final comment. There are all kinds of things we can do in Central Asia. But only if we also bear in mind the role of Russia and China in the region. So in our policy towards Russia and China we must also think about the form that our growing interest in that region should take. When I was there, in Kazakhstan, I learned that to them China and Russia are not their only major partners; they also want closer ties with the European Union. Our new strategy may prove a very good response to that. Ona Juknevičien Madam President, I wish to begin by congratulating Mr Özdemir for preparing this very comprehensive report. As chairwoman of the Delegation for relations with the Central Asian countries, and in connection with this resolution, I would like to address a few issues which I consider important. Firstly, Central Asia has an obvious growing importance for the European Union and the world as a whole, no doubt owing to its rich energy resources. We have many shared interests in promoting security and tackling threats such as terrorism and drug-smuggling. I am glad that the European Union's strategy for a new partnership with Central Asia addresses those matters very firmly, as does as this resolution. This region occupies a crucial geostrategic position, particularly as it shares a border with Afghanistan, China and Russia. Therefore, we must clearly define our objectives and priorities, bearing in mind this context. In 2010, Kazakhstan will become the presiding country of the OSCE, which is responsible for ensuring democracy and fundamental human rights. I am pleased for my colleagues, but I worry about the people of Kazakhstan, where the current elected Parliament does not include a single opposition member. All the countries of Central Asia still have a long way to go on the road to economic and political reform and the building of democratic societies. The example of the former Soviet republics, including my country, Lithuania, shows that 17 years of independence is not long enough to fully achieve real change. However, we must deliver our overriding message, which is that Europe will not seek material benefits at the expense of human values. Wiesław Stefan Kuc (PL) Madam President, Commissioner, the achievement of independence almost 20 years ago by the Central Asia countries discussed in Mr Özdemir's report brought a complete culture change after years of enslavement. Obviously, these countries used their newfound freedom in line with past practice and habits. Change is hard to achieve in such a short time. These nations endured through the centuries thanks to cultural difference based on long tradition. That is something we should and must respect. Change must come slowly, so as not to arouse hostility to our own culture and expectations. Economic ties with the Russian Federation remained after independence, and are still strong. Russian culture, its science and its economy had an enormous influence on what are now independent states. Unless we build alternative ties with the European Union we are bound to fail, despite the expectations which these countries have of us. We must start with the economy: let us replace Russian pipelines by ours, Russian technical plant by ours and the Russian language by English. That will bring about a systematic change in culture. Gerard Batten Madam President, this report expresses concern that the new Kyrgyz Constitution, voted on in a referendum in October 2007 without wide-ranging debate, could alter the balance of power. The Kyrgyz Constitution was amended in a controversial referendum in 1996, and in 2003 there was another referendum which approved further constitutional change. The report goes on to deprecate, in the Central Asian republics, the 'anxiety to maintain internal control', which 'is a given in regimes which show little interest in seeking popular consent on which to base their rule'. Hang on a moment, who are we talking about here? Constitutional change that will 'alter the balance of power'. 'Anxiety to maintain internal control', with 'little interest in seeking popular consent' on which to base the rule of a political elite. This sounds like an extract from a UK Independence Party report on the European Constitution - sorry, I mean the Lisbon Treaty. I doubt that the five Central Asian republics are models of democracy and the rule of law, but at least when the politicians of Kyrgyzstan wanted to change the constitution, they had the decency to ask the people for their approval in a referendum. That is something the European Union has had neither the decency nor the courage to do of the European people. Rihards Pīks (LV) Thank you, Madam President, Commissioner. First of all I would like to thank the rapporteur, the shadow rapporteur and their assistants, since the report is very comprehensive and contains a great many references and documentary research, with a separate analysis for each country. However, I would like to draw your attention to a few matters that in my view have not been tackled adequately. Yes, I would also like to add that the Commissioner's description of the specific activities to be carried out in those countries in the near future was very welcome. It seems to me, however, that in the report and in the European Union's strategy in general there are not enough strategic decisions or actions relating to these countries, whereas it appears to me that Russia, China, South Korea and India all influence those regions very significantly. I would also like to draw your attention to something that I think my fellow Member Adam Bielan has already mentioned - on 10 October 2007 the leaders of several countries met in Vilnius to discuss energy supply pipelines from the Caspian Sea. A week before that, Mr Putin, who is not at all a frequent visitor to other countries, went with Mr Nazarbayev to Turkmenistan and, offering a slightly higher price for gas, signed a political agreement to the effect that all existing gas from Turkmenistan and Kazakhstan would go via Russia's pipelines. Thus, in fact, we might say that he hurried ahead of the decision by our fellow Member. Likewise, I think, a certain similarity can be seen to the events at Andijan, where afterwards, a few months later, the President of Uzbekistan was forced to demand the closure of the US base. It seems to me that we also need to pay more attention to these aspects ... I would simply like to draw attention to the fact that we need to analyse much more attentively and take account of these strategic aspects too. Thank you. Józef Pinior Madam President, I would like to begin by congratulating Mr Özdemir on his excellent report on the EU strategy for Central Asia. Central Asia is part of the road which has connected the great Euro-Asiatic civilisations since antiquity. In today's global context, the ancient Silk Road can be taken as a symbol of the high political, cultural and trade potential of that region. Central Asia is the region where the European Union, China, India and Iran meet. There is no doubt that the countries of this region - Kazakhstan, the Kyrgyz Republic, Turkmenistan and Uzbekistan - will be one of the main areas of EU external activity in the coming years. By the way, Central Asia is a region in which the EU and Turkey have a shared interest. Turkey's cultural, linguistic and strategic influence in the region is one of the arguments for Turkish membership of the EU. Let me make two points. Firstly, the EU should provide assistance in these countries in a perspective of human rights, democracy and education. There is a need for EU support for the development of civil society, liberal democratic change and the rule of law in these countries. Secondly, I would like to stress the importance of partnership in the field of energy policy. Special attention should be given to projects connecting oil and gas fields and the distribution system in Central Asia to pipelines connecting with the European Union, including future projects such as Nabucco. Further strengthening cooperation between Central Asia and the Black Sea region in the fields of energy and transportation is essential for the accomplishment of the EU's goals. Olle Schmidt (SV) Madam President, Commissioner, the EU strategy for Central Asia is a big step forward. Increasing our common visibility through a special representative and planning to set up delegations in the Kyrgyz Republic and Tajikistan will give us better opportunities to conduct an intensive dialogue with the individual countries and will change the way we can work in the region. Central Asia will become more important, in particular, as has been mentioned, with regard to access to energy that is not controlled directly or indirectly by Russia. The region is composed of new states that need support in developing and strengthening their democracy, support in combating crime and in stopping the passage of drugs to both Russia and the EU through certain countries in the region. At the same time these countries are of course important partners in combating a global breeding ground for terrorism. The EU has an opportunity to show its benefit in terms of foreign policy, by using all the tools of soft policy, both aid and trade. In addition, the EU can help to build democratic institutions and a working state based on the rule of law which respects human rights and genuine freedom of speech and of the press. The Central Asian countries have a strong interest in creating an opportunity to diversify their oil and gas exports. We in the EU must put forward effective, properly financed alternatives to Russian and Chinese gas pipelines. The EU must accept its responsibility for our common energy security. Otherwise there is a risk that all our common efforts will founder. More Russian-owned oil and gas pipelines from Central Asia is not the independence in the energy sector that we should aim for in the EU. Janusz Wojciechowski (PL) Madam President, Kazakhstan is the Central Asian country I know best. It is a large country stretching between China, Siberia and Europe. Paradoxically, we count countries as Central Asian when part of their territory belongs geographically to Europe. Kazakhstan, with a population of 16 million and over 100 ethnic groups and religions, is distant from us in its traditions and history, and yet the politics of this country and the aspirations of its people show a strong desire for rapprochement with Europe. From the cultural point of view, moreover, Kazakhstan is more European than Asiatic. It is grappling with problems, but it is a stable country engaged in democratic reforms, and stability in this region is very important for the security of the whole world. We should support the process of stabilisation and rapprochement with Europe in Kazakhstan and the other countries of Central Asia. We should support everything that serves to bring the Central Asian countries closer to Europe, especially as they can play an important role in ensuring Europe's energy supply security. Roberta Alma Anastase (RO) Ladies and gentlemen, as Rapporteur for the Black Sea cooperation, I would like to emphasize the major importance of the inter-regional cooperation between Central Asia and the Black Sea region. I thank the Rapporteur for taking into consideration my suggestions on this theme and I hope that both the Commission and the Council will submit sustained efforts in order to put them into practice by implementing the new strategy for Central Asia. The cooperation between the two regions and its consolidation represents an objective both for the European Union and for the countries of Central Asia and the Black Sea region. This appears most explicitly in the field of energy and transport, since Central Asia represents an important source of energy resources for the European Union. Consequently, I welcome the fact that the report is focused on two key ideas in this regard. First of all, it is necessary to develop the transport routes and energy infrastructure connecting the sources from Central Asia to the Black Sea region and, finally, the European Union as an important element for ensuring energy security and diversity in the European Union. Therefore, I insist on the crucial importance of the Nabucco project and I join the report in its call to pay increased attention to its successful development. Secondly, a strong policy in the energy field also involves the creation of a transparent and competitive energy market. It is important for the European Union to encourage actions in this direction, both by intensifying the dialogue with the countries of Central Asia and the Black Sea region, and by additional measures, such as stimulating the accession to the World Trade Organization. Nevertheless, these objectives should integrate into a global strategy for Central Asia, focused on sustained stability and development. For these reasons, besides the energy policy, it is very important to promote reform in all the five republics, while human rights and good governance, education and lifelong training should represent its essential elements. Vural Öger (DE) Madam President, ladies and gentlemen, first I want to congratulate Mr Özdemir on his very successful report. The European Union joined the race for Central Asia with very hesitant steps and was late to take an interest in the region, following behind Russia, China and the USA. Until now, Central Asia has not perceived the European Union as a global player. An EU strategy for Central Asia is long overdue, especially as a means of reducing its energy dependence on Russia. The German Presidency initiated it. It is important that we now see a follow-up. Sadly it keeps emerging that the EU still does not speak with one voice in its external energy policy. We in Europe should focus above all on diversification, on representing our common interests and on solidarity in the event of crises. Yet the bilateral energy agreements the EU Member States concludes with third countries keep putting in question the European Union's ability to take a common stand. But it is in the interest of the European Union and its citizens to pursue a common external energy policy. We must not, however, regard energy supplies, which are extremely important to our citizens, as the only reason for EU relations with that region. We are not trying to profit unilaterally from a strategy for Central Asia. In that respect Europe must distinguish itself from other players in the region. It is far more a question of helping the Central Asian republics to develop the rule of law and democratic forms of society, together with a sound economy. If Europe does that, the citizens of the region should become far more aware of it. Yet Europe must also move with the necessary caution, because advice from the West could all too easily be mistaken for patronisation or intervention. The world is growing closer together outside the EU too and we should seek a constructive partnership with the Central Asian countries, a partnership that does not give the impression that Europeans are concerned only with what is useful to them, a partnership founded on mutual advantage. Péter Olajos (HU) Madam President, Madam Commissioner, 150 years ago, a countryman of mine by the name of Ármin Vámbéry was the first European to bring news of the closed societies of Central Asia to the wider world, and information on the cultural, administrative and economic situation of this region prior to the Russian conquest. Even at that time this region, like the Silk Road, had for centuries formed an overland umbilical cord linking Europe and Asia. Following a long period of Russian and Soviet domination, the five countries of Central Asia can once again assume this role of umbilical cord linking Europe and Asia. In many instances, it is unfortunately already doing so; a large proportion of the illegal trade in people and drugs arrives in Europe via these countries, as does natural gas. This is why Europe needed, and needs, a strategy to develop its relations with Central Asia. Europe cannot, however, expect cooperation to be only about preventing the dangers emanating from there, or about gaining access to energy and raw materials, or about how Europe can teach this region about democracy and human rights. We must develop genuine cooperation with this region, and this is why I support European Union efforts to promote WTO membership for the countries of Central Asia and their integration into world trade. Europe must use all means at its disposal to foster the economic, social and political development and modernisation of this region. This, however, can only be done on the basis of mutual trust. This is why it is important to prioritise environmental protection as part of this cooperation. Climate change, chronic problems relating to water use and rehabilitation of previously contaminated areas are all issues that warrant greater attention. In parallel with this, Europe must rigorously eschew any project that pollutes the environment or damages the livelihoods of the people living there. I have already drawn the Commission's attention to the criticism by Kyrgyz and Uzbek non-governmental organisations concerning gold mining operations using cyanide technology that are partly financed by the EBRD. Europe cannot on any account support the use of this sort of technology, either within Europe or outside of Europe. Thank you very much. Elisabeth Jeggle (DE) Madam President, Commissioner, ladies and gentlemen, I too want to begin by thanking the rapporteur Mr Özdemir and all the shadow rapporteurs who worked on this report. With this strategy for Central Asia and this first broad debate in the European Parliament, we are actively taking the appropriate steps to promote dialogue and to meet all the challenges that still await us and which the Commissioner addressed. This strategy will involve small steps down a long road. I am glad that we will have closer cooperation and that this will not be a one-way street but an exchange of views based on mutual trust. Today's debate shows us that we have to do a balancing act when we talk about Central Asia. The various Central Asian republics present very different features. We have very different requirements to make. We want to import energy but on a secure basis, and we want to export democracy and human rights. We want to combine the two, which is not easy. Since 1999 I have been a member of the delegation for relations with the Central Asian countries; I know those countries. I have learned from the people there and I know they too have a face and that they do not want to lose it. We must, therefore, proceed very carefully and sometimes pragmatically. That brings me to Uzbekistan. Uzbekistan is currently taking big steps that we should strongly welcome. The death penalty was abolished on 1 January. I thank the rapporteur for his oral amendment. Moreover, the habeas corpus principle was introduced, i.e. the principle that the court ascertains whether detention is lawful. In May this year we will be holding the second human rights dialogue with the Commission. I am confident it will take place. That is another good step that continues what we have begun. May I say here that I will support the amendments tabled by the UEN Group because I agree with them, because I regard them as a step towards dialogue and because we must seek dialogue and partnership. Czesław Adam Siekierski (PL) Madam President, the European Union should engage more actively in events in Central Asia and in support for economic and social development in the region. At present our influence is slight: it is mainly Moscow, Beijing and Washington that are doing business there. To play a more active role, we must develop a vision for economic and political cooperation and join in projects, investments and programmes designed to meet the needs of Kazakhstan, the Kyrgyz Republic, Tajikistan, Turkmenistan and Uzbekistan. At the same time we should encourage all these countries to engage in more active intra-regional cooperation. We must bear in mind, however, that it will not be an easy task, because the region is an ethnic, linguistic, religious, political and social patchwork still under strong Russian influence. The European Union's priority should be to intensify cooperation in areas such as energy, trade, education, infrastructure, security and regional integration. We should concentrate on supporting the process of democratisation, the development of education and the elimination of poverty. That will increase security and social and economic stability in this strategic region of the world and render our cooperation more effective. Zbigniew Krzysztof Kuźmiuk (PL) Madam President, my first point is this: all five Central Asian countries are members of the OCSE, which means they have undertaken, vis-à-vis the international community, obligations regarding respect for basic freedoms, democracy and human rights, although they differ in the degree to which they are meeting those obligations. Secondly, against a background of regional shortcomings, Kazakhstan stands out favourably. In August 2007 it held parliamentary elections at which I acted as an observer. Despite certain reservations, those elections were recognised by the international community as democratic. Thirdly, if the European Union wishes to find other sources of crude oil and natural gas than Russia, it must seek strategic cooperation with the Central Asian countries, especially Kazakhstan. And that means encouraging and supporting Kazakhstan's European aspirations. Benita Ferrero-Waldner Member of the Commission. - Madam President, this was a very interesting debate. I always regret that it is held late at night and maybe so few Members stay, but thank you for staying. I think that many of you have mentioned what I personally also feel: there is a strategy that is absolutely necessary and this strategy aims to achieve stabilisation and security in this area. Indeed, we, the European Union, are very much in favour of going forward. I was Chairperson-in-Office of the OSCE in 2000 and I got to know these countries and, as others have said, they are very interesting countries. They are all very different. It is true that Kazakhstan is the star of these countries, but a lot still has to be done. There is the issue of human rights that everybody has mentioned. There is the issue of poverty eradication and, particularly, education, but also the questions in the general field of human rights and, of course, the big question of energy. So I know how much we have to do and I am glad that finally the European Union has done much more than in the past, together, as I said, with the German Presidency. I shall now say a few words on those different issues. Poverty eradication is highly important and this is one of the major parts that we focus on in the country strategies. The policy paper that we have produced for the EU strategy for Central Asia is more a political document on political priorities, but in the country strategies we mention all the requirements under the Development Cooperation Instrument, which is particularly focused on education, on health, on rural development, on social protection and, particularly, on vulnerable families and children in difficulty. There is also, in terms of public health and communicable diseases, a major factor: the global fund on AIDS, malaria and tuberculosis, where, again, the Central Asian countries are eligible. So this is one side, and we will certainly go on with that. On the other hand, there is the question of energy - both the Nabucco pipeline and the Odessa-Brody-Gdańsk pipeline have been mentioned - and, in general, energy security. I completely agree with you that we want a diversification of our energy policy, even if we have not yet completely reached where we want to go. But the most important thing is that we have taken this clear decision. On the Odessa-Brody-Gdańsk pipeline, I would like to say that the Commission is making every effort to diversify EU energy supplies and routes and, of course, Central Asia is absolutely crucial here. The pipeline you mentioned is an important project in these efforts, and to feed this pipeline, we need to work first and foremost on the trans-Caspian pipeline, to get the Central Asian resources to the Black Sea. Just a few days ago, we had the first ever regional conference of the Black Sea Synergy, which was a very first step in working on these issues in a regional dimension. Apart from that, we also face the issue of energy security regarding the Nabucco pipeline. It is still a priority for the Commission and we will go on supporting it. It is not dead, as some of you might think. So we have energy political priorities. By the way, we are starting to have a sort of memorandum of understanding on energy with Turkmenistan too. We already have one with Kazakhstan, and we will certainly try to go on building bridges between the different countries of the Caucasus and Central Asia. Somebody asked me about Mongolia. The five countries of the Central Asia region share the same recent past, following the break-up of the Soviet Union, and they are all, of course, very young nations. This means that we face similar challenges regarding the political and economic transformation of these societies, but, as you know, Mongolian history is quite different, and that is why we did not include Mongolia in the strategy. However, we do not preclude looking to the south of the Central Asian countries and we are looking towards the possibility of working further with Mongolia. Today, it is a rather democratised country, where we see a lot of positive measures and positive steps. Kazakhstan will indeed hold the chairmanship of the OSCE in 2010. I would like to tell you that I have always promoted that, always on condition that Kazakhstan continues to take a lot of important steps that are still necessary. More has to be done on the freedom of the media, on electoral law and on the issue of registration of political parties, but it is indeed going in the right direction. Finally, Kazakhstan is a member of the European Neighbourhood Policy. Let us please keep the Central Asia strategy and the ENP somewhat separate, although elements of the Neighbourhood Policy can appear later on in a special agreement, particularly with Kazakhstan, because we know Kazakhstan can be the first country in the Central Asia region to start radiating a positive spirit. I hope that the others will follow. Cem Özdemir rapporteur. - (DE) Madam President, Commissioner, first I want to thank all the colleagues who took part in this debate and to give thanks also for the input of the committees asked for their opinion and, of course, for the Chair of the Delegation, Mrs Juknevičienė. I am also grateful to those who tabled amendments. Mrs Jeggle has already referred to the amendment on the abolition of the death penalty in Uzbekistan, which we very much welcome. I find myself obliged to point out, however, that we note with concern that opposition politicians and journalists in countries that are neighbours of Uzbekistan are dying in mysterious circumstances. That should also be addressed in this connection. The crucial question is this: how can we transmit our values without denying our own interests in the matter? This is precisely where the European Union has an opportunity, because we simply have more to offer than dependence or even exploitation of these countries. The simple and acute question is how we can combine long-term stability with democratic development. In that area, there is still great potential for developing a genuine partnership between the Central Asian republics on the one hand and the European Union on the other. We are looking at nothing less than a total package of economic and democratic development, together with cultural and scientific exchange, which, however, gives clear priority to protection of the environment and the development of civil society. Let me briefly address one point I am sure is known to all of you: the environmental disaster on the Aral Sea, which has since become known beyond the region and is one of the greatest environmental disasters in the world. The countries concerned will not be able to resolve this problem without our help. Here too we must demonstrate our solidarity and do our part to help. There is good news too, when we remember that we have an important partner in Turkey, which is a close neighbour and, as a country that wishes to join the European Union, can contribute its expertise to the joint development of a strategy. The success of the European Union can also be measured by the extent to which it manages to develop a coherent strategy for Central Asia. If it wants to be a global player, the European Union must also develop a strategy within which it formulates its common interests. President The debate is closed. The vote will take place on Wednesday, 20 February 2008. Written statements (Rule 142) Alessandro Battilocchio in writing. - (IT) As part of the work of the Delegation for Relations with Central Asia, of which I am a member, I have had the opportunity to visit the countries of the area covered by the report. I have thus been able to see the substantial progress that these countries have made in many fields, from the environmental to the social, especially as a result of a strong impetus from the EU. That being said, it is to be hoped that the EU will continue the work it has undertaken in this part of the world, bearing in mind that these nations are key allies in the fight against international terrorism and drug trafficking, by continuing to step up its dialogue with these countries. The Council and the Commission are also asked to step up efforts to provide citizens with greater protection in key fields of social life and therefore to strengthen the laws in force on women's rights and to improve their application, to continue the strenuous fight against the exploitation of children, to implement major reforms of education and, in view of the substantial increase in infectious diseases in the area, a reform of the health service which is considered to be a key priority for these countries.

Valutazione del sistema di Dublino (seguito della discussione) Presidente Riprendiamo la discussione sulla relazione dell'onorevole Lambert sulla valutazione del sistema di Dublino. Inger Segelström . - (SV) Signor Presidente, si tratta di un forte cambio di argomento ma, se non risolviamo la crisi in Georgia, in Europa avremo bisogno di una politica in materia di asilo e profughi ancora migliore. Desidero iniziare ringraziando l'onorevole Lambert per una relazione molto accurata. Approvo inoltre gli emendamenti presentati dagli onorevoli Roure e Lefrançois. Occorre davvero valutare il sistema di Dublino e la scelta del primo paese d'ingresso per chi entra nell'UE, in particolare per quanto riguarda i problemi che ciò comporta per i paesi che accolgono i rifugiati. A questo proposito, penso ai paesi del Mediterraneo, ma anche alla Svezia, che è lo Stato europeo che ha accolto il maggior numero di rifugiati iracheni. L'UE dovrebbe assumersi una maggiore responsabilità comune, altrimenti il regolamento di Dublino risulta privo di scopo. Un anno fa, la commissione per le libertà civili, la giustizia e gli affari interni si è recata nella regione del Mediterraneo per una missione informativa. La situazione era spaventosa! Tale condizione non è stata migliorata dalla Svezia, che ha iniziato a rinviare i rifugiati e i richiedenti asilo in Grecia, paese che, per un certo periodo di tempo, è stato eccessivamente sovraccaricato. Di conseguenza, il gruppo del Partito popolare europeo e dei Democratici europei nel Parlamento europeo ha adottato una direttiva sul rimpatrio degli immigrati illegali che conteneva norme disumane, quali l'espulsione dopo un'attesa fino a 18 mesi, che è particolarmente difficile per i minori. E' necessaria una politica europea comune in materia di asilo e rifugiati, ma penso che si stia dirigendo dalla parte sbagliata e sono preoccupata. Sono ansiosa per il fatto che non siamo pronti e non acconsentiamo a prestare maggiore attenzione ai bambini. Tuttavia, esiste un aspetto a cui abbiamo rivolto la nostra attenzione e che è costituito dal fatto che oggi il Commissario Barrot abbia parlato di una sospensione temporanea. In quanto svedese, vorrei cogliere l'opportunità di porre l'accento sulla cittadina di Södertälje, a sud di Stoccolma. Södertälje ha accolto più rifugiati iracheni di USA e Canada messi insieme! A mio parere, Södertälje deve essere inclusa nel tipo di prova a cui ha fatto riferimento il Commissario. Grazie. Jacques Barrot Vicepresidente della Commissione. - (FR) Signor Presidente, chiaramente questa discussione è molto importante ed è stata interrotta, ma succede. In ogni caso, anch'io sono convinto che dotare l'Europa di un diritto di asilo veramente armonizzato rappresenterà una risposta eccellente ai problemi che sono stati menzionati nel corso della precedente discussione. Vorrei riprendere brevemente certi commenti. E' vero che il sistema attuale non è "equo”, considerato che i richiedenti asilo, a seconda dello Stato membro a cui sottopongono la richiesta, non sempre ricevono la stessa risposta. Ha ragione, onorevole deputato, nel sottolineare come certi paesi siano stati più aperti e generosi di altri. Abbiamo quindi bisogno di quest'armonizzazione. Occorre inoltre considerare alcune questioni che sono fonte di preoccupazione, quale il problema dei minori non accompagnati. Dobbiamo altresì esaminare la questione della detenzione dei richiedenti asilo e, evidentemente, dobbiamo farlo nel quadro di una revisione di questi testi, non per forza per allontanarci dal sistema di Dublino, ma al fine di perfezionare questa risposta europea ai richiedenti asilo. Dobbiamo restare fedeli alla tradizione europea di accoglienza democratica e umanitaria. Perciò, signor Presidente, onorevoli deputati, riteniamo che tale discussione si sia rivelata estremamente utile. Di certo alimenta le nostre riflessioni e naturalmente ritornerò in Parlamento per presentare i testi che ora prepareremo alla luce delle eccellenti osservazioni che hanno permeato questa discussione. Devo pertanto ringraziare di cuore il Parlamento e lei, signor Presidente, e mi auguro, entro la fine dell'anno, di poter ritornare con i progetti di testo che ci consentiranno di migliorare in maniera considerevole la situazione a riguardo del diritto di asilo in Europa. Presidente Vorrei nuovamente scusarmi con il Commissario per l'interruzione della discussione. Purtroppo, le priorità sono state stabilite in modo tale che fossimo obbligati a discostarci dalla procedura consueta e interrompere questa particolare discussione. Jean Lambert relatrice. - (EN) Signor Presidente, anch'io desidero ringraziare il Commissario per le affermazioni appena pronunciate, e per le sue rassicurazioni. Ritengo sia ovvio, da ciò che hanno detto stasera tutte le parti di quest'Aula, che sia necessario un sistema non solo efficiente ma di elevata qualità, basato su una responsabilità congiunta: come ha affermato l'onorevole Segelström, deve esistere una responsabilità congiunta o il sistema è privo di scopo. Penso che anche il Consiglio abbia bisogno di sentire il messaggio in modo molto, molto chiaro, poiché loro, il Consiglio, sono i governi responsabili di adempiere ai loro obblighi. E' vero che alcuni Stati membri, come la Svezia, sono eccellenti nello svolgere il loro compito. Altri non lo sono. Ciò significa che le azioni che la Commissione può intraprendere per sostenerli in quest'incarico, ad esempio l'uso dell'UNHCR e l'idea dell'Ufficio di sostegno per l'asilo, diventano molto importanti, offrendo loro le risorse adeguate. Per chi di noi è coinvolto nel sistema di bilancio è necessario riflettere anche su questo fattore. Tuttavia, a nome del mio collega, l'onorevole Busuttil, vorrei dire che molti di noi sono ancora convinti che le pressioni su certi Stati membri siano temporanee, anziché sistemiche, e che, quindi, le risposte che forniamo abbiano forse bisogno di essere maggiormente sistemiche, a meno che, ovviamente, non prevediamo un rapido cambiamento nella situazione mondiale che avrebbe così un effetto sui flussi di rifugiati. Pertanto, ringrazio nuovamente il Commissario e i miei colleghi per le loro confortanti parole. Vedremo cosa fare per trasmettere il messaggio al Consiglio, e restiamo in attesa delle successive proposte della Commissione. Presidente La discussione è chiusa. La votazione si svolgerà martedì 2 settembre 2008.

Postopek izbire novega generalnega direktorja Mednarodnega denarnega sklada in zunanje zastopanje eura (razprava) Predsednica Naslednja točka je izjava Komisije o postopku izbire novega generalnega direktorja Mednarodnega denarnega sklada in zunanjem zastopanju eura. Olli Rehn član Komisije. - Gospa predsednica, spoštovani poslanci, najlepša hvala za vaša zelo umestna vprašanja. Komisija pozdravlja odločitev, ki jo je 20. maja letos sprejel izvršni odbor MDS in ki pojasnjuje postopek izbire naslednjega generalnega direktorja MDS. Komisija se strinja, da mora biti postopek izbire odprt, pregleden in utemeljen na zaslugah. To bo kandidatom iz vseh držav članic MDS omogočilo, da konkurirajo na podlagi svojih zaslug ob upoštevanju vseh ustreznih vidikov. Države članice EU so se strinjale, da bodo podprle najbolj usposobljenega kandidata, ki lahko izpolni visoke standarde, ki se zahtevajo za opravljanje dolžnosti na tem zelo pomembnem položaju. Takšen kandidat bo moral predvsem pokazati močne zmožnosti, zavezo večstranskemu usklajevanju in dobro poznavanje mednarodnih gospodarskih, finančnih in monetarnih zadev. Komisija to strinjanje podpira. Komisija v celoti podpira kandidaturo ministrice Christine Lagarde. Je sposobna in izkušena kandidatka, ki si je prislužila spoštovanje naših partnerjev v mednarodni skupnosti. Poleg tega, da zelo dobro pozna evropsko gospodarstvo in oblikovanje odločitev na ravni EU, kar danes predstavlja vrlino, ima tudi zelo dobre izkušnje v svetovnem gospodarskem upravljanju - ki jih je na primer pridobila v času svojega uspešnega vodenja predsedstva skupine G20. Naj še dodam, da je bil lani na vrhu skupine G20 v Seulu v Koreji sklenjen sporazum o sorazmernem zmanjšanju evropskega zastopanja v odboru MDS za dva sedeža, da bi se okrepila glas in zastopanje tržnih gospodarstev v razvoju. Vprašanje zunanjega zastopanja evrskega območja v času, ko je to povezano s splošno reformo Mednarodnega denarnega sklada, ni neposredno povezano z izbiro generalnega direktorja sklada. Komisija meni, da je v skupnem interesu Evrope, Unije in njenih držav članic, da se postopno premaknemo k enem sedežu za Evropsko unijo, ali vsaj za evrsko območje, v MDS. Počasi in postopno. Gospod predsednik, spoštovani poslanci, kot veste, sem v celoti zavezan reformi in okrepitvi gospodarskega upravljanja EU, tako na notranji kot zunanji ravni. Da bi to dosegli, sem naklonjen uporabi preskusne metode Jeana Monneta: Evropa se gradi s konkretnim napredkom v resničnem življenju, korak za korakom, koraki pa so lahko večji ali manjši. Zato dokončajmo najprej reformo našega notranjega upravljanja, ki je nujno potrebna in ki bo velik korak naprej, ko bo končno dokončana. Nato pa se lotimo izziva zunanjega zastopanja, ki bo še en velik korak naprej, ko se bomo o tem dogovorili in začeli to izvajati. En velik korak naenkrat. Corien Wortmann-Kool Gospa predsednica, ko je prejšnji generalni direktor Mednarodnega denarnega sklada (MDS) prevzel svoj položaj, so se pojavila velika vprašanja glede pomena in učinkovitosti MDS. Zdaj imamo več izkušenj, potem ko smo na težak način v času krize ugotovili, kako povezani smo na mednarodni ravni. Prav v teh časih krize pa ste se tudi naučili, kako bolje iskati drug drugega, in izkusili smo, kako pomembna sta vloga in strokovno znanje MDS - celo za nas, tukaj v Evropi. Zato je tudi pomembno, da MDS v prihodnjih letih igra ključno vlogo v smislu svetovnega upravljanja in bolje finančne in monetarne stabilnosti v svetu. Na žalost smo se v tej evrski krizi na zelo boleč način učili iz izkušenj. Lahko vidite, kam merim s tem. Danes govorimo o novem kandidatu za prihodnji položaj generalnega direktorja MDS. Popolnoma upravičeno pravite, da mora to biti odprt postopek, vendar pa ne rabimo biti preskromni glede tega, da imamo v Evropi izjemno kandidatko. Vesel sem, da lahko tudi mi v Parlamentu v okviru te razprave izrazimo našo jasno podporo tej kandidatki. V času krize je pomembno, da na tem visokem mestu dobimo izjemno usposobljeno žensko, saj nam v krizi lahko lastnosti ženske prinesejo pravo dodano vrednost skupaj s kakovostjo. Gospa Lagarde ima tudi izkušnje na obeh straneh Atlantika in v večstranskem upravljanju. Torej je tudi s tega vidika izjemna kandidatka. Upam, da vam bomo s to podporo lahko dali dodatno spodbudo, da predložite gospo Lagarde kot naslednjo generalno direktorico MDS. Pervenche Berès Gospa predsednica, gospod komisar, v resnici se sprašujem, zakaj ste želeli podati to izjavo. Govor ste dejansko končali tako: "danes nam ves čas v resnici jemlje reforma gospodarskega upravljanja; o vprašanju zunanjega zastopanja evrskega območja bomo razpravljali pozneje". Prosim, oprostite mi, če se ne strinjam z vašim pristopom, saj je danes eden glavnih problemov v Evropski uniji prav vprašanje zunanjega zastopanja evrskega območja. Danes nam je jasno, kako lahko valutna vojna zlahka uniči ves trud, ki ga od državljanov na evrskem območju zahtevamo v imenu varčevanja in izboljšanja stanja na področju državnega dolga. Evropejci torej ne morejo biti skrajno zahtevni na notranji ravni in obenem popolnoma nezainteresirani za to, kako se je njihova valuta, ki se premetava po trgih na mednarodnem prizorišču, izkazala na zunanji ravni. Brez zunanje zaščite ne bo nobene notranje zaščite. Zato mi oprostite, če se ne strinjam z vašim pristopom pri tej točki. Vem, da je ta naloga težka, vendar Evropski parlament že več let podpira zamisel, da se je treba premakniti k zunanjem zastopanju evrskega območja, zlasti v okviru Mednarodnega denarnega sklada (MDS). Priznati moramo, da je bilo stanje v času, ko je bil za generalnega direktorja MDS imenovan Dominique Strauss-Kahn, popolnoma drugačno: govorilo se je, da se ljudje pri vodenju organizacije izmenjavajo. Gospod Strauss-Kahn je sam dejal, da je mogoče zadnji Evropejec na čelu MDS. Stanje se je od takrat močno spremenilo. Regija, v kateri je posredovanje MDS danes ključnega pomena, je Evropa. Vidimo lahko, da za posredovanjem MDS pomembno vlogo igra posredovanje velikih ameriških investicijskih bank. Vidimo lahko tudi, da bo prej ali slej odprto tudi vprašanje o gospodarskem položaju ZDA in da bo o njem mogoče legitimno razpravljati znotraj MDS. Vse to ustvarja veliko zapletenejšo sliko, kot je zgolj odločanje, kdo naj bi predsedoval prihodnjemu MDS. Seveda morajo biti zastopani Evropejci - igrati morajo svojo vlogo v eni glavnih institucij -, a, še pomembneje, kar želim izvedeti od vas, je: kakšno politiko želimo izvajati na mednarodnem prizorišču? Kakšen mandat bi moral Evropejec opravljati na mednarodnem prizorišču glede na naša prizadevanja na notranji ravni, glede na vpliv trgov zunaj Evropske unije in njihov vpliv na naložbe, špekulacije in zaposlovanje v Evropi? Mislimo tudi, da bo vsak, ki bo vodil MDS v prihodnosti, soočen z ogromno nalogo: ne bo smel uničiti napredka, ki ga je ustvaril Dominique Strauss-Kahn, ko je tako rahlo premaknil meje tako imenovanega washingtonskega soglasja. Lahko že vidimo, kako se danes zaostrujejo odnosi znotraj institucije; menimo, da je to napačen pristop. Spregovoriti pa bo treba tudi o vprašanju položaja MDS znotraj sistema Združenih narodov; če bodo Evropejci predložili kandidata, morajo zagotoviti, da bo mandat, ki bodo podelili tej osebi, strukturiran tako, da bo kandidatu omogočil, da si prizadeva za takšno obliko svetovnega upravljanja, ki se bo zoperstavilo izzivom, s katerimi se spopadamo. Olle Schmidt Gospa predsednica, hvala za vaš odgovor, gospod Rehn. Pričakujemo, da bo do konca junija imenovan nov generalni direktor Mednarodnega denarnega sklada (MDS), ki bo nasledil Dominiquea Strauss-Kahna, ki je bil, kot vsi vemo, obtožen zelo resnega kaznivega dejanja, ki je na žalost verjetno škodil tudi ugledu MDS. V teh nemirnih časih je treba torej imenovati novega, usposobljenega generalnega direktorja, ki bo vodil tako pomembno svetovno institucijo, postopek imenovanja pa mora biti odprt. Tako kot moji kolegi poslanci tudi jaz pozdravljam kandidaturo finančne ministrice Francije, Christine Lagarde. Mislim, da se vsi strinjamo, da je zelo usposobljena. Ima podporo več držav članic in Evropske komisije. Toda zakaj se nismo mogli dogovoriti o skupnem postopku imenovanja? To bi povečalo vpliv Evrope. To je nekaj, kar nam manjka. Če bi imeli skupen postopek in če bi Komisija prevzela vso odgovornost, bi se povečal tudi ugled EU, evra in Evrope. Člen 138 Lizbonske pogodbe navaja, da je treba okrepiti položaj evra v mednarodnem monetarnem sistemu. Zakaj torej nismo izkoristili te priložnosti? Komisar je govoril o postopnih korakih, a včasih bi mogoče morali tudi narediti manjši skok naprej, da bi okrepili naš položaj: predvsem v nemirnih časih. Mislim tudi, da je pomembno, da poudarimo, da MDS potrebuje obsežno reformo, nekaj, o čemer jasno govori tudi gospa Berès v svojem poročilu. Delo na tej reformi se je začelo. Vendar pa je treba spregovoriti tudi o zastopanju EU v MDS in to zastopanje okrepiti. Potrebujemo močnejši MDS, ki bo v svetu igral vodilno vlogo. Da povzamem: v našem novem globalnem svetu potrebujemo močnejši in bolj reprezentativen MDS, hkrati pa potrebujemo močnejšo EU z jasnejšim glasom. In, gospod Rehn, včasih moramo narediti tudi kakšen skok naprej. Kay Swinburne v imenu skupine ECR. - Gospa predsednica, v današnjem negotovem gospodarskem ozračju je pomembneje kot kdaj koli prej, da se svetovne institucije, katerih naloga je zagotavljati finančno in gospodarsko stabilnost, od katere so odvisne številne države po svetu, ne izkoriščajo za dajanje simboličnih političnih izjav. MDS ni simbol, temveč delujoča institucija, ki na vodilnem mestu potrebuje nekoga, ki bo zelo dobro poznal finančne trge, ki bo imel potrebne izkušnje pri vodenju velikega gospodarstva in ki bo sposoben javnosti sporočiti težke odločitve. Prednost kandidature Christine Lagarde ni v tem, da gre za Evropejko, temveč v tem, da gre za izredno usposobljeno osebo, ki je v času finančne krize pokazala izjemne lastnosti na področju vodenja. Ker je glavna vloga MDS delati na svežnjih možnih strukturnih reform, ki naj bi spremljali porazdelitev sredstev članom, ko se znajdejo v stiski, menim, da je gospa Lagarde pokazala, da je resnično sposobna posredovati pri zapletenih sporazumih o spornih vprašanjih in uspešno povezovati nezdružljive strani za namen doseganja koristne rešitve. Ne smemo se ujeti v prizmo današnje krize evrskega območja, temveč moramo premisliti o tem, s katerimi problemi bi se MDS lahko spopadal v prihodnosti. Mislim, da ima gospa Lagarde potrebna znanja in izkušnje, da vodi MDS v tem obdobju gospodarskih nemirov in da utira pot reformi v MDS, da bi zagotovila neprekinjen pomen tega sklada za prihodnje generacije. V zvezi z vprašanjem zastopanja evrskega območja v mednarodnih organih - ker finančni trgi ne spoštujejo nacionalnih meja - je izredno pomembno, da svetovne institucije opravljajo učinkovito delo pri usklajevanju nacionalne politike. Podpiram več usklajevanja, učinkovitosti in povezovanja politik, da bi se izognili regulativnim vrzelim, vendar menim, da EU ne sme izgubiti svoj raznolik sklop glasov v mednarodnih ustanovah. Kriza je pokazala na velike razlike med gospodarstvi EU, celo znotraj evrskega območja, da ne govorim o razlikah med državami, ki niso članice evrskega območja. Sedanja kriza je prizadela vse naše države na različne načine; razlikujejo se tudi naše izkušnje. En sam glas ni tako močan kot množica skladnih glasov. Philippe Lamberts v imenu skupine Verts/ALE. - (FR) Gospa predsednica, gospod komisar, gospe in gospodje, imam štiri pripombe, ki bi jih rad predstavil. Prvič, rad bi se vrnil h govoru gospoda Schmidta, da bi ponovno spregovoril o tem procesu. Ker gre za tako pomembno vlogo, kot je vloga generalnega direktorja Mednarodnega denarnega sklada, mislim, da se v primerjavi z energijo, ki se občasno vloži v imenovanje tretjerazrednih direktorjev v podjetjih, pri izvajanju tega postopka kaže pomanjkanje strokovnosti. Namesto relativno odprtega, preglednega in na merilih temelječega postopka imamo kaj? Niz sestankov, na katerih se srečujejo voditelji držav ali vlad, ki drug drugim govorijo: "Nedvomno bi predložil to in to osebo". To prav nič ne prispeva h krepitvi verodostojnosti Evropske unije. Dejstvo je, da si Evropa po epizodi z Dominiqueom Strauss-Kahnom ne more več privoščiti iskanja bližnjic, ko se odloča o svojem kandidatu. Če mene vprašate, je to izgubljena priložnost. Ne želim reči, da ste za to odgovorni vi - vi se o tem ne odločate -, a zagotovo bi nam koristilo, če bi se tega lotili precej bolj organizirano, usklajeno in strokovno. Drugič, rad bi odgovoril gospe Swinburne. Čas je, da iskreno odgovorimo vsem, ki, kot vi, gospa Swinburne, in vi, gospod Farage, ves čas širite zmotno misel, da bomo Evropejci lahko vplivali na svetovne zadeve - ki vplivajo tudi na nas -, če bomo govorili večglasno. Gospa Swinburne, govoriti o skladnih glasovih je čisto v redu, vendar zelo dobro veste, da to ne gre tako. Če bomo nekoč imeli nekaj drugega od demokratične zveze, potem glasovi ne bodo skladni, saj bo vsak skrbel samo za interese svojega volilnega telesa. Tako to gre. Poleg tega, če gospod Farage in gospa Swinburne mislita, da bosta branila tako imenovano suverenost Združenega kraljestva - in to velja za vse države članice, bodisi majhne, kot je moja, ali velike države, kot so Nemčija, Francija in Združeno kraljestvo -, če torej mislite, da boste sami še vedno lahko imeli kak vpliv v svetu, potem se žal zelo motite. Moja tretja pripomba se nanaša na odnos MDS v času krize, in sicer v primerjavi z odnosom Evropske unije. Tukaj, gospod komisar, dejansko mislim, da ste za to odgovorni. Navsezadnje se spominjamo, da se je v vseh pogovorih, ki so jih imele trojke, ko so potovale v različne države članice, ki jim poskušamo pomagati, nazadnje pokazalo, da je MDS - in skoraj me boli, da moram to reči po vsem, kar smo Zeleni govorili o MDS v osemdesetih in devetdesetih letih prejšnjega stoletja - tisti, ki je danes najbolj razumen, Komisija in centralna banka pa sta tisti, ki postavljata najstrožje pogoje. Kot Evropejci tega ne smemo dovoliti. Ne morem razumeti, zakaj poskušate biti bolj papeški od papeža - nisem prepričan, ali to lahko rečem Fincu, a vseeno sem rekel! Jürgen Klute Gospa predsednica, gospe in gospodje, tu ne gre toliko za posameznike; gre predvsem za postopek izbire. Presenetljivo, vsak, ki išče informacije o postopku izbire generalnega direktorja Mednarodnega denarnega sklada (MDS) na internetu, bo v resnici ugotovil samo to, da Združene države in Evropa zasedata dva vodilna položaja. To pomeni, da svetovno gospodarstvo tako rekoč nadzorujeta gospodarsko najmočnejši skupnosti, ki predstavljata manjšino. To je fevdalizem, ki nima nič opraviti z demokracijo, zato tega ne moremo sprejeti. Po našem mnenju odstop Dominiquea Strauss-Kahna predstavlja v tem trenutku veliko priložnost za temeljne spremembe pri imenovanju in postopku izbire, ki naj postane odprt, pregleden in predvsem na zaslugah in sposobnostih temelječ postopek izbire, kar v zadnjem času zahtevajo nekatere NVO. To bi moralo vključevati tudi kombinacijo glasov večine iz članic MDS in večino deležev glasov v MDS. Do zdaj so se upoštevali samo deleži glasov v MDS, kar zagotavlja strukturno večino gospodarsko močnim državam. Takšna reforma in sprememba postopka izbire bi ustrezala reformi MDS, kar bi ustrezalo tudi spremembam v svetovnih gospodarskih odnosih, državam v razvoju pa dalo možnost, da prispevajo k MDS svoje izkušnje in se približajo nadaljnjemu razvoju MDS. Na koncu želim samo reči, da je treba od MDS zahtevati, da deluje v interesu zmanjšanja svetovnih neravnovesij in revščine. Nigel Farage v imenu skupine EFD. - Gospa predsednica, komisarju Rehnu želim reči, da sem si ogledal listino MDS. Tu ni nič takšnega, kar bi vas lahko presenetilo; gre za spodbujanje ravnovesja, rasti, stabilnosti menjalnega tečaja, zmanjšanje neravnovesja in pomoč državam v težavah. Klasična metoda je stabilizirati finance in organizirati konkurenčno devalvacijo. Nikjer ne piše, da naj bi MDS podpirala politične eksperimente, kar je na tako veliko načinov delal prav Dominique Strauss-Kahn. Gospod Strauss-Kahn je izkoristil MDS za reševanje neuspelega evrskega projekta in je že kot tak bil zelo slab kandidat. Zdaj želite to dopolniti s potrditvijo Christine Lagarde - še ene članice evropske politične elite, še enega evrskega fanatika, nekoga, ki verjame podpiranje tega evrskega projekta - in mislil bi si celo, da je glede na zaupanje, ki ga je dobila, v resnici skrajno neprimerna kandidatka. Zdi se namreč, kot da bi EU ugrabila MDS, kot da je sklad zdaj del mehanizma za podporo evru, da podpora evra v času, ko se grški problem vsak dan stopnjuje, ni več stvar samo davkoplačevalcev v evrskem območju in državah članicah EU, ki še niso v evrskem območju, temveč da je to zdaj problem celega sveta. No, mogoče boste na nek način zares potrebovali gospod Lagarde, saj ne gre samo za propad Grčije in za naše četrto reševanje, temveč gre tudi za to, na kar sem ta parlament že posvaril, da bo zelo kmalu pod vprašaj prišla tudi verodostojnost Evropske centralne banke. Posvaril sem vas, da ne morete kar nenehno odkupovati lastnega slabega dolga, in dosegli smo točko, ko bomo čez nekaj tednov videli, da tudi sama ECB ni solventna, zato bo vaša prijateljica, gospa Lagarde, mogoče lahko pomagala reševati tudi njo. Rekel bi, da je to zelo slaba izbira. Mednarodna skupnost vam bo na neki točki povedala, kje morate izstopiti - mogoče samo ne še zdaj. Jean-Paul Gauzès (FR) Gospa predsednica, gospod komisar, gospe in gospodje, spregovoril bom tudi v imenu gospe Lulling in gospoda Langena; oba sta imela svoj čas za nastop, a zagotavljam vam, da ga ne bom v celoti porabil. Tako kot vsi drugi tukaj, želim tudi jaz samo poudariti, da se je postopek izbire novega generalnega direktorja MDS že začel. Za Evropsko unijo je pomembno, da izrazi enotno in trdno stališče, ki ga ne prenašajo samo različne države članice, temveč tudi Komisija, in k temu ste se tudi zavezali, gospod komisar. Mnogi izmed nas v tem parlamentu, z izjemo gospoda Faraga, si zelo želimo, da bi se v postopku imenovanja generalnega direktorja MDS in predsednika Svetovne banke ohranilo - do zdaj tako priljubljeno - ravnovesje med Združenimi državami in Evropo. V celoti razumemo, da si države v razvoju - predvsem največje - želijo več besede pri sprejemanju odločitev v MDS. Zato je pomembno, da nadaljujemo s tekočimi reformami glede upravljanja te mednarodne institucije in predvsem s tistimi, ki ste jih omenili tudi vi, gospod komisar. Vendar pa je zagotovo prezgodaj za kakršne koli korenite spremembe v ravnovesju, ki je bilo doseženo s finančnimi prispevki posameznih držav članic k skladu. Samo en evropski kandidat je začel ustrezno kampanjo z navezovanjem stika z različnimi državami članicami. Ta kandidat - ki je mimogrede ženska - ima vse zahtevane lastnosti. Zaradi svojih sposobnosti, političnih izkušenj, moralne avtoritete in odličnega znanja angleščine ter izkušenj pri delu, ki ga je opravljala po vsem svetu, je idealna kandidatka za položaj generalne direktorice MDS. Kot je bilo že rečeno, mora biti generalni direktor nekdo, ki išče soglasje in je učinkovit v času, ko mora institucija z večjo odločnostjo igrati osrednjo vlogo pri ponovni vzpostavitvi gospodarskega in finančnega ravnovesja. Naša Unija mora zato storiti vse, da bi zagotovila imenovanje Christine Lagarde. Pervenche Berès (FR) Gospa predsednica, mislim, da gre v tej razpravi kljub vsemu za veliko protislovje. V osnovi je pomembno, da se med Svetovno banko in MDS nič ne spremeni. Evropejci smo tisti, ki nekaj pridobimo od večstranskosti, toda večstranskost ne bo delovala, če bodo države v razvoju vključene samo delno, na ravni skupine G20 ali drugje. K temu vprašanju moramo dejansko pristopiti dinamično in z občutkom za perspektivo. Poleg tega se mi zdi dokaj protislovno, da zdaj, ko začenjamo z nujno kampanjo, da bi na čelo MDS imenovali Evropejca, ne dajemo zgleda kot Evropejci, ki bi morali reči, gospod komisar, da je to korak v smeri k zunanjem zastopanju evrskega območja. S čim pojasniti vašo veliko nestrpnost in odločenost, da imenujete Evropejca, če ne z vašo željo, da naredite ta korak, za katerega nam pravite, da ni nujen in da lahko počaka še en dan? Če želimo, da bi večstranskost uspela, potem moramo sami dati zgled, biti dosledni in pokazati, kako dobro lahko deluje v prihodnosti, kajti MDS mora nedvomno igrati ključno vlogo v svetovnem upravljanju, vlogo, ki presega vprašanje evropskega dolga in nacionalnega dolga evropskih držav, ki se spopadajo s težavami. To je ključna naloga, toda vloga MDS poleg same stabilizacije trgov je tudi v tem, da mora pomagati odpraviti svetovna neravnovesja, ki so povzročila to krizo. Danes je jasno, da tega zares ključnega vprašanja upravljanja ne upoštevate v tej meri, v kateri recimo podpirate določenega kandidata. Vendar pa je to tisto, kar zanima nas socialiste: tj. da mora MDS igrati vlogo v svetovnem upravljanju, da bi odpravil neravnovesja, ki so povzročila to krizo. Patrick Le Hyaric (FR) Gospa predsednica, gospod komisar, tako kot vsi drugi v tem parlamentu, tudi jaz ne nasprotujem metodi izbire prihodnjega generalnega direktorja Mednarodnega denarnega sklada, a tisto, kar najbolj zanima ljudi, je, kakšno novo vlogo namerava opravljati ta mednarodna institucija, da bi pomagala odpraviti današnjo resno gospodarsko, finančno, proračunsko in monetarno krizo. Mednarodni denarni sklad mora postati veliko bolj demokratičen in osredotočen na človekov razvoj, izobraževanje in zaposlovanje. Ovirajočo manjšino Združenih držav je treba po mojem mnenju odpraviti. Močno je treba povečati glasovalne pravice držav v razvoju. MDS mora biti orodje v boju proti špekulacijam, ki danes dušijo prebivalce, učinkovito orodje za stabilizacijo kmetijskega in blagovnega trga, ki bi se lahko borilo proti davčnim oazam, o katerih ljudje pogosto govorijo. MDS mora namesto valutne vojne začeti izvajati velik nov projekt: projekt skupne svetovne valute za sodelovanje namesto vojne gospodarstev in konkurence. To bi morala biti prednostna tema za razpravo, da bi se izboljšala kakovost življenja ljudi in da bi se ustavilo bogatenje bankirjev z ropanjem držav. Róża Gräfin von Thun und Hohenstein (PL) Gospa predsednica, žalostno je, da se je o MDS do zdaj razpravljalo samo v okviru afere v zvezi z njegovim prejšnjim direktorjem Dominiqueom Strauss-Kahnom. Pri tem ni trpel samo ugled tega pomembnega položaja in celotne institucije, temveč tudi ugled evropskega politika, ki je zasedal tako pomemben položaj. Če bomo zaradi tega končno nehali trpeti vedenje, s katerim so bili seznanjeni vsi, in ki je bilo sprejeto v daleč preveliki meri, potem mislim, da bo to ena pozitivna stvar v tej strahotni aferi. Vendar pa si moramo zdaj prizadevati za vrnitev ugleda tega položaja in institucije MDS. Da bi se to zgodilo, moramo na ta položaj predlagati usposobljeno osebo, ki bo v današnjih zelo težkih razmerah lahko ohranila mir na trgih, v medijih in javnem mnenju. Pomembno je, da je kandidat zanesljiv, Christine Lagarde pa je Financial Times priznal kot najboljšo finančno ministrico na evrskem območju v letu 2009. Komisar je že omenil, kako dobro je predsedovala tudi skupini G20. Gre za osebo, pri kateri ne moremo dvomiti v zanesljivost. Ne moremo podcenjevati vloge MDS, zlasti ne v tem času finančne in gospodarske krize, ki je prizadela toliko držav v Evropi. Evropsko mnenje mora zato biti prisotno v tej instituciji. Na tem položaju potrebujemo nekoga, ki razume pomen današnje krize. Vem, da Christine Lagarde pri obravnavanju svetovnih financ v MDS in opirajoč se na znanja in mednarodne izkušnje, ki jih je pridobila v Evropski uniji, ne bo pozabila na evropske interese. Sama je dejala, da bo, če bo izbrana, v sklad prinesla vse svoje izkušnje, ki jih ima kot odvetnica, generalna direktorica, ministrica in ženska. Bodimo posebej pozorni na to zadnje, saj je to v tem primeru zelo pomembno. João Ferreira (PT) Gospa predsednica, postopka zamenjave generalnega direktorja Mednarodnega denarnega sklada (MDS) ni mogoče ločiti od težav in protislovij, s katerimi se danes, v luči čedalje hujše krize, sooča kapitalistični sistem. Nenehne spremembe v eni izmed institucij na vrhu sistema so neločljivo povezane s spori med različnimi skupinami velikega kapitala, kjer se pojavljajo konflikti med velikimi silami. Ni jih mogoče ločiti niti od nerešenega vprašanja reformiranja monetarnega sistema in s tem valutne vojne zaradi nadvlade dolarja na svetovni ravni. To je vojna, katere posledice padejo na hrbet delavcev in narodov na obrobju, čemur smo priča v Evropski uniji. Ne da bi za hip prikrili, v kako veliki meri je za ta proces odgovorna leva sredina in njene dolgoletne zveze z neoliberalizmom, tega ni mogoče ločiti niti od spora med tistimi, ki sprejemajo potrebo po prestrukturiranju dolgov znotraj evrskega območja, in tistimi, ki si slepo na vso moč prizadevajo za nova sredstva institucionaliziranega in odprto kolonialnega posredovanja. V vsakem primeru se zdi, da se tako eni kot drugi zavzemajo za to, da bi se izkoriščanje in zatiranje delavcev in narodov poneslo na neke nove ravni. Niki Tzavela (EL) Gospa predsednica, gospod komisar, zdi se, da se bomo 21. stoletja spominjali po vojni med politično močjo in močjo finančnih institucij. Na tem svetu so države, ki jih dobesedno vodijo anonimne finančne institucije, državljane teh držav pa se vozi sem ter tja, njihovo usodo pa določa to, kar počnejo trgi. Mislim, da bo gospa Lagarde častivredna in sposobna predstavnica Evropske unije; je dobro usposobljena za to delo zahvaljujoč izkušnjam, ki jih je pridobila v nevihtnem obdobju gospodarske krize, in mislim, da bo častivredna predstavnica evropskega gospodarstva v okviru svetovnega gospodarskega upravljanja. Paul Rübig (DE) Gospa predsednica, mislim, da je pomembno, da gospo Lagarde imenujemo na to vodilno mesto. V Franciji je pokazala, da razume gospodarstvo, da predvsem podpira tudi mala in srednje velika podjetja in da spoštuje tiste, ki dejansko delajo in dajejo svoj prispevek. Prizadevanje za izboljšanje življenjskega standarda ljudi je prav tako tudi načelo Mednarodnega denarnega sklada. Prerazporeditev je mogoča samo, če se nekaj dejansko proizvede, da bi se lahko prerazporejalo. Zato je reforma Mednarodnega denarnega sklada in Svetovne banke prednostna naloga. Zagotoviti moramo, da bodo države s finančnimi težavami prejele potrebna navodila in da se bo prenašalo ustrezno znanje glede načina, s katerim si na vso moč prizadevamo rešiti te probleme v Evropski uniji. Ilda Figueiredo (PT) Gospa predsednica, današnja razprava se izogiba številnim pomembnim vprašanjem. Z drugimi besedami, ne loteva se resnega problema mednarodnega kapitalizma: problema finančnih trgov, ki nadzorujejo naša gospodarstva, ki poskušajo državam vsiliti svoja pravila, ki še naprej povečujejo neenakost, diskriminacijo in napade na pravice delavcev ter osnovne javne storitve in ki prispevajo k povečanju revščine in socialne izključenosti, ne samo na mednarodni ravni, v manj razvitih državah, temveč tudi tukaj v Evropski uniji in številnih naših državah članicah. Zato je bilo potrebno, da Komisija sprejme močno stališče, da bi spremenila to stanje, da bi odpravila davčne oaze, da bi nadzirala finančne trge in preprečila povečevanje neenakosti in izkoriščanja. Olli Rehn član Komisije. - Gospa predsednica, spoštovani poslanci, dovolite mi, da se vam najprej zahvalim za zelo izčrpno razpravo. Mislim, da imamo v tem parlamentu široko soglasje - ne popolno, vendar široko - o postopku izbire naslednjega generalnega direktorja MDS. Ta mora biti odprt, pregleden in temeljiti mora na zaslugah. Čutim tudi široko podporo - mogoče ne popolno, vendar široko - gospe Lagarde, ki so jo države članice EU in Komisija že potrdile za svojo kandidatko za generalno direktorico MDS. Želim omeniti tri stvari v odgovor na nekaj stališč, ki so bila izražena v teku razprave. Prvič, MDS igra v sodelovanju z Evropsko unijo ključno vlogo pri premagovanju krize nacionalnega dolga v Evropi, k čemur je Dominique Strauss-Kahn močno prispeval kot generalni direktor Mednarodnega denarnega sklada. Medtem ko se še vedno spopadamo s precejšnjim nemirom v nekaterih segmentih nacionalnih dolžniških trgov nekaterih držav, smo uspeli zadržati krizo nacionalno dolžniško krizo in zagotoviti tekoče gospodarsko okrevanje v Evropi. Seveda se mora delo nadaljevati in pred nami so še vedno težke odločitve, tudi v prihodnjih tednih v juniju. A ne pozabimo, da na evropskih tleh ni bilo nobene katastrofe v slogu Lehman Brothers, in poskrbeti moramo, da je tudi ne bo. To bi bilo uničujoče za gospodarsko rast in izboljšanje zaposlovanja v Evropi. Drugič, med Komisijo, ECB in MDS smo imeli zelo dobro sodelovanje, kar pa ni bilo samoumevno, ko smo pred približno letom in pol začeli delati v smislu gašenja požara, ki so ga povzročili finančni pretresi. Vsaka od teh treh institucij ima svoja lastna pravila, svojo lastno filozofijo in lastno neodvisnost, zato ni bilo samoumevno, da bodo lahko sodelovale pri premagovanju teh izzivov. Vendar pa si drznim reči, da je pri zavedanju krize prevladal pragmatični občutek, ki nam je pomagal, da sodelujemo, da bi zadržali nacionalno dolžniško krizo in zagotovili gospodarsko okrevanje. Tretjič, strinjam se, da moramo spremeniti naše zunanje zastopanje. Kot sem rekel v uvodnih besedah, je zdaj pred nami ogromna naloga, in sicer moramo najprej dokončati reformo notranjega gospodarskega upravljanja. To ravno nameravamo storiti in računam na vas, da nam boste to omogočili v juniju, še pred poletnimi počitnicami. To je izredno pomembno za verodostojnost Evropske unije v teh časih krize. Naredimo torej vse, kar je v naši moči, da bi zagotovili dokončanje te nujne reforme gospodarskega upravljanja EU. Naš dolgoročni cilj je en sam sedež, vsaj za evrsko območje. Kratkoročno potrebujemo boljše praktično in pragmatično usklajevanje politike med državami članicami EU, ki so zastopane v skupinah G20 oziroma G7 ali v MDS. Moram reči, da sem videl veliko konkretnih izboljšav v tem smislu, tako da imajo države članice EU, ki so zastopane v skupini G20 ali v MDS ali v skupini G7 večinoma skupne cilje in da večinoma skupaj sodelujejo kot orkester in ne izražajo vsaka svoj glas. Da, pred nami je dovolj prostora za izboljšave in o tem se moramo temeljito pogovoriti. A kot sem rekel, najprej je treba dokončati reformo notranjega upravljanja in šele takrat se lahko vrnemo k vprašanju, kako izboljšati naše zunanje zastopanje. Pravice nastajajočih gospodarstev pomenijo, da je v temeljnem interesu Evropske unije, njenih državljanov in njenih držav članic, da so bolj združene in s tem učinkovitejše pri predstavljanju naših ciljev in naših interesov na svetovnem prizorišču. Predsednica Razprava je zaključena. Pisne izjave (člen 149) Edward Scicluna v pisni obliki. - Ne glede na to, kdo bo naslednji generalni direktor MDS, bo pred njim oziroma njo velika naloga. V prihodnjih letih bodo verjetno prevladovale velike reforme v mednarodnem finančnem in gospodarskem upravljanju. Imamo veliko odličnih kandidatov in upam, da bo izbor temeljil na zaslugah, ne na politiki. Resnica je v tem, da EU na svetovni ravni, bodisi v skupini G20, MDS ali STO, ne dosega toliko, kolikor bi lahko. Ne govori enoglasno, temveč izraža številne glasove. To je huda pomanjkljivost, ki predvsem vpliva na manjše države članice, ki nimajo toliko diplomatskih moči kot velike države. Če bi se politični položaji dogovarjali pregledno in demokratično, bi imeli od aktivnejše vloge EU več koristi pri preoblikovanju mednarodnega monetarnega in finančnega sistema. Odbor za ekonomske zadeve trenutno pripravlja poročilo o svetovnem gospodarskem upravljanju, ki bo, upam, pripeljal do predlogov Komisije o izboljšavah zunanjega zastopanja EU na tem področju. EU je gospodarski blok, ki predstavlja več kot 450 milijonov ljudi, z valuto, ki je druga mednarodna rezervna valuta na svetu. A če mi tega ne bomo jemali resno, potem tega ne bo storil niti preostali svet.

Vuoden 2012 talousarvioesitystä käsittelevä kolmikantakokous (keskustelu) Puhemies (ES) Esityslistalla on ensimmäisenä Francesca Balzanin budjettivaliokunnan puolesta esittelemä mietintö vuoden 2012 talousarvioesitystä käsittelevästä kolmikantakokouksesta (2011/2019 (BUD)). Francesca Balzani esittelijä. - (IT) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, kolmikantakokousta koskevan toimeksiannon myötä talousarviomenettely siirtyi konkreettisimpaan vaiheeseen. Budjettivallan käyttäjät aloittavat keskustelun, jonka perusteella voidaan saada aikaan hyödyllisiä ja merkittäviä tuloksia. Toivon sen vuoksi ennen kaikkea, että tämä kolmikantakokous on tilaisuus, johon tartutaan eikä sitä hukata. Aloitimme talousarviomenettelyn hyvin realistisessa hengessä. Jäsenvaltiot toteuttavat parhaillaan vaikeita kansallisen talousarvion vakauttamista koskevia toimintalinjoja, ja niiden on löydettävä tärkeä tasapaino kriisin torjumista koskevan tarpeen sekä talouden ja investointien elvyttämisen välillä. Juuri tämän vuoksi Euroopan unionin talousarviolla, jolla on merkittävä ja ainutlaatuinen mahdollisuus tarjota lisäarvoa menoille, investoinneille ja varoille, voi ja pitää olla keskeinen tehtävä. On tärkeää, että siinä otetaan lähtökohdaksi Eurooppa 2020 -strategia. Parlamentti on tehnyt Eurooppa 2020 -strategiasta talousarviokeskustelujen keskeisen kysymyksen alusta lähtien. Vuoden 2012 talousarvio voi olla ja sen pitää olla ensimmäinen askel toteutettaessa konkreettisia toimia tätä strategiaa, joka on valittu nimenomaan unionin elvyttämistä varten, silmällä pitäen. Tämän vuoksi Eurooppa 2020 -strategiaan liitettävä taloudellinen ulottuvuus on osoitus johdonmukaisuudestamme ja uskottavuudestamme ja niille annetaan siten keskeinen rooli. Näin kunnianhimoista strategiaa ei voida luoda ilman, että se toteutetaan välittömästi, juuri tällä hetkellä, kun on välttämätöntä, että tämän talouden elvyttämistä koskevan välineen mahdollisuuksia hyödynnetään täysimääräisesti. Johdonmukaisuus, uskottavuus ja kunnianhimoinen Eurooppa 2020 -strategia ovat sen vuoksi ratkaisevia ja olennaisia, kun tuemme Euroopan unionissa tänä päivänä tarvitsemaamme vakautta mukaan lukien yhtenäisvaluuttaamme. Etusijaisiksi ovat nousemassa myös muut kysymykset ja politiikanalat. Niihin kuuluvat Välimeren alueen demokraattiset prosessit ja tarve varmistaa Euroopan unionin ulkoinen ulottuvuus. EU:lla voi olla tässä asiassa nyt merkittävä tehtävä ja se voi palauttaa tärkeän johtoasemansa. Emme saa unohtaa, että talousarvio ei ole ainoastaan väline, joka hyväksytään sen vuoksi, että seuraavalle vuodelle pitää olla ennakkoarvio. Se on myös väline, jonka on toimittava koko vuoden ajan. Se on kysymys, joka vaati hienovaraisuutta seuraavan vuoden määrärahojen suhteen ja myös silloin, kun tämänhetkistä vuoden 2011 talousarviota toteutetaan. Johdonmukaisuus, uskottavuus ja talousarvion vahva, päättäväinen ja määrätietoinen hyödyntäminen keskeisenä välineenä kriisin torjumiseksi ja jäsenvaltioiden vakauttamispolitiikan kompensoimiseksi - nämä ovat kaikki kysymyksiä, joihin edellytetään vakavaa sitoumusta ja joilla todella varmistetaan, että meillä on jälleen ratkaiseva tehtävä Euroopan unionin turvallisuuden alalla - ja keskeinen huolenaihe on, että emme saa näiden seikkojen vuoksi hukata kolmikantakokouksen tarjoamaa mahdollisuutta. Kolmikantakokouksen on tarjottava todellinen mahdollisuus konkreettiselle ja hyödylliselle ajatustenvaihdolle, joka antaa meille tänä vuonna yhteisen näkemyksen valinnoista, joita meidän on tehtävä talousarvion alalla. Minusta yhteisten valintojen tekeminen laadittaessa talousarvion kaltaista tärkeää asiakirjaa on jälleen loistava osoitus kyvystämme toimia unionissa. Tämä on erityisen tärkeää tällä hetkellä. Janusz Lewandowski komission jäsen. - (EN) Arvoisa puhemies, olen paikalla kuuntelemassa näkemyksiänne komission esittämästä talousarvioesityksestä ja kolmikantakokousta koskevasta toimeksiannosta. Edessä on tärkeä työ, ja meillä on pian kolmikantakokouksessa mahdollisuus keskustella parlamentin näkemyksistä. On selvää, ja tämä kävi ilmi esittelijän puheenvuorosta, että tämänhetkisissä epätavallisissa olosuhteissa kompromissien laatimista ja aikaansaamista vuoden 2012 talousarviossa ei voida pitää minkäänlaisena tavanomaisena toimintana. Sen vuoksi julkisen talouden vakauttamisen ja kasvua sekä työpaikkoja edistävien investointien välinen tasapaino on välttämätön, ja tämä käy mielestäni ilmi omasta esityksestämme. Tarvitsemme sijoituksia jopa kriisiaikoina tukemaan Euroopan talouden hyvin haurasta kasvua. Tämä on osa vastaustamme vuoden 2012 talousarvioon. Me olemme myös selkeästi saattaneet ajan tasalle Eurooppa 2020 -strategiaan liittyvät painopisteet. Arvioidemme mukaan sen osuus on 62,6 miljardia euroa, mikä on 43,5 prosenttia koko talousarvioesityksestä. Lisäksi ajan tasalle on saatettu Lissabonin sopimuksen tavoitteisiin liittyvät menot, joita lisätään neljällä prosentilla. Tämä on ensimmäinen osa vastaustamme. Toinen osa vastaustamme on luonnollisesti tiukka lähestymistapa hallintoon, nollakasvu komissiossa, sekä niin sanotut negatiiviset painopisteet ohjelmien hyvin tiukalle arvioinnille, jotta voimme nähdä, ovatko ne toimivia. Tehokkuusnäkökohtien perusteella budjetointi jää joillain aloilla vuoden 2012 tämänhetkisen talousarvioesityksen alapuolelle. Näin ollen vuoden 2012 talousarvioesitykseen sisältyy lähes 9 miljardia euroa vähemmän määrärahoja kuin vuoden 2012 rahoitusnäkymien enimmäismäärään. Ei riitä, että talousarvio laaditaan. Yhteinen vastuumme on vastata yleisesti kehitykseen. Tämä koskee erityisesti Välimeren eteläpuolta. Sen vuoksi olemme sopineet vuoden 2012 talousarvioon tehtävästä oikaisukirjelmästä nro 1. Se hyväksyttiin viikko sitten, jotta voitaisiin lisätä julkisen talouden vastausta naapurimaitamme ja erityisesti Välimeren eteläpuolta koskeville toimille vuosina 2011, 2012 ja 2013 yli 1,3 miljardilla eurolla. Seuraavan vuoden osalta tämä merkitsee, että Välimeren eteläpuolta ja yleisesti näitä naapurimaita varten käyttöön otetaan lisää lähes 500 miljoonaa euroa. Tähän käytetään otsakkeen 4 liikkumavara ja myös joustovälineiden varoja jopa 150-153 miljoonaa. Tulos on sellainen kuin se esitettiin. Määrärahojen pitäisi kasvaa 4,9 prosentilla, mutta tätä ei tehdä huvin vuoksi: näin pyritään suorittamaan tällä hetkellä olevat oikeudelliset velvoitteet, joiden määrä lisääntyy rahoitusnäkymien loppupuolella. Toistan, että tämä merkitsee täsmälleen 8,8 miljardia euroa vähemmän kuin vuoden 2012 enimmäismäärä. Tutkimuksen ja kehittämisen rahoitusta lisätään; myös koheesioon myönnetään enemmän rahoitusta, ja tämä asia etenee, koska tukikelpoiset ohjelmat on nyt saatu päätökseen ja meidän on maksettava laskut jäsenvaltioille. Olemme kuitenkin jopa koheesion tapauksessa paljon alemmalla tasolla kuin jäsenvaltioiden päivitetyssä ennusteessa vuodelle 2012. Yhteenvetona voin todeta, että en odota mitään helppoja neuvotteluja neuvoston kanssa tulevaisuudessa. Vuoden 2011 menettelystä saatu kokemus oli hyvin opettavainen. Tarvitsemme parlamentin tukea luodaksemme kunnollisen talousarvion seuraavalle vuodelle: vakauttamista sekä kasvun ja työllisyyden edistämistä. Toivon, että menettely on tänä vuonna helpompi ja vähemmän jännitteitä aiheuttava kuin vuoden 2011 talousarviomenettely. María Muñiz De Urquiza Arvoisa puhemies, komission ehdotus siitä, että vuoden 2012 talousarvion kasvu pitäisi rajoittaa vähimmäismäärään, jota tarvitaan EU:n oikeudellisten sitoumusten täyttämiseksi, merkitsisi koko Euroopan unionin jäädyttämistä, ja Euroopan parlamentin sosialistien ja demokraattien ryhmä ei voi hyväksyä tätä. Uskomme EU:hun, sen toimintalinjoihin ja tarpeeseen rahoittaa niitä, koska EU ei merkitse kuluja vaan sillä tarjotaan lisäarvoa kansallisille toimintalinjoille. Kuten esittelijä totesi, olemme täysin samaa mieltä siitä, että talousarviossa on pyrittävä Eurooppa 2020 -strategian toteuttamiseen sekä kilpailukyvyn ja työllisyyden edistämiseen, mutta emme saa tämän tärkeän huolenaiheen vuoksi unohtaa unionin ulkoisen toiminnan jatkuvaa alirahoittamista. Tämä on ristiriidassa Euroopan parlamentin, komission ja neuvoston sen tavoitteen kanssa, että unioni on tärkeä kansainvälinen toimija ja että inflaatio nousee ainoastaan 2,9 prosenttia. Tehdyn ehdotuksen vuoksi on vaikeaa vastata kansalaisten pyyntöihin ja täyttää velvollisuutemme rauhan, kehityksen, kansainvälisen vakauden ja maailmanlaajuisten ihmisoikeuksien edistämiseksi. Keskityn ulkoasiainvaliokuntaa koskeviin näkökohtiin. Ensinnäkin Euroopan naapuruuspolitiikka ja erityisesti sen Välimeren ulottuvuus on käytävä hyvin ilmi talousarviossa. Hyvä komission jäsen, Palestiinan, Lähi-idän rauhanprosessin ja YK:n Lähi-idässä olevien palestiinalaispakolaisten avustus- ja työelimen (UNRWA:n) määrärahoja leikataan komission ehdotuksen perusteella 100 miljoonaa euroa. Lähi-idän rauhanprosessi on minusta herkässä vaiheessa ja UNWRA:n työ niin tärkeää, että niitä ei pitäisi vuodesta toiseen kohdella siten, että komissio ehdottaa alempia määriä, joita nostetaan sitten talousarviomenettelyn neuvotteluissa. Lähi-idän alue on erittäin tärkeä, hyvä komission jäsen, ja se ei aiheuta haittaa Euroopan unionin ulkoisen toiminnan muille aloille. Tästä esimerkkinä on Latinalainen Amerikka ja sen surullisen kuuluisa alirahoittaminen. Tämän alirahoittamisen lisäksi ollaan ajauduttu umpikujaan niiden valtioiden osalta, jotka voisivat hyötyä teollistuneiden maiden kanssa tehtävän yhteistyön rahoitusvälineestä (ICI+), mutta - ja lopetan tähän, arvoisa puheenjohtaja - ne eivät voi hyötyä siitä, koska ei ole minkäänlaista ratkaisua tämän välineen oikeusperustaa koskevaan ongelmaan. Laajentumisen ja vakausvälineen on saatava myös tarvitsemaansa rahoitusta samoin kuin monenväliset hankkeet, kuten Euroopan unionin osallistuminen YK Naiset -hankkeeseen. Vielä hetki, arvoisa puhemies: halusin todeta, että meidän pitäisi voida käyttää talousarviota joustavasti. Jorgo Chatzimarkakis Arvoisa puhemies, Euroopan unionia syytetään usein talousarvion valvonnan näkökulmasta siitä, että sen lähestymistapa määrärahojen käyttöön on huolimaton. Kuka on tästä vastuussa? Noin 80 prosentissa tapauksista vastuussa ovat jäsenvaltiot, joilla on yhteinen vastuu menoista. Usein vastuussa ovat jäsenvaltiot. Muistamme kaikki, miten Yhdistyneen kuningaskunnan pääministeri Cameron sanoi Euroopan parlamentin puhemiehelle, että rahoituksen lisäämisen sijasta meidän olisi varmistettava, että varoja käytetään tehokkaammin. Mikä valtio rikkoi tätä eniten vuonna 2010? Yhdistynyt kuningaskunta. Sen kaikki ohjelmat päätettiin vuonna 2010. Miksi näin? Koska säännöt ovat liian monimutkaiset. Haluaisin sen vuoksi pyytää kollegoitani ja erityisesti komissiota pyrkimään jäsenvaltioiden kanssa yksinkertaisimpiin sääntöihin, tehokkaampiin ja yksinkertaisimpiin valvontajärjestelmiin ja uusien toimien käyttöönottoon. Jos esimerkiksi tutkimuspolitiikkaan sisältyisi palkinto erityisen menestyksekkäästä ja innovatiivisesta hankkeesta, sen valvonta olisi huomattavasti helpompaa. Sama koskee koheesiopolitiikkaa, jossa voisimme luoda vipuvaikutusta tarjoamalla hankkeisiin liittyviä lainoja. Meillä on paljon avoinna olevia innovointimahdollisuuksia. Meidän olisi otettava rohkea askel eteenpäin. Pervenche Berès Arvoisat puhemies ja komission jäsen, työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunta on asettanut painopisteensä seuraavan huolestuttavan tosiseikan vuoksi: talous-, rahoitus- ja sosiaalikriisi aiheuttaa edelleen tuhoa, sillä tällä hetkellä on 23 miljoonaa työtöntä, joista nuoria on 5,2 miljoonaa. Euroopan parlamentti totesi neuvostolle päätöslauselmassaan jäsenvaltioiden työllisyyspolitiikan suuntaviivojen toteuttamisesta, että se ei pidä työllisyysasioita toissijaisina huolenaiheina, kun tarkastellaan komission vuotuisen kasvuselvityksen suositusta siitä, että tuntuva julkisen talouden vakauttaminen on ensisijainen painopiste ajanjaksolla 2011-2012. Talousarvion osalta tämä vaatimus merkitsee, että on tuettava viittä tärkeää Eurooppa 2020 -strategian tavoitetta, joihin kuuluvat erityisesti työllisyysasteen nostaminen ja köyhyys- tai syrjäytymisuhassa elävien ihmisten määrän vähentäminen. Työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunta korostaa näiden tavoitteiden edellyttävän, että EU:n talousarvion on oltava jäsenvaltioiden talousarvioiden mukaisia ja sillä on täydennettävä niitä. Kiitämme lämpimästi esittelijä Francesca Balzania, sillä olemme tietoisia siitä, kuinka vahvasti hän edistää valiokuntamme kantaa kolmikantakokouksessa. László Surján aluekehitysvaliokunnan lausunnon valmistelija. - (HU) Arvoisa puhemies, aluekehitysvaliokunta on keskustellut asiasta ja tukee mielellään ehdotusta. Valiokunta pitää sitä melko varovaisena ja katsoo, että se tarjoaa asianmukaisen valmistelun kolmikantakokouksen lisäksi koko tulevalle talousarviomenettelylle. Aluekehitysvaliokunnalle tärkein näkökohta on tietenkin koheesiopolitiikan rahoittaminen. Me kiinnitämme huomiota siihen, että seitsemän vuoden syklin aikana olemme päässeet vaiheeseen, jossa jäsenvaltiot saavat tai pyrkivät saamaan ja kuluttavat yhä suurempia määriä kehittämiensä ohjelmien perusteella. Esimerkiksi kotimaassani viime vuonna saamamme määrärahat olivat kaksi kertaa enemmän, mitä saimme sitä edeltäneen kahden vuoden aikana. Myös tämä on osoitus tällaisesta varojen määrän kasvusta. Tämä johtuu luonnollisesti sisäisistä syistä, mutta tämä ilmiö on silmiinpistävä myös muissa jäsenvaltioissa. Sen vuoksi toivomme, että tämä politiikka saa varmaa tukea. Luis Manuel Capoulas Santos Arvoisa puhemies, otsakkeesta 2, yhteinen maatalouspolitiikka, on esitettävä kolme keskeistä näkökohtaa. Ensimmäiseen pilariin ei liity mitään suuria ongelmia, koska sen osuus menoista on noin 90 prosenttia ja sitä toteutetaan 100 prosenttia, joten olemme tyytyväisiä tähän 3 prosentin lisäykseen vuodelle 2012. Tällä katetaan kunnolla YMP:n laajentamisesta, joka toteutetaan vaiheittain vuoteen 2013 saakka, kuten tiedämme, aiheutuvat kustannukset. Toinen pilari ei aiheuta myöskään mitään erityisiä ongelmia, koska määrärahoja lisätään. Tämä on myönteinen toimi, koska olemme ohjelmakauden keskivaiheessa. Kun otetaan huomioon kriisi ja joidenkin jäsenvaltioiden ongelmat yhteisrahoituksessa, on tärkeää, että nopeutamme tämän toisen pilarin toteutusta. Sen osuus on noin 70 prosenttia. Kolmas seikka, jonka haluaisin mainita - ja tämä on mielestäni kaikkein tärkein - koskee tiettyjä erityisohjelmia. Unionin yleisen tuomioistuimen tuomion mukaan kouluhedelmä- ja koulumaito-ohjelmaa ja puutteenalaisempien tukiohjelmaa on leikattu huomattavasti, koska on tehty päätös, että ylimääräiset varat pitäisi ottaa käyttöön ja käyttää ainoastaan interventiomekanismien välityksellä. Tällaisen akuutin kriisin aikana solidaarisuuden pitäisi olla poliittisen painopisteen lisäksi välttämätön omantunnon kysymys. Kehotan sen vuoksi komissiota ja neuvostoa tekemään lainsäädäntöehdotuksia tämän epäoikeudenmukaisen tilanteen korjaamiseksi. Olle Ludvigsson Arvoisa puhemies, haluaisin talous- ja raha-asioiden valiokunnan puolesta korostaa kolmea painopistealuetta. Ensinnäkin uusia Euroopan valvontaviranomaisia on rahoitettava riittävästi. Niiden tuntuvampi toiminta on ratkaisevaa rahoitusmarkkinoiden vakaudelle. Kun viranomaisille määrätään uusia tehtäviä, niiden resursseja on lisättävä välittömästi. Meidän on tarkasteltava pitkällä aikavälillä tarkemmin, onko nyt päätetty henkilöstön määrä riittävä. Toiseksi komission on oltava valmis lisäämään henkilöstöresursseja talousasioiden alalla, kun taloushallinnon paketti hyväksytään. Ajan tasalle saatettuja säännöksiä on hallittava tehokkaasti alusta lähtien. Kolmanneksi talousarvioon on sisällyttävä EU:n tilastojen laadun parantaminen. Huonot taloustilastot voivat olla yksi syy kriisiin. Reinhard Bütikofer Arvoisat puhemies ja komission jäsen Lewandowski, hyvä Francesca Balzani, haluaisin kiittää esittelijää erittäin paljon valiokuntani puolesta hänen kovasta työstään ja läheisestä yhteistyöstään. Hän asettaa erittäin hyvän esimerkin. Hyvä Janusz Lewandowski, sanoitte, että tavanomainen menettelytapa ei ole hyväksyttävä. Tämä on luonnollisesti aivan totta. Jos kuitenkin tarkastelemme energian painopistealaa Eurooppa 2020 -strategiassa, on selvää, että komissio yleensä etenee asiassa entiseen tapaan, koska painopistealaa ei ole täysin rahoitettu. Leikkauksia tehdään jopa energiapolitiikan tärkeällä alalla, ja tämä ei ole järkevää. Kuten yhdysvaltalaiset sanovat, meidän on sijoitettava rahamme sinne, missä on suumme, emmekä saa tehdä sitoumuksia, joita emme pysty täyttämään. Toiseksi teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunta haluaa varmistaa, että tärkeät hankkeet, kuten ITER-fuusioreaktori ja maailmanlaajuinen GALILEO PAS -navigointijärjestelmä eivät vie enemmän varoja tutkimusbudjetista. Olemme tehneet ehdotuksia tästä aiheesta ja olisimme tyytyväisiä, jos niihin saadaan myönteinen vastaus. Loppujen lopuksi kyse on pienistä ja keskisuurista yrityksistä. Haluamme vahvistaa painopisteet, joiden perusteella ne voivat hyödyntää tutkimuksen ja innovoinnin rahoitusta ja innovatiivisia rahoitusvälineitä. Franziska Keller kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnan lausunnon valmistelija. - (EN) Arvoisa puhemies, kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunta pitää erittäin myönteisenä lisäystä vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alalla, mutta katsoo myös, että ennen kuin se hyväksyy uusia toimia ja ohjelmia, olemassa olevia ohjelmia on arvioitava kunnolla ja arvioiden pitäisi olla perusta uusien ohjelmien laadinnalle. Näemme, että synergiaetuja voidaan hyödyntää ja päällekkäisyyksiä välttää. Tällä yksinkertaistetaan asioita ja varmistetaan, että kaikilla EU:n tasolla toteuttamillamme toimilla on selkeää lisäarvoa. Kansalaisvapauksien valiokunta on vahvasti sitä mieltä, että meidän olisi tarkasteltava, mitä ympärillämme tällä hetkellä todella tapahtuu ja että meidän olisi parannettava varojen käyttömahdollisuuksia pakolaisten suojelemisen samoin kuin romanien integroimisen alalla. Kaikkien virastojemme on voitava toteuttaa tehtävät, joita me nyt niille kasaamme. Lopuksi - ja tämä voi olla tärkeää myös komissiolle - kansalaisvapauksien valiokunta katsoo vahvasti, että huomattava osa SIS II -talousarviota olisi otettava varaukseen, koska vieläkään ei ole selkeää tulosta. Meidän olisi myös harkittava, että osa henkilöstömenoja asetetaan varaukseen, jos EU:n terrorismin rahoituksen jäljittämisohjelmaa - josta on keskusteltu ainoastaan komissiossa eikä toistaiseksi kansalaisvapauksien valiokunnassa - ei saada aikaan. Barbara Matera Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, Euroopan vaikea talous- ja rahoitustilanne tuo esiin jäsenvaltioiden heikkoudet. Ne pyrkivät kovasti välttämään valtion velkakriisin. Kriisi on johtanut jyrkkään laskuun julkisissa investoinneissa työpaikkojen luomisen ja kasvun edistämisen keskeisille aloille. Eurooppa 2020 -strategiassa, joka on keskeinen vuoden 2012 talousarviossa, ehdotetaan keinoa saada päätökseen tämä noidankehä. Vaikka komission osoittama vastuullisuus vuoden 2012 määrärahojen suunnittelussa tunnustetaan, pahoittelen naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon valiokunnan talousarvion valmistelijan asemassani määrärahojen vähäistä lisäämistä esimerkiksi Progress-ohjelmalle, josta toteutetaan nuoria, köyhyyden torjumista ja sukupuolten tasa-arvoa koskevia tärkeitä aloitteita, ja Daphne-ohjelmalle, joka liittyy naisiin kohdistuvan väkivallan torjuntaa koskeviin toimintalinjoihin. Sen vuoksi mielestäni on välttämätöntä, että vuoden 2012 talousarviossa voidaan vastata konkreettisemmin EU:n edessä oleviin haasteisiin. Giovanni La Via PPE-DE-ryhmän puolesta. - (IT) Arvoisat puhemies ja komission jäsen, hyvät kollegat, talousarviomenettelyyn osallistuvan kolmen toimielimen edessä oleva tehtävä ei ole helppo, ja siihen sisältyy varojen tason määrittely, jossa otetaan huomioon edellisinä vuosina tehdyt sitoumukset ja haasteet, jotka unioni valmistautuu kohtaamaan. Tavoitteena on saada aikaan tasapaino kasvun, kehitysvaatimuksien ja vastuullisia säästötoimia koskevan tietoisuuden tarpeen välillä. Parlamentti valmistautuu äänestämään tänään tästä tärkeästä asiakirjasta. Se on toimeksianto, eli se osoittaa tietyn suunnan, jota seurataan neuvotteluissa neuvoston kanssa. Euroopan kansanpuolueen (kristillisdemokraatit) ryhmä halusi tehdä lisäyksen esittelijä Balzanin esittelemään asiakirjaan - ja kiitän häntä luonnollisesti työstään - näin korostetaan, että käytössä on oltava riittävät määrärahat Eurooppa 2020 -strategian tavoitteiden rahoittamiseksi. Tämä on keskeistä vuoden 2012 talousarviossa. Tällä on myös keskeinen asema yhteisön talousarviossa keinona järjestellä uudelleen jäsenvaltioiden toimintalinjoja. Painopisteemme ovat älykäs, kestävä ja osallistava kasvu, tuki tutkimukselle, kehittämiselle, kasvulle, innovoinnille ja työlle, ja lisäpotku pienten ja keskisuurten yritysten kehittämiselle. Mielestäni näihin aloihin tehtävät sijoitukset ovat ainoa tapa, jolla EU voi irtautua kriisistä. Tuen eurooppalaista lisäarvoa koskevaa käsitettä, ja tämä lisäarvo on saatava aikaan talousarvion ja talouden suunnittelun keinoilla. Minun on tehtävä erityinen huomautus ylijäämästä. Kannatan henkilökohtaisesti pyyntöä siitä, että käyttämättömien varojen olisi pysyttävä Euroopan unionin talousarviossa, mutta seuraavasta monivuotisesta rahoituskehyksestä lähtien, koska tällä hetkellä ei ole oikeusperustaa, jonka perusteella unioni pystyisi pitämään nämä varat. Sama pätee sakkoihin ja viivästyskorkoihin. Haluaisin lopettaa toteamalla, että tänä vuonna meidän on vältettävä toistamasta viime joulukuun tilannetta. Meidän olisi sen sijaan löydettävä jäsenvaltioiden kanssa tasapaino heinäkuun kolmikantakokouksessa. Meidän olisi samalla saatava riittävää rahoitusta EU:n strategisille toimintalinjoille ja toiminnan painopisteille, jotka ovat välttämättömiä unionin todelliselle elvyttämiselle ja 500 miljoonalle EU:n kansalaiselle. Edit Herczog Arvoisa puhemies, toivotan komission jäsenen ja kollegani tervetulleiksi. Vuoden 2012 talousarviota voidaan pitää pohjimmiltaan talouden ohjausta koskevan lainsäädäntöpaketin pikkuveljenä, koska myös sillä pyritään luomaan edellytykset tasapainoiselle talousarviolle ja talouskasvulle sekä lisäämään työllisyyttä ja kilpailukykyä talous- ja budjettipolitiikan asianmukaisilla keinoilla. Tarvitsemme tuloksia, työpaikkoja, kasvua ja teollisuuspolitiikkaa, tarvitsemme vahvaa eurooppalaista taloutta. Jäsenvaltioilta ei voida euron epävakauden vuoksi odottaa, että ne kasvattavat BKT-suhteutettua osuuttaan EU:n talousarvioon kriisistä ja taantumasta huolimatta ainoastaan siksi, että me toivomme BKT:n kasvua. On kuitenkin luotava vankka taloudellinen perusta, jotta suunnittelemamme Euroopan unioni voisi todella palvella kansalaisiaan. Olemme määritelleet tavoitteemme tämän saavuttamiseksi. Meidän on pantava täytäntöön Eurooppa 2020 -strategia. Tilanteen huonontumisen sijaan meidän on edistettävä EU:n kasvua, teollista ja teknologista vallankumousta, joka on johtava innovaatioala. Vuoden 2012 talousarviolla pitäisi tukea Eurooppa 2020 -strategian saavuttamista. Puhumme nyt tämän kymmenvuotisohjelman toisesta vuodesta. Emme voi sanoa, että tämä vain loppuu myöhemmin. Sen vuoksi ei riitä, että ehdotetaan rajoituksia tai että Euroopan kansalaisten unionia rajoitetaan. On välttämätöntä, että vuoden 2012 talousarvioesitys ja tutkimuksen seitsemäs puiteohjelma, joka on pantava täytäntöön vuonna 2013, ovat juuri tämän tarkoituksen mukaisia. Carl Haglund ALDE-ryhmän puolesta. - (SV) Arvoisa puhemies, haluaisin ensiksi kiittää esittelijäämme erinomaisesta työstään. Olen myös tyytyväinen siihen, että Eurooppa 2020 -strategia on perustana tälle työlle. Tulevaisuutta koskevat päätöksemme eivät voi odottaa siihen saakka, että uusi monivuotinen rahoituskehys on paikallaan; meidän on todella aloitettava tässä tulevaisuuteen suuntautuvassa työssä nyt, ja tästä syystä vuodet 2012 ja 2013 ovat ensisijaisen tärkeitä. Meidän olisi ehkä samalla palautettava mieliin, että vuoden 2011 talousarvion aikaansaaminen oli melko hankalaa. Emme päässeet sopimukseen Eurooppa-neuvoston kanssa yhteisestä lähestymistavasta. Sen vuoksi komission ehdottama huomattava lisäys vuoden 2012 talousarvioon on meistä valitettava. Euroopan liberaalidemokraattisen liiton ryhmä katsoo, että tämä lisäys on liian suuri. Olemme sen vuoksi esittäneet tarkistuksen, jolla talousarvio pyritään pitämään tiukemmin todellisuudessa. Toivon, että muut ryhmät voivat tukea sitä tänään myöhemmin järjestettävässä äänestyksessä. Haluaisimme korostaa myös melko outoa paikalleen jumiutunutta toimintatapaamme, että myönnämme joka vuosi liian paljon tietyille aloille, vaikka tiedämme, että nämä käyttämättömät varat palautetaan vuoden lopussa tai itse asiassa vuotta myöhemmin. Onko mitään tapaa, millä voimme puuttua tällaiseen unionin monenlaisen toiminnan liikarahoittamiseen? Meidän mielestämme on ehdottoman tärkeää, että ymmärrämme Euroopan taloudelliset realiteetit. Tämä merkitsee valitettavasti, että ensi vuoden talousarvio ei voi olla niin suuri kuin mitä komissio haluaa. Samaan aikaan neuvoston olisi mielestäni ymmärrettävä, että emme voi nollakasvun vuoksi hallinnoida toimia, vaan tarvitsemme joitain uusia varoja sopimillemme painopisteille. Tässä on löydettävä kultainen keskitie ja ainakin oma ryhmäni katsoo, että se voidaan löytää ainoastaan, kun kaikki kantavat vastuun. Lajos Bokros Arvoisa puhemies, Kreikan valtio on käytännöllisesti katsoen vararikossa. Olennainen kysymys ei ole enää, onko sen velat annettava anteeksi, vaan milloin tämä on tehtävä. Mitä pikemmin sen parempi. EU:n toimielimet eivät näytä pystyvän ymmärtämään ongelman todellista luonnetta. Kyseessä ei ole kassakriisi vaan syvä vakavaraisuutta koskeva kriisi, joka heijastaa Kreikan talouden kansainvälisen kilpailukyvyn puutetta. On hyödytöntä ja täysin kielteistä lisätä enemmän Kreikan veronmaksajien velkaa. Jotta Kreikka pystyy aloittamaan rahoituskriisistä irtautumisen, osa sen velkataakasta on annettava anteeksi, ja julkisten ja yksityisten velkojien on vastattava siitä. Ranskan, Saksan ja erityisesti Kreikan pankkien pääomaa on korotettava. EKP on nyt loukussa, koska se on ostanut ja hyväksynyt takuuksi valtavan määrän Kreikan valtionobligaatioita. Kaksikymmentä vuotta sitten, kun siirtymävaihe alkoi entisissä kommunistisissa maissa, yksi kaikkein tärkeimmistä rakenteellisista uudistuksista oli riippumattoman keskuspankin perustaminen. Tähän liittyi tiukka oikeudellinen kielto monetisoida julkista velkaa. EKP on pohjimmiltaan noudattanut kommunistivaltioiden käytäntöä. Sen toimeksiannossa on selvä eturistiriita, ja nyt euroalue kärsii seurauksista. Meidän on tarkasteltava vuoden 2012 talousarviota juuri tätä taustaa vasten. On turhaa odottaa minkäänlaista jäsenvaltioiden maksuosuuksien kasvua seuraavalla vuodella, kun otetaan huomioon valtava taakka, jonka veronmaksajien on joka tapauksessa kannettava. Viiden vakaan ja maksukykyisen valtion presidenttien ja pääministerien kirjettä ei pitäisi unohtaa ja sysätä sivuun. Tuskallisten neuvotteluiden kokemusta ja parlamentin turhauttavaa epäonnistumista viime vuonna olisi myös pidettävä varoituksena. Euroopan parlamentin valtuuskunnan toimeksianto kolmikantakokousta varten pitäisi olla paljon vaatimattomampi ja samalla realistisempi, jos parlamentti haluaa pysyä merkityksellisessä asemassa EU:n tulevien haasteiden vuoksi. Helga Trüpel Arvoisat puhemies ja komission jäsen Lewandowski, hyvät kollegat, haluaisin ensiksi antaa yleistä tukea Lewandowskin toteamukselle siitä, että kriisiaikana on tärkeää varmistaa säästöjen tekemistä koskevan tarpeen, rahoituksen tehokkaan käytön ja säästötoimien välinen oikeanlainen tasapaino ja samalla valmiudet ja investointimahdollisuudet, jotta talous ei seisahdu kokonaan. Kannatan näitä yleisiä suuntaviivoja ja katson, että niiden pitäisi olla myös mittapuu talousarviollemme. Kysymys kuuluu, voidaanko Lewandowskin oikeutetusti mainitsemaa vaatimusta todella saada toteutettua. Vihreät / Euroopan vapaa allianssi -ryhmällä on monia kriittisiä näkökohtia. Jos otamme esiin yhden erityisen hankkeen, ITER-ydinfuusioreaktorin, on selvää, että tämä on yksi hankkeista, joiden rahoitusta lisätään eniten seuraavassa talousarviossa, toisin sanoen 740 miljoonaa euroa. Onko tämä oikea viesti tällä hetkellä, kun muiden tutkimushankkeiden, erityisesti uusiutuvan energian, rahoitusta leikataan? Haluamme suhtautua vakavasti komission ja Euroopan unionin väitteisiin, että ne todella pyrkivät torjumaan ilmastonmuutosta ja siirtyä uusiutuvan energian käyttöön. Näemme kuitenkin, että tällaisen hankkeen rahoitukselle annetaan näin suuri painoarvo, minkä vuoksi katsomme, että tämä on väärä päätös. Tästä syystä emme voi antaa tukea näille neuvotteluvaltuuksille, vaikka nähdäksemme suurin osa niistä on kunnossa. Miguel Portas GUE/NGL-ryhmän puolesta. - (PT) Arvoisa puhemies, ryhmäni on samaa mieltä valtuuksista neuvotella hallitusten kanssa. Hyväksymme ne tänään. Haluaisin kuitenkin esittää poliittisen kysymyksen, joka ei sisälly tähän asiakirjaan ja joka koskee sitä, mitä tällä hetkellä tapahtuu Kreikassa ja kotimaassani Puolassa sekä Jean-Claude Junckerin viimeisimpiä kannanottoja. Nämä kaksi valtiota ja luultavasti toiset valtiot tulevaisuudessa voivat joutua erittäin ankaraan talouden pelastustoimien sykliin, jolloin niiden talouksien pelastamisen tarkoituksena on pelastaa yhä uusia pelastustoimia. Tällaisella säästötoimien noidankierteellä on selviä vaikutuksia julkisen investoinnin ja työpaikkojen luomisen vähentymiseen. Mielestäni on ehdottoman tärkeää, että EU:lla voi olla politiikka, jonka perusteella näitä valtioita rahoitetaan rakennerahastoista vuonna 2012 ja 2013. Tähän liittyy näistä rahastoista käyttöön myönnettyjen varojen lisäksi erityisedellytyksiä, joihin sisältyy yhteisrahoituksen vähentäminen: toisin sanoen kansallisten osuuksien vähentäminen rahoituksessa, jolla luodaan työpaikkoja ja joka on tarkoitettu tuotannollisiin investointeihin. Tämä on erityisen kriittinen kysymys seuraavan kahden vuoden aikana. Marta Andreasen EFD-ryhmän puolesta. - (EN) Arvoisa puhemies, kun keskustellaan siitä, miten Kreikka voidaan pelastaa maksukyvyttömyydeltä, joka voi johtaa koko maailmaan vaikuttavaan talous- ja rahoituskriisiin, parlamentti pyytää, että sen omaa vuoden 2012 talousarviotaan lisätään lähes viisi prosenttia. Tätä ei voida millään perustella Euroopan veronmaksajille, ja se ei paranna EU:n toimielinten uskottavuutta. EU:n talousarvio ei ole saanut meitä pois kriisistä eikä näin käy tulevaisuudessakaan. Tiedämme kaikki, että talousarviossa on useita aloja, joilla voisimme leikata menoja. Epäonnistuneet hankkeet olisi päätettävä. Olisi lopetettava sellaisten hankkeiden rahoittaminen, joissa on ilmennyt epäkohtia. Sama koskee alueita, joilla kansalaisten oikeuksia ei noudateta. Jos terve järki voittaa, tämä parlamentti äänestää EU:n vuoden 2012 talousarvion leikkaamisesta. Jos näin ei tapahdu, EU:n vaikeuksissa olevien kansalaisten on luotettava siihen, että heidän valtionpäämiehensä puolustavat heitä. Lucas Hartong (NL) Arvoisa puhemies, keskustelemme tänään EU:n vuoden 2012 talousarviosta. Alankomaiden vapauspuolue (PVV) vastustaa luonnollisesti ehdotettua lähes viiden prosentin korotusta. Kaikenlaiset lippulaivahankkeet pääsevät tarkastelun läpi, ja tämän tulos on se, että yhä enemmän rahaa myönnetään kaikenlaisille turhille EU:n virastoille, jotka ainoastaan vievät veronmaksajien varat. Kaikkein tärkein yksityiskohta talousarviossa on kuitenkin 1,3 miljardin euron lisäys, jota tarvitaan kansainväliselle lämpöydinkoereaktorihankkeelle (ITER). Tämän hankkeen rahoitus on otettava tämänhetkisen monivuotisen talousarvion muista otsakkeista, ja tämä merkitsee, että tätä talousarviota tarkistetaan. Sen vuoksi jokainen jäsenvaltio voi käyttää veto-oikeuttaan vuoden 2012 talousarvioon. Tämä on hieno uutinen, ja se merkitsee, että Alankomaiden hallitus voi käyttää oikeuttaan hyväksyä talousarvio ainoastaan silloin, kun sen osalta noudatetaan Alankomaiden hallituksen puoltamaa nollakasvua koskeva sääntöä. Kehotan Alankomaita ja samanmielisiä EU:n jäsenvaltioita hyödyntämään tätä oikeutta täysimääräisesti. Salvador Garriga Polledo (ES) Arvoisa puhemies, komission jäsen Lewandowski on yleensä puheissaan kohtuullinen, minkä vuoksi Euroopan kansanpuolue (kristillisdemokraatit) tukee häntä. Tänä vuonna talousarviota koskevat neuvotteluvaltuudet ovat edellisiä vuosia tärkeämmät, koska neuvottelemme vuonna 2012 seuraavista rahoitusnäkymistä. Itse asiassa kesäkuun 2012 kolmikantakokouksen epäonnistuminen aiheutti erittäin vakavia ongelmia marraskuun sopimuksessa. Toivomme sen vuoksi, että toimielimillä on nyt suuremmat valmiudet yksimielisyyteen kuin viime vuonna. Lisäksi esittelijä Balzani on laatinut valtuudet, jotka ovat hyvin kohtuulliset, koska niihin sisältyvät kaikki vaatimukset, joista neuvotellaan seuraavissa rahoitusnäkymissä. Hän korostaa Eurooppa 2020 -strategian merkitystä ja talousarvion kvantifiointia, ja kiinnittää huomiota määrärahoihin, joita ei ole vielä sidottu, ja talousarvion uskottavuuteen. Kaikki tämä sisältyy vuoden 2012 talousarvioon ja seuraaviin rahoitusnäkymiin. Sen vuoksi on tarpeen, että nämä neuvotteluvaltuudet ja tämä kolmikantakokous onnistuvat, koska vuoden 2012 talousarviota koskeva sopimus määrittää pitkälti, onnistuvatko toimielinten väliset neuvottelut seuraavista rahoitusnäkymistä. Tuemme erityisesti komission pyyntöä lisätä maksumäärärahoja 4,9 prosentilla. Niiden, jotka eivät halua nähdä asioita tältä kannalta, on vain pantava merkille, miten talousarviota toteutetaan tänä vuonna, ja otettava huomioon suuret ongelmat, joita koetaan, kun etsitään riittäviä määrärahoja, jopa esimerkiksi sellaisen solidaarisuusvälineen toteuttamiseksi, joka hyödyttää Euroopan tukea tarvitsevia alueita. Estelle Grelier (FR) Arvoisa puhemies, haluaisin kiittää esittelijäämme ja todeta olevani vaikuttunut tämän kolmikantakokouksen neuvotteluvaltuuksia koskevan asiakirjaluonnoksen laadusta. Siinä korostetaan, että Eurooppa 2020 -strategiaa varten on kiireellistä ottaa viimeinkin käyttöön vuotuiset talousarviot, ja tämä on tietyllä tavalla sopusoinnussa talouspolitiikan EU-ohjausjaksoa koskevan lähestymistavan kanssa. Neuvotteluista on kuitenkin tulossa vaikeat, koska komission periaatteena on tiukan talousarvion perusteella vastata jäsenvaltioiden asettamiin säästövaatimuksiin ja olla ottamatta huomioon kansalaisten tarpeita. Tästä on esimerkkinä köyhimpien väestönosien elintarvikeapuohjelmien tuleva kohtalo. Arvoisa komission jäsen, kuten monet kollegani, sain lehdistöltä tiedon, että komissio aikoo leikata huomattavasti vähävaraisimmille henkilöille tarkoitetun ohjelman rahoitusta. Se jaetaan neljällä, 500 miljoonasta vuodessa jää jäljelle ainoastaan 113 miljoonaa seuraavalle vuodelle. Unioni käyttää tällä hetkellä yhden euron henkeä ja vuotta kohden puolustaakseen näiden kansalaisten perusperiaatetta oikeudesta ruokaan, ja tämän pitäisi olla eurooppalaisen solidaarisuuden perusta. Tämän symbolisen euron poistaminen kansallisten etunäkökohtien ja budjettikurin vuoksi on osoitus EU:n moraalisesta ja poliittisesta epäonnistumisesta. Usein sanotaan, että yhteiskunnan kehitystasoa voidaan mitata sillä, kuinka se huolehtii haavoittuvimmista ja köyhimmistä jäsenistään. Teknisten ja oikeudellisten vaikeuksien käyttäminen tekosyynä tämän elintarvikeapuohjelman purkamiseksi on katastrofaalista näille henkilöille samoin kuin EU:n uskottavuudelle ja imagolle. Komissio saattaa naurunalaisiksi parlamentin jäsenet ja heidän edustamansa kansalaiset, jos se ehdottaa tiettyjä määriä huhtikuussa ja jakaa ne neljällä kaksi kuukautta myöhemmin. Hyvä komission jäsen, toivon, että muutatte mieltänne tästä nimenomaisesta päätöksestä ja että otatte huomioon poliittiset tavoitteet ja talousarvioita koskevat aikomukset, jotka ilmaistaan tässä kolmikantakokouksen toimeksiannossa. James Elles - (EN) Arvoisa puhemies, haluan kiittää esittelijää. Hänellä on erittäin vaikea tehtävä näissä olosuhteissa. Tavoitteet on esitetty Eurooppa 2020 -strategiassa, ja on vain harvoja, jotka ovat eri mieltä tarpeesta rahoittaa erilaisia hankkeita. Todellinen ongelma on, miten nämä pyrkimykset rahoitetaan tämänhetkisessä yhä hankalammassa tilanteessa, jonka voimme panna merkille Eurooppa-neuvostossa ja keskusteluissa eurosta, kuten kollegani Bokros mainitsi. Ryhmäni mielestä meidän on kiinnitettävä enemmän huomiota kysymykseen, kuinka paljon rahalle saadaan vastinetta ja millä talousarvion aloilla voisimme tehdä leikkauksia. Komissio on alkanut viitata tähän, koska hallintomenot ovat nollassa, mutta on ehkä muitakin talousarvion aloja, joihin emme ole oikeastaan keskittyneet talousarviomenettelyssä. Kun pääsemme syksyä kohti, meidän on tarkasteltava asioita vakavasti ja meidän on esitettävä komissiolle noin 60 kysymystä tästä asiasta. Tarkoituksena on määritellä, missä toteutus on puutteellista. Muussa tapauksessa, kuten Oscar Wilden hienossa määritelmässä, joudumme tilanteeseen, jossa tiedämme kaiken hinnan, mutta emme tiedä minkään arvoa. Angelika Werthmann (DE) Arvoisa puhemies, Eurooppa 2020 -strategian tavoitteet yhdistetään vuoden 2012 talousarvioesityksessä ensimmäisen kerran huolellisesti talousarviomenettelyyn. Pidämme sen vuoksi myönteisenä esittelijä Balzanin työtä. Keskimäärin 20 prosenttia Euroopan nuorista on työttömänä, ja Espanjassa heidän työttömyysasteensa on jopa 40 prosenttia. Nämä ovat huolestuttavia lukuja. Niiden vuoksi on helppo ymmärtää, miksi nuoret osoittavat mieltään kaduilla esimerkiksi Puerta del Solilla ja miksi puhumme yhä enemmän menetetystä sukupolvesta. Meidän on tehtävä enemmän nuorten hyväksi. Komission mukaan Eurooppa 2020 -strategian osalta noin 43,5 prosenttia sitoumuksiin liittyvästä rahoituksesta auttaa saavuttamaan 2020 -tavoitteet. Sen vuoksi kehotan komissiota tarjoamaan enemmän mahdollisuuksia tämän vuoden talousarviomenettelyssä rahoituksen kohdentamiseksi uudelleen, jotta saadaan aikaan pitkän aikavälin tavoitteita. Derek Vaughan (EN) Arvoisa puhemies, luulen meidän kaikkien tietävän, että tämän vuoden talousarviosta ja kolmikantakokouksesta tulee vaikeaa. Sen vuoksi parlamentin on oltava selkeä painopisteistään ja valmiina puolustamaan niitä. Meidän on toisin sanoen oltava valmiita tarkastelemaan varojen kohdentamista ensisijaisiin tavoitteisiimme. Minun mielestä painopisteinämme pitäisi olla toimintalinjoja, joilla edistetään työllisyyttä ja kasvua kaikkialla Euroopassa erityisesti ajankohdalla, kun jäsenvaltiot leikkaavat menojaan. Esimerkiksi koheesiopolitiikka ja rakennerahastot ovat avain alueidemme kasvun edistämiseen. Sen vuoksi niihin tarvitaan riittävää rahoitusta, joten tuen rakennerahastojen määrärahojen lisäämistä. Tutkimus- ja kehitystyö yliopistoissamme ja korkeakouluissamme on myös tärkeää. Innovointi on erittäin tärkeää, ja tutkimus ja kehitys voidaan muuntaa hankkeiksi, yrityksiksi ja työpaikoiksi. Infrastruktuuriin tehtävät investoinnit ovat myös erittäin tärkeitä. Sijoitukset liikenteeseen, energiaverkkoihimme ja laajakaistan laajentamiseen eri alueillamme parantavat työllisyyttä ja kasvua. Lisäksi EU:lla on Lissabonin sopimuksen myötä uusia vastuualueita, ja meidän olisi oltava valmiita sijoittamaan varoja niihin. Pyydän komissiota tarkastelemaan tätä myös tulevaisuudessa. Anne E. Jensen (DA) Arvoisa puhemies, voimme jo nähdä, että tällä hetkellä maksuista on kehkeytymässä ongelma ja että neuvostossa on paljon valtioita, jotka eivät halua suorittaa näitä maksuja. Meidän on luonnollisesti löydettävä tähän ratkaisu. Tämä riippuu kuitenkin jäsenvaltioiden kyvystä käyttää rakennerahastojen määrärahoja. Mielestäni on erittäin tärkeää varmistaa, että emme epäonnistu pyrkimyksissämme antaa energia-alalle korkeampi prioriteetti vuoden 2012 talousarviossa. Meidän on myös varmistettava, että myönnämme varoja uusiutuvaa energiaa koskevaan SET-suunnitelmaan. Hankkeet ovat käytössä, ja meidän on varmistettava, että saamme tämän suunnitelman vauhtiin. Meidän on tuettava sitä. Toiseksi ITER-fuusioenergiahankkeessa on ongelmia, joiden vuoksi komissio asettaa meille paljon paineita. Paineen olisi kohdistuttava kuitenkin todellisuudessa neuvostoon, koska ongelma on tällä hetkellä siellä. Parlamentti tukee hanketta, mutta komissio tietää hyvin, että emme tue varojen myöntämistä siten, että tutkimuksen muita varoja leikataan. Seán Kelly (EN) Arvoisa puhemies, unionin tasolla käytetyillä varoilla pitäisi yleisesti ottaen tarjota lisäarvoa, ja tämän pitäisi olla selvää kansalaisille. Valitettavasti lisäarvon tarjoaminen ja sen osoittaminen on kaksi eri asiaa. Tämä on asia, jota meidän on tarkasteltava lähemmin ehkä talousarviota mukauttamalla, jotta kansalaisille ja jäsenvaltioille osoitetaan, että tarjoamme täällä lisäarvoa. Toiseksi 2020 -strategia on välttämätön Euroopan unionin tulevaisuudelle. Vuonna 2020 meitä arvostellaan talousarviomme koon sijasta siitä, saimmeko 2020 -strategian aikaan. Jos saamme, Eurooppa on parempi paikka: sen kasvu on merkittävämpi, sillä on enemmän työpaikkoja ja uusiutuvaa energiaa sekä varoja innovointiin ja sillä on lisää yrittäjiä. Mielestäni tämän on oltava tavoitteemme. Lopuksi tarvitsemme myös omia varoja, ja mitä pikemmin meillä on ne, sitä vähemmän aikaa tarvitsemme talousarvion käsittelemiseen joka vuosi. Eider Gardiazábal Rubial - (ES) Arvoisa puhemies, haluaisin aluksi kiittää esittelijä Balzania mietinnöstään. Talousarvio on todellakin perustavanlaatuinen väline, jolla tuetaan kaikkia EU:n toimintalinjoja: yhteistä maatalouspolitiikkaa sekä koheesio-, tutkimus ja ulkopolitiikkaa. Niistä ei ole mitään hyötyä ilman, että niitä tuetaan talousarviosta. Hyvä komission jäsen, juuri tämän vuoksi tarvitsemme tällä kriisiajankohdalla vankemman talousarvion, jolla vastataan tarpeisiin, joita kohtaamme tällä hetkellä. Pyydämme teitä sen vuoksi myöntämään varoja perusohjelmille, kuten työllistämisohjelmille ja nuorten koulutusohjelmille tai tuomioistuimen riekaleiksi repimälle ohjelmalle, joka koskee vähävaraisimpia. Pyydämme myös neuvostoa lakkaamaan ajattelemasta kirjanpitäjän tavoin ja laittamaan kerrankin päähänsä poliitikon hatun. Sen ei pitäisi tehdä laskelmia yrittämällä selvittää, miten määrärahoja leikataan, koska me voimme päätyä yhteisön tuomioistuimeen, sillä - kuten muistutitte meitä komission jäsen Lewandowski - määrärahat ovat laillisia velvoitteita, jotka perustuvat aikaisemmin tehtyihin sitoumuksiin. Muussa tapauksessa emme yksinkertaisesti pysty täyttämään niitä. João Ferreira (PT) Arvoisa puhemies, unionin talousarvion erittäin tiukkojen rajojen puitteissa on tehtävä joitain ratkaisevia päätöksiä, joita EU:n herrat eivät näytä olevan halukkaita muuttamaan. He estävät siten kaikki todellista lähentymistä ja koheesiota koskevat mahdollisuudet. On mahdotonta, että he jatkavat äärimmäisen vakavassa kriisissä, joka vaikuttaa EU:n haavoittuvimpiin talouksiin, mahdottomia yhteisrahoitusta koskevia vaatimuksia unionin varojen, erityisesti rakennerahastojen, käyttämiseksi. Komissio myöntää itsekin alhaisen käyttöasteen näissä valtioissa, mutta se vaatii, että yhteisrahoitusta käytetään edellytyksenä, jolloin ne eivät voi niille asetettujen säästötoimien vuoksi varmistaa julkisia investointeja ennen kaikkia siksi, että ne leikataan alimmalle mahdolliselle tasolle. Olemme sen vuoksi pyrkineet siihen, että kansalliset osuudet lakkautetaan tai niiden osuutta vähennetään enintään kymmeneen prosenttiin, jotta merkittävissä ongelmissa olevat valtiot voivat käyttää täysimääräisesti unionin rahoitusta ja jotta näitä varoja voivat hyödyntää tehokkaasti niitä tarvitsevat tahot sen sijaan, että ne palautetaan takaisin niitä vähiten tarvitsevien kassaan. Meidän on saatettava päätökseen säälimätön ja vääjäämätön eroja luova kehitys, johon EU on ajautunut. Budjettipolitiikalla on tässä keskeinen tehtävä. Andreas Mölzer (DE) Arvoisa puhemies, kuten kaikki tiedämme, Euroopan unionin on kiristettävä vyötään. Tämä ei johdu ainoastaan siitä, että talousarvion paisuminen olisi isku vastaan kansalaistemme kasvoja kansallisten säästöohjelmien vuoksi, vaan myös siitä, että ensi vuoden maksut on suoritettava pysyvään Euroopan rahoituksenvakautusmekanismiin. Nämä varat on löydettävä jo nyt rahapulassa olevista kansallisista talousarvioista. Kun yksi ryhmä haluaa kiertää budjettirajoitukset siirtämällä seuraavaan vuoteen vuotuisen talousarvion ylijäämän, joka maksetaan normaalisti takaisin jäsenvaltioille, on selvää, että tällä yritetään puijata kansalaisia. Tämä johtaisi jopa suurempaan määrärahojen lisäämiseen kuin mitä komissio ehdottaa. Saattaa hyvin olla, että määrärahoja suunnitellaan useita monivuotisia ohjelmia varten ja että tällä hetkellä tätä rahoitusta ei voida leikata, koska EU:ta voitaisiin syyttää muuten sopimusrikkomuksesta. Kuitenkin mielestäni on paljon mahdollisuuksia saada aikaan säästöjä. EU:n virastojen määrän vähentämisen lisäksi kaikkein tärkein asia on parantaa petoksentorjunnan menettelyitä. Jos pelkästään väärin perustein maksetut määrät peritään takaisin, voisimme helpottaa talousarviopaineita merkittävästi. Edit Herczog (HU) Arvoisa puhemies, tämä antaa minulle tilaisuuden selvittää kahta erityistä ehdotustani. Euroopan parlamentin sosialistien ja demokraattien ryhmä tukee ITERin perustamista, mutta se ei hyväksy 100 miljoonan euron siirtämistä pois tutkimuksen seitsemännelle puiteohjelmalle myönnetyistä varoista, koska tämä puiteohjelma on tarpeellinen EU:n tavoitteiden saavuttamiseksi. Haluaisimme sen sijaan käyttää viiden prosentin joustovaraa, joka sisältyy kilpailukyvyn ja innovoinnin puiteohjelman (CIP), Euroopan laajuisen liikenneverkon ja Euroopan laajuisen energiaverkoston rahoittamista koskevaan toimielinten välisen sopimuksen 37 kohtaan. Tämä on välttämätön ja olennainen edellytys, jotta Euroopan unionin talousarviolla todella täytetään talouden elpymistä koskevat tehtävät. Kiitos, ja kiitän esittelijää. Janusz Lewandowski komission jäsen. - (EN) Arvoisa puhemies, minulla on lyhyt kommentti kolmikantakokouksemme valmistelusta ja vastaus kahden jäsenen, Capoulas Santosin ja Grelierin, kysymyksiin, joissa puolustetaan vähävaraisimpien elintarvikeohjelmaa. He tietävät, mitä tapahtui: tuomioistuimen ratkaisussa edellytetään, että tämän järjestelmän elintarvikkeiden pitäisi olla peräisin pelkästään varastoista, joten tämä on johtanut määrän vähentymiseen 500 miljoonasta 113 miljoonaan euroon. Tarvitsemme sen vuoksi ratkaisua ja todennäköisesti uutta oikeusperustaa tälle järjestelmälle. Toinen lyhyt kommenttini on vastaus Reinhard Bütikoferille, joka väittää, että emme ole tehneet tarpeeksi, jotta energiaa koskevat painopisteet näkyvät seuraavassa talousarviossa. On ymmärrettävä, että tänä vuonna on merkittäviä investointihankkeisiin liittyviä viivästyksiä, kuten erityisesti Nabuccon ja muiden Azerbaidžanin hankkeiden yhteydessä ja myös sen vuoksi, että tämä maa päätti tauosta voitettuaan euroviisut. Valitettavasti tämä vaikuttaa tärkeitä energiayhteyksiä koskevaan ohjelmointiin seuraavalla kaudella. Viestini kaikille niille, jotka haluavat leikata talousarviota, on se, että vuoden 2012 maksuja koskevien oikeudellisten velvoitteiden joukkoon sisältyy määrärahojen tarjoaminen Kreikalle ja joillekin muille vaikeuksissa oleville maille. Ne tarvitsevat säästötoimien lisäksi myös investointeja, ja oikeudelliset velvoitteemme koskevat investointeja, rakennetukea näille valtioille ensi vuonna. Francesca Balzani esittelijä. - (IT) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, tämä on mielestäni erittäin mielenkiintoinen keskustelu. Se on jatkoa valiokuntien keskusteluille ja osoittaa, että parlamentissa vallitsee suuri yksimielisyys keskeisistä strategioista. Eri näkökohtien joukossa tärkein on talousarvio, joka on epäilemättä ainoa ja kaikkein tärkein väline herkän tasapainon aikaansaamiseksi julkisen talouden ja kasvun tukemista koskevan tarpeen välillä. Se on ainoa todellinen linnake sitä riskiä vastaan, että vakauttaminen lamaannuttaa Euroopan talouden vakavasti, vaikka tällainen tilanne voidaan korjata. Talousarvio on sen vuoksi keskeinen väline. Euroopan parlamentti ei pyydä yleisesti kunnianhimoista talousarviota vaan välinettä, joka on vahva kaikkiin tänä päivänä selkeästi ja helposti nähtäviin painopisteisiin nähden. Eurooppa 2020 -strategiassa painopiste on työllisyyteen sijoittaminen. Mainitsimme tänään parlamentissa jälleen tutkimuksen, kehittämisen, sosiaalisen yhteenkuuluvuuden ja energian. Kaikki ovat painopisteitä, joiden osalta talousarvio osoittaa aikomustemme vakavuuden. Aikomustemme vakavuus edellyttää vahvaa institutionaalista uskottavuutta. Keskeisessä asemassa oleva talousarvio on erittäin tärkeä tekijä tällä hetkellä, koska olemme jälleen kerran kiinnittäneet huomion siihen, että siitä tulee sitoumuksemme todellisuudeksi muuttava liikkeellepaneva voima, mikä ei ole vähäinen asia. Talousarviosta tulee siten tärkeä tekijä, joka palauttaa Euroopan unionin ja yhtenäisvaluuttamme vakauden. Toivon sen vuoksi, että jo tässä kolmikantakokouksessa jakamamme vahva vastuuntunto avaa tien unionin tulevaisuutta koskeville rauhallisille, vastuullisille ja rakentaville neuvotteluille. Puhemies (ES) Keskustelu on päättynyt. Äänestys toimitetaan huomenna klo 12.00. Kirjalliset lausumat (työjärjestyksen 149 artikla) Cătălin Sorin Ivan Talousarvion kolmikantakokouksesta on tullut erittäin tärkeä vaihe talousarviomenettelyssä, ja se on tilaisuus, jota ei kannata jättää väliin. Tänään äänestämässämme mietinnössä on annettava parlamentin neuvotteluryhmälle vahvat ja selkeät valtuudet. Jäsenvaltiot toteuttavat parhaillaan tiukkaa säästöpolitiikkaa, jolla on kielteinen vaikutus talouden elpymiseen. EU:n talousarviolla on tässä vaikeassa tilanteessa keskeinen tehtävä auttaa Euroopan taloutta. Erityisesti EU:n talousarvion on oltava sidoksissa Eurooppa 2020 -strategian tavoitteisiin. Tällaista strategiaa ei voi olla olemassa ilman, että sitä varten tarjotaan tarvittavaa rahoitusta. Toisaalta vuoden 2012 talousarvio on tietyssä mielessä Euroopan talouden ohjausta koskevan paketin pikkuveli, mutta sen on tarjottava taloudellista tukea poliittiselle paketille. Kinga Göncz , kirjallinen. - (HU) Olen tyytyväinen komission aikomukseen tarjota enemmän varoja vapauden, turvallisuuden ja oikeuden vahvistamiseksi ensi vuoden talousarvioesityksessä. Minusta kuitenkin ne säännöt ovat riittämättömiä, joiden perusteella myönnetään varoja odottamattomien tapahtumien seurauksiin vastaamiseksi. Sama koskee myös määrärahoja, jotka myönnetään Pohjois-Afrikan mellakoiden vuoksi lisääntyneeseen maahanmuuttoon vastaamiseksi ja kumppanuusaloitteisiin. Euroopan unionin on tarjottava tehokas vastaus Pohjois-Afrikan muutoksiin, ja sen on valmistauduttava paremmin odottamattomien tilanteiden hallintaan. Kriisi voi aiheuttaa yhteiselle talousarviolle enemmän taakkaa, mitä suunniteltiin. On asianmukaista, että komissio tarjoaa enemmän varoja ulkorajojen suojelemiseksi. Samalla myös Euroopan pakolaisrahastoa ja yhdentymistä koskevia rahoitusvaroja olisi lisättävä. Perusoikeuskirjan yleinen täytäntöönpano ja EU:n ihmisoikeusulottuvuuden vahvistaminen ovat unionin jokaisen kansalaisen edun mukaisia. Kasvava syrjintä ja jatkuvasti leviävä suvaitsemattomuus ovat yhteisiä huolenaiheita ympäri Eurooppaa. Sen vuoksi pidän yhtä tärkeänä, että perusoikeuksien kunnioittamisen edistämistä ja EU:n kansalaisuuden vahvistamista koskevia ohjelmia laajennetaan.

2. Birmas bēgļu situācija Taizemē (balsojums) Pirms balsojuma par 2. punktu: Charles Tannock autors. - Priekšsēdētājas kundze, es atkal ievēroju, ka amatpersonas nav pierakstījušas mutiskos grozījumus tādā kārtībā, kādā par tiem patlaban balsojam, tādēļ es tagad būšu ļoti uzmanīgs, lai ievērotu pareizo kārtību. Attiecībā uz 2. punktu, mēs vēlamies to papildināt ar dažiem vārdiem teikuma beigās: "kā arī aplūkot tīši izraisīto nabadzību, patvaļīgo aplikšanu ar nodokļiem un zemes konfiskāciju”. Charles Tannock autors. - Priekšsēdētājas kundze, ar mutisko grozījumu 5. punktu aizstāj ar šādu: "Atzinīgi vērtē Taizemes valdības sadarbību ar Apvienoto Nāciju Organizācijas Augsto komisāru bēgļu jautājumos un aicina nekavējoties nodrošināt neierobežotu piekļuvi aizturētajiem Rohingya cilvēkiem no kuģa, lai noskaidrotu, kas nepieciešams viņu aizsardzībai; vienlaikus aicina Taizemes valdību parakstīt ANO 1951. gada konvenciju par bēgļu statusu un 1967. gada protokolu;”. Charles Tannock autors. - Priekšsēdētājas kundze, es nolasīšu visu 6. punkta tekstu ar mutisko grozījumu: "Uzsver, ka jautājums par cilvēkiem no kuģiem, kas ir svarīgs Taizemei un arī citām valstīm, ir reģionam svarīgs jautājums; pozitīvi vērtē Taizemes valdības centienus paplašināt sadarbību ar reģiona kaimiņvalstīm, lai atrisinātu Rohingya jautājumu; šajā ziņā atzinīgi vērtē Ārlietu valsts sekretāra Kasit Piromya 23. janvāra tikšanos ar Indijas, Indonēzijas, Bangladešas, Malaizijas un Birmas vēstniekiem; aicina ASEAN valstis un īpaši Taizemes vadītāju un attiecīgās starptautiskās organizācijas strādāt, lai šai ieilgušajai problēmai atrastu ilgstošu risinājumu;”. Charles Tannock autors. - Priekšsēdētājas kundze, E) apsvērums ir šāds: "turpretī Apvienoto Nāciju Organizācijas bēgļu aģentūra ir izteikusi bažas saistībā ar paziņojumiem par sliktu izturēšanos pret Birmas bēgļiem un guvusi piekļuvi dažiem no 126 Rohingya cilvēkiem, kuri joprojām atrodas Taizemes iestāžu uzraudzībā”.

17. Daugiakalbyst- Europos turtas ir bendras rūpestis ( - Prieš balsavimą Vasco Graça Moura Gerb. pirmininke, mano pranešimas neprieštarauja ankstesnių dokumentų dėl daugiakalbystės nuostatoms, nepaisant to, ar jos buvo patvirtintos Europos Parlamento, Tarybos ar Komisijos. Pateikta alternatyva yra bandymas perkelti į Europos Parlamentą tam tikras nacionalistines diskusijas, vykstančias Ispanijoje. Vakar Ispanijos laikraštis El País pranešė, kad prieš tris mėnesius Ispanijos aukščiausiasis teismas nusprendįtraukti į priėmimo į mokyklas programas punktą, kuris leistų tėvams pasirinkti, kokia kalba turėtų būti mokomi jų vaikai, tačiau Katalonijos valdžios institucijos nesilaiko šio sprendimo. Alternatyvos iniciatoriai nenori, kad ši teisbūtų pripažinta tėvams šalyse, kuriose naudojama daugiau negu viena oficiali arba regiono kalba. Jie nenori pripažinti gyvybiškos mokymo gimtąja kalba reikšmės švietimo sistemai apskritai, ir konkrečiai mokantis kitų kalbų. Jie nenori užtikrinti visiško abipusio gebėjimo suprasti kalbas, kuriomis kalbama šalyje, ypač pagyvenusių piliečių ir teisinės sistemos, sveikatos, administravimo ir užimtumo požiūriu. Jie nepritaria tam, kad šiose valstybėse viena kalba neturėtų būti skatinama kalbančių kita kalba arba kitomis kalbomis teisių sąskaita. Tai prieštarauja viskam, ką iki šiol nusprendšis Parlamentas ir kitos Europos institucijos. Dėl to alternatyviame variante nėra 11, 12, 14 ir 17 mano pranešimo dalių. Iš to matyti, kad ši neigiama pozicija aiškiai prieštarauja pagrindinėms teisėms ir laisvėms, kurioms mes atstovaujame, ir pažeidžia subsidiarumo principą. Mano pranešime nėra užsipuolamos arba kitaip žeminamos vadinamosios nacionalinių mažumų kalbos. Juo pripažįstama jų reikšmė, tačiau taip pat bandoma nustatyti bendruosius ir pagrindinius principus. Šis Parlamentas neturėtų būti priemonekstremistiniam nacionalizmui arba regioninei arba vietos neapykantai ir antipatijoms reikšti. Mes, kaip Europos Parlamento nariai, esame dėl to atsakingi. Todėl aš raginu jus balsuoti prieš alternatyvą ir pritarti pranešimui, kurio autorius aš esu. Pirmininkas - Ponios ir ponai, norėčiau trumpam atkreipti jūsų dėmesį. Manęs prašoma leisti kalbėti ir galbūt netrukus šių prašymų bus dar daugiau. Atsižvelgiant į jų turinį, aš neabejoju, kad teiginiai, kuriuos ką tik išdėstpranešėjas, nesulauks kai kurių narių pritarimo, tačiau, kaip jūs žinote, pranešėjui leista kalbėti tik dvi minutes, ir nėra nuostatos, kuri leistų vėl pradėti diskusiją. Todėl aš negaliu leisti kalbėti ir pradėti diskusiją; aš tai galiu tik jeigu norima kalbėti dėl darbo tvarkos, kaip tai numatyta Darbo tvarkos taisyklėse. Jeigu mes kalbame apie darbo tvarką, žodis suteikiamas Ignasi Guardans Cambó. Nelaikykite manęs šiurkščiu, jei aš jį nutrauksiu, jei jis kalbės ne darbo tvarkos, bet kitais klausimais, kurie yra nesusiję su Darbo tvarkos taisyklėmis. Ignasi Guardans Cambó Gerb. pirmininke, mano klausimas iš tikrųjų yra dėl darbo tvarkos. Aš nepradėsiu diskusijos, tačiau pranešėjas ką tik pasaktai, kas neatitinka esmės to, dėl ko mes dabar balsuosime. Jis pareiškė, kad alternatyviame pasiūlyme nėra keturių jo originalaus pasiūlymo punktų, tačiau tai nėra tiesa: tiesiog pakeista jų eilės tvarka. Iš keturių punktų, kuriuos jis minėjo, abiejose rezoliucijose nėra tik vieno. Tai aš ir norėjau konstatuoti. Kiti trys punktai yra abiejose rezoliucijose. (Triukšmas) Todėl tai yra klausimas dėl darbo tvarkos: dėl formuluotės. Nariai turi būti informuoti apie tai, už ką prašoma jų balsuoti. Formuluotabiejose rezoliucijose skiriasi tik vienu klausimu, kur neminimas Ispanijos aukščiausiasis teismas. Kadangi pranešėjo teiginys suformuluotas neteisingai, aš manau, kad tai yra klausimas dėl darbo tvarkos. Pirmininkas Dėkojame, Ignasi Guardans Cambó. Dabar pereisime prie balsavimo. Balsuosime dėl 1 pakeitimo. Balsavimas bus vardinis. Balsavimas pradėtas. Cristiana Muscardini - (IT) Gerb. pirmininke, ponios ir ponai, aš norėjau pasakyti, kad juokinga, kai vieno asmens pranešimas yra pasisavinamas ir vietoje jo pateikiamas kitas visiškai toks pat, kai pagal senąją sistemą buvo teikiami pakeitimai. Dėl šios priežasties aš kviečiu jus peržiūrėti mūsų Darbo tvarkos taisykles, nes jos kelia painiavą ir oficialiai įteisina netinkamą elgesį. Pirmininkas - Aš imuosi atsakomybės ir dar kartą kelsiu šį klausimą biure, nors jei, kaip jūs žinote, kai kurie reguliavimo įgaliojimai biuro koordinuojami su grupe pirmininkų. Vis dėlto kad ir kas spręstų šį klausimą, jei jums kažkas yra juokinga, ir liks juokinga.

1. Europæisk agentur for net- og informationssikkerhed ( Før afstemningen Angelika Niebler Hr. formand, mine damer og herrer! Om et øjeblik skal vi stemme om forlængelsen af ENISA-mandatet. ENISA er, som man måske husker, Det Europæiske Agentur for Netsikkerhed, som vi oprettede sammen med Rådet for fem år siden. ENISA's mandat udløber i midten af næste år. I min betænkning foreslås det at forlænge mandatet med tre år til 2012. Det svarer også til Rådets beslutning. ENISA skal navnlig bidrage til sikkerheden på internettet. I lyset af den voksende kriminalitet på internettet kan dette imidlertid ikke lade sig gøre med det nuværende personale og de beskedne finansielle midler, og derfor må vi i de næste tre år, hvor vi har forlænget dette mandat, overveje, hvilke opgaver agenturet skal have fremover, hvilken rolle det kan spille, og så må vi også stille det tilsvarende personale og de tilsvarende midler til rådighed. Jeg beder indtrængende Dem alle om endnu en gang at stemme for denne forlængelse på tre år til dette agentur og om derefter at gå ind i debatten om dette agenturs fremtid.

6. ES attiecības ar Persijas līča Sadarbības padomi ( Dominique Baudis Priekšsēdētāja kungs! Es vēlos pateikties ēnu referentiem, jo īpaši Howitt kungam, Brepoels kundzei, Brantner kundzei un Jäätteenmäki kundzei, ar kuriem kopīgi mēs sagatavojām šos grozījumus. Pateicoties grozījumiem, mums ir ziņojums, kurā sniegta pilnīga aina par notikumiem Persijas līcī un kurā ir ļoti skaidri izklāstīta Parlamenta nostāja attiecībā uz represijām šajā reģionā. Pirmais grozījums, 16. atsauce (jauna), ir šāds: " ņemot vērā Eiropas Savienības Augstā pārstāvja 2011. gada 10., 15. un 17. marta deklarācijas, kā arī Padomes 2011. gada 21. marta secinājumus par situāciju Bahreinā un šajā kontekstā uzsverot atbalstu vārda brīvības īstenošanai un pilsoņu tiesībām miermīlīgi protestēt,” Šis ir pirmais grozījums, un tas, protams, ir izplatīts angļu valodas versijā, kura tiek uzskatīta par autentisku. Dominique Baudis (FR) Otrais grozījums, A apsvērums, ir šāds: "tā kā pašreizējās ES un PLSP attiecības ir regulāri jāpārskata un jāpilnveido, ņemot vērā nesenos nozīmīgos notikumus un straujo situācijas attīstību notikumu vietā, un kuru pamatā ir jābūt nepieciešamībai ievērot cilvēktiesības un demokrātiju;” Dominique Baudis (FR) Jauns A.a apsvērums: "A.a. tā kā protestētāji vairākās PLSP valstīs ir izteikuši tiesiskas prasības pēc demokrātiskām pārmaiņām; tā kā varas iestāžu vardarbīgās reakcijas rezultātā protestos Bahreinā ir mirušie, ievainotie un apcietinātie; tā kā Saūda Arābijas, Apvienoto Arābu Emirātu un Kuveitas militārie spēki ieradās valstī, aizbildinoties ar PLSP, lai piedalītos demonstrantu apspiešanā,” Dominique Baudis (FR) 7. punkta pirmās rindkopas pirmais ievilkums tagad būtu šādā redakcijā: "nodrošināt cilvēktiesību un pamatbrīvību ievērošanu, jo īpaši vārda brīvību un pulcēšanās brīvību un tiesības miermīlīgi protestēt, ieklausīties un ņemt vērā protestētāju likumīgās prasības un nodrošināt viņu drošību;” Dominique Baudis (FR) Jauns 7.a punkts: "7.a. aicina visas PLSP dalībvalstis atzīt notiekošo demokrātisko reformu kustību plašākā reģionā, un aicina sadarboties ar jauno pilsonisko sabiedrību savās valstīs, lai veicinātu mierīgu un patiesu pārejas procesu uz demokrātiju, ar partneriem reģionā un ar pilnu Eiropas Savienības atbalstu;” Dominique Baudis (FR) Jauns 7.b punkts: "7.b. pauž dziļas bažas par Bahreinas varas iestāžu vardarbīgo reakciju un spēka pielietošanu pret protestētajiem un par ārvalstu militāro spēku dalību protestētāju apspiešanā, aizbildinoties ar PLSP; tā kā tas ir izteikti pretrunā ar PLSP atbalstu aizsargāt pilsoņus, kas pieprasa brīvību un demokrātiju Lībijā; aicina nekavējoties pārtraukt vardarbību pret miermīlīgiem protestētājiem un uzsākt politisku dialogu, kas veicinātu turpmāk nepieciešamās politiskās reformas valstī;” Dominique Baudis (FR) Jauns 18.a punkts: "18.a Pieņem zināšanai PLSP 2011. gada 7. marta Abudabi deklarāciju, kura nosaka, ka "Ministru padome pieprasa Drošības Padomei veikt nepieciešamās darbības, lai aizsargātu iedzīvotājus, tajā skaitā nosakot lidojumu aizlieguma zonu Lībijā”, kuras deklarēšana veicināja Arābu Līgas valstu lēmuma pieņemšanu un vēlāk ANO Drošības Padomes atbalsta izteikšanu šādas zonas noteikšanai;'

EU:s hantering av statsägda förmögenhetsfonder (debatt) Talmannen Nästa punkt är den gemensamma debatten om följande muntliga frågor: Muntlig fråga till rådet av Pervenche Berès för utskottet för ekonomi och valutafrågor, angående EU:s svar på utmaningen från statsägda förmögenhetsfonder - B6-0164/2008). Muntlig fråga till kommissionen av Pervenche Berès för utskottet för ekonomi och valutafrågor , angående EU:s svar på utmaningen från statsägda förmögenhetsfonder - B6-0165/2008) . Pervenche Berès författare. - (FR) Fru talman, fru rådsordförande, herr vice-ordförande för kommissionen, tack för att ha ni har gett oss möjlighet att hålla denna debatt med de två berörda institutionerna. Jag hoppas, Günther Verheugen, att du kommer att kunna rapportera tillbaka till kommissionsledamot Charlie McCreevy om vår debatt. Vi har under en lång tid haft aktiva statsägda förmögenhetsfonder i Europa, främst den norska fonden, och fram till nu har denna fonds verksamhet inte utgjort något problem för oss. Två nya händelser har dock skakat om den nuvarande situationen. Den första är sammansättningen av viktiga reserver av oljemonarkier och länder som har ackumulerat handelsöverskott som fyller på dessa statsägda förmögenhetsfonder. Den andra händelsen är naturligtvis sub prime-lånekrisen, vilken har visat på den strategiska roll dessa statsägda förmögenhetsfonder skulle kunna spela. Tidigare, när dessa medel användes för att investera här och där, i synnerhet i Förenta staterna, ifrågasattes deras strategiska egenskap. Nu när vi tittar på den roll som har övertagits av statsägda förmögenhetsfonder från investeringsbanker i form av att bidra med likviditet eller egna medel, inser vi att de i stället har blivit sista utvägens investerare. Under dessa villkor kommer känslor in i spelet och det är därför vi vill ställa denna fråga. Det är utan tvekan själva orsaken till att kommissionens ordförande själv, till skillnad från kommissionsledamoten med ansvar för den inre marknaden, kände att det var användbart och nödvändigt att den 27 februari offentliggöra ett dokument som utgör grundvalen för våra diskussioner i dag. Vi löper risken av att se en strategi tillämpas i varje medlemsstat som i slutändan inte skulle kunna bidra till att ta tag i realiteterna, nämligen att statsägda förmögenhetsfonder i dag har åtagit sig ett ansvar, en aktiv roll på kapitalmarknaden. Denna nya situation leder i viss utsträckning till förpliktelser för dem, och för oss i den dialog vi vill föra med dessa fondchefer. Därför, för utskottet för ekonomi och valutafrågor, vill vi ta upp fem frågor i dag. För det första är vårt intryck att kommissionens svar fram till nu har varit: ”Låt varje medlemsstat genomföra sin egen strategi vad gäller öppenhet och styrning med avseende på dessa fonder, och på EU-nivå kommer vi helt enkelt att verifiera huruvida kraven i varje medlemsstat överträder fördragsreglerna, eller reglerna för den inre marknadens funktion.” Detta verkar som vi ser det inte vara en korrekt strategi. Enligt vår åsikt bör vi i ett fall som detta arbeta mot en proaktiv strategi och etablera koordination på EU-nivå: å ena sidan för att förhindra orättvis konkurrens mellan medlemsstater - för det står klart att det i viss uträckning är en kapplöpning mellan medlemsstater för att se vem som kan dra mest fördel av de säkra, långfristiga investeringskapaciteterna hos dessa statsägda förmögenhetsfonder - och å andra sidan, för att definiera och arbeta tillsammans med strategiska och känsliga sektorer som behöver bevaras. Den andra frågan hänför sig till problemet med registrering av dessa fonder. Skulle det vara möjligt att förutse registrering av dessa fonder på EU-nivå, precis som vi för närvarande överväger att göra med kreditvärderingsinstitut? Den tredje frågan rör tolkningen av artikel 58, som anger restriktioner för den fria rörligheten för kapital med anledning av allmän ordning. Finns det vad det beträffar rådet och kommissionen i dag en tolkning som bör få företräde på detta område? Vi skulle vilja få ytterligare information om detta. Den fjärde frågan är som följer: är inte detta en debatt som har en internationell dimension? Enligt vår åsikt skulle Europeiska unionen stå bättre rustad och bättre förberedd att kunna bemöta den internationella dimensionen om vi till en viss utsträckning hade fastställt vår grundinställning, dvs. Europeiska unionens position, snarare än den ena eller andra medlemstatens position, vilken, lockad av de ekonomiska möjligheterna, kan ha kastat sig in i denna kapplöpning. Den sista frågan hänför sig till växelkursen. Vad anser ni om situationen där oljemonarkierna för närvarande investerar i eurotillgångar från oljeförsäljning i US-dollar, och därmed förvärrar den spända växelkurssituationen, med de följande återverkningarna på våra handelsbalanser? Fru talman, herr vice-ordförande, dessa är de frågor som utskottet för ekonomi och valutafrågor vill ställa och vi ser fram emot svaren från rådet och kommissionen. Anne-Marie Idrac rådets tjänstgörande ordförande. - (FR) Fru talman, herr kommissionens vice-ordförande, de frågor som omger statsägda förmögenhetsfonder har sammanfattats perfekt av Pervenche Berès. Jag skulle vilja lägga till ett antal orsaker till varför de diskuteras. De har naturligtvis dragit i väg under senare år: enligt IMF genererar de mellan 2 200 miljarder euro och 300 000 miljarder euro i dag. Vi behöver emellertid även titta på deras investeringsstrategier, deras öppenhet och tydlighet, och möjligtvis framväxten av nya fonder. I oktober 2007 bad finansministrarna i G8-länderna IMF och OECD att granska dessa frågor. Båda instituten började därför arbeta med detta: IMF inriktade sig på de länder som var ansvariga för dessa placeringsfonder, medan OECD inriktade sig på mottagarländerna. IMF undersökte fondernas aktuella förfaranden, organiserade ett rundabordssamtal om främst dessa ämnen och satte samman en internationell arbetsgrupp bestående av företrädare för 25 länder som innehar sådana fonder med avsikt att sammanställa en rapport, som ska publiceras i slutet av oktober detta år. Målet är att upprätta bästa praxis, som det står statsägda förmögenhetsfonder fritt att anta, i synnerhet med avseende på öppenhet, investeringsstrategier och styrning. Det bör i detta hänseende noteras att den norska statens pensionsfond av många har tagits upp som referens på detta område. Vad beträffar OECD har tonvikten lagts på bästa mottagarländernas praxis, och OECD-ministrarna antog en deklaration för några veckor sedan. Arbetet kommer nu att fortsätta i investeringskommittén, som i synnerhet kommer att betona inbördes övervakning av politikutvecklingen och hålla en bred debatt om de investeringar som kontrolleras av utländska regeringar. Jag kommer nu att gå över till gemenskapsdimensionen. Som ni vet lade kommissionen i februari 2008 fram meddelandet ”En gemensam europeisk strategi för statsägda förmögenhetsfonder”, där man noterar att nya lagstiftningsåtgärder på gemenskapsnivå är onödiga, men man förespråkar en gemensam EU-strategi baserad på samarbete mellan de länder som mottar statsägda förmögenhetsfonder, själva fonderna och de som är ansvariga för dem, med avsikt att etablera ”en uppsättning principer som säkerställer öppenhet, förutsägbarhet och ansvarsskyldighet för statsägda förmögenhetsfonders investeringar”. Den gemensamma strategi som rekommenderades av kommissionen skulle grunda sig på fem principer: åtagande för en öppen investeringsmiljö, stöd till multilateralt arbete, användande av befintliga instrument, respekt för förpliktelserna i EG-fördraget och internationella förbindelser, och slutligen, proportionalitet och öppenhet. Det är viktigt att notera att kommissionen i sitt meddelande rekommenderar den gemensamma EU-strategin som ett komplement till medlemsstaternas förmånsrätt med avseende på användningen av deras nationella lagstiftning. Den 4 mars granskade rådet detta meddelande och lade fram en rapport till Europeiska rådets vårmöte. Det senare övertog de idéer som hade framförts av kommissionen, och klargjorde i synnerhet två principer. Å ena sidan föredrog rådet att uttrycka sin position specifikt i det pågående arbetet i IMF och OECD, som jag just har nämnt, snarare än att utrycka sitt stöd för den multilaterala strategin i allmänhet. Å andra sidan fann rådet det mer lämpligt att, vid behov, anta användandet av nationella instrument och EU-instrument som en grundprincip, snarare än att hänvisa till användandet av befintliga instrument. För att inte utelämna någonting är det även viktigt att notera att frågan om statsägda förmögenhetsfonder diskuterades på transatlantiska ekonomiska rådets möte, vilket kommissionsledamot Günther Verheugen är mycket bekant med, som hölls den 9 november 2007. Vad det gäller nationella initiativ, är det sant att vissa medlemsstater har vidtagit vissa sådana, eller planerar att göra så. Det gäller även andra länder som är stora mottagare av statsägda förmögenhetsfonder utanför Europeiska unionen. Sådana nationella åtgärder borde naturligtvis inte motsäga den gemensamma EU-strategin som förespråkas av kommissionen utifrån de principer jag just nämnt, vilket stöds av Europeiska rådet. De nationella åtgärderna måste ses i sammanhanget av en gemensam EU-strategi, som de borde komplettera. Jag tror att detta motsvarar de saker som Pervenche Berès tar upp. Samordningen av nationella åtgärder är en av hörnstenarna i den gemensamma EU-strategi som kommissionen har föreslagit. Som du framhåller, kommer en analys av de befintliga initiativen i medlemsstaterna med ganska stor sannolikhet att bli nödvändig i syfte att effektivt etablera sådan samordning och för att säkerställa att det inte inkräktar på nationell förmånsrätt och befogenheter i form av skydd. Denna analys av europeiska förfaranden skulle kunna utgå från resultaten från den inbördes övervakning som kommer att genomföras av OECD:s investeringskommitté, som jag sa för en stund sedan. Angående artikel 58, som Pervenche Berès nämnde, så enges i den att medlemssataterna har rätt att införa restriktioner på grund av allmän ordning eller allmän säkerhet, men för rådets kännedom har denna artikel aldrig åberopats gällande statsägda förmögenhetsfonder. Vad det gäller behovet av att förtydliga denna bestämmelse, ska jag bara påpeka att det i Lissabonfördraget inte finns något tillägg till den. Avslutningsvis vill rådet granska Europeiska unionens roll i internationella organ. Kommissionens meddelande visade tydligt att vi deltar aktivt, och kommer att fortsätta att delta i IMF:s, OECD:s och andra organs arbete. Eftersom statsägda förmögenhetsfonder har en internationell spännvidd, är det viktigt för EU att samarbeta med mottagarländerna å ena sidan, och med de statsägda förmögenhetsfonderna, och de som ansvarar för dem, å andra sidan. Unionen måste därmed spela en aktiv roll i säkerställandet av att arbetet i de multilaterala organ jag nämnde rör sig framåt, snarare än att följa diskussionerna som en tyst observatör. Det är av den orsaken man vid Europeiska rådets vårmöte stödde de idéer som framfördes av kommissionen. Rådet framförde i synnerhet sitt stöd för det aktuella arbetet att uppnå en internationell överenskommelse om allmänna regler för bästa praxis, vilket skulle stå de statsägda förmögenhetsfonderna fritt att anta, och som skulle kunna upprätta principer som är tillämpbara för mottagarländer på internationell nivå. Europeiska rådet lade också till att unionen borde eftersträva att bidra till den aktuella debatten på ett samordnat sätt, och Europeiska rådet uppmanade kommissionen och rådet att fortsätta arbeta i den riktningen. Rådet kommer att fortsätta på den vägen. Angående er sista fråga, angående kopplingen till oljerelaterade ekonomiska frågor, är vi inom G8, som det har framförts i dag, medvetna om vikten av de frågor som är inblandade i en minskning av de globala obalanserna. Vissa tillväxtekonomier, i synnerhet oljeexporterande länder, har stora överskott. Det är av yttersta vikt att justeringar görs, i synnerhet genom en lämplig revalvering. Dessa frågor övervakas naturligtvis väldig noggrant i G7/G8, men även av IMF, och självklart med deltagande av EU-medlemsstaterna. Günter Verheugen Fru talman, fru rådsordförande, mina damer och herrar! Statsägda förmögenhetsfonder har blivit stora aktörer i det globala finanssystemet och har under senare tid med god anledning börjat väcka allmän uppmärksamhet. I dess tidigare nämnda meddelande från februari har därför kommissionen framfört hur EU, enligt vår åsikt, bör bemöta denna utmaning. På sitt vårmöte stödde Europeiska rådet förbehållslöst den strategi som föreslogs av kommissionen. Den innevarande situationen är enkel: Europeiska unionen är världens största exportör av direktinvesteringar, och attraherar samtidigt en hel del investeringskapital i motsatt riktning. Detta är allt väldigt välkommet. Investering och öppenhet är två av de huvudsakliga drivkrafterna för tillväxt och sysselsättning i Europa. Vi kan inte backa från vårt åtagande om att tillhandahålla en öppen investeringsmiljö. Statsägda förmögenhetsfonder anlände inte på investeringsscenen i går, utan har faktiskt investerat i Europa under 50 års tid. Dessa ansvarsfulla och pålitliga investerare har följt en långsiktig, stabil politik som därutöver dessutom har bestått testet under tumultet på finansmarknaderna den sista tiden. Dessa fonder har tillhandahållit kapital just när det behövdes som mest. Inte heller har vi vid denna tidpunkt några skäl till att anta att statsägda förmögenhetsfonder har en negativ påverkan på växelkurser. Det finns inga verkliga indikationer för att sådana fonder skiftar från US-dollar till euro, och därutöver är deras storleksordning inte ännu på den nivån att det skulle göra dem i stånd att ha en betydande effekt på utvecklingar på de internationellla valutamarknaderna. Antalet och storleken på dessa fonder växer för närvarande snabbt. Investeringsmönster ändras. Även den geopolitiska kartan för de länder som upprättar dessa fonder ändras. Omfånget av och kvaliteten på den information som fonderna gör tillgängliga för marknaden tenderar att skilja sig enormt från fond till fond, och härav kommer oron för att investeringen av dessa pengar skulle kunna ge de berörda utländska staterna ett överdrivet politiskt inflytande, och det är en oro vi bör ta på allvar. Om fonderna är öppna för insyn och följer tydliga regler för redovisningsskyldighet borde inte det faktum att de är statligt ägda investeringsinstrument ge upphov till oro. Vad vi behöver är tilltro till den rent kommersiella beskaffenheten i deras målsättningar, vilket betyder att öppenhet och företagsstyrning är nyckelfaktorer. I kommissionens meddelande framförs några av de tillgängliga alternativen. Reglering är knappast det bästa bemötandet. Alla investerare på den inre marknaden borde behöva iaktta samma bestämmelser så som de gäller för konkurrens, den inre marknaden och anställningslagstiftning. De olika instrumenten angående utländska investeringar som medlemsstater antar i syfte att skydda allmän säkerhet, lag och ordning måste följa gemenskapens riktlinjer. Fru Berès, jag skulle dock vilja påpeka att medlemsstater är berättigade att vidta sådana åtgärder, och att de flesta verkligen har gjort det under en viss tid. Kommissionen kommer att övervaka detta noggrant, även om det ännu inte finns några planer på att att genomföra en ingående revision. Alla kontroller av investeringar inom känsliga sektorer på EU-nivå måste även gälla alla investeringskällor, inte bara statsägda förmögenhetsfonder. Vi är sannerligen överens om att det finns andra typer av fonder som ger mer skäl till oro än statsägda förmögenhetsfonder, och här är det inte så enkelt att tala om öppenhet och företagsstyrning. Det är sannerligen korrekt att vi inte kan bemöta en internationell fråga genom att anta en snäv EU-strategi, utan vi behöver snarare söka efter en internationell och global lösning. Kommissionen anser att det bästa svaret skulle vara en uppförandekod som skulle kunna utvecklas gemensamt på en global nivå av mottagarländerna och fonderna själva. En frivillig uppförandekod som framställer grundläggande standarder för styrning och öppenhet skulle kunna säkerställa en större klarhet i fondernas fungerande. Eftersom Europeiska rådet vid marsmötet signalerade sitt stöd för detta tillvägagångssätt har kommissionen varit aktivt involverad i IMF:s och OECD:s arbete med att definiera bästa praxis. Det sker framsteg i båda dessa organisationer. Jag kan säga att en lösning nu börjar ta form och vi har ett väldefinierat och integrerat europeiskt tillvägagångssätt som vi nu följer. Vi borde inte glömma att detta är en bilateral process. Det ligger i allas intresse att uppnå tydlighet. För fonderna kommer detta att innebära stabilitet och reducera riskerna för bakslag. För de nationella ekonomier som fonderna investerar i kommer ett stabilt, förutsägbart och icke-diskriminerande ramverk att eliminera risken för att dessa viktiga investerare röstar med fötterna, med andra ord lämnar EU och investerar på annat håll. Vi tänker föra IMF:s och OECD:s arbete vidare. Vi har ett starkt samförstånd inom EU och detta betyder att vi har ett gemensamt synsätt. Medlemsstater har inte valt att göra det själva. Faktum är att inte en enda medlemsstat önskar föra spelet ensam. Detta stärker vårt argument, och det är viktigt att vi vidmakthåller detta vad som än händer. Med detta slags stöd kan vi förvänta oss att vår poltitik får en hel del tyngd och kommissionen är övertygad om att vi i slutet av detta år kommer att ha konkreta positiva resultat att rapportera till parlamentet. Piia-Noora Kauppi för PPE-DE-gruppen. - (EN) Fru talman, jag håller helt med i kommissionens och rådets bedömning av statsägda förmögenhetsfonder, som är en aktuell trend och denna debatt är mycket välkommen. Dessa fonder har blivit mer och mer synliga under finanskrisen och har involverat en mängd banker och investmentbolag när de har trätt in för att tillhandahålla mycket välbehövliga kaptitalinjektioner i några av dessa företag. Statsägda förmögenhetsfonder förutsägs växa alltmer framöver, vilket inte borde skrämma oss. Detta är en naturlig del av marknadsutvecklingen. Det kapital som statsägda förmögenhetsfonder medför till den globala marknaden behövs för att hålla investeringarna i gång. De kan tillhandahålla likviditet till finansmarknader och företag, vilket ibland är livsviktigt för deras överlevnad. På grund av deras strolek och tillgångar kan statsägda förmögenhetsfonder investera där medel behövs desperat, men där andra inte kan, eller kommer att, investera. I teorin söker statsägda förmögenhetsfonder, precis som andra investeringsfonder, goda avkastningar från sunda investeringar som därutöver tenderar av vara långsiktiga. De utgör inte först och främst ett hot mot globala finansmarknader eller EU-ekonomin, utan de är snarare väldigt gynnsamma för den. Samtidigt som det finns viss oro i dag över den ökande ekonomiska makten för en del oljerika länder, och även för länder som Kina, och implikationerna av detta, bör inte svaret på denna ängslan vara att utesluta dessa länder från globala finans- och investeringsmarknader. EU borde välkomna inflödet av medel från dessa stater och deras investeringsfonder. Naturligtvis är det faktum att några av dessa länder inte följer samma grundläggande principer som vi ett skäl till oro. Om politiska målsättningar driver deras investeringsstrategier - vilket dock inte har varit fallet - så finns det inget bevis för att statsägda förmögenhetsfonder skulle ha orsakat någon större kris. De har verkat på ett sunt sätt utan politisk inblandning. Det är både kontraproduktivt och emot principerna för god reglering att diskriminera alla statsägda förmögenhetsfonder på grund av deras ursprung. Grundprincipen för regleringar av finansmarknader och företagsstyrning bör vara likabehandling av samtliga aktörer som är involverade i liknande verksamhet. Uppförandekoden skulle naturligtvis vara välkommen, men den bör vara grundad på denna icke-differentiering av inkomstkällan. Elisa Ferreira Att öppna upp för handel och investeringar är ett kännetecken för europeisk integrering. Statsägda förmögenhetsfonder har länge funnits. I det aktuella sammanhanget med allvarliga ekonomiska problem har, som sagt, deras kapitaliseringspotential och intresset för denna potential ökat. Att öppna upp strategiska sektorer och tilldelning av viktiga offentliga tillgångar till privata initiativ är en annan sak som kännetecknar Europeiska unionen. Det är emellertid viktigt att kunna se till att alla operatörer, och statsägda förmögenhetsfonder i synnerhet, vägleds av tydliga och öppna regler, och att deras målsättningar är kompatibla med det korrekta fungerandesättet för marknaderna, med rättvis konkurrens mellan operatörer, och med både kortsiktigt och långsiktigt skydd av EU-medborgares rättigheter. Vi välkomnar kommissionens engagemang för en multilateral uppförandekod under IMF:s beskydd. Emellertid är inte en god uppförandekod tillräckligt, vilket vi kan se av utvecklingen med hedgefonder och privata stamaktier. Vi vill be kommissionen om en oberoende och mycket starkare garanti för att principerna om öppenhet och styrning, utifrån europeiska och inte enbart nationella eller internationella kriterier, kommer att respekteras på vederbörligt sätt av alla finansoperatörer på den inre marknaden, inklusive dessa fonder. Wolf Klinz Fru talman, mina damer och herrar, statsägda förmögenhetsfonder har i allt högre grad blivit samtalsämnet de senaste månaderna, eftersom de har gjort affärer i den europeiska och amerikanska banksektorn. Många tror att denna inblandning bara är första steget och att statsägda förmögenhetsfonder nu ställer sig i kö för en massiv shoppingyra som kommer att sluta med att många företag i Europa, och möjligen även annorstädes, hamnar under deras inflytande, eller rentav under deras kontroll. Här blandas fruktan för politiskt inflytande med ängslan för att åtminstone ett försök kan komma att göras för att få tillgång till teknik som annars skulle vara otillgänglig, i synnerhet som vi nu har att göra med partners och marknadsaktörer som inte tidigare har varit aktiva på den internationella scenen, nämligen statsägda förmögenhetsfonder från Ryssland och Kina. Pengar finns förvisso. Med tillgång till mer än 3 miljarder US-dollar har denna verksamhet nu två gånger så mycket medel som internationella hedgefonder. Det har emellertid sagts ur en historisk synvinkel att det inte finns något bevis som stöder detta antagande. Fonderna - vilket redan har påpekats - har alltid visat sig vara goda aktieägare. De är intresserade av en långsiktig, positiv utveckling av deras affärsverksamhet, och därmed av att uppnå en god, långsiktig avkastning på sin investering. Vi ska dock inte stå storögda och naiva medan vi ser dessa händelser utveckla sig. Vi behöver en uppsättning regler, men vi vill inte ha isolationalism eller protektionism, för nationella investeringsfonder är, trots allt, ett exempel på det faktum att den fria kapitalmarknaden fungerar, och det ligger i vårt intresse att det fortsätter så. Vi liberaler stöder därför kommissionens synsätt och dess efterlysning av en uppförandekod, och vi hoppas att en sådan kod verkligen kommer att leda till öppenhet, att de grundläggande motiven för dessa statsägda förmögenhetsfonders investeringar blir tydliga, och att fonderna själva tillämpar god företagsstyrning och håller sig till den. Vi behöver emellertid en lösning som omfattar hela EU - inte 27 olika EU-lösningar - och vi behöver även en internationell lösning. Jag välkomnar därför kommissionsledamotens ord, nämligen att intensiva samtal är på gång med OECD och IMF. Under årens gång har den fria rörligheten för kapital bidragit till tillväxt i EU och i världen. Vi får inte äventyra detta i framtiden genom överreglering och protektionism, utan bör snarare följa våra fria marknadsprinciper. Cornelis Visser - (NL) Statsägda förmögenhetsfonder har funnits på finansmarknaden i mer än 50 år. Medlen i de statsägda förmögenhetsfonderna har ökat enormt på senare år i bland annat Kina, Ryssland och arabstaterna. Syftet med statsägda förmögenhetsfonder är att investera överskjutande statsreserver för att generera vinst. Jag anser att dessa länder mycket väl kan ha rätt att söka det bästa sättet att investera sina reserver i utländska valutor, så jag intar en positiv syn på bidraget från dessa fonder. Fonderna förbättrar likviditeten på finansmarknaderna och skapar tillväxt och sysselsättning. De bidrar också till investeringar på längre sikt. De skapar stabilitet för de företag som de investerar i. Vi bör därför fortsätta att ge dem utrymme för att investera. Dessa fonder kan dock även medföra hot. Vi måste se på den typ av investeringar som de gör och huruvida de uppfyller kraven på öppenhet. Det finns fortfarande inte en fullständig klarhet kring det politiska engagemanget i dessa statsägda förmögenhetsfonder. Nackdelen med denna brist på öppenhet är att den kan leda till ökande oro från vår sida angående dessa statsägda förmögenhetsfonder. Kommissionen bör därför vidta åtgärder och det är bra. Annars kommer länderna att hantera dessa statsägda förmögenhetsfonder på nationell nivå. Jag är emot alltför mycket nationell politik angående detta. EU är rätt nivå för att bemöta detta och vi bör ha ett gemensamt svar. Det är viktigt att ha en samordnad inställning på EU-nivå. Jag är därför nöjd med svaret från rådet och kommissionen om att samarbeta nära med IMF och OECD. Jag ser fram emot att få se de riktlinjer som IMF, Världsbanken och OECD utvecklar och jag hoppas att de kommer att omfatta öppenhet, god förvaltning och ömsesidighet. När det gäller ömsesidighet anser jag att vi bör begränsa oss till de statsägda förmögenhetsfonderna. Vi vill alltid ha privata investerare, men vi kan behöva ömsesidighet från statsägda förmögenhetsfonder. Antolín Sánchez Presedo (ES) Fru talman! Mer än 30 länder har inrättat statsägda förmögenhetsfonder de senaste 50 åren. Deras tillväxt på senare år beror på utländsk valuta från olje- och handelsöverskott, och vissa länder ser nu dessutom över hur de kan användas för att bära upp de offentliga pensionssystemen. Statsägda förmögenhetsfonder kan lämna ett globalt bidrag till den finansiella stabiliteten, som vi har sett, och även till den ekonomiska tillväxten, för att garantera solidariteten mellan generationer. De kan även leda till problem och snedvridningar. Därför behöver vi ett gemensamt europeiskt synsätt och vi måste se till att de fungerar med öppenhet, pålitlighet och god förvaltning. Vi måste förhindra intressekonflikter, och den paradox varigenom europeiska sektorer vars effektivitet anförtroddes marknadens logik åter blir en fråga för det offentliga godtycket. Den här gången är det dock tredjeländers godtycke. Vi måste inte bara garantera sammanhang och ömsesidighet, utan vi måste även reflektera över denna fråga och gå framåt när det gäller att fastställa internationella regler. Olle Schmidt Fru talman! Herr kommissionsledamot! Jag är en varm förespråkare av frihandel och allergisk mot protektionism, men det betyder inte att jag måste vara naiv. Ett av problemen med statsägda fonder är deras enorma tillväxt. Bara från februari i år har tillgångarna stigit med 600 miljarder dollar till att nu närma sig 4 biljoner dollar, dvs. 4 000 miljarder dollar. Det är makt! Detta kombinerat med att många av dessa fonder inte har tillräcklig öppenhet, vilket har nämnts, hur de investerar och också att vissa av dem härstammar från icke-demokratiska länder tycker jag anger att vi bör vara intresserade. Fonderna behövs, investeringarna behövs, men vi behöver ett spel- och regelverk som gäller för alla, där öppenheten ska tjäna som föredöme. Den norska oljefonden tycker jag är ett föredöme, vilket har nämnts i debatten. Den bör också gälla som riktlinje när code of conduct inrättas. Fru talman, när solen skiner behöver vi inga paraplyer, men när det regnar kan vi behöva det. José Manuel García-Margallo y Marfil (ES) Fru talman! Jag ska göra mitt bästa för att inte upprepa några av de kommentarer som redan har lämnats. Jag måste dock påpeka att den första gången jag hörde talas om statsägda förmögenhetsfonder var i samband med den ”KIO-skandalen” i Spanien 1993, som enligt de kuwaitiska myndigheterna då orsakade mer ekonomisk skada än Saddam Husseins invasion 1991. Andra namn har dykt upp sedan dess. Vi har redan talat om Gazprom, kinesisk verksamhet i Afrika och Venezuelas användning av fonderna för att exportera den bolivianska revolutionen, och vi kommer att tala mer i dag på grund av den ekonomiska krisen. Många företag köps upp eller får ekonomiskt stöd genom dessa fonder. Som Piia-Noora Kauppi sa på min grupps vägnar är det riktigt att fonderna har några oomtvistliga fördelar - de kan bidra till att förbättra resursfördelningen, de injicerar likviditet och minskar rörligheten och de är mycket användbara i just denna tid. En del av den oro som har väckts av fonderna har också nämnts - mer statlig inblandning i ekonomier, inblandning som ibland kan dikteras av politiska syften i stället för ekonomiska - vilket kan leda till snedvridningar av marknaden och hot mot den nationella säkerheten - och den nationella reaktionen av varje regering, vilket kan dela upp den inre marknaden ytterligare. För att parafrasera Lenin - vad ska göras? Vi måste förstås fortsätta att undersöka hur dessa fonder fungerar och göra en korrekt diagnos av deras funktion, och gemenskapsramen måste ses över. Det är riktigt att de är föremål för regler om behörighet och investerarskydd, men är det tillräckligt? Vi måste även upprätta en frivillig uppförandekod för att garantera öppenhet, förutsebarhet och ansvarsskyldighet. Slutligen bör uppförandekoden exporteras till den internationella ramen. Jag välkomnar därför verkligen det transatlantiska samarbetet och samarbetet med organ som OECD och IMF. Åtgärder måste vidtas, och de måste vidtas snart. Ieke van den Burg (EN) (EN) Fru talman! Jag delar den oro som har uttryckts här av många talare om statsägda förmögenhetsfonder, men jag vill även betona att privata kommersiella fonder, exempelvis hedgefonder och privat kapital, oroar ännu mer. Det beror på att de ofta inte är långsiktiga, medan statsägda förmögenhetsfonder, tillsammans med pensionsfonder, ofta har denna långsiktiga inriktning och kan stärka rollen för minoritetsaktieägare, samt spela en positiv roll för att ge marknaden likviditet. Poängen är att de ofta inte är tillräckligt öppna i sin investeringsstrategi och sina avsikter, och jag hoppas att kommissionen kommer att betona detta. Utskottet för rättsliga frågor antog nyligen ett betänkande i parlamentet om öppenheten hos institutionella investerare, och där bad vi kommissionen att framställa ett direktiv som garanterar gemensamma normer för öppenhet. Jag hoppas att kommissionen kan tillmötesgå detta önskemål. Min sista poäng handlar om uppförandekoden och ”uppfylla eller förklara”-förfarandet. Är detta också något som kommissionen har diskuterat? Harald Ettl (DE) Fru talman! Statsägda förmögenhetsfonder har hamnat i strålkastarljuset, särskilt efter i fjol, då Kina förklarade sin avsikt att investera 3 miljarder US-dollar, bara 3 miljarder US-dollar, av sina fondreserver i privata holdingbolag. Det kapital som innehas i statsägda förmögenhetsfonder uppgår nu totalt till mer än 3 000 miljarder US-dollar, vilket är dubbelt så mycket som innehas i hedgefonder - vilket är anledning nog för oss att nu se över hela den här verksamheten. Hittills känner vi bara till ett öppet norskt system som bedriver god förvaltning. Precis som privat riskkapital kan statsägda förmögenhetsfonder dock dölja vem entreprenören egentligen är. Statsägda förmögenhetsfonder kan investera strategiskt och växa snabbt. Behovet av öppenhet är därför brådskande. Arbetstagarnas rättigheter kan vara begränsade och anställningsvillkoren ändras till följd av företagsöverföringar som har påverkats av statsägda förmögenhetsfonder. Öppenhet och korrekt information behövs därför inom detta område. En annan poäng som är värd att nämna är att IMF, USA:s finansdepartement och den tyska förbundskanslern kräver ökade kontroller och reglering. Det verkar definitivt som om vi måste göra något. John Purvis (EN) Fru talman! Jag vill varna mina kolleger för att demonisera statsägda förmögenhetsfonder eller ännu mindre, Ieke van den Burg, investerare i privat kapital. Återvinning av överskott är mycket önskvärt, oavsett om det sker genom utgifter eller investeringar. 1930-talets depression var en följd av överskottsländernas hamstrande. Det är mycket bättre om dessa överskott återvinns som investeringar dit de behövs - till våra banker med sin kapitalbrist, till vår infrastruktur som behöver moderniseras, våra fastigheter i sina nuvarande svårigheter och våra företag och industrier generellt för att skapa och bevara arbeten. Ja, vi behöver ömsesidighet, men EU är trots allt den största internationella investeraren. Det får inte bli en ursäkt för protektionism för att hålla andra investerare borta. Vi har ju vår konkurrenspolitik för att hantera karteller och monopol. Vi har våra arbets-, hälso- och säkerhetsregler för att skydda våra arbetstagare och, som sista utväg, vi har vår suveräna rätt att lagstifta mot oacceptabel politisk inblandning. Man ska inte skåda given häst i munnen! Zsolt László Becsey (HU) Bara några korta saker. Vi är heterogena - jag kommer till exempel från en av de nya medlemsstaterna, och jag är den första person därifrån som talar i dag - vi har ont om kapital, en försvarslös offentlig sektor och ett mycket olyckligt förflutet, vilket hotar att återkomma på ett imperialistiskt sätt, och alla måste ta detta på allvar. Det andra som har diskuterats här är att dessa statsägda förmögenhetsfonder mycket ofta har imperialistiska mål, och inte bara för investeringar på medellång sikt, utan även i världens energikällor - se bara på Kinas ”shopping” i Afrika. Det är därför inte säkert att detta internationella avtal eller denna internationella uppförandekod kommer att räcka i sig. Efter den relevanta analysen måste vi fundera länge och djupt över om vissa medlemsstater vidtar nationella säkerhetsåtgärder på ett enhetligt sätt, vilka skulle förhindra utländska banditinvesteringar i strategiska sektorer, och att detta inte skulle motverka det fria kapitalflödet men ändå innebära ökad säkerhet. Tack. Margarita Starkevičiūt (LT) Jag vill påpeka för mina kolleger att vi kanske inte bör lägga så mycket tid på utländska fonder utan i stället koncentrera oss på våra egna, som John Purvis har sagt - vi investerar för mycket i tredjeländer och förlorar pengar. Därför behöver vi investeringar i förmögenhetsfonder. Vi kanske bör organisera vår ekonomiska politik på ett sådant sätt att våra medborgares besparingar kan investeras säkert i Europa, för då skulle vi inte behöva oroa oss över tredjeländers förmögenhetsfonder. Jag vill avsluta genom att tacka det franska ordförandeskapet för att det äntligen har kommit för att lyssna på våra debatter. Slovenien är ett mycket mindre land, men jag kan inte undgå att lägga märke till att dess representanter alltid har deltagit i parlamentsdebatterna. Representanterna för Frankrike har dock, trots att Frankrike är ett stort land, ännu inte varit särskilt aktiva, och jag hoppas att dessa debatter uppmuntrar dem att delta mer aktivt i våra sammanträden. Ieke van den Burg (EN) Fru talman! Tack för att ni gav mig ordet igen. Det är för att John Purvis säger att vi kanske demoniserar statsägda förmögenhetsfonder och privat kapital och hedgefonder, och jag tycker inte att så är fallet. Vi valde även en mycket balanserad strategi i den muntliga frågan såsom den lades fram och i resolutionen, och jag tror att det är klokt att inte ignorera eller förneka att det är viktigt för oss som parlament att notera det som händer inom detta område. Jag anser att det är vår skyldighet, det är vår rätt att göra det och jag vill inte se detta avvisande som ren demonisering. Anne-Marie Idrac rådets tjänstgörande ordförande. - (FR) Fru talman, herr vice kommissionsordförande, mina damer och herrar! Jag slås av den enighet som framgår av era anföranden, vilken jag kan sammanfatta på följande sätt: varken demonisering eller naivitet. Vi har alla hört ledamöternas kommentarer om att vi naturligtvis inte får avskräcka från att använda de statsägda förmögenhetsfonderna på ett bra sätt, och olika användningssätt beskrevs för att EU ska blomstra. Det fanns dock en enighet om ett antal politiska principer som bör förhindra oss från att vara alltför naiva. De är principerna om öppenhet, rättvisa, förutsebarhet och ömsesidighet. Dessa bidrag från ledamöterna kommer utan tvekan att hjälpa oss att fortsätta arbetet i rådet och kommissionen i syfte att upprätta en uppförandekod. Det är mycket uppmuntrande och viktigt att ledamöterna belyste behovet av ett samordnat arbete mellan medlemsstaterna, och ur detta perspektiv vill jag säga att det är mycket tillfredsställande att höra länderna i euroområdet tala med gemensam röst, eftersom de har förmåga till samordning uppströms och samordning med ECB. Günter Verheugen kommissionens vice-ordförande. - (DE) Fru talman, mina damer och herrar! Jag vill verkligen tacka er igen för det breda stöd ni har gett åt kommissionens strategi under denna debatt. Jag uppfattade några skillnader i prioriteringar, men inte i den politiska inställningen och det är jag särskilt tacksam för. Någon frågade mig hur detta arbete går framåt på internationell nivå. Låt mig bara säga att trots att arbetet i IMF och OECD går parallellt så rör de inte exakt samma ämnen. De skulle snarare kunna beskrivas som kompletterande. Arbetsgruppen i Internationella valutafonden, som sammanträder varje månad, försöker fastställa hur beteendet hos de statsägda förmögenhetsfonderna själva kan påverkas på sätt som vi har diskuterat. OECD-arbetsgruppen strävar å andra sidan efter att fastställa hur vi själva bör uppföra oss som svar på den påverkan som utövas av de statsägda förmögenhetsfonderna. Detta ämne hanteras från två sidor och jag kan än en gång säga att de framsteg vi har gjort hittills har varit tillfredsställande. Vi är ganska säkra på att vi verkligen ska uppnå något och att - för att återknyta till det som Olle Schmidt sa - vi faktiskt kommer att ha ett paraply, om vi behöver det. Talmannen För att avsluta debatten har jag tagit emot ett förslag till resolution i enlighet med artikel 108.5 i arbetsordningen. Debatten är avslutad. Omröstningen kommer att äga rum på onsdag den 9 juli 2008.

Tura pytań (Komisja) Przewodniczący Następnym punktem jest tura pytań (B6-0001/2008). Do Komisji skierowano następujące pytania. Część pierwsza Avril Doyle Pani przewodnicząca! Mogłaby pani przekazać Izbie pewne informacje dotyczące czasu tak aby ci, którzy złożyli pytania wiedzieli dokładnie, jaka będzie procedura? Podzieli pani punkty równo na trzy części czy na dwie półgodzinne części? Pytam, ponieważ ci z nas, których dotyczy potencjalna trzecia część muszą wiedzieć, co się wydarzy, uwzględniwszy czas, w którym zaczniemy. Przewodnicząca Dziękuję, pani Doyle, ma pani rację. Najpierw zajmiemy się pytaniami priorytetowymi, a następnie podzielimy, w miarę możliwości, turę pytań na dwie części pomiędzy komisarza Kunevę i komisarza McCreevy'ego. Mamy nadzieję, że zakończymy najpóźniej o 19:30, ale może być trochę później, ze względu na naszych tłumaczy. Mam nadzieję, że wszyscy są z tego zadowoleni. Przewodniczący Dotyczy zapewnienia konsumentom ochrony przed podrobionymi lekami i lekami poniżej standardów Bezpieczeństwo i efektywność europejskiego łańcucha dostarczania leków staje się przedmiotem niepokoju dla konsumentów europejskich, a istniejąca słabość tego systemu może mieć potencjalnie katastrofalne konsekwencje dla bezpieczeństwa pacjenta. Jasne jest, że konsumenci europejscy pragną bezpiecznych i dostępnych leków. Jednakże w Irlandii konsumenci płacą premię za leki, a obecny wzrost całkowitych dochodów ze sprzedaży leków wynosi 17,66%, dwukrotnie więcej niż średnia w UE. Trend ten jest odzwierciedlony w całej Unii, gdzie fragmentaryczny charakter rynku przyczynił się do wzrostu "równoległego handlu farmaceutycznego” ("pharmaceutical parallel trade” PPT) Zgodnie ze sprawozdaniem European Alliance for Access to Safe Medicines, łańcucha dystrybucji w UE. Czy Komisja może przedstawić swoje stanowisko w tej kwestii, a w szczególności czy planuje ona zajęcie się tym problemem poprzez zbadanie handlu równoległego oraz promowanie rzeczywistego jednolitego rynku w zakresie produktów farmaceutycznych, który jest w interesie konsumentów i wydaje się zasadniczy dla zapewnienia, aby korzyści rynku wewnętrznego, w tym dostępność leków, obejmowały wszystkie części gospodarki Europy? Günter Verheugen wiceprzewodniczący Komisji. - (DE) Pani przewodnicząca, panie i panowie! Głównym celem wspólnotowych przepisów prawnych i strategii politycznych w sektorze farmaceutycznym jest zapewnienie, aby pacjenci byli zaopatrywani w bezpieczne, skuteczne i o wysokiej jakości leki, które są ogólnie dostępne. Wielokrotnie w przeszłości podnoszona była kwestia bezpiecznych leków, naznaczona tym, co jest znane jako równoległy handel farmaceutyczny. Skłoniło mnie to do zlecenia przeprowadzenia badania w celu dogłębnego przeanalizowania tej kwestii; badanie ma przeanalizować wszystkie aspekty kanałów sprzedaży, a w szczególności, kwestie związane z lekami podrobionymi i handlem równoległym. Celem badania jest analiza obecnej sytuacji, a także opracowanie opcji politycznych, aby zapełnić luki, w razie konieczności, poprzez wprowadzenie poprawek do obowiązujących przepisów prawnych. Badanie będzie także analizować potencjalne powiązania pomiędzy równoległym handlem farmaceutycznym a pojawianiem się podrobionych leków. Niestety muszę państwu powiedzieć, że pierwsza część badania, poświęcona handlowi równoległemu, która jest obecnie kończona, wykazała, że taki handel stwarza znaczne zagrożenia dla bezpieczeństwa pacjenta. Winne są temu liczne czynniki, w tym błędy w ponownym pakowaniu lub etykietowaniu, ograniczony skutek wycofania produktu, złożone kanały dystrybucji, przerwy w dostawach i wreszcie niedociągnięcia we wprowadzaniu w życie obowiązujących przepisów prawnych. Komisja obecnie analizuje wnioski z tego badania w celu opracowania spójnej strategii dotyczącej wyeliminowania tych zagrożeń dla bezpieczeństwa. Badane są różnorodne opcje polityczne dotyczące ich przewidywalnego społecznego, gospodarczego i środowiskowego wpływu. Biorąc pod uwagę znaczny wpływ tej kwestii na politykę zdrowia publicznego, Komisja nadaje jej wysoki priorytet. Wkrótce zostaną podjęte decyzję co do przyszłych działań. Chciałbym także państwa poinformować, że Europejskie Forum Farmaceutyczne dostarcza platformy dla łatwiejszego przyjmowania i dzielenia się dobrymi praktykami w odniesieniu do cen leków i zwrotu kosztów ich zakupu. Mimo że kwestie te wchodzą w zakres kompetencji państw członkowskich, odpowiednie środki muszą być zgodne z prawem wspólnotowym. Prace Forum Farmaceutycznego, które obejmuje przedstawicieli organizacji pacjentów, członków zawodów medycznych i wiodących podmiotów tego sektora, jak również ministrów zdrowia państw członkowskich, mogą pomóc w rozwiązaniu kwestii dostępu do bezpiecznych leków. Mairead McGuinness Komisarzu, dziękuję za odpowiedź, która jest jasna, ale i niepokojąca, ponieważ wyraźnie istnieją problemy dotyczące bezpieczeństwa. Chciałbym, aby określił pan ramy czasowe, w jakich udzieli pan odpowiedzi, ponieważ myślę, że ludzie ogólnie nie są świadomi, jak wielkie zagrożenie mogą dla nich stanowić podrobione leki. Mogę poprosić pana - być może, na piśmie - o zajęcie się kwestią, która dotyczy Irlandii w związku ze szczepieniami, które były zgodne z prawem, ale które zagrażały dzieciom i w odniesieniu do których ludzkie wciąż czekają na odszkodowanie po 40 latach? Być może mógłby pan napisać mi, jak inne państwa radzą sobie z tą sporną kwestią. Günter Verheugen wiceprzewodniczący Komisji. - (DE) Z przyjemnością to uczynię. Odpowiadam na pani pierwsze pytanie, proszę pozwolić mi powiedzieć, że już podjąłem decyzję, że handel równoległy i podrobione leki będą traktowane jako kwestia priorytetowa. Wniosłem poprawki do planu prac dyrekcji generalnej i powinniśmy opracować wnioski legislacyjne w tym roku. Uważam, że możemy to zrobić wkrótce po przerwie letniej. W odniesieniu do innych pani pytań jestem wdzięczny za pani uznanie, że nie mogę odpowiedzieć na nie bez wcześniejszego zbadania kwestii. Po przeprowadzeniu analizy otrzyma pani żądaną odpowiedź pisemną w najbliższych dniach. DanutBudreikait - (LT) Chciałabym zapytać o ceny. W Niemczech, krople do nosa kosztują od półtora do dwóch razy mniej niż na Litwie. Dbamy o zapewnienie, aby wszystkie kraje, nawet kraje rozwijające się, miały dostęp do leków. Możemy zadbać o zapewnienie, aby nasi obywatele, obywatele UE, płacili przynajmniej taką samą cenę za ten sam lek? Możemy zrobić cokolwiek tutaj w Europie? Josu Ortuondo Larrea (ES) Pani przewodnicząca! Usługi medyczne stanowią powracający temat debat Parlamentu Europejskiego. Za każdym razem, kiedy omawiamy dyrektywę usługową pojawia się wniosek, aby je do niej włączyć, wniosek, któremu dotychczas się sprzeciwialiśmy i usługi medyczne pozostają poza jej zasięgiem. Dostarczanie leków jest usługą medyczną. Są państwa, takie jak Hiszpania, które mają ustanowioną listę miejsc - apteki - które są jedynymi miejscami, gdzie można sprzedawać leki. Chciałbym zapytać komisarza, czy w ramach badania prowadzonego przez Komisję dostrzeżono jakieś różnice pomiędzy państwami, w których apteki stanowią ograniczony, monitorowany handel, a innymi państwami, w odniesieniu do podrabiania leków i mniejszej jakości. Günter Verheugen wiceprzewodniczący Komisji. -W odniesieniu do pierwszego pytania, chciałbym powiedzieć, że oprócz badania na temat bezpiecznych leków w handlu równoległym, poszukujemy obecnie innych sposobów zajęcia się handlem równoległym, a w szczególności w odniesieniu do inicjatyw cenowych. Możliwym krokiem naprzód będzie także rewizja dyrektywy dotyczącej przejrzystości w celu objęcia nią specjalnych informacji dotyczących określania cen. Jednak to co usiłuje zrobić przede wszystkim to wyjaśnienie sytuacji i uzyskanie dokładnych informacji na temat tego, co się dzieje. Następnie należy przeanalizować kwestię, czy prawodawstwo UE jest zdolne do zmienienia tej sytuacji, ponieważ cała kwestia wyznaczania cen i zwrotu kosztów leków w Unii Europejskiej należy w pełni do kompetencji państw członkowskich; nie mamy w tym zakresie żadnych uprawnień. Ale oczywistym jest, że musimy współpracować. Jest to powód, dla którego wyznaczanie cen przez firmy farmaceutyczne i zwrot kosztów leków jest jednym z naszych priorytetów. Jestem w pełni świadomy, że dla obywateli fakt, że te same leki mają kompletnie różne ceny w poszczególnych państwach członkowskich jest trudny do zrozumienia. Również mnie jest trudno to zrozumieć. Fakt, że ceny te są regulowane jest tylko jednym z czynników. Innym czynnikiem jest oczywiście to, że przemysł farmaceutyczny jest częścią gospodarki rynkowej. Ma on swobodę w wyznaczaniu cen, ale intensywnie badamy sytuację i myślę, że będziemy mogli przedstawić rozwiązania. W odpowiedzi na drugie pytanie mogę powiedzieć, że jest to prawda: w Unii Europejskiej są różne systemy. Na przykład, niektóre leki w niektórych krajach mogę być sprzedawane tylko w aptekach. W innych krajach mogą państwo kupić je w supermarketach. Tylko w przypadku leków na receptę sytuacja jest wszędzie taka sama. Leki te są dostępne tylko w aptekach. Przewodniczący Dotyczy: emisji dwutlenku węgla Jakie cele ustanowiła Komisja w odniesieniu do obniżenia emisji CO2 generowanych przez jej działalność, budynki i potrzeby transportowe? Stavros Dimas komisarz. - (EL) Pani przewodnicząca! Komisja dotychczas radziła sobie z problemem emisji dwutlenki węgla związanymi z jej działalnością poprzez europejski system ekozarządzania i audytu, lepiej znany jako EMAS, i przestrzegała zasad tego programu. Od 2005 r. Komisja wdraża EMAS w pięciu departamentach w Brukseli i w ośmiu jej budynkach. W tym czasie odnotowała znacznie obniżenie w zakresie stopy wzrostu zużycia między innymi energii przez te departamenty i jest to bez wątpienia pozytywna zmiana. Ogólne cele obniżenia emisji CO2 dla Komisji jeszcze nie zostały ustalone, ale w ramach EMAS, Komisja bada i analizuje ogólną ilość emitowanego przez nią CO2 i ustali ogólne cele obniżenia emisji w 2008 r. W szczególności w odniesieniu do pojazdów, Komisja już ustaliła cel obniżenia emisji CO2 o średnio 26% w okresie od 2006 do 2012 r. Chris Davies Komisja przedstawi niektóre ważniejsze informacje w środę i oczekuję, że ludzie zewsząd będą wtedy pytać, czy praktykujemy to co postulowaliśmy. Informacja, że tylko 5 DG obecnie przystąpiło do EMAS nie jest bardzo zachęcająca, mimo że nie mogę powiedzieć, aby Parlament mógł twierdzić, że w jego przypadku jest dużo lepiej. Z pewnością nie zdalibyśmy takiego testu, mimo że obecnie podejmujemy działania, aby zająć się tą sprawą. Czy pan komisarz zgadza się, że jego argument na rzecz "szeroko zakrojonych zmian”, jakich muszą dokonać państwa członkowskie, jeśli mamy się uporać z kwestią zmian klimatycznych, może zostać podkopany, jeśli Komisja nie zostanie dopilnowana, aby podjąć działania szczegółowe - działania dotyczące wdrożenia przez nią samą tych ulepszeń? Stavros Dimas komisarz -Tak, zgadzam się z panem. Powinniśmy praktykować to, co postulowaliśmy i będziemy to czynić w 2008 r. Oczekuję, że Komisja i jej służby ustanowią cele dotyczące obniżenia emisji co najmniej na tym samym poziomie, jakiego wymagamy od państw członkowskich. Jak wiemy, ustaliliśmy cel dotyczący obniżenia na poziomie 30%, pod warunkiem że inne kraje rozwinięte będą go przestrzegać, lub na poziomie 20%, jeśli nie przystąpią one do międzynarodowego porozumienia w sprawie obniżenia emisji. Sami będziemy przestrzegać celu 30 procentowego i oczekuję, że czyniąc to damy przykład co oznacza to, czego wymagamy od innych. Przy okazji, będziemy musieli przeprowadzić badanie w celu określenia dokładnej ilości emisji generowanych przez Komisję, przed ustaleniem celów i kalendarza, a także ustanowić plan działań w celu zwalczania emisji. Paul Rübig (DE) Jest coś, co chciałbym wiedzieć. Dotyczący obniżenia emisji cel na poziomie 30% został narzucony z góry i nie wydaję się, aby był on szeroko popierany. Jak pan bardzo słusznie powiedział, inni muszą także przyjąć ten cel, jeśli mamy go osiągnąć. Moje pytanie do pana jest następujące: czy mam pan plan osobiście osiągnąć cel w postaci 30 procentowego obniżenia emisji w pana własnej sferze działalności? Karin Scheele (DE) Jak wiemy, Parlament Europejski ustalił cel dotyczący obniżenia emisji na poziomie 30% do 2012 r. w oparciu o EMAS i bardzo chcielibyśmy zobaczyć, jakie specjalne środki są przyjmowane przez Parlament Europejski i jego decydentów. Komisarzu, powiedział pan, że zastosowanie EMAS oznaczałoby mniejsze zużycie energii elektrycznej. Interesowałoby mnie, jakie specjalne środki zostały przyjęte, jakie są planowane na najbliższe lata i jaką rolę mają do odegrania odnawialne źródła energii. Stavros Dimas komisarz - Nie do końca zrozumiałam, jakie pytanie osobiste pytanie mi pan postawił. Zazwyczaj nie lubię mówić, co robię, ale mogę panu powiedzieć, że w Brukseli na przykład nie mam samochodu - nie prowadzę samochodu. W weekendy wolę chodzić pieszo, co jest także korzystne dla zdrowia. W odniesieniu do mojego samochodu służbowego, zrobiłem następującą rzecz, ponieważ oczekiwałem pytań takich jak to: poprosiłem WWF, które ma 10 najważniejszych projektów dotyczących wykorzystania energii w sposób niezagrażajacy środowisku, aby polecili mi samochód, który jest najbardziej przyjazny dla środowiska, i polecili i ten, którego właśnie używam w pracy. Przy okazji, mieści się on dokładnie w granicach, których osiągnięcia przed 2012 r. wymagamy od przemysłu samochodowego. Następnie w Grecji, kiedy byłem tam posłem do parlamentu, miałem bardzo mały samochód, nawet mniejszy od tego służbowego, który mam teraz i jeździłem nim bardzo rzadko. Teraz, znowu nie chciałbym panu tego mówić, ale podróżując na Bali skompensowałem moją podróż tam poprzez zakup jednego z tych programów - myślę, że były to przydziały z systemu handlu emisjami - które następnie zostały anulowane. Próbowałem zatem uczynić wszystko i jeśli ma pan mi jeszcze coś do powiedzenia, będę zadowolony z pańskiej rady. Teraz w odniesieniu do źródeł odnawialnych: jest to wielka dyskusja. Musimy robić, to co postanowiliśmy na początku ubiegłego roku - w marcu 2007 r. - i osiągnąć cel na poziomie 20% dla wszystkich państw członkowskich. W odniesieniu do budynków i służb Komisji, powinniśmy spróbować wykorzystywać odnawialne źródła energii w tak szerokim zakresie, jak to możliwe, ponieważ głównym źródłem emisji w przypadku Komisji są budynki. Niemalże trzy czwarte emisji pochodzi z budynków, więc jeśli znajdziemy sposoby wykorzystania odnawialnych źródeł energii przez nasze służby, będzie bardzo dobrze; ale zostanie to zbadane w ramach planu działań, o którym mówiłem wcześniej. Dotyczy: ochrony konsumentów przed spamem, oprogramowaniem szpiegującym i złośliwym oprogramowaniem Komisja umieściła ochronę konsumenta w świecie cyfrowym pośród głównych tematów jej planów dotyczących polityki ochrony konsumenta na najbliższe lata. W tym kontekście stwierdzono, że wprowadzenie skutecznych i reakcyjnych mechanizmów wdrażania, które pozwoliłyby władzom krajowym na współpracę w walce z oszustami, którzy używają spamu i oszukańczych stron internetowych, jest kwestią zasadniczą. Jaki postęp Komisja uczyniła w opracowywaniu takich mechanizmów mających na celu ochronę konsumenta? W szczególności, co uczyniono w celu poprawy możliwości domagania się przez konsumentów odszkodowania i zwrotu ich pieniędzy, kiedy padają oni ofiarami spamu, oprogramowania szpiegującego i innego złośliwego oprogramowania? Günter Verheugen wiceprzewodniczący Komisji. -Pani przewodnicząca! Komisja jest zaniepokojona problemami dotyczącymi prywatności i bezpieczeństwa, w szczególności kiedy zagrażają one konsumentowi. Wykorzystywanie spamu, oprogramowania szpiegującego i innego złośliwego oprogramowania jest wyraźnym naruszeniem europejskiego prawodawstwa dotyczącego prywatności i w niektórych przypadkach jest to nawet przestępstwo. Dlatego też potrzebujemy zdecydowanego wprowadzania w życie prawa przez właściwe władze. W grudniu ubiegłego roku, pani komisarz Redind (którą mam przyjemność tutaj zastępować) z zadowoleniem przyjęła szybką i skuteczną interwencję holenderskiego ustawodawcy, który nałożył grzywnę wynosząca ogółem 1 milion euro na trzy holenderskie przedsiębiorstwa za nielegalne zainstalowanie oprogramowania szpiegującego i programów typu "ad-aware” na ponad 22 milionach komputerów w Holandii i innych krajach. Wezwała ona innych ustawodawców, aby podążali za tym przykładem. W dniu 13 listopada 2007 r., Komisja przyjęła wniosek w sprawie reformy telekomunikacyjnej, która obejmuje przepisy dotyczące dalszego wzmocnienia systemu bezpieczeństwa i prywatności leżącego u podstaw społeczeństwa informacyjnego. W związku ze spamem, wnioski wprowadziły możliwość wniesienia skargi przez dostawców usług internetowych przeciwko podmiotom spamującym. Oczekuje się, że przepis ten stanie się ważnym narzędziem w walce z spamem w Europie. Zostanie także wzmocniona skuteczność wdrażania regulacji antyspamowych, poprzez włączenie jej w zakres rozporządzenia w sprawie współpracy w zakresie ochrony konsumenta, które przewiduje utworzenie sieci władz publicznych zajmujących się wprowadzaniem prawa w życie w całej Wspólnocie i minimalny poziom w zakresie uprawnień dotyczących wprowadzania prawa w życie i wdrażania, jakie musi być osiągnięty, aby skutecznie stosować to rozporządzenie. Ogólniej, wnioski obejmują zapewnienie informowania odbiorców usług komunikacji elektronicznej o możliwych działaniach, jakie może podjąć usługodawca w celu zapobieżenia zagrożeniom dla bezpieczeństwa lub w odpowiedzi na incydent związanym z bezpieczeństwem lub integralnością. Poprzez wprowadzenie pojęcia naruszenia notyfikacji, użytkownicy usług komunikacji elektronicznej byliby informowani o naruszeniach bezpieczeństwa w przypadku, gdy doprowadziły one do utraty lub zmiany danych osobowych i o zabezpieczeniach, jakie mogą zastosować w celu zminimalizowania szkody ekonomicznej lub straty społecznej, jakie mogły wyniknąć z naruszenia bezpieczeństwa. W celu zapewnienia zgodności z tymi wymogami, krajowym władzom regulacyjnym zostaną przekazane uprawienia do wydawania wiążących instrukcji podmiotom gospodarczym w odniesieniu do środków, jakie są wymagane w celu zabezpieczenia sieci i usług komunikacji elektronicznej oraz nadzorowania właściwego wdrażania. Jednym z głównych zadań proponowanego Europejskiego Organu ds. rynku komunikacji elektronicznej będzie zapewnienie bezpieczeństwa sieci i informacji i będzie pomagał Komisji, w razie konieczności, we wdrażaniu środków na poziomie europejskim. Claude Moraes Komisarzu, dziękuję za wyczerpującą odpowiedź. Nie wiem, jaki jest cyfrowy odpowiednik "epidemii”, ale patrząc na ten świąteczny okres widzimy teraz epidemię tego rodzaju zachowania. Wszystkie niezależne organizacje to powiedziały. Nie chcę bagatelizować niczego, co zrobiła Komisja; myślę że uczyniła z tego priorytet. Chciałbym zapytać jednak o przykłady takie, jak przykład holenderski, wspierania ścigania, zachęcania dostawców internetowych, aby mieli możliwość poszukiwania tych ludzi - uważam, że nic nie wraca do konsumentów. Jest coś prostego, co Komisja może wydzielić dla posłów, aby powiedzieć naszym konsumentom, co robicie i jak skutecznie jest to mierzone? Günter Verheugen wiceprzewodniczący Komisji. -Nie mogę zgodzić się na więcej. Już powiedziałem, że wnioski zostały opracowane i są obecnie rozpatrywane przez Parlament i Radę. Oczekuję, że wejdą one w życie i wprowadzone zostaną wtedy wszystkie konieczne wymogi. Obecna sytuacja prawna umożliwia podjęcie działań przeciwko naruszeniom, chociaż zależy to od przypadku. W przypadku przestępstwa, ludzie mogą zwrócić się o pomoc do policji lub podjąć inne działania prawne. Jak już wspomniałem, przykład holenderskiego organu regulacyjnego OPTA został z zadowoleniem przyjęty przez Komisję w publikacjach prasowych. Mam tutaj pełny tekst. Jeśli sobie pan życzy, mogę wręczyć go panu po turze pytań, aby mógł pan przeczytać, co już zrobiliśmy. Georgios Papastamkos (EL) Pani przewodnicząca! Komisarz Reding jest nieobecny, oczywiście, ale jestem pewien, że wiceprzewodniczący Komisji pan Verheugen posiada wystarczająco szeroką wiedzę, aby odpowiedzieć na moje pytanie w kwestii dodatkowej: czy Komisja ma dowód lub ślady łączące źródło niechcianych e-maili - spam - ze spółkami oferującymi usługi i produkty do ochrony przed takimi niechcianymi intruzami. Avril Doyle Chciałabym powiązać pierwsze pytanie pana McGuinnessa w sprawie ochrony konsumentów przed podrobionymi lub niespełniającymi standardów lekami z pytaniem pana Moraesa w sprawie ochrony konsumentów przed spamem. Jednym z ogromnych problemów, jakie posiadam, jak wiele innych osób, jest ilość leków reklamowanych poprzez spam, w tym wszystkich rodzajów produktów, które wzmacniają wszystkie części ciała, których niektórzy z nas nawet nie posiadają! Zastanawiam się, w odniesieniu do badania rynku równoległego, do którego się pan odniósł, czy są obecnie prowadzone jakieś badania dotyczące całej problematyki Internetu, spamu i podrabianych leków, a w szczególności na temat niespełniających standardów leków, które nie oferują żadnej gwarancji ani skuteczności konsumentom i pacjentom. Istnieje przerażający wzrost w tej szczególnej dziedzinie. Günter Verheugen wiceprzewodniczący Komisji. -Jest to bardzo interesująca kombinacja. W odniesieniu do pierwszego pytania, niestety Komisja nie posiada takich danych, ponieważ władze regulacyjne należą do państw członkowskich. Ale poinformuje komisarz Reding o pytaniu i być może, w porozumieniu z państwami członkowskimi, znajdziemy rozwiązanie. W odniesieniu do danych osobowych, mogę tylko powiedzieć, że uważam ideę zawartą w pana pytaniu za absolutnie uzasadnioną i myślę, że powinniśmy spróbować znaleźć sposób połączenia tego. W odniesieniu do drugiego pytania, odnosi się ono do kwestii, o której nie dyskutowaliśmy tego wieczoru, kwestii informowania pacjentów. Mamy tutaj trzy kwestie: nadużywanie systemów komunikacji elektronicznej; mamy problem informowania pacjentów, którzy są bardzo często wprowadzani w błąd; i mamy problem podrabiania leków i handlu równoległego. Nie powiedziałem tego w mojej odpowiedzi na pytanie dotyczące podrobionych leków i handlu równoległego, więc mogę dodać to teraz. Pracujemy także nad wnioskiem mającym na celu wyjaśnienie ram dotyczących informowania pacjentów i doświadczamy właśnie trudności, o których pan wspomniał, czyli problemu istniejących regulacji i istniejących ograniczeń, które zaprzepaściliśmy poprzez wykorzystanie Internetu. Jest to dla nas ważne - i z tego powodu badamy całość problemu i opracowujemy wniosek dotyczący sposobu zorganizowania informacji dla pacjentów w Unii Europejskiej, mimo że wiemy że jest to niezmiernie trudne. Ale muszę powiedzieć, że obecnie mamy regulacje. Na przykład, reklamowanie leków na receptę jest zakazane. Jeśli się to zdarzy poprzez Internet jest to oczywiście naruszenie obowiązujących przepisów, a państwa członkowskie mają nie tylko prawo, ale według mnie obowiązek zrobić coś z tym. A zatem odpowiedź na pana pytanie brzmi: tak. Komisja jest świadoma, że taki problem istnieje i w naszych najbliższych wnioskach będziemy próbować zająć się tą kwestią. Muszę tutaj ostrzec: korzystanie z Internetu jest czymś, czego nie można kontrolować. Właśnie ten problem mamy i będziemy się starać znaleźć najlepsze z możliwych rozwiązanie. Część druga Dotyczy: monitorowania importu niebezpiecznych dóbr konsumpcyjnych Pod koniec listopada Komisja przedstawiła przegląd systemu monitorowania bezpieczeństwa dóbr konsumpcyjnych, który wykazał liczne niedociągnięcia w stosowaniu obowiązujących dyrektyw w państwach członkowskich, ale także w odniesieniu do identyfikowalności produktu oraz obowiązków przedstawicieli branży, dystrybutorów i importerów. Czy Komisja może wskazać dalsze działania w tym zakresie w szczególności? Jakie szczególne środki Komisja zamierza przyjąć w celu ulepszenia monitoringu przez państwa członkowskie, zgodnie z dyrektywą 2001/95/WEw sprawie ogólnego bezpieczeństwa produktów? Jakie środki Komisja przyjmie w celu zapewnienia identyfikowalności importowanych dóbr konsumpcyjnych? Jakie środki Komisja przyjmie w celu skłonienia producentów, importerów i dystrybutorów importowanych dóbr konsumpcyjnych do zaakceptowania ich odpowiedzialności i w razie konieczności, w celu karania ich? Meglena Kuneva komisarz. -Pierwsze wyniki badania bezpieczeństwa produktów zostały przedstawione w dniu 22 stycznia 2007 r. Wskazują one, że ramy regulacyjne są dostosowane do celu, jeśli są one właściwie stosowane i kiedy są właściwie stosowane. System Rapex działa skutecznie w celu zapewnienia usuwania produktów niebezpiecznych z rynku w całej Unii Europejskiej. Niemniej jednak sprawozdanie z badanie wymienia pewne ulepszenia, zarówno w zakresie działań prewencyjnych jak i współpracy międzynarodowej, takie jak wzmocnienie wprowadzania w życie przepisów. Te przewidywane ulepszenia są już na zaawansowanym etapie na drodze do przekształcenia ich w konkretne działania, zwłaszcza w odniesieniu do rewizji dotyczącej bezpieczeństwa zabawek. Komisja także jest w trakcie przygotowywania środka tymczasowego wymagającego ostrzeżeń na zabawkach magnetycznych, dokonuje przeglądu standardów, w celu zapobieżenia ryzyku, jakie takie zabawki mogą rodzić. Komisja pomaga także władzom państw członkowskich zajmującym się nadzorem rynku w zidentyfikowaniu i dzieleniu się najlepszymi praktykami w celu poprawy kontroli. W październiku 2007 r. państwa członkowskie przedstawiły sprawozdania dotyczące inicjatyw na rzecz lepszej współpracy z podmiotami gospodarczymi oraz szczególnego nadzoru nad kampaniami dotyczącymi zabawek. Komisja ma zamiar opublikować dane porównawcze dotyczące zdolności do wprowadzania w życie na tablicy wyników dla konsumentów, co jest nową i, mam nadzieję, bardzo pomocną inicjatywą. Komisja także nadal konkretnie wzmacnia zdolności państw członkowskich do nadzorowania rynku poprzez udział w finansowaniu dobrze ukierunkowanych wspólnych projektów w zakresie nadzorowania rynku. Projekty te otrzymały w 2007 r. 1,3 miliona euro z funduszy wspólnotowych. Ponadto, wprowadzane są działania w celu poprawy ochrony w UE oraz działania mające na celu wzmocnienie ochrony na granicach. Ostatnie wielkie zmiany w prawodawstwie UE dotyczącym ceł pomogą w zidentyfikowaniu przesyłek wysokiego ryzyka, które muszą być kontrolowane. Mechanizmy bezpiecznych ceł handlowych umożliwią także podjęcie szybkich działań, kiedy dostępne będą informacje dotyczące nowych rodzajów produktów niebezpiecznych. Informacje dostępne w systemie Rapex będą dystrybuowane przy pomocy tego mechanizmu, w celu ostrzeżenia właściwych władz celnych o szczególnych, potencjalne niebezpiecznych towarach. Komisja także zgadza się, że należy nadal ulepszać identyfikowalność produktów. Dane statystyczne wykazują, że ilość produktów nieznanego pochodzenia zgłoszonych poprzez Rapex, po praz pierwszy, spadła do 3% w październiku 2007 r., w porównaniu z 17% w 2006 r. Komisja obecnie analizuje, a pomocą państw członkowskich, jak zapewnić, aby ta poprawa nie była tylko tymczasowa i jak uczynić ją trwałą. Komisja już włączyła do prawodawstwa w zakresie pakietu dotyczącego wewnętrznego rynku towarów, przepis wymagający od podmiotów gospodarczych udostępniania tożsamości ich dostawcy. Powinno być to pomocne dla interwencji w zakresie nadzoru rynku po wejściu w życie prawodawstwa. Komisja także zapytała, co Chiny mogą zrobić w zakresie identyfikowalności i z zadowoleniem przyjęła inicjatywy podjęte w Chinach, aby wymagać kodowania przez fabrykę pewnych kategorii produktów wysokiego ryzyka. W końcu Komisja podkreśliła odpowiedzialność danych podmiotów gospodarczych i z zadowoleniem przyjęła zobowiązanie branży do pracy nad środkami mającymi na celu budowanie zaufania konsumenta, w szczególności poprzez to co nazywamy "paktem bezpieczeństwa”. Komisja wyśle także ekspertów, aby przeprowadzili badanie środków bezpieczeństwa przedsiębiorstw w łańcuchu dostawy i przedstawi sprawozdanie na ten temat w pierwszym kwartale 2008 r. Giovanna Corda (FR) Dziękuję komisarzu za pana odpowiedź: Cieszę się, że Komisja zamierza podjąć szereg środków w celu obniżenia, tak bardzo jak to możliwe, ryzyka związanego z obrotem importowanych zabawek, w szczególności z Chin. Jednym ważnym aspektem w tym zakresie, który Komisja naświetliła, jest identyfikowalność zabawki począwszy od producenta aż po konsumenta - i odniósł się pan do tego po krótce w pana odpowiedzi. Jednakże bardzo ważne pytanie pozostaje bez odpowiedzi. W przypadku setek tysięcy zabawek wycofywanych z rynku, jak zdarzyło się w ostatnim roku, może mi pan powiedzieć, komisarzu, co się stało z tymi zabawkami? Jaki ma pan dowód na to, że zostały one całkowicie wycofane z rynku? Słyszałam - i to skłoniło mnie do zadania tego pytania - że są one na nowo wprowadzane na rynek, aby je sprzedać innym dzieciom. Wszystkie dzieci na świecie mają prawo do korzystania z tego samego podejścia z naszej strony: Myślę, że nikt z nas nie będzie się temu sprzeciwiał. Czy system identyfikowalności umożliwia śledzenie tych zabawek na całej drodze do ich zniszczenia? Meglena Kuneva komisarz. -Myślę, że kwestia przez panią podniesiona jest absolutnie słuszna i bardzo ludzka. Musimy dążyć do osiągnięcia naszego celu: te niebezpieczne zabawki nie mogą znaleźć się nie tylko na rynku europejskim, co jest naszym obowiązkiem, ale na żadnym rynku i mamy pewne dobrze rozwinięte, pomocne narzędzia. Możemy prowadzić nadzór rynku, mamy kontrolę i system Rapex, który jest systemem, za pomocą którego możemy uzyskać informacje poprzez rynek, a nie tylko wtedy, gdy niebezpieczne towary są zatrzymywane na granicy. Jednakże, to co jest także istotne dla nad jako światowego lidera w procesie bezpieczeństwa to uniemożliwienie aby te towary - zwłaszcza zabawki - trafiły do innych dzieci - także w Chinach. Apelowanie o bezpieczeństwo dzieci europejskich, co jest częścią naszych obowiązków nie jest wystarczające. Wielokrotnie zwracałem się do głównych producentów otwarcie i wyraźnie, aby niszczyli zabawki, a także zaprosiłem ich do Komisji do Brukseli, gdzie dyskutowaliśmy nad kwestią, jak zapewnić, aby zabawki te były niszczone. Zobowiązali się do tego. W szczególności wezwałem Mattela, jako główne przedsiębiorstwo branży, z największą liczbą przypadków wycofania zabawek, aby się dostosowało, i zgodziło się na przyjęcie tego obowiązku. Nie jest to prawnie wiążące: nie mogę nakazać zniszczenia ich fabryk. Ale myślę, żyjemy w czasach, kiedy ramy prawne są tylko ramami i są rzeczy, które wykraczają poza te ramy. Musimy stanowczo wprowadzić środki, które są absolutnie konieczne z legislacyjnego punktu widzenia. Mam możliwość przedyskutowania tej kwestii z UNICEF-em i Amerykanami w trakcie dialogu TACD. Jestem w pełni świadomy państwa obaw i proszę mi wierzyć nie będę szczędzić wysiłków, aby upowszechnić to i dążyć do osiągnięcia celu zniszczenia tych zabawek. Niemniej jednak, nie mam bazy legislacyjnej poza Europą. Reinhard Rack (DE) Komisarzu, wskazała pani, że czyni się wiele wysiłków, aby usunąć niebezpieczne zabawki z rynku. Jest to ważny krok. Faktem jest jednakże, że niektóre z tych produktów są sprzedawane tutaj z ogólnie uznawanymi znakami certyfikacji, w tym w niektórych przypadkach ze znanym znakiem CE. Na mocy każdej z zasad dobrych praktyk, jeśli zabawka nie jest w sposób oczywisty bezpieczna lub jest faktycznie niebezpieczna, takie oznakowanie jest nie tylko nadużyciem, ale także jest oszustwem. Czy jest miejsce na to, aby podjąć postępowanie karne w takim przypadku? Colm Burke Dziękuję panie komisarzu, za szczegółową odpowiedź. W odniesieniu do Irlandii, kupiłem tam jedną rzecz w okresie świątecznym, który właśnie "wybuchnął” i nazwa producenta była niemożliwa do zidentyfikowania. Możliwe jest wprowadzenie ustawodawstwa we wszystkich krajach, które uznaje za bezprawne sprzedawanie rzeczy, na których producent nie jest wyraźnie zidentyfikowany. Myślę, że jest to krok naprzód, i dlatego pytam, czy można byłoby to zrobić. Meglena Kuneva komisarz. -Jeśli pan pozwoli rozpocznę od drugiego pytania, ponieważ posiadam szerszą podstawę legislacyjną, w oparciu o którą mogę panu odpowiedzieć. Komisja już włączyła do pakietu dotyczącego rynku wewnętrznego towarów, prawodawstwo zawierające przepis wymagający od podmiotów gospodarczych, aby udostępniały tożsamość ich dostawcy. Pomoże to we wzmocnieniu identyfikacji towaru oraz zapewnieniu wyraźnego oznakowania wskazującego, kto jest producentem danej rzeczy, a także kto jest dostawcą. Światowy łańcuch staje się coraz dłuższy i nie ma już żadnej rzeczy, co do której możemy być absolutnie pewni, że została wyprodukowania tylko w jednym kraju. Rozumiem pana pytanie, ale myślę, że musimy także podnieść świadomość i uczynić rodziców czujniejszymi, ponieważ oszuści będą istnieć zawsze. Musimy podnieść świadomość w odniesieniu do kontroli detalisty i kupować tylko od odpowiedzialnego detalisty, a także w odniesieniu do etykiet na produktach. O ile nikt nie może zdjąć z naszych barków jako konsumentów tej odpowiedzialności uważam, że kwestia, którą pan podniósł jest absolutnie słuszna i zgadzam się, że na etykiecie powinna być zamieszczona nie tylko nazwa producentów, ale także szczególne informacje, zwłaszcza w przypadku zabawek. Pytanie to jest być może powiązane z pierwszym pytaniem dotyczącym tego, co możemy zrobić z podrabianiem - jeśli prawidłowo zrozumiałem pana pytanie. Jeśli towar jest podrobiony to jest jedna rzecz. Musimy zająć się towarami podrobionymi za pomocą praw własności intelektualnej, a także działalności celnej. Muszę powiedzieć, że nasze władze celne podniosły częstotliwość kontroli i teraz jest ona trzykrotnie wyższa niż norma światowa. Zaleceniem Światowej Unii Celnej jest kontrolowane 3% towarów na granicach i w portach, a w Europie kontrolujemy 10%. Myślę także, że dobrym pomysłem byłoby wzmocnienie naszych badań i rozwoju w celu uszczelnienia nadzoru i kontroli na granicach, za pomocą lepszych urządzeń technicznych w celu przeprowadzania dokładnego badania i wprowadzania innych istotnych innowacji na granicach w przypadku towarów wpływających na nasze rynki. Chciałabym także podkreślić, że nawet jeśli towar nie jest podrobiony i wyraźnie wskazuje znak "CE”, nie oznacza to zawsze, że spełnia on wszystkie wymogi ustanowione w tej dyrektywie. Musimy także dodatkowo przestrzegać dyrektyw dotyczących nowego podejścia, które ustanawiają wymogi dotyczące tego, jak towar jest produkowany i zapewnić stały nadzór rynku z punktu widzenia bezpieczeństwa, ponieważ czasami bezpieczeństwo jest nawet ważniejsze, lub co najmniej równie ważne i nie zawsze zbieżne ze sposobem, w jaki dobro zostało wyprodukowane. Może się zdarzyć na przykład, jak w przypadku problemu z magnesami w zabawkach, do których się odnosimy, że kiedy widzimy, że sytuacja się zmieniła musimy odpowiedzieć podjęciem środków w oparciu o bezpieczeństwo, a nie tylko na podstawie wymogów, spełnienia których żądaliśmy od producenta. Jeśli połączymy dwie grupy wymogów - dotyczących producenta i towaru na rynku - wtedy nasi konsumenci będą lepiej chronieni. Przewodniczący Dotyczy: spekulacji sklepów spożywczych Większość państw członkowskich doświadcza znacznych zmian w cenach żywności, bardzo często z uwagi na to, że sklepy są zdolne do wykorzystywania okresów masowej konsumpcji, takich jak wakacje. W szczególności mleko jest produktem, którego cena wciąż wzrasta we wszystkich państwach członkowskich. Czy Komisja monitoruje działalność handlową sklepów spożywczych i supermarketów w okresach wysokiej konsumpcji? Czy współpracuje ona z krajowymi organizacjami ds. ochrony konsumentów w celu znalezienia skutecznego rozwiązania problemu spekulacji? Meglena Kuneva komisarz. -Wiem, że kwestia ta jest bardzo ważna i chciałabym pana zapewnić, że Komisja nie monitoruje sklepów w okresach wysokiej konsumpcji, ani nie współpracuje z krajowymi organizacjami konsumenckimi w zakresie tych szczególnych kwestii. Dlatego też bardzo polegamy na wysiłkach krajowych. Jednakże Komisja zamierza poprawić swe narzędzia w zakresie monitorowania funkcjonowania rynku wewnętrznego z perspektywy konsumenta. Przegląd jednolitego rynku ustalił plany Komisji w zakresie tablicy wyników konsumenta i bardziej szczegółowego monitorowania cen, ale chciałabym szczególnie podkreślić, że jest to monitoring. Opublikowane dane Eurostatu wskazują, że ceny mleka, sera i jajek w Grecji są o 38% wyższe od średnich cen tej samej grupy produktów w Unii Europejskiej. Średnie ceny tej grupy produktów w latach 1996-2007 wzrosły niemalże o 52% w Grecji i tylko o 24% w UE. Jednakże zmiana ta wydaje się raczej strukturalna niż sezonowa. Od 2005 r. ceny produktów mlecznych w Grecji nie wykazywały fluktuacji sezonowych. Manolis Mavrommatis (EL) Pani przewodnicząca! Chciałbym bardzo podziękować komisarzowi i pani za informacje. Także powinienem skonsultować się z Eurostatem, tak abyśmy mogli zobaczyć całą tablicę wyników, ponieważ jest to znaczące i oczywiście ważne dla mojego kraju - o którym pani wspomniała - ale uważam, że podobne sytuacje istnieją w innych krajach, w związku z czym interesujące byłoby zobaczyć, jak pana Komisja rozwiąże ogólnie tą kwestię. Czy za pomocą rekomendacji czy też dyrektywy, która obejmie wszystkie produkty, a nie tylko konsumpcyjne. Meglena Kuneva komisarz. -Komisja podejmuje środki na różnych poziomach mające na celu obniżenie podwyżek cen żywności. Jedną inicjatywą jest rozpoczęcie monitorowania cen, o którym wspominałem wcześniej. Jest to jeden z celów tablicy wyników rynku dóbr konsumpcyjnych, nad którą pracujemy i która zostanie wkrótce poparta przez Komisję, w co wierzę. Komisja zaproponowała także wiele środków w ramach polityki rolnej. Redukcja obowiązkowo odłogowanych ziem, obowiązująca już od sezonu zbiorów w 2008 r.; zwiększenie kwot mleka w latach 2008-2009 przyjęte przez Komisję i zaproponowane przez Radę, jeśli zostanie przyjęte, będzie obowiązywało od dnia 1 kwietnia 2008 r. oraz obniżenie ceł importowych w sektorze zbóż w celu obniżenia wzrostu cen zbóż, a także w przyszłości cen mięsa. Środek ten obowiązuje od początku stycznia 2008 r. To jest rodzaj interwencji, której dokonujemy. Ale, na tablicy wyników rynku dóbr konsumpcyjnych jednym z najważniejszych tematów naszych badań będą ceny i część koszyka będzie dotyczyć cen żywności. Będziemy zatem należycie informować państwa; będziemy konsultować się w kwestii, jaki powinien być następny krok po monitorowaniu danych i możemy podjąć działania, aby sprawdzić, co za tym stoi - oczywiście ręka w rękę z władzami krajowymi. Mairead McGuinness Interesujące jest, że kiedy ceny żywności rosną, Komisja będzie działać w celu przyglądnięcia się temu i wzywam Komisję, aby przedstawiła dane statystyczne, aby wykazać rozdział ostatecznej ceny detalicznej pomiędzy producenta - lub rolnika - oraz konsumenta, ponieważ informacja ta nie jest dostępna. Myślę, że także słuszne jest stwierdzenie, do protokołu, że era relatywnie niskich cen żywności już się skończyła i że uważam, ze Komisja nie powinna oszukiwać ludzi, mówiąc, że powrócimy do niższych cen. Być może powinniśmy nauczyć ludzi, jak kupować wysokiej jakości żywność po słusznej cenie. DanutBudreikait - (LT) W lecie ubiegłego roku, ceny zaczęły rosnąć we wszystkich państwach członkowskich UE. Wtedy poruszyliśmy kwestię, czy istnieją jakieś porozumienia kartelowe. W moim kraju, Litwie, wykryto, że spółki przetwórstwa mlecznego porozumiewały się co do cen. Obecnie badany jest sektor mięsny. Czy takie badania są przeprowadzane w innych krajach UE? Obecnie pojawiło się nowe pojęcie - "koniec z tanią żywnością”. Czy przedstawiciele branży żywności nie używają tego nowego pojęcia i jak konsumenci mogą sami się chronić? Meglena Kuneva komisarz. -Cena żywności zmienia się z uwagi na sezonowy charakter produkcji rolnej. Zmiany te nie w pełni odbijają się na konsumentach, ponieważ koszt surowców ostatnio spadał, a technologie magazynowania zaspokajają te sezonowe niedobory. Ostatnio wydaje się, że mają miejsce bardziej systematyczne wzrosty cen żywności, a główny tego powód wydaje się tkwić w rosnącym popycie ze strony wyłaniających się dużych gospodarek, jak Chiny czy Indie. Już dyskutowaliśmy nad faktem, że w ciągu ostatnich pięciu lat w Indiach pięciokrotnie wzrosła liczba osób przestrzegających nowej diety opartej w większym stopniu na mleku, produktach mlecznych i mięsie. W lecie ubiegłego roku sytuacja pogorszyła się z uwagi na niekorzystne warunki klimatyczne w wielu regionach produkcyjnych i był to główny powód wyjątkowo wysokiego wzrostu od września 2007 r. cen żywności w Unii Europejskiej. Komisja i krajowe władze ds. konkurencji uważnie monitorują rynek. Praktyki antykonkurencyjne zostały wykryte w sektorze mlecznym w Wielkiej Brytanii i w Grecji, a na przedsiębiorstwa zamieszane w te praktyki antykonkurencyjne zostały nałożone grzywny. Myślę, że jeśli litewskie władze krajowe zostały poinformowane, będą one pracować nad sprawą, o której pani wspomniała, zwłaszcza że jest to sprawa o wysokim interesie publicznym. Tym czego rzeczywiście potrzebujemy jest badanie sektorowe, które pozwoli nam sprawdzić, czy w sektorze istnieją jakiegoś rodzaju kartele, co już miało miejsce w dwóch krajach UE. Przewodniczący Właśnie zostałam poinformowana, że niestety mamy problem z dostępnością komisarzy. Pan McCreevy musi nas opuścić o 19:20. W związku z tym zamierzam teraz, komisarzu Kuneva, za pana pozwoleniem, oddać głos komisarzowi McCreevy'emu, ale jeśli mógłby pan zostać z nami, aby przedstawić pewne dodatkowe kwestie na końcu, byłoby to bardzo pomocne. Dotyczy: przeglądu jednolitego rynku W świetle ostatniej publikacji Komisji w sprawie przeglądu jednolitego rynku, jakie środki Komisja zamierza podjąć, aby wesprzeć edukację finansową konsumentów, finansowe włącznie i odpowiednie zadośćuczynienie dla konsumentów, w szczególności w świetle ostatniego kryzysu na rynku "sub-prime” w USA i obecnych trudności finansowych? Charlie McCreevy komisarz -Chciałbym podziękować szanownemu posłowi za jego wkład w przegląd jednolitego rynku. W ramach naszego komunikatu w sprawie jednolitego rynku dla Europy XXI wieku, przyjęliśmy pakiet środków mających na celu poprawę konkurencyjności i skuteczności rynków finansowych usług detalicznych. Do tego pakietu włączono inicjatywy mające na celu wzrost zaufania konsumentów i umożliwienie im poszukiwania najlepszych produktów zaspokajających ich indywidualne potrzeby. Chociaż Komisji skupia się na tej ostatniej kwestii nie po raz pierwszy, obecne trudności finansowe w pewnością uwydatniają znaczenie tej kwestii. Chciałbym zająć się wszystkimi trzema obszarami wspomnianymi przez szanownego posła; edukacją, włączeniem i zadośćuczynieniem. Edukacja finansowa jest najlepiej zapewnienia, jeśli dostarcza się ją tak blisko obywateli, którzy jej potrzebują, jak to możliwe, czyli na szczeblu władz krajowych i regionalnych, agencji pozarządowych i sektora usług finansowych. Pod koniec 2007 r., przyjęliśmy komunikat w sprawie edukacji finansowej w celu podniesienia świadomości konieczności zwiększenia poziomu rozumienia kwestii finansowych przez konsumentów, promowania zapewniania wysokiej jakości kształcenia finansowego w Unii Europejskiej oraz dostarczenia pewnych praktycznych narzędzi mających na celu pomoc w osiągnięciu tych celów. Obejmuje on pewne zasady, jakich muszą przestrzegać dostawcy usług finansowych i zapowiada pewnie inicjatywy praktyczne. Obejmują one kwestie począwszy od publikowania internetowych baz danych dotyczących edukacji finansowej i badań w tym zakresie w UE, po wzmocnienie istniejącego internetowego narzędzia edukacyjnego Dolceta mającego na celu pomoc nauczycielom we włączeniu kwestii finansowych do programu szkolnego. Dzisiaj, posiadanie konta w baku jest warunkiem koniecznym pełnego uczestniczenia w życiu społecznym i gospodarczym, i wszyscy obywatele UE powinni mieć dostęp do podstawowych kont bankowych. Obecnie prowadzimy badanie w celu zidentyfikowania i przeanalizowania środków politycznych podejmowanych przez państwa członkowskie w celu zapobieżenia wykluczeniu finansowemu. W oparciu o te informacje, które mamy nadzieję, że otrzymamy pod koniec tego miesiąca, będziemy się zastanawiać, w jaki sposób najlepiej zapewnić dostęp wszystkim obywatelom UE do podstawowych kont bankowych. Wreszcie, kupując usługi finansowe, konsumenci muszą wiedzieć, że w przypadku problemu, mają oni łatwy dostęp do zadośćuczynienia. O ile instytucje zajmujące się pozasądowym rozstrzyganiem sporów istnieją w wielu krajach UE, nie wszystkie z nich są członkami uruchomionej przez Komisję sieci FIN-NET, celem której jest ułatwienie konsumentom dostępu do zadośćuczynienia w przypadkach transgraniczych. Mając to na uwadze, pracujemy nad zapewnieniem, aby wszystkie istniejące instytucje zajmujące się pozasądowym rozstrzyganiem sporów były częścią FIN-NET. Zastanawiamy się także, bardziej ogólnie, nad sposobem wsparcia tworzenia alternatywnych systemów uzyskiwania zadośćuczynienia tam, gdzie one jeszcze nie istnieją. Inicjatywy te nie zwiększą zaufania i uprawnień konsumentów w ciągu jednej nocy, ale będą one stanowiły uzupełnienie inicjatyw, które podejmujemy w innych powiązanych obszarach, takich jak informacja i poradnictwo. Bernd Posselt (DE) Doceniam, że pan McCreevy ma napięty harmonogram, ale inni też mają pilne zobowiązania. Chciałem jedynie zapytać, czy moje pytanie skierowane do pana Kunevy'ego zostanie wysłuchane, innymi słowy, czy mogę iść na posiedzenie mojej grupy, czy też powinienem czekać tutaj. Przewodniczący Jest mało prawdopodobne, abyśmy doszli do pana pytania. Żałuję, ale jesteśmy w takiej sytuacji, w jakiej jesteśmy. Na pana pytanie niemalże z pewnością zostanie udzielona odpowiedź na piśmie. Marian Harkin Komisarzu, chciałabym wypytać pana trochę dokładniej o edukację finansową, która jest teraz popularnym słowem. Myślę, że zgodzi się pan, że istnieje rzeczywista nierównowaga sił pomiędzy instytucjami finansowymi a konsumentami, nie tylko z uwagi na, że po pierwsze, konsumenci potrzebują dostępu do kredytów oraz po drugie, niezależnie od poziomu edukacji finansowej, jak wiele osób przeczyta dwudziestopięciostronicowy stronicowy dokument, jaki jest dołączony na przykład do ich polisy ubezpieczeniowej i będzie powracać do niego co roku? Powiedział pan, że kwestią tą należy się zająć na szczeblu lokalnym i regionalnym, ale nie zgodziłby się pan, że potrzebna jest ściślejsza współpraca pomiędzy głównymi zainteresowanymi podmiotami, takimi jak finansowe organy regulacyjne, rządy, organizacje konsumentów i instytucje zajmujące się skargami finansowymi, aby pracując razem, mogły one naświetlić pewne problemy i kwestie, a przynajmniej działać jako system wczesnego ostrzegania na rzecz konsumenta. Charlie McCreevy komisarz -To co próbowaliśmy uczynić tutaj w zakresie edukacji finansowej to włączenie jej do porządku obrad i uświadomienie wszystkich, a w szczególności państwom członkowskim, że będzie to prawdopodobnie lepsza inwestycja niż wiele innych obszarów, jeśli będziemy uczyć podstawowego zrozumienia dla kwestii finansowych, umieszczając te kwestie na bardzo wczesnym etapie w programie nauczania. Ponieważ, z biegiem życia, niezależnie od tego, czy ktoś kończy jako szef kontroli finansowej w dużej instytucji czy też ma całkiem zwyczajną pracę w swoim otoczeniu lokalnym, z pewnością będzie musiał zmierzyć się - na pewnym etapie, na którym będzie się musiał tym zająć - z pewnymi większymi transakcjami finansowymi, takimi jak kupno samochodu, domu, pralki czy czegoś innego. Myślę, że byłoby o wiele lepiej, gdyby ludzie uzyskali pewną wiedzę na wczesnym etapie, w ramach programu szkolnego, tak aby posiadali pewne podstawowe informacje. To o czym mówiła pani Harkin wkracza na wyższy poziom i dotyczy kwestii, jakiego rodzaju informacje należy udzielić konsumentowi, ponieważ ona jest konkretna: ilość informacji im przekazywanych oraz 48 stron, jakie otrzymują do przeczytania, bardzo małym drukiem, służy wyłącznie jednemu celowi, moim zdaniem (i zawsze tak uważałam), a mianowicie usatysfakcjonowaniu prawników, tak aby w stosownym przypadku mogli wymagać coraz to wyższych opłat za stwierdzenie, czy ktoś wygrał czy przegrał. Nie mam absolutnie żadnego zaufania do tego. Pewne szczególne obszary znajdują się bezpośrednio w zakresie mojej odpowiedzialności. Często przypominam szczególny przypadek, kiedy byłam w Szkocji, około dwa lata temu, spotkałem się z pewnymi nauczycielami ds. finansowych, którzy mówili o dyrektywie w sprawie perspektyw w obszarze UCTIS. Powiedzieli, że jest 81 stron tekstu w dyrektywie w sprawie perspektyw i 78 stron w perspektywach uproszczonych, który dotyczy danego produktu. A zatem, w dyrektywie w sprawie kredytu konsumenckiego, którą według mnie zajmuje się obecnie Parlament, pan Kuneva dokona pewnych ulepszeń w odniesieniu do kwestii, jakiego rodzaju podstawowych informacji należy udzielić konsumentowi. Pan Kuneva zajmuje się tymi szczególnymi aspektami. Jednakże w całym obszarze edukacji finansowej, starałem się objąć porządkiem obrad kwestię włączenia przez państwa członkowskie, od wczesnego etapu, pewnej podstawowej edukacji finansowej jako części programu szkolnego. Myślę, że każdy byłby dużo bardziej zadowolony z tego niż z wielkiej ilości stron tekstu drukowanego małą czcionką, których nikt nigdy nie czyta. Reinhard Rack (DE) Komisarzu, jestem pewien, że ma pan rację wzywając do rozpoczęcia kształcenia finansowego na etapie edukacji szkolnej w celu umieszczenia konsumentów w lepszej pozycji (a) aby znali swoje prawa i (b) wykonywali je. Jednakże problem stanowi to, że wciąż mamy pokolenie, a w istocie nawet więcej niż jedno pokolenie, ludzi, którzy myślą inaczej, którzy słyszeli, że usługi finansowe i rynek finansowy podlegają szczególnie surowemu nadzorowi rządu i którzy działają na podstawie tej wiedzy, wierząc, że mogą polegać na takim nadzorze rządu. Faktycznie wiele się zmieniło w ostatnim czasie w wyniku deregulacji rynku. Czy jest być może jedna lub dwie rzeczy, które jeszcze można zrobić w dziedzinie nadzoru państwa? Mairead McGuinness Pani przewodnicząca! Mogę zasugerować komisarzowi, że informacje nie tylko satysfakcjonują prawników, ale także kpią z konsumentów? I właśnie dlatego tam są. Mnóstwo informacji to jak instrukcja obsługi pralki. Czytamy ją, kiedy pralka się zepsuje i jest już za późno. Mogę zasugerować panu, aby przyjrzeć się roli unii kredytowych w kształceniu konsumentów, ponieważ myślę, że jest to ważna kwestia, zwłaszcza w Irlandii? I delikatnie panu przypominam, ponieważ wspomniał pan o zadośćuczynieniu, o absolutnym braku zadośćuczynienia dla towarzystwa ubezpieczeniowego Equitable Life. Jestem pewien, że pani Wallis poprze mnie w tym zakresie i być może w spokojnym momencie mogłaby pani przedstawić nam pisemną odpowiedź na pytanie, co się wydarzyło od momentu, gdy nasze sprawozdanie zostało poddane głosowaniu i poparte przez panią. Charlie McCreevy komisarz -Pierwsze pytanie dotyczy rynków regulowanych i myślę, że pytający ekstrapoluje ostatnie trudności - trudności ostatnich ośmiu miesięcy - na rynkach finansowych i zbliża się do pytania pani Harkin. Nie uważam, że bezwzględnie istnieje tam zbieżność, ale we wszystkich badaniach i pracach, jakie wykonują różne instytucje, wraz z Komisją, być może byłaby rola dla edukacji finansowej. Myślę, że źródło problemów, które stworzyły finansowe zamieszanie, tkwi w nierozsądnych pożyczkach w pewnej części świata. To było źródło problemów i mimo że jesteśmy bardzo daleko od niego, zaraźliwe skutki rozszerzają się na inne obszary. Ale źródło problemów prawdopodobnie jest związane z nierozsądnymi pożyczkami przez dane instytucje. W odniesieniu do pytania pani McGuinness: edukacja leży w zakresie kompetencji państw członkowskich i nie widzę żadnej trudności w przyjęciu przez dane państwo członkowskie, także to, o którym dobrze wiemy, jej sugestii. Wydaje się to rozsądnym pomysłem, który mógłby być realizowany na tym szczególnym poziomie. W odniesieniu do pytanie dotyczącego Equitable Life, tak - popieram je. Czekamy na dalsze informacje. O ile wiem, sprawozdanie brytyjskiego rzecznika praw obywatelskich jest wciąż jedynym prawdziwym źródłem zadośćuczynienia i to szczególne sprawozdanie wciąż jest niedostępne. Zapytam urzędników mojej komisji, czy mają jakieś nowe wiadomości na temat tego, kiedy to sprawozdanie będzie mogło być opublikowane. O ile dobrze sobie przypominam, o tej porze w tamtym roku spodziewano się, że zostanie ono przedstawione przez końcem 2007 r., myślę że w listopadzie 2007 r.; czas ten nadszedł i minął i być może mogliśmy znaleźć więcej informacji na ten temat, ale to będzie rzeczywiście następna wielka data w tej dziedzinie. Przewodniczący Dotyczy: rynków instrumentów finansowych W dniu 1 listopada 2007 r. weszły w życie nowe europejskie ramy dotyczące operacji na rynkach instrumentów finansowych. Czy Komisja posiada jakieś informacje dotyczące liczby spółek europejskich i instytucji inwestycyjnych, które mogą korzystać z nowych ram regulacyjnych? Czy są jakieś specjalne dane dotyczące Grecji? Według komisarza Charliego McCreevy'ego oczekuje się, że koszty kapitału spadną po pewnym czasie. Na jakich informacjach oparta jest ta prognoza? Możliwe jest, aby prognoza ta została uszczegółowiona w odniesieniu do poszczególnych sektorów i stosunku procentowego przewidywanego spadku w każdym przypadku? Czy Komisja posiada informacje dotyczące handlu transgranicznego akcjami i usługami inwestycyjnymi? Jakie są obecne statystyki wewnętrzne i zewnętrzne dla Grecji w tym sektorze? Charlie McCreevy komisarz -Komisja nie prowadzi skonsolidowanych akt liczby europejskich firm inwestycyjnych ani liczby firm inwestycyjnych w Grecji. Jednakże MiFID wymaga od państw członkowskich, aby prowadziły akta wszystkich firm inwestycyjnych zarejestrowanych na ich terytorium. Grecka Komisja Rynku Kapitałowego powinna zatem być w stanie dostarczyć informacji spółkom greckim. Wraz ze wprowadzeniem MiFID, monopole handlowe zostały zakazane, firmy inwestycyjne mają lepszy dostęp do możliwości dostarczania ich usług w całym Europejskim Obszarze Gospodarczym, przy wykorzystaniu paszportu MiFID, a ochrona konsumenta została wzmocniona. Prowadzi to zwiększenia konkurencji transgranicznej oraz pomiędzy nowymi rynkami, co z kolei zwiększy płynność rynków finansowych i je pogłębi, z korzyścią zarówno dla branży jak i konsumentów. Nasze oczekiwanie, że koszt kapitału zmniejszy się oparte jest na dokładnym badaniu przeprowadzonym przez London Economics w 2002 r. Badanie to stworzyło model wpływu integracji finansowej, której kamieniem węgielnym jest MiFID, na ówczesne UE-15. Głównym wnioskiem z badania było stwierdzenie, że integracja finansowa doprowadzi do obniżenia kosztów kapitału akcyjnego w państwach członkowskich o około 50 punktów bazowych i obniżenia kosztów długu rynkowego dla emitentów niefinansowych o 40 punktów bazowych. Badanie oszacowało, że łączne skutki integracji rynków finansowych w ramach gospodarki UE będą następujące: wzrost realnego PKB o 1,1% w całej UE w długim okresie; wzrost o 6% ogólnych inwestycji przedsiębiorstw; wzrost konsumpcji prywatnej o 0,8% i wzrost ogólnego zatrudnienia o 0,5%. Dane te, zebrane nieformalnie przez Komitet Europejskich Organów Nadzoru Papierów Wartościowych w ramach wdrażania MiFID sugerują, że tylko bardzo ograniczona liczba firm w tym czasie wykorzystywała w lub poza Grecją paszport dotyczący usług inwestycyjnych na mocy dyrektywy w sprawie usług inwestycyjnych. Oczekujemy, że zmieni się to w przyszłości, kiedy greckie rynki otworzą się w wyniku MiFID, a greckie firmy będą mieć więcej możliwości w innych państwach członkowskich. Federacja Europejskich Giełd Papierów Wartościowych prowadzi statystyki dotyczące obrotów akcjami, a także procentu udziałów, jakie posiadają inwestorzy. W grudniu 2005 r., 41% akcji wymienionych na ateńskim rynku wymiany było w posiadaniu zagranicznych inwestorów. W listopadzie 2007 r. zagraniczny obrót akcjami na rynku ateńskim wynosił 970 milionów euro. Georgios Papastamkos (EL) Pani przewodnicząca! Dziękuję komisarzowi za jego odpowiedź i chciałbym jeszcze zapytać, czy Komisja posiada dane dotyczące wolumenu pośrednictwa kredytowego, a w szczególności wielkości procentowej europejskiego PKB, jaką to pośrednictwo kredytowe stanowi. Charlie McCreevy komisarz - Nie posiadam takich informacji. Nie jestem pewien, czy moje służby posiadają takie informacje, ale zapytam. Jeśli tak, w pewnością przekażemy je posłowi. Dotyczy: planów rozwoju hrabstw irlandzkich W czerwcu tego roku Komisja zwróciła się do Irlandii i udzielenie informacji dotyczących pewnych planów rozwoju hrabstw irlandzkich oraz zasad przyznawania pozwoleń w zakresie planowania, które mogą być uznane za ograniczające. Rozumiem, że po przyznaniu Irlandii przedłużenia o jeden miesiąc, odpowiedź została wysłana do Komisji pod koniec września. Czy Komisja może skomentować obecny etap postępowania po udzieleniu odpowiedzi przez rząd irlandzki? Charlie McCreevy komisarz -Komisja wysłała wezwanie do usunięcia uchybienia do władz irlandzkich, w związku ze skargą w dniu 29 czerwca 2007 r. W piśmie tym Komisja zażądała udzielenia informacji dotyczących ograniczających warunków ustanowionych w wielu irlandzkich planach rozwoju hrabstw. Komisja podniosła kwestie dotyczące zgodności pewnych wymogów uzyskania pozwolenia budowlanego z zasadami Traktatu, a mianowicie zasadą swobody przedsiębiorczości i swobodą przepływu kapitału. Pośrednio, takie ograniczenia mogą także mieć wpływ na swobodę przepływu pracowników, ale ta kwestia nie została podniesiona. W związku z przyznanym przedłużeniem o jeden miesiąc, władze irlandzkie wysłały odpowiedź pod koniec września. Moje służby zbadały jej treść i planują skontaktować się z władzami irlandzkimi, aby zorganizować spotkanie na poziomie technicznym w celu dalszego wyjaśnienia i przedyskutowania stanowiska władz irlandzkich. Po przeprowadzeniu tych dyskusji Komisja będzie w stanie ocenić, czy s powody do wszczęcia postępowania w sprawie uchybienia. Colm Burke Odpowiedź rządu irlandzkiego została złożona w dniu 28 września 2007 r. Rozumiem, że odpowiedź ta nie została opublikowana. Jest to bardzo ważna kwestia, która dotyczy władz lokalnych w Irlandii. Zastanawiam się tylko, czy odpowiedź może być udzielona na obecnym etapie, czyli przed tym, jak Komisja miała czas na rozważenie jej? Może komisarz nakreśli ramy czasowe, w jakich Komisja udzieli odpowiedzi w tej kwestii. Charlie McCreevy komisarz -Upublicznianie odpowiedzi nie jest naszą praktyką, ale odpowiedzi te i tak często kończą w obszarze publicznym. Mogę potwierdzić, że otrzymałem odpowiedź w dniu 28 września 2007 r., jak stwierdził szanowny poseł. Jak powiedziałem w mojej odpowiedzi, zamierzamy zorganizować spotkanie z władzami irlandzkimi na ten temat. Zobaczymy, jakie działania następnie podjąć. Powinienem także podkreślić, że Irlandia nie jest jedynym państwem członkowskim, w którym istnieją takie trudności. Moje służby mają nadzieję spotkać się z władzami irlandzkimi w bardzo bliskiej przyszłości i wtedy rozważymy to, co powiedzą i podejmiemy kolejne kroki, jeśli będą konieczne. Brian Crowley Chciałbym tylko zapytać komisarza - w kontekście zasady pomocniczości, a w szczególności kwestii zezwoleń w zakresie planowania czy jest to obszar, w który Komisja powinna być zaangażowana, jeśli operacje planowania i prawo do budowania własności jest odrębne od prawa do posiadania i eksploatowania własności? Charlie McCreevy komisarz - Jest to bardzo dobre pytanie, panie Crowley, ale kiedy Komisja otrzymuje skargę, mamy obowiązek podjąć działania w tym zakresie i wszcząć dochodzenie. Skarga dotyczy, jak powiedziałem, swobody przepływu na mocy at. 53 i 66 Traktatu i do nich się odnosi. W związku z tym, mamy prawny obowiązek badania takich spraw, kiedy okazują się one sprzeczne z podstawowymi zasadami Traktatu. To właśnie powinniśmy zrobić w tym szczególnym przypadku. Jak powiedziałem w odpowiedzi na pytanie mojego kolegi, pana Burke'a, są inne skargi z innych państwach członkowskich, które dotyczą podobnych rodzajów ograniczeń i je także należy zbadać. Przewodniczący Dotyczy: sektora ubezpieczeń zdrowotnych w Irlandii Czy Komisja wyda oświadczenie w sprawie stanu sektora ubezpieczeń zdrowotnych w Irlandii, w szczególności w świetle ostatniej uzasadnionej opinii żądającej od Irlandii zniesienia stosowanych wobec VHI ustępstw od pewnych przepisów UE? Charlie McCreevy komisarz -W dniu 17 listopada Komisja wysłała uzasadnioną opinię żądającą od Irlandii zniesienia stosowanych wobec nieobowiązkowych ubezpieczeń zdrowotnych (VHI) odstępstw od pewnych przepisów UE Przepisy te, mianowicie pierwsza dyrektywa dotycząca ubezpieczeń innych niż ubezpieczenia na życie z 1973 r., następnie zmieniona, mają na celu zharmonizowane pewnych wymogów dotyczących rozpoczęcia i prowadzenia działalności dotyczącej ubezpieczeń bezpośrednich innych niż ubezpieczenia na życie, a zatem odnoszą się do prywatnych ubezpieczeń zdrowotnych. Pierwsza dyrektywa dotycząca ubezpieczeń innych niż ubezpieczenia na życie, zwalniała między innymi VHI z obowiązku przestrzegania jej przepisów. Jednakże, zwolnienie to jest stosowane tylko dopóty, dopóki zdolność zwolnionej instytucji nie zostanie w jakiś sposób poprawiona poprzez zmianę jej statutu lub poprzez jakąkolwiek zmianę odpowiednich przepisów krajowych. W związku z tym, po rozszerzeniu lub zmianie zdolności, instytucja podlega pełnemu zakresowi przepisów prawa wspólnotowego, które mają zastosowanie do ubezpieczeń innych niż ubezpieczenia na życie. Przepisy te, na przykład, wymagają od towarzystw ubezpieczeniowych uzyskania oficjalnego zezwolenia przed rozpoczęciem działalności; przyjęcia pewnej formy prawnej; oraz ustanowienia odpowiednich przepisów ochronnych, które powinny być prawidłowo dostosowane do aktywów przedsiębiorstwa w celu uzyskania odpowiedniego marginesu wypłacalności. Jednym z głównych celów tych przepisów jest ochrona praw tych, którzy nabyli polisę ubezpieczeniową, tak aby zapewnić, że wykonywanie wolności świadczenia usług nie odbywa się ze szkodą dla ochrony konsumenta. Ponadto, przepisy te gwarantują ubezpieczycielom równe szanse. Z uwagi na swe pierwotne zwolnienie z obowiązku przestrzegania dyrektywy do czasu zmiany ich zdolności, VHI nie musiały spełniać jej przepisów. Jednakże Komisja uważa, że zdolność VHI w rzeczywistości się zmieniła. Liczne poprawki do odpowiedniej ustawy irlandzkiej wprowadzone w 1996, 1998 i 2001 r. rozszerzyły zakres działalności VHI znacznie poza to, co ten zakres obejmował, kiedy zwolnienie zostało VHI przyznane. W związku z tym pierwotne zwolnienie VHI z obowiązku przestrzegania przepisów dotyczących ubezpieczonych już nie znajduje zastosowania. Komisja przedstawiła swe stanowisko w uzasadnionej opinii, która została wysłania do Irlandii w dniu 14 listopada. Zażądano w niej od Irlandii, aby w terminie dwóch miesięcy podjęła środki konieczne do podporządkowania VHI tym dotyczącym nadzoru, rozważnym przepisom prawa wspólnotowego, w odniesieniu do których formalnie korzystała ze zwolnienia. Komisja uważa, że ta uzasadniona opinia jest decydującym krokiem w kierunku wyrównania szans pomiędzy wszystkimi irlandzkimi ubezpieczycielami prywatnymi na rynku, na mocy europejskiego prawodawstwa w sprawie ubezpieczeń. Służy to zarówno interesom ubezpieczycieli jak i konkurencji. Komisja będzie ściśle monitorować kroki podejmowane przez rząd irlandzki, a w przypadku niepodjęcia odpowiednich działań złoży skargę do Europejskiego Trybunału Sprawiedliwości. Gay Mitchell Pani przewodnicząca! Chciałbym podziękować komisarzowi za odpowiedź na pytanie. Mogę spytać go, czy posiada jakieś informacje dotyczące ram czasowych uzyskania odpowiedzi od rządu irlandzkiego w związku w szczególności z VHI? Mogę spytać go, czy będzie do miało jakikolwiek wpływ na wyrównanie? VHI nadal jest w posiadaniu 75% udziałów w rynku irlandzkiego, ale uważają, że potrzebują wyrównania ryzyka, aby chronić się przed tym, by nie stały się podmiotami ubezpieczającym wszystkich starszych klientów, a zatem osoby o wyższym ryzyku. Czy kwestia podniesiona przez komisarza ma jakiś wpływ na wyrównanie? Charlie McCreevy komisarz -Uzasadniona opinia została wysłana do Irlandii w dniu 14 listopada. Irlandia ma dwa miesiące ma udzielenie odpowiedzi, co przypada na dzień 14 stycznia, czyli wczoraj. Rozumiem, że odpowiedź została doręczona wczoraj wieczorem. Odpowiedź ta jest obecnie badana przez Komisję. Konieczne jest także podkreślenie, że w wyniku wymiany korespondencji pomiędzy Komisją i irlandzkim departamentem zdrowia oraz pomiędzy mną i irlandzkim ministrem zdrowia w ubiegłym roku, izbom Oireachtas zaproponowano ustawę przed wyborami w maju ubiegłego roku. Ustawa ta, jak oczywiście wiedzą posłowie irlandzcy, upadła po przeprowadzeniu wyborów. W Irlandii nie ma ciągłości instytucjonalnej - która jest według mnie dobrą rzeczą - ale ustawa ta została przywrócona do porządku obrad po powołaniu nowego rządu. Już zasugerowaliśmy władzom irlandzkim, że pewne poprawki do ustawy są rozpatrywane. A zatem przeanalizujemy odpowiedź doręczoną wczoraj wieczorem (której nie widziałem, ale rozumiem że została doręczona) i zobaczymy, jakie dalsze zmiany zostały w niej zaproponowane. W zależności od tego przystąpimy do kolejnego etapu. Ale drugie pytanie pana Mitchella jest bardzo istotne. Spytał, czy ma to jakiś wpływ na debatę w sprawie wyrównania? Odpowiedź brzmi: nie. Leży to w obszarach, za które jestem bezpośrednio odpowiedzialny, takich jak dyrektywa dotycząca ubezpieczeń na życie, która dotyczy wypłacalności i tych kwestii, które należą do domeny publicznej. Pan Mitchell ma rację, mówiąc, że VHI posiadają około 75% udziałów w rynku, istotnie myślę, że liczba ta wynosi teraz 76%. Rozumiem, że nigdy nie posiadały one większego udziału w rynku niż teraz. Zyskały one większy udział i wiele dodatkowych klientów niż miały poprzednio w ostatnim półtorarocznym okresie. To jest fakt. Jest on dobrze poinformowany w tej kwestii. Ale moim zadaniem jest zajmowanie się dyrektywą dotyczącą ubezpieczeń innych niż ubezpieczenia na życie, ale nie te stopniem wyrównania ryzyka. Ale aby uzupełnić - jak pan powinien wiedzieć, panie Mitchell - do Trybunału w Luksemburgu została złożona kolejna skarga przez jednego z konkurentów na rynku irlandzkim. Jest ona przed Trybunałem Sprawiedliwości i przypuszczam, że za jakiś czas, być może pod koniec tego roku, zostanie wydana decyzja w tej sprawie. Przewodniczący Dotyczy: internetowej sprzedaży biletów lotniczych Mogłaby Komisja wypowiedzieć się, dlaczego zamiast opublikowania listy stron internetowych, które zostały uznane za sprzeczne z prawodawstwem wspólnotowych dotyczącym starannego reklamowania stron internetowych, pozwoliła na ukrycie ich nazw, powołując się na prawo do odpowiedzi, ze szkodą dla konsumenta, który niechcący skorzysta ze strony, czego można byłoby uniknąć, gdyby Komisja podjęła kroki w celu opublikowania nazw w połowie listopada? Meglena Kuneva komisarz. -Komisja wykorzystuje wszystkie dostępne instrumenty w celu skutecznego wprowadzania w życie praw konsumenta w całej Europie. Nowa sieć wprowadzania w życie praw konsumenta została ustanowiona pod koniec 2006 r. w rozporządzeniu dotyczącym współpracy na rzecz ochrony konsumenta. Przewiduje ono ramy dla wspólnego nadzoru rynku i działań dotyczących wprowadzania w życie, takie jak kontrola stron internetowej sprzedaży biletów lotniczych, przeprowadzona we wrześniu 2007 r. Było to pierwsze działanie tego rodzaju. Komisja koordynowała to działanie i przedstawiła wyniki pierwszego etapu badania w listopadzie 2007 r. Na tym etapie, ujawnienie nazw stron internetowych, na których wykryto pewnie nieprawidłowości, jak sugeruje szanowny poseł, byłoby przedwczesne i naruszałoby ramy prawne niektórych państw członkowskich. W pełni rozumiem pana niecierpliwość, ponieważ wszyscy chcielibyśmy, aby działania zostały zakończone i to we właściwy sposób. Jednakże prawo do odpowiedzi, które oznacza prawo do obrony, jest uznawane we wszystkich państwach członkowskich UE. Stosowanie tego prawa należy do zakresu kompetencji władz i sądów krajowych i oczekujemy na decyzje sądowe w niektórych krajach. Komisja przedstawi zatem wyniki badań i działań mających na celu wprowadzenie decyzji w życie prowadzonych obecnie w państwach członkowskich, jak tylko postępowania te zostaną zakończone. Przeprowadziłam rozmowy z władzami w oparciu o sieć wprowadzania w życie praw konsumenta i zobowiązali się oni do dalszych działań i dostarczenia tych danych, ale postępowania sądowe - w co najmniej dwóch krajach - uniemożliwiają nam uzyskanie pełnego obrazu sytuacji i ogłoszenia tego publicznie. Jim Higgins W lipcu ubiegłego roku oklaskiwaliśmy sprawozdanie pana posła Degutisa, kiedy wreszcie powiedzieliśmy, że dążymy do przejrzystości w związku z płatnościami tak, aby żadne podatki i pobierane opłaty nie były w reklamach ukrywane. Następnie przeczytaliśmy w The European Voice z dnia 31 października: "Strony internetowej sprzedaży biletów lotniczych zostały okryte hańba przez UE: Komisja grozi ujawnieniem nazw setek tysięcy stron internetowych, które rzekomo wprowadzają w błąd konsumentów”. Z zakłopotaniem przyznaję, że nie wiem, dlaczego te wielkie operacje handlowe nie zostały nazwane, dlaczego nie zostały okryte hańbą. Nadal lekceważą one przepisy i regulacje oraz przedsiębiorczość. Nadal wprowadzają w błąd konsumentów. W ubiegłym tygodniu, na przykład, Ryanair - proszę przypisać im zasługę za to co robią - ogłosił we wszystkich irlandzkich gazetach: kup jeden bilet, drugi otrzymasz zupełnie za darmo. Bez żadnych opłat, podatków i kosztów”. A więc zarezerwowałem mój lot, który kosztował mnie 153 euro. A następnie ten, który był uważany za darmowy jest następujący: koszty karty kredytowej: 12 euro; podatki, koszty i opłaty: 39,96 euro; ubezpieczenie: 14 euro. Całkowita cena: 67 euro. Jakiego więcej dowodu państwo potrzebują? Meglena Kuneva komisarz. -Przypadki takie jak ten były głównym powodem podjęcia działań z zakresu wprowadzenia w życie praw konsumenta. Ale muszę powtórzyć: w wielu państwach członkowskich możliwe jest opublikowanie nazw linii lotniczych tylko i wyłącznie po zakończeniu dochodzenia i działań zmierzających do wprowadzenia decyzji w życie. Ponieważ sprawy różnią się od siebie, czas potrzebny na ich rozpatrzenie może być dłuższy w pewnych przypadkach niż w innych. Obecnie Komisja omawia z państwami członkowskimi, jak wiele czasu potrzebują na zakończenie tych działań i opublikuje - mam już to zobowiązanie - te nazwy tak szybko jak to będzie możliwe pod względem prawnym, w przeciwnym wypadu, Komisja zostałaby podana do sądu. Jeśli państwa członkowskie będą mogły zakończyć sprawy w czasie pierwotnie przewidywanym, nazwy będą mogły być opublikowane w najbliższych miesiącach. Pierwotnie myślałem, że będziemy w stanie uczynić to w lutym, ale po przeprowadzeniu bardziej szczegółowych dyskusji, porównując systemy prawne i to jak wiele czasu zabiera to z prawnego punktu widzenia, myślę, ze może być półtoramiesięczne opóźnienie. Ale myślę, że ma pan absolutnie rację i proszę mi pozwolić użyć pana przypadku jako jednego z powodów, dla których konieczne jest podejmowanie tych działań. Mamy od początku tego roku nieuczciwe praktyki handlowe i, próbując nie wchodzić za głęboko w poszczególne przypadki, myślę, że jest to także dobry przykład naruszenia prawodawstwa dotyczącego nieuczciwych praktyk handlowych. Manolis Mavrommatis (EL) Pani przewodnicząca, pani komisarz! Byłem jedną z pierwszych osób, jeśli nie pierwszą, która zadała to pytanie zanim wyniknęła kwestia z listopada i przed jej ogłoszeniem. W pani odpowiedzi mówi pani, że w rozsądnym terminie, około dwóch miesięcy, powinniśmy mieć nazwy i wyniki pani badań. Następnie w wywiadzie, którego pani udzieliła, przeczytałam, że pani powiedziała o czterech miesiącach. Także kiedy została ogłoszona nazwa Ryan, lub raczej ukazała się w gazetach - jak zupełnie słusznie powiedział nasz kolega Higgins - jako jedna ze spółek, a zgodnie z pani badaniem są 433 linie lotnicze i biura turystyczne, które mają tego rodzaju tanie bilety, wreszcie Ryan powiedziała, że nie jest sama. Pewne inne, dobrze znane spółki używały jej nazwy, której nie chciałabym przytaczać w Parlamencie, i pani przymknęła na to oczy. W związku z tym myślę, że wskazane byłoby, ani przedstawiła pani nazwy wkrótce, aby ostudzić opinię publiczną i konkurencję pomiędzy spółkami, czy to małymi czy też dużymi. Meglena Kuneva komisarz. - Nie zaprzeczę, że wielokrotnie zaczerpnęłam inspirację od Parlamentu i jego posłów, więc jestem zadowolona, że w tym przypadku zajmuje się on szczególnym badaniem w kwestii biletów lotniczych. Istotnie, zupełnie świadomie wybraliśmy bilety lotnicze do naszego pierwszego badania. Nie chcę, aby zabrzmiało to jak obrona. Robię to, czego wymaga ode mnie prawo. Zasięgnęłam rady od służb prawnych Komisji i nie mogę podejmować dalszych działań, dopóki nie zakończą się postępowania sądowe w niektórych państwach członkowskich. Jeśli postępowanie w jednym z państw członkowskich trwa cztery miesiące, nie mogę nic tym zrobić. Działanie, zanim te postępowania się zakończą, byłoby sprzeczne z ustawodawstwem krajowym i zagroziłoby reputacji Komisji. Dlatego też czekam aż te postępowania zostaną zakończone, zanim ogłoszę nazwy. Przewodniczący Odpowiedzi na pytania pozostawione bez odpowiedzi z braku czasu zostaną udzielone na piśmie (patrz załącznik). President Chciałbym podziękować panu komisarzowi Kunevie za to, że czekał. Tym samym tura pytań została zakończona. Brian Crowley Pani przewodnicząca! Przepraszam panią i tłumaczy za dalsze opóźnianie. Chciałbym tylko zarejestrować mój sprzeciw co do sposobu, a jaki tura pytań po raz kolejny została przeorganizowana. Ci z nas, którzy wykorzystują ją jako narzędzie polityczne, aby spróbować i uzyskać odpowiedzi instytucji nie dochodzą do głosu, co oznacza, jak źle jesteśmy traktowani jako posłowie tej Izby. Podniosę tę kwestię na Konferencji Przewodniczących, ale mam nadzieję, że Prezydium także się nią zajmie i spróbuje oraz zapewni, że codzienne prace Izby nie będą wkraczać za każdym razem do naszej tury pytań. Przewodniczący Dziękuję, panie Crowley. Myślę, że ma pan świadomość, ze dzisiejszy dzień był trudny z różnych powodów. Mieliśmy prawie półtorej godziny i zrobiliśmy wszystko co w naszej mocy, aby dostosować się do życzeń każdej osoby. Jak pan wie, mamy także nadzieję poprawić ten stan rzeczy wraz z grupą roboczą ds. reform, ale dziękujemy za pana uwagi i dziękujemy naszym tłumaczom. (Posiedzenie zostało zawieszone o godz. 19.45 i wznowione o godz. 21.00)

1. Epäilyt joukkohautojen olemassaolosta Intian hallinnoimassa Kašmirin osassa Puhemies (EN) Esityslistalla on seuraavana keskustelu kuudesta päätöslauselmaesityksestä epäilyistä joukkohautojen olemassaolosta Intian hallinnoimassa Kašmirin osassa. Marios Matsakis laatija. - (EN) Arvoisa puhemies, olen erittäin iloinen päätöksestä, jonka teitte. Arvoisa komission jäsen, tuhannet siviilit ovat olleet sellaisten oikeudettomien tappojen ja pakotettujen katoamisten, kidutusten, raiskausten ja muiden vakavien ihmisoikeusrikkomusten uhreja, jotka ovat tapahtuneet Jammussa ja Kašmirissa aseellisen konfliktin alettua vuonna 1989. Monia näistä rikoksista ei häpeällisesti ole vieläkään selvitetty. On lisäksi todellinen huoli ihmisoikeusaktivistien turvallisuudesta, myös niiden henkilöiden, jotka yrittävät tutkia monien kadonneiden henkilöiden kohtaloa. Tämä parlamentti tuomitsee voimakkaasti kaikki ihmisoikeusrikkomustoimet alueella ja vaatii kaikkia hallituksia, joita asia koskee, osoittamaan voimakasta tahtoa ylläpitää laillisuusperiaatetta ja oikeutta ja lisätä ponnistelujaan varmistaakseen täydelliset tutkimukset poliittisesti motivoituneista rikoksista, jotka on tehty Jammussa ja Kašmirissa menneisyydessä. Ryszard Czarnecki laatija. - (PL) Arvoisa puhemies, minun täytyy sanoa, että ei ole hyvä, että vanhan Euroopan unionin puheenjohtaja syrjii uudesta Euroopan unionista tulevia jäseniä antamalla vanhan Euroopan unionin jäsenelle Bernd Posseltille oikeuden puhua kahdesti, vaikka minä kolmen mietinnön yhteislaatijana en voi nousta puhumaan edes yhden kerran käsiteltävänä olevasta asiasta. Minä pidän tätä syrjintänä ja asiana, jota ei todellakaan voida hyväksyä. Laadin asiasta asianmukaisen kirjeen, arvoisa puhemies. Tämä on erittäin häiritsevää. Tilanteen osalta totean, että emme katso mustavalkofilmiä. Intian ja Pakistanin rajalla syntyy konflikteja, joita Pakistanin valtio usein provosoi, kuten hyvin tiedämme. Tiedämme niin kutsutusta tarkastusviivasta, jota vartioi molempien maiden aseelliset joukot. Seurattuamme viimeisintä kahdenkymmenen vuoden rauhan jaksoa kyseisellä rajalla Pakistan on aloittanut uudelleen hyökkäyksensä Kašmirin valtioon. Pyydän sen vuoksi, että huomiota kiinnitettäisiin myös toiselle puolelle. En tietenkään aliarvioi keskustelun kohteena olevia hautoja, vaikka uhrien lukumäärä on siellä todennäköisesti huomattavasti pienempi. Jean Lambert laatija. - (EN) Arvoisa puhemies, kannatan mahdollisuutta keskustella tästä erityisestä asiasta, koska monia tässä istunnossa huolestuttaa se, että milloin tahansa missä tahansa päin maailmaa paljastuu huomattava määrä hautoja, joihin päästään käsiksi vain turvallisuusjoukkojen luvalla. Tästä syystä laadimme tämän päätöslauselmaesityksen - ja pidämme ensi viikolla ihmisoikeuksien alivaliokunnassa kuulemisen. Tämä päätöslauselmaesitys on jopa merkittävämpi alueen poliittisen tilanteen ja turvallisuustilanteen takia. Kuten parlamentti hyvin tietää, me olemme keskustelleet yleisestä tilanteesta aikaisemmin, ehkä myös vähemmän avoimissa olosuhteissa. Katoamiset ovat todellakin olleet yleisiä jo alueen menneisyydessä. Tiedämme, että osa niistä liittyy turvallisuusjoukkojen toimiin. Tiedämme, että kyseessä on maailman voimakkaimmin militarisoitu alue. Tiedämme myös, että alueella tapahtuu pidätyksiä ja huomattavan useita vangitsemisia ilman oikeudenkäyntiä. Tämä värittää näin ollen tulkintaamme tuloksista tehden yhä tärkeämmäksi sen, että alueella pitäisi toteuttaa todella avoin tutkinta ja että asiassa toimittaisiin täysin avoimesti ja kansainväliselle yhteisölle annettaisiin pääsy alueelle. Toivon, että Euroopan unioni tarjoaa, kuten päätöslauselmassa todetaan, tukeaan korkealaatuisen oikeuslääketieteellisen asiantuntijuuden sekä muun tuen muodossa, sillä niitä tarvitaan tutkinnassa. Jos nimittäin haluamme tulkita sitä, mitä alueella tapahtuu, meidän on saatava tähän selvyyttä, jotta voimme muodostaa tilanteesta mahdollisimman täydellisen käsityksen. Siihen liittyvät - kuten muut ovat sanoneet - myös niiden ihmisoikeusaktivistien suojelu, jotka itse Pervez Imrozin tavoin yrittävät tutkia tilannetta. Mielestäni me kaikki olemme yhtä mieltä siitä, että on kaikkien demokraattisesti valittujen hallitusten velvollisuuteana tutkia kyseisiä löydöksiä täysin avoimesti ja yrittää jäljittää alueelle haudatut henkilöt ja heidän sukunsa, jotta voimme täysin ymmärtää tilanteen, emmekä tee tilanteesta useita tulkintoja, jotka eivät välttämättä pidä paikkaansa. Mielestäni parlamentti on täysin oikeassa keskustelleessaan tästä asiasta ja pyytäessään komissiota tarjoamaan apuaan erityisesti ottaen huomioon jatkuvat ongelmat, joita todistamme alueella tällä hetkellä. Esko Seppänen laatija. - (FI) Arvoisa puhemies, pidän tulkintaanne työjärjestyksestä poliittisesti oikeana, mutta juridisesti vääränä ja haluan ehdottomasti, että se tutkitaan puhemiehistössä ja parlamentin oikeudellisessa yksikössä, koska kyseisen artiklan soveltaminen ei voi jäädä teidän tämänpäiväisen tulkintanne varaan, vaan se täytyy selvittää tarkemmin. Mitä tulee itse asiaan, Intiaa on kutsuttu maailman suurimmaksi demokraattiseksi valtioksi. Se on suuri väkiluvultaan, mutta se, onko se demokraattinen, riippuu myös maan ihmisoikeuksien tilasta. Väitetyt hallituksen turvallisuusjoukkojen toimet ihmisoikeusaktivisteja vastaan Jammun ja Kašmirin alueilla todistavat, että Intiassa ei kunnioiteta kaikkia oikeusvaltion periaatteita. Näin huolimatta siitä, että maan hallitus on selkeästi ilmoittanut, että se ei salli loukkauksia. Me pidämme Intian hallituksen toimintaa epäuskottavana ja kysymme, mihin katoaa tuhatmäärin ihmisiä, ja keitä ovat joukkohaudoista löydetyt vainajat. Tuomitsemme ihmisten pakotetut katoamiset, kidutukset, raiskaukset ja muut ihmisoikeuksien loukkaukset. Erityisen vakavaa on, että epäilemme Intian hallituksen olevan osallisena tässä kaikessa. Niinpä me vaadimme Euroopan parlamentissa, että joukkohautojen alkuperästä, uhrien murhaajista ja murhattujen henkilöllisyydestä suoritetaan Intian hallituksesta riippumaton tutkinta. Asia ei ole yhdentekevä Kašmirin alueen erityisluonteen vuoksi. On vaarana, että naapurivaltio Pakistan tulee mahdollisen uuden konfliktin osapuoleksi, ja silloin kyseiset tapahtumat saattavat toimia kipinänä kansallisiin sytykkeisiin kyseisellä tulenaralla alueella. Ryhmämme tukee yhteistä päätöslauselmaa Jammun ja Kašmirin tapahtumien perinpohjaisesta tutkimisesta. Bernd Posselt laatija. - (DE) Arvoisa puhemies, olemme usein keskustelleet täällä Kašmirin konfliktista, ja minun täytyy sanoa, että oli aika, jolloin olimme toiveikkaita Pakistanin ja Intian lähentymisestä. Toivottiin, että tilanne helpottuisi. Valitettavasti kotimaan poliittiset kriisit molemmissa maissa ovat koventaneet tilannetta uudelleen, ja me Euroopan parlamentissa teemme kovasti töitä saadaksemme tilanteen taas liikkeelle. Olen kiitollinen Michael Gahlerille, joka vaalitarkkailuvaltuuskuntamme päätarkkailijana Pakistanissa on tehnyt paljon töitä demokratian eteen Pakistanissa ja varmistanut, että yhteytemme Intian kanssa palvelee samaa tavoitetta ja että me tuemme luottamuksen rakentamista. Joku voisi ihmetellä, miksi me keskitymme joukkohautoihin, sillä se ei tuo kuolleita takaisin ja voi pahentaa ilmapiiriä näiden kahden maan välillä. Me teemme sitä sen vuoksi, että todellinen rauha voi syntyä ainoastaan silloin, kun uhrit saavat oikeutta - ja uhreja on muitakin kuin vain ne, joilla on Pakistanin tai Intian passi. Uhreja on molemmilla puolilla, ja pääuhrina ovat kašmirilaiset ihmiset. Sen vuoksi meidän täytyy tutkia joukkohautoja, meidän täytyy ratkaista se, missä lukuisat perheidensä suremat kadonneet ihmiset ovat. Vasta sen jälkeen voidaan rakentaa luottamus, joka on elintärkeää oikeasti rauhanomaiselle ratkaisulle, jonka osaksi ihmisten täytyy tuntea itsensä. Kašmir kuuluu ennen kaikkea kašmirilaisille itselleen. Meidän pitää sen vuoksi tukea sellaista ratkaisua, joka vihdoinkin antaa kašmirilaisille tilaa hengittää, luo viimeinkin poliittisen vapauden ja tarjoaa mielekkään kompromissiratkaisun, sillä kyseessä on yksi pisimmistä konflikteista kautta aikain. Se on raivonnut toisesta maailmansodasta lähtien, ja on pöyristyttävää, ettei kukaan ole vielä onnistunut saamaan ongelmaa hallintaan. Meidän täytyy sen vuoksi tukea kaikkia ponnisteluja, joiden avulla tutkimuksia jatketaan, ja auttaa antamaan uhreille sen arvokkuuden ja oikeuden, jonka he ansaitsevat. Neena Gill PSE-ryhmän puolesta. - (EN) Arvoisa puhemies, haluan vain ilmoittaa, että en ole tämän päätöslauselman laatija. En tiedä kuka on lisännyt siihen nimeni, sillä en ole allekirjoittanut sitä. Haluan vain sanoa olevani erittäin yllättynyt siitä, että tämä asia on katsottu kiireelliseksi, ennen kuin olemme keskustelleet siitä asianmukaisesti joko ihmisoikeuksien alivaliokunnassa tai totta puhuen missään muussakaan alivaliokunnassa tai tämän parlamentin valiokunnassa. Kyseessä ei ole uusi asia, ja sitä on tutkittu laajasti Intian tiedotusvälineissä. Se on nostettu esiin yhä uudelleen. Olisi ollut hyvä, jos asiasta olisi keskusteltu aikaisemmin. Tämän takia sosialistinen ryhmä vastusti asian pitämistä kiireellisenä, koska me uskoimme, että siitä olisi ensin pitänyt keskustella asiallisesti valiokunnassa. Kiireellisyys perustuu ainoastaan yhden kansalaisjärjestön raportteihin. En kiellä, etteivätkö nämä asiat tapahtuisi, mutta olen ollut yhteydessä komissioon, joka kyseenalaistaa monet tämän mietinnön huomiot. Kysynkin todella, miten parlamentin uskottavuuteen vaikuttaa se, että se käsittelee kiireellistä asiaa ennen kuin sitä on asianmukaisesti tutkittu. Suhteista Intiaan vastaavana Euroopan parlamentin valtuuskunnan puheenjohtajana olisin henkilökohtaisesti halunnut saada mahdollisuuden tutkia mietinnön sisältöä ja tarkistaa, kuinka montaa tapausta tarkastelemme. Lisäksi olisin halunnut saada mahdollisuuden tutkia konfliktin seurauksia alueella, jossa noin 4 500 sotilasta ja ja 13 000 siviiliä on jo saanut surmansa. Haudat, joista puhumme, ovat tarkkailulinjassa. Tässä päätöslauselmatekstissä jätetään huomiotta se tosiasia, että tätä asiaa on tutkittu viimeisen viiden vuoden ajan, vuoden 2002 vaaleista saakka, ja minulle on kerrottu, että kansalaisjärjestöt ovat päässeet alueelle ja että heitä on pyydetty antamaan kadonneiden henkilöiden nimiä, mikä on auttanut viranomaisia tunnistamaan hautoja. Kukaan ei kiellä sitä, että turvallisuusjoukot ovat sekaantuneet katoamisiin. Tässä päätöslauselmassa jätetään kuitenkin mainitsematta se, että viranomaiset ovat tutkineet asiaa. Henkilökohtaisesti kehotan istuntoa olemaan äänestämättä tästä päätöslauselmasta. Tunne Kelam PPE-DE -ryhmän puolesta. - (EN) Arvoisa puhemies, voin vain yhtyä huoleen satojen hautojen löytymisestä Jammussa ja Kašmirissa vuodesta 2006 lähtien, mutta olen erityisen huolissani aseellisesta hyökkäyksestä arvostettua ihmisoikeusasianajajaa Pervez Imrozia vastaan vain yksitoista päivää sitten Srinagarissa sekä jatkuvasta lukuisten ihmisoikeusaktivistien ahdistelusta. Mielestäni tämän takia on sopiva hetki kehottaa Intian hallitusta aloittamaan hautojen riippumattomat tutkimukset ja ensimmäisenä suojaamaan hautapaikat todisteiden säilyttämiseksi. Me myös vaadimme Euroopan komissiota tarjoamaan Intian hallitukselle taloudellista ja teknistä apua vakautusvälineen avulla, mikäli sellaista pyydetään, sekä mahdollisesti muita toimenpiteitä konfliktin ratkaisemiseksi Kašmirissa. Sarah Ludford ALDE-ryhmän puolesta. - (EN) Arvoisa puhemies, mielestäni meidän pitäisi olla hyvin selvillä siitä, mitä tämä päätöslauselmaehdotus ei ole: se ei ole uusinta varsin kiistanalaisesta ja riitaisasta mietinnöstä, jota käsittelimme viime vuonna; siinä ei käsitellä sitä, miten saadaan aikaiseksi poliittinen ratkaisu Kašmirin alueelliseen kiistaan ja konfliktiin. Kysymys ei ole mistään sen kaltaisesta. Mietinnössä keskitytään yksinomaan humanitaarisiin kysymyksiin ja vaatimukseen riippumattomasta ja tasapuolisesta tutkimuksesta sekä vastuun ottamisesta väitetyistä katoamisista. Asiaa olisi voitu käsitellä monin tavoin. On totta, että tunnistamattomat haudat löydettiin vuonna 2006. Mutta kiireellisen käsittelyn pyytämiseen ajoivat kaksi asiaa. Yksi oli kadonneiden henkilöiden vanhempien yhdistyksen 29. maaliskuuta antama raportti ja toinen tuntemattomien rikollisten 30. kesäkuuta tekemä hyökkäys Pervez Imrozia vastaan. Imroz on palkittu ihmisoikeusasianajaja ja kyseisen järjestön perustaja. Mielestäni nämä asiat oikeuttavat kiireellisyyden. Tämän päätöslauselman tarkoituksena on ainakin osittain kehottaa Euroopan unionia toimenpiteisiin, varsinkin 2 kohdassa, jossa komissiota kehotetaan tarjoamaan taloudellista ja teknistä tukea Intian hallitukselle. Siinä myös vaaditaan Euroopan unionin jäsenvaltioita sisällyttämään asia Intian hallituksen kanssa käytäviin ihmsioikeusneuvotteluihin tämän vuoden toisella puoliskolla. Polttopisteessä on siis riippumattoman tutkinnan aikaansaaminen, eikä vähiten siviilisyyttäjän nimeäminen tehtävään. Mielestäni se on oikeutettua, ja toiminnalla on tietty ja tarkasti määritelty tavoite, joka ei koske koko Kašmirin kysymystä. Leopold Józef Rutowicz UEN-ryhmän puolesta. - (PL) Arvoisa puhemies, päätöslauselmassa puhutaan niistä tosiasioista, jotka ovat tulos Pakistanin ja Intian välisestä Kašmirin konfliktista, jota on kestänyt viimeiset 50 vuotta. Konflikti on aiheuttanut monia sotia. Vain Kiina on hyötynyt niistä. Venäjä ja Yhdysvallat ovat olleet epäsuorasti sotkeentuneina konfliktiin, ja rahoitus on tullut arabimailta sekä Kiinasta. Yhdistyneet Kansakunnat on toiminut myönteisessä tehtävässä ja kohentanut konfliktitilannetta. Konflikti jatkuu edelleen, ja fundamentalistien hyökkäykset tuottavat edelleen veristä satoa. Kyseessä on vakavin ongelma, jonka Kašmirin alueen ihmiset joutuvat kohtaamaan. Intian puolella uhrit haudataan, mutta Pakistanin puolella heistä tulee usein koston kohteita. Konfliktin ratkaisussa ja tosiasioiden arvioinnissa keskeisessä asemassa pitäisi meidän sijaan olla Yhdistyneet Kansakunnat. Koska Intian demokraattinen hallitus ei ota asiaa hoidettavakseen, me koemme olevamme moraalisesti velvollisia antamaan apua ja luomaan vakautta vallitsevaan tilanteeseen Kašmirissa sekä konfliktin tapahtumien moraaliseen arviontiin. Minun mielestäni tämän keskustelun käyminen on enemmän poliittinen ilmaisu kuin käytännöllinen toimenpide. En kannata päätöslauselmaa. Laima Liucija Andrikien (LT) Olemme täysin tietoisia siitä, että sotilaallinen konflikti Jammussa ja Kašmirissa on jatkunut jo vuosikymmeniä. Nyt tärkein asia on kuitenkin se, että vaikka Intian hallitus on sitoutunut olemaan suvaitsematta ihmisoikeusloukkauksia Jammussa ja Kašmirissa, kansainvälinen yhteisö saa silti tietoja ihmisoikeusloukkauksista, viimeisimpänä suuresta määrästä tuntemattomia hautoja, joissa on satoja tunnistamattomia ruumiita. Me haluamme tietää ja meidän täytyy ottaa selville, keitä ne ihmiset olivat, millaisen väkivallan uhreiksi he joutuivat ja mitä rikoksia väitetään tapahtuneen. Emme ainoastaan tuomitse laittomia tappamisia ja katoamisia, vaan vaadimme myös, että Intian hallitus toteuttaa täydellisen riippumattoman tutkimuksen joukkohaudoista, joita se on suojellut todisteiden säilyttämisen vuoksi. Uskon, että Euroopan komissio keksii keinon taloudellisen ja teknisen avun myöntämiseksi Intian hallitukselle tutkimuksen helpottamiseksi. Marios Matsakis (EN) Arvoisa puhemies, haluan käyttää uuden puheenvuoron vain sen vuoksi, että kyseisen mietinnön laatijana koen olevani velvollinen vastaamaan Neena Gillin puheenvuoroon. On erittäin harvinaista, että meidän torstai-iltapäivisin keskustelemamme kiireelliset asiat ovat käyneet ensin valiokunnassa, ennen kuin ne tulevat käsiteltäväksemme. Silloin ne eivät olisi kiireellisiä. Kyseessä on kiireellinen asia, koska on olemassa joukkohautoja, jotka on löydetty hiljattain, ja meidän täytyy hoitaa tämä ongelma. Toiseksi, jos sosialistinen ryhmä haluaa saavuttaa enemmistön äänestyksessä, ehkä Neena Gillin ryhmän pitäisi varmistaa, että heidän parlamentin jäsenensä eivät lähde ennen ensimmäistä istunnon osaa päästäkseen kotiin aikaisemmin samalla, kun meidän täytyy jäädä tänne keskustelemaan ja äänestämään. Sanoisin Neena Gillille, että mielestäni teidän pitäisi ensin katsoa omia jäseniänne, koska te valitatte asiasta, ja vasta sen jälkeen puhua muiden ryhmien jäsenistä. Zdzisław Zbigniew Podkański (PL) Arvoisa puhemies, tuhansien ihmisten joukkohaudat ja -hautaamiset Jammun ja Kašmirin alueilla saavat veren kiehumaan suonissa. Se muistuttaa meitä eurooppalaisia Saksan ja Neuvostoliiton rikoksista ja fasismin ja stalinismin pimeistä puolista. Ne elvyttävät muistot Hitlerin keskitysleireistä ja Neuvostoliiton puolalaisten upseerien murhista Katyńissa. Kaukaisten ja äskettäisten kokemuksiemme jälkeen meidän pitäisi tehdä kaikkemme lopettaaksemme tämän kansanmurhan ja sen, missä se on jo tapahtunut, meidän pitäisi kunnioittaa sen muistoa ja antaa perheille oikeus esi-isiensä hautoihin ja korvaus tapahtuneesta. Kašmirin tilanne edellyttää, että Intian hallitukselle annetaan tarvittava taloudellinen ja tekninen tuki ja että Yhdistyneiden Kansakuntien vastausta vahvistetaan, jotta tämän maailmankolkan alueen tilanne palautettaisiin normaaliksi. Kathy Sinnott (EN) Arvoisa puhemies, kun joukkohautoja löydetään, riippumatta siitä, mistä niitä löydetään, on välttämätöntä selvittää, keitä uhrit ovat, miten ja miksi heidät surmattiin, kuka tutkii asiaa ja ketä tutkitaan. Sen sijaan, että tämä lietsoisi eripuraa, tällä selvitetään totuus ja kunnioitetaan uhrien ihmisarvoa. Lisäksi näin voidaan vihdoinkin selvittää totuus, joka vapauttaa meidät kaikki. Olli Rehn komission jäsen. - (EN) Arvoisa puhemies, komissio on tietoinen ja on nähnyt raportit joukkohaudoista Intian hallinnoimassa Kašmirissa, ja me seuraamme tarkkaan kansalaisjärjestöjen pyyntöjä Intian hallitukselle aloittaa kiireelliset, puolueettomat ja riippumattomat tutkimukset tilanteesta. Sillä välin Intian viranomaiset ja hallitus keskeisellä tasolla pysyvät hiljaa raportista. Olemme myös saaneet tietoa siitä, että asianajaja Pervez Imroz ja toinen kansalaisjärjestöaktivisti, jotka tutkivat ihmisoikeusloukkaussyytteitä Kašmirissa, joutuivat kesäkuun 20. ja 21. päivänä uhkailun ja ahdistelun kohteeksi. Komission lähetystö New Delhissä tutkii asiaa tarkemmin läheisessä yhteistyössä puheenjohtajavaltio Ranskan ja jäsenvaltioiden suurlähetystöjen kanssa Intian pääkaupungissa. Puheenjohtajavaltio on ottanut yhteyttä Intian hallinnoiman Kašmirin alueen pysyvään valtuutettuun New Delhissä ja ilmaissut Euroopan unionin huolen tilanteesta. Mikäli kyseiset raportit ovat totta, ne muodostavat erittäin huolestuttavan kehityksen demokraattisille periaatteille ja laillisuusperiaatteelle ja ovat täysin vastoin tiettyä myönteistä kehitystä Intian hallinnoimassa Kašmirissa, kuten yhteistä keskustelua, joka on vielä oikeilla raiteilla. Puhemies (FR) Keskustelu päättyy. Äänestys toimitetaan keskustelujen jälkeen, ellei, kuten aikaisemmin totesin, esitetä asianmukaista pyyntöä, jonka perusteella todetaan asianmukaisesti, että istunto ei ole päätösvaltainen.

Plán práce Předseda Byl rozdán konečný návrh pořadu jednání vypracovaný Konferencí předsedů v souladu s článkem 137 jednacího řádu dne 11. března 2010. Po dohodě s politickými skupinami bych chtěl navrhnout následující změny: Mario Borghezio (IT) Chtěl jsem jen informovat pana předsedu - jak jsem to už učinil ve svém dopise - že mimořádný výbor pro hospodářskou krizi neoprávněně a zcela bezdůvodně vyloučil experta, známého demografa profesora Bourciera de Carbon, kterého označil za nevhodnou osobu. Domnívám se, že máme co do činění s mimořádně závažným případem, kdy je někdo z ideologických důvodů vyloučen z pozice odborníka v jednom z výborů Evropského parlamentu ... (Předsedající řečníka přerušil) Předseda Pane Borghezio, toto není procedurální poznámka, jelikož zde mluvíme o plenárním zasedání. Tyto otázky prosím vznášejte v průběhu zasedání výboru, kdy je možné se této záležitosti věnovat, ale v rámci plenárního zasedání se procedurální poznámky musí týkat práce v plénu, a nikoli práce ve výborech. William Pane předsedo, během rozpravy o politice pro Arktidu dne 11. března mi byl předsedajícím členem skupiny ALDE/Liberálních demokratů vypnut mikrofon v době, kdy mi ještě zbývala čtvrtina přiděleného času. To je téměř neslýchané. Pane předsedo, již jsem Vám poslal dopis - na který jsem dosud nedostal odpověď - a rád bych se Vás zeptal, podle jakého pravidla došlo k vypnutí mikrofonu a proč bylo použití tohoto pravidla oprávněné. Prostě jsem jen pronášel legitimní - a vskutku odůvodněný - politický komentář, se kterým předsedající ze skupiny ALDE nesouhlasil. Z tohoto důvodu došlo k vypnutí mikrofonu. Pokud bude Evropský parlament cenzurovat politické komentáře, přestane být parlamentem. Předseda Místopředseda Evropského parlamentu, který v této době vedl jednání, správně použil postup v souladu s článkem 20 odstavec 2 jednacího řádu. Na dopis, který jste mi poslal, Vám odpovím písemnou formou. Čtvrtek Skupina Evropské lidové strany (Křesťanských demokratů) požádala o odložení hlasování o návrhu usnesení Konference předsedů o přechodu k Lisabonské smlouvě z důvodu probíhajících interinstitucionálních legislativních postupů na příští zasedání. Jde tedy o odložení hlasování. József Szájer Pane předsedo, požádali jsme o odložení hlasování o tomto návrhu v zájmu Evropského parlamentu. Původně jsme souhlasili se zařazením na pořad jednání za předpokladu, že vše bude v pořádku. Nicméně šlo o rychlý postup a teprve v mezidobí jsme se dozvěděli, že ne všechny výbory byly v této otázce řádně konzultovány. Jedná se o návrh skupiny PPE, ale některé výbory chtějí na tuto důležitou a složitou věc, jakkoli může být naléhavá, více času. Proto žádáme, aby hlasování o této otázce bylo odloženo.

15. Struktura a výše spotřební daně z tabákových výrobků ( - Před hlasováním Zsolt László Becsey zpravodaj. - (HU) Abych trochu oživil dnešní hlasování, požádal jsem o slovo, neboť toto je otázka, kterou jsme nebyli schopni projednat v plénu. Chtěl bych vám ve stručnosti říci, kolegové poslanci, že jsme dospěli ke konci velmi dlouhého vyjednávání. Jde o velmi citlivé téma a já bych byl nerad, aby se stalo totéž, co s tématem alkoholu, k němuž se Parlament nevyjádřil. V tomto případě uvažujeme o zvýšení ceny, mimo jiné z hlediska zdraví, ale nemůžeme být tak fanatičtí a zavést takové zvýšení cen, jež některé členské státy prostě nemohou unést nebo které by vedly ke zvýšené míře pašování, zejména v okrajových členských státech. Proto vás všechny žádám, abyste hlasovali zodpovědně a zvážili mírné, ale jednoznačné zvýšení cen nad minimální úroveň. Rád bych vás tedy požádal, abyste přijali můj návrh týkající se hlasování v této věci, který po určitém kompromisu přijal Výbor pro hospodářské a měnové záležitosti. Stejně tak žádám všechny své kolegy poslance, aby jednali zodpovědně a tak, abychom mohli Radě předat svůj postoj k této velmi sporné otázce velkou většinou.

2. Venesuela, ypač Maria Lourdes Afiuni atvejis Pirmininkė Kitas klausimas - diskusijos dėl septynių pasiūlymų dėl rezoliucijų dėl Venesuelos, ypač dėl Marijos Lourdes Afiuni atvejo. Santiago Fisas Ayxela autorius. - (ES) Ponia pirmininke, teisėja M. L. Afiuni lygtinai paleido Eligio Cedeño, laikydamasi Venesuelos įstatymų ir Jungtinių tautų Darbo grupės dėl savavališko įkalinimo nuomonės. Dėl to ji buvo įkalinta didžiausio saugumo kalėjime, o įkalinimo sąlygos kelia grėsmę jos gyvybei. Prezidentas H. Chávez viešai pareikalavo, kad prokurorai siektų maksimalios bausmės ir kad NacionalinAsamblėja priimtų įstatymą prailginti jos bausmę, kuris įsigaliotų atgaline data. Amnesty International ir Jungtinių Tautų Vyriausiasis žmogaus teisių komisaras išreišksavo susirūpinimą. Šis atvejis nėra vienintelis, ponios ir ponai. Priešingai, jis rodo režimo polinkį į autokratiją ir autoritarizmą. Režimas be tariamai demokratinių rinkimų uždarinėja priešišką žiniasklaidą, reikalauja konfiskavimo ir sulaiko politinius oponentus, nerodydamas jokios pagarbos žmogaus teisėms ir teisinei valstybei. Todėl mes pareikalavome, kad teisėja M. L. Afiuni būtų paleista nedelsiant. Renate Weber autorė. - Ponia pirmininke, šiame Parlamente ir vėl svarstome padėtį Venesueloje - ne todėl, kad norėtume, bet todėl, kad privalome. Nuo mūsų paskutiniosios rezoliucijos reikalai nepasitaisė; greičiau priešingai. Teisinės valstybės idėja nyksta, nes daromas didelis spaudimas teisėjams ir teismams, o tai daro įtaką įvairių žmogaus teisių įgyvendinimui: nuo kalbos laisvės - ypač žiniasklaidos laisvės - iki privačios nuosavybės. Venesuelos Konstitucijos 26 straipsnis labai aiškus, jame nurodoma, kad teismai yra nepriklausomi ir kad prezidentas užtikrina jų nepriklausomybę. Vis dėlto vis dažniau prezidentas Hugo Chávez viešai išsakydamas nuomonę diktuoja prokurorams ir teisėjams, kaip veikti ir ką nuspręsti. Keli teisėjai tapo tokio Prezidento elgesio aukomis. Kai kurie buvo pašalinti iš tarnybos, kiti paliko šalį. Teisėjos M. L. Afiuni atvejis yra pats naujausias ir geriausiai matomas, nes teisėja įkalinta dėl jos priimto sprendimo. Kaip gali jos bylą nagrinėjantys teisėjai veikti nepriklausomai, kai šalies Prezidentas ne laukia bylos nagrinėjimo ir teisėjų įrodymų analizės, bet viešai įvardija teisėją M. L. Afiuni kaip banditę ir prašo maksimalios bausmės? Marija Lourdes Afiuni paskutinius septynis mėnesius praleido vietoje, kurioje kyla grėsmne tik jos fiziniam neliečiamumui, bet ir gyvybei. Ji įkalinta kalėjime su daugiau kaip 20 moterų kalinių, kurias ji nuteisuž labai sunkius nusikaltimus. Neabejotina, kad tokių priemonių imtasi siekiant ją pažeminti ir įbauginti. Nieko nesitikiu iš Venesuelos teismų, todėl drįstu prašyti Prezidento H. Chávezo ją paleisti. , autorė. - (ES) Prezidente H. Chávezai, teisėja M. L. Afiuni turi būti nedelsiant paleista į laisvę. Kuo greičiau turi būti surengtas sąžiningas teismo procesas, suteikiant visas garantijas, kad ji galėtų apsiginti nuo prokurorų kaltinimų. Tai būtų ne tik sąžiningas jūsų žingsnis, bet ir tikrai humanitarinis gestas. Véronique De Keyser Ponia pirmininke, ar Marijos Lourdes Afiuni atvejis Venesueloje yra, kaip teigiama oficialiai, kovos su korupcija klausimas, ar politinio oponento persekiojimas, kaip nurodo New York Times korespondentas Simonas Romero? Šį klausimą reikėtų kelti, nes abu variantai yra būdingi tokiems bekompromisiams režimams. Vis dėlto mano frakcija nepasiraškompromiso ir ketina pateikti savo rezoliuciją. Mano nuomone, jūs persistengėte, ponios ir ponai, ir aš nenoriu pasinaudoti šiuo atveju, kuris turėtų būti išaiškintas, ir kritikuoti visą Venesuelos režimą, nes būtent jūs ir siekiate tą padaryti. Apie ką kalbama šiuo atveju? Pasinaudodama išimties procedūra, teisėja M. L. Afiuni išleido į laisvę bankininką, apkaltintą 27 mln. JAV dolerių vagyste iš valstybės agentūros pasinaudojus suklastota importo sutartimi. Ji sulaikyta ir įkalinta po šio paleidimo. Tiesa, kad jos kalinimo sąlygos yra baisios, kaip visuose Venesuelos kalėjimuose. Vis dėlto dabar surengtos ne skubios diskusijos dėl kalėjimų. Todėl šis faktas nepadaro teisėjos žmogaus teisių aktyviste - ji niekada nėra išreiškusi savo nuomonės šia tema. Kaip ir jūs, aš raginu siekti sąžiningo ir greito bylos nagrinėjimo, suteikiant visas gynybos garantijas, tęsti kovą su korupcija teismų aparate ir griežtai atskirti politiką ir teismus. Dėl šių raginimų su jumis sutinku, bet negaliu sutikti dėl viso kito. Raül Romeva i Rueda autorius. - (ES) Ponia pirmininke, esu tos pačios nuomonkaip V. De Keyser. Prieš kelias dienas mūsų buvo paprašyta skubiai apsvarstyti šį atvejį, ir aš pažymėjau, kad ypatingas dėmesys turėtų būti skirtas teisėjos M. L. Afiuni atvejui. Galbūt ne skubios rezoliucijos forma. Galbūt laiško forma, kuris būtų pasirašytas skirtingų EP narių, parodytų mūsų susirūpinimą ir konkrečiai įvardytų, ko mes prašome - arba, tiksliau, turėtume prašyti - užtikrinti teisines garantijas visose bylose, įskaitant teisėjos M. L. Afiuni atvejį. Toks buvo ketinimas, kuriuo vadovaudamasi mūsų frakcija pateikpasiūlymą dėl rezoliucijos. Kai kurie šios rezoliucijos punktai atitinka kelias čia išsakytas nuomones, todėl šią rezoliuciją, mano nuomone, būtina prisiminti. Vis dėlto per šį procesą paaiškėjo, kad buvo parengta ne rezoliucija dėl konkretaus žmogaus teisių pažeidimo ar dėl esamos teisėjos padėties, bet pateikti Venesuelos opozicijos pareikšti įtarimai. Niekas neatkreipdėmesio į tai, kad netrukus vyks rinkimai. Be to, niekas neatkreipdėmesio į tai, kad ši rezoliucija Venesueloje bus vertinama politiškai - politiškai! Nejaučiu jokio artumo ir jokių politinių simpatijų H. Chávezui. Vis dėlto aš taip pat nenoriu, kad Europos Parlamentu būtų naudojamasi agituoti už opoziciją, kuri dabar siekia pasinaudoti atskiru atveju, kad kvestionuotų visos politikos patikimumą - su tuo iš dalies būtų galima sutikti, bet šis klausimas visada turi būti keliamas politinėje plotmėje. Tai nėra mūsų šiandieninės diskusijos - jos turėtų būti surengtos kitomis aplinkybėmis, bet ne šiandien, ne čia, ne dabar. Rezoliucija dėl žmogaus teisių pažeidimų atvejų, demokratijos ir teisinės valstybės turi labai konkretų mandatą ir tikslą, ir jūs daug laiko praleidote tam, kad panaudotumėte šią erdvę kitiems tikslams, neturintiems nieko bendro su konkrečiais pranešimais dėl žmogaus teisių pažeidimų. Man atrodo, kad dėl žmogaus teisių visas EP, visos jo frakcijos, turėjo tai apsvarstyti. Charles Tannock autorius. - Ponia pirmininke, atrodo, kad Venesuelos Prezidento H. Chávezo demagogija neturi ribų. Dabar jis nusitaikį teismų nepriklausomumą, kuris yra dar viena kliūtis jo kelyje į absoliučią valdžią. Teisėjos Marijos Lourdes Afiuni Mora sulaikymas ir įkalinimas yra jo įžūlus ir begėdiškas mėginimas nutildyti oponentus ir sugriauti galių pasiskirstymą bei teisinę valstybę. Neįsivaizduoju, kaip ši teisėja gali tikėtis sąžiningo bylos nagrinėjimo. H. Chávez jau išvadino ją bandite, apkaltino paėmus kyšį ir pasakė, kad ji turėtų būti įkalinta trisdešimčiai metų. Jis taip pat pareiškė, kad Simón Bolívar būtų ją nušovęs, o tai yra labai uždegantis vis diktatoriškesniu tampančio H. Chávezo režimo pareiškimas ir, mano nuomone, nepagalvotas kurstymas griebtis smurto. Deja, H. Chávezo elgesys nesulaukia atsako daugiausia todėl, kad jis tebėra isteriškas Jungtinių Valstijų kritikas ir dėl to yra populiarus tarp daugelio kairiųjų Europoje ir šiame Parlamente. Šis paradoksas toliau kelia grėsmę bendroms ES pastangoms užkirsti kelią nerimą keliančioms totalitarizmo tendencijoms Venesueloje. (Plojimai) Bernd Posselt (DE) ("Mėlynosios kortelės" klausimas pagal Darbo tvarkos taisyklių 149 straipsnio 8 dalį, pateiktas R. Romevai i Ruedai) Ponia pirmininke, norėčiau paklausti R. Romevos, ar jis žino, kad Darbo tvarkos taisyklėse paminėtos ne tik žmogaus teisės, kad šių diskusijų objektas taip pat yra demokratija ir teisinvalstybė. Be to, ar jis žino, kad H. Chávez kelia grėsmę teisinei valstybei ir demokratijai? Raül Romeva i Rueda B. Posseltai, tai yra prioritetų klausimas. Prieš porą mėnesių mes svarstėme tą patį klausimą kalbėdami apie skubią rezoliuciją dėl Venesuelos. Noriu pasakyti, kad mes turėtume aiškiai parodyti, kas yra svarbu ir kokie mūsų prioritetai. Jei reikalingos diskusijos dėl Venesuelos Užsienio reikalų komitete, tegul jos būna surengtos, bet per šią sesiją neturėtume daryti to, kas visiškai nesusiję su esminiu, konkrečiu ir laiku parengtu pranešimu apie žmogaus teisių pažeidimus. Joe Higgins autorius. - Ponia pirmininke, svarstant šią rezoliuciją, kuri turėtų būti skirta žmogaus teisėms Venesueloje, šio Parlamento dešiniosios pakraipos partijos ėmėsi masiškai veidmainiauti. Tikroji darbotvark- ne siekis apginti žmogaus teises, bet paskatinti nuversti Hugo Chávezo režimą Venesueloje ir padėti dešiniosios pakraipos stambaus verslo Venesuelos opozicijai, kuri vis dar kontroliuoja didelę dalį privačios žiniasklaidos, pramonės ir žemės nuosavybės ir kuriai priklauso tie, kurie prieš mažiau nei dešimt metų sieksurengti perversmą. H. Chávezo vyriausybėmėsi tam tikrų pažangių priemonių, kurios pagerino skurdžiausiai gyvenančios visuomenės dalies gyvenimą, bet kartu parodė, kad H. Chávez nepritaria neoliberaliai ekonomikos politikai, kurią Europos Sąjunga ir Jungtinės Valstijos siekįgyvendinti daugelyje Lotynų Amerikos šalių: tokią politiką, kaip ekonomikos reguliavimo nutraukimas, liberalizavimas ir privatizavimas, kuri pirmiausia būtų naudinga tarptautinėms korporacijoms, įsikūrusioms ES ir Jungtinėse Valstijose. Todėl vykdoma ši šmeižto kampanija. Reikalauju, kad su teisėja M. L. Afiuni ir kitais kaliniais Venesueloje būtų elgiamasi oriai ir kad būtų užtikrintas sąžiningas bylos nagrinėjimas. Aš ir mano kolegos Venesuelos socialistai, pvz., Socialismo Revolucionario, nepritariame kai kuriems H. Chávezo politikos aspektams, kurie skatina biurokratizaciją ir stalinistinio pobūdžio tendencijas išnaudoti ir diskredituoti Venesuelos kairiųjų ir Darbo judėjimo opoziciją. Norime, kad pagrindiniai Venesuelos ištekliai būti vieša nuosavybė, demokratiškai kontroliuojama ir valdoma darbininkų, siekiant, kad ji taptų pakankamos gerovės ir paslaugų pagrindu, pakeisiančiu daugelio Venesuelos žmonių gyvenimą, panaikinsiančiu tokias dideles problemas kaip skurdas ir nusikalstamumas ir užtikrinsiančiu visapusiškas visų demokratines, socialines ir žmogaus teises. Bogusław Sonik Ponia pirmininke, šiame Parlamente dažnai keliame sau klausimą, kuris užduodamas mums mūsų rinkimų apygardose: ar veiksmingas jūsų darbas žmogaus teisių apsaugos srityje? Klausydamasis kolegos EP nario komunisto, teigiančio, kad kalbos Europos Parlamente gali prisidėti prie režimo nuvertimo, džiaugiuosi ir norėčiau, kad diktatoriški Baltarusijos, Zimbabvės ir kitų šalių, kurių žmonės kenčia dėl diktatūros, režimai žlugtų dėl to, kas pasakyta šiame Parlamente. Mane taip pat nuliūdino V. De Keyser ir R. Romevos i Ruedos požiūris. Prieš porą mėnesių jūs sakėte tą patį - kad čia ne vieta ir ne laikas kalbėti apie Venesuelą. Vis dėlto čia yra tinkama vieta ir tinkamas laikas, ir mes turėtume ginti tuos žmones nekreipdami dėmesio į savo skirtingas politines simpatijas. Prezidentas H. Chávez ir aparatas, kurį jis kontroliuoja, jau daug kartų ėmėsi politinio persekiojimo ir priekabiavimo prie demokratinės opozicijos atstovų. Todėl reikalauju paleisti teisėją M. L. Afiuni ir prašau Sąjungos vyriausiosios įgaliotinės užsienio reikalams ir saugumo politikai nusiųsti - jau baigiu - peticiją Venesuelos valdžios institucijoms, kurioje būtų išreikšti Europos Sąjungos nuogąstavimai dėl žmogaus teisių, demokratijos principų, teisės ir tvarkos pažeidimų Venesueloje. Anneli Jäätteenmäki ALDE frakcijos vardu. - Ponia pirmininke, džiaugiuosi, kad Europos Parlamentas į savo darbotvarkę įtraukteisėjos M. L. Afiuni atvejį ir išsako savo nuomonę apie žmogaus teisių pažeidimus Venesueloje. Raginu Venesuelos vyriausybę gerbti Venesuelos žmones bei tarptautines žmogaus teisių chartijas ir imtis veiksmų siekiant tikros demokratijos, kurioje būtų gerbiamos žmogaus teisės ir teisinvalstybė. Teisėjos M. L. Afiuni atvejis liūdnai primena neigiamą Venesuelos požiūrį į žmogaus teises. Teisėjos M. L. Afiuni sulaikymas pažeidžia pagrindines asmens teises ir kelia didelę grėsmę teisminės valdžios nepriklausomumui. Eija-Riitta Korhola (FI) Ponia pirmininke, prieš šešis mėnesius kalbėjome apie nykstančią demokratiją Venesueloje. Didžiausią nerimą keliantis akivaizdus reiškinys yra valdžios išpuoliai prieš spaudą ir interneto laisvę, laikraščių, radijo stočių, tinklalapių ir televizijų kanalų uždarinėjimas. Mes, tikėtina, nežinome visų faktų, bet turime įsigilinti į su tuo susijusias problemas ir principus. Atvirai persekiodamas M. L. Afiuni Prezidentas H. Chávez puola nepriklausomus teismus, nors turėtų būti svarbiausias jų gynėjas. Galių atskyrimas yra demokratijos ir konstitucinės valstybės pagrindas, o spaudos laisvbūtina demokratijai ir pagrindinių laisvių apsaugai. Laisvas viešas nuomonės ir idėjų reiškimas užtikrina dalyvavimą demokratijos procese, laisvus bei sąžiningus rinkimus ir gerą valdymą. Tikiuosi, niekas šiame Parlamente dėl to nesiginčytų. Monica Luisa Macovei Ponia pirmininke, demokratija Venesueloje yra pavojuje ir aš norėčiau paminėti dar vieną atvejį, kuris susijęs su vyriausybės apribota žodžio laisve ir pilietinės visuomenės kontrole. Naujausias pavyzdys, galintis turėtų padarinių visam regionui, yra Venesuelos bandymas 2010 m. birželio 10 d. iš dalies pakeisti rezoliucijos projektą dėl pilietinės visuomenės dalyvavimo Amerikos valstybių organizacijoje. Venesuela siekė, kad pilietinės visuomenės dalyvavimą reglamentuotų šalies įstatymai. Tai blogas precedentas. Analogiška Sutarties dėl Amerikos valstybių konvencijos prieš korupciją įgyvendinimo nuostata Venesuela pasinaudojo, kad neleistų NVO pranešti apie korupciją šioje šalyje. Komisija ir Taryba privalo tvirtai ir atvirai paremti Venesuelos pilietinę visuomenę ir atidžiai stebėti būsimus Parlamento rinkimus. Būsimo Parlamento teisėtumas yra labai svarbus blogėjant demokratijos padėčiai šalyje. Galiausiai, norėčiau prisidėti prie raginimų paleisti teisėją. Corina Creţu (RO) Norėčiau pakartoti, kad žmogaus teisių apsauga visada buvo ir tebėra mūsų prioritetas. Todėl suprantama, kodėl mums rūpi bylų nagrinėjimo sąlygos ir sulaikymo tvarka. Manau, jog mes privalome užtikrinti, kad byla būtų išnagrinėta sąžiningai, skaidriai ir laikantis pagrindinių teisės normų. Vis dėlto, mano nuomone, neturėtume naudotis tokiais atvejais, su kuriais ne visada esame gerai susipažinę, kaip pretekstu vidaus politinėms kovoms. Miroslav Mikolášik (SK) Man kelia pasipiktinimą tai, kaip Prezidentas H. Chávez valdo Venesuelą. Jo kairiosios pakraipos valdymas primena blogiausias komunistines Rytų ir Vidurio Europos šalių vyriausybes prieš Berlyno sienos griuvimą. Marija Lourdes Afiuni buvo neteisingai įkalinta, pažeistos jos pagrindinės teisės ir laisvpriimti teisėjos sprendimus. Akivaizdu, kad teismai nėra nepriklausomi ir kad Venesuela bei H. Chávez tyčiojasi iš demokratijos. Gabriel Mato Adrover (ES) Pone pirmininke, nebe pirmą ir, bijau, ne paskutinį kartą kalbu apie Venesuelą ir šioje gražioje šalyje vykstančius žmogaus teisių pažeidimus. Per ankstesnes kalbas aš minėdavau žurnalistus. Šiandien kalbu apie teisėjus, pvz., apie teisėją M. L. Afiuni, ir apie paprastus Venesuelos žmones, kurie, kaip ir tūkstančiai ten gyvenančių kanarėlių, tenori gyventi taikiai ir laisvai. Šie žmonės siekia apsaugoti savo žemę ir tvarkyti savo reikalus be nuolatinio netikrumo dėl to, "kas bus rytoj". Venesuela tapo prieglobsčiu daugeliui žmonių. Deja, šiandien tai yra šalis, kurioje žodžio laisvir kitos teisės bei laisvės tėra prisiminimas. Šiandien kalbame apie žmogaus teises ir apie tuos, kurie jas pažeidinėja. Palaikykime teisėją M. L .Afiuni ir visus Venesuelos gyventojus ir tikėkimės, kad politinės laisvės vėl taps realybe. Kristalina Georgieva Komisijos narė. - Ponia pirmininke, ES atidžiai stebi padėtį Venesueloje. Norėčiau pažymėti, kad pritariame Parlamente išreikštam susirūpinimui dėl teisėjos Marijos Lourdes Afiuni sulaikymo ir kalinimo aplinkybių bei vėlesnių Venesuelos valdžios institucijų pareiškimų dėl jos sulaikymo. Svarbu pabrėžti, kad specialusis JT pranešėjas dėl teisėjų ir advokatų nepriklausomybės ir JT darbo grupdėl nesankcionuoto sulaikymo teisėjos Marijos Lourdes Afiuni sulaikymą įvertino kaip didelį smūgį teismų nepriklausomumui. Be to, JT ekspertai nurodė, kad represijos už Konstitucijoje įtvirtintų funkcijų vykdymą ir pasėta baimteisėjų ir advokatų profesijos atstovams turėjo vienintelį tikslą - pakenkti teisinei valstybei ir sutrukdyti teisingumui. Jie teigė, kad skubus ir besąlyginis teisėjos M. L. Afiuni paleidimas yra būtinas. Amerikos šalių žmogaus teisių komisija paskelbteisėjos Marijos Lourdes Afiuni apsaugos priemonę, pabrėždama būtinybę apsaugoti jos gyvybę ir fizinį neliečiamumą bei perkelti ją į saugią vietą. Nors Venesuelos valdžios institucijos pranešė, kad ji laikoma atskirai nuo kitų kalinių, kaip čia buvo minėta, ji įkalinta Nacionaliniame moterų orientavimo institute, tarp kurio kalinių gali būti jos nuteistų žmonių. Per dialogą su Venesuelos valdžios institucijomis mes visada pabrėžėme būtinybę visiškai laikytis tarptautinių įsipareigojimų žmogaus teisių srityje, įskaitant žodžio laisvę, pagarbą teisinei valstybei ir ypač - pagarbą teismų nepriklausomumui. Šie klausimai buvo ryžtingai iškelti per mūsų dialogą su Venesuelos valdžios institucijomis ir nors jos teigė, kad šis įkalinimas atitinka Venesuelos teisės aktus, mums ši problema kėllabai didelį nerimą, atsižvelgiant į JT ir Amerikos šalių žmogaus teisių komisijos bei mūsų pačių vertinimą. Su susirūpinimu stebime šalyje vėl atsirandančią politinę poliarizaciją. Rugsėjo mėn. Parlamento rinkimai plačiai vertinami kaip šalies ateities pamatas, todėl atėjo laikas ES pabrėžti, kad šie rinkimai turi būti taikūs, skaidrūs ir visiškai demokratiški. Norėčiau pasinaudoti šia galimybe ir pažymėti, kad ES skatina visus veikėjus dalyvauti rinkimų procese vadovaujantis tolerancijos, pilietiškumo ir pagarbos nuomonių pliuralizmui dvasia. Toliau atidžiai stebėsime įvykių eigą Venesueloje, remdamiesi savo įsipareigojimu remti ir stiprinti demokratiją bei skatinti žmogaus teises ir pagrindines laisves visame pasaulyje, įskaitant Venesuelą. (Plojimai) Pirmininkė Diskusijos baigtos. Balsavimas vyks netrukus. Raštiški pareiškimai (Darbo tvarkos taisyklių 149 straipsnis) Cristian Dan Preda Marijos Lourdes Afiuni atvejis sukelia pasibaisėjimą visiems, kurie gina demokratijos vertybes. Ji atskleidžia faktą, kad teisinės valstybės sąvoka Venesueloje yra beprasmė. Hugo Chávezui atėjus į valdžią teismai tapo dar labiau politizuoti. Teisminės institucijos ne visada išdrįsta pasisakyti prieš valdžią. Jei taip nutinka, pasekmės būna drastiškos. Nepriimtina, kad teisėja, vykdanti savo pareigą užtikrinti pagrindines piliečių teises, sulaukia tokios bausmės. Venesuelos vyriausybprivalo greitai paleisti teisėją M. L. Afiuni ir nutraukti išpuolius prieš teismų valdžios nepriklausomumą. Kartu mes privalome atkreipti dėmesį į šią bylą atsižvelgdami į rugsėjo mėn. vyksiančius Parlamento rinkimus. Privaloma nustoti laikyti Vyriausybės kritiką nusikaltimu ir riboti žodžio ir spaudos laisvę. H. Chávezo režimo polinkis į autoritarizmą kelia didelį nerimą ir, mano nuomone, turime nebijoti tai pasakyti.

Heure des votes La Présidente L'ordre du jour appelle l'heure des votes. (Pour les résultats des votes et autres détails les concernant: voir procès-verbal)

Instituto Europeu de Tecnologia (debate) Presidente Segue-se na ordem do dia o relatório do deputado Reino Paasilinna, em nome da Comissão da Indústria, da Investigação e da Energia, sobre uma proposta de regulamento do Parlamento Europeu e do Conselho que estabelece o Instituto Europeu de Tecnologia ( - C6-0355/2006 -. Ján Figeľ Membro da Comissão. - (EN) Senhor Presidente, é com o maior agrado que estou aqui presente hoje à noite para tomar uma medida muito importante, não só com a vossa aprovação, mas também com o vosso empenho na proposta e na criação de um Instituto Europeu de Tecnologia (IET). Como o sabem todos, neste último mês foram feitos grandes progressos no que se refere a esta proposta importante, em consequência de esforços comuns. Gostaria de agradecer em especial ao senhor deputado Paasilinna, o relator sobre esta questão; à presidente da Comissão da Indústria, da Investigação e da Energia, a senhora deputada Niebler; à senhora deputada Hennicot-Schoepges, da Comissão da Cultura e da Educação; e também ao senhor deputado Böge, da Comissão dos Orçamentos, os seus esforços incansáveis e as suas contribuições muito válidas. Sem essas contribuições não teríamos podido atingir o estádio actual e obter os resultados possíveis. O relatório aprovado pela Comissão da Indústria e o texto da abordagem geral adoptada pelo Conselho encaminham-se claramente na mesma direcção. Julgo que isto é muito importante. Sem dúvida que assim se torna mais fácil chegar a um texto de compromisso. O IET cria condições para que parceiros das áreas das empresas, da investigação e universitária que atingem a excelência nas suas disciplinas respectivas possam colaborar e desenvolver o seu potencial de inovação. Concordámos em que o IET se devia desenvolver gradualmente. Na chamada etapa de arranque serão criadas duas ou três Comunidades de Conhecimento e Inovação (CCI). Numa segunda etapa, serão criadas outras CCI, em função de uma avaliação das actividades do IET e das CCI. Serão disponibilizadas pelo Parlamento e pelo Conselho actividades estratégicas de longo prazo ou de orientação política, através da adopção de uma agenda estratégica de inovação. O relatório do vosso Parlamento contém alterações úteis, que enriquecem claramente a proposta e que vos agradeço. Para citar um exemplo, congratulo-me com a proposta de apresentação de um relatório ao Parlamento Europeu e ao Conselho sobre o processo de selecção dos membros do Conselho Directivo, a fim de garantir a transparência do mesmo. É também apresentada uma proposta de alteração do nome do IET para "Instituto Europeu de Inovação e Tecnologia", mantendo, porém, o seu nome de marca já estabelecido, "IET". Congratulo-me também com as alterações destinadas a simplificar a gestão financeira do IET, clarificando que o procedimento estabelecido no ponto 47 do Acordo Interinstitucional é aplicável a este novo organismo. A Comissão pode também apoiar muitas das vossas alterações, quer na sua formulação, quer na sua essência, caso em que será necessário adaptar a formulação. Porém, temos dúvidas no que se refere a algumas das vossas alterações, sugeridas pela Comissão da Indústria. Centrar-me-ei em quatro questões principais. Em primeiro lugar, os aspectos relacionados com a educação. Temos de ter cuidado para evitar o enfraquecimento da componente de educação do IET, que é uma das pedras basilares e das características mais inovadoras da proposta. Concordamos com o ponto de vista do Parlamento de que a mobilidade dos investigadores e dos estudantes será essencial e que, portanto, deverá ser salientada. Mas estou convencido de que a formulação dos graus e dos diplomas não deve ser alterada. Em segundo lugar, a apresentação do IET foi estabelecida com base numa etapa piloto. Julgo que estamos todos de acordo em que o IET se deve desenvolver progressivamente e ser objecto de uma avaliação contínua. Porém, não deve haver dúvidas quanto à visão de longo prazo e ao empenho da União Europeia nesta iniciativa. A incerteza no que a este ponto se refere, nomeadamente na fase inicial, porá em risco a viabilidade do projecto. Em terceiro lugar, a participação de países terceiros: concordamos plenamente com o princípio de facilitar a participação de países terceiros no IET - esta condição é muito importante. Porém, tem de ser conjugada com o princípio da preferência pelos Estados-Membros da UE. O IET é e deve continuar a ser uma iniciativa orientada para a Europa. Em quarto lugar, a participação do IET e das CCI nos programas comunitários: não deve haver a menor dúvida neste ponto. O IET propriamente dito não deve tentar participar em programas comunitários e os seus custos administrativos não devem ser financiados por esses programas. As CCI, por outro lado, terão o direito de concorrer a esses fundos, mas não beneficiarão de modo algum de acesso privilegiado, não haverá um tratamento preferencial. Para que isto seja bem claro, creio que a abordagem correcta consistirá em que as instituições aprovem uma declaração política neste sentido que será anexada à proposta. O financiamento do IET é agora a principal questão ainda pendente. Como sabem, a Comissão aprovou na semana passada uma proposta de revisão do quadro financeiro plurianual, para ter em conta as necessidades do Galileo e do IET. Espero que esta proposta proporcione uma base sólida para os debates e para a obtenção do acordo da autoridade orçamental antes do final do ano, tal como foi solicitado em Junho pelo Conselho Europeu. Aguardo com expectativa este debate. Reino Paasilinna relator. - (FI) Senhor Presidente, o Instituto Europeu de Tecnologia tem estado em preparação durante mais de um ano e o tempo tem passado devido ao facto de a proposta original da Comissão ter precisado de ser consideravelmente melhorada. As comissões parlamentares, orientadas pela Comissão da Indústria, da Investigação e da Energia, trabalharam de novo a proposta para lhe conferir um novo aspecto. Ao Parlamento e ao Conselho foi garantido que teriam mais a dizer sobre este tema, sem que tal comprometesse a autonomia do Instituto Europeu de Tecnologia (IET). A eleição do Conselho Directivo do IET vai trazer bastante à memória a forma como o Conselho Europeu de Investigação foi eleito, e daí o facto de a comunidade científica ter vindo a contestar o procedimento. Foram feitas algumas tentativas no sentido de aumentar as oportunidades de as PME participarem. É aí exactamente que o impacto sobre o emprego vai se maior e é aí exactamente que vamos rapidamente encontrar a flexibilidade para pôr em prática a inovação. O Instituto Europeu de Inovação e Tecnologia, tal como o seu nome dá a entender, vai fazer incidir a sua actividade na inovação. Os dois outros elementos do triângulo do conhecimento, a educação e a investigação, manter-se-ão, mas a inovação é claramente o vértice do triângulo e constitui a prioridade. A inovação tem de merecer especial atenção, pois constitui o calcanhar de Aquiles da Europa. É incrível que os americanos registem um terço mais de pedidos de patentes do que nós no Instituto Europeu de Patentes, o nosso próprio instituto de patentes. Este é um bom ponto por onde podemos começar. Os cépticos poderão perguntar se a União será competitiva sem inovação ou inovação acrescida. Bom, estamos a falar acerca de inventos e de processos que podem ser amplamente introduzidos no mundo empresarial. Não precisamos de mais? Faríamos bem em avançar, pois os Estados Unidos estão a adiantar-se e a China está atrás de nós, mas não está longe. A Estratégia de Lisboa também nos requer rapidez. Por que será que nem sequer temos fé nas nossas próprias decisões estratégicas? A investigação e o desenvolvimento representam uma quota cada vez menor do PIB da União, menor do que a de outras potências económicas mundiais. Gastamos menos de 2% com este ponto, ao passo que os Estados Unidos gastam praticamente 3%, o Japão gasta mais de 3% e apenas a Suécia e a Finlândia gastam mais de 4%. No entanto, os nossos elevados padrões de educação, formação e investigação produzem demasiado poucas aplicações comerciais, ou, pelo menos, não são realizados na Europa, mas sim nos Estados Unidos - lá especialmente. O problema tem, obviamente, muitos aspectos e está em parte relacionado com a disponibilidade das universidades e faculdades para cooperarem com o mundo empresarial, juntamente com o facto de o nosso sistema de patentes ser pouco prático, e assim sucessivamente. Claro que o IET não vai eliminar estes problemas, mas pode, até um certo ponto, facilitar a sua resolução. A fuga de cérebros, o chamado brain drain, deveria ser algo a tomar muito a sério. E porquê? Porque estamos a tentar tornar-nos a economia mundial líder baseada no conhecimento e estamos a ficar sem cérebros! O IET vai oferecer ao sector privado um novo tipo de contrato com a comunidade da educação e da investigação. Vai ajudar a criar oportunidades para a exploração comercial dos resultados da investigação e vai reforçar a cooperação em ambos os sentidos. O Instituto não vai tornar-se uma super-universidade que rouba às universidades de topo os seus melhores investigadores e académicos. As alterações do Parlamento não vão esquecer esse ponto. O IET vai poder oferecer às melhores universidades e faculdades uma nova e duradoura oportunidade de trabalhar em estreita colaboração com empresas sequiosas de inovação. Poderá ajudar as melhores universidades a atraírem os melhores e mais aptos estudantes, académicos e investigadores, de modo que estes possam desenvolver e utilizar a investigação e a inovação e os processos e métodos envolvidos na sua gestão, trabalhando lado a lado com empresas de topo. Não podemos negar que a proposta contém áreas que se sobrepõem a instrumentos actuais. As plataformas tecnológicas ao abrigo do Sétimo Programa-Quadro e as iniciativas tecnológicas conjuntas (JTI) em maior escala, desde que colocadas em funcionamento, são amplamente baseadas nos mesmos princípios que se encontram estabelecidos para o IET. O mesmo se aplica ao Programa-Quadro para a Competitividade e a Inovação. Pode haver algum ligeiro grau de sobreposição, mas a Europa não é testemunha de inovação a mais, mas sim de inovação a menos, havendo, portanto, margem para novos empreendimentos em competição. É tudo uma questão da forma como o IET se encaixa no actual contexto. Creio que se consegue enquadrá-lo na cena europeia da investigação sem entrar em colisão com esse ambiente. Adicionámos uma fase de teste com avaliações ao projecto e aumentámos os poderes do Parlamento. Há uma semana atrás, a Comissão anunciou uma proposta para retirar verbas à burocracia administrativa e ao apoio à agricultura, vinho e batatas, por assim dizer, e para colocar essas verbas na inovação. Não deveríamos fazê-lo? É uma ideia interessante. Essencial para o destino do IET é a disponibilidade para proceder ao seu financiamento por parte dos Estados-Membros, Estados-Membros que não investigam o suficiente. Todos nós apoiamos os objectivos de Lisboa? Vamos ter aqui o teste dessa adesão. O IET pode produzir mais valor acrescentado numa perspectiva de atingir os objectivos de Lisboa, mas apenas se não canibalizar os programas de Lisboa. A União Europeia precisa de inovação, minhas Senhoras e meus Senhores. As pessoas precisam de inovação, o nosso futuro precisa dela. Qual a razão para não apoiarmos o que é necessário? Nina Škottová Senhor Presidente, Senhoras e Senhores Deputados, a Comissão apresenta a sua proposta relativa à criação do Instituto Europeu de Tecnologia como um projecto de lançamento de uma importante instituição europeia que vai integrar a investigação, a educação e a inovação e ajudar a transformar descobertas inovadoras em oportunidades comerciais. Por isso, a Comissão dos Orçamentos examinou muito cuidadosamente o projecto de orçamento. Infelizmente, revelou-se que o projecto de orçamento combinado apresenta numerosos problemas, além de ser muito ambíguo. O problema principal reside no facto de o financiamento não estar incluído explicitamente no quadro financeiro plurianual para 2007-2013: o montante envolvido ascende a 308 milhões de euros. Existem dúvidas em relação a outros 1 500 milhões de euros, dada a proposta de financiar o Instituto a partir de outros programas, em particular, dos Fundos Estruturais e do Sétimo Programa-Quadro de Investigação. Embora tenha havido uma série de debates, tanto com a Comissão, como com o Conselho, a questão do financiamento do Instituto ainda não ficou resolvida de forma satisfatória desde que a Comissão dos Orçamentos adoptou o seu parecer. No entanto, os fundos adicionais só se poderiam concretizar, tal como referido, no âmbito de uma revisão do quadro financeiro. É óbvio que não conheceremos a eficácia e o êxito do IET até ele ser criado. No entanto, este tem de provar a sua viabilidade atraindo dinheiro também do sector privado, tal como também propõe a Comissão. Isto só pode ser alcançado se os projectos se debruçarem sobre problemas actuais e forem de alta qualidade e se os resultados forem de sucesso. Espero que o Instituto seja bem sucedidos nestes esforços. Umberto Guidoni relator de parecer da Comissão do Controlo Orçamental. - (IT) Senhor Presidente, Senhoras e Senhores Deputados, no seu relatório sobre as estratégias políticas para 2007, o Parlamento Europeu expressou cepticismo relativamente ao Instituto Europeu de Tecnologia, salientando o risco de duplicação de estruturas já existentes e receando que possa concorrer com os já limitados financiamentos para a investigação. É, certamente, necessário melhorar os esforços comunitários em matéria de investigação, inovação e educação, criar parcerias público-privado e, sobretudo, facilitar o acesso das pequenas e médias empresas aos novos conhecimentos. Mas não podemos ignorar o modo apressado como o Instituto foi apresentado, com efeitos a longo prazo. Estes tornam-se mais evidentes à luz do lançamento simultâneo de novos instrumentos estratégicos como o Conselho Europeu da Investigação. Recorde-se igualmente que os recursos financeiros do Sétimo Programa-Quadro foram reduzidos em 30% na sequência do acordo sobre as Perspectivas Financeiras. Considerando as limitações de financiamento da investigação a nível europeu, é preciso garantir que o Instituto Europeu de Tecnologia não irá atrair fundos que, de outro modo, seriam destinados a outras actividades do sector. Os financiamentos deveriam ser adicionados, complementarmente, às actuais Perspectivas Financeiras e os novos recursos deveriam ter origem em várias fontes - comunitárias, nacionais, regionais e privadas. Em primeiro lugar, há que garantir um processo transparente de selecção do comité de direcção, no qual a Comissão deve ser oportunamente chamada a reportar às outras Instituições. Além disso, o Parlamento Europeu e o Conselho devem ter a possibilidade de expressar o seu apoio às prioridades estratégicas do Instituto Europeu de Tecnologia antes da aprovação final pela Comissão. Finalmente, o Parlamento Europeu e o Tribunal de Contas devem poder aceder, com total transparência, à contabilidade do Instituto. Considero que só depois de uma revisão aprofundada de um programa-piloto com base numa avaliação externa independente será possível decidir se é oportuno atribuir ao Instituto Europeu de Tecnologia o estatuto de organismo comunitário permanente ou se a Europa poderia lucrar em direccionar os financiamentos para outras actividades comunitárias em matéria de investigação e desenvolvimento. Erna Hennicot-Schoepges Senhor Presidente, é lamentável que a Comissão tenha lançado o projecto do Instituto Europeu de Tecnologia sem, primeiro, garantir o seu financiamento. A Comissão da Cultura e da Educação aprovou a proposta, depois de esclarecidos determinados pontos como a emissão de títulos de formação. A emissão destes títulos manter-se-á competência dos Estados-Membros e dos estabelecimentos de ensino superior parceiros. Os títulos de formação devem comportar o carimbo IET como marca europeia de excelência, embora os títulos de formação visem tomar em consideração a diversidade da paisagem da educação superior na União Europeia. Além disso, o IET deve dar um contributo positivo para a mobilidade dos estudantes. Nesta matéria, continua por resolver a possibilidade de transferir bolsas. Insto os senhores deputados a votarem a favor da alteração 36, a fim de estimular a mobilidade dos estudantes. Os senhores sabiam que 3% apenas dos estudantes de universidades europeias aproveitaram a mobilidade? O IET é um projecto de futuro fascinante que promove a cooperação, a inovação e a investigação, e o sector privado ajudará a garantir o envolvimento dos estabelecimentos de ensino superior. Trata-se de um verdadeiro desafio para o futuro da competitividade europeia. Felicito o nosso relator, senhor deputado Reino Paasilinna, e agradeço à Comissão e à Presidência alemã, que ajudaram realmente a avançar com o presente texto. Lidia Joanna Geringer de Oedenberg relatora de parecer da Comissão dos Assuntos Jurídicos. - (PL) Senhor Presidente, a ideia que foi lançada em 2005, de criar um Instituto Europeu de Tecnologia, é, sob todos os aspectos, merecedora de apoio. A estrutura da rede de comunidades de conhecimento e inovação proposta tem a possibilidade de se tornar um excelente estímulo para a inovação em toda a UE. Proporcionar uma base jurídica adequada e, consequentemente, possibilitar o financiamento permanente do Instituto foi a minha prioridade enquanto relatora de parecer da comissão a que foi solicitado parecer no âmbito da Comissão dos Assuntos Jurídicos. Neste contexto, conferir ao Instituto o estatuto de agência com base no Acordo Interinstitucional de 17 de Maio de 2006, e, concretamente, na parte C e no ponto 47 do mesmo, é de extrema importância, tal como acontece com a proposta da Comissão relativa ao aumento na margem constante na secção 1A do orçamento para 2007-2013, que garante ao Instituto 309 milhões de euros. A criação do IET é particularmente importante para o meio científico no novo território da Europa unida, que possui um potencial inerentemente vasto e, até ao momento, inexplorado. Por conseguinte, apoio vivamente a decisão das autoridades de Wrocław, que estão a tentar que o Conselho de Administração ou umas das comunidades de conhecimento se instalem na cidade, onde estudam cerca de 140 000 estudantes. Finalmente, gostaria de apresentar os meus parabéns e agradecimentos calorosos ao senhor deputado Reino Paasilinna pela excelente cooperação e pelo brilhante relatório. Romana Jordan Cizelj em nome do Grupo PPE-DE. - (SL) Senhor Presidente. Começámos por ser informados pelo relatório do senhor deputado Wim Kok. A sua mensagem foi clara. Éramos responsáveis por conduzir a Estratégia de Lisboa até aos seus objectivos mais importantes e por lhe conferir o conteúdo adequado. Juntos concebemos o Sétimo Programa-Quadro e o Programa-Quadro para a Competitividade e Inovação. Conferimos pois uma dimensão europeia à investigação e à inovação. Contudo, não tínhamos a certeza se isso seria suficiente para aumentar a inovação europeia. Estávamos cientes de que havia uma escassez de cerca de 100 000 engenheiros e investigadores na Europa e que não podíamos estimular a inovação per se meramente através de incentivos directos e projectos. Continuávamos a não ter uma ligação com as universidades e, consequentemente, nenhum controlo sobre os recursos humanos. Esta lacuna é colmatada pelo IET. A sua mais-valia é a ligação que estabelece entre o sector da investigação e o mundo académico e empresarial. Os grupos de investigação e académico que se tornarão membros da comunidade de conhecimento e inovação no quadro do IET terão de demonstrar a sua excelência. A marca IET, que os participantes poderão usar, será pois também uma marca externa da qualidade do grupo. Espero que os participantes usem o símbolo em benefício próprio como um símbolo da sua qualidade. Ao mesmo tempo, a marca IET deve igualmente ajudar potenciais clientes profissionais. Têm de fornecer a massa crítica de trabalhadores com formação adequada e responder a problemas a curto e longo prazo com projectos de investigação e desenvolvimento. A marca IET irá facilitar a escolha de parceiros ou gestores para projectos de formação e de investigação. O fornecimento de fundos adequados para o funcionamento do IET tem sido um aspecto difícil em negociações anteriores. Julgamos que conseguiremos assegurar os fundos públicos, mas isso é apenas uma pequena parte. Em breve, será também a vez das empresas, do sector privado, responderem à globalização com o mesmo empenho que demonstrámos. Hannes Swoboda em nome do Grupo PSE. - (DE) Senhor Presidente, Senhor Comissário, Senhoras e Senhores Deputados, antes de mais, quero naturalmente felicitar o meu colega, senhor deputado Paasilinna, pelo seu laborioso trabalho. Realmente, trata-se de um parto muito difícil - não só o relatório do Parlamento, como também o Instituto em si. Com efeito, é triste que o IET tenha de iniciar uma tarefa tão importante com tão pouco entusiasmo, sobretudo por parte de alguns membros do Conselho e talvez também por parte da Comissão. Concordo plenamente com a essência dos comentários do Senhor Comissário, mesmo no que diz respeito às CCI. Tal como propôs o senhor deputado Paasilinna, que quero aqui felicitar pelo seu trabalho, o seu número tem de ser limitado para podermos começar a reunir alguma experiência-piloto. Isso é absolutamente correcto. Espero também que o resultado das experiências seja positivo. No que diz respeito ao financiamento, também concordo. A atitude de alguns membros do Conselho denota uma grande falta de seriedade, quando dizem "ora, muito bem, querem fazer uma coisa nova, mas não contem com nenhum novo financiamento. Utilizem simplesmente o dinheiro de que dispõem no vosso orçamento". Não deve haver falta de seriedade quando é necessário criar algo de novo. O facto de estarmos a usar essencialmente fundos de investigação é de todo aceitável, mas também é absolutamente correcto procurarmos novas possibilidades de financiamento para este projecto, tal como para o projecto Galileo, por exemplo, em parte através de excedentes orçamentais, ou seja fundos que não foram gastos, e em parte através de novos compromissos dos vários Estados-Membros. Um aspecto importante já referido pelo senhor deputado Paasilinna é que o IET e as CCI nos ajudaram a manter e também a reconquistar profissionais de grande qualidade na Europa. Com base em muitos estudos, sabemos que as pessoas não emigram necessariamente por causa do dinheiro, mas por causa da oportunidade. Se conseguirmos recriar novas oportunidades através destas instituições, para que os profissionais de excelência permaneçam na Europa ou regressem da América ou de outros países, então teremos dado um contributo substancial para a Europa voltar a ser um centro de novas tecnologias. Jorgo Chatzimarkakis em nome do Grupo ALDE. - (DE) Senhor Presidente, antes de mais, quero agradecer ao senhor deputado Paasilinna pela excelente cooperação. Foi uma obra muito difícil, mas o senhor deputado esteve sempre disponível para cooperar. Também quero agradecer ao Senhor Comissário pela perseverança que demonstrou ao longo de muitos meses e pela sua lealdade ao projecto. O Senhor Comissário verá que, no final, a sua persistência será recompensada, apesar de toda a resistência que teve de enfrentar desde o início, especialmente da parte do mundo científico. Desde que o Senhor Presidente Barroso, obviamente inspirado no MIT, lançou a ideia de criar um Instituto Europeu de Tecnologia, esta ideia, este projecto, foi-se transformando. Hoje apresenta-se de forma diferente do que na versão original. E ainda bem que assim é, porque no início a sua estrutura ainda era um pouco vaga. Agora emergiu um projecto europeu e algo de novo se desenvolveu. Somos um continente de ideias. Nós sabemos isso. Somos muito bons na investigação; somos muito bons nas ciências; mas temos dificuldades em converter estas maravilhosas ideias que revolucionaram o mundo em produtos concretos. Esse é o nosso problema. Por isso, quando se trata de definir a investigação como um investimento financeiro no conhecimento, a inovação deveria ser o processo inverso. O conhecimento transforma-se num produto, numa licença, numa patente que, por sua vez, se transforma em dinheiro. É este o nosso ponto fraco na Europa e é precisamente aqui que o IET, o Instituto Europeu de Tecnologia, poderá ajudar-nos. É evidente que este texto regulamentar não é um sucesso absoluto. Disso não há dúvidas. Mas é um bom compromisso e compete-nos agora transmiti-lo às pessoas e explicá-lo às partes envolvidas. Os relatores colaboraram muito bem. Não devemos perder de vista o grande objectivo global, porque o público-alvo deste IET são sobretudo as pequenas e médias empresas. O objectivo consiste também em aceder ao conhecimento existente nos estabelecimentos universitários, mas acima de tudo incide neste processo de ligação em rede, que no nosso caso não funciona assim tão bem. Gostaria de abordar alguns aspectos controversos. A Comissão propõe que deveria ser ela própria a definir a agenda estratégica do IET. Eu sou de opinião que não deveria fazê-lo. Tal como no Conselho Europeu de Investigação, tem de haver autonomia. Caso contrário, o sector privado dificilmente terá uma hipótese. A questão da propriedade intelectual exige ser tratada de forma a tornar a participação no IET igualmente atractiva para as pequenas e médias empresas. É óbvio que precisamos de um IET que seja uma marca e que tenha um nome de marca. Queremos um IET forte e não um mero projecto-piloto, pois isso iria dissuadir muitos investidores, e nós precisamos de investidores. Permitam-me ainda dizer outra coisa sobre o financiamento. Eu pessoalmente ando a falar há já algum tempo sobre a questão da "lisbonização" do nosso orçamento. Isso significa que podemos "lisbonizar" o grande orçamento de que dispomos no sector da política agrícola e regional e, ao que parece, chegámos a um ponto em que estamos a considerar juntar os projectos Galileo e IET. Já estamos, portanto, muito próximos de uma "lisbonização", designadamente pelo facto de estarmos a investir na inovação. Por isso, continuemos assim. Apelo ao Parlamento para que amanhã aprove este compromisso por esmagadora maioria. Senhor Deputado Paasilinna, mais uma vez, parabéns pelo seu trabalho. Konrad Szymański em nome do Grupo UEN. - (PL) Senhor Presidente, é excelente o facto de, apesar das dúvidas anteriores, termos agora a oportunidade de tecer comentários construtivos no Parlamento sobre a questão da criação de um Instituto Europeu de Tecnologia. Gostaria muito que esta iniciativa fosse verdadeiramente europeia. Penso que devemos dar ênfase ao princípio de uma distribuição geográfica homogénea das comunidades de conhecimento e informação. Devemos tentar garantir que o financiamento europeu deste projecto é uma prioridade por uma série de razões, nomeadamente a fragilidade da protecção de patentes na Europa. Não conseguiremos transferir este fardo para as empresas privadas. A Europa necessita desta instituição. A melhor prova disso é a resposta activa dos empresários, das autoridades locais e da comunidade científica da Baixa Silésia. Antes de o procedimento legislativo nesse sentido estar concluído, já dispomos de uma empresa criada especialmente para o efeito, a IET+, estamos prontos para envolver fundos estruturais, temos cartas de intenções das maiores empresas da Baixa Silésia, e também temos 35 000 assinaturas de pessoas que vivem na Baixa Silésia, apelando para que o Instituto ou as instituições que o integram sejam instalados em Wrocław. David Hammerstein Senhor Presidente, temos realmente muita pena, mas esta proposta não é séria. Mais uma vez, a Europa quer agir, mas não pode. Os Verdes eram a favor do projecto do Instituto, mas de um verdadeiro projecto, e as propostas que estão em cima da mesa são inadequadas e incoerentes. Após as negociações, a questão do financiamento não foi ainda resolvida. A proposta europeia de 308 milhões de euros é claramente inadequada e, além disso, é um valor muito, muito inferior ao que a própria Comissão Europeia havia proposto com base nos seus estudos. Estamos, pois, perante um convite para devorar e debilitar outros projectos europeus como o Sétimo Programa-Quadro de Investigação. Se a Comissão Europeia quiser realmente estabelecer o Instituto, tal como nós, haverá que reiniciar as negociações sobre as perspectivas financeiras e que criar um verdadeiro orçamento, um orçamento amplo de mais de 2 mil milhões de euros, que é o que realmente faz falta. Em suma, se quisermos promover a investigação e a tecnologia, precisamos de as apoiar, e não podemos dar carne para canhão aos eurocépticos, como estamos a fazer com um projecto tão incoerente. Há também problemas com o conteúdo. Eliminámos o tecto das despesas administrativas; exigimos um tecto para todos os projectos, mas eliminámo-lo aqui. Eliminámos também um dos principais temas da vida em geral - as alterações climáticas -, que iria ser um dos temas, um dos principais temas, na realidade. Isto é muito, muito chocante. Em suma, temos um projecto que carece obviamente de ambição, que não tem dinheiro por detrás e que não tem um projecto coerente, o que nós lamentamos profundamente. Derek Roland Clark Senhor Presidente, acrescentar um instituto de tecnologia para trabalhar ao lado das universidades existentes parece ser uma boa ideia, mas não é isso que se está a propor. O que se propõe é criar uma instituição com a Comissão a controlar o Conselho Directivo, que depois selecciona as Comunidades de Conhecimento e Inovação com as quais irá de início trabalhar mas que acabará por absorver. O Instituto irá até emitir diplomas ostentando o logótipo da UE, sem qualquer referência às universidades que utilizou. É certo que se trata aqui de inovação, mas para que haja inovação não basta desejar que isso aconteça. Especialmente neste caso, ao interferir-se na esfera das universidades, estar-se-á a asfixiar a iniciativa e não a promovê-la. Se querem promover a inovação, procurem os indivíduos que saem das universidades. Procurem indivíduos nas PME, e ofereçam-lhes recursos para os ajudar a desenvolverem e promoverem as suas ideias. Se estão a propor uma rede destinada a reforçar e difundir ideias, não vale a pena. A nossa Comunidade já comunica com o mundo inteiro. As boas ideias não tardam em tornar-se internacionais. Por amor de Deus, não tentem harmonizar as universidades e considerem o valor dos diferentes contributos das diversas instituições. Se vos sobra dinheiro, utilizem-no para apoiar os inovadores. Estes trabalham sozinhos ou em pequenas equipas. Europeus como Arquimedes, Newton, Pasteur, Ehrlich, Röntgen, Fermi, Teller e Watson-Watt não foram produto de qualquer instituto. Apenas necessitavam de tempo e espaço para pensar e realizar o seu trabalho de investigação. Lydia Schenardi Senhor Presidente, Senhoras e Senhores Deputados, um dos poucos domínios em que reconhecemos que a União Europeia pode trazer verdadeira mais-valia relativamente às iniciativas nacionais é a investigação. Somos, por isso, a favor da criação de um Instituto Europeu de Tecnologia. Partilhamos as preocupações e as dúvidas do relator. O futuro IET deve ser complementar às iniciativas já levadas a cabo a nível europeu no domínio da investigação e da inovação e não entrar em concorrência com elas. Sobretudo, convém que não esgote o orçamento atribuído ao Sétimo Programa Quadro de Investigação e Desenvolvimento Tecnológico - que já é suficientemente escasso - mas receba fundos adicionais. Tendo em conta o seu objectivo, a saber, juntar parceiros públicos e privados, seria mais conveniente que os seus recursos proviessem sobretudo de financiadores privados e das próprias receitas operacionais. Seria um sinal de utilidade e eficácia. Mais ainda, a União Europeia devia providenciar o estímulo, em vez de criar mais um organismo burocrático que acaba por ser uma carga para os contribuintes europeus. Pelos motivos expostos, o carimbo IET parece ser uma ideia mais interessante do que a possibilidade de o Instituto emitir graus e diplomas próprios. Também aqui a UE deve trazer mais-valia e não tentar substituir aquilo que já existe. Por fim, foi o receio de uma duplicação inútil, assim como de concorrência financeira e funcional com outros programas, que nos levou a apoiar uma avaliação numa fase mais precoce do que a proposta pela Comissão, ainda que a frequência das avaliações posteriores, prevista para intervalos de sete anos, nos pareça demasiado espaçada. Se os nossos receios se concretizarem, teremos de actuar rapidamente para proceder aos ajustamentos necessários, eventualmente, até, ajustamentos substanciais ao regulamento. Caso contrário, e apesar de não ser norma na Europa, teríamos de pôr termo à experiência. Roger Helmer (EN) Senhor Presidente, aqui vamos outra vez: mais uma tentativa de nos darmos ares, mais uma tentativa arrogante de imitar a América. Os EUA têm o dólar, portanto nós temos de ter o euro; os EUA têm um sistema GPS, portanto nós temos de ter o Galileo; os EUA, têm o MIT, portanto nós temos de ter o IET. Talvez tenhamos esquecido que o MIT é financiado pelo sector privado, não pelo Estado, e essa é uma das razões fundamentais do seu êxito. As grandes instituições académicas crescem de baixo para cima, e não de cima para baixo. Não nascem totalmente formadas graças a uma penada de um burocrata. Ninguém põe em causa que é necessário haver inovação e investigação na Europa, mas esta não é a maneira correcta de o conseguir. As soluções impostas pelo Estado não resultam. O IET que se propõe aqui irá duplicar programas da UE já existentes, tais como o Programa-Quadro de Investigação, o Programa-Quadro para a Competitividade e a Inovação e o Programa de Aprendizagem ao Longo da Vida, e vai entrar em conflito com os mesmos. Esta proposta situa-se fora do âmbito das actuais Perspectivas Financeiras e o seu financiamento não está de modo nenhum assegurado. Não admira que instituições académicas excelentes e já estabelecidas na Europa receiem perder fundos, perder pessoal fundamental e perder projectos de investigação a favor do IET. Compreendo muito bem que o Presidente Durão Barroso esteja a pensar no seu legado, mas não devemos permitir que o seu legado prejudique as universidades e institutos de investigação europeus. Gunnar Hökmark (EN) Senhor Presidente, é necessário darmos o nosso apoio à inovação e investigação em toda a Europa. Trata-se de uma tarefa fundamental para a vida económica, as universidades e os institutos de investigação, os Estados-Membros e a União. São necessários muito mais fundos para investigação e inovação. É por esta razão que gostaria de sublinhar o que disse há pouco o Senhor Comissário - que, no que se refere ao IET, a principal questão agora é o seu financiamento. Isto porque necessitamos não só de assegurar que o IET seja dotado dos fundos necessários, mas também que não seja financiado com fundos que se destinavam a financiar a investigação e inovação no âmbito de outros programas e projectos. Penso que nunca é demais frisar este aspecto, pois os fundos do IET têm de vir de rubricas do orçamento que não sejam as que hoje contribuem para os esforços de inovação e investigação no âmbito do 7.º Programa-Quadro de Investigação, do Programa-Quadro para a Competitividade e a Inovação ou de outras rubricas da categoria 1A. Se conseguirmos isso, então conseguiremos obter recursos adicionais para a inovação e investigação na Europa e poderemos contribuir para a inovação. Do ponto de vista do meu grupo, gostaria de sublinhar que isto é um teste fundamental para a Comissão e para o qual temos de dar o nosso contributo, porque, se o fizermos, estaremos todos a contribuir para uma Europa com mais e melhores inovações. Se conseguirmos fazer isto, seremos bem-sucedidos na área da inovação. Robert Goebbels (FR) Senhor Presidente, o Instituto Europeu de Tecnologia tem uma forte razão de ser: a investigação é fundamental para qualquer tipo de progresso económico. A investigação depende de cientistas formados nas melhores universidades. Por sua vez, as universidades têm de ser apoiadas por fundos públicos e privados significativos e previsíveis. A União Europeia deixou-se ultrapassar em todos estes domínios. Na UE, os fundos destinados à investigação situam-se, em média, muito aquém dos orçamentos públicos - e, sobretudo, privados - atribuídos à investigação no Japão e nos EUA. A UE - com uma população de 500 milhões de pessoas - emprega 1,2 milhões de cientistas. Nos EUA - com uma população de 300 milhões de pessoas -, estes são 1,3 milhões. Em média, na Europa, os fundos públicos e privados canalizados para o ensino superior correspondem a 1,3% do PIB, contra 3,3% nos EUA. A Europa gasta menos de EUR 10 000 por estudante, enquanto os EUA gastam mais de EUR 35 000. Porém, nem tudo é um mar de rosas no outro lado do Atlântico. Num total de 2 500 universidades, apenas cerca de 100 são de facto excelentes, arrecadando anualmente EUR 32 mil milhões de fundos de investigação. Importa comparar este número com os fundos irrisórios propostos para o IET. Se os nossos governos não afectarem mais dinheiro à investigação, o IET e outros programas ficarão impedidos de cumprir os seus objectivos. Anualmente, os EUA formam cerca de 40 000 doutorados, um terço dos quais proveniente do resto do mundo. Nos domínios das ciências físicas e da vida, a proporção de não-americanos é superior a 50%. Por que é que isto acontece? Isto acontece porque os EUA continuam a acreditar no progresso científico. Onde os Europeus se apressam a ver riscos e a esconder-se receosos atrás do princípio da precaução, os Americanos vislumbram novas oportunidades. Isto aplica-se às biotecnologias, às nanotecnologias e à própria forma de enfrentar o problema das alterações climáticas. Enquanto que a Europa prefere os temores, os EUA celebram o progresso científico e tecnológico. O medo do futuro e do progresso estão na origem das insuficiências da Europa neste domínio. Se não mudarmos de atitude, Senhor Presidente, o IET não conseguirá fazer a mínima diferença. Grażyna Staniszewska (PL) Senhor Presidente, gostaria de referir que tenho esperança de que as comunidades de conhecimento e inovação que constituem o Instituto Europeu de Tecnologia sejam distribuídas homogeneamente pela União Europeia. Isso é particularmente importante porque o Instituto deve ser um instrumento que mobiliza toda a Comunidade de maneira uniforme, e deve incentivar a competitividade e o progresso tecnológico, tendo como corolário o desenvolvimento económico para toda a União Europeia e não apenas para os antigos Estados-Membros. Gostaria igualmente de aproveitar esta oportunidade para manifestar o meu firme apoio à proposta polaca de instalar o Conselho de Administração do Instituto em Wrocław. É uma cidade em rápido desenvolvimento na linha divisória entre a velha e a nova Europa, e que faz fronteira com quatro países: Polónia, Alemanha, Áustria e República Checa. É uma cidade com algumas instituições de educação superior excelentes e quase 150 000 estudantes. As autoridades nacionais da Polónia e as autoridades locais de Wrocław, bem como o mundo académico polaco, estão inteiramente preparados para pôr em prática esta tarefa. Gostaria de salientar que a instalação do Conselho de Administração do Instituto e a Comunidade de Conhecimento e Inovação em Wrocław não irá, de modo algum, entrar em conflito com o critério fundamental subjacente ao IET - o critério da excelência; na verdade é precisamente o oposto. A investigação e o mundo académico polacos encontram-se num nível europeu elevado e, em muitos casos, lideram o mundo. O Instituto deverá tornar-se um instrumento de promoção de níveis mais elevados de inovação na União Europeia. É a única maneira de podermos corresponder aos desafios de uma economia global baseada no conhecimento. Ryszard Czarnecki (PL) Senhor Presidente, antes mesmo do nascimento do Instituto Europeu de Tecnologia, o seu nome já foi alterado para Instituto Europeu de Inovação e Tecnologia. Se esta alteração contribuir para a sua concretização, estou certo de que ninguém levantará quaisquer objecções. Vale a pena assinalar que, a par do trabalho que está a ser desenvolvido pela Comissão da Indústria, da Investigação e da Energia, a nossa Comissão dos Orçamentos foi confrontada com algumas questões importantes relacionadas com o Instituto Europeu de Inovação e Tecnologia. Ficou acordada a afectação de cerca de 400 milhões de euros para este efeito no próximo ano, e até 2013 o orçamento será seis vezes superior ao actual. Todavia, falta ainda perceber a quem vamos retirar fundos para financiar este instituto, uma vez que o orçamento septenal não contempla nenhuma disposição nesse sentido; não foi atribuído um único euro. Fica a ideia de que encarámos a Estratégia de Lisboa, que confere a este instituto um significado relevante, como mais um papel, e que estas matérias não passam de mais contos de fadas dos políticos. Vejamos, a Comissão informou previamente o Parlamento, formal ou informalmente, da intenção de criar o instituto e, ao mesmo tempo, nós não lhe atribuímos sequer cinco euros. Isto demonstra uma certa falta de articulação, xxx ou mesmo uma espécie de esquizofrenia. A minha cidade, Wrocław, preenche todos os requisitos para acolher a sede do Conselho Directivo do Instituto Europeu de Tecnologia. A Comissão Europeia deve tomar uma decisão a esse respeito com a maior brevidade possível. Alyn Smith (EN) Senhor Presidente, na moderna política, uma das coisas mais difíceis para um político dizer - para além de "enganei-me" - é certamente "vamos parar para pensar melhor". Poderíamos fazer isso neste debate. Sou o primeiro a reconhecer o trabalho esforçado, realizado nesta Assembleia e noutros locais, para preparar esta proposta e este relatório, e é motivo de grande pesar para mim constatar que o resultado final não o justifica verdadeiramente. É motivo de grande pesar para mim pessoalmente porque, de início, me entusiasmei muito com esta proposta. Fui eu próprio que a "vendi" às nossas universidades na Escócia, às nossas PME e a várias outras entidades, e tenho visto a proposta a tornar-se cada vez mais fraca, diluída, confusa e precária e ficar progressivamente com menos fundos. Todos concordamos, certamente, nesta Assembleia que a Europa não comercializa suficientemente a nossa investigação. Concordámos que era necessário fazer alguma coisa, mas "temos de fazer alguma coisa; isto é alguma coisa, portanto, temos de fazer isto" é sem dúvida uma lógica errada, que conduz a uma criação insatisfatória, artificial e fraca da UE que não vai ao encontro das nossas expectativas. Por conseguinte, devemos ser corajosos, rasgar esta proposta e começar de novo, e devemos procurar inovar e investigar um IET melhor para o futuro da Europa. Angelika Niebler (DE) Senhor Presidente, Senhor Comissário, Senhoras e Senhores Deputados, antes de mais, os meus sinceros agradecimentos ao nosso relator, Senhor Deputado Paasilinna, a todos os relatores-sombra, bem como às senhores e aos senhores deputados nas comissões encarregadas de emitir parecer, que trabalharam de forma muito construtiva ao longo dos últimos meses para dar uma forma ao IET sobre a qual poderemos todos deliberar amanhã com ampla maioria. O Instituto Europeu para a Inovação e Tecnologia tem a possibilidade e o potencial de se tornar um farol europeu. Estou profundamente convencida disso e lamento que o debate sobre este importante projecto tenha sido agendado para uma hora tão tardia. Este assunto realmente merecia ter sido debatido de manhã. Mas espero sinceramente que as alterações que visam rejeitar por completo a proposta da Comissão não obtenham a maioria amanhã. Sempre estivemos de acordo quanto ao estabelecimento dos objectivos para o Instituto Europeu de Tecnologia: queremos reforçar a capacidade de inovação da Europa. É igualmente necessário melhorar a transferência de conhecimentos e de tecnologia da investigação e do ensino para a indústria e a economia - e também neste aspecto sempre estivemos de acordo. A questão fulcral foi sempre a seguinte: poderá o Instituto Europeu de Tecnologia dar um contributo valioso para este efeito? Julgo que o IET, na forma como agora se apresenta no relatório Paasilinna, tem realmente a capacidade para desempenhar esta tarefa e gerar um valor acrescentado europeu. Acabámos por fazer as coisas à nossa maneira, não como os americanos, criando um instituto a partir do nada e canalizando para ele imenso financiamento. Não, nós estamos a fazê-lo à nossa maneira, à maneira europeia, criando uma estrutura em rede e promovendo e apoiando as universidades, os politécnicos, os estabelecimentos de investigação e de ensino que já existem. Esperamos assim criar valor acrescentado europeu através de uma estrutura de rede inteligente. Estou confiante de que o IET será um sucesso e é com muito gosto que dou o meu contributo para esse fim. Não vou agora falar em nome de Munique, que também tem naturalmente realizado algum lobbying para receber a sede do IET. O importante é amanhã conseguirmos uma ampla maioria para darmos a nossa bênção ao projecto. Gyula Hegyi (EN) Senhor Presidente, conta-se que os cientistas do Projecto Manhattan em Los Alamos, nos Estados Unidos, que criaram a bomba atómica durante a Segunda Guerra Mundial, falavam húngaro entre si. Apenas recorriam à língua inglesa na presença de Robert Oppenheimer. Efectivamente, Edward Teller, E. P. Wigner e Leo Szilard nasceram na Hungria e estudaram em Budapeste. Nós, Húngaros, pertencemos a uma nação relativamente pequena, mas orgulhamo-nos de ter 50 laureados com o Prémio Nobel, sobretudo no domínio das ciências naturais. Como a nossa língua nos isola, muitos jovens húngaros de talento que se sentem atraídos pelas ciências naturais procuram realizar actividades onde não haja barreiras linguísticas. Os nossos cientistas e os nossos jovens investigadores, principalmente das áreas da matemática, física, química e ciências da vida, são muito respeitados no mundo inteiro. É por esta razão que o meu país, os meus compatriotas e eu temos o prazer de propor Budapeste como local da sede do Conselho Directivo e de um centro do Instituto Europeu de Tecnologia (IET). Como é evidente, peço que a decisão sobre a localização da sede seja tomada o mais brevemente possível. Sendo a Hungria um novo Estado-Membro onde nenhuma instituição da UE tem a sua sede, por um lado, e sendo um país extremamente rico em experiências no domínio das ciências naturais, por outro lado, Budapeste seria o local ideal para a sede do IET. Apoio inteiramente o relatório do senhor deputado Paasilinna. Não necessitamos de uma enorme organização burocrática, apenas de uma rede de comunidades do conhecimento. É também da maior importância que haja uma procedimento de selecção aberto e transparente, baseado na competitividade, para essas comunidades. Os centros de investigação das universidades e as empresas devem cooperar entre si, e temos de fazer o que estiver ao nosso alcance para levar as empresas a participarem no trabalho do IET. Dar visibilidade ao IET estipulando que as qualificações atribuídas através das comunidades do conhecimento ostentem a marca do Instituto representará provavelmente uma outra mais-valia. Quanto ao financiamento, não concordo com a ideia de financiar o IET através do fundo da política agrícola comum, já que, quando se trata de agricultura, ninguém pode prever as colheitas do ano seguinte. Kyösti Virrankoski - (FI) Senhor Presidente, em primeiro lugar, gostaria de agradecer ao senhor deputado Paasilinna pelo excelente relatório apresentado. A ideia de um Instituto Europeu de Tecnologia apenas despontou na Comissão depois de o quadro financeiro plurianual já ter sido adoptado. Foi esta a razão para o seu financiamento ter sido esporádico e a sua declaração de missão ter sido um pouco vaga. Após o debate no Parlamento, a proposta veio a ser consideravelmente melhorada, embora ainda tenha margem para muito esclarecimento. O financiamento por parte da UE ainda é problemático. Tal como foi referido pela senhora deputada Škottová, assume-se que a maior parte do financiamento é proveniente dos Fundos Estruturais e dos programas comunitários de investigação. No entanto, esta parte não é absolutamente nada óbvia, pois são os Estados-Membros que decidem, de acordo com as suas prioridades, sobre o modo como os Fundos Estruturais são usados. A maior parte dos financiamentos à investigação é concedida por motivos de concorrência. Apesar das garantias dadas pela Comissão, será difícil aderir ao princípio da concorrência leal quando o requerente é, por assim dizer, "da família”. O financiamento das redes do IET, Comunidades de Conhecimento e Inovação (CCI), em princípio, está também em aberto. Se forem concedidos fundos a partir dos programas comunitários, as CCI também deveriam ter de prover os seus próprios fundos. As verbas do orçamento da UE não podem ser utilizadas com essa finalidade: o financiamento tem de vir de outro lado. Também não está claro o modo como tal será realizado. A alteração às Perspectivas Financeiras, proposta pela Comissão na semana passada, constitui uma solução parcial para estes problemas. Esperemos que a situação melhore. O desenvolvimento do IET por forma a tornar-se uma Instituição comunitária viável vai requerer trabalho árduo. Não é apenas o dinheiro que pode fazer tudo sozinho. É por isso que eu desejo que este processo tenha êxito no futuro. Vasco Graça Moura Em Março de 2006, o Conselho reconheceu que o Instituto Europeu de Tecnologia proposto pelo Presidente Barroso representará um passo importante para preencher o hiato existente entre o ensino superior, a investigação e a inovação. Compreende-se! A conhecida inferioridade da investigação e da inovação europeias em relação às norte-americanas implica que se encontrem instrumentos que permitam uma real competitividade com os Estados Unidos nesta área. Todos sabemos que os investigadores têm muito melhores condições de trabalho e remuneração nos Estados Unidos e também que os investimentos no sector público, nomeadamente ligado às indústrias de defesa, o das universidades e os do sector privado atingem valores incomparavelmente superiores aos europeus. Para competir torna-se, pois, necessário que haja um verdadeiro motor europeu capaz de alcançar essa meta e que esse motor seja alimentado com suficiente combustível, quer dizer, com meios orçamentais adequados. Para tanto, previa-se a definição e a selecção dos investidores públicos e privados e que uma parte proviesse dos próprios recursos da União, mas esta questão assustou o Parlamento. Deixou de considerar os objectivos fundamentais para centrar a discussão neste ponto, de alguma maneira pondo o carro à frente dos bois. O que haveria a fazer seria responsabilizar o Conselho pela dotação do IET com os meios necessários na parte respeitante ao contributo da União. O receio orçamental e, provavelmente, alguns interesses académicos corporativos viciaram toda a discussão. Se, quanto às questões de fundo, o lançamento do MIT tivesse sido tratado assim, ainda hoje não haveria MIT. Assim, receio bem, Senhor Presidente, quando a Comissão propôs um Ferrari em alta competição o Parlamento só lhe deu um pequeno triciclo a pedais. Votarei a resolução porque não há outra, porque não fica outra, mas lamento que não se tenha ido muito mais longe, o que ainda por cima poderia ter para nós, deputados, uma mais-valia especial, a de o edifício em que nos encontramos passar a ser a sede do IET assim se acabando, de uma vez por todas, com a verdadeira aberração política, jurídica, funcional e financeira que é termos de vir a Estrasburgo todos os meses para estas sessões plenárias. Jerzy Buzek (PL) Senhor Presidente, espero ter a oportunidade de falar durante dois minutos. Felicito o relator pelo seu relatório equilibrado e agradeço ao Comissário por estes dois anos e meio de trabalho árduo. Este projecto sofreu alterações consideráveis em relação à sua forma inicial, e essas alterações foram muito positivas. A competitividade e a inovação na Europa foram porventura as questões mais importantes das Presidências mais recentes. Aquilo que estamos a debater é, em grande medida, a futura competitividade da Europa, que se pretende que o Instituto Europeu de Tecnologia venha a promover. Gostaria de deixar quatro notas sobre este tema. Em primeiro lugar, a União Europeia tem um Centro Comum de Investigação e o seu próprio conselho de investigação e está actualmente a incentivar iniciativas conjuntas na área da tecnologia. É fundamental impedir a fragmentação da ciência e inovação europeias no mercado europeu. Estas instituições não podem ficar isoladas e limitar-se a trabalhar para si próprias. Esta é uma tarefa igualmente importante para a Comissão Europeia. Em segundo lugar, temos de ter em conta que as instituições que referi não podem simplesmente apagar as diferenças que existem entre elas. Assim, não nos podemos esquecer que o Instituto Europeu de Tecnologia se destina a servir o triângulo completo do conhecimento. É necessário dar especial atenção à educação e à inovação, já que nenhuma instituição europeia está a trabalhar nestas áreas de forma efectiva. Quer isto dizer que temos de promover a educação para a inovação, uma vez que a investigação não é, no fim de contas, absolutamente essencial para todas as inovações específicas. Por vezes, basta que exista um bom engenheiro. Em terceiro lugar, apoio a criação de um instituto, mas entendo que todas estas instituições científicas e de investigação e desenvolvimento não serão capazes de resolver todos os problemas, já que funcionam apenas como catalisadoras da inovação para a economia. É necessário abordar este problema com cautela para assegurar que este mecanismo se encaminha para outra direcção, o que depende da abertura do mercado e da definição de restrições sensatas às ajudas públicas. Por outras palavras, depende de como vai funcionar o mercado comum e livre europeu. Em quarto lugar, os intercâmbios de estudantes, de engenheiros competentes e de inovações constituiu sempre a base da integração entre povos e países. O mesmo pode acontecer agora, e é por isso que as instituições ligadas ao Instituto Europeu de Tecnologia devem ficar sedeadas nos novos Estados-Membros. Lanço um apelo urgente para que isso aconteça. Teresa Riera Madurell (ES) Senhor Presidente, muitos parabéns, Senhor Deputado Paasilinna, pelo excelente trabalho que realizou. Não foi fácil. Foi desenvolvido um grande esforço para projectar um instituto viável, inspirado por outros modelos de excelência, mas com a necessária adaptação à complexidade e diversidade da Europa. O resultado significa que posso agora exprimir o meu apoio ao IET, na medida em que ele constitui um instrumento novo e promissor para integrar os três eixos do conhecimento: educação, investigação e inovação, elementos que, segundo esperamos, irão acrescentar valor aos instrumentos existentes. O IET deverá ser também um foco de excelência, baseado num modelo de integração das instituições de investigação com as empresas, e que esperamos que sirva de catalizador a um cultura de inovação que tão necessária é para melhorar a nossa competitividade. O financiamento do IET é o grande acordo que falta ainda alcançar. Concordo que o financiamento inicial do Instituto e da respectiva estrutura de governação deve ser feito a título do orçamento comunitário, e que tanto as contribuições públicas dos Estados-Membros como as contribuições privadas devem ser consagradas ao desenvolvimento das comunidades de conhecimento e inovação que estejam em linha com as prioridades do Instituto. Lambert van Nistelrooij (NL) Senhor Presidente, nós, na Comissão da Indústria, da Investigação e da Energia, através de uma colaboração e consulta excelentes, acrescentámos o termo inovação ao nome do Instituto Europeu de Inovação e Tecnologia, tal como se chama agora. Isto é excelente. O Comissário Figel deu-me a entender que a Comissão também teria gostado de adoptar isto. De facto, trata-se de introduzir, no mercado, a) educação, académicos, engenheiros e b) inovação a partir de instituições do conhecimento e de empresas. A cadeia "conhecimento-competências-dinheiro” (knowledge-skill-till) enfrenta uma concorrência mundial cada vez mais forte e requer uma organização ainda mais inteligente. Temos de colmatar esta lacuna europeia em relação à inovação e de não nos deixar ficar para trás apenas com a educação. O senhor deputado Paasilinna captou a nossa atenção com grande entusiasmo na discussão deste assunto. Uma segunda observação é a de que não é negativo que estejamos agora a optar por um esquema limitado e uma base financeira restrita. Se a fórmula for bem sucedida, veremos também, vindo da comunidade empresarial, que esse parceiro público, juntamente com o parceiro público nos Estados Membros, começará a fornecer apoio financeiro através de fundos estruturais ou outros. O título IET deve ser desejado. Neste caso, "excelência” significa "líder mundial”. É aqui que se pretende chegar e existe apoio para isto. Se ouvir as universidades, a indústria da nanotecnologia e a indústria emergente relacionada com o clima, existe um largo apoio para isto. Tendo ouvido os numerosos argumentos a favor de Wrocław, pergunto também se já foi feita uma escolha em relação ao estabelecimento de um centro de controlo num local eficaz na Europa central. Sei que há entusiasmo nesse sentido em muitos locais. Por fim, Senhor Presidente, há um verdadeiro vazio, um fosso entre aquilo que temos nos instrumentos e programas educacionais anteriores, entre os vários programas. Tem de ser criado com ousadia e ambição. É necessário um líder forte. Isto tem mesmo de dar fruto e, então, em 2010, haveremos de dizer: foi, sem dúvida, um bom passo. O investimento compensa com o tempo. Silvia-Adriana Ţicău (RO) Senhor Presidente, Senhor Comissário, antes de mais, as minhas congratulações ao relator, senhor deputado Paasilinna, que reformulou o documento da Comissão quase na íntegra, tornando-o funcional. O triângulo do conhecimento - inovação, investigação e educação -, composto por universidades, centros e institutos de pesquisa e empresas, é imprescindível para a consecução dos objectivos da estratégia de Lisboa, designadamente o de afectar à investigação 3% do produto interno bruto, dois terços dos quais deverão provir da iniciativa privada. As comunidades de conhecimento e inovação funcionarão como pontes entre o sector privado e a comunidade académica e de investigação. Acredito que os projectos-piloto do senhor deputado Paasilinna são necessários e espero vir a ter um na Roménia, igualmente. São precisos investimentos ao longo de toda a cadeia do processo, da produção à disseminação e utilização dos frutos da investigação e da inovação. O financiamento do presente instituto é o primeiro passo, mas precisamos também de investimentos no campo das pequenas e médias empresas e no sector privado, porque há gente e recursos para co-financiar os projectos de investigação. Tem de haver uma estratégia a longo prazo. A propriedade intelectual é importante, mas temos de ter o cuidado de evitar que esta iniciativa se sobreponha aos projectos de iniciativa conjunta em curso, de empresas comuns europeias. Espero que este instituto trabalhe mais nas áreas das alterações climáticas, da sociedade da informação e das nanotecnologias. Józef Pinior (PL) Senhora Presidente, Senhor Comissário, o futuro Instituto Europeu de Tecnologia, frequentemente apelidado de porta-estandarte da inovação europeia, articula os três elementos do triângulo do conhecimento: inovação, investigação e educação. A chave do sucesso deste empreendimento reside, na minha opinião, numa boa cooperação entre centros académicos e empresas. O Instituto Europeu de Tecnologia tem, antes de mais, de assumir uma posição que lhe permita receber quantias elevadas de fundos privados. Hoje, pretendo chamar a atenção do Parlamento Europeu para os preparativos em curso em Wrocław para acolher a sede do instituto, ou pelo menos um dos centros das respectivas Comunidades de Conhecimento e Inovação. Wrocław pode ser um símbolo da história europeia; é frequentemente apelidada de "Estrasburgo da Europa Central e Oriental”. Existem hoje mais de 140 000 alunos a estudar em Wrocław; a cidade é um dos principais pólos de investigação da Polónia. Ali nasceu o Centro para a Inovação e Tecnologia EIT+, que tem exercido pressão para que o instituto fique sedeado em Wrocław. Deixo um comentário final. Nos últimos dez anos, Wrocław transformou-se numa cidade de serviços financeiros modernos, um local que atrai capital de todo o mundo, um símbolo da energia criativa e do desenvolvimento da Europa, um símbolo positivo da globalização. Dorette Corbey (NL) Senhora Presidente, mais um novo instituto. Essa pode muito bem ser a conclusão desta noite. Para além do Conselho Investigação Europeu e das plataformas tecnológicas, das iniciativas tecnológicas conjuntas, do Eureka, do Programa-Quadro para a Competitividade e a Inovação (CIP), do Sétimo Programa-Quadro e do Centro Comum de Investigação (JRC), temos agora mais um instituto do conhecimento. O valor extra é a inovação, porque é o que falta em comparação com os Estados Unidos, o Japão e a China. A ideia por trás disto é que há boas ideias e intuições científicas suficientes na Europa, mas que não são desenvolvidas em produtos concretos. A questão é, claro, a de saber se um novo instituto pode ajudar neste processo. A questão é também a de saber se as PME conseguem orientar-se entre todos estes institutos do conhecimento e de investigação. A falta de inovação talvez devesse ser atribuída à legislação complexa que a atrasa, e não à falta de institutos. Não obstante, o novo instituto, com as suas Comunidades de Conhecimento e Inovação, pode trazer um contributo, e espero que o IET possa prestar um grande contributo e que se destaque na área da política climática, porque, neste domínio, sente-se uma grande falta de reformas e de inovação. Apesar das minhas dúvidas, desejo ao IET um excelente começo e um futuro com sucesso. Ján Figeľ Senhora Presidente, agradeço-lhe não só ter-me dado a palavra mas, também, a possibilidade de participar neste interessante debate, porque, se pensarmos nos últimos dois anos - ou, pelo menos, no último ano e meio -, vemos uma grande diferença. Quero apenas responder a alguns pontos e preparar a futura cooperação, porque este processo não terminou. Estamos longe de uma solução definitiva, mas o que já conseguimos no Conselho e no Parlamento é na verdade muito significativo. Em primeiro lugar, um aspecto menor, que foi levantado por alguns colegas do Grupo Verts/ALE: segundo o senhor deputado Hammerstein, o tema das alterações climáticas foi suprimido. Não cremos que assim seja. A proposta na sua versão actual inclui, entre outras coisas, um domínio das energias renováveis e das alterações climáticas. Não queremos insistir, não queremos ser demasiado rigorosos, porque compete ao Conselho Directivo decidir e definir definitivamente. Mas os desafios mundiais ou os temas mais complexos que enfrentamos neste momento são uma das razões pelas quais estamos a falar de um IET, porque necessitamos de concentrar recursos e reunir as forças de que dispomos a fim de podermos responder a esses desafios. Senhor Deputado Smith, visitei a Royal Society de Edimburgo, onde proferi um discurso sobre o ensino superior e sobre o IET, e foi um debate muito intenso e interessante, bem como um motivo de inspiração mútua. Não me vou deixar desanimar por essas mensagens de Edimburgo nem pelos reitores que conheci, mas é evidente que o projecto está em fase de preparação. A participação é voluntária e penso que devemos considerá-lo uma responsabilidade comum, mas com inteira liberdade de assumir posições. Quanto ao conteúdo em geral, gostaria de referir quatro aspectos. Em primeiro lugar, os meus agradecimentos ao espírito inovador deste Parlamento porque, tal como algumas pessoas aqui disseram, trata-se de inovação, e temos de iniciar a inovação abordando a forma como iremos lidar com a inovação. A inovação não surge apenas graças à tecnologia; em primeiro lugar, tem de consistir numa nova abordagem, numa nova maneira de comunicar e de organizar as instituições, as condições de mobilidade, o reconhecimento de qualificações, etc. - e há, evidentemente, a questão do dinheiro, mas este não é o elemento decisivo. Não é o elemento principal. O elemento principal é a mentalidade, a abordagem, juntamente com um financiamento razoável, como é evidente. Desde a Primavera de 2005, avançámos das ideias para a concepção e depois para a proposta, e a participação do Parlamento foi constante. Não se trata apenas de um trabalho da Comissão, de burocratas ou lá o que seja, mas sim de uma espécie de trabalho comum, e é por isso que não devemos esquecer que se tentarmos conseguir alguma coisa juntos seremos muito mais bem sucedidos do que se não houver o tipo de abordagem empenhada que aqui estamos a ver. Lembram-se, talvez, de que há dois anos, na comunicação social, se falava de Estrasburgo, de uma coisa falsa, e não de um verdadeiro empenhamento da Europa em inovar. Agora temos candidatos sérios. Só esta noite foram aqui mencionados locais como Wrocław, Budapeste, Munique e muitos outros - não os quero esquecer. Recebi muitas outras mensagens de diferentes universidades. É óptimo que assim seja, porque mostra que agora, pelo menos, acreditamos na ideia ou queremos oferecer algo de muito sério. Isto é uma coisa de que a Europa precisa. Não somos os "Estados Unidos da Europa". Não se trata do MIT. Trata-se da maneira como iremos criar melhores condições e um projecto concreto tendo em vista uma Europa mais inovadora. O IET não é uma resposta absoluta. É uma das respostas. Algumas pessoas disseram que isto é um projecto-modelo. Diria antes que é uma via que nos permitirá chegar a uma Europa mais inovadora, criar melhores condições para a propriedade intelectual - todos sabem o tempo que leva e como somos fracos nesta área - e uma melhor aceitação e reconhecimento de diplomas e graus académicos, etc. - são muitas questões. Se as três cidades mencionadas não forem a sede, então devem ser pelo menos Comunidades de Conhecimento e Inovação. Mas quero dizer que foi errado, no início, ter-se dito que se tratava de uma questão de dinheiro e de localização. Não, esses aspectos fazem parte da proposta, mas não são os mais importantes. Teremos a resposta dentro de 12 meses, depois de chegarmos definitivamente a acordo sobre o estabelecimento. Congratulo-me sinceramente por haver agora candidatos muito credíveis, mas isso será decidido quando chegarmos a acordo sobre a base jurídica. O Conselho procurará escolher o melhor dos candidatos sérios existentes. Em segundo lugar, a questão do dinheiro. Na semana passada propusemos a maneira de chegar a um ponto em que possamos dizer não só qual é o montante mas também qual a fonte que poderá financiar o organismo até 2013. Destina-se a operações básicas, mas, tal como muitas pessoas aqui disseram, será necessário mobilizar muito mais fundos. Não se trata, a meu ver, de um montante de modo nenhum definitivo em termos de volume global, mas sim de uma contribuição credível da União. Não podemos esperar que ninguém passe um cheque em branco nem faça promessas se não apresentarmos uma proposta credível. Mas tem havido muitas respostas concretas, intenções de investir, mesmo da parte de empresas e associações de empresas, mas temos de apresentar uma proposta completa. Relativamente àquilo que disse o senhor deputado Buzek sobre as iniciativas, ou iniciativas tecnológicas conjuntas, redes e plataformas, esta proposta não pretende competir com nada. Trata-se de uma proposta complementar às políticas e iniciativas existentes, e é de admitir que alguns modelos de cooperação existentes irão intensificar a sua actividade e juntar-se a outros parceiros, sejam universidades ou empresas, e candidatar-se a um lugar no âmbito do IET. Penso, portanto que, em relação às plataformas, às iniciativas e às redes, participar numa parceria integrada representa uma mudança considerável relativamente à forma como inovamos. Por último, quero mencionar o passo que se está a dar em direcção a uma nova cultura da inovação. Esta é a abordagem correcta. O IET não tem tanto a ver com um local, uma sede e um conselho directivo, mas sim com uma cultura da inovação nova e melhor na Europa. Penso que estes são todos os aspectos que posso, ou queria, mencionar na minha resposta, mas agradeço-vos sinceramente o clima muito positivo e construtivo que se criou aqui no plenário. E agradeço também, mais uma vez, ao relator, senhor deputado Paasilinna, porque sei que não foi fácil, e continua a não o ser, e não acaba aqui. Mas podemos finalizar esta proposta, e espero que o façamos. (Aplausos) Relatório Paasilinna (A5-0293/2007) A Comissão pode aceitar as alterações 3, 12, 14, 18, 20, 23, 38, 44, 45, 46, 48, 49, 50, 63, 64, 65, 66, 67, 68, 72 e 73. A Comissão pode aceitar as alterações 7, 16 e 28 na generalidade. A Comissão pode aceitar, embora reformuladas, as alterações 2, 15, 17, 26, 39, 29, 30, 32, 36, 37, 41, 42, 43, 51, 52, 53, 54, 56, 57, 59, 60, 61, 62, 70 e 74. A Comissão reserva a sua posição relativamente à alteração 21 sobre aspectos financeiros, em função de um acordo sobre o financiamento. A Comissão não pode aceitar as alterações 1, 4, 5, 6, 8, 9, 10, 11, 13, 19, 22, 24, 25, 27, 31, 33, 34, 35, 47, 55, 58, 69, 71, 75, 77, 78 e 79. Presidente Está encerrado o debate. A votação terá lugar amanhã, quarta-feira. Declarações escritas (Artigo 142.º) Monica Maria Iacob-Ridzi por escrito. - (RO) O Instituto Europeu de Tecnologia tem capacidade para reduzir o fosso que separa a União Europeia dos seus concorrentes externos em matéria de inovação e para captar o interesse de milhões de jovens investigadores em toda a Europa. Para alcançar tais objectivos, é essencial assegurar a viabilidade do projecto. Na forma proposta pela Comissão, o IET consumirá mais de 1200 milhões de euros dos fundos destinados à política de coesão e utilizará recursos de programas que operam com sucesso no domínio da execução da estratégia de Lisboa. Isto significa concentrar os fundos destinados a investigação num único projecto europeu e reduzir as possibilidades de financiamento disponíveis para as empresas privadas. O IET deve ser uma instituição de inovação de carácter complementar na Europa, e não um substituto dos pequenos centros de pesquisa e desenvolvimento. Por tal motivo, em conjunto com o Conselho, temos de descobrir outra fórmula de financiamento para este projecto. Numa das suas disposições, o relatório afirma a necessidade de se instalar o instituto num país da União Europeia onde existam "centros de excelência e de reputação académica a nível europeu”. Enquanto país com uma relevante tradição nas áreas da investigação e da inovação, a Roménia tem centros académicos importantes e um corpo de diplomados de elevadas qualificações nas áreas tecnológicas. Escolhendo a Roménia para receber o Instituto Europeu de Tecnologia estimular-se-ia o desenvolvimento económico de toda a região e contribuir-se-ia para corrigir os desequilíbrios que ainda persistem na União Europeia. Alexander Stubb A educação, a investigação e a inovação são janelas para o futuro. São as pedras basilares do chamado "triângulo do conhecimento". Temos de ser competitivos. O triângulo do conhecimento é uma das vias para lá chegar. Por conseguinte, vejo o Instituto Europeu de Tecnologia (IET) como um investimento para o futuro. Tem havido algum cepticismo quando à mais-valia que o IET pode representar. A estrutura de redes preconizada no relatório do senhor deputado Paasilinna é uma boa solução. Os conhecimentos especializados estarão nas universidades e institutos de ensino superior participantes. Por conseguinte, em vez daquilo que o Presidente da Comissão, Durão Barroso, denominou um "projecto-modelo" da investigação europeia, o IET procurará ser uma marca para distinguir a investigação europeia. Concordo com esta ideia. Recordando os meus anos de estudante, apoio também a ideia avançada no relatório de que as Comunidades de Conhecimento e Inovação (CCI) sejam autónomas. Isto permitirá que as CCI do IET dêem um grande impulso à inovação europeia.

Nařízení o uplatňování systému všeobecných celních preferencí (rozprava) Předsedající Dalším bodem na pořadu jednání je rozprava k otázce k ústnímu zodpovězení, kterou pokládají Daniel Caspary za skupinu PPE, Kader Arif za skupinu S&D, Niccolò Rinaldi za skupinu ALDE, Yannick Jadot za skupinu Verts/ALE, Joe Higgins za skupinu GUE/NGL a Robert Sturdy za skupinu ECR Komisi, o nařízení o uplatňování systému všeobecných celních preferencí - B7-0018/2010) Daniel Caspary Pane předsedající, pane komisaři, dámy a pánové, v rámci všeobecného systému preferencí (GSP) Evropská unie v současnosti umožňuje přístup na svůj trh 176 rozvojových zemím díky sníženým dovozním clům. To jsou výhody, které jako Evropská unie nabízíme, aniž bychom za to něco očekávali od svých partnerů. Pro určité země, jež jsou vystaveny specifickým problémům, a pro ty, jež splňují zvláštní podmínky existuje také systém GSP+. Jaká je naše výchozí pozice? Po 1. lednu 2012 budeme potřebovat nové nařízení, protože platnost toho stávajícího vyprší. Potřebujeme čas na řádný postup, který nám umožní projednat tuto záležitost ve dvou čteních. Jménem své skupiny proto očekávám, že Komise předloží nový návrh co nejrychleji. Jak jsem řekl, potřebujeme dostatek času na postup se dvěma čteními a bylo by nepřijatelné, kdybychom jako Evropský parlament museli pod tlakem přijímat pochybná rozhodnutí. Potřebujeme také zhodnocení dosavadního systému. Doufám, že již velmi brzy obdržíme fakta a číselné i jiné údaje, jež ukáží, nakolik byl dosavadní systém úspěšný v praxi. Usnadnil současný systém skutečně obchod státům, jež zvýhodňuje? Vzrostl také objem vývozu? Zvýhodňuje tento systém ty správné země? Položím každému zde tuto otázku: je při stávajícím systému vše v pořádku? Jsou-li například do systému GSP zahrnuty země jako Katar, jejichž příjem na osobu je vyšší, než je příjem 25 členských států Evropské unie, jsem si jist, že to při přezkoumání celého systému budeme muset velmi kriticky posoudit. Existuje jedna věc, o kterou bych v souvislosti se zítřejším hlasováním chtěl požádat kolegy poslance ze všech skupin: měli bychom udržet usnesení ve velmi obecném duchu, jak bylo dohodnuto v původním návrhu. Byl bych kolegům poslancům velmi povděčen, kdybychom se v usnesení nezmiňovali o specifických případech, o nichž se diskutovalo. David Martin zastupující autora. - Pane předsedající, podobně jako pan Caspary vítám tři preferenční režimy, jež máme v rámci všeobecného systému preferencí - Vše kromě zbraní, GSP a GSP+. Je správné, aby 49 nejchudších zemí světa získalo otevřený přístup na naše trhy pro vše kromě jejich zbraní. Je správné, jak řekl pan Caspary, aby 176 rozvojovým zemím byl poskytnut zvýhodněný přístup na náš trh. Je také správně, aby 16 zemí získalo ještě snadnější přístup na náš trh v rámci systému GSP+ výměnou za zavedení a provádění 27 konkrétních mezinárodních úmluv v oblasti lidských práv, pracovních podmínek, udržitelného rozvoje a dobré veřejné správy. Je však také správné, abychom očekávali, že těchto 16 zvýhodněných zemí bude uplatňovat a dodržovat své závazky plynoucí z těchto úmluv. Jestliže zemím umožníme, aby se s úspěchem vyhýbaly plnění svých závazků nebo dodržování právních předpisů plynoucích z těchto úmluv, pak ztratíme pobídku, kterou má systém GSP+ poskytovat A to není všechno, protože vlastně potrestáme ostatní země v režimu GSP tím, že omezíme jejich zvýhodnění a zvýhodníme 16 zemí, jež nedodržují svá práva. Proto vítám, že Srí Lanka byla podrobena šetření ze strany Komise, která také navrhla přijmout vůči Srí Lance opatření. Proto také pevně věřím, že Komise by měla zahájit šetření, zda Kolumbie dodržuje oněch 27 úmluv, či nikoli. To neznamená, že bychom přijali opatření vůči Kolumbii. Znamená to prostě to, že bychom ji podrobili šetření, stejně jako tomu bylo v případě Salvadoru, avšak rozhodli jsme, že není nutné přijímat opatření. Mám k panu komisaři tři otázky: Akceptuje Komise, aby byl Parlament v budoucnu oprávněn požádat o šetření v rámci systému GSP+? Zadruhé, předloží mezitím Komise Parlamentu požadovanou zprávu o stavu ratifikace a provádění úmluv zeměmi, které jsou v současnosti zvýhodněny v rámci systému GSP+? A konečně, kdy hodlá Komise předat Parlamentu revidované nařízení pro příští fázi systému GSP? Bylo nám slíbeno, že nejpozději v červnu, a rádi bychom je do června obdrželi. Niccolò Rinaldi Pane předsedající, pane komisaři, dámy a pánové, krátce po zvolení tohoto Parlamentu jsme byli okamžitě postaveni před otázku pozastavení všeobecného systému preferencí (GSP+), zejména pokud jde o uplatňování, nebo neuplatňování tohoto nástroje vůči Srí Lance a Kolumbii. V prvním případě jsme byli svědky toho, že se Srí Lanka, země, jež měla tu polehčující okolnost, že právě ukončila velmi dlouhou občanskou válku proti hrozné teroristické organizaci, dopustila řady někdy i vážných chyb. Komise v tomto případě podle mého názoru jednala poněkud ukvapeně, a z toho rychle vyplynul návrh na pozastavení systému GSP+. Srí Lanka však neměla žádné "ochránce" v Radě, můžeme-li je tak nazvat, a tak bylo toto rozhodnutí přijato. Pokud jde o Evropský parlament, na ten žádná úloha nezbyla: nikdo se nás na naše stanovisko nezeptal. Ve druhém případě máme zemi, která musí bojovat v hrozné vnitřní gerilové válce a kde dochází k vážnému porušování lidských práv včetně častého zabíjení členů odborů. Komise doposud nevyjádřila stanovisko, zda je načase zahájit šetření, a fakticky pokračuje cestou dohody o volném obchodu, což osobně schvaluji. Pokud jde o Radu, víme, že jsou v ní vlády, jež velmi aktivně hájí zájmy kolumbijských orgánů, a opět neexistovala žádná úloha Evropského parlamentu: nikdo si nevyžádal stanovisko Parlamentu nehledě na to, že musí naslouchat téměř každý den stanoviskům těch ostatních. V obou případech jsme neměli žádné studie o dopadech zaměřené na důsledky případného pozastavení režimu GSP+ v oblasti zaměstnanosti a hospodářství. Mezi všemi těmito nesrovnalostmi však existuje jeden společný prvek: okrajová role Evropského parlamentu. Přitom tato rozhodnutí jsou povýtce polická, a nikoli technická, a já to považuji za nepřijatelné. Proto potřebujeme nové nařízení, přičemž využijeme vypršení platnosti stávajícího nařízení ke konci roku 2011, a jsem toho názoru, že tyto dva konkrétní příklady to jasně potvrzují. Mezitím by však bylo také výhodné prodiskutovat, co se dělo v těchto konkrétních zemích v posledních měsících. Bylo by například zajímavé vědět, jaké meze porušování lidských práv musí být podle názoru Komise překročeny, než zahájí šetření v Kolumbii nebo v jiné zemi, a jaká konkrétní opatření by měla přijmout vláda Srí Lanky, například zrušit stanné právo, aby bylo pozastavení GSP+ odvoláno. Pane komisaři, žádáme o toto: nový návrh, pokud možno do konce června; jasná kritéria způsobilosti zvýhodněných zemí s ohledem na to, že systém GSP je nástrojem rozvoje a my máme na seznamu některé země, které otevřeně řečeno příliš rozvojovými zeměmi nejsou; podpis a uplatňování 27 úmluv Mezinárodní organizace práce ve zvýhodněných zemích; transparentnost pravidel jejich chování; systém pro posouzení dopadů systému GSP; a sdělení Parlamentu. Jak se o tom zmínil i pan Martin, Parlament musí být plně zapojen v případě pozastavení, protože to je, opakuji, povýtce politické rozhodnutí. Nicole Kiil-Nielsen zastupující autora. - (FR) Pane předsedající, naše dnešní rozprava vyplývá ze tří aspektů, jež souvisejí se všeobecným systémem celních preferencí. Zaprvé, platnost stávajícího nařízení vyprší 31. prosince 2011. Aby byl Parlamentu umožněn výkon jeho pravomocí, které jsou mu svěřeny Lisabonskou smlouvou, musí nám Komise předat návrh nového nařízení nejpozději v červnu 2010. Zadruhé, způsob, jakým funguje všeobecný systém preferencí+ (GSP+), není ani zdaleka dokonalý. Kdo rozhoduje o seznamu zvýhodněných zemí a na základě jakých kritérií? Podivuhodné! Kdo skutečně sleduje provádění 27 mezinárodních úmluv v oblasti sociální problematiky a problematiky životního prostředí, které jsou vyžadovány, aby mohla být země zvýhodněna v rámci systému GSP+? Nevíme. Jaké výsledky ukázal systém GSP+? Vedl k udržitelnému rozvoji, diverzifikaci výroby a vytváření poctivých pracovních míst, nebo spíše k přemíře krátkodobých smluv, narůstání počtu opuštěných zemědělských usedlostí a koncentraci velkých holdingových společností orientovaných na vývoz? Netušíme. Proto je nezbytná důkladná reforma tohoto nařízení, aby byla zaručena demokratická kontrola a bylo zajištěno, že přijatá opatření skutečně dosáhnou požadovaných cílů. Skutečným důvodem této dnešní večerní rozpravy je však politováníhodný případ Kolumbie. Až dodnes Komise ve věci velmi závažného porušování lidských práv v této zemi odmítala zahájit šetření. Takové šetření je však v tomto nařízení stanoveno. Vzhledem k hodnotám, jež vyznává Evropská unie, je nepředstavitelné, aby v honbě za ziskem pro naše vlastní nadnárodní společnosti v odvětví mléčných produktů, automobilů, léčiv, telekomunikací a v bankovním odvětví EU upustila od podmíněnosti systému GSP a za několik posledních dnů s Kolumbií narychlo vyjednávala dohodu o volném obchodu. To je smrtelný úder pro odbory, drobné zemědělce a spotřebitele v Kolumbii a pro její vlastní průmyslovou výrobu. Joe Higgins autor. - Pane předsedající, systém, v rámci kterého EU poskytuje některým zemím zvýhodněné obchodní podmínky, je v platnosti od roku 1971. Má to být nástroj pro řešení obchodních nerovností mezi vyspělými kapitalistickými zeměmi a chudšími zeměmi světa a na podporu udržitelného rozvoje. Pane komisaři, souhlasíte s tím, že z tohoto hlediska je zcela neúspěšný a že obchodní dohody EU zvýhodňují především nadnárodní společnosti se sídlem v EU, které využívají své převahy ve zdrojích k potlačení malých místních výrobců v mnoha chudších zemích, což způsobuje závažné přesuny výroby včetně ztráty místních pracovních míst a ničení životního prostředí? Není toto skutečný smysl strategického dokumentu Komise EU nazvaného "Globální Evropa: konkurenceschopnost na světovém trhu", který byl zveřejněn před pouhými třemi lety? A, pane komisaři, jakou naději mají pracující lidé Afriky, Asie a Latinské Ameriky, když vaše Komise jen v posledních týdnech zbaběle padla na kolena před zločinnými spekulacemi loupeživých prodejců zajišťovacích fondů usilujících o masivní rychlé zisky pomocí ostudných spekulací proti euru a zejména proti Řecku? A těmto parazitům - vlastně zločincům - jste vydali na milost a nemilost dělnickou třídu Řecka a chudé lidi v Řecku. Jakou naději mají vzhledem k této situaci chudí a pracující lidé za hranicemi Evropy? Otázka dnes stojí takto: jakým způsobem Komise EU hodnotí, zda státy, jež jsou zvýhodněny preferenčními obchodními dohodami s EU, chrání práva pracovníků a lidská práva. Povězte nám to, prosím. A jak můžete pokračovat ve vztazích s Kolumbií, kde vládou kontrolované agentury a zejména armáda dnes a denně zcela jasně páchají ty nejodpornější zločiny, jak se zcela nedávno ukázalo při hrozném nálezu masového hrobu nevinných obětí vražd v La Macareně. A konečně, jaký je současný názor Komise, pokud jde o pokračování systému GSP+ na Srí Lance s ohledem na to, že politiky vlády pana Radžapaksy po volbách i nadále směřují proti lidským právům a právům pracujících v této zemi? Syed Kamall zastupující autora. - Pane předsedající, všichni myslím chápeme, že jedním z cílů systému GPS bylo integrovat chudší země do systému světového obchodu. Poskytnutí preferenčního přístupu bylo považováno za pozitivní způsob řešení některých obchodních nerovností mezi bohatšími zeměmi a chudšími zeměmi. Jako člověk, který má v mnoha z těchto chudších zemí množství přátel a příbuzných si myslím, že stačí, když se podíváme na vlády mnoha těchto zemí: špatná veřejná správa; státní monopoly a zkorumpované vlády, jež brání podnikatelům v těchto zemích vytvářet bohatství; to, že mají potíže s dovozem materiálů, které potřebují pro vytváření přidané hodnoty a bohatství; dále to, že mnoha občanům těchto zemí je upírán přístup ke zboží a službám, které zde v EU a v mnoha bohatších zemích považujeme za samozřejmé. Uvědomme si také, že nejlepší způsob, jak pomoci lidem vymanit se z chudoby, je pomoci podnikatelům. Podnikatelé vytvoří pracovní místa, vytvoří bohatství a vyvedou chudé lidi z chudoby. Při nedávných jednáních o dohodách o hospodářském partnerství mnozí poslanci skutečně napříč politickým spektrem byli znepokojeni nediferencovaným přístupem Komise k dohodám o hospodářském partnerství. V jednom případě, se kterým jsem měl co do činění, úředník Komise, když byl dotázán ve výboru, prohlásil, že dohody o hospodářském partnerství nejsou jen o obchodu; jsou také o regionální integraci a o vývozu modelu EU. Když jsme se však zeptali, zda by některým ze zemí AKT, jež se nacházejí ve zvlášť obtížné situaci, mohl být alternativně poskytnut systém GSP+, bylo nám řečeno, že to není možné, protože porušují některé úmluvy, a proto nejsou pro GSP+ způsobilé. Do budoucna bychom snad mohli být při uplatňování systému GSP+ flexibilnější, možná by mohl být alternativou k dohodám o hospodářském partnerství. Můžeme k tomu přistupovat několikerým způsobem. Buď můžeme uvalit sankce na země, které nesplňují požadavky, nebo s nimi můžeme vést trvalý dialog, abychom zajistili, že se podmínky v těchto zemích budou zlepšovat, a přitom chápat, že ani Řím nebyl postaven za jediný den, a stejně tak ani vysoká úroveň v Evropě. Je načase se zapojit a pomoci podnikatelům v rozvojových zemích, a ne tuto záležitost nadměrně politizovat. Karel De Gucht člen Komise. - Pane předsedající, platnost současného systému GSP vyprší 31. prosince 2011. Komise již připravuje zásadní aktualizaci a přezkum dosavadního systému. Ještě tento měsíc zahájím široké veřejné konzultace o možných zlepšeních a změnách a poté bude následovat důkladné posouzení dopadů. Lze tedy očekávat, že návrh následného nařízení bude mít Komise k dispozici během prvního čtvrtletí roku 2011. Tento návrh bude samozřejmě podléhat běžnému legislativnímu postupu, což může docela dobře trvat i déle, než je datum vypršení stávajícího systému, tj. 31. prosinec 2011. Všichni se mnou budete souhlasit, že musíme zamezit situaci, kdy by země zvýhodněné v rámci systému GSP počínaje 1. lednem 2012 všechny své preference ztratily. Proto souběžně se zahájením této nezbytné práce na přípravě nového systému GSP předložíme návrh na prodloužení stávajícího nařízení, což zajistí kontinuitu, dokud nebude zaveden nový systém. To by vám mělo poskytnout čas k tomu, abyste se mohli vážně zabývat následným systémem, a současně to umožní, aby země zvýhodněné v rámci systému GSP nebyly ponechány na holičkách. Tento dokument byste měli obdržet v dubnu. Zaznamenal jsem vaši otázku a veškeré obavy, pokud jde o způsob, jakým Komise sleduje dodržování stávajících kritérií pro udělení GSP+ zeměmi, které jsou v rámci tohoto systému zvýhodněny. Hlavním kritériem pro GSP+ je ratifikace a účinné provádění 27 mezinárodních úmluv v oblasti lidských práv, základních pracovních norem, udržitelného rozvoje a dobré veřejné správy. Úkolem Komise je plnění těchto kritérií všemi zvýhodněnými zeměmi pečlivě sledovat. Komise je povinna a odhodlána realizovat systém GSP spravedlivě a objektivně. V souvislosti s tím při sledování a hodnocení účinnosti uplatňování ustanovení systému GSP+ vycházíme co nejvíce z poznatků a zpráv mezinárodních organizací, jako je Organizace spojených národů, Mezinárodní organizace práce a další příslušné agentury, a dále z mechanismů dohledu obsažených v úmluvách samotných. To zajišťuje jednoznačný a nestranný přezkumný proces. Sledování se dále opírá o dvoustranný dialog Komise se zeměmi systému GSP+ o otázkách souvisejících s jeho prováděním. Pokud takové zprávy obsahují informace, že kritéria GSP nejsou zcela dodržována, nařízení o GSP poskytuje možnost, aby Komise provedla šetření za účelem vyjasnění skutečné situace a navrhla příslušná opatření. Toto šetření je důležitým nástrojem, který by měl být využíván, jestliže to situace vyžaduje, ale zahájení šetření by nemělo být krokem braným na lehkou váhu, neboť může ovlivnit naše širší vztahy s partnerskými zeměmi. Vzpomeňte si například na nedávný případ Srí Lanky. Jelikož cílem systému GSP+ je podpořit země, aby převzaly mezinárodní normy dobré veřejné správy, měla by být zemím GSP+ nejprve poskytnuta možnost prokázat, že se cítí být vázány závazky vyplývajícími z cílů GSP+, že jsou ochotny spolupracovat s orgány mezinárodního dohledu a odstraňovat zjištěné nedostatky. Tento přístup umožňuje ocenit kroky, které byly těmito zeměmi již podniknuty, a je v souladu s obecným pobídkovým systémem, na němž je GSP+ založen. S radostí budu s vámi diskutovat o budoucnosti systému GSP a zejména GSP+. V rámci přípravy přezkumu dosavadního systému, který se bude týkat i kritérií GSP+ a sledování jejich dodržování, budou témata nastolená Evropským parlamentem pečlivě posouzena. Jelikož se tento přezkum nebude řídit běžným legislativním postupem, bude Evropský parlament při určování konečné podoby nového systému GSP ve stejné pozici jako Rada. Laima Liucija Andrikienė jménem skupiny PPE. - Pane předsedající, v návaznosti na to, co řekl náš kolega pan Caspary, jehož plně podporuji, bych chtěla zdůraznit několik aspektů. Především vstup Lisabonské smlouvy v platnost v mnoha ohledech mění úlohu Parlamentu při formulování obchodní politiky EU. Systém GSP je jednou z oblastí, kde bude mít Parlament větší slovo a větší vliv. Pane komisaři, chtěla bych vás také požádat, abyste pozitivně zohlednil větší úlohu Parlamentu v oblasti, za kterou odpovídáte. Proto vás žádám, abyste až v otázce dokončení nebo přezkumu seznamu zemí zvýhodněných v rámci systémů GSP a GSP+ Parlament konzultoval. Zatřetí, Parlament by měl být také vtažen do procesu sledování toho, zda země zvýhodněné v rámci GSP dodržují - nejen ratifikují, ale také účinně provádějí - oněch 27 úmluv Mezinárodní organizace práce a Organizace spojených národů. Komise by přinejmenším měla tuto otázku s Parlamentem konzultovat a je samozřejmě naší povinností v Parlamentu zajistit, aby rozvojové nástroje v našich příslušných institucích a našich výborech k takovému dohledu přispívaly. Závěrem bych chtěla zopakovat výzvu vyjádřenou v návrhu usnesení, o kterém budeme zítra hlasovat. Komise by měla vypravovat návrh nového nařízení o GSP co nejdříve. V neposlední řadě pak nesouhlasím s tím, co bylo řečeno některými kolegy poslanci o Kolumbii. Kolumbie je podobná země jako mnohé země v regionu a nemůžeme ignorovat pozitivní vývoj a výsledky v oblasti lidských práv a pokud jde o situaci obhájců lidských práv v této zemi. Není třeba jmenovat a obviňovat tuto konkrétní zemi, protože naše usnesení se týká nového nařízení a nutnosti toto nové nařízení přijmout. Vital Moreira Pane předsedající, pane komisaři, je dobré slyšet, že pan komisař De Gucht zaručuje, že stručně řečeno Komise zašle Parlamentu legislativní návrh zaměřený na revizi všeobecného systému preferencí, takže zbude dost času na legislativní postup, jenž zabrání vypršení platnosti dosavadního systému všeobecných preferencí, která má skončit ke konci příštího roku. Tento systém musí být přezkoumán. Především je to nástroj rozvojové pomoci, který poskytuje zemím zvýhodněný přístup na evropský trh bez jakékoli reciprocity. Zadruhé je tento systém také nástrojem pro zlepšování situace v oblasti lidských práv a dobré veřejné správy v těchto zemích vzhledem k tomu, že toto zvýhodnění je vázáno na podmínky, jež zvýhodněné země musí splnit. Z těchto dvou důvodů musí Evropská unie znovu začít používat tento nástroj, jenž dává obchod do služeb rozvoje a lidských práv. Právě tak musí být při revizi zohledněno hodnocení výsledků předchozího období. Na druhé straně by nové nařízení mělo splňovat tyto požadavky, které vycházejí z dosavadní praxe: zaprvé, zachovat dočasný charakter systému všeobecných preferencí, tak aby mohl být zrušen, až už nebude nutný. Zadruhé, posilování a zdokonalování diferencovaného přístupu a výběru zvýhodněných zemí na základě úrovně rozvoje každé z nich a její vnější konkurenceschopnosti. A nakonec zatřetí, zlepšení mechanismů pro dohled nad dodržováním podmínek spojených se všeobecným systémem preferencí, zejména v oblasti dodržování lidských práv. A konečně, pane komisaři, bylo užitečné, že stanovisko Parlamentu bylo zohledněno od počátku legislativního procesu. Georgios Papastamkos (EL) Pane předsedající, zacházení, které se odvíjí od všeobecného systému preferencí, je výjimkou ze zásady doložky nejvyšších výhod uplatňované v rámci Světové obchodní organizace a jako takové musí být cílené, jinými slovy, musí být rozvojovými zeměmi přijímáno proto, že ho více potřebují. Nový seznam zvýhodněných zemí musí zohlednit skutečný stav hospodářství a konkurenceschopnost rozvojových zemí. Kromě toho nedostatečná diferenciace mezi rozvojovými zeměmi koneckonců poškozuje nejméně rozvinuté země. Je logické, aby navrhovanému přezkumu předcházelo hodnocení dopadů, jež měl tento systém na zvýhodněné země během předchozího období jeho uplatňování. Obchodní politika, a zejména podmíněnost obchodu, může za použití umírněných prostředků bezpochyby přispět k účinnější globální správě. Pomocí pobídek může přispět k podpoře sociální dimenze globalizace v širokém smyslu slova: slušné práce, udržitelného rozvoje a demokratické odpovědnosti. Evropský parlament by měl mít nástroj pro tvůrčí zapojení v rámci nového, revidovaného systému a pro účinné sledování plnění dohod zvýhodněnými zeměmi. Bernd Lange (DE) Pane předsedající, pane komisaři, všichni víme, že GSP je dobrým systémem, a GSP+ je velmi dobrým systémem. Musíme také zajistit jejich prodloužení, a proto potřebujeme váš návrh, abychom mohli vést řádnou rozpravu v Parlamentu. Takže to., pane komisaři, prosím urychlete Možná budeme schopni leccos zlepšit i v systému GSP+. V souvislosti s tím existuje pět aspektů, na které bych chtěl poukázat a které se týkají oblastí, kde možná budeme schopni dosáhnout dalšího zlepšení. Zaprvé, kdo stanoví, jak je vlastně plněno oněch 27 norem, nejen reálně uznáváno, ale formálně prosazováno? Je to pouze úkolem Mezinárodní organizace práce, anebo je snad zapotřebí hodnotící výbor, který poskytne konkrétní podporu při realizaci? Zadruhé, jak zapojujeme občanskou veřejnost? Přál bych si koordinaci občanské společnosti v příslušné zemi v otázce hodnocení provádění GSP+, stejně jako jsme se na tom nyní dohodli v dohodě s Jižní Koreou. Zatřetí, kdo vlastně dává podnět k šetření, jestliže jsou zjištěny nějaké problémy? Zde musí být zapojen Parlament, protože mám pocit, že v Radě se dostávají do hry jiné zájmy, než aby bylo skutečně provedeno šetření. V souvislosti s tím by podnět k šetření měl dávat i Parlament. Zajisté také potřebujeme jasné struktury pro další kroky a také jasné struktury pro pozastavení, ale o tom si snad můžeme podrobně promluvit jindy. Thomas Mann (DE) Pane předsedající, GSP především poskytuje obchodní zvýhodnění rozvojovým zemím a rozvíjejícím se hospodářstvím. V tomto moderním typu rozvojové pomoci od snížení cel až po osvobození od cel na trzích průmyslových zemí bylo mnohé dosaženo. Prostřednictvím zvláštního režimu GSP+ mají být naplňovány sociální normy a normy v oblasti životního prostředí. Umožňuje také zvýšit počet signatářů úmluv OSN a Mezinárodní organizace práce. Avšak, pane komisaři, jak Komise kontroluje plnění těchto kritérií? Je důsledně uplatňováno pozastavení zvýhodnění, když je vyváženo zboží, jež bylo vyrobeno nucenou prací nebo v otroctví, když jsou zjištěny nekalé obchodní praktiky a když není zaručena kontrola původních produktů? Dále, nemělo by zlepšení v oblasti lidských práv, jehož má být v rámci GSP+ dosaženo, koneckonců zahrnovat také větší státy? Mám na mysli například Čínu. Všechna naše usnesení, demonstrace a dvoustranná jednání mezi EU a Čínou nepřinesly žádné zlepšení situace v oblasti lidských práv. V důsledku toho vyjdou zítra, na mezinárodní Den Tibetu, do ulic tisíce lidí a v desetitisících měst a obcí v Evropské unii budou vyvěšeny tibetské vlajky. Vyjádříme solidaritu s národem, který bojuje za svou kulturní, jazykovou a náboženskou autonomii. Pane komisaři, sdílíte názor, že normy v oblasti lidských práv, sociální normy a normy v oblasti životního prostředí mají být vyjmuty ze zvláštního režimu a zařazeny na seznam kritérií GSP? Spolupráce s našimi obchodními partnery se nesmí omezovat na čistě hospodářské aspekty. Gianluca Susta (IT) Pane předsedající, dámy a pánové, toto je důležitá příležitost, abychom především potvrdili význam všeobecného systému preferencí. Jak základní systém GSP, tak systém GSP+, které jsou oba spojeny s iniciativou "vše kromě zbraní", přispívají k odstraňování chudoby v přísném souladu s prvořadou povinností zajistit dodržování lidských práv. Právě porušování těchto základních zásad soužití vedlo nedávno Evropskou unii k pozastavení preferenčního celního zvýhodnění Srí Lanky, jež následovalo po podrobném šetření Komise. Nový institucionální rámec však musí do legislativního procesu zaměřeného na změnu dosavadního právního předpisu plně zapojit Parlament. Doufáme proto, že bude zahrnovat úplný přezkum tohoto nařízení v souladu s řádnými postupy, protože vykazuje některé nedostatky, a to včetně samotného předmětu šetření. Příštím krokem bude společné usnesení. Účinnost tohoto nařízení závisí na jeho důvěryhodnosti, objektivitě kritérií, na kterých je založeno, a na jeho přísném uplatňování. V Evropě, kde velká většina občanů nesouhlasí s vývozem demokracie pod hrozbou zbraní, jsou obchod a pomoc související s obchodem důležitými nástroji pro šíření zásad soužití, které je založeno na dodržování základních lidských práv. Je naší povinností neupadnout do lhostejnosti - což by bylo chybou - ale také nevynášet unáhlené soudy nad určitými stranami, soudy, jež zní jako neodvolatelné rozsudky, jako je tomu v případě Kolumbie. Proto se necítím být způsobilým pro to, abych podpořil jakékoli téměř jednostranné nepružné postoje vůči té či oné zemi, ale důrazně podporuji potřebu intenzivnějšího sledování všech problematických situací v duchu platných právních předpisů a v souladu se zásadami pravidel, na nichž chceme založit legislativní přezkum, který požadujeme. Christofer Fjellner (SV) Pane předsedající, všeobecný systém preferencí, o kterém dnes diskutujeme, je velmi dobrým a důležitým nástrojem, protože usnadňuje některým, snad nejchudším zemím světa vyvážet do Evropy a obchodovat s ní. Mnohé ze zemí Evropy vytvořily své bohatství tímto způsobem, a proto je pro nás důležité, abychom se pokusili to umožnit i jiným zemím. V diskusi, jako je tato, a při nadcházející přípravě přezkumu všeobecného systému preferencí musíme mít na zřeteli hlavní úkol a zaměřit se na hlavní cíl všeobecného systému preferencí, totiž boj proti chudobě. Obchod je zdaleka nejúčinnějším způsobem, jak bojovat proti chudobě a dosáhnout hospodářského růstu, a je důležité, abychom na to pamatovali. Všeobecný systém preferencí je samozřejmě dobrý také k tomu, vyvíjet na země tlak, a přimět je tak k dodržování mezinárodních dohod a úmluv i závazků v oblasti lidských práv a tak dále. Nesmíme však zapomínat, že cílem je rozvoj. EU musí být přirozeně schopna toto zvýhodněné zacházení zemím, jež neplní své závazky, odmítnout nebo zrušit, ale je důležité si připomínat, že jde o citlivou záležitost. Pro zemi, které je odepřena větší svoboda v obchodu a nové vývozní příležitosti, nebude o to snadnější splnit závazky a požadavky, jež na ni klademe. Existuje zde souvislost: korupce, špatné pracovní podmínky a problémy s dodržováním lidských práv přispívají k chudobě, ale chudoba také ztěžuje boj proti korupci, problémům v oblasti lidských práv a špatným pracovním podmínkám. Chtěl bych znát názor pana komisaře na článek 22; jinými slovy, riziko, že zrušení obchodního zvýhodnění ztíží zemím to, aby se dostaly se ze situací, jako jsou špatné pracovní podmínky. Dále bych chtěl také poukázat na to, že nyní požadujeme, aby některé země ratifikovaly 27 úmluv Mezinárodní organizace práce a OSN a v plném rozsahu je prováděly. Rád bych viděl poctivou analýzu, zda všechny tyto úmluvy OSN a Mezinárodní organizace práce v plném rozsahu provedly a ratifikovaly všechny členské státy EU. Myslím si, že je přinejmenším nepravděpodobné, že byly všechny provedeny, a je důležité to vzít v úvahu, až začneme vznášet požadavky vůči jiným. Rareş-Lucian Niculescu (RO) Mám k panu komisaři jednu jednoduchou otázku. Podle nařízení (ES) č. 732/2008 státy, které si přejí získat zvýhodnění v rámci systému GSP+, mají možnost o to požádat nejpozději do konce dubna letošního roku. Protože se tato lhůta blíží, chtěl bych se pana komisaře zeptat, pokud má tuto informaci k dispozici, které státy až dosud tuto žádost předložily a zda bychom, když připravujeme změnu požadovaných kritérií, měli poskytnout zvýhodnění některým novým státům. Podporuji také kolegy poslance, kteří zdůraznili, že o uplatňování všeobecného systému preferencí by měl být informován Evropský parlament. Děkuji. Karel De Gucht člen Komise. - Pane předsedající, bylo položeno několik otázek ohledně Srí Lanky a Kolumbie a toho, proč jsme se v jednom případě rozhodli provést šetření, a ve druhém nikoli. V případě Srí Lanky se pozornost Komise zaměřila na veřejně dostupné zprávy a prohlášení Organizace spojených národů a dalších příslušných zdrojů včetně nevládních organizací, ze kterých bylo patrné, že Srí Lanka efektivně neplní různé úmluvy v oblasti lidských práv, zejména Mezinárodní pakt o občanských a politických právech, Úmluvu proti mučení a jinému krutému, nelidskému a ponižujícímu zacházení nebo trestání a Úmluvu o právech dítěte. Na rozdíl od Kolumbie však obecným přístupem Srí Lanky bylo popírat existenci jakýchkoli problémů a nespolupracovat s Komisí v žádné fázi šetření. V případě Kolumbie výsledky sledování Organizace spojených národů a Mezinárodní organizace práce ukazují, že existují otazníky nad úrovní efektivního provádění určitých úmluv OSN a MOP, ale je také jasné, že Kolumbie spolupracuje s MOP a s orgány OSN a provedla významné změny ve svém právním řádu a že vláda přijímá opatření s cílem změnit právní řád a zlepšit jeho praktické provádění. Ve spolupráci s Organizací spojených národů a Mezinárodní organizací práce probíhá trvalý dialog. Pokud jde o otázku, kterou položil pan Moreira, chtěl bych říci, že při přezkumu nařízení o GSP usilujeme o nalezení rovnováhy mezi různými požadavky, které zde byly vzneseny. Byli jsme požádáni, abychom to udělali co nejdříve, a splníme to. Byli jsme požádáni, abychom vypracovali posouzení dopadů, ale údaje týkající se GSP za rok 2009 obdržíme až letos v červenci a pak budou samozřejmě následovat konzultace s Parlamentem. Chtěl bych také připomenout slib, který jsem dal Výboru pro mezinárodní obchod během svého slyšení a i později, že poskytnu časový plán našich legislativních návrhů, jež budou tomuto výboru předloženy v nejbližších měsících. Asi víte, že se máme sejít zítra. Pokusíme se společně vypracovat něco, co Parlamentu v co největší míře umožní projednat ve vší otevřenosti různé složky včetně nového nařízení o GSP a systému obnovování, který bychom měli zavést už od dubna. Předsedající Obdržel jsem dva návrhy usnesení předložené v souladu s čl. 115 odst. 5 jednacího řádu. Rozprava skončila. Hlasování se bude konat ve středu 10. března 2010.

Strategija EU za Črno morje (razprava) Predsednica Naslednja točka je poročilo gospoda Ungureanuja v imenu Odbora za zunanje zadeve o strategiji EU za Črno morje. Traian Ungureanu poročevalec. - Gospa predsednica, pred točno tremi leti je Evropski parlament sprejel sinergijo Črnega morja. To je bil prvi korak v smeri skladne politike na enem izmed najobčutljivejših območij v Evropi in bil je tudi korak v pravo smer, saj se Črno morje zdaj obsežno analizira - in spoštuje - kot prostor približevanja političnih, strateških in varnostnih upanj, moči in ambicij. Danes je mogoče našo politiko na območju nadalje razviti. Ta parlament lahko ima ključno vlogo pri nadgradnji politik EU v popolno strategijo EU. To je dejansko glavna zamisel v poročilu, ki sem ga spodbudil s podporo kolegov iz Odbora za zunanje zadeve in Parlamenta kot celote. Toda zakaj novo poročilo o Črnem morju in zakaj strategija EU za Črno morje? Nekateri bi rekli, da je Črno morje majhno morje. To drži, toda če ta načrt nadomestimo s strateškim načrtom, Črno morje postane ogromno. Obstaja še en dejavnik: Črno morje postaja vse bolj črno. Od pristopa Bolgarije in Romunije je Črno morje zdaj delno notranje morje EU. Vendar pa so dogodki v regiji pogosto nepredvidljivi: kopičijo se napetosti in številni nesporazumi. Povzetek analize regije Črnega morja vodi k zaključku, da negativni izzivi na tem območju vztrajajo ali pa so se še okrepili. Vojna med Gruzijo in Rusijo leta 2008, nerešeni in tako imenovani "zamrznjeni" konflikti in zaskrbljujoče nazadovanje demokratične vladavine v Ukrajini in Rusiji so zelo resni dogodki in dobri primeri varnostnih tveganj na tem območju. Če preučimo trenutne rezultate navzočnosti EU v regiji, se zdijo vsaj mešani. Politični pristop EU k Črnemu morju nima mehanizmov za spremljanje, ocenjevanje in nadaljnje ukrepanje. Regija Črnega morja ni dovolj prepoznavna v razpravah v Bruslju, financiranje EU za regijo pa je razdrobljeno in zapleteno. Nova strategija EU za Črno morje, ki gradi na dosežkih sinergije Črnega morja, ki smo jo sprejeli pred tremi leti, bi morala vzpostaviti trdnejšo politiko in konkretna orodja. Naj omenim samo dve izmed priporočil v poročilu. Prvo zadeva primerne vire: če hoče EU imeti ključno vlogo v regiji Črnega morja, mora zagotoviti primerne vire, finančne in človeške. Bistveno je oblikovanje posebne proračunske postavke v proračunu EU. Drugo priporočilo zadeva pripravo akcijskega načrta EU z jasnimi cilji in nalogami, vključno z rednimi srečanji zadevnih držav na ministrski ravni. Strategija EU za Črno morje ne sme podcenjevati ali precenjevati nobene države na območju. Načeli vključevanja in regionalne zavezanosti se morata odražati v pomembni vlogi Turčije in Rusije, toda tudi v uspehu regionalnega sodelovanja vseh regionalnih partnerjev. Za zaključek bi se rad zahvalil vsem kolegom za njihove zelo pozitivne prispevke h končni različici tega poročila. Menim, da se vsi strinjamo, da Parlament od Komisije in Sveta pričakuje, da bosta to poročilo spremenila v resničnost. Strateška in koristna navzočnost EU v regiji Črnega morja mora postati dejstvo. Štefan Füle član Komisije. - Gospa predsednica, vesel sem, da je regija Črnega morja visoko na dnevnem redu Evropskega parlamenta. Ta regija je pomembna za Evropsko unijo in se moramo nanjo osredotočiti, da bi odrazili njeno izredno občutljivost. Rad bi se zahvalil in čestital poročevalcu Odbora za zunanje zadeve gospodu Traianu Ungureanuju za odlično in zelo izčrpno poročilo. Poročilo in njegova priporočila so zanimivi in inovativni glede številnih zadev. Od zadnje širitve je Črno morje tudi morje EU. Odgovorni smo zanj, tako kot za vsa druga povodja, na katera mejimo. Odločno se moramo spopasti s to novo odgovornostjo. Kot del evropske sosedske politike že imamo pobudo, katere cilj je ta regija: sinergijo Črnega morja. Vendar pa moramo priznati, da se je njeno izvajanje izkazalo za težje kot smo mislili. Vsi v regiji ne pozdravljajo z navdušenjem vsega, kar hočemo storiti. Prav zaradi tega je Parlament izbral pristop, utemeljen na regionalni zavezanosti in pospeševanju dialoga. Menim, da je to zdaj pravi pristop, vendar pa so te obveznosti lahko verodostojne le, če in ko bodo prinesle konkretna izboljšanja ljudem v regiji. Zato poročilo o razvoju nove strategije Evropske unije za Črno morje predstavlja našo zavezo regiji in našim državam članicam, ki pripadajo temu območju, da jih bomo podprli pri soočanju z izzivi, povezanimi z njihovim posebnim geografskim položajem. Strinjamo se, da se strategije za regijo Črnega morja ne sme razlagati kot nadomestila za obstoječa prizadevanja, zlasti sinergijo Črnega morja. Namesto tega mora biti celovit okvir, v katerem je mogoče najti smernice za vse dejavnosti Evropske unije v regiji. Strategija za Črno morje lahko zagotovi idealno priložnost za pregled naših interesov v regiji, vključno s strateškimi, političnimi in gospodarskimi interesi, in za razpravo o tem, kako jih najbolje doseči. Parlament je opredelil ustrezna področja, na katerih je treba razvijati strategijo, kot so upravljanje, varnost in energija, promet, okolje, trgovina, lokalni gospodarski razvoj ter družbeni in človeški razvoj. Razvoj te strategije lahko zagotovi tudi priložnost, da se dejavnostim, ki potekajo v regiji, doda pomorsko razsežnost. Komisija trenutno razvija celovit sveženj, ki bo obravnaval pobude pomorske politike, upravljanje naravnih virov in boj proti nezakonitim ribolovnim dejavnostim. Črpamo lahko iz znanja in izkušenj iz drugih strategij, kot sta strategija EU za regijo Baltskega morja in strategija EU za Podonavje. Strategija za Podonavje bo zahtevala očitno sodelovanje s Črnim morjem. Vendar pa se zavedamo, da je vsako evropsko povodje drugačno. Glede na to moramo zagotoviti, da se vse prihodnje strategije EU prilagodi njihovim lastnim sektorskim značilnostim, gospodarskemu in družbenemu razvoju, okolju in energiji, infrastrukturi in naravnim virom. Poročilo o razvoju strategije EU za regijo Črnega morja zagotavlja pregled prihodnjih izzivov za regijo, vendar pa bo pomembno tudi za vzpostavitev trdnih povezav s partnerskimi državami v regiji za zagotovitev njenega nemotenega in učinkovitega izvajanja. To priložnost moramo izkoristiti za obsežna posvetovanja z vsemi zainteresiranimi stranmi, najprej z našimi partnerji v regiji in ob udeležbi Parlamenta. To poročilo je dobrodošlo in veselimo se izvajanja njegovih priporočil. Služba za zunanje delovanje in zadevne službe Komisije bodo svoja prizadevanja posvetile pripravi strategije za Črno morje, za katero bomo potrebovali vašo podporo in podporo Sveta. Metin Kazak Gospa predsednica, čestital bi gospodu Ungureanuju, kot poročevalec mnenja Odbora za mednarodno trgovino pa sem zadovoljen, da so bili nekateri izmed naših predlogov vključeni v glavno besedilo poročila. Zadovoljen sem, da je, kot je že bilo omenjeno, po pristopu Bolgarije in Romunije leta 2007 Črno morje, če povem simbolično, postalo "evropsko" morje in zahteva splošno evropsko strategijo, ki vključuje precejšnje upravne in finančne vire ter tudi dobro usklajevanje in odgovornost. Nova ključna naloga je v novo strategijo vključiti projektni pristop. Posebno pozornost je treba posvetiti področjem v skupnem interesu, kot so okolje, energija, promet in infrastruktura, ki so odločilnega pomena za trajnostni razvoj regije. Prav tako je potrebno intenzivno sodelovanje na parlamentarni ravni, na primer z organizacijami, kot sta parlamentarna skupščina Organizacije za črnomorsko gospodarsko sodelovanje in Svetovna trgovinska organizacija, in s Črnomorsko banko za trgovino in razvoj. Menim tudi, da moramo preučiti druge regionalne pobude, vendar pa ne smemo dovoliti, da bi se strategija porazgubila v njih. Silvia-Adriana Ţicău Gospa predsednica, Odbor za industrijo, raziskave in industrijo podpira popolno tržno in regulativno povezovanje na podlagi zakonodaje EU o energiji in okolju ter spodbuja sodelovanje držav v širši črnomorski regiji pri pogodbi o energetski skupnosti ter tudi pomoč EU, Evropske investicijske banke in Evropske banke za obnovo in razvoj za posodobitev energetske infrastrukture v regiji. Poudarjamo evropsko dodano vrednost in pomen južnega plinskega koridorja za povečanje zanesljive oskrbe Evropske unije z energijo. Projekti kot plinovod Nabucco, ki je glavni prednostni projekt Evropske unije, skupaj s čezjadranskim plinovodom, vseevropskim naftovodom, povezovalnim plinovodom med Turčijo, Grčijo in Italijo ali povezovalnim koridorjem med Azerbajdžanom, Gruzijo in Romunijo, poudarjajo bistven pomen udeleženosti EU v črnomorski regiji, pa tudi dodatno potrebo po povečanju sodelovanja med državami v regiji. Poudarjamo pomen vzpostavitve regionalne raziskovalne in izobraževalne mreže v širši črnomorski regiji ter njene povezave s komunikacijsko mrežo visoke zmogljivosti in hitrosti za vse raziskovalce v Evropi (GEANT) ter pozivamo Komisijo, naj nadaljuje podporne raziskovalne projekte v regiji. Gospa predsednica, za konec pozivam Komisijo, naj pripravi strategijo Evropske unije za regijo, skupaj z akcijskim načrtom. Poudarjamo potrebo po vzpostavitvi povezave med tem in strategijo Evropske unije za Podonavje. Victor Boştinaru poročevalec mnenja Odbora za regionalni razvoj. - Gospa predsednica, pomen črnomorske regije za EU z vidika prometa, energije, stabilnosti, varnosti in okolja je očiten. Zaradi tega bo strategija EU za to regijo zagotovo imela zelo pozitiven vpliv na območje in EU kot celoto. Odbor za regionalni razvoj meni, da lahko ta strategija regiji prinese rast in trajnostni razvoj. Vendar meni tudi, da je za popolno učinkovitost treba vključiti vse države v regiji ne glede na to, ali so države članice ali ne. Ta strategija potrebuje usklajevanje ukrepov - toda kako bi lahko usklajevanje obstajalo brez primernega sodelovanja vseh držav? Usklajevanje je vsekakor potrebno pri strategiji za Podonavje, ki naj bi kmalu postala glavna prednostna naloga madžarskega predsedstva. Uporabo celostnega pristopa in čezmejno sodelovanje med regijami je treba spodbujati na vseh področjih strategije, predvsem pa na področju prometa, energije in okolja. Elmar Brok Gospa predsednica, komisar, gospe in gospodje, poročevalcu bi se zahvalil za odlično delo, ki ga je opravil, ker je v celoviti obliki zbral številne zamisli, kar nam bo pomagalo pri naših prihodnjih prizadevanjih. Razumeti moramo, da se tega sodelovanja v črnomorski regiji ne sme zamenjevati z vzhodnim partnerstvom ali z našimi strateškimi odnosi s Turčijo in Rusijo. To so različne zadeve in to sodelovanje jih ne nadomešča. Po drugi strani se mi zdi zelo zanimivo, da je mogoče glede nekaterih vprašanj združiti te različne skupine, da pripravijo usklajeno politiko, ki je v našem interesu in lahko tudi pomaga zadevnim državam. Takšno sodelovanje bo morda pomagalo uskladiti nasprotujoče si politične in gospodarske interese, tako da bodo prihodnji spori manj dramatični in nevarni ter da se na primer našega dela v vzhodnem partnerstvu ne bo razlagalo kot usmerjeno proti kateremu koli posamezniku, ampak da se bo vse razumelo kot dopolnjevanje. Toda ko gre za evropsko perspektivo nas to sodelovalno stališče ne sme odvrniti od tega, da bi pričakovali, da bo vzhodno partnerstvo s temi državami dalo drugačne rezultate kot na primer razvojne strategije z Rusijo. Dovoliti nam je treba takšno razlikovanje in tega se komisar nedvomno dobro zaveda. Zaradi tega je sodelovanje v črnomorski regiji v interesu Evropske unije, v interesu Rusije, v interesu Turčije in v interesu ostalih držav v regiji - izmed katerih je večina članic vzhodnega partnerstva. Predstavljam si lahko, da bo to pomembno prispevalo h gospodarski in politični stabilnosti Evrope, in upam, da lahko tesno sodelujemo s komisarjem, da bi napredovali na tem področju. Ioan Mircea Paşcu v imenu skupine S&D. - Gospa predsednica, Črno morje so vrata v Evropo in iz nje, zato ga moramo tako tudi obravnavati. Ne gre za oddaljen, nepomemben kraj, ki občasno pritegne našo pozornost. Resnica je, da je območje na naš dnevni red že dodalo - in bo še naprej dodajalo - točke bodisi s prekinitvijo prenosa plina leta 2006 in 2008 ali vojno v Gruziji leta 2008. Toda kljub dokazom in njegovega priznanega pomena območje Črnega morja še vedno ni deležno pozornosti, ki si jo zasluži s strani EU - EU, ki je bila na neki način prisiljena obravnavati te probleme, ko sta leta 2007 članici postali Bolgarija in Romunija. Zdi se, da je sinergija Črnega morja, pripravljena nedolgo po pristopu teh dveh držav, če gledamo nazaj, prenagljeno sestavljen dokument, namenjen zapolnitvi "praznega prostora" ali "črne luknje" - odvisno, kaj vam je bolj všeč -, s katerim se je morala EU spopasti skoraj čez noč. To kaže dejstvo, da se od prvega pregleda pobude leta 2008 ni zgodilo nič pomembnega - in pri njenem izvajanju nismo preveč napredovali, kot je omenjeno v poročilu. Po mojem mnenju za to obstajata dva razloga. Prvič, očitno nezanimanje in nepripravljenost držav članic EU, da odločno obravnavajo področje. Poleg tega je zdaj, ko primanjkuje denarja, za to še manjša pripravljenost kot prej. Drugič, prvotna predpostavka, na kateri je temeljila sinergija, in sicer da mora območje postati skladna in sodelovalna regija, da bi bila upravičena do pozornosti in materialne podpore EU, je prezrla preprosto resnico, da je pred samo 20 leti območje izgledalo povsem drugače. Pričakovati, da bo območje, ki je tako zapleteno in različno, postalo skladno in dobilo individualno identiteto v tako kratkem času, je bodisi nerealno ali - nerad rečem to - slabonamerno. Morda se bodo zadeve v okviru ponovnega pregleda vzhodnega partnerstva izboljšale. Ivo Vajgl v imenu skupine ALDE. - (SL) Poročilo, ki ga je pripravil kolega Ungureanu, na angažiran način in odprt za sodelovanje, za to se mu tudi zahvaljujem, vrača našo pozornost k regiji, za katero je značilna raznolikost. Raznolikost političnih sistemov, kulturnih tradicij, religij, statusa in ambicij glede približevanja Evropski uniji, stopnje gospodarskega razvoja, razpoložljivosti naravnih bogastev in, seveda, nove situacije, ki je nastopila s tem, da imamo danes tri države članice Evropske unije v regiji, o kateri govorimo. Območje Črnega morja je za nas posebno zanimivo zaradi njegove geostrateške pozicije, ki neposredno predstavlja bodisi dodano vrednost ali pa resna tveganja za naše varnostne interese. V tem kontekstu posebej izpostavljam energetsko varnost in zagotavljanje trajnostne oskrbe Evropske unije z energenti, infrastrukturo ter možnosti, da vplivamo na reševanje nasprotij in odprtih vprašanj v regiji, kakor tudi na razvoj partnerskega odnosa z Rusijo in Turčijo. Vse to je mogoče doseči s poglobljenim angažiranjem držav v regiji in sodelovanjem vseh držav Evropske unije in ostalih organizacij in mrež, ki jih imamo na tem področju, vključno z omrežji civilno-družbenih organizacij; prav njim velja naša posebna pozornost in priznanje. Za vse to ne potrebujemo novih institucij, potrebno pa bo zagotoviti redno finansiranje in več političnega angažiranja. Gospod komisar, verjamem, da boste lahko to poročilo koristno uporabili in se veselim sodelovanja z vami. Werner Schulz Gospa predsednica, komisar, gospe in gospodje, če naj se črnomorska regija razvoje v območje stabilnosti, varnosti, demokracije in blaginje in če naj se izkoristi priložnosti in izzive, potrebujemo vseobsegajočo strategijo. Ta resolucija si prizadeva za ta cilj in jo moja skupina zato podpira. Tudi zato, ker so bili vključeni številni naši predlogi, na primer reševanje obstoječih konfliktov v regiji, izboljšanje sodelovanja v civilni družbi, podpora projektom na ravni medosebnih stikov in spodbujanje manjših projektov v okviru čezmejnega sodelovanja. Želimo si tudi trajnostno energetsko politiko, večjo energetsko učinkovitost in vzpostavitev akademskih in študentskih mrež. Vendar pa bi podal pripombo glede pomanjkanja skladnega stališča v zvezi z vprašanjem energetske infrastrukture v regiji - v zvezi s tem bi omenil Nabucco in Južni tok. Ne razumem, zakaj je bil zavrnjen naš poziv k strožjemu nadzoru naftnih ploščadi v Črnem morju. Ta je resnično nujen po nesreči v Mehiškem zalivu. Zato smo danes ponovno predložili to spremembo. Paweł Robert Kowal Gospa predsednica, komisar, menim, da si pripravljeni dokument zasluži sprejetje, zato ga v imenu svoje skupine sprejemam. Poudaril bi, da je treba sinergijo Črnega morja danes ponovno pretehtati. Plemenite namere niso vedno pomenila učinkovite uporabe sinergije, zato je zelo dobro, da poročevalec to izpostavlja. Menim, da je najpomembnejša naloga danes za gospoda Füleja, da uredi naše pobude v tem delu Evrope in pokaže, da je naša prednostna naloga sosedska politika ter je treba druga vprašanja v tem okviru postaviti na drugo mesto. Menim, da takšno razmišljanje zagotavlja, da bo sinergija Črnega morja v prihodnosti učinkovita, predvsem na področju energije. Sinergija bi lahko bila tudi dober instrument, če na primer govorimo o podpori Gruziji v njenem demokratičnem in gospodarskem preoblikovanju, ki poteka v zadnjih letih. Vendar pa je danes prvi in bistveni korak organizacija pobud v tem delu Evrope, tako da bomo ne le ponosni nanje, ampak da bodo resnično učinkovite pri doseganju nekaterih specifičnih ciljev. David Campbell Bannerman v imenu skupine EFD. - Gospa predsednica, pri razpravljanju o območju Črnega morja pomislim na eno besedo, in to je "previdnost". Vsi moramo biti previdni. Črnomorsko območje je dvorišče Rusije. Njena flota je zasidrana na Krimu v Sevastopolu, blizu krvavih bojišč krimske vojne. Priča smo bili nesrečnemu konfliktu v Gruziji, za katerega sta krivi obe strani. Če bi bila Gruzija članica Nata, bi posledice lahko bile katastrofalne. Čeprav podpiram neodvisnost Gruzije, ni pametno dražiti ruskega medveda v njegovem brlogu. Potem je tu še Turčija, s katero se EU igra in ji ponuja članstvo kljub temu, da bodo članice, kot je Francija, v resnici vložile veto na prošnjo. Turčija ima znotraj Evrope samo 4 % svojega ozemlja. Ne bi smela biti v EU. Zavajanje Turčije skriva resnične nevarnosti. Razočaranje bi Turčijo lahko potisnilo v roke islamskih skrajnežev. Nazadnje se pod vsem tem skriva dejstvo, da je Črno morje osrednje nahajališče ključne kaspijske nafte in plina. Bodite resnično previdni. Dimitar Stoyanov (BG) Gospa predsednica, pridružil bi se večini mnenj, izraženih v tem parlamentu, in čestital poročevalcu za to, kar je dosegel s tem poročilom. Pontus Euxinus, kot se je Črno morje imenovalo v starem veku, je imel vedno velik geostrateški in gospodarski pomen za Evropo. Pomen ima tudi še dandanes. Zato je zelo pomembno, da se to strategijo prenese v dejansko ukrepanje, saj ponovno razpravljamo, in spomnim se, da smo nedavno imeli podobno razpravo. Zato hočem v bistvu potegniti črto pod tem, kar so povedali člani skupine socialdemokratov, in odločno podpreti točko, ki predvideva posebno proračunsko postavko za izvajanje strategije. Zato Komisijo pozivam k ukrepanju. Samo s primernim financiranjem bomo lahko besede, danes izgovorjene v tem parlamentu, spremenili v ukrepanje, ki bo imelo vpliv na evropske državljane. Iuliu Winkler Gospa predsednica, najprej bi čestital gospodu Ungureanuju za njegovo pobudo, da se pripravi poročilo o Črnem morju. Pozdravljam tudi podporo številnih predhodnih govornikov, mojih cenjenih kolegov, ki so se zavezali spodbujanju nove evropske vizije za črnomorsko regijo. Črno morje je resnično postalo delno notranje morje Evropske unije. Njegovega strateškega pomena glede na regionalno stabilnost, procese demokratizacije ter povezana vprašanja zanesljive oskrbe z energijo, gospodarska in trgovinska vprašanja ni mogoče preveč poudariti. Trdno sem prepričan, da moramo imeti mi, EU, koristi od potenciala črnomorske regije in ne drugi. Za dosego tega cilja se mora Evropska unija bolj zanesti na svoje države članice, ki pripadajo regiji, se odpovedati oporam iz preteklosti in pokazati več dinamike, vodstvene sposobnosti in vizijo. Ne da bi se dotaknil vprašanj, povezanih s procesom širitve, bi se posvetil sporočilu vsem skeptikom v zvezi s Črnim morjem. Vsaka upočasnitev procesa povezovanja EU v regiji bo negativno vplivala na demokratični razvoj območja. Tvega se srednjeročno in dolgoročno nestabilnost, katere posledice bi bilo težko oceniti in bi jih Evropska unija še težje obvladala. Za konec naj povem, da EU potrebuje svoje notranje Črno morje in mi potrebujemo celovito strategijo za to regijo. Strategijo za Črno morje mora pripraviti Komisija, pri čemer se mora zanašati na priporočila poročevalca. Danes mora Parlament zagotoviti svojo popolno podporo strategiji. Maria Eleni Koppa (EL) Gospa predsednica, danes razpravljamo o zelo pomembnem poročilu o območju v bližini Evropske unije: Črnem morju. Območje združuje države članice EU in države, ki so pomembne za regionalno sodelovanje. Zato je naša skupna potreba zaščititi obstoj območja miru, demokracije, varnosti in stabilnosti v okolici Črnega morja. S sinergijo Črnega morja, ki je bila uvedena pred nekaj časa, imamo stabilen okvir za sodelovanje, toda brez oprijemljivih rezultatov. Njeno uspešno izvajanje z ukrepanjem vseh udeleženih držav bo nadalje krepilo naše odnose na podlagi skupnih vrednot. Dopolnjevati mora obstoječo evropsko sosedsko politiko in vzhodno partnerstvo. Stabilnost in varnost v okolici Črnega morja imata neposreden vpliv na Evropo. Zato tudi Evropska unija nosi del odgovornosti za spodbujanje mirne rešitve konfliktov in krepitev zaupanja. To območje je pomembno za Unijo predvsem zaradi energije in prometnih povezav. Krepitev demokracije in močen sistem pravne države bosta spodbudila trgovino, naložbe in prosti pretok oseb. Popolnoma podpiram mnenje, da je treba v proračunu oblikovati posebno postavko za sinergijo Črnega morja. To bo zagotovilo učinkovito pomoč pri posodobitvi območja. Naša naloga je, da svoje politike izkoristimo za to, da te države v korist vseh še bolj približamo Evropi. Adina-Ioana Vălean Gospa predsednica, od leta 2007 priznavamo pomen črnomorske regije, vendar pa je bil vpliv našega pristopa skromen, da ne rečem kaj hujšega: brez konkretnih projektov, brez konkretnih rezultatov. Potrebujemo realen in finančno sprejemljiv akcijski načrt z jasnimi cilji, prednostnimi ukrepi in primerjalnimi merili uspešnosti ter delitev dela in uskladitev z vzhodnim partnerstvom in strategijo za Podonavje. Uvesti moramo partnerstvo za energijo in promet skupaj s partnerstvom za okolje. Samo s takšnim projektno usmerjenim pristopom, osredotočenim na male specifične projekte, lahko premagamo zelo raznolike in zapletene interese v regiji. Prav tako moramo preseči naš razdrobljeni pristop v smislu financ. Doslej smo imeli različne finančne instrumente in malo prepoznavnosti. Zato mora skupni operativni program za Črno morje postati naš osrednji instrument za izvajanje strategije za Črno morje in ga moramo uporabiti kot začetni denar za privabljanje institucij, ki so pripravljene vlagati v regijo, in ns tem spodbujati sodelovanje. Oldřich Vlasák (CS) Gospa predsednica, počasno izvajanje projektov, neobstoj akcijskih načrtov in poročil o oceni, pomanjkanje srečanj na visoki ravni, tveganje podvajanja z vzhodnim partnerstvom in mnogi drugi problemi kažejo, da je bila odločitev držav članic, da prevzamejo vodilno vlogo v izvajanju strategije za Črno morje, slaba. Zdi se, da mora Evropska komisija imeti pomembnejšo vlogo kot sekretariat in povezovalec te strategije za Črno morje. Prav tako sem trdno prepričan, da mora ta strategija, tako kot druge strategije za makroregije, ostati nevtralna v proračunskem, institucionalnem in zakonodajnem smislu; z drugimi besedami, da ne sme vključevati izdatkov nadaljnjih dodatnih sredstev, ustanovitve novih institucij ali priprave nove zakonodaje. Ni potrebe po novih operativnih programih in posebnih proračunskih postavkah, vendar pa obstaja potreba po osredotočanju na izvajanje posebnih projektov, za katere bodo zadevne države imele resničen interes. Georgios Koumoutsakos (EL) Gospa predsednica, komisar, dandanes je zgolj formalnost poudariti, da je Črno morje območje strateškega pomena za Evropsko unijo. Kako bi lahko bilo drugače, ko je zdaj po pristopu Bolgarije in Romunije pravzaprav notranje morje znotraj Evropske unije? Energija, varnost, stabilnost in seveda demokracija so sektorji, ki so za nas na tem področju bistvenega pomena. Od leta 2007, ko smo uvedli našo politiko na tem območju, ki je ključnega pomena iz več razlogov, smo nekoliko napredovali in dosegli določen uspeh. Vendar pa smo bili žal priča tudi zamudam in razdrobljenim pristopom ter obdobjem nedejavnosti. Obžalovanja vredno je, da od leta 2008 ni bilo organizirano srečanje na ministrski ravni o tej politiki. Te razmere so precej pod našimi prvotnimi ambicijami, glede na geostrateški, geopolitični in gospodarski pomen pa imamo samo eno možnost: okrepiti našo politiko in ukrepanje na območju Črnega morja. Zato popolnoma podpiram predlog poročevalca gospoda Ungureanuja, da se nadgradi evropsko politiko o Črnem morju v celovito strategijo, ki jo podpira posebna proračunska postavka. V okviru tega želim kot član Odbora za promet in turizem poudariti pomen teh dveh sektorjev, ki morata biti sestavna dela evropske strategije za Črno morje. Ni potrebe po poudarjanju, da bi lahko tudi celovita pomorska politika bistveno prispevala k enotnemu, uspešnemu razvoju območja Črnega morja. To je treba storiti zdaj. Vendar pa je širitev druga zadeva in zahteva veliko natančnega preučevanja. Evgeni Kirilov Gospa predsednica, s pristopom Bolgarije in Romunije je črnomorska regija postala sosednja regija EU. Je strateški most, ki povezuje Evropo s Kaspijskim morjem in srednjo Azijo. Njen geopolitični in gospodarski pomen za EU se nenehno povečuje v smislu varnosti, stabilnosti in energije. Zato mora Unija okrepiti svojo prisotnost, razviti aktivne politike in najti trajne rešitve za obstoječe probleme v regiji. Velikega interesa za večstransko regionalno sodelovanje ne kažejo samo črnomorske države - kar je ključno za reševanje nujnih zadev regionalnega in evropskega pomena, kot so "zamrznjeni" konflikti, trgovina z ljudmi in druga vprašanja, povezana z varnostjo. Trenutno je potrebno osredotočanje na številna vprašanja, ki so v pragmatičnem interesu vseh črnomorskih držav. Eno izmed teh vprašanj je pomorska varnost. V zadnjih letih je v Črnem morju prišlo do povečanja nesreč s smrtnim izidom in okoljsko škodo. EU mora zmanjšati tveganje civilnih nesreč z zagotavljanjem pomoči operacijam iskanja in reševanja v okviru evropske celostne pomorske politike. Pričakujemo, da bomo kmalu glasovali o poročilu naše kolegice Ilijane Malinove Jotove, ki prvikrat obravnava ribiško politiko EU v Črnem morju. To bi lahko zagotovilo dobro podlago za večstransko sodelovanje v regiji. Podpora EU je zaželena tudi za sedanje projekte, kot so črnomorska avtocesta, vseevropska prometna koridorja 8 in 9 ter prometne povezave med pristanišči v Črnem morju. Poročevalcu bi se zahvalil, da je podprl moje spremembe in za njegov odličen ustni prispevek. Marek Siwiec (PL) Gospa predsednica, ko govorimo o regiji Črnega morja, je treba povedati, da v okolici Evropske unije ni podobnega prostora s tako velikimi razlikami, tako številnimi intenzivnimi konflikti - vključno s krvavimi konflikti - in tako številnimi nasprotujočimi si interesi. Zato se ne smemo zavajati, da bomo z oblikovanjem kakršne koli politike lahko rešili zadeve, ki jih druge politike ne morejo. To ni radijska oddaja z željami in ne moremo rešiti energetskih problemov, če Rusija noče naftovoda, mi pa ga hočemo. Prav tako ne moremo rešiti regionalnih konfliktov. Pravzaprav je to zelo omejena politika, vendar pa se jo zaradi tega splača izvajati. Ker govorimo o sinergiji v zvezi s politiko za Črno morje, ne smemo pozabiti, da sinergija pomeni določeno dodano vrednost. Vprašal bi na primer, zakaj Evropski parlament ne sodeluje z obstoječimi organizacijami v regiji, kot je parlamentarna skupščina Organizacije za črnomorsko gospodarsko sodelovanje. Želijo si sodelovati z nami. Evropski parlament meni, da je prevelik in preveč pomemben, in si ne prizadeva za sodelovanje. Predlagam, da začnemo sodelovati in ukrepamo skupaj z drugimi. George Sabin Cutaş (RO) Gospa predsednica, črnomorska regija je za Evropsko unijo strateško pomembna. Vendar pa opažamo pomanjkanje strukturiranega pristopa k tej regiji. Za sinergijo Črnega morja ni bil pripravljen noben akcijski načrt, financiranje pa se zagotavlja prek številnih neusklajenih instrumentov. Zaradi tega je nujno oblikovati strategijo EU za Črno morje z enako prednostno ravnjo kot jo imajo druge regionalne strategije Unije, osredotočati pa se mora na tri glavna področja: gospodarski, družbeni in človeški razvoj; energijo, promet in okolje; varnost in dobro upravljanje. Nekateri ključni projekti za evropsko gospodarstvo, kot sta plinovod Nabucco, ki bi omogočili večjo energetsko neodvisnost, ali razvoj pristanišč Črnega morja, zahtevajo takojšen zagon, ki ga je mogoče doseči samo na podlagi skupne strategije. Niki Tzavela (EL) Gospa predsednica, Črno morje je zelo pomembno za zanesljivo oskrbo Evrope z energijo. Komisar, tu je pomembno vprašanje plinovoda Nabucco, od katerega je v veliki meri odvisna zanesljiva preskrba Evrope z energijo. Vendar pa so informacije glede dobavitelja tega velikega plinovoda zelo nejasne. Včeraj nam je predsednik Komisije gospod Barroso povedal, da je bil v Azerbajdžanu in Turkmenistanu in da so pogovori potekali zelo dobro. Kaj to pomeni? V nekem trenutku moramo določiti časovno omejitev. Kdaj bomo vedeli, ali je plinovod Nabucco izvedljiv, da ne bi izgubljali energije in se lahko ozremo za alternativami? Vprašanje plinovoda Nabucco, ki je eno izmed osrednjih vprašanj zanesljive oskrbe Evrope z energijo, je izredno pomembno in ga je treba razjasniti. Imamo dobavitelja ali ne? Petru Constantin Luhan (RO) Gospa predsednica, za začetek bi poročevalcu gospodu Ungureanuju čestital za odlično delo v zvezi s tem poročilom, ki je zelo pomembno z geopolitičnega in tudi gospodarskega vidika. Regija nudi precejšen potencial za proizvodnjo in zagotavljanje energije in ji je treba posvetiti večjo pozornost, zlasti z namenom zagotavljanja zanesljive oskrbe Unije z energijo. Glede na to, da doslej ukrepi EU niso bili dovolj jasni in sinergija Črnega morja ni dosegla svojega pričakovanega potenciala, iskreno upam, da bo imela Evropska služba za zunanje delovanje na razpolago človeške in materialne vire, potrebne za izvajanje treh partnerstev: za okolje, promet in energijo. Menim, da Evropska unija ne sme prezreti te regije. Prav nasprotno, njeno prisotnost se mora čutiti v doslednih, dolgoročnih ukrepih, ki bodo omogočili izkoriščanje razvojnih priložnosti. Csanád Szegedi (HU) Gospa predsednica, gospe in gospodje, kot madžarski poslanec v Evropskem parlamentu bi dodal svoja razmišljanja o strategiji za Črno morje, saj se mi zdi, da v poročilu opažam dva cilja, ki sta enaka kot glavni prednostni nalogi madžarskega predsedstva. Prvi je dejstvo, da se poročilo zavezuje regionalnemu razvoju med Evropsko unijo in to regijo. Za nas madžarske poslance je to posebno pomembno z vidika podpore strategiji za Podonavje, saj je lahko kakršna koli prošnja za podporo strategiji za Podonavje verodostojna samo, če ostanemo odprti tudi za podporo drugim strategijam. Drugi je sama zanesljiva oskrba z energijo. Razen njenega namena, da zagotovi mir in stabilnost v regiji, je morda najpomembnejši cilj strategije za Črno morje na področju zanesljive oskrbe z energijo zagotoviti zanesljivo oskrbo z energijo samo, in kot je bilo rečeno včeraj, je zanesljiva oskrba z energijo druga prednostna naloga madžarskega predsedstva in je tako v interesu vseh. Lambert van Nistelrooij (NL) Gospa predsednica, Črno morje je na našem pragu, ko pa se nanj ozremo z vidika energije, je tudi resnično evropsko. Kot poročevalec v senci skupine Evropske ljudske stranke (Krščanskih demokratov) za Odbor za industrijo, raziskave in energijo in kot koordinator regionalne politike bi rad ponovno potrdil to stališče. Črno morje ponuja zelo dobro priložnost. Ključno v tem pogledu je sodelovanje. Pravkar smo govorili o naložbah v zvezi z Nabuccom; te zadeve lahko delujejo samo s stabilnimi odnosi. Včeraj je gospod Barroso poročal o izidih, doseženih v Azerbajdžanu in Turkmenistanu. Na kratko, dodana vrednost takšnih strategij je nesporna; to je zelo jasno in je mimogrede izpostavil tudi gospod Brok. Menim, da bi bila diverzifikacija našega dotoka energije izredno pomembna kot del precej širšega okvira. Zahvalil bi se tudi poročevalcu gospodu Ungureanuju za to spodbudno in potrebno poročilo. Vasilica Viorica Dăncilă (RO) Gospa predsednica, Črno morje je za Evropsko unijo pomembno ne samo v smislu njegove strateške lokacije, ampak tudi v smislu razpoložljivih gospodarskih priložnosti in pogojev za okrepljen regionalni razvoj. Koristi strategije za to regijo izhajajo iz njenega prispevka k diverzifikaciji gospodarskih dejavnosti med državami, ki mejijo na morje, in tudi okrepitvi sodelovanja na področju izobraževanja in raziskav, da se zagotovi pomembna zaščita naravnih virov. Menim, da mora Evropska unija spodbuditi države v črnomorski regiji k zadostni uporabi naravnih okoljskih virov, zagotavljanju trajnostnega razvoja regije, izboljšanju kakovosti življenja v regiji in vzpostavitvi lokalnih in regionalnih partnerstev. Štefan Füle član Komisije. - Gospa predsednica, ob tej priložnosti bom podal samo tri pripombe. Prvo sem omenil že na začetku naše razprave, in sicer zahvalo za to pravočasno poročilo o regiji Črnega morja. Druga pripomba, dovolite mi, da v naši razpravi pozdravim jasen dokaz pomena, ki ga pripisujete tej posebni regiji in s katerim se strinjata tudi Služba za zunanje delovanje in Komisija. Moja tretja pripomba je, da se veselim sodelovanja s Parlamentom pri strategiji Črnega morja in njenega izvajanja. Traian Ungureanu poročevalec. - Gospa predsednica, zelo me veseli, da sem lahko kratek, ne samo zaradi hrupa, ampak tudi zato, ker sem imel srečo in sta me na splošno podprli obe strani v tem parlamentu. Kot je v svojih odličnih pripombah poudaril gospod Brok, menim, da je poročilo, o katerem bomo glasovali danes, zelo dober primer medstrankarskega sodelovanja v tem parlamentu; posebno se želim zahvaliti gospodu Paşcuju, ki se je izkazal za zelo dejavnega in iskrenega zagovornika tega poročila. Ne bi želel omenjati drugih imen, saj bi bilo to nepravično, ker je vsak povedal kaj pomembnega v zvezi s tem poročilom: glede edinstvenosti črnomorskega območja, glede njegove krhkosti in glede potrebe po previdnosti pri oblikovanju politike za območje Črnega morja. Seveda je treba omeniti tudi nujnost projekta Nabucco in njegov vseevropski pomen. Zahvalil bi se tudi komisarju Füleju za njegove pripombe, zlasti za omembo pomorske razsežnosti, ki jo Komisija oblikuje prav zdaj, in seveda za potrebno povezavo med strategijo za Črno morje in strategijo za Podonavje. Predsednica Razprava je končana. Glasovanje bo potekalo čez nekaj trenutkov. Pisne izjave (člen 149 poslovnika) Elena Băsescu Najprej bi čestitala kolegu Traianu Ungureanuju za pripravo tega poročila, ki je posebno pomembno za Romunijo. Moja država je najdejavnejša država članica EU pri krepitvi strateškega pomena Črnega morja in potrebe Unije, da poveča svojo vlogo v regiji. Pomen regije je bil opredeljen v številnih instrumentih, ki podpirajo vzhodne sosede EU. Vendar pa je sinergija Črnega morja dala omejene rezultate. Menim, da morajo biti prednostne naloge EU usmerjene k utrditvi stabilne, demokratične regije. Nerešeni konflikti so postali boleča točka v črnomorski regiji. Ponovno lahko izbruhnejo kadarkoli, zaradi česar predstavljajo nevarnost za regionalno varnost. Črno morje je posebno pomembno tudi za zanesljivo oskrbo EU z energijo. Evropska komisija se mora še naprej osredotočati predvsem na načrtovane energetske projekte v tej regiji. Corina Creţu v pisni obliki. - (RO) Zaradi zmedenih ciljev in podvajanja oblik sodelovanja je strategija EU za Črno morje v nevarnosti, da ostane brez vsebine. Zaradi razlik v statusu držav, vključenih v odnose z Evropsko unijo, pogosto razhajajočih se interesov akterjev, vključenih v sodelovanje, in pomanjkanja vizije, kar je razvidno tudi v poročilu gospoda Ungureanuja, ni verjetno, da se bo položaj izboljšal. Če hočemo pospešiti proces reševanja nerešenih konfliktov v regiji, moramo začeti s pripombo, da so to ukrepanje precej odložili sponzorji različnih načrtov, ki so tekmovali med seboj in s tem proces odložili za več kot 15 let. To tekmovanje je izdalo njihove različne interese, pogosto neposredno ali posredno povezane z nadzorom prometnih poti v regiji. Menim, da se bo jasnejša slika pokazala šele, ko bo postalo popolnoma jasno, kaj se bo zgodilo s pristopom Turčije k EU in kakšen status bo imela Rusija v odnosih z Unijo. Šele po razjasnitvi teh zadev bodo rešeni obstoječi konflikti in v regiji vzpostavljena dolgoročna stabilnost. András Gyürk v pisni obliki. - (HU) Pričakuje se, da bo strategija za Črno morje v prihodnosti Evropske unije igrala vse pomembnejšo vlogo. To precej dobro kaže skupna izjava, ki sta jo prejšnji teden podpisala Evropska komisija in Azerbajdžan in v kateri se je Azerbajdžan pisno zavezal, da bo dal Evropi na razpolago veliko količino virov plina. Veseli me, da Evropska komisija končno sprejema konkretne ukrepe za spodbujanje projekta Nabucco, saj mora biti zagotavljanje dostopa do virov plina, ki se nahajajo v kaspijski regiji, posebna prednostna naloga. Vendar pa medtem ne smemo pozabiti na prenos plina v Evropo, kar je mogoče uresničiti samo s črnomorskimi državami. Okrepitev dialoga med EU in črnomorskimi državami bi lahko predstavljala pomemben napredek pri zagotavljanju zanesljive oskrbe Evrope z energijo, saj bo izgradnja plinovoda Nabucco državam članicam, ki imajo trenutno zelo majhno raznolikost virov, zagotovila dostop do novih virov plina. Vendar pa bo vzpostavitev plinovodov zahtevala tudi dejavno prispevanje vpletenih držav. Pregleden, nediskriminatorni prometni okvir in poslovno okolje, ki podpira naložbe, nista pomembna samo za zanesljivo oskrbo držav članic EU, ampak sta ključna tudi za stabilnost in blaginjo v regiji. Po mojem mnenju ima lahko črnomorska regija od izgradnje plinovoda Nabucco samo koristi: plinovod bo zagotovil predvidljiv vir dohodka za države v regiji in jim bo obenem zagotovil tudi neposreden dostop do največjega svetovnega trga plina. Danuta Jazłowiecka Avtor poročila, o katerem razpravljamo, jasno navaja, da to, kar imenujemo sinergija Črnega morja, ki je bila sprejeta leta 2007, ni popolnoma izpolnilo pričakovanj. Širitev Unije s pristopom Bolgarije in Romunije pomeni, da se je regija znašla v središču naše pozornosti. Po stabilizaciji razmer v srednji in vzhodni Evropi se je zdelo, da je za Unijo prišel čas, da se osredotoči na črnomorsko regijo. Vendar pa je svetovna gospodarska kriza to zadevo dobesedno izbrisala z evropskega dnevnega reda. Ne smemo pozabiti, da Unija ni samo baltsko ali sredozemsko območje. Trenutni dogodki v Tuniziji seveda kažejo, da tudi te regije zahtevajo našo pozornost. Vendar pa se moramo začeti zavedati, da črnomorska regija z evropskega vidika počasi postaja bistvena. Tam je najti rešitev za naše energetske probleme. Tam se nahajajo komunikacijske poti, ki so pomembne za naše gospodarstvo. Tam je najti tudi vire nestabilnosti, ki lahko za nas predstavljajo veliko nevarnost. Zaradi vsega tega se je treba strinjati s poročevalcem, da je prišel čas za razvoj celovite politike EU za črnomorsko regijo. Poleg tega se zdi, da bi lahko spremembe, ki jih je uvedla Lizbonska pogodba, prispevale k učinkoviti uveljavitvi takšnega načrta. Prav tako bi lahko oblikovanje ustrezne enote v Evropski službi za zunanje delovanje rešilo večino pomanjkljivosti sedanje sinergije Črnega morja. Jaromír Kohlíček Strategija Evropske unije za Črno morje je podobna jetiju. Vsi govorijo o njej, toda nihče je ni videl. To moje prepričanje še utrjujejo nekatera nasprotja, ki sem jih odkril prav na začetku resolucije. Prvič, opredelitev regije Črnega morja. Nenavadno je, da je vključen Azerbajdžan, država ob Kaspijskem morju, Makedonija pa ne, čeprav sta v črnomorsko regijo "v skladu z opredelitvijo Komisije" vključeni njeni najbližji sosedu Bolgarija in Grčija. Nisem vedel, da se Grčija razteza vse do obal Črnega morja. 13 področij sodelovanja, kjer se pričakuje večjo navzočnost EU v regiji, sestavlja zelo obsežen seznam. Zdi se, da se Komisija prej ni zavedala pomena te regije. Glede na to, da je bilo iz pilotnega projekta za okolje in razvoj regije spomladi letos 1,5 milijona EUR prerazporejenih v projekt za sektor banan v državah AKP, bi dvomil v informacije, na katerih je Komisija utemeljila takšno odločitev. Nenavadno je, da je avtor "spregledal" plinovod Južni tok, omenja pa sporni in ne popolnoma financirani projekt Nabucco. Poudaril bi, da bo priložnost za partnerske odnose z različnimi regijami EU zelo pomembna za nadaljnji razvoj regije, razen za prej omenjeno območje. Manjkajo zaključki zadnje razprave o odpravi vizumov z Ukrajino. Iosif Matula Danes razpravljamo o projektu, ki je z več vidikov pomemben za prihodnost Evropske unije. Pristop Romunije in Bolgarije k EU je prinesel dodano vrednost z zagotavljanjem dostopa do Črnega morja, regije, ki združuje tudi sosednje države Unije, vključno s strateškimi partnerji. Priprava skupne strategije za Črno morje nam bo omogočila pomemben napredek v smeri vzpostavitve območja stabilnosti, varnosti, demokracije in blaginje. V tem okviru lahko imamo skupne, celovite pobude, ki so jih sprejele države v regiji, za predhodni korak k ponovni združitvi naše celine. Kot Romun in tudi član Odbora za regionalni razvoj podpiram povezavo med prihodnjo strategijo za Črno morje in strategijo za Podonavje, ki jo je nedavno začela Evropska komisija. Menim, da mora biti EU bolj udeležena v črnomorski regiji in sodelovati s tretjimi državami, saj so naše regije ozemeljsko in gospodarsko medsebojno povezane. To nam bo omogočilo v prihodnosti zagotoviti večjo zanesljivost oskrbe z energijo z izvajanjem infrastrukturnih projektov, kot so južni koridor ali terminali za utekočinjen plin in diverzifikacija dobavnih poti in virov. Poleg tega moramo ustrezen pomen pripisati usklajevanju razpoložljivih finančnih instrumentov za črnomorsko regijo, razviti in posodobiti njena pristanišča ter zmanjšati onesnaževanje na tem območju. Zbigniew Ziobro v pisni obliki. - (PL) Sinergija Črnega morja je nadaljnji primer zamujene priložnosti na področju odnosov z regijami, ki so geopolitično in strateško pomembne za njeno prihodnost. Ob sprejetju strategije je bila kot prednostna naloga določena izgradnja medsebojnih energetskih povezav med črnomorskimi državami in Evropsko unijo. Glavna naložba, ki bo omogočila dosego tega cilja, je plinovod Nabucco. Žal smo že dolgo priča pomanjkanju odločnosti Bruslja glede tega. Tudi sosednje države, ki so zainteresirane za izgradnjo plinovoda, pravijo tako. Azerbajdžan že eno leto izraža potrebo po ukrepanju Unije, da bi pridobili plin iz Kazahstana in Tadžikistana, saj se brez njunega sodelovanja izgradnja plinovoda finančno ne bo izplačala. Medtem je konkurenčen projekt, ki je obšel države na Kavkazu - ruski plinovod Južni tok - dobil tiho odobritev za izgradnjo. Ne smemo delati tako. Določbe poročila o energiji so nezadostne. Z dodatnimi informacijami o sredstvih, dodeljenih za naložbe strateškega pomena za prihodnost EU, jih je treba narediti bolj določne. (Seja je bila za nekaj trenutkov prekinjena)

Wyjaśnienia dotyczące sposobu głosowania Wyjaśnienia ustne dotyczące sposobu głosowania Przewodniczący Teraz przejdziemy do wyjaśnień dotyczących sposobu głosowania. Jestem przekonany, że wywoła to u państwa żywe reakcje, ale bardzo wielu posłów wpisało się na listę mówców i sądzę, że są obecni. Inese Vaidere (LV) Panie przewodniczący! Nie do końca było dla mnie jasne, na temat którego sprawozdania mogę teraz mówić. Przekazałam informację, że chciałabym mówić na temat sprawozdania pani poseł Stauner, pana posła Maldeikisa i pana posła Corbetta. Tak, chciałabym coś powiedzieć. Po prostu od razu nie zareagowałam. Panie przewodniczący! Odnosząc się do pakietu o wartości 5 miliardów euro, z którego większość została przeznaczona na rozwój obszarów wiejskich, chciałabym w szczególności podkreślić fakt, że bardzo ważne jest uwzględnienie nie tylko oficjalnych wskaźników, ale także rzeczywistych potrzeb związanych z tym rozwojem. Szerokopasmowy Internet jest potrzebny we wszystkich państwach członkowskich, jednak w niektórych z nich, na przykład w moim, potrzebna jest poprawa infrastruktury drogowej oraz inne środki niezbędne do zachowania wiejskiego krajobrazu. Nalegam, abyście państwo częściej kierowali swój wzrok w stronę polityki konwergencji i polityki spójności oraz w większym stopniu wspierali te państwa członkowskie, które borykają się z problemami gospodarczymi i które są być może na niższym poziomie rozwoju gospodarczego niż stare państwa członkowskie. Dziękuję. Zita Pleštinská - (SK) Sprawozdanie pani poseł Stavrevej jest jednym z trzech sprawozdań włączonych do wspólnego pakietu o wartości 5 miliardów euro. W dobie kryzysu gospodarczego widzimy, że brakuje nam środków na inwestycje w projekty w sektorze energetycznym oraz na rozwój obszarów wiejskich. Z zadowoleniem przyjmuję fakt, że Parlament Europejski przyjął proponowane rozporządzenie w ramach europejskiego planu naprawy gospodarczej, przewidującego przekazanie wszystkim państwom członkowskim kwoty 1,5 miliarda euro poprzez Europejski Fundusz Rolny na rzecz Rozwoju Obszarów Wiejskich. Na obszarach wiejskich można wdrożyć projekty mające na celu rozpowszechnianie szerokopasmowego Internetu. Grunty rolne odgrywają kluczową rolę w sektorze rolniczym a ich wykorzystanie i zarządzanie nimi ma szczególne znaczenie dla rozwiązania nowych problemów związanych ze zmianami klimatycznymi, źródłami energii odnawialnej, niedoborami wody i różnorodnością biologiczną. Chciałabym wezwać państwa członkowskie, aby nie zwlekały i szybko sporządziły plany krajowe, aby plany te zostały przygotowane na czas i były szczegółowe, i aby przekazywały przejrzyste informacje dotyczące nowych przepisów prawnych. Jednocześnie muszą one wdrożyć szybsze i prostsze procesy w zakresie wydatków i raportowania. Neena Gill Panie przewodniczący! W moim okręgu wyborczym w regionie West Midlands znajdują się zarówno obszary miejskie, jak i obszary wiejskie, a dostęp do szerokopasmowego Internetu na tych drugich jest naprawdę zatrważający. Proszę pozwolić mi podać przykład położonego na granicy z Walią miasteczka Knighton, w którym przedsiębiorcy cierpią z powodu słabych połączeń i wszyscy mówią "ratujcie mnie”. Jeden z moich wyborców chciał założyć firmę oferującą usługi on-line, co miało szczególne znaczenie, gdyż jest on osobą niepełnosprawną i praca w domu byłaby dla niego najbardziej odpowiednia. Niestety ze względu na monopol połączenie jest bardzo wolne i nie sprzyja prowadzeniu działalności gospodarczej. Omawiane środki finansowe mają kluczowe znaczenie dla obszarów wiejskich i poprawy sytuacji gospodarczej, dlatego chciałam mieć pewność, że są one rozdzielane sprawiedliwie pomiędzy wszystkie państwa członkowskie, a w sposób priorytetowy traktowane są obszary, na których nie ma dostępu do szerokopasmowego Internetu. Wzywam wszystkie partie do jak najszybszego wspólnego naradzenia się nad tym problemem w celu ostatecznego zniwelowania tej niesprawiedliwej przepaści w dziedzinie technologii cyfrowych. Christopher Heaton-Harris Panie przewodniczący! W kwestii formalnej ma pan rację mówiąc, że jest już późno, dlatego chciałbym podziękować tłumaczom za to, że wciąż są z nami. Jednak pozostawanie tutaj do tak późnej pory nie było naszym wyborem: jest to konsekwencja podjętej dziś przez prezydencję decyzji - która była decyzją niewiarygodnie arbitralną, niemającą precedensu w przeszłości - aby wyjaśnień dotyczących sposobu głosowania udzielano po debacie a nie, jak przewiduje nasz Regulamin, po głosowaniu. Zatem jesteśmy tu dziś wieczorem dlatego, że prowadzący wówczas obrady przewodniczący złamał nasz Regulamin, i każdy z nas, próbuje teraz wyjaśnić sposób głosowania,, do czego ma prawo, oraz zabrać głos w Parlamencie, który nie bardzo lubi słuchać mniejszości. Przewodniczący Panie pośle Heaton-Harris. Wyjaśnię panu ten punkt Regulaminu. To prawda, że wyjaśnienia mają być udzielane po głosowaniu, ale nie bezpośrednio po nim. Różnica ta pozwala nam interpretować tę kwestię. Przechodzimy do sprawozdania, na temat którego, co bardzo mnie cieszy, chciał wypowiedzieć się pan poseł Heaton-Harris, a jest to sprawozdanie posła Onesty. * * * Christopher Heaton-Harris Panie przewodniczący! W przedziwny sposób wraz z upływem czasu zacząłem szanować sprawozdawcę, który przygotował przedmiotowe sprawozdanie, i chciałem mówić o petycjach ogólnie, gdyż są one dla mnie bardzo użyteczne. Choć ludzie nie rozumieją europejskich instytucji i choć czasem się ich boją, to czasami potrzebują procedur umożliwiających rejestrowanie sporów. Sposób, w jaki w przeszłości rejestrowano tutaj petycje, był dość niewygodny, ale, kiedy już wyczerpali inne dostępne możliwości, dawał im szansę zgłoszenia problemu na innym szczeblu. Zgłaszałem w tej Izbie petycje od wielu osób z mojego okręgu wyborczego; jednym z najbardziej znanych przypadków była "Earls Barton siedem”. Chodzi o to, że proces rozpatrywania petycji jest prawdopodobnie jedynym procesem, który naprawdę warto w tym miejscu chronić. Znaczenie innych przepisów, procedur i wielu innych komisji blednie w porównaniu ze znaczeniem Komisji Petycji Christopher Heaton-Harris Panie przewodniczący! Podobnie jak pan poseł Corbett nie chciałbym przewidywać wyników drugiego referendum w Irlandii i na pewno nie chciałbym przewidywać wyników głosowania w regionie Yorkshire i Humber w zbliżających się wyborach do Parlamentu Europejskiego. Jednak życzę panu posłowi Corbettowi wszystkiego najlepszego po tym, jak w lipcu opuści to miejsce. Zastanawiam się, co Parlament zrobi bez sprawozdawcy zajmującego się jego Regulaminem; bez człowieka, który praktycznie samodzielnie w kuluarach zdołał zneutralizować siłę mniejszych grup i głos mniejszości w tej Izbie. Być może przedmiotowe sprawozdanie nie jest tak złe, jednak ponieważ nie jest ono tak złe, warto prowadzić dalsze analizy, gdyż dość często zmiany w Regulaminie na pierwszy rzut oka są całkowicie sprawiedliwe. Tak naprawdę znaczenie ma to, co można osiągnąć dzięki nim w praktyce i jak wdrażane są one przez prezydencję i przez Prezydium. Jeżeli chodzi o pakiet dotyczący Regulaminu i jego dostosowania do traktatu lizbońskiego, to naprawdę zastanawiam się, czy sprawozdawca nie przekroczył swoich kompetencji. Syed Kamall Panie przewodniczący! Klika tygodni temu omawialiśmy sprawozdanie w sprawie reżimów totalitarnych. Zwróciłem wtedy uwagę na to, że narodowy socjalizm i socjalizm sowiecki mają ze sobą coś wspólnego i jest to sam socjalizm. Wiemy, że sprawozdawca, pan poseł Corbett, wierzy w projekt europejski. Nie ukrywa on tego, że wierzy w dalszą integrację polityczną i gospodarczą; pragnie on stworzenia Stanów Zjednoczonych Europy lub Republiki Federalnej Europy. Jednak chcąc osiągnąć te cele, wzywa on do stłumienia poglądów mniejszości i praktycznie samodzielnie niszczy zasadę wolności słowa. Wiem, że zasada wolności słowa nie bardzo go interesuje. Patrząc na przedmiotowe sprawozdanie, każdy nikczemny dyktator żyjący w ubiegłym stuleciu byłby dumny z posiadania pana posła Corbetta u swojego boku. Daniel Hannan Panie przewodniczący! Od 2004 roku poznałem tutaj wielu nowych kolegów z państw, które przystąpiły do Unii, a niektórych z nich mam zaszczyt nazywać swoimi przyjaciółmi. Kiedy mówimy o złych systemie, w którym żyli, rzeczą, która uderza mnie najbardziej jest to, gdy stwierdzają, że najstraszniejszą rzeczą dla osoby żyjącej w państwach RWPG nie był brak demokracji ani brak prawa własności ale brak stabilnych rządów prawa. Osoba będąca kłopotliwym krytykiem reżimu nie zostałaby osądzona. Jej życie po prostu stałoby się trudniejsze - jej prawo jazdy w tajemniczy sposób zaginęłoby na poczcie, jej dzieci nie dostałyby się na uniwersytet, trudno byłoby jej znaleźć inne zajęcie niż praca fizyczna. Martwi mnie to, że podobne podwójne standardy zaczynają obowiązywać w naszych instytucjach. Kiedy przybył tu Václav Klaus posłowie gwizdali, jazgotali i sapali jak przestraszone małpy i nikt z nich nie został za to nawet upomniany. Jednak kiedy protestowaliśmy opowiadając się za referendum, 14 z nas zostało ukaranych finansowo. Świętoszkowaci Chrześcijańscy Demokraci mogą dopuszczać się w zasadzie jawnych oszustw i uchodzi im to na sucho, natomiast kiedy austriacki eurosceptyk sfotografował ludzi zapisujących się na spotkanie, do którego nie doszło, został ukarany grzywną w wysokości kilku tysięcy euro za nieprawidłowe wypełnienie formularza. Może państwo myślicie, że nie mam prawa tego mówić. Nie żyłem w tamtym systemie, ale Václav Klaus żył i kiedy on ostrzega nas przed powrotem do niego, uważam, że powinniśmy go wysłuchać. Richard Corbett Panie przewodniczący! Mówiąc otwarcie, nigdy w życiu nie słyszałem większej ilości bzdur niż przed chwilą na temat przedmiotowego sprawozdania. "Dyktatura i manipulacja”? Jeżeli sprawozdanie to ma tak negatywny przekaz, dlaczego uzyskało poparcie tak ogromnej większości? Pierwszym błędem, jaki popełnili jego krytycy, jest to, że w sprawozdaniu nie wspomniano o traktacie lizbońskim ani o jego wdrożeniu. Kwestią tą ma zająć się Parlament kolejnej kadencji, dlatego nie zajmujemy się nią dzisiaj. Wygląda na to, że przeciwnicy sprawozdania nawet go nie przeczytali. Jeżeli chodzi o stwierdzenie, że jego celem jest uciszanie mniejszości, to sprawozdanie nie zawiera ani jednej poprawki, ani nawet jednego przygotowanego przeze mnie przepisu, które miałyby taki cel. W odróżnieniu od niektórych parlamentów krajowych zdominowanych przez jedną partię mającą większość lub przez władzę wykonawczą, Parlament ten jest parlamentem mniejszości. Jest to parlament, w którym każdy jest mniejszością, i oby ta różnorodność została zachowana na dłużej. Jeżeli chodzi o komentarze dotyczące zakrzyczenia Václava Klausa, co nie ma żadnego związku z przedmiotowym sprawozdaniem, to wiem, że niektórzy posłowie wyszli z sali w trakcie jego wystąpienia, ale kiedy w Izbie tej gościł premier Portugalii, to też próbowaliście mu państwo uniemożliwić zabranie głosu i zakrzyczeliście go. On nie był nawet w stanie wygłosić przemówienia, ponieważ nie chcieliście państwo, aby zwrócił się do was ze swoim pro-europejskim przesłaniem. Zatem całkowicie odrzucam to, co zostało właśnie powiedziane. Obawiam się, że wykorzystałem przysługujący mi czas, więc nie mogę wyjaśnić sposobu, w jaki głosowałem, co zamierzałem zrobić, a chciałem powiedzieć, że cieszę się, że moje sprawozdanie zostało przyjęte w całości z wyjątkiem jednego drobnego błędu, do którego doszło, kiedy moim zdaniem EPL pomyliła listy do głosowania. Mam nadzieję, że będziemy go w stanie naprawić w następnej kadencji Parlamentu. Inese Vaidere (LV) Panie przewodniczący! Chciałabym podkreślić fakt, że Parlament Europejski jest instytucją, która promuje demokrację zarówno w Europie, jak i wewnętrznie, w ramach Parlamentu. Niestety przedmiotowe sprawozdanie zawiera szereg punktów, szereg argumentów, których nie mogłam poprzeć. Choć są one motywowane szlachetnymi intencjami, nie sądzę, abyśmy w Parlamencie Europejskim powinni popierać restrykcyjny przepis, który jest skierowany przeciwko pojedynczej osobie. Nie uważam też, że demokrację zwiększy danie przewodniczącemu Parlamentu Europejskiego prawa do decydowania o tym, czy zezwolić na pisemne oświadczenie. W końcu posłowie mają prawo do wyrażania swoich opinii. Poza tym debaty prowadzone z wykorzystaniem niebieskich kart mogą przekształcić się w wyrównywanie rachunków między partiami. Niestety zostałam zmuszona do głosowania za odrzuceniem tych wniosków Parlamentu Europejskiego. Dziękuję. Siiri Oviir (ET) Nie zawsze mamy do czynienia z sytuacją, w której przed każdym sprawozdaniem nasze skrzynki pocztowe są pełnie interesujących materiałów za oraz przeciw sprawozdaniu, co jest zarówno źródłem niepokoju, jak i niesprawiedliwości. Głosowałam za przyjęciem wspólnego stanowiska opowiadającego się za przyjęciem sprawozdania, gdyż cieszy mnie, że poparcie uzyskały wnioski mówiące o tym, że środki prawne mające wpływ na dostęp użytkowników do Internetu muszą respektować fundamentalne prawa. W stosowny sposób zostały także rozwiązane związane z łącznością elektroniczną kwestie dotyczące ochrony prywatności oraz ochrony konsumentów. Christopher Heaton-Harris Panie przewodniczący! Przedmiotowe sprawozdanie dotyczy istoty tego, co zdaniem obywateli otrzymują oni od Unii Europejskiej. Wiele osób w Wielkiej Brytanii myślało, że otrzymuje Europę opartą na gospodarce i handlu i że celem istnienia tej Europy było tworzenie nowych miejsc pracy. Dziś pan poseł Leinen powiedział nam, że w rzeczywistości była to raczej Europa socjalna. Rzeczą, o którą nam chodziło w przypadku sprawozdań posła Harboura i poseł Trautmann było zasadniczo dokonanie wyboru. Postanowiliśmy, że nie chcemy kolejnego środka prawnego dla wspólnego rynku. W rzeczywistości osoby, które do nas napisały i które były zaniepokojone przedmiotowym sprawozdaniem, tak naprawdę nie zrozumiały tego, że dotyczy ono środka prawnego dla wspólnego rynku. Jeżeli przed przyjęciem przedmiotowego sprawozdania ktoś ściągał nielegalnie muzykę lub filmy z Internetu, jego dostawca usług internetowych mógł po prostu odciąć mu dostęp i zamknąć konto bez ostrzeżenia. Po przyjęciu sprawozdania, wniosek kompromisowy oznaczałby, że musiałby się on z osobą taką skontaktować i osoba ta mogłaby działania takie zakwestionować. Obecnie na mocy przyjętego pakietu - który prawdopodobnie przez lata będzie przedmiotem mediacji - mamy do czynienia z sytuacją, w której do zamknięcia nielegalnych i naprawdę odrażających stron internetowych potrzebna będzie decyzja sądu, a tego na pewno nie chcieli europejscy obywatele. Syed Kamall Panie przewodniczący! Bardzo chciałbym wyjaśnić sposób, w jaki głosowałem, w szczególności w przypadku części sprawozdania posła Harboura dotyczącej prywatności w Internecie. Uważam, że w momencie, w którym staramy się określić właściwe proporcje między bezpieczeństwem krajowym i wolnościami obywatelskimi, wielu z nas obawia się, że coraz więcej rządów zbiera o nas coraz więcej danych osobowych. Prawie codziennie w brytyjskiej prasie czytamy historie na temat naszego wielkiego brata - laburzystowskiego rządu - który gromadzi coraz więcej danych osobowych osób prywatnych i odmawia zwrócenia ich nawet wtedy, gdy udowodniono, że osoby są niewinne. Jednak dzięki orzeczeniu ETS dane osobowe niektórych niewinnych osób zostaną zwrócone. Co interesujące, mówiliśmy także o tym, że konsumenci powinni być informowani o naruszeniu ochrony danych osobowych w sieciach łączności elektronicznej. Brakującym elementem jest brak dyskusji na temat tego, co dzieje się, kiedy dane osobowe gubione są przez takie podmioty świadczące usługi dla społeczeństwa informacyjnego, jak Google lub Facebook, i cieszy mnie, że przedmiotowe sprawozdanie zawiera apel do Komisji o bardziej szczegółowe zbadanie tej kwestii. Ewa Tomaszewska (PL) Panie Przewodniczący! Pakiet telekomunikacyjny był jedną z tych regulacji, które pobudziły niesłychaną aktywność obywateli. Internauci, zarówno w sposób zorganizowany, jak i indywidualnie, występowali zdecydowanie w obronie swoich praw do swobody dostępu do informacji i podejmowania działań w Internecie bez zewnętrznych ograniczeń. To sytuacja luksusowa dla parlamentarzysty, dzięki bezpośrednim sygnałom wiedzieć, czego oczekują od niego wyborcy. Dzięki nim właściwą wagę przywiązałam do tego głosowania. To nadzieja na obywatelski, a nie tylko urzędniczy charakter Europy. Dziękuję wszystkim, którzy wysyłali do nas pocztą elektroniczną listy w tej sprawie. Niestety, wskutek kontrowersji w początkowej fazie głosowań dwukrotnie popełniłam błąd w głosowaniu, na szczęście nie miało to znaczenia w ostatecznym jego efekcie. Siiri Oviir (ET) Przyjęcie ram prawnych umożliwia nam dokonanie, z myślą o obywatelach Unii Europejskiej, konsolidacji dokonań w dziedzinie stałych połączeń szybkiego Internetu oraz komunikacji bezprzewodowej i rozwoju usług wnoszących znaczną wartość dodaną oraz zapewnienie 100% dostępu do szerokopasmowego Internetu. Potrzebujemy przepisów prawnych regulujących prawa osób fizycznych do korzystania z Internetu. Właśnie to stanowisko sprawiło, że poparłam sprawozdanie pani poseł Trautmann. Daniel Hannan Panie przewodniczący! Widzę, że teraz Bruksela stara się położyć swe ręce na Internecie. Komisarz Reding mówi, że nie można tolerować sytuacji, w której Internet jest regulowany przez prywatną firmę, i co w jej oczach czyni sytuację jeszcze gorszą, przez prywatną firmę, która ma powiązania umowne z Amerykańskim Departamentem Handlu. Ta sama komisarz Reding podała prawdopodobnie najbardziej bezmyślny argument, jaki w ostatniej kadencji Parlamentu usłyszałem od Komisji, kiedy powiedziała, że potrzebujemy wspólnej nazwy domeny .eu w celu uczynienia Internetu bardziej dostępnym dla kobiet. Internet działa. Funkcjonujący obecnie system nazw domen i rejestracji działa doskonale. Czy możecie państwo wskazać choć jedną politykę UE, która choć w połowie odniosła taki sukces jak Internet? Wspólna polityka rolna? Wspólna polityka rybołówstwa? Nie sądzę. Oskarżyciel nie ma nic więcej do dodania. Siiri Oviir (ET) Jest rzeczą oczywistą, że musimy uznać konieczność bardziej skutecznego wdrożenia zasady równego traktowania kobiet i mężczyzn prowadzących działalność na własny rachunek oraz współpracujących małżonków. Dwadzieścia dwa lata temu przyjęto w tej sprawie odpowiednią dyrektywę. Parlament Europejski i Komisja konsekwentnie apelowały o jej przegląd, ponieważ upływający czas zrobił swoje. Dziś osiągnęliśmy punkt, w którym przyjęliśmy do niej poprawki oraz przyjęliśmy nową dyrektywę, która poprawia sytuację wspomnianych wyżej małżonków niezależnie od tego, czy jest to rolnictwo, rzemiosło, handel, małe lub średnie przedsiębiorstwo, czy wolny zawód. Decyzję tę przyjęłam z zadowoleniem i sprawozdanie poparłam. Przewodniczący Mój zegarek wskazuje, że właśnie rozpoczęliśmy ostatni dzień naszej pracy legislacyjnej. Panie pośle Heaton-Harris, bardzo proszę. Christopher Heaton-Harris Panie przewodniczący! Jedną z kwestii, która dzięki feminizmowi jest stale przedmiotem dyskusji, jest problem pozostających w domu matek. Chciałbym się odnieść do tej kwestii wykorzystując współczesne odniesienia i korzystając z pomocy pani Kristen McCauliff. Jedną z kwestii, która dzięki feminizmowi jest stale przedmiotem dyskusji, jest problem pozostających w domu matek. Ten sam problem został poruszony w trzecim sezonie Simpsonów, w odcinku zatytułowanym "Homer jest sam”. Rozpoczyna się on od zbliżenia na zestresowaną Marge i pokazania w przyspieszonym tempie jej codziennych obowiązków. Podobnie jak prawdziwa burza, kombinacja radiowych dowcipnisiów, korków ulicznych, niekulturalnego kierowcy jadącego za nią i Maggie, która rozlewa butelkę mleka na Marge i cały samochód, doprowadza ją do punktu krytycznego, w którym zatrzymuje samochód na środku mostu i doprowadza do utworzenia się korka w obu kierunkach. Na miejsce wydarzenia przybywa lokalny dziennikarz Kent Brockman i zaczyna je relacjonować. Właśnie w tym momencie, kiedy Rockman stwierdza: "Przepracowana i niedoceniana gospodyni domowa straciła panowanie nad sobą i zaparkowała samochód na moście”, pojawia się tematyka płci omawiana w książce Ann Crittenden "Cena macierzyństwa”. Mógłbym teraz mówić dalej o tym konkretnym odcinku Simpsonów, ale mogę śmiało stwierdzić, że nie mam już na to czasu, dlatego resztę przekażę na piśmie, gdyż jest to naprawdę ciekawa lektura. Przewodniczący Przykro mi, że wyjaśnienia sposobu głosowania nie mogą odbywać się przy użyciu wideo; byłoby to fascynujące. Syed Kamall Panie przewodniczący! Nawet nie będę próbował iść w ślady pana posła Heatona-Harrisa, ale chciałbym mu po prostu pogratulować, gdyż dzisiejszego wieczoru - lub wczorajszego wieczoru, w zależności od tego, jak na to spojrzymy - wygłosił on swoje setne przemówienie w tej Izbie i wiem, że jest pan za to wdzięczny. Wszyscy musimy uznać niezmiernie ważną rolę, jaką odgrywają kobiety, a w szczególności żony, w małych przedsiębiorstwach, głównie w przypadku osób samozatrudnionych. Przed tym, jak zostałem wybrany do Parlamentu, sam prowadziłem działalność na własny rachunek, a moja żona odgrywała w tej firmie kluczową rolę. Uznanie tej roli jest rzeczą niezbędną, a mówiąc o kobietach w małych przedsiębiorstwach, chciałbym zakończyć moje wystąpienie słowami wielkiego filozofa Johna Lennona. Powiedział on: "Kobieto, prawie nie mogę wyrazić moich zamotanych emocji w mojej bezmyślności. Przecież jestem twoim dłużnikiem na zawsze. I, kobieto, spróbuję wyrazić moje głębokie uczucia i wdzięczność za to, że ukazujesz mi znaczenie sukcesu". Neena Gill Panie przewodniczący! Uważam, że w obecnym klimacie gospodarczym kluczowe jest, abyśmy zrobili wszystko co w naszej mocy w celu wsparcia tych członków społeczeństwa, którzy chcą wzmocnić naszą gospodarkę. Właśnie dlatego w przeszłości UE opracowała przepisy dotyczące urlopów macierzyńskich i ojcowskich. Praca od dziewiątej do piątej nie jest opcją dla wszystkich. Dlatego wiele osób pracuje na własny rachunek - wiele z nich to kobiety, o których często zapominamy. Lepsza ochrona matek pomogłaby małżonkom pracującym w rolnictwie, handlu oraz małych przedsiębiorstwach i zachęciłaby kobiety do zaangażowania się w działalność w tych kluczowych sektorach, w których są obecnie niedostatecznie reprezentowane. Jest to dla nich decydujący moment - dla małżonków lub partnerów życiowych, którzy muszą uzyskać czytelnie określony status zawodowy i w przynajmniej takim samym stopniu jak osoby samozatrudnione korzystać z opieki socjalnej. W ich przypadku nie ma zastosowania stwierdzenie "zwrócić do nadawcy”. Państwa członkowskie powinny dopilnować, aby współpracujący małżonkowie zostali objęci systemem ubezpieczeń osób pracujących na własny rachunek na wypadek choroby i inwalidztwa oraz systemem emerytalnym. Musimy położyć kres farsie, w której kobiety tracą prawa, kiedy rodzą dzieci lub się nimi opiekują. Inese Vaidere (LV) Panie przewodniczący! Zasadniczo popieram wykorzystanie środków z europejskiego funduszu dostosowania do globalizacji, a fakt, że jesteśmy w stanie pomóc państwom, które borykają się z trudnościami, uznaję za rzecz dobrą. Jednak nie wiem, dlaczego państw, które borykają się z trudnościami, zawsze poszukujemy wśród państw najlepiej rozwiniętych. Dotyczy to na przykład producentów samochodów w Niemczech, Francji czy Hiszpanii, a moim zdaniem podobne niepowodzenia i kłopoty przytrafiają się także osobom w słabiej rozwiniętych krajach i w małych państwach członkowskich. Jeżeli w kraju o populacji liczącej 2,3 miliona ludzi pracę straci kilkadziesiąt osób, to jest to równie poważna sytuacja jak utrata pracy przez 10 razy więcej osób w dużych państwach członkowskich. Dlatego bardzo ucieszyłoby mnie, gdyby przedmiotowy fundusz w większym stopniu służył małym państwom członkowskim - państwom członkowskim, w których standard życia jest niższy a zagrożenie bezrobociem większe. Dziękuję. Richard Corbett Panie przewodniczący! W związku z tym, że wcześniej wspomniał pan, że jest już po północy i że Parlament z tego tytułu poniesie koszty, myślę, że zrezygnuję z wystąpienia. Jednak zastanawiam się, czy mógłby nam pan powiedzieć, ile kosztowali nas dziś ci trzej panowie, którzy mówili tu o dziwactwach Homera Simpsona i o innych rzeczach, które nie mają żadnego związku z naszymi debatami. Przewodniczący O ile dobrze pamiętam zasadę, w przypadku gdy nasi przyjaciele tłumacze pracują po północy przysługuje im specjalna przerwa. Dlatego musimy zatrudnić nowe zespoły, aby dać im możliwość odpoczynku, na który sobie zasłużyli. Zasada ta nie ma zastosowania o godz. 23.59, ale o godz. 00.01 ma, jednak nie wiem, jaki jest dokładny koszt. * * * Ewa Tomaszewska (PL) Panie Przewodniczący! Popieram projekt sprawozdania pani Stauner, czemu dałam wyraz w wystąpieniu w debacie. Jestem zwolennikiem ułatwień w korzystaniu z Funduszu Dostosowania do Globalizacji. Bardzo niepokoi mnie, że dotąd wykorzystano tylko 3% tego funduszu. Moją intencją było głosowanie za sprawozdaniem, proszę o odnotowanie tego faktu. Na szczęście pomyłka nie zmieniła efektu końcowego głosowania. Wyrażam zarazem zadowolenie, że przyjęliśmy także sprawozdania pana Silva Peneda i pani Lambert. Neena Gill Panie przewodniczący! Poparliśmy przedmiotowe sprawozdanie ponieważ proponowany jest w nim właściwy sposób walki z trudnościami gospodarczymi. Musimy wykorzystać tę sytuację nie na to, aby skupiać się na sobie i mówić "ratujcie mnie”, ale aby opracować nowe praktyki i technologie, które pozwolą nam wyjść z kryzysu mocniejszymi niż byliśmy wczoraj. Panie przewodniczący! Pan zna mnie, a ja znam pana. Wiem, że nacisk, jaki moja grupa kładzie na inwestycje w wydajność energetyczną oraz wspieranie prób tworzenia inteligentnych miast, jest dla nas wszystkich wielką szansą i równocześnie wizją przyszłości. Wraz z przepisami dotyczącymi bezpieczeństwa energetycznego, ograniczenia emisji oraz tworzenia nowych miejsc pracy, przedmiotowe sprawozdanie jest odzwierciedleniem holistycznego podejścia, które w najlepszy sposób pozwoli rozwijać się gospodarce w przyszłości. Niektórzy posłowie i niektóre partie odrzucają dziś pomysł realizacji zakrojonych na szeroką skalę inwestycji. Ta krótkowzroczność odbiera mi dech w piersiach i wyrządzi jedynie szkody w dłuższej perspektywie czasowej. Dziś wyraźnie widzimy, co należy zrobić, dlatego namawiam brytyjski rząd, aby zrobił wszystko co w jego mocy, aby za pomocą przedmiotowego pakietu zapewnić lepszy dostęp do pieniędzy. Inese Vaidere (LV) Panie i panowie! Chciałabym bardzo pozytywnie ocenić zarówno przedmiotowe sprawozdanie, jak i plan wykorzystania wspólnotowej pomocy finansowej do realizacji projektów w dziedzinie energetyki, które będą wspomagać naprawę gospodarczą. Oczywiste jest, że projekty związane z energetyką są naszą przyszłością i że przewagę nad konkurencją będą miały te państwa, które dostosują się do gospodarki generującej mało emisji i będą w stanie opracować i wykorzystać źródła energii odnawialnej. W związku z tym krótki termin na składanie i ocenę projektów budzi pewien niepokój, gdyż może to po raz kolejny prowadzić do dodatkowych trudności dla państw członkowskich. Poza tym bardzo ucieszyłoby mnie, gdyby Komisja przedstawiła wnioski i szczegółowy program opisujący sposób, w jaki można by zwiększyć kwoty, jakie będą przeznaczane na projekty z dziedziny efektywności energetycznej. Ponadto powinniśmy poświęcić więcej uwagi izolacji budynków, co miałoby istotne znaczenie nie tylko na szczeblu krajowym, ale także na szczeblu regionalnym. Chciałabym, aby wspierane były działania na szczeblu lokalnym i regionalnym oraz działania indywidualne. Dziękuję. Daniel Hannan Panie przewodniczący! W całej debacie na temat pakietów stymulacyjnych i programów naprawczych zapominamy o jednym dość ważnym aspekcie. Jeżeli chcemy wpompować pieniądze w gospodarkę, najpierw musimy te pieniądze z gospodarki wyssać. Ten jednostronny sposób, w jaki na ten temat rozmawialiśmy, osiągnął apogeum na ostatnim szczycie G20, kiedy liderzy największych państw chwalili się, że wstrzyknęli do światowej gospodarki biliony dolarów. "Do światowej gospodarki": skąd wzięto te pieniądze, jeśli nie - w najszerszym tego słowa znaczeniu - ze światowej gospodarki? Pierścienie Saturna? Czerwona gleba na złym Marsie? Tak naprawdę mówimy o wyciąganiu pieniędzy z kieszeni podatników i przekazywaniu ich krajowym lub międzynarodowym urzędom, aby te wydawały je w naszym imieniu. Gdyby było to w rzeczywistości lepszym sposobem działania, gdyby było nam lepiej z tym, że urzędnicy państwowi decydują o tym, co robić z naszym majątkiem, przegralibyśmy zimną wojnę, a debata ta odbywałaby się w Rosji. Syed Kamall Panie przewodniczący! Czy mogę na koniec podziękować wszystkim tłumaczom i podziękować wszystkim państwu? Uważam, że na przedmiotowe sprawozdanie należy spojrzeć w kontekście, w jakim zostało ono opracowane. Jest to jedno z licznych sprawozdań, jakie zostaną nam przedstawione na temat sytuacji finansowej, jednak, jak powiedział mój kolega Dan Hannan, zapominamy o jednej sprawie. Gdzie kryzys się rozpoczął? W rzeczywistości rozpoczął się on w Stanach Zjednoczonych wraz z problemem ryzykownych kredytów hipotecznych. Dlaczego pojawił się problem ryzykownych kredytów hipotecznych? Ponieważ banki zachęcano lub zmuszano do udzielania pożyczek konsumentom niemającym zdolności kredytowej. Zatem - na całym świecie, nie tylko w Stanach Zjednoczonych - doprowadziliśmy do powstania góry długów. Jeżeli chodzi o sposób rozwiązania problemu góry długów, to zamiast programów stymulacyjnych i dodatkowych regulacji finansowych dławiących innowacyjność wolę podejście Jimiego Hendriksa. Kiedy zobaczył górę długów, powiedział: "Więc staję obok góry i ścinam ją krawędzią dłoni. Staję obok góry i ścinam ją krawędzią dłoni”. Myślę, że wszyscy możemy się od niego uczyć. Siiri Oviir (ET) Poparłam przyjęcie sprawozdania pana posła Wojciechowskiego, ponieważ uważam, że dzięki temu wyeliminowaliśmy przykład hipokryzji. Mianowicie bronimy życia wielu zwierząt żyjących poza Unią Europejską, co jest oczywiście godne pochwały, ale nie dostrzegamy tego, co dzieje się na naszym podwórku. Celem przedmiotowego sprawozdania było właśnie wyeliminowanie tej sprzeczności, a teraz możemy dokonać harmonizacji obowiązujących w państwach członkowskich przepisów dotyczących standardów dobrostanu zwierząt w czasie uboju lub uśmiercania. Przedmiotowe sprawozdanie jest wyrazem działania w dobrej wierze. Daniel Hannan Panie przewodniczący! Nie po raz pierwszy i na pewno nie po raz ostatni zadaję sobie pytanie, jaki te kwestie mają związek z Unią Europejską. Metody uboju zwierząt odzwierciedlają różne tradycje kulturowe, narodowe i religijne, dlatego wkraczanie na ten delikatny obszar pokazuje naszą niezwykłą bezczelność. Chcę wykorzystać czas, który mi pozostał - gdyż jest to, jak pan powiedział, nasz ostatni dzień legislacyjny przed wyborami - aby przede wszystkim podziękować panu panie przewodniczący Onesta za wyrozumiałość i dobry humor w trakcie całego posiedzenia oraz złożyć podziękowania całemu personelowi, strażnikom i tłumaczom. Jeżeli przedłużenie posiedzenia po północy naprawdę doprowadziło do powstania tych nadzwyczajnych dodatkowych kosztów, przede wszystkim mam nadzieję, że część z nich zostanie im przekazana w ramach nadgodzin. Są oni przykładem profesjonalizmu, którego mogłoby uczyć się wielu posłów w tym Parlamencie. Po drugie, chciałbym prosić prezydencję o powtórne przyjrzenie się Regulaminowi. Powodem, dla którego tutaj jesteśmy, jest to, że bezpośrednio po głosowaniu nie przystąpiliśmy do wyjaśnień dotyczących sposobu głosowania, o czym wyraźnie mówi art. 163 Regulaminu. Mówi on, że po zakończeniu debaty każdy poseł ma prawo do wyjaśnienia sposobu głosowania w czasie nie przekraczającym 60 sekund. Bardzo niepokoi mnie fakt, że w arbitralny sposób zlekceważyliśmy to, co jest wyraźnie określone w naszym Regulaminie. Jeżeli chcemy zmienić zasadę, nie ma problemu. Istnieje mechanizm, który to umożliwia. Jednak, jeżeli zasada ta coś stwierdza, mamy obowiązek stosować się do jej litery i ducha. Przewodniczący Proszę mi wybaczyć, że się z panem nie zgodzę panie pośle Hannan, ale Komisja Spraw Konstytucyjnych omawiała tę kwestię bardzo dawno temu: "po zakończeniu debaty” nie oznacza "bezpośrednio po zakończeniu debaty”. W tej chwili jesteśmy na etapie "po zakończeniu debaty”, ale jestem przekonany, że wróci pan do mnie, aby wprowadzić do tego poprawkę - wierzę w pana. Ewa Tomaszewska (PL) Panie przewodniczący! Rytualne rzezie zwierząt, generujące ich niesłychane cierpienie, są sprzeczne z naszą cywilizacją. Nie wierzę, by jakakolwiek religia mająca na celu dobro mogła czegoś takiego wymagać od swych wiernych. Są to raczej obyczaje dzikich, pierwotnych plemion. Nie powinniśmy się na to godzić. Jeśli argumentem ma być tolerancja religijna, to przecież są na świecie religie, w imię których rytualnie morduje się ludzi. Czy na to też będziemy się godzić? Czy jest to nasza wspólnota wartości? Odrzucenie poprawki 28 dawałoby przynajmniej możliwość utrzymania lub wprowadzenia zakazu takich praktyk w poszczególnych państwach członkowskich. Jej przyjęcie odkrywa prawdziwe, krwiożercze oblicze tego Parlamentu. Głosując mimo to za całością sprawozdania uczyniłam to jedynie dlatego, że inne uregulowania poprawiają sytuację zwierząt rzeźnych. Neena Gill Panie przewodniczący! Moment uśmiercania jest jedną z najważniejszych ale potencjalnie też jedną z najbardziej drażliwych kwestii, w odniesieniu do której możemy tworzyć przepisy w tej Izbie. Jednak nie możemy przejść obok niej obojętnie, ponieważ wielu z moich wyborców w regionie West Midlands obawia się, że przepisy te wpłyną na ich prawa religijne. Decyzja co do tego, czy zwierzę powinno zostać przed ubojem oszołomione nie powinna być podejmowana tutaj, ale na szczeblu państw członkowskich, na drodze otwartego dialogu i konsultacji z mniejszościami religijnymi. Musimy iść, nie biec. Wydaje mi się, że jest to najlepsze podejście do tego problemu. Rolą tej Izby nie jest narzucanie norm i wartości, ale reprezentowanie i odzwierciedlanie poglądów wyborców oraz zachowywanie odpowiedniej równowagi. Wspólnie możemy znaleźć rozwiązanie tego problemu. Choć większość posłów do PE wolałaby, aby wszystkie zwierzęta były przed ubojem oszałamiane, to powinniśmy szanować prawo mniejszości religijnych do spożywania mięsa pochodzącego ze zwierząt zabitych zgodnie z ich przekonaniami religijnymi. Na koniec, panie przewodniczący, chciałbym podziękować wszystkim którzy są tu dzisiaj wieczorem, ponieważ sądzę, że pozostały tu jedynie osoby samotne. My wszyscy jesteśmy panu całkowicie oddani i dlatego jesteśmy mimo późnej pory. Siiri Oviir (ET) W chwili obecnej europejskie modele społeczne muszą stawić czoła wielu wyzwaniom, takim jak zmiany demograficzne i globalizacja, które mają także wpływ na modele będące przedmiotem naszej dyskusji. W związku z powyższym, europejskie modele społeczne muszą zostać zmodernizowane w kontekście tych długofalowych zmian, a równocześnie muszą one zachować wartości, jakie im początkowo przyświecały. W obliczu aktualnego kryzysu gospodarczego bardzo ważne jest, aby polityka społeczna szła w parze z polityką gospodarczą. Jeżeli metody te mają być efektywne, muszą mieć one strukturę demokratyczną, tj. muszą być oparte na zasadzie działania oddolnego i muszą być wdrażane na szczeblu lokalnym, tj. bliżej obywateli. Przedmiotowy wniosek był w duchu tych zasad i dlatego popieram sprawozdanie przygotowane pod przewodnictwem pana posła Silvy Penedy. Przewodniczący Pani poseł Oviir, nie sprawia mi pani najmniejszego kłopotu, co więcej, chciałbym pani z przyjemnością powiedzieć, że jest pani ostatnim mówczynią na temat ostatniego sprawozdania. Siiri Oviir (ET) Czasem dobrze jest być pierwszą, a czasem dobrze jest być ostatnią. Chciałabym wspomnieć o następujących kwestiach: w dobie aktualnego poważnego kryzysu gospodarczego typowe dla rynku pracy Unii Europejskiej jest to, że coraz więcej ludzi jest zwalnianych, co z kolei zwiększy liczbę osób cierpiących w Europie z powodu ubóstwa i alienacji. Dziś bardzo ważne jest, aby polityka integracji społecznej i powiązana z nią polityka rynku pracy była realizowana z zastosowaniem integralnego i spójnego podejścia w ramach europejskiego planu naprawy gospodarczej. Mówiliśmy bardzo dużo o elastyczności polityki rynku pracy. Najwyższy czas, abyśmy powiedzieli także coś o elastyczności polityki społecznej. Mówiąc to, chodzi mi o to, aby polityka pracy była powiązana z polityką przyznawania pomocy socjalnej. Obecna sytuacja tego wymaga. W przedmiotowym sprawozdaniu wyrażono poparcie dla aktywnej integracji osób bezrobotnych, dlatego uznałam głosowanie za jego przyjęciem za działanie bardzo pozytywne. Przewodniczący Pani poseł Oviir, pani fanklub pozostał do końca. Następne posiedzenie rozpocznie się wkrótce, gdyż mamy już czwartek 7 maja 2009 r. - ostatni dzień szóstej kadencji legislacyjnej Parlamentu Europejskiego.

Rokovania medzi Európskou úniou a Spojenými štátmi americkými v oblasti výnimiek vízovej povinnosti (rozprava) Predsedajúci . - Ďalším bodom rokovania je vyhlásenie Rady a Komisie k rokovaniam medzi Európskou úniou a Spojenými štátmi americkými v oblasti výnimiek vízovej povinnosti. Dragutin Mate úradujúci predseda Rady. - (SL) Rád by som vás v krátkosti poinformoval o dosiahnutom pokroku v rozhovoroch o vízových výnimkách a rozhovoroch o elektronickom systéme cestovnej autorizácie (ESTA). Hneď v úvode by som chcel povedať, že vízová politika predstavuje pre Európsku úniu nesmierne dôležitú otázku, a že od vstupu nových členských štátov do Únie vyvíja Európska únia zo strany Komisie, ako aj všetkých predsedníctiev, obrovské úsilie, aby všetky krajiny a ich občania museli spĺňať rovnaké podmienky na vstup do Spojených štátov amerických, a aby každá z týchto krajín bola zahrnutá do programu bezvízového styku. Zrušenie vízovej povinnosti by, samozrejme, znamenalo, že všetci občania Európskej únie sú si rovní. V tomto roku začali Spojené štáty vykonávať určité postupy, ktoré otvorili dvere pre program bezvízového styku. Začali uskutočňovať výhradne dvojstranné rozhovory, pričom práve v tejto súvislosti vznikli niektoré nedorozumenia. Uskutočnilo sa niekoľko intenzívnych diskusií, ktoré predsedníctvo spolu s Komisiou objasnilo na začiatku tohto roka, a na základe mnohých stretnutí bol v tejto oblasti dohodnutý duálny systém spolupráce. Tento prístup sa potvrdil aj na zasadnutí trojky Európskej únie a Spojených štátov, ktoré sa konalo 12. marca v Slovinsku. Duálny systém znamená, že Komisia dostane mandát na rokovania a dosiahnutie dohody so Spojenými štátmi americkými v súvislosti so záležitosťami týkajúcimi sa Európskej únie, a zároveň môžu všetky členské štáty viesť na bilaterálnej úrovni rozhovory o otázkach, ktoré patria do právomocí členských štátov. Na svojej zatiaľ poslednej schôdzi, ktorá sa konala 18. apríla, hlasovala Rada pre spravodlivosť a vnútorné veci tiež za pridelenie mandátu Komisii, aby aj Komisia mohla začať tieto rozhovory. Dúfame, že táto duálna spolupráca bude transparentná. Niektoré členské štáty už začali predbežné dvojstranné rozhovory o tom, akú podobu by mali mať tieto dohody, aj keď k dnešnému dňu nemajú žiadne z týchto rozhovorov písomnú podobu. Očakávame, že členské krajiny, ako aj Komisia budú postupovať transparentne, aby sme na tejto úrovni dokázali pracovať. Pokiaľ ide o tému elektronického systému cestovnej autorizácie, je potrebné spomenúť, že sme v tejto súvislosti mali niekoľko diskusií. Komisia uskutočnila spolu s americkou stranou takzvané prípravné rozhovory. Na základe údajov, ktoré sú k dnešnému dňu k dispozícii, je zrejmé, že v súčasnej situácii nebudú Spojené štáty americké požadovať žiadne ďalšie informácie, okrem údajov, ktoré cestujúci už teraz dobrovoľne poskytujú pri letoch do Spojených štátov amerických vyplnením formulára I-94, ktorý má v prípade cestujúcich, u ktorých existuje systém vízovej povinnosti, zelenú farbu. Táto skutočnosť je nesmierne dôležitá. V rámci súčasných rozhovorov sa nám tiež podarilo presadiť a dohodnúť, že tieto kontroly budú bezplatné a daná autorizácia bude mať od svojho vydania platnosť dva roky. V skutočnosti budú občania po spustení tohto systému posielať americkým orgánom svoje údaje prostredníctvom internetu. Tieto orgány budú údaje v budúcnosti spracovávať rovnakým spôsobom, akým to robia aj v súčasnosti. Je tu ešte jedna oblasť, ktorá si zaslúži osobitnú zmienku. Konkrétne mám na mysli rozhovory so Spojenými štátmi americkými o ochrane osobných údajov v spolupráci so skupinou uznávaných expertov. Doposiaľ sa nám podarilo dohodnúť na dvanástich zásadách a zabezpečiť ich zhodnosť. O jednej zásade sa ešte stále rokuje. Dúfam, že do konca júna dosiahneme bod, v ktorom budeme môcť skonštatovať, že je možné v týchto diskusiách pokračovať a prideliť tejto skupine odlišný mandát, ktorý jej umožní začať prípravy na rozhovory o možnosti dosiahnutia rámcovej dohody so Spojenými štátmi americkými v tejto oblasti. Prečo potrebujeme túto rámcovú dohodu? Po prvé chceme postupovať v súlade s uzneseniami, ktoré Európsky parlament prijal v decembri minulého roku, v ktorých sa konkrétne uvádza, že dosiahnutie tejto dohody je žiaduce. Samozrejme vieme, že viesť rokovania a dosiahnuť dohodu v rámci takejto zastrešujúcej dohody je možné jedine vtedy, ak budú v súlade so spomínanými zásadami, a až po schválení Lisabonskej zmluvy, to jest spoločne s Parlamentom, Radou a Komisiou. Jedine konsenzus medzi týmito troma orgánmi nám umožní dosiahnuť spoločné zásady a spoločné zásady konania. Zároveň, keď už bude existovať táto zastrešujúca dohoda, budeme, samozrejme, individuálne rozhodovať o každej výmene informácií uplatnením individuálneho prístupu ku každému jednotlivému prípadu. Táto dohoda nedokáže pokryť všetky budúce situácie. Tým chcem povedať, že v súčasnosti sa tieto zásady uplatňujú pri každej dohode a opakovane sa o nich rokuje na každom rokovaní. Ak by sme mali takéto spoločné zásady, ktoré by nám poskytovali určitý základ, potom by konkrétne dohody a zmluvy boli, samozrejme, v oveľa lepšej pozícii. Pán predsedajúci, to je všetko, čo som chcel v krátkosti povedať. Jacques Barrot podpredseda Komisie. - (FR) Vážený pán minister, vážené dámy, vážení páni, zasadnutie ministerskej trojky Európskej únie a Spojených štátov amerických pre oblasť spravodlivosti, slobody a bezpečnosti, na ktorej sa v marci zúčastnili pán Mate a pán podpredseda Frattini, bolo vynikajúcou príležitosťou na diskusiu o niektorých dôležitých otázkach s našimi americkými náprotivkami. Schválením vyhlásenia ministrov o prístupe, ktorý je potrebné prijať v súvislosti so zavedením nových amerických právnych predpisov pre výnimky vízovej povinnosti, sme urobili krok správnym smerom. Na základe týchto právnych predpisov musia byť s krajinami, ktoré sú alebo sa stanú členmi programu bezvízového styku, podpísané bezpečnostné dohody. Spojené štáty si uvedomili, že v prípade Európskej únie je potrebný duálny prístup, v ktorom sú právomoci pre danú oblasť rozdelené medzi Spoločenstvo a členské štáty. O záležitostiach patriacich do vnútroštátnych právomocí sa bude diskutovať s vnútroštátnymi orgánmi a záležitosti patriace do zodpovednosti Únie budú zasa predmetom diskusií s európskymi orgánmi. Americkí vyjednávači takisto podporili spoločný cieľ zavedenia bezpečného bezvízového cestovania medzi Európskou úniou a Spojenými štátmi v čo najskoršom termíne. Na dosiahnutie tohto cieľa Komisia navrhla, aby jej bol zo strany Rady pridelený mandát, ktorý by jej umožnil začať rokovania so Spojenými štátmi. Som veľmi povďačný pánovi Matemu, ktorý 18. apríla predsedal zasadnutiu Rady pre spravodlivosť a vnútorné veci, pretože vďaka veľmi širokému konsenzu bola Rada ochotná Komisii tento mandát prideliť. Je to dôkazom nášho spoločného zámeru pracovať a postupovať jednotne, čo je samozrejme oveľa účinnejšie. Komisia začne spomínané rokovania v čo najkratšom čase. Už v súčasnosti máme nadviazaný kontakt s americkými orgánmi. Spoločne so Spojenými štátmi potrebujeme dosiahnuť rýchly pokrok v oblasti podmienok pre program bezvízového styku, ktorý patrí do právomocí Spoločenstva. Zároveň musíme ochrániť práva a slobody našich občanov, aby sme členským štátom mohli zabezpečiť čo najskorší vstup do tohto programu. Plánujeme venovať osobitnú pozornosť tomu, aby bola každá dohoda uzavretá medzi Spoločenstvom a Spojenými štátmi založená na zásade reciprocity a dodržiavaní základných práv a slobôd jednotlivcov vrátane ochrany údajov a práva na súkromný život. Pán Mate pred chvíľou správne poznamenal, že v našich rokovaniach budeme diskutovať aj o elektronickom systéme cestovnej autorizácie. Na základe programu bezvízového styku budú musieť cestujúci, ktorí cestujú do Spojených štátov letecky alebo loďou, pred svojim odchodom odpovedať prostredníctvom internetu na niekoľko otázok. Následne im bude vydaná elektronická cestovná autorizácia. Chcel by som upozorniť, že tento systém už funguje medzi Európskou úniou a Austráliou. Spojené štáty nám pri niekoľkých príležitostiach, predovšetkým počas našej videokonferencie s pánom Chertoffom, šéfom amerického ministerstva pre vnútornú bezpečnosť, poskytli informácie o dohodnutých podmienkach pre prevádzkovanie elektronického systému cestovnej autorizácie (ESTA). Samozrejme, že je v tejto súvislosti potrebné ešte ďalšie objasnenie, a pán Mate a ja budeme o týchto otázkach s pánom Chertoffom hovoriť opäť, keď v polovici mája pricestuje do Bruselu. V celej tejto otázke musíme zachovať solidaritu medzi členskými štátmi. Duálny prístup bude fungovať účinne jedine vtedy, ak si jednotlivé členské štáty zachovajú úplnú transparentnosť vo svojich rokovaniach so Spojenými štátmi. Spojené štáty by mali onedlho predložiť dohodnuté podmienky na vykonávanie memoránd o porozumení s členskými štátmi, ktoré ich podpísali, pretože tieto vykonávacie dohody majú jednoznačne nesmierny význam a bude našou povinnosťou ich prehodnotiť. Napokon bude Komisia v úzkej spolupráci s predsedníctvom pokračovať tiež v dlhodobom dialógu so Spojenými štátmi. Vzťahy medzi Európskou úniou a Spojenými štátmi v tejto oblasti si vyžadujú spoľahlivé a kľúčové partnerstvo. Bezpečnosť našich občanov vyžaduje spoločné kroky, ktoré vytvoria záruky pre dodržiavanie základných práv. Podľa môjho názoru predstavuje schválenie mandátu na rokovanie najlepší možný kompromis. Dáva totiž členským štátom voľnosť v konaní pri rokovaniach so Spojenými štátmi o otázkach, ktoré patria do ich výhradných právomocí, napríklad o spolupráci a výmene informácií medzi ich spravodajskými službami, nás však poveruje úlohou zabezpečiť, aby možnosť cestovania do Spojených štátov mali všetci občania Európskej únie. Kongres USA kritizoval rozšírenie programu bezvízového styku, ja sa však domnievam, že s podporou Európskeho parlamentu a pána ministra budeme schopní udržať pozíciu Európskej únie, ktorá pevne presadzuje zásady rovnakého zaobchádzania so všetkými jej občanmi. Presne tento odkaz som dnes ráno prišiel odovzdať tomuto Parlamentu. Teraz budem pozorne počúvať vaše prejavy, ktoré určite veľkou mierou prispejú k nadchádzajúcim rokovaniam. Urszula Gacek v mene skupiny PPE-DE. - (PL) Vážený pán predsedajúci, srdečne vítam iniciatívu Rady a Komisie, ktorou sa vytvoria jasné a transparentné rámcové zásady pre dvojstranné dohody o bezvízovom cestovaní medzi členskými štátmi Európskej únie a Spojenými štátmi americkými. Začiatkom tohto roku začali niektoré netrpezlivé členské štáty, bez súhlasu Európskej únie, nezávislé rokovania so Spojenými štátmi. Ostatné štáty sa rozhodli počkať kým budú v rámci Únie vytvorené spoločné zásady. Tieto štáty pochopili, že budú v oveľa silnejšej rokovacej pozícii, ak budú môcť rátať s podporou celej Európskej únie. Dnes bol smerom k Spojeným štátom vyslaný silný odkaz, v ktorom sa jasne uvádza, že sa na jednotlivé členské štáty nesmie vyvíjať tlak smerujúci k porušeniu zásad Spoločenstva. Týka sa to tiež citlivých otázok mimo rámca dohovorov Únie, napríklad zverejňovania údajov o pohybe cestujúcich. Významným úspechom je to, že jednotlivé členské štáty môžu teraz viesť nezávislé rokovania so Spojenými štátmi. Ide o presne tie krajiny, ktoré majú najväčšiu motiváciu zabezpečiť pre svojich občanov bezvízové cestovanie. Tieto krajiny však nesmú zabúdať na spoločnú pozíciu založenú na zásade reciprocity a na požiadavku informovať Komisiu o dosiahnutom pokroku v týchto rokovaniach. V zásade sa teraz loptička nachádza na americkej strane kurtu. Vyzývam Spojené štáty, aby pozorne zvážili kritériá na udeľovanie víz občanom z východnej časti Európskej únie. Skutočne je pravdou, že veľké percento týchto občanov predstavuje potenciálnych nelegálnych prisťahovalcov, ktorí po uplynutí lehoty, na ktorú im boli víza udelené, neopustia Spojené štáty? V skutočnosti je práve z tohto dôvodu zamietnutá výrazná väčšina žiadostí o vízum, nie z dôvodu potenciálnej bezpečnostnej hrozby. Veď východná Európa je len sotva miestom hmýrenia fundamentalistických islamských teroristických skupín. V minulosti boli príčinou nelegálneho pobytu obyvateľov východnej Európy v Spojených štátoch finančné dôvody. Situácia je však v súčasnosti úplne iná. Obyvatelia východnej Európy môžu od vstupu ich krajín do Európskej únie legálne pracovať v starých členských štátoch. Môžu tam pracovať bez toho, aby porušili zákon a bez strachu z imigračných úradov. Vzhľadom na tieto zmeny je pre týchto obyvateľov čoraz ťažšie pochopiť negatívny postoj zo strany Spojených štátov. Tento postoj poškodzuje aj obraz Spojených štátov. Preto je aj v záujme Spojených štátov, aby sa tieto rokovania čo najskôr ukončili, a aby sa žiadosť o vízum pre občanov Európskej únie stala vecou minulosti. Claudio Fava v mene skupiny PSE. - (IT) Vážený pán predsedajúci, vážené dámy, vážení páni, chcel by som medzi nami privítať pána predsedu Rady a pána komisára. Naša skupina víta súhlas Rady s pridelením rokovacieho mandátu, ktorý konečne umožní Komisii rokovať o zahrnutí všetkých členských štátov - opakujem, všetkých členských štátov - do programu bezvízového styku v znení zmenenom a doplnenom Kongresom USA v minulom roku. Zároveň by sme chceli vyjadriť naše poľutovanie nad tým, že sa washingtonská administratíva rozhodla začať dvojstranné rokovania s krajinami, ktoré nedávno vstúpili do Európskej únie. Toto rozhodnutie nie je možné podporiť z hľadiska jeho podstaty ani metódy. Naša skupina považuje Spojené štáty za kľúčového partnera v boji proti terorizmu. Zároveň sa však domnievame, že administratíva Spojených štátov musí rešpektovať politickú subjektivitu a právomoci Európskej únie zakotvené v našich zmluvách. Pán komisár, dovolím si navrhnúť, aby sa rovnaká poznámka adresovala aj smerom k členským štátom Únie, pretože oni sú tlmočníkmi a strážcami európskej subjektivity. Je dôležité si pripomenúť - tak, ako ste to urobili aj Vy - že vízová politika, podobne ako naša azylová politika a politika v oblasti boja proti nelegálnemu prisťahovalectvu, je zodpovednosťou Európskeho spoločenstva. Ešte dôležitejšie je, že Rada okolo tohto rokovacieho mandátu narysovala červené čiary, ktoré znamenajú, že medzi členským štátom a Spojenými štátmi nie je možné rokovať o žiadnej dvojstrannej dohode týkajúcej sa otázok, ktoré partia do právomocí Európskej únie, obzvlášť v tých prípadoch, v ktorých tieto dohody umožňujú orgánom Spojených štátov prístup k databázam Európskej únie. Vyzývame Komisiu, aby pracovala v prospech dohody v podobe celkového riešenia, ktoré by zabezpečilo pridelenie výnimiek vízovej povinnosti pre občanov všetkých európskych krajín na základe zásady ich jednotnej dôstojnosti a predovšetkým reciprocity. Sophia in 't Veld v mene skupiny ALDE. - (NL) Vážený pán predsedajúci, tento mandát je skutočne vítanou správou a som zvedavá na jeho výsledky. Tiež by ma zaujímalo, prečo sa to nedalo dosiahnuť už v predchádzajúcich rokoch, keď je to dosiahnuteľné teraz. Dúfajme, že teraz sa to podarí dosiahnuť. Privítala som tiež výrok pána Mateho, že výnimka vízovej povinnosti sa musí uplatňovať na všetkých občanov Európskej únie, nie na všetky členské štáty, pretože v tom je veľký rozdiel. V tejto súvislosti by som tiež rada upozornila na zákaz vstupu do Spojených štátov pre ľudí, ktorí sú nakazení vírusom HIV. Dúfam, že zaujmete pevné stanovisko s cieľom odstrániť tento zákaz. Chcela by som sa tiež opýtať na Váš názor v súvislosti s výrokmi pána Chertoffa, ktoré tento týždeň uverejnili noviny Washington Post, že udelenie výnimiek vízovej povinnosti bude podmienené odobraním odtlačkov prstov aerolíniami. Ide o úplne nový faktor, na ktorý by som rada poznala Váš názor. To nás privádza k osobným záznamom o cestujúcich (PNR). Ak budú americké požiadavky v súvislosti so záznamami PNR zachádzať za hranice súčasnej dohody medzi EÚ a Spojenými štátmi, ktorá ešte nebola ani ratifikovaná, bude to automaticky znamenať okamžité ukončenie platnosti tejto dohody? V tejto súvislosti by som rada poznamenala, že potrebujeme poznať obsah vykonávacích dohôd, pričom by ma skutočne zaujímalo, prečo nemáme doteraz v tomto ohľade žiadne informácie. Považujem to za skutočne zvláštnu situáciu. Potom tu máme elektronický systém cestovnej autorizácie a ochranu osobných údajov. Skutočne si nie som úplne istá, či je táto oblasť náležite organizovaná. Dvanásť zásad, ktoré sa medzičasom podarilo sformulovať, je, samozrejme, dobrých. Ale presne ako v prípade pravidiel v treťom pilieri, ktorý predstavuje rámcové rozhodnutie pre samotnú Európsku úniu, problém nespočíva v zásadách, ale v dlhom zozname ich výnimiek. V tomto bode by som rada videla záruky, nielen zásady. Skôr než odsúhlasíme vydanie údajov o ktoromkoľvek našom občanovi iným krajinám, by som tiež rada vedela, ako bude tento systém fungovať v praxi. Potom je tu aj otázka demokratickej legitimity. Ako chcete zabezpečiť demokratickú kontrolu? Návrh výboru expertov nepovažujem za demokratický ani transparentný. Podľa mňa tu ide o typický príklad parlamentnej kontroly. Napokon dúfam, že Komisia a Rada si dokázali vziať ponaučenie z toho, že Európska únia je omnoho silnejšia, ak vystupujeme zjednotene, nie rozdelene, a ak záležitosti tohto druhu riešime otvorene s parlamentnou podporou zo strany Európskeho parlamentu. Konrad Szymański v mene skupiny UEN. - (PL) Vážený pán predsedajúci, chcel by som sa srdečne poďakovať Komisii za všetko vynaložené úsilie z jej strany na vytvorenie podmienok pre rovnaké zaobchádzanie so všetkými občanmi Európskej únie na hraniciach Spojených štátov. Domnievam sa však, že rokovania o zrušení požiadaviek na americké víza nám poskytujú jasný príklad obmedzení, ktoré existujú na strane Európskej únie. Napriek plnej podpore Európskej komisie, predovšetkým zo strany krajín, ktoré vstúpili do Európskej únie v priebehu rokov 2004 až 2007, tieto rozhovory stroskotali. Namiesto toho podpíšu Spojené štáty dvojstranné dohody o účasti na programe bezvízového styku osobitne s každým členským štátom, a to len pod podmienkou, že tento štát splní všetky kritéria, ktoré v tomto smere požaduje americká legislatíva. Pre Komisiu je zjavne jednoduché obmedzovať právomoci členských štátov. Niekedy to dosahuje prostredníctvom zmlúv, inokedy zasa prostredníctvom precedensu. V súčasnosti je oveľa ťažšie dosiahnuť úspech vo vzťahoch s tretími krajinami. Napriek takej významnej podpore Komisie na výhradné zastupovanie v tejto otázke, sa niektoré členské štáty rozhodli viesť samostatné rokovania. Moja krajina medzi nich nepatrí. Musím však povedať, že ma vôbec neprekvapuje, že sa tieto štáty rozhodli tak, ako sa rozhodli. Dimitrios Papadimoulis v mene skupiny GUE/NGL. - (EL) Vážený pán predsedajúci, vážení zástupcovia Komisie a Rady, neposkytli ste nám dostatok informácií a nepodarilo sa vám ani presvedčiť Európsky parlament. Rozhodnutie Spojených štátov podpísať individuálne dohody v otázke patriacej do právomocí Spoločenstva je urážkou Európskej únie a presne v tomto duchu by sa malo byť chápať. Rozhodnutie Českej republiky podpísať túto dohodu je porušením jurisdikcie Spoločenstva. Nikto nemá právo poskytovať osobné údaje európskych občanov Američanom, alebo komukoľvek inému, bez súhlasu zo strany Európskej únie a Európskeho parlamentu. Táto skutočnosť zachádza za hranice dohody o záznamoch PNR. Členovia Rady, chcel by som vás požiadať, aby ste si všimli, že tento problém sa netýka len nových členských štátov. Aj keď bolo Grécko jedným z prvých 15 členských štátov, grécki občania ešte stále potrebujú víza na cestu do spojených štátov. Musíme to zastaviť, ale prostredníctvom jednotného prístupu, a nie porušovaním ochrany osobných údajov našich občanov. Zohľadnite, prosím, túto skutočnosť vo svojom konečnom stanovisku. Jana Bobošíková (CS) Vážené dámy, vážení páni, v tomto Parlamente zastupujem práve zmienených občanov Českej republiky, ktorá iniciovala dvojstranné rokovania niektorých členských štátov o vízach so Spojenými štátmi. Chcem sa dôrazne ohradiť voči neoprávnenej kritike zahraničnej politiky mojej krajiny zo strany Európskej komisie. Komisia tým arogantne prekročila svoje faktické právomoci a potlačila aj zásadu subsidiarity a rovnosti členov Únie. Chcela by som tiež pripomenúť, že Česká republika svojím dvojstranným rokovaním o vízach iba reagovala na nulové výsledky Komisie v oblasti odstraňovania amerických víz pre nové členské štáty. Dámy a páni, Komisia by si mala uvedomiť, že je síce vysokopostaveným výkonným orgánom, ale v mnohých oblastiach musí rešpektovať politickú vôľu tohto Parlamentu aj jednotlivých členských štátov. A nakoniec, ak chce byť Európska komisia v súvislosti s americkými vízami arbitrom leteckej bezpečnosti Únie, nemala by napomínať tie krajiny, ktoré sa snažia prostredníctvom výmeny informácií prekaziť zámery teroristov. Naopak, mala by kritizovať tie štáty, ktoré bez zábran rokujú napríklad s predstaviteľmi Líbye alebo Hamasu. Carlos Coelho (PT) Vážený pán predsedajúci, vážený pán minister Mate, vážený pán podpredseda Barrot, vážené dámy, vážení páni, 10. marca som v tomto Parlamente vyjadril svoje obavy v súvislosti s touto otázkou. Domnieval som sa totiž, a ešte stále sa domnievam, že Spojené štáty sa svojím návrhom dvojstranných dohôd v rámci svojho programu bezvízového styku rozhodli pre stratégiu "rozdeľuj a panuj". Mnohé členské štáty, bohužiaľ, nedokázali odolať pokušeniu v podobe dosiahnutia rýchlejšieho pokroku a zabudli pritom, že spoločná vízová politika nepochybne patrí do oblasti právomocí Spoločenstva. Zároveň zabudli aj na to, že sú povinné dodržiavať zásadu solidarity zakotvenú v zmluve. Keď tieto členské štáty vstupovali do Európskej únie, zaviazali sa dodržiavať celú acquis Spoločenstva a súhlasili s tým, že sa podelia o svoju suverenitu v spoločných otázkach, v ktorých by mal prevládať európsky prístup. Podpísanie týchto dvojstranných dohôd z toho dôvodu vytvorilo precedens, ktorý je v úplnom protiklade s duchom európskej integrácie. Blahoželám Rade k prideleniu rokovacieho mandátu Komisii, ktorý sa uskutočnil dňa 18. apríla. Musíme zabrániť tomu, aby tento proces oslabil európsku rokovaciu pozíciu. V marci som argumentoval tým, že by bolo lepšie zvoliť zmrazenie dvojstranných dohôd až do ukončenia rokovaní medzi Komisiou a Spojenými štátmi. Vyzývam Komisiu a komisára Barrota, aby v tejto otázke spoločného záujmu nepristupovali na žiadny kompromis. Vyzývam ich, aby pozorne sledovali iniciatívy každého členského štátu a neváhali sa v prípade porušovania práva Spoločenstva obrátiť na Súdny dvor Európskych spoločenstiev, a predovšetkým, aby Európsky parlament informovali o vývoji tejto situácie a úrovni solidarity, prípadne jej nedostatku, vykazovanej jednotlivými členskými štátmi. Martine Roure (FR) Vážený pán predsedajúci, vážený pán komisár, vážený pán úradujúci predseda Rady, vítame skutočnosť, že Rada konečne pridelila Európskej komisii mandát na rokovania so Spojenými štátmi o zahrnutí 12 štátov, ktoré sú momentálne vynechané z programu bezvízového styku, do tohto programu. Dobrým znamením je tiež to, že zároveň s týmito rokovaniami sa začínajú aj rokovania o elektronickom systéme cestovnej autorizácie a výmene údajov. Dokáže však tento mandát skutočne zastaviť dvojstranné rokovania v prospech skutočného európskeho prístupu? Dúfajme, že áno. Chcela by som vám znovu pripomenúť, že nie sú prípustné žiadne dvojstranné rokovania o výnimkách vízovej povinnosti, ani akékoľvek rokovania so Spojenými štátmi o výmene informácií, napríklad o dohode PNR, a že prípustné sú len dohody uzatvorené na úrovni Európskej únie. Vzťahuje sa tento rokovací mandát aj na všeobecnú dohodu o ochrane osobných údajov? Presne na to sa chcem opýtať, pretože americká legislatíva ešte stále vylučuje Európanov a neposkytuje im žiadnu ochranu. Nakoniec by som chcela upozorniť, že systémy SIS a VIS boli vytvorené z konkrétnych dôvodov, a že umožnenie prístupu k údajom v týchto systémoch tretím krajinám by znamenalo porušenie zásad účelu a proporcionality. Z toho dôvodu sa spoliehame na vás. Gérard Deprez (FR) Vážený pán predsedajúci, vážený pán komisár, vážené dámy, vážení páni, dovoľte mi uviesť niekoľko krátkych postrehov. Najprv by som chcel povedať, že vítam úsilie predsedu Komisie a členských štátov, ktoré 18. apríla viedlo k schváleniu riadneho rokovacieho mandátu. Táto otázka bola v minulosti riešená veľmi dezorganizovane a povedal by som až katastrofálne, a preto je tento mandát dobrou správou pre všetkých európskych občanov. Chcel by som však spomenúť dva body, ktorých sa dotkol aj pán komisár. Pán predsedajúci, pán komisár, nie je správne, že vykonávacie dohody, o ktorých sa rokuje medzi niektorými členskými štátmi a Spojenými štátmi, sú v súčasnosti úplne netransparentné. Pre Spojené štáty nemusí byť táto skutočnosť vôbec prekvapujúca, pre členské štáty EÚ je však neprijateľná. Tieto slová vyslovujem predovšetkým na adresu Českej republiky, ktorá onedlho prevezme predsedníctvo Európskej únie, a preto by mala ísť príkladom. Aj napriek tomu, že rokovací mandát uzákoňuje veľmi jasné pravidlá pre oblasť ochrany údajov, sa domnievam, že v tejto citlivej otázke dokáže uspokojiť požiadavky oboch strán, predovšetkým tej našej, jedine skutočná transatlantická dohoda. To jest nielen formulácia 12 zásad, ale skutočná transatlantická dohoda, na ktorú by v ideálnom prípade mohol, podľa môjho názoru, dohliadať spoločný orgán pre ochranu údajov. Guntars Krasts (LV) Ďakujem Vám, pán predsedajúci. Chcel by som túto príležitosť využiť na vyjadrenie svojej vďaky Európskej komisii za zastupovanie záujmov nových členských štátov v rozhovoroch so Spojenými štátmi o zavedení programu bezvízového styku. Komisia si neustále ponechávala túto otázku vo svojom programe. Na základe marcových rozhovorov medzi Európskou úniou a Spojenými štátmi môžeme s uspokojením konštatovať, že sa úspešne podarilo vyriešiť potenciálne konfliktné situácie súvisiace s dvojstrannými rozhovormi o zavedení programu bezvízového styku, ktoré jednotlivé členské štáty začali viesť so Spojenými štátmi. Ako určite všetci viete, Spojené štáty aj naďalej presadzujú stanovisko, v ktorom súhlasia so zrušením vízovej povinnosti len na základe dvojstranných rozhovorov s každým jednotlivým členským štátom Únie. Z toho dôvodu by sme mali privítať výsledky marcového samitu medzi Európskou úniou a Spojenými štátmi, na ktorom sa podarilo dosiahnuť dohodu o duálnom prístupe. V súčasnej situácii je túto dohodu možné považovať za ideálne riešenie, ktoré zabraňuje potenciálnym konfliktným politikám. Členské štáty, ktoré sa v súčasnosti nachádzajú v procese prebiehajúcich rozhovorov so Spojenými štátmi o zavedení programov bezvízového styku, majú veľký záujem na dohode dosiahnutej na marcovom samite so Spojenými štátmi týkajúcej sa úspešného vykonávania elektronického systému cestovnej autorizácie do júna tohto roku a koordinácie jeho zavedenia s plánovaným systémom EÚ. Pre tieto členské štáty by každé omeškanie v tomto smere znamenalo prieťahy v zavedení programov bezvízového styku so Spojenými štátmi. Ďakujem za pozornosť. Vladimír Remek (CS) Vážení prítomní, vážení kolegovia, aj moji voliči v Českej republike zdieľajú obavy, či je miera osobných údajov a informácií požadovaných Spojenými štátmi na udelenie víz, ktorá je vo vyhlasovanom záujme boja s terorizmom, únosná. Zároveň by som chcel pripomenúť, že Európska únia nebola dostatočne aktívna pri presadzovaní oprávnených záujmov svojich nových členských štátov v otázke bezvízového styku so Spojenými štátmi. Obava neskomplikovať vízové vzťahy aj pre pôvodné členské štáty Únie len nahrávala do kariet individuálnym snahám českých predstaviteľov. Okrem toho, aj keď to vláda v Prahe popiera, je tu až príliš nápadná časová zhoda ochoty Spojených štátov zrušiť víza pre našich občanov a zároveň snaha získať súhlas českej strany na umiestnenie protiraketovej radarovej základne v Českej republike. To, že ide o čistú zhodu okolností, v ktorej ochota českej strany nezostáva bez ústretových gest zo strany Spojených štátov, je zjavné. Potom však logicky vzniká podozrenie z politického obchodu so suverenitou krajiny. Philip Claeys (NL) Vážený pán predsedajúci, celá táto diskusia o výnimkách vízovej povinnosti medzi Spojenými štátmi a Európskou úniou mi začína postupne pripadať ako halucinácia. Niekoľkým novým členským štátom sa podarilo podpísať dvojstranné dohody so Spojenými štátmi. Pre nich bola táto cesta rýchlejšia a nepochybne aj jednoduchšia, než čakanie na všeobecnú dohodu s celou Európskou úniou. Amerika podmieňuje udelenie výnimiek vízovej povinnosti splnením určitých požiadaviek, ktoré sú súčasťou jej boja proti terorizmu. V čom je teda problém? Eurofederalisti tvrdia, že podpísanie vízových dohôd patrí do európskej právomoci. V predošlej diskusii o tejto téme povedal poslanec za skupinu Európskej ľudovej strany (kresťanských demokratov) a Európskych demokratov, že takzvaná európska solidarita musí dostať prednosť, a že túto skutočnosť je potrebné vysvetliť občanom členských štátov, ktorých sa to týka. Inými slovami, ideológia musí dostať prednosť pred účelnosťou. Rozhodnutie o tom, kto môže vstúpiť na územie členského štátu a za akých podmienok, je zodpovednosťou každého členského štátu a v tejto veci musia členské štáty aj naďalej rozhodovať samostatne. Vízová politika tvorí neoddeliteľnú súčasť týchto rozhodnutí. Simon Busuttil - (MT) Ďakujem Vám, pán predsedajúci. Zrušenie vízovej povinnosti na cestovanie do Spojených štátov predstavuje pre našich občanov veľmi dôležitú prioritu a tí, ktorí si to nemyslia, sa mýlia. Dôležitú preto, že cestovanie bez víz je pre všetkých cestujúcich jednoduchšie a lacnejšie. Je to dôležité aj z toho dôvodu, že sa tým odstráni nespravodlivá situácia, v ktorej polovica krajín Európskej únie nepotrebuje víza na cestu do Spojených štátov a druhá polovica tieto víza naopak potrebuje. Na to, aby ste dokázali oceniť, aké dôležité je zrušenie tejto vízovej povinnosti, by ste sa museli nachádzať v pozícii tých, ktorí tieto víza potrebujú. Z toho dôvodu je každé úsilie o zrušenie vízovej povinnosti, bez ohľadu na to, z akého smeru je vyvíjané, dobré a pozitívne a je potrebné ho podporovať, nie kritizovať. Nie je dôležité, komu sa podarí zrušiť vízovú povinnosť v 12 krajinách, v ktorých sa ešte stále vyžaduje. Dôležité je, aby bola zrušená. Z toho dôvodu je potrebné ukončiť detinské hry medzi Komisiou a Európskou úniou o tom, kto má právomoc na rokovanie so Spojenými štátmi. Okrem právnych dôvodov je tu ešte jedna skutočnosť - Spojené štáty majú s členskými štátmi dlhoročné a silné dvojstranné väzby, preto je zrejmé, že diskusie budú prebiehať priamo s nimi. Na druhej strane je jasné, že aj Komisia má určitú úlohu - áno, jej úlohou je pokračovať vo zvyšovaní tlaku v správnom smere. Zároveň však dobre vieme, že Spojené štáty doteraz vždy uprednostňovali rozhovory priamo s jednotlivými krajinami a Komisii sa doposiaľ nepodarilo samostatne presadiť. Preto je dôležité, aby sme sa nehádali o tom, kto má právo viesť tieto rokovania, pretože týmto spôsob všetci prehráme a namiesto posilnenia sa rozdelíme. Z toho dôvodu podporujem duálny prístup. Dôležité je, aby sme sa vo svojom úsilí o zrušenie vízovej povinnosti navzájom podporovali, aby sme tento cieľ dosiahli čo najskôr a pre všetkých občanov Európskej únie. Stavros Lambrinidis (EL) Vážený pán predsedajúci, vážené dámy, vážení páni, predstavili ste nám neslávny duálny program bezvízového styku. Na základe tohto programu budú Spojené štáty udeľovať výnimky vízovej povinnosti ako privilégium, pričom budú dohodnuté osobitné požiadavky, na základe ktorých bude musieť Grécko spolu s novými členskými štátmi poskytovať (samozrejme, na základe súhlasu zo strany Európskej únie) ešte citlivejšie údaje o cestujúcich, než sa všeobecne vyžaduje v dohode o PNR. Jednou z požiadaviek je dokonca priamy prístup k trestným záznamom občanov. Vašou odpoveďou je, že táto záležitosť nepatrí do právomocí Spoločenstva a každý členský štát by mal konať podľa svojho uváženia. Inými slovami, nechávate polovicu členských štátov vystavených drastickým hrozbám na sprístupnenie svojich osobných údajov, ktoré Spojené štáty nevyžadujú od druhej polovice členských štátov. Táto skutočnosť bola ešte výstižnejšie, ale aj cynickejšie vyjadrená pánom Rosenzweigom, námestníkom amerického ministra pre vnútornú bezpečnosť. Dňa 28. februára na pôde Senátu USA povedal: "Osem uchádzajúcich sa krajín [...] má silnú motiváciu zaviazať sa k vykonávaniu úplného súboru bezpečnostných noriem". Inými slovami, tieto krajiny tak zúfalo túžia po bezvízovom styku, že ich môžeme prinútiť súhlasiť s čímkoľvek. Pán komisár, na základe litery a v súlade s duchom európskej spoločnej vízovej politiky však nestačí, ak bude súčasný vízový alebo bezvízový štatút pridelený každému. Všetci občania majú na tento štatút právo na základe rovnakých podmienok. Spojené štáty boli dostatočne politicky silné, aby sa im podarilo rozvrátiť spoločnú európsku politiku. Rada a Komisia, žiaľ, nedokázala nájsť politickú vôľu, ktorá by ich v tom zastavila. Jeanine Hennis-Plasschaert (NL) Vážený pán predsedajúci, výroky zaznievajúce v súvislosti s programom bezvízového styku nie sú, úprimne povedané, veľmi upokojujúce a niektoré prieskumy už v súčasnosti túto hypotézu potvrdzujú. Počiatočné verzie mandátu pre Komisiu boli ešte viac okliesnené. V krátkosti sa dá povedať, že je to veľmi úbohý výsledok. V každom prípade však šesť členských štátov, a teraz pravdepodobne už aj Malta, podpísalo so Spojenými štátmi memorandá o porozumení. Vykonávacie ustanovenia zatiaľ nie sú známe a z tohto dôvodu ešte nie sú vyjasnené ani línie národných politík. V tejto súvislosti, a tiež v súvislosti s veľmi úbohým mandátom pre Komisiu, by som chcela položiť otázku: čo je skutočným dôvodom, pre ktorý členské štáty patria do Európskej únie? Existuje vôbec ešte niečo také ako duch Spoločenstva? Američanom sa môžeme postaviť jedine vtedy, ak všetkých 27 členských štátov bude postupovať jednotne. Európska únia potrebuje vyslať silný signál smerom k opačnej strane Atlantiku. Musíme mať odvahu využiť výhody našej silnej rokovacej pozície. Pri všetkej slušnosti považujem správanie niektorých členských štátov v tejto otázke za neprijateľné. Argument dotyčných členských štátov, že Komisia dosiahla za posledné roky v tejto otázke len veľmi malý pokrok, znie skutočne veľmi dobre, je však absolútne neúmerný správaniu, ktorého môžeme byť v poslednom čase svedkami. Je najvyšší čas, aby sme začali konať sami za seba a neprenechávali to len na Spojené štáty. V opačnom prípade robí zo seba Európska únia iba terč posmechu. Marek Aleksander Czarnecki (PL) Vážený pán predsedajúci, chcel by som vyjadriť svoje poďakovanie Európskej komisii a predovšetkým pánovi komisárovi Frattinimu, ktorý tu dnes, bohužiaľ, nemôže byť s nami. Pán komisár Frattini v priebehu rokovaní veľmi jasne vysvetlil, že vízové otázky patria do právomocí Bruselu a že krajiny, ktoré rokujú so Spojenými štátmi samostatne, porušujú solidaritu Európskej únie. K dnešnému dňu môže privilégium bezvízového styku s USA využívať 14 členských štátov, ktoré patria k najbohatším štátom Únie vrátane Slovinska. Využívanie toto privilégium by však chceli všetky členské štáty, predovšetkým tie, ktoré sa nachádzajú v tej časti Európy, z ktorej pochádzam aj ja. Jednomyseľnosť je nevyhnutnou podmienkou na dosiahnutie konečnej dohody vo vízových otázkach a prináša výhody všetkým členským štátom Európskej únie. Za najlepšie riešenie považujem spoločný postup v podobe jediného predstaviteľa, konkrétne pána komisára Frattiniho. Pán Frattini preukázal svoju ochotu bojovať za rovnaké zaobchádzanie so všetkými občanmi Európskej únie. Tento prístup takisto ukáže, že Únia dokáže postupovať zjednotene. V každom prípade je smutné, že niektoré krajiny sú rozhodnuté prijať v tejto záležitosti samostatné rozhodnutie a podpísať so Spojenými štátmi individuálne memorandá o bezvízovom styku. Ioannis Varvitsiotis (EL) Vážený pán predsedajúci, podpísanie samostatných dohôd o programe bezvízového styku medzi Spojenými štátmi a jednotlivými členskými štátmi sa v budúcnosti ukáže ako nebezpečný krok. Spojeným štátom sa tým umožní prístup do databáz Európskej únie obsahujúcich osobné údaje, daňové informácie a dokonca aj trestné záznamy o cestujúcich. Členské štáty by mali v tejto veci postupovať obzvlášť opatrne, pretože sa dotýka záležitostí patriacich do jurisdikcie Spoločenstva, napríklad Schengenskej zmluvy a spoločnej európskej vízovej politiky. Z toho dôvodu úplne odmietam iniciatívu Českej republiky na podpísanie dvojstranného memoranda o porozumení so Spojenými štátmi. Príklad Českej republiky nasledovali aj iné krajiny: memorandá o porozumení už podpísali aj Estónsko, Lotyšsko, Maďarsko, Slovensko a Malta. Vysvetlenia a vyhlásenia zo strany pána komisára považujem za neuspokojivé. Nedokázal nám totiž odpovedať na otázku, čo by sa stalo, ak by sa v týchto dohodách, ktoré spomínané krajiny už podpísali, vyskytli body, ktoré by boli v rozpore s európskou pozíciou. Moja krajina, Grécko, je jedným z prvých 15 pôvodných členských štátov EÚ. Aj keď je zaťažená vízovou povinnosťou, rozhodla sa neisť s prúdom. Pretože ak si skutočne myslíme, pán komisár, že každý členský štát v rámci EÚ môže postupovať tak, aby to slúžilo jeho vlastným záujmom, potom tu nemáme žiadnu úniu. Csaba Sándor Tabajdi (HU) Vážený pán predsedajúci, v mene Maďarska a ďalších nových členských štátov musím protestovať voči kritike a obvineniam, ktoré tu dnes odzneli. Staré členské štáty Európskej únie ponechávajú nové členské štáty bez pomoci. Európska solidarita nefunguje - ani voči novým členským štátom, ani voči Grécku. Z tohto dôvodu sú všetky tieto kritické vyjadrenia absolútne nepochopiteľné. Ide o jednu konkrétnu oblasť, v ktorej solidarita v rámci Európskej únie nefungovala a nefunguje, a je nesmierne dôležité, aby sa táto otázka už raz a navždy vyriešila. Pri rokovaniach o bezvízovom režime musíme byť schopní rozlišovať medzi právomocami členských štátov a právomocami Spoločenstva. Dúfame, že v tomto roku sa bude môcť Maďarsko spolu s ďalšími novými členskými krajinami konečne tešiť z rovnakých práv - medzi ktoré patrí napríklad aj cestovanie do Spojených štátov bez víz -, z ktorých sa tešia staré členské štáty. Táto dnešná diskusia ukazuje, že solidarita v rámci Európskej únie nefunguje. Ďakujem za vašu pozornosť. Adina-Ioana Vălean Vážený pán predsedajúci, z môjho pohľadu je zrejmé, že Európska únia ešte stále nemá žiadne slovo v rokovaniach so Spojenými štátmi. Duálny prístup je len dôkazom neschopnosti Rady a Komisie chrániť európske záujmy a európskych občanov. Skutočnosť, že členské štáty sú ponechané napospas samostatným dvojstranným rokovaniam so Spojenými štátmi podkopáva našu dôveryhodnosť a silu na medzinárodnej scéne a môže spôsobiť škodu našim občanom, ktorých údaje môžu byť sprístupnené bez demokratickej kontroly. Domnievam sa, že členské štáty by mali konať v zmysle európskeho rámca a bola by som rada, keby Komisia ukázala rozhodnosť a dokázala nášmu americkému partnerovi vysvetliť, že rovnaké práva a rovnaké zaobchádzanie sú oblasti, o ktorých nie je možné diskutovať. Elektronický systém cestovnej autorizácie, ktorý sa plánuje zaviesť, by mohol priniesť v tomto smere pozitívny vývoj, pretože vstupné žiadosti sa v rámci tohto systému budú prehodnocovať na základe každého jednotlivca, nie na základe krajiny jeho pôvodu. Bol by to prvý krok smerom k rovnakému zaobchádzaniu. Európa bez vnútorných hraníc sa musí stať realitou, musíme vytvoriť podmienky na rovnaké zaobchádzanie so všetkými európskymi občanmi, bez ohľadu na ich štátnu príslušnosť. Józef Pinior (PL) Vážený pán predsedajúci, najdôležitejšia otázka, ktorou sa v súčasnosti potrebujeme zaoberať, sa týka dosiahnutia dohody o vízovom režime so Spojenými štátmi, na základe ktorej budú mať všetky členské štáty Európskej únie rovnaké práva. Ide o absolútne najdôležitejšiu otázku. Poľsko sa v tejto veci spolieha na spoločnú európsku politiku. Domnievam sa, že solidarita medzi všetkými európskymi krajinami, ktoré zastupuje Európska komisia, je v tomto prípade tá najdôležitejšia vec. Dúfajme, že na samite, ktorý sa bude konať 12. júna, nám tento prístup konečne umožní dosiahnuť dohodu o novom vízovom režime, ktorý bude všetkým občanom Európskej únie umožňovať vstup na územie Spojených štátov za rovnakých podmienok. Chcel by som upozorniť ešte na jednu vec. Európska komisia musí pri tvorbe svojej politiky v oblasti vízového režimu zabezpečiť dodržiavanie základných zásad európskych práv, aby v súvislosti s poskytovaním osobných údajov v rámci vízového režimu nedochádzalo k porušovaniu Charty základných práv Európskej únie. Libor Rouček (CS) Vážené dámy, vážení páni, kľúčovou myšlienkou dnešnej diskusie je rovnosť, rovnaké podmienky a rovnaké zaobchádzanie. V prípade víz na cestu do Spojených štátov existuje takmer dvadsať rokov po páde komunizmu a štyri roky po vstupe nových členských krajín zo strednej a východnej Európy od EÚ nerovnosť. Tieto nové členské štáty a Grécko potrebujú ešte stále na cestu do Spojených štátov víza. Myslím si, že je to hanba, nie je to však hanba Európskej únie, je to hanba Spojených štátov: demokratickej krajiny, ktorá sa takto správa k svojim, podľa jej vlastných slov, najbližším spojencom, ako je Poľsko, Česká republika, Maďarsko a ďalšie krajiny. Pokiaľ ide o rokovanie a požité metódy, plne súhlasím so svojimi kolegami, že v Európskej únii musíme konať spoločne. Jedine tak totiž dosiahneme rovnosť, rovnosť medzi členskými štátmi Európskej únie aj medzi Európskou úniou a Spojenými štátmi navzájom vrátane takých otázok, akými sú výmena údajov, ochrana osobných údajov a podobne. Jan Zahradil (CS) Vážený pán predsedajúci, som rád, že sa potvrdilo to, čo sme vždy hovorili, t. j. že nikto neporušil žiadne zmluvné záväzky, ani právne predpisy alebo právomoci Únie, a že je popri multilaterálnych alebo celoeurópskych rokovaniach možné viesť aj dvojstranné rokovania. Vážení priatelia, ohradzujem sa proti obvineniu svojej krajiny, Českej republiky, z nedostatku solidarity a ohradzujem sa tiež proti jej obviňovaniu z nedostatku transparentnosti. Nič z toho nie je pravda. My sa totiž presne riadime našimi zmluvnými záväzkami, právnymi predpismi Spoločenstva a zásadou subsidiarity, a dodržujeme ich tak, ako je to potrebné, teda ani viac, ani menej. Chcel by som tiež poprosiť svojich kolegov, aby nám tu neudeľovali lekcie o tom, ako byť Európanom, pretože Európania sme tu všetci rovnakí, nikto z nás nie je väčším alebo menším Európanom. Genowefa Grabowska (PL) Vážený pán predsedajúci, vízová politika skutočne tvorí súčasť spoločnej európskej politiky, preto by som bola naozaj veľmi rada, keby sa postup Komisie v rámci jej prideleného rokovacieho mandátu ukázal ako účinný. Dúfajme, že sa jej podarí dosiahnuť kvalitnú dohodu, pretože by to znamenalo náš spoločný úspech. Doteraz sme sa však v tejto otázke nechali veľmi ľahko rozdeliť. Spojené štáty rozdelili občanov Európskej únie do dvoch skupín. Jedna skupina, ktorú by sme mohli nazvať nadradenou, smie vstúpiť na územie Spojených štátov bez akýchkoľvek ťažkostí. Druhá skupina sa považuje za menejcennú a ľudia z tejto skupiny musia pre vstup do spojených štátov absolvovať často ponižujúce procedúry. Chcela by som voči tejto situácii vyjadriť svoj hlboký protest. Zároveň by som chcela upozorniť na inú situáciu, ktorá je momentálne v Spojených štátoch veľmi viditeľná. Otázka víz je súčasťou volebnej kampane v USA. Nie je správne, ak jeden z kandidátov prisľúbi napríklad zrušenie vízovej povinnosti pre mojich krajanov, to jest Poliakov, aby si týmto prísľubom získal sympatie veľkej poľskej komunity žijúcej v USA. Tejto situácii by sme mali zabrániť. Sarah Ludford Vážený pán predsedajúci, zaujímalo by ma, či nám môže Rada spolu s Komisiou poskytnúť záruky, že Európska únia v rámci prebiehajúcich rozhovorov neumožní prístup k svojim databázam, napríklad k Schengenskému informačnému systému alebo vízovému informačnému systému (VIS). Ako spravodajkyni pre systém VIS sa mi podarilo dosiahnuť všeobecný zákaz prenosov informácií z databázy VIS do tretích krajín. Chcela by som vedieť, či je tento zákaz v akomkoľvek ohľade ohrozený. Po druhé súhlasia Komisia a Rada s tvrdením, že ak budeme ďalej pokračovať po tejto slepej uličke hromadného sledovania a zhromažďovania osobných údajov o všetkých občanoch, z ktorých je 99 % úplne nevinných, vytvárame tým riziko, že to odvráti pozornosť od dopadnutia toho 0,1 % z nich, ktorí môžu predstavovať teroristické nebezpečenstvo, prípadne môžu byť podozriví zo spáchania organizovaného zločinu? Vrcholný taliansky prokurátor v boji proti mafii v súčasnosti varuje, že zločiny mafie rozširujú svoje chápadlá do celej Európy, pretože nedostatočná cezhraničná spolupráca a nedostatok spolupráce medzi systémami trestného súdnictva im na to vytvárajú vhodné podmienky. Nie je snáď práve táto oblasť našou vrcholnou prioritou? Práve preto, že riešenie tohto problému je oveľa zložitejšie, sa v tomto smere nič nepodniká. Monica Maria Iacob-Ridzi (RO) Vďaka mandátu, ktorý Európskej komisii minulý týždeň pridelili ministri pre vnútorné veci členských štátov Únie, má Komisia v súčasnosti väčšie rokovacie právomoci. Okrem toho máme za sebou niekoľko produktívnych stretnutí s americkými predstaviteľmi, z ktorých posledným bolo stretnutie ministerskej trojky pre spravodlivosť a vnútorné veci medzi Európskou úniou a Spojenými štátmi, ktoré sa konalo 13. marca. Myslím si, že by sme mali do najvyššej možnej miery trvať na vykonávaní troch zásad prijatých na tomto stretnutí, predovšetkým na spoločnom cieli zrušenia vízovej povinnosti v čo najkratšom termíne. Aj napriek tomu, že sme v tejto otázke zaznamenali významný pokrok, počet odmietnutých žiadostí o vízum v niektorých členských štátoch neustále narastá. V Rumunsku tvorí podiel odmietnutých žiadostí až 37 % z ich celkového počtu, čo je o 10 % viac než v minulom roku, a to aj napriek tomu, že naša krajina medzičasom vstúpila do Európskej únie. Tento vývoj nás, bohužiaľ, ešte viac vzďaľuje od cieľovej hranice 10 % potrebnej na účasť na programe bezvízového styku. V súčasnej situácii môže tento problém reciprocity vo vízovom režime medzi Európskou úniou a Spojenými štátmi vyriešiť jedine zladené úsilie zo strany všetkých členských štátov. Musíme zabezpečiť, aby do začiatku budúceho samitu Európskej únie a Spojených štátov bola naša pozícia v otázke zrušenia vízovej povinnosti pre všetkých európskych občanov jednotná a kategorická a založená na kvalitne pripravenom harmonograme. Ioan Mircea Paşcu Vážený pán predsedajúci, úsilie Rady a Komisie o dosiahnutie dohody so Spojenými štátmi, ktorou by sa zrušila vízová povinnosť pre všetkých európskych občanov, si zaslúži pochvalu. Pochvalu si zaslúžia aj prípravné odborné kroky, ktoré sa v tejto súvislosti uskutočňujú. Už teraz sa však vytvorila medzera medzi multilaterálnymi rokovaniami, ktoré sa EÚ chystá iniciovať a ktoré si s veľkou pravdepodobnosťou vyžiadajú určitý čas na prípravu, a konkrétnymi výsledkami, ktoré sa niektorým členským štátom už teraz podarilo dosiahnuť prostredníctvom dvojstranných rokovaní so Spojenými štátmi. Veď všetkým nám v konečnom dôsledku ide o dosiahnutie rovnakého cieľa: zrušenie vízovej povinnosti pri cestovaní do Spojených štátov. Problém je v tom, že máme na výber: môžeme počkať na začatie multilaterálnych rokovaní medzi EÚ a Spojenými štátmi a dosiahnuť tento cieľ neskôr, alebo môžeme so Spojenými štátmi začať dvojstranné rokovania a dosiahnuť svoj cieľ oveľa skôr. Nútiť členské štáty Európskej únie, aby si zvolili menej atraktívnu možnosť v záujme falošnej solidarity, ktorú mnohé členské štáty nerešpektujú ani v iných, oveľa dôležitejších otázkach (napríklad energetických), je prinajmenšom morálne nesprávne, o to viac, že polovica európskych občanov už môže využívať výhody bezvízového styku s USA vďaka dvojstranným rokovaniam uskutočneným medzi ich krajinou a Spojenými štátmi v minulosti. Marian-Jean Marinescu (RO) Myslím si, že medzi Európskou úniou a Spojenými štátmi existuje zvláštny vzťah. Väčšina členský štátov Únie je tiež členským štátom NATO a spoločne sa podieľajú na udržiavaní bezpečnosti v Európe a v prípade potreby aj v iných krajinách, a to bez toho, aby medzi nimi existovali nejaké rozdiely v názoroch. V otázke udeľovania víz pre vstup do Spojených štátov, ktoré je v súčasnosti založené na nedostatočne jasných a transparentných kritériách, však tieto rozdiely existujú. Splnenie hlavného kritéria, ktorým je menej ako 10 % zamietnutých žiadostí o udelenie víz, závisí výlučne od amerických občanov a nie od občanov žiadajúcich o vízum. Európskym inštitúciám sa zatiaľ nepodarilo uzavrieť rokovania v prospech európskych občanov. Z toho dôvodu musí každý členský štát hľadať iné, nezávislé metódy na vyriešenie tejto situácie. Pozitívnou správou je fakt, že sa tieto rokovania v poslednom čase zintenzívnili, a že môžu prebiehať súčasne s rokovaniami medzi Európskou úniou a Spojenými štátmi. Je dôležité, aby sa tieto rokovania zaoberali kritériami na udeľovanie víz. Jedine jasné a predovšetkým transparentné kritériá budú môcť našim občanom poskytnúť všetky potrebné informácie ešte pred predložením ich žiadosti. Ewa Tomaszewska (PL) Vážený pán predsedajúci, zamietnutie žiadosti o vízum závisí výlučne od rozhodnutia amerických štátnych úradníkov. Podmienenie práva vstupu na územie Spojených štátov percentom zamietnutých žiadostí o udelenie víz sa v podstate rovná nasledujúcemu zdôvodneniu: budeme si robiť čo chceme, na vašom názore nezáleží, využijeme však tento proces, aby sme vás vystavili ponižujúcemu zaobchádzaniu a postupom a prinútili vás prijať tento ponižujúci systém. Toto je jednoducho neprijateľné a dokazuje to, že žiadne partnerstvo neexistuje, a že sa v podstate nachádzame v pozícii, v ktorej nemôžeme vôbec nič ovplyvniť. Dúfam však, že spoločným prístupom k tomuto problému a využitím ďalších nástrojov zo sféry vzťahov medzi Európskou úniou a Spojenými štátmi sa podarí nájsť riešenie tohto problému. Monika Beňová (SK) Vítame iniciatívu Európskej komisie a vnímame ju ako krok vedúci k zrovnoprávneniu občanov všetkých členských štátov Európskej únie, teda aj tých, ktorí budú v Európskej únii v máji štvrtý rok a napriek tomu stále podliehajú prísnej vízovej politike zo strany Spojených štátov amerických. Vláda Slovenskej republiky patrí k tým, ktoré vedú dvojstranné rokovania so Spojenými štátmi, ale v úprimnom presvedčení, že tieto povedú k rýchlejším a ústretovejším aktivitám zo strany Washingtonu. Bola by som preto veľmi rada, keby dvojstranné rokovanie vlády Slovenskej republiky bolo aj v európskych kruhoch vnímané ako pozitívny krok, doplňujúci, a nie nahrádzajúci aktivity európskych inštitúcií. Rada by som tiež zdôraznila, že tu nejde o žiadnu ukrivdenosť zo strany našich vlád, ale že nám ide o dodržiavanie základných princípov Spoločenstva a jedným z týchto princípov je aj rovnoprávnosť pre všetkých občanov. Titus Corlăţean (RO) Rumunsko patrí medzi tie členské štáty Európskej únie, ktorých občania potrebujú na vstup na územie Spojených štátov víza. Na rozdiel od iných krajín sa Rumunsko až doteraz vyhýbalo iniciovaniu dvojstranných rokovaní so Spojenými štátmi, a to aj napriek tomu, že naše partnerstvo s touto krajinou a prítomnosť rumunských jednotiek v Iraku a Afganistane nás oprávňuje vyzvať USA na hľadanie dvojstranných riešení vízovej otázky. Podporujem spoločný postup členských štátov Európskej únie a pridelenie mandátu Európskej komisii na urýchlené vyriešenie otázky zrušenia vízovej povinnosti na cestovanie do Spojených štátov pre všetkých európskych občanov vrátane občanov Rumunska. Európska komisia musí pri týchto rokovaniach demonštrovať skutočné, vytrvalé a účinné úsilie. V opačnom prípade bude Rumunsko nútené - vzhľadom na tlak vyvíjaný zo strany rumunskej verejnej mienky, ktorú nie je možné ignorovať - v určitom momente nájsť rýchle riešenie prostredníctvom dvojstranných rozhovorov so Spojenými štátmi, presne tak, ako iné členské štáty Európskej únie, ktorým sa podarilo úspešne vyriešiť problém amerických víz, t. j. bez ohľadu na spoločné stanovisko Bruselu. Nakoniec chcem povedať, že ľutujem neúčasť pána Frattiniho na dnešnej diskusii, pretože by bol povinný bojovať za korektné zaobchádzanie s európskymi a rumunskými občanmi a za slobodu ich pohybu, a nie podporovať diskriminačné politiky voči rumunským občanom, občanom Spoločenstva, ktorí žijú a pracujú v Taliansku, a z ktorých je väčšina riadne začlenená do talianskej spoločnosti. Dragutin Mate úradujúci predseda Rady. - (SL) Pokúsim sa podať odpovede na niektoré dilemy a otázky, ktoré tu dnes najviac rezonovali. Najprv by som chcel povedať, že je nesmierne dôležité, že sa na poslednom zasadnutí Rady, ktoré sa konalo 18. apríla, podarilo dosiahnuť konsenzus a Komisii bol pridelený mandát na začatie rokovaní. Je to skutočne nesmierne dôležité, pretože nám to umožňuje postupovať spôsobom a v súlade s duchom, ktorý tu bol dnes opakovane zdôrazňovaný, t. j. aby všetci európski občania mali rovnaké práva a, samozrejme, aj rovnaké povinnosti. Skôr než sa dotknem konkrétnych otázok, ktoré tu dnes zazneli, by som rád povedal, že už od samotného začiatku rokovaní - presne, ako to tu dnes spomínal jeden z pánov poslancov - sme neboli ochotní pristúpiť na stratégiu, ktorá bola Európe svojím spôsobom vnucovaná. Možno aj vzhľadom na počiatočný tlak počas vytvárania tejto stratégie sme jej dokázali odolať. Uzavreli sme dohody, našli sme riešenia tohto problému, podarilo sa nám dosiahnuť duálny prístup spolupráce v budúcnosti a týmito krokmi sme určitým spôsobom Spojeným štátom aj členským štátom Únie objasnili, ako by sme mohli spolupracovať a kde sa nachádzajú naše hranice prípustnosti. Chcel by som sa dotknúť predovšetkým otázok týkajúcich sa odtlačkov prstov a dilemy, ktorú v tejto súvislosti niektorí z vás - ako poslanci Európskeho parlamentu, no predovšetkým ako občania Európskej únie - majú. Je veľmi dôležité, aby sme si nezamieňali systém ESTA so systémom PNR. Systém PNR zostane nezmenený, presne v tej istej podobe, v akej je v súčasnosti, v rovnakej podobe, v akej bol prijatý a schválený. Nevzťahuje sa naň teda odoberanie odtlačkov prstov v cestovných agentúrach alebo kdekoľvek inde. Táto záležitosť je pevne daná a nemôže byť predmetom žiadnych diskusií alebo zmien. Domnievam sa, že je to veľmi dôležité. Pokiaľ ide o otázku ochrany údajov a aktivity skupiny uznávaných expertov, musím povedať, že odkedy stojím na čele Rady ministrov a predsedám Rade bolo moje konanie v spojení s Výborom pre občianske slobody, spravodlivosť a vnútorné veci vždy absolútne transparentné. Príslušným výborom som v súvislosti s touto otázkou doručil dve správy a dnes som pred týmto Parlamentom predniesol informácie o aktuálnom dianí. Myslím si, že v prvej etape sme konali v súlade so zásadou, ktorá káže, aby sme najprv určili oblasti, v ktorých existujú problémy a spoločné problémy, a tiež oblasti, v ktorých existujú spoločné zásady, ak také sú, a v ktorých žiadne spoločné zásady neexistujú. Na tomto základe potom budeme môcť pokračovať v ďalších aktivitách. Ďalšie aktivity a rokovania sa začnú v roku 2009, pričom je veľmi dôležité, aby na týchto rokovaniach, za predpokladu, že sa skutočne uskutočnia, vystupovali Európsky parlament, Rada aj Komisia jednotne. Je to jediný spôsob, ktorý nám umožní zabezpečiť dostatočne silný vplyv na dosiahnutie dohody. Myslím, že aj Európsky parlament rozhodol, že dosiahnutie tejto dohody je pre nás nesmierne dôležité, pretože to prinesie zastrešujúcu dohodu o ochrane údajov, aby sme vždy, keď budeme rokovať o nejakej novej dohode, nemuseli túto otázku znova a znova otvárať. A presne to je našim cieľom. Neboli to len nejaké rokovania spojené s dosiahnutím dohody. Preskúmali sa určité zásady. Na tomto základe budeme pracovať, pričom už teraz vieme, že dvanásť zásad je prakticky identických. Ak tieto rokovania začnú, potom sa zásada, ktorá nebude identická, stane, samozrejme, predmetom rokovania. Dúfam, že tieto rokovania dopadnú úspešne. Chcel by som sa tiež dotknúť spolupráce medzi členskými štátmi, Komisiou a predsedníctvom v otázkach memoránd, ďalších rozhovorov a vykonávacích programov. Je potrebné celkom jasne povedať, že memorandá nie sú dohody. Memorandá o porozumení sú vyjadrením politickej vôle krajiny stať sa krajinou, v ktorej platí bezvízový styk. Tieto dokumenty neobsahujú žiadne prvky, ktoré by im dávali štatút medzinárodnej dohody. Pokiaľ ide o ďalšie rozhovory a vykonávacie dohody a/alebo vykonávacie pravidlá, v tejto oblasti máme s členskými štátmi veľmi intenzívne vzťahy. Pred niekoľkými dňami som mal napríklad o týchto rozhovoroch a o ich napredovaní veľmi otvorený rozhovor s Janom Langerom z Českej republiky. V tejto chvíli neexistujú ešte žiadne písomné dokumenty týkajúce sa týchto rozhovorov a vykonávacích pravidiel, ktoré by Spojené štáty odovzdali členským štátom. Podľa môjho názoru je najdôležitejšie, aby práca členských štátov, Komisie a predsedníctva bola aj naďalej transparentná. Jedine v rámci tohto trojuholníka, a v niektorých oblastiach, samozrejme, tiež v spolupráci s Európskym parlamentom, môžeme dosiahnuť vhodný spôsob riešenia tejto otázky. Myslím si však, že by sme mali poskytnúť priestor aj pánovi komisárovi, podpredsedovi Komisie, aby nám mohol dať odpovede na niektoré otázky, ktoré patria do právomocí Komisie. Jacques Barrot podpredseda Komisie. - (FR) Vážený pán predsedajúci, potrebujeme napraviť túto nespravodlivú situáciu. Nie je prípustné, aby existovali dve skupiny európskych občanov: skupina, ktorá potrebuje víza, a skupina, ktorá ich nepotrebuje. Domnievam sa, že tento názor zdieľame všetci. Po druhé ja osobne verím v silu jednoty pri rokovaniach. Európa je oveľa silnejšia, keď hovorí jedným hlasom, keď všetci jej členovia prejavujú solidaritu. Ako pán Mate určite vie, dovolil som si upozorniť - v súvislosti s inou témou, dohodou o otvorenom nebi, ktorá s tou dnešnou, relatívne povedané, nie je vôbec podobná -, že práve vďaka tomu, že Komisia dostala v určitom konkrétnom čase mandát, sa nám podarilo uzavrieť prvú etapu dohody o otvorenom nebi. Aj v tomto prípade však rovnako verím v silu jednoty pri rokovaniach, pričom musím povedať, že spoločne s pánom Matem budeme pracovať skutočne tvrdo a s rozhodnosťou. Chcel by som ešte dodať, že Komisia v minulosti vždy vytvárala vzájomné dohody s množstvom nečlenských krajín. Tieto dohody nám umožnili dosiahnuť pozitívne výsledky vo vzťahoch s Kanadou, Austráliou a ďalšími krajinami. Neexistuje teda žiadny dôvod, prečo by sa nám nemalo podariť túto diskrimináciu zastaviť. Už v utorok a stredu prídu predstavitelia Komisie do Washingtonu, aby tam začali formálne rokovania. Inými slovami to dokazuje našu rozhodnosť naplno využiť získaný mandát. To je z mojej strany k prvému bodu všetko. Teraz by som chcel odpovedať na otázky o vykonávacích dohodách, ktoré položil predovšetkým pán Deprez. Presne ako pred chvíľou povedal pán Mate, v súčasnosti ešte nemáme vykonávacie dohody, a z toho dôvodu je veľmi ťažké ich hodnotiť. Neskôr však bude, samozrejme, našou povinnosťou tieto dohody pozorne prehodnotiť vo vzťahu k ustanoveniam Spoločenstva. Chcel by som dodať, že v našich rokovaniach so Spojenými štátmi budeme postupovať transparentne, predovšetkým vo vzťahu k Parlamentu. To isté však musí platiť aj pre členské štáty. Nechcem tým nikoho ani žiaden členský štát obviniť, ale členský štát, ktorý vedie dvojstranné rokovania, musí tiež dodržať povinnosť transparentnosti. Ak chceme byť produktívni, musíme si navzájom dôverovať. Tento fakt chcem skutočne zdôrazniť. Samozrejme, ak sa vo vykonávacích dohodách v budúcnosti objavia veci, ktoré nebudú z pohľadu práva Spoločenstva prijateľné, dohodneme sa na krokoch, ktoré je potrebné podniknúť. Určite však budeme konať. Po tretie niektorí z vás položili otázku týkajúcu sa ochrany údajov. Chcel by som upozorniť, že výmenu informácii v rámci PNR upravuje dohoda medzi Európskou úniou a Spojenými štátmi z roku 2007. Ustanovenia uvedené v tejto dohode sú pre nás v tejto chvíli záväzné, a nie je preto žiadny dôvod, aby sme museli trpieť akékoľvek zastrašovanie zo strany našich amerických priateľov. V súvislosti s touto témou som tiež zaregistroval poznámku pána Depreza, že v rámci všeobecnej transatlantickej dohody by bolo nepochybne užitočné zriadiť nezávislý orgán na monitorovanie ochrany údajov. Toto sú teda niektoré vysvetlenia, môžem vás však uistiť, že Parlament bude pravidelne informovaný o dosiahnutom pokroku v našich rokovaniach, a že naša sila bude prameniť z úplnej medziinštitucionálnej dohody, ktorá vyšle smerom k našim americkým priateľom signál, že Európska únia požaduje rovnaké zaobchádzanie so všetkými svojimi občanmi a bude sa ho dožadovať nezlomným odhodlaním. (potlesk) Predsedajúci . - Rozprava sa skončila. Hlasovanie sa uskutoční počas májovej schôdze v Štrasburgu. Písomné vyhlásenia (článok 142) Tunne Kelam písomne. - Vítam vyhlásenie predsedníctva o rovnakom zaobchádzaní so všetkými občanmi Európskej únie. Je čas, aby bol Komisii udelený poslanecký mandát na dosiahnutie komplexnej dohody o programe bezvízového styku medzi EÚ a USA. Cieľom je v čo najskoršom čase zabezpečiť bezvízové cestovanie pre všetkých občanov Európskej únie bez výnimky. Očakávame tiež, že Komisia bude počas týchto rokovaní maximálne transparentná. V tejto chvíli podľa nás neexistuje žiadny dôvod, pre ktorý by USA mali naliehať na poskytovaní dodatočných údajov. Je tiež dôležité, aby mohli občania na zaslanie svojich osobných údajov a žiadostí o udelenie víz využívať elektronické prostriedky. Niektorí moji kolegovia dnes prejavili svoje podráždenie nad krokmi niektorých členských štátov smerom k urýchlenému dosiahnutiu dohody o bezvízovom styku s orgánmi Spojených štátov prostredníctvom dvojstranných konzultácií. Tieto kroky však nespôsobujú rozdelenie EÚ. Nezabúdajme, že prakticky všetky staršie členské štáty majú v súčasnosti s USA podpísanú dohodu o bezvízovom styku, a prakticky všetky nové členské štáty túto dohodu nemajú. Memorandá o porozumení, ktoré tieto členské štáty podpísali, je potrebné vnímať ako prejav politickej vôle na ceste k bezvízovému režimu. Určite nejde o žiadne separatistické dohody. (Rokovanie bolo prerušené o 11.25 hod. a pokračovalo o 11.30 hod.)

New EU action plan for Afghanistan and Pakistan (debate) President The next item is the Council and Commission statements on the new EU action plan for Afghanistan and Pakistan. Cecilia Malmström Madam President, the problems facing Afghanistan and Pakistan are naturally a concern of the whole world. Violent extremism is spreading beyond the region. Drugs that are grown and produced in Afghanistan find their way onto the streets of Europe. One of the driving forces behind our commitment is the need to prevent Afghanistan and Pakistan becoming safe havens for terrorist activity and organised crime. At the same time, of course, we want to help create better countries for the people of Afghanistan and Pakistan to live in. A lot of attention is focused on Afghanistan. Many of our countries have troops and significant numbers of civil personnel in the country. Turning around the situation in Afghanistan represents a major challenge. Pakistan, too, faces serious challenges. There will be no solution to the conflict in Afghanistan if we do not also get to grips with the situation in Pakistan, and vice versa. An overall initiative is required. We all need to do more and to do better. In June, the Council asked the Council Secretariat and the Commission to put forward specific recommendations and political priorities to strengthen and enhance our commitment in the region. The result was the EU action plan for strengthening the EU's involvement in Afghanistan and Pakistan. This was adopted in October. I believe that this action plan is a good tool. The basic strategy is already in place. The action plan will allow us to adapt the instruments currently being used to meet our political priorities. The plan is based on our current commitment and lays down a number of priorities. These are the areas in which we believe EU measures can be most effective. In so doing, we are strengthening our commitment and presenting a united response to the challenges faced by Afghanistan and Pakistan. It also sends out a message to the region that we are prepared to stay the course. The regional perspective is important, which is why the action plan places great emphasis on regional cooperation in particular. Afghanistan is entering a decisive period. There is no need to discuss the election process further. That is behind us. It left much to be desired and we hope that it will not be repeated. I believe that is also the opinion of the Afghan people. The EU is prepared to support the work that remains to be done, based - among other things - on the recommendations made by the EU's election observers. We hope that a new government will soon be in place. This represents an opportunity to agree on a new agenda and a new concord between the Afghan Government and the international community. President Karzai made a welcome promise of a new start in his inaugural address. We hope that the conference to be held in London shortly will create some momentum. The EU expects a strong commitment and leadership from President Karzai and his government. Five years with no change is not an option. The focus must now be on ensuring that the Afghan state gradually takes on more responsibility, with the international community adopting a supporting role. By this I do not mean withdrawal. Next year, there will be significantly greater numbers of international personnel in Afghanistan. The US is sending an additional 30 000 personnel to supplement the 68 000 already in the country. Other NATO countries and allies have promised an extra 7 000 personnel at least, in addition to the 38 000 already there. This military commitment must be matched by civil initiatives. There can be no lasting military withdrawal from Afghanistan unless a civil framework for stability is in place. Effective state institutions, better forms of government, access to basic welfare, the rule of law and a functioning civil state are at least as important as hard security. Nobody would question this. Security, good governance and development must go hand in hand. We are making a long-term commitment to Afghanistan. However, the Afghan people must ensure that it is their own government, not international organisations, that bring about an improvement in living standards. That is the only way for the population to regain trust in their leaders. The international community is there. We will need to do more and to do better. We need to support the process that is under way - the Afghanisation process that is so essential for the country. That is the core of our action plan. We are strengthening efforts by the EU to improve Afghan capabilities and we are cooperating with the government to promote effective state institutions that can be held responsible, at both local and regional level. We place great importance on the principle of the rule of law, good governance, the fight against corruption and on improving the human rights situation. Agriculture and rural development are a further priority area for Europe. It is very important that the standard of living is increased for the great majority of Afghans who live in rural areas. We are also prepared to support an Afghan-led rehabilitation process for former militants. Those who have taken part in conflict in the past must be offered alternatives. Support for the electoral system will naturally also be high on the agenda. I would also like to say a few words about Pakistan. Pakistan is a country that has been through major changes in recent years. The 2008 elections re-established democracy and civilian rule. The transition to democracy has been impressive. However, democracy is currently in a fragile and unstable state. At the same time, the Pakistani Taliban has become a real threat to peace and stability in the country. Scarcely a week passes without media reports of further suicide attacks. In the past week, more than 400 people have been killed in attacks carried out by militant groups. The EU wants to help support Pakistan's civil institutions. It is particularly important to follow up the recommendations made by Michael Gahler, our 2008 election observer. These provide a basic framework for future democracy, electoral reform and institution building. The Pakistani Government knows that this must be done. It must indicate to us the areas in which it wishes to cooperate. The EU will develop the strategic partnership with Pakistan that resulted from the successful special summit in June 2009. We want to strengthen democracy and achieve stability. That is why we are working on the civil state, the fight against terrorism and trade. Naturally, a functioning government that accepts responsibility for its people and demonstrates the leadership required to take the country forward is a central element of this. In partnership with the government of Pakistan, the EU will support the strengthening of the country's democratic institutions and structures. This will also be brought about through economic development and trade. We welcome the fact that Pakistan is taking greater responsibility for its own security. We expect the country to take the same approach in respect of all forms of terrorism, including militants that use Pakistani territory to launch attacks inside Afghanistan. The government's efforts against the Pakistani Taliban represent a positive move. At the same time, civilians must be protected and international law complied with. The government should also be attentive to the need for humanitarian aid and reconstruction in the areas affected. We need to take further steps in our operations in Afghanistan and Pakistan. The EU is already making a substantial commitment to the challenges of the region and this will continue. Much has been achieved in both countries - both by the efforts of Afghanistan and Pakistan, and by the international community. Strategies and documents will not in themselves improve the situation. It is now time to put them into action, together with our partners in Afghanistan and Pakistan. Catherine Ashton Vice-President designate of the Commission. - Let me start with Afghanistan. We are at an important point in our relations here. Our future support must help build a government that is responsive to the needs and the concerns of the Afghan people. As the situation is volatile, we need to both work with, and to influence, the situation on the ground. That is what the international conferences, which begin with a conference in London next month, are all about. We are ready to put in more resources. The Commission is raising its development assistance by one third to EUR 200 million. We need these extra resources to repeat the successes, like the extension of the primary health care system to 80% of Afghans - including far better treatment for women and girls - and recent success in turning provinces poppy free. Our Member States have also committed to help get our police training programme up to strength. But that is all just the start. We need to deliver this as part of a coherent EU contribution within a coordinated international response. This response must have the Afghans working with the UN at the centre of it. The action plan agreed by the Council in October gives us the opportunity to do this. Together with the US efforts and NATO security operations, it sends a strong message to the region and international community about our commitment. It also, of course, dovetails the priorities set out by President Karzai, particularly in the fields of improved governance and anti-corruption. The plan confirms that we will continue to place key sectors such as the rule of law and agriculture at the centre of our engagement. We are already assisting the government to improve the skills of administrators in Kabul. We will now start to roll these skills out across the provinces to help the Afghan people manage their own affairs and ensure the government provides - and is seen to provide - services to them. The plan sends a message that we will support the integration of insurgents who are ready to respond to President Karzai's call to work with his government. The European Electoral Observation Mission also presents its report in Kabul today and I would like to pay tribute to Mr Berman and his team for a job well done in extremely difficult circumstances. We will ensure follow up, since it is clear the credibility of the government and the political system rests upon a major overhaul of the electoral system. Finally on Afghanistan, but perhaps most importantly, we are streamlining our structures on the ground. Member States will align policies with the resources to back them, and I hope to merge the EU Special Representative and the Head of the EU Delegation into a single post as soon as possible. That will help us to build a coherent approach that can serve as a model for elsewhere. Turning to Pakistan, our overriding concern and interest is that Pakistan should be a stable democracy free from terror and able to join with its neighbours in defence against common threats. The action plan underlines this and builds on existing commitments made at the June EU-Pakistan Summit, including humanitarian aid, reconstruction support, assistance to the police and judiciary and strengthening democratic institutions and civil society to improve human rights, as well as agreements on trade and socio-economic development. We will continue to support the implementation of the recommendations of the 2008 election observation mission. The action plan is backed up by a substantial financial resource of just under EUR 500 million from the Commission until 2013, plus a EUR 100 million renewable energy loan from the European Investment Bank, as well as commitments to deepen our trade and political relations. The action plan also specifies intensified dialogue on all these issues and there should be a second summit next year within the Spanish Presidency. The action plan also makes clear that the European Union will use its expertise in regional integration to help Afghanistan, Pakistan and their neighbours to kick-start economic relations, particularly with India. There will be no overnight solution to current tensions but we must make a start to overcoming distrust. The potential gains from this kind of regional cooperation in terms of trade and investment would dwarf anything we can do as the European Union. In conclusion, implementation of the plan for Afghanistan and Pakistan is central to our future engagement in these countries. It is a joint endeavour between Member States and the EU institutions and it is the first of its kind, which, if successful, can help shape the international civilian response to crises that have so far largely been defined in military terms. The action plan amounts to a major commitment not only to Afghanistan and Pakistan, but to south and central Asia as a whole. But we need more than ideas to deliver: we need the right people and the right skills, and they need security in order to work. There must be stronger political engagement by the host governments, and stronger coherence among donors, including internally among Member States. South Asia faces extremism every day, whether on the battlefield in Helmand or on the streets of Peshawar, Lahore and Rawalpindi. We will not tackle this through military action alone but by helping build a secure and safe environment free from the tensions and inequalities that feed extremism. Europe has much to offer from our own experience. The action plan provides us with the opportunity to use this experience to help others, and I hope Parliament will support it. Ioannis Kasoulides on behalf of the PPE Group. - Madam President, the goal in Afghanistan was to fight the Taliban, who offered a safe haven to al-Qaeda. Afghanistan is no longer a safe haven but the Taliban insurgency has not been defeated because it was proven that victory cannot be achieved by military means alone and that over-reliance on military power by killing insurgents was counterproductive. The shift in strategy is for the protection of the population, building the Afghan security capacity, facilitating good governance at central, and particularly local, level, and promoting development. In this context, encouragement is needed for an Afghan-led reconciliation process for those layers of Taliban who got on the wrong side due to special circumstances. The EU Action Plan addresses all these challenges, and the EU can play an important role in non-military areas. However, I would have expected much more emphasis on the issue of narcotics - you mentioned it, Minister - and tougher words of warning on corruption and bad governance. As for Pakistan: 'yes' to the action plan. Both cases are interconnected, and success on either depends on success on both. Pakistan should be in a position to adequately fight the influx of insurgents from Afghanistan. Finally, diplomacy is needed to avoid the eternal mistrust between India and Pakistan becoming an impediment to overall success. Roberto Gualtieri Madam President, Minister, High Representative, ladies and gentlemen, with this debate, the European Parliament is seeking to contribute to the discussion on the role of Europe within a region that is crucial to the safety and stability of the entire planet. The new military strategy announced by President Obama, and even more clearly set out in the subsequent statement made by the foreign ministers of ISAF countries, has linked the sending of new troops to the primary aim of protecting the population and strengthening the capabilities of the security forces and the Afghan institutions. This welcome sea change takes into account the pointlessness, I would even go so far as to say the counterproductiveness, of a conventional type of military effort, focusing entirely on repressing Taliban guerrilla action. However, in order to ensure that this new course is productive and sparks a transition towards a safe, prosperous, stable and therefore self-sufficient Afghanistan, it is very clear that the military dimension of the intervention by the international community must be accompanied by growing commitment on the civil and political front. On the one hand, we must promote economic development and strengthen the institutions, governance and the rule of law and, on the other, we must facilitate the process of internal reconciliation and help to stabilise the situation in Pakistan. This is where the European Union's place and role lies. Europe has been considerably committed in the region for some time: EUR 1 billion per year in Afghanistan, EUR 300 million in Pakistan, the EUPOL mission, which is doing an invaluable job despite its staffing problems, the international observation mission and also, naturally, the commitment of individual States to the ISAF mission. Europe's ability to make a substantial difference in the region nevertheless seems to be decidedly low considering the amount of human and financial resources committed. For this reason, we need to strengthen our undertaking, in other words, Europe's leadership, and make it more consistent and effective from the viewpoint of civil strategy and political undertaking. From this point of view, the action plan constitutes an important step forward, and the Group of the Progressive Alliance of Socialists and Democrats in the European Parliament supports it and demands its firm implementation. At the same time, we wonder whether the objectives stated in the plan also require the identification of ad hoc measures and call for thought to be given to extending the aims and reinforcing the tools of the ESDP EUPOL mission. The European Parliament is ready to offer its support to the action of the European Union on all these fronts. Pino Arlacchi on behalf of the ALDE Group. - Madam President, we are here to deal with the EU plan of action for Afghanistan and Pakistan. The Committee on Foreign Affairs of this Parliament has given me the opportunity to be the rapporteur on a new strategy for Afghanistan. We need a new strategy - or maybe we just need any strategy at all - on the civilian side because, until now, the EU intervention in that country has not had enough coherence and seems to have had a very limited impact. I am afraid, Mrs Ashton, that I cannot share your initial statement on Afghanistan because it is too generic, too bureaucratic, too unfocused - like the current action plan. I believe Parliament must contribute to making this strategy stronger and more coherent. I am putting together all the necessary bits of information. First of all, I have to say that it is turning out to be very difficult to get even the most basic data on how much was spent by the EU in Afghanistan after the 2001 occupation, where the EU aid arrived and how much of it can be accounted for. We know that almost EUR 1 billion is spent every year there, which is a big sum. The Afghan GDP is just EUR 6.9 billion. Our civilian aid therefore amounts to more than 20 percent of the yearly Afghan GDP, a figure that has the potential to reverse the destiny of the country if properly used. Secondly, my attempt to draw a new strategy for Afghanistan will start with an effort to identify what has been, and what should be, the EU interest in the area. I will focus part of my report on the elimination of the opium poppy through the alternative development strategy. Jean Lambert on behalf of the Verts/ALE Group. - Madam President, I think there are certain things to be welcomed in the action plan but, as colleagues have correctly pointed out, there are a number of questions there that have not been answered. I think that, when we are looking at this, we are always looking at it from the point of view of the problem that we have and sometimes tend to underestimate the daily reality for people in both Afghanistan and Pakistan of the many deaths, the targeted killings of the Hazara population, for example, in parts of Pakistan, the attacks on girls' schools, on the police and so many others. The Afghan police were described to us recently as basically cannon fodder for the Taliban. I think many of us are still wondering, really, what it was that we ever thought we would achieve by going in. In terms of the international response, I welcome hearing the Commissioner talking about kick-starting cooperation and particularly mentioning India. The regional approach is important, and I look forward to hearing how we are going to deal with other areas of real tension, such as Kashmir, which the Afghan Ambassador told us the other day really provides a problem for everything that people try to do in the region. We also need, in Pakistan particularly, to be looking at what effective support we are offering in terms of the many thousands of displaced people, and learn from our lack of engagement with those who were displaced to the borders of Pakistan and Afghanistan in the past that a vacuum will be filled. Therefore, we really need to be paying attention to education and meeting the needs of the population who are also looking after those displaced people. Charles Tannock on behalf of the ECR Group. - Madam President, we cannot afford to let the NATO-ISAF military mission in Afghanistan fail. With sufficient political will, the right military equipment and more troop numbers on the ground from all the Member States, NATO can defeat the Taliban and, of course, this must be coupled to a hearts-and-minds campaign as well. But next door, Pakistan is potentially a catastrophe in the making - a nuclear arms state plagued by Islamist radicalisation, corruption and feeble leadership, which, nevertheless, we have to help for strategic reasons. But, for instance, elements of the Pakistani ISA have long been suspected of granting tacit support to the Afghan Taliban and are only now reluctantly realising the domestic dangers of such an approach. The threat posed by Pakistan, particularly by harbouring terrorists, to India over Kashmir also poses a grave threat to the whole region. If Pakistan is to continue to receive military aid from EU countries for counter-insurgency operations against terrorist jihadis, and also EU economic assistance, it must give cast-iron guarantees that such aid will not be diverted to strengthening its conventional forces on the Indian border. Finally, the instability of Pakistan and Afghanistan contrasts greatly with the stability and moderation of our democratic ally and partner, India, which deserves the EU's full backing. Willy Meyer Madam President, Madam Vice-President designate, my group has never supported the strategy of the previous President of the United States, Mr Bush, in relation to Afghanistan. We never supported it and time has proved us right. Afghanistan currently has a corrupt, illegitimate government, there are innocent victims and the situation of women has not changed at all. It would therefore have been logical to change strategies, and we regret that President Obama has opted for a military solution, and intends to deploy an additional 30 000 troops. I believe that the European Union should not follow this line of action, because there is a real risk of creating a new Vietnam in the 21st century in Afghanistan. In Afghanistan, history has demonstrated that there can be no military solution. Cooperation must be increased and all efforts to find a diplomatic solution must be intensified. In the conflict zone itself and in geostrategic terms, we must opt for respect for international law through internal solutions in Afghanistan. Nicole Sinclaire on behalf of the EFD Group. - Madam President, I had the pleasure a few weeks ago of meeting some of the UK returning forces from Afghanistan and I heard the same story over and over again that they were ill-equipped. Yet the UK pays GBP 45 million a day into this corrupt institution. Some of that money could be better spent in arming our forces in Afghanistan, forces that actually train the Afghan police force, etc. It is quite right, as some of you have said; this is an important area in the world and an important area that we may need to make progress in. My problem is with the lack of experience of our High Representative for Foreign Affairs, Cathy pass-the-bucket Ashton, with more than a few roubles in it, no doubt. We need someone more experienced. She has not had any Foreign Office experience; she has not been a foreign secretary and I do not think she even had a part-time job in a travel agents'. Come on! This is a delicate job; a job that needs to change things for the better and she is simply not experienced enough. Andrew Henry William Brons Madam President, at first sight, the Council's conclusions about Afghanistan appear to be a welcome contrast to the belligerent attitude of the United States and the United Kingdom. When looked at more closely, it is actually a mixture of naivety and complicity in their methods. The Council is thoroughly naive in trying to plant the delicate flower of Western democracy in the inhospitable soil of Afghan tribalism. The vertical divisions in society and the domination of tribal loyalties over personal judgment would make that impossible. It wants to remove corruption but simply does not understand that the bureaucratic model of objective judgment and financial and resource decisions would not stand a chance of being respected. This is not because Afghans are endemically dishonest but because Afghan tribal society sees looking after one's own family and tribe as a self-evident virtue. The Council would like to counter the production of opium poppies. However, removing the Taliban from government was not the best way of reducing that production. The Taliban government reduced it by 90% but, since the invasion of Afghanistan, Afghanistan is again the world's leading opium producer. The report says 'Insecurity in Afghanistan cannot be addressed by military means alone'. That can only mean that military action has a legitimate part to play. In my view, it does not. We have had three failed wars against Afghanistan in the 19th and early 20th centuries; we really ought to have learnt our lesson. The Taliban oppresses women, has contempt for democracy and is killing British soldiers: it is a thoroughly unpleasant organisation. But we could stop it from killing British and allied soldiers tomorrow by removing our troops. It is a murderous, pointless war that simply cannot be won. José Ignacio Salafranca Sánchez-Neyra (ES) Madam President, the international community, and not just the United States, has a problem in Afghanistan. President Obama has taken three months to establish a global strategy in response to General McChrystal's alarming report. It is well known that that new strategy involves short-term reinforcement of military presence, withdrawal in 2011, progressive transferral of aspects of security to the Afghan forces, better coordination between civilian and military efforts and concentration on large cities. Now, Mrs Ashton, the great challenge is to articulate and identify a European response, mainly at the London Conference. In your statement, you referred to two key words. You said that our response must be coordinated with other international bodies and we support coordination with the United Nations. You also said that our response must be coherent. I have two comments in this respect, Mrs Ashton. In 2005, I had the privilege to lead a Parliament electoral observation mission and I had the opportunity to meet the head of the International Security Assistance Force (ISAF), Lieutenant-General Graziano, whose tour of duty in the United Nations Interim Force in Lebanon (UNIFIL) is coming to an end. The 44 countries in ISAF today (28 of them NATO countries) constitute a heterogeneous force that is not providing an effective response in the current fight against insurgents. The second vital aspect, Mrs Ashton, is that a war cannot be won - and there is currently a war in progress in Afghanistan - without having the civilian population on our side, on the side of the international coalition. I believe, Mrs Ashton, that one of the European Union's main objectives should be to concentrate our efforts, which involve EUR 1 billion of the European Union's money, on ensuring that the civilian population is on our side. Richard Howitt Madam President, let me start today by remembering Lance Corporal Adam Drane, 23, of the Royal Anglian Regiment, from Bury St Edmunds in my constituency, who died in Helmand province on 7 December, the 100th member of the British armed forces to be killed this year. Our thoughts should be with Adam's family and all those families, European, Afghan and Pakistani, who have suffered such loss. In the face of such sacrifice, we in this House have our own duty to ensure that we do all we can to promote peace and prosperity for Afghanistan. If we are to take seriously the new Lisbon changes and a proper common EU foreign policy, there is no more urgent place to prove ourselves than in the sands of Afghanistan, first to ensure proper alignment of individual Member States' activities behind this new strategy and, second, to welcome High Representative Ashton's commitment today to have a formidable new double-hatted representative in place in Afghanistan very early in the New Year. This is both a litmus test of more efficient EU working under the treaty and a marker of our future resolve for Afghanistan. Finally, allied to this, Member States must ensure that EUPOL recruits the 400 officers promised; this is absolutely necessary to ensure Afghanistan's own law-enforcement services can do their job properly. Charles Goerens (FR) Madam President, I should like to make it clear straight away that I totally disapprove of the remarks that Mrs Sinclaire has just made against Mrs Ashton. Madam President, one in four children does not reach the age of five in Afghanistan, a country marked by social and health deficits, to which democratic and, above all, security deficits can be added. The likelihood of a confrontation with Pakistan provides an incentive for the Taliban to mobilise and highlights the need to address Afghanistan's problems from a regional perspective. We should add to that the fact that the inability to overcome the situation by military means alone predestines the European Union, with its extensive range of tools, to play a special role. NATO, which is primarily responsible for the military aspect, is reaching its limits in the face of the Afghan challenge. The European Union's humanitarian action, its cooperation and development instruments and its more highly effective diplomacy are certainly not a guarantee of success, but deprived of this support, NATO's action is doomed to failure. A new combination of all these elements will - it must be hoped - result in a more promising outlook for Afghan citizens. Although the European Union's responsibility in the current situation is great, that of Afghanistan, which is still too corrupt, divided and disorganised, is overwhelming. Let us not forget that the partnership offered to Afghanistan can only succeed if a sufficient number of citizens support the reconstruction of their country. Although this is a huge task, it is not a reason to sit back and leave countries prey to all manner of fundamentalists. Nicole Kiil-Nielsen (FR) Madam President, yes, we will have to emerge from the Afghan trap into which we fell because of the policy pursued by George Bush. However, the question is not when, but how, we pull out of Afghanistan. If the countless mistakes made by the international community are not called into question, we are in danger of completely losing the confidence and support of the Afghan population, for the benefit of the Taliban. The militarisation of humanitarian aid and development aid must stop because it is creating confusion in people's minds and discrediting the NGOs. We must rely more heavily on the emerging civil society and on the Afghan reformists. Why is Europe in Afghanistan? Because the United States said so, or to deliver that country from obscurantism and violence? We need to strengthen the most effective Afghan structures, to prioritise investment in public services - education, health and transport - and to support good governance of local powers, since the culture of these countries requires us to reflect on the relevance of the nation state. Europe should, for instance, support Habiba Sarabi, the governor of Bamiyan Province. Her appointment is a first in the history of this country where, you will recall, we went in 2001 to help the female population. Geoffrey Van Orden Madam President, to read the EU action plan for Afghanistan and Pakistan, you would imagine that the whole situation depended on what the EU does. I believe the European Union could make a useful, practical contribution, but this needs to be set in the context of the wider, international effort and it should be focused on some specific activities where EU involvement might add real value. It is too serious for EU posturing. In a document of over a dozen pages, I found only four brief references to the United States and, more significantly perhaps, only one to NATO, and it is after all the NATO ISAF mission which is central to the success of all endeavours. Without security and stability, it is not possible to ensure good governance or any meaningful programme of reconstruction and development. On the civil side, European countries and the EU itself have pumped EUR 8 billion into Afghanistan since 2001, but this huge sum seems to have made little difference; do we have any idea how much of it has gone astray? There needs to be a comprehensive international plan for Afghanistan and Pakistan, but I have yet to see where the EU contribution fits into this wider, international commitment. Cornelia Ernst (DE) Madam President, today, after eight years, we all essentially know that the previous Afghanistan strategy based on military force has failed. The imbalance between military operations, on the one hand, and the insufficient resources for civil purposes, on the other, is directly preventing any improvement in the living conditions in Afghanistan. Thus, the most important message from the Confederal Group of the European United Left - Nordic Green Left is that we need a radical change of strategy. We need a radical change of strategy away from the military and, above all, towards a more people-centred strategy. Forty percent of Afghans are unemployed and more than half of them live in utter poverty without any health care or adequate education. The focus must be placed on the social issue, and that is what I expect from the Council, the Commission and all the actors involved here. This, of course, includes increasing good governance, strengthening agriculture and integrating former Taliban fighters. However, I say this to you most sincerely: if we only go half way to doing this and once again rely on military force, we will squander our chances. Time is running out! Philippe Juvin (FR) Madam President, I believe that we must try to come up with some simple ideas with regard to these very complicated matters. My first question is simple: Why did we go to Afghanistan? We went to Afghanistan with one objective: to dismantle the al-Qaeda training camps, the support base of international terrorism, which were threatening us and threatening stability in the region. Today, those camps no longer exist. My second observation is that, unfortunately, whether we like it or not, troops from the West deployed in Afghanistan are increasingly being regarded as occupation forces and no longer as friendly forces. This is a major, everyday problem that we must bear in mind. I invite those who tell you otherwise to go and see what is going on in that country. The third point is that the security situation has significantly deteriorated. In 2004, it was possible to walk around Kabul. Today, Kabul is a huge entrenched camp. Therefore, in failing to learn lessons from an operational failure on the ground and, ultimately, in applying only old methods, we are heading for a repeat of such failures. What are the consequences of all this? I believe, in fact, that it must be recognised that we have dismantled al-Qaeda - that is a genuine finding - and that we must pull out. Can we pull out straight away, today? No, because if we pulled out, it would undoubtedly cause chaos, and would perhaps lead to the return of those camps that we are combating. Our withdrawal must therefore come with some conditions attached. Firstly, as everyone says, we must hand over the keys to the Afghans themselves; we must ensure that the conflict is an Afghan conflict. Secondly, a dialogue must be established with all the insurgents, and note that I did not say 'with the Taliban', because the word 'Taliban' is very restrictive. Thirdly, a social level must be accepted that is not perfect. Let us not think that our European criteria are criteria that should be adapted to Afghanistan. We must accept that. Madam President, it is always more difficult to conclude a military operation than it is to start it, and in order to be able to conclude it, we must keep in mind the initial objective, which was to ensure that the al-Qaeda camps were dismantled. This has been done today. Ana Gomes (PT) The Council says that the situation in Afghanistan and Pakistan has a direct impact on Europe. That, in fact, is the principal message that we have to be able to put across honestly and courageously to Europe's citizens. In that respect, I welcome the EU's new action plan for Afghanistan and Pakistan, which includes investing in a huge programme of capacity building at all levels in the Afghan administration. Effectively implementing this action plan, as a means of unifying European efforts in Afghanistan, is the only way to contribute to the state building that is necessary to put an end to the war and to underdevelopment. Europe cannot abandon the Afghans, and it is not there because the Americans have so decided. The international military and civilian presence will continue to be needed there for many years to come. To conclude, I strongly condemn the French Government's decision to forcibly repatriate Afghans who have fled the war in their country. Reinhard Bütikofer (DE) Madam President, if there is one thing that we really do not need in the bitter reality being experienced in Afghanistan, it is pretentious speeches. I am looking in your direction, Baroness Ashton, when I say that. You talked about the Member States being committed to the police training mission EUPOL. Is that really the case? If so, how can it be that we still do not even have the 400 police officers in place? That is a mixture of disingenuousness and absurdity. Are we being honest in what we say? As far back as two years ago it was stated in the European Security Review that the low number of police instructors calls into question the reality of Europe's commitment. Why are we not financing the trained police officers to prevent them from joining the warlords or the Taliban? It would not cost much and it would be very efficient. I have the impression, Baroness Ashton, that Europe is full of high-sounding talk, but it is shameful how small and inadequate its actions are. Michael Gahler (DE) Madam President, the heading chosen here of a 'new action plan for Afghanistan and Pakistan' is an appropriate one. However, what has been presented here seems to me to be more like two separate action plans presented one after the other. I essentially support what has been said about both countries. In Afghanistan, I hope that we have learnt from the mistakes of the past and that we will adapt our policies and structures accordingly. As regards Pakistan, I am pleased that the new policy is seen as a follow-up to my election observation report. In the countries in which we have carried out election observation missions, I believe that it is only right that we incorporate the recommendations into our specific policies towards those countries. In the response to this debate from the Council and the Commission, I would like the joint strategy for these two countries to be explained more clearly, as we have to acknowledge, for example, that we have a thousand kilometre border in this region that cannot be controlled properly on either side, while the policies that we pursue on one side of this border will have direct effects on the other side. Therefore, what structures do we actually want to set up? How do we want to establish the dialogue between the Afghan and the Pakistani Governments? How can we ensure that our policies are accepted by the local people there? These are questions to which we still need answers, and I hope that we will get them. Ioan Mircea Paşcu Madam President, the plan of action on Afghanistan and Pakistan adopted last October is, in itself, a good document. Its aim is to create the conditions for returning responsibility from the international community, including the EU, to the Afghan state, with the former in a support role. The same is envisaged by the US in the security sector. It is hoped that the additional 30 000 US troops will create a situation in which responsibility could be handed over to the Afghan forces by 2011 when the US withdrawal will commence. Even if both the EU and the US have similar aims, namely creating the conditions for the Afghan state to take responsibility for its own affairs, the timeframe for achieving those aims is inevitably different. Adequate security will have to be achieved by 2011, while state building will inevitably take longer. The question, then, is: supposing adequate security is either not achieved by 2011 or deteriorates again after the US pull-out, will the EU, already involved in state building, be ready to take over the task of providing security too? I think not - and then we have a problem. Francisco José Millán Mon (ES) Madam President, I am delighted that the Swedish Presidency has strengthened the European Union's commitment to stability and development in Afghanistan through the action plan. I would, of course, like to know more about funding for this plan as far as Afghanistan is concerned. Another very important moment for Afghanistan will be the London Conference in January. At that conference, we will hear about the specific pledges made by the European Union and its Member States. We should also hear from the new Afghan Government about the many commitments it must make in areas such as combating corruption and drug trafficking. I am rather alarmed at reports in today's press of the speech given yesterday by President Karzai on the corruption issue. Ladies and gentlemen, President Obama's decision to increase his military contingent by 30 000 troops is very recent. In short, Afghanistan is at a crucial stage and the United States and Europe must work in a very coordinated manner. What is at stake in Afghanistan is not only the prosperity and freedom of Afghans, but also the stability of the region, including such an important country as Pakistan. Our own security is also at stake, given the continuing threat posed by al-Qaeda, as has already been said. The credibility of NATO and of what we call the West also depends to a large extent on the results in Afghanistan. We cannot fail. In order to succeed, though, as has also been said, we need the support of our own citizens. This support is conditional on transparency and clarity. We must explain that our compatriots in Afghanistan are in serious danger, but we must also stress the importance of the mission there and that failure cannot be an option. As I have said, many important factors are at stake. Elmar Brok (DE) Madam President, an Afghan friend once said to me that it is a good thing that the West invaded Afghanistan, but remember that, in Afghan history, anyone who stayed longer than a year became an occupier, even if they previously went there as liberators. That was in 2001. We are now in 2009 and exactly that has happened. The Taliban governs de facto 80% of the country and the US military leadership as well as the European defence ministers are saying that this war cannot be won by military means. What, then, is the goal? A country that we do not have under control cannot be turned into a democracy and whatever else from the centre if that country has never had a centralised form of government. In other words, would it not make sense to concentrate on al-Qaeda and terrorism and then get out of there? These questions need to be answered. We also need answers to the questions that were, quite rightly, raised by Mr Van Orden in connection with the integration of this action plan with the general strategic goal, the London Conference, President Obama's Afghanistan plan and so on. Are these things consistent with each other? It is therefore very right and necessary to have a combined approach to Afghanistan and Pakistan here, and also to include what was ultimately said in connection with India. Most importantly, we need to keep an eye on internal developments. When foreign military pressure leaves a country having trained soldiers and police officers who have no goal of their own, I have never known these soldiers and police officers to then leave behind the ideology of the civil war, which does indeed have a goal. It always wins! History shows this, too, and therefore I am deeply concerned that what we are doing here may lack continuity. We really should consider what sort of plan would enable us to get our troops out in a reasonable manner and, at the same time, to put an end to terrorism. Lara Comi (IT) Madam President, ladies and gentlemen, the security situation in Afghanistan recently became much worse due to the lack of full control on the ground. Vast areas of the country are governed by tribal rule and no longer, therefore, by national law. The sense of insecurity has also spread to the main cities, despite the ongoing commitment and monitoring action of the ISAF forces. Since the fight against terrorism is closely connected to activities carried out on the ground, it is clear that the United States, allied countries and NATO cannot withdraw. Our continued presence and the achievement of success in Afghanistan depend greatly on a political and military approach that is shared at international level and aimed at a regional approach on the ground within both Afghanistan and Pakistan. In this sense, the new European Union action plan represents a significant step in the strengthening of security and in the delicate process of capacity building where democratic institutions, human rights and socio-economic development within the region are concerned. Janusz Władysław Zemke (PL) Madam President, I think the European Union action plan is going in the right direction, because our assistance must concern two areas. The first is an improvement in security. The second is an improvement in the conditions under which people live. It can be said that progress in the first area - concerning security - will have a beneficial effect on the conditions under which people live, while progress in the second area - concerning an improvement in the conditions under which people live - will foster an improvement in security. I think, however, that we should continually ask about the effectiveness of our assistance. In my opinion, it could be much more effective if we could count on support from the states which surround Central Asia. I would especially like to encourage the European Union, Mrs Ashton and Mrs Malmström to make contact with Russia and Tajikistan, because these are countries which could be very helpful, especially concerning logistics and the transportation of supplies for the population. Sajjad Karim Madam President, today, terrorist bombings are a daily occurrence in both Afghanistan and Pakistan. Schools, shopping centres, town centres and even military headquarters are under attack. The Pakistani military is successfully pushing back infiltrators into Pakistan from Afghanistan, but I have to ask myself: from where are these terrorists continuing to get their weapons? It is far too simplistic to argue that it is a Pakistani internal issue in itself. It is much more complex than that. Minister Malmström, quite rightly, raised the issue of regional cooperation. Through our new foreign affairs role, High Representative, will we be speaking to Pakistan's neighbours to encourage them to do all that they can to help Pakistan through this difficult time? It is also quite right that, whilst mutual mistrust exists between Pakistan and India - and I am a great proponent of bringing these two countries together - there is very little progress that we will make. As long as the core issue of Kashmir is not dealt with, I am afraid that we will not make a huge amount of progress. Ivo Vajgl (SL) In my opinion, the action plan for Afghanistan will only make sense if it underlines our European policy, that is, the European approach to Afghanistan. We are already deeply involved there and we cannot just go along with the decisions of our major allies, surprising us as they do with some of their strategic decisions. What I think is important about this action plan is that it clearly gives priority to civilian initiatives. We should bury the ideas of a military victory once and for all. We cannot win in a territory whose population considers all of us who are there to help as occupiers and the Taliban as so-called freedom fighters. I should like to join those of you who have stressed the need for a regional solution and the need for greater involvement of the countries in the region which border Afghanistan. They have the greater confidence of the people. Arnaud Danjean (FR) Madam President, much has been said about the action plan on Afghanistan. Speaking for myself, I regret that the presentations given to us today did not place slightly more emphasis on the link between the EUPOL mission and the NATO mission in Afghanistan. This is a mission that we must carry out. The quantitative and qualitative problems that it is encountering are mainly due to the link with NATO and, in order to be effective, we must solve them as quickly as possible. I would have liked more to have been said about this. My question concerns Pakistan, the chronic instability of which is, as we all know, a factor in the crisis for the entire region and for Afghanistan, too. I see, in the action plan, that cooperation with Pakistan is envisaged in the areas of counter-terrorism and security. In that country there is, as we know, a significant ideological and sometimes structural and organisational connection between radical Islamic movements that operate in Kashmir and at the Afghan border. I wanted to be sure that the methods, the nature and the timeframe of the assistance that we envisage are gauged properly, in order to prevent this connection from having extremely adverse and harmful effects. Corina Creţu (RO) For well over eight years, our countries have been wasting human lives, energy and huge financial resources in a country ravaged by war where two empires, the British and Soviet empires, had already been bogged down. Unfortunately, the political and military reinforcement of the Taliban's influence, the poverty devastating this country, the status of women, the opium trade and widespread corruption are all facts of life which highlight the failure of the operations currently being conducted in Afghanistan. I believe that the European Union's strategy must counter the growing prospect of chaos and violence through strengthening the military presence and making it more effective, as well as through stepping up the efforts for reconstruction, development and democratisation in Afghanistan. Increased development assistance in Afghanistan basically means an investment in our own security. This is why we must make every endeavour to keep this failed state afloat and guarantee its citizens a minimum level of physical and material security. Piotr Borys (PL) Mr President, the situation in Afghanistan is, today, the most important problem facing international institutions and, now that the Treaty of Lisbon has come into force, the European Union in particular. This challenge cannot be met without three elements in our strategy: firstly, the success of a very ambitious, two-year military mission, which must end in defeat of al-Qaeda and reception of part of the Taliban leadership to the government side. Secondly, stability in Pakistan and the entire region, including India - this is a second, key challenge - and thirdly, the need to build civil society. Thirty years of war is a huge problem. It is an uneducated society - over 90% of the people cannot read. In relation to this, a huge amount of social assistance is needed in order to build a state of law, good governance and social care. I want to say that, today, the number of children attending school in Afghanistan has risen from 700 000 to 7 000 000, and in relation to this, one of the key matters facing Mrs Ashton is, in particular, the need for effective financial aid to build civil society in Afghanistan. Martin Ehrenhauser (DE) Mr President, perhaps you would allow me, as a member of the Iran Delegation, to just make one brief comment. A while ago, the European Parliament in Brussels held a debate with the Iranian ambassador in Brussels. When asked why the number of death sentences in Iran had quadrupled since the Iranian President took office, he put it down to the increase in the drugs trade in the border region between Iran and Afghanistan. I wanted to mention this statement to you in order that, alongside corruption, this problem might also be given adequate consideration in the action plan. Cecilia Malmström Mr President, the Council is genuinely grateful for the huge commitment shown by the European Parliament on this issue. I will answer some of your questions. Mr Kasoulides: the action plan takes the regional perspective as its starting point. It is absolutely central. Enormous emphasis is placed on good governance, combating corruption and the principles of the rule of law, and this is the work that is guiding the EU. In these areas, Afghanistan and Pakistan will need our support for a very, very long time to come. Mr Kasoulides is right in saying that we have not given sufficient attention to the drugs issue. We support the efforts being made, for example, the UNIDOC cooperation and technical assistance. This must continue. Most important of all, of course, is to support the work that the Afghan government is doing to create greater prosperity and good social governance. To Mr Arlacchi, I would say that we agree that the efforts made to date have not been sufficiently coordinated. That is a problem for the EU, and that is why it is so important for us to have this plan now. The Swedish Presidency has also struggled hard during the autumn to obtain the type of information that you ask about - who is doing what, and how much - and to get an overall view of what is happening. We now have a better picture and we are very much looking forward to your report, which can help us as we move forward with this work, as well as to cooperating with you and the Committee on Foreign Affairs. I would say to Mr Danjean that EUPOL is a very important element in our cooperation and the most important element for the Afghan Government as regards civil police work. It has emerged that there is very strong leadership in place. The qualities of EUPOL are recognised by all parties - the Afghans, the US and other parties. We have increased the workforce by 280 international personnel. We regret that the Member States have not been able to provide the 400 personnel that we require, and we are currently calling for further contributions because we want the Member States to be involved. As things stand at present, EUPOL is consolidating its activities into six strategic areas where we believe value can be added: police intelligence, investigating crime, the command structure in the police, links between police and prosecutors, combating corruption and also human rights and equality. These are the Afghan priorities. NATO is now to become involved in police training through its training mission and naturally, we need to intensify our cooperation in this area. Finally, I would like to say that the action plan is incredibly important in enabling the EU to use its resources in a better, more coordinated way. We must now focus on implementing all these good ideas. We can do this through the regional perspective, through the responsibility taken by the governments of Afghanistan and Pakistan themselves and by focusing on our political priorities, the rule of law, democracy and human rights. The EU is one partner. A very important partner, but there are other partners in the region, too, and naturally, we must cooperate with them. We are looking forward to the London conference at which we hope President Karzai will present his plans, and we are looking forward to increasing our support after that. The EU's support is long-term and enduring, and it must be sustainable. That is the signal we must send out. This is going to take time. We have to be realistic. We have an enormous amount of work ahead of us. That is why we need the EU to be committed. We need to send out a signal that we are in it for the long haul - not least for the sake of the women and children, as many Members have mentioned. Catherine Ashton Vice-President designate of the Commission. - Mr President, I will just pick up, if I may, a few key points which were raised by honourable Members. Agreeing with the Presidency on the issues of narcotics, what we have sought to do is develop a comprehensive response which really brings together the rural development aspects of it with social issues and, of course, the rule of law. It is very important to tackle it from all of the different perspectives. I agree with what honourable Members were saying about the importance of civilian issues. We have actually made significant progress; a number of Members were concerned about that. Just one example: in 2002, we had health care take-up support of around 7% of the population; it is now at 85% in 2009. I can give other examples; that is just one where I think we can absolutely show what we are doing and how effective it has been on the ground. I agree, too, with what was said by Members such as Mrs Lambert about education being absolutely core to what we do in terms of support for children and also of course in terms of training for employment with adults. The funds: I am pleased to say that actually, these are very well-run funds. They are managed through the UN or through the World Bank and I think honourable Members receive a state of play report. The last one I have here is dated July 2009. For those who have not seen it, we can make sure you receive copies. It demonstrates in very clear terms exactly where the money is going, exactly what it is being spent on and what we hope to achieve by that. But I do agree that we need to be more efficient. There is always room for that. One of the challenges of my role is to bring together what is happening on the ground, to make it more coherent and make it work more effectively. A number of colleagues have mentioned the need to make sure we fulfil the commitments on EUPOL. It was mentioned that we have to work collaboratively with NATO; I have already had one meeting with the Secretary-General of NATO and I was at the meeting with General McChrystal and Richard Holbrook and with Secretary of State Clinton, to talk about Afghanistan. We are already building up to the London Conference in our dialogue with those important and key partners on the ground. Of course, what has been said about the regional aspects is extremely important. We do want as part of the action plan to pull together that regional cooperation. There is work going on: very practical work to develop that, particularly rail links and trade cooperation and so on. But I agree absolutely: there is more that we should be doing on that. The London Conference on 28 January is the next significant milestone and will raise issues of security, governance, and social, economic and regional development - very important issues. Issues that I have identified are education, health, economic development, trade, justice and human rights, all of them issues on which I can say that I have a great deal of experience. President The debate is closed. Written statements (Rule 149) Charalampos Angourakis The new EU action plan for Afghanistan and Pakistan is designed to implement the EU's strategic ambition to play an even more active imperialist role in Afghanistan and Pakistan and the area as a whole. In Pakistan, it is promoting a free trade agreement which will allow greater penetration of the euro-unifying monopolies in southern Asia. In Afghanistan, it is seeking to stabilise its presence even further, both independently, with the EUPOL policing mission in Afghanistan, and within NATO, with the development of the European Gendarmerie Force. Imperialist infighting for a share of the spoils is hotting up, despite the strategy of cooperation with the USA and NATO. The EU is endeavouring, with a package of money worth EUR 1 billion a year and various 'development programmes', to strengthen the position of European capital in plundering the occupied country and acquiring a springboard for the exploitation of the peoples and wealth in the area as a whole. At the same time, the 'democracy export' policy is trying to expand support for democracy to the imperialist occupying structure. The peoples cannot choose the 'better imperialist'. They must step up their fight against the plans of all the imperialists, in order to shake off the yoke of occupation in Afghanistan and the area as a whole. Elena Băsescu The problems affecting Afghanistan and Pakistan are not confined only to these countries. They actually affect us all. The mission launched in Afghanistan must be brought to a conclusion. With this in mind, Romania is openly considering the possibility of increasing its involvement in this country, including reinforcements for training the army and providing medical and institutional support. Romania currently has 1 020 soldiers stationed in Afghanistan whose involvement in guaranteeing peace and stability is unanimously appreciated by our allies. We need to be involved not only on the military front, but also in strengthening the Afghan state's institutions, providing governance at local and regional level, combating corruption and drug trafficking, training police officers and providing technical assistance for agricultural development. In this regard, I would like to mention the announcement made by Catherine Ashton about increasing the funds which the European Commission is allocating for development in Afghanistan. The European Union's actions in Afghanistan and Pakistan must be coordinated. The situations in both countries are closely linked and success in one depends on the other. The European Union must continue its partnership with Pakistan and help this country in its battle against extremism and terrorism, as well as with regard to commercial relations and promoting human rights. Ricardo Cortés Lastra Sufficient international presence must be ensured to help establish basic conditions of peace and security in order to enable the capacity of the country's government to be strengthened, the rule of law to be reinforced, corruption to be combated and human rights respected. When I speak of government, I am also referring to the subnational level, the level nearer to citizens, and to governance in the broad sense, including all stakeholders in Afghanistan. The country's development and the development of agriculture, infrastructure and the commercial fabric urgently require a climate of peace and stability and, above all, the protection of citizens by combating impunity and the legal insecurity that directly affects them. Nonetheless, the daily, urgent problems faced by the citizens must not be overlooked. These problems are not limited to security and relate to food, health and education. Afghanistan will survive, and it will do so thanks to the strength and efforts of the Afghan people themselves. We must, however, lend them a hand and, in particular, we must not take it away before time, when they need it the most. Jaromír Kohlíček If there is a striking example anywhere in the world of the inability of the EU to adopt an independent position on a problem created by the United States, then it is the current unhappy situation in Afghanistan: a shattered infrastructure, several generations with minimal chances of obtaining an education, mediaeval conditions in terms of gender equality and the global standard for absolute corruption. It is a situation which, together with production of more than 70% of the world's opium output and increased activity from terrorist groups, shows the complete impotence of the occupying power. The well-known examples of injustice, even against elected representatives, together with the unlawful practices of the US administration, have created an unstable environment. The constant references to the lack of respect for human dignity under Soviet occupation are a futile attempt to cover up the current chaos and anarchy. With more than two million refugees in Pakistan and a porous border between the states, there are excellent preconditions for the penetration of armed groups into the southern and eastern parts of the country. The Pashtun tribes have long lived on both sides of the border and it is difficult in the current chaos to find out who comes from where. The EP resolution of 2008 describes this situation accurately but it must be said that the optimistic assertions are out of place. In the current situation, a strengthening of the military presence and further transfers of financial resources and teams of experts is completely nonsensical. The situation has deteriorated markedly over the past year and the optimistic assertions of the European Commission are not based on the current reality in Afghanistan. Krzysztof Lisek It is imperative we take action to improve the situation in Afghanistan. In particular, important measures are: training of police officers, military personnel, people employed in the justice system and teachers, as well as combating the production of and trade in drugs. This will enable stabilisation of the social system in Afghanistan. Undoubtedly, it is also necessary to increase the military and police contingent and redouble efforts in the areas bordering Pakistan, to prevent the flow of arms and drugs between the two countries. It is already worth thinking about the direction in which the Afghan economy should develop in the future, so that the people will be able to give up growing poppies and trading opium. In a word, military and police action should be accompanied by civil measures: support in establishing the structures of an Afghan state and development aid.

Äänestysselitykset Suulliset äänestysselitykset Cristian Dan Preda (RO) Haluan ennen kaikkea todeta, Gabriele Albertini on tehnyt tämän mietinnön laatimisessa erittäin laadukkaasta työtä. Haluan myös sanoa, että äänestin tämän ehdotuksen puolesta, sillä laajentuminen on EU:lle merkittävä poliittinen ele. Lisäksi haluan huomauttaa, että olen äänestänyt poliittisesta ryhmästäni poikkeavalla tavalla useissa, käytännössä Kosovoon liittyvissä kohdissa, sillä kantani Kosovon suhteen poikkeaa useimpien jäsenvaltioiden kannasta. Äänestin siis tämän vuoksi poikkeavalla tavalla 19 artiklan tarkistuksesta 17, tarkistuksesta 22, tarkistuksesta 24 ja myös 10 kohdan 4 viitteen jälkeen. Pidän laajentumista edelleen erittäin tärkeänä, mutta katson samalla, että viiden jäsenvaltion ilmaisemat eriävät näkemykset on myös otettava huomioon. María Muñiz De Urquiza (ES) Arvoisa puhemies, espanjalaisen sosialistivaltuuskunnan Kosovoa koskevat äänet tukevat kansainvälistä Kosovon yksipuolisen itsenäisyysjulistuksen tunnustamatta jättämistä. Dimitar Stoyanov (BG) Äänestin laajentumisstrategiaa koskevaa päätöslauselmaesitystä vastaan, sillä siinä annetaan Turkille aiheetonta tunnustusta edistymisestä Kööpenhaminan kriteerien suhteen. En näe merkkejä tällaisesta kehityksestä. Hyvät parlamentin jäsenet, koettakaa ymmärtää, että Turkki on valtio, joka syyllistyi alle 100 vuotta sitten kansanmurhaan alueellaan asuvia ryhmiä vastaan ja vastikään Turkin vallasta vapautuneita ryhmiä vastaan. Kansanmurha jatkuu Turkissa yhä, ja Turkin väestö ja päättäjät ovat ylpeitä siitä. Turkki tuki 20 vuotta sitten terroristijärjestöjä ja toimi terroristien lähtömaana. Sillä on yhä tänä päivänä läheiset yhteydet terroristijärjestöihin. Jos te haluatte Euroopan unionin jäseneksi valtion, joka on yhä ylpeä kansanmurhista ja joka tukee terrorismia, niin hyväksykää se kaikin mokomin. Itse vastustan sitä ehdottomasti. Hannu Takkula (FI) Arvoisa puhemies, äänestin tämän mietinnön puolesta, mutta haluan tässä yhteydessä vielä nostaa esille yhden tärkeän asian. Minun mielestäni meidän pitää Euroopan parlamentissa ja Euroopan unionissa huolehtia siitä, että kaikki Euroopan unionin jäsenyyttä tavoittelevat valtiot noudattavat Kööpenhaminan kriteereitä. On erittäin tärkeää huolehtia siitä, että ihmisoikeudet, demokratia, mielipiteenvapaus ja oikeusjärjestys voivat toteutua. Tänään äänestimme myös naisten oikeuksista ja sen puolesta, että naisilla on oikeus väkivallattomaan elämään. Minusta tässä yhteydessä on erittäin tärkeää huolehtia siitä, että myös naisten ja lasten oikeudet toteutuvat kaikissa niissä valtioissa, jotka haluavat liittyä Euroopan unioniin. Korostan tässä ennen muuta Turkkia. Turkin täytyy toteuttaa nopeita uudistuksia ja muutoksia, jotta se on valmis liittymään Euroopan unioniin, joskin en itse jaksa uskoa, että se tapahtuu meidän elinaikanamme. Tärkeintä kuitenkin on, että me Euroopan unionissa pidämme kiinni yhteisesti sovituista pelisäännöistä, Kööpenhaminan kriteereistä. Martin Kastler (DE) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, myös minä äänestin mietintöä vastaan, sillä katson, että Turkin on täytettävä kaikki kriteerit, ennen kuin sille voidaan antaa tällaista myönteistä lausumaa. Haluan erityisesti muistuttaa Kyproksen ja Turkin välisestä rajariidasta, jota ei ole tänäkään vuonna saatu ratkaistua, sekä Kyproksen laittomasta miehityksestä, joka jatkuu yhä. En halunnut kuitenkaan äänestää muita ehdokasvaltioita vastaan. Erityisesti ajattelen Balkanin alueen valtioita, jotka ovat puolestani tervetulleita Euroopan parlamenttiin niin pian kuin mahdollista. Filip Kaczmarek (PL) Arvoisa puhemies, en äänestänyt tästä päätöslauselmasta, vaikka kyse onkin tärkeästä ja jopa erittäin tärkeästä asiasta. En ymmärrä, mistä syystä naisiin kohdistuvan väkivallan poistamista käsitellään yhdessä lisääntymiseen liittyvien valintojen kanssa. Osa tästä aiheesta eilen esitetyistä puheenvuoroista oli täyttä hölynpölyä. Jäsen Senyszyn syytti katolista kirkkoa naisten alistamisesta. Tällaiset väitteet ovat täysin absurdeja. Puolassa ei ole kunniamurhia, tyttöjen ympärileikkaukset eivät ole yleinen käytäntö, meillä ei harjoiteta valikoivia abortteja, väliaikaisia avioliittoja ei ole, eikä ketään kivitetä todellisista tai väitetyistä aviorikoksista. Lainsäädäntö ei millään tavoin syrji naisia, ja kaikki tahot, niin kansalaiset kuin katolinen kirkkokin, tuomitsevat naisiin kohdistuvan väkivallan kaikki muodot. Tällaisia äärimmäisyyksin meneviä väitteitä ei onneksi löytynyt itse päätöslauselmasta, joten katsoin tarpeelliseksi ainoastaan jättää äänestämättä. Tiziano Motti (IT) Arvoisa puhemies, äänestin naisiin kohdistuvan väkivallan poistamista koskevan päätöslauselmaehdotuksen puolesta. Omistan ääneni niille lähes 7 miljoonalle italialaisnaiselle, jotka joutuvat miesten väkivallan kohteeksi joka vuosi. Omistan sen myös kaikille muille samasta tilanteesta kärsiville naisille Euroopassa. Toisinaan meillä on houkutus ajatella, että kyse on yhteiskunnan reuna-alueiden ilmiöstä, vaikka todellisuudessa naisiin kohdistuvaa väkivaltaa tapahtuu ennen kaikkea kodeissa. Se on siis ilmiö, joka koskettaa meitä kaikkia. Vanhempien naisten on vaikeampaa suojella itseään. Sen vuoksi me emme saa unohtaa heitä, sillä väkivalta ei ole vain fyysistä, se on myös kulttuurista. Se voi tarkoittaa myös liikkumisvapauden kieltämistä. Vastaavasti tyttöihin kohdistuva väkivalta estää aikuiseksi varttuvia naisia nauttimasta elämästään lopullisesti. Sen vuoksi toivon, että Euroopan parlamentti tästä eteenpäin ryhtyy konkreettisiin toimenpiteisiin, jotta nämä hyväntahtoiset aloitteet eivät jää vain aloitteiksi. Lena Ek (SV) Arvoisa puhemies, naisiin kohdistuva väkivalta on kaikkialla Euroopassa ja myös koko maailmassa laajalle levinnyt ongelma. Pelkästään Ruotsissa, jossa on 9 miljoonaa asukasta, pahoinpidellään 380 naista päivittäin. Viidesosa naisväestöstä joutuu kokemaan väkivaltaa ja 45 prosenttia kaikista 16-64 vuotiaista naisista on jossain vaiheessa elämäänsä joutunut väkivallan kohteeksi. Tämä on pöyristyttävää. Väkivallan kohteeksi joutuminen omassa kodissa on törkeä henkilökohtaisen koskemattomuuden loukkaus. Miehillä ja naisilla tulisi olla yhtäläinen mahdollisuus nauttia fyysisestä koskemattomuudesta. Kaikkialla Euroopassa jatkuva väkivalta on osoitus siitä, että tasa-arvon edistämiseksi on vielä paljon tehtävää. EU ei voi enää sulkea silmiään näiltä tosiasioilta. Näin ollen pidän päätöslauselmaa naisiin kohdistuvan väkivallan poistamisesta tervetulleena ja kehotan uutta komissiota ja neuvostoa kantamaan myös oman vastuunsa tässä asiassa. Aion varmistaa, että komission on pakko laatia ehdotus naisiin kohdistuvan väkivallan vähentämisestä. Anna Maria Corazza Bildt (EN) Arvoisa puhemies, äänestin vilpittömästi tämän päätöslauselman puolesta, sillä poliittisten ryhmien täytyy mielestäni yhdistää voimansa yhteisen tavoitteen saavuttamiseksi. Meidän on tuomittava ja torjuttava kaikki naisiin kohdistuvan väkivallan muodot sekä lisättävä tietoisuutta niistä. Olen erityisesti huolissani konfliktialueilla elävistä naisista, sillä elin Bosnia-Herzegovinassa aluetta koetelleen konfliktin ajan jakaen apua sitä tarvitseville ja osallistuin myös Punaisen ristin toimintaan Darfurissa. Uusi Tukholman ohjelma on mielestäni erinomainen väline, jonka avulla me voimme siirtyä sanoista tekoihin. Haluan kiittää puheenjohtajavaltio Ruotsia siitä, että se sisällytti naisten vaikutusmahdollisuuksien parantamisen ja naisiin kohdistuvan väkivallan torjumisen Tukholman ohjelmaan. Aion pyrkiä tekemään naisiin kohdistuvan väkivallan torjumisesta Tukholman ohjelman täytäntöönpanon keskeisen painopisteen. Zbigniew Ziobro (PL) Arvoisa puhemies, haluan painottaa, että naisiin kohdistuva väkivalta on erittäin tärkeä aihe, ja olen erittäin iloinen, että Euroopan parlamentti on ottanut tämän ongelman puheeksi. Ennen kaikkea on syytä paneutua erityisen väkivaltaisiin ja julmiin seksuaalirikoksiin, joiden kohteiksi naiset joutuvat, mutta joista joidenkin eurooppalaisten valtioiden oikeusjärjestelmät eivät aina langeta asiaankuuluvia rangaistuksia. Tuomioistuinten tällaisissa tapauksissa antamat tuomiot ovat usein hyvin lempeitä, minkä vuoksi naiset joissain tapauksissa menettävät motivaationsa ilmoittaa näistä väkivallanteoista lainvalvontaviranomaisille. Tämän seurauksena osa rikoksista jää ilmoittamatta. Sen vuoksi meidän tulee näiden erittäin vakavien, väkivalta- ja seksuaalirikosten kohdalla pyrkiä yhdenmukaistamaan tuomioita, jotta näiden järkyttävien tekojen kohteiksi joutuneille naisille voitaisiin tarjota jonkinlainen turvallisuuden tunne ja kokemus siitä, että oikeus tapahtuu. Haluan painottaa, että en voinut äänestää päätöslauselman lopullisen tekstin puolesta, sillä sen aborttia koskeva ideologinen ja radikaali suhtautuminen on vastoin kristillisiä arvoja. Janusz Wojciechowski (PL) Arvoisa puhemies, haluaisin esittää äänestysselityksen tupakoinnin torjumista koskevasta äänestyksestä, jos se vain on mahdollista. Puhuisin hyvin lyhyesti. Puhemies (DE) Hyvä jäsen Wojciechowski, sääntöjen mukaan me voimme käsitellä vain yhtä aihetta kerrallaan. Me keskustelimme juuri naisiin kohdistuvan väkivallan poistamisesta ja siirrymme nyt käsittelemään Somalian rannikkovesillä tapahtuviin merirosvouksiin liittyvän poliittisen ratkaisun löytämistä. Yksi asia kerrallaan! Louis Bontes (NL) Alankomaiden vapauspuolue (PVV) äänesti Somaliaa koskevaa päätöslauselmaa vastaan; kerron nyt, mistä syystä. Alankomaiden vapauspuolueen kanta on, että Somalian rannikkovesillä liikkuvien alusten valvonta ei ole EU:n tehtävä, vaan se on ehdottomasti NATOn tehtävä. Euroopalla ei ole armeijaa, eikä meillä ole mitään asiaa Somalian vesille. Tämä on nimenomaisesti NATOlle kuuluva tehtävä. Alankomaiden vapauspuolue katsoo myös, että kauppa-aluksilla tulisi olla merisotilaita, jotka voivat vastata merirosvojen suoriin hyökkäyksiin. Somalian rannikkovesillä tapahtuvasta merirosvouksesta on siis tehtävä loppu, mutta ei tällä tavoin. Anna Záborská (SK) Neuvoston savutonta ympäristöä koskevien suositusten tarkoituksena on auttaa jäsenvaltioita suojelemaan asukkaitaan tehokkaammin tupakansavulta. Tämä noudattaa Maailman terveysjärjestön tupakoinnin torjuntaa koskevan puitesopimuksen mukaisia kansainvälisiä velvoitteita. Tuen neuvoston suosituksia. Tupakointi on edelleen yleisin ennenaikaiseen kuolemaan johtavien sairauksien aiheuttaja. Tupakoinnin aiheuttamia ongelmia ovat muun muassa sydän- ja verisuonitaudit, syövät ja krooniset hengityselinsairaudet sekä vähemmissä määrin nuorten naisten ja miesten hedelmällisyyden lasku. Väestötieteellisen kriisin ja uusien hedelmöitysmenetelmien kustannusten vuoksi meidän on panostettava aiempaa enemmän tietoisuuden lisäämiseen. Meidän on aloitettava perheistä, sillä lapsia on suojeltava tupakoinnin haitoilta. Lopuksi haluan vielä esittää tärkeän vaatimuksen: me tarvitsemme yhdenmukaista valvontaa, jotta voimme reagoida toimiin, joilla tupakkateollisuus pyrkii vesittämään tupakoinnin vastaiset toimenpiteet. Axel Voss (DE) Arvoisa puhemies, haluan ottaa puheeksi kaksi savuttomaan ympäristöön liittyvää näkökohtaa. Ensinnäkin äänestin sen puolesta, että jäsenvaltioille annetaan määräysvalta tällä alalla toisaalta toissijaisuusperiaatteen vuoksi ja toisaalta siitä syystä, että meillä ei ole lainkaan määräysvaltaa. Kannatan täysin savuttoman ympäristön edistämistä, mutta tässä tapauksessa meidän nähdäkseni pitäisi edetä sääntöjen mukaan. Toinen näkökohta on Euroopan unionin tupakan viljelyyn myöntämä tuki, jota pidän häiritsevänä. Tuet poistetaan vaiheittain, mitä olen myös tukenut äänestyksissä, sillä tupakan viljelyn tukeminen ei mielestäni sovi samaan kuvaan tupakoinnin kieltämisen kanssa. Meidän on siis toimittava johdonmukaisesti. Jos me haluamme vähentää tupakointia, niin me emme voi samalla tukea tupakan viljelyä. Anja Weisgerber (DE) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, Saksan konservatiivinen ryhmä (CSU) kannattaa selkeiden ja käytännöllisten tupakoimattomia henkilöitä suojelevien sääntöjen käyttöönottoa kaikkialla Euroopassa. "Kaikkialla Euroopassa" ei mielestäni kuitenkaan tarkoita "Euroopan toimesta". Monissa jäsenvaltioissa on jo tupakoimattomia henkilöitä suojelevaa lainsäädäntöä ja toisissa jäsenvaltioissa ollaan parhaillaan laatimassa tällaista lainsäädäntöä. En usko, että tupakoimattomia henkilöitä suojelevia säännöksiä on laadittava Brysselistä käsin tai että EU:n toimet voisivat olla kansallisia toimia tehokkaampia. Tästä olen yhtä mieltä useimpien Euroopan parlamentin jäsenten kanssa, mistä olen iloinen. Euroopan unionilla ei ole toimivaltaa tällä alalla. Me vastaamme vain työterveydestä ja -turvallisuudesta. Ongelma piilee tässä. Minun nähdäkseni tärkeintä on suojella lapsia ja nuoria, eikä heitä voida suojella säännöksillä, jotka koskevat työterveyttä ja -turvallisuutta. Eniten suojelua tarvitseva ryhmä jäisi siis kokonaan suojelun ulkopuolelle. Tämän vuoksi jäsenvaltioiden on ryhdyttävä tällä alalla toimiin. Äänestin päätöslauselman puolesta ja olen iloinen, että tämä tarkistus hyväksyttiin. Marian Harkin (EN) Arvoisa puhemies, olen kotoisin jäsenvaltiosta, jossa tupakointi on kielletty työpaikoilla. Olin kieltoa valmisteltaessa Irlannin parlamentin jäsen ja kannatin sitä täysin. Täällä Euroopan parlamentissa me olemme kuitenkin hiukan eri asemassa, sillä meidän on huomioitava toissijaisuusperiaate. Tupakoinnin kieltämisessä voi toki osin olla kyse työntekijöiden terveyden suojelemisesta, ja meillä on jo tämänsuuntaista lainsäädäntöä, esimerkiksi lainsäädäntöä, joka koskee altistumista elektromagneettiselle säteilylle. Me emme kuitenkaan voi pyytää 7 kohdan tavoin, että jäsenvaltiot, joissa tupakointi on jo kielletty, kunnioittavat tasa-arvoisuuden periaatetta ravintola-alan erityyppisten laitosten välillä. Me äänestimme eilen kansallisten parlamenttien asemasta ja toimivallasta toissijaisuusperiaatetta koskevan ehdotetun EU:n lainsäädännön suhteen uuden Lissabonin sopimuksen nojalla, ja meidän on oltava tarkkoja siitä, että äänestämme johdonmukaisella tavalla. Lopuksi haluan vain todeta, että keskustelin kollegan kanssa aivan äänestyksen alussa, enkä siksi ehtinyt äänestää eurooppalaisesta vapaaehtoistyön vuodesta. Tuen täysin parlamentin vapaaehtoistyön vuotta koskevaa ehdotusta. Johdin viime toimikaudella kampanjaa, jonka tavoitteena oli omistaa vuosi 2011 tälle asialle. Bruno Gollnisch (FR) Arvoisa puhemies, tämä äänestysselitys on minulle jonkin verran liikuttava hetki, sillä oma äitini syntyi täällä Strasbourgissa sijaitsevassa tupakkatehtaassa, jossa isoisäni oli töissä. Tämä tehdas on suljettu aivan hiljattain. Kun Ranskassa alunperin julkiseen sektoriin kuulunut tupakan ja tulitikkujen valmistus siirrettiin yksityisen yhtiön hoidettavaksi, työntekijöille kerrottiin, että muutos ei vaikuttaisi työpaikkoihin millään tavoin. Tänä päivänä me voimme ymmärtää myös muiden julkisten palvelualojen huolen saman ongelman edessä. Tupakointi on vahingollista terveydelle, joten tosiasioiden perusteella tupakoinnin vastaista kampanjaa on helppoa ymmärtää ja perustella. Ranskalainen tupakan valmistus on kuitenkin valitettavasti kadonnut. Strasbourgin tupakkatehdas on suljettu, mutta ranskalaiset tupakoivat yhä. Nyt he käyttävät ulkomailta tuotua tupakkaa. Tämän vuoksi tuen eurooppalaisille tupakanviljelijöille asetettuja hintoja ainakin niin kauan kuin eurooppalaiset jatkavat tupakointia. On parempi, että tupakkaa viljellään täällä, kuin että sitä tuodaan muualta. Janusz Wojciechowski (PL) Arvoisa puhemies, kiitos, että sain puheenvuoron. Tuen Euroopan unionin toimia tupakan kulutuksen vähentämiseksi, mutta mielestäni näiden toimien ei pitäisi perustua tupakan tuottajien tukien vähentämiseen. Tupakan tuotanto ei ole sidoksissa sen kulutukseen. Jos tuotantoa vähennetään tai jos se lopetetaan kokonaan tai jos tupakkaa tuottavilta maatiloilta poistetaan tuet, niin kulutus jatkuu siitä huolimatta vain sillä erolla, että jatkossa kulutetaan muualta tuotua tupakkaa. Tupakan tuottajien vastustaminen ei ole oikea tapa vähentää tupakointia. Se olisi vähän sama asia, kuin jos nuorten oluen kulutusta yritettäisiin rajoittaa vastustamalla humalan tuottajia. Tämän vuoksi tuin äänestyksessä kantaa, jonka mukaan tupakan tuotanto ei vaikuta sen kulutukseen. Anna Záborská (SK) Elintarvikekriisi ei ole ainoastaan taloudellinen ja humanitäärinen ongelma, vaan siinä on kyse myös maailmanrauhasta ja turvallisuudesta. Tuin hyväksyttyä päätöslauselmaa ilomielin, vaikka suhtaudunkin osin varauksella maailman nälkäongelmaan ehdotettuun ratkaisuun. Elintarviketurvaa koskeva huippukokous ei onnistunut järjestäjien toivomalla tavalla. Nälänhädän poistaminen on ongelma, johon liittyy niin sosio-ekonomisia, taloudellisia kuin kulttuurisiakin näkökohtia; kokouksessa käydyissä keskusteluissa käsiteltiin kuitenkin vain teknisen tason kysymyksiä. Jopa FAO:n pääjohtaja Jacques Diouf oli pettynyt kokoukseen ja siihen, että länsimaiden edustajat eivät osallistuneet siihen. Kehittyneen maailman edustajat eivät hyväksyneet minkäänlaisia käytännön velvoitteita. Jostain syystä nälänhädän ja köyhyyden poistaminen näyttää minusta vain tiedotusvälineiden vakioaiheelta, eikä niinkään todelliselta ongelmalta, joka edellyttää pikaista ratkaisua. Yhteisvastuun perusta on halu ottaa aidosti vastuuta keskusteltaessa hädänalaisten ihmisten kanssa heidän ongelmistaan. Kirjalliset äänestysselitykset John Stuart Agnew, Marta Andreasen, Gerard Batten, John Bufton, Derek Roland Clark, Trevor Colman, Nigel Farage, Mike Nattrass ja Nicole Sinclaire UKIP-puolue arvostaa vapaaehtoistyötä ja tunnustaa sen yhteiskunnallisen arvon. Mietinnössä vaadittiin kuitenkin vapaaehtoistyön räikeää politisointia EU:n tarkoitusperiä varten sekä brittiläisten veronmaksajien rahoja tämän politisoinnin rahoittamiseksi. Sen vuoksi me emme voineet tukea mietintöä. David Casa Vapaaehtoistyöllä on nyky-yhteiskunnissa ratkaisevan tärkeä asema. Vapaaehtoistyötä tehdään puhtaasti omasta halusta, ja sillä voi olla hämmästyttävän myönteinen vaikutus monien ihmisten elämään. Euroopan vapaaehtoistyön teemavuosi on siis tärkeä aloite. Yhdyn esittelijän näkemyksiin. Näiden syiden vuoksi äänestin mietinnön puolesta. Diane Dodds Äänestin tämän ehdotuksen puolesta ilmaistakseni tunnustukseni niille lukuisille vapaaehtoisille, jotka tekevät mittaamattoman arvokasta työtä saamatta siitä ansaitsemaansa kiitosta. Ilman heidän yhteiskunnallisesti merkittävää panostaan, jonka he antavat saamatta siitä rahallista korvausta, Yhdistynyt kuningaskunta ei olisi sitä, mitä se on. En kannata EU:n kansalaisuuden periaatetta, mutta tunnustan vapaaehtoisten tekemien palvelusten arvon. Sen vuoksi annoin tukeni tälle ehdotukselle. Edite Estrela Äänestin Marco Scurrian Euroopan vapaaehtoistyön teemavuodesta (2011) laatiman mietinnön puolesta. Mietinnössä pyydetään EU:n toimielimiltä nykyistä enemmän tukea tälle alalle, jossa on mukana miljoonia Euroopan kansalaisia ja jonka merkitys yhteisvastuun ja sosiaalisen osallisuuden edistämisessä on huomattava. Mielestäni on tarpeen lisätä sekä yhteisön tason määrärahoja että koordinointia, jotta Euroopan vapaaehtoistyön teemavuoden aloitteita, kuten tiedotuskampanjoita sekä ideoiden ja hyvien käytäntöjen rajat ylittävää vaihtoa, voidaan tukea. Diogo Feio Vapaaehtoistyö voidaan määritellä yksinkertaisesti hyvään tahtoon perustuvaksi toiminnaksi. Vapaaehtoistyöstä ei odoteta korvausta, se on luonteeltaan anteliasta ja ilmaista, eikä se sido mihinkään. Se on myös jokaisen yhteiskunnan tärkeä tukijalka, sillä vapaaehtoisten tekemällä työllä on valtava merkitys tuhansille ihmisille joka päivä, olivat vapaaehtoiset sitten nuoria tai vanhoja, virallisessa tai epävirallisessa asemassa ja oli vapaaehtoistyön ala sitten terveys, hyvinvointi, koulutus, ympäristö tai kulttuuri. Meidän pitäisi siis tukea aloitetta Euroopan vapaaehtoistyön teemavuodesta. Teemavuosi antaisi ansaittua näkyvyyttä näille tuntemattomille vapaaehtoisille, se herättäisi meidät kaikki huomaamaan heidän arvokkaan työnsä ja kannustaisi luomaan heidän toiminnalleen yhä suosiollisemmat olosuhteet. Tämä ajatus on yhteneväinen Demokraattisen ja sosialistisen keskustan - Kansanpuolueen näkemysten kanssa. Tämä puolue on ensimmäinen ja ainoa portugalilainen puolue, joka on käsitellyt vapaaehtoisten asiaa ja tehnyt käytännöllisiä ehdotuksia vapaaehtoisten tukemiseksi sekä heidän ansaitsemansa arvostuksen ja tunnustuksen osoittamiseksi. João Ferreira Me äänestimme tämän mietinnön puolesta huolimatta joistain ristiriitaisuuksista ja kohdista, joista emme ole samaa mieltä. Vapaaehtoistyöllä on yhteiskunnassa merkittävä asema. Se muun muassa edistää yhteisvastuun ja keskinäisen avun arvoja, tukee sosiaalista integraatiota ja auttaa torjumaan syrjintää. Mietinnössä käsitellään keskeisiä näkökohtia, kuten vapaaehtoisen yhteiskunnallista tukea, erityisesti muun muassa terveyttä, turvallisuutta ja perehdytystä, sekä palkkatyön ja vapaaehtoistyön välistä eroa. On kuitenkin tärkeää varmistaa, että vapaaehtoistyöstä ei tule korviketta jäsenvaltioiden toiminnalle. Vapaaehtoistyötä ei saa käyttää täyttämään tarpeita, joista vastaaminen on yhteiskunnan tehtävä. Voittoa tavoittelemattomien järjestöjen toimintaa on tuettava tehokkailla ja riittävillä avustuksilla. Tällaisia järjestöjä ovat osuuskunnat, kollektiivit ja paikalliset yhdistykset, paikalliset asukasyhdistykset, urheilu-, vapaa-aika- ja nuorisojärjestöt sekä lapsille suunnatut järjestöt. On syytä korostaa myös, että vapaaehtoistyö on mielekästä vain, jos työntekijöillä on riittävästi vapaa-aikaa ja että työntekijöiden hyväksikäyttö, epäsäännölliset tai liian pitkät työajat, matalat palkat ja työn turvattomuus ovat haitaksi vapaaehtoistyölle. Seán Kelly kirjallinen. - (EN) Kannatin äänestyksessä erittäin mielelläni vuoden 2011 nimeämistä Euroopan vapaaehtoistyön teemavuodeksi. Teemavuosi on siunaus eri jäsenvaltioissa toimiville lukuisille vapaaehtoisjärjestöille. Haluan huomauttaa, että urheilujärjestöillä on vapaaehtoistyössä keskeinen rooli, joka on tunnustettava, vaikkei tätä mainitakaan lakitekstissä nimenomaisesti. Esimerkiksi Irlannissa maan suurin vapaaehtoisjärjestö on urheilujärjestö "Gaelic Athletic Association". Tämän hienon järjestön toiminnassa mukana olevat henkilöt todella ansaitsevat työstään tunnustuksen ja kiitoksen. Barbara Matera Arvoisa puhemies, vapaaehtoistyössä tiivistyvät eurooppalaiset yhteiskunnalliset arvot, kuten yhteisvastuu ja syrjimättömyys. Se tukee vapaaehtoisten henkilökohtaista kehitystä, mutta se samalla luo myös sosiaalista yhteenkuuluvuutta. Sen vuoksi vapaaehtoistyö ansaitsee EU:n toimielinten, jäsenvaltioiden, paikallisten ja alueellisten viranomaisten sekä kansalaisyhteiskunnan eri tahojen tunnustuksen ja tuen kunkin kykyjen mukaan. Euroopan vapaaehtoistyön teemavuosi (2011) antaa vapaaehtoistoiminnalle eurooppalaisen ulottuvuuden, mikä toivon mukaan tulee vaikuttamaan merkittävällä tavalla kansalaisyhteiskuntaan. Vuonna 2010 toteutettaville valmisteleville aloitteille myönnetty noin 3 miljoonan euron avustus, Euroopan parlamentin hyväksymien määrärahojen korottaminen 8 miljoonaan euroon vuonna 2011 ja hankkeiden yhteisrahoituksen suuri osuus - 1,8 prosenttia tarkkaan ottaen -, tulee todellakin tekemän asetettujen tavoitteiden saavuttamisesta mahdollista, kun eri tasot tekevät yhteistyötä. Näiden asioiden ohella on syytä muistaa myös merkitys, joka oikein tuetulla vapaaehtoistyöllä voi olla eläkeikäisille työntekijöille, kun ikääntyvien ihmisten määrä kansalaisyhteiskunnassa kasvaa. Iosif Matula Äänestin Euroopan vapaaehtoistyön teemavuotta koskevan mietintöluonnoksen puolesta useista syistä. On selvää, että vapaaehtoistyö vaikuttaa myönteisesti sekä yksilöihin että yhteiskuntaan. Vapaaehtoistyö tarjoaa kansalaisille tilaisuuden oppia ja hankkia uusia taitoja sekä kehittyä henkilökohtaisella tasolla. Sen lisäksi vapaaehtoistyöllä on myös yhteiskunnallinen tehtävä, sillä se edistää yhteisvastuun ja yhteenkuuluvuuden tunnetta. Paikallisten yhteisöjen välinen riippuvuus lisääntyy globalisoituneessa maailmassa kaiken aikaa ja samalla yksilökeskeisyys saa yhä enemmän jalansijaa. Tämän vuoksi on äärimmäisen tärkeää rohkaista kansalaisia yhteiskunnalliseen toimintaan. Tarkoitan tässä yhteydessä niin nuorille kuin varttuneillekin suunnattua toimintaa. Lisäksi uskon, että Euroopan unionin eri kolkista tulevien vapaaehtoisjärjestöjen välitön kokemustenvaihto on erittäin hedelmällistä, sillä niitä yhdistävät samat arvot. Eri järjestöjen tavoite on pohjimmiltaan sama: ne pyrkivät kohentamaan elintasoa ja elämänlaatua, parantamaan työllisyyttä, lisäämään sosiaalista yhteenkuuluvuutta sekä torjumaan syrjäytymistä. Toisin sanoen kyse on juuri niistä arvoista, joille Euroopan unioni perustuu. Emma McClarkin kirjallinen. - (EN) Tuen Euroopan vapaaehtoistyön teemavuotta koskevaa mietintöä täysin kokonaisuutena, vaikka vastustinkin valiokuntavaiheissa määrärahojen lisäämistä koskevaa pyyntöä. Vapaaehtoistyöntekijät ovat usein unohdettuja sankareita. Heidän työllään on mittaamaton vaikutus yhteisön ja ihmisten elämään. Tällaisina taloudellisesti vaikeina aikoina vapaaehtoistyön merkitys korostuu entisestään. Sen vuoksi haluan muiden tätä mietintöä tukeneiden tavoin kasvattaa tietoisuutta vapaaehtoistyön hyödyistä ja erityisesti perustaa eurooppalaisen teemavuoden, jonka aikana vapaaehtoistyöjärjestöille tarjotaan kunnollisesti rahoitettujen aloitteiden avulla mahdollisuus innostaa toimintaansa uusia vapaaehtoisia. Euroopan vapaaehtoistyön teemavuoden on tarjottava tilaisuus antaa vapaaehtoisille tunnustusta heidän yhteisön hyväksi tekemästään työstä. Teemavuosi on myös mahdollisuus tarkastella vapaaehtoistyön esteitä sekä sitä, miten näitä esteitä voidaan poistaa, ja miten vapaaehtoistyötä voidaan viedä eteenpäin. Tämä on esimerkki siitä, mitä EU:n pitäisi tehdä. Sen pitäisi edistää parhaiden käytäntöjen vaihtoa esimerkiksi vapaaehtoistyön alalla tarpeettoman byrokratian luomisen sijaan. Robert Rochefort Kannatin mietintöä vuoden 2011 julistamisesta Euroopan vapaaehtoistyön teemavuodeksi, jonka tarkoituksena on edistää viranomaisten ja sidosryhmien välistä vuoropuhelua ja hyvien vapaaehtoistyökäytäntöjen vaihtoa jäsenvaltioissa. Kansalaisaktiivisuus on käynyt viime vuosina läpi huomattavia muutoksia yksilökeskeisyyden lisääntyessä, uusien itseilmaisutapojen kehittyessä ja väestörakenteen muuttuessa. Vapaaehtoistoiminnan on mukauduttava näihin muutoksiin, jotta nykyistä useammat kansalaiset voisivat osallistua vapaaehtoistyöhön eri tavoin eri elämänvaiheissa. Tämä voi tarkoittaa ikääntyneen väestön potentiaalin hyödyntämistä sekä sellaisten uusien osallistumismuotojen määrittelyä, jotka ovat nykyistä joustavampia keston ja osallistumistapojen suhteen. Euroopalla on vapaaehtoistyössä pitkät perinteet. Meidän on tuettava sen tarjoamien mahdollisuuksien hyödyntämistä. Vapaaehtoistyö antaa osallistujille keinon oppia uutta. On selvää, että vapaaehtoistoiminta auttaa oppimaan uusia taitoja, tukee henkilökohtaista kehitystä sekä kasvattaa tunnetta kuulumisesta yhteiskuntaan. Lisäksi vapaaehtoistyö ilmentää sellaisia eurooppalaisia arvoja kuin yhteisvastuuta, kansalaisaktiivisuutta ja syrjimättömyyttä monilla eri aloilla, kuten koulutuksen, kulttuurin, sosiaaliturvan ja terveyden alalla. Joanna Senyszyn Kannatin mietintöä Euroopan vapaaehtoistyön teemavuodesta (2011). Jäsenvaltioissa on annettava vapaaehtoistyölle nykyistä enemmän painoarvoa ja laadittava poliittisia toimia, jotka tukevat vapaaehtoisten työtä. Euroopan parlamentin ehdottamat tarkistukset tuovat komission ehdotukseen monia merkittäviä muutoksia, ja neuvoston olisi säilytettävä ne. Euroopan vapaaehtoistyön teemavuoden (2011) toteuttamiseen varatut 6 miljoonan euron määrärahat eivät riitä. Esimerkiksi köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen torjunnan Euroopan teemavuoden määrärahat olivat lähes kolminkertaiset. Vapaaehtoiset tekevät työtä palkatta. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, etteikö vapaaehtoistoiminnasta aiheutuisi kustannuksia. Vapaaehtoistyöhön tarvitaan taloudellista ja poliittista tukea kaikilta osapuolilta: kansalaisjärjestöiltä, hallituksilta, kansallisilta ja paikallisilta hallintoelimiltä sekä yrityksiltä. Poliittisen tuen tulisi ilmetä vapaaehtoistyön kannalta myönteisinä politiikkoina, jotka tukevat vapaaehtoistyön kehittymistä ja rakenteita. Tämä asia on erityisen tärkeä Puolalle, joka toimii EU:n puheenjohtajana vuonna 2011. Pyydän Puolan hallitusta seuraamaan Euroopan parlamentin esimerkkiä ja ryhtymään toimenpiteisiin Euroopan vapaaehtoistyön teemavuoden rahoituksen lisäämiseksi. Tuen täysin ehdotusta interaktiivisesta vapaaehtoisten ja vapaaehtoistyöjärjestöjen tietokannasta, joka olisi kaikkien sidosryhmien käytettävissä ja joka jatkaisi toimintaansa myös vuoden 2011 jälkeen, sekä ehdotusta rahoituksen varaamisesta tietokannan perustamiseksi. Czesław Adam Siekierski kirjallinen. - (PL) Vuosi 2011 tulee olemaan Euroopan vapaaehtoistyön teemavuosi. Teemavuoden tarkoituksena on antaa tunnustusta vapaaehtoisille ja heidän yhteiskunnallisesti merkittävälle työlleen. Tämä on erinomainen ehdotus. Vapaaehtoistyötä tehdään monin tavoin kaikkialla Euroopassa. Paikasta riippumatta vapaaehtoistyölle on ominaista ihmisten halu auttaa toinen toisiaan korvauksetta, halu osallistua ympäristönsuojeluun tai osaltaan pyrkiä edistämään kaikkien mahdollisuuksia ihmisarvoiseen elämään. On syytä painottaa, että vapaaehtoistyö vaikuttaa kiistatta myönteisellä tavalla Euroopan kehittyvään identiteettiin, joka pohjautuu samoihin arvoihin. Vapaaehtoistyö on lisäksi hyvä perusta eri yhteiskuntaryhmistä ja jäsenvaltioista tulevien kansalaisten välisen yhteisymmärryksen kehittymiselle. Vapaaehtoistyö on tärkeää myös integraation, sosiaalipolitiikan ja koulutuksen kannalta. Ei pidä myöskään unohtaa, että se tukee merkittävällä tavalla kulttuurien ja sukupolvien välistä vuoropuhelua ja yhteiskunnallisen vastuuntunnon kehittymistä. Lisäksi on syytä pitää mielessä vapaaehtoistyön taloudellinen arvo. Kyse on todellakin palkattomasta toiminnasta. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, etteikö siitä aiheutuisi kustannuksia. Tästä syystä on tärkeää, että vapaaehtoistyö saa tukea Euroopan yhteisöltä. Vapaaehtoistyö edellyttää ystävällisiin suhteisiin perustuvaa politiikkaa, joka tukee sen kehittymistä ja rakenteita. Vapaaehtoistoiminnan palkitsemisen ja tunnustamisen tukeminen tiettyjen rahoituksellisten keinojen välityksellä voi uskoakseni motivoida yksittäisiä kansalaisia, yrityksiä ja järjestöjä. Oldřich Vlasák Haluan perustella äänestyksessä ilmaisemaani kantaa, joka koski Marco Scurrian mietintöä ehdotuksesta neuvoston päätökseksi Euroopan vapaaehtoistyön teemavuodesta. Palkaton vapaaehtoistyö on yhteiskunnassamme mielestäni tärkeä tekijä. Kotivaltioni, Tšekin tasavallan, monilukuisimpia ja pitkäikäisimpiä vapaaehtoistyöjärjestöjä ovat vapaapalokunnat. Vapaapalokunnilla on pitkät perinteet, jotka ovat saaneet alkunsa aikana, jolloin tulipalojen ja muiden luonnon suuronnettomuuksien torjuminen kokosi aina yhteen joitain kymmeniä vapaaehtoisia, jotka halusivat suojella omaa ja naapureidensa ja muiden kanssaihmisten omaisuutta. Muita erityisen laajalti tunnettuja ja pitkäikäisiä vapaaehtoisjärjestöjä ovat Tšekin Punainen risti, Tšekin matkailijoiden yhdistys, Sokolin liikuntayhdistys, Junákin nuorisojärjestö ja vapaaehtoinen vuoristopelastuspalvelu. Nämä ihmiset, jotka auttavat toisia kouluissa, sairaaloissa ja urheilukerhoissa tai vuoristoalueilla tai jotka matkustavat ulkomaille auttamaan, ansaitsevat meidän tunnustuksemme. Näin ollen vuoden 2011 omistaminen vapaaehtoistyölle on varmasti kaikin puolin hyväksi. Siitä syystä äänestin mietinnön puolesta. Jaromír Kohlíček Yleensä ottaen mikä tahansa sopimus, joka parantaa yhteistyötä Euroopan unionin naapurivaltioiden kanssa, on askel parempaan. Jos tarkastellaan EU:n eri naapurivaltioiden asemaa, niin voidaan todeta, että EU:n tärkein kumppani Venäjän jälkeen on Ukraina. Tietojen vaihto tieteen ja teknologian alalla, ohjelmien toteuttaminen yhteistyössä, työntekijöiden vaihto sekä tiede- ja tutkimuslaitosten hallinnointia koskevan asiantuntemuksen jakaminen ovat tavoitteita, joita ei voi olla tukematta. Haluan kuitenkin tuoda esiin yhden sopimuksen arviointimenetelmiä koskevan ongelman. Jos sopimuksen laatijat asettavat suoritusindikaattoreiksi sellaisia tekijöitä kuin "virkamatkojen ja kokousten lukumäärä" tai "yhteistoiminta-alojen lukumäärä", niin ihmettelen suuresti, ovatko he todella perillä sopimuksen kattamasta alasta. Osio 7, "Petostentorjunta", antaa melko epätoivoisen vaikutelman, kun taas kohta 8.2.2 saa minut epäilemään omaa järkeäni. En ymmärrä, mistä syystä sähköisen viestinnän aikakaudella sopimusta koskevassa mietinnössä vaaditaan EU:n ja Ukrainan asiantuntijoita ja viranomaisia tekemään virkamatkoja ja osallistumaan kokouksiin. Yhteenvetona haluan todeta tukevani tätä puitesopimusta, sillä tiedän, että tieteen ja tutkimuksen kehitys sisällytettiin jo kuudenteen puiteohjelmaan hyvin aktiivisesti ja aidosti hyvin tuloksin. Edellä mainituista varauksista huolimatta GUE/NGL-ryhmä tukee neuvoston päätöstä. John Stuart Agnew, Marta Andreasen, Gerard Batten, John Bufton, Derek Roland Clark, Trevor Colman, Nigel Farage, Mike Nattrass ja Nicole Sinclaire UKIP-puolue ei vastusta yhteistyötä energiatehokkuuden alalla. Se katsoo kuitenkin, että tämä yhteistyö kuuluu demokraattisesti valituille hallituksille, eikä niiden vastuuttomille edustajille, jotka toimivat EU:n kaltaisessa epädemokraattisessa, ylikansallisessa organisaatiossa. Anne Delvaux Tästä päätöslauselmasta ei olisi voitu äänestää parempaan aikaan, nyt kun EU:n jäsenyyttä hakee yksi jos toinenkin valtio. EU on tämän mantereen peruskallio. Se ei voi pitäytyä muilta Euroopan valtioilta suljettuna klubina, mutta se ei voi myöskään avata oveaan jokaiselle hakijalle. Euroopan unionin täytyy ennen kaikkea hoitaa ansiokkaasti päätökseen laajentumisprosessi, jonka se on käynnistänyt uusien jäsenvaltioiden kanssa. Mitä tulee jäsenyydestä nyt kiinnostuneisiin valtioihin, liittymisneuvottelut voidaan käynnistää vain, jos Kööpenhaminan kriteerit (kuten demokratia, oikeusjärjestys, ihmisoikeudet, sukupuolten tasa-arvo ja markkinatalous) täyttyvät ja jos kansainvälistä lainsäädäntöä noudatetaan poikkeuksetta. Ehdokasvaltioiden kanssa käytävien liittymisneuvotteluiden on perustuttava objektiivisesti mittaviin kriteereihin, kuten oikeuksien kunnioittamiseen ja taloudellisiin kriteereihin. Neuvotteluissa on vältettävä subjektiivisia arvoihin, uskontoon tai kulttuuriin perustuvia viittauksia. Meidän on mielestäni toimittava seuraavasti: Meidän on vahvistettava Balkanin soveltuvuus EU-jäsenyyteen. Meidän on pidettävä mielessä, että laajentuminen ja vahvistaminen ovat erottamattomasti sidoksissa toisiinsa. Turkin kohdalla meidän on korostettava liittymisedellytysten noudattamista. Neuvotteluiden epäonnistuessa meidän on ehdotettava erityistä assosiaatiosopimusta. Diogo Feio Huolimatta kaikesta Euroopan unionille osoitetusta arvostelusta, on käynyt kiistatta selväksi, että monet valtiot haluavat kiihkeästi liittyä EU:hun. Monilla näistä valtiosta, erityisesti Balkanin mailla, on väkivaltainen ja rauhaton historia. Sen vuoksi ne uskovat vakaasti voivansa vapautua sekä naapureidensa laajentumispyrkimyksistä että Venäjän vaikutusvallasta pyrkimällä Euroopan unionin siipien suojiin. Tässä lueteltuja valtioita tarkastellessa voi aika helposti huomata, että niiden välillä on suuria eroja liittymisinnokkuudessa ja liittymisedellytysten täyttämisessä. Islanti poikkeaa nähdäkseni muista. Sen pitkät demokraattiset perinteet, asukkaiden korkea elintaso ja yhteisön lainsäädännön nouttaminen asettavat sen liittymisprosessissa eturiviin. Euroopan unioni vaatii hakijavaltioita noudattamaan Kööpenhaminan kriteereitä kaikilta osin ja täyttämään niistä seuraavat sitoumukset; EU ei saa kuitenkaan pelkkää jääräpäisyyttään torjua valtioita, jotka osoittavat olevansa valmiita samaan kuin Islanti. Ilda Figueiredo kirjallinen. - (PT) Tämä päätöslauselma, joka koskee laajentumista ja Euroopan komission tiedonantoa nimeltä "Laajentumisstrategia sekä vuosien 2009 ja 2010 tärkeimmät haasteet", on jälleen uusi tilaisuus, jossa parlamentin enemmistö haluaa tunnustaa Kosovon sanoen jopa, että se "panee tyytyväisenä merkille, että komissio aikoo lujittaa suhteita Kosovoon ja tarkastella edellytyksiä sille, että Kosovo osallistuu yhteisön ohjelmiin". Tämä alustaa EU:n jäsenyyttä alueelle, joka on julistautunut itsenäiseksi räikeästi kansainvälisen lain vastaisella tavalla sivuuttaen sen tosiasian, että kyse on valtiosta, joka on laittoman sodan seurausta, valtiosta, jonka laittomalla asemalla ei ole YK:n siunausta. Myöskään Turkin kysymystä ei ole käsitelty tyydyttävällä tavalla. Turkki miehittää yhä EU:n jäsenvaltiota - Kyproksen pohjoisosaa - eikä kunnioita kurdien oikeuksia riittävästi. Me uskomme, että EU:hun liittyminen on ensisijaisesti kunkin hakijavaltion kansalaisten päätös. Tästä huolimatta me äänestimme mietintöä vastaan sen tämänhetkisessä muodossa sen esikuvana toimivaan strategiaan sisältyvien kielteisten seikkojen vuoksi, vaikka tällä ei olekaan oikeudellista painoarvoa. Tunne Kelam kirjallinen. - (EN) Äänestin tarkistuksen 4 puolesta. Mielestäni meidän on painotettava, että "muilla kuin muslimeilla" tarkoitetaan ennen kaikkea kristittyjä. Sen vuoksi on aiheellista mainita nimeltä kristityt muiden uskonnollisten ryhmien rinnalla. Kristittyjä vainotaan Turkissa yhä, ja se on yksi suurimmista huolenaiheistamme. Kristityt ihmiset ja kristilliset yhteisöt eivät voi vieläkään harjoittaa uskoaan vapaasti kuten demokraattisessa valtiossa kuuluisi. Katson, että Turkki on valmis liittymään EU:hun sitten, kun kristityn kirkon rakentaminen on Turkissa yhtä helppoa kuin moskeijan rakentaminen Brysselissä. Nuno Melo EU:n laajentumisen tulee aina olla huolellisesti harkittu prosessi ja laajentumisten yhteydessä on aina kunnioitettava jäsenvaltioiden yhteisiä liittymäkohtia. Ymmärrän, että Turkin liittyminen nähdään syynä alustavalle keskustelulle; tämä kuitenkin paljastaa, että asiasta on epäilyksiä, jotka viimeistäänkin oikeuttavat tämän keskustelun. Keskustelussa voidaan käsitellä muun muassa sitä, voidaanko Turkki katsoa maantieteellisesti osaksi Eurooppaa, onko Turkin maallistuneisuus vain kuria pitävän armeijan ansiota, onko EU:n rajoja viisasta venyttää Irakin Kurdistanin rajoille asti ja voiko Turkin valtava väestömassa horjuttaa EU:n tasapainoa maan mahdollisesti liittyessä EU:hun. Tämän lisäksi on ehdottomasti noudatettava Kööpenhaminan kriteereitä, joista ensimmäinen koskee ihmisoikeuksia. Francisco José Millán Mon ja José Ignacio Salafranca Sánchez-Neyra kirjallinen. - (ES) Me haluamme komission vuoden 2009 laajentumisstrategia-asiakirjaa koskevan päätöslauselman suhteen tehdä Euroopan kansanpuolueen (kristillisdemokraattien) Espanjan valtuuskunnan puolesta selväksi yhden asian: se, että tuimme päätöslauselmaa kokonaisuutena, ei millään tavoin tarkoita, että me tukisimme Kosovon tunnustamista itsenäiseksi valtioksi. Me pidämme Kosovoa poikkeustapauksena ja haluamme huomauttaa, että Espanja ja neljä muuta jäsenvaltiota ei ole tunnustanut sitä. Näin ollen me olemme sekä ulkoasiainvaliokunnassa että tänään täysistunnossa tukeneet tarkistuksia, jotka ovat näkemyksemme mukaisia. Äänestimme päätöslauselman puolesta, koska emme halua, että Kosovo-kantamme tulkitaan kielteiseksi suhtautumiseksi Länsi-Balkanin, Turkin ja Islannin liittymiseen. Franz Obermayr Vastustan komission Turkkia koskevaa laajentumisstrategiaa ehdottomasti. Valtaosa EU:n kansalaisista vastustaa Turkin liittymistä EU:hun ja kuitenkin heidän on rahoitettava miljardien eurojen suuruisia maksuja tälle viralliselle ehdokasvaltiolle. Turkki ei ole eurooppalainen valtio maantieteellisesti eikä kulttuurisesti katsoen eikä myöskään ihmisoikeuksien, demokratian tai oikeusjärjestyksen suhteen. Eurooppalaisten vastustus sivuutetaan laajentumisstrategiassa lähes täysin. Sen sijaan strategiassa huomioidaan Yhdysvaltojen geostrategiset intressit. Lisäksi, on muistettava, että jos Turkki liittyy, sen ratkaisemattomista rajariidoista tulee EU:n ongelmia. On valitettavaa, että Islantia, Länsi-Balkania ja Turkkia koskevasta laajentumisstrategiasta keskusteltiin vain kokonaisuutena, minkä vuoksi kunnollista, valikoivaa ja erittelevää keskustelua ei voitu käydä. Tämä menettely kuvastaa hyvin sitä ylimielisyyttä, jolla Turkin liittymiskysymystä käsitellään. Liittymistä vastustavien näkemykset jätetään huomiotta, vaikka kansalaisten enemmistö on heidän kannallaan. Justas Vincas Paleckis kirjallinen. - (LT) Tuin äänestyksessä Euroopan parlamentin päätöslauselmaa Länsi-Balkanin maita, Islantia ja Turkkia koskevasta komission vuoden 2009 laajentumisstrategia-asiakirjasta, sillä 6-15 vuotta sitten Liettua ja muut Baltian maat sekä Keski- ja Itä-Euroopan maat olivat samankaltaisessa tilanteessa kuin nykyiset ehdokasvaltiot. Euroopan unionin jäsenyys antoi kotimaalleni ja muille uusille jäsenvaltioille sekä niiden kansalaisille monia uusia mahdollisuuksia, kohensi taloutta sekä lujitti demokratian ja ihmisoikeuksien kunnioittamista. Lissabonin sopimuksen voimaantulo tarjoaa Euroopan unionille uuden ja tehokkaamman moottorin, joka vie meitä eteenpäin kohti uutta laajentumisvaihetta aiempaa vakaammin rahoitus- ja talouskriisistä huolimatta . Balkanin alue, Euroopan surullisen kuuluisa "ruutitynnyri", josta maailmansodat ovat saaneet alkunsa, voi poistaa viime vuosina syntyneiden valtioidensa kansalaisten, liiketoimintarakenteiden sekä kulttuurin ja tieteen alan asiantuntijoiden väliset yhteistyön esteet vasta liityttyään EU:hun. Meidän ei pidä sulkea ovea Turkilta, joka on Euroopan yhteys muslimimaailmaan. Turkin ja EU:n lähentyminen saa Turkissa aikaan myönteisiä muutoksia. Meillä on todisteita monista lupaavista askelista kohti demokratiaa ja ihmisoikeuksia. Ukrainan, Moldovan ja muiden Etelä-Kaukasuksen valtioiden EU-jäsenyydestä ei keskustella vielä käytännön tasolla. Tällainen tulevaisuuden mahdollisuus voi kuitenkin tukea näiden valtioiden vakautta, taloudellista kehitystä, korruption torjuntaa ja oikeusjärjestystä. Rovana Plumb EU:n laajentumisprosessia leimaa tällä hetkellä sekä EU:ta että hakijamaita koetteleva ankara ja kauaskantoinen taantuma. Pidän myönteisenä Turkin edistymistä liittymisedellytysten täyttämisessä, erityisesti sitä, että Turkki on allekirjoittanut Nabucco-hanketta koskevan hallitustenvälisen sopimuksen. Tämän sopimuksen täytäntöönpano on yhä yksi EU:n tärkeimmistä tavoitteista energiavarmuuden alalla. Tuen Turkin hallitukselle esitettyjä kehotuksia maan sosiaalipolitiikan uudistamisen jatkamiseksi, työmarkkinaosapuolten vuoropuhelun kehittämiseksi sekä naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon edistämiseksi painokkaammin erityisesti sukupuoleen perustuvan väkivallan torjumisen osalta. Nikolaos Salavrakos kirjallinen. - (EN) Me vastustimme äänestyksessä Gabriele Albertinin päätöslauselmaesitystä Länsi-Balkanin maita, Islantia ja Turkkia koskevasta komission vuoden 2009 laajentumisstrategia-asiakirjasta, sillä katsomme, että Turkki ja entinen Jugoslavian tasavalta Makedonia eivät osoita minkäänlaista edistystä Kööpenhaminan kriteereiden täyttämisessä ja että myöskään niiden poliittinen käyttäytyminen ei mahdollista EU-jäsenyyttä. Me toivomme edistävämme niiden pyrkimyksiä liittymisedellytysten täyttämisessä. Tätä edistymistä tarkastellaan tulevaisuudessa. Joka tapauksessa me emme halua äänestää sellaisen päätöslauselmaesityksen puolesta, joka herättää turhia toiveita ja tulee yksinomaan sisäiseen käyttöön. Renate Sommer Päätöslauselmaesitys Euroopan komission nykyisestä laajentumisstrategiasta on hyvin tasapainoinen. Se palkitsee ehdokasvaltioiden edistyksen, mutta tuo samalla selvästi esiin ongelmakohdat. Erityisesti Turkin kehitys on taantunut huomattavasti. Pidän siksi tervetulleena selväsanaista kritiikkiä, joka koskee sanan- ja lehdistönvapauteen kohdistuvia vakavia uhkia ja todellisia rajoituksia. Opposition Dogan-mediakonsernille langetettu täysin kohtuuton verosakko on tarkkaan harkittu hyökkäys hallituksen arvostelijoita vastaan. Uskonnollisten vähemmistöjen syrjinnästä ja Turkin kieltäytymisestä panna täytäntöön Ankaran pöytäkirja on esitetty oikeutettua kritiikkiä. Meidän tarkasteltava huolellisesti myös Turkin ulkopolitiikkaa. Turkin avoimuus Armeniaa ja kurdeja kohtaan on tähän asti ollut vain tyhjiä eleitä, joita Turkin parlamentti ja suuri osa väestöstä on jopa vastustanut. Turkin pääministerin esittämät lausunnot asettavat lisäksi kyseenalaiseksi Turkin toivotun aseman idän ja lännen välisenä välittäjänä. Turkin antamat Iranin presidenttiä imartelevat lausunnot, sen kansanmurhasta syytetylle Sudanin presidentille esittämä konferenssikutsu ja toimet Israelin suhteen antavat ymmärtää, että se on kääntämässä selkänsä lännelle. Sen vuoksi on vain johdonmukaista, että pyydämme Turkin hallitusta koordinoimaan ulkopolitiikkaansa EU:n ulkopolitiikan kanssa ja lopettamaan NATOn ja EU:n välisen yhteistyön vastustamisen. Eva-Britt Svensson Kannatan EU:n avautumista valtioille, jotka täyttävät jäsenyyden edellytykset. Pidän huolestuttavana sitä, että tässä päätöslauselmassa laajentuminen esitetään välttämättömyytenä sekä hakijavaltioille että EU:lle. Päätöslauselmassa ei huomioida sitä mahdollisuutta, että voi olla kyseisten valtioiden etujen mukaista pysyä EU:n ulkopuolella erilaisista yhteiskunnallisista, taloudellisesta tai muista syistä johtuen. EU:n jäsenyys on näille valtioille suuri askel, josta on syytä keskustella kattavasti ja kuulla myös näiden valtioiden kansalaisia. Tästä syystä pidättäydyin äänestämästä. Regina Bastos Kansainvälinen päivä naisiin kohdistuvan väkivallan lopettamiseksi on YK:n ja Euroopan neuvoston aloite, jonka tavoitteena on herättää keskustelua sekä antaa näkyvyyttä perheväkivallan ja muiden pahoinpitelyn muotojen uhreille. Portugalin tilanne on tässä asiassa huolestuttava. Portugalilaisen uhrien tukiyhdistyksen (APAV) rekisteröimien tietojen mukaan perheväkivallan uhrien määrä on lisääntynyt 9 prosentilla vuoden 2008 vastaavaan ajanjaksoon verrattuna. Yhdistyksen mukaan fyysinen ja psykologinen väkivalta, uhkaukset ja seksuaalinen väkivalta ovat lisääntyneet huomattavasti vuoteen 2008 nähden. Jo 26 naista on kuollut tänä vuonna Portugalissa perheväkivallan seurauksena. Valtaosa väkivallanteoista jää kuitenkin ilmoittamatta pelon ja häpeän vuoksi. EU:n on tehostettava toimiaan perheväkivallan torjumiseksi. Olen yhtä mieltä siitä, että jäsenvaltioita on kannustettava laatimaan kansallisia toimintasuunnitelmia naisiin kohdistuvan väkivallan torjumiseksi. Me kannatamme kaikkia sellaisia aloitteita, jotka voivat auttaa muuttamaan asenteita, sekä naisiin kohdistuvan väkivallan vastustamisen Euroopan teemavuoden järjestämistä tämän huolestuttavan tilanteen esiin tuomiseksi sekä yleisön ja viranomaisten varoittamiseksi. Edite Estrela Äänestin naisiin kohdistuvan väkivallan poistamista koskevan päätöslauselmaesityksen puolesta, sillä mielestäni komission ja neuvoston tulee tehostaa EU:n toimia tällä alueella. EU:n on kiireesti luotava kattavampi politiikka naisiin kohdistuvan väkivallan torjumiseksi. Komission on tämän vuoksi laadittava direktiiviluonnos, joka takaa selkeän oikeusperustan erilaisten naisiin kohdistuvien väkivallan muotojen, kuten ihmiskaupan, torjumiselle. Puheenjohtajavaltio Espanja ansaitsee tunnustuksemme siitä, että se tekee tästä asiasta toimintasuunnitelmansa painopistealueen. Diogo Feio Perheväkivaltaa koskevat järkyttävät tilastotiedot ovat tällä viikolla nousseet otsikoihin Portugalissa. Uskon, että naisiin ja lapsiin kohdistuva väkivalta ansaitsee hallitusten huomion ja edellyttää niiltä totisia toimia. Tuomitsen kaikki väkivallan muodot, mutta erityisen tuomittavana pidän väkivaltaa, joka kohdistuu sosiaalisesti, taloudellisesti tai emotionaalisesti heikommassa asemassa oleviin ihmisiin, jollaisia lapset ja naiset usein ovat. Jäsenvaltioiden pitäisi pyrkiä kitkemään kaikki naisiin ja lapsiin kohdistuvan väkivallan muodot, erityisesti ihmiskauppa prostituutiotarkoituksiin, seksuaalirikokset ja perheväkivalta. Rikokset, joiden uhreiksi lukuisat eurooppalaiset naiset ja lapset joutuvat, eivät sovi yhteen ihmiselämän ja ihmisarvon kunnioituksen kanssa. Sen vuoksi me tarvitsemme tiukkoja politiikkoja väkivallan ehkäisemiseksi ja siihen syyllistyvien rankaisemiseksi. Ilda Figueiredo kirjallinen. - (PT) Kansainvälisenä päivänä naisiin kohdistuvan väkivallan lopettamiseksi me haluamme lisätä tietoisuutta tästä vakavasta sosiaalisesta, taloudellisesta ja poliittisesta ongelmasta, joka heikentää naisten oikeuksia monilla alueilla, kuten työelämässä, perhe-elämässä ja yhteiskunnassa laajemmin ottaen. Naisiin kohdistuva väkivalta loukkaa ihmisoikeuksia. Se vaikeuttaa naisten osallistumista yhteiskunnalliseen ja poliittiseen elämään sekä julkiseen ja yksityiseen elämään ja estää naisia toimimasta täysipainoisina kansalaisina. Vaikka väkivallan muodot vaihtelevatkin kulttuurin ja perinteiden mukaan, taloudelliset ja yhteiskunnalliset kapitalismin kriisit heikentävät naisten asemaa niin kollektiivisesti kuin yksilötasollakin. Tämä lisää naisten hyväksikäyttöä ja ajaa heitä kohti köyhyyttä ja syrjäytymistä, mikä puolestaan ruokkii ihmiskauppaa ja prostituutiota. Tämän vuoksi on erittäin tärkeää laatia kestäviä rahoituksellisia toimenpiteitä ja politiikkoja, joiden tavoitteena on aidosti parantaa naisten asemaa yhteiskunnassa edistämällä yhdenvertaisia oikeuksia sekä yhteisön tasolla että kansallisesti ja panemalla täytäntöön todellisia suunnitelmia naisiin kohdistuvien eri väkivallan muotojen torjumiseksi, muun syrjinnän kitkemiseksi sekä uhrien suojelemiseksi ja tukemiseksi. Marine Le Pen Kansainvälinen päivä naisiin kohdistuvan väkivallan lopettamiseksi täyttää 10 vuotta. Valitettavasti tässä yhteydessä täytyy todeta, että täytäntöön pannut ehkäisevät toimet eivät ole johtaneet toivottuihin tuloksiin. Miten tämä ilmiö on selitettävissä? Euroopan parlamentissa käytyjen keskustelujen perusteella syynä näyttäisi olevan sukupuolten eriarvoisuus. Jos eriarvoisuus olisi väkivallan todellinen aiheuttaja, väkivaltatilanteen pitäisi olla paras Pohjois-Euroopan maissa, jotka ovat tunnettuja kulttuurinsa ja tapojensa edistyksellisyydestä tässä asiassa. Se ei kuitenkaan pidä paikkaansa, vaan tilanne on pikemminkin päinvastainen. Norjalaisen päivälehden Aftenpostenin mukaan 6 prosenttia 15-25 vuotiaista ruotsalaisnaisista on raiskattu kuluneen vuoden aikana. Tarvitaan rohkeutta todeta, että naisiin kohdistuva väkivalta on yleistynyt samalla kun Euroopan ulkopuolisista maista tulevien maahanmuuttajien määrä on lisääntynyt. Kulttuuri ja perinteet ovat näissä maissa täysin erilaiset kuin meillä. Burka, pakkoavioliitot, moniavioisuus, naisten sukuelinten silpominen, kunniamurhat ja muunlaiset menneiltä ajoilta peräisin olevat käytännöt on tuomittava. Näin ollen on täysin absurdia jatkaa maahanmuuton edistämistä ja samaan aikaan yrittää torjua naisiin kohdistuvaa väkivaltaa. Astrid Lulling kirjallinen. - (FR) Naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon valiokunnalla on täysi syy muistuttaa meitä kansainvälisenä päivänä naisiin kohdistuvan väkivallan lopettamiseksi, että huolimatta lukemattomista säädöksistä ja YK:n julistuksista sekä Euroopan parlamentin vuosikymmenten kuluessa laatimista monista päätöslauselmista, naisiin kohdistuvan väkivallan nollatoleranssista ollaan vielä kaukana. On selvää, että miesten naisiin kohdistama väkivalta on loukkaus ihmisoikeuksia vastaan ja että siitä on rangaistava sen mukaisesti. Euroopan parlamentin on sen vuoksi muistutettava jäsenvaltioita niiden velvollisuudesta kehittää lainsäädäntöään ja politiikkojaan, jotta naisiin kohdistuvan väkivallan kaikkia muotoja voidaan torjua tehokkaasti. Valitettavasti käsiteltävänä olevassa päätöslauselmassa on jälleen menty liian pitkälle, ja siinä on erityisesti unohdettu toissijaisuusperiaate. Neuvostolle ja komissiolle esitetty ehdotus oikeusperustan luomiseksi naisiin kohdistuvan väkivallan kaikkien muotojen torjumiselle on osoitus täydellisestä tietämättömyydestä perussopimusten suhteen. Oikeusperustaa ei voida luoda. Se joko on olemassa tai sitä ei ole. Ehdotetun korkean tason konferenssin järjestäminen aiheuttaisi vain kustannuksia, joihin kuluvat varat olisi parempi kohdentaa erityistoimenpiteisiin. Véronique Mathieu kirjallinen. - (FR) On hienoa, että Euroopan parlamentissa äänestetään naisiin kohdistuvan väkivallan poistamista koskevasta päätöslauselmasta tänään, kansainvälisenä päivänä naisiin kohdistuvan väkivallan lopettamiseksi. Naisiin kohdistuvan väkivallan vastaisen teemapäivän julistaminen YK:ssa vuonna 1999 ja tämän päätöslauselman hyväksyminen tänään muistuttavat kansallisia hallituksia arvokkaalla tavalla niiden velvoitteista, jotka pohjautuvat naisiin kohdistuvan väkivallan eri muotojen poistamista koskeviin kansainvälisiin sopimuksiin. Sen vuoksi tuen tätä päätöslauselmaa ja pyydän jäsenvaltioita välittömästi kehittämään kansallista lainsäädäntöään ja politiikkojaan naisiin kohdistuvan väkivallan poistamiseksi. Euroopan unionin tasolla on erityisen tärkeää tarjota apua ja tukea kaikille väkivallan uhreille, erityisesti ihmiskaupan uhreille, kansallisuudesta riippumatta sekä taata sellaisten perheväkivallan uhreiksi joutuneiden naisten suojelu, joiden oikeudellinen asema voi riippua heidän kumppanistaan. Nuno Melo Naisiin kohdistuva väkivalta on todellisuutta kaikissa jäsenvaltioissa, ja joka neljäs nainen joutuu väkivallan uhriksi. EU pitää itseään kansalaisten oikeuksien ja vapauksien esikuvana. Meidän on tehtävä kaikkemme, jotta väkivalta saadaan pysäytettyä. Tämän päätöslauselmaesityksen hyväksyminen on tärkeä askel kohti uusia ratkaisuja, siksi äänestin sen puolesta. Rovana Plumb Äänestin tämän päätöslauselman puolesta, sillä naisiin kohdistuva väkivalta on yhä aivan liian yleistä Romaniassa ja kaikkialla maailmassa, minkä vuoksi meidän on hyväksyttävä kiireesti toimenpiteitä sen torjumiseksi. Ongelmana ei ole enää lainsäädäntö, vaan sen täytäntöönpano käytännössä, sillä naiset ovat usein haluttomia ilmoittamaan kohtaamastaan väkivallasta viranomaisille ja kärsivät mieluummin hiljaisuudessa. Tässä tilanteessa tarvitaan näkyvää kaikki yhteiskuntaryhmät tavoittavaa kampanjaa, jonka yhteydessä asenteita pyritään muuttamaan pitkäaikaisten toimien avulla, jotta kaikki ymmärtäisivät, että naisiin kohdistuva väkivalta on tuomittavaa ja että se ei ole puolusteltavissa. Olen yhtä mieltä siitä, että samalla tarvitaan myös viranomaisten ja kansalaisyhteiskunnan koordinoitua yhteistoimintaa perheväkivallan uhrien tukemiseksi. Peter Skinner kirjallinen. - (EN) Arvostan parlamentin omistautumista tälle asialle. Ennen kaikkea on varmistettava, että erityisen haavoittuvassa asemassa olevat naiset, kuten ihmiskaupan uhrit, saavat heille kuuluvan tuen. On tyrmistyttävää, että ECR-ryhmä, johon kuuluvat myös brittiläiset konservatiivit, on jättänyt tähän ehdotukseen tarkistuksen, joka rajoittaa sen kattavuutta. Haluan huomauttaa, että monet uhreista elävät köyhyydessä tai ovat maahanmuuttajia tai kuuluvat johonkin vähemmistöryhmään. Näiden naisten sulkeminen kaikkein vaikeimmassa asemassa oleville suunnatun tuen ulkopuolelle on paitsi järjenvastaista myös epäinhimillistä. Olen myös tyrmistynyt siitä, että vihreät ovat asiasta eri mieltä ja vaativat prostituution hyväksyntää koskevan järkevän muotoilun poistamista, vaikka naisiin kohdistuva väkivalta on selvästi yleistä prostituution alalla. Georgios Toussas Naiset ovat helppoja uhreja väkivallalle, sillä heidän asemansa on kaikissa luokkayhteiskunnissa miehiä heikompi ja he ovat alttiita luokkaan ja sukupuoleen perustuvalle sorrolle. Fyysinen väkivalta, raiskaukset ja ihmiskauppa ovat esimerkkejä väkivallan eri muodoista, jotka kertovat naisten eriarvoisen luokan sukupuolisesta ulottuvuudesta. Väkivalta on kuitenkin yhteiskunnallinen ilmiö, jolla on omat taloudelliset, poliittiset ja sosiaaliset aiheuttajansa. Näitä aiheuttajia, jotka ovat juurtuneet syvälle kapitalistisiin tuotantosuhteisiin, ei voida poistaa niin kauan kuin kapitalistiset tuotantosuhteet ovat olemassa. Ruohonjuuritason liikkeiden on vaadittava toimenpiteitä tämän ilmiön estämiseksi ja uhrien, niin naisten kuin lastenkin, auttamiseksi pyrkimällä radikaaleihin kansan etujen mukaisiin muutoksiin sekä yhteiskunnallisella että poliittisella tasolla. Me vastustamme ehdotusta, jonka mukaan kansalaisjärjestöjen ja yksittäisten henkilöiden tulisi perustaa pahoinpidellyille naisille neuvontakeskuksia ja -laitoksia. Valtion tulisi yksin vastata tällaisten palveluiden järjestämisestä. Ongelmaa ei voida ratkaista päätöslauselmassa esitettyjen toimenpiteiden avulla, sillä ne eivät vaikuta sen aiheuttajiin. Sen sijaan näillä toimenpiteillä voidaan ainoastaan hallita ja sitä kautta pitkittää tätä ongelmaa. Marina Yannakoudakis kirjallinen. - (EN) ECR-ryhmä painottaa, että naisiin kohdistuvaa väkivaltaa koskevaa tietoisuutta ja väkivaltaa torjuvia toimia on ehdottomasti lisättävä. Me emme kuitenkaan katso, että ongelma tulisi ratkaista laatimalla eurooppalainen oikeusperusta ja uusia direktiivejä kuten kohdissa 10, 11 ja 27 esitetään. Me tunnustamme, että tällä alalla on vielä paljon tehtävää, mutta katsomme, että lakien säätäminen tässä yhteydessä kuuluu jäsenvaltioiden toimivaltaan. ECR-ryhmä katsoo myös, että seksuaalisuutta ja lisääntymistä koskevat valinnat ja terveyttä koskevat oikeudet ovat yksinomaan kunkin yksittäisen jäsenen ja jäsenvaltion päätettävissä. Näistä syistä ECR-ryhmä on päättänyt pidättäytyä äänestämästä. Diogo Feio Somalia on yksi räikeimpiä esimerkkejä täydellisestä keskushallinnon romahduksesta ja paluusta sotaisaan heimoelämäntapaan. Somalia on keskus, josta väkivalta ja epävakaus leviävät kauas sen rajojen ulkopuolelle. Somalian rannikkoa ovat toistuvasti uhanneet aseistetut ryhmittymät, jotka eivät ainoastaan taistele rannikkoalueiden hallinnasta, vaan lisäksi suorittavat ryöstöiskuja, jotka kohdistuvat muihin aluksiin, erityisesti kauppa-, rahti- ja kalastusaluksiin, humanitääristä apua kuljettaviin aluksiin sekä huviveneisiin. Näiden tapahtumien vakavuus ja toistuvuus vaatii koko kansainvälistä yhteisöä EU mukaan lukien reagoimaan yksiselitteisesti. EU:n on ryhdyttävä torjumaan merirosvousta. Sen on tehtävä toimivaltansa puitteissa kaikkensa analysoidakseen ilmiön syitä ja seurauksia sekä mobilisoidakseen kaikki saatavilla olevat ja riittävästi varustellut somalialaiset ja kansainväliset joukot. Haluan esittää kiitokseni portugalilaisen fregatin, Corte-Realin, koko miehistölle ja kapteenille, jotka ovat ansioituneet tämän vitsauksen torjumisessa ja jotka ovat hiljattain saaneet Kansainvälisen merenkulkujärjestön tunnustuksen. Ilda Figueiredo kirjallinen. - (PT) Somalian tilanteesta keskusteltaessa on pidettävä mielessä, että maata koettelevaan kriisiin ei ole sotilaallista ratkaisua. Meidän on huomioitava myös Somalian heikko taloudellinen tilanne, jonka on kansainvälisellä tasolla aiheuttanut velkakriisi. Velkakriisi loi tyhjiön, jota salakalastajat käyttivät hyväkseen Somalian aluevesillä ja joka vaikutti keskeisellä tavalla somalialaisten kalastajien elinkeinon menettämiseen, sillä maan hallitus joutui lakkauttamaan rannikkovartioston varojen puutteen vuoksi. Yksi keskeisistä tavoitteista on siis toimittaa paikalle teknistä ja taloudellista tukea, muun muassa tukea sisällissodan osapuolten väliseen sovitteluprosessiin. Komission ja neuvoston pitäisi tästä syystä tarkistaa Somaliaa koskeva poliittinen strategiansa mukaan lukien Euroopan unionin johtama merivoimien operaatio Atalanta. Niiden pitäisi keskittyä maan yleiseen nykytilanteeseen, erityisesti humanitäärisen tilanteen lievittämiseen kentällä sekä tämän miljoonille somalialaisille kärsimystä aiheuttavan katastrofaalisen tilanteen taustalla piilevien syiden kitkemiseen. Lopuksi me haluamme vielä korostaa, että kehitysapuun tarkoitettuja varoja tai Euroopan kehitysrahastoa ei tule missään olosuhteissa käyttää sotilaallisiin tarkoituksiin Richard Howitt kirjallinen. - (EN) Olen erittäin ylpeä siitä, että Yhdistynyt kuningaskunta johtaa EU:n ensimmäistä laivaston ETPP-tehtävää, operaatio Atalantaa; operaation johdossa on brittiläinen komentaja ja sen operatiivinen päämaja on Yhdistyneessä kuningaskunnassa. Atalanta suojelee aluksia, jotka kuljettavat elintarvikeapua kodeistaan lähteneille somalialaisille, sekä Somalian rannikkovesillä liikkuvia puolustuskyvyttömiä aluksia. Sen työ on erittäin tärkeää. Työväenpuoluetta edustavat Euroopan parlamentin jäsenet myötäilevät vaatimuksia kaikkien somalialaisten merirosvojen panttivankien vapauttamisesta ehdoitta, mukaan lukien kaksi brittiläistä vankia, Kentin alueelta kotoisin olevat Paul ja Rachel Chandler. Haluamme jälleen kerran rohkaista heidän perhettään. Olemme tyytyväisiä Yhdistyneen kuningaskunnan ulkoasiainministeriön toimiin, joilla pyritään hyödyntämään kaikki mahdolliset Itä-Afrikassa olevat yhteydet pariskunnan pikaisen vapauttamisen neuvottelemiseksi. Operaatio Atalantan tehtäväkentän osalta huomasimme, että päätöslauselmassa pyydetään harkitsemaan sen laajentamista. Haluan kuitenkin pöytäkirjaan merkittävän, että me emme pidä sitä tällä hetkellä tarpeellisena. Haluan lisäksi korostaa, että meidän on panostettava tämänhetkisen tehtävän onnistumiseen sen nykymuodossa. Nuno Melo Somalian rannikkovesillä tällä hetkellä vallitseva tilanne on haitallinen joka suhteessa ja se vaikuttaa kaikkiin maihin. Sen vuoksi, niin kauan kunnes Somalian tilanteeseen saadaan poliittinen ratkaisu ja niin kauan kuin alueella on epävakaata, pidän ehdottoman tärkeänä, että me noudatamme operaatio Atalantan osalta vahvistetun turvallisuuden strategiaa jopa lisäämällä operaatioon osallistuvien joukkojen toimintakeinoja. Willy Meyer Äänestin päätöslauselmaa vastaan, sillä mielestäni merirosvous ei ole sotilaallinen ongelma, vaan kehitysavun ongelma. Sen vuoksi katson, että ongelma pitäisi ratkaista puuttumalla sen aiheuttajiin ja että sotilaalliset joukot, olivat ne sitten maajoukkoja tai laivastoa, eivät ole ratkaisu. Operaatio Atalantasta vastaava upseeri totesi, että ongelmaa ei voida ratkaista merenkulun keinoin ja että alueen tilanne on vakautettava. Meidän on mielestäni puututtava hallinnon ongelmiin, toimielinten epävakauteen ja alueen taloudelliseen tilanteeseen. Todellista ongelmaa on turha yrittää lakaista maton alle. Vastustamalla päätöslauselmaa haluan lisäksi tuomita puolustusvoimien tehtäviin kuuluvien toimien yksityistämisen, johon on menty Espanjassa, jossa yksityisen turvallisuusalan yritysten sallitaan miehittää raskaasti aseistettuja aluksia. Haluan vielä todeta, että meidän on tehtävä loppu merirosvouksesta Somaliassa, mutta myös ulkomaisista merirosvoista, jotka ryöstelevät Somalian vesillä. Charles Tannock kirjallinen. - (EN) Nyt vuodeksi eteenpäin uusitun operaatio Atalantan suhteellisen hyvät tulokset tuovat korostetusti esiin sen tosiasian, että vaikka Euroopan turvallisuus- ja puolustuspolitiikan avulla voidaan saada aikaan merkittäviä tuloksia jäsenvaltioille, niin on yhä epäselvää, mistä syystä NATO ei yksinään voisi saada aikaan vastaavia tuloksia päällekkäisyyden välttämiseksi. Merirosvous on kuitenkin todellinen uhka Afrikan-sarvea ympäröivillä vesillä. Meidän on lisättävä toimiamme merirosvouksen poistamiseksi ei vain suojellaksemme laivojamme, vaan myös antaaksemme nykyään Somaliassa kissan päiviä viettäville al-Qaidan jäsenille selvän viestin. Kansallinen turvallisuus ei rajoitu vain kansallisten rajojen sisäpuolelle. Jos EU antaa merirosvouksen kukoistaa rauhassa, sen turvallisuus tulee kärsimään huomattavasti pitkällä aikavälillä. Lopuksi kehotan komissiota tarkastelemaan, miten poliittista tukea lisäämällä voitaisiin auttaa Somaliaa kitkemään pois tätä suhteellisen vakaata ja vaurasta, entistä brittiläistä siirtomaa-aluetta vaivaava merirosvous. Silvia-Adriana Ţicău Tuin äänestyksessä Euroopan parlamentin päätöslauselmaa poliittisen ratkaisun löytämisestä Somalian rannikkovesiä vaivaavaan merirosvoukseen, sillä merirosvous on Somalian rannikkovesillä todellinen ongelma nyt ja myös vastaisuudessa. EU:n on suojeltava alueella liikkuvia aluksia kansainvälisten neuvotteluiden ja suojelutoimien avulla. Ongelman ratkaiseminen edellyttää ensinnäkin kansainvälistä tukea Somalian tilanteen vakauttamiseen. Toiseksi tarvitaan operaatio Atalantaa, jonka EU käynnisti hiljattain merirosvouksen poistamiseksi Somalian rannikkovesiltä. Operaatioon osallistuu kuusi fregattia, kolme merivalvontalentokonetta ja 1 200 miehistön jäsentä Yhdistyneestä kuningaskunnasta, Ranskasta ja Kreikasta. Myös muut jäsenvaltiot tulevat osallistumaan operaatioon tulevaisuudessa. Operaatio Atalanta on onnistunut suojelemaan riskialttiita rahtilaivoja järjestämällä niille saattueita. 36 merirosvoalusta on pysäytetty ja 14 hyökkäystä on estetty. Jotta saattueet voidaan järjestää, toimivaltaisten kansallisten elinten ja alusten on kuitenkin otettava yhteyttä operaatio Atalantaan ja pyydettävä suojelua. On erittäin tärkeää, että alukset välttävät ottamasta turhia riskejä ja pyytävät operaatio Atalantan suojelua virallista menettelyä noudattaen ja hyvissä ajoin. Geoffrey Van Orden kirjallinen. - (EN) Me kannatamme painokkaita kansainvälisiä toimia merirosvouksen poistamiseksi ja olemme vakuuttuneita siitä, että Yhdistyneen kuningaskunnan laivasto ja sitä tukevat Yhdysvaltojen ja muiden EU:n jäsenvaltioiden laivastot tekevät hyvää työtä. Me emme kuitenkaan näe syytä, miksi EU:n lipun alla purjehtivien alusten pitäisi olla mukana operaatiossa. Me vastustamme EU:n puuttumista puolustusasioihin instituutiona. EU:n osallistuminen ei lisää sotilaallisia resursseja millään tavalla, vaan se ainoastaan luo päällekkäisyyttä tai mutkistaa NATOn alaisia hyväksi havaittuja järjestelyjä. Operaatio Atalanta luotiin Ranskan puheenjohtajuuden aikana, kun ETPP:tä haluttiin laajentaa kattamaan myös laivasto. Afrikan-sarven rannikkovesillä on jo läsnä Yhdysvaltojen johtama Combined Task Force 151 sekä NATOn laivastoryhmä. Tästä huolimatta EU päätti perustaa niiden lisäksi vielä uuden laivaston ja uuden komennusketjun. Me olemme myös erittäin huolestuneita ehdotuksista, jotka koskevat ETPP-koulutusoperaation lähettämistä Somaliaan, sillä EUPOL-operaatio Afganistanissa on epäonnistunut ja monet jäsenvaltiot ovat haluttomia lähettämään joukkoja ja poliiseja maassa järjestettäviin kiireellisiin koulutusoperaatioihin. Ohimennen sanoen, "EU:n kalastusalukset" on meille tuntematon käsite. Elena Oana Antonescu Olen tyytyväinen tähän päätöslauselmaan, jonka ansiosta parlamentti voi tukea komission hyvin oma-aloitteista tupakoinnin vastaista politiikkaa. Tupakan savulle altistuminen on Euroopassa yleisin kuolemaan johtavien ja muiden sairauksien aiheuttaja, ja tupakointi on huomattava taakka myös terveydenhuoltojärjestelmille. Toivon, että komission toimenpiteet jatkuvat ja että tulevaisuudessa saamme oikeuden terveelliseen ympäristöön kaikissa suljetuissa tiloissa ja työpaikoilla. En voi olla mainitsematta sitä, että EU:n tupakkapolitiikka on yhä tekopyhää. Me haluamme vähentää tupakoinnin aiheuttamia terveysongelmia, mutta samalla me haluamme yhä maksaa avustuksia tupakanvalmistajille, vaikka avustuksia ollaankin vähitellen leikkaamassa. Mielestäni yhteisen maatalouspolitiikan pitäisi tukea tuotteita, jotka auttavat ylläpitämään ja kohentamaan ihmisten terveyttä, ei tuotteita, jotka vaarantavat sen. Toivon, että joulukuisessa neuvoston tapaamisessa keskustellaan lasten suojelemisesta erityisesti sellaisissa tapauksissa, joissa lapset altistuvat aikuisten tupakoinnille yksityisautoissa ja muissa suljetuissa tiloissa. Mielestäni aikuisten on otettava tässä asiassa vastuu, ja lainsäätäjien on puututtava tilanteeseen niiltä osin kuin se vain on mahdollista. Anne Delvaux Meidän on suojeltava tupakoimattomia henkilöitä passiiviselta tupakoinnilta, mutta meidän on myös herätettävä tupakoijat huomaamaan vaikutukset, joita heidän riippuvuudellaan on heihin itseensä ja muihin. Tämä asia on tehtävä heille täysin selväksi. Belgiassa ollaan tässä asiassa hiukan edellä, sillä meillä tupakointi on kielletty täysin ravintola-alalla ja kaikilla työpaikoilla vuoteen 2012 mennessä. Haluan kuitenkin tuoda esiin kaksi ongelmakohtaa. Ensinnäkin olemmeko me menossa kohti yhteiskuntaa, joka kieltää kaiken? Mitä tapahtuu yksilöiden vastuulle? En haluaisi, että päädymme yhteiskuntaan, joka muistuttaa George Orwellin romaanissaan "1984" kuvaamaa maailmaa. Toiseksi jos tupakoijat on saatava lopettamaan haitallinen tapansa itsensä ja muiden vuoksi, tämä on tehtävä äärimmäisen hienovaraisella tavalla. Tupakka on huume. Kieltämällä sen täysin kieltäisimme samalla sen tosiasian, että useimmat tupakoijat ovat tupakasta riippuvaisia. Täydellinen kieltäminen voitaisiin tulkita tupakoijien sulkemiseksi pois yhteiskunnasta, mikä olisi haitallista. Mistä syystä emme siis ole huomioineet mahdollisuutta varata yksinomaan tupakoijille tarkoitettuja alueita? Diogo Feio Äänestin Euroopan kansanpuolueen (kristillisdemokraattien) linjan mukaisesti. Haluan kuitenkin tuoda esiin joitain päätöslauselmaesitykseen liittyviä ongelmia. Ensinnäkin katson, että tupakanvastaisista politiikoista päättäminen kuuluu jäsenvaltioille. EU:n toimielinten tulisi mielestäni antaa vain sitomattomia suosituksia toissijaisuusperiaatetta kunnioittaen. Toisaalta uskon myös, että jäsenvaltioiden pitäisi edistää tupakoinninvastaisia politiikkoja, mutta niiden ei pitäisi rajoittaa toimijoiden valinnanvapautta etenkään majoitusalalla, missä omistajien pitäisi voida valita haluavatko tiloistaan savuttomat. Tätä taustaa vasten katsottuna hiljattain Portugalissa hyväksytty laki oli hyvin tasapainoinen. Toinen asia, jota pidän ongelmallisena, on ehdotus tupakan tuotannolle myönnettävien suorien tukien lopettamisesta. Tupakkaa tuotetaan myös Portugalissa, ja sen vuoksi tämäntyyppisiä politiikkoja on mielestäni tärkeää harkita hyvin huolellisesti. Muutoin ne voivat olla suureksi vahingoksi maanviljelijöille, jotka joutuvat lopettamaan tuotannon ilman, että heille tarjotaan toteuttamiskelpoista korvaavaa ratkaisua. Tämä on kantani päätöslauselman 9 kohtaan. João Ferreira Tämän päätöslauselman päätavoitteena on työntekijöiden terveyden ja elämänlaadun suojeleminen työpaikalla sekä koko väestön terveyden ja elämänlaadun suojeleminen, ja sen vuoksi me äänestimme sen puolesta. Tupakoimattomien henkilöiden suojelua on parannettava paitsi ehkäisemällä passiivista tupakointia, mutta myös luomalla tarvittavat olosuhteet tupakoinnin lopettamisen valvomiselle ja kannustamiselle. Kieltämispolitiikkaa tulee soveltaa sellaisissa tilanteissa, joissa se on osoitettu tarpeelliseksi. Suorien tuotantoon liitettyjen tukien osalta me tuemme kannustinten tarjoamista tupakan tuotantotilojen muuntamiseen muihin tarkoituksiin. Mielestämme tulee kuitenkin välttää luomasta tilannetta, jossa meidän on tuettava tupakan tuontia EU:n ulkopuolelta, mikä hyödyttäisi ylikansallisten tupakkayhtiöiden toimintaa. José Manuel Fernandes Tuin äänestyksessä kohdan 13 poistamista alkuperäisestä tekstistä. Kohta kuului: "kehottaa komissiota esittämään parlamentille ja neuvostolle työntekijöiden terveyden suojelun alalla lainsäädäntöehdotuksen, jolla kielletään tupakointi vuoteen 2011 mennessä kaikissa sisätiloissa sijaitsevissa työpaikoissa, joihin kuuluvat julkiset sisätilat ja julkiset liikennevälineet Euroopan unionissa". Poisto hyväksyttiin toissijaisuusperiaatteen mukaisesti. Jäsenvaltioilla on edessään vielä pitkä tie savuttoman ympäristön luomisessa, tehokkaiden valistuskampanjoiden toteuttamisessa ja 14 artiklan (kysynnän vähentämiseen tähtäävät toimet - tupakkariippuvuus ja tupakoinnin lopettaminen) täytäntöönpanoa koskevien parhaiden käytäntöjen soveltamisessa. Uskon, että näiden toimien toteuttamisen tulisi ensisijassa kuulu jäsenvaltioiden tehtäviin. Päätöslauselman alkuperäisessä tekstissä sekoitettiin tupakan tuotanto ja kulutus. Sen vuoksi on hyvä, että Euroopan kansanpuolueen (kristillisdemokraattien) jättämä tarkistus, jolla alkuperäisestä tekstistä poistetaan osa kohdasta 9 ja samalla viittaukset tupakan tuotantoon, saatiin hyväksyttyä. Lopullinen päätöslauselma on näiden kahden muutoksen ansiosta aiempaa parempi. Olen tyytyväinen muihin kohtiin, joten äänestin päätöslauselman puolesta. Robert Goebbels kirjallinen. - (FR) Jätin äänestämättä tupakointia koskevasta päätöslauselmasta. En ole koskaan tupakoinut, mutta pidän tällaista tupakoijien jatkuvaa ahdistelua täysin perusoikeuksien vastaisena. Nykyiset rajoitukset riittävät vallan hyvin. En halua sekaantua tällaiseen jatkuvaan, hedelmättömään ahdisteluun. Tupakkaviljelmien poistaminen Euroopasta johtaa tupakan tuonnin kasvuun kolmansista maista. Elisabeth Jeggle Terveyspolitiikka ja sen osana myös tupakoimattomien henkilöiden suojelu kuuluu selvästi jäsenvaltioiden toimivaltaan, eikä sitä näin ollen tulisi säädellä keskitetysti. Jäsenvaltioilla tulee olla vapaus päättää, missä määrin ne haluavat suojella tupakoimattomia henkilöitä. On tehtävä selväksi, että EU:lla ei ole toimivaltaa tällä alalla. Tästä syystä äänestin ensiviikkoista EU:n terveysministereiden huippukokousta varten laaditun parlamentin päätöslauselman puolesta. Eija-Riitta Korhola Arvoisa puhemies, äänestin puolesta, vaikka olisin halunnut päätöslauselmasta tiukemman. Tupakka on merkittävin yksittäinen syy ennenaikaisille kuolemille Euroopassa. Tupakansavu on ympäristösaaste, joka sisältää toistasataa terveydelle haitallista yhdistettä. Silti osassa Eurooppaa sallitaan, että tupakalle altistetaan käyttäjien lisäksi sivulliset. Passiivinen tupakointi on moraalinen ongelma, sillä kärsijöillä ei ole valinnanvapautta. Aivan erityisesti pitää suojella lapsia. Tutkimusten mukaan lapsi, jonka vanhempi tupakoi, "polttaa" käytännössä joka neljännen vanhempansa tupakan. Passiivinen tupakointi johtaa vuosittain lähes sadantuhannen eurooppalaisen ennenaikaiseen kuolemaan. Monet jäsenvaltiot ovat tehneet jo hyvää työtä: Kun Suomessa kiellettiin tupakointi lopulta myös ravintoloissa ja baareissa, nousi äänekäs vastarinta. Nyt kaksi vuotta myöhemmin asiasta kuulee vain kiitosta. Se kertoo kansanterveyspolitiikan luonteesta: Vaikka ennaltaehkäisyllä ja asennekasvatuksella saadaan aikaan kestäviä tuloksia, rinnalle tarvitaan lainsäätäjän päättäväisyyttä. Olen eri mieltä joidenkin kollegoiden kanssa siitä, ettei yhteisön sitovaa työsuojelulainsäädäntöä tarvittaisi. Pitää tunnustaa, etteivät suositukset ole kaikkialla riittäneet. Tuenkin päätöslauselman 13 kohtaa, jossa komissiota kehotetaan antamaan lainsäädäntöehdotus, jolla tupakointi kiellettäisiin sisätiloissa sijaitsevissa työpaikoissa ja myös julkisissa liikennevälineissä. Tupakointi on yhteiskunnalle kallista, ja maksajaksi joutuu myös Euroopan 70 prosentin tupakoimaton enemmistö. Yhdyn siksi parlamentin vuonna 2007 esittämään kantaan, että tupakkatuotedirektiiviä pitäisi tiukentaa ja soveltaa valmistajien vastuuta tupakankulutuksesta aiheutuvia terveydenhuoltokuluja rahoitettaessa. Ensin unionin on kuitenkin otettava hirsi pois omasta silmästä. On korkea aika saattaa päätökseen tupakanviljelytukien asteittainen alasajo. Elisabeth Morin-Chartier Arvoisa puhemies, äänestin savutonta ympäristöä puolustavan päätöslauselman puolesta, sillä mielestäni on erittäin tärkeää valvoa savuttomien ympäristöjen yleistymistä Euroopan unionissa sekä helpottaa jäsenvaltioiden välistä hyvien käytäntöjen vaihtoa ja kansalaisia tupakoinnin vaaroilta suojelevan politiikan koordinointia. Äänestin myös kohdan 9 säilyttämisen puolesta; kohdassa vaaditaan tupakan viljelylle myönnettävien suorien tuotantoon sidottujen tukien lopettamista vuoteen 2010 mennessä tupakoinnin terveyshaittojen vuoksi. Tuen myös ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnan jäseniä, jotka muistuttavat meitä siitä, että tupakointi on yhä yleisin kuolemien ja sairauksien syy Euroopan unionissa. Kiitos, arvoisa puhemies. Mariya Nedelcheva kirjallinen. - (BG) Hyvät parlamentin jäsenet, tuin kohdassa 9 olevan vuotta 2010 koskevan viittauksen poistamista päätöslauselmaesityksestä. Kotimaassani tupakan viljely on elintärkeä ala suurelle osalle tiettyjen alueiden väestöstä, jolle kyse on ainoasta elinkeinosta. Yksi näistä alueista on Blagoevgradin alue, jolta olen kotoisin. Bulgaria oli yksi niistä kahdeksasta Euroopan suurimmasta tupakan viljelijästä, jotka vuosi sitten pyysivät nykyisten tukien jatkamista vuoteen 2013 asti huolimatta sopimuksesta, jossa määrättiin, että myönnetyt tuet on irrotettava tuotantomääristä vuoteen 2010 mennessä. Kun tapaamme tupakan viljelijöitä, yksi useimmiten kuulemistamme kysymyksistä on: miten meidän käy? En voi luvata heille ihmeitä, mutta teemme yhteistyötä hallituksemme kanssa laatiaksemme toimenpiteitä, joiden ansiosta he saavat pääelinkeinonsa menettämisen jälkeen uusia mahdollisuuksia. Hyvät parlamentin jäsenet, ymmärrän tupakoinnin vastustajien perustelut. Kehotan teitä kuitenkin varmistamaan, että me emme sekoita tupakoinnin torjumista ja eurooppalaisen tupakan viljelyn tuhoamista. Me elämme talouskriisin aikoja; meidän on toimittava varovaisesti ja viisaasti. Rareş-Lucian Niculescu Kannatan kaikkia järkeviä toimenpiteitä tupakoinnin vähentämiseksi ja tupakoimattomien henkilöiden suojelemiseksi ja tästä syystä äänestin päätöslauselman puolesta. Haluan kuitenkin tuoda esiin joitain ongelmallisia seurauksia, joita voi aiheutua tupakan viljelijöiden vastaisista toimenpiteistä. Romaniassa on tällä hetkellä noin 1 600 hehtaaria tupakkaviljelmiä, joiden tuotanto on noin 3 000 tonnia. Romanialaisten viljelmien tuottama määrä vastaa kuitenkin vain pientä osaa romanialaisten tupakan jalostajien tarvitsemasta määrästä, joka on arvioiden mukaan noin 30 000 tonnia. Tämä noin 27 000 tonnin vaje täydennetään pääasiassa Afrikan ja Aasian eri alueilta tuodulla tupakalla. Jos me rajoitamme tupakan tuotantoa jäsenvaltioissa, niin me edistämme tupakan tuontia kolmansista maista eurooppalaisten tuottajien vahingoksi. Frédérique Ries kirjallinen. - (FR) Meillä on edessämme kantaa ottava ja kunnianhimoinen päätöslauselma. Olen kuitenkin tyrmistynyt siitä, että valtaosa muista kristillis-demokraateista on äänestänyt eri eturyhmien ja sidosryhmien aktiivisen lobbaamisen seurauksena 13 artiklaa vastaan. He siis uskovat, että EU:lla ei ole sijaa tässä keskustelussa ja että EU ei voi vaikuttaa terveellisten alueiden takaamiseen eurooppalaisille kaikissa julkisissa tiloissa, työpaikoilla ja julkisissa liikennevälineissä. Toisin sanoen he eivät välitä siitä, että eri jäsenvaltioissa asuvat työntekijät joutuvat eriarvoiseen asemaan. Esimerkiksi irlantilaisilla työntekijöillä on turvanaan kattava kansallinen lainsäädäntö, kun taas kreikkalaisten tai tšekkiläisten työntekijöiden suhteen voimme vaan arvailla, saavatko he joskus saman oikeuden. Eturyhmien "aivopesusta" kertoo sekin, että myös 9 artikla on hylätty. Tämä artikla viittaa vain yhteen yhteisen maatalouspolitiikan jo päätetyistä uudistuksista, toisin sanoen tupakan viljelijöille myönnettävien suorien tuotantoon sidottujen tukien lopettamisesta vuoteen 2010 mennessä. Vilja Savisaar kirjallinen. - (ET) Savutonta ympäristöä koskevassa päätöslauselmassa ehdotetaan huomattavaa muutosta - EU:n kattavaa tupakointikieltoa kaikissa julkisissa laitoksissa ja tiloissa. Päätöslauselman tarkoitus oli antaa komissiolle tehtäväksi laatia tarvittava säädös, joka tulisi voimaan vuonna 2011. Vaikka monet edustajat minä mukaan luettuna äänestivät julkisia tiloja, kuten työpaikkoja, koskevan tupakointikiellon puolesta, kansanpuolue omaksui valitettavasti toisen kannan. Parlamentin enemmistö viittaa kintaalla EU:n kansalaisten terveyden suojelemiselle ja erityisesti sellaisten ihmisten suojelemiselle, jotka eivät itse tupakoi, mutta joutuvat hengittämään savua julkisissa tiloissa ja sen seurauksena kärsivät terveysongelmista. Toivon, että tämä asia ei vaivu unohduksiin, vaan että se nousee asialistalle vielä uudelleen, sillä monet jäsenvaltiot eivät ole vielä kieltäneet tupakointia julkisissa tiloissa, vaikka niillä on ollut siihen tilaisuus. Marc Tarabella Tuen tässä päätöslauselmassa ilmaistua pyrkimystä torjua tupakoimattomien henkilöiden passiivista tupakointia aiempaa tehokkaammin. Jotkut ovat käyttäneet tilannetta kuitenkin hyväkseen ja lisänneet päätöslauselmaan lausekkeen, jolla vastustetaan tupakan viljelijöille myönnettäviä tukia. Minä kannatan tuen myöntämistä tämän katoavan elinkeinon harjoittajille. Tupakka muodostaa vain alle 10 prosenttia savukkeiden sisällöstä. Entä ne lisäaineet, joiden osuus savukkeista on 90 prosenttia? Kiinnitetäänkö niiden sisältöön ja haitallisuuteen yhtä paljon huomiota? Liam Aylward kirjallinen. - (EN) Yli 40 miljoonaa ihmistä kuolee nälkään ja köyhyyteen joka vuosi; joka kuudes sekunti niihin kuolee yksi lapsi. Maailmanlaajuinen elintarvikekriisi on yksi suurimmista uhkista maailman rauhalle ja turvallisuudella. Sen vuoksi äänestin tämän ajankohtaiset päätöslauselman puolesta. Päätöslauselmassa vaaditaan komissiota toteuttamaan kattava vaikutustenarviointi EU:n maataloutta, kehitysyhteistyötä ja kauppaa koskevista politiikoista ja ohjelmista, jotta EU:n poliittisesta lähestymistavasta maailmanlaajuiseen elintarviketurvallisuuteen saataisiin johdonmukainen ja kestävä. Päätöslauselmassa todetaan, että jokaisella on oikeus turvalliseen ja ravitsevaan ruokaan. Euroopan unionin on näin ollen katsottava, että sen politiikat takaavat riittävän elintarviketurvallisuuden. Ole Christensen, Dan Jørgensen, Christel Schaldemose ja Britta Thomsen Me tanskalaiset sosiaalidemokraatit pidämme EU:n maataloustuen vähittäistä poistamista oikeana ratkaisuna. Me annoimme tänään tukemme päätöslauselmalle elintarviketurvaa koskevasta FAO:n huippukokouksesta. Päätöslauselmassa keskitytään tärkeimpiin tämänhetkisiin haasteisiin, jotka liittyvät nälänhädän poistamiseen ja kehitysmaiden parempien tulevaisuuden mahdollisuuksien turvaamiseen. Me emme kuitenkaan hyväksy ihannoivia näkemyksiä, joita päätöslauselmassa esitetään maatalouspolitiikasta ja -tuesta muun muassa kohdissa 3, 9 ja 14. Corazza Bildt, Christofer Fjellner, Gunnar Hökmark ja Anna Ibrisagic Ruotsalaiset konservatiivit ovat tänään äänestäneet elintarviketurvaa koskevaa FAO:n huippukokousta käsittelevää päätöslauselmaa vastaan. Me kannamme huolta maailman nälänhädästä ja uskomme, että elintarviketurvallisuuteen on tärkeää panostaa. Me ruotsalaiset konservatiivit katsomme kuitenkin päätöslauselman vastaisesti, että yhteinen maatalouspolitiikka ei ole ratkaisu, vaan se on osa ongelmaa, ja että sitä on siksi uudistettava. Lena Ek, Marit Paulsen, Olle Schmidt ja Cecilia Wikström Tämän päivän maailmassa vallitsee kummallinen tilanne: miljardi ihmistä kärsii ylipainosta ja samaan aikaan toinen miljardi näkee nälkää. Tilanne on katastrofaalinen ja se edellyttää tehokkaita toimia erityisesti varakkaalta Euroopan unionilta. Me emme kuitenkaan usko, että EU:n yhteinen maatalouspolitiikka nykymuodossaan on oikea ratkaisu. EU:n maatalouspolitiikka on toki ollut tuloksellinen, mutta se ei pysty vastaamaan tulevaisuuden haasteisiin. Päätöslauselmassa vastustetaan EU:n nykyisen maataloustukijärjestelmän uudistamista, vaikka tämä voisi olla hyödyksi niin ilmastolle, maailman köyhille kuin eurooppalaisille maanviljelijöillekin. Sen vuoksi meille ei jäänyt muuta vaihtoehtoa kuin pidättäytyä äänestämästä. Edite Estrela Tuin äänestyksessä yhteistä päätöslauselmaehdotusta "Elintarviketurvaa koskeva FAO:n huippukokous - nälänhädän poistaminen maailmasta", sillä katson, että meidän on ryhdyttävä ripeästi toimenpiteisiin kitkeäksemme tämän vitsauksen, josta kärsii kuudesosa maailman väestöstä. Ilmastonmuutos vaikuttaa maatalouteen erityisesti vesipulan ja siitä johtuvan tuotannon laskun kautta ennen kaikkea maissa, joiden maataloudessa on jo nyt ongelmia. Siksi meidän on laadittava johdonmukaisia maatalouspolitiikkoja, jotka tukevat ilmastonmuutoksen ja nälänhädän torjumista. Göran Färm Me ruotsalaiset sosiaalidemokraatit olemme tänään antaneet tukemme yhteiselle päätöslauselmaesitykselle elintarviketurvaa koskevasta FAO:n huippukokouksesta. Yli miljardi ihmistä näkee tällä hetkellä nälkää. Hintojen äärimmäiset heilahtelut ja elintarvikkeiden hintojen huomattava nousu maailmanmarkkinoilla ovat lisäksi aiheuttaneet maailmanlaajuisen elintarvikekriisin, jonka vuoksi maailman köyhien on yhä vaikeampaa saada ruokaa. Me haluamme kuitenkin huomauttaa, että me emme tue parlamentin kantaa, jonka mukaan markkinatukitoimenpiteitä ja avustuksia maanviljelijöille EU:n yhteisen maatalouspolitiikan puitteissa ei pitäisi vähentää. Me emme usko, että näillä tukitoimenpiteillä ja avustuksilla voidaan parantaa kehitysmaiden elintarviketurvallisuutta pitkällä aikavälillä. Näillä toimenpiteillä tulee sen sijaan olemaan päinvastainen vaikutus. Kun kehitysmaihin viedään tukien turvin tuotettuja, halpoja eurooppalaisia elintarvikkeita, nämä voivat kilpailukykyisten hintojensa ansiosta jyrätä paikallisen elintarviketuotannon pois markkinoilta. Tämä riistää kehitysmailta mahdollisuuden pitkäaikaisempaan omavaraisuuteen. Diogo Feio 40 miljoonaa ihmistä kuolee joka vuosi nälkään ja joka kuudes sekunti yksi lapsi kuolee aliravitsemukseen. Kyse on maailmanlaajuisesta ongelmasta, johon kukaan ei voi suhtautua välinpitämättömästi Euroopan unioni on kehitysavun ja humanitäärisen avun suurin lahjoittaja. Kuitenkin vain pieni osa sen tuesta kanavoidaan maatalouteen, joka voisi tarjota aliravitsemuksesta kärsiville tuhansille ihmisille heidän tarvitsemansa ravinnon. Euroopan unionin pitäisi näin ollen kiireesti tarkistaa tuki- ja kehitysapupolitiikkaansa ja tukea nykyistä enemmän kehitysmaiden maataloutta, joka työllistää yli 70 prosenttia työvoimasta. Yhteisen maatalouspolitiikan täytyy mukautua myös sisäisesti nykyiseen kriisiin, joka on nostanut eurooppalaisten viljelijöiden tuotantokustannuksia. Sen on pidättäydyttävä lopettamasta markkinatukitoimenpiteitä ja/tai leikkaamasta maataloustukia. Sen on kiinnitettävä erityisesti huomiota pieniin ja keskisuuriin tiloihin ja niiden luoton saantiin, jotta tilat voivat pitää tuotantomääränsä yllä tuotantomateriaalien kustannusten noususta huolimatta. João Ferreira Me emme tue kaikkia päätöslauselmassa esitettyjä kohtia, mutta päätimme kuitenkin äänestää päätöslauselman puolesta, sillä siinä korostetaan periaatteita, jotka mielestämme ovat ratkaisevan tärkeitä nälänhädän torjumisessa. Nämä periaatteet ovat seuraavat: Korostetaan sitä, että "nälän vastustamisen on perustuttava siihen, että tunnustetaan oikeus elintarvikeomavaraisuuteen". Tunnustetaan "kaikkien maiden paikallisen väestön oikeus viljelymaan ja muiden paikallisen elintarviketurvan kannalta keskeisten luonnonvarojen hallintaan." Lisäksi päätöslauselmassa kiinnitetään huomio maatalouden merkitykseen nälän poistamisessa ja korostetaan viljelijöiden tulojen tärkeyttä. Jää nähtäväksi, täyttääkö Euroopan parlamentti tulevaisuudessa tänään tekemänsä lupaukset vai käykö niin kuin usein käy, että se syö kauniit sanansa siinä vaiheessa, kun olisi siirryttävä tekoihin, ja hyväksyy säädöksiä, jotka ovat näiden periaatteiden vastaisia. Ei pidä unohtaa, että yhteisen maatalouspolitiikan peräkkäiset uudistukset, jotka ovat seurausta Maailman kauppajärjestön käynnistämästä maatalousmarkkinoiden vapauttamisesta ja jotka tukevat vain suurten maatalous- ja elintarvikeyhtiöiden etuja, ovat osaltaan köyhdyttäneet kansainvälistä maataloutta. Maataloustuotannon tulee hyödyttää ensisijaisesti nälkää näkeviä ihmisiä, ei vientimonopoleja. Anne E. Jensen ja Jens Rohde kirjallinen. - (DA) Me, Tanskan liberaalipuoluetta edustavat Euroopan parlamentin jäsenet, äänestimme elintarviketurvallisuutta koskevan päätöslauselman puolesta, sillä mielestämme on erittäin tärkeää, että EU ottaa vastuun nälänhädän ja köyhyyden maailmanlaajuisesta torjumisesta. Me vastustamme kuitenkin päätöslauselman 9 kohtaa, joka kyseenalaistaa EU:n maatalouspolitiikan vapauttamisen jatkumisen. Tanskan liberaalipuolue katsoo, että maataloustuet on poistettava asteittain ja että eurooppalaisten viljelijöiden tasavertaisen kilpailun takaamiseksi on laadittava yhteiset säännöt. Elisabeth Köstinger Pitkän aikavälin elintarviketurvallisuus on yksi yhteisen maatalouspolitiikan keskeisistä haasteista. Meidän on erityisesti elintarvikepulan vuoksi korostettava sellaisen vahvan yhteisen maatalouspolitiikan merkitystä, joka voi tulevaisuudessa ottaa avainroolin maailmanlaajuisten ongelmien ratkaisemissa. Tämä tarkoittaa, että yhteiselle maatalouspolitiikalle tarvitaan riittävä pitkän aikavälin rahoitus. Yhteinen maatalouspolitiikka on merkittävä tekijä EU:n elintarvike- ja turvallisuuspolitiikan kannalta ja vuoden 2013 jälkeen sillä tulee olemaan merkittävä asema kehityspolitiikassa ja ulkoisessa elintarviketurvallisuuspolitiikassa. Sen vuoksi hyvin toimiva ekosysteemi, hedelmällinen maa, vakaat vesivarat ja maaseudun talouden aiempaa suurempi monipuolisuus ovat ehdottoman tärkeitä tavoitteita. Kansainvälinen yhteistyö ja yhteisvastuu sekä tasapainoiset kauppasopimukset, jotka edistävät elintarviketurvallisuutta sen vaarantamisen sijaan, ovat maailmanlaajuisen elintarviketurvallisuuden keskeisiä tekijöitä. Tässä yhteydessä yhteinen maatalouspolitiikka voi osoittautua erityisen hedelmälliseksi. Elintarvikkeiden nettotuojamaat kärsivät elintarvikkeiden hintojen noususta eniten. Monet niistä kuuluvat maailman heikoimmin kehittyneisiin maihin. EU:n on ryhdyttävä toimiin tämän tilanteen korjaamiseksi. Nuno Melo Nälänhädästä kärsii yhä suurempi osa maapallon väestöstä. Yhteisvastuu on yksi EU:n perusarvoista, ja sen vuoksi EU:n on johdettava toimia tämän kasvavan ongelman torjumiseksi. Maailman elintarvikekriisi on yksi maailmanlaajuisen rauhan ja turvallisuuden suurimpia uhkia, joten kansainvälisiä ja EU:n sisäisiä elintarviketurvallisuutta koskevia politiikkoja on tehostettava. Georgios Toussas Tämän päätöslauselman laatijat, jotka ovat joutuneet korostamaan nälänhädän ongelmaa ja yleisesti ottaen elintarvike- ja maatalousalan huippukokouksessa esiin tuotuja ongelmia, ovat kuitenkin onnistuneet peittämään ongelman todellisen aiheuttajan, nimittäin kapitalistisen riistojärjestelmän ja strategian, jota myös EU uskollisesti palvelee, jotta pääoma voisi kukoistaa. Ylikansalliset elintarvikkeiden tuottajat ja jakeluketjut riistävät viljelijöitä asuinsijoiltaan ja omivat näiden maat, mikä on raskas isku köyhille ja keskituloisille viljelijöille. Työläisten ja sitä köyhempien luokkien on jopa kehittyneissä kapitalistivaltioissa yhä vaikeampaa turvata itselleen terveellinen ja turvallinen ravinto samalla kun ylikansalliset elintarvikeyhtiöt kahmivat huikeat voitot ja ostavat valtavia maa-alueita erityisesti Afrikassa laskettuaan, että elintarviketuotannon on kaksinkertaistuttava vuoteen 2050 mennessä. EU johtaa kaikkien elintarviketuotannon osatekijöiden - veden, energian, liikenteen ja teknologian - vapauttamista ja yksityistämistä pakottaen myös kolmannet maat samaan Maailman kauppajärjestön ja kahdenvälisten sopimusten avulla. Yhteinen maatalouspolitiikka pönkittää pienten ja keskisuurten viljelijöiden riistopolitiikkaa ja tukee monopoleja ja niiden voittoja. Maanviljelijät ja työntekijät vastustavat tätä politiikkaa, he pyrkivät kumoamaan tämän riistojärjestelmän ja turvaamaan riittävän, turvallisen ravinnon kaikille.

7. Utsikter för att utveckla den civila dialogen enligt Lissabonfördraget ( Christopher Beazley (EN) Fru talman! Det verkar förekomma en mängd omröstningar med namnupprop för tillfället, något som är lite ansträngande för personer som jag, vars apparater inte fungerar. Skulle jag därför kunna få registrera ”ja”-röster för alla omröstningar, och be om en tekniker?

Klimata izmaiņu konferences (Bali) rezultāti (debates) Priekšsēdētājs Nākamais jautājums ir par Padomes un Komisijas paziņojumiem par Bali Klimata izmaiņu konferences rezultātiem. Janez Podobnik priekšsēdētājs. - Es esmu pagodināts šodien atkal būt kopā ar jums un kā Padomes priekšsēdētājs iepazīstināt jūs ar Bali konferences par klimata pārmaiņām rezultātu novērtējumu. Es ļoti priecājos, ka Eiropas Parlaments rīkojās ļoti aktīvi un bija iesaistīts debatēs par klimata pārmaiņām. Bali konferencē piedalījās arī spēcīga Eiropas Parlamenta delegācija, kuru vadīja Parlamenta priekšsēdētāja vietnieks Vidal-Quadras kungs un kurā bija virkne ievērojamu Parlamenta pārstāvju. Es gribētu arī izteikt atbalstu pirmajam starpposma ziņojumam, ko pagājušajā pirmdienā iesniedza jūsu Klimata pārmaiņu komitejai. Dāmas un kungi, kā jūs zināt, konferences pēdējās dienas noritēja ļoti, tā teikt, elektrizētā nenoteiktības atmosfērā. Brīdī, kad likās, ka sarunas cietīs neveiksmi un vienošanās netiks panākta, tika iesaistīts arī Apvienoto Nāciju Organizācijas ģenerālsekretārs Ban Ki-moon kungs, un viņa iejaukšanās bija ļoti nozīmīga. Fakts, ka sarunas tika pagarinātas par vienu dienu un ka tās risinājās abus pēdējos vakarus, ir pierādījums tam, cik tās bija sarežģītas. Galīgās vienošanās rezultāts bija lēmums par ilgtermiņa sadarbību saistībā ar konvenciju - Bali Rīcības plāns. Saskaņā ar šo dokumentu sarunas sāksies martā vai aprīlī un līdz nākamā gada beigām būtu jāpanāk pilnīga vispārēja vienošanās par klimata pārmaiņu mazināšanu pēc 2012. gada. Es gribētu pieminēt dažus būtiskus šīs vienošanās elementus: pirmkārt, daļa, kas attiecas uz starptautiskiem pasākumiem emisiju uzlabošanai, tas ir, samazināšanai. Šī vienošanās uzsver, ka visu attīstīto valstu centieniem samazināt emisijas ir jābūt savstarpēji salīdzināmiem. Tas nozīmē, ka arī Amerikas Savienotās Valstis būs ietvertas emisiju samazināšanā. Šeit mums ir jāuzsver, ka atšķirībā no Kioto Protokola 2008.-2012. gadam šis plāns nenodrošina nekādas kvantitatīvas saistības. Otrs elements ir tāds, ka jaunattīstības valstis dos ieguldījumu emisiju samazināšanā saistībā ar ilgtspējīgu attīstību. Šajā sakarā ļoti svarīgs ir attīstīto valstu atbalsts, nododot tehnoloģijas un piemērotus finanšu līdzekļus. Klimata pārmaiņu seku mazināšana ietvers arī pasākumus un pozitīvu veicināšanu, lai novērstu mežu izciršanu un iznīcināšanu jaunattīstības valstīs, kas lielā mērā sekmē siltumnīcefekta gāzu globālās emisijas. Trešo elementu veido uzlaboti pielāgošanās pasākumi, lai ietvertu starptautisko sadarbību. Ceturtais elements ietver uzlabotus pasākumus to tehnoloģiju izstrādei un nodošanai, kas nodrošina pielāgošanos un seku mazināšanu vienlaikus ar ekonomisko attīstību. Lai efektīvāk mazinātu klimata pārmaiņas, kā arī pielāgotos šīm pārmaiņām, ir nepieciešams jaunattīstības valstīm nodrošināt vieglāku piekļuvi videi draudzīgām tehnoloģijām. Piektais lēmums attiecas uz uzlabotu finansējumu un ieguldījumiem klimata pārmaiņu mazināšanā. Tas paredz atbalstu jaunattīstības valstīm, lai ieviestu valsts pasākumus, kuru nolūks ir mazināt klimata pārmaiņas un pielāgoties šīm pārmaiņām. Turpmākās sarunas notiks jaunizveidotās ad hoc darba grupas ilgtermiņa sadarbībai vadībā saskaņā ar konvenciju. Viņi jau šogad tiksies četras reizes. Sarunu process būs intensīvs, un tas prasīs lielus pūliņus no sarunu dalībniekiem. Turpināsies pašreizējās sarunas saistībā ar to attīstīto valstu saistībām pēc 2012. gada, kuras ir parakstījušas Kioto Protokolu. Arī šīs sarunas būtu jāpabeidz līdz nākamā gada beigām. Tās notiks paralēli sarunām, kas paredzētas Bali Rīcības plānā. Pēc mūsu domām, Bali konferencē pieņemtie lēmumi ir atbilstoši. Tie ietver būtiskus elementus, uz kuriem mēs Eiropas Savienībā tiecamies. Starp lielākajiem sasniegumiem ir visu valstu - gan attīstīto, gan arī jaunattīstības valstu - iesaistīšanās kopīgajā emisiju samazināšanā. Mēs atzīstam kompleksas pielāgošanās vienlīdzību. Mēs sagaidām, ka Bali Rīcības plāns novirzīs strupceļu uz klimatam draudzīgu tehnoloģiju nodošanu jaunattīstības valstīm. Dāmas un kungi, šī konference sniedza mums plašu sistēmu turpmākajām sarunām. Šis kompromiss zināmā mērā ir lielākais, ko varēja sasniegt, ņemot vērā globālās vienprātības pašreizējo stāvokli. Turpmākās sarunas būs tehniski un politiski ļoti sarežģītas. Mēs uzskatām, ka tām būs veiksmīgs iznākums, ja mums izdosies saglabāt šo tendenci, kas ir acīmredzama pēdējā gada laikā, kad klimata pārmaiņas ir turpinājušas ieņemt vietu politikas darba kārtības augšgalā. Lai panāktu efektīvu starptautisku vienošanos, mums būs vajadzīga izturība un pacietība, kā arī liels daudzums politiskās gribas. Dažkārt visvajadzīgākie pasākumi ir pēdējie, kas jāpieņem. Stavros Dimas Komisijas loceklis. - (EL) Priekšsēdētājas kundze, dāmas un kungi, ļaujiet man sākt ar pateikšanos jums par šo iespēju apspriest gan Klimata pārmaiņu konferences, kas notika Bali pagājušā gada beigās, rezultātus, gan arī plānus par to, kas notiks pēc tam, kad būs panākta vienošanās par sarunu sākšanu. Pirmkārt, es gribētu izteikt savu apbrīnu par aktīvo lomu, kāda bija Eiropas Parlamentam, un par atbalstu, ko tas sniedza gan pirms konferences, gan tās laikā. Kontakti un tikšanās, kas mums bija ar jūsu delegāciju visas konferences gaitā, izrādījās ārkārtīgi lietderīgi. Es vēlētos īpaši uzsvērt ļoti nozīmīgo Eiropas Parlamenta lomu informācijas sniegšanā pārstāvjiem no citām valstīm. Mums noteikti ir nepieciešams savstarpējs atbalsts, lai darītu zināmu un plašāk izplatītu ES nostāju, kas ir izšķirošs faktors mūsu galvenās lomas saglabāšanā. Tas bija jo īpaši lietderīgi Bali, un izrādīsies pat vēl lietderīgāk nākamo divu gadu laikā. Kas attiecas uz pašiem Bali konferences rezultātiem, es gribētu sākt ar apgalvojumu, ka konference bija neapšaubāms sasniegums, jo sarunu nobeigumā visas valstis nonāca pie vienošanās par klimata pārmaiņām periodam pēc 2012. gada. Vienošanās tiks pabeigta 2009. gadā, un tā iekļaus visus būtiskos elementus, kurus ES ir apņēmīgi lūgusi. Tādējādi mums ir pamats un ļoti nepieciešamais stimuls sarunu sākšanai, lai varētu panākt vienošanos par klimata pārmaiņām. Mūsu mērķis ir vienošanās, ar kuru tiks panākts krass globālo emisiju samazinājums pirmajā posmā līdz 2020. gadam un vēl lielāks samazinājuma pēc tam. Tādēļ mēs esam apmierināti ar kopējo rezultātu, kas pilnībā atbilst mūsu kopējiem mērķiem attiecībā uz Bali. Amerikas Savienoto Valstu piedalīšanās Bali diskusijās ir skaidra zīme, ka tās gatavojas aktīvi piedalīties sarunās. Taču tieši tikpat svarīgs kā Bali lēmums ir uzsvars, kas pirmo reizi ir likts uz nepieciešamību, lai jaunattīstības valstis veiktu aktīvus pasākumus. Galvenā, lai neteiktu - starpnieka, loma, ko spēlēja ES, kopā ar jūtamo un konstruktīvo atsevišķu jaunattīstības valstu, tādu kā Brazīlija un Dienvidāfrika, ieguldījumu bija izšķiroši svarīgi, lai panāktu šo rezultātu. Sākot no šī brīža, mūsu mērķis ir panākt vienošanos par turpmāko sistēmu attiecībā uz klimata pārmaiņām pušu 2009. gada konferencē Kopenhāgenā. Bez šaubām, mūsu mērķis ir arī pieskaņot savus centienus, pamatojoties uz zinātniskām atziņām. Nepieļausim kļūdu: ceļš uz Kopenhāgenu būs ilgs un grūts. ES galvenokārt ir jāturpina spēlēt galvenā loma, ko tā arī veiksmīgi darīja sagatavošanās Bali konferencei laikā; tā lika savas kārtis galdā konferences sagatavošanos darbos, parādot mums, kāds virziens būtu jāieņem, un pārliecināja citus par savu viedokli, pirms pati konference bija sākusies. ES nozīmīgi ietekmēja konferences pozitīvo iznākumu. Mums tas ir jāpatur prātā, domājot par Kopenhāgenu. Komisijas ierosinājumi, ko pagājušajā nedēļā pieņēma par pasākumu paketi attiecībā uz klimatu un atjaunīgās enerģijas avotiem, tieši to arī dara; tie pierāda, ka ES ir nolēmusi panākt progresu. Es paļaujos uz jūsu atbalstu un izlēmību likumdošanas procedūrā, ar kuru saskaņā tikko sākta pasākumu apstiprināšana pirms pašreizējā Parlamenta pilnvaru beigām un krietni pirms Kopenhāgenas. Nākamo divu gadu laikā mums patiešām ir jāsaglabā lielais politiskais spiediens attiecībā uz šo jautājumu, jo tas izrādījās ārkārtīgi lietderīgs 2007. gadā. Ir pareizi jāizmanto visas iespējas, lai nodrošinātu, ka šim jautājumam pievērstā uzmanība neatslābst ne Eiropas līmenī, ne, vēl jo svarīgāk, starptautiskā līmenī. Ja mums jāpanāk vienošanās līdz 2009. gada beigām, mums noteikti vajadzēs ciešāk un pat vēl stratēģiskāk sadarboties ar mūsu galvenajiem partneriem. Tas galvenokārt attiecas uz mūsu partneriem no jaunattīstības valstīm, jo mums ir jānodrošina, lai viņi parāda lielāku vēlēšanos panākt noteiktāku progresu virzienā uz emisiju krasu samazinājumu. Mēs zinām, ka bez šādiem pūliņiem noteikti būs grūti pierunāt jaunattīstības valstis apņemties veikt turpmākas darbības. Tādēļ mums ir jāizmanto visi pieejamie starptautiskie forumi, arī G8 valstu sarunas, rūpnieciski attīstīto valstu tikšanās un divpusējie dialogi, lai garantētu un nodrošinātu to vienošanos un apņēmīgi vadītu tās šajā virzienā. Mēs visi zinām, ka dažus mūsu partnerus būs grūti pārliecināt. Joprojām ir liela nevēlēšanās no Amerikas Savienoto Valstu puses. No otras puses, mēs zinām arī to, ka tiek panākts progress valsts līmenī, uzņēmēju aprindās un, vispārīgāk, veidā, kā sabiedrība uztver šo jautājumu. Klimata pārmaiņas jau ir galvenais jautājums politiskajās debatēs, kā mēs to varam redzēt ASV prezidenta pašreizējā vēlēšanu kampaņā. Klimats un enerģētika būs galveno jautājumu vidū šīgada G8 valstu sarunu, ko vadīs Japāna, darba kārtībā. Ir paredzēts, ka tas ne tikai palīdzēs izvirzīt galveno un būtiskāko politiku, bet arī sniegs vērtīgas iespējas, kas ir pareizi jāizmanto viedokļu apmaiņā ar mūsu partneriem no rūpnieciski attīstītajām valstīm. Patlaban Japānā notiek dzīvas debates par klimata pārmaiņām. Izmantosim šo iespēju, lai satuvinātu mūsu partnerus un lai parādītu, ka šis mērķis nav pretrunā ar ekonomisko attīstību vai konkurētspēju. Ļaujiet man komentēt paralēlo notikumu gaitu. ANO acīmredzami paliks galvenais sarunu forums saistībā ar vienošanos par klimata pārmaiņām pēc 2012. gada, kurā būs jāpanāk galīgā vienošanās. Konkrētāk, paturot prātā ierobežotos resursus un līdzekļus, kas mums ir pieejami, kā arī ļoti īso laika periodu, kas ir atlicis, mums ir jānodrošina, ka visi šie starptautiskie forumi un rīcības plāni tiek izmantoti stratēģiski, lai atbalstītu un papildinātu ANO rīcības plānu, nekādā veidā tam nekaitējot. Mēs vienkārši nevaram atļauties dublēt pūles vai izniekot laiku, kad ANO rīcības plāns zināmā mērā jau tiek izstrādāts. Mums ir arī ciešāk jāsadarbojas ar mūsu partneriem no jaunattīstības valstīm, lai rūpīgi plānotu to līdzdalību un ieguldījumu saistībā ar nākamo vienošanos. Pat Bali bija skaidrs, ka attīstības jautājumi būs sarunu centrā: šī iemesla dēļ galvenais mūsu uzdevums būs balstīties uz savstarpēju uzticību. Jaunattīstības valstis, vismaz visattīstītākās no tām, vēlas rīkoties. Tās rīkosies tikai ar noteikumu, ka attīstītās valstis izpildīs savas pašreizējās un jaunās saistības emisiju samazināšanā. Attīstītajām valstīm arī jāsniedz jaunattīstības valstīm piekļuve tehnoloģijām vai, vispārīgāk runājot, finansējumam. Ņemot to vērā, mums ir cieši jāsadarbojas ar jaunattīstības valstīm ar nolūku atrast labāko metožu un iniciatīvu kombināciju, lai nodrošinātu, ka šīs valstis dod gluži mērķtiecīgu ieguldījumu, kas būs stimuls pat vēl nopietnākām to pūlēm pēc 2020. gada. Izšķirošā nozīme būs divpusējai sadarbībai un dialogam ar svarīgām valstīm, tādām kā Ķīna un Indija. Visbeidzot, es vēlētos pateikt, ka pasākumu pakete attiecībā uz klimatu un enerģiju ir pierādījums mūsu apņēmībai pāriet no vārdiem pie darbiem; tā arī parāda, ka to var izdarīt godīgā un ekonomiski efektīvā veidā, ļaujot visiem būt uzvarētājiem. Es uzskatu, ka tas ir labākais veids, kā pozitīvi ietekmēt mūsu partnerus. Karl-Heinz Florenz PPE-DE grupas vārdā. - (DE) Priekšsēdētājas kundze, komisār, jums Bali bija lieliska komanda. Tā strādāja līdz spēku izsīkumam, un es lūdzu jūs nodot šo pateicību jūsu personālam. Kā Eiropas patriots es uzskatu, ka īstā Bali veiksme ir absolūti izšķirošais lēmums, ko Eiropas Savienība pieņēma pagājušā gada martā par emisiju samazinājuma mērķiem - līdz 2020. gadam samazināt SEG emisijas par 20 % salīdzinājumā ar 1990. gadu, un tas ir pamatā mūsu dzīvei šajā kontinentā turpmākajos gados. Man nav nolūka apskatīt dažādos panākumus, kas sasniegti Bali, jo mani kolēģi, bez šaubām, to darīs. Es priecājos, ka vienlaikus ar progresa panākšanu attiecībā uz Amerikas Savienotajām Valstīm, mēs arī spējam nodrošināt to, ka papildu tām 38 valstīm, kas jau ir parakstījušas Kioto Protokolu, tuvākajām G77 valstīm tagad ir pienākums darīt kaut ko, nevis tikai pastāvīgi žēloties par to, ka katra valsts gaida, lai rīkojas citas. Šī kaķa un peles spēle ir beigusies. Šādu atrisinājumu, starp citu, neizdotos panākt bez Amerikas Savienoto Valstu palīdzības. Atļaujiet man, komisār un priekšsēdētāja kungs, tikai pateikt dažus vārdus par jautājumiem, kas attiecas uz šīm debatēm. Bali mēs uzzinājām, ka mēs nesasniegsim mērķi, ja mūsu diskusijas būs tikai par CO2. Es uzskatu, ka mums vajag panākt daudz lielāku izpratni par ilgtspējas debatēm, un ir arī kļuvis acīmredzams, ka mēs piedzīvojam kaut ko vairāk par klimata krīzi - mēs piedzīvojam arī izejmateriālu krīzi, taču pat to var pārvērst par priekšrocību. Manuprāt, mums vajag daudz ciešāk saistīt ilgtspējas koncepciju ar mūsu mērķiem šajā jomā, lai palielinātu informētību. Taču tas, bez šaubām, ved mani tieši uz Padomi, priekšsēdētāja kungs. Mēs jau novērojam, ka dalībvalstis sāk meklēt šķēršļus 20/20/20 mērķiem un cenšas darīt visu iespējamo, lai izvairītos no tā, ka tie ir jāsasniedz. Es domāju, ka jūs saskaraties ar ārkārtīgi grūtu uzdevumu, cenzdamies kopā ar mums sasniegt šos mērķus, jo, kad sarunu process notiks Poznaņā un pēc tam kādā citā ziemeļu valstī, mums būs jāaizstāv savs pamatojums. Es ceru, ka Komisija un Parlaments būs garants turpmākajam progresam šajā jautājumā. Guido Sacconi PSE grupas vārdā. - (IT) Priekšsēdētāja kungs, dāmas un kungi, es gribētu uzreiz sacīt, ka es pilnīgi piekrītu apgalvojumiem, ko pirms īsa laika izteica ministrs Podobnik un komisārs Dimas. Mēs redzam viņus aizvien biežāk, un drīzumā mēs varēsim sazināties ar galvas mājieniem un acu piemiegšanu, bez runāšanas un bez tulkiem, jo man šķiet, ka mēs ļoti labi saprotam cits citu. Es piekrītu arī tam, ko viņi saka attiecībā uz faktu, ka papildu pienākumi, kurus Eiropas Savienība ir uzņēmusies Bali konferences laikā, liek mums rīkoties vēl saskaņotāk nekā līdz šim. Taču šodien mēs apspriežam Bali, un pie šī jautājuma mēs uz brīdi varētu apstāties, jo varbūt jau rīt mēs apstiprināsim rezolūciju, kas man šķiet ļoti labi izstrādāta. Visprecīzākais viedoklis, ar kuru es saskāros attiecībā uz Bali, ir viedoklis, ko rakstiski izteicis de Boer kungs, kurš, kā jūs zināt, ir Vispārējās konvencijas izpilddirektors. Viņš rakstīja par "klimata pārmaiņu Berlīnes mūra” krišanu. Man tas šķiet ļoti atbilstīgi, jo Bali, kā mums ir atgādināts, notika vienošanās par ceļvedi uz Kopenhāgenu - ar pietiekami precīziem posmiem un pamatprincipiem. Konkrēti, un to es gribētu uzsvērt, tika apspriests pielāgošanās jautājums, pat pirms 2012. gada, kā arī palielināts finansējums. Īpašas diskusijas notika par tehnoloģiju nodošanu, bija ietverts jautājums par mežu izciršanu, bet galvenokārt, un man tas šķiet vissvarīgākais un daudzsološākais jautājums, tika pārvarēts 1. pielikuma šķērslis (no šejienes arī "Berlīnes mūris”) starp rūpnieciski attīstītajām valstīm un jaunattīstības valstīm pasaulē, kura ir mainījusies, kurā liels skaits to valstu, kas bija jaunattīstības valstis, tagad piedzīvo milzīgu izaugsmi. Apkopojot iepriekš minēto, varētu teikt, ka spēle "Padod tālāk!”, ko piekopj ASV, Indija un Ķīna ar nolūku neko nedarīt, bet risinājumu tikai pavirzīt tālāk, ir atklāta un šī iemesla dēļ ir izveidojusies situācija, kurā sarežģītās sarunās - tās noteikti būs sarežģītas - ir lieliska iespēja panākt veiksmīgu nobeigumu. Chris Davies ALDE grupas vārdā. - Priekšsēdētājas kundze, es domāju, ka ministram ir taisnība, sakot, ka mēs varam būt apmierināti ar vienošanos un ka mēs varam apsveikt tos, kas bija iesaistīti tās nodrošināšanā. Es nenovērtēju par zemu sarežģījumus, kas saistīti ar atrašanos starp šo vietu un Kopenhāgenu 2009. gadā; papildus citiem jautājumiem - jautājumiem par tropu mežiem un tehnoloģiju nodošanu - mēs sastapsimies ar dažādām grūtībām. Mums ir jāapzinās, ka klimata izmaiņas notiks jebkurā gadījumā - neatkarīgi no šo sarunu rezultātiem. Svētdien es piedalījos holokausta piemiņas dienas dievkalpojumā Liverpūlē un domāju par to, kā Eiropa, mūsu cilvēki, mūsu politiķi reaģēs uz to, ka miljardiem cilvēku visā pasaulē ārkārtīgi trūkst ūdens laikā, kad visā pasaulē paredzama vēl lielāka pārvietošanās, vēl intensīvāka migrācija. Kāda būs šī reakcija? Cik spēcīgu ticību radīs šīs neizbēgamās sekas? Mums ir jādara viss, ko spējam. Es lieku lielas cerības uz emisiju tirdzniecību. Es domāju, ka situācija nepārtraukti uzlabojas un ka sistēma "ierobežot un tirgot” patiešām ļauj mums ievērojami samazināt izplūdes gāzu daudzumu. Arī tehnoloģijas uzlabojas, un tiek veicināta to ieviešana. Man bija fantastiska tikšanās šajā pēcpusdienā par CO2 emisiju samazināšanu no automašīnām, un, šķiet, ka sekas grūdienam, ko izdevās panākt šā jautājuma saistībā, piemērojot tiesību aktus, jau ir attieksmes maiņa un jaunas iespējas. Iespējams, ka mēs patiesībā varam sasniegt šos mērķus, neizmantojot biodegvielu. Mēs to varam izmantot spēkstacijās. Un saistībā ar oglekļa uztveršanu un uzglabāšanu (CCS) es patiešām domāju, ka mūsu mērķiem ir jābūt ambiciozākiem. Es domāju, ka mēs tos, iespējams, varētu noteikt trīs līdz četru gadu laikā un mēģināt izstrādāt un ieviest reālas programmas vēl labu laiku pirms 2020. gada. Eiropas samita laikā šajā pavasarī mums ir jāpanāk ciešas apņemšanās no valdību puses. Bet es domāju arī, ka saistībā ar atjaunojamo enerģiju un energotaupību valdībām ir lielas iespējas ciest neveiksmi, neizpildīt solījumus, saskarties ar lielām grūtībām saistībā ar nepieciešamo institucionālo pārmaiņu ieviešanu, un tādēļ Komisijai Eiropas samitā ir jāizdara pēc iespējas lielāks spiediens, lai nosauktu un kauninātu neveiksminiekus, rastu jaunus risinājumus un nodrošinātu, ka dalībvalstis sasniedz mērķus, par kuriem ir vienojušās. Mirosław Mariusz Piotrowski UEN grupas vārdā. - (PL) Klimata pārmaiņas ir pavadījušas cilvēci visas tās vēstures laikā. Tomēr, pēc daudzu ievērojamu zinātnieku domām, cilvēka ietekme uz šīm izmaiņām nav ļoti liela. Šis viedoklis ir pausts, piemēram, atklātajā vēstulē, ko ANO ģenerālsekretāram nosūtījuši simts zinātnieku no visas pasaules. Šķiet, ka Eiropas Komisijai pilnīgi nekas nav zināms par šo minētā jautājuma aspektu, un tā vietā, lai rīkotos un mazinātu faktorus, kas veicina globālo sasilšanu, tā cīnās pret lietām, kurām nav nekāda sakara ar cilvēku darbību. Tagad Komisija cenšas uzlikt milzīgas izmaksas Eiropas pilsoņiem par darbību, ko tā ir izsapņojusi no zinātniskās fantastikas jomas, patiesībā - vairāk no fantastikas nekā zinātnes jomas. Saskaņā ar iepriekšēju novērtējumu katra ģimene vidēji maksās vairāk nekā 50 eiro mēnesī par šo projektu, kura rezultāti, iespējams, var būt jūtami aptuveni pēc 100 gadiem. Tomēr īstais rezultāts būs jauno dalībvalstu ekonomiskā stāvokļa pasliktināšanās nākamo divu vai trīs gadu laikā. Šāds krass CO2 emisiju samazinājums izraisīs nopietnu kritienu, piemēram, Polijā, kura iegūst enerģiju galvenokārt no oglēm. Ja Eiropas Savienības iestādes grib piemērot praktisku pieeju CO2 samazināšanai, tām būtu jāsāk pašām ar sevi. Vai drīkstu jums atgādināt, ka 20 000 tonnu oglekļa dioksīda katru gadu tiek izsviestas atmosfērā tikai bezjēdzīgo braucienu uz sesijām Strasbūrā rezultātā? Satu Hassi Verts/ALE grupas vārdā. - (FI) Priekšsēdētāja kundze, dāmas un kungi, Bali konference par klimatu bija sasniegums, un mēs varam justies lepni par ES lomu šajā konferencē. Oficiāli tika sāktas sarunas par Kioto Protokola nākotni, un visi būtiskie jautājumi ir likti galdā. Neviens no tiem nav izlaists. Tādējādi Amerikas Savienotajām Valstīm nav izdevies ierobežot turpmākās sarunas, kuras būs sarežģītas, kā cilvēki šeit ir teikuši. Tomēr galvenā ziņa, ko Eiropa var nosūtīt pasaulei, ir saistīta ar mūsu pašu politiku klimata jomā. Labākais veids, kā mēs varam paātrināt sarežģīto starptautisko procesu, ir iesniegt vērienīgus tiesību aktus par emisiju tirdzniecību, atjaunīgo enerģiju un enerģijas efektivitāti. Es priecājos, ka pagājušajā nedēļā Komisija uzlūkoja klimata aizsardzību kā pozitīvu ekonomisku iespēju - jauno rūpniecības revolūciju. Mūsu ekonomikas nākotnei izšķiroši svarīgi ir tas, kā mēs varam palikt tīru jaunu enerģijas tehnoloģiju attīstības priekšgalā. Mums ir arī jāsaprot, ka īstais Gordija mezgls attiecībā uz starptautiskajām sarunām par klimatu ir godīgums. Planētu nevar izglābt, ja vien arī lielās jaunattīstības valstis, tādas kā Ķīna un Indija, neierobežo savas emisijas. Lai šīs valstis to pieņemtu, tām ir jājūt, ka jebkurš apspriestais risinājums ir godīgs. Tā vai citādi mums ir jābūt gataviem sniegt kompensāciju jaunattīstības valstīm par to, ka mūsu emisijas uz vienu iedzīvotāju ir daudzas reizes lielākas par emisijām jaunattīstības valstīs. Dimitrios Papadimoulis GUE/NGL grupas vārdā. - (EL) Priekšsēdētājas kundze, komisār, pēdējās minūtes kompromiss Bali ir ļāvis mums pavērst skatienus uz Kopenhāgenu 2009. gadā; tas ir arī atklājis opozīcijas spēkus, kas apdraud nepieciešamo vienošanos. Līdz tam laikam ES ir jāpaliek avangardā un jāstrādā, lai panāktu plašāku vienošanos saskaņā ar konkrētām, vērienīgām saistībām un grafiku. Labums, ko dos šāda vienošanās, krietni pārsniegs ekonomiskās izmaksas. Mana grupa, kā arī Eiropas Parlamenta 2007. gada rezolūcija izvirza vērienīgākus un saistošākus mērķus par tiem, ko Komisija lika priekšā pirms dažām dienām, gan attiecībā uz ES, gan arī attiecībā uz dalībvalstīm; mana grupa cenšas atrast dāsnāku palīdzību jaunattīstības valstīm. Brīdinājums, komisār: tradicionālie rūpniecības lobiji jau ir sākuši pamazām graut Komisijas priekšlikumu, un vienlaikus lobiji kodoljomā, līdzīgi vilkam ekoloģiskās drēbēs, cenšas aizstāt atjaunīgos enerģijas avotus ar kodolenerģiju. Lūdzu, uzmanieties no šiem mēģinājumiem. Johannes Blokland IND/DEM grupas vārdā. - (NL) Priekšsēdētājas kundze, Eiropas Savienība devās uz Bali ar labiem nodomiem panākt iespējami labāko rezultātu. Tā nepanāca visu, ko bija iecerējusi, taču es joprojām esmu pozitīvi noskaņots. Vispirms es, bez šaubām, priecājos, ka visas valstis, kas piedalījās konferencē, varēja parakstīt Bali Rīcības plānu un ka sarunas var sākties. Žēl, ka Rīcības plāna galīgajā tekstā nav ietverti konkrēti emisiju standarti, taču progress ir panākts citās jomās, tādās kā programmas izstrāde, lai risinātu nopietno problēmu saistībā ar mežu izciršanu. Tieši pagājušajā nedēļā bija satraucoši ziņojumi par mežu izciršanu Brazīlijā. Labi ir arī tas, ka Rietumu valstīm ir jāsniedz lielāks atbalsts jaunattīstības valstīm ilgtspējīgu tehnoloģiju izmantošanā. Visbeidzot, viena problēma, kas nav atrisināta, ir siltumnīcefekta gāzu emisijas no jūras kuģniecības. Šīs ārkārtīgi piesārņojošās nozares sarežģītība nozīmē, ka ir nepieciešama globāla pieeja. Ir jāizdara spiediens uz SJO, lai tā cik drīz vien iespējams nāktu klajā ar efektīvu politiku. Komisār, jūs varat būt pilnīgi pārliecināts par mūsu atbalstu jūsu pieejai. Roger Helmer Priekšsēdētājas kundze, es zinu, ka dienā, kad Bali sākās konference par klimata jautājumiem, salā ieradās tik daudz privāto lidmašīnu, ka Bali lidostā pietrūka vietu to novietošanai. Tas parāda, ka mūsu nodomi nesakrīt ar darbiem. Bija paredzēts, ka Bali konferencē tiks veicināta vienošanās panākšana pēc Kioto, bet jau Kioto neizdevās panākt iecerēto. Mums ne tikai neizdevās iesaistīt dažas valstis, kas ir pasaules lielākie emisijas avoti, bet arī šeit Eiropā tikai nedaudzas dalībvalstis patiesībā apņemas izpildīt Kioto noteiktās saistības. Saistībā ar emisiju tendencēm Amerikas Savienotās Valstis, ko mēs zākājam par nevēlēšanos ratificēt Kioto protokolu, patiesībā rīkojas labāk, nekā Eiropas Savienība. Tomēr Bali mums izdevās panākt mazliet vairāk, nekā tikai turpināt runāt par mēģinājumiem aizstāt vienu neizdevušos klimata jautājumu nolīgumu ar citu. Es vēlos, lai mēs mazāk raizētos par klimata izmaiņām, bet vairāk par enerģijas drošību. Būtu labāk, ja mēs mazāk dzirdētu par vēja ģeneratoru parkiem un automašīnu izplūdes gāzēm, bet vairāk par investīcijām kodolenerģijas ražošanā un atkritumu sadedzināšanas krāsnīm, kas ražo enerģiju. Romana Jordan Cizelj (SL) Es domāju, ka rezolūcija, ko sagatavoja komiteja saistībā ar klimata pārmaiņām, atspoguļo būtiskos Bali sarunu lēmumus, kā arī Eiropas Parlamenta viedokli. Mans vērtējums par Bali grafiku, t.i., par termiņu vienošanās panākšanai attiecībā uz periodu pēc 2012. gada, ir ļoti pozitīvs. Vienīgi skaidrs darba plāns var nodrošināt kontinuitāti pēc Kioto Protokola termiņa beigām, par kuru šis Parlaments ir pastāvīgi cīnījies. Es priecājos, ka arī jaunattīstības valstis uzņēmās daļu atbildības par CO2 emisiju samazināšanu un apņēmās īstenot ilgtspējīgu attīstību. Tas, bez šaubām, nozīmē pastiprinātu starptautisko sadarbību finansējuma un cilvēkresursu jomā. Es patiesi ceru, ka pašreizējie un tikko ieviestie mehānismi Eiropā, tādi kā oglekļa dioksīda tirgus, tiks sekmīgi īstenoti starptautiskā līmenī. Tomēr mums tie ir jāvienkāršo un jānovērš iespēja, ka tie kļūtu par nesamērīgu birokrātisku slogu saistībā ar to potenciālajām priekšrocībām. Vienīgi šādi mēs varam sagaidīt, ka izvirzītie mērķi tiks sasniegti. Pašreizējo situāciju es pirmām kārtām redzu kā iespēju. Es redzu veiksmīgu, ilgtspējīgu attīstību, kas ir atkarīga galvenokārt no palielinātām pētniecības spējām. Piemēram, globālie ieguldījumi pētniecībā enerģijas piegādes jomā kopš 1980. gadiem ir samazināti par 40 %. Situācija Eiropas Savienībā nav daudz labāka. Mums vajag vairāk naudas un vairāk izglītotu un radošu cilvēku. Es apsveicu sarunu dalībniekus no Eiropas Savienības un ceru, ka nākotnē mūs vienmēr pārstāvēs šādi neatlaidīgi, gudri un veiksmīgi sarunu dalībnieki. Visbeidzot, es vēlētos pateikt, ka parasti, kad runa ir par klimata pārmaiņām, visu acis pievēršas politiķiem, taču darbība klimata pārmaiņu jomā neietver politiķus vienus pašus. Šis ir laiks auglīgai reakcijai no rūpniecības jomas, uzņēmējiem un pētniekiem. Elisa Ferreira (PT) Rezolūcijā, par kuru ir jābalso rītdien, Parlaments atzīst Bali konferences politisko nozīmību. Zinātniskās atziņas ir izraisījušas politisku vēlmi rīkoties, un līdz 2009. gadam visas valstis, vai tās būtu attīstītās, jaunās ekonomikas vai jaunattīstības valstis, apņemsies cīnīties pret klimata pārmainām ar atšķirīgiem, bet konkrētiem mērķiem. Pretēji dažiem Parlamenta deputātiem es būtu gribējusi redzēt dažu partneru, jo īpaši Amerikas Savienoto Valstu, lielāku iesaistīšanos Bali, kā arī Kioto. Tomēr, skatoties no gaišās puses, Bali tika izlabotas Kioto nepilnības tādās jomās kā mežu pārvaldība, attiecībā uz nepieciešamību jo īpaši atbalstīt visnabadzīgāko valstu pielāgošanos, tehnoloģiju lomu un atbildības saistībā ar klimatu paplašināšanu, piemērojot to tādām ekonomikas jomām, par kurām parasti ir uzskats, ka tās nebūtu jāattīsta. Bija skaidrs, ka Eiropai ir galvenā loma, un šī rezolūcija parāda, ka Parlaments gatavojas radīt apstākļus, kas ļaus Eiropai uzņemties pat vēl vērienīgākas saistības. Šī darba programma ir sarežģīta, un Parlaments ir gatavs to izpildīt. Šajā sakarā un pēc personīgas ierosmes es aplaudēju Komisijai par lēmumu kopumu, ko tā pieņēma 23. janvārī. Politiskas gribas īstenošana politikas instrumentos rada uzticību Eiropas Savienībai. Būs vajadzīgs liels daudzums detalizētu analīžu, taču, piemēram, atjaunīgās enerģijas mērķu kvantitatīvā noteikšana, ilgtspējas kritēriju noskaidrošana attiecībā uz biodegvielām un ar klimatu saistītu finanšu instrumentu pārskatīšana ir apsveicama. Personīgi es esmu priecīga par izmaiņām emisiju tirdzniecības sistēmā virzienā no valsts uz nozaru pieeju, lai gan man šķiet, ka steidzamā kārtā līdz 2009. gadam ir jāpalielina tās atbilstība Eiropas konkurētspējai. Pētāmais ceļš varētu būt emisiju tirdzniecības sistēmas attīstība līdz starptautiskam līmenim, pamatojoties uz vienošanos par galvenajām nozarēm starp lielākajiem pasaules ražotājiem. Holger Krahmer (DE) Priekšsēdētājas kundze, kad mēs atskatāmies uz Bali konferenci, mēs nevaram nenonākt pie secinājuma, ka tā bija lielākā, dārgākā un izstrādātākā konference klimata jomā, kāda jebkad ir notikusi, un ka faktiski tā sasniedza tikai vienu rezultātu, proti, vienošanos par sarunu turpināšanu. Patiesību sakot, citu rezultātu tai nav. Godīgs novērtējums Bali atskaņās liek mums analizēt šo konferenci šādi: pirmkārt, starpvaldību ekspertu grupai klimata pārmaiņu jautājumos izdevās ietekmēt lielu daļu vispārējā sabiedrības viedokļa ar saviem scenārijiem klimata jomā, taču tā nekādā ziņā nebija tik pārliecinoša attiecībā uz secinājumiem, kas jāizdara no pašreizējās situācijas; otrkārt, kamēr Eiropa pati saviem spēkiem neatlaidīgi virzās uz priekšu, starptautiskajā sabiedrībā zīmes par vēlēšanos slēgt saistošas vienošanās attiecībā uz CO2 samazinājumu ir tik tikko manāmas. Tas attiecas ne tikai uz Amerikas Savienotajām Valstīm, bet arī uz Japānu, Kanādu, Austrāliju un daudzām citām valstīm. Novērtējot četrus atlikušos kandidātus, kam ir reāla iespēja kļūt par Amerikas Savienoto Valstu prezidentu, pietiekami skaidri var redzēt, ka faktiski nav nekādu izredžu attiecībā uz ieguldījumu ANO procesā klimata politikas jomā. Mums - ar to es domāju ES - vajadzētu vēlreiz pārdomāt savu stratēģiju. Kas notiks, ja 2009. gada Kopenhāgenas konference cietīs neveiksmi? Starptautiskiem līgumiem ir rentablas alternatīvas, tādas kā tehnoloģiju nodošana, pienācīga iniciatīvu sistēma, lai aizsargātu tropiskos lietus mežus, oglekļa uztveršana un uzglabāšana un arī kodolenerģijas attīstība. Galu galā tiesību akti par ierobežotiem resursiem piespiedīs pat Amerikas Savienotās Valstis un Ķīnu taupīt enerģiju un izvairīties no CO2 emisijām. Jaunā rūpniecības revolūcija sāksies, kad celsies naftas cena. Mums nav nepieciešams to paātrināt, pieņemot tiesību aktus. Madeleine Jouye de Grandmaison (FR) Priekšsēdētājas kundze, Bali konference mums atgādināja, ka globālā sasilšana ir izaicinājums attīstībai. Pastāv draudi, ka globālā sasilšana palielinās plaisu starp attīstītajām valstīm un jaunattīstības valstīm; nav šaubu, ka tieši tās visvairāk skars klimata pārmaiņu sekas. Tas jo īpaši attiecas uz salām, kas ir apdraudētas vairāk nekā vienā veidā, īpaši saistībā ar cikloniem un jūras līmeņa celšanos. Tādēļ, manuprāt, palīdzībai šīm valstīm attiecībā uz pielāgošanos un piemērotu tehnoloģiju nodošanu vajadzētu būt prioritātei. Darbības pret klimata pārmaiņām ir kļuvušas nešķiramas no nabadzības samazināšanas un Tūkstošgades attīstības mērķu sasniegšanas. Es to saskatu kā labāko veidu, lai iegūtu G-77 atbalstu. Ja mēs gribam, lai process, kas ved uz Kopenhāgenu 2009. gadā, gūtu panākumus un lai pieticīgais ceļvedis, ko izstrādāja Bali, tiktu papildināts, ir absolūti būtiski panākt progresu attiecībā uz jaunattīstības valstīm. Es saprotu, ka Eiropas Savienība tam ir pievērsusi uzmanību, kas ir apsveicami, taču es gribētu vērst īpašu uzmanību uz salu jautājumu. Irena Belohorská (SK) Liels paldies jums, priekšsēdētājas kundze, komisār, dāmas un kungi. Gan Bali ceļvedis, par kuru vienojās starptautiskajā konferencē, gan jaunizveidotais Pielāgošanās fonds liek Eiropas Savienībai uzņemties galveno lomu. Tomēr Eiropas Savienībai ir reāli jāizpēta un jānovērtē samazinājuma līmenis, kas ir pieļaujams. Ierosinājums samazināt emisijas par 25-40 % līdz 2020. gadam salīdzinājumā ar 1990. gadu vai pat par 50 % līdz 2050. gadam man šķiet nejauši skaitļi bez jebkādām reālām zināšanām par pakāpi, līdz kādai emisijas ir iespējams samazināt. Tas līdzinās procentuālā daudzuma loterijai: neapdomāta un nereāla spēle, kurā skaitļus izvelk no cepures. Turklāt, ja vien nepiedalās ASV, Ķīna un Indija, nekādām ES pūlēm nebūs vēlamo rezultātu, jo mēs saviem spēkiem nevaram atrisināt globālu problēmu. Ja mēs noteiksim likmes par augstu, tad vienai valstij neizdosies sasniegt mērķi, pēc tam tas neizdosies otrai, un beigās mēs aptversim, ka mēs visi esam cietuši neveiksmi. Ņemot vērā šo situāciju, es vēlētos teikt, ka, ja mēs būsim mazāk ambiciozi, taču reālistiskāki attiecībā uz emisiju samazinājumu, mēs panāksim racionālu risinājumu. Būtu pietiekami paskatīties, kā Eiropas Savienība var sasniegt mērķus, kas izvirzīti Lisabonas līgumā. Eija-Riitta Korhola Priekšsēdētājas kundze, mediju pārstāvji ir nodēvējuši Bali notikušo pušu konferenci par "sarunām ar iedegumu”. Tomēr pēc pēdējo piecu pušu konferences sanāksmju apmeklēšanas domāju, ka Bali konference bija rezultatīva. Tika izstrādāts divu gadu plāns un noteikti pārrunu temati visām valstīm nolūkā risināt klimata problēmas. Protams, ir ļoti žēl atzīt, ka vēl nav noteikts kopīgs globāls mērķis un mēs uz šā ceļa vēl joprojām esam vieni paši. Bet pastāv vismaz teorētiska iespēja, ka divu gadu laikā mūsu kļūs vairāk nekā tikai viena ceturtā daļa no visām valstīm - emisijas avotiem. Neilgi pēc Bali konferences rezultātu paziņošanas daži cerību pilni jautāja, vai šie rezultāti automātiski nozīmē to, ka mūsu ir pietiekami daudz, lai saskaņā ar marta samitā panākto vienošanos samazinātu emisiju par 30 %, pieņemot, ka Eiropas Savienība savos centienos vairs nav viena. Tomēr atbilde ir - ne gluži. Iemesli tam ir ne tikai ekonomiski, bet arī ar vides jautājumiem saistīti. Eiropas Savienībai tas ir politiski nozīmīgs solis - uzņemties vadību, cerot, ka citi sekos, bet mūsu vienpusējie centieni - tie vēl joprojām tādi ir - mazina mūsu konkurētspēju pasaules tirgū, nodrošinot priekšrocības piesārņotājiem. To, kā jau es esmu uzsvērusi vairākas reizes, sauc par oglekļa noplūdi. Pasaules investīcijas vienkārši aizplūdīs tur, kur nav noteikta maksa par CO2 emisiju. Piesārņojuma pārvietošana nav piesārņojuma samazināšana. Vienpusēja klimata politika visbūtiskāk kaitē energoietilpīgām un darbietilpīgām nozarēm, tādēļ princips "piesārņotājs maksā” kļūst par politiku "piesārņotājs iegūst” vai "piesārņotājs pārvieto”. Par laimi, Komisija ir apzinājusi šo risku, kā jau jūs, komisār S. Dimas, to tikko ļoti skaidri norādījāt, un es pateicos jums par to. Komisārs G. Verheugen, raksturojot ar vienpusēju emisiju samazināšanu saistītos apdraudējumus, nesen teica: "Mēs eksportējam piesārņojumu un importējam bezdarbu. Vai tas nav muļķīgi?” Viņam ir taisnība. Tādēļ mums ir jāizstrādā mehānisms, kas patiešām ir balstīts uz pasaules tirgu, un es uzskatu, ka līdzsvara nodrošināšana starp šā trīsstūra elementiem - energoapgādi, ekoloģisko neaizsargātību un globāli konkurētspējīgu nozaru saglabāšanu, nodrošinot darba vietas - ir būtiskākā nesen publicētās klimata dokumentu paketes prioritāte. Riitta Myller (FI) Priekšsēdētājas kundze, labākais Bali sarunu rezultāts ir fakts, ka tika sāktas starptautiskās sarunas par vienošanos pēc Kioto Protokola termiņa beigām. Svarīgi ir arī tas, ka mēs vienojāmies par termiņu, t.i., Kopenhāgena 2009. gadā. Cilvēki šeit pauda pārsteigumu par procentiem, ko Eiropas Savienība ir ierosinājusi saistībā ar Bali vienošanos. Tie ir tie paši skaitļi, ko savā novērtējumā minēja IPCC, un tie norāda emisiju samazinājumu veidu, kas mums Eiropā - un visā pasaulē - ir jāsasniedz, lai pārvaldītu klimata pārmaiņas bez milzīgiem upuriem. Mazliet mazāk nekā divu gadu laikā mums ir jāpanāk vienošanās, kurā ir ietvertas saistības, ka zemes atmosfēras temperatūra nepaaugstināsies vairāk kā par diviem grādiem. Šajā nolūkā mums ir vajadzīgi visi: mums vajag, lai Eiropas Savienība rāda ceļu, mums vajag attīstītās valstis un mums vajag pielikt kopīgas pūles, lai ietvertu jaunattīstības valstis. Patlaban mums ir pašiem savs darbs darāms. Mums ir jānodrošina, lai tie tiesību akti, ko Komisija ierosināja pagājušajā nedēļā, tiktu cik vien iespējams mērķtiecīgi atbalstīti šeit, Parlamentā, un lai tie tiek īstenoti dalībvalstīs. Hans-Peter Martin (DE) Priekšsēdētājas kundze, "Bali” vietā varētu lasīt "Kioto” vai "Rio 1992”, un iederētos vairums šeit dzirdēto runu. Kāpēc tam tā vajadzētu būt, Padomes priekšsēdētāja kungs? Tā kā jūsu valsts ir maza valsts, jūs varētu noteikt iemeslu, kāpēc mēs nekad nenonākam pie risinājumiem. Vai tā ir lielo uzņēmumu vara un uzņēmumu intereses vai tas ir fakts, ka starptautiskā sistēma nedarbojas, vai arī tas ir sabiedrības izpratnes trūkums? Es uzskatu, ka izpratnes trūkums vairs nav problēma, noteikti ne lēmumu pieņēmēju vidū. Rezumējums ir - uzņēmumi un politika, un es domāju, ka šajās jomās tiek pieļauts ļoti daudz kļūdu. Mēs nevaram ticami iesaistīties šajā procesā un atrast patiesi konstruktīvus risinājumus, ja vien mēs nesākam paši ar sevi. Taisnību sakot, tas vienkārši nozīmētu CO2 emisiju samazināšanu, kas izriet no politiskas darbības. Šeit ir viens diezgan konkrēts piemērs, ko Slovēnija varētu pārbaudīt: ja mēs izbeigtu braukšanu uz Strasbūru un rīkotu savas sanāksmes šeit, Briselē, tas raidītu nelielu signālu gan attiecībā uz CO2 jautājumu, gan arī citiem jautājumiem. Jūsu prezidentūra to noteikti varētu panākt atšķirībā no nozīmīgajiem projektiem, kas jebkurā gadījumā jūsu sešu mēnešu pilnvaru termiņa beigās ir jānodod kādam citam. Janez Podobnik priekšsēdētājs. - (SL) Ļaujiet man īsi atbildēt uz dažiem viedokļiem, kas tika pausti šajās ļoti interesantajās diskusijās. Galu galā, mums teica, ka mēs nesasniedzam nekādus rezultātus. Prezidentūras un Padomes priekšsēdētāja uzskati ir atšķirīgi. Lietas notiek, un mēs sasniedzam rezultātus. Galu galā, Bali konference un vienošanās, ko noslēdza gan jaunattīstības valstis, gan visattīstītākās valstis, faktiski bija liels sasniegums, taču sasniegums būs pilnīgs tikai Kopenhāgenā. Šī iemesla dēļ nākamie divi gadi būs ļoti svarīgi. Es gribētu arī izteikt savu atbalstu rezolūcijai, ko rīt jāpieņem Eiropas Parlamentam. Mēs to redzam kā vērienīgu un aptverošu un arī kā papildu līdzekli, lai panāktu vienošanos pēc 2012. gada. Prezidentūra arī atbalsta jūsu novērtējumu, kas šeit jau tik izteikts, ka Eiropas Savienības delegācija bija ļoti sekmīga. Tā bija kompetenta, vienota un ļoti dinamiska. Un pēdējā lieta, kas nav mazāk svarīga, - tā bija uzticama, kas Eiropas Savienībai ir ļoti, ļoti svarīgi. Patiesībā mēs varam būt lepni par Eiropas Savienību un par lomu, ko tā spēlēja Bali, jo īpaši par tās saskaņotību. Tika minēts, ka Eiropas Savienība ir pioniere jauno tehnoloģiju izstrādē. Tā var būt arī atbilde uz dažām no bailēm vai šaubām, kas arī ir izteiktas Eiropas Savienības dalībvalstu starpā par jauno enerģijas un klimata paketi, ko Eiropas Komisija tik efektīvi prezentēja pagājušajā nedēļā. Reaģējot uz to, mēs domājam, ka tā ir arī iespēja jaunām darbavietām un jauniem ekoloģiskiem jauninājumiem un tai nevajadzētu radīt bažas par ekonomisko attīstību. Mēs piekrītam viedoklim, ka tas ir ne tikai politisks, bet arī ekonomisks jautājums. Faktiski mēs varētu būt vēl prasīgāki. Klimata pārmaiņa problēmu risināšana de facto ir Eiropas politikas veiksmes stāsts. Tas ir liels izaicinājums ne tikai Eiropas politikai un ekonomikai, bet arī tās pilsoņiem. Es stingri atbalstu komisāra nostāju, ka ļoti svarīga ir arī plašsaziņas līdzekļu attieksme. Plašsaziņas līdzekļi šeit var spēlēt ļoti, ļoti svarīgu lomu. Pakete, ko Eiropas Komisija pieņēma pagājušajā nedēļā, ir ekspertu pieejas rezultāts. Tajā ir ietverti vienlīdzības un solidaritātes principi. Tā kā tam ir ļoti svarīga loma šīs paketes pieņemšanā, mēs sagaidām, ka Eiropas Parlaments spēlēs šo lomu ļoti dinamiski. Kāds jautāja, kāpēc bija vajadzīgs braukt uz Bali un izmantot ilgtnespējīgus transporta līdzekļus. Neviens nevar nokļūt Bali citādi, kā vien izmantojot dažādus transporta līdzekļus. Tomēr mūsu atbilde ir tāda, ka šis bija labi izraudzīts mērķis. Kāpēc? Tāpēc, ka tas bija... Indonēzija ir jaunattīstības valsts. Viens no galvenajiem momentiem attiecībā uz Bali vienošanos bija tas, ka jaunattīstības valstis parakstīja šo globālo vienošanos. Šādu vienošanos bija vieglāk panākt Bali, Indonēzijā, nekā jebkur citur uz mūsu planētas. Es gribētu nobeigt ar jautājumu saistībā ar 20/20/20. Vai šie mērķi tiks sasniegti? Eiropas Savienības uzticamība saglabāsies vai kritīsies atkarībā no šo mērķu sasniegšanas, jo pagājušā pavasara Padomes sanāksmē Eiropas Savienības valstu prezidenti un premjerministri apņēmās īstenot 20/20/20 redzējumu. Prezidentūra ir apņēmusies darīt visu un to darīs, lai sasniegtu šos mērķus. Pilar del Castillo Vera (ES) Priekšsēdētājas kundze, komisār, pats par sevi saprotams, ka es apsveicu Komisijas un Parlamenta pārstāvjus par darbu, ko viņi paveikuši Bali. Es ieņemšu vairāk eirocentrisku, vairāk eirocentrētu nostāju attiecībā uz šo jautājumu un citiem attiecīgajiem jautājumiem. Es vēlētos sākt, sakot, kā tika teikts, lai gan mazliet citiem vārdiem, ka vajadzība piedāvā iespējas. Jo lielāka vajadzība, jo lielāka iespēja. Ar ko mēs saskaramies? Mēs saskaramies ar divām vajadzībām: viena ir apkarot sekas, ko rada klimata pārmaiņas, galvenokārt kā attīstības un iedzīvotāju skaita pieauguma rezultāts; otra ir atrisināt jautājumus, kas saistīti ar energoapgādes tradicionālajiem avotiem, kuru izmantošana ir tīta nenoteiktībā vai nu tāpēc, ka tie kļūst ierobežotāki, vai arī tāpēc, ka tie atrodas tādos reģionos, kuros ir sarežģīta ģeopolitika. Kāda tad ir iespēja? Pastāv iespēja izstrādāt efektīvus enerģijas veidus, kuri ļauj mums turpināt būt konkurētspējīgiem un kuri ir tīri un vidi nepiesārņojoši; kā arī garantēt piegādi, jo šie ir jauni enerģijas veidi. Kur ir problēma? Pēc manām domām, Eiropas iestādēs pastāv vadības problēma, kad runa ir par šo jautājumu risināšanu, deficīts Komisijā un Parlamentā. Tam ir viens vienkāršs iemesls, proti, ka mēs nespējam izskaidrot to, ka tīra enerģija tiek izstrādāta gan atjaunīgai enerģijai, gan arī kodolenerģijai. Tas netiek darīts, tas netiek skaidrots, un vadības darbs ir izvirzīt risinājumus pat tad, ja konkrētajā laikā tos ir sarežģīti apspriest. Vai mēs gatavojamies nonākt paradoksālā situācijā, kurā Ķīnai, Indijai un citām jaunās ekonomikas valstīm būs tīrāka enerģija, jo tās būs izstrādājušas kodolenerģijas avotus un, vēl jo vairāk, tās var konkurēt ar zemākām algām? Šis ir jautājums, kas vienkārši ir jārisina, komisār. Tādēļ es ceru, ka Parlamentā un Padomē kodolenerģijas jautājumu var apspriest mierīgi, taču apņēmīgi, jo mēs nemitīgi izturamies pret to ļoti piesardzīgi un uzgriežam tam muguru. Dorette Corbey (NL) Priekšsēdētājas kundze, Bali bija tikai sākums, apsveicams pirmais solis ceļā uz starptautisko vienošanos klimata jomā 2009. gadā. Tās veiksmīgs iznākums pēdējā brīdī bija Eiropas vadības panākums, un es apsveicu komisāru Dimas un viņa komandu. Decembrī notiks vispasaules konference Poznaņā. Tā būs nākamā Eiropas vadības pārbaude. Eiropai ir jārunā skaidri, vienā balsī un skaļi, aizstāvot stingrus pasākumus. Mums ļoti skaidri ir jāparāda sava nostāja pārējai pasaulei. Eiropa grib samazināt siltumnīcefekta gāzes par 30 % līdz 2020. gadam. Tā joprojām ir mūsu izejas pozīcija šajās sarunās. Spēcīgā lobēšana, ko dažas valdības un rūpniecības jomas vadītāji realizē pret enerģijas un klimata paketi, ir raidījusi nepareizu signālu. Eiropas vadība arī nozīmē, ka mēs īstenosim to emisiju samazinājumu, ko mēs prasām no citām valstīm mūsu 27 dalībvalstīs. Tas ir svarīgi. Poznaņā mums ir jāparāda, ka Eiropa vēlas un spēj iet tālāk par 20 % samazinājumu. Ja mēs uztveram Bali vienošanos nopietni, mums ir jāsāk vismaz ar 25 %. Mums ir jāparāda, ka mēs varam to sasniegt bez darbavietu zuduma, un man ir pilnīga pārliecība, ka vēsturiskā vienošanās klimata jomā 2009. gadā tiks parakstīta. Taču, lai tas notiktu, būtiska ir pamatota Eiropas klimata politika. Bogusław Sonik (PL) Priekšsēdētājas kundze, klimata pārmaiņu konference Bali bija pārbaude tam, vai kopumā pastāv pasaules mēroga sadarbības iespēja, lai apkarotu klimata pārmaiņas. Tas neapšaubāmi ir ārkārtīgi svarīgs jautājums visai pasaulei, taču politiskā arēna, kurā mēs virzāmies, ir ļoti atšķirīga, un mums ir jāpielāgo savi argumenti dažādajām ģeopolitiskajām realitātēm. Lai gan panākumi nebija iespaidīgi, tomēr tika sasniegts vairāk nekā līdz šim. Mēs ieguvām svarīgus partnerus. Eiropas Savienībā klimata pārmaiņas ir prioritārs jautājums. Vienkārši sakot, neviens negrib, lai viņa bērnu mājās nodziest gaisma. Taču ne visas Eiropas valstis ir sasniegušas vienādu tehnoloģiskā progresa līmeni, un tas ir turpmākais uzdevums Eiropas Savienībai. Polija ir valsts, kurā 96 % elektroenerģijas saražo, dedzinot ogles, un šī iemesla dēļ mūsu enerģētikas rūpniecības pielāgošana līdz 2020. gadam var būt nepanesams slogs. Mums šeit Briselē, kas esam atbildīgi par Eiropas iedzīvotāju labklājību kopumā, ir vairāk jāņem vērā atsevišķu valstu iespējas, nevis jāuzliek latiņa tik augstu, ka tikai nedaudzas valstis var tikt tai pāri. Attiecībā uz siltumnīcefekta gāzu emisijām, resursu diversifikācija nav vienīgā iespējamā pieeja. Ir vērts izpētīt arī neemitējošu ogļu sadedzināšanu. Vēl viena iespēja ir kodolenerģija. Nodrošinot to, ka, plānojot kodolenerģijas stacijas būvniecību, tiek pieņemtas īpašas stratēģijas, lai risinātu visus turpmākos ekspluatācijas jautājumus, kodolenerģija ir viens no tīrākajiem enerģijas avotiem. Īsumā, es uzskatu, ka mūsu nākotnei ir izšķiroši svarīgi, lai mēs izdarītu zināmu spiedienu uz pētniecības kopienu ar nolūku izstrādāt jaunas tehnoloģijas, kas būtu ievērojami labvēlīgākas un efektīvākas mūsu planētai par tām, kuras mums pašreiz ir pieejamas. Adam Gierek (PL) Priekšsēdētājas kundze, enerģijas un klimata pakete, ko ierosināja Eiropas Savienība, ir komplicēts organizatorisku un likumdošanas pasākumu apvienojums, kura mērķis ir panākt ievērojamu CO2 emisiju samazinājumu. Komisijas vērienīgo plānu pamatā ir pieņēmums, ka pasaulē notiekošās klimata pārmaiņas, kas ir neapšaubāms fakts, ir CO2 emisiju rezultāts, un tomēr tas nav pierādīts un netika atbalstīts Bali. Visas prognozes šajā jautājumā pamatojas vienīgi uz datora modelēšanu un nesniedz nekādus pierādījumus. Pirmkārt, komisār, ir nepieciešami ticamāki dati par CO2 emisiju ietekmi uz klimatu. CO2 ir fotosintēzei nepieciešamais substrāts. Vai tāpēc tas ir destruktīvs aģents? Es gribētu atsaukties uz iepriekš pieminēto vēstuli, ko simts ievērojamu zinātnieku pagājušajā decembrī nosūtīja ANO ģenerālsekretāram. Otrkārt, Komisijas veiktā ierobežojumu piemērošana CO2 emisijām Eiropas Savienībā, nerisinot šo jautājumu starptautiskā līmenī, izraisīs ekonomiskās attīstības lejupslīdi ar nopietnām sociālām sekām. Treškārt, un vissvarīgāk, savā enerģijas un klimata pārmaiņu paketē Komisija ir ignorējusi Bali konferences galveno secinājumu attiecībā uz sabiedrību pielāgošanu nenovēršamajām klimata pārmaiņām, tādām kā pārvēršanās par stepi, pārtuksnešošanās, dzeramā ūdens trūkums, plūdi u.c. Šie ir galvenie mērķi, kuriem reāli būtu jāpiešķir resursi, ko Eiropas Savienība plāno veltīt klimata pārmaiņu apkarošanas jomā. Ivo Strejček Priekšsēdētājas kundze, runājot par tā sauktajām klimata izmaiņām, mēs vairākus nepārliecinošus argumentus uzskatām par pašsaprotamiem. Pirmkārt, klimata pārmaiņas ir reālas, un galvenokārt tās rada cilvēki. Otrkārt, Klimata pārmaiņu starpvaldību padomes secinājumi ir vienīgie vērā ņemamie pētījumu rezultāti. Nepastāv citas zinātnieku grupas, kas pauž atšķirīgu viedokli par globālajām klimata izmaiņām. Treškārt, cilvēki kopumā ir gatavi atteikties no ērtībām nākotnē un ziedot pašreizējo dzīves līmeni. Ceturtkārt, Eiropas kompānijas un uzņēmumi izdzīvos globālajā konkurencē pat tad, ja tie noteiks augstākas cenas. Piektkārt, mums izdosies pārliecināt pārējo pasaules daļu uzņemties saistības, ko esam uzņēmušies mēs. Klausoties debatēs, es saprotu, ka šajā Parlamentā pārstāvu mazākumu, bet ļaujiet man paskaidrot manu nostāju. Pirmkārt, Klimata pārmaiņu starpvaldību padomes secinājumi ir pārspīlēti. Pastāv citas zinātnieku grupas, kuras pauž atšķirīgu nostāju par klimata pārmaiņām un to iemesliem. Otrkārt, nav pierādījumu tam, ka galvenokārt cilvēki rada klimata pārmaiņas. Treškārt, klimata pārmaiņas ir kļuvušas par modernu politisku līdzekli manipulēšanai ar cilvēkiem. Ceturtkārt, Bali notikusī konference pierādīja, ka netiek pausts vienprātīgs atbalsts pārmērīgi plašiem un ārkārtīgi dārgiem klimata izmaiņu novēršanas pasākumiem. Piektkārt, Eiropas ražotājiem, nosakot cenas, būs jārēķinās ar politiskiem lēmumiem, kas attiecīgi veicinās cenu kāpumu un turpmāku Eiropas konkurētspējas pazemināšanos pasaules līmenī. Sestkārt, ambiciozie siltumnīcefektu veicinošo gāzu samazināšanas plāni kaitēs attīstītajām valstīm, tādējādi sekmējot lielāku atšķirību veidošanos starp bagātajiem un nabagajiem. Tad kas mums būtu jādara? Mums drīzāk vajadzētu mazināt leģendāro Eiropas birokrātiju, ierobežot likumdošanas aktu izstrādi pārvalstiskā līmenī un ļaut cilvēkiem strādāt un izgudrot. Silvia-Adriana Ţicău Mēs visi sākam izjust klimata pārmaiņas neatkarīgi no tā, kurā kontinentā vai valstī mēs dzīvojam. Mēs pieredzam plūdus, pārtuksnešošanos, ūdens trūkumu, mežu ugunsgrēkus, ledāju kušanu un izmaiņas florā. ANO ir paziņojusi, ka 2008. gads ir Starptautiskais Planētas Zeme gads. Bali konference ir ārkārtīgi svarīga attiecībā uz vienošanos par cīņu pret klimata pārmaiņām pēc Kioto Protokola termiņa beigām. Eiropas Savienībai vajadzētu palikt rīcības avangardā, lai samazinātu klimata pārmaiņas un pielāgotos to sekām. Pašreizējie Eiropas tiesību akti un jaunā pakete, ko nesen prezentēja Komisija, lai veicinātu atjaunīgās enerģijas avotus, šajā sakarā ir atbilstīgi. Es priecājos, ka šīs debates mums notiek Eiropas ilgtspējīgas enerģijas nedēļas laikā. Transports veido 30 % no enerģijas patēriņa pasaulē, un pilsētas transports rada 70 % emisiju. Gaisa transporta iekļaušana emisijas kvotu sistēmā ir nozīmīgs solis. Citiem Kopienas mērķiem vajadzētu būt - efektīvāks pilsētas transports, kā arī dzelzceļa un ūdensceļu transporta veicināšana, jo tie rada mazāku piesārņojumu. Mēs aicinām Komisiju un Padomi iekļaut klimata pārmaiņas starp savām prioritātēm gan ES lietās, gan arī starptautiskajās attiecībās. Agnes Schierhuber (DE) Priekšsēdētājas kundze, komisār, dāmas un kungi, konference Bali bija solis pareizajā virzienā, un es gribētu izteikt siltu pateicību saviem kolēģiem Parlamentā un Komisijai par to, ko es uzskatu par labu rezultātu. Planētas gaisa vidējās temperatūras pieaugumam jau ir ietekme daudzās pasaules daļās. Tādēļ ir neatlaidīgi jāturas pie mērķa ierobežot globālo sasilšanu augstākais līdz 2 grādiem pēc Celsija, salīdzinot ar rādītājiem pirms straujā rūpniecības uzplaukuma. Pūles šī mērķa sasniegšanai ir jāpalielina un jāpaplašina, izmantojot jaunas inovācijas, ieguldījumus pētniecībā un attīstībā un, galvenais, ieguldot izglītībā un apmācībā. Klimata pārmaiņas mijiedarbojas ar lauksaimniecību trīs dažādos veidos. No vienas puses, lauksaimniecība ir trešais lielākais piesārņojuma avots pēc transporta un rūpniecības. Otrkārt, tā saņem klimata pārmaiņu smagāko triecienu, jo mūsu lauksaimnieciskā ražošana notiek brīvā dabā, kas nozīmē to, ka tā ir tiešāk nekā jebkura cita ekonomiskā darbība pakļauta klimata pārmaiņu seku iedarbībai. Treškārt, lauksaimnieki var arī uztvert klimata pārmaiņas kā iespēju un izmantot tās lietderīgi. Mums lauksaimniecības kopienā paveras jaunas iespējas kā atjaunīgo resursu ražotājiem un galvenokārt - otrajā un trešajā paaudzē - kā petroķīmijas produktu aizstājēju ražotājiem, nemaz nerunājot par jaunu audzēšanas metožu jomu. Man vēlreiz jāuzsver pētniecības un attīstības, kā arī izglītības svarīgā loma, jo īpaši lauksaimniecības nozarē. Tomēr atjaunīgo resursu ražošana ir lielā mērā atkarīga no ilgtspējas kritēriju izstrādes un piemērošanas. Klimata pārmaiņas, komisār, ir globāla problēma, kas ietekmē pilnīgi visu sabiedrību un nav saistāma ar īpašām jomām vai darbībām. Līdz ar to šī visaptverošā ES mēroga un patiešām pasaules mēroga pieeja ir vienīgais veids, kā risināt šo jautājumu. Eiropas Savienībai būtu jāspēlē galvenā un virzošā loma šajās pūlēs. Margaritis Schinas (EL) Priekšsēdētājas kundze, komisār, ceļš no Bali uz Kopenhāgenu tagad ir atvērts, un es domāju, ka tam nevajadzētu mūs tik stipri nodarbināt. Tagad mums steidzamā kārtā ir jākoncentrējas uz jauno mērķu paketi, ko jūs esat iesnieguši, - trīs 20 līdz 2020. gadam, kā es to saucu, vai ko citi dēvē par "Dimas paketi”. Tomēr pašlaik es uzskatu, ka nākamajos 18 mēnešos līdz šī Parlamenta pilnvaru termiņa beigām šai iniciatīvu paketei vajadzētu kļūt par Kopienas tiesību aktiem. Tā ir mūsu absolūtā prioritāte. Daudzi ir kritizējuši jūs par to, ka šī pakete ir pārāk vērienīga, bet citi - par tās pilnīgu vēriena trūkumu. Tas, es uzdrošinos apgalvot, ir labākais pierādījums tam, ka jūs esat uz pareizā ceļa. Ļaujiet man īsi izteikt vēl vienu viedokli. Jāpiedalās ir ne tikai valdībām un Eiropas Parlamentam, bet arī pilsoņiem. Šajā sakarā mēs visi varam darīt vairāk. Itin viss, sākot no transporta sastrēgumiem līdz pat tam, kā mēs projektējam ēkas un dzīvojam tajās, attiecas uz pilsoņiem, ne tikai valdībām. Es ticu, ka jūsu darbs Briselē palīdzēs palielināt vispārējo izpratni šajā jautājumā. Genowefa Grabowska (PL) Priekšsēdētājas kundze, komisār, klausoties šodienas debatēs, es ar pārsteigumu ievēroju, ka ne reizi vien tika lietots jēdziens "ilgtspējīga attīstība”. Tā ir moderna, pat pārāk daudz lietota koncepcija kopš 1990. gadiem, kā redzams no to valstu vienošanās, kas piedalījās Riodežaneiro konferencē 1992. gadā, lai saprātīgā veidā aizsargātu vidi tās izmantošanas gaitā. Dāmas un kungi, ilgtspējīga attīstība nav novecojusi koncepcija, politiķu un vides aktīvistu tukša iedoma. Tā ir koncepcija, kas cenšas samierināt milzīgo ekoloģijas lobiju intereses ar rūpniecības lobiju interesēm. Tādēļ palūkosimies uz Bali konferences panākumiem, ņemot vērā veco ilgtspējīgas attīstības principu - principu, ko novērtē ne tikai Eiropā, bet arī starptautiskā līmenī. Mums ir jāaizsargā mūsu planēta pret klimata pārmaiņām, taču ne par mūsu rūpniecības sagraušanas cenu. Meklēsim saprātīgu kompromisu. Jerzy Buzek (PL) Komisār, es piedalījos Bali konferencē kā Polijas delegācijas loceklis. Tā bija vidēji veiksmīga. Tagad Eiropas valstis ir atbildīgas par COP 14 un COP 15. Kas ir lielākais šķērslis pilnīgiem panākumiem? Manuprāt, tas ir efektīvu, pieejamu, lētu tehnoloģiju trūkums. Mums kā Eiropas Savienībai vajadzētu koncentrēties uz šo jautājumu. Ja to darīsim, mēs palīdzēsim paši sev un savai ekonomikai un palīdzēsim arī citiem, nododot labākās tehnoloģijas un apmainoties ar šīm tehnoloģijām. Tas būs lētāk nekā piemērot rūpniecībai aizvien pieaugošus radikālus emisiju samazinājumus. Tas prasa ES budžeta pārskatīšanu un resursu nodošanu. Pieņemsim lēmumu to darīt. Šogad Poznaņā COP 14 ietvaros Polijas valdība ierosinās labāko tehnoloģiju pārskatīšanu pasaules mērogā. Lielākie uzņēmumi un visattīstītākās valstis iepazīstinās ar labākajiem tehnoloģiskajiem risinājumiem. Ja Kopenhāgenā ir jāgūst panākumi 2009. gadā, vispirms mums ir jāgūst panākumi Poznaņā 2008. gadā. Avril Doyle Priekšsēdētājas kundze, pēc atgriešanās no ANO klimata pārmaiņu COP un MOP, kur piedalījos piekto reizi, es pirmo reizi atgriezos no Bali ar sajūtu, ka saistībā ar šo būtiskāko no globālajiem jautājumiem ir gūti panākumi. Viens no Bali gūtajiem skaidrākajiem atzinumiem bija tas, ka ir steidzami nepieciešams rast risinājumu, lai nodrošinātu, ka atmežošanas un mūsu mežu pasliktināšanas jautājums, kam nav pievērsta pietiekama uzmanība, tiktu ņemts vērā pēc 2012. gada noslēgtajos starptautiskos nolīgumos. Es vēlos, lai mēs formulai "20/20/20 līdz 2020. gadam” varētu pievienot vēl 20 %. Ja mēs izmantotu saskaņotu novērtēšanas sistēmu, lai atalgotu vietējās kopienas vai izmaksātu tām kompensācijas, tādējādi palēninot pašreizējo atmežošanas ātrumu, jo īpaši attiecībā uz mūsu tropu mežiem, neskatoties uz nopietnām grūtībām noteikt esošo mežu bāzes līnijas, mēs varētu samazināt pasaules oglekļa emisijas vēl par 20 %, tādēļ formulai "20/20/20/20 līdz 2020. gadam” ir jākļūst par mūsu mērķi. Bali konferencē jūsu, komisār, prasmīgajā vadībā, pārstāvot Eiropas Savienību, tika izstrādāts plāns globālajam COP15 nolīgumam, ko plānots noslēgt 2009. gadā Kopenhāgenā, un šai saistībā es vēlos jums pateikties par jūsu personīgo ieguldījumu. Anni Podimata (EL) Priekšsēdētājas kundze, komisār, cīņā pret klimata pārmaiņām ES atrodas avangardā, un šajā cīņā jums neapšaubāmi ir īpaša loma. Tomēr, ja ES ir jāpaliek šīs cīņas avangardā, nepietiek vienkārši izstrādāt iniciatīvas likumdošanas jomā vai izvirzīt saistošus mērķus. ES ir arī jāspēlē galvenā loma to saistošo mērķu īstenošanā, ko tā ir izvirzījusi, ar cik vien iespējams vienotu nostāju. Mēs varam redzēt, ka starp ES dalībvalstīm ir nopietna novirzīšanās no klimata pārmaiņu apkarošanas mērķu īstenošanas. Šī iemesla dēļ mēs tagad gaidām pasākumus, iniciatīvas un stimulus, lai sašaurinātu šo plaisu un, visumā ņemot, padarītu ES dalībvalstu reakcijas uz šo mērķi vairāk saistītas. Zita Pleštinská (SK) Kā Pagaidu komitejas saistībā ar klimata pārmaiņām locekļa aizstājēja, es gribētu uzsvērt milzīgos panākumus, ko Eiropas Parlaments guva starptautiskajā konferencē Bali. Eiropas Parlamentam ir jākļūst izteikti uzstājīgam attiecībā uz pastāvīgu ilgtspējīgu attīstību. Kas ir nākamais, kas mums jādara? Pirmkārt, mēs nevaram atslābināt savas pūles. Eiropas Savienībai ir jāveicina ieguldījumi pētniecībā un attīstībā, kuru mērķis ir izstrādāt efektīvas tehnoloģijas, kam vajag mazāku enerģijas daudzumu. Mēs nevaram runāt tikai par CO2. Pieaugoši stingru ekoloģisko nosacījumu noteikšana nav pareizais risinājums: to darot, mēs riskējam nostādīt neizdevīgā situācijā mūsu mazos un vidējos uzņēmumus Eiropā. Mēs nedrīkstam pretoties jaunām idejām, tādām kā stratēģija palīdzēt klimatam atjaunoties ar ūdens palīdzību. Slovākijas un Čehijas zinātnieku grupa, ko vada Michal Kravčík, ievērojams eksperts ūdens izmantošanā sausu teritoriju atveseļošanai pilsētās, ir sagatavojusi jaunu ūdens paradigmu. Lietus ūdens savākšana ūdens konteineros ir vienkāršs, ātrs un ļoti efektīvs risinājums. Es uzskatu, ka lietus ūdens uzglabāšana vēlākai izmantošanai tā vietā, lai ļautu tam aiztecēt notekcaurulēs, ir labs stratēģisks risinājums ne tikai ASV, bet arī Eiropā. Es ticu, ka Komisija un Padome atbalstīs novatoru idejas un ka jaunas ūdens paradigmas izmantošana saņems atbalstu, kas tai pienākas, arī Eiropā. Mairead McGuinness Priekšsēdētājas kundze, tā ir lieliska iespēja - klausīties debates un sniegt komentārus, un uzklausīt tos, kas piedalījās Bali konferencē, tādēļ ka mēs nesaņemam pietiekami daudz informācijas par to, kas notiek. Vai es varu uzdot vienu konkrētu jautājumu? Ir moderni runāt par klimata izmaiņām, un, lai gan šobrīd sabiedrība ir ieinteresēta šajā jautājumā, es domāju, ka mēs riskējam šo interesi mazināt. Mums ir jābūt ļoti piesardzīgiem un jānodrošina, lai mūsu ierosinājumi un priekšlikumi būtu īstenojami un mums būtu praktiski rezultāti, kas to pierāda. Attiecībā uz lauksaimniecību, jo īpaši attiecībā uz A. Schierhuber minēto, piemēram, Īrijā 28 % no mūsu emisijām veidojas lauksaimnieciskās darbības rezultātā. Es domāju, ka lauksaimniecība jau ir lielā mērā veicinājusi pašreizējās situācijas rašanos. Arī šajā saistībā mums ir jābūt piesardzīgiem un jānodrošina, lai attiecībā uz lauksaimniecību netiktu prasīts pārāk daudz un netiktu apdraudēta pārtikas drošība. Tādēļ šī ir sarežģīta problēma, kas ir jāatrisina. Tika pieminēti meži. Es uzskatu, ka mums ir jāmudina kontinenti ar plašiem mežu masīviem neiznīcināt tos, tāpat kā mēs mēģinām mudināt mūsu lauksaimniekus neart pastāvīgās ganības nozīmīgo oglekli absorbējošo ekosistēmu dēļ. Tādēļ darīsim, ko varēsim globālā līmenī un cerēsim, ka sabiedrība atbalstīs Eiropas rādīto priekšzīmi šajā saistībā, tādēļ ka bez šāda atbalsta mēs patiesībā nevaram sasniegt mūsu mērķus. Stavros Dimas Priekšsēdētājas kundze, vispirms es gribētu pateikties Eiropas Parlamenta deputātiem par viņu ļoti pozitīvo ieguldījumu. Viena lieta ir skaidra: šovakar mēs esam dzirdējuši viedokļus, kas pārstāv tādu valstu kā Amerikas Savienotās Valstis un Austrālija argumentus, kuras negribēja ratificēt Kioto Protokolu. Tagad šie viedokļi ir atmesti, jo Austrālija ir ratificējusi Kioto Protokolu un Amerikas Savienotajās Valstīs gan federālā, gan valsts līmenī šie uzskati vairs netiek pieņemti. Es dzirdēju arī kļūdainu apgalvojumu, kuru, es esmu pārliecināts, godājamais deputāts izteica pilnīgi godprātīgi, proti, ka Savienotajām Valstīm ir labāki rezultāti nekā ES. Tomēr, kā liecina 2005. gada dati, Savienotās Valstis ir palielinājušas savas siltumnīcefekta gāzu emisijas par 16,4 %, savukārt ES īsteno Kioto mērķi un 2005. gadā kopumā emitēja par 7,9 % mazāk, salīdzinot ar 1990. gadu līmeni. Līdz ar to šeit ir liela plaisa starp ES sasniegumiem un to, ko Savienotajām Valstīm nav izdevies sasniegt, un būtu jāatzīmē, ka saskaņā ar Kioto Protokolu, kuru ASV ir parakstījušas, bet nav ratificējušas, tām bija jāsamazina savas emisijas par 7 %. Emisijas 2005. gadā -7 % mērķa vietā bija +16,4 %, savukārt ES ir ceļā uz to, lai sasniegtu mērķi -8 %. Tas jau ir mazāk par 1990. gadu līmeni. Es gribētu arī uzsvērt, ka Īrijas lielākā problēma ir būtiskais oglekļa dioksīda emisiju pieaugums no transporta. Pēdējos gados mēs esam pieredzējuši siltumnīcefekta gāzu emisiju pieaugumu par 160 %. Neapšaubāmi, lauksaimnieciskajai ražošanai ir galvenā loma, un šajā jomā ir daudz risinājumu. Piemēram, Jaunzēlande ir izstrādājusi īpašu dzīvnieku barību, kas lielā mērā veicina oglekļa dioksīda emisiju ierobežošanu. Dāmas un kungi, Bali Rīcības plāns, kuru pieņēma pagājušā gada decembrī, ir nozīmīgs elements debatēs par turpmāko starptautisko klimata pārmaiņu režīmu. Mūsu būtiskākais sasniegums bija tas, ka mēs gandrīz jau uzsākām oficiālās sarunas; tagad ir skaidri rādītāji, ka nepieciešamais mērķis cīņā pret klimata pārmaiņām tiek sasniegts, ņemot vērā to vienošanos klimata jomā, kas ietver periodu pēc 2012. gada. Apvienoto Nāciju Organizācijas Pamatkonvencijas par klimata pārmaiņām darbības jomā ir apstiprināta jaunas ad hoc darba grupas izveide, lai apspriestu ilgtermiņa sadarbību kopā ar to ad hoc darba grupu, kas jau darbojas saskaņā ar Kioto Protokolu. Šajās sarunās piedalīsies visas puses, kas parakstījušas Apvienoto Nāciju Pamatkonvenciju, arī Savienotās Valstis. Ļoti nozīmīgs jautājums būs cīņas pret klimata pārmaiņām finansējums. Mums ir jāatrod veidi, kā paātrināt finansējumu, novirzīt ieguldījumus un padarīt šos ceļus vēl nekaitīgākus videi: tas veicinās tīras tehnoloģijas un pūles, lai pielāgotos klimata pārmaiņu neizbēgamajām sekām, tādējādi piesaistot ieguldījumus gan no valsts sektora, gan arī lielā mērā no privātā sektora. Tas ir sarunu galvenais elements; tomēr ļaujiet man uzsvērt, cik svarīgi ir tas, lai mēs Eiropas Savienībā rīkotos, nekavējoties ne mirkli. Kā pareizi uzsvērts jūsu rezolūcijā, cita starpā mums ir jāpalielina savas pūles, lai integrētu klimata parametrus mūsu attīstības politikā. Esmu pārliecināts, ka mēs varam arī gūt lielākus panākumus tādās jomās kā tirdzniecība un ieguldījumi divpusējā un reģionālā līmenī. Ļoti svarīga ir turpmāka privātā sektora mobilizācija, un tā ir aizvien vairāk jāizmanto. Neapšaubāmi ļoti svarīga ir mežu izciršanas novēršana. Kā jūs esat pareizi norādījuši, salīdzinoši nelieli ieguldījumi var mums palīdzēt panākt ieguvumus gan cīņā pret klimata pārmaiņām, gan arī bioloģiskās daudzveidības zuduma novēršanā. Mēs dosimies šajā virzienā, jo mežu izciršanas novēršanu var panākt pat pirms tam, kad tiks parakstīta vienošanās vai šī jaunā vienošanās stāsies spēkā. Līdz ar to šis ir svarīgs jautājums, kas mums jārisina. Komisija ir nolēmusi palīdzēt ES saglabāt tās galveno lomu šajās jaunajās diskusijās par nākamo vienošanos klimata pārmaiņu jomā; es ļoti paļaujos uz jūsu atbalstu šajā jautājumā. Mēs esam sarunu par klimata pārmaiņu politiku periodam pēc 2012. gada pašā sākumā. ES galvenā loma klimata pārmaiņu jautājumā būs izšķiroša, lai nodrošinātu to, ka šis dialogs turpinās un gūst pozitīvus rezultātus. Taču mums vienmēr ir jāpatur prātā, ka mūsu galvenā loma ir atkarīga no tām politikām un pasākumiem, ko mēs pieņemam ES, un ka šīs politikas un pasākumi ietekmē mūsu galveno lomu. Klimata politiku ieviešana ES un ātra pasākumu projekta klimata un enerģijas jomā apstiprināšana turpinās būt izšķiroši svarīgas, ja mēs gribam saglabāt savu galveno lomu un virzīt starptautiskās pūles klimata pārmaiņu apkarošanas jomā uz sekmīgu nobeigumu. Atļaujiet man vēlreiz uzsvērt, ka mēs ceram uz ilgstošu un ciešu sadarbību ar Parlamenta šajā procesā. Priekšsēdētājs . - Saskaņā ar Reglamenta 103. panta 2. punktu es esmu saņēmis rezolūcijas priekšlikumu, kas noslēdz šīs debates. Debates ir slēgtas. Balsojums notiks rīt, 2008. gada 31. janvārī. Rakstiski paziņojumi (142. pants) Sebastian Valentin Bodu rakstiski. - (RO) Nesen mēs esam saņēmuši dokumentu par klimata pārmaiņām, kuras mēs visi varam sajust. Dokuments ar nosaukumu "Necīnies, bet pielāgojies - mums ir jāpārtrauc veltīgie mēģinājumi apkarot klimata izmaiņas” ir nosūtīts kā atklāta vēstule ANO Ģenerālsekretāram. Kā noprotams no dokumenta virsraksta, 100 speciālisti mudina mūs pieņemt klimata pārmaiņas nevis padodoties, bet izrādot entuziasmu, pārliecinot, ka CO2 ir ļoti vajadzīgs fotosintēzei. Es neesmu ne ķīmiķis, ne biologs, bet es nespēju ignorēt dramatiskās klimata pārmaiņas, kas notiek pēdējos gados. Es nevaru nepamanīt, ka mums vairs nav četri, bet ir tikai divi gadalaiki. Es nevaru samierināties ar domu, ka pēc desmit gadiem man būs jāslēpo telpās pa 100 jardu garu nogāzi. Es nevaru pieņemt domu, ka aiz bailēm no ādas vēža drīkstu sauļoties tikai no 5 līdz 7 rītā. Tāpēc es sev saku - mani mazāk interesē fotosintēze, bet es vēlos slēpot, sauļoties un dzīvot normālu dzīvi. Gyula Hegyi rakstiski. - (HU) Apvienoto Nāciju Organizācijas organizētajām sarunām Bali par klimata jautājumiem nebija konkrētu rezultātu, tas pavēra iespēju jaunam, globālam līgumam par klimatu pēc 2012. gada. Diemžēl vislielākie izmešu radītāji, piemēram, Amerikas Savienotās Valstis un Ķīna, joprojām nevēlas iesaistīties šajā procesā, kas ir svarīgs zemes nākotnei. Analizējot līdz šim notikušos sagatavošanās pasākumus Amerikas prezidenta vēlēšanām, mēs tomēr varam cerēt, ka uzvarēs kandidāts, kas jūtas atbildīgs par mūsu planētas nākotni atšķirībā no pašreizējās administrācijas. Ja Amerikas Savienotās Valstis paraksta līgumu par klimatu, tad, iespējams, būtu vieglāk pārliecināt to izdarīt arī Ķīnu. Protams, mēs nedrīkstam aizmirst, ka Eiropa ir lielākā Ķīnas produktu patērētāja, līdz ar kā pircēji arī mēs esam līdzvainīgi pie Ķīnas siltumnīcefekta gāzu emisijām. Eiropas Savienības pārstāvji Bali savos paziņojumos runāja par siltumnīcefekta gāzu emisiju samazināšanu par 25-40 %. Pagājušā gadā Eiropas Parlaments nobalsoja par 30 % lielu emisijas samazināšanu. Pēdējā Komisijas ziņojumā tomēr ieteikta samazināšana par tikai 20 % līdz 2020. gadam. Būtu ieteicams saskaņot šos mērķus, atbalstīt gan iekšēji, gan ārēji vienus un tos pašus mērķus, un es no savas puses ieteiktu atbalstīt ambiciozāko mērķi - gāzu emisijas samazināšanu par 30 %. Daciana Octavia Sârbu rakstiski. - (RO) Bali konferences noslēgumā tika pieņemts plāns drošai nākotnei saistībā ar klimata pārmaiņām, kas nozīmē jaunu pārrunu procesu, kura pabeigšanas laiks ir 2009. gads, tam sekos pārrunu atsākšana par globālo sasilšanu pēc 2012. gada, kad beigsies Kioto protokola pirmais posms. Konferences rezultāts bija galvenie lēmumi atbilstoši plānam: Pielāgošanas fonds, zaļo tehnoloģiju nodošana no bagātajām valstīm uz nabadzīgākajām, pasākumi, lai samazinātu gāzu emisiju, kas rodas no mežu izciršanas un mežu deģenerācijas jaunattīstības valstīs. Cīņai ar mežu izciršanu ir būtiska prioritāte Eiropas vides aizsardzības politikā, un saskaņota darbība dalībvalstu vidū palīdzēs cīnīties ar globālo sasilšanu. Tā ir daudzsološa zīme, ka Bali Rīcības plānā iekļautas stratēģijas vides katastrofu apturēšanai un līdzekļi, kā risināt zaudējumus un kaitējumu, kas saistīts ar klimata izmaiņām jaunattīstības valstīs. Eiropas Savienībai ir bijusi būtiska loma veiksmīgas šīs konferences norisē, nodrošinot, ka tiek ņemti vērā jaunākie Klimata pārmaiņu starpvaldību padomes zinātnieku ieteikumi. Csaba Sándor Tabajdi rakstiski. - (HU) Es atbalstu kompromisu, kas tika panākts Bali klimata aizsardzības samitā, un EP Klimata pārmaiņu komisijas lēmu, kas saistīts ar šo jautājumu. Pēc manām domām, Bali kompromiss ir liels sasniegums, jo tā puses vienojās par uzdevumu pārrunāt jaunu klimata pārmaiņu pasākumu, kas aizvietotu Kioto protokolu, kurš beigsies 2012. gadā. Tajā pašā laikā pirmo reizi jaunattīstības valstis un Amerikas Savienotās Valstis arī ir apņēmušās mazināt klimata izmaiņu ietekmi. Ungārijas nostāja ir tāda pati kā citām ES dalībvalstīm. 2007. gada martā Eiropas Padome nolēma samazināt siltumnīcas efektu radošās gāzes par 20 % līdz 2020. gadam salīdzinājumā ar 1990. gada līmeni. Lai sasniegtu šo ambiciozo mērķi, Eiropas Komisija sagatavoja plānu klimata aizsardzībai un atjaunīgās enerģijas izmantošanas iespējām, tādējādi rādot piemēru citām rūpnieciski attīstītajām valstīm. Es ceru, ka Eiropas Parlamenta Lauksaimniecības un lauku teritoriju attīstības komitejas vakar pieņemtais ziņojums par ilgtspējīgiem lauksaimniecības un biodegvielas resursiem, arī dos savu ieguldījumu cīņā pret klimata pārmaiņām. Es vēlētos pievērst uzmanību tam, ka klimata izmaiņas jau ir reāla problēma Ungārijā, jo pārtuksnešošana apdraud reģionu starp Danubi un Tizu. Vides un sociālo darbību izraisītā erozija Homokhātšāgas zonā ir jāaptur, jo tā var palielināt aptuveni 800 000 cilvēku eksistences apdraudējumu. Mums ir jāaptur Homokhātšāgas pārtuksnešošanās! (Sēde tika pārtraukta plkst. 20.40 un atsākta 21.00)

35. Kova su ŽIV/AIDS Europos Sąjungoje ir kaimyninėse šalyse 2006-2009 m. (balsavimas) - Relazione: Andrejevs Presidente Ciò conclude il turno di votazioni.

3. Inanspruchnahme des Europäischen Fonds für die Anpassung an die Globalisierung (Abstimmung) - Bericht Reimer Böge - Vor der Abstimmung: Reimer Böge Berichterstatter. - Frau Präsidentin! Ich möchte Sie bitten, die Kollegen doch einmal dazu zu bringen, sich zu setzen und an der Abstimmung teilzunehmen, weil wir entsprechende Mehrheiten benötigen. Das ist für die nächsten drei Berichte ganz wichtig. Sonst haben wir morgen auch ein Problem bei der Abstimmung über den Haushaltsplan 2008. Ich würde Sie darum bitten, die Kollegen herzlich zu bitten, sich hinzusetzen und an der Abstimmung teilzunehmen, sonst haben wir ein ernsthaftes Problem. Die Präsidentin Danke, Herr Böge, Sie haben vollkommen Recht. Ich bitte die Kollegen, die sich noch nicht gesetzt haben, jetzt ihre Plätze einzunehmen. Es geht hier um namentliche Abstimmungen, die einer qualifizierten Mehrheit bedürfen; es handelt sich um wichtige Abstimmungen. Könnten Sie bitte zu Ihren Plätzen gehen?

3. Kansalaisjärjestöjen maastakarkotus Darfurista (äänestys) - Ennen 1 kohdasta toimitettua äänestystä: Martine Roure PSE-ryhmän puolesta. - (FR) Arvoisa puhemies, ehdotan suullista tarkistusta lisättäväksi 1 kohdan jälkeen: "vaatii vapauttamaan välittömästi ja ehdoitta Belgian Lääkärit ilman rajoja -järjestön avustustyöntekijät, jotka siepattiin eilen Belgian Lääkärit ilman rajoja -järjestön toimistosta Saraf Umrassa, 200 kilometriä länteen El Fasherista, Pohjois-Darfurin pääkaupungista." Jacek Saryusz-Wolski - (FR) Arvoisa puhemies, sana "eilen" ei kuulu tähän, koska päätöslauselman on kestettävä enemmän kuin yksi päivä. Martine Roure (FR) Arvoisa puhemies, anteeksi, mutta en ymmärrä miksi pitäisi olla aikaraja. Ei tässä ole mitään aikarajaa. Toistan: "vaatii vapauttamaan kaikki avustustyöntekijät välittömästi ja ehdoitta", onko se "välitön" mikä teitä vaivaa? Puhemies (FR) Martine Roure, se on sana "eilen". Sanoitte "eilen". Martine Roure (FR) Arvoisa puhemies, nyt ymmärrän. Suokaa anteeksi. Poistetaan sana "eilen". Olitte aivan oikeassa. Charles Tannock Arvoisa puhemies, ryhmäni ehdottaa 2 ja 6 kohdan poistamista. Se ei johdu siitä ettemme tue sisältöä, vaan siitä ettemme katso sitä tarpeelliseksi tässä päätöslauselmassa, ja että tilanteen arkaluontoisuuden takia se voisi auttaa Al-Bashiria perumaan päätöksensä ja sallia kansalaisjärjestöjen palata Darfuriin. Me siis pyydämme poistamaan 2 ja 6 kohdan. Olen ymmärtänyt, että sosialistit esittävät vastaavan pyynnön ja että he pyytävät myös 5 kohdan poistamista, mitä me tuemme samoista syistä. Martine Roure PSE-ryhmän puolesta. - (FR) Vahvistan sen, mitä Charles Tannock juuri sanoi, samoista syistä, me pyydämme poistamaan 5 kohdan. Paul Rübig (DE) Arvoisa puhemies, minulla on yksi pyyntö. Koska vaalit pidetään 7. kesäkuuta ja tänne tulvii vierailijoita, pyytäisin harkitsemaan sitä, että huhtikuun ja toukokuun istuntojakson aikana täällä Strasbourgissa kaikki huoneet, myös täysistuntosali, pidetään avoinna vierailijoille keskiyöhön saakka, jotta kaikista vierailijoista voidaan huolehtia. Puhemies (EL) Julistan Euroopan parlamentin istuntokauden keskeytetyksi.

2. Tybet - plany ustanowienia chińskiego głównym językiem nauczania Przewodnicząca Kolejnym punktem porządku dziennego jest debata nad sześcioma projektami rezolucji w sprawie Tybetu dotyczącymi planów ustanowienia chińskiego głównym językiem nauczania. Lidia Joanna Geringer de Oedenberg Pani Przewodnicząca! W październiku byliśmy świadkami pokojowych protestów tysięcy Tybetańczyków przeciwko planowanej przez władze chińskie zmianie polityki edukacyjnej. Dotychczasowy model dwujęzyczności, który umożliwia mniejszościom etnicznym naukę we własnych językach narodowych na równi z językiem chińskim, miałaby zastąpić formuła, w której język chiński byłby podstawowym językiem nauczania. Sekretarz Chińskiej Partii Komunistycznej w prowincji Qingai, Qiang Wei, zapowiedział w artykule prasowym, że wspólny język chiński stanie się głównym językiem w szkołach podstawowych do 2015 roku. Ze względu na konieczność sprawnego funkcjonowania Tybetańczyków i przedstawicieli innych grup etnicznych w Chinach na rynku pracy powinno się im umożliwić naukę języka chińskiego, ale nie kosztem pozbawiania ich odpowiedniej edukacji w językach ojczystych. Należy pamiętać, że uprawnienia, o jakie walczą Tybetańczycy, wynikają z art. 4 chińskiej konstytucji oraz art. 10 prawa o regionalnej autonomii narodowej. Tybetańczycy upominają się zatem o respektowanie przyznanych już im praw, a Parlament Europejski powinien zdecydowanie wesprzeć ich w dążeniu do zachowania własnej kultury, której podstawowym elementem jest język. Myślę, że wszystkim nam bardzo bliskie są słowa Dokru Choedaka walczącego o zachowanie języka tybetańskiego, iż szkoły i język są materiałem narodowej tożsamości. Marietje Schaake autorka - Pani Przewodnicząca! Kultura i jej wyrażanie to fundament wartości i tożsamości społeczeństwa. Przywołując słowa Arystotelesa, nie chodzi o wygląd zewnętrzny, lecz o znaczenie wewnętrzne. Kultura może być bronią, jeżeli wykorzystuje się ją jako narzędzie narzucania wartości oraz likwidacji różnorodności i wolności wypowiedzi. Dlatego bardzo niepokojąca jest sytuacja, w której język mandaryński został ustanowiony głównym językiem nauczania i dokumentów urzędowych dla Tybetańczyków. Jeżeli Chiny chcą w ten sposób zniszczyć kulturę tybetańską, to działają wbrew deklarowanym przez siebie intencjom harmonijnych stosunków między niezliczonymi kulturami, odłamami etnicznymi i tożsamościami, jakie występują w tym kraju. Władze chińskie powinny też zapewnić zagranicznym mediom dostęp do Tybetu bez potrzeby uzyskiwania specjalnego zezwolenia i pozwolić na nieocenzurowaną komunikację i dostęp do informacji - również za pośrednictwem Internetu - w całym kraju. Na bogactwo składa się nie tylko rozwój gospodarczy, ale także różnorodność kulturowa i poszanowanie praw człowieka. W swoich stosunkach z Chinami UE powinna stale na pierwszym miejscu stawiać prawa człowieka, zwłaszcza dla mniejszości etnicznych i kulturowych. Ryszard Czarnecki Pani Przewodnicząca! Wielkie europejskie kraje tak naprawdę bardzo dużo uwagi poświęcają zbliżeniu z Chinami, pewnym relacjom gospodarczym, inwestycjom, biznesowi. Tym większa rola Parlamentu Europejskiego, aby głośno mówić o prawach człowieka i o tym, że są one łamane. Myślę, że dzisiaj Parlament Europejski musi bardzo mocno zaakcentować prawo ludzi mieszkających w Tybecie do własnego języka, do nieskrępowanych kontaktów ze światem zewnętrznym poprzez Internet - bądź co bądź żyjemy w XXI wieku - do możliwości kontaktu z dziennikarzami zagranicznymi, bo szlaban na wizyty korespondentów zagranicznych w tym regionie jest rzeczą żenującą. Na koniec chciałem powiedzieć, że narzucanie języka państwowego w Tybecie jest rzeczą bardzo niepokojącą. Heidi Hautala Pani Przewodnicząca! Artykuł 4 Konstytucji Chińskiej Republiki Ludowej gwarantuje wszystkim obywatelom i narodowościom prawo do używania i rozwijania własnego języka mówionego i pisanego. Zważywszy na to, całkowicie słusznie zaniepokoiła nas niedawno otrzymana wiadomość, że status tybetańskiego jako języka nauczania może zostać osłabiony. Wiem, że w tym ogromnym kraju pojawiają się protesty przeciwko podobnemu zanikaniu form języka chińskiego stosowanych w Szanghaju i Kantonie, co jest kolejnym powodem do obaw. Chińska Republika Ludowa musi uznać, że zachowanie kultury tybetańskiej jest w zasadniczym stopniu uzależnione od jej języka, a język tybetański powinien utrzymać status pierwszego języka nauczania i być używany na uniwersytetach. Oczywiście, ważnym celem jest rzeczywista dwujęzyczność. Za całkowicie sensowne należy uznać uczenie się chińskiego przez Tybetańczyków, ale czynienie z niego pierwszego języka nauczania stanowi problem, ponieważ wiąże się to ze stratami dla kultury tybetańskiej. Chiny powinny również wreszcie ratyfikować podpisany wiele lat temu Międzynarodowy pakt praw obywatelskich i politycznych, ponieważ taki krok byłby lepszą gwarancją ochrony mniejszości etnicznych i religijnych i przyczyniłby się do ochrony ich języków i kultur. Thomas Mann Pani Przewodnicząca! Kiedy zabieramy głos w Parlamencie Europejskim, możemy to robić w naszych językach ojczystych. Rząd chiński planuje odebrać Tybetańczykom to prawo podstawowe, co grozi utratą ich tożsamości. W pokojowych protestach w szkołach i na uniwersytetach tysiące Tybetańczyków protestuje przeciwko możliwemu zakończeniu polityki dwujęzyczności. W dniu 27 października przed budynkiem Parlamentu Europejskiego odebrałem petycję od tybetańskich uczniów, domagających się solidarności z naszej strony. Wczoraj ambasador Chin, pan Song, podkreślał, że dwujęzyczna edukacja w Tybecie jest ważnym czynnikiem wspierającym kulturę tybetańską. Chociaż usłyszałem, co miał do powiedzenia, to nie jestem pewien, czy mu wierzyć. Przecież nie zaprzeczył licznym doniesieniom mediów o tym, że język mandaryński ma się stać głównym językiem używanym w placówkach edukacyjnych w regionie Quinghai. Języki kantoński i szanghajski również mają zostać zastąpione językiem mandaryńskim w całym systemie edukacyjnym, a nawet w radiu, chociaż władze twierdzą, że zaledwie połowa ludności mówi językiem mandaryńskim. W art. 4 konstytucji oraz w art. 10 ustawy o autonomii regionalnej podkreśla się prawo wszystkich grup etnicznych do rozwoju swojego języka pisanego i mówionego. Panie Komisarzu Lewandowski! Wzywam Pana, by zadbał Pan o to, aby ta niepokojąca sytuacja została poruszona w ramach dialogu między UE a Chinami. Proszę wysłać do regionów grupę specjalistów w ramach misji informacyjnej, by sprawdzić, na czym polega zagrożenie dla systemu dwujęzycznego. Język tybetański może zostać uzupełniony językiem chińskim, ale z pewnością nie może być nim zastąpiony. Róża Gräfin von Thun und Hohenstein Pani Przewodnicząca! Dzisiaj już nikt z nas nie może narzekać na brak wiedzy lub informacji o tym, co się dzieje w Tybecie, a mimo to w dalszym ciągu dopuszczamy niemal bez reakcji do tego, że Tybetańczycy są niszczeni przez Chiny jako poszczególne osoby i jako cały naród razem z ich wspaniałą kulturą i przepiękną autentyczną religijnością. Dzisiaj mówimy o procesie niszczenia języka tybetańskiego i zastępowania go mandaryńskim. Przecież wielu z nas na tej sali, wielu naszych przodków często płacąc bardzo wysoką cenę walczyło o swoje języki narodowe przeciwko woli zaborcy i dyktatora, bo wiedzieliśmy, że utrata naszego języka to utrata ostatniej nadziei na to, że kiedyś będziemy mogli być sobą we własnym kraju. Również przez to doświadczenie, które jest losem wielu Europejczyków, musimy wymagać od tych, którzy negocjują z Chinami w naszym imieniu, żeby rozmawiając o rozwoju technologii, inwestycjach, handlu i tak dalej nie pomijali tematu praw człowieka notorycznie łamanych w Chinach. W negocjacjach z rządem chińskim na temat praw człowieka, i tu dołączam się do wszystkich wygłaszanych przede mną apeli, proszę, żeby temat praw człowieka nie schodził na drugi plan, niezależnie od tego, czy jesteśmy akurat w kryzysie ekonomicznym, czy też nie. Kristiina Ojuland w imieniu grupy ALDE - Pani Przewodnicząca! W całej historii Estonii walczyliśmy o utrzymanie języka miejscowej ludności. Po przywróceniu naszej niepodległości w 1991 roku wreszcie uzyskaliśmy prawo mówienia we własnym języku i cenimy sobie ten skarb naszej kultury i tożsamości. Odczuwam boleśnie represjonowanie ludności Tybetu i skazywanie ich języka, tożsamości, kultury i religii na wymarcie. Chińska Republika Ludowe (ChRL) stosuje tę samą metodę marginalizacji Tybetańczyków, którą Związek Radziecki stosował wobec Estończyków. Sinizację Tybetu, podobnie jak rusyfikację Estonii w trakcie radzieckiej okupacji, przeprowadza się przez przesiedlanie ludności nierodzimej na określone terytorium ludności rodzimej. Kiedy rośnie liczba Chińczyków Han na terytorium Tybetu, Tybetańczycy mają wszelkie prawo czuć się zagrożeni. Postulowane przez władze chińskie wprowadzenie języka mandaryńskiego jako głównego języka nauczania w szkołach narusza prawa rodzimej ludności Tybetu. Chciałabym, aby położenie kresu takim naruszeniom i rozwiązanie tego problemu było priorytetem w polityce UE wobec ChRL. Reinhard Bütikofer Pani Przewodnicząca! Jestem przeciwny tej rezolucji. Moja grupa zgodziła się, abym wystąpił przeciwko tej rezolucji, chociaż większość moich kolegów nie podziela mojej opinii. Jak już wspomniano, ambasador Chin odpowiedział na wyrażoną krytykę. Być może jego list nie stanowi odpowiedzi na wszystkie pytania, ale dlaczego najpierw dążymy do przyjęcia rezolucji bez próby podjęcia dialogu? Czy naprawdę sami możemy traktować się poważnie, skoro najpierw przyjmujemy rezolucję, a następnie mówimy - o czym wspomniał poprzedni mówca - aby wysłać kogoś na misję informacyjną, żeby dowiedzieć się, jakie jest zagrożenie dla dwujęzyczności. Nie sądzę, aby przekonywująca była mowa o śmierci języka tybetańskiego. Podejmowanie decyzji, ile języka węgierskiego naucza się w szkołach w Słowacji czy w Rumunii, nie należy do kompetencji tego Parlamentu, a jednak czuje się on uprawniony do decydowania, czy matematyka powinna być wykładana po tybetańsku, czy w innym języku. Nie wiem, czy to mądre. Uważam wreszcie, że pomyłką jest łączenie kwestii polityki językowej z osobą Dalajlamy, chociaż te dwie kwestie są od siebie dość odległe. Nie sądzę, byśmy podejmując ten krok pomagali zapewnić ludziom niezabranianie używania własnego języka. Joanna Katarzyna Skrzydlewska (PL) Pani Przewodnicząca! Język to najważniejszy atrybut tożsamości oraz główne narzędzie komunikacji społecznej. Dzisiejsza debata nad próbami wprowadzenia przez rząd Chińskiej Republiki Ludowej języka chińskiego jako jedynego obowiązującego języka w systemie nauczania w Tybecie to cios w kulturę tego narodu. Do tej pory język tybetański był oficjalnym językiem w Tybecie i w tych regionach Chin, gdzie Tybetańczycy są główną grupą etniczną. Jego używanie i rozwój są dla Tybetańczyków jednym z najważniejszych aspektów korzystania z faktycznej autonomii. Zrozumiałym jest potrzeba znajomości również języka chińskiego dla tych, którzy będą poszukiwać pracy poza terenami Tybetu, ale słusznym i wystarczającym wydaje się być rozwiązanie wprowadzające język chiński jako przedmiot nauczania, a nie zastępowanie języka tybetańskiego językiem chińskim jako wykładowym. Dlatego powinniśmy wyrazić swój sprzeciw wobec próby pozbawienia Tybetańczyków podstawowego narzędzia przekazu. Likwidując Tybetańczykom możliwość uczenia się języka tybetańskiego Chiny powoli, lecz konsekwentnie doprowadzą do likwidacji autonomii Tybetu i utraty jego dziedzictwa kulturowego. Cristian Dan Preda Pani Przewodnicząca! Chciałbym zadać naszemu koledze pytanie, jeżeli się na to zgodzi. Dlaczego w tej sytuacji stanowisko ambasadora Chin w tej sprawie miałoby być ważniejsze od naszego pragnienia, by mówić o tym, co dzieje się w Tybecie? Jeżeli właściwie zrozumiałem, to dzieje się tak dlatego, że jego zdaniem musimy wziąć pod uwagę to, co mówi nam ambasada Chin, a nie to, co mówią nam nasze przekonania. Reinhard Bütikofer (DE) (Mówca odpowiada na pytanie zadane przez posła Cristiana Dana Predę za pomocą procedury niebieskiej kartki zgodnie z art. 149 ust. 8 Regulaminu). Pani Przewodnicząca! Jestem niezwykle wdzięczny mojemu koledze posłowi za zadanie tego pytania, ponieważ daje mi to szansę powtórzenia tego, o czym mówiłem wcześniej. Nie powiedziałem, że mają państwo wierzyć chińskiemu ambasadorowi. Powiedziałem tylko, że dobrze by było, gdybyśmy poważnie traktowali naszą pracę i dążyli do dialogu, a następnie dyskutowali nad rezolucją. Nie ma sensu sugerowanie, że obecnie powinniśmy przyjąć rezolucję, a następnie wysłać do Chin specjalistów, aby sprawdzili, czy i w jaki dokładnie sposób zagrożona jest dwujęzyczność. Uważam, że jeśli chcemy uczynić coś w sprawie efektywności praw człowieka, to nie możemy wyłącznie zgłaszać pobożnych życzeń, ale powinniśmy też zaangażować się w tę sprawę, aby uniknąć zaognienia już i tak trudnej sytuacji. Csaba Sógor (HU) Pani Przewodnicząca! Z zadowoleniem popieram wspólny projekt rezolucji, ponieważ z pewnością reprezentuje on zasady, którymi całkowicie podzielam jako przedstawiciel rodzimej mniejszości narodowej. Dlatego popieram zasadę, zgodnie z którą: a) prześladowanie języków mniejszości zasadniczo narusza prawo do wolności, przysługujące obywatelom należącym do tej mniejszości; b) nauczanie w języku ojczystym jest najwłaściwsze w kształceniu; oraz c) władze i społeczności lokalne powinny mieć kompetencje prawne do podejmowania decyzji o języku nauczania. Chciałbym zwrócić uwagę wszystkich posłów, którzy popierają projekt rezolucji, że tych zasad, niestety, nie przestrzega się również w niektórych państwach członkowskich UE. Dowodem na to jest obecnie obowiązujące słowacka ustawa językowa oraz rumuńska ustawa edukacyjna, umożliwiające nauczanie niektórych przedmiotów wyłącznie w języku państwowym. Mógłbym przywołać przykłady z jeszcze kilku krajów UE. Nie zrobię tego teraz. Jestem zdecydowanym zwolennikiem monitorowania naruszania praw poza granicami Unii Europejskiej, ale jednocześnie uważam, że nie należy milczeć w przypadkach praktyk niekorzystnych dla mniejszości narodowych, występujących na terytorium UE. Zuzana Brzobohatá (CS) Pani Przewodnicząca! W swoim wystąpieniu chciałabym odnieść się do wyrażonego przez Chińską Republikę Ludową pragnienia harmonijnych stosunków między wszystkimi 56 mniejszościami etnicznymi mieszkającymi na jej terytorium. W tym kontekście mocno wierzę, że trzeba poprzeć zachowanie języka tybetańskiego, który jest jednym z czterech najstarszych i najbardziej oryginalnych języków azjatyckich, jednocześnie jest jednym z podstawowych filarów tożsamości, kultury i religii tybetańskiej, a także - wraz z całą kulturą tybetańską - stanowi niezastąpioną część światowego dziedzictwa kulturowego, będąc świadectwem cywilizacji o bogatej historii. Wierzę, że Chiny będą konsekwentnie stosować art. 4 Konstytucji Chińskiej Republiki Ludowej oraz art. 10 ustawy o autonomicznych regionach kraju, gwarantujące prawo wszystkich narodów do używania i rozwijania swoich własnych języków w mowie i w piśmie. Mocno wierzę, że każda mniejszość etniczna ma prawo do zachowania własnego języka i literatury. Uczciwy dwujęzyczny system nauczania przyczyni się do lepszej współpracy i zrozumienia, zwłaszcza jeżeli Tybetańczycy nauczą się języka chińskiego, a mieszkający w Tybecie Chińczycy Han będą jednocześnie zachęcani do nauki języka tybetańskiego. Ponieważ przedłożony wspólny projekt rezolucji zawiera wszystkie wspomniane przeze mnie kwestie, zdecydowałam się poprzeć jego przyjęcie. Jaroslav Paška (SK) Pani Przewodnicząca! Chiny są potęgą pod względem gospodarczym i militarnym, a swoim postępowaniem wobec obywateli chińska administracja od dawna sprawia wrażenie, że uznawane na całym świecie zasady kulturowe, społeczne i demokratyczne będą stosowane w Chinach wybiórczo, i to tylko w takim zakresie, w jakim odpowiada to administracji pod względem sprawowania władzy w kraju. Nie sądzę, aby nasze oburzenie zmieniło determinację, z jaką rząd chiński dąży do realizacji swojej polityki edukacyjnej w kraju. Pomimo to za niezbędne uważam wystosowanie poważnego ostrzeżenia wobec naszych chińskich partnerów, że Tybetańczycy mają prawo do zachowania swojej tożsamości i swojego języka, a język ojczysty jest niezastąpiony w kształceniu dzieci. Chiny powinny uczynić w Tybecie to samo, co Słowacja robi dla swojej mniejszości węgierskiej, gdzie dzieci węgierskie mają prawo uczyć się w języku węgierskim od przedszkola przez szkołę podstawową aż po szkołę średnią. Z drugiej strony chciałbym zwrócić uwagę pana posła Sógora, że dzieci słowackie na Węgrzech muszą od przedszkola przez szkołę podstawową aż po szkołę średnią odbierać edukację po węgiersku, a słowacki jest nauczany wyłącznie jako język obcy. Csanád Szegedi (HU) Pani Przewodnicząca! Jako przedstawiciel Jobbik, Ruchu na Rzecz Lepszych Węgier, z zadowoleniem przyjmuję i popieram projekt rezolucji Parlamentu Europejskiego przeciwko planom Chińskiej Republiki Ludowej zmierzającym do uczynienia z języka chińskiego oficjalnego języka nauczania w szkołach tybetańskich. Chociaż chińscy okupanci gwarantowali autonomię Tybetu, to stopniowo eliminują język tybetański z kształcenia i sfer oficjalnych. Kiepskie rezultaty, osiągane przez Chiny w dziedzinie praw człowieka, zwiększają też ryzyko wybuchu konfliktów w Tybecie, z uwagi na przymusowe wprowadzanie języka chińskiego. Tybetańczykom należy zagwarantować prawo do odbierania edukacji oraz załatwiania spraw urzędowych w ich języku ojczystym. Trzeba zagwarantować ich podstawowe prawa człowieka, w tym prawo do zgromadzeń oraz obywatelskie prawo do demonstracji. Niestety, nie musimy sięgać aż tak daleko, by znaleźć podobne przypadki, ponieważ również w Europie prawdziwym i aktualnym problemem są brutalne próby asymilacji. Wystarczy pomyśleć o sposobie traktowana transylwańskich Węgrów lub Węgrów Csángó przez Rumunię lub o wykluczającej i dyskryminującej słowackiej ustawie językowej. Angelika Werthmann (DE) Pani Przewodnicząca, Panie i Panowie! Uważam, że należy dać Tybetańczykom prawo do mówienia w ich ojczystym języku, tybetańskim. Wszyscy mamy to prawo. W przeciwnym razie utracą oni swoją tożsamość kulturową. Z uwagi na sytuację w Tybecie sądzę, że właściwym rozwiązaniem jest dwujęzyczność, czyli - inaczej mówiąc - nauczanie tybetańskiego i chińskiego. Przecież dwujęzyczność na wiele innych sposobów wspiera rozwój dzieci i z pewnością zasługuje na poparcie. Bogusław Sonik (PL) Pani Przewodnicząca! Język tybetański wpisuje się w długoletnią historię narodu walczącego od lat o zachowania swojej kultury i jest elementem ściśle jednoczącym tę wspólnotę. Stąd też zachowanie i przestrzeganie dwujęzyczności na wszystkich poziomach nauczania w szkołach w Tybecie to jedyne i najlepsze rozwiązanie. Rząd chiński jest sygnatariuszem Deklaracji praw ludów tubylczych ONZ. Tym samym zobowiązał się do przestrzegania podstawowych praw mniejszości narodowych na swoim terytorium. Wszelkie działania Chin mające na celu zakazanie używania języka tybetańskiego w szkołach winne być przez społeczność międzynarodową potępione. Uważam, że należy podjąć kroki, które umożliwią efektywniejszą kontrolę przestrzegania podstawowych praw Tybetańczyków w Chinach. Sergio Paolo Francesco Silvestris (IT) Pani Przewodnicząca, Panie i Panowie! Zniesienie systemu dwujęzycznego w Tybecie to nietolerancyjny czyn sprzeczny z poszanowaniem tożsamości kulturowej mniejszości i praw człowieka. Porozumienia handlowe i kontrakty biznesowe nie mogą być towarami handlowymi odwracającymi uwagę Europy od poważnej dyskryminacji, jaką nadal cierpią Tybetańczycy. Tybetańczycy mają przynajmniej prawo być i czuć się ludźmi, a żeby tak się stało muszą mieć prawo pielęgnować własne tradycje, historię i język: krótko mówiąc - utrzymać własną tożsamość, której istotnym elementem jest tożsamość językowa. Nie można pozwolić, aby poprzez eliminację języka tybetańskiego i narzucenie chińskiego zrealizowano wreszcie przebiegły plan likwidacji kultury tybetańskiej, który pomimo dziesięcioleci prześladowań obywateli i mnichów tybetańskich jeszcze nie został skutecznie doprowadzony do końca pod znakiem sierpa i młota. Janusz Lewandowski komisarz - Pani Przewodnicząca! Omawiamy problem, który pojawia się praktycznie we wszystkich krajach, w których istnieją mniejszości - problem zachowania języka i kultury oraz jednakowego dostępu do edukacji. Chodzi o potwierdzenie naszych wartości, Panie Pośle Bütikofer. Zanim odniosę się do kwestii Tybetu, chciałbym powiedzieć kilka krótkich słów o naszych dwustronnych relacjach z Chinami. Nasze partnerstwo strategiczne jest silne, co pozwala nam zajmować się wszystkimi kwestiami, w tym najdelikatniejszymi. Stworzyliśmy imponujące kontakty na wysokim szczeblu, w ramach których regularnie zajmujemy się wyzwaniami globalnymi, z którymi mierzą się nasi obywatele, nie lekceważąc jednakże zagadnień, w których nasze poglądy mogą być rozbieżne. Jedną z takich odmiennie ocenianych kwestii jest ogólna sytuacja w Tybecie. Działania na rzecz ustanowienia języka chińskiego głównym językiem nauczania w regionie Tybetu wiążą się ze złożonymi i delikatnymi zagadnieniami. Chiny muszą znaleźć właściwą równowagę, aby umożliwić skuteczne nauczanie i zachowanie języka tybetańskiego, zarówno jako żywego języka w celu utrzymania kształcenia w języku tybetańskim, jak i jako języka ojczystego w regionie Tybetu, a jednocześnie równolegle nauczać chińskiego, aby dać tybetańskim studentom uczciwe szanse przyszłego zatrudnienia. Oddalenie Tybetu w żadnej mierze nie ułatwia tego zadania. Mamy szczerą nadzieję, że Chiny zapewnią używanie języka tybetańskiego jako głównego języka nauczania w szkołach w regionie Tybetu i w analogiczny sposób zapewnią ochronę języków mniejszości w innych regionach Chin. Opieranie się na opiniach specjalistów oraz unikanie dyskryminacji i wpływu ideologii to dobre wskazówki do przyszłych działań. UE jest gotowa podzielić się swoją wiedzą, jeżeli Chiny podejmą taką decyzję. Mamy nadzieję - i taka jest moja bezpośrednia odpowiedź - przeprowadzić z władzami chińskimi szczerą dyskusję na ten temat w trakcie kolejnej sesji dialogu UE-Chiny dotyczącego praw człowieka. Najważniejsze jest, żeby Chiny pozwoliły na przeprowadzenie otwartych konsultacji społecznych, by umożliwić swobodne wyrażenie opinii osobom, których dotyczyć mogą jakiekolwiek zmiany w polityce językowej, oraz by uwzględniły te opinie. Z głębokim zaniepokojeniem śledziliśmy też wieści dotyczące skazania kilku studentów i nauczycieli tybetańskich, którzy demonstrowali pokojowo w proteście przeciwko rządowym planom reformy edukacyjnej. Wzywamy Chiny do uwolnienia zatrzymanych oraz do zainicjowania dyskusji z tybetańskim społeczeństwem obywatelskim w sprawie treści proponowanych reform. Na koniec chciałbym przypomnieć prezentowane przez UE od dawna stanowisko w odniesieniu do Tybetu. Jednym z głównych priorytetów UE pozostaje zachowanie wyjątkowej tybetańskiej kultury, języka, religii i tradycji oraz potrzeba dojścia do systemu sensownej autonomii dla Tybetu w ramach chińskiej konstytucji. To są kwestie, które uparcie staramy się poruszać w ramach naszego dialogu politycznego z Chinami. Przewodnicząca Zamykam debatę. Głosowanie odbędzie się wkrótce. Oświadczenia pisemne (art. 149 Regulaminu) Roberta Angelilli Pomimo stałego udziału i zaangażowania wielu światowych liderów, instytucji i organizacji pozarządowych w wzywających władze chińskie aby powstrzymały się od stosowania przemocy wobec Tybetańczyków, wydaje się niestety, że te apele trafiają w próżnię, co szkodzi stosunkom międzynarodowym. Od wielu lat Parlament Europejski okazuje swoje poparcie dla Tybetu i solidarność z tym krajem, który zawsze musiał zmagać się z opartą na ucisku i dyskryminacyjną polityką władz chińskich, od dawna zagrażających niezależności terytorialnej i kulturowej Tybetańczyków. Ostatnim aktem ucisku ze strony władz w Pekinie była decyzja o ustanowieniu chińskiego obowiązkowym oficjalnym językiem w Tybecie, chociaż mieszkańcy mówią po tybetańsku i uznają mandaryński za język obcy. Właśnie w tym momencie prowadzi się kulturową eksterminację, ponieważ decyzja ta oznacza jasny zamiar zniszczenia tych ludzi, nie tylko pod względem geograficznym, ale również kulturowym, poprzez uniemożliwienie młodszym pokoleniom poznania ich własnej kultury, a przede wszystkim dziedzictwa językowego. Wobec nieelastycznego i sztywnego nastawienia Chin w stosunku do Tybetu chciałabym wezwać Parlament Europejski do utrzymania nieprzejednanego stanowiska w odniesieniu do poważnych przypadków naruszania praw człowieka i praw mniejszości, popełnianych przez władze chińskie, oraz do zapewnienia, aby Tybetańczycy wiedzieli o naszym poparciu dla nich i gotowości do niesienia pomocy. Catherine Soullie Przyjmując przedmiotową rezolucję Parlament Europejski - będący głosem obywateli Europy i demokracji - wysyła władzom chińskim jasny sygnał: zwalczanie i podporządkowywanie jednej kultury innej to akt niegodny jakiegokolwiek prawdziwie wielkiego i nowoczesnego państwa. Mieszkańcy Tybetu występują z całkowicie uzasadnionym żądaniem, aby szanować ich historię i język. Nie tylko tybetańska kultura jest zagrożona tą bezsensowną decyzją - również język kantoński i inne padną ofiarą polityki standaryzacji. Uwzględniając fakt, że w chińskiej konstytucji bezpośrednio uznaje się prawo każdego obywatela do wypowiadania się w wybranym przez niego języku, w jaki sposób władze polityczne mogą uzasadnić ten zwrot o 180 stopni w prawie? Motto Unii Europejskiej jasno podsumowuje sygnał, który mamy obowiązek wysłać władzom chińskim za pomocą przedmiotowej rezolucji: zjednoczeni w różnorodności.

De Voorzitter.    Aan de orde zijn de verklaringen van de Hoge Vertegenwoordiger voor het Gemeenschappelijk Buitenlands en Veiligheidsbeleid en van de Commissie over het Midden-Oosten. Solana,    Mijnheer de Voorzitter, geachte afgevaardigden, ik dank u nogmaals voor uw uitnodiging om hier vandaag ten overstaan van de plenaire vergadering van het Parlement te spreken over een zeer actueel thema dat u allen sterk bezighoudt, namelijk de situatie in het Midden-Oosten. Het Midden-Oosten baart ons andermaal ernstige zorgen. Gisteren heeft de Commissie buitenlandse zaken, mensenrechten, gemeenschappelijke veiligheid en defensiebeleid van het verslag van de heer Menéndez del Valle aangenomen, hetgeen opnieuw een signaal was dat het Parlement actief wil bijdragen aan de vredesinspanningen. Dat verslag zal ongetwijfeld van groot nut zijn bij ons streven naar vrede. Sterker nog, het heeft zijn nut al dubbel en dwars bewezen. Ik heb verschillende keren de gelegenheid gehad om met de heer Menéndez del Valle van gedachten te wisselen. We hebben er samen voor gezorgd dat het verslag de nodige ingrediënten bevat om een oplossing te vinden vanuit Europees perspectief. Na enkele weken van rust en kalmte van gespannen rust en een helaas veel te broze kalmte hebben de ontwikkelingen van de laatste dagen ons weer op dramatische wijze herinnerd aan de harde realiteit waarmee de regio wordt geconfronteerd: spanning, geweld, vernieling en doodslag. Mijnheer de Voorzitter, geachte afgevaardigden, ook ik wil mijn gevoel van teleurstelling niet onder stoelen of banken steken. Teleurstelling omdat het Midden-Oosten langzaam doodbloedt, omdat dit onstuitbare, druppelsgewijze verlies van mensenlevens volkomen zinloos is. Teleurstelling ook omdat de Israëliërs en de Palestijnen de plechtige beloften die zij slechts enkele weken geleden gedaan hebben in Akaba niet hebben kunnen of willen nakomen. Teleurstelling omdat de regionale spanningen weer verontrustende proporties hebben aangenomen. Teleurstelling ook omdat steeds minder mensen geloven dat de routekaart van het Kwartet uitkomst zal bieden. Teleurstelling, ten slotte, omdat de wanhoop die zich van zovele Arabieren en zovele Israëliërs heeft meester gemaakt ook ons, politici, en de Europese burgers kan overvallen. Dit gevoel van frustratie mag ons echter in geen geval verblinden, mijnheer de Voorzitter. Integendeel. Onze bezorgdheid en de ernst van de situatie moeten ons aanzetten en aansporen om waakzaam te blijven en onze plichten en verantwoordelijkheden na te komen. De vraag die wij ons allen stellen is wat wij nog meer kunnen doen. We vragen ons af wat de Unie nog kan doen en of de routekaart nog haalbaar is. We zijn ook bezorgd dat de huidige situatie uitmondt in een regionaal conflict. Dat zijn de vragen die wij ons in het openbaar en ongetwijfeld ook bij onszelf stellen. Tijdens de volgende minuten zal ik enkele elementen bespreken die ons kunnen helpen om op deze vragen een antwoord te formuleren. Laten wij beginnen met de routekaart. Ik denk dat deze vraag volkomen gerechtvaardigd is. Het is logisch dat mensen zich afvragen wat voor zin een stappenplan heeft dat volgens een welbepaald tijdschema moet worden uitgevoerd als degenen die de stappen moeten zetten daartoe niet bereid zijn. Het spreekt vanzelf dat wij zonder de medewerking van de betrokken partijen maar weinig vooruitgang zullen kunnen boeken. Ik wil echter ook duidelijk onderstrepen dat er mijns inziens, gezien de enorme moeilijkheden waarmee wij geconfronteerd worden, geen alternatief voor de routekaart bestaat. De door beide staten Israël en Palestina beoogde doelstelling van vrede en veiligheid mag niet overboord worden gezet vanwege de tragische gebeurtenissen van de jongste dagen. Met de routekaart wordt een ambitieus doel nagestreefd dat in 2005 verwezenlijkt moet worden en de coëxistentie van de twee voornoemde staten moet waarborgen. Dat vergt een nog sterkere betrokkenheid van de internationale gemeenschap, en met name van het Kwartet. Geachte afgevaardigden, de routekaart is tot stand gekomen op initiatief van Europa. Wij hebben ook deelgenomen aan de ontwikkeling en de oprichting van het Kwartet. Dankzij het nieuwe politieke forum dat wij in het leven hebben geroepen, zijn wij erin geslaagd de Verenigde Staten rechtstreeks bij de acties te betrekken in het kader van een gezamenlijk optreden. Op die manier is het debat over wie er als bemiddelaar zou kunnen optreden, overbodig geworden. Enkele dagen geleden zijn de leden van het Kwartet opnieuw bijeengekomen in New York. Ondanks de onheilspellende vooruitzichten is het Kwartet niet uitgeteld. Integendeel, het is nog steeds het brandpunt van de vredesinspanningen. Aan het einde van de bijeenkomst hebben wij formeel toegezegd nog voor eind dit jaar een nieuwe vergadering te beleggen. Op aandrang van Europa hebben wij tevens afgesproken dat de speciale gezanten op gezette tijden bijeen zullen komen. Zij zijn immers degenen die permanent ter plekke aanwezig zijn. Op die manier zullen alle leden van het Kwartet over een goed onderbouwde visie op de situatie beschikken en zullen wij gezamenlijke maatregelen kunnen aannemen, zodat onze inspanningen beter kunnen worden gecoördineerd. Geachte afgevaardigden, het volstaat echter niet te verklaren dat de routekaart van kracht blijft. Om uit de huidige impasse te raken moeten er concrete stappen worden gedaan en welbepaalde acties worden ondernomen om elk van de partijen te doen inzien dat de ander bereid is enige vooruitgang te boeken. Die maatregelen moeten erop gericht zijn in elk geval een minimum aan vertrouwen te wekken en ze moeten controleerbaar zijn. De lessen uit het verleden hebben ons er bij de opstelling van de routekaart toe aangezet een controlemechanisme in te voeren. Nu komt het erop aan dit mechanisme zo spoedig mogelijk in de praktijk te brengen. Abu Ala, de nieuwe premier van de Palestijnse Autoriteit, vormt op dit moment, wellicht in extreme omstandigheden, een nieuwe Palestijnse regering of is daar misschien net mee klaar. Ik ken Abu Ala al sinds jaren en hij boezemt mij respect in. Bovendien heeft hij ruime ervaring opgedaan in moeilijke situaties. De nieuwe regering zal zich snel van haar verantwoordelijkheden moeten kwijten. Ik spreek hem bijna dagelijks per telefoon. Hij moet beginnen met orde op zaken te stellen in de Palestijnse veiligheidsdiensten, zoals minister Salam Fayad overigens met succes op financieel vlak heeft gedaan. Geachte afgevaardigden, de gruwelijke terroristische aanslagen die de Israëlische bevolking keer op keer op dramatische wijze treffen zijn volkomen onaanvaardbaar. De aanslag in Haifa, aan de vooravond van Jom Kippoer, is nog maar eens een voorbeeld van iets dat nooit meer mag gebeuren. De Palestijnse regering moet deze plaag een halt toeroepen. Dat is ook in het belang van de Palestijnen zelf. Er moet tevens voortgang worden gemaakt met de economische en sociale hervormingen ten behoeve van de Palestijnse bevolking. Abu Ala en zijn regering kunnen daarbij op onze hulp rekenen. Europa zal hun inspanningen actief en energiek steunen. De inspanningen van de nieuwe Palestijnse regering kunnen echter alleen maar resultaat opleveren als zij ook en vooral gesteund worden door de Israëlische regering. De routekaart legt immers ook aan Israël essentiële verplichtingen op. Er moet een einde komen aan het nederzettingenbeleid, de aanleg van de scheidingsmuur die buiten de grenzen van 1967 wordt gebouwd, de selectieve moorden en andere acties die in onze ogen strijdig zijn met het internationaal recht. Israëliërs en Palestijnen moeten een nieuwe kans krijgen om hun samenwerking te hervatten. Mijnheer de Voorzitter, geachte afgevaardigden, ik kan deze gelegenheid niet laten voorbijgaan zonder iets te zeggen over de regionale stabiliteit. De Europese Unie, haar burgers, haar lidstaten en haar instellingen bestrijden en veroordelen het terrorisme zonder enig voorbehoud. Daaraan mag niemand twijfelen. De Israëlische regering heeft overigens niet alleen het recht maar ook de plicht om haar burgers te beschermen tegen terroristische aanslagen. Terrorismebestrijding is echter slechts doeltreffend als de internationale rechtsorde wordt geëerbiedigd. Pogingen om die rechtsorde te omzeilen zijn tot mislukking gedoemd. In een onstabiel geografisch gebied als het Midden-Oosten is het van wezenlijk belang dat de acties van de betrokken partijen niet tot een toename maar tot een afname van de spanning leiden. Ook onze Arabische vrienden moeten hun verplichtingen ten aanzien van de vredesinspanningen nakomen. Zij moeten met name een nieuwe impuls geven aan het initiatief van Saoedi-Arabië dat in maart vorig jaar bekrachtigd is tijdens de bijeenkomst van de Arabische Liga in Beiroet. Dit initiatief, dat nog steeds van toepassing is, geniet de steun van het Kwartet. Het is duidelijk dat de komende weken doorslaggevend zullen zijn. Op dit moment is het werkelijk onontbeerlijk dat alle leden van het Kwartet en de Verenigde Staten in het bijzonder actief bij het proces betrokken blijven. De weg naar de vrede zal lang en bochtig zijn. Net zoals in het verleden. Het einddoel is ons bekend en wij zijn ons bewust van de moeilijkheden die ons allen te wachten staan. De Europese Unie moet haar actieve, energieke optreden in het Midden-Oosten voortzetten. Wij moeten er echter ook voor zorgen dat onze acties creatief en coherent zijn. Zoals ik al zei, zijn de komende dagen en weken van cruciaal belang. Als de regering van premier Abu Ala zich van zijn verantwoordelijkheden en plichten kwijt en het veiligheidsprobleem aanpakt en als de Israëlische regering erin slaagt de nodige zelfbeheersing en grootmoedigheid aan den dag te leggen, zodat de druk van de ketel kan worden genomen, zal de vrede een nieuwe kans krijgen. De sleutel tot de onderhandelingen mag in geen geval in handen van de terroristen worden gegeven. Wij zullen van onze kant alles blijven doen wat in onze macht ligt om het proces in de door u allen gewenste richting te sturen en de vicieuze cirkel waarin het zich thans bevindt te doorbreken. Dat is de wens van alle manen en vrouwen van goede wil. Wij onderhouden permanent contact met de partijen. Wij plegen elke dag overleg. De persoonlijke vertegenwoordiger van de Europese Unie is steeds ter plekke aanwezig. Wij doen al het mogelijke om te voorkomen dat de spiraal van geweld doorgaat of nog versterkt wordt. Mijnheer de Voorzitter, geachte afgevaardigden, wij weten allemaal hoe moeilijk deze taak is, maar desondanks moeten wij dag en nacht blijven werken om te vermijden dat de situatie volkomen uitzichtloos wordt. Monti,    .– Meneer de Voorzitter, dames en heren, zoals de Hoge Vertegenwoordiger Javier Solana reeds heeft uitgelegd, heeft de politieke situatie in het Midden-Oosten een dieptepunt bereikt. Buiten de problemen bij het uitvoeren van de routekaart, om zo te proberen een eind te maken aan de verschrikkelijke situatie waarin het Midden-Oosten zich al tijden bevindt, dreigen er aan de horizon al nieuwe gevaren. In plaats van dit te betreuren, moeten we echter vooruitkijken, zoeken naar de oorzaken van ons falen en proberen deze situatie te verhelpen. Als je uitgaat van de veronderstelling dat de twee-statenoplossing door de meerderheid aanvaard wordt, ondanks de bouw van de muur, ondanks het probleem van de nederzettingen en ondanks de aanslagen van Hamas, moet de routekaart weer op de rit gezet worden. Misschien moet er nog eens nagedacht worden over de gekozen geleidelijke benadering, waarbij de netelige kwesties als laatste aangepakt worden. De moeilijke problemen eerst oplossen, zoals het probleem van de vluchtelingen en van de verdeling van het gebied, kan helpen bij het uit de weg ruimen van de obstakels die de vooruitgang van het vredesproces in de weg staan. De beste praktijken zoals die voorkomen over de hele wereld, zouden ons een indicatie geven over hoe de kwesties waarover niet onderhandeld kan worden, aangepakt kunnen worden. Zoals de heer Menéndez del Valle heeft opgemerkt in zijn ontwerpverslag, is de verwezenlijking van welk vredesplan dan ook afhankelijk van de oprechte bereidheid van de partijen – en, zou ik willen toevoegen, van de internationale gemeenschap – dat vredesplan ten uitvoer te leggen. Het is deze bereidheid die op dit moment lijkt te ontbreken, dus moet de politieke wil om de twee-statenoplossing te laten prevaleren opnieuw opgebouwd worden. Aan de Israëlische kant geven onderzoeken aan dat de meerderheid van de bevolking voor de twee-statenoplossing is terwijl, volgens veel waarnemers, een groot deel van de huidige Israëlische regering de oprichting van een echte Palestijnse staat op de Westelijke Jordaanoever niet accepteert. Aan het verwerpen van de twee-statenoplossing en het niet invoeren van de routekaart lijken ideologische motieven of veiligheidsredenen ten grondslag te liggen. De bouw van de muur, van de begrenzing, de veiligheidsbarrière die tot ver langs de Westelijke Jordaanoever loopt, is een weerspiegeling van beide gedachtegangen, maar het lost de problemen niet op die aan de wortel ervan liggen. Aan beide kanten van de scheidslijn zullen zich namelijk Palestijnen en Israëli's bevinden. Veel Palestijnen zullen groot humanitair leed moeten verdragen en een deel van de nederzettingen zal aan de andere kant van de muur liggen. De Europese Unie heeft altijd het recht van Israël op zelfverdediging erkend, maar veiligheid bestaat er niet alleen uit terroristen te beletten hun afschuwelijke daden ten uitvoer te brengen. Het gaat vooral om de harten en het verstand van de bevolking te veroveren. Het bouwen van een muur kan een aanvaardbare maatregel zijn, op voorwaarde dat deze muur alleen op Israëlisch grondgebied staat. Nu is het aan Israël om een voldoende aantal maatregelen te treffen om het vertrouwen te versterken. De buitengerechtelijke executies en de sloop van huizen als strafmaatregel, moeten ophouden. Alle vooruitgeschoven nederzettingen op Palestijns gebied, gebouwd na september 2000, moeten worden gesloopt en alle activiteiten die daar plaatsvinden moeten ophouden, aangezien ze de twee-statenoplossing belemmeren. Aan de Palestijnse kant lijkt de regering te geloven in de twee-statenoplossing, bestaande uit het aanvaarden van de oprichting van een Palestijnse staat op het gebied van 1967. Desondanks groeit het verzet tegen deze oplossing onder de bevolking en de oppositie. Hamas en anderen erkennen het bestaansrecht van Israël niet, zoals de verschrikkelijke zelfmoordaanslagen en andere terroristische daden aantonen. Bovendien wordt het gebrek aan capaciteit, vermogen en wil om efficiënte instellingen te creëren steeds duidelijker, vooral op het gebied van veiligheid. De nieuwe regering onder leiding van de eerste minister Abu Ala moet de Palestijnse gebieden effectief besturen, zichtbare daden stellen tegen de bedenkers en plegers van gewelddadige aanslagen tegen de Israëlische bevolking, en publiekelijk opnieuw opkomen voor het bestaansrecht van Israël. Even belangrijk is het om vastberaden de voorbereidingen voor de verkiezingen, de uitwerking van de grondwet en de betrokkenheid van het maatschappelijk middenveld bij de hervormingen voort te zetten. Het is begrijpelijk dat de aandacht van de internationale gemeenschap zich concentreert op het probleem van de veiligheid, maar de versterking van de instellingen en de hervormingen mogen niet vergeten worden. Het gaat hier om een belangrijk aspect dat niet uit het oog verloren mag worden. Het bestaan van instellingen die goed functioneren is de basis voor stabiliteit en veiligheid op de lange termijn, zowel voor Palestina als voor Israël. De internationale gemeenschap moet vastberadener zijn in het bepalen van referentiepunten waaraan de door de partijen behaalde resultaten getoetst kunnen worden, vastberadener in het doeltreffend uitoefenen van toezicht op alle gebieden en niet alleen op het gebied van veiligheid en vastberadener in het aanbieden van een snelle en doeltreffende ondersteuning door donoren. Is er nog enige hoop? De Israëli's en Palestijnen moeten ervan overtuigd zijn dat zij erbij gebaat zijn als de huidige verschrikkelijke situatie wordt overwonnen. De partijen hebben ingestemd met de oprichting van een Palestijnse staat op de Westelijke Jordaanoever en de Gazastrook en met de garantie voor veilige grenzen voor de staat Israël, alsmede de volledige erkenning van Israël door alle landen in het gebied. Nu moet de internationale gemeenschap er alles aan doen om de partijen over te halen, ze tevreden te houden en druk op ze uit te oefenen zodat ze zich houden aan de afgesproken verplichtingen. Poettering (PPE-DE ).    – Mijnheer de Voorzitter, mijnheer Solana, mijnheer de commissaris, beste collega’s. We hebben in het Midden-Oosten met een tragische situatie te maken. We geloofden allemaal dat de oorlog in Irak ertoe zou leiden dat er meer zou worden gedaan om een oplossing te vinden voor dit schijnbaar uitzichtloze conflict. Die hoop is helaas niet bewaarheid. De toestand lijkt hopeloos – de botsingen escaleren en er komt geen einde aan de geweldspiraal. Onze fractie ziet elke zelfmoordaanslag als een misdaad: een misdaad jegens de jongelingen die deze aanslagen plegen en een misdaad jegens de Israëli’s die er bij omkomen. Dat willen we eerst duidelijk stellen. We willen ook duidelijk maken dat het beleid van “selectieve moord”, zoals de heer Solana al gezegd heeft – de strategie van “oog om oog, tand om tand” – niet bijdraagt tot vrede. Ik wil commissaris Monti graag bedanken voor hetgeen hij over de muur gezegd heeft. Dat heeft hij heel scherpzinnig gedaan. Wij weten dat hij ook andere kwaliteiten heeft, maar ik wil hem graag bedanken over de wijze waarop hij zich over dit onderwerp heeft uitgesproken. Als u mij toestaat een persoonlijke ervaring in herinnering te roepen, dan kan ik u vertellen dat mijn politieke betrokkenheid te herleiden valt tot 1962, toen ik zag dat er in mijn land een muur werd opgetrokken. Dat is een gebeurtenis die iemands hart en ziel beroert. Ik ben er daarom heilig van overtuigd dat de bouw van deze muur een heel tragische beslissing is. Ook voor Israël. De haat en de afkeer zullen zo immers alleen maar toenemen, en dat betekent dat deze muur niet tot vrede zal bijdragen. De veiligheid van Israël wordt door zo’n muur volgens mij al evenmin bevorderd. Verder moet duidelijk gezegd worden dat de illegale nederzettingen een vreedzame oplossing in de weg staan. Met wat ik nu ga zeggen spreek ik niet alleen voor mijzelf of voor mijn fractie: als men daar een muur optrekt die tot meer haat en vernedering aanleiding geeft, dan is dat een extra argument voor het zenden van internationale vredestroepen om de strijdende partijen uit elkaar te houden. Ik had graag dat daarover nu een discussie op gang werd gebracht, om vast te stellen of het geen goed idee zou zijn om Europeanen … … in te zetten bij zo’n internationale vredesmacht. Voor ons is dit duidelijk: Israël moet veilige grenzen hebben. Maar een Palestijnse staat moet ook veilige grenzen hebben. Dat moet het einddoel zijn. We dringen er bij de verantwoordelijken – premier Sharon, president Arafat en de nieuwe eerste minister Abu Ala – op aan de vrede een kans te geven en hun persoonlijke afkeer te overwinnen. Men moet met elkaar praten, en ik wil u van harte bedanken, mijnheer Solana, voor uw inspanningen. Ik geloof dat u werkelijk doet wat u beschreef, namelijk dat u zich dag en nacht inzet en voortdurend met de betrokken partijen onderhandelt. Het is zaak dat er nu een verdere ontwikkeling volgt. Hoe hopeloos de situatie ook moge schijnen, in het menselijk bestaan en in de politiek is er altijd enige hoop – anders zouden we onze inspanningen beter staken. De Europese Unie, de Verenigde Staten, de Verenigde Naties en Rusland zullen zich dus opnieuw moeten inzetten om ervoor te zorgen dat de strijdende partijen weer een dialoog aanvangen. Onze Amerikaanse vrienden hebben hier wellicht de belangrijkste taak. We verlangen wel steeds heel veel van de Amerikanen. We leveren kritiek als ze iets doen, maar we leveren ook kritiek als ze in gebreke blijven iets te ondernemen. We moeten nu als Europeanen eindelijk eens iets doen. Onze Amerikaanse vrienden zullen immers spoedig door de presidentsverkiezingen in beslag worden genomen, en we weten hoe belangrijk het is om de steun van bepaalde groepen te winnen teneinde gekozen te worden. Europa kan nu dus een serieus initiatief nemen. Tot slot wil ik een paar woorden wijden aan iets dat voor de menselijke waardigheid van het grootste belang is, en dat is dat er geen tweederangs mensen bestaan. Alle mensen zijn gelijk en dragers van gelijke waardigheid. Dat geldt voor de Amerikanen, dat geldt voor de Europeanen, dat geldt voor de Palestijnen, dat geldt voor de Israëli’s, dat geldt voor de Tsjetsjenen – dat geldt voor iedereen, waar ook ter wereld. In de Europese Unie staan we op het punt voor onszelf een Grondwet op te stellen, en dat is een proces dat door waarden onderbouwd wordt. Ik geloof dat we de mensen in het middelpunt moeten stellen. Daarom moeten wij het initiatief overnemen om de waarden van de Palestijnen en de Israëli’s te garanderen, opdat beide volkeren een kans krijgen in de toekomst in een democratische context samen te werken en in vrede te leven. Wij moeten het initiatief naar ons toe trekken en in dit proces een belangrijke rol spelen. Ik wil de heer Solana hartelijk danken voor de bijdrage die hij tot nu toe geleverd heeft, en ik hoop dat we in de toekomst meer succes zullen hebben dan tot nu toe het geval is geweest. Barón Crespo (PSE ).    – Mijnheer de Voorzitter, ik heb net kennis genomen van het trieste nieuws dat de persattaché van de Spaanse ambassade in Bagdad, de heer José Antonio Bernal Gómez, is vermoord. Ik verzoek u, mijnheer de Voorzitter, namens dit Parlement onze oprechte condoléances aan te bieden aan de Spaanse regering. Tevens wil ik hier namens de Fractie van de Europese Sociaal-Democraten de aanslag in Haifa veroordelen die overigens heeft plaatsgevonden op een bijzonder dramatisch moment in de geschiedenis van Israël, namelijk aan de vooravond van Grote Verzoendag, ofwel Jom Kippoer. Wij betuigen ook ons medeleven aan alle Israëlische en Palestijnse gezinnen die het slachtoffer zijn van deze nieuwe escalatie van het geweld, nadat de hervatting van de dialoog op 30 april de deur op een kier had gezet en er weer een straaltje hoop gloorde. Wij onderschrijven het verslag van de heer Menéndez del Valle. Wij, Europeanen, discussiëren over allerlei thema's en houden er vaak zeer uiteenlopende meningen op na, maar met betrekking tot het Midden-Oosten heerst er sinds de Verklaring van Venetië van 1980 consensus en overeenstemming tussen alle lidstaten van de Europese Unie. De voorstellen ter zake kunnen ook in het Europees Parlement op brede steun rekenen. Naar aanleiding van de verklaringen van de heer Solana en commissaris Monti zou ik willen stellen dat we het er eveneens duidelijk over eens zijn dat wij onze politieke, diplomatieke en economische inspanningen in elk geval moeten voortzetten. Het is niet de vraag of de routekaart al dan niet bruikbaar is, mijnheer de Voorzitter. Zaak is dat de weg naar de vrede wordt afgelegd, hoe moeilijk en gevaarlijk die ook is. Per slot van rekening is de routekaart slechts een middel om vrede te bereiken. In die zin moeten wij onze Israëlische vrienden ervan overtuigen dat terrorismebestrijding noodzakelijkerwijs gepaard moet gaan met de eerbiediging van de internationale rechtsorde. De aanval op Syrië als antwoord op de terreuractie vormt een regelrechte aanslag op de internationale rechtsorde en is derhalve onaanvaardbaar. Het gaat hier immers duidelijk om een schending van de territoriale integriteit van een derde land. Bovendien heeft deze reactie tot een toename van de spanning geleid in een regio die daaraan absoluut geen behoefte heeft. Ik denk dat wij de Israëlische regering en de heer Sharon er tevens op moeten attenderen dat de toepassing van de wet van vergelding niet tot de oplossing van het conflict leidt. Evenmin is de situatie gebaat bij oproepen tot het vermoorden of verwijderen van de door de Palestijnse bevolking gekozen vertegenwoordiger. Onlangs heb ik de viering bijgewoond die op de Universiteit van Tel Aviv was georganiseerd ter gelegenheid van de tachtigste verjaardag van Shimon Peres. Als wij de uitspraken van de heer Peres en andere vooraanstaande Israëlische leiders mogen geloven, en ook verklaringen van Arafat en de Palestijnse Autoriteit, dan wordt er thans van beide zijden een en ander erkend. Ten eerste is er de erkenning van het recht op bestaan van Israël – niet alleen door ons, maar ook door de Palestijnse Autoriteit. Ten tweede wordt erkend dat vrede uitsluitend door middel van onderhandelingen kan worden bereikt. Ten derde wordt algemeen aanvaard dat die onderhandelingen gevoerd moet worden op grond van de grenzen van 1967. Dit alles strekt de Palestijnse Nationale Autoriteit tot eer. Deze benadering wordt met name verdedigd door Abu Abas, een van de onderhandelaars bij de akkoorden van Oslo, die dit Parlement onder het Voorzitterschap van mevrouw Fontaine heeft toegesproken. Sterker nog, de Palestijnse Nationale Autoriteit zou wat democratie betreft een rolmodel kunnen worden voor de gehele Arabische wereld. Ik denk dan aan de huidige activiteiten van de Palestijnse Nationale Autoriteit, en niet in de laatste plaats aan de mogelijkheid dat er nieuwe verkiezingen gehouden worden, als dat wordt toegestaan. Anders gezegd, absolute onverzettelijkheid leidt alleen maar tot een radicalisering van het fanatisme en de antidemocratische en agressieve gevoelens. Wat de aanleg van de muur betreft, kan ik mij vinden in de argumenten die de heer Poettering hier vanuit zijn persoonlijke ervaring op sprekende wijze heeft uiteengezet. Ik zou er tevens op willen wijzen dat tot dusver alle muren, van de Chinese muur tot de Berlijnse muur, volkomen nutteloos zijn gebleken. Ik ben dan ook van oordeel dat wij een beroep moeten doen op het gezond verstand van het Joodse volk, juist omdat dit volk zijn voortbestaan te danken heeft aan het feit dat er destijds geen muren bestonden. Wij moeten er met andere woorden voor zorgen dat Israël afstapt van zijn krankzinnige voornemen om een muur te bouwen zonder zelfs ook maar de grens van 1967 te eerbiedigen. Dit bouwwerk maakt het bovendien onmogelijk te bereiken wat wij in de Europese Unie bereikt hebben, namelijk samenwerkingsverbanden waarbinnen gemeenschappelijke belangen gezamenlijk worden behartigd. Dergelijke verbanden zijn precies waaraan het Midden-Oosten behoefte heeft; zij zouden resulteren in minder wapens, meer samenwerkingsmogelijkheden, meer economische ontwikkeling en meer mogelijkheden tot verzoening. Om kort te gaan, ik steun het optreden van zowel de Hoge Vertegenwoordiger als onze gezant in het Midden-Oosten. Bovendien ben ik ervan overtuigd dat het Kwartet zijn werkzaamheden moet voortzetten. Wij moeten tevens de mogelijkheid overwegen om een internationaal mandaat in te stellen en internationale troepen, namelijk een interventie- en vredesmacht, naar de regio te sturen om de inspanningen van beide partijen kracht bij te zetten. Mijnheer de Voorzitter, om te eindigen nog dit: wij kunnen ons niet veroorloven dat de routekaart een fiasco wordt. Wij mogen niet dulden dat het fanatisme, het terrorisme en de onverdraagzaamheid de overhand krijgen op het gezond verstand en een rechtvaardige en waardige vrede in de weg staan. Daarom verzoeken wij u door te zetten. U kunt ervan op aan dat uw acties onze volle steun genieten. Vallvé (ELDR ).    – Mijnheer de Voorzitter, ik heb zeer aandachtig geluisterd naar de toespraak van de Hoge Vertegenwoordiger. Het spreekt vanzelf dat de situatie in het Midden-Oosten ons ernstige zorgen baart. Vanmorgen nog heb ik in de editie van de , een krant uit Zürich met internationale faam, een artikel gelezen waarin wordt aangedrongen op een snellere toekenning van de steun voor de slachtoffers van de holocaust. U zult zich wellicht afvragen wat dit met het huidige debat te maken heeft. Het heeft er alles mee te maken, aangezien beide verband houden met een gebeurtenis die in Europa heeft plaatsgevonden en waarin de oorzaak is gelegen van het conflict in het Midden-Oosten waarover wij vandaag debatteren. In dezelfde krant wordt meegedeeld dat het Amerikaanse Congres sancties tegen Syrië voorbereidt. Dergelijke acties dragen uiteraard niet bij aan een ontspanning van de situatie. Dat zijn overigens niet de enige heikele punten. Twee dagen geleden heeft een van de ministers van de nieuwe regering van Abu Ala, uitgerekend de minister van Binnenlandse Zaken, Nasser Youssef, geweigerd trouw te zweren aan Yasser Arafat. Bovendien heeft Ariel Sharon enkele dagen geleden verklaard dat alles in gereedheid is gebracht om vijandelijke doelwitten, waar dan ook, aan te vallen. Dat is een bedreiging en een gevaar voor wat de Hoge Vertegenwoordiger als de stabiliteit van de regio heeft aangemerkt. Ook deze uitspraak, die een regelrechte bedreiging vormt voor de stabiliteit van de regio, zal natuurlijk niet onbeantwoord blijven. Gisteren stond er in de te lezen dat Syrië vanzelfsprekend gereed is om zich tegen een eventuele aanval te verdedigen. Wij bevinden ons met andere woorden in een bijzonder moeilijke en bijzonder complexe situatie. Het Europees Parlement bereidt zijn standpunt voor via het op handen zijnde verslag van de heer Menéndez del Valle. Ik wil met name uw aandacht vestigen op het eerste gedeelte van het verslag, waarin gesteld wordt dat de toepassing van de routekaart de enige mogelijke oplossing voor het huidige conflict is. Er wordt tevens aangedrongen op een andere essentieel element dat meer aandacht verdient: vredesonderwijs. Bestaat er aan Palestijnse en Israëlische zijde überhaupt wel vredesonderwijs? Of zet het onderwijs aan tot haat? Dat leidt uiteraard nergens toe. Daarom denk ik dat ook dit element onderstreept moet worden. Eerst moet de routekaart worden toegepast en moet er een vredesconferentie gehouden worden. Wat er daarna te gebeuren staat, zijn zorgen voor later. Ik vind het voorbarig om nu al over Jeruzalem, de terugtrekking van Israël tot de grenzen van 1967 en het vluchtelingenprobleem te spreken. Op dit moment zijn er andere, dringendere kwesties aan de orde. In dit verband wil ik nog iets zeggen over de bouw van de muur: als Israël daarbij de grenzen van 1967 niet respecteert, maakt het zich schuldig aan regelrechte agressie; als het die grenzen wel respecteert, begaat het wellicht een fout, maar als daarmee kan worden voorkomen dat er ook maar één slachtoffer valt, lijkt de aanleg van de muur mij een goede zaak. Ik eindig mijn discours met de woorden van Samuel Hadas, de eerste ambassadeur van Israël in Spanje en in Vaticaanstad. Hij is ervan overtuigd dat de routekaart van het Kwartet voor het Midden-Oosten de enige mogelijke uitweg is, al lopen wij momenteel nog schijnbaar doelloos rond in een labyrint. Hij sluit het artikel af met de opmerking dat tovermiddelen niet bestaan. In zijn ogen zijn de Verenigde Staten de enige mogendheid die de partijen kunnen helpen of, anders gezegd, onder druk kunnen zetten om het vredesproces weer op de rails te krijgen. Tussen haakjes, mijns inziens is het in feite aan het Kwartet om druk uit te oefenen op de partijen. De heer Hadas stelt verder dat zolang de Verenigde Staten en de internationale gemeenschap niet begrijpen dat de Israëliërs en de Palestijnen in de huidige omstandigheden niet zelf in staat zijn het vredesproces weer op gang te brengen, beide volkeren aan de rand van de afgrond zullen blijven bungelen. Ik ben van oordeel dat de verantwoordelijkheid bij de internationale gemeenschap berust, en met name bij het Kwartet. Daarom moet dit Parlement de bijdrage van het Kwartet en de Europese Unie aan het vredesproces in het Midden-Oosten ten volle steunen. Morgantini (GUE/NGL ).    – Meneer de Voorzitter, eigenlijk had ik vanochtend niets willen zeggen; ik had er het zwijgen toe willen doen, op dezelfde manier als de Israëlische vrouwen die vanaf 1988, zwijgend, gekleed in het zwart, protesteren tegen de Israëlische bezetting. Maar ik heb teveel respect voor mijn fractievoorzitter de heer Wurtz, die mij gevraagd heeft het woord te voeren, en voor mijn collega's en bovendien zou een symbolisch gebaar hier misschien niet werken. Ik zal dus woorden moeten gebruiken. Ik moet zeggen, meneer Solana, dat ik me gefrustreerd, verbitterd maar vooral diep verontwaardigd voel. Dit is politieke verontwaardiging, het is geen gemoedstoestand, en ik ben verontwaardigd omdat ik me iedere dag gevangen voel in een spinnenweb waar iedere dag recht, rechtvaardigheid, vrijheid en waarheid in verstrikt raken en doodgaan. Ze sterven in de lugubere dans tussen de regering van Sharon, Hamas en de Islamitische Jihad Aan de ene kant – en het is niet dom of nutteloos dit te herhalen – staat een leger dat een land bezet; aan de andere kant is er de internationale rechtsorde die constant genegeerd wordt en waar wij krampachtig aan blijven vasthouden. De internationale rechtsorde moet gerespecteerd worden, maar aan geen enkele resolutie wordt gevolg gegeven. Op dit moment aarzel ik niet Hamasen Jihadals vijand te bestempelen, ook al hanteer ik het begrip vijand eigenlijk niet meer omdat ik geweldloos ben. Het is ronduit misdadig om jongeren eropuit te sturen om zichzelf en anderen te doden. Degene die dat doen zijn verantwoordelijk voor die slachtoffers en ik beschouw het als een misdaad. Maar laten we ons alsjeblieft ontworstelen aan deze traagheid, aan deze diplomatie die ieder dag tot meer doden leidt en bijdraagt aan deze misdaad. Ik voel me verantwoordelijk, samen met u, met u allen, voor wat er in dat land gebeurt. Want het is niet voldoende om erop te hameren dat de internationale rechtsorde gerespecteerd moet worden. Natuurlijk, het is goed om er naartoe te gaan, en ook ik ben de heer Solana en de heer Moratinos daarvoor zeer dankbaar. Maar toen het Kwartet bijeenkwam was Marc Otte, de speciale EU-gezant voor het Midden-Oosten, afwezig als gevolg van de chantage van Sharon. En dat net op het belangrijkste moment, toen de besprekingen over de routekaarthervat werden. Wij waren op dat moment dus niet bij de besprekingen, omdat wij terecht erkenden dat Sharon wettelijk gekozen is. Maar Yasser Arafat is eveneens wettelijk gekozen, en je kunt hem niet alle schuld in de schoenen schuiven. Hij is niet mijn leider – ik ben onafhankelijk, zelfstandig en vrij – maar feit is dat Arafat al drie jaar lang als een gevangene leeft, en dat moeten we niet bagatelliseren. Hij leeft al drie jaar als een gevangene en hij is beslist niet in staat militaire controle uit te oefenen over het gebied van Jenin, waar Israëlische tanks en bulldozers rondrijden en Israëlische soldaten rondlopen. Hij is daartoe niet in staat. Hij kan alleen datgene doen wat de regering, eerst onder Abu Mazen en nu onder Abu Ala, geprobeerd heeft te doen, namelijk een politieke overeenkomst te sluiten met alle strijdkrachten, inclusief Hamas en Jihad, de gematigde vleugel, laten we zeggen de vleugel die vrede accepteert of die het totale staakt-het-vuren accepteert. Maar iedere keer – en dit is niet zomaar een afgezaagde opmerking: het is de realiteit – plegen de leiderszelfmoord. Dit is niet onbelangrijk, en ik ben de heer Poettering zeer dankbaar. Ik zou niet willen dat hij zich in verlegenheid gebracht voelde, omdat hij vandaag zoveel bijval van links krijgt of omdat ik problemen gewoonlijk partijoverschrijdend benader. Ik vond de interventie van de heer Poettering geweldig, ter zake en perfect, en dat geldt zelfs voor wat hij over de muur heeft gezegd. Commissaris Monti, u zou de muur eens zou moeten gaan bekijken. Zoals de heer Poettering zei, zorgt de muur voor scheiding en vernietiging, vermoordt hij de vrijheid en ondermijnt hij de mogelijkheid tot communicatie. Dit is niet de staat van de Palestijnen en de Israëli’s die we willen oprichten: we willen een staat waarin de Palestijnen en de moslims met elkaar communiceren. Die muur is een obsceniteit, iedereen kan dat constateren, ik heb hem gezien, ik ben er afgelopen zaterdag naartoe gegaan. Bij Adudis loopt hij dwars door het dorp. In het Israëlische dagblad , beschrijft Gideon Levi, een zeer goede journalist, hoe kinderen door spleten in het beton moeten kruipen om aan de overkant van de straat te komen. Hun tengere lichamen kunnen erdoor, maar hun schooltassen niet en dus gooien ze die eroverheen. Deze obsceniteit moet stoppen. Welnu, ik ben ervan overtuigd dat er veel dingen zijn die gedaan kunnen worden. Ik ben er ook van overtuigd dat ons Parlement zichzelf serieuzer moet nemen bij het opstellen en uitvaardigen van resoluties. Ik ben het zat om resoluties op te stellen en te bemiddelen. De resoluties moeten uitgevoerd worden. We zeggen al sinds jaar en dag dat er een embargo op wapens ingesteld moet worden, dat de toepasbaarheid van de associatieovereenkomst getoetst moet worden; bovendien hebben we een besluit genomen over een delegatie op hoog niveau (ik rond af) van het Parlement. Ik geloof dat die er moet komen, en we moeten zeker doorgaan met de routekaart en er is hoop ... mijn excuses meneer de Voorzitter, mijn excuses aan iedereen; ik heb mijn speech niet opgeschreven en ben dus de tijd uit het oog verloren, maar ik wil nog één ding zeggen. Er is veel hoop voor Palestina en voor Israël: er zijn duizenden Palestijnen die iedere dag standhouden en het niet eens zijn met de bommen en de aanslagen, en honderden en duizenden Israëli's die fantastisch zijn, zoals die twee piloten die vorige week het bevel kregen Nablus te bombarderen en dat geweigerd hebben. Ze waren boven Nablus; de jonge mannen hadden medelijden met de mensen en zijn omgekeerd. Natuurlijk zijn ze geschorst. Dit is extreem belangrijk, het toont aan dat er een besef van menselijkheid groeit en wij moeten deze menselijkheid in ons, in anderen, tussen de Palestijnen en Israëli's laten groeien. Cohn-Bendit (Verts/ALE ).    – Mijnheer de Voorzitter, beste collega’s, ik geloof dat we allemaal hetzelfde denken. Dat blijkt uit het betoog van de heer Poettering, dat van de heer Barón Crespo, en alle andere interventies, tot die van mevrouw Morgantini aan toe. Dat om te beginnen. Ten tweede dit: als je luistert naar de heer Solana, dan hoor je de wanhoop, de ontmoediging, de woede en het gevoel van onmacht. Ik geloof dat we in dit Parlement de moed moeten opbrengen – en daarmee ga ik verder op de door de heer Poettering ingeslagen weg – om het nu volgende opnieuw ter discussie te stellen. Zoals de heer Solana al heeft aangeven gaat de routekaart uit van een stapsgewijze vooruitgang die moet uitmonden in vrede. Dat is ook het onderliggende idee van de akkoorden van Oslo en de basis voor alles wat men hier heeft bedacht. Ik geloof dat zo’n stapsgewijze aanpak niet meer kan functioneren. Welk politiek alternatief kunnen we tegenover deze stapsgewijze benadering stellen? Ami Ayalon, voormalig hoofd van de Israëlische veiligheidsdienst, en Sari Nusseibeh, rector van de Palestijnse universiteit, gaan uit van het idee dat je eerst moet zeggen wat je wilt bereiken en dan een politieke schok teweeg moet brengen. Wat kan de Europese Unie voorstellen om zo’n schok teweeg te brengen? Volgens mij kan dat op de volgende wijze. De Europese Unie – en daarmee bedoel ik hier de Europese landen die in de Veiligheidsraad vertegenwoordigd zijn – moeten de Algemene Vergadering van de VN voorstellen om een stemming te houden over het oprichten van een Palestijnse staat, precies zoals dat met oprichting van Israël gegaan is. Bij die stemming zou dan besloten worden dat er een Palestijnse staat moet komen met dezelfde rechten en plichten als Israël. Is dat besluit eenmaal genomen, dan moet de Europese Unie via haar vertegenwoordiging in de Veiligheidsraad voorstellen om tussen de Israëlische staat en de Palestijnse staat troepen te stationeren. De Veiligheidsraad moet dan eerst, op initiatief van de Europeanen, besluiten dat alle gewapende troepen die niet tot het Palestijnse leger behoren maar zich wel in Palestina bevinden ontwapend moeten worden. Als grenzen van die laatste staat moeten die van 1967 aangehouden worden. Daarna geeft de Veiligheidsraad de Israëlische en de Palestijnse staat twee, drie of vier maanden om alle Israëlische kolonisten die zich buiten de grenzen van 1967 gevestigd hebben te ontwapenen en terug te trekken uit het Palestijnse grondgebied. Vervolgens neemt de Veiligheidsraad een besluit waarin aangegeven wordt dat over alle aanpassingen van de grenzen onderhandeld moet worden tot de partijen overeenstemming hebben bereikt. In datzelfde besluit wordt de internationale gemeenschap belast met de taak om alle kolonisten die zich ophouden op plaatsen waar ze niet behoren te zijn uit te wijzen. De internationale gemeenschap moet bovendien alle Palestijnse gewapende groepen die niet door de Palestijnse Nationale Autoriteit ontwapend zijn alsnog ontwapenen. Tot slot dient de VN te besluiten dat voor de terugkeer van vluchtelingen geldt dat Palestijnen alleen maar naar de Palestijnse staat kunnen terugkeren en dat Israëliërs – Joden – alleen maar naar de Israëlische staat kunnen terugkeren. Ik stel dus voor heuse politieke schok teweeg te brengen. Anders blijven we steken waar we zijn – moreel gezien hebben we gelijk, maar we zijn verder volstrekt machteloos. We moeten nu eens en voor altijd een initiatief nemen. Dat initiatief kan voor ons heel ernstige politieke en militaire gevolgen hebben, maar het is de enige manier om de Palestijnen en de Israëliërs te helpen. Belder (EDD ).    – Mijnheer de Voorzitter, wie waagt het de Palestijnse-islamitische terreurorganisaties Hamas en Jihad te trotseren, laat staan te ontmantelen? In elk geval niet, naar eigen zeggen, Ahmed Qurei, de nieuwe premier van het dinsdag ingezworen Palestijnse crisiskabinet. Wat is hierop uw reactie, mijnheer de Hoge Vertegenwoordiger, of zwijgt de Raad over zijn uitdrukkelijke eis aan de Palestijnse Autoriteit betreffende de ontmanteling van terroristische organisaties binnen het eigen machtsbereik? En wie waagt het de externe stokebranden van het Palestijns-Israëlisch conflict, Syrië en Iran voorop, metterdaad de wacht aan te zeggen? In plaats van Israël hierin te steunen, vallen prominente EU-lidstaten juist languit over de Joodse staat heen. Let wel, Europese adhesiebetuigingen aan Syrië, nota bene een lid van de Veiligheidsraad, dat sinds jaar en dag voor Libanese en Palestijnse terreurnetwerken als trainingskamp en uitvalsbasis fungeert! Gaat de Europese Unie werkelijk met dit Syrië een associatieakkoord aan, zoals Commissaris Patton zeer recent in dit Huis voorstelde? Mijnheer de Hoge Vertegenwoordiger, deelt u mijn mening dat Brussel daarmee een volstrekt verkeerd politiek signaal zou verstrekken aan deze zo gewelddadige regio? Denk aan Haifa! Dell'Alba (NI ).    – Meneer de Voorzitter, geachte collega's, de routekaartvan de heer Cohn-Bendit zou een fantastische oplossing zijn, als leden van dit Parlement niet zulke eenzijdige standpunten zouden innemen. Erg vaak, met name ten aanzien van deze Israëlisch-Palestijnse kwestie, worden de problemen maar van één kant bekeken. De andere kant wordt daarbij dan vaak vergeten. Er wordt bijvoorbeeld vergeten dat in de Palestijnse grondwet het bestaan van Israël ontkend wordt. Er wordt vergeten dat er in de Palestijnse schoolboeken staat dat Israël niet bestaat en dat zijn volk niet bestaat en dat het nooit bestaan heeft. Er wordt vergeten dat in 1999 of 2000 de poging tot het vinden van een oplossing in Camp David mislukte door het gestuntel van Arafat tijdens de onderhandelingen en doordat hij er niet in slaagde een compromis te sluiten dat misschien tot een heel andere situatie zou hebben geleid. Ook worden al die dingen vergeten waarover wij terecht verontwaardigd zijn – terecht, omdat wij veel vragen van Israël, een democratisch volk, en wij ook het recht hebben om veel te vragen van een volk dat niet democratisch is maar waarvan we hopen dat het dat zal worden. Het is echter duidelijk dat we slechts kunnen concluderen dat wat er gebeurt een antwoord is op aanvallen die een samenleving normaal gesproken niet zou kunnen tolereren, maar die voor de Israëlische maatschappij wel dagelijkse kost worden. Geachte collega's, Europa schiet te kort in het vervullen van zijn taak en is niet in staat zijn werk te doen, ondanks de inspanningen van onze Hoge Vertegenwoordiger en ondanks de inspanningen van het Kwartet. Het lijdt geen twijfel dat Europa een stapje terug doet en heel vaak is dat achteraf gezien positief, zoals bijvoorbeeld het afgelopen halfjaar het geval was. De routekaart werd immers niet helemaal unaniem geaccepteerd, naar ik meen, door veel Europese regeringen die wellicht tweedracht wilden zaaien opdat niet de gedragslijn van de VS zou worden gevolgd. Als dit waar is, moeten wij Europeanen ons dan ook eens achter de oren krabben. Als onze visie evenwichtiger, pragmatischer en objectiever zou zijn, zouden wij niet door een van de betrokken partijen gezien worden als een te verwaarlozen factor in de oplossing van het Israëlisch-Palestijns conflict. Galeote Quecedo (PPE-DE ).    – Mijnheer de Voorzitter, ik sluit mij aan bij al diegenen die het Voorzitterschap hebben verzocht solidariteit met de slachtoffers van de aanslag in Haifa te betuigen. Een zelfde blijk van medeleven moet uitgaan naar de familie van José Manuel Bernal Gómez, de in Bagdad geposte Spaanse ambtenaar. Alle terrorisme is immers verwerpelijk – waar het ook vandaan komt. Deze week hebben we in de Commissie buitenlandse zaken, mensenrechten, gemeenschappelijke veiligheid en defensiebeleid gestemd over het verslag van de heer Menéndez del Valle over de toestand in het Midden- Oosten. Ik wil al vooruitlopen op de stemming die tijdens de volgende reeks zittingen zal plaatsvinden en u vertellen dat ik heel blij ben dat alle fracties hebben meegewerkt aan het vinden van compromisamendementen. Als die in de voltallige vergadering ongewijzigd blijven zullen we deze tekst met een ruime meerderheid kunnen goedkeuren. Ik weet niet in welke mate die tekst de situatie zal beïnvloeden – minder dan we zouden wensen, dat is zeker. Ik ben er echter van overtuigd dat resoluties van het Europees Parlement alleen zin hebben als ze door een grote meerderheid worden gesteund. Ik ben er ook van overtuigd dat de opvallende bereidheid van de verschillende parlementaire fracties om tot een akkoord te komen indicatief is voor de ernst van de situatie. Na drie jaar intifada zijn er alleen maar verliezers. De enigen die erbij gewonnen hebben zijn de meest radicale elementen. Die hebben bereikt dat hun taal gesproken wordt – die van het geweld. We zijn het erover eens dat zowel Israëliërs als Palestijnen er slechter aan toe zijn dan drie jaar geleden, welke parameter je bij de vergelijking ook gebruikt. Sociaal welzijn, veiligheid en vrijheid – iedereen heeft hier moeten inleveren, zowel Israëliërs als Palestijnen. Volgens mij getuigt het van simplisme om de schuldige in het ene of het andere kamp te zoeken. Beide partijen zijn schuldig aan de situatie waar we nu in zijn beland. Mevrouw Morgantini heeft dat heel juist opgemerkt. Intussen is het wel zo dat wij in dit Parlement erg verschillende standpunten innemen met betrekking tot dit conflict. Ik geloof echter wel dat we het over één ding eens zijn, en dat is dat we niet van muren houden. Ik heb het dan natuurlijk over de zogenaamde veiligheidsmuur. Uiteraard heeft de Israëlische regering de plicht om de eigen burgers tegen het terrorisme te beschermen, maar dit is beslist niet de meest geëigende wijze om dat te doen. We zijn het verder eens in onze veroordeling van de zogenaamde selectieve moorden. En we zijn heel bang dat dit conflict naar de buurlanden kan overslaan. We zouden allemaal willen dat er de Palestijnse Autoriteit een premier had die bereid – en in staat – was op te treden tegen terroristische groeperingen. Voor dat doel moet een premier op de veiligheidstroepen kunnen rekenen. Abu Mazen kon dat heel duidelijk niet, en daarom heeft hij niets kunnen bewerkstelligen. Of de regering die nu door Abu Ala wordt aangesteld de veiligheidstroepen wel in de hand heeft weten we niet zeker. Omdat zijn vroegere optreden daarop lijkt te wijzen geniet Abu Ala echter het vertrouwen van dit Parlement. Ik zou mijn collega’s willen vragen eens na te denken over de vraag hoe zij het zouden vinden als er in hun eigen land de afgelopen drie jaar bijna elke week een aanslag was geweest en deze aanslagen bijna vijfhonderd burgerslachtoffers hadden gemaakt. Dat is de reden waarom ik geloof dat het Kwartet de beste kansen biedt. Er is op dit moment eenvoudigweg geen alternatief voor de routekaart. We moeten het buitenlands beleid van de Europese Unie dus blijven steunen – en we moeten in onszelf geloven. Natuurlijk zouden we graag willen dat we voor dit buitenlands beleid over meer middelen konden beschikken. Het zou ook een goede zaak zijn als dit beleid wat zichtbaarder was en we het konden ondersteunen met een gemeenschappelijk diplomatiek corps. Desalniettemin heeft ons buitenlands beleid soms meer invloed dan we zouden denken. Dat is in het bijzonder het geval in het Midden-Oosten. Menéndez del Valle (PSE ).    – Mijnheer de Voorzitter, mijnheer Solana was zo vriendelijk te zeggen dat hij veel tijd aan mijn verslag besteed heeft. Daar wil ik hem allereerst voor bedanken. Verder wil ik commissaris Monti graag bedanken voor zijn woorden. Tot slot wil ik natuurlijk aangeven dat ik het helemaal eens met de opmerkingen van de heer Poettering. Die zijn indicatief voor de consensus die we hebben bereikt. Ik heb het verslag dat ik heb mogen opstellen met opzet de titel “Vrede en Waardigheid in het Midden-Oosten” meegegeven. Ik geloof dat die twee woorden heel duidelijk aangeven hoe de toestand er nu uitziet en wat we hopen te bereiken. De Commissie buitenlandse zaken, mensenrechten, gemeenschappelijke veiligheid en defensiebeleid heeft dit verslag met een ruime meerderheid goedgekeurd. Als ik over deze tekst spreek doe ik dat dus niet uitsluitend als socialist, maar ook namens de commissie – en dat doet me deugd. We hebben met betrekking tot dit verslag een brede consensus bereikt en daarbij een aantal punten besproken. Een aantal daarvan zal ik hier iets verder toelichten. We vinden – om een voorbeeld te noemen – dat de routekaart ten uitvoer moet worden gelegd. Daarom vragen we beide partijen om de routekaart niet als dode letter te verwerpen. Uiteraard veroordelen we het terrorisme, maar we dringen er wel op aan dat het vredesplan niet op de lange baan mag worden geschoven vanwege het terrorisme. Dat is namelijk precies wat de terroristen willen. Wij stellen voor dat het Kwartet en de strijdende partijen Jeruzalem een cultureel en religieus erfgoed voor de mensheid verklaren. Die stad moet de hoofdstad worden van twee staten: van Israël en van de Palestijnse staat, en we hopen dat die laatste staat er zo spoedig mogelijk komt. We dringen er daarom op aan dat de internationale gemeenschap hier vertegenwoordigd is. Er moet – met instemming van de partijen – een internationale troepenmacht gestuurd worden. We vinden uiteraard dat Israël het recht heeft zich te verdedigen en voor de veiligheid van zijn burgers te waken, maar dat recht moet wel worden uitgeoefende binnen het kader van het recht. Er dient dus ook rekening te worden gehouden met de rechten van de Palestijnse burgers. We vragen de Palestijnen om de veiligheidstroepen te reorganiseren en een concrete en zichtbare inspanning te doen om alle terroristische organisaties te ontmantelen. Van Israëlische zijde moet daar tegenover staan dat de troepen uit de autonome gebieden worden teruggetrokken. Israël moet verder een einde maken aan de selectieve moorden, alle activiteiten ten behoeve van de nederzettingen staken en de bouw van de veiligheidsmuur – waarover hier terecht al een aantal dingen is gezegd – stilleggen. Tot slot wil ik nog verwijzen naar een door de rapporteur gesteund amendement. Daarin wordt een aanbeveling gedaan voor het geval de routekaart nergens toe leidt, al hopen we natuurlijk dat dit niet gebeurt. Dat zou leiden tot nog meer leed voor zowel Israëliërs als Palestijnen. Er moeten echter wel plannen worden opgesteld voor het geval de routekaart mislukt. Van belang is vooral het idee om een internationaal mandaat voor Palestina op te zetten, onder verantwoordelijkheid van het Kwartet. Er zal dan ter plaatse een internationale troepenmacht moeten worden gestationeerd. Ik sluit af, mijnheer de Voorzitter, met een persoonlijke opmerking, en dat is dat ik hoop dat de oorlogshandelingen die Israël afgelopen zondag tegen Syrië heeft ondernomen – in strijd met het internationaal recht en elke politieke werkelijkheidszin – niet de aanzet zullen zijn tot nog erger. Andreasen (ELDR ).    – Mijnheer de Voorzitter, ook ik wil de Hoge Vertegenwoordiger graag bedanken voor zijn uiteenzetting. Tot ons verdriet moeten wij vaststellen dat de grote sympathie die Israël altijd heeft genoten in Europa, het laatste jaar aanzienlijke schade heeft opgelopen. Dat kan men concluderen uit het debat van vandaag, en men kan het ook constateren als men volgt wat de media erover schrijven en wat de Europese regeringen en parlementen hierover verklaren. Onder andere heeft Europa zich zeer duidelijk gedistantieerd van het besluit van het Israëlische veiligheidskabinet om Yasser Arafat uit de Palestijnse gebieden te verwijderen. Evenzo moeten wij de Israëlische aanval op Syrië veroordelen, een daad die in strijd is met het internationaal recht. Het feit dat de Verenigde Staten momenteel overwegen sancties in te stellen tegen Syrië draagt al evenmin bij aan een oplossing voor het conflict in het Midden-Oosten. De jongste ontwikkeling ziet men hier in het Europees Parlement uiteraard weerspiegeld, en dus ook in het verslag waarover wij net hebben horen spreken en dat met een grote meerderheid is aanvaard door de Commissie buitenlandse zaken, mensenrechten, gemeenschappelijke veiligheid en defensiebeleid. Daarin staat denk ik de scherpste kritiek op Israël die we hier ooit in het Parlement hebben meegemaakt. De Israëlische regering moet zijn militaire troepen uit de bezette gebieden terugtrekken. Ze moet ophouden met de terechtstellingen en ze moet een eind maken aan alle activiteiten rond de nederzettingen en de bouw van de schandelijke zogenaamde veiligheidsmuur. Ik wil de heer Poettering graag bedanken voor zijn zeer duidelijke opmerkingen over die muur. De Palestijnse autoriteiten moeten duidelijke en voortdurende steun verlenen aan het streven van de nieuwe regering om de veiligheidstroepen te reorganiseren. Ze moeten de openbare orde herstellen en duidelijk concrete en zichtbare inspanningen laten zien in de strijd tegen de terroristische bewegingen, en ze moeten de reeds voorgestelde hervormingen uitvoeren en waar mogelijk vrije, rechtvaardige en open verkiezingen organiseren Wij delen weliswaar de frustraties van de Hoge Vertegenwoordiger, maar wij moeten vasthouden aan de door het Kwartet opgestelde routekaart voor vrede in het Midden-Oosten. We moeten een definitief vredesakkoord zien te bereiken tussen twee evenwaardige, democratische en soevereine staten, die vreedzaam samenleven achter veilige en erkende grenzen, op grond van VN-resolutie 242 van 22 november 1967. Israël en Palestina kunnen het conflict niet oplossen zonder hulp van buiten, en de internationale gemeenschap moet pressie blijven uitoefenen op beide partijen. Het kan ook noodzakelijk worden om een internationale interventie- en observatiemacht naar het gebied te sturen, een troepenmacht die door het Kwartet moet worden samengesteld en die onder auspiciën van de VN de ontwikkeling in de gaten moet houden en vervolgens kan garanderen dat de definitieve vredesovereenkomst door de partijen wordt gerespecteerd. Vachetta (GUE/NGL ).    – Mijnheer de Voorzitter, de muur die de Israëlische regering aan het bouwen is verkleint het toch al minuscule grondgebied van de westelijke Jordaanoever met 58 procent. In economische en humanitaire termen is het een aberratie, maar het is ook een politieke provocatie. Men stelt alle inwoners van Palestina zo gelijk aan terroristen. Deze muur zal de Israëlische maatschappij niet beschermen tegen het barbaarse geweld van de zelfmoordaanslagen tegen burgers. Door zo’n muur te bouwen slaat Israël elke hoop op een Palestijnse staat de bodem in. Het is onwaarschijnlijk dat deze twee volkeren ooit nog veilig zullen kunnen leven – de hoop op vrede in het Midden-Oosten is nu verdwenen. Sharon wil nu op de aanslag in Haifa reageren door Syrië aan te vallen, zulks in strijd met elke regel van internationaal recht. Het is dus zijn schuld als de hele regio in vuur en vlam komt te staan. Deze moordpartijen zullen niet ophouden door het betrachten van terughoudendheid. De Europese Unie heeft de middelen om in te grijpen – als ze daartoe durft te besluiten. De Raad moet nu eindelijk de associatieovereenkomst bevriezen en wel zolang de bezetting voortduurt. De Europese Unie moet verder eisen dat deze illegale muur wordt afgebroken en ze moet daarbij verwijzen naar de routekaart. De Europese Unie moet bovendien verhinderen dat de bedreigingen aan het adres van president Arafat ten uitvoer worden gelegd. Maar helaas, de Europese Unie zal al deze dingen pas doen als de volkeren in onze landen genoeg krijgen van de vernedering, de ellende en de wanhoop van de Palestijnen en massaal hun solidariteit met dit volk betuigen. Queiró (UEN ).    – Mijnheer de Voorzitter, wat het conflict in het Midden-Oosten betreft, worden wij nog steeds geconfronteerd met standpunten waarin partij wordt gekozen voor Israël tegen Palestina of waarin de Israëliërs veroordeeld worden ten voordele van de Palestijnen. De voorstanders van beide opties hebben uiteraard elk hun eigen redenen. Het onvervreemdbare recht op zelfverdediging van de onschuldige Israëlische burgers en het natuurlijke verlangen van de Palestijnen om in alle vrijheid vorm te geven aan hun toekomstige staat zijn in dit verband twee volkomen gerechtvaardigde argumenten. Hetzelfde kan echter niet gezegd worden van de terreur waarvan beide volkeren uit de regio het slachtoffer zijn. Onzes inziens biedt de routekaart nog een laatste houvast voor het herstel van de vrede tussen Israëliërs en Palestijnen. Ofschoon dit initiatief, waarbij niet alleen de oorlogvoerende partijen maar ook de Verenigde Staten, Rusland, de Verenigde Naties en de Europese Unie betrokken zijn, voor verbetering vatbaar is, mag het niet zomaar overboord worden gezet. De beoogde doelstellingen zijn immers nog steeds van toepassing: beëindiging van het conflict en uitbanning van alle geweld en terrorisme in 2005 en vreedzame coëxistentie van Israël en de toekomstige Palestijnse staat die zijn wortels moet hebben in een effectieve democratie en gegrondvest moet zijn op verdraagzaamheid en vrijheid. Het is belangrijk dat deze Palestijnse staat nu reeds erkend wordt, ofschoon hij nog niet bestaat. Het is van vitaal belang dat er opnieuw vorderingen worden gemaakt, waarbij het principe van geven en nemen gevolgd wordt en van beide partijen wordt verwacht dat zij in elke fase hun beloften nakomen. De huidige realiteit is volkomen onaanvaardbaar. Er worden niet alleen bitter weinig positieve daden gesteld, maar bovendien worden die enkele hoopgevende initiatieven beantwoord met geweld. Als de voorwaarden voor een duurzaam herstel van het wederzijds vertrouwen uitblijven, zullen er nog meer onschuldige burgers worden gedood en zal er een dag komen waarop het allerlaatste greintje hoop verdwijnt. De huidige status-quo is derhalve onaanvaardbaar. Daarom moet de Europese Unie, samen met de andere relevante partners, de druk opvoeren zodat het vredesproces definitief hervat kan worden. In tegenstelling tot andere collega’s die hier voor mij het woord hebben gevoerd, vragen wij ons af of het wel zin heeft een militaire interventiemacht bestaande uit strijdkrachten van diverse landen naar de regio te sturen. Het spreekt vanzelf dat wij niet akkoord gaan met de bouw van een scheidingsmuur tussen beide grondgebieden. Het voorstel om deze te vervangen door een menselijke barrière lijkt ons echter nog minder aanvaardbaar, zelfs al gaat het om een goed bewapende en goed georganiseerde troepenmacht onder auspiciën van de internationale gemeenschap. Deze klassieke militaire benadering biedt overigens geen oplossing voor stadsguerrilla-activiteiten. Onzes inziens moeten wij de Palestijnse autoriteiten duidelijk maken dat er voor eens en altijd een einde moet komen aan de verwerpelijke zelfmoordaanslagen tegen de Israëlische civiele bevolking. Wij zijn van oordeel dat de Europese diplomatie alle beschikbare pressiemiddelen moet aanwenden om deze doelstelling te verwezenlijken. Anderzijds moeten wij voorkomen dat de Israëlische democratie haar toevlucht neemt tot disproportionele reacties en moeten wij de buurlanden uit de regio waarschuwen dat zij geen terroristische bewegingen op hun grondgebied mogen toelaten en steunen waarvan de achterban zich schuldig maakt aan het aanzetten tot en het uitvoeren van criminele acties. Zoals wij al zo vaak hebben gezegd, bestaat er geen goed en geen slecht terrorisme. Geen enkele vorm van terrorisme is ooit gerechtvaardigd of te rechtvaardigen. Wij mogen geen enkel argument aanvaarden dat wordt aangehaald om terreuracties goed te praten, aangezien we dan zouden erkennen dat de doelstellingen ervan legitiem zijn. Waar het terrorisme ook op de loer ligt, waar het ook maar de kop opsteekt en in welke vorm het zich ook uit, het is de plicht van de Europese Unie om het met vaste hand te bestrijden. Omdat wij er ten volle van overtuigd zijn dat een machtige ideologische pijler onder het internationale terrorisme zou worden weggeslagen als het conflict in het Midden-Oosten werd opgelost. Sandbæk (EDD ).    – Mijnheer de Voorzitter, uiteraard veroordeel ook ik de aanslag in Haifa ten sterkste, maar ik ben zeer verheugd over de verklaring van de heer Solana dat Israël ook zijn deel van de verantwoordelijkheid op zich moet nemen voor het feit dat dergelijke aanslagen plaatsvinden. De verantwoordelijkheid die Israël op zich moet nemen is geconcretiseerd in de eisen aan Israël zoals we die vinden in het verslag-Menéndez del Valle, en daar kan ik mij volledig bij aansluiten. Maar eigenlijk zou ik zou hier vandaag graag willen vernemen wat de EU heel concreet van plan is te doen om Israël ertoe te dwingen om al deze eisen in te willigen, zoals de eis dat het stopt met zijn staatsterrorisme, dat immers veel meer Palestijnen heeft gedood dan dat er Israëli’s zijn gedood. Want zolang wij als EU Israël niet dwingen om aan deze voorwaarden te voldoen, heeft Abu Ala niet de geringste kans om de Palestijnse zelfmoordcommando’s te stoppen. Gollnisch (NI ).    – Mijnheer de Voorzitter, hoe weerzinwekkend de terroristische aanslagen in het Midden-Oosten ook mogen zijn - of het nu gaat om Palestijnse zelfmoordaanslagen tegen Joden of selectieve aanslagen van Israël tegen Palestijnen -, ze kunnen de kern van het probleem niet verdoezelen. Het is beslist waar dat er zonder veiligheid nooit vrede zal komen, maar het is ook waar dat er nooit vrede zal heersen als er geen gerechtigheid komt. Wat is in het licht van deze gedachte nu de kern van de zaak? De kern van de zaak is dat Israël na een hele reeks conflicten 72 procent van het vroegere Britse mandaatgebied Palestina bezet en dat het bereid is de resterende 28 procent in handen van de Palestijnen te laten zodat deze daar een vrije en soevereine staat kunnen stichten. Is Israël na 35 jaar militaire bezetting van deze gebieden nu wel of niet bereid ze te evacueren en de macht aan de Palestijnse Autoriteit terug te geven? Als dat niet het geval is – en tot op heden lijkt alles er helaas op te wijzen dat dit de stand van zaken is – , dan zullen de aanslagen voortduren. Op die aanslagen zullen represailles volgen, en op die represailles aanslagen. Er zullen nederzettingen worden gevestigd, er zal een muur worden gebouwd en er zullen nieuw oorlogen worden ondernomen – alles in naam van de vergelding. Wij zijn van mening dat zowel Israël als Palestina recht hebben op veiligheid binnen erkende en gegarandeerde grenzen, maar het heeft weinig zin tranen te laten over het aantal slachtoffers als we geen politieke oplossing voorstellen. Je kunt het oneens zijn met wat de heer Cohn-Bendit heeft voorgesteld – en dat ben ik – maar het is ten minste een voorstel. Laten we duidelijk aangeven wat we willen bereiken. Dat is voor de oplossing van dit conflict een basisvoorwaarde. Von Wogau (PPE-DE ).    – Mijnheer de Voorzitter, geachte afgevaardigden, de Hoge Vertegenwoordiger heeft zojuist gesproken over de hoge tol aan mensenlevens die in deze regio door zowel Israëliërs als Palestijnen steeds weer betaald moet worden. We moeten ons in Europese Gemeenschap afvragen welke bijdrage wij kunnen leveren om ervoor te zorgen dat op de lange termijn in deze gekwelde regio weer vrede komt te heersen. De vraag luidt dus: wat voor bijdrage kan de Europese Gemeenschap hier leveren? Sterker nog, is de Europese Gemeenschap wel machtig genoeg om hier werkelijk iets bij te dragen? De Europese Gemeenschap is in economische zin heel machtig, en de wijze waarop de Gemeenschap in het verleden economisch heeft bijgedragen tot stabilisering van deze regio is ongetwijfeld van meer belang geweest dan de economische bijdragen van andere landen. Als het er echter om gaat de noodzakelijke en doorslaggevende bijdrage aan een langdurige vrede in de regio te leveren en zo ieders veiligheid te garanderen, is de Europese Gemeenschap op dit moment overduidelijk nog niet sterk genoeg. De Hoge Vertegenwoordiger zet zich in deze regio heel actief in en ik wil hem nu graag de volgende vraag stellen: wat is precies de betekenis van de veiligheidsstrategie die nu door de Europese Unie ontwikkeld wordt? Ik weet, mijnheer Solana, dat de onder u ressorterende diensten heel hard aan deze strategie werken. Een dergelijke strategie houdt ook in dat de Europese Unie een kring van vrienden om zich heen verzamelt. Nu wil ik graag weten hoeveel prioriteit in dit kader aan dit conflict wordt gegeven, en of het verschrikkelijke conflict waarover we het nu hebben bepalend is voor de wijze waarop deze vriendenkring wordt opgebouwd. Howitt (PSE ).    – Mijnheer de Voorzitter, ik sluit me aan bij de afgevaardigden uit alle geledingen van het Parlement en spreek mijn diepe bedroefdheid uit over de doden die aan alle zijden gevallen zijn bij de recente aanslagen in het Midden-Oosten. De intifada duurt nu al meer dan duizend dagen en in die tijd zijn er drieduizend mensen omgekomen. Het wordt tijd dat het moorden stopt. Terrorisme valt niet goed te praten en daarbij kunnen de legitieme nationale ambities van de Palestijnen niet door middel van geweld bereikt worden. De Europese en wereldwijde steun voor hun zaak verliest met elke zelfmoordaanslag aan kracht. Tegelijkertijd moet ook Israël zijn verplichtingen nakomen door de nederzettingenpolitiek stop te zetten, de bewegingsvrijheid van de Palestijnen te herstellen, het uitvoeren van doelgerichte moordaanslagen te beëindigen en ervoor te zorgen dat de veiligheidsmuur niet op Palestijns grondgebied wordt gebouwd. In het Europees Parlement begrijpen we beter dan wie ook het vooruitzicht van het generatie na generatie gescheiden van elkaar en in angst leven die deze nieuwe Berlijnse muur belichaamt. Ik sta volledig achter de herhaalde uitspraak van de heer Solana vanochtend dat de strijd tegen het terrorisme zich moet afspelen binnen het domein van de internationale rechtsorde. Ik roep hem op zich hard te maken voor de onbetwiste zaak dat Israëls behandeling van de Palestijnen in de bezette gebieden op grond van de Vierde Geneefse Conventie illegaal is. Ik juich de beslissing van de EU-ministers van Buitenlandse Zaken om de tegoeden van Hamas te bevriezen toe, maar vind het jammer dat hun besluit zo lang op zich heeft laten wachten. Commissaris, ik ben er trots op dat het grootste EU-programma voor buitenlandse hulp haar bijdrage aan de Palestijnse Autoriteit is. Gisteren heb ik echter gesproken met vrienden en collega’s die werken voor , een NGO die actief is in de regio. Zij hebben mij verteld dat men ontwikkelingsprojecten die door de EU worden betaald heeft moeten stopzetten vanwege de crisissituatie in het Midden-Oosten. Het Britse ministerie van Internationale Ontwikkeling heeft officieel verklaard dat ontwikkeling ter plekke afhankelijk is van het versoepelen van de avondklok, de afsluitingen en de controleposten en uiteindelijk van de terugtrekking van Israël. We moeten verder ronduit het feit veroordelen dat bij aanvallen van het Israëlische leger sinds 2001 voor 25 miljoen euro aan EU-ontwikkelingsprojecten is verwoest. Ik hecht geen geloof aan de beschuldigingen dat de EU de bezetting onbewust zou subsidiëren, maar Israël moet gedwongen worden een flinke schadevergoeding te betalen voor deze ongerechtvaardigde verwoestingen. Alavanos (GUE/NGL ).    - Mijnheer de Voorzitter, ik heb enkele vragen aan de heer Solana, die secretaris-generaal van de NAVO was toen de interventie in het voormalig Joegoslavië plaatsvond. Mijnheer de Hoge Vertegenwoordiger, - Wat voor een verschil is er tussen Milosevic en Sharon? - Wat voor een verschil is er tussen de autocratische regering van het voormalig Joegoslavië en de regering van Israël, wier leden officieel spreken over het vermoorden van Arafat? - Wat voor een verschil is er tussen de UCK en de Jihad? - Wat voor een verschil is er tussen de Kosovaren en hun rechten en de Palestijnen en hun rechten? - Hoelang nog zal er met twee maten worden gemeten en zal deze hypocrisie voortduren? - Waarom leggen wij de elektriciteitscentrales van Iran onder de loep en kijkt niemand naar de kernwapens van Israël? - Waarom werd er een internationaal bondgenootschap gesmeed en een “ ” op touw gezet toen Saddam Hoessein Koeweit binnenviel en nemen wij genoegen met wat nietszeggende mededelingen als Israël Syrië aanvalt? - Waarom zeiden wij bij de Berlijnse muur “en zeggen wij bij de Palestijnse muur “ ? - Hoever zullen wij nog gaan? - Waar is Europa? - Waarom is Europa verlamd? - Waarom heeft Europa geen stem terwijl de Verenigde Staten wel een stem hebben? - Waarom neemt Europa geen concreet initiatief binnen de Verenigde Naties, opdat een internationale troepenmacht wordt gestuurd naar het spanningsgebied tussen Israël en Palestina? Kuntz (EDD ).    – Mijnheer de Voorzitter, de neoconservatieven waarschuwden ons dat Bagdad nog maar het begin van hun weg was. We hebben de Amerikaanse oorlog tegen Irak niet kunnen verhinderen. Erger nog: de meeste Europese regeringen hebben deze oorlog gesteund. We wisten dat we de kans op nog meer onveiligheid in de regio alleen maar zouden doen toenemen. En we wisten ook dat na Bagdad de volgende etappe wel eens Damascus zou kunnen zijn. Daarvoor hoefde je de afgelopen maanden alleen maar te luisteren naar de verwijten die de Amerikaanse en Israëlische leiders het Syrische regime maakten: steun voor de Iraakse leiders van de Baath-partij, bezit van massavernietigingswapens, programma’s voor chemische wapens, onderdak voor terroristen. Precies dezelfde ongegronde argumenten die gebruikt zijn om de Amerikaanse bezetting van Irak te rechtvaardigen worden nu tegen de Syrische leiders ingezet. Het Amerikaanse congres bereidt een preventief embargo voor tegen Syrië en zie: Israël voert preventieve bombardementen uit op Syrisch grondgebied. Alle sprekers hebben hier de aanslag in Haifa veroordeeld. Uiteraard sluit ik me bij hen aan. Maar ik had het wel prettig gevonden als ik niet tot de interventie van de heer Barón Crespo had hoeven wachten om Israëls schending van de territoriale integriteit van Syrië te horen veroordelen. Ik had ook graag gehoord hoe moeilijk het is te spreken over een Europees buitenlands beleid op een moment waarop bepaalde Europese landen betrokken zijn bij de militaire bezetting van Irak. Souchet (NI ).    – Mijnheer de Voorzitter, na de inval van Israël in Syrië – de eerste van deze omvang sinds de Jom Kippoer-oorlog – als vergelding voor de vreselijke, door een jonge vrouw gepleegde zelfmoordaanslag in Haifa, is de eerste vraag die we ons moeten stellen de vraag of dit een nieuwe bedreiging voor de vrede in het hele Midden-Oosten vormt. President Assad neemt een onbuigzame houding aan en is derhalve verplicht met drastische maatregelen te reageren op deze aanval op Syrisch grondgebied. Het is immers een ernstige provocatie. En premier Sharon meent wellicht dat hij ongestoord zijn gang kan gaan – de Amerikaanse verkiezingen zullen over dertien maanden gehouden worden. Er zijn dus onmiskenbaar genoeg factoren die tot een zodanige toename van de spanning kunnen leiden dat de hele regio in lichterlaaie komt te staan. We zien nu dat de eerste reactie van Syrië vrij bescheiden en beslist niet overhaast is. Dat is ongetwijfeld een weerspiegeling van de vrij zwakke positie van dat land. Syrië heeft in de Veiligheidsraad een kleine triomf geboekt, maar daaruit is toch gebleken hoezeer het internationaal gezien geïsoleerd is geraakt, terwijl het binnen een regionale context al in een isolement was komen te verkeren vanwege de oorlog in Irak en het feit dat Damascus militair aan kracht heeft ingeboet nu het niet langer de modernste wapens op krediet kan aanschaffen. De kloof tussen de militaire macht van Syrië en die van Israël is aanzienlijk wijder geworden, en het is dus niet erg waarschijnlijk dat Syrië bereid is het risico te lopen van militaire escalatie op de Golan-hoogte. Het antwoord van Syrië zal zich dus op de blauwe lijn doen voelen, via acties van de sjiietische Hezbollah. Zo’n indirect antwoord is niet zonder risico’s. In deze zeer gevoelige fase kan de Europese diplomatie dus een nuttige rol spelen als bemiddelaar tussen de twee protagonisten om te helpen voorkomen dat het geweld in de regio opnieuw escaleert. Sacrédeus (PPE-DE ).    – Mijnheer de Voorzitter, secretaris-generaal Solana, de minister-president van Palestina, Ahmed Qurei, sluit categorisch uit dat er van Palestijnse zijde wordt opgetreden tegen de terreurgroepen die de broze en uiterst betrekkelijke vrede in het Midden-Oosten systematisch saboteren. Daarmee verstrekt hij wel de allerbeste argumenten voor pessimisme aan al diegenen die vinden dat er geen toekomst voor het Midden-Oosten is en dat vrede daar onmogelijk is. Mijnheer Solana, ik wil dat u deze kwestie bij de Palestijnse minister-president aan de orde stelt. Een noodzakelijke voorwaarde voor vrede in het Midden-Oosten is dat de Palestijnse terreurgroepen worden ontwapend en dat hun terroristische activiteiten niet langer worden voortgezet. Als de Palestijnse regering niet tegen terreurgroepen in het Midden-Oosten wil optreden of daartoe niet effectief in staat is, zal Israël dat doen. Ongeveer een week geleden zijn negentien mensen omgekomen bij een zelfmoordaanslag in Haifa. In een democratisch land als Israël, dat voor de rest van de wereld een teken is dat er democratie bestaat in het Midden-Oosten, zal elke soortgelijke aanslag van terreurgroepen de Israëlische publieke opinie minder compromisbereid maken tegenover de Palestijnse Autoriteit en minder bereid om land af te staan aan de Palestijnen. Geen enkel land, ook Israël niet, is verplicht om te blijven accepteren dat buurlanden grond ter beschikking stellen van terroristen die aanslagen uitvoeren, of nalaten om in te grijpen tegen dergelijke bewegingen op hun grondgebied. Het onvermogen van de Palestijnse minister-president Ahmed Qurei tegenover het terrorisme is misschien op zich heel begrijpelijk. Het is moeilijk om op te treden tegen grote en bewapende groeperingen. Toch moet hij in zijn beleid en in zijn handelen duidelijk aangeven dat dat zijn ambitie is. De president van de Palestijnse Autoriteit, Yasser Arafat, heeft ook niet krachtig durven optreden tegen de terreurgroepen, ondanks het feit dat Hamas, de Islamitische Jihad en andere terreurgroepen het vredesproces saboteren – het vredesproces met de daaraan verbonden twee-statenoplossing, waar de Palestijnse regering officieel achter staat. Ik wil een en ander graag samenvatten voordat ik overga op een ander onderwerp. De Palestijnse minister-president moet duidelijk, in woord én in daad, aangeven dat er in een toekomstige twee-statenoplossing geen plaats is voor terroristische activiteiten, het minst van al op het grondgebied van de Palestijnse Autoriteit. De andere kwestie die ik hier graag aan de orde wil stellen, is het misbruik van religie. Ik heb het dan over de betrekkingen tussen de westerse wereld en de door de islam gedomineerde wereld. Ik vind het beangstigend dat religieuze moslimleiders niet veel duidelijker aangeven dat zelfmoordaanslagen onverenigbaar zijn met de godsdienst van liefde, verzoening en goedheid. Godsdienst moet staan voor liefde en medemenselijkheid. Godsdienst moet staan voor verzoening, voor het goede, en niet voor de dood van onschuldige mensen, zoals bij de zelfmoordaanslag in Haifa. Souladakis (PSE ).    - Mijnheer de Voorzitter, telkens als wij een debat voeren over het Midden-Oosten na geïnformeerd te zijn door de Hoge Vertegenwoordiger, de heer Solana, bekruipt mij het gevoel dat de heer Solana heen en weer zwenkt tussen de kwelling van Tantalus en die van Sisyphus, of dat hij enerzijds water giet in het bodemloze vat van de Danaïden, maar anderzijds vervuld is van optimisme, een optimisme dat heen en weer zwenkt tussen utopie en realisme. Hoe dan ook, voordat de zon weer kan schijnen, moet er nog heel wat werk worden verricht. Dames en heren, de crisis in het Midden-Oosten escaleert. Crises waarvan wij dachten dat ze overwonnen waren, komen weer terug in Libanon en Syrië. Helaas is de verantwoordelijke daarvoor dezelfde als toen, de huidige premier van Israël. Elke vorm van terrorisme is onaanvaardbaar en moet veroordeeld worden, maar terrorisme mag geen voorwendsel zijn om olie op het vuur te gooien. Ik verwijs naar de heldere standpunten van commissaris Monti en de zeldzame eensgezindheid onder de sprekers. Het beeld is duidelijk. De Europese Unie moet vastberaden initiatieven nemen om uitbreiding van het conflict te voorkomen. Zij moet concrete oplossingen en uitvoeringswijzen voorstellen. Er is behoefte aan een vastberaden en krachtig optreden van een derde. Het volstaat niet voor scheidsrechter te spelen tussen de Israëliërs en de Palestijnen. Scheidsrechter spelen betekent neutraal zijn, maar neutraliteit is niet altijd de beste keuze in crises. Wij zijn geen geschiedenisschrijvende journalisten, maar politici. Nu moeten wij beslissen. Nu moet de routekaart, moeten de akkoorden van Rabin en Arafat inhoud krijgen door ze ten uitvoer te leggen, en eventueel moeten er VN-troepen worden gezonden. U kent toch de zegswijze: je kunt geen omelet maken zonder eieren te breken. Zimeray (PSE ).    – Mijnheer de Voorzitter, onze geschiedenis is er een van grenzen die overschreden worden en muren die na te zijn opgetrokken weer worden neergehaald. Een muur, mijnheer de Voorzitter, kan immers herbouwd worden – een leven niet. Ik ben het daarom met mevrouw Morgantini eens dat het niet volstaat om aan te dringen op nakoming van de regels van het internationaal recht. Is het volgens internationaal recht toegestaan dat een staat onderdak biedt aan terroristische groeperingen die aanvallen ondernemen op de burgerbevolking van een andere staat? Dat zou ik wel eens willen weten. Ik ben het met mevrouw Morgantini eens dat we verplicht zijn in te grijpen. Verder deel ik haar verontwaardiging: ook ik vind dat we geen genoegen kunnen nemen met het innemen van een moreel standpunt. Dat doen we maar al te vaak. Dat stelt ons geweten gerust, beste collega’s, maar weet wel dat een gerust geweten nu juist geweten is. Inderdaad, mijnheer Cohn-Bendit, we hebben behoefte aan een politieke schok. Er is zojuist gezegd dat de muur in Israël vergelijkbaar is met de Berlijnse Muur. Tegen die voorstelling van zaken wil ik protest aantekenen. Ik ben zelf tegenstander van deze muur, maar dan omdat ik vind dat hij het verkeerde tracé volgt. Je kunt die muur echter niet vergelijken met de Muur die één en hetzelfde volk in tweeën deelde. Deze muur is als grens bedoeld en ook al is die grens volstrekt discutabel, het gaat hier toch om iets anders. Ik wil hier graag aan toevoegen dat ook ik mijn handtekening heb gezet onder de petitie tegen het tracé van de muur, met name in Abou Dis. Iedereen dringt er hier vandaag op aan dat de grenzen van 1967 gerespecteerd worden. Dat verbaast me: niet zo lang geleden was men ook daar heftig tegen. Wat de meest gematigden onder ons verlangen is niet anders dan een terugkeer tot de voorstellen van Clinton – diezelfde voorstellen die onlangs nog verworpen zijn. Commissaris Monti heeft er terecht op gewezen dat Hamas en Jihad het bestaansrecht van Israël niet erkennen. De zelfmoordaanslagen zijn daar het bewijs van. Daarmee komen we bij de kern van het probleem. Het gaat hier in werkelijkheid niet om één conflict – het zijn er vier. De Palestijnse Autoriteit voert een oorlog voor het tot stand brengen van een Palestijnse staat. Dat is een legitiem verlangen. We steunen hen daarin. Daarnaast is er de oorlog die Israël voert omwille van zijn veiligheid. Daar kunnen we het ook mee eens zijn. We moeten echter ook erkennen dat een aantal Israëli’s in een koloniale oorlog verwikkeld is. En wat we zeker niet mogen vergeten is dat er door sommige Palestijnse groeperingen een oorlog wordt gevoerd om de staat Israël te vernietigen. Als men geen oog heeft voor het feit dat hier sprake is van vier conflicten begrijpt men niet wat zich daar afspeelt. Gahrton (Verts/ALE ).    – Mijnheer de Voorzitter, het is gemakkelijk om zelfmoordaanslagen te veroordelen, maar wat zouden wij doen in dezelfde situatie? Wat deden diegenen onder onze ouders die zestig jaar geleden in bezette landen leefden? Die boden verzet. In Berlijn zag ik in 1961 voor het eerst van mijn leven een dergelijke muur. Nu bouwt Israël een muur van schande. Saddam Hoessein is ten val gebracht omdat hij ervan verdacht werd dat hij massavernietigingswapens had. Het apartheidsregime in Zuid-Afrika is gevallen omdat het zich schuldig maakte racistische onderdrukking. We weten dat de hele constructie van Israël op racistische onderdrukking gebaseerd is. De militaire junta in Chili is onder andere gevallen omdat politici werden vermoord. We weten dat Israël de hele tijd politici laat vermoorden. De DDR, Saddam Hoessein, de apartheid en de Chileense junta zijn verdwenen, maar Sharons onderdrukkingsregime bestaat nog steeds. En wat doen wij? Wat doet de EU? Wij doen niet veel. Wij passen niet eens de associatieovereenkomst toe. We verbreken niet eens de handelsverbindingen. Waarom kunnen wij onze fantastische vredestroepen niet naar Palestina sturen om het Palestijnse volk te beschermen? Israël zal niet blijven bestaan wanneer de huidige ontwikkeling doorgaat. Het Midden-Oosten wordt vaak vergeleken met het rijk van de kruisvaarders, dat tweehonderd jaar bestond. Een kwart van die tijd is al voorbij. Mogelijk bestaat Israël nog honderd jaar dankzij geld en wapens uit de Verenigde Staten en dankzij de passiviteit van de EU, maar als niemand ingrijpt zullen onze kleinkinderen misschien de ondergang van Israël meemaken. Dat is niet iets wat ik wens. Ik kan u verzekeren dat het geen gezellige toestand wordt. Laten we proberen het te verhinderen. Solana,    – Mijnheer de Voorzitter, het Reglement geeft me vijf minuten spreektijd, en ik zal proberen in dat korte tijdsbestek een antwoord te geven op de belangrijkste vragen die hier tijdens de zitting van vanmorgen zijn gesteld. Ik zal daarbij opnieuw aangeven welk standpunt we namens de Europese Unie in dit conflict innemen. Ik wil om te beginnen een aantal dingen duidelijk stellen. Ik heb naar een groot aantal interventies geluisterd, en ik zie dat we het erover eens zijn dat de situatie heel ernstig is. We mogen die ernst inderdaad niet te licht nemen. De toestand wordt steeds problematischer en dat betekent dat we onze inspanningen als Europese Unie zullen moeten verdubbelen. Ik wil verder benadrukken dat uit uw interventies een hoge mate van overeenstemming blijkt. Iedereen – vrijwel iedereen – vond dat de routekaart het beste mechanisme was om het einddoel te bereiken. Het gaat erom binnen een redelijke – volgens de routekaart: korte – termijn een Palestijnse staat op te richten naast de Israëlische, opdat Israëliërs en Palestijnen in vrede en welvaart naast elkaar kunnen leven. Ik geloof dat dit voor iedereen onder ons het einddoel is. Ik geloof ook dat er ook overeenstemming bestaat over het risico dat de spanning in de regio toeneemt als gevolg van de meest recente gebeurtenissen in Syrië en Libanon. We willen allemaal dat de temperatuur in de regio niet verder stijgt, maar juist daalt. Verder is iedereen, of in elk geval de meerderheid van de afgevaardigden, het erover eens dat de betrokkenheid van de Verenigde Staten wel eens zouden kunnen afnemen en dat dit de situatie ongunstig zou kunnen beïnvloeden. Zoals de heer Poettering heeft uitgelegd is de verkiezingscampagne in de Verenigde Staten zojuist begonnen, en dat kan leiden tot – als u mij toestaat de Engelse term te gebruiken – van de zijde van de Amerikanen. We moeten al het mogelijke ondernemen om nu juist het tegenovergestelde te bereiken: de Verenigde Staten moeten nauw bij dit hele proces betrokken blijven, precies zoals de Europese Unie dat van plan is. We kunnen niet als toeschouwers blijven toekijken terwijl de situatie verergert. Dit proces verloopt steeds moeizamer en we kunnen daarbij niet passief blijven. De heer Poettering heeft het ook gehad over Irak. Ik wil daar graag iets over zeggen. Ik heb namelijk alle landen in de regio bezocht, en begrepen dat de kwestie-Irak ook een weerslag heeft op het Palestijnse probleem. Als je nu met om het even welke Arabische politieke leider spreekt, dan merkt je dat deze hele geschiedenis in de Arabische wereld gezien wordt als een door de Westerse wereld gevoede anti-Arabische campagne. We moeten heel voorzichtig zijn en ervoor zorgen dat deze ontwikkelingen bij de Arabische leiders niet uitgelegd worden als een actie van het Westen tegen de Islam en de Arabische wereld. Daarom moeten we er steeds weer op wijzen dat het hier niet gaat om een strijd tussen beschavingen of religies, maar dat wij ons inzetten voor een reeks waarden – vrede, stabiliteit – die voor ons allemaal gelijke gelding hebben. De heer Cohn-Bendit heeft terecht opgemerkt dat de nu gevolgde strategie er een van kleine stapjes voorwaarts is. Dat is sinds de akkoorden van Oslo het geval. Ook de routekaart is gebaseerd op het idee van kleine stapjes voorwaarts. Het idee om een soort schok teweeg te brengen – zoals de heer Cohn-Bendit het noemt – zou een goede oplossing kunnen zijn. Ik weet echter niet, dames en heren, of er in beide kampen en in de internationale gemeenschap momenteel genoeg politieke energie aanwezig is voor een krachtige elektroshocktherapie. We hebben afgelopen nacht in de Veiligheidsraad van de Verenigde Naties een lastig debat gevoerd om tot overeenstemming te geraken met betrekking tot de ontwikkelingen in Syrië. En we hebben niets bereikt. Ik geloof daarom niet dat er voldoende energie aanwezig is om ten behoeve van het Palestijnse probleem zo’n schok teweeg te brengen, al geloof ik wel dat we het moeten proberen. Wie weet is daar een taak weggelegd voor ons, Europeanen. Wat volgens mij het belangrijkste is, is dat we een verificatieprocedure in gang zetten. De routekaart zal niet zomaar geïmplementeerd worden. Er moet een verificatieprocedure worden uitgevoerd – anders zal de routekaart nergens toe leiden. Daarom is het van belang dat we een verificatiemechanisme uitwerken en dat zo snel mogelijk gaan toepassen. Ook daarover hebben we het tijdens onze bijeenkomst in New York gehad. Dan zou ik nu willen ingaan op de situatie die vanochtend waarschijnlijk zal ontstaan. Ik neem aan dat Abu Ala nu toch wel geïnstalleerd zal zijn als premier van de Palestijnse regering. Wij zullen zijn regering steunen als deze doet wat wij van haar verlangen. We moeten er dus op aandringen dat deze regering serieus de strijd aanbindt met het terrorisme en dat ze de hervormingen doorzet. Die hervormingen zijn voor het opbouwen van een staat immers onontbeerlijk. We doen al het mogelijke om ervoor te zorgen dat er binnen een zo kort mogelijke termijn een Palestijnse staat komt – alles binnen de grenzen van het redelijke. Of een staat levensvatbaar is hangt ervan af of hij over eigen financiën beschikt. Daartoe zijn de noodzakelijke inspanningen verricht en de minister van Financiën is hierin geslaagd. Van belang is echter ook of een staat alle gewapende groeperingen in de hand heeft. Dat is voor een staat van fundamenteel belang. We moeten er dus bij premier Abu Ala op aandringen dat zijn regering al het mogelijke in het werk stelt om de veiligheidstroepen onder controle te houden en uitsluitend legale wapens toestaat. We moeten ons echter ook tot de Israëlische staat richten en er bij Israël op aandringen dat het de levensomstandigheden van de Palestijnse burgers verbetert. En dan niet door het optrekken van een muur. De heer Poettering heeft zich zeer emotioneel en welsprekend uitgelaten over wat het betekent om door een muur gescheiden te worden. Israël moet ook aangespoord worden de kwestie van de nederzettingen serieus aan te pakken. Dat laatste is ook al terug te vinden in de routekaart en in het Mitchell-rapport van enige jaren geleden. Dat is wat we volgens mij op dit moment kunnen doen om de huidige crisis proberen te bezweren. In december zouden we in de positie moeten zijn om een definitieve evaluatie uit te voeren. Dan zullen we weten aan welke basisvoorwaarden de oplossing moet voldoen en kunnen bekijken welke stappen we het komende jaar het best kunnen zetten. Ik ben ervan overtuigd dat die basisvoorwaarden een ieder bekend zijn. Zij stemmen voor een goed deel overeen met hetgeen de afgevaardigden hier vandaag hebben voorgesteld. Ik wil u daarom bedanken voor uw medewerking. Wij moeten allemaal onze ogen openhouden en vastberaden blijven. Alleen dan zal het mogelijk zijn de situatie onder controle te krijgen die zich helaas afspeelt in dit land dat ons zo na aan het hart ligt. Men heeft mij gevraagd op welke wijze we binnen het kader van de veiligheidsstrategie moeten omgaan met deze gebeurtenissen in het Midden-Oosten. Het gaat hier om onze buren. Hun land grenst aan onze landen. Deze kwestie moet dus een van onze hoogste prioriteiten blijven. Mijnheer de Voorzitter, dames en heren, ik dank u voor het feit dat u mij vandaag de gelegenheid heeft gegeven hier mijn betoog te houden. Zodra ik over meer informatie beschik zal ik die met u delen. Monti,    . Mijnheer de Voorzitter, ik wilde enkele korte opmerkingen maken over een aantal punten dat tijdens dit debat aan de orde is gekomen. Met betrekking tot de kwestie van een vredesmacht – waar de heer Poettering het in zulke fraaie bewoordingen over had en die ook in een ander verband door de heer Cohn-Bendit en anderen genoemd werd – steunen wij alles wat uitzicht biedt op hoop. Het is echter duidelijk dat beide partijen het met elkaar eens zullen moeten worden. Helaas zien we dit om een aantal redenen niet gebeuren: het wantrouwen van de Israëli’s ten aanzien van internationale inmenging, het feit dat de twee partijen onmogelijk van elkaar gescheiden kunnen worden vanwege de nederzettingen en het gebrek aan garanties dat zo’n internationale vredesmacht niet betrokken zal raken bij het conflict. Met betrekking tot de associatieovereenkomst met Syrië, die genoemd werd door de heer Belder: deze overeenkomst zal bijdragen aan een constructievere relatie met Syrië, wat ons de mogelijkheid geeft om in discussie te gaan over zaken van wederzijds belang. Het is overigens duidelijk dat alle landen actief moeten voldoen aan resolutie 1373 van de VN-Veiligheidsraad. De associatieovereenkomst zal een clausule bevatten over de gezamenlijke bestrijding van het terrorisme. Wat betreft de kwestie die aan de orde werd gesteld door mevrouw Vachetta en anderen over de sancties tegen Israël moet ik helaas zeggen dat economische sancties in het verleden nauwelijks succes hebben gehad. Ze werken simpelweg niet. Wat wel werkt is betrokkenheid en dialoog en dat is precies waarin de associatieovereenkomst met Israël voorziet. Die politieke dialoog stelt ons namelijk in staat al onze zorgen aan de orde te stellen. Wij zijn van mening dat we door het opschorten van de overeenkomst deze mogelijkheid zouden kwijtraken. De heer Von Wogau noemde de “kring van vrienden”. Ons beleid is een beleid van openheid en inclusiviteit. Dit is geen politieke voorwaarde, maar het is duidelijk dat onze partners door het voortdurende conflict niet kunnen profiteren van ons nieuwe initiatief. Tot slot noemde de heer Howitt de situatie van de EU-programma’s ter plekke. Onder de gegeven omstandigheden is het inderdaad zeer moeilijk en vrij duur geworden voor ons om hulp te bieden, met name in het geval van infrastructuurprojecten en humanitaire hulp. We boeken meer succes bij het draaiende houden van onze softwareprojecten, met name op het gebied van het versterken en hervormen van de instellingen. Ik wil hierbij de waardering van de Commissie uitspreken voor dit buitengewoon interessante debat. De Voorzitter.    Hartelijk dank, mijnheer Monti. Gollnisch (NI ).    – Mijnheer de Voorzitter, op de agenda stond dat we een debat gingen voeren over de toestand in het Midden-Oosten. Met uitzondering van mevrouw Kuntz is er steeds over Palestina gesproken. Voor mij ligt Palestina niet in het Midden-Oosten. In het Frans spreken we van het Nabije Oosten. Het lijkt wel of één land uit het Midden-Oosten geheel uit de belangstelling is verdwenen – Irak. Het is natuurlijk niet de bedoeling dat ik u hier een debat over Irak ga opdringen, maar ik had zelf wel een interventie over Irak voorbereid. Nu wil ik graag een vraag stellen die voor een Parlement dat zich over de mensenrechten zoveel zorgen maakt volgens mij heel interessant moet zijn: wie weet er wat in de context van het internationaal recht gebeurd is met de heer Tariq Aziz, het voormalig hoofd van de Iraakse diplomatieke dienst? Ziehier een uiterst interessante vraag – misschien kunnen we daarover tijdens de volgende zitting debatteren. De Voorzitter.    Mijnheer Gollnisch, wij nemen nota van uw woorden. U weet dat de afgevaardigden spreken naar eer en geweten, en het lijkt erop dat men vandaag onder die titel het probleem van Israël en Palestina wilde bespreken. Het debat wordt gesloten. Figueiredo (GUE/NGL ),    – Zoals ik onlangs tijdens een bezoek aan Palestina heb kunnen vaststellen, maakt de Israëlische regering, ondanks de kritiek en het protest, geen aanstalten om een einde te maken aan haar nederzettingenbeleid, de aanleg van de muur der schaamte, de militaire bezetting, de vernieling van infrastructuren, woningen en andere installaties, de selectieve moorden, de opsluiting in Israëlische gevangenissen van meer dan zevenduizend Palestijnse gevangenen, onder wie ongeveer 340 kinderen, en de voortdurende schending van de meest elementaire rechten van de Palestijnse bevolking. Bovendien heeft Israël Syrië aangevallen. Het gaat hier om onmiskenbare uitingen van staatsterrorisme. Het is dan ook niet verwonderlijk dat de verklaringen van de Europese verantwoordelijken, die steeds weer aandringen op de eerbiediging van de rechtsorde, teleurstelling en verontwaardiging teweegbrengen. Hoe kunnen wij in hemelsnaam van president Arafat en de Palestijnse regering eisen dat zij maatregelen nemen tegen de terreuracties als Palestina bezet wordt door het Israëlische leger? De Europese Unie moet praktische initiatieven en maatregelen ten uitvoer leggen. De Euro-mediterrane associatieovereenkomst tussen de Europese Unie en Israël moet worden opgeschort in navolging van de resolutie van het Europees Parlement van 10 april 2002, over de situatie in het Midden-Oosten. Bovendien moeten de Commissie en de Raad in het kader van de Verenigde Naties een initiatief ontwikkelen om te waarborgen dat de volgende doelstellingen worden verwezenlijkt: afronding van de VN-onderhandelingen, erkenning van het recht van de Palestijnen op waardigheid en op een eigen onafhankelijke staat en aanwezigheid ter plaatse van internationale waarnemers en een interventie- en vredesmacht onder de bescherming van de Verenigde Naties. Korakas (GUE/NGL ),    Ook vandaag weer hebben de hypocriete “voorstanders” van de mensenrechten en “beschermheren” van de onderdrukten gezwegen. Afgezien van enkele holle verklaringen is er geen woord van steun gesproken voor het Palestijnse volk, dat vecht voor de menselijke waardigheid van heel de mensheid, tegen de imperialistische onmenselijkheid. Zij verwerpen elk voorstel tot beëindiging van de financiering en bewapening van Sharon, de afslachter. Zij vermijden angstvallig druk uit te oefenen op Israël en Israël ertoe aan te zetten een einde te maken aan de bezetting en de aanvallen, die de enige oorzaak zijn van al de ellende tussen beide volkeren. Solana, als , heeft het Palestijns verzet aan de kaak gesteld en vraagt Israël blijk te geven van zelfbeheersing en generositeit. Hij haalt ook de beroemde routekaart aan - die door de Palestijnse Autoriteit werd ondertekend met het pistool op de slaap en door Israël met voeten wordt getreden - om nieuwe druk te kunnen uitoefenen op de Palestijnen en hen te kunnen chanteren, opdat zij nieuwe concessies doen, hetgeen echter in feite een Palestijnse burgeroorlog zou betekenen. Er wordt met geen woord gerept over de duivelse muur die Palestina zal verstikken, noch over de criminele nederzettingen en de cynische dreigementen aan het adres van de gekozen president Arafat. Wij veroordelen dit beleid en betuigen onze onvoorwaardelijke steun aan het Palestijns verzet en aan president Arafat. Wij geven eveneens steun aan de communisten van Israël en aan al degenen in dit land - zoals de 27 piloten en honderden Israëlische soldaten en officieren - die een einde willen maken aan de mensenvretende machine van Sharon. Wij willen ook hier oproepen tot een front van solidariteit voor de vrede in het Midden-Oosten en een vreedzame samenleving tussen de twee volkeren in twee onafhankelijke en soevereine staten. (1) Maes (Verts/ALE )    . – Mijnheer de Voorzitter, geachte collega's, dit is geen politiek controversieel onderwerp, maar het is een onderwerp dat de veiligheid van de luchtvaart betreft en dat dus in ons aller belang en in het belang van alle reizigers is. Wij zijn geen deskundigen, maar wij zijn ervaringsdeskundigen op het gebied van de luchtvaart. Als ervaringsdeskundigen weten wij dat niet alle luchtvaartmaatschappijen en niet alle vliegtuigen even veilig zijn. Vandaag de dag kan het nog gebeuren dat sommige maatschappijen het niet zo nauw nemen met de veiligheid, omdat ze kunnen uitwijken naar andere luchthavens, waar minder strenge controles gelden. Dat toont het belang aan van een communautair veiligheidsbeleid voor luchthavens. Ook als de kans op ongevallen gelijk blijft aan die in 1996, zou - bij de verwachte groei in het vluchtverkeer - volgens een raming van de Commissie tot gevolg hebben dat in 2015 elke week een ernstig ongeval zou plaatsvinden. De kans op ongevallen varieert sterk in de verschillende regio's en continenten. Weet u dat de luchtvaartmaatschappijen waarmee u in Afrika, Azië, Zuid- en Centraal-Amerika vliegt, veel meer kans hebben op ongevallen - minstens twee maal het wereldgemiddelde? West-Europa en Australië hebben de laagste kans, terwijl Oost-Europese landen de hoogste kans op ongevallen kennen, 50 maal hoger dan in West-Europa! Deze richtlijn is dus absoluut nodig om de internationaal aanvaarde veiligheidscontroles ook te harmoniseren. Helaas hebben wij nog geen communautair beleid. Dit is nog altijd de taak van de lidstaten. Helaas zijn ook de lidstaten en de luchtvaartmaatschappijen bang om de informatie, die wij nodig achten, aan het publiek te verstrekken. Medina Ortega (PSE ),    – Mijnheer de Voorzitter, de Fractie van de Europese Sociaal-Democraten vraagt – met een verwijzing naar artikel 144, lid 2 van het Reglement – of dit verslag kan worden teruggestuurd naar de commissie. De reden daarvoor heb ik gisteren als rapporteur reeds uiteengezet: het verslag moet worden aangepast aan het interinstitutioneel akkoord. De Voorzitter.    – Op grond van artikel 144 zal ik derhalve een beroep doen op een spreker vóór en een spreker tegen. Frassoni (Verts/ALE ).    – Meneer de Voorzitter, ik ben voor terugverwijzing, maar ik zou willen benadrukken dat hiermee een precedent geschapen is, omdat we in dit Huis gedebatteerd hebben over een verslag dat nog niet up-to-date was en toen teruggestuurd is naar de commissie voor stemming. Dit lijkt me op zijn minst een bizarre procedure die, naar ik hoop, niet nog eens plaats zal vinden. Attwooll (ELDR ).    – Mijnheer de Voorzitter, het gaat om een hele simpele kwestie. Zowel in paragraaf 11 als in ons amendement in zijn oorspronkelijke vorm gaat het over de mogelijke budgettaire consequenties van “de” uitbreiding van het aantal akkoorden in de nabije toekomst. Het probleem hiermee is dat wij, in de eerste plaats, niet weten of er sprake zal zijn van een uitbreiding en zelfs als we dat konden voorspellen, dan zouden we nog niet weten hoe groot deze zou zijn. Het is dan ook niet meer dan logisch het woord “de” te veranderen in “een eventuele”, zodat er staat: “pleit ervoor bij de Commissie om een degelijk financieel hoofdstuk voor de financiering van de visserijakkoorden te formuleren, waarbij rekening dient te worden gehouden met de mogelijke budgettaire consequenties van een eventuele uitbreiding van het aantal akkoorden in de nabije toekomst”. Ik hoop dat dit duidelijk is voor het Parlement. De Voorzitter.    – Ik dank de collega’s die aan de stemming hebben deelgenomen. Ik verzoek u in de vergaderzaal te blijven, omdat het Parlement over enkele ogenblikken in plechtige vergadering bijeenkomt ter gelegenheid van het bezoek van de president van de Republiek Letland, een land dat binnenkort zal toetreden tot de Europese Unie. De stemverklaringen vinden na de plechtige vergadering plaats. Foster (PPE-DE ),    . Het is veel te dicterend om voor een hele reeks voertuigen snelheidbegrenzers verplicht te stellen, waardoor in de praktijk in de hele EU een maximumsnelheid van honderd kilometer per uur of minder wordt opgelegd. De hoofddoelen van het voorstel – het verbeteren van de verkeersveiligheid en het terugdringen van milieuvervuiling – zijn loffelijk, maar er is onvoldoende bewijs dat dit de beste manier is om deze doelen te bereiken. Conservatieve afgevaardigden vrezen verder dat het onvermijdelijk is dat er, te zijner tijd, ook aangedrongen zal worden op de introductie van snelheidsbegrenzers voor privé-auto’s, wat echt veel verder zou gaan dan wat voor de meeste mensen acceptabel is. Marques (PPE-DE ),    Snelheidsbegrenzers voor voertuigen die gebruikt worden voor het vervoer van passagiers en goederen zijn bijzonder nuttig gebleken voor zowel de verhoging van de veiligheid op de weg als de daling van het aantal zwaargewonden bij ongevallen en de vermindering van de luchtverontreiniging en het brandstofverbruik. Daarom krijgt dit voorstel voor een richtlijn van het Europees Parlement en de Raad mijn volle steun. Doel van het voorstel is de werkingssfeer van de geharmoniseerde voorwaarden voor snelheidsbegrenzers en soortgelijke begrenzingssystemen uit te breiden tot alle motorvoertuigen van de categorieën M2 en M3 die gebruikt worden voor het vervoer van passagiers. Dit zal bijdragen aan een veiliger en duurzamer wegvervoer, hetgeen van fundamenteel belang is voor de tenuitvoerlegging van vervoersbeleid in de toekomst. Musumeci (UEN ).    – Meneer de Voorzitter, wij steunen het voorstel middelen uit het solidariteitsfonds beschikbaar te stellen ten behoeve van door natuurrampen getroffen landen en regio’s en hopen daarbij het volgende, of, anders gezegd, doen daarbij de volgende twee aanbevelingen. Allereerst hopen wij dat het fonds, nu het begrotingsjaar 2004 nadert, tot een passend niveau kan worden aangevuld, of in ieder geval geïndexeerd kan worden - collega Turchi verzekerde mij dat hij dit zou voorstellen. De geringe omvang van het fonds in aanmerking genomen, is het absoluut ontoereikend om aan de behoeften van de ontvangende lidstaten tegemoet te komen, zoals dit jaar al gebleken is. Een tweede advies: de vorming van het fonds is de eerste concrete stap, maar het is niet voldoende. Het is niet voldoende om de landen die getroffen zijn door natuurrampen financieel te helpen als er niet ook gedacht wordt aan een serieus prognose- en preventiebeleid. Wij vinden dat het tijd is dat de Unie overweegt een Europees agentschap voor burgerbescherming op te richten, met als taak het beleid in de lidstaten ten aanzien van risicopreventie en noodsituaties te coördineren. Recente en pijnlijke voorbeelden in Europa laten zien hoe calamiteiten en rampen ook een supranationaal karakter kunnen hebben, en men kan niet uitgaan van de gulheid van vrijwilligers of op de deskundigheid en middelen in uitsluitend het direct getroffen land. Europa moet kunnen beschikken over menselijke, financiële en technische middelen om prompt te kunnen ingrijpen. Misschien is het een ambitieuze doelstelling, maar daarom nog niet onhaalbaar. Alle burgers, en niet alleen Europese burgers, hebben immers recht op veiligheid, niet zozeer vanuit constitutioneel als wel vanuit fysiologisch oogpunt. We leggen het probleem dus voor aan de Commissie en het Europees Parlement in de hoop medestanders te vinden. Bastos (PPE-DE ),    Dit verslag, waarin wordt bevestigd dat Portugal in aanmerking komt voor de beschikbaarstelling van middelen uit het solidariteitsfonds, heeft uiteraard mijn steun gekregen. Mijn land krijgt 48,539 miljoen euro toegewezen - dat is precies het bedrag waarom de Portugese regering heeft verzocht - om het hoofd te bieden aan de gevolgen van de verwoestende bosbranden van de afgelopen zomer. De toegekende middelen zullen de Portugese regering in de gelegenheid stellen noodmaatregelen ten uitvoer te leggen voor de bevolking die het hoofd moet bieden aan de gevolgen van het vuur dat aan achttien personen het leven heeft gekost en meer dan 403.000 hectare bos heeft verwoest. Op die manier kunnen de sociale kosten die voortvloeien uit het verlies van banen en inkomensbronnen en de milieuschade ten gevolge van de bosbranden enigszins verlicht worden en kan een eerste aanzet worden gegeven tot het herstel van het productiepotentieel van de getroffen regio’s. De procedure voor het aanvragen van steun is zeer ingewikkeld. Daarom is het van wezenlijk belang dat de Commissie de voorwaarden voor toekenning van middelen uit het solidariteitsfonds herziet en de administratieve communautaire procedures vereenvoudigt en versoepelt, te meer daar dit fonds in de eerste plaats bedoeld is om efficiënt te reageren op noodsituaties. Tenslotte maak ik van de gelegenheid gebruik om hier nog even in herinnering te brengen dat er ook maatregelen moeten worden vastgesteld om toezicht te houden en bosbranden te voorkomen en dat er meer middelen beschikbaar moeten komen voor het programma . Carrilho, Casaca, Lage, Marinho, Santos, Sousa Pinto, Torres Marques en Vairinhos (PSE ),    De delegatie van de Portugese socialisten stelt met voldoening vast dat het Europees Parlement zich gunstig heeft uitgesproken over het voorstel om 48,5 miljoen euro uit het solidariteitsfonds toe te wijzen aan Portugal als bijdrage aan het herstel van de enorme bos- en landbouwgebieden van ons land die dit jaar ten prooi zijn gevallen aan de vlammen. Wij voegen hier echter onmiddellijk aan toe dat dit bedrag absoluut ontoereikend is om de gevolgen van deze immense tragedie te dekken. Wij herinneren u er overigens aan dat de delegatie van de Portugese socialisten tijdens de begrotingsdebatten van na 1999 herhaaldelijk heeft voorgesteld een dergelijk fonds in het leven te roepen. Tevens onderschrijven wij het voornemen van commissaris Barnier om de bestaande verordening te herzien, zodat er een meer doeltreffend antwoord kan worden geboden op grootschalige natuurrampen. Het budget van het solidariteitsfonds is uitermate bescheiden. Daarom roepen wij de Commissie op zoveel mogelijk gebruik te maken van de flexibiliteitsclausule, aangezien dit een geval van overmacht is. Op die manier kunnen de middelen die bestemd zijn voor de structuurfondsen en plattelandsontwikkeling geherprogrammeerd worden en ten dienste worden gesteld van het Portugese platteland in het kader van een geïntegreerd programma voor het herstel van de schade die deze ramp heeft aangericht. Coelho (PPE-DE ),    Ik stem voor het verslag van de heer Colom i Naval, dat mijn absolute steun geniet. Dit initiatief zet immers het licht op groen voor de betaling uit het solidariteitsfonds van noodhulp voor Portugal. Gelet op de reikwijdte en de ernst van de tragedie die ons land geteisterd heeft, is het niet meer dan rechtvaardig dat wij een beroep doen op de solidariteit van Europa. In het eerste Commissievoorstel was er slechts sprake van 30 miljoen euro. Gelukkig heeft commissaris Barnier zelf erkend dat die som "geheel niet voldeed aan de verwachtingen en de behoeften". Ik ben bijzonder ingenomen met de solidariteit van het Europees Parlement, dat Portugal heeft gesteund. Ook het onderhandelingstalent van de Portugese regering, en met name van de staatssecretaris voor Europese Zaken, dr. Carlos Costa Neves, verdient een woord van lof. In vergelijking met het oorspronkelijke voorstel is het bedrag ten belope van 48,5 miljoen euro waarover wij hier vandaag stemmen beter toegesneden op de behoeften. Figueiredo (GUE/NGL ),    De gevolgen van de bosbranden die Portugal de afgelopen zomer hebben geteisterd, zijn nog lang niet voorbij. De hevige regenval veroorzaakt aardverzakkingen en overstromingen die de omvang van de ramp nog dreigen te vergroten, om nog maar te zwijgen van de gevolgen voor het milieu, en met name voor de bodemerosie, en de ernstige sociaal-economische problemen van het Portugese binnenland, waar de bosbouw de voornaamste economische activiteit was. Ofschoon de cijfers geen volledig beeld geven van de problemen waarmee de bevolking wordt geconfronteerd, geven zij inzicht in de omvang van de ramp. De bosbranden hebben aan 20 mensen het leven gekost en zij hebben 5 procent van het nationale grondgebied en 11 procent van het beboste areaal verwoest. Maar liefst 45.000 mensen zitten zonder inkomsten en de totale directe schade wordt geschat op 1,3 miljard euro, dat is ongeveer 1,12 procent van het Portugese bruto nationaal inkomen. Wij juichen het dan ook toe dat 48,5 miljoen euro uit het solidariteitsfonds beschikbaar wordt gesteld ten behoeve van Portugal, na de laatste wijziging door de Commissie in het licht van de nieuwe gegevens, overeenkomstig ons rechtstreekse verzoek in de Begrotingscommissie. Desalniettemin zijn wij van oordeel dat men veel verder had moeten gaan, conform onze suggesties. Het steunbedrag staat immers in schril contrast met de omvang van de tragedie. Daarom is het onontbeerlijk dat de huidige criteria voor de beschikbaarstelling van middelen uit het solidariteitsfonds geëvalueerd en herzien worden. Miguélez Ramos (PSE ),    – De zozeer uiteenlopende bedragen uit het solidariteitsfonds die de Commissie in haar voorstel toekent zijn gebaseerd op de uitermate verschillende schadebeoordelingen die de betrokken regeringen hebben uitgevoerd en bij de Commissie hebben ingediend. De regio’s die door de ramp met de zijn getroffen zouden minder dan een vijfde deel ontvangen van het bedrag dat Portugal en Italië zal worden toegekend naar aanleiding van de bosbranden en de aardbeving. De Spaanse regering heeft daarbij een verkeerde strategie gevolgd. Ze probeert de omvang van de ramp te bagatelliseren, als gevolg waarvan de getroffen regio’s veel minder communautaire middelen ontvangen dan hun rechtens toekomt. De voorgestelde 8,6 miljoen euro vormen de enige aanvullende betaling die Spanje vanwege de ramp met de ontvangt. De middelen die ze tot nu toe heeft ontvangen zijn middelen die reeds aan Spanje waren toegewezen waren en die nu zijn hergeprogrammeerd. Het gaat hier om een bespottelijk bedrag als je bedenkt dat de schade volgens een onderzoek van – bijvoorbeeld – de stichting Barrié de la Maza op tussen de vier miljard en zes miljard euro wordt begroot. Voor een vergelijkbare ramp, die met de , werd de schade door de VS op 10 miljard dollar geraamd. Piscarreta (PPE-DE ),    Zoals u weet, is het Portugese grondgebied tijdens de afgelopen zomer van noord tot zuid ten prooi gevallen aan ongekende, alles verwoestende bosbranden. De totale verbrande oppervlakte bedraagt meer dan 400.000 hectare. Behalve het economisch verlies, dat op 1,372 miljard euro wordt geraamd, zijn er achttien dodelijke slachtoffers gevallen en zitten 45.000 personen zonder inkomsten of woning. Deze tragedie heeft niet alleen gevolgen voor de mens en de economie. Zij heeft ook op maatschappelijk en milieugebied aanzienlijke schade aangericht. Nu komt het erop aan steun te verlenen voor dit voorstel van de Europese Unie om als blijk van solidariteit middelen uit het fonds vrij te maken ten behoeve van de getroffen bevolking. Samen met staatssecretaris Costa Neves dank ik de Europese Commissie en het Europees Parlement van harte voor de snelle en efficiënte afhandeling van het verzoek van Portugal om steun uit het solidariteitsfonds. De toegekende middelen belopen 48,5 miljoen euro. Ik kan evenwel niet nalaten te onderstrepen dat dit bedrag slechts 8,5 procent van de totale aangerichte schade vertegenwoordigt. Tenslotte ben ik het met de rapporteur eens dat de schade die deze ramp heeft veroorzaakt gedeeltelijk voorkomen had kunnen worden met passende en naar behoren uitgevoerde preventieve maatregelen. Daarom onderschrijf ik het voorstel om het budget van het preventiebeleid in het kader van het programma te verhogen. Vairinhos (PSE ),    Het solidariteitsfonds verschilt wezenlijk van de andere fondsen en dient een deel van de overheidsuitgaven ten gevolge van de ramp te compenseren. De financiële steun die wordt verleend om het hoofd te bieden aan grootschalige natuurrampen, zoals de bosbranden waarvan de bevolking in Zuid-Europa het slachtoffer is geworden, dient bij te dragen aan het snelle herstel van de normale levensomstandigheden in de getroffen regio’s. Het is van wezenlijk belang dat het financiële beheer van deze steun gedecentraliseerd wordt, aangezien de lokale autoriteiten direct met de gevolgen van de ramp in aanraking komen. In het concrete geval van de bosbranden in mijn regio, in de bergen van de westelijke Algarve, zou het bijzonder nuttig zijn als de respectieve lokale overheden, in samenwerking met de actoren van het maatschappelijk middenveld, zouden deelnemen aan de programmering en het beheer van deze fondsen. Maatregelen die gericht zijn op ruimtelijke ordening, herbebossing met inheemse planten, mobilisatie van kleine investeerders met behulp van fiscale en andere voordelen, steun voor de installatie en het onderhoud van preventiesystemen in beboste arealen behoren tot de mogelijkheden. Figueiredo (GUE/NGL ),    In dit verslag wordt de beschikbaarstelling van middelen uit het solidariteitsfonds ten behoeve van Portugal concreet vastgesteld op ongeveer 48,5 miljoen euro, naar aanleiding van de tragische bosbranden die Portugal de afgelopen zomer hebben geteisterd. Ik ben bijzonder ingenomen met de snelle inzet van het solidariteitsfonds en de al even snelle goedkeuring van deze gewijzigde begroting, in één enkele lezing. Op die manier worden de aanvragen sneller afgehandeld en is de communautaire steun sneller ter plaatse. Desalniettemin staat het thans goedgekeurde bedrag in geen verhouding tot de omvang van de directe schade, die meer dan 1,3 miljard euro bedraagt, en met name tot de totale schade, die ongeveer 104,3 miljoen euro beloopt. Ik herinner u eraan dat commissaris Schreyer zich ten overstaan van de Begrotingscommissie, die haar over deze kwestie een vraag heeft gesteld, bereid heeft verklaard de steunbedragen voor Portugal te herzien via een gewijzigde begroting indien uit latere ramingen zou blijken dat de schade hoger uitvalt. De commissaris is haar belofte nagekomen. Op grond van de nieuwe gegevens die de Portugese regering haar heeft doen toekomen, heeft zij de onderhavige gewijzigde begroting opgesteld. Nu is het aan de Portugese autoriteiten om de huidige situatie te evalueren. Daarbij moet niet alleen rekening worden gehouden met de gevolgen van de bosbranden, maar ook met de consequenties van de hevige regenval in de verbrande gebieden. Ribeiro e Castro (UEN ),    Als Portugees kan ik het niet nalaten hier met diepe droefheid de vreselijke ramp in herinnering te brengen die ons grondgebied van noord tot zuid heeft geteisterd. De bosbranden hebben een twintigtal doden veroorzaakt en zij hebben honderdduizenden hectaren bos- en landbouwgrond verwoest. Maar liefst 45.000 mensen hebben hun bezittingen en hun baan verloren. De directe schade die Portugal ten gevolge van deze ramp heeft ondervonden, bedraagt bijna 946,489 miljoen euro en ligt derhalve veel hoger dan 0,6 procent van het bruto nationaal inkomen, dat gelijk is aan 718,12 miljoen euro. Op 4 augustus 2003 hebben de Portugese autoriteiten, naar aanleiding van de dramatische branden die de afgelopen zomer in Portugal hebben gewoed, hun voornemen bekendgemaakt om een aanvraag voor steun uit het solidariteitsfonds van de Europese Unie in te dienen. De officiële ontvangstdatum van de steunaanvraag dateert van 13 augustus. Later, op 22 augustus, heeft Portugal het verzoek verder aangevuld met nieuwe informatie. Tijdens een openbare hoorzitting in de maand september heeft mijn land meegedeeld dat het 48,5 miljoen euro uit het solidariteitsfonds wenste te ontvangen. Gelet op het feit dat het Europees Parlement in zijn resolutie van de maand september over de gevolgen van de hete zomer heeft voorgesteld de bijdrage uit het solidariteitsfonds in het geval van Portugal op te trekken, zodat het steunbedrag iets dichter bij de voor steun in aanmerking komende kosten komt te liggen, die op 94 miljoen euro worden geraamd … Bernié (EDD ),    – Dit verslag en het interinstitutioneel akkoord “beter wetgeven” zitten vol goede intenties, maar overtuigend zijn ze niet. De verklaringen aangaande subsidiariteit contrasteren namelijk wel erg sterk met de door het Europees Parlement aanvaarde voorstellen van de Conventie om de controle op het subsidiariteitsbeginsel aan het Hof van Justitie over te laten. In een democratie is het onaanvaardbaar dat het Hof beslist of het verzet van de nationale parlementen tegen een voorstel van de Commissie al dan niet gegrond is. Daar komt bij dat het systeem van het interinstitutioneel akkoord, waarvan de naleving afhankelijk is van de goede wil van de betrokken instellingen, op zich al een inbreuk is op de legitimiteit en de rechtszekerheid die men door middel van zo’n akkoord zogenaamd beoogt te bereiken. De CPNT-afgevaardigden binnen de Fractie voor een Europa van Democratie en Diversiteit kunnen deze teksten dus niet goedkeuren. De Veyrinas (PPE-DE ),    . - Ik heb voor het verslag-Frassoni over "beter wetgeven" gestemd. Zolang de Europese Grondwet - die ongetwijfeld een vooruitgang zal betekenen voor de transparantie van de communautaire procedures en de naleving van de verdeling van de bevoegdheden en het subsidiariteitsbeginsel - nog niet van kracht is, lijkt het mij noodzakelijk de wetgevende praktijk in het kader van de thans geldende verdragen te verbeteren. In dit opzicht is het interinstitutioneel akkoord dat tussen de Commissie, de Raad en het Europees Parlement gesloten is goed nieuws, aangezien het voor meer duidelijkheid en coherentie zorgt, terwijl tegelijkertijd rekening wordt gehouden met de bevoegdheden, procedures en algemene beginselen van ons positief recht. Het gebeurt nog te vaak dat de teksten die wij in het Parlement aannemen moeilijk toegankelijk zijn voor niet-ingewijden. Dit is voor verbetering vatbaar. Het interinstitutioneel akkoord baant de weg voor een dergelijk streven, dat ook al werd genoemd in het Witboek over de governance. Nu moet het alleen nog concrete vorm krijgen. Ribeiro e Castro (UEN ),    Ik ben van oordeel dat een betere coördinatie van het wetgevingsproces onontbeerlijk is. Daarom verleen ik over het geheel genomen mijn steun aan het interinstitutioneel akkoord tussen het Europees Parlement, de Raad en de Commissie dat erop gericht is de kwaliteit van de wetgeving te verbeteren met behulp van een reeks nieuwe initiatieven en procedures. In dit verband zij erop gewezen dat er een indicatief tijdschema zal worden opgesteld voor de verschillende fasen die moeten leiden tot de uiteindelijke goedkeuring van een voorstel en dat er gestreefd zal worden naar een betere synchronisatie van de behandeling van de dossiers door de voorbereidende organen van de afzonderlijke takken van de wetgevingsautoriteiten. Ook de verwijzing naar “zelfregulering” moet worden toegejuicht. Deze zelfregulering, die niet onder de bevoegdheden van de Unie valt, biedt particuliere partners de mogelijkheid onderling en voor henzelf gemeenschappelijke richtsnoeren op Europees niveau vaststellen. In het ontwerpakkoord wordt tevens aangedrongen op een betere omzetting van het gemeenschapsrecht in nationale wetgeving. De instellingen zullen ervoor zorgen dat alle richtlijnen een zo kort mogelijke bindende termijn bevatten voor de omzetting ervan in nationaal recht. Mijns inziens staat dit akkoord borg voor een vrij evenwichtig resultaat en voldoet het aan de beoogde doelstelling, namelijk het verbeteren van de communautaire wetgeving. Daarom heb ik voor het verslag gestemd. Bordes, Cauquil en Laguiller (GUE/NGL ),    . - Doordat de ruimtevaartindustrie uitsluitend beschouwd wordt in termen van verbetering van de concurrentiepositie, voornamelijk ten opzichte van de Verenigde Staten, is dit een heel symbolisch verslag. Uiteraard wordt er in het verslag voor gepleit om een groter beroep te doen op overheidsfondsen - oftewel het geld van de belastingplichtigen - om de Europese ondernemingen te steunen bij het behouden of verwerven van marktaandeel in deze sector. Om de kans op welslagen nog te verhogen wordt aangedrongen op orders uit de militaire sector, waardoor de industrie zou kunnen profiteren van de reeds verworven kennis op dit gebied en hetgeen het instellen van een Europese krijgsmacht, onafhankelijk van die van de Verenigde Staten, dichterbij zou brengen. Sommigen vinden deze krijgsmacht noodzakelijk voor het uitvoeren van wat zij "operaties ter handhaving van de vrede" noemen, die echter niets anders zijn dan operaties om de belangen van de Europese industriëlen en geldmagnaten te verdedigen. Omdat het zo duidelijk is, lijkt dit verslag op een bekentenis: het enige doel van de Europese instellingen is het mobiliseren van overheidsgelden en -kennis in het belang van het Europese particuliere kapitaal, zowel in de ruimtesector als in de overige sectoren. Als een verslag zo doortrokken is van enkel en alleen deze bedoelingen, dan kunnen wij natuurlijk niet anders dan tegen stemmen. Caudron (GUE/NGL ),    . - Ik heb mijn steun en mijn stem gegeven aan dit verslag, waarin erkend wordt dat wij dankzij de inspanningen van bepaalde Europese landen momenteel in Europa over een ruimtevaartbeleid beschikken. De resultaten die behaald zijn, zijn indrukwekkend. Als wij nu echter willen voorkomen dat zich grote problemen voordoen en dat op termijn alleen het recht van de sterkste geldt, dan moeten wij snel vorderingen maken in de richting van een beheerste communautarisering, zoals ook op het gebied van onderzoek gebeurt. We moeten niet kiezen voor "in de plaats van ...", maar de voorwaarden scheppen voor een Europese toegevoegde waarde. De ruimte zal een steeds grotere plaats gaan innemen in het dagelijks leven van de burgers in al zijn aspecten. Europa moet deel uitmaken van de ruimte. De ruimte zal altijd een stimulans voor industriële innovatie zijn. De toekomst van de Europese industrie is dus mede afhankelijk van onze investeringen in de ruimtevaart. Om deze en andere redenen heb ik dit verslag gesteund en heb ik voor gestemd. De Veyrinas (PPE-DE ),    . - Ik heb met tevredenheid en opluchting voor het uitstekende verslag van mijn collega de heer Bodrato over het Groenboek inzake het Europees ruimtevaartbeleid gestemd. Tevredenheid omdat de Europese autonomie op het spel staat: een soeverein Europa op strategisch gebied moet over zijn eigen militaire en ruimtepotentieel beschikken. Opluchting omdat deze stemming aangeeft dat de Europese instellingen zich bewust worden van de zorgen van de industrie en de verantwoordelijke politici over de recente economische verslechtering van deze sector en over de opmars van onze internationale concurrenten. Als Europa de uitdaging waar de ruimte voor staat wil aannemen, dan moeten er krachtige maatregelen worden getroffen naar aanleiding van de presentatie van het Witboek in december en moet de industrie een herstructurering doorvoeren om concurrerender te worden. Dit vereist dat de overheidsinvesteringen weer op gang komen. Gebeurt dit niet, dan kunnen onze grote concerns hun personeelsbestand en technische kennis niet op peil houden en gaan wij er in capaciteit op achteruit. Na de doorslaggevende steun voor het GALILEO-programma en Ariane V, toont deze stemming van het Europees Parlement aan dat de Europese Unie haar fundamentele strategische belangen weet te verdedigen en bovendien wil bijdragen aan de kennis van het universum, waarvoor het mensdom zich niet mag afsluiten. Figueiredo (GUE/NGL ),    Wij zijn van oordeel dat een ruimtebeleid dat berust op de samenwerking tussen de lidstaten duidelijk en ondubbelzinnig moet steunen op de volgende drie pijlers: non-proliferatie van wapens, verbod op het gebruik van de ruimte voor militaire doeleinden en preventie van een wapenwedloop in de ruimte. Daarom hebben wij het Amerikaanse voorstel voor de bouw van een antiraketschild van meet af aan veroordeeld en bekritiseerd. Hiermee openen de Verenigde Staten immers de weg naar een militarisering van de ruimte en geven zij het startschot voor de wapenwedloop, met alle gevolgen van dien voor de mensheid in haar geheel. In dit verslag wordt geen enkele kritiek geuit op de militarisering van de ruimte. Integendeel, er wordt een speciale rol toebedeeld aan het Europees Bureau voor bewapening, onderzoek en militaire vermogens. Doel is een partnerschap tussen het voornoemde bureau en het Europees Ruimtevaartagentschap te ontwikkelen teneinde "het tweeledige karakter van de [...] civiele en militaire ruimteactiviteiten" te benadrukken. Anderzijds wordt in de resolutie gewezen op het belang van het militair gebruik van satellietsystemen voor het uitvoeren van "operaties ter handhaving van de vrede", zoals het eufemistisch wordt genoemd. Hiermee wordt het licht op groen gezet voor oorlogsoperaties, hetgeen een regelrechte inbreuk betekent op Resolutie 49/74 van de Algemene Vergadering van de Verenigde Naties, die is aangenomen op 15 december 1994, over de preventie van een wapenwedloop in de ruimte, en met name op artikel 4. Daarom hebben wij tegen het verslag gestemd. Sacrédeus (PPE-DE ),    – Als gevolg van de achteruitgang in de telecomsector en de harde concurrentie rond draagraketten, bevindt de Europese ruimtevaartindustrie zich vandaag in zo’n ernstige economische toestand, dat het voortbestaan ervan wordt bedreigd. Dit, plus het feit dat de EU voor de grootste uitbreiding uit haar geschiedenis staat, namelijk een uitbreiding met tien nieuwe staten, en het feit dat de middelen beperkt zijn, toont aan dat de EU zich op haar kernactiviteiten moet concentreren en zich met minder terreinen moet bemoeien. Om die reden heb ik tegen het verslag gestemd. Andersson, Färm, Hedkvist Petersen, Karlsson en Theorin (PSE ),    In artikel 2 van de verordening (EEG) nr. 4064/89 van de Raad betreffende de controle op concentraties van ondernemingen worden de richtsnoeren aangegeven waarmee de Commissie moet beoordelen of een concentratie van ondernemingen verenigbaar is met de gemeenschappelijke markt of niet. In plaats van het huidige model, dat zich hoofdzakelijk concentreert op de vraag of de ondernemingen een dominante positie krijgen, pleiten wij voor een flexibeler model (de zogenaamde SLC-test), volgens welk een concentratie van ondernemingen moet worden verboden als deze kan leiden tot verzwakking van de concurrentie of het ontstaan van een monopolie. Bordes, Cauquil en Laguiller (GUE/NGL ),    . - Het is vermakelijk om de Raad, de Commissie, het Parlement en de nationale staten te zien worstelen in hun pogingen hun heilige concurrentiemarkt te reguleren. De concentraties die allen onder controle beweren te hebben, zijn in feite niet meer dan een logisch gevolg van deze concurrentie, waarbij het volkomen natuurlijk is dat de grootste vissen de kleintjes opeten. En of het nu om de Commissie of de nationale staten gaat, die doen alsof ze deze strijd tussen de haaien van het geldbedrijf onder controle hebben, dat maakt voor de werknemers niets uit. Hoe het ook zij, de kapitalistische concerns beheersen reeds de economie en slagen erin invloed uit te oefenen op de marginale besluiten van de Europese instellingen en - in het ergste geval - deze te negeren of omzeilen. Wat in het verslag de "controle op concentraties van ondernemingen" wordt genoemd, heeft uitsluitend ten doel de belangen van bepaalde kapitalisten tegenover die van andere te verdedigen. Dat controle op concentraties ertoe moet leiden dat de samenleving baat heeft bij deze concentraties en dat werknemers en consumenten er geen nadeel van ondervinden, komt nergens in het verslag ter sprake. Evenmin wordt er gezinspeeld op de dramatische gevolgen die deze fabriekssluitingen, herstructureringen en sociale plannen waarmee de concentraties gepaard gaan, voor de werknemers hebben. Om duidelijk te maken dat wij de preoccupaties van dit verslag absoluut verwerpen, hebben wij tegen gestemd. Figueiredo (GUE/NGL ),    Het kapitalistische systeem wordt gekenmerkt door een toenemende concentratie en centralisatie van kapitaal. Die tendens is het gevolg van het primaat van de concurrentie en de toenemende liberalisering en internationalisering van het kapitaal. Ten gevolge van de suprematie van de op die manier tot stand gekomen interkapitalistische concurrentie en de daarmee verbonden permanente revolutie van de productieprocessen, die gestuurd wordt door de technologische ontwikkeling en de schaaleconomieën, wordt de wet van de sterkste tot regel verheven. Ten gevolge daarvan worden sommige concurrenten van de markt uitgesloten en ontstaan er sterk oligopolistische of zelfs monopolistische markten. Het mededingingsbeleid, met name de controle op concentraties, is een poging tot zelfregulering van het systeem. Het is bedoeld om de wisselvalligheden van de economische cycli op te vangen en de negatieve externe gevolgen van machtsposities of afspraken tussen ondernemingen voor markten tegen te gaan. Het is echter zonneklaar dat de algemene tendens hiermee niet doorbroken wordt. Desalniettemin is er, gelet op de huidige liberaliseringsprocessen en het integratieniveau van de markten, sterk aangedrongen op een wijziging van verordening (EG) nr. 4064/89 aangezien de oorspronkelijke tekst beschouwd wordt als een obstakel voor de noodzakelijke oprichting van sterke economische concerns die in staat zijn te concurreren op internationaal niveau. In het Commissievoorstel worden nieuwe definities van concentratie op communautair niveau vastgesteld. De rapporteur gaat nog verder. Hij pleit voor een striktere definitie van het begrip concentratie en wil de controle op of het verzet tegen concentraties tot een minimum beperken. Ook daarom verwerpen wij dit verslag. Krivine en Vachetta (GUE/NGL ),    . - Het verslag-Della Vedova is kenmerkend voor de ideologie van de Commissie, waaraan de liberale meerderheid van dit Parlement een eigen invulling geeft. De werkelijke problemen die ontstaan zijn door de toegenomen wereldwijde tendens dat ondernemingen zich in concentraties aaneensluiten, worden namelijk uitsluitend behandeld vanuit het oogpunt van bedreigingen voor de concurrentie. Waar geen rekening mee wordt gehouden zijn de gebleken risico's voor de consumenten (zoals prijsstijgingen en ondoorzichtigheid) of voor de werknemers van deze ondernemingen (zoals ontslagen om de beurs positief te beïnvloeden, het afstoten van activiteiten en het overbrengen van de productie naar de goedkoopste bedrijven). Alsof vrije concurrentie een adequaat antwoord op deze risico's is gebleken! In Frankrijk hebben de concentraties van ondernemingen van de laatste tijd - van Vivendi tot Air France en van Alstom tot Péchiney - aangetoond dat wat de nationale en Europese instellingen van belang vinden in schril contrast staat met wat nodig is. Als het om het algemeen belang gaat, vinden wij echter dat deze behoeften op de eerste plaats moeten komen. Indien er rekening werd gehouden met deze behoeften, zou een herziening van de Europese controleprocedure inzake concentraties beslist interessant zijn, maar bij de hier gekozen benadering volgt men blindelings het dogma van de "gezonde concurrentie". Om die reden hebben wij tegen deze resolutie gestemd, die door haar omissies een klap in het gezicht is van de werknemers en - meer in het algemeen - van alle burgers. Marchiani (UEN ),    . - De Commissie gaat verder met de herziening van het mededingingsrecht en stelt nu voor de EG-concentratieverordening ingrijpend te wijzigen. Dit initiatief verdient alle lof. De Europese ondernemingen, waar het rechtscollege van de Europese Gemeenschap zich nu bij aansluit, hameren al jaren op de tekortkomingen van verordening (EEG) nr. 4064/89. Te lange onderzoeksprocedures inzake concentraties, een onduidelijke definitie van het begrip "machtspositie": deze aspecten - om er slechts twee te noemen - waren duidelijk niet bevorderlijk voor het ontplooien van die activiteiten die steeds noodzakelijker werden om de concurrentiepositie van de Europese ondernemingen op mondiaal niveau veilig te stellen. Het voorstel van de Commissie, aangevuld met de door het Parlement goedgekeurde amendementen, zou de grote Europese industriële concerns normaal gesproken in staat moeten stellen hun positie te behouden en met gelijke wapens tegen hun Amerikaanse concurrenten te strijden. Maar dan moet de Commissie bij de toepassing van de nieuwe tekst wel blijk geven van een echte Europese ambitie en haar strikt boekhoudkundige benadering, op basis waarvan zij onlangs nog bepaalde industriële fusies verbood, terzijde schuiven. Een juridische tekst staat of valt met de wijze waarop hij geïnterpreteerd wordt. Ik hoop dan ook dat de Commissie een begin maakt met haar eigen culturele revolutie en - met name - dat zij afstand doet van haar procedure-ijver, waarvan de Europese ondernemingen en werknemers zo veel schade hebben ondervonden. Ribeiro e Castro (UEN ),    Evenals de rapporteur ben ik bijzonder ingenomen met het voornemen van de Europese Commissie om het communautaire antitrust- of concurrentiesysteem te onderwerpen aan een grondige herziening. Dit voorstel voor een verordening vormt een belangrijk onderdeel van het beoogde herzieningsproces. Uit diverse recente beschikkingen van het Hof van Justitie van de Europese Gemeenschappen was al gebleken dat de mededingingsregels verduidelijkt en vereenvoudigd moesten worden, vooral met het oog op de concurrentiesfeer in andere delen van de wereld. Over het algemeen achten zowel de rechtbanken als de bedrijfswereld het van wezenlijk belang dat er rekening wordt gehouden met de vereisten van een vrije en dynamische markt. Zij onderstrepen dat ondernemingen niet gebukt mogen gaan onder een haast ondraaglijke last van eindeloze, vervelende procedures voor de uitvoering van volkomen legitieme operaties, die eigen zijn aan het normaal functioneren van de vrije markt. In de verschillende onderdelen van het communautaire mededingingsrecht - met name wat betreft de regelgeving inzake overheidssteun en marktverstorende operaties zoals ongeoorloofde concentraties en misbruik van machtsposities of overeenkomsten tussen ondernemingen - moet een evenwicht worden gevonden tussen enerzijds de vereisten van een open en vrije economie die aan bepaalde regels onderworpen is en anderzijds de gewenste interventiegraad van de Gemeenschap ten overstaan van de bedrijfswereld en de lidstaten die, zoals u weet, wordt vastgesteld op grond van het proportionaliteitsbeginsel. Ik heb voor het verslag gestemd omdat de rapporteur beide elementen in zijn verslag heeft verwerkt. Sacrédeus (PPE-DE ),    De Commissie heeft het Europees Parlement gehoord inzake het voorstel voor een verordening van de Raad betreffende de controle op concentraties van ondernemingen. De Commissie wil zich ervan verzekeren dat er geen concurrentievervalsing op de gemeenschappelijke markt ontstaat. Dominerende posities en oligopolies moeten daarom worden tegengegaan, omdat het gevaar bestaat dat daardoor de prijzen stijgen, de productie wordt gereguleerd en de kwaliteit daalt. Het voorstel van de Commissie in dezen was duidelijk en krachtig. Veel amendementen van de rapporteur waren er echter op gericht om de voorstellen van de Commissie te verzachten, met als motivering dat concentraties van ondernemingen volstrekt wettig zijn en niet kunnen worden vergeleken met kartelactiviteiten. De rapporteur vond dan ook dat de Commissie op het punt van ondernemingsconcentraties niet dezelfde onderzoeksbevoegdheden moet krijgen als met betrekking tot kartels. De Fractie van de Europese Volkspartij (Christendemocraten) en Europese Democraten vindt de scherpere formuleringen van de Commissie beter dan de hoofdlijn in de door het Parlement aangenomen amendementen. Daarom heb ik bij de eindstemming tegen gestemd. Alavanos (GUE/NGL ),    In de resolutie wordt weliswaar kritiek uitgeoefend op de situatie in verband met de gegevensdoorgifte aan de VS, maar ook toegegeven dat deze legaal is. Er waren al maatregelen van een internationale politiestaat, maar daar komt nu een nieuwe maatregel bij. De Raad Justitie heeft besloten politie die verdachten in de gaten houdt op het eigen grondgebied, ook toe te staan deze mensen in de gaten te houden op het grondgebied van andere lidstaten. Terwijl dit tot nu toe alleen was toegestaan voor delicten waarvoor iemand kon worden uitgeleverd, mag dat nu ook voor een reeks andere misdrijven. Daaronder komen niet alleen terrorisme, moord, ontvoering, gijzeling, mensenhandel, vervoer van explosief materiaal en giftig afval voor, maar ook “diefstal”, “ernstige overtredingen van seksuele aard” en “illegale handel in verdovende en psychotrope middelen”. De Franse of Duitse politie hoeft de Griekse autoriteiten enkel om een vergunning te vragen of deze op de hoogte te stellen van het toezicht. Binnenkort zullen dus de caféterrasjes op het Omonia- of het Syntagmaplein - zeer zeker nu de Olympische Spelen op til zijn – aan scènes uit een boek van Ian Fleming of John Le Carré doen denken. De Franse politie zal een zakkenroller schaduwen, de Duitse politie een heroïnespuiter en de Griekse politie zal toekijken. Dat hebben wij gezien in de duistere Van-zaak, die in verband werd gebracht met de 17de November en waarin buitenlanders politietoezicht uitoefenden. Dat zullen wij nu dus vaker zien, maar dan “legaal”. Er zal een volledige chaos en een Europese politiestaat ontstaan die korte metten zal maken met de nationale soevereiniteit. Berthu (NI ),    . - Ik heb mij van stemming onthouden inzake de resolutie over de overdracht van persoonsgegevens door luchtvaartmaatschappijen aan de Amerikaanse autoriteiten bij transatlantische vluchten ten behoeve van de opsporing van terroristen of verdachten van "ernstige misdrijven en delicten". In naam van privacybescherming vraagt het Europees Parlement namelijk om opschorting van deze gegevensoverdracht, totdat er een adequaat internationaal akkoord gesloten is. De bedoeling is goed, maar de motieven zijn overdreven en het resultaat buiten proporties. Er is sprake van overdreven motieven, omdat in deze resolutie de risico's overschat worden (zo persoonlijk zijn deze gegevens niet, aangezien de betrokkenen ze reeds doorgegeven hebben aan de luchtvaartmaatschappijen), en omdat beoogd wordt het aantal categorieën van gezochte criminelen te beperken (waarom zou je wel met gegevensoverdracht instemmen voor het opsporen van terroristen en niet voor het opsporen van moordenaars of verkrachters?). Het gevolg van de Europese terughoudendheid is dat het luchtvaartmaatschappijen verboden wordt om de betreffende gegevens over te dragen, waardoor hun positie onhoudbaar zou worden. Een ander gevolg is dat de noodzakelijke strijd tegen het terrorisme bemoeilijkt zou worden. Ik vind dus dat wij onze voorstellen hadden moeten omdraaien: instemmen met de overdracht van persoonsgegevens gedurende een overgangsperiode, waarna een rechtvaardig en transparant internationaal akkoord zou moeten worden gesloten. Coelho (PPE-DE ),    Als reactie op de aanvallen van 11 september 2001 heeft de Europese Unie zich solidair verklaard met de Amerikaanse doelstellingen van het voorkomen en bestrijden van terrorisme. Het gaat hier ongetwijfeld om zeer nobele doelstellingen, maar dat wil uiteraard niet zeggen dat het doel de middelen heiligt. De Verenigde Staten hebben talloze maatregelen ter verscherping van de grenscontrole ingevoerd, waaronder de verplichte overdracht van persoonsgegevens door luchtvaartmaatschappijen. In maart dit jaar heeft het Europees Parlement nadrukkelijk verklaard dat een dergelijke gegevensoverdracht onaanvaardbaar is als er geen garanties worden geboden voor een adequate bescherming en een correcte naleving van de vigerende communautaire regelgeving. Uit de conclusies van de Commissie blijkt dat de gegevens niet op passende wijze worden beschermd (gebrek aan duidelijkheid van de doelstelling die wordt gehanteerd om de verzameling en opslag van deze gegevens te rechtvaardigen, het aantal opgeslagen gegevens is buitensporig en disproportioneel, de gegevens worden te lang bewaard, de Verenigde Staten hebben geen enkele verplichting en de passagiers en de Europese Unie kunnen geen beroep instellen). Daarom moet elke overdracht van gegevens die niet aan de communautaire regelgeving voldoet geweigerd worden. Wij moeten bepalen welke gegevens mogen worden overgedragen en wij moeten ervoor zorgen dat er geen discriminatie ontstaat en dat de gegevens slechts bewaard worden gedurende de periode van verblijf van de passagier. Bovendien moet de passagier vooraf worden ingelicht en moet hij, indien gewenst, snel en doeltreffend beroep kunnen instellen. Figueiredo (GUE/NGL ),    . Het is onaanvaardbaar dat de autoriteiten van de Verenigde Staten, zoals momenteel het geval is, toegang hebben tot persoonsgegevens en geautomatiseerde boekingssystemen (PNR - "Passenger Name Record" - en APIS - "Advance Passenger Information System") die betrekking hebben op passagiers van transatlantische vluchten. Deze situatie vormt een inbreuk op het recht op bescherming van persoonsgegevens en de huidige communautaire richtlijn, zoals in de resolutie terecht wordt onderstreept: - aangezien de doelstelling onduidelijk is, bestaat het risico dat de gegevens voor andere doeleinden worden gebruikt en dat zij worden overgedragen aan andere Amerikaanse administratieve diensten; - het aantal gegevens dat moet worden overgedragen (39 elementen) slaat nergens op en is buiten verhouding; - de voorgeschreven bewaarperiode (6-7 jaar) is ongerechtvaardigd; - er wordt niet voorzien in een doeltreffende buitengerechtelijke controle- of beroepsprocedure ten behoeve van de passagiers; De dreigementen van de Verenigde Staten om de luchtvaartmaatschappijen die hun eisen niet inwilligen het gebruik van de Amerikaanse luchthavens te ontzeggen zijn al even onaanvaardbaar. Wij verlangen dat het recht op bescherming van persoonsgegevens ten volle wordt geëerbiedigd. Wij mogen niet capituleren voor de Verenigde Staten, die ons willen dwingen de bestaande Europese wetgeving af te schaffen. En dan hebben wij het nog niet eens gehad over de vraag of het voorstel tot invoering van de zogenaamde paspoorten van de Europese Unie die zijn uitgerust met wel in overeenstemming is met die regelgeving. Kirkhope (PPE-DE ),    . Het is essentieel om in de strijd tegen het terrorisme en de zware criminaliteit alles te doen wat binnen onze mogelijkheden ligt en dit houdt in dat er een zorgvuldig evenwicht moet worden gevonden tussen registratie en de vrijheid van het individu. Onze bondgenoten in de Verenigde Staten is veel gelegen aan de strijd tegen het terrorisme en we moeten al het redelijke doen om hen te steunen. Deze resolutie zou hun inspanningen kunnen belemmeren en om die reden kunnen de Britse conservatieven deze niet steunen. Korakas (GUE/NGL ),    - De Europese afgevaardigden van de Communistische Partij van Griekenland hebben tegen de resolutie gestemd omdat het amendement is verworpen waarin werd aangedrongen op een verbod op inzameling en doorgifte aan derden van persoonlijke gegevens, zoals de burgers willen en deels ook beoogd wordt in artikel 6, lid 2 van verordening 2299/98 van de Raad. In de resolutie worden weliswaar twijfels geuit over deze maatregel en over de opneming van biometrische gegevens in de nieuwe paspoorten van de EU-burgers en de door het Grieks voorzitterschap van de EU met de VS ondertekende antiterreurakkoorden, maar daarvoor worden slechts bijkomstige en nietszeggende correcties voorgesteld. Zo vraagt men zich af of de gegevens drie of zes jaar moeten worden bewaard, of het er minder dan 39 moeten zijn, en of de passagiers op de hoogte moeten worden gebracht en hun instemming moeten geven met de opslag van hun gegevens. Het lijkt wel alsof de bescherming van het privé-leven een individuele zaak is en geen sociale en politieke aangelegenheid. Dit is de zoveelste poging om dergelijke maatregelen van een pseudo-democratisch laagje te voorzien en illusies te creëren over de rol die de EU en het Europees Parlement spelen in het mondiaal imperialistisch bestel. Belangrijk voor de volksbeweging is echter niet de vraag of de EU de eerste of tweede viool speelt, maar het feit dat zij samen met de VS een goed opgezette aanval doet op de fundamentele mensenrechten en de democratische vrijheden. Meijer (GUE/NGL ),    . Dictatuurstaten houden kritische bezoekers van buiten graag al aan hun grens tegen of sturen ze vanaf hun luchthavens meteen terug. Ook de Verenigde Staten hebben een traditie waarin vermeende vijanden of vertegenwoordigers van het verderf worden geweerd. De meest effectieve manier om als verdacht persoon de VS binnen te komen, is een gedwongen bezoek door middel van uitlevering ten behoeve van een veroordeling door de Amerikaanse rechter. Het vrijwillig bezoek wordt nu al in de praktijk getroffen door het verzoek om bij transatlantische vluchten vooraf 39 privé-gegevens van elke passagier te leveren, waaronder de maaltijdvoorkeur (als middel om vast te stellen of iemand islamiet is). Op 20 mei heb ook ik deelgenomen aan het protest hiertegen op de Nederlandse luchthaven Schiphol. Europa kan niet verhinderen dat de VS aan bezoekers van buiten de toegang weigeren, maar dat betekent niet dat de EU zelf enige medewerking moet gaan verlenen aan het binnen Europa inzamelen van dergelijke gegevens ten behoeve van de VS. Die medewerking is en blijft strijdig met de Europese normen inzake bescherming van privacy. Ik ben blij met de unanieme steun van de Commissie vrijheden, rechten van de burger, justitie en binnenlandse zaken voor een verbod op de overdracht van gegevens door luchtvaartmaatschappijen en geautomatiseerde boekingssystemen, indien niet-VS-burgers hierbij worden gediscrimineerd, de gegevens langdurig worden bewaard en informatie- of beroepsprocedures ontbreken. Berthu (NI ),    . - De resolutie van het Europees Parlement over de massale sterfte onder bijen is nogal teleurstellend, omdat er - eens te meer - uitsluitend sprake is van een mógelijk verband tussen deze sterfte en het gebruik van bepaalde pesticiden, zoals Gaucho en Regent, voor de behandeling van zaaigoed. In de resolutie wordt verzocht nieuw onderzoek uit te voeren en een comité van deskundigen op te richten. Wat urgentiemaatregelen betreft, blijft de resolutie beperkt tot een uiterst vaag verzoek om "preventieve maatregelen met betrekking tot het gebruik van nieuwe generaties van producten met een neurotoxische werking die niet afgebroken worden in het milieu". Tijdens het debat van 25 september dat aan deze resolutie voorafging, had ik gedacht dat in de laatste onderzoeken, in overeenstemming met de praktijkervaring van de bijenhouders, tegenwoordig het bestaan van een rechtstreeks verband tussen de bijensterfte en het gebruik van deze insecticiden wel zou worden aangetoond. Dat betekent niet dat andere oorzaken, zoals de algehele vervuiling van het platteland en de steden, geen invloed kunnen hebben. Deze oorzaken mogen echter niet worden aangegrepen om het effect van deze insecticiden te verdoezelen. Bij wijze van voorzorgsmaatregel moet het gebruik van deze insecticiden dus - op zijn minst voorlopig - opgeschort worden. Aangezien ik mij met mijn stem niet wilde aansluiten bij de voorstanders van een afwachtend beleid, heb ik desalniettemin voor deze resolutie gestemd, die overigens dankzij een amendement van de heer Souchet nog verbeterd werd. Figueiredo (GUE/NGL ),    Over het geheel genomen verdient de ontwerpresolutie onze steun. Zij biedt een antwoord op de moeilijkheden waarmee de bijenhouders van de Europese Unie al jarenlang geconfronteerd worden. Met name de massale bijensterfte en het daaruit voortvloeiende inkomensverlies vormen een ernstig probleem dat nog wordt aangescherpt door de klimatologische beperkingen, de aanwezigheid van ziekten, onder andere de varroamijtziekte, en ongunstige marktomstandigheden. Bovendien kan de bijensterfte worden afgebakend in tijd en ruimte. Wellicht houdt zij verband met het gebruik van systemische neurotoxische werkzame stoffen bij het vervaardigen van zaden voor bepaalde gewassen. Daarom moeten wij ervoor zorgen dat bijenhouders die grote aantallen bijen verliezen schadevergoeding ontvangen. Deze problemen van de Portugese bijenhouders zijn dit jaar nog verergerd ten gevolge van de hevige bosbranden die het land geteisterd hebben. Het vuur heeft naar schatting 5000 bijenkorven verwoest, met name in de regio’s Algarve, Beira en Trás-os-Montes. Dat komt neer op een directe schade van bijna 500.000 euro, om nog maar te zwijgen van de schade die voortvloeit uit het verlies van toekomstige inkomsten en de verwoesting van de omliggende gronden, waardoor de bijen moeilijk aan voedsel kunnen komen. In die zin verheugt het mij dat ons voorstel is goedgekeurd en dat de Commissie zich bereid heeft verklaard een algemene evaluatie van de schade op te stellen en de nodige communautaire steunmaatregelen uit te vaardigen. Lulling (PPE-DE ),    . - Ik wil mijn dank uitspreken aan alle collega's van de Commissie landbouw en plattelandsontwikkeling die ertoe hebben bijgedragen dat wij overeenstemming hebben bereikt, zodat we vandaag - in aansluiting op de mondelinge vraag aan de Commissie en het debat van 25 september in Straatsburg - in de plenaire vergadering een ontwerpresolutie konden indienen over de moeilijkheden die de Europese bijenhouderij ondervindt. Deze resolutie is bijzonder evenwichtig, getuige het feit dat zij unaniem is aangenomen door de Commissie landbouw en plattelandsontwikkeling. Ik hoop dat deze unanimiteit de Europese Commissie eindelijk zal aansporen om gevolg te geven aan de verzoeken die wij in onze resolutie hebben geformuleerd; ik hoop dat zij eindelijk zal inzien dat bijenhouders al jaren te kampen hebben met ernstige problemen, enerzijds door de bijensterfte, die soms meer dan tachtig procent van de bijenvolken treft, en anderzijds door een sterke daling van de honingopbrengst, hetgeen een aanzienlijke inkomstenderving betekent. In alle regio's van de Europese Unie houden steeds meer bijenhouders het voor gezien. Jongeren zijn niet bereid om van de bijenhouderij - een interessant, maar moeilijk vak - hun beroep te maken. Bovendien is de bijenhouderij - waar veel burgers zich altijd mee bezighielden, niet alleen vanwege de inkomsten maar ook als hobby - minder aantrekkelijk geworden, met name vanwege de problemen die nieuwe ziekten met zich meebrengen. Martinez (NI ),    . - Bijenhouders luiden voortdurend de noodklok: al jaren gaat de bijenstand dermate achteruit dat de bestuiving in gevaar komt. Wat is de verklaring voor deze ramp voor de bijengezondheid? Ongetwijfeld speelt de varroamijt een rol, zoals in Duitsland, waar deze parasiet in 2002 veertig procent van de bijenpopulatie heeft weggevaagd. Voor een zeer groot deel is deze extreme sterfte echter te wijten aan het door Bayer geproduceerde pesticide Gaucho (Imidaclopride) en het door BASF geproduceerde Regent (Fipronil). Hoewel de Duitse firma Bayer de euvele moed had om in juni 2003 een lastercampagne tegen de vice-voorzitter van de Franse bond van bijenhouders te voeren, spreken de feiten voor zich: wanneer nectarproducerende gewassen, zoals zonnebloem, maïs of koolzaad, in de nabijheid van bijenvolken met deze pesticiden worden behandeld, leidt dit tot ernstige gedragstoornissen en massale sterfte onder deze bijen. In naam van het voorzorgsbeginsel moet het gebruik van in ieder geval deze twee neurotoxische pesticiden dus met spoed worden opgeschort, in afwachting van gericht onderzoek - dat in vivo en niet in vitro moet worden uitgevoerd - waarbij biologen die gespecialiseerd zijn in het leven van bijen betrokken zijn, alsmede vertegenwoordigers van de bijenhouders. Wij moeten de getroffen bijenhouders nu al schadeloos stellen en ophouden met de onzinnige importen van buitenlandse - soms aangelengde - honing, waarbij het altijd om dumping gaat. Patakis (GUE/NGL ),    Wij hebben voor de resolutie gestemd omdat daarin een poging wordt gedaan de problemen van de bijenteelt aan te pakken. Het is niet uitgesloten dat de nieuwe generatie pesticiden - die voornamelijk worden gebruikt met de zaadimpregnatiemethode - schadelijk is voor het milieu en de volksgezondheid, vooral ook omdat deze middelen in een aantal landen ook worden gebruikt om planten na het opkomen te behandelen tegen ongedierte. Het gevolg daarvan is dat de hoeveelheid residuen van deze stoffen toeneemt, niet alleen in de bloeiende planten maar ook in het eindproduct. Daarom moet er ook controle worden uitgeoefend op het sproeien nadat de planten zijn opgekomen, opdat wij meer kennis krijgen over de effecten van deze middelen en de gepaste beschermingsmaatregelen kunnen nemen voor het milieu en de volksgezondheid. Souchet (NI ),    . - Ik ben erg blij dat de resolutie die mevrouw Lulling en ik hebben opgesteld na de alarmerende berichten die ons van de Europese bijenhouders bereikten, met een grote meerderheid door ons Parlement is aangenomen. Dankzij deze resolutie worden de ernstige gevolgen voor de bijengezondheid en de menselijke consumptie van de nieuwe generaties stoffen met een krachtig neurotoxisch effect, die gebruikt worden bij het vervaardigen van pillenzaad voor bepaalde grootschalig verbouwde gewassen, duidelijk aan de orde gesteld. Met het indienen van twee belangrijke verzoeken spoort het Parlement de Commissie aan haar apathische houding te laten varen. In de resolutie wordt erkend dat de huidige goedkeuringsprotocollen voor gewasbeschermingsmiddelen beslist niet meer passen bij de nieuwe soorten stoffen die nu op de markt komen. Er wordt dan ook om aanpassing van deze protocollen verzocht door nieuwe, specifieke tests uit te voeren naar de gezondheid van de bijenstaat en de risico's van verontreiniging van voedingsmiddelen, aangezien in wetenschappelijk onderzoek wordt vermeld dat deze stoffen mogelijkerwijs in de gehele voedselketen terechtkomen. In de resolutie wordt eveneens verzocht bijenhouders die een groot deel van hun bijenpopulatie hebben verloren, schadeloos te stellen en hen te helpen deze weer op de bouwen. Het is nu de beurt aan de Commissie, die zich ten doel zou moeten stellen de Europese honingproductie te versterken. Andersson, Färm, Hedkvist Petersen, Karlsson en Theorin (PSE ),    Wij zijn verheugd over de ontwikkeling waarbij de Europese Unie de traditionele visserijakkoorden verlaat ten voordele van nieuwe partnerschapsovereenkomsten op visserijgebied met derde landen. De oude visserijakkoorden waren veel te weinig genereus tegenover landen die visserijrechten overdroegen aan de Unie. Het nieuwe partnerschap zal er hopelijk toe leiden dat er een duurzamere visserij ontstaat, die rekening houdt met de lokale behoeften van derde landen, en dat deze landen bovendien de kans krijgen om in de toekomst zelf over hun visserij te beschikken. Ribeiro e Castro (UEN ),    Ik heb voor het uitstekende initiatiefverslag van de heer Arlindo Cunha namens de Commissie visserij gestemd. De rapporteur onderstreept het belang van een actief communautair beleid dat gericht is op de ondertekening van internationale visserijovereenkomsten. Op grond van deze overeenkomsten krijgt de communautaire vloot toegang tot de wateren van derde landen, wat voor Portugal met name uit economisch oogpunt van wezenlijk belang is. Ook de gunstige gevolgen van deze overeenkomsten voor de perifere en ultraperifere Europese regio’s in het algemeen verdienen bijzondere aandacht. Zoals in het verslag wordt onderstreept, bieden zij directe werkgelegenheid aan maar liefst 30.000 mensen en voorzien zij in nog veel meer indirecte werkgelegenheid in de verwerkende industrie en aanverwante sectoren. Deze overeenkomsten, die 20 procent van de totale vangsten van de Europese Unie vertegenwoordigen, hebben ook een nieuwe impuls gegeven aan de ontwikkeling van de lokale visserijsector. Bovendien dragen zij bij aan de versterking van de economische activiteit en het handelsvolume van de partnerlanden - waarbij het meestal gaat om ontwikkelingslanden - en kunnen zij uitgroeien tot complementaire, waardevolle instrumenten voor samenwerking en overleg met de Europese Unie. Evenals de rapporteur acht ik het van essentieel belang dat de criteria die gelden voor activiteiten in communautaire wateren ook worden toegepast op deze overeenkomsten. Ik denk dan niet alleen aan de doelstellingen van duurzaamheid en instandhouding van de visbestanden en het voorzorgsbeginsel, maar vooral ook aan de Gedragscode voor een verantwoorde visserij (Voedsel- en Landbouworganisatie – 1995). Vairinhos (PSE ),    De samenhang, complementariteit en coördinatie tussen het gemeenschappelijk visserijbeleid en het beleid voor ontwikkelingssamenwerking van de EU moeten ervoor zorgen dat beide beleidsonderdelen voldoen aan de beginselen van duurzame ontwikkeling en bijdragen aan de vermindering van de armoede in derde landen. De traditionele visserij van kustgemeenschappen moet beschermd worden en in stand worden gehouden aangezien zij onontbeerlijk is voor een harmonieuze ontwikkeling en een sterke impuls geeft aan andere activiteiten, waaronder het toerisme en de werkgelegenheid. Wieland (PPE-DE ).    – Mijnheer de Voorzitter, ik wil nog eens terugkomen op het feit dat ik tijdens de vorige vergaderweek in Straatsburg tweemaal het woord heb gevoerd over de kwestie vande vrije toegang van leden tot de gebouwen van het Parlement. Iedereen weet hoe de situatie ervoor staat met de begrotingslijnen betreffende de vervoersdienst. Menig afgevaardigde zit in tijdnood, krijgt geen voertuig en moet daarom een taxi nemen. Beneden aangekomen wordt de taxi dan aangehouden, en hoewel de inzittende zegt dat hij een afgevaardigde is, kan hij niet naar boven rijden. Zo gaat er nog meer tijd verloren. Dit was de reden dat ik vandaag bij de eerste hoofdelijke stemming niet aanwezig was. Ik verzoek het Bureau met klem het probleem vande toegang van leden tot de gebouwen van het Parlement aan te pakken, ongeacht of dat probleem ontstaat door betogingen of door andere oorzaken. Dit is een belangrijke kwestie. Ik neem regelmatig de notulen van het Bureau door en ik kom daarin collega’s tegen die brieven hebben geschreven met een min of meer belangrijke inhoud. Ik heb echter niet de indruk dat er iets gedaan wordt met de interventies van bijvoorbeeld de heer Posselt en van mij en dat er van het Bureau een zinnig en aanvaardbaar antwoord komt. De Voorzitter.    – Dank u wel voor uw informatie, waarde collega. Niet het Bureau, maar het College van quaestoren is met deze vraagstukken belast. Vanzelfsprekend zal ik uw opmerking aan de quaestoren en de Voorzitter van het Parlement overbrengen. De Voorzitter.    –Ik verklaar de zitting van het Europees Parlement te zijn onderbroken. (1) Het is voor mij een groot genoegen en een voorrecht om mevrouw Vaira Vike-Freiberga op deze ochtend welkom te heten. Zij is de eerste president van Letland die in dit Huis een toespraak zal houden.Mevrouw de president, bij de opening van onze laatste plenaire vergadering in Straatsburg, op 22 september 2003, hebben we in het Europees Parlement het succes gememoreerd van het referendum in uw land over de toetreding tot de Europese Unie. We hebben niet alleen de positieve uitkomst verwelkomd, maar ook het hoge opkomstcijfer en de overweldigende meerderheid die ‘ja’ heeft gestemd. Er is gekozen voor onderlinge afhankelijkheid van de burgers en niet voor geïsoleerde onafhankelijkheid; een verstandige keuze die we samen met u vieren.Ik wil dit moment aangrijpen om u te bedanken voor uw persoonlijk leiderschap en toewijding in de aanloop naar het referendum. Toen wij voor het laatst bijeenkwamen in uw bureau in Riga op 9 september 2003 – nog vóór het referendum – vertelde u mij hoe u tijdens bijeenkomsten met gepensioneerden, studenten, boeren en vele andere burgers te werk bent gegaan en dat u daarbij een positieve boodschap van betrokkenheid op hen heeft overgebracht. Wij danken u voor uw leiderschap.Mevrouw de president, begin deze maand was het 64 jaar geleden dat uw land gedwongen werd zich te schikken naar de voorwaarden van een cynische en geheime overeenkomst tussen twee machten uit die tijd, een overeenkomst die de drie kleine Baltische republieken van hun vrijheid beroofde. Voor Letland en de andere Baltische republieken braken er toen donkere tijden aan met massale deportaties, onderdrukking en bezetting.Ik wil zeggen dat onze voormalige collega’s Otto von Habsburg en Sir James Scott-Hopkins en hun collega’s in de Politieke Commissie van het eerste rechtstreeks gekozen Europees Parlement grote lof verdienen. Zij waren het die op 13 januari 1983 een resolutie indienden waarin werd opgeroepen de onafhankelijkheid van Estland, Letland en Litouwen te herstellen, een resolutie die door het Huis werd aangenomen. Toentertijd was dat natuurlijk een symbolisch gebaar......maar ik geloof dat deze resolutie, die getuigde van een vooruitziende blik, een bijdrage heeft geleverd aan de gebeurtenissen die het vuur van de revolutie hebben aangewakkerd.Uzelf, mevrouw de president, heeft een toonaangevende rol gespeeld in wat ik de ‘veranderende generatie’ zou willen noemen van politici in de toetredingslanden. U heeft uw land geholpen bij de vervulling van zijn Europese roeping.In november van dit jaar zal het Parlement de controleverslagen van de Europese Commissie met betrekking tot alle toetredingslanden nauwlettend bestuderen. Ik twijfel er niet aan dat uit deze verslagen zal blijken dat opmerkelijke vooruitgang is geboekt, ook door Letland. Ik weet ook dat Letland, dat zult u met me eens zijn, vooral veel te winnen heeft bij vorderingen met het opzetten van een hoogwaardige bestuurlijke en juridische capaciteit en bij een vastbesloten voortzetting van de door de regering geleide strijd tegen misdaad en corruptie. De inspanningen van de regering op dit vlak moeten verder uitgewerkt en voortgezet worden. Er moet nog een klein stukje worden afgelegd, en wij zullen u daarbij terzijde staan.Mevrouw de president, u verhaalt in uw biografie, die drie dagen geleden gepubliceerd is, over een lange, lange weg en over uw uiteindelijke terugkeer naar uw geboorteland. In zeker opzicht zie ik in uw verhaal een parabel voor vele gebeurtenissen en reizen naar het nieuwe Europa van morgen. U bent opgegroeid in vluchtelingenkampen in Duitsland, u bent in Marokko naar school geweest en in Canada was u verbonden aan een universiteit. Op een zeer humane, persoonlijke manier haakt uw queeste aan bij de reis die het Europa van nu heeft ondernomen en dat geeft me dus enige permissie – ik hoop dat ik daarbij geen auteursrechten schend, iets waar we in dit Huis zeer alert op zijn – om te zeggen: mevrouw de president, in naam van de vrijheid heten wij u welkom. Vike-Freiberga,    .(1) Ik wil u bedanken, mijnheer de Voorzitter, voor het warme welkom en voor de uitnodiging u allen hier in het Europees Parlement toe te spreken. Het verheugt mij vooral dat ik kan spreken in mijn moedertaal, die binnenkort een van de officiële talen van de Europese Unie zal zijn. Ik zal het eerste deel van mijn toespraak dus in het Lets houden. Dit is de eerste keer dat een Lets staatshoofd het Europees Parlement toespreekt. Ik beschouw het als een grote eer voor Letland dat we op een zo belangrijk en historisch moment deze mogelijkheid krijgen om onze ideeën over de toekomst van ons werelddeel met u te delen. Ik zie dit als een erkenning van alles wat het Letse volk heeft bereikt sinds het in 1991 zijn onafhankelijkheid heeft herwonnen. Verder wil ik ook de leden van dit Parlement bedanken voor de overtuiging waarmee zij hun steun hebben uitgesproken voor de toetreding van Letland tot de Europese Unie. Dit was een belangrijke stap in de richting van de langverwachte hereniging van Europa. Letland heeft op zijn beurt volmondig “ja” gezegd tegen de Europese Unie; 67 procent van de bevolking sprak zich uit voor toetreding. Ons referendum op 20 september 2003 was het laatste van alle nieuwe lidstaten van de Europese Unie. De positieve uitkomst van deze stemming betekent dat we kunnen blijven samenwerken aan het herstel van de tweedeling van Europa die het resultaat was van de Tweede Wereldoorlog. Voor de inwoners van Letland was de dag van het referendum zeer bijzonder. Wij namen verantwoordelijkheid voor onze eigen toekomst en we deden dat onder het toeziend oog van onze buren. Wij gaven antwoord op de vraag van alle landen van de Europese Unie, die aan ons, de tien kandidaat-landen, tijdens de Top van Kopenhagen de volgende boodschap hadden meegegeven: “Laten we samen bouwen aan de toekomst van Europa”. Of zoals Anders Fogh Rasmussen, de minister-president van Denemarken het verwoordde “Ons nieuwe Europa is geboren”. Letland heeft altijd deel uitgemaakt en zal altijd deel uit blijven maken van Europa – in culturele, historische en geografische zin. Wij leven en werken volgens dezelfde waarden die onze westerse buurlanden koesteren – democratie, vrijheid van meningsuiting, de rechtsstaat en respect voor het individu. Wij hebben dezelfde kijk op de wereld wat betreft het leven, het milieu en sociale kwesties. Om die reden bevinden de belangrijkste bondgenoten van Letland zich in Europa. Wij zijn teruggekeerd om samen met de andere Europese landen aan de slag te gaan en ons in te zetten voor de visie, de spirituele waarden en de wereldorde die wij als Europeanen met elkaar delen. We keren terug in Europa om met onze kennis en ervaring een bijdrage te leveren. Kennis in combinatie met een innovatieve instelling en het vermogen om wetenschappelijke ontdekkingen om te zetten in producten met een grote toegevoegde waarde, daar heeft Europa vandaag de dag behoefte aan, teneinde op mondiaal niveau te kunnen concurreren. De huidige generatie Letse wetenschappers kan bogen op ontdekkingen van het hoogste niveau op het gebied van natuur- en scheikunde. In Letland bevinden zich enkele topcentra van Europees niveau op het gebied van de nanofysica, de bestudering van de eigenschappen van diverse materialen, de chemie en de natuurwetenschappen. We hebben altijd zeer begaafde wiskundigen gehad en beschikken over een groot potentieel op het gebied van de computerwetenschappen en de informatietechnologie. Sinds 1999 werken Letse wetenschappers als gelijkwaardige partners samen met hun collega’s in de lidstaten van de Europese Unie. Zij zijn actief geweest binnen het vijfde en zesde kaderprogramma van de Europese Unie voor onderzoek en technologische ontwikkelingen staan klaar om een bijdrage te leveren aan de oprichting van een gemeenschappelijke Europese onderzoeksruimte. Men kan zich afvragen wat Letland van Europa verwacht. Binnen de Europese Unie zien de Letten de mogelijkheid hun soevereiniteit onomkeerbaar te verstevigen en hun eigen identiteit, cultuur en taal te handhaven. De Europese Unie is een grote familie van Europese democratische naties, waarbinnen de belangen van elke natie afzonderlijk worden gerespecteerd en solidariteit de hoeksteen vormt voor samenwerking. Het Letse volk acht veiligheid en stabiliteit essentieel voor zijn ontwikkeling. Hand in hand met de andere landen van de Europese Unie zullen wij in staat zijn bedreigingen als de georganiseerde misdaad, corruptie en het smokkelen van goederen en drugs beter te bestrijden. Letland wordt verantwoordelijk voor de bescherming van de buitengrenzen van de EU en dit is een bijzonder belangrijke taak. Wij waarderen de samenwerking met de Europese Unie op dit terrein dan ook zeer, die eraan zal bijdragen dat het innen van accijnzen en belastingen en het bestrijden van smokkel effectiever zal verlopen. Verder zullen wij een betere positie verwerven om onze belangen te verdedigen ten opzichte van tot derde landen. Letlands lidmaatschap van de Europese Unie zal een verandering teweegbrengen in de houding en de manier van denken van mensen. De Letten zullen in hun dagelijks leven steeds meer worden blootgesteld aan de talloze culturen en identiteiten die er binnen de Europese Unie bestaan. Hierdoor zullen zij zich meer openstellen voor andere naties en een beter begrip ontwikkelen van de belangen van andere landen. De Europese Unie zelf is tot stand gekomen doordat Frankrijk en Duitsland na de oorlog aan een nieuw en beslissend hoofdstuk in hun relatie zijn begonnen. De EU zal Letland helpen zich meer op de toekomst te richten, om vooruit te kijken in plaats van stil te blijven staan bij een verleden dat gekarakteriseerd wordt door verlies, lijden en onrecht. Niemand kan het verleden veranderen; alleen de toekomst kan worden veranderd. Letland moet een modern en economisch ontwikkeld land worden en de Europese Unie zal ons talloze groeimogelijkheden bieden. Ten eerste zullen we bijvoorbeeld kunnen werken en studeren in het hele Europese grondgebied. Dit zal unieke ervaringen opleveren die we vervolgens in Letland kunnen toepassen. Het is uiteraard wel van belang dat diegenen die dergelijke ervaringen hebben opgedaan ook terugkeren naar Letland. Op dit punt zal het EU-beleid op het gebied van wetenschap en technologie van onschatbare waarde zijn, met name als het gaat om het versterken van de zwakkere regio’s en het voorkomen van een ‘brain drain’. De financiële pretoetredingssteun van de EU, samen met de toekomstige steun uit de structuurfondsen van de EU voor projecten op terreinen als hoogwaardige productie en de ontwikkeling van wetenschap en onderzoek werpt zijn vruchten al af en zal het opzetten van een kenniseconomie in Letland helpen bevorderen. Dit zal ook helpen bij het stimuleren van getalenteerde mensen om in Letland te blijven werken. Een betere infrastructuur, met name in de nieuwe lidstaten, is van groot belang voor de ontwikkeling van een uitgebreide Europese Unie. Het is dan ook cruciaal om de nieuwe lidstaten zo snel mogelijk met de bestaande te verbinden. Er wordt voorzien dat het -project van grote invloed zal zijn op de ontwikkeling van Letland. Wij hopen dan ook dat dit project zo snel mogelijk zal worden uitgevoerd. De steun van de EU voor dit immense project is cruciaal voor de uitvoering ervan. Ook verdere modernisering van het -wegennet is van groot belang. Het is essentieel dat Letland zorgt voor een gelijkmatige ontwikkeling in al zijn regio’s, inclusief zijn plattelandsgebieden. Wij zouden graag speciale aandacht besteden aan onze oostelijke regio Latgale, die zeer dringend behoefte heeft aan ondersteuning. Wij zijn van plan een beroep te doen op de structuurfondsen van de EU om de genoemde kwesties aan te pakken. De agrarische sector en de plattelandsgebieden van Letland zullen direct profiteren van onze toetreding tot de EU. Verder zijn we van plan een moderne agrarische productie te ontwikkelen, zonder de traditionele landschappen van het Letse platteland aan te tasten. Dames en heren, ik zal nu verdergaan in het Engels. De expansie van de EU in oostelijke richting zal niet alleen de economische ongelijkheid binnen de eigen nationale grenzen van Letland helpen verminderen, zij zal in combinatie met de toetreding van de drie Baltische staten tot het NAVO-bondgenootschap volgend jaar een enorme politieke en economisch invloed hebben op de gehele Baltische regio en zal het algemene investerings- en handelsklimaat aanzienlijk verbeteren. Het samengaan van oude en nieuwe democratieën, van volwassen markten en groeimarkten, van gevestigde structuren en nieuwe allianties zal onze kracht worden in plaats van een zwakte. Toch krijgt de Europese Unie te maken met één grote uitdaging – namelijk het verkleinen van de grote economische verschillen die nog steeds bestaan tussen de huidige en de toekomstige EU-lidstaten en het zo snel mogelijk resultaat boeken op dat terrein. Want pas als het onderscheid tussen het oude en het nieuwe Europa is verdwenen, in ieder geval met betrekking tot economische ontwikkeling en welzijn, zal de Europese Unie daadwerkelijk en volledig voltooid zijn. Eén vorm van actie die de kandidaat-landen van de EU kunnen ondernemen om de verschillen tussen ‘oud’ en ‘nieuw’ te verkleinen is het gebruiken van ontwikkelingsmodellen die zich in de praktijk reeds hebben bewezen. Zij kunnen leren van zowel de successen als de fouten die de huidige EU-lidstaten hebben gemaakt, teneinde de beschikbare hulp vanuit Brussel optimaal te benutten. De mechanismen die de EU tot haar beschikking heeft voor het verkleinen van regionale verschillen zijn ontegenzeggelijk effectief. Haar programma’s ter bevordering van gelijkheid en haar ontwikkelingsfondsen hebben levensvatbare en tastbare resultaten opgeleverd, en hebben in belangrijke mate bijgedragen aan het verhogen van de levensstandaard van de ene nieuwe lidstaat na de andere, waaronder Ierland, Spanje, Portugal en Griekenland. De toekomstige leden van de EU, inclusief Letland, hebben in de afgelopen jaren opvallend hoge groeipercentages laten zien, evenals een gezonde toename van de handels- en investeringsstromen. Desalniettemin moeten de meeste nieuwe lidstaten gedurende de eerste jaren van hun Europese integratie zware inspanningen blijven leveren om hun instellingen te hervormen, hun administratieve capaciteit op te bouwen, EU-normen in te voeren en de corruptie te bestrijden. Dit zal ook van hun regeringen serieuze, geconcentreerde en voortdurende inspanningen vergen. De snelheid waarmee vooruitgang wordt geboekt zal afhangen van de intensiteit van de geleverde inspanning en de politieke wil die iedere nieuwe EU-lidstaat aan den dag legt. Dames en heren, nu de Intergouvernementele Conferentie net van start is gegaan, doet het mij werkelijk deugd om te zien dat de nieuwe lidstaten van de EU als volwaardige leden deelnemen en dat ook Bulgarije, Roemenië en Turkije als waarnemers aan de onderhandelingstafel zitten. Wij in Letland zien dit belangrijke gebaar als een teken dat het gelijkheidsbeginsel de primaire basis zal blijven voor de samenwerking tussen de landen van de Europese Unie. Europa kan niet worden onderverdeeld in kleine en grote, oude en nieuwe of rijke en arme lidstaten. Voor Letland ligt een fundamenteel aspect van het gelijkheidsbeginsel besloten in het recht van ieder land om een lid van de Europese Commissie te leveren. Wij vinden dat alle commissarissen, zonder uitzondering, in ieder opzicht gelijk moeten zijn en dat zij allemaal over stemrecht moeten beschikken. Hoe zou de Commissie anders een collegiale instelling kunnen blijven die de gezamenlijke belangen van alle lidstaten vertegenwoordigt? Een andere uiting van het diepgewortelde gelijkheidsbeginsel in de EU is het roterende voorzitterschap van de Raad van ministers, dat volgens Letland een van de voornaamste kenmerken van de Raad moet blijven. Het roterende voorzitterschap biedt iedere lidstaat immers, ongeacht zijn grootte, de mogelijkheid het werk van de EU te leiden en te coördineren. Het beginsel van gelijkheid tussen de EU-lidstaten is eveneens zichtbaar in diverse andere vormen van diepgaande Europese integratie, zoals het monetair beleid – ik denk aan de invoering van de euro – en het beleid ten aanzien van binnenlandse zaken en justitie – het Schengen-akkoord. Deze aspecten van het EU-lidmaatschap moeten toegankelijk blijven voor alle lidstaten, ongeacht het aantal inwoners van een lidstaat of de financiële middelen waarover deze beschikt. Letland heeft in dit verband de voorstellen van de Conventie met betrekking tot een gemeenschappelijk Europees defensiebeleid goed overwogen. Wij vinden dat alle lidstaten evenveel zeggenschap moeten hebben over het goedkeuren van besluiten die betrekking hebben op de veiligheid van ons werelddeel. Letland is van mening dat het niet bevorderlijk is voor de samenhang van de Europese Unie om de leden die deel uitmaken van de EU in te delen op basis van hun militaire capaciteit. Letland deelt de gemeenschappelijke wens van de huidige en toekomstige lidstaten van de EU om een sterke en verenigde Europese Unie te creëren. Het is dan ook essentieel dat de EU op een zo effectief mogelijke manier functioneert, haar bestaande instellingen volledig worden benut en de functies van iedere nieuwe instelling die wordt opgezet precies worden gedefinieerd. De afbakening van de bevoegdheden van de voorzitter van de Europese Raad, de voorzitter van de Europese Commissie en de minister van Buitenlandse Zaken van de Europese Unie moet duidelijk en volstrekt ondubbelzinnig zijn. Anders bestaat het gevaar dat het bestaande evenwicht tussen de instellingen van de EU wordt ondermijnd. Mocht er uiteindelijk voor een permanente voorzitter van de Europese Raad worden gekozen, dan is Letland van mening dat zijn of haar mandaat in eerste instantie het coördineren van het interne werk van de Raad moet zijn, evenals het voorbereiden van de agenda van de vergaderingen van de Raad. Met andere woorden, de nieuwe voorzitter van de Raad zou die taken moeten verrichten die tot nu toe worden uitgevoerd door de minister-president van het land dat het voorzitterschap bekleedt. Omdat zowel de voorzitter van de Europese Raad als de minister van Buitenlandse Zaken van de Europese Unie de Unie op internationaal vlak zullen vertegenwoordigen, moeten we ervoor zorgen dat hun mandaten niet overlappen. Het moet volstrekt duidelijk zijn wanneer de minister van Buitenlandse Zaken op eigen initiatief kan handelen en wanneer hij of zij moet overleggen met de Raad van ministers. Om de Europese Unie met maximale efficiëntie te laten functioneren, moet zij worden uitgerust met eenvoudige en duidelijke besluitvormingsprocedures. Letland steunt het voorstel van de Conventie om een stelsel van dubbele meerderheid in te voeren voor de besluitvorming in de Europese Raad en de Raad van ministers. Dit eenvoudige stelsel, waarin ieder land één stem heeft, is ook gemakkelijk te begrijpen voor de inwoners van de EU, dit in tegenstelling tot het systeem voor besluitvorming met gekwalificeerde meerderheid zoals gedefinieerd in het Verdrag van Nice. Letland is echter van mening dat het stelsel van dubbele meerderheid het best uit de verf zou komen als er sprake is van pariteit tussen de meerderheid van het aantal landen en de meerderheid van het aantal inwoners, zodat een besluit wordt goedgekeurd wanneer dit wordt gesteund door op zijn minst de helft van het aantal EU-lidstaten die samen tevens minstens de helft van het aantal inwoners van de EU vertegenwoordigen. Met betrekking tot het toekomstige aantal leden van het Europees Parlement is Letland ervan overtuigd dat het niet wenselijk is het minimumaantal afgevaardigden dat een bepaald land vertegenwoordigt te verlagen van vijf naar vier. Een dergelijke maatregel zou de mogelijkheden van Letland en andere kleinere EU-lidstaten om een rol te spelen in het besluitvormingsproces in het Europees Parlement aanzienlijk beperken. Letland zou graag zien dat een sterk, geïntegreerd en verenigd Europa een prominentere rol gaat spelen binnen de internationale gemeenschap. Wij hopen dat de minister van Buitenlandse Zaken van de EU succesvol zal blijken in het versterken van een gemeenschappelijk Europees buitenlands en veiligheidsbeleid, terwijl tegelijkertijd Europa’s nauwe partnerschap met Noord-Amerika gehandhaafd blijft. Ondanks de meningsverschillen die zijn ontstaan tussen de diverse Europese landen en de Verenigde Staten over de crisis in Irak en andere kwesties, delen we dezelfde fundamentele waarden en idealen, die we moeten beschermen door gezamenlijk te opereren. Het is tenslotte juist aan dit nauwe transatlantische partnerschap te danken dat vrede en stabiliteit in Europa gehandhaafd zijn sinds het einde van de Tweede Wereldoorlog. De uitgebreide Europese Unie van 25 lidstaten zal alleen kunnen floreren en gedijen als de democratieën van deze wereld verenigd blijven in de verdediging van hun gemeenschappelijke idealen. Letland pleit er oprecht voor dat de EU een grotere verantwoordelijkheid op zich neemt bij het waarborgen van mondiale vrede en veiligheid en is van mening dat de nieuwe Europese veiligheidsstrategie een stap in de goede richting betekent. Uit EU-operaties op het gebied van conflictpreventie is reeds gebleken dat de Europese Unie in staat is een bijdrage te leveren aan multilaterale inspanningen om de veiligheid te vergroten. Desalniettemin moeten verregaande en serieuze maatregelen ter verbetering van de Europese veiligheid zoveel mogelijk genomen blijven worden in samenwerking met de Verenigde Staten en Europa’s andere NAVO-bondgenoten. De verraderlijke bedreigingen van de veiligheid die het terrorisme, de proliferatie van massavernietigingswapens, ineenstortende staten en interne conflicten met zich mee brengen vragen om een gezamenlijk antwoord van die landen die zich laten leiden door de beginselen van democratie en mensenrechten. De EU- en NAVO-lidstaten hebben, samen met hun bondgenoten, aanzienlijke successen geboekt bij het uitvoeren van gezamenlijke vredesmissies en hebben een belangrijke bijdrage geleverd aan het herstellen van vrede en stabiliteit op de Balkan. De ontwikkeling van een gemeenschappelijk Europees veiligheids- en defensiebeleid zou de EU extra mogelijkheden bieden om haar samenwerking bij internationale vredes- en andere operaties te verbeteren. De op stapel staande uitbreiding van de Europese Unie onderstreept het belang van de betrekkingen van de EU met haar huidige en toekomstige oosterburen. Het buitenlands beleid van de nieuwe en uitgebreide Unie moet dan ook tot doel hebben de veiligheid te verbeteren en de welvaart in de grensgebieden van de EU te vergroten. Letland, Estland, Litouwen en Polen zullen weldra directe speerpunten worden in de handelsbetrekkingen met Oekraïne, Wit-Rusland en Rusland. Bij de ontwikkeling van relaties met deze drie landen moeten we zo veel mogelijk ondersteuning bieden aan democratische hervormingsprocessen aldaar. De betrokkenheid van Rusland bij Europese processen is essentieel zowel voor de Baltische regio als voor Europa als geheel. Hoewel de verhoudingen tussen Letland en Rusland in het verleden soms gespannen waren, zijn de positieve veranderingen die zich reeds hebben voorgedaan in de vorm van de uitbreiding van de EU en het NAVO-bondgenootschap naar de Baltische regio een goede basis voor verdere toenadering tussen Rusland en haar directe westelijke buren. Letland zal in ieder geval proberen intensievere samenwerking tussen de EU en Rusland op een praktisch en pragmatisch niveau te bevorderen. Dames en heren, om ervoor te zorgen dat Europa in het huidige wereldbestel haar betekenis en slagkracht behoudt zullen we de belangrijkste troef van het werelddeel dat wij bewonen goed moeten beheren. Ik heb het dan over Europa’s rijk geschakeerde nationale mozaïek, met sterk van elkaar verschillende culturen en talen. De linguïstische en culturele verscheidenheid van ons continent is een niet te overschatten bron van rijkdom; het vormt de kern waaromheen Europa nu wordt opgebouwd. Deze verscheidenheid is één van de belangrijkste bestaansredenen van de Unie, en dat wordt ook tot uitdrukking gebracht in het nieuwe devies zoals de Conventie over de toekomst van Europa dat heeft voorgesteld: “verenigd in verscheidenheid”. Letland heeft een halve eeuw lang onder een totalitair regime moeten leven. De Letten weten dus maar al te goed wat burgerrechten en een vrije keuze betekenen. We zullen dus alles wat in ons vermogen ligt ondernemen om ervoor te zorgen dat tolerantie, begrip en wederzijds respect de basis blijven vormen voor het samenleven van de volkeren op ons continent. Wij zullen deze beginselen bij de samenwerking steeds indachtig zijn. De Letse staat is in 1918 opgericht. Het was een open en democratische staat. De droom van het Letse volk om in vrijheid te leven, in een stabiel en welvarend land, werd echter helaas al snel wreed verstoord. Hitler en Stalin sloten in 1939 een geheim verdrag – het beruchte Molotov-von Ribbentrop-pact – dat Midden- en Oost-Europa in een Duitse en een Russische invloedssfeer verdeelde. Daarmee werd het startsein gegeven voor de meest vernietigde oorlog die de mensheid ooit gekend heeft en verdwenen de namen van de drie Baltische staten van de politieke kaart. In de daarop volgende vijftig jaar heeft Letland tweemaal een wrede bezetting ondergaan, eerst door de nazi’s, daarna door de sovjets. Het inwonertal is daardoor met eenderde geslonken (vergeleken bij de vooroorlogse bevolking). De Letse taal is in het openbare leven van alledag langzaamaan verstikt door een andere taal: het Russisch. Het heeft niet veel gescheeld of de Letten waren een minderheid in eigen land geworden. Letland heeft aan de sovjetbezetting dus een loodzware erfenis overgehouden. Het taalbeleid dat Moskou gedurende een halve eeuw heeft opgelegd was erop gericht onze nationale identiteit te vernietigen en Letland volledig te russificeren. Dit onzalige beleid heeft ernstige en duurzame consequenties gehad. Wij zijn vastberaden deze nefaste ontwikkelingen de eerstvolgende jaren ongedaan te maken, via een overheidsprogramma voor de integratie van de Letse maatschappij. We zullen daarbij ieders recht om de eigen taal, de eigen cultuur en de eigen etnische identiteit te behouden respecteren – elk democratisch land heeft immers de plicht om burgers in de gelegenheid te stellen op een volwaardige wijze aan het economische en politieke leven deel te nemen. Ik geloof echter niet dat er in deze wereld ook maar één staat is waar een dergelijke betrokkenheid van de burgers verwezenlijkt kan worden zonder het overkoepelend kader van een nationale taal. En die taal is bij ons het Lets. Ik wil graag benadrukken dat minderheden een belangrijke rol hebben gespeeld bij het tot stand brengen van de Letse staat in 1918 en het herwinnen van de onafhankelijkheid in 1991. De Letse staat zelf heeft zich een aanzienlijke inspanning getroost om deze minderheden in staat te stellen hun cultuur, hun identiteit, hun taal en hun tradities te behouden. Mijn land telt slechts 2,3 miljoen inwoners, maar toch ontvangen meer dan honderd culturele organisaties voor nationale culturele minderheden financiële steun van de zijde van de staat. Na het herwinnen van de onafhankelijkheid in 1991 heeft de Letse staat een nationaal, door de overheid gefinancierd, onderwijssysteem opgezet. Kinderen kunnen lager onderwijs ontvangen in het Lets, maar ook in acht andere talen – Russisch, Pools, Wit-Russisch, Hebreeuws, Romani, Ests en Litouws. Weinig landen ter wereld zullen zich kunnen beroemen op zulk een verscheidenheid. Het Letse beleid is gebaseerd op de reeds genoemde overtuiging dat taal- en cultuurverscheidenheid tot de belangrijkste bronnen van rijkdom van ons continent behoren. Het is dus ook logisch dat de Letse staat een bijzondere verantwoordelijkheid voelt voor de Letse taal – één van de twee overlevende leden van de Baltische taalfamilie. Het Lets wordt over de gehele wereld door minder dan twee miljoen mensen gesproken en vormt daarmee een uniek onderdeel van het Europees cultureel erfgoed. De belangrijkste uitdaging van het Letse onderwijssysteem bestaat er op dit moment in de nieuwe generatie een kans te geven zich te ontplooien. De door de overheid geplande onderwijshervorming houdt vast aan het idee dat lager onderwijs hetzij in het Lets, hetzij in één van de acht reeds genoemde minderheidstalen talen moet worden gegeven. Vanaf september 2004 zullen middelbare scholen echter ten minste 60 procent van de aangeboden vakken in het Lets moeten onderwijzen, waarbij ze zelf kunnen uitmaken welk vak in welke taal wordt gegeven. Ik wil er in dit verband graag op wijzen dat het Lets minderhedenbeleid voldoet aan de internationale criteria. Dat is de afgelopen jaren herhaaldelijke malen bevestigd – niet alleen door de Europese Commissie, maar ook door de Raad van Europa, de OESO, de Verenigde Naties en een hele reeks andere internationale organisaties. Dames en heren, we willen allemaal een inspanning doen om het totalitaire verleden van ons af te werpen, maar we kunnen daar pas in slagen als we precies weten wat de verschillende verschijningsvormen van een dergelijk systeem zijn. Letland betuigt daarom zijn steun aan de ontwerp-resolutie die op 25 september jongstleden aan de parlementaire vergadering van de Raad van Europa is voorgelegd. In deze resolutie wordt gewezen op de noodzaak om het totalitaire communisme internationaal te veroordelen. Verder zou er een politiek onafhankelijke commissie moeten worden ingesteld om een onderzoek te verrichten naar de misdaden die de communistische regimes in de landen van Midden- en Oost-Europa vijf decennia lang hebben bedreven. Een dergelijke internationale veroordeling van het totalitaire communisme, met zijn moordpartijen, deportaties en andere vormen van repressie die in naam van deze ideologie uitgevoerd zijn moet op objectieve informatie en vaststaande feiten worden gebaseerd. Het zou dan een onschatbare bijdrage kunnen leveren aan het vastleggen van de waarden die op ons continent de koers bepalen. De ervaringen in het Duitsland aan het einde van de Tweede Wereldoorlog lijken erop te wijzen dat de inspanningen van de antifascistische mogendheden vergeefs zouden zijn geweest als de overwinning beperkt was gebleven tot het slagveld. Pas door het overwinnen van de nazistische ideologie, waarmee miljoenen mensen waren geïndoctrineerd, is het mogelijk geweest de constructie op te zetten die uiteindelijk de Europese Unie is geworden. Om de hereniging van het tot voor kort verscheurde Europa tot een goed einde te voeren zullen we nu voor eens en voor altijd moeten afrekenen met dat andere waanidee dat tientallen miljoen mensen decennia lang onzegbaar lijden heeft doen ondergaan. Ons continent heeft eeuwen – millennia – lang een nimmer eindigende reeks bloedige oorlogen en conflicten overleefd, met als dieptepunt de twee wereldoorlogen en de etnische zuiveringen van de twintigste eeuw. We hebben nu voor het eerst in onze geschiedenis de gelegenheid volgens onze eigen inzichten een nieuw, verenigd, stabiel en welvarend Europa te scheppen, waar vrede heerst. Ik hoop van ganser harte dat we deze uitdaging aankunnen. Ik hoop ook dat we in staat zullen blijken te zijn om alle voordelen en hulpmiddelen die de geschiedenis ons ter hand heeft gesteld volledig te gebruiken. De Voorzitter.    Ik bedank de president voor haar toespraak. Uw respons, collega’s, spreekt boekdelen. Mevrouw de president, u zei dat uw land een nachtmerrie heeft moeten doorstaan. We zijn verheugd dat we nu samen op reis kunnen van de nacht naar de dag en een nieuwe toekomst kunnen opbouwen: één Europa – zoals u opmerkte – zonder nadruk op groot of klein, zonder nadruk op oud of nieuw, of op rijk of arm, maar één gemeenschappelijk Europa.

Ünnepi ülés - Grúzia Elnök Elnök úr, hölgyeim és uraim, meghívott vendégeink és barátaink. Szeretném melegen üdvözölni Mikhail Szaakasvilit, Grúzia elnökét. (Taps) Szaakasvili elnök úr nem először látogat az Európai Parlamentbe. Itt volt velünk négy évvel ezelőtt, és ott volt Brüsszelben is 2004-ben, rögtön Grúzia elnökévé választását követően. A mai nap különleges nap - ma, november 23-ika a "rózsás forradalom” hetedik évfordulója, azé a vértelen zuhatagé, amely nemcsak a grúziai helyzetben hozott változást, hanem az egész dél-kaukázusi térségben. Elnök úr, majdnem 60 éve annak, hogy az Európai Unió abba az irányba tart, amely mára a Grúzia által választott irány is lett - tartós béke, jólét és háborítatlan szabadság. Szaakasvili elnök úr korai tanulmányait Kijevben folytatta. Ezt követően európai és amerikai egyetemeken tanult és mindvégig kapcsolata volt Strasbourggal - itt tanult, itt kapott kitüntetéseket és amennyire én tudom későbbi feleségével is itt találkozott. Ez tehát Szaakasvili úr számára különleges hely. Grúzia számára nem volt könnyű az elmúlt hét év. Megsértették területi egységét. Szeretnék emlékeztetni rá, hogy ez év májusában fogadtunk el egy határozatot, amely a tűzszünet feltételeinek betartására szólítja fel Oroszországot, továbbá arra, hogy vonja vissza csapatait Grúzia területéről. (Taps) Négy évvel ezelőtt Szaakasvili úr ebben az ülésteremben azt mondta, hogy a grúzok nemcsak Európa egyik legrégibb nemzete, hanem komolyan érdekeltek az európai integrációban is. Felfogásuk szerint ez a nemzetközi ügyek általuk előnyben részesített intézésének egyik megközelítése. Biztos vagyok benne, hogy ez a lelkesedés ma nem kisebb mértékű, mint négy évvel ezelőtt volt. Mi, itt az Európai Parlamentben és az Európai Unióban nagy jelentőséget tulajdonítunk a demokratizálódásnak. A demokratizálódás és a demokrácia normáit nagyon magasra helyezték, de szigorúak azok a normák is, amelyek a szabad piachoz kötődnek. Az emberi jogok, a törvény és sajtószabadság uralma mind-mind reformot igényel - az alkotmányos rendszer, a választójogi törvény és az igazságszolgáltatás reformját. Épp az imént beszélgettem Grúzia elnökével, és egyetértettünk abban, hogy mindez egy könnyűnek nem nevezhető folyamat része, ugyanakkor szükség van rá, amennyiben hasonlítani akarunk egymáshoz és amennyiben könnyebb együttműködésre törekszünk egymással. Az is örömmel tölt el, hogy Grúzia gyorsan leküzdötte a gazdasági válságot. Ebben az Európai Unió is szerepet játszott - segítő kezet nyújtottunk. Ma Grúzia ismét gyors gazdasági fejlődésnek indult. Mi az Európai Unióban Grúzia stabilitásán munkálkodunk, valamint azon, hogy az ország jól fejlődjön, de azon is dolgozunk, hogy mindez a Dél-Kaukázus egész térségében is megtörténjen. Grúzia lehet a demokratikus és szabadpiaci rendszerbe való átmenet tökéletes modellje, ahol erőteljesen őrködnek az emberi jogok és a törvény uralmának működése fölött. Ezért olyan fontos az a javaslat és mindaz, amiről Szaakasvili úr felszólalásában ma szó lesz. Örömünkre szolgál, hogy itt van velünk, és szeretnénk, ha elmondaná felszólalását. Öné a szó, elnök úr. (Taps) Mikheil Saakashvili Grúzia elnöke. - Elnök úr, szerénységre int az a hatalmas tisztelet, amelyet az önök meghívása országomnak jelent, és szeretném megköszönni önöknek és az összes képviselőcsoportnak ezt a kivételes lehetőséget. Elnök úr, amint ezt korábbi beszélgetésünk során megjegyeztük, négy évvel ezelőtt már voltam itt, olyan tehát ez, mint az olimpiai játékok. Négy évvel később visszajöttem. Remélhetőleg ezúttal jobb teljesítményt nyújtok majd, mint legutóbb. Azért jöttem, hogy a remény üzenetét hozzam el, valamint, hogy egy komoly ígéretet tegyek. Azért jöttem, hogy megerősítsem: abban a térségben, amelynek országom is a része, lehetséges a béke - igazságos és tartós béke, és hogy ehhez szükség van Európa részvételére. A Kaukázusi-hegység évszázadokon keresztül geopolitikailag titokzatos térségnek és csalóka paradoxonnak számított: olyan térség volt ez, ahol az egyén és az emberek lelke szabad volt, ám a polgárokat elnyomták; ahol a kultúrák toleránsak voltak egymással szemben, de a kormányok mesterséges megosztottságot idéztek elő; ahol az emberek mindig is mélységesen európainak érezték magukat, de ahol a birodalmak által felépített falak Európát egy távoli látomássá változtatták; ahol a férfiak és nők vágyakoztak a békére, de a háborúk elkerülhetetlennek látszottak. Azért vagyok ma itt, hogy elmondjam: véget kell vetnünk ennek a korszaknak, hogy a rivalizálást fel kell, hogy váltsa az együttműködés, hogy a háborús retorika helyett a tárgyalásoknak kell átvenniük a vezető szerepet. A világ minden, konfliktusok által sújtott szögletében az Európai Parlament a remény szimbóluma. Megdöbbentő bizonyítéka ez annak, hogy még a legkegyetlenebb konfliktus is megoldható és hogy a béke bármilyen politikai kockázatot megér. Ez a hely, ahol most vagyunk, nem létezne, ha a romhalmaz közepén, amelyet minden oldalról halál és jogos bosszúvágy vett körül, bátor vezetők nem döntenek úgy, hogy az évszázadokon át tartó háborúskodásnak korunk egy káprázatos politikai kísérletével vetnek véget: az európai egyesítéssel. Ez a parlament - amely nem a nemzeti hovatartozás, hanem az egyes képviselőcsoportok szerint tagozódik - megfelel a Victor Hugo által az 1849-es Párizsi Békekonferencián olyan ékesszólóan kifejtett víziónak. Hadd idézzem a nagy költőt saját nyelvén: Grúzia elnöke. - (FR) Eljön a nap, amikor mindannyian, a kontinens összes nemzete anélkül forr össze egy nagyobb egységbe és testesíti meg az európai testvériséget, hogy elvesztené jellegzetes tulajdonságait vagy dicsőséges egyéniségét. Eljön a nap, amikor a csatamezőket csupán a piacok és a nyílt kereskedelem, valamint az új elképzelésekre nyitott szellemiség testesítik majd meg. Eljön a nap, amikor az ágyúgolyókat és bombákat szavazatok, a népek egyetemes szavazójoga, valamint egy olyan, nagy és szuverén szenátus tiszteletre méltó döntése helyettesíti, amely olyan lesz Európának, mint a Parlament az Egyesült Királyságnak, a Dieta Németországnak vagy az Alkotmányozó Nemzetgyűlés Franciaországnak. Grúzia elnöke. - Hugo legtöbb kortársa még akkor is azt gondolta, hogy ő egy gyermeteg álmodozó, amikor beszédét megtartotta. A történelem számára több mint száz év és két világháború kellett, amíg meghallotta a hangját. Hölgyeim és uraim, ideje, hogy Victor Hugo szavainak visszhangja eljusson abba a térségbe, ahol országom elhelyezkedik, és hogy ezt a hangot meghallják. Legfőbb ideje, hogy a testvériségről beszélő hangja elnyomja az ágyúzajt és a gyűlöletre uszító beszédet. Legfőbb ideje, hogy az európai béke elérje a Kaukázust. Politikai vezetőként pedig a mi felelősségünk, hogy mindezt bátor kezdeményezésekkel megvalósítsuk. Hölgyeim és uraim, pontosan hét éve a "rózsás forradalom” egy régi nemzet, szeretett Grúziám számára egy, az európai nemzetek családjába vezető új út kezdetét jelentette. 2003. november 23-án a létező összes regionális, vallási és társadalmi háttérrel rendelkező polgárok százezrei átvették az irányítást az utcán és a parlament épületében. Egyetlen ablak sem tört be, az épületből pedig egyetlen berendezési tárgy sem tűnt el. Több volt ez egy korrupt, visszafelé tekintő rezsim megdöntésénél. Valaminek a kezdete volt ez, amit néhány héttel ezelőtt londoni közgazdászok mentális forradalomnak neveztek. Amint önök közül ebben az ülésteremben néhányan jól tudják, a Szovjetunió felszabadító összeomlása után a kommunista rendszerektől való elszakadásnak két módja volt - egyik az európai, a másik a nacionalista alternatíva: a törvény uralma illetve a félelem uralma. Röviden: Václav Havel vagy Slobodan Milošević. A párt zsarnoki hatalmának ugyan vége lett, a szovjet társadalom pilléreit alkotó megosztottság, korrupció, vertikális tagozódás, bürokrácia, cinizmus és parancsuralom azonban érintetlen maradt. Hét évvel ezelőtt Grúzia formálisan független állam volt ugyan, de még mindig részese az említett félelem és gyűlölet világának. A szovjet mentalitás határait nem törölték el és a Szovjetunió az emberek agyában és lelkében még mindig létezett. Csak egy mentális forradalom vezethetett társadalmaink európai mintára történő átalakulásához. Mi, grúzok ezt üzenjük tehát ennek a térségnek. Ez az az üzenet, amely a Birodalom fölött nosztalgiát érzők hatalmas dühét zúdította ránk, de egyúttal ez az az üzenet is, amely Grúziát térségünk reformjainak laboratóriumává alakította. A "rózsás forradalom” idején olyan diákszervezetek, ellenzéki pártok és civil társadalmi csoportok tagjai voltunk, amelyeket egyetlen álom tartott össze: egy működésképtelen, a korrupció és bűn által a képzeletet meghaladó mértékig megnyomorított poszt-szovjet állam európai demokráciává történő átalakítása. Hölgyeim és uraim, a Szovjetunió az uralkodáshoz való jog alapján jött létre. Az embereket mesterségesen hangolták egymás ellen a társadalom minden szintjén és minden területen. A különféle vallási, társadalmi és etnikai csoportokat minden köztársaságban egymás állandó riválisaivá tették, a politika pedig a manipuláció, félelem és gyűlölet művészeteként nyert értelmezést. Ezzel magyarázható, miért változtak a korábbi kommunista vezetők oly könnyedén nacionalistákká - a Balkán térségében ugyanúgy, ahogy a Kaukázusban, Kelet-Európában ugyanúgy, ahogy Oroszországban. Hét évvel ezelőtt Grúzia még elszigetelt, egymástól rettegő közösségekből állt. Bizonyos szélsőséges erők az állam gyengeségét a kisebbségek kirekesztésére használták. Első feladatunk tehát legelőször a multikulturalizmus és az egymástól való különbözés elfogadtatása volt. Minden területen határozott cselekvési tervet készítettünk, a felsőoktatástól egészen a rendvédelmi testületekig. A Szovjetuniónak volt egy másik jellegzetessége - az abszolút központosítás. Hét évvel ezelőtt Grúzia teljes mértékben saját fővárosa köré szerveződött, majd nagyszabású decentralizációs programot indítottunk el, regionális fejlesztési programok beruházásait indítottuk el és látványosan megerősítettük a helyhatóságokat. Ennek eredményeképpen a valaha elhagyott térségek lettek fejlődésünk legátütőbb példái. A "rózsás forradalom” eseményeit megelőzően az összes kulcsfontosságú regionális vezetőt az elnök nevezte ki, így azután miközben mások visszaállították a híres vertikális hatalmi szerkezetet, amelyben eltörölték az összes régió önállóságát, mi a hatalmat szisztematikusan a regionális szinten megválasztott testületekre ruháztuk rá. Ennek a politikának köszönhetően nemrég - ez év májusában - a főváros, Tbiliszi történetében először tartottunk közvetlen módon polgármester-választást, valamint ennek hatására született meg az a döntés, amelynek értelmében az Alkotmánybíróság Batumi városába, a parlament pedig Grúzia második legnagyobb városába, az ország középső részén fekvő Kutaisibe költözik. A Szovjetunió lényege az ellenőrzés volt és a korrupció - az állam pedig túlméretezett volt és nem tudott hatékonyan működni. Első lépésként tehát feloszlattuk a KGB-t és elbocsátottuk a teljes rendőri állományt... (Taps) ... akárcsak a vámhivatalnokokat és adóellenőröket, ugyanakkor megkezdtük a gazdaság és az oktatási rendszer nyitottá tételét. Mindezeket a lépéseket egyetlen szimbólum alá besorolható vízió irányította. Minden hivatalos épületben minden grúz zászló mellett ott volt az európai zászló. Ezzel kívántuk jelezni, reformjainkkal milyen irányba kívánjuk vinni Grúziát. Békés forradalmunknak természetesen megvoltak a hibái és hiányosságai. Természetesen követtünk el hibákat, de amint azt Immanuel Kant, az európai kozmopolitizmus nagy megalkotója és egyik legkedvesebb filozófusom írja a francia forradalomról, "Nem készülhetünk fel a szabadságra mindaddig, amíg valóban szabadok nem leszünk”. Hölgyeim és uraim, amit Immanuel Kant mondani akart az nem más, mint hogy kormányozni - sőt még viselkedni sem lehet szabadon úgy, hogy mindezt előre, könyvből tanulnánk meg. Ezt a tudást csakis saját sikereinkből és kudarcainkból szerezhetjük meg. Voltak kudarcaink és ezekből tanultunk, de voltak meglepő sikereink is. A Világbank épp mostanában választotta meg Grúziát az elmúlt öt esztendő világelső gazdasági reformerévé, és az ország ma a világon tizenkettedik, Közép-Kelet Európában - és persze a poszt-szovjet országok között is - az első helyen van az üzleti környezet minősége szempontjából. Grúzia, amely egykor a szovjet maffia epicentruma volt, az Európai Újjáépítési és Fejlesztési Bank és a Transparency International szerint 2004 és 2009 között nagyobb haladást ért el a korrupció elleni harc terén, mint bármely más ország. A Transparency International listáján Grúzia valóban körülbelül 70 hellyel följebb került és Oroszország ezidőtájt véletlenül körülbelül 70 hellyel hátrébb sorolódott. Valahol középen találkoztunk, nem emlékszem, hogy köszöntek volna, de ez történt. Csak olyan szempontból értékelem ezeket a besorolásokat, hogy tükrözik és újraértelmezik azt a társadalmi és morális átalakulást, amely országomban történt - azt a mentális forradalmat, amelyre korábban utaltam. A grúz polgárok ma már nem úgy gondolnak országukra, mint valamely poszt-szovjet államra. Országukat európai demokráciaként látják, ítélik meg és kritizálják. Egy ilyen változás messze túlmutat azokon a vezetőkön és pártokon, amelyek a "rózsás forradalmat” vezették. Olyasmi ez, ami senkié és amit senki nem titkolhat el, sem mi, sem pedig más. Egy ilyen forradalom döbbenetes tényre derít fényt arra mifelénk: az intézmények láthatóan népszerűbbek, mint a politikai tényezők. Éppen most zajlott le nálunk a rendőrség nagyarányú reformja, és a legutóbbi felmérés szerint - a Gallup adatai alapján - a rendőrség bizalmi indexe 86 százalékon áll; ez a szám annak idején 5 százalék volt. Ugyanez igaz az elnökség intézménye, a Parlament és más országos intézmények esetében: pontosan ellenkezője annak, ami régebben zajlott. Ez valóban arról szól, hogy az intézmények népszerűbbek mint a vezetők, valamint hogy az ország jó irányba halad. Nagyon sok még a tennivaló. Nyilvánvalóan ma elkötelezettebbek vagyunk, mint bármikor abban a tekintetben, hogy végigmenjünk a reformok útján. Tudjuk, hogy a demokráciákban mindig van min dolgozni. Természetesen, alternatív demokráciamodellünknek nem mindenki örült. Komoly ellenállásba ütközött azon revizionista erők részéről, akik a Szovjetunió összeomlását még mindig a 20. század legsúlyosabb katasztrófájaként tartják számon. Ezek az erők 2006-ban teljes embargó alá helyezték országomat. Ezt megelőzően 2005-ben volt egy teljes körű embargó. Polgárainkat deportálták, 2008-at megelőzően ismételten bombatámadások érték országunkat, végül pedig 2008-ban betörtek az ország területére. Ezek az erők Grúzia területének 20 százalékát ma is megszállva tartják, nyíltan megsértve a nemzetközi jog előírásait, valamint az augusztus 12-i tűzszüneti egyezményt, amely jó barátom, a nagyformátumú európai vezető, Nicolas Sarkozy francia elnök erőfeszítéseinek köszönhetően jött létre, aki abban az időben éppen az Európai Unió elnöke volt. Grúzia területén jelenleg is 500 ezer lakóhelyéről elűzött személy és menekült tartózkodik, akik nem tudnak lakóhelyükre hazatérni, mivel bizonyos, a régi imperialista mentalitás által fűtött emberek, úgy döntöttek, hogy a XXI. századot etnikai tisztogató kampányokkal és egy új, országomat kettéosztó Berlini Fal felépítésével köszöntik. Hogyan válaszoltunk ezekre a támadásokra? Először is teljes mértékben betartottuk a tűzszünetet és kötelezettségeinket túlteljesítettük, mivel egyetlen egyszer sem használtuk föl ürügyként, hogy Oroszország nem tartotta be a megállapodást. Ez év augusztusában Hansjörg Haber, az Európai Unió megfigyelő missziójának vezetője, német politikus, nyilvánosan konstruktív egyoldalúságként méltatta a grúzok önmérsékletét és kötelezettségvállalásra vonatkozó stratégiánkat. Amikor a tankok 50 kilométerre állnak a fővárostól, számos kormány időszerűnek tartaná annak hangos kinyilvánítását, hogy ostrom alatt van, nincs idő a szabadsággal foglalkozni, a demokrácia pedig luxus - amire nincs lehetőség - megpróbálná letörni saját ellenzékét és a társadalom úgynevezett egységére szólítana föl. Mi ennek épp az ellenkezőjét tettük. Ilyen körülmények között, ránk szegezett fegyverekkel körülvéve építjük a demokráciát. Az Abházia térsége körül létrehozott vasfüggöny előtt, egy Anaklia nevű tengerparti kisvárosban - amely néhány évvel ezelőtt erőszakos cselekmények színhelye, senki földje volt - ma új turista üdülőhely épül szép szállodákkal és homokos tengerparttal. Vannak, akik azt javasolják, hogy álljunk le ezzel, várjuk meg, amíg a helyzet megoldódik és csak akkor kezdjünk építkezni, amikor a terep már stabilabb, kevésbé ingatag és kevésbé veszélyes. A mi filozófiánk ennek tökéletesen ellenkezője. Nem azért építkezünk, mert itt erős és stabil a terep, hanem mert azáltal, hogy fölépítjük őket, a terep is stabilabbá válik. Az 1993-as és 1998-as konfliktus alatt kétszer lerombolt Anaklia városkában új fejlesztés kezdődött 2005-ben. 2008-ban a várost ismét teljesen lerombolták. A behatoló orosz csapatok az összes új épületet - köztük diszkókat, kávézókat, ifjúsági szállókat és egyéb szállodákat - lerombolták. Néhány héttel később megkezdődött az újjáépítés. Alekszandr Galics, nagy költő és híres orosz másképp gondolkodó - egyike annak a nyolc hősnek, akik 1968-ban Prága megszállása ellen tüntettek a Vörös Téren - a szerzője ennek a nagyszerű gondolatnak: Отечество в опасности! Наши танки на чужой земле!, ami annyit jelent: "veszélyben a haza, tankjaink elfoglaltak egy idegen országot”. Van egy másik nagyszerűen megfogalmazott gondolata Grúziáról, amelyet ismét oroszul idézek: Прекрасная и гордая страна! Ты отвечаешь шуткой на злословье!, amelyet körülbelül így lehet fordítani: "csodálatos, büszke ország vagy, a sárdobálásra mosollyal válaszolsz.” Amikor legutóbb Anakliában jártam, egy sor olyan modern diszkót láttam, amilyeneket Európában bárhol lehet látni, ahol a fiatalok táncoltak ugyanúgy, mint ahogy Ibizán vagy St Tropez-ban tennék. Az egyetlen különbség az volt, hogy a "18” elnevezésű diszkó, ahova mentünk a tengerparton az utolsó volt. Pont 5 méterre tőle van egy fal, amelyik mögött a megszálló hadsereg állomásozik, azután pedig majdnem 100 km hosszan sötétség és üresség. Hadd kérdezzem meg önöket: lehet e valami abszurdabb annál, mint egy új Berlini Fal a Fekete-tenger homokos, szubtrópusi tengerpartján? Röviden: értjük, hogy a béke legfőbb érdekünk, és meg vagyunk róla győződve, hogy a békének nincs alternatívája. Ha a békét kockáztatjuk, mindent kockára teszünk, amit eddig elértünk és mindent kockáztatunk, amit a következő években el akarunk érni. Idejövetelem célja az, hogy bejelentsek egy újabb lépést konstruktív egyoldalúsággal összefüggő politikánkban. Azért vagyok itt, hogy egy olyan kezdeményezést tegyek, amely - az önök segítségével - megszünteti a feszültségeket és lehetővé teszi komoly tárgyalások megkezdését. Mielőtt idejöttem volna, sokat töprengtem. Konzultáltam barátainkkal is - amerikai és európai szövetségeseinkkel és azokkal, akik a térségben élnek - Grúzia kormánya már most is magára nézve kötelező érvényűnek tekinti az augusztus12-i fegyverszüneti egyezményt és mindig úgy értelmezte, hogy a tűzszünet egyértelműen tiltja erőszak alkalmazását. Annak bizonyításához azonban, hogy Grúzia határozottan elkötelezte magát az Orosz Föderációval szembeni konfliktus békés megoldása mellett, ma egyoldalú kezdeményezést teszünk és kijelentjük, hogy Grúzia soha nem fog az orosz megszállás visszaszorítása és az elfoglalt terültek fölötti ellenőrzés helyreállítása érdekében erőszakhoz folyamodni. A megszállás megszüntetése és a területi újraegyesítés érdekében csupán békés eszközöket alkalmaz. Amennyiben az Orosz Föderáció nem vonja vissza erőit, vagy ha az érdekeit képviselő milíciák megsokszorozzák emberi jogokat sértő erőszakos cselekményeiket - Grúzia még ezekben az esetekben is csak újabb támadások és az ország grúz kormány ellenőrzése alatt lévő maradék 80 százalékét érő megszállása esetén tartja fenn a jogot az önvédelemre. Az ezzel kapcsolatos leveleket az ENSZ főtitkárának, az EBESZ főtitkárának és az Európai Unió vezetőinek fogom címezni, és egyértelműen kijelentem, hogy elkötelezzük magunkat a mellett, hogy a jogtalanul kettéosztott országunk feletti ellenőrzés visszaállítása érdekében nem folyamodunk erőszakhoz sem a megszálló erők, sem pedig azok képviselőivel szemben - jóllehet az ENSZ Alapokmánya ezt lehetővé teszi számunkra. Az önök előtt tett ígéretem egy nemzetközi jog alá tarozó állam létének egyoldalú bejelentése. Ez a kezdeményezés egyáltalán nem nevezhető egyszerűnek egy olyan ország esetében, amelyik részben megszállás alatt áll, és amelynek területén 500 ezer lakóhelyéről elűzött személy és menekült tartózkodik. Ez az ígéret alkotja és egyben kiterjeszti a konstruktív egyoldalúságunkra vonatkozó politikát. Készen állok alapos, átfogó párbeszédet kezdeni orosz kollégámmal. Természetesen továbbra is részt veszünk a genfi tárgyalásokon, abban a reményben, hogy a ma itt bejelentett ígéretünk segít abban, hogy az Orosz Föderáció a továbbiakban ne gördítsen akadályt a megbeszélések elé. Ugyanakkor szükség van a politikai párbeszéd megkezdésére is. Ahhoz, hogy ez megtörténjen, a nemzetközi közösségnek világossá kell tennie az orosz vezetés számára, hogy a mai helyzet teljességgel rendhagyó és fenntarthatatlan. Ahhoz, hogy képesek legyünk rávenni őket a kompromisszumos megoldást célzó megbeszélésre, szükséges világosan leszögezni, mi is a reális helyzet. Ezért kérjük, hogy a Grúzia nemzetközi határain belüli orosz katonai jelenlétet minősítsék egy szuverén terület törvénytelen elfoglalásának. Számos európai nemzet, valamint az Egyesült Államok ezt már meg is tette. Mert ha ez nem katonai megszállás, akkor mi? Talán katonai turizmus, amikor katonák tízezrei, rakéták és tankok törvénytelen módon megszállnak egy országot és a lakott terület egy részét elszakítják a többitől? Hasonlóképpen, azokat a brutális kampányokat, amelyek során grúz állampolgárok ezreit űzték el az elfoglalt területekről, jogtalan etnikai tisztogatásnak kell minősíteni. Ha nem ítéljük el ezeket az etnikai tisztogatásokat, a megszállók miért is vennék fontolóra, hogy az elűzötteket valaha visszaengedik otthonaikba, városaikba és falvaikba? Hölgyeim és uraim, ha a háború első áldozata mindig az igazság, az igazság ugyanakkor mindig a béke legstabilabb alapja. Sem az általunk követett konstruktív egyoldalúság, sem pedig az általam imént tett ígéret nem hozza meg a várt hatást, ha európai barátaink nem mondják ki az igazságot. Ha önök nem mondják ki az igazságot, akkor ki fogja ezt megtenni? Szerényen, azzal a szándékkal jöttem ma ide, hogy elmondjam önöknek: nekünk alapvetően - és talán az egész térségnek - önöktől függ a sorsunk. Hölgyeim és uraim, ez a térség a közelmúlt történelme során túl sok háborún ment keresztül. Ideje - hogy Victor Hugo szavait idézzem némi változtatással -, hogy az ágyúk helyét átvegyék a kerekasztalok. A mi térségünknek is megvan a maga Varsója, Coventryje, a maga Oradour-sur-Glane-ja, ideje tehát a mindnyájunk által elutasított háború és pusztítás közös alapjaira építkeznünk. Ideje kimondanunk, hogy nem ismétlődhet meg az, ami Groznijjal történt, ezzel a 400 ezer lakosú regionális fővárossal, amelyet eltöröltek a föld felszínéről. Ideje kimondani, hogy többé nem fordulhat elő, hogy embereket űznek el otthonaikból és deportálnak nemzetiségi, vallási vagy származási alapon úgy, ahogy ez országomban és a térség más országaiban is megtörtént. Készen állok az orosz vezetéssel történő együttműködésre annak érdekében, hogy megakadályozzuk egy ilyen esemény ismételt bekövetkezését, valamint hogy a háború következményei megfordíthatóak és a béke feltételei létrehozhatóak legyenek. A Grúziát kettéosztó falakat nem bombákkal kell lebontani, hanem a polgárok szabad, egyesült, demokratikus ország építését célzó elkötelezettségével és a világ közösségének a nemzetközi törvény betartatására irányuló elkötelezettségével, ezt az ambíciónkat soha nem adjuk föl. Soha nem adjuk föl az ország újraegyesítésére irányuló ambíciónkat valamint azt az ambíciónkat sem, hogy országunk békés eszközökkel szabad, demokratikus nemzetként újjászülessen. Figyelemre méltó, hogy a Moszkvából ránk nehezedő hatalmas nyomás és sokszoros fenyegetések ellenére egyetlen volt szovjet köztársaság sem ismerte el Grúzia megcsonkítását. Ez azt mutatja - és ez bizonyos embereket komolyan meglep és feldühít -, hogy a régi időknek egyértelműen vége. Azt mutatja, hogy a szovjet idők fogoly nemzetei az összes akadály és probléma ellenére erős, független állammá váltak, amelyek önálló politikai döntéseket hoznak. Röviden tehát senki nem tér vissza a Szovjetunióba. Hölgyeim és uraim, térségünk választott. Ezt a mozgalmat háborúval próbálják megállítani, de a tankok nem fordíthatják vissza a történelmet, az imperializmus utáni hosszú és szánalmas agóniának békés eszközökkel kell véget vetni. Ezért felszólítom az orosz vezetést, hogy a jövőt válasszák. A térségünkben zajló átalakulásban fontos, pozitív szerepet játszhatnának, ha elfogadnák, hogy más országok az ő partnereik, nem pedig vazallusaik. Oroszországot mindnyájan - én személyesen is így vagyok ezzel - partnerként, nem pedig ellenségként akarjuk kezelni. Nálunk komolyabb érdeke senkinek nem fűződik ahhoz, hogy Oroszország a nemzetekkel ténylegesen együttműködő országgá váljon, és - ami gyakran ide kapcsolódik - tiszteletben tartsa az emberi jogokat. Ezért támogatom teljes szívemből az európai és amerikai vezetők azon erőfeszítéseit, hogy Oroszországot egy konstruktívabb kapcsolat részesévé tegyék. A köztünk meglévő konfliktus semmilyen módon nem rontotta a két nép egymás iránt meglévő érzéseit; azt akarom mondani az orosz népnek, hogy partnerként, turistaként, hallgatóként, üzletemberként, újságíróként vagy egyszerűen csak barátként mindig szívesen látjuk őket Grúziában - megszálló erőként azonban nem. (Nagy taps az ülésteremben) Hölgyeim és uraim, beszédemet szeretném egy idézettel zárni, amely Noe Zhordaniától, az első Grúz Köztársaság elnökétől származik. Amint talán tudják, 1918-ban Grúziában kiáltották ki a valaha legelső szociáldemokrata köztársaságot, és erre nagyon büszkék vagyunk. Az alkotmányban erőteljesen jelen vannak a nők jogai és más erős társadalmi jogok. Néhány nappal azelőtt, hogy a Vörös Hadsereg megszállta Grúziát, Zhordania a mi európai választásunkról beszélt: "Mit kapunk mi az európai nemzetek kultúrájától? Több mint kétezer évnyi nemzeti kultúrát, demokratikus rendszert és természetes gazdagságot.” Oroszország felkínálta nekünk annak az esélyét, hogy visszatérjünk, és az életünk a katonaságról szóljon. Mi erre azt mondtuk, hogy Európába megyünk, és mi Oroszországgal együtt akarunk Európa felé indulni. Ma egy másik grúz elnök szól önökhöz, üzenete ugyanazt az európai eszmék és értékek iránti szeretetet hordozza. Ritkán adatik meg, hogy egy nemzet kétszer kapja meg ugyanazt az esélyt a történelem folyamán. Ma azért jöttem ide, hogy elmondjam önöknek: mi ezt a lehetőséget megragadjuk, és megteszünk mindent Európához fűződő sorsunk kiteljesítése érdekében. Elnök Szaakasvili elnök úr, az ön mai üzenete mindnyájunk számára nagyon fontos volt, de fontos volt az EBESZ elkövetkező, egy hét múlva december 1-jén és 2-án a kazahsztáni Astanában tartandó csúcstalálkozója szempontjából is. Először is, kulcsfontosságú volt az egész térség számára, a Kaukázus - annak déli és északi része szempontjából egyaránt. Mindig is tudtuk, hogy önök bátor emberek - ma már azt is elmondhatjuk, hogy bölcs emberek. A bátorságnak és bölcsességnek mindig ki kellene egészítenie egymást.

Radiospektrumpolitik (debatt) Talmannen Nästa punkt är ett betänkande av Gunnar Hökmark, för utskottet för industrifrågor, forskning och energi, om förslaget till Europaparlamentets och rådets beslut om inrättande av det första programmet för radiospektrumpolitik - C7-0270/2010 -. Gunnar Hökmark föredragande. - (EN) Herr talman! Detta betänkande handlar om att se till att EU blir ledande på det här området. Därför är det ganska passande att vi har denna diskussion här i kväll. År 1950, då Robert Schuman föreslog att EU skulle grundas handlade det om kol och stål. I dag handlar det om informationsteknik och vetskapen om att den kommer att vara avgörande för EU:s framtid. Jag är glad över att säga att det betänkande vi lägger fram här i dag har uppstått ur ett mycket gott samarbete med skuggföredragandena Catherine Trautmann, Jens Rohde, Giles Chichester och Philippe Lamberts som har gett sitt stöd till förslaget. Jag är mycket tacksam för detta, eftersom vi i dag diskuterar ett förslag som kan göra det möjligt för EU att återta ledningen inom mobiltelefoni, mobilt internet och modern informationsteknik. För mig handlar diskussionen kring de olika förslagen i betänkandet om huruvida EU ska bli nummer ett eller nummer tre. För mig är valet enkelt. Ibland när vi talar om världens största ekonomier nämner vi USA och Kina, och vi glömmer att EU är den största ekonomin, även om vi inte har de största marknaderna. Det är upp till oss i dag att diskutera om vi ska vidta de åtgärder som kan ändra på detta. Om vi ska göra det - för att säkra ledningen på område efter område när det gäller telekommunikation och utvecklingen av bredband - då vill jag att EU ska ha den bästa bredbandskapaciteten och de högsta hastigheterna. Då kan vi vara platsen för utveckling av alla de nya tjänster som kommer att vara avgörande för den moderna ekonomin och för vår konkurrenskraft. Jag vill att EU ska vara platsen för nästa generation av Google, Yahoo, Apple och alla andra företag som skapar både konkurrenskraft och innovation. Vi kan vara det, men det är också möjligt att andra ekonomier som USA, Kina eller Indien kommer att ta ledningen. Därför måste vi göra ett val. I detta betänkande har jag föreslagit att vi håller fast vid årtalet 2013 när det gäller band på 800 MHz. Dessutom har jag föreslagit att vi ska vara mer ambitiösa och säga att EU bör frigöra 1 200 MHz i 1,5 GHz-bandet och i 2,3 GHz-bandet och att vi också bör inleda diskussionen om 700 MHz-bandet - för om vi inte börjar nu kommer vi inte att ha möjlighet att ta diskussionerna i framtiden - och vi bör använda 5 GHz-bandet för vanlig licensfri användning för alla mobila internetkommunikationer på kort distans. Här har vi förslaget. Jag skulle vilja har starkast möjliga stöd från parlamentet, för då kan vi diskutera detta med medlemsstaterna och ta upp frågan om de alla vill vara nummer ett eller om de nöjer sig med att vara nummer tre. Jag anser att valet är enkelt och jag ser fram emot den här debatten och omröstningen på onsdag. Neelie Kroes kommissionens vice ordförande. - (EN) Herr talman! Detta är en tydlig tankeställare och jag anser att det verkligen är det språk som EU behöver. Jag vill särskilt tacka föredraganden Gunnar Hökmark för hans hårda arbete med det första programmet för radiospektrumpolitik. Detta handlar om information och teknik, och det handlar om att bestämma vilken ståndpunkt EU bör ta. Fjärran Östern, fjärran västern, mitt emellan. Det finns några viktiga aktörer i det här spelet, men EU kan helt klart bli nummer ett. Programmet är nödvändigt för ett digitalt Europa, för den europeiska ekonomin och för vårt samhälle som helhet. Det framgår tydligt av betänkandet att parlamentet delar kommissionens uppfattning om vikten av en samordnad och effektiv spektrumpolitik för att uppfylla målen på bredbandsområdet. Det är verkligen nödvändigt att upprätthålla och förbättra EU:s ekonomiska ställning och konkurrenskraft och att maximera dess sociala och kulturella inverkan genom att möjliggöra innovativa tjänster till förmån för medborgarna. Jag skulle dessutom vilja lägga till termen ”kulturell” inverkan, eftersom detta är mycket viktigt. Om vi talar om internet handlar ett av de viktigaste instrumenten om att ge fler möjligheter till EU-medborgarna, så att de får kunskap om och en inblick i de kulturella effekterna. Det stämmer verkligen att detta handlar om att göra ett val. Det handlar inte längre om vackra ord, för detta är sanningens stund och nu måste vi ta vårt ansvar. Man tar inte förstaplatsen - som verkligen är ledarens roll - om man inte gör de val som måste göras. När vi talar om de kulturella aspekterna så är det den frågan som jag vill betona först, eftersom jag vet att den har varit av särskilt intresse för ledamöterna. Jag ser förresten flera synergier mellan användningen av spektrum för spridning av innehåll och kultur, och då talar jag särskilt om audiovisuellt medieinnehåll och om trådlöst bredband. Digital-tv och trådlöst bredband kan utvecklas framgångsrikt parallellt, och vi får inte glömma att bredbandsåtkomst till internet också ger ett högt kulturellt och socialt värde. Dessutom är trådlöst bredband nödvändigt i områden som för närvarande inte har tillgång till internet. Förslaget skyddar inte bara förekomsten av, utan garanterar även den framtida utvecklingen för dessa värdefulla kulturella och ekonomiska tjänster som förresten producerar rikligt medieinnehåll och matar framtida datamotorvägar med ett attraktivt kulturellt utbud. De återstående hindren måste förstås lösas, t.ex. störningar i radio eller kabel-tv - det råder ingen tvekan om det. Vi är alla medvetna om att radio- och tv-sändningar inte känner några gränser. EU-politiken kommer att behöva lämpligt stöd i internationella förhandlingar och medlemsstaterna kan också behöva stöd i förhandlingen med angränsande länder som inte är medlemmar i EU. När jag planerar hela diskussionen står jag förstås redan i kontakt med ministrarna i de medlemsstater som berörs mer av frågan om grannländer. För att återgå till betänkandets innehåll kan kommissionen stödja - ibland med små ändringar - i stort sett hela parlamentets synsätt. Det finns ett antal frågor i betänkandet där kommissionen särskilt välkomnar och samtycker till den ståndpunkt som intas. För det första handlar det om spektrumets betydelse för den digitala agendans mål, dvs. höghastighetsbredband för alla. Det råder ingen tvekan om det - vi står helt på er sida. För det andra handlar det om att fortsätta undersöka möjligheterna för ytterligare spektrum för att möta den växande konsumentefterfrågan på trådlöst bredband. Här står vi helt på er sida, och även om er hastighet kanske är lite högre kan ni vara säkra på att vi är medvetna om att detta är nästa steg. För det tredje bekräftar vi 2013 som datumet för att frigöra den digitala utdelningen för bandet 800 MHz samtidigt som vi erkänner behovet av avvikelser fram till 2015. År 2013 är alltså målet, men med möjlighet för avvikelser till 2015 i tekniska undantagsfall liksom ytterligare avvikelser på grund av samordningsfrågor med tredjeländer som jag nämnde tidigare. För det fjärde handlar det om andra viktiga berörda politikområden utöver elektronisk kommunikation. Här talar jag om miljö, transport eller forskning och behovet av att göra en stor del av spektrumet tillgängligt. För det femte vikten av en effektiv förteckning av spektrumanvändningen, som är en viktig del när man skapar ett effektivt och förutseende politiskt program. För det sjätte behovet av att samordna främjandet av EU-politiken på internationell nivå och att stödja medlemsstaterna i deras förhandlingar med länder utanför EU. Det finns ett antal andra viktiga frågor där betänkandet stöder eller förstärker kommissionens förslag, och det är uppmuntrande. Men det finns vissa ändringsförslag där kommissionen anser att det krävs en noggrannare avvägning. När det gäller omstruktureringsfrågorna får de principer och mål som fastställs inte överskugga principen om effektivt utnyttjande av spektrumet, något som bör tillämpas på alla sektorer i så stor utsträckning som möjligt. En annan fråga som kräver ett klargörande är att samtidigt som jag förstår tillägget om behovet av att garantera tillräckligt spektrum för audiovisuella tjänster, så bör detta inte skilja ut specifika leveranssätt. En annan nyansskillnad mellan kommissionens förslag och föredragandens betänkande rör konkurrens. Att reservera spektrum för nya aktörer kan vara ett lämpligt instrument i vissa fall, men i syfte att undvika onödiga förfaranden. Då skulle våra ståndpunkter närma sig varandra. En annan fråga med en nyansskillnad är att samtidigt som medlemsstaternas kompensation för migrationskostnader är en mycket viktig fråga - det råder det ingen tvekan om - så måste detta överensstämma med bestämmelserna om statligt stöd. Som jag ser det finns det ingen skillnad mellan våra ståndpunkter, och det måste framgå. Kommissionen har lite svårt att godta två förslag. Det första handlar om spektrum som redan har harmoniserats tekniskt sett. Här bör en skyldighet att godkänna dess användning senast 2012 inte ersättas av en lindrigare skyldighet om att göra sådant spektrum tillgängligt. Enligt de nuvarande ståndpunkterna krävs det redan, och vi måste gå över till en faktisk licensiering av spektrumet: gå framåt och inte bakåt. Den andra frågan som vi har skilda åsikter om och som vi har svårt att godta rör spektrum för åtkomst till bredbandbaserad satellit. Kommissionen vill ha möjlighet att faktiskt garantera tillgängligheten. Vi måste finna en lösning för att godkänna och garantera tillgängligheten på båda dessa områden, och jag är säker på att vi kan göra det. Avslutningsvis har jag bara några kommentarer. Både parlamentet och kommissionen inser att det skulle vara bra om förslaget antogs snabbt med tanke på det viktiga arbete som vi har framför oss för att kunna genomföra programmet. Det krävs ett tydligt uttalande, ju förr desto bättre. Kommissionen kommer att göra sitt bästa för att stödja processen, och jag är helt säker på att parlamentet kommer att inleda en dialog med rådet redan i ett tidigt skede för att nå ett snabbt och framgångsrikt slutförande. Tiden rinner iväg. Tiden är inte vår vän i det här fallet, och om vi vill ha en lösning och om vi vill inta den ledande roll som Gunnar Hökmark efterfrågar, måste vi så snabbt som möjligt gå i den riktningen. Petra Kammerevert Fru talman, fru kommissionsledamot, mina damer och herrar! Politiska initiativ för utveckling av snabbare internetanslutningar över hela linjen ska i princip välkomnas. Men spektrumet är en bristvara och först och främst är det en offentlig vara. Därför var det en särskild angelägenhet för utskottet för kultur och utbildning att tydliggöra att spektrumet är och förblir viktigt för att ett brett urval samhälleliga, kulturella och sociala tjänster ska kunna utföras. Av denna anledning var det särskilt viktigt för oss att kraven i telekommunikationspaketet för att skydda mediepluralismen och den kulturella mångfalden inte slängdes ut bakvägen. Både offentliga och privata sändningar är viktiga garantier för mediepluralism och åsiktsmångfald i Europa. Vi måste se till att de kan fortsätta fullgöra sina viktiga funktioner obehindrat även i framtiden. Utskottet för kultur och utbildning hade därför föreslagit att 790 MHz-bandet inte skulle öppnas i första hand, men tyvärr följde utskottet för industrifrågor, forskning och energi inte vårt förslag. Även om det nämns på flera ställen att sändningsintressen ska tas under övervägande skulle utskottet för kultur och utbildning ha velat ha mycket tydligare formuleringar i detta avseende. Det var särskilt viktigt för oss att tydliga bestämmelser fastställs före spektrumfördelningen för att exempelvis förhindra att teatrar och alla som använder trådlösa mikrofoner belastas med kostnaden för en frekvensändring eller för ny teknik. Det är allas ansvar att se till att alla berörda parters intressen garanteras i lika hög grad även i fortsättningen. Jag hoppas att vi kommer att lyckas med detta i framtiden också. Pilar del Castillo Vera Fru talman, fru kommissionsledamot! Jag skulle vilja börja med att gratulera föredraganden, vår kollega Gunnar Hökmark, eftersom hans arbete är utmärkt och inte minst för att det har en storartad framtidsvision, något som gör det särskilt värdefullt i mina ögon. Jag vill dock även tacka - precis som han gjorde - alla skuggföredragande. Resultatet av allt detta arbete var det enhälliga stöd som betänkandet fick i utskottet för industrifrågor, forskning och energi. Betänkandet vi har framför oss styrs förstås av ett överskuggande mål, nämligen att göra EU:s ekonomi mer konkurrenskraftig i en global värld. Detta är betänkandets viktigaste mål, och jag anser därför att det är utomordentligt lämpligt. Jag kommer inte att gå in på detaljerna, men jag vill gärna inrikta mig på två eller tre frågor som enligt min mening är avgörande. För det första befinner vi oss i en situation - vilket också betonas i betänkandet - där trådlöst bredband genom 800 MHz-fördelning för mobil kommunikation över hela Europa kommer att bli verklighet. Men betänkandet går mycket längre än så: det är mer framtidsinriktat. Vi talar om 700 MHz-frekvensbandet som också har en utomordentlig kapacitet för mobiltelefoni och dess utveckling. Därför måste vi se betänkandets förslag som mycket positiva. Det är inte någon bagatellartad fråga. Det spektrum som rör ekonomiska aktiviteter utgör för närvarande 3 procent av EU:s BNP, och det är bara början. Jag vill lyfta fram betydelsen av videons mycket starka tillväxt som en kommunikationsfaktor mellan människor och mellan institutioner och företag. Just nu står video för 40 procent av världstrafiken, och det är bara början. År 2014 kommer den att utgöra 91 procent av slutanvändartrafiken. Betänkandet ger en realistisk vision om en fantastisk framtid på det här området, och jag anser därför att vi bör ge det vårt fulla stöd i övermorgon. Catherine Trautmann Fru talman, fru kommissionsledamot, mina damer och herrar! Vi ska nu yttra oss i första behandlingen av förslaget till ett program för radiospektrumpolitik, och jag skulle vilja tacka kommissionen för att den har gett sitt stöd till och omvandlat detta förslag som först lades fram under våra debatter om telekommunikationspaketet. Jag vill också berömma vår föredragande Gunnar Hökmark och skuggföredragandena för vårt goda samarbete kring ett betänkande som avslöjar några stora politiska frågor som ligger dolda bakom de ytterst tekniska aspekterna. Vi har haft många diskussioner, vilket verkligen har fått mig att inse att parlamentet och kommissionen helt naturligt delar samma uppfattning och ambition. Uppfattningen är att spektrum är en knapp resurs som inte har några gränser. Alla verkar vara eniga om detta. De största meningsskiljaktigheterna handlar emellertid om vilka lösningar som krävs för att förbättra förvaltningen och om den allmänna ambitionen, och det är särskilt medlemsstaterna som har avvikande åsikter, som historiskt sett har haft ett oinskränkt ansvar - det förnekar jag inte. Även om inte alla kompromisser som lagts fram och antagits i utskottet för industrifrågor, forskning och energi är så välavvägda som jag personligen skulle ha önskat, stöder jag uppriktigt det allmänna målet att inrätta en strategi för spektrumhantering som är mer integrerad, realistisk och lyhörd för medborgarnas sociala, kulturella och ekonomiska behov. Fru kommissionsledamot, det finns en röd tråd i alla ståndpunkter som parlamentet har antagit, antingen det handlar om initiativbetänkandet av Patrizia Toia eller de förslag som jag själv försvarade som en av föredragandena för telekommunikationspaketet. När det gäller programmet för radiospektrumpolitik lade min grupp och jag särskild vikt vid flera punkter i våra ändringsförslag. Ändringsförslagen handlar därför om införandet av insynsvänliga kriterier för att ta reda på hur spektrumet fördelas och hanteras just nu - det vill säga förteckningsprincipen - och även att finna innovativa och originella lösningar på den elektroniska kommunikationssektorns växande efterfrågan på användning av frekvenser. Det måste vara kvalitativa, inte bara kvantitativa, lösningar. Genom att betona spektrumeffektivitet kommer vi att råda bot på denna situation utan att begränsa mångfalden av de tjänster som finns tillgängliga i spektrumet. Genom att göra detta använder vi också spektrumet som ett medel för att överbrygga den digitala klyftan och utveckla nya tjänster som ligger inom räckhåll inte bara för de stora telekommunikationsföretagen, utan även för de små och medelstora företag och nyetablerade företag som kommer att behöva dem. Jag anser att denna ekonomiska dimension är nödvändig. Avslutningsvis skulle jag vilja säga några ord om nästa steg. Som du själv påpekade var det uppenbart redan från början att en överenskommelse i första behandlingen var utesluten, men vi måste absolut enas om detta till årsslutet. Det är viktigt för våra offentliga tjänster, för att uppfylla konsumenternas förväntningar och för att utveckla internet oavsett vilken infrastruktur som används. Det är också viktigt för att planera EU:s ekonomiska återhämtning tack vare denna resurs. Jens Rohde för ALDE-gruppen. - (EN) Fru talman! Bättre och billigare dataöverföring genom höghastighetsbredband för alla senast 2020. Det måste jag säga är ett ambitiöst politiskt mål, och något jag stöder fullt ut. Men vi måste erkänna att det inte blir enkelt. Jag tror ändå att vi med parlamentets ståndpunkt vid första behandlingen kommer att kunna ta ett stort första steg mot detta mål. Vi måste också tala klarspråk och förklara att bredband för alla inte handlar om att se till att alla har en profil på Facebook. Det handlar om att säkra EU:s plats i världen som ledande kunskapsbaserad ekonomi. Om vi lyckas förena 500 miljoner människor kommer våra medborgare och företag att kunna skörda alla fördelar och möjligheter i den digitala ekonomin. Om EU ska nå det målet finns det särskilt två saker som måste förändras. För det första behöver vi en välfungerande konkurrensvänlig telekommunikationsmarknad på EU-nivå. Därför har vi infört bestämmelser om konkurrensgarantier. Medlemsstaterna får inte fördela nytt frigjort spektrum till en specifik marknadsaktör om det skulle minska eller snedvrida konkurrensen på denna marknad. För det andra behöver vi en effektivare fördelning av spektrum. Denna fördelning måste också mer aktivt återspela dagens olika krav och behov för spektrumet. Därför är syftet med detta politiska program inte bara att frigöra 800 MHz-bandet, utan att också frigöra band som uppgår till åtminstone 1 200 MHz år 2015. Avslutningsvis vill jag tacka kommissionen, kommissionsledamoten, föredraganden och skuggföredragandena för deras utomordentligt goda samarbete. Utan det skulle denna ambitionsnivå inte ha varit möjlig. Giles Chichester för ECR-gruppen. - (EN) Fru talman! Först och främst vill jag gratulera föredraganden Gunnar Hökmark till att skickligt ha lotsat betänkandet genom utskottet och till det mycket breda samförståndet. Jag ansluter mig till de andra skuggföredragandena när jag tackar honom för hans arbete. Jag stöder i hög grad hans önskan om att lagstifta för att se till att EU möter de tekniska utmaningarna i denna sektor och behåller sin ledarställning i världen. Detta är spjutspetsteknik och det är mycket viktigt. Nyckelfrågan handlar om att nå rätt balans mellan de olika inblandade intressena - nuvarande programföretag, mobiloperatörer, bredbandsleverantörer och officiella användare, inklusive militären och civila beredskapstjänster. Jag vill bara framföra en liten varning om att vi måste respektera subsidiariteten och de nationella behörigheterna på det här området och i den här processen. Det är särskilt svårt att lagstifta på detta politiska område, eftersom den berörda tekniken förändras och avancerar mycket snabbt, vilket innebär att vi alltid leker ta fatt i stället för att lagstifta i förväg. Jag anser dock att vi måste bana väg för den nya tekniken, för utnyttjandet och användningen av spektrumet, och jag hoppas att detta förslag och detta betänkande kommer att bidra till just detta. Philippe Lamberts Fru talman! Jag skulle vilja fortsätta genom att besvara några saker som har sagts, och jag börjar med det som Catherine Trautmann sade. Vi har fått veta - och det är sant - att radiospektrum är en bristvara. Jag vill först och främst betona att det är en delad tillgång. Det är en tillgång som ingen kan kräva exklusiv äganderätt till. Såvitt vi vet kan ingen intressent, oavsett vem han eller hon är, kräva att ha någon slags företrädesrätt - en slags ovillkorlig rätt - över spektrumet, och jag anser att detta också fastställs tydligt i betänkandet. Just eftersom spektrumet är både en delad och en sällsynt tillgång måste vi för det första ha en god förståelse för hur spektrumet används i dag. Det är också tanken bakom förslaget om en långtgående och heltäckande undersökning av hur spektrumet för närvarande används av alla intressenter, inklusive dem som Giles Chichester just nämnde, dvs. civila beredskapstjänster och till och med militära tjänster. Det är verkligen viktigt att förstå hur denna bristvara faktiskt används i dag, eftersom vi inte anser att den används optimalt - långtifrån. För det andra måste vi ha ett öppet förfarande för fördelningen av denna bristvara, men förfarandet måste också vara tillräckligt dynamiskt så att vi kan förhindra att egenintressena tar över igen. Jag vill även uppmärksamma er på principerna om att fördela och auktionera bort spektrum, eftersom det inte alltid nödvändigtvis används i kommersiellt syfte och därmed för att skapa vinst. Jag tänker förstås på den kulturella dimensionen som har nämnts, men också på spektrumanvändningen för offentliga tjänsteändamål - vi bör faktiskt ha en diskussion om civila beredskapstjänster - och inte minst för militära ändamål. Om vi intar ett rent marknadsbaserat synsätt finns det en uppenbar risk för att vi ger prioritet - eller åtminstone överdrivna rättigheter - till marknadsaktörer som vi vet kan snedvrida marknaden på grund av sin storlek. Med andra ord vet vi att små aktörer inte alltid kan konkurrera med dem. Avslutningsvis vill jag också uppmärksamma er på att den drastiska ökningen av användningen av radiospektrumet också har följder för folkhälsan. Jag vet att denna fråga inte ingår i betänkandet, men jag anser att vi måste övervaka denna fråga mycket noga, eftersom den berör medborgarna. Sabine Verheyen (DE) Fru talman, Neelie Kroes! Spektrumet är en värdefull och begränsad resurs som måste hanteras med omsorg och förutseende genom att ta hänsyn till samhället som helhet. Programmet för radiospektrumpolitik är därför av särskild vikt. Spektrumet måste användas effektivt genom att man tar hänsyn till ekonomiska, sociala och kulturella frågor. I detta syfte måste vi till fullo utnyttja de tekniska medel som står till vårt förfogande på alla band för att uppnå största möjliga effektivitet. Det telekommunikationspaket som antogs förra året måste ligga till grund för vår radiospektrumpolitik, eftersom det också fastställer att EU:s och medlemsstaternas spektrumhantering måste ta lika stor hänsyn till kulturella, sociala och ekonomiska intressen. Detta måste vi beakta särskilt i samband med harmoniseringen av spektrumanvändningen i EU. I detta avseende skulle jag vilja påpeka att den första digitala utdelningen i medlemsstaterna har genomförts i mycket olika hastigheter. Att öppna UHF-bandet ytterligare, särskilt under 800 MHz, bör därför endast övervägas efter det att man har tagit hänsyn till vår erfarenhet av frekvensluckor (”vita fläckar”) i detta band. Många tekniska och ekonomiska frågor har fortfarande inte lösts slutgiltigt. Särskilt problemet med störning och frågan om kostnadskompensation för kulturella resurser och lokala myndigheter i samband med teknisk utrustning, i fråga om exempelvis radiomikrofoner, har inte lösts på ett tillfredsställande sätt. När man fördelar frekvensband måste olika intressen vägas mot varandra på ett ansvarsfullt sätt. Å ena sidan är tillhandahållande av mobila bredbandsnät över hela linjen ett grundläggande krav som ligger i EU-medborgarnas intressen, men å andra sidan måste man ta hänsyn till utvecklingen på området för offentliga och privata sändningar som ett viktigt instrument för kulturell mångfald och tillhandahållande av information. Vi måste sätta rätt kurs för den tekniska utvecklingen och för EU:s ställning på området för digital informationsteknik och kulturell mångfald. Teresa Riera Madurell (ES) Fru talman, fru kommissionsledamot! Vi borde verkligen gratulera oss själva i dag för att vi håller den här debatten. Alltför ofta har vi hört att spektrumplanering och spektrumhantering är en teknisk fråga som ligger inom medlemsstaternas exklusiva behörighet. Tack vare parlamentets beslutsamhet under förhandlingen om telekommunikationspaketet som genomfördes så storslaget av Catherine Trautmann, diskuteras spektrumfrågan nu i det forum där den hör hemma: inom EU:s politiska sfär. Det faktum att det är en knapp offentlig resurs och att det har en gränsöverskridande karaktär gör vårt ingripande som EU-lagstiftare värdefullt, men vi borde inte innefatta den här processen som en konfrontation mellan de olika användningsområdena för frekvensband. Den ständiga tekniska utvecklingen innebär att vi i allt högre grad kan överföra mer data med hjälp av mindre spektrum och med mindre störningar. Vårt mål måste därför vara att lägga grunden för en dynamisk planering där vi utnyttjar de tekniska framstegen för att göra de olika användargrupperna mer kompatibla och därigenom få större ekonomiskt och socialt utbyte av denna värdefulla resurs. Vi vill inte ha vinnare eller förlorare i det här sammanhanget, utan snarare aktörer som har engagerat sig i en process där man ständigt förbättrar användningen och fördelningen av spektrumet, och ser till att det i första hand inriktas på den offentliga sociala och ekonomiska utvecklingen. Jean-Pierre Audy (FR) Fru talman, Neelie Kroes, Gunnar Hökmark, mina damer och herrar! Jag vill börja med att gratulera min vän Gunnar Hökmark till hans utmärkta betänkande och till den anda av öppenhet som han har visat under våra diskussioner. Detta förslag till betänkande stöder på bred front kommissionens förslag, särskilt behovet att senast den 1 januari 2013 frigöra 800 MHz-bandet genom övergången till digital-tv och det fullständiga upphörandet av analoga tv-sändningar. Till följd av digitaliseringen av markbundna tv-sändningar görs ett stort antal frekvenser - som kallas digital utdelning - tillgängliga. De kvaliteter som dessa frekvenser har när det gäller täckning och genomträngande av byggnader har erkänts allmänt - de kallas gyllene frekvenser. Det är i det här sammanhanget som kommissionen föreslår ett första program för att utveckla ett synsätt för åren 2011-2015 kring de strategiska radiospektrumfrågor som EU står inför. Neelie Kroes och Gunnar Hökmark, jag vill gärna lyfta fram två frågor som jag anser vara viktiga. För det första anser jag att vi borde skapa den förteckning som föreslås i artikel 8. Det är att föredra att förlita sig på en exakt och sakkunnigt utarbetad förteckning för att identifiera nya band innan man uttryckligen nämner harmoniserade frekvensband. Om syftet med att finna fler frekvenser för trådlösa bredbandskommunikationer ska fullföljas och stimuleras vore det lämpligt att arbeta utifrån denna förteckning, utan att föregripa resultatet genom att utan föregående teknisk expertis välja ut ett eller flera specifika frekvensband. Den sista frågan som jag skulle vilja diskutera gäller användningen av frekvensband som för närvarande används i militära syften. Kommissionen har förvisso ingen behörighet att undersöka räckvidden för att dela spektrumet med militära användningar. Jag motsätter mig därför ändringsförslaget till artikel 7.3 som handlar om radiofrekvensbehov för specifik EU-politik och som föreslår att man använder civila frekvenser i militära syften. Silvia-Adriana Ţicău (RO) Fru talman! Det beslut som debatteras i dag markerar lanseringen av det första europeiska programmet för radiospektrumpolitik. Syftet är strategisk planering och harmonisering av användningen av radiospektrum för att se till att den inre marknaden fungerar. I praktiken kommer programmet att bidra till att underlätta spektrumets tillgänglighet, öka flexibiliteten och effektiviteten i användningen utifrån allmänna tillstånd, undvika snedvridning av konkurrensen och förhindra skadliga störningar och konflikter samt harmonisera tekniska villkor och skydda hälsan. I enlighet med beslutet kommer kommissionen tillsammans med medlemsstaterna att utarbeta en förteckning över den befintliga spektrumanvändningen och över möjliga framtida spektrumkrav i unionen, särskilt i området från 300 MHz till 3 GHz. Med våra ändringsförslag vill vi bidra till att överbrygga den digitala klyftan så att alla EU-medborgare har tillgång till infrastrukturen för bredbandskommunikation med minst 30 Mbps senast 2020. Vi vill dessutom säkra möjligheter för både näringslivet och offentliga tjänster med hjälp av ökad bredbandskapacitet. Vi har också begärt att man ser till att ny utrustning och teknik finns tillgänglig för konsumenterna så att vi vinner deras stöd för övergången till digital teknik och säkrar en effektiv användning av den digitala utdelningen. Jag välkomnar att man betonar betydelsen av att se till att nödvändigt radiospektrum finns tillgängligt för övervakning av atmosfären och jordytan. Detta gör det möjligt att utveckla och använda rymdtillämpningar och att förbättra transportsystem, särskilt Galileo- och GMS-systemen samt smarta säkerhets- och styrsystem för transportsektorn. Patrizia Toia (IT) Fru talman, mina damer och herrar! Jag anser att en fråga som vi alla är överens om och har fastställt är att detta program för frekvensharmonisering och samordnad spektrumanvändning kan tjäna dubbla syften. Jag anser att detta är en viktig fråga som vi alltid måste ha i minnet. Med andra ord ger programmet stora ekonomiska utvecklingsmöjligheter inom det här området av telekommunikationssektorn, den audiovisuella sektorn och när det gäller nya tjänster, samtidigt som vi ger den ekonomiska utvecklingen och andra sektorer kopplade till telekommunikationssektorn en knuff framåt. Vi kan även stimulera den kulturella och sociala utveckling som detta dubbla syfte tillåter och kräver. Enligt min mening bör detta program också ses som en möjlighet, så att vi respekterar och upprätthåller vissa grundläggande principer genom de val vi gör. För det första principen om mediepluralism. Översynen av systemet för att hantera radiofrekvenser på EU-nivå är mycket viktig. Jag anser att vi starkt måste förhindra anhopning av frekvensrättigheter och skapandet av monopol och oligopol, något som tyvärr förekommer i vissa EU-länder och som blir starkare och får fotfäste i radio- och tv-sektorn. För det andra principen om balans mellan avreglering och öppnande av marknaden för nya aktörer samt rättvisa villkor, så att de åtaganden som ingås med aktörer som har gjort betydande investeringar också kan främjas, stödjas och upprätthållas på marknaden. Slutligen krävs det insyn och garantier för välskötta och välförvaltade frekvensfördelningar. Vi talar om auktioner, inte bara för att prioritera marknadsaspekter som överensstämmer med alla tänkbara sociala användningar för spektrumet, utan även för att klargöra att det inte får finnas någon bestämmanderätt eller orättvisa förmåner när det gäller radiofrekvenser. Den här frågan förtjänar också omedelbar uppmärksamhet. Avslutningsvis hinner jag tyvärr inte gå in på de sociala aspekterna, men de har diskuterats utförligt av alla ledamöter i min grupp. Lambert van Nistelrooij (NL) Fru talman, Neelie Kroes! I dag firar vi Europadagen. EU söker oupphörligt efter lösningar för att skapa välstånd och välbefinnande för EU:s medborgare. Detta ämne, detta betänkande av Gunnar Hökmark, stämmer perfekt in på denna beskrivning. Det är ett detaljerat betänkande som även behandlar de sociala och ekonomiska dimensionerna. Offentliga kanaler som är en bristvara kommer att frigöras och det behöver vi i högsta grad, om vi ska kunna möta efterfrågan på fler och snabbare trådlösa internetanslutningar. Bra samordning på EU-nivå är ett uppenbart krav i detta hänseende. År 2013 kommer 800 MHz att frigöras, 2015 kommer 1 200 MHz att frigöras, och det behöver vi i högsta grad om EU ska kunna behålla sin plats bland de globala ledarna. Dessa tjänster har ett enormt ekonomiskt värde på 200 miljoner euro per år. Det innebär att omkring 3-4 procent av den ekonomiska tillväxten är beroende av att det finns tillräckligt spektrum. Och den procentsiffran kommer bara att fortsätta öka. Titta exempelvis på GSM-standarden som vi gemensamt införde på 1990-talet. Det var också rätt åtgärd vid rätt tidpunkt. Det är sådana storskaliga fördelar som uppnås. Varje år kan de göra en skillnad på 80 miljarder euro. Mitt hemland Nederländerna - som jag och de andra nederländska ledamöterna företräder här - är redo för detta. Vi har redan frigjort utrymme för den fjärde generationen mobilt internet. I korthet kommer både problemen med räddningstjänster, tv-stationer, offentliga programföretag och de varaktiga problemen med störningar som kan uppstå, det vill säga problem med lokala mikrofoner, att tillhöra det förgångna. Jag hoppas därför uppriktigt att vi utifrån detta utmärkta och lovande betänkande kommer att kunna enas med kommissionen redan i första behandlingen. Lycka till med det! Paul Rübig (DE) Fru talman! För det första skulle jag vilja be om ursäkt för att några ledamöter lämnar kammaren just nu. Men en omröstning äger rum i utskottet för industrifrågor, forskning och energi samtidigt som vi håller denna debatt, och vi har ännu inte uppfunnit ett sätt att dela oss i två delar. Gunnar Hökmark har funnit en bra kompromiss här. Men när det gäller denna fråga måste vi alltid ta med den prestationsnivå vi vill se i framtiden i beräkningen, å ena sidan för första generationens nät och å andra sidan för kabeloperatörer och alla andra parter med intresse i spektrumet, i synnerhet s.k. blue light-organisationer. Denna prestationsnivå måste definieras. Den viktigaste frågan när det gäller dessa data är datakvantitet. Den näst viktigaste frågan är tiden det tar för dem att överföras, styrkan som de överförs med för att även möjliggöra samexistens här och slutligen de prioriteter som skapas med hjälp av programvaran. Inför framtiden behöver vi en detaljerad rapport om dessa frågor för att avsevärt öka hastigheten på första generationens GSM-nät. Kabelnätoperatörer uppnår redan mycket höga hastigheter på upp till 100 megabits/s, vilket är en avsevärd hastighet som kan ökas i framtiden. Men vi har stora problem när det gäller prisnivån, i synnerhet för dataroaming. I vissa medlemsstater är det för närvarande möjligt att köpa en gigabyte för mindre än 1 euro. Jag tittade nyligen på hur mycket min mobiltelefon kostar mig. Hemma kostar en gigabyte 1 euro. När jag är här kostar en gigabyte 9 900 euro, och när jag reser till en annan medlemsstat kan det kosta 14 900 euro. Vi måste omgående vidta åtgärder i detta avseende. Fru kommissionsledamot, jag vill be dig att se till att detta beslut inte bara tar hänsyn till prestationsområdet och prestationsnivån, utan att vi först och främst upprättar gemensamma priser på EU-marknaden som gör det möjligt för människor att använda datatjänster även när de inte befinner sig i sin egen medlemsstat. Vi har brådskande prioriteringar att hantera i detta avseende. Andreas Mölzer (DE) Fru talman! EU kommer endast att kunna försvara sin ledande roll som världens största ekonomiska område om det tar ledningen i utvecklingen och användningen av nya tekniker. Bredbandsteknik är otvivelaktigt en viktig del av detta. Vår nya radiospektrumpolitik måste garantera stora överföringskapaciteter och höga överföringshastigheter. Övergripande frekvensplanering och frekvenshantering på EU-nivå är utan tvekan ett mindre lämpligt alternativ för att uppnå detta mål, eftersom kommissionen själv anser att detta kan utföras bra och effektivt i de enskilda medlemsstaterna. En samordnande funktion skulle dock säkert vara önskvärd. Trots höga kostnader bör tillhandahållandet av optiska fibernät enligt min mening stimuleras. EU släpar för närvarande efter sina konkurrenter Förenta staterna och Kina. Detta är troligen en följd av en obeslutsam politik och för mycket byråkrati. Jag instämmer därför med föredraganden Gunnar Hökmark om att vi absolut måste följa den tidtabell som har fastställts för frigörande av spektrumet. Neelie Kroes kommissionens vice ordförande. - (EN) Fru talman! Jag skulle vilja tacka alla som har deltagit i denna fascinerande debatt, för även om frågan kan tyckas vara mycket teknisk, är detta när allt kommer omkring en helt vanlig fråga - för radiospektrum är ju lika vanligt som vatten eller frisk luft. Det är som Catherine Trautmann har sagt en bristvara, det är en offentlig vara och det är också en nödvändig vara. Föredraganden och hans skuggföredragande har lyckats göra frågan mycket tydlig, och de har helt enkelt lagt fram för oss vad som måste göras för att uppnå ett positivt resultat. Detta är förstås en demokrati. Vi diskuterar frågan och det är en mycket intressant debatt. För inte så länge sedan diskuterade vi dock den digitala agendan. Vi samtycker alla till den digitala agendan, och spektrumfrågan är en viktig fråga i den digitala agendan. För om vi inte tar vårt ansvar och intar en tydlig ståndpunkt kan vi glömma det som sades tidigare av Patrizia Toia. Vi måste vara medvetna om att alla européer år 2020 - och det har vi fastställt i den digitala agendan - ska kunna värna om sina intressen genom de möjligheter som spektrumet faktiskt ger. Vi har också talat om att skapa digitala möjligheter för alla européer 2013. Om det är detta vi har i åtanke måste vi vara konsekventa och vi måste kunna ta konsekvenserna av detta. Jag skulle vilja tacka alla ledamöter som har talat klarspråk i debatten och framfört prioriteringar samtidigt som de ändå har samtyckt till exakt vad vi måste göra i vår regleringsstrategi när det gäller hanteringen av radiospektrumet. Det finns fortfarande hinder som måste övervinnas - det råder det ingen tvekan om. Men med tanke på vad som står på spel är jag övertygad om att vi kommer att lyckas övervinna hindren. Vi respekterar fullständigt användningen av spektrum för programsändningar och kulturella aktiviteter. Det får inte finnas några missförstånd kring detta. Vi kommer att hantera den frågan om det fortfarande kvarstår frågetecken i det avseendet. När det gäller ytterligare spektrum för bredband och den andra digitala utdelningen, tror jag att alla är medvetna om att vi måste ta itu med denna fråga också förr eller senare - och de flesta ledamöter anser nog förr. Detta är en situation som alla vinner på och när vi nu frigör 800 MHz-bandet valde vi det alternativ som påverkade den minsta mängden spektrum. Vi kan alltså se detta som det första steget på vår resa. Låt oss se tillbaka ett ögonblick. Vem kunde för 15 år sedan ha förställt sig vad som står på spel i dag? Om vi hade väntat 15 år och tvekat att fatta beslut som politiker skulle vi ha misslyckats. I så fall skulle vi nu inte ha diskuterat om vi vill vara nummer ett eller nummer tre, utan om hur vi skulle undvika sistaplatsen. Spektrum är en nationell behörighet. Det är jag medveten om. Kommissionen samtycker till detta, och förteckningen är en fråga för medlemsstaterna. Men vi är alla överens om att spektrumet är en mycket värdefull resurs och att vi måste inse att när vi talar om en digital inre marknad får vi också en möjlighet och har ett ansvar att tänka gränsöverskridande - och om det finns ett område där vi bör tänka gränsöverskridande så är det spektrumpolitiken. När det gäller tidsfrister och vad som har stått och står på spel är det uppenbart - åtminstone för mig - att 2013 inte är för tidigt. Vi bör också vara medvetna om att inskränkningar föreslås för två typer av situationer - i händelse av svårigheter med grannländer och i händelse av omständigheter som ingen kunde ha förutsett. Jag anser dock att vi måste inse att tiden inte står på vår sida och att inskränkningarna inte får missbrukas. Sammantaget ser jag fram emot diskussionerna med rådet, jag ser fram emot resultatet av er omröstning och jag ser med tillförsikt på framtiden i förhoppningen om att en av de pelare som vi har talat om kommer att avslutas före årsslutet. Jag vill avsluta med att än en gång tacka inte bara föredraganden och skuggföredragandena, utan även ledamöterna i de olika berörda utskotten för deras konstruktiva och mycket positiva insatser. Gunnar Hökmark föredragande. - (EN) Fru talman! Vi måste vara medvetna om att vi talar om en samhällsaspekt som utvecklas extremt snabbt. Förändringstakten har varit, och kommer att fortsätta vara, oerhört snabb. Vi talar i själva verket om hur vi vill att saker ska vara år 2020. Därför är det viktigt att påpeka att vi i diskussionen om 700 MHz-bandet inte säger något mer än att vi ska ha möjlighet att fatta beslut senare om hur vi bäst använder det. Som man har sagt är spektrum en bristvara, men det är också en offentlig vara, och vi har ansvar för att använda det så bra och så effektivt som möjligt - såsom Catherine Trautmann sade. Jag skulle också vilja betona att det inte finns någon konflikt mellan kulturell och kommersiell användning. Jag vill att vi ska ha ambitionen att föra in kulturen i denna nya teknik, i stället för att reservera tekniken för kommersiell användning, vilket kommer att bli resultatet om vi inte är tillräckligt ambitiösa. I detta fall blir kulturen bortglömd, och jag tror inte att kulturen i Europa skulle få de bästa möjligheterna om den är instängd i de gamla teknikerna. Jag anser att det är möjligt att inte bara säkra dagens radio- och tv-sändningar, utan också att skapa nya möjligheter för en ny tid. Men vi måste kunna fatta beslut. Jag måste säga - utan ironi och med stor tillfredsställelse - att ingen här i kväll har ifrågasatt det faktum att vi måste vara nummer ett. I den globala världens konkurrens och kunskap kan man bara vinna om man är nummer ett. Det borde vara vårt mål. Talmannen Debatten är härmed avslutad. Omröstningen kommer att äga rum onsdagen den 11 maj 2011.

18. 50-osios Tibeto sukilimo metinės ir Dalai Lamos bei Kinijos vyriausybės dialogas (balsavimas) - Prieš balsavimą: Marco Cappato ALDE frakcijos vardu. - (IT) Pone pirmininke, norėčiau paprašyti, kad pasiūlytas atskiras balsavimas dėl 1, 2 ir 3 dalies būtų vardinis. - Prieš balsavimą dėl E konstatuojamosios dalies: Marco Cappato ALDE frakcijos vardu. - (IT) Aš taip pat prašau surengti vardinį balsavimą per galutinį balsavimą.

Medicamentos de terapias avançadas (debate) Presidente Segue-se o relatório do deputado Miroslav Mikolášik, em nome da Comissão do Ambiente, da Saúde Pública e da Segurança Alimentar, sobre uma proposta de regulamento do Parlamento Europeu e do Conselho relativo a medicamentos de terapias avançadas e que altera a Directiva 2001/83/CE e o Regulamento (CE) nº 726/2004 - C6-0401/2005 -. Günter Verheugen Vice-Presidente da Comissão. (DE) Senhor Presidente, Senhoras e Senhores Deputados, congratulo-me por podermos hoje debater o tão esperado regulamento relativo a medicamentos de terapias avançadas, há muito aguardado e de grande importância para inúmeras pessoas doentes na Europa, para as quais estas terapias avançadas significam uma esperança de novos tratamentos que lhes poderão salvar a vida. Não me refiro à vulgar constipação, mas a doenças como cancro, Parkinson, SIDA e outros terríveis flagelos. Até à data, não existia um quadro jurídico harmonizado, o que conduzia a que muitos doentes não tirassem partido de tratamentos já existentes, correndo o risco, por outro lado, de lhes serem prescritos medicamentos que não são seguros. Este regulamento abre caminho a um acesso mais fácil e seguro a medicamentos que podem salvar a vida a essas pessoas. A proposta reveste-se também de grande importância para a Europa enquanto centro de investigação. Na actual situação, os investigadores e fabricantes europeus, muitos deles pequenas e médias empresas, não conseguem crescer nem afirmar-se perante a concorrência internacional. Permitam-me que diga algumas palavras sobre o processo legislativo. Como é óbvio, a gestão do processo é uma matéria da competência do Parlamento, mas em virtude da necessidade de criar condições inequívocas para estas terapias inovadoras, pelas quais as pessoas já esperam há tanto tempo, apelo veementemente a que não adiem mais o processo e cheguem aqui a uma decisão e, neste contexto, congratulo-me com o facto de três grupos terem proposto um pacote de compromisso global, capaz de possibilitar um acordo rápido nesta matéria. Estou em condições de declarar, em nome da Comissão, que apoiaremos este pacote na totalidade e sem qualquer alteração e creio que a Presidência do Conselho também está convicta - e ainda não o tenha confirmado expressamente - de que o pacote será adoptado pelo Conselho tal como está. Estou plenamente consciente de que este é um tema muito delicado e que temos de ser particularmente sensíveis quando se trata de questões éticas desta importância, pelo que reafirmo com toda a clareza que este regulamento se destina exclusivamente a assegurar que os doentes recebem medicamentos seguros e eficazes. Não há outros objectivos. O regulamento não especifica em concreto se os medicamentos são aceitáveis do ponto de vista ético e, nesta matéria, o princípio da subsidiariedade será estritamente observado, pois as questões éticas inserem-se na esfera de competência dos Estados-Membros e não podemos permitir uma situação, na União Europeia, em que um Estado queira impor a outro as suas convicções éticas; seria inaceitável. A única solução viável é deixar as questões éticas na esfera de competência exclusiva dos Estados-Membros, e foi sempre assim que agimos. Nada disto é novo; é uma política claramente estabelecida há vários anos, da qual não faltam exemplos. Daqui decorre que a proposta não obriga nenhum Estado a autorizar tecnologias problemáticas em termos éticos ao nível nacional, nem proíbe a sua utilização na Europa; a proposta limita-se a respeitar as decisões tomadas ao nível nacional. O importante princípio de que a doação de órgãos e tecidos é um acto voluntário e não remunerado também se aplica neste caso e está já consagrado noutros actos jurídicos. Assim, seria supérfluo reiterá-lo na presente proposta. De qualquer das formas, devemos estabelecer normas de segurança comuns para esses produtos. Não encontro qualquer argumento que justifique a aceitação de um nível de protecção variável entre Estados-Membros, o que, aliás, só levaria a que os doentes andassem a viajar com as suas doenças por toda a Europa. Apesar das alterações propostas pela Comissão dos Assuntos Jurídicos, não devemos excluir desde logo os produtos problemáticos em termos éticos - como os derivados de células estaminais embrionárias - do âmbito de aplicação do regulamento. Permitam-me que volte a afirmar, com toda a seriedade, que estamos hoje perante uma oportunidade política única de aprovar um regulamento que há muito é aguardado pelas pessoas doentes na Europa e pela indústria farmacêutica europeia. Porque não nos podemos dar ao luxo de desperdiçar esta oportunidade, peço a todos os deputados do Parlamento Europeu que dêem o seu apoio à proposta de pacote de compromisso apresentada pelos senhores deputados Roth-Behrendt, Ries e Adamou em nome dos respectivos grupos e que rejeitem outras propostas. Caso este regulamento seja adoptado, promoverá a inovação, tornará mais competitiva a nossa investigação e a nossa indústria e, sobretudo, ajudará a salvar vidas e a libertar pessoas de graves sofrimentos; apoiando este pacote de compromisso, estareis a contribuir para estes objectivos. Miroslav Mikolášik relator. - (EN) Senhor Presidente, dirijo-me à Assembleia na qualidade de relator para a proposta de regulamento relativo a medicamentos de terapias avançadas. Além disso, enquanto médico, gostaria de me debruçar sobre os progressos registados no domínio dos medicamentos altamente específicos, emergentes no mercado europeu, destinados ao tratamento de pacientes que sofrem das doenças enumeradas pelo Senhor Comissário. Gostaria de aproveitar o ensejo para agradecer à Comissão a sua proposta. Chegou a hora de tratarmos os doentes com produtos que sejam seguros, eficientes e baseados em princípios incontroversos. O Parlamento Europeu está a trabalhar arduamente nesta proposta, com a Comissão do Ambiente, da Saúde Pública e da Segurança Alimentar, a Comissão da Indústria, da Investigação e da Energia e a Comissão dos Assuntos Jurídicos desde o início de 2006. O relatório final foi adoptado por uma larga maioria. No Parlamento, existe um consenso alargado de que o relatório da Comissão do Ambiente, tal como foi apresentado para votação nesta Câmara, é excelente. Todas as partes interessadas, representantes tanto da indústria biotecnológica como de associações de pacientes, saudaram a sua adopção, no passado mês de Janeiro. Na semana transacta, três deputados propuseram, em nome dos seus grupos políticos - Socialista, Liberais e GUE -, uma série de alterações, que foram apresentadas como sendo de compromisso com o Conselho e a Comissão. A iniciativa individual em causa foi tomada sem conhecimento do relator. Queria sublinhar que no trílogo informal que teve lugar no mês passado não foi alcançado acordo algum com as outras duas instituições. Noventa por cento das alterações referidas são uma cópia retocada do relatório da comissão. As mais relevantes são os 10% restantes. Essas alterações referentes às questões políticas mais sensíveis são fruto de uma iniciativa individual de três colegas nossos. Conforme se observa na sua carta da semana passada, o acordo interinstitucional não se consumou. Além disso, muitas das alterações que integram o "pacote" não têm o apoio nem da comissão competente nem das outras duas nem do relator. Consequentemente, gostaria de exortar todos os colegas a apoiarem o competente relatório da Comissão do Ambiente na votação de quarta-feira. Para acelerar o processo legislativo, teve lugar no mês passado o trílogo informal com o Conselho e a Comissão. Verificaram-se discrepâncias nas três reuniões. No plano substantivo, não foram solucionadas várias questões politicamente sensíveis. No plano processual, foi levantada a questão das duas alterações apresentadas pela Comissão dos Assuntos Jurídicos que foram directamente incorporadas no relatório ao abrigo do processo de cooperação reforçada. Como relator principal, tentei frisar que a área de competência da comissão devia ser respeitada. A despeito da clareza das disposições do Regimento referentes à cooperação reforçada entre comissões parlamentares, os colegas das outras duas instituições e alguns relatores-sombra recusaram-se a considerar estas alterações à luz do acordo em primeira leitura. Aparentemente, o regime de cooperação reforçada só é respeitado quando isso convém a certos colegas. É bem aceite em processos como o do REACH, mas no que toca a terapias avançadas. Alguns vão ainda mais longe e invocam de forma abusiva as posições das associações de doentes, declarando que o processo de cooperação reforçada é anti-democrático. Queria fazer referência a um aspecto da proposta que continua a preocupar-me: o princípio da subsidiariedade. Na sua proposta de harmonização plena, a Comissão ressalva a possibilidade de os Estados-Membros aplicarem legislação nacional restritiva a certos produtos litigiosos controversos. Na prática, isto significa que certos produtos não terão acesso ao mercado de todos os Estados-Membros. De acordo com o parecer do nosso Serviço Jurídico, este preceito levanta sérios problemas de incompatibilidade com as bases jurídicas e pode, por conseguinte, vir a ser derrogado pelo Tribunal de Justiça Europeu. Nesse caso, a harmonização plena do regulamento tornar-se-á extensiva à totalidade dos produtos, incluindo os proibidos nalguns Estados-Membros. Nesta matéria, as duas alterações propostas pela Comissão dos Assuntos Jurídicos propiciam certeza jurídica, excluindo do âmbito de aplicação do diploma os produtos que contêm ou derivam de células estaminais de embriões. Como relator, tenho de respeitar a diversidade dos 27 regimes legais em matéria de investigação no campo das células estaminais, que vão da liberdade absoluta de investigação à proibição de provocar a morte de embriões para fins de pesquisa. Se não apoiarmos as alterações da Comissão dos Assuntos Jurídicos, o presente regulamento acabará por promover, de facto, o desenvolvimento de produtos derivados de células estaminais embrionárias, não obstante o facto de ele poder ser reputado eticamente inaceitável por cidadãos e Estados-Membros. Como representante eleito desta Assembleia, tenho o dever de ouvir todas as opiniões, tentar conciliar posições e propor aos nossos concidadãos um texto que possa ser considerado moderno, progressivo e respeitador de princípios e valores universais como a dignidade humana. Saúdo o tom da recente Declaração de Berlim sobre os valores europeus, bem como o programa do Presidente do Parlamento Europeu, em que se declara que a dignidade humana tem uma importância nuclear na sua e nossa abordagem em sede de adopção de legislação europeia. Giles Chichester relator de parecer da Comissão da Indústria, da Investigação e da Energia. - (EN) Senhor Presidente, Senhor Comissário, antes de mais queria agradecer ao Senhor Comissário as considerações que teceu sobre a proposta e o relatório em apreço. Elas merecem um apoio caloroso da minha parte. Queria ainda afirmar de modo muito claro que a minha comissão, Comissão da Indústria, da Investigação e da Energia, apoia esta proposta e espera que o respectivo processo de adopção e aplicação decorra sem incidentes. Portanto, comungamos desse objectivo. Seguidamente, gostaria de recordar aos colegas que os grupos de interesses - as associações de doentes que deverão ser, em princípio, os mais afectados e beneficiados por esta medida - a apoiam vigorosamente. Vejo regularmente na imprensa notícias de novas terapias e desenvolvimentos empolgantes neste campo, mas em geral vêm dos EUA e não da Europa, para nossa desdita. Queria congratular o relator pelo seu trabalho, mas não posso deixar de discordar dele, com o devido respeito, quanto às duas alterações da Comissão dos Assuntos Jurídicos, que me pareceram, e a muita gente na minha comissão, visar objectivos retrógrados e diametralmente opostos aos da presente proposta. Assim, junto-me aos apoiantes do "pacote" de compromisso que foi apresentado, designadamente, pela minha distinta colega senhora deputada Roth-Behrendt, e isto nomeadamente pelo facto de, na avaliação de observadores independentes, estar em consonância com a posição da Comissão ITRE. Por isso tem, naturalmente, o meu apoio. (Interpelação da deputada Breyer: "Está a falar em nome da comissão ou a título individual?") Falo em nome da comissão, senhora deputada; é a minha vez de falar, e a senhora devia aguardar pela sua. Gostaria de recordar a todos que o mundo à nossa volta está em mudança tecnológica, social (ainda que as normas de boas maneiras possam não mudar), científica e, como se vê no presente relatório, biomédica. Não devemos negar aos doentes do futuro as terapias de amanhã. Hiltrud Breyer relatora de parecer da Comissão dos Assuntos Jurídicos e do Mercado Interno. - (DE) Senhor Presidente, antes de falar em nome da Comissão dos Assuntos Jurídicos e do Mercado Interno, gostaria de me dirigir ao Senhor Comissário Günter Verheugen para corrigir um erro nas suas palavras. Não me parece correcto, Senhor Comissário, que tenha dado a entender que os responsáveis pelo compromisso terão assegurado a celeridade do processo; na verdade, passou-se o contrário, pois as pessoas que apresentaram o compromisso foram precisamente aquelas que votaram "não" na primeira votação da comissão. Passo agora à intervenção em nome da minha comissão. O Regimento confere à Comissão dos Assuntos Jurídicos um papel de grande relevo no tratamento das questões éticas, parto do princípio de que isto é aceite por todos - não apenas pelo Conselho e pela Comissão, mas também por muitos dos membros desta Câmara, que espero não pretendam negar a competência jurídica dos membros da Comissão dos Assuntos Jurídicos e do Mercado Interno. Analisámos circunstanciadamente o presente relatório e propusemos uma série de alterações, duas das quais se revestem de particular importância (alterações 3 e 17), tendo sido remetidas directamente para o plenário nos termos do procedimento reforçado. A Comissão dos Assuntos Jurídicos recomenda a supressão da referência às células estaminais embrionárias; porquê? Como sabem, o Tribunal de Justiça das Comunidades Europeias interpreta do artigo 95.º no sentido de não permitir derrogações a qualquer medida totalmente harmonizada e, perante as dúvidas de que o artigo resistisse ao escrutínio do TJCE, a Comissão dos Assuntos Jurídicos propôs uma formulação precisa, complementar ao artigo 28.º, pois só assim se cria segurança e clareza jurídicas e, sobretudo, se assegura que o texto resiste ao escrutínio do Tribunal de Justiça. John Bowis em nome do Grupo PPE-DE. - (EN) Senhor Presidente, como disse o Senhor Comissário, na área da investigação médica vivem-se tempos exaltantes. Estamos no limiar de novas descobertas, que entroncam no desenvolvimento de terapias avançadas, com recurso a terapias genéticas e celulares e à engenharia de tecidos. Os produtos de terapia genética e de terapia com células somáticas estão já em fase de ensaios clínicos. Alguns dos produtos de engenharia de tecidos estão já em uso. Esta proposta visa garantir que uma questão complexa seja disciplinada de modo sensato e uniforme, mediante um regime de autorização centralizada que permita uma gestão coordenada a nível comunitário de competências especializadas escassas, assegure os mais elevados padrões de segurança dos pacientes em toda a UE e garanta o acesso ao mercado europeu e, assim, a todos os pacientes. É isso que está em jogo e, a essa luz, saúdo o relatório do meu ilustre amigo e felicito o autor pelo trabalho realizado, não apenas no processo que conduziu à sua aprovação na Comissão do Ambiente, da Saúde Pública e da Segurança Alimentar, como também, subsequentemente, na negociação com a Presidência no trílogo. Precisávamos de analisar diversas questões: dos hospitais, das pequenas e médias empresas, dos dispositivos médicos. É claro que elas implicam uma série de questões éticas, que são importantes. Contudo, a meu ver, a função da UE é garantir a segurança e a eficácia; as decisões de natureza ética devem ficar a cargo dos Estados-Membros. Creio que vou concluir aqui a minha intervenção sobre esta importante medida. Agora, temos de examinar de forma muito cuidadosa as opções que serão postas à votação na quarta-feira para assegurar que o documento final seja merecedor de um apoio sem reservas desta Casa. Dagmar Roth-Behrendt em nome do Grupo PSE. - (DE) Senhor Presidente, vou dedicar apenas duas frases ao conteúdo em questão - todos os presentes o conhecem - e depois gostaria de me debruçar sobre o processo. Milhares de doentes em toda a União Europeia aguardam desesperadamente terapias avançadas que lhes aliviem o sofrimento ou que talvez lhes salvem a vida. A todos aqueles que consideram que algumas categorias de terapias devem ser excluídas em todos os países, independentemente da respectiva legislação, reitero o que disse na comissão e que reflecte inteiramente a minha opinião: são uns cínicos, uns irresponsáveis e deviam ter vergonha; vão dizer isso cara-a-cara aos doentes. A senhora deputada Breyer, que não é pessoa de grandes delicadezas, pode muito bem ouvir isto agora. Gostaria agora de dizer algumas palavras sobre o processo. (EN) Vou usar o Inglês, para que o senhor deputado Mikolášik me entenda sem mediações. O senhor deputado Mikolášik falou em apresentação de alterações sem conhecimento do relator. As propostas de alteração não têm, necessariamente, de ser discutidas com o relator, senhor deputado Mikolášik. Teria muito gosto em fazê-lo consigo, mas o senhor deputado deixou de cooperar no início dos trílogos. Quero ler aqui em voz alta o que nós - a senhora deputada Ries, o senhor deputado Adamou e outros membros - fizemos, para que tudo fique bem claro. Propusemos um "pacote" de 75 alterações. 32 delas são rigorosamente iguais às alterações da comissão; 18 encerram ligeiras mudanças de carácter linguístico; 10 alterações assentam num compromisso a que já tínhamos chegado, antes de o senhor deputado interromper a cooperação, e 15 alterações prendem-se com considerações de ordem linguística ou jurídica. É essa a situação em que nos encontramos neste momento. Agora, quero fazer um comentário relacionado com o que o senhor deputado disse sobre o acordo interinstitucional. Penso que devemos tratar de obter resultados quanto antes. O senhor deputado Mikolášik disse ainda que devíamos chegar a acordo em primeira leitura. Concordo, porque há milhares de pessoas a aguardar. Estou muito grata à Comissão e ao Conselho, que nos apoiaram realmente na tentativa de chegar a um resultado. Do meu ponto de vista, fizeram tudo o que podiam para se aproximar das posições do Parlamento - indo mais longe do que nunca e do que eu esperava que fossem. Naturalmente, Senhor Deputado Mikolášik, fizemos cedências, tanto o senhor como eu. Na realidade, eu fiz cedências no que diz respeito à posição do seu grupo relativamente à exclusão dos hospitais e a outras questões, por achar, como alguns dos senhores, que precisamos de um regulamento forte e seguro, que garante que os doentes beneficiem do melhor apoio científico e das melhores terapias num contexto seguro. Quanto às alterações ditas "éticas", sim, os Estados-Membros que o desejem devem ter a faculdade de proibir o recurso a células estaminais fetais, e, Senhora Deputada Breyer, quem afirma que o Tribunal de Justiça negaria essa faculdade e enquadraria a matéria no artigo 95º não está dentro desta matéria - o que não é o seu caso - e inculca uma ideia errada, receio. Se ler o artigo 30º do Tratado, verá que ele estatui que as razões de moralidade pública são sempre susceptíveis de servir de fundamento a interdições por um Estado-Membro. Isso já sucedeu no passado. E é o que está a suceder neste momento na União Europeia. Nós sempre afirmámos que os Estados-Membros que permitem a investigação dessas células poderiam continuar a fazê-lo. Contudo, os pacientes também merecem ter o direito de beneficiar dos melhores e mais seguros produtos disponíveis e foi por isso que eu propus uma alteração referente à subsidiariedade, para garantir isso uma vez mais. Essa alteração está incluída no "pacote". Diz que todo o Estado-Membro que considere que um produto não deve ser fabricado sequer, nem comercializado, no seu território, deve ter a possibilidade de o interditar. Noutros Estados-Membros, os pacientes devem ter livre acesso a ele. É para isso que aqui estamos. Frédérique Ries em nome do Grupo ALDE. - (FR) Senhor Presidente, Senhor Comissário, Senhor Secretário de Estado, o relator já o fez longamente e eu não gostaria de me lançar numa descrição em pormenor das terapias avançadas. Contentar-me-ei em reiterar que se trata de uma área extremamente promissora da investigação e da medicina, oferecendo respostas concretas para as pessoas com queimaduras do terceiro grau, os doentes que sofrem de úlceras venosas, de diabetes, de doenças hereditárias, de doenças cardiovasculares, oferecendo ainda esperança também para a doença de Parkinson e de Alzheimer e, finalmente, oferecendo eventualmente um dia uma solução para a trágica escassez de órgãos que todos os anos causa a morte a milhares de doentes à espera de doações na Europa. Por outras palavras, são inúmeros os pacientes - milhões deles - que aguardam este regulamento. Os pacientes, mas também as empresas deste sector, pois para além da qualidade, da segurança e da eficácia dos produtos, para além da necessidade de os tornar acessíveis a todos, sem discriminação, como lembrou o Senhor Comissário, a ideia neste texto é também dinamizar a investigação e a inovação. Ora, por três vezes já, aqueles que querem impor-nos a sua visão de ética e de moral, entre eles o relator, atrasaram e continuam ainda a atrasar a adopção deste regulamento: em sede de comissão, em trílogo informal - como o meu colega, a senhora deputada Roth-Behrendt acaba de referir - e talvez ainda na próxima quarta-feira, receio bem, com um pedido de reenvio do relatório à comissão. No centro da polémica e do impasse estão os medicamentos à base de células estaminais embrionárias ou fetais, que o relator quer excluir do procedimento centralizado e, como tal, colocar fora do campo de aplicação desta legislação. Para que coisas fiquem claras, tão claras como na nossa alteração 62, que está no pacote, validada pelos serviços jurídicos das três instituições, faço questão de lembrar também: os Estados-Membros, e só eles, decidirão que investigação e que produtos estarão disponíveis no seu território. Nada lhes será imposto que vá contra a sua legislação nacional em matéria de ética. Essa é efectivamente, creio eu, a definição de subsidiariedade, e aqueles que tencionam, em nome da subsidiariedade - o que é o cúmulo, bem vistas as coisas -, proibir estes produtos em toda a Europa e impedir os países que os querem de avançar, deixam-me perplexa. Por essa razão, rejeito formalmente as alterações 3 e 17 da Comissão dos Assuntos Jurídicos assim como o pacote de alterações apoiado pelo senhor deputado Gargani e outros. Senhoras e Senhores Deputados, a escolha no fundo é simples. Está em jogo a nossa credibilidade e também, diria de passagem, a coerência do nosso trabalho e das nossas decisões. Relembro que no passado mês de Junho, nós autorizávamos o financiamento da investigação sobre as células estaminais embrionárias no Sétimo Programa-Quadro em matéria de Investigação. Insto os senhores deputados a apoiarem este pacote de compromisso apresentado pelo PSE, pelo meu Grupo, o Grupo ALDE, e pelo GUE/NGL. Este pacote também é apoiado, isso ainda não foi aqui dito, por um bom número de colegas do PPE-DE e é aceite, contrariamente ao que foi especificado pelo relator, pela Comissão e pelo Conselho. Este pacote responde a um conjunto de questões técnicas; constitui um compromisso que deixa claro que o papel da Europa não é legislar sobre ética, porque, Senhoras e Senhores Deputados, se os anos que se seguem serão os anos de todas as revoluções, cabe-nos dar-lhes um sentido, oferecer esperança e não destruí-la. Konrad Szymański em nome do Grupo UEN. - (PL) Senhor Presidente, apesar dos enormes esforços do senhor relator Mikolášik, poderão existir debilidades significativas na nossa posição quanto às terapias avançadas. Caso o pacote de alterações de ordem ética não seja apoiado, os países que não pretendam destruir a vida humana para fins terapêuticos ficarão desprovidos de garantias adequadas. As garantias em defesa da dignidade humana poderão também ser insuficientes. Presentemente, a dignidade humana enfrenta a ameaça da comercialização do corpo humano, da interferência na herança genética do indivíduo e da possibilidade de criação de seres híbridos de humanos e animais. A Europa faz bem em estabelecer padrões de direitos do Homem que sejam seguidos pelo resto do mundo, embora, por vezes, esta pareça ser uma tarefa infrutífera. Sendo assim, põe-se a questão de saber por que é que adoptamos uma atitude tão passiva perante a biotecnologia e as terapias avançadas. Podemos ser obrigados a ceder duas vezes. Sem uma proibição clara da comercialização do corpo humano, incorremos no risco de ceder face ao mercado, que se ocupará de controlar o comércio de células. Sem uma proibição clara da interferência na herança genética de um indivíduo, arriscamo-nos a capitular perante uma filosofia cruel, eugénica e desumana. Esta filosofia privilegia sempre a qualidade de vida em detrimento do seu valor e dignidade inalienáveis. Devemos envergonhar-nos pelo facto de a Ásia estar agora a estabelecer padrões a seguir pela União Europeia nesta matéria. A legislação em causa não pode ser aprovada sem o pacote de alterações de ordem ética. Hiltrud Breyer em nome do Grupo dos Verts/ALE. - (DE) Senhor Presidente, a votação agendada para depois de amanhã porá à prova até que ponto levamos a sério a Declaração de Berlim, na qual se fala amplamente de valores, e se estamos realmente dispostos a transpô-los para o direito comunitário ou se são apenas palavras ocas e um desperdício de papel. Há três princípios de que não abdicamos. Em primeiro lugar, o corpo humano não pode ser explorado com fins comerciais, e devo dizer-lhe, Senhor Comissário Günter Verheugen, que não é verdade que isto esteja estabelecido noutros documentos; este princípio não está estabelecido de forma juridicamente vinculativa em parte alguma. Surpreende-me a veemência com que algumas pessoas pretendem impedir a sua consagração. Em segundo lugar, não queremos interferências na identidade genética do ser humano: não queremos seres humanos feitos por medida. Isto está estipulado não só na Carta dos Direitos Fundamentais, como também na Directiva relativa à protecção jurídica das invenções biotecnológicas. Não queremos que seja a carteira das pessoas a determinar os tratamentos à sua disposição nem pretendemos que no futuro sejam efectuadas manipulações irreversíveis no material genético. Tão-pouco queremos quimeras e híbridos; queremos que estas coisas sejam expressamente proibidas. Seria um sinal devastador, uma autêntica ruptura ética, se o Parlamento Europeu se opusesse a estes três princípios éticos. Uma vez que não é tolerável que esperanças ingénuas e falsas promessas de cura para doenças com as quais as terapias embrionárias pouco ou nada têm a ver levem o Parlamento a cometer erros graves em termos éticos, temos de deixar aqui um sinal bem claro a favor dos valores europeus e garantir que... (O Presidente retira a palavra à oradora) Adamos Adamou Senhor Presidente, Senhor Comissário, também eu gostaria de aproveitar esta minha intervenção para salientar que o objectivo desta proposta não é a harmonização de questões de ordem ética ou moral; o seu objectivo é garantir o respeito pela competência nacional dos Estados-Membros para decidir se determinados produtos sensíveis devem ou não ser utilizados. Essas decisões devem ser tomadas com base no princípio da subsidiariedade e devem permanecer no âmbito da competência nacional de cada Estado-Membro. Os pontos de vista pessoais, morais e éticos de cada um de nós não devem entrar em conflito com esta abordagem, especialmente porque cada Estado-Membro será responsável por decidir sobre o tipo de produtos cuja importação irá autorizar ou não. A questão crucial é a de saber se concordamos ou não que seja a Europa a decidir sobre os produtos que devemos comercializar e os que devemos proibir. A minha resposta é "não”. Gostaria de lhes lembrar, se mo permitem, o pacote de alterações - alterações 82 a 156 - que também reflecte os seis meses de consultas e tentativas para chegar a um compromisso com o Conselho e a Comissão Europeia. O nosso objectivo é alcançar um compromisso na primeira leitura, como é desejo da maior parte das associações de doentes cujas vidas estão dependentes, em muitos casos, de um medicamento de alta tecnologia. Em suma, a aplicação imediata do regulamento significaria tratamentos mais fáceis, mais rápidos e mais seguros para os doentes europeus. A Europa precisa deste regulamento e precisa dele já. Johannes Blokland em nome do Grupo IND/DEM. - (NL) Senhor Presidente, imagine que alguém se encontra com dificuldades financeiras e está a dar tratos aos miolos para encontrar um processo de equilibrar o orçamento. Essa pessoa decide vender tecido e células do seu corpo para obter dinheiro para prover à sua subsistência. Trata-se de uma situação concebível, se eliminarmos a proibição da comercialização do corpo humano do âmbito deste regulamento. Gostaria de argumentar a favor do apoio à alteração relativa a este assunto, sobretudo para estar de acordo com o Acordo de Oviedo e a Carta Fundamental dos Direitos do Homem da UE. Estou também extremamente preocupado com as possibilidades técnicas no domínio dos produtos medicinais usados para modificar a identidade germinal do ser humano, bem como dos derivados de híbridos humanos e animais, uma vez que estas técnicas afectam grandemente a dignidade humana. Além disso, há grandes divergências de opinião entre os diversos Estados-Membros. Espero, portanto, que, por continuado respeito pela dignidade do corpo humano e pelas opções de cada Estado-Membro individualmente, nos seja dado manter estes produtos fora do âmbito de aplicação deste regulamento. A meu ver, mantendo estes produtos fora do âmbito de aplicação do regulamento, também reforçaríamos o princípio de subsidiariedade. Uma vez que a base jurídica do regulamento é o artigo 95º, que trata do mercado interno, parece ser possível, de acordo com a actual formulação da proposta, as entidades legais apresentarem queixa no Tribunal contra uma proibição a nível nacional de produtos autorizados a nível europeu e ganharem a causa, coisa que cumpre absolutamente evitar. Françoise Grossetête (FR) Senhor Presidente, esta noite debatemos um avanço particularmente importante que permitirá às futuras gerações beneficiar de tratamentos médicos de alta tecnologia. É pois necessário que os pacientes europeus possam ter acesso, sem discriminação, a estes produtos revolucionários em virtude do potencial que oferecem. Também é importante garantir a segurança e eficácia destes produtos. O facto é que sem legislação comunitária, a situação varia de um país para outro e é pouco justa para os pacientes: alguns têm a acesso a produtos quando outros estão privados dos mesmos. Como o Senhor mesmo disse, Senhor Comissário, numa situação nesses moldes, surgirá um turismo médico. Por conseguinte, para vencer estes obstáculos, é preciso um quadro claro, rigoroso, que encoraje o investimento e o crescimento da indústria biotecnológica na Europa. A vertente técnica é totalmente inútil neste contexto, uma vez que, em razão da subsidiariedade, cada Estado-membro mantém a liberdade de decidir, de proibir, ou não, este tipo de tecnologia celular no seu mercado nacional. Apoio especialmente o pacote técnico que a senhora deputada Roth-Behrendt apresentou sob a forma de alterações e que retoma todos os pontos do acordo que foram avançados ao longo dos vários trílogos informais com o Conselho e a Comissão. Espero sinceramente que votemos a favor deste pacote técnico pois, ao fazê-lo, estaremos em posição de chegar a um acordo em primeira leitura e responder mais rapidamente às expectativas dos pacientes. Lamento absolutamente as alterações 3 e 17 da Comissão dos Assuntos Jurídicos. Estas proíbem, pura e simplesmente, qualquer autorização centralizada para os produtos de terapia avançada derivados de células estaminais embrionárias. Faço questão de lembrar que o objectivo do presente texto é garantir a segurança das novas terapias, facilitando no entanto a investigação e o desenvolvimento, bem como a autorização dos produtos derivados destas terapias avançadas. As alterações 3 e 17 colocam verdadeiramente em perigo a segurança dos pacientes ao excluir certos produtos dos requisitos muito rigorosos em matéria de saúde pública previstos pelo regulamento. Quando está em jogo a saúde dos pacientes, qualquer que seja a forma de discriminação, ela é inaceitável. A implementação de um quadro técnico europeu que os pacientes e a indústria esperam há vários anos não devem agora servir de pretexto para impor este ou aquele ponto de vista ideológico. Proinsias De Rossa (EN) Senhor Presidente, queria agradecer aos deputados que participaram no processo de exame detalhado da presente proposta de regulamento. É fundamental que a preparação de medidas tão delicadas e complexas como esta seja feita no quadro do processo de co-decisão. É tranquilizador para os nossos concidadãos, cujos parlamentos nacionais não podem modificar o disposto num regulamento, ver os seus deputados ao Parlamento Europeu empenhados na preparação de legislação equilibrada e eficiente que visa proporcionar-lhes uma maior esperança de vida. As terapias de que se ocupa o presente regulamento têm um grande potencial na área do tratamento do cancro e das doenças de Alzheimer e de Parkinson. Lamentável, mas não inesperadamente, alguns elementos reaccionários alegam falsamente que a proposta derroga os direitos dos Estados-Membros no domínio das questões éticas. Pretendem excluir os produtos derivados de células estaminais embrionárias do âmbito do regulamento. Isso levaria à perpetuação, em numerosas partes da Europa, da situação de ausência de regulação da segurança, qualidade e eficiência desses produtos. Contrariamente a tais falácias, o regulamento não cerceia aos Estados-Membros o direito de interditar as terapias baseadas em células estaminais embrionárias. Certamente que, para mim, uma tal interdição por qualquer Estado-Membro seria deplorável. Este regulamento visa salvar vidas e melhorar a qualidade de vida das pessoas e não destruí-las - como, esta noite, afirmaram alguns nesta Câmara. Temos, para com dezenas de milhares de pacientes e suas famílias, o dever de fazer tudo o que pudermos para encorajar e disponibilizar os tratamentos mais avançados no campo de algumas das doenças mais impiedosas que afligem hoje as nossas sociedades. Necessitamos também de garantir, na medida do possível, que eles sejam seguros e da máxima qualidade e que funcionem efectivamente. É esse o propósito do presente regulamento. Apoio cabalmente a posição do Grupo PSE e exorto todos os deputados - e gostaria de exortar especialmente todos os meus colegas irlandeses - a apoiar este regulamento. Marios Matsakis (EN) Senhor Presidente, a regulação dos produtos de engenharia de tecidos é, simultaneamente, uma necessidade e uma inevitabilidade na era presente, de grandes avanços na área das biotecnologias. Esses avanços abrem perspectivas de uma potencial cura de doenças até aqui incuráveis. Mas, como sucedeu muitas vezes no passado, um dos principais obstáculos ao progresso da medicina reside não nas limitações científicas, mas em dogmas pseudo-éticos decorrentes de interpretações religiosas erróneas dos verdadeiros desígnios de Deus para a humanidade. Essas concepções erradas, desafortunadamente, mudaram muito pouco desde o apogeu da visão medieval do mundo físico. Assim, nestes debates legislativos, voltámos a escutar acaloradas manifestações de desacordo e apelos à proibição de tudo o que se prenda com células estaminais embrionárias humanas, quimeras ou híbridos e pagamento de tecidos humanos. Pergunto aos colegas onde está o problema ético de utilizar um ovário de origem animal em que foi introduzido material genético humano para produzir uma determinada substância química própria do organismo humano e salvar a vida de uma pessoa? Onde está o problema ético de colher um tecido humano único de um dador contra pagamento para o utilizar no tratamento de uma criança cancerosa? Afinal, o que é menos ético: usar células estaminais embrionárias ou quimeras ou híbridos e permitir o pagamento ou deixar morrer uma criança? Urszula Krupa (PL) (texto em falta) e os avanços nas áreas da biotecnologia e da biomedicina levaram ao desenvolvimento de terapias ditas avançadas, entre as quais a terapia genética, a terapia com células somáticas e a engenharia genética, todas elas visando a prevenção da doença e a melhoria do estado da saúde humana. Contudo, sucedeu que a tecnologia experimental foi utilizada para criar seres híbridos de humanos e animais e quimeras, bem como na clonagem e em experiências destinadas a modificar a herança genética dos indivíduos. Técnicas desta natureza violam os princípios da ética e revelam-se também problemáticas do ponto de vista da medicina. Podem causar efeitos colaterais, porquanto têm um impacto negativo sobre a saúde, e podem conduzir à comercialização do corpo humano. A situação é agravada pela intensa concorrência existente entre as preocupações médicas e farmacêuticas. Já não é a primeira vez que esta situação redunda na produção de medicamentos ou na utilização de terapias D com dramáticos efeitos colaterais. A rejeição das alterações proibitivas de práticas imorais revela a irresponsabilidade de pessoas que põem em perigo a saúde, e até a vida, daqueles que deviam ajudar, pactuando desse modo com o desrespeito pela dignidade humana. Ao mesmo tempo, as soluções adoptadas ao nível europeu podem ser uma forma de forçar a aceitação da violação de princípios morais por parte daqueles que não concordam com ela. Isto corresponde a uma distorção dos valores e entrava a investigação científica que observa os princípios do respeito pela dignidade humana. Peter Liese (DE) Senhor Presidente, Senhor Comissário, Senhor Presidente em exercício do Conselho, Senhoras e Senhores Deputados, deve ficar claro que todas as pessoas envolvidas neste regulamento pretendem ajudar os doentes; o senhor deputado Mikolášik é médico e eu também. Mesmo que exprimamos uma opinião diferente em relação a algumas das alterações, isso não deve ser tomado como uma indicação de que não pretendemos também ajudar os doentes. Pessoalmente, apoio o senhor deputado Mikolášik e também as propostas da Comissão dos Assuntos Jurídicos e do Mercado Interno, que agora foram novamente apresentadas pelos senhores deputados Gargani, Morillon, Auken e outros, e que - é importante que saibam - corresponde à posição assumida, em votação, pela vasta maioria do Grupo do Partido Popular Europeu (Democratas-Cristãos) e dos Democratas Europeus. Gostaria de abordar aqui um tema que ainda não foi suscitado neste debate, mas que se reveste de grande importância para sabermos como criar as condições de base correctas para as empresas que pretendem ajudar os doentes. Actualmente, existe um grande número de pequenas e médias empresas que já efectuam tratamentos nos hospitais em regime ambulatório e de internamento. Há já algum tempo, fui abordado por essas empresas, que me disseram que, se o regulamento passar sem alterações e sem medidas de facilitação para pequenas e médias empresas no quadro de regimes de licenciamento nacionais, deixariam de poder oferecer os seus serviços. Em vez de nos concentrarmos em promessas de curas milagrosas, devemos pensar nas empresas reais, que estão hoje a ajudar os doentes e que nos dizem que a proposta de regulamento da Comissão não é tão boa como a fazem parecer. O "pacote de compromisso” também não contempla nenhuma boa solução para o problema das pequenas e médias empresas. A alteração 127 prevê que as PME que trabalhem em parceria com um hospital estejam isentas da obrigação de obter uma autorização europeia. Porém, as PME que trabalhem fora dos hospitais e com riscos menores têm de ir a Londres obter a autorização, suportando avultados encargos e enfrentando um processo complicado. Como ouvimos frequentemente a um deputado desta Câmara, às vezes o consenso dá em disparate; é o que acontece neste caso, graças àqueles que urdiram este chamado "compromisso”. O Senhor Comissário Verheugen disse que não estávamos a falar de ética. De seguida, afirmou que o princípio de que o corpo humano não pode ser explorado com fins comerciais está consagrado. Então, e agora? Falamos ou não falamos sobre isso? Se estiver consagrado, existe um regulamento europeu relativo a essa matéria e é necessário examiná-lo, para ver se é bom. Já fui relator sobre esta matéria e sei que o Parlamento queria um regulamento mais severo, mas a Comissão na altura recusou, invocando a base jurídica. Agora temos uma base jurídica diferente e portanto, Senhor Comissário, deveria pelo menos procurar uma justificação adequada em vez de dizer que o princípio já se encontra consagrado. Precisamos deste regulamento e há cinco anos que sou a favor da sua criação. Esteve parado durante três anos na Comissão e, apesar de não ter estado sob a responsabilidade do Senhor Comissário Verheugen, a Comissão é responsável pelo atraso de três anos. As senhoras deputadas Roth-Berendt e Ries e outros membros deste Parlamento foram responsáveis por mais seis meses de atraso, pois rejeitaram o relatório em Setembro. E agora temos mais um mês para debater esta matéria no quadro do procedimento parlamentar apropriado. (O Presidente retira a palavra ao orador.) Jorgo Chatzimarkakis (DE) Senhor Presidente, Senhor Comissário, Senhor Presidente em exercício do Conselho, Senhoras e Senhores Deputados, o regulamento em debate é, de facto, urgente e muito importante, porque trata de terapias avançadas, de normas de qualidade uniformes, da disponibilização mais rápida de produtos de alta qualidade e, em última análise, também da competitividade da economia europeia. Por isso, congratulo os senhores deputados que estiveram envolvidos nos compromissos; foi o passo certo, na altura certa. Também a mim me custa a digerir uma ou outra parte, especialmente no que diz respeito às pequenas e médias empresas, que ficaram um pouco esquecidas no pacote de compromisso, mas há alturas em que todos temos de fazer um esforço sobre-humano em favor da coerência, para obtermos uniformidade regulamentar, tendo também em vista o Sétimo Programa-Quadro de Investigação. É verdade que esta questão encerra uma dimensão ética, mas também se prende com a colisão entre diferentes normas éticas e com o desafio que isso representa. Em última análise, porém, estão em causa as pessoas, e estas devem ver em primeiro lugar. A nossa luta é para evitar sofrimento, e por isso felicito a Presidência do Conselho, pois sei, Senhor Schröder, que o senhor fez aquilo que era aparentemente impossível; é por esse motivo que considero incompreensível toda esta histeria, em particular por parte dos Verdes. Kathy Sinnott (EN) Senhor Presidente, no mês passado o Primeiro-Ministro ucraniano visitou o Parlamento Europeu. Num debate a nível de comissão, inquiri-o acerca do tráfico de componentes do corpo humano, especialmente de crianças ou nascituros. O Primeiro-Ministro reconheceu a existência desse negócio arrepiante e classificou-o como doloroso. Recordou-me que ele se estendia aos embriões. Disse que o problema não estava apenas nos vendedores ucranianos, mas também na procura por parte de compradores internacionais abastados. Pediu-nos que ajudássemos a pôr cobro a essa forma de tráfico de seres humanos. Que nós ajudássemos. A votação de amanhã determinará se haverá alguma ajuda da nossa parte. Se mantivermos a interdição da comercialização e excluirmos os embriões humanos do âmbito desta directiva, poderemos tomar medidas no que se refere aos compradores abastados no interior da UE. Se, porém, dermos luz verde à comercialização e destruição de embriões, além de ficarmos impossibilitados de auxiliar a Ucrânia no que toca aos compradores que alimentam o tráfico, geraremos uma situação dolorosa igual na UE, com os que precisam desesperadamente de dinheiro a venderem componentes do corpo humano àqueles que são suficientemente ricos para poderem pagá-los. Antonios Trakatellis (EL) Senhor Presidente, precisamos rapidamente deste regulamento, porque a medicina avançou, estão-se a fazer progressos e depositam-se também grandes esperanças nas terapias inovadoras. Penso que não se deve excluir nada. Deve-se incluir tudo neste regulamento por uma razão muito simples e muito prática: alguém acredita que, se proibirmos o licenciamento na União Europeia de determinadas terapias inovadoras que foram aprovadas noutro lugar, os cidadãos da Europa não irão à procura dessas terapias? Eu, como é óbvio, prefiro de longe o licenciamento central. A única coisa que eu, pessoalmente, peço neste momento - e penso que o regulamento contempla esse aspecto - é uma avaliação científica rigorosa dessas terapias inovadoras e a sua total segurança. Tirando isso, se fragmentarmos e acabarmos com o licenciamento por cada Estado-Membro, imaginem o que poderá acontecer na União Europeia. Teremos Estados-Membros que autorizam e Estados-Membros que não autorizam. Além do mais, como já foi referido por muitos oradores, ninguém está a proibir qualquer Estado-Membro de autorizar ou proibir algo que foi licenciado. Não compreendo, portanto, a razão de todo este debate, quando o mundo está à espera de novas terapias, quando há doenças crónicas e quando as esperanças dos doentes são muito grandes. Penso que não devemos ser nós a impedir uma futura cura para a doença de Parkinson, a diabetes, certos tipos de cancro, etc. Considero, portanto, que devemos seguir em frente e votar a favor do regulamento, tal como nos foi apresentado pela Comissão do Ambiente, da Saúde Pública e da Segurança Alimentar, e, naturalmente, sou contra as duas alterações apresentadas pela Comissão dos Assuntos Jurídicos. Péter Olajos (HU) Sempre que começamos a falar sobre medicamentos de terapias avançadas, terapias de células estaminais ou de células embrionárias ou sobre investigação com embriões ou transplante de órgãos, segue-se inevitavelmente um debate inflamado. Os nossos pontos de vista diferem muito, independentemente de idade, sexo, nacionalidade ou convicções políticas, o que é um sinal claro da complexidade da questão. Não foi pequena empresa ter decidido elaborar um diploma que procura unificar a regulamentação sobre esta zona de fronteira entre a ética e a ciência. Efectivamente, estas terapias e estes medicamentos representam cada vez mais a morte e a vida. Quer os utilizemos quer não, tomamos em qualquer dos casos decisões sobre vidas humanas. As terapias avançadas significam vida para muitos milhares de cidadãos europeus - são o último raio de esperança que oferece a perspectiva de uma vida mais saudável e mais inteira. No mundo em desenvolvimento, todavia, elas podem significar morte, uma vez que o comércio ilegal de órgãos provoca já a mutilação e a morte de milhares de pessoas. Simultaneamente, o nosso objectivo não pode ser o de travar o desenvolvimento da tecnologia. Aquele que poderá ser o nosso objectivo é encontrar respostas às questões éticas e morais levantadas pelos progressos técnicos. É necessário que a actual legislação aponte o caminho, ajudando a garantir que desenvolvimento tecnológico significa afirmação da vida. Esta não é uma questão de luta entre o bem e o mal, mas daquilo que é tecnicamente possível e, todavia, eticamente permissível. Estou grato ao senhor deputado Mikolašik e aos meus outros colegas pelo excelente compromisso que prepararam e acredito que a legislação que entrará em vigor através do nosso voto estará do lado da vida. John Purvis (EN) Senhor Presidente, há muitas famílias europeias que têm algum membro que padece de doenças graves. Há também muitos investigadores da área da medicina e terapeutas que dispõem de meios para auxiliar esses pacientes, e estão todos a aguardar esta importante peça de legislação. Ela estabelecerá o enquadramento legislativo comum que permitirá tornar mais pronto, alargado e seguro o acesso a essas terapias inovadoras. É urgente, trará grandes benefícios e não há motivo para protelar a sua implementação, sobrecarregando-a com preceitos éticos supérfluos e estipulações que nunca poderão concitar o consenso do Conselho. Está estatuído de forma taxativa que as restrições éticas são matéria da competência dos Estados-Membros, caso eles entendam estabelecer limitações ou proibições. A subsidiariedade é a regra essencial. Mas há todas as razões para se adoptar regulamentação europeia em matéria de segurança da utilização das terapias em causa, quando haja lugar a ela. Assim, peço aos meus colegas, e em particular ao meu bom amigo relator, que deixem passar esta semana esta peça de legislação de vital importância, para que se possa chegar a um acordo com o Conselho. Muitos dos nossos concidadãos europeus menos afortunados hão-de agradecer-nos quando esta legislação entrar em vigor; esses mesmos concidadãos terão, no entanto, grande dificuldade em entender quaisquer novos atrasos, desvirtuamentos ou até suspensão completa que ela possa sofrer por acção deste Parlamento. Esta é uma daquelas ocasiões em que é verdadeiramente importante exercermos os nossos poderes de modo cuidadoso e responsável e permitir que este assunto seja encerrado. Carlo Casini (IT) Senhor Presidente, Senhoras e Senhores Deputados, posso dizer que concordo com o relator e, por conseguinte, que também eu sou favorável aos dois pontos incluídos nas alterações 3 e 17, de acordo com o parecer da Comissão dos Assuntos Jurídicos, bem como de todas as alterações apresentadas por essa comissão. Houve quem afirmasse não entender por que razão este debate foi tão aceso. É aceso porque tem de dar resposta a duas questões importantes. A primeira questão é esta: "O fim justifica os meios?" Recordo que no artigo 2º da Convenção de Oviedo sobre a bioética escrevemos que os interesses e o bem-estar do ser humano deve prevalecer sobre o único interesse da sociedade ou da ciência. A primeira pergunta é, por conseguinte, a seguinte: "Considerando que a ciência tem capacidade para ultrapassar novas fronteiras, devemos fazer sempre o que a ciência nos indica? O facto de uma coisa poder ser feita significa que está correcta, ou existe uma regra ética para dizer se está correcta?" A segunda pergunta é a seguinte: "O ser humano tem a primazia, mas o que é um ser humano?" Não podemos continuar a ignorar esta pergunta, que é pertinente e de uma importância planetária, porque toda a doutrina dos direitos do Homem, em que todos dizem inspirar-se, assenta sobre este ponto: "O que é um ser humano?" Quando se fala de embriões, é preciso responder à pergunta de se um embrião é ou não um ser humano. Não se trata de uma mera questão ética, mas uma questão jurídica e política, acima de uma questão ética. Não é uma trivialidade, mas uma questão séria, e deveria, no mínimo, fazer-nos hesitar por instantes quando votarmos. Uma vez que já decidimos que os Estados-Membros podem actuar de acordo com a sua visão, não vejo por que razão lhes deveria ser imposta uma visão diferente através de um regulamento europeu. De qualquer modo, espero que esta minha intervenção leve os meus colegas a reflectir atentamente sobre uma questão complexa que envolve seres humanos - não unicamente aqueles seres humanos que esperam novas terapias, mas também naqueles cujos corpos e cuja própria vida podem ser sacrificados em benefício de outros. Bogusław Sonik (PL) Senhor Presidente, no essencial, o projecto que estamos a debater diz respeito à introdução de um procedimento centralizado, através do qual a Agência Europeia de Avaliação dos Medicamentos pode autorizar a comercialização de medicamentos de terapias avançadas. A Comissão Europeia pretende igualmente garantir o apoio financeiro às empresas fabricantes destes produtos. Estas propostas merecem, ou melhor, mereceriam ser apoiadas, não fosse o facto de produtos passíveis de ser desenvolvidos com base em tecnologias controversas terem sido incluídos nos medicamentos de terapias avançadas. Refiro-me a produtos criados utilizando embriões humanos ou desenvolvidos a partir de híbridos de humanos e animais ou quimeras, bem como a produtos farmacêuticos que modificam a herança genética de seres humanos. Vários Estados-Membros da União Europeia, como a Alemanha, não permitem a entrada de produtos desenvolvidos com recurso a métodos sem ética. A proposta da Comissão prevê uma excepção que permitiria a esses Estados optarem pela auto-exclusão do princípio de um mercado comum no caso destes produtos controversos. Afirma-se agora que tanto o projecto actualmente em debate como a directiva de 2001 enfermam ambos de um erro jurídico. Aqueles que apoiam esta opinião argumentam que, nos termos do Artigo 95.º do Tratado, que visa a completa harmonização do mercado, citá-lo como base jurídica de um projecto de regulamento sobre medicamentos de terapias avançadas implica criar um mercado europeu aberto para estes produtos. Deste modo, o Parlamento Europeu viu-se numa situação em que teve de escolher entre alinhar com o projecto da Comissão Europeia ou ser cauteloso e não se mostrar complacente com experiências controversas. Os deputados com assento na Comissão dos Assuntos Jurídicos do Parlamento manifestaram a sua oposição à ideia de incluir produtos sem ética no regulamento, argumentando que, independentemente dos direitos dos Estados-Membros e apesar dos rápidos progressos ocorridos em certas áreas, não são admissíveis compromissos em matéria de direitos do Homem. Ademais, defenderam que os princípios que proíbem a utilização do corpo humano para fins comerciais têm de ser afirmados e que criar seres híbridos de humanos e animais ou quimeras equivale a violar o princípio da integridade do ser humano e constitui uma afronta à dignidade humana. Klaus Theo Schröder Presidente em exercício do Conselho. (DE) Senhor Presidente, Senhoras e Senhores Deputados, na próxima quarta-feira, irão votar o regulamento relativo a medicamentos de terapias avançadas. Desde o início de 2006 que este regulamento tem vindo a ser promovido, primeiro pela Presidência austríaca do Conselho e, depois, pela Presidência finlandesa do Conselho, e nós fizemos, desde o início do ano, tudo o que estava ao nosso alcance para se obter um acordo rápido. O regulamento visa, num domínio altamente inovador e de excepcional importância para a produção de medicamentos, garantir a segurança dos doentes que necessitam destes medicamentos através de normas de qualidade uniformes em toda a Europa. A necessidade de produtos de alta qualidade para todos na Europa significa que é justo afirmar, como já aqui se fez hoje, que o que está em causa é a vida, a melhoria da qualidade de vida e a oportunidade de uma vida nova. Em causa está também a competitividade do sector biotecnológico europeu, o que não é menos importante. As negociações sobre o regulamento no seio do grupo de trabalho do Conselho ao longo das últimas semanas, que visavam igualmente um acordo com o Parlamento Europeu, permitiram fazer avanços decisivos, e essas negociações, que tiveram em consideração um grande número de brilhantes alterações de ordem técnica propostas pela comissão competente, estiveram e estão na base de um sólido compromisso e de um rápido acordo entre o Parlamento e o Conselho; no actual estado das negociações, foi possível chegar a acordo com base naquilo que será votado na quarta-feira. O relator apresentou um conjunto de alterações e os grupos do Partido Socialista no Parlamento Europeu, da Aliança dos Democratas e Liberais pela Europa e da Esquerda Unitária Europeia também redigiram um conjunto de alterações. Ambos os pacotes de alterações assentam o mais possível no debate na Comissão do Meio Ambiente, da Saúde Pública e da Segurança Alimentar e nas alterações dele resultantes, pelo que se aproximam bastante, embora seja claro que é o conjunto de alterações dos relatores-sombra dos grupos mencionados que permite o acordo a nível do Conselho. Apesar da controvérsia no debate, parece-me essencial realçar que a questão diz respeito, primeiramente, à qualidade e à segurança destes produtos terapêuticos avançados. Se é certo que as considerações éticas têm a sua importância neste contexto, a verdade é que desde a decisão sobre a directiva relativa às células e tecidos que existe acordo em que os aspectos éticos estão sujeitos à subsidiariedade e, consequentemente, são matéria da responsabilidade dos Estados-Membros; foi por este motivo que duas alterações propostas pela Comissão dos Assuntos Jurídicos do Parlamento, com motivações éticas, não reuniram o acordo no seio do grupo de trabalho do Conselho e seriam um claro entrave a um acordo entre o Parlamento e o Conselho. A Presidência alemã pede-vos seriamente que tenhais em conta este aspecto na votação. A aplicação do princípio da subsidiariedade garante que a legislação nacional - e é o caso, Senhora Deputada Breyer, das células estaminais - não é afectada pelo regulamento. Esta conclusão não é nossa, mas sim da Comissão dos Assuntos Jurídicos do Parlamento, que a afirmou claramente, pelo que, por exemplo, a legislação do meu país relativa às células estaminais não será afectada, ao mesmo tempo que o regulamento proporciona a todos os outros aspectos o mais elevado nível de segurança. Alguns dos senhores deputados fizeram, justificadamente, reparos ao enquadramento ético e advertências sobre o que poderia suceder. Partilho absolutamente dessas preocupações e tenho a certeza de que os Estados-Membros já as terão ponderado; além disso, não conheço nesta nossa Europa nenhum médico que fizesse aquilo que alguns deputados tão explicitamente descreveram durante o debate. Tendo em conta a importância do documento sujeito a votação, que influenciará o futuro de muitos doentes na Europa, a Presidência alemã tem o maior interesse em concluir este processo legislativo o mais depressa possível. Temos uma grande oportunidade de mostrar aos cidadãos que somos capazes de trabalhar de forma consequente e concentrada, para obtermos uma mais-valia europeia num domínio tão importante como este, e o nosso sentido da responsabilidade ética não nos deixa alternativa a uma decisão rápida e necessária, que formará a base de produtos de qualidade e de grande valor. Por isso vos exortamos seriamente, apesar das preocupações que possam ter, a que procurem relegar essas apreensões para segundo plano em face do importante objectivo mais elevado de adoptar este regulamento com celeridade. Nós - e incluo os cidadãos da Europa e os doentes - ficar-vos-íamos extremamente gratos. Günter Verheugen Vice-Presidente da Comissão. (DE) Senhor Presidente, Senhoras e Senhores Deputados, se, numa comunidade de 27 Estados, não for possível gerar consenso em torno de uma questão ética, como é aqui o caso, a única forma civilizada de tratar o problema é mostrando tolerância e respeito, pois temos de ser tolerantes e respeitar as opiniões dos outros. Aliás, na nossa vida, também devemos prestar atenção ao que nos diz a consciência, mas não podemos tomá-la como modelo de conduta para os outros. Nesta matéria, por exemplo, a minha consciência diz-me que não posso ser responsável por deixar este novo sector médico num vazio legal nem por colocá-lo numa situação em que - em algumas partes da Europa, por certo - tudo seria possível, sem qualquer espécie de limites jurídicos ou qualitativos. É por isso que a minha consciência me diz que precisamos deste regulamento. A minha consciência também me diz que não poderia assumir a responsabilidade de dizer a um doente às portas da morte, "aqui está um medicamento que o poderia ajudar, mas suscitou algumas objecções ideológicas e portanto não podemos usá-lo”. A minha consciência diz-me que não tenho o direito de o fazer e por isso vos digo que a única forma de tratar esta questão é fazer o que aqui foi sugerido: permitir que aqueles que têm objecções éticas ajam em conformidade, e permitir que aqueles que as não têm façam o que entenderem, dentro dos limites do que é permitido pelo regulamento - e que, sabe Deus, não é tudo. Permitam-me que me debruce sobre alguns dos argumentos que aqui foram esgrimidos. Relativamente ao princípio de que o corpo humano não pode ser explorado com fins comerciais, claro que é inalienável e não encontrarão ninguém mais de acordo com ele do que eu. Este princípio já se encontra firmemente consagrado na directiva relativa às células e tecidos humanos. O anonimato dos dadores e receptores, bem como o altruísmo dos dadores são princípios europeus que devem ser respeitados e que se aplicam também neste contexto, e quanto a isso não pode haver margem para dúvidas. Foi referido que a proposta da Comissão é ambígua, que não é, por assim dizer, estanque no que diz respeito à questão das proibições ao nível nacional e à sua permanência em vigor, mas o representante da Presidência já aqui deu a resposta necessária, e eu só posso confirmá-la. As alterações necessárias para ter em conta as objecções levantadas pelos serviços jurídicos do Parlamento Europeu estão incluídas no pacote de compromisso que, como já aqui afirmei, a Comissão apoia, e volto a repetir o que disse o Sr. Schröder, ou seja, que os serviços jurídicos do Parlamento Europeu declararam que estas alterações resolvem o problema e merecem a sua aprovação. Quero deixar bem claro que afirmar que o artigo 95.º do Tratado, sobre o mercado interno, não garante que não seriam autorizados produtos que um Estado-Membro não pretendesse autorizar constitui uma interpretação incorrecta do Tratado. As regras do mercado interno são claríssimas a este respeito: qualquer Estado-Membro tem o direito de, em qualquer altura, não autorizar a introdução de um determinado produto no seu mercado, caso invoque motivos éticos ou motivos de moral pública; não há qualquer dúvida quanto a isto. Temos uma jurisprudência firme, uma prática firme e uma base jurídica firme no Tratado da União Europeia, pelo que não há realmente motivo para preocupações a este respeito. Por último: o pacote técnico foi considerado insuficiente e devo dizer, a esse respeito, que tanto o Conselho como a Comissão manifestaram a máxima disponibilidade para chegar a um compromisso que permita a conclusão rápida deste processo. Aceitámos a larga maioria das alterações propostas pelo Parlamento, em especial no que diz respeito às pequenas e médias empresas, por exemplo, reduzindo os encargos e abrindo caminho a derrogações da necessidade de autorização central; tudo isto foi contemplado. Esta proposta de legislação vai muito além do que já fizemos antes, pois a Comissão já criou um regulamento próprio, que permite às pequenas e médias empresas em processo de autorização reduzir até 90% dos custos, e julgo que nesta matéria foi feito tudo o que era possível fazer. Volto a pedir que reflictam se não será já altura de levar este debate a bom termo, com um desfecho positivo para os investigadores nesta área, porque eles querem ajudar as pessoas, e um desfecho igualmente positivo para todos aqueles que necessitam urgentemente destes medicamentos. (Aplausos) Presidente Está encerrado o debate. A votação terá lugar na quarta-feira, às 12H00. Declaração escrita (Artigo 142º) Zita Pleštinská por escrito. - (SK) Vivemos actualmente num mundo de incrível progresso técnico. Porém, apesar dos avanços da medicina, as doenças modernas continuam a causar medo. A utilização de tratamentos progressivos, incluindo a terapia genética, a terapia celular e a engenharia de tecidos, é um desenvolvimento importante que traz grande esperança aos doentes. Não há dúvidas quanto ao enorme potencial das terapias avançadas de oferecerem curas revolucionárias para doenças graves como o cancro, a doença de Parkinson e queimaduras, e por isso saúdo o regulamento da Comissão Europeia que visa harmonizar os procedimentos neste domínio em toda a UE e garantir que os doentes que sofrem tenham à sua disposição curas seguras para estas doenças graves. A eliminação de barreiras no mercado europeu facilitará o acesso dos doentes a curas já existentes através da autorização pan-europeia de introdução no mercado para estes produtos. No entanto, com vista a manter os princípios subjacentes ao mercado interno e no interesse do seu correcto funcionamento, bem como para garantir as bases jurídicas, este regulamente deve aplicar-se apenas a produtos celulares que possam realmente vir a ser introduzidos no mercado num futuro próximo e que não suscitem controvérsia. Por este motivo, é inaceitável que se ignore a posição da Comissão dos Assuntos Jurídicos e do Mercado Interno, o principal organismo responsável no Parlamento Europeu pelas questões éticas em matéria de novas tecnologias. Por último, gostaria de felicitar o relator, senhor deputado Mikolášik, e agradecer-lhe a sua fidelidade aos princípios nos assuntos do foro ético e a sua integridade pessoal, baseada na Convenção "Oviedo" e na Carta dos Direitos Fundamentais.

Naar een verdrag inzake de wapenhandel (debat) De Voorzitter Aan de orde zijn de verklaringen van de Raad en de Commissie: Naar een verdrag inzake de wapenhandel. Günter Gloser fungerend voorzitter van de Raad. (DE) Mijnheer de Voorzitter, geachte commissaris Ferrero-Waldner, dames en heren, de illegale handel in wapens en het onverantwoorde beleid van exportcontroles van sommige landen wakkeren wereldwijd conflicten aan, leiden tot mensenrechtenschendingen en bevorderen criminaliteit en terrorisme. Ze staan bovendien een duurzame economische ontwikkeling van hele regio's in de weg. In dit licht is een aantal jaren geleden het idee ontstaan om globale principes voor de wapenhandel bindend vast te leggen in een verdrag. Het idee voor het wapenhandelsverdrag ATT was geboren. De lidstaten van de Europese Unie hebben zich van meet af aan sterk gemaakt voor een dergelijk verdrag, en ook het huidige voorzitterschap van de Raad hecht veel belang aan dit proces. Tijdens een vergadering op 18 juni heeft de Raad Algemene Zaken en Externe Betrekkingen opnieuw benadrukt hoe belangrijk een wapenhandelsverdrag is. Het doet me deugd dat de rapporteur voor de gedragscode van de EU betreffende wapenuitvoer van het EP, de heer Romeva i Rueda, de uitnodiging van het voorzitterschap voor het informele seminar voor leden van de werkgroep van de Raad COARM begin januari in Berlijn heeft aangenomen. Hij heeft daar uitvoerig verslag gedaan van de zienswijze van het Europees Parlement met betrekking tot een mondiaal wapenhandelsverdrag. Het voorzitterschap deelt de mening van de heer Romeva dat zo'n verdrag van buitengewoon groot belang is om bindende en verantwoorde regels op te leggen aan de mondiale wapenhandel. Een belangrijke stap was de aanneming van resolutie 61/89 door de Algemene Vergadering van de Verenigde Naties op 6 december 2006. De secretaris-generaal wordt hierin opgeroepen de standpunten van de leden van de Verenigde Naties te achterhalen en uiterlijk in 2008 een groep deskundigen op te zetten. Deze groep moet de haalbaarheid, reikwijdte en onderdelen van zo'n verdrag bepalen. Veel EU-lidstaten zijn voorafgaand aan de Algemene Vergadering betrokken geweest bij het opstellen van de resolutie en hebben geprobeerd andere landen voor aanneming van de resolutie te winnen. Tot nu toe hebben ongeveer 80 landen gehoor gegeven aan de oproep van de secretaris-generaal van de Verenigde Naties, waaronder alle EU-lidstaten. Het voorzitterschap van de Raad heeft in een eigen EU-advies aan de secretaris-generaal de gedragscode van de EU als positief voorbeeld voor internationale samenwerking op het gebied van de controle op wapenexporten genoemd en voor een wapenhandelsverdrag gepleit. Samen met andere lidstaten van de EU dringt het voorzitterschap nog steeds aan op het indienen van nationale papieren. Een groot aantal positieve adviezen is van uitgesproken belang om de brede steun die het project wereldwijd geniet, aan te tonen. Bepalend voor het succes van een dergelijk verdrag is de deelname van alle grote exporteurs van militair materieel, maar ook van de importeurs van deze goederen. De Verenigde Naties zijn daarom het juiste platform voor deze onderhandelingen. Als voorbeeld wil ik twee onderwerpen noemen, waar de groep van deskundigen speciale aandacht aan moet schenken opdat dit verdrag zijn doel bereikt: ten eerste moet het toepassingsgebied van het verdrag gedetailleerd worden omschreven aan de hand van een eigen controlelijst. Deze dient verder te gaan dan de categorieën van het wapenregister van de Verenigde Naties, en moet bijvoorbeeld ook handvuurwapens en lichte wapens, munitie en MANPADS omvatten. Ook moet op passende wijze aandacht worden besteed aan productieapparatuur en technologie. Ten tweede moet het verdrag ook uitvoerige criteria bevatten die moeten worden toegepast bij exportbeslissingen, waaronder de inachtneming van wapenembargo's, respect voor de mensenrechten in het land van bestemming, handhaven van regionale stabiliteit, voorkomen van interne of regionale conflicten, stimuleren van een duurzame ontwikkeling en voorkomen dat goederen onverhoopt worden doorgesluisd naar een ander gebied. Wereldwijd hebben zich al talrijke regionale organisaties met deze vraagstukken beziggehouden. De gedragscode van de Europese Unie betreffende wapenuitvoer is het verst ontwikkelde internationale instrument voor controle op wapenexporten. De Europese Unie kan daarom met name voor deze vraagstukken refereren aan haar ervaringen met de gedragscode. De Unie moet echter voorkomen dat de indruk ontstaat dat zij de EU-gedragscode aan andere leden van de Verenigde Naties wil opdringen. Per slot van rekening bestaat er momenteel wereldwijd opmerkelijk grote steun voor dit project. De Europese Unie, waartoe een aantal belangrijke exportlanden behoren, heeft echter een bijzondere verantwoordelijkheid in dit proces. Ik wil ook wijzen op de belangrijke rol die het maatschappelijk middenveld speelt: non-gouvernementele organisaties, wetenschappers en media dragen er in belangrijke mate toe bij regeringen die twijfelen aan de noodzaak van een wapenhandelsverdrag over de streep te trekken. Zij hebben van begin af aan nuttige suggesties en bijdragen geleverd, en ik wil de non-gouvernementele organisaties dan ook oproepen actief bij dit proces betrokken te blijven. Het voorzitterschap is verheugd over het feit dat het Europees Parlement zich meermaals voor het sluiten van een mondiaal wapenhandelsverdrag heeft uitgesproken en zijn interparlementaire contacten voor dit doel benut. Ik heb de laatste ontwerpresolutie met grote belangstelling gelezen en sta volledig achter de relevante voorstellen. Ik hoop ten zeerste dat we de intensieve dialoog met het Europees Parlement ook in deze belangrijke kwestie kunnen voortzetten en intensiveren. (Applaus) Benita Ferrero-Waldner lid van de Commissie. (EN) Mijnheer de Voorzitter, ik heb nog een aantal opmerkingen naar aanleiding van het betoog van de fungerend voorzitter van de Raad. De afgelopen jaren stond de strijd tegen de illegale verspreiding van wapens in het middelpunt van de belangstelling bij politici en burgers, en het blijft een belangrijke aangelegenheid voor ieder van ons. Mijn lof aan de geachte afgevaardigden voor het getoonde leiderschap wat betreft het juridisch bindende wapenhandelsverdrag waarmee de internationale handel in conventionele wapens wordt geregeld. Dit ambitieuze verdrag voorziet in algemene internationale normen. Ik heb begrepen dat uw motie voor een resolutie al is ingediend. De Commissie is ook verheugd over de conclusies van de Raad van twee dagen geleden; ik kom daar niet verder op terug, omdat ze al eerder ter sprake zijn gebracht. We zijn ons allemaal bewust van de negatieve gevolgen van onverantwoordelijke exporten van militair materieel voor de regionale veiligheid, de economische ontwikkeling en de veiligheid van mensen in een aantal van de meest kwetsbare delen van de wereld. Een wapenhandelsverdrag zou van groot belang zijn, bijvoorbeeld bij het terugdringen van de illegale verspreiding van handvuurwapens en lichte wapens. Deze wapens veroorzaken groot menselijk leed en maken de wereld minder veilig, waardoor ze ook onze eigen veiligheid en welvaart aantasten. De illegale handel in conventionele wapens heeft ook mondiale gevolgen; daarom moeten we het veiligheidsbeleid en de ontwikkelingshulp van de EU beter op elkaar afstemmen. Ontwikkeling en veiligheid zijn meer dan ooit met elkaar verweven, en de dreiging die van deze illegale wapens uitgaat, overtreft het directe geweld dat ze veroorzaken. In onze geglobaliseerde wereld vormen de vermindering van bbp en buitenlandse investeringen bijvoorbeeld gemiste kansen die weinig landen zich kunnen veroorloven. Zelfs met een wapenhandelsverdrag blijven in de hele wereld ontelbare illegale wapens in omloop. De Unie zet zich daarom niet alleen op politiek vlak actief in, maar geeft ook praktische steun bij het opbouwen van de juridische en administratieve infrastructuur. Hiermee speelt de EU een belangrijke rol in de strijd tegen de illegale verspreiding van handvuurwapens en lichte wapens. We zijn nu druk bezig met de implementatie van de EU-strategie van 2005 tegen de illegale verspreiding van handvuurwapens en lichte wapens. Zoals u weet, is dit onderwerp niet nieuw voor ons. De Commissie is hier al jaren actief bij betrokken en heeft inmiddels de nodige ervaring opgebouwd bij het samenwerken met internationale organisaties, de academische wereld, Ngo's en het maatschappelijke middenveld aan de gevolgen van ongewenste of illegale wapenhandel. Er ligt nog heel wat werk in het verschiet, zowel binnen als buiten het verdrag. (Applaus) Ana Maria Gomes Pleitbezorgers voor toezicht op bewapening en ontwapening op basis van multilaterale juridische instrumenten hebben de afgelopen jaren weinig reden tot vreugde gehad. Het besluit van de Algemene Vergadering van de VN van afgelopen december om te beginnen met het opstellen van een internationaal wapenhandelsverdrag biedt daarom een zeldzame gelegenheid iets te vieren. Het verbaast ons niet, maar we vinden het wel treurig dat de Verenigde Staten zich als enige hebben verzet tegen de resolutie die dit proces in gang heeft gezet. Bij dit verdrag gaat het er namelijk niet alleen om een juridische grootste gemene deler te vinden voor de invoer, uitvoer en overdracht van wapens, een antwoord te formuleren op een volledig gemondialiseerde handel en uniforme criteria vast te leggen die de wapenhandel ondergeschikt maken aan de eisen die met het oog op de mensenrechten, de stabiliteit en duurzame ontwikkeling gesteld kunnen worden. Het is ook van belang dat de openbare opinie in de ontwikkelde landen gemobiliseerd wordt tegen de ondoorzichtigheid van de - legale - miljoenencontracten voor de verkoop van wapens aan geallieerde landen. Het schandalige besluit van de regering van het Verenigd Koninkrijk om een einde te maken aan het recentelijk ingezette onderzoek naar de verkoop van wapens aan Saoedi-Arabië en de daarmee gepaard gaande corruptie op het allerhoogste niveau, is typerend voor de ware aard van deze handel. Alleen als het om wapens gaat durft een Europese regering een onderzoek dat uit hoofde van het nationaal belang is ingesteld, te blokkeren. De wapenhandel heeft van de zijde van regeringen overal ter wereld altijd een bijzondere behandeling ontvangen en daarom is er een speciaal verdrag nodig om toezicht op deze handel uit te oefenen. De Europese Unie kan en moet daarbij een leidersrol vervullen. We moeten al het nodige ondernemen om ervoor te zorgen dat de lessen die we hebben geleerd bij de interpretatie en toepassing van onze eigen gedragscode - inzonderheid die met betrekking tot de criteria voor duurzame ontwikkeling en de mensenrechten - in dit nieuwe verdrag worden geïntegreerd, aangezien deze twee aspecten nauw met elkander verweven zijn. Mevrouw Ferrero-Waldner heeft daar reeds op gewezen. De conclusies van de laatste Raad Algemene Zaken zijn in dit verband hoogst welkom. Daarin wordt erop gewezen hoe belangrijk het is dat we met andere staten en organisaties samenwerken bij het uitwerken van dit verdrag. Waar het nu om gaat is dat de Europese Unie deze goede bedoelingen omzet in een diplomatieke strategie voor het ATT, en die dient stevig verankerd te zijn in een gemeenschappelijk standpunt van de Raad. Zolang het Witte Huis het zonder gezond verstand en scrupules moet stellen, is Europees leiderschap op dit gebied dringend gewenst. Marios Matsakis namens de ALDE-Fractie. - (EN) Mijnheer de Voorzitter, het is toch een schande dat we nog steeds geen juridisch bindend VN-verdrag betreffende de internationale wapenhandel hebben, ondanks het gevaar waaraan de mensheid wordt blootgesteld door de talloze onverantwoorde overdrachten van wapens die al jaren plaatsvinden. Maar zelfs al hadden we zo'n verdrag gehad, dan heb ik zo mijn twijfels of we de middelen hadden gehad, of de verantwoordelijken de wil hadden gehad, om toe te zien op naleving daarvan. Als het VN-verdrag er eenmaal is, moeten we ervoor zorgen dat het op de juiste wijze wordt geïmplementeerd. De meest gewetenloze en moordzuchtige mensen over de hele wereld kunnen vandaag de dag over wapens beschikken. Met voldoende geld op zak en de juiste connecties is alles te koop, van een pistool tot een straaljager. Het is waarschijnlijk slechts een kwestie van tijd voordat zelfs kernwapens op de vrije markt verkrijgbaar zullen zijn. U vraagt zich misschien af waarom zo'n afkeurenswaardige situatie in onze 21e-eeuwse maatschappij kan bestaan? Het antwoord is simpel: er zullen altijd gestoorde figuren rondlopen die met hun ziekelijk criminele plannen anderen iets willen aandoen, net zoals er altijd verdorven handelaren zullen zijn die aan iedereen die maar wil de middelen voor dood en verderf verkopen zolang ze maar winst maken. Hierbij wil ik ook opmerken dat de uiterst lucratieve ondernemingen van de wapenindustrie in een steeds hoger tempo steeds meer geavanceerde moordmachines produceren. Ik ben me ervan bewust dat we de wereld niet van de ene op de andere dag kunnen veranderen, en kwade krachten zullen altijd voor een deel het lot van onze medemens bepalen. Maar we moeten op zijn minst proberen hier iets aan te veranderen. Daarom sta ik achter deze motie voor een resolutie die pleit voor de invoering van algemene internationale standaarden voor de import, export en overdracht van conventionele wapens. Het is immers beter dan niets, en we kunnen alleen maar hopen dat de mens op een dag genoeg gezond verstand bezit om zich te realiseren dat wapens eigenlijk nergens goed voor zijn. Tot slot wil ik uw aandacht vestigen op het feit dat meer dan de helft van de 17 grootste wapenexporterende landen EU-lidstaten zijn. Hier moeten we met zijn allen eens bij stilstaan. Raül Romeva i Rueda Mijnheer de Voorzitter, we hebben ons in dit Huis al vele malen uitgesproken voor een internationaal verdrag inzake wapenhandel. Maar wat dit debat en de resolutie die we hebben ingediend speciaal maakt, is dat de Verenigde Naties al aan het werk zij gegaan. Een resolutie die in december 2006 is aangenomen met de steun van 153 landen is het uitgangspunt van ons debat van vandaag. En het is goed dat we ons herinneren dat maar liefst 153 landen die resolutie hebben ondertekend, want daardoor heeft dit proces een grote legitimiteit gekregen. In deze context moeten enkele punten uit de resolutie die we vandaag indienen worden onderstreept. In de eerste plaats vragen we aan de 153 landen om zo snel mogelijk rapporten aan de secretaris-generaal van de Verenigde Naties te voor te leggen met hun opvatting over wat zij denken dat de inhoud van zo'n verdrag zou moeten zijn, met inbegrip van het toepassingsgebied en vooral hun mening over de levensvatbaarheid van zo'n verdrag. In de tweede plaats vragen we dat in die rapporten het huidige internationale recht als uitgangspunt wordt genomen, en in het bijzonder het internationale humanitaire recht en de mensenrechten in het algemeen. Er bestaan al belangrijke verdragen waarmee rekening moet worden gehouden. In de derde plaats moeten de regeringen van de staten de mate waarin de huidige regelgeving, de internationale embargo's, en in het geval van Europa, de strikte toepassing van de gedragscode op het gebied van de uitvoer van wapens, nauwgezet onderzoeken. Speciale vermelding verdient daarbij onder andere het geval van de uitvoer van wapens naar Soedan, een onderwerp waarover we in de vergaderperiode van komende juli speciaal zullen komen te spreken. Tot slot moeten we ons ervan bewust zijn dat het proces van het sluiten van een internationaal verdrag inzake wapenhandel, hoewel het inmiddels in gang is gezet, langzaam zal verlopen, en ondertussen blijft de mondiale wapenhandel groeien. Volgens het SIPRI bedroeg de omzet in 2005 290 miljard dollar, waarvan de Europese Unie ongeveer een derde deel voor haar rekening nam. In de tussentijd moeten we daarom extra streng en veeleisend zijn met betrekking tot de bestaande controlemechanismen en moeten we speciale aandacht schenken aan het controleren van de tussenhandel, het naleven van de embargo's en het verbeteren van de transparantie en de parlementaire controle op die exporten. Tobias Pflüger namens de GUE/NGL-Fractie. - (DE) Mijnheer de Voorzitter, ik juich van harte toe dat deze gezamenlijke ontwerpresolutie over een internationaal verdrag inzake wapenhandel tot stand is gekomen, want de tijd dringt: overal ter wereld is er sprake van een explosieve stijging van de uitgaven voor bewapening en wapenexporten. Volgens de studie van het Internationaal Instituut voor Vredesonderzoek van Stockholm (SIPRI) is vorig jaar omgerekend 900 miljard euro uitgegeven voor militaire doeleinden. Dat is 137 euro per hoofd van de wereldbevolking. Dat was 3,5 procent meer dan in 2005. In de afgelopen tien jaar zijn de uitgaven voor bewapening met 37 procent gestegen. In zijn jongste jaarboek constateert SIPRI een toename van de internationale wapenhandel met 50 procent sinds 2002. De twee veruit grootste exporteurs waren opnieuw de Verenigde Staten en Rusland. Duitsland schoof op naar de derde plaats, vóór Frankrijk, met wapenexporten ten bedrage van 9,2 miljard dollar ofwel 6,9 miljard euro tussen 2002 en 2006. De EU-lidstaten behoren tot de grootste wapenexporteurs ter wereld. Alleen al vorig jaar werd er vanuit Duitsland voor 3,9 miljard dollar aan militaire goederen uitgevoerd, ruim dubbel zoveel dan de 1,5 miljard dollar van 2005. Frankrijk heeft Soedan bewapend, België levert wapens aan de autocraat Kabila in de Democratische Republiek Congo, waarmee deze onder andere de oppositie kan uitmoorden. Nadat olie op het vuur is gegooid bij dit conflict, komt de EU nu ook met militaire missies in Afrika - Congo, Soedan, enzovoorts. De brandbestrijders blussen de brand met benzine. Het is de hoogste tijd dat de EU en de lidstaten ophouden met deze praktijken. Wapenexporten leiden overal ter wereld tot schendingen van de mensenrechten en tot het vermoorden van mensen. Laten we eindelijk een eind maken aan deze handel met de dood. Justas Vincas Paleckis (LT) Mijnheer de Voorzitter, de Europese Unie, die zich altijd uitspreekt voor conflictoplossing door middel van onderhandelingen in plaats van met geweld, wil paal en perk stellen aan de ongelimiteerde groei van de handel in instrumenten van de dood. Vorig jaar is, zoals al is gezegd, 900 miljard euro uitgegeven voor militaire doeleinden. Dat is 137 euro per hoofd van de wereldbevolking. Afgaand op de hoogte van de militaire uitgaven zijn we terug in de Koude Oorlog. Bijna de helft van dit enorme bedrag wordt gevormd door militaire uitgaven van de Verenigde Staten. De wapenuitgaven zijn tot gevaarlijke hoogten gestegen en bedroegen vorig jaar bijna 40 miljard euro. De grootste exporteurs zijn in de afgelopen jaren de Verenigde Staten en Rusland geweest, die beide 30 procent van de wereldwijde wapenhandel voor hun rekening nemen, met de EU daar niet ver achter met 20 procent. Het meest zorgwekkend is de stroom van ultramoderne wapens naar door conflicten verscheurde gebieden in onvoorspelbare landen. Vorig jaar hebben 153 landen hun steun gegeven aan de VN-resolutie over een proces dat moet leiden tot een verdrag inzake wapenhandel. We zij nog niet zover dat alle landen het eens zijn over een wettelijk bindend document waarin de in- en uitvoer van wapens internationaal wordt gereguleerd; maar stappen in de Verenigde Naties die in die richting gaan zijn essentieel. Tegelijkertijd moet worden benadrukt dat individuele landen het voortouw moeten nemen in de strijd tegen onverantwoordelijke wapenhandel en de schade die die handel aanricht aan de vrede, de veiligheid, de ontwikkeling en de mensenrechten. De internationale gemeenschap, en ook het publiek in ieder land dat de handel in wapens gebruikt om financieel en politiek gewin te behalen uit gevaarlijke en corrupte praktijken, heeft een plicht om de nodige druk uit te oefenen op die regeringen en parlementen. Margrietus van den Berg Voorzitter, ongeveer een miljoen mensen wordt jaarlijks verwond door pistool, mitrailleur of granaatwerper. De omvang van het wereldwijde vuurwapengeweld is enorm, evenals het menselijk lijden. In recente gewapende conflicten zijn kleine lichte vuurwapens vaak de enige wapens die worden gebruikt. In Zuidelijk Afrika alleen al circuleren zo'n 30 miljoen lichte vuurwapens. In het Midden-Oosten lopen de schattingen uiteen van 60 tot 110 miljoen. De meerderheid van die wapens wordt legaal gemaakt en legaal verkocht. Sinds vele tientallen jaren bestaan er internationale verdragen om biologische, chemische en nucleaire wapens te controleren evenals de verspreiding ervan, maar ondanks het enorme aantal dodelijke slachtoffers is dat nog niet gelukt bij de verkoop en handel van conventionele wapens; met als gevolg mensenrechtenschendingen, langdurige oorlogen en landen die alsmaar armer worden als gevolg. De overgrote meerderheid van deze wapens wordt geproduceerd door vijf rijke landen. In 2005 waren dat Rusland, de VS, Frankrijk, Duitsland en Groot-Brittannië; tezamen dragen zij de verantwoordelijkheid voor 81 procent van de wereldwijde wapenhandel. Meer dan twee derde van de handel in deze wapens gaat richting Afrika, Azië, het Midden-Oosten en Latijns-Amerika. Niet alleen mensenlevens worden verwoest, ook economieën, infrastructuur, gezondheidszorg en onderwijs; in Noord-Oeganda alleen al gingen in de laatste twintig jaar van wapengeweld, 2 500 kinderen niet naar school. Voorzitter, de VN-resolutie van 6 december 2006 maakt een begin met een verdrag tegen die vrije circulatie en het beheersen van het geheel. Een en ander is natuurlijk van het grootste belang om conventionele wapens aan banden te leggen. Ik roep de Raad dan ook op - en ik begrijp ook van fungerend voorzitter Gloser dat er iets gebeurt - om een massale, snelle en positieve reactie van Europese kant te krijgen en om van onze kant de grove tekortkomingen bij de toepassing van de Europese gedragscode uit 1998 aan te pakken. EU-wapens vinden nog steeds gladjes hun weg naar landen als Soedan, China en Sierra-Leone. Het wordt tijd om deze code nu eindelijk eens wettelijk bindend te maken. Dat zou een geweldige opstap zijn voor het VN-proces. Richard Howitt (EN) Mijnheer de Voorzitter, vorig jaar was ik namens het Parlement twee weken in de Democratische Republiek Congo. Tijdens de burgeroorlog zijn daar vier miljoen mensen omgekomen; het internationale wapenembargo heeft niet kunnen voorkomen dat wapens vanuit de hele wereld - inclusief Duitsland en Frankrijk, waarvoor het bewijs is geleverd - het land binnenkwamen en een rol speelden in de strijd die daar plaatsvond. Dit voorbeeld maakt toch wel meer dan duidelijk waarom de internationale gemeenschap meer moet doen om haar wil en waarden op dit gebied op te leggen. Zoals we in onze resolutie naar voren brengen, streven we naar een uitgebreid, strikt en volledig geïmplementeerd wapenhandelsverdrag. De Europese Unie kan binnen de internationale gemeenschap een sleutelrol vervullen bij het realiseren van deze doelstelling. Ik ben zeer verheugd over het feit dat de tekst van het Europees Parlement naar de wapenhandel verwijst als bron voor "onaanvaardbaar menselijk lijden en het verergeren van conflicten, instabiliteit en terrorisme”. Mijn dank aan de heer Gloser, het Duitse voorzitterschap en de Raad voor een vergelijkbaar harde lijn in hun resolutie en wanneer zij spreken van "een onwenselijke en ontverantwoorde verspreiding van conventionele wapens”. Laten we ons aan deze woorden houden zodat we in de Verenigde Naties onze stem kunnen laten gelden. In onze volgende stap moeten we met het maatschappelijk middenveld om de tafel. We hebben onze huidige positie mijns inziens te danken aan de ngo-campagnes uit het midden van de jaren negentig; onze samenwerking met de Ngo's resulteerde toen uiteindelijk in de EU-gedragscode. Ik ben er heel trots op dat deskundigen van het Lauterpacht Centre aan de universiteit van Cambridge in mijn eigen kiesdistrict het ontwerpverdrag hebben opgesteld dat aan de internationale gemeenschap is gepresenteerd. Ik roep de Parlementsleden op om de steunverklaring aan het verdrag op de website controlarms.org te ondertekenen. Het is van cruciaal belang dat wij samen met het maatschappelijk middenveld mensen wereldwijd motiveren om zich in te zetten voor een sterk verdrag. Tot slot ben ik er zeer trots op dat mijn eigen land, het Verenigd Koninkrijk, samen met Finland bij de Verenigde Naties een voorstel hiertoe heeft gedaan en dat elke EU-lidstaat zijn steun aan de VN heeft uitgesproken. We moeten ook trots zijn op Europa. Günter Gloser fungerend voorzitter van de Raad. (DE) Mijnheer de Voorzitter, geachte commissaris, geachte dames en heren, namens het voorzitterschap van de Raad wil ik u hartelijk danken voor uw bijdragen en suggesties, maar ook voor de initiatieven die u hebt genomen met betrekking tot dit uiterst belangrijke onderwerp, alsmede voor de waarschuwingen die sommigen in hun bijdrage naar voren hebben gebracht. Graag wil ik nog op twee punten ingaan. Ten eerste: in de ontvangende landen dienen in elk geval de mensenrechten en het internationaal humanitair recht te worden geëerbiedigd voordat toestemming kan worden verleend voor wapenexporten. Ik heb onderstreept dat wij ons overal ter wereld op verschillende niveaus inzetten voor de eerbiediging van de mensenrechten. Dat punt heeft ook in dit Parlement vaak op de agenda gestaan. Het recht op leven, het verbod op slavernij, inspraak op politiek en maatschappelijk terrein, gelijkheid voor de wet, vrijheid van meningsuiting en vergadering en het verbod op discriminatie worden in veel landen in deze wereld nog steeds met voeten getreden. Daarom is het onze taak om ervoor te zorgen dat deze schendingen van fundamentele waarden niet worden bevorderd door de levering van militaire goederen. Ten tweede is er de kwestie van de embargo's. De Veiligheidsraad van de Verenigde Naties, de OESO en de Europese Unie hebben een embargo ingesteld tegen een aantal landen, en in deze ontwerpresolutie van het Europees Parlement wordt met name de naleving van het embargo tegen Soedan geëist. In een wapenhandelsverdrag dient zonder meer ook de naleving van embargo's te worden verheven tot een centraal criterium. Dit criterium staat niet voor niets helemaal boven aan de lijst van criteria in de EU-gedragscode. Ik kan u verzekeren dat wij ons als voorzitterschap zullen blijven inzetten voor een doeltreffend verdrag inzake de wapenhandel. De centrale rol die het Europees Parlement in deze discussie speelt, is daarbij een grote steun geweest. Ik hoop dat wij in staat zijn om deze coöperatieve benadering tijdens de komende voorzitterschappen te blijven voortzetten. Benita Ferrero-Waldner lid van de Commissie. (EN) Mijnheer de Voorzitter, ik dank het Parlement voor zijn steun, zijn initiatief en voor zijn motie voor een resolutie. Zoals eerder al is gezegd, is de Commissie binnen het kader van uitgebreide inspanningen van de EU een groot voorstander van het openen van onderhandelingen over een juridisch bindend wapenhandelsverdrag in VN-verband - op dit laatste zij gewezen. We hebben duidelijk behoefte aan een internationaal instrument dat een hoge mate van verantwoordelijkheid stimuleert. Als we deze onderneming tot een succes willen maken, moeten we een zo breed mogelijke consensus bewerkstelligen en alle lidstaten aansporen dit initiatief te ondersteunen. Wij hopen dat het een juridisch bindend en onafhankelijk initiatief wordt dat alle overdrachten van conventionele wapens beslaat, beschrijft welke overdrachten als illegaal kunnen worden bestempeld, voorziet in monitoring en een brede basis heeft. We beseffen dat het niet gemakkelijk zal zijn alle leveranciers wereldwijd over te halen; daarom is het zeer belangrijk voor alle belangrijke wapenproducenten dat we geen herhaling zien van de situatie rond het ICC of het Verdrag van Ottawa. We streven daarom naar een zo breed mogelijke consensus. De Voorzitter Tot besluit van het debat is er één ontwerpresolutie ingediend, overeenkomstig artikel 103, lid 2, van het Reglement. Het debat is gesloten. De stemming vindt donderdag 21 juni 2007 plaats.

Adoption du procès-verbal Le Président Le procès-verbal de la séance d'hier a été distribué. Y a-t-il des observations? Berthu Monsieur le Président, je voulais faire remarquer qu'à la page 5, à la rubrique «éloge funèbre», il est dit que Sir James Goldsmith est décédé le 19 juin 1997. En réalité, c'est le 19 juillet. Je voudrais faire remarquer, à cette occasion, que «Info-session» d'hier mentionne dans sa première page qu'il a été rendu hommage à mère Teresa et lady Diana. Je crois que, sans faire une dépense d'encre excessive, on aurait pu ajouter Sir James Goldsmith. Le Président Pour répondre à votre première observation, nous corrigerons le procès-verbal. Deuxièmement, le procès-verbal anglais mentionne clairement que le Président a également rendu hommage à la mémoire de Sir James Goldsmith. (Le procès-verbal est adopté) Égalité des chances entre les femmes et les hommes Le Président L'ordre du jour appelle en discussion commune les rapports suivants: A4-0257/97, de Mme Kestelijn-Sierens, au nom de la commission des droits de la femme, sur le rapport annuel de la Commission: "L'égalité des chances pour les femmes et les hommes dans l'Union européenne - 1996» (COM(96)0650 - C4-0084/97), -A4-0251/97, de Mme Kokkola, au nom de la commission des droits de la femme, sur la communication de la Commission intitulée «Intégrer l'égalité des chances entre les femmes et les hommes dans l'ensemble des politiques et actions communautaires» - »mainstreaming» (COM(96)0067 - C4-0148/96). Kestelijn-Sierens Monsieur le Président, chers collègues, je voudrais commencer par exprimer notre satisfaction au nom de toute la commission des droits de la femme. Le fait qu'un débat mené le mardi matin permette de traiter quatre, presque cinq rapports en une fois est un succès. À ma connaissance, Monsieur le Président, ce traitement de faveur ne s'est jamais produit, ou pratiquement jamais, et prouve que l'ensemble de la politique d'égalité des chances est prise avec tout le sérieux qu'elle mérite. Monsieur le Président, chers collègues, ce rapport annuel est le premier en son genre, et en ce sens, nous avons là une primeur. Nous saluons très chaleureusement l'initiative de la Commission, car il s'agit avant tout d'un instrument précieux permettant de mesurer les progrès accomplis d'année en année, tout en impulsant le débat sur l'avenir de l'égalité des chances. Monsieur le Président, pour un premier rapport, il est important d'émettre l'une ou l'autre remarque concernant la forme afin de mettre la Commission sur une bonne voie pour la suite. Bien que très minutieux, il pèche par les faiblesses de sa structure, un excès de visibilité et un manque d'évaluation. Second point de ma critique: il omet d'importants domaines, comme la violence à l'égard des femmes. Passons au contenu. Je parcours les six chapitres correspondant approximativement aux objectifs du quatrième programme d'action. Le premier chapitre, à mon sens le plus important, évoque le mainstreaming , ou plus exactement l'intégration de l'égalité des chances dans l'ensemble des politiques. La commission des droits de la femme se range entièrement à ces nouvelles approches. Pour promouvoir le mainstreaming , nous demandons en particulier plus d'attention en matière de statistiques ventilées par sexe; deuxièmement, une évaluation de l'impact, sur l'égalité femmes-hommes, des propositions législatives, par analogie avec les évaluations de l'impact sur l'entreprise ou l'environnement; troisièmement, l'application du mainstreaming dans le fonctionnement du Parlement européen proprement dit en instituant un comité de suivi composé de deux membres de chaque commission parlementaire, comme l'a proposé M. Hadar Cars. Les mêmes attentes sont exprimées dans le rapport Kokkola, que nous soutenons intégralement. Le chapitre deux traite de la conférence mondiale de Pékin. Dans ce contexte, je souhaite évoquer la responsabilité de l'Union en matière de prise d'initiative. Malheureusement, nous constatons qu'elle n'a pour ainsi dire rien entrepris concernant plusieurs objectifs prioritaires de la plate-forme de Pékin: les femmes et l'environnement, la violence contre les femmes et les femmes et la santé, bien qu'en ce qui concerne ce dernier point, la récente communication sur la femme et la santé constitue un certain progrès. Troisièmement, le problème de la sous-représentation des femmes dans le processus de prise de décision. La photo des chefs d'État et de gouvernement qui ont mis la dernière main au récent traité d'Amsterdam est éloquente. À part la Reine Beatrix, on n'y voit aucune femme. La Commission a raison de dénoncer la sous-représentation de la femme dans les décisions politiques comme une des causes du déficit démocratique. Une action positive s'impose, et il faut insister sur les mesures suivantes: d'abord, prévoir des quotas ou objectifs chiffrés provisoires. Ils fourniront un moyen efficace et parfois indispensable pour assurer une participation équilibrée à la prise de décision; ensuite, nous souhaitons également évoquer les retombées des systèmes électoraux sur la représentation des femmes au sein des organes politiques. Une enquête réalisée par le service d'étude de ce Parlement démontre que les systèmes de scrutin majoritaires tels qu'ils existent au Royaume-Uni ou en France ont une influence défavorable sur une participation équilibrée des deux sexes. Le quatrième chapitre concerne la femme sur le marché du travail. Une large diffusion du code de conduite européen en matière d'égalité des salaires est indispensable. Nous espérons que la Commission évaluera le succès de ce code lors de son prochain rapport annuel. Pour améliorer encore la situation de la femme sur le marché du travail, nous demandons un complément d'enquête en matière d'individualisation des droits dans la sécurité sociale, un meilleur statut pour le conjoint aidant grâce à la révision depuis longtemps attendue des directives existantes. Le cinquième chapitre traite de la conciliation de la vie familiale et professionnelle. Si l'on veut donner aux hommes et aux femmes les mêmes chances sur le marché du travail, il faut que les uns comme les autres puissent mieux combiner leurs activités familiales et professionnelles. Dans ce contexte, nous défendons les heures d'ouverture flexibles des commerces et des services publics, et la promotion des initiatives en matière de garde d'enfants. Le dernier chapitre a trait aux droits de la femme. Une enquête Eurobaromètre signale en effet que la plupart des femmes connaissent mal leurs droits. Des campagnes d'information doivent permettre d'y remédier, je pense notamment à l'initiative citizens first . Monsieur le Président, chers collègues, la commission des droits de la femme s'est unanimement rangée à mon rapport. Nous espérons, Monsieur le Commissaire, que toutes les propositions et remarques de ce Parlement seront prises en considération dans la rédaction du prochain rapport annuel ainsi que des rapports suivants. Permettez-moi encore de remercier le secrétariat de la commission des droits de la femme, ainsi que tous ceux qui nous ont aidés, pour leurs précieux efforts dans l'élaboration de ce rapport. Enfin, je souhaite féliciter pour leur travail les trois rapporteurs qui sont intervenus ce matin dans le débat. Kokkola , rapporteur. (EL) Monsieur le Président, Monsieur le Commissaire, chers collègues, il aura fallu bien du temps, des débats et des analyses consacrés à la politique d'intégration de l'égalité des chances entre les femmes et les hommes dans l'ensemble des politiques et projets communautaires - ce qu'on appelle le mainstreaming -, pour que, compte tenu aussi des nouvelles dispositions du traité d'Amsterdam, nous abordions aujourd'hui la dernière ligne droite. Le Parlement européen est appelé à débattre de ce rapport et, je l'espère, à l'adopter. Mais l'effort que nous avons déployé tout ce temps, en vue de formuler sur la politique de mainstreaming une résolution qui réponde aux besoins actuels et réels des femmes, ne doit pas s'interrompre ou se relâcher. Un rapport du Parlement européen n'est pas suffisant pour que changent du jour au lendemain les mentalités et les traditions et pour que la politique de mainstreaming trouve une application concrète au quotidien. Il nous faut tous unir nos forces dans cet effort visant à transformer la forme actuelle de la société pour en instaurer une nouvelle où l'on ne sera plus, à cause de son sexe, frappé en premier par le chômage, exclu des postes décisionnels et privé des mêmes possibilités d'accès à l'information ou aux programmes d'enseignement et de formation complémentaire. Cet effort est une dette que nous avons envers les générations futures. Avant de poursuivre ce bref exposé, je voudrais faire part de ma position sur l'appellation donnée à cette politique. Le terme de mainstreaming , emprunté au vocabulaire des écologistes, n'est pas très heureux. La Communauté européenne a tendance à affubler ses politiques de divers vocables dont le sens échappe complètement ou ne peut être fidèlement restitué dans toutes les langues de la Communauté européenne, ce qui prête à confusion parmi les intéressés et, dans le cas qui nous occupe, brouille la notion si essentielle de promotion de l'égalité des chances et des objectifs. Aussi est-il préférable, selon moi, de parler d'action pour l'intégration de l'égalité, et c'est donc cette formule que j'utiliserai désormais. Mener à bien l'action pour l'intégration de l'égalité pourrait être considéré comme l'idéal à atteindre pour l'égalité des sexes. Mais en tant que rapporteur, je me dois d'attirer l'attention de l'Assemblée sur le risque d'assimilation que comporte l'action pour l'égalité, alors que cette dernière implique une valorisation de la diversité et une solidarité dans la différence. Il est donc évident que l'on doit poursuivre les actions positives parallèlement à la mise en oeuvre de cette politique. Les fonds structurels sont des cadres où l'action pour l'intégration de l'égalité peut trouver un terrain propice à son développement. En d'autres termes, il convient d'inclure dans leurs objectifs l'égalité des chances et des droits, ce qui faciliterait l'établissement de la liste des indicateurs d'évaluation qualitative et quantitative des projets pour l'intégration de cette politique dans les actions menées au titre de ces fonds, tout comme la présentation séparée, selon le sexe, des statistiques et des données. C'est seulement lorsque l'égalité des chances et des droits aura été intégrée dans tous les règlements et toutes les politiques de l'Union que l'action pour l'intégration de l'égalité trouvera son couronnement. À cet égard, il convient de souligner le rôle actif que les instances et organisations non gouvernementales sont amenées à jouer dans la conception des programmes. Monsieur le Commissaire, comme vous le savez, malgré la meilleure volonté du monde, aussi vibrantes que soient les proclamations et parviendrait-on, Commission et Parlement, à un accord, je crains fort que l'action pour l'intégration de l'égalité ne reste à l'état de simple projet dans les tiroirs des responsables, faute des moyens financiers et des structures administratives nécessaires pour assurer la coordination et évaluer si chaque action favorise l'égalité des chances. C'est pourquoi je vous demande d'exercer de fortes pressions de tous les côtés pour que les structures soient mises en place et les crédits indispensables débloqués. Je dirai en conclusion que les femmes ne pas sont seules, selon moi, à appeler cette égalité. L'Europe aussi en a besoin, tout comme la communauté internationale. L'action pour l'intégration de l'égalité devrait tous, dans cette Assemblée, nous mobiliser dans une campagne auprès de nos parlements nationaux, de nos gouvernements, auprès des acteurs sociaux, nous engager activement dans un processus dont l'objectif demeure l'instauration d'une complète égalité. Sornosa Martínez Monsieur le Président, chers collègues, je tiens tout d'abord à manifester ma satisfaction concernant la série de rapports sur la femme présentés lors de cette plénière, qui plus est le mardi et non le vendredi comme de coutume. Les discussions sur les thèmes liés à l'égalité des chances ne sont pas fréquentes et il serait souhaitable que nous poursuivions dans la voie actuelle afin de l'obtenir. L'objectif visant à intégrer l'égalité dans toutes les politiques de l'Union est toujours loin d'être atteint. D'où l'importance du présent débat. Dans son premier rapport annuel sur l'égalité des chances, la Commission a présenté un rapport très détaillé et très documenté qui nous offre véritablement une vision précise de la situation dans les États membres. Toutefois, Monsieur le Commissaire, après avoir étudié le document, le sentiment qui se dégage est un sentiment d'impuissance. Impuissance en raison du peu d'efficacité des moyens permettant de parvenir à l'égalité, impuissance en raison de la précarité du travail des femmes, impuissance en raison du peu d'importance que possèdent les femmes dans les postes de prise de décision et impuissance en raison de l'absence de stratégies développées par la Commission dans cette communication. Nous disposons d'une bonne étude, de bonnes statistiques, et d'une évaluation de la situation globale. Mais ensuite, que se passera-t-il? Dans son excellent rapport, Mme Kestelijn cite des propositions intéressantes auxquelles je souscris entièrement et je demande également, Monsieur le Commissaire, que dans ses prochains rapports, la Commission les prennent en considération afin d'avancer plus rapidement sur cette longue route vers l'égalité. Etant donné que je dois parler en même temps du rapport de Mme Kokkola, je tiens à dire que, sur les quatre rapports consacrés à l'égalité présentés ce mardi, ce dernier est sans doute aucun celui qui, s'il est mené à bien, contribuera le plus à améliorer la situation des femmes dans la société européenne. Le rapport de Mme Kokkola demande et propose une véritable intégration du principe de l'égalité dans toutes les politiques et stratégies de l'Union. Je félicite Mme Kokkola pour son travail et pour son analyse critique de la communication de la Commission et je m'associe à sa requête en faveur d'une plus grande clarté. La confusion commence avec l'utilisation même du terme de main streaming et termine avec la vague frontière des compétences communautaires et le principe de subsidiarité. Si la Commission délègue la responsabilité aux États membres et si ceux-ci établissent d'autres priorités, il n'y aura pas de véritable changement dans les politiques de l'égalité. C'est la raison pour laquelle il est vital que les aides octroyées aux différents pays soient assorties de clauses qui parlent du principe de l'égalité et soient, en outre, contraignantes. L'intégration de l'égalité doit être un objectif de tous et dans tous les domaines dans les politiques internes, mais également dans les accords de coopération au développement et, bien entendu, dans la négociation relative à l'élargissement. Des investissements sont nécessaires pour mener ces politiques à bien et les fonds structurels sont certainement le meilleur instrument pour assurer le succès du main streaming et des politiques transversales sur l'égalité dans toutes les politiques de l'Union européenne. Monsieur le Commissaire, nous attendons - en ce qui me concerne du moins - les propositions de la Commission en ce sens afin de progresser plus rapidement vers l'égalité de toutes les femmes dans l'Union européenne, et nous espérons que ce modèle soit également exportable. Ojala Monsieur le Président, je voudrais tout d'abord féliciter les deux rapporteurs. Le rapport de Mme Kokkola traite de manière approfondie et claire ce concept si important actuellement de la politique communautaire en matière d'égalité, le mainstreaming . J'ai eu l'honneur de travailler comme rapporteur pour avis de la commission de la politique régionale pour cette matière et d'étudier dans quelle mesure le principe d'égalité des chances est pris en considération par les fonds structurels communautaires. Bien que le principe du mainstreaming soit inscrit depuis quatre ans dans le règlement des fonds structurels, sa mise en oeuvre pose encore de gros problèmes. La politique régionale et structurelle continue à mettre l'accent sur les aspects techniques et rationnels. Il s'agit des domaines dans lesquels les hommes ont le dessus en raison des choix professionnels traditionnels. Par conséquent, les mesures prises dans le cadre de la politique structurelle, et qui semblent neutres quant au sexe, favorisent en réalité un seul sexe: généralement le sexe masculin. Pour que l'objectif de l'égalité des chances soit atteint, il convient de prendre en considération les intérêts spécifiques des femmes lors de l'établissement des mesures.En effet, l'organisation de la vie quotidienne ou bien les questions locales et sociales intéressent plus souvent les femmes que les hommes. Aujourd'hui encore, les femmes ont une plus grande responsabilité au niveau de la famille que les hommes. Par conséquent, les services publics jouent un rôle déterminant afin d'offrir aux femmes la possibilité de participer au marché du travail et de profiter de l'enseignement. Ainsi, les possibilités pour les femmes de s'intégrer à la vie du travail et à la formation dépendent de façon déterminante des services organisés par l'État, comme par exemple les crèches, les soins aux personnes âgées, les repas à l'école et les transports publics. Ces services doivent être financés par les fonds structurels. Les besoins des femmes ne seront pas suffisamment pris en compte tant qu'elles ne seront pas représentées en nombre suffisant à tous les niveaux où des mesures structurelles sont préparées, adoptées et où des évaluations sont menées. Monsieur le Commissaire, voilà comment cela devrait se passer, du niveau de la Commission aux groupes régionaux de coopération. On argue souvent qu'il serait difficile, voire impossible, de trouver des femmes compétentes pour participer aux comités d'experts. Chez nous en Finlande, nous sommes si avancés dans ce domaine que différentes instances proposent systématiquement une femme et un homme comme délégué et qu'il faut alors choisir un des deux. Cette procédure garantit une meilleure représentation des femmes au sein des différents organes. Je recommande aux institutions de l'UE de recourir à cette pratique. Izquierdo Rojo Monsieur le Président, nous avons sous les yeux un programme d'action important pour l'intégration de l'égalité et un excellent travail parlementaire réalisé par Mme Kokkola. La commission institutionnelle s'est occupée de la mise à jour de ce travail parlementaire à la lumière du nouveau projet de traité d'Amsterdam, a soumis une contribution importante proposant une nouvelle dénomination - et je tiens à remercier vivement Mme Kokkola qui l'a acceptée - et a également proposé la création d'un groupe de travail interinstitutionnel. Quant au nouveau projet de traité d'Amsterdam, il convient de signaler que, contrairement aux autres matières, dans lesquelles le nouveau Traité progresse à peine et représente davantage un statu quo, voire un recul, dans le domaine de la défense des droits de la femme, force est de reconnaître qu'il constitue un important pas en avant en matière de reconnaissance de la discrimination à l'égard de la femme et, également, en matière de défense de l'égalité des femmes. Dans ce nouveau Traité, nous pourrons trouver une voie efficace dans les politiques de l'emploi et dans les politiques sociales. Il convient également de préciser que tout ceci n'est pas garanti parce que le nouveau Traité est très ambivalent et que son efficacité est fonction de l'utilisation d'une voie plutôt qu'une autre. Mais, en tout état de cause, il faut reconnaître que, finalement, à l'aube du XXIème siècle, le nouveau traité de l'Union européenne traite de cet énorme problème de la discrimination de la femme qui concerne plus de la moitié des Européens. Pour la première fois, le problème est visualisé et c'est un élément important parce que nous savons que, en politique, reconnaître un problème c'est peut-être faire le premier pas pour essayer de le résoudre. Torres Marques Monsieur le Président, voici enfin une noble matinée pour traiter d'un noble thème, qui concerne tous les citoyens de l'Union européenne et pas seulement les femmes. Toutes mes félicitations donc à la direction du Parlement européen qui l'a reconnu. Tous mes compliments aussi aux rapporteurs des rapports et avis, qui sont intervenus dans ce débat. Il était temps que la Commission élabore et présente au Parlement européen un rapport sur l'égalité des chances entre les femmes et les hommes dans l'Union européenne. Elle l'a fait de bonne heure en 1996. Mais il ne suffit pas de définir des politiques pleines de bonnes intentions, si l'on n'étudie pas leurs applications et les résultats obtenus; leur efficacité peut être insuffisante sans que les responsables politiques ne s'en aperçoivent. Il est donc essentiel non seulement que les statistiques opèrent une distinction dans les résultats en fonction du sexe, mais que l'on utilise des indicateurs permettant d'accompagner et de contrôler les résultats des politiques suivies. Au Portugal, par exemple, le gouvernement a présenté cette année, pour la première fois, un programme d'intégration de l'égalité des femmes et des hommes dans toutes les politiques sectorielles. Afin d'appuyer son exécution, il a mis en place des conseillères à l'égalité dans chaque ministère, elles font directement leur rapport au Haut Commissariat à l'égalité et à la famille, dirigé par une femme responsable de l'accompagnement et du contrôle de l'exécution de ce plan. De plus, le parlement portugais organisera en juin 1998, dans le cadre du IVème Programme d'action pour l'égalité, la deuxième conférence interparlementaire des commissions responsables des droits de la femme dans les parlements des quinze pays de l'Union européenne et au Parlement européen. L'objectif consiste précisément à analyser comment les politiques définies, tant par l'Union européenne que par chaque pays, en vue de promouvoir l'égalité entre les femmes et les hommes, ont été appliquées et quels ont été les résultats obtenus. Nous espérons que cette conférence interparlementaire de Lisbonne aidera la Commission à élaborer plus concrètement et à évaluer efficacement les politiques en faveur de l'égalité dans son prochain rapport relatif à l'année 1997. Monsieur le Commissaire Flynn, j'espère qu'avec l'aide du Parlement européen et des parlements de l'Union européenne, la Commission sera en mesure d'élaborer son prochain rapport sur la politique de l'égalité en reprenant les innombrables suggestions faites aujourd'hui. Pour ce qui concerne la politique du mainstreaming , c'est-à-dire l'intégration de l'égalité entre les femmes et les hommes dans toutes les politiques sectorielles, j'estime qu'il s'agit d'un pas décisif pour parvenir à la normalisation de la société, c'est-à-dire pour que les femmes et les hommes aient non seulement les mêmes droits et les mêmes obligations, mais aussi la capacité de les exercer réellement. C'est pourquoi ce rapport, magnifiquement élaboré par Mme Angela Kokkola, est l'un des plus importants rapports sur la politique de l'égalité discutés par le Parlement européen. Avec la ratification du Traité d'Amsterdam, la politique du mainstreaming sera un des objectifs de l'Union et il représentera, par conséquent, un énorme renfort pour les possibilités d'application. Nous serons donc extrêmement attentives, Monsieur le Commissaire, et je vous saurai gré de bien vouloir le faire savoir à toute la Commission. Nous ne sommes pas naïves: jusqu'à ce que l'égalité soit atteinte, la réalisation de politiques horizontales intégrant cet objectif par secteur ne suffira pas. Il faut absolument poursuivre et élargir les actions et les programmes spécifiques d'aide aux femmes. Si nous voulons l'égalité, il faudra encore appliquer durant un certain temps des mesures spécifiques pour combler la différence qui existe actuellement. Si nous voulons avoir des femmes indépendantes financièrement, gérant des entreprises, créant des emplois, assurant la promotion d'un développement plus humain et plus soutenable d'un point de vue écologique, le mainstreaming ne suffira pas, bien que cette politique soit très importante. Les actions positives en faveur des femmes doivent être maintenues et élargies. Il est indispensable d'appliquer plus efficacement les nouvelles technologies existantes. Je suis fermement convaincue que ce n'est qu'avec nous, conjointement avec les hommes, que cette égalité pourra se concrétiser. Maij-Weggen Monsieur le Président, dans ce débat, je me pencherai principalement sur le rapport de Mme Kestelijn, d'ailleurs excellent, tandis que Mme Peijs, ma collègue, s'exprimera sur le rapport de Mme Kokkola. Il est bon que la Commission ait émis ce rapport annuel, et aussi qu'elle ait décidé d'en dresser un chaque année. Je félicite le commissaire Flynn pour cette initiative. Il y a quinze ans déjà, ce Parlement établissait un rapport fouillé au sujet de la situation de la femme en Europe; depuis lors, bien des choses se sont produites. À cette époque, rappelons que Mme Veil présidait notre Parlement, que Mme Yvette Roudi présidait la commission d'enquête et que moi-même, jeune parlementaire, j'étais rapporteur général pour la commission en question. L'action de 1981 a mis beaucoup de choses en branle. Depuis lors, la Commission européenne accorde beaucoup d'importance à la problématique des femmes, qui fait aujourd'hui l'objet des soins d'une commission spécifique. Depuis lors, beaucoup de choses se sont améliorées. Les États membres ont pris, sur la base des directives européennes, de nombreuses mesures juridiques pour imposer l'égalité de traitement. La situation de la femme dans l'enseignement, sur le marché du travail, en politique ou dans les organes de gestion, s'est améliorée. Les dispositions permettant aux femmes comme aux hommes de combiner travail et enfants se sont considérablement élargies. Pourtant, beaucoup d'éléments ne sont pas encore, ou pas suffisamment, réglés. N'est-il pas inconcevable que 25 ans après la troisième vague d'émancipation et 15 ans après l'apparition de la commission d'enquête au Parlement européen, nos enfants, nos filles - je m'excuse de parler de notre génération - continuent à éprouver les mêmes problèmes, tout simplement parce qu'elles sont des femmes? Voici quelques exemples: dans l'enseignement, garçons et filles atteignent actuellement un niveau identique, et c'est un grand progrès. Mais il y a encore beaucoup trop peu de filles dans l'enseignement technique, ce qui inflige aux femmes un retard considérable dans le domaine des nouvelles technologies. Sur le marché du travail, on trouve actuellement 40 % de femmes, et c'est également un grand progrès. Voici quinze ans, les Pays-Bas n'en comptaient encore que 20 %. Les salaires moyens des femmes restent inférieurs, et elles sont trop concentrées dans un créneau réduit du marché du travail, ce qui les rend particulièrement vulnérables au chômage. Il reste nécessaire d'agir pour remédier à ces problèmes. Pour les femmes, il est aujourd'hui plus facile de combiner garde des enfants et travail grâce à l'élargissement des dispositions prévues. Mais ce n'est pas encore suffisant. Une étude réalisée récemment aux Pays-Bas a démontré que la moitié des jeunes mères s'efforçant de conserver leur emploi y renoncent après quelques mois, avec toutes les conséquences que cela implique pour leur situation sur le marché du travail. Il faut aussi parler de la proportion de femmes accédant à des postes à responsabilité. J'ai moi-même, pendant cinq ans, été ministre dans un cabinet qui n'en comptait que trois. L'actuel gouvernement néerlandais compte quatre femmes ministres. Les progrès sont donc minimes, pas seulement aux Pays-Bas mais dans tous les gouvernements. Il en va de même pour les postes de décision dans l'administration, l'entreprise, le syndicalisme et les organisations sociales. Dans ce cadre, les institutions européennes continuent à faire mauvaise figure. Il y a trop peu de femmes commissaires, directrices générales et directrices. C'est inquiétant dans la mesure où la Commission européenne devrait au contraire donner l'exemple, sans quoi ses critiques à l'égard des États membres manqueront de crédibilité. J'aimerais demander au commissaire Flynn de bien vouloir reprendre la situation des femmes dans les institutions dès son prochain rapport annuel. La situation de la femme à l'approche de l'an 2000 s'est donc quelque peu améliorée par rapport à il y a 25 ans, mais les problèmes ne sont toujours pas résolus, et il en est même apparu de nouveaux. La publication par la Commission d'un rapport annuel est à mon sens une bonne initiative. Pendant des années encore, il faudra accorder de l'attention au rôle de la femme dans notre société et mener des actions, et il faut que les femmes fassent preuve de solidarité, tout comme les hommes qui les aident. Car je crois sincèrement que l'égalité des sexes dans notre monde ne pourra qu'améliorer celui-ci. Daskalaki Monsieur le Président, à l'instar de mes collègues, je tiens à dire à mon tour combien je juge important que ce débat ait lieu ce matin et que l'on y consacre le temps voulu pour que nous puissions exposer des questions d'une grande importance et qui appellent toute notre attention. Plus concrètement, je tiens à me référer au rapport de Mme Kokkola qui demande à la Commission et aux États membres d'agir sur deux fronts en favorisant à la fois une politique d'égalité des chances entre les hommes et les femmes et des mesures positives en faveur des femmes dans les domaines où celles-ci sont encore désavantagées. Le rapporteur estime que l'on devrait investir davantage, notamment au niveau du financement, afin de mettre réellement en place les structures d'appui visant à permettre aux femmes d'assumer un rôle plus actif dans les domaines professionnels, et surtout de faciliter la réintégration de celles qui, pour des raisons propres à leur sexe, ont été contraintes d'interrompre leur carrière. Parmi les autres et nombreuses propositions d'un intérêt capital qu'elle avance, Mme Kokkola souhaite que tous les services chargés d'appliquer le principe de mainstreaming désignent un fonctionnaire, en tout cas une personne compétente, qui aura à contrôler le respect des critères afférents et soumettra des propositions pour l'améliorer. Ce rapport, on l'a dit, est très circonstancié. Il est soigneusement élaboré et nous devons lui accorder notre attention et notre soutien. Mme Kokkola réclame à bon droit davantage de crédits pour l'instauration de l'égalité et elle insiste sur la constitution d'un groupe de travail interinstitutionnel en vue de veiller à ce que l'égalité entre hommes et femmes soit prise en compte dans chaque action communautaire. Comme on l'a déjà souligné dans cette enceinte, nous pouvons tenir les propos et défendre toutes les théories que nous voulons: ce sont autant de beaux discours qui se prêtent à l'expression orale ou écrite, mais quand une politique manque des moyens matériels nécessaires à sa mise en oeuvre, les paroles restent de simples paroles et nous avons tous été témoins de cette réalité, notamment pour les questions relatives aux femmes. Nous ne pouvons donc que convenir avec Mme Kokkola de la nécessité de ces préalables à l'application du mainstreaming . Dans le même temps, il convient de renoncer aux préjugés et conceptions séculaires touchant la participation des femmes à la vie sociale. Ce n'est pas le moment de les rappeler, nous savons tous très bien ce que nous entendons par là. Car, comme un intervenant l'a dit tout à l'heure, personne ne saurait soutenir qu'il existe une véritable égalité entre hommes et femmes, notamment en ce qui concerne les chances professionnelles. Et cela, même dans les pays de l'Union européenne ou plus généralement dans les pays occidentaux que nous considérons comme très évolués et qui accusent pourtant un grave retard sur des questions fondamentales de civilisation comme celles qui touchent l'égalité des chances entre hommes et femmes. Dybkjær Si nous devions encore douter de la nécessité du présent débat, essayons simplement de nous rappeler les derniers reportages photographiques relatifs à la vie politique au sens large du terme. Qu'ont montré les images sur les négociations du traité d'Amsterdam? 15 à 30 hommes qui décident et signent. Qu'ont montré les images sur l'élargissement de l'OTAN? La même chose: des hommes qui décident. Toutes les personnalités politiques de premier rang démocratiquement élues sont des hommes. Si l'on cherche des femmes ayant occupé, ces derniers temps, le premier plan, la mort s'est emparée de deux d'entre elles: mère Teresa et Diana. Le rôle de femme est joué par Florence Nightingale ou par la belle princesse, qui a malheureusement été tuée d'une façon tragique. En d'autres termes: la route vers l'égalité des chances est encore longue. Si nous examinons nos propres rangs, la situation est un peu meilleure, mais, comme l'ont également souligné les deux rapporteurs, que je tiens du reste à remercier chaleureusement pour la qualité du travail réalisé, elle n'est pas bonne. La situation s'est améliorée, mais il reste encore beaucoup à faire. Une femme de mon âge, qui a participé toute sa vie, directement ou indirectement, à la cause féministe, doit faire attention de ne pas chercher à profiter, comme l'a déclaré un autre intervenant, de sa faiblesse. Ce sont des propos qui ne sont pas nouveaux. Chacun sait que la faiblesse ne mène à rien de bon et je me réjouis donc des résultats obtenus. Rétrospectivement, beaucoup de choses se sont évidemment passées, mais ce n'est pas suffisant. L'essentiel est que nous ne discutions plus - tout au moins en public - de la question de savoir si les femmes sont aussi valables que les hommes. On sait qu'elles le sont, mais pourquoi cette situation ne se reflète-t-elle pas alors plus clairement dans les chiffres? Tel est le thème du débat d'aujourd'hui. Existe-t-il malgré tout un plafond de verre invisible? Y a-t-il, en d'autres termes, des endroits où les femmes ne sont pas acceptées ou est-ce dû à des raisons pratiques comme la vie familiale et les enfants? Il s'agit malheureusement des deux à la fois et c'est pourquoi les problèmes doivent également être abordés sous les deux angles. En tout cas, nous femmes devons nous rendre compte qu'on ne cède jamais le pouvoir de son plein gré et que nous n'obtiendrons jamais une véritable égalité des chances si nous ne cédons pas également une partie de notre pouvoir. Ribeiro Monsieur le Président, une fois de plus, nous participons à un débat sur l'égalité des chances dans l'intention de contribuer à ce que l'égalité devienne une réalité et aussi dans l'intention qu'une voix masculine se joigne à celles de nos collègues féminines, qui la réclament et l'exigent. Dans le laps de temps très bref dont nous disposons, nous ferons deux observations également très brèves: la première pour souligner le fait que ce débat a lieu aujourd'hui, mardi, et non vendredi matin, comme cela était malheureusement la coutume pour ce qui concerne ce thème et d'autres thèmes également renvoyés à cette matinée; la deuxième pour relever certains signaux positifs sur le plan institutionnel, avec l'inclusion, à Amsterdam, du nouvel article 6-A et la suite de l'article 2. Il faut cependant, comme le souligne Mme Kokkola - que nous félicitons pour son travail, ainsi que tous les autres rapporteurs - qu'ils dépassent le stade des simples percées théoriques, sans effets dans la pratique, le stade des beaux discours, comme ceux qui concernent le mainstreaming , sans évaluation ex-ante et ex-post , qualitative et quantitative. Nous soutenons la proposition visant à bien définir et traduire le mainstreaming , afin qu'il reflète le besoin d'universalité, et nous optons pour l'expression portugaise qui signifie «actions pour l'égalité». C'est bien d'actions dont nous avons besoin ! Hautala Monsieur le Président, le traité d'Amsterdam offre très certainement de nouveaux instruments afin de favoriser l'égalité des chances et il s'agit d'une victoire pour les femmes. Mais Mme Dybkjaer a tout à fait raison. Cette situation est visible à la direction de l'Union européenne. La photo de famille de l'Union européenne fait de nouveau apparaître un groupe d'hommes en costume gris et parmi eux, la reine Beatrix et deux femmes ministres des affaires étrangères, c'est tout. Comme de nombreux orateurs l'ont déjà dit, nous avons besoin d'instruments afin de favoriser l'égalité. Pour encourager l'égalité, on pourrait inciter toutes les entreprises et institutions publiques à rédiger chaque année un plan pour l'égalité des chances. Cela peut impliquer la fixation de quotas temporaires afin d'arriver à une meilleure représentation des femmes ou du sexe sous-représenté. La formation est également un aspect essentiel de l'égalité des chances au sein des entreprises et des institutions publiques. Il convient de s'intéresser de près à cet aspect. Il faut que l'on étudie cette question et c'est justement l'objet du mainstreaming , le principe d'égalité des chances, une arme à double tranchant, parce qu'il faut y prêter une attention particulière. Cela ne se fera pas tout seul. Lors de la préparation de l'union monétaire, il est extrêmement important de mettre en avant l'égalité des chances et la position de la femme parce que, comme Mme Kokkola le constate dans son rapport, l'adaptation des économies nationales à l'UEM, pourrait toucher très fort les femmes car des emplois seront supprimés dans le secteur public, surtout dans le secteur des soins de santé, un secteur dominé par les femmes. Enfin, je voudrais rappeler que le Conseil a déjà adressé une recommandation en 1992 concernant les crèches dans les États membres. Il faut faire progresser cette matière afin que les femmes puissent participer au marché du travail. Leperre-Verrier Monsieur le Président, intégrer l'égalité des chances entre les femmes et les hommes dans l'ensemble des politiques et actions communautaires est une entreprise louable, et je voudrais féliciter Mme Kokkola, l'auteur de cet excellent rapport. Le contenu du rapport, et les efforts de la Commission exécutive sont rassurants. Le principe du mainstreaming sous-tend toutes les actions, toutes les politiques de l'Union et cela à tous les niveaux. Il concerne donc toutes les commissions parlementaires. Cet objectif d'égalité entre hommes et femmes est ainsi devenu une préoccupation de l'ensemble de nos actions et nous ne pouvons que nous en réjouir. Néanmoins quelques inquiétudes demeurent. Comment peut-on appliquer également aux hommes l'intégration du paramètre de l'égalité des chances sans prévoir des mesures de discrimination positive en faveur des femmes si le but recherché est une égalité réelle? Cette lacune, qui dénote une certaine ambiguïté, me gêne. Notre rapporteur semble d'ailleurs en être consciente lorsqu'elle demande la mise en oeuvre de mesures de ce type dans les domaines où les femmes sont encore désavantagées. Ces domaines, hélas, sont encore trop nombreux et en tout cas significatifs, aussi bien sur le plan économique que politique. En effet, rares sont encore les femmes qui occupent des postes décisionnels. Dans les quinze États membres, les femmes n'occupent même pas un poste à responsabilités sur cinq et on peut tout juste se féliciter que 25 % des fauteuils décisionnels soient occupés par des femmes à la Commission exécutive! Il s'agit certes là d'un progrès notoire, mais il faut aller encore plus loin. J'estime donc, mes chers collègues, que le principe du mainstreaming doit bénéficier aux femmes en priorité. L'inégalité qui est à l'origine de ce débat les affecte plus que toute autre. La situation actuelle commande l'instauration d'une inégalité compensatrice, seul principe susceptible de conduire à une égalité réelle entre hommes et femmes! Antony Monsieur le Président, en tant que député du peuple français, je voudrais préciser que je suis, pour la circonstance - c'est-à-dire pour le commentaire du rapport de Mme Kestelijn-Sierens - le porte-parole de mon épouse et de mes quatre filles, ainsi que celui de mes deux collègues au Conseil régional de la région MidiPyrénées. Je voudrais ajouter que j'ai travaillé pendant quinze ans dans une entreprise où la moitié du personnel et soixante-dix pour cent des cadres supérieurs étaient des femmes. Mon épouse, mes filles, mes amies, m'ont dit avec délicatesse et humour, sinon ironie, qu'elles ne voulaient pour rien au monde de l'égalité prônée par Mme Kestelijn. Elles m'ont dit que les femmes vivaient en moyenne dix ans de plus que les hommes et que c'était très bien ainsi! Elles m'ont dit que les femmes françaises ne voulaient pas de tous les travaux réservés aux hommes et qu'elles n'avaient pas la nostalgie socialiste des manieuses soviétiques de marteaux-piqueurs et de machines agricoles. Elles m'ont dit qu'elles ne voulaient pas de cette condescendance et de cette rupture avec le principe de l'égalité citoyenne qui, selon Mme Kestelijn, devrait entraîner «une aide particulière aux femmes chefs d'entreprise», qu'elles trouvaient grotesque la politique des quotas obligatoires. La femme française se moquait bien d'aller rechercher sa dignité, sa renommée, son influence, dans une dotation obligatoire de cinquante pour cent des sièges au sein de tristes assemblées. Elles m'ont exprimé leur horreur devant la revendication selon laquelle il faudrait prendre partout en considération, je cite, »la dimension femme», triste et grossière expression d'un discours, selon elles, de barbarie égalitaire. Elles se sont esclaffées en lisant la dénonciation d'une moindre participation des femmes aux procédures de prise de décisions, sauf dans les pays nordiques. Elles me chargent de dire que les femmes françaises n'ont cure des modèles invoqués de la poste danoise ou de l'administration suédoise, et qu'elles refusent un impérialisme lourdaud qui prétend «changer la culture politique», car leur culture politique à elles, enracinée dans trois mille ans de civilisation gréco-latine et chrétienne, est celle des grandes héroïnes de nos peuples, d'Antigone à Jeanne d'Arc, de Sainte Geneviève à mère Teresa, mais aussi celle des myriades de talents dans tous les domaines de l'esprit, des arts et des belles-lettres. Elles m'ont dit leur consternation devant un texte qui ne parle ni de féminité, ni de maternité, et se contente d'évoquer avec une grossièreté détestablement masculine un «en cas de grossesse». Comme si l'équilibre et la beauté de la nature humaine ne se réalisaient pas dans la splendeur, dans l'harmonie des deux principes complémentaires, voulus par le Créateur, que sont la féminité et la masculinité. Comme si la transmission de la vie jusqu'à son terme, après la joie de la fécondation commune, n'était pas réservée inégalitairement et magnifiquement à la femme. Comme si - sauf tragédie particulière - ce n'était pas d'abord elle qui pouvait le mieux bercer, se pencher, aimer, consoler, éduquer. Comme si l'oeuvre de Blanche de Castille préparant à la vie le futur Saint Louis ne correspondait pas à la plus splendide des vocations, celle de la maternité. Gröner Monsieur le Président, chers collègues, les membres de mon groupe et les membres de la commission des droits de la femme saluent le concept du mainstreaming , car je pense qu'une tâche importante nous attend. Le débat est essentiel, mais ce ne sont pas les gros titres des journaux qui importent. Il faut que l'on se mette une bonne fois ce concept en tête. Pour cela, il est indispensable que l'on poursuive l'action dans deux directions simultanément. Nous devons maintenir les mesures positives en faveur des femmes! Cela ne se fera pas sans passer par des quotas. Nous devons aussi ancrer le principe d'égalité des chances dans d'autres secteurs politiques. J'aimerais aborder la procédure budgétaire, car elle est très intéressante. L'année dernière pour la première fois, nous avons fait avancer le processus de féminisation au niveau du plan budgétaire et dans tous les commentaires ont été insérés des points relatifs aux femmes ou faisant spécifiquement référence à l'appartenance au sexe féminin! En ce qui concerne les fonds structurels, nous sommes parvenues à faire figurer certaines mentions dans les grands programmes Phare, Tacis, Meda, etc. Par des contacts intensifs avec la Direction générale de la Commission nous avons obtenu le résultat qui consiste à montrer de manière très révélatrice que le mainstreaming fonctionne très bien dans certains cas, mais également très mal dans d'autres, comme par exemple en ce qui concerne la politique industrielle; dans ce secteur le mainstreaming est encore très déficient. En matière de politique régionale, de gros efforts sont entrepris; en ce qui concerne la politique de l'information, de nombreuses possibilités sont offertes. Le document de travail que j'ai présenté en commission des droits de la femme met tous ces points précis clairement en évidence. Nous devons éveiller les consciences; si, comme l'indique le rapport annuel de la Commission nous continuons à progresser au rythme actuel en vue de l'ancrage du principe d'égalité des chances, il nous faudra environ 100 ans pour y parvenir enfin. La Suède nous propose un modèle intéressant. Toutes les personnes appelées à occuper des postes de direction doivent suivre un gender training avant leur entrée en fonction, les ministres également, tous les ministres indistinctement. Même les évêques, par exemple, doivent suivre un cycle de formation continuée. Je crois que c'est la voie qu'il faut suivre. Nous nous battrons pour que le principe de l'égalité des chances soit définitivement ancré dans l'esprit de tout un chacun, pour qu'il se manifeste clairement dans toutes les sphères politiques, dans toutes les réglementations. J'invite surtout les hommes à soutenir les femmes dans cette lutte. Peijs Monsieur le Président, je pourrais fort bien me contenter de la définition que le rapporteur donne du mainstreaming . Il n'y manque qu'un élément, à savoir la véritable signification du terme mainstreaming : à savoir, se joindre à un courant principal et de ne pas se marginaliser. Cela mis à part, je suis disposée à accepter la définition en question. Nous étudions aujourd'hui un rapport important tant pour les hommes que pour les femmes. L'application du principe d'égalité des chances dans tous les secteurs de la société semble couler de source, mais en même temps, on en est très éloigné dans la réalité. Ce que je vais vous relater n'est pas une plaisanterie, mais une histoire vraie, qui s'est déroulée la semaine dernière aux Pays-Bas, à la réunion où l'on débattait de la question visant à savoir pourquoi les femmes ne passent pas du statut de cadre moyen à celui de cadre supérieur. Un des cadres supérieurs d'une grande multinationale implantée aux Pays-Bas a demandé à un de ses homologues s'il aimait voir les femmes occuper des postes supérieurs. Et ce dernier de répondre: »Les y voir, oui, mais pas les y entendre.» Tant qu'on continuera à entendre ce genre de réflexions de la part de cadres supérieurs, il n'y aura pas d'égalité qui tienne en matière de droits ni de représentation. C'est pourquoi l'opération qu'a entreprise la Commission européenne n'en est que plus nécessaire. Rendons-lui donc hommage. Mais dans la pratique, les choses seront plus ardues. Heureusement, le traité d'Amsterdam donne des lignes directrices pour l'élaboration d'une politique adulte. Il jette les bases de la législation indispensable pour intégrer à tous les niveaux l'égalité des chances entre les femmes et les hommes. J'insiste sur le fait que le Traité permet également de prendre des mesures spécifiques dans le monde professionnel afin de favoriser les groupes désavantagés ou sous-représentés. C'est donc une action positive. J'aimerais commenter brièvement les amendements. Celui de Mme Thyssen nous est naturellement très cher puisqu'il renvoie à un groupe qui, en dépit de grands espoirs, se trouve plutôt délaissé par le Conseil, je veux parler des conjoints aidants. L'amendement de Mme Cederschiöld est apprécié de tous pour son caractère évident. Il affirme que la compétence doit aller de soi pour les hommes comme pour les femmes. Aller de soi, et pourtant, il est étonnant de voir que dans les nominations, la question de la compétence n'intervient que lorsqu'il s'agit de représentation équilibrée des femmes dans certaines fonctions. Chez les hommes, la compétence semble extraordinairement répandue - nous savons de quoi nous parlons. Je propose de voter contre cet amendement car il est de nature discriminatoire. La compétence est une exigence évidente pour accéder à un poste, chez les femmes mais aussi chez les hommes. Nous n'y avons encore jamais fait allusion, alors pourquoi commencer quand nous parlons des femmes? En ce qui concerne l'amendement à l'article 20, nous recommandons de voter contre la dernière partie. Il est bon d'examiner la manière de financer les divers éléments que cet amendement énumère, transports, formation, etc., mais toutes les femmes n'ont pas besoin d'un soutien au niveau du financement. Je trouve qu'il faut utiliser les fonds structurels là où ils sont nécessaires, et pas seulement par principe. L'article 14 demande une évaluation. Je voudrais préciser ce point. Dans les secteurs économiques, on recourt à la notion de «benchmarking », une méthode permettant de mesurer ses propres prestations à celles des autres. Monsieur le Commissaire Flynn, ne pourriez-vous pas fixer des critères de ce type afin de pouvoir mesurer les résultats du mainstreaming ? Enfin, je signale que parmi les pays d'Europe orientale candidats à l'adhésion, nous devons insister avec force pour que l'égalité des chances fasse également partie de l'acquis communautaire. L'Agenda 2000 reste muet comme une carpe au sujet du mainstreaming en Europe centrale et orientale. Pour terminer, je voudrais dire: Parlement européen, regarde ce qui se passe en tes murs! Nous montrons tout le monde du doigt, sauf nous mêmes. Je n'arrive pas à trouver de femmes à des postes à responsabilité au sein de ce Parlement. Ryynänen Monsieur le Président, Monsieur le Commissaire, le premier rapport annuel de la Commission concernant l'égalité des chances entre les hommes et les femmes est en soit un pas positif. Je crois qu'il sera utile pour la préparation et l'application des actions futures en matière d'égalité des chances, même si l'on peut déplorer que ce rapport ne contiennent aucune des critiques ni analyses fouillées qui seraient nécessaires afin de mettre ce principe en oeuvre. J'espère que les bonnes propositions de mesures formulées par les rapporteurs seront adoptées. Il faut favoriser la participation des femmes aux prises de décision à tous les niveaux. Je pense que l'adoption de quotas temporaires pourrait être un instrument efficace pour atteindre cet objectif et, bien entendu, qu'une fois l'égalité obtenue au niveau de la représentation dans les organes décisionnels, ces quotas devraient être abandonnés. Je crois que les expériences tirées des quotas imposés par la loi finnoise sur l'égalité de traitement le montrent clairement. Je déplore qu'en dépit de la législation européenne et des prescriptions nationales en vigueur dans beaucoup de pays, nous soyons encore loin de l'égalité de rémunérations pour un travail égal. Les différences salariales doivent disparaître et nous devons décloisonner le marché du travail. Il convient de mettre en oeuvre des procédures d'appréciation du travail efficaces afin d'améliorer l'appréciation du travail fournis dans des branches sous-payées, dominées par les femmes. Les femmes sont également largement sous-représentées dans le travail régional de développement. Cela signifie que des projets et des entreprises dominées par des femmes ne peuvent profiter des projets de développement régional ni du soutien des fonds structurels. Il faut rapidement accroître le nombre de femmes présentes dans les organes décisionnels également au niveau régional. Ghilardotti Monsieur le Président, je voudrais moi aussi souligner favorablement le fait que, un mardi matin, une bonne partie du débat soit consacrée au problème de l'égalité des chances entre les femmes et les hommes. Cela veut dire d'une part que les déclarations de la commission des droits de la femme et du Parlement commencent à être prises en considération, et d'autre part que ce problème devient l'un des plus importants de la politique de l'Union européenne. Mais passons à présent à l'analyse de deux rapports importants. Le premier, sur le rapport annuel de la Commission concernant l'égalité des chances entre les femmes et les hommes, dont le rapporteur est Mme Kestelijn-Sierens, se propose de rendre compte des progrès réalisés au cours de ces années en matière d'application de l'égalité des chances, de vérifier les progrès accomplis, d'augmenter la visibilité de la politique communautaire pour l'égalité des chances, d'encourager la discussion sur les stratégies futures et d'atteindre un large public puisqu'il apparaît, d'après ce rapport, que rares encore sont les femmes ayant pleinement connaissance de leurs droits ainsi que de la nécessité et de la possibilité de les faire respecter. Le rapport est divisé en six chapitres et suit, fondamentalement, la formulation du quatrième programme d'action. Il s'agit là, à mon avis, d'un fait positif, car cela indique une continuité et une concrétisation des choix effectués et des politiques menées au cours de ces années. Globalement, et là-dessus je partage l'opinion de Mme Kestelijn-Sierens, le rapport fournit une foule d'informations faisant ressortir, précisément, que, malgré les progrès réalisés, le principe de l'égalité des chances est malheureusement encore loin d'être concrètement acquis. Je voudrais citer quelques exemples, à commencer par le domaine du travail. Malgré une féminisation accrue du marché du travail, il persiste une très forte ségrégation en matière d'emploi des femmes, tant de type horizontal que de type vertical. Chez les femmes, le taux de chômage est plus élevé, surtout chez les chômeurs de longue durée. En dépit des législations nationales et de l'Union, on assiste encore à un écart - en moyenne de 20 pour cent - entre les rétributions des femmes et celles des hommes. Sans parler de la nécessité d'une participation équilibrée des femmes et des hommes dans les processus décisionnels. Dans ce cas aussi, et malgré les progrès effectués - la Conférence de Pékin, la communication de la Commission - on a enregistré dans l'Union européenne des progrès inférieurs en ce qui concerne les femmes, quoique l'on relève une évolution importante de la contribution des femmes et de leur rôle, avec des situations très différentes d'un pays à l'autre. Toutes les informations dont nous disposons sur les différents aspects ne sont toutefois pas suivies d'une analyse précise et, surtout, d'une évaluation attentive et d'impact sur les politiques. J'invite dès lors la Commission à tenir compte des propositions avancées par le rapporteur dans sa communication, pour que le prochain rapport annuel soit plus souple, qu'il puisse être utilisé de manière large, qu'il soit également plus attentif aux suggestions que le Parlement européen a depuis longtemps faites dans ses différents rapports et qu'il contienne davantage d'exemples de bonnes pratiques, d'instruments concrets, afin que le mainstreaming , thème spécifiquement traité dans le rapport de Mme Kokkola, devienne vraiment le principe inspirateur de toutes les politiques, tant au niveau de l'Union que des États membres. Mme Kokkola procède à un examen très lucide de l'application du principe de mainstreaming , en mettant en évidence non seulement ses aspects positifs mais aussi toutes les carences qui existent encore et elle donne une série de conseils dont la Commission devrait, selon moi, tenir compte de manière contraignante. Le mainstreaming n'est pas une alternative aux actions positives: eu égard au fait que nous sommes loin d'appliquer véritablement l'égalité des chances, il est nécessaire que tous deux soient poursuivis. Le mainstreaming doit être appliqué dans toutes les politiques, et par conséquent, les responsabilités sont tant de la Commission que des États membres. La Commission doit avoir à sa disposition et peut exercer un rôle plus contraignant à l'égard des projets des États membres au niveau de la formation et elle a une certaine responsabilité en ce qui concerne la formation du personnel qui applique, ensuite, l'égalité des chances. Dans le débat sur la révision des Fonds structurels, il faut inclure des éléments coercitifs, afin que les États membres respectent ce principe, sous peine d'intervention sur les financements. Il faut vraiment que les indications qui sont jusqu'à présent apparues deviennent des éléments contraignants et des instruments concrets d'une véritable politique d'égalité des chances de l'Union européenne. Lulling Monsieur le Président, Monsieur le Commissaire, comme beaucoup de mes collègues, je voudrais d'abord exprimer ma satisfaction. En effet, contrairement à la très fâcheuse habitude de ce Parlement, les rapports de la commission des droits de la femme figurent, pour une fois, à l'ordre du jour du mardi et non à celui du vendredi où la plupart de nos collègues ont pris l'habitude, tout aussi fâcheuse, de quitter prématurément Strasbourg. Comme nous, la Commission espère que notre débat atteindra un large public, car il s'agit d'améliorer la compréhension et le développement des politiques d'égalité des chances. Dans les deux rapports, nous-mêmes et le public intéressé, sommes confrontés à un langage nouveau qui, je le crains, n'améliore pas la compréhension de notre propos. Je pense en particulier aux millions de femmes auxquelles nous voulons assurer l'égalité de traitement et l'égalité des chances. C'est très louable d'avoir inventé le mainstreaming , mais c'est un mot difficile à traduire dans la langue de Voltaire. Comme le constate avec raison Mme Kokkola, notre rapporteur, que je félicite, il véhicule un concept étranger, sauf pour une petite minorité de spécialistes. Néanmoins, l'intention de la Commission d'intégrer l'égalité des chances entre les femmes et les hommes dans l'ensemble des politiques et actions communautaires trouve notre appui, étant entendu que le mainstreaming ne peut rendre superflue la politique d'égalité au sens de l'article 119 et sur la base de directives et de programmes concrets. Ceux-ci doivent bien entendu être dotés de moyens budgétaires suffisants, ce qui n'est pas le cas actuellement. Le rapport de Mme Kestelijn-Sierens, que je félicite également, illustre parfaitement le chemin qui reste à parcourir, quarante ans après l'entrée en vigueur du traité de Rome, pour abolir les discriminations dont les femmes sont toujours victimes dans beaucoup de domaines. En outre, il est question d'intégrer au mainstreaming la notion de perspective de genre. La promotion de la perspective de genre au stade de l'élaboration des projets et programmes, la sensibilisation des fonctionnaires aux questions du genre, sont d'autres revendications soulevées dans les rapports. À propos de ce terme «genre», un de mes collègues français, M. Bourlanges, pour ne pas le nommer, m'a fait remarquer que, dans sa langue, le mot «genre» est d'ordinaire réservé à la grammaire. En revanche, pour les personnes, le mot en usage est «sexe». Il m'a d'ailleurs précisé qu'il n'y a que dans Marcel Proust que le mot «genre» est utilisé avec une conotation sexuelle indirecte. À la fin d'Un amour de Swann , le romancier dit que Swann avait gâché sa vie pour une femme qui n'était pas son genre. Il s'agit d'un jeu de mots cripté pour suggérer que le genre préféré de Swann n'était peut-être pas le genre féminin. Faut-il penser, à propos de ce nouveau concept de perspective de genre qui fait son apparition dans nos textes, que nous sommes effrayés par le mot sexe? Je ne l'espère pas, car les discriminations sexuelles subsistent et elles ne seront pas éliminées en établissant de nouvelles désignations pour une politique qui doit rester basée sur la ferme volonté de traiter les deux sexes, heureusement différents, sur une base d'égalité lorsqu'il s'agit des droits et des chances des hommes et des femmes. Crawley Monsieur le Président, je regrette de ne pouvoir citer Voltaire et Proust comme l'a fait Mme Lulling avec tant d'érudition. Je veux m'associer à mes collègues pour dire à quel point il est merveilleux d'avoir toute une matinée pour exalter les progrès que les femmes ont réalisés dans l'Union européenne et pour exprimer nos préoccupations très sérieuses concernant les attitudes et l'absence d'une véritable action de la part des gouvernements et de l'Union européenne, concernant les préjudices dont les femmes sont toujours victimes. J'accueille très favorablement les rapports de mes deux collègues. Le rapport de Mme Kestelijn-Sierens se réjouit à juste titre du fait que pour la première fois, nous avons dans l'Union européenne, un rapport annuel sur l'égalité des chances entre les femmes et les hommes. Ce rapport annuel peut être un instrument pour éclaircir et expliquer la politique d'égalité au public de l'Union européenne, surtout aux femmes, qui réclament depuis longtemps une structure reconnaissable par le biais de laquelle elles peuvent rendre compte des progrès, du calendrier et des décisions en la matière. Le rapport annuel de la Commission contribue de façon sérieuse et importante au débat de l'Union européenne sur l'égalité en cette fin du vingtième siècle. Toutefois, Mme Kestelijn-Sierens a raison d'attirer aussi l'attention sur les lacunes du rapport de la Commission, comme le besoin d'une meilleure analyse et d'une évaluation plus vaste, le désintérêt vis-à-vis de l'important travail parlementaire sur l'égalité et le manque d'attention accordée aux grands sujets de discussion qui nous tiennent à coeur, comme la violence contre les femmes et l'influence éventuelle de la Conférence intergouvernementale sur l'égalité des chances, ainsi que l'impact de l'élargissement. Pour ce qui est du mainstreaming , je félicite ma collègue, Mme Kokkola, pour son rapport. Le mainstreaming est une tentative très sérieuse des institutions de l'Union européenne pour parvenir à un changement culturel des attitudes dans tous les domaines de la politique. Ce changement culturel prendra du temps. Certains se plaignent que seul un petit groupe de personnes intéressées, d'experts, de personnes qui s'occupent d'égalité, si vous préférez, comprend ce qu'est le mainstreaming . S'il doit être appliqué et si les femmes doivent vraiment bénéficier d'un traitement équitable dans les politiques de l'Union européenne, la Commission et le Parlement doivent s'efforcer de promouvoir le mainstreaming dès maintenant jusqu'au vingt et unième siècle. Colombo Svevo Monsieur le Président, le Commissaire a reçu aujourd'hui une série d'éloges parfaitement mérités auxquels j'ajoute les miens que j'adresse aussi aux deux rapporteurs. Il s'agit d'une discussion importante - mais pas uniquement pour nous - tant en raison du thème qu'en raison du caractère exhaustif du débat. Je voudrais souligner, ici, combien la discussion est importante pour le soutien qu'elle peut apporter aux institutions des égalités que sont nos États membres, les conseils et les associations. Je voudrais souligner certains points de cette discussion, et tout d'abord la validité de ce rapport annuel. Il s'agit d'un instrument valable pour ce qu'il peut représenter déjà aujourd'hui et pour ce qu'il peut devenir, à mon avis, en termes surtout de visibilité du problème - s'il est vrai que 20 pour cent seulement des femmes se sont aperçues qu'il existe des politiques d'égalité des chances - et pour ce qu'il peut devenir en termes d'analyse et de vérification des politiques, celles de la Communauté et celles des États nationaux. Si nous parvenons à le mettre concrètement en oeuvre, ce rapport peut devenir, au fond, un observatoire des difficultés rencontrées par les politiques pour l'égalité des chances. Or, c'est précisément parce que l'instrument est important que le commissaire comprendra l'accent mis par la Commission sur certains points et les indications très précises que Mme Kestelijn a voulu donner dans son rapport, surtout lorsqu'elle parle de la nécessité d'une vision stratégique. Que signifie exactement «vision stratégique»? Cela signifie que ce rapport devrait exprimer une position où se rencontrent les politiques communautaires et nationales ainsi que les différents problèmes débattus au sein de la Communauté sur le thème de l'égalité des chances. Cela signifie, par conséquent, comprendre à nouveau les objectifs du Quatrième programme - en fin de compte, s'ils n'étaient pas aujourd'hui actuels, cela voudrait dire que nous nous serions trompés d'objectifs - mais cela signifie aussi savoir saisir, dans la Communauté et dans les pays membres, tout ce qui s'est développé de manière significative et importante dans ce domaine, en ne négligeant pas les aspects qui sont parfois dramatiques et ne sont pas programmables. Par exemple, si aujourd'hui nous avions eu aussi le rapport Waddington, nous aurions pu dans un certain sens visualiser l'écart entre un problème tel que celui du trafic des êtres humains et une absence que l'on remarque au contraire au sein du rapport. Une deuxième considération, enfin, concernant surtout le rapport de Mme Kokkola. J'estime que le centre de cette stratégie doit être le bon exemple que la Communauté réussit à donner, et ce sur un aspect en particulier: le rapport entre égalité des chances et Fonds sociaux, Fonds structurels de la Communauté européenne, soit au moment de la programmation - il est vrai qu'en avril 1996 la Commission avait déjà explicitement demandé d'introduire aussi cette égalité dans les États membres - mais nous savons qu'il s'agit là d'une simple orientation qui n'a pas encore été mise concrètement en oeuvre - soit surtout au moment où l'on modifie les Fonds structurels. Nous pensons qu'une simplification des objectifs pourrait permettre l'introduction systématique de cette égalité des chances et, enfin, une évaluation de l'impact sur la dimension de l'égalité dans toute les politiques. Comme par hasard, on parlera cet après-midi de l'Observatoire des petites et moyennes entreprises, où a été faite une évaluation de ce genre qui pourrait être significative... (Le Président retire la parole à l'orateur) Van Lancker Monsieur le Président, Monsieur le Commissaire, chers collègues, je voudrais employer les deux minutes dont je dispose au terme de ce débat pour faire un peu de prospective, car la communication de la Commission et le rapport annuel, dont je remercie le commissaire, nous fournissent des outils de qualité. À présent, il s'agit avant tout de transformer les beaux principes couchés sur papier en réalité tangible et en mesures strictes. Il est plus qu'évident que dans la plupart des États membres, le mainstreaming n'est toujours pas une évidence absolue. Je suis convaincu que ce n'est pas une question de terminologie, de mauvaise compréhension du terme, mais bien de manque de culture politique. Pourtant, une série de défis capitaux se profilent pour un très proche avenir, des défis dans lesquels le concept de mainstreaming montrera son utilité. D'abord, l'emploi, le sommet de Luxembourg. Dans la plupart des États membres, les plans pluriannuels mis sur pied après Essen parviennent à peine à assurer l'égalité. Dans la plupart des plans de la plupart des États membres, les femmes sont absentes ou confinées dans le ghetto des groupes à risques. Pour moi, Monsieur le Commissaire, l'essentiel est que le sommet de Luxembourg comprenne que la lutte contre le chômage est aussi une lutte pour l'égalité des chances. Ensuite, nous les avons déjà évoqués à plusieurs reprises, les fonds structurels. Là encore, les crédits versés aux fonds régionaux et agricoles semblent rarement aller à des initiatives stimulant la participation des femmes. Il me semble clair que la réforme de ces fonds structurels doit permettre d'utiliser ceux-ci beaucoup plus à l'avantage des femmes. Autrement dit, nous devons concrétiser le mainstreaming , formuler des objectifs clairs, définir des critères, des indicateurs, des méthodes d'évaluation sur la base de statistiques qui ne sont pas asexuées. Comme quelqu'un vient de le dire, Monsieur le Commissaire, nous attendons de votre part le développement d'un benchmarking pour les femmes, la mise sur pied d'une méthode d'évaluation de l'égalité des chances. L'instrument privilégié consisterait bien entendu à faire participer un nombre beaucoup plus important de femmes au processus de prise de décision. Ce point est déjà revenu plusieurs fois dans le présent débat. Hélas, Amsterdam ne nous a pas fourni de nouvel instrument à ce niveau. J'espère qu'en appliquant le Traité, le commissaire et la Commission feront preuve d'un maximum d'ingéniosité pour y remédier. Mann, Thomas Monsieur le Président, en ce qui concerne la concrétisation du principe de l'égalité de chances entre hommes et femmes dans l'Union européenne, les résultats obtenus sont modestes, ainsi qu'il ressort clairement du rapport annuel de la Commission pour 1996 et du rapport de Mme Kestelijn-Sierens. On constate encore des lacunes considérables, tant au niveau de la Communauté qu'au niveau national. Les oratrices qui m'ont précédé l'ont très justement souligné. Le mainstreaming en tant que voie principale pour la concrétisation tant attendue du principe de l'égalité de chances est exemplaire, à condition qu'il soit intégré dans l'ensemble des concepts et des règles qui fondent l'Union européenne, et qu'il ne soit pas relégué dans quelques niches ou scènes d'intérêt secondaire. Des programmes d'action spéciaux sont indispensables pour amener durablement des changements positifs: cela va du travail d'information en vue d'une prise de conscience jusqu'à l'analyse qualitative des programmes d'action. Le projet du Traité d'Amsterdam a renforcé les bases juridiques établissant les mesures d'égalité de traitement. Auparavant l'article 119 était l'unique référence. Aujourd'hui l'article 2 a été complété en y ajoutant le principe d'égalité. La Communauté a par conséquent pour devoir d'éliminer les inégalités et d'interdire les discriminations basées sur l'appartenance au sexe. Le protocole social et le chapitre sur l'emploi ont subi d'importantes modifications comme nous avons eu l'occasion de le constater avec satisfaction en commission des droits de la femme. Le mainstreaming concerne tout le monde, - comme l'a écrit le rapporteur, Mme Angela Kokkola, dans son compte-rendu engagé - , aussi bien les femmes que les hommes. Un revirement du mode de pensée des hommes, une rupture avec des traditions obsolètes, et l'acceptation du changement sont incontournables. Cela se constate dans le monde professionnel, où les postes décisionnels sont occupés, comme dans le passé, selon un critère sexiste, en dépit des hautes qualifications professionnelles avérées que possèdent les femmes et de leurs compétences sociales. Sur le marché du travail, les femmes demeurent comme avant une réserve à laquelle on a recours à volonté. Quand la conjoncture est favorable on fait appel à elles, et on les licencie en temps de crise. On leur dénie le droit à la sécurité et aux perspectives d'avenir. Les mesures prises en leur faveur restent comme par le passé des produits de rationnement, qu'elles soient destinées par exemple à leur procurer une meilleure qualification professionnelle ou à leur assurer une formation technique - domaine réservé aux hommes s'il en est! Ou encore à leur permettre un retour sur le marché du travail après s'être consacré aux enfants. Le rapport préconise des critères d'évaluation de l'égalité de traitement et réclame à bon droit que soient entreprises des études dans les État s membres sur les effets du mainstreaming . Les multiples possibilités d'agir en faveur des femmes au niveau des fonds structurels, depuis les projets pilotes jusqu'à l'augmentation de la proportion des femmes, figurent également sur notre liste de desiderata commune. Monsieur le Commissaire, nous comptons beaucoup sur la motivation et la détermination de la Commission européenne. Flynn Monsieur le Président, je souhaite avant tout remercier tous ceux qui ont apporté leur contribution, pour leur soutien dynamique à notre nouvel instrument - le rapport annuel. Il a reçu un accueil très favorable et je m'en félicite. J'aimerais particulièrement profiter de l'occasion pour remercier les rapporteurs de la commission des droits de la femme, Mmes Kestelijn-Sierens et Kokkola, pour leur travail considérable lors de la préparation des rapports sur le rapport annuel 1996 de la Commission sur l'égalité des chances entre les femmes et les hommes dans l'Union européenne et sur la communication de la Commission intitulée " Intégrer l'égalité des chances entre les femmes et les hommes dans l'ensemble des politiques et actions communautaires ". Je remarque avec plaisir qu'elles accueillent chaleureusement ce premier rapport annuel de la Commission sur l'égalité des chances entre les femmes et les hommes. Depuis sa publication, le rapport a été favorablement accueilli par la presse ainsi que par le comité consultatif sur l'égalité des chances pour les femmes et les hommes, par le Comité économique et social et par beaucoup d'autres organisations d'égalité des chances. Nombre de suggestions formulées dans le rapport par Mme Kestelijn-Sierens au nom de la commission des droits de la femme sont très constructives et très utiles pour nous, et nous nous efforcerons d'en tenir compte dans la mesure du possible, lors de la préparation du prochain rapport. Le premier rapport ambitionne de répondre à trois objectifs principaux: la visibilité, la stratégie et la convergence. Le rapporteur considère que l'objectif de stratégie n'est pas encore entièrement développé. C'est une tâche à laquelle nous allons nous atteler et qui sera plus développée à l'avenir. Je me réjouis des suggestions concernant les points à inclure dans les prochains rapports annuels et nous les présenterons comme des propositions très utiles. Les prochains rapports se consacreront certainement plus aux progrès au cours de l'année sur laquelle ils portent. Pour ce qui est du chapitre concernant la mise en oeuvre par les États membres de la plate-forme de Pékin, il a été rédigé sur la base des informations rassemblées dans les États membres et couvre la période qui s'étend jusqu'à juin 1996. Le rapport 1997, qui est déjà en cours de préparation, reprendra des informations complémentaires sur la mise en oeuvre de la plate-forme au niveau national. Comme demandé, le rapport de cette année contiendra de plus amples informations sur les développements au niveau national. Ainsi, comme l'a dit Mme Van Lancker, le rapport annuel est un instrument très utile; il peut être qualifié d'instrument de mesure et nous nous réjouissons de l'améliorer conformément à vos souhaits, à mesure que nous progressons. Pour ce qui est du rapport sur le mainstreaming , rédigé par Mme Kokkola, je suis ravi de constater la concordance des points de vue du Parlement et de la Commission sur la question essentielle de la promotion de l'égalité des sexes et de l'intégration de la perspective de genre dans toutes les politiques communautaires. C'est un objectif qui ne peut être atteint que si toutes les institutions européennes le reconnaissent et s'engagent à prendre des mesures concrètes. Son rapport soulève une série de questions importantes, que la Commission a déjà incluses dans son quatrième programme d'action, comme le besoin de changer les structures et les attitudes et de développer des politiques pour progresser vers l'égalité entre les femmes et les hommes. La Commission a déjà pris des mesures concrètes pour le mainstreaming de l'égalité dans toutes les politiques et, plus particulièrement, dans les politiques du marché de l'emploi et de la formation professionnelle, comme le souligne le rapport. Dans ce contexte, un document stratégique a récemment été adopté, qui ébauche les mesures d'action future. Il s'agit entre autres de renforcer la coopération inter-service, de développer des procédures et des directives pour évaluer l'incidence des sexes et d'analyser les résultats. Ces mesures répondent également à certaines grandes préoccupations du Parlement. Vingt-neuf directions générales et services horizontaux sont impliqués dans la mise en oeuvre de cette stratégie au sein de la Commission même. Je note avec satisfaction que le rapporteur insiste sur la liaison entre le mainstreaming et la participation des femmes aux processus de prise de décision. La politique du personnel de la Commission en matière d'égalité entre les femmes et les hommes est conçue de façon à amener un véritable changement dans ce sens. Je me félicite en particulier de l'accent mis sur l'importance d'adopter une double approche qui intègre à la fois l'action positive et les activités de mainstreaming , le besoin d'accroître la participation des femmes à la formulation et à la mise en oeuvre des fonds structurels et d'améliorer les données statistiques sur l'utilisation des fonds structurels par les femmes et les hommes et enfin, le besoin de faire de la politique du mainstreaming un élément important lors des négociations pour l'élargissement. La Commission tiendra compte des préoccupations du Parlement et tentera d'intensifier ses efforts pour atteindre les objectifs prioritaires de son rapport. Plusieurs parlementaires ont fait référence à l'interprétation et à la définition du terme «mainstreaming » et à la confusion qui l'entoure parfois. Ce terme n'est pas une invention de la Commission, il provient du mouvement pour la libération de la femme. Il est clair pour nous tous ici, et pour les institutions de l'Union également, que par ce terme, nous entendons en fait l'intégration dans d'autres politiques et mécanismes de financement. Mme Crawley l'a très bien résumé en disant qu'un changement de culture s'impose en la matière. La définition plus large peut se résumer comme suit: une stratégie plus active et plus globale pour promouvoir l'égalité des chances en mobilisant non seulement l'action positive en elle-même, mais aussi toutes les mesures et politiques générales à cette fin. Nous nous efforcerons de réaliser de réels progrès en matière d'intégration des préoccupations d'égalité dans la mise en oeuvre pratique de toutes les actions concernées. C'est essentiel. Quelle que soit la définition ou l'interprétation que nous en ayons, nous devons certainement avoir une action. Il a été dit qu'il pourrait être utile d'avoir, pour notre prochain rapport, un glossaire reprenant les termes communément utilisés dans les discussions sur les sujets ayant trait à l'égalité. Un tel glossaire éliminerait peut-être beaucoup de confusion concernant la signification précise des termes spécifiques que nous utilisons. Je recommande que nous le fassions à la prochaine occasion. Mme Maij-Weggen a manifesté son soutien énergique au rapport annuel et je l'en remercie. Mais elle a formulé un argument très spécifique concernant les femmes qui occupent des fonctions élevées dans les institutions communautaires. C'est une chose à laquelle nous devrions vraiment faire très attention. La Commission, Mme Maij-Weggen, a réalisé dans ce domaine des progrès considérables dont j'aimerais vous parler. Entre le 1er janvier 1994 et 1997, le nombre des femmes aux niveaux A1 et A2, les niveaux les plus élevés dans les services de la Commission, a plus que triplé et passe de 5 à 18. C'est un excellent progrès dans ce domaine. Ce n'est pas suffisant, mais c'est une amélioration considérable et j'espère sincèrement que nous pourrons constater le même type de progrès dans les autres institutions aussi. Mme Van Lancker a soulevé le point particulier du sommet sur l'emploi et de ce que nous pouvons y faire. La chose me préoccupe beaucoup. Je vous promets que l'égalité des chances sera incluse dans les directives sur l'emploi que je proposerai à la Commission dans un avenir très proche et je pense qu'il faut considérer que c'est une bonne nouvelle. La Commission est sincère dans son engagement de mettre en oeuvre la stratégie de mainstreaming . Nous nous sommes également engagés en faveur d'une stratégie à long terme pour mobiliser toutes les politiques et les mesures afin de parvenir à l'égalité entre les femmes et les hommes. Nous n'avons que très peu d'expérience en matière de mainstreaming , mais nous pouvons améliorer la chose à mesure que nous avançons. Nous avons bien commencé, je pense, dans ce que nous avons fait aujourd'hui. Je suis optimiste pour l'avenir. Dès à présent, il faudrait poursuivre le mainstreaming des sexes comme un principe qui fait partie du nouveau projet de Traité et là aussi, nous avons un certain mouvement positif. Cela devrait nous permettre d'entreprendre des démarches beaucoup plus importantes dans l'avenir. Votre contribution à cet égard est très importante. Je vous en remercie tous collectivement, plus particulièrement dans le processus de codécision, quand il est d'application. Des progrès ont été réalisés et nous devons le reconnaître. Au fil des années, ils ont été assez importants, mais les questions soulevées nécessitent notre attention permanente et nous devons accroître le niveau de conscience et le profil de cette question d'égalité à tous les niveaux. Cette réunion de ce mardi assure la publicité de ce que la Commission et le Parlement aimeraient faire en cette matière. Nos rapports annuels et notre mise en oeuvre du programme doivent constituer des préoccupations permanentes et resteront la première priorité de mon mandat en tant que commissaire. Le Président Le débat commun est clos. Le vote aura lieu aujourd'hui, à 12 heures. Violence contre les femmes Le Président L'ordre du jour appelle le rapport (A4-0250/97) de Mme Eriksson, au nom de la commission des droits de la femme, sur le besoin d'entamer une campagne européenne de tolérance zéro à l'égard de la violence contre les femmes. Eriksson - (SV) Monsieur le Président, ce n'est pas parce qu'il n'y a pas beaucoup de femmes présentes ici que cette question ne concerne pas beaucoup de personnes. La réticence certaine avec laquelle ce problème est abordé par cette session confirme que ce sujet concerne beaucoup de personnes. Entretemps, j'ai pu constater qu'il s'agit effectivement d'un problème important car durant toute une année j'ai eu l'occasion de travailler sur ce rapport et j'ai également rencontré des gens qui ont été eux-mêmes exposés à la violence physique ou qui s'occupent activement d'aider des personnes qui ont subi une telle violence. Nous pouvons nous demander pourquoi il existe une discrimination salariale, pourquoi si peu de femmes occupent des postes à responsabilité. Nous en avons discuté à maintes reprises. Quelles en sont les origines et quelles en sont les causes? Nous devons évidemment constater que depuis Aristote qui affirmait que la femme était un être imparfait et inférieur dont la seule tâche se limitait à produire de nouveaux hommes, nous avons parcouru un bon bout de chemin. Il faut pourtant dire que dans notre société actuelle beaucoup pensent encore comme Aristote. En bref, nous vivons dans des structures patriarcales dans lesquelles les hommes sont considérés supérieurs aux femmes, dans tous les secteurs et sur tous les plans. Même nous, les femmes, nous nous considérons inférieures aux hommes. Et tant que nous continuerons à le penser, nous ne parviendrons pas à nous détacher de l'ère d'Aristote. La violence physique contre les femmes représente la grave conséquence d'une telle structure sociale. Elle se traduit par les viols et autres abus sexuels, la maltraitance, le harcèlement sexuel, la prostitution et la pornographie. Voilà les conséquences auxquelles nous devons faire face. Tous les dix jours, une femme meurt dans mon pays natal, la Suède, à la suite d'une maltraitance grave qui lui a été infligée par un homme qui lui était très proche. L'été dernier, nous avons traité beaucoup de cas de violence où l'élément pornographique se reflétait dans l'acte commis, avec par exemple des actes de violence commis par des bandes sur des femmes seules. La violence au sein de la famille est encore considérée comme une affaire privée. À présent, nous savons tous que ce n'est plus du tout le cas. Nous ne savons pas comment traduire cette violence massive contre les femmes, en termes économiques, c.-à-d. combien ce phénomène coûte aux contribuables, au niveau de l'UE, ou au niveau mondial. Dans ce rapport, nous attirons également l'attention de la Commission sur le fait qu'il serait temps d'en déterminer le coût afin que nous puissions discuter avec des gens qui peuvent traiter le problème et chiffrer le coût le plus précisément possible. Je crois que le rapport que nous présentons à la séance plénière vaut la peine. Nous en avons discuté à maintes reprises. Je tiens à aborder pendant cette dernière minute un point qui ne figure pas à l'ordre du jour. Il porte sur un point sensible ce qui explique pourquoi, jusqu'à présent, j'ai rencontré énormément de réticence: notre conception de la pornographie et de la prostitution ainsi que notre volonté de poursuivre en justice les clients des prostituées plutôt que les prostituées elles-mêmes. Cette proposition doit être considérée comme inexistante à cause des problèmes qui se poseront lors d'une éventuelle application administrative. Je sollicite donc de la présente audience et de mes collègues de pouvoir présenter cette proposition en tant que proposition d'amendement oral et de procéder à un appel nominal à ce sujet. Il s'agit notamment ici d'un conflit d'une très grande ampleur pour l'ensemble des mouvements féministes dans l'UE. J'estime qu'il serait tout à fait indiqué de faire un tour de table afin de connaître les différentes opinions de cette assemblée. Par la suite, nous saurons comment traiter les différentes questions. Vu que le commissaire Gradin est présente, je suis évidemment avide de savoir quel accueil la Commission réservera à ce rapport et, dans la mesure du possible, j'aimerais également savoir quels moyens économiques et quelles ressources sont prévus en vue de décréter 1999 année européenne contre la violence à l'égard des femmes. Waddington Monsieur le Président, j'aimerais féliciter Mme Eriksson pour son excellent rapport et M. David Martin, parce qu'il est à l'origine de cette idée à l'Assemblée. J'aimerais vous donner cinq raisons pour lesquelles nous avons besoin d'une campagne européenne pour lutter contre la violence envers les femmes. Premièrement, il faut faire prendre conscience du caractère généralisé de la violence contre les femmes dans chaque pays, chaque ville et dans toutes les classes sociales. Ainsi, dix études citées par le Conseil de l'Europe cette année ont montré de manière unanime que 25 % des femmes ont déjà fait l'expérience de la violence domestique et que de 6 % à 10 % des femmes subissent des violences chaque année. Deuxièmement, il est capital d'inviter tous les États membres à revoir les systèmes d'aide juridique, économique et sociale aux victimes de violence, ainsi que la protection fournie pour empêcher les récidives. Les femmes victimes de violences - et une majorité souffre en silence - et leurs enfants doivent oser signaler les agressions, savoir qu'elles bénéficieront d'un réel soutien. Troisièmement, la violence à l'encontre des femmes doit être considérée comme inacceptable par tous. Les pouvoirs publics doivent s'engager à la tolérance zéro et des campagnes d'éducation publique doivent être entreprises pour changer l'idée encore fréquente dans certains milieux, que la violence familiale envers les femmes, par exemple, est une affaire privée et sans grande importance. Quatrièmement, les organisations non gouvernementales spécialisées en matière de soutien des femmes et de lutte contre la violence doivent avoir la possibilité d'échanger leurs idées et des bonnes pratiques. Certaines campagnes locales excellentes et novatrices contre la violence pourraient avoir un impact plus large sur la scène européenne. Cinquièmement, il faut approfondir la recherche sur les causes de la violence et la façon de la prévenir; la façon dont nous pouvons éduquer nos enfants, garçons et filles, pour résoudre les conflits sans violence; la façon de faire face aux brimades; la façon de développer un respect mutuel pour les droits des hommes et des femmes et la façon de modifier les attitudes et le comportement des hommes violents. J'espère que cette Assemblée et la Commission soutiendront l'appel de la commission des droits de la femme en faveur d'une campagne européenne contre la violence envers les femmes. J'espère que 1999 restera associé dans les mémoires au début de la lutte européenne contre la violence envers les femmes et à du respect des droits de l'homme. Bennasar Tous Monsieur le Président, en l'absence de Mme Banotti, je vais essayer de prendre un petit peu de votre temps et du mien pour m'exprimer en mon nom personnel et au nom de mon groupe. Je tiens avant tout à remercier Mme Eriksson pour le rapport approfondi et détaillé sur la nécessité d'un effort de solidarité et de tolérance, et d'actions positives face à la violence à l'égard des femmes et des enfants. Le présent rapport est un autre cri pour attirer l'attention. Combien d'autres seront encore nécessaires pour que les grands et éloquents discours se transforment en véritables changements de comportement des gouvernements européens face à la violence? La conférence de Pékin a donné une définition claire de ce qu'est la violence spécifique en raison du sexe - menaces, insécurité, tortures physiques et psychologiques, agressions et souffrance, contrainte, mutilations, inceste, harcèlement sexuel, abus, mauvais traitements et viols des femmes - et cette violence est perpétrée chaque jour dans une Europe démocratique qui défend les libertés et les droits de l'homme. Les victimes sont généralement des femmes et des enfants, et le lieu occulte où se produit la majorité de ces agressions est la famille. Les causes en sont la pauvreté, l'abus d'alcool, les drogues, l'abondance et un grand commerce naissant autour de la pornographie, la prostitution et la pédérastie. Identifier les causes qui favorisent la violence permet de chercher des solutions. L'isolement social, le manque de soutien, de conscience et d'éducation des parents, et, surtout, l'expérience d'une enfance malheureuse. Il s'agit en majorité de familles qui, dès le début, sont considérées comme des groupes à haut risque, mais aujourd'hui encore, la violence au sein du foyer est une affaire privée, un délit invisible que les victimes ne dénoncent pas parce qu'elles ont peur. Quelles mesures de politique sociale faudrait-il prendre pour mener à bien une prévention primaire? La majorité des États membres ont adopté des dispositions relatives à la violence sexuelle dans le couple et l'ont qualifiée de délit. Les données sont rares, mais on sait que, dans le couple, l'homme est la forme la plus endémique de violence à l'égard de la femme. La situation juridique de la femme s'est améliorée et nous avons également progressé sur le marché du travail, mais il existe encore un grand déséquilibre dans les relations de pouvoir. Le rapporteur dénonce le tabou qui existe lorsqu'il s'agit de parler de violence et de dénoncer le harcèlement sexuel ou les contacts non désirés dont souffrent de nombreuses femmes, en particulier les plus jeunes, sur le lieu de travail. Etant donné l'absence de statistiques nationales sur ces questions, il est très difficile de déterminer si la perception de l'augmentation de la violence à l'égard des femmes et des enfants reflète une augmentation réelle ou si le nombre de cas connus est plus élevé en raison d'une meilleure information et d'une sensibilisation au problème. Ce qui est certain, c'est que la violence exercée contre la femme, et initialement considérée comme une question de droits de l'homme, a également été reconnue comme un grave problème de santé publique. Le réseau sanitaire de femmes européennes, créé à Vienne en 1994, a inclus la violence contre les femmes dans ses six préoccupations fondamentales en matière de santé et, bien que cette violence ne connaisse pas de limites socioculturelles, religieuses ou raciales, les plus vulnérables sont les femmes les plus jeunes, émigrées et pauvres, ainsi que les enfants. Il existe très peu d'études sur les conséquences physiques et psychologiques de la violence, mais la nécessité d'un traitement psychiatrique et les instincts suicidaires de nombreuses femmes battues sont un fait en progression constante. Les dommages vont de la mort à la grossesse non désirée, aux affections, aux troubles du sommeil et de l'alimentation, à la culpabilité et la peur, énormément de peur. Des rapports indiquent que dans un pays européen, une fille sur trois âgée de moins de 16 ans a été victime de harcèlement ou de viol. Le rapporteur demande, et je m'associe à cette demande au nom de mon groupe, une étude interministérielle coordonnée et une formation spécifique et obligatoire pour tous les avocats, juges, policiers et personnel de la santé, hommes et femmes, sur la violence, la prostitution, le trafic et la pornographie, et une meilleure efficacité des services d'accueil aux victimes, de protection, de refuge, de conseil et de réintégration, en bonne coordination avec les organisations non gouvernementales. Il est nécessaire d'instaurer à l'échelle européenne un numéro gratuit pour les appels à l'aide et de disposer de statistiques fiables qui dénoncent le problème. Il faut également faire du main streaming de la non-violence dans l'éducation et la publicité. Monsieur le Commissaire Flynn est parti, mais je demande à Mme Gradin de lui communiquer le message d'incorporer la non-violence dans toutes les politiques et actions en faveur de l'égalité des chances. Nous attendons beaucoup du programme Daphné. Nous disposons de peu de moyens financiers pour aborder un problème aussi grave, mais nous nous efforcerons d'obtenir une augmentation de la ligne budgétaire l'an prochain. Schaffner Monsieur le Président, Monsieur le Commissaire, qui pourrait contester l'intérêt d'une campagne européenne de tolérance zéro de la violence à l'égard des femmes? Si les drames découverts récemment dans un certain nombre de pays de l'Union ont mis en lumière la nécessité de lutter vigoureusement contre la pornographie et la pédophilie, qu'il s'agisse de jeunes garçons ou de petites filles, il apparaît de plus en plus que la prostitution et son exploitation sont l'une des facettes du crime organisé - les trafiquants craignant peut-être que des mesures généralisées de dépénalisation de la drogue ne rendent ce trafic moins lucratif et se servant donc des femmes comme d'une monnaie d'échange, une sorte de monnaie unique avant la lettre, bien plus rentable comme moyen de paiement dans le trafic de marchandises volées. Ainsi, une femme mise sur le trottoir en paiement d'une voiture volée rapporte beaucoup plus qu'une somme d'argent, même bien placée, sans les contraintes des circuits de blanchiment. En revanche, la violence au sein du foyer conjugal reste encore très mal cernée, car elle demeure tabou. Les femmes victimes de violences portent leur drame en secret, soit par crainte des représailles, soit par honte à l'égard de leur entourage. Une campagne européenne permettrait peut-être, comme cela a été le cas pour la pédophilie et l'inceste, de libérer les victimes, de leur faire savoir qu'elles peuvent parler, qu'elles peuvent être écoutées et peut-être même entendues. Des statistiques fiables dans ce domaine donneraient une idée de l'ampleur du problème et concourraient à aider les femmes victimes de violences à parler. Cependant, le rapport de Mme Eriksson me semble ne pas insister suffisamment sur le problème des enfants qui vivent au quotidien la violence subie par leur mère. Toutes les études existantes montrent à quel point les auteurs de violences conjugales ont souvent été, soit victimes, soit témoins de violences dans leur enfance. Trop souvent, les femmes battues, maltraitées, ne font pas état de leur situation, croyant ainsi protéger leurs enfants. Le rapport propose de multiplier les refuges pour ces femmes. Je ne pense pas que ce soit la véritable réponse. En tant qu'élue locale, j'ai souvent reçu des femmes venant me demander de l'aide, peut-être parce que je suis une femme. La réponse institutionnelle que je peux leur apporter en leur proposant un hébergement dans un foyer, souvent éloigné de leur domicile, n'est pas une solution acceptée par elles. Au traumatisme de la violence, elles ne veulent pas ajouter, pour leurs enfants, celui du déracinement, de la coupure des liens avec leurs amis, leur école, la perte de leur appartement. C'est vrai qu'il est trop injuste que ce soient la victime et ses enfants qui doivent quitter une maison, mettre une distance entre elles et l'auteur des agressions. Je crois qu'il y a là matière à réflexion, une matière qui n'a pas été suffisamment explorée et qui, peut-être, devrait faire l'objet d'un prochain rapport. Larive Monsieur le Président, bien que le viol entre époux soit enfin punissable dans la plupart des États membres, il reste une masse effrayante de tabous, d'ignorance, d'incompréhension et de mauvaise volonté s'opposant à ce que la violence contre les femmes s'inscrive au rang des priorités politiques. La plupart du temps, la violence s'exerce au sein de la famille. Les numéros d'appel d'urgence et les refuges n'existent pas, ou sont en nombre insuffisant. La formation des services de police et des magistrats est souvent insuffisante. Comment l'Union européenne peut-elle y remédier? Premièrement, nous pouvons favoriser la prise de conscience, la reconnaissance et le changement des mentalités, y compris chez les candidats à l'adhésion en Europe centrale et orientale, de sorte que les pays qui présentent un retard adaptent leur législation, car l'harmonisation n'est ni souhaitable ni possible. Deuxièmement, nous pouvons reprendre avec force la suggestion du rapporteur visant à organiser une année européenne de la lutte contre la violence à l'égard des femmes. Les meilleurs éléments de chaque campagne seront alors identifiés et utilisés pour une campagne européenne décentralisée, adaptée aux besoins nationaux. Troisièmement, il faut enfin montrer les données, les statistiques. Aux Pays-Bas, l'étude annuelle de l'office central des statistiques prouve que la violence contre les femmes a augmenté. J'ai entendu dire que la Finlande va procéder cette année à une enquête à grande échelle. La Commission doit encourager ce genre d'initiatives partout; ce n'est qu'alors que nous connaîtrons l'ampleur de ce que nous combattons. Car souvent, les refuges pour femmes battues et les numéros d'appel d'urgence brillent par leur absence, sous prétexte qu'ils sont trop chers. J'affirme qu'au contraire, ils permettent de faire des économies sur les budgets nationaux. Le centre danois pour les femmes de Røntofte a fait le calcul, et chacun devrait l'imiter. Sur ce seul point, le centre a permis aux services locaux du logement d'économiser 1, 8 million d'écus. Imaginez les économies phénoménales que pourraient réaliser les trésors nationaux dans toute l'Union européenne! Mon groupe remercie Mme Eriksson pour son travail de qualité, mais il nous faut à présent passer à l'action. Les trois millions d'écus inscrits au budget 1997 ne peuvent être qu'une réaction éphémère face à la navrante situation de la Belgique. Il faut une approche structurelle. Au moins cinq millions d'écus dans le prochain budget, sans oublier de faire participer étroitement l'Europe orientale. Sierra González Monsieur le Président, la violence croissante à l'égard des femmes est un des graves problèmes de la société contemporaine. De nombreuses femmes vivent dans l'incertitude et dans la peur là où précisément elles devraient se sentir en sécurité: dans leur propre foyer. Certaines y décèdent même des conséquences de mauvais traitements ou sont assassinées sous les yeux de leurs propres enfants. Ce fut le cas de 54 femmes l'an dernier en Espagne. On considère ces situations dramatiques, peut-être pas avec complicité, mais certainement avec tolérance. Certaines femmes auraient pu sauver leur vie si leurs appels à l'aide avaient été entendus et ce fait démontre que le problème de la violence contre les femmes est lié, non seulement aux situations familiales difficiles en raison de la marginalité ou de la pauvreté - la violence contre les femmes se manifeste dans toutes les classes sociales -, mais encore à des valeurs ancrées dans cette société et qui disculpent l'agresseur. Il convient de reconnaître que les causes de la violence se trouvent dans la société elle-même et que, partant, il est nécessaire de prendre des mesures qui vont au-delà du châtiment de l'agresseur et du soutien aux victimes. Ces deux mesures sont de toute évidence nécessaires, tant en vertu du caractère dissuasif du châtiment pour l'agresseur que du caractère palliatif du soutien psychologique aux victimes. Mais il faut quelque chose de plus, il faut une prise de conscience de l'ampleur de ce problème à plusieurs facettes, qui va de la violence au sein du foyer, aux viols, aux mutilations sexuelles et au harcèlement sexuel sur le lieu de travail. Des propositions telles que celles présentées dans ce rapport en matière de refuge ou pour que la protection des droits de la femme constitue une condition d'accès à des accords avec des pays tiers représentent des progrès, tout comme le fait de déclarer l'année 1999 «Année européenne contre la violence à l'égard des femmes», et notre groupe les appuie. Mais, par dessus tout, il conviendrait d'adopter des mesures réelles et efficaces pour éradiquer la violence afin qu'elle cesse d'être un thème parlementaire, et ces mesures devraient envisager des changements juridiques substantiels dans la définition de la violence et dans sa prévention. Van Dijk Monsieur le Président, c'est en 1986, il y a onze ans, que nous avons adopté le dernier rapport sur la violence à l'égard des femmes, présenté par Mme Ancona. Il faut reconnaître qu'en onze ans, même si la violence contre les femmes et les jeunes filles a perdu de son caractère tabou, elle n'en reste pas moins très fréquente. Nous l'avons déjà dit maintes fois, la violence à l'égard des femmes est principalement le fait de membres du foyer familial et de connaissances. Depuis onze ans, une pression constante s'exerce par exemple sur le financement des refuges pour femmes battues ou des ONG luttant contre la violence à l'égard des femmes. Il n'est donc pas étonnant que nous demandions aujourd'hui une campagne européenne de lutte contre la violence à l'égard des femmes et l'organisation d'une année européenne sur ce thème. Mais il ne faut pas s'y tromper: la violence à l'égard des femmes n'est pas uniquement le fait de la famille ou des connaissances. Les pouvoirs publics ont eux aussi pris la chose à la légère dans le passé. Il suffit de penser aux stérilisations forcées dont on a tant parlé ces dernières semaines, non pas dans un seul État membre, mais dans beaucoup d'entre eux. Sans oublier ceux dont on n'a pas parlé, mais où la pratique n'en existe pas moins. Dans certains pays, cette législation reste en vigueur même si elle n'est pratiquement plus appliquée. Les autorités ont également une importante responsabilité, surtout parce que tous les pays européens ont signé la Convention des Nations unies sur l'élimination de toutes les formes de discrimination à l'égard des femmes. Cette convention accorde une importance considérable à la violence. Les pouvoirs publics ont donc une lourde responsabilité, et doivent mettre immédiatement un terme à ces stérilisations. Leperre-Verrier Monsieur le Président, nous avons souhaité ce débat aujourd'hui pour inciter les gouvernements à accorder plus d'importance à la violence contre les femmes et pour qu'ils inscrivent cette question au rang des problèmes politiques majeurs. Un récent rapport de l'UNICEF donne une idée de l'ampleur du phénomène. Selon les termes de ce rapport, une femme sur six dans le monde est victime d'un viol une fois dans sa vie, et cette violence contre les femmes ne s'exerce pas uniquement dans les pays en voie de développement. On estime que, dans les pays occidentaux aussi une femme est battue toutes les dix secondes. Or, tous les pays du monde ne possèdent pas une législation réprimant la violence contre les femmes et notamment lorsque celle-ci s'exerce dans leur foyer. Alors, je pense, mes chers collègues, qu'il est urgent d'adopter une approche pluri-institutionnelle. Dans tous les cas, les coûts de ces actions se révèleront moindres que les dépenses qu'entraîne la violence en termes de santé, de logements, de services sociaux. Par ailleurs, sans aspirer à une harmonisation généralisée dans l'Union, il s'avère qu'une législation sévère et uniforme devrait réprimer les auteurs de ces actes et prévoir une aide appropriée, tant matérielle que technique, aux victimes. Une campagne d'information revêt là toute son importance et aidera les femmes à prendre connaissance de leurs droits fondamentaux. Raschhofer Monsieur le Président, Mesdames et Messieurs, la violence contre les femmes et les enfants constitue bien l'un des excès les plus horribles de notre société. Quoique la violence en soi soit rejetée, l'opinion persiste dans de larges parts de la population que la violence intra-familiale reste en fin de compte une affaire à caractère privé. C'est ainsi seulement que peut s'expliquer le fait que des femmes et des enfants soient maltraités des années durant à l'intérieur même de leur propre foyer. Les voisins, les parents et les connaissances ferment trop souvent les yeux devant les indices de violences, surtout par souci d'éviter des problèmes avec la police ou les tribunaux. Les victimes n'ont que rarement la possibilité d'échapper à leur triste sort. Les institutions sociales telles que les homes d'accueil pour femmes battues, qui pourraient constituer une issue, sont le plus souvent situés dans les agglomérations urbaines et tributaires du financement privé. Or, les femmes qui veulent s'échapper se trouvent souvent dans un dénuement financier total. Une campagne pour l'éradication totale de la violence contre les femmes est donc la bienvenue pour cette raison et pour bien d'autres encore; et il est à espérer qu'elle produira ses effets jusque dans la sphère privée familiale. Baldi Monsieur le Président, mes chers collègues, il est indubitable que la violence est aussi due à la considération que l'on a pour la femme. Finalement, ce Parlement discute des droits de la femme au cours d'une matinée du mardi: cela veut dire que cette Assemblée considère au moins la question de la violence contre les femmes comme digne du plus haut intérêt. Ensuite, le comportement qui est adopté et qui est celui qui conduit évidemment à la violence est également lié à l'égalité. Malheureusement, sur le thème de l'égalité, il faut avouer que nous sommes en retard et que bien des choses restent à faire. Pour ce qui est de la violence sexuelle, il existe des préjugés qui n'ont pas encore été éliminés. Beaucoup excusent cette violence en disant que c'est le comportement de la femme, que certains types de femmes autorisent certains types de violences. Eh bien, cela est vraiment grave. Ce qu'il faut commencer par changer, c'est l'attitude de la société. Ce n'est pas seulement la prostitution, la pornographie et le viol qui permettent ces formes de violences. Nous savons ce que signifie un type de message donné d'une certaine façon. Beaucoup de choses restent à faire. La violence au foyer - on l'a déjà dit - est encore considérée comme relevant du domaine privé. Une femme sur cinq seulement signale à la police ce qui se passe chez elle, sous le toit familial. Ces jours-ci, il y a eu en Italie un épisode très singulier: en Vénétie, un mari a appelé les gendarmes parce que sa femme ne voulait pas avoir de rapports sexuels avec lui. Ce fait, absolument incroyable, indique que nous nous trouvons encore face à une attitude selon laquelle on n'estime pas que ce qui se passe à l'intérieur de la vie familiale ou, plutôt, dans un rapport entre personnes, soit basé sur une question tout à fait différente. Il existe donc des violences non signalées, et elles sont très nombreuses, entre autres parce que la femme a peur et honte: elle a peur et honte d'une société qui ne lui permet même pas de s'exprimer librement; elle a peur, donc, des conséquences sociales. Il faut élaborer des stratégies européennes pour la création d'abris et de refuges; il faut voir ce qui se passe, comparer ce qui se produit au niveau européen; en outre, il faut aussi revoir d'une certaine façon les systèmes juridiques. Quoi qu'il en soit, la culture à l'égalité, l'éducation et l'information font défaut et beaucoup de choses restent encore à faire pour prendre conscience de ce qui est en train de se passer. Ahlqvist Monsieur le Président, le rapport de ma collègue suédoise Mme Eriksson dont nous débattons à présent, aborde un problème fondamental. Je tiens à la remercier de son très bon rapport. La violence contre les femmes fait malheureusement partie de notre société de consommation et nous menace toutes quelque soit notre âge, notre milieu ou la classe sociale à laquelle nous appartenons. En Suède, nous comptons chaque année environ 18.000 cas de maltraitance de femmes. Dans la majorité des cas, l'homme qui vit ou a vécu avec la femme est à l'origine de cette violence. Malheureusement, il ne s'agit que d'une infime proportion par rapport au nombre de cas réels. Croire que ça n'arrive qu'aux autres est illusoire. Nous nous réfugions trop souvent derrière cette idée pour ignorer la gravité du problème. «Cela ne me regarde pas», disent beaucoup de gens qui rencontrent ces situations dans leur cercle familial ou d'amis proche. Alors, la peur, la honte, le silence et le sentiment de culpabilité sont les meilleurs alliés de la violence. Pour que notre combat contre ces crimes dissimulés tel que la maltraitance des femmes soit couronné de succès, nous devons attirer l'attention du public sur ces crimes. C'est le seul moyen pour faire changer les choses. Ce combat doit être mené sur tous les fronts. Nous avons besoin d'une législation protégeant les femmes et punissant les hommes violents; peu importe qu'il s'agisse d'époux, de souteneurs ou de criminels avec un lourd passé. Nous avons également besoin du travail d'organisations bénévoles. Nous avons constaté à maintes reprises que ces organisations sont beaucoup plus proches de la personne en difficulté et qu'elles ont un contact plus facile que les instances officielles. Voici pourquoi le groupe socialiste a choisi de soutenir ces organisations et de les inclure dans le rapport. La violence contre les femmes nous concerne tous; nous devons oeuvrer à la sécurité de la femme en Europe. Je vais également soutenir Mme Eriksson dans sa demande visant à présenter sa proposition d'amendement oral devant cette séance plénière. Karamanou Monsieur le Président, Madame le Commissaire, chers collègues, les actes de violence à l'égard des femmes sont à l'évidence la résultante de tout un système complexe de valeurs et de pratiques qui bénéficient de la tolérance de la société et des institutions. Il n'y aurait pas de violence contre les femmes si chaque homme, individuellement, n'y avait sa part et si la société ne fermait pas les yeux sur chacun de ces manquements. Il s'agit de la forme la plus répandue de violation des droits de l'homme dans l'ensemble du monde. L'UNICEF a communiqué récemment des données accablantes sur les mauvais traitements subis par les femmes. Elles concernent des actes commis aux États-Unis, en Inde, en Afrique où 2 millions de femmes font l'objet chaque année de mutilation sexuelle, et 130 millions d'entre elles ont subi cet horrible supplice. Mais ne croyez pas que l'Europe soit épargnée. Les récentes et monstrueuses affaires de Belgique en apportent la confirmation. Les enquêtes révèlent que, en Occident comme en Orient, rares sont les femmes qui parviennent à leur majorité sans avoir subi une forme de violence: attentat à la pudeur, viol, inceste, harcèlement sexuel, sévices, et jusqu'à des tortures. Mais la violence à l'égard des femmes ne se traduit pas seulement par des mauvais traitements corporels. Il faut aussi ranger parmi les formes graves de violence les discriminations et les harcèlement sexuels auxquels les femmes sont en butte sur leur lieu de travail, leur exclusion de fait des charges publiques et des centres de décision politiques, le refus habituel des hommes de soutenir moralement et matériellement leurs enfants après le divorce, l'image dégradante que la publicité et les médias donnent de la femme, la pornographie, la prostitution. Assurément, la violence exercée contre les femmes constitue le mur de la honte de notre société phallocrate et elle appelle des mesures au plan individuel, collectif et institutionnel en vue de l'éliminer. Il s'impose donc de lancer sans délai une grande campagne européenne et d'y affecter des fonds suffisants. Les 3 millions d'écus qui ont été alloués en 1997 en raison des événements de Belgique ne permettent évidemment pas de s'attaquer au mal. Il faut des services pour assurer aide et hébergement, des unités spéciales pour réprimer les violences criminelles commises à l'encontre des femmes et des enfants, des campagnes d'information, des programmes de prévention, des enquêtes et des études sur le coût économique et social de la violence mâle. Je soutiens également la proposition du rapporteur de faire de 1999 l'année contre la violence envers les femmes et je la félicite de son travail. Blak Madame le Commissaire, Monsieur le Président, l'oppression des femmes et leur discrimination figurent depuis beaucoup trop longtemps à l'ordre du jour. Il est temps de passer de la parole aux actes et d'essayer de résoudre les problèmes. Nous ne pouvons donc que nous réjouir de constater que 3 millions d'écus ont été annuellement affectés à la lutte contre la violence à l'égard des femmes. La violence contre les femmes constitue la conséquence malheureuse et brutale de l'absence d'égalité des chances entre les deux sexes et le fait que l'Europe actuelle est toujours caractérisée par un taux élevé de violence contre les femmes montre à quel point la route sera encore longue avant que nous n'ayons une société dans laquelle les deux sexes auront les mêmes chances et les mêmes droits. La lutte contre la violence à l'égard des femmes implique donc impérativement que l'on oeuvre sur un vaste front en faveur de l'égalité des chances. Je souhaiterais également faire quelques remarques à propos du prochain rapport. L'absence d'une égalité des chances entre hommes et femmes est la plus flagrante dans le monde de la publicité. Dans le monde de la publicité, une femme est encore toujours soit une bonne ménagère soit un objet sexuel. Les agences de publicité essayent beaucoup trop souvent et avec trivialité d'amener les gens à acheter par le biais d'images de femmes nues ou à moitié nues. Ce procédé est dégradant, tant pour les femmes qui posent pour la publicité que pour ceux qui sont obligés de regarder ces publicités, qui contribuent au maintien d'un schéma dépassé en matière de rôles de l'homme et de la femme. Le monde se réduit de plus en plus ces derniers temps. Les médias transnationaux tels que la télévision par satellite et Internet prennent une importance accrue. C'est la raison pour laquelle nous devons disposer de règles internationales dans ce domaine à moins que le secteur de la publicité ne se mette à exercer une auto-justice. Si les agences de publicité ne sont pas elles-mêmes en mesure de tracer une limite, il incombe aux hommes politiques d'intervenir et, à cet égard, le signal que nous lançons au sein de l'Assemblée en adoptant les rapports de Mme Eriksson et de Mme Lenz est important. Afin de progresser et de lutter contre la violence à l'égard des femmes, plusieurs de nos collègues masculins auraient dû témoigner de leur solidarité en étant présents à l'occasion de ce débat. Cela leur serait allé à ravir! Gradin Monsieur le Président, la violence contre les femmes est un important problème de société. En fait, il s'agit d'une question relevant des droits de l'homme. La violence contre les femmes est la manifestation la plus extrême de l'inégalité qui règne entre les hommes et les femmes. La violence physique n'est qu'une des multiples stratégies d'oppression. En fait, il s'agit ici de la question du pouvoir de l'homme à l'égard de la femme. Je me réjouis donc de la volonté du Parlement européen d'organiser à présent un réel débat sur ce thème très important et je tiens à féliciter le rapporteur Eriksson pour son excellent rapport. La violence contre les femmes a longtemps été considérée comme un sujet tout à fait privé. Selon l'opinion générale, si une femme était battue ou violentée, elle n'avait qu'à s'en prendre à elle-même. Entre-temps, la situation a changé. À présent, la question de la violence contre les femmes est considérée comme un réel problème, également au niveau international. La Conférence de Vienne de 1993 sur les droits de l'homme a établi que les droits de l'hommes sont également les droits de la femme. Cela représentait un véritable triomphe et a, entre autres, mené à la désignation d'un rapporteur chargé d'étudier le problème de la violence contre les femmes. La conférence des Nations unies à Pékin a soulevé ce problème. La plate-forme a décidé que la violence contre les femmes nous empêchait d'atteindre notre but: l'égalité, le développement et la sécurité. L'assemblée générale des Nations unies a adopté en 1993 une déclaration concernant l'abolition de la violence contre les femmes. Dans sa résolution, l'assemblée générale a souligné que la violence contre les femmes implique que la femme est forcée à occuper une position inférieure vis-à-vis de l'homme. Le problème a également été traité dans un autre contexte international. À ce sujet, je tiens à faire l'éloge du Parlement européen pour le travail qu'il a déjà effectué dans ce domaine. En 1986 déjà, le Parlement a traité le problème des femmes et de la violence dans un rapport séparé. De nombreuses résolutions en ont résulté et, à présent, nous avons le rapport Eriksson sur une campagne pour combattre la violence contre les femmes. Il s'agit d'un rapport extrêmement pressant. J'aimerais surtout attirer votre attention sur la proposition extraordinaire de faire de l'année 1999, une année européenne contre la violence à l'égard des femmes. Madame Eriksson, j'espère vraiment que la Commission pour les droits de la femme prendra l'initiative de créer, à l'occasion, une ligne budgétaire spécifique pour que nous recevions effectivement les ressources économiques nécessaires au financement et à la réalisation de cette campagne. Pour pouvoir progresser, il faut qu'on s'attaque au problème et qu'il soit éclairci. Une campagne permettrait de sensibiliser l'opinion publique au combat contre la violence à l'égard des femmes. Dans tous les secteurs et à tous les niveaux, il convient de faire simultanément des efforts pour combattre la violence contre les femmes. Nous devons veiller à ce que l'on vienne en aide aux femmes qui ont été victimes de violence et que les organisations bénévoles qui travaillent sur le terrain soient soutenues. Les organisations féministes ont partout été les premières à créer des maisons pour femmes battues et à les aider, elles et leurs enfants. Quand nous parlons de la violence contre les femmes, nous ne pouvons pas perdre de vue le rôle joué par l'homme. Nous nous concentrons sur les femmes car ce sont elles, les victimes. Mais ce ne sont pas les femmes qui sont à l'origine du problème. À l'époque où j'occupais le poste de Ministre pour l'égalité des chances, au sein du gouvernement suédois, je me suis rendue compte que jamais nous ne pourrions réaliser l'égalité des droits si nous n'impliquons pas les hommes dans nos efforts. À cette fin, j'ai créé un groupe constitué d'hommes qui, par le biais de séminaires et d'études, incitait les hommes à s'interroger sur le rôle de l'homme. Ce fut un succès et cela a incité de plus en plus les hommes à remettre en question leur propre rôle et leurs rapports avec les femmes et les enfants. Ceci constitue évidemment aussi un point essentiel au niveau européen. Davantage de recherches doivent être menées au sujet des hommes et de la violence. Nous avons donc besoin que des groupes d'hommes s'interrogent sérieusement sur leur propre rôle d'homme. Je voudrais souligner le fait que la Commission continue à mettre tout en oeuvre pour que la violence contre les femmes soit combattue. La traite des femmes est une forme de violence à laquelle je me suis beaucoup intéressée ces dernières années. De plus en plus de jeunes femmes des pays de l'Europe orientale et de l'Europe centrale sont amenées en Europe occidentale et sont forcées à travailler dans le milieu de la prostitution. Il s'agit ici d'un grave problème car il y a beaucoup d'argent en jeu. Apparemment, la traite des femmes est une activité très lucrative pour le crime organisé international. Depuis que j'ai présenté le plan d'action contre la traite des femmes, nous avons opéré sur un front très large. Nous avons agi dans le cadre du troisième pilier mais aussi dans d'autres secteurs. Comme la violence contre les femmes, la traite des femmes est un problème qu'il faut attaquer de tous les côtés en même temps. Un certain nombre de projets sont en cours dans le cadre du programme Stop. Ce programme s'adresse aux juges, aux juristes et à toutes les personnes qui sont en contact, dans le cadre de leur profession, avec des femmes victimes de la traite des femmes ou d'une autre forme d'exploitation sexuelle. Le but est d'approfondir nos connaissances dans ce domaine, de mieux le cerner ainsi que d'échanger nos expériences mutuelles. Nous disposons de 6, 5 millions d'écus pour le programme qui s'étale de 1996 à l'an 2000. Au sein de la European Drug Unit , c.-à-d. la base de travail pour Europol qui n'a pas encore été ratifié par les États membres, se prépare un projet qui veut empêcher la traite des femmes. À l'initiative de notre Parlement, nous avons pu lancer l'initiative Daphné cette année. Comme vous le savez, Daphné s'adresse aux organisations bénévoles qui s'intéressent au problème de la violence contre les enfants, les jeunes et les femmes. Tous ceux qui étudient ce problème depuis des années, savent que la femme qui a été victime de violence s'adressera plus facilement à une organisation bénévole qu'à une autorité publique. Nous avons reçu énormément de réactions et avant-hier, j'ai reçu la synthèse de tous les projets qui sont maintenant prêts à démarrer. Nous sommes prêts à accueillir toutes les nouvelles idées. D'ici peu nous pourrons démarrer le projet d'aide aux femmes et aux enfants victimes de violence. Nous avons développé un projet pour les femmes immigrées, pour une collaboration entre la police et les organisations féministes concernant les femmes violées afin d'établir un réseau et d'échanger des expériences et des modèles de travail. Des groupements d'hommes participent également à ce dernier projet. J'espère que le projet pilote mené dans le cadre du programme Daphné fournira des résultats qui pourront servir de référence aux personnes qui travaillent dans le domaine de la violence contre les femmes et les enfants. J'espère que le Parlement continuera à soutenir cette initiative pour que nous puissions travailler de manière pratique et concrète sur le front le plus large. Un énorme besoin se fait manifestement sentir. Si nous disposions du budget nécessaire, notre aide pourrait être plus importante. Une grande partie des recommandations que Mme Eriksson a formulées dans son rapport s'adressent aux États membres. Il est primordial que le travail continue aussi bien sur le plan local que national. Nous étudions simultanément et avec un grand intérêt les recommandations adressées à la Commission. Il est capitale que la Commission oeuvre activement contre la violence à l'égard des femmes et que cela vienne en complément du travail effectué par les États membres. Comme je l'ai déjà souligné avant, je crois que la proposition visant à décréter une année européenne contre la violence à l'égard des femmes mérite tout notre appui. Ainsi, le problème de la violence contre les femmes jouirait de toute l'attention et il faudrait également prévoir un vrai soutien pour tous ceux qui, au sein des autorités publiques ou des organisations bénévoles, travaillent pour combattre la violence. Larive Monsieur le Président, ce débat étant clos, j'ai une petite question: il fait glacial dans cette salle, et j'espère qu'il ne s'agit pas d'une stratégie pour éviter que les femmes ne s'échauffent exagérément au cours de ce débat qui les concerne. Pourrait-on régler ce problème, s'il vous plaît? Le Président Madame Larive, les services responsables ont entendu votre intervention et j'espère qu'ils agiront au plus tôt. Le débat est clos. Le vote aura lieu à 12 heures. Discrimination de la femme dans la publicité Le Président L'ordre du jour appelle le rapport (A4-0258/97) de Mme Lenz, au nom de la commission des droits de la femme, sur la discrimination de la femme dans la publicité. Lenz À nouveau les femmes, Monsieur le Président, et une fois de plus il s'agit d'un sujet de discrimination, la discrimination des femmes dans la publicité. En voici un exemple: une publicité d'un fabricant de spiritueux. Une photo représentant une femme, noire de surcroît, prise au piège dans un filet. La légende est la suivante: »N'avez-vous pas envie de l'ouvrir?» Qui, la bouteille? La commission des droits de la femme s'est attaquée à la bouteille de la publicité discriminante pour les femmes. On a déjà pu constater dans divers articles de presse à quel point le rapport a aiguillonné le secteur de la publicité. Ce fut déjà le cas il y a dix ans lorsque nous avions présenté un rapport consacré à la femme dans les médias et qui comportait un chapître sur «la femme dans la publicité». Curieusement, la première critique est venue du conseil allemand de la publicité, alors que c'est lui qui exerce le contrôle déontologique - tâche dont il ne s'acquitte pas mal du tout par comparaison à ce qui se fait sur le plan international, si l'on considère certains exemples sur lesquels il s'est penché ou qui ont donné lieu à réprimande de sa part. S'agit-il seulement de griffes sur des monuments chèrement payés? Il est justifié de se poser la question, à mon avis. La publicité est devenue de plus en plus osée et corsée au fil des ans. Les exemples le démontrent et la représentation que les femmes ressentent comme dégradante de femmes, - mais parfois d'hommes également, comme j'ai pu le constater - souvent sans rapport aucun avec le produit promotionné ou accompagnée de commentaires plus ou moins désobligeants, est douloureuse pour celles-ci. La publicité favorise la discrimination des femmes en tant qu'objet sexuel à disposition ou sous forme de clichés plus inoffensifs, qui dénotent la non acceptation du rôle de la femme dans le monde moderne. La majorité des plaintes déposées auprès des organismes de contrôle de la déontologie publicitaire concerne l'image de la femme et ceci ne reflète pas encore le fait que peu de réprimandes officielles soient en réalité adressées étant donné que 90 % des images ou photos contestées sont retirées avant d'en arriver là. Nous avons eu l'occasion de voir au cours des dernières semaines comment les médias transportent ou colportent les informations, et nous ne sommes pas près de voir ces pratiques prendre fin. On ne peut pas agir comme s'il existait une séparation très nette en ces matières. Les droits des femmes font partie des droits de l'homme. La conférence mondiale des femmes à Pékin a mis cette réalité en évidence tout comme la conférence des droits de l'homme à Vienne. Les règles en matière de publicité et les organismes de contrôle de la déontologie publicitaire diffèrent fortement dans chaque État membre. Ni la réglementation nationale ni celle de l'Union européenne ne protègent contre l'usage par les médias d'une représentation dégradante de la femme. La directive sur la télévision par exemple ne fournit aucune définition de la discrimination à l'égard des femmes. Avec l'extension de la diffusion transfrontalière de publicités commerciales, mais aussi d'émissions comportant des scènes de violence, l'éthique publicitaire, fondée jusqu'ici sur les mécanismes de contrôle existant, est confrontée à de nouveaux défis. L'avis veut instaurer une plus grande clarté et recommande que soient comblées les lacunes que présentent les organismes de contrôle au niveau national, que les règles d'éthique se développent de manière convergente dans toute l'Union européenne et que l'actuelle association des organismes européens d'éthique publicitaire évolue à long terme vers un organisme de contrôle européen à part entière. L'avis préconise en outre la création d'un conseil consultatif européen des médias constitué de représentants de la Commission européenne et du secteur publicitaire européen qui élaborerait un projet de code de conduite contre la discrimination dans la publicité. Ce projet n'est du reste pas inconnu parmi ces organismes. C'est dans ce sens qu'il faut comprendre la proposition de création d'une commission d'éthique qui viendrait s'adjoindre aux conseils télévisuels nationaux. Nous aimerions, comme nous l'avions déjà indiqué, que soit offert un prix récompensant la meilleure publicité au sens où nous l'entendons qui serait produite en Europe et qui promotionnerait une image de la femme plus conforme à la réalité. Les femmes actives dans le secteur publicitaire devraient elles-mêmes s'efforcer d'exercer une plus grande influence dans le processus de production et de décision. Elles devraient fonder des agences alternatives qui produiraient des publicités d'un meilleur niveau contribuant de la sorte à donner une image de la femme qui mettrait plutôt l'accent sur la multiplicité des rôles de la femme, sur son originalité et sur sa créativité, pour que soit enfin enterré ce mythe selon lequel une peau nue est le meilleur incitant. Nous nous rendons bien compte que ce rapport ne fait pas plaisir à tout le monde et je sais fort bien qu'il s'agit d'un domaine sensible, mais nous autres, membres de la commission des droits de la femme, devons nous attaquer à ce thème - nous venons encore d'entendre toute une série d'exemples à ce propos - et veiller ainsi à ce que ces choses ne se produisent plus. Il y a tant d'autres aspects de la personnalité féminine qui méritent d'être présentés, dans la diversité de ses facultés et des rôles qu'elle peut assumer. Le secteur publicitaire qui brasse des sommes se chiffrant en milliards ferait bien d'y réfléchir. Gröner Monsieur le Président, les femmes ne sont pas des marchandises que les hommes peuvent acheter. C'est pourtant l'impression que l'on a par moment. Ce n'est pas le produit mais la nudité qui est mise en scène à des fins publicitaires. En 1995 déjà, j'avais introduit une proposition de résolution pour qu'une étude soit entreprise et qu'un rapport soit consacré à la discrimination dont les femmes font l'objet dans la publicité. C'est ce qui s'est fait avec le rapport Lenz en commission des droits de la femme. Ce n'est pas la question morale qui nous préoccupe, je tiens à le dire très clairement, il ne s'agit pas plus d'une affaire de censure; nous ne voulons pas censurer la production publicitaire. Ce que nous voulons en revanche, c'est que soient respectées certaines normes minimales en vue de protéger la dignité de la femme. Ce qui nous importe c'est la concrétisation du traité des Nations unies sur toutes les formes de discrimination que subissent les femmes. Mme Lenz l'a dit: il nous faut un code de conduite qui aille plus loin qu'une simple volonté de s'auto-contrôler dans le secteur de la publicité. Dans un marché qui représente quelques 250 milliards d'écus dans le monde, le risque est grand que les limites soient dépassées, que l'on diffuse des images choquantes mettant en scène le nu, en vertu du principe que tous les moyens sont bons pour s'emparer d'une portion du gâteau. Dans le cas de ce grand producteur belge d'eau minérale, vendue dans le monde entier, nous avons pu voir quelle pouvait être la pression exercée par les consommatrices. Ce grand groupe avait représenté sur des affiches de grand format trois femmes aux seins nus dont seuls les mamelons étaient dissimulés par des capsules à la marque de la firme en question. À la suite des protestations émises par la commission des droits de la femme et d'une menace de boycott par les associations féminines européennes, cette publicité a été retirée par la firme concernée. Comme nous l'avons dit, les consommatrices ont la capacité d'exercer une pression considérable. Mais nous aussi en tant que Parlement avons une importante responsabilité. Le traité d'Amsterdam avec sa clause de non discrimination va nous offrir d'autres possibilités d'action. Nous avons la possibilité d'intervenir - et de ce point de vue le rapport Lenz est une simple pierre apportée à l'édifice - pour réaliser quelque chose dans le cadre du principe de l'égalité des chances. Nous devons également étendre nos travaux aux autres domaines des nouveaux médias. Car le secteur de la publicité n'est pas le seul à devoir respecter la règle de non discrimination, les autres secteurs doivent en faire autant. Mann, Thomas Monsieur le Président, chers collègues, la publicité qui utilise les stéréotypes sexistes et qui abuse du corps féminin pour attirer l'attention en vue de faire la promotion de produits commerciaux agit de manière discriminante dans la mesure où elle porte atteinte aux femmes dans leur dignité en donnant d'elles une image dégradante. L'ambiguïté voulue de textes à connotation désobligeante, les représentations provocantes du corps féminin dénudé sont intolérables. Dans ce contexte, les limites entre les scènes à caractère érotique et celles dont le contenu est carrément pornographique ne sont pas toujours aisément discernables surtout quand elles ont pour support des photographies d'une esthétique recherchée. Parmi les États membres de l'Union européenne, les appréciations diffèrent au sujet de ce que l'on ne peut dire, lire ou montrer en raison de conceptions culturelles propres à chaque nation. Ceci ne doit toutefois pas nous dégager de l'obligation de trouver des règles européennes communes. Cela quand bien même nos efforts pourraient être jugés comme relevant d'une pudibonderie dépassée ou arriérée. Je considère comme démodé et passéiste le fait d'admettre que les femmes soient réduites à une condition d'objet dans la publicité. Elles maîtrisent depuis longtemps des missions très diversifiées avec une grande compétence, qui vont de la psychologie quotidienne jusqu'à l'engagement dans la politique, la culture ou l'action sociale, en passant par la capacité de diriger dans le monde professionnel. Dépeindre cette réalité d'une manière intéressante constitue une tâche attrayante pour la publicité tout en renforçant la crédibilité de son message. Au niveau national, il existe dans les pays membres des règles destinées aux personnes actives dans les secteurs de la publicité et de la communication. Quoiqu'elles ne soient pas tous apparues de manière spontanée, elles assurent néanmoins une fonction d'orientation et de contrôle. Ainsi le conseil allemand de la publicité, qui vient d'avoir 25 ans d'existence, a-t-il contribué efficacement à faire prendre conscience des responsabilités propres à tous les acteurs de ce secteur, notamment en adressant des réprimandes publiques et des avertissements en cas de récidive. Là où existe un contrôle effectif, il est admissible de renoncer à édicter des règles légales. Néanmoins un code européen de règles d'éthique fait défaut de même que des conventions au niveau des pays. La publicité discriminatoire envers les femmes doit être rendue impossible avant qu'elle ne soit diffusée ou imprimée. Le travail de sensibilisation doit par conséquent être accompli auprès des producteurs de publicité. J'ai été créateur pendant plus de vingt ans dans le secteur publicitaire. Nous avons travaillé de manière à attirer l'attention de façon positive en apportant des idées et des informations qui soient adaptées aux groupes-cibles, en suscitant la sympathie et l'acceptation pour nos produits et pour nos messages de manière à déclencher l'achat sans pour autant avoir recours aux vieux clichés, aux allusions désobligeantes et sans déprécier. Ceci était et reste un défi intellectuel pour les créateurs de la communication et pour leurs clients. Le rapport, excellent et très détaillé, de Marlène Lenz ainsi que l'audition que l'on doit à son initiative en commission des droits de la femme ont clairement mis en évidence que nous ne pouvons rien négliger pour parvenir à la concrétisation du principe de non discrimination. Cette réalité s'impose plus encore depuis que des points essentiels qui vont dans ce sens ont été insérés dans le projet de traité d'Amsterdam. Santini Monsieur le Président, je vous remercie et je dirai tout de suite que je m'apprête à jeter un pavé dans la mare. Mais avant de me faire huer, je voudrais faire une déclaration pour ainsi dire conciliatoire. Je suis moi aussi, comme beaucoup, entièrement d'accord et parfaitement solidaire avec toute action en faveur de l'égalité des chances et opposé à tout instrument ou acte de violence contre les femmes. Il me semble par ailleurs encore plus significatif - comme l'ont observé d'autres collègues - que bon nombre de ces déclarations soient faites par des éléments du sexe masculin, pour éviter toute accusation de type corporatif. Cependant, je suis aussi opposé à toute exaspération des problèmes et il me semble que ce rapport court ce risque. Déjà dans le titre, par exemple, quand on parle de discrimination, mais surtout dans les tons adoptés et dans certains des thèmes abordés. Je dirais qu'en tirant sur tout, de manière si confuse et si violente, on risque d'aller au-delà de la cible. Il existe une violence contre la violence et cela semble un paradoxe. Dans ce cas et dans ce domaine, le mot discrimination doit être interprété au moins de deux points de vue. Premier point de vue: on discrimine la femme comme sujet actif d'une certaine publicité, dit-on. Cela est peut-être vrai, et cela est même tout à fait vrai. Toutefois, ce faisant, on discrimine par la même occasion l'homme, comme sujet passif, comme sujet stupide de cette discrimination féminine. Deuxième point de vue: l'homme aussi est de plus en plus souvent protagoniste des mêmes messages actifs. Il suffit de penser à ces bellâtres équivoques au sexe indéfini, aux poitrines velues, à ces monstres pleins de muscles qui sont de plus en plus exhibés. L'introduction du rapport est donc dépassée lorsqu'on y parle littéralement de «stéréotypes qui présentent des hommes exerçant une activité professionnelle, experts dans les affaires et productifs et des femmes qui incarnent la femme au foyer, privée de toute autonomie et passive, (qui) ne correspondent pas à la réalité sociale européenne». Le fait est que cela ne correspond pas non plus à la réalité de la publicité. Regardez donc, je vous prie, certains spots modernes. Ne vous arrêtez pas au Moyen-Age de la publicité. L'égalité des chances doit donc valoir dans ce domaine aussi. Là où il faut, par contre, faire attention, c'est lorsque les messages offensent le bon goût et dépassent les limites de la pornographie. Mais cela vaut pour les femmes, pour les hommes, pour les enfants, pour tout le monde en somme. De plus, il n'y a pas toujours de la violence dans la présence de la femme dans la publicité. Au fond, la femme est libre d'accepter ou de refuser le rôle qui lui est proposé. Et allez donc voir devant les agences publicitaires les queues de femmes qui souhaitent exercer cette profession. Après quoi, je le répète, il tient à elles de choisir la façon de l'exercer et avec quel bon goût. Il faut dire, d'autre part, que lorsque la femme sait allier la beauté à l'intelligence, elle en sort gagnante. Par ailleurs, n'avez-vous pas remarqué que soit dans le rapport à distance entre message et téléspectateur, soit, surtout, dans la répartition des rôles à l'intérieur des spots , c'est toujours l'homme qui a l'air d'un minus habens qui se laisse séduire par l'éclat de quelque portion de peau féminine toujours exhibée avec malice certes, mais aussi parfois, disons-le, avec une certaine grâce. Si l'on pense qu'il existe des hommes capables de faire un choix uniquement parce qu'une femme découvre un peu de peau, alors je crois qu'à ce stade c'est l'homme qui sort ridiculisé de cette comparaison. Permettez-moi donc, Monsieur le Président, de terminer avec une pointe d'ironie un thème qui, je m'en rends compte, est au contraire très sérieux: je demande un rapport contre la discrimination de l'homme, comme victime involontaire de la discrimination de la femme dans la publicité. Le Président Il sera difficile, je pense, que ce Parlement puisse accepter cette demande, mais il est légitime d'avancer une proposition de ce genre. Larive Monsieur le Président, le ton quelque peu crispé du rapport Lenz initial a, heureusement, disparu en bonne partie. J'aurais par exemple du mal à imaginer une publicité pour de la lingerie sans la présence d'une femme, et Winny Ewing vient de me dire qu'au fond, les femmes étaient plus agréables à contempler que les hommes. Mais j'avoue que quantité de publicités, par exemple pour des détergents, me donnent l'impression d'être plutôt séniles, et beaucoup sont de mon avis. Mais la publicité a-t-elle pour rôle de briser les schémas de comportement dictés par les rôles sociaux? Je crois que chaque pays a la publicité qu'il mérite. Et si celle-ci ne suit pas l'évolution ou renonce à toute dignité, le consommateur est suffisamment «femme» pour lui remettre les idées en place, puisque les femmes représentent plus de la moitié des consommateurs. Pour les libéraux, la liberté de presse et d'opinion s'arrête là où commencent la discrimination, le mépris de la dignité humaine et l'exploitation excessive du corps humain. Ce sont là des frontières morales, mais il y a également de nombreuses limites d'ordre juridique. Elles sont légion: législations nationales, autorégulation, législation européenne, code de la Chambre internationale de commerce, EASA, article 19 de la Convention des Nations unies sur les droits civils et politiques. C'est ainsi qu'à juste titre, la célèbre publicité Perrier a été interdite. Est-ce à dire que le rapport Lenz traite d'un problème inexistant? En partie, car malgré tout, il est bon que le Parlement européen attire l'attention sur la question, mais je ne pense pas que nous ayons besoin d'une nouvelle législation ni d'harmoniser les législations nationales. Je ne pense pas que nous ayons besoin d'un conseil européen des médias surveillant spécifiquement la discrimination au moyen de comités d'éthique, et c'est pourquoi mon groupe vote contre les paragraphes 15, 20 et 23 et a introduit des amendements les concernant. Le recours lancé par Mme Lenz contre la publicité est justifié: davantage de femmes dans la prise de décision, une meilleure accessibilité des codes nationaux, de meilleures procédures pour porter plainte, et l'EASA doit, comme un véritable organe européen d'auto-régulation, établir et faire respecter des normes communautaires minimales pour une publicité non discriminatoire. Dans ces conditions, nous n'aurons pas besoin d'une législation supplémentaire. Si la publicité est réellement à l'écoute des consommateurs, qui sont souvent des consommatrices, elle n'aura pas besoin de législation ni de codes pour respecter la dignité humaine tout en tenant compte des besoins des hommes et des femmes majeurs modernes. Van Dijk Monsieur le Président, je voudrais avant tout dire que je considère comme un premier signe de mainstreaming le fait que le débat sur les femmes ne soit pas suivi par un seul commissaire, mais par plusieurs d'entre eux, et que d'autres commissaires nous répondent également. En ce qui concerne les femmes dans la publicité, je dois avouer que le mérite absolu du mouvement féministe est d'avoir obtenu que depuis quelques années, on voie aussi apparaître des hommes sexy. Des hommes dignes des Chippendales ont fait leur apparition dans la publicité. On peut douter qu'ils reflètent fidèlement l'image de l'homme, car ce n'est pas tous les jours qu'on rencontre un Chippendale. Dans ce Parlement, il faut chercher très loin pour en trouver; et pourtant, ce ne sont pas les hommes qui manquent. Bref, la publicité donne une image très déformée de la réalité, ce qui est d'ailleurs son but. Honnêtement, j'avoue que je trouve la censure inadéquate, y compris en matière de publicité. Bien sûr, l'image stéréotypée de la femme est encore très présente, même s'il y a progrès. Et il ne serait pas mauvais de réprimer quelque peu le stéréotype en question. Mais je n'irai pas jusqu'à dire que la publicité ne peut pas jouer un rôle de pionnier, tout au contraire; et il serait bon que les femmes s'impliquent davantage dans la création publicitaire et participent ainsi à l'évolution de l'image de la femme dans la publicité. Autrement dit, pas de censure, mais une auto-régulation, des codes de conduite. De cette manière, je pense que nous pourrons poursuivre les progrès que nous avons enregistrés sur le terrain. Des progrès qui restent extrêmement nécessaires, car ils demeurent insuffisants dans la publicité?. McNally Monsieur le Président, à l'aube du vingt et unième siècle, le corps de la femme est utilisé, souvent gratuitement, pour vendre des produits qui rapportent de l'argent à d'autres personnes. Demandez-vous pourquoi Diana, princesse de Galles, était poursuivie partout où elle allait: pour rapporter de l'argent à d'autres. Les femmes sont toujours stéréotypées, même s'il y a quelques nouveaux stéréotypes. Il s'agit d'une question européenne. Les télévisions par câble et satellite font le nécessaire à cet effet. La plupart des pays européens sont mauvais et certains sont effroyables. Nous avons entendu l'histoire d'un citoyen de l'un de ces pays. Une grande part de la publicité va bien au-delà de l'érotisme pour entrer dans la pornographie avec des touches de violence et de sadisme. Cette publicité est dégradante pour toutes les femmes. Elle est dégradante pour chacune d'entre nous et pour nos filles aussi. Elle nous prive de notre personnalité et ôte notre humanité. Les stéréotypes féminins sont nettement plus perfides que les stéréotypes masculins. Ils poussent les femmes à vouloir être parfaites entraînant par exemple des troubles de l'alimentation. Nous avons entendu parler d'une victime récemment. La législation actuelle et l'auto-contrôle sont inadaptés. Les divers pactes et conventions sont inadéquats. Les propositions de Mme Lenz contribueront à améliorer cette situation. Chers collègues, si vous faites intervenir des considérations morales dans le processus d'acquisition de l'argent, ceux qui gagnent de l'argent ne s'en réjouiront jamais. Ils ne veulent pas entendre parler de considérations morales. Mais les considérations morales sont importantes pour les gens que nous représentons. J'espère dès lors que ce sera pris au sérieux et que tous les groupes soutiendront le rapport de Mme Lenz. Monfils Monsieur le Président, ce rapport est inquiétant pour la liberté d'expression. En effet, il ne prône pas seulement l'auto-contrôle des professionnels, qui existe depuis longtemps d'ailleurs, il va plus loin en estimant que l'on peut limiter la liberté d'expression pour protéger la morale publique. Quelle est cette notion qui, d'ailleurs, n'apparaît pas dans la convention européenne des droits de l'homme! Quelle est cette volonté de réprimer, non pas une atteinte claire et précise aux bonnes moeurs, mais un simple comportement social qu'il serait interdit de transgresser, défini par une quelconque instance politique, au plan européen de surcroît, alors que, du Nord au Sud existent, sur ces matières, des sensibilités différentes. Dans le passé, en Europe, et aujourd'hui dans de nombreux pays, c'est comme cela qu'a commencé et que commence l'intégrisme. Enfin, ce rapport me paraît un peu dépassé par l'actualité. Ce n'est pas seulement l'image de la femme qui est utilisée, mais aussi celle de l'homme. La dernière publicité de Dae Woo présentait d'ailleurs un homme et une femme exactement dans la même position et dans la même quasi nudité. Aujourd'hui même en Belgique, dans les journaux, le Crédit Lyonnais présente l'image d'un corps nu d'homme. Là aussi, il faut relativiser. Il peut être vexant pour les femmes, toutes les femmes, de ne pas être des Vénus de Botticelli, mais il est tout aussi vexant pour les hommes de ne pas être un David de Michel-Ange ou des Apollon de Praxitèle. La beauté extérieure, dont on critique l'abus, au point 10, a toujours été et sera toujours un argument dans de nombreuses circonstances. Vous me permettrez de terminer en citant un passage du livre d'Amélie Nothomb, »Attentat», où elle écrit: »quand Quasimodo s'éprend d'Esmeralda, on a envie de crier à la belle: ne t'arrête pas à son aspect extérieur! Mais qu'a-t-il fait d'autre, lui, que s'arrêter à l'aspect extérieur de la créature. Il devrait tomber amoureux d'une vieille édentée. C'est alors qu'il serait crédible. Or, l'élue de son coeur est une superbe bohémienne dont il est trop facile de s'éprendre». Heureusement que ce rapport ne changera pas la face des choses. Marinucci Monsieur le Président, j'apprécie moi aussi, tout comme d'autres collègues, la décision de la Présidence de parler tous ensemble, le mardi matin, des quatre rapports de la commission des droits de la femme, reconnaissant par là l'importance des thèmes traités. Ce fait, très positif, indique que le long travail que bon nombre d'entre nous ont réalisé, autrefois contrarié et sous-évalué, commence à donner des résultats et que l'attention prêtée à ces thèmes ne diminue pas, au contraire, on peut même affirmer que les instances féministes sont en train de devenir un sens commun, une opinion partagée. Il n'en est pas ainsi, encore, en ce qui concerne l'image de la femme dans la publicité et, en général, dans les médias. Malgré les recommandations du Conseil de l'Europe, les résolutions du Conseil et du Parlement européen, toutes fondées sur les principes fondamentaux affirmés dans des actes et des pactes internationaux, malgré l'engagement militant d'associations des femmes et les décisions prises par les mécanismes pour l'égalité de nos pays, ministères et commissions, l'utilisation du corps féminin pour la vente d'objets de consommation et l'image stéréotypée liée au soi-disant rôle traditionnel de la femme continuent à infester les murs de nos villes, les émissions de télévision à n'importe quelle heure, les pages des journaux et revues. En Italie, deux hebdomadaires intellectuels et autrefois tous deux de gauche, ont recherché pendant des années les gros tirages en flanquant le nu féminin en couverture; récemment, un directeur a polémiquement raconté que la tentative d'utiliser le nu masculin a fait baisser les ventes. En attendant, il continue d'être très difficile, sinon impossible - et c'est là le revers de la médaille en ce qui concerne le rapport femmes/médias - pour les associations, mais aussi pour les ministères qui oeuvrent pour l'affirmation des droits de la femme, de diffuser la connaissance de leurs initiatives. Dans ces locaux aussi, et malgré l'emplacement «politiquement correct» de ce débat, force nous est de constater qu'aucune des télévisions qui filment habituellement les débats importants n'est aujourd'hui présente: les droits de plus de la moitié des Européens ne sont pas, pour les médias européens, assez importants. Peut-être que si l'une d'entre nous, jeune et belle, avait parlé nue....! Peut-être! C'est donc fort à propos que Mme Gröner a voulu attirer à nouveau l'attention de l'Union européenne sur ce problème totalement irrésolu, et c'est fort justement que Mme Lenz, que je félicite, sollicite dans son rapport très fouillé des initiatives législatives de la part des États membres ainsi que des codes de comportement de la part des publicitaires, et présente à la Commission une série d'importantes propositions sur lesquelles j'espère que le commissaire Flynn voudra bien répondre avec précision. Izquierdo Rojo Monsieur le Président, d'un point de vue scientifique, la sémantique reconnaît aujourd'hui le langage publicitaire comme un message extrêmement efficace. De nos jours, plus que jamais, il faut reconnaître que ce message publicitaire est pensé, conçu et réalisé pour séduire, pour être assimilé, pour pousser des millions de personnes à agir dans un sens précis. Nous devons tenir compte du fait que ce sont des images et des slogans très travaillés, médités, prémédités pour émouvoir, agresser psychologiquement, avoir une répercussion, et face à eux, nous, les êtres humains, nous agissons comme des sujets plutôt patients, désarmés. D'une certaine manière, on peut parler d'une imposition de merveilles visuelles, phoniques, chromatiques et sensuelles. C'est cela aujourd'hui la publicité, en cette ère médiatique. La publicité peut faire des merveilles aujourd'hui, mais elle peut également commettre des atrocités; c'est un instrument très puissant - nous le savons - et le fait est que cet instrument puissant ne doit pas s'opposer à certains principes. Cet instrument doit également être au service des bonnes intentions de l'être humain et, pourquoi pas, au service de la non-discrimination à l'égard de la femme. Attention, Messieurs les Commissaires, parce qu'on ne peut pas comprendre que nous perfectionnions à l'extrême les écrits dans les lois et les textes de loi, et que nous acceptions qu'un message publicitaire venimeux et discriminatoire soit injecté sous perfusion à des milliers et des milliers d'Européens au milieu de messages séduisants. De surcroît, nous devons tenir compte du fait que la répétition de messages discriminatoires perpétue effectivement la discrimination. Par conséquent, loin de toute leçon de morale et autres censures, le moment est venu de dire, pour ce qui a trait à l'être humain, que tout n'est pas bon dans cette Europe des marchandises et que certains essaient de faire de la femme une marchandise. Nous disposons de mécanismes politiques pour dire: non! C'est la raison pour laquelle ce rapport est une excellente initiative du Parlement européen pour entamer une politique qui doit être active, antidiscriminatoire et en faveur de l'égalité de traitement. Flynn Monsieur le Président, j'aimerais profiter de cette occasion pour remercier le Parlement européen de cette initiative et Mme Lenz en particulier, pour son excellent travail. La Commission a pleinement conscience de l'importance de protéger les femmes de la discrimination dans la publicité et du besoin de défendre un bon équilibre entre le respect du droit fondamental de la liberté d'expression et de la dignité humaine. Le rapport met en exergue plusieurs questions importantes, ce dont je me félicite. Il fait des propositions très constructives, dont la plupart cadrent avec le développement des politiques et actions de la Commission dans ce domaine spécifique. Avec la Commission, le Parlement a insisté sur le besoin d'inscrire une clause de nondiscrimination dans le nouveau Traité et a plus particulièrement demandé que la discrimination à l'égard des femmes soit reprise dans les types de discrimination. L'article 6(a) du projet de traité d'Amsterdam répond à cette demande et prévoit des possibilités d'action appropriée dans le domaine précité. J'aimerais rappeler à l'Assemblée la directive 97/31 du Conseil et du Parlement, adoptée en juin, sur la coordination des activités de télédiffusion qui constituent le vecteur européen le plus important de la publicité télévisée. Cette directive stipule que la publicité ne contiendra aucune discrimination sexuelle. L'intégration de la perspective de genre dans la politique des médias est une des priorités de la Commission dans sa politique de mainstreaming de l'égalité de traitement entre les femmes et les hommes. Le quatrième programme d'égalité des chances définit des mesures concrètes. La Commission encourage l'échange d'informations et d'expérience entre les États membres et entre les organes nationaux compétents. Elle encourage aussi une présence équilibrée des femmes et des hommes aux niveaux de prise de décision dans l'industrie de la publicité et les médias, pour renforcer l'influence des femmes dans ce domaine. Une réunion se tiendra plus tard cette année, qui rassemblera les principaux acteurs, experts et ONG du secteur des médias pour mettre à profit une bonne expérience. La proposition de Mme Lenz visant à ajouter la publicité à nos études est notée. La Commission soutient une étude générale de l'image de la femme dans la publicité et les médias et l'encouragement de la coopération entre les associations professionnelles, les groupements féminins et les chefs de projet qui travaillent au niveau communautaire. Nous ne pouvons pas répondre favorablement à la demande de créer un prix européen de la publicité, mais le Prix NIKI soutenu par la Commission, qui vise à améliorer l'image de la femme à la télévision, sera décerné cette année encore pour la bonne pratique dans le secteur de la publicité. Enfin, la Commission examinera attentivement la proposition de mettre sur pied un comité consultatif pour tous les médias, dans le but d'élaborer un code pour l'industrie de la publicité, visant à éliminer toute forme de discrimination. À cet égard, j'aimerais rappeler à l'Assemblée que la récente directive sur la télévision prévoit la création d'un comité de contact présidé par la Commission et composé de représentants des autorités compétentes dans les États membres, ayant pour tâche de faciliter la mise en oeuvre de la directive. La Commission envisage la possibilité de créer un sous-groupe au sein du comité pour préparer ce code. Ce serait un bon exemple de mainstreaming des sexes. Nous savons tous que l'égalité ne deviendra une réalité pratique que moyennant des changements profonds dans de nombreux domaines, surtout celui des idées, des attitudes et des images dans les médias. Ainsi, la Commission poursuivra et renforcera son action dans ce sens, tenant compte de vos suggestions. Je remercie tous ceux qui ont contribué au débat. Le Président Le débat est clos. Le vote aura lieu à 12 heures. (La séance, interrompue à 11h55, est reprise à 12 heures) Votes Eriksson Pour vous expliquer que je présente une proposition d'amendement oral, j'ai dit lors du débat en séance plénière qu'il s'agissait d'un problème au niveau administratif. J'espère donc que j'aurai droit à votre entière attention et que vous allez me soutenir dans ma proposition d'adaptation. Je tiens également à attirer votre attention sur le fait que cette proposition d'amendement ne fait l'objet de controverses que devant cette chambre mais qu'elle est également suivie avec un grand intérêt par nos électeurs en dehors de cette chambre, dans les différents États membres. À la suite de ma proposition d'amendement, le point 14 devrait se lire comme suit: "demande que les programmes prévus par la Commission contre la traite des femmes à des fins d'exploitation sexuelle et contre la violence à l'égard des femmes ne se limitent pas à des actions d'information et de prévention de la prostitution, mais prévoient également un soutien aux initiatives visant à la réinsertion des victimes et une lutte énergique contre la pornographie et la prostitution ». Il a donc été ajouté «et combattent activement la pornographie et la prostitution». Voilà ma proposition d'amendement oral. Gröner Monsieur le Président, ce débat en profondeur s'est tenu en commission des droits de la femme, et je crois que nous ne pouvons pas accepter d'amendement oral en séance plénière. Le Président Si l'Assemblée n'émet pas d'objection, je vais mettre aux voix l'amendement oral du rapporteur au paragraphe 14. (Plus de 13 députés font objection et de ce fait le Parlement rejette la mise aux voix de l'amendement oral au paragraphe 14) Au sujet du paragraphe 17 Eriksson À la suite à ma proposition d'amendement, le point 17 devrait se lire comme suit: »se félicite de l'initiative de plusieurs États membres de développer, outre des sanctions efficaces, des programmes destinés aux responsables de sévices visant à amener les hommes à assumer leurs actes, et invite l'ensemble des États membres», et après ce texte, et par exemple à faire que les clients des prostituées relèvent du droit pénal. Le Président Si l'Assemblée n'émet pas d'objection, je vais mettre aux voix l'amendement oral au paragraphe 17. (Plus de 13 députés font objection et de ce fait le Parlement rejette la mise aux voix de l'amendement oral au paragraphe 17) (Le Parlement adopte la résolution) Caudron Cette proposition de modifier la directive relative à la publicité trompeuse, en introduisant dans son contenu des dispositions afférentes à la publicité comparative, me satisfait à plus d'un titre. Cette proposition de codécision est le fruit d'un travail fructueux entre la Commission et le Parlement. Ce texte va dans le sens d'une nécessaire harmonisation dans le domaine de la publicité et le résultat final de cette décision m'apparaît équilibré. L'introduction de la publicité comparative doit permettre de donner une meilleure information aux consommateurs et c'est pourquoi je me suis toujours battu pour cela. Les amendements proposés par le Parlement et acceptés par la Commission limiteront les abus, renforcés en cela par les dispositions déjà existantes sur la publicité trompeuse. La Commission ayant refusé d'inclure dans cette directive la création d'un organe de contrôle européen, il importe que les organismes de défense des consommateurs s'impliquent dans la véracité des tests à l'échelle communautaire. Il reviendra aux responsables politiques des différents États membres d'encourager des démarches indépendantes allant dans ce sens. Un jour proche viendra où il faudra se reposer la question de cet organe de contrôle européen. Sur la proposition de règlement concernant le marché viti-vinicole Wibe Je vote contre ce document. Je pense qu'il est déplacé d'avoir un marché doté d'un système de soutien pour ce qui est de la production vinicole. des Places Notre groupe a déposé deux amendements sur la proposition de la Commission. En effet, la Commission souhaitait exprimer les aides à l'élaboration des moûts concentrés rectifiés sur les zones viticoles III. Les régions de production du Languedoc-Roussillon, de Provence-Alpes-Côte d'Azur et de MidiPyrénées étaient directement concernées par cette décision. Notre groupe se félicite du résultat du vote de ces deux amendements adoptés à la quasi unanimité des députés européens et regrette que la Commission souhaite faire des modifications de fond par le biais d'un règlement apparemment «anodin». Faut-il rappeler à la Commission que nous attendons toujours de sa part un nouveau texte de proposition de réforme de l'OCM viti-vinicole? Le Parlement européen a, au printemps 1995, débattu, voté et modifié la première proposition de la Commission. Par sa proposition, la Commission souhaitait relancer le débat sur la chaptalisation et l'enrichissement en moûts concentrés rectifiés. Lors d'une première discussion, la Commission a répondu au Conseil qu'elle attendait l'avis du Parlement européen avant de modifier sa proposition. L'ensemble des députés européens a été vigilant et a rejeté cette proposition de la Commission. Le groupe Europe des Nations ne peut que se satisfaire du résultat et remercie l'ensemble des députés européens de leur soutien à ces amendements. Sur la recommandation Simpson (A4-0271/97) Donnay Le Parlement européen se prononce sur un texte-clé pour l'avenir des services publics en Europe. Le développement de l'Union européenne conduit à une ouverture inévitable des grands services publics commerciaux, que ce soit dans le secteur des télécommunications, de la poste, du transport aérien ou ferroviaire. C'est une évolution souhaitable et utile, dans un contexte concurrentiel de plus en plus fort sur le plan mondial, et pour une offre de services toujours mieux adaptée aux besoins des usagers et des clients de ces services. La poste est un secteur d'activité majeur en Europe. Le trafic postal dans l'Union représente environ 80 milliards d'objets par an, dont 3 milliards pour les échanges entre États membres, ce qui représente un chiffre d'affaires équivalent à 1, 3 % du PIB communautaire et 1, 5 million d'emplois. Ces échanges communautaires sont aujourd'hui entravés par de très grandes disparités existant entre les services postaux nationaux, tant en termes de délais de distribution que de tarification. Il est donc urgent qu'une réglementation communautaire soit établie pour ouvrir ce marché et lui donner la souplesse nécessaire à son développement. Toutefois, nous avons aussi l'ardente obligation de préserver l'esprit et la pratique du service public, qui fait partie intégrante, et de manière spécifique, du cadre de vie des citoyens européens. Nous avons même la possibilité, grâce à la discussion de textes d'une telle ampleur, d'inventer aujourd'hui la définition d'un service public à l'européenne. Un service public performant sur le plan économique, qui soit dans le même temps un facteur-clé de l'aménagement du territoire et qui apporte un service minimum de qualité à tous nos concitoyens. Un exemple que je connais bien est celui de la France. La Poste y assure quotidiennement 73 000 tournées de distribution, dont 38 000 dans les communes de moins de 10 000 habitants. Elle offre 17 000 points d'accueil au public, à raison d'un guichet pour 800 habitants dans les zones rurales. Dans certains secteurs, c'est parfois le dernier service public qui subsiste. Et cet exemple doit concerner bon nombre d'autres États membres dans l'Union. Je crois que l'occasion nous est aujourd'hui donnée de nous prononcer de manière forte sur l'avenir des services postaux en Europe. C'est, pour ma part, la vision que je souhaite faire prévaloir, une vision largement partagée par la position commune du Conseil, ce dont je me réjouis évidemment. Le projet de recommandation pour la deuxième lecture de Brian Simpson reprend et renforce la position de compromis adoptée à l'unanimité par le Conseil, en avril dernier, après de longues négociations. Le rapporteur indique lui-même que le texte de la position commune «reflète largement les orientations du Parlement européen». De plus, les amendements proposés par le rapporteur sur ce projet de recommandation vont bien dans le sens d'un renforcement et de la préservation du service public et encouragent l'adoption de la position équilibrée du Conseil. Plusieurs points de cette position commune paraissent importants à souligner. Il s'agit d'abord, ici, d'une approche graduelle et contrôlée de la libéralisation des services postaux. Ensuite, des règles minimales de service public sont confirmées dans le souci de l'égalité d'accès de tous les usagers aux services postaux. Un service universel est donc bien défini, accessible à toute personne, en tout lieu et à prix abordable; un service qui garantit également la neutralité, la confidentialité, l'inviolabilité et le secret des correspondances. Enfin, un service réservé est organisé. L'existence d'un secteur non soumis à la concurrence est, en effet, indispensable à la viabilité économique du service universel. L'adoption de ce texte nous donne les moyens de défendre les intérêts du service public tout en lui donnant les moyens de son adaptation et de son ouverture aux contraintes du marché. Fayot La position commune que nous nous apprêtons à adopter est acceptable pour le service public. Elle ouvre la voie à une certaine libéralisation dans le domaine des services postaux et permet donc une certaine ouverture à la concurrence, ce que les consommateurs et les entreprises ont voulu. Elle réserve cependant des domaines importants, tels que le courrier transfrontalier et le publipostage, au monopole de l'entreprise publique des postes. Le Parlement, dans ses délibérations, a respecté l'équilibre délicat atteint au Conseil. En effet, les ministres des Postes ont été, dans leur majorité, plus favorables au service public que la Commission. Il faut espérer que la présidence luxembourgeoise - en la personne de Mme Mady Delvaux, à laquelle je rends hommage pour son attitude claire et franche en faveur du service public de la poste - arrivera rapidement à boucler ce dossier et à conclure la procédure au Conseil. Enfin, il convient de se demander pourquoi la vague toute-puissante de la libéralisation dont la Commission s'est faite la championne s'est ralentie face aux services postaux. Eh bien, je pense qu'une des raisons essentielles à cela est l'importance, pour la cohésion sociale et l'aménagement du territoire national, des services postaux. Le facteur reste souvent là où la plupart des services publics se sont retirés pour des raisons de coût et de productivité. Il faut espérer que cette pause dans la libéralisation et la déréglementation permettra aux décideurs de réfléchir et, à la poste, de toujours faire mieux pour servir les clients. Wibe J'ai voté pour le rapport. Je pense que les amendements proposés par le rapporteur améliorent considérablement le projet de la Commission, mais je voudrais éclaircir un point. Les services postaux sont un "service public». L'expérience tirée d'autres secteurs montre que la dérégulation n'entraîne pas une réduction de l'efficacité ni de mauvais résultats au niveau du chômage et des perspectives régionales. Sur le rapport Scapagnini (A4-0268/97) Lindqvist et Olsson L'énergie nucléaire n'est pas une source d'énergie renouvelable. De graves accidents nucléaires se sont produits à Three Mile Island ainsi qu'à Tchernobyl. Le problème des déchets nucléaires n'est toujours pas résolu. Après un référendum, la Suède a décidé d'abandonner l'énergie nucléaire. Un réacteur de Barsebäck sera démantelé avant les élections parlementaires qui se tiendront en Suède en septembre 1998. Le parti du centre s'est montré favorable à l'arrêt de la production d'énergie nucléaire en Suède. La décision concernant la fermeture de l'installation nucléaire de Tchernobyl doit être menée à bien. Mais, l'idée finale de l'UE n'était pas d'octroyer une subvention pour la construction d'autres réacteurs. C'est pourquoi nous nous opposons à une aide de l'UE en faveur des réacteurs Khmelnitsky 2 et Rovno 4 en Ukraine et que nous avons voté contre la résolution. Par contre, nous soutenons les efforts, tant au niveau national qu'au niveau de l'UE, visant à améliorer la sécurité dudit réacteur. Le système énergétique doit être basé au maximum sur des sources d'énergie renouvelables ainsi que sur des sources d'énergie durable à long terme. Sur le rapport Azzolini (A4-0252/97) Novo Belenguer Je tiens à manifester le soutien de notre groupe au rapport Azzolini, étant donné que le cadre culturel favorise l'emploi direct et indirect, encourage le maintien et la création de PME liées au secteur culturel, et offre des espoirs en matière de création d'emplois. Je tiens également à souligner que le tourisme et la culture se renforcent mutuellement et peuvent, avec notre aide, augmenter l'effet de l'intervention des fonds structurels sur l'emploi. Malheureusement, les projets culturels financés par la politique structurelle communautaire ne représentent que 3 %, un pourcentage trop peu élevé si nous prenons en considération l'influence de la culture sur le développement des régions et la réalisation de la cohésion économique et sociale. Par conséquent, il conviendrait d'inclure un paragraphe dans le futur traité de l'Union européenne qui renforce le soutien explicite aux projets culturels et augmente le nombre d'initiatives communautaires présentant des aspects culturels de développement régional dont l'objectif serait de renforcer le lien entre les fonds structurels et l'action culturelle en tant que telle. Enfin, je tiens à mettre en exergue l'importance que les entités locales et régionales doivent continuer à revêtir pour la bonne réalisation de la stratégie de développement de l'Union européenne, fondée sur la culture et la création d'emplois. Novo Nous votons le rapport de M. Azzolini sur la liaison entre la politique de cohésion et culture d'une part et la promotion de l'emploi d'autre part, pour toute une série de raisons, dont nous soulignerons les suivantes: 1.Pour la première fois, on cherche à aborder de manière plus systématique et cohérente les potentiels énormes que la conservation des patrimoines culturel et naturel, ruraux ou urbains, nationaux, régionaux ou locaux, et les investissements culturels, en général, peuvent revêtir dans le développement soutenable, dans la défense des identités, dans la lutte contre la désertification et l'exclusion.2.Nous reconnaissons les retards dans ce domaine et le manque de financements existants - notamment ceux prévus par les actions structurelles, aggravés par une réglementation inadéquate voire restrictive - qu'il faut modifier aussi vite que possible, de préférence dans le tableau financier actuel. Le tout sans préjuger de la présentation de propositions et d'orientations en vue d'améliorer les connaissances et de faciliter les synergies entre les politiques de cohésion, la culture et l'emploi.3.Nous reconnaissons, mais nous désirons insister pour que cela soit encore plus clair, qu'il importe d'empêcher une interprétation ou une identification excessive entre l'industrie du tourisme et la promotion de politiques culturelles. Sans préjuger de la liaison souhaitable et utile entre le tourisme et la culture, il serait certainement pervers et profondément réducteur de conditionner et/ou de subordonner les aides à la promotion de la culture aux stratégies de l'industrie du tourisme.4.Nous attirons l'attention sur les conséquences que des restrictions budgétaires, imposées pour respecter les critères de convergence nominale, auront sur le fléchissement ou l'inversion des tendances à la hausse de l'emploi dans les activités culturelles, étant donné que celles-ci dépendent, du moins au départ, des aides financières publiques, tant nationales que régionales.Sur le rapport Kesteljnj-Sierens (A4-0257/97) Vanhecke Je ne suis guère impressionné par le présent rapport qui grouille de clichés. Bien entendu, aucun être raisonnable ne s'oppose à l'égalité des chances pour les femmes et les hommes. Mais il est tout aussi évident que je ne suis pas partisan d'une prolifération de quotas qui, tout bien considéré, sont dégradants pour la femme. Par exemple, en entendant, au cours des débats de ce matin, plusieurs orateurs se plaindre du fait que l'enseignement technique continue à compter beaucoup plus de garçons que de filles, et qu'il faut y remédier, je me demande si l'on fait encore la différence entre égalité des chances et assimilation. En ce qui concerne la compatibilité entre vie de famille et professionnelle, il y a des années qu'en Flandre, mon parti plaide pour un véritable salaire parental qui donnerait à un des deux parents la possibilité d'élever son enfant et d'en prendre soin à domicile. On pourrait alors véritablement parler de liberté de choix, fondée sur un véritable libre arbitre et non plus sur des contingences financières. Je ne conteste pas que sous maints rapports, le rapport de Mme Kestelijn va loin, mais pour ce qui est du congé parental, il ne sort pas des sentiers battus. C'est évidemment dû au fait qu'aujourd'hui, l'éducation des enfants au foyer n'est plus considérée comme une tâche à part entière et capitale sur le plan social, et que les femmes qui font volontairement ce choix font l'objet d'un brin de commisération. Je déplore donc profondément que le très important chapitre traitant de la vie professionnelle et familiale reste du domaine du politiquement correct. Sur le rapport Kokkola (A4-0251/97) Jackson Concernant le rapport Kokkola (A4-0251/97) sur la communication de la Commission relative à l'intégration de l'égalité des chances entre les femmes et les hommes dans l'ensemble des politiques et actions communautaires et concernant le rapport Kestelijn-Sierens sur le rapport annuel 1996 de la Commission sur l'égalité des chances pour les femmes et les hommes dans l'UE (A4-0257/97). Comme de nombreux députés britanniques conservateurs au Parlement européen, je soutiens de tout coeur le principe de l'égalité des chances pour les femmes et les hommes et je conviens que le mainstreaming est un outil précieux pour aider à mettre ce principe en pratique. Nous nous réjouissons de la reconnaissance croissante des problèmes rencontrés par les femmes en particulier et des efforts de plus en plus nombreux à tous les niveaux pour remédier à cette situation. Nous ne sommes cependant pas convaincus, que la meilleure façon de parvenir à une parité des femmes dans la prise de décision, par exemple, soit d'appliquer une discrimination artificielle du genre proposé dans les rapports Kokkola et Kestelijn-Sierens. L'établissement de quotas temporaires, s'il est séduisant à court terme, n'est pas une solution. Nous considérons la suggestion du rapport Kokkola, qui préconise de faire siéger un nombre égal d'hommes et de femmes dans les groupes de travail de la Commission et les comités d'experts, comme particulièrement peu réaliste et futile. Nous croyons fermement que les désignations à ces fonctions doivent se faire sur la base du mérite et de la compétence. Imposer ce que l'on appelle la discrimination positive de la façon suggérée peut avoir l'avantage à court terme d'augmenter les chiffres de la représentation féminine dans les organes de prise de décision. À long terme, néanmoins, cela ne peut que nuire à la position des femmes en général. La proposition du rapport Kestelijn-Sierens, c'est-à-dire que la Commission inclue une évaluation de l'impact des sexes dans ses projets de législation, est aussi peu réaliste. Ce qu'il faut, ce sont des mesures pratiques concrètes pour donner aux femmes l'occasion d'acquérir les qualifications et les libertés qui leur permettront d'être sur un pied d'égalité avec les hommes sur le marché du travail et dans l'arène des prises de décision - et non des déclarations vaines sur les effets probables de la législation proposée, qui sont en général impossibles à déterminer ou à quantifier avec un tant soit peu de précision. Des améliorations sont nécessaires dans de nombreux domaines, et surtout pour ce qui est de la tâche difficile de combiner le travail à l'extérieur et les responsabilités familiales. Mais suggérer, comme le fait le rapport de Mme Kokkola, que les services sociaux comme l'aide aux enfants et les personnes âgées, les repas scolaires et le transport public soient financés par les fonds structurels est tout à fait ridicule. Je me félicite que le Parlement dans son ensemble ait voté contre cette proposition, mais je remarque que les parlementaires européens travaillistes britanniques ont voté pour. Nous ne pensons pas non plus que ce soit le rôle de la Commission de décider comment utiliser les mesures fiscales et les prestations sociales pour faire entrer le travail au sein de la famille dans l'économie officielle. Ces domaines sont des questions qu'il faut aborder au niveau national, régional et local, conformément au principe de subsidiarité. Les rapports Kokkola et Kestelijn-Sierens soulignent à juste titre les difficultés que représente la concrétisation de l'égalité des chances pour les femmes et les hommes aujourd'hui et contiennent certains points très intéressants. Mes collègues et moi-même voterons pour ces rapports parce que leur motivation et leur objectif final sont bénéfiques pour les femmes en Europe. Nous souhaitons cependant exprimer notre regret qu'ils contiennent certaines suggestions qui ne sont pas susceptibles d'aider les femmes et risquent de jeter le discrédit sur le travail du PE en faveur des femmes. Sur le rapport Eriksson (A4-0250/97) Howitt Monsieur le Président, je parle sur la base de mon expérience locale de la campagne de tolérance zéro menée dans ma circonscription, à Thurrock. Des collègues de la ligne d'assistance SOS-viol et inceste d'Essex du Sud, me disent que les affiches placées dans les magasins, les cafés et aux arrêts de bus ont permis d'aborder ouvertement le sujet de la violence contre les femmes et ont confirmé, pour la toute première fois, les expériences privées de beaucoup de femmes. Ce projet local encourage pleinement l'élargissement des campagnes de tolérance zéro aux autres pays européens, soutenues par des lignes d'assistance téléphonique SOS viol, inexistantes dans beaucoup de nos pays. Un autre projet local concernant les femmes de ma circonscription - le refuge pour femmes de Southend - soutient aussi cette initiative. Je les ai aidés récemment à inaugurer leur nouveau projet «dove» - un centre d'accueil et de conseil ouvert aux femmes victimes de violence domestique. En quelques semaines seulement, cinq nouvelles femmes par jour sont venues demander de l'aide. Ces deux exemples locaux montrent à quel point la violence sexuelle est une réalité pour les femmes aujourd'hui. Ils justifient pleinement la décision prise aujourd'hui par le Parlement de répondre par une campagne au niveau européen. Gahrton, Holm, Lindholm et Schörling Au sein d'une Union européenne pluriculturelle et pluraliste, il est très difficile de respecter la pluralité des pensées. Le Parlement n'est pas parvenu à adopter les deux propositions d'amendement oral du rapport Eriksson visant à soutenir la lutte active contre la pornographie et la prostitution et à saluer les initiatives menées par les États membres afin que les clients des prostituées relèvent du droit pénal. Voilà une proposition d'amendement que nous aurions, bien entendu, bien voulu soutenir. Nous sommes convaincus que la prostitution et la pornographie constituent les bases de la violence, des mauvais traitements, etc. infligés aux femmes et nous déplorons que le Parlement n'ait pas pris de décision quant aux propositions d'amendement. Nous voulons souligner qu'il est important que la société aide les femmes et les enfants en adoptant des mesures législatives nationales, mais également en les aidant à retrouver une nouvelle identité, un nouveau logement et un nouveau travail et en leur permettant ainsi de surmonter leurs problèmes. Nous invitons également les États membres à octroyer une aide économique et une aide juridique aux maisons pour femmes battues, etc. La violence contre les femmes relève des droits de l'homme que beaucoup disent vouloir défendre. Et pourtant, la violence contre les femmes est présente partout dans le monde et dans toutes les classes sociales. En faisant de 1999 l'année européenne contre la violence à l'égard des femmes, le problème serait mis en lumière et cela aiderait les États membres à se pencher sur cette question. Nous espérons que les moyens nécessaires à cet effet seront inscrits au prochain budget de l'UE. Sur le rapport Lenz (A4-0258/97) Crawley Monsieur le Président, je félicite Mme Lenz pour son rapport demandant de mettre fin à la discrimination contre les femmes dans la publicité. C'est un appel ignoré, tourné en dérision et considéré comme désuet par l'industrie de la publicité. L'industrie de la publicité croit que tant qu'il est possible d'intégrer une citation ou un regard sardonique dans la publicité, elle peut représenter le corps de la femme de n'importe quelle façon désobligeante pour vendre n'importe quoi, des voitures au linge de corps. Je lis dans mon journal local, le Birmingham Mail, qu'une publicité va être dévoilée à Birmingham, cette semaine, sous la forme d'un panneau d'affichage électronique de 6, 5 mètres de haut, montrant une femme qui se dévêt continuellement. L'AA, l'Automobile Association, prévient que ce pourrait être source de distraction et provoquer des accidents. Je cite cet exemple pour montrer jusqu'où l'industrie publicitaire peut aller actuellement en GrandeBretagne pour vendre des produits: des femmes enchaînées pour vendre des produits de beauté, des femmes obèses présentées dans les termes les plus désobligeants. L'appel de Mme Lenz à l'auto-contrôle est louable, mais je crains que l'industrie ne l'ignore. Les institutions de l'Union européenne doivent allier leurs efforts et reconnaître ce fait comme un problème croissant des années 1990. Elles doivent agir pour donner à l'industrie de la publicité un code de déontologie à l'échelle européenne et mettre fin à cette discrimination. Le Président Madame Crawley, c'est bien volontiers que je vous ai laissé poursuivre au delà de votre temps de parole, car vos antécédents comme président de la commission des droits de la femme et toute votre action au sein de ce Parlement vous donnent le droit de revendiquer ce dépassement, à condition bien sûr que le Bureau puisse l'autoriser, et j'en suis heureux car vous avez pu ainsi préciser votre pensée. Kirsten Jensen, Blak, Sindal et Iversen Les députés sociaux-démocrates danois ont décidé de voter, de leur propre initiative, pour le rapport de Mme Lenz. Vu le caractère transnational des médias, il faut que cette question soit examinée à l'échelon communautaire. Il serait souhaitable que le secteur de la publicité puisse exercer davantage d'auto-justice et admettre que le fait de montrer des femmes nues ou à moitié nues dans les publicités constitue un acte discriminatoire. Si ce secteur n'est pas en mesure de définir et de respecter certaines lignes de conduite relatives à une saine commercialisation, ce secteur devrait peut-être être réglementé à l'échelon de l'Union européenne. Le Président Ainsi s'achève l'heure des votes . (La séance, interrompue à 13 heures, est reprise à 15 heures) Projet de budget général 1998 Le Président L'ordre du jour appelle la présentation par le Conseil du projet de budget général pour l'exercice 1998. Fischbach Monsieur le Président, Mesdames et Messieurs les Parlementaires, Monsieur le Commissaire, comme le veut la tradition, comme le veut la procédure budgétaire, il me revient de présenter à votre séance plénière le projet de budget pour l'exercice 1998 tel qu'établi par le Conseil en date du 24 juillet dernier. Monsieur le Président, j'aimerais souligner que, depuis le début, cette procédure budgétaire a été en fait marquée - et je m'en réjouis - par une bonne, une franche coopération entre les trois institutions. Dès avant l'établissement du projet de budget par le Conseil, les trois institutions se sont engagées dans un véritable échange ouvert. Chacune d'elles a voulu montrer sa disponibilité à écouter l'autre, voire à la suivre un bout de chemin, chaque fois que cela lui a paru possible. La procédure budgétaire introduite par le traité représente un moment privilégié de collaboration entre les trois institutions. L'accord interinstitutionnel de 1993 en a prévu le cadre. Depuis lors, l'intérêt et le besoin de cette coopération s'imposent avec une évidence chaque année croissante. Le lancement de la procédure budgétaire de 1998 a été, à nos yeux, exemplaire à cet égard. Ainsi, le trilogue sur les priorités envisageables pour l'exercice à venir a donné lieu, en date du 21 avril, à des échanges de vues approfondis entre la présidence du Conseil, le Parlement et la Commission, avec pour corollaire, la mise en place de jalons conduisant à un certain nombre de rapprochements. Par la suite, le trilogue du 26 juin dernier a mis le Conseil en mesure de comprendre les principaux désidératas du Parlement. Ce nouvel échange fut extrêmement précieux pour la rencontre et la concertation du 24 juillet, jour même du Conseil «budget». Cette rencontre a permis aux uns comme aux autres d'exposer les points qui leur semblent essentiels et de saisir concrètement les difficultés qui leur paraissent incontournables pour cet exercice particulièrement difficile et ardu. Vos représentants, Monsieur le Président, ont, en particulier, rappelé les priorités qui constituent pour eux le renforcement des mesures visant à encourager la création d'emplois, la recherche et le développement, la préparation des pays candidats à l'adhésion, les programmes destinés à la jeunesse et à la culture, l'environnementalisation du budget et la poursuite de la restructuration de l'administration de la Communauté, afin d'assurer une plus grande efficacité et davantage de souplesse dans l'allocation des ressources. Au nom du Conseil, j'ai eu l'occasion de souligner que l'institution que je représente se préparait, pour le projet de budget 1998, à s'inspirer en fait des mêmes principes de rigueur budgétaire que ceux que s'imposent les États membres à eux-mêmes et à leurs citoyens dans la poursuite des efforts largement entamés en 1997. Cette concertation ad hoc a permis, à mes yeux, un rapprochement des points de vue significatif, sinon complet, entre les deux branches de l'autorité budgétaire, avec le concours de la Commission, notamment dans le domaine des dépenses agricoles et de la pêche. Bref, à mes yeux, ces contacts ont été fort utiles. Pour ce qui concerne la PESC, et au-delà du consensus sur le montant total des crédits inscrits dans le budget de 1998, nous sommes convenus de poursuivre la concertation dorénavant prévue dans ce domaine conformément à l'accord interinstitutionnel qui a été signé le 15 juillet dernier. À la lumière des résultats de cette rencontre, le Conseil, comme il relève de son obligation, a établi son projet de budget pour l'exercice 1998. Afin de répondre à l'exigence incontournable de rigueur et de discipline budgétaire, le Conseil a estimé indispensable certaines dispositions fondamentales. À savoir: maintien des crédits de l'avant-projet de budget pour la rubrique 1 des perspectives financières, en tenant compte de la législation agricole en vigueur en ce qui concerne les cultures arables et le paquet-prix pour la campagne 1997-1998; abattement d'un milliard d'écus en crédits de paiement, par rapport à l'avant-projet de budget, pour la rubrique 2, les «actions structurelles»; abattement significatif en crédits de paiement pour l'ensemble des rubriques 3, »politiques internes», et 4, »actions extérieures», avec une traduction cohérente pour les crédits d'engagement. Enfin, une approche très rigoureuse concernant les dépenses administratives. Monsieur le Président, aux yeux du Conseil, l'ensemble de ces mesures forme un tout indissociable. Et si je dis un tout indissociable, j'entends par là un traitement symétrique de la dépense agricole et de la dépense structurelle qui, en considération des priorités et des préoccupations du Conseil, est et restera essentiel. Le Conseil compte fondamentalement sur l'adhésion du Parlement à cette stratégie. Dans ce contexte, le Conseil a noté avec satisfaction que, dans ses orientations sur la procédure budgétaire de 1998, le Parlement a reconnu et souscrit à la nécessité que les inscriptions budgétaires répondent à un maximum de réalisme. C'est exactement ce à quoi tendent les mesures préconisées par le Conseil, dans son projet de budget: limiter les dotations budgétaires au strict nécessaire, compte tenu notamment des possibilités réelles de leur exécution, sans pour autant entraver les politiques essentielles de la Communauté, et ce dans le respect des engagements et notamment de ceux pris par le Conseil européen d'Édimbourg. Monsieur le Président, permettez-moi maintenant d'aborder brièvement les composantes essentielles du projet de budget établi par le Conseil en première lecture. Je commencerai par les dépenses agricoles. Dans ce domaine, le Conseil a procédé à des modifications importantes de l'avant-projet de budget de la Commission. D'abord, et en vertu de la stratégie globale d'économie que je viens d'exposer, le Conseil a décidé de maintenir l'enveloppe des crédits à inscrire dans le budget de 1998 au niveau proposé par la Commission dans son avant-projet de budget, à savoir 40 milliards 987 millions d'écus, montant inférieur à la ligne directrice de quelque 2 milliards 276 millions, y compris la réserve monétaire. Les dépenses agricoles arrêtées à 41 milliards 487 millions d'écus accusent en fait une croissance très limitée de quelque 0, 44 % par rapport à l'exercice en cours. Monsieur le Président, Mesdames et Messieurs les Parlementaires, une telle décision implique un certain nombre de mesures autrement incisives. Pour tenir compte de la réglementation agricole en vigueur, le chapitre relatif aux cultures arables a été augmenté de 1 milliard 353 millions d'écus, l'augmentation de 55 millions d'écus résultant des décisions sur le paquet-prix pour la campagne 1997-1998. Afin de respecter l'enveloppe globale prévue, le Conseil a ensuite décidé un abattement linéaire across the board de quelque 1 milliard 408 millions d'écus sur l'ensemble des lignes de la dépense agricole. Il a également décidé d'inscrire à la réserve B 040 un montant de 329 millions d'écus correspondant à des économies additionnelles identifiées par la Commission dans le cadre d'une première actualisation des prévisions de dépenses pour 1998. Le Conseil a, de la sorte, mis en oeuvre les dispositions évoquées lors de la concertation du 24 juillet. Le Conseil souhaiterait vivement voir le Parlement européen souscrire à cette démarche. Je le dis avec d'autant plus de conviction que ces mesures ont été prises dans l'attente de la présentation par la Commission d'une lettre rectificative, à l'automne, tenant compte des prévisions actualisées des besoins. J'en viens maintenant au domaine des actions structurelles. Le Conseil a inscrit la totalité des crédits d'engagement proposés par la Commission au titre des fonds structurels, à savoir 3 milliards 482 millions d'écus, conformément aux conclusions du Conseil d'Édimbourg. Ce montant implique une croissance importante de 6, 14 %. Par contre, il s'agit là d'un point qui a été largement discuté et débattu également avec les représentants de votre commission des budgets lors de la concertation ad hoc. Les crédits de paiement de cette rubrique ont été réduits de 1 milliard d'écus et c'est par cette décision que le Conseil a voulu mettre en place le deuxième volet de sa stratégie globale d'économie. Ce faisant, le Conseil tient à relever qu'une telle mesure, induite par les difficultés majeures que l'on sait, ne doit aucunement mettre en cause la bonne marche de la politique essentielle financée par ces crédits et cela au vu de l'exécution dans le passé récent des crédits de paiement dans différents secteurs. C'est d'ailleurs la raison pour laquelle le Conseil a décidé de ne pas opérer la moindre réduction à l'endroit des objectifs 1 et 6 des fonds structurels et régions défavorisées. Les derniers pays ayant adhéré à l'Union européenne ne sont donc pas touchés. Les crédits retenus représentent, en l'occurrence, une croissance de 2, 95 % par rapport à 1997. Si cela ne suffit pas pour dédramatiser le débat, je dirai encore que le Conseil s'est mis d'accord pour ne pas toucher au Fonds de cohésion. Le Fonds de cohésion n'a pas été concerné par cet abattement, par ailleurs linéaire. En effet, le Conseil a accepté la totalité des dotations prévues dans l'avant-projet de budget pour le Fonds de cohésion, à savoir 2 milliards 871 millions d'écus en crédits d'engagement et 2 milliards 649 millions en crédits de paiement, accusant ainsi, par rapport à 1997, une progression de 4, 40 % en crédits d'engagement et de 13, 88 % en crédits de paiement. En ce qui concerne les initiatives communautaires, le Conseil a décidé que la dotation additionnelle de 100 millions d'écus en crédits d'engagement, proposée au titre de l'initiative PEACE, c'est-à-dire du processus de paix en Irlande du Nord, serait couverte à l'intérieur de l'enveloppe des crédits d'engagement prévus pour les initiatives communautaires. En conséquence, le Conseil a supprimé la réserve négative inscrite à l'avant-projet de budget. Cette question, dont l'impact politique n'est plus à souligner, avait également fait l'objet d'une grande compréhension réciproque au cours de notre rencontre du 24 juillet. Pour l'ensemble des actions structurelles, les montants inscrits au projet de budget s'élèvent à 33 milliards 461 millions d'écus en crédits d'engagements et 27 milliards 400 millions d'écus en crédits de paiement. Il sont donc en augmentation, respectivement, de 1 milliard 980 millions d'écus en crédits d'engagements, soit 6, 3 %, et 1 milliard 100 millions d'écus en crédits de paiement, soit une augmentation de 4, 18 %. En conclusion, Monsieur le Président, pour ce qui est du domaine des politiques structurelles, j'invite le Parlement européen à adopter ici une démarche dans la ligne de celle du Conseil. Pour ce qui est des politiques internes, le Conseil a, cette année encore, mis l'accent sur deux politiques prioritaires de la Communauté, à savoir la recherche et les réseaux transeuropéens. Ainsi, le Conseil a accepté la totalité des crédits d'engagement proposés par la Commission pour la sous-section B6, c'est-à-dire 3 milliards 476 millions d'écus, soit quasiment le statu quo par rapport à 1997. En ce qui concerne les crédits de paiement, le Conseil a décidé, compte tenu des contraintes budgétaires, de réduire le montant proposé de 3 milliards 216 millions d'écus à 3 milliards 66 millions d'écus, soit une diminution globale de 150 millions d'écus répartie entre le Centre commun de recherche, pour 5, 6 millions, et le quatrième programme-cadre, pour 144 millions. S'agissant des réseaux transeuropéens, dans le cadre du titre B5-7, le Conseil a retenu les dotations de l'avantprojet de budget en crédits d'engagement pour le soutien financier des réseaux dans le domaine des transports, à savoir 475 millions d'écus, ce qui représente une augmentation considérable de 123 millions d'écus par rapport à 1997, ou de 35 % pour les crédits de paiement inscrits. Quoiqu'elle soit de 27 millions inférieure à l'avant-projet de budget, la croissance des crédits est de 56 %. Pour les réseaux dans le domaine de l'énergie, le projet de budget reste de 2 millions d'écus en dessous de l'avantprojet de budget pour les crédits de paiement. Dans le domaine des télécommunications, le projet de budget est légèrement inférieur en crédits d'engagement et en crédits de paiement. Pour l'ensemble de ce titre, le Conseil a inscrit des montants tout à fait considérables, à savoir 560 millions d'écus en engagements et 413 millions d'écus en paiements, marquant ainsi une croissance de 95 millions d'écus en crédits d'engagement, soit plus de 20 %, et 86 millions d'écus en crédits de paiement, soit un surplus de 26 %. Ce faisant, Monsieur le Président, Mesdames, Messieurs, le Conseil a marqué d'une manière très nette sa volonté de donner la préférence à ces deux grandes politiques, à ces deux grands axes communautaires capables d'agir directement sur la croissance et donc également sur l'emploi. Par conséquent, le Conseil a été amené, pour ce qui concerne les autres politiques internes, à opérer - et vous le comprendrez - des choix, des choix sévères. Ainsi, il a mis l'accent sur les seules politiques véritablement importantes, telles que l'éducation, la formation professionnelle et la jeunesse, dotées de 325 millions d'écus en crédits d'engagement, et les autres actions sociales avec 118 millions d'écus en crédits d'engagement. Il a également privilégié les politiques désormais bien établies, comme l'environnement, 135 millions d'écus en crédits d'engagement, soit un surplus de 2, 45 %; la protection des consommateurs, avec 18 et 16 millions d'écus; et le marché intérieur, avec 207 et 188 millions d'écus. La marge, et cela vous intéressera certainement, puisque le Parlement a, dès le départ, établi un lien étroit entre la marge de la rubrique 15, c'est-à-dire les dépenses agricoles et les dépenses des rubriques 3 et 4, la marge laissée par le Conseil, dans cette rubrique 3 des perspectives financières, s'élève au montant important de 619 millions d'écus. Le Conseil souhaite vivement que l'autre branche de l'autorité budgétaire approuve des mesures similaires, en s'inscrivant ainsi avec lui dans une démarche se limitant à des inscriptions budgétaires réalistes et consacrant les deniers du contribuable européen aux seules politiques promettant un résultat concret. J'en viens rapidement à la dernière des grandes politiques communautaires financées par le budget, à savoir les actions extérieures. Pour l'ensemble de la sous-section B7, le Conseil a inscrit, hors réserve pour aides d'urgence, un montant de 5 milliards 476 millions d'écus en crédits d'engagement et 4 milliards 207 millions d'écus en crédits de paiement, soit un recul de 145 millions d'écus en crédits d'engagement et de 341 millions d'écus en crédits de paiement. Ce résultat global recouvre des dispositions particulières bien distinctes. En effet, dans ce domaine, le Conseil considère que l'autorité budgétaire ne peut échapper à sa responsabilité de réserver strictement les moyens financiers de l'Union à ce qui est véritablement et uniquement prioritaire. Ainsi il a inscrit l'entièreté des crédits d'engagement prévus à l'avant-projet de budget pour les PECO et les pays tiers méditerranéens, à savoir respectivement: 1 milliard 125 millions d'écus et 1 milliard 142 millions d'écus, soit une augmentation de 15 %, conformément d'ailleurs aux conclusions du Conseil européen de Cannes. Pour les accords internationaux en matière de pêche et compte tenu des précisions fournies par la Commission au cours de la procédure de concertation sur les dépenses obligatoires, le Conseil a accepté une réduction du montant prévu pour les crédits d'engagement de 5 millions d'écus, justifiée exclusivement par une surestimation des prévisions. Pour cet article, il a donc retenu des montants de 292 et 297 millions d'écus, soit une augmentation de 5, 7 % et de 20, 6 % pour les crédits de paiement. L'effort, dans le domaine de la coopération avec l'Amérique latine, l'Asie et l'Afrique australe, y compris l'Afrique du Sud, s'élève à 730 millions d'écus en engagements et 334 millions d'écus en crédits de paiement. Une autre politique essentielle de coopération avec les États indépendants de l'ancienne Union soviétique a été dotée respectivement de 510 millions d'écus en crédits d'engagement, suivant l'avant-projet de budget, et 460 millions d'écus en crédits de paiement. La part pour TACIS s'élève à 480 millions d'écus en crédits d'engagement, comme d'ailleurs dans l'avant-projet de budget, et 445 millions d'écus en crédits de paiement. La coopération avec l'ex-Yougoslavie est dotée de 259 millions en crédits d'engagement, conformément à l'avantprojet de budget, et de 180 millions d'écus en crédits de paiement. Par ailleurs, une fois de plus, le projet de budget suit largement les demandes de la Commission pour les autres actions de coopération, avec 315 millions d'écus en crédits d'engagement, notamment en ce qui concerne les actions en faveur de la défense de la démocratie et des droits de l'homme, que ce soit en Europe centrale et orientale, et particulièrement en Yougoslavie, ou dans les nouveaux États indépendants: en Mongolie et en Amérique latine et dans la zone MEDA. Ainsi donc, si, d'un côté, le Conseil s'est efforcé de préserver les politiques essentielles dans cette rubrique 4, en votant des crédits d'engagement considérables, il a estimé, par ailleurs, devoir et pouvoir les soumettre à contribution en ce qui concerne les crédits de paiement nécessaires en 1998, en veillant au respect des exigences du règlement financier et de l'accord interinstitutionnel, en particulier en ce qui concerne le rapport coût- efficacité, la possibilité d'exécution des crédits votés et, bien entendu, l'existence de bases juridiques. Au titre de la politique étrangère et de sécurité commune le Conseil a adopté une nouvelle nomenclature qui retient 6 articles à l'intérieur du chapitre B 8.O1, suivant ainsi l'accord interinstitutionnel entre le Parlement européen, le Conseil et la Commission européenne, relatif à des dispositions concernant le financement de la politique étrangère et de sécurité commune, signé le 16 juillet dernier. Il a accepté les crédits proposés dans l'avant-projet de budget, à savoir 30 millions d'écus en crédits d'engagement et 20, 25 millions d'écus en crédits de paiement, qui ont fait l'objet d'un échange de vues le 24 juillet dernier. Il a transféré ces crédits de la réserve B 0.40 aux lignes budgétaires de la nouvelle nomenclature, en application de l'accord interinstitutionnel. La marge qui subsiste, dans la rubrique 4 des perspectives financières, s'élève, dans le projet de budget, à 725 millions d'écus. Monsieur le Président, Mesdames, Messieurs, j'en viens finalement à la rubrique 5 des perspectives financières, c'est-à-dire aux dépenses relatives au fonctionnement administratif des institutions de l'Union. Les décisions du Conseil dans ce domaine reposent sur les principes suivants. D'abord, croissance zéro pour l'ensemble des dépenses relevant de la rubrique 5 des perspectives financières, n'excluant pas, a priori, des exceptions inéluctables; refus, en principe, de création d'emplois sauf en ce qui concerne les besoins liés à l'élargissement, la réponse à des besoins fonctionnels devant être trouvée dans le redéploiement des ressources existantes. Le Conseil a fixé le total des crédits administratifs de l'ensemble des institutions, Parlement européen et médiateurs inclus, à un montant de 4 milliards 301 millions d'écus, ce qui représente une augmentation de 18 millions d'écus, soit plus 0, 42 % par rapport aux dotations de 1997. Hormis le budget du Parlement, le montant global est de 3 milliards 386 millions d'écus, soit une diminution de 9, 7 millions d'écus, ou 0, 29 % par rapport au budget de 1997. Monsieur le Président, le Conseil a eu un échange de vues sur l'impact des crédits relatifs aux pensions à l'intérieur des crédits de fonctionnement de la Commission. Le Conseil est d'avis qu'avec le concours des deux branches de l'autorité budgétaire, la charge des pensions devrait être dûment répartie entre les institutions. Il n'est, en effet, pas équitable de retenir une croissance négative, soit moins 2, 4 % pour les dépenses administratives de la seule Commission, en raison précisément du poids croissant qu'engendre la liquidation, par les services de la Commission, des pensions relevant des autres institutions. Nous avons procédé, avec la délégation conduite par le président Detlev Samland, à un échange approfondi sur cette question qui, si elle devait trouver un accord entre le Conseil et le Parlement européen, restituerait en fait à la Commission, pour l'exercice 1998, un montant de quelque 20 millions d'écus, étant entendu que le principe de la croissance zéro, tel que décidé par le Conseil pour les autres institutions, ne serait pas remis en cause. À la suite des travaux du Conseil, la marge, sous le plafond de la rubrique 5, s'élève à 239, 7 millions d'écus. Je rappellerai ici le désir du Conseil, déjà exprimé lors de la rencontre budgétaire du 24 juillet dernier, de voir le Parlement se persuader largement de la nécessité de rigueur qui a guidé le Conseil dans ce domaine et de voir adoptées les dépenses administratives si possible en une seule et même lecture. Voilà, Monsieur le Président, Mesdames, Messieurs les Parlementaires, les principaux éléments du projet de budget établi par le Conseil pour l'exercice 1998. Point n'est besoin de vous rappeler que, finalement, ce projet, tel qu'il vous est présenté, révèle le caractère rigoureux des mesures que le Conseil a finalement arrêtées. Ce projet, Mesdames, Messieurs, est tout le contraire d'un projet de facilité. Il a exigé des sacrifices de la part de tous les États membres, mais il faut reconnaître qu'il réalise l'équilibre recherché dans les mesures qui paraissent correspondre au mieux à l'objectif majeur que les États membres sont appelés à poursuivre sur le plan domestique en vue de la mise en oeuvre de l'Union économique et monétaire. Par ailleurs, le Conseil est parfaitement conscient que la collaboration étroite, voire l'entente avec votre Parlement est indispensable pour mettre en oeuvre l'effort budgétaire équilibré qu'il préconise. La présidence, Monsieur le Président, ne ménagera aucun effort, tout au long de la procédure budgétaire, pour aboutir, avec le Parlement et la Commission, à un budget qui répondra au mieux aux intérêts de la Communauté. Pour finir, laissez-moi remercier tous ceux qui ont, d'ores et déjà, oeuvré dans ce sens et qui continueront à le faire dans les mois à venir. Je voudrais dire par là ceux que nous retrouvons dans les rangs du Parlement, Monsieur le Président, en particulier les membres de la commission des budgets, notamment le président Detlev Samland et les deux rapporteurs MM. Tillich et Tomlinson. Je voudrais également, du côté de la Commission, remercier plus particulièrement M. Erkki Liikanen et les services responsables des budgets, pour l'excellente collaboration dont la présidence s'est réjouie tout au long des semaines passées. Voilà donc, Monsieur le Président, le résumé des points forts du projet de budget pour 1998. Le Conseil, et surtout la présidence, restent à la disposition du Parlement pour répondre aux questions qui seront posées. Pour ma part, Monsieur le Président, je vous remercie de m'avoir donné la parole et je vous remercie de votre attention. Liikanen Monsieur le Président, M. Fischbach, je souhaite formuler quelques remarques concernant le projet de budget de la Communauté pour 1998. Dans l'ensemble, les présidences néerlandaise et luxembourgeoise ont fait et continueront certainement de faire de sérieux efforts pour que le budget communautaire 1998 soit sain et rigoureux. Toutefois, le projet de budget présente quelques lacunes quant à ces deux aspects. Le poste le plus important - l'agriculture - semble rigoureux mais se fonde sur des changements d'estimations. Pour d'autres postes, les prévisions ne sont pas suffisantes, en fonction des engagements de l'Union. Pour ce qui est des dépenses en matière d'agriculture, le facteur-clé de la rigueur budgétaire pour la Commission a été la réduction proposée de l'aide par hectare aux producteurs de céréales. Je ne puis que regretter une fois encore que le Conseil n'a pas été à même de se mettre d'accord sur cette mesure de véritable économie ou toute autre équivalente. Bien sûr, le Conseil n'a guère été encouragé par le Parlement non plus. Sans réelles économies, les efforts du Conseil se limitent à réduire les prévisions. Au moins, il y a l'accord entre les institutions concernant une lettre rectificative avant fin octobre, qui permettra d'améliorer les estimations sur la base des informations les plus récentes. Pour ce qui est des crédits de paiement aux fonds structurels, les informations les plus récentes dont dispose la Commission confirment le montant repris dans le projet de budget préliminaire. L'exécution du budget 1997 est très élevée et les informations disponibles en provenance des États membres indiquent des objectifs de dépenses très ambitieux pour 1998. Pour ce qui est des rubriques 3 et 4, il est évident que le Parlement exprimera ses propres priorités. La Commission est prête à travailler avec le Parlement et la présidence du Conseil pour trouver la contribution la plus efficace du budget communautaire au sommet sur l'emploi de novembre. Néanmoins, le résultat global du budget ne devrait laisser aucun doute sur le fait que toutes les institutions communautaires acceptent et soutiennent la rigueur budgétaire indispensable pour réussir le démarrage de l'Union économique et monétaire. Samland Monsieur le Président du Conseil, Monsieur le Commissaire, chers collègues, la dernière remarque qu'a faite Monsieur le Commissaire me permet d'enchaîner directement alors que j'avais l'intention d'aborder ce point en dernier lieu. Afin que Mesdames et Messieurs les Parlementaires ne s'égarent pas complètement dans le jeu de chiffres confus du Conseil relatif aux différentes lignes de crédit et n'aient l'impression que la Communauté s'apprête à dépenser plus d'argent en 1998 qu'en 1997, je voudrais énumérer encore une fois quelques faits: le projet de budget de la Commission équivaut à 1, 15 % du produit intérieur brut de la Communauté. 1, 15 %! En 1992, six exercices budgétaires auparavant, ce chiffre était déjà de 1, 20 % comme plafond maximum de dépenses. Et maintenant le Conseil est parvenu à réduire ce plafond de 1, 15 à 1, 12 % tout en déclarant que les défis qui sont posés à la Communauté et qui doivent débuter avec l'exercice budgétaire 1998 ne sont en fait pas des défis économiques. Dans la foulée, la Commission nous présente l'Agenda 2000 dans lequel elle nous annonce pour 1998 le début de la phase de rapprochement en vue de l'élargissement à l'est. Par dessus le marché, le Conseil opère des réductions supplémentaires dans le même exercice budgétaire, et pour couronner le tout, le Conseil déclare: très chère Commission, si vous êtes bien sage et si vous nous obéissez en faisant une proposition pour réduire les crédits de la catégorie 2 du budget, c'est-à-dire les crédits relatifs à la politique structurelle, nous vous rétrocéderons 20 millions pour couvrir les frais administratifs. C'est là un jeu plus qu'hypocrite qui n'a rien, mais alors strictement rien à voir avec les grands défis qui sont posés à la Communauté! J'en viens maintenant au point par lequel je voulais commencer. Je voulais féliciter le Président du Conseil. La Présidence luxembourgeoise est appliquée et travailleuse, cela se remarque au résultat du vote en première lecture du budget: Mais si appliqué et travailleur soit-on, s'il se trouve parmi ceux qui siègent au Conseil certains qui font de l'obstruction - et c'est le cas d'une majorité de ceux qui y siègent - alors on obtient pour tout résultat cette piètre constatation qu'aucune réponse adéquate n'est apportée aux grands défis qui attendent l'Union européenne tant en son sein qu'en dehors de ses frontières. Monsieur le Président du Conseil, je voudrais prendre position de façon plus précise concernant certains points que vous avez évoqués, et pour commencer à propos de la politique agricole. Nous vous avons fait une proposition honnête, qui nous en a coûté. En effet, il existe aussi entre nous parlementaires des divergences de vues entre ceux qui s'occupent de la politique budgétaire et ceux qui ont la politique agricole dans leurs attributions. Mais nous avons proposé de procéder à une réduction qui ne se ferait pas horizontalement sur l'ensemble des lignes de crédits de la politique agricole d'un coup de faucille, mais qui au contraire met l'accent de manière ciblée sur les crédits pour lesquels au cours des dernières années on a toujours «sous-dépensé». Y a-t-il une meilleure clé de répartition que de passer en revue les lignes de crédits des dernières années, de vérifier si ici et là le crédit budgété était réaliste ou pas et d'ensuite diminuer les moyens alloués dans les secteurs où le budget desdites années était obstinément irréaliste? Vos collègues au Conseil n'ont pas eu la volonté ni le courage de procéder à une telle réduction ciblée. Vous vous êtes seulement mis d'accord sur la méthode la plus simpliste à laquelle les ménages ont parfois recours et qui consiste à raboter toutes les dépenses indistinctement. Je me réjouis du fait que vous ayez constitué une réserve et nous voudrions vous inviter à la conserver désormais, car nous l'avons voulue. Nous l'avons non seulement voulue, mais nous avons encore émis le voeu qu'elle soit encore un peu élargie au cours des prochaines semaines et des prochains mois, jusqu'à la deuxième lecture du budget au Parlement européen. Un troisième point: vous vous en êtes donné à coeur joie dans 20 % des dépenses auxquelles vous vouliez vous en prendre, comme cela se fait d'ailleurs chaque année. Cela ne nous a pas surpris, puis que cela n'avait rien de nouveau. Nous connaissons bien les lignes de crédits et notamment celles qui subissent des réductions. Il n'y a rien d'étonnant à ce que vous réduisiez LÉONARD ou SOCRATE ou encore le nouveau service volontaire pour les jeunes - rien de tout cela ne nous surprend. Le problème que vous nous posez pourtant est celui-ci: vous donnez l'impression d'être les épargnants radicaux de l'Union européenne. Là où les citoyens sont les premiers touchés, vous êtes les champions de l'austérité; là par contre où les citoyens sont les moins directement concernés, votre courage dans la limitation des dépenses se chiffre à un milliard. Si je fais le rapport entre les dépenses agricoles et les réductions qui y sont prévues et que je compare ce rapport à celui qui concerne la politique de la jeunesse, je constate que vous avez fait preuve de 24 fois plus de courage en matière de politique de la jeunesse qu'en matière de politique agricole! Cela, Monsieur le Président du Conseil, ne saurait être la ligne de conduite du Parlement. Nous ne pourrons adopter cette attitude pour la suite du déroulement de la procédure budgétaire lors de la première lecture du budget au Parlement. Nous saurons déjà qu'il nous faudra apporter des corrections afin de prouver aux citoyens envers lesquels nous avons des responsabilités, que le Parlement européen prend les intérêts des personnes en considération. Les économies ne sont pas une fin en soi pour nous. Les économies doivent servir à remplir concrètement les missions essentielles que le Parlement a définies. Permettez-moi d'ajouter une dernière phrase: dans ce grand débat, qu'il ait lieu dans mon pays ou dans les autres États membres, qu'il soit ou non question de l'union monétaire - car même sans cette dernière, il nous faut de toute façon faire des économies - dans tout ce débat on ne parle que d'austérité. Ce qui me préoccupe c'est que ce débat sur l'austérité ne mène pas à un débat sur la gestion du financement. Car en effet, à quoi bon épargner, si une mise en oeuvre conforme du budget fait défaut, si le budget est déficient tant dans la forme de sa présentation que dans son exécution? Vous vous êtes simplifié la tâche en postposant la question à l'année prochaine ou à celle d'après pour avoir réduit les moyens de financement de manière drastique. (Applaudissements à gauche) Tillich Monsieur le Président, Monsieur le Président du Conseil, Monsieur le Commissaire, chers collègues, le Conseil a fait sa première proposition lors de sa première lecture le 24/7 après notre première session de concertation, et la Présidence du Conseil s'est efforcée aujourd'hui de nous vendre le mieux possible un produit supposé bon, comme il convenait qu'elle le fasse. Mais voilà, le produit n'est pas bon, et l'objectif du Conseil, à la différence de la position de la Commission et du Parlement européen, est marqué par l'absolue volonté d'arriver à tout prix à une croissance zéro des dépenses. Ni plus, ni moins. Le Conseil a néanmoins bien pris conscience que ce principe comporte intrinsèquement des risques. C'est la seule façon de comprendre la déclaration officielle du Conseil, de bien vouloir considérer un supplément budgétaire à proposer par la Commission, si dans quelques politiques spécifiques les moyens budgétaires ne devaient pas suffire en 1998, particulièrement en ce qui concerne le versement des contributions. Sauf votre respect, c'est pour le moins inhabituel et cela manque de sérieux en fait de politique budgétaire! En ce qui concerne les recettes, la proposition du Conseil diverge de celle de la Commission de 1, 8 milliard d'écus en moins; c'est pourquoi le Parlement européen a réclamé une déclaration de la part de la Commission, quant à savoir s'il est juridiquement admissible, d'approuver le plan budgétaire dans ces conditions, étant donné qu'à notre sens il est très plausible que, dans certains secteurs, il ne soit pas possible de financer les sommes prévues dans le budget pour des politiques données telles qu'elles découlent des traités. Les commissions spécifiques doivent encore prendre position à ce sujet, chacune en ce qui les concerne - ceci est un appel que je lance à tous les collègues de cette Assemblée. En 1985, ce fut le motif qui justifia le rejet du plan budgétaire dans une situation en tout point semblable. La Commission a déclaré hier lors d'une séance de la commission des budgets qu'il n'y a à son point de vue aucune objection fondamentale, mais que pour ce qui touche la catégorie deux, à savoir: la politique structurelle, de sérieux doutes subsistent. En ce qui concerne la catégorie un, c'est-à-dire, les dépenses agricoles, le président de la commission, M. Samland, s'est déjà très clairement exprimé, c'est pourquoi je ne reviendrai pas sur ce point. Je ne dirai que ceci à l'intention des collègues de la commission de l'agriculture et à vous même en tant que Présidence du Conseil: nous avions conclu un accord en avril au sujet des dépenses agricoles, et nous savons que la procédure ad hoc n'est pas encore achevée. Il restera encore beaucoup de choses à négocier, notamment concernant les moyens que vous avez placés en réserve générale. Venons-en à la catégorie deux: vous l'avez mentionnée expressément, Monsieur le Président du Conseil. Nous ne pouvons accepter et n'admettrons pas ce milliard d'écus de réductions de crédits de paiement en ce qui concerne les fonds structurels. En avril de cette année déjà, la Commission a mis en évidence que les versements de crédits ont rattrapé depuis longtemps les arriérés des années antérieures et que nous sommes proches du plan actuellement. La Commission n'a pas fait mystère de ses doutes quant à la légalité de ses actions relatives à la réductions des crédits de paiement. Nous attendons également de vous lors du trilogue du 6 octobre, Monsieur le Président du Conseil, mais surtout de la Commission, une proposition d'engagement au sujet de l'attitude à adopter dans le cadre de l'initiative de paix en Irlande du nord. Tant la proposition de la Commission que la vôtre, celle de la Présidence du Conseil, sont inacceptables pour le Parlement. Entre-temps, la Commission s'est ralliée à cet avis et elle est maintenant disposée à faire une proposition par laquelle des crédits non encore utilisés pourraient être ouverts indépendamment des initiatives existantes et des autres programmes, c'est-à-dire sans venir à charge de ces derniers. C'est aussi ce que nous désirons, à savoir venir en aide à la population d'Irlande du nord de la manière la plus simple qui soit. À propos de la catégorie trois, M. Samland a déjà formulé une remarque générale: c'est tous les ans la même chose, seulement cette fois c'est encore pire. Voilà le bilan exprimé en une phrase. À Amsterdam l'accent avait été mis sur la nécessité d'informer les citoyens au sujet des grands projets comme l'Euro ou le Traité d'Amsterdam, toutefois vous inscrivez les montants avec la mention «pour mémoire', à l'intention des observateurs de la tribune, mais en réalité c'est un zéro qui figure au budget. Si encore vous aviez apposé cette mention au poste de la politique de l'information, nous aurions peut-être pu le comprendre, mais vous avez placés ces crédits en réserve tout en les réduisant de moitié, alors qu'ils étaient prévus pour l'initiative PRINCE qui concerne la campagne d'information pour l'Euro et pour le traité d'Amsterdam. C'est incompréhensible. Je cite une décision que vous avez prise vous-même à Amsterdam: " le Conseil insiste sur l'absolue nécessité d'informer sans réserve les citoyens et le monde économique au sujet du marché intérieur ". Vous avez réduit de 17 millions les crédits destinés au marché intérieur et de 50 % ceux affectés à l'information des citoyens, chapitre B-33. Il en est de même en ce qui concerne les actions sociales. Le Conseil met à nouveau l'accent à Amsterdam sur la priorité qu'il accorde aux mesures en faveur de l'emploi et de l'abaissement du niveau intolérablement élevé du chômage, en particulier en faveur des jeunes, des chômeurs de longue durée et des travailleurs peu qualifiés, pour réduire ensuite de 25 % les crédits destinés aux actions sociales! En catégorie quatre on gardera également l'impression qu'encore une fois les décisions sont davantage motivées par la volonté de maintenir la croissance zéro plutôt que par une volonté de mener une politique équilibrée dans toutes les parties du monde. On ne peut concevoir, sinon, que vous limitiez vos priorités au pays de l'espace méditerranéen et aux pays d'Europe centrale et orientale. Dune manière générale, on peut dire que l'approche consistant à parvenir à la croissance zéro au terme des débats relatifs au budget 1998 est dépassée. Je regrette en outre, quoique votre première lecture ait eu lieu après le sommet d'Amsterdam, que cette première lecture qui avait insisté sur l'importance de la politique de l'emploi ne se soit pas reflétée dans les motivations qui ont inspiré ce projet de budget. J'aimerais vous inviter, ainsi que la Commission, à rechercher avec nous des solutions. Je sais que la Présidence luxembourgeoise le souhaite. Je lance également cet appel aux quatorze autres États membres: après les résolutions que vous avez prises à Amsterdam, il y va maintenant de notre crédibilité à tous! (Applaudissements à droite) Tomlinson Monsieur le Président, avant tout, j'aimerais souhaiter la bienvenue à M. Fischbach. Je suis sûr qu'il comprendra si je lui dis que je l'accueille avec plus de plaisir que son message. Dès mon jeune âge, j'ai appris qu'il est parfois nécessaire de supprimer le message sans tirer sur le messager. Lors des discussions du trilogue, j'ai fait une promesse au nom du Parlement, une promesse à laquelle le Parlement s'était déjà engagé. C'était de respecter les arrangements dont nous avions déjà convenu de façon informelle, à savoir que le Parlement n'accaparerait pas plus de 20 % des affectations de la rubrique 5. Hier soir, j'ai discuté avec le Bureau du Parlement et nous avons mis au point les modalités d'application. Il y aura une réduction de quelque 4, 5 millions d'écus en première lecture du budget du Parlement, qui assurera les réductions nécessaires et mettra le Parlement en dessous des 20 % d'affectations de la rubrique 5, comme nous avons toujours dit que nous le ferions. Ces réductions porteront principalement sur le chapitre 11 du budget du Parlement et le principal facteur de contribution sera l'impact avantageux des taux de change entre l'écu et le franc belge, qui permet des économies substantielles. Cela dit, les problèmes budgétaires auxquels le Parlement doit faire face résultent en grande partie des décisions prises par le Conseil. Si nous examinons le budget du Parlement et la raison pour laquelle nous dépassons les 20 % d'affectations de la rubrique 5, nous devons nous tourner vers les trois endroits en Europe qui ont une chose en commun - Édimbourg, Maestricht et Amsterdam. La décision assez ridicule prise à l'un de ces endroits, réaffirmée à un autre et reprise dans un projet de traité au troisième, prévoit que les Parlementaires se réuniront comme des nomades un peu partout en Europe et nous force à ouvrir un plus grand nombre d'hémicycles et de bureaux avec les deniers publics. Ce surplus organisationnel chaotique et coûteux est une chose dont le Conseil doit assumer la responsabilité. En outre, quand nous avons cherché à disposer de ces bâtiments au moindre coût, le Conseil a fait obstruction. Le fait que le Parlement doive acheter son bâtiment D3 à Bruxelles en utilisant un véhicule spécial peut être à l'avantage du contribuable luxembourgeois qui bénéficiera des taxes supplémentaires que nous payons au Luxembourg, mais la première année coûtera au contribuable européen environ 1 million d'écus en plus que si nous avions approuvé le financement direct de l'acquisition de nos bâtiments par la Communauté, suivant la proposition de la Commission. Dès lors, l'achat des bâtiments suite à ces décisions pose problème, mais dans notre budget pour le prochain exercice, la liquidation de nos bâtiments excédentaires est l'autre facette du même problème. En tant que rapporteur sur le budget du Parlement, je suppose que je me suis senti très peu rapporteur sur le budget, mais plutôt agent immobilier itinérant, essayant de liquider nos actifs corporels excédentaires à quiconque se montrait intéressé. Certes, pour ce qui concerne le Parlement, le budget du prochain exercice dépend fortement de notre capacité à résilier les baux des immeubles Belliard I et II et des immeubles Van Maerland. Le Parlement accepte ce défi, y parviendra, produira son budget et restera sous un plafond de 20 % de la rubrique 5. Cela dit, je ne pense pas que quiconque au Parlement, pendant que nous examinons les réductions nécessaires pour y parvenir, versera des larmes de crocodile pour ceux qui disent que c'est une contribution nécessaire des États membres contraints de diminuer leurs dépenses pour satisfaire aux critères de convergence de Maastricht: beaucoup d'entre nous connaissent la générosité dont ils font montre parfois pour certains de leurs programmes de dépenses intérieurs et l'attitude parcimonieuse qu'ils adoptent à l'égard du budget européen. Le Parlement jouera son rôle cette année, mais nous le faisons dans le contexte d'un plafond budgétaire limité, malheureusement nécessaire si nous voulons rencontrer les aspirations des citoyens européens. (Applaudissements à gauche) Fischbach Monsieur le Ministre, Monsieur le Président, je demande la parole pour très peu de temps, et tout d'abord pour remercier M. Samland et les deux rapporteurs, MM. Tillich et Tomlinson, qui sont intervenus dans ce débat. M. Liikanen a répondu avec beaucoup de concision et je n'ai rien à ajouter à ses propos. Je dirai tout simplement que le message des parlementaires, du président et des deux rapporteurs a été suffisamment clair. Permettez-moi cependant de relativiser certaines des considérations qui viennent d'être exposées. J'admets évidemment que l'on argumente de façon très ouverte, mais il faut savoir que même le président du Conseil et tous les présidents du Conseil qui sont ou ministres des Finances, ou ministres du Budget, savent pertinemment que l'art de la politique budgétaire n'est pas de dépenser plus, mais de dépenser mieux. Je crois que c'est là un exercice auquel nous sommes astreints quotidiennement, dans nos États membres. Aussi, croyez-moi, nous sommes très attentifs à vos propos. Je voudrais pourtant dire à l'adresse de M. Samland - qui le sait pertinemment, d'ailleurs, mais qui n'a pas voulu le dire ici - qu'effectivement, les dépenses atteignent quelque 1, 15 % du PNB communautaire, alors qu'il y a trois ou quatre ans, elles se situaient à 1, 20 %. Pour autant, il ne faut pas oublier que la base a évolué au cours de ces trois ou quatre années, que le PNB des États membres, au niveau de la Communauté, a augmenté de 2, 5 %; il faut donc comparer des choses comparables et ne pas insinuer que, finalement, la Communauté serait donc en train de dépenser moins que cela n'était le cas il y a quatre ans. Nous savons tous que les contraintes ont évolué et que, dans un certain nombre de domaines, les impératifs sont tels qu'on ne peut se payer le luxe de faire des économies au détriment des intérêts prioritaires de la Communauté et, partant, de l'Union européenne. Je voudrais dire également à M. Tillich que nous sommes bien conscients que ces suppressions, voire ces réductions de crédits de paiement sont discutables, mais je n'admets pas que l'on mette en doute la volonté du Conseil d'honorer les obligations de l'Union européenne. Nous avons bel et bien déclaré au Conseil «Budget» - et je crois que le Parlement le sait et l'apprécie à sa juste valeur - que nous étions disposés à examiner favorablement toute proposition de la Commission, dans l'hypothèse où les paiements ne suffiraient plus à couvrir les engagements pris. Je crois que c'est là un point très important et, au risque de m'entendre reprocher que, en fin de compte, le Conseil a fait une déclaration qui ne correspond pas à sa volonté et à sa détermination d'en arriver à une croissance zéro pour le budget de 1998, je dirai que le Conseil est suffisamment réaliste et raisonnable pour partager le point de vue du Parlement sur toutes les obligations légales de l'Union européenne. Je terminerai en disant que la présidence du Conseil est tributaire du Parlement. Il appartient maintenant à ce dernier de prendre ses responsabilités. J'attends avec impatience les débats qui se tiendront dans cette enceinte le 21 octobre. J'y serai certainement. Je serai très attentif au message du Parlement, nous verrons ensuite. Ne plaignez cependant pas la présidence luxembourgeoise: nous sommes très petits, mais nous sommes assez forts pour canaliser les débats du Conseil dans la bonne direction. Le Président Le débat est clos. OCM de la banane Le Président L'ordre du jour appelle la déclaration de la Commission sur la position du panel de l'Organisation Mondiale du Commerce sur la banane. Fischler Monsieur le Président, Mesdames et Messieurs, la commission de recours de l'Organisation mondiale du commerce OMC a remis récemment son rapport relatif à la réglementation européenne sur la banane. La Communauté européenne avait saisi l'organe d'appel après la décision négative rendue par le panel constitué par l'OMC à la requête des États-Unis, de l'Équateur, du Guatemala, du Honduras et du Mexique. Son rapport sera adopté le 25 septembre lors de la prochaine session de la commission d'arbitrage de l'OMC. Je ne vous le cache pas, la Commission européenne est très déçue de ce rapport car la commission de recours arrive à la conclusion que plusieurs aspects de la réglementation européenne du marché de la banane seraient inconciliables avec les règles de l'OMC. Parmi les mesures qui, selon la décision d'arbitrage, seraient inconciliables avec les accords de l'OMC, se trouvent notamment celles que nous avions prises en vue de concrétiser notre engagement de préserver les économies nationales instables des pays ACP. L'exportation des bananes à destination de la Communauté européenne constitue un pilier important de l'économie de ces pays et une garantie pour leur stabilité politique. Certains éléments constitutifs de la réglementation d'importation, grâce auxquels la commercialisation de la production bananière en provenance de la Communauté européenne et des États ACP doit être favorisée, sont considérés comme étant inconciliables avec les règles de l'OMC, de même que certains aspects de nos accords avec les principaux pays fournisseurs qui faisaient intégralement partie du chapitre agricole de l'Uruguay round. La Commission européenne craint que la décision d'arbitrage de la commission de recours puisse avoir des répercussions d'une très grande portée sur l'interprétation non seulement de l'organisation du marché de la banane, mais aussi sur toute une série de dispositions essentielles de l'OMC, qui affecteront les obligations et la politique de tous les membres de l'OMC bien au-delà de la réglementation sur la banane. La Commission s'interroge évidemment aussi avec inquiétude sur les effets que va entraîner la décision d'arbitrage sur la réglementation actuelle concernant la banane. La Commission procède en ce moment à une évaluation prudente des conséquences de la procédure engagée par l'OMC. Nous devons maintenant, après mûre réflexion, adopter une attitude concernant le contenu et les répercussions de la décision d'arbitrage en tenant compte des engagements internationaux de l'Union européenne. Il convient à cette occasion de prendre également en considération les obligations de l'Union européenne envers nos propres producteurs de bananes ainsi qu'envers les pays ACP dans le cadre des accords de Lomé, et les suites qu'ont eues les négociations de l'Uruguay round sur nos relations avec les pays fournisseurs d'Amérique latine. Colino Salamanca Monsieur le Président, en réalité, les propos de M. Fischler ne nous rassurent pas beaucoup non plus. Si j'ai bien entendu son discours, il nous parle de déception concernant la décision de l'OMC, il nous parle de son inquiétude et nous dit que la Commission est préoccupée, mais je crois que c'eut été précisément le moment d'entendre quelque chose de plus de la part de M. le commissaire. Comment il l'a rappelé à juste titre, la résolution concernant l'appel sera certainement ratifiée le 25 septembre et la Commission dispose d'un mois pour décider ce qu'elle va faire, soit s'y conformer, soit proposer des compensations. En ce qui nous concerne, nous aurions aimé que M. le commissaire nous donne aujourd'hui une orientation plus précise parce qu'il nous a parlé au passage de quelque chose qui nous semble très important, à savoir que le régime de la banane est plus qu'un commerce pour la Communauté et les pays ACP. Comme il s'en rappellera très certainement, il s'agit pratiquement du seul chapitre d'exportation de nombreux pays confrontés à des difficultés orographiques. C'est un produit qui a une influence décisive sur leur structure sociale, économique et politique, de sorte que la mise en question de ce régime peut signifier pour de nombreux pays ACP la mise en question de leur économie en tant que telle et également de leur vie politique. C'est la raison pour laquelle il est important que cette affaire soit mise en évidence. Et nous invitons la Commission à faire plus que se préoccuper et être déçue. Nous voulons qu'elle nous indique les solutions qu'elle propose pour que cette question, d'une importance vitale pour les zones périphériques de la Communauté et pour les pays tiers avec lesquels nous entretenons une vieille et longue relation, soit protégée et résolue. Il ne suffit pas, j'insiste, d'être simplement déçus. Nous voulons que la Commission, en sa qualité d'organe exécutif, soit capable d'offrir des réponses positives pour l'avenir de quelque chose qui revêt une importance capitale pour l'économie, la vie sociale et la vie politique d'autres pays. Nous souhaitons que la Commission fasse un plus grand effort à propos de ce problème. Fernández Martín Monsieur le Président, Monsieur le Commissaire, à l'instar de la «Chronique d'une mort annoncée», de l'écrivain Gabriel García Márquez, nous voyons que les prédictions que nous avons faites au fil de ces dernières années à propos des productions communautaires et ACP de bananes s'accomplissent presque inexorablement. Je dois dire au nom du groupe du parti populaire européen que notre groupe accepte, étant donné qu'il ne peut en aller autrement, l'avis élaboré par l'instance d'appel de l'OMC sur le régime communautaire d'importation de bananes. Ce rapport contient des éléments très négatifs pour les intérêts agricoles et commerciaux communautaires - et pas seulement pour le secteur des bananes - comme le reconnaît M. Fischler en personne cet après-midi. Je dois également vous signaler que nous nous félicitons de la position adoptée par la Commission, exposée ici lors de l'une des plénières du mois de mai dernier, et de ses mesures ultérieures. Malheureusement, ces mesures n'ont pas eu l'effet escompté. Je déplore, à cet égard, que la Commission n'ait pas pris au préalable d'autres initiatives visant à obtenir un changement de cap face à l'évolution des choses. Personne ne peut nier la haute qualification technique du comité d'experts qui a émis le rapport préliminaire de l'Organisation mondiale du commerce, au printemps dernier. Mais personne n'oserait certifier que ces trois experts de Hong Kong, de Suisse et d'Australie avaient une position préalablement favorable à la Communauté. Je me demande si nous n'aurions pas dû adopter une initiative afin d'éviter qu'un citoyen américain très proche et préalablement lié au gouvernement des États-Unis, soit nommé président de l'instance d'appel de l'OMC. Ceci n'est pas un procès d'intention, il s'agit seulement de l'exposé de quelques faits, Monsieur le Commissaire. Il est juste de reconnaître aujourd'hui qu'il aurait peut-être été possible de faire quelque chose de plus et qu'on ne l'a pas fait. D'aucuns l'avaient prédit mais, de toute évidence, en vain. Toutefois, nous ne sommes pas là aujourd'hui pour nous lamenter. Nous devons nous efforcer d'être constructifs et chercher des solutions. Nous sommes conscients que l'OCM de la banane est le résultat d'un processus normatif complexe cherchant à établir un équilibre entre des intérêts parfois divergents. Beaucoup d'arguments plaident en notre faveur, Monsieur Fischler. Le régime actuel a permis tant aux producteurs qu'aux exportateurs - y compris à d'importantes sociétés américaines de distribution - de profiter du marché européen. Le marché européen de la banane est le plus important au monde, tant par son volume que par ses prix. La réglementation actuelle garantit l'accès de la banane-dollar aux marchés qui lui étaient auparavant fermés, offrant des perspectives de croissance future inestimables. Le maintien des productions bananières communautaires et ACP permet non seulement d'assurer la survie d'une source de revenus économiques et d'emplois pour les régions et des pays moins favorisés, mais en outre, toute alternative connue est moins favorable et probablement plus grave pour le budget communautaire. La Commission dispose actuellement d'un peu de temps (pas beaucoup) et de quelques solutions possibles. Il semble raisonnable d'avoir déclaré qu'avant de suivre l'une ou l'autre d'entre elles, il convient de disposer d'un rapport technique évaluant les conséquences de l'arrêt de Genève. Mais l'heure de la négociation a sonné: il est nécessaire de trouver une voie de dialogue permettant d'établir un point de rencontre entre le contenu de la résolution de l'OMC, en particulier la partie qui fait référence au régime des licences, et le maintien des productions de bananes et des niveaux de revenus des agriculteurs européens et ACP. Dans la recherche et la réalisation de ces objectifs, la Commission et vous-même, Monsieur le Commissaire, bénéficiez du soutien de notre groupe et, probablement, d'une large majorité de cette Assemblée. Santini Monsieur le Président, Monsieur le Commissaire, décidément le dernier diktat de l'Organisation mondiale du commerce est en train de prendre, dans cette guerre des bananes, tout comme les diktats précédents, un ton tout à fait désagréable, je dirais même inacceptable pour l'Union européenne. Le commissaire nous a donc rappelé les termes bureaucratiques de la diatribe, comme il était de son devoir de le faire. En ma qualité de rapporteur pour le compte de ce Parlement sur l'OMC dans le secteur des bananes, je voudrais au contraire rappeler certains autres aspects du problème que l'on ne peut réduire à de simples termes économiques ou juridiques. La production des bananes dans les pays ACP, DOM et dans les territoires communautaires ne représente pas seulement un poste du budget commercial, mais surtout un facteur déterminant de l'équilibre général, économique et social. La production des bananes est une culture endémique dans ces terres, elle constitue le passé historique de ceux qui y vivent, mais elle risque de ne pas avoir d'avenir si l'escalade de cet absurde accord commercial se poursuit. Les coûts élevés de production et de commercialisation ne permettent pas aux bananes ACP d'être compétitives sur les marchés mondiaux par rapport à celles de la zone dollar, produites essentiellement en Amérique du Sud et commercialisées par les multinationales américaines. Ces bananes monopolisent le marché des États-Unis et sont également en train de conquérir le marché mondial. En Europe, elles occupent 70 pour cent du contingent, contre 30 pour cent représentés par les bananes communautaires et ACP. C'est du moins ce qui s'est passé jusqu'à présent car, en contestant la récente OMC, on tend à soustraire aussi cette petite portion sur laquelle reposaient ou reposent les ressources des plus pauvres grâce au mécanisme des compensations. L'Organisation mondiale du commerce affirme que ceux qui ne parviennent pas à être compétitifs doivent cesser de produire des bananes et cultiver autre chose. Il est difficile d'imaginer une diversification avec des produits tout aussi traditionnels et puis cela équivaudrait à modifier non seulement les caractères culturels mais aussi environnementaux et économiques, de régions entières. De plus, on légitimerait un système hautement spéculatif. En Equateur, les cultivateurs gagnent 3/4 dollars par cageot, qui est revendu à 22/23 dollars. Un cageot ACP a un coût réel de 8/9 dollars et est vendu à 16/18 dollars. De plus, les bananes de la zone dollar comptent aussi sur une forte baisse des droits. La compensation pour les pays ACP sert à garantir la survie de cette culture. Je ne sais vraiment pas si l'enjeu vaut un accord commercial. Demandez-le en Guadeloupe, en Martinique, dans la République dominicaine ou aux Canaries. Pour finir, Monsieur le Commissaire, parlons de la Somalie. Pas une seule des clauses contenues dans le document OMC approuvé par ce Parlement n'a été jusqu'à présent appliquée. L'état de guerre civile endémique continue d'empêcher l'exportation du contingent reconnu à la Somalie. Ce qui est absurde, c'est que d'un côté nous ne les aidons pas à être autosuffisants et de l'autre nous courons les secourir avec des aides humanitaires. Et dans tout cela, à y gagner ce sont encore elles, Monsieur le Commissaire, les multinationales américaines. Mulder Monsieur le Président, lorsque nous avons conclu les accords du GATT, cela impliquait que nous adhérions aussi à l'existence d'un organe indépendant pour arbitrer les litiges. Nous savions également que certains des verdicts de ce panel pourraient être en notre défaveur. C'est le cas aujourd'hui, mais je crois que la seule chose à faire est de s'y soumettre. La première question est de savoir ce que la Commission a l'intention de faire. Pour mon groupe, il est important d'évaluer les répercussions pour les producteurs de bananes au sein de l'Union européenne proprement dite. Nous pensons que ceux-ci doivent être mis sur un même pied d'égalité avec les autres producteurs agricoles européens. Deuxièmement, si j'ai bien compris, ce verdict est conforme à la Convention de Lomé. Si c'est bien le cas, quelle est la quantité de référence que retiendra la Commission? Le jugement dit que nous devons prendre les quantités d'avant 1991. Qu'est-ce à dire au juste? Avant 1991, il n'existait pas encore de marché commun des bananes. Comment cette quantité pourrait-elle être précise? Concernant la Convention de Lomé, il faut aussi savoir quelles sont les éventuelles possibilités de compensation pour les pays ACP. Peuvent-ils diversifier leurs économies avec le soutien européen? Enfin, Monsieur le Président, peut-être est-il encore possible que cette communication de la Commission prête attention à un point que j'ai déjà soulevé en mai, à savoir l'éventualité d'accorder un léger avantage aux bananes fair-crate , celles qui sont produites dans le respect de l'environnement écologique et social. Querbes Monsieur le Président, Monsieur le Commissaire, les États-Unis ne produisent, ni n'exportent, de bananes. Aussi, c'est pour défendre les intérêts de leurs grandes compagnies bananières qui sévissent en Amérique latine et dominent le marché mondial qu'ils ont porté plainte auprès de l'OMC contre le système communautaire d'importation de la banane. L'organe d'appel de l'OMC vient de confirmer les premières conclusions en rejetant l'appel de la Commission. Cette décision est inacceptable. Elle prouve une fois de plus, comme dans l'affaire de la viande aux hormones, que l'OMC est uniquement guidée par la poursuite aveugle du libre-échange, sans se préoccuper des intérêts des plus pauvres, des pays en voie de développement et des producteurs communautaires. Il faut reconnaître que le verdict de l'OMC a été favorisé par les divisions au sein des États membres qui ont affaibli la position communautaire. De ce point de vue, les dirigeants de l'Allemagne ont joué un rôle très néfaste en contestant, jusque devant la Cour de justice, l'organisation commune de marché de la banane. Les producteurs communautaires de bananes, comme les éleveurs ou les céréaliers allemands, ont droit à une protection de leurs revenus et à l'application de la préférence communautaire. Le commissaire Brittan vient d'appeler les États membres à obéir aux injonctions de l'OMC en acceptant le bon et le mauvais. Ce n'est pas la position de notre groupe. Dans le domaine agricole, que ce soit pour la banane ou la viande aux hormones, il n'y a que du mauvais et du très mauvais. Dans sa proposition de résolution, notre groupe insiste à nouveau pour que, ni l'Union européenne, ni les États membres, ne cèdent au diktat de l'OMC et pour qu'ils mettent tout en oeuvre afin de protéger les intérêts vitaux des producteurs communautaires et des pays ACP. Que comptez-vous faire, Monsieur le Commissaire? Pour notre part, nous vous disons qu'il faut refuser de modifier l'OCM de la banane, de même qu'il faut refuser de verser les compensations financières. En résistant ainsi au verdict de l'OMC, on pourra ouvrir la voie à la révision des mécanismes de cet organisme et de ses procédures de règlement des différends, de manière à mieux prendre en considération les questions sociales, sanitaires, culturelles et environnementales. Kreissl-Dörfler Monsieur le Président, en 1994 déjà, après la décision du groupe d'experts du GATT, il aurait dû apparaître clairement que la réglementation du marché de la banane ne correspondait pas aux principes du commerce mondial. Le GATT et l'OMC n'ont aucune considération pour les intérêts que représentent la protection des consommateurs, la préservation de l'environnement et le niveau de bien-être social. Les accords du GATT ne tiennent compte que de la logique du libre commerce mondial sans aucune entrave. Nous, le groupe des Verts, avions déjà rejeté au Parlement, en décembre 1994, le traité fondant l'OMC pour cette raison précise, et cela nous avait été à moitié reproché. Mais il est plaisant de constater que certaines parmi les personnes de la grande coalition qui était favorable sans restriction à l'OMC en sont arrivées dans l'intervalle à une évaluation plus réaliste de l'Organisation mondiale du commerce, notamment au sein de ce Parlement, mais apparemment aussi à la Commission, à vous en croire, Monsieur Fischler. L'OMC met en péril les objectifs relatifs à la politique de développement que veut mener la Communauté. Je crains que le jugement prononcé contre la réglementation du marché de la banane ne constitue un précédent entraînant la disqualification de toute la coopération avec les pays ACP. L'accord de Lomé fait l'objet d'une exception autorisée par l'OMC jusqu'en février 2000 seulement. Au-delà de cette date, les règles de l'Organisation mondiale du commerce imposeront aux États de l'Union européenne un changement radical de leur politique de coopération au développement. Je ne veux pas dire par là que la réglementation du marché de la banane eût été au-delà de toute critique. Elle a non seulement servi des fins politiques, mais aussi activé plus encore la compétition entre multinationales bananières pour emporter des parts de marché à cause du système des licences. Les quotas doivent être accordés aux pays producteurs plutôt qu'aux grands groupes bananiers. Les petites et moyennes entreprises, en particulier celles qui pratiquent le Fair Trade , ont besoin qu'on leur ménage un accès équitable au marché européen. Un quota expressément réservé au Fair Trade tel que le Parlement européen l'a toujours revendiqué doit finalement être instauré. Un tel quota, qui attribuerait une bonne mesure à la production résultant d'une agriculture respectueuse des aspects écologiques et sociaux, rendrait plus visible encore les objectifs de la politique de développement que veut mener la Communauté européenne. Novo Belenguer Monsieur le Président, Monsieur le Commissaire, nous étions tous véritablement impatients de voir ce qui allait se passer et, après votre brève allocution, nous sommes tous quelque peu déçus. Au nom de notre groupe, je tiens à vous faire part de notre soutien le plus ferme en faveur de toute initiative prise par la Commission européenne en vue de maintenir ou d'améliorer le régime communautaire de la banane, par la voie juridique ou administrative, et de garantir ainsi les intérêts de nos producteurs et ceux des pays ACP. Nous devons éviter que le poids des multinationales américaines, dont l'unique objectif est d'obtenir un important bénéfice financier, affaiblisse et détruise un secteur ayant autant de répercussions sociales que celui de la banane, un secteur dont l'importance pour certaines régions précises de l'Union, telles que les îles Canaries ou les départements français d'outre-mer, et certains pays ACP, va au-delà de l'aspect économique ou du simple lucre, étant donné qu'il représente un système de survie. Je crois sincèrement, Monsieur le Commissaire, que cet aspect doit être dûment pris en considération. Souchet Monsieur le Président, Monsieur le Commissaire, il semble donc que le panel de l'OMC s'apprête à rendre, le 25 septembre, un arbitrage défavorable à l'Europe et à ses partenaires ACP en ce qui concerne le régime communautaire d'importation de bananes. Une telle décision serait d'une extrême gravité, révélant à ceux qui voulaient encore l'ignorer l'ampleur des effets pervers de l'OMC, qui fonctionne à la manière d'un club exclusif de pays riches. Cette décision remettrait en cause, en effet, un mode de coopération unique, original et efficace, s'appuyant notamment sur un système de préférences commerciales né de la volonté de l'Union européenne de développer l'économie de ses partenaires d'Afrique, des Caraïbes et du Pacifique en privilégiant les secteurs à forte valeur ajoutée, comme celui des bananes, dont les retombées se font sentir sur l'ensemble de leur économie. On connaît les conditions dans lesquelles les bananes d'Amérique du Sud, qui représentent déjà 75 % du total des exportations, sont produites. Elles n'ont aucun rapport avec celles qui prévalent dans la zone ACP. Je pense en particulier aux départements et territoires d'outre-mer français où les standards sociaux sont ceux de la métropole. Comment les comparer avec les immenses plantations sud-américaines que les associations de défense des droits de l'homme mettent régulièrement en cause pour leurs méthodes coercitives d'incitation au travail. Le résultat d'une condamnation de l'Union européenne serait désastreux à bien des égards. Il remettrait en cause le lien de confiance qu'ont établi depuis de longues années les participants à la coopération entre les ACP et l'Union européenne, balayant les obligations que nous avions contractées dans le cadre de l'OCM «bananes». Il mettrait en grande difficulté l'ensemble de l'économie de plusieurs de ces pays, où la production de bananes représente parfois jusqu'à 60 % du PIB et constitue un facteur de stabilité politique. Les conséquences sociales seraient désastreuses, tant chez nos partenaires ACP que pour les territoires de l'Union européenne producteurs de bananes. Alors, la Commission laissera-t-elle mettre en pièces par l'OMC la coopération que nous avons bâtie avec les pays ACP? Après le veau aux hormones et les bananes, va-t-elle laisser se développer une remise en cause systématique de nos règlements par l'OMC, ou bien la Commission va-t-elle s'interroger sérieusement sur le mode de fonctionnement et la composition des panels de l'OMC? Le Président J'ai reçu six propositions de résolution, déposées sur la base de l'article 37, paragraphe 2, du règlement. Martinez Monsieur le Président, nous sommes en train de mettre fin au roman de la banane, mais ce n'est pas un happy end , ce n'est pas une fin heureuse. Ce dossier est exemplaire. Il ne s'agit pas simplement d'un dossier de licence d'importation et d'un dossier simplement technique qui s'inscrit une fois de plus dans cette grande guerre transatlantique pour le contrôle des protéines végétales, animales, pour le contrôle de l'arme alimentaire, avec toutes les étapes que l'on connaît: la guerre du blé, la guerre du maïs, la guerre des organismes génétiquement modifiés, la guerre des viandes. Parfois, nous arrivons à gagner, ou à gagner un petit peu de temps. Pour la somatotropine, pour le lait aux hormones, le codex alimentarius nous a accordé une année supplémentaire. Pour le fromage au lait cru, on a encore aussi une petite année. Pour les eaux minérales, nous sommes parvenus à imposer notre définition, plus stricte par rapport à celle, plus large, des États-Unis. Les eaux devront véritablement sortir de terre et non pas être une sorte de coca-cola minéral. Mais sur les viandes aux hormones et sur la banane, eh bien nous perdons. On connaît l'histoire: le Mexique, l'Équateur, le Honduras, le Guatemala, donc quatre États esclaves des États-Unis, ont décidé de déposer une plainte - tous les autres avaient passé un accord avec nous - avec le soutien des ÉtatsUnis qui n'ont pas un intérêt direct dans l'affaire, sauf qu'ils sont le pays de résidence de Chiquita, de Delmonte et de Dole. Ces milliardaires de la banane-dollar se disent victimes de discriminations. Ils contestent le régime préférentiel accordé à des petits pauvres de l'Afrique, des Caraïbes ou du Pacifique et ce faisant, ils remettent en cause les politiques de l'Union européenne, voire l'Union européenne elle-même, ce qui serait peut-être l'aspect le moins négatif de toute cette affaire. On remet ainsi en cause d'abord notre politique de coopération et de développement. C'est Lomé IV que l'on conteste. C'est le régime préférentiel octroyé au Cameroun, à la Côte-d'Ivoire, qui remonte au général de Gaulle, en 1960. C'était aussi une des conditions du marché commun. Tous ces petits producteurs, tous ces petits exploitants de faible niveau technologique, qui ne représentent que 7 % du marché communautaire, 850 000 tonnes à côté des 2, 500 millions de tonnes offertes aux multinationales nord-américaines, tout cela gênerait les géants. Voilà l'expression parfaite de l'impérialisme économique, au point que l'on refuse les indemnisations. Même si nous voulons indemniser, les États-Unis n'en veulent pas, ils veulent écraser totalement. On remet en cause notre politique régionale en faveur des régions ultrapériphériques - les Canaries, Madère, la Guadeloupe, la Martinique - parce que nous, nous produisons là-bas à 50 écus la journée, alors que les multinationales produisent chez leurs esclaves à 50 écus le mois. À propos du Honduras, je rappelle que l'armée du Honduras est entre les mains de la multinationale et que lorsque le fisc du Honduras veut établir une taxe sur les cageots de bananes, on le lui interdit. On remet en cause notre politique budgétaire. En effet, à 75 écus de droits de douane la tonne, multipliés par 2, 500 millions de tonnes, sous prétexte d'adhésion de l'Autriche, de la Suède et de la Finlande, cela fait quand même un cadeau de 2 milliards d'écus de droits de douane. Je ne sais pas où est Mme Gradin, qui se préoccupe des intérêts financiers de la Communauté européenne et de la fraude, mais il y a là un très beau dossier de fraude, notamment de fraude sur le poids des cageots, sans parler des partis politiques allemands qui ne sont peut-être pas blancs à l'égard de Chiquita. Enfin, on remet en cause notre souveraineté normative, notre souveraineté juridique: le droit européen a été condamné en première instance, en deuxième instance, à Genève, par un petit panel composé d'Australiens, de Suisses et de Britanniques. On remet en cause la supériorité du droit communautaire, de la Cour de justice des Communautés européennes, l'arrêt Costa contre ENEL de 1963 où le droit communautaire dominait les droits nationaux. Maintenant le droit communautaire est dominé par le droit de Genève. C'est la victoire du mondialisme sur le régionalisme, et la monnaie unique, permettez-moi de vous le dire, n'y aurait pas changé grand-chose. Nous nous sommes dépouillés des souverainetés nationales en faveur de Bruxelles. Bruxelles est en train de se faire dépouiller en faveur de Genève. Que reste-t-il encore de la souveraineté de l'Union européenne avant même qu'elle ait été constituée? Wynn Monsieur le Président, je remercie M. le commissaire de ses observations et j'accueille avec plaisir ces observations qui donnent à penser, en effet, que les répercussions dépasseront nettement le cadre des bananes. C'est vrai. Ce verdict cause le désespoir de nombreux pays ACP. Ils craignent terriblement les futurs verdicts de l'OMC. À la différence de certains de mes collègues, je n'attendais pas beaucoup de la déclaration de M. le commissaire à ce stade. La raison pour laquelle je le dis, c'est que j'espère qu'il continue à discuter avec ses collègues de l'approche à soumettre à l'arbitrage le 25 septembre. Ce que nous devons savoir, c'est si la Commission est déterminée à obtenir les meilleurs résultats. Nous devons faire de notre mieux sur de mauvaises bases. Le verdict a été rendu, que nous le voulions ou non. Ce que nous devons faire maintenant, c'est essayer de sauver ce qui peut l'être. Quand Mme Kinnock, M. Thomas et moi-même étions dans les îles du Vent en mai, il était assez manifeste que les producteurs y vivaient dans l'angoisse - et je pèse mes mots - du verdict de l'OMC. Maintenant qu'il a été prononcé, Dieu sait ce qu'ils doivent ressentir. Ils nous ont dit qu'ils admettent que la libéralisation et la mondialisation sont inévitables à l'avenir. Mais ce dont ils ont besoin avant tout, c'est de temps - le temps de s'adapter à un marché très compétitif; dans certains cas, il faudra au moins cinq ans et dans d'autres, il faudra une période plus longue avant de pouvoir concurrencer les producteurs de bananes-dollars. Voilà pourquoi je demande à M. le commissaire d'en tenir compte. C'est essentiel. S'il parvient à obtenir ce type de concessions de l'arrêt d'arbitrage le 25 septembre, il aura fait une grande faveur aux îles du Vent. Le Parlement veut aider. Nous voulons jouer notre rôle. Nous le ferons et nous vous soutiendrons; mais nous voulons l'engagement de la Commission qu'il s'agit d'une véritable tentative de sauver ce qui peut l'être de ce marché. Je crains que dans ce cas, le libre-échange signifie que ces pays sont libres de voir leurs économies et leurs démocraties s'effondrer au sens propre. Le résultat de cet arbitrage est essentiel. Liese Monsieur le Président, Monsieur le Commissaire, Mesdames et Messieurs, voici pas mal de temps que nous discutons dans ce Parlement de la réglementation du marché de la banane. Aujourd'hui encore on a répété un grand nombre d'arguments qui ont été maintes fois avancés depuis que je siège au Parlement, c'est-à-dire depuis plus de trois ans. Toutefois les choses ont évolué dans les débats de cette Assemblée, et pour ceux qui ne s'en seraient pas encore rendu compte, je vais une nouvelle fois expliquer ce qui s'est passé. Nous avons déjà tenu une discussion en mai au sujet de la première décision d'arbitrage de l'OMC. Le débat fut très vif à l'époque, même au sein de mon groupe. Certains sont allés jusqu'à penser que cette décision était inacceptable. La majorité a alors décidé de ne pas soutenir cette proposition. Nous n'avons en tout cas pas soutenu la thèse selon laquelle la décision d'arbitrage n'était pas acceptable, et j'ai pu observer avec beaucoup d'attention que le groupe libéral n'a pas soutenu non plus la proposition à l'époque. Les choses bougent donc au cours de ce long débat. Si vous lisez maintenant la proposition de résolution du groupe du PPE, nombreux seront ceux qui se montreront surpris que ce soit précisément le groupe du PPE qui exige de la Commission que celle-ci présente un projet en vue de modifier la réglementation. Pourquoi en est-il ainsi? Cela est dû bien évidemment en premier lieu à l'OMC. Je crois que nous n'avons pas d'alternative que d'entreprendre une telle modification étant donné qu'il n'existe plus de possibilité d'appel de la décision auprès de l'OMC. Nombreux sont ceux peut-être qui pensent que nous pouvons apporter nous-mêmes une compensation. Il n'en est rien. Ceux qui se sont plaints peuvent nous faire une proposition de compensation. S'ils ne le font pas, et cela semble être le cas, alors il n'y a pas d'autre alternative que de discuter d'une compensation. La seule alternative consisterait à remettre en question l'OMC dans son ensemble, or je ne crois pas que ce soit ce que désire la majorité de cette Assemblée. Il est certes possible de faire évoluer l'OMC. Il est certainement possible d'y mettre plus fortement l'accent sur les normes en matières sociale et écologique, mais la majorité du Parlement ne veut pas remettre fondamentalement en cause l'OMC. J'aimerais exposer en deuxième lieu la raison pour laquelle nous voudrions modifier la réglementation du marché. C'est en tout cas mon opinion personnelle, car la question fait encore l'objet de vives discussions au sein de mon groupe. Je trouve qu'elle présente de réelles faiblesses. Je n'en parle pas comme le ferait un aveugle à propos de la lumière, car j'ai bien examiné la situation tant à la Guadeloupe, qu'à Sainte-Lucie ou en Amérique latine. Il ne faudrait en aucune façon considérer que les bons se trouvent dans les pays ACP et dans les régions productrices appartenant à la Communauté, et que les mauvais se trouvent en Amérique latine. Ce serait tout simplement inexact. Il existe un plus grand nombre de petits producteurs en Équateur que dans toutes les îles du vent réunies. 60 % des bananes produites en Équateur sont proposées par de petits producteurs et ils souffrent particulièrement du manque d'accès au marché européen. Ils subissent plus fortement encore maintenant la pression des multinationales bananières. Et il se peut que cela n'ait pas été l'intention de l'inventeur de la réglementation. Je crois donc qu'il est grand temps de modifier la réglementation du marché. Le concept du commerce équitable développé par Messieurs Müller et Kreissl-Dörfler devrait, dans toute la mesure du possible, être mieux pris en considération, indépendamment, selon moi, de l'origine des bananes. Dans tous les cas, nous n'échapperons pas à une telle révision et je me réjouis de constater qu'un mouvement en ce sens est apparu dans la discussion. Aldo Monsieur le Président, Mesdames, Messieurs, chers collègues, dois-je rappeler que le règlement communautaire instituant l'OCM de la banane est le résultat d'un compromis respectant l'équilibre entre les intérêts des diverses sources d'approvisionnement communautaires (ACP et zone dollar) et tient compte des engagements pris antérieurement par l'Union européenne, à savoir préférence communautaire, accès préférentiel pour les bananes des États ACP et règles du GATT à l'égard des pays tiers? Les éléments dont nous disposons et votre intervention, Monsieur le Commissaire, concluent à la disparition de l'OCM de la banane. Si tel est réellement le cas, ce n'est pas uniquement le système de commercialisation de la banane qui est menacé, mais toute la politique communautaire de commercialisation de la banane qui est remise en cause. En dehors de la préférence communautaire et de l'accès privilégié pour nos partenaires traditionnels, il y a un point que, pour ma part, je voudrais évoquer et qui, faute de faire l'objet d'un accord entre nous et les détracteurs de nos productions, condamnerait définitivement la production européenne: il s'agit de la répartition des licences, telle que prévue par le règlement 404/93. La répartition des licences d'importation du contingent a été instaurée pour établir l'équilibre, sur le marché de l'Union européenne, entre les différents types d'opérateurs. Si le règlement de base 404/93 n'avait attribué aux opérateurs les certificats d'importation du contingent tarifaire que sur la base des achats de bananes latinoaméricaines réalisés au cours des trois années précédant l'OCM, les opérateurs B, qui n'avaient jamais par le passé acheté de ces bananes, n'auraient pas eu accès, selon ce seul critère, au certificat d'importation. En prévoyant une disposition spécifique, à savoir l'octroi de 30 % des licences d'importation de bananes latinoaméricaines aux opérateurs B, le règlement de base a ainsi évité, justement, que soit maintenu sur le marché intérieur de l'Union européenne le monopole de fait détenu avant l'OCM par les opérateurs qui avaient toujours commercialisé exclusivement des bananes latino-américaines. Le maintien de ce monopole aurait été d'autant plus abusif que les bananes latino-américaines sont les moins coûteuses et auraient été, de surcroît, les seules - selon le règlement - à pouvoir bénéficier de l'augmentation de la consommation sur le marché communautaire, du fait de la limitation des livraisons de bananes communautaires et ACP, alors que le contingent tarifaire est adaptable en fonction de l'augmentation de la consommation. Aussi, tout doit être fait pour maintenir l'OCM de la banane sous sa forme actuelle. Les producteurs de bananes ont droit, au même titre que les autres producteurs agricoles, au soutien de l'Union et au bénéfice de la préférence communautaire. La production des régions de la Caraïbe, régulièrement frappée par les catastrophes naturelles, ne survivra pas si le principe de répartition des licences n'est pas protégé. Je voudrais rappeler que dans les régions ultrapériphériques la banane est l'élément moteur de l'économie de ces régions. Sierra González Monsieur le Président, M. le Président de la Commission a dit que la Commission européenne n'est pas disposée à déclarer une guerre commerciale pour défendre la banane communautaire; mais, nous nous n'en demandons pas tant. Toutefois, on ne peut parler de la question comme s'il s'agissait d'un problème mineur, parce que ce problème dépasse le cadre de la banane, de l'agriculture, des régions ultrapériphériques de l'Union ou du commerce même. Il s'agit d'un problème politique et ce problème, qui se concrétise aujourd'hui dans le cas de la banane, n'est autre que celui de la faiblesse de l'Union européenne face aux États-Unis. Cette faiblesse est définie par le profil bas adopté par la Commission lors des négociations dans les enceintes internationales et, en particulier, par sa faiblesse face aux positions des sociétés multinationales. Avant le cycle de l'Uruguay, la Commission avait déjà devancé les exigences que présenteraient les États-Unis. Cependant, l'OCM de la banane a été ratifiée dans l'accord de Marrakech par 116 pays. Elle ne fut pas ratifiée par hasard, elle fut ratifiée parce qu'elle était l'expression d'un équilibre complexe entre les producteurs et les exportateurs communautaires et non communautaires. Tous sortaient gagnants. Le moment est venu pour l'Europe de se montrer à la hauteur de la situation et de faire valoir la force de la raison. Les conclusions de l'Organisation mondiale du commerce vont à l'encontre des intérêts des producteurs européens. Elles ne défendent pas les intérêts des consommateurs européens, ni des pays ACP, ni des petits producteurs d'Amérique latine. Elles répondent uniquement aux intérêts d'un petit groupe de sociétés. La preuve en est que, au sein de l'Organisation mondiale du commerce, outre la banane, se pose la question de la viande traitée aux hormones, à laquelle nous serons confrontés demain. En définitive, nous nous trouvons face à un problème de souveraineté de l'Union européenne et de ses institutions et à la question de savoir quels intérêts l'Union européenne doit servir. Il existe d'autres valeurs, outre le libreéchange. En tout état de cause, et pour terminer, l'Union européenne n'est pas une entité abstraite, c'est une entité définie ne serait-ce que par sa politique interne adoptée par les représentants du peuple souverain. Par respect pour la légitimité démocratique de certaines de ses institutions, l'Union européenne ne peut renoncer à ses politiques communautaires. Newens Monsieur le Président, le refus des efforts de l'Union européenne pour garder le régime des bananes jette les petits producteurs des Caraïbes, d'Europe et d'ailleurs dans le désespoir le plus profond. Cette décision démontre comment le système mondial de libre-échange que nous sommes en train de mettre sur pied permet à de riches et puissantes multinationales de détruire le dynamisme de pauvres gens qui travaillent dur. Les producteurs frappés ne représentaient aucune menace pour les principaux producteurs et fournisseurs de bananes sur le continent latino-américain. Les travailleurs des plantations de Chiquita, Del Monte et autres multinationales n'en profiteront guère. Leurs salaires sont bas, leurs conditions de travail sont mauvaises et leurs droits de s'organiser en syndicats sont limités. À ce stade, il est difficile de voir ce que l'on peut faire pour défendre les victimes de cette situation. J'avais espéré que la Commission expliquerait plus précisément les options. Il ne faut ménager aucun effort pour les aider si les changements sont mis en application. Mais nous devons également envisager toutes les alternatives pour soutenir l'industrie bananière dans ces conditions. Nous devons consulter les gouvernements et les représentants de tous ceux qui sont touchés et retourner devant l'OMC pour dire que cette décision est totalement inacceptable. Il faut toutefois faire plus si cela se traduit par la ruine des petites économies, un accroissement de la pauvreté, une progression de la production de drogue et de la criminalité. Nous devons tenter d'adopter des mesures pour modifier le système lui-même. La Commission, le Parlement et le Conseil doivent se réunir pour formuler un programme, éventuellement convoquer une conférence et mener une campagne pour sauvegarder les intérêts de tous les petits producteurs menacés, dont les petits producteurs de bananes. Et nous devons, bien sûr continuer jusqu'à la fin à accorder tout le soutien possible aux victimes de cette décision. Mendonça Monsieur le Président, Monsieur le Commissaire, l'Union européenne a pour priorité, et pour devoir, de défendre les intérêts des États membres et de leurs régions, à tout moment et dans toutes les circonstances; et d'honorer les traités signés avec les pays tiers. Cette position s'impose d'autant plus lorsqu'il s'agit de défendre les intérêts de régions européennes lourdement pénalisées par des facteurs structurels négatifs pour leur économie et par un retard de développement, aggravés par des raisons d'ordre géographique et l'isolement territorial. La production de bananes dans les régions européennes, comme la région autonome de Madère, représente la principale source de revenu, et parfois la seule, pour plusieurs milliers de familles habitant Madère, elle contribue de manière importante à l'équilibre écologique de la région. Les préjudices économiques et environnementaux, entre autres, qui découleraient d'une réduction draconienne de la production de bananes dans la région de Madère, à la suite de la libéralisation complète du commerce de ce produit, sont incalculables. Il serait inadmissible que l'Union européenne ne maintienne pas et ne défende pas une politique de gestion quantitative du marché européen. Et ce parce que - comme chacun sait - les producteurs communautaires ne jouissent pas des mêmes conditions que d'autres pour agir sur un marché entièrement libéralisé. Nous pensons qu'il est opportun à présent d'affirmer qu'à côté de cette politique de gestion quantitative, l'Union européenne devra continuer à disposer du système existant d'aides au revenu, qui devra non seulement être maintenu, mais fondamentalement renforcé. La politique de coopération et d'aide au développement des pays ACP, définie depuis des décennies et consacrée par les accords successifs de Lomé et le Fonds européen de développement, représente une base nécessaire et suffisante pour juger inadmissible que l'Union européenne ne puisse accorder un traitement préférentiel aux pays ACP dans le secteur de la banane, alors qu'elle applique ce traitement préférentiel dans de nombreux autres secteurs. Pour toutes ces raisons et d'autres encore, qui n'entrent pas dans cette remarque, nous désirons corroborer et renforcer la proposition de résolution présentée par le groupe du Parti populaire européen. Si cela est possible, nous voudrions connaître les préoccupations de M. le commissaire. Rosado Fernandes Monsieur le Président, Monsieur le Commissaire, jamais personne n'aurait pensé, comme moi qui ai voté contre l'accord du GATT, que celui-ci se transformerait, au nom du «libreéchangisme», en une organisation extrêmement protectionniste. Or c'est exactement cet effet pervers que l'on obtient: celui d'une oligarchie, commandée par les États-Unis, qui se protège elle-même. Toujours plus grasse, toujours plus riche, prête à une guerre commerciale sans quartier. C'est ce que l'on prétend de facto du point de vue du libre-échange et nous le savons tous. Si ce n'est que seuls 80 ou 90 députés ont voté contre. Bien que je ne puisse me réjouir du malheur des autres et des bêtises commises, force est de constater que ce Parlement n'a pas l'autorité morale, en ce moment, pour critiquer son propre monstre qu'il a laissé croître. C'est le Parlement qui lui a donné ses forces, c'est lui qui l'a nourri et c'est lui qui pleure à présent sur les dépouilles du monstre qu'il a engendré ! Quel droit ai-je de protester ici, moi qui viens d'un petit pays qui possède une île comptant neuf mille producteurs de bananes ? «Neuf mille producteurs de bananes ? Ils n'ont qu'à faire autre chose» - diraient les Américains ! Autre chose, oui mais quoi lorsqu'il n'existe pas d'alternative ? «Qu'ils fassent autre chose, ou alors qu'ils demandent aux Japonais comment se faire hara-kiri». C'est une solution en effet, car en fait il n'existe pas d'alternative, il n'existe pas de protection; actuellement, seuls les partisans du libre-échange profitent du protectionnisme grâce à leurs juges, qui ne peuvent être que partiaux dans des questions de ce genre. Medina Ortega Monsieur le Président, je comprends que, en raison du côté extrêmement délicat du sujet, le commissaire Fischler ait été extrêmement prudent cet après-midi. La semaine prochaine, la Commission devra prendre une décision importante et je pense qu'il est bon que nous ayons la possibilité d'exprimer notre opinion au commissaire avant que la Commission se prononce, et j'espère également que le commissaire prend bonne note de ce qui se dit actuellement dans ce Parlement qui, comme le commissaire pourra le constater, représente un large éventail politique et géographique comprenant non seulement les pays producteurs de bananes, mais également l'ensemble du Parlement, en faveur de la défense d'un régime stable. J'aimerais attirer l'attention de la Commission sur un point qui n'a peut-être pas été suffisamment souligné cet après-midi. Nous traitons ici de la liberté du commerce et la Commission ou l'Organisation mondiale du commerce ont-elles pensé que les sociétés multinationales qui ont cartellisé le marché mondial de la banane portent actuellement l'atteinte la plus grave à la liberté du commerce? Je voyageais dernièrement dans le même avion que des producteurs indépendants d'Equateur - qui représentent environ 25 % de la production bananière - et ils m'ont assuré qu'ils n'ont absolument aucune liberté: ils n'ont d'autre alternative que de livrer les bananes aux multinationales. À l'heure actuelle, indépendamment du fait qu'elles ont cartellisé le marché mondial et détiennent 100 % du marché américain - qui est un marché très riche - les multinationales détiennent 65 % du marché communautaire. Si le régime qu'on prétend établir au nom de la liberté du commerce mène à la disparition de ces 30 petits pour cent du marché communautaire, soit ce qu'il reste aux producteurs communautaires et aux pays ACP qui exportent traditionnellement vers l'Union, nous aurons mis un terme à la liberté du commerce. Actuellement, Monsieur le Commissaire, je crois qu'il y a à la Commission des règles de droit communautaire sur la libre concurrence que l'Organisation mondiale du commerce n'a pas prises en considération - il convient de rappeler que l'Organisation mondiale du commerce est également compétente en matière de services - et que ce qu'on prétend précisément faire ici c'est mettre un terme à la liberté du commerce. On ne la défend pas. C'est nous qui devons défendre la liberté du commerce face à la cartellisation du marché de la banane par les grandes sociétés multinationales. Carlsson Monsieur le Président, Monsieur le Commissaire, chers collègues, il est primordial pour l'Union européenne de respecter les accords internationaux et par conséquent les décisions prises par des tribunaux internationaux. C'est pourquoi, nous demandons que les États membres respectent la réglementation de l'UE. Nous avons accepté ces accords car les divers pays se sont parfois montrés impuissants et parce qu'une collaboration dans le cadre d'une réglementation commune est plus rentable même si parfois nous ne sommes pas tout à fait d'accord avec les règles en question. Chers collègues, l'Union européenne se base sur le principe selon lequel le libre échange favorise l'économie mondiale et celle de notre pays. Pour cette raison, nous faisons partie de l'Organisation mondiale du commerce. Au sein de cette organisation, nous avons, comme tant d'autres pays, pris certains engagements que nous devons respecter. Si nous ne respectons pas nos engagements quand cela ne nous convient pas, d'autres pays pourraient en faire autant - mais nous ne l'approuverions peut-être pas. Les restrictions discriminatoires à l'importation dont nous débattons à présent ont pour résultat que si les consommateurs pouvaient choisir de leur propre chef, la plupart d'entre eux achèteraient des bananes venant d'ailleurs. Même par égard aux consommateurs, l'importation devrait être dérégularisée. À cause des restrictions à l''importation, les bananes coûtent plus chers que d'habitude. Si ce système d'importation n'entrave pas les accords internationaux que nous avons signés, une telle augmentation des prix pourrait être acceptée mais alors à la seule condition que les restrictions à l'importation contribuent réellement au développement des pays ACP. Mais ce n'est pas du tout le cas! Le règlement sur l'importation est très compliqué et a donné lieu à un commerce de licences en raison du supplément que les consommateurs ont été obligés de payer. Cet argent reste en grande partie entre les mains des intermédiaires bureaucratiques. Par conséquent, l'UE doit réviser plusieurs points de sa réglementation actuelle en matière de commerce de bananes pour qu'elle soit conforme à nos engagements internationaux. Le consommateur pourrait aussi en bénéficier et nous pourrions aider plus efficacement les pays en voie de développement au sein de l'ACP à trouver d'autres structures de production pour l'avenir. Si nous ne suivons pas la décision de l'OMC, nous nous exposons à des représailles que nous payerons cher. La crédibilité de l'UE serait bafouée si, dans le cadre de l'OMC ou dans tout autre contexte, la question du libre échange et du respect des engagements pris était abordée. Kinnock, Glenys Monsieur le Président, je remercie M. le commissaire Fischler de nous donner cette occasion de débattre d'un sujet très important. Je suis sûre qu'il reconnaîtra, comme moi, que le vainqueur évident du jugement de l'OMC, ce sont les bananes Chiquita. Le seul fait que la plainte a été adressée à l'OMC résulte directement de l'influence déplacée que Chiquita exerce sur l'administration américaine. Comme je suis sûre qu'il sait qu'une commission du Sénat est en train d'examiner cette influence et jettera peut-être un peu de lumière sur ce qui a été une partie assez sordide de la campagne électorale présidentielle américaine. Les producteurs des Caraïbes sont restés quelque peu perplexes devant le verdict de l'OMC. Ils se sont vu refuser la pleine participation à l'OMC, leurs représentants juridiques ont été exclus de l'OMC et, pour couronner le tout, un Américain présidait l'appel. Si vous pouviez qualifier cette situation d'impartiale ou si vous pouviez reconnaître qu'elle ne tient aucun compte des besoins des Caraïbes, je suis sûre que vous souhaiteriez le faire. La semaine dernière, je suis allée aux États-Unis et j'ai été étonnée de devoir répéter à plusieurs reprises que l'aide ne remplace pas le commerce et que nous sommes fortement engagés dans le développement ici. Ils en ignorent tout, de même que l'impact de cette décision sur les Caraïbes. J'aimerais que M. le commissaire nous explique si le précédent créé par l'accord japonais de 15 mois sur l'observance sera respecté par la Commission. J'aimerais aussi savoir si la Commission est au courant des amendements américains à notre régime rédigés jusqu'ici et si elle a l'intention de s'y opposer, comme je l'espère. Enfin, j'aimerais demander que la Commission fasse preuve d'un peu de cohérence. Sir Leon Brittan dit que nous avons d'autres cordes à notre arc et que dès lors, nous devons accepter la décision sur les hormones/la viande bovine et la décision sur les bananes. M. le commissaire Pinheiro dit que nous devons avoir des objectifs de développement très clairs dans nos relations économiques internationales. M. le commissaire Fischler dit que nous ne devons pas mettre en oeuvre les observations du panel des hormones mais donner une compensation. Il a raison, sans doute. Alors, pourquoi ne pouvons-nous pas envisager pour le litige des bananes, une approche analogue à celle qu'il a adoptée pour les litiges du panel des hormones? Correia Monsieur le Président, Monsieur le Commissaire, il est bien connu que la répartition des licences d'importation constitue l'une des bases de l'OCM de la banane en vigueur depuis 1993 et qu'elle sert à limiter l'entrée des bananes d'Amérique centrale afin de garantir la commercialisation de la production communautaire et des pays ACP. Les conclusions de l'organe d'appel de l'OMC a donné définitivement raison aux pays qui ont introduit un recours contre le système actuel de l'OCM de la banane. Sachant qu'en acceptant cette décision, l'attrait des bananes communautaires pour l'importateur cesse d'exister et qu'il achètera des bananes qui lui rapportent plus, c'est-à-dire les bananes des multinationales américaines, quelles sont les mesures que la Commission entend prendre pour: garantir la commercialisation de la production de bananes communautaires, sans perte de revenu pour les agriculteurs?-éviter l'abandon de cette culture pour que subsistent les effets bénéfiques pour les paysages et l'environnement, facteurs qui influencent tellement l'industrie du tourisme, qui génère à son tour des dizaines de milliers d'emplois dans les régions ultrapériphériques, dont la région autonome de Madère fait partie? McCarthy Monsieur le Président, il est difficile de rendre justice à l'extrême injustice de cette décision en une minute, mais j'essaierai de donner aux parlementaires une idée des conversations que Mme Kinnock et moi avons eues à Washington la semaine dernière. Je dois dire que les ambassadeurs des Caraïbes ont été complètement abattus par cette décision. Ils ont le sentiment de n'avoir personne à qui s'adresser, d'avoir été lourdement pénalisés, écrasés par un grand pays, et exploités par des multinationales. Nous estimons que c'est injuste. Ils représentent 3 % seulement du commerce mondial. En tant que consommateurs européens, nous avons le droit d'acheter nos bananes dans les régions qui représentent un bon rapport qualité/prix et qui appliquent les droits démocratiques et les bonnes normes sociales que nous attendons et prônons dans ces pays. Je crois que la Commission a la ferme obligation d'aider ces pays. Il ne sert à rien de dire, comme les États-Unis nous l'ont dit, que la diversification est la solution. Ils ont dit, de façon très spécieuse: »la solution, c'est le textile», mais il faut souligner que les États-Unis sont un des pays les plus protectionnistes au monde en matière de textile. Ce n'est pas la solution pour ces pays. Nous voulons exercer nos droits. Nous voulons nous assurer qu'ils ont le droit de faire pousser des bananes, en particulier dans l'intérêt des nombreuses personnes impliquées dans la production bananière dans ces pays. Le Président Le débat est clos. Le vote aura lieu jeudi à 12 heures. Centrale de Tchernobyl et réacteurs Khmelnitsky 2 et Rovno 4 en Ukraine Le Président L'ordre du jour appelle la question orale (B4-0519/97 - O-0087/97) de M. Scapagnini, au nom de la commission de la recherche, du développement technologique et de l'énergie, à la Commission, sur la fermeture de la centrale nucléaire de Tchernobyl pour l'an 2000 et l'achèvement des réacteurs nucléaires Khmelnitsky II et Rovno IV en Ukraine. Scapagnini Monsieur le Président, notre commission voudrait rappeler aujourd'hui que, onze ans après la catastrophe de Tchernobyl, le problème n'a pas encore été résolu. La solution est liée à la volonté d'affirmer le rôle de l'Union européenne dans la reprise et le développement de l'économie de pays, tels que l'Ukraine, où subsistent encore des distorsions liées au passage d'une économie d'État à une économie de marché, distorsions qui pèsent sur la vie quotidienne. Nous avons entendu et M. Adam vous le confirmera, que dans la vie de tous les jours de ces pays cet état de choses continue à peser. L'Union européenne dispose d'un instrument - en vérité assez limité - qui est celui des emprunts Euratom pour améliorer la sécurité et l'efficacité des centrales des pays tiers. Il est de toute façon vrai que nous, en tant que Communauté, nous sommes le principal contribuable de la «sécurité nucléaire» auprès de la BERD, créée pour gérer l'aide du G-24 aux pays de l'Est. Le mémorandum d'entente, signé à Ottawa en décembre 1995, prévoyait toutefois la fermeture de la centrale de Tchernobyl en l'an 2000, complétée par une stratégie énergétique à long terme comportant, comme facteur plan d'investissement au moindre coût, l'achèvement des réacteurs K2 et R4 auxquels vous, Monsieur le Président, vous avez fait allusion. Nous savons que le rapport, présidé par le professeur Surrey de l'Université du Sussex, a été suivi par une avalanche de documents, y compris le rapport Lahmeyer et Stone & Webster, objet d'analyse de la part de notre commission parlementaire. Tout cela a créé une confusion ultérieure et n'a indiqué aucune voie claire nous permettant de prendre une décision au niveau communautaire. Je voudrais rappeler que nous avons tenu des auditions spécifiques dans ce domaine, que nous avons entendu les experts, que nous avons également analysé les conditions de ces pays, des comités et des agences pour l'énergie, mais le fait est que rien n'a changé. Quant à la BERD, elle a constitué une série de groupes de travail afin d'éclaircir à quel point les conditions de viabilité économique, environnementale et de sécurité nucléaire sont respectées dans l'option choisie - celle du moindre coût - pour achever les réacteurs d'origine russe WWER de 1000 mégawatts de puissance électrique Khmelnitsky 2 et Rovno 4, selon les normes de sécurité approuvées par celui qui a conçu ces centrales nucléaires. Le temps passe et la décision de la BERD se fait attendre. C'est la raison pour laquelle nous demandons avec force à la Commission européenne de nous faire connaître sa position sur cette question et de nous dire clairement si nous devons ou non attendre la position de la BERD; autrement, il faudra décider si l'Union européenne doit dissocier ses actions en matière d'emprunts Euratom des activités exercées par la BERD dont la logique pourrait diverger du modus operandi communautaire sur ce dossier spécifique. Monsieur le Président, malgré les multiples difficultés rencontrées pour pouvoir nous approcher de la vérité des faits, à présent que nous avons connaissance d'une gamme d'interprétations diverses de ces mêmes faits, nous avons enfin un tableau général de la situation grâce à l'excellent travail de M. Gordon Adam. Vous savez que le vice-président de notre commission s'est rendu plusieurs fois en Ukraine, il nous a tenus au courant de ce qui s'y passait et il sera à même de le résumer en toute connaissance de cause à cette Assemblée. Au mois de mai il est précisément revenu d'Ukraine avec des nouvelles extrêmement importantes, accompagné de la délégation interparlementaire présidée par Mme Erika Mann. L'excellent rapport de M. Adam se termine en effet par une inquiétante analyse concernant le besoin d'indépendance de l'Ukraine par rapport à ses propres ressources énergétiques, présentes et futures. Monsieur le Président, nous attendons avec anxiété la réponse de la Commission à ces questions. Tout le monde reconnaît l'importance de ce thème et le tragique d'une situation, stagnante depuis onze ans, qui peut se refléter à tout instant sur nous tous de manière dramatique. Kinnock, Glenys Monsieur le Président, je regrette d'interrompre cette discussion, mais je suis un peu troublée. Je croyais que M. le commissaire allait répondre au débat précédent et que nous ne passerions pas simplement au débat suivant. Devrons-nous attendre la fin de ce débat pour donner une occasion à M. le commissaire Fischler de répondre? Qu'est-ce qui se passe exactement? Le Président Madame Kinnock, la Commission n'a pas demandé de répondre sur le point précédent et c'est la raison pour laquelle j'ai clos le débat. À présent, nous avons ouvert un nouveau point à l'ordre du jour. Van den Broeck Monsieur le Président, je voudrais d'abord m'excuser pour mon retard. Je serai heureux de répondre à la question de M. Scampagnini concernant Tchernobyl, en commençant par brosser un rapide tableau de la situation avant de répondre aux questions plus spécifiques. En décembre 1995, le G7 a décidé de lancer un programme global pour soutenir la décision du président Koutchma de fermer Tchernobyl en l'an 2000. En 1995 a été élaboré le Mémorandum d'entente qui prévoit plusieurs actions en faveur de la réforme du secteur énergétique ukrainien en vue de le rendre conforme au marché. Ce document mettait l'accent sur l'application de mesures permettant d'économiser et de rentabiliser l'énergie, à côté de mesures pour la modernisation de la production énergétique conventionnelle et l'amélioration de la sûreté des réacteurs nucléaires existants. Depuis lors, le G7 a considérablement progressé dans la réalisation de ce programme. Environ 1 milliard de dollars américains ont été débloqués sous forme de prêts destinés à des investissements dans le secteur conventionnel, et un demi-milliard supplémentaire a été rassemblé pour l'achat d'équipement, le financement d'études techniques et de projets relatifs à la fermeture de la centrale de Tchernobyl. Les 100 millions de dollars récemment libérés par la Commission pour la rénovation du sarcophage font partie de ce montant de 500 millions. La modernisation des centrales thermiques et hydrauliques, l'encouragement des économies d'énergie, mais aussi, comme l'a remarqué à juste titre le Parlement européen, le financement de l'achèvement de deux centrales nucléaires encore en construction, Rovno-4 et Khmelnitsky-2, constituent donc d'importants éléments de la politique du G7 pour l'Ukraine. On sait que le financement de ce projet fait l'objet de concertations fréquentes au sein du G7. Elles portent sur une série de points importants. Les accords en vigueur tels que consignés dans le mémorandum d'entente doivent être pleinement respectés. Car en aucun cas la fermeture de Tchernobyl en l'an 2000 ne doit être compromise, d'autant que l'unique réacteur encore en activité, l'unité 3, est en piètre état, comme l'a récemment confirmé un rapport établi par des experts indépendants. Le financement que nous fournissons est en outre la seule garantie que l'achèvement des centrales en cours de construction respectera les normes internationales en matière de sûreté nucléaire. Comme le stipule le mémorandum, le financement du réacteur doit s'effectuer sur la base du principe du moindre coût; mais dans la pratique, il s'est avéré difficile de parvenir à des conclusions claires en la matière. Des organismes et experts internationaux réputés expriment des avis divergents quant aux paramètres sur lesquels se fonder pour des études concernant le moindre coût. Il est notamment difficile de définir et d'évaluer l'évolution économique future en Ukraine et la demande énergétique qui en résultera. Au vu de tous ces points, la Commission, après concertation mûre et approfondie avec ses partenaires du G7, est parvenue à la conclusion qu'une réalisation par phases du projet Rovno-4 et Khmelnitsky-2 offre les meilleures garanties d'application du Mémorandum d'entente . Par conséquent, après clôture des travaux préparatoires au cours du premier semestre de l'an prochain, l'on pourra passer au financement du premier réacteur par l'Euratom. Toutefois, la Commission estime que l'opération ne peut se faire que si, à ce moment, les autres instances internationales, plus précisément la BERD, ont rempli leur rôle en mettant elles aussi un prêt à disposition; si les autorités ukrainiennes ont confirmé la fermeture de Tchernobyl pour l'an 2000; si des garanties suffisantes ont été obtenues concernant l'achèvement des réacteurs sur la base des normes internationales de sécurité nucléaire; et enfin, si une série d'autres conditions techniques et financières sont remplies de manière satisfaisante. Ceci m'amène à répondre aux questions plus spécifiques. Monsieur le Président, j'ai noté une certaine insatisfaction au sein de ce Parlement quant à l'information fournie sur ce sujet à la fois complexe et politiquement délicat. En conséquence, j'ai demandé aux services de la Commission de vous transmettre sans délai des copies des études, rapports et autres documents relatifs à la question. À plusieurs reprises durant ces derniers mois, je me suis en outre longuement entretenu avec des parlementaires intéressés par cette problématique. Il est exact qu'avec le concours de notre programme d'assistance technique Tacis, un programme de sécurité pour les deux réacteurs en cours de construction a vu le jour. Ils sont fondés sur les directives de l'Agence internationale de l'énergie atomique. Des experts indépendants ont également analysé l'état actuel des deux réacteurs. Comme vous le savez, ceux-ci sont terminés à 70 %, mais les travaux sont suspendus depuis quelques années. Les réacteurs se sont donc un peu détériorés, et certains travaux complémentaires s'avéreront sans doute indispensables. La BERD et la Commission travaillent en étroite collaboration pour préparer les demandes de prêt, bien que les critères et procédures de ces deux instances ne soient pas identiques. En effet, la BERD n'a pas encore émis de jugement final quant aux demandes qui lui ont été adressées. En outre, je crois que nous attendons toujours une étude finale de la Banque européenne d'investissement afin de pouvoir finaliser le prêt via l'Euratom. La Commission a récemment réagi au rapport de la Cour des comptes européenne au sujet des activités Tacis concernant l'énergie nucléaire en Ukraine. Sur la base de ce rapport, une série de mesures touchant principalement la gestion ont été prises. Le rapport ne fait pas explicitement allusion aux deux réacteurs en cours de construction. Enfin, je vous signale qu'il n'y aucune implication directe du Safety Account nucléaire de la BERD dans l'exécution du projet R4/K2. À ma connaissance, celui-ci sera réalisé dans le plein respect de la décision du Conseil applicable en la matière. Adam Monsieur le Président, peu de pays au monde ont plus de difficultés à produire, importer et utiliser l'énergie que l'Ukraine. Je cite le rapport de l'Agence internationale pour l'énergie sur l'énergie en Ukraine qui a été publié tout récemment. Nous sommes en présence d'un ensemble de questions économiques et politiques à très grande échelle. D'abord, les Ukrainiens sont très préoccupés de leur dépendance énergétique. Ils dépendent fortement de la Russie pour le pétrole et le gaz et ne veulent pas devenir plus dépendants qu'ils ne le sont actuellement. Les perspectives de leur propre industrie houillère ne sont pas bonnes et il n'est donc pas étonnant qu'ils aient décidé de poursuivre leur programme nucléaire. Je dois dire que je ne pense pas qu'il y ait des chances que le pays renonce à son option nucléaire. C'est une chose que nous devons accepter. La question est de savoir quel genre de culture de sécurité ils appliqueront. S'agit-il des anciennes normes russes ou sera-ce la culture de sécurité que nous avons développée ici en Europe occidentale? L'autre problème auquel ils sont confrontés, c'est le lancement d'un marché libre, plus particulièrement en matière d'électricité. Les clients privés se débrouillent pour payer leurs factures, mais les grands clients industriels essaient toujours de faire du troc. Il n'y a pas de marché de l'électricité au sens où nous l'entendons. Nous ne pouvons pas espérer que cela se fasse en un rien de temps. Après tout, il a fallu six ans à notre propre Conseil européen pour configurer le marché intérieur de l'électricité ici. Energoatom, la société qui gère une industrie nucléaire privatisée avec des fonds considérables des pays européens, travaille maintenant avec un nouveau président et un nouveau ministre de l'énergie, mais doit encore parcourir un long chemin pour remplir un tant soit peu les conditions imposées. Et c'est là que le bât blesse. Nous n'avons pas été à même d'assurer le financement. Toutes les études, l'une après l'autre, nous disent ce qu'il faut faire sur le plan thermique et nucléaire mais nous semblons incapables de faire le nécessaire en matière de financement. Si je comprends bien, Monsieur le commissaire, ce qui a été décidé maintenant, c'est d'achever les deux réacteurs avec des fonds d'Euratom et de la BEI et la BERD n'y aura aucune part. Cela me prend un peu de court dans la mesure où tout le contenu de mon raisonnement était que la BERD devait se décider aussi rapidement que possible. C'est là que nous avons besoin de décisions tranchées pour savoir où nous allons. Les Ukrainiens veulent nous compter au nombre de leurs amis. Nous devons faire preuve de plus de bonne volonté que ces deux dernières années. Estevan Bolea Monsieur le Commissaire, comme le disait M. Adam, nous aimerions disposer d'informations concrètes, et pas seulement de suppositions, sur la question de savoir si la BERD va vous répondre ou non - vous ne le savez pas encore - et si l'Euratom et la BERD vont financer ces deux réacteurs si l'Ukraine respecte ses engagements. Il s'agit toujours de paroles et d'études et la question est très simple. Nous ne parlons pas d'accepter ou de refuser le nucléaire, nous ne décidons pas non plus de la politique énergétique de l'Ukraine; ces questions ne regardent que les Ukrainiens. Nous disons que toute l'Europe, et les Ukrainiens en premier lieu, souhaite que toutes les unités de Tchernobyl soient fermées, et principalement l'unité 3, qui fonctionne actuellement, qu'on répare le sarcophage et qu'on déploie tous les efforts nécessaires. Comme l'a très bien dit M. Adam, la situation économique de l'Ukraine est et demeure particulièrement difficile. Ces pays ne sortent pas du régime et de la situation qu'ils connaissaient lorsqu'ils portaient le nom de pays socialistes et, par conséquent, soit nous leur apportons une véritable aide technologique, soit nous les aidons sur le plan économique, ou tout cela se limitera à des paroles. En réalité, comme nous l'a très bien expliqué M. Adam, ils ne souhaitent plus dépendre du gaz russe - un gaz qu'ils éprouvent de grosses difficultés à payer - parce qu'il est vrai également que de nombreux clients ne le paient pas, et il est vrai aussi que beaucoup de gens ne touchent pas leur salaire, tout comme il est vrai que le chaos économique et social des anciens pays de l'Union soviétique est très grave, mais la situation est telle qu'elle est et ce n'est pas l'objet de ce débat. Par conséquent, il faut fermer Tchernobyl. Mais, ils devront produire de l'électricité d'une manière ou d'une autre jusqu'à ce qu'ils économisent l'énergie et économiser l'énergie est très simple en Ukraine parce qu'ils la gaspillent. Mais, Monsieur le Commissaire, vous savez mieux que moi que cela coûte très cher, parce que les économies d'énergie présupposent d'énormes investissements, en commençant par l'installation de compteurs d'électricité, la création d'un marché, la rénovation des équipements, le remplacement des centrales et beaucoup d'autres choses encore; rien n'exige probablement plus d'investissements que les économies d'énergie, bien que ce soit absolument nécessaire. C'est la raison pour laquelle, étant donné que nous souhaitons tous la fermeture de Tchernobyl, le Parlement ukrainien l'a affirmé: si on n'achève pas rapidement le groupe Khmelnitsky 2 et Rovno 4, j'imagine, nous ferons fonctionner une autre des unités à l'arrêt de Tchernobyl. Les Ukrainiens veulent-ils courir des risques? Certainement pas, mais nous savons tous, du moins ceux qui connaissent le secteur, qu'ils ont besoin d'électricité pour sortir de la situation extrêmement difficile dans laquelle ils se trouvent. En résumé, j'ai le sentiment que le soutien de l'Union serait fondamental pour étudier comme il se doit la question des économies d'énergie, qui peut se résumer simplement à placer des compteurs d'électricité et de gaz dans les logements et que les ménages paient leur note, même à un prix très bon marché, rien n'étant plus dissuasif que de fixer un prix relativement correct pour l'énergie. Il est vrai également que, pour ce faire, les habitants devraient toucher leur salaire, ce qui n'a lieu que dans de très rares cas. Mais ce programme de rééquipement de nouvelles centrales, qui me semble excellent, devrait être plus explicite. Un milliard de dollars y a été consacré. Il est vrai qu'il faudrait beaucoup plus que cela, il est vrai également que le sarcophage de Tchernobyl aurait besoin de 700 millions de dollars (le programme TACIS fait déjà un effort en apportant 100 millions). Mais il faudrait faire quelque chose de plus, Monsieur le Commissaire, parce que toute l'Europe, pas seulement ce Parlement, pas seulement les députés, pas seulement nous qui représentons les populations, mais les populations elles-mêmes estiment qu'il faut une fois pour toute résoudre le problème de Tchernobyl, et cela passe par les économies d'énergie, et par la sécurité du remodelage du sarcophage. Et, pardessus tout, les Ukrainiens sont las qu'on les attaque. Ils demandent qu'on les attaquent moins et qu'on les aide davantage. C'est malheureusement ainsi. Kaklamanis Monsieur le Président, je tiens tout d'abord à féliciter mon collègue, M. Scapagnini, d'avoir, par sa question, donné l'occasion au Parlement européen de débattre d'un sujet aussi important. Et puis, pour la première fois depuis trois ans que je suis député européen, je féliciterai aussi le commissaire, M. Van den Broek, pour avoir répondu avec franchise et objectivité à une question du même ordre que je lui avais posée au sujet de la centrale de Kosloduy. Sans reprendre les propos déjà tenus par les collègues et auxquels je souscris entièrement, j'insisterai sur quelques motifs d'interrogation: Premièrement, le programme nucléaire européen, tel que nous l'avons défini à maintes reprises dans diverses résolutions, cadre-t-il avec le programme nucléaire de ces pays?-Deuxièmement, la Commission elle-même a-t-elle déjà envoyé ses experts vérifier quels sont les réacteurs que l'on doit fermer, ceux que l'on doit garder en service, les déficiences qu'ils présentent? A-t-elle fait contrôler, par ses experts ou par ceux de l'Agence internationale de l'énergie atomique, les réparations qu'il convient d'effectuer et leur coût? Enfin, aspect le plus important pour les réacteurs concernés et que j'avais évoqué dans ma question à la Commission sur Kozloduy, s'est-on assuré que les fonds que nous versons ou allons verser servent bien aux fins que nous leur assignons? Car à ma question sur Kosloduy, Monsieur le Commissaire, bien que, je le répète, vous ayez témoigné de franchise mais aussi de beaucoup de «tact», vous n'avez pas vraiment répondu si l'argent destiné à cette centrale avait été employé à bon escient.Je poserai maintenant la même question à propos de Tchernobyl: les fonds que nous allons approuver et verser seront-ils utilisés à cette fin? Y a-t-il une commission de contrôle qui se rendra un jour sur place pour s'assurer que les fonds sont parvenus à destination et que les réacteurs sont prêts à fonctionner? Existe-t-il, au titre de TACIS, un programme qui alloue également des crédits pour favoriser le recours à des formes d'énergie alternatives? Ou bien nous bornons-nous ici à souligner les risques, tant pour ceux qui vivent sur place que pour l'ensemble de l'Europe? Car voyons les choses en face: certains pays peuvent être éloignés, d'autres proches de l'Ukraine ou de la Bulgarie qui abrite la centrale de Kosloduy, mais en cas d'accident, c'est nous tous qui serons en péril. Y a-t-il un programme pour l'éviter? Sinon, je le crains, nous allons débattre dans cette enceinte, adresser, comme l'ont fait tous les intervenants, des mises en garde, et le jour où l'accident surviendra - faute d'avoir procédé à ces vérifications sur lesquelles j'attends des réponses du commissaire - nous nous lamenterons, comme les Vierges folles de l'Évangile, sur les ravages d'un nouvel accident nucléaire. Eisma Monsieur le Président, nous sommes tous d'accord pour dire que Tchernobyl doit fermer en l'an 2000. Mais il était clair que cette décision était liée à l'application du principe du moindre coût pour l'achèvement des deux centrales nucléaires. Le G7 et l'Ukraine l'ont convenu en décembre 1995. Ce principe est aujourd'hui abandonné, y compris par la Commission. Le panel de la BERD le sait bien: achever les deux centrales est un mauvais investissement. C'est pourquoi on a abandonné le principe. Je ne pense pas que l'achèvement de deux centrales en construction soit la solution idéale. Nous nous y opposons et retenons des propos du commissaire que le financement Euratom de ces deux centrales existantes commencera dès l'an prochain. Cela revient à dire que l'Euratom, la BERD et le G7 fourniront respectivement 410 millions, 340 millions et 200 millions. C'est de l'argent mal dépensé, impossible à justifier auprès des électeurs. Je demande au commissaire de ne cofinancer que K2 ou R4, et j'espère que la Commission pourra renverser la vapeur. Papayannakis Monsieur le Président, Monsieur le Commissaire, je ne reviendrai pas sur tout ce que nos collègues viennent de dire, car je crois que nos positions convergent. Elles convergent pour que Tchernobyl soit fermé et que, d'une manière générale, la sécurité soit renforcée. Permettez-moi cependant, Monsieur le Commissaire, d'élargir quelque peu le débat. Que prévoyons-nous au delà de l'an 2000? Un an 2000 désormais tout proche. Combien de centrales nucléaires de technologie ancienne et dangereuse existent-elles ou sont-elles encore en construction en Europe de l'Est, et dans quelle mesure vont-elles nous lier? Pour combien d'années vont-elles nous lier en raison de leur faible niveau de sécurité? Tel est, je pense, le grand problème. L'autre problème, j'en conviens tout à fait avec notre collègue M. Eisma qui l'a souligné, c'est le coût. À ce coût extrêmement élevé, y a-t-il, comme nous disons à l'université aux étudiants en science économique, une solution alternative? Est-il possible d'accepter un coût aussi élevé pour un résultat qui me paraît douteux et de ne pas rechercher à employer autrement ces crédits en faveur des solutions énergétiques de l'avenir, des solutions plus sûres et très vraisemblablement plus rentables à long terme? Voilà le problème essentiel, Monsieur le Commissaire. Je sais que je sors un peu du cadre de la question sur Tchernobyl, mais je crois qu'il nous faut repenser collectivement l'ensemble du dossier. Le Président Merci beaucoup, Monsieur Papayannakis. Le débat est interrompu. Heure des questions (Commission) Le Président L'ordre du jour appelle la première partie de l'Heure des questions (B4-0520/97). Nous allons traiter une série de question à la Commission. Le Président J'appelle la question nº22 de M. José Escudero (H-0593/97): Objet: Jury de sélection du programme Kaléidoscope Dans le débat portant sur le budget, qui s'est déroulé au sein de la commission de la culture et de l'éducation du Parlement européen, et au sujet des diverses lignes culturelles existantes et de leur transparence, la DG X assure que les aides accordées en vertu du programme Kaléidoscope sont conformes aux critères d'objectivité et de transparence. La Commission européenne peut-elle indiquer les noms des membres du jury de sélection accordant les aides, lequel jury est composé d'experts externes? Peut-elle préciser les critères de sélection de ces membres? Peut-elle indiquer qui est chargé de la nomination des membres du Comité de sélection? Oreja Aguirre La Commission a examiné avec beaucoup d'attention la question posée par M. Escudero. Cette question dépasse, bien évidemment, le cadre strict du programme Kaléidoscope étant donné que, indirectement, elle concerne l'ensemble des programmes culturels qui viennent d'entrer en vigueur. Ces programmes prévoient la publication de convocations périodiques pour la présentation de projets dans les différentes actions qui les composent. En raison de ces convocations, la Commission reçoit un grand nombre de projets des organisations culturelles, lesquels doivent être évalués au fil du processus de sélection. Dans le cadre de ce processus, la Commission peut demander l'avis de personnalités compétentes dans les secteurs culturels. Ces experts ont un rôle purement consultatif et n'adoptent aucune décision concernant le financement octroyé à chaque projet. Conformément aux accords avec le Parlement et le Conseil, c'est à la Commission que revient la responsabilité d'établir la liste définitive des projets qui, selon elle, doivent recevoir une aide communautaire. Pour désigner ces experts, la Commission peut recourir aux experts proposés par les autorités nationales compétentes. Mais elle peut également, le cas échéant, convoquer directement des experts de renom dans les différents secteurs culturels. La Commission veille à renouveler les experts invités à donner leur avis. Ce ne sont pas toujours les mêmes, il convient de les changer et de les renouveler, et la Commission veille à ce que leur avis soit émis en toute indépendance et conformément à certains critères objectifs. Je tiens à préciser à M. Escudero que la Commission tient à la disposition du Parlement et du Conseil le nom et les qualifications professionnelles des experts culturels consultés dans le cadre de la procédure de mise en oeuvre des programmes culturels. Je puis donc mettre à votre disposition et à celle du Parlement le nom de ces experts qui, comme je vous l'ai dit, se succèdent par rotation au fil du temps, parce que nous pensons qu'il ne faut pas que ce soit toujours les mêmes, et cela se fait conformément aux deux critères que j'ai mentionnés il y a un instant. Escudero Monsieur le Président, je tiens tout simplement à remercier le commissaire pour sa réponse qui a éclairé ma lanterne. Le fait que les experts changent périodiquement me semble être une précision extrêmement importante. Le cas échéant, je profiterai de la gentillesse de M. le commissaire pour examiner et prendre connaissance des noms des experts qui ont participé à la procédure. Oreja Aguirre Je tiens tout simplement à dire que je puis immédiatement fournir à M. Escudero, afin qu'il en fasse l'usage qu'il estime opportun, la liste des personnes sous la forme que j'ai mentionnée. Posselt Monsieur le Commissaire, j'ai deux questions à poser: premièrement, dans quelle mesure la promotion des minorités ou des langues minoritaires, c'est-à-dire les langues que l'on ferait mieux de désigner comme étant moins répandues dans l'Union européenne, joue-t-elle un rôle dans KALÉIDOSCOPE, et deuxièmement: quelle influence auront l'élargissement à l'est et le processus de préparation des pays candidats sur KALÉIDOSCOPE. Oreja Aguirre Tout d'abord, je tiens à vous dire que j'éprouve un grand respect pour toutes les langues. Certes, certaines sont moins utilisées que d'autres en raison du nombre d'habitants qui les parlent, mais l'importance de chacune des langues est un élément mis en exergue par la Commission et je dois vous dire que c'est le cas, non seulement lorsqu'il s'agit de langues officielles, mais également de langues qui ne sont peut-être pas des langues officielles d'un État, mais le sont dans une communauté ou une région déterminée. Ce sont des éléments que la Commission prend tout particulièrement en considération. À propos de l'autre sujet, je tiens à vous remercier tout spécialement de m'avoir posé la question parce que, à différentes occasions, lors des dialogues structurés que nous avons avec les pays qui ont demandé à adhérer à la Communauté, on a posé la question de savoir dans quelle mesure ils peuvent participer aux programmes à caractère culturel. Comme vous le savez, ceci est couvert, en de nombreux points, par l'un ou l'autre programme tel que le programme PHARE par exemple, qui leur permet d'appliquer des programmes qui existent déjà dans la Communauté, mais c'est à eux de faire la sélection. Dans le dialogue avec ces pays, j'essaie non seulement de les encourager à utiliser l'aide pour des thèmes purement économiques, mais aussi pour les thèmes culturels. Je crois que c'est très important. Si ces pays peuvent encore éprouver des difficultés concernant le développement d'une économie de marché ou l'application de l'acquis communautaire, il ne fait néanmoins aucun doute qu'ils peuvent participer à ce tissu final que constitue le cadre culturel. Le Président J'appelle la question nº 23 de Birgitta Ahlqvist (H-0596/97): Objet: directive 89/552/CEE sur la télévision sans frontières Après que, le 14 février 1996, la Commission eut rejeté un amendement à la directive 89/552/CEE sur la télévision sans frontières visant à interdire la publicité destinée aux enfants de moins de douze ans, le commissaire Oreja a promis que la Commission mènerait une vaste étude sur les effets de la publicité sur les enfants. Le mercredi 9 juillet 1997, la Cour de justice des Communautés européennes a rendu, dans l'affaire De Agostini, un arrêt selon lequel la Suède ne peut interdire la publicité pour les enfants transmise par des chaînes de télévision émettant à partir d'autres pays, comme TV3 ou Kanal5. Par contre, la Suède est en droit d'intervenir contre la publicité mensongère transmise par ces mêmes chaînes. L'arrêt de la Cour peut sembler contradictoire dans la mesure où «les jeunes enfants, en particulier, croient souvent à la lettre ce qui est dit sur différents produits», comme le souligne une étude sur les enfants et la publicité télévisée menée par le «Svenska Konsumentverket». Dans ce cas, la publicité destinée aux enfants devrait être condamnée comme mensongère. Á quel stade en est l'étude promise par la Commission, et à quelle date compte-t-elle en faire connaître les résultats au Parlement? Oreja Aguirre La directive sur la télévision sans frontières, comme le sait très bien Mme Ahlqvist, a été approuvée en 1989. Nous envisageons maintenant sa révision et nous espérons qu'elle pourra bientôt entrer en vigueur après sa transposition dans la législation des différents États membres. Il nous a fallu presque deux ans pour passer de la directive précédente à celle-ci. Ceci dit, la directive sur la télévision sans frontières approuvée en 1989 contenait deux articles sur la protection des mineurs: l'article 16 prévoyait des dispositions efficaces, concrètes et spécifiques visant à interdire que la publicité puisse porter un préjudice moral ou physique aux mineurs; l'article 22 de cette même directive établissait quelques dispositions générales destinées à éviter que les émissions de télévision puissent porter préjudice au développement physique, mental ou moral des mineurs. La Cour de justice, en se prononçant sur ces mesures et dans des affaires bien connues, celles de Agostini et de TV Shop, les qualifie d'ensemble complet de mesures spécifiquement destinées à protéger les mineurs en matière de programmes télévisés en général et de la publicité télévisée en particulier. En outre, la Cour de justice établit clairement la distinction entre la publicité mensongère et la publicité télévisée destinée à attirer l'attention des enfants. Il s'agit, par conséquent, de deux cas de figure clairement distincts. Par conséquent, la Commission ne craint pas les effets contradictoires éventuels auxquels l'honorable parlementaire fait référence. Nous avons examiné la question de Mme le député avec beaucoup d'attention, mais nous pensons que ces effets contradictoires n'existent pas. En effet, la directive de 1989, modifiée par l'adoption de cette nouvelle directive, renforce les mesures en question sans toutefois parvenir à interdire la publicité destinée à capter l'attention des mineurs. Il est vrai que ni le Parlement, ni le Conseil, ni la Commission n'ont estimé que cette interdiction était nécessaire ou justifiée. Et les trois institutions sont finalement parvenues à cet accord. Toutefois, afin de tenir compte de la demande d'une délégation au Conseil, la Commission s'est engagée à réaliser une étude sur l'incidence de la publicité télévisée et de la télévente sur les mineurs, dans l'idée de réexaminer cette question lors de la prochaine révision de la directive. Comme vous le savez, la directive a, pour ainsi dire, quelques années de vie avant d'être à nouveau révisée. C'est la raison pour laquelle, lorsque j'ai pris possession de ce portefeuille, le délai étant écoulé, c'était en 1994, nous avons procédé à cette révision, et nous en ferons encore une prochainement. Par conséquent, nous accorderons une attention tout particulière à cette question. Je tiens à dire à Mme le député que je suis très sensible au thème dont elle parle et que je partage sa préoccupation. Mais je crois que nous avons trouvé une réponse dans la directive en tant que telle, que nous continuerons à être très vigilants et, pour cette raison, nous souhaitons précisément mener cette étude sur l'incidence de la publicité télévisée et de la télévente sur les mineurs. Comme je l'ai dit, la Commission va se charger de réaliser cette étude suffisamment à l'avance, en tenant compte du fait que l'article 26 de la directive stipule que la Commission doit, au plus tard le 31 décembre de l'an 2000, présenter ce rapport concernant sa mise en oeuvre, accompagné, le cas échéant, de propositions d'amendement. Et ce rapport sera, bien évidemment, présenté en particulier au Parlement européen. Ahlqvist Je tiens à remercier le commissaire Oreja pour cette réponse. Je suis vraiment très heureuse de constater que vous vous montrez si favorable à une étude sur les enfants et sur leur réaction face à la publicité avec des enfants. Le commissaire m'avait formulé cette même promesse en février au sein de la commission de la culture. Je croyais en fait que la Commission avait déjà commencé cette étude. J'espère donc qu'elle sera entamée au plus vite car il s'agit d'un grand problème se posant dans mon pays, la Suède, mais aussi dans l'Europe entière. Les enfants ne peuvent en aucun cas servir à engendrer des bénéfices. Ils ne peuvent non plus être utilisés pour faire passer ce message de vente qu'ils n'arrivent pas à déchiffrer par manque d'expérience. Je demande une fois de plus que cette étude soit commencée, ce qui j'espère ne tardera pas. En Suède, les consommateurs ont réagi vivement à cette publicité entièrement libéralisée en Europe et qui se sert des enfants. Oreja Aguirre Monsieur le Président, je tiens à dire à Mme Ahlqvist que l'étude a déjà commencé et que, sans attendre sa conclusion, il n'y a aucun problème à ce que, dans le cadre de la commission de la culture probablement, plutôt qu'en plénière, nous en discutions. Il sera très enrichissant pour la Commission de suivre les différentes orientations qu'elle pourrait recevoir afin de présenter, en définitive, un texte susceptible de satisfaire tout le monde. Lindqvist Je suis un compatriote de Mme Ahlqvist et cette réponse ne m'a pas satisfait davantage. Si j'ai bien compris, la réponse nous parviendra pour le 31 décembre 2000, au plus tard. C'est long! C'est de cette façon là que j'ai compris le message. Nous sommes de plus en plus inondés par les messages médiatiques. Il y a de plus en plus de chaînes de télévision et la publicité prend de plus en plus de libertés. Je crois qu'il serait bien de connaître la date à laquelle l'étude pourrait être terminée car, il faut le dire, la question a été posée devant ce même Parlement, il y a plus d'un an et demi. Selon le message communiqué à l'époque une étude était en cours. J'estime qu'il doit être possible de fixer une date un peu plus précise que «dans le courant de l'année 2000». Oreja Aguirre Monsieur le Député, je tiens à vous signaler ceci. Le Parlement s'est déjà prononcé sur ce thème parce qu'il y avait un amendement et cet amendement n'a pas été approuvé avec suffisamment de voix au moment où on a discuté de la directive sur la télévision sans frontières et ce pour la raison suivante: la situation actuelle a été soutenue par le Parlement, le Conseil et la Commission. Par conséquent, ce que je tiens effectivement à vous dire, c'est que vous essayez de présenter actuellement une innovation relative à quelque chose qui vient d'être approuvé par le Parlement, il y a quelques mois à peine, et que la transposition de la directive actuelle n'est encore entrée en vigueur dans aucun pays. Nous parlons donc de «legeferenda», nous parlons de l'avenir. Il s'agit d'un thème auquel la Commission est particulièrement sensible, c'est-à-dire, comme vous le savez très bien, que nous ne nous sommes pas contentés d'une directive, mais que nous avons, en outre, réalisé un Livre vert dans lequel nous nous sommes efforcés de trouver une réponse à un problème aussi important que celui de la protection des mineurs. Par conséquent, nous ne pensons pas que la législation existante soit suffisante, mais nous souhaitons examiner ce que nous pouvons faire à l'avenir. Je tiens également à préciser une chose, à savoir que ce n'est pas qu'il y ait un manque d'intérêt de la part de la Commission. Le Parlement s'est manifesté, un amendement a été présenté dans le sens indiqué par les deux représentants de la Suède ici présents, cet amendement n'a pas obtenu le nombre de voix suffisant et c'est la raison pour laquelle il n'a pas été inclus dans la directive. Telle est donc la situation. Nous pourrions la qualifier de «legedata», c'est-à-dire, ce qui est actuellement en vigueur. Ceci dit, ce que je puis effectivement vous dire, c'est qu'il existe une volonté de la part de la Commission, et c'est la raison pour laquelle nous réalisons une étude. Il n'est pas nécessaire d'attendre la fin de l'étude pour le faire savoir au Parlement, et dans le cadre de la commission de la culture, nous pouvons déjà procéder à un échange d'impressions. Il nous sera très utile d'entendre les idées que vous nous communiquerez, les expériences dont vous disposez, les exemples que vous pourrez nous citer. Nous n'avons pas encore terminé l'étude, nous venons à peine de la commencer. Dès lors, ce que vous nous apporterez nous sera très utile. Je ne peux pas vous dire actuellement quel sera le résultat de l'étude. Je comprends, certes, l'impatience de M. le député, parce qu'il souhaite obtenir rapidement une réponse, mais je ne peux lui donner une réponse définitive en ce moment, nous en disposerons lorsque l'étude sera terminée. En revanche, je puis vous dire que cette étude ne sera pas menée de manière isolée, mais que nous allons la réaliser en collaboration avec vous, et pas seulement avec vous, mais également avec les membres de la société européenne qui souhaitent nous transmettre quelque chose à ce sujet, parce que ce thème nous intéresse, nous préoccupe et que nous voulons trouver une solution. Par conséquent, sachez que nous agirons ensemble, nous écouterons vos idées et nous progresserons en l'espace de quelques mois. J'espère pouvoir me rendre à la commission de la culture et exposer les progrès de nos réflexions, et, enfin, à la date à laquelle nous nous sommes engagés à le faire, nous vous présenterons officiellement le document de la Commission. Le Président La question nº24 de M. James Fitzsimons (H-0676/97) ne sera pas appelée parce qu'elle a été intégrée dans l'ordre du jour de cette première partie de la session. J'appelle la question nº25 de Irini Lambraki (H-0563/97): Objet: Accords entre compagnies aériennes Quelles mesures la Commission envisage-t-elle de prendre pour protéger les citoyens européens des accords entre compagnies aériennes qui contreviennent aux règles de sécurité de l'Association du transport aérien international (IATA) et aux règles communautaires sur la concurrence, comme c'est le cas de l'accord Sabena-Virgin? Kinnock, Neil La Commission est satisfaite de constater que des arrangements entre les compagnies aériennes n'ont pas débouché sur la violation des règles de sécurité existantes. Tous les transporteurs de la Communauté disposent des licences appropriées et des certificats d'opérateurs aux termes du règlement du Conseil de 1992 sur les licences des transporteurs. Si un accord entre compagnies aériennes se traduit par une modification substantielle de leurs activités, les transporteurs aériens concernés doivent notifier ces changements aux autorités nationales qui délivrent les licences. Ces autorités qui accordent les licences peuvent dès lors surveiller les conséquences possibles pour la sécurité aérienne de tout accord conclu entre les transporteurs de la Communauté et, bien sûr, ils remplissent ce devoir. Pour ce qui est de la concurrence, le transport aérien au sein de la Communauté est soumis aux règles de concurrence du Traité, sur la base du règlement 1987 du Conseil. Aux termes de l'article 85 du Traité, tout accord entre transporteurs aériens qui est susceptible d'affecter le commerce entre États membres et qui a pour effet de restreindre ou de fausser le jeu de la concurrence à l'intérieur du marché commun est incompatible avec le marché commun et dès lors interdit. L'exception à cette règle, comme prévu dans les règlements 1987 et 1993, consiste en des accords qui peuvent déboucher finalement sur de meilleurs services aux clients, quand ces accords ont pour objet la planification conjointe et la coordination des horaires, l'exploitation conjointe de services sur des itinéraires nouveaux ou à faible densité, l'organisation de concertations sur les tarifs, et l'attribution des créneaux et la planification des aéroports. Lambraki Monsieur le Président, je regrette de ne pouvoir marquer tout à fait mon accord avec le commissaire car j'ai constaté, comme passagère, une violation de ce règlement. Venant de Rome, j'ai eu le sentiment de faire l'objet d'une exploitation: primo, sur le même vol, la moitié des passagers avaient acquitté un tarif charter dérisoire alors que j'avais payé le tarif normal d'un billet de la Sabena. Secundo, mon billet marquait bien Sabena, autrement dit une compagnie affiliée à l'IATA alors que, sans le savoir, je voyageais avec une compagnie qui n'en est pas membre. Il serait bon, je pense, que la Commission se penche sérieusement sur ces questions car il y a là, selon moi, une distorsion de concurrence flagrante. Ensuite, il m'apparaît surtout que cette question touche à la sécurité des passagers et, du moins à une époque où les compagnies aériennes font tellement parler d'elles, il nous faut prendre en compte la sécurité des milliers de personnes qui circulent en Europe et ailleurs. Je reviendrai sur cette question après avoir étudié les règlements que vous avez cités, Monsieur le Commissaire. Mais je pense qu'il serait bon, de votre côté, d'examiner soigneusement le cas précis dont je fais état dans ma question. Kinnock, Neil J'aimerais répondre brièvement à ce qui est manifestement une préoccupation réelle de l'honorable parlementaire. D'abord, à moins que les compagnies aériennes en question ne remplissent les conditions de sécurité, au même titre que tous les autres transporteurs aériens dans l'Union européenne, elles n'auraient simplement pas de licence. De ce fait, si l'honorable parlementaire a identifié ce qu'elle estime être des pratiques dangereuses, j'espère qu'elle pourra en apporter la preuve, que les compagnies aériennes concernées et les autorités de tutelle voudront évaluer, j'en suis convaincu. Deuxièmement, l'honorable député est certes autorisée à avoir son opinion en tant que cliente et passagère et peut formuler une plainte. C'est son droit. Mais ce qui n'est pas approprié, c'est de parler de distorsion de la concurrence quand, au fond, sa plainte semble concerner la qualité de vol dont elle bénéficie en échange du prix qu'elle a payé. Je l'invite à s'adresser directement aux compagnies aériennes concernées - elle ne manquera pas de le faire, j'en suis convaincu - et, si elle veut me transmettre leur réaction, je serai heureux de me pencher sur la question. Ce qu'elle ne fera pas, j'espère - et je sais qu'elle ne manque pas de responsabilité en cette matière - c'est confondre sa plainte et ses allégations d'inconfort ressenti en tant que passager aérien, et la possibilité qu'il existe des pratiques non concurrentielles ou que la sécurité est compromise d'une façon ou d'une autre. Pour être clair, ni moi à la Commission, ni les autorités nationales de tutelle ne l'accepterions. Le Président J'appelle la question nº26 de Felipe Camisón Asensio (H-0598/97): Objet: Politique de concurrence et cartels En matière de concurrence, la Commission défend une politique qui vise non seulement à instaurer un maximum de transparence, mais également à lutter contre les cartels et les positions dominantes, et va même jusqu'à affirmer que 14 cartels font l'objet, cette année, d'une enquête. De quels cartels s'agit-il? Van Miert Il est certain que la Commission procède en permanence à une série d'enquêtes concernant les cartels, les ententes et éventuellement les abus de position dominante. Si ma mémoire est bonne, j'ai cité un chiffre à ce propos la dernière fois, lors du débat en commission économique, monétaire et de la politique industrielle. Mais j'espère que Mesdames et Messieurs les parlementaires comprendront que dans ce type d'enquêtes, nous sommes tenus de respecter les règles et les procédures prescrivant la discrétion. Par exemple, quand nous entamons une enquête ou qu'une enquête s'effectue in situ , il serait parfaitement irresponsable, du moins de notre part, de diffuser des communications ou d'organiser des fuites concernant le matériel qui a été découvert. C'est une nécessité dans la mesure où la Commission remplit ici une espèce de fonction judiciaire. Ce n'est qu'à un stade ultérieur qu'elle peut s'exprimer, une fois l'analyse terminée, quand vient le moment de tirer les conclusions et, le cas échéant, de prendre des sanctions; et les parlementaires savent que quand vient ce moment, je suis toujours le premier à en informer le Parlement. Aussi, Mesdames et Messieurs, je voudrais vous demander de respecter la règle de base imposant la discrétion pour ce genre d'enquête, y compris pour les secrets concernant les entreprises, les secrets commerciaux etc. qu'il y a lieu de garder, car si la Commission ne le fait pas, les entreprises visées seront en mesure - et en droit - de nous assigner en justice pour non-respect de leurs droits en tant que partie. Ainsi vont les choses dans une démocratie, et c'est pourquoi je vous demande à nouveau de comprendre que nous ne pouvons pas vous fournir davantage d'informations avant que l'enquête ne soit conclue et les nécessaires conclusions tirées, et je suis tout disposé à en informer les commissions parlementaires ou les députés concernés. Camisón Asensio Monsieur le Commissaire, je ne demandais pas de détails concernant les cartels. Je demandais tout simplement de quels cartels il s'agissait, sans plus. Je remarque que la prudence reste de mise à propos de ce thème, étant donné que dans le 26ème rapport sur la politique de concurrence, on disait également que la Commission poursuivra la tâche de modernisation de sa législation et développera la transparence de sa politique et on ajoutait, en outre, que 14 cartels faisaient l'objet d'une enquête - et je voulais simplement savoir lesquels et ne sollicitait aucun détail - et que la Commission recevait un nombre toujours croissant de plaintes relatives à des tentatives d'entreprises bénéficiant d'une position dominante d'interdire l'accès de nouveaux opérateurs à leur marché. Dans votre introduction, Monsieur le Commissaire, vous disiez catégoriquement que la lutte contre les cartels était toujours une priorité et que vous nourrissiez l'ambition d'intensifier davantage encore à l'avenir la lutte contre ces cartels secrets. Nous avions compris qu'il s'agissait d'un objectif parfait, et c'est la raison pour laquelle nous avons essayé de vous encourager dans cette action, bien que nous demandions que cela se fasse de manière transparente. Van Miert Très brièvement, tout d'abord, parfois les entreprises accueillant des visites les rendent publiques et en les rendant publiques, elles indiquent que quelque chose se passe. Nous ne le faisons pas nous-mêmes, pour les très bonnes raisons que je viens d'exposer. De temps en temps, on sait que nous sommes en train d'enquêter sur des cas et que la Commission examine un cas en matière de cartels ou de positions dominantes. Il serait déplacé de notre part de révéler les cas que nous examinons de notre propre initiative et nous avons donc de très bonnes raisons de nous en tenir à notre politique. Je puis citer un cas qui a été rendu public par les sociétés concernées. Nous avons reçu des plaintes émanant des éditeurs de journaux, selon lesquelles le prix du papier journal augmentait très rapidement et ils soupçonnaient une sorte de cartel. Nous avons alors mené une enquête, rendue publique par certaines sociétés visitées. Il est donc de notoriété publique que nous examinons ce cas. Mais si les sociétés concernées ne le révèlent pas, nous ne le faisons pas de notre propre chef. Le Président J'appelle la question nº27 de Ludivina García Arias (H-0605/97): Objet: Privatisation de l'entreprise Corporación Siderúrgica Española (CSI) La Commission estime-t-elle que, dans le cadre de la privatisation de l'entreprise Corporación Siderúrgica Española (CSI, SA), l'acquisition d'un tiers du capital et la gestion administrative de celle-ci par une grande entreprise européenne constitue une concentration de dimension européenne, outre qu'il s'agit du transfert du centre de décision à une autre entreprise, dont sont actionnaires majoritaires des investisseurs institutionnels et publics d'un autre État membre? La Commission a-t-elle, sur la base des articles pertinents du traité CECA, examiné les effets de cette opération sur le marché européen? A-t-elle veillé à ce qu'il soit procédé à une évaluation précise des actions vendues, conformément à la politique de concurrence de l'Union européenne? Van Miert Sur la base des informations dont les services de la Commission disposent actuellement, je crois que l'acquisition de 35 % des actions de CSI par le groupe ARBED donnera lieu à une concentration qui devra être examinée à la lumière, tant de la réglementation sur les fusions que des dispositions concernées du traité CECA. Dans la mesure où les détails de l'opération et plus particulièrement la relation entre ARBED et les sociétés espagnoles qui négocient pour acquérir jusqu'à 50 % du capital de CSI doivent encore être mis au point, aucune notification n'a été faite à ce jour et aucune enquête n'a été menée en relation avec la concentration. Dès lors, nous attendons que les documents adéquats soient présentés. Alors seulement nous pourrons commencer à enquêter. Pour ce qui est de l'évaluation adéquate de la société avant sa vente, il appert qu'ARBED a payé le prix plein du marché pour sa participation, puisque son offre était en concurrence avec celle d'autres sidérurgistes. Vous savez certainement que beaucoup de gens s'attendaient à ce qu'une autre société européenne l'emporte. Mais finalement, ce fut ARBED. Cela prouve donc qu'il y a eu concurrence normale pour la participation à CSI. La concentration ne peut pas être terminée avant d'être autorisée aux termes des deux règlements que je viens de citer. Donc, nous devons de toute façon attendre l'enquête et les conclusions finales. Cela dit, comme vous le savez, il y a beaucoup de mouvement dans le secteur sidérurgique et, en fin de compte, il y aura sans doute quatre ou cinq grandes entreprises sidérurgiques européennes. À ce propos, à l'expiration du traité CECA, en 2002, nous sommes susceptibles d'avoir une sorte de marché commun européen de l'acier. Jusqu'à présent, nous avions une série de marchés nationaux, généralement composés d'entreprises sidérurgiques publiques. Nous sommes donc enfin proches d'un marché européen de l'acier. Cela se confirme par le fait que de plus en plus d'alliances sont conclues, nos concentrations ont lieu, nos acquisitions se font au-delà des frontières. Cela s'inscrit dans le cadre de la politique communautaire mais doit être examiné convenablement du point de vue des règles de concurrence et des règles nationales. Cela s'est fait il y a quelques années, quand nous avons discuté de cas difficiles en Espagne, en Italie, en Allemagne, etc. García Arias Monsieur le Commissaire, ce qui est présenté à l'opinion publique et à la Commission européenne comme une alliance stratégique entre ARBED et la CSI est, en réalité, une étrange opération de privatisation, une absorption (pour nous les socialistes espagnols), un cadeau du gouvernement espagnol à une entreprise - chose curieuse - avec participation publique. Vous savez que la CSI, depuis l'importante restructuration autorisée par l'Union européenne, est une société totalement saine, sans aucune dette, avec 10 milliards en caisse, socialement restructurée, aux frais des contribuables espagnols, c'est sûr, et qui, à l'heure actuelle, réalise d'importants bénéfices par rapport à d'autres grandes entreprises telles que USINOR, ARBED, Thyssen ou British Steal. Un régal, Monsieur le Commissaire. Selon la formule d'échanges d'actions présentée, nous constatons, et nous nous fondons sur un rapport de Salomon Brothers, qu'auparavant il était conseillé de ne pas acheter d'actions de ARBED, que la valeur concernée de la Corporacíon Sidérurgica Integral dans ARBED dépasse le montant estimé en espèces payé par ARBED pour l'acquisition, et que la participation de ARBED est évaluée à un niveau très supérieur au prix du marché. Vous avez raison. Ce n'est pas que d'autres entreprises n'aient pas été mises en concurrence. Mais le problème se situe dans l'offre, dans le cadeau offert dès le début par le gouvernement espagnol, peut-être pour se défaire, pour des raisons dogmatiques, d'une entreprise qui a coûté beaucoup de sacrifices humains et d'efforts financiers aux contribuables espagnols. En réalité, Monsieur le Commissaire, je crois que vous devez étudier tout cela depuis le début et voir, peut-être à la lumière de l'évaluation d'entreprises indépendantes, quelle est réellement la valeur de cette entreprise espagnole et si elle a été achetée ou non à un prix inférieur à celui du marché. Van Miert Ce n'est pas la Commission qui a pris la décision de privatiser l'entreprise. C'est une décision prise par le gouvernement. Nous ne l'avons pas imposée. Deuxièmement, dans la mesure où il y avait une procédure transparente aux termes de laquelle beaucoup d'autres entreprises ont été invitées à faire une offre pour CSI, nous devons supposer que le vainqueur a offert les meilleures conditions. Le gouvernement espagnol pouvait se décider et c'est apparemment ce qu'il a fait. Pour autant que je sache, nous n'avons pas reçu de plainte pour procédure opaque ou inique. Le Président J'appelle la question nº28 de Niels Sindal (H-0617/97): Objet: Aides nationales Il est regrettable que la Commission et le Conseil, alors que les aides nationales sont en principe actuellement interdites, continuent d'avaliser l'octroi d'aides nationales massives, notamment au profit de chantiers navals en difficulté, ces derniers temps en Allemagne, en Espagne et en Grèce. Appliquer ainsi deux poids et mesures contribue naturellement à saper la confiance s'agissant des efforts coordonnés et véritables à déployer dans le sens de la réduction des aides nationales dont les effets faussent la concurrence. Des ressources accrues méritent d'être mobilisées au service de la lutte contre les aides nationales. Si la question du déploiement de ressources accrues au profit des chantiers navals est d'actualité, il en va également d'autres domaines. Qu'entend faire la Commission afin de dégager des crédits supplémentaires au service de la lutte qu'elle mène contre les aides nationales, de manière à permettre de dresser un bilan complet et actualisé quant à l'ampleur et à la nature des aides nationales? Van Miert Monsieur le Président, je serai bref également, car ces décisions ont été prises il y a un certain temps déjà, et comme l'honorable parlementaire le sait, il s'agit de cas qui traînent depuis des années. Dans le cas de la Grèce, un retard dans le paiement de subventions qui avaient été autorisées, plusieurs années auparavant, a fait accepter par le Conseil la proposition de la Commission, selon laquelle les intérêts relatifs au retard de paiement pouvaient être ajoutés, rien de plus. Dans le cas de l'Espagne, c'était un peu plus compliqué. Je rappelle que l'Espagne avait obtenu, dans le cadre des négociations OCDE, certaines concessions concernant un montant accordé pour des investissements et certaines suites sociales, certaines difficultés sociales allant de pair avec les restructurations, dans le secteur des chantiers navals. Dans ce cas, on avait, là aussi, un retard de paiement, donc des intérêts supplémentaires qu'il fallait compenser. Ensuite, à cause de ces retards, un certain montant supplémentaire a été accordé pour les investissements. Le Conseil a considéré qu'il s'agissait de clore un cas du passé et que, par conséquent, il n'y avait rien de nouveau, en réalité. Il s'agissait de fermer un dossier. J'attire votre attention sur le fait qu'en même temps les autorités espagnoles ont pris l'engagement suivant: si, à la fin de l'année prochaine, les chantiers navals en question perdent toujours de l'argent, s'ils ne sont pas viables, ils en tireront les conclusions et ne frapperont plus à la porte pour que la Commission admette encore des nouvelles aides. Des engagements fermes de ce genre ont été pris à la fois vis-à-vis de la Commission et du Conseil de ministres. C'est d'ailleurs ce qui a permis, à une grande majorité, au Conseil de ministres, de les accepter. Ensuite, la capacité doit être réduite, et comme vous le savez, nous avons pris l'engagement de contrôler cet exercice quatre fois par an. Les autorités espagnoles nous font des rapports sur l'état d'exécution de ces engagements, quatre fois l'an, et nous envoyons des équipes sur place pour vérifier, dans les chantiers, si les engagements sont effectivement tenus. Le dernier cas est celui de l'Allemagne. Là aussi, il s'agit de la suite d'un drame qui s'est produit avec Bremen Vulkan. Il a été finalement convenu, là aussi, de permettre en quelque sorte aux deux chantiers navals d'Allemagne de l'Est de continuer à travailler dans les conditions qui avaient été fixées auparavant. Mais puisque l'argent avait été soustrait par Bremen Vulkan, il fallait le compenser. Là encore, un engagement a été pris pour la dernière fois. Si demain, ces chantiers sont privatisés, il ne sera pas question de revenir frapper à la porte pour demander encore de l'argent public pour le faire. De plus, comme vous le savez, à Brême, en Allemagne, une réduction de capacité assez considérable sera opérée. Voilà le contexte dans lequel les choses sont faites et cela de manière défendable. Maintenant, et j'en termine, deux points. On n'est toujours pas certain que les États-Unis vont ratifier l'accord OCDE. La solution, l'issue est là, mais les États-Unis ne bougent pas. Nous, nous avons ratifié l'accord. Si, demain, ils le ratifient, il entre immédiatement en application. Si tel n'est pas le cas, nous devons préparer l'avenir. La Commission, avant la fin de ce mois-ci, mettra sur la table du Conseil une proposition, puisque la 7ème directive prendra fin à la fin de l'année prochaine, sur la suite à réserver aux chantiers navals dans ce secteur dans l'avenir. Je peux vous dire, d'ores et déjà, que la Commission prendra une attitude assez stricte vis-à-vis des aides dans ce secteur. Mais je suis sûr que nous aurons l'occasion de revenir là-dessus, une fois que j'aurais présenté cette proposition à mes collègues, et que le collège l'aura acceptée. Je suis évidemment, tout à fait prêt à venir devant vous pour en discuter au Parlement. Sindal Permettez-moi, en premier lieu, de remercier le commissaire pour le caractère très satisfaisant de la réponse donnée et je le remercie, de manière générale, pour les efforts réalisés dans le cadre des aides d'État. Ma question concernait tout autant les initiatives générales qui seront prises à l'avenir en matière d'aides d'État, c'est-à-dire également dans d'autres domaines. Depuis le moment où j'avais posé cette question, le destin a voulu qu'une usine Kellogg's située à côté du chantier naval de ma région natale, qui avait déjà fermé ses portes, a quant à elle fermé à son tour pour s'installer en Espagne et à Manchester. Ce sont les objectifs 1 et 2 qui permettent également l'octroi de subsides d'une autre manière. Ma question concerne donc tout autant les initiatives que prendra la Commission pour garantir sa capacité à contrôler la manière dont une aide sera octroyée, tant au niveau des moyens communautaires que des fonds publics. Le Danemark a connu l'affaire Boston Scientific; il y a eu l'affaire Renault et il y a maintenant l'affaire Kellogg's - toutes des entreprises qui se délocalisent en Europe en fonction de l'endroit le plus favorable sur le plan financier. Van Miert Je voudrais suggérer à l'honorable parlementaire de poursuivre cette discussion plus tard, car au cours des semaines et des mois à venir, il y aura plusieurs initiatives de la Commission, dont certaines de Monika Wulf-Mathies, dans le domaine des fonds structurels. Pour ce qui est de l'aide régionale nationale, je tenterai de limiter les régions éligibles - dans une certaine mesure du moins - et de réduire également l'importance de l'aide liée à toute une série d'initiatives pour raffermir les règles et tenter de développer une politique d'aide publique plus stricte. Nous aurons donc largement la possibilité de revenir sur ce point, et je suis à l'entière disposition du Parlement pour en discuter en profondeur. García Arias Monsieur le Commissaire, je tenais à dire à mon collègue que je ne comprends pas ce qu'il entend par «chantiers navals en difficulté». Je crois qu'il devrait rendre visite à quelques-uns de ces «chantiers navals en difficulté» auxquels il est fait allusion, afin de se rendre compte que ces chantiers navals concurrencent des chantiers navals d'autres pays tels que la Corée. Monsieur le Commissaire a mentionné l'accord de l'OCDE et la mise à jour de la directive sur les aides publiques. Si les États-Unis ne ratifient pas ce qui a été convenu et si d'autres pays, tels que la Corée, poursuivent la discussion sur les aides aux chantiers navals, nous allons commettre le suicide de ne pas compenser un contrôle que nous ne pouvons pas exercer dans d'autres pays en matière d'aides publiques. Et, en outre, j'aimerais également rappeler à mes collègues que la majeure partie des aides publiques sont octroyées dans les pays les plus riches, et que M. le commissaire me corrige si je me trompe en disant que c'est précisément dans les pays les plus riches qu'on accorde le plus d'aides aux entreprises. Van Miert Je voudrais simplement suggérer aux honorables parlementaires d'attendre quelques semaines et nous leur ferons alors une proposition concernant l'avenir des chantiers navals en Europe et ce que nous pensons pouvoir envisager en matière d'aide publique. Nous aurons donc beaucoup d'opportunités d'en discuter ultérieurement et je réitère notre disponibilité pour en discuter ouvertement avec le Parlement. Le Président Le temps imparti aux questions adressées à M. van Miert étant épuisé, la question nº29 recevra une réponse écrite. Gradin Il ressort du protocole du traité d'Amsterdam un principe général selon lequel les États membres de l'Union européenne sont considérés comme des pays d'origine sûrs. Cet article du protocole est formulé de sorte que les possibilités offertes aux citoyens des États membres pour demander l'asile dans un autre État membre, se limitent à quatre situations bien précises, reprises dans les quatre exceptions mentionnées. La question de M. Sjöstedt se rapporte au quatrième paragraphe du protocole. Il stipule qu'un État membre a, malgré le principe de base du protocole, le droit de décider lui-même de l'acceptation de la demande d'asile. Si un État membre accepte une demande d'asile, il doit en informer le Conseil de ministres, et la demande sera toujours considérée comme non fondée. Le protocole stipule expressément que le droit de décision de l'État membre ne peut en souffrir. La nouveauté se trouve donc dans le fait qu'il incombe à l'État membre d'informer le Conseil de ministres dès qu'une demande d'asile d'un citoyen de l'Union européenne a été acceptée. Même si je déplore personnellement que ce protocole soit repris dans le nouveau traité, je me félicite que le protocole stipule à l'introduction que le statut de réfugié ne peut être octroyé qu'en respectant l 'esprit et les termes de la convention de Genève. Les États membres ont le droit de prendre les mesures administratives nécessaires au respect de la Convention. Dans une déclaration séparée, annexée au protocole, il est clairement établi que les accords pris n'auront aucun effet préjudiciable. Une autre déclaration est directement liée au paragraphe quatre. Elle décrit comment la procédure d'octroi d'une demande d'asile, manifestement non fondée, d'un citoyen d'un autre État membre peut être, pour le mieux, accélérée. Laissez-moi résumer ma question en trois point. Selon moi, le protocole du traité d'Amsterdam sur le droit d'asile comprend les aspects suivants: premièrement, les obligations des États membres vis-à-vis de la Convention de Genève restent inchangés. Deuxièmement, une demande d'asile d'un citoyen d'un autre État membre de l'Union européenne ne peut pas être recevable étant donné que les États membres sont considérés comme des pays d'origine sûrs. Troisièmement, tous les États membres gardent leur droit de décision et peuvent, par conséquent, toujours accepter la demande d'asile d'un citoyen d'un autre État membre de l'Union européenne à condition que le Conseil de ministres en soit informé et que la demande ait été acceptée sur la base du fait que la demande est en théorie non recevable. Sjöstedt Je tiens à remercier vivement le commissaire pour sa réponse et surtout pour son avis et ses remarques personnelles au sujet du protocole. Je les partage entièrement, tout comme son idée qu'il puisse s'agir d'un petit accident dans le traité d'Amsterdam. J'estime également qu'il est très important de stipuler que chaque État membre doit pouvoir décider, en toute indépendance, s'il accepte ou non une demande d'asile formulée. Il est donc tout à fait aberrant de vouloir obliger les États membres à adopter une politique légèrement différente. Ces écrits ont d'ailleurs été fortement critiqués par le Haut commissariat des Nations unies pour les réfugiés et par des organisations actives sur le plan des réfugiés. Il serait donc préférable de réexaminer le problème car il s'agit en fait d'un mauvais exemple qui risquerait d'être suivi par d'autres pays dans le monde qui en profiteraient pour faire la loi eux-mêmes en ce qui concerne les demandes d'asile et par conséquent traiter les demandes d'asile avec beaucoup moins de souplesse. Gradin Il ne faut pas oublier que cette proposition n'a pas été formulée par la Commission mais résulte d'une décision prise par les État membres. Faudrait-il donc poser la question au Conseil de ministres? Wibe J'avoue que je vais être obligée de prendre la parole, maintenant que la discussion se déroule dans notre belle langue suédoise. J'aimerais juste poser cette question au commissaire Gradin. Quand nous disons qu'une demande d'asile dans un État membre doit normalement être considérée non recevable et que la décision doit être prise en connaissance de cause, on peut se demander comment ce système peut être appliqué sur le plan juridique? Nous disposons de toute façon d'une juridiction indépendante. Est-ce qu'il suffit donc de dire que le refus de la demande d'asile est quoté 1-0? Je ne sais pas si le Conseil a réfléchi à cette question mais il me semble que le droit ne prévoit pas cette éventualité. Gradin Je ne crois pas qu'il ne faille chercher des complications juridiques et le plus important c'est que chaque pays dispose, conformément à la Convention de Genève, du droit d'accepter une demande. En ce qui concerne l'autre question, je dois dire que je ne peux pas répondre pour le Conseil de ministres. La responsabilité en incombe au Conseil de ministres lui-même. C'est bien cette assemblée qui a adopté ce point et ce n'était pas à la demande de la Commission. Palacio Vallelersundi Tout d'abord, je tiens à remercier Mme Gardin pour son explication très complète et exhaustive concernant l'interprétation de la Commission relative au protocole en annexe au traité d'Amsterdam. Mme Gradin, vous avez affirmé, tout d'abord, l'indépendance des tribunaux et, ensuite, la souveraineté des États membres à examiner toute demande d'asile, et enfin le fait que ces demandes seront, en principe, considérées non fondées si elles émanent de citoyens qui vivent dans un État présentant toutes les garanties de respect des droits fondamentaux et, par conséquent, considéré comme un lieu d'origine sûr. Telles sont les conditions normales. N'est-il pas également certain, Mme Gradin, que le degré d'intégration politique que connaissent aujourd'hui les États de l'Union européenne n'existe actuellement dans aucune autre région du monde? Gradin Laissez-moi résumer le protocole du traité d'Amsterdam sur le droit d'asile. Ce protocole stipule premièrement que les obligations des État membres vis-à-vis de la Convention de Genève restent inchangées. Deuxièmement, une demande d'asile formulée par un citoyen d'un autre État membre devrait normalement être considérée non recevable vu que les État membres, d'après le protocole, sont supposés être des «pays d'origine sûrs». Troisièmement, les États membres ont le droit de décider tout à fait indépendamment si ils acceptent ou non la demande d'asile d'un citoyen d'un autre État membre à condition que le Conseil de ministres en soit informé et que la décision soit prise en sachant que la demande est en fait non recevable. Le Président J'appelle la question nº31 de Jan Andersson (H-0616/97): Objet: Mesures contre le trafic de drogues synthétiques On assiste, en Europe, à un accroissement du trafic de drogues synthétiques dont une grande partie de la fabrication et de la distribution est assurée dans des pays candidats à l'adhésion à l'Union européenne. Par quels moyens la Commission européenne tentera-t-elle, dans le cadre des négociations d'adhésion, d'obtenir des pays où sont fabriquées et distribuées des drogues synthétiques qu'ils s'attaquent au problème de ces dernières? Gradin La Commission partage l'inquiétude de M. Andersson quant à l'augmentation de la drogue synthétique en Europe. Jusqu'il y a quelques années, les amphétamines et les pilules d'XTC étaient surtout fabriquées aux Pays-Bas et en Belgique. À présent, les pays de l'Europe centrale et orientale et les États baltes en fabriquent de plus en plus. J'ai pu comprendre que près de la moitié des amphétamines saisies actuellement en Suède proviennent de Pologne. Au mois de mai dernier, la Commission a publié, à ma demande, un communiqué présentant une analyse approfondie de cette évolution. Nous avons également proposé de prendre quelques mesures à cet égard, entre autres, d'améliorer la collaboration avec les pays de l'Europe centrale et orientale ainsi qu'avec les États baltes. La lutte contre la drogue a été l'un des points les plus importants du dialogue structurel mené sous la présidence irlandaise au printemps 1996. J'y ai particulièrement parlé de la progression de la drogue synthétique. Aucun des ministres des pays candidats, présents à la réunion, ne peut mettre en doute le fait qu'il s'agisse ici d'une question d'une priorité absolue pour l'Union européenne. J'ai d'ailleurs soulevé ce point lors de chacune de mes visites aux pays candidats. La Commission a clairement fait savoir que ce problème sera d'une importance primordiale lors des négociations avec les pays candidats. Les pays candidats sont supposés accepter notre acquis communautaire . Ce qui veut dire la lutte contre les stupéfiants en général et la drogue chimique en particulier. Il s'agit donc de pouvoir respecter les règles valables quant au contrôle des précurseurs , au blanchissement d'argent et aux autres pratiques de ce genre. Le 16 juin, le Conseil de ministres a décidé de mettre sur pied ce que nous appelons un early warning system . Ce système permettra d'informer les pays membres aussitôt qu'un nouveau type de drogue chimique se manifeste sur le marché. Ce genre de renseignements est évidemment d'une valeur quasiment inestimable. Les pays candidats se voient évidemment confrontés à une tâche très délicate. Par conséquent, la Commission essaie d'apporter une aide la plus efficace possible. En plus, depuis 1993, nous avons fourni une assistance technique par le biais du programme Phare et plus particulièrement en vue du contrôle des précurseurs chimiques. Il reste évidemment encore beaucoup de travail à faire et je m'investis pour que ces questions-là occupent une importance primordiale dans notre collaboration avec les nouvelles démocraties d'Europe orientale. Andersson Je remercie le commissaire de l'excellente réponse qu'elle nous a donnée. Dans le cadre de l'élargissement de la Communauté vers l'est, nous discutons souvent de questions concernant l'économie et au sein du comité pour le marché de l'emploi, dont je fais partie, nous parlons entre autres des droits sociaux. Un autre problème, d'une importance primordiale est le trafic transfrontalier de drogue. Je suis assez satisfait de la réponse et des initiatives prises par le commissaire mais j'aimerais quand même formuler encore deux questions à ce propos. Premièrement, je me demande quelle a été la réaction de la Pologne et des pays baltes au moment où toutes ces mesures ont été présentées. Ces pays-là, ont-ils pris les choses au sérieux, étaient-ils positifs et comptent-ils remédier à la situation? Malgré tout, il y a aussi une importante production ici chez nous. Deuxièmement, je me demande donc s'il ne serait pas indiqué de poser la question suivante: »Est-ce que nous ne ferions pas mieux de balayer devant notre porte?» Gradin Les pays candidats au centre du dialogue structurel et avec lesquels nous avons parlé lors de nos visites ont très bien compris que nous attachons énormément d'importance à ce qu'ils fassent le nécessaire en ce qui concerne le problème de la drogue synthétique. Il n'y a pas de doute qu'en ce moment, la plupart de ces pays ne disposent pas d'une base juridique suffisante pour le faire. Il leur faut des lois et des ordonnances qui leur donnent de meilleurs outils - ça c'est une chose. Ensuite, il faut qu'ils s'attaquent à la corruption, avant tout aux frontières, pour pouvoir ultérieurement renforcer les activités. On vient de demander si nos pays ne devraient pas se demander s'il ne vaudrait pas mieux commencer par balayer devant leur porte et si nous ne devrions pas nous attaquer à la production au sein des quinze États membres et trouver des solutions adéquates. C'est précisément pour cette raison que nous avons inscrit le early warning system à l'ordre du jour. Le Président J'appelle la question nº32 de Richard Howitt (H-0647/97): Objet: Harmonisation de la politique d'immigration et discriminations à l'encontre des citoyens Une affaire impliquant l'épouse russe d'un électeur de ma circonscription, M. Clark résidant à Leigh-on-Sea - d'où il ressort qu'un visa d'établissement peut être accordé par les services allemands d'immigration mais refusé par leurs homologues britanniques - souligne combien l'harmonisation, visée par le traité sur l'Union européenne, de la législation communautaire en matière d'immigration demeure à ce jour lettre morte dans l'UE. Quelles actions la Commission peut-elle entreprendre pour aider M. Clark à assurer le retour de son épouse au Royaume-Uni et, au-delà, pour garantir une plus grande harmonisation de la politique d'immigration à l'échelle de l'Union, afin d'éviter que de tels cas ne se reproduisent à l'avenir? Gradin La question de M. Howitt traite du fait que dans certains cas les règles d'immigration sont gouvernées par le droit communautaire et dans d'autres cas par la législation nationale. Il en résulte évidemment une certaine confusion. À présent, la règle à suivre est la suivante: ce n'est qu'au moment où citoyen d'un État membre utilise son droit de libre circulation et s'installe dans un autre État membre que cette personne et les membres de sa famille sont couverts par le droit communautaire. Dans ce cas, un citoyen peut exercer son droit de réunir toute la famille. Pour les citoyens venant de pays tiers qui ont besoin d'un visa, le droit communautaire prescrit que le visa doit être délivré sans frais et que la procédure doit être simple. Si par contre, il s'agit d'un citoyen qui habite le pays dont il détient la nationalité, les membres de sa famille sont couverts par la législation et la réglementation nationale en vigueur. Conformément à l'arrêt rendu par la Cour de justice européenne, autrement dit la Cour de justice de l'Union européenne, une personne peut exercer son droit de libre circulation et de libre établissement à l'encontre de son propre pays membre. Cette règle est valable si la personne retourne dans son pays natal après avoir vécu dans un autre pays membre. En ce qui concerne le droit des membres de la famille d'immigrer ou de s'installer ailleurs en vertu du droit communautaire, il est donc clair que le facteur déterminant est l'utilisation par le citoyen du pays membre de son droit de libre circulation. Par conséquent, la Commission peut difficilement déterminer à quelle catégorie M. Clark et son épouse appartiennent. La Commission doit évidemment veiller à ce qu'un règlement d'immigration, valable pour toute l'Union, soit élaborée. Le 30 juin, la Commission a adopté une convention afin de régir l'immigration dans toute l'Union européenne. Cette proposition est un premier pas vers la mise en oeuvre d'une politique d'immigration équivalente dans tous les États membres de l'Union. Un paragraphe de cette proposition traite notamment la question soulevée par l'honorable député. Ce paragraphe prévoit que les mêmes règles quant à la recomposition de la famille doivent être appliquées à travers toute l'Union européenne. J'espère évidemment que le Parlement accordera tout son soutien à cette proposition quand le Conseil de ministres en débattra, à l'automne. Howitt Merci, Madame le Commissaire, d'accepter cette question. J'admets, comme vous l'avez dit, que le rôle des États membres en cette matière est crucial. Je me félicite de l'abolition de la primary purpose rule (règle d'objectif prioritaire) par le nouveau gouvernement travailliste du Royaume-Uni, ce qui sera très utile dans des cas comme celui-ci. Toutefois, ce sur quoi j'aimerais insister, Madame le Commissaire, c'est le fait que le droit communautaire est discrédité. Nous ne pouvons pas accepter une situation dans laquelle les citoyens d'un État membre ont, aux termes de leur propre législation nationale, des droits moins favorables que ceux dont ils jouissent, en tant que citoyen de l'UE, dans d'autres pays européens. M. Clark, citoyen britannique a découvert qu'il pouvait conduire son épouse russe en Allemagne mais pas au Royaume-Uni - à moins de vivre six mois en Allemagne d'abord. S'il découvrait qu'il avait un grand-père grec, il pourrait revendiquer la nationalité grecque et n'avoir aucun problème non plus. S'il était italien, il n'y aurait aucune opposition. De telles anomalies suscitent un sentiment d'injustice parmi les citoyens européens, dont mes propres électeurs. Je demande à Mme le commissaire de plaider avec force en faveur des propositions auxquelles elle a fait référence pour soutenir le droit à la réunion des familles dans tous les pays européens. Gradin Je conviens avec l'honorable parlementaire que ces règles et règlements contradictoires dans l'Union sont source de beaucoup de confusion. La raison qui sous-tend l'accord que j'ai présenté à la Commission, qui a été accepté et sera discuté au Parlement et au Conseil de ministres, c'est l'élaboration de règles communes pour tous nos citoyens en matière de migration et d'entrée dans nos pays. Personne ne peut comprendre ce qui se passe parfois. On s'y perd. McIntosh Je m'interroge sur l'absence de M. le commissaire Fischler, qui devait arriver à 18 heures 40 pour recevoir les questions. Je pense que par courtoisie envers cette Assemblée, il devrait arriver très bientôt et j'aimerais une explication sur les raisons de son absence. Le Président Madame McIntosh, je partage pleinement votre préoccupation et je suis quelque peu étonné, parce que j'ai insisté pour que les services de l'Assemblée réclament la présence parmi nous de M. le commissaire. Mme Gradin a effectivement eu l'amabilité de dépasser de 6 minutes le temps qu'elle s'était engagée à passer avec nous. J'ignore les raisons pour lesquelles M. le commissaire n'est pas encore parmi nous, mais j'imagine qu'elles doivent être justifiées et graves. Mais avec la collaboration de Mme Gradin, nous progresserons dans nos travaux. Le Président J'appelle la question nº33 de Bernd Posselt (H-0649/97): Objet: Répartition des charges inhérentes aux réfugiés et aux demandeurs d'asile Quel est l'état actuel de la répartition entre les États membres de l'UE des charges inhérentes aux demandeurs d'asile et aux flux de réfugiés à court terme? Quand la Commission fournira-t-elle au Parlement européen un aperçu des droits et des avantages matériels dont ces deux catégories de personnes jouissent dans chaque État membre? Gradin ) À la suite de la crise des réfugiés bosniaques, le Conseil de ministres a entamé une discussion sur la répartition des responsabilités vis-à-vis des demandeurs d'asile en cas de situation d'afflux massif de réfugiés, ou autrement dit sur le burden sharing . Cette première discussion a eu pour résultat la résolution du Conseil de ministres du 25 septembre 1995 concernant la répartition des responsabilités en matière solution temporaire à l'immigration et à l'établissement pour toute personne ayant besoin d'asile ou de protection. Par après, le Conseil de ministres a publié le 4 mars 1996 sa décision concernant un système d'avertissement et d'acceptation. La Commission a essayé de faire avancer les choses en formulant en avril dernier, une proposition d'action communautaire sur la protection occasionnelle des personnes en fuite. La proposition se fonde sur un mécanisme de décision commun pour l'établissement, la vérification et la mise à disposition d'une protection occasionnelle. La proposition définit aussi quelques règles et conditions minimales pour l'accueil de personnes en fuite. L'idée est que ce processus de décision commun créera le cadre d'une véritable répartition des lourdes charges en cas d'arrivée massive de personnes réfugiées nécessitant une protection. Le Parlement européen a également stimulé des d'initiatives concrètes visant à répartir les charges en ajoutant deux nouvelles lignes budgétaires. La ligne B8-103 du budget est destinée à couvrir les frais occasionnés par la mise en oeuvre du projet pilote concernant l'accueil de personnes en fuite. Ce système repose sur l'idée de la responsabilité partagée entre les pays membres. L'autre ligne budgétaire, B-7-6008, couvre le financement communautaire du projet pilote visant le libre retour de personnes ayant reçu une protection occasionnelle dans un pays membre. La Commission a dès le début demandé au Conseil de ministres d'adopter les moyens législatifs nécessaires, conformément à l'article K 3.2 b, pour l'application de ces deux lignes budgétaires. Le Conseil de ministres a pris sa décision le 22 juillet. Ainsi, la Commission a permis le lancement du projet pilote dans ce secteur, conformément aux commentaires budgétaires. La Commission a évalué le résultat du projet pilote financé pendant l'année et a l'intention de présenter en 1998 une proposition de programme pluriannuel. En ce qui concerne l'autre partie de la question, je conseille aux honorables parlementaires de consulter un document que la Commission a adopté concernant des actions communes en vue de protections occasionnelles. Il s'agit d'un aperçu des aspects cruciaux de la politique des pays membres sur ce plan ainsi que des droits et obligations que chaque pays membre a à l'égard des personnes qui sollicitent une protection occasionnelle. Conformément à cette proposition d'actions communes, la Commission devra chaque année faire rapport au Parlement européen et au Conseil de ministres sur la manière dont les règles concernant la protection occasionnelle sont appliquées dans les pays membres ainsi que des conséquences financières. Le Président Merci Mme Gradin. Et permettez-moi de souligner notre plus sincère reconnaissance pour la patience dont vous avez fait preuve en restant parmi nous bien au-delà de vos obligations, ce qui nous a permis de combler un vide qui aurait certainement porté préjudice aux travaux de cette Assemblée. Les questions nos 34 et 35 recevront une réponse écrite. Fischler Monsieur le Président, Mesdames et Messieurs, ainsi que l'a mentionné la question orale, il n'est pas prévu dans la directive 93/119 concernant la protection du bien-être des animaux au moment de leur abattage ou de leur mise à mort, que celle-ci soit d'application dans le cas de mise à mort d'animaux lors de manifestations sportives ou culturelles. La Commission considère que dans ces circonstances, ce sont les autorités nationales qui sont compétentes pour garantir le bien-être des animaux concernés. Cette approche correspond au protocole sur la protection des animaux accompagnant le traité qui a été voté dans le cadre du traité d'Amsterdam en juin 1997. Étant donné que la protection des animaux en tant que telle ne constitue pas expressément une des finalités du Traité de Rome ni du Traité instituant la CEE, la Commission ne peut que répéter les exhortations qu'elle a déjà émises à l'adresse des gouvernements des États membres afin que ces derniers prennent toutes les mesures en leur pouvoir pour mettre fin aux pratiques inadmissibles à l'occasion de manifestations culturelles ou sportives au cours desquelles des animaux sont mis à mort. McIntosh C'est toujours un plaisir de voir M. le commissaire, quoique bien tardivement cette fois. Comment Monsieur le Commissaire donnerait-il satisfaction à mes électeurs et je me ferai un plaisir de faire une copie de chaque lettre qu'ils m'ont fait parvenir à ce sujet - plus particulièrement pour ce qui concerne les tueries dans les manifestations culturelles et sportives? Monsieur le Commissaire n'a-t-il pas le devoir, aux termes du protocole du traité de Maestricht d'origine, d'assurer que chaque législation et chaque loi sont conformes aux dispositions sur le bien-être animal convenues dans ce protocole. Si j'ai déjà déclaré dans ma question que je me rends compte que la directive 93/119 est d'application, les électeurs ont encore des inquiétudes importantes concernant la souffrance vaine des animaux que l'on tue lors de manifestations culturelles et sportives. Ils ne sont pas convaincus - pas dans mon propre pays mais dans d'autres États membres - de l'adhésion au protocole ou du respect de la directive. En cas d'infraction à la directive, peuventils entamer une action devant la Cour de justice ? Fischler Monsieur le Président, Madame le Député, comme je l'ai déjà expliqué antérieurement, il faut savoir tout d'abord que la question de la protection animale n'est pas une mission exclusive du droit communautaire, et sa réglementation ne relève pas uniquement de ce dernier, mais qu'au contraire seuls quelques aspects bien déterminés font l'objet d'une réglementation au niveau de la Communauté. Pour le surplus, les États membres assument la responsabilité dans leurs législations respectives. Les États membres doivent faire face à cette responsabilité. Dans la mesure où il s'agit de dispositions du droit communautaire, en l'occurrence de la directive 119/93, les États membres sont en outre chargés de la mise en application et de l'exécution de ces directives. Lorsqu'il est constaté dans le cadre d'une inspection qu'un État membre ne respecte pas ces dispositions de manière suffisante, ou si les mesures qu'il a adoptées sont insuffisantes pour la transposition ou la mise en application de cette directive, il convient d'examiner si une procédure doit être engagée contre cet État membre au motif de cette infraction. Je suis tout disposé à en informer ma collègue, Mme Bonino, maintenant que la question des inspections relatives aux mesures de protection animale relève de sa compétence, et ce, en vertu de la nouvelle répartition des compétences au sein de la Commission, telle qu'elle a été voulue tout d'abord par le Parlement. Palacio Vallelersundi Monsieur le Commissaire, vous avez dit que, sans préjudice de ce que cela ne relève pas du droit communautaire, vous espérez que les États membres mettent rapidement un terme à ces pratiques que vous jugez cruelles. N'est-il pas vrai également, Monsieur Fischler, que, tout d'abord, nous sommes face à la base juridique de l'article 128, c'est-à-dire que le principe de subsidiarité s'applique pleinement étant donné qu'il s'agit d'une matière culturelle; et, ensuite, qu'il n'existe pas encore de concept harmonisé relatif à ce que peut être le bien-être des animaux par rapport à l'intérêt culturel? Fischler Monsieur le Président, Mesdames et Messieurs, je crois avoir très clairement indiqué, me semble-til, qu'il s'agit dans ce cas de compétences bien distinctes, si vous préférez, de compétences dans lesquelles intervient la subsidiarité. Nous, en tant que Commission, avons à nous en tenir aux dispositions du Traité. Mais je voudrais néanmoins insister sur le fait que nous devons aussi veiller au respect du Traité. Si des infractions sont commises à l'encontre de cette directive, nous avons l'obligation d'y mettre un terme. Le Président J'appelle la question nº37 de John Iversen (H-0550/97): Objet: Pesticides Le nouveau traité d'Amsterdam fera que certaines directives, qui relevaient jusqu'ici de l'article 43, comme la directive sur les pesticides 91/414 seront désormais examinées selon l'article 129. Cela permettra au Parlement européen d'influer davantage sur les critères d'autorisation des pesticides dans l'Union, puisque c'est la procédure de codécision qui deviendra applicable. Dans ces conditions, la Commission va-t-elle attendre pour autoriser les substances actives devant figurer sur la liste d'autorisation de pesticides, des rumeurs affirmant que la Commission a déjà engagé cette procédure? La Commission entend-elle au contraire réviser la directive de façon à prendre en considération les exigences exprimées par le Parlement avant que les nouvelles substances ne soient autorisées? Fischler Monsieur le Président, Mesdames et Messieurs, la directive 91/414 sur la mise en circulation de produits phytosanitaires est d'application depuis 1993. La première phase de contrôle des anciens principes actifs et l'examen de certains nouveaux principes actifs viennent de commencer. La Commission ne dispose donc pas encore en ce moment, pour rendre la directive exécutoire, de suffisamment de points de référence permettant de modifier les critères de base en vue d'autoriser les principes actifs de synthèse ou de suspendre le programme de contrôle. D'éventuelles propositions émanant de la Commission et visant à la modification des critères devraient naturellement être soumises aux nouvelles dispositions correspondantes après la ratification du traité d'Amsterdam. Iversen Je vous remercie pour votre réponse, Monsieur le Commissaire. Si je l'ai bien comprise, on peut arriver à un chevauchement dans le temps à la suite d'informations insuffisantes. C'est en tout cas ainsi que j'ai compris votre réponse. Je trouve cela assez extraordinaire et je vous invite, vu que le nouveau traité va très prochainement entrer en vigueur, à ne pas précipiter certaines choses sur la base des anciennes normes si de nouvelles informations sont nécessaires. Je vous recommande ou vous invite donc, Monsieur le Commissaire, à ne pas examiner immédiatement ces nouvelles substances et à attendre que le nouveau traité soit entré en vigueur d'autant plus qu'il semble y avoir - si je vous ai bien compris - un certain chevauchement dans le temps. Le Président J'appelle la question nº38 de Raul Rosado Fernandes (H-0554/97): Objet: Viticulture: directive 193/68/CEE Pour être durable, la viticulture européenne doit se renouveler continuellement en utilisant des matériels de multiplication végétative sélectionnés, qui lui permettent d'améliorer sa productivité ou la qualité de ses produits conformément à la demande du marché. Soumis à une législation excellente pour son temps (directive 193/68/CEE) , les pépiniéristes de Grèce, d'Espagne et du Portugal se trouvent aujourd'hui dans l'impossibilité pratique de répondre aux normes sanitaires qui sont à présent interprétées de manière différente. Les trois nouveaux pays viticoles ne disposant pas, à l'instar des pays viticoles fondateurs, d'une sélection opérée depuis des dizaines d'années, il est nécessaire que la directive en objet soit interprétée dans ces pays de manière appropriée pour répondre aux besoins de la viticulture, pour préserver des variétés qui ne pourront jamais être importées des États membres plus avancés. Pour quelles raisons la DG VI ne clarifie-t-elle pas objectivement les critères qui doivent être remplis pour appliquer la directive conformément à la situation historique de chaque pays? Pour quelles raisons le secteur privé ne se trouve-t-il pas représenté au sein du Comité permanent mentionné à l'article 17 de la directive 193/68/CEE? Fischler Monsieur le Président, Mesdames et Messieurs, la question porte sur la mise en circulation de ce que l'on appelle le matériel de sélection végétal. Des critères de qualité communs ont été introduits à cet effet, auxquels les États membres doivent satisfaire avant d'autoriser la mise en circulation. L'objectif était d'accroître la productivité de la viticulture. Les services compétents de la Commission préparent actuellement la refonte de cette directive pour la simplifier compte tenu des développements du droit et des technologies en la matière, afin de l'actualiser, mais aussi dans le but d'éliminer les entraves au commerce qui subsistent encore et de garantir la compatibilité avec le marché intérieur. La Commission présentera probablement le projet vers la fin de cette année au Conseil et au Parlement. Les diverses règles phytosanitaires qu'évoque Monsieur le Député dans sa question, font référence aux dispositions de la directive proprement dite. Cette directive réserve expressément la possibilité aux États membres de recourir dans certains cas à des dispositions complémentaires concernant leur propre production selon les conditions particulières qui prévalent dans leurs régions viticoles respectives. L'évolution des réglementations et des problèmes éventuels relatifs à leur mise en application sont discutées régulièrement entre experts des États membres au sein de la commission permanente de contrôle des plantes et semences. La situation de chaque pays en particulier y est soigneusement examinée. En ce qui concerne la participation de représentants du secteur privé aux concertations de la commission permanente, la décision du Conseil instaurant la commission n'autorise que les représentants des États membres à siéger. Les représentants du secteur privé ont toutefois la possibilité de transmettre leurs avis aux commissions consultatives de la Commission, au sein desquelles les récents développements importants des réglementations peuvent être examinés. Au cours des travaux de refonte de la directive, les services compétents de la Commission ont procédé à des consultations directes d'associations professionnelles du secteur qui possèdent les connaissances et l'expertise nécessaires dans le domaine de la sélection des cépages. Rosado Fernandes Monsieur le Commissaire, il y a une certaine tolérance à propos de la commercialisation de cépages portugais, obtenus à partir de ceps non classifiés. Cela ne peut évidemment être imputé qu'au fait que les autorités portugaises sont relativement strictes - il s'agit d'une ancienne tradition qui remonte à l'Inquisition, même si elle n'est pas très sage! Certains d'entre eux sont donc produits en France, pour être ensuite expédiés et revendus au Portugal. Ce qui a déjà donné lieu à des plaintes. Ainsi, une plainte a été adressée à M. Legras le 1er septembre de cette année, il vous sera facile de le vérifier. Ceci est seulement pour votre information. Fischler J'aimerais répondre très brièvement à cela. L'influence que je peux avoir sur la clairvoyance des autorités portugaises est bien sûr très faible. Je puis néanmoins vous assurer d'une chose: si des plaintes concrètes ont été formulées, nous les examinerons. Si le secteur privé, c'est-à-dire des entreprises produisant des ceps ont des motifs de plainte, ceux-ci peuvent être exposés dans le cadre des commissions consultatives et être discutés par les spécialistes. Le Président J'appelle la question nº39 de Arlindo Cunha (H-0595/97): Objet: Stratégie de la Commission en matière de réforme de la PAC La prochaine réforme de la PAC devra assurer aux agriculteurs les moyens et les conditions nécessaires à leur adaptation au développement de la concurrence étrangère résultant de l'élargissement aux PECO et de l'application des règles du GATT. La réforme ne pourra donc s'opérer uniquement dans une optique sectorielle, alors que s'impose déjà, outre l'adaptation de certaines OCM, un rééquilibrage interne pour renforcer le développement rural et pour assurer une base minimale d'aide aux revenus de tous les agriculteurs. Cette formule seule permettra d'éviter des discriminations politiquement et socialement inacceptables. Comment la Commission compte-t-elle assurer la compatibilité de ces différents éléments? Compte-t-elle, comme en 1991, présenter au préalable un document général de réflexion et de stratégie pour faciliter le dialogue avec les milieux techniques, professionnels et politiques? Fischler Comme chacun dans cette Assemblée le sait, le Président de la Commission a présenté, le 16 juillet de cette année, l'Agenda 2000, dans lequel la Commission expose longuement l'évolution et la politique futures de l'Union européenne depuis le tournant du siècle jusqu'au milieu de la prochaine décennie et discute les répercussions de l'élargissement et le cadre budgétaire après l'an 2000. Concernant l'agriculture, la Commission a proposé de continuer à approfondir et à étendre la réforme entamée en 1992, et mise en place sous la Présidence du Conseil de M. le Ministre Cunha à l'époque, et de développer une politique cohérente en faveur des régions rurales de manière à en soutenir le processus. Par la conversion du soutien des prix en versements directs, l'Union européenne peut améliorer de manière décisive sa capacité concurrentielle via un abaissement des prix des céréales, de la viande bovine et du lait, et ainsi contribuer également à ce que les effets positifs de ces mesures sur les marchés internationaux soient pleinement ressentis par les producteurs de l'Union européenne. Simultanément, l'hygiène alimentaire, la qualité des aliments, mais aussi leur sûreté doivent être améliorées. Les propositions visant au développement d'une politique cohérente en faveur de l'espace rural ont pour but de garantir d'une part un revenu convenable aux agriculteurs, mais aussi de contribuer à la stabilité de ce revenu et à la création d'emplois et de sources de revenus pour les agriculteurs et pour les membres de leurs familles. La Commission a l'intention de présenter au Conseil, après concertation avec le Parlement européen, un premier rapport sur le paquet de mesures relatif à l'Agenda 2000. Ensuite, après le sommet de Luxembourg, il présentera les textes législatifs correspondant et les projets concrets se rapportant à chaque domaine en particulier. Cunha Monsieur le Président, je remercie Monsieur le Commissaire pour sa réponse, mais il est un fait que la proposition de «l'Agenda 2000» continuera d'exclure des aides directes les producteurs de certains produits méditerranéens, comme c'est le cas pour le vin, les fruits et le riz. Ce qui aboutira à ce que, dans certains pays du sud de l'Europe, plus de la moitié de la production agricole sera exclue des primes des aides directes au revenu et ce qui créera une discrimination difficilement soutenable sur le plan politique. Monsieur le Commissaire le sait. Nous ne pouvons pas expliquer aux agriculteurs portugais, espagnols et italiens pourquoi la moitié de leur production agricole n'a pas droit aux primes, alors que la quasi totalité de la production agricole d'autres pays, qui ont d'autres productions, jouit de primes. Je voudrais demander à M. le commissaire ce que la Commission pense faire pour éviter cette discrimination entre les pays? Il s'agit là d'une question politique très délicate que nous, les hommes politiques, devons tenter de résoudre. Fischler Mesdames et Messieurs, je tiens à donner une explication très claire à ce sujet: premièrement, en ce qui concerne les produits dits du sud et de la Méditerranée, il est stipulé dans l'Agenda 2000 que la Commission a l'intention de présenter des projets concrets, notamment dans le secteur du tabac et de l'huile d'olive. Je voudrais rappeler qu'il a été demandé à plusieurs reprises ici au Parlement, que la Commission ne présente de tels projets qu'après que les rapports relatifs à ces secteurs aient été discutés au sein du Parlement européen et qu'une résolution ait été adoptée à leur sujet. Nous nous en tenons à cet accord. Pour ce qui est du secteur viticole, il existe un projet de réforme, dont nous pensons toutefois qu'il ne devrait pas être poursuivi sous sa forme actuelle. Il me paraît nécessaire dans ce cas de présenter une nouvelle proposition à la Commission. Vous pouvez être assurés que ces projets concrets seront disponibles en temps utile, à la fin de cette année ou au début de l'année prochaine, comme dans le cas des propositions concrètes sur les céréales, le lait et la viande bovine, de telle sorte que le débat puisse avoir lieu également au sujet des produits du sud. On ne devrait donc pas se trouver dans la situation qui fut celle de la réforme de 92, où l'on a en quelque sorte commencé par la déclaration du Conseil pour s'attaquer plus tard seulement aux travaux de réforme concernant les produits du sud. J'aimerais aussi souligner qu'il existe une différence fondamentale entre ces produits et les produits que sont les céréales, le lait et la viande bovine - à propos desquels j'ajoute, entre parenthèses, qu'ils sont également d'une importance essentielle dans les pays méridionaux - à savoir cette différence: que nous proposons une nette réduction des prix garantis, ce qui aura comme conséquence que les prix dans ces secteurs vont baisser. En revanche, nous ne faisons aucune proposition qui doive entraîner une baisse des prix du marché pour l'huile d'olive ou le tabac produit par les cultivateurs de l'Union européenne. Cet aspect, dont le but consiste à garantir les revenus dans l'agriculture, nous devons le considérer pour l'avenir comme étant prioritaire parmi de nombreux autres objectifs. Izquierdo Rojo Monsieur le Commissaire, on peut donc déduire de vos propos qu'il y aura des garanties et des perspectives d'avenir pour l'agriculture méditerranéenne? Pourriez-vous préciser, s'il vous plaît, parce que le dernier Conseil de ministres a suscité une vive inquiétude. Et jusqu'à présent, ce que je viens d'entendre n'est pas très concret. Les agriculteurs du bassin méditerranéen ont besoin que vous leur donniez ces garanties de perspectives, comme vous l'avez fait pour d'autres régions d'Europe. Soyez plus précis, je vous prie. Fischler Madame le député, je suis bien d'accord avec vous pour dire que les agriculteurs de toute l'Union européenne ont besoin de perspectives d'avenir. C'est précisément le but de l'Agenda 2000 que d'offrir de telles perspectives d'avenir aux agriculteurs. Nous ne voulons pas faire de différence entre les agriculteurs du sud et du nord. Dans toutes les régions de l'Union européenne, l'avenir de l'agriculture doit être assuré, et les propositions de réforme doivent entre autres contribuer à préciser comment nous allons assurer cet avenir. Hardstaff Monsieur le Président, dans la mesure où il est manifeste que nous ne couvrirons pas le nombre considérable de questions sur l'ESB, j'aimerais beaucoup demander à M. le commissaire de s'assurer que les réponses écrites que les parlementaires recevront, parviendront à tous ceux qui ont posé ces questions, parce nous aimerions tous connaître les réponses aux autres questions. Le Président Je vous remercie, Mme Hardstaff. Honorables parlementaires, cette question est adressée à la Présidence et je réponds donc à Mme Hardstaff en disant que la Présidence veillera à ce que les questions 40 à 85, qui n'ont pas obtenu de réponse directe, reçoivent rapidement une réponse écrite. Le temps réservé aux questions à la Commission étant épuisé, les questions 40 à 85 recevront une réponse écrite. L'heure des questions est close. C'est avec un retard considérable sur l'horaire prévu que je remercie les services de l'Assemblée pour leur patiente collaboration et je vous rappelle tous que les travaux en plénière reprendront ce soir à 21 heures. La séance est levée. (La séance, interrompue à 19h15, est reprise à 21 heures) Centrale de Tchernobyl et réacteurs Khmelnitsky 2 et Rovno 4 en Ukraine (suite) Le Président L'ordre du jour appelle la suite du débat sur la question orale (B4-0519/97 - O-0087/97) posée par M. Scapagnini, au nom de la commission de la recherche, du développement technologique et de l'énergie, à la Commission, sur la fermeture de la centrale nucléaire de Tchernobyl pour l'an 2000 et l'achèvement des réacteurs de Khmelnitsky 2 et Rovno 4 (K2/R4) en Ukraine. Ahern Monsieur le Président, l'état du sarcophage de Tchernobyl se dégrade et de nouveaux risques apparaissent, dont le dégagement du nuage de poussière de plutonium. De ce fait, son confinement et la fermeture de l'unité restante sont plus urgents que jamais. L'achèvement des réacteurs nucléaires K2 et R4 fait partie d'un accord entre le G7 et l'Ukraine, concernant la fermeture de Tchernobyl. L'accord précise toutefois que l'option nucléaire doit être celle du moindre coût et l'étude indépendante du moindre coût, ordonnée par la BERD, montre clairement que l'option nucléaire est loin d'être la moins onéreuse. D'autres études du moindre coût ont été entreprises par la suite, mais elles n'ont pas été réalisées par un panel d'experts indépendant. Tout autre rapport est non officiel et suspect aux termes des principes de la BERD en matière d'investissements. Je dois m'étendre sur ce point. L'analyse économique officielle, je dois le souligner, a été réalisée par un panel d'experts indépendant et il s'ensuit qu'en l'absence de publication d'une critique sérieuse du travail du panel, toute étude, comme celle de Stone et Webster, est non officielle et ses bases doivent dès lors être suspectes aux termes des principes de la BERD en matière d'investissement dans le secteur de l'énergie. Certes, l'étude de Stone et Webster a modifié les prétentions pour tenter de rendre K2 et R4 rentables et le modèle a produit une longue liste d'autres projets, qui sont devenus rentables avant K2 et R4. S'ils essayaient de rendre K2 et R4 rentables, la banque devrait payer une facture d'investissement astronomique. Sans intervention humaine, un modèle informatique ne peut pas rendre un réacteur rentable et l'autre non rentable; je suis donc particulièrement choquée de votre réaction aujourd'hui, Monsieur le Commissaire. Des fonds de sécurité nucléaire, d'un montant de 30 millions d'écus, ont déjà été affectés aux réacteurs K2 et R4 par le biais des impôts. Malgré la responsabilité budgétaire du PE, les décisions se prennent en grand secret sans aucune consultation ou information digne de ce nom du Parlement, ni aucune transparence de la procédure de prise de décision. Le Parlement est l'autorité budgétaire, conjointement avec le Conseil. Le budget 1997 inclut une clause qui impose la consultation préalable du Parlement pour les différents prêts communautaires. À ce jour, cela n'a pas eu lieu. Cette absence de consultation ne cadre pas avec les propositions actuelles de la Commission pour accroître le niveau du Fonds de garantie. Le rapport de la Cour des comptes m'inquiète également. Si nous voulons fermer Tchernobyl, nous devons examiner attentivement ce qui se fait dans ce domaine spécifique. Monsieur le Commissaire, vous n'avez pas répondu ce soir à la question sur les normes de sécurité cohérentes et vous ne pouvez pas le faire. La vérité, c'est que ces réacteurs ne peuvent pas être réalisés conformément aux normes de sécurité occidentales. Vous projetez de dépenser plus de 800 millions d'écus pour des réacteurs dangereux. Personne ne nous pardonnera de ne pas fermer Tchernobyl et de créer une autre zone d'accident. Macartney Monsieur le Président, plus nous entendons parler de l'ensemble de ce projet, plus je m'inquiète. J'ai le sentiment que le Parlement pourrait se trouver mêlé à une cause célèbre avec la Commission. S'il est vrai que la BERD élude ses propres exigences pour adopter l'option du moindre coût, c'est une question grave, qui pourrait avoir des répercussions sérieuses. Le public européen ne comprendra pas non plus pourquoi l'Ukraine est encouragée à recourir à l'option nucléaire au lieu de miser sur ce qui semble une alternative très profitable, à savoir les économies d'énergie, le rendement énergétique et les énergies renouvelables. Le non-remplacement des centrales de l'ère Tchernobyl donnerait une grande impulsion dans ce sens. C'est l'orientation que devrait prendre la politique de l'Union européenne. En effet, il serait très étrange que Tchernobyl, synonyme en Occident de terrible avertissement des dangers de l'énergie nucléaire qui devrait donc inciter à l'abandon progressif de l'énergie nucléaire, devienne au contraire le symbole de son remplacement par une nouvelle génération de centrales nucléaires. Nous sommes à un tournant de l'histoire - ou nous pourrions y être. Au lieu de soutenir le désir de l'Europe occidentale de renouveler l'énergie nucléaire en Ukraine, nous devrions chercher des solutions de rechange, dans le meilleur intérêt de l'Union européenne et des Ukrainiens, qui souffrent de la contamination nucléaire depuis suffisamment longtemps. Blot Monsieur le Président, Monsieur le Commissaire, chers collègues, la fermeture de la centrale nucléaire de Tchernobyl est un sujet hautement sensible, compte tenu de l'accident dramatique qui s'y est produit et que tous, bien sûr, ont en mémoire. Au vu des dangers présentés par ce type de centrale, il est de l'intérêt de tous que la fermeture de Tchernobyl puisse se faire dans les meilleurs délais. Or, le gouvernement ukrainien a fixé comme condition préalable à la fermeture des tranches encore en fonctionnement de Tchernobyl le financement de l'achèvement de centrales nucléaires de substitution, à savoir Khmelnitzkii-2 et Rovno-4. Cette position est compréhensible si l'on songe aux besoins de l'Ukraine en énergie, mais il semble que les prêts de la BERD prévus pour financer ces dernières centrales risquent d'être rejetés, en vertu du critère du moindre coût. Il nous semble tout à fait inadmissible que la réalisation d'un objectif aussi essentiel que la fermeture d'une centrale éminemment dangereuse puisse être différée pour des raisons purement technocratiques et budgétaires. Si la BERD doit être gérée comme une banque privée de droit commun, on ne voit pas très bien la nécessité de son existence. Il est bien évident que, si la logique du moindre coût devait l'emporter, la fermeture de Tchernobyl serait reportée indéfiniment. Après tout, c'est aussi pour des raisons de réduction des coûts que des centrales telles que Tchernobyl ont été construites dans le passé. L'adoption de critères de sûreté plus stricts aurait augmenté les coûts et conduit à la construction de centrales technologiquement plus sophistiquées. On voit bien ici que la logique de la Commission européenne est une logique budgétaire. Bien sûr, celle-ci a ses mérites au regard de la gestion administrative quotidienne mais, à notre avis, elle ne doit pas l'emporter sur la nécessité de s'assurer contre des risques nucléaires majeurs. Par ailleurs, il nous paraît regrettable que les autorités européennes, qui, en général, poussent de façon assez systématique - il faut bien le dire - à l'intégration des États entre eux, y compris d'ailleurs au mépris des volontés des populations, comme on le voit en Bosnie, ne recommandent à aucun moment à l'Ukraine d'intensifier sa coopération énergétique avec la Fédération de Russie. Or, les intérêts des deux pays sont indissociables les uns des autres en raison d'une longue histoire commune, et il est absurde de ne pas prendre en considération pareil héritage historique. Dans l'hypothèse où l'Ukraine manquerait d'électricité d'origine nucléaire, à la suite de la fermeture de Tchernobyl, pourquoi n'envisagerait-on pas de l'approvisionner en énergie à partir de la Russie et de l'Asie centrale - ce qui se fait déjà d'ailleurs - mais sur une échelle plus vaste encore, puisque les ressources en gaz et en pétrole de ces régions sont tout à fait considérables. Là, bien sûr, il s'agit réellement d'une question de haute politique, non pas d'une simple affaire d'experts. Nous pensons en effet que cette hypothèse n'a été repoussée que pour marginaliser la Fédération de Russie et livrer l'Ukraine aux appétits économiques de l'Occident. Une telle attitude ne nous semble pas raisonnable à long terme et il faut, à notre avis, briser la loi du silence dont bénéficie cette politique occidentale, reposant à la fois sur la volonté et sur la recherche de gains illimités. Vouloir dissocier toujours plus les pays membres de la CEI pour en faire des colonies économiques occidentales, en quelque sorte, est peut-être rentable à très court terme, mais sans doute pas à long terme. Isoler l'Ukraine, lui imposer des normes financières toujours plus rigoureuses, ne semble pas être la meilleure manière de lui rendre service. Cette logique fait l'impasse, par ailleurs, sur les risques de Tchernobyl, ce qui est parfaitement scandaleux sur le plan humain. Il convient donc, pensons-nous, d'accorder en priorité les prêts dont l'Ukraine a besoin ou - ce qui n'est d'ailleurs pas incompatible - d'engager celle-ci à se rapprocher de la Russie pour mettre au point avec elle une politique énergétique commune. Pourquoi toute forme de rapprochement entre la Fédération de Russie et l'Ukraine serait-elle tabou, alors que, partout ailleurs, on pousse au rapprochement entre les États? Selon nous, seule une telle ligne politique pourrait sauvegarder, d'une part, les besoins urgents sur le plan de la sûreté nucléaire à court terme et, d'autre part, la nécessité de créer un climat de coopération pacifique en Europe, en rappelant cette vérité évidente qui semble bien souvent oubliée: la Fédération de Russie se trouve, elle aussi, en Europe et personne n'a le pouvoir de l'en expulser. McNally Merci Monsieur le Président et merci à vous aussi, Monsieur le Commissaire, de votre présence et des réponses que vous avez données cet après-midi. Peut-être n'étaient-elles pas toutes aussi détaillées que nous l'espérions, mais vous aurez peut-être une chance d'approfondir une autre fois. Je pense que nous serions particulièrement intéressés de connaître tous les projets alternatifs dans le cas où les choses ne se déroulent pas selon nos attentes. En clair, il nous faut une solution pour Tchernobyl. Je suis sûre qu'il y a unanimité sur ce point. Par ailleurs, il est évident que vous protégerez l'Union européenne, Monsieur le Commissaire, en assortissant les souhaits de l'Ukraine de certaines conditions. Nous devons à notre collègue Gordon Adam ce rapport très détaillé - tout à fait caractéristique de ce collègue très actif - sur la situation en Ukraine, qui est absolument terrifiante. Ce n'est pas le moment de discuter de la question de savoir si oui ou non l'énergie nucléaire est une bonne idée et je conjure mes collègues de ne pas détourner le débat à cette fin. Nous examinons un cas particulier. La question nous est posée et Monsieur le Président Larosière de la BERD a évoqué les quatre garanties que nous souhaitons tous, de savoir si nous aurons la meilleure norme de sécurité existante, suite au prêt de la BERD. Faisons-nous quelque chose de valable en termes financiers? Quelle est la solvabilité de l'Ukraine? Risquons-nous de l'argent? Adoptons-nous la solution du moindre coût? D'autres aspects surgissent aussi. Et plus précisément: en Europe Occidentale, la construction de centrales nucléaires sur notre marché et à nos conditions ne représente pas toujours le moindre coût actuellement. Ceci me préoccupe beaucoup: la gestion d'exploitation à long terme sera-t-elle satisfaisante? Si nous avons des doutes, pouvons-nous, par une aide spécifique, par un programme à long terme, garantir à ces personnes, qui traversent une période très traumatisante, qu'elles ne seront pas abandonnées en cas de difficulté, quelle que soit la solution choisie? Nous savons qu'il n'est pas acceptable pour vous et certainement pas pour nous, d'appliquer des normes moins strictes, de risquer de l'argent, de gaspiller les deniers publics et nous voulons l'assurance qu'il n'en est pas question. La situation énergétique en Ukraine soulève des questions beaucoup plus vastes que celles que nous avons posées ce soir et nous avons effleuré d'autres aspects et d'autres possibilités. Ce sont entre autres la situation géopolitique de l'Ukraine et ses relations avec ses voisins et ses anciens maîtres, dont nous devons tenir compte. Nous devons examiner le besoin de recourir à l'expertise occidentale disponible en matière d'énergie nucléaire. Mais, ce que nous voulons par-dessus tout, c'est savoir qu'il n'y a aucune infraction aux règles, qu'elles sont respectées et que ce que nous faisons est sensé et peut se justifier aux yeux du public. Flemming Monsieur le Président, des raisons de sécurité s'opposent également à la réalisation des deux centrales nucléaires. Ces deux projets ne répondent pas aux directives de la BERD sur l'attribution de marchés, et je dispose d'études, de plusieurs études qui se prononcent sans équivoque contre la construction de ces centrales nucléaires pour des raisons de sécurité. Le programme de modernisation et de parachèvement prévu par les exploitants ne satisfera jamais aux règles de sécurité en vigueur en occident. Le programme prévu de modernisation ne répond même pas aux nouvelles normes de sécurité russes puisque la construction du type de réacteur utilisé pour K 2 et R 4 correspond encore aux anciennes normes russes. En outre le plan de modernisation ne remplit même pas toutes les conditions post-three-mile-island . Et si l'on modifiait le projet de telle sorte qu'il remplisse toutes les exigences déjà mentionnées, alors le financement et les délais nécessaires aux équipements supplémentaires seraient modifiés de manière telle que toutes les estimations faites jusqu'à présent seraient largement dépassées. Quant à la quatrième condition - la préservation de l'environnement et la participation des citoyens, je vous laisse juger de quelle participation citoyenne il pourrait bien être question en ce moment en Ukraine. En revanche, en ce qui concerne la mise à l'arrêt de Tchernobyl, il ne faut pas en démordre. Tout doit être entrepris pour stopper le plus vite possible et pour toute éternité ce réacteur de malheur. Il est irresponsable, à mon avis, de laisser fonctionner Tchernobyl ne fût-ce qu'un jour de plus, ou de s'en servir comme argument pour construire deux nouvelles centrales tout aussi problématiques. Il y a quelques jours, le président de la BERD, Jacques Larosière, était en Autriche, et il a eu des entretiens avec plusieurs membres du gouvernement autrichien. L'Autriche s'est clairement déclarée opposée à tout financement des deux centrales. Comme alternative, l'Autriche est favorable entre autres à la modernisation des centrales thermiques actuelles. Lorsque l'on connaît les énormes déperditions qui accompagnent la production d'énergie en Ukraine - jusqu'à 60 % -, devant un chiffre aussi imposant, on se rend facilement compte qu'il est réellement possible de venir en aide à cette population avec des moyens bien moins importants et des risques nettement moindres. L'Autriche contribuera évidemment à financer le démantèlement du réacteur accidenté de Tchernobyl, et l'Autriche versera sa part de fonds nécessaires. Tchernobyl a été une catastrophe. N'allons pas, pour l'amour de Dieu, risquer d'en provoquer d'autres en construisant ces deux centrales problématiques! Frischenschlager Monsieur le Président, Monsieur le Commissaire, je m'adresse directement à vous, parce que je trouve cette discussion parfaitement absurde. Imaginons-nous que l'on a rassemblé près d'un milliard d'écus pour acheter - osons le dire ouvertement - à l'Ukraine son accord pour la mise à l'arrêt de Tchernobyl. Et maintenant, au moyen de cet argent l'on financerait deux nouvelles centrales nucléaires, qui - comme l'a dit Mme Flemming - constitueraient un risque non seulement pour l'Ukraine, mais pour l'Europe entière; en même temps, on produirait de l'énergie dont l'Ukraine n'a pas besoin! Cela m'apparaît comme un processus absurde. Toute aide à destination des pays d'Europe centrale et orientale doit servir à les dégager de la production d'énergie nucléaire, mais pas un seul écu ne doit servir à construire de nouvelles centrales! Monsieur le Commissaire, je vous conjure de défendre cette position à la Commission, car c'est la seule ligne de conduite porteuse d'avenir en matière de politique énergétique. Toute autre attitude serait persévérer dans une voie reconnue comme étant erronée. Je vous adjure de vous en tenir à cette ligne de conduite en général dans le domaine de la politique énergétique et en particulier dans ce cas-ci, afin de permettre à la Banque européenne pour la reconstruction et le développement de résister à la pression exercée par le lobby nucléaire, et de ne surtout pas faire le contraire. Graenitz Monsieur le Président, depuis plus de dix ans les conséquences de la catastrophe du réacteur de Tchernobyl sont suspendues sur l'Ukraine et l'Europe entière comme une épée de Damoclès. Depuis seulement deux ans, l'on a réussi à négocier des programmes sérieux en vue de l'arrêt des autres réacteurs et à s'y attaquer. La question posée aujourd'hui à la Commission démontre la difficulté de mise en oeuvre du programme d'arrêt. Ce qui est en cause, c'est plus que la question de construire deux réacteurs nucléaires, qui comme on l'a déjà dit, sont très complexes et coûteux, et surtout, ne satisfont pas aux critères de sécurité occidentaux. L'Agence internationale de l'énergie atomique a entrepris une évaluation des conditions de sécurité et n'a pas pu constater l'existence de telles conditions de sécurité en tous points. À cette occasion, certains points importants ont même été laissés de côté. Il y a surtout un argument qu'avance l'Ukraine chaque fois que l'on aborde les autres sources d'énergie, à savoir la disponibilité du carburant. Si l'Ukraine ne veut pas être dépendante de l'Union soviétique, qui devrait lui livrer le gaz nécessaire à une centrale thermique au gaz, je me demande où se trouvent en Ukraine les grands gisements d'uranium dont elle pourrait tirer son propre combustible? On retrouve là les mêmes conditions de dépendance. Je crois que nous devons envisager la politique de l'énergie dans son ensemble. Nous devrions - comme le préconise d'ailleurs la Banque - procéder selon le principe du least cost planning et ne pas injecter d'argent dans des projets qui ne produirons pas en définitive ce que nous recherchons en matière de sécurité et de production d'électricité. Il est par ailleurs intéressant de constater qu'il y a eu une diminution de la production d'électricité en Ukraine, là où ce sont principalement des centrales thermiques qui ont été arrêtées. Monsieur le Commissaire, je regrette profondément que nous nous trouvions dans une situation dans laquelle selon toute apparence, entre deux maux il nous faut choisir le moindre, et je vous prie avec insistance de mener une politique énergétique qui soit orientée vers l'avenir en concertation avec les pays d'Europe orientale. Soulier Monsieur le Président, mes chers collègues, il arrive parfois que nous marchions sur la tête. Tout le monde sait aujourd'hui que Tchernobyl doit être définitivement fermé. Cet été, un rapport des exploitants nucléaires, tous unanimes dans le monde, dit que l'unité 3 est aujourd'hui exposée à un risque majeur du type de l'accident de 1986. Tout le monde est d'accord: fermons Tchernobyl. Maintenant, d'autres nations disent: nous voudrions que les Ukrainiens se rangent à notre point de vue. Les Ukrainiens sont des gens indépendants, qui ont décidé de mener une politique énergétique qui leur convient et ils nous demandent de les aider. Si nous ne les aidons pas, que se passera-t-il? Nous en avons fait l'expérience en 1996. Ils ont bâti une centrale nucléaire à Zapörozhe qui est très exactement la réplique de Tchernobyl, sans enceintes de confinement et sans les moyens de sûreté que nous pratiquons en Occident. Si c'est cela que l'on veut, on l'aura et vous pourrez toujours dire, en Autriche ou ailleurs, ou au Portugal, que cela ne vous satisfait pas, vous aurez la centrale nucléaire. Alors, dit-on alternativement, il n'y a qu'à leur recommander de construire des centrales à charbon, avec du gaz et du fioul. Eh bien, je peux vous dire que cela coûtera plus cher et j'espère que la Commission confirmera ce que je dis: 100 millions de dollars par an pour qu'une centrale à charbon projette dans l'atmosphère plus de C02 que vous ne pourriez en supporter. C'est ainsi que, curieusement, les écologistes viendront nous faire la démonstration que la centrale nucléaire est dangereuse, alors qu'ils accepteront la pollution du charbon. Il faut savoir ce que l'on veut. Quelle est la problématique aujourd'hui? Elle est simple: deux centrales nucléaires sont achevées à 80 ou 85 %. Il ne s'agit pas, mes chers collègues, de dire que l'on va accepter que ce soit un nouveau Tchernobyl. D'ailleurs, des entreprises occidentales, françaises, allemandes, sont aujourd'hui à l'oeuvre pour installer en Ukraine les moyens qui sont mis au service de nos centrales nucléaires occidentales. Je voudrais dire à ceux qui nous exposent aujourd'hui à deux dangers qu'ils font un mauvais calcul. D'une part, nous aurons un accident nucléaire si nous ne fermons pas Tchernobyl et d'autre part, nous aurons une pollution si nous acceptons des moyens archaïques. Voilà pourquoi, aujourd'hui, les Ukrainiens qui veulent être indépendants, qui ne souhaitent pas être entre les mains des Russes, ni pour le gaz, ni pour l'uranium, ni pour le charbon, nous demandent de les aider. Allons-nous répondre à leur attente par le mutisme ou par la politique qui conviendrait? Van den Broek Monsieur le Président, je m'étendrai volontiers sur ce point une autre fois. J'aimerais dire à ceux qui ont l'impression d'être mal informés qu'en l'occurrence, la Commission européenne a fait preuve de la transparence nécessaire et s'est entretenue à plusieurs reprises de cette affaire avec les membres de la commission de la recherche. Je suis d'accord avec ceux qui font remarquer que nous ne pourrons pas discuter ce soir des avantages et inconvénients de l'énergie atomique. Le présent débat défend la fermeture de Tchernobyl, et la manière de rendre l'opération aussi sûre que possible. Voici deux semaines, à l'occasion d'un sommet en Ukraine, nous avons redemandé au président Koutchma s'il était en mesure de nous confirmer que son engagement de fermer Tchernobyl en l'an 2000 était toujours valable, il nous a répondu par l'affirmative, sous réserve que la communauté internationale reste disposée à honorer l'engagement pris dans le Mémorandum d'entente en 1994 et 1995. Celui-ci prévoit plus qu'une simple assistance pour la réalisation d'un vaste programme d'économies d'énergie, d'ailleurs repris dans le mémorandum, et qui est également cofinancé. Mais il est aussi notamment question de soutenir la phase finale de la construction de deux centrales nucléaires. Si la communauté internationale ne fournit pas ce financement - soyons réalistes sur ce point -, nous savons que l'Ukraine a déjà prévu, dans son propre budget, des fonds pour achever la construction d'une autre manière, mais sans donner à l'Ouest la possibilité de dicter les conditions de sûreté actuellement attachées aux prêts que nous sommes disposés à fournir pour l'achèvement des réacteurs. Afin d'éviter tout malentendu, je précise aussi que je comprends très bien que la BERD se trouve devant un dilemme, et que les experts se contredisent quant à savoir s'il faut ou non suivre le principe du moindre coût. Les discussions pourraient s'éterniser, mais pendant ce temps, c'est la fermeture de Tchernobyl qui est compromise. C'est pourquoi la Commission a fini par trancher en décidant de respecter ce qui a été convenu dans le cadre du G7 pour autant que l'Union en soit capable. En d'autres mots, nous proposons de cofinancer l'opération par des prêts Euratom à condition a) que Tchernobyl réponde aux conditions de sécurité et b) qu'en la matière, la BERD se montre prête à cofinancer. En outre, l'Ukraine elle-même participera au financement, ainsi que des tiers. Nous attendons que la BERD se prononce. L'Union dépense des sommes colossales, des centaines de millions par an, pour soutenir l'Europe orientale et la CEI afin de veiller à ce que les centrales nucléaires dangereuses soient fermées ou resécurisées. Je vous renvoie aux nombreuses discussions que nous avons eues au sujet de Kosloduy, Mochovse, etc. Nous sommes tous concernés. Nous ne prenons pas le problème à la légère, et nous ne sommes pas des pionniers uniquement préoccupés par la promotion du nucléaire. Mais nous affrontons un terrible dilemme dans la mesure où, comme on vient de le répéter, les experts estiment qu'actuellement Tchernobyl, et plus particulièrement l'unité 3, sont dangereuses. Nous n'avons donc pas de temps à perdre en discussions. Il faut agir, et la Commission assumera ses responsabilités. Le Président Je remercie le commissaire Van den Broek. J'ai reçu six propositions de résolution, déposées sur la base de l'article 40, paragraphe 5 du règlement. Le vote aura lieu jeudi à midi. Le débat est clos. Plan d'action pour l'innovation Le Président L'ordre du jour appelle le rapport (A4-0269/97) de M. Rovsing, au nom de la commission de la recherche, du développement technologique et de l'énergie, sur la communication de la Commission: »Premier plan d'action pour l'innovation en Europe - l'innovation au service de la croissance et de l'emploi» (COM(96)0589 - C4-06624/96) Rovsing Monsieur le Président, le Conseil européen de Florence avait déclaré en mars 1996 que les efforts en vue d'améliorer l'emploi continueraient à bénéficier d'une priorité absolue au sein de l'Union et des États membres. Dans le cadre d'une stratégie visant à atteindre cet objectif, le Conseil européen a invité la Commission à élaborer un plan d'action relatif à la mise en oeuvre de mesures dans le domaine de l'innovation. Tant le Parlement que la Commission considèrent que ce domaine est important, car il concerne l'emploi au sein de l'Union européenne et les avantages à retirer. La société post-industrielle et cognitive a répondu à de nombreux besoins fondamentaux des citoyens. Le grand défi lancé désormais aux entreprises et aux institutions publiques concerne la production qualitative et pas seulement quantitative. Cette tâche se différenciera complètement de celle qui consistait à instaurer une société de production de masse. Le développement technologique et les modifications sociales et institutionnelles ont souvent ôté à une entreprise sa base innovatrice. Les données relatives aux aspects socio-économiques du cinquième programme-cadre que la DG XII de la Commission a présenté en janvier 1997 dévoilent des caractéristiques inquiétantes à propos de l'Union européenne. Le taux de chômage moyen au sein de l'UE est de 10 % alors qu'il se situe à 6 % aux États-Unis et à 3 % au Japon. Les dernières prévisions montrent que les secteurs dans lesquels le nombre d'emplois augmentera considérablement en Europe sont ceux qui exigent de hautes qualifications et que ce sera plutôt le secteur des services que celui des industries de transformation qui sera créateur d'emplois. Les statistiques montrent que le fossé technologique entre les régions développées et les régions moins développées de l'Union européenne est deux fois plus grand que le fossé au niveau de la cohésion et de nombreux éléments portent à croire que le fossé s'accroîtra encore davantage. Le rapport signale qu'une attention particulière devra être portée aux petites et moyennes entreprises. Des instruments généraux, des mesures d'incitation fiscale, des projets communs de recherche industrielle et l'exploitation de résultats sont plus appropriés que les objectifs quantifiés prévus dans les programmes spéciaux. Ces mesures ne sont toutefois pas de la compétence de la Commission. Tant les indicateurs d'innovation que le financement doivent être améliorés. L'expérience a montré qu'une absence de financement constitue rarement l'obstacle majeur à l'innovation même si cette absence est souvent utilisée comme prétexte. Un bon financement à l'issue de la phase initiale de développement peut toutefois constituer l'élément déterminant du succès ou de l'échec de nouvelles entreprises. Les capitaux à risques sont abondamment disponibles au sein de l'Union européenne, mais les innovations ne répondent pas toujours aux exigences du marché. Les capitaux à risques et les innovations vont s'observer mutuellement si celui qui utilise des capitaux à risques est convaincu que des clients éventuels et d'autres parties intéressées croient en une nouvelle entreprise et si l'entrepreneur ou l'innovateur a compris que l'investisseur ayant utilisé des capitaux à risques souhaite une juste compensation pour ses investissements. Il faut former les investisseurs utilisant des capitaux à risques et les personnes qui sont prêtes à injecter des capitaux à risques afin de leur permettre d'appréhender les nouveaux débouchés commerciaux. Il est erroné de croire que l'Union européenne parviendra à résoudre les problèmes du chômage. Cette tâche est principalement du ressort des différents États membres. Ne faisons pas croire à nos citoyens que le traité d'Amsterdam va pouvoir résoudre le problème du chômage en Europe. Il pourra tout au plus y contribuer de façon modeste. Nous soulignons dans notre rapport le fait que la politique de l'innovation dans les États membres constitue un élément important du système pédagogique et nous déclarons entre autres que ni la législation ni les mesures prises ne contribueront à court terme à la création d'une véritable culture de l'innovation. Nous estimons également que des normes environnementales élevées auront une action très positive sur l'humanité dans le cadre des innovations instaurées pour les nouvelles technologies. Nous invitons notamment la Commission à accorder une priorité à ses propositions et à faire en sorte que la recherche communautaire soit davantage orientée vers l'innovation. Nous invitons enfin les États membres à revoir les programmes et les méthodes d'enseignement afin de stimuler le plus rapidement possible la créativité et l'esprit d'entreprise et d'examiner les modifications qui pourraient devoir être apportées à la formation des enseignants. Nous préconisons davantage de mobilité des personnes entre les universités et l'industrie et nous invitons les États membres à examiner la possibilité d'introduire un traitement fiscal plus favorable pour les investissements relatifs à des projets ou des entreprises novateurs. Notre proposition exprime enfin le désir d'octroyer à la Commission davantage de pouvoirs en vue de la gestion des projets de recherche et de développement dans le cadre des programmes-cadres afin que la Commission puisse modifier certains projets et mettre en oeuvre de nouveaux projets lorsque l'évolution de la recherche fondamentale et des nouvelles technologies rend cette démarche pertinente. Watson Monsieur le Président, j'aimerais tout d'abord féliciter le rapporteur, Monsieur Rovsing, de son excellent rapport, qui a certes été très utile à nos débats. Il convient que le premier plan d'action pour l'innovation en Europe vienne de Florence, le centre d'une si grande part de civilisation européenne de la première heure. Nous sommes conscients de la corrélation très forte entre la recherche, le développement technologique et l'innovation d'une part et l'augmentation de la productivité et la création d'emplois d'autre part. Nous savons aussi que l'Union européenne est moins performante que ses concurrents pour exploiter les idées que nous avons. En effet, notre commerce de haute technologie avec le Japon et les États-Unis présente actuellement un déficit de 24 milliards d'écus par an. Pour être clair, nous avons besoin d'enseignement et devons développer les compétences. Pour être clair, nous en avons besoin et nous voyons l'évaluation par nos sociétés. Pour être clair, nous avons besoin de meilleurs financements pour les petites entreprises. Cela se fera essentiellement au niveau individuel, local et national mais il est important que l'Union détermine le cadre des opérations. Elle peut le faire dans des domaines comme la concurrence, la propriété intellectuelle et le fonctionnement du marché unique, mais aussi en aidant financièrement les petites entreprises. Ce plan d'action est valable et la commission économique, monétaire et de la politique industrielle du Parlement s'en réjouit. Mais nos priorités doivent aller plus loin, ce qui n'est pas facile pour la Commission, mais est indispensable pour créer de meilleures opportunités de financement par capitaux et travailler au statut de l'entreprise européenne. Il y a beaucoup à y gagner. Récemment, le géant IBM s'est adressé à une petite entreprise belge pour mettre au point la technologie de reconnaissance vocale, qu'il cherchait. Manifestement, il est possible de faire beaucoup de choses en Europe. Des programmes comme celui-ci permettront de réaliser beaucoup plus de choses que ne le permettra jamais la série d'emplois mis en place par le Conseil européen pour convaincre les citoyens que nous faisons quelque chose en matière d'emploi. Je me réjouis de ce rapport et j'estime que le Parlement doit examiner en détail ce que la Commission fait et assurer que nos politiques d'innovation, qui favorisent vraiment l'emploi, nous feront entrer dans le vingt et unième siècle. Caudron Madame le Commissaire, Monsieur le Président, chers collègues, j'ai été nommé rapporteur sur la situation et l'avenir de la compétitivité industrielle européenne et je travaille donc d'arrache-pied sur cet important dossier. Je peux vous dire aussi que je suis un internaute militant, et donc bien conscient de l'importance de cet outil, mais aussi de nos graves retards dans ce domaine. J'ai donc lu avec beaucoup d'intérêt le rapport de notre collègue Rovsing et je peux lui dire que j'adhère, comme le groupe socialiste, à bon nombre de ses constats, réflexions et propositions. Je peux aussi lui dire que j'en intégrerai un certain nombre dans mon propre rapport, qui sortira d'ici quelques mois. Avec les quelques minutes dont je dispose, je veux aller à l'essentiel en style télégraphique à partir de trois points. Premier point, il y a dans l'Union européenne - vous l'avez dit et tout le monde le dit - un déficit de l'innovation qui est la conséquence de la baisse relative de notre effort de recherche, et ce malgré les initiatives de la Commission européenne. Ce déficit est, sans aucune doute, l'une des causes de la hausse du chômage dans l'Union européenne ces dernières années et la situation s'est aggravée du fait de gros retards dans le domaine des technologies nouvelles - dossier que je connais bien aussi - et surtout dans leur développement, au sein de la population, en particulier de la jeunesse, au travers de nos systèmes éducatifs nationaux. Si l'on ajoute, comme on a pu le dire ou le lire ici ou là, que dans ces domaines - informatique, communications - nous en sommes encore au Moyen-Âge en quelque sorte et que certains pays passeront du Moyen-Âge au troisième millénaire dans les dix ou vingt ans à venir, on mesure l'urgence et l'importance des efforts à faire en Europe pour accroître la recherche, développer les technologies nouvelles et favoriser l'innovation, en particulier dans la communication. Il faut donc pour cela des budgets plus importants, chacun en conviendra, mais également des priorités dans nos actions, proposition à laquelle j'adhère aussi. Puis-je dire qu'il faudrait peut-être, partout en Europe, mettre tout le monde sur Internet et en particulier les cadres et dirigeants économiques et politiques, qui parlent souvent de choses qu'ils ne connaissent pas, faute de les pratiquer personnellement, ou parce qu'ils les font pratiquer par leur secrétariat. Voilà pour moi un vrai, un nouveau, un grand service à développer, qu'on l'appelle universel, d'intérêt général, ou public. Madame le Commissaire, Monsieur le Président, mes chers collègues, on parle aujourd'hui beaucoup de l'emploi. Or, l'emploi suppose une croissance économique qui, elle-même, passe par la recherche, le développement technologique et l'innovation. Alors, mes chers collègues, Mesdames et Messieurs de la Commission et Mesdames et Messieurs les Ministres - non représentés ce soir - il faudrait peut-être lutter contre toute tentation ou tentative de malthusianisme budgétaire. Haarder Monsieur le Président, les Européens sont des spécialistes de la consommation, mais ce sont de piètres investisseurs. Nous sommes très doués pour retirer de l'argent aux entreprises, après quoi nous créons des programmes d'aide qui ramènent une certaine somme de cet argent aux entreprises. Nous sommes spécialistes pour taxer les initiatives et nous nous conduisons comme des amateurs pour les récompenser. Nous sommes très largement à la traîne des États-Unis et du Japon en matière d'innovation technologique. Nous n'avons que deux chercheurs d'entreprise pour 1000 travailleurs alors que les États-Unis et le Japon en ont six. C'est la raison pour laquelle le taux de chômage en Europe est deux fois supérieur à celui des États-Unis et trois fois supérieur à celui du Japon. En d'autres termes, nous souffrons d'un «mal de l'innovation». Nous ne sommes pas disposés à accepter le changement et cette situation est peut-être d'autant plus tangible qu'en Europe, nous faisons valoir les droits plutôt que les initiatives, les règlements plutôt que le potentiel. Si nous paralysons l'innovation ou si nous la limitons, nous limitons également le potentiel de création d'emplois. Mais ceux qui se raccrochent aux emplois du passé restreignent les emplois d'avenir. L'innovation, c'est la voie vers davantage d'emplois, de meilleurs postes de travail, un meilleur environnement et un meilleur milieu de travail. L'excellent rapport de Christian Rovsing souligne très justement le fait que ce ne sont pas des lois et des règlements qui créeront l'innovation et qu'on pourrait éliminer les charges et les fardeaux et promouvoir la compétitivité dans la vie économique; il est rentable de favoriser l'innovation. Enfin, des actions peuvent être menées en faveur de la formation et de la recherche. Nous pouvons encourager une culture de l'autonomie et les institutions européennes devront également se montrer dignes des idées qu'elles prêchent à autrui. Cela vaut pour le Parlement au sein duquel j'ai l'honneur d'être chargé de l'innovation technologique pour les nouveaux bâtiments, mais cela vaut également pour les écoles européennes, par exemple, qui devraient être un modèle, mais qui, sur le plan technologique, ne sont nullement un modèle, peut-être parce qu'elles sont soumises à un système de gestion centralisé. Marset Campos Monsieur le Président, notre groupe apprécie grandement le rapport de M. Rovsing, considère qu'il est généralement exact et estime également que la communication présentée par la Commission est un pas positif. Nous partageons les appréciations émises par M. Rovsing à propos des lacunes de la communication et la nécessité d'établir des priorités et de préciser les engagements de l'Union européenne. Mais il existe plusieurs contradictions, des aspects ambigus et, partant, notre dernière impression n'est pas totalement positive. Tout d'abord, on défend l'idée que l'innovation aura comme conséquence la création d'emplois et, cependant, les statistiques de ces 25 dernières années en matière d'innovation et d'emploi indiquent précisément le contraire. L'augmentation du rendement de la productivité par heure travaillée suppose une diminution du nombre de postes de travail. Ensuite, on plaide en faveur d'une politique européenne visant à améliorer la structure de la recherche, ce qui nous semble correct, y compris ses relations avec les PME. Mais l'évolution des programmes-cadres, au cours des dernières années, a engendré une concentration croissante des moyens dans les quelques régions à la pointe du progrès et un lien privilégié avec de grandes industries. En troisième lieu, nous pensons que si la Commission mise sur des investissements importants et qui supposent une augmentation des fonds consentis, il n'en demeure pas moins que les critères de Maastricht imposent des restrictions budgétaires, également dans le domaine de la recherche, à l'échelle globale et dans chacun des pays. En quatrième lieu, on dit qu'il faut un climat favorable, mais la formation des étudiants implique une augmentation de la compétitivité, de l'individualisme, et ceci pourrait se faire au détriment de ce climat favorable. Et enfin, nous pensons qu'il faudrait compter beaucoup plus sur les travailleurs, sur les syndicats, dans les entreprises et en-dehors d'elles, pour pouvoir créer ce climat d'innovation technologique. Buffetaut Monsieur le Président, mes chers collègues, l'Union européenne occupe une place particulière au sein du monde industrialisé. Hélas, c'est celle d'une croissance particulièrement faible et d'un taux de chômage particulièrement élevé. Dans ces circonstances, l'innovation est effectivement une nécessité, non seulement pour le présent, mais également pour le futur. Le rapport de M. Rovsing souligne avec raison la faiblesse, comparative, des efforts de recherche et de développement qui sont produits en Europe par rapport aux États-Unis et au Japon. Si le constat est facile à faire, encore faut-il trouver les solutions. À cet égard, je tiens à rappeler que l'innovation est avant toute chose l'affaire des entreprises et des hommes qui y travaillent. Comme le remarque à juste titre la commission de la recherche, du développement technologique et de l'énergie, les autorités publiques, qu'elles soient régionales, nationales ou européennes, ne sont pas les mieux placées pour décider des compétences et des qualifications nécessaires aux entreprises. Le rôle de la puissance publique dans ce domaine, comme dans bien d'autres d'ailleurs, est de créer un environnement favorable à l'innovation des entreprises. En effet, c'est dans la mesure où la société dans son ensemble sera porteuse d'un esprit d'entreprise, avec les risques et les innovations que cela implique, qu'effectivement les entreprises pourront développer une dynamique de recherche et de développement. L'essentiel est donc que les législations nationales s'appliquant aux brevets et au savoir-faire favorisant l'innovation, mais aussi que le poids de la fiscalité ne soit pas insupportable et décourageant pour les entreprises qui n'auraient plus les moyens d'investir dans la recherche et le développement. On peut donc se féliciter que le rapporteur luimême souligne la nécessité d'éviter les excès de réglementation. L'exposé des motifs insiste beaucoup sur le rôle des PME. Ce rôle est certain, mais on me permettra de souligner également le rôle majeur des grandes entreprises en cette matière. Sans doute aurait-il fallu évoquer la question des transferts de technologie et des coopérations entre grandes et petites entreprises, notamment entre les grandes entreprises et les entreprises sous-traitantes. Au sujet des PME, il faut remarquer que celles-ci considèrent déjà souvent que le niveau de compétence nationale est bien éloigné. À fortiori le niveau de compétence communautaire leur paraîtra plus éloigné encore. En ce domaine comme dans les autres, le principe de subsidiarité doit non seulement être évoqué, mais encore respecté. Enfin et pour conclure, je voudrais insister sur le fait que l'innovation ne peut se développer que dans un climat économique et social favorable aux entreprises et qu'il est vain de préconiser des efforts en ce domaine et d'inventer des aides et des incitations si la politique économique, enfermée dans un monétarisme étroit, est défavorable à la croissance. L'innovation - et je me répète - est avant tout l'affaire des entreprises et des hommes qui les font vivre. Boogerd-Quaak Monsieur le Président, Mesdames et Messieurs, ce débat porte sur un thème particulièrement intéressant. Je voudrais souligner quelques points que je considère particulièrement importants. Je les ai d'ailleurs retrouvés dans le document de la Commission et l'excellent rapport de M. Rovsing. Le financement d'entreprises innovatrices, particulièrement de jeunes entrepreneurs et surtout de pionniers, par la participation et le capital à risques, est une des clés de l'innovation. Les études nous apprennent que l'innovation est surtout présente dans ces jeunes et nouvelles entreprises. Nous parlons de lancer un débat. Si nous le faisons, j'aimerais souligner le rôle des banquiers et des grands fonds de pension. Ceux-ci représentent des ressources considérables. Je crois qu'elles pourraient être mieux utilisées, et je crois que ce débat serait un excellent moyen pour inciter les banques à le faire. En outre, j'attire à nouveau l'attention sur le statut de l'entreprise européenne, que nous négligeons à nouveau alors que dans le passé, ce Parlement s'y est souvent intéressé. Il est capital de renforcer le rôle de l'enseignement, de la combinaison université-vie professionnelle et, enfin, celui de la PME dans cette innovation à laquelle nous aspirons tous. C'est pourquoi, en conclusion, je voudrais évoquer la lettre du président de la commission de la culture, qui craint que nous n'en restions au stade des discussions et nous invite à agir. Je pense que c'est là le message que nous devons prendre à coeur. Cresson Monsieur le Président, Mesdames et Messieurs les Députés, je voudrais remercier le Parlement pour l'intérêt qu'il a manifesté à l'égard du premier plan d'action pour l'innovation. Celui-ci a bénéficié d'un large examen, puisque trois commissions, la commission économique, monétaire, et de la politique industrielle, la commission de la culture, de la jeunesse, de l'éducation et des médias et la commission de l'emploi et des affaires sociales, ont fait part de leur avis à la commission de la recherche, du développement technologique et de l'énergie. Mes remerciements iront tout d'abord à M. Rovsing pour la qualité de son rapport. Il est stimulant dans sa partie critique et motivant pour la Commission puisqu'il l'invite à en faire plus, notamment en matière de financement de l'innovation et en matière de gestion des programmes communautaires de recherche et développement. La Commission est sensible à la recommandation du rapporteur l'invitant à établir des priorités sur quatre points. La Commission partage l'opinion du rapporteur quant à la priorité à accorder aux questions de financement de l'innovation. Il s'agit, et vous l'avez justement souligné, d'une vaste question qui couvre la création initiale d'entreprises, le capital à risques, les marchés de capitaux transeuropéens pour entreprises à forte croissance, les stock options , le financement par fonds propres, etc. Elle a lancé, le 1er juillet 1997, un projet pilote, Hightech, Innovation and Technology Equity Capital , en collaboration avec le Fonds européen d'investissement pour encourager les opérateurs privés de capital à risques à investir dans les phases de démarrage de projets technologiquement innovants. Ce projet a reçu un excellent accueil et en deux mois de nombreux fonds se sont engagés à accroître leur action. La Banque européenne d'investissement et le Fonds européen d'investissement devraient en outre à l'avenir, et conformément à la résolution du sommet européen d'Amsterdam sur la croissance et l'emploi, contribuer à l'amélioration du potentiel d'innovation des entreprises de l'Union. Deuxième point, la propriété intellectuelle constitue une des priorités de la Commission. Elle a d'ailleurs adopté, le 25 juin 1997, le Livre vert sur le brevet communautaire et le système de brevets en Europe. Ce Livre vert devrait susciter un large débat et déboucher sur des mesures permettant d'améliorer substantiellement le système actuel de protection par des brevets. Et vous savez que dans ce domaine il y a beaucoup d'efforts à faire. Je compte sur l'appui du Parlement dans cette démarche qui sera tout à fait décisive. La Commission a également l'intention de mettre en place un service d'assistance et d'information sur les questions de propriété intellectuelle pour le cinquième programme-cadre. Il est vital que les résultats financés avec l'argent public soient mieux exploités et ce service devrait y contribuer. Troisième point, le cinquième programme-cadre devrait marquer une inflexion de la politique communautaire de recherche vers l'innovation. L'innovation devrait devenir une préoccupation intégrée dans le fonctionnement des programmes thématiques. Le programme «Innover et faire participer les petites et moyennes entreprises» devra y veiller dans le cadre de son rôle de coordination et de support, tout en menant ses propres activités. Le rapprochement des thèmes «innovation» et «petites et moyennes entreprises» dans un même programme devrait permettre d'ouvrir plus largement le programme-cadre aux petites et moyennes entreprises et de les faire bénéficier plus largement de ses résultats en évaluant mieux leurs besoins. L'amélioration des méthodes de gestion du programme-cadre devrait faciliter la réorientation de programmes ou de projets en cours d'exécution en fonction des impératifs technologiques et sociaux. Enfin, quatrième point, la Commission est convaincue de l'importance de la dimension culturelle et éducative. C'est l'un des trois thèmes retenus par le plan d'action. La compétitivité et l'emploi en Europe se jouent sur la maîtrise de l'information, de la connaissance et de l'adaptabilité. La mise en oeuvre des propositions du Livre blanc sur l'éducation et la formation, notamment Erasmus et l'apprentissage, ou de projets pilotes comme l'initiative «Apprendre dans la société de l'information», devrait contribuer à promouvoir l'innovation et à en démocratiser l'image. En conclusion, le débat autour du Livre vert et la publication du plan d'action ont contribué à accroître la prise de conscience de l'importance de l'innovation pour la compétitivité des entreprises, la croissance et l'emploi. Le rapport de M. Rovsing apporte un soutien critique et enrichissant à la démarche de la Commission. Il l'encourage à poursuivre son effort et même à aller plus loin sur certains points. Les recommandations et suggestions du Parlement seront prises en considération par la Commission dans la mise en oeuvre de son plan d'action et la préparation du sommet de Luxembourg sur l'emploi. Le Président Je remercie le commissaire Cresson. Le débat est clos. Le vote aura lieu demain à midi. Importation de produits CFC de Chine et de Russie Le Président L'ordre du jour appelle, en discussion commune, les questions orales suivantes: B4-0522/97 - O-0106/97, posée par les députés Teverson et Eisma, au nom du groupe ELDR, à la Commission, sur le réseau d'importation illégale dans l'Union européenne de produits CFC en provenance de Chine et de Russie; -B4-0523/97 - O-0107/97, posée par les députés Dupuis et Macartney, au nom du groupe ARE, à la Commission, sur les importations illégales de CFC. Teverson Monsieur le Président, une des choses qui ont le plus impressionné, en termes d'action mondiale pour l'environnement, c'est le protocole de Montréal - l'accord unique à l'époque, entre 24 nations, en vue d'interdire les CFC. Cent soixante-trois pays participent aujourd'hui et la production est maintenant interdite dans l'Union européenne, dans les pays de l'OCDE et le sera dans les pays en voie de développement à partir de l'an 2010. Ce protocole rassemblait en une combinaison unique les ONG, le secteur public et l'industrie, tous unis dans leur détermination à résoudre un problème vital en matière d'environnement. Mais, comme nous l'ont récemment montré plusieurs rapports, ce bon travail a été sapé par la fraude, estimée à quelque 20 000 tonnes par an, une pratique du Tiers monde qui mine considérablement l'industrie légitime qui tente de trouver des produits de substitution. L'Europe a été décrite comme inondée de CFC illégaux. D'abord, ils sont venus de Russie, souvent réétiquetés comme étant des produits recyclés - il s'avère que la Russie enfreint la convention de Montréal - puis de Chine où la production augmente. La solution, c'est d'interdire les ventes, non seulement de CFC vierges, ce qui est important et largement admis par la Commission européenne et plusieurs pays européens, mais de tout CFC en raison du problème de réétiquetage et de manque de contrôle. Tant que ces ventes continuent, il faut également instaurer un régime de licences au niveau mondial, entièrement fiable et qui permette de remonter les filières. Personnellement, j'ai toujours été un partisan convaincu du principe de la subsidiarité dans la prise de décision européenne, mais dans une telle question d'environnement au niveau mondial, il n'y a pas de place pour la subsidiarité. L'Europe, le Conseil de ministres, la Commission et le Parlement doivent oeuvrer ensemble aux normes les plus élevées, pour s'assurer que les principes du protocole de Montréal ne sont pas affaiblis, mais au contraire renforcés. L'industrie les soutient. La santé des générations futures, surtout dans l'hémisphère nord, est très menacée par cette fraude et la poursuite de l'utilisation des CFC. Je demande à la Commission, qui a énergiquement défendu la réforme, quelle mesure elle va prendre maintenant pour mettre fin à cette fraude de CFC dans l'Union européenne? De Lassus Monsieur le Président, nous observons généralement à la loupe l'action des services de la Commission et leur recommandons souvent de faire montre de plus de vigueur. Au contraire, dans l'affaire dont notre collègue vient de rapporter les éléments, il faut inviter le Parlement à féliciter des services qui sont fréquemment dans une position difficile parce qu'en matière de lutte contre la fraude, ils sont amenés à déceler des fraudes qui, souvent, sont plus ou moins couvertes par les administrations des États membres. Notre groupe souhaite donc que l'action de ces services soit soutenue par l'ensemble du Parlement. Il faut rappeler que la production de CFC est interdite depuis 1995 dans l'Union européenne; elle l'est aussi, en général, dans tous les pays développés et elle le sera dans tous les pays en voie de développement à partir de 2010. Pour l'instant, nous acceptons l'importation de ces produits dans l'Union européenne sur la base d'un système de quotas. Encore faut-il que ces quotas soient respectés! Or, nous voyons bien que le manque de coopération douanière internationale et la médiocre qualité de la coopération entre les douanes des États membres dans les affaires touchant à l'environnement crée des brèches dans la protection à laquelle nos pays devraient avoir droit. L'intervention de l'UCLAF est donc une grande victoire, dans la mesure où la coordination à l'échelle de l'Union européenne semble avoir porté ses fruits. Le groupe de l'Alliance radicale européenne souhaite inviter le Parlement à se diriger vers l'interdiction totale des importations de CFC dans l'Union européenne. Il invite Mme le commissaire et la Commission à travailler de concert avec les parties à la convention de Montréal, afin d'instaurer un régime de sanctions très strictes contre les fraudeurs. Cresson - Mesdames et Messieurs les Députés, la Commission européenne a été avertie, il y a quelque temps déjà, de transactions illégales portant sur des substances qui appauvrissent la couche d'ozone; elle a donc pris - et continue de prendre - des mesures à différents niveaux. L'Unité de la Commission européenne pour la lutte anti-fraude est intervenue, comme vous avez bien voulu le souligner, pour ouvrir et coordonner des enquêtes avec les services douaniers des États membres. Ces enquêtes ont récemment abouti à la découverte d'importations illégales dans plusieurs États membres (Allemagne, PaysBas, Belgique) de quelque 1000 tonnes de CFC et d'halon d'origine chinoise. Les marchandises ont été saisies et les personnes suspectées de fraude arrêtées. D'autres enquêtes relatives à des situations et des produits de nature et de provenance différentes sont en cours. Simultanément, plusieurs initiatives ont été prises pour renforcer le système de contrôle et rechercher d'éventuelles sources d'importations illégales. Ces jours-ci, notamment, les parties au protocole de Montréal sur les substances qui appauvrissent la couche d'ozone étudient ce problème dans le cadre de la réunion du 10e anniversaire et discutent d'une proposition visant à obliger toutes les parties à instaurer un régime de licences pour l'exportation et l'importation de substances de ce type. La Communauté européenne gère déjà un système de quotas et un régime de licences pour l'importation de ces substances, mais il va de soi qu'il faut coordonner les efforts de toutes les parties pour en empêcher le commerce illégal. La Commission a l'intention de proposer, lors de la révision du règlement du Conseil 3093/94 relative à ces substances, l'interdiction de la vente et de l'utilisation des CFC, dont la production est déjà interdite depuis 1995. L'interdiction de vente supprimerait la demande et, partant, la tentation du commerce illégal. Parallèlement, l'Union européenne a soumis, à tous les pays industrialisés, au titre du protocole de Montréal, une proposition qui, elle aussi, est en cours de discussion. Le règlement oblige les États membres à fixer des sanctions dissuasives en cas de non-respect de ses dispositions, mais il leur incombe évidemment d'appliquer efficacement ces sanctions. Bowe Monsieur le Président, je suis ravi d'entendre ce que dit Mme Cresson. C'est très différent de ce que la Commission disait l'an dernier, quand Mme Bjerregaard a pris la parole à ce sujet. Tout d'abord, je dois saluer le rapport de l'Environmental Investigation Agency , qui a signalé cette pratique et fourni les preuves indéniables, ce qui signifie que la Commission doit agir contre cette pratique illégale. Malgré le rapport et les questions de l'Institute of International Affairs, ainsi que les questions posées par moi-même et d'autres parlementaires dans le passé, la Commission a fait preuve de lenteur en cette matière. En effet, en mai de l'an dernier, Mme Bjerregaard disait: »nous souhaitons évidemment étudier des rapports du Royaume-Uni, mais nous devrons voir s'il y a assez d'informations pour faire avancer la question». Et je suis ravi d'entendre que la Commission fait enfin progresser la question - enfin - mais pas assez! Quiconque a étudié cette pratique sait clairement qu'il s'agit d'un exemple classique de crime illégal et de pratique illégale en général. La Commission ne doit pas seulement agir contre la demande, elle doit également prendre des mesures contre l'offre. Il existe manifestement des alternatives pour toutes les utilisations existantes et la Commission a mis du temps avant d'interdire l'utilisation et la vente des CFC au sein de la Communauté. Mais les choses ne s'arrêtent pas là, Madame Cresson. Vous devez prendre des mesures contre l'offre aussi. Il existe un projet de la Banque mondiale visant à acheter près de la moitié de la production mondiale en Russie, au prix de 27 millions de dollars seulement, mais jusqu'ici, la réaction des États membres a été déplorable. La Grande-Bretagne a proposé 3 millions de dollars, le Danemark a offert 2 millions de dollars, la Norvège - qui ne fait pas partie de l'Union mais s'avère un pays responsable - a offert 2 millions de dollars. Les Américains aussi ont proposé de l'argent. J'en appelle à la Commission pour soutenir de tout son poids et de toute son influence la proposition de racheter cette production, pour isoler la production restante en Chine et s'assurer que cesse ce commerce illégal. Il est possible de la racheter - pour trois fois rien. Pourquoi la Commission ne l'a-t-elle pas fait? Pourquoi n'a-t-elle pas agi dans l'intérêt des Européens, en réponse aux appels de leurs représentants comme moi-même et d'autres, qui ont posé des questions dans le passé? Elle a fait preuve de lenteur et les conséquences sont graves. Schleicher Monsieur le Président, Mesdames et Messieurs, commençons par deux vérités premières: primo, chaque fois qu'il y a de l'argent à gagner en contournant la loi, la criminalité n'est jamais loin. Secundo: le fait que l'UCLAF, l'unité de lutte anti-fraude de la Commission européenne a dépisté les machinations criminelles prouve que le contrôle fonctionne. Les importations illégales en provenance de Chine et éventuellement aussi de Russie figurent en première place dans la question orale. Pourtant, on vient de découvrir en Allemagne que 1.000 tonnes de CFC ont été importées en provenance de Grande Bretagne. En outre, de leur propre aveu, certains pays d'Europe centrale et orientale ne respectent pas les accords existants en vue de l'abandon de la production et de l'utilisation d'CFC. Or les CFC ont été reconnus comme des agents destructeurs de la couche d'ozone. Il y a dix ans, 24 pays et l'Union européenne ont signé la convention de Montréal. Son objectif était et reste le désengagement progressif de la production de CFC et l'abandon par étapes des autres substances les plus nuisibles à la couche d'ozone. Depuis 1996, les CFC sont interdits dans les pays industrialisés. Cependant, on en produit chaque année encore quelques 240.000 tonnes de par le monde. La consommation augmente encore de 4 % par an environ, principalement dans les pays en voie de développement. Même en Europe, dans les installations existantes, pour les condensateurs par exemple, on n'a pas encore pu renoncer totalement à l'usage des CFC, et ce, non pas seulement pour des raisons de coûts - le remplacement de tous ces équipements engloutirait d'énormes sommes d'argent -, mais aussi pour des raisons écologiques. Il n'existe pas assez de centres techniques dans le monde pour pouvoir détruire sans danger pour l'environnement tous ces vieux stocks de CFC. En vue de satisfaire les besoins de remplacement, il existe ce que l'on appelle le système des quotas, et dans la proposition de résolution qui fera l'objet de notre vote de demain, nous ne pourrons approuver le point 6 de cette proposition, car sur ce point la question reste posée: qu'adviendra-t-il des quantités de CFC qui ne pourront pas être éliminées? Nous ne devons pas seulement veiller en Europe à ce que les législations et les traités existants soient respectés et que les infractions soient sévèrement réprimées, nous devons également tout faire pour inciter les pays en voie de développement et les pays de l'ex-bloc de l'est à renoncer à l'utilisation des CFC plus précocement que prévu jusqu'à présent, c'est-à-dire en 2010. Ils ont besoin pour cela de notre assistance financière et technique. Nous devons en outre faire le maximum pour réduire l'usage d'autres substances nuisibles à la couche d'ozone. C'est en particulier le cas du bromure de méthylène, qui possède encore les deux tiers du potentiel destructeur d'ozone des CFC et qui est surtout utilisé en agriculture dans les pays en voie de développement. Ceci est vrai aussi pour les chlorofluorocarbones partiellement halogénés, les HCFC, que l'on utilise justement de plus en plus comme produit de substitution des CFC dans le monde entier, mais dont le potentiel destructif ne représente toutefois que 20 % de celui des CFC. C'est pourquoi nous ne pouvons pas non plus donner notre assentiment au point 7 de la proposition qui propose d'englober les HCFC. Nous voulons qu'il soit retiré, parce qu'il n'est pas possible de l'accepter. Dans le monde entier, des réticences se manifestent quant à un abandon à court terme de ces substances. L'Union européenne devrait montrer le bon exemple, comme cela a déjà été décidé. Eisma Monsieur le Président, en une minute, je dois me contenter de dire que ce commerce illégal m'inquiète profondément. Quatre-vingt-seize mille tonnes supplémentaires de CFC, et en juillet de cette année, on a découvert que 150 tonnes de ces substances dangereuses avaient été importées illégalement de Chine et de Russie. Mais je n'ai pas bien compris quelles actions et sanctions spécifiques la Commission se propose de prendre vis-à-vis de ceux qui commercialisent ces substances illégales. Peut-être la Commission devrait-elle reconsidérer sa décision. Si je ne m'abuse, elle proposera à la Conférence de Montréal qui s'achève demain d'interdire la vente et l'utilisation de tous les CFC, et ce dans le monde entier. Mais j'aimerais savoir, et je repose la question à la Commission, si au cours de cette unique journée, elle a aussi l'intention d'interdire les produits de substitution, y compris le bromure de méthyle. J'espère que nous obtiendrons un rapport de cette conférence et de l'activité qu'y a déployée la Commission, et nous lui demandons de nous le faire parvenir dès que possible afin de savoir ce que la Commission a fait. Gahrton ) Monsieur le Président, plusieurs orateurs l'ont déjà souligné avant moi, une partie - et en fait la plupart - de l'importation illégale de fréon provient de Chine, une autre partie de Russie. Hier, un journal allemand relatait qu'un vendeur produits inflammables avait été arrêté pour avoir illégalement importé du fréon de Chine. Ce commerce permettrait, paraît-il, de réaliser jusqu'à 300 pour cent de bénéfices. 10.000 tonnes de fréon seraient annuellement importées de cette manière dans l'Union européenne. Il s'agit donc d'un problème très grave que nous avons tous souligné lors de ce débat. Reste à savoir comment nous pouvons y remédier. Comme les orateurs précédents l'ont mentionné, la Banque mondiale essaie de trouver un arrangement financier avec les producteurs de ces substances, p.ex. en payant 140 millions de DM à la Russie pour que ce pays cesse la production de produits qu'elle s'était, en plus, engagée à ne plus produire. C'est une méthode douteuse mais on peut se demander si il n'est pas nécessaire d'adopter de telles pratiques. Étant donné que les pays en voie de développement ont le droit de produire du fréon jusqu'en l'an 2010, le paiement d'une manière ou d'une autre, est probablement la seule solution. Il serait intéressant de connaître la position de la Commission sur ce sujet, ou autrement dit de savoir si elle accordera son soutien au projet de la Banque mondiale. Dans le cas de la Chine, la Commission accepterait-elle d'entamer des pourparlers avec les autorités chinoises afin de les convaincre de collaborer à la suppression de la production à la source même. Graenitz Monsieur le Président, Madame le Commissaire, Mesdames et Messieurs, la fraude se pratique là où il est possible de gagner beaucoup d'argent par ce biais. Les CFC fraudés que l'on a découverts ne représentent certainement qu'une partie de ce tout qui est fraudé dans l'Union. Le collègue Bowe l'a signalé. J'ai aussi personnellement posé une série de questions à la Commission à ce sujet, car les rumeurs de fraude réapparaissent périodiquement. La fraude n'est pas due au fait que ces produits ont une tellement grande valeur, mais plutôt à l'interdiction de les produire alors qu'un grand nombre d'appareils et d'équipements toujours en service ont besoin de ces CFC pour fonctionner. C'est, je crois, un des points saillants dont nous devons tenir compte. Il ne suffit pas d'interdire la fabrication. Il ne suffit pas d'interdire la vente. Il ne suffit pas non plus d'interdire l'importation. Il faut trouver le moyen d'éliminer progressivement tous les équipements qui fonctionnent encore à l'aide de CFC, de les modifier ou de les remplacer par de nouveaux équipements. C'est assurément un domaine auquel la recherche doit se consacrer intensivement, non seulement en ce qui concerne les produits de substitution, mais aussi les équipements de substitution. Celui qui possède une voiture équipée d'une installation de conditionnement d'air fonctionnant aux CFC, doit payer plus de 200 dollars pour remplacer celle-ci, or, pour ce prix on peut déjà acheter une voiture aux États-Unis. Cela signifie que c'est là qu'il faut agir si l'on veut réellement que ce produit d'une nocivité durable pour la couche d'ozone soit totalement retiré de la circulation. Nombreux parmi nous sont ceux qui ne connaîtront pas la situation où la couche d'ozone se sera reconstituée au point de correspondre à la situation d'avant 1970. Je crois qu'il est aussi nécessaire de renforcer les contrôles dans les États membres, de surveiller strictement les quotas et éventuellement d'acquérir un plus grand nombre de ces appareils qui servent aux USA à dépister les CFC fraudés. Cela constituerait un progrès important, mais tout cela ne représenterait qu'une mesure contribuant à assurer l'abandon plus rapide des ces substances nocives. Pour autant que je sache, un document est en préparation à la DG XI, qui doit rendre également possible l'abandon plus rapide des chlorofluorocarbones partiellement halogénés. Nous devrions collaborer tous ensemble sur ce plan, tant du point de vue des investissements alternatifs que dans la recherche des produits de substitution. Cresson Monsieur le Président, Mesdames et Messieurs les Parlementaires, je vais tenter de répondre aux questions qui ont été posées, ce qui me permettra de préciser la position de la Commission. Certains d'entre vous se sont interrogés sur l'ampleur exacte de ce trafic. Depuis quelque temps déjà, des plaintes ont été déposées au sujet d'importations illégales de CFC, et l'industrie a estimé que ces trafics pouvaient porter sur un volume de 10.000 à 15.000 tonnes par an. Par ailleurs, une ONG, l'Environmental Investigation Agency , qui s'occupe principalement de ces problèmes, fait référence, dans une publication récente, à une fourchette de 6.000 à 20.000 tonnes. D'autres se sont interrogés sur les moyens dont dispose la Commission pour engager des poursuites contre les clients impliqués dans ce genre de trafic. Le suivi des infractions à la législation européenne - c'est-à-dire l'obligation d'instaurer un régime de licences, l'interdiction des importations et les sanctions infligées en la matière - relève de la compétence des États membres. Comme je l'ai dit tout à l'heure, l'Unité de la Commission européenne pour la lutte anti-fraudes a ouvert et coordonné des enquêtes avec les services douaniers des États membres. Les sanctions diffèrent d'un État à l'autre, il n'y a pas d'homogénéité. D'autres encore ont demandé quelle était la situation actuelle quant à l'application de la législation communautaire dans les divers États membres. Les dispositions de la Communauté relatives au contrôle des substances qui appauvrissent la couche d'ozone sont appliquées grâce à un règlement qui concerne directement les opérateurs économiques. Une autre interrogation porte sur la continuation de ces importations de CFC. Au fond, est-ce qu'il n'y aurait pas des produits de substitution? Si l'on considère les différents secteurs dans lesquels les CFC étaient initialement utilisés, on peut observer que, dans les aérosols, à l'exception des inhalateurs-doseurs pour le traitement de l'asthme - qui relèvent d'une utilisation essentielle - les solvants ont été supprimés et que les mousses sont désormais totalement exemptes de CFC. Les produits de rechange utilisés dans ce secteur sont les hydrocarbures, les HCFC et, dans une moindre mesure, les HFC. Dans le secteur de l'équipement frigorifique, l'industrie estime qu'un volume de 50.000 à 100.000 tonnes de CFC est encore contenu dans les matériels existants. On utilise de plus en plus les HCFC pour remplacer ces CFC. L'ammoniac et les hydrocarbures sont, eux aussi, de plus en plus utilisés dans les nouveaux matériels. On peut se poser la question de savoir si la Commission estime qu'une interdiction totale de la vente et de l'utilisation des CFC - ce qui revient à supprimer l'offre - constituerait le moyen le plus approprié de supprimer aussi la demande et faciliter les contrôles. Effectivement, une disposition qui interdirait le maintien des CFC sur le marché (par exemple, une interdiction de vente) contribuerait certainement beaucoup à faciliter les contrôles. Quelle stratégie la Commission entend-elle adopter maintenant, surtout dans le cadre de la conférence de Montréal? À cette conférence, la Communauté oeuvre en faveur de l'introduction par toutes les parties d'un régime de licences relatif à l'importation et à l'exportation des substances qui appauvrissent la couche d'ozone. La position de la Commission est donc très ferme. En outre, la Communauté européenne a présenté une proposition visant à interdire les ventes de CFC dans tous les pays industrialisés. Teverson Monsieur le Président, Madame le Commissaire était sur le point de nous dire si oui ou non la Commission croyait que l'interdiction totale allait être la politique de la Commission, mais, pour ce qui est de l'interprétation en tout cas, je n'ai jamais entendu la réponse à cette question. Je demande une explication. La Commission pense-t-elle que cette politique énergique d'interdiction totale des ventes sera une politique de la Commission ou non? Cresson Oui, Monsieur le Député, vous avez parfaitement compris. La Communauté européenne a présenté une proposition visant à interdire les ventes de CFC dans tous les pays industrialisés. J'ai dit par ailleurs que, évidemment, l'interdiction des ventes de CFC était de nature à faciliter la lutte contre la fraude. Ces deux propositions se recoupent donc. Le Président Je remercie le commissaire Cresson. J'ai reçu quatre propositions de résolution, déposées sur la base de l'article 40, paragraphe 5 du règlement. Le vote aura lieu jeudi à midi. La discussion commune est close. Loi Helms-Burton Le Président L'ordre du jour appelle la question orale (B4-0521/97 - O-0102/97), posée par Mme Castellina, au nom de la commission des relations économiques extérieures, à la Commission, sur les négociations de la Commission avec l'administration américaine au sujet de la loi Helms-Burton. Castellina Monsieur le Président, il s'agit d'une question orale présentée par la commission des relations économiques extérieures. Je remercie le commissaire Britton de sa présence. Jeudi prochain commence à Paris la deuxième rencontre bilatérale entre les États-Unis et l'Union européenne visant à fixer des critères communs de définition de la réglementation à imposer en vue de garantir la sécurité aux investissements, réglementation qui devra être insérée dans l'accord multilatéral sur les investissements AMI actuellement au stade de la négociation. Nous ne savons pas ce qui a été discuté et quelles orientations ont été adoptées lors de la rencontre précédente. Nous savons, de toute façon, qu'elles seront décisives, compte tenu du poids des deux protagonistes dans le cadre de l'OCDE. C'est pour cette raison aussi que la commission des relations économiques extérieures éprouve le besoin d'être mieux informée au cours de la discussion, c'est-à-dire avant de se trouver devant un accord du type «à prendre ou à laisser». Nous sommes tous convaincus que, au niveau international, il est nécessaire d'établir des règles visant à garantir tout le monde et nous éprouvons, toutefois, quelques préoccupations, d'autant plus fortes que la décision de cette consultation plus étroite entre l'Union européenne et les États-Unis a été prise comme partie d'un accord qui a conduit à la suspension du panel de l'OMC qui voyait au banc des accusés ces mêmes États-Unis à cause de leur loi Helms-Burton. Cette suspension a déjà inquiété ce Parlement qui, du reste, tout comme le Conseil, avait pris fermement position contre l'embargo américain. Nous voudrions à présent mieux comprendre comment et si les normes visant à garantir les investissements sauvegarderont la souveraineté de nos pays, c'est-à-dire si elles continueront à leur garantir une autonomie normative. Le commissaire Fischler, votre collègue, se posait l'autre jour la même question à propos de l'affaire de la «vache folle» et se demandait si et de quelle façon, dans le cadre de cette libéralisation généralisée, il aurait été encore en état de prendre les mesures aptes à sauvegarder la santé des citoyens européens. En somme, nous ne voulons pas que l'on introduise, par le biais de cet accord, des contraintes destinées à bouleverser non seulement nos réglementations mais aussi, je crois, de nombreuses constitutions européennes. Mais, plus particulièrement, nous voudrions des éclaircissements concernant une éventuelle rétroactivité des normes en question. Qu'a-t-on l'intention de faire? Veut-on vraiment rouvrir le chapitre des nationalisations? Et si oui, à partir de quand? J'ai appris qu'un citoyen polonais, autrefois exproprié de son immeuble à Varsovie, revendique aujourd'hui cet édifice actuellement propriété de l'ambassade américaine, laquelle refuse naturellement de le lui céder. Ce n'est qu'un exemple de ce qui pourrait se passer en cas de réouverture de ce chapitre. Enfin - et il s'agit là d'un éclaircissement de fond - au cas où l'on voudrait appliquer un critère de rétroactivité à Cuba et partager avec les États-Unis leur approche de la question des nationalisations, étant donné que dans ce pays une grande partie des propriétés a été nationalisée, il y a 36 ans, en tant qu'appartenant à des étrangers ou à des citoyens cubains émigrés aux États-Unis et étant donné que, contrairement à ce qu'ont désormais fait depuis longtemps presque tous les autres États, les États-Unis n'ont voulu procéder à aucun compromis pour les propriétés de leurs ressortissants nationalisées, les nouvelles réglementations en question pourraient provoquer la fin de toute opération commerciale, de tout investissement dans cette île, en contradiction, je le répète, avec les décisions prises par l'Union européenne. Tels sont, Monsieur le Commissaire, les éclaircissements que la commission des relations économiques extérieures souhaiterait obtenir. Brittan, Sir Leon Monsieur le Président, Mesdames et Messieurs, permettez-moi de dire tout d'abord que si l'on considère la question de façon générale, l'existence de l'Organisation mondiale du commerce et la possibilité de porter l'affaire devant l'Organisation mondiale du commerce sont la meilleure et peut-être la seule arme efficace dont dispose l'Union européenne contre la tentative tout à fait inacceptable des États-Unis d'exporter leurs politiques et de nous les imposer. Sans ce mécanisme de règlement des litiges, sans ces règles, nous n'aurions que très peu de moyens de nous défendre dans cette lutte. Je le dis parce que cela montre à quel point il est important pour l'Union européenne de rester fidèle aux principes de l'Organisation mondiale du commerce dans la mesure où ils nous permettent de défendre nos intérêts. Mais nous devons bien les utiliser. Pour répondre à certains autres points, je vais rappeler les faits. Le compromis du 11 avril 1997, conclu entre l'Union européenne et les États-Unis, nécessite la mise au point de règles qui doivent «inhiber et dissuader l'acquisition future d'investissements de tout État qui a exproprié ou nationalisé ces investissements en violation du droit international et autres transactions en investissements clandestins». Il est clair dès lors que le compromis ne prévoit pas nécessairement la négociation de règles qui interdiraient tout investissement futur dans une propriété expropriatrice, parce qu'il parle d'inhiber et de dissuader et fait allusion aux investissements en violation du droit international et pas autrement. Bien sûr, tous les investissements de ce type ne seront pas en violation du droit international. De plus et parallèlement, le compromis requiert aussi que les États-Unis et l'Union européenne collaborent pour aborder et résoudre, par des principes convenus, les questions de juridictions incompatibles et de boycotts secondaires. Il est très important de remarquer que les négociations sur ce point doivent se dérouler parallèlement aux négociations sur les règles d'investissement. Une chose qui intéresse les États-Unis; l'autre nous intéresse, nous. Voilà pourquoi cet accord est équilibré. La législation D'Amato constitue un autre volet du compromis. La mise en application complète du compromis requiert que les États-Unis accordent à l'Union européenne une renonciation de régime multilatérale aux termes de cette législation, ce qui n'est pas le sujet de l'affaire à l'OMC, mais fait néanmoins partie de notre accord avec les États-Unis. Le compromis présuppose l'abandon permanent du titre 3 de la loi Helms-Burton et le fait que le Congrès amende la loi Helms-Burton pour permettre une renonciation présidentielle au titre 4. Pour ce qui est de l'observation selon laquelle l'Union européenne s'est engagée à unir ses efforts à ceux des ÉtatsUnis pour favoriser la démocratie à Cuba, dont question dans le texte de la question orale, j'aimerais rappeler à l'honorable député que le texte du compromis est très clair. Il ne contient pas un engagement de la part de l'Union européenne et des États-Unis d'agir conjointement. Chaque partie reste libre de décider comment, où et quand elle souhaite soulever ces questions à Cuba. Voilà pourquoi, à la question de savoir si la Commission considère que ces règles rendent impossibles les investissements à Cuba et compte tenu des facteurs historiques mentionnés par l'honorable député, je réponds clairement, une fois encore, que le texte du compromis n'exclut pas les expropriations passées, mais présuppose qu'il y a eu violation manifeste du droit international et, comme je l'ai indiqué, le compromis engage l'Union européenne uniquement aux règles qui inhibent et dissuadent les investissements et non aux règles qui interdisent les investissements. Ces dernières en tout cas seraient difficiles pour la Communauté, en raison de l'absence pratiquement totale de restrictions des mouvements de capitaux, aux termes de l'article 73(b) du Traité CE. La question suivante a trait au fait que le droit international établit des règles pour la protection des investissements, y compris des règles concernant la légalité des expropriations. Un des critères pour déterminer la légalité d'une expropriation, est de savoir si une indemnisation rapide, adéquate et réelle a été payée par l'État qui exproprie. Lors des négociations, la Commission et les États membres ont toujours insisté sur le fait qu'aux termes du compromis, les règles ne peuvent s'appliquer qu'aux expropriations qui ont eu lieu en violation du droit international. Les conditions précises pour déterminer quand cela s'est passé font encore l'objet de discussions. Il ressort clairement de ce que j'ai dit que les négociations sont actuellement à une étape complexe et délicate. L'objectif de la Commission reste de parvenir à une solution équilibrée, qui couvre à la fois les règles d'investissement dans les propriétés expropriées au sens où je les ai décrites et les principes des exigences incompatibles et des boycotts secondaires. Tout accord devrait déboucher sur l'adoption au Congrès des amendements législatifs permettant de renoncer au titre 4 de la législation Helms-Burton; et l'administration américaine devrait également accorder une renonciation de régime multilatérale aux termes de la loi D'Amato. Les négociateurs sont à Paris cette semaine, pour le sixième tour de négociations et d'autres discussions sont prévues pour le mois d'octobre. Pour le moment, nous n'avons pas d'accord, mais voilà les principes et les procédures que nous appliquons. Salafranca Sánchez-Neyra Monsieur le Président, je suis heureux que M. le commissaire nous ait rappelé les termes de l'accord qui a été signé entre la Commission européenne et l'administration Clinton - partiellement modifié ensuite par le Conseil de ministres de l'Union européenne - parce que, comme M. le commissaire l'a bien mis en exergue, il ne s'agit pas d'un accord quelconque, mais d'un accord conditionnel. M. Brittan nous a rappelé les conditions, mais j'aimerais personnellement mettre l'accent sur les deux conditions fondamentales: d'une part, l'Union européenne a suspendu la procédure de plainte déposée auprès de l'Organisation mondiale du commerce, et les États-Unis se sont engagés à suspendre l'application du titre trois - élément que le Président Clinton a renouvelé le 18 juillet dernier, ce qui, sans aucun doute, a motivé, pendant six mois supplémentaires, la raillerie des autorités cubaines, qui ont affirmé que les États-Unis prorogeaient élégamment de six mois leur souveraineté sur le reste du monde. D'autre part, la deuxième condition fondamentale - à mon avis - que les autorités américaines ont acceptée, la modification du titre quatre. Mais, Monsieur le Président, je n'ai aucune nouvelle indiquant que cette modification du titre quatre, dans laquelle doit intervenir le Congrès des États-Unis, a déjà eu lieu. Et, comme le sait parfaitement M. le commissaire, l'administration Clinton est une chose, le Congrès des États-Unis en est une autre. Et tous ces accords ont été signés, Monsieur le Président, étant bien entendu que si une action était intentée contre une personne physique, juridique ou morale de l'Union européenne, si les dérogations octroyées n'étaient pas appliquées ou étaient modifiées, l'Union européenne se réservait le droit de relancer automatiquement la procédure ordinaire de plainte auprès de l'Organisation mondiale du commerce. Et toujours sur la base du rejet du principe d'extraterritorialité de la loi qui interfère dans les relations commerciales entre l'Union européenne et ses États membres avec des pays tiers comme c'est le cas de Cuba. Je tiens à dire, Monsieur le Président, que notre groupe politique a toujours rejeté la loi Helms-Burton. Essentiellement pour trois raisons fondamentales: tout d'abord, parce qu'elle augmente les souffrances, déjà en soi très élevées, du peuple cubain; ensuite, parce qu'elle introduit un élément d'extraterritorialité qui répugne véritablement la conscience la plus lâche de n'importe quel État souverain - et j'ai déjà eu l'occasion de le dire à cette Assemblée -; et enfin, parce qu'elle remet en question, Monsieur le Président, l'instance de l'Organisation mondiale du commerce en qualité d'organisme chargé de régler ou de résoudre ces conflits. Monsieur Brittan nous a dit qu'il s'agit de la meilleure garantie pour défendre la thèse de l'Union européenne. Si nous nous en tenons aux résultats des récents panels de la banane et des hormones, je ne sais si c'est la meilleure garantie. En tout état de cause, dans cet aspect de la loi Helms-Burton, il est clair que la raison plaide totalement en faveur de l'Union européenne et, cependant, l'Union européenne a cherché une solution à l'amiable pour le moment. Compte tenu du fait que lorsque la Commission européenne a signé cet accord avec l'administration Clinton le délai a été fixé au 15 octobre, il serait peut être souhaitable que la Commission nous dise quelle est la situation et la position du Congrès des États-Unis à propos de la modification du titre quatre de la loi. Je me suis rendu récemment aux États-Unis avec la délégation que je préside et les impressions que m'ont transmises les membres du Congrès et les sénateurs n'étaient absolument pas claires en ce qui concerne la modification de ce titre quatre de la loi. Je termine, Monsieur le Président, en disant que nous rejetons les termes de cette loi, parce que, même si nous sommes d'accord avec l'objectif de favoriser une transition pacifique vers la liberté, le respect des droits de l'homme et des libertés démocratiques à Cuba, nous ne pouvons toutefois accepter la méthode parce que ces politiques d'embargo qui durent depuis 40 ans déjà n'ont pas été efficaces pour permettre de progresser un tant soit peu dans le respect de ces valeurs, mentionnées par l'Union européenne dans sa déclaration du 2 décembre dernier. Plooij-Van Gorsel Monsieur le Président, nous avons déjà discuté à plusieurs reprises et adopté des résolutions concernant la législation Helms-Burton, et la position de mon groupe concernant les dispositions extraterritoriales n'a pas varié. Il est impensable que le congrès américain dicte sa loi à nos entreprises, et en cas de litige, l'arbitrage est du ressort de l'OMC, et d'elle seule. J'aimerais poser deux questions à M. le commissaire Brittan. Pourquoi a-t-il agi en solo dans les négociations avec les Américains sur la législation Helms-Burton? Elle ne concerne la politique commerciale dans le cadre de l'OMC que pour 20 %, et sur ce plan, la primauté revient à la Commission et au Parlement. Mais pour les 80 % restants, il s'agit d'investissements de pays tiers à Cuba et dans les anciens territoires américains. Pour ce dernier point, quand il est question d'investissements, c'est le Conseil qui a la primauté. Il n'est donc pas étonnant que la partie de cavalier seul du commissaire suscite l'irritation au sein de ce Parlement, mais aussi et surtout du Conseil, et se soit traduite par l'absence de nouvelles compétences dans le cadre de l'article 13 du traité d'Amsterdam pour le Parlement et la Commission, dont acte. Ma seconde question concerne le multilateral agreement on investment préparé en ce moment par l'OCDE. Si tout va bien, le traité sera signé en mai par 29 pays et l'Union. Il instituera une interdiction d'investir sur des biens illégalement expropriés. La question est de savoir si, à Cuba, des biens américains ont été illégalement expropriés voici 36 ans. En effet, il n'existait alors aucun droit international en la matière, et les Américains ont à l'époque catégoriquement rejeté une offre de dédommagement. Dans ces conditions, peut-on parler d'expropriation illégale? J'aimerais avoir l'avis du commissaire sur ces deux questions. González Alvarez Monsieur le Président, la dernière fois que M. Brittan se trouvait parmi nous, également pour nous parler de la loi Helms-Burton, comme l'a rappelé mon compatriote Salafranca, il nous a dit que si les États-Unis ne respectaient pas leur part de l'accord - c'est-à-dire, continuer à geler le titre 3 et révoquer le titre 4 - la Commission se réservait le droit de retourner au panel de l'OMC. Nous avons le sentiment que non seulement le titre 4 n'a pas été révoqué, bien que le titre 3 ait été congelé six mois de plus, mais en outre que le Congrès des États-Unis, a encore aggravé la loi Helms-Burton avec huit amendements, exigeant une application stricte de cette loi. Cela signifie que les désirs du Congrès américain vont dans la direction opposée de celle dont nous parlait M. Brittan. En outre, M. Brittan nous dit que les investissements ne seront pas interdits, mais seront découragés. Je m'interroge donc: quelle est la formule utilisée pour décourager? Je veux dire par là que c'est une formule que je ne connais pas dans le droit international et j'aimerais savoir ce qu'on entend par «décourager», surtout si on tient compte du fait que l'Union européenne, jusqu'il n'y a pas si longtemps, avait mené certaines conversations avec le gouvernement cubain pour parvenir à un accord commercial et de coopération, étant donné que, je le rappelle ici, Cuba est le seul pays avec lequel nous n'avons pas d'accord de coopération et de commerce. Il nous semble injuste qu'il en soit ainsi. Nous avons le sentiment que les conversations dans le cadre de l'OMC ne font que progresser vers l'acceptation des prémisses américaines et ne garantissent pas les intérêts de l'Union européenne, ni la souveraineté des pays de l'Union européenne. Et lorsqu'ils parlent de discipliner les investissements, ils pensent, naturellement - et vous le savez aussi bien que moi, Monsieur Brittan - à Cuba et aux investissements que certains pays de l'Union européenne réalisent à Cuba. Il nous semble que nous nous engageons sur une voie dangereuse et la Commission européenne devrait à nouveau introduire sa plainte à l'OMC. Wolf Monsieur le Président, dans une démocratie qui fonctionne, notre débat d'aujourd'hui serait parfaitement superflu. La volonté de ce Parlement serait respectée et le panel de l'OMC relatif à la loi Helms-Burton aurait été mené à bonne fin. Mais en mai de cette année déjà, Monsieur le Commissaire, vous avez agi de votre propre autorité et nous vous avons blâmé. Il nous a fallu apprendre que vous vous êtes rendu en audience privée auprès de big brother pour dédramatiser la situation. Vous avez fait d'inacceptables concessions. Cela n'a rien à voir, mais alors rien du tout avec le fait de staying loyal to principles ! Deux mois plus tard, les événement nous donnaient déjà raison. Le 11 juin le Congrès américain aggrave encore l'embargo plusieurs fois condamné internationalement. Nous avions soutenu la position catégoriquement opposée et nous avions justement exigé le panel que vous avez évité. Monsieur le Commissaire, les citoyens dans leur ensemble sont devenus entre-temps plus que sceptiques au sujet de l'OMC. L'Organisation mondiale du commerce est entrée dans une véritable crise de légitimité. À quoi nous sert cet organisme, si sa fonction d'arbitrage n'opère que quand il est question de s'opposer aux acquis sociaux ou d'aller à l'encontre de la protection de l'environnement? À quoi nous sert l'OMC, si les puissants peuvent poursuivre leur popote à loisir, tandis même qu'ils devraient être cloués au pilori? À quoi bon une OMC, si elle contourne ses propres règles par des accords secrets et si elle veut de surcroît en utiliser le contenu comme base pour un accord multilatéral sur les investissements qui nous concerne tous? Nous exigeons d'être intégralement informés et de pouvoir participer à toutes les négociations en vue d'un tel MIA, qui jusqu'ici ont seulement eu lieu au niveau de l'OCDE et se poursuivront sûrement au niveau de l'OMC par après. À tout le moins, un nombre suffisant de pays en voie de développement doivent donner leur assentiment avant de pouvoir conclure un tel accord. Je trouve que la question posée par Mme Plooij-van Gorsel est tout à fait pertinente. Pour en revenir à Cuba: l'Union européenne ne peut plus continuer à ramper, mais doit doter raisonnablement les lignes budgétaires existantes au lieu de les supprimer. Elle doit enfin mettre sur les rails un accord de coopération avec Cuba. La rigueur des critères d'autorisation des investissements fixés par les USA n'est plus d'aucune actualité pour l'Europe. Je rappellerai seulement les accords de restriction des investissements conclus par la France ou l'Allemagne. Miami Vice n'est pas notre affaire! Souchet Monsieur le Président, Monsieur le Commissaire, les relations entre les États-Unis et l'Europe sont émaillées de malentendus et de divergences d'approche, même dans les domaines où les objectifs recherchés sont en réalité identiques. Le cas de la législation Helms-Burton est exemplaire de ce type de malentendus transatlantiques. Les États membres de l'Union européenne et les États-Unis d'Amérique partagent entièrement l'objectif de démocratisation de Cuba, même si, au sein de cette Assemblée, le romantisme castriste semble encore, de manière étrangement décalée, faire parfois recette. Mais l'Union européenne cherche à promouvoir cette évolution démocratique de Cuba par la multiplication des échanges humains, économiques et politiques. Les Américains, plus sensibles à la pression de ceux qui ont dû fuir la dictature de Castro et plus proches, très proches du pays concerné, jugent que la seule ligne de conduite efficace est celle de la fermeté et des sanctions. L'objectif est le même, les orientations radicalement différentes, mais il s'agit de deux approches qui, en soi, sont aussi légitimes l'une que l'autre. Il n'en reste pas moins que l'utilisation de législations ayant de telles répercussions extraterritoriales est totalement inacceptable. Or, le compromis dont se prévaut aujourd'hui la Commission s'apparente davantage à un exercice purement pragmatique, après avoir renoncé à obtenir des résultats de principe. Il masque mal l'absence totale de concessions de fond du côté américain. Nous n'avons guère à nous glorifier, me semble-til, de l'exemption dont vont bénéficier les entreprises ressortissantes de l'Union européenne, alors même que nous laissons seuls nos partenaires des pays tiers face à la puissante Amérique. Faute d'avoir obtenu gain de cause sur la question du principe de l'inacceptabilité des dispositions extraterritoriales, rien ne s'oppose à la multiplication perverse de ces législations à tous les niveaux politiques et administratifs des États-Unis. Cette défaite de principe constitue au contraire un encouragement à les multiplier: c'est un mauvais signal. On déplore déjà que des villes ou des États aient adopté des textes aux conséquences extraterritoriales sans que le gouvernement de M. Clinton ait les moyens de s'y opposer. Et cette prolifération est d'autant plus inquiétante qu'elle met souvent en avant le politiquement correct de la lutte pour les droits de l'homme ou la protection de l'environnement pour, en réalité, évincer des firmes étrangères et les empêcher de concourir à l'obtention de marchés publics américains. Ce compromis apparaît donc à notre groupe comme un pis-aller. Il ne nous évitera pas de nouvelles déconvenues, je le crains. Kittelmann Monsieur le Président, Monsieur le Commissaire, il doit vous sembler étrange à vous, Monsieur le Commissaire, en tant que partisan convaincu du libéralisme commercial tel que vous vous êtes toujours montré, de vous voir adresser des reproches comme ceux que M. Wolf vient d'exprimer. Je voudrais prendre votre défense contre ces propos, car ils n'étaient pas seulement une exagération rhétorique, mais en plus ils ne servent la cause en rien. La situation est la suivante: Cuba n'est pas un pays démocratique, mais les USA agissent à l'encontre du droit international parce qu'ils ont choisi la mauvaise voie consistant à sanctionner les pays démocratiques, comme ceux de l'Union européenne. Nous avons tous trouvé juste de faire appel à l'OMC, non pas pour statuer de manière exemplaire dans l'intérêt de la libéralisation du commerce mondial ni pour faire la preuve de son autorité, mais simplement pour défendre notre droit. Il a été difficile de comprendre que la Commission a fait une tentative - non pas lors de négociations secrètes ou autres, comme l'imagine M. Wolf - de trouver un compromis ou une issue, tentative, dont il n'apparaît pas clairement qu'elle ait réussi. Si cette tentative devait se solder par un échec, il deviendrait difficile de recommencer en un point, d'où l'on s'est écarté lors de la tentative de compromis, à savoir mener à bon terme une procédure du panel de l'OMC. Les Américains ont agi différemment dans le conflit de la banane: ils sont allés jusqu'au terme dans cette affaire; nous en avons aussi discuté aujourd'hui. Je le dis, parce que nous nous penchons ici sur la politique intérieure des USA, ce que je peux comprendre. Quiconque observe la manière dont M. Helms se comporte lors de la désignation d'ambassadeurs en commission du Sénat, sachant a fortiori qu'il est celui qui a concocté pour l'essentiel la loi dite Helms-Burton, sait combien difficile est la tâche du Président des ÉtatsUnis d'obtenir du Congrès et du Sénat ce qu'il vous a promis. Je veux simplement dire ceci: ce sont là les affaires internes des USA. Quand on se souvient que ce sont surtout les USA et l'Europe qui ont imposé l'OMC et qu'ils sont les bénéficiaires de la liquidation du GATT, et que l'on voit avec quelle inquiétude le Tiers-Monde observe s'il ne va pas devoir souffrir du fait que les grands s'entendent toujours entre eux, il ne faut pas s'étonner dès lors si, comme à Singapour, les États d'Asie ou d'ailleurs deviennent méfiants et pensent que l'OMC n'existe apparemment que pour les riches qui règlent toujours leurs conflits d'une manière ou d'une autre. C'est pourquoi je vous adresse cette demande au nom du groupe du PPE: s'il s'avère que vos tentatives pour parvenir à un compromis n'aboutissent pas, revenez au plus vite sur la voie de la vertu et conduisez la procédure juridique là où elle s'impose. Rübig Monsieur le Président, Monsieur le Commissaire, je crois que l'Europe peut être fière de sa politique. Elle a été fructueuse! L'élargissement à l'est est un succès marqué par la compréhension réciproque et par la concertation. Les Américains ont seulement cherché la confrontation avec Cuba et sont restés loin en arrière, comparés à l'Europe. Je crois qu'il est tout simplement nécessaire, lorsque l'on parle avec Helms et Burton, dont les positions sont très unilatérales et qui ne sont aucunement disposés à négocier, de plaider pour notre stratégie moderne et de présenter des alternatives, de rechercher concrètement un système qui soutienne à la fois les démocrates et l'économie de marché à Cuba. Si nous adoptons une politique qui offre des alternatives visant à soutenir à Cuba les forces qui poursuivent les mêmes objectifs que les nôtres, plutôt que de chercher la confrontation aveugle, alors nous les Européens remporterons également le succès à Cuba. Le Président J'ai reçu six propositions de résolution, déposées sur la base de l'article 40, paragraphe 5 du règlement. Le vote aura lieu jeudi à midi. Brittan, Sir Leon Je voudrais répondre brièvement à quelques arguments avancés et replacer la question dans son contexte. D'une certaine façon, les vues avancées par M. Rübig et M. Kittelmann sont plus proche de la réalité que d'autres exprimées ici. Commençons par le début. Comme les États-Unis, nous désapprouvons le gouvernement non démocratique de Cuba. Nous ne partageons pas le même avis sur la façon de procéder et nous objectons au fait que les États-Unis tentent de nous imposer leur politique. Nous y sommes tellement opposés que nous avons entamé une action législative exceptionnelle par le biais du Parlement et du Conseil de ministres, pour imposer une législation de blocage. Nos objections sont si fortes que nous nous sommes adressés à l'OMC pour faire valoir nos droits, non seulement concernant la législation Helms-Burton, mais aussi, même si ce n'est pas à l'OMC, pour ce qui est de la législation D'Amato concernant l'Iran et la Libye, qui est tout aussi inacceptable. Nous sommes et restons disposés à poursuivre l'affaire devant l'OMC. Mais le Conseil de ministres a exprimé à plusieurs reprises son vif souhait de tenter de trouver un règlement négocié. Et nous sommes parvenus à un arrangement provisoire, qui nous permet de revenir à l'OMC, si cet arrangement n'est pas respecté et si nos objectifs ne sont pas atteints. Quels sont nos objectifs? Par définition, un arrangement signifie qu'il n'y aura pas de déclaration retentissante disant que nous avons raison et que les Américains ont tort devant un tribunal international. Mais les États membres et nous-mêmes avons, à juste titre, décidé que ce qui est important, c'est de défendre les intérêts de l'économie européenne avant tout et d'assurer qu'aucune action entreprise par les États-Unis ne puisse nous nuire. Il en résulte que le Président des États-Unis a suspendu le titre 3, le titre le plus préjudiciable de cette législation, et que depuis le compromis, il n'y a eu aucune action aux termes du titre 4. Nous avons alors entamé une négociation qui, si elle réussit, aura pour effet de suspendre définitivement le titre 3, pour que les Européens et l'industrie européenne ne soient jamais menacés de cette façon, et de donner au Président le droit de faire de même pour le titre 4. De plus, suite à cette négociation, la possibilité et la perspective nous ont été données d'obtenir l'abandon de l'application de l'autre législation inacceptable, à savoir la législation D'Amato. Et ce qui se passe, c'est que nous sommes engagés dans des négociations. Il n'y a aucun mystère en la matière. La négociation MIA est une autre question, plus vaste, et dans laquelle nous sommes engagés aussi. Elle n'affecte pas les pays en voie de développement. Nous espérons négocier plus tard un accord plus large avec eux, dans le cadre de l'OMC. L'échéance du 15 octobre est une échéance sérieuse et nous l'avons dit aux Américains. Nous participons librement à la négociation. Rien ne nous oblige à convenir de choses qui ne sont pas dans l'intérêt de l'Europe et nous ne le ferons pas. La négociation n'est pas terminée. Les Américains aussi doivent faire ce qu'il faut pour nous donner satisfaction lors de la négociation. Je crois que si les négociations aboutissent, nous aurons protégé les intérêts de l'Union européenne de façon très efficace et nous aurons vraiment exploité la procédure de l'OMC, ce qui est précieux. Car rien qu'en entamant les poursuites, nous avons amené les États-Unis à suspendre le titre 3, à ne pas prendre d'action supplémentaire aux termes du titre 4 et à faire un geste concernant la législation D'Amato également. Si nous n'atteignons pas nos objectifs, nous avons parfaitement le droit de retourner devant l'OMC, pour reprendre les poursuites et chercher une solution par l'intermédiaire de l'OMC. Voilà pourquoi nous n'avons rien perdu, nous avons gagné beaucoup, nous pouvons gagner plus. Si nous ne réussissons pas, nous pouvons nous adresser une fois encore à la tribune internationale que nous avons contribué à créer et que nous devons défendre pour faire valoir nos droits. Voilà la véritable position, telle qu'elle est. Les négociations sont compliquées, elles ne sont pas terminées, mais je puis vous assurer que nous ne conclurons ni n'approuverons un accord qui ne défend pas pleinement et convenablement les intérêts de l'Union européenne comme je les ai définis. Plooij-van Gorsel Monsieur le Commissaire, si je suis ici à 23 heures pour vous poser des questions, j'espère que vous y répondrez et que vous ne vous limiterez pas à celles de ceux qui partagent votre avis en la matière. J'avais deux questions. Vous n'y avez pas répondu. Brittan, Sir Leon Je pensais avoir dit clairement que nous ne faisons pas cavalier seul, comme vous le dites, pour le problème Helms-Burton. Nous avons régulièrement fait rapport au Conseil. Je l'ai expliqué à plusieurs reprises aux commissions parlementaires. L'accord provisoire a reçu le soutien des États membres. Voilà la réponse à votre première question. Il n'y a pas non plus la moindre raison de penser que les réticences des États membres à modifier l'article 113 ont un rapport quelconque avec cette question. Quant à savoir ce qu'est une expropriation légale, c'est un point qui n'a pas été déterminé dans les négociations et de ce fait, il est impossible d'y répondre. Mais dans mes remarques d'introduction, j'ai repris les principes de droit international qui déterminent la légalité d'une expropriation, en relation avec la question de l'indemnisation. Wolf Monsieur le Commissaire, la question de savoir qui va définir une expropriation illégale est très intéressante, si elle permet à un grand pays, par son système juridique, de décider effectivement de ce qui est constitutionnel dans d'autres pays. Ainsi, en République fédérale d'Allemagne, nous avons la clause 15, qui prévoit l'expropriation légale. Mais si le Congrès américain estime que c'est déplacé, serait-ce illégal? Brittan, Sir Leon Je puis assurer l'honorable député que nous ne permettrons pas au Congrès américain de décider de cette question. Dans la mesure où la question est abordée dans les négociations, nous devrons nous satisfaire de la présence d'une définition adéquate qui nous satisfait nous, pas le Congrès américain. Evidemment, dans les négociations, il faudra satisfaire également l'administration américaine, mais cela ne nous sera pas imposé de façon unilatérale. Salafranca Sánchez-Neyra Monsieur le Président, il ne s'agit pas de rouvrir le débat, mais comme l'a dit ma collègue, de demander au commissaire d'être plus précis, dans la mesure du possible. Il nous a dit que les négociations se trouvent dans une phase complexe et délicate, et la question est la suivante: le pré-accord a été signé au mois d'avril; le mois d'avril est passé, le mois de mai est passé, le mois de juin est passé, le mois de juillet est passé, le mois d'août est passé, nous sommes le 15 septembre et, le 15 octobre, le délai que s'étaient fixé l'administration Clinton et la Commission pour trouver un accord arrive à échéance. Le commissaire pense-t-il que les problèmes en suspens pourront être résolus d'ici au 15 octobre? Deuxième question: le commissaire pense-t-il que le climat qui règne au Congrès des États-Unis permettra au Président de modifier, conformément à l'engagement de l'administration Clinton, le titre 4 bien qu'il n'ait pas encore été appliqué? Brittan, Sir Leon Le 15 octobre est en effet la date d'échéance pour conclure la négociation. D'après mon expérience en matière de négociations, il est très rare qu'il y ait une conclusion avant la date spécifiée. Dès lors, il est impossible de dire à cette étape si nous aurons une conclusion réussie. Nous en sommes encore loin, mais nous avons progressé. En dire plus équivaudrait à donner de plus grandes précisions que ne le justifient les faits. Quant à savoir si le Congrès est disposé à trouver une solution qui permettrait d'amender le titre IV, je ne puis y répondre non plus. Tout ce que je puis dire, c'est que sans l'adoption de cet amendement, il n'y a pas d'accord avec l'Union européenne. Castellina J'ai une grande admiration pour les compétences diplomatiques de Sir Leon et je ne commenterai certes pas ce qu'il a dit, parce que je dois étudier attentivement la signification des termes 'finalement', 'inhiber' et 'ne pas empêcher' et toutes leurs nuances. Il faut vraiment les étudier avec soin avant de pouvoir juger ses paroles et ce qu'elles signifient. Je comprends qu'il puisse difficilement parler des négociations tant qu'elles sont en cours. Toutefois, ma question est la suivante: serons-nous informés de ce qui se passe avant la conclusion d'un accord? Nous nous préoccupons de Helms-Burton et de ses conséquences pour Cuba. C'est un point sur lequel mes collègues ont exprimé leur préoccupation. Nous nous préoccupons également des implications plus générales du Multilateral Investment Agreement. Comment un accord qui peut donner au droit de propriété une interprétation très différente de celle qui s'inscrit dans la tradition européenne affectera-t-il la souveraineté de nos pays? C'est un point que j'aimerais comprendre. Brittan, Sir Leon La réponse à cette question est très simple. La souveraineté n'intervient pas. Chaque pays européen conclut sans cesse des traités, indépendamment de l'Union européenne. La conclusion d'un traité n'équivaut pas à abdiquer sa souveraineté, parce qu'aucun pays qui conclut un traité n'est obligé de le faire, sauf s'il estime que c'est dans son intérêt. En négociant le Multilateral Investment Agreement au sein de l'OCDE, dont les membres de l'Union européenne font partie, bien sûr, les États membres ne concluent pas un accord, à moins qu'ils ne pensent que c'est dans leur intérêt et compatible avec leur approche en la matière. Comme tout le monde le sait, mais en guise d'explication, la négociation sur le MIA existait bien avant la question Helms-Burton. Elle recherche un accord qui couvre de nombreux points et il serait dans notre intérêt d'encourager les investissements. Voilà pourquoi nous le faisons et pourquoi tous les États membres de l'Union européenne se réjouissent d'aboutir. Cette question est apparue à une étape tardive des négociations et nous parlons d'une disposition spécifique dont il faudra convenir au même titre que toutes les autres dispositions. Bien sûr, ce n'est qu'une partie du règlement Helms-Burton dans son ensemble et en cette matière, je suivrai toutes les pratiques constitutionnelles et parlementaires pour informer cette Assemblée. Le Président Je remercie le commissaire Lord Brittan. Le débat est clos. Le vote aura lieu jeudi à midi. (La séance est levée à 23h10)

4. Acordo UE-Estados Unidos da América sobre o tratamento de dados relativos a mensagens de pagamentos e sua transferência da UE para os Estados Unidos para efeitos do Programa de Detecção do Financiamento do Terrorismo ( - Antes da votação: Joseph Daul Senhor Presidente, em nome do Grupo do Partido Popular Europeu (Democratas-Cristãos), proponho que a Câmara volte a enviar o relatório da senhora deputada Hennis-Plasschaert à Comissão das Liberdades Cívicas, da Justiça e dos Assuntos Internos, nos termos dos artigos 63.º e 175.º do seu Regimento. Ontem, ouvimos o Conselho e a Comissão. Ambos pediram ao Parlamento que lhes fosse concedido mais tempo, para poderem dar resposta aos pedidos que formulámos pessoalmente no acordo provisório. O Parlamento tem razão em pedir contas ao Conselho, à Comissão e aos Estados Unidos. Temos essa responsabilidade - ainda mais com o Tratado de Lisboa - e temos de a assumir. O Parlamento está correcto ao colocar a segurança pessoal e a privacidade em pé de igualdade, porque uma não pode existir sem a outra. Ao pedir que a votação seja ligeiramente adiada, o Grupo PPE não está a questionar as exigências ou a autoridade do Parlamento. Está a pedir que a bola volte a ser colocada, por um período muito breve, no campo da Comissão, do Conselho e dos Estados Unidos. Na verdade, o meu grupo propõe que o Parlamento limite o prazo concedido ao Conselho, exigindo que as informações necessárias nos sejam fornecidas no próximo mês e não em Maio, como foi solicitado pelo Conselho. Isso permitir-nos-ia chegar a um parecer definitivo em Março. Não se trata de algo irrealista, especialmente porque ficámos a saber, ontem à noite, que a Comissária Malmström se comprometeu a propor um novo mandato de negociação para o acordo final na próxima semana ou na próxima mini-sessão de Bruxelas, ou seja, daqui a dez dias. O que estamos a propor é um novo mandato em Fevereiro e a votação do Parlamento em Março. Timothy Kirkhope em nome do grupo ECR. - (EN) Senhor Presidente, gostaria de expressar o meu apoio à proposta do PPE de adiamento da votação. Creio que é a medida mais sensata e racional; a Assembleia pode ter novos poderes, mas temos de exercê-los de uma forma ponderada e responsável. O Conselho tentou apaziguar o Parlamento, talvez ainda não suficientemente, mas também apresentou um pedido de desculpas pelos seus erros durante este processo. Penso, pois, que devemos agora reservar algum tempo para cooperar e trabalhar em conjunto, a fim de avançarmos também para um novo acordo a longo prazo. Considero que é do interesse da reputação desta Câmara, do futuro dos nossos acordos internacionais e da segurança da Europa reservarmos agora esse tempo. Jeanine Hennis-Plasschaert relatora. - (EN) Senhor Presidente, recomendo que se vote contra o adiamento uma vez que o Conselho ainda não satisfez as condições necessárias para tal. Este Parlamento não pode continuar a cair em falsas promessas; a bola estava no campo do Conselho, mas este não agiu de forma adequada e eficaz. O Conselho já tem conhecimento deste problema há mais de dois anos e durante esse período não fez nada para o resolver. Ao retirar o nosso consentimento à celebração do acordo provisório, não estamos a comprometer a segurança dos cidadãos europeus. O intercâmbio transatlântico de dados específicos continuará a ser possível; o Estado de direito é de importância crucial, apesar de actualmente as nossas leis não estarem a ser cumpridas e, ao abrigo deste acordo, com a sua aplicação provisória, continuarem a não ser cumpridas. O Parlamento não deve compactuar com isso. Por fim, o último ponto: se a Administração norte-americana propusesse ao Congresso dos Estados Unidos algo equivalente, a transferência de dados bancários em massa de cidadãos americanos para uma potência estrangeira, todos sabemos o que o Congresso dos Estados Unidos diria - não sabemos? (Aplausos da esquerda do Hemiciclo) Cecilia Malmström Membro da Comissão. - (EN) Senhor Presidente, a Comissão apoiaria um adiamento da votação. Esse adiamento proporcionaria à nova Comissão uma oportunidade para imprimir novo ímpeto a este difícil dossiê e daria também mais tempo ao Parlamento Europeu para analisar de que forma tencionamos continuar a trabalhar esta questão. A Comissão está empenhada em cumprir um calendário muito ambicioso. Gostaria de confirmar o que foi dito pelo senhor deputado Daul - que a Comissão irá adoptar o mandato para um novo acordo a longo prazo em 24 de Fevereiro, se decidirem adiar a votação. Estou preparada para vir aqui pessoalmente, no mesmo dia, para apresentar o mandato. O Conselho irá recebê-lo no dia seguinte, em Bruxelas, para o analisar. Estou segura de que a Presidência espanhola fará tudo o que estiver ao seu alcance para aprovar o mandato com a maior brevidade possível. A Comissão iniciará imediatamente as negociações com os Estados Unidos, para tentar concluí-las o mais rapidamente que for possível. Iremos, no âmbito dessas competências, manter o Parlamento Europeu plenamente informado em todas as fases do processo. O meu objectivo é conseguir um novo acordo com salvaguardas muito ambiciosas relativamente à privacidade e à protecção de dados. Penso que podemos instaurar a confiança em ambos os lados do Atlântico relativamente ao acompanhamento do financiamento, mas, como é natural, isso terá de ser feito assegurando plenamente a protecção das liberdades civis e dos direitos fundamentais. Martin Schulz (DE) Senhor Presidente, tenho uma pergunta complementar para colocar à Comissão, ou seja, à senhora Comissária Malmström: Terei entendido bem, Senhora Comissária Malmström, que na sua qualidade de Comissária tenciona apoiar o adiamento da votação do Grupo Popular Europeu (Democratas-Cristãos)? Posso perguntar-lhe porque não apoiou esses pedidos durante o período de seis meses em que foi ministra dos Assuntos Europeus da Presidência sueca? Se o tivesse feito, não teríamos de estar hoje a debater o adiamento. Presidente Pode dar uma resposta muito breve? (A Comissária recusa responder ) (O Parlamento rejeita o pedido de envio do relatório à comissão)

Præsentation af kommissærkollegiet og redegørelse om rammeaftalen om forbindelserne mellem Europa-Parlamentet og Kommissionen (forhandling) Formanden Jeg vil gerne byde formanden for Kommissionen, hr. Barroso, og de indstillede kommissærer hjertelig velkommen til vores møde. Velkommen, alle sammen. Velkommen til vores gæster. Foran os har vi en af de vigtigste beslutninger i denne valgperiode. For Europas borgere har givet os til opgave at vælge den bedste Kommission. Vi har afsluttet høringerne, og jeg har modtaget 26 indstillinger. For første gang nogensinde vælger vi Kommissionen som en ligestillet lovgiver. Det forpligter os til at arbejde særlig tæt sammen med Kommissionen. Vi repræsenterer to institutioner i EU. I den forbindelse har vi midlertidigt indgået en ny rammeaftale, og i dag skal vi godkende den. Vi stemmer om denne aftale kl. 12.00. Afstemningen gennemføres kl. 12.00. Før det vil der muligvis være en kort pause, hvis vi er tidligt færdige med drøftelserne. Vi ønsker, at EU repræsenteres af institutioner, som er mere dynamiske, og derfor er aftalen så vigtig for os. Vi har også i de seneste måneder høstet gode erfaringer. De direkte drøftelser med formanden for Kommissionen her i plenarforsamlingen har været en stor succes. Vi skal have en lignende kontakt med kommissærerne og næstformændene i Kommissionen, og så skal vi have en spørgetid, som vil hjælpe os med at forstå arbejdet i Kommissionen. Der er også mange løsninger i vores nye rammeaftale, som vi ikke havde før. I deres arbejde skal Kommissionen og Parlamentet også tage hensyn til udtalelserne fra de nationale parlamenter, som repræsenterer subsidiaritetsprincippet i EU. Jeg er sikker på, at dette ikke blot er starten på et nyt årti, men på en ny arbejdsmåde i EU. Det tror vi alle på. Tredive år efter det første direkte valg til Europa- Parlamentet står vi over for endnu en stor forandring. Dette er en ny æra for arbejdet i Parlamentet - en europæisk institution. Her ved starten af vores drøftelser vil jeg bede hr. Barroso tage ordet. José Manuel Barroso Hr. formand, mine damer og herrer! Kommissionen fremmer Unionens almene interesser og tager passende initiativer med henblik herpå. Den drager omsorg for gennemførelsen af traktaterne og af de foranstaltninger, der vedtages af institutionerne på grundlag heraf. Den fører tilsyn med gennemførelsen af EU-retten under Den Europæiske Unions Domstols kontrol. Den gennemfører budgettet og forvalter programmerne. Den udøver koordinerings-, gennemførelses- og forvaltningsfunktioner på de betingelser, der er fastsat i traktaterne. Bortset fra den fælles udenrigs- og sikkerhedspolitik og de øvrige tilfælde, der er nævnt i traktaterne, varetager den Unionens repræsentation udadtil. Den er initiativtager til Unionens årlige og flerårige programmering med henblik på indgåelse af interinstitutionelle aftaler. Som De ved, er det teksten i artikel 17, stk. 1, i traktaten om Den Europæiske Union, i Lissabontraktaten. Jeg læste den højt, fordi den viser, hvor vigtig Kommissionen er, når det drejer sig om at gennemføre det europæiske projekt, en Kommission, der i henhold til samme artikel er ansvarlig som kollegium over for Parlamentet. Således ser vi i dag det europæiske demokrati i praksis. I dag bliver Parlamentet, som består af repræsentanter, der er direkte valgt af den europæiske offentlighed, bedt om at afsige sin dom over det nye kommissærkollegium. Denne afstemning supplerer afstemningen om Kommissionens formand, som blev afholdt den 16. september 2009, og er en væsentlig del af Kommissionens demokratiske legitimitet og derfor af det europæiske projekt i sin helhed. Det hold, som står foran Dem i dag, er parat til at tage de kommende udfordringer op. Det er en kombination af erfaring og nye idéer. Det afspejler en lang række tilgange og holdninger, som gør Europa til dette vidunderlige land af idéer. Dette er et hold, som De trygt kan stemme for, et hold, der fortjener Deres støtte. Og så? Hvad så? Bliver tingene, ligesom de var før? Nej, jeg nægter at tro på - og vores medborgere ville ikke kunne forstå det - at vi efter disse år med institutionelle forhandlinger grundlæggende fortsætter ligesom før. Vi lever i en usædvanlig tid. De udfordringer, som den økonomiske og finansielle krise, klimaforandringerne og energisikkerheden - for blot at nævne nogle få - udgør, er ganske enkelt for store til, at vi ikke ændrer vores tilgang. (EN) Tiden er inde til at være modig. Tiden er inde til at vise vores borgere, at vi bekymrer os, og at Lissabontraktatens ikrafttræden vil gøre en virkelig forskel for vores evne til at tjene deres interesser. Jeg mener, at vores økonomiske og sociale situation kræver et radikalt skifte fra status quo, og den nye traktat gør det muligt. Det er vores opgave at bruge de nye mekanikker til at skabe ny dynamik. Så lad os komme væk fra den intellektuelle pessimisme og konstante tilsværtning af EU, som skader Europas image i så høj grad. Lad os flytte drøftelserne fra institutionelt input til fungerende politikker. Det, som Europa har brug for for at opnå succes, er politikker, der fokuserer på resultater, bedre ledelsesstrukturer og tillid til vores egen evne til at løse de problemer, vi står over for. Vores fælles valuta, euroen, vil fortsat udgøre et væsentligt værktøj for vores udvikling, og de, som tror, at der kan sættes spørgsmålstegn ved den, skal gøre sig klart, at vi holder os til vores kurs. EU har de nødvendige rammer til at håndtere alle de udfordringer, der kan opstå i den forbindelse. Vi kan starte med at spørge os selv, om EU har en betydning i verden. Og svaret er ja. Men har EU lige så stor betydning i verden, som det burde have? Svaret er ikke endnu. Europa har betydning, når vi taler med en stærk og fælles stemme, når Europas interesser defineres klart og forsvares energisk, f.eks. inden for handel og konkurrencepolitik. Det er mindre succesrigt, når vi handler i overensstemmelse med snævre nationale interesser, på en ukoordineret måde eller på områder, hvor EU i fællesskab ikke er i stand til at forsvare og fremme sine fælles interesser. Vi skal altså kort sagt spørge os selv, om vi gør alt, hvad vi kan, for at definere og forsvare de europæiske interesser - interesser, som er mere end summen af deres dele. Helt ærligt mener jeg, at vi skal gøre mere. Vi skal fastlægge vores arbejde i en overordnet, mere langsigtet vision for, hvor vi vil have EU til at være. Det vil sikre sammenhæng og give en retningsfornemmelse, som aktører i hele Europa kan anerkende og støtte. De politiske retningslinjer, som jeg fremlagde her i Parlamentet, er udgangspunktet for denne vision for "Europa 2020". De er resultatet af de sidste fem års erfaringer. Og de er ikke mindst resultatet af intensive drøftelser med Parlamentet. Takket være Deres stærke støtte til disse retningslinjer anser jeg dem for at være et nyttigt udgangspunkt for os. De brede prioriteringer ligger klart, nemlig at komme succesrigt ud af krisen, gå forrest i forbindelse med klimaindsatsen og energieffektiviteten, fremme nye kilder til vækst og social samhørighed for at forny vores sociale markedsøkonomi, fremme et folkets Europa med frihed og sikkerhed og åbne en ny æra for et globalt Europa. Jeg tror på et Europa, som er åbent og generøst, et Europa, der i særlig grad efterstræber millenniumudviklingsmålene. Jeg tror på et Europa, der udviser solidaritet over for andre, hvilket vi for nylig har vist i Haiti, hvor vi har ydet vigtig nødhjælp, og vi vil også bidrage med omfattende genopbygningshjælp. Men vi kan opnå mere med en bedre koordinering på europæisk niveau, og jeg vil i den forbindelse fremsætte forslag og udforske de nye muligheder, som traktaten giver. Tjenesten for EU's Optræden Udadtil bliver også et meget vigtigt instrument til at gøre vores udenrigspolitik mere sammenhængende og effektiv. Jeg kan love Dem, at vi, hvis dette kollegium får Deres støtte, vil gå i gang med arbejdet med det samme og forvandle de politiske retningslinjer til et ambitiøst arbejdsprogram - et arbejdsprogram, som jeg ønsker at drøfte med Dem. Vores Europa 2020-vision er både en strukturel og omfattende reformstrategi og en exit- og genopretningsstrategi. Så vi vil sørge for at integrere kortsigtede foranstaltninger i vores langsigtede mål for at få gang i Europa igen og fremme beskæftigelsen gennem bæredygtig vækst. Vi vil bruge de næste fem år på at gøre vores vision til virkelighed, nemlig at gøre Europa til en ressourceeffektiv, inkluderende, social markedsøkonomi - så den afspejler det, der gør os til noget særligt, den europæiske levevis. Det betyder vækst baseret på viden og innovation, udvikling af vores produktivitet i form af en forbedring af vores F&U- og innovationsresultater, bedre udnyttelse af ikt-potentialet og oprettelse af et digitalt indre marked, forbedring af uddannelsesresultaterne samt fremme af kompetencer. Det betyder et inkluderende samfund med høj beskæftigelse, styrkelse af folk gennem høje beskæftigelsesniveauer, anvendelse af flexicurity, modernisering af arbejdsmarkederne og den sociale beskyttelse samt bekæmpelse af fattigdom med henblik på at opbygge et mere inkluderende samfund. Det betyder grønnere vækst, opbygning af en konkurrence- og bæredygtig økonomi, bekæmpelse af klimaforandringer, fremskyndelse af udrulningen af intelligente net og reelle netværk på EU-plan, modernisering af EU's industribase og konvertering af EU til en ressourceeffektiv økonomi. For at nå disse mål skal vi anerkende, at den indbyrdes afhængighed mellem vores økonomier kræver bedre og mere koordinering. Vi kan lige så godt erkende, at nogle nationale politikere ikke stemmer for en mere koordineret tilgang til den økonomiske politik. Men hvis vi vil overvinde krisen, styrke den sociale dimension og sikre et godt udgangspunkt for en stærk økonomisk fremtid for Europa i den globaliserede verden, hvis vi vil styrke vores industribase og påbegynde nye fælles europæiske projekter, og ikke blot bilaterale projekter, er bedre økonomisk koordinering den eneste vej fremad. Der er andre meget vigtige udfordringer, som skal håndteres i denne valgperiode. Vi har allerede kortlagt et meget ambitiøst og vidtrækkende program på området retlige og indre anliggender. Det omfatter ikke blot kampen mod terrorisme og kriminalitet, det omfatter også en håndtering af en meget vigtig prioritering, nemlig en fælles tilgang til migration. På dette område viser vi vores borgere vores engagement i både frihed og sikkerhed. I løbet af denne valgperiode vil vi også fokusere på budgetrevisionen og nye finansielle overslag. Vi skal koncentrere os om udgifternes kvalitet, om deres europæiske merværdi og om deres effektivitet, så de finansielle overslag bliver et instrument til realisering af Europas ambitioner, for vores strategi om vækst og job og også for målene om økonomisk, social og territorial samhørighed. Dette kan kun komme fra stærke europæiske institutioner og en beslutsomhed om at øge vores ambitionsniveau, at levere ændringer. Så det er særdeles positivt, at en af de primære ændringer i traktaten er styrkelsen af alle de europæiske institutioner. Jeg har tænkt mig at bruge dette til at forstærke det bidrag, vi alle kan yde til det europæiske projekt, sammen. Dette er ikke en tid, hvor vores institutioner skal trække i forskellige retninger. Men Kommissionen vil naturligvis altid have et særligt forhold til Parlamentet, eftersom vi inden for det fællesskabsretlige samarbejde er de to institutioner, som skal identificere, udtrykke og virkeliggøre Europas interesser. Dette gør os frem for alt til de to fællesskabsinstitutioner, som har et særligt ansvar for, at EU er mere end summen af sine dele. Det var i den ånd, at jeg i mine politiske retningslinjer, som De har fået præsenteret, henviste til et særligt forhold til Parlamentet. Det er i den ånd, vi har drøftet en ny rammeaftale, hvis principper i dag afspejles i betænkningen her i Parlamentet. Denne rammeaftale skal fremme vores fælles indsats for at levere virkelig europæiske svar på de spørgsmål, som europæerne står over for i dag. Så samtidig med at opdatere aftalen, så den afspejler Lissabontraktaten, skal den indeholde nye måder, hvorpå vi kan gøre samarbejde til daglig virkelighed. Den skal hjælpe os med at danne en ny partnerskabs- og formålskultur og bruge vores fælles indflydelse på at skabe et reelt fremskridt for det europæiske projekt. Flere af disse spørgsmål forudsætter også et samarbejde med Rådet. Så jeg bifalder i høj grad en bredere aftale, som forener medlovgiverne, sammen med Kommissionen om et sæt principper for interinstitutionelt samarbejde. Jeg sagde, at vi skal være modige. Jeg sagde, at vi ikke kan fortsætte som hidtil. Jeg har skitseret mange fornyelser og vores prioriteringer for, hvordan vi kan håndtere den sociale situation. Jeg er overbevist om, at de vil styrke vores institutioner og hjælpe os med at nå vores mål i fuld overensstemmelse med vores værdier. For vi må aldrig glemme, at EU bygger på værdier som respekt for den menneskelige værdighed, frihed, demokrati, lighed, retsstatsprincippet og respekt for menneskerettighederne. I dag er starten på et nyt kapitel i vores europæiske eventyr. Lad os arbejde sammen for at gøre det til en reel succes - for alle vores borgere. (Bifald) Formanden Det var præsentationen af kommissærkollegiet og en redegørelse om rammeaftalen om forbindelserne mellem Europa-Parlamentet og Kommissionen. Denne præsentation blev givet af hr. Barroso. Vi drøfter begge disse sager. Afstemningen om rammeaftalen finder sted præcis kl. 12.00, så er der pause indtil kl. 13.30, og derefter fortsætter vi med afstemningen om kommissærkollegiet - det er dagsordenen for i dag. Jeg vil også gerne hilse på repræsentanterne for Det Europæiske Råd, det roterende formandskab og den spanske regering. Vi byder alle, som er her sammen med os i dag og lytter til vores drøftelser, velkommen. Joseph Daul Hr. formand, hr. López Garrido, hr. formand for Kommissionen, mine damer og herrer! I dag skal vi afsige dom over den nye Kommission, en væsentlig handling, som bekræfter Parlamentets beføjelser og fastlægger den måde, hvorpå EU vil fungere i adskillige år. Før den tillid, som min gruppe og jeg har til Barroso II-Kommissionen, føres til protokols, vil jeg gerne give udtryk for min mening om de rammer, som den kommer til at skulle arbejde under. I forbindelse med denne sag må jeg sige, at folk i Europa endnu ikke er overbevist om, at Lissabontraktaten fungerer ordentligt. Vi forventer os en hel del af denne traktat, og vi skal gøre vores bedste for at sikre, at den er et nyt, positivt skridt i det europæiske eventyr. Men lovgivning er ikke alt. De mænd og kvinder, der anvender den, skal leve op til vores ambitioner. De skal sikre, at Europas status i verden er den samme som dets budskab, dets velstand og dets succeser. Det er en kendsgerning, at den europæiske maskine stadig har brug for en del justeringer. Således har vi nu fået en højtstående repræsentant, som også er næstformand i Kommissionen og ansvarlig over for Parlamentet. Denne nøglefigur skal være Europas stemme i verden. Hendes tilstedeværelse og hendes ambitioner skal være et udtryk for EU's tilstedeværelse og ambitioner, verdens største økonomi udtrykt i BNP, verdens største marked, den største bidragsyder til international hjælp. Faktum er, at Europas stemme, fra Haiti til Iran, fra Afghanistan til Yemen, fra Cuba til de transatlantiske relationer, som vi sætter højt, indtil nu ikke har levet op til vores forhåbninger. Vores gruppe opfordrer til en drastisk indsats for at sikre, at vi ændrer vores tilgang og kommer godt fra start denne gang. Med tanke herpå, hr. Barroso, regner vi også med Deres personlige engagement og lederskab. Vi regner også med, at den nye formand for Det Europæiske Råd repræsenterer EU på den internationale scene, at han indleder og leder møder mellem stats- og regeringscheferne og fungerer som et referencepunkt. Vi skal give ham tid til at sætte sit aftryk, men jeg har allerede noteret mig med tilfredshed, at hans første skridt er i orden. Fra Ministerrådet forventer jeg intet mindre end et tæt samarbejde på lige vilkår - og jeg mener på lige vilkår - med Parlamentet. Eksemplet med SWIFT viser os dog omfanget af de fremskridt, der skal ske. Til sidst forventer jeg fra Kommissionen - og jeg ved, at kommissionsformand Barroso er enig i dette synspunkt - et eksemplarisk samarbejde og tillidsforhold. Derudover afspejler den rammeaftale, som vi stemmer om her til frokost, denne fælles vilje hos vores to institutioner. Vi er nået til vejs ende i en øvelse, hvor vi har gransket medlemmerne af Kommissionen, og jeg vil gerne rose denne øvelse i moderne demokrati, som intet andet parlament i Europa til dato gennemfører. Ikke desto mindre har vi stadig en hel del at gøre, før vi kommer på højde med vores opgave, som består i at kunne bedømme politikere fra et politisk perspektiv. Vi skal forbedre vores procedurer yderligere og gøre dem mere relevante og mere fokuserede på indholdet i de europæiske politikker. Jeg er godt klar over, at alt ikke kan gøres med det samme på så tidligt et trin i gennemførelsen af den nye traktat. Vi skal imidlertid være ambitiøse. Det er den ånd, som vi griber denne forhandling an i, der skal resultere i udnævnelsen af den nye Kommission. En Kommission, som under ledelse af hr. Barroso og med erfarne kommissærer er godt udstyret til at håndtere europæernes problemer. En Kommission, hvis primære politiske mål og prognoser vedrørende de problemer, der skal tages fat på, eller de løsninger, som skal anvendes på disse problemer, vi deler. En Kommission, der afspejler resultatet af valget til Europa-Parlamentet i 2009, og hvor min politiske familie, Gruppen for Det Europæiske Folkeparti (Kristelige Demokrater), har størst indflydelse. En Kommission, hvis hovedprioritering er at opfylde forventningerne hos europæere, som er ramt af krisen, europæere, der ofte også lider af pessimisme, og som bekymrer sig om deres lederes evne til at forsvare og fremme den europæiske model i verden. Derfor stemmer PPE-Gruppen for en udnævnelse af Kommissionen. (Bifald) Martin Schulz Hr. formand, hr. Barroso, mine damer og herrer! I løbet af høringerne så jeg Kommissionen for mig som abbed José Manuel og hans 26 novicer fra Trappistordenen. Det er en orden, der har aflagt et tavshedsløfte. Det var, som om abbeden havde sagt til sine novicer, at "det er bedre ikke at sige noget end at sige noget forkert". Det var til skade for nogle af de nye folk ved høringerne. Det var en overraskelse at se folk som Neelie Kroes, der ellers er så veltalende, pludselig tale i tomgang. Andre som f.eks. Joaquín Almunia, Michel Barnier, den nye kommissær Maroš Šefčovič og endda fru Georgieva havde ikke aflagt tavshedsløfte og viste, da tavshedsløftet blev ophævet, at man, hvis man er så modig at indgå i dialog med Parlamentet, kan blive mere synlig, end hvis man lader sig manipulere. (Bifald) Samtidig afslørede hr. Almunia og hr. Barnier de roller, de har tænkt sig at spille i den fremtidige Kommission. Det var interessant at observere opdelingen af porteføljerne for de enkelte medlemmer af Kommissionen, også under høringerne. Der er så mange modsætningsfyldte opgaver, så mange strukturer, som skaber nærmest uundgåelige kompetencekonflikter, som kræver en mægler, der i sidste ende skal beslutte, hvilken retning der skal vælges - det var interessant. På den ene side får kommissærerne at vide, at "her har jeg ordet", og på den anden side, at "i tilfælde af kompetencekonflikter træffer jeg den endelige afgørelse". Jeg vil bestemt ikke gøre den romerske kejser en bjørnetjeneste, men det lader i høj grad til, hr. Barroso, at De vil arbejde efter "del og hersk-princippet". Det er imidlertid den forkerte tilgang. De er nødt til at forstå, at enhver, som vil konvertere et kollegium til et præsidentvælde, udfører en kæmpe opgave og i sidste instans skal være klar til at få at vide, at sorteper stopper ved ham, og at han skal tage ansvaret for manglerne. Kommissionen er stærk, når den handler som kollegium. Den er stærk, når den ikke ser sig selv som en teknokratisk administrativ leder, men forstår, at de udfordringer, som vi står over for, kræver grænseoverskridende, europæiske svar. Det spørgsmål, som De stillede i starten af Deres tale - har EU en betydning i verden - er faktisk på dagsordenen. Dette spørgsmål bliver ikke besvaret ved, at De skræddersyer alting efter Deres eget behov, men ved, at De organiserer ansvaret i Deres Kommission så effektivt, at Kommissionen i samarbejde med os, Europa-Parlamentet, kan komme med svarene. Den økonomiske og finansielle krise, miljøkrisen og den sociale krise, som dette kontinent står over for, kræver grænseoverskridende, europæiske svar. Det kræver ikke en renationalisering. Derfor har vi brug for en stærk Kommission, som kan få støtte fra et stort flertal i Parlamentet. Den skal imidlertid ikke være skræddersyet til José Manuel Durão Barroso, men skal i stedet afspejle den lange række af kompetencer, som alle kommissærerne har. (Bifald) Et svar på, hvorvidt EU har en betydning i verden, kunne ses i København. Hvis vi bliver splittede, når det kommer til miljølovgivning, og hvis Europa tilstræber en renationalisering i stedet for at anlægge en ambitiøs, EU-baseret tilgang, vil vi også på andre områder se det, som vi så i København, nemlig at beslutningerne træffes af Barack Obama og Hu Jintao uden europæisk deltagelse. Enhver, der ikke ønsker at se verden synke ned i en ny slags bipolaritet, har brug for et stærkt Europa og et ambitiøst Europa. Vi har derfor også brug for en effektiv Kommission, der påtager sig denne rolle. Under forhandlingen om den interinstitutionelle aftale, hr. Barroso, gjorde De to indrømmelser, som efter min mening er væsentlige. Konsekvensanalysen og særlig den sociale konsekvensanalyse er for os som socialdemokrater og som socialister og demokrater et vigtigt element. Kommissionen, og dvs. alle de enkelte medlemmer af Kommissionen, er nødt til at indse, at det, der gjorde, at store dele af den europæiske befolkning afviste den europæiske idé, havde at gøre med den kendsgerning, at folk i Europa havde en følelse af, at denne Kommission kun var interesseret i markedet og f.eks. ikke i social beskyttelse af dens borgere. Stadig flere mennesker har en fornemmelse af, at det er koldt teknokrati snarere end social velfærd, der ligger til grund for Kommissionens handlinger. Hvis den tendens ændrer retning nu med den sociale konsekvensanalyse, som vi bliver enige om, vil vi have gjort store fremskridt. Det gælder i øvrigt også de foranstaltninger i denne interinstitutionelle aftale, som vi er enige i, nemlig at Europa-Parlamentets lovgivningsmæssige beslutninger konverteres til initiativer fra Kommissionen inden for et år. Det er også et enormt skridt fremad i samarbejdet mellem vores to institutioner. En trappistisk abbed, som skal repræsentere Europa i verden sammen med hr. Ikkeland, formanden for Det Europæiske Råd - det er ikke godt nok, hr. Daul. Vi har brug for et effektivt samarbejde mellem de europæiske institutioner. Hr. Barroso skal dog ikke have skylden for alt. Der er også 27 regeringschefer i Europa, som tror, at Kommissionen er deres regeringskontorers forlængede arm. Det svar, som vi har brug for, er et tæt samarbejde mellem Europa-Parlamentet og en Kommission, der føler sig forpligtet til at arbejde for et socialt og miljømæssigt fremskridt i Europa. Det er det, der vil give EU betydning i verden. Hvis vi tager fat på dette sammen, så vil Gruppen for Det Progressive Forbund af Socialdemokrater i Europa-Parlamentet efter Deres svar på dette, hr. Barroso, i pausen drøfte, hvad vi i sidste ende vil gøre. Efter drøftelserne i vores gruppe og efter Deres svar vil jeg så præsentere denne beslutning i anden omgang. (Bifald) Guy Verhofstadt Hr. formand! På vegne af min gruppe glæder det mig at være her i dag og endelig have Barroso II-Kommissionen foran os. Jeg mener, at det er en god ting, for vi er ved at afslutte, hvad der har været en dårlig periode for EU. Det seks måneder lange fravær af en Kommission med reelle beføjelser er noget, der ikke bør gentages i fremtiden, særlig i denne tid med økonomisk og finansiel krise, hvor der er store emner på dagsordenen som f.eks. klimaforandringerne, København osv. Under alle omstændigheder kan De stole på min erfaring, når jeg siger, at der fremover ikke må være flere perioder, hvor Kommissionen ikke har nogen reel styring, særlig når de varer så længe som seks måneder. Jeg håber, at denne Kommission påbegynder sit arbejde så hurtigt som muligt, lige så snart vi har stemt. Fra vores side, hr. Barroso, forventer vi tre ting af Dem. For det første at denne nye Kommission bliver drivkraften bag EU. Vi mener ikke, at dette har været tilfældet de seneste fem år. Denne gang vil vi have en Kommission, som lægger de sidste fem år bag sig og bliver den reelle drivkraft bag en langt mere intensiv integration af EU. Alt det, der er sket i de seneste uger og måneder, viser, at det, som gør Europas position i denne flerpolede verden problematisk, er den kendsgerning, at der ikke er noget fælles livssyn og ikke nok europæisk integration - jeg tænker på København og manglen på koordinering i Haiti. Derfor kræver vi en Kommission, der i modsætning til det, som vi har set de seneste år, ikke altid med det samme søger et kompromis med Rådet, før den kommer og præsenterer det for os og prøver på at få os til at sluge det. Vores forventning til Kommissionen er, at den vil præsentere ambitiøse projekter for Rådet - selv hvis vi på forhånd ved, at den ikke vil modtage 100 % støtte - og at den efterfølgende vil henvende sig til Europa-Parlamentet som sin indflydelsesrige allierede for at overbevise Rådet. (Bifald) Det andet, vi forventer os af Kommissionen - og her kommer jeg til at gentage det, som hr. Schulz allerede har sagt, men jeg mener, at det er vigtigt - er, at vi vil arbejde som et kollegium. En kommissionsformand, der er stærk, er meget godt, men et kollegium, en Kommission, som er stærk og viser samhørighed, er væsentlig og stadig langt vigtigere. Derfor forventer vi virkelig denne type Kommission, for for første gang - og det har De erkendt, hr. Barroso - er det en Kommission, som består af de tre primære politiske familier her i Parlamentet. Det glæder mig, at otte liberale kommissærer står i spidsen for nogle meget vigtige porteføljer. Denne Kommission skal nu internt fungere som en koalition mellem disse tre bevægelser og disse tre politiske partier og forsøge at indgå kompromiser, der har hele Kommissionens og hele kollegiets støtte. Endelig er det efter vores mening denne Kommissions tredje prioritering at bekæmpe den økonomiske krise, og jeg mener, at den vigtigste og mest presserende opgave er så hurtigt som muligt at præsentere en troværdig strategi for Europa 2020 for Parlamentet og Rådet. Det er den vigtigste opgave. Vær ambitiøs på dette område, hr. Barroso. Lyt ikke for meget til medlemsstaterne. Lyt i stedet til det spanske formandskab, for det har nogle gode idéer vedrørende dette emne. Kom væbnet med ambitiøse projekter. Tro ikke, at en ringe koordinering af nationale økonomiske strategier er tilstrækkelig. I morgendagens verden og den flerpolede verden har vi brug for meget mere end det. Vi har brug for socioøkonomisk styring af EU. Det er ikke nok at have en monetær søjle som euroområdet. Der er også brug for en økonomisk og social søjle i euroområdet og i EU. Det er den strategi, vi forventer af Dem, for det vil være af afgørende betydning for Europas fremtid og for vores medborgeres fremtid. (Bifald) Daniel Cohn-Bendit Hr. formand, mine damer og herrer! Jeg må indrømme, at dette er utroligt. Vi har en koalition af hyklere foran os. Det er lige før Skt. Valentins Dag, og hr. Barroso får at vide, at "jeg elsker Dem, men jeg elsker Dem ikke. Jeg tror ikke på Dem, men jeg stemmer på Dem alligevel". Så det er virkelig ... Ja, hr. Schulz, De kommer med en fin udtalelse, når De siger, at "vi vil tænke over det", selv om alle ved, at De vil stemme for Kommissionen. Det er virkelig en god politisk strategi! (Bifald) Jeg vil gerne sige noget... Jeg ved ikke, hvorfor De hidser Dem sådan op, hr. Schulz! De er endnu ikke formand for Parlamentet! Rolig nu, min ven, rolig nu! For min del - og hr. Schulz bør få afkortet sin taletid med 30 sekunder - vil jeg gerne sige nogle meget enkle ting mellem os. Vi har nogle meget store grupper, som vil støtte Barroso-Kommissionen. De er ikke i stand til at udarbejde en beslutning sammen for at forklare, hvorfor de støtter Kommissionen. Ikke i stand til! Hvorfor? Fordi de ikke går ind for Kommissionen - og i det mindste er hr. Verhofstadt klar i mælet, når han siger, "jeg stemmer for De Liberale", og den anden stemmer for PPE, og den anden stemmer for Socialdemokraterne... (Bemærkning uden mikrofon fra hr. Verhofstadt: "Og De stemmer for De Grønne") Mig? Nej, der er ikke nogen. Men ja... som De ved, hr. Verhofstadt, er vores gruppe den eneste gruppe, der har været kritisk, selv da der var et medlem af De Grønne i Kommissionen. Det er ikke sådan, vi fører politik. Vi har brug for at vide, om denne Kommission har visioner og ambitioner og er viljefast. Det, der er blevet sagt, er sandt. Størstedelen af de indstillede kommissærer - jeg siger ikke alle - var ikke viljefaste og havde ikke nogen visioner eller ambitioner. Når man ser på Kommissionen som en enhed, giver summen af minusserne dog et plus. Det er Barroso-Kommissionens nye matematiske formel. Nej, sådan fungerer det ikke. Derfor, hr. Barroso, kan jeg godt lide, når De læser teksten i traktaten op for os. Initiativer, hvilke initiativer? Hvilket initiativ kom Kommissionen op med for at håndtere krisen i Grækenland? Solidaritet, hvorhenne? I Spanien, hvor er den? Jeg har ikke set den. Jeg har ikke hørt den. Lad mig give Dem et råd. Et af Grækenlands problemer er landets forsvarsbudget. 4,3 % af Grækenlands BNP går til forsvaret. Hvad er problemet? Problemet er Cypern. Det er forholdet til Tyrkiet. Hvor er Kommissionens initiativ, når det kommer til at løse Cypernproblemet, så Grækenlands BNP endelig bliver befriet for denne åndssvage, idiotiske konflikt, som vi som europæere burde løse? Kommissionens initiativ - den har ikke noget! Det samme gør sig gældende, hvad angår Haiti. Jeg ved, Baroness Ashton, at De ikke er brandmand, jordemoder eller noget lignende. Jeg vil dog stadig gerne have, at De kommer med idéer. Jeg vil have, at De forsvarer noget. De siger altid, at "det er vigtigt, vi skal koordinere, jeg vil koordinere...". Vi ved ikke, hvorfor det er vigtigt, vi kender ikke hierarkiet af det, der er vigtigt, men vi ved, at De anser alting for at være vigtigt. På den måde gør vi ingen fremskridt. Derfor synes jeg, at vi har et problem. Vi har et grundlæggende problem her, og det er, at vi som Parlament endelig skal vise vores forhold til Kommissionen. Og selvfølgelig vil vi arbejde sammen med Kommissionen, selvfølgelig vil vi arbejde sammen med kommissærerne, selvfølgelig - det ved jeg godt- vil der være et flertal. Men jeg kunne godt tænke mig, at vi for en gangs skyld holder op med hele tiden at tale i tomgang, holder op med at komme med alle de meningsløse udtalelser. Vi ønsker et politisk Europa. Hver gang, vi får chancen for et politisk Europa, spilder vi den! Da Europa var lige ved at gøre fremskridt i København, spolerede vi det! Jeg kunne godt tænke mig, hvis hr. Barroso og kommissærerne - de hidtidige og de fremtidige - på et eller andet tidspunkt fortalte os, hvorfor de spolerede det, hvorfor Europa ikke var politisk, hvorfor Europa ikke var en global spiller. Hr. Verheugen forlader Kommissionen. Han var nummer to i Kommissionen, og han fortæller Tyskland og alle andre, som vil lytte til ham, at Europa ikke var en global spiller, at Europa ikke udfyldte sin rolle. Han siger ikke, hvorfor han ikke udfyldte sin rolle. Det er altid en anden, og jeg kunne godt tænke mig, hvis vi for en gangs skyld, i denne Kommission, under denne forhandling, ikke hørte flere af de meningsløse kommentarer, som hr. Schulz, hr. Verhofstadt og hr. Daul kommer med. "Det bedste ville være at afvise Kommissionen, så vi sammen endelig kan tage fat på det, der reelt sker i verden". Det, der reelt sker i verden, er, at Europa ikke kan håndtere den økonomiske krise, miljøkrisen og den finansielle krise. Der er nok af dem. Der er nok af dem, som ikke kan klare at blive ført bag lyset af deres beroligende ord - de har allerede narret os, de siger, at "vi er imod, vi er imod", og til sidst undlader de at stemme. "Vi er imod, vi er imod, men vi stemmer for." Det er uværdigt for Parlamentet. Lad os vågne op, for Europa har brug for det! (Bifald) Jan Zahradil Mine damer og herrer, hr. formand for Kommissionen! Min gruppe, ECR-Gruppen, støttede Dem sammen med De Liberale og De Kristelige Demokrater, og uden denne støtte ville De ikke sidde her. Vi støttede Dem, da andre ikke gjorde det, og vi støttede Dem på grund af Deres mangeårige omdømme som reformator. Det ville glæde os, hvis De levede fuldt ud op til dette omdømme i denne valgperiode. Jeg kan huske, da De i 2005 kom med en interessant idé om at forenkle den europæiske lovgivning og skære igennem den nu uigennemtrængelige EU-lovgivning. Jeg vil gerne, hvis De vender tilbage til den idé, for det var en god idé. Vi lever i en periode med Lissabontraktaten, vi lever i en periode, hvor det er endnu lettere at vedtage ny lovgivning, og jeg vil derfor bede Dem om ikke at lade den europæiske økonomi blive kvalt i ubegrundet og ubeføjet lovgivning, ikke at tillade moderne, politisk korrekte temaer, som kunne blive en undskyldning for yderligere centralisering, yderligere lovgivning og yderligere bureaukratisering af EU. Hvis De går den vej, kan De sætte Deres lid til os. Hvis De går ad reformvejen, hvis De viser Dem som en sand reformator, så kan De regne med vores støtte og samarbejde. Men hvis De holder dem til den gamle måde og følger den jævne og slidte vej, så forbeholder vi os retten til at være uenige med Dem og endda gå imod Dem. Jeg håber, at der vil være langt mere af det førstnævnte end det sidstnævnte, og at vi vil kunne samarbejde i meget større omfang og stå på samme side af barrikaderne snarere end på hver sin side. Jeg ønsker Dem held og lykke med det. Lothar Bisky Hr. formand, hr. Barroso! I september 2009 måtte jeg fortælle Dem, at Deres politiske retningslinjer var en fortsættelse af en mislykket politik fra Kommissionen. Deres neoliberale retningslinjer åbenbarer ikke en strategi for mere social retfærdighed, og de yder heller ikke Europa en bedre beskyttelse mod kriser. De udgør ikke noget grundlag for arbejdet med at bekæmpe fattigdom og social udstødelse i Europa. Nu præsenterer De det kommissærkollegium for os, som passer bedst til Deres program. De kan ikke forvente at få noget bifald for dette fra min gruppe. Allerede under denne nye valgperiode har Parlamentet vist, at det tager demokratisk kontrol og medbestemmelse alvorligt, og det er jeg meget glad for. Jeg tænker på den nye rammeaftale mellem Parlamentet og Kommissionen og på forkastelsen af en af kommissærkandidaterne, og jeg håber, at Parlamentet i morgen igen er samvittighedsfuldt i sin behandling af SWIFT-aftalen. Gennemsigtighed og retfærdighed er af afgørende betydning i aftalerne mellem institutionerne - kun når det er til stede, kan vi begynde at tale om politik. Det drejer sig om befolkningen i Europa og resten af verden, det drejer sig om gode job og flere rettigheder til en god uddannelse og retfærdig løn, det drejer sig om deres ret til fredelig udvikling og et ubeskadiget miljø. Derfor, hr. Barroso, støtter min gruppe ikke Deres retningslinjer eller Deres forslag til medarbejdere. Forbered Dem på vores hårde, men retfærdige meningsudvekslinger med Dem og Deres kollegium. Nigel Farage Hr. formand! Foran os har vi den nye regering i Europa, en regering, som med Lissabontraktaten nu har en enorm magt, ikke blot en udenrigsminister og ambassader, ikke blot evnen til at undertegne traktater, men evnen til nu at anvende nødretstilstanden til bogstavelig talt at overtage lande, og alligevel er det, som vi har hørt fra Europa-Parlamentets store gruppe af ledere her til morgen, kravet om, at De får endnu mere magt, og at det sker endnu hurtigere. Måske skulle vi minde os selv om, at denne traktat, som giver Kommissionen den magt, overhovedet ikke har nogen demokratisk legitimitet i EU. De har ignoreret folkeafstemninger, De har afvist folkeafstemninger, og De har tyranniseret de stakkels irere til at foretage endnu en afstemning. Det slår mig, at fællesnævneren i denne Kommission er antallet af kommunister eller folk, der er meget tæt på kommunismen. Hr. Barroso selv var maoist. Siim Kallas, som langtfra var studenteraktivist, var endda medlem af Den Øverste Sovjet - vi har førsteklasses kommunister dér. Baroness Ashton ledte kampagnen for atomnedrustning (CND) og nægter stadig at fortælle os, om hun modtog penge fra Storbritanniens Kommunistparti. Jeg kunne blive ved, men så skulle vi blive her et stykke tid. Men vi har mindst 10 kommunister i denne Kommission, og det må føles som en tilbagevenden til de gode gamle dage. Kommunisterne må føle sig ret nostalgiske. Mens der for 60 år siden blev lagt et jerntæppe ned over hele Europa, har vi i dag Kommissionens jernhånd. Vi har set det i forbindelse med artikel 121 og med Grækenland, som i realiteten konverteres til et protektorat. Stakkels Grækenland, der er fanget i euroens økonomiske fængsel! Stakkels Grækenland, der er fanget i et moderne fængsel af nationer, som der ikke lader til at være nogen vej ud af! Det, som Grækenland har behov for, hr. Barroso, er en devaluering, ikke sadomonetarisme. Gud ved, hvad det vil gøre ved dem. I 1968 havde vi Brezhnevdoktrinen med begrænset suverænitet. I dag har vi "fælles værdier". Vi har et "stadig tættere EU" og "forenet suverænitet", og det er det, De har anvendt, men det er selvfølgelig ikke kun Grækenland, for det samme vil ske for Spanien, Portugal og Irland. Artikel 121 vil blive gjort gældende i forbindelse med alle disse. De sagde tidligere, hr. Barroso, at vi holder os til vores kurs, og det vil sige, at millioner af mennesker i Europa udsættes for smerte, når De forsøger at holde sammen på det katastrofale projekt, som euroen er. Det falder fra hinanden. Det er der ikke nogen tvivl om, lige så sikkert som det skete for Storbritannien med vekselkursmekanismen i 1992. De kan grine, De kan smile. Det virker ikke. Det kan ikke virke. Det falder fra hinanden, og, for befolkningerne i Europas vedkommende, jo før, jo bedre. Vi har brug for demokratiske løsninger. Hvis De fortsætter med at presse på med Deres ekstreme euronationalisme, vil det føre til vold. Vi må stemme imod denne Kommission. Vi må lade Europas fremtid være op til befolkningerne i hver enkelt medlemsstat i frie og retfærdige folkeafstemninger. Zoltán Balczó (HU) Hr. formand! Kommissionen er EU's vigtigste beslutningstagende organ. Kravene til kommissærerne skal være som følger: Den rette person, baseret på karriereforløb og egnethed, i den rette stilling. Den måde, som kommissærerne nomineres og vælges på, sikrer dog, at dette positive resultat kun lejlighedsvis opnås. Regeringerne anbefaler ikke folk til en bestemt opgave, men til en stilling. Dem, de nominerer, vil - medmindre den pågældende trækker sig - blive EU-kommissærer. Formanden for Kommissionen forsøger at finde en opgave til den pågældende person, og således er rækkefølgen omvendt. Det svarer til, at jeg forsøger at finde en frakke, der passer til en knap. Noget andet, der er værd at nævne, er, at høringerne i de specialiserede udvalg ikke følges op af en afstemning, men i stedet skriver nogle få mennesker breve om høringen. De taler altid om demokrati, og alligevel er De bange for direkte valg. Uanset om det drejer sig om EU-forfatningen, en folkeafstemning eller et udvalgsmøde om en potentiel kandidat. I løbet af høringerne sagde de indstillede kommissærer nærmest ikke noget konkret. De ville ikke indgå forpligtelser, påtage sig et ansvar. Alligevel blev det ikke desto mindre klart, at de ikke bryder med den forrige Kommission, men ønsker et centraliseret Europa. De har ikke lært noget af den finansielle krise, men følger fortsat en liberal økonomisk politik. Der er derfor mange af os, som ikke vil stemme for denne Kommission, og det gør os ikke til antieuropæere. Vi gør bare det, som vores vælgere - mange millioner europæiske borgere - forventer af os. József Szájer (HU) Hr. formand, hr. Barroso! På en lang række europæiske sprog udtrykkes idéen om, at noget fungerer - at det kan fungere - og at noget virker, meget ens. Vi befinder os nu i en tid i EU, hvor vi kan sige "tilbage til arbejdet, Europa". Lad os gå tilbage, lad os arbejde, lad os fungere. Grundlaget for dette er sikret i den nye traktat om Den Europæiske Unions funktionsmåde, Lissabontraktaten, et nyvalgt Parlament og den nye Kommission, der er ved at blive dannet. Det er på tide, at vi lægger tiden med institutionelle uoverensstemmelser bag os, fastlægger institutionelle spilleregler og virkelig vender vores opmærksomhed mod og fokuserer på de europæiske borgeres bekymringer og spørgsmål. Det er af fundamental betydning, fordi vi skal genvinde støtten fra dem, som vi har mistet undervejs. Vi har alle et arbejde at gøre i den henseende. Procedurerne i de seneste uger og måneder har ikke altid været hæderlige. For eksempel gav Parlamentet ikke en af de indstillede kommissærer en fair mulighed for at blive hørt. Lad os derfor bedømme Kommissionen, lad os bedømme Rådet, lad os arbejde sammen med det, men lad os også nogle gange tage et kig på os selv. Det tætte samarbejde mellem disse institutioner er nødvendigt for at opnå resultater. Jeg vil på vegne af min gruppe også ønske Dem held og lykke, for når vi ønsker Dem held og lykke, gælder det ikke flere enkeltpersoner, men borgerne i Europa. Gid Europa i de europæiske borgeres øjne endelig må blive et eksempel på jobskabelse, velstand, udvikling, en aktiv tilstedeværelse i verden og retfærdighed, og gid Europa nu, på baggrund af den nye forfatning, Lissabontraktaten, må vokse op og få, hvad der tilkommer det. Når min computer ikke fungerer, trykker jeg på genstart. Nu har vi endda fået ny software i denne computer, kendt som Lissabontraktaten. Lad os trykke på genstart. Hannes Swoboda (DE) Hr. formand, hr. Barroso! Deres Kommission har unægtelig både stærke og svage punkter. Jeg vil gerne fokusere på de stærke punkter. Vi har et udenrigspolitisk hold, som De vil få svært ved at finde andre steder, både hvad angår udenrigspolitikken og udviklingspolitikken. De kan ikke nægte, hr. Szájer, at vi har et bedre hold nu, end vi havde under den oprindelige høring af den første kandidat fra Bulgarien. Jeg tror også fuldt og fast på, at Baroness Ashton vil koordinere dette hold godt. Det ene telefonnummer, som Henry Kissinger efter sigende krævede, bringes på bane igen og igen. Måske har vi ikke dette ene telefonnummer, men hvis De sammenligner med USA - i forbindelse med klimabeskyttelse f.eks. - hvem skal vi så ringe til? Præsident Obama eller Senatet, som indtil videre har nægtet at finde en løsning? Hvad angår spørgsmålet om nedrustning, skal vi så kontakte Præsident Obama, der stemmer for nedrustningen, eller Senatet, som ikke har stillet nogen løsningsforslag? Lad os ikke altid gøre os selv værre, end vi er! Vi har nu fået mulighed for at gøre et godt indtryk. (Bifald) Hvad angår økonomisk politik, har vi et stærkt hold. Jeg håber og tror på, at de af vores kolleger i Kommissionen, som ikke gjorde sig så markant bemærkede under høringerne, vil udvikle denne styrke med tiden. Når det drejer sig om socialpolitik, har vi en kommissær, som tager sagen alvorligt, og en kommissionsformand, der også har lovet os, at han vil prioritere sociale anliggender og socialpolitik. Det regner vi med. Vi regner ikke blot med det, vi vil også presse på for, at det virkelig sker. Sammen har vi fundet løsninger på en række områder i rammeaftalen. Vi var nogle gange uenige, men vi arbejdede godt sammen. Det er en rigtig god aftale, hvis vi tager den alvorligt - De i Kommissionen og vi i Europa-Parlamentet. Hvis vi kan få Rådet til at tage gennemsigtighedsprincipperne i denne aftale alvorligt, så vil vi virkelig kunne opnå noget stort. Som resultat af Lissabontraktaten og rammeaftalen vil der, lige fra lovgivningsprocessens begyndelse til dens afslutning, til gennemførelsen, være en grad af gennemsigtighed, som måske ikke gør sig gældende i mange nationale parlamenter. Jeg opfordrer derfor Kommissionen og Rådet til at tage dette seriøst. Hvad angår SWIFT, er gennemsigtigheden ikke blevet taget seriøst - hverken af Kommissionen eller Rådet. Vi har nu et medlem af Kommissionen, som var ansvarligt for Rådet. Det er en praksis, som vi i Parlamentet ikke længere kan acceptere. Årsagen til dette rod er ikke, at Parlamentet sandsynligvis er genstridigt. Det skyldes snarere, at Rådet og Kommissionen - særlig Rådet - ikke forstod, at de var nødt til at involvere Parlamentet, selv i overgangsperioden, da det allerede stod klart, at Parlamentet stadig havde mere at sige. Det er et faktum. I den henseende, hr. Barroso, med de lovgivningsmæssige beslutninger og Kommissionens forpligtelse til at svare - enten i form af dens eget udkast til lovgivning eller en tydelig forklaring på, hvorfor den ikke vil gøre noget - har vi gjort store fremskridt. Lad os ikke lade, som om den parlamentariske initiativret altid har været lige så væsentlig i de nationale parlamenter. De domineres i bund og grund af regeringerne, og det, som regeringerne foreslår, gennemføres ofte i parlamenterne. Det er ikke tilfældet her. Kommissionens forslag er endnu ikke lovgivning for os. Vi arbejder på dem, så vores egne idéer også indarbejdes. Lad os gribe denne chance med den nye Kommission, en ny traktat og en ny rammeaftale. Lad os som Parlament være selvsikre i vores drøftelser med Kommissionen. Formanden Nu tager en kvinde for første gang ordet i denne forhandling. Det er en skam, at det sker så sent. Diana Wallis (EN) Hr. formand! Jeg håber, at det er værd at vente på. Jeg vil som tidligere medlem af Parlamentets forhandlingsteam gerne fokusere på beslutningen om rammeaftalen. Vi havde, kommissionsformand Barroso, og det tror jeg bestemt, De vil være ved, nogle meget interessante drøftelser om betydningen af ordene, særlig på mit sprog, men en af de vendinger, De brugte i begyndelsen af vores møder, var, at De talte om Deres absolutte forpligtelse over for EU's "parlamentariske dimension", og jeg tror, De var helt oprigtig og positiv i Deres brug af den vending, om end vi aldrig diskuterede den. Efter Lissabontraktaten og efter beslutningen om den nye rammeaftale er Parlamentet meget mere end blot en "dimension" - det er en realitet, en reel magt, et sandt parlament, som fortjener det navn. Man kan måske godt kalde den oprindelige parlamentariske forsamling for en "dimension", men ikke dette Parlament. Dette Parlament er ifølge beslutningen nu en fuldt ud lovgivende partner, der skal behandles lige, inkluderende og på et informeret grundlag i forhold til Rådet, og som ikke skal forbigås ved at gribe til blød lovgivning eller andre instrumenter, uanset værdighed, et Parlament, der fuldt ud og med rette er i stand til at drage Deres Kommission som udøvende magt til ansvar. Vi ser frem til at se ikke blot Dem, hr. Barroso, men alle Deres kolleger i Kommissionen til spørgetid her i Parlamentet. Parlamentet vil holde på sin ret til at føre tilsyn med efterfølgende ændringer af Deres hold. Parlamentet er parat til at udfylde sin egentlige rolle som det eneste transnationale, direkte valgte parlament i internationale forhold. Men frem for alt vil dette nye, stærke Parlament, som har et proeuropæisk flertal, bede Dem tage føringen, og i den forbindelse vil vi være Deres villige partner og støtte. Men vi er ikke blot en "dimension", vi er et sandt, reelt Parlament. Jill Evans (EN) Hr. formand! Beslutningsforslaget fra Gruppen De Grønne/Den Europæiske Fri Alliance kræver en ny politisk tilgang på nationalt og europæisk niveau samt nye idéer og beslutsom handling. Vi kan ikke overvinde den økonomiske og sociale krise og klimakrisen, som vi står over for, ved hjælp af de samme politikker og den samme tankegang, som skabte dem. Vi kan ikke opbygge et mere demokratisk og mere effektivt Europa, medmindre vi gør det inden for det reelle og ændrede politiske klima. I dag indleder nationalforsamlingen i Wales en folkeafstemningsproces om flere lovgivningsbeføjelser. I Catalonien, Skotland, Flandern og andre steder sker der ændringer. I morgen skal vi drøfte EU's udvidelse med lande, som for øjeblikket ligger uden for dets grænser, men vi er ikke engang begyndt at behandle intern udvidelse, den proces, hvor lande inden for EU's grænser opnår uafhængighed. Disse spørgsmål er ikke blevet besvaret under forhandlingerne om valget af den nye Kommission, på trods af de forandringer, der sker rundt om os. Jeg vil gerne endnu en gang bede kommissionsformand Barroso om at behandle disse spørgsmål. Adam Bielan (PL) Hr. formand! For fem måneder siden, hr. Barroso, stemte jeg for at give Dem til opgave at danne Kommissionen, for jeg troede, at De var den bedste af de pågældende kandidater. Jeg fortryder ikke denne stemme, men i dag, når vi drøfter det kommissærkollegium, som er blevet præsenteret for os, kan jeg ikke skjule min skuffelse. Efter at høringerne af de indstillede kommissærer er afsluttet, ved jeg, at der er mange blandt dem, som er yderst kvalificerede, men vi ved desværre også, at der blandt dem er folk, som overhovedet ingen erfaring har, og som klarede sig elendigt under høringerne. Jeg ved godt, at De har begrænset råderum i processen med at vælge medlemmerne af Kommissionen. Jeg støtter fuldt ud de nationale regeringers ret til at nominere deres kandidater, men alligevel mener jeg ikke, at den foreslåede sammensætning af Kommissionen er optimal. I Deres tale spurgte De, om EU har en betydning i verden. Det bedste svar på det spørgsmål er den nylige beslutning om at aflyse topmødet mellem EU og USA. Tror De virkelig, at denne sammensætning af kollegiet vil styrke EU's position? Endelig vil jeg også gerne udtrykke min skuffelse over, at vi under høringerne ikke fik tilstrækkelige svar på spørgsmålene om energisikkerhed. Søren Bo Søndergaard (DA) Hr. formand! Jeg vil godt starte med at ønske hr. Barroso tillykke, fordi det virkelig er lykkedes kommissionsformanden at sammensætte en Kommission, som afspejler hans politiske projekt med EU. Imidlertid forholder det sig sådan, at vi i vores gruppe er totalt uenige i dette politiske projekt. Et eksempel: Lønmodtagerne i mange lande har oplevet, hvordan EU i stigende grad er ensbetydende med en underminering af tilkæmpede løn- og arbejdsvilkår. Vi har gentagne gange spurgt kommissionsformanden, hvad han konkret vil gøre, for at vandrende lønmodtagere ikke længere kan underbetales, ikke længere kan diskrimineres og ikke længere kan bruges som løntrykkere. Problemet er, at vi intet konkret svar har fået. Heller ikke på høringerne har vi fået noget konkret svar. Derfor må vi konstatere, at vi står over for en Kommission, som accepterer social dumpning. En Kommission, for hvilken det indre marked er vigtigere end forsvaret af almindelige lønmodtageres interesser. På et punkt havde vi dog visse forhåbninger, for hr. Barroso gjorde under mødet i vores gruppe meget ud af at understrege, hvor stor en tilhænger han var af ligestilling mellem kønnene. Men ord gør det ikke alene. Da Barroso-Kommission I blev udpeget i 2004, var der 9 kvindelige kommissærer ud af 25. I dag fremlægger hr. Barroso en Kommission til godkendelse, hvor der kun er 8 kvinder ud af 27. Det er altså blevet værre. Vi må konstatere, at hr. Barroso også på det område snarere leverer ord end indhold. Det er kort sagt en ommer. Timo Soini (FI) Hr. formand! I Finland mindes vi Vinterkrigen. For 70 år siden angreb det kommunistiske Sovjetunionen lille Finland. Vi forsvarede vores uafhængighed og vores ret til selvbestemmelse. Det fortsatte også under Anden Verdenskrig, som var en forfærdelig tid for hele Europa. Den efterlod os med et stærkt ønske om uafhængighed og et stærkt ønske om at træffe vores egne beslutninger. Helsinki, Moskva og London var de eneste hovedstæder, som ikke blev besat under Anden Verdenskrig. Derfor ønsker jeg, at alle lande frit skal kunne træffe deres egne beslutninger. Hvad angår Kommissionen, har De helt bestemt gode intentioner, og der er gode folk i Kommissionen, herunder Olli Rehn, som er finsk, og som er en person med moral og rygrad. Befolkningerne i Europa, derimod - finnerne, tyskerne, briterne, danskerne - hvor har de kunnet stemme for og vælge disse kommissærer? Ingen steder. Hvordan kan man se bort fra dem? Det kan man ikke. EU er et bureaukrati og ikke et demokrati. Jeg stemmer for et samarbejde mellem uafhængige stater. Jeg er finne, jeg er europæer, og jeg elsker vores kontinent, men det betyder ikke, at jeg er tilhænger af EU. Hver af os fik stemmer. Jeg fik 130 000 stemmer i Finland. Hvor mange stemmer fik kommissærerne, og hvor fik de dem? Her får de måske 300 stemmer, men så er det også sagt. Hvad er det centrale element i demokrati? Det er national suverænitet. Det vil sige, at kun en befolkning, der danner sin egen nation, uafhængigt af alle andre, har en evig og ubegrænset ret til altid at træffe sine egne beslutninger. Det er et grundlæggende princip. (Bifald) Bruno Gollnisch (FR) Hr. formand! Vi er nået til enden på den proces, som går forud for udnævnelsen af kommissærerne, med høringer, der er fuldstændig ordinære. De indstillede kommissærer er kommet for at fortælle os, at de er tæt knyttet til EU, at de vil gøre deres bedste for at lære om spørgsmål, som de ikke er bekendt med, og at de vil arbejde tæt sammen med Parlamentet. Det er hverken særlig vigtigt eller særlig interessant. Ikke desto mindre skulle der være en syndebuk, et sonoffer, så Parlamentet kunne vise sin uafhængighed. Det offer var fru Jeleva, som der, vil jeg tilføje, til sidst var relativt få anklager mod. Hvis det her handler om interessekonflikt, så var en række kommissærers fortid, hvis navne ikke skal nævnes her - kommissæren for konkurrence, kommissæren for landbrug, kommissæren for international handel - sandelig langt mere bekymrende, og alligevel udgjorde de ikke rigtig noget problem for Parlamentet. I virkeligheden, hr. Barroso, har jeg lidt ondt af Dem, fordi De nu er en del af systemet under Lissabontraktaten - Lissabon, som er hovedstaden i Deres land, en dejlig by, der har fortjent bedre end at lægge navn til et sådant dokument. De får at gøre med mange mennesker. Fra nu af får De med rammeaftalen at gøre med formanden for Parlamentet og Formandskonferencen, som løsgængerne er udelukket fra, hvilket er et åbenlyst brud på bestemmelserne i forretningsordenen. De får at gøre med den nye - og permanente - formand for EU, hvis udnævnelse dog ikke har betydet en ende på det roterende formandskab. De får at gøre med Baroness Ashton, EU's højtstående repræsentant for udenrigsanliggender og sikkerhedspolitik, der var rendyrket pacifist i sin ungdom, da det drejede sig om den sande trussel fra Sovjet, men som uden tvivl vil være ekstremt stridslysten over for Iran. Det bliver en svær politik. Der var nogle, som lo lige nu, da en eller anden mindedes, at nogle af Dem har en marxistisk fortid. I virkeligheden er De stadig internationalister, men De er på ingen måde længere proletarer. De er blevet fuldstændig ligeglade med de europæiske arbejdstageres skæbne. (Taleren indvilligede i at besvare et spørgsmål, jf. proceduren med blåt kort i henhold til artikel 149, stk. 8) William (EN) Hr. formand! Måske jeg kan rette hr. Gollnisch. Er hr. Gollnisch klar over, at Baroness Ashton ikke blot var pacifist i sin ungdom, men at hun var næstformand for kampagnen for atomnedrustning (CND) i hvert fald indtil 1983, hvilket hun ikke oplyste om? Bruno Gollnisch (FR) Hr. formand! Jeg vil ikke besvare et spørgsmål om Baroness Ashton's fortid. Jeg ved, at "pacifist" også i mit land var det udtryk, der blev brugt om krigsmagere, som var for en kommunistisk sejr. Jaime Mayor Oreja (ES) Hr. formand! På vegne af Det Europæiske Folkepartis Gruppe (Kristelige Demokrater) vil jeg gerne udtrykke min helhjertede, solide og uforbeholdne støtte til hr. Barroso. Det er ikke blot baseret på det, som han har sagt i dag, men også på taler, han har holdt i Parlamentet, der har fået os til at støtte ham stærkere og væsentligere end nogensinde. Jeg vil gerne sige, at den primære årsag til den støtte ikke er det antal kommissærer, som vores gruppe, eller vores politiske familie, har i Kommissionen, men snarere er en grundlæggende tro på, at dette er et unikt og særligt tidspunkt for EU. Denne Kommission er ikke en hvilken som helst Kommission, og dette Parlament er ikke et hvilket som helst Parlament, ikke blot på grund af Lissabontraktaten, men også fordi vi oplever en krise af et hidtil uset omfang i EU, nemlig en økonomisk og social krise. Vi mener ikke, at Lissabontraktaten er det vigtigste. Det vigtigste er, at der sker en holdningsændring, for så vidt angår styringen af alle de europæiske institutioner i retning af større politiske ambitioner. Derfor giver vi vores uforbeholdne støtte til Kommissionen under hr. Barrosos ledelse. Vi støtter også Kommissionen, fordi vi, mens vi for øjeblikket oplever en økonomisk og finansiel krise, kommer til at bevæge os ind i en ny fase, nemlig den sociale krise. Forskellene mellem nogle lande og andre vil blive større, og der vil blive større social uro. Den økonomiske og sociale krise vil utvivlsomt medføre større social uro. En anden årsag er, at vi oplever en værdikrise, hvilket gør det vigtigt, at vi alle, ikke blot Kommissionen, ændrer vores personlige holdninger. Vi skal alle ændres vores holdning. Vores gruppe mener derfor, at den bedste vej til ændringer, forandringer og forbedringer er at støtte Kommissionen under ledelse af hr. Barroso. Derfor tror jeg, at PPE-Gruppen i sammenhæng med denne opgave og det arbejde, som vi skal gøre, er den gruppe, der mest ønsker sig, at vi alle forandrer os. Europa-Parlamentet skal også forandre sig. Kommissionen alene kan ikke gøres ansvarlig for den hyppige mangel på enighed her i Parlamentet, som i høj grad er årsagen til, at der ikke er nogen europæisk stemme i verden. Kader Arif (FR) Hr. formand, mine damer og herrer! Handelspolitik bliver en betydelig faktor i EU's eksterne politik. Desværre er denne handelspolitik i dag symbolet på, at Fællesskabets interesse er forsvundet, eftersom den ikke er andet end en sammenlægning af nationale interesser. På et tidspunkt, hvor vi vil have Europa til at forsvare sine værdier - solidaritet og social retfærdighed - hvor vi ønsker, at Europa kan integrere sociale rettigheder, miljørettigheder, beskyttelse af menneskerettigheder og beskyttelse af fagforeningsrettigheder i sine handelsaftaler, er vi klar over, at Kommissionens eneste forslag til os er at indgå aftaler, hvor man har en fornemmelse af, at der ikke er noget alternativ til markedet og handelen, og at de er et mål i sig selv. Det finder min politiske familie ikke acceptabelt. På et tidspunkt, hvor vi ønsker, at denne handelspolitik kan integrere industripolitik og de virkninger, som den kan have på beskæftigelsespolitikker, er vi klar over, at Kommissionen ikke har givet nogen garantier vedrørende disse punkter i de kommentarer, som formanden for Kommissionen kom med her til morgen. Det overrasker mig imidlertid desværre ikke. Der er ikke blevet sagt noget om den horisontale sociale klausul, om beskyttelsen af offentlige tjenester, om at Europa ændrer politik igen eller får en helt anden politik. Som afslutning på mine bemærkninger til disse spørgsmål, hr. Barroso, mener jeg, at tillid opbygges i et gensidigt forhold. Med Deres kommentarer her til morgen har De ikke givet os det, som vi har brug for for at sætte vores lid til Dem. Bemærk venligst, at jeg, eftersom De ikke har givet disse garantier, ikke kan garantere, at vi sætter vores lid til Dem. Alexander Graf Lambsdorff (DE) Hr. formand! Jeg har endelig en følelse af, at der begynder at ske noget. Det tog over otte, ja, faktisk næsten ni år, før vi fik den nye traktat, og det samme antal måneder, før vi fik den nye Kommission. Det er ikke et Europa, der skrider til handling, men handling er det, vi har brug for. Folk søger arbejde, virksomheder søger markeder, forbrugere søger pålidelighed, Grækenland søger stabilitet, og Europa søger sin rolle i verden. Det er derfor godt, at tiden med komplicerede forhandlinger, som kun eksperter kunne forstå, er ovre, og af den årsag er det også godt, at Kommissionen nu igen kan arbejde på en måde, som virkelig vil være til fordel for befolkningerne. Vi ønsker to ting af Dem, hr. Barroso. Vær modig, og gør Europa stærkt, både internt og eksternt. Vi ønsker, at De er modig, og vi ønsker også, at Europa bliver mere involveret i områder, der måske afviger fra dem, som medlemsstaterne eller folk, der svarer i meningsmålinger, ønsker - i økonomien og finansielle anliggender, i retlige og indre anliggender, men også i udenrigs- og sikkerhedspolitik. Denne kommentar er i særdeleshed møntet på Dem, Baroness Ashton. Manglerne er tydelige. Det indre marked fungerer ikke godt nok for små og mellemstore virksomheder. Det skyldes ofte nationalt, snarere end europæisk, bureaukrati. Grækenland har selvfølgelig brug for hjælp. I den forbindelse har vi brug for et stærkt Europa. Det glæder mig, at Kommissionen nu har fremsat et forslag. Enhver, som troede, at vi allerede havde opnået nok på det udenrigspolitiske område, er nu givetvis blevet klogere i lyset af København. Vi gentager derfor: Gør Europa stærkt, hr. Barroso, både internt og eksternt. De har vores støtte til at gøre det. Timothy Kirkhope (EN) Hr. formand! Vores grupper støtter i høj grad hr. Barroso og hans reformistiske dagsorden for et Europa, der fokuserer på at tage fat på vores medborgeres reelle bekymringer og på at handle der, hvor den kan tilføje merværdi til vores medlemsstaters indsats. Derfor mener vi, at han havde fortjent at få en liste over kommissærkandidater, som havde talent og evne til at hjælpe med at virkeliggøre hans ambitiøse planer. Men med nogle af disse nomineringer er han blevet svigtet. Der er ikke noget, som kan skjule den kendsgerning, at der er store forskelle mellem kandidaternes erfaring og kompetencer, og det var tydeligt under vores høringer. Det er ikke acceptabelt, at lederne i nogle medlemsstater stadig betragter dannelsen af Kommissionen som en mulighed for at belønne en kollega for tidligere støtte, at løse et lokalt politisk problem eller at lempe en ministerven ind i en komfortabel efterlønsordning. Det er tydeligt, at nogle medlemsstater udnytter, at vi kun afholder en enkelt afstemning om den samlede Kommission, til at få indstemt kandidater, som måske ikke ville få succes ud fra deres egne meritter. Der skal sættes en stopper for den samlede afstemning. Vi skal stemme om de enkelte kandidater, for kun på den måde vil alle medlemsstaterne tage deres ansvar for denne proces mere alvorligt og sende de mest velegnede kandidater til Kommissionen. Miguel Portas (PT) Hr. formand! Jeg vil spørge hr. Barroso om betydningen af ansvar i lyset af de hændelser, som satte euroen under angreb fra spekulanter. Her til eftermiddag skal vi drøfte årsagerne til disse hændelser mere indgående, men indtil videre vil jeg gerne fokusere på Joaquín Almunias erklæringer, for det var dem, der fremprovokerede den umiddelbare stigning i rentemarginalerne på det internationale kreditmarked og rentesatserne for Portugal og Spanien, hvilket efterfølgende svækkede euroens stilling i sidste uge. Det nytter ikke at sige til mig, at Joaquín Almunia ikke sagde det, han gjorde. Hvad det end var, journalisterne hørte, så var det også det, spekulanterne hørte, og de tøvede ikke med at handle. Rollen som kommissær består ikke i at kaste benzin på bålet, kommissionsformand Barroso. Parlamentet kan ikke godkende nogen, der på det kritiske tidspunkt ikke kunne klare jobbet. Det er det første problem, og det andet handler om signaler. I lyset af angrebet på den offentlige gæld i Grækenland, Spanien og Portugal, hvad har de europæiske institutioner så gjort indtil nu? Hr. Trichet har begrænset sig til at sige, at der ikke er nogen stat, som skal kunne regne med særbehandling, selv om budskabet burde være det stik modsatte. Det vil sige at fortælle spekulanterne, at vi ikke skal være splittet, for dette er et solidarisk Europa. Det er dette politiske spørgsmål, der er opstået, og det er derfor, vi forventer seriøse svar på, hvad der er sket med Deres kommissærkandidats erklæringer. Klaus-Heiner Lehne (DE) Hr. formand, mine damer og herrer! Tillad mig at komme med en kort kommentar til den interinstitutionelle aftale og det beslutningsforslag, som vi har foran os. For det første glæder jeg mig over, at Kommissionen nu lader til at være klar til, på en mere realistisk måde, at acceptere Europa-Parlamentets indirekte initiativret. For at sige det ligeud betyder det, at der fremover vil være specifikke tidsfrister, inden for hvilke Kommissionen vil være forpligtet til at reagere på vores beslutninger. Det er godt, også i lyset af de erfaringer vi gjorde under den seneste valgperiode. Det er egentlig indlysende, men denne aftale betyder også, at vi vil blive behandlet på lige fod med Rådet i alle sager. Det er den logiske konsekvens af Lissabontraktatens ikrafttræden. Derudover glæder jeg mig over, at det også er lykkedes os at skabe et tættere samarbejde mellem Parlamentet og Kommissionen på lovgivningsprogrammeringsområdet. I fremtiden skal vi udarbejde en form for fælles lovgivningsprogram for de tre institutioner, og i den forbindelse ville det være gavnligt, hvis Kommissionen og Parlamentet som de traditionelle interessebærere i EU i videst muligt omfang kunne nå frem til en aftale inden da. Jeg er ikke helt glad for resultaterne af konsekvensanalysen. I den henseende skal Parlamentet overveje, hvordan det kan foretage kvalitative forbedringer af sit eget område i konsekvensanalysen, eftersom Kommissionen ikke ønsker at foretage den virkelig uafhængige konsekvensanalyse, som Parlamentet kræver. Det glæder mig, at det allerede blev meddelt under erklæringerne, at der vil være et tæt samarbejde om lovgivningen vedrørende Tjenesten for EU's Optræden Udadtil. Også her har Kommissionen og Parlamentet i høj grad en fælles interesse, som vi også bør definere, før vi taler med Rådet. Jeg mener også, at det er godt - og det er også noget, som reelt set er en nødvendig konsekvens af Lissabontraktaten - at Parlamentets position på det internationale forhandlingsområde, hvad angår internationale aftaler, forbedres væsentligt, og at Parlamentet får reel adgang til alle oplysninger og til alle konferencer. Det har været et absolut afgørende spørgsmål, og det glæder mig, at vi også har kunnet opnå det, vi ville, i den henseende. Evelyne Gebhardt (DE) Hr. formand, hr. Barroso! Vi var meget glade for at få Lissabontraktaten på plads den 1. december og med den en stærkere socialpolitik og en styrkelse af forbrugernes stilling, hvad angår den interne politik i EU. Vi mener dog, at De nu - i modsætning til, hvad der står i Lissabontraktaten, nemlig horisontale tilsagn om at beskytte forbrugerne - har gjort det stik modsatte med opdelingen af porteføljerne i Deres Kommission, for nu er det ikke blot én kommissær, som er ansvarlig for forbrugerbeskyttelse, men flere. Jeg vil gerne spørge Dem om, hvordan De egentlig har tænkt Dem at håndtere dette. Hvordan har De tænkt Dem at skabe sammenhæng på dette politikområde, et område, som er ekstremt vigtigt for forbrugerne, for de europæiske borgere? Ansvarsområderne er blevet opdelt. Hvilken kommissær vil skabe denne sammenhæng? Lad være med at fortælle os, at det er kollegiet, der træffer beslutninger. Vi har brug for klare ansvarsområder. De skal heller ikke sige til os, at De i sidste instans træffer en afgørelse, hvis der opstår uenighed mellem de forskellige kommissærer. De er ikke almægtig, og De tilhører et kollegium. Jeg har det meget svært med det her, hr. Barroso. De er nødt til at forklare mig, hvordan De kan håndtere denne politiske opsplitning på forbrugerområdet, men også andre områder såsom udenrigspolitikken, så vi får en politik, der om fem år vil sætte os i stand til at sige "ja, det var det værd at have sådan en Kommission". Jeg ved ikke endnu, hvordan jeg stemmer senere. Det afhænger i høj grad af Deres svar på vores spørgsmål. Adina-Iona Vălean (EN) Hr. formand! Jeg tror, De så rigeligt er klar over, at Europa har nået et vendepunkt, og De har mulighed for at føre det den ene vej eller den anden. Enten den dystre vej med dybere økonomiske kriser, et dårligt konkurrencemiljø for europæiske virksomheder, mere regulering og flere bureaukratiske byrder, eller den modige vej, hvor man griber alle de muligheder for at gøre Europa stærkere, som ligger i Lissabontraktaten, og anlægger en sammenhængende tilgang til de globale markeder og udfordringer. Muligheder og løsninger på de globale udfordringer kan findes i sektorer såsom digital ikt, forskning og udvikling samt energi. En ny traktat, som endelig er blevet ratificeret af alle medlemsstaterne, giver Dem - på et sølvfad - værktøjerne til at nå disse mål. Det, som jeg er mest bekymret over, er den stadig større kløft mellem borgernes forventninger og Bruxelles' lille verden. Den tillid og tiltro, som vi regner med fra vores borgere, er ved at forsvinde. Hvor mange gange har jeg ikke bemærket misforholdet mellem den europæiske forvaltning, der forfølger et direkte politisk mål, og befolkningernes reelle bekymringer? Hvad er formålet med at udarbejde en fælles energipolitik, hvis vi ikke kan give vores borgere sikker, grøn energi til en overkommelig pris? Hvad er formålet med at indsamle oplysninger om energiinfrastrukturer? Efter min mening kan vi ikke indføre enhedsløsninger. Kommissionen skal tage højde for forskellene, mulighederne og midlerne i hver enkelt medlemsstat. De er nødt til at være visionære og kreative for at lede Europa ud af denne dystre fortid. Parlamentet vil støtte Dem i den henseende. Hvis vi forsømmer denne lejlighed, får Europa ikke en ny chance før om fem år. Lajos Bokros (EN) Hr. formand! Grækenland står over for et finanspolitisk sammenbrud. Spanien og Portugal kæmper også med stigende problemer. Hvis Kommissionen, Den Europæiske Centralbank og Det Europæiske Råd ikke gør noget, så er truslen nu et sammenbrud i euroområdet. Det, som vi kan se i denne situation, er den ikkeoptimale fordeling af porteføljer blandt kommissærerne. Joaquín Almunia, som var et sikkert kort på hånden til at forvalte valutaanliggender og økonomiske anliggender, overføres nu til konkurrenceområdet, som ikke er hans kop te. Olli Rehn, der var en meget fremtrædende kommissær for udvidelse, behandler nu økonomiske anliggender og valutaanliggender, som ikke hører til hans ekspertise. Hvorfor er det i Europas interesse at svække Kommissionen intellektuelt lige præcis i krisetider? Werner Langen (DE) Hr. formand, mine damer og herrer! Vi har nu en anden Barroso-Kommission. Den måde, som systemet er blevet ændret på, er allerede blevet nævnt. Det er den fjerde Kommission, siden jeg startede her. De første to Kommissioner, som blev forestået af hr. Santer og hr. Prodi, var begge kollegier. Den første Barroso-Kommission var bemærkelsesværdig på grund af sine individuelle aktører - jeg tænker på hr. Dimas, fru Kroes eller endda hr. McGreevy, som var inaktiv i flere år under Deres lederskab. Hvis De nu indfører præsidentvældet, hr. kommissionsformand, så vil jeg anbefale, at De sætter Dem i førersædet, men vender tilbage til kollegiesystemet. Det er bedre for Europa og bedre for samarbejdet med Parlamentet. Borgerne har forventninger - De talte om at være modig - til den europæiske dagsorden. For det første skal De stabilisere euroen, udvide euroområdet og få de nationale regeringer til at overholde deres forpligtelser. For det andet skal De skabe moderne, teknologibaserede job af en global standard, for Lissabonstrategien fra 2000 er mislykkedes, selv om målene var de rigtige. For det tredje skal De fortsat udvikle Europa på baggrund af dets tidligere succeser, ikke på baggrund af dommedagsprofetier og fornægtelsesscenarier, og gøre Europa til en jævnbyrdig partner til USA og Kina, og for det fjerde skal De ikke blot stille spørgsmål om fremtiden, De skal også besvare Dem sammen med Parlamentet. Åbne markeder og mere uddannelse, vækst og velstand skal ikke være emner, der er henvist til fortiden. De skal blive ved med at være emner for fremtiden, ligesom social sikring, en industribase og en ikkeudvidelse af finansmarkederne. Vi ønsker et retfærdigt samarbejde med Dem og Kommissionen. I den henseende skal Kommissionen være Europas motor, ikke dets herre. To grupper har besluttet sig for at gå totalt imod Dem - De Grønne og kommunisterne. De udgør blot 13 % af medlemmerne. Hvis kommissionsformanden og Kommissionen arbejder godt sammen med resten af Parlamentet, så opnår vi sammen den succes, som vi har brug for. Alejandro Cercas (ES) Hr. formand! Som De ved, hr. kommissionsformand, ønsker medlemmerne af Gruppen for Det Progressive Forbund af Socialdemokrater i Europa-Parlamentet en reel ændring af Europas sociale dagsorden og en fornyet social dagsorden. Mange af os håber, at der er nogle små "væksttegn" i Deres tale, i de løfter, som De gav vores gruppe, i kommissær Andors tale og i den institutionelle aftale, at vi skal fremlægge fremtidig europæisk lovgivning med henblik på en miljømæssig konsekvensanalyse. Der er håb om, at De har lært af det sidste valg og den larmende tavshed fra arbejdstagerorganisationerne vedrørende den nye Kommission. Derfor, hr. Barroso, er vi ekstremt ivrige efter, at et for øjeblikket temmelig vagt løfte bliver til virkelighed, og at Kommissionen tilføjer merværdi i form af reelle forandringer. Vi er ekstremt ivrige efter, at Barroso II ikke bliver den samme som Barroso I. Vi lyttede til kommissær Andor, hr. kommissionsformand, og vi har en drøm, et håb. Vi kan love Dem loyalitet, hvis De holder alt det, De har lovet under Deres optrædener og i den aftale, De har lavet med Parlamentet. Det vi har brug for, hr. Barroso - for De er en intelligent mand - er, at disse miljømæssige og sociale konsekvensanalyser dækker bæredygtigheden af den økonomiske model, som De slår til lyd for. Ellers har Europa ikke nogen fremtid. Europa skal forene sin dagsorden med sine borgeres og arbejdstageres dagsorden, ellers opnår det ikke økonomisk integration, og det vil i hvert fald ikke opnå politisk integration, hvilket er vores plan. Vores plan er at opbygge et Europa med store politiske ambitioner, der er i stand til at begejstre sine borgere igen, at være relevant i verden igen... (Formanden afbrød taleren) Mirosław Piotrowski (PL) Hr. formand! Kommissærkandidater indstilles af regeringerne i EU's medlemsstater. Efter at de er blevet godkendt af Europa-Parlamentet, har de ikke længere nogen forpligtelser over for deres eget land. I princippet skal de forestille at arbejde for lige udvikling i hele Europa. I den forbindelse er der brug for dygtighed og tillid. Der blev sået tvivl om det første aspekt under høringerne. Kandidaternes svar var ofte aftalt på forhånd og blev udtrykt i uhørt generelle vendinger. Fru Ashton kom ind på nogle detaljer, men hendes svar var skuffende. Som helhed er holdet af kommissærer, der viste sin tapperhed under høringerne, svagt, og de få velkvalificerede kandidater er ikke i stand til at ændre dens image. Vi er imidlertid forpligtet til at stemme på én gang om hele Kommissionen, og den har ikke præsenteret en klar handlingsstrategi. Kan vi stole på Kommissionen? I Gruppen De Europæiske Konservative og Reformister blev vi spurgt om, hvorvidt vi ville lægge vores egen families budget og vores families skæbne i hænderne på denne Kommission. Mange af os svarede, og svarer stadig i dag, benægtende. Mario Mauro (IT) Hr. formand, hr. formand for Kommissionen, mine damer og herrer! Hvis vi holdt os til den version af kendsgerningerne, som hr. Cohn-Bendit foreslog, og som skal fortolkes ved hjælp af hykleri, ville Det Europæiske Folkepartis Gruppe (Kristelige Demokrater) have besluttet sig for at stemme for, fordi de har 13 kommissærer, og De Liberale fordi de har ni, mens Socialdemokraterne måske ville afholde sig fra at stemme, fordi udvalget af dem er mere sparsomt. Men sådan hænger tingene ikke sammen. Mange af vores stemmer afhænger faktisk af svaret på et mere grundlæggende spørgsmål: Hvilken rolle forventes Barroso-Kommissionen at spille på dette historiske tidspunkt? Kommissionen opfordres til, hr. formand, at genskabe håbet hos de millioner af mennesker og virksomheder, som har problemer, og at fjerne deres magtesløshed over for materielle interesser og regeringer ved hjælp af fast beslutsomhed og idéer. Den opfordres til at give immigration og energipolitik et europæisk ansigt og at udstede Eurobonds for at sikre genoprettelsen. Den opfordres til med overbevisning at fastlægge en europæisk udenrigs- og sikkerhedspolitik, kære Baroness Ashton, som har gjort sig fortjent til sit navn. Ifølge hr. Schulz er De, mine damer og herrer, ligesom trappistiske munke, der har aflagt et tavshedsløfte. På denne Deres ideelle, hellige sti, foreslår jeg, at De aflægger et andet løfte, nemlig et løfte om handling. Der er faktisk mange ting, som skal gøres. Lad os gøre dem hurtigt, hr. formand, lad os gøre dem godt, lad os gøre dem sammen. Held og lykke, kommissionsformand Barroso! Gianluca Susta (IT) Hr. formand! De progressive blandt os giver Dem deres stemme i dag, hr. kommissionsformand, for at De ikke skal kunne blive afpresset af dem, som har ringe tiltro til dette fælles Europa, og for at De ikke skal være underlagt regeringerne i de 27 medlemsstater. At tro på et fælles Europa vil sige at bryde den larmende tavshed og påtage sig en central rolle i de store internationale spørgsmål, dvs. forsvare de europæiske interesser på den industrielle og økonomiske arena, styrke socialpolitikken og bruge flere kræfter på at bekæmpe fattigdom i verden, konsolidere vores alliance med USA, men på lige vilkår, styrke EU's position i internationale organer, startende med FN's Sikkerhedsråd, relancere multilateralismen i verdenshandelen og sætte dagsordenen i kampen mod global forurening. Vores stemme i dag vil uden undtagelse være en betinget tillidserklæring til Kommissionen og de enkelte kommissærer for fuldt ud at opnå det Europa, der blev født i Lissabon, en politisk aktør blandt stormagterne, og for at det frem for alt kan være et skæbnefællesskab, som er dedikeret til sin egen økonomiske og civile fremgang, og som giver sig selv til opgave at skabe fred, retfærdighed og frihed i verden. Et fællesskab, der ikke blot har minderne til fælles og lever i nutiden af sin egen velstand og fordums storhed. Alain Lamassoure (FR) Hr. formand, hr. Barroso! Lissabontraktatens succes afhænger nu af Dem og Deres hold. Overraskende nok besluttede den første permanente formand for Det Europæiske Råd sig for at forsvinde efter at være blevet valgt. Det er lykkedes ham. Ingen uden for hans land kendte noget til ham for to en halv måned siden, og ingen har fundet ud af mere om ham siden da. Premierministeren for den spanske regering var så venlig at komme og præsentere Spaniens prioriteringer for det spanske formandskabs seks måneders forsæde for os. Det er det stik modsatte af, hvad Lissabontraktatens forfattere - hvoraf mange er til stede her i Parlamentet - ønskede. Ingen - hverken befolkningen i Europa eller USA's præsident - ved, hvem der står i spidsen for Europa længere. I en verden, der er vendt på hovedet på grund af krisen, på et kontinent, som har mistet orienteringen, som har over 20 mio. arbejdsløse, som risikerer en langsigtet nedgang til trods for de nye stærke økonomier, har Europa brug for en pilot, en retning, en ambition, et stort fælles projekt, der kan mobilisere vores 27 nationer og en halv milliard frie borgere. Så De skal ikke være bange, hr. Barroso, vær modig! Mål, strategi, metode, finansiering - det kræver alt sammen en helt ny tilgang. Der har aldrig været så lange udsigter til en tilbagevenden til kraftig vækst. Der har aldrig været så meget brug for solidaritet blandt medlemsstaterne. Forskellen mellem vores kompetencer og vores økonomiske ressourcer har aldrig været så stor. Borgernes forventninger har aldrig været så høje. Og Europa-Parlamentet har uden tvivl aldrig været mere villigt til at støtte en ambitiøs politik for at kompensere for de 10 år, der er blevet spildt på institutionelle maratonforhandlinger. Jeg siger til Dem som Deres ven, at Parlamentets støtte vil være proportionelt, ikke med Deres forsigtighed, men med Deres modighed. (Bifald) Dagmar Roth-Behrendt (DE) Hr. formand, hr. Barroso! Vores omstændigheder er forskellige, og vi har forskellige institutionelle strukturer. Nu, hvor Lissabontraktaten er på plads, skal de tre institutioner - Parlamentet, Rådet og Kommissionen - arbejde sammen på en anden måde end den hidtidige. Jeg mener, at vi alle må være interesserede i at gøre dette til en succes. Deres engagement i den første del af den interinstitutionelle aftale giver mig indtryk af - og jeg er ikke altid ukritisk over for Dem - at det også er noget, De ønsker. Den første del af denne aftale, som vi har forhandlet os frem til med Dem, indeholder vigtige elementer for Europa-Parlamentets rolle i vores samarbejde med især Dem, men også med Rådet. Disse elementer består i en styrkelse af dialogen mellem Parlamentet og Kommissionen, muligheden for at få flere oplysninger end hidtil, med andre ord at kunne være en jævnbyrdig partner i lovgivningsprocessen, og en reel spørgetid, hvor kommissærer, som i sidste ende er politikere, kommer hertil og besvarer spørgsmål og holder taler og kommer med reaktioner uden at gemme sig, sådan som de tidligere har gjort. Tidligere var det kun Dem, hr. Barroso, der havde mod til at gøre det. Nu vil de alle gøre det. Det er glimrende. Det vil være til gavn for os alle, og det vil også være til gavn for det europæiske demokrati og forhåbentlig også for borgernes interesse i det, som vi gør, navnlig vores lovgivende arbejde for alle. Endelig er jeg overbevist om, hr. Barroso, hvad angår spørgsmålet om lovgivningsinitiativet, at vi med hensyn til det, som vi kunne opnå i forhandlingerne med Dem vedrørende vores samarbejde, og som vi i dag har formet til en betænkning, er kommet så tæt på en initiativret for Europa-Parlamentet, som vi overhovedet kan. Det udelukker desuden sui generis-begrebet. De samarbejdede med os om dette, og De arbejdede alvorligt på det. Det respekterer jeg, og jeg sætter meget stor pris på Deres bidrag. Andre medlemmer har allerede nævnt konsekvensanalyserne. De har påtaget Dem at gøre dette gennemsigtigt og handle samarbejdsvilligt. De sagde, at sociale konsekvensanalyser er vigtige for Dem. Det er væsentligt set fra vores synspunkt. Det er jeg helt tilfreds med. Jeg mener, at vi skal påbegynde arbejdet i dag, og det er på tide. Jacek Saryusz-Wolski (EN) Hr. formand! Jeg vil gerne henvise til rammeaftalen og et særligt partnerskab mellem Kommissionen og Parlamentet, som De nævnte, og som vi naturligvis hilser velkommen. Det er ikke for ærens skyld, at Parlamentet kæmper for sine kompetencer. Vi ønsker at udfylde hullerne i den demokratiske legitimitet efter al den smerte, som vi var vidner til, da folkeafstemningerne blev afholdt. Vi indleder en ny æra for fællesskabsmetoden, så lad være med at forsvare Kommissionens kompetencer, eftersom vi i Parlamentet ikke var en del af denne fællesskabsmetode. Jeg henviser her til Kommissionens lovgivningsmæssige monopol. Dette monopol fandtes, da Europa-Parlamentet ikke var, hvad det er i dag, så jeg glæder mig over midtvejsløsningen, som tager højde for vores lovgivningsmæssige initiativer, og som De har godkendt. Parlamentet vil se meget nøje på udøvelsen af denne midtvejsløsning under hensyntagen til vores anmodning til Kommissionen om at tage et lovgivningsinitiativ. Mit andet punkt vedrører Tjenesten for EU's Optræden Udadtil. Den skal hente sin troværdighed fra to kilder - ikke blot Rådet, men også Europa-Parlamentet - og indtil videre er vi ikke helt tilfredse. Jeg kigger på Deres næstformand, Lady Ashton. Vi beklager, at vi ikke er repræsenteret i Gruppen på Højt Plan. Vi mener, at vi skal involveres i processen, hvilket Parlamentet altid har anmodet om. Vi skal involveres i nomineringerne af ambassadører og EU's særlige repræsentanter. Måske er der stadig spillerum, for det er ikke for vores æres skyld, men for at gøre denne Tjeneste virkelig troværdig i europæernes øjne. Ellers vil den være svagere, mens begge sider ønsker, at den skal være stærkere. Luis Manuel Capoulas Santos (PT) Hr. formand, hr. formand for Kommissionen! Jeg var særlig interesseret i høringerne om de indstillede kommissærer for landbrug og fiskeri, områder, som jeg er særlig opmærksom på her i Europa-Parlamentet. Deres baggrund lader i begge tilfælde til at være passende. Vigtigere end personligheder og kompetencer er det dog at kende til karakteren af den politiske situation, hvor de skal udvikle deres mission. For at min politiske gruppe og jeg med god samvittighed skal kunne stemme for Kommissionens udnævnelse, er De, hr. Barroso, så i stand til at garantere mig, at De vil give al Deres støtte til disse to kommissærer for at sikre, at de gennemgribende reformer, som de vil iværksætte på disse de mest almindelige politikområder, landbrug og fiskeri, vil bevare deres fællesskabskarakter og undgå enhver form for renationalisering? Paulo Rangel (PT) Hr. formand! Jeg vil gerne benytte lejligheden til først og fremmest over for Kommissionen og kommissionsformanden at fremhæve den måde, hvorpå de har samarbejdet med Parlamentet i løbet af disse udnævnelsesmåneder. Der findes intet andet organ i verden med udøvende og lovgivende initiativbeføjelser, som er underlagt sådanne krav. Dets formand skal præsentere et program for Parlamentet, det skal deltage i høringer med alle de parlamentariske grupper, det skal vedtages med absolut flertal, og alle kommissærerne skal her høres én efter én vedrørende deres egne programmer, efterfulgt af tre eller fire timers direkte spørgsmål - spørgsmål, som skal besvares. Kommissionen accepterede at påtage sig at forhandle en rammeaftale på plads med Parlamentet, hvor den for det første accepterede at berettige og øge Parlamentets lovgivningsmæssige initiativbeføjelser. For det andet godkendte den princippet om fuldstændig fri adgang til oplysninger, uanset om det drejer sig om lovgivningsmæssige og politiske tiltag eller internationale forhandlinger. Og endelig accepterede den at tage hensyn til Parlamentets mening vedrørende kommissærerne og omrokeringen af kommissærerne. Det er efter min mening det endelige bevis på, at Kommissionen siden juli har vist, at den er parat til at have tæt forbindelse med Parlamentet, og at den derved på en klar, tydelig og utvetydig måde har vist, at den strategiske alliance under Lissabontraktaten om at fremme fællesskabsmetoden, som hr. Saryusz-Wolski talte om, er alliancen mellem Parlamentet og Kommissionen. Derfor har både Kommissionen og rammeaftalen fortjent fuld opbakning fra Det Europæiske Folkepartis Gruppe (Kristelige Demokrater). Othmar Karas (DE) Hr. formand, mine damer og herrer! I et demokrati er en godkendelse aldrig et carte blanche, den er altid en tillidserklæring, som først skal berettiges. Lad os derfor begynde på et nyt kapitel sammen, lad os ikke blot fortsætte som før, ligesom De sagde, hr. kommissionsformand. Traktaten, krisen og globaliseringen gør det nødvendigt for os alle at ændre den måde, vi handler på. Vi har brug for en større europæisk bevidsthed i medlemsstaterne, mere ærlighed i forhold til EU, mere EU i Europa og mere EU i verden. Det kræver lederskab af hver enkelt kommissær og parathed til at omdanne EU-forhandlinger til politik. Europa-Parlamentet og Kommissionen skal indgå et nyt partnerskab - et partnerskab for et borgernes Europa, et partnerskab, der kan modvirke nationalisme, protektionisme og ekstremisme, uærlighed, simplificering, uansvarlighed og mangel på respekt. Ud over stabilitetspagten for valutaen har vi brug for en bæredygtighedspagt for alle politiske områder for at være mere troværdige og genvinde den mistede tillid. Det vil være nødvendigt at udvikle proceduren i forbindelse med uforholdsmæssigt store underskud, exitstrategien og Europa 2020 til ét fælles begreb for at nedbringe den nationale gæld, håndtere underskuddet, fremme innovationen og skabe langsigtede job. Endelig opfordrer jeg Dem, hr. formand, til at udarbejde en åbningsbalance og fremsætte forslag til koordinering af økonomi-, social-, finans-, forsknings-, innovations- og uddannelsespolitikken, for vi har brug for mere Europa. Gunnar Hökmark (EN) Hr. formand! Den primære udfordring for denne Kommission bliver ikke at bekæmpe den krise, vi har været vidner til. Vi er gradvis på vej ud af den, og selv om det stadig vil være en vigtig opgave at opfylde de politikker, som vi har vedtaget, må den primære udfordring være at forberede grundlaget for Europas fremtidige økonomi, at sikre, at det bliver en dynamisk økonomi, der er i stand til at konkurrere og spille en ledende rolle i verdensøkonomien. Det kræver politikker for nye job, investeringer og dynamisk økonomisk vækst. Ellers vil vi fortsat stå over for de problemer, som krisen har medført - arbejdsløshed og underskud. Det er vigtigt, at den Kommission, der godkendes her i Parlamentet i dag, tager denne udfordring alvorligt. De europæiske vælgere udtrykte sig meget klart i juni. De ønsker ikke den socialdemokratiske, forskriftsbaserede model, men en model, som er baseret på at være åben og fastlægge grundlaget for lige vilkår og et socialt Europa, dvs. job, vækst, muligheder og grænseoverskridende integration. Dét er denne nye Kommissions opgave - at fastlægge grundlaget for økonomien, velstand og social sikring ved at være åben og ved at sige ja til innovation. Tunne Kelam (EN) Hr. formand! Det Europæiske Fællesskab er nu over 50 år gammelt. Nogle taler om, at det befinder sig i en midtvejskrise og føler sig lidt træt, moralsk udbrændt, tøvende over for yderligere udvidelse. På den baggrund har De, hr. Barroso, en historisk mulighed for at udvise statsmandskunst, for reelle reformer og langsigtede visioner. Deres anden embedsperiode falder sammen med 60-årsdagen for Schuman-erklæringen. Den eneste løsning for EU's grundlæggere var ikke politisk mundhuggeri, men at sætte sig ud over nationale interesser for at fastlægge overnationale europæiske politikker baseret på en åben og generøs holdning, som De selv nævnte. For det første forventer vi en reel gennemførelse af fælles europæiske politikker, særlig gennemførelse af det fælles energimarked. Kommissionen har været Europa-Parlamentets vigtigste allierede og samarbejdspartner. Vi ønsker Dem og hele kommissærkollegiet held og lykke. Marian-Jean Marinescu - (RO) Hr. formand! Den primære opgave for den nye Kommission er efter min mening at gennemføre Lissabontraktaten. Det er Deres opgave at vise Europas borgere, at den nye traktat opfylder deres forventninger, og at give dem tillid til den. I løbet af de næste par år skal Kommissionen blandt de mange andre vigtige sager, som den skal tage sig af, fremlægge to afgørende politikker til revision: den fælles landbrugspolitik og samhørighedspolitikken. Budgetpolitikken for perioden 2014-2021 kan kun udformes og struktureres efter endelig udformning af disse politikker. Dette er grunden til, at dette skal gøres til en absolut prioritet i den nye Kommissions rammeprogram. Jeg håber, at revisionen af disse to europæiske politikker på mellemlang og lang sigt vil hjælpe med at afbalancere den økonomiske, finansielle og sociale situation i alle medlemsstater, så vi kan forhindre skævheder af den type, der i øjeblikket opleves, og som bringer den bæredygtige udvikling i EU som helhed i fare. Csaba Sándor Tabajdi - (HU) Hr. formand! De nye medlemsstater er med rette bekymrede over den nationale egoisme og renationalisering, der vinder frem i EU. EU kan ikke eksistere, hvis der ikke udvises solidaritet eller samhørighed med de mindre udviklede nye medlemsstater, og hvis de ikke får mulighed for at indhente de andre. 2020-programmet skal også formes af Kommissionen under ledelse af hr. Barroso på en sådan måde, at vi ikke mindsker, men bevarer - om end reformerer - og styrker de fællesskabspolitikker, vi hidtil har ført, herunder navnlig samhørigheds- og regionalpolitikken samt den fælles landbrugspolitik. Vi ser skræmmende intentioner, hvorved nogle forsøger at udfase disse politikker og navnlig reducere det fælles landbrugsbudget. Rådet bør udforme konkrete foranstaltninger med henblik på at sikre, at den globale krise ikke bliver en beskæftigelseskrise og en social krise. Endelig må vi ikke tillade, at den tragiske græske situation fører til den konklusion, at vi ikke bør fortsætte med at styrke euroområdet og ikke bør fortsætte udvidelsen mod Vestbalkan. Lena Ek - (EN) Hr. formand! Albert Einstein sagde, at livet er som at køre på cykel: For at holde balancen skal man blive ved med at bevæge sig. Det er netop, hvad vi forventer af den nye Kommission. Samtidig er der betænkeligheder. Spørgsmålet om klimaændring er f.eks. delt mellem en række porteføljer. Det er særdeles bekymrende. Spørgsmålene om industripolitik og energipolitik vil til gengæld blive håndteret af kommissærer fra kun én politisk gruppe. Det er også særdeles bekymrende. Vi har i dag brug for balance og støtte til bæredygtig økonomisk vækst, og det er vigtigt, at dette afspejles i EU 2020-strategien. De første ord i en roman er altid de vanskeligste at skrive. Det indtryk, Kommissionen giver, og den måde, som den handler på, vil blive afspejlet og skrevet ind i EU 2020-strategien, og den vil være en indikation for den nye Kommissions arbejde og kvalitet. Jeg håber, den bliver bæredygtig. Ulrike Lunacek (DE) Hr. formand, mine damer og herrer i kommissærkollegiet, mine damer og herrer i Parlamentet og i den officielle loge! I disse tider med økonomisk, finansiel og klimamæssig krise forventer Europas borgere lederskab af Dem. De forventer direkte og klare projekter. Hr. Barroso har i dag flere gange sagt, at vi ikke kan fortsætte, som om intet er hændt, og at vi skal være direkte og modige. Det er ikke noget, vi har set i Deres retningslinjer eller i høringerne af de fleste af kommissærerne. Tag f.eks. udenrigspolitikken. Baroness Ashton bør og skal være Europas forenede stemme. Det handler ikke kun om god koordination eller høring af medlemsstaterne. De skal fremlægge direkte, specifikke projekter for Rådet f.eks. vedrørende europæisk forebyggelse af og beredskab til katastrofer i overensstemmelse med Barnier-betænkningen. De skal føre an, herunder i forhold vedrørende finanskrisen. Vi har brug for et fælles tilsyn med det finansielle marked og en afgift på finansielle transaktioner. Fremlæg disse forslag for Rådet. Gør det, og vent ikke, indtil Rådet siger "ja" eller "nej", eller indtil de enkelte medlemsstaters lobbyer begynder at bearbejde Dem. Hvis vi får dette lederskab fra Dem, vil De også få Parlamentets støtte. De har den ikke endnu. John Bufton - (EN) Hr. formand! Jeg vil rejse et spørgsmål, der efter min mening er meget vigtigt, hvad angår Det Forenede Kongerige. I Det Forenede Kongerige har vi i øjeblikket en undtagelse for arbejdsugen på 48 timer. Efter at have lyttet til hr. Andor under høringen - jeg har intet imod hr. Andor personligt - er jeg meget bekymret over den retning, han angiveligt vil føre os i. Det er, så vidt jeg kan se, meget sandsynligt, at Det Forenede Kongerige vil miste denne undtagelse. Hvis vi gør det, vil 3 mio. mennesker i vores land blive ramt af det. De er glade for at arbejde over. Vores frivillige brandvæsen i Det Forenede Kongerige - navnlig i min region, Wales, hvor 75 % af det består af frivillige - er i fare. Vi har snart parlamentsvalg, og jeg opfordrer alle britiske parlamentsmedlemmer, som er til stede i dag, til at stemme imod den nye Kommission. Hvis vores land for altid mister undtagelsen for arbejdsugen på 48 timer, vil det have alvorlige konsekvenser. Det er op til Dem. De 3 mio. mennesker holder ligesom jeg øje med, hvordan De stemmer. Andreas Mölzer - (DE) Hr. formand! Lissabontraktaten har til formål at styrke EU og dermed primært naturligvis Kommissionen og også Parlamentet. Det er dog vanærende, at politisk svage repræsentanter trods dette anbringes i toppen af EU-institutionerne. Politiske observatører er enige i, at den nye Kommission reelt ikke har nogen politiske sværvægtere. Når formanden for Kommissionen i forvejen er den laveste fællesnævner blandt de store EU-landes magthavere, gør dette sig tydeligvis også gældende blandt de enkelte kommissærer. Navnlig den nye formand for Rådet og den højtstående repræsentant ligner også mere politiske letvægtere. Vores vigtige politiske partnere, som f.eks. USA, fortæller os allerede dette, og vi ved ikke, hvad der vil ske med andre partnere, som f.eks. Rusland. Som følge heraf er det et spørgsmål om, hvorvidt et styrket Parlament i samarbejde med en svag Kommission reelt kan yde en positiv indsats, hvad angår integration og tilfredsstillelse af de europæiske befolkningers interesser. Paul Rübig - (DE) Hr. formand! Jeg vil anmode den nye Kommission om at gøre mere for de små og mellemstore virksomheder. To tredjedele af vores arbejdstagere arbejder for disse virksomheder, og de genererer 50 % af BNP. Vi skal frem for alt sørge for, at de små og mellemstore virksomheders kreditværdighed forbedres, fordi venturekapital, navnlig i krisetider, er særlig vigtig, når en virksomhed fortsat skal kunne betale en god løn. Vi skal være mere konkurrencedygtige, og derfor skal vi yde bedre støtte til infrastrukturen. Navnlig de transeuropæiske net burde forbedres. Vi skal sørge for, at de små og mellemstore virksomheder også får forskningsmuligheder, så de kan tilbyde nye produkter og tjenesteydelser via Det Europæiske Institut for Innovation og Teknologi. Vi skal også forbedre erhvervsuddannelsen og -undervisningen. Dette er en væsentlig opgave for Kommissionen. Jeg ønsker den nye Kommissionen held og lykke i fremtiden. Milan Zver - (SL) Hr. formand! Jeg tilslutter mig dem, der mener, at dagen i dag er en stor dag for det europæiske demokrati - ikke kun fordi vi nu fuldender de nye europæiske institutioner og strukturer, men også fordi vi vil vedtage denne interinstitutionelle aftale, som sammen med Lissabontraktaten faktisk styrker de europæiske borgeres indflydelse på de europæiske politikker. Det er for mig særlig relevant lige nu, hvor vi allerede har set eller kan begynde at se tegnene på den første krise i det europæiske demokrati. Den dokumenteres af den stadig lavere valgdeltagelse, befolkningens stadig lavere tillid til de grundlæggende demokratiske institutioner og den kendsgerning, at demonstranter i nogle europæiske hovedstæder mødes med vold, og i andre hyldes symboler på totalitarisme og lignende regimer. Det er kort sagt på høje tid, at de europæiske politikker gør noget for at udvikle demokratiet på institutionsniveauet, men det vil ikke være nok. Vi skal også gøre en indsats for at højne niveauet for den demokratiske politiske kultur, især i de postkommunistiske lande. Juan Fernando López Aguilar - (ES) Hr. formand! Medlemmerne af den spanske delegation af Gruppen for Det Progressive Forbund af Socialdemokrater i Europa-Parlamentet vil stemme for mandatet til den Kommission, som er blevet døbt Barroso II. Det har vi gode grunde til at gøre. En af dem er, at vi er overbeviste om, at ikke end ikke hr. Barroso er enig med kritikerne af Barroso I, når han har et mandat til Barroso II-Kommissionen. Alle kan se, hvorfor. Europa har forandret sig, verden har forandret sig, og den er nu i krise. En globaliseret verden, der står over for en global krise, som har brug for et globalt relevant Europa. I stedet for at reagere på krisen med yderligere kriser skal vi handle, og det skal vi gøre nu. Vi skal handle for at reagere over for klimaændringer, nye energikilder, betydningen af vores udenrigspolitik globalt og vores bidrag til en sikrere verden i kampen mod kriminalitet og terrorisme. Vi skal handle nu. Der er gået seks måneder siden valget, og nu er det på tide, at vi får en Kommission, der har fuld kapacitet og er fuld funktionsdygtig. Der er, hvad de 500 mio. europæere, som ser os lige nu, forventer. Da inaktivitet ikke er en mulighed, er vi derfor overbeviste om, at den eneste mulighed for Barroso II er at overraske kritikerne af Barroso I med handling, fast handling. Cristian Dan Preda - (RO) Hr. formand! Også jeg vil gerne sige, at dagen i dag er en vigtig dag, da vi vil stemme for en Kommission ikke kun for 27 medlemsstater, men for ét samlet Europa. Det er blevet sagt i Parlamentet, at gennemførelsen af Lissabontraktaten er en påtrængende nødvendighed. Det er en påtrængende nødvendighed, som overskygges af et stort problem, fordi den nuværende krise er langt fra befordrende for gennemførelsen af denne traktat, som skal sikre ét samlet Europa for 27 lande og et Europa, som hver europæer samtidig finder troværdigt. Jeg vil understrege, at den største udfordring for EU efter min mening faktisk er følelsen af solidaritet mellem europæere fra de gamle lande og de nye lande, med andre ord solidariteten mellem europæere fra øst og vest. Det er vores eneste mulighed for at gøre Europa troværdigt for dem, der håber før eller siden at komme med i vores union, uanset om det drejer sig om Vestbalkan, Moldova, Tyrkiet eller Island. Liisa Jaakonsaari - (FI) Hr. formand! Det har uden tvivl taget for lang tid at nedsætte Kommissionen. Fremtidige historikere vil helt sikkert undre sig over, hvordan det kunne tage seks måneder at sammensætte Kommissionen, mens vi i Europa gennemlevede den dybeste recession i Europas økonomiske historie. Denne proces har generelt rustet og styrket Kommissionen og Parlamentet. Derfor er jeg overrasket over Gruppen De Grønne/Den Europæiske Fri Alliance, som enstemmigt har besluttet at stemme imod den nye Kommission, da de selv ofte har anført, at de har opnået meget i løbet fra processen, og at deres målsætninger er blevet accepteret. Jeg mener helt ærlig, at dette er et eksempel på ekstrem populisme. Det indre markeds levedygtighed og et socialt Europa er som bror og søster. De følges ad. Det er meget vigtigt, at en vurdering af den sociale indvirkning er et skridt hen imod et socialt Europa. Eva Lichtenberger - (DE) Hr. formand, hr. Barroso! Jeg er skuffet ikke kun over folkene i Kommissionen, men også Deres fordeling af porteføljer. De har fordelt nogle af dem på en sådan måde, at det i fremtiden vil være meget vanskeligt at gennemføre specifikke forhandlinger i udvalgene. De har desuden frataget visse kommissærer en portefølje, som de faktisk har vist, at de mestrer, og De har givet dem én, som de ikke er så tilfredse med. Fra et mere psykologisk synspunkt kan en utilfreds kommissær gøre megen skade, navnlig i begyndelsen af embedsperioden, fordi han mødes med mange mennesker, som stiller forslag, han ikke kan håndtere. Det er efter min mening en forkert beslutning. Det andet punkt, jeg vil tale om, er den interinstitutionelle aftale. Vi vil bestemt kæmpe for dens gennemførelse, eftersom Lissabontraktaten nu er trådt i kraft. Vi får indflydelse på internationale traktater, og det vil lykkes for os, selv om både Rådet og Kommissionen benytter forsinkelsestaktikker. Kommissionen skal være forberedt på dette. Czesław Adam Siekierski - (PL) Hr. formand! EU befinder sig i en helt ny situation. Lissabontraktaten har introduceret vigtige ændringer. Hvad kan vi sige, efter at den har været i kraft i to måneder? Hvis vi overvejer det nøjere, er det kun en god og vigtig begyndelse. Nu er tiden kommet til at give disse bestemmelser og beslutninger reelt indhold. Vi bør sikre en passende fordeling af kompetencerne mellem institutioner eller nyoprettede vigtige højtstående positioner og fastlægge politiske principper og regler for samarbejdet. Vi skal også opretholde princippet om reel lighed mellem medlemsstaterne, men også mellem medlemsstaterne og EU. Det er vigtigt, at vi ikke reducerer betydningen af de enkelte medlemsstaters formandskab. Kun et sammenhængende EU, der taler med enstemmighed, vil få den position i verden, som det fortjener. De indledende erfaringer fra de seneste to måneder giver anledning til tvivl på en række punkter. Disse problemer skal derfor overvejes nøje, og der skal iværksættes foranstaltninger, som vil sætte os i stand til at opnå de forventede resultater og en ny kvalitet i EU's funktionsmåde. Csaba Sógor - (HU) Hr. formand! Det spørgsmål, som en gang blev stillet af Kissinger, gentages ofte: Hvem tager telefonen? Pointen er, at vi har brug for stærke personligheder og stærke ansigter. Nej! Vi har brug for stærke institutioner. Vi har brug for et Råd, et Parlament, et EU, hvor enhver kan tage telefonen i Rådet, fordi han eller hun kan give et kompetent svar og en kompetent løsning. Nu vil jeg gerne fremsætte en sådan telefonanmodning. Vi ønsker et Europa, hvor de traditionelle nationale mindretals rettigheder også respekteres, hvor der ikke er slovakiske sproglove. Med denne sproglovs ikrafttræden krænkes ikke kun EU's grundlæggende rettigheder og bestemmelserne i de europæiske menneskerettighedskonventioner, men ét af de største resultater af den europæiske integration, gennemførelsen af et forenet indre marked, er også i fare. Jeg anmoder Kommissionen om at træffe de nødvendige foranstaltninger i overensstemmelse med udtalelsen fra den juridiske tjeneste med henblik på at sikre, at Fællesskabets love stadig gælder uden undtagelse. Derek Vaughan - (EN) Hr. formand! Strukturfondene har tidligere været vigtige for regioner, som f.eks. Wales, og er det også i dag. De har hjulpet mange enkeltpersoner, lokalsamfund og virksomheder. De har været særlig vigtige under de nylige vanskelige økonomiske problemer. Det er derfor afgørende, at alle disse grupper kan få gavn af strukturfondene i fremtiden. En strukturfond skal efter min mening være tilgængelig for alle regioner i Europa, hvis de er berettigede efter 2013. Vi bør udelukke renationaliseringen af strukturfonde, og jeg glædede mig navnlig over bemærkningerne fra den indstillede kommissær for budget og finansiel programmering, der erklærede sin modstand mod renationalisering af samhørighedspolitikken og strukturfondene. Det er også afgørende, at finansieringen til alle de nævnte grupper ikke pludselig ophører i 2013. Det er derfor vigtigt, at overgangsstatus tilbydes alle regioner, der ikke opfylder konvergenskriterierne efter 2013. Jeg håber, at Kommissionen i de kommende uger og måneder giver samhørighedspolitikken og strukturfondene den prioritet, de fortjener. Gay Mitchell - (EN) Hr. formand! Jeg vil rejse et problem her, som jeg har rejst i mit eget land i håb om, at der vil ske noget med det, hvis det rejses fra både toppen og bunden. Vi taler hele tiden om bankkrisen, og hvad vi kan gøre for de små og mellemstore virksomheder. Problemet er, at der er mange små og mellemstore virksomheder, som simpelthen ikke kan få lån, selv om de har levedygtige virksomheder og kan tilbyde beskæftigelse. Den vigtigste grund til dette er efter min erfaring bankdirektørernes fravær. Vi endte i denne krise, fordi banksystemet kørte på automatik - og i mange tilfælde gør den det stadig. Den Europæiske Centralbank og Kommissionen har ydet megen støtte til de finansielle institutioner. Nu er det på tide, at vi vender tilbage og bruger den indflydelse, vi har, til at vende tilbage til den traditionelle bankdirektør, som kan foretage en beregnet risiko baseret på person, evne og tidligere resultater. Det ville virkelig gøre en forskel, og jeg vil sige til de 27 kommissærer, som er til stede: De må ikke undervurdere Deres evne til at påvirke ... (Formanden afbrød taleren) Jörg Leichtfried - (DE) Hr. formand, hr. Barroso! Jeg vil nævne to ting, der er absolut afgørende for mig. Der er i dag sagt meget om at overvinde krisen. I den henseende skal vi være opmærksomme på én ting, nemlig at krisen ikke kan overvindes, hvis bonus igen udbetales, når bankerne er blevet stabile igen. Krisen er først overvundet, når alle, der er blevet arbejdsløse, har fået deres arbejde igen, og når alle, der endnu ikke har haft arbejde, kan arbejde. Så vil krisen være overvundet. Derfor skal Kommissionen forfølge målet om at skabe og sikre arbejdspladser og sikre, at alle, der arbejder hårdt, også modtager tilstrækkelig aflønning for deres arbejde og får en større andel i den almene velstand, end det tidligere har været tilfældet. Hvis det lykkes for Dem, hr. Barroso, så vil den kommende Kommission efter min mening blive mere succesrig end den forrige. Seán Kelly - (EN) Hr. formand! Ligesom ved valget af en pave vil vi i eftermiddag forhåbentlig kunne sige "Habemus Papam; habemus Kommission", men ét område, som bekymrer mig og mange andre, er, at vi i henhold til Lissabontraktaten skulle udpege en formand for Rådet for at sikre klarhed. Jeg er ikke sikker på, at klarheden er til stede, og måske formand Barroso kan besvare dette spørgsmål for os. Når det for alvor går løs, når der er krise, hvem vil så være den ene stemme, som repræsenterer Europa? Bliver det hr. Van Rompuy? Bliver det Baroness Ashton? Bliver det en af kommissærerne? Bliver det et af de roterende formandskaber, eller bliver det formand Barroso selv? Det vil jeg gerne have et svar på. José Manuel Barroso Hr. formand! Jeg vil forsøge at besvare nogle konkrete spørgsmål og derefter tage fat på de mere generelle spørgsmål. Hvad angår først euroområdet, rejste nogle medlemmer af Parlamentet spørgsmål vedrørende euroområdet og nogle af de aktuelle problemer, vi aktuelt har i medlemsstaterne inden for euroområdet. Jeg vil først og fremmest minde om, at euroen er en af de største succeser i Europas historie. Siden euroområdets oprettelse med 11 deltagere er det vokset til nu at bestå af 16 medlemsstater. Euroområdet har været et område med stabilitet og jobskabelse. Det blev naturligvis berørt af krisen. Landene uden for euroområdet blev også berørt af krisen. Jeg behøver ikke minde Dem om, at jeg for blot et par dage siden modtog statsministeren for Island, et land, som er meget tæt på os - og uden for euroområdet - som bestemt også er berørt af denne krise. Jeg vil gentage, at krisen ikke blev skabt i euroområdet. Den kom til euroområdet udefra. Men sandheden er, at euroen beskyttede de lande, der deler den fælles valuta. Jeg tror, at den europæiske situation ville have været meget vanskeligere i dag, hvis vi ikke havde haft euroen. Vi har endnu ikke høstet alle fordelene af euroen. For at gøre det skal vi styrke den økonomiske koordination i euroområdet. Det er sandt, at vi ikke kun har en monetær union. Vi bør have en reel økonomisk union. Traktaten giver os nye muligheder, som jeg agter at udnytte. Olli Rehn, den nye kommissær med ansvar for disse anliggender - hvis vi får Deres støtte - vil udvikle denne linje. Det er meget vigtigt, at vi overvejer, hvordan euroområdet kan styrkes i fremtiden, men det forhindrer os naturligvis ikke i at se på nutiden. Den periode, som euroområdet gennemgår, er vanskelig. Det nytter ikke noget at nægte det. Andre lande uden for euroområdet går også gennem meget vanskelige tider. Det skal vi anerkende. Jeg må dog sige, at situationen på de finansielle markeder nogle gange rapporteres på en måde, som forstærker problemerne, og som ikke altid giver en objektiv vurdering af situationen. Sådanne analyser kommer ofte fra lande uden for euroområdet. Men euroområdet har kapaciteten til at håndtere de vanskeligheder, der berører det i øjeblikket. Vi har vores system af finanspolitiske regler, stabilitets- og vækstpagten, som skal gennemføres korrekt. Hvad angår Grækenland, har vi kapacitet til at vurdere og overvåge dets finanspolitiske justeringsprogram. Vi har mulighed for at anbefale ligefremme strukturreformer i Grækenland, som også vil blive nøje overvåget af Kommissionen. Den 3. februar vedtog Kommissionen en pakke om Grækenland, som vil blive forelagt Rådet i begyndelsen af næste uge. Løsningen kræver naturligvis frem for alt en indsats fra græsk side. Støtten til de græske myndigheders fasthed vil øge tilliden til den vellykkede gennemførelse af det ambitiøse program, de har vedtaget. Medlemsstaterne, især medlemsstaterne i euroområdet, skal altid være opmærksomme på, at de økonomiske politikker, som de hver især fører, har en indvirkning på de andre landes økonomier. Jeg glæder mig over klare tilkendegivelser af, at alle medlemsstater er opmærksomme på udfordringen og vil handle i overensstemmelse hermed. Der blev stillet et konkret spørgsmål om forbrugerpolitik af fru Gebhardt, tror jeg. Der er en person med klart ansvar for forbrugerpolitik i Kommissionen, nemlig kommissær Dalli. Han får ansvaret for denne politik, for at foreslå initiativer på dette område og for at drøfte dem med Dem i Udvalget om det Indre Marked og Forbrugerbeskyttelse og på plenarmødet. Specifikke civilretlige forhold vil høre under ansvarsområdet for kommissæren for retlige og indre anliggender, næstformand Reding. Dette er almindeligt i de fleste regeringer i Europa, hvor disse konkrete anliggender håndteres af justitsministeren. Alle beslutninger vedrørende nye initiativer skal naturligvis godkendes af det samlede kollegium af kommissærer. Jeg går stærkt ind for kollegialitet. Mange af Dem har faktisk opfordret Kommissionen til fortsat at lægge stor vægt på kollegialitet. I henhold til traktaterne er formanden for Kommissionen garant for kollegialitet. I moderne politik er dette en udbredt tendens. Flere og flere problemstillinger har en tværgående eller horisontal karakter. De har brug for et fælles formål, og de kræver integration af forskellige sektorpolitikker. Det, der sker i Kommissionen, er mere eller mindre det samme som det, der sker i nationale forvaltninger og i global forvaltning. Vi oplever nu, at stats- og regeringschefer på en koordineret og sammenhængende måde skal håndtere spørgsmål, der tidligere blev håndteret separat af de ansvarlige i de forskellige regeringer. Så det er præcis, hvad vi agter at gøre. Jeg vil fremhæve dette punkt med særlig stolthed, fordi vi nu bygger denne nye Kommission på den tidligere Kommissions erfaringer. Den tidligere Kommission var den første i dette udvidede Europa - første gang vi havde en Kommission med 27 medlemmer fra 27 forskellige lande. At den Kommission arbejdede målrettet i en sand kollegialitetsånd, viser bestemt, at det udvidede EU kan fungere med 27 eller flere medlemmer. Jeg mener, at dette også vil få afgørende betydning i fremtiden. Der var nogle konkrete spørgsmål om samhørighedspolitikken og forskellige fællesskabspolitikker, som f.eks. fiskeri og landbrug, herunder spørgsmålet fra hr. Capoulas Santos. Samhørighedspolitikken er omhandlet i Lissabontraktaten. Det er i sagens natur en europæisk politik. Vi skal se, hvordan vi kan fortsætte reformprocessen, så vi kan fortsætte med at forbedre politikkens nytteværdi og sikre, at samhørighedspolitik og regionalpolitik omsættes til en reel forbedring af konkurrencedygtigheden for alle regioner i Europa. Vi skal sikre, at politikken kan opnå dette, så vi har et stærkt udgangspunkt i den næste forhandling om finansiering. Jeg kan forsikre Dem om mit fulde engagement - og jeg tør sige hele den nye Kommissions fulde engagement - over for principperne om social, økonomisk og territorial samhørighed, der også er omhandlet i Lissabontraktaten. Vi vil naturligvis gøre alt, hvad vi kan, for at fremme Europas fælles politikker. Der var nogle konkrete spørgsmål om analyse af de sociale konsekvenser - hr. Cercas' spørgsmål. Jeg vil uddybe, hvad jeg tidligere har sagt offentligt. Vi ønsker målrettet at indføre denne analyse af de sociale konsekvenser i vores arbejde gennem udvalget for konsekvensanalyse (IAB - Impact Assessment Board). Vi mener, vi har gjort betydelige fremskridt, hvad angår konsekvensanalyser. Vi er altid parate til at forbedre dette arbejde, og vi mener, at den sociale dimension omhyggeligt skal inddrages i vores arbejde. Nogle medlemmer af Parlamentet stillede spørgsmål til mig om energisikkerhed. Jeg vil understrege, at vi vil medtage energisikkerhed i fores forslag til EU 2020-strategien. En af nyskabelserne i EU 2020-strategien er netop at føre forskellige politikker sammen, som tidligere blev behandlet separat. Fremme af energisikkerhed og energieffektivitet bør efter min mening være en central del af vores dagsorden for konkurrenceevne og for grønnere, bæredygtig og ressourceeffektiv vækst i Europa. Dette understreger, hvor stor betydning vi tillægger denne dagsorden. Nogle spurgte mig om små og mellemstore virksomheder og værdien af det indre marked, bl.a. hr. Hökmark. Det er vigtigt, at vi relancerer det indre marked nu. Det er vigtigt, at vi præciserer, at det indre marked ikke kun handler om et marked, selv om markeder er vigtige. Nogle mennesker tror, at vi forsvarer markeder, fordi vi er markedsfundamentalister. Intet kunne ligge længere fra sandheden. Vi mener, at det indre marked mere end noget andet er grundlaget for det europæiske projekt. Uden et indre marked har vi ikke et stærkt EU. Hvis vi tillader, at det indre marked fragmenteres, vil vi igen se den økonomiske nationalismens grimme ansigt i Europa. Vi skal tale modigt og sige, at det indre marked findes for at forsvare de svageste - forbrugerne, for at forsvare de små og mellemstore virksomheder mod monopoler og naturligvis forsvare det europæiske projekt som helhed. Derfor har jeg anmodet hr. Monti om at udarbejde en rapport, så vi kan fremlægge nye idéer og hjælpe med at sikre større konsensus om relanceringen og uddybningen af det indre marked som et af de tidligere og fremtidige resultater af vores europæiske projekt. (FR) Jeg vil nu gerne nævne et par mere generelle spørgsmål, som nogle af Dem har rejst. Hr. Daul, hr. Schulz, hr. Lamassoure - som holdt et indlæg, hvor han understregede, hvor vigtigt det var at udvise dristighed - hr. López Aguilar, hr. Mayor Oneja og mange andre har rejst spørgsmålet om ambition. Dette er efter min mening et yderst vigtigt punkt, og vi skal have en ærlig forhandling om det. Nogle af Dem, og især hr. Schulz, har endnu en gang udspurgt mig om markedsspørgsmålet og om socialpolitik. Jeg vil gerne endnu en gang sige til Dem, at det ikke er Kommissionen, De skal overbevise om behovet for at have et socialt formål. De er nødt til at samarbejde med os om at forsøge at overbevise visse hovedstæder, for sandheden er meget tydelig. Nogle hovedstæder mener nemlig, at Europa udelukkende drejer sig om markedet, og at de i henhold til solidaritetsprincippet er ansvarlige for socialpolitikken. Jeg er uenig. Jeg mener, at vi for også at have en følelsesmæssig tilknytning til Europa har brug for en social dimension. Vi har brug for en social dimension, som reelt kombinerer det, der kan gøres på europæisk niveau, med det, der kan gøres på nationalt niveau. Ingen ønsker at skabe et socialt sikringssystem for EU eller et centraliseret sundhedssystem i Europa. Det er ikke det, vi foreslår. Endvidere bør dette ikke opfattes som en konkurrence mellem det nationale og det europæiske niveau. Hvis der imidlertid ikke er nogen social dimension i tillæg til vores arbejde med det indre marked, med konkurrence, med statsstøttepolitik og med andre politikker som f.eks. udenrigshandelspolitik, vil vi få vanskeligt ved at sikre det europæiske projekts legitimitet. Jeg vil derfor gerne understrege følgende. Det er ikke os, der skal overbevises om behovet for en social dimension. Samarbejd med os om at styrke Europas sociale dimension - den sociale markedsøkonomi - som desuden har fået plads som en målsætning i Lissabontraktaten. Jeg er meget engageret i dette, og vi må stræbe efter at få det til at lykkes i fællesskab. Der er absolut ingen tvivl om det. (Bifald) Hvad angår forvaltningsspørgsmålet - et af hr. Verhofstadts yndlingsspørgsmål, og også et af mine - beder jeg endnu en gang om, at De hjælper os og støtter os. Jeg er for en styrket forvaltning af Europa, og Europa har brug for denne styrkede forvaltning. Min tale - De vil kalde det en tale, det er en tale, men det er ikke desto mindre en tale, jeg holder på vegne af det nye kollegium, og som afspejler en politisk ambition, en politisk holdning - er klar. Vi har aldrig oplevet tider som disse. Som jeg sagde, har vi både i og uden for Europa brug for en større beslutsomhed, hvad angår europæiske anliggender. Jeg er intellektuelt og politisk absolut overbevist om, at vi, hvis Europa ikke optræder samlet, risikerer kun at spille en ubetydelig rolle på internationalt niveau i fremtiden. Jeg sagde dette i mine retningslinjer, til stats- og regeringsoverhoveder, og jeg kommer til at gentage det på Rådets uformelle møde i overmorgen, fordi jeg er overbevist herom. Jeg mener, at den seneste udvikling kun har tjent til at fremhæve denne situation yderligere. Den internationale finanskrise har vist, nøjagtigt hvor gensidigt afhængige vores økonomier er. De problemer, som vores euroområde oplever lige nu, viser også, hvor gensidigt afhængige vores økonomier er. Vi må derfor optrappe vores bestræbelser, når det gælder europæisk koordinering og forvaltning. Bruxelles behøver ikke nødvendigvis at blive tildelt nationale beføjelser, for dette er en debat, der hører det 20. århundrede til, og hvis tid efter min mening er forbi. Det er forkert at gøre dette til en slags "det er for Bruxelles, det er for Kommissionen, det er imod medlemsstaterne ..."forhandling, for det er latterligt. Det er klart, at selv om vi ønsker at spille en rolle i verden i dag, så har vores medlemsstater alene ikke indflydelse nok til at forhandle på lige fod med USA, Rusland eller Kina. Vi har derfor brug for denne dimension, ikke for at styrke Bruxelles, men for at styrke Europa og frem for alt at fokusere på den enkelte medborgers reelle interesser. Det er her, vi må arbejde sammen, og også her beder jeg Dem støtte os. Vi har brug for Deres støtte, ikke i et kapløb, som uundgåeligt vil føre til krig mellem institutionerne - vi har nu mere end nogensinde brug for det institutionelle partnerskab - men til at forsvare Europas interesser i verden. Lad os til slut også være fuldstændigt tydelige, hvad angår udenrigsanliggender. På hvilke områder betyder Europa noget internationalt? Europa betyder noget internationalt, hvor det faktisk har en koordineret holdning. Det er respekteret på handelsområdet, det kan jeg forsikre Dem om. Vores konkurrencelovgivning er respekteret af alle de store internationale konglomerater. Vi har en fælles politik. Vi har institutioner. Vi har grundlaget, som vi kan handle på. Husk imidlertid på, at vi lever i en tid, særligt når det drejer sig om international sikkerhed, hvor Europa ikke har de geopolitiske instrumenter og forsvarsinstrumenter, som andre har. Det er meget tydeligt, når jeg taler med nogle af vores internationale partnere, at de først og fremmest tænker på sikkerheden. De tænker på den strategiske balance. Og her, skal det understreges, må Europa ikke være naiv. Problemet i København var ikke manglende ambition fra Europas side, som nogle siger. Vi var tværtimod langt mere ambitiøse end de andre. Efter min mening var det, vi lærte i København, at vi var nødt til at udtrykke en europæisk interesse på de forskellige områder og forsvare den konsekvent og strategisk sammen med alle vores partnere. Vi må derfor ikke kun føre en generøs politik, hvor vigtigt det end er; vi må også have styrken til at forsvare vores generøsitet og overbevisningen til at forsvare vores interesser. Det er, hvad jeg har tænkt mig at gøre, og jeg håber også på Deres støtte i denne henseende. Endelig talte nogle medlemmer - bl.a. hr. Lehne og hr. Swoboda, fru Roth-Behrendt, fru Wallis og hr. Rangel - udførligt om det institutionelle spørgsmål og især om rammeaftalen. Jeg vil gerne sige Dem, at det, jeg gjorde i forhandlingerne med Dem, netop var at formidle Lissabontraktatens ånd og bogstav. Det er endnu ikke gået op for alle, at Parlamentet i dag har beføjelser, som det ikke havde før Lissabontraktatens ikrafttræden. Jeg tror på EU's parlamentariske dimension, og når jeg anvender ordet "dimension" - mit engelske er ikke så godt som Deres, fru Wallis - er det ikke for at udtrykke mig vagt. For mig betyder "dimension" dybde, det betyder muligheder. Det er under alle omstændigheder noget meget ambitiøst. Jeg ønsker at arbejde med Parlamentet i denne ånd. Ikke imod en anden institution, for jeg mener - og det må jeg sige her - at vi har brug for et meget stærkt Råd og Europæisk Råd. Jeg byder fornyelserne i Lissabontraktaten velkommen, ikke mindst eksistensen af et permanent formandskab for Det Europæiske Råd, for dette giver kontinuitet og konsekvens i det lange løb. Jeg glæder mig meget over oprettelsen af posten som højtstående repræsentant, som på samme tid er næstformand i Kommissionen. Dette handler ikke om at gøre tingene vanskeligere, tværtimod! I stedet for at have to centrummer for udenrigsanliggender, et i Rådet og et i Kommissionen, har vi nu en nøglefigur - i dette tilfælde Baroness Ashton - som skal forsvare de europæiske interesser med mellemstatslig legitimitet, hvilket fortsat er meget vigtigt i udenrigsanliggender, men også med europæisk legitimitet. Jeg siger derfor følgende med ganske stor overbevisning. Jeg mener, at det ville være en fejltagelse at indlede en forhandling eller en institutionel konflikt nu. Vi har brug for de forskellige institutioner. Der var nogle, der følte sig nødsaget til at stille det evindelige spørgsmål om hr. Kissinger og telefonnummeret. Jeg har allerede sagt det én gang. Hr. Kissinger var udenrigsminister. Jeg tror, at USA's udenrigsministers modstykke fra nu af vil være Baroness Ashton. Hun har ansvarligheden og evnen til at spille den rolle. Vi har imidlertid i Lissabontraktaten, på stats- og regeringslederniveau, ud over forbindelserne med vores medlemsstater også formanden for Rådet, som repræsenterer Europa i udenrigspolitik og fælles sikkerhedsspørgsmål, og Kommissionen, som i henhold til artikel 17 repræsenterer Europa i alle andre udenrigsanliggender. Det er vores system. Nogle mennesker ville gerne have et fuldstændig ensrettet system. Som nogle har sagt, har USA til tider heller ikke et fuldstændig ensrettet system. Til tider forhandler vi med USA's regering, og efterfølgende opdager vi, at Kongressen ikke følger præcis samme linje som USA's regering. Her er det også vigtigt at forstå, at vi består af 27 medlemsstater. Vi har et system, som er en forbedring også internt. I stedet for at have et formandskab, der skifter hver sjette måned, har vi et permanent formandskab for Rådet. Vi har nu den højtstående repræsentant og næstformand i Kommissionen. Dette er et skridt fremad, sandt nok, men dynamik er vigtigere end mekanik, og det er derfor, vi må tilføje en ny dimension til vores arbejde. Jeg slutter af med en appel til Parlamentet. Med magt følger ansvar. Her skal jeg være meget ærlig over for Dem. Parlamentet har opnået et stort antal beføjelser med denne revidering. Jeg håber, at disse beføjelser ikke kun vil blive brugt til feel-good politikker, men også til at tage ansvar for forvaltningen af Europa sammen med de andre institutioner. Dette er en stor test af alle institutionernes ansvarlighed - af Parlamentets, Kommissionens og Det Europæiske Råds. Nogle af Dem bad mig - oprigtigt, går jeg ud fra - om at udvise større dristighed. Jeg kan fortælle Dem, at jeg er rede til at gøre bestræbelser i den retning. Kommissionen alene vil imidlertid ikke kunne gennemføre dem. Lad os være tydelige på dette punkt. Det ville være en illusion, og Kommissionen kan ikke etablere sin indflydelse, sin magt og sin ledelse imod demokratiske medlemsstaters vilje. Vi må etablere disse ting i fællesskab, med en parlamentarisk forsamling - i dette tilfælde Europa-Parlamentet - som ærligt og oprigtigt påtager sig sit ansvar, og som ikke kun, som nogle mennesker ønsker, er et sted, hvor man protesterer. Jeg har endvidere bemærket, at nogle mennesker taler højere, fordi de er svagere! Hvad vi derfor har brug for, er, at alle de europæiske politiske grupper, som er ved magten, samarbejder. Nogle politiske grupper sagde, at de ville stemme imod os. Hvad de ekstreme yderfløje angår, kan jeg fortælle Dem, at jeg ville være bekymret, hvis de faktisk stemte for os. Jeg har ikke brug for den slags støtte. Kommissionen ønsker ikke deres støtte. Kommissionen ønsker og anmoder imidlertid om alle europæiske kræfters støtte. Det beder jeg Dem faktisk om. Min bøn er beskeden, men jeg har også en fast tro på, at vi har brug for Deres støtte, og at De kan hjælpe os med at slå bro over den kløft, der eksisterer i dag. Hvad er det egentlige problem? Lad os også være tydelige på dette punkt. Når vi taler om det med vores medborgere, er der i dag i Europa - og dette bliver min sidste pointe - en grundlæggende kløft mellem vores erklærede ambitioner og de resultater, det lykkes os at opnå. Nogle ønsker nu at bruge denne kløft som et middel til at sænke vores ambitioner. Andre - og vi er i denne lejr - vil forbedre vores resultater, så de afspejler vores ambitioner. Jeg sætter min lid til, at Parlamentet indfrier vores ambition, en ambition om et stærkere Europa i en mere og mere krævende verden. Jeg beder Dem give Deres støtte til den nye Kommission, så vi med vores ambition kan forvandle den europæiske drøm til virkelighed. (Bifald) Formanden Tak for Deres detaljerede svar på de spørgsmål og bemærkninger, som blev stilet til Dem fra Parlamentet, og også for Deres meget omfattende behandling af forbindelserne mellem Kommissionen og Parlamentet. Vi er klar over det ansvar, der påhviler Parlamentet. Vores aftale er af en ny slags, og vi bevæger os nærmere i vores samarbejde, end vi har gjort før. Vores delte ansvar mellem to fællesskabsinstitutioner - Parlamentet og Kommissionen - er yderst bemærkelsesværdigt. Også tak for, at De præsenterede Deres vision for Kommissionens arbejde og målene med dette arbejde. Jeg vil gerne endnu en gang takke hr. López Garrido, som repræsenterer det spanske formandskab, og hele den spanske delegation for at være her i Parlamentet under vores procedurer og forhandling. Jeg har modtaget fem forslag til beslutning, som er fremsat i overensstemmelse med forretningsordenens artikel 106, stk. 4. Forhandlingen er afsluttet. Afstemningen finder sted tirsdag den 9. februar 2010. Skriftlige erklæringer (forretningsordenens artikel 149) Carlo Casini skriftlig. - (IT) Jeg vil som formand for Udvalget om Konstitutionelle Anliggender gerne udtrykke min glæde over den aftale, der er indgået om de principielle linjer i en ny rammeaftale mellem Kommissionen og Parlamentet. Jeg må imidlertid gøre klart, at vi er nødt til at tænke nærmere over forholdet mellem disse to institutioner. Fremtidsudsigterne for demokratisk vækst i Unionen er fortsat således, at Parlamentet ses som en repræsentant for folket og Rådet som en slags andet kammer, der repræsenterer staterne. I en sådan kontekst bør Kommissionen betragtes som en regering, og det er klart, at denne konfiguration ville kræve regler, som er betydeligt mere detaljerede end de justeringer, der som fortjent skitseres i dag. Jeg ville gerne tilføje en overvejelse om borgernes initiativret. De pågældende bestemmelser vil skulle skræddersyes til de virkninger, vi mener de skal resultere i. Disse virkninger skal bedømmes i forhold til dem, der følger af enhver borgers eksisterende ret til at indgive et andragende for Parlamentet og dem, der er forbundet med Parlamentets begrænsede beføjelser. Parlamentet har ingen initiativret, men det har ret til at anmode Kommissionen om at fremsætte lovforslag. Edite Estrela Nu hvor det institutionelle spørgsmål er løst med Lissabontraktatens ikrafttræden og valget af den nye Kommission, begynder et nyt stadie i Unionens historie. En ny æra, som vil være ambitiøs i sin evne til at tage initiativ og i sin fremsynethed, hvad angår vor tids store udfordringer. En ny æra, hvor Kommissionen vil arbejde i fuldkommen harmoni med Parlamentet i jagten efter løsninger på de problemer, der berører europæiske borgere, som fastlagt i den interinstitutionelle aftale. En ny æra med europæisk lederskab i relation til den moderne verdens store spørgsmål og med hensigtsmæssige svar på fremtidens udfordringer. En ny æra i integrationen af et mere retfærdigt Europa, som viser større solidaritet. Det nye kommissærkollegium opfylder i henhold til de forklaringer, som er afgivet under høringerne, de nødvendige kriterier for at indfri nuværende behov. Det er en Kommission i balance, som kombinerer sine veteraners erfaring med friske input fra den anden halvdel af sine medlemmer. Og den er også afbalanceret, hvad kønsfordelingen angår, eftersom en tredjedel af dens medlemmer er kvinder, hvilket er en lille øgning i forhold til tidligere. Magtbalancen mellem de tre institutioner svækker ikke nogen, den styrker snarere Europa. Ilda Figueiredo I sin præsentation af den nye Kommission har kommissionsformand Barroso præsenteret et program, som er fortsættelsen til den gamle Kommissions neoliberale, føderalistiske og militaristiske politik. Kommissærkollegiet, som han har præsenteret, vil fortsætte ad de samme spor, som vi fik bekræftet under høringerne, der fandt sted i de parlamentariske udvalg. Vi vil få en periode med forslag om skærpelse af den europæiske kapitalistiske integration, som vi oplever netop nu. Den tidligere Kommission efterlod en betragtelig mængde arbejde, som var forberedt, inklusive den overordnede strategi og det, der benævnes den offentlige høring om strategien, som vil skabe kontinuitet for den såkaldte Lissabonstrategi. De kalder den indtil videre EU 2020-strategien, men de har allerede sagt, at den faktisk handler om at "føre det ud i livet, dvs. at udnytte de eksisterende instrumenter i en ny ramme". Sagt på en anden måde, det, vi ved lige nu, er, at vi vil få mere af samme slags. De ignorerer behovet for at afveje, hvor langt de vedtagne foranstaltninger på vegne af Lissabonstrategien er gennemført, og i hvilken grad de dengang proklamerede målsætninger er indfriet, eller hvad konsekvenserne ved gennemførelsen af stabilitetspagten har været. De skjuler den kendsgerning, at vi samlet set har mere end 23 mio. arbejdsløse i EU, hvor yngre mennesker er særlig hårdt ramt, da deres ledighedsprocent nu overskrider 21 %, og at mere end 85 mio. mennesker lever i fattigdom. Vi kan ikke andet end stemme imod denne nye Kommission. Lidia Joanna Geringer de Oedenberg Kommissionen, som ledes af hr. Barroso, har opnået større støtte i dag end i 2004. Der blev imidlertid i forhandlingen forud for afstemningen udtrykt mange forbehold, både hvad angår Kommissionens sammensætning og den uklare fordeling af kompetencer inden for det nye kollegiums rammer. Forbrugerbeskyttelse indgår f.eks. i porteføljen hos så mange som seks forskellige kommissærer. I øjeblikket er det vanskeligt at forestille sig, hvordan disse delte kompetencer i praksis vil påvirke effektiviteten i de respektive kommissærers arbejde. Kommissionen, som blev valgt i dag, den 9. februar 2010, vil være nødt til at begynde at arbejde i en fart, for siden omkring oktober sidste år, da valget af den nye Kommission skulle have fundet sted, har den gamle Kommission bare holdt skansen og har ikke taget nogen nye initiativer. At holde sig til rammeaftalens forståelse i kontakten til Parlamentet vil være en test for den nye Kommission, især princippet om ligebehandling af Parlamentet og Rådet. Jeg vil også gerne påpege, at den interinstitutionelle aftale om bedre lovgivning fra 2003 vil blive revideret i løbet af den nuværende Kommissions mandatperiode. Som ordfører for Retsudvalget arbejder jeg pt. på dette, og jeg håber, at et konstruktivt samarbejde med den nye Kommission vil bringe væsentlige resultater på dette område. Rareş-Lucian Niculescu Det nye kommissærkollegium er det første komplette EU-team, som er dannet af 27 medlemsstater. Rumænien og Bulgarien, som tiltrådte EU den 1. januar 2007, har først nu lejlighed til at foreslå en kommissær for en hel femårsperiode. Jeg lykønsker Rumænien med valget af hr. Cioloş. Jeg tror, at hans præstation under høringerne, som fandt sted i Udvalget om Landbrug og Udvikling af Landdistrikter, gjorde dybt indtryk på alle de tilstedeværende. Jeg tror også, at hans professionalisme tyder godt, hvis vi tænker på de store udfordringer, der venter os på det område, han skal forvalte. Jeg refererer hovedsageligt til de kommende forhandlinger om den fælles landsbrugspolitiks fremtid. Den nye kommissær vil for at finde den mest hensigtsmæssige løsning, som er tilpasset alle medlemsstaters behov og interesser, være nødt til at have en dyb forståelse af europæisk landbrug, en god arbejdsrytme og betragtelige diplomatiske evner, alt sammen kvaliteter, som jeg ved, han besidder. Jeg ønsker hele kommissærkollegiet al mulig succes, og jeg håber, at kollegiet med sit arbejde i løbet af den kommende mandatperiode vil få held til at bringe EU tættere på sine borgere. Rafał Kazimierz Trzaskowski Jeg lykønsker kommissionsformand Barroso og hele kommissærkollegiet, men samtidig håber jeg, at vi nu vil få en mere uafhængig og dynamisk Kommission. En Kommission, der først og fremmest vil vogte den fælles interesse, og som vil påtage sig nogle dristige reformer af EU-politikkerne, som vi er nødt til at begive os ud i efter år med reformer af vores institutioner. Hvad angår forbindelserne mellem Kommissionen og Parlamentet, er vi vidner til en ny åbenhed, som ikke kun kommer af Parlamentets nye beføjelser, men også, som vi hørte tilbage i efteråret, af kommissionsformand Barrosos ønske om at etablere et særligt partnerskab med Parlamentet. Det er en kendsgerning, at specifikke bestemmelser i den foreløbige rammeaftale om samarbejde mellem de to institutioner styrker Parlamentets rolle i beslutningsprocessen markant ved at gøre denne proces mere demokratisk. Djævelen er imidlertid i detaljen, hvorfor vi kommer til at følge forhandlingerne nøje hele vejen for at sørge for, at løfter som at inkludere Parlamentet i processen med at opbygge EU-diplomati vil blive overholdt. (Mødet udsat kl. 11.50 og genoptaget kl. 12.05)

Uttalanden av talmannen Talmannen Vi har nåtts av den sorgliga nyheten att den finska internationella människorättsobservatören Jyri Antero Jaakola har mördats i Mexiko. Han och den mexikanska aktivisten Betty Cariño Trujillo, som var tillsammans med honom, mördades när de var ute på ett uppdrag för att övervaka hur mänskliga rättigheter respekteras i Mexiko. På Europaparlamentets vägnar framför jag mina kondoleanser och min medkänsla med offrens familjer. Vi kan konstatera att den värld vi lever i fortfarande kräver sådana offer. Jag är säker på att ni vet att jag gjorde ett officiellt besök i USA i förra veckan. Jag invigde parlamentets nya sambandskontor med Förenta staternas kongress i Washington. Jag förde också många viktiga samtal som bör bidra till ett närmare samarbete, i synnerhet ekonomiskt samarbete, mellan Europeiska unionen och Förenta staterna. Vidare talade vi om ett strategiskt partnerskap och om de förändringar som har ägt rum i Europeiska unionen sedan Lissabonfördraget trädde i kraft. Vi förväntar oss att samarbetet med Förenta staterna bedrivs på lika villkor. På söndag, den 9 maj, inträffar den 60:e årsdagen av Schumandeklarationen. För att uppmärksamma detta kommer Europaparlamentet att öppna sina dörrar för alla intresserade lördagen den 8 maj i Bryssel och söndagen den 9 maj i Strasbourg. Det kommer också att genomföras ceremonier för att högtidlighålla denna händelse i Luxemburg. Några av besökarna i Strasbourg kommer att vara en av kommissionens vice ordförande och de franska och tyska ministrarna för EU-frågor. Jag kommer också att vara där, och jag vill uppmana er alla att komma till Strasbourg på söndag, om fyra dagar.

Porušování svobody projevu a diskriminace na základě sexuální orientace v Litvě (rozprava) Předsedající Dalším bodem je rozprava o: otázce k ústnímu zodpovězení o porušování svobody projevu a diskriminaci na základě sexuální orientace v Litvě, kterou Komisi pokládají Renate Weber, Sophia in 't Veld, Leonidas Donskis, Cecilia Wikström, Alexander Alvaro, Sonia Alfano, Gianni Vattimo, Sarah Ludford a Ramon Tremosa i Balcells za skupinu ALDE - B7-0669/2010), otázce k ústnímu zodpovězení o porušování svobody projevu a diskriminaci na základě sexuální orientace v Litvě, kterou Komisi pokládá Ulrike Lunacek za skupinu Verts/ALE - B7-0803/2010), otázce k ústnímu zodpovězení o porušování svobody projevu a diskriminaci na základě sexuální orientace v Litvě, kterou Komisi pokládá Cornelis de Jong za skupinu GUE/NGL - B7-0804/2010), a otázce k ústnímu zodpovězení o porušování svobody projevu a diskriminaci na základě sexuální orientace v Litvě, kterou Komisi pokládají Michael Cashman, Monika Flašíková Beňová a Claude Moraes za skupinu S&D - B7-0005/2011). Sophia in 't Veld autorka. - Paní předsedající, dnes diskutujeme, a nikoliv poprvé, o právních předpisech, které by mohl schválit litevský parlament a jež mohou mít velice negativní důsledek pro postavení lesbických žen, homosexuálů, bisexuálů a transsexuálů v Litvě. Dle mého názoru je politováníhodné, že o tomto tématu znovu hovoříme, když k němu již Parlament schválil usnesení. Domnívám se, že návrh usnesení, který předkládáme k zítřejšímu hlasování, je velmi jasný. Chtěli bychom vyzvat naše litevské kolegy, aby ještě promysleli toto téma a aby zajistili, že právní předpisy, které schválí, nebudou diskriminovat lesbické ženy, homosexuály, bisexuály a transsexuály. K samotnému usnesení nemám mnoho co dodat, ale z mého pohledu je stále jasnější, že si Evropská unie musí opatřit silnější právní nástroje pro vynucování dodržování základních práv. Nedávno jsme diskutovali o kontroverzním maďarském mediálním zákoně a teď stojíme před velice podobnými otázkami. V evropských smlouvách jsme stanovili zásady - sdílené hodnoty 500 milionů občanů -, ale pokud jde o jejich praktickou realizaci, dostáváme se do problémů. Proto, paní komisařko, bych chtěla znát váš názor na náš návrh evropského plánu pro práva lesbických žen, homosexuálů, bisexuálů a transsexuálů. Evropská unie v minulosti udělala mnoho pro rovnost žen a mužů a máme dokonce odpovídající plány pro rovnost žen a mužů. Máme všemožné strategie boje proti rasismu a xenofobii, proti sociálnímu vyloučení a k posílení základních práv, ale nemáme žádnou strategii pro lesbické ženy, homosexuály, bisexuály a transsexuály. Domnívám se, že je velmi naléhavé a nezbytné, abychom měli takovou strategii: strategii boje proti předsudkům, nevědomosti, diskriminaci a nesnášenlivosti a strategii pro posílení práv lesbických žen, homosexuálů, bisexuálů a transsexuálů. Existuje mnoho příkladů tohoto problému. Dnes diskutujeme o změnách, které byly předloženy litevskému parlamentu, ale to by nemělo odvrátit naši pozornost od toho, že homofobie se vyskytuje ve všech členských státech. Chtěla bych vás, paní komisařko, upozornit na další věc a dozvědět se váš názor. Týká se to evropské azylové politiky a skutečnosti, že lidé, kteří žádají o azyl, protože jsou stíháni na základě své sexuální orientace, musí v členském státu, jejž nebudu jmenovat, podstoupit vyšetření známé jako falometrický test. To je zvláště potupné. V Evropské unii něco takového nemá místo a chtěla bych se dozvědět, co s tím Komise hodlá dělat. Ulrike Lunacek autorka. - Paní předsedající, paní poslankyně in 't Veldová již objasnila, čeho se usnesení týká, a odvolávala se na něj a já plně souhlasím s otázkou, kterou vám, paní komisařko, položila: co říkáte tomu, aby Evropská unie měla plán pro práva lesbických žen, homosexuálů, bisexuálů a transsexuálů? Chtěla bych se na to však podívat z jiného úhlu, abych přesvědčila ty poslance tohoto Parlamentu, kteří ještě nejsou rozhodnuti hlasovat pro toto usnesení. Co chci tedy říci? Loni v létě se čtyři poslanci Evropského parlamentu, paní poslankyně in 't Veldová, já, pan poslanec Cashman a pan poslanec Fjellner, zastupující čtyři skupiny, tedy většinu tohoto Parlamentu, společně zúčastnili první akce Baltic Pride, která se konala ve Vilniusu s cílem posílit a podpořit v tomto městě lesbické ženy, homosexuály, bisexuály a transsexuály, a nesli jsme evropskou vlajku, jíž jsme dávali všem najevo "tato vlajka nás, lesbické ženy, homosexuály, bisexuály a transsexuály chrání, a to platí také v Litvě". Co by se však stalo nám a Litvanům, kteří by se příští rok ve Vilniusu zúčastnili průvodu za rovná práva, přijme-li litevský Seimas tento zákon? Každému z nás by mohla být uložena pokuta až 2 900 EUR za veřejnou propagaci sexuální orientace, což v tomto případě znamená homosexualitu, protože, jak se domnívám, to pro heterosexualitu neplatí. Chtěl by tento Parlament skutečně právě toto? Chtěl by právě toto litevský parlament, parlament země, jež před 20 lety bojovala za vlastní svobodu a v řadách lidí, jež bojovali za tuto svobodu, stáli také lesbické ženy a homosexuálové? Jsem proto velmi ráda, že prezidentka Litvy, paní Grybauskaitėová, bývalá komisařka, a litevská vláda již prohlásily, že návrh tohoto zákona odporuje povinnostem stanoveným litevskou ústavou. Doufám, že se vyjasní, že různé formy sexuality, sexuální orientace, forem života byly součástí všech kultur a všech společností a že je tomu tak i v Litvě a že zatajování těchto skutečností veřejnosti, mladým lidem je prostě základem pro podněcování nesnášenlivosti, slovních projevů nenávisti a zločinů z nenávisti. Myslím, že to je něco, co by nikdo v tomto Parlamentu nebo litevském parlamentu nechtěl. Proto doufám, že zmíněné usnesení bude mít podporu tohoto Parlamentu a paní komisařky. Nepotřebujeme vaši podporu, ale doufám, že ji máme. Cornelis de Jong Paní předsedající, rád bych se připojil k tomu, co řekly řečnice přede mnou, ale chtěl bych také upozornit na jiný aspekt tohoto problému: přijetí navrhované změny by mohlo mít vážné důsledky také pro jiné lidi než jen pro lesbické ženy, homosexuály, bisexuály a transsexuály žijící v Litvě. Zde jde o další příklad zákona, jejž by bylo možno využít k odepření uznání partnerství a sňatků dvojic stejného pohlaví z ostatních členských států. Již jsme o této věci hovořili zde ve sněmovně loni v září, a protože tenkrát některé otázky zůstaly bez odpovědi, napsali jsme spolu s dalšími poslanci dotaz s žádostí o objasnění. Váš komisař nám odpověděl a mimo jiné napsal, že právo pobytu je uznáváno evropskými právními předpisy. Na vás mám tuto otázku: hodláte vůči Litvě postupovat také v případech, kdy jeden z partnerů není státním příslušníkem členského státu? Ocenil bych, kdybyste mi na to dala velmi jasnou odpověď. V pracovním programu Komise jsem četl, že v roce 2013 se Komise chystá předložit legislativní návrh o vzájemném uznávání účinků určitých úkonů týkajících se osobního stavu. Ptám se: zahrnuje tento návrh také vzájemné uznávání sňatků a partnerství? Je-li tomu tak, pak je to sama o sobě dobrá zpráva, ale proč až v roce 2013? Komise oznámila, že až její úředníci provedou analýzu litevských právních předpisů, učiní nezbytná opatření, a já se ptám: byla již tato analýza provedena a zvážili vaši úředníci v jejím rámci, jaké by to mohlo mít důsledky pro uznávání párů stejného pohlaví z jiných členských států? Jaká opatření proti Litvě pak Komise přijme a co bude dělat například s Rumunskem, jehož právní předpisy výslovně nepřipouští uznávání? Poslední věc, paní komisařko, během rozpravy v září jste slíbila, že na zprávu o homofobii vypracovanou Agenturou Evropské unie pro základní práva rychle odpovíte. Ve svém dopise jste však jen odkazovala na výroční zprávu Komise. Nemyslíte, že vzhledem k vývoji v Litvě by si tato otázka zasloužila větší pozornost? Mohla byste rovněž slíbit, že co nejdříve zveřejníte samostatnou zprávu o homofobii v Evropské unii? Monika Flašíková Beňová Paní předsedající, musím upřímně říci, že nerozumím tomu, co se děje v Litvě, nebo spíše, že nás to rozčarovalo a rozhořčilo. Když už se zdá, že v Evropské unii dosahujeme pokroku alespoň v tom, že víme, jaká jsou základní lidská práva, dostaneme z jednoho členského státu signál, že to vlastně není pravda. Úvahy o tom, že je zapotřebí zákonem zakázat například propagaci jiných než heterosexuálních vztahů, se nám zdají být neuvěřitelně zpátečnické a naprosto popírající to, čeho jsme v posledních letech v oblasti lidských práv společně zde v Evropském parlamentě také ve spolupráci s vámi, Komisí, dosáhli. Ochrana duševního zdraví dětí je jen hanebnou záminkou, kterou zneužívají nejistí politikové pro své záměry. Děti musíme a chceme chránit. Chceme je chránit zejména proti násilí a chudobě a chceme jim poskytnout podmínky pro vzdělávání, bezpečnost a osobní rozvoj. Všichni však, nebo alespoň většina z nás, z vlastní zkušenosti víme, že dětem nepůsobí újmu projevy náklonnosti a lásky a ani propagace jiných než heterosexuálních vztahů. Proto jsem pevně přesvědčena, že v dnešní době už, paní komisařko, není na místě se zastánci takových názorů diskutovat a snažit se jim stále něco vysvětlovat. Snažit se jim vysvětlovat, v čem jsou jejich názory žalostně scestné. Podle mého názoru je zapotřebí důrazně zakročit. Je zapotřebí jednoznačně říci, že pokusy zavést homofobní právní předpisy jsou jednoznačně v rozporu se základními zásadami Evropské unie, jsou zcela jasně v rozporu se Smlouvami, s Listinou základních práv Evropské unie a s Evropskou úmluvou o lidských právech. Nerespektují svobodu projevu a informací, svobodu shromažďování a zákaz diskriminace na základě sexuální orientace. Chtěla bych se také zeptat, paní komisařko, zda v případě schválení takového zákona zahájí Komise s Litvou řízení o porušení? Viviane Reding místopředsedkyně Komise. - Paní předsedající, ráda bych úvodem zdůraznila, že Komise jednoznačně zavrhuje homofobii, protože je nehorázným pošlapáním lidské důstojnosti. Proto jsem také dne 22. listopadu navštívila Litvu a hovořila s paní prezidentkou Dalií Grybauskaitėovou a ministrem spravedlnosti o návrhu změny správního řádu, kterou se zavádí nový přestupek, za který lze udělit pokutu, a to "veřejná propagace homosexuálních vztahů nebo financování takové propagace na veřejných místech", a o souvisejícím návrhu změny v trestním zákoníku. Podle nejnovějších informací, které mám k dispozici, bylo přijetí tohoto návrhu změny správního řádu litevským parlament odloženo a očekává se, že proběhne letos na jaře. To znamená, že se zatím stále projednává. Komise zkoumá, zda jsou návrhy změny litevského správního řádu a trestního zákoníku a další litevské právní předpisy v souladu s příslušnými právními předpisy EU. V roce 2009 dala Komise litevským orgánům najevo vážné znepokojení, zda je litevský zákon o ochraně nezletilých před škodlivým působením veřejných informací v souladu s právními předpisy Unie a základními právy. Po zásahu Komise byl tento zákon v prosinci 2009 změněn. Zákon definuje jako škodlivé pro děti ty informace, které "znevažují rodinné hodnoty, podporují jiné modely uzavírání manželství nebo zakládání rodiny než ty, které jsou zakotveny v ústavě Litevské republiky nebo v občanském zákoníku Litevské republiky". Uplatňování tohoto zákona v praxi vyvolává pochybnosti o tom, zda je v souladu se směrnicí o elektronickém obchodu, se směrnicí o audiovizuálních mediálních službách a se zásadou o nediskriminaci. Komise tuto záležitost nadále zkoumá. Podle informací, které mám k dispozici, vstoupila změna zákona o poskytování informací v platnost dne 18. října 2010. Tato změna nařizuje, že "reklama a audiovizuální reklamní sdělení [...] nesmí projevovat nebo propagovat sexuální orientaci". Zůstanou-li v zákoně tato ustanovení, objevuje se tu problém, zda je to v souladu se směrnicí o audiovizuálních mediálních službách a zda tím případně nedochází k porušení článku 21 Listiny základních práv Evropské unie. V květnu 2010 Komise litevské vládě písemně sdělila své znepokojení z toho, že má být na poslední chvíli zrušena akce Baltic Gay Pride. Určitě si na to vzpomínáte. Připomněli jsme v tomto dopise, že svoboda pokojného shromažďování, kterou stanovuje Evropská úmluva o lidských právech a článek 12 Listiny základních práv, je jednou ze zásad, na nichž je Unie založena. Na základě toho se akce Baltic Gay Pride konala dne 8. května 2010: to byla ona událost, o níž se zmiňovala předřečnice. Co se týče otázky eventuální evropské strategie boje proti homofobii, prioritou Komise je zajistit, aby právní předpisy EU byly plně v souladu s Listinou základních práv Evropské unie včetně článku 21 zakazujícího diskriminaci na základě sexuální orientace. Jak toho dosáhneme, jsme nastínili velmi jasně ve sdělení Komise o strategii účinného uplatňování Listiny základních práv, jež bylo přijato dne 19. října 2010. K této otázce se vrátíme ve výroční zprávě o uplatňování Listiny základních práv, která se bude věnovat rovněž pokroku v uplatňování článku 21. Ta bude k dispozici letos na jaře. Z tohoto hlediska se na falometrický test, je-li používán jako metoda v rámci azylové politiky, samozřejmě vztahují právní předpisy EU, a to přímo článek 21 Listiny základních práv, jenž zakazuje diskriminaci na základě sexuální orientace. To jednoznačně znamená, že dochází-li v právních předpisech EU nebo při jejich uplatňování na vnitrostátní úrovni k diskriminaci, pak je Unie oprávněna zasáhnout. Je zcela nepochybné, že Unie v tomto případě může zasáhnout. K tomu bych na závěr ráda zopakovala, že Komise se pevně zavazuje v boji proti homofobii a diskriminaci na základě sexuální orientace v plném rozsahu uplatňovat pravomoci, které jí poskytují Smlouvy. Co se týče uznávání osobního stavu, nemáme v úmyslu navrhovat žádné právní předpisy, které by zasahovaly do hmotného práva rodinného členských států nebo by měnily na vnitrostátní úrovni definici sňatku. Zde platí subsidiarita. Naše zelená kniha o uznávání osobního stavu se zaměřuje na přeshraniční situace, například uznávání rodných listů, a netýká se uznávání sňatků osob stejného pohlaví. Nesmíme směšovat jednotlivé věci. Definice sňatku je záležitostí členského státu. Záležitostí Evropské unie je umožnit volný pohyb a nediskriminaci. To jsou dvě naprosto odlišné věci. Takto na to hledí evropské právní předpisy a tímto se v praxi řídíme. Simon Busuttil jménem skupiny PPE. - Paní předsedající, skupina PPE považuje za svůj závazek zastávat se hodnot a zásad, na nichž je Unie založena, zvláště respektu k lidským právům. Evropa by měla bojovat proti všem formám diskriminace, a to včetně diskriminace na základě sexuální orientace. Zároveň však musíme respektovat, že každý demokratický stát, pokud dodržuje lidská práva a zásadu nediskriminace, má právo projednávat, měnit a přijímat vnitrostátní právní předpisy, aniž by bylo zasahováno do debat ve vnitrostátních parlamentech, porušována zásada subsidiarity a aniž by daný členský stát byl vystaven ukvapeným opatřením a odsuzování. Nelíbí se nám, je-li členský stát odsuzován, zvláště když se v tomto konkrétním případě o navrhovaných změnách ještě nehlasovalo na plenárním zasedání litevského parlamentu a dosud je posuzují litevské orgány. A nejen posuzují, samy litevské orgány se domnívají, že navrhované změny jsou v rozporu s evropskými právními předpisy a prohlásily, že učiní opatření s cílem napravit tuto situaci a zajistit respektování zásady nediskriminace na základě sexuální orientace. Takže tyto navrhované právní předpisy se pravděpodobně ani nedostanou do litevské sbírky zákonů, a proto není zapotřebí tento členský stát odsuzovat. Na závěr dodávám, že nicméně doufám, že PPE bude moci podpořit společné usnesení, pokud nebude odsuzovat žádný členský stát a bude upraveno, aby bylo vyváženější. Sarah Ludford jménem skupiny ALDE. - Paní předsedající, pevně doufám, že Litva se poučí ze zkušenosti Spojeného království, které si prošlo vlastním trápením se zákonem zakazujícím propagaci homosexuality ve školách. David Cameron, tehdy předseda Konzervativní strany, dnes ministerský předseda, před osmnácti měsíci řekl, že jeho strana udělala chybu, když podpořila tento zákon z roku 1988, jenž byl následně zrušen. David Cameron dokonce předpověděl, že první ministerský předseda, jenž nebude svoji homosexualitu tajit, bude toryovec. Uvidíme, ale takto zněla jeho předpověď. Takže v průběhu dvou desetiletí byla patrná značná změna postojů. Tento vývoj v postojích, o němž ví daleko víc kolega Charles Tannock, a tento posun na pravém středu se odráží v dosti skromném a umírněném usnesení skupiny PPE a samozřejmě v úvodních poznámkách Simona Busuttila. Chovám naději, že skupina PPE se bude moci přidat k hlavnímu usnesení, pokud zítra během hlasování bude přijata většina jejich pozměňovacích návrhů. Situace ve Spojeném království se natolik změnila, že majitelé malého penziónu byli v současné době nuceni zaplatit odškodnění homosexuálnímu páru, jejž v rozporu se zákonem odmítli ubytovat. Jak soudce podotknul, tito majitelé mají plné právo zastávat své názory na homosexualitu nebo se o nich bavit, ale nemohou na základě těchto názorů druhé diskriminovat. Zmíněnými návrhy litevských zákonů by byly postiženy právě hovory, diskuse, výměna názorů, právo shromažďování. Zákaz podporování a propagace homosexuality budou pravděpodobně mít nepříznivý dopad na svobodu projevu a svobodnou výměnu názorů, jak upozornila Agentura Evropské unie pro základní práva. Připojuji se k žádosti paní poslankyně Sophie in 't Veldové, aby vznikl plán EU pro boj proti homofobii a diskriminaci a vyzývám všechny napříč politickým spektrem v této sněmovně, abychom jednotně podporovali lidská práva v plném rozsahu. Marije Cornelissen Paní předsedající, není to poprvé, co Litva porušila základní hodnoty EU a Smlouvu o EU. Zdá se, že její parlament si v oklešťování práv homosexuálů počíná stále bezostyšněji. Musíme učinit opatření, abychom to zastavili. S hodnotami a právními předpisy EU nelze nakládat jako s ochutnávkovým menu - tento chod si dáme, ale tamten nechceme. Každý, kdo se chce stát a zůstat členem EU se musí řídit veškerými našimi právními předpisy. Platí to pro Litvu, ale stejně tak pro Francii a Nizozemí. Dejme tomu, že by například Nizozemí začalo někdy v budoucnosti zasahovat do práv přistěhovalců. Museli bychom přijmout opatření. Pokud bychom to neudělali, znamenalo by to, že by se vlastně nikdo v Unii nemohl cítit jako skutečně dobře chráněný. Jsem ráda, že paní komisařka okamžitě započala s právní analýzou a doufám, že velice brzy budou následovat další kroky. Protože přece nemůžeme připustit situaci, kdy se lidé nejprve stanou oběťmi těchto zákonů, načež musí odcházet do sousedních členských států, aby se prostřednictvím Evropského soudu pro lidská práva dožadovali svých práv jakožto občanů EU. Charles Tannock jménem skupiny ECR. - Paní předsedající, EU je založena na zásadě, že všichni její občané mají rovná práva a svobody. Každá země, která se chce stát členským státem EU, se musí zavázat dodržovat tuto zásadu a podepsat Evropskou úmluvu o lidských právech, v neposlední řadě také pokud jde o sexuální orientaci. Když Litva před sedmi lety přistoupila k EU, zavázala se, že bude hájit naše společné hodnoty tolerance a rovnosti. Od té doby vstoupila v platnost Listina základních práv Evropské unie - a mám dojem, že i její články 12 a 21 -, která dále na úrovni institucí EU právně zaručuje občanům svobodu od diskriminace na základě sexuální orientace. Jakožto mluvčí své strany a skupiny pro lidsko-právní otázky vně Unie mohu kategoricky prohlásit, že skupina ECR všude hájí a podporuje zásady rovnosti, tolerance a rozmanitosti. Avšak mnozí Evropané zastávají o homosexualitě tradiční názory, často na základě náboženského přesvědčení. Tak jako se snažíme hájit právní předpisy na ochranu lesbických žen, homosexuálů, bisexuálů a transsexuálů, tak bychom měli usilovat, aby ti, kdo chtějí projevovat opačné, ale nikoliv štváčské názory v mezích zákona o svobodě projevu, měli možnost tak také svobodně činit. Je nesporné, že litevská společnost zůstává vcelku konzervativní, a to bychom měli chápat. Lidé mají právo na své soukromé názory, ale na institucionální a právní úrovni nemůžeme slevit ze zásady, že jsme si všichni rovni. Rovnost je v Evropě charakteristickou známkou naší moderní společnosti a dokonce se domnívám, že právní záruky a individuální práva, jež EU zaručuje, přitahovaly země jako Litva, které se vymanily z totalitní komunistické nadvlády, jako magnet. Proto bych chtěl apelovat na litevské orgány, aby vzaly v úvahu skutečnost, že EU se zavázala bránit přehlížení, zlehčování a útisku menšin, jež byly v Evropě v první polovině 20. století tak běžnými jevy. Komise by opravdu měla posoudit předkládaný návrh litevských právních předpisů a sdělit, zda je tento právní předpis podle jejího názoru v souladu s právními předpisy EU nebo zda tomu tak není - přestože je dost dobře možné, že se tento návrh nestane zákonem, protože Litva je demokratickým státem a je si velice dobře vědoma všech sporných bodů, na které dnes večer v této rozpravě poukážeme. Joe Higgins jménem skupiny GUE/NGL. - Paní předsedající, návrh zákona, jenž má v Litvě zakázat takzvanou veřejnou propagaci homosexuálních vztahů, je další záminkou k potlačování práv homosexuálů, lesbických žen, transsexuálů a bisexuálů v tomto státě. Je krutou ironií, že země, která se jen před dvaceti lety zbavila okovů stalinistické diktatury, by nyní sama měla napodobovat jeden z mnoha zločinů tohoto systému: potlačovat právo lidí na to, aby mohli svobodně a klidně žít v souladu s vlastní sexuální identitou. Smekám klobouk před odvahou stovek homosexuálů a jejich příznivců, kteří statečně snášeli nenávistnou kampaň proti tomu, aby se v květnu loňského roku konal ve Vilniusu, hlavním městě Litvy, jejich průvod Baltic Pride. Je nechutné, že pravicoví politici v Litvě si dělají z homosexuálů obětního beránka. Politická reprezentace této země žalostně zklamala své občany, zvláště mladé lidi. Tržní kapitalismus a finanční spekulace stejně jako v Irsku rozvrátily hospodářství pobaltských zemí včetně Litvy, v níž nezaměstnanost vyskočila na 18 % a nezaměstnanost mladých na závratných 35 %. Za takových okolností vládnoucí kruhy běžně a cynicky zneužívají menšiny, včetně homosexuálů, jako obětního beránka, aby odvedly pozornost od svého selhání. Homofobní kampaň v Litvě se stejně jako nenávistná kampaň proti homosexuálům v Ugandě snaží vyvolat dojem, že homosexuálové jsou pro děti hrozbou, čímž se implicitně myslí pohlavní zneužívání dětí. Jde o zhoubnou pomluvu, která má lidi zmást a oklamat je. Jde o pomluvu, která má rodiče navést k tomu, aby své děti chránili na nesprávném místě. Jakožto Ir mohu smutně potvrdit, že dětem tradičně hrozí nebezpečí v institucích, které jsou pokládány za bezpečné, v určitých rodinách a v určitých kruzích katolické církve. Je trestuhodné, že mladí lidé, kteří se v Litvě vyrovnávají se svojí rodící se sexualitou - což je dosti náročné období -, tak musí nyní činit v atmosféře netolerance a strachu. Měli bychom se proto solidarizovat s právem všech lidí v Litvě, v Rusku, v celé Evropské unii a jinde na světě žít pokojně a v souladu s vlastní identitou. Dimitar Stoyanov (BG) Paní předsedající, hlavní myšlenka, kterou jsem vyrozuměl z příspěvků řečníků, je, že se domnívají, že navrhované změny budou diskriminovat homosexuály. Nicméně neví to jistě. Jedná se jen o domněnku. Proto mi to poněkud připomnělo film Minority Report, v němž místní policie nasadila jasnovidce, aby usvědčili lidi ještě dříve, než spáchají zločin. Litva se v současnosti nachází právě v takovém postavení: je odsuzována za něco, co ještě neudělala. Stojíme zde ještě před dalším zásadním problémem, jenž nás bude v následujících letech pronásledovat, a tím je střet jednotlivých práv různých skupin. Víte například, že právo na shromažďování, o němž tu nyní hovoříme, není neomezené a bezpodmínečné. Shromáždění musí být pokojné; musí se konat za určitých podmínek, které neohrozí veřejný pořádek. Vím, že to již nesouvisí přímo s tímto konkrétním případem, ale nezapomínejte, že v budoucnosti budou střety mezi právy v Evropské unii stále častěji velkým problémem, a pokud budeme rozšiřovat rozsah takzvaných občanských práv a svobod, dospějeme do bodu, kdy budeme muset rozhodovat o tom, čí práva a svobody mají přednost. Joanna Katarzyna Skrzydlewska (PL) Paní předsedající, v Litvě se v současné době setkáváme se situací, kdy na jedné straně hovoříme o právu každé svobodně zvolené vlády stanovovat ve své vlastní zemi právní předpisy, a na druhé straně o povinnosti dodržovat lidská práva chráněná Evropskou unií a mezinárodními úmluvami. Úlohou Evropského parlamentu nepochybně je, mimo jiné, zvážit každý případ, kde by mohlo dojít k porušování lidských práv, což může být také důsledkem příslušnosti k určité sociální skupině. Parlament v této souvislosti mnohokrát navrhoval usnesení. Vždy se v nich stavěl proti porušování těchto práv. Dnešní rozprava také vychází z obavy, že navrhovaná změna litevského zákona by mohla v Litvě vést například k omezení svobody projevu na základě sexuální orientace. Tato obava má své opodstatnění, protože Evropský parlament opakovaně poukázal na případy, kdy litevská vláda v této zemi zacházela s lidskými právy selektivně. Mám zde na mysli především národnostní menšiny, jimž litevské právo neměří stejným metrem, pokud jde o práva, která by měly mít. Proto je na místě zdůraznit, že návrh vnitrostátních právních předpisů musí splňovat stanovené standardy a být v souladu s právními předpisy Evropské unie, které zaručují rovné zacházení vyjmenovaným menšinám včetně národnostních menšin. Vilija Blinkevičiūt (LT) Paní předsedající, protože dnes diskutujeme o tématu, které je pro moji zemi, Litvu, citlivé, chtěla bych především zdůraznit, že Litva jakožto členský stát EU respektuje lidská práva a svobody a hodnoty EU. Vyskytly se, bohužel, případy, kdy někteří poslanci litevského parlamentu iniciovali zákony, které porušují lidská práva a diskriminují občany. Chtěla bych vás však informovat o tom, že litevská vláda minulou středu vyslovila zamítavý závěr k návrhu projednávanému v parlamentu, aby byly zavedeny pokuty za veřejnou propagaci homosexuálních vztahů, protože to je v rozporu s mezinárodními právními předpisy, právními předpisy Evropské unie a s ustanoveními ústavy Litevské republiky a je to považováno za diskriminaci na základě sexuální orientace. Litva navíc ratifikovala Lisabonskou smlouvu, a tudíž musí dodržovat Listinu základních práv Evropské unie, která zakazuje jakoukoliv formu diskriminace včetně diskriminace na základě sexuální orientace. Tento návrh zákona odsoudila prezidentka Litvy, paní Dalia Grybauskaitėová. Chtěla bych upozornit, že změny obsažené v návrhu zákona parlament Litevské republiky dosud nepřijal. Kromě toho výbor pro lidská práva litevského parlamentu ještě musí předložit k těmto navrhovaným změnám svůj závěr. Doufám, že Litva zohlední kritiku ze strany EU i mezinárodního společenství, zamítavý závěr vlády Litevské republiky a usnesení Evropského parlamentu a že litevský parlament bude mít politickou vůli zamítnout navrhovaný zákon, jenž by porušoval lidská práva a svobody, a že skončí veškerá diskriminace včetně diskriminace na základě sexuální orientace. Raül Romeva i Rueda Paní předsedající, myslím, že je zcela jasné, že vzkaz, jejž chceme poslat litevskému parlamentu - a nejen jemu, ale také všem, kdo se stále odvažují přít o základní fakta - je potřebnější než kdy předtím. Domnívám se, že některým kolegům je třeba připomenout dvě skutečnosti, na které asi zapomínají. Tou první je fakt, že homosexualita se již neřadí mezi duševní choroby, a tou druhou, která je v této souvislosti zvláště důležitá, je skutečnost, že neexistují žádné hodnověrné výzkumy, které by dokazovaly, že budou-li se děti dozvídat informace o homosexualitě, mohlo by to ovlivnit jejich sexuální orientaci. To jsou fakta a žádný právní předpis ani návrh zákona s nimi nemůže být v rozporu. Vzkaz, který chceme zítra poslat, je tedy jednoduše ten, že chceme našim kolegům připomenout, že toto nejsou otázky, o kterých bych se mělo diskutovat. Proto musíme schválit toto usnesení a proto musíme podpořit snahy litevské prezidentky zastavit tento proces. Na tomto však trvám: toto poselství není určeno jen Litevcům, ale také všem, kdo se odvažují, mají-li příležitost, otevírat diskusi o takovýchto otázkách. Konrad Szymański (PL) Paní předsedající, zdá se mi, že na celém světě není jiný parlament, jenž by byl tak přehnaně citlivý na otázky ochrany práv sexuálních menšin jako Evropský parlament. Litevský zákon, jenž je v usnesení, o němž máme hlasovat, špatně přeložen, zatím nebyl schválen. Evropský parlament se již pouští do kritiky jednoho z členských států. Jsem přesvědčen, že bychom do legislativního procesu v Litvě, svrchovaném státu, neměli zasahovat. Rozhodně bychom vůči legislativnímu procesu v Litvě měli projevit větší důvěru a mít více pochopení pro ty poslance litevského parlamentu, kteří vlastně poukazují na to, že děti, a zvláště mládež, by měly být lépe chráněni proti mnohdy vtíravému kontaktu s materiály se sexuálním obsahem. Taková diskuse je naprosto přirozená. Zdá se, že práva dětí byla v této diskusi zcela opomenuta. V tomto usnesení se nevyskytují důvěra, respekt ke svrchovanosti, zdrženlivost nebo zohlednění práv dětí. Proto toto usnesení nemůžeme podpořit. Joanna Senyszyn (PL) Paní předsedající, většina občanů Evropské unie je přesvědčena, že všichni jsou si rovni a že všichni mají stejná práva. Nicméně v některých evropských zemích je míra tolerance vůči sexuálním menšinám dosud příliš nízká. Setkáváme se s případy podněcování k nenávisti vůči homosexuálům, se zákazy manifestací za rovnost a dokonce s právními předpisy, které jsou v rozporu s právními předpisy Evropské unie jako například litevský návrh diskriminačního zákona. Takovýmto praktikám by byla učiněna přítrž, pokud by EU stanovila jednotnou minimální úroveň ochrany osob postižených diskriminací na základě věku, sexuální orientace, zdravotního postižení, náboženského vyznání nebo světového názoru. Kdy k tomu dojde? Je důležité provést úplné oddělení církve a státu, protože homofobie se šíří tam, kde náboženství hraje příliš velkou roli. Ještě v dnešní době je homosexualita nezákonná v 76 zemích světa a osm islámských států ukládá za homosexuální vztahy trest smrti. V Evropě se většinou jen objevují ustanovení nebo návrhy zákona, které kompromitují svobodný svět. Proto jsou naše usnesení a antidiskriminační směrnice EU tak důležité. Catherine Trautmann (FR) Paní předsedající, paní komisařko, dámy a pánové, změna, kterou v současnosti přezkoumává litevský parlament a jež by z veřejné propagace homosexuality udělala přestupek, za nějž lze uložit pokutu, byla navržena v rámci zákona o ochraně nezletilých před škodlivým působením veřejných informací. Jak můžeme, údajně kvůli ochraně nezletilých, omezit svobodu projevu a informací a především schválit diskriminaci na základě sexuální orientace? Víme velmi dobře, že takovýto text nutí lidi skrývat svoji sexuální orientaci a staví se proti právům lesbických žen, homosexuálů, bisexuálů a transsexuálů, která jsme hájili a která hájil tento Parlament. Navíc v době, kdy jsme svědky projevů násilí a agrese vůči homosexuálům, se jedná o nabádání ke kriminalizaci homosexuality a podněcování k násilí. Nemůžeme mladým lidem ukazovat Evropu jako uzavřenou, netolerantní a do sebe zahleděnou společnost, která znevažuje úctu k druhým lidem. Pro nás je proto tento zákon v naprostém rozporu s evropskými hodnotami obsaženými v Listině základních práv Evropské unie a v Evropské úmluvě o ochraně lidských práv a základních svobod. Jak bylo řečeno, odporuje rovněž antidiskriminačním ustanovením právních předpisů Unie, které do značné míry přispěly k tomu, že naše vnitrostátní právní předpisy jsou, co se týče mnoha stránek všedního života od zaměstnání až po informace nebo vzdělávání, rovnostářštější. Děkuji vám, paní komisařko, že jste učinila velmi jasné prohlášení, a byla bych velmi ráda, kdyby všechny skupiny chápaly vaše argumenty i argumenty kolegů poslanců. Chtěla bych vyzvat všechny poslance ze všech skupin, aby se přidali ke skupině Pokrokové aliance socialistů a demokratů v Evropském parlamentu (S&D), ke skupině Aliance liberálů a demokratů pro Evropu (ALDE), ke skupině Zelených/Evropské svobodné aliance (Verts/ALE) a ke skupině konfederace Evropské sjednocené levice a Severské zelené levice (GUE/NGL), které se ujaly iniciativy a připravily návrh tohoto usnesení. Anna Záborská (SK) Paní předsedající, proč se tento Parlament zabývá návrhem zákona, který předložil jeden poslanec vnitrostátního parlamentu? Tážu se, kdy se stalo, že jsme začali zákonodárcům členských států diktovat, o čem mohou diskutovat a o čem už ne? Ani tato rozprava ani návrh usnesení, o němž budeme zítra hlasovat, se netýkají platného právního předpisu. Týkají se nezávazného textu, jenž je předmětem diskuse v parlamentu členského státu EU. Zákon, jenž potenciálně ohrožuje svobodu sdělovacích prostředků v Maďarsku, je platným zákonem. Většina z nás se však nakonec přiklonila k názoru, že dříve, než se jím budeme zabývat, je zapotřebí dát maďarské vládě čas, aby mohla, bude-li to potřebné, tento zákon změnit. Když už nic jiného, buďme alespoň důslední. Dámy a pánové, počkejme s tímto usnesením alespoň do té doby, než skončí diskuse v litevském parlamentu. RadvilMorkūnaitė-Mikulėnien (LT) Paní předsedající, jsem z Litvy a usnesení, které dnes projednáváme, je založeno na jedné změně zákona o správních deliktech. Zdůraznila bych, že legislativní proces ve vnitrostátním parlamentu, do něhož se Evropský parlament pokouší zasahovat, je neukončený. Jedná se o fázi čtení, nikoliv o výsledné rozhodnutí, a v příslušném výboru dokonce ještě neproběhly žádné diskuse ani se tato věc neprojednávala. V zájmu spravedlnosti musím říci, že instituce, které musely hodnotit změnu předloženou naší parlamentní skupinou, vyslovily závěry, které tento návrh nehodnotí příznivě, což znamená, že navrhovaný výsledek, jenž se dnes projednává, pravděpodobně nebude shodný s tím, o kterém zde mluvíme. Proto nemohu podpořit toto usnesení, protože se jedná o nepřiměřenou reakci. Ještě jednou bych chtěla něco říci příteli, panu poslanci Higginsovi: Buďte tak laskav a neodvolávejte se na něco, co jste sám neprožil. Srovnávat dnešní Litvu se Sovětským svazem je prostě absurdní. Alexandra Thein (DE) Paní předsedající, paní komisařko, Evropská úmluva o ochraně lidských práv a základních svobod a Listina základních práv Evropské unie zakazují diskriminaci na základě sexuální orientace. Články 6 a 7 Smlouvy o Evropské unii a článek 19 Smlouvy o fungování Evropské unie zavazují orgány EU a všech členských států bojovat proti diskriminaci na základě sexuální orientace. Litva je členským státem EU, a zavázala se tudíž, že bude sdílet tyto společné hodnoty 500 milionů občanů Unie. Předně vítám, že po našem prvním usnesení v roce 2009 plánovaný zákon vstoupil v Litvě v platnost v méně přísné formě a že jsme se dosud nedozvěděli o jediném případu, kdyby byl tento zákon uplatněn, a že k jeho uplatnění na průvod Christopher Street Day Parade nedošlo a tento průvod se konal. O to více jsem tedy udivena, že v současné době jsou navrhována nová legislativní opatření, podle nichž by veřejné hovoření nebo sdělování informací o homosexuálních vztazích mohlo v důsledku skončit pokutou až 2 900 EUR a že homosexuálové již nebudou mít rovné příležitosti - ale ženy snad ještě ano. Proto vítám strategii Komise pro boj proti homofobii a zvláště bych chtěla poděkovat paní komisařce Redingové za to, že svojí účastí na tomto plenárním zasedání, přestože se blíží půlnoc, vyzdvihla, jak je důležité chránit tato základní práva. Viviane Reding místopředsedkyně Komise. - Paní předsedající, všimla jsem si, že v této sněmovně existuje velmi široká shoda všech hlavních politických stran na zásadě nediskriminace. Jsem přesvědčena, že pokud byste schválili usnesení, které by skutečně zdůraznilo tuto zásadu a její uplatňování ve vnitrostátních právních předpisech - což je závazek, jejž členské státy přijaly vůči evropským předpisům -, pak by to bylo velmi důležitým momentem. Ti poslanci, kteří upřesnili, že zde hovoříme o zákoně, jenž ve skutečnosti není zákonem, nýbrž jen návrhem některých poslanců, právem na tuto skutečnost poukazují, ale chtěla bych rovněž podotknout, že prezidentka Litvy a litevská vláda se jasně vyslovily proti těmto návrhům některých poslanců. Doufám, že tyto zásady, na nichž se svobodně shodlo 27 členských států, o něž se opírají naše směrnice a jež byly posíleny Listinou základních práv Evropské unie, v zítřejším hlasování zdůrazníte téměř jednomyslným rozhodnutím. Silné stanovisko tohoto Parlamentu mohu jen podepsat. Předsedající Obdržela jsem dva návrhy usnesení předložené v souladu s čl. 115 odst. 5 jednacího řádu. Rozprava je ukončena. Hlasování se bude konat ve středu 19. ledna 2011. Písemná prohlášení (článek 149) Kristiina Ojuland písemně. - Kritizujeme-li porušování občanských svobod ve třetích zemích, musíme provádět podobný dohled i v členských státech. Je velkým zklamáním, že litevský parlament pod záminkou ochrany nezletilých osob, náboženského cítění a politických přesvědčení zašel až ke kriminalizaci šíření informací o sexuální orientaci. Jedná se o jednoznačné porušení svobody projevu a to nelze ospravedlnit ani většinovou vůlí obyvatel. Nezcizitelná práva menšin jsou vždy nezbytným znakem demokracie, jenže litevský parlament zaměnil demokracii za populismus. Přála bych si, aby litevský parlament změnil nebo zrušil zákony, které jsou ve své podstatě homofobní a jsou v rozporu s litevskou ústavou, Evropskou úmluvou o lidských právech, Listinou základních práv Evropské unie a Mezinárodním paktem o občanských a politických právech. Tleskám odvaze litevské prezidentky Dalii Grybauskaitėové, kterou projevila tím, že se veřejně postavila proti diskriminaci, a doufám, že ostatní budou následovat její příklad. Ovšem pokud by litevský parlament nedodržel své mezinárodní závazky, musí ve jménu Evropské unie následovat zásah.

Oficiāla sveikšana Priekšsēdētāja Pirms turpinām saskaņā ar runātāju sarakstu, es vēlos izmantot iespēju sveikt mūsu viesi, kurš klausās šodienas debates, t. i., Serbijas vicepremjerministru Božidar Đelić kungu. Sirsnīgi sveicam, Đelić kungs! Ir patīkami, ka esat kopā ar mums.

Stemmeforklaringer Mundtlige stemmeforklaringer Bogusław Sonik (PL) Hr. formand! Det nye affaldsdirektiv skal danne grundlag for at skabe et samfund i Europa, som generelt er engageret i genbrug. Der er udstukket nogle meget ambitiøse mål for medlemsstaterne. Men er de mål, vi gerne vil sætte for os selv, ikke for ambitiøse, og kan medlemsstaterne, især de nye medlemsstater, leve op til de strenge krav? Det skal påpeges, at de gamle medlemsstater har haft meget længere tid til at tilpasse deres affaldsbehandlingssystemer til de strenge krav, mens de nye bliver tvunget til at indføre lovgivningsmæssige mekanismer og bygge den nødvendige infrastruktur langt hurtigere. Forslaget om et nyt affaldsdirektiv skaber store kontroverser i mange europæiske lande. Derfor synes jeg ikke, det er så overraskende, at det var så vanskeligt at nå frem til et kompromis med Rådet. Under forhandlingen i går sagde mange medlemmer, at de ikke var glade for kompromiset om direktivet. Jeg er imidlertid bange for, at stadig strengere krav kunne skabe problemer med gennemførelsen af denne lov. Det nye affaldsdirektiv vil tvinge lande, som har forsømt den kommunale affaldsbehandling, til virkelig at gøre noget. Disse lande vil være tvunget til at indføre lovgivningsmæssige og økonomiske mekanismer, hvis det skal stimulere økonomien og ikke bebyrde den. Det nye direktiv bør være en faktor, som stimulerer udviklingen af nye måder at skabe job på. Derfor har jeg stemt for betænkningen. Gyula Hegyi (HU) Tak, hr. formand. Det affaldsdirektiv, vi nu har vedtaget, indeholder kompromiser, og det er derfor sandsynligt, at det vil blive angrebet fra mange sider. Jeg forstår godt bekymringen hos alle de miljøbevidste borgere, som også har henvendt sig til mig med opfordringer til ikke at støtte direktivet. Samtidig vil jeg imidlertid påpege, at mange af mine ændringsforslag, som er formuleret i en progressiv ånd i samarbejde med miljøorganisationerne, er kommet med i teksten. Det bedste ved direktivet er vedtagelsen af affaldshierarkiet. Undgåelse af affald prioriteres højst, fulgt af de forskellige former for genbrug og genanvendelse og til sidst deponering, som så vidt muligt skal undgås og i hvert fald mindskes. Jeg har stemt for direktivet grundlæggende på grund af vedtagelsen af hierarkiet, og jeg håber, at vi kan forbedre det i fremtiden. Zita Pleštinská (SK) Forbrugersamfundet producerer enorme mængder af affald, som forpester folks liv, navnlig i store europæiske byer. Selv om genbrug og brug af sekundære produkter er steget i de seneste år, er der stadig for meget affald på EU's lossepladser. Selv om den godkendte kompromispakke ikke er perfekt, mener jeg, at direktivets tekst er et politisk ambitiøst instrument inden for affaldsbehandling for kommende generationer af europæere, og jeg har derfor støttet Jackson-betænkningen. Medlemsstaterne skal forbedre deres affaldsbehandling i overensstemmelse med dette direktiv. Det glæder mig, at direktivet også omfatter emner som bortskaffelse af farligt affald og olie. Jeg tror, at medlemsstaterne vil leve op til de ambitiøse mål i overensstemmelse med den vedtagne tekst, navnlig målsætningen om, at de senest i 2015 skal have etableret separate affaldsindsamlingsordninger for papir, metal, plastic, glas, tekstiler, andet biologisk nedbrydeligt affald, olie og farligt affald. Zuzana Roithová (CS) Hr. formand! Jeg har i dag støttet revisionen af rammedirektivet om affald. En af grundene til, at jeg gjorde det, var, at Den Tjekkiske Republik efter vedtagelsen af direktivet vil kunne forbyde import af affald, selv om det vil være i strid med den nationale plan. Takket være Parlamentets indgriben indeholder den reviderede tekst også nye mål på genbrugsområdet. De sydlige europæiske lande mener, de er for ambitiøse, mens skandinaverne ligesom tjekkerne mener, at de ikke er vidtgående nok. Jeg hilser det opnåede kompromis velkommen. Forskellige lande har forskellige udgangspunkter, og dette direktiv er en fælles begyndelse. Affaldsproduktionen ligger i dag på 3,5 t pr. person, og i de sydlige europæiske lande køres op til 90 % af affaldet på lossepladsen. Affaldshierarkiet med fem trin indarbejdes nu for første gang i den europæiske lovgivning. Første trin er forebyggelse, derefter kommer genbrug, genanvendelse og først derefter forbrænding som et middel til energiproduktion. Lossepladser er sidste løsning for restaffaldet. Jeg sætter stor pris på fru Jacksons arbejde. Takket være hende har vi opnået dette gavnlige kompromis for Europa. Jan Březina (CS) Hr. formand! Jeg hilser også vedtagelsen af dette direktiv velkommen. Der er næppe mange, som er tilfredse med målsætningen om at genanvende mindst 50 % af husholdningsaffaldet og 70 % af det industrielle affald. Nogle mener, det ikke er ambitiøst nok, og andre mener, at det er urealistisk. Den Tjekkiske Republik ser det nok som et tilbageskridt, men det vigtige er, at direktivet ikke forhindrer landene i at vedtage strengere og mere bindende national lovgivning, hvilket efter min mening er meget ønskeligt i dette tilfælde. Når man ser på sagen fra Den Tjekkiske Republiks side, mener jeg, at bestemmelsen om, at kommunale affaldsforbrændingsanlæg kan omklassificeres til affaldsforbrugende anlæg, er meget utilfredsstillende. Det kan komme til at betyde massiv import af affald fra nabolande, eftersom det er tilladt at importere affald for at bruge det i EU. Jeg har svært ved at forestille mig, hvordan effektive kontrolmekanismer skulle kunne afgøre, om det importerede affald virkelig bliver brugt eller forbrændt. Derfor bør de lande, som ikke ønsker at blive forbrændingsanlæg for hele Europa, gøre alt, hvad der står i deres magt, for at sikre, at denne bestemmelse bliver fjernet fra direktivet. David Sumberg (EN) Hr. formand! Jeg tager ordet for at forklare min stemmeafgivelse vedrørende Jackson-betænkningen, men før jeg gør det, vil jeg gerne rose det konservative medlem Caroline Jackson og hendes arbejde med denne fremragende betænkning. Reglerne om bortskaffelse af affald er af afgørende betydning i alle europæiske lande, ikke mindst mit eget, og jeg mener, dette er et lykkeligt kompromis. Det er et af de sjældne tilfælde, hvor Europa kan handle i fællesskab på denne måde. Dem er der ikke så mange af, og det var måske det, irerne forsøgte at sige noget om med resultatet af deres nylige folkeafstemning. Men det er en god betænkning. Jeg håber, den vil inspirere den britiske regering til at gå i spidsen på dette område. Det vil helt sikker være tilfældet, hvis vi forhåbentlig får en konservativ regering i Storbritannien om to år. Hr. Cameron, vores leder, har gjort det helt klart, at grønne emner vil blive prioriteret højt, og derfor vil afstemningen i dag sætte et godt eksempel, ligesom de konservative medlemmers stemmeafgivelse vil være et godt eksempel. Péter Olajos (HU) Mange tak, hr. formand. Det var mig en stor fornøjelse at stemme om direktivet om miljøstandarder på vandområdet, og jeg vil gerne benytte lejligheden til at takke de 610 øvrige medlemmer, som støttede vedtagelsen af dette direktiv ved at stemme for det. Det er endnu en gang lykkedes os at udarbejde et godt og fremadskuende direktiv, et forslag, som genindfører princippet om delt ansvar og fælles regler i medlemsstaterne for vandløb, som krydser landegrænserne; det er også et forslag, som flytter vægten fra emissioner til immissioner, det flytter med andre ord prioriteringen fra industriens interesser til flodernes interesser. Det er et direktiv, som indfører strenge grænser for brugen af 33 stoffer, navnlig insekticider, kemiske og industrielle stoffer og tungmetaller. Nu er det Rådets tur. Vil Rådet støtte direktivet og dermed bidrage til at rense vores floder? Det er nu op til regeringerne, om vi bliver i stand til at standse forureningen af floden Raba og andre europæiske floder i en lignende situation. Mange tak. Miroslav Mikolášik (SK) Hr. formand! Et højt beskyttelsesniveau for mennesker sundhed og forbrugernes sikkerhed er de grundlæggende interesser, når det handler om at indføre grænseværdier for farmakologisk virksomme stoffer i fødevarer af animalsk oprindelse. Medicin kan efterlade rester i opdrættede dyr, som allerede er begyndt at have en negativ indflydelse på såvel menneskers som dyrs sundhed. Jeg hilser fru Doyles betænkning velkommen, og jeg har stemt for den i dag. Det er vigtigt, at vi indfører en mere konsistent model for kontrollen med rester af farmakologisk virksomme stoffer og analyserer den risiko, de udgør. Jeg mener, at det er nødvendigt at ændre og harmonisere lovgivningen for fastsættelsen af maksimale restværdier. Jeg er enig med ordføreren i, at vi ved at gøre dette kan sikre, at medicin til dyr bliver brugt korrekt og er bedre tilgængelig, sørge for, at handel med fødevarer af animalsk oprindelse fungerer ordentligt og frem for alt opnå en optimal beskyttelse af befolkningens sundhed. Neena Gill (EN) Hr. formand! Jeg har stemt for denne betænkning, fordi jeg efter gennem 18 år at have arbejdet med bekæmpelse af fattigdom og udstødelse stærkt støtter udnævnelsen af 2010 som europæisk år for dette emne. Det er helt uacceptabelt, at 78 millioner mennesker i Europa i dag lever på kanten af fattigdom. Det er chokerende, at der i dag findes børn og ældre i mange medlemsstater, som ikke har tilstrækkeligt at spise eller kan holde varmen. Nye tal viser en voksende afstand mellem de rigeste og de fattigste familier i nogle lande som følge af den ulige fordeling af det økonomiske fremskridt i Europa. Jeg håber, at Kommissionen i år vil fokusere på regioner, hvor fattigdom og social udstødelse er mest fremherskende. F.eks. fremhævede en nylig udsendelse på Channel 4 i Det Forenede Kongerige, at den region, som jeg repræsenterer, West Midlands, har landets næsthøjeste fattigdom og næstlaveste levestandard. Så selv om jeg glæder mig over dette initiativ, fordi det vil øge bevidstheden om fattigdom og social udstødelse, så er jeg skuffet over, at det ikke indeholder nogen klare løsninger for, hvad medlemsstaterne skal gøre, og jeg tror, at medmindre dette år bliver brugt som en platform til at komme videre, vil det bare endnu en gang blive tomme ord, en forspildt chance for virkelig at gøre en forskel på et meget vigtigt område. Czesław Adam Siekierski (PL) Hr. formand! Vi har vedtaget en usædvanlig vigtig betænkning om problemerne med at bekæmpe fattigdom og social udstødelse. Dette dokument er et eksempel på EU's sociale dimension og oprettelsen af en europæisk social model, som vi opbygger parallelt med initiativer, som fremmer større økonomisk vækst og en velfungerende markedsøkonomi. Det er vigtigt, at vi gør en stor indsats for at imødegå udstødelse og fattigdom blandt børn, ældre og handicappede, med andre ord de mennesker, som ikke er i stand til at undgå denne situation. Vi bør huske, at fattigdommen vokser i områder, der har været ramt af naturkatastrofer, eller som følge af andre situationer, som vi ser i øjeblikket, nemlig den markante stigning i fødevare- og energipriserne. I denne situation er der brug for ekstra initiativer for at begrænse effekten af disse skadelige faktorer på indkomstsituationen hos de fattigste sociale grupper og beskæftigelsesgrupper. David Sumberg (EN) Hr. formand! Jeg har støttet denne betænkning, fordi vi naturligvis alle sammen går ind for moderskab og æblekage. Ingen af os ønske at se voksende fattigdom, ingen af os ønsker at se voksende social udstødelse. Så ordene er gode, og jeg er på en måde enig med medlemmerne i den anden side af Parlamentet på det punkt. Spørgsmålet er, hvad vi skal gøre ved det. Og det er et spørgsmål for hver enkelt national regering i medlemsstaterne. I mit eget lands tilfælde er det op til den britiske regering at gøre noget ved det, og det er op til hver enkelt national regering, fordi situationen, de økonomiske forhold og de sociale forhold er forskellige rundt om i EU. I Storbritannien i dag, og det er måske også tilfældet i andre lande, står vi over for truslen om en egentlig recession, egentlig fattigdom og egentlig social udstødelse forværres, og det er nu op til vores regering i Storbritannien og regeringerne i alle EU's medlemsstater at anerkende denne faktor og handle ud fra det. Zita Pleštinská (SK) Hr. formand! Jeg vil benytte denne lejlighed - som er så dyrebar for mig og for mit land Slovakiet - til at takke alle de medlemmer, som har stemt for Slovakiets tiltrædelse af euroområdet. Det glæder mig, at det lykkedes for de slovakiske medlemmer at overbevise Europa-Parlamentet om, med hjælp fra David Casas afbalancerede betænkning, at Slovakiet hører med til denne succesfulde klub. Det er nu op til Slovakiet, og navnlig til Den Slovakiske Republiks regering, at fortsætte med at tage strenge makroøkonomiske skridt og fortsætte med en restriktiv finanspolitik, så vi også i fremtiden kan opfylde Maastrichskriterierne. Slovakiets tiltrædelse af eurozonen er også et signal til andre medlemsstater om at fortsætte med deres reformer og opfylde Maastrichskriterierne. I dag vil jeg gerne benytte lejligheden til at takke de slovakiske borgere, som satte deres liv på spil, da de hjalp med at få fjernet jerntæppet i 1989, og dem, som forstod, at reformerne var vigtige, selv om det ikke altid var let. Det er på grund af dem, at det slovakiske folk kan opbygge et stærkt Slovakiet i et stærkt Europa i dag. Zuzana Roithová (CS) Hr. formand! Jeg ønsker Slovakiet hjertelig tillykke med tiltrædelsen af euroområdet. Jeg vil også gerne udtrykke min taknemmelighed for ordføreren hr. Casas arbejde. Han måtte i Parlamentet håndtere argumenter vedrørende berettigelsen af at opskrive den slovakiske valuta osv. Debatten har vist, at mange andre krav, som kan påvirke den fælles valutas stabilitet på lang sigt, er berettigede. De er ikke en forhindring for Slovakiets tiltrædelse i dag, men de er en udfordring for aftalen om at ændre reglerne. Jeg er ikke enig med dem, som under forhandlingen i dag afviste muligheden for at ændre Maastrichtkriterierne i fremtiden. Jeg vil gerne endnu en gang udtrykke min taknemmelighed over for regeringen under ledelse af hr. Dzurinda, som iværksatte de nødvendige reformer i Slovakiet for fem år siden. Slovakiet ville ikke have kunnet fejre sin økonomiske og politiske succes i dag uden disse reformer. Slovakkerne viser nu Den Tjekkiske Republik den rigtige vej. David Sumberg (EN) Hr. formand! Jeg vil gerne forklare, hvorfor jeg undlod at stemme om denne beslutning. Jeg undlod ikke at stemme, fordi jeg går ind for den fælles valuta for mit eget lands vedkommende - faktisk er jeg absolut modstander af den. Det ville være en katastrofe for det britiske politiske system og for den britiske økonomi, hvis vi tilsluttede os den fælles valuta. Jeg undlod at stemme, fordi jeg mener, at dette er en sag, som er helt op til den slovakiske regering. Hvis de beslutter, at det er i deres lands interesse at tilslutte sig den fælles valuta, så er det deres nationale ret, og de har truffet deres beslutning. Det er spørgsmål som dette, der viser, hvordan Europa bør gå frem. Europa bør fungere ved, at landene træffer beslutninger, som er i deres egen interesse, og det er forkert at skælde ud på irerne, som det er sket i Parlamentet i de seneste timer. Det irske folk har truffet en beslutning, som er i deres nationale interesse. Det er op til dem at træffe den beslutning, og deres demokratiske afgørelse bør respekteres. Winston Churchill sagde: Stol på folket. Det er, hvad vi bør gøre. (Bifald) Christopher Heaton-Harris (EN) Hr. formand! Først vil jeg fuldt ud tilslutte mig hr. Sumbergs bemærkninger. Jeg vil gerne takke det irske folk for at give demokratiet en chance igen i EU. Jeg har bedt om ordet, fordi jeg også undlod at stemme, eftersom det er mit partis politik ikke at stemme om spørgsmål, som vi ikke er involveret i. Men jeg var interesseret i selve betænkningen. I punkt 6 henstilles det, "at de slovakiske myndigheder opretter et observationsorgan, som kan overvåge priserne på udvalgte basisvarer på ugentlig basis med henblik på at bekæmpe falske forestillinger om prisstigninger". I Det Forenede Kongerige måler vi inflationen, og vores inflation er angiveligt steget med 3,3 %, som meddelt tidligere i dag. Men hvis man spørger almindelige mennesker i Daventry eller Long Buckby, kan de fortælle, at prisen på deres benzin er steget langt mere, prisen på deres fødevarer er steget langt mere, og prisen på deres forbrugsafgifter er steget langt mere. Det får mig til at tvivle på statistikkernes kvalitet. Der er andre problemer i punkt 8 og 9, men de kan alle bruges til at forklare, hvorfor det er en god idé, at Storbritannien ikke er med i denne klub. Ikke desto mindre ønsker jeg dette land alt godt. Filip Kaczmarek (PL) Hr. formand! Jeg har undladt at stemme om hr. Harangozós betænkning. Et af formålene med EU's samhørighedspolitik skulle være at støtte solidaritet og integration. Sårbare grupper og samfund bør have vores støtte i kampen mod udstødelse og ulighed. Dette bør imidlertid ikke opfattes som et modargument mod at udvikle byområderne, da det ene ikke udelukker det andet. Det er vigtigt med en territorial model, men dette gør det ikke mindre vigtigt at have en effektiv samhørighedspolitik. Czesław Adam Siekierski (PL) Hr. formand! Harangozó-betænkningen, som blev vedtaget i dag, rejser det yderst vigtige spørgsmål om samhørighedspolitikkens indvirkning på integrationen af de mest udsatte samfund og grupper. Betænkningen understreger utvetydigt behovet for at fortsætte samhørighedspolitikken i områder, som er mindre udviklede, forsømte, hvor der er vanskelige forhold for landbruget, og hvor infrastrukturen er svag eller forældet. Der bør gives særlig støtte til regioner og områder, hvor udviklingen er bagud af historiske grunde, og hvor de lokale er mindre velforberedte på at leve op til markedsøkonomiens vanskelige udfordringer. Der er meget store forskelle i udviklingsniveauet internt i regionerne. Derfor er det nødvendigt at skabe et retvisende billede af udviklingsniveauet i vores regioner og bruge dette som grundlag for at tage fat på vanskelige områder i de enkelte regioner. Vi kan sige her og nu, at dette vedrører bjergområder og en betydelig del af landområderne. Vi må opbygge en bæredygtig udviklingsproces, så svagere udviklede eller tilbagestående enklaver ikke glemmes eller skabes. Christopher Heaton-Harris (EN) Hr. formand! Jeg undlod også at stemme om denne betænkning. Jeg har en to-tre kommentarer til, hvorfor jeg gjorde det. For det første har jeg svært ved at tro, at EU's grundlæggere, da de lagde grundlaget for deres Europæiske Union for frihed og fri bevægelighed osv. mente, at den detaljerede politik, der beskrives i denne betænkning, ville være en af det ting, som fremtiden ville bringe. For det andet er jeg ikke overbevist om, at dette bør gøres på europæisk niveau - måske kunne det ske på nationalt niveau, men i hvert fald bør det være på det mest lokale niveau. Endelig vil jeg gerne runde af med at sige, at i min valgkreds er Leicester by et eksempel på, hvordan lokalt initiativ på dette område kan fungere. Leicester er en af de mest mangfoldige byer i Det Forenede Kongerige af alle mulige forskellige grunde - den har både rige og fattige, mange forskellige nationaliteter - og alligevel, på grund af individuelle og lokale initiativer, har Leicester en af de mest sammenhængende strategier for samhørighed og integration, som vi siger her, af sårbare samfundsgrupper. Det er et eksempel for os alle på, at lokalt initiativ er bedst, og det bekymrer mig, når vi taler om det på EU-niveau. Syed Kamall - (EN) Hr. formand! Mine kommentarer er et ekko at den foregående taler. Mine kommentarer gælder også for Panayotopoulos-Cassiotou-betænkningen om fattigdom og social udstødelse. Disse to betænkninger til sammen repræsenterer klart en brist i europæiske politikeres måde at tænke på, nemlig at uanset hvad problemet er, så er Europa svaret. Jeg vil opfordre alle, som virkelig bekymrer sig om problemerne i sårbare samfund, om i stedet at se på lokale løsninger og ikke på forslagene fra en eller anden fjern eurokrat eller et fjernt medlem af Europa-Parlamentet. Se f.eks. på det fremragende arbejde i centret for social retfærdighed i London i min egen valgkreds under ledelse af Iain Duncan-Smith og hans fantastiske team, som opbygger en alliance af lokale organisationer, der bekæmper fattigdom og social udstødelse. Det er organisationer som f.eks. Croydon Caribbean Credit Union eller London Boxing Academy, som tiltrækker nogle af de mest sårbare i samfundet. Emnerne i betænkningen er alle sammen alvorlige problemer, men vi bør huske, at løsningerne ofte findes tættere på, og derfor har jeg undladt at stemme om Harangozó-betænkningen. Zuzana Roithová (CS) Hr. formand! Den bæredygtige udviklingspolitik vil kun have en chance for at lykkes, hvis den får en global dimension. FN's millenniumerklæring opfordrer ganske vist alle stater til at sikre en sammenhængende udviklingspolitik, men de udviklede lande tager ikke mange praktiske skridt i denne retning. Heri ligger modsigelsen i EU's forehavende, som opfordrer os til at vurdere indvirkningen af vores europæiske politikker med hensyn til udviklingsmålene. Det gør det endnu mere værdifuldt, at vi lægger restriktioner på vores fiskeripolitik til gavn for udviklingslande. Jeg vil også gerne nævne skovhugst i Vestafrika, hvor kun 5 % af skovene bliver forvaltet bæredygtigt. Det er naturligvis vigtigt, at Kommissionen støtter iværksættelsen af nationale strategiske planer i Afrika økonomisk, men vi kan også forhindre udplyndringen af tropiske skove, hvis vi forbyder import af træ til EU, som ikke er økomærket. Jeg tror, at Kommissionen snart vil fremsætte sådanne forslag, og at vi i Parlamentet og Rådet vil vedtage dem uden at lede efter undskyldninger. Skriftlige stemmeforklaringer Toomas Savi skriftlig. - (EN) Jeg har støtte Lidia Joanna Geringer de Oedenbergs betænkninger, og jeg er enig i, at i tider, hvor EU står over for store politiske beslutninger, bør vi ikke beskæftige os alt for indgående med tekniske spørgsmål. Selv om det kunne være spændende at høre en skarp debat i Parlamentet om den politiske vigtighed af lygter og lyssignalanordninger på skov-og landbrugstraktorer, så støtter jeg fuldt ud, at man anvender den fremskyndede arbejdsmetode til officiel kodificering af lovtekster i sådanne sager. Når EU nu igen er kørt fast, må vi koncentrere vores fulde opmærksomhed om at finde en måde at redde Lissabontraktaten på. Carl Schlyter skriftlig. - (SV) Jeg har stemt imod denne betænkning, fordi detaljeret regulering af denne type ikke bør behandles på politisk niveau. Det er ikke nødvendigt at kodificere lovgivning, som bør trækkes tilbage til fordel for regulering i form af tekniske standarder, som udarbejdes i tekniske udvalg. Carl Schlyter skriftlig. - (SV) Jeg har stemt imod betænkningen, fordi detaljeret teknisk regulering af denne type ikke bør behandles på dette niveau. Det bør behandles af tekniske udvalg i form af tekniske standarder (der bør ikke ske nogen kodificering af lovgivning, som bør trækkes tilbage til fordel for tekniske standarder). Mieczysław Edmund Janowski skriftlig. - (PL) - Jeg har stemt fra Geringer de Oedenberg-betænkningen om retlig beskyttelse af edb-programmer, fordi jeg mener, at eftersom de spiller en så massiv rolle for det moderne samfund, bør de garanteres en passende retlig beskyttelse, som opfylder copyrightregler, ligesom litterært og kunstnerisk arbejde i henhold til Bernkonventionen. Kun edb-programmer, som er udtrykt i den krævede form, bør være omfattet af beskyttelsen. De faktiske koncepter og principper, som de enkelte elementer i et IT-program er baseret på, kan ikke være omfattet af en sådan beskyttelse. Naturligvis kan matematiske procedurer, programmeringssprog og algoritmer ikke være omfattet af en sådan beskyttelse. Denne beskyttelse bør ydes til såvel fysiske som juridiske personer i overensstemmelse med den nationale lovgivning om ophavsret. Det skal understreges, at hvis et program er skrevet af ansatte som en del af deres arbejde, har arbejdsgiveren eller kunden ret til ejendomsrettighederne på grundlag af dette program (medmindre andet er fastsat i en kontrakt). Monica Maria Iacob-Ridzi skriftlig. - (RO) Jeg har stemt for beslutningen om Rumæniens tiltrædelse af konventionen af 23. juli 1990 om ophævelse af dobbeltbeskatning i forbindelse med regulering af forbundne foretagenders overskud, fordi jeg mener, at det er nødvendigt at reducere skattebyrden for skatteyderne. Det er meget vigtigt, at Rumænien og Bulgarien tiltræder konventionen så hurtigt som muligt og dermed tilslutter sig de øvrige medlemsstater, som konventionen allerede gælder for. Deres manglende deltagelse i dette system i dag medfører betydelige omkostninger for økonomien og udgør en hindring for EU's indre marked. I henhold til traktaten om Rumæniens og Bulgariens tiltrædelse skal Rådet fastsætte datoen for konventionens ikrafttræden på grundlag af henstillinger fra Kommissionen og efter høring af Parlamentet. Jeg er bekymret over gennemførelsen af konventionen med tilbagevirkende kraft pr. 1. januar 2007, og jeg støtter derfor forslaget om, at ikrafttrædelsesdagen skal være dagen efter offentliggørelsen af beslutningen i EU-Tidende. Charlotte Cederschiöld, Christofer Fjellner, Gunnar Hökmark og Anna Ibrisagic skriftlig. - (SV) Moderaternas gruppe i Europa-Parlamentet har i dag stemt for betænkning af Agustín Díaz de Mera García Consuegra (PPE-DE, ES) om tilrettelæggelse og indholdet af udveksling mellem medlemsstaterne af oplysninger fra strafferegistrene. Når kriminaliteten bliver grænseoverskridende, må metoderne til at bekæmpe den tilpasses tilsvarende. Vi støtter derfor rammeafgørelsen og et øget samarbejde om at forenkle udvekslingen af informationer fra strafferegistrene mellem medlemsstaterne og gøre den mere effektiv. Vi tager imidlertid stærkt afstand fra artiklen vedrørende behandling af personlige oplysninger, som afslører racemæssig eller etnisk oprindelse, politiske holdninger, religiøs eller filosofisk overbevisning og lignende. Carlos Coelho skriftlig. - (PT) Hensigten med forslaget om tilrettelæggelsen og indholdet af udvekslinger af oplysninger fra strafferegistre mellem medlemsstaterne er at forbedre kommunikationen mellem retslige myndigheder. Det er vigtigt at sikre, at udtog fra strafferegistre er lette at forstå, og at oplysningerne bruges korrekt. Jeg støtter derfor den fremragende betænkning af hr. Díaz de Mera samt ændringsforslagene, nemlig med hensyn til databeskyttelse. Det er vigtigt, at der anvendes nogle generelle principper for databeskyttelse, som bør huskes, når man indsamler, behandler og overfører data. Desuden bør databeskyttelsesmyndighederne systematisk underrettes om udveksling af personoplysninger i henhold til denne rammeafgørelse. Det er også vigtigt, at dette system kommer til at fungere effektivt og dermed bliver et nyttigt redskab til at forebygge og bekæmpe kriminalitet, navnlig af seksuel karakter. For at sikre en bedre beskyttelse af børn er det f.eks. vigtigt, at skoler har adgang til oplysninger om deres ansatte eller potentielle ansatte, hvis de er straffet for overgreb mod børn. Bruno Gollnisch Det er forargeligt, at en farlig forbryder kan gemme sig på grund af mangel på oplysninger om hans tidligere straffe og dermed unddrage sig ubønhørlig retsforfølgelse eller begå forbrydelser i andre medlemsstater. Fourniretsagen er et sørgeligt og smerteligt eksempel herpå. Derfor virker det som en velkommen forbedring at tillade, at der føres samlede og let tilgængelige strafferegistre med domme afsagt i forskellige medlemsstater. Men dette prisværdige initiativ tager ikke kun sigte mod pædofile uhyrer, mordere og bankrøvere ... Med den simple angivelse "rettighedsfortabelser som følge af en straffedom" sigter det også mod international forfølgelse af dem, der har en anden overbevisning. Og i dette vanvittige Europa, som står åbent for alle ukontrollerede indvandringsstrømme, som uophørligt angrer sin fortid, sin nutid og sine muligheder, ved vi godt, hvem der står for skud: patrioter, som føler sig knyttet til deres identitet, som er stolte over deres folk, deres nation og deres historie, og som tør erklære højt og tydeligt, at de agter at forsvare disse værdier. Vi undlader altså at stemme, fordi vi frygter, at denne tekst ud over legitim bekæmpelse af kriminalitet åbner vejen for at smitte hele Unionen med frihedsdræbende love, som i højeste grad skader det demokratiske liv i vores lande. Pedro Guerreiro skriftlig. - (PT) Overførsel af strafferegisteroplysninger om borgere fra en medlemsstat til en anden skal ske på grundlag af (bilateralt) samarbejde mellem de involverede parter. Hensigten med initiativet er at forbedre kommunikationen mellem retsmyndigheder og at sikre, at medlemsstaternes anmodninger om straffeoplysninger om borgere fra andre medlemsstater besvares korrekt og på en omfattende og fyldestgørende måde. Vi er imidlertid modstandere af at harmonisere love og vedtage fælles procedurer navnlig med hensyn til forpligtelsen til at overføre "fuld oplysning om domme afsagt over dens statsborgere" eller forpligtelsen til at "gemme og ajourføre alle modtagne oplysninger" samt harmoniseringen af procedurer - så meget desto mere, som der mangler klare garantier for beskyttelsen af disse oplysninger, hvilket gør dette forslag endnu mere tvivlsomt. Vi anerkender behovet for mekanismer, som giver mulighed for gensidig overførsel af strafferegisteroplysninger mellem forskellige medlemsstater, men det skal ske fra sag til sag og inden for en samarbejdsramme mellem de pågældende stater. Ian Hudghton skriftlig. - (EN) Jeg har stemt for Díaz de Mera Garciía Consuegra-betænkningen om udveksling af strafferegisteroplysninger mellem medlemsstaterne. Med den øgede mobilitet i EU er det vigtigt, at medlemsstaterne kan holde hinanden orienteret om tidligere domme over EU-borgere, som har bopæl på deres område. Der skal dog være en vis sikkerhed, og jeg er positiv over for forslaget om et generelt forbud mod at behandle personlige oplysninger, som afslører racemæssig eller etnisk oprindelse, politiske holdninger, religiøse eller filosofiske overbevisninger, tilhørsforhold til partier eller fagforeninger og oplysninger om helbred eller seksuallivet. Andreas Mölzer skriftlig. - (DE) I et EU med åbne grænser er det nødvendigt med et godt samarbejde mellem myndighederne, hvis man skal holde nogenlunde trit i bekæmpelsen af kriminaliteten. Målet med en europæisk internetportal, hvor borgere og virksomheder kan hente oplysninger om deres rettigheder i forbindelse med en straffesag, er bestemt fornuftigt. Oprettelsen af et elektronisk strafferegister, som kan forenkle udveksling af data hen over grænserne, kan man kun hilse velkommen, under forudsætning af, at databeskyttelsen er i orden. I praksis vil meget dog afhænge af, hvordan man behandler handlinger, som er strafbare i en medlemsstat, men ikke i en anden. Da disse spørgsmål efter min mening ikke er tilstrækkeligt afklaret, har jeg undladt at stemme. Luca Romagnoli skriftlig. - (IT) Hr. formand, mine damer og herrer! Jeg har stemt for Díaz de Mera-betænkningen. Det er vigtigt at forbedre kommunikationen mellem retsmyndighederne og at sikre, at anmodninger om oplysninger fra medlemsstater om strafferegisteroplysninger bliver besvaret korrekt og på en omfattende og udtømmende måde. De åbne grænser tillader ikke kun fri bevægelighed for ærlige borgere, men også for kriminelle, som ofte undslipper retsvæsenet ved at søge tilflugt i en anden stat, hvor de begår yderligere forbrydelser. På grund af utilstrækkelig udveksling af oplysninger bliver der imidlertid ikke taget behørig højde for risikoen for, at de begår nye forbrydelser, eller for den fare, de udgør. Som det berettes i aviserne hver dag, drager især seksualforbrydere og andre yderst farlige personer fordel af den manglende effektive udveksling af informationer og de nuværende begrænsninger på EU's beføjelser. Carl Schlyter skriftlig. - (SV) Europa-Parlamentets ændringsforslag er en forbedring af lovgivningen, men samtidig ønsker jeg ikke at stemme for, at den gennemføres. Jeg har derfor undladt at stemme. Carlos Coelho skriftlig. - (PT) Hensigten med denne forordning er at sikre et højt beskyttelsesniveau mod forfalskning af euroen og fastsætte de nødvendige foranstaltninger for at beskytte den ved at kontrollere sedler og mønter for deres ægthed og egnethed til cirkulation. Ifølge de seneste statistikker blev der inddraget omkring 561.000 falske sedler og 211.100 falske mønter i 2007. Nu hvor Den Europæiske Centralbank og Kommissionen har fastlagt den endelige procedure for opsporing af falske sedler og mønter, er det vigtigt at ændre forordningen fra 2001, da de indretninger, der er involveret i at fordele kontanter til offentligheden, har de nødvendige redskaber til at gennemføre disse kontroler. Jeg glæder mig også over den udtrykkelige forpligtelse for kreditinstitutioner og andre relevante institutioner til at kontrollere sedlers og mønters ægthed, før de sender dem ud i kredsløbet igen. Samtidig skal de tilpasse deres interne procedurer og om nødvendigt opgradere deres udstyr. Det er også vigtigt, at euroens ægthed garanteres i de medlemsstater, som ikke er med i euroområdet, men hvor euroen cirkulerer som transaktionsvaluta, selv om kontrolmetoderne ikke kan gennemføres på samme måde, hvilket betyder, at der må etableres særlige verifikationsprocedurer. Andreas Mölzer skriftlig. - (DE) Der dukker hele tiden nye fremragende forfalskninger op fra østlandene. EU er naturligvis meget attraktivt for falskmøntnere, fordi folk ikke er så fortrolige med den nye valuta, og selv automater er ikke hævet over bedrageri. En forbedret beskyttelse af euroen mod falskmøntneri må hilses velkommen, og jeg har derfor stemt for Diaz de Mera-betænkningen. En ting er det stadige arbejde med at gøre euroen mere sikker. Det nytter imidlertid ikke noget, hvis folk stadig ikke ved nok om sikkerhedsmærkerne. ECB og medlemsstaterne må intensivere deres bestræbelser for en bedre oplysning. Og i hele EU må vi også sørge for, at professionelle falskmøntnere kan pågribes hurtigt. De stadige nedskæringer på politiområdet samtidig med de åbne grænser tjener ikke sagen, og det gælder ikke kun i denne sammenhæng. Ilda Figueiredo skriftlig. - (PT) Hensigten med dette forslag til Rådets beslutning, som skyldes en anmodning fra Domstolen, er at tilføje en bestemmelse til Domstolens procesreglement vedrørende de regler om sprog, der skal finde anvendelse i proceduren for fornyet prøvelse i henhold til artikel 64 i Domstolens statut. Proceduren, hvorefter Domstolen kan foretage fornyet prøvelse af afgørelser truffet af Retten i Første Instans, som fastsat i EF-traktatens artikel 225, stk. 2 og 3, og Euratomtraktatens artikel 140a, stk. 2 og 3, kan anvendes, når der er tale om sager, som indbringes vedrørende afgørelser truffet af en særlig retsinstans. I henhold til Domstolens statut er der mulighed for fornyet prøvelse i de tilfælde, hvor det er Retten i Første Instans, der bliver kompetent instans for præjudicielle spørgsmål. Der er endnu ikke gjort brug af denne mulighed, men Domstolen har alligevel ment det nødvendigt at ændre sit procesreglement, således at sprogreglerne kan gælde for denne nye procedure for fornyet prøvelse. Dermed fastsættes det, at processproget er det samme som det, der er anvendt i den pågældende afgørelse (f.eks. truffet af Retten i Første Instans), der er genstand for fornyet prøvelse, hvilket vi mener er rigtigt. Jan Andersson, Anna Hedh, Inger Segelström og Åsa Westlund skriftlig. - (SV) Vi har valgt at støtte det kompromis, der er kommet i stand mellem Europa-Parlamentet og Ministerrådet. Kompromiset betyder, at der vil blive indført bindende genanvendelsesmål, hvilket er yderst positivt. Vi ville imidlertid have foretrukket en mere præcis definition af biprodukter og endnu højere genanvendelsesmål. Liam Aylward skriftlig. - (EN) Formålet med enhver affaldspolitik er at minimere affalds negative indvirkning på menneskers sundhed og miljøet. Det er vigtigt at afkoble affaldet fra vores voksende økonomier. Vi producerer hvert år 1,3 milliarder t affald, og omkring 40 millioner t af det af farligt. Denne EU-lovgivning sigter mod at bringe os endnu tættere på et genanvendelsessamfund. Parlamentet har insisteret på, at der blev fastsat mål for genbrug og genanvendelse af affald. Disse mål er ambitiøse. Senest i 2020 skal medlemsstaterne genbruge og genanvende 50 % af husholdningsaffaldet. Vi må mindske affaldsmængden på lossepladser og til forbrænding. Det hierarkiske system er en prioriteringsrækkefølge, som tvinger lovgiverne inden for affaldsforebyggelse og forvaltning til primært at anvende forebyggelse, fulgt af genbrug og derefter genanvendelse, med nyttiggørelse og lagring i sidste ende. Kun forbrænding med en høj energieffektivitet vil blive defineret som nyttiggørelse. Vi må samarbejde med borgere, producenter og forbrugere om reduktion, genbrug og genanvendelse af affald. Genbrugsanlæg skal være placeret praktisk og let tilgængeligt for at opnå den største effekt. Adam Bielan Jeg er enig med ordføreren i, at udvindelse af energi fra affald i nogle medlemsstater, og særlig der, hvor man kun netop er begyndt at bevæge sig væk fra deponering, er fremherskende og kan hæmme investering i andre processer, såsom genbrug og genanvendelse. Polen er på nuværende tidspunkt det land i Europa, der genanvender den mindste del af sit affald - kun 4 %. I Małopolska genanvendes 7 % af affaldet. Der er imidlertid planer om at opføre forbrændingsanlæg til forbrænding af 250.000 t affald årligt, hvilket er mere, end der produceres i byerne. For at fungere effektivt skal et forbrændingsanlæg fyldes tilpas op. Det projekt, som Kommissionen finansierer, vil således fjerne enhver entusiasme for sortering, eftersom alt vil være brændbart. Det vurderes, at titusindvis af tons ulovligt importeret kommunalt affald, folie, skrot, brugte dæk og batterier jævnlig finder vej til Polen. I en udvalgt sektor ved vores vestlige grænse er ikke mindre end 16 sendinger med i alt 40 t affald blevet stoppet siden januar i år. Nogle af de lokale myndigheder i nærheden af grænsen har måttet hæve deres budget med 30 % for at rydde op efter ulovlig dumping. Jeg vil opfordre til, at der hurtigst muligt træffes særlige foranstaltninger for at stoppe disse praksis. Uendelige bestemmelser om affaldssortering og nyttiggørelsesmetoder er uden værdi, så længe det er billigere for selskaber at dumpe affald på markerne i en nabostat. Konstantinos Droutsas skriftlig. - (EL) Kompromisforslaget fra Europa-Parlamentet, Rådet og Kommissionen om affaldsforvaltning er en markant kovending til gavn for de enorme, skjulte økonomiske interesser, der er involveret i skrald og affald. Direktivforslaget bidrager ikke til en generel reduktion af affaldsmængden. Dets mål og midler er bevidst vage. Det undtager industriaffald og begrænser sig til visse typer byaffald, mere til gavn for omkostningseffektivitet og konkurrence end for miljøet og folkesundheden. Et eksempel på den generelle forringelse er undermineringen af den hierarkiske struktur, som siger, at genanvendelse skal prioriteres over nyttiggørelse til energiformål. Et andet eksempel er, at man betragter energiforbrænding af blandet affald som nyttiggørelse til energiformål i andre tilfælde end dem, der allerede er specificeret, f.eks. produktion af biogas. Giftige og andre farlige stoffer, som frigøres til luften, gennemtrænger jorden og de vandførende lag og påvirker næringsstoffer, har en direkte indvirkning på helbredet hos de ansatte i affaldssektoren og befolkningen generelt. Der er behov for at mindske mængden af affald og for at planlægge håndtering og ordentlig transport af det. På regeringsniveau, regionalt og lokalt niveau bør man påtage sig ansvaret for at sortere og separere giftige og andre farlige stoffer (dioxiner osv.), og så meget som muligt bør genanvendes. Blandet affald må ikke brændes. Lossepladser bør sikres miljømæssigt, og der bør ske en sikker endelig deponering af rester fra dem. Edite Estrela skriftlig. - (PT) Jeg har stemt for fru Jacksons indstilling ved andenbehandling om revision af rammedirektivet for affald, fordi jeg mener, at dette forslag vil bidrage til at reducere de miljømæssige og samfundsøkonomiske effekter af affaldshåndteringen, i betragtning af at reduktion, forebyggelse, genbrug og genanvendelse af affald skal prioriteres højt i hele EU. Jeg har stemt for ændringsforslag 82, fordi jeg støtter mere ambitiøse mål for genanvendelse af affald for alle medlemsstater for at sikre en effektiv affaldsforebyggelsespolitik i EU. Ilda Figueiredo skriftlig. - (PT) Europa-Parlamentet insisterer i sin andenbehandling på, at Rådet accepterer ændringer, som allerede blev vedtaget under førstebehandlingen. Centrale ændringer var indførelsen af mål for genanvendelse og affaldsforebyggelse og indførelsen af et affaldshierarki i fem trin som en generel regel. Rådet fjernede alle henvisninger til mål, men ordføreren har genindført Parlamentets ændringer i en modificeret form. Det ville efter ordførerens opfattelse være forkert at forspilde denne mulighed for at sikre, at dette direktiv gør mere end blot at udstikke en række definitioner. Der bør være en virkelig forbindelse mellem direktivet og målsætningerne om genanvendelse og forebyggelse, som blev udstukket i temastrategien for affaldsforebyggelse og genanvendelse. Et vigtigt mål i direktivet er at skelne klart mellem "nyttiggørelse" og " bortskaffelse" af affald, da afgørelser fra Domstolen har draget dette spørgsmål i tvivl. Under alle omstændigheder mener vi, at reduktion, genanvendelse og nyttiggørelse må være hovedprioriteterne. Det er imidlertid meget tvivlsomt at vurdere medforbrænding som en nyttiggørelsesmetode og dermed en lukrativ industri. Hvis dette er tilfældet, hvem vil så reducere produktionen og øge genanvendelse og nyttiggørelse? Ambroise Guellec Ifølge OECD's tal vil vi inden 2020 producere 45 % affald mere end i 1995. EU må derfor skynde sig at lægge en ny strategi for håndtering af affald, således at alle typer affald betragtes ikke alene som en forureningskilde, der skal bremses, men også som en potentiel ressource, der skal udnyttes. Med vedtagelsen af kompromiset i dag på plenarmødet vil der kunne lægges mere vægt på forebyggelse og genanvendelse. Målet er at stabilisere den producerede affaldsmængde inden 2012 og genanvende 50 % af husholdningsaffaldet og 70 % af bygnings- og nedrivningsaffaldet inden 2020. Desuden vil der kunne påbydes særskilt indsamling af i det mindste papir, metal, plastic og glas inden 2015, og reglerne for farligt affald vil kunne skærpes bl.a. med krav om særskilt indsamling og en pålidelig sporbarhed. Der skal også planlægges særskilt indsamling af spildolie og sondres mellem forbrænding som sidste udvej til bortskaffelse af affald og forbrænding med nyttiggørelse gennem energigenvinding. Når der anvendes en formel for energieffektivitet, vil kun de mest energieffektive forbrændingsanlæg til kommunalt fast affald blive klassificeret som nyttiggørelsesanlæg. Ian Hudghton skriftlig. - (EN) Denne andenbehandling af rammedirektivet om affald er en forspildt chance. EU bør sætte faste mål for affaldsreduktion, ikke fostre ikkebindende håb for et tidspunkt langt ude i fremtiden. Min gruppes ændringsforslag ville have styrket den foreslåede lovgivning, og det er ærgerligt, at de ikke kom igennem. Jaromír Kohlíček skriftlig. - (CS) Fremadskuende politikere i næsten alle verdens lande har i årevis fulgt den voldsomme stigning i affaldsproduktionen. En god løsning på denne katastrofale tendens er lovgivning, som pålægger en høj genanvendelsesprocent på særskilte materialer. Selv når affaldet bliver sorteret, er der desværre stadig en konstant stigning i mængden af materialer, som under et kaldes for blandet affald. Jeg glæder mig over fru Jacksons indsats for at finde en korrekt og gyldig løsning i hendes betænkning. Selv om nogle af forslagene i ændringerne er interessante, og vi vil støtte dem, kan jeg ikke acceptere, at affaldsforbrænding skal betragtes som en energiform på linje med bæredygtige energikilder. Derfor kan jeg ikke stemme for betænkningen, selv om den indeholder nogle positive aspekter, og det samme gælder for flertallet i GUE/NGL-Gruppen. Vi kan ikke støtte omklassificering af kommunale forbrændingsanlæg, som sætter dem på linje med økologisk rene energikilder. Eija-Riitta Korhola skriftlig. - (FI) Der er en række årsager til, at jeg valgte at støtte det kompromis, som min kollega fru Jackson forhandlede, og jeg vil gerne takke hende for det fremragende stykke arbejde, hun har udført. Vi havde god grund til at være tilfredse med resultatet, fordi mere og mere affald ender i et deponeringsanlæg. Det er en skam i disse tider, hvor Europa er opmærksom på betydningen af politikker om ressourcer og råmateriale. I gennemsnit genanvendes eller komposteres kun ca. en tredjedel af husholdningsaffaldet i Europa. Ca. halvdelen dumpes, og lige under en femtedel sendes til forbrænding. I nogle medlemsstater ender op til 90 % af husholdningsaffaldet i deponeringsanlæg. Vi har brug for kvantitative mål for genanvendelse af affald, og samtidig skal vi fokusere på forebyggelse af affald. Jeg vil ikke desto mindre gerne påpege, at vi er nødt til drastisk at forbedre den måde, hvorpå vi bruger energi. Det er på høje tid, at vi holder op med at anvende den misforståede logik om, at anvendelsen af affald ikke kan udvikles, fordi det ville medføre mere affald. Eftersom den type logik i praksis kun synes medføre flere deponeringsanlæg, har den allerede vist sin svaghed. Jeg må derfor indrømme, at jeg støttede Rådets linje om affaldshierarkiet og forsvarede dets grundprincip. Det ville have givet en mere fleksibel affaldspolitik, som tog højde for omstændighederne. Grundprincippet var også den tilgang, jeg anlagde i mit ændringsforslag, og jeg takker fru Jackson for hendes støtte på forskellige måder gennem hele processen. Jeg er derfor taknemmelig over for fru Jackson, som viste sig at være lidt mere fornuftig, end man måske vile konkludere på baggrund af det endelige resultat. Hun indså, at energi fra affaldsbehandlingsvirksomheder kun er en del af løsningen på EU's energimangel, og følte, hun måtte sige, at energianvendelse i nogle medlemsstater betragtes som en trussel mod genanvendelse. David Martin skriftlig. - (EN) Jeg hilser Caroline Jacksons betænkning om revisionen af rammedirektivet om affald velkommen. For at yde et passende bidrag til vores klimaændringsmål må EU forny sit engagement i affaldsreduktion og genanvendelse. Vi kunne gøre et stort fremskridt på dette område ved at indføre bindende genanvendelses- og genbrugsmål inden 2020 på 50 % for husholdningsaffald og 70 % for byggeri og nedrivning. Denne opfattelse afspejles i min stemmeafgivelse. Rovana Plumb skriftlig. - (RO) Formålet med at revidere dette direktiv er at skabe en homogen og sammenhængende lovgivningsramme, som er forbundet med målene i strategien for forebyggelse og genanvendelse af affald, så Europa bliver et genanvendelsessamfund med en bedre effektivitet i brugen af affaldsressourcer. Der skal indføres følgende: • et affaldshåndteringshierarki i fem trin: forebyggelse, genbrug, genanvendelse, nyttiggørelse til energiformål og affaldsbortskaffelse (herunder oplagring) • foranstaltninger/planer til forebyggelse af affald • obligatoriske genanvendelsesmål for husholdningsaffald samt bygge- og nedrivningsaffald • øget ansvar for producenten til at oplyse offentligheden om muligheden for at genbruge og genanvende produkter. Medlemsstaternes initiativer til at nå alle disse mål bør opmuntre til modernisering og opførelse af nye anlæg til genanvendelse af affald og præparering til genbrug, den såkaldte "grønne industri". Jeg har stemt for revisionen af affaldsrammedirektivet, fordi alle disse foranstaltninger skal bidrage til at skabe nye job, mere sikker og bæredygtig affaldshåndtering, rationel brug af nationale ressourcer og tilpasning til klimaændringen (udvikling af ikkeETS-sektorer). Bogusław Sonik skriftlig. - (PL) Jeg støtter fru Jacksons betænkning, fordi det nye affaldsdirektiv vil skabe grundlag for at skabe et genanvendelsessamfund. Europa er blevet stillet over for nogle meget ambitiøse mål. Men er de for ambitiøse, og kan medlemsstaterne, især de nye, leve op til de strenge krav? Jeg vil gerne påpege, at de nye medlemsstater i forvejen har problemer med at opfylde Fællesskabets standarder for håndtering af husholdningsaffald. Det skal påpeges, at de "gamle" medlemsstater har haft meget længere tid til at tilpasse deres affaldsbehandlingssystemer til de strenge krav, mens de nye bliver tvunget til at indføre lovgivningsmæssige mekanismer og bygge den nødvendige infrastruktur langt hurtigere. Forslaget til det nye direktiv skaber store kontroverser i mange lande, og gennemførelsen af det vil have store konsekvenser for økonomien. Derfor synes jeg ikke, det er så overraskende, at det var så vanskeligt at nå frem til et kompromis med Rådet. Under forhandlingen i går sagde mange medlemmer, at de ikke var glade for kompromiset om direktivet. Jeg er imidlertid bange for, at stadig strengere krav kunne skabe problemer med gennemførelsen af denne lov. Det nye affaldsdirektiv vil tvinge lande, som har forsømt den kommunale affaldsbehandling, til virkelig at gøre noget. Disse lande vil være tvunget til at indføre lovgivningsmæssige og økonomiske mekanismer, hvis det skal stimulere økonomien og ikke bebyrde den. Det nye direktiv bør være en faktor, som stimulerer udviklingen af nye måder at skabe job på. Bart Staes Gruppen De Grønne/Den Europæiske Fri Alliance støttede hen ved 30 kompromisændringsforslag. Vi forsøgte imidlertid også ved mere vidtrækkende ændringsforslag at skærpe teksten med hensyn til farligt affald, behandling af bioaffald, affaldsfasens ophør og begrebet biprodukter, som ikke længere er affald. Vi ønskede frem for alt bindende målsætninger med henblik på at reducere det samlede "affaldsbjerg" og fokusere på genbrug og genanvendelse. Vi må afvise påstanden om, at affaldsforbrændingsenheder kan betragtes som nyttiggørelse på basis af en formel for energieffektivitet. Den endeligt godkendte tekst indeholder ikke retligt bindende målsætninger, hvad angår reduktion af affaldsproduktionen. Forslaget om at finansiere en undersøgelse af midler til forebyggelse af affald er i så henseende klart utilstrækkeligt. Genbrugs- og genanvendelsesmålsætningerne ligger ganske vist på henholdsvis 50 % og 70 %, og medlemsstaterne pålægges at træffe retlige foranstaltninger, men målsætningerne som sådan er ikke retligt bindende. Det er unægteligt en forspildt chance! Det reviderede rammedirektiv indebærer for min valgkreds en risiko for, at nogle kunne gribe de "svagere" europæiske standarder for i nogen grad at udskyde den indsats, der allerede gøres. Flandern er noget nær verdensmester på dette felt. Vi ligger absolut i spidsen. Og det tilpassede rammedirektiv ansporer os ikke rigtigt til at gøre det endnu bedre. Det er beklageligt. Marianne Thyssen Belgien har i flere år været foregangsland med hensyn til affaldspolitik. Personligt havde jeg derfor hellere set en noget mere ambitiøs tekst. Det er imidlertid min opfattelse, at den aftale, fru Jackson har opnået med det slovenske formandskab, vidner om hendes fremragende forhandlingstalent og kompromisvilje. For første gang indføres et egentligt europæisk affaldshierarki. Endvidere er der tale om væsentlige fremskridt med hensyn til forebyggelse, genbrug og selektiv indsamling af husholdningsaffald. Det er efter min mening et alt for risikabelt forehavende på ny at bringe den eksisterende aftale i fare ved at satse på en tredjebehandling. Det er først og fremmest væsentligt, at direktivet bliver en realitet, og jeg har derfor stemt for aftalen. Konstantinos Droutsas skriftlig. - (EL) Store virksomheder og industrier, som uden begrænsninger forurener floder, søer og grundvand med ubehandlet giftigt affald, handler uansvarligt. De kan ikke bremses af lovgivning, som i bund og grund giver virksomheder lov til at forurene og betale ubetydelige bøder - hvis en overtrædelse bliver opdaget -, samtidig med at de tjener fedt på bekostning af befolkningens sundhed og miljøet. EU og regeringerne er klar over dette, men de bevarer en mur af tavshed. Med udsigten til større fortjenester bringer de de ansattes liv i fare ved at foregive at være "konkurrencedygtige", samtidig med at de lader dem betale for forureningsbekæmpelse over skatterne. Forureningen af grundvandet i Asoposflodområdet med hexavalent krom fra uovervågede industriaktiviteter viser manglerne i lovgivningen, som kun sætter en øvre grænse for kromindholdet og ikke indeholder nogen bestemmelser for dette stof, som beviseligt er kræftfremkaldende. EU's forslag om at begrænse indholdet af farlige stoffer obstrueres af, at der mangler effektive kontroller og forureningsbegrænsende foranstaltninger, som påvirker virksomhedernes indtjening. Kun arbejdernes kamp mod rigmandsvældets profitter kan sikre den ukrænkelige ret til sundhed og liv. Edite Estrela skriftlig. - (PT) Jeg har stemt for fru Laperrouzes indstilling ved andenbehandling om miljøkvalitetskrav inden for vandpolitikken, fordi en kemisk status for overfladevandet i EU er en afgørende forudsætning for at beskytte menneskers sundhed og miljøet. Dette direktiv er positivt, fordi det fastsætter grænser for koncentrationen i vandet af visse forurenende stoffer, som er skadelige for helbredet, ligesom det præciserer medlemsstaternes forpligtelser med hensyn til grænseoverskridende forurening. Ilda Figueiredo skriftlig. - (PT) De vedtagne ændringer forbedrer til en vis grad Rådets forslag. Begrundelsen for dette direktiv stammer fra et krav i direktivet om oprettelse af en ramme for EU-handling inden for vandpolitikken, og det indeholder aspekter, som vi er uenige i. Det gælder f.eks. forureneren betalerprincippet, som kun tjener til at beskytte dem, der har penge nok til at betale for at forurene. De behøver bare betale og oprette oprydningsvirksomheder, så de kan fortsætte med deres lukrative forretninger på bekostning af den forurening, som de i mellemtiden har fået tilladelse til at lave, med mulig ødelæggelse af floder, skove osv. Vi mener, at det er vigtigt at forebygge forurening. Vi ved imidlertid, at artikel 16 i rammedirektivet opremser forskellige forpligtelser for Kommissionen til at udarbejde forslag, herunder særlige foranstaltninger til at bekæmpe vandforurening af enkelte forurenende stoffer eller grupper af forurenende stoffer, som udgør en signifikant risiko for eller via vandmiljøet, opstille en liste over prioriterede stoffer, herunder prioriterede farlige stoffer og fastsætte kvalitetsstandarder for koncentrationen af prioriterede substanser i overfladevand, sediment og biota. Vi ved også, at Rådet ikke har levet op til Europa-Parlamentets forventninger med hensyn til omklassificering af visse prioriterede stoffer som prioriterede farlige stoffer og med hensyn til andre vigtige områder. Derfor har vi undladt at stemme. Françoise Grossetête Jeg stemte for denne tekst, som fastlægger miljøkvalitetskrav for prioriterede stoffer og visse andre forurenende stoffer for at sikre vandmiljøet et højt beskyttelsesniveau. 33 forurenende stoffer (fortrinsvis pesticider og tungmetaller), som forekommer i vandløb, søer og i havvand langs kysterne, vil blive underkastet miljøkvalitetskrav. Disse stoffer kan bringe økosystemernes overlevelse i fare, men også - gennem fødevarekæden - true menneskers sundhed. Kompromiset, som netop er vedtaget, vil således få medlemsstaterne til at gøre fremskridt, så de overholder disse krav senest i 2018. Kommissionen skal hurtigst muligt tage beslutning om at klassificere nye stoffer som prioriterede eller farlige. I nærheden af forureningskilderne vil det ikke være muligt at overholde miljøkvalitetskravene lige med det samme. I disse blandingszoner kan koncentrationen af forurenende stoffer overskride de fastsatte grænser. Vi må skaffe de nødvendige garantier for, at medlemsstaterne anvender de bedste tilgængelige vandbehandlingsteknikker, når de etablerer blandingszoner. Andreas Mölzer skriftlig. - (DE) Netop når det gælder vandet, vores flydende guld, er det afgørende for fremtiden, at vi passer på dets kvalitet og ikke slækker på vores bestræbelser for at beskytte det. Når det i praksis viser sig, at vandkvaliteten i de nye medlemsstater er dårligere, og at der er problemer med ikkemedlemsstater, må vi intensivere vores søgning efter løsningsmuligheder på området. Der skal især sættes en stopper for ulovlig affaldslagring og udledning af spildevand. Da den intensive gødskning i landbruget kan være en belastning for vandet, bør det anspore os til at ændre på landbrugsstøtten, så traditionelle og miljøvenlige dyrkningsmåder - f.eks. som hos de økologiske landmænd - får større støtte. Denne betænkning vil efter min mening bidrage til en bedre kontrol af vandkvaliteten, og jeg har derfor stemt for den. Rovana Plumb skriftlig. - (RO) De vigtigste elementer i direktivforslaget er: indførelse af vandkvalitetsstandarder (EQS) for prioriterede stoffer og prioriterede farlige stoffer indførelse af "mixing zone"konceptet i de områder, hvor EQS overskrides fastsættelse af et system af udledninger, emissioner og tab af prioriterede og prioriterede farlige stoffer, som gør det lettere at overvåge, hvordan målene i vandrammedirektivet opnås ved de relevante forureningskilder samt en vurdering af effekten af at indføre forureneren betalerprincippet indførelse af bestemmelserne om grænseoverskridende forurening. De udelukker medlemsstatens eneansvar for at overskride EQS i tilfælde af, at det viser sig, at overskridelsen skyldes grænseoverskridende forurening, men kræver, at der træffes fælles forholdsregler. Jeg har stemt for miljøkvalitetskravene inden for vandpolitikken, fordi der er brug for bestemmelserne om grænseoverskridende forurening, navnlig i Rumæniens tilfælde, da vi grænser op til ikkeEU-lande, som ikke er tvunget til at overholde de krav, der indføres på fællesskabsniveau. Luca Romagnoli skriftlig. - (IT) Hr. formand, mine damer og herrer! Jeg har stemt for Laperrouze-betænkningen. Det er nødvendigt at styrke den europæiske strategi og handling vedrørende beskyttelse af vand. Jeg mener, at der er brug for særlige foranstaltninger for at bekæmpe den vandforurening, som forårsages af enkelte forurenende stoffer eller grupper af forurenende stoffer, som udgør en særlig risiko for vandmiljøet. Hensigten med dette forslag er at sikre et højt beskyttelsesniveau mod de risici, som sådanne prioriterede stoffer (og nogle få andre forurenende stoffer) udgør for vandmiljøet, og det fastsætter derfor nogle miljømæssige kvalitetskrav. Jeg bifalder de forskellige foranstaltninger med hensyn til krav og biologiske arter. Jeg ønsker også ordføreren tillykke med den tilgang, hun har valgt til dette emne, som på mange måder er meget teknisk og komplekst. Ian Hudghton skriftlig. - (EN) Jeg har stemt for Kratsa-Tsagaropoulou-betænkningen og glæder mig især over den ekstra rolle, som den giver Det Europæiske Agentur for Søfartssikkerhed. EMSA blev oprettet i kølvandet på en række alvorlige ulykker til havs og spiller en vigtigt rolle med hensyn til at minimere forekomsten af sådanne hændelser i fremtiden. Det er rigtigt, at EMSA også bør beskæftige sig med at sikre passende uddannelse for søfolk. Fernand Le Rachinel De seneste havforureningskatastrofer med Erika og Prestige viser, at mennesket er en vægtig faktor for sikkerheden til søs. Det er altså altafgørende, at besætningerne har en god uddannelse. Jeg vil i denne forbindelse fremhæve to - efter min mening - grundlæggende aspekter. Det første hænger sammen med selve den logik, Europa lægger for dagen, når man ikke på nogen måde vil tilskynde til at ansætte søfolk, som er statsborgere i medlemsstaterne. I stedet for at fremme en fællesskabspræference tilskyndes tværtimod - som på alle økonomiske og sociale områder - til at rekruttere ikkeeuropæiske søfolk. Denne bevidste antinationale fremgangsmåde vil kun forstærke den aktuelle knaphed på kvalificerede søfolk i EU og den svindende interesse for dette vanskelige og farefulde erhverv. Og det til fordel for underkvalificeret, billig arbejdskraft fra Asien. For det andet må vi skaffe os størst mulig sikkerhed for uddannelsens kvalitet, kontrollen hermed og udstedelsen af eksamensbeviser. I stedet for gensidig anerkendelse af eksamensbeviser baseret på ringere tekniske og ikkeeuropæiske krav burde vi beholde og anerkende vores egne eksamensbevisers sande værdi og redde søfartserhvervene for søfartssikkerhedens skyld og for at beskytte vores nationale arbejdspladser. Bogusław Liberadzki Jeg stemmer for betænkningen om forslag til Europa-Parlamentets og Rådets direktiv om minimumsuddannelsesniveauet for søfartserhverv - C6-0348/2007 -. Finpudsningen af direktivets bestemmelser om minimumsuddannelsesniveauet for søfartserhverv, som behandles i fru Kratsa-Tsagaropoulous betænkning, forekommer rigtig og passende, eftersom den vil muliggøre en mere fuldstændig opfyldelse af bestemmelserne i direktivet, som har til formål at forbedre niveauet for kundskaber og færdigheder i søfartserhvervet samt at give bedre sikkerhedsgarantier og forebygge forurening af havet. Ilda Figueiredo skriftlig. - (PT) Da dyremedicin, som bruges til terapeutisk behandling og sundhed hos dyr, som er beregnet til menneskeføde, kan føre til, at rester af sådanne produkter i fødevareproducerende dyr, må der gennemføres en risikovurdering af sikkerhedsgrænsen for rester af alle farmakologisk virksomme stoffer i veterinære produkter. Kommissionens forslag om at ophæve forordning (EØF) nr. 2377/90 sigter mod at løse vanskelighederne ved anvendelsen af den eksisterende lovgivning. Der foreslås alternative måder at opnå en høj forbrugerbeskyttelse på, parret med fortsat tilgængelighed og udvikling af veterinære lægemidler på det europæiske marked og en velfungerende handel inden for og uden for Fællesskabet med animalske fødevarer. Ordføreren påpeger også, at da det endelige mål er at beskytte menneskers sundhed, er der behov for en mere konsistent model for risikoanalysen og kontrollen med rester af farmakologisk virksomme stoffer, som kan forekommer i fødevarer, som produceres i eller importeres til EU. Ian Hudghton skriftlig. - (EN) Den foreslåede forenkling af forordningerne om farmakologisk virksomme stoffer i animalske fødevarer må hilses velkommen, og jeg har derfor støttet fru Doyles betænkning. Charlotte Cederschiöld, Christofer Fjellner, Gunnar Hökmark og Anna Ibrisagic skriftlig. - (SV) Vi forventer, at EU's medlemsstater til stadighed arbejder på at bekæmpe fattigdommen. Såvel beslutningstagere som offentlige og private aktører må leve op til deres ansvar og gøre noget for at forbedre mulighederne inden for beskæftigelse, erhvervsliv og uddannelse og for at forebygge social udstødelse og bekæmpe fattigdommen. På den anden side mener vi ikke, at EU bør gennemføre oplysnings- og PR-kampagner rettet mod offentligheden. De 17 millioner euro, der er afsat til det europæiske år, ville gøre bedre gavn i hænderne på de fattigste medlemmer af samfundet. Titus Corlăţean skriftlig. - (RO) Jeg har stemt for beslutningen om at udpege 2010 til europæisk år for bekæmpelse af fattigdom og social udstødelse. Foruden de prioriterede aktioner, der er nævnt i beslutningsforslaget, mener vi, at det er absolut nødvendigt at indføre en garanteret mindsteløn i alle EU-stater for at opnå en effektiv kamp mod fattigdommen. I Rumænien, hvor jeg kommer fra, lever 40 % af de rumænske arbejdstagere efter tre år med en højreorienteret regering under fattigdomsgrænsen, fordi de ikke har råd til at betale de basale indkøb og de løbende regninger om vinteren. På grund af enhedsskatten, som den højreorienterede regering indførte i 2005, er der sket en ekstrem polarisering af samfundet og en stigning i fattigdommen. I 2007 tjente kun 5 % af de rumænske arbejdstagere over 2.000 RON, svarende til omkring 500 euro. I Rumæniens tilfælde er det nødvendigt at fjerne enhedsskatten og indføre en progressiv beskatning samtidig med skattefritagelse for reinvesteret kapital. På denne måde ville polariseringen af samfundet mindskes, man ville opnå en retfærdig beskatning, og mennesker med en lav indkomst ville blive beskattet mildere end mennesker med høje og meget høje indkomster. Ilda Figueiredo skriftlig. - (PT) Selv om vi ved, at det ikke er nok at afsætte et år til at bekæmpe fattigdommen for at sikre, at der træffes de rigtige foranstaltninger, har vi stemt for betænkningen for i det mindste at øge bevidstheden om dette emne. Ikke desto mindre vil vi samtidig advare om alvoren i det, der foregår, og om konsekvenserne af foranstaltninger, som fremmer liberaliseringen og privatiseringen af centrale offentlige sektorer og tjenester, dereguleringen af arbejdsmarkedet, løse ansættelser og dårligt betalt arbejde og stigende priser på basale varer, som hjælper økonomiske og finansielle foretagender med at øge deres overskud på bekostning af en voksende fattigdom. Derfor insisterer vi, samtidig med at vi støtter betænkningen, på at få sat en stopper for den neoliberale politik i Lissabonstrategien og stabilitetspagten, og vi kræver alternative politikker, som garanterer social inkludering af børn, kvinder, arbejdere og deres familier. Vi har brug for foranstaltninger, som værdsætter arbejde, øger regulære ansættelser, sikrer offentlig service af god kvalitet for alle, anstændige boliger, offentlig og universel social sikkerhed, en landbrugspolitik, som sætter skub i produktionen og indtægterne for landarbejderne og garanterer en anstændig indtægt for fiskerne. Bruno Gollnisch Hvert "europæisk år" giver EU anledning til at ofre betydelige summer på egen propaganda om et emne, der anses for at have mediernes bevågenhed. 2010 bliver altså året for bekæmpelse af fattigdom. Bliver det også året for bekæmpelse af globalisering, som skaber arbejdsløshed? Bliver det også året for bekæmpelse af indvandring, som trykker lønningerne i Europa? Bliver det året, hvor vi opgiver de økonomi-, handels-, finans- og skattepolitikker, som uafværgeligt trækker Europas middelklasse ned i fattigdom? Bliver det overhovedet europæisk, når det er i klemme mellem bekæmpelse af fattigdom på verdensplan og den uundgåelige prioritering af ikkeeuropæiske migranter, som klassificeres blandt de mest sårbare befolkningsgrupper? Vedvarende og tiltagende fattigdom i Europa er en skandale. Den fortjener mere opmærksomhed end et "europæisk år" til fremme af eurokratiet. Den fortjener at være i centrum af alle Deres beslutninger. Erfaringen viser desværre, at det ud over konventionelle talemåder ikke er tilfældet. Hélène Goudin og Nils Lundgren skriftlig. - (SV) I marts 2000 opfordrede Det Europæiske Råd medlemsstaterne og Kommissionen til at tage skridt til inden 2010 at gøre en stor indsats for at fjerne fattigdommen. Dette skulle ske gennem den åbne koordinationsmetode, som i sig selv er positiv, fordi metoden anvender en decentraliseret tilgang. Det er yderst påkrævet at handle for at bekæmpe fattigdommen. Dette arbejde bør imidlertid i alt væsentligt udføres af medlemsstaterne i samarbejde med internationale organisationer med bred demokratisk legitimitet, f.eks. FN. Vi er negative over for adskillige punkter i Kommissionens forslag og ikke mindst Europa-Parlamentets betænkning, som bl.a. fremhæver værdien af strukturstøtte og behovet for, at EU yder støtte til perifere regioner. Vi er også kritiske over for det europæiske år for bekæmpelse af fattigdom og social udstødelse, et oplysningsår, som har en fremtrædende plads i denne betænkning. Der har allerede været internationale år og kampagner af denne art. Vi må spørge os selv, om det er værd at afsætte 17 millioner euro til et sådant europæisk år, og hvad der konkret kommer ud af det. Vi er overbevist om, at disse midler ville gøre større gavn på medlemsstaternes nationale budgetter, hvor de ville yde et ægte bidrag til den hårdt tiltrængte kamp mod fattigdom og social udstødelse. På grundlag af disse argumenter har vi stemt imod betænkningen. Ian Hudghton skriftlig. - (EN) Man må håbe, at udnævnelsen af 2010 til europæisk år for bekæmpelse af fattigdom og social udstødelse vil føre til ægte fremskridt i hele EU i bekæmpelsen af uligheden. Det bemærkes helt korrekt i betænkningen, at resultater på dette område kræver samarbejde på europæisk, nationalt, regionalt og lokalt niveau. Mit eget land Skotland har stadig et fattigdomsniveau, som er skammeligt, navnlig i lyset af landets enorme velstand. Heldigvis har vi nu en regering, som er besluttet på at bekæmpe den sociale udstødelse, den arvede fra flere unionistregeringer i træk. Den skotske regerings engagement er helt i tråd med de principper, der skitseres i Panayotopoulos-Cassiotou-betænkningen, som jeg med glæde har støttet. Eija-Riitta Korhola skriftlig. - (FI) Jeg støtter forslaget til Europa-Parlamentets og Rådets afgørelse om det europæiske år for bekæmpelse af fattigdom og social udstødelse (2010). I sin betænkning har min kollega, fru Panayotopoulos-Cassiotou, imidlertid tilføjet nogle få elementer, som jeg mener er afgørende, til Kommissionens ellers fremragende udkast. For det første minder betænkningen os retteligt om kompleksiteten af de strukturer, der fører til fattigdom og social udstødelse, og udvider definitionen af risikogrupper. For det andet sættes der i betænkningen med rette større fokus på betydningen, ikke bare af social sikring, men også af højnelsen af beskæftigelsesniveauet, og endvidere fremhæves betydningen af at fokusere på behovet for, at det kan betale sig at arbejde, som en måde at bekæmpe fattigdom og udstødelse på. For det tredje viser fru Panayotopoulos-Cassiotous betænkning forståelse for betydningen af livslang læring og understreger behovet for, at alle gives lige muligheder for at udvikle deres færdigheder, så de kan tilpasse sig ændringerne på arbejdsmarkedet. Der er et tvingende behov for at bekæmpe fattigdom og udstødelse på en ny måde. Til min glæde bemærkede jeg, at den bevilling, der er afsat til det europæiske år - 17 millioner euro - er den største, der nogensinde er bevilget et europæisk år. Dette viser også dets store politiske betydning. Carl Lang Kommissionen foreslår at udnævne 2010 til det europæiske år for bekæmpelse af fattigdom og social udstødelse. Med det største budget, der nogensinde er bevilget til et europæisk år, træder projektets politiske undertoner klart frem. Dette år for bekæmpelse skal kun tjene til at forgylde EU's image, som lider under Lissabonstrategiens totale fiasko. Selv om bekæmpelse af fattigdom og social udstødelse er en prioritet, som absolut bør bakkes op, har dette Europa trods al ønsketænkning ikke kunnet eller formået at gøre noget som helst for at forbedre kårene for de 78 millioner europæere, som lever under fattigdomsgrænsen. Det er grunden til, at jeg vil stemme imod denne betænkning, hvis eneste erklærede politiske mål er at forskønne euroglobaliseringstilhængernes propaganda. Her lige efter det irske nej er det på tide, europæisternes arrogance viger for en objektiv nyvurdering af den nuværende europæiske integration. Dette absurde system må hurtigst muligt omlægges til et Europa, der bygger på samarbejde i stedet for på underkastelse. Vi må omsider nå frem til nationernes Europa, som tilskynder til beskyttelse af Fællesskabet og til fællesskabspræference og først og fremmest tilgodeser europæerne, José Ribeiro e Castro skriftlig. - (PT) Den voksende bekymring over arbejdsløshed og stigende priser på basale varer og brændstof over hele kontinentet er en alvorlig grund til at tage fat på problemet med fattigdom og social udstødelse, som berører omkring 16 % af befolkningen. Jeg vil gerne lykønske ordføreren, som er formand for den tværpolitiske gruppe om familie og beskyttelse af barndommen, som jeg er næstformand for, med hendes arbejde. Jeg deler hendes bekymring for dem, som er mest udsat for denne svøbe, og som har sværest ved at klare den. Jeg vil gerne støtte hende henstilling om altid at tage hensyn til de vanskelige forhold i de perifere regioner, øregioner og områder med industriel tilbagegang. Kommissionens forslag giver os håb om en større kollektiv, offentlig og privat, individuel og samfundsmæssig bevidsthed om dette fænomen og et løfte fra EU og medlemsstaterne om at søge efter løsninger, hvis hjørnesten skal være det enkelte menneskes iboende og ukrænkelige værdighed. Hensigten med Lissabonstrategien var at bekræfte Europas globale konkurrenceevne ved at sikre social samhørighed og investere i beskæftigelse. Trods dens manglende succes håber jeg, at 2010 vil være med til at vække europæernes bevidsthed om behovet for større social samhørighed. Jeg har stemt for betænkningen. Catherine Stihler skriftlig. - (EN) 2010 bliver det europæiske år for bekæmpelse af fattigdom og social udstødelse. Jeg håber, at spørgsmålet om børns fattigdom i hele EU vil blive fremhævet, og at medlemsstaterne vil tage konkrete skridt til at fjerne fattigdom hos børn. Andrzej Jan Szejna Forstår vi alle betydningen af problemet med fattigdom og social udstødelse? Er vi klar over, at 16 % af borgerne i EU-25 (78 millioner mennesker) i 2006 levede under fattigdomsgrænsen? Det glæder mig, at 2010 er blevet udnævnt til europæisk år for bekæmpelse af fattigdom og social udstødelse. Det er vores moralske pligt at øge den sociale bevidsthed om dette problem. Det europæiske år skal gøre folk opmærksomme på tilstedeværelsen af fattigdom og social udstødelse i Europa og formidle budskabet om problemets ødelæggende indvirkning på den sociale og økonomiske udvikling. Det skal styrke betydningen af det kollektive ansvar, der påhviler, ikke kun beslutningstagere, men også deltagerne i den offentlige og private sektor. Vores opgave består i at opnå en stabil økonomisk vækst inden 2010 med flere gode job og større social samhørighed. Jeg stemmer for fru Panayotopoulos-Cassiotous betænkning. Ilda Figueiredo skriftlig. - (PT) Europa-Parlamentet har besluttet at støtte Kommissionens og Rådets holdning til Slovakiets ønske om at indføre den fælles valuta den 1. januar 2009, selv om det har visse betænkeligheder omkring misforhold mellem Kommissionens og Den Europæiske Centralbanks konvergensrapporter med hensyn til inflationen. Det er også interessant, at betænkningen udtrykker bekymring for det, den betragter som "lav støtte til euroen blandt slovakiske borgere". I stedet for at se på årsagerne til denne lave støtte opfordrer den Slovakiets myndigheder til at intensivere den offentlige oplysningskampagne, som skal forklare "fordelene ved den fælles valuta", samtidig med at den ikke desto mindre pålægger dem at tage alle nødvendige skridt for at minimere prisstigninger i overgangsperioden. Endnu en gang er det ærgerligt, at vi ikke kan vide præcis, hvad flertallet af de slovakiske borgere mener om det hele, især deres tilslutning til euroen. Derfor har vi undladt at stemme. Konsekvenserne i Portugal er velkendte og får os til klart af afvise dette. Glyn Ford skriftlig. - (EN) Jeg vil støtte betænkningen om indførelse af den fælles valuta i Slovakiet den 1. januar næste år. Siden euroen blev indført, har den været en global succeshistorie, idet den hurtigt etablerede sig som en global valuta, som har udfordret dollarens monopol. Alt tyder på, at den vil fortsætte sin fremgang. Som overbevist fortaler ville jeg blot ønske, at mit eget land England var tæt på at tilslutte sig. Jeg havde svært ved at forestille mig, at lande, som ikke engang var medlem af EU, da den fælles valuta blev vedtaget, ville indføre euroen før Det Forenede Kongerige. Vi risikerer at blive sejlet agterud som en halvvejs afkoblet del af EU. Małgorzata Handzlik skriftlig. - (PL) Slovakiet er det første land i den tidligere kommunistiske blok, som ønsker at tiltræde euroområdet, nemlig pr. 1. januar 2009. Den dynamiske slovakiske økonomi opfylder konvergenskriterierne, som er fastsat i Maastrichttraktaten. Tiltrædelsen til den monetære union vil give Slovakiet mulighed for at drage fordel af de mange goder, som den fælles valuta giver, og det vil uden tvivl være en ekstra stimulerende faktor for økonomien. Det er rigtigt, at der har været rejst tvivl om, om Slovakiet vil kunne opretholde en lav inflation eller et lav underskud på budgettet. Som ordføreren korrekt bemærkede i sit indlæg, er stigende inflation imidlertid ikke kun et problem for slovakkerne, men for hele EU, inklusive euroområdet. Ligesom alle de stater, der allerede er med i den monetære union, må Slovakiet fortsat føre en makroøkonomisk politik, som sikrer, at konvergenskriterierne er overholdt. Slovakiets erfaringer med at indføre den fælles valuta vil helt sikkert være en fin træning for Polen. Vi må nøje følge vores nabo mod syd. Som ordføreren påpeger, har indførelsen af euroen ikke den store støtte i den slovakiske befolkning. Jeg håber, at Slovakiets tiltrædelse af euroområdet vil blive forberedt med en oplysningskampagne, som vil overbevise og især forberede slovakkerne på den nye valuta. Ian Hudghton skriftlig. - (EN) Jeg har stemt for Casa-betænkningen om indførelse af euroen i Slovakiet. Slovakiet, et land med lidt over 5 millioner indbyggere, har været uafhængigt i bare 15 år. På denne korte tid har Slovakiet udviklet sig såvel politisk som økonomisk, og landet er nu i stand til at tiltræde euroområdet. Den slovakiske erfaring dementerer påstandene om, at Skotland er for lille et land til at blive en succesfuld og uafhængig nation inden for EU. Astrid Lulling Jeg har stemt for Casa-betænkningen vedrørende Slovakiets tilslutning til den fælles valuta den 1. januar 2009, hvori Parlamentet billiger Kommissionens, ECB's og Rådets positive indstilling. Slovakiet har da også gjort en enorm indsats for at opfylde Maastricht- og konvergenskriterierne. Den slovakiske økonomis udvikling siden det kommunistiske styres fald er ganske bemærkelsesværdig, og Slovakiets tilslutning til den fælles valuta er en velfortjent belønning til dette land, som har gennemført en streng reformplan. Hvad inflationskriteriet angår, har Parlamentet udtrykt sine betænkeligheder ved holdbarheden på lang og mellemlang sigt af Slovakiets inflationstakt på grund af de risici, der er identificeret i Centralbankens seneste konvergensrapport. Imidlertid er vi af den formening, at den slovakiske regering kan tage de nødvendige skridt til at undgå, at inflationen optrappes efter tiltrædelse af euroområdet. Vi må konstatere, at 2009-prognoserne for inflationen i euroområdet ligger betragteligt over ECB's mål på 2 %. Det ville derfor være urimeligt at straffe Slovakiet, fordi landet har svært ved at overholde kriterier, som euroområdets medlemsstater ikke selv kan opfylde i 2009. Andreas Mölzer skriftlig. - (DE) I slutningen af april var 53 % af slovakerne stadig modstandere af at indføre euroen. Angst for at afgive suverænitetsrettigheder til ECB skal tages lige så alvorligt som de prisstigninger, man frygter i befolkningen. En senere tiltrædelse af euroområdet giver de berørte lande mulighed for at gennemføre de nødvendige reformer i et mere roligt tempo og giver folk tid til at omstille sig. Når stater som Storbritannien, Danmark og Sverige beholder deres valutapolitiske selvstændighed, så bør vi også give andre lov til det. Under alle omstændigheder er det det suveræne folk, der skal træffe afgørelsen. Og denne afgørelse skal man så også respektere og ikke forsøge at lave fiksfakserier med den, som det er sket i forbindelse med forfatningen, og som man nu diskuterer igen. Da man efter min mening ikke tager tilstrækkeligt hensyn til folkets vilje i denne sag, har jeg undladt at stemme. Gabriele Stauner skriftlig. - (DE) Jeg har undladt at stemme ved afstemningen om indførelse af den fælles valuta i Slovakiet den 1. januar 2009, fordi jeg mener, at der stadig er tvivl om, hvorvidt Slovakiets valutapolitik er fri for manipulation. I lyset af den aktuelle usikkerhed om EU's fremtid efter resultatet af den irske folkeafstemning mener jeg desuden, at det vil være rimeligt først at analysere årsagerne og ikke fortsætte den valutapolitiske integrationsproces, som om intet var hændt. Andrzej Jan Szejna Jeg stemmer for hr. Casas betænkning om Slovakiets tilslutning til den fælles valuta den 1. januar 2009. Ordføreren har præsenteret en meget god og solid betænkning. Vi kan være enige om, at oprettelsen af euroområdet er en succes på vejen mod større europæisk integration. Yderligere udvidelse af dette område er derfor nødvendige, og det glæder mig, at et nyt land snart tilslutter sig denne kreds. Jeg vil også gerne nævne, at vi, med hver udvidelse af euroområdet, skal sikre os, at der er social støtte til det europæiske projekt, og vi skal også sikre os, at disse udvidelser peger i retning af en styrkelse af den fælles europæiske økonomiske politik. Adam Bielan Jeg er enig med ordføreren i, at der opstår betydelige forskelle i individuelle regioner, og at der bør tages højde for dette i de analyser, der danner grundlag for fordelingen af EU-midlerne. Det ses tydeligt i de nye medlemsstater. I f.eks. Polen er de stigende forskelle i polakkernes velstand den vigtigste årsag til social opdeling. På nuværende tidspunkt lever ikke mindre end 12 % af befolkningen i ekstrem fattigdom. De største forskelle findes fortsat mellem byer og landdistrikter. Selv om Małopolska ligger nummer fire i landet, hvad angår BNP, er der her problemer med arbejdsløshed - og det påvirker navnlig befolkningen i landdistrikterne. I naboprovinsen Świętokrzyskie tegner beboerne i landdistrikter sig for 55,5 % af de arbejdsløse (88 % er uden beskæftigelse og har ikke ret til at modtage ydelser). Forlængelsen af sådan en situation betyder, at disse menneskers chance for at overvinde den "sociale udstødelse", der har været genstand for omfattende diskussion under dette møde, svinder. Charlotte Cederschiöld, Christofer Fjellner, Gunnar Hökmark og Anna Ibrisagic skriftlig. - (SV) Moderaternas delegation i Europa-Parlamentet har i dag stemt imod initiativbetænking af Gábor Harangozós (PSE, HU) om samhørighedspolitikkens konsekvenser for sårbare samfundsgrupper. Vi mener ikke, at samhørigheden styrkes af at definere yderligere sårbare samfundsgrupper eller ved at oprette flere statistiske kategorier. Tværtimod mener vi, at det er en national opgave at formulere fordelingspolitikken. Desuden bør Europa-Parlamentet ikke på dette tidspunkt kræve en forlængelse af støtten efter 2013, da det ville være at se bort fra resultaterne af politikken. Ilda Figueiredo skriftlig. - (PT) Jeg beklager, at forslag i min udtalelse, som vi fremsatte i plenum, og som Udvalget om Landbrug og Udviklingen af Landdistrikter havde vedtaget, navnlig om behovet for at revidere den fælles landbrugspolitik for at ophæve virkningerne af tidligere reformer af den, ikke blev vedtaget. De har været årsagen til faldende indtægter for små og mellemstore landmænd, fravær og opgivelse af landbrug, og har kun favoriseret de store landmænd. Jeg beklager også, at der ikke er lagt tilstrækkelig vægt på fortsat at yde offentlig service af høj kvalitet i landområderne (herunder i bjergområder og perifere regioner) for at bekæmpe isolationen og give universel adgang til uddannelse, sundhed, transport og kommunikation, kultur og et anstændigt liv for landmændene og deres familier. Endelig er jeg også skuffet over, at den endelige beslutning ikke nævner behovet for at øge støtten til landbrugsorganisationer, kooperativer, vinkooperativer og deres lokale institutioner inden for håndværk og andre aktiviteter, som supplerer landbruget, med henblik på at lette markedsføringen af produkter, skabe lokale markeder og tættere forbindelser mellem producenter og forbrugere. Pedro Guerreiro skriftlig. - (PT) Hvordan vil flertallet i Parlamentet bruge samhørighedspolitikken til at fremme integrationen af sårbare samfundsgrupper, når det skjuler den kendsgerning, at der er lande i økonomisk divergens med EU under dække af "nominel konvergens" under stabilitetspagten og euroen? det nægter at fremhæve, at regionalpolitikken er et uundværligt instrument til at fremme økonomisk og social samhørighed, hvis primære mål er at reducere regionale uligheder, fremme reel konvergens og stimulere vækst og beskæftigelse, som også er et instrument til omfordeling og kompensation med hensyn til udgifterne til det indre marked, den økonomiske og monetære union (ØMU) og liberalisering af international handel for regioner, der sakker agterud? det afviser at understrege behovet for at støtte ugunstigt stillede regioner, områder med permanente strukturelle ulemper, perifere regioner og områder, der er berørt af industriel omstrukturering, flytninger eller lukning af virksomheder, for at styrke den økonomiske og sociale samhørighed og den sociale inddragelse af sårbare samfundsgrupper? eller når: det nægter at understrege de offentlige tjenesters store betydning for den økonomiske og sociale samhørighed eller at erklære, at nærhedsprincippet er afgørende for at sikre, at disse tjenester er tilgængelige for hele befolkningen? Ian Hudghton skriftlig. - (EN) Harangozó-betænkningen har nogle vigtige pointer vedrørende social udstødelse. Betænkningen fremhæver med rette, at social udstødelse og fattigdom eksisterer i såvel byområder som landområder. Den noterer også de regionale og lokale myndigheders samt de økonomiske aktørers og arbejdsmarkedets parters og de relevante ngo'ers betydning, når det gælder om at udvikle strategier til at bekæmpe social udstødelse. Parlamentet vedtog imidlertid ikke min gruppes ændringsforslag vedrørende den sociale dagsorden og dermed borgernes ret til en mindsteindkomst og til adgang til uddannelse og efteruddannelse. Jeg undlod derfor at stemme i den endelige afstemning. Luís Queiró skriftlig. - (PT) Samhørighedspolitikken er en EU-prioritet, som indtager en fremtrædende plads på budgettet - en tredjedel af EU's budget. Den bygger på solidaritetsprincippet og har til formål at mindske den økonomiske, sociale og territoriale ulighed mellem medlemsstaterne og deres 268 regioner. Men selv om alle gør deres bedste, eksisterer disse uligheder fortsat. Det er voksende tegn på, at de mest underudviklede regioner stadig har svært ved at bryde ud af fattigdomscirklen. Mere specifikt er vi overraskede over stigningen i sårbare grupper i betragtning af investeringerne i disse regioner. Vi er også klar over, at overgangen fra fattigdom til social udstødelse kan gå stærkt. Det ser i stigende grad ud til, at dette spørgsmål har sine rødder i selv den rumlige og territoriale udvikling. Vi har derfor brug for relevant information for at løse et problem, som er skjult bag forskellige lag af udstødelse - f.eks. fører langtidsarbejdsløshed ofte til forlænget inaktivitet, som mindsker de berørtes evne til at overvinde deres sociale udstødelse og økonomiske vanskeligheder. Jeg tror, at det haster med at undersøge, hvordan territorial udvikling og udstødelse interagerer, så vi kan nå målet om bæredygtig udvikling ved at bruge de finansielle instrumenter mere effektivt til at tackle de uligheder, der stadig eksisterer. Andrzej Jan Szejna skriftlig. - (PL) Jeg stemmer for hr. Harangozós betænkning om samhørighedspolitikkens konsekvenser for integrationen af sårbare samfundsgrupper. Jeg er enig i, at der må indføres en model, som tager højde for det mikroregionale niveau og koncentrerer sig om uligheder internt i regionerne og de mest følsomme områder. I nogle tilfælde er uligheder internt i regionerne vigtigere end uligheder mellem regioner. Da vi mangler en sådan model, sker der en forværring af regionale skel og en yderligere forringelse af situationen i udstødte områder. Vi må ikke glemme, at formålet med og det grundlæggende princip for den europæiske regionalpolitik er at mindske udviklingsforskelle mellem de enkelte områder i EU, og spørgsmålet om territorial udstødelse er stadig ikke tilstrækkeligt indarbejdet i de politiske instrumenter. I de ny medlemsstater er den sociale udstødelse og mangler med hensyn til at sikre lige muligheder mest fremherskende i landområderne, mens de økonomiske og sociale initiativer i regionerne ofte fokuserer på dynamiske mål, primært i byerne. Pedro Guerreiro skriftlig. - (PT) Der er ingen tvivl om, at dette er en initiativbetænkning, som er yderst relevant og aktuel, men selv om den rejser relevante spørgsmål om udnyttelse af tømmer og fisk og handel, sætter den ikke spørgsmålstegn ved rammen for handelsrelationerne mellem EU og disse lande, især når den igen nævner den "endnu ikke fuldt godkendte eller underskrevne økonomiske partnerskabsaftale (EPA) med de vestafrikanske lande". Beslutningen "tilskynder på ny Kommissionen til at tage hensyn til de endelige mål for de økonomiske partnerskabsaftaler, som går ud på at fremskynde regional integrering og styrkelse af AVS-landenes økonomiske forhold; understreger i denne sammenhæng navnlig de vestafrikanske landes forhold", dvs. i et forsøg på at sælge disse lande katten i sækken. Blandt andre interessante punkter anbefaler den, samtidig med at den henleder opmærksomheden på de "utilstrækkelige midler til at overvåge og kontrollere fiskefartøjernes aktiviteter" i disse lande, "kontrol- og overvågningstjenester, eftersom disse lande mangler de nødvendige tekniske og menneskelige ressourcer til at udføre dette arbejde, via oprettelse af centre for kontrol, uddannelse af inspektører eller indkøb af overvågnings- og luftfartøjer", foranstaltninger som, hvis de gennemføres, fuldt ud vil skulle respektere disse landes suverænitet og udøvelsen af denne suverænitet med hensyn til deres eksklusive økonomiske zoner. Ian Hudghton skriftlig. - (EN) Jeg glæder mig over hovedindholdet i Schmidt-betænkningen. EU's politik har stor indflydelse på de vestafrikanske økonomier, miljø og samfund, og det er bydende nødvendigt, at vi påtager os ansvaret for vores handlinger i forholdet til de vestafrikanske lande. Jeg beklager imidlertid Parlamentets beslutning om at vedtage ændringsforslag 1 og fjerne henvisningen til at undgå overkapacitet i fiskerisektoren. Det er indlysende, at overkapacitet bør undgås i enhver fiskerflåde, og det er chokerende, at Parlamentet har stemt på denne måde for at tilfredsstille politikere i visse medlemsstater. Eija-Riitta Korhola skriftlig. - (FI) Hr. Schmidts betænkning om sammenhæng i udviklingspolitikken understreger fuldstændig en stor fejl i EU's udviklingssamarbejde set i en større sammenhæng - det er ikke tilstrækkelig sammenhængende, og det dækker ofte ikke alle de vigtige sektorer. Betænkningen fokuserer på indvirkningen på udviklingen i Vestafrika af EU's udnyttelse af visse biologiske naturressourcer. De vigtigste naturressourcer for regionens Økonomiske Fællesskab af Vestafrikanske Stater (ECOWAS) er træ og fisk, og over 80 % af eksporten af disse ressourcer er til EU. Selv om der er indgået aftaler i begge sektorer bygget på princippet om bæredygtig udvikling, har de ikke været omfattende nok. For mange arters vedkommende er der tydelige tegn på overfiskeri, og på grund af den manglende regulering og kontrol bliver en væsentlig del af træet fældet illegalt og ikkebæredygtigt. Regionens deraffølgende fattigdom kan også kædes direkte sammen med omfattende migration. Jeg stemte for hr. Schmidts betænkning, og jeg mener, at den sammenhængende EU-politik, som den opfordrer til, kunne få væsentlig betydning for Vestafrika, i og med at EU er den største aftager af regionens nøgleprodukter. Det er imidlertid værd at huske, at handelspolitik alene ikke er løsningen. Den skal være tæt forbundet med udviklingssamarbejdet, således at regionen kan opnå de politiske og socioøkonomiske forhold, som vil sætte de berørte lande i stand til selv at udnytte det fulde potentiale af deres biologiske naturressourcer. En anden vigtig faktor er, at sammenhængen i politikker, som har indvirkning på udviklingen, kun kan realiseres rigtigt, hvis de begynder at blive gennemført på det højeste politiske niveau. Czesław Adam Siekierski skriftlig. - (PL) EU's politik om Vestafrika har brug for sammenhæng mellem udviklingspolitikken for disse regioner og fiskeripolitikken i området, og niveauet for udnyttelse af tømmerressourcerne, som hænger sammen med afskovningen af dette område og indvirkningen på klimaændringen. EU's fiskeripolitik for de afrikanske stater skal styrkes og udvides yderligere. Eftersom havene ved Vestafrika hører til de mest intensivt udnyttede marine områder, og nogle arter bliver overfisket, bør EU bidrage til at udvikle og indføre særlige programmer til at overvåge og kontrollere disse farvande. Det er meget vigtigt at udveksle viden og erfaring på dette område, især med hensyn til videnskabelige undersøgelser af ressourcerne. EU og Vestafrika bør prioritere at begrænse det illegale fiskeri og forbyde overfiskning af bestandene. Vi må ikke glemme, at mange mennesker lever af at fiske. Mindre fangster er ensbetydende med større fattigdom og problemer med fødevaresikkerheden i denne del af verden. Forkert udnyttelse af skovressourcerne fører til klimaændringer. Vi bør tage skridt til at klæde disse stater på til at bekæmpe klimaændringen. Vi skal være klar over, at det er regionens vanskelige økonomiske situation, som er årsag til disse handlinger. Vi bør derfor hjælpe dem med at skabe betingelser for udvikling, som kan føre til nye produktionsmuligheder og skabe nye aktivitetsformer, som kan forbedre levestandarden. Andrzej Jan Szejna Jeg fandt hr. Schmidts betænkning om sammenhæng i udviklingspolitikken og indvirkningen på udviklingen i Vestafrika af EU's udnyttelse af visse biologiske naturressourcer meget interessant, og jeg stemmer for betænkningen. Den "europæiske konsensus om udvikling" fra december 2005, som er aftalt i fællesskab mellem EU-institutionerne og medlemsstaterne, fastsætter disses fælles mål om at sikre sammenhæng i udviklingspolitikken. Træ og fisk kan siges at være to nøgleprodukter for den økonomiske og sociale udvikling i Vestafrika. EU kan som hovedaftager af disse produkter spille en vigtig rolle for den videre udvikling inden for disse sektorer i regionen. Jeg glæder mig over den øgede opmærksomhed på og det større engagement i en sammenhængende udviklingspolitik fra Kommissionens, Rådets og medlemsstaternes side, således som det fremgår af de 12 tilsagn vedrørende sammenhæng i udviklingspolitikken, de toårige rapporter og flere andre nye mekanismer.

Umweltauswirkungen der geplanten Ostsee-Pipeline zwischen Russland und Deutschland (Aussprache) Der Präsident Als nächster Punkt folgt der Bericht von Marcin Libicki im Namen des Petitionsausschusses über Umweltauswirkungen der geplanten Ostsee-Pipeline zwischen Russland und Deutschland (Petitionen 0614/2007 und 0952/2007). Marcin Libicki Berichterstatter. - (PL) Herr Präsident! Die heutige Aussprache ist etwas Besonderes, da ihr Ausgangspunkt eine Anfrage von Bürgern der Europäischen Union ist. Ich möchte auf der Besuchertribüne die Verfasser der Petition begrüßen, die der heutigen Aussprache zugrunde liegt. Herr Krzysztof Mączkowski ist hier, der viele Umweltorganisationen vertritt, und - wie ich meine - auch Frau Morkunaite aus Litauen. Die Petition wurde von knapp 30 000 Personen unterzeichnet, und im Petitionsausschuss gehen weitere Unterschriften ein. Diese Aussprache wird zweifellos von vielen Millionen Menschen und der Öffentlichkeit in allen Ostseeländern verfolgt. Die Geschichte dieser Petition im Europäischen Parlament begann zunächst mit einer Reihe von Diskussionen zu diesem Thema im Petitionsausschuss, denen die äußerst aussagekräftigen Darstellungen der Verfasser der Petition zugrunde lagen. Insgesamt hatten wir fünf Aussprachen zu diesem Thema. Es gab auch eine öffentliche Anhörung mit international renommierten Fachleuten, die die Aussagen der Petenten bekräftigten, dass nämlich die natürliche Umwelt der Ostsee stark gefährdet ist und die Frage gestellt werden müsse, ob das mit einer derart großen Investition verbundene Risiko eingegangen werden sollte. Parallel zu den Debatten im Petitionsausschuss und nachdem das Europäische Parlament zugestimmt hatte, das Thema öffentlich zu erörtern, was nun heute geschieht, fanden weitere Aussprachen im Ausschuss für Industrie, Forschung und Energie und im Ausschuss für auswärtige Angelegenheiten statt. Die vorgelegten Texte fanden zu neunzig Prozent die Zustimmung des Petitionsausschusses und der beiden anderen Ausschüsse. Erst zu diesem Zeitpunkt wurden die Gegner und Kritiker dieses Berichts und der darin enthaltenen Aussagen ganz unerwartet in größerem Umfang aktiv. Plötzlich wurden dem Petitionsausschuss 180 Änderungsanträge vorgelegt, von denen fast alle abgelehnt wurden. Die beratenden Ausschüsse machten ähnliche Erfahrungen. Nord Stream startete eine immense Offensive - anders lässt sich das nicht beschreiben. Wir erhielten im Petitionsausschuss von Nord Stream Abstimmungsanweisungen. Ich arbeite seit vier Jahren im Europäischen Parlament, und ich erlebe hier zum ersten Mal, dass eine Lobby den Abgeordneten tatsächlich sagt, wie sie abstimmen sollen, und einen Änderungsantrag nach dem anderen mit der Empfehlung einreicht, sich bei einem bestimmten Punkt der Stimme zu enthalten, hier mit "Ja" und dort mit "Nein" zu stimmen. Der heutigen Aussprache liegen vierzig verschiedene Stellungnahmen und Sachverständigenberichte zugrunde. Meine Damen und Herren, es gibt bei dieser Sache drei Parteien: die Unionsbürger, Vertreter des in Politik und Wirtschaft engagierten Großkapitals und das Europäische Parlament. Das Europäische Parlament sollte für die Durchschnittsbürger der Europäischen Union sprechen. Wir müssen aus den Referenden in Frankreich, den Niederlanden und Irland die entsprechenden Lehren ziehen. Wir wollen das Vertrauen der Bürger der Europäischen Union gewinnen, und ich hoffe, dass alle Mitglieder des Parlaments so denken. Ich möchte alle jenen danken, die uns geholfen und es ermöglicht haben, dass wir die heutige Aussprache tatsächlich abhalten können. Ich danke Frau Foltyn-Kubicka, die hier im Europäischen Parlament eine wunderbare Ausstellung über die Ostsee vorbereitet hat, Herrn Cashman, dem ersten stellvertretenden Vorsitzenden des Petitionsausschusses, und Herrn Beazley, dem Vorsitzenden der Interfraktionellen Arbeitsgruppe für den Ostseeraum im Europäischen Parlament. Mein Dank gilt auch dem Sekretariat des Petitionsausschusses einschließlich David Lowe, Karen Chioti und Silvia Cannalire sowie all denen, die mich beraten, mir geholfen und mit mir zusammengearbeitet haben: Szymon Szynkowski, Norbert Napierajów, Wojciech Danecki, Witold Ziobrze und Michał Krupiński. Sie alle haben einen enormen Beitrag zu dieser Arbeit geleistet. Stavros Dimas Herr Präsident! Ich danke dem Vorsitzenden des Petitionsausschusses, Herrn Libicki, für seinen Bericht, der uns ermöglicht, die Umweltauswirkungen dieses Großvorhabens zu erörtern, einer 1 200 km langen Erdgaspipeline durch ein so flaches Meer wie die Ostsee. Nicht nur, weil es sich hier um ein bedeutsames Projekt handelt, das viele Fragen zum Umweltschutz im Ostseeraum aufwirft, sondern auch, weil es offenbar das erste vieler ähnlicher Vorhaben ist, die für die Zukunft geplant sind. In den letzten Monaten schenkten Medien und Politiker im ganzen Ostseegebiet diesem Projekt schon große Beachtung. Auf vielen Foren und in zahlreichen betroffenen Ländern debattierte man darüber. Wie Herr Libicki erwähnte, wurde darüber auch im Januar im Europäischen Parlament anlässlich einer öffentlichen Anhörung des Petitionsausschusses gesprochen, an der ich gemeinsam mit meinem Kollegen Herrn Piebalg, dem zuständigen Kommissar für Energiefragen, teilnahm. Kommissar Piebalg gab einen Überblick über die Aussichten der Europäischen Union im Erdgassektor und betonte, dass der Bedarf der Europäischen Union an Erdgas schnell ansteigt, während die Gasproduktion in der Europäischen Union dramatisch sinkt und sich die Vorräte erschöpfen. Unsere Energiepolitik für Europa unterstreicht das dringende Gebot, verbesserte Energieeffizienz und erneuerbare Energiequellen zu fördern, und auf dieses Ziel arbeiten wir hin. Dennoch werden Erdgasimporte erheblich steigen müssen, um den europäischen Energiebedarf in den nächsten Jahrzehnten zu decken. Zusätzliche Infrastruktur, z. B. Erdgaspipelines und Terminals für Flüssigerdgas, werden zur Erfüllung der Bedürfnisse der europäischen Verbraucher und zur Gewährleistung einer konstanten Versorgung eine bedeutende Rolle spielen. Dabei ermöglicht die Nord-Stream-Pipeline, den Erdgasbezug aus Russland zu steigern. Wie Sie wissen, wurde der notwendige Infrastrukturneubau für den Transport von russischem Erdgas in die Europäische Union vom Europäischen Parlament und vom Rat durch die im September 2006 verabschiedeten Leitlinien für transeuropäische Energienetze bestätigt. Hier verweise ich besonders auf die Entscheidung Nr. 1364/2006/EG des Europäischen Parlaments und des Rates. Die Richtlinien legen bestimmte Schwerpunktprojekte fest, und dieses Vorhaben ist als Vorhaben von europäischem Interesse eingestuft, weshalb es oberste Priorität hat. Falls die Umweltverträglichkeitsprüfung zu positiven Schlussfolgerungen gelangt, wird die Nord-Stream-Pipeline ein Projekt von europäischem Interesse sein. Bei der Anhörung im Europäischen Parlament im Januar lag mein Hauptaugenmerk darauf, dass dieses Projekt wie jedes andere Vorhaben alle einschlägigen Umweltschutzbestimmungen des internationalen und Gemeinschaftsrechts in seinen Bau-, Betriebs- und Überwachungsstufen einhalten muss. Genau darauf möchte ich auch heute verweisen. Nach internationalem und Gemeinschaftsrecht muss somit der Projektträger, also die Nord Stream AG, eine Durchführungsgenehmigung oder Baugenehmigung von den Ländern beantragen, die die Hoheit über die durchzuführenden Arbeiten haben, wobei diese Länder Deutschland, Dänemark, Finnland und Schweden sind. Allerdings wird eine Genehmigung für solche Projekte nur nach einer Umweltverträglichkeitsprüfung erteilt. Dies ist auch in den von mir zuvor erwähnten Leitlinien für transeuropäische Energienetze festgeschrieben. Die Verfahren für Umweltverträglichkeitsprüfung sind sowohl im Gemeinschafts- als auch im internationalen Richt festgelegt. Dazu gibt es eine entsprechende EU-Richtlinie wie auch das Übereinkommen von Espoo auf grenzüberschreitender Ebene. Das Übereinkommen von Espoo gehört zum Acquis communautaire, da sowohl die Gemeinschaft als auch die Mitgliedstaaten Parteien des Übereinkommens sind. In diesem Fall gelten die Verfahren des Gemeinschafts- wie auch des nationalen Rechts. Da das Projekt grenzüberschreitend ist, muss das Espoo-Übereinkommen eingehalten werden, während die beteiligten Mitgliedstaaten die Bestimmungen der Richtlinie über Umweltverträglichkeitsprüfungen ordnungsgemäß durchsetzen müssen, bevor sie eine Baugenehmigung erteilen. Das Umweltverträglichkeitsverfahren auf der Grundlage des Espoo-Übereinkommens begann mit der Offenlegung des Projekts Ende 2006. Wie die Kommission informiert ist, wurden zahlreiche Untersuchungen, Berichte und Sachfragen auf verschiedenen Foren und Zusammenkünften diskutiert, sowohl mit der Öffentlichkeit als auch mit den zuständigen Behörden in verschiedenen Mitgliedstaaten. Nach dem Übereinkommen von Espoo muss der Bau- oder Projektträger die einschlägige Dokumentation über die Umweltauswirkungen vorlegen. Zugleich hat das für die Erteilung der Durchführungsgenehmigung zuständige Land, das Ursprungsland, also die Ursprungspartei, wie es im Espoo-Übereinkommen heißt, die folgenden beiden Pflichten. Erstens muss es Gespräche mit den Umweltbehörden und der betroffenen Öffentlichkeit führen, und zweitens muss es Verhandlungen mit der oder den betroffenen Parteien, also den Nachbarländern, aufnehmen, die von den grenzüberschreitenden Auswirkungen des Vorhabens berührt werden können. In diesem Fall sind die betroffenen Parteien die drei baltischen Staaten und Polen. Daher bedeutet Einhaltung des Verfahrens der Umweltverträglichkeitsprüfung, dass alle Besorgnisse, Fragen und wichtigen Probleme, z. B. die im heute diskutierten Bericht erwähnten, von den zuständigen Behörden wie auch von der Öffentlichkeit bewertet und erörtert werden müssen. Im jetzigen Stadium wäre es verfrüht, potentielle negative Umweltauswirkungen hervorzuheben, die nach den gesetzlichen Bestimmungen über Umweltauswirkungen nicht gemildert oder vermieden werden können. Der Abschlussbericht der Umweltverträglichkeitsprüfung liegt ja noch nicht einmal im Entwurf vor. Somit hatten die Umweltbehörden noch keine Möglichkeit, sämtliche technische Daten zu analysieren und zu bewerten, die zur Beantwortung aller legitimen Fragen notwendig sind. Die Ursprungsländer haben einen Rechtsanspruch darauf, alle ergänzenden Informationen einzufordern, die sie für nötig erachten, um eine Durchführungsgenehmigung erteilen zu können, falls sie so entscheiden; beispielsweise hat Schweden dies bereits getan, als der Projektträger einen formellen Antrag auf Einhaltung der nationalen Rechtsvorschriften stellte. Andererseits haben die betroffenen Parteien auch einen Rechtsanspruch auf alle für sie notwendigen Informationen. Mir wurde mitgeteilt, dass alle beteiligten Parteien, sowohl die Ursprungsländer als auch die betroffenen Parteien, regelmäßig Treffen und Diskussionen zu den Entwicklungen im Verfahren der Umweltverträglichkeitsprüfung auf der Grundlage des Espoo-Übereinkommens abhalten. Der Abschlussbericht über die Umweltauswirkungen wird bis Jahresende erwartet. Nachdem er vorliegt, finden die formellen Gespräche statt, und diese werden die endgültige Entscheidung bestimmen, ob eine Baugenehmigung erteilt wird. Meiner Erwartung nach werden die zuständigen Behörden in allen Mitgliedstaaten, die Parteien des Übereinkommens von Espoo sind, ihre Verpflichtungen erfüllen und ihrer Verantwortung ordnungsgemäß nachkommen. Russland, als Unterzeichner, nicht aber als Vertragspartei des Espoo-Übereinkommens, hat dennoch zugestimmt, sich an seine Bestimmungen zu halten. Abschließend möchte ich betonen, dass wir die Entwicklung ständig verfolgen und in Kontakt mit den zuständigen Parteien des Übereinkommens von Espoo, den Beteiligten und dem Bauträger stehen. Dem Bauträger gegenüber haben die Kommissionsbehörden klargestellt, dass alle mit der Auskunfterteilung und Transparenz zusammenhängenden Verpflichtungen einzuhalten sind. (Beifall) Christopher Beazley Verfasser der Stellungnahme des mitberatenden Ausschusses für auswärtige Angelegenheiten. - Herr Präsident, Herr Kommissar, Herr Berichterstatter, liebe Kolleginnen und Kollegen! Sie werden verstehen, dass dieser Bericht nicht nur für dieses Hohe Haus sehr wichtig ist, sondern auch für das Publikum, wie Marcin Libicki bereits gesagt hat. (EN) 30 000 Unterschriften sind Ausdruck der großen Sorge rund um die Ostsee, die als ein Meer beschrieben wurde, das an Verschmutzung stirbt. Die Ostsee ist sehr flach. Auf ihrem Grund befinden sich noch immer Schiffe aus dem 2. Weltkrieg. Es stellt sich die Frage: Wie sinnvoll ist es wirklich, eine Energiepipeline auf dem Grund dieses speziellen Teils der Europäischen Union zu verlegen? Ich habe die Ehre, die Stellungnahme des Ausschusses für auswärtige Angelegenheiten zu verfassen, und neben den Umweltfragen, mit denen sich der Petitionsausschuss befasst hat, hegen wir auch Bedenken hinsichtlich des Charakters der Umweltverträglichkeitsprüfung, die die Kommission eben angesprochen hat. Herr Kommissar, könnten Sie in Ihrer Erwiderung bestätigen, dass Sie Ziffer 20 des Berichts Libicki akzeptieren werden, in dem Sie und die Kommission aufgefordert werden, eine unabhängige Umweltstudie zu erstellen? Es gibt gewisse Befürchtungen, dass eine Umweltverträglichkeitsprüfung, die von denjenigen in Auftrag gegeben wird, die das Projekt vorschlagen, möglicherweise nicht objektiv ist. Wir fordern ferner dazu auf, alle Anrainerstaaten der Ostsee - alle neun Staaten einschließlich Russland - umfassend zu konsultieren und in die Instandhaltung und die Aufrechterhaltung der Sicherheit einer solchen Pipeline, falls sie gebaut wird, einzubeziehen. Die Kommission hat bereits darauf hingewiesen, wie wichtig die Anerkennung des internationalen und europäischen Rechts ist. Dem würden wir hinzufügen, dass auch die Haftung durch das Unternehmen vorgesehen werden muss. Dazu muss eine angemessene Versicherung abgeschlossen werden, um potenzielle Risiken und Schäden, die das Projekt während des Baus oder danach verursacht, abzudecken. Bevor ich zum Schluss komme, sei noch erwähnt, dass wir nicht vom Grundsatz der Gegenseitigkeit abrücken. Der gestrige, fehlgeschlagene Versuch der russischen Partner, den britischen Chef von BP-TNK abzusetzen, ist ein schlechtes Vorzeichen für die Verständigung zwischen europäischen und russischen Unternehmen. Wir streben diesbezüglich nach Harmonie, aber wir wollen auch, dass die Kommission dieses Projekte sehr sorgfältig verfolgt, und wie der Berichterstatter - wie auch zwei Kommissionsmitglieder bei der Anhörung - feststellte, kann der Vorschlag von Nord Stream in seiner jetzigen Fassung nicht zufrieden stellen. Abschließend möchte ich erklären, dass meine Fraktion für den Bericht Libicki stimmen wird. Andres Tarand Verfasser der Stellungnahme des mitberatenden Ausschusses für Industrie, Forschung und Energie. - (ET) Die einzige nennenswerte Frage, die zum Bau der Ostseepipeline noch geklärt werden muss, ist die Umweltschutzproblematik. Das Schweizer Unternehmen Nord Stream hat es nicht geschafft, zum fristgemäßen Termin eine Umweltverträglichkeitsprüfung vorzulegen, so dass das Europäische Parlament blind abstimmen muss. Es wurde auch deutlich, dass die Umweltverträglichkeitsprüfung durch Nord Stream die problematischen neuen Forschungsergebnisse erst aufgriff, als das Parlament auf schwerwiegende Fehler bei der Forschungsanalyse hinwies. Das größte Problem bei der UVP sind die zahlreichen Wracks von Kriegsschiffen und die Munition, die im August 1941 im Finnischen Meerbusen versenkt wurden. Dies hat der Dumaabgeordnete Andrej Klimow erst vor zehn Tagen eingeräumt. Im vergangenen Jahr hieß es, die Strecke sei vollständig frei. Besondere Aufmerksamkeit muss dem durch aufgewühlte Bodensedimente freigesetzten Phosphor gewidmet werden. Die UVP bestätigt zwar, dass kein Eutrophierungsrisiko besteht, aber in dieser Hinsicht gehen die Meinungen auseinander. Wir müssen auch die Freisetzung von Dioxinen und Schwermetallen einkalkulieren, die als Toxine über die Fischverarbeitung in unsere Nahrungsmittel gelangen und eine Gesundheitsgefährdung für den Menschen darstellen können. Wir wissen ja, dass die Ostsee ohnehin am höchsten mit derartigen Schadstoffen und radioaktiver Strahlung belastet ist. Rihards Pīks im Namen der PPE-DE-Fraktion. - (LV) Danke, Herr Präsident. Zu diesem Projekt und zum Bericht von Herrn Libicki möchte ich anmerken, dass hier allgemein drei Aspekte zu berücksichtigen sind. Der erste ist wirtschaftlicher Art. Natürlich sind Energieressourcen sowohl für Deutschland als auch für Europa notwendig, und somit ist auch die Erdgaspipeline nötig, da Russland die Gasvorräte besitzt. Der zweite Aspekt ist politisch. Damit meine ich, wie das Projekt angebahnt wurde, und wir alle wissen, dass dort politische Strippenzieher am Werke waren, die kurz vor den Wahlen vollendete Tatsachen schufen, ohne die Staaten zu konsultieren, die unter Wirtschafts- oder Umweltgesichtspunkten betroffen sein könnten. Wie wir wissen, wird nach der EU-Strategie im Energiebereich zweitens die Vereinbarkeit der Energieversorgungswege gefordert. In diesem Fall trifft nichts davon zu, so dass der von uns jetzt angenommenen EU-Strategie für Energiesolidarität und Energiesicherheit nicht entsprochen wird. Drittens gibt es den Umweltaspekt, mit dem sich der Libicki-Bericht speziell befasst. Bekanntlich liegen nach dem Bericht der Globalen Umweltfazilität sieben der zehn am stärksten verschmutzten Stellen der Weltmeere in der Ostsee. Vor diesem Hintergrund gab es meiner Meinung nach sehr wenige Diskussionen - wobei ich natürlich anerkenne, dass die projektrealisierenden Unternehmen Berechnungen vorgenommen und Diskussionen geführt haben -, aber in der Öffentlichkeit wurde eine andere Alternative nicht debattiert, nämlich die Verlegung der Gaspipeline auf dem Landweg. Damit wäre die Vereinbarkeit viel leichter zu erreichen, und es würden im Grunde zwei Aspekte berücksichtigt: der Umweltaspekt und der strategische und politische Aspekt. Danke. Lasse Lehtinen im Namen der PSE-Fraktion. - (FI) Herr Präsident! Die Petition, um die es im Bericht geht, bezieht sich auf die Umwelt, aber in den Diskussionen haben wir festgestellt, dass das Gaspipeline-Projekt Dimensionen aufweist, die nichts mit der Umwelt zu tun haben. Es ist eine Frage der Autorität des Parlaments, dass wir uns auch in unseren Entschließungen an die Tatsachen halten. Fest steht, dass die EU russisches Gas braucht und dass Russland noch stärker europäische Kunden braucht. Ebenso ist es eine Tatsache, dass das gerade verhandelte Projekt von der EU bereits als Teil des TEN-Programms gebilligt worden ist. Es ist ein großes Bauvorhaben, dessen Umsetzung schädliche Auswirkungen auf das Ökosystem der Ostsee haben kann. Aus diesem Grund ist es wichtig, unparteiische Umweltgutachten in Auftrag zu geben, damit die Risiken bewertet und gegen die Vorteile abgewogen werden können. Es gibt keine Projekte ohne Risiken. Die von unserer Fraktion vorgeschlagenen Änderungen zum Bericht beruhen auf dem Grundsatz, dass keine Zugeständnisse in Sachen Umwelt gemacht werden, aber dass auch keine künstlichen Barrieren aufgebaut werden dürfen. Es ist auch eine Tatsache, dass das größte ökologische Problem, mit dem die Ostsee derzeit zu kämpfen hat, die Landwirtschaft in den umliegenden Ländern ist, und dass die immer mehr zunehmende Verschiffung von Öl eine reale Gefahr darstellt. Aber diese Probleme sind nicht Gegenstand dieses Berichts. Zudem sind die Verhandlungen über die Pipeline in einem solchen Umfang politisiert worden, dass die Gefahr besteht, dass die Sache selbst nur noch eine Nebenrolle spielt. Die Äußerungen des ehemaligen Präsidenten Putin, wonach die russische Flotte auch zum Schutz der finanziellen Interessen da sei, tragen nicht zur Schaffung eines Klimas des Vertrauens bei. Energie einzusetzen, um politischen Druck auszuüben, ist keine zivilisierte Art und Weise, den internationalen Dialog zu pflegen. Finnland hat Druck aus Russland in Form von Zöllen auf Holz erfahren, aber zumindest bislang verknüpft die finnische Regierung diese Angelegenheit nicht mit dem Gaspipeline-Projekt. Russland hat das Espoo-Übereinkommen zur Ostsee nicht ratifiziert. Russland sollte verpflichtet werden, dies noch vor Beginn des Baus der Gasleitung zu tun. Diana Wallis im Namen der ALDE-Fraktion. - (EN) Herr Präsident! Der uns vorliegende Bericht ist ungeheuer wichtig und facettenreich, und er erstreckt sich über die Umweltproblematik hinaus auf ein sehr schwieriges Paket europäischer Fragen. Bemerkenswert ist, dass uns der Bericht über den Petitionsausschuss erreicht, dem man es hoch anrechnen muss, dass es ihm über Anhörungen und diesen Bericht gelungen ist, die Ansichten des gesamten Hauses einzuholen, um daraus ein Gesamtbild zusammenzufügen. Meine Fraktion hat sich in ihrer Auseinandersetzung mit diesem Bericht von dem Bestreben leiten lassen, nach europäischen Antworten für europäische Probleme zu suchen. Letztlich unterstreicht die Pipeline, sofern es überhaupt notwendig ist, dies zu unterstreichen, dass wir einen europäischen Ansatz für die Energieversorgung brauchen. Es geht einfach nicht, dass verschiedene Länder verschiedene Maßnahmen mit verschiedenen Partnern einleiten. Wir brauchen einen gemeinschaftlichen Ansatz, der auf dem Grundsatz der Solidarität fußt. Zum Thema Umwelt wurde viel gesagt, und der Kommissar hat einige gute Antworten in Bezug auf europäisches Umweltrecht und rechtliche Verpflichtungen auf internationaler Ebene gegeben, aber wir müssen Vertrauen schaffen; wir müssen dafür sorgen, soweit dies möglich ist, dass europäische Normen eingehalten werden und dass Europa in Sachen Umwelt einen abgestimmten und einheitlichen Ansatz verfolgt. Und dann ist da natürlich das sehr schwierige Thema der Beziehungen zwischen der EU und Russland. Hier bietet sich uns eine einmalige Gelegenheit: Wir haben im hohen Norden des Ostseeraums die Partnerschaft im Rahmen der Nördlichen Dimension. Wir sollten dieses Mittel, das zu den Erfolgsgeschichten in den Beziehungen zwischen der EU und Russland zählt, für unsere Zwecke in diesem Bereich nutzen. Abschließen möchte ich mit einem positiven Gedanken. In meinem Wahlkreis in Yorkshire gibt es ein kleines Dorf, das jetzt über die längste Untersee-Gaspipeline quer durch die Nordsee mit einem kleinen Dorf in Norwegen verbunden ist. Dadurch sind zwischenmenschliche Beziehungen entstanden, die für eine sehr lange Zeit anhalten werden. Das ist positiv. David Hammerstein im Namen der Verts/ALE-Fraktion. - (ES) Herr Präsident! Ich möchte dem Berichterstatter, Herrn Libicki, Vorsitzender des Petitionsausschusses, danken. Hier behandeln wir eine Petition von europäischen Bürgern, die sicher Tausende von Menschen vertreten, die über den Bau einer Gaspipeline zur Verbindung von Russland und Deutschland besorgt sind. Insbesondere sind einige Zweifel an der bilateralen Natur der Vereinbarung zwischen Russland und Deutschland - die Firmen wie Gazprom und E.ON involviert -, eine der längsten Pipelines der Welt zu bauen, angebracht. Beabsichtigt ist, die Pipeline inmitten der Ostsee zu verlegen, damit sie nicht durch Polen und die baltischen Staaten verlaufen muss. Ja, dieses Projekt ist ein politischer Bypass, und ja, es ist ein Bypass, der nicht nur alle potenziellen politischen Probleme umgeht, die bei einem Bau auf dem Land entstehen, sondern auch äußerste Geringschätzung für die gemeinsame Energiepolitik der EU zeigt und deren Position hinsichtlich der Beziehungen mit Russland schwächt. Die bilateralen Energieabkommen mit Russland, nahezu ohne irgendeine Koordination mit der Union, sind auch schlechte Nachrichten für eine solide, einvernehmlich EU-Außenpolitik. Das Projekt sieht die Durchquerung eines bereits durch toxische Produkte verschmutzten und gefährdeten Meeres mit einem äußerst begrenzten natürlichen Wasseraustausch vor. Die Folgen eines Unfalls wären für alle Anrainerstaaten katastrophal. Vor allem müssen wir auf einer entschiedenen Anwendung des Vorsorgeprinzips und einer umfassenden Umweltfolgenabschätzung zur Prüfung aller Alternativen sowie auf einer strikten Einhaltung aller internationalen Bestimmungen bestehen. Der beste Weg, unsere Energiesicherheit zu gewährleisten, ist eine koordinierte EU-Politik mit den strengsten Umweltanforderungen. Eva-Britt Svensson im Namen der GUE/NGL-Fraktion. - (SV) Herr Präsident! Eine Gaspipeline auf dem Meeresboden der Ostsee bedeutet eine Zunahme klimaschädlicher Emissionen sowie ernsthafte Umweltrisiken für das empfindliche Ökosystem der Ostsee. Es besteht die Gefahr einer Störung des biologischen Gleichgewichts. Und welche Gefahren gehen von den auf dem Meeresgrund versenkten Minen aus? Mit der geplanten Gaspipeline, wenn sie denn plangemäß gebaut wird, rücken wir von dem Engagement ab, das in den Diskussionen zum Klima so oft in schöne Worte gefasst wird. Die Diskussion über die mit dem Klima verbundenen Probleme muss jedoch ernst genommen und in konkrete Aktionen und Maßnahmen umgesetzt werden. Jede Bindung von Geldern in Milliardenhöhe an Erdgasinvestitionen verzögert dringend notwendige Investitionen in erneuerbare alternative Energiequellen und widerspricht allen erklärten Zielen für ein Umdenken in der Umweltpolitik sowie ein Stoppen des Klimawandels. Die Ostsee und die Klimafragen müssen in den Mittelpunkt gerückt werden. Daher fordern wir in völliger Übereinstimmung mit dem Beschluss der schwedischen Regierung vom Februar dieses Jahres von Nord Stream die Untersuchung einer alternativen Streckenführung über Land, ehe irgendeine Entscheidung über eine mögliche zukünftige Gaspipeline getroffen wird. Sylwester Chruszcz (PL) Herr Präsident! Was die Russen tun, ist keineswegs überraschend, da sie nicht zur Europäischen Union gehören und ein rechtmäßiges wirtschaftliches Interesse daran haben, die Pipeline auf dem Grund der Ostsee zu bauen und sie von dazwischengeschalteten Ebenen unabhängig zu machen. Doch was die deutsche Regierung in Berlin tut, ist skandalös und verstößt gegen den Grundsatz der europäischen Solidarität. Die Deutschen, die für das Projekt Europäische Union sind und sich nun auch für die europäische Verfassung ausgesprochen haben, scheinen das Wort "Union" sehr selektiv zu gebrauchen. Das können wir nicht hinnehmen. Auch Sie, Herr Präsident Pöttering, als der wichtigste Deutsche in der Europäischen Union haben nichts dagegen unternommen. Statt zu den Treffen mit ihren Landsleuten zu reisen, sollten Sie doch lieber über Maßnahmen nachdenken, die die Völker Europas nicht gegeneinander aufbringen. András Gyürk (HU) Vielen Dank, Herr Präsident, dass Sie mir das Wort erteilen. Meine Damen und Herren, die Gaspipeline in der Ostsee ist eines der umstrittensten Themen bei der gemeinsamen Energiepolitik, die gerade entwickelt wird. Viele Menschen befürchten, dass der Bau der Pipeline nicht die Versorgungssicherheit für den Kontinent, sondern unsere Wehrlosigkeit gegenüber Russland erhöhen wird. Wir können nicht sagen, ob die Preise für die Verbraucher günstiger werden oder ob sie infolge der enormen Investitionen in die Höhe schießen werden. Und schließlich gibt es keine klare Antwort auf die Fragen auf der aktuellen Tagesordnung: Welche Folgen für die Umwelt wird das Nord Stream-Projekt haben? Ich halte es für sehr wichtig, dass eine geeignete Folgenabschätzung der Verlegung der geplanten Pipelines vorausgeht, die Europas Energieversorgung für Jahrzehnte bestimmen werden, einschließlich Nord Stream. Natürlich muss bei der Umweltfolgenabschätzung alles berücksichtigt werden. In unserem Falle gibt es leider keine gründliche, unparteiische Folgenabschätzung, die die Umweltaspekte berücksichtigt. Der vorliegende Bericht beleuchtet jedoch die ökologischen Bedenken bezüglich der Pipeline in der Ostsee. Ich halte es für falsch, dass es keine detaillierte Analyse der exakten Umweltfolgen gegeben hat, die das Ausbaggern von 1200 km Meeresgrund haben kann. Die Gefahren durch nicht detonierte Sprengkörper aus dem Zweiten Weltkrieg, die in dem Gebiet zu finden sind, wurden ebenfalls nicht geklärt. Ein weiterer Grund zur Sorge sind die gefährlichen chemischen Substanzen, die bei der Verlegung der Pipeline ins Meer gelangen würden. Dies sind derartig wichtige Fragen, dass ich es für unvorstellbar halte, das Projekt in verantwortlicher Weise zu verwirklichen, ohne diese Fragen klar und zufriedenstellend zu beantworten. Ich denke, der Schutz der Umwelt und die Sicherheit der Energieversorgung schließen sich nicht gegenseitig aus. Wenn das Europäische Parlament wirklich eine Institution werden will, die ihren Bürgern nahe ist, muss sie die 30 000 Unterschriften auf verschiedenen Petitionen berücksichtigen, die auf die Gefahren der Ostsee-Gaspipeline für die Umwelt aufmerksam machen, und die aufgekommenen Fragen müssen eine wirkliche Antwort erhalten. Vielen Dank. Proinsias De Rossa (EN) Herr Präsident! Dieser Bericht ist das Ergebnis einer von 30 000 Europäern unterzeichneten Petition. Der Petitionsausschuss hat bereits einen wertvollen Beitrag geleistet, indem er diese Problematik auf die europäische Tagesordnung gesetzt hat. Für das Vertrauen der Bürger ist es unerlässlich, dass Europa in ihrem Namen tätig werden kann. Daher muss nach außen unbedingt sichtbar werden, dass sich Europa mit den ökologischen Auswirkungen dieses Vorschlags auseinander setzt, und damit lastet eine schwere Bürde auf den Schultern von Kommissar Dimas. Wir müssen nachweisen, dass wir in der Lage sind, die Gesundheit der Bürger zu schützen und die Nachhaltigkeit unserer Umwelt zu sichern. Der Notwendigkeit, Energieressourcen zu erschließen, und die Beschaffung von Energieressourcen müssen auf den Grundsätzen der Nachhaltigkeit beruhen. Die Änderungsanträge meiner Fraktion sollen dazu dienen, den Schwerpunkt des Berichts auf diese Grundsätze zu legen bzw. ihn wieder auf diese Grundsätze zu legen. Ich fordere das Parlament auf, sie zu befürworten. Wenn Zulassungen legal erteilt werden sollen, dann sind Umweltverträglichkeitsprüfungen, wie Kommissar Dimas hervorhob, notwendig und obligatorisch. Unser diesbezügliches Vorgehen wird für die Zukunft bestimmend sein. Es muss uns gelingen, das richtige Maß zu finden. Henrik Lax (SV) Herr Präsident! Die Tatsache, dass das Europäische Parlament den Fall Nord Stream auf die Tagesordnung gesetzt hat, hat zumindest zwei positive Effekte. Dank der öffentlichen Anhörung im Petitionsausschuss im Januar können wir jetzt davon ausgehen, dass Nord Stream eine unabhängige und umfassende Umweltverträglichkeitsprüfung durchführen wird. Der zweite positive Aspekt ist, dass die Debatte den Gesellschaftern von Nord Stream und dem russischen Staat deutlich gemacht haben sollte, dass eine Genehmigung zum Bau der Gaspipeline nur dann erteilt wird, wenn Russland auch das Espoo-Übereinkommen ratifiziert. Dies ist eine Voraussetzung dafür, dass die Haftung im Schadensfall geregelt ist. Wie wir aber gehört haben, werden noch weitere vertrauensbildende Maßnahmen erforderlich sein, wenn dieses Projekt zu dem starken Band zwischen der EU und Russland werden soll, das wir uns erhoffen. So muss Gazprom unter anderem öffentlich demonstrieren können, dass es auch in der Praxis in der Lage ist, zukünftig die zugesagten Lieferungen zu erfüllen. Helmuth Markov Herr Präsident! Selbstverständlich hat der Bau von Pipelines - egal, ob es Erdöl- oder Gaspipelines sind - eine Auswirkung auf die Umwelt, und es ist egal, ob diese Leitung durch die Nordsee von Ekofisk nach Emden, wie heute existent, oder ob sie von Russland über Polen nach Deutschland geht, wie heute auch existent. Umweltverträglichkeitsprüfungen müssen gemacht werden, Planfeststellungsprüfungen müssen gemacht werden. Das ist international geregelt. Wir haben das Espoo-Übereinkommen, und das heißt, die betroffenen Staaten, durch deren Territorium die Leitung geht, haben die Verantwortung dafür, zu prüfen, ob der Bau dort gemacht werden kann oder nicht. Ich habe Vertrauen in diese Länder und ich habe das Vertrauen, dass diese Konvention eingehalten wird, und erst danach kann man die Debatte führen, ob es eine mögliche Alternativvariante gibt, die dort entlanggeht oder da entlanggeht. Was wir jetzt betreiben, das sieht mir manchmal sehr nach politischer Voreingenommenheit aus. Weil wir politischen Einfluss haben, müssen wir die Pipeline unbedingt da entlanglegen. Damit würden wir die Umweltverträglichkeitsprüfung aushebeln. Lassen Sie bitte die Länder mit ihren Behörden entscheiden, ob die Umweltschutznotwendigkeiten ordentlich eingehalten werden oder nicht. Es ist unsere Aufgabe, als Europäer zu sagen, dass wir den betroffenen Mitgliedstaaten vertrauen. Ria Oomen-Ruijten (NL) Herr Präsident! Die heutige Aussprache findet statt, weil sich die Bürger und Regierungen ob der Errichtung dieser Gasleitung beunruhigt zeigen. Es erfüllt sie mit Sorge, dass die Umwelt in dem sensiblen Bereich Ostsee gefährdet ist. Gleichwohl erfährt die Diskussion eine außerordentliche Politisierung. Alle sind sich darin einig, dass sämtliche internationalen und Umweltübereinkommen eingehalten werden müssen, vor allem dann, wenn es die sensible Ostseeregion betriff. Die sich hier vollziehende Politisierung, Herr Präsident, hat damit nichts zu tun. Wir müssen einräumen, dass wir die Energie brauchen, dass die einheimische Erzeugung in den Niederlanden genauso wie überall immer weiter zurückgeht und dass wir Bedarf an Gas aus anderen Quellen haben. Dieses Gas kommt aus Russland. Weitaus besser wäre es gewesen, das Gas über Land zu transportieren. Das wurde jedoch unmöglich gemacht. Nunmehr muss das Gas dieses sensible Gebiet passieren. Mein erster Punkt bezieht sich also auf die Achtung sämtlicher internationaler und Umweltübereinkommen. Zweitens, und ich hoffe, nicht alle haben sich taub gestellt, müssen im Anschluss an eine zufrieden stellende Umweltverträglichkeitsprüfung Genehmigungen erteilt werden. Diese Genehmigungen müssen Deutschland, Dänemark, Schweden und auch Finnland ausstellen. Darüber sollten wir später, Ende des Jahres, noch einmal sprechen. Ein weiterer Aspekt: Ebenfalls notwendig ist ein gewisses Maß an Gegenseitigkeit. Wir sind von russischem Gas abhängig, und die Russen wiederum von unserer Kaufbereitschaft. Ich hoffe, diese Gegenseitigkeit wird bald ohne all die politischen Emotionen, die dieses Projekt ausgelöst hat, im Partnerschaftsabkommen angemessen geregelt. Dann können wir etliche Probleme aus der Welt schaffen. Victor Boştinaru - (RO) Dieser Bericht betrifft Umweltfragen, aber er hätte sich nicht nur mit Umweltthemen befassen können und dürfen. Zunächst möchte ich betonen, dass wir dieses Vorhaben unterstützen, das Europas Energieversorgung verbessern kann. Daher bedaure ich, dass die Europäische Union bisher keine gemeinsame Energiepolitik entwickelt hat. Die Europäische Union benötigt gemeinsame Energiestandards, und das nicht nur, wenn wir von Projekten mit den Ausmaßen von Nord Stream sprechen. In anderen Teilen Europas plant man ähnliche Vorhaben, und diese zu vereinbarenden Standards sollten überall realisiert werden. Nord Stream ist ein wichtiger Präzedenzfall, und wir sollten sicherstellen, dass wir die richtige Richtung einschlagen. Dieser Bericht ist die Antwort des Europäischen Parlaments auf eine mehr als dreißigtausend Unterschriften tragende Petition, und wir haben kein Recht, die Meinung der europäischen Bürger zu ignorieren. Die Geschichte der menschlichen Entwicklung, besonders im Industriezeitalter, hat uns wahre Umweltkatastrophen hinterlassen. Wir, das Europäische Parlament im Europa des Jahres 2008, dürfen nicht zulassen, dass sich dies wiederholt. Johannes Lebech (DA) Herr Präsident! Die Ostsee ist ein äußerst schutzbedürftiges Meer, und Nord Stream wird den Meeresboden und die Artenvielfalt in diesem Gebiet beeinträchtigen. Daher meine ich, dass alle Anrainerstaaten die Umweltsicherheit gemeinsam überwachen sollten und Nord Stream Schadensersatz für alle Schäden leisten muss, die bei der Verlegung der Pipeline möglicherweise auftreten. Dennoch ist das Umweltproblem nicht das alleinige Thema bei Nord Stream. Dazu kommt das fehlende Vertrauen zwischen Russland und den Ländern der Ostseeregion. Bekanntlich hat Russland die Energiepolitik nicht nur einmal als politisches Instrument eingesetzt. Zudem sehen viele Länder der Ostseeregion Nord Stream als klaren Versuch Russlands, sie zu umgehen und direkten Zugang zum westlichen Markt zu erlangen. Ferner lässt sich die Ostsee-Pipeline als Beispiel für ein bilaterales Abkommen zwischen Russland und einem EU-Mitgliedstaat betrachten. Daher hat Europa ein besonderes und fundamentales Interesse an der Ostsee-Pipeline, denn wenn es um Energieversorgung geht, kommt es darauf an, dass die EU in einer gemeinsamen Energiepolitik mit einer Stimme spricht und einzelne Mitgliedstaaten keine bilateralen Abkommen schließen. Angesichts dessen ist dringend geboten, dass Russland guten Willen zeigt und sich an allen internationalen Abkommen beteiligt. Urszula Gacek (EN) Herr Präsident! Die Nord-Stream-Ostseepipeline war von dem Tag, an dem der ehemalige deutsche Kanzler eine Spitzenposition in der Betreibergesellschaft des Projekts übernommen hatte, ein umstrittenes Vorhaben. Es hat berechtigte Bedenken bezüglich Fragen der Energiesicherheit in einigen Ostseeanrainerstaaten aufgeworfen und sich zu einem klassischen Beispiel für das Versagen des europäischen Solidaritätsprinzips entwickelt. Es kann wohl keine Zweifel hinsichtlich der geopolitischen Bedeutung von Nord Stream für Russland geben. Doch darum geht es in unserer heutigen Aussprache nicht. Heute diskutieren wir über einen anderen wichtigen Aspekt der Nord-Stream-Pipeline: ihre Auswirkungen auf die Umwelt. Es hat mich deshalb sehr überrascht, dass Kommissar Dimas die Bedeutung der Energieversorgung und geschäftliche Aspekte des Vorhabens in den Vordergrund gestellt hat und erst danach auf dessen Auswirkungen auf die Umwelt eingegangen ist. Von einem Umweltkommissar hätte ich eine andere Verteilung der Prioritäten erwartet. Wir alle sind uns darin einig, dass die Ostsee ein einzigartiges und fragiles Ökosystem ist. Zahlreiche Experten teilen die Sorgen der Petenten und begegnen einem von Nord-Stream-Sachverständigen verfassten Bericht zur Umweltverträglichkeit zu Recht mit Argwohn. Bitte bedenken Sie, dass dieselben Länder im Ostseeraum, die den nicht umweltbezogenen Gefahren am unmittelbarsten ausgesetzt sind, auch die Umweltschäden am deutlichsten zu spüren bekommen werden. Eine Zustimmung zu Änderungsanträgen, die die Umweltgefahren herunterspielen, würde das Ganze, offen gestanden, nur noch schlimmer machen. Vural Öger Herr Präsident! Selbstverständlich liegt es im Interesse aller EU-Bürger, und insbesondere der Ostseeanrainerstaaten, dass keine Gefahren für die Umwelt entstehen. Wenn alle umweltpolitischen Bedenken ausgeräumt sind, dann sollte der Ostsee-Pipeline aber nichts mehr entgegenstehen, denn die EU ist sowohl auf die Diversifizierung von Energiequellen als auch die der Energietransportrouten angewiesen. Die EU muss ab dem Jahr 2015 jedes Jahr zusätzlich 200 Milliarden Kubikmeter Gas importieren. Um unsere Energieversorgung in Zukunft zu sichern, ist für die EU jede Pipeline wichtig: Die Ostsee-Pipeline stellt eine komplementäre Energieroute dar und darf somit nicht in Konkurrenz zu anderen Projekten gesehen werden. Politisch begründete Argumente dürfen nicht wirtschaftlichen Interessen der EU entgegenstehen. Differenzen zwischen ost- und westeuropäischen Mitgliedstaaten hätten im Vorfeld ausgeräumt werden sollen. In Zukunft könnte ein Mister EU-Energie diese Aufgabe übernehmen. Durch Koordination, Transparenz und Information könnten jegliche Missverständnisse im Vorfeld vermieden werden. Diese Diskussion zeigt erneut den Bedarf an einer aufeinander abgestimmten gemeinsamen EU-Außenpolitik. Grażyna Staniszewska (PL) Herr Präsident! Für mich sind die nordeuropäische Gaspipeline und die Herangehensweise des Europäischen Parlaments an dieses Thema ein Test für den tatsächlichen Wert der Europäischen Union, dafür, ob die EU wirklich nach dem Grundsatz der Solidarität handelt. Dies ist auch ein Test für unsere Verpflichtung zum Umweltschutz. Wenn schon bei sehr viel kleineren Vorhaben, die erheblich geringere Gefahren für Mensch und Umwelt mit sich bringen, mehrere alternative Vorschläge vorgelegt werden müssen, aus denen dann der beste ausgewählt wird, so sollten die Befürworter dieses großen Projekts, das möglicherweise eine ernste Bedrohung nicht nur für die Menschen, sondern auch für die Umwelt darstellt, verpflichtet werden, mehrere alternative Vorschläge einzureichen. Erst dann sollte der günstigste und für Mensch und Umwelt am wenigsten schädliche Vorschlag ausgewählt werden. Es ist ganz erstaunlich, dass dieser Ansatz bei einem so gewaltigen Vorhaben missachtet wurde. Vytautas Landsbergis (EN) Herr Präsident! Ich hoffe, niemand in der EU-Führung war über die abfälligen Bemerkungen des neuen russischen Präsidenten in Bezug auf die europäische Solidarität erfreut. Jetzt stellt sich folgende wichtige Frage: Werden die legitimen existenziellen Bedenken der kleineren Anrainerstaaten respektiert oder vernachlässigt? Wenn diese angrenzenden Völker und ihr Schicksal nicht beachtet werden, dann werden wir alle im neuen Europa in den Sumpf des Neokolonialismus gezogen. Wenn das Parlament eine wirklich unabhängige Umweltverträglichkeitsprüfung ablehnt und sich nicht um die Vermeidung echter Gefahren schert, weil das Kapital entsprechende Hinweise, die von einem Land mit großer Dringlichkeit vorgebracht werden, mit den Worten abschmettert: "Es besteht keine Katastrophengefahr", dann drohen die EU und die europäische Idee selbst im vergifteten Morast zu versinken. Liebe Kollegen, die Sie gerade zuhören, gehen Sie zu den Gräbern von Adenauer, Schuman und De Gasperi und fragen Sie, wie Sie insbesondere über die ersten fünf Änderungsanträge zu Gazprom abstimmen sollen. Was mich betrifft, so werde ich jedem verehrten deutschen Abgeordneten dieses Hauses die Hand schütteln, der gegen diese Änderungsanträge von 41 Abgeordneten stimmt. Die Irregeleiteten unter Ihnen können den Fehler wiedergutmachen, indem sie sich der Stimme enthalten. Europa muss unser Hauptanliegen bleiben. (Beifall) Lidia Joanna Geringer de Oedenberg (PL) Herr Präsident! Die geplante nordeuropäische Gasleitung zwischen Russland und Deutschland wird die längste, aus zwei Leitungstrassen bestehende Unterwasser-Gasleitung der Welt sein, die zudem den geringsten Abstand zur Wasseroberfläche aufweist, was sie für mögliche Beschädigungen besonders anfällig macht. Es steht außer Zweifel, dass die umfangreichen Arbeiten im ausgedehnten Bereich der Ostsee eine ernste Gefahr für die natürliche Umwelt, die Artenvielfalt und die Lebensräume darstellt, ebenso für die Sicherheit des Seeverkehrs sowie im Falle einer Umweltkatastrophe auch für die Gesundheit der Bevölkerung der Ostseeanrainerstaaten. Entsprechend dem Espoo-Übereinkommen sollte wegen der ernsten Gefahren für die natürliche Umwelt der erste Schritt darin bestehen, alternative Routen für die Errichtung der Gasleitung in Betracht zu ziehen, die die Meeresumwelt nicht beeinträchtigen. In diesem Falle müsste die Gaspipeline über Land geführt werden. Der Bau auf dem Grund der Ostsee ist keine bilaterale Angelegenheit zwischen Deutschland und Russland, da im Falle einer Umweltkatastrophe alle Ostseeanrainerstaaten in Mitleidenschaft gezogen würden. Ein solch wichtiges Projekt sollte nur im Geiste der europäischen Solidarität und mit der Zustimmung aller an der Ostsee gelegenen Staaten verwirklicht werden, nachdem eine gründliche und unabhängige Umweltverträglichkeitsprüfung durchgeführt wurde. Adam Bielan (PL) Herr Präsident! Ich möchte zunächst dem Verfasser dieses Berichts, dem Vorsitzenden Marcin Libicki, meinen Dank aussprechen. Er hat diesen Bericht unter äußerst schwierigen Umständen ausgearbeitet, sah er sich doch mit einer außerordentlich mächtigen Lobby aus Vertretern des Konsortiums konfrontiert, das für die Realisierung dieses umstrittenen Vorhabens verantwortlich zeichnet. Ich hoffe, die endgültige Fassung dieses Berichts wird zeigen, dass die Zeiten, als Lobbygruppen beträchtlichen Einfluss auf die von der Europäischen Union verabschiedeten Gesetze hatten, der Vergangenheit angehören. Ich möchte nun zum Kernpunkt dieser Angelegenheit kommen und unterstreichen, dass die Europäische Union bei der Prüfung von Projekten mit unmittelbaren Auswirkungen auf ihre Mitgliedstaaten objektive Umweltstandards anlegen muss. Der heutige Bericht ist ein Test für diese Objektivität. Das Nord-Stream-Vorhaben wird, wie wir alle wissen, verheerende Auswirkungen auf die natürliche Umwelt der Ostsee haben. Wir dürfen nicht zulassen, dass eine derart gefährliche Investition in der Europäischen Union ohne die Zustimmung eines Viertels ihrer Mitglieder getätigt wird. Wir sollten einen Konsens anstreben und verhindern, dass ein Energiekonzern ein solches umweltgefährdendes und wirtschaftlich fragwürdiges Projekt gegen den Willen von EU-Mitgliedstaaten durchsetzen kann. Die nordeuropäische Gasleitung ist unwirtschaftlich. Sie ist über dreißig Mal teurer als die Trassenführung über Land. Jüngsten Schätzungen zufolge werden für das Projekt 10 bis 20 Milliarden Euro benötigt. Die Kosten einer alternativen Gasleitung auf dem Landweg werden mit etwa 3 Milliarden Euro veranschlagt. Das transportierte Gas wird also sehr viel teurer sein, was einen sofortigen Anstieg der Kosten von Gasimporten für die gesamte Europäische Union zur Folge haben wird. Ein zweiter Punkt dieses äußerst umstrittenen Projekts ist die Energieversorgungssicherheit der Europäischen Union, für die das Nord-Stream-Vorhaben drastische Folgen haben wird. In Reaktion auf die Maßnahmen Russlands sollte die Europäische Union den Zugang der Mitgliedstaaten zu den Gas- und Ölressourcen in Zentralasien ausweiten statt uns noch abhängiger von der Gasversorgung durch Gazprom zu machen, wie dies derzeit geschieht. Die Aktivitäten des Kremls zielen darauf ab, eine Diversifizierung der Gasversorgung in Europa zu verhindern, und mit Nord Stream bietet sich die perfekte Gelegenheit, dieses Ziel zu erreichen. Wie ich bereits sagte, entbehrt dieses Projekt jeder wirtschaftlichen Grundlage. Das Projekt Nord Stream zeigt, dass der Kreml in der Lage ist, den Gasmarkt in Europa zu monopolisieren. Die Probleme mit dem europäischen Projekt Nabucco wiederum machen deutlich, dass die Union mit ihrem Anspruch, ihre Energiesicherheit zu gewährleisten, gescheitert ist. Nun stellt sich die Frage, weshalb Deutschland, das noch vor nicht allzu langer Zeit ein eifriger Verfechter von Freiheit und Sicherheit in den ehemaligen Ostblockstaaten war, diese Länder nun der Gefahr eines weiteren Verlusts an Souveränität aussetzt. Indem Deutschland die Pläne des Kremls unterstützt, die auf eine Vorherrschaft auf dem westeuropäischen Energiesektor abzielen, setzt es diese Länder dem Risiko aus, von Russland politisch erpresst zu werden. Ich fordere alle parlamentarischen Fraktionen auf, den heutigen Bericht zu unterstützen, um eine gewaltige Umweltkatastrophe abzuwenden, und das Recht aller Ostseeanrainerstaaten zu respektieren, diesem Investitionsvorhaben ihre Zustimmung zu geben oder zu versagen. Was die Europäische Union jetzt braucht, ist uneingeschränkte Solidarität, sowohl in Bezug auf die Energiesicherheit als auch den Umweltschutz. Tunne Kelam (EN) Herr Präsident! Meines Erachtens ist dieser Bericht die Nagelprobe dafür, ob das Europäische Parlament in erster Linie den Interessen der Bürger dienen soll - die sich wirklich große Sorgen machen - oder ob es dem Druck von Großunternehmen nachgeben soll, der inzwischen wirklich peinlich geworden ist. Ich bedauere, dass diese Angelegenheit so stark politisiert worden ist. Aber das ist darauf zurückzuführen, dass sie mit bilateralen Vereinbarungen ihren Anfang genommen hat, bei denen alle anderen interessierten Parteien ignoriert wurden. Was wir jetzt brauchen - und da stimme ich vollkommen mit Frau Wallis überein -, das ist ein abgestimmter und einheitlicher Ansatz, der auf strikte Einhaltung des europäischen Rechts abstellt. Voraussetzung für den Bau der Pipeline sollten eine wahrhaft unabhängige Umweltverträglichkeitsprüfung unter Aufsicht der Kommission, eine Einigung auf Haftung für potenzielle Schäden und die Ratifizierung des Espoo-Übereinkommens durch Russland sein. (Der Präsident entzieht dem Redner das Wort.) DanutBudreikait (LT) Nach wie vor realisieren EU-Staaten Vorhaben mit potenziell katastrophalen Folgen und diskutieren zugleich die Auswirkungen menschlicher Aktivitäten auf die Umwelt. Gestern noch war die Nord-Stream-Pipeline ein Geschäftsprojekt zwischen zwei Ländern - Deutschland und Russland; heute schon ist sie zu einem Schwerpunkt der EU geworden. Die Nord-Stream-Pipeline soll in einem flachen Meer verlegt werden, das obendrein stärker verschmutzt ist als jedes andere Seegebiet und dessen Boden mit Chemiewaffen aus dem zweiten Weltkrieg und Schadstoffen aus russischen Militärbasen übersät ist. Sie soll ein Schutzgebiet von NATURA 2000 durchqueren. Für uns ist es unabdingbar, die potenziellen Umweltfolgen von unabhängiger Seite untersuchen zu lassen. Bei einer Katastrophe werden die Anrainer direkt geschädigt, und zudem werden die Wirtschaft der betreffenden Länder und die Umwelt allgemein in Mitleidenschaft gezogen. Wen wird man dafür haftbar machen? Es gibt zehn Staaten, deren Bürger in Ostseeanrainerstaaten leben; dabei geht es nicht nur um Deutschland und Russland - Länder, die im Verlauf ihrer Geschichte über das Schicksal anderer Völker entschieden. Ich appelliere an Europa, vereint nach anderen Alternativen wie Überland-Pipelines zu suchen und die Kernenergie, nicht das Erdgas, als umweltfreundliche Alternative mit dem Potenzial einer sicheren Energiequelle der EU zu betrachten. Zbigniew Krzysztof Kuźmiuk (PL) Herr Präsident! In den vergangenen Monaten habe ich der Kommission eine Reihe von Anfragen zu diesem Thema vorgelegt und stets Antworten erhalten, die unklar und allgemeiner Natur waren. Ich möchte Sie in dieser Aussprache auf drei Punkte aufmerksam machen. Grundsätzlich haben alle Ostseeanrainerstaaten ernste Vorbehalte gegen dieses Projekt, da sie mit nachteiligen Folgen für die natürliche Umwelt der Ostsee rechnen. Der zweite Punkt sind die Kosten des Projekts, die, wie sogar der Investor einräumt, drastisch gestiegen sind: Ursprünglich wurden sie mit 4,5 Milliarden Euro veranschlagt, jetzt ist von etwa 8-12 Milliarden Euro die Rede. Nun könnte man meinen, dies betreffe nur den Bauherrn, doch letztlich werden die Kosten an die Verbraucher weitergegeben. Dies ist umso erstaunlicher, als es einen alternativen Trassenverlauf der Gaspipeline über Land gibt, der zwei- bis dreimal weniger kostet. Drittens - und damit komme ich zum Schluss - ist dies ein Projekt, das dem Gedanken einer gemeinsamen Energiepolitik der Europäischen Union zuwiderläuft. Es ist schwer vorstellbar, dass diese Idee in Zukunft realisiert werden kann, wenn das Projekt der Gaspipeline (...) (Der Präsident entzieht dem Redner das Wort.) Carl Schlyter (SV) Herr Präsident! Das Gaspipelineprojekt basiert auf drei grundlegenden Fehlern. Zum einen ist es aus Umweltgesichtspunkten falsch, Milliarden in fossile Brennstoffe zu investieren anstatt in erneuerbare Energiequellen. Zudem zerstört es die Umwelt und erzeugt enorme Mengen Schlamm. Als die zehn Kilometer lange Öresundbrücke gebaut wurde, wurde wesentlich mehr giftiger Schlamm entsorgt als erwartet. Diese Pipeline ist mehr als 1 000 km lang und wird angesichts des auf dem Meeresboden befindlichen PCB und DDT sowie der dort lagernden chemischen Kampfstoffe zu einer Umweltkatastrophe führen. Das Projekt gründet sich auf Egoismus anstatt auf Solidarität. Deutschland und Russland treffen Entscheidungen über die Köpfe anderer Länder hinweg, die keinen Zugang zu dem Gas erhalten werden, was ebenfalls furchtbar ist. Noch schlimmer ist, dass dieses Projekt undemokratisch ist. Die Gaspipeline wird auf dem Meeresboden verlegt, um zu verhindern, dass Grundeigentümer ihren Bau stoppen. So hat man es nur mit einigen Regierungen zu tun, die möglicherweise eine Streckenführung durch ihre Hoheitsgewässer ablehnen. Nach dem Espoo-Übereinkommen haben Sie, Herr Kommissar, das Recht, die außerhalb der Hoheitsgewässer liegenden Teile der Ostsee zu schützen. Sie, und nur Sie, können für die Rechte der Grundeigentümer gemäß dem Espoo-Übereinkommen eintreten und alternative Streckenführungen einfordern. Laima Liucija Andrikien (LT) Heute wurde das Übereinkommen von Espoo bereits mehrfach erwähnt, hauptsächlich im Hinblick darauf, dass alle beteiligten Länder internationale Umweltschutznormen beachten müssen. Meine Damen und Herren, Tatsache bleibt aber, dass das Espoo-Übereinkommen von Russland nicht ratifiziert wurde. Versprechungen, die in diesem Dokument festgelegten Normen ohne Ratifizierung einzuhalten, kann man keinen Glauben schenken, haben wir doch hier schon einige Erfahrungen mit der Energiecharta. Eine Gruppe von Abgeordneten schlägt Änderungen am heute vorliegenden Dokument vor. In den vier Jahren meiner Arbeit in diesem Parlament ist mir dieses Ausmaß von Lobbyismus eines Unternehmens noch nie begegnet. Wir sind uns völlig im Klaren darüber, dass die Umweltauswirkungen unabhängig geprüft werden müssen, und die hier von manchen vertretene Ansicht, diese Prüfung sollte von einem einzigen Unternehmen vorgenommen werden, als ob so etwas überhaupt möglich wäre, ist völlig unannehmbar. Ich unterstütze den Libicki-Bericht und fordere die Abgeordneten auf, es mir gleichzutun. Marios Matsakis (EN) Herr Präsident! Wir reden über dieses Projekt, als sei es weltweit das erste Mal, dass eine Unterwasserpipeline gebaut werden soll. Unsere Meere werden von Dutzenden von Pipelines durchquert, ohne dass es irgendwelche Probleme gäbe. Wir verfügen heute über die entsprechende Technologie, um bedürftige Regionen an die Gas- oder Energieversorgung anzuschließen, und Millionen von deutschen Bürgern sind auf dieses Gas angewiesen, und zwar dringend. Wir müssen ehrlich genug sein und uns eingestehen, dass das Anliegen dieses Berichts nicht darin besteht zu verhindern, dass das Gas nach Deutschland oder in die EU gelangt, sondern zu verhindern, dass es über die Ostsee dorthin gelangt, und die Trasse stattdessen über Land zu führen. In Ziffer 25 wird eindeutig festgestellt, dass die Möglichkeit besteht, die Trasse auf dem Landweg zu verlegen, sodass sie aus rein politischen und wirtschaftlichen Gründen durch Polen geführt werden kann. Wir müssen ehrlich genug sein und das zugeben. Es ist unethisch, Umweltbedenken zu benutzen, um politische Ziele zu erreichen, und deshalb werde ich gegen den Bericht stimmen. Konrad Szymański (PL) Herr Präsident! Ich möchte Kommissar Dimas antworten, der sich auf politische und wirtschaftliche Fragen konzentriert und damit die Frage der Umwelt gewissermaßen vermieden hat. Wir alle wissen, dass Russland gar nicht die Absicht hat, den Grundsatz der Gegenseitigkeit in Bezug auf Investitionen auf dem Energiemarkt zu wahren. Im besten Falle wird es den Zugang zu seinem Markt regulieren und alle europäischen Investoren jederzeit ausschließen. Russlands wirtschaftliche Position wird deshalb durch das Nord-Stream-Projekt gestärkt, während es Europa schadet. Wir alle wissen, dass Russland die Energie auch weiterhin als politisches Druckmittel einsetzen wird. Derzeit betrifft dies hauptsächlich die Ukraine. Mit der Realisierung des Nord-Stream-Projekts wird jedes Land der Europäischen Union einem ähnlichen Druck ausgesetzt und daher erpressbar sein. Wir erwarten, dass die negativen Bewertungen der baltischen Länder hier berücksichtigt werden. Kommissar Dimas kann über diese Ansichten hinwegsehen. Wir könnten dieses Projekt sogar aus europäischen Mitteln finanzieren. In diesem Fall dürfen Sie aber nicht überrascht sein, wenn immer mehr Europäer dem Integrationsprozess den Rücken kehren. Einige werden sagen, dass dieses Projekt für sie nicht von Interesse ist, andere, dass es schädlich ist. Árpád Duka-Zólyomi (HU) Vielen Dank, Herr Präsident! Nord Stream ist eines der Vorhaben, das die Befriedigung der EU-Nachfrage nach Energie bezweckt. Es gibt jedoch zahlreiche Ungewissheiten. Die bestehenden Umweltrisiken erfordern professionelle Verträglichkeitsprüfungen, die unter Beteiligung der acht betroffenen Länder durchzuführen sind und ohne die keine Planungen beginnen dürfen. Das Vorhaben, das bisher bilateraler Natur war, hat darüber hinaus eine breitere Zielsetzung, die die Energiesicherheit der EU betrifft und die die Union nicht ignorieren kann. In Übereinstimmung mit dem Gemeinsamen Standpunkt zur gemeinsamen Energiepolitik aus dem Jahr 2006 ist die Beteiligung der Kommission an dem Projekt von wesentlicher Bedeutung, um die Kriterien für Energiesolidarität innerhalb der Union zustande zu bringen. Es war nicht richtig, dass das Projekt ohne vorherige Zustimmung der Küstenstaaten vorbereitet wurde. Dies ist ein Vorhaben, das Umweltrisiken birgt, die ein Drittel der Mitgliedstaaten der Union betreffen, und es gibt auch eine vernünftigere Variante auf dem Landweg ... (der Präsident entzieht dem Redner das Wort). Olle Schmidt (EN) Herr Präsident! An die Adresse meines Kollegen Herrn Matsakis möchte ich feststellen, dass ich in unmittelbarer Nachbarschaft zur Ostsee lebe und er nicht. Im Namen der Umweltsolidarität sollte er auch in Bezug auf die Ostsee ein gewisses Maß an Rücksicht zeigen. (SV) Herr Präsident! Hin und wieder hört man in diesem Hause Redebeiträge, bei denen man besonders genau zuhört. Dazu gehört auch der Beitrag des Kollegen Landsbergis. Angesichts der Erfahrungen dieses Kollegen mit den politischen Voraussetzungen für die Schaffung und Bildung einer Region in einem Klima der Sicherheit meine ich, dass wir allen Grund haben, seinen Ausführungen aufmerksam zu lauschen. Dem Kommissar Dimas und der Kommission möchte ich sagen, dass es für mich unbegreiflich ist, dass weder die EU noch Sie, Herr Kommissar, noch die übrigen Kommissionsmitglieder auf dieses gigantische Projekt reagiert haben - aus sicherheitspolitischen, energiepolitischen oder umweltpolitischen Gründen. Auf meine mehrfach gestellte Frage habe ich nur ausweichende Antworten erhalten. Ich verstehe nicht, warum Sie so lange Zeit gebraucht haben, um sich in dieser Angelegenheit, die nicht nur Russland und Deutschland, sondern ganz Europa betrifft, zu engagieren. Ville Itälä (FI) Herr Präsident! Die Ostsee ist ein ökologischer Schandfleck der Europäischen Union. Es ist wirklich schlecht um sie bestellt. Wir fordern und brauchen erhebliche Maßnahmen zur Verbesserung des Zustands der Ostsee, aber dies wird nicht möglich sein, ohne dass sich Russland in dieser Frage verpflichtet. Da wir wissen, wie wichtig der Bau dieser Pipeline für Russland ist, haben wir jetzt, bevor wir die Genehmigung zum Bau erteilen, die Chance, von Russland zu verlangen, dass es sich zu bestimmten anderen Umweltprojekten bekennt, um Emissionen im Bereich der Ostsee zu verringern. Wenn wir die Erlaubnis erteilen, müssen wir sicher sein, dass Russland sich wirklich hierzu verpflichtet und die erforderlichen Maßnahmen einleitet. Dies ist sowohl eine Chance als auch gleichzeitig eine Frage der Glaubwürdigkeit für die gesamte Europäische Union. Zur Rettung der Ostsee müssen wir in unseren Beziehungen zu Russland geschlossen handeln und mit einer Stimme sprechen. Wir haben jetzt die Möglichkeit dazu, und wir müssen diese auch nutzen. Der Präsident Meine Damen und Herren! Wir haben ausnahmsweise 10 Rednern das Wort erteilt, normalerweise sind es höchstens fünf. Es gibt immer noch einige Abgeordnete, die auch um das Wort gebeten haben. Ich möchte diese daran erinnern, dass ihr Beitrag auch schriftlich erfolgen kann, und dieser wird dann selbstverständlich in das Protokoll der Sitzung aufgenommen. Stavros Dimas Herr Präsident! Zunächst geht mein Dank an die heutigen Diskussionsredner für ihre interessanten Ansichten. Natürlich habe ich die vom Petitionsausschuss anberaumte öffentliche Anhörung im Januar erwähnt, bei der ich und auch mein Kollege Herr Piebalgs, der für Energie zuständige Kommissar, sprachen, und ich habe wiederholt, was mein Kollege Herr Piebalgs zu den notwendigen Erdgasimporten sagte. Bezogen habe ich mich auch auf die Richtlinie Nr. 1364/2006 des Europäischen Parlaments und des Rates, nach der die Richtlinien bestimmte vorrangige Projekte als Vorhaben von europäischem Interesse festlegten, darunter dieses Projekt. Das war aber Ihre Entscheidung, nicht meine! Kritisieren Sie mich also nicht dafür, dass ich wirtschaftliche Fragen zu stark hervorhebe! Ich habe mich genau zu den Themen geäußert, die von Ihnen beschlossen wurden. Abgesehen davon konzentrierte ich mich in meinem Beitrag auf Umweltfragen. Dies sind die Dinge, die mich unmittelbar angehen. Ich möchte Sie daher freundlichst bitten, etwas genauer hinzuhören, nicht nur bei einem Sechstel meiner Rede, sondern auch bei den übrigen fünf Sechsteln. Zweifelsohne sind die Besorgnisse über die Umweltauswirkungen von Vorhaben mit solchen Ausmaßen, mit so immenser Bedeutung und derart komplexen technischen Fragen völlig legitim. Schließlich ist daraus ersichtlich, dass die breite Öffentlichkeit an Debatten über die nachhaltige Entwicklung und den Umweltschutz bei großen Infrastrukturvorhaben zunehmend beteiligt wird. Sowohl die Umweltauswirkungen als auch die Meinungen der Öffentlichkeit und der für Umweltfragen zuständigen Behörden gehen aber in die Umweltverträglichkeitsprüfung ein, was in den einschlägigen Gesetzen zu Umweltverträglichkeitsprüfungen, in der EU-Richtlinie und im Espoo-Übereinkommen festgelegt ist, das - wie ich zuvor erwähnte - von Russland unterzeichnet, aber nicht ratifiziert wurde, wenngleich Russland erklärt hat, es umsetzen zu wollen. Ich hoffe, dass Russland es ratifizieren wird. Wir drängen Drittländer stets, Vereinbarungen im Umweltinteresse zu ratifizieren. Die Feststellungen der Verfahren der Umweltverträglichkeitsprüfung müssen von den zuständigen Behörden sorgfältig ausgewertet werden, bevor sie eine Durchführungsgenehmigung oder Baugenehmigungen für jede Art von Infrastrukturvorhaben erteilen. Erst dann können diese Behörden volle Klarheit über die Umweltfragen erlangen, die in dem von Herrn Libicki so sorgfältig erarbeiteten Bericht enthalten sind. Beispielsweise erwähnt der Bericht die Gefahr einer massiven Umweltverschmutzung wegen der Einleitung Tausender Tonnen von Chemikalien in die Ostsee, die zur Reinigung der Pipeline vor Inbetriebnahme notwendig sind; "spezifische Chemikalien", wie es im Bericht heißt. Allerdings scheint es, dass im Februar 2008 der Bauträger seine Absicht bestätigte, diese Chemikalien nicht bei Abdrückversuchen an der Pipeline vor Inbetriebnahme zu verwenden. Das heißt nicht, dass das Problem nicht existiert. Sehr wahrscheinlich werden andere Chemikalien verwendet. Dennoch bedeutet es, dass wir, wie rechtlich gefordert, den Abschluss des Umweltverträglichkeitsverfahrens abwarten müssen, um die Einhaltung der EU-Gesetzgebung und Politik, die Auswirkungen, die Risiken und die Maßnahmen erörtern und über die Bedingungen entscheiden zu können, die dem Projektträger aufzuerlegen sind. Die für das Verfahren der Umweltverträglichkeitsprüfung festgelegten Transparenzbedingungen gewährleisten, dass alle Beteiligten, darunter das Europäische Parlament, Zugriff auf alle einschlägigen Informationen haben werden. Interessanterweise wurde von verschiedenen Seiten heute geäußert, die Kommission müsse eine eindeutige Zuständigkeit haben, entweder um Umweltverträglichkeitsprüfungen vorzunehmen oder um verschiedene politische Maßnahmen durchzusetzen. Die Zuständigkeit der Kommission ist aber genau festgelegt, sie hat weder die Mittel noch die Zuständigkeit, wobei letztere bei den Mitgliedstaaten liegt. Laut Vertrag hat die Kommission die Funktion zu gewährleisten, dass alle Mitgliedstaaten sämtliche Bestimmungen des Gemeinschaftsrechts ordnungsgemäß umsetzen und vollständig einhalten, darunter die von der Gemeinschaft ratifizierten internationalen Abkommen. Eingreifen darf die Kommission nur, wenn schwerwiegende Gründe für die Annahme vorliegen, dass die einschlägigen rechtlichen Verpflichtungen auf der Grundlage des Gemeinschaftsrechts, u. a. des Umweltrechts der Europäischen Union, nicht vollständig erfüllt wurden. Bisher gibt es aber keinerlei Hinweis darauf, da das Verfahren der Umweltverträglichkeitsprüfung noch läuft. Ich versichere Ihnen, dass die Kommission bei Bedarf nicht zögern wird einzugreifen. Abschließend kann ich an dieser Stelle einfach nur wiederholen, dass die Kommission von den Mitgliedstaaten erwartet, ihre Verpflichtungen nach Gemeinschaftsrecht voll zu erfüllen. Dies ist eine Grundbedingung für jede endgültige Genehmigungsentscheidung. Ich bedanke mich bei Ihnen nochmals und danke Herrn Libicki für seinen Bericht und die Möglichkeit, die er uns gegeben hat, dieses kritische Problem der Pipeline und ihrer Umweltauswirkungen aufs Tapet zu bringen. (Beifall) Marcin Libicki Berichterstatter. - (PL) Herr Präsident! Ich möchte allen danken, die bei dieser Aussprache das Wort ergriffen haben. Ich muss sagen, dass ich stolz bin, ein Mitglied dieses Hohen Hauses zu sein. Das Parlament hat heute mit der Stimme des Volkes gesprochen, was hier nicht immer der Fall ist. Mit der Stimme des Volkes, wie es den besten Traditionen der Parlamente in Europa entspricht, die berufen wurden, damit Volkes Stimme den Mächtigen dieser Welt zu Gehör gebracht wird. Herr Kommissar Dimas, Sie sind heute einer der Mächtigen dieser Welt. Bitte hören Sie auf die Stimme des Volkes, das heute durch diese Abgeordneten gesprochen hat. Nahezu alle sind der Auffassung, dass diese Pipeline nicht nur eine Bedrohung für die Umwelt darstellt, sondern sie auch zerstört - zum einen durch das Baugeschehen selbst und zum anderen, was Gott verhüten möge, falls es zu einer Katastrophe kommt. Viele Meinungen wurden zu diesem Thema vorgetragen, doch Herr Dimas ist nicht darauf eingegangen. Warum wird die Gasleitung nicht über Land gebaut, wenn das dreimal weniger kostet und auch sicherer wäre? Die Europäische Kommission hat dazu nichts zu sagen, obwohl das hier angesprochen wurde. Auch wurde darauf hingewiesen, dass Nord Stream ein staatliches Unternehmen und Teil eines politischen Plans ist. Dies alles sei eben Politik, wie einige meinten. Ja, das alles ist Politik: die Politik von Nord Stream und seines Eigentümers, des Kremls. Hier wurde auch davon gesprochen, dass wir europäische Solidarität brauchen. Ich begreife nicht, warum ein Änderungsantrag eingereicht wurde, der auf eine Streichung der Solidaritätsklausel abzielt. Genau dieses Thema ist ein Test für die europäische Solidarität, wie dies vorhin gesagt wurde. Warum haben Sie nicht über die Kosten gesprochen, die an die Verbraucher weitergegeben werden? Dieser Punkt wurde hier angesprochen. Nun haben wir diesen Test vor uns: Werden die Mächtigen dieser Welt, die Mächtigen der Union, zu denen Sie gehören, Herr Kommissar, auf die Stimme des Volkes hören, wie die Mächtigen vor Jahrhunderten auf die Stimme des Parlaments gehört haben? Taten sie dies nicht, ging die Sache schlecht aus. Wir haben das Ergebnis in dem französischen, niederländischen und irischen Referendum gesehen. Bitte betrachten Sie dies als eine Warnung. Die Mächtigen in der Europäischen Union sollten sich daran erinnern, wem Sie dienen, damit das Ergebnis ein positives sein wird. Der Präsident Die Aussprache ist geschlossen. Die Abstimmung findet um 12.00 Uhr statt. Schriftliche Erklärungen (Artikel 142 der Geschäftsordnung) Cristian Silviu Buşoi schriftlich. - (EN) Die von der Nord-Stream-Debatte ausgehenden Impulse bieten Europa eine gute Gelegenheit, in Fragen der Energiesicherheit endlich mit einer Stimme zu sprechen und sich auf eine effektive gemeinsame Energiepolitik zu konzentrieren. Energiesicherheit ist ein entscheidender Baustein der europäischen Sicherheit insgesamt, und deshalb sollte damit gerade in Anbetracht der wachsenden Abhängigkeit von Energieeinfuhren, die bis 2030 voraussichtlich 65 % erreichen werden, sehr sorgsam umgegangen werden. Allein bei Gas rechnet man bis 2030 mit einem Anstieg der Importabhängigkeit auf 84 %. Die einzigartige Beziehung der EU mit Russland verdient besondere Aufmerksamkeit. Hier geht es insbesondere darum, gleiche Zugangsbedingungen für russische Investoren in der EU und EU-Investoren in Russland zu schaffen und durchzusetzen und die faire Behandlung der Investoren auf beiden Seiten zu sichern. Beim letztgenannten Punkt gibt es allerdings noch Defizite, die es auszuräumen gilt. Ferner möchte ich auf die Bedeutung der möglichen Ratifizierung des Vertrags über die Energiecharta und des Transitprotokolls durch Russland für die Vermeidung potenzieller Unstimmigkeiten im Zusammenhang mit dem Nord-Stream-Projekt verweisen. Außerdem möchte ich nochmals die potenziell katastrophalen ökologischen Folgen ansprechen, die das Nord-Stream-Projekt angesichts seines Ausmaßes und der vorgeschlagenen Trassenführung haben könnte, und meine Unterstützung für eine alternative Trassenführung auf dem Landweg zum Ausdruck bringen. Titus Corlăţean Ich begrüße die Haltung, die das Europäische Parlament zum Bau einer Erdgaspipeline zwischen Russland und Deutschland eingenommen hat. Die Europäische Union braucht eine integrierte, gemeinsame und in sich schlüssige Energiepolitik wie auch eine langfristige Strategie, um die energetische Unabhängigkeit der Mitgliedstaaten sicherzustellen. Die Europäische Union sollte die umwelt- und geopolitischen Fragen zur Energiesicherheit mittels einer konzertierten Aktion aller Mitgliedstaaten angehen, nicht durch bilaterale Abkommen, die einige Mitgliedstaaten mit Russland abschließen. Nur so kann die Europäische Union zu einer starken Position in den Verhandlungen mit Russland gelangen, damit Energieressourcen nicht zu einem politischen Druckmittel werden, und die EU zu einem gleichwertigen Partner Russlands machen. Auf diese Weise können wir auch den rumänischen Bürgern antworten, die über den anhaltenden Preisanstieg für Gas und Strom zu Recht verärgert sind, da er erhebliche negative Folgen für die Rumänen und ihren Lebensstandard nach sich zieht. Zugleich könnte der Lösungsansatz einer gemeinsamen europäischen Energiepolitik die erfolglosen Bemühungen der rechtsgerichteten Regierung in Bukarest kompensieren, Rumäniens Energieinteressen in den Beziehungen mit Russland zu fördern. Mieczysław Edmund Janowski schriftlich. - (PL) Ich möchte Marcin Libicki, dem Vorsitzenden des Petitionsausschusses des Europäischen Parlaments, meinen Dank für die Arbeit zu einem Thema aussprechen, das große Bedenken geweckt hat. Mehr als 30 000 besorgte EU-Bürger haben um Unterstützung in Hinblick auf den Vorschlag gebeten, eine Pipeline durch die Ostsee zu bauen. Es ist eine große Schande, dass diejenigen, die diese Investition tätigen wollen, noch keine Umweltverträglichkeitsprüfung vorgelegt haben. Dies wird schließlich mit 1 200 Kilometern das längste Bauprojekt der Welt sein. Die Frage, die wir heute erörtern, hat eine ökologische und eine wirtschaftliche Dimension. Man darf natürlich nicht den politischen Hintergrund des gesamten Themas außer Acht lassen. Die Pipeline wird durch Natura-2000-Gebiete verlaufen, durch unter Wasser gelegene Lagerstätten von Munition und Giftgasen aus der Zeit des Zweiten Weltkriegs. Wir müssen daher verlässliche Untersuchungen vornehmen und dabei die Gefahren in vier Szenarien betrachten: während des Baus der Pipeline, während der normalen Nutzung, in kritischen Situationen (Katastrophen), und wenn die Pipeline nach ihrer Nutzung demontiert wird bzw. wenn der Liefervertrag ausläuft. Wir haben keine verlässlichen Untersuchungen zu diesem Projekt, und dies in einer Zeit, in der nach dem Gesetz nahezu für jedes Bauvorhaben eine Umweltverträglichkeitsprüfung gefordert wird. Diese Frage geht nicht nur zwei Länder, Deutschland und Russland, an. Diese Frage ist heute auch ein Beispiel für einen Mangel an europäischer Solidarität im Energiebereich. Lassen Sie uns daher auf die Stimmen unserer besorgten Bürger hören. Sie können uns sagen, dass hier etwas nicht stimmt. Anneli Jäätteenmäki schriftlich. - (FI) Die Entscheidung über den Bau der Ostsee-Gaspipeline ist eine Vereinbarung zwischen zwei Akteuren: Russland und Deutschland. Diese Angelegenheit geht aber alle Staaten an, die an die Ostsee angrenzen. Deutschland und Russland sind nicht die einzigen Ostseeanrainer. Eine gemeinsame Entscheidung in dieser Angelegenheit ist richtig, da die Gasleitung negative Auswirkungen auf die Umwelt in der Ostsee haben wird. Die Umweltauswirkungen der Ostsee-Gaspipeline müssen untersucht und die notwendigen Maßnahmen ergriffen werden. Die Verpflichtung Russlands zur Einhaltung des Übereinkommens von Espoo muss zur Bedingung für die Baugenehmigung gemacht werden. Der ökologische Zustand der Ostsee kann nur verbessert werden, wenn Russland sich dazu verpflichtet und daran interessiert ist. Wir haben jetzt eine Chance, Russland dazu zu bewegen. Das wirtschaftliche Wohlergehen Russlands hängt von den Energieexporten ab. Auf der anderen Seite ist die EU im Energiebereich von Russland abhängig. Was wir brauchen, ist eine faire strategische Zusammenarbeit zwischen der EU und Russland mit Rücksichtnahme auf die Umwelt. Es ist in diesem Hause viel Kritik am Kreml geübt worden. Allerdings gehören zu einer Vereinbarung immer zwei Parteien. Jetzt ist es an der Zeit für die EU, Selbstkritik zu üben. Es gibt gute Gründe, die EU-Zusammenarbeit und die Besorgnis über den Zustand der Ostsee in Taten umzusetzen! Siiri Oviir schriftlich. - (ET) In Artikel 194 des kommenden EU-Reformvertrags (Vertrag von Lissabon) ist ganz klar festgelegt, dass die Energiepolitik der Europäischen Union vom Geiste der Solidarität zwischen den einzelnen Mitgliedstaaten getragen werden und den Erhalt und Schutz der Umwelt gewährleisten muss. Ich lehne in aller Form eine sklavische Unterordnung der Umweltbelange in Europa unter die europäische Energieaußenpolitik ab, zumal sich Europa in den letzten Jahren vehement für den Schutz der Umwelt ausgesprochen hat. Angesichts der Tatsache, dass die Ostsee bereits jetzt eines der am stärksten verschmutzten Binnengewässer ist, können wir es nicht hinnehmen, dass noch weitere Risikofaktoren hinzukommen, die das Gebiet an den Rand einer Umwelt- oder Wirtschaftskatastrophe führen können. Ich appelliere an das Europäische Parlament, die durch die Ostseeanrainerstaaten, den Berichterstatter und Umweltorganisationen vorgebrachten Vorschläge zum Trassenverlauf der Ostseepipeline über Land zu unterstützen. Ich fordere die Europäische Kommission und den Rat auf, mit allen verfügbaren Rechtsmitteln den vom Investor geplanten Verlauf am Grund der Ostsee zu verhindern. Sirpa Pietikäinen schriftlich. - (FI) Herr Präsident, Herr Berichterstatter, meine Damen und Herren! Ich danke dem Berichterstatter für seine sehr erfolgreiche Arbeit. Der Bericht befasst sich dankenswerterweise mit den Bedenken der EU-Bürger - vor allem der Bevölkerung in den Ostseeanrainerstaaten - gegenüber den ökologischen Auswirkungen der geplanten Gaspipeline. Der Bau der Ostsee-Gaspipeline ist in erster Linie eine ökologische Frage, und das gesamte Projekt und seine Machbarkeit sollten in diesem Lichte geprüft werden. Die Ostsee ist eines der am stärksten verschmutzten Meere der Welt. Ihr besonderer Charakter macht sie zu einem besonders anfälligen Meer: Sie ist eines der flachsten Meere der Welt, und ihr Wasser tauscht sich nur sehr langsam aus. Die Ostsee ist ein einzigartiges Brackwasserbecken, und aus diesem Grund findet man hier einige Meerespflanzen und -tiere, die es nirgendwo sonst auf der Welt gibt. Massive Umweltschäden hätten für dieses Meer katastrophale Folgen. Ich unterstütze nachdrücklich die Forderung im Bericht nach einer unabhängigen dritten Partei zur Durchführung einer Umweltverträglichkeitsprüfung. Die Untersuchung sollte sich auf umfangreiche wissenschaftliche und ökologische Faktoren gründen. Im Wege international vereinbarter Konventionen ist es sogar möglich, Russland dazu zu verpflichten, auch etwaige negative Bestimmungen aus den Umweltverträglichkeitsprüfungen umzusetzen. Sämtliche der im Bericht genannten Übereinkommen sind hierfür relevant. Bemerkenswert ist, dass dies das erste Mal wäre, dass der Helsinki-Vertrag von 1974 in der Praxis Anwendung findet. Die Bauarbeiten dürfen nicht beginnen, bevor nicht alle möglichen Auswirkungen auf die Umwelt über den gesamten Lebenszyklus der Pipeline bewertet worden sind. Auch die Trassierung der Pipeline auf dem Landweg sollte sorgfältig geprüft werden. Der Energiebedarf der Union ist unbestritten. Allerdings gibt es viele Möglichkeiten, den Energiebedarf zu befriedigen, und die Meere innerhalb der Union sollten nicht allein deshalb in Gefahr geraten, weil andere Lösungsansätze als zu teuer erscheinen. Zdzisław Zbigniew Podkański schriftlich. - Die Ostsee-Gasleitung hat viele Aspekte, darunter wirtschaftliche, ökologische, energiebezogene und politische. Abgesehen vom Energieaspekt ist keiner überzeugend. Aus wirtschaftlicher Sicht ist der Bau einer Überlandpipeline weitaus besser und kostet dreimal weniger als der Bau einer Pipeline auf dem Meeresgrund. Aus ökologischer Sicht setzt der Bau einer Gasleitung auf dem Meeresboden das gesamte Ostseebecken, und nicht nur dieses Becken, der Gefahr einer Katastrophe aus. Niemand hat das Ausmaß dieses Risikos vollständig untersucht, und keiner kann seine Folgen vorhersehen. Politisch gesehen ist das Projekt für Russland von Vorteil, es setzt die Europäische Union Konflikten aus und führt dazu, dass Deutschland gegen die Grundsätze von Partnerschaft und Solidarität verstößt. Unter diesen Umständen sollte der Bericht von Marcin Libicki, der überzeugende und sachbezogene Informationen enthält, bei der Beschlussfassung berücksichtigt werden. Zuzana Roithová schriftlich. - (CS) Auch ich kann die Besorgnis nachvollziehen, die Zehntausende von Bürgern angesichts der Risiken, die mit dem Bau der größten Gaspipeline auf dem Grund der flachen Ostsee verbunden sind, in ihrer Petition zum Ausdruck brachten. Das Ergebnis dieser Petition war eine öffentliche Anhörung und ein Parlamentsbericht, in dem die Notwendigkeit betont wurde, auch andere Länder in den Entscheidungsprozess einzubeziehen, insbesondere die Europäische Union. Das Problem hier sind die ökologischen Risiken, die von den großen Kriegsschiffsfriedhöfen und der versenkten Munition am Meeresgrund ausgehen. Außerdem ist die Art der chemischen Reinigung vor Inbetriebnahme der Pipeline außerordentlich riskant. Ich äußere mich nicht zum alternativen Trassenverlauf über Land, bin aber der festen Überzeugung, dass die Europäische Kommission und der Rat zu ihrer Verantwortung als Koordinatoren stehen und - im Interesse der Ostseeanrainer und anderer Staaten - weiterhin von den Investoren die volle Verantwortung für potenzielle ökologische Schäden einfordern müssen. Die Kommission und der Rat müssen auch auf einer unabhängigen Umweltverträglichkeitsprüfung und der Prüfung des Vorschlags zu einem alternativen Trassenverlauf über Land bestehen. Die nordeuropäische Gasleitung aus Russland ist wichtig. Deshalb ist es zwingend notwendig, dass die Europäische Union mit Russland eine Vereinbarung über die Bedingungen zur Überwachung des Baus der Gaspipeline und deren sicheren Betrieb unterzeichnet. Schließlich hat Russland immer noch nicht das Espoo-Übereinkommen ratifiziert. Leider gibt es noch keine gemeinsame europäische Energiepolitik oder Energienormen. Es ist ganz klar, dass die Europäer für den Bau keine bilaterale Vereinbarung zwischen Deutschland und Russland, sondern einen EU-Vertrag und die Zustimmung der Ostseeanrainerstaaten brauchen. Das Parlament sendet dazu jetzt ein klares politisches Signal. Wojciech Roszkowski schriftlich. - (PL) Die Aussprache über den Bericht von Herrn Libicki zeigt, dass bei der Bewertung des Nord-Stream-Projekts nahezu völlige Einmütigkeit besteht. Es ist wirtschaftlich unsolide, es dürfte zu einem horrenden Anstieg der künftigen Gaspreise führen, es stellt eine ökologische Bedrohung der Ostseeanrainerstaaten dar, und es macht auch einige Mitgliedstaaten noch stärker von Lieferungen aus Russland abhängig. Es stellt sich nun die Frage, wem es nützt. Die Stimme von Herrn Matsakis, der sich in diesem Kontext gegen den Bericht aussprach und zu "Ehrlichkeit" aufrief, kann wohl kaum ernst genommen werden. Es ist schwierig nachzuvollziehen, was Herr Matsakis unter dem Begriff der Ehrlichkeit versteht. Die Abstimmung über diesen Bericht wird ein Test dafür sein, inwieweit sich das Europäische Parlament wirklich von den Ansichten von Wirtschaftswissenschaftlern, Umweltschützern und einfachen EU-Bürgern leiten lässt, und wie sehr es dem Druck der russisch-deutschen Lobby nachgibt, die gewillt ist, die Energiesicherheit und die ökologische Sicherheit einiger Mitgliedstaaten einzuschränken und die Solidarität innerhalb der EU zu vernichten. Esko Seppänen schriftlich. - (FI) Herr Präsident! Die Gasleitung unterirdisch zu verlegen wäre eine billigere, sicherere Möglichkeit, als sie im Meer zu versenken. Die geplante Ostseepipeline wird zweifellos Auswirkungen auf die Umwelt haben, und diese müssen untersucht werden. Das ist notwendig, um die Risiken zu minimieren. Allerdings fällt North Stream nicht in die Zuständigkeit der EU, und auch das Parlament erörtert die Angelegenheit lediglich auf der Grundlage eines Berichts des Petitionsausschusses. Es geht um polnische Innenpolitik, die hier auf Umwegen als Umweltproblem vor ein Organ der Gemeinschaft gebracht wird, ohne dass es einen Bezug zu den politischen Motiven von Polen und den baltischen Staaten gibt. Wenn ich russischer Gasverkäufer und deutscher Käufer wäre, dann hätte ich kein Vertrauen in die Versorgungssicherheit, insbesondere in dem Falle, dass die Gaspipeline über polnisches Gebiet geführt wird. In Europa haben wir schlechte Erfahrungen mit der Mittlerrolle der Ukraine gemacht, die Gas gebunkert oder nicht bezahlt hat und dann, als es darauf ankam, Gas für den eigenen Gebrauch zurückgehalten hat, das von Russland nach Mitteleuropa weitergeleitet werden sollte. Ein solches Risiko kann im Falle Polens nicht ausgeschlossen werden. Logischerweise wirkt das der Entwicklung von Handels- und Wirtschaftsbeziehungen zwischen Russland und der EU entgegen. Und die Länder der Ostsee unterstützen das. Leider gibt es zum Versenken der Pipeline im Meer keine landgestützte Alternative, aber das macht es erforderlich, die Meeresumwelt zu schützen.

Doba vyhrazená pro otázky (otázky na Komisi) Předsedající Dalším bodem je doba vyhrazená pro otázky (B7-0655/2010). Následující otázky jsou určeny Komisi. První část Předmět: Ochrana zdraví žen Komise přijala novou strategii pro rovnost žen a mužů 2010-2015. Tato strategie upozorňuje na sociální rozdíly, které mezi ženami a muži existují, a uvádí, že ženy jsou nadále vystaveny chudobě častěji než muži. U žen je riziko nečekané ztráty zaměstnání vyšší než u mužů. V současnosti je mnoho žen zaměstnáváno na trhu práce v odvětvích, kde jsou nízké mzdy, a jen velmi málo z nich zastává vedoucí pozice. Míra zaměstnanosti je nízká z důvodu mateřství. Proto jsou jejich důchody nižší než důchody mužů. Mimo jiné je časté, že ženy nepožívají žádné sociální ochrany. Strategie nestanoví žádné konkrétní opatření ani žádný konkrétní způsob, jak zajistit ochranu zdraví žen. Hodlá Komise předložit pokyny nebo návrhy týkající se ochrany zdraví žen? John Dalli člen Komise. - Zdravotní rizika ohrožují ženy jinak než muže, a proto se liší i výsledky zdravotní péče. Ženy žijí průměrně o šest let déle než muži, ale většinu těchto let navíc se těší horšímu zdraví. Některé choroby, například osteoporóza, se vyskytují mnohem více mezi ženami. Proto strategie EU pro rovnost žen a mužů 2010-2015, kterou Komise nedávno přijala, upozorňuje na to, že je zapotřebí, aby tyto rozdíly byly zohledněny v lékařském výzkumu i zdravotní péči. Strategie zdůrazňuje, že je zapotřebí zdravotní služby nadále náležitě přizpůsobovat potřebám, které jsou specifické pro ženy nebo muže. Mezi opatření, která se v této strategii zaměřují přímo na zdraví žen, patří informační semináře o zdraví žen a výměna osvědčených postupů z oblasti zdravotních politik zohledňujících specifické potřeby žen a mužů. Zde nezačínáme od nuly. Zdravotní strategie EU přijatá před třemi roky již naznačovala, že je zapotřebí při tvorbě zdravotní politiky zohlednit genderové aspekty. Zdravotní program Společenství za tímto účelem poskytoval podporu mnoha projektům zaměřeným na zdraví žen, jejichž cílem bylo napomoci lepšímu pochopení a uznání zdravotních potřeb žen. Dobrým příkladem toho, jak EU může pomoci členským státům zlepšit zdraví žen je screening nádorových onemocnění. Odhaduje se, že jen tím, kdyby se zavedly účinné vnitrostátní programy screeningu rakoviny prsu, by se mohlo ročně zabránit 32 000 případů úmrtí na rakovinu prsu. Proto Komise vypracovala evropské pokyny pro screening rakoviny prsu. Jsem rád, že závěrem mohu říci, že Komise začátkem tohoto roku zveřejnila zprávu o zdraví žen, která přispívá ke zlepšení informovanosti o tom, že potřebujeme politiky, které více reagují na specifické potřeby žen a mužů. Vilija Blinkevičiūt (LT) Ráda bych si také něco ověřila. Máme dostatečné množství údajů o ochraně zdraví žen v jednotlivých členských státech? Víme, jaký dopad měla tato velká hospodářská a finanční krize zvláště na zdraví žen? Neměli bychom přezkoumat rovněž, jaký dopad na zdraví žen, zejména starších žen, má chudoba? Jsou pro ženy žijící v chudobě dostupné vysoce kvalitní zdravotní služby? John Dalli člen Komise. - Komise se snaží shromáždit co nejvíce informací a ohlasů, aby mohla zřídit databázi statistických údajů o zdravotních otázkách. Pochopitelně to, do jaké míry budou naše údaje přesné, závisí na odpovědích a zpětné vazbě od jednotlivých členských států. Souhlasím s tím, že bychom měli nadále shromažďovat informace a zjišťovat, jaký vliv má na zdraví a zejména zdraví starších žen chudoba. Mezi zdravím a chudobou však existuje vzájemný vztah, který není založen na pohlaví. Zjišťujeme totiž, že v chudých oblastech bývá zdraví obvykle vystaveno rizikům. Přijímáme také opatření zaměřená na starší občany. Jak víte, Komise nyní zahájila určitou iniciativu, konkrétně inovační partnerství. Prvním pilotním projektem tohoto inovačního partnerství bude zdravé a aktivní stárnutí. Jsem přesvědčen, že to příznivě ovlivní zdraví našich občanů obou pohlaví. Silvia-Adriana Ţicău (RO) V současnosti je v Evropské unii chudobou ohroženo 120 milionů občanů. Je zřejmé, že ženy velmi silně zasáhla hospodářská krize a chudoba je ohrožuje více, zejména jedná-li se o matky samoživitelky. Systémy zdravotní péče v důsledku hospodářské krize velmi strádají. Snížily se jejich rozpočty a dokonce se zavírají velká zdravotnická zařízení. Chtěla bych se zeptat, jaká opatření chystáte, abyste zajistili, že opatření pro včasné odhalení rakoviny děložního čípku a rakoviny prsu budou dostupná pro všechny ženy bez ohledu na jejich sociální nebo materiální situaci, a zejména abyste zajistili, že budeme mít dobrý systém zdravotní péče, který bude v celé Evropské unii poskytovat kvalitní zdravotní služby. John Dalli člen Komise. - Znovu opakuji, že zdravotní péče a její poskytování jsou v kompetenci členských států. Je pravdou, že Komise zveřejnila pokyny o screeningu prsů a naléhali jsme na členské státy, aby se řídily těmito pokyny a zavedly ve svých zemích co nejdříve programy screeningu prsů. Mohu prohlásit, že ve většině zemí existují odpovídající - a velmi dobré - programy, které přinášejí výsledky; některé země však zatím bohužel postupují poněkud liknavě. Mohu vás ujistit, že v rámci veškerých našich styků s členskými státy je toto jednou z prioritních oblastí, o kterých hovoříme. Předmět: Prohlášení Evropského parlamentu ze dne 23. června 2010 o vytvoření evropského systému včasného varování proti pedofilům a osobám sexuálně obtěžujícím jiné osoby Dne 23. června 2010 schválil Evropský parlament prohlášení o vytvoření evropského systému včasného varování proti pedofilům a osobám sexuálně obtěžujícím jiné osoby. Komise již dne 22. května 2007 zveřejnila sdělení s názvem "K obecné politice v boji proti počítačové kriminalitě". Parlament vyzval Radu a Komisi, aby naplnily sdělení Komise z května 2007 a zajistily provádění směrnice 2006/24/ES Evropského parlamentu a Rady ze dne 15. března 2006 o uchovávání údajů vytvářených nebo zpracovávaných v souvislosti s poskytováním veřejně dostupných služeb elektronických komunikací nebo veřejných komunikačních sítí. Současně tyto orgány vyzval, aby danou směrnici rozšířily s cílem vypracovat normy k ochraně údajů o osobách ukládajících na internet obsah internetových stránek, které by policejním a soudním složkám sloužily k rychlému a účinnému potírání dětské pornografie a sexuálního obtěžování na internetu. Může Komise doložit, jak toto prohlášení naplnila? László Andor člen Komise. - Pevně jsem se zavázal bojovat proti zneužívání dětí a zvláště proti pohlavnímu zneužívání dětí. Komise dne 29. března přijala návrh směrnice o pohlavním zneužívání a vykořisťování dětí a o dětské pornografii. Tento ambiciózní dokument se zabývá trestním stíháním pachatelů trestných činů, ochranou obětí a předcházením trestným činům. S cílem zohlednit rizika vytvořená technologickým pokrokem tento návrh zavádí zejména nové druhy trestných činů, například navazování kontaktu s dětmi za účelem jejich pohlavního zneužití (tzv. grooming), prohlížení dětské pornografie bez stahování souborů, pohlavní zneužívání na internetu nebo propagace možnosti zneužívat děti například prostřednictvím internetových fór. Je zapotřebí, aby byly k dispozici speciální vyšetřovací nástroje, například tajné policejní operace s cílem infiltrovat kruhy pachatelů sexuálně motivovaných trestných činů, a zvláštní vyšetřovací oddělení by měla analyzovat dětský pornografický materiál s cílem identifikovat dětské oběti. Členské státy by měly také zavést vnitrostátní systémy k blokování přístupu na internetové stránky s dětskou pornografií a učinit opatření, která umožní odstranit tento obsah již u zdroje. Pozorně jsme si prostudovali prohlášení Evropského parlamentu ze dne 23. června 2010 a rád bych se dozvěděl, jaký systém včasného varování pan poslanec navrhuje. Vzal jsem také na vědomí návrh, aby byla rozšířena působnost směrnice o uchovávání údajů s cílem uchovávat údaje o uživatelích vyhledávajících dětský pornografický materiál, o obsahu zobrazujícím pohlavní zneužívání dětí, jenž byl nahrán na internet, a o zprávách, které sloužily k navazování on-line kontaktu s dětmi za účelem jejich pohlavního zneužití. Směrnice o uchovávání údajů ukládá poskytovatelům komunikačních služeb a sítí povinnost uchovávat provozní a lokalizační údaje a údaje o účastnících. To se nevztahuje na informace o obsahu. Informace o obsahu lze v souvislosti s vyšetřováním trestného činu získávat a ukládat prostřednictvím nástroje známého jako zákonné zachycování. Zákonné zachycování se řídí výhradně vnitrostátním právními předpisy a v jednotlivých členských státech se liší, ale obecně ho lze použít pouze tehdy, pokud orgány činné v trestním řízení mají určité signály, že je páchána konkrétní trestná činnost a že je zapotřebí ji dále vyšetřit. Tento vyšetřovací nástroj nespadá do oblasti působnosti směrnice o uchovávání údajů. Zákonné zachycování probíhá v rámci vyšetřování, které předpokládá existenci podezřelého. Směrnice o uchovávání údajů naproti tomu ukládá provozovatelům povinnost uchovávat určité kategorie údajů bez ohledu na to, zda osoby, kterých se údaje týkají, jsou nebo nejsou podezřelé. Rozšíření směrnice o uchovávání údajů na obrovské množství osobních údajů a údajů týkajících se obsahu, například na internetová vyhledávání různých klíčových slov v různých jazycích, na nahraný obsah, na vyměněné zprávy a na prvky nezbytné k identifikaci všech uživatelů, by muselo splňovat podmínky nezbytnosti a přiměřenosti, což dosud nebylo dokázáno. Takové rozšíření by se vztahovalo na obsah libovolného tématu, který by kdokoliv a na jakékoliv platformě v libovolném okamžiku nahrál. Přestože návrh, který pan poslanec předložil, má legitimní účel a plně si zasluhuje naši pozornost, vzbuzuje vážné obavy, zda je slučitelný se zásadou přiměřenosti. Komise se domnívá, že směrnice, jejíž návrh nedávno předložila, by byla mnohem vhodnějším nástrojem k dosažení našeho společného cíle chránit děti proti pachatelům sexuálně motivovaných trestných činů na dětech. Tiziano Motti (IT) Pane předsedající, dámy a pánové, chtěl bych si vzít slovo jen na pár sekund, protože jsem s odpovědí spokojen a jsem za ni panu komisaři vděčný. Jsem rád, že se rovněž pracuje na tom, aby se problém řešil u kořenů. Pokud jde o odkaz na prohlášení přijaté dne 23. června 2010, chtěl bych upozornit na to, že tento odkaz se konkrétně týkal nahrávaných údajů a nikoli stahování materiálu z internetových stránek, a to proto, že jsme opravdu přesvědčeni, že právo na soukromí uživatelů vyhledávačů musí být také náležitě vzato v potaz. Nicméně si myslím, že můžeme udělat víc - že lze ještě udělat mnohem víc -, poněvadž nečiní-li občanům ve vztahu k zásadě přiměřenosti žádné potíže podstoupit před nástupem do letadla důkladnou prohlídku, neboť jsou si vědomi, že soukromí pasažérů je během prohlídky dokonale chráněno, je rovněž velice pravděpodobné, že bude nalezen uspokojivý kompromis s cílem chránit nezletilé osoby také v této oblasti. Janusz Władysław Zemke Chtěl bych se vrátit k prohlášení, které Parlament přijal dne 23. června 2010. Jistě si vzpomenete, že prohlášení hovoří zejména o vytvoření rychlého a účinného systému včasného varování proti pedofilům. Moje otázka v souvislosti s tímto prohlášením se týká jiné aspektu - neměly by jednotlivé policejní orgány v rámci Evropské unie vytvořit databáze odsouzených pedofilů? Policejní orgány všech členských států by totiž mohly využívat tyto databáze vytvořené v jednotlivých členských státech. Georgios Papanikolaou (EL) Pane předsedající, pane komisaři, Polsko v nedávné době po zadržení pětačtyřicetiletého muže, jenž měl se svojí nezletilou dcerou dvě děti, zavedlo pro pedofily a pachatele znásilnění farmaceutickou kastraci, při níž se používá hormonální léčba s cílem potlačit u nich pohlavní touhu. Toto opatření, jak si dokážete představit, v Polsku vyvolalo prudkou reakci a diskusi o tom, čí práva mají přednost: zda práva společnosti, která očekává, že bude chráněna před pachateli znásilnění, nebo práva osob usvědčených ze sexuálních trestných činů, které lze trestat způsobem, jejž mnozí považují za nehumánní. Zaujala Komise stanovisko k těmto otázkám a k uzákonění chemické kastrace za sexuálně motivované trestné činy? László Andor člen Komise. - Jak jsem řekl na začátku svého projevu, jedním z nejlepších nástrojů k boji proti dětské pornografii a pohlavnímu zneužívání dětí je rychlé přijetí návrhu Komise z března 2010, toho proti pohlavnímu zneužívání dětí. Komise se těší na návrh zprávy Evropského Parlamentu a na zahájení trialogu. Spoléhám rovněž, že členské státy a Evropský parlament předloží výsledný text, který bude mít podstatný význam pro boj proti těmto trestným činům. Chtěl bych vás znovu upozornit na zásadu přiměřenosti, která se podle mého názoru pojí k poslední otázce na toto téma. Předsedající Nyní přistoupíme k otázce č. 17, kterou pokládá paní poslankyně Materová, jež sedí na místě 666. To se k vám nehodí! Předmět: Mladí lidé a trh práce Podle odhadů Eurostatu představují nezaměstnaní, kteří jsou v produktivním věku a mají bydliště v některé z evropských zemí, 9,6 % obyvatel. Počet mladých lidí, jež v Evropě získají každoročně vysokoškolský titul, se pohybuje kolem 3 milionů. Počet obyvatel, kterým hrozí chudoba, se v Evropě v letech 2004 až 2008 zvýšil o 1,5 %, tedy z 15 % na 16,5 %. Mimo jiné s ohledem na nový dokument Komise nazvaný "Nový impuls pro evropskou spolupráci v oblasti odborného vzdělávání na podporu strategie Evropa 2020" a na skutečnost, že rok 2010 je evropským rokem boje proti chudobě, bych se Komise ráda dotázala: Má v úmyslu podniknout kroky na podporu reálných podmínek, jež by zajišťovaly přístup na trh práce mladým lidem v takovém věku, aby nemuseli trpět nezaměstnaností, která by se po dovršení věku 30 let mohla stát patologickou, a to prostřednictvím opatření, která by členské státy nabádala k přijímání náležitě kvalifikovaných a kompetentních osob ve věku 19 až 35 let a ve specifické ekonomické situaci do pracovních poměrů se střednědobými pracovními smlouvami? László Andor člen Komise. - Počet mladých nezaměstnaných lidí v Evropské unii za poslední dva roky vzrostl o milion. Nyní máme 5 milionů mladých lidí ve věku do 25 let, kteří nemohou najít práci. Komise si je dobře vědoma potíží, které dnes mladé lidi na trhu práce čekají. Příliš mnoho jich pracuje na krátkodobou pracovní smlouvu, což nenabízí velké možnosti pro zlepšení, jakkoli mohou mít tito jedinci dobrou kvalifikaci. A co více, některé skupiny mají obzvlášť velké potíže při získávání pracovních míst a setrvání na trhu práce. Jde mimo jiné o mladé lidi z prostředí migrantů a etnických menšin, jako jsou Romové. Přitom se předpokládá, že poptávka po vysoce kvalifikovaných lidech se zvýší o téměř 16 milionů a poptávka po lidech se střední kvalifikací o více než 3,5 milionu. To představuje velkou příležitost pro zaměstnání mladých lidí a my musíme zajistit, aby toho mladí lidé mohli plně využít. Strategie Evropa 2020, která vytyčuje podrobné plány EU v oblasti růstu a zaměstnanosti na příští desetiletí, klade na mladé lidi zvlášť velký důraz a stanoví jasné cíle pro úroveň dosaženého vzdělání. V září Komise předložila soubor politických iniciativ nazvaný "Mládež v pohybu”. Stanoví agendu zaměřenou na lepší vzdělávání a zaměstnávání mladých lidí v příštím desetiletí. Nedávno Komise předložila další stěžejní iniciativu, "Program pro nové dovednosti a pracovní místa”. Komise podporuje zavedení záruky pro mladé, aby se zajistilo, že všichni mladí lidé budou do čtyř měsíců od ukončení školní docházky v zaměstnání, dalším vzdělávání nebo podchyceni aktivačními opatřeními. Jiným aspektem je potřeba odstranit roztříštěnost trhu práce v souladu se společnými politikami flexikurity. Navrhujeme, aby členské státy se segmentovaným trhem práce zvážily uzavírání pracovních smluv na dobu neurčitou s dostatečně dlouhým zkušebním obdobím a postupným růstem práv na ochranu. Musíme také urychlit větší pracovní mobilitu a podporovat inovaci. Dva nástroje, které nám zde pomohou, jsou systém pracovní mobility v EU - "První zaměstnání v rámci sítě EURES” - a evropský vyhledávač volných pracovních míst. První zaměstnání v rámci sítě EURES bude podporovat pracovní mobilitu mládeže a evropský vyhledávač volných pracovních míst umožní mladým lidem a poradcům pro otázky zaměstnanosti zjistit, kde jsou v celé Evropě pracovní místa a jaké dovednosti jsou vyžadovány. Mezitím evropský nástroj mikrofinancování Progress zajistí podporu mladým podnikatelům, kteří nemohou najít alternativní zdroje financování pro vytváření podniků. Jediné řešení problémů, jimž čelíme, samozřejmě neexistuje, avšak prostřednictvím výměny zkušeností se můžeme v mnohém poučit jeden od druhého. Rámec pro zaměstnávání mladých lidí, který navrhujeme, poskytuje vodítko ohledně toho, jak nám mohou pomoci tvůrci politik, zainteresované subjekty a instituce, aby se věci pohnuly dopředu. Veřejné služby v oblasti zaměstnanosti, sociální partneři, zaměstnavatelé a služby na podporu mladých lidí na místní úrovni, to vše musí sehrát rozhodující úlohu. Budeme usilovat o podporu širší výměny zkušeností a osvědčených postupů mezi nimi na evropské úrovni. Pevně věřím, že spojením zdrojů na úrovni EU dokážeme pomoci rozvíjet a podporovat úspěšné politiky na podporu mladých lidí. Barbara Matera (IT) Pane předsedající, dámy a pánové, s odpovědí pana komisaře jsem spokojena. Vzhledem ke globální hospodářské situaci a krizi, která značně zhoršila podmínky na trhu práce, postihuje nejzranitelnější skupiny a konkrétně mladé lidi, požádala bych pana komisaře, aby se vyjádřil k tomu, že je třeba klást větší důraz na evropské nástroje, jako je Evropský fond pro přizpůsobení se globalizaci, které potřebujeme, abychom mohli rekvalifikovat pracovníky propuštěné z důvodů souvisejících s hospodářskopu krizí, a tedy také v důsledku globalizace. Nikolaos Chountis (EL) Pane předsedající, pane komisaři, vyslechl jsem vaši odpověď na otázku mé vážené přítelkyně, avšak chtěl bych obrátit vaši pozornost na následující, na to, co se děje na zemi. Míra nezaměstnanosti v Řecku v roce 2009 činila u mladých mužů 20 % a u mladých žen 34 %. Poté, co se zapojil Mezinárodní měnový fond, se tato situace zhoršila. Zároveň u dvou programů financovaných Evropskou unií prostřednictvím Národního strategického referenčního rámce byly míry plnění 1,9 % resp. 3,2 %. Takže otázka zní takto: proč tato nízká míra plnění v Řecku? Může za to řecká vláda? A za druhé, zvažuje Komise nějaká další opatření pro řešení tohoto problému nezaměstnanosti? Seán Kelly Jen stručně, toto téma je velmi důležité, ale i smutné. Vím, že v mé vlastní zemi je nezaměstnaných 20 % mladých lidí a emigrace, která předtím skončila, opět začíná i s tím, čemu se říká "odliv mozků", mimo jiné včetně členů mé vlastní rodiny. A v návaznosti na posledně položenou otázku, přijímají některé země opatření navrhovaná Evropskou unií s větší ochotou než jiné země, a jaké překážky jsou kladeny z jejich strany? László Andor člen Komise. - Chtěl bych vám poděkovat za komentáře a za to, že obracíte pozornost na jiné fondy kromě těch, o kterých jsem se již zmínil: Nástroj pro mikrofinancování, Evropský sociální fond a Evropský fond pro přizpůsobení se globalizaci. Ty mohou také sehrát svou úlohu, posledně jmenovaný zejména v případech neočekávaných masových propouštění, jež postihují zejména pracovníky zpracovatelského odvětví, ale mohou zasáhnout i jiná odvětví. Samozřejmě věříme, že tyto fondy mohou být nápomocné, a domníváme se, že musí mít zabezpečené financování pro příští finanční období nebo příští programové období, protože i když přichází prosperita, musíme v některých případech bohužel předpokládat velká propouštění z důvodu restrukturalizací a přeshraničních přesunů. Musíme být všímaví ke konkrétním případům. V Evropské unii se nyní objevuje rozdělení - jakýsi dualismus - mezi ústředním regionem, kde HDP a zaměstnanost již rostou, ale i zeměmi jako Řecko a Irsko, které i nadále zápasí pod tlakem finančního trhu. Nedávno jsem měl osobní jednání s panem ministrem Katselim, během kterého jsme diskutovali o tom, jak by mohl být v Řecku lépe využíván Evropský sociální fond. V nedávné minulosti existovalo několik důvodů, včetně krize samotné, potíží se spolufinancováním a určitých administrativních potíží, které ztížily čerpání ze Sociálního fondu ve větším rozsahu, avšak mohu vás ujistit, že mé služby velmi usilovně a velmi úzce spolupracují s řeckým řídícím orgánem na tom, aby v tomto období nalezly vhodné možnosti financování z ESF. Domnívám se, že skutečně pomůže, jestliže se nám podaří provádět financování správným způsobem. Je pravdou, že za mimořádných situací je to ještě obtížnější, a existuje potřeba a také prostor pro restrukturalizaci dostupných finančních prostředků z ESF. Domnívám se, že v dlouhodobějším výhledu musíme přizpůsobit Sociální fond tak, aby mohl být v konkrétních situacích efektivnější a mohl vyvážit dopad nerovnoměrného hospodářského vývoje v Unii, který se projevil již také z demografického hlediska, když vyvolal migrační toky, jež možná v předchozím období nebyly dostatečně doceněny. Budeme tomu věnovat pozornost ve spojitosti s trendy na trhu práce. Předsedající Kolegové a kolegyně, do ukončení jednání ve 20:30 nám zbývá 40 minut, a navrhuji tedy tento čas rozdělit mezi vystoupení paní místopředsedkyně Redingové a pana Füleho. První otázka je pro paní Redingovou. Kolegové, spočítejte si prosím, zda se na vaši otázku dostane. Omlouvám se, že dnes večer máme málo času, protože jsme přetáhli poslední rozpravu, ale hodlám ukončit jednání ve 20:30, abychom umožnili tlumočníkům povečeřet. Osobně zde budu až do půlnoci. Část druhá Předmět: Rovnost žen a mužů při přijímání rozhodnutí Na základě konstatování, že ženy zaujímají ve vnitrostátních parlamentech a vládách jen jedno křeslo ze čtyř, že představují jen 10 % členů správních rad velkých společností kotovaných na burze v EU a pouze 3 % vedoucích představitelů těchto rad, uvádí Komise ve své strategie pro rovnost žen a mužů na období 2010-2015, že hodlá "zvažovat iniciativy", "sledovat pokrok" a "podporovat prosazování". Za účelem boje proti tomuto "skleněnému stropu" jsou však již nyní nezbytné konkrétně zaměřené akce. Hodlá Komise zavést kvóty pro zvýšenou přítomnost žen při přijímání rozhodnutí? Hodlá výrazněji podněcovat členské státy, aby rozvíjely služby péče o děti, a tak matkám umožnily lépe sladit pracovní a soukromý život? Jaká jiná opatření zaměřená zejména proti stereotypům hodlá v této oblasti přijmout? Viviane Reding místopředsedkyně Komise. - Toto je mimochodem jedno z mých oblíbených témat, a proto zvážím veškerá legislativní i nelegislativní opatření, abych odstranila přetrvávající nerovnosti v oblasti rozhodování. Poslední údaje nejsou příliš pozitivní, a proto je skutečně nutné něco udělat - především proto, že tyto údaje trvale zůstávají na stejné, nikoli pozitivní úrovni. Je to jedna z pěti priorit strategie Komise za rovnost žen a mužů na období 2010-2015, kterou jsem již v této sněmovně představila, a již jsem také vyhlásila, že by bylo dobré mít více žen ve správních radách a v řídících pozicích. Proto také musíme hovořit s těmi, kdo mají odpovědnost. Pozvu vedoucí představitele největších kótovaných společností, abychom v březnu usedli ke stolu a podpořili dialog se zainteresovanými stranami v podnikatelské sféře a uvedli věci do pohybu. Pokud se věci nepohnou, přejdu k přijetí cílených opatření pro zlepšení situace. K otázce sběru údajů a šíření srovnatelných údajů, velmi dobře víme, že i zde existuje určitý nedostatek. Máme nyní agenturu pro genderovou rovnost ve Vilniusu, takže můžeme očekávat serióznější údaje, srovnatelné údaje, a zejména databázi žen a mužů ve sféře rozhodování a pravidelné podávání zpráv. Je pravdou, že chybějící infrastruktura kvalitní péče je jedním z důvodů, avšak nikoli jediným, proč je tak málo žen v pozicích s rozhodovacími pravomocemi, takže se budeme muset podívat na výsledky jednotlivých zemí v této oblasti. Pro období 2007-2013 bude k dispozici půl miliardy eur ze strukturálních fondů na rozvoj zařízení péče o dítě a další 2,4 miliardy EUR na financování opatření, jež mají usnadnit ženám přístup k zaměstnání a sladit práci s rodinou, včetně přístupu k péči o děti. Když to zde říkám, pochopíte, že na mě neudělalo velký dojem to, co mnohé členské státy dělají v oblasti péče o dítě, takže i to má vysokou prioritu v politickém programu jednání. Můj kolega pan Andor zohledňuje tyto údaje a tato opatření ve strategii Evropa 2020, a skutečně jsem přesvědčena, že členské státy by měly své úsilí v této oblasti zvýšit. Marc Tarabella (FR) Pane předsedající, paní komisařko, chtěl bych vám poděkovat za odpověď a především za vaše úsilí. Věděl jsem, že to je jedno z vašich oblíbených témat. Zejména bych zdůraznil, že je třeba podpořit vyváženost mezi pracovním životem a rodinným životem u mužů i u žen; jedině tak dosáhneme úplné rovnosti. Více než polovina členských států nedosáhla cíle zřídit zařízení dětské péče pro alespoň 90 % dětí ve věku od tří let do zahájení školní docházky a pro 33 % dětí ve věku do tří let. Proto jsem se vás chtěl zeptat, zda hodláte přijmout příslušná protiopatření, nebo dokonce pokutovat členské státy, jež tohoto cíle nedosáhnou. Mairead McGuinness V otázce zaznělo slovo "kvóta” a neslyšela jsem odpověď konkrétně na tuto otázku týkající se kvót. Za druhé, mrzelo by mne, kdyby na děti mělo být pohlíženo jako na "problém” v souvislosti se zapojením žen do pracovního procesu. Děti jsou dětmi jen po velmi krátké časové období a ženy mohou být přínosem ve všech věkových kategoriích. Takže nezaměřujte se prosím na děti jako na problém. Problémem nejsou děti - problémem je ve skutečnosti to, že v Evropské unii potřebujeme více dětí. Problém je následující: jak ženy rozbijí železný strop, jehož existenci tazatel potvrdil? Silvia-Adriana Ţicău (RO) Ačkoli více než 55 % absolventů vysokých škol jsou ženy, ve veřejných institucích, a často ani v podnicích, je stále ještě nenacházíme v řídících pozicích. Kromě toho existuje také tento 17% rozdíl v platech žen a mužů. Chtěla bych vás požádat, abyste zvážili nějaké komplexní programy a ještě přísnější kontrolu nad členskými státy, pokud jde o zařízení péče o dítě. Nepodaří-li se nám vytvořit celoživotní vyváženost, nebudeme schopni podpořit mladé matky, aby nastoupily profesní kariéru a mohly tak dosahovat také na řídící pozice. Viviane Reding místopředsedkyně Komise. - Plně souhlasím se závěrem, že mnohé členské státy neplní cíle z Barcelony. Pouze osm členských států splňuje cíle z Barcelony pro děti ve věku 0-3 let a pouze sedm členských států splňuje cíle pro děti ve věku od 3 let do zahájení školní docházky. Jako komisařka odpovědná za rovnoprávnost neodpovídám za sociální věci a vím, že všemi těmito otázkami se zabývá strategie Evropa 2020. Budeme se jistě muset na všechny tyto otázky podívat, protože tento problém se se stárnutím obyvatelstva bude zhoršovat. Kdo se pak bude starat také o seniory? Ženy nebudou mít jen děti, o které se musí starat, ale i seniory. Takže se na to skutečně musíme podívat a také analyzovat, proč členské státy nečerpají peníze, které jsou k dispozici pro to, abychom měli více zařízení péče o dítě. Pokud jde o kvóty, ve své odpovědi jsem, myslím, nepoužila slovo kvóty, ale řekla jsem velmi jasně, že nebude-li dosaženo pokroku, pak něco udělám, a řekla jsem jasně, co si pod pokrokem představuji. Pokrok znamená, že ve správních radách veřejně kótovaných společností bude do roku 2015 30 % žen a do roku 2020 40 % žen. Doufám, že dokážeme těchto cílů dosáhnout, aniž bude nutný důrazný zásah na evropské úrovni. Pokud ne, pak ovšem jsou na pořadu dne kvóty, a ačkoli možná existují někteří, kdo nevěří, že udělám to, co říkám, jsem známa tím, že to, co oznámím, obvykle udělám. Podniky mají proto nyní velkou příležitost zajistit, aby můj zásah nebyl nutný, protože budou-li dělat věci správně, nemusíme zasahovat. Plně souhlasím s čísly, která byla citována. My ženy tvoříme 60 % nových absolventů vysokých škol; znamená to, že bychom měly mít něco kolem 60 % řídících pozic, avšak k dosažení této úrovně máme daleko. To je důvod, proč musíme ženám pomoci, aby se dostávaly do řídících pozic. Existuje řada důvodů, proč se jim to nedaří: jedním z nich je kultura, a tu je nejobtížnější změnit. To je také důvodem toho, proč ženy v oblasti rozhodování jsou jednou z priorit strategie pro genderovou rovnost, stejně jako rozdíl v odměňování žen a mužů - v celoevropském průměru 17 %, v některých zemích je velmi velký, v některých velmi malý. V příštím roce zahájíme kampaň ke zvýšení informovanosti o těchto faktech. Existuje například velmi pěkný projekt v Německu, který bychom mohli obecně aplikovat na jiné země a kde ve veřejných prostorách existuje metr ukazující, o kolik musí žena pracovat déle, aby dosáhla stejného průměrného platu jako muž. Musíme samozřejmě do této diskuse zapojit také sociální partnery a musíme mít zavedena opatření transparentnosti. Toto vše je součástí strategie pro ženy a budeme to krok za krokem uskutečňovat - nikoli abychom o tom pouze hovořili, ale abychom věci změnili. Předmět: Náklady na tlumočení, překlad a poskytování informací v rámci trestních řízení v členských státech Nařízení týkající se práva na tlumočení a překlad, které Rada nedávno přijala, stejně jako právo obviněné osoby na informace, které je v současné době předmětem zkoumání, představují dvě základní opatření plánu, který Komise navrhla s cílem posílit práva obžalovaných na obhajobu. Mohla by Komise odpovědět na tyto otázky: Vzhledem k tomu, že se předpokládá, že členské státy budou hradit náklady na překlad, tlumočení a poskytování informací v plné výši, jaké finanční důsledky mohou očekávat a jakou částku budou muset na poskytování těchto služeb vynaložit? V členských státech, jako je Řecko nebo Malta dochází ke značnému přílivu nelegálních přistěhovalců, v jehož důsledku těmto státům vznikají vysoké dodatečné zvláštní náklady na poskytování překladatelských a tlumočnických služeb nebo informací týkajících se obvinění a na odborné vzdělávání policistů a státních zástupců. Má Komise v úmyslu přispět těmto zemím a poskytnout jim hospodářskou pomoc, aby nemusely v plné výši hradit náklady vyplývající z účasti nelegálních přistěhovalců na trestních řízeních? Pokud tomu tak je, podle kterých kritérií bude stanovena výše této pomoci a sestaven seznam zemí, které se o ni budou moci v případě potřeby ucházet? Viviane Reding místopředsedkyně Komise. - Když jsem se stala komisařkou, zjistila jsem, že v minulosti byl odveden velký kus práce v souvislosti s otázkami bezpečnosti, a velmi málo se udělalo v otázkách práv. Proto, když mám k dispozici nástroje Lisabonské smlouvy a mám také Stockholmskou strategii, kterou byla zavedena řada bodů týkajících se toho, jak máme postupovat, jsme se rozhodli konat, a konali jsme velmi rychle. Především chci poděkovat Parlamentu za vynikající práci, kterou odvedl v souvislosti s procesními právy. Dospěli jsme již k dohodě o právu souzené osoby na tlumočení a překlad v trestním řízení. Značného pokroku dosahujeme v souvislosti se směrnicí o právu na informace v trestním řízení. známé písemné "poučení”. Chceme-li se stát kontinentem práv, budeme muset postupně vytvářet procesní práva. Ta něco stojí, ale jsou nepostradatelná pro zajištění práva na obranu pro evropské občany a také pro řádné plnění funkce vzájemného uznávání. Dříve než předložíme nějaký návrh, vždy provádíme důkladné posouzení dopadů finančních důsledků právních předpisů EU pro členské státy. Teprve poté předkládáme legislativní návrhy. Tento postup samozřejmě vycházel z číselných údajů poskytnutých správními orgány členských států. Zmíněná čísla ukazují, že dodatečné náklady, jež členské státy ponesou, by neměly být příliš vysoké. Pokud jde o právo na tlumočení a překlad, směrnice pouze opakuje existující povinnost členských států zakotvenou již v Úmluvě o lidských právech Rady Evropy, takže nevyžaduje nic mimořádného. Požaduje jen něco zcela základního. Není pravděpodobné, že by členské státy - a mnohé z nich již splňují povinnosti stanovené soudem ve Štrasburku, - musely nést nějaké další náklady oproti tomu, co na tyto účely již vydávají. Pokud jde o právo na informace, největší částí výdajů bude počáteční jednorázový náklad spojený s přípravou písemného "poučení”. Zde již Komise předložila vzor ve všech jazycích EU jako přílohu k této směrnici. Členské státy pouze musí tento vzor vzít a zkopírovat, takže náklady pro ně nebudou příliš vysoké. Komise nemá rozpočet, ve kterém by byly vyhrazeny prostředky, jež by institucím umožnily poskytnout členským státům finanční pomoc na pokrytí těchto nákladů. Zahrnou-li členské státy do výpočtu riziko justičního omylu, zákonných opravných prostředků a obnovy řízení, ztráty dobré pověsti justičního systému jako celku a někdy i škod, jejichž náhradu soud ve Štrasburku domácím soudům ukládá, pak je mnohem nákladnější, když zodpovědný stát tato základní práva nezafinancuje. Georgios Papanikolaou (ES) Pane předsedající, pane komisaři, děkuji vám za odpověď. V tom, co říkáte, máte naprostou pravdu a nemohu než s vámi souhlasit. Chtěl bych však upřesnit a zeptat se ještě jednou: u zemí, jako je například Řecko nebo Malta, kde, jak víte, jsme pod velkým tlakem jak ze strany nelegálních migrantů, tak ze strany lidí, kteří mohou potřebovat pomoc v trestním řízení, pokud k standardnímu písemnému poučení a různým standardním dokumentům, které mají k dispozici, budou obvinění potřebovat mít přeložený kterýkoli z dokumentů ve svém trestním spise, což, jak víte, je odborná práce, která se případ od případu liší, můžeme odhadnout, jaké budou náklady, zejména pro některé malé země pod tak obrovským tlakem a s tak velkými problémy? Brian Crowley Chtěl bych také poděkovat paní komisařce za její odpověď. Stejně jako můj předchozí kolega si myslím, že jednou z největších obtíží, které lze rozpoznat, je to, že - i když všichni chápeme důležitost přístupu k justici ve formě, která je u osoby požadující spravedlnost pochopitelná - tato nová pravidla nelze používat jako právní mechanismus za účelem odkladu dalších projednávání důležitých případů, ať již jde o deportaci podle imigračních pravidel, nebo to má sloužit k odvolání proti určitým trestním záznamům atd. Existuje mezi právními předpisy nějaký předpis nebo návrh, který by soudu umožnil ignorovat nutnost toho, aby každý jednotlivý dokument byl přeložen do daného jazyka? Viviane Reding místopředsedkyně Komise. - Mohu jen opakovat, že cena za nesprávné fungování justice nebo cena za to, že se s lidskými bytostmi nezachází tak, jak by se v Evropě práv mělo s lidskými bytostmi zacházet, je mnohem vyšší než náklady spojené s investováním do těchto základních práv. Pro země, které jsou daleko pod minimální úrovní, je samozřejmě mnohem obtížnější této úrovně dosáhnout, a pro země, které již mají určitou úroveň práv, bude mnohem snadnější toho dosáhnout. Je to snad důvod, aby se nic nedělalo? Právě naopak. Možné náklady pro různé členské státy analyzujeme také na základě tlaku, jemuž jsou při své činnosti vystaveny. Nejde jen o azyl. Jde také o trestní řízení, například v případě nelegálního přistěhovalce obviněného z trestného činu, který se dostane před soud. Nezavedli jsme povinnost překládat všechny dokumenty, pouze ty, které mají zásadní význam, aby bylo trestně stíhané osobě umožněno pochopit, co se s ní děje. Mimochodem velká většina dotčených osob nebudou nelegální přistěhovalci. Největšími skupinami dotčených osob jsou lidé cestující do jiného členského státu například jako turisté nebo lidé, kteří žijí v jiném členském státě, ale neovládají jazyk této země. Takže to přinese základní prospěch milionům evropských občanů. Představte si, že cestujete ze Štrasburku do některé sousední země. Stanete se účastníkem dopravní nehody. Někoho jste zranili. Jste odvedeni na policii, jste odvedeni před soud a nemáte ponětí, z čeho jste obviněni. Za takových okolností byste byli velmi rádi, kdybyste alespoň věděli, co vám je kladeno za vinu, abyste se mohli obhajovat. Myslím si, že je to základní lidské právo, a měli bychom zvážit, jakou cenu pro společnost by mělo, kdybychom toto základní lidské právo neuvedli do praxe. Předsedající Je mi líto, ale na otázky, které položili paní Harkinová, pan Cashman, pan Mirsky a pan Crowley se dnes večer nedostane. Obdrží odpověď písemně. Jak jsem řekl dříve, máme zpoždění, protože jsme přetáhli předchozí rozpravu. Nyní přejdeme k otázkám pro pana Füleho. Předmět: Rozšíření EU o Turecko Mohla by Komise nastínit současnou situaci, pokud jde o žádost Turecka o přistoupení k EU? Štefan Füle člen Komise. - Evropská rada na svém zasedání v Helsinkách v prosinci 1999 udělila Turecku status kandidátské země a v říjnu 2005 byla s Tureckem zahájena jednání o přistoupení. Komise podává Radě a Parlamentu pravidelně zprávu o pokroku dosaženém Tureckem při plnění kodaňských kritérií. 9. listopadu zveřejnila Komise zprávu o pokroku dosaženém Tureckem za rok 2010. Zpráva zahrnuje období od počátku října 2009 do října 2010 a pokrok je posuzován na základě přijatých rozhodnutí, přijatých právních předpisů a realizovaných opatření. Turecko pokračovalo v procesu politických reforem, zejména prostřednictvím reformy své ústavy, a pokračuje v uspokojivém plnění politických kritérií. Změny v ústavě přijaté 12. září v referendu vytvořily podmínky pro pokrok v některých oblastech, jako je soudnictví, základní práva a veřejná správa. Pro turecký pokrok je zásadní provádění ústavních změn transparentním způsobem podporujícím začlenění. Očekávání dosud nesplňuje demokratické otevírání zaměřené hlavně na řešení kurdské otázky. Tuto politiku podkopalo také rozhodnutí ústavního soudu o rozpuštění Strany demokratické společnosti a nárůst teroristických útoků PKK. Významné reformy je ještě nutné provést v oblasti základních práv, zejména v oblasti svobody projevu. Svobodu tisku v praxi podkopává vysoký počet soudních řízení proti novinářům a nepatřičný tlak na média. Pokud jde o regionální otázky a mezinárodní závazky, je nyní naléhavě nutné, aby Turecko splnilo svůj závazek nediskriminačního provedení dodatkových protokolů ke smlouvě o přidružení. Komise doporučila, aby v případě, že v této otázce nedojde k žádnému pokroku, byla potvrzena platnost opatření přijatých Evropskou unií v roce 2006. To ovlivní celkový průběh jednání. Turecko i nadále veřejně vyjadřovalo podporu jednání probíhajících mezi vedoucími představiteli řeckokyperské a tureckokyperské komunity s cílem dosáhnout komplexního řešení kyperského problému. Nebylo však dosaženo žádného pokroku směrem k normalizaci dvoustranných vztahů s Kyperskou republikou. Pokud jde o hospodářská kritéria pro přistoupení k Evropské unii, je Turecko i nadále fungující tržní ekonomikou, která se dokáže vyrovnat s konkurenčním tlakem a tržními silami v Unii. V roce 2010 zaznamenalo Turecko silný hospodářský růst, zacelilo ztráty utrpěné během finanční krize, avšak proces privatizace a strukturální reformy musí pokračovat. Turecko dále posilovalo svou schopnost převzít závazky spojené s členstvím tím, že uvádělo své právní předpisy a nařízení do souladu s předpisy a nařízeními Evropské unie. Během období zachyceného v této zprávě byly otevřeny dvě jednací kapitoly - životní prostředí a bezpečnost potravin - vedle celkem 13 kapitol, které jsou v současnosti otevřeny. Důležitého pokroku bylo dosaženo v oblasti energetické bezpečnosti ratifikací mezivládní dohody o projektu Nabucco a v oblasti spolupráce v letectví inicializací horizontální letecké dohody EU-Turecko. Slaďování ve značném množství oblastí je však ještě třeba provést, zejména v oblasti rybolovu, sociálních politik, justice a vnitra a celní unie, kde zůstávají dlouhodobě nevyřešené obchodní otázky. I nadále má zásadní význam, aby Turecko zlepšovalo svou správní kapacitu pro provádění a podporu právních předpisů souvisejících s EU. Bernd Posselt (DE) Pane předsedající, rád bych se omluvil. Měli jsme zasedání skupiny. Doba vyhrazená pro otázky pro paní Redingovou začala ve 20:00. Viděl jsem to na monitoru a poté jsem sem přišel právě v době, kdy byla položena druhá otázka - měla jich nakonec šest. Myslel jsem si, že to potrvá půl hodiny, jak bylo plánováno. Proto jsem nestihl svou otázku. Chtěl bych se vás zeptal, zda byste byl tak laskav a umožnil mi položit ji po otázce pana Higginse. Skutečně jsem dorazil do sněmovny právě v době, kdy bych měl hovořit. Předsedající Problém je v tom, že podle článku 116, není-li poslanec ve chvíli, kdy by otázka měla být zodpovězena, na svém místě, tato otázka odpadá. Pracovníci sněmovny, ačkoli to není jejich povinností, se pokusili spojit se telefonicky s vaší kanceláří, avšak nikdo nereagoval. Uvědomuji si, že se vyskytují potíže, avšak doba vyhrazená pro otázky začala o 20 minut později. Dal jsem každému komisaři po 20 minutách. Paní Redingová měla 20 minut, zodpověděla dvě otázky, a dohodli jsme se, že ve 20:10 přejdeme k panu Fülemu. Je mi to velice líto, pane Posselte. Přijmu tyto dvě doplňovací otázky a uvidíme, kam se pak dostaneme. Jim Higgins (GA) Pane předsedající, musíme si uvědomit, že Turecko, ač je muslimským státem, je Západu velmi nápomocno, zejména pokud jde o Kuvajt, Irák a NATO. Ačkoli se vyskytují problémy vyplývající z velmi početného obyvatelstva, 74 milionů osob, a problémy v oblasti lidských práv, hospodářských záležitostí a Kypru, může pan komisař zároveň neuznat, že se situace zlepšuje? Může nám poskytnout nějaký časový plán, dlouhodobý nebo krátkodobý, na základě kterého budeme moci poskytnout Turecku právo stát se plnoprávným členem Evropské unie? Seán Kelly Jen krátce, nehledě na pokrok, jehož Turecko dosáhlo v některých oblastech, pan komisař poukázal na to, že je třeba dosáhnout výrazného pokroku v oblasti svobody projevu a svobody tisku. Bude-li to jednoho dne uspokojivě splněno a oni přistoupí k Evropské unii, neexistuje nebezpečí, že se vrátí zpět k mnohému z toho, nač čekáme a čeho nebylo dosud dosaženo? Štefan Füle člen Komise. - Pokud jde o první otázku, rozhodně patřím k těm, kdo s tempem našich jednání o přistoupení nejsou spokojeni. Nemyslím si, že to vyjadřuje význam této země a oboustranný závazek otevřít za každého předsednictví jen jednu kapitolu, uvědomíme-li si, že během tohoto předsednictví jsme nebyli schopni otevřít žádnou novou kapitolu i přesto, že existuje značný pokrok, zejména v kapitole 8 týkající se hospodářské soutěže. Existuje pro to několik důvodů. Jedním z nich je to, že nás dosud rozdělují nevyřešené otázky týkající se Kypru. Počet kapitol, které bychom mohli v rámci jednání o přistoupení otevřít, je ovšem omezený. Ve zbývající době zbývá otevřít jen tři kapitoly - týkající se hospodářské soutěže, veřejných zakázek a sociální politiky -, a nejsou to kapitoly jednoduché. Osm z nich je na základě doporučení Komise zmrazeno jako reakce na to, že Turecko neprovádí dodatkový protokol, existují však další kapitoly, které jsou blokovány jednotlivými členskými státy. Za této situace je pro Komisi obtížné poskytnout nějaký rozumný časový plán. Mohu říci, že jsme dnes v rámci všeobecné první rady na ministerské úrovni v Bruselu vedli podnětnou diskusi o vztazích EU-Turecko a o jednáních o přistoupení z hlediska dohody o textu deklarací. Snažím se také různými způsoby tento proces zintenzívnit. Jsem přesvědčen, že po nadcházejících parlamentních volbách v Turecku budou obě strany skutečně připraveny učinit právě toto. Ke svobodě tisku - to je otázka, která nás znepokojuje, a Komise ji velmi pečlivě sleduje. Cílem tohoto postupu je absolvovat všech 35 kapitol, všechna kritéria pro zahájení a pro uzavření jednání, aby bylo zajištěno, že se Turecko nejen přizpůsobí acquis Evropské unie, ale prokáže také výsledky při provádění tohoto acquis. To se jednoznačně týká politické části Kodaňských kritérií, jež konkrétně souvisejí se svobodou médií a svobodou projevu. Spolu s členskými státy a s podporou Evropského parlamentu si velmi přejeme, aby proces rozšíření nebyl jen cvičením v odškrtávání kolonek, což by mohlo později způsobit problémy při provádění některých právních předpisů nebo v práci orgánů. Je to důležitý proces, kde hrají stále významnější úlohu dosažené výsledky. Právě tímto procesem musí Turecko projít, než se dostane na pořad dne otázka, zda se mu podaří stát se členem Evropské unie. To by byla nejlepší záruka, že budou garantovány veškeré svobody, včetně té, o které se zmínil vážený pan poslanec. Předmět: Spolupráce Vojvodiny a východního Chorvatska Jak Komise hodnotí možnosti posílené přeshraniční spolupráce mezi srbskou provincií Vojvodina a východní částí Chorvatska (oblast Osijek/Východní Slavonie), zejména pokud jde o budování přeshraniční infrastruktury, včetně projektu rychlostní sinice ze Somboru do Osijeku? Předmět: Dopady kvantitativního i kvalitativního posilování nacionalismu v Albánii a evropská perspektiva pro tuto zemi Již mnoho let je převažujícím rysem politického života v Albánii extrémní křehkost vlády. Tato situace má negativní dopady na hluboké institucionální reformy, které je nezbytné provést, má-li Albánie přistoupit k Evropské unii. V těchto podmínkách dlouhotrvající politické nestability je obzvláště znepokojivé kvantitativní a kvalitativní posilování fanatického nacionalismu, a to jak ve sdělovacích prostředcích, tak ve společnosti, zejména mezi mládeží. V této souvislosti se můžeme zmínit o konkrétních příkladech, jako je vražda albánského státního příslušníka řeckého původu v Himaře v srpnu tohoto roku, vandalismus namířený proti věncům položeným na znamení úcty na hřbitově v Boboshticë nebo vážné a opakované útoky významných albánských novin proti hlavě albánské pravoslavné církve. Mohla by vzhledem k výše uvedenému Komise odpovědět na následující otázky? Je si těchto skutečností vědoma? Vzbuzuje v ní obavy vzrůstající vliv nového fanatického nacionalismu? Hodlá požádat albánskou vládu, aby v této věci usilovala o nápravu? A konečně, domnívá se, že výše uvedené skutečnosti ovlivní rychlost, s níž se tato země blíží k přistoupení k Evropské unii? Štefan Füle člen Komise. - Poskytnu pregnantní odpovědi na obě otázky. Hlavním cílem programů přeshraniční spolupráce je podporovat rozvoj společného socioekonomického prostředí pro lidi, obce a ekonomiky, včetně poskytování technické pomoci. To by mělo připravit země na řízení budoucích přeshraničních programů v rámci evropských cílů územní spolupráce ze strukturálních fondů Evropské unie. Programy přeshraniční spolupráce mezi zeměmi západního Balkánu jsou také zaměřeny na překonání dědictví minulých konfliktů. Přeshraniční programy v rámci nástroje předvstupní pomoci na západním Balkáně byly zahájeny v roce 2007. Dosavadní výsledky jsou velmi pozitivní. Jak Chorvatsko, tak Srbsko v rámci svých přeshraničních programů vyjádřily připravenost spolupracovat v oblastech ležících po obou březích řeky Dunaje. Každoroční příspěvek na chorvatsko-srbské přeshraniční programy činí 1,8 milionu EUR. Tohoto finančního příspěvku se využívá pro poskytování grantů malým a středním projektům navrženým místními zainteresovanými subjekty v různých odvětvích, jako je hospodářství, kultura, turismus, životní prostředí a sociální otázky. Mezi příjemci projektů jsou obce, nevládní organizace, obchodní komory nebo kulturní instituce. Významné projekty přeshraniční infrastruktury, jako jsou projekty zmíněné v této otázce, nespadají ani do oblasti působnosti složky přeshraniční spolupráce v rámci nástroje předvstupní pomoci, ani nepatří mezi její cíle. Komise by mohla zvážit financování takových projektů v rámci složky jedna pro Srbsko - což je budování institucí - a složky tři pro Chorvatsko - což spadá pod místní rozvoj -, pokud o to příslušné orgány Chorvatska a Srbska požádají. K druhé otázce, smím-li pokračovat. Jak bylo zdůrazněno v písemné odpovědi na předchozí otázku váženého poslance pod číslem, Evropská komise si je vědoma odsouzeníhodného incidentu v Himarë a vývoj pozorně sleduje. Údajný pachatel se sám přihlásil na policii a očekává soudní proces. Albánské orgány nesou plnou odpovědnost za důkladné vyšetření těchto skutečností a za spravedlivý soudní proces s osobami, které jsou za to odpovědné. Komise bude sledovat postup v této kauze v souladu se zásadou lidských práv a právního státu. V této otázce uvádí vážený poslanec podrobnosti také o jiných incidentech. Albánie a Řecko jsou historicky úzce spojeny. Je jednoznačně v zájmu obou zemí, aby pokračovaly ve spolupráci a překonaly veškeré nacionalistické a extremistické ideje, jež byly základem mnoha neštěstí, která v minulosti postihla celý region. Komise opakovaně zdůraznila nutnost přísného dodržování zásady právního státu a plného dodržování lidských práv, zejména ochrany práv osob pocházejících z menšin. Všechny žadatelské země si jsou vědomy toho, že je důležité tato kritéria plnit v zájmu dosažení pokroku na cestě do Evropské unie. Ve svém nedávném stanovisku se Komise k mezietnickým vztahům v Albánii vyjádřila pozitivně. Je však zapotřebí dalšího úsilí, aby byla podpořena úcta k menšinám a zaručena jejich ochrana. Bernd Posselt (DE) Pane předsedající, velmi vám děkuji za velkorysost. Budu velmi stručný, pane komisaři. Byl byste případně ochoten se podívat na spojení mezi Somborem v Srbsku a Osijekem v Chorvatsku? Je tam velký most přes Dunaj a v Chorvatsku je letiště, ale žádná odpovídající silnice. Pro celý region by to skutečně bylo mimořádně důležité. Georgios Koumoutsakos (EL) Pane předsedající, pane komisaři, vyslechl jsem velmi pozorně vaši odpověď a děkuji vám za ni, pokud jde o konkrétní události. Na druhé straně však důvodem mé dnešní otázky byla především skutečnost, že, objektivně řečeno, v Albánii dochází k narůstání nacionalismu. Nás v Řecku to znepokojuje a vzbuzuje to v nás obavy, protože v zemi, která směřuje k přistoupení, by se takovéto věci stávat neměly. Věříme, že těmto problémům bude věnována pozornost. Předsedající Pane Paleckisi, chcete učinit poznámku týkající se Běloruska? Justas Vincas Paleckis Ano, mám otázku týkající se Běloruska. Děkuji vám za vaše dárky v předvečer Vánoc. Prezident Lukašenko nedávno navštívil Moskvu a podepsal s prezidentem Medveděvem velmi významné dohody. Jak byste zhodnotil tuto novou situaci před volbami a po podepsání těchto dohod? Předsedající Pane komisaři, to jsou tři otázky. Máte prosím nanejvýš tři minuty. Štefan Füle člen Komise. - Odpověď na první otázku zní: ano, na základě požadavku obou těchto zemí. Jsem připraven se na to podívat a uvidíme, čím může Komise pomoci. Za druhé, každé nacionalistické soupeření vzbuzuje u Komise znepokojení a v rámci našich vztahů s danou zemí se takovou otázkou musí velmi vážně zabývat. Jak víte, počátkem října jsme předložili stanovisko k Albánii. Obsahuje řadu takzvaných hlavních priorit - celkem 12 - představujících předběžné podmínky, které musí Albánie splnit, dříve než budeme moci doporučit zahájení jednání o přistoupení. Mí kolegové a já zajistíme, aby otázka, kterou jste nastolil, byla v rámci těchto 12 hlavních priorit uspokojivě vyřešena a to, že Komise nedoporučí zahájení jednání o přistoupení, dokud nebudou otázky, jako je ta, kterou jste vznesl, uspokojivě řešeny. K třetí otázce, nejsem si jist, jak ji stručně zodpovědět. Myslím si, že v tomto předvolebním období jsme zaznamenali určitý omezený pokrok. Velmi se těšíme na zprávu monitorovací mise OBSE/ODIHR. Na základě toho jsme připraveni podniknout další kroky k zapojení Běloruska, ale půjde o zapojení v celé šíři, přičemž máme jasně na zřeteli, jaké kroky v zásadních otázkách demokracie, právního státu a základních svobod mají být učiněny běloruskými orgány. Zde se zastavím a poskytnu písemnou odpověď týkající se nynější práce Komise a členských států na přípravě společného prozatímního plánu, o kterém budu zítra hovořit s vámi a vašimi kolegy z Euronestu, a také práce spojené s přípravou mandátu pro readmisní dohodu, dohody o uvolnění vízového režimu a rovněž další informace, jež snad poskytnou odpověď na vaši otázku. Připojím také své připravené vystoupení. Předsedající Pane Paleckisi, měl jsem dojem, že vzhledem k probíhajícím volbám je důležité, aby se do záznamu dostaly vaše poznámky k Bělorusku. Omlouvám se panu Madlenerovi, paní Theocharousové a panu Hadjigeorgiouovi, kteří jsou rovněž přítomni. Na jejich otázky se nedostalo. Obdrží odpověď písemně. Pane Madlenere, opravdu již není čas. Barry Madlener (NL) (bez mikrofonu) ... položit tuto otázku, ale nyní jsme fakticky prostě vynecháváni z pořadu jednání. Je toto běžná praxe? Nemohl jste nás informovat dříve nebo zasáhnout tak, abychom mohli vystoupit všichni? Předsedající Pane Madlenere, za mého předsednictví se vždy snažíme skončit ve 20:30. Nyní jsme již přetáhli o sedm minut kvůli délce odpovědí a proto, že předchozí rozprava trvala o 20 minut déle. Není to mou vinou, ale myslím si, že je důležité, aby se pracovníci sněmovny mohli najíst, dříve než se v 21:00 zase vrátí. Otázky, které nebyly pro nedostatek času zodpovězeny, budou zodpovězeny písemně (viz příloha). Tím končí doba vyhrazená pro otázky. (Zasedání bylo přerušeno ve 20:40 a pokračovalo v 21:00).

6. Aluepolitiikan ja sen rahoituksen avoimuus ( - Ennen äänestystä: Michail Tremopoulos esittelijä. - (EL) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, syy tämän aluepolitiikan ja sen rahoituksen avoimuutta käsittelevän mietinnön laatimiseen oli se, että EU:n varojen edunsaajien julkistaminen mahdollistaa kansalaisten osallistumisen mielekkääseen keskusteluun siitä, miten julkisia varoja käytetään. Tämä on välttämätöntä toimivalle demokratialle Euroopan tasolla. Tämä aluekehitysvaliokunnan minun laadittavakseni antama mietintö sisältää suosituksia, jotka olisi sisällytettävä tuleviin rakennerahastoja koskeviin asetuksiin, kuten tarvittavien lisätietojen antaminen edunsaajia koskevan luettelon julkistamisen yhteydessä sekä kumppanuutta koskevat riittävän sitovat säännöt. Muita ehdotuksia, jotka voidaan toteuttaa nykyisten koheesio-ohjelmien puitteissa, ovat muun muassa seuraavat: komissio määrittää yksityiskohtaisemman ja preskriptiivisemmän mallin, jossa täsmennetään annettavien tietojen rakenne, muoto ja sisältö; luodaan Euroopan avoimuusaloitteen, uuden varainhoidon valvonnan ja tilintarkastuksen välinen yhteys; tilintarkastajat noudattavat tiukempaa linjaa viestintää ja tiedottamista koskevien vaatimusten suhteen, mukaan lukien huonosti suoriutuneiden nimeäminen ja paljastaminen sekä rahoitukseen liittyvien oikaisujen käyttö tapauksissa, joissa väärinkäytöksiä on osoitettu tapahtuneen; alue- ja paikallisviranomaiset sekä muut asiaan liittyvät osapuolet otetaan tiiviimmin mukaan koheesiosuunnittelun ja täytäntöönpanon kaikkiin vaiheisiin ja niille annetaan täysi oikeus tutustua kaikkiin hankeasiakirjoihin; komissio antaa lisäohjeita kumppanuuslausekkeen täytäntöönpanosta nykyisissä ohjelmissa ja avoimuutta EU:n rahoittamien suurten hankkeiden yhteydessä lisätään. Kiitän vielä kerran muiden poliittisten ryhmien varjoesittelijöitä tästä lopullisesta tekstistä, jonka onnistuimme saamaan aikaan.

1. Nicaragua Der Präsident Als nächster Punkt folgt die Aussprache über drei Entschließungsanträge zu Nicaragua. Bogusław Sonik Herr Präsident, die Politik des amtierenden nicaraguanischen Präsidenten Daniel Ortega bestätigt die universelle Gültigkeit der alten kommunistischen Maxime: "Sobald wir erst einmal an der Macht sind, geben wir sie nie wieder ab." In den 80er Jahren des letzten Jahrhunderts sind die Sandinisten an der Aufrechterhaltung einer bewaffneten Diktatur gescheitert und mussten auf internationalen Druck demokratische Spielregeln akzeptieren. Bei den Wahlen im Jahr 2006 wurde Ortega zum Präsidenten gewählt und die Sandinisten kehrten an die Macht zurück. Von Anfang an und unter einer Vielzahl pseudo-legaler Vorwände benutzte Ortega altbewährte Einschüchterungs- und Eliminierungsmethoden gegen jede Art der Opposition. Das sandinistische System begann den Staatsapparat zu kopieren und folgte dabei dem Beispiel der kubanischen Komitees zur Verteidigung der Revolution. Im Dezember 2008 wies das Europäische Parlament auf die Einschüchterungskampagne hin, die durch die staatlichen Behörden und mit den Sandinisten in Verbindung stehenden Parteien und Personen initiiert wurde. Diese Kampagne richtete sich gegen Menschenrechtsorganisationen und ihre Mitglieder, Journalisten und Vertreter der Medien. Amnesty International berichtete über die Gewaltausbrüche nach den Kommunalwahlen und stellte eine Zunahme der Angriffe auf und Misshandlung von Journalisten fest. Nun versucht Ortega durch Manipulation des Obersten Gerichtshofs die Verfassung so zu ändern, dass er sich zur Wiederwahl stellen kann. Wir können mit einem hohen Maß an Gewissheit sagen, dass der nächste Schritt darin bestehen wird, sich zum Präsidenten auf Lebenszeit berufen zu lassen, denn für die Populisten in Managua und Caracas ist Fidel Castro das Vorbild und unter Castro hat es nie freie Wahlen gegeben. Ich fordere die Europäische Union auf, ihre Schlüsse aus dieser Situation zu ziehen und in Anbetracht der Verletzung internationaler Menschenrechtsstandards zu prüfen, ob nicht vielleicht der Bedarf existiert, bestehende Kooperationsabkommen mit diesem Land zu überdenken, damit sich die Menschenrechtsklauseln nicht nur als leere Worthülsen erweisen. Adam Bielan Herr Präsident, letzten Samstag haben Zehntausende nicaraguanische Bürgerinnen und Bürger einem Aufruf von Oppositionspolitikern folgend gegen die Politik von Präsident Daniel Ortega demonstriert, eine Politik, die auf direktem Weg zur Einsetzung einer Diktatur in Nicaragua führt. Ich möchte Sie daran erinnern, dass der Oberste Gerichtshof am 19. Oktober entschieden hat, die verfassungsrechtlichen Hürden aufzuheben, die Präsident Ortega daran gehindert haben, für eine weitere Amtsperiode zu kandidieren. Nicht die Tatsache dieser Änderung an sich ist empören, denn natürlich gibt es auch in vielen europäischen Ländern kein solches Gesetz, das Empörende ist jedoch die Art und Weise, wie diese Entscheidung getroffen wurde. Wie wir alle wissen, verfügt Präsident Ortega über keine Zwei-Drittel-Mehrheit im Parlament und musste daher gegen die Verfassung verstoßen, um das Verbot gegen seine Wiederwahl aufzuheben. Wenn wir es zulassen, dass Daniel Ortega sich 2011 wieder zur Präsidentenwahl aufstellen lässt, sehen wir uns möglicherweise plötzlich mit einem Nicaragua konfrontiert, dass durch eine echte Diktatur kontrolliert wird. Daher möchte ich die Europäische Kommission ersuchen, bei den weiteren Verhandlungen über das Assoziierungsabkommen EU/Länder Mittelamerikas auf dieses Problem hinzuweisen und alle zur Verfügung stehenden Maßnahmen zu ergreifen, um Präsident Ortega von diesem Weg abzubringen. Johannes Cornelis van Baalen Verfasser. - Herr Präsident, ich bin diesem Parlament sehr dankbar für seine Unterstützung der Delegation der "Liberal International", die ich nach Managua geführt habe. Wir kamen in friedlicher Absicht auf die Einladung einer parlamentarischen Mehrheit dorthin, um über die Verfassung, die Wahl, die Wahlkampagne, sowie Menschen- und Bürgerrechte zu sprechen. Wir wurden wüst beschimpft, als Piraten etc. bezeichnet. Wir wurden mit der Aussicht auf Ausweisung aus dem Land eingeschüchtert, uns wurde der Status einer Persona non grata angedroht und behauptet, wir würden einen "Golpe", d. h. einen Staatsstreich inszenieren. Noch schwerer wiegt jedoch die Tatsache, dass mein Land beschimpft wurde und dass sie ihr eigenes Volk unterdrücken. Meiner Ansicht nach sollte die Europäische Union genau beobachten, was in Nicaragua geschieht und 2011 Wahlbeobachter in das Land schicken, sowie die demokratische Opposition unterstützen. Weiterhin hoffe ich, dass wir in Bezug auf das Ergebnis der Wahl in Honduras ebenso handeln und eine objektive Haltung einnehmen werden. Warten wir ab, ob es am Sonntag freie und gerechte Wahlen geben wird und treffen wir dann eine Entscheidung. Möglicherweise wird die Anerkennung des Wahlergebnisses durch uns der Verfassungskrise in diesem Land ein Ende bereiten. Tunne Kelam im Namen der PPE-Fraktion. - Herr Präsident, in Lateinamerika herrscht momentan ein beunruhigender Trend in Richtung Konsolidierung populistischer Regime durch die Verlängerung der Mandate amtierender Präsidenten - vorzugsweise bis in die Ewigkeit. So sah Hitlers Weg an die Macht aus. Bei Lenin war es die Gleichgültigkeit, das Ergebnis war jedoch das Gleiche. Diese Präsidenten mit ihren erweiterten Machtbefugnissen sind nicht in der Lage bzw. willens gewesen, die Lebensqualität ihrer Staatsbürger zu erhöhen. Kuba stellt ein düsteres und schmerzliches Beispiel dafür dar, wie das Leben ganz gewöhnlicher Leute jahrzehntelang zerstört und verschwendet wurde. Nicaragua dient uns als warnendes Beispiel, dass solche Herrscher sich nie ändern. Sie kehren an die Macht zurück, nur um sie erneut zu missbrauchen. Daher liegt es nun an uns, die Verletzungen der nicaraguanischen Verfassung aufs Schärfste zu verurteilen und dieses Thema mit einer wesentlich effizienteren Kontrolle der Verwendung von an Nicaragua fließenden Entwicklungsgeldern zu verknüpfen. Es ist sehr enttäuschend, dass die Organisation der Amerikanischen Staaten nicht auf die schamlosen Verfassungsverletzungen durch eines ihrer Mitgliedstaaten reagiert hat. Véronique De Keyser Herr Präsident, es freut mich zu sehen, dass Herr van Baalen sicher nach Europa zurückgekehrt ist und dass seine Ausweisung erst erfolgte, als er bereits im Flugzeug saß. Abgesehen davon und um nun einen ernsteren Ton anzuschlagen, möchte ich im Namen meiner Fraktion zum Ausdruck bringen, dass wir uns auf dieses Spiel nicht einlassen. Damit meine ich, dass die Fraktion der Europäischen Volkspartei (Christdemokraten) uns eine Dringlichkeitsdebatte zu Uganda über die Gesetze gegen Homosexuelle verwehrt hat, sowie eine weitere Dringlichkeitsdebatte zum Iran über die dort stattfindenden Hinrichtungen, sie uns aber jetzt in das Spiel einbeziehen möchte, für oder gegen Ortega Partei zu ergreifen, vor dem Hintergrund der dort stattfindenden Demonstrationen. Das geht einfach nicht! Meiner Meinung nach dürfen die in diesem Parlament abgehaltenen Dringlichkeitsdebatten, deren Ziel es ist, Menschen in Schwierigkeiten oder bei festgefahrenen Angelegenheiten zu helfen, nicht dazu herangezogen werden, den persönlichen politischen Interessen unserer Abgeordneten zu dienen. Daher hat meine Fraktion die Entscheidung getroffen, diese Entschließung nicht nur nicht zu unterzeichnen, sondern auch nicht abzustimmen und sich dem, was hier geschieht, zu widersetzen. Das Europäische Parlament wird so in Misskredit gebracht. Raül Romeva i Rueda Herr Präsident, ich schlage in die gleiche Kerbe und finde es nicht nur traurig, sondern ganz klar beschämend, dass eine so wichtige Sitzung wie diese zu dringenden Angelegenheiten auf so eine Art und Weise manipuliert wird und daher bin ich nicht nur darüber erstaunt, dass es heute um das Thema Nicaragua geht, sondern auch, dass andere Gelegenheiten, bei denen wir eigentlich viel ernstere Themen hätten besprechen sollen, nicht genutzt wurden. Ferner kommt heute noch hinzu, dass andere auf der Tagesordnung stehende Themen genau deshalb gestrichen wurden, weil dieses Thema noch auf die Liste gesetzt wurde. Unter dem Gesichtspunkt des Inhalts von Dringlichkeitsdebatten ist dieses Vorgehen vollkommen unangemessen. Die Westsahara ist beispielsweise ein Punkt, über den wir hätten diskutieren können und müssen. Wir hätten über die aktuelle Lage von Menschen wie etwa Aminatou Haidar reden sollen, die gegenwärtig auf Grund einer eindeutigen Verletzung und dem Entzug ihrer grundlegendsten Rechte leidet. Ferner sollten wir über die Situation der großen Anzahl von Menschen in Flüchtlingscamps oder in den besetzten Gebieten Marokkos sprechen, ein Sachverhalt, zu dem eine eindeutige Haltung wirklich erforderlich ist. All dies hätte heute Thema einer Aussprache sein können, aber dies ist nicht der Fall, weil die Fraktion der Europäischen Volkspartei (Christdemokraten) uns dazu zwingt, über ein Thema zu sprechen, das meiner Ansicht nach diese Berücksichtigung nicht verdient bzw. nicht die Bedeutung hat, die dieser Art von Sitzung angemessen wäre. Ilda Figueiredo Herr Präsident, wir haben es hier mit einer bedauerlichen Aussprache über eine falsche Dringlichkeit zu tun, die keinen anderen Zweck hat, als das Europäische Parlament in Misskredit zu bringen. Die zu führende Dringlichkeitsdebatte hätte sich auf die jüngste, durch den Hurrikane Ida, der El Salvador Anfang November heimgesucht hat, hervorgerufene Tragödie beziehen sollen. Der Hurrikan hat mehr als 200 Tote und Vermisste, kaputte Infrastrukturen und die Zerstörung wichtiger Einrichtungen zur Folge gehabt, insbesondere in den Bereichen Gesundheit, Bildung, Wasser- und Abwasserversorgung, was die Armut im Land noch vergrößert. Die zu führende Dringlichkeitsdebatte hätte sich auf die Verfügbarkeit außerordentlicher Mittel und die Umleitung verfügbarer EU-Mittel zugunsten dieser Notsituation, das Aufstellen eines Plans für den Wiederaufbau und die Risikobegrenzung sowie die Hilfe für das Volk von El Salvador beziehen sollen. Dieses Parlament hätte dringend den Militärputsch in Honduras verurteilen und die Rückkehr des rechtmäßig von dem honduranischen Volk gewählten Präsidenten Zelaya an die Macht fordern sollen. Man hätte dringend Respekt vor den Grundrechten der Menschen in der Westsahara verlangen sollen. Leider war auf Grund der Opposition der Europäischen Volkspartei (Christdemokraten) nichts davon möglich. Wie meine Kolleginnen und Kollegen bereits ausgeführt haben, lehnen wir es daher ab, uns dieser falschen Dringlichkeit zu beugen, die eine Schande für das Europäische Parlament ist. Jürgen Klute Herr Präsident! Ich möchte mich grundsätzlich meinen Vorrednerinnen und Vorrednern anschließen. Ich möchte auch daran erinnern, dass der kolumbianische Präsident ebenfalls versucht, seine Wahlperiode entgegen dem geltenden Recht in Kolumbien zu verlängern; dann müsste man das zumindest auch aufgreifen. Vor allen Dingen aber möchte ich daran erinnern, dass die FDP-nahe Stiftung in der Bundesrepublik, die Friedrich-Naumann-Stiftung, an dem Putsch in Honduras beteiligt war. Es hat in Deutschland zumindest eine Debatte darüber gegeben. Dort haben sich Stipendiaten der Stiftung in einem offenen Brief von dieser Politik der Stiftung distanziert. Herr van Baalen, das dürfen wir ja nicht vergessen, ist Vorsitzender der Liberalen Internationalen, und auf der Website der Friedrich-Naumann-Stiftung ist nachzulesen, dass er mit Militärs in Nicaragua über die Möglichkeiten eines Staatsstreichs gesprochen hat. Dass unter solchen Bedingungen - dem ist nicht widersprochen worden -, ein Land wie Nicaragua sich das Recht herausnimmt, einen solchen Politiker des Landes zu verweisen, finde ich in Ordnung. Das würde bei uns auch nicht anders aussehen. Das muss man ehrlichkeitshalber dazu sagen. Das, was hier abläuft, ist nichts anderes als ein durchschaubarer Versuch, die Länder, Staaten und Regierungen Lateinamerikas, die versuchen, eine sozialere Politik zu machen, zu diskreditieren und an den Pranger zu stellen. Ich will für die GUE/NGL-Fraktion einfach noch einmal ganz deutlich sagen, dass wir das so nicht mittragen. Ioannis Kasoulides Herr Präsident, ich verstehe die Reaktion unserer geschätzten Kolleginnen und Kollegen zu meiner Rechten in diesem Halbkreis auf die Wahl der Themen, die heute Gegenstand unserer Aussprachen sind, nicht. Ich verstehe nicht, warum es keine dringliche Angelegenheit ist, das Wort zu ergreifen und die Behandlung eines unserer Abgeordneten zu thematisieren, der in Ausübung seines Rechts als Vorsitzender der "Liberal International" ein Land besucht hat. Ich verstehe nicht, warum wir nicht das Wort ergreifen und über dieses Thema ebenso wie über diesen neuen Trend in Lateinamerika sprechen können, eine eigenmächtige Änderung der Landesverfassung herbeizuführen und eine bestehende Tradition hinsichtlich der einen bzw. zwei Amtszeiten der Staatsoberhäupter abzuschaffen, die in den jeweiligen Ländern immer bestanden hat. Unsere geschätzten Freunde hier haben bereits vier andere Themen angesprochen und in Anbetracht der Tatsache, dass es nur drei Themen auf der Tagesordnung gibt, möchte ich gerne wissen, wann wir nun das anfallende Thema besprechen werden. (Der Präsident unterbricht den Redner) Justas Vincas Paleckis (LT) Ich unterstütze voll und ganz die Meinung meiner Fraktion, dass diese Angelegenheit nicht auf die Tagesordnung gesetzt werden sollte, da es weitaus wichtigere und viel dringlichere Probleme in der Welt gibt. Wenn wir schon über Nicaragua reden müssen, sollten wir zuerst über die Tatsache sprechen, dass es sich hier um ein Land mit den weltweit höchsten Schulden handelt und dass es eines der ärmsten Länder in Lateinamerika ist. Das kommunistische Experiment war dort nicht die Lösung, aber auch das neoliberale Experiment ist gescheitert. Dieses Land hat unter der zu massiven Einmischung der Supermächte Amerika und Sowjetunion gelitten und aus diesem Grund befindet es sich ständig am Rande des Bürgerkriegs. Es ist verständlich, dass es dort Neigungen gibt, die Muskeln spielen zu lassen und dies muss verurteilt werden. Wir sollten jedoch nicht vergessen, dass solche Tendenzen auch in Europa vorkommen. Daher sollten wir uns auf sehr viel wichtigere Themen konzentrieren. Gesine Meissner Herr Präsident! Es ist hier Verschiedenes gesagt worden. Einmal, dass es das falsche Thema sei, weil es dringlichere Themen in der Welt gebe, wo mehr Menschenrechtsverletzungen geschehen. Das mag sein, aber ich denke, wir als Europäer, die darauf achten, dass Werte wie Menschenrechte und Freiheiten - wie z. B. auch die Pressefreiheiten - überall eingehalten werden, müssen diese Freiheit, wenn wir merken, dass sie irgendwo in Gefahr ist, auf jeden Fall verteidigen. Es wurde auch gesagt, dass z. B. die Friedrich Naumann-Stiftung am Staatsstreich beteiligt gewesen sei. Als Mitglied der FDP möchte ich das hier eindeutig zurückweisen. Das sind Gerüchte, die in die Welt gesetzt wurden, und die bar jeder Grundlage sind. Der dritte Punkt: Es wurde gesagt, dass Herrn van Baalen vorgeworfen wurde, über einen Staatsstreich diskutiert zu haben, und deswegen sei er des Landes verwiesen worden. Ich frage mich: Wenn man nicht offen über verschiedenste Themen diskutieren kann - das gehört bei uns zur Pressefreiheit, zur Redefreiheit, die wir haben und auf die wir Wert legen -, kann das wirklich schon ein Grund sein, jemanden des Landes zu verweisen, nur weil - über welches Thema auch immer - diskutiert wird? Dass das in der Öffentlichkeit geschieht, ist doch nichts, wo man sagen kann, deswegen muss jemand des Landes verwiesen werden, nur weil eben diskutiert wird. Das ist der ganz falsche Ansatz. Charles Tannock Herr Präsident, Nicaragua ist weiterhin eines der ärmsten Länder in Nord- und Südamerika. Die Tatsache, dass Präsident Daniel Ortega trotz unzähliger utopischer sozialistischer Versprechen bei Amtsantritt darin versagt hat, die Situation seines Landes zu verbessern, legt den Schluss nahe, dass Nicaragua jetzt einen Führungswechsel benötigt. Die Verfassung des Landes gesteht Staatsoberhäuptern nur eine Amtszeit zu, was in einer Region, die zu Instabilität neigt, manchmal eine weise Politik ist, aber Ortega zeigt wieder einmal seine Verachtung für die parlamentarische Demokratie und Rechtsstaatlichkeit, indem er die Macht des Verfassungsgerichts missbraucht. In dieser Hinsicht unterscheidet er sich nicht von seinem linken Kameraden Hugo Chávez in Venezuela. Beide Männer haben sich durch Anprangerung der Caudillos einen Namen gemacht, aber sie werden gerade selbst zu Caudillos der Linken und stellen als solche eine echte Bedrohung für die demokratische Stabilität in der Region dar, insbesondere in Anbetracht des Chaos im nahe gelegenen Honduras. Daniel Ortega hat sein Volk und sein Land so viele Male im Stich gelassen. Wenn wir wirklich an Demokratie und Freiheit glauben, können wir die Notlage der Bürgerinnen und Bürger Nicaraguas nicht einfach übergehen. Reinhard Bütikofer Herr Präsident! Ein Ergebnis hat diese etwas schwierige Debatte immerhin gehabt. Die Kollegin von der ALDE-Fraktion aus Deutschland hat gerade indirekt bestätigt, dass tatsächlich die Frage eines Staatsstreichs Gegenstand dieser Gespräche gewesen ist. Sie hat es mit dem Argument verteidigt: "Man muss über alles reden können, auch über einen Staatsstreich." Das ist ein bemerkenswertes, klärendes Ergebnis dieser Debatte. Dafür bin ich nicht undankbar. Karel De Gucht Mitglied der Kommission. - Herr Präsident, liebe Kolleginnen und Kollegen, wie Sie wissen, unterhält die Europäische Union einen komplizierten Dialog mit diesem Land, der darauf abzielt, die Demokratie zu bewahren und das Vertrauen der Bürgerinnen und Bürger in die demokratischen Institutionen des Landes wiederherzustellen. Gleichzeitig versucht die EU, ein Gleichgewicht in Bezug auf unser langjähriges Engagement zur Unterstützung der Entwicklung und Stabilität dieses Entwicklungslandes und von Lateinamerika im Allgemeinen zu bewahren. Seit den durch Vorwürfe über weitreichenden Betrug getrübten Kommunalwahlen im November 2008 ist das Vertrauen internationaler Geber in die aktuelle Regierung auf einen historischen Tiefstand gesunken. Die fehlende Achtung vor grundlegenden demokratischen Prinzipien, einschließlich freier und gerechter Wahlen, hat die Gebergemeinschaft dazu veranlasst, ihre Portfolios der Zusammenarbeit systematisch zu überprüfen und die Zusammenarbeit in bestimmten Fällen neu auszurichten bzw. bis zu einer Verbesserung der Situation auszusetzen. Die Kommissarin Frau Ferrero-Waldner hat die Entscheidung getroffen, alle Zahlungen von Unterstützungsleistungen aus dem EU-Haushaltsplan an Nicaragua mit Wirkung zum 1. Januar 2009 auszusetzen. Dieser Entscheidung ging eine Debatte mit den Mitgliedstaaten im Rat voraus. Im Anschluss an unzählige Kontakte mit den nicaraguanischen Behörden, die glaubhafte Verpflichtungserklärungen dahingehend abgegeben haben, es würden korrigierende Maßnahmen eingeleitet, nahm die Kommission Anfang Oktober mit einer Einmalzahlung von 10 Mio. EUR aus unserem Haushaltsstützungsprogramm für den Bildungssektor den Faden wieder auf. Diese Summe macht einen kleinen Anteil der ausgesetzten Geldmittel aus, die weitere 46 Mio. EUR betragen. Letzte Woche wurde im Rat für Entwicklung Kritik daran geäußert, dass es darüber im Vorfeld keine Debatten mit den Mitgliedstaaten gegeben hat. Ohne hier ins Detail zu gehen, ist es meiner Ansicht nach sehr wichtig, dass wir eine Art Verfahren zur Hand haben, mit dem wir bei dieser Art von Entscheidungen zumindest versuchen sicherzustellen, dass die Europäische Kommission und die Mitgliedstaaten die gleiche Ansicht im Hinblick auf einzelne Staaten vertreten. Ist dies letztendlich dann doch nicht möglich, hat natürlich jeder das Recht das zu tun, was er oder sie für nötig hält. Die nicaraguanische Regierung hat angekündigt, dass es bei den nächsten Regionalwahlen 2010 und den Parlamentswahlen 2011 nationale und internationale Beobachterteams geben wird. Die EU wurde bereits offiziell von der Regierung eingeladen, eine Beobachtungsmission durchzuführen. Auch hat sich die Regierung unter anderem verpflichtet, mit Hilfe eines EG-Projekts eine Verbesserung des Personenstandsregisters und Wählerverzeichnisses vorzunehmen, sowie im nächsten Jahr glaubwürdige und professionelle Wahlbehörden einzusetzen. Andererseits haben die neuesten Entwicklungen, wie etwa das Urteil der Verfassungskammer, sicherlich einen Schatten auf die Ernsthaftigkeit der Absicht seitens der nicaraguanischen Regierung, ihren Verpflichtungen gerecht zu werden, geworfen. Die EU hat bei einer Vielzahl von Gelegenheiten, zuletzt noch durch die Organisation einer örtlichen Troika am Montag, den 21. November, ihrer Besorgnis über diese Entwicklung Ausdruck verliehen. Für die schrittweise Wiederaufnahme unserer Haushaltsstützungsprogramme wird letzen Endes die Umsetzung dieser Verpflichtungen von entscheidender Bedeutung sein. Wie diese Aussprache beweist, werden wir weiterhin eng mit den Mitgliedstaaten sowie mit dem Europäischen Parlament zusammenarbeiten. Ob der Zeitpunkt richtig ist oder nicht, sollte sicherlich vom Parlament selbst geprüft werden. Der Präsident Damit ist die Aussprache geschlossen. Die Abstimmung findet im Anschluss an die Aussprache statt.

Prawa proceduralne w procesach karnych (debata) Przewodniczący Kolejnym punktem porządku obrad jest debata nad: - pytaniem ustnym do Rady w sprawie praw procesowych w postępowaniu karnym, skierowanym przez Sarah Ludford, Elenę Oanę Antonescu, Carmen Romero López, Heidi Hautalę i Rui Tavaresa w imieniu Komisji Wolności Obywatelskich, Sprawiedliwości i Spraw Wewnętrznych - B7-0343/2009), - pytanie ustnym do Komisji w sprawie praw procesowych w postępowaniu karnym, skierowanym przez Sarah Ludford, Elenę Oanę Antonescu, Carmen Romero López, Heidi Hautalę i Rui Tavaresa wimieniu Komisji Wolności Obywatelskich, Sprawiedliwości i Spraw Wewnętrznych - B7-0344/2009) Sarah Ludford autor pytania. - Panie przewodniczący! Szczerze i absolutnie przyznaję, że oba te pytania ustne zadane 1 grudnia zeszłego roku ustąpiły miejsca wydarzeniom, lecz debata ta wciąż jest warta zachodu, po to by zauważyć, że kwestia praw procesowych wraca w całej rozciągłości po kilku latach smutnego niebytu oraz podkreślić pilność i priorytetowość tego programu. W ostatniej dekadzie ze strony Parlamentu Europejskiego napływały powtarzające się skargi, że gwarancjom procesowym oraz prawom oskarżonych nie poświęcano takiej samej uwagi, ani tym bardziej działań, jak krokom ku przyspieszeniu oraz poprawie skuteczności śledztw i oskarżenia. Te ostatnie posunięcia popieraliśmy, ponieważ dzięki temu chwyta się więcej przestępców. Ci, którzy z zasady odrzucali europejski nakaz aresztowania, są apologetami mafijnych kryminalistów oraz zbiegłych złodziei, gwałcicieli i terrorystów. Chodzi jednak o równowagę i pozyskanie "europejskiego nakazu aresztowania in plus”, a stąd o zaprowadzenie powszechnej sprawiedliwości poprzez gwarancje procesowe uzupełniające uproszczony tryb ścigania transgranicznego. Przeciwnicy europejskiego nakazu aresztowania nie życzą sobie rzecz jasna żadnych działań UE w sferze praw; chcą "europejskiego nakazu aresztowania in minus”. Jednakże posługiwanie się europejskim nakazem aresztowania bez prawidłowych gwarancji procesowych doprowadziło w niektórych przypadkach do zaprzeczenia sprawiedliwości, ponieważ wzajemne uznawanie pozbawione było solidnej podstawy do wzajemnego zaufania. Jeden z takich przypadków dotyczy mojego wyborcy Andrew Symeou. Andrew przebywał przez sześć miesięcy w greckim więzieniu oczekując na proces w związku z zarzutem o nieumyślne spowodowanie śmierci postawionym mu bodaj na skutek pomylenia tożsamości oraz, obawiam się, że brutalności policji wobec świadków. Uważam zatem, że nadużyto europejskiego nakazu aresztowania. Przyjęciu nakazu w 2002 roku towarzyszyła zgodna wola wszystkich stron, by instrument ten - stosowany wobec obywateli UE stawianych przed sądem, a przytrzymywanych w więzieniu w innym państwie członkowskim - został niezwłocznie opatrzony środkami gwarantującymi prawo do uczciwego procesu oraz wykluczającymi pomyłki wymiaru sprawiedliwości. Obietnicę tę złamały państwa członkowskie, odmawiając zatwierdzenia wniosku Komisji z 2004 roku dotyczącego rozumnie szerokiej decyzji ramowej w sprawie praw procesowych, zatem obecnie możemy liczyć jedynie na fragmentaryczne podejście. Jestem wdzięczna, że zagadnienie wznowiła szwedzka prezydencja, choć to zaledwie mapa drogowa oparta na koncepcji "krok po kroku”. Musimy to postrzegać jako szklankę do połowy pełną i żywić optymizm, choć żal, że Rada zaledwie obiecuje rozważyć kwestię Eurobail, a nie podjąć stosowny proces legislacyjny, co pomogłoby Andrew Symeou, którego wniosek o zastosowanie poręczenia majątkowego stanowczo odrzucono, ponieważ jest cudzoziemcem. Sędziowie obecnie otrzymują wnioski o wykonywanie wyroków i nakazów sądów innych państw członkowskich bez badania okoliczności faktycznych, i będą poddawani narastającej fali krytyki oraz naciskom społecznym, skoro nie ma ogólnounijnej zgodności w zakresie minimalnych gwarancji proceduralnych oraz obrony praw w postępowaniu przygotowawczym i oskarżeniu. Godzi to nie tylko o pojedynczych obywateli, którzy obawiają się nikłych gwarancji praw; zniechęca również sędziów, a także policję i prokuraturę do współpracy. Żywię przekonanie, że zapewnienie poszanowania praw człowieka w ramach Europejskiego Nakazu Aresztowania powinno być warunkiem koniecznym ekstradycji, nawet jeśli pogląd ten razi Komisję. Brytyjskie przepisy wykonawcze do tego środka stanowią - co jest zasługą liberalnych demokratów - że sąd musi być przekonany co do tego, iż nie zachodzi naruszenie norm Europejskiej konwencji praw człowieka. Niepojęte jest jednak to, że brytyjskie sądy raczej nieśmiało odwołują się do tej klauzuli, by zablokować przekazanie. Rzecz w tym, że gdyby państwa członkowskie naprawdę wywiązywały się ze swych zobowiązań w ramach Europejskiej konwencji praw człowieka, środki unijne pewnie byłyby niepotrzebne. Problem nie tkwi w braku standardów, lecz w braku rzeczywistego ich poszanowania, a wiele państw członkowskich jest z tego powodu pozywanych przed trybunałem w Strasburgu. Taka praktyka jest haniebna i niedopuszczalna, zważywszy że Traktat o Unii Europejskiej i obecnie Traktat o funkcjonowaniu Unii Europejskiej zobowiązuje państwa UE do poszanowania Europejskiej konwencji praw człowieka. Zatem potrzebny jest nam unijny mechanizm wykonawczy, który odtąd zostanie zapewniony w ramach kompetencji Komisji w sprawach naruszeń oraz nadzoru przez Europejski Trybunał Sprawiedliwości. Zatem środki unijne muszą być zarówno spójne z Europejską konwencją praw człowieka - nie mogą z nią kolidować ani podważać jej postanowień - a jednocześnie przydawać wartości w kategoriach pełniejszego wdrażania w praktyce. Ufam, że Komisja i Rada zgodzą się, że standardy dyrektyw gwarantujących prawa podstawowe powinny być wysokie. Inicjatywa państwa członkowskiego w sprawie tłumaczeń ustnych i pisemnych, proponująca tekst uzgodniony przez Radę w październiku jest mniej ambitna aniżeli tekst Komisji i wymaga ulepszenia. Martwimy się zatem, że pierwszy instrument nie będzie na najwyższym poziomie. Żywię nadzieję, że będzie bardziej ambitny i ustanowi precedens dla kolejnych etapów tworzenia praw procesowych, a po tłumaczeniu ustnym i pisemnym zostanie uzupełniony kolejnymi środkami, m.in. dotyczącymi porad prawnych, prawa do informacji, prawa do kontaktu z władzami konsularnymi itp. Oczekuję zatem od Rady i Komisji potwierdzenia, że środki przewidziane w mapie drogowej zostaną wprowadzone wystarczająco szybko, by utrzymać tempo dążenia do osiągnięcia rzeczywistych praw procesowych, choć z ogromnym opóźnieniem. Diego López Garrido Rad jestem, że baronowa Ludford, która właśnie przemawiała, posłanki Antonescu, Romero, Hautalę oraz poseł Tavares przedłożyli to pytanie, ponieważ w istocie mierzymy się z zagadnieniem pierwszorzędnej wagi dla kształtu gwarancji procesowych w postępowaniu karnym. W tej sprawie powiem, że zgadzamy się na podniesienie rangi zagadnienia, które powierzyliście naszej uwadze, zgadzam sie również, że potrzebna jest jego harmonizacja na szczeblu europejskim. Na początku pytania zauważyła pani, że szwedzka prezydencja zrobiła spory postęp. Prezydencja szwedzka rzeczywiście poczyniła znaczący postęp w tej sferze. W październiku Rada uzgodniła ogólne wytyczne do tekstu w sprawie prawa do tłumaczenia ustnego i pisemnego w postępowaniu karnym, a miesiąc później, w listopadzie, w odpowiedzi na wezwanie do działania autorstwa baronowej Ludford, Rada przyjęła plan rozwoju dalszych środków dotyczących gwarancji procesowych. Niektóre z nich przytoczyła pani osobiście, baronowo Ludford, między innymi prawo do informacji o przysługujących osobie prawach - powtarzam to celowo - oraz ciążących na niej obowiązkach w ramach postępowania karnego, prawo do obrony, do porady prawnej, do kontaktu z członkami rodziny i władzami konsularnymi, czy też szczególne gwarancje, które muszą zostać wprowadzone, a także ochrona oskarżonych wymagających szczególnego traktowania. Odnosiło się Rady podczas prezydencji szwedzkiej. W tym miejscu może pani rzec: Doskonale, ale czy istnieje porozumienie z Parlamentem Europejskim w sprawie utrzymania priorytetu tych prac? A my odpowiemy: Tak, priorytetem jest utrzymanie tego podejścia. Jak? Poprzez jakie inicjatywy? Pierwsza rzecz, której podejmie się hiszpańska prezydencja, to próba współpracy z Parlamentem Europejskim w celu zapewnienia przyjęcia dyrektywy o prawach do tłumaczenia ustnego i pisemnego w postępowaniu karnym, zaproponowanej przez 13 państw członkowskich. Kontynuowanie prac nad wnioskiem przedłożonym przez Komisję było niemożliwe, zatem 13 państw członkowskich zastąpiło tę inicjatywę. Chcemy aby została ona zatwierdzona, naturalnie we współpracy z Parlamentem Europejskim. Pomijając to mamy nadzieję, że Komisja uruchomi odpowiednie inicjatywy w pozostałych aspektach gwarancji procesowych. Bardzo sobie życzymy, by to się niezwłocznie stało, abyśmy mogli rozpocząć proces ich przyjmowania, znów współdziałając z Radą i Parlamentem. Na zakończenie powiadomię państwa, że hiszpańska prezydencja wraz z Komisją i Europejską Akademią Prawa planują zorganizować w marcu bieżącego roku seminarium w Madrycie poświęcone wspólnym standardom gwarancji procesowych. Dowodzi to, baronowo Ludford, że zgadzamy się w całej rozciągłości z panią oraz z tymi, którzy poparli owo pytanie o pilność regulacji przedmiotowych spraw, ich harmonizację na obszarze Europy oraz naturalnie, o stałe informowanie Parlamentu o postępie prac. Jacques Barrot Dziękuję za pytanie. Wiecie, jak sobie cenię te gwarancje procesowe. To prawda, że przez wiele lat Komisja zabiegała o zapewnienie, by we wszystkich postępowaniach karnych w Europie rzeczywiście stosowano minimalne wspólne reguły odnoszące się do prawa do obrony. Jest to konieczne dla współpracy sądowej, stanowi również warunek niezbędnego wzajemnego zaufania wśród państw członkowskich. Komisja niestrudzenie pracowała, by zapewnić przyjęcie europejskiego prawodawstwa w tej dziedzinie. Prawdą jest również, że dzięki szwedzkiej prezydencji Rada przyjęła mapę drogową w dniu 30 listopada 2009 r. Jest to zasadniczy krok w tworzeniu prawodawstwa europejskiego w sprawie minimalnych praw procesowych. W akcie tym państwa członkowskie uzgodniły zakres tych regulacji, jak również nadały priorytet potrzebie ich przyjęcia w pełnej współpracy z Parlamentem Europejskim. Podobnie jak wy, wysłuchałem właśnie wypowiedzi pana Lópeza Garrido, który bardzo dobrze wyjaśnił, jak hiszpańska prezydencja skłaniała sie ku przyjęciu tych początkowych środków, które zapewnią nam pewien zakres minimalnych gwarancji. To prawda, że podejście "krok po kroku” ostatecznie wydało się nam właściwym rozwiązaniem. Umożliwi nam ono osiągnięcie naszych zamierzonych celów. Podejście "krok po kroku” oznacza nie tylko możliwość bardziej dogłębnej analizy każdego z praw w kontekście wniosku legislacyjnego, lecz także możliwość indywidualnego badania każdego prawa w toku negocjacji. Możemy tym samym uniknąć pertraktacji międzysektorowych, które nierzadko charakteryzują teksty legislacyjne mające zbyt szeroką podstawę, stwarzając niektórym państwom członkowskim możność zawłaszczenia negocjacji w celu zyskania przewagi w konkretnym punkcie. Pani poseł Ludford, jestem zatem pewien, że nowa Komisja będzie pracować tak szybko, jak to możliwe, by przedłożyć wszystkie wnioski legislacyjne przewidziane w mapie drogowej oraz przyjąć je przy najbliższej sposobności. Jeżeli chodzi o prawo do tłumaczeń ustnych i pisemnych, których dotyczy pierwszy zapis mapy drogowej, Komisja zauważyła inicjatywę niektórych państw członkowskich. Muszę powiedzieć, że inicjatywa ta została oparta na wniosku Komisji z lipca 2009 roku oraz na wynikach negocjacji w Radzie z drugiej połowy 2009 roku. Choć prawdą jest, że inicjatywa państw członkowskich jest nie w pełni zgodna z Europejską konwencją praw człowieka, ani z orzecznictwem Europejskiego Trybunału Praw Człowieka. Za starym wnioskiem Komisji przewidującym obowiązkową obsługę ustną tłumaczeniową spotkań oskarżonego z obrońcą nie do końca podąża inicjatywa państw członkowskich, która ogranicza prawo do komunikowania się przed organami policji oraz podczas procesu. Ponadto stary wniosek Komisji przewidywał prawo do pisemnej obsługi tłumaczeniowej, czyli pełniejszy zakres prawa w tekście Komisji. Oczywiście będzie sporo do zrobienia w tej sferze przez Parlament Europejski i Radę, i sądzę, że zdołamy uzyskać tekst ambitny w kwestii praw procesowych. Jest to istotne, jeśli chcemy tworzyć prawdziwą europejską przestrzeń sądowniczą. Zadbamy również o zgodność tekstu z normami zawartymi w Europejskiej konwencji praw człowieka, z orzecznictwem Europejskiego Trybunału Praw Człowieka oraz z Kartą Praw Podstawowych. Jestem przekonany, że będziemy mogli liczyć na działanie Parlamentu w tej materii. Ponownie nadmieniam, że hiszpańska prezydencja również udzieli nam wsparcia. Elena Oana Antonescu Choć poczyniono postęp w dziedzinie wzajemnego uznawania decyzji w sprawach karnych, to postęp dotyczący gwarancji i zapewnienia praw podejrzanych oraz oskarżonych jest bardzo nikły. Znaczenie wspólnych standardów jest warunkiem koniecznym budowy wzajemnego zaufania wobec systemów prawnych państw członkowskich. Brak równowagi pomiędzy prawami podejrzanych i oskarżonych z jednej strony, a instrumentami, jakimi dysponuje prokuratura z drugiej strony może zagrażać zasadzie wzajemnego uznawania decyzji. Właśnie dlatego inicjatywa podjęta przez szwedzką prezydencję w lipcu 2009 roku, polegająca na przedstawieniu mapy drogowej konsolidacji praw procesowych podejrzanych lub oskarżonych, została uznana za ważny krok naprzód. Co się tyczy prawa do tłumaczenia ustnego i pisemnego, wraz z wejściem w życie traktatu lizbońskiego w dniu 1 grudnia 2009 r. nastały nowe ramy instytucjonalne. Wniosek w sprawie decyzji ramowej będący w toku rozpatrywania w Komisji Wolności Obywatelskich, Sprawiedliwości i Spraw Wewnętrznych należało przekształcić we wniosek w sprawie dyrektywy, aby można było kontynuować prace nad tym dossier. Byliśmy zainteresowani harmonogramem oraz zakresem zastosowania przyszłych inicjatyw dotyczących praw procesowych. Dlatego postanowiliśmy przedłożyć te pytania Komisji i Radzie. Krótko po ich przedłożeniu w grudniu, 13 państw członkowskich, w tym Rumunia, przedstawiło inicjatywę w sprawie dyrektywy Parlamentu Europejskiego i Rady. Jestem przekonana, że w toku tego całego procesu zdołamy wprowadzić ulepszenia do tekstu, dotyczące zarówno zakresu zastosowania, jak i zapewnienia integralności procedur oraz jakości tłumaczeń ustnych i pisemnych. Jeżeli chodzi o pozostałe środki przewidziane w mapie drogowej, uważamy, że służą one zapewnieniu dostępu do praw, jak również porady i pomocy prawnej, ustanowieniu gwarancji procesowych dla podejrzanych i oskarżonych wymagających szczególnego traktowania, jak też zapewnieniu informacji o przysługujących prawach i kosztach postępowania. Chcemy wyraźnego zobowiązania Rady i Komisji do bezzwłocznego przedłożenia projektów stosownych przepisów. Ze względu na istniejące obecnie różnice między państwami członkowskimi wymagane jest pilne przyjęcie wspólnych standardów. Carmen Romero López Pragnę powitać hiszpańską prezydencję oraz jednocześnie podkreślić, że to pierwsza inicjatywa w kwestii praw procesowych. Debatowaliśmy nad tym zagadnieniem, lecz wraz z zakończeniem szwedzkiej prezydencji zawisło ono w oczekiwaniu na decyzje. Projekt inicjatywy jest już w Parlamencie, a pierwsza debata już się odbyła. Uważamy zatem, że pytanie jest istotne i takie pozostaje zważywszy na znaczenie zagadnienia. Z pewnością da się dokonać ulepszeń w tej dziedzinie i mamy nadzieję, że wraz z kolejnymi etapami, na których znajdzie się inicjatywa, będzie robiony postęp. Jak zauważył pan Barrot, wniosek Komisji był bez wątpienia bardziej ambitny, zatem musimy ulepszyć obecny tekst w Parlamencie. Choć bynajmniej nie jest on nowy, ponieważ debatowano nad nim w Parlamencie i Komisji, przy oporze państw członkowskich. Szwedzka prezydencja próbowała wznowić to zagadnienie za pomocą mapy drogowej, lecz mimo to dla państw członkowskich sytuacja jest wciąż trudna. Sytuacja wyraźnie uległa zmianie po wejściu w życie traktatu lizbońskiego, jako że obecnie Parlament podejmuje decyzje. Uważamy zatem, że Komisja i Rada muszą ponownie przeanalizować prawa procesowe na podstawie nowego scenariusza, w którym dziś się poruszamy. Chcemy, aby prawa procesowe były rozpatrywane jako pakiet. Nie jest możliwe uznawanie prawa do tłumaczenia nie uznając prawa do pomocy prawnej, lub prawa do informacji. Z tego względu plany Komisji dotyczące przedkładania wniosków dotyczących tych praw rok po roku naszym zdaniem muszą ulec przyspieszeniu, aby móc rozpatrzyć tę materię najszybciej jak to możliwe. To prawda, że przepisy antyterrorystyczne niweczą gwarancje, lecz jeśli chcemy tworzyć przestrzeń sprawiedliwości i wolności, to musimy zaufać naszym wartościom, dzięki czemu zdołamy przenieść je na projekt europejski. Graham Watson W imieniu grupy ALDE. - Panie przewodniczący! 6 września 2001 r. Izba zaproponowała utworzenie europejskiego nakazu aresztowania. Nasz wniosek wciąż spoczywałby na półce zbierając kurz, jeśli pięć dni później nie doszło by do wydarzeń w Nowym Jorku. Osama Bin Laden pomógł go urzeczywistnić, i to mnie przypadł zaszczyt pilotowania tego środka w Izbie. Wtedy Izba nalegała, że instrument nakazu powinien zostać opatrzony minimalnymi gwarancjami procesowymi w postępowaniu karnym. W 2002 roku Komisja sporządziła własne wnioski i obiecała szybkie działanie. Czemu zatem aż do ostatniego czasu sprawa ta tkwiła wśród korespondencji przychodzącej Rady? Dlaczego Komisja nie prowadziła wojny o zatwierdzenie wszystkich wniosków zamiast zatwierdzania ich pojedynczo? Europejski nakaz aresztowania zastąpił ekstradycję. Znacznie skrócił czas wymagany na przekazanie sprawcy. Zachęcił organy sądownicze państw członkowskich do bezpośredniego kontaktu między sobą. Pozbawił mocy decyzje oparte na korzyściach politycznych w zakresie przekazywania własnych obywateli przez państwa członkowskie. Ogromnie umocnił rządy prawa na naszym kontynencie. lecz europejski nakaz aresztowania opiera się na wzajemnym zaufaniu, a w nazbyt wielu przypadkach nasi obywatele kwestionują owo zaufanie. Dwóch moich wyborców obecnie przebywa w areszcie na Węgrzech, oczekując na proces. Choć ponad rok temu wnioskowano o ich ekstradycję i przebywają tam od dwóch miesięcy, wciąż nie postawiono ich w stan oskarżenia, a do procesu być może poczekają jeszcze długie miesiące. Jeden z nich stracił pracę, a jego rodzina główne źródło utrzymania. Obaj zostali pozbawieni towarzystwa bliskich. I niewykluczone, że okażą się niewinni stawianych im zarzutów. Przypadki takie jak ten psują reputację europejskiej współpracy sądowej. Napawają wstydem za bierność rządów w Radzie. Autorzy pytania ustnego mają rację: wymagają pilnej uwagi Europy. (Przemawiający zgodził się odpowiedzieć na pytanie zadane zgodnie z regułą niebieskiej kartki na mocy art. 149 ust. 8) Przewodniczący Dziękuję, pośle Watson. Już chciałem nazwać pana ojcem chrzestnym Europejskiego Nakazu Aresztowania, ale pomyślałem, że mógłbym zostać opatrznie zrozumiany. William Panie pośle Watson, podał pan Bin Ladena i 11 września jako uzasadnienie, które przetarło drogę do przyjęcia Europejskiego Nakazu Aresztowania. Czy zatem twierdzi pan, że europejski nakaz aresztowania powinno się stosować wyłącznie wobec terrorystów i morderców, oraz w przypadkach poważnych przestępstw z użyciem przemocy? Graham Watson W imieniu grupy ALDE. - Panie przewodniczący, za pozwoleniem, nie podałem Bin Ladena jako uzasadnienia; powiedziałem, że pomógł nam przyspieszyć sprawę. Nakaz w zamyśle nigdy nie był wymierzony wyłącznie w przestępstwa terrorystyczne; miał objąć wszystkie poważne przestępstwa. Przeciwnikami jego stosowania są ci, którzy skutecznie sprzeciwiają się rządom prawa na naszym kontynencie oraz ochronie, jaką zapewnia obywatelom europejski nakaz aresztowania. Heidi Hautala Panie przewodniczący! Poseł Watson ma zupełną rację twierdząc, że Parlament Europejski nalegał od samego początku, by europejski nakaz aresztowania został opatrzony jasnymi minimalnymi normami procesowymi. Widać teraz wyraźnie, z jakimi problemami borykają się państwa członkowskie, ponieważ europejski nakaz aresztowania to konstrukcja wzniesiona na piasku. I to jest fakt, ponieważ założenie brzmi, że państwa członkowskie powinny polegać na systemach prawnych innych państw: że rządy prawa i normy uczciwego procesu to rzeczywistość w różnych państwach członkowskich. Tak samo jak przedmówcy mogę opowiedzieć wam historie o tym, że nie tak to wygląda w praktyce, o tym jak pilne jest podjęcie działania przez Komisję, co przed chwilą postulował kolega poseł. Musimy ustanowić kompleksowy system, w którym pierwszorzędne znaczenie mają minimalne prawa w procesie karnym. Uważam, że mamy taką możliwość również na podstawie traktatu lizbońskiego, ponieważ teraz Parlament Europejski jest w w pełni uprawnionym legislatorem na równi z Radą, zatem miło było usłyszeć od pana Barrota, że pokłada zaufanie w partnerstwo między Komisją i Parlamentem. Komisja i Parlament muszą utworzyć oś władzy, która zdoła przezwyciężyć opór państw członkowskich, które były niechętne postępowi w tej materii. Obiecałam opowiedzieć o tym, co dzieje się, jeśli nie są przestrzegane rządy prawa, a europejski nakaz aresztowania funkcjonuje. Obecnie w Finlandii przebywa w areszcie para Czeczeńców, Hadižat i Malik Gatajewowie. Przybyli z Litwy, gdzie przez całe lata prowadzili sierociniec dla dzieci-ofiar wojny w Czeczenii, i jak się okazało, w Czeczenii służba bezpieczeństwa przerwała ich działalność pod pretekstem, że mogą mieć jakiś związek z przemocą w rodzinie; prawdopodobnie były to jakieś sprawy rodzinne, nic zatem nie wskazywało na przykład na poważny zamach na czyjeś dobro. Teraz para ta przebywa w Finlandii. Ubiegają się o azyl, a Litwa żąda ich ekstradycji. Rozprawa odbędzie się w sądzie okręgowym w Helsinkach w najbliższy poniedziałek. Co właściwie można zrobić w takiej sytuacji, skoro Finlandia powinna polegać na tym, że na Litwie parę tę czeka uczciwy proces, bo taki jest tu podstawowy zamysł? Mieliśmy niezbite dowody, że jest zgoła inaczej, i dodam, że jest wiele przykładów powszechnych spraw jak ta, gdzie europejski nakaz aresztowania nic nie znaczy. Musimy zdołać zrobić postęp w tej materii, bo inaczej budowa zaufania między państwami członkowskimi, niewątpliwie wymagana w celu prowadzenia współpracy sądowej, stanie się zupełnie niemożliwa. Janusz Wojciechowski Panie przewodniczący! Ja też podam przykład, podobnie jak pani Hautala: pewien młody Polak został skazany w Wielkiej Brytanii na karę dożywotniego więzienia za gwałt w procesie poszlakowym, który odbywał się w warunkach silnej nagonki prasowej i który, zdaniem niektórych obserwatorów, nie spełniał przynajmniej polskich standardów rzetelnego procesu. Obecnie ten człowiek odbywa karę dożywotniego więzienia w Polsce, chociaż polskie prawo nie przewiduje kary dożywotniego więzienia za gwałt, a jedynie za zabójstwa (za gwałt maksymalnie 12 lat). Mamy więc do czynienia z sytuacją, kiedy w polskim więzieniu przebywa człowiek skazany na karę niezgodną z zasadami polskiego prawa. Podaję ten przykład jako ilustrację problemu i argument za potrzebą pilnego określenia pewnych ogólnych standardów zarówno w zakresie procedury karnej, jak i - moim zdaniem - również w zakresie reguł wykonania kary. Bo coraz częściej mamy do czynienia z sytuacją, w której sprawcy przestępstw w innych krajach są sądzeni, a w innych odbywają karę. Dlatego popieram ideę standardów i ideę dyrektywy. Rui Tavares Panie przewodniczący! Unia Europejska, aby mogła chodzić, potrzebuje dwóch nóg. Jedna noga to państwa członkowskie, a druga to obywatele reprezentowani przez wybranych przedstawicieli zasiadających w tej izbie. Obecnie często zdarza się, że po rozwiązaniu własnych problemów państwa członkowskie zamykają swoje systemy prawne; umożliwiwszy systemom politycznym komunikację zapominają zadbać o resztę, zapominają o podwalinach, o utworzeniu bazy zaufania wśród obywateli Unii Europejskiej. To jeden z przypadków. Mandat europejski oczywiście przyspiesza sprawy i ułatwia byt systemom sądowniczym w Unii Europejskiej. Jednakowoż inne prawa, takie jak prawo do tłumaczeń pisemnych i ustnych (nad którym mieliśmy przyjemność i zaszczyt pracować wraz z naszą koleżanką posłanką Ludford) są nieodzowne, jeśli obywatele europejscy mają czuć się pewnie mając do czynienia z systemami sądowniczymi innych państw członkowskich. Z przyjemnością dołączam się do życzenia moich kolegów, by Komisja i Rada pospieszyły się z przygotowaniem tekstów, które w ramach procedury współdecyzji pozwolą poczynić postępy w zakresie innych praw procesowych w postępowaniu karnym. William Dartmouth w imieniu grupy EFD. - Zabieram dziś głos, ponieważ, jak już wspominano, dwóch wyborców - Michael Turner i Jason McGoldrick - przebywa w bloku 2 centralnego aresztu w Budapeszcie na Węgrzech. Zostali uwięzieni 3 listopada i dotąd nie mieli procesu. Nie ma nawet daty procesu. Warunki aresztu są uciążliwe. Zostali oni rozdzieleni i nie mają ze sobą kontaktu. Każdy dzieli celę z trzema współwięźniami. Przebywają zamknięci w swoich celach przez 23 godziny na dobę. Mają prawo do trzech telefonów i jednego prysznica w tygodniu. Mają prawo do jednego widzenia z rodziną w miesiącu. Krótko mówiąc, zostali odizolowani. Bariera językowa jeszcze pogłębia izolację. Zarzuca się im przestępstwa gospodarcze. Nie są terrorystami ani mordercami. A zostali uwięzieni wyłącznie za sprawą europejskiego nakazu aresztowania. Europejski nakaz aresztowania zmiótł za jednym zamachem środki ochrony przed aresztem ustanowione w Wielkiej Brytanii od ponad tysiąca lat. Cóż, niech pan kręci głową, panie Watson: ale powinien pan lepiej przeprosić. Na skutek pomylenia lub kradzieży tożsamości spotkało to Jasona i Michaela i może spotkać każdego Brytyjczyka w każdym czasie. Partia Pracy, Liberalni Demokraci o raz Partia Konserwatywna głosowały za europejskim nakazem aresztowania. Cytując Zolę, "J'accuse” - oskarżam - partie z brytyjskiej sceny politycznej: ich poparcie dla europejskiego nakazu aresztowania sprowadziło na wszystkich w Wielkiej Brytanii groźbę nagłego aresztowania. Krisztina Morvai (HU) Jako Węgierka, a zarazem karnista powinnam się wstydzić, ponieważ dziś, tu w Parlamencie Europejskim, w wypowiedziach na temat braku gwarancji procesowych w postępowaniu karnym dwóch kolegów posłów reprezentujących różne opcje polityczne wskazało Węgry jako jaskrawy przykład. Mimo wstydu muszę zgodzić się z nimi, ponieważ sama miałam podobne doświadczenia. Proszę ich zatem, proszę was wszystkich, nielicznie zgromadzeni podczas dyskusji na ten ważny temat, o rozważenie następującej kwestii: skoro dowiedzieli się o tak poważnych naruszeniach prawa wobec cudzoziemców raczej nieprzystających politycznie do państwa węgierskiego i rządu węgierskiego, to jaki może czekać los tych, którzy są przeciwnikami rządu węgierskiego, ponieważ dajmy na to znajdują się w opozycji do rządu? Obecnie w areszcie przebywa 15 osób tymczasowo aresztowanych za próby przeciwstawienia się układom korupcyjnym węgierskiego rządu. W odwecie wszczęto przeciwko nim postępowanie karne, stawiając zarzuty działalności terrorystycznej. Do dziś nie przedstawiono absolutnie żadnych dowodów; władze nie czują się w obowiązku przedstawiać jakichkolwiek dowodów. Osoby te przebywają w areszcie w takich samych warunkach, o jakich usłyszeliście, odcięci od rodzin, od opinii publicznej, od prasy. Proszę zjednoczmy się i zróbmy coś, aby przywrócić do normalności sytuację na Węgrzech i uniemożliwić wykorzystywanie braku gwarancji procesowych w postępowaniu karnym, zwłaszcza z powodów politycznych. Węgry muszą wprowadzić takie gwarancje. Carlos Coelho (PT) Panie przewodniczący! Poseł López Garrido nie będzie miał nic przeciwko, jeśli najpierw zwrócę się do wiceprzewodniczącego Barrota. Nie wiem, czy będę miał okazję spotkać się z nim na posiedzeniu plenarnym przed objęciem mandatu przez nową Komisję, zatem na wszelki wypadek pragnę podziękować mu za wysiłki, inteligencję oraz znakomitą współpracę z Parlamentem Europejskim w dziedzinie sprawiedliwości i spraw wewnętrznych. Przyłączam się do opinii tych, którzy uważają tę dziedzinę za bardzo ważną. Nie chcemy budować Europy po prostu bezpiecznej. Chcemy również budować Europę sprawiedliwą, zatem konieczna jest każda inicjatywa mająca wpływ na prawa procesowe. Musimy podjąć środki w celu wspierania ofiar oraz krzewienia poszanowania praw obywateli stawianych przed wymiarem sprawiedliwości. Uważam, że to przesłanie zawiera dwa wyraźne apele, z których jeden, adresowany do Rady, został wypowiedziany przez posła Watsona, który ujął to znacznie lepiej w swoim wystąpieniu niż ja. To śmieszne że po ośmiu latach wciąż znajdujemy się na tym etapie procesu, rozpatrując zaledwie niektóre rodzaje praw. Musimy działać szybciej i skuteczniej. To zadanie dla Rady i Parlamentu, a komisarz Barrot powinien również wpłynąć na swojego kolegę następnego komisarza, oraz na następną Komisję. Komisja musi podjąć inicjatywę we wszystkich pozostałych aspektach praw procesowych, nie tylko związanych z językiem i tłumaczeniami. Monika Flašíková Beňová (SK) Kwestia praw procesowych w postępowaniu karnym to jedno z kluczowych zagadnień, które winny być podnoszone w dziedzinie sprawiedliwości i stosunków wewnętrznych. Zasadniczo projekt decyzji ramowej określa katalog podstawowych praw procesowych w postępowaniu karnym, mianowicie prawo do porady prawnej, prawo do tłumaczenia ustnego i pisemnego, prawo do szczególnego traktowania w delikatnych sprawach, prawo do kontaktu i współpracy z władzami konsularnymi. Ten wykaz praw podstawowych należy traktować wyłącznie orientacyjnie, ponieważ rola Unii Europejskiej polega na zapewnieniu poszanowania przez państwa członkowskie najszerszego możliwego zakresu praw podstawowych, mając na względzie państwa członkowskie UE w Radzie Europy, oraz odnosząc się do postanowień konwencji o Radzie Europy. Nasze wysiłki powinny polegać na promowaniu takich środków regulacji stosunków procesowych w sprawach karnych, które będą gwarantować wyżej wymienione prawa wszystkim uczestnikom postępowania karnego, niezależnie czy są pokrzywdzonymi, ofiarami, czy też sprawcami, aby osiągnąć sprawiedliwy i demokratyczny wyrok, który jest całkowicie zbieżny z celem nałożonej kary, który ma nie tylko charakter represyjny, lecz także rehabilitacji i edukacji społecznej. Gerard Batten Komisja wzywa Radę do kontynuowania prac nad wprowadzaniem wspólnych europejskich praw procesowych w sprawach karnych. Istniejąca wspólna procedura w postaci europejskiego nakazu aresztowania wyparła wiekowe środki ochronne przeciwko bezpodstawnemu aresztowaniu i uwięzieniu, które chwalili sobie Anglicy. Nie jest to tylko argument akademicki. Europejski nakaz aresztowania niszczy ludziom życie. Mój wyborca Andrew Symeou to zaledwie jedna osoba spośród rosnącej liczby obywateli poddanych ekstradycji bez właściwości angielskiego sądu do oceny dowodów prima facie przeciwko nim, oraz bez możliwości zapobieżenia bezpodstawnej ekstradycji. Obecnie ekstradycja została sprowadzona do czysto biurokratycznej formalności. Pan Symeou był przetrzymywany w cieszącym się złą sławą więzieniu Korydallos bez możliwości zastosowania poręczenia majątkowego, ani bez widoków na proces. Cynizm polityczny brytyjskich liberalnych demokratów aż zapiera dech. Teraz wylewają krokodyle łzy w Londynie nad losem Andrew Symeou, mimo że są zasadniczo odpowiedzialni za wspólne procedury, które do tego doprowadziły, a w międzyczasie pracują tu na kolejnymi przepisami w tym przedmiocie. Wspólne procedury dążą do obniżenia europejskich standardów prawnych, a nie ich podniesienia. Nasuwa się sugestia. Jeśli chcecie wyższych standardów w europejskim postępowaniu karnym, jako wspólne standardy europejskie zaprowadźcie habeas corpus, proces z udziałem ławy przysięgłych oraz najistotniejsze unormowania Wielkiej Karty i Deklaracji Praw z 1689 roku. Georgios Papanikolaou (EL) Panie przewodniczący! To ważne, że tworząc wspólne europejskie ramy referencyjne praw procesowych przy wymiarze sprawiedliwości posuwamy się naprzód na ile to możliwe. Kluczową koncepcją jest koncepcja zaufania. Chcemy, aby obywatele europejscy zwracający się do wymiaru sprawiedliwości mieli pewność, że będą chronione ich prawa podstawowe. Chcemy również zaufania wśród państw członkowskich w kwestii współpracy oraz ostatecznego wymierzania sprawiedliwości wobec każdej osoby pociąganej do odpowiedzialności. Wreszcie potrzeba nam wszystkim zaufania w sferze wymiaru sprawiedliwości. Dopóki nie zdołamy zakrzewić tych wspólnych standardów na szczeblu europejskim, czy nam się to podoba czy nie, co pewien czas będą popełniane przestępstwa wykorzystujące luki prawne, a w ostatecznym rozrachunku nie doczekamy się wymiaru sprawiedliwości, o jaki zabiegamy, ponieważ nie będą istniały jego ramy. Diego López Garrido Po wysłuchaniu wystąpień chciałbym wyrazić moją radość, że widzę tylu posłów z bardzo różnych grup zgadzających się co do potrzeby harmonizacji gwarancji procesowych na szczeblu europejskim oraz przygotowania projektu prawdziwie europejskiego prawa w zakresie gwarancji procesowych. Wszyscy przemawiający i wszystkie grupy parlamentarne zgadzają się co do potrzeby uchwalenia prawdziwie europejskiego prawa w zakresie gwarancji procesowych. Odzwierciedla to wagę oraz potrzebę procesu integracji europejskiej, oraz znaczenie Europy obywateli, europejskiej przestrzeni sprawiedliwości oraz wdrażania traktatu lizbońskiego. Na zagadnieniu potrzeby dążenia ku zharmonizowanym gwarancjom procesowym skupia się program prezydencji hiszpańskiej na następne sześć miesięcy. Otrzymał on niewątpliwe poparcie we wszystkich wystąpieniach, których wysłuchałem, opartych na różnorakiej argumentacji, z rozważaniami z różnych perspektyw. Nawiążę do kwestii podniesionej przez posłankę Flašíkovą Beňovą, moim zdaniem bardzo ważnej, dotyczącej potrzeby wykonania tego kroku dokładnie wtedy, gdy Unia Europejska będzie miała podpisać Europejską konwencję o ochronie praw człowieka i podstawowych wolności, jak przewiduje traktat lizboński. Panie przewodniczący, zakończę oświadczeniem, że Rada i hiszpańska prezydencja będą pracować w celu zapewnienia, by wszystkie gwarancje procesowe weszły w życie w drodze dyrektyw, które Komisja Europejska przedłoży w odpowiednim czasie, jak również dyrektywy już będącej w toku legislacji, na podstawie inicjatywy 13 państw członkowskich, o ile pamiętam. Dodam ostatnią uwagę na temat europejskiego nakazu aresztowania. Temat europejskiego nakazu aresztowania poruszano wyłącznie w celu krytyki. Europejski nakaz aresztowania jest doskonałym przykładem współpracy w zwalczaniu przestępczości na obszarze Unii Europejskiej, Mam prawo krzyczeć to w głos, rozpoczynając od kraju takiego jak Hiszpania, która również zmaga się z terroryzmem i dla której europejski nakaz aresztowania to podstawowa broń w jego zwalczaniu. Jacques Barrot Panie przewodniczący! Pan minister ma rację, a poseł Coelho doskonale to wcześniej ujął stwierdzeniem "Europa bezpieczna, Europa sprawiedliwa”. Tak, panie Watson, europejski nakaz aresztowania okazał się bardzo skuteczny i przydatny, nawet jeśli prawdą jest, że jednocześnie potrzebujemy funkcjonującej europejskiej przestrzeni sprawiedliwości i w tej przestrzeni musimy pracować na Europę sprawiedliwą, aby rzeczywiście panowała pewność co do metod wymiaru sprawiedliwości w Europie. W związku z tym chciałbym ponownie podziękować autorom pytania i ponownie oświadczyć im, że bazując na tekście odzwierciedlającym ogólne podejście Rady z 23 października 2009 r., Komisja z pomocą Parlamentu Europejskiego i hiszpańskiej prezydencji dopilnuje, by powstał tekst wyższej jakości niż obecny. Dodam, że oczywiście zachowamy ostrożność podczas formułowania w stosownym czasie wszystkich niezbędnych wniosków legislacyjnych, aby nie były konieczne żadne inicjatywy ze strony państw członkowskich. Komisja podjęła już prace nad wnioskiem w sprawie karty praw. Komisja dołoży starań, by jak najszybciej przyjąć wszystkie środki przewidziane w mapie drogowej. Szacowany okres jednego roku na wdrożenie każdego środka jest tylko orientacyjny. Jeśli negocjacje to umożliwią, Komisja, rzecz jasna, będzie rada przyspieszyć sprawy. Stanowczo uważam, że opinie uległy zmianie, a w ramach wieloletniego programu sztokholmskiego istotnie jesteśmy zobowiązani do uzyskania rezultatów w tej dziedzinie. Ponadto muszę oznajmić, że od kiedy ciążą na nas te obowiązki, uczyniłem wszystko co tylko się dało, by osiągnąć postęp w kwestii gwarancji procesowych, i choć zdecydowaliśmy się na formułę "krok po kroku”, sadzę że zaszliśmy już dość daleko. Dziękuję Parlamentowi Europejskiemu i prezydencji hiszpańskiej, przekonanych równie mocno jak ja, że w 2010 roku Europa sprawiedliwości zrobi spory postęp. Przewodniczący Dziękuję, panie komisarzu. Jestem pewien, że wielu spośród nieobecnych w Izbie zechce przyłączyć się do słów podziękowania Carlosa Coelho za pańskie zaangażowanie i działalność w charakterze komisarza przez tę kadencję. Bardzo dziękuję. Zamykam debatę.

Współpraca z krajami rozwijającymi się w zakresie wspierania dobrych rządów w dziedzinie opodatkowania (krótka prezentacja) Przewodniczący Kolejnym punktem porządku obrad jest sprawozdanie pani poseł Joly, w imieniu Komisji Rozwoju, w sprawie podatków i rozwoju - współpracy z krajami rozwijającymi się w zakresie wspierania dobrych rządów w dziedzinie opodatkowania. Eva Joly Panie Przewodniczący, Panie i Panowie! Z niejaką satysfakcją przedstawiam dziś Państwu sprawozdanie w sprawie podatków i rozwoju. Stanowi ono ważny etap w batalii, która rozpoczęła się dawno temu, a którą prowadzę teraz w Parlamencie Europejskim. Chciałabym podziękować moim koleżankom i kolegom z Komisji Rozwoju, z którymi pracowało się bardzo produktywnie. Mam nadzieję, że praca ta zostanie doceniona podczas jutrzejszego głosowania. Kryzys gospodarczy i finansowy oraz rosnące ceny produktów rolnych bardzo dotkliwie uderzyły w kraje rozwijające się, które teraz bardziej niż kiedykolwiek potrzebują nowych źródeł finansowania. W kontekście globalnego kryzysu dochody podatkowe, które są najstarszym źródłem finansowania rozwoju, stanowią główny problem i prawdziwe wyzwanie. Skuteczne systemy opodatkowania nie tylko zapewniają środki na finansowanie niezbędnych usług publicznych. Opierając się na propagowaniu przejrzystego, odpowiedzialnego wykorzystania dochodów rządu, są również jednym z fundamentów odpowiedzialnej demokracji. Umożliwianie podnoszenia sprawiedliwych, progresywnych i przejrzystych podatków w żadnym razie nie powinno prowadzić do znoszenia czy zmniejszania oficjalnej pomocy rozwojowej (ODA). Nie powinno dostarczać dodatkowej wymówki państwom członkowskim, które w coraz większym stopniu skłonne są ograniczać część PKB przeznaczoną na ODA. Oficjalna pomoc rozwojowa, chociaż niedoskonała i wymagająca znacznego udoskonalenia, wciąż ma zasadnicze znaczenie dla krajów, które poważnie ucierpiały w wyniku kryzysu gospodarczego i kryzysu wywołanego przez klimat. Nie chodzi o zastąpienie pomocy, lecz o jej przekierowanie w celu tworzenia skutecznych systemów opodatkowania, którymi muszą być objęte korporacje międzynarodowe na podstawie rzeczywistych zysków. W ten sposób biedne kraje będą mogły ponownie czerpać korzyści z rozwoju, ograniczyć ubóstwo i zrekompensować utratę przychodów z ceł wynikającą z liberalizacji rynków, tak aby w dłuższej perspektywie mogły się obyć bez pomocy zagranicznej. Jednakże kraje Południa są ofiarami nie tylko własnych nieskutecznych systemów opodatkowania. Są również ofiarami dumpingu podatkowego narzuconego przez organy z Bretton Woods, kosztów nielegalnej ucieczki kapitału i rajów podatkowych. Każdego roku ponoszą kolosalne straty z tytułu dochodów podatkowych, szacowane na więcej niż dziesięciokrotność kwoty pomocy, którą otrzymują od krajów bogatych. Ten fakt został podkreślony w sprawozdaniu. Wytyczne OECD nie tylko nie są adekwatne, lecz wręcz stanowią zagrożenie. Jako że dopuszczają one wykreślenie z czarnej listy terytoriów odmawiających współpracy po podpisaniu umów o współpracy nieprzewidujących konieczności automatycznej wymiany informacji, powstaje wrażenie, że raje podatkowe są zgodne z prawem, a system szkodliwy dla finansów publicznych zarówno na Południu, jak i na Północy zyskuje wiarygodność. Położenie kresu rajom podatkowym jest zasadniczym krokiem ku rozwojowi tych krajów, zaś Unia Europejska musi uczynić z niego absolutny priorytet. UE musi podjąć zobowiązania na podobieństwo Stanów Zjednoczonych i stworzyć przejrzyste, wiążące przepisy pozwalające znieść raje podatkowe, które są jak broń masowego rażenia dla rozwoju biednych krajów. UE musi powstrzymać manipulowanie zyskami i cenami transferowymi, jakiego dopuszczają się przedsiębiorstwa - zwłaszcza europejskie - które ciągną korzyści ze szkodliwych systemów opodatkowania i nadużywają ich. Unia Europejska musi wprowadzić przejrzysty i wiążący mechanizm międzynarodowy nakładający na wszystkie przedsiębiorstwa międzynarodowe, zwłaszcza te, które prowadzą działalność w sektorze wydobywczym, obowiązek automatycznego deklarowania zysków i podatków płaconych w każdym z krajów, w których prowadzą działalność. To niezbędny pierwszy krok w kierunku powstrzymania tych, którzy bogacą się kosztem ubóstwa krajów południowych. Jest to również niezbędny krok w kierunku przywrócenia wiarygodności Unii Europejskiej. Elena Băsescu (RO) Panie Przewodniczący! W obliczu obecnego kryzysu gospodarczego propagowanie dobrych rządów w dziedzinie podatków jest koniecznością zarówno na szczeblu unijnym, jak i poza UE. Chciałabym podkreślić, że każde państwo odpowiada za swoją politykę podatkową. W tym względzie należy unikać praktyki stawiania przeszkód i zachęcać do współpracy między krajami. Zwalczanie rajów podatkowych jest zasadniczym priorytetem. Szkodzą one jakości systemu politycznego w krajach rozwijających się. Stwarzają również zachętę do przestępstw gospodarczych, czyniąc je bardziej zyskownymi. To z kolei wpływa na wzrost niesprawiedliwej dystrybucji dochodów podatkowych. Innym środkiem jest zwiększenie wymiany informacji między wszystkimi państwami członkowskimi. Zarazem zachodzi potrzeba zwiększenia aktywności krajów rozwijających się na odpowiednich forach międzynarodowych. Franziska Keller Panie Przewodniczący! Podatki i opodatkowanie to niezwykle ważny temat, kiedy rozmawiamy o polityce rozwoju. To zasadniczy temat z punktu widzenia spójności polityki na rzecz rozwoju, ponieważ bez właściwego systemu opodatkowania, bez właściwej polityki wobec rajów podatkowych, nigdy nie osiągniemy brakującej obecnie spójności w naszej polityce rozwoju. Z tego względu z ogromnym zadowoleniem przyjmuję przedmiotowe sprawozdanie i mam nadzieję, że jutro posłowie do tego Parlamentu nie pozwolą mu przepaść. Musimy uzupełnić komunikat Komisji, w którym są poważne niedociągnięcia, na przykład dotyczące pominięcia problemów z OECD i wpływu podatkowej rekompensaty dochodów podatkowych. Jeżeli chcemy działać zgodnie z traktatem lizbońskim, jeżeli chcemy zapewnić spójność naszej polityki rozwoju, musimy zacząć działać teraz, dlatego zwracam się do Państwa o pełne poparcie tego sprawozdania. João Ferreira (PT) Panie Przewodniczący! Chociaż współpraca w obszarze podatków jest ważna i konieczna, nie powinniśmy ignorować faktu, że polityka podatkowa jest zasadniczym instrumentem polityki gospodarczej i społecznej, na której definiowanie mają wpływ oczywiste kryteria i oceny. Zatem eksportowanie tak zwanych dobrych rządów w dziedzinie podatków nie powinno być zadaniem Unii Europejskiej, jak słusznie zauważa sprawozdawczyni. Należy w pełni respektować suwerenność, wybory i warianty krajów rozwijających się, a jednocześnie zwracać uwagę na ich szczególną sytuację i warunki, w jakich się znajdują. Mam dwie uwagi odnośnie do dwóch palących tematów. Po pierwsze, chodzi o tzw. umowy o partnerstwie gospodarczym, które były narzucane krajom rozwijającym się pomimo ich oporu, a które poważnie ograniczają systemy podatkowe, powodując inne poważne szkody. Po drugie, chodzi o raje podatkowe, które nadal istnieją i według sprawozdania powodują utratę dochodów odpowiadającą corocznie kwocie 800 miliardów dolarów. Te dwa przykłady stanowią paradygmat niekonsekwencji polityki Unii Europejskiej względem ustalonych celów współpracy na rzecz rozwoju. Maria Damanaki komisarz - Panie Przewodniczący! W imieniu Komisji chciałabym podziękować Parlamentowi Europejskiemu, a zwłaszcza Komisji Rozwoju, za przedmiotowe sprawozdanie. Cieszę się, że w sprawozdaniu pani poseł Evy Joly podkreślono i wzmocniono przesłanie komunikatu Komisji w sprawie podatków i rozwoju. Wyznaczono w nim również bardzo ambitne cele i przedstawiono mocne wytyczne dla Unii Europejskiej w zakresie poprawy mobilizacji dochodów w krajach rozwijających się. Mobilizacja dochodów krajowych ma zasadnicze znaczenie z punktu widzenia zrównoważonego wzrostu, ograniczania ubóstwa, dobrych rządów i dostarczania dóbr publicznych niezbędnych do osiągnięcia milenijnych celów rozwoju. Musimy zwiększyć efekt synergii między podatkami a polityką rozwoju oraz wspierać kraje rozwijające się w budowaniu lepszych systemów podatkowych i lepszej administracji. Stoimy wobec poważnego problemu. Byłam osobiście zaskoczona danymi na temat kwoty nielegalnego odpływu środków finansowych wynoszącej około dziesięciokrotność kwoty pomocy dla krajów rozwijających się. To naprawdę uderzające. Musimy zatem działać równocześnie na dwóch uzupełniających się poziomach. Po pierwsze musimy wspierać skuteczne krajowe systemy opodatkowania, a po drugie - dążyć do budowania przejrzystego, opartego na współpracy i sprawiedliwego międzynarodowego otoczenia podatkowego, tak aby pomóc krajom rozwijającym się w walce z unikaniem zobowiązań podatkowych i szkodliwą konkurencją podatkową. W sprawozdaniu wezwała Pani Komisję przede wszystkim do większego uwzględnienia wpływu liberalizacji handlu, a także do tego, by nie ograniczać się do zasad OECD w walce z unikaniem zobowiązań podatkowych i szkodliwą konkurencją podatkową. Chciałabym odnieść się do tych wyzwań. Jeżeli chodzi o pierwszą kwestię, mogę Panią zapewnić, że jesteśmy w pełni zaangażowani we wspieranie pomyślnej transformacji podatkowej poprzez zwiększanie wsparcia na rzecz budowania potencjału, w sterowane popytem inicjatywy budowania potencjału na szczeblu regionalnym i międzynarodowym oraz w lepszą koordynację donatorów na szczeblu unijnym i międzynarodowym. Jeżeli chodzi o drugą kwestię, Komisja uważa, że unikanie zobowiązań podatkowych i szkodliwa konkurencja podatkowa są głównymi przeszkodami w mobilizacji środków krajowych. Pomagamy zatem krajom rozwijającym się w budowaniu potencjału, aby lepiej stawić czoła tym wyzwaniom, propagujemy również lepszą współpracę międzynarodową w dziedzinie podatków. Od czasu przyjęcia komunikatu wiele już zrobiono. Konkretne działania możliwe były dzięki wsparciu finansowemu Parlamentu. Dzięki dokonanej przez Państwa alokacji kwoty 708 tysięcy euro w 2010 roku mogliśmy sfinansować szereg ważnych działań umożliwiających promowanie dobrych rządów w dziedzinie opodatkowania. Wśród tych działań znalazły się seminaria techniczne Forum Afrykańskiej Administracji Podatkowej, wspieranie sektorów wydobywczych, inicjatywy w dziedzinie przejrzystości oraz finansowanie pobocznego wydarzenia w ONZ w sprawie mobilizacji środków krajowych. Zapewniamy również pomoc techniczną przy wdrażaniu umów o wymianie informacji podatkowej. Ponadto Komisja przygotowuje komunikat mający na celu ocenę wykonalności wprowadzenia do przepisów unijnych wymogu sporządzania indywidualnych sprawozdań przez każde państwo. Przeprowadziliśmy konsultacje publiczne, które zakończyły się w styczniu, a teraz przeprowadzimy ocenę skutków tego istotnego problemu. Pomogłoby to krajom rozwijającym się skuteczniej zwalczać zjawisko unikania zobowiązań podatkowych. Pragnę szczerze podziękować Parlamentowi za wsparcie i zaangażowanie w te problemy. Jestem przekonana, że można osiągnąć znaczne postępy w obszarze poprawy rządów w dziedzinie podatków i cieszę się, że tematy te znalazły miejsce w programie pracy G-20 i G-8. Przewodniczący Zamykam debatę. Głosowanie odbędzie się we wtorek 8 marca, w południe.

Nodokļu piemērošana finanšu darījumiem (debates) Priekšsēdētājs Nākamais punkts ir jautājums, uz kuru jāatbild mutiski un kuru Ekonomikas un monetārās komitejas vārdā Komisijai uzdeva Sharon Bowles, par nodokļu piemērošanu finanšu darījumiem - B7-0019/2010). Edward Scicluna autors. - Priekšsēdētāja kungs! Ekonomikas un monetārā komiteja (ECON) ir izvirzījusi šo jautājumu un rezolūciju, jo tie ir rūpīgi jāapsver. Pagājušajā gadā jautājumu par finanšu darījumu nodokļiem komiteja apsprieda ar komisāru L. Kovács, kurš, tāpat kā daudzi citi, teica, ka viņam šī ideja šķiet pievilcīga, un mēs noskaidrojām, ka būtu labi izpētīt, kā tā varētu darboties un kāda būtu tai piemērotākā infrastruktūra. Kopš tā laika Komisija ir pētījusi šo tematu, un mēs esam izvirzījuši daudzus jautājumus, uz kuriem jārod atbildes. Ir izskanējuši aicinājumi, arī septembra G20 sanāksmē, lai finanšu sektors maksā par stabilitātes fondu izveidi un atlīdzina zaudējumus, ko tas nodarījis ekonomikai. Priekšsēdētājs J.M. Barroso ir ierosinājis izmantot pasaules mērogā piemērojamu nodevu par finanšu darījumiem, lai finansētu vides projektus. Atkal ir spēcīgi atdzimusi sākotnējā ideja par Tobina nodokli, kas paredz, ka finanšu darījumu nodoklis tiek izmantots attīstības palīdzībai. Rezolūcija tika izstrādāta, nevis lai izdarītu spiedienu uz kādu, bet lai rastu atbildes un veiktu ietekmes novērtējumus, taču, protams, daudz ir tādu, kas noteikti atbalsta finanšu darījumu nodokļus, un daudzi tikpat noteikti iebilst pret to ieviešanu. Ļoti iespējams, ka mūsdienās finanšu darījumu nodokli iekasēt ir vieglāk, pat starptautiskajā līmenī, ņemot vērā, ka daudzi darījumi tiek veikti elektroniski, tomēr ir jārēķinās ar to, ka ir vēl citi alternatīvi konkurējoši mērķi jebkādu nodokļu piemērošanai. Saistībā ar nodokli ir pieņēmums, ka neviens to nepamanīs, jo tas katrā gadījumā ir pārāk niecīgs. No otras puses, citi uzskata, ka šāds nodoklis jāpiemēro, lai netiktu veikts pārmērīgi daudz darījumu. Mana komiteja uzskata, ka tad, ja iekasētā galīgā summa ir liela - un summas par to liecina -, kādam galu galā nāksies maksāt. Daudzi finanšu darījumi ir maksājumi par starpproduktu, nevis galīgie pārdošanas darījumu maksājumi, tāpēc nodokļi būs jāmaksā starpniekiem - bankām un līdzīgām iestādēm. Bet jebkādas papildu izmaksas, protams, būs jāsedz tiešajiem lietotājiem. Daži varētu teikt, ka tam nav nozīmes, tomēr ir arī citi veidi, kā palielināt nodokļu iekasēšanu finanšu pakalpojumu jomā. Bet tad rodas jautājums, kas iekasēs šos nodokļus un kurš lems par to izmantošanas veidu. Pastāv pat jautājums par to, ka pienākumam maksāt nodokļus ir jābūt cieši saistītam ar tiesībām piedalīties pārvaldē (no taxation without representation). Ja nodoklis tiek iekasēts Londonā par atvasinātu darījumu uz kādu citu pasaules valsti un ja par šo darījumu nav jāmaksā, kurš pateiks, kur tas jātērē? Uz šo jautājumu var vieglāk atbildēt tad, ja runa ir par finanšu stabilitāti, kad nepārprotami ir iesaistīti visi maksātāji, nevis tad, ja jautājums pārsniedz finanšu jomu, piemēram, vides projekti vai attīstības palīdzība. Gan maksājumi, gan izdevumi ir zināmā mērā starptautiski. Iespējams, mēs to nemaz nevaram darīt un nevaram iegūt visas šīs priekšrocības, tāpēc mums vismaz jāizvēlas, ko mēs cenšamies uzlabot, ar kādām metodēm tas jādara un kāds ir nodokļa galvenais mērķis. Visbeidzot, vai mēs rīkojamies pareizi, jaucot regulējumu kopā ar nodokļu palielināšanu? Vai tie patiešām viens otru papildina? Algirdas Šemeta Komisijas loceklis. - Priekšsēdētāja kungs! Es priecājos, ka varu piedalīties šajās nozīmīgajās debatēs par novatoriskiem finanšu instrumentiem un atbildēt uz Komisijai uzdoto jautājumu. Attiecībā uz iespējām ieviest vispārēju finanšu darījumu nodokli Komisija jau savā stratēģijā "ES 2020” ir paziņojusi, ka plāno sniegt ieguldījumu debatēs par novatorisku finansēšanu pasaules mērogā. Patlaban tā cenšas noteikt un izvērtē dažādas pieejas; viena no tām ir vispārējais finanšu darījumu nodoklis (FDN). Pārējās ir ASV ierosinātā finanšu krīzes atbildības maksa un Zviedrijā ieviestā finanšu stabilitātes maksa par noteiktiem banku aktīviem. Runājot par FDN, ir skaidrs, ka šodien iespējas atšķiras no sākotnējām diskusijām par Tobina nodokli, jo tās aptver plašāku finanšu produktu bāzi. Saistībā ar vispārējā FDN ieviešanas priekšrocībām un trūkumiem Komisija uzskata, ka, izvērtējot dažādus instrumentus, ir svarīgi izvairīties no tādu iniciatīvu uzkrāšanas, kas var kaitēt finanšu sektoram, un nodrošināt, lai jaunās iniciatīvas neizraisītu darījumu pārcelšanu uz citiem reģioniem, tādējādi negatīvi ietekmējot Eiropas konkurētspēju. Attiecībā uz iespēju īstenot vispārējo FDN Eiropas Savienībā, ja mūsu galvenie partneri šādu nodokli neievieš, es gribētu jums atgādināt, ka SVF - līdztekus Komisijas darbam - arī pārbauda iespējas, to skaitā pasaules mērogā piemērojamo nodevu par finanšu darījumiem. Tas liecina, ka šī problēma ir aktuāla visā pasaulē, un Komisija uzskata, ka labākais veids tās risināšanai ir rast saskaņotu starptautisku risinājumu. Tā ir mūsu pirmā ieteicamākā izvēle. Attiecībā uz nodokļu izmantošanu par papildu reglamentējošu instrumentu, īstenojot finanšu tirgus reformas, es varu apliecināt, ka Komisija apsver papildināmību nodokļu un reglamentējošu instrumentu starpā un pievērsīs uzmanību abu minēto instrumentu kopējai ietekmei uz finanšu sektora spēju atbalstīt ekonomikas atveseļošanu. Runājot par iespēju, ka vispārējo FDN varētu izmantot, lai finanšu sistēmu padarītu ilgtspējīgu, Komisijas rīcībā nav skaidras informācijas vai pētījumu par attiecībām šāda nodokļa un finanšu starpniecības termiņstruktūras starpā. Es uzskatu, ka attiecībā uz FDN ieņēmumu sadalījumu būtu pāragri izdarīt jebkādus secinājumus par ieņēmumu sadali un piešķiršanu, jo novatoriskā finansēšana joprojām tiek analizēta. Tomēr es gribētu uzsvērt, ka iespējamie ienākumi no vispārējiem FDN būtu ļoti atšķirīgi un, iespējams, veidotos tikai dažās valstīs, kurās ir lielākie finanšu centri. Šīs atšķirības norāda, ka ir vajadzīgi pasaules mēroga risinājumi, tai skaitā attiecībā uz ieņēmumu sadali un piešķiršanu. Visbeidzot jautājums par atšķirīgām iniciatīvām. Pirmajā posmā Komisijas dienesti pašlaik izskata jautājumu par novatoriskiem finansēšanas instrumentiem kopumā. Komisija ņems vērā arī mūsu starptautisko partneru izdarītos secinājumus, lai noteiktu iespējas, kurām ir vislielākais potenciāls. Pamatojoties uz to, otrajā posmā saskaņā ar Komisijas standarta pieeju labāka regulējuma ieviešanai varētu tikt iesniegti konkrēti priekšlikumi un sīki izstrādāts ietekmes novērtējums. Jean-Paul Gauzès Priekšsēdētāja kungs, komisāra kungs, dāmas un kungi! Pašreizējā finanšu krīze liek valsts iestādēm finansiāli iejaukties, izmantojot valsts naudu. Šādos apstākļos ir vilinoši apsvērt finanšu darījumu nodokļa ieviešanu. Minētā nodokļa ieņēmumus varētu izmantot, piemēram, lai finansētu ekonomikas atveseļošanu un attīstītu ilgtspējīgu ekonomiku, un sākumā tos varētu izmantot, lai kompensētu krīzes izmaksas, ko sedz reālā ekonomika un nodokļu maksātāji. Ar šo nodokli papildinās noteikumus, kas reglamentē finanšu sektoru, nodokļu paradīžu likvidāciju, vai pat tos noteikumus, ko šobrīd izstrādā attiecībā uz atvasinātajiem produktiem. Šajā posmā būtu ieteicams novērtēt finanšu darījumu nodokļa ietekmi. Minētā mutiski atbildamā jautājuma galvenais mērķis ir mudināt Komisiju pārbaudīt praksē dažādos rezolūcijas priekšlikumā minētos aspektus, lai sniegtu atzinumu par šāda nodokļa īstenošanas iespējām un laicīgumu. Komisāra kungs, tas, ko jūs tikko teicāt, ir solis pareizajā virzienā. Tomēr jāuzsver, tāpat kā to uzsvērāt jūs, ka attiecībā uz šo pasākumu būs vajadzīga reālistiska un pragmatiska pieeja. Šāda nodokļa dēļ nedrīkst ciest Eiropas ekonomika un Eiropas finanšu nozares konkurētspēja. Plašākā skatījumā ir svarīgi uzsvērt, kādas sekas būs, ja starptautiskas vienošanās trūkuma dēļ minēto nodokli ieviesīs tikai Eiropas Savienībā, kā daži iesaka to darīt. Mēs uzskatām, ka šāds risinājums, kas attiecas tikai uz Eiropas Savienību, nav atbalstāms. Udo Bullmann S&D grupas vārdā. - (DE) Priekšsēdētāja kungs, komisāra kungs! Man ir daži jautājumi attiecībā uz to, ko komitejas vārdā paziņoja Scicluna kungs. Komisāra kungs, vai tad, ja finanšu darījumi pasaulē 70, 80, 90 vai 100 reizes pārsniegtu nacionālo kopproduktu un ja šī attīstība kļūtu vēl dinamiskāka, jūs joprojām teiktu, ka vairums spekulatīvo elementu ir saistīti ar finanšu produktu straujo attīstību? Ja tā, tad kā jūs plānojat tos ierobežot vai kas varētu veicināt to ierobežošanu? Ja īsā laikposmā finanšu darījumi turpinās palielināties attiecībā pret nacionālo kopproduktu pasaulē, vai tad jūs piekristu mūsu viedoklim, ka mums ir jāstiprina ilgtermiņa pieeja reālajai ekonomikai, kurā cilvēki strādā, pelna naudu un ražo produktus, ko mēs varam patērēt un izmantot? Ja jūs atbalstāt šo uzskatu, kādā veidā un ar kādiem līdzekļiem, jūsuprāt, mēs varam to panākt? Komisāra kungs, ja finanšu darījumu nodoklis to var veicināt - un mēs vēlamies to izpētīt -, tad kāds būtu termiņš, kurā šo jautājumu varētu apspriest ar starptautiskajiem partneriem? Mums ir radies iespaids, ka mūsu izveidotie finanšu instrumenti pasaulē patlaban tiek izmantoti, lai izteiktu spekulācijas pret eiro zonu un eiro un lai vērstos pret vājākajām dalībvalstīm. Vai nav pienācis pēdējais laiks risināt šo jautājumu un noteikt Eiropas pieeju? Komisāra kungs, es nesaprotu, kāpēc mēs mudinām dalībvalstis paaugstināt pievienotās vērtības nodokli par četriem vai vairāk procentu punktiem, ja darījumu nodoklis ar 0,01 vai 0,05 procentu punktiem, visticamāk, iznīcinās konkurenci un vājinās Eiropas pozīciju. Es nespēju tam noticēt. Rīkojieties! Tieši to vēlas Parlaments. Carl Haglund Priekšsēdētāja kungs! Kā mēs jau dzirdējām, ekonomikas krīzes un aizvien satraucošāko ar klimata pārmaiņām saistīto diskusiju dēļ nesen ir atdzīvināts un ieviests tā sauktais Tobina nodoklis. Turklāt mēs dzirdējām, ka uz šo nodokli tiek liktas lielas cerības, un šī nodokļa mērķis ir cita starpā radīt drošību finanšu tirgū un gūt ienākumus, kurus varētu izmantot, lai finansētu jomas, kas ir to pelnījušas, piemēram, attīstības palīdzību un klimata pārmaiņu ierobežošanu. Manuprāt, šīs cerības ir samērā naivas, un es ļoti skeptiski vērtēju iespēju ieviest tādu finanšu darījumu nodokli, kas tiešām darbotos. Pirmkārt, es esmu viens no tiem, kas šaubās par to, vai šo nodokli būs iespējams ieviest praksē. Otrkārt, es neticu, ka tam būs tāds efekts, uz kādu daži cer. Starp citu, es esmu pilnīgi pārliecināts, ka neviens nodoklis pasaulē nebūtu spējis novērst finanšu krīzi, ko esam piedzīvojuši pēdējo gadu laikā. Es esmu arī kritiski noskaņots pret ideju par kaut kā aplikšanu ar nodokli, lai pēc tam izmantotu palielinātos nodokļus mērķiem, kam nav nekāda sakara ar darbību, kas ir aplikta ar šo nodokli. Es uzskatu, ka tā nav loģiska un īpaši saprātīga nodokļu politika. Lūdzu, nepārprotiet mani. Es vēlos, lai lielāks finansējums būtu piešķirts attīstības palīdzībai. Es kritiski vērtēju pats savu valsti, kas nav spējusi sasniegt 0,7 % IKP līmeni, ko bieži uzskata par viszemāko līmeni. Ekonomikas un monetārā komiteja šajā jautājumā ir sagatavojusi līdzsvarotu dokumentu. Tas ir labi, ka ES līmenī tiek veikta atbilstoša izpēte saistībā ar to, kā šāds nodoklis varētu darboties. Es ceru, ka pēc tam šajā diskusijā būs vairāk faktu un mazāk politisku uzskatu. Citādi mēs riskējam ieslīgt debatēs par nodokli, ko nav iespējams ieviest praksē, un tajā pašā laikā nespējam rast iespējas un risinājumus, lai sadabūtu pietiekamu finansējumu attīstības palīdzībai un mūsu centieniem ierobežot klimata pārmaiņas. Vissliktāk būtu, ja ES censtos ideoloģisku iemeslu dēļ uzspiest šāda finanšu darījumu nodokļa ieviešanu, lai gan pārējās pasaules valstis to neieviestu. Tas tikai izraisītu ekonomikas fiasko Eiropā, kas šajos laikos nebūt nav vajadzīgs. Mums tas jāpatur prātā. Es ceru, ka izpēte būs nopietna un efektīva. (Runātājs piekrita atbildēt uz jautājumu, kas uzdots, paceļot zilo kartīti saskaņā ar Reglamenta 149. panta 8. punktu) Catherine Stihler Priekšsēdētāja kungs, es izmēģinu jauno noteikumu, kas ļauj mums izmantot zilo kartīti. Mani ieinteresēja iepriekšējā runātāja teiktais par viņa valsti, par tās rezervēm, proti, par 0,7 % IKP un Tobina nodokli. Acīmredzot Tobina nodoklis krietni atšķiras no finanšu darījumu nodokļa, un šajā ziņā bieži valda neskaidrība. Manuprāt, jums ir pilnīga taisnība, ka mums vajadzīga skaidrība, bet es gribētu, lai jūs mazliet sīkāk paskaidrotu, kāpēc mēs nespējam sasniegt 0,7 % un kā mums gūt skaidrību par to, ko mēs cenšamies panākt, lai darījumu nodoklis patiešām darbotos. Carl Haglund Priekšsēdētāja kungs, jaunais diskusiju veids patiesi ir diezgan interesants. Tas ļauj mums veidot dialogu. Diemžēl Somija ir valsts, kas neiegulda 0,7 % no sava IKP attīstības palīdzībā, un tas ir slikti. Tas mūsu valstī ir jārisina politiskā ceļā. Tas nedara godu mūsu valdībai, kas nav spējusi to panākt. Runājot par Tobina nodokli un finanšu darījumu nodokli, jums ir taisnība - tas, iespējams, nav tas, ko sākotnēji bija iecerējis Tobina kungs. Es joprojām esmu skeptisks attiecībā uz to, vai mums varētu būt nodoklis, kas darbotos pasaules mērogā, iesaistoties visām pasaules valstīm, jo tikai tā tas varētu darboties, neizraisot kapitāla pārvietošanu uz kādu citu pasaules daļu. Tomēr mēs redzēsim, ko šajā jautājumā pēc tā izskatīšanas teiks Komisija. Tas būs interesanti. Pascal Canfin Priekšsēdētāja kungs, komisāra kungs! Mūsu valsts finanšu sektors ir krīzes situācijā, un mēs zinām, ka daļējs risinājums varētu būt dažu izmaksu samazināšana, tomēr lielākoties to atrisināt var dalībvalstu spēja piešķirt vairāk līdzekļu. Tāpēc jautājums ir par to, kādu nodokli varētu palielināt, kādu nodokli vajag palielināt un kādas sekas radīs šāda nodokļu palielināšana. Zaļo un Eiropas Brīvās apvienības grupa uzskata, ka būs sarežģīti būtiski palielināt nodokļus mazajiem uzņēmumiem, kas rada lielāko daļu darbvietu. Ir grūti palielināt nodokļus ģimenēm - varētu pieļaut izņēmumu attiecībā uz bagātākajiem -, jo vairumā gadījumu šie nodokļi jau ir pietiekami lieli, it īpaši Eiropā. Tāpēc jautājums ir šāds: kuri nodokļi būtu jāpalielina? Ja nepalielina nodokļus maziem un vidējiem uzņēmumiem un nepalielina arī PVN, tad noteikti tiks izskatītas citas iespējas. Mūsuprāt, finanšu darījumu nodoklis galu galā ir Eiropas ekonomikai nesāpīgākais nodoklis. Tas ir nodoklis, kam ir vismazākā negatīvā ietekme uz Eiropas ekonomikas konkurētspēju pasaules mērogā. Turklāt pēdējo desmit gadu laikā ir ārkārtīgi samazinājušās finanšu darījumu izmaksas gan vairāku tehnisko uzlabojumu dēļ, ja tos tā var nosaukt, gan Eiropas regulējuma dēļ. Patiesībā šos izmaksu samazinājumus ir pilnībā absorbējušas finanšu nozare un bankas. Tas nepavisam nebūtu netaisnīgi, ja daļu no peļņas, kuru bankām ļāva ietaupīt izmaksu samazināšana, ar finanšu darījumu nodokļa palīdzību atdotu atpakaļ valsts iestādēm, kas bankas izglāba. Parlaments, kā vienmēr, to pārvērš ļoti ideoloģiskās debatēs, bet patiesībā tās ir samērā tehniskas. Darījumu izmaksas pastāvēja arī iepriekš; tās ir samazinātas. Šodien mēs ierosinām tās atkal palielināt, lai ne vien privātais sektors, bet arī valsts iestādes gūtu labumu no šiem tehniskajiem uzlabojumiem. Protams, rodas jautājums, vai Eiropas Savienība var šādi rīkoties viena pati. Visi saprot, ka būtu labāk, ja tas tiktu darīts starptautiskas sistēmas ietvaros. Ja mūsu piemēram neseko citi, jo īpaši ASV, tad rodas jautājums, vai tādā gadījumā Eiropas Savienības izredzes to sasniegt ir nolemtas neveiksmei. Dažos paziņojumos, piemēram, Gauzès kunga paziņojumā, minēts, ka Eiropas Tautas partijas grupa uzskata, ka Eiropa neko nevar panākt viena pati. Protams, šāda situācija nebūtu ideāla un tajā būtu šķēršļi, no kuriem jāizvairās. Bet vai tas nozīmē, ka Eiropas Savienībai attiecībā uz sevi ir jāizvirza vismazākais prasību kopums, lai tai būtu pēc iespējas mazāk regulu un tā kļūtu par visnepretenciozāko dalībnieku? Mēs nedomājam, ka tas stiprinās Eiropas Savienības vadošo lomu pasaulē. Turklāt ir iespējams, ka Eiropas Savienība viena pati ieviestu šo darījumu nodokli. Tas ir diezgan vienkārši, jo kapitāla plūsmas, kas attiecas uz mums, sākas Eiropas Savienībā un pēc tam aizplūst citur, lai atkal atgrieztos atpakaļ Eiropas Savienībā. Kamēr šīs plūsmas aizplūst un atgriežas atpakaļ, mums ir iespēja pieprasīt to izsekošanu un zināt, vai tām ir ticis piemērots finanšu darījumu nodoklis. Ja ticis piemērots, tad nav problēmu. Ja nav ticis piemērots, mēs varam ieturēt ievešanas vai izvešanas nodokli. Tā mēs gadiem ilgi esam rīkojušies reālajā ekonomikā ar kopējo ārējo tarifu. Finanšu globalizācija šobrīd liek mums tā rīkoties ekonomikas finanšu jomā, un tas ir pilnībā iespējams no tehniskā aspekta. Vajadzīga ir tikai politiskā griba. Kay Swinburne ECR grupas vārdā. - Priekšsēdētāja kungs! Pēc nesenā satricinājuma globālajā finanšu tirgū visā pasaulē akadēmiskās aprindas, politiķi un Nobela prēmijas laureāti ekonomisti pamatoti cenšas rast risinājumu, kā atgūt naudu, kas iztērēta mūsu finanšu iestāžu glābšanai. Dažādie finanšu darījumu nodokļi ir tikai viena no daudzajām izskatāmajām idejām, un mēs nedrīkstam ierobežot ES un tās dalībvalstīm pieejamos instrumentus, izskatot tikai vienu ideju. Mums ir jābūt radošiem un pēc iespējas plašākā skatījumā jāizvērtē, kā labāk reaģēt uz finanšu krīzi un nostiprināt mūsu valstu finanšu sistēmas. Prezidenta Obamas ideja par finanšu iestāžu nodevu ir pelnījusi zināmu ievērību. Tomēr šis priekšlikums ir ļoti specifisks un tajā nav ņemti vērā visi finanšu nodokļu vai nodevu veidi. Kā komisāra kungs jau minēja, SVF saskaņā ar G20 norādēm veic pētījumu par iespējamajiem finanšu nodokļiem, tomēr šķiet, ka ar šo rezolūciju atbildes tiek meklētas, pirms tiek pabeigts pētījums. Es nesaprotu, kādēļ ir jācenšas īstenot ES risinājumu pasaules mēroga problēmai. Būtu muļķīgi un naivi domāt, ka tad, ja ES ieviestu darījumu nodokli bez visu galveno pasaules nozīmes dalībnieku atbalsta, mēs nepaliktu zaudētājos attiecībā pret pārējām valstīm. Mani māc divējādas bažas saistībā ar finanšu darījumu nodokli pašreizējā formā. Pirmkārt, mēs nevaram atbalstīt pasākumu, kura mērķis ir nodrošināt Eiropas Savienībai pilnvaras paaugstināt nodokļus. Eiropas Savienības dalībvalstīm ir ļoti būtiski, lai tās saglabātu kontroli pār savām nodokļu sistēmām. Tāpēc būtu lietderīgi noskaidrot, vai minētais priekšlikums attiecas uz koordinētu nodokļu palielināšanu, ko veic atsevišķas dalībvalstis, un vai tas paliek un tiek pielietots tikai šajā līmenī, vai arī tas tiešām ir ES nodoklis. Otrkārt, nodokļi, kas palielināti, lai stabilizētu finanšu sistēmas, manuprāt, nedrīkst kļūt par ES budžeta pozīcijas paplašinājumu. Ir daudzas ES un dalībvalstu ierosinātas iniciatīvas un izdevumu programmas, kuru mērķis ir saprātīgi risināt globālo klimata pārmaiņu problēmu. Mums ir vērienīgi mērķi līdzekļu piešķiršanai jaunattīstības valstīm. Es nevarēšu atbalstīt ko tādu, kas patiesībā palielina nodokļus citiem mērķiem. Miguel Portas Priekšsēdētāja kungs! Es uzskatu, ka tehniskā diskusija, kurā mums jāiesaistās, neapšaubāmi ir ļoti nozīmīga, bet nedrīkst slēpt to, ka izvēlei, kas mūs sagaida, ir politiska nokrāsa. Tāpēc nav gluži likumīgi virzīt un balstīt visu diskusiju uz tehnisko pamatojumu, lai nebūtu jāizdara politiska izvēle. Piemēram, Haglund kungs paskaidroja, ka tad, ja mēs būtu ieviesuši Tobina nodokli, mēs nebūtu izvairījušies no finanšu krīzes. Es varu viņam piekrist, bet mums noteikti būtu daudz vairāk resursu cīņai ar finanšu krīzes sekām, kas skar mūsu tautsaimniecību un vismazāk nodrošinātos Eiropas iedzīvotājus. Tāpēc tik svarīgi ir runāt par šo jautājumu. Otrs aspekts attiecas uz .. un tāpēc komisāra A. Šemeta atbilde mani nepārliecināja ne attiecībā uz grafiku, ne pamatjautājumu. Komisārs A. Šemeta, kā arī Gauzès kungs mums saka, ka minētais nodoklis esot pievilcīga un ļoti interesanta ideja, bet mēs to nevaram piemērot Eiropas līmenī. Tā jāpiemēro pasaules mērogā. Runāsim atklāti. Šādi cilvēkiem tiek pateikts, ka Tobina nodoklis nekad netiks ieviests pasaules mērogā. Tāpēc nav nozīmes maldināt cilvēkus. Runa ir par to, ka tas nepastāvēs ne pasaules, ne citā līmenī. Tāpēc tiek pateikts, ka tas nepastāvēs vispār. Man ir pilnīgi atšķirīgs viedoklis. Es uzskatu, ka Eiropas Savienībai ir pietiekami spēcīgs finanšu tirgus, lai bez kapitāla aizplūdes ieviestu vispārējo atlikušās vērtības nodokli attiecībā uz visiem darījumiem. Tomēr pats galvenais ir tas, ka mēs pilnīgi skaidri pateiktu mūsu iedzīvotājiem, ka krīzes apstākļos finanšu kapitālam, kas ir novedis mūs krīzes situācijā, ir jāmaksā - vismaz pārpalikuma līmenī. Un pateiktu, ka tas galvenokārt bija īpaši paredzēts, lai apkarotu globālo nabadzību un badu un sāktu finansēt sociālā pīlāra veidošanu Eiropas projektā, jo mums šāda pīlāra nav, bet tas ir vajadzīgs. Iedzīvotāji to ļoti labi sapratīs. Hans-Peter Martin (DE) Priekšsēdētāja kungs! Pirms vienpadsmit gadiem es biju viens no dažiem deputātiem, kas piedalījās partiju veidotās Tobina nodokļa darba grupas dibināšanā, un mūsu sanāksmes bieži vien raisīja nicinošus smīnus. Tūkstošgades mijas perspektīvā mēs atkal un atkal atsaucamies uz šķietamo tirgus racionalitāti, konkurences apdraudējumu un iespējamo globalizācijas krīzi. Tas nav labi, ka jūs šodien turpināt izvirzīt tos pašus argumentus. Mēs esam tikko izvairījušies no nopietna sabrukuma, un tas ir prasījis ne vien ārkārtīgi daudz līdzekļu, bet arī uzticību. Ja jūs tagad domājat, ka mēs varam nesteigties ar šāda finanšu darījumu nodokļa ieviešanu, tad spekulantiem - es saukšu tos tā -, ar kuriem man personīgi ir nācies saskarties, citiem vārdiem sakot, eifēmiski dēvētajiem investīciju fondu pārvaldniekiem, ir pilnīgi atšķirīgs viedoklis, jo viņi uz šīs robežšķirtnes vēl straujāk un intensīvāk veic savu uzņēmējdarbību. Tāpēc es neesmu pārliecināts, ka finanšu darījumu nodoklis attiecībā uz finanšu darījumu apmēru varētu panākt kaut ko vairāk, nevis tikai apslāpēt šos milzīgos spekulatīvos viļņus. Es patiesi vēlētos, lai Komisijas un dalībvalstu valdību pārstāvji ņemtu vērā to, ko teica gan kolēģi no Zaļo grupas, gan Bullmann kungs un kreisie. Tas ir politisks jautājums; tehniskos aspektu var atrisināt ātri, jo šajā jomā ekspertu pietiek. Gunnar Hökmark Priekšsēdētāja kungs! Kādam var rasties jautājums, vai no administratīvā viedokļa ir iespējams ieviest finanšu darījumu nodokli, vai tas ir politiski iespējams; bet es domāju, ka pamatjautājums ir šāds: vai tas ir labi? Vai ekonomikas attīstībai šāds finanšu darījumu nodoklis ir lietderīgs? Tas taču nozīmē, ka ar nodokli būs aplikti ieguldījumi; pārrobežu līmenī ar nodokli būs aplikti ieguldījumi valstīs, kurās jums ir mazāks kapitāls nekā pārējās. Vai tas palīdzēs starptautiskajā tirdzniecībā, vai tas mazinās starptautisko tirdzniecību, vai tam būs kāda ietekme? Es to saku tāpēc, ka, diskutējot par šo jautājumu, mēs varētu aplūkot divus piemērus. Pirmkārt, mēs 30 gadu garumā piedzīvojām ārkārtīgi lielu ekonomisko izaugsmi pasaules finanšu tirgus veiksmīgas darbības dēļ. Tagad mēs saskaramies ar krīzes sekām - kredītu krīzi. Es uzskatu, ka mums vajadzētu nodrošināt bagātāku un darboties spējīgu pasaules finanšu tirgu, nevis censties pietuvināt kredītu krīzei līdzīgu situāciju. Darījumu nodokļa, tāpat kā jebkura cita nodokļa, mērķis ir samazināt ar nodokli apliekamo darījumu apmēru, un es nedomāju, ka starptautiskās tirdzniecības samazināšana dos kādu labumu, jo mēs esam redzējuši, kādas sekas tas izraisa. Es nedomāju, ka ir lietderīgi veikt vēl lielākus ieguldījumus nabadzīgajās valstīs. Finanšu darījumu aplikšana ar nodokli nekavēs finanšu darījumu veikšanu. Tas pat nekavēs tā saucamos spekulatīvos ieguldījumus. Tas kavēs parasto ieguldījumu plūsmu un mums tik ļoti vajadzīgo tirdzniecību. Komisāra kungs, es uzskatu, ka, diskutējot par šo jautājumu, mums ir pamatots iemesls būt uzmanīgiem un neizlēmīgiem. Pervenche Berès (FR) Priekšsēdētāja kungs! Komisāra kungs, šķiet, ka jūs esat atbildīgs par nodokļu politiku un ka jūsu ieguldījums stratēģijā "ES 2020” attiecībā uz šo jomu būs novatoriskas nodokļu politikas priekšlikums. Novatoriskas nodokļu politikas ierosināšana prasa drosmi, un jūs nedrīkstat neņemt vērā racionālo un konstruktīvo darbu, ko paveikuši jūsu priekšgājēji. Es ievēroju, ka stratēģijā "ES 2020” uzņēmumu peļņas nodokļa saskaņošana pat nav pieminēta; iespējams, jūs to aizmirsāt kādā atvilktnē. Es aicinu jūs pievērst tam mazliet vairāk uzmanības. Tomēr, ja jūs būsiet tikpat drosmīgs attiecībā uz finanšu darījumu nodokli, mēs nekur tālu netiksim. Eiropas Savienībā un Komisijā, kuras pārstāvis jūs tagad esat, G20 sanāksmes secinājumi tiek uzskatīti par sava veida evaņģēliju. G20 secinājumos figurē minētais finanšu darījumu nodoklis, tāpēc mēs jūs lūdzam to ieviest. Lūdzu, nestāstiet, ka mums ir jārīkojas tāpat kā visiem pārējiem, jo ASV prezidents Obama, ietekmējoties no Paul Volcker, ierosināja veikt reformas ASV banku sistēmā, neņemot vērā G20 secinājumus! Kāpēc mēs nevarētu izmantot metodi, kuru atzīst ASV? Turklāt, komisāra kungs, es pamanīju, ka jūsu kolēģis Barnier kungs teica, ka šī reforma varētu būt īpaši piemērota Amerikas situācijai un nederīga Eiropai un ka Eiropai ir jāturpina savs ceļš finanšu darījumu nodokļa jomā. Tā ir taisnība. Mēs gaidām jūsu drosmīgos un novatoriskos priekšlikumus, komisāra kungs. Louis Michel (FR) Priekšsēdētāja kungs! Komisāra kungs, pavisam godīgi sakot - un visi zina, ka es pilnībā atbalstu Komisiju -, jūsu priekšlikumi šķiet ārkārtīgi pieticīgi. Nevienā no tiem nav izrādīta vēlme būt politiski godkārīgiem jautājumā, kas man tomēr šķiet ļoti nozīmīgs. Es jums atgādināšu, ka 2002. gada Monterejas konsenss un 2008. gada Dohas papildu konference ieteica novatorisku un alternatīvu finansēšanu attīstības jomā. Es neticu, ka minētais finanšu darījumu nodoklis varētu regulēt pasaules finanšu sistēmu; runa nav par to. Es uzskatu, ka Eiropas Savienībai, protams, kopā ar G20, ir jāuzņemas iniciatīva, lai ieviestu starptautisko finanšu darījumu nodokli, kurš, kā jau tika teikts, varētu būt noteikts robežās no 0,01 % - tas gan ir daudz! - līdz 0,1 % no darījuma vērtības. Paredzamie ieņēmumi ir atkarīgi no minētajiem diviem koeficientiem. Jūs varat izvēlēties starp 20 miljardiem ASV dolāru un 200 miljardiem ASV dolāru. Minētais nodoklis pēc būtības var būt globāls un vispārējs. Tomēr vienā aspektā es jums nepiekrītu - es uzskatu, ka par šāda nodokļa ieviešanu būtu jāvienojas nevis visām pasaules valstīm, bet tikai galvenajiem ekonomikas dalībniekiem. Mums nav jāgaida, kamēr visa pasaule pieņems šo nodokli, jo, kā zināms, tas patiesībā varētu iznīcināt sākotnējo ideju. Vispirms tas būtu jāiekasē valsts līmenī pēc brīvprātības principa, un tas, protams, iekustinātu šo ideju. Šo procesu koordinētu galvenie ekonomikas dalībnieki, proti, G20 valstis. Jūs vēlējāties zināt, kādiem mērķiem to izmantos, - viena no izvēlēm būtu to iemaksāt pasaules vai pat Eiropas fondā; Eiropas Attīstības fonds to varētu izmantot, lai nodrošinātu valsts atbalstu attīstības jomā. Vai arī valstis to varētu izmantot savā attīstības politikā. Tomēr ir arī kaut kas, par ko mani māc šaubas, turklāt šķiet, ka tā arī notiks. Piemēram, to skaidri apliecina tas, ka Starptautiskā Valūtas fonda rīkotājdirektors vairāk vai mazāk noraida filozofiju, kas ir Tobina nodokļa vai finanšu darījumu nodokļa pamatā, izmantojot to kā sava veida aizsegu, lai nodrošinātos pret apdraudējumiem finanšu pasaulē, - ko es nosauktu par finanšu blēdību. Tā nedrīkst būt! Es nevēlos, lai ar šo nodokli segtu riskus, ko uzņēmusies finanšu pasaule. Par to jāmaksā citā veidā. Šāda piesavināšanās man nav pieņemama. Es gribētu jums atgādināt, ka pēdējo gadu laikā atsevišķās, pat centīgākajās, jaunattīstības valstīs panāktais progress, iespējams, tiks iznīcināts, liedzot sasniegt Tūkstošgades attīstības mērķus. Tādēļ es dedzīgi atbalstu finanšu darījumu nodokli. Vicky Ford Priekšsēdētāja kungs! Ir daudz iemeslu, lai pieprasītu finanšu iestādēm sniegt lielāku ieguldījumu attiecībā uz nodokļu ieņēmumiem pēc finanšu krīzes, un žēl, ka šajā rezolūcijā tiek apskatīti tikai darījumu nodokļi, nevis tādi piemēri kā Baraka Obamas ierosinātā nodeva. Runājot par darījumu nodokli, mani dara bažīgu trīs lietas. Pirmkārt, ietekme uz finanšu pakalpojumu tiešajiem patērētājiem. Zīmognodeva, kas ilgu laiku pastāvēja Apvienotajā Karalistē, ir nesamērīgi ietekmējusi mazos ieguldītājus un uzņēmumus, kuri vēlas piesaistīt kapitālu. Otrkārt, ietekme uz pašu Eiropas Savienību. Mēs zinām, ka pasaules finanšu tirgus ir ļoti mainīgs. Pavisam noteikti pastāv risks, ka mēs varam vienkārši izstumt darījumus ārpus ES, kas nenāktu tai par labu. Treškārt, mani satrauc morālais kaitējums, ja šo naudu jāiegulda glābšanas fondā. Es nedomāju, ka nodokļu maksātājiem būtu automātiski jāglābj visas brūkošās finanšu iestādes. Ir jābūt iespējai, ka bankai ļauj bankrotēt, bet tās klienti tiek aizsargāti. Eksperti ir brīdinājuši gan Ekonomikas un monetāro komiteju, gan Īpašo finanšu, ekonomikas un sociālās krīzes komiteju, ka šāds fonds varētu veicināt bezatbildīgu riska uzņemšanos. Mēs nevēlamies riskēt vēl vairāk, un šis jautājums vēl ir jāizpēta. Nikolaos Chountis (EL) Priekšsēdētāja kungs! Nesenā finanšu krīze nenoliedzami ir pierādījusi, ka finanšu tirgus liberalizācija un nepiekāpība jautājumā par tirgus brīvību ir ļāvusi finanšu sistēmai bīstami pieaugt attiecībā pret reālo ekonomiku un gadiem ilgi darboties, pamatojoties uz ārkārtīgi lielu rentabilitāti, bezatbildību un regulējuma trūkumu, kas galu galā izraisīja krīzi. Tādējādi priekšlikums par finanšu darījumu nodokli varētu samazināt finanšu sistēmas lielumu un padarīt nerentablas atsevišķas spekulatīvas finansiālās iespējas. Tomēr šis pasākums tā arī paliks uz papīra, ja to nepapildinās ar rūpīgi izstrādātu plānu finanšu sistēmas regulēšanai, lai ierobežotu banku agresīvo politiku un spekulācijas, ko veic riska ieguldījuma fondi un kredītvērtējuma aģentūras, saasinot un izmantojot ekonomiskās problēmas daudzās valstīs. Tomēr, manuprāt, to nevar vienkārši uzskatīt par pagaidu pasākumu. Bankām ir jāatmaksā to glābšanā ieguldītās milzīgās summas, ko tās saņēma no Eiropas valstīm, tādējādi palielinot tajās finanšu deficītu. Tagad šīs valstis ir spiestas aizņemties no tām pašām bankām, šādi maksājot tām otrreiz. Mūsu nostājai jābūt nepārprotamai. Bankām ir jāatmaksā savi parādi valstij. Tāpēc, cita starpā, mums jāievieš finanšu darījumu nodoklis, pirmkārt, lai ierobežotu finanšu sektora lielumu un, otrkārt, lai saglabātu resursus jaunajai sociālajai un attīstības politikai. Markus Ferber (DE) Priekšsēdētāja kungs, komisāra kungs, dāmas un kungi! Par ko īsti mēs runājam? Jautājums ir diezgan vienkāršs. Kā finanšu tirgus var palīdzēt mazināt izmaksas, ko tas radījis valstīm, sabiedrībai un ekonomikai? Tas ir būtisks jautājums, uz kuru mums jārod atbilde. Es domāju, ka mēs visi kopā esam izstrādājuši ļoti līdzsvarotu dokumentu. Esmu ļoti pateicīgs komisāram par tā formulējumu. No vienas puses, mēs nevaram izlikties, ka Eiropa ir Svētlaimīgo sala, kurā mēs varam rīkoties pēc sirds patikas, un pasaules finanšu tirgum gar to nav nekādas daļas. Šīs lietas ir jākoordinē starptautiskā līmenī. No otras puses, mums arī jānodrošina, ka finanšu sektors sniedz atbilstīgu ieguldījumu krīzes pārvarēšanā. Tāpēc es gribētu brīdināt, ka mums vairs nevajadzētu katru nedēļu izvirzīt jaunu priekšlikumu, ar ko mēs varam atrisināt visas pasaules problēmas. Pirms dažiem mēnešiem tas bija papildu nodoklis par aviobiļetēm, ar ko vajadzēja atrisināt visas mūsu problēmas, tagad tas ir finanšu darījumu nodoklis, un nākamajā mēnesī kādam ienāks prātā kas cits. Mēs esam aizgājuši par tālu. Tas ir jautājums par finanšu tirgus iesaistīšanu starptautiski saskaņotā veidā. Ja Komisija var ierosināt saprātīgu risinājumu un iekļaut to starptautiskās sarunās, tad mēs būsim uz pareizā ceļa. Mums jābūt godīgiem pašiem pret sevi. Tie, kas apgalvo, ka ar šādu instrumentu palīdzību mēs varam apturēt spekulācijas, maldina paši sevi. Mēs vēlamies, lai spekulanti sniedz savu ieguldījumu gan šajā riskā, gan riska pārvarēšanā. Tā ir pareizā pieeja. Šajā ziņā mēs jūs pilnībā atbalstām, komisāra kungs. Catherine Stihler Priekšsēdētāja kungs! Šobrīd Apvienotajā Karalistē ir sākta kampaņa ar nosaukumu "Robina Huda kampaņa”, kurā iesaistījušās NVO, baznīcas un pilsoniskā sabiedrība un kuru vada aktieris Bill Nighy. Komisāra kungs, ja jūs neesat ieskatījies viņu tīmekļa vietnē, es jums to ļoti ieteiktu kā daļu no šīm debatēm. Minētās kampaņas pamatā ir finanšu darījumu nodoklis 0,05 % apmērā, kas, viņuprāt, var sniegt reģionam ieņēmumus 37 miljardu eiro apmērā. Tātad saistībā ar finanšu darījumu nodokli runa nav par cilvēkiem, kas iet uz bankomātu, lai izņemtu naudu; te runa ir par darījumiem, kas nav publiski, un par to, lai tie, kas ir veicinājuši finanšu krīzi, atdotu kaut ko atpakaļ. Ja es to aplūkoju tādā skatījumā, kā to apmēram pirms trijām nedēļām aprakstīja ekonomists John Kay, kas bija ieradies Skotijā, lai teiktu runu, - ja Skotija būtu bijusi neatkarīga valsts un mūsu bankas būtu bankrotējušas, ikvienam Skotijas vīrietim, sievietei un bērnam būtu bijis jāsamaksā 750 000 sterliņu mārciņu. Mēs nedrīkstam pieļaut, ka tā notiek nākotnē. Paldies dievam, tas vēl nav noticis, jo Skotija ir Apvienotās Karalistes daļa, bet turpmāk mums ļoti nopietni jāapsver finanšu darījumu nodoklis un veids, kā to piemērot. "Robina Huda kampaņa” ir interesanta, un es domāju, ka tās ietvaros sadalījums varētu būt 80:20; sabiedriskajiem pakalpojumiem tiktu veltīti 80 %, un 20 % būtu piešķirti tāda fonda izveidei, kas nodrošinātu, ka banku krīze nenotiek vēlreiz. Paldies jums, komisāra kungs, un es ar cerībām gaidu jūsu priekšlikumu. Varbūt jūs varat mums pateikt aptuvenu datumu, kad mēs varētu dzirdēt jūsu atzinumu. Es zinu, ka stratēģija "ES 2020” tiks laista klajā aprīlī, bet būtu labi uzzināt arī jūsu grafiku. Patrick Le Hyaric (FR) Priekšsēdētāja kungs, komisāra kungs! Pašreizējā krīzes situācijā mums ir tikai divas izvēles iespējas. Pirmā iespēja ir likt iedzīvotājiem maksāt par krīzi, kā mēs to jau darām: taupības plāni, bezdarbs un nodokļu paaugstināšana, līdzīgi kā nesen paaugstinātais PVN Grieķijā. Otrā iespēja ir aplikt ar nodokli spekulatīvo kapitāla apriti un finanšu darījumus. Tas radītu būtiskus ieņēmumus Eiropas ekonomikā, un es uzskatu, ka tas būtu ierocis pret pašreizējo finanšu krīzi. Vēl būtu jāsaņem drosme, lai likvidētu nodokļu paradīzes. Šis ierosinājums nebūt nav revolucionārs, jo tas jau ir ietverts G20 nolīgumos. Dažus no tajos minētajiem principiem mēs esam apsprieduši debatēs un balsojuši par tiem, bet tā vietā, lai izteiktu bezmērķīgus paziņojumus, mums ir steidzami jādara vairāk. Mums ir nekavējoties jāizbeidz šī iznīcinošā spekulēšana. Patiesībā vairāki ekonomisti uzskata, ka zemas nodokļu likmes 0,5 % apmērā piemērošana finanšu darījumiem radītu Eiropas Savienībai papildu 500 miljardus eiro. Šo naudu mēs varētu izmantot ekonomikas atveseļošanai, kas pamatota uz darbavietu radīšanu, mācībām, pētniecību, algām un jaunu videi nekaitīgas rūpniecības un lauksaimniecības politiku. Tādēļ mums jāsāk rīkoties. Mums jāsaņem drosme balsot par šāda nodokļa principu un pēc tam to īstenot. Othmar Karas (DE) Priekšsēdētāja kungs, komisāra kungs, dāmas un kungi! Austrijas Parlaments un Austrijas federālā valdība, kā arī Austrijas Tautas partija, kuru es pārstāvu, izrāda lielu politisko gribu, lai veicinātu finanšu darījumu nodokļa ieviešanu. Finanšu un ekonomikas krīzei ir globālas sekas un arī cēloņi, ko nevar attiecināt tikai uz vienu kontinentu. Mums vajadzīgi ne vien globālās pārvaldības mehānismi, bet arī globālās uzraudzības mehānismi, reglamentējošu pamatnostādņu mehānismi un finansējuma avoti. Tomēr ar finansējuma avotu jautājumu vien nepietiek. Vienlīdz svarīga ir pamatnostādņu ietekme. Pirmkārt, mums vajadzīga kopēja Eiropas griba, lai mēs gūtu sekmes arī pasaules mērogā. Jautājums Komisijai un rezolūcija, ko Parlaments, cerams, trešdien pieņems ar lielu balsu pārsvaru, ir kopējās politiskās gribas izpausme, lai izstrādātu un - vēlams, pasaules mērogā - īstenotu finanšu darījumu nodokļa modeli. Es ceru sagaidīt ļoti konkrētu Komisijas priekšlikumu, kas veicinās solidaritāti Eiropā, un, cerams, Komisija minēto priekšlikumu iesniegs pēc iespējas ātrāk, kā arī atbildēs uz mūsu jautājumiem. Kāda būs šāda finanšu darījumu nodokļa ietekme uz reālo ekonomiku un Eiropas Savienības finansiālās un ekonomiskās pozīcijas konkurētspēju? Par ko to iekasēs, cik lieli būs procenti, kas tos ievāks, un kurš saņems naudu? Vai šim nodoklim jāizvirza mērķis? Es teiktu, ka jā, bet kāds? Šie ir jautājumi, uz kuriem jārod atbildes. Ar šīsdienas debatēm un trešdienas balsojumu mēs nosakām turpmāko virzienu. Lūdzu, sniedziet mums drīzu atbildi. Magdalena Alvarez (ES) Priekšsēdētāja kungs, komisāra kungs! Krīze ir apliecinājusi, ka Eiropas Savienībai trūkst vajadzīgo instrumentu, lai novērstu krīzes radītās sekas un nodrošinātu atbilstīgu sistēmu ekonomikas atveseļošanai. Tāpēc ir jāsniedz kopīga atbilde. Tajā jāietver ne tikai dalībvalstu stratēģiju saskaņošana, bet arī pienācīgu instrumentu nodrošināšana Eiropas Savienībai, dodot tai saprātīgas rīcības iespēju, lai nekavējoties izrādītu vispārēju atbildes reakciju. Par pirmo mērķi Eiropas Savienībai jāizvirza tālredzīgāka un efektīvāka ekonomikas pārvaldība, kas prasa lielāku finansiālo autonomiju. Šajā sakarībā trīs mērķu sasniegšanai paredzētais finanšu darījumu nodoklis varētu būt ļoti noderīgs. Visbeidzot mums jāpalielina Eiropas Savienības spēja izstrādāt savu politiku, jāuzlabo ekonomikas stabilitāte, ierobežojot spekulatīvās darbības, un mums jānodrošina vajadzīgā informācija, lai uzraudzītu finanšu tirgus situāciju un attīstību. Turklāt, izstrādājot minēto fiskālo instrumentu, ir jānodrošina, ka finanšu sektors sniedz ieguldījumu, lai palīdzētu novērst reālajai ekonomikai nodarīto kaitējumu un segtu banku sistēmas stabilizācijas izmaksas. Komisāra kungs, vai jūs varat šajā saistībā sniegt informāciju par grafiku? Diogo Feio (PT) Priekšsēdētāja kungs! Eiropas Parlamentam ir tiesības iesniegt jautājumus par šo tematu un nedarīt zināmu savu galīgo nostāju par jauno finanšu darījumu nodokli. Turklāt tam ir vairāki iemesli. Jums tikai jāieklausās šā nodokļa atbalstītāju viedoklī. Viņi saka, ka tā ir politiska problēma un ka tehniskiem risinājumiem ir maza nozīme. Pirmkārt, sāksim ar nodokli, un tad mēs redzēsim, kā tas tiks īstenots. Tā ir kļūda. Ar ideoloģiju nav iespējams atrisināt finanšu krīzes problēmu. Otrkārt, viņi saka, ka šāds nodoklis varētu palīdzēt nabadzīgākajiem; tas būtu tāds kā "Robina Huda nodoklis”, jo bagātākie pārvarēs grūtības līdz ar ekonomikas izaugsmi. Nav nozīmes jautājumam par Eiropas vai pasaules mērogu. Šis nodoklis neatrisina šo jautājumu. Kas notiks, ja šāds nodoklis tiks ieviests tikai Eiropā? Ir jāņem vērā vairāki elementi. Krīzes laikā jauns nodoklis nevarēs atrisināt nevienu problēmu. Ar jauna nodokļa ieviešanu mēs neatrisināsim arī valsts finanšu problēmu. Jauns nodoklis nebūs soda nodoklis, lai sodītu tos, kas ir atbildīgi par krīzes izraisīšanu. No jaunā nodokļa cietīs tiešie patērētāji. No jaunā nodokļa cietīs tie, kuriem vajadzīgs kredīts. Otrkārt, ir jāapspriež daudzas tehniskas problēmas. Tās, kuras nav nozīmīgas. Vai pastāv kāda Eiropas pārvaldes sistēma, kas varētu ieviest šādu nodokli? Vai kāds var pateikt, cik izmaksā šāda nodokļa ieviešana? Vai kāds var mums pateikt, kā tas ietekmēs likviditāti un kreditēšanu? Kā piemērot nodokli pasaules mērogā, ņemot vērā laika atšķirības un darījumu skaitu sekundē? Kā to var kontrolēt? Uz šiem jautājumiem vēl ir jārod atbildes. Es uzskatu, ka mums ir jāmācās no pieredzes, kas gūta šīs krīzes laikā, un jāpieņem sava nostāja. Es šaubos, ka jaunais nodoklis būs pareiza izvēle. Anni Podimata (EL) Priekšsēdētāja kungs, Komisāra kungs! Debates par starptautisko finanšu darījumu aplikšanu ar nodokļiem nav nekas jauns, taču tās šodien ir ārkārtīgi aktuālas, jo galvenā mācība no globālās ekonomiskās krīzes, un jo īpaši eiro zonai, kura pēdējā laikā ir piedzīvojusi sistemātiskus spekulantu uzbrukumus, ir tāda, ka agrākā finanšu tirgu neuzticamība un nopietna finanšu regulējuma un pārvaldības trūkums rada tūlītējas un redzamas sekas reālajā ekonomikā, kā arī attiecībā uz valstu ekonomiku dzīvotspēju un sociālo stabilitāti. Šajā kontekstā finanšu darījumu aplikšana ar nodokļiem ir jo īpaši svarīga, jo tas ir viens no ilgi gaidītās finanšu kontroles mehānismu galvenajiem jautājumiem. Risinājums, protams, nav ieviest vēl vienu Eiropas nodokli, kam būs apšaubāma ietekme uz Eiropas ekonomikas konkurētspēju, bet gan formulēt ambiciozu Eiropas priekšlikumu iesniegšanai G20 sanāksmē. Sirpa Pietikäinen Priekšsēdētāja kungs! Finanšu tirgi ir globāli, un finanšu kompānijas ir globālas; patiešām, finanšu industrija šobrīd ir lielākais globālais sektors. Tā kā arī mūsu vēlmes ir globālas - piemēram, attīstības programma, Tūkstošgades attīstības mērķi vai cīņa ar klimata pārmaiņām - man tas šķiet vairāk nekā dabiski, ka finanšu darījumu aplikšanai ar nodokļiem būtu jākļūst par pirmo globālo nodokļu ieviešanas mēģinājumu. Politika nav globāla, un, kā mēs zinām, tā īsti nav arī Eiropas Savienības politika. Kādam ir jāuzņemas vadība šī jautājuma risināšanā, un ir diezgan saprotami, ka šāda vadība ir jāuzņemas Eiropas Savienībai. Parasti tas, kurš uzņemas vadību - veidojot mehānismus, modeļus, intelektuālo īpašumu - ir lielākais ieguvējs, un tam kā pirmajam ir priekšrocības. Lai gan neliela spekulatīvāko darījumu ierobežošana sniedz nelielu ieguvumu, tomēr lielāko ieguvumu, manuprāt, var gūt, veidojot jauno nodokļu jomu, globālu mehānismu, kā arī, apvienojot resursus - ne tik daudz finanšu sektorā, bet jo īpaši mūsu Eiropas un globālajai attīstībai un vides vajadzībām. Patiešām, lai Eiropas Savienība šajā jautājumā rīkotos aktīvi, tai ir jābūt skaidram redzējumam, mums ir jābūt vienotai pozīcijai, un tieši tādēļ es vēlos, lai Komisija visai drīz nāktu klajā ar priekšlikumu par to, kā panākt, lai šis finanšu darījumu nodoklis būtu praktiski realizējams. Edward Scicluna Priekšsēdētāja kungs! Ir pagājuši vismaz 40 gadi, kopš mēs, studenti būdami, apspriedām jaunu starptautisku ekonomisku kārtību, kas ietvēra priekšlikumu izmantot īpašas aizņēmumtiesības (SDR) attiecībā uz SVF un paredzēt tādu nodokli valstu valdībām, kas tiktu izmantots, lai palīdzētu nabadzīgajām valstīm. Tas, kā mēs zinām, netika realizēts. Daudzus gadus vēlāk realitāte ir mainījusies: globalizācija, līdz ar tehnoloģiju attīstību un spēcīgāku politisko gribu, atsevišķus plānus ir padarījusi reālākus. Tomēr globālo politisko mērķu skaits ir pieaudzis. Bez nabadzības, kas diemžēl joprojām pastāv, mums jāsaskaras arī ar tādām globālām vides problēmām kā klimata pārmaiņas, un tagad mēs būtībā runājam par tādu globālās apdrošināšanas prēmiju, kas kompensētu upuriem finanšu katastrofas radītu sociālo un ekonomisko pāridarījumu. Mums ir jābūt uzmanīgiem, kad saskaramies ar daudziem mērķiem. Es ierosinu pieturēties pie gudrā padoma, ka ir jānodrošina, lai katram mērķim mums ir nepieciešams atsevišķs instruments. Lai Komisija ir drosmīga, taču mums ir jānodrošina, lai finanšu darījumu nodoklis būtu ļoti mērķtiecīgs un reāls. Necentīsimies panākt, lai visiem būtu viss. Elena Băsescu (RO) Es uzskatu, ka finanšu darījumu nodokļa ieviešanai nebūs nekādas jēgas. Tas mums nepalīdzēs izkļūt no finanšu krīzes, un tas arī nenovērsīs jaunu krīzi, nedz veicinās finanšu tirgu stabilitāti. Šis pasākums tikai paaugstinās kapitāla un kredīta izmaksas un bremzēs investīcijas. Pirms jauna nodokļa ieviešanas Komisijai ir ļoti rūpīgi jāizanalizē visi ar to saistītie plusi un mīnusi. Ja tiek pieņemts lēmums par finanšu darījumu nodevas ieviešanu, tas var ietekmēt Eiropas ekonomikas globālo konkurētspēju. Ir jāizvairās arī no dubultās aplikšanas ar nodokļiem, kā arī no šķēršļu radīšanas brīvai kapitāla plūsmai. Par šāda nodokļa radītajām izmaksām nedrīkst maksāt parastie pilsoņi. Būtu piemēroti šāda nodokļa ieviešanu apsvērt valstīs, kurās ir spekulatīvā kapitāla uzkrājumi, kā rezultātā tiek radīti īstermiņa ārējie parādi. Šis pasākums varētu novērst spekulatīvā kapitāla uzkrāšanos. 2009. gadā Zviedrija ieviesa ikgadējo stabilitātes maksājumu, kas piemērojams bankām un kredītiestādēm un kas sastāda līdz 0,036 % no konkrētu saistību kopsummas. Taču šāda nodokļa ieviešanai Rumānijā nav pamata. Sarunās starp Rumānijas valdību, SVF un Eiropas Komisiju tika panākta vienošanās par likumu grozījumiem attiecībā uz īpašo administrēšanas procedūru, kas ļautu Rumānijas Valsts bankai ātri un efektīvi iejaukties, kad kredītiestāde ir nonākusi grūtībās. Šajā kontekstā es vēlos jautāt Eiropas Komisijai, kādi mehānismi vai formulas tiek izvērtēti, lai aizsargātu valstis pret spekulatīvā kapitāla uzkrāšanos, un vai tā apsver arī citus pasākumus finanšu sistēmas regulēšanai un pārraudzībai. Paldies. Seán Kelly Priekšsēdētāja kungs! Runājot par šo tematu, prātā nāk divi vārdi: tie ir latīņu valodas vārdi festina lente jeb "steidzies lēnām”, jo šis temats ir acīmredzami diezgan pretrunīgs, tāpat kā pretrunīgi ir jebkuri nodokļi. Es domāju, ka ir jo īpaši vilinoši runāt par finanšu iestāžu aplikšanu ar nodokli, lai tās vairāk apzinātos risku un varbūt samaksātu par saviem grēkiem, taču finanšu darījumi pēc sava mēroga ir globāli un skar ne tikai Eiropu, tādēļ, kā uzsvēra Swinburne kundze, mums ir jāizskata visas iespējas. Paskatieties, uz kurieni iet SVF un G20, un tad varbūt rīkosimies, taču mums tas ir jāizsver ļoti rūpīgi. Tādēļ es saku festina lente - steidzies lēnām, kārtīgi apdomājot un daudz konsultējoties, un tad mums būs jārīkojas, ar vai bez Robina Huda palīdzības. Kriton Arsenis (EL) Priekšsēdētāja kungs, Komisāra kungs! Lai gan attīstītās valstis ir atbildīgas par 80 % siltumnīcefekta gāzu emisiju, jaunattīstības valstis šodien maksā par vissmagākajām sekām. Šīs galēji drūmās sekas skar nabadzīgākās valstis, kuras nav darījušas neko tādu, kas rada šo siltumnīcas efektu. Patlaban ir divdesmit miljonu vides bēgļu. Ja mēs nekavējoties kaut ko nedarīsim, līdz 2050. gadam tādu būs piecsimt miljoni. Mums pret šīm valstīm ir nopietnas klimata saistības, kas mērāmas ar 100 miljardiem eiro gadā. No šīs summas Eiropas Savienības daļa sastāda 35 miljardus eiro. Ir būtiski nekavējoties ieviest nodokli finanšu darījumiem, lai mēs varētu finansēt mūsu klimata saistības. Tajā pašā laikā šis nodoklis mums ļaus samaksāt mūsu klimata parādu arī nākamajām paaudzēm, palīdzot finansēt enerģētisko neatkarību no akmeņoglēm. Enrique Guerrero Salom (ES) Priekšsēdētāja kungs, Komisāra kungs! Priekšlikums, kurš netika realizēts pirms divām desmitgadēm, atkal ir kļuvis par diskusiju objektu finanšu un ekonomiskās krīzes dēļ. Šo priekšlikumu nu jau atbalsta ne tikai akadēmiķi un minoritāšu vai opozīcijas grupas. Šobrīd šī nodokļa ieviešanu iesaka G20, Starptautiskais valūtas fonds un daži pasaules attīstītāko valstu vadītāji. Mums ir jāizmanto šī iespēja, jo ir īstais laiks. Es kā Attīstības komitejas loceklis atbalstu uzskatu, ka, ja tiks ieviests šāds nodoklis, daļa no radītajiem ienākumiem būtu jānovirza finanšu attīstībai. Ja ienākumi tiktu izmantoti vienīgi noguldījumu apdrošināšanas finansēšanai vai tīri ekonomiskiem mērķiem, finanšu sektors nesniegtu pietiekamu ieguldījumu globālā taisnīguma veicināšanā. Līdz ar to daļa no šiem ienākumiem būtu jānovirza attīstības palīdzībai. Algirdas Šemeta Komisijas loceklis. - Priekšsēdētāja kungs! Man ir prieks, ka Jūs esat veltījis laiku šīm svarīgajām debatēm. Ideja par finanšu darījumu nodokli līdz šim ir sev pievērsusi daudz uzmanības. Kā es paskaidroju, Komisija šobrīd pēta inovatīvu finansēšanu globālā līmenī un pievērš īpašu uzmanību šādiem jautājumiem. Pirmkārt, konkurētspējas aspekta analīzei. Tā kā finanšu darījumi ir tik mainīgi un finanšu tirgi tik konkurējoši, aktivitāšu pārneses risks uz citiem tirgiem šķiet ļoti augsts. Tas nozīmē, ka starptautiskā līmenī ir nepieciešama vienota pieeja un vismaz laba sadarbība. Otrs jautājums ir dažādu iniciatīvu kumulatīvā ietekme, kas nedrīkstētu pakļaut riskam finanšu sektora spēju atbalstīt ekonomisko atlabšanu. Treškārt, mums ir pareizi jāveic analīze. Komisija drīz publicēs tās analīzi par dažādām iespējām. Man jāsaka, ka tas nav tik vienkārši. Mēs veicam analīzi un analizējam dažādus instrumentus. Šie instrumenti ir saistīti ne tikai ar finanšu darījumu nodokli, bet arī ar iespējamo nodevu iekasēšanu no banku aktīviem, banku aizņemtajiem resursiem un tā tālāk. Mums šī analīze jāveic ļoti rūpīgi, lai izdarītu pareizus secinājumus par labākajiem risinājumiem. Komisija salīdzinās tās secinājumus ar kāda sava starptautiskā partnera secinājumiem. Balstoties uz to, tiks noteikti daudzsološākie instrumenti, kurus Komisija izvērtēs sīkāk. Man arī jāsaka, ka ES stratēģijā līdz 2020. gadam vārdi "aplikšana ar nodokli” vai "nodokļi” ir minēti daudzkārt, kas, salīdzinot ar iepriekšējiem stratēģiskajiem dokumentiem, ir būtiska atšķirība. Es domāju, ka Komisija pievērš nopietnu uzmanību jautājumiem, kas ir saistīti ar notikumiem nodokļu jomā. Nobeigumā vēlos uzsvērt, ka Komisija veicina un atbalsta nopietnas, globālas analīzes veikšanu attiecībā uz dažādu inovatīvu finanšu instrumentu iespējamajām priekšrocībām un trūkumiem, tajā skaitā finanšu darījumu nodokli. Es vēlos pateikties Parlamentam par interesi un iesaistīšanos šajā tematā. Priekšsēdētājs Es esmu saņēmis vienu rezolūcijas priekšlikumu Ekonomikas un monetārās politikas komitejas vārdā slēgt debates saskaņā ar Reglamenta 115. panta 5. punktu. Debates tiek slēgtas. Balsošana notiks trešdien, 2010. gada 10. martā, plkst. 12.00. Rakstiskas deklarācijas (Reglamenta 149. pants) Proinsias De Rossa rakstiski. - Esmu bijis ilggadējs finanšu darījumu nodokļa (FDN) vai, kā to dēvē atbalstītāji ASV - finanšu spekulāciju nodokļa (FSN) atbalstītājs. James Tobin bija viens no pirmajiem, kas atbalstīja šo ideju kā līdzekli globālo finanšu tirgu stabilizācijai un paralēli - ievērojamas naudas radīšanai attīstības palīdzībai. Ietekmīgie finanšu spekulanti, kā arī ietekmīgās valdības to noraidīja kā dzīvotnespējīgu. Tagad krīzes rezultātā SVF pēta tās dzīvotspēju, un mums ir jāpastāv uz to, lai šo ekspertu ziņojumu nesabojātu un nepadarītu nederīgu aizmuguriska lobēšana. Tagad mums ir instrumenti, piemēram, SWIFT klīringa sistēma Eiropā, kas mums ļautu piemērot nodokli. Tomēr, pretēji pētījumiem, tiek izmesti vecie pseidoargumenti, ka "no tā vajadzētu izvairīties, tā būtu nasta patērētājiem”. Finanšu krīze, ko radīja negodīgi finanšu spekulanti, kuri turpina radīt milzu bagātības un kuru darbības ir nostādījušas pasaules ekonomiku uz ceļiem, ir jāizbeidz. Pieaugošais atbalsts FDN ir jāstimulē, sabiedrībai prasot no valdības rīcību un nepiekāpšanos to cilvēku priekšā, kuru mantkārība ir neizmērojama.

Jūrā pazaudētie konteineri un kompensēšana (debates) Priekšsēdētājs Nākamais darba kārtības punkts ir debates par jautājumu Komisijai, uz kuru jāatbild mutiski un kuru Transporta un tūrisma komitejas vārdā iesniedza Brian Simpson, par jūrā pazaudētajiem konteineriem un kompensēšanu - B7-0469/2010). Brian Simpson autors. - Priekšsēdētāja kungs, kā jūs sacījāt, šorīt es runāju Transporta un tūrisma komitejas vārdā par jautājumu, kam tik ilgi nav pievērsta uzmanība, proti, jautājumu par konteineriem, kas no kuģiem iekrīt jūrā. Mani pārsteidz fakts, ka mūsu laikos ik gadu pazūd tūkstošiem konteineru un ka lielākā daļa no tiem iekrīt mūsu okeānos no kuģiem. Aprēķināts, ka katru gadu jūrā tiek pazaudēts 10 000 konteineru. Šķiet, ka kuģniecības uzņēmumi un apdrošināšanas kompānijas labprāt pieņem šo skaitli un negrasās neko darīt, lai situāciju mainītu. Eiropas ūdeņos ik gadu jūrā tiek pazaudēts 2000 konteineru, un ar katru gadu šis skaitlis kļūst lielāks. Šie konteineri apdraud kuģošanu, tie var piesārņot jūras ar toksiskām un netoksiskām vielām un tie rada lielas izmaksas vietējām iestādēm saistībā ar piesārņojuma likvidēšanu. Patlaban Transporta komiteja lūdz rīkoties, lai samazinātu šo skaitli, un dod mājienu jūrniecības nozarei, ka ilgāk tā vairs nav gatava samierināties ar šo situāciju. MARIN institūts Nīderlandē secināja, ka galvenie konteineru krāvumu sabrukšanas iemesli ir nepareiza nostiprināšana, konteineru virssvars un neprecīzi veikta kraušana. Turklāt apkalpei uz lielākiem kuģiem ir grūti novērtēt, kad laika apstākļu dēļ smagas kravas sasvērsies uz kuģa priekšgalu un/vai aizmuguri, tādējādi palielinot vertikālo paātrinājumu šajās vietās tādā mērā, kas pārsniedz kuģa konstrukcijā paredzēto. Turklāt, tā kā nav konvencijas, kas precīzi noteiktu kompensēšanas atbildību neatkarīgi no vainas attiecībā uz netoksiskām vielām, izmaksas, kas rodas saistībā ar piesārņojuma likvidēšanu, nākas segt pašvaldībām. Parlaments tagad pieprasa, lai kuģniecības uzņēmumi atzīst savus pienākumus šajā jomā. Mēs vēlamies, lai Komisija kļūst aktīvāka šīs nepieņemamās situācijas risināšanā. Pirmkārt, es šodien lūdzu Komisiju izpētīt Lashing@sea projekta rezultātus un nākt klajā ar priekšlikumiem, kuru mērķis būtu uzlabot konteineru nostiprināšanas procedūras un aprīkojumu. Otrkārt, mēs vēlamies, lai tiek veikti pasākumi, kas nodrošinātu, ka visi konteineri ostā tiek pareizi nosvērti, ka tie tiek pareizi uzkrauti uz kuģa pirms došanās jūrā un ka tiek uzstādītas automātiskas signālierīces, kas palīdzētu noteikt konteineru atrašanās vietu. Treškārt, mēs lūdzam Komisiju pārskatīt kompensēšanas kārtību, lai nepieļautu, ka vietējās un reģionālās iestādes cieš zaudējumus. Visbeidzot, vēlos vēlreiz pievērsties pienākumam, kas attiecas uz jūrniecības nozari kopumā, proti, pienākumam efektīvi organizēt nozares darbību. Es saprotu, ka konteinerus var pazaudēt spēcīgu vētru laikā, bet man nav pieņemams, ka tos pazaudē tāpēc, ka slikti tiek paveikts darbs, ka konteineri ir pārāk smagi vai tie tiek nepareizi uzkrauti vai arī tāpēc, ka nozare kopumā attiecībā uz šo problēmu īsteno neiejaukšanās politiku. Konteineri, kas iekrīt jūrā no kuģiem, ir bīstami. Nav pieļaujams, ka ik gadu tiek pazaudēts 20 000 konteineru. Ir apdraudēta cilvēku dzīvība, tāpēc mēs pieprasām rīcību. Jūrniecības nozare, šķiet, nevēlas rīkoties. Varbūt mums to vajadzētu darīt. Máire Geoghegan-Quinn Priekšsēdētāja kungs, esmu pateicīga Simpson kungam par to, ka viņš ir skāris šo svarīgo jautājumu, kas ir aktuāls gan daudziem šī Parlamenta deputātiem, gan arī Komisijai. Komisija atzinīgi vērtē Lashing@Sea projekta rezultātus. Jūrā pazaudēto konteineru jautājuma risināšana galvenokārt ir Starptautiskās Jūrniecības organizācijas uzdevums, jo šis jautājums tiek regulēts starptautiskā līmenī. Tomēr Komisija, sadarbojoties ar dalībvalstīm, centīsies veicināt starptautiski saskaņotu procedūru pieņemšanu Starptautiskās Jūrniecības organizācijas struktūrās. Attiecībā uz otro jautājumu par konteineru virssvaru un nepareizu iekraušanu jānorāda, ka ES nav noteikumu, kas reglamentētu konteineru svēršanu pirms to iekraušanas kuģos vai procedūras, kas saistītas ar konteineru kraušanu vai nostiprināšanu. Šo jautājumu regulē valsts noteikumi vai starptautiskie nolīgumi. Pagaidām Komisija neplāno ierosināt likumdošanas iniciatīvu saistībā ar šo jautājumu. Tomēr situācija varētu mainīties, ja starptautiskās apspriedes būs nesekmīgas un ja radīsies arvien vairāk problēmu saistībā ar kuģu stabilitāti, to izturību vai pazaudētajiem konteineriem. Pirms Komisija nāk klajā ar jebkādu jaunu priekšlikumu, tai ir pilnībā jāizvērtē šāda pasākuma ietekme uz kuģniecības uzņēmumiem. Patlaban Komisijas rīcībā nav pietiekami daudz informācijas par šo konkrēto jautājumu. Attiecībā uz trešo jautājumu par līdzsekošanas sistēmām, kas ļautu noteikt konteineru atrašanās vietu jūrā, jānorāda, ka šo iespēju varētu sīkāk izpētīt. Tomēr vairāku miljonu konteineru aprīkošana ar līdzsekošanas ierīcēm būtu ļoti dārgs pasākums un, pirms tiek pieņemts galīgais lēmums noteikt šādas līdzsekošanas sistēmas par obligātu prasību, ir jāveic atbilstošs ieguvumu izvērtējums. Komisija arī varētu izvērtēt to, cik reāla ir iespēja precizēt noteikumus, kas izklāstīti Direktīvā 2002/59/EK, ar ko izveidoja Kopienas kuģu satiksmes uzraudzības sistēmu un kas paredz dalībvalstīm pienākumu nodrošināt, ka kuģa kapteinis ziņo atbildīgajām piekrastes stacijām par pamanītiem jūrā peldošiem konteineriem. Ja tiks izskatīta iespēja nodrošināt konteineru izsekojamību, tad noteikti ir jāņem vērā šādu pasākumu izmaksas. Tomēr šo pasākumu īstenošanu varētu apsvērt saistībā ar iespējamo konteineru izsekojamības ieviešanu loģistikas un drošības nolūkos. Visbeidzot, attiecībā uz kompensācijām par kaitējumu, ko izraisījuši pazaudētie konteineri, jānorāda, ka šo jautājumu var skatīt saistībā ar Direktīvu 2009/20/EK par kuģu īpašnieku apdrošināšanu pret jūras prasībām un Direktīvu 2005/35/EK par kuģu radīto piesārņojumu un par sankciju ieviešanu par pārkāpumiem gadījumos, kad jūrā ir nonācis naftas produktu piesārņojums. Direktīva 2004/35/EK par atbildību vides jomā arī paredz stingru atbildību neatkarīgi no vainas uzņēmējiem, kuri rada kaitējumu videi, transportējot pa jūru bīstamas vai piesārņojošas preces. Šādiem uzņēmējiem ir pienākums atlīdzināt par kaitējumu, kas izraisīts aizsargājamām sugām un dabiskajām dzīvotnēm. Papildu pasākumi, kas paredzētu kompensācijas sistēmas ieviešanu par kaitējumu, ko izraisījuši pazaudētie konteineri, ir rūpīgi jāizvērtē attiecībā pret proporcionalitātes principu, kas ir ES darbības pamatā. Komisija uzskata, ka pašreizējā brīdī par prioritāti būtu jāuzskata SJO darbs standartu uzlabošanas jomā. Dominique Riquet Priekšsēdētāja kungs, komisāre, Simpson kungs jau norādīja, ka ik gadu Eiropas ūdeņos tiek pazaudēti vairāki tūkstoši konteineru, un tie rada ļoti būtisku apdraudējumu divējādā ziņā. Pirmkārt, tie rada piesārņojuma draudus, par kuriem ir daudz runāts. Otrkārt, tie būtiski apdraud drošu kuģošanu neatkarīgi no tā, vai tas attiecas uz kravas kuģiem vai, jo īpaši, mazākiem zvejas vai atpūtas kuģiem, jo daudzi konteineri nenogrimst un bieži vien peld starp divām ūdenstilpnēm un ir grūti pamanāmi. Rezultāts, kā mēs zinām, ir nopietni nelaimes gadījumi, kas apdraud cilvēku dzīvību. Minētais apliecina, ka šī problēma ir ļoti nopietna, tomēr Komisija, šķiet, apgalvo, ka tās rīcībā nav pietiekami daudz informācijas, lai varētu rīkoties, vai arī uzskata, ka noteikti pasākumi ir jāīsteno pašreizējā regulējumā. Patiesībā nekas netiek darīts, lai šo situāciju mainītu. Tāpēc mēs vēlamies, lai tiktu ierosināti efektīvi pasākumi. Mēs vēlamies profilaktiskus pasākumus, kas attiektos uz konteineru piepildīšanas un iekraušanas metodēm un uz iespēju iebūvēt konteineros (un to var izdarīt ekonomiski saprātīgā veidā) signālierīces, kas ļautu noteikt pazaudēto konteineru atrašanās vietu un tādējādi nodrošinātu kuģiem iespēju izvairīties no tiem (šādi glābjot cilvēku dzīvības) vai arī tos paņemt, ja tajos ir toksiskas vielas. Gadījumos, kad konteineros ir toksiskas vai ļoti toksiskas vielas, šai signālierīcei ir jāspēj arī raidīt noteiktu signālu, kas ļautu paredzēt un novērst vides apdraudējumu. Visbeidzot, šai signālierīcei ir jāpalīdz identificēt konteineru īpašniekus, jo būtisks ir arī atbildības aspekts, kas tika minēts uzdotajā jautājumā, uz kuru jāatbild mutiski. Patiesi, ja nav zināms, kas ir konteineru īpašnieki, un ja faktiski nav iespējams konteinerus identificēt un noteikt to atrašanās vietu, tad nevar izvirzīt nekādas prasības attiecībā uz kaitējuma atlīdzināšanu. Mēs stingri aicinām Komisiju neaprobežoties ar secinājumu, ka mums nav resursu vai ka esošie resursi ir pietiekami, jo tā nav patiesība. Ir runa par vides drošību un arī par cilvēku dzīvībām. To nedrīkstam aizmirst. Saïd El Khadraoui Priekšsēdētāja kungs, komisāres kundze, dāmas un kungi! Savas grupas vārdā es vēlos paust atbalstu Transporta un tūrisma komitejas priekšsēdētāja Simpson kunga komentāriem un jautājumiem. Pazaudētie konteineri un, protams, arī to saturs (nedrīkstam aizmirst, ka runa ir arī par to) nenoliedzami ir nepietiekami novērtēta un novārtā atstāta problēma. Kā jau tika norādīts, ik gadu tikai Eiropas ūdeņos vien tiek pazaudēts 2000 konteineru, turklāt ir jāņem vērā, kā tas ietekmē vidi, kā tas var ietekmēt apkalpes locekļus, citus kuģus un piekrastes reģionus, kuriem, protams, diezgan bieži nākas radīto piesārņojumu likvidēt. Tāpēc mums šis jautājums ir jārisina. Šī problēma rodas vairāku iemeslu dēļ - slikti laikapstākļi, ātrums, neprecīza konteineru nostiprināšana un iekraušana, pārmēru liels konteineru svars un tamlīdzīgi. Mana grupa uzskata, ka šī ir Eiropas mēroga problēma, kuras risināšanā Komisijas iniciatīva būtu pamatots pasākums. Mums nevajadzētu stāvēt un pasīvi gaidīt, kad Starptautiskā Jūrniecības organizācija (SJO) pieņems attiecīgus pasākumus. Jo īpaši varētu īstenot iniciatīvas, kas nodrošinātu šādu gadījumu reģistrēšanu un izpratnes par šo jautājumu vairošanu Eiropas ostās. Saistībā ar sociālo dialogu - Eiropas sociālo dialogu ostu nozarē - Komisija arī varētu sākt diskusijas par šo jautājumu un piedāvāt risinājumus, piemēram, jaunas konteineru iekraušanas procedūras vai grozītu apmācību. Es piekrītu Riquet kungam, kurš uzsvēra, ka konteineru izsekojamības nodrošināšana būtu ļoti saprātīgs pasākums ne tikai šajā kontekstā, bet arī saistībā ar visas loģistikas ķēdes uzraudzību. Tāpēc, komisāres kundze, es ceru, ka turpmākajos mēnešos un gados jūs nāksiet klajā ar nedaudz konkrētākām iniciatīvām. Gesine Meissner ALDE grupas vārdā. - (DE) Priekšsēdētāja kungs, Geoghegan-Quinn kundze! Ziņa, ka kādas salas krastā ir atrasts konteiners ar sporta apaviem un ka vietējie iedzīvotāji to ar sajūsmu saņēmuši, savulaik kā sensācija tika atspoguļota plašsaziņas līdzekļos. Kādā citā reizē krastā tika izskalotas gumijas pīlītes. Protams, kuģu kravas pazaudēšana var būt saistīta arī ar patīkamiem notikumiem, tomēr daudzos gadījumos pazaudētie konteineri var radīt nopietnu kaitējumu. Nav šaubu, ka mums ir jārīkojas, lai šo jautājumu risinātu. Šī problēma satrauca Nīderlandes valdību, un tā sāka pētīt, kas ir problēmas pamatā. Izpētes gaitā tika konstatēti vairāki iemesli. Neraugoties uz to, ka ir pieņemti ES noteikumi, kas paredz, kā kravas jānostiprina, un to, ka uz visiem kuģiem ir pieejams šo noteikumu krājums, tikai 46 % kuģu savas kravas nostiprina pareizi. Tas apliecina, ka nekādi jauni noteikumi nav nepieciešami. Jums šajā ziņā bija taisnība, Geoghegan-Quinn kundze. Daudzos gadījumos nav pareizi izlīdzināts kravas svars. Vēl viens iemesls ir tas, ka tuvsatiksmes kuģošanas nozarē daudzas apkalpes noņem kravu stiprinājumus, pirms ir sasniegts galamērķis, lai paātrinātu izkraušanas procesu. Problēmas pamatā var būt arī kļūdas kraušanas procesā, kā arī vecs vai bojāts aprīkojums. Tas viss, protams, var būtiski ietekmēt vidi. Aptuveni 70 % no priekšmetiem, kas no kuģiem iekrīt jūrā, nogrimst tās dzelmē, tādējādi aktualizējot jautājumu par kaitējumu, ko tie rada jūras gultnē. Kopumā 15 % preču sasniedz sauszemi. Atlikušie 15 % peld pa okeānu un nenoliedzami ir būtisks drauds citiem kuģiem, platformām un videi. Tas nozīmē, ka gadījumos, kad jūrā notiek negadījumi, mums ir jāizvērtē, cik lielā mērā tie ir saistīti ar konteineriem. Mums ir arī jārunā ar kuģošanas sabiedrībām un ostu uzņēmējiem, lai nodrošinātu, ka viņi ievēro noteikumus. Ir nepieciešamas arī regulāras pārbaudes. Divi tūkstoši konteineru patiešām ir pārāk daudz, un es uzskatu, ka priekšizpētes veikšanai vajadzētu pārāk daudz laika. Mums ir jārīkojas nekavējoties, jo šāda situācija nedrīkst turpināties. Jaroslav Paška EFD grupas vārdā. - (SK) Manuprāt, problēmu, kas saistīta ar kompensāciju par jūrā pazaudēto konteineru radīto kaitējumu, var atrisināt, panākot līdzsvaru starp trim pusēm - starp transportēto preču īpašnieku, kuģošanas sabiedrību un apdrošināšanas kompāniju. Par preču drošību jūrā jo īpaši ir atbildīgs uzņēmējs, kuģošanas sabiedrība un apkalpes komanda. Apkalpe atbild arī par to, lai konteineri no kuģa neiekristu vai neieslīdētu jūrā, proti, par to, lai tiktu izpildīti spēkā esošie starptautiskie noteikumi un lai starptautisko jūras transporta pakalpojumu jomā tiktu nodrošināta preču droša pārvadāšana. Manuprāt, risinot šo jautājumu, vispirms mums ir jāapsver veidi, kā nodrošināt, ka tiek izpildīti noteikumi par preču nostiprināšanu pirms došanās jūrā. Uzskatu, ka šis ir svarīgākais uzdevums šī jautājuma risināšanā. Tikai pēc tam mums vajadzētu domāt par jauniem, papildinošiem noteikumiem preču pārvadājumu jomā. Tikai tad, kad mēs zināsim, kāds ir faktiskais sākumpunkts un kā tiek ievēroti noteikumi, tikai tad mums vajadzētu domāt par to noteikumu grozīšanu, kas jau ir ieviesti starptautiskās kuģniecības jomā un attiecīgi arī Eiropas Savienībā. Jim Higgins (GA) Priekšsēdētāja kungs, kolēģis Brian Simpson ir aktualizējis ļoti svarīgus jautājumus, un es nepavisam neesmu apmierināts ar komisāres sniegto atbildi. Vai viņa vēlas un ir gatava kaut ko darīt lietas labā, nākot klajā ar jaunu tiesību aktu? Šis ir ārkārtīgi svarīgs jautājums, un esmu pateicīgs kolēģim Brian Simpson par tā aktualizēšanu, jo statistikas dati rāda, ka situācija arvien pasliktinās. Aptuveni 50 % pasaules kuģu pārvadājumu netoksiskas vielas tiek pārvadātas kā nefasētas preces. Ir strauji palielinājusies pasaules konteineru kuģu flote. Kopš 1984. gada tās bruto tilpība ir palielinājusies par 140 % - no 32,6 miljoniem līdz 78,3 miljoniem. Šī problēma ir jārisina. Problēmas rada arī palielinātais ātrums, jo šie konteineru kuģi pārvietojas daudz ātrāk nekā beramkravu kuģi. Mūsdienās to ātrums sasniedz 27 mezglus. Tas ir liels ātrums sadursmju riska ziņā. Tātad arī šī ir nopietna problēma. Problēma rodas arī saistībā ar flotu faktisko vecumu. Lielākā daļa kuģu flotēs, kas pārvadā konteinerus, ir 19-24 gadus veci. Tas nozīmē, ka būtiska problēma ir šo kuģu faktiskie strukturālie defekti. Mums ir nepieciešama likumdošanas iniciatīva. Mēs nedrīkstam pieļaut neiejaukšanās politikas īstenošanu. Mums ir nepieciešama arī konvencija, kas nosaka atbildību neatkarīgi no vainas, lai nodrošinātu, ka kuģiem, kas izmanto ES ūdeņus, automātiski ir jāapmaksā rēķins par neapzinātu toksisku vielu noplūdi jūrā konteineru pazaudēšanas gadījumos. Būtībā es vēlos pateikt to, ka mums ir jārīkojas, jo situācija kļūst arvien sliktāka un, kā Simpson kungs jau norādīja, vairums negadījumu notiek cilvēku vainas dēļ, piemēram, saistībā ar kļūdām konteineru nostiprināšanā vai cita veida darbībās ar tiem, tāpēc mums patiešām ir jāpanāk, lai kuģošanas sabiedrības šīs nepilnības novērš. Inés Ayala Sender (ES) Priekšsēdētāja kungs! Novembrī apritēs tieši astoņi gadi kopš Galisijas krastos avarēja naftas tankkuģis Prestige, uz kura bija 70 000 tonnu jēlnaftas. Avārijas dēļ kuģim radās sūce, un jūrā izplūda 20 000 tonnu naftas. Šī sākotnējā sūce un tā laika sabiedrisko lietu ministra Francisco Álvarez-Cascos nepareizie lēmumi noveda pie pilnīgas katastrofas un smagākās ekoloģiskās, sociālās un ekonomikas traģēdijas, kas jebkad piedzīvota Galisijas krastos. Uzskata, ka viens no cēloņiem, kas varēja radīt sūci, bija tieši pazaudētie konteineri, kas viļņos un vētrā bija uzpeldējuši ūdens virspusē. Šie konteineri ir potenciāli bīstami objekti, kas var ietriekties dažādu kuģu korpusā, tostarp tādu tankkuģu kā Prestige, pasažieru kuģu, prāmju vai kruīza kuģu korpusā. Lashing@Sea projekta rezultāti atklāja nopietnus trūkumus un nolaidību dažādās attiecīgajās jomās, piemēram, nepietiekami izglītots un apmācīts personāls, kas pilda konteinerus, ostu krāvēji un arī apkalpes locekļi. Šie darbinieki pastāvīgi ir nepietiekami apmācīti un nepietiekamā skaitā, lai gan kuģi, uz kuriem tie strādā ir īsti "jūras nezvēri”. Turklāt labākās konteineru nostiprināšanas un izsekošanas metodes kopumā netiek pietiekami izmantotas, un bieži tiek pārkāptas konteineru pieļaujamā svara prasības. Visbeidzot, ir jāveic izmaksu un riska novērtējums attiecībā uz jaunajām fizikālajām sekām, ko rada šie "jūras nezvēri”. Šīs sekas cita starpā ietver tā dēvēto "parametriskās rezonanses efektu”, kas var izraisīt konteineru ātrāku nokrišanu no kuģa aizmugures. Tāpēc mēs pieprasām, lai Eiropas Komisija nekavējoties sāk īstenot profilaktiskus pasākumus un nodrošina, ka ostu krāvēji un apkalpes locekļi tiek intensīvāk apmācīti un labāk sagatavoti un ka viņiem tiek piedāvāts vairāk iespēju apgūt kvalifikācijas paaugstināšanas kursus. Mēs pieprasām arī, lai tiek īstenoti tehnoloģiju drošības pasākumi, proti, svara kontroles ostās, uzlabots nostiprināšanas aprīkojums un kraušanas metodes un atbilstošs marķējums, kas konteineru pazaudēšanas gadījumā ļautu tos atrast, jo konteineru izsekojamība varētu būt viens no pakalpojumiem, ko piedāvā Galileo projekts. Jörg Leichtfried (DE) Priekšsēdētāja kungs! Es priecājos, ka 15. gadsimtā nebija Eiropas Komisijas. Ja tā tolaik būtu pastāvējusi, tad Kristofers Kolumbs un viņa ceļabiedri, iespējams, būtu ietriekušies kādā konteinerī un nekavējoties nogrimtu, nesasnieguši Amerikas kontinentu. Mēs zinām, kas izraisa šo problēmu. Mēs zinām, ka kaut kas ir jādara, lai šo situāciju risinātu. Ko Komisija par to saka? Tā apgalvo, ka neko nevar darīt. Tas nav pieņemami. Mēs zinām, ka viens no iemesliem ir nepareiza kraušana, ka konteineri tiek nepareizi nostiprināti, tie ir pārāk smagi un tie iekrīt ūdenī pat tad, ja nav vētras. Mēs zinām, ka atsevišķas valstis, ieviešot savus noteikumus, šo situāciju nevar mainīt. Kuram gan citam būtu jāievieš izmaiņas, ja ne Komisijai, kura ir atbildīga par to, lai Eiropas ūdeņos nekas tāds nenotiktu? Mūs nesatrauc tikai videi nodarītais kaitējums. Ir apdraudēta arī cilvēku dzīvība. Kas notiktu, ja kāda neliela laiva, kurai ir plastmasas korpuss, ietriektos kādā no šiem konteineriem Atlantijas okeāna vidū? Tā nogrimtu. Nogrimtu ne tikai laiva, bet arī tajā esošie cilvēki. Nav nekāds prieks ilgstoši uzturēties Ziemeļatlantijas okeāna ūdenī ar glābšanas vesti mugurā. Tas mums ir jāņem vērā. Tāpēc es uzskatu, ka nav pareizi neko nedarīt. Manuprāt, Eiropas Komisijai pēc iespējas ātrāk ir jānāk klajā ar noteikumiem, kas mainītu šo situāciju. Šī situācija ir bīstama, tā ir nepareiza un kaut kas ir jādara, lai to risinātu. Es aicinu Komisiju steidzami rīkoties, jo Komisija šajā gadījumā ir atbildīgā iestāde. Mario Pirillo (IT) Priekšsēdētāja kungs, dāmas un kungi! Manuprāt, jautājums par jūrā pazaudētajiem konteineriem, par kuru šodien runājam, ir ļoti svarīgs jautājums, īpaši saistībā ar ES piekrastes reģionu ekonomiku. Tādēļ es uzskatu, ka Eiropas Komisijai ir jāmēģina izveidot apdrošināšanas fondu, kas spētu nodrošināt kompensācijas par jebkuriem zaudējumiem, kas rodas gadījumos, kad no jūrā pazaudētiem konteineriem noplūst vielas, kas var būt arī bīstamas vielas. Turklāt būtu vēlams paaugstināt kuģošanas drošības līmeni, ieviešot stingrāku tiesisko regulējumu preču kraušanas darbību kontroles jomā un nepieļaujot kaitīgu toksisku preču nelikumīgu iekraušanu kuģos. Lūgumu izveidot šādu apdrošināšanas fondu esmu paudis jau iepriekš līdzīgos gadījumos. Brian Simpson autors. - Priekšsēdētaja kungs! Rezumējot varu teikt, ka neesmu apmierināts ar Komisijas atbildi uz mūsu uzdoto jautājumu, uz kuru jāatbild mutiski. Es saprotu, ka vienošanās pasaules līmenī būtu ideāls risinājums un ka mums ir jāiesaista SJO, bet SJO ir viena no lēnākajām starptautiskajām organizācijām visā pasaules vēsturē. Tā strādā bruņurupuča tempā, bet mēs vēlamies tūlītēju rīcību. Komisāres kundze, ja es tīšuprāt iemestu jūrā 2000 piepildītas smagā metāla kastes, pret mani ierosinātu lietu. Tomēr mēs pieļaujam, ka ES ūdeņos kas tāds notiek katru gadu. Es gribētu jūs aicināt - jūs nedrīkstat iejusties Poncija Pilāta lomā un mazgāt rokas nevainībā saistībā ar šo problēmu. Tā kļūs arvien lielāka. Tā ir nopietna problēma, kas jums ir jārisina. Šajā gadījumā jūs nedrīkstat slēpties aiz tādām atrunām kā "mums ir jāizvērtē situācija”. Jūs dzirdējāt, ko teica deputāti. Tagad, lūdzu, sāciet risināt šo problēmu. Máire Geoghegan-Quinn Priekšsēdētāja kungs, esmu pateicīga visiem deputātiem, kas piedalījās šajās debatēs, un vēlos uzsvērt, ka pilnībā saprotu, cik būtisks ir šis jautājums, ko šodien apspriežam, un cik svarīgi deputātiem šķiet panākt, lai Komisija virza politiku, kas šo konkrēto jautājumu atrisinātu. Manuprāt, šīs debates un darbs, kas šajā jomā ir ieguldīts, ir apliecinājis šī jautājuma nozīmību. Es arī uzskatu, ka šīs debates apliecināja to, cik svarīgi ir ņemt vērā vides aizsardzības aspektu. Interesanti, ka šo debašu gaitā mēs no Meissner kundzes minētajām gumijas pīlītēm un apaviem nonācām līdz pat Kolumbam, kurš, kā vēsta nostāsti, paviesojās arī manā dzimtajā ostā Īrijas austrumos. Man liels prieks, ka viņš veica šo slaveno ceļojumu! Tomēr es visiem deputātiem un īpaši Simpson kungam, kas darbojas šajā jomā ar tik lielu aizrautību un kas šo jautājumu risināšanā ir ieguldījis ļoti lielu darbu, vēlreiz vēlos norādīt, ka mēs šo konkrēto jautājumu uztveram ļoti nopietni. Mēs zinām, ka pazaudēto konteineru skaits ir ievērojami pieaudzis un, kā jau es iepriekš norādīju, komisārs Kallas šo problēmu skata. Viņaprāt, šī problēma ir saistīta ne tikai ar konteineru nostiprināšanu, bet arī ar to virssvaru. Reizēm, kā jau tika norādīts, tās cēlonis ir kuģa izturība, vai, kā minēja Higgins kungs, kuģa vecums. Jau iepriekš norādīju, ka drošība un jūras vides aizsardzība ir ļoti nozīmīgas Komisijas prioritātes. Attiecībā uz šiem jautājumiem nekādi kompromisi nav iespējami, un mēs, jo īpaši komisārs Kallas, noteikti apsvērsim, vai ir vajadzīga turpmāka rīcība. Esmu pārliecināta, ka, pieņemot lēmumu par šo jautājumu, komisārs labprāt cieši sadarbotos ar jums un jūsu komiteju, Simpson kungs. Mūsu rīcībā patlaban jau ir diezgan daudz instrumentu, lai garantētu drošību, kā arī novērstu piesārņojumu, tostarp piesārņojumu, ko rada jūrā pazaudētie konteineri. Attiecībā uz konkrētām darbībām vēlos norādīt, ka, manuprāt, ES līmeņa rīcība šajā posmā pagaidām nav nepieciešama. Tomēr es piekrītu jums, ka SJO kā organizācija strādā ļoti lēni un ka Komisijai ir jāiesaistās, lai veicinātu risinājumu ātrāku rašanu. Tomēr es uzskatu, un es zinu, ka komisārs Kallas ļoti labi apzinās, ka atbilstošs forums šo jautājumu apspriešanai tomēr ir SJO, un es pieļauju, ka lashing@sea projekta rezultātu izskatīšana varētu notikt tieši šajā organizācijā. Šis projekts arī apstiprina to, cik svarīgi, izstrādājot procedūras un standartus, ir īstenot globālu pieeju, lai mēs nodrošinātu šos līdzvērtīgos apstākļus, par kuriem runājām iepriekš, dalībvalstu un citu valstu uzņēmējiem. Nobeigumā vēlos uzsvērt, ka šie jautājumi vispirms būtu jāapspriež SJO. Komisija SJO darbojas kā novērotāja, un Komisija sadarbībā ar dalībvalstīm sagatavo nostājas. Es varu jums apliecināt, ka es šodienas debašu rezultātus darīšu zināmus komisāram Kallas, un esmu pārliecināta, ka viņš skatīs un risinās šo jautājumu, ņemot vērā šos rezultātus. Priekšsēdētājs Debates tiek slēgtas. Rakstiskas deklarācijas (Reglamenta 149. pants) Artur Zasada Lēmums aktualizēt jautājumu par jūrā pazaudētajiem konteineriem ir apsveicams lēmums. Šī gada 8. februārī prāmji, kas bija ceļā no Polijas uz Zviedriju, par mata tiesu izvairījās no nelaimes. Somijas kravas kuģis Linda, kas devās no Roterdamas un Sanktpēterburgu, šķērsojot ceļus, ko izmanto Polijas un Zviedrijas kuģi, pazaudēja trīs konteinerus, kuros bija 8,3 tonnas vielu, kas klasificējamas kā videi kaitīgas vielas, 7 tonnas ražojumu, kas ir bīstami jūras iemītniekiem, un 5,5 tonnas uzliesmojošu vielu. Par laimi šajā gadījumā traģēdiju bija iespējams novērst. Es piekrītu, ka visi konteineri ostās ir jāsver un pareizi jāiekrauj kuģos, pirms došanās jūrā. Tomēr tas ir ilgtermiņa mērķis. Šodienas mērķis ir panākt, lai Komisija nāk klajā ar tiesiskā regulējumu, kas nodrošina to konteineru īpašu uzraudzību, kuros ir bīstamas vielas. Tāpēc es vēlos jautāt Komisijai - kad mēs varētu cerēt uz pirmajiem pasākumiem šajā jomā?

Genoptagelse af sessionen Formanden Jeg erklærer Europa-Parlamentets session, der blev afbrudt den 4. juli 1996, for genoptaget. Erklæring af formanden Formanden Kære kolleger, nøjagtig for et år siden modtog vi nyheden om Srebrenicas fald. Indbyggerne i Srebrenica stolede på erklæringen fra april 1993 om, at byen var en FN-sikkerhedszone. Deres tillid blev gjort bitterligt til skamme, da de serbiske styrker ledet af general Mladic indtog byen i juli 1995. For øjnene af FN-soldaterne blev de muslimske mænd dernæst adskilt fra deres familie, medens kvinder og børn blev jaget ud af byen. Siden blev ca. 8.000 personer meldt savnet. De er sandsynligvis blevet henrettet. Den igangværende efterforskning omkring massegravene bør være med til at løfte sløret for de rædsler, der har udspillet sig. Massakren i Srebrenica er en af de værste under krigen i Bosnien blandt talrige andre, som ulykkeligvis har fundet sted. Det internationale samfund bør ikke helme, så længe omstændighederne omkring denne massakre ikke er fuldt belyst, og så længe de skyldige ikke har fået den straf, de fortjener. Det skylder vi ofrene fra Srebrenica og deres familier; det for at retfærdigheden kan ske fyldest gennem Haag-domstolen. Jeg opfordrer Dem, ærede parlamentsmedlemmer, kære kolleger, til sammen med mig at iagttage et minuts stilhed til minde om ofrene for massakren i Srebrenica. (Parlamentet iagttog stående et minuts stilhed) Spencer Fru formand, til forretningsordenen. Jeg har kontor nr. 238 i IPE II-bygningen, hvorfra jeg normalt har fornøjelsen af at kunne se ud på det franske landskab; men nu kigger jeg lige ind i en betonvæg, og kvæstorerne ved tilsyneladende ikke noget om sagen. Kan De mon fortælle os, om alle de andre beboere på 2. sal skal udsættes for dette permanent, eller vil De måske anbefale os at flytte til Bruxelles, indtil vi får en chance for igen at få kontorer, som vender ud mod det franske landskab? Formanden Hr. Spencer, jeg har selv haft lejlighed til at besøge et af disse kontorer, der er helt lukket inde, således som De beskriver det. Jeg finder det helt forkasteligt. De spørger, om der er mange andre kontorer, hvor det samme gør sig gældende. De kontorer, der er beliggende på første og anden sal og derover, har udsigt. Jeg tror, vi bør undersøge problemet, og jeg har da også tænkt mig at forelægge problemet på Præsidiets møde i aften. Jeg kan ikke sige mere i øjeblikket, men jeg forstår fuldt og helt, hvordan De selv og de kolleger, der er i samme situation, har det. Ahern Fru formand, til forretningsordenen. Jeg ville bare gerne sige, at jeg har oplevet det samme. Man holder medlemmer af Europa-Parlamentet i uvidenhedens mørke og dækker os til med et lag gødning ligesom champignoner, og det er på tide, at det holder op! Jeg har ikke dagslys i mit kontor, og det er én, stor fornærmelse! Formanden Jeg har netop givet udtryk for min holdning til dette spørgsmål, som falder helt i tråd med dette synspunkt. Vi vil se, hvad vi kan gøre. Crowley Fru formand, til forretningsordenen. Jeg vil meget gerne bede om Deres og Parlamentets opbakning til, at vi beder Dem, fru formand, om på Parlamentets vegne at give udtryk for vor forfærdelse over, at den britiske regering, Royal Ulster Constabulary og sikkerhedsstyrkerne i Nordirland har kapituleret over for Orange Order's pøbelvælde; og ligeledes give udtryk for vor forfærdelse over den første bombesprængning, der har fundet sted i Nordirland i de sidste to år, nemlig den der skete i weekenden. Lykkeligvis var der ingen mennesker, der blev dræbt. Endvidere give udtryk for vor forfærdelse over, at en katolsk mand er blevet kørt ned af et armeret køretøj fra RUC, mens han deltog i en fredelig protest i byen Derry; fordømme, at Royal Ulster Constabulary har brugt over 4.000 plastikkugler mod katolikker og nationalister, hvorimod RUC brugte 150 plastikkugler mod Orange Order, mens den blæste på lov og orden; give udtryk for vor forfærdelse over, at man har stukket ild på katolske og nationalistiske familiers huse i Belfast og Derry og jaget folk fra hus og hjem, mens sikkerhedsstyrkerne blot stod og så til; og opfordre alle parter til at genoptage de omfattende samtaler for at sikre, at vi kan genskabe ikke blot fredsprocessen, men også retfærdighed, lighed og en ordentlig behandling af alle borgere. Det er absolut afskyvækkende at se, hvordan RUC, den britiske hær, den britiske regering og Orange Order har besluttet, at de ikke vil tøve med at gøre de seks grevskaber i det nordøstlige Irland til en protestantisk stat, en Orange stat, beregnet for et folk, der består af medlemmer af Orange Order, og glemme alt om de menneskeog borgerrettigheder, som tilkommer de nationalister og katolikker, som befolker området. Formanden Hr. Crowley, jeg tager naturligvis Deres bemærkninger til efterretning. Som De vil kunne forstå, kan vi ikke nu indlede en debat. Som De ved, vil denne meget alvorlige situation blive behandlet til sin tid under den nuværende mødeperiode. Jeg vil anmode Dem om at være så venlig ikke at indlede en debat om dette punkt i form af et indlæg til forretningsordenen. De vil specielt onsdag formiddag få rig lejlighed til at give Deres mening til kende i forbindelse med redegørelsen fra det irske formandskab. Ahern Fru formand, jeg skal ikke prøve at gøre dette til en forhandling, men da spørgsmålet nu er blevet rejst, vil jeg bede Dem om at bekræfte, at det kommer på dagsordenen, og at vi får en redegørelse fra formandskabet. Nordirland har jo ganske klart ingen ledelse og kan måske slet ikke ledes med de nuværende strukturer. Borgerne der har ikke ligeret. Formanden Jeg kan meddele Dem, fru Ahern, at dette falder helt i tråd med mit forslag Arbejdsplan Formanden Næste punkt på dagsordenen er fastsættelse af arbejdsplanen. Forslaget til dagsorden er omdelt, og der er foreslået eller foretaget følgende ændringer. (Formanden oplæste ændringerne til dagsordenen for tirsdag) Martens Fru formand, ærede kolleger, jeg vil gerne understrege, at jeg fortsat står ved den aftale, som er indgået i Formandskonferencen om de redegørelser, der skal afgives, og at vi som Formandskonference har givet i opdrag, at en arbejdsgruppe skal drøfte dette problem med henblik på at nå frem til en tekst, der skulle kunne samle konsensus. Dette blev ikke helt tilfældet, men de mål, vi tilstræber, er af den allerstørste betydning for Europa-Parlamentet, som især i den sidste tid har været skydeskive for talløse angreb. Jeg mener, at det er af den største betydning for Parlamentets troværdighed, at vi når frem til en beslutning denne uge. For os er der stadig en lillebitte vanskelighed tilbage. Jeg mener, at det er nødvendigt at give en definition, og det må Parlaments Præsidium kunne gøre, på, hvad gaver og erkendtligheder er. Jeg tror, at vi kan nå til enighed herom i Parlamentet. Vi kan jo slå fast, at man rundt omkring i de forskellige medlemsstater, blandt andet i mit eget land, hurtigt bliver enig om selve principperne for de erklæringer, der skal aflægges om formuen. Vanskelighederne melder sig ved anvendelsen heraf. Vi mener, at Parlamentets Præsidium må spille en vigtig rolle i den forbindelse, dette står forresten i selve teksten, in fine . Dette burde også kunne lade sig gøre for så vidt angår gaver og erkendtligheder. Dette burde hurtigt kunne lade sig gøre. Efter vor opfattelse må dette ske før dette års udgang. Under alle omstændigheder bekræfter jeg også her vor loyalitet over for denne aftale og vor vilje til at nå frem til konsensus og overensstemmelse. Jeg mener, at vi med et flertal på mere end 314 ja-stemmer må kunne vedtage teksten denne uge, forstået derhen at vi også ønsker, at Parlamentets Præsidium får til opgave at udarbejde en definition, der forekommer os at være vigtig for anvendelsen. Dette behøver ikke at være ensbetydende med, at vi anmoder om udsættelse. Dette er en forsigtighedsforanstaltning, men vi insisterer meget på, at vi må se at få truffet en beslutning i Parlamentet endnu i denne uge. Dette forekommer os under de givne omstændigheder at være af meget stor betydning. Jeg løber en risiko, når jeg foreslår dette i Parlamentet, men jeg gør det ud fra den overbevisning, at vi må sætte Parlamentets troværdighed i højsædet i perioder, hvor det er genstand for forskellige angreb. I årevis har mange personligheder i Parlamentet kæmpet for flere beføjelser og større indflydelse. Jeg mener, at en større troværdighed så også må svare hertil. Det er forstået derhen, at jeg mener, at vi nu må træffe beslutningen om at stemme om denne tekst i denne uge. Formanden Kære kolleger, jeg skal - hvis det ellers er nødvendigt - minde om, at det i øjeblikket gælder afstemningen om dagsordenen. Jeg skal derfor understrege, at det ikke er det rette tidspunkt at indlede en debat. Hr. Martens har ganske vist netop berørt substansen og forklaret, hvorfor han ønsker, at dette punkt genopføres på dagsordenen under denne mødeperiode. En række gruppeformænd har anmodet om ordet. Jeg mener, det er vigtigt, at de får ordet. Som bekendt overvåges vi af medierne. Der er tale om et meget følsomt spørgsmål. Jeg vil derfor give ordet til hr. de Vries, der har anmodet herom; og derefter til fru Green og til hr. Puerta. Lad det være helt klart, at vi ikke indleder en debat; imidlertid er jeg af den mening, at det er af afgørende betydning at lade gruppeformændene komme til orde, inden vi stemmer om, hvorvidt vil skal genopføre dette punkt på dagsordenen. De Vries Hr. formand, Parlamentet har gentagne gange været talerør for den europæiske befolkning i dennes ønske om større gennemsigtighed i de europæiske institutioners funktion. Alt for tit opfattes disse institutioner som uigennemsigtige, dunkle og hemmelighedsfulde. Ofte med urette, men ofte indeholder denne kritik en bund af sandhed. Hvis vi således ønsker at lægge vægt bag vort standpunkt om, at der bør være tale om større gennemsigtighed i Ministerrådet, så må vi være rede til at udvise den samme gennemsigtighed med hensyn til vort Parlaments funktion. En essentiel del heraf er gennemskuelighed i medlemmernes finansielle interesser. For min gruppe er det derfor afgørende, at vi stemmer denne uge, ikke blot om Ford-betænkningen men også om Nordmann-betænkningen, og derfor vil vi støtte forslaget fra Den Kristelig-Demokratiske Gruppe. Men, hr. formand, med een advarsel. Vi er parate til at hjælpe De kristelige Demokrater med at finde det nødvendige flertal for ændringen af vor forretningsorden også i denne gruppe, men ikke på bekostning af princippet. Princippet er, at gaver er og fortsat bør være forbudt. Der er ikke nogen som helst grund til, at Parlamentet skulle tillade gaver til medlemmer. Hvis vi således om lidt lægger det ud til Præsidiet at fremlægge en redegørelse for, hvad gaver er, så må denne redegørelse tilgodese teksten og ånden i den forretningsorden, som vi skal vedtage. Et forbud er et forbud, de eneste undtagelser, som jeg for mit vedkommende kan acceptere, er blomster og en kop kaffe. (Bifald) Green Fru formand, jeg vil gerne takke hr. Martens for bekræftelsen på hans personlige engagement i forhold til den aftale, som gruppeformændene har indgået om at sikre, at Nordmann-betænkningen bliver behandlet her i Parlamentet før sommerferien. Jeg vil også gerne minde Parlamentet om, at denne aftale mellem gruppeformændene omfattede en ganske klar enighed om, at medlemmerne skulle afholde sig fra at tage imod gaver, betaling eller andre goder. Det er vigtigt, at Europa-Parlamentet forstår dette. Det er vigtigt, at EuropaParlamentet forstår, hvor afgørende det er, at denne aftale bliver vedtaget her, hvis vi skal udstråle den gennemskuelighed, som hr. de Vries talte om. Min gruppe går ind for, at vi sætter Nordmann-betænkningen på dagsordenen, forudsat at det står klart, at for vort vedkommende ligger denne aftale fast. I sidste uge var det ikke så entydigt, hvad Det Europæiske Folkepartis Gruppe angår. Hr. Martens har udtrykt ønske om, at denne aftale skal stå ved magt. Vi vil støtte ham ved at stemme for den klare aftale, som gruppeformændene indgik tidligere på året. Puerta Fru formand, med samme alvor og med samme forpligtelse som de øvrige gruppeformænd, vil jeg gerne give udtryk for min gruppes bekymring over den måde, Nordmann-betænkningen fremlægges i Parlamentets plenum. Efter vores mening fremgår det ikke klart, at betingelserne fra sidste uge er blevet ændret. Jeg vil gerne minde medlemmerne om, at Formandskonferencen med et flertal torsdag eftermidag vedtog at trække Nordmannbetænkningen tilbage, eftersom de ændringsforslag, der ville blive fremlagt, gav anledning til et alvorligt problem med hensyn til de gaver, som medlemmerne kunne modtage. Vi var ikke enige tidligere, og på møderne mellem gruppeformændene eller deres repræsentanter gjorde vi opmærksom på, at de anvendte formuleringer - som giver mulighed for ekstern støtte til materiale eller personale, som dog skal registreres og være gennemskuelig - er meget farlige på trods af visse landes tradition for at regulere dette spørgsmål. Vi har stadig denne opfattelse. Det ændringsforslag, man nu vil fortolke, som lader det være op til Præsidiet at skelne mellem gaver og privilegier, forekommer os meget forvirrende. Jeg er enig med de øvrige gruppeformænd i, at der skal være fuldstændig klare linjer over for offentligheden, at man ikke skal tillade demagogi eller ødelægge Parlamentets troværdighed, og netop derfor vil vi med samme loyalitet som andre gruppeformænd modsætte os - dog med en anden holdning og en anden beslutning - at man genopfører Nordmann-betænkningen til forhandling tirsdag med henblik på eventuel vedtagelse. Aelvoet Fru formand, De Grønne i Europa-Parlamentet er ganske enige i, at vi behandler Nordmannbetænkningen på betingelse af, at dette foregår i al klarhed. Denne store klarhed genfinder jeg i hr. De Vries' udtalelse. Jeg finder en antydning heraf i hr. Martens ord, men ingen fuldstændig klarhed. Han siger nemlig: jeg vil holde mig til den aftale, som blev indgået på Formandskonferencen, en aftale, som vi fandt minimalistisk, men en aftale, der nu bliver blotstillet via et ændringsforslag fra de kristelige demokrater. Når man her spørger os, om vi kan acceptere at behandle det, så siger vi ja for så vidt angår en definition af, hvad begrebet gaver og så videre måtte dække. Det kan vi erklære os ganske enige i, men så må det til gengæld betyde, at det ændringsforslag, som hr. Donnelly har stillett på PPE-Gruppens vegne, og hvor der således står, at det drejer sig om gaver forudsat, at de ikke ville kunne påvirke holdningen, at det må betyde, at dette ændringsforslag ikke længere kan indgives, fordi ellers havner vi på ny i en uklar situation. Fabre-Aubrespy Fru formand, jeg vil for mit vedkommende sige, at vi går ind for, at Nordmannbetænkningen drøftes under denne mødeperiode. Jeg skal ikke desto mindre minde om, at når man taler om at genopføre denne betænkning på dagsordenen, er det, fordi Formandskonferencen med et flertal besluttede at tage den af dagsordenen, og at vores gruppe ikke stemte for denne forholdsregel, der blev vedtaget med et simpelt flertal blandt Formandskonferencens medlemmer. I denne forsamling appellerer man ofte - det var f.eks. tilfældet for et øjeblik siden - til det såkaldte europæiske folks såkaldte bevidsthed. Befolkningen i de forskellige europæiske lande forventer af de valgte repræsentanter og især af de valgte repræsentanter i Europa-Parlamentet, at de vedtager klare og gennemskuelige regler vedrørende dem selv. Jeg vil da også her understrege den frygt, mange af vores kolleger nærer over vedtagelsen af enkle regler. Disse enkle regler er offentliggørelsen af medlemmernes formue. Jeg vil da også understrege, at der ikke kan være tale om at henvise til de nationale lovgivninger. Europa-Parlamentet kan vedtage regler vedrørende dette spørgsmål. Vores kolleger ønsker ikke gennemsigtighed med hensyn til indtægter, de ønsker ikke et forbud mod gaver. Men vi går ind for en så stor gennemsigtighed som muligt, fordi Europa-Parlamentets medlemmer - for at være ulastelige - bør vedtage fuldstændigt klare regler på disse punkter, som er meget vigtige for offentligheden. Pasty Fru formand, UPE-Gruppen har ligesom Gruppen Nationernes Europa og PPE-Gruppen under afstemningen i Formandskonferencen stemt for at bibeholde Nordmann-betænkningen på dagsordenen. Vi fastholder da også denne holdning, idet vi vil stemme for genopførelsen af betænkningen på dagsordenen, fordi også vi går ind for ind for en fuldstændig gennemsigtighed i denne sag, medens ændringsforslaget faktisk indebar en vis uklarhed. Vi går således ind for gennemsigtighed, og det uden at være dæmagogiske, og jeg mener derfor, at Præsidiet reelt kan udøve et slags moralsk overopsyn med hensyn til det, man kunne kalde »gave« eller »ikkegave«. I øvrigt indebar den af hr. Martens foreslåede løsning kun, at det, der førhen var underforstået, blev udtrykt klart og tydeligt. Jeg husker således, at Jean-Pierre Cot rent faktisk i forbindelse med sin mæglingsopgave foreslog, at det var Præsidiet, der skulle definere, hvad man forstår ved en »gave« eller ved en »ikke-gave«. Vores gruppe har da heller ikke noget imod - tværtimod - at stemme for genopførelsen af Nordmann-betænkningen på dagsordenen. Vi ønsker, at betænkningen opnår de nødvendige 314 stemmer, og at den vedtages i løbet af den nuværende mødeperiode. Lalumière Fru formand, det er klart, at vores gruppe er parat til at drøfte Nordmann-betænkningen, og at den er rede til at stemme om den. Vi vil imidlertid stemme om kompromisteksten uden ændringer i henhold til den procedureaftale, der var indgået mellem gruppeformændene. Det, der har gjort situationen forvirret, er det ændringsforslag, der er stillet af medlemmerne af PPE-Gruppen, et ændringsforslag, hvori man åbner mulighed for, at parlamentsmedlemmerne kan modtage gaver. Vi har svært ved at tro, at dette kan være sandt. Vi er under alle omstændigheder enige i, at man behandler Nordmann-betænkningen, hvorimod vi er imod, at betænkningen forvanskes, og at konklusionerne i betænkningen forvanskes af ændringsforslag, som i sidste ende vil gøre det muligt at modtage gaver, hvilket vores gruppe absolut er modstander af. Teksten bør være klar, og bør ikke kompliceres af ændringsforslag i elvte time. Nordmann Fru formand, ordføreren ønsker, at hans betænkning genopføres på dagsordenen, ikke af personlig forfængelighed, men ud fra den overbevisning, at en fornyet afvisning af betænkningen ville give indtryk af et Europa-Parlament, som er ude af stand til at ændre sin forretningsorden i retning af en større gennemsigtighed, som er absolut påkrævet. Derfor vil jeg personligt give udtryk for min vilje til at arbejde på et kompromis. I Forretningsordensudvalget har vi gjort fremskridt frem imod et kompromis. Det har vi gjort, samtidig med at vi har fulgt de retningslinjer, der er blevet udstukket af den arbejdsgruppe, der var blevet nedsat med henblik herpå. Det ændringsforslag eller kompromis, som hr. Martens nævnte, forudsætter enten, at der stilles nye ændringsforslag, eller at der under afstemningen onsdag fremsættes en kompromisløsning for forsamlingen i form af et mundtligt ændringsforslag, hvis betænkningen blev genopført på dagsordenen. Jeg tror, at den bedste fremgangsmåde ville være, om vi enedes om en tekst, der kan samle et flertal på 314 stemmer. Det forudsætter, at teksten er i overensstemmelse med arbejdsgruppens konklusioner, dvs. overtager afskaffelsen af gaver, idet man - om nødvendigt - overlader det til Præsidiet at fastlægge de nærmere gennemførelsesbestemmelser, som den nye tekst måtte give anledning til. Men dette bør ikke ske i modstrid med det, der måtte blive vedtaget. Fru formand, det er efter disse retningslinjer, at ordføreren ønsker at fortsætte sit arbejde, og det på ny med et fuldt engagement; jeg skal således minde om de berømte ord, der tillægges den mest radikal-socialistiske af de franske konger: «Paris er nok en messe værd«. (Forslaget vedtoges) Novo Fru formand, alle her i salen har formodentlig i pressen læst om de amerikanske myndigheders beslutning om at udvise en canadisk virksomhed fra amerikansk territorium under henvisning til Burton-Helms-loven om styrkelse af embargoen mod Cuba. Denne beslutning, der har givet anledning til voldsomme protester, kan få vidtrækkende følger for europæiske virksomheder, idet 45 % af handelen med Cuba foregår via europæiske virksomheder. Europa-Parlamentet har ved flere lejligheder taget afstand fra USA's blokadepolitik over for Cuba og fra foranstaltningerne til styrkelse af denne i form af henholdsvis Torricelli-loven og Burton-Helms-loven, og vi må efter min mening også nu reagere mod denne seneste foranstaltning fra USA's side. Jeg foreslår på min gruppes vegne, at Rådet på dets møde i dag, hvor det skal drøfte situationen - og det skal understreges, at det rent faktisk er opstået en ny situation - opfordres til at afgive en redegørelse om dette spørgsmål. Jeg er klar over, at Parlamentet har en usædvanlig stor arbejdsbyrde onsdag, men mener under alle omstændigheder, at det drejer sig om en situation, som vi alle, også Rådet, må tillægge den allerstørste betydning. Hvis en sådan redegørelse først kan komme på dagsordenen i september, er tiden måske forpasset, og vi må insistere på at få en redegørelse i indeværende mødeperiode. Jeg mener ikke, at dette spørgsmål kan udsættes til senere. Formanden Hr. Novo, vil De kunne acceptere, at dette vigtige punkt indgår i formandskabets redegørelse, eller ønsker De, at det skal udgøre en særskilt redegørelse? Novo Fru formand, vores gruppe kan tilslutte sig Deres forslag på betingelse af, at Rådet allerede nu giver tilsagn om at indføje dette punkt i sin redegørelse onsdag. Hvis vi får et sådant tilsagn, er gruppen som sagt indforstået med denne fremgangsmåde, i modsat fald må vi anmode om en særskilt redegørelse. Formanden Godt, hr. Novo, vi vil underrette Rådet om forsamlingens ønsker. Der er ikke fremsat nogen indvendinger med hensyn til behandlingen af dette punkt, og vi vil derfor anvende denne fremgangsmåde. (Formanden oplæste ændringerne til dagsordenen for fredag) Martens Fru formand, for at være ganske ærlig, fordi hr. Galeote har påtaget sig en meget presserende opgave, som han ikke kunne forudse. Formanden Hr. Martens, ordførerne kan som bekendt udpege en stedfortræder. Martens Fru formand, jeg anmoder således vor ærede forsamling om at acceptere hr. Galeotes grunde. Det drejer sig om en forpligtelse, som han ikke kunne forudse, der kom bag på ham. Jeg siger det til Dem ganske åbent, vi anmoder om, at det bliver strøget fra dagsordenen eller udsat. Miranda de Lage Fru formand, hvis Det Europæiske Folkepartis Gruppe var så interesseret i, at denne betænkning blev afvist eller udsat, så ville den forelægge sine argumenter for forsamlingen. Da vi ikke kender dens argumenter, vil min gruppe stemme imod PPE's forslag. Ford Fru formand, jeg går ind for, at det bliver udsat, forudsat det næste gang bliver sat på dagsordenen til en fredag formiddag som det sidste punkt! (Det vedtoges at bevare betænkningen på dagsordenen) Green Fru formand, jeg ville gerne ind på et punkt, som er på dagsordenen for tirsdag - ikke for at ændre dagsordenen, men for at bede Dem om at afklare noget. Tirsdag formiddag skal vi drøfte Kommissionens informationspolitik vedrørende BSE (kogalskab). Det var et absolut krav fra formandskonferencen, at det skulle være hr. Santer selv, der repræsenterede Kommissionen her i Parlamentet i denne sag, for det er ikke en sag for landbrugskommissæren, det drejer sig om Kommissionens informationspolitik. Vil De venligst fortælle os, om det bliver hr. Santer? Formanden Fru Green, jeg kan med det samme svare, at hr. Santer og hr. Fischer begge vil være til stede i betragtning af, hvor vigtigt vi alle føler dette spørgsmål er. Velkomstord Formanden Kære kolleger, jeg vil byde velkommen til en delegation fra det japanske parlament, som har taget plads i den officielle loge. (Kraftigt bifald) Jeg kan meddele, at delegationen består af medlemmer fra parlamentets to kamre, og at den ledes af den tidligere premierminister Tsutomu Hata. Vores japanske kolleger, som vi byder hjerteligt velkommen, er i Strasbourg i dag for at deltage i det syttende interparlamentariske møde mellem Europa-Parlamentet og Japan med formanden for Europa-Parlamentets delegation, hr. Bertel Haarder, som medformand. Ærede medlemmer af det japanske parlament, på vegne af alle Parlamentets medlemmer byder jeg Dem hjerteligt velkommen til Europa-Parlamentet; jeg håber, De får et godt udbytte af mødet. (Bifald) Større uheld med farlige stoffer Formanden Næste punkt på dagsordenen er indstilling ved andenbehandling (A4-0224/96) fra Udvalget om Miljø- og Sundhedsanliggender og Forbrugerbeskyttelse om Rådets fælles holdning (C-0222/96-94/0014(SYN))) fastlagt med henblik på vedtagelse af Rådets direktiv om kontrol med risikoen for større uheld med farlige stoffer (Ordfører: Bowe). Bowe Fru formand, før jeg går i gang, vil jeg gerne nævne, at jeg står her som ordfører for denne betænkning ved andenbehandlingen. Jeg overtog den, da Parlamentet her trådte sammen første gang, efter at en af mine kolleger, Claude Delcroix, allerede havde arbejdet meget med den. Før jeg begynder mit indlæg om betænkningen, vil jeg blot gerne sige tak for den indsats, hr. Delcroix gjorde i det tidligere Parlament, og nævne, at en stor del af det arbejde, jeg fremlægger for Dem her i dag, blev gjort under hans vejledning. Vi har grund til at være ham taknemmelige. Vi har foran os et direktiv, som tages op til tredje revision, idet man har fundet det nødvendigt at revidere det i lyset af erfaringerne, det tekniske fremskridt og vor praktiske viden. Vi bør ikke undervurdere dette direktivs betydning. Det sker alt for ofte, at mange af de anlæg, som dette direktiv har til formål at sikre, opererer i al stilhed og ubemærkethed, uden at folk gør sig klart, hvor stor en fare de frembyder. Det er først, når et eller andet går galt i dramatisk omfang - hvis der sker alvorlige eksplosioner eller opstår brand, og mennesker bliver såret eller dræbt - at vi gør os klart, hvor vigtig denne lovgivning er for at skabe sikkerhed for Europas borgere og sikre, at vor industri fungerer forsvarligt, ikke blot økonomisk og overskudsmæssigt, men også når det gælder sikkerheden. Den fælles holdning, som foreligger her i dag, er i store træk en holdning, som Parlamentet kan gå ind for. Man ændrer ikke ved den generelle struktur i forslaget. Faktisk er dette så afgjort blevet bedre, idet man har indarbejdet nogle af Parlamentets ændringsforslag fra førstebehandlingen. Men der er visse områder, hvor vi mener, at forslaget ville blive endnu bedre, hvis man indarbejdede nogle flere af Parlamentets ændringsforslag. Vi har derfor udarbejdet nogle ændringsforslag til Rådet og Kommissionen ved andenbehandlingen, for at forbedre forslaget på følgende punkter. For det første er vi imod, at direktivets anvendelsesområde indskrænkes ved, at man giver undtagelser fra visse forpligtelser som for eksempel sikkerhedsrapport, nødplaner og informering af offentligheden. Vi mener, at dette er en alvorlig svækkelse af direktivet, og at det bør styrkes på dette felt. For det andet bekymrer det os, at visse anlæg er undtaget fra direktivet, specielt militære installationer, deponeringsanlæg og visse midlertidige oplagringspladser i forbindelse med for eksempel banegårdsdepoter, dokker og andre steder. Vi føler, at der skal arbejdes mere med dette område. For det tredje føler vi, at der ikke er tilstrækkelig klarhed med hensyn til tidsfristerne for opfyldelse af kravene i direktivet, og at man ikke i tilstrækkelig grad forpligter visse anlægsejere til at sikre, at de i fuldt omfang opfylder bestemmelserne i dette direktiv inden for de rette tidsrammer. Dertil kommer spørgsmålet om planlægning med hensyn til jordens anvendelse. I princippet er dette område blevet svækket i direktivet i forhold til førstebehandlingen, netop nu hvor problemerne med byernes spredning og byer, der vokser op omkring disse farlige og risikable anlæg, bliver mere og mere akutte. Vi føler, at det er vigtigt, at vi, Rådet og Kommissionen går tilbage til arbejdet og overvejer disse aspekter endnu en gang for at sikre, at de større og mindre byers almindelige vækst ikke bliver en trussel eller skaber nye farer. Det har også afgørende betydning, at offentligheden er med i behørigt omfang, og at offentligheden bliver ordentligt informeret og bliver fuldt informeret om planlægnings- og godkendelsesprocedurerne for disse anlæg og i særdeleshed for nye anlæg. Vi understregede dette meget stærkt under førstebehandlingen, og vi føler ikke, at Kommissionen og Rådet indtil videre har taget hensyn til tilstrækkeligt mange af vore overvejelser i forslaget. Der er en række andre tekniske spørgsmål vedrørende harmonisering af visse indberetningskriterier og harmonisering af visse dele af inspektionen af disse anlæg. Vi erkender imidlertid, at dette er lovgivning af en art, som vokser frem lidt efter lidt, nu hvor den er på vej til tredjebehandlingen. Det er lovgivning, der vokser frem, efterhånden som vi får kendskab til de større farer, der lurer omkring os, og lovgivning, som vi forventer skal vokse endnu mere, måske som resultat af yderligere revideringer i de kommende år. Men det fritager ikke på nogen måde Kommissionen eller Rådet fra forpligtelsen til at garantere for borgernes sikkerhed, når de bor i nærheden af disse farlige kemiske værker og andre store, farlige anlæg, som potentielt kan skabe altomfattende ødelæggelser. Vi vil derfor appellere til Kommissionen og Rådet om at tage forslaget op igen og indarbejde flere af Parlamentets ændringsforslag for at sikre, at vi fortsat er ledende i verden. Vi har været ledende i hele verden, og vi er stolte af at lede verden, når det gælder sikkerheden omkring de kemiske værker og beskyttelsen af den offentlige sundhed og vore borgeres sikkerhed. Vi føler, at det er det, vi bør sørge for nu og ind i det næste århundrede. Schleicher Fru formand, mine damer og herrer, i disse dage er det tyve år siden, den alvorlige ulykke i Seveso skete. Det var i 1976. Siden 1982 har Den Europæiske Union haft lovgivning om risikoen for større uheld i forbindelse med visse industriaktiviteter, i 1987 og 1989 blev der gennemført mindre ændringer heri. Som Kommissionen har fastslået, har disse bestemmelser vist sig at være meget positive især med hensyn til de tekniske aspekter, forebyggelse og bekæmpelse af uheld samt beredskabstjeneste. Alligevel har det ikke kunnet forhindres, at der siden 1982 er sket ca. 130 større uheld. Hidtil har 1.866 virksomheder været omfattet af ordningen. Tekniske videreudviklinger og omsættelsen af de mere end ti års erfaring med den eksisterende lovgivning har efter flere opfordringer fra Europa-Parlamentet og Ministerrådet ført til forelæggelse af den tekst, vi i dag har fået forelagt til andenbehandling. Der er her ikke blot tale om en gennemgang af direktivet fra 1982, men om et helt nyt direktiv for væsentlige deles vedkommende, og udgangspunktet er også helt nyt. Hr. Bowe har jo som ordfører allerede redegjort for noget af det. Vi er af den opfattelse, at beskyttelse af de mennesker og det miljø, der befinder sig i omgivelserne af potentielt farlige anlæg, skal forbedres yderligere. Det øverste mål er at forebygge større uheld med farlige stoffer, og såfremt der alligevel sker et uheld, så at begrænse følgerne af uheldet for mennesker og miljø. Denne målsætning støtter vores gruppe fuldt og helt. Jeg nærer imidlertid nogen tvivl om, hvorvidt vi opnår dette mål. Denne tvivl næres for det første af den hidtidige praksis for omsættelsen og anvendelsen i medlemsstaterne samt af principielle overvejelser. For mig at se er det vigtigt at afbalancere bestemmelserne med andre love, der tangerer det samme sagsområde. Jeg hilser det derfor velkommen, at Ministerrådet i sin fælles holdning til dette direktiv endelig har draget nogle konsekvenser af den kritik, Europa-Parlamentet og især min gruppe gentagne gange har rejst, ved at der, i det mindste på nogle punkter, er sket en indholdsmæssig samordning med eksisterende direktiver. Hertil hører definitionen vedrørende IPPC-direktivet. Ligeledes analogt med IPPC-direktivet har en driftsleder pligt til at informere. Bestemmelserne om meddelelse af information er tilpasset det eksisterende direktiv om fri adgang til information om miljøet. Derfor er min gruppe imod nogle af de foreliggende ændringsforslag, der igen kunne bringe denne overensstemmelse i fare. Men det største problem vedrører følgende: Kommissionen har hidtil ikke formået at stille os tilsvarende forslag til bilagene, og i henhold til artikel 9 om de sikkerhedsrapporter, der skal udarbejdes, skal disse kriterier fastlægges. Det gør mig ondt, at de ikke har foreligget rettidigt. Jeg har spurgt Kommissionen om det i udvalget, men den har ikke givet noget svar. Ved denne beslutning er Parlamentet og Rådet udelukket, det er ene og alene Kommissionens sag. Derfor beklager jeg meget, at Parlamentet ikke er blevet inddraget her. Baldi Fru formand, kære kolleger, efter 17 måneders forløb er forslaget til direktiv om revision af det såkaldte »SEVESO-direktiv« 82/501 om risikoen for større uheld inden for bestemte industrigrene, vendt tilbage her til salen. Den fælles holdning, der er fastlagt af Rådet, kan kun hilses med tilfredshed, for så vidt som den dækker det grundlæggende indhold i Europa-Parlamentets forslag efter første behandling og skaber en tilfredsstillende ligevægt. Givetvis kunne visse sider styrkes, nemlig de, der både vedrører den definition på fællesskabsplan af de væsentligste bestemmelser, som de af medlemsstaterne vedtagne systemer skal underlægges, og de nødvendige foranstaltninger for at sikre en tilstrækkelig uddannelse af dem, der lægger de eksterne nødplaner, dem der træffer beslutningerne i tilfælde af større uheld, og arbejdere, entreprenører og underentreprenører i højrisikovirksomheder. Selvom vi er enige i, at det er nødvendigt at fastlægge, hvad der skal forstås ved et betydeligt »næsten uheld«, som endnu ikke er defineret, finder vi dog ordførerens forslag utilstrækkeligt, og vi er desuden afgjort imod at medtage militære anlæg under anvendelsesområdet for disse regler, som jeg erindrer om også skal respektere subsidiaritetsprincippet. Hvad yderligere angår de stive tidsfrister, der er fastsat i de ændringsforslag, som ikke er antaget af Rådet, kan disse meget vel komme til senere at skade industrielle og produktive aktiviteter, uden at man opnår de forventede resultater. Jeg finder det endvidere af betydning, at der hurtigt nås frem til en fastsættelse af dette direktiv og dets gennemførelse i medlemsstaterne med henblik på forbedring af de til rådighed værende systemer i industrien og hos de kompetente myndigheder, begrænsning af risikoen for større uheld og forenkling af kriterierne for anvendelsen, således at direktivet gøres mere fleksibelt, også i forhold til industriens fremtidige udvikling. Eisma Fru formand, i sin tid var det nødvendigt med store ulykker som i Bhopal og Basel for at nå frem til en ændring i direktivet, men den nuværende revision er heldigvis ikke følgen af en række alvorlige ulykker, og det bør vi være glade for. Jeg synes, at Kommissionen har udarbejdet et godt forslag, men det kan alligevel stadig forbedres. Der er fortsat brug for en række ændringsforslag fra Europa-Parlamentet for at styrke dette direktiv. Når jeg lytter til ordføreren, ikke kun i dag, men i de forgangne måneder, så kan jeg fortælle Dem, at De Liberale vil støtte alle de ændringsforslag, som ordføreren har foreslået. Jeg skal ikke nævne dem alle sammen, i al fald ikke på en varm eftermiddag som i dag, men jeg vil gøre en undtagelse for så vidt angår de nukleare anlæg og de militære anlæg og oplagspladser. Vi som Liberale synes, at det kun er en yderligere styrkelse af borgernes sikkerhed, når den slags anlæg også bliver henført under direktivet. Jeg kan derfor heller ikke forstå, hvorfor fru Baldi siger, at de militære anlæg på grund af subsidiariteten ikke må falde ind under dette direktiv, fordi militæranlæg er jo udsat for de samme farer som sammenlignelige civile anlæg. Jeg kan ikke begribe, hvorfor de sidstnævnte bør henhøre under direktivet men ikke de førstnævnte. Når vi nu taler om nukleare power plants , kan vi også udmærket godt forstå, at spørgsmålet om radioaktiviteten bliver løst fornuftigt i henhold til Euratomtraktaten, men de andre farlige stoffer, som vi er stillet over for i forbindelse med nukleare anlæg, må falde under direktivet; dette kan kun være en fordel for borgernes sikkerhed. Vi vil altså gerne acceptere ændringsforslagene, og vi anmoder da også Kommissionen om at støtte de ændringsforslag fra Europa-Parlamentet, som udelukkende sigter på at sikre borgerne bedre mod de farer, som ophobningen af farlige stoffer medfører, navnlig i bymæssige bebyggelser. Papayannakis Fru formand, jeg vil gerne komplimentere hr. Bowe for hans betænkning og erklære mig enig med ham i, at vi går i den rigtige retning. Imidlertid vil jeg gerne fremsætte tre kommentarer, bl.a. ud fra min erfaring i Grækenland, hvor vi for nylig var på nippet til at få en gentagelse af Seveso i Perama: For det første vedrører det direktiv, vi her behandler, eksistensen af farlige stoffer, der stammer fra manglende kontrol med den kemiske procedure og forarbejdning. Dette er imidlertid ikke tilstrækkeligt. Også ved simpel opbevaring af farlige stoffer kan der ske uheld, f.eks. en brand, en lækage - naturlig eller kemisk - og så vil vi få problemer, som vi bør nævne og tage i betragtning. Dette ser jeg som det første problem.-For det andet taler direktivet helt korrekt - takket være Parlamentets pres - om virksomhedsplacering og arealanvendelse. Det gælder fremover. Men vi har tilfælde, f.eks. i Perama, som jeg nævnte før, hvor anlæg og boliger ligger alt for tæt, bogstaveligt talt ind imellem hinanden. Bør vi ikke fastlægge foranstaltninger for at sprede og eventuelt flytte nogle aktiviteter? Noget er vi nødt til at gøre, for der er områder, der er veritable bomber. Jeg har allerede nævnt Perama, men der er også andre.-For det tredje tror jeg også, hr. Bowe vil give mig ret i, at affald, og navnlig giftigt affald, ikke er det samme som skrald. Jeg mener, vi bør skelne, så direktivet handler om affald, mens skrald er undtaget. McKenna Hr. formand, jeg støtter hr. Bowe og hans betænkning og de ændringsforslag, som Udvalget om Miljø- og Sundhedsanliggender og Forbrugerbeskyttelse har stillet. Jeg er fuldstændig uenig med fru Baldi. Det lader til, at hun i bund og grund er talerør for militæret og industrien. Parlamentet har pligt til at støtte Miljøudvalgets forslag. Det har pligt til at højne borgernes sikkerhed i forhold til de risici, som koncentrationen af farlige stoffer i atmosfæren skaber, specielt i byområderne. Parlamentets forpligtelser gælder først og fremmest borgerne, ikke industrien eller militæret. Jeg støtter de fleste af de ting, som andre talere har sagt om de 20 år, der er gået efter Seveso, og om det vi har lært af Sandoz-katastrofen. Det er fuldstændig uacceptabelt at undtage militære anlæg, deponeringsanlæg eller nogle af disse ting. Jeg vil også støtte hr. Bowe, når det gælder den offentlige deltagelse. Den har afgørende betydning. Jeg kommer fra Irland, hvor Cork Universitetshospital, som er et af de to centre, der er udpeget til at tage sig af ofre for atomulykker og kemiske ulykker, for nylig har offentliggjort en rapport, hvoraf det fremgår, at hospitalet for tiden ikke råder over faciliteter, som giver det mulighed for at udfylde denne rolle. Irland er grundlæggende meget dårligt udrustet til at klare følgerne af større ulykker inden for den kemiske industri. Man lader stå til i ufattelig grad, når det hospital, som ligger nærmest ved den største koncentration af kemiske fabrikker i Irland, ikke råder over en afdeling, hvor man kan dekontaminere og behandle arbejdstagere eller andre borgere, som bliver ofre for større ulykker inden for den kemiske industri. Efter en brand på Hickson-fabrikken i Cork i 1993 blev offentligheden mere opmærksom på den trussel, den kemiske industri frembyder, men de irske myndigheder har ikke lært noget siden da. Myndighederne har meget letsindigt givet den norske multinationale virksomhed Dinochem lov til at begynde at opføre en limfabrik ved Marino Point. Der bor 14.000 mennesker på den ø, der ligger tæt derved, og hvis der skulle ske en større ulykke, ville deres eneste flugtvej være en bro, som blot ligger 300 meter fra den nye fabrik. I sådan et tilfælde er det skræmmende at tænke på risikoen for, at så mange mennesker blot bliver ladt i stikken. Der er allerede behov for EU-lovgivning for at få medlemsstaterne til at tage hensyn til behovet for en passende afstand mellem fabrikker, der udgør en større risiko, og områder med stor befolkningstæthed. De irske myndigheder har besluttet at lege med ilden, da man begyndte at fremme den industrielle udvikling med multinationale, kemiske selskaber i Irland uden at se på de langsigtede konsekvenser. Hr. Bowe har nævnt, at det har afgørende betydning, at offentligheden deltager, og ligeledes at der skal ordentlig uddannelse til. De fleste ulykker skyldes menneskelige fejl. Det er uhyre væsentligt, at der lægges vægt på offentlig uddannelse. Parlamentet bør støtte Miljøudvalgets forslag. Det er vor pligt at prioritere borgernes interesser højere end industriens eller de kemiske virksomheders interesser. Menneskene må komme i første række! Hvis man ser på det, der skete i Bhopal i Indien, så lider folk stadig. De har ikke fået nogen kompensation. Hvad er der sket med disse mennesker? Ewing Hr. formand, Parlamentet husker måske, at jeg forsøgte at få frilagre for whisky undtaget - og de ligger næsten alle i markområder væk fra beboelsesområder, skønt der er nogle af dem, som er ældre og mindre og ligger tættere på beboelsesområder - men det lykkedes mig ikke. Jeg har aldrig rigtigt kunnet opfatte whisky som et farligt kemikalium. Jeg er måske lidt forudindtaget, da jeg jo repræsenterer næsten al den skotske whisky, der produceres i verden. Men jeg er glad for at kunne sige, at man bliver fritaget for en del af de proceduremæssige ordninger. Der er intet, der er mere sikkert end et frilager for whisky, idet disse bliver bevogtet af politiet på grund af den oplagrede whiskys skattemæssige værdi. Det er lidt som at gå på besøg i Fort Knox, når man aflægger besøg på et frilager for whisky. Så jeg er glad for, at man i det mindste har opnået en delvis undtagelse. Blokland Hr. formand, Rådet har vedtaget sin fælles holdning enstemmigt. I den forbindelse har man overtaget en pæn række ændringsforslag fra førstebehandlingen. Dette er glædeligt. Det er forresten påfaldende, at Kommissionen i første instans ikke ville støtte et antal af de af Rådet accepterede ændringsforslag. Hvorom alting er, den fælles holdning, der foreligger nu, er en forbedring i forhold til det tidligere forelagte. De resterende punkter behøver efter min opfattelse ikke længere at give anledning til uoverstigelige problemer for Kommissionen og Rådet. Jeg vil gerne give udtryk for min respekt for den måde, hvorpå ordføreren har behandlet dette emne. Hans ændringsforslag har hele tiden stukket en klar linje ud. Sikkerhed og åbenhed er udgangspunktet. Det ser ud som om, det nye Seveso-direktiv bliver et klart og nemt gennemførligt regelsæt. Beskyttelsen af arbejdstagere og borgere i al almindelighed er tilstrækkeligt vigtigt til at stræbe mod den bedst tænkelige lovgivning. Jeg ved godt, at virksomhedernes sikkerhed først of fremmest er disse virksomheders egen sag. Men dermed er en fornuftig lovgivningsramme stadig ikke overflødig. Det står imidlertid fast, at ved 90 % af de større uheld er der tale om menneskelige fejl. De interne sikkerhedsforanstaltninger og uddannelse af arbejdstagerne er derfor af den allerstørste betydning. Allerede under Parlamentets førstebehandling vedtog vi et ændringsforslag om obligatorisk oplysning, træning og udrustning af arbejdstagerne. Jeg beklager, at dette ændringsforslag ikke kom med i den fælles holdning. Kan Kommissionen forklare, hvorfor den ikke overtog dette ændringsforslag? Træning, opfriskningskurser og brandøvelser indtager allerede nu en vigtig plads i mange kemiske virksomheder, men der er stadig for mange uheldige undtagelser. For disse virksomheder er det fortsat nødvendigt med en lovfæstet forpligtelse. Manglende årvågenhed, snigende magelighed og tilvænning til farlige situationer er risici, der jo altid truer. Så endnu et sidste punkt: fra erhvervslivet lyder der klager over, at med en udvidelse af forpligtelserne i dette direktiv får samme erhvervsliv pålagt en al for tung byrde. Denne øgede byrde skulle ikke stå i forhold til den ekstra sikkerhed. Her hører jeg gerne en reaktion fra Kommissionen. Hvor tunge er disse ekstra byrder? Ved man noget om dette? Trakatellis Hr. formand, de store uheld, der er sket de sidste år, har vist os, hvilke risici der truer det menneskelige samfund på grund af eksistensen af visse nødvendige, men farlige, industrianlæg, hvis der ikke træffes drastiske foranstaltninger, så disse anlæg kommer til at fungere risikofrit, samt foranstaltninger til imødegåelse af eventuelle uheld. Det vil være uforståeligt, hvis vi tillader fremtidige uheld i lighed med Tjernobyl og Seveso. Det konkrete formål med dette direktiv er at kontrollere risikoen for større uheld med farlige stoffer, som produceres og anvendes af industrivirksomheder i disses anlæg. Det nye direktiv skal træde i stedet for det gamle direktiv 82/501, det såkaldte Seveso-direktiv, som blev udgivet i 1982 som følge af en række uheld, hvor farlige stoffer var indblandet. Senere blev det ændret efter to større uheld, Bopal-uheldet og forureningen af Rhinen i Basel. Nu er der gået 14 år siden direktivets ikrafttrædelse, og den rige erfaring, man har opnået i dette tidsrum, bør inddrages i gældende lovgivning. Derfor udnytter nærværende direktiv denne nye viden og disse erfaringer, så vi for eftertiden kan få en mere effektiv kontrol af de store uheld i forbindelse med farlige stoffer. Jeg vil endnu en gang fremhæve vigtigheden af, at der på europæisk plan sker en registrering og udveksling af alle relevante oplysninger, som vedrører uheld med farlige stoffer, da dette er et vigtigt element i det nye direktiv. Udveksling af data, generel information og eventuelt en regelmæssig revision af sikkerhedsrapporterne muliggør løbende tilpasninger. Lige så vigtigt finder vi det ændringsforslag, som vi har stillet vedrørende »næsten uheld«, dvs. uheld, som blev undgået på grund af indgreb - planlagte eller ikke - eller ved et tilfælde, som betød, at uheldet ikke skete. Det er min overbevisning, at en registrering af disse uheld vil give vigtige oplysninger, som kan fremme sikkerheden yderligere. Årsagen er, at der er flere »næsten uheld« end faktiske uheld. Til sidst vil gerne fremhæve ordførerens, hr. Bowes, fremragende arbejde og opfordre Kommissionen til at acceptere de ændringsforslag, der blev enstemmigt vedtaget i Udvalget om Miljø- og Sundhedsanliggender, blandt andet de ændringsforslag, der indfører begrebet »næsten uheld«. Bjerregaard Hr. formand, lad mig indledningsvis takke Miljøudvalget og især ordføreren, David Bowe, for den indsats og opmærksomhed, dette forslag har været genstand for. Der er tale om et direktiv, som har en alvorlig baggrund og stor betydning for borgerne og miljøet, sådan som ordføreren og de fleste talere klart har understreget. Der er altså ingen tvivl om, at vi har med et vigtigt og nyttigt forslag at gøre, som giver borgerne i EU en garanti for, at deres sikkerhed bliver sikret bedst muligt. Det forslag til ændring, som vi behandler i dag, er resultatet af en gennemgribende ændring af direktivet, sådan som også fru Schleicher understregede det, og det bygger på de erfaringer, som er høstet med det nuværende direktiv. Ændringerne bygger på de principper, som allerede findes i direktivet, men en række vigtige nøgleområder er udbygget og styrket. Det drejer sig om den fysiske planlægning, sikkerhedskontrolsystemerne og i meget høj grad om frihed til adgang til information og deltagelse af offentligheden og om forbedring af kontinuiteten i gennemførelsen af direktivet. Det er mit indtryk, også efter debatten i dag, at Parlamentet og Kommissionen for så vidt angår Seveso-direktivet samt den foreliggende ændring grundlæggende er enige om de politiske forpligtelser, som direktivet er udtryk for, nemlig at øge sikkerheden for borgerne og miljøet, som udsættes for de risici, som farlige stoffer udgør. Vi har samme mål i denne sag. Jeg skal så gå ind på de ændringsforslag, der er stillet, og også tilkendegive Kommissionens holdning til de enkelte ændringsforslag. Mange af ændringsforslagene forøger forslagets kvalitet og klarhed, og Kommissionen kan fuldt ud eller principielt acceptere følgende ændringsforslag: 1, 4, 5, 10, 11, 13, 25, 27, 33, 37, 39, 40, 42, 44 og 45. Ændringsforslag 2, 29, 30 og 32 kan ligeledes delvist accepteres. Kommissionen kan imidlertid ikke acceptere ændringsforslag 3, 6, 7, 8, 9, 12, 14, 15, 16, 17, 18, 19, 20, 21, 22, 23, 24, 26, 28, 31, 34, 35, 36, 38, 41 og 43. Det er blevet bemærket, at seks af de fremsatte ændringsforslag udtrykker bekymringer for antallet af undtagelser fra direktivet. Jeg finder, at der er tale om absolut relevante bekymringer, som Kommissionen så vidt muligt forsøger at imødekomme. Kommissionen giver derfor prioritet til igangværende aktiviteter inden for dette område. Vi har allerede indledt en detaljeret analyse af rørledninger, vedrørende ændringsforslag 2, og af midlertidig oplagring i forbindelse med transportvirksomhed, vedrørende ændringsforslag 17, og vil om nødvendigt fremsætte særforslag for disse områder, sådan som det også fremgik af debatten under førstebehandlingen. Ændringsforslag 15 vedrører udeladelse af militære anlæg, og såvel ordføreren som flere af talerne har været inde på dette spørgsmål. Jeg forstår Parlamentets bekymring, men dette spørgsmål henhører ikke under Fællesskabets kompetenceområde. Ændringsforslag 3 og 18 går ud på at lade deponeringsanlæg eller med andre ord lossepladser være omfattet af direktivets anvendelsesområde. Kommissionen er helt enig i, at der er behov for en EF-retlig regulering for deponeringsanlæg, og derfor er vi i gang med at udarbejde et nyt forslag om lossepladser. Det er ligeledes blevet bemærket, at syv ændringsforslag vedrører behovet for at omfatte »næsten uheld«, de såkaldte near misses . Disse omfattes allerede af bilag 6 i den fælles holdning, men en række af disse ændringsforslag er blevet accepteret, fordi de forbedrer beskyttelsen inden for dette vigtige område yderligere. Med hensyn til ændringsforslag 1 og 42 og henset til de drøftelser, som har fundet sted med Miljøudvalget om vigtigheden af et effektivt samarbejde med tredjelande uden for EU for så vidt angår udveksling af informationer og advarsels-, altså warning -systemer, så accepterer Kommissionen disse ændringsforslag i princippet. Det anerkendes i denne henseende, at FN-ECE-konventionen om grænseoverskridende uheld, er særlig relevant, og Kommissionen vil forsøge at foreslå en mere detaljeret tekst i det genbehandlede forslag for på passende måde at afspejle Parlamentets bekymringer. Fru Schleicher rettede et spørgsmål til mig vedrørende bilaget til direktivet om harmoniserede kriterier, og her vil jeg godt understrege, at det er Kommissionens opfattelse, at det er nødvendigt at oprette særlige ekspertgrupper til at udarbejde passende detaljerede oplysninger til harmoniserede kriterier. Den bedst egnede og mest effektive måde at fastlægge sådanne kriterier på er gennem den udvalgsprocedure, der er fastlagt i det gældende direktiv. Denne fremgangsmåde har allerede stået sin prøve ved udarbejdelse af retningslinjer på forskellige områder, herunder uheldsanalyser, sikkerhedsrapporter og sikkerhedsstyringssystemer. Som konklusion vil jeg sige, at de ændringsforslag, der er blevet accepteret, vil forbedre dette forslag yderligere. Og jeg er overbevist om, at vi alle kan se frem til, at dette forslag forøger vores beskyttelse af både mennesker og miljø mod farerne for større industriuheld, der måtte få katastrofale følger. Formanden Forhandlingen er afsluttet. Afstemningen finder sted i morgen kl. 12.00. Vand- og energiforsyning, transport og telekommunikation Formanden Næste punkt på dagsordenen er betænkning (A4-0022/96) af Langen for Udvalget om Økonomi, Valutaspørgsmål og Industripolitik, om forslag til Europa-Parlamentets og Rådets direktiv til ændring af direktiv 93/38/EØF om samordning af fremgangsmåderne ved tilbudsgivning inden for vand- og energiforsyning samt transport og telekommunikation (KOM(95)0107 - C4-0162/95-95/0080(COD)). Langen Hr. formand, mine damer og herrer, Parlamentet debatterer i dag for anden gang om Kommissionens forslag til ændring af sektordirektivet. Udgangspunktet er her den første GATT-aftale om offentlige indkøb, som Den Europæiske Union undertegnede i forbindelse med Uruguay-rundens afslutning. Målet er en større liberalisering og ekspansion af verdenshandelen. Den nye aftale går langt ud over den hidtidige aftale om offentlige indkøb og omfatter i henhold til Kommissionens oplysninger et volumen på 350 milliarder ecu pr. år. Parlamentet hilser udtrykkeligt denne aftale velkommen. Kommissionen har dog selv understreget i sit forslag, at det ikke ubetinget er nødvendigt at ændre fællesskabsretten, for at Fællesskabet kan anvende aftalen. Vedrørende spørgsmålet om, hvorvidt Den Europæiske Unions eksisterende sektordirektiv skal ændres som følge af den nye WTO-aftale, har der udviklet sig en meget omfattende dialog mellem Parlamentet på den ene side og den berørte industri og Kommissionen på den anden side, ved hvis afslutning vi i dag som næsten enstemmig indstilling fra Europa-Parlamentets Udvalg om Økonomi, Valutaspørgsmål og Industripolitik forelægger Dem vores beslutning om at forkaste Kommissionens forslag ved førstebehandlingen. I mere end et år har Parlamentet i utallige drøftelser med Kommissionen, men også efter en høring af de berørte erhvervssammenslutninger tilstræbt et fornuftigt kompromis. Jeg er i den forbindelse hr. kommissær Monti personligt meget taknemmelig for, at han ved enhver forskellig opfattelse mellem Parlamentet og Kommissionen altid har understreget Kommissionens vilje til at gå ind på Parlamentets indholdsmæssige argumenter. Vi ønsker blot en nyordning for de stærkt nødvendige problemområder, som f.eks. tærskelværdierne, der skal tilpasses. Vi ønsker ingen omfattende ændring, der går ud over WTO-aftalen, af indkøbsdirektiverne, især i de sektorer, der ikke er omfattet af denne internationale aftale, såsom telekommunikation. Udvalget om Økonomi, Valutaspørgsmål og Industripolitik var blevet enig med hr. Monti om, at Kommissionen vil forsøge at trække sit forslag tilbage og forelægge et nyt forslag for Rådet og Parlamentet. Efter vores overbevisning kan det kun på denne måde sikres, at der i den videre drøftelse tages rimeligt hensyn til Parlamentets forslag. Hr. Monti har erklæret sig villig til at støtte de væsentlige indholdsmæssige spørgsmål og også denne del af vores standpunkt. Men af proceduretekniske grunde har han i proceduren ikke fundet noget flertal herfor i Kommissionen. Vi er derfor mere eller mindre nødt til i dag at forkaste det foreliggende direktivudkast, for at Kommissionen efter afslutning af dette procedureskridt i efteråret kan forelægge et nyt modificeret udkast, som i store dele er aftalt med Parlamentet. Behandlingen i Udvalget om Økonomi, Valutaspørgsmål og Industripolitik i henhold til forretningsordenens artikel 59 har ikke givet nogen nye resultater, således at udvalget i dag på ny forelægger den betænkning, der har foreligget siden januar, hvor den blev vedtaget med 47 jastemmer og 1 nejstemme. Dér, hvor der især er forskelle og behov for diskussion, er i relation til den såkaldte tekniske dialog ved komplekse og teknologisk krævende indkøbsprojekter. Her er Parlamentet imod, at virksomheder, der deltager ved udarbejdelsen af et krævende teknisk koncept i planlægningsfasen til en indkøbsordre, derefter ikke længere har mulighed for at byde på den konkrete ordre. Dette ville efter vores overbevisning føre til en væsentlig forringelse af det teknologiske fremskridt og dermed stille den europæiske industri, der er omfattet af direktivet, væsentligt ringere i konkurrencen. Efter vores overbevisning har den procedure, der hidtil er benyttet i dette spørgsmål, svaret til forventningerne. Omsættelsen af GPA er af vidtrækkende betydning for det europæiske erhvervslivs konkurrencesituation. Det gælder først og fremmest for sektordirektivets high-tech-områder. Her skal Det Europæiske Fællesskab bevare sin konkurrenceevne også ved åbningen af markederne med henblik på at sikre sin økonomiske fremtid som stærk global player . Ved overtagelsen af GPA i europæisk ret må administrative overvejelser derfor, som f.eks. den systemvenlige omsættelse eller andre mere eller mindre lovbaserede argumenter, ikke spille nogen afgørende rolle. Det udslaggivende er efter vores overbevisning, at der iagttages streng gensidighed, sådan som Europa- Parlamentet allerede har krævet i sin beslutning om G7-konferencen for nogle måneder siden. For at sikre den nødvendige klarhed bør omsættelsen af GPA derfor ske ved et yderligere direktiv, der fastholder undtagelserne og særordningerne og i øvrigt henviser til EU's eksisterende direktiver for offentlige indkøb. Vi håber her på Kommissionens indsigt som kollegialt organ og på de tilsagn, hr. Monti har givet os. Jeg vil ved denne lejlighed gerne takke hr. Monti for, at han altid er villig til at gå ind i en dialog, og mine kolleger i Udvalget om Økonomi, Valutaspørgsmål og Industripolitik for en god og fælles drøftelse af dette direktiv, og jeg håber, vi snart når frem til en afslutning på drøftelserne og til en saglig omsættelse. Tappin Hr. formand, jeg vil gerne takke min kollega, hr. Langen, for hele det store arbejde, han har lagt i denne sag, og jeg tror, at jeg kan tillade mig på Den Socialistiske Gruppes vegne at sige, at dette emne virkelig har splittet os i to lejre. Hvis forslagene i dette dokument fra Kommissionen bliver gennemført, får det kolossale virkninger. Ethvert firma, som handler med kontraktpartnere inden for den offentlige forsyningssektor, vil blive nødt til at tilpasse sine arbejdsrutiner for at opfylde de regler, vi pålægger dem. Før vi gennemfører dette, har vi pligt til at sikre, at disse regler er nødvendige, vil være med til at forbedre de europæiske virksomheders rettigheder og muligheder og vil bidrage til at åbne de globale markeder i kampen for øget beskæftigelse og lige muligheder for alle. Skønt dette er et internt direktiv, kan man ikke betragte det isoleret, ligesom EU jo heller ikke kan betragtes isoleret. Disse forslag, som bliver stillet for at afbøde ulemper, der skyldes gennemførelsen af aftalen om offentlige indkøb, tjener som illustration af, i hvilken grad vi alle er indbyrdes forbundet. Så en helhedsvurdering af disse forslag kræver, at vi ser på, hvad vi konkurrerer med, ser på, hvilke sædvaner eller hvilke fælles sædvaner der er på markedet. Når vi ser på vore væsentligste rivaler - for det første Japan - så forsøger japanerne ikke at indføre lovgivning, som minder om den, Kommissionen stiller forslag om. De Forenede Stater - ikke blot har De Forenede Stater undladt at indføre intern lovgivning, som kan bringe landets hjemmemarked på linje med aftalen om offentlige indkøb, man har ikke engang indført selve aftalen om offentlige indkøb, og hvad mere er, det har man heller ikke til hensigt at gøre før valget her i år, hvis man da overhovedet agter at gøre det. For det andet med hensyn til De Forenede Stater: Ikke blot har man undladt at indføre intern lovgivning for at bringe landets marked på linje med aftalen om offentlige indkøb, man har også undladt at ophæve den lov, som kaldes »Køb amerikansk«. Det lovede man at gøre for over to år siden, men der er intet sket. Der er afsagt kendelser ved domstolene om, at ingen udenlandsk lovgivning kan veje tungere end landets egen lovgivning, hvilket legitimerer den protektionistiske handelsordning. Nu ser vi endog med Helms-Burtons lovforslag, at den amerikanske regering indbringer ikkeamerikanske virksomheder for retten, hvis de handler med Cuba. Det kan vi ikke billige; vi vil opfordre Kommissionen til at gøre en aktiv indsats med disse sager og insistere på, at alle aftaler, der er indgået på internationalt plan, bliver overholdt. Vi ønsker intern lovgivning, som kan afbøde de ulemper, godt nok af mindre omfang, der er ved de minimumsgrænser, der er fastsat i aftalen om offentlige indkøb, og som omfatter kontrolforanstaltninger, der kan sikre EU's borgere og virksomheder mod korruption ved tildeling af kontrakter med det offentlige. Det har meget stor betydning, fordi skatteyderne har penge på spil her. Vi har også brug for at sikre, at uanset hvilke foranstaltninger, der indføres, så vedbliver vore virksomheder med at være så konkurrencedygtige som muligt, både her hos os selv og i den internationale konkurrence. Problemet er, at vi i øjeblikket ganske enkelt ikke ved, hvad det ville være rigtigt at gøre. Repræsentanter for alle industrigrene har ved en offentlig høring tilkendegivet, at de ser kolossale problemer ved Kommissionens forslag. Til forskel fra Kommissionen betragtede de ikke disse forslag som fordelagtige, men så dem som byrder; de var helt enige om at gå imod dem. Vi har mere end én gang bedt Kommissionen om at komme med oplysninger om forslagenes praktiske virkning, men det er ikke sket. Jeg vil endnu en gang bede Kommissionen om at fremlægge en underbygget analyse af de virkninger, som hver af de foranstaltninger, den ønsker at indføre, vil få. Lad os høre, hvilke omkostninger de giver. Lad os se dokumentationen. Lad os arrangere nogle høringer. Unionen giver formuer ud til analyser hvert år. Hvis der nogensinde har været et klart tilfælde, hvor der var brug for en undersøgelse, så er der brug for en undersøgelse i forbindelse med de offentlige indkøb. Vi har hørt meget fra Kommissionen om de forvridninger, det skaber på det indre marked, at visse sektorer er omfattet af direktivet, og andre ikke er omfattet deraf. Det er ét spørgsmål. Et andet er, om vi ikke ved at ændre forskellige sektorers status forvrider markedet, som det ser ud nu? Kommissionen har også foreslået, at den private sektor skal være omfattet af direktiv 93/38/EØF; i praksis på linje med aftalen om offentlige indkøb, skønt den private sektor ikke er omfattet af aftalen om offentlige indkøb. Forventer Kommissionen, at virksomhederne skal indføre to systemer, ét for interne transaktioner og ét for eksterne, hvilket ville øge omkostningerne? Vi har fået at vide, at Kommissionen juridisk er forpligtet til at presse på for at få denne lovgivning indført. Vi ved ikke, om det faktisk er sandt. Der er ikke noget bevis for, at dette er blevet forelagt udvalget, på trods af at man flere gange har anmodet om det på vore vegne. Vi må være forsigtige her i Europa-Parlamentet. Vi har her at gøre med nogle ting, som måske ser enkle nok ud på papiret, men de har stor indflydelse på beskæftigelsen. Det, vi virkelig har brug for, er tid. Vi har tid til at få dette direktiv gjort rigtigt, for det behøver ikke at blive gennemført før 1998. Jeg vil bede Kommissionen om at låne øre til Parlamentets og industriens bekymringer og lade os få et nyt direktiv, så kan vi udarbejde en betænkning om dette, give vort svar og få det vedtaget hurtigt her i Parlamentet. Kommissionen ved jo godt, hvad vi ønsker, og vi kan handle retfærdigt og effektivt og så hurtigt som muligt, når vi får dette forslag. Giansily Hr. formand, kære kolleger, vores gruppe vil følge ordføreren for Udvalget om Økonomi, Valutaspørgsmål og Industripolitik, hr. Langen. UPE-Gruppen kan nemlig ikke acceptere den måde, hvorpå Kommissionen har fortolket indholdet af GATT-aftalerne. Hvad drejer det sig reelt om? Forhandlingerne om en udvidelse af GATT-indkøbskodeksen fra 1980 førte i december 1993 til den nye GATTaftale om offentlige indkøb, der er en del af den nye overenskomst om WTO. Inkorporeringen af denne aftale i fællesskabsretten er af afgørende betydning for det europæiske erhvervslivs konkurrenceevne. Dette gælder først og fremmest for sektordirektivets højteknologiområder. Også her må Den Europæiske Union i forbindelse med åbningen af markederne bevare konkurrenceevnen, hvis den skal sikre sin økonomiske fremtid som en stærk »global player«. Det forekommer mig væsentligt at sikre streng gensidighed, hvilket Europa-Parlamentet allerede opfordrede til i sin beslutning om G7-konferencen om de økonomiske forbindelser med tredjelande, og følgelig også, at alle særegenhederne i fremgangsmåden i forbindelse med udbud fra GPA-tredjelande klart fremgår. Det forslag, der er fremlagt, falder gennem den foreslåede ordning uden for aftalens anvendelsesområde og bør helt klart afvises. Kommissionen foreslår nemlig at ændre direktiv 93/37/EØF i den forstand, at alle de foreslåede ændringer med undtagelse af de statistiske forpligtelser udvides til at omfatte forsknings- og udviklingstjenester, offentlige og private virksomheder, der nyder godt af særlige og eksklusive rettigheder som f.eks. koncessioner samt alle sektorer, der er dækket af direktivet, herunder de fire nævnte sektorer: distribution af gas og varme, udvinding af olie og gas, transport med jernbane uden for byerne og telekommunikation, der ikke er dækket af GATT-aftalen. Den foreslåede inkorporering af GPA i fællesskabsretten gennem en ændring af de eksisterende direktiver gør det ikke i tilstrækkelig grad tydeligt, hvilke områder der udelukkes fra GPA, og hvilke særegenheder der gælder for kontrakter, der skal offentliggøres og udbydes i henhold til aftalen. Dette kom klart til udtryk i den høring, Europa-Parlamentet afholdt den 31. oktober 1995 med de europæiske sammenslutninger og virksomheder. For at sikre den nødvendige transparens bør gennemførelsen af GPA derfor ske i form af et supplerende direktiv, som anfører undtagelserne og særreglerne og i øvrigt henviser til de eksisterende EU-direktiver om offentlige kontrakter. Det er med andre ord værd at understrege, at den direktivtekst, som Kommissionen har foreslået, indebærer, at man giver udenlandske leverandører - først og fremmest amerikanske leverandører - adgang til hele det europæiske marked, medens europæiske leverandører kun vil kunne operere på det offentlige amerikanske marked. Imidlertid udgør det offentlige marked i USA kun en meget lille del af hele markedet. Hr. Langen har derfor vores fulde støtte i denne sag, og hr. Monti bør trække sit forslag tilbage. Hautala Hr. formand, det er godt, at Kommissionen forholder sig konstruktivt og seriøst til, at EuropaParlamentet nøjere vil undersøge, hvad ikrafttrædelsen af WTO-aftalen vil betyde i praksis. Problemet er ofte, når markedskræfterne får frit spil, og økonomien liberaliseres, at man ikke nødvendigvis er klar over konsekvenserne på det tidspunkt, hvor beslutningerne tages. Det er selvfølgelig klart, at WTO-aftalen allerede er ratificeret og trådt i kraft, og derfor er der for så vidt angår dette punkt ikke nogen grund til at gøre sig håb om tidligere tiders protektionisme. Der er dog grund til forsigtighed. De Grønnes Gruppe støtter også fuldt ud hr. Langens konklusion om, at Kommissionen skal forelægge Parlamentet et nyt forslag. Det ville være på sin plads, at kommissær Monti f.eks. allerede under denne drøftelse redegør lidt nøjere for, ud fra hvilket grundlag man agter at udarbejde det nye forslag. De spørgsmål, som vi i denne forbindelse er mest optaget af, er for det første, hvilke sektorer vil i sidste ende falde uden for aftalen, og for det andet, hvilke problemer er der forbundet med, at der findes to gældende ordninger: Den, som vi nu drøfter, og direktivet, der tidligere er blevet brugt til at gennemføre tilsvarende bestemmelser i EU. Der er virkelig tale om store summer: Inden for rammerne af denne aftale omsættes der årligt på verdensplan for omkring 350 mia ecu, hvilket bestemt giver muligheder for EU, men det er relevant med et strengt gensidighedsprincip, og derfor tilslutter jeg mig den forrige taler, der mente, at der er brug for lidt mere tid og klarhed. Katiforis Hr. formand, mine damer og herrer, når jeg tillader mig at tage ordet til en grundlæggende bemærkning om Langen-betænkningen, er det for at præcisere det juridiske område over for Parlamentet, som Kommissionens forslag vedrører. Der er tale om to forskellige lovtekster, den internationale aftale om offentlige indkøb og fællesskabsdirektiverne om det samme emne. Den internationale aftale regulerer, naturligt nok, forholdet mellem EU-landene og andre stater. Fællesskabsdirektiverne vedrører de regler, der gælder i medlemsstaterne. Disse direktiver kan ikke ændre på de internationale bestemmelser og heller ikke give leverandører uden for EU rettigheder, der tilsidesætter forsyningsvirksomheder hjemmehørende i medlemsstaterne. Det, som Kommissionen - med rette - har søgt at opnå med de direktiver, vi behandler her, er at tilpasse Unionens interne ret til de internationale aftaler og især sørge for, at forsyningsvirksomheder fra medlemsstaterne får mindst de samme rettigheder, som bestemmelserne i den internationale aftale giver ikke-europæiske virksomheder. Det argument, der er blevet fremført, at betingelserne forværres for de europæiske virksomheder, er ukorrekt og grundløst, og til argumentet om, at hele branchen af forsyningsvirksomheder har udtalt sig imod Kommissionens forslag, vil jeg sige, at dette ikke bør overraske nogen. Hvad havde vi forventet, de skulle sige? Det er ingen hemmelighed, at hele området med offentlige arbejder og indkøb har store problemer i mange lande. Korruptionen har vundet indpas i sektoren, vi behøver blot tænke på »Tagentopolis« i Italien og på Financial Times for to uger siden, hvis forside fortalte om 15 tyske højtstående offentlige ansatte, der var blevet arresteret, fordi de i samarbejde med entreprenørerne havde tilranet sig offentlige midler i forbindelse med bygningen af den anden luftterminal i Frankfurt lufthavn. Sådan foregår det over hele Europa - i Belgien begik en general selvmord for nylig på grund af sådanne forhold. At Kommissionen ønsker en opstramning på området, er prisværdigt. Ganske vist vil dens forslag ikke blive vedtaget denne gang - fordi Parlamentets to største grupper har foreslået at forkaste det - men den bør i hvert fald vide, at vi er mange, der finder dens forslag fremragende og vil støtte det. Monti Hr. formand, ærede parlamentsmedlemmer, jeg vil først og fremmest takke ordføreren, hr. Langen, og erindre om den sammenhæng, hvori vi befinder os. Overenskomsten om offentlige indkøb (GPA) er en integrerende del af Fællesskabets retsorden ifølge Rådets afgørelse af 22. december 1994, hvorved de aftaler, der var truffet inden for Uruguay-runden blev godkendt. Som følge heraf er GPA trådt i kraft i Fællesskabet den 1. januar 1996, således som det er bestemt i dens artikel XXIV. Dens gennemførelse i Fællesskabet kræver ikke i sig selv nogen transformeringsbestemmelser. Kommissionen har dog foreslået en række ændringer i direktivet med henblik på at undgå enhver form for forskelsbehandling til skade for virksomhederne i Fællesskabet, give dem de samme fordele, som virksomhederne i tredjelande har takket være GPA, og sikre kohærens mellem de to retlige ordninger og således forenkle deres gennemførelse i praksis. Det skal siges klart, at disse ændringer ikke indebærer en ensidig åbning af entrepriserne i Fællesskabet for virksomheder i tredjelande. GPA fastlægger forbindelserne mellem Fællesskabet og tredjelande og følgelig er de rettigheder, som tilkommer tredjelande til deltagelse af entrepriser i Fællesskabet, fastlagt og begrænset ved selve GPA. Fællesskabsdirektiverne regulerer, uanset om de ændres eller ej, udelukkende forholdene inden for Fællesskabet, dvs. dem som findes mellem udbudsgivere og virksomhederne i Fællesskabet. Direktiverne skaber derfor ikke rettigheder til fordel for virksomheder i tredjelande. Med sit forslag har Kommissionen sat sig for at sikre virksomhederne i Fællesskabet ligebehandling med virksomhederne i tredjelande. Bortset fra visse ændringer af strengt teknisk karakter og ret betydningsløse har Kommissionen i øvrigt begrænset sig til alene at foreslå ændringer i direktivet, hvor dette har vist sig strengt nødvendigt for at undgå forskelsbehandling til skade for Fællesskabets virksomheder. I den øjeblikkelige situation nyder disse, ej heller når de sammen med virksomheder fra tredjelande deltager i den samme budgivning, ikke de samme rettigheder og fordele som de virksomheder i tredjelande, der har undertegnet GPA, fra den 1. januar 1996. Fællesskabets virksomheder har ikke ret til, dersom deres bud forkastes, at kræve afgørelsen begrundet eller oplysninger om de karakteristiske træk og fordele ved det vindende bud. De har ikke ret til på noget tidspunkt at få adgang til kvalifikationsakterne, de har ikke ret til ligebehandling inden for den tekniske dialog, de har ikke de fordele, der er forbundet med reglerne om indgivelse af bud, de har ikke de fordele, der følger af supplerende oplysninger, som måtte være indeholdt i de periodiske vejledende meddelelser, og de har heller ikke de fordele, der er forbundet med de frister, som gælder for lukkede udbud eller underhåndsbud. Det kan af de grunde, hr. Katiforis nævnte, være, at ikke alt er kommet frem under de høringer, der har fundet sted. I den nuværende situation har Fællesskabets virksomheder ikke disse rettigheder og fordele. De skadelige følger for Fællesskabets virksomheder er derfor åbenbare og alvorlige. I betragtning heraf beklager jeg, at de bestræbelser, vi har udfoldet for at finde et kompromis med Udvalget om Økonomi, Valutaspørgsmål og Industripolitik, ikke har gjort det muligt at nå frem til en betænkning, som gør det muligt for os i dag at diskutere forslagenes indhold og eventuelle bestemte ændringsforslag. Det er derimod klart, at det er nødvendigt snarest muligt at ændre direktivet, således at der hurtigt genetableres lige vilkår mellem virksomhederne i tredjelande og de europæiske virksomheder. Disse er således de væsentligste grunde til, at Kommissionen er overbevist om nødvendigheden af at ændre direktivet. Under drøftelserne er der også givet udtryk for andre betænkeligheder. Som jeg allerede har haft lejlighed til at sige, og som hr. Langen så venligt har erkendt, har Kommissionen til hensigt at tage hensyn til disse betænkeligheder og har med dette formål allerede forelagt Udvalget om Økonomi, Valutaspørgsmål og Industripolitik sine konkrete ændringsforslag. Jeg kan bekræfte, at Kommissionen agter at fremlægge et ændret forslag på grundlag af de bemærkninger, der er fremkommet her i Parlamentet. Konkret er der tale om yderligere at slå fast, at det ikke er i medfør af det foreliggende forslag, at virksomheder i tredjelande får adgang til offentlige udbud i Fællesskabet, og omformulere ordlyden af bestemmelsen om den tekniske dialog for at gøre den mere fleksibel, og yderligere undersøge visse ændringsforslag med henblik på i videst muligt omfang at begrænse dem til anvendelsesområdet for GPA. Til slut kan jeg sammenfatte min indstilling ved at sige, at jeg agter at fremlægge et forslag til et ændret direktiv, der tager hensyn til de betænkeligheder, der er kommet til udtryk i parlamentsudvalget. Jeg håber, at vi på denne måde hurtigt kan nå frem til en forståelse med Parlamentet og således nå det resultat - som jeg tror, at alle ønsker - om tilvejebringelse af lige vilkår imellem virksomhederne i tredjelande og de europæiske virksomheder under en tilfredsstillende retssikkerhedstilstand. Formanden Forhandlingen er afsluttet. Afstemningen finder sted i morgen kl. 12.00. Vinprodukter Formanden Næste punkt på dagsordenen er indstilling ved andenbehandling (A4-0210/96) fra Udvalget om Landbrug og Udvikling af Landdistrikter om Rådets fælles holdning fastlagt med henblik på vedtagelse af EuropaParlamentets og Rådets forordning om ændring af forordning (EØF) nr. 1601/91 om almindelige regler for definition, betegnelse og præsentation af aromatiserede vine, aromatiserede vinbaserede drikkevarer og aromatiserede cocktails af vinprodukter (C4-0288/96-95/0287(COD)) (Ordfører: P. Martin). Philippe-Armand Martin Hr. formand, kære kolleger, jeg vil nøjes med at minde om, at de tre ændringsforslag, Europa-Parlamentet vedtog den 14. marts, er blevet integreret i den fælles holdning, Rådet fastlagde den 29. april. Det er imidlertid vigtigt at bemærke, at den fælles holdning medtager nye elementer i forhold til forordning 1601/91, bl.a. ændringsforslaget til artikel 1, nr. 1, punkt i) vedrørende artikel 2, stk. 1, litra a), første led (forordning EØF nr. 1601/91) bestod i at ændre formen, så artikel 2, stk. 1, litra a), første led, forblev sammenhængende i sin helhed, og der ikke var uheldige juridiske formuleringer. Den fælles holdning fastlagt af Rådet den 29. april 1996 integrerer dette ændringsforslag i sin nye formulering. Ændringsforslaget til artikel 1, nr. 1, punkt ii) vedrørende artikel 2, stk. 1, litra a), næstsidste afsnit er i sin helhed integreret i den fælles holdning. Ændringsforslaget til artikel 1, nr. 3, vedrørende artikel 5, stk. 2, (forordning EØF nr. 1601/91) er i vidt omfang integreret i den nye formulering i den fælles holdning. Jeg skal minde om, at ændringerne vedrører tre forskellige forhold: ordet »mellemprodukter« erstattes af ordene »produkter, som er under forarbejdning«, formuleringen »Det kan... fastsættes, hvilke behandlingsmetoder der er tilladt...« erstattes af formuleringen »De behandlingsmetoder, der er tilladt... fastsættes«, og det sidste punktum: «Medlemsstaterne kan anvende særlige regler herom, på betingelse af at sådanne regler er i overensstemmelse med EF-retten« udgår; denne ændring er vigtig, da formuleringen kunne forlede én til at tro, at hver enkelt medlemsstat kunne udarbejde sine egne bestemmelser vedrørende ønologiske fremgangsmåder og behandlingsmetoder. Det kunne have ført til teknologiske forvridninger, da ikke alle medlemsstater har en tradition på vindyrkningsområdet. Der har også været andre ændringer, bl.a. ændringerne vedrørende definitionen af Glühwein, der som ønsket styrker aspektet »traditionelt produkt«, hvilket vi gik ind for under førstebehandlingen. De øvrige ændringer vedrører hovedsagelig den italienske version af artikel 2, stk. 2 og 5, i forordning nr. 1601/91, idet der tilføjes synonymer for visse betegnelser og formuleringer. Disse ændringer kan derfor godkendes uændret. Hvad angår definitionen af Kalte Ente, udgår omtalen af citronsmag, hvilket er i overensstemmelse med forholdene på markedet og de berørte virksomheder. Denne ændring bør således godkendes uændret. Endelig er der i den fælles holdning indarbejdet de af Europa-Parlamentet vedtagne ændringsforslag, og der er taget hensyn til begrebet et »traditionelt produkt«, som defineret i begrundelsen og under forhandlingerne i plenarforsamlingen den 13. marts 1996. Ordføreren foreslår, at den fælles holdning af 29. april 1996 godkendes uændret. Lulling Hr. formand, for en gangs skyld kan vi uden videre godkende Rådets fælles holdning, fordi de ændringsforslag, Europa-Parlamentet godkendte under førstebehandlingen, er blevet integreret i den fælles holdning, og vi vil gerne lykønske Rådet med denne særdeles fornuftige beslutning. Rådet har således forstået vores ønske om at udvikle begrebet et »traditionelt produkt«, hvilket på dette som på andre områder er af største betydning for at sikre, at forbrugerne har tillid til vores gode kvalitetsprodukter. Hvad angår såvel aromatiseret som ikke-aromatiseret vin, håber vi, at stadig flere forbrugere i medlemsstaterne vil nyde dette produkt, da vi ved, at vinprodukter er godt for helbredet, hvis de nydes med måde, idet de besidder en lang række fysiologiske og smagsmæssige egenskaber, som kan opsummeres som følger: vin er et næringsmiddel, som virker styrkende, nervemæssigt afbalancerende, fordøjelsesfremmende og vanddrivende, og som er rigt på mineraler, virker bakteriedræbende og modvirker allergi. På den baggrund er der naturligvis anledning til at tilskynde forbrugerne i medlemsstaterne til at drikke vin. Jeg er specielt tilfreds, fordi Rådet er enig med os med hensyn til definitionen af »Glühwein«, som ikke bør fortyndes med vand, når produktet sælges færdiglavet i flasker med krydderier, sukker osv. Jeg må sige, at jeg blev lidt overrasket over at erfare, at Glühwein sælges til forbrugerne sådan helt færdiglavet med alle ingredienser, således at man kun behøver at opvarme produktet, idet jeg indtil nu kun kendte og kun har smagt Glühwein frisklavet efter vores bedstemødres gode gamle opskrift. Men da Glühwein nu sælges færdiglavet, bør vi naturligvis indføje en definition af Glühwein i fællesskabslovgivningen for at undgå, at fabrikanterne sælger vand til forbrugerne i stedet for vin. Jeg vil derfor lykønske ordføreren, hr. Martin, med det flotte resultat i denne sag. Da kommissæren er til stede - hvilket jeg takker ham for - kan jeg imidlertid ikke dy mig for at benytte mig af lejligheden til at beklage, at Rådet stadig ikke har fastlagt sin fælles holdning vedrørende reformen af den fælles markedsordning for vin, som vi havde til førstebehandling i Europa-Parlamentet for fjorten måneder siden. Jeg håber, det vil lykkes for det irlandske formandskab endeligt at fastlægge en fælles holdning, hvilket hverken franskmændene, spanierne eller italienerne, der er de største vinproducenter i Fællesskabet, har været i stand til, medens de havde formandskabet. Cunha Hr. formand, hr. kommissær, kære kolleger, indledningsvis vil jeg rette en oprigtig tak til hr. Philippe-Armand Martin for den foreliggende betænkning og i øvrigt også for de andre, han har udarbejdet om vin. Hr. Philippe Martin er overmåde kyndig i vinspørgsmål, og i Landbrugsudvalget er det ham, der varetager dette område. Med den foreliggende betænkning har han endnu en gang bevist sin kompetence, og samtlige de henstillinger og forslag, som blev vedtaget i Landbrugsudvalget, er da også blevet integreret i Rådets fælles holdning, som bør godkendes uændret, da den er udtryk for eftertanke og almindelig sund fornuft. Aromatiserede coctails af vinprodukter og aromatiserede vinbaserede drikkevarer er produkter, som på nogle markeder og af forbrugerne generelt anerkendes som traditionelle produkter. Efter min mening er denne debat i sig selv positiv, da den drejer sig om produkter, der bidrager til at fremme afsætningen af vin gennem forskellige vinbaserede produkter. Dette er vigtigt og positivt på betingelse af, at der er fastsat klare spilleregler med hensyn til kvalitet og krav til behandlingsmetoder. Til sidst vil jeg i tilknytning til fru Lullings indlæg erindre kommissæren om, at for nøjagtig tre år siden forelagde Kommissionen - gennem Deres forgænger i embedet, hr. René Steichen - et arbejds- og refleksionsdokument om den fælles markedsordning for vin. For to år siden forelagde Kommissionen sit forslag hertil. EuropaParlamentet vedtog for halvandet år siden et kompromisforslag i form af en yderst interessant udtalelse, men derefter har man ikke hørt noget til sagen. Jeg vil derfor spørge kommissæren, i hvilken skuffe den fælles markedsordning for vin er arkiveret? Det ville være en god idé at hente den frem og drøfte den. Barthet-Mayer Hr. formand, hr. kommissær, kære kolleger, hvad enten der er tale om vinsektoren i særdeleshed eller om landbruget i almindelighed, har jeg altid taget de traditionelle produkter i forsvar uden samtidig at gå i den fælde, der hedder social - for ikke at sige økonomisk - tilbagegang. Som fru Lulling understregede for et øjeblik siden bør vi glæde os over, at de ændringsforslag, som Udvalget om Landbrug og Udvikling af Landdistrikter havde indarbejdet i Martin-betænkningen, er blevet inkorporeret i den fælles holdning. Hvad angår de aromatiserede vine - som f.eks. Glühwein - hvor man fjerner muligheden for at fortynde vinen med vand, er de væsentligste krav blevet imødekommet, bl.a. med hensyn til et minimumsindhold af vin på 75 %, anvendelsen af druesaft og en klassifikation samt en mere klar definition af produkterne. Jeg tænker bl.a. på Fernet Branca . På vegne af min gruppe opfordrer jeg alle mine kolleger til at godkende denne fælles holdning, der er resultatet af en konsensus i Udvalget om Landbrug og Udvikling af Landdistrikter, og som ligger på linje med styrkelsen af Europas identitet på landbrugsområdet. Schreiner Hr. formand, jeg vil også gerne takke ordføreren, hr. Martin, for hans betænkning. Men jeg har en kritisk bemærkning her ved andenbehandlingen af denne fælles holdning. Vi taler om aromatiserede vine, om aromatiserede, vinbaserede drikkevarer og om cocktails. Det implicerer alt sammen ordet »vin«. I henhold til alle de gældende kodekser for levnedsmidler i Europa er vin en drikkevare, der fremstilles ved gæring af friske druer. Vi skal holde os for øje, at denne naturlige proces, der har været plejet i menneskets historie i mere end 5.500 år, kun udvandes noget ved, at vi her anvender ordet vin for et blandingsprodukt, der kun indeholder maksimalt 75 % vin, nemlig den aromatiserede vin. Jeg tror, vi her er nødt til at svare med klare betegnelsesforskrifter. Forbrugeren skal, når han køber og konsumerer dette produkt, klart kunne se, at der her er tale om et blandingsprodukt. Forbrugeren skal kunne have tillid til, at der ikke bliver sat en forfalskning foran ham. Jeg tilslutter mig den opfattelse, de foregående talere har givet udtryk for, nemlig at vi snarest skal vedtage en fælles europæisk markedsordning for vin og her komme frem til en fælles løsning. Jeg tror, det er et vigtigt bidrag også for vinproducenternes og forbrugernes tillid, da forbrugerne har ret til at få serveret et godt produkt i Europa. Lindqvist Hr. formand, Sverige er ikke noget vinproducerende land, men i Sverige er vi forbrugere af de vine og andre drikkevarer, som denne betænkning vedrører. Den drejer sig om definition, betegnelse og præsentation af aromatiserede vine. Hovedlinjen i betænkningen er, at traditionelle metoder og produkter skal respekteres, sådan som de defineres i andre medlemslande. Min indlæg i denne forhandling drejer sig netop om respekt, ikke alene for de enkelte medlemslandes produktionsog forbrugsmønstre, men også for deres traditionelle alkoholpolitik, eftersom disse ting hænger sammen. Billedet er ikke det samme i det nordlige som i det sydlige Europa. Når vi i Sverige og andre nordiske lande respekterer de traditionelle produktionsmetoder og definitioner i vinbæltet, bør man også kunne respektere vor sociale alkoholpolitik og vore mere restriktive bestemmelser for såvel produktion og import som forbrug og salg af alkoholholdige drikkevarer. Jeg mener ikke, det falder uden for betænkningen, at vi anmoder om respekt for vore strengere importbestemmelser, der sætter grænser for, hvor meget der kan importeres, vore strammere regler for salg af vin, vinbaserede drikkevarer og anden form for alkohol samt de i Sverige gældende regler om, at salg af alkohol skal finde sted på særlige steder, det såkaldte Systembolag. For mig er det naturligt at respektere landbrugs- og drikkevareproduktionen i andre medlemslande, forudsat at de også respekterer de svenske produktions-, forbrugsog sundhedspolitiske bestemmelser, herunder de nuværende undtagelsesbestemmelser for import af vin og spiritus. Vi håber, at disse bestemmelser også vil gælde i fremtiden. Dette, hr. formand, kan bedst beskrives som en lille påmindelse til Kommissionen og Rådet, idet jeg håber, de vil notere sig, at der er forskellige produktionsbestemmelser og sundhedspolitiske mønstre i Europa og i EUlandene, og i den forbindelse betragte den foreliggende betænkning som en principbetænkning, hvorefter man også skal respektere de traditionelle regler for produktion og forbrug af alkohol, der gælder i et land som Sverige. Fischler Hr. formand, mine damer og herrer, da vi diskuterede det forslag, De i dag har liggende foran Dem, ved førstebehandlingen, kunne jeg, som De vil huske, gå ind for alle de ændringsforslag, der blev stillet. De er sikkert også bekendt med, at de alle er indarbejdet i Rådets fælles holdning af 29. april 1996. Jeg glæder mig derfor over at kunne konstatere her i dag, at vi også er enige ved andenbehandlingen. Rådets fælles holdning indeholder kun nogle få nye aspekter og betyder kun nogle først og fremmest redaktionelle ændringer. Kommissionens vedtagelse af den fælles holdning blev derfor meddelt Parlamentet den 23. maj. Jeg hilser det velkommen, at vi ved andenbehandlingen har fået forelagt den uændrede indstilling fra Udvalget om Landbrug og Udvikling af Landdistrikter og ordføreren for dette udvalg, hr. Martin. Det skulle betyde, at forslaget vedtages i Rådet med det samme. Jeg takker derfor til slut først og fremmest hr. Martin, men også udvalget for det udførte arbejde, der nu har muliggjort en løsning. Formanden Forhandlingen er afsluttet. Afstemningen finder sted i morgen kl. 12.00. Ground handling i lufthavnene Formanden Næste punkt på dagsordenen er indstilling ved andenbehandling (A4-0229/96) fra Udvalget om Transport og Turisme om Rådets fælles holdning fastlagt med henblik på vedtagelse af Rådets direktiv om adgang til ground handling-markedet i Fællesskabets lufthavne (C4-0220/96-94/0325(SYN)) (Ordfører: Seal). Seal Hr. formand, jeg vil gerne begynde med som ordfører at sige, at det er ganske uacceptabelt at få at vide om fredagen, lige før mødeperioden begynder, at dagsordenen faktisk er blevet ændret for dette emnes vedkommende, idet det er blevet rykket en dag frem. Det er ikke blot, fordi det passer mig selv dårligt, men der var mange, der var interesserede i netop denne forhandling og har arrangeret sig, så de kunne være til stede i morgen. Jeg finder det fuldstændig uprofessionelt, at Parlamentet ændrer dagsordenen i allersidste øjeblik, hvor folk ikke ved det og ikke har mulighed for at ændre deres planer. Når det er sagt, er det en utroligt stor skuffelse for mig som ordfører, at jeg ser mig nødsaget til at anbefale Parlamentet at stemme imod denne fælles holdning. Jeg selv og en del medlemmer af Udvalget om Transport og Turisme ønskede at se positivt på dette forslag til direktiv. Vi ønskede at forbedre den service, der ydes i lufthavnene til passagerer, luftfartsselskaber - til alle, som har med lufthavne at gøre. Vi ønskede at forbedre valgmulighederne. Vi er ikke imod liberalisering. Det, vi ønskede, var større valgmuligheder, men det skulle være valgmuligheder, hvor der var taget hensyn til passagerernes sikkerhed, og sikkerhedsniveauet blev bevaret. Hverken udvalget eller Parlamentet gik ind for fuldstændig deregulering, så alle og enhver fik frit slag. Det er baggrunden for, at vi mente, at Kommissionens forslag til direktiv om ground handling sandelig var meget ringe. Vi følte, at der manglede noget. Vi følte ikke, at det var blevet til på grundlag af diskussioner med de interesserede parter. Faktisk var tingene kun i meget ringe omfang blevet drøftet med de interesserede parter, hvilket jeg da også fandt ud af, da jeg begyndte at holde møder med disse parter i min egenskab af ordfører. Min kompliment til de medlemmer af Transportudvalget, der har arbejdet med denne betænkning. De har arbejdet hårdt for at ændre direktivforslaget; for at få det lavet om til noget, der var acceptabelt, noget, der kunne fungere. Det har vi brugt meget lang tid på. Som ordfører var jeg meget stolt af resultatet. Det ændrede forslag til direktiv blev så vedtaget af samtlige parter: Luftfartsselskaberne, lufthavnene, de uafhængige ground handlers, fagforeningerne. Alle følte, at forslaget til direktiv med vore ændringer var acceptabelt. Hvad skete der så med Rådet? Rådet anlagde derefter en holdning, som jeg desværre må sige blot er ved at blive alt for almindelig. Ikke blot forkastede Rådet de fleste af vore ændringsforslag, men dets attitude over for Parlamentet var meget tæt på at være »så kan I acceptere det eller lade være«; en temmelig arrogant holdning, som Rådet også lagde for dagen i forbindelse med de transeuropæiske net, og som det også agter at anlægge i sammenhæng med miljøet. Der var ingen diskussion. Ja, skønt dette er en samarbejdsprocedure, ville Rådet ikke en gang være med til en uformel drøftelse med Parlamentet. Og hvad står vi så med nu? Af disse årsager står vi med en fælles holdning, der er fuldstændig uacceptabel. Den er fuldstændig uacceptabel for alle, selv for hr. Jarzembowski, som tilsyneladende har foretaget en kovending i sidste sekund! Lad mig sige til Dem, hr. Jarzembowski, og også til alle andre, at de uafhængige ground handlers finder den uacceptabel; de ønsker, at den skal blive forkastet. De ønsker ikke en ændring à la »Big Bang«, og de ønsker ikke, at de løbende kontrakter skal stryges, men det er det, der står i den fælles holdning. Luftfartsselskaberne er ikke tilfredse. De ønsker, at den skal blive forkastet. Selv i Det Forenede Kongerige føler såvel British Airways som British Midland til min forbløffelse, at denne fælles holdning skal blive forkastet, og man har bedt medlemmer om at stemme således. Lufthavnene er ikke tilfredse med den fælles holdning. Ikke blot indebærer den en kraftig beskæring af deres ret til at træffe afgørelser, men den vil ikke give dem mulighed for at styre tingene på den måde, som de i deres egenskab af lufthavne er nødt til at styre dem på. Jeg er bange for, at lufthavnene dog er nervøse for, at Kommissionen skal møde med en langt strengere indstilling, hvis dette bliver forkastet. Jeg håber bestemt - og dette siger jeg til kommissæren, som netop er ankommet - at man ikke prøver at gå udenom Parlamentet, hvis denne fælles holdning bliver forkastet. Endelig er der arbejdskraften. Arbejdstagerne er yderst utilfredse med den fælles holdning. Også de føler, at Parlamentet bør forkaste den. Brugerudvalget er blevet kastreret, og man har i store træk set bort fra de sociale sikringsforanstaltninger, som Parlamentet følte, at det var meget vigtigt at indarbejde i forslaget til direktiv. Lad mig ligeledes sige, at kunderne heller ikke er tilfredse. Jeg tror, at hvis kunderne havde kendskab til kompromisteksten om sikkerheden, så ville de i sandhed være utilfredse. Her i Parlamentet burde vi også være yderst utilfredse, fordi man ikke blot undlod at afholde uformelle drøftelser, men man ønsker fra Rådets side at gå udenom Parlamentet og indføre en helt anden rådgivende instans. Man trænger ind på komitologiens område, og det kan vi bestemt ikke bare tillade. Jeg føler, at Parlamentet er med på tanken om øget konkurrence, det er parat til at sikre større valgmuligheder, men det er ikke rede til at tolerere denne uacceptable holdning, som Rådet har tilstillet os. Jeg vil indtrængende opfordre Parlamentet til at stemme imod denne fælles holdning. Simpson Hr. formand, som ordføreren sagde, er denne sag om ground handling blevet en længere saga, og det var jo faktisk luftfartsselskaberne selv, der tog initiativet til den. Da ekspertudvalget aflagde rapport, kunne det kun afgive en rapport, som var vedtaget af et flertal. Der var ikke enighed om rapporten. Jeg kan godt se, at det er svært for kommissæren, fordi dette er en sag, han har arvet, han har ikke selv taget initiativet til den, men jeg vil gerne støtte ordførerens synspunkt om, at der er noget graverende galt med den holdning, som Ministerrådet har vedtaget. Medlemmerne af De Europæiske Socialdemokraters Gruppe er ikke imod konkurrence i lufthavnene i forbindelse med ground handling, og de går heller ikke imod liberalisering blot for at være imod. Men vi mener, at når der liberaliseres, så er der visse hensyn, der må tages. I det foreliggende tilfælde med ground handling må det være lufthavne, som ligger i afsides egne, lufthavne med sæsonbetonet trafik og de sociale følgevirkninger for beskæftigelsen samt servicebetingelserne og sikkerheden, der er afgørende for lovgivningen. Parlamentet forstod disse problemer ved førstebehandlingen og stillede ændringsforslag i overensstemmelse hermed, specielt i henseende til den sociale beskyttelse. Men Rådet valgte at se bort fra Parlamentets synspunkter og vedtog en fælles holdning, som ikke kan accepteres, og som mest af alt ligner en gang sjask. Det er meget svært at finde nogen, som faktisk er enig i eller synes om denne fælles holdning, med undtagelse af gruppen på den modsatte fløj. Medlemsstaterne, hvis fælles holdning det er, har endog været så formastelige at henvende sig til medlemmer her for at se, om de kunne få ændringsforslag ind, som kunne forbedre den fælles holdning. Hvad er det så, vi får med denne fælles holdning? Vi står med noget, som lufthavnene ikke kan lide; vi står med noget, som luftfartsselskaberne ikke kan lide - hvilket ordføreren jo allerede har nævnt - og vi må huske på, at det var dem, der satte hele proceduren i gang; vi står med noget, som brændstofleverandører og ground handlers ikke kan lide; vi står med noget, som fagforeningerne ikke kan lide; og vi står endda med noget, som visse af medlemsstaterne ikke kan lide. Under disse omstændigheder må man spørge: Hvis der er så mange mennesker, der ikke kan lide denne fælles holdning til ground handling, hvorfor skulle vi som parti så stemme for den? Det forekommer min gruppe, at der kun er én farbar vej, og det er at forkaste denne fælles holdning. Jeg kan huske, at som lærer reagerede man, hvis et barn præsterede et stykke arbejde, som var helt forkert, uhensigtmæssigt eller ved siden af, ved at prøve at hjælpe barnet, men man skrev nederst: «Begynd forfra og prøv at svare på spørgsmålet«. Det er da vist disse ord, der bør skrives nederst på Rådets fælles holdning. Min gruppe støtter den indstilling om at forkaste forslaget, som Udvalget om Transport og Turisme har afgivet gennem sin ordfører. Jarzembowski Hr. formand, kære kolleger, kære hr. kommissær, jeg tror, denne gang skulle De tale med Deres britiske Labour-folk. Jeg kan kun fastslå: Som tilstræbt enstemmigt af Udvalget om Økonomi, Valutaspørgsmål og Industripolitik foreslår Rådets fælles holdning en forsigtig, på nogle områder sågar begrænset åbning af markedsadgangen for ground handling i lufthavnene, nemlig for selv-serviceringen fra 1998, for levering af ground handling til tredjemand fra 1999, sidstnævnte med overgangsordninger indtil år 2002. Brian og Barry, jeg forstår jer overhovedet ikke! Naturligvis er jeg stødt på de samme problemer: Lufthavnene var ikke særlig glade, og det var flyselskaberne heller ikke. Men de har alle sagt, at det er bedre at have en ordning end slet ingen. Derfor kan jeg kun sige: I går forbi virkeligheden! Hvis der nemlig ikke fandtes et fælles direktiv, så ville både lufthavnene og flyselskaberne på en vis måde være fuldstændig udleveret til min ven hr. van Miert og hans medarbejdere, fordi der så kun fandtes enkeltklager i henhold til artikel 85 og 86. Derfor støtter jeg hr. kommissær Kinnocks sag. Han kræver en lovfæstet basisordning, for at lufthavnene og flyselskaberne kan indstille sig på, hvordan retsbestemmelserne vil se ud i de nærmeste år, for at de har planlægningssikkerhed, og det gælder også for medarbejderne, kære Brian, kære Barry: Medarbejderne skal vide, i hvad retning toget kører. Vi kristelige demokrater står for liberalisering af ground handling. Hr. kommissær, måske kan De endnu en gang arrangere en lille forelæsning med Deres Labour-delegerede! Jeg vil gerne gøre opmærksom på, at den af Rådet nu foreslåede liberalisering efter min opfattelse er et fair kompromis mellem målsætninger, der delvis supplerer hinanden og delvis konkurrerer med hinanden. Det drejer sig blandt andet om en effektiv udnyttelse af lufttrafikinfrastrukturen gennem konkurrence i stedet for gennem monopolstrukturer. Det drejer sig om en effektiv og økonomisk ledelse af den respektive lufthavnsvirksomhed - og her er jeg af samme mening som min kollega Thomas Mann fra Socialudvalget - om nødvendigt med socialt afbalancerede tilpasningsbetingelser. Det drejer sig også om fair markedsadgangsmuligheder for nye ground handling-leverandører, og det drejer sig først og fremmest også om, at flyselskaberne har mulighed for at vælge, om de selv vil levere ground handling services, om denne ydelse skal leveres af lufthavnen som hidtil, eller om de ønsker den leveret af tredjemand. Det drejer sig endelig også om en høj sikkerhedsstandard i lufthavnen, og jeg har på fornemmelsen, Barry og Brian, at I glemmer, det også drejer sig om, at flypassagererne får den bedste service, for lufthavnene er ikke til for flyselskaberne, men for flypassagererne. Derfor er en fornuftig liberalisering det, vi skal tilstræbe. Naturligvis er der en række punkter, vi endnu ikke helt bryder os om, og jeg håber, Kommissionen vil følge vores ændringsforslag, når vi stemmer i morgen. F.eks. kræver Økonomiudvalget, at undtagelserne i artikel 9 udvides med en særskilt fritagelse i det tilfælde, at lufthavnsvirksomheden kan dokumentere og dokumenterer, at en yderligere lufthavnsudbygning ikke er mulig af saglige, objektive og transparente grunde. Hvis det drejer sig om udvælgelse af leverandører af tjenesteydelser, må de store flyselskaber efter min mening ikke forfordeles; også de skal have en fair chance for markedsadgang. Desuden skal det klarlægges - og her, Barry, deler jeg din opfattelse - at liberaliseringsdirektivet ikke må føre til nye markedsbegrænsninger, og at det heller ikke bør gribe ind i eksisterende aftaler. Mine damer og herrer, kolleger, kære hr. kommissær, hr. formand, jeg tror, det er et nogenlunde afbalanceret kompromis, og hvis alle har noget at kritisere ved det og alle ikke er utilfredse, så er det et godt kompromis, og vi bør stemme for det! Donnay Hr. formand, kære kolleger, ved enten at vedtage Rådets forslag til fælles holdning med ændringer eller ved at forkaste det vil Europa-Parlamentet have valget mellem at påtage sig sine politiske forpligtelser eller - atter en gang - at bringe sig i miskredit. Der står meget på spil med dette forslag til direktiv om adgang til ground handling-markedet. Vi er alle enige om, at teksten til denne fælles holdning ikke er særlig tilfredsstillende, da vi alle ønsker at garantere den størst mulige sikkerhed og at sikre den bedste service, samtidig med at der tages de nødvendige sociale hensyn. På grundlag af disse ønsker stillede jeg selv under førstebehandlingen en række ændringsforslag, og jeg beklager - ligesom alle mine kolleger, at Rådet har overtaget så få af de ellers yderst vigtige ændringsforslag, som EuropaParlamentet vedtog. Det valg, vi står over for, er enkelt. Vi har på den ene side mulighed for at indtage en principiel holdning, idet vi markerer Europa-Parlamentets utilfredshed ved at forkaste den fælles holdning. Vi bør da gøre os klart, hvad følgerne vil være. Hvis der ikke er enighed i Rådet, må vi starte helt forfra igen, hvilket vil tage flere måneder, ja måske flere år. Der vil følgelig blive et juridisk tomrum. Kære kolleger, mennesket føler ifølge sin natur aversion imod tomrum. Vi er da også vidne til en lang række komplekse og langvarige juridiske mæglingsforsøg. Vi bør heller ikke glemme, at Kommissionen i mangel af et direktiv vi have fuld frihed til at vurdere situationen og træffe passende beslutninger i henhold til traktaternes artikel 90, stk. 3. Vi bør overveje, hvilke konsekvenser dette vil have. På den anden side kan vi ændre den fælles holdning. Europa-Parlamentet vil hermed udøve en konstruktiv kritik, idet det forsvarer de væsentlige punkter, der ikke er taget et tilstrækkeligt hensyn til i den fælles holdning. For mit vedkommende vil jeg foretrække den sidste løsning. Derfor vil jeg stemme imod en forkastelse af den fælles holdning og for de ændringsforslag, der kræver en større sikkerhed og en bedre kvalitet i forbindelse med ground-handling samt en ordentlig sikring af de sociale rettigheder. Wijsenbeek Hr. formand, lad mig komplimentere Kommissionen. I sig selv er det klart: når ingen er tilfreds, er det klart, at så er der tale om et kompromis, og så kan man jo sige, at det kan alle være tilfredse med, men alle er utilfredse. Der er indgivet en lang række ændringsforslag. Dét i sig selv taler allerede for sig selv, og det betyder, at man, når man med et flertal på een stemme i udvalget vedtager en afvisning af den fælles holdning, så rent faktisk har tabt slaget på forhånd. Det forekommer mig at være en opgave, der er overordentlig farlig for Parlamentets værdighed og for Parlamentets position. Min gruppe vil ikke under nogen betingelser støtte denne afvisning og har da heller ikke gjort det i udvalget. Hr. Donnays gruppe vil ikke gøre det, hr. Jarzembowskis gruppe heller ikke, og dette betyder således slet og ret, at der ikke er tale om nogen afvisning. Dette er ikke ensbetydende med, at det kompromis, som vi nu har fået forelagt, løber med nogen skønhedspris, og jeg kunne egentlig godt tænke mig at høre fra kommissæren, om han er rede til, nu hvor han især fra venstre- og ligeledes fra højrefløjen har hørt alle de indvendinger, der er kommet frem, indvendingerne fra marken, i al fald at tage sagen op til fornyet overvejelse med henblik på en forbedring, fordi jeg tror også - og det ved kommissæren også - at ministrene egentlig heller ikke var tilfredse. Jeg appellerer således til Kommissionens initiativret, og jeg vil anbefale Parlamentet som sådant i al fald ikke at forkaste den fælles holdning, fordi lidt er bedre end ingenting. Moreau Hr. formand, den direktivtekst vedrørende ground-handling i lufthavne, som er fremsat under andenbehandlingen tilgodeser ikke de vigtigste af de ændringsforslag, som blev vedtaget af EuropaParlamentet under førstebehandlingen. Direktivet tager sigte på at deregulere og lade den fri konkurrence råde inden for denne sektor. Eksterne ground-handlere, som ikke afkræves nogen garantier, vil dermed få adgang til lufthavnsaktiviteterne. En række amerikanske selskaber, der hovedsagelig tænker på den økonomiske gevinst, har øget deres pression over for alle instanser med henblik på en vedtagelse af direktivet. Jeg havde under vores debat i november 1995 lejlighed til at understrege, hvilke alvorlige økonomiske og sociale konsekvenser, direktivet ville få - konsekvenser, som Kommissionen slet ikke har tænkt over, og som vedrører beskæftigelsen, fleksibiliteten, trygheden i arbejdet, truslen mod den offentlige tjeneste, undergravningen af personalets rettigheder, en større anvendelse af underleverandører og en tilskyndelse til social dumping. Disse konsekvenser er uacceptable ud fra et socialt synspunkt, og kan ikke undgå at få følger for sikkerheden, der er et væsentligt aspekt i forbindelse med lufttransporten. Den fælles holdning, som Rådet har vedtaget, har heller ikke taget hensyn til analyser og forslag fra fagforeningerne, der har gjort fælles front imod forslaget, som er udtryk for foragt for befolkningens ønsker og de mest elementære demokratiske spilleregler, og som står i skarp kontrast til de flotte taler om det sociale Europa! Udvalget om Transport og Turisme er gået ind for, at Europa-Parlamentet forkaster Rådets fælles holdning, hvilket jeg glæder mig over, da vi har deltaget i udvalget. Denne afgørelse bør bekræftes i plenarforsamlingen, således at der bliver givet et klart signal til Rådet og Kommissionen: «forslaget er uacceptabelt og bør undergå en gennemgribende ændring«. Først og fremmest bør fagforeningerne høres i forbindelse med udarbejdelsen af et nyt forslag. Der bør foretages en vurdering af omkostningerne og de sociale følger af direktivets iværksættelse, således som Kommissionen har forpligtet sig til over for denne forsamling. Forslaget bør desuden indebære effektive midler til bekæmpelse af illoyal konkurrence og social dumping samt indeholde bestemmelser vedrørende opretholdelsen af den offentlige tjeneste, forbedringen af sikkerheden og sikringen af de sociale rettigheder. Det ville derfor tjene Europa-Parlamentet til ære, hvis det forkastede dette uheldige direktiv og støttede udarbejdelsen af et forslag, der er til gavn for brugerne, som i enhver henseende ønsker en sikker og troværdig flytransport, og for personalet, der med rette modsætter sig en forringelse af arbejds- og leveforholdene her på tærskelen til det enogtyvende århundrede! Sánchez García Hr. formand, ærede medlemmer, Seal-betænkningen afspejler endnu en gang Parlamentets interesse i transportspørgsmålene. Afstemningen på det sidste møde i Udvalget om Transport og Turisme bekræftede dette. Alle de politiske grupper flyttede deres bønder og deres hære af medlemmer og tjenestemænd i en usædvanlig lobby. Ved den lejlighed undlod vi at stemme i ARE-gruppen, fordi vi mente, at det politisk set var meget stærkt og hårdt at forkaste Rådets fælles holdning uden at have stemt om de ændringsforslag, de forskellige grupper havde fremsat. I dag har ARE-gruppen diskuteret betænkningen og er kommet til følgende konklusioner: Først og fremmest beklager vi, at en række ændringsforslag, der er vedtaget af Parlamentet under førstebehandlingen - navnlig de, der har et socialt indhold - ikke er blevet godkendt af Rådet. Vi fordømmer denne holdning, der er præget af mangel på social forståelse, der måske kommer af en overdreven liberalistisk holdning til pakken med foranstaltninger i lufttransportsektoren. For det andet havde vi foretrukket at støtte den fælles holdning, forudsat at den havde medtaget vores ændringsforslag vedrørende artikel 4 og 5, som henholdsvis omhandler adskillelsen af konti i forvaltningen af lufthavne og lufthavnsbrugerudvalget. Over for denne radikale situation er der ikke andet at gøre end at meddele, at vi forkaster Rådets fælles holdning. Vi afventer imidlertid de politiske begivenheder, der sker fra nu af og indtil tidspunktet for afstemningen. Van der Waal Hr. formand, vi betragter langt fra Rådets fælles holdning som ideel. Men det er for os ikke nogen grund til at forkaste den, således som ordføreren hr. Seal anbefaler det på vegne et flertal i Transportudvalget. Den nuværende situation med hensyn til ground handling opfylder ikke det indre markeds krav og tillader ikke luftfartsselskaberne at få en tjenesteydelse, der opfylder deres behov til rimelige priser. Forkastes den fælles holdning vil denne uønskede situation fortsætte. I forekommende tvister mellem lufthavnene og luftfartsselskaberne må dommeren træffe en afgørelse fra sag til sag, hvilket fører til en manglende sammenhængende og klar adfærdslinje. Den fælles holdning er beheftet med flere mangler. Jeg tænker især på muligheden for, at luftfartsselskaberne fuldstændig kan udelukkes fra ground handling-markedet. Men der er også forskellige elementer, hvor Rådet er kommet Parlamentet i møde, såsom beskyttelsen af arbejdstagernes rettigheder og den yderst forsigtige liberalisering, hvor der oven i købet stadig er et stort antal undtagelsesbestemmelser. Kort sagt, et forsigtigt lille skridt i den rigtige retning. Vedtages en række ændringsforslag kan den fælles holdning stadig forbedres yderligere. Kun den, der slet ikke vil vide af forandring, har grunde til at forkaste den fælles holdning. Belleré Hr. formand, Rådets endelige fælles holdning vedrørende adgang til ground handling-markedet i Fællesskabets lufthavne kan meget ved ende med ikke at blive vedtaget. Hr. Seal har ret, når han har forsøgt at gøre det forståeligt at ingen bifalder denne holdning til trods for problemernes omfattende karakter i henseende til visse interessante sider. Den er heller ikke blevet bifaldet af forskellige udvalg, nemlig for det første Transportudvalget, der er kompetent på området, Udvalget om Sociale Anliggender og Beskæftigelse, Udvalget om Økonomi, Valutaspørgsmål og Industripolitik og Udvalget om Miljø- og Sundhedsanliggender og Forbrugerbeskyttelse, der er kompetente til at afgive udtalelser. Jeg er delvis enig med hr. Seal. Kommissionens fælles holdning er ikke acceptabel for Udvalget om Transport og Turisme, der har gjort et godt stykke arbejde, men Rådet ikke har taget hensyn til Europa-Parlamentets ønsker. Dette har nemlig forsøgt at forbedre direktivforslaget ved at fremsætte mange ændringsforslag, som næsten alle er blevet tilsidesat af Rådet. Kommissionen skal tage behørigt hensyn til luftfartsselskabernes rolle for så vidt angår ground handling og påskønne Europa-Parlamentets opmærksomhed over for de sociale problemer, der forsvares, særlig for så vidt hjælpevirksomheder. Da den fælles holdning ikke i sin helhed er acceptabel, bør den yderligere ændres, og visse ændringsforslag bør accepteres. Parlamentet bør derfor udtale sig om visse forhold i et plenarmøde. Lüttge Hr. formand, kære kolleger, vi oplever igen, hvordan vigtige sociale og økonomiske strukturer i lufthavne, der fungerer fremragende, drages i tvivl under dække af en angiveligt nødvendig omfattende generel liberalisering, og dét til skade for arbejdstagerne, men også lufthavnsvirksomhederne. Dertil kommer yderligere negative elementer fra proceduren. Det er en ignorering af Europa-Parlamentet, når Rådet ikke engang er villig til at diskutere uofficielt om forbedringer, som Parlamentet har stillet ganske massive krav om. Det er et resultat, der af Europa-Parlamentet kun kan registreres med afmagt. Størstedelen af de forslag, vi har stillet, er der ikke taget hensyn til, og det vil - såfremt vores forslag om forkastelse af den fælles holdning ikke skulle opnå det nødvendige flertal her - sikkert også være den skæbne, de andre forslag vil få. Heraf følger nogle ændringer og fremskridt i forhold til det oprindelige utilstrækkelige kommissionsforslag, men der er nogle vigtige elementer, der mangler. Den sociale komponent, Europa-Parlamentet har ønsket, og de forslag, der egentlig mere var orienteret efter gennemførligheden, er næsten sprunget helt over. Derfor kræver vi fra De Europæiske Socialdemokraters Gruppe at begrænse antallet af leverandører af tjenesteydelser til en eller flere kategorier af ground handling services i hele lufthavnen eller en del, at sikre lufthavnene tilstrækkelig rentabilitet og amortisering af foretagne investeringer samt fastlagte investeringsplaner, hvis saglige, objektive og transparente grunde gør dette nødvendigt. Lufthavnene skal altså kunne styre den tekniske og operationelle administration af infrastrukturen. Desuden kræver vi at nedsætte et brugerudvalg, hvori også arbejdstagerne er repræsenteret, og at højne uddannelsesniveauet for handlere af fly som supplement til den fælles holdning og således bidrage til sikkerhed og kvalificering. Til slut kræver vi at støtte arbejdstagerorganisationerne i deres bestræbelser for social sikkerhed og standarder for medbestemmelse ved strukturændringer. De Europæiske Socialdemokraters Gruppe tilbageviser - som det allerede kom meget tydeligt til udtryk i diskussionen i Udvalget om Transport og Turisme - på det bestemteste bebrejdelsen om, at fagforeningerne har spillet med forkerte kort; den støtter fagforeningernes standpunkt, for realiteten og den aktuelle udvikling giver fagforeningerne medhold og også den holdning, vi indtager. Der etableres datterselskaber, lønningerne sættes ned, sociale standarder forringes, og deltidsjob har allerede nu i årtier erstattet de gode gammeldags ansættelsesforhold. Det er en realitet, vi som De Europæiske Socialdemokraters Gruppe ikke ønsker. Thomas Mann Hr. formand, hr. kommissær, kære kolleger, i vores sociale markedsøkonomi er konkurrence et uomgængeligt element. Hvem siger ikke ja til liberalisering af konkurrencen? Hvem ville være imod, at markedsmagt ikke tager overhånd? Men hvad der i princippet kan accepteres, skal også stemme i detaljer. Konkurrencens vilkår skal være fair. Dumping i forbindelse med priser og konditioner er ikke acceptabel. Kriterierne ved leverandører og deres ydelser skal defineres entydigt. Ved ground handling-aktiviteter i Fællesskabets lufthavne skal der tages hensyn til følgende: For det første lufthavnenes situation med deres forskellige rumlige kapaciteter, der tit ikke kan udvides på grund af manglende plads og økologiske hensyn, for det andet kvalitetssikringen ved ground handling i flypassagerernes og flyselskabernes interesse og for det tredje leverandørernes kvalifikationer. Ikke enhver er i stand til at garantere den nødvendige sikkerhed med præcis teknik, arbejds- og driftssikkerhed og store krav til miljøorientering. Rådets fælles holdning har kun accepteret en del af Parlamentets forslag. Dertil hører den udtrykkelige bekræftelse af, at medlemsstaterne skal garantere et højt niveau af social sikkerhed. Arbejdstagerret i uddannelsen og sikkerhedsstandarder for beskæftigelsen skal der tages hensyn til. Begrænsningen af selvservicering i lufthavne er også medtaget af plads- og kapacitetsgrunde. Alligevel mangler den afbalancerede sikring af forbrugernes interesser, altså flypassagerernes og lufthavnspersonalets. Men der hører flere punkter til den fælles holdning. For det første: Hvis der foretages omstruktureringer, skal de eksisterende arbejdspladser og arbejdstagernes sociale beskyttelse prioriteres. For det andet: Med hensyn til kvalitetssikringen, der jo er et væsentligt element i vores arbejdspladsproduktivitet i Europa, skal der tilstræbes det høje uddannelsesniveau i henhold til ISO-norm 9000. Det er i passagerernes interesse, at der ikke sker nogen fejl ved ground handlingen, at præcision ikke er undtagelsen, men reglen. En eksamineret handler af fly yder et væsentligt bidrag til overholdelse af de strengeste sikkerhedsstandarder. For det tredje: Definitionen af selv-servicering skal affattes entydigt. Hvis f.eks. moder- og dattervirksomheder kun servicerer indbyrdes, må man alvorligt stille sig det spørgsmål, om konkurrencen er sikret her, når alt kommer til alt! For det fjerde: Det planlagte brugerudvalg skal også omfatte repræsentanter for rejseorganisationerne og lufthavnspersonalet med henblik på at repræsentere arbejdstagernes interesser. For at udvalgets neutralitet er sikret, skal udvalgets formand være uafhængig af lufthavnen og brugerne. Jeg appellerer til Europa-Kommissionen om at tilegne sig disse standpunkter. Hvis De støtter os i forbindelse med disse og andre ændringsforslag i morgen, kan der ikke længere findes noget argument for at forkaste Rådets fælles holdning. Vi har jo bevæget os mod hinanden. Tag det afgørende skridt nu! Alavanos Hr. formand, jeg vil gerne sige, at hr. Seal efter min mening har gjort et fremragende stykke arbejde, både med den måde, han har grebet spørgsmålet an på, og med sit forslag om forkastelse af Rådets fælles holdning. Hvis vi i tilfælde som dette undlod at forkaste den fælles holdning og besluttede at følge og »underkaste« os en fælles holdning, som ingen af os her finder tilfredsstillende, mener jeg, at Parlamentet i bund og grund ville svigte sin opgave og latterliggøre sig selv over for Rådet. Det er et tosset argument, at vi skulle »acceptere dette, fordi det ikke er helt så slemt som den nuværende situation«. Under disse omstændigheder synes jeg lige så godt, vi kunne blive hjemme alle sammen og nyde sommeren ved stranden. På denne baggrund vil også jeg støtte forkastelsen af Rådets fælles holdning og sige, at det ikke betyder, at jeg er imod konkurrence eller liberalisering eller for monopoler og anakronistiske tilstande som dem, der i dag hersker i temmelig mange lufthavne. Jeg mener imidlertid, at alt dette skal ske på betingelser som dem, mange medlemmer har nævnt, som drejer sig om sikkerhed, kvaliteten af serviceydelserne, den regionale betydning af mange lufthavne og arbejdstagernes sociale rettigheder. Lukas Hr. formand, skulle denne fælles holdning blive vedtaget i denne form, så ville flyselskaberne derved blive diskrimineret på deres hjemsted i betænkelig grad. Direktivet gør det muligt for ethvert lufthavnsselskab fra første færd at tilbyde ubegrænsede ground handling services på ubestemt tid, uden at det, som det gælder for flyselskaberne, skal underkastes en udvælgelsesprocedure. Set ud fra et økonomisk synspunkt er der ikke nogen rigtig begrundelse for, at et ground handling-selskab bør behandles bedre end flyselskabet, der benytter denne lufthavn som hjemsted. Dette flyselskab er på sit hjemsted i besiddelse af det nødvendige udstyr og kvalificeret personale. Det bør derfor ubetinget være bemyndiget til at indsætte dette personale, men også til at anvende alt udstyr optimalt, da det i sin lufthavn kan levere en kompleks pakke af ground handling services til tredjemand og selv-servicering. Det kan vel næppe være Rådets hensigt at udrydde disse og fremtidige arbejdspladser i flyselskaberne. Farthofer Hr. formand, kære kolleger, vi har i dag en betænkning liggende foran os, som i månedsvis har givet os store bekymringer. Derfor vil jeg gerne på ny understrege her i dag, at det er vores hovedanliggende at bevare lufthavnene som selvstændige økonomiske enheder, og at det skal blive ved med at være sådan også fremover. Derfor har vi ved første- og andenbehandlingen forelagt strenge pålæg for selvservicering. Kun sådan kan lufthavnenes investeringsevne forblive intakt og ground handlingen i lufthavnene beskyttes mod de hjemlige flyselskabers markedsdominerende stilling. Desuden er det også for mig nødvendigt, at arbejdstagerne er repræsenteret i brugerudvalget. Ved så vigtige beslutninger er det også ubetinget nødvendigt at tænke i de baner, der vedrører arbejdsmarkedets parter. Harmoniserede uddannelses- og sikkerhedsstandarder kunne være kommet alle til gode. Airlines, passagerer og arbejdstagere. Det forekommer meget sjældent, at en fælles holdning forkastes i det pågældende parlamentsudvalg. De talrige udtalelser fra alle berørte parter har dog bestyrket os alle i vores beslutninger. Det skal være klart for alle: Rådet og Kommissionen er strandet i forsøget på at finde et afbalanceret kompromis mellem airlines, lufthavne og arbejdstagerinteresser. Hvis hr. kommissær i dag ikke skulle garantere os, at han støtter vores ændringsforslag, findes der kun én løsning for vores Parlament: Forkastelse! Rådet må omsider tage til efterretning, at vi tager vores arbejde meget alvorligt, og at det i enhver henseende er kendt, at Parlamentets overvejelser har fundet stor tilslutning hos de berørte parter. McIntosh Hr. formand, jeg glæder mig over Kommissionens forslag, hvor man forsøger at indføre en vis liberalisering og konkurrence inden for ground handling i lufthavnene fra 1998. Desværre udvander den fælles holdning hele grundlaget for Kommissionens forslag, og man udskyder både liberaliseringen og konkurrencen i alvorlig grad. Jeg ville gerne have ført til protokol, hvorledes situationen tegner sig i Storbritannien i dag, hvor der er tale om liberalisering og konkurrence inden for ground handling i lufthavnene, og hvor luftfartsselskaberne har ret til selv at stå for disse tjenesteydelser. Hvorfor skulle britiske passagerer på rejse i Frankrig, Tyskland, Italien, Grækenland og Spanien ikke have ret til det samme serviceniveau som det, de nu kan få i Det Forenede Kongerige? Jeg synes, at jeg står i en yderst akavet situation, fordi den fælles holdning absolut ikke opfylder målsætningerne fra Kommissionens oprindelige forslag til trods for hele det store arbejde, som Kommissionen, Udvalget om Transport og Turisme (og i særdeleshed vor ordfører, hr. Seal), luftfartsselskaberne, lufthavnene og alle involverede parter har lagt i sagen. Jeg er personligt bange for, at Traktatens artikel 85 og 86 ville være et bedre grundlag for at få åbnet for konkurrence, få afskaffet de nationale monopoler og få fjernet de privilegier og den beskyttelse, som mange af Europas luftfragtselskaber har nydt godt af, når det gælder ground handling i de europæiske lufthavne. Jeg ønsker kun det bedste for Europas rejsende, en fin service til en rimelig pris. For øjeblikket betaler de rejsende dyrt for en dårlig service. Vi må give de rejsende valgmuligheder og indføre konkurrence. Det er mit ønske, at hver eneste en af os, der er her til stede, skal stå frem og give udtryk for sin holdning - og stemme for konkurrence, valgfrihed og lavere priser. Theonas Hr. formand, jeg støtter Transportudvalgets forslag om forkastelse af den fælles holdning og vil samtidig takke hr. Seal for forslaget. Det virker ikke, som om Rådets fælles holdning er i stand til at løse et eneste af de problemer, som hele liberaliseringen af lufttransporten har skabt for den europæiske luftfartsindustri. Denne politik udvikler sig faretruende og omfatter også de europæiske lufthavne. Rådet har på provokerende vist ignoreret Europa-Parlamentets forslag og ændringsforslag. Det har ignoreret konsekvenserne for ground handlingens kvalitet, men især også for lufttransportens sikkerhed. Det har ignoreret de sociale konsekvenser og de forslag, der er blevet stillet om arbejdstagerrepræsentanternes deltagelse i brugerudvalget. Og endelig har det ignoreret de særinteresser, som luftfartsselskaber, der repræsenterer over 25 % af trafikken i en lufthavn, har, samt de særlige forhold, der gælder for lufthavne på øer. På denne baggrund mener jeg ikke, at Europa-Parlamentet har pligt til at stemme for andet end en forkastelse af den fælles holdning. Malone Hr. formand, Rådets forslag om at liberalisere ground handling-funktionerne i lufthavnene kan faktisk få meget alvorlige konsekvenser for beskæftigelsen og sikkerheden i lufthavnen i min valgkreds, Dublin, og så afgjort også i andre større lufthavne i hele Europa, således som andre talere allerede har sagt. Mens jeg ligesom frk. McIntosh principielt går ind for øget konkurrence, så må jeg sige, at de forslag, som her bliver stillet af Rådet, er dårligt gennemtænkte og ikke er blevet overvejet ordentligt. De kan føre til, at der går tusinder af job tabt i hele Europa i forbindelse med optankning af fly, service, rengøring, administration af passagerer og registrering af bagage. Disse forslag ville også føre til en alvorlig svækkelse af sikkerhedsniveauet, og det er jo noget, vi alle må tage meget seriøst. Rådets forslag er blevet forkastet af alle, som er direkte impliceret i denne industri - specielt af luftfartsselskaberne og fagforeningerne - og det kan vi ikke se bort fra. Aer Lingus anslår, at op til 200 job kan komme direkte i fare, hvis virksomheden bliver tvunget til at opgive ground handling-funktionerne i lufthavnen, mens det centrale, repræsentative fagforeningsråd i Dublin Lufthavn regner med, at sikkerheden vil falde stærkt. Jeg beklager virkelig, at Rådet således har nægtet at drøfte sagen ordentligt med Parlamentet. Det har nægtet at tage hensyn til vore forslag, som havde til formål at sikre beskæftigelsen og øge sikkerhedsniveauet. Rådet har endog afslået at diskutere sagen uformelt med Udvalget om Transport og Turisme. Jeg er vis på, at hr. Seal og hans kolleger har noteret sig dette. Jeg vil opfordre medlemmerne til at stemme imod Rådets fælles holdning, og jeg håber, at det lykkes os at få det nødvendige antal stemmer. Stenmarck Hr. formand, behandlingen af forslaget om liberalisering af adgangen til ground handlingmarkedet i Unionens lufthavne kan sammenlignes Europa-Parlamentets behandling af flere andre liberaliseringsforslag i den senere tid. Hver gang har socialister og andre venstrefløjsmedlemmer sat sig imod og prøvet at forhindre en udvikling hen imod et større element af markedsøkonomi på de pågældende områder. Liberaliseringen af posttjenester er ét eksempel, ground handling i lufthavne et andet. Det er som om, socialisterne, De Grønne og andre søger at fastholde os i et samfund fuldt af utidssvarende love og regler, et samfund, hvor fri foretagsomhed ikke fremmes, og hvor staten regulerer adgangen til forskellige markeder. Jeg havde ellers indtryk af, at hr. Seals parti, det britiske Labour, ikke længere ønskede at stå for noget sådant, men i stedet ville føre en mere tidssvarende, markedsliberal politik. Dette er åbenbart ikke tilfældet, og det er særdeles beklageligt. Det er prisværdigt, at Kommissionen forsøger at skabe større konkurrence i Unionens lufthavne, og dens forslag er i øvrigt aldeles glimrende. Flere aktører på markedet øger konkurrencen og giver lavere priser. Det har luftfartsselskaberne og i sidste ende de rejsende gavn af. I det lange løb gavner det faktisk også de selskaber, der bliver udsat for konkurrence, idet de tvinges til at udvikle og forbedre deres virksomhed. Selvfølgelig er der også områder og sektorer, hvor det er vanskeligt at åbne markedet; det gælder især, hvis den pågældende tjeneste kræver en speciel infrastruktur, såsom bagagehåndtering og levering af brændstof. Trods dette mener jeg, at vi ved at give Rådets fælles holdning en positiv modtagelse må vise vor vilje til at følge Kommissionen i dens intentioner. En gradvis liberalisering på den måde, som jeg har foreslået, mener jeg vil være særlig hensigtsmæssig. Sarlis Hr. formand, mine damer og herrer, jeg vil først og fremmest sige, at Rådets fælles holdning er klart bedre end Kommissionens forslag. Rådets fælles holdning er en forbedring i forhold til Kommissionens synspunkter og forslag, og jeg bør endvidere nævne, at nogle af de bestemmelser, som Europa-Parlamentet havde vedtaget ved førstebehandlingen, er blevet accepteret af Rådet. Imidlertid er jeg også nødt til nu at spørge: hvis den fælles holdning forkastes, hvilken situation vil vi så få? Det ser ud, som om medlemmerne fra den anden fløj ikke har tænkt over dette, måske fordi de har på fornemmelsen, at den fælles holdning ikke vil blive forkastet, når det kommer til stykket. Hvis den gør det, har vi ingen garanti for, at Kommissionen vil vende tilbage til spørgsmålet, eller for at Rådet vil tage det op til behandling igen. Vi vil få en situation, hvor ground handling-spørgsmålene vil være underlagt hr. Van Mierts almindelige konkurrencebestemmelser, og så vil der herske de samme forhold for den europæiske lufttransport, som herskede i forbindelse med præsident Reagans liberalisering af lufttransporten i USA. Ud fra dette mener jeg, vi bør støtte den fælles holdning, som den er nu, men ændret til det bedst mulige. Medlemmer fra alle fløje har stillet ændringsforslag, og til kommissær Kinnock vil jeg sige, at hvis Kommissionen erklærer, at den accepterer disse ændringsforslag, eller meddeler os, hvilke den accepterer, vil det hjælpe meget og lægge et stærkt pres på Rådet, så det accepterer de ændringsforslag, vi vedtager her. Det var, hvad jeg havde at sige, og jeg synes, vi nu skal koncentrere os om at vedtage de ændringsforslag, som faktisk vil forbedre den fælles holdning. Og det vil være til stor hjælp, hvis kommissæren her vil bistå os og være vor forbundsfælle. Cornelissen Hr. formand, jeg kan slå fast, at der er stillet et stort antal ændringsforslag fra forskellige gruppers side, også grupper, der går ind for at forkaste denne fælles holdning. For en række medlemmer her i Parlamentet vil det, når de skal afgøre, hvorledes de skal stemme i forbindelse med henstillingen om forkastelse, utvivlsomt spille en rolle, hvorledes Kommissionen stiller sig til ændringsforslagene. Derfor vil jeg spørge kommissæren, om vi før afstemningen skriftligt kunne få Kommissionens holdning til ændringsforslagene. Neil Kinnock Hr. formand, der har i årenes løb været mange lejligheder, hvor jeg har været enig med hr. Seal, og jeg står her endnu en gang i en lignende situation, og det gælder sandelig for de bemærkninger, han fremsatte lige i starten af sit indlæg her i dag. Indtil sidste torsdag var denne forhandling opført på dagsordenen for i morgen. Ligesom adskillige medlemmer af Europa-Parlamentet har gjort, påtog jeg mig derfor vigtige, offentlige opgaver. Men de procedurer, der gælder her i Parlamentet, indebærer tilsyneladende, at vigtige forretninger kan ændres med meget kort varsel. For at være i stand til at overvære denne vigtige forhandling om ground handling måtte jeg derfor aflyse mine aftaler i fredags. Jeg finder, at det er væsentligt, at den relevante kommissær, som står for et sagsområde, er til stede i Parlamentet for at kunne svare for det område, som han eller hun er ansvarlig for. Det var derfor, jeg måtte aflyse. At sige, at jeg var rasende og ilde til mode over at være tvunget til at opføre mig så uhøfligt over for mange, mange mennesker, som jeg måtte svigte, ville være en gedigen underdrivelse. Jeg må indrømme, at jeg ikke på nogen måde tænker på den ulejlighed, det volder mig selv - det betyder intet som helst - men jeg må på det bestemteste anmode rette vedkommende her i huset om at ændre procedurerne, både af hensyn til Europa-Parlamentets gode navn og rygte og af respekt for offentligheden i almindelighed, idet der naturligvis var mennesker, som gerne ville have overværet denne forhandling og havde truffet foranstaltninger, så de kunne komme til stede i morgen, men som har fundet det umuligt at ændre deres planer, så de kunne være her i dag. Hr. formand, Kommissionens forslag vedrørende ground handling har ikke overraskende, som vi har konstateret her i dag, vist sig at være kontroversielt, hvilket jo naturligvis fremgår af indstillingen fra Udvalget om Transport og Turisme om, at Europa-Parlamentet skal forkaste den fælles holdning. Det beklager jeg. Jeg prøver at blive enig med udvalget, hvor det overhovedet kan lade sig gøre, og jeg forstår bestemt godt baggrunden for udvalgets synspunkt. Ikke desto mindre er det mig umuligt at se bort fra den kendsgerning, at ground handling-funktionerne i de fleste lufthavne i Fællesskabet stadig ofte er underlagt et monopol, som udnyttes af lufthavnen eller det førende luftfartsselskab, og det er bestemt ikke at leve op til de krav, det indre marked stiller. Jeg kan heller ikke se bort fra, at Kommissionen, Rådet og ligeledes Europa-Parlamentet gennem en række år har fremhævet, at vi måtte prøve at liberalisere ground handling-funktionerne i Fællesskabet. Hovedformålet med dette forslag er derfor at indføre nogle grundlæggende regler for at sikre, at luftfragtselskaberne får en reel mulighed for at vælge mellem forskellige leverandører, således at de kan få den service, de har brug for, til en rimelig pris. I forsøget på at sikre, at liberaliseringen foregår så smidigt som muligt, og at der tages hensyn til alle implicerede parters interesser - og jeg tænker her specielt på lufthavnene og de ansatte - er forslaget formuleret på en afbalanceret måde. Som tilfældet er for luftfartssektoren, foreslår vi derfor en række ordninger, som giver de implicerede parter en rimelig overgangsperiode. Vi har hørt dette beskrevet her i dag fra visse sider som »for rimeligt« og »for lang en tidsfrist« til omstillingen, men vi handler således med henblik på at undgå bratte omskiftelser med markante sociale konsekvenser. Gradvis indførelse af den nye markedsorganisation og muligheden for at give undtagelser i særlige tilfælde vil betyde, at medlemsstaterne får tilstrækkelig tid til at tilpasse sig den nye situation. Visse lufthavne vil helt klart være i stand til at opfylde kravene hurtigere end andre, og ændringerne vil være lettere at gennemføre for nogle serviceydelser end for andre. Derfor åbner den fælles holdning, som Rådet har vedtaget, for fuld adgang til markedet og frihed til selv at ordne tingene på landjorden i lufthavnen. I luften, hvor servicefunktionerne jo ganske klart er underlagt strengere krav af hensyn til sikkerhed, pladsforhold og kapacitet, vil det derimod være muligt at begrænse antallet af leverandører eller luftfartsselskaber, der ønsker selv at stå for disse serviceydelser. Dertil kommer, at medlemsstaterne under særlige omstændigheder kan meddele fritagelse under tilsyn fra Kommissionen. I den begrundelse, som hr. Seal og hr. Simpson og deres kolleger gav for ønsket om, at den fælles holdning skulle forkastes, henvises der til, at de forskellige implicerede parter er utilfredse. Jeg forstår deres synspunkt, da ændringer jo altid vil føre til modstand fra interesserede parter, som søger at forsvare deres hævdvundne stilling, hvad enten der nu er tale om arbejdstagerrepræsentanter eller i nogle tilfælde luftfartsselskaber, eller i nogle tilfælde lufthavne eller leverandører. Jeg må dog sige, at dette forslag ifølge sagens natur ikke kan stille én bestemt gruppe blandt de implicerede parter tilfreds, da man jo forsøger at tage højde for hver af de relevante gruppers problemer. Ja, hvis jeg var den lærer, hr. Simpson henviste til i sin tale, så ville jeg være nødt til at tage to forskellige faktorer i betragtning, når der skulle gives karakter for opgaven. For det første er der det hensyn, at Fællesskabets konkurrenceregler skal overholdes, og for det andet skal der tages højde for, hvor store interesseforskelle der er inde i billedet, når det gælder ground handling. Hvis jeg som lærer tog hensyn til disse to uforenelige og uundgåelige spørgsmål, ville jeg give mindst 8 ud af 10 for indholdet, 9 ud af 10 for indsatsen og 10 ud af 10 for det originale islæt. Det problem, der rejser sig her, er ikke udtryk for en konflikt mellem luftfartsselskaberne og lufthavnene på trods af den indsats, man har gjort fra et vist hold - for nu at bruge en lidt krigerisk udtryksmåde; sagen har direkte forbindelse til anvendelsen af Traktatens regler om kommercielle aktiviteter på monopoler eller kvasimonopolistiske situationer, hvad enten den, der udnytter monopolet, er lufthavnen selv eller det førende luftfartsselskab i den pågældende lufthavn. Den vedrører også det behov, der er for at sikre, at vore luftfartsselskaber, hvis vigtigste marked er Europa, ikke bliver hæmmet af konkurrencemæssige ulemper i forhold til konkurrenterne fra De Forenede Stater eller fra Det Fjerne Østen. Kommissionen ønsker i høj grad at sikre, at åbningen af markedet ikke får negative konsekvenser for beskæftigelsen. Det er derfor, vi har forsøgt at udvirke, at gennemførelsen sker i flere tempi, omhyggeligt afpasset efter omstændighederne. Vi tænker også på, at de steder, hvor ground handling-funktionerne er blevet liberaliseret, har det sine steder fået den konsekvens, at beskæftigelsesmulighederne er steget. Efter Parlamentets ønske rummer den fælles holdning mulighed for, at medlemsstaterne kan træffe foranstaltninger, som kan sikre, at der er en tilstrækkelig grad af social beskyttelse, samt at national sociallovgivning respekteres. Vi ville også kunne acceptere nogle henvisninger til hensyn til og forsvar for sociale rettigheder, navnlig i godkendelsesbestemmelsen eller i normerne og de tekniske betingelser i udvælgelsesproceduren. Det er naturligvis vanskeligt at indføre specielle regler, der indebærer undtagelser af hensyn til den sociale beskyttelse for ground handling-sektoren alene, eller at indføje ændringsforslag, som ville hæmme åbningen af markedet og dermed reducere direktivets anvendelsesområde. Dertil kommer, at Kommissionen ikke er i stand til at ændre det anvendelsesområde, som er dækket af direktiv 77/187 om overførsel af virksomheder, ved at henvise til anvendelsen heraf i teksten om ground handling. Det står fast, at direktiv 77/187 bestemt vil finde anvendelse i mange situationer. Men dets anvendelse under særlige omstændigheder afhænger af, på hvilken måde de passer med de generelle principper, som fastlægges af EFDomstolen. Det er på denne baggrund, jeg ønsker at svare på de ændringsforslag til forslaget, som forskellige grupper her i Europa-Parlamentet har stillet. For det første kan Kommissionen delvis godtage ændringsforslag nr. 1, 8, 9 og 39, og vi kan godtage ændringsforslag nr. 27, 31, 34, 37, 38, 40, 42, 43 og 45 i fuldt omfang, da de jo blev vedtaget ved førstebehandlingen og er med til at forbedre teksten. For det andet kan Kommissionen i princippet efter visse omformuleringer acceptere nr. 7, 11, 15, 17, 20, 21, 30, 33 og 36. Kommissionen kan dog ikke acceptere dele af ændringsforslag nr. 1, 8 og 39 og slet ikke ændringsforslag nr. 2, 3, 12, 13, 14, 18, 22, 23, 25, 26, 28, 29, 32, 35 og 44, enten fordi de ikke svarer til direktivets anvendelsesområde, eller fordi de reducerer dette anvendelsesområde for meget. Der er dele af ændringsforslag nr. 9 og 39, vi ikke kan acceptere, ligesom vi ikke kan acceptere ændringsforslag nr. 4, 5, 10, 24 og 41 vedrørende grænser, datoer, subsidiaritet og komitologi. Det er meget vanskeligt at nå til enighed om disse spørgsmål med medlemsstaterne i Rådet, og Kommissionen må modsætte sig, at disse ting bliver taget op på ny, idet det så afgjort ville bringe os på afveje og sinke fremskridtene for denne lovgivning på en meget negativ måde. Endelig kan Kommissionen ikke godkende ændringsforslag nr. 6, 16 og 19, som man ikke mener hører hjemme i denne sammenhæng, eller som strider imod normale forretningsprincipper. Som svar på hr. Cornelissens spørgsmål kan jeg sige, at han da nemt kan få udleveret de korte begrundelser eller baggrunden for godkendelse eller afvisning af ændringsforslag, og de vil være til hans rådighed lige efter forhandlingerne. Generelt skal det siges, at den fælles holdning - som jo i øvrigt blev vedtaget af et Råd af transportministre, som omfattede otte socialistiske ministre - afspejler den afbalancerede holdning, vi alle har forsøgt at anlægge i denne sag om liberalisering af ground handling. Af en række årsager, undertiden forskellige årsager, støtter de fleste lufthavne og luftfartsselskaber nu denne, og de foretrækker at acceptere den foreliggende tekst, som den er, fremfor fortsat at svæve i uvished. Der er brug for direktivet, for at vi kan få gennemført liberaliseringsprocessen inden for lufttransportsektoren. For at understrege dette vil jeg gøre opmærksom på, at Kommissionen i årenes løb har modtaget en række klager over de høje priser og kvaliteten af ground handling-tjenesterne i mange lufthavne, hvor disse tjenester fungerer under monopolistiske betingelser. Det er derfor nødvendigt at forbedre situationen gennem en bred foranstaltning, som kan sikre en vis liberalisering af markedet i alle Fællesskabets lufthavne til gavn for brugere og passagerer, mens medlemsstaterne fortsat har mulighed for at garantere et tilstrækkeligt sikkerhedsniveau, naturligvis med respekt for de ansattes rettigheder. Den fælles holdning opfylder disse krav, og jeg vil derfor opfordre Parlamentet til at støtte den. Formanden Forhandlingen er dermed afsluttet. Jeg skal sikre, at Deres bemærkninger om tidsplanen for vore forretninger bliver forelagt for Formandskonferencen. Cornelissen Hr. formand, Deres sidste bemærkning glæder mig. Jeg er helt enig i kommissærens kritiske bemærkninger. Jeg synes, at det, der er sket, er yderst pinligt især for de mennesker, der prøver på at følge vore forhandlinger. Jeg hørte det også selv først fredag. Ingen gjorde sig den ulejlighed at informere formanden for det pågældende udvalg. Jeg bad fredag sekretariatet om at ringe til så mange af de involverede som muligt for at undgå, at de tropper op her i morgen. Jeg håber, hr. formand, at De er så venlig at drøfte det, og at vi vil blive underrettet om udfaldet af disse drøftelser. Formanden Forhandlingen er afsluttet. Afstemningen finder sted i morgen kl. 12.00. (Mødet hævet kl. 20.09)

Approbation du procès-verbal de la séance précédente Le Président Le procès-verbal de la séance d'hier a été distribué. Y a-t-il des observations ? Miller Monsieur le Président, j'interviens au sujet du procès-verbal d'hier et d'un élément qui n'y apparaît pas. Hier soir, j'ai soulevé deux points. Le premier concernait la réussite de l'Euro 2000 et, dans le second, je demandais à M. Helmer s'il se joignait à moi pour féliciter Sa Majesté la Reine Elisabeth II d'avoir salué l'introduction de l'euro au Royaume-Uni. Ce dernier élément ne figure pas au procès-verbal. Pourriez-vous veiller à ce que cela soit rectifié ? Haarder Monsieur le Président, nous étions très nombreux à ne pas avoir pu assister à la séance d'hier à cause des perturbations du trafic aérien. Je vous dirai que 25 députés et interprètes des pays nordiques ont mis entre 10 et 20 heures pour rejoindre Strasbourg. Je compte sur vous pour répercuter cette information auprès de la Présidente française de l'Assemblée, car une telle situation est quasi insupportable et cette obligation de devoir nous réunir à Strasbourg nous pèse de plus en plus. Je voudrais également demander à la Présidente de bien vouloir prendre contact avec Air France, qui a racheté la compagnie aérienne qui a annulé son vol hier à destination de Strasbourg. J'aimerais qu'elle insiste auprès d'Air France pour que Strasbourg soit desservi conformément aux horaires établis afin d'éviter ces éternels problèmes par rapport à nos sessions. Le mieux serait évidemment de ne plus devoir nous rendre à Strasbourg, mais c'est là un tout autre problème, Monsieur le Président. Le Président Monsieur Haarder, je prends, bien sûr, bonne note de vos remarques. Je crois que, dans la plupart de vos dossiers, vous avez dû voir également qu'une enquête est diligentée par le gouvernement français. Celle-ci vous demande justement de dire quelles sont vos difficultés pour vous rendre à Strasbourg par avion. Je sais que de nombreux collègues ont eu des problèmes, hier, mais je vous précise que, quand je préside, je ne suis pas français, je suis européen. Matikainen-Kallström Monsieur le Président, je vais revenir à ce qui précède : en raison du trafic aérien, il n'a pas été possible à plusieurs d'entre nous d'arriver ici à l'heure. Moi-même, j'étais bien à l'heure mais je n'ai même pas trouvé la liste à signer et j'espère donc que cela sera inscrit au procès-verbal de ce jour. Frahm Monsieur le Président, j'ai été bloquée dans le même vol hier et il m'a fallu 12 heures pour rejoindre Strasbourg. D'autre part, j'ai eu des difficultés à obtenir une place sur le vol à destination de Strasbourg. Il est totalement inadmissible qu'en tant que députés, nous devions consacrer notre temps à nous demander comment faire pour rejoindre notre lieu de travail et comment trouver un hébergement alors que ce temps devrait être consacré soit à nos activités politiques soit à nos électeurs. Si nous n'avons pas la chance de gagner à la loterie strasbourgeoise et d'avoir une chambre d'hôtel fixe, nous devons chaque fois chercher un endroit pour loger, nous demander comment atteindre cet endroit en ville, etc. Cette Assemblée ne survivra que si on nous donne des conditions de travail adéquates. Je m'adresse donc à vous en tant que Français, Monsieur le Président - même si je sais que votre nationalité n'a rien à voir avec votre fonction de président - car c'est la France qui préside actuellement l'UE et, pour autant que je sache, la France a intérêt à maintenir les sessions du Parlement à Strasbourg. J'aimerais que la présidence française se rende compte des conditions de travail impossibles que nous devons subir pour la simple raison que le Parlement se réunit à Strasbourg. Blak Monsieur le Président, je voudrais simplement déclarer que mes 11 années de fonction au sein de l'Assemblée m'ont fait connaître la compagnie française et j'ai donc opté pour une autre ; je suis arrivé à temps. Seppänen Monsieur le Président, je comprends nos collègues danois dans cette question des correspondances aériennes. La journée d'hier a été vraiment catastrophique mais je tiens aussi à rappeler que lorsque les problèmes des Danois ont commencé, j'étais déjà depuis cinq heures en route vers Strasbourg par l'itinéraire le plus court, qui passe par une autre capitale européenne. Le voyage a duré quatorze heures de la capitale à Strasbourg. Lors de tous les votes au Parlement, j'ai voté en faveur de Strasbourg et aussi en faveur de la journée de vendredi. Mais on ne peut pas continuer ainsi. J'ai peu à peu tendance à penser que nous devons nous réunir à Bruxelles car le voyage ne dure alors pas quatorze heures. Le Président Chers collègues, vos remarques sont tout à fait justifiées. Elles seront transmises aux services compétents. Je vois s'accumuler sur mon bureau une liste de demandes de parole. J'espère qu'elles ne concernent pas uniquement les problèmes d'avions vers Strasbourg, parce que nous avons beaucoup de travail ce matin. Evans, Robert Monsieur le Président, mon intervention n'a rien à voir avec les avions, encore que je pourrais en parler si vous me le demandez. Je souhaite intervenir à la fois en motion de procédure et en référence au procès-verbal. Vous vous souviendrez certainement qu'il a fallu pratiquement une heure pour venir à bout des treize premiers points de l'ordre du jour d'hier, à la suite de quoi nous avons eu le privilège d'entendre le Premier ministre du Portugal. Au moment où celui-ci a pris la parole, environ la moitié des députés présents ont quitté l'hémicycle. Ils sont peut-être partis pour assister à d'autres réunions, ou pour autre chose, mais quelle que soit la raison, les députés qui ont quitté l'hémicycle alors que le Premier ministre parlait ont fait preuve d'un manque de respect flagrant. Je vous demanderai donc d'intervenir auprès des groupes politiques et des instances de ce Parlement pour veiller à ce que, lorsque l'allocution d'un chef d'État ou de gouvernement est prévue devant cette Assemblée, aucune autre réunion ne soit organisée en même temps, ce qui permet aux gens de partir. Le Président Vos remarques seront transmises aux responsables des groupes politiques et nous aurons l'occasion dans quelques minutes de voir si le message a été entendu. Plooij-Van Gorsel Monsieur le Président, je souhaiterais attirer votre attention sur la procédure d'admission à laquelle sont soumises les personnes nous rendant visite au Parlement de Bruxelles. Je peux vous dire qu'en ce moment, lorsque nous y recevons des visiteurs, ceux-ci sont admis à l'intérieur et doivent s'identifier, mais ils doivent ensuite laisser leur passeport à l'accueil. Je trouve cette procédure bien étrange. Pourquoi une personne qui vient nous rendre visite, l'un de nos citoyens, est-elle obligée de remettre son passeport ? Celui-ci est ensuite jeté dans un bac et, lorsque vous voulez sortir du Parlement, vous devez attendre un quart d'heure avant de le récupérer. Je voulais vous demander quelle était la raison de cette procédure. Le fait de s'identifier pour les visiteurs devrait normalement suffire. Il n'est tout de même pas nécessaire de garder leur passeport ou leur permis de conduire. J'aurais voulu vous demander, Monsieur le Président, de rétablir la procédure d'admission à Bruxelles telle qu'elle était auparavant, à savoir identifier le visiteur, lui confectionner un badge et le laisser entrer. Le Président Chère collègue, le plus simple, dans le problème que vous soulevez, c'est de saisir directement la questure. J'y veillerai, bien évidemment. Katiforis Monsieur le Président, j' aimerais attirer un instant l' attention de l'Assemblée sur les événements qui, en ce moment, se déroulent à Chypre. Il se produit en effet un déplacement des troupes turques dans la zone neutre, laquelle entrave les mouvements des forces des Nations unies et a, de plus, isolé un village grec. La Turquie est un État candidat et devrait se montrer, par l' intermédiaire des Chypriotes turcs, dans de meilleures dispositions quant aux obligations qu' elle a contractées à Helsinki. Cette situation peut évoluer dangereusement et je souhaiterais être assuré, dans cette question, de l' aide de l'Assemblée, mais aussi, plus particulièrement, de celle du gouvernement britannique, qui a des engagements spéciaux envers Chypre. Giannakou-Koutsikou Exactement sur la même question : vous savez que nous sommes dans l' attente du troisième tour des pourparlers qui se sont engagés entre les deux communautés. Bien que le camp chypriote grec n' ait nullement l' intention de s' abstenir de participer au troisième tour des pourparlers, le camp chypriote turc s' est infiltré dans la zone neutre, créant ainsi un problème à l' Organisation des Nations unies également. Je prierais le Parlement européen, par l' intermédiaire de sa présidente, d' envoyer une lettre à ce sujet au secrétaire général des Nations unies, M. Kofi Annan, et d' attirer l' attention sur la Turquie qui, bien qu' elle soit un pays candidat, incite le camp chypriote turc à procéder à certains actes ou bien tolère les actes en question. Confrontés à de tels comportements, il ne nous est pas possible de poursuivre la procédure d' adhésion de la Turquie et c' est ce message que doit transmettre le Parlement Européen. Alyssandrakis Monsieur le Président, je voudrais moi aussi soulever la même question pour condamner les actes de provocation perpétrés par les forces d' occupation de Chypre. Il est manifeste que la Turquie s' est sentie encouragée par la politique menée par l' Union européenne à son égard, une politique qui, en fin de compte, la récompense de ses actes de provocation. De même, les récentes déclarations de M. Verheugen quant au rôle des troupes chypriotes, ainsi que la manière dont le G7 envisage la question chypriote, enhardissent la Turquie, et, vraiment, dans de telles conditions, nous ne pouvons qu' être très inquiets de l' avenir de Chypre. Korakas Monsieur le Président, je voulais simplement vous informer du fait que les troupes turques se sont avancées de 300 mètres à l' intérieur de la zone verte, à côté de la base anglaise qui se trouve à Chypre, et que cette avancée s' est faite avec la bénédiction des Anglais. Ce qu' a dit notre collègue, M. Alyssandrakis, est exact, cet acte est bien le résultat d' une série de faits que Denktash et le gouvernement turc ont ressenti comme un encouragement, à savoir les conclusions d' Helsinki qui, en arguant que la solution du problème chypriote n' est pas une condition préalable à l' adhésion de Chypre à l' Union européenne, reconnaissent en fait l' invasion et l' occupation de 38 % du territoire chypriote, la déclaration du G7 qui, afin de trouver une solution au problème chypriote, abandonne le cadre des décisions de l' ONU - notons que des pays de l' Union européenne participent également au G7-, ainsi que les déclarations Verheugen, qui ne sont autres qu' une reconnaissance de l' occupation et de la partition de Chypre, puisque M. Verheugen a déclaré qu' il n' y avait aucun problème pour que la zone libre de Chypre adhère à l' Union européenne. Monsieur le Président, la question est la suivante : que fait le Parlement européen pour que les troupes turques se retirent immédiatement des 300 mètres qu' elles ont occupés, élargissant de fait la zone occupée et, en fin de compte, que fait le Parlement européen pour que Chypre soit libérée des troupes d' occupation ? Camre Monsieur le Président, je prends la parole en ce qui concerne la situation à Chypre, car j'estime que nos collègues grecs ne doivent pas être les seuls à attirer l'attention sur le problème chypriote, qui existe depuis 1974. Il est inadmissible qu'un pays qui souhaite adhérer à l'UE et avec qui des négociations de pré-adhésion sont menées occupe depuis 27 ans 40 % du territoire de Chypre. J'estime que l'Assemblée doit absolument exprimer sa position à l'égard de ce problème et nous devons faire clairement comprendre à la Turquie que cette agression continue - il est actuellement question d'un franchissement de la ligne verte - entraînera un arrêt immédiat de toute négociation avec la Turquie en vue de l'adhésion de ce pays à l'Union. Le Président Merci, cher collègue. Si vous me permettez une remarque, quand on est président de séance, on est obligé de constater, chaque fois, qu'au moment de l'adoption du procès-verbal il y a des collègues qui veulent avoir un débat politique. Et quand le débat politique commence, les collègues quittent l'hémicycle. Je crois qu'il faudra s'interroger un jour sur la façon dont nous menons les débats ici, dans cet hémicycle. (Le procès-verbal est approuvé) Décharge 1998 Le Président L'ordre du jour appelle en discussion commune : le rapport (A5-0190/2000) de Mme Stauner, au nom de la commission du contrôle budgétaire, sur la décharge à donner à la Commission sur l'exécution du budget général de l'Union européenne pour l'exercice 1998 (SEC(1999) 412 - C5-0006/1999 - 1999/2050(DEC)) ; le rapport (A5-0167/2000) de Mme Rühle, au nom de la commission du contrôle budgétaire, sur l'octroi de la décharge à la Commission sur la gestion financière des sixième, septième et huitième Fonds européens de développement pour l'exercice 1998 (COM(1999) 227 - C5-0003/1999 - 1999/2004(DEC)) ; le rapport (A5-0189/2000) de M. Kuhne, au nom de la commission du contrôle budgétaire, sur l'octroi de la décharge sur l'exécution du budget général pour l'exercice 1998 (Section I - Parlement européen/Annexe Médiateur) (SEC(1999) 414 - C5-0008/1999 - 1999/2051(DEC)). Stauner Monsieur le Président, Madame la Commissaire, chers collègues, le 6 juillet, nous rendrons notre décision en plénière quant à la décharge à octroyer à la Commission pour l'exécution du budget général pour l'année 1998. Près d'un an après l'entrée en fonction de la nouvelle Commission Prodi, dont l'arrivée s'accompagna de la noble ambition de faire preuve d'un degré de tolérance zéro vis-à-vis de la fraude touchant à la gestion de l'argent du contribuable européen, cette décharge budgétaire est donc chargée d'un poids particulier. La nouvelle Commission peut tout d'abord montrer quel sérieux elle attache à ce nouveau départ. La décharge pour le budget 1998 a été reportée par le Parlement en date du 13 avril 2000. Dans le même temps, le Parlement avait posé 17 conditions auxquelles la Commission se devait de satisfaire avant le 15 mai. Pour l'essentiel, ces conditions se basaient sur les demandes formulées dans le rapport de la Cour des comptes, telles que, par exemple, l'obligation de s'efforcer d'enfin obtenir une déclaration d'assurance positive. Pour ce qui est de 1998, la Cour des comptes avait refusé, pour la cinquième fois d'affilée, d'assurer que la Commission avait procédé à une gestion consciencieuse et soignée des ressources financières. En outre, elle exigeait que des mesures soient prises pour clôturer et sanctionner les trois cas majeurs de fraude que constituaient les affaires Fléchard, Echo et MED. La critique visait tout autant la fourniture tardive de documents et d'informations que le manque de transparence et d'indépendance des procédures disciplinaires. La Commission ayant rempli - en partie tout au moins - les conditions posées dans les délais prévus et effectué un nouveau départ en remplaçant le Secrétaire général de la Commission, je recommande l'octroi de la décharge dans mon rapport, en invitant toutefois la Commission à faire rembourser aux caisses de l'UE les montants visés par les affaires Fléchard et Echo, dont l'ensemble se chiffre à quelque 17 millions d'écus. De plus, l'affaire Fléchard devrait demeurer ouverte étant donné qu'un nouvel élément est intervenu à la fin du mois de mai, en particulier par le biais de l'avis de la Cour des comptes. Le 27 juin 2000, une majorité de la commission du contrôle budgétaire a rejeté la demande de recouvrement des sommes versées. Si aucun changement ne devait survenir en plénière - changement que je sollicite toutefois auprès de mes collègues -, ces montants seraient définitivement débités des caisses de l'UE. Je pense que ces constatations devraient suffire à pousser la Commission à agir afin de récupérer ces fonds. Cela devrait d'ailleurs être très simple pour l'affaire Fléchard étant donné que cette firme semble rester en très bons termes avec la Commission. Le 15 juin, la commissaire en charge du budget a signalé que, jusqu'en 1996, trois autres contrats avaient été conclus avec Fléchard. Ladite commissaire n'a toujours pas répondu à la question que j'avais posée quant à l'ampleur des aides communautaires qu'aurait reçues la firme Fléchard pour des exportations vers des pays tiers. C'est pourquoi je vous demande une nouvelle fois depuis cette tribune, Madame la Commissaire, s'il est exact que la firme Fléchard a touché, pour les seules restitutions à l'exportation, environ 29 millions de francs français pour l'année 1996, environ 105 millions pour 1997, et 72 millions pour 1998 ? Comment se fait-il que vous ne nous ayez pas transmis plus tôt cette information ? S'agit-il d'un manque de volonté de coopération ou n'êtes-vous pas informée par vos propres collaborateurs ? J'ai appris ce matin à la lecture de la FAZ, la Frankfurter Allgemeine Zeitung, que, pour ce qui est de l'affaire Fléchard, vous aviez adressé un courrier à l'ancien commissaire au budget, Monsieur Schmidhuber. Je suis certaine que vous recevrez prochainement une réponse à ce sujet. Toutefois, Madame Schreyer, j'aurais apprécié d'apprendre de votre bouche et non par voie de presse quand vous répondrez à mes questions. Quand nous fournirez-vous les chiffres que vous avez promis à la commission du contrôle budgétaire il y a plus d'un mois déjà ? Vous en tenez-vous encore et toujours à votre déclaration selon laquelle il n'y aurait pas eu le moindre indice d'implication de la firme Fléchard à l'époque alors que le commissaire Schmidhuber avait en son temps soulevé cette question ? Avez-vous seulement demandé à votre collègue, Monsieur Lamy, pourquoi aucun représentant du commissaire Schmidhuber n'avait été convié à la réunion qui s'est tenue le 7 janvier 1994 dans son cabinet ? J'ai également adressé par écrit cette question à M. Lamy et n'ai reçu aucune réponse. Madame Schreyer, j'attends aussi que vous répondiez à mes questions de la même manière que vous répondez, par exemple, à celles de Mme Morgan qui, comme je viens de le constater, a reçu des réponses exhaustives de votre part en date du 23 juin. Ou peut-être faites-vous deux poids deux mesures lorsqu'il s'agit de répondre aux députés ? Je pense qu'élever des remparts et minimiser les problèmes ne constitue pas une bonne stratégie. Cui bono ? Voilà tout ce que se demande, à juste titre, le citoyen européen. Nous attendons que vous fassiez preuve de conséquence par rapport à votre promesse de modification des procédures disciplinaires et de refonte du contrôle financier interne. Cela ne peut mener à ce que le contrôle financier soit supprimé de facto par le biais d'une décentralisation. Nous recommandons l'octroi de la décharge à la Commission pour l'exercice 1998. J'estime cependant que cette décharge s'accompagne d'une grande responsabilité incombant à la Commission. Je ne peux qu'espérer et vous enjoindre à apprécier cette nouvelle preuve de confiance manifestée par le Parlement. Rühle Monsieur le Président, chers collègues, je vous recommande aujourd'hui d'octroyer la décharge à la Commission pour la gestion financière des sixième, septième et huitième Fonds européens de développement pour l'exercice 1998. Cette décharge a fait l'objet de nombre de spéculations. Je voudrais une fois encore affirmer avec force qu'il ne s'est jamais agi, que ce soit pour moi ou pour l'écrasante majorité de la commission du contrôle budgétaire, d'une épreuve de force avec la Commission ou d'une tentative d'affaiblir la Commission. Nous avons toujours admis que la Commission actuelle ne pouvait être tenue que partiellement responsable des erreurs du passé. Somme toute, la Commission actuelle n'a entamé son travail qu'au cours de l'été 1999 et nous examinons l'exercice 1998. D'un autre côté, cette décharge doit être sans conteste envisagée comme un test de la prédisposition de la Commission en matière de réforme et de ses possibilités en la matière. La Commission doit aussi garder la possibilité de prouver, aux yeux de l'opinion publique, qu'elle est mesure de faire face aux cas de mauvaise gestion et de veiller à y remédier dans un laps de temps approprié. C'est cela que visaient la proposition d'ajournement et la demande d'un plan d'action que nous avions formulées en avril de cette année. Nous attendons un signal clair de passage à davantage de responsabilité et à une meilleure gestion car l'aide extérieure de l'UE revêt une grande importance. Quelque 55 % de l'aide au développement accordée au niveau mondial proviennent de ce domaine. Aujourd'hui, je peux juger de ce plan d'action et je dois dire que ce plan et la collaboration avec la Commission depuis avril dernier ont accéléré les réformes déjà entreprises au sein de la Commission. En ce qui concerne le fonds de développement, nous avons eu affaire à une grande volonté de collaboration de la part de la Commission et des fonctionnaires de la Commission et c'est donc de tout cur que nous pouvons recommander à la plénière d'octroyer la décharge aujourd'hui qu'on a tiré les conclusions qui s'imposaient des erreurs du passé. Je voudrais toutefois souligner une fois encore qu'il était justifié de demander et de décider l'ajournement. Entre-temps, les commissaires ont eu aussi admis publiquement que de gros problèmes existaient dans ce domaine. Le 15 mai dernier par exemple, le commissaire Nielson a déclaré au Financial Times que la machinerie de la Commission n'était pas conçue pour l'aide au développement. Elle serait conçue pour élaborer des directives et des règlements, pour mener des négociations commerciales et pour faciliter les relations politiques entre les États de l'UE. Pour l'aide au développement, elle ne fonctionne pas. Le 16 mai dernier, le commissaire Patten déclarait à la plénière que les engagements en souffrance à l'heure actuelle se montaient à plus de 21 milliards d'euros. Cela signifie qu'il y aurait un écart gigantesque entre les crédits de paiement et les crédits d'engagement. L'ampleur de ce chiffre est honteuse. Dans ce domaine, la Commission souhaiterait confier davantage de responsabilités aux délégations et, si possible, aux instances nationales afin de parvenir à une meilleure gestion. Je voudrais signaler une nouvelle fois que je suis d'avis que notre plan d'action avance la bonne approche dans ce domaine précis, qu'il nous permet d'assumer ensemble - Parlement et Commission - davantage de responsabilités dans ce domaine et que nous puissions veiller à parvenir à une meilleure gestion. Toutefois, le Parlement doit également s'atteler à agir dès l'abord, lors des prochaines discussions budgétaires, de façon plus responsable, c'est-à-dire de procéder dès le début à une meilleure planification dans ces domaines et de ne pas considérer que sa responsabilité se limite au vote d'un budget et au contrôle a posteriori de l'exercice budgétaire. À partir de ce moment précis, nous devons mettre en uvre, dans tous les domaines, une procédure de contrôle qui garantisse que ne surviennent plus des problèmes semblables à ceux de l'exercice 1998. Nous estimons avoir créé les conditions nécessaires à cette fin. C'est pourquoi je voudrais à nouveau souligner que nous attendons, à l'avenir, que la Commission informe tous les six mois la commission du contrôle budgétaire - cette promesse nous a déjà été faite - et, qu'en raison de cette collaboration étroite, nous puissions aboutir à une procédure simplifiée pour l'exercice 1999 et, aussi, pour l'exercice 2000 et que nous ne devions dès lors plus travailler sous la pression de l'ajournement. Je voudrais néanmoins souligner, au nom de l'ensemble de la commission du contrôle budgétaire, que cet ajournement était une mesure importante pour assumer collégialement la responsabilité du budget et établir tous ensemble que nous voulons renforcer les institutions européennes, indiquer au contribuable que son argent est judicieusement engagé au niveau européen, que les paiements sont effectués de façon responsable et que nous assumons le contrôle de la Commission en pleine conscience de nos responsabilités. Pour conclure, je voudrais toutefois réaffirmer - j'avais commencé par cela - que le débat sur le contrôle et l'exécution du budget doit mener à un renforcement des institutions européennes et non à un affaiblissement réciproque. Je pense donc aussi qu'à l'avenir, la commission du contrôle budgétaire doit se concentrer bien davantage sur les orientations essentielles et ne peut s'empêtrer ainsi dans les détails. En ce sens, je pense que nous pourrons nous livrer à une bonne collaboration avec la Commission. Kuhne - Monsieur le Président, contrairement à ce qui s'était passé avec la décharge à la Commission en avril, nous ne nous sommes pas limités, dans le cas du Parlement, à ajourner la décharge à l'époque mais nous avons assorti les carences relevées d'obligations précises, accompagnées pour une part d'un échéancier. Ce faisant, ce rapport n'avait plus qu'à clôturer le paragraphe 33 de la proposition de résolution déposée en avril, dans le cadre duquel nous demandions des informations supplémentaires. En tant que rapporteur et dans l'intérêt du sérieux de la procédure de décharge, je veux également dire très clairement que je suis opposé à ce qu'on use des rapports de décharge pour y parachuter des souhaits supplémentaires. Noël, c'est dans six mois seulement. Nous devrions donc uniquement nous concentrer sur ce qui avait été effectivement demandé. Les deux textes - celui du 13 avril et celui qui vous est soumis - doivent être lus ensemble et vus comme une contribution à la réforme de ce Parlement. Quelles étaient les carences essentielles ? Premièrement, un pourcentage inacceptable de contrats directs, de contrats par entente directe, lesquels représentent un danger pour la culture administrative car plus personne ne vérifie alors qu'on ne peut acquérir les biens et services à un prix moindre. Nous constatons que des mesures ont été prises dont on peut espérer qu'elles modifieront bientôt cette situation. Deuxièmement, un pourcentage inacceptable d'objets manquants lors de l'inventaire. Tout n'est pas volé, Dieu merci, mais nombre d'objets sont introuvables en raison d'un système d'inventaire obsolète. Les premières mesures ont été mises en uvre avec la mise en place d'un système d'inventaire électronique. Là aussi, nous nous informerons, lors des futures procédures de décharge, du fonctionnement pratique de ce système d'inventaire. Troisièmement, les promotions sont décidées sur la base de critères non arrêtés. En la matière, le Bureau a mis en uvre des mesures qui devraient éviter que de telles choses se produisent à l'avenir. Là aussi, nous verrons comment cette nouvelle procédure se présentera dans la pratique. Je peux constater que, comme il l'avait déjà fait en avril, le Secrétaire général du Parlement nous a transmis toutes les informations demandées. Comme en avril, je suis donc favorable à l'octroi de la décharge. La commission du contrôle budgétaire s'est rangé à cet avis à une large majorité. Le paragraphe 33 de la résolution votée au mois d'avril sur la décharge du Parlement liait celle-ci au rapport de la Cour des comptes sur le financement des groupes, bien que chacun pouvait savoir que seules les groupes sont responsables de leur gestion financière. Bien sûr, il s'agit de fonds publics et il importe donc aussi de rendre des comptes. Si l'on peut comprendre l'attitude de la Cour des comptes qui coopère seulement avec l'institution parlementaire et n'a donc cité nommément aucun groupe en évoquant des carences spécifiques, je suis toute de même d'avis que nous devrions en discuter avec la Cour des comptes afin de trouver un autre mode de règlement à l'avenir. En tant que membre de mon groupe, je n'aimerais pas être tenu responsable de la gestion financière d'autres groupes. Je pense qu'il en va de même pour les collègues des autres groupes. C'est pourquoi j'estime que nous devons discuter avec la Cour des comptes afin qu'à l'avenir, l'établissement des rapports se fasse de manière plus pratique. À ce sujet, j'ait tout de même été étonné de certaines anomalies que les groupes ne pourront dissimuler plus longtemps, au risque que nous passions tous pour des loups qui ne se mangent pas entre eux. Je crois qu'il serait erroné de tenter de repousser cette affaire et de dire "attendons encore un an jusqu'à ce que tout cela se règle de soi-même". Ce thème nous rattraperait plus vite que nous ne le pensons tous. Je crois qu'il est déjà remarquable que certains groupes n'aient pas tenu la promesse qu'ils avaient faite au Bureau de communiquer les rapports des commissaires aux comptes indépendants. Naturellement, ce n'était pas imposé. C'est exact mais il y avait pourtant cette promesse. J'ai été d'autant plus frappé de constater qu'un groupe finance, à partir de ses fonds - et donc de fonds de l'UE -, une fondation de droit luxembourgeois qui dispose d'un portefeuille d'actions de 10,3 millions d'euros. Le droit luxembourgeois n'est pas particulièrement transparent. Je pense que nous pouvons fort justement attendre qu'il soit mis un terme à de telles pratiques. Il était spécialement piquant de noter qu'il s'agissait du groupe qui, en avril, recourant au principe bien connu en Allemagne de la déclaration la plus brutale possible, avait poussé à prononcer l'ajournement de la décharge du Parlement. Je suis convaincu qu'ils n'ont agi ainsi que pour nous permettre de nous pencher au plus près sur toutes ces questions. Schreyer Monsieur le Président, Mesdames et Messieurs les Députés, nous débattons aujourd'hui pour la deuxième fois de l'octroi de la décharge à la commission pour l'exercice 1998. Le 13 avril, le Parlement avait décidé, à la majorité, d'ajourner la décharge et d'exiger de la Commission de nouveaux rapports et de plus amples informations. La Commission a évidemment répondu aux vux du Parlement et a notamment transmis, en date du 11 mai, les éléments suivants : le rapport du contrôleur financier sur les corrections opérées dans le cadre du contrôle ex ante, un rapport sur les conséquences tirées de la commission d'enquête sur le système douanier, un rapport et un aperçu relatifs aux contrats passés avec les visiteurs scientifiques, un rapport sur le nombre et le résultat des procédures disciplinaires liées à des irrégularités financières et mises en uvre depuis 1998. La Commission a signalé qu'elle avait pris des mesures spécifiques, notamment avec l'aide de l'OLAF, et qu'elle avait élaboré des plans d'action spécifiques contraignants et mis en uvre les premières mesures, comme c'est également le cas, par exemple, pour la gestion du Fonds européen de développement. En fait, la Cour des comptes avait accordé à la Commission une déclaration d'assurance - limitée il est vrai - pour la gestion. La commission du contrôle budgétaire et, en particulier, son rapporteur, Mme Rühle, n'en étaient cependant pas satisfaites et ont souhaité et demandé des mesures supplémentaires pour améliorer le résultat. Je peux dire sans la moindre réserve que le plan d'action - qui n'a pas seulement été élaboré à l'invitation du Parlement mais aussi, vraiment, en collaboration avec le Parlement - est à même d'augmenter la transparence et l'efficacité de l'aide extérieure. Je me félicite tout particulièrement de la collaboration de ceux qui viennent de se pencher sur ce thème et confirme que la Commission tiendra sa promesse et informera le Parlement tous les six mois sur la mise en uvre du plan d'action. Dans son rapport sur l'exécution du budget pour 1998, la Cour des comptes avait accordé une déclaration d'assurance à la Commission pour le côté "recettes" du budget, ainsi que pour les crédits d'engagement, mais pas pour la gestion des paiements effectués à partir du budget. Le nombre d'erreurs commises dans le cadre de l'exécution du budget est trop élevé. La Commission et moi-même, en tant que commissaire en charge du budget, partageons sans réserve la position de la Cour des comptes et du Parlement. C'est pourquoi la Commission a déjà pris ou décidé un certain nombre de mesures visant à améliorer l'exécution du budget et à réduire ou éviter les erreurs. Cela requiert tout d'abord la prévention. Une telle prévention des erreurs découle de la mesure - pour ne citer qu'un exemple - qui vise à réduire le nombre de mises en adjudication et de procédures de passation applicables aux aides extérieures - qu'il s'agisse de PHARE, de MEDA ou d'autres programmes - pour passer des quelque 80 procédures existantes à une quarantaine. Réduire les erreurs exige aussi un meilleur contrôle. C'est à cela que vise une grande partie de la réforme administrative de la Commission. À l'avenir, les différentes administrations qui dépensent concrètement l'argent affecté aux politiques européennes disposeront de davantage de personnel affecté au contrôle et pourront également mieux examiner les systèmes de contrôle en place dans les États membres. La réduction des erreurs exige aussi de prévoir des sanctions efficaces, des demandes en restitution financière et, dès lors qu'il est question d'une atteinte délibérée au statut du personnel, des procédures disciplinaires adéquates. Je me permets de signaler une nouvelle fois que mon collègue Kinnock soumettra un projet de réforme de la procédure disciplinaire avant la pause estivale. Le présent rapport critique le contrôle financier actuel car le contrôle ex ante n'a rejeté aucune demande de paiement. Cela ne constitue cependant pas un indicateur du fonctionnement - ou du non-fonctionnement - du contrôle financier. Je voudrais une fois encore signaler que la Cour des comptes a elle aussi déclaré que les erreurs qu'elle a découvertes ne pouvaient être relevées ex ante et la Commission en conclut que nous devons considérablement renforcer le domaine du contrôle ex post et ce, aussi, par le biais de l'établissement d'un service de révision indépendant et autonome. Il n'y a pas que l'amélioration de la gestion financière, la diminution du nombre d'erreurs, la diminution des retards par exemple, et l'amélioration de l'efficacité de l'utilisation de ressources réduites qui font partie des priorités de la Commission ; il y a aussi la lutte contre la fraude. Cela porte sur l'avenir ; cela porte aussi sur le passé. Je le répète : la Commission n'a rien à cacher et c'est pourquoi j'aborde aussi les questions qui ont été posées quant à l'affaire Fléchard. Les décisions prises par les services de la Commission en 1994, c'est-à-dire il y a six ans, ont été réexaminées par la Cour des comptes. La Commission s'est attachée à ce que le rapport et la réponse de la Commission, qui couvre aussi la chronologie des événements, ne demeurent pas secrets, confidentiels, mais soient officiellement disponibles, et cette réponse est également accessible, dès à présent, sur Internet. Dans le débat auquel se livrent la Cour des comptes et la Commission, une controverse demeure toutefois quant à savoir si la Commission avait le droit, voire même le devoir, d'appliquer le principe de proportionnalité en arrêtant les sanctions financières. La Commission est d'avis qu'elle dispose de ce droit. Alors que la Cour des comptes soutient que seuls les tribunaux peuvent appliquer le principe de proportionnalité, notre opinion est qu'il s'agit d'un principe administratif général. C'était également le point de vue de la Commission en poste à l'époque et, pour ce qui est de l'affaire Fléchard, je me permets de répercuter les propos du commissaire qui était en charge du budget et du contrôle financier, M. Schmidhuber. Il écrivait que, de l'avis du contrôleur financier, cela n'excluait pas de rechercher une solution négociée en tenant compte du principe de proportionnalité. Les positions sont donc concordantes et, dans le même temps, la Commission a exposé qu'en ce qui la concerne, il aurait été souhaitable d'examiner plus attentivement à l'époque pourquoi le beurre exporté n'était pas parvenu à son lieu de destination en Russie mais avait été vendu en Pologne. En ce qui concerne la question du remboursement, je me permets de rappeler l'élément suivant : cela dépendait d'une procédure entamée devant la haute cour irlandaise, la Irish High Court, et il en est sorti un compromis juridique ayant force de chose jugée, ce qui constitue naturellement une mesure qui lie également la Commission actuelle. En matière de lutte actuelle contre la fraude et d'élucidation des cas issus des années antérieures, la Commission doit sauvegarder les principes et les règles de l'État de droit. Cela concerne aussi les questions relatives à l'information. Lorsque l'OLAF est prié à un moment donné, dans le cadre d'une instruction se déroulant au niveau national, de transmettre des informations en raison du secret de l'instruction, il s'agit d'une base juridique contraignante pour l'OLAF. Cela vaut pour le directeur de l'OLAF comme pour la Commission. À ce sujet, je voudrais signaler que l'OLAF est indépendant dans le domaine des enquêtes et que c'est votre Assemblée qui y a insisté dans le cadre de l'élaboration de la base légale y afférente. Cela signifie que l'OLAF est également indépendant pour ce qui est des rapports qu'il rédige et que la question de savoir si des informations de l'OLAF peuvent être publiées dépend de la pleine responsabilité du directeur de l'OLAF dans ce domaine. Pour ce qui est de la question de savoir si d'autres contrats ont été passés avec la firme Fléchard, j'ai informé la commission compétente que, pour ce qui la concerne, la Commission peut dire que d'autres contrats ont été passés via la procédure des appels d'offres. Quant à la question de savoir si des contrats d'exportation ont été conclus ou si des activités d'exportation ont eu lieu au niveau national, je vous signale que, dans l'ensemble du secteur agricole, le paiement aux différents bénéficiaires n'est effectué qu'au seul niveau national. Cela est dû au fait que les organismes payeurs sont responsables des paiements. La Commission peut ensuite, conformément à un règlement, demander l'accès aux données et rechercher quels paiements ont été effectués et qui en sont les bénéficiaires. Je dois cependant signaler que le règlement 2390/1999 dispose que la Commission garantit la confidentialité et la sécurité des données électroniques transmises par les États membres. Si telle est la décision de la commission compétente, la Commission est tout à fait disposée à demander une réponse appropriée aux États membres, à solliciter la permission de transmettre les données. Je voudrais signaler que ces principes en matière de retransmission d'informations figurent également dans l'accord passé entre le Parlement et la Commission en matière de transmission d'informations. Cet accord devrait doter d'une bonne base ce domaine important des relations entre le Parlement et la Commission et, ce faisant, constituer une bonne base pour la procédure de décharge. Je voudrais remercier les membres de la commission du contrôle budgétaire qui ont intensément collaboré non seulement au rapport mais aussi aux résultats, aux évaluations, aux observations et, avant tout, aux nombreuses propositions d'amélioration invitations. Avec la mise en place d'un service d'audit indépendant, avec la mise en uvre conséquente de la recommandation relative à l'audit, la Commission réalisera les mesures concrètes du plan d'action présenté et les profondes mesures de réforme interne. Elle procédera à la mise en uvre conséquente de la réforme de la procédure disciplinaire, de la gestion personnelle et opérationnelle de l'OLAF, de la stratégie de lutte contre la fraude en élaborant une législation exhaustive et en collaboration étroite et renforcée avec les États membres et les autres États concernés, dans le but avoué de rétablir la confiance de la population dans la bonne gestion des fonds européens, en collaboration avec - avant tout - le Parlement européen et les autres institutions européennes. Poettering Monsieur le Président, je voudrais m'exprimer sur le discours de notre collègue Kuhne dont certaines remarques m'ont paru scandaleuses. Il a utilisé son intervention en tant que rapporteur du Parlement européen à des fins polémiques. Ne voulant pas m'engager dans une polémique, je ne souhaite même pas rappeler à M. Kuhne que son parti européen fait rétribuer un grand nombre de ses collaboratrices et collaborateurs par son propre groupe. Je ne souhaite pas approfondir la question mais il aurait dû l'évoquer. Si j'ai demandé la parole, c'est pour la raison suivante : Monsieur le Président, je vous demande et vous prie d'inviter le Bureau du Parlement européen à établir dans quelle mesure un rapporteur de ce Parlement peut glisser dans son exposé des polémiques d'ordre personnel. J'estime que c'est irresponsable et, si nous voulons maintenir un langage commun dans cette enceinte, si nous voulons mettre un terme aux anomalies qui existent dans nos différents groupes - ce à quoi je suis expressément favorable -, cela nécessite un langage et une atmosphère de coopération et non le genre de polémique que vient d'entamer notre collègue Kuhne. Je vous prie de veiller à ce que le Bureau du Parlement se saisisse de cette question. (Applaudissements à droite) Le Président Je comprends votre souci, Monsieur Poettering, mais je ne veux pas ouvrir une polémique et j'espère que vos propos ne vont pas en nourrir une. Morgan Monsieur le Président, pour une motion de procédure. Je voudrais faire remarquer que c'est le PPE qui a insisté pour que nous examinions l'ensemble de la question du financement des partis politiques dans le cadre de ce rapport. C'est le PPE, et vous-même, M. Elles, qui avez insisté sur ce point. Nous ne faisons que répondre à cette demande. Vous avez insisté et nous répondons à votre demande. Thielemans commission des affaires étrangères, des droits de l'homme, de la sécurité commune et de la politique de défense. Monsieur le Président, j'essayerai de faire de mon mieux dans les deux minutes qui me sont accordées. Je voudrais, au nom de la commission des affaires étrangères, des droits de l'homme, de la sécurité commune et de la politique de défense, d'abord constater qu'il y a eu une évolution assez marquée relativement au rapport sur lequel nous devons émettre un avis. Je rappelle que la position essentielle de la commission des affaires étrangères était qu'il fallait regarder résolument vers l'avenir, se donner les moyens d'une politique possible et, en tout cas, nous donner à nous aussi, Parlement, les moyens réels de contrôler ce qui se ferait au nom de la Commission, en particulier au niveau des dépenses telles que nous en avons discuté. Nous avons constaté que, effectivement, la déclaration de M. Prodi est très positive à cet égard : il a annoncé que la collaboration avec le Parlement serait une nouvelle collaboration. Nous avons constaté avec le temps qu'effectivement cette collaboration s'opère : un grand nombre de commissaires se sont présentés sans difficulté devant nos commissions pour répondre aux questions, en particulier devant la commission des affaires étrangères. Nous avons aussi pensé qu'il aurait été un peu maladroit pour une commission de considérer que la Commission actuelle puisse être responsable des attitudes des Commissions précédentes. Par contre, il est évident aussi que nous continuons d'exiger que les commissaires actuels fassent preuve d'un maximum de transparence à l'égard de ce Parlement. Je crois que c'est essentiel et je crois d'ailleurs que c'est le cas. Je voudrais enfin aussi dire que, dans le cadre de cette Commission, nous pensons que le Parlement aura à prendre résolument en mains le contrôle de l'organisation dénommée OLAF parce qu'effectivement, c'est un des moyens essentiels que nous allons pouvoir développer pour l'avenir. Quoi qu'il en soit, Monsieur le Président, je pense que ce qui doit ressortir de nos travaux - et c'était aussi l'avis de pas mal de mes collègues, y compris d'autres horizons politiques - c'est que dorénavant, d'une part, nous ferons un maximum pour contrôler ce qui se passe et, d'autre part, nous exigerons fondamentalement que cette Commission nous soit ouverte. Van den Berg Monsieur le Président, j'ai une remarque à formuler au nom de la commission du développement et de la coopération ainsi qu'une remarque au nom du groupe socialiste tout entier. En ce qui concerne le budget du développement, je tenais à signaler que nous avons eu une collaboration très satisfaisante avec notre collègue Rühle. Au départ, la commission du contrôle budgétaire et la commission du développement et de la coopération se sont mises au travail plus ou moins chacune dans leur coin, en partant de perspectives différentes. Par la suite, nous nous sommes réunis et nous avons pu, avec la Commission, mettre bon ordre à nos travaux par le biais du plan d'action. Bien sûr, il y a à l'origine de tout cela une situation particulièrement grave, qu'il serait trop simple d'imputer à une seule personne. En fait, nous disposons d'un budget pour le fonds de développement et, de façon plus générale, pour le développement, mais il nous manque des objectifs clairs, du personnel sur certains terrains critiques, ce qui provoque d'énormes retards et crée une culture de contrôle marquée toute entière par les signatures et la crainte plutôt que par les résultats concrets, les engagements et l'action. Nous sommes selon moi à l'aube d'une révolution culturelle qui va marquer un tournant. Pour le budget 2001, cela doit se traduire par des montants assortis d'objectifs clairs dans le domaine de l'éducation et des soins de santé, par des montants permettant de se doter du personnel nécessaire, par des montants sur lesquels on peut exercer un contrôle ultérieur afin de s'assurer qu'ils aboutissent à des résultats. Cela exige de la délégation, de la responsabilité, bref, un budget moderne et efficace allant de pair avec une vision actuelle de la manière dont il convient de mener une politique budgétaire en matière de développement. C'est ainsi que je vois le plan d'action et notre action commune. Je les vois comme une collaboration avec la Commission. Par ailleurs, je trouve magnifique l'occasion que nous avons ici de refermer une période placée sous le signe de la peur et de la culture de la signature. Je sais que la Commission compte de nombreux fonctionnaires motivés qui ont à présent la possibilité de réaliser des choses concrètes sur un terrain qui nous tient tous à cur, celui des personnes vivant dans des circonstances pénibles - une sur cinq n'a pas encore accès à l'eau potable propre ou à l'enseignement élémentaire - et à qui nous pouvons donner une chance de mener une vie plus juste. L'Europe veut, à l'aide d'argent, jouer un rôle essentiel dans ce domaine. Eh bien, cela exige de notre part que nous prenions nous aussi ce tournant au cours des mois à venir. J'en viens à présent au point plus général que je voulais aborder. Nous allons, à l'issue de tous les débats qui se tiendront ici aujourd'hui, voter la décharge pour l'exercice 1998. Pour le groupe socialiste, ce vote constitue un pas plus important nous menant à la fin de la période de la peur et au début d'une période au cours de laquelle la Commission et le Parlement européen prendront ensemble leurs responsabilités. Sur ce point de la responsabilité commune, les réformes Kinnock ou les réformes internes générales sont essentielles. Car si nous ne réussissons pas à élaborer un nouveau système de contrôle financier et d'activités pour l'établissement du budget, et si nous ne réussissons pas à réaffecter suffisamment de personnel là où c'est nécessaire, nous n'aurons fait que générer de la paperasserie, encore de la paperasserie, avec plus de contrôles, sans arriver aux résultats aux voulus. Et c'est justement ces résultats que le citoyen européen espère voir arriver de la Commission et du Parlement. Que je serais heureux si nous pouvions trouver pour ce budget 2001 les bons objectifs qui nous mèneraient sur la route d'une année 2001 différente ! Je souhaite d'avance beaucoup de succès à la Commission. Morgan Monsieur le Président, je limiterai mes commentaires à la décharge à octroyer à la Commission pour l'exécution du budget général de l'exercice 1998, une décharge pour laquelle les discussions ont pris, dés le départ, un tour hautement politique et très polémique. J'ai l'impression qu'il nous a fallu combattre plusieurs rounds d'un match de boxe pour finalement entendre l'ensemble de la commission du contrôle budgétaire, y compris son rapporteur, déclarer que l'on pouvait accorder la décharge. Plutôt que de se rallier au rapport hystérique et rabâcheur produit par le rapporteur - à vrai dire, c'était un rapport sans grande originalité, qui ne proposait aucune orientation et qui ne donnait pas d'idées nouvelles pour progresser de façon constructive - la commission avait décidé, au mois de mars déjà, de reporter la décharge et d'énoncer dix-sept conditions précises auxquelles la Commission était censée souscrire en l'espace de deux mois. Nous étions alors ravis de constater que le rapporteur reconnaissait son erreur et soutenait notre façon de voir. Le premier round était pour nous, l'alliance anti-PPE. Le rapporteur a ensuite essayé de porter un rapide crochet du gauche avec son exposé des motifs au titre accrocheur, mais elle a manqué son coup. Deuxième round pour l'alliance anti-PPE. La Commission a réagi de façon constructive à la plupart des conditions que nous avions énoncées en mars. Le rapport suivant de Mme Stauner était toujours aussi hystérique que le premier, mais cette fois nous l'attendions au tournant : troisième round pour l'alliance anti-PPE. Nous pensions que le combat était terminé, eh bien non, il y a un quatrième round avec le nouvel exposé des motifs. Nous ne connaissons pas encore le résultat de ce dernier round, mais nous ne doutons pas de la victoire finale par knock-out et nous pensons bien qu'elle aura lieu jeudi. La seule véritable question qui se pose encore est pourquoi son nom figure toujours sur le rapport. La vérité est, nous le savons, qu'il faudra beaucoup de temps à la Commission avant que tout soit en ordre. La Cour des comptes a eu raison de refuser son accord pour les dépenses de la Commission en 1998, mais nous voulons à présent lui accorder le bénéfice du doute. Nous pensons qu'elle fait véritablement un effort de réforme et qu'elle a besoin d'un peu de temps pour mettre en uvre les changements nécessaires. Nous continuerons de suivre l'évolution de la situation et nous veillerons à ce que la Commission respecte ses promesses. Par exemple, la promesse de réduire le nombre d'erreurs est essentielle, mais elle ne pourra se réaliser sans la volonté et les ressources nécessaires. Mme la Commissaire, pouvez-vous nous garantir qu'en ce qui concerne, en particulier, les risques élevés, l'agriculture, les fonds structurels et la recherche, nous assisterons à une augmentation du nombre de contrôles, et non pas à une diminution comme ce fut le cas en 1998 ? Assisterons-nous à une augmentation significative des ressources consacrées à la vérification des comptes au sein des DG en collaboration avec le service d'audit interne ? Pouvez-vous nous donner les chiffres correspondants, s'il vous plaît ? Vous n'ignorez pas, Madame la Commissaire, que là où vos réponses ne nous ont pas donné satisfaction, c'est liés aux leçons que nous pouvons tirer de l'affaire Fléchard. Contrairement à Mme Stauner, nous avons appris de la Cour des comptes que nous ne pouvons récupérer l'argent. Pouvez-vous néanmoins prendre l'engagement de coopérer pleinement avec notre commission d'enquête interne et de nous donner les informations que nous demandons ? Pour terminer, j'espère que nous réussirons, au sein de notre commission, à cesser de lutter les uns contre les autres pour nous attacher à lutter contre la fraude. van Hulten Monsieur le Président, pour une motion de procédure. Je voulais juste vous demander s'il est normal de donner la possibilité au porte-parole d'un groupe d'intervenir plus tard dans le débat, alors qu'il n'était pas présent au moment normalement prévu pour son intervention. Je pense que si le porte-parole d'un groupe ne prend pas la peine d'assister à tout le débat et de faire en sorte d'être présent au moment où son tour d'intervenir est arrivé, il ne devrait pas du tout avoir l'occasion de prendre la parole. Le Président C'est à la discrétion de la présidence, cher collègue. Je considère que M. Pomés Ruiz a eu quelques dizaines de secondes de retard. C'est parfois difficile, avec les ascenseurs, ici, à Strasbourg d'arriver à temps. Donc, si vous n'y voyez pas d'inconvénient, je lui donne la parole tout de suite. Pomés Ruiz Monsieur le Président, je vous remercie de votre gentillesse, et je remercie aussi mon collègue de son amabilité et de sa compréhension. Je voudrais commencer, non pas par le rapport le plus important, mais par répondre à des allusions de M. Kuhne que je considère vraiment inopportunes. En ce moment, les groupes politiques - comme vous le savez - ne disposent pas d' une véritable réglementation. Et mon groupe politique, comme presque tous, applique les réglementations existantes. Votre groupe politique a sa propre façon d' organiser ses finances, comme les autres groupes. Quinze bureaux de ce Parlement travaillent pour le parti socialiste européen, et une multitude de fonctionnaires, payés par le Trésor public, se consacrent exclusivement à des tâches propres à un parti politique. D' autres groupes politiques préfèrent avoir leurs bureaux en dehors du Parlement, et avoir leurs propres fonctionnaires et adopter des formules tout à fait légales de financement. Par conséquent, à un moment où nous réclamons un statut pour les partis - parce que l' Europe a besoin non seulement de groupes parlementaires européens, mais aussi de partis politiques européens -, à un moment où règne une certaine harmonie entre tous les groupes, j' estime que les allusions à des choses rares faites dans le rapport sont inopportunes - comme l' a bien dit le président de notre groupe, M. Poettering. Monsieur Kuhne, vous savez qu' il n' en va pas ainsi. C' est devant un manque de réglementation que nous nous trouvons. Mon groupe politique, à l' instar de tous les autres, va appliquer les réglementations et donner les informations au moment voulu. Mais, lorsque la liberté était la règle, chaque groupe gérait ses finances comme il l' estimait. Je voudrais saluer le travail que mon collègue Stauner a accompli dans son très important rapport, mais j' aimerais signaler brièvement que nous ne sommes pas en train d' essayer d' affaiblir la nouvelle Commission, dans laquelle nous avons placé tant d' espoirs, ainsi qu' en la personne de la Commissaire chargée du budget et du contrôle, Mme Schreyer. Nous sommes en train d' analyser un exercice de la Commission passée, et nous avons demandé à la Commission actuelle de gérer avec diligence des affaires de la Commission antérieure qui sont restées en suspens. Nous sommes fondamentalement satisfaits de son travail et la preuve en est que nous allons proposer l' approbation, évidemment avec des observations, des comptes de l' exercice 1998. Nous croyons que la Commission profite bien du temps qui lui est imparti. Au début, il faut logiquement plus de temps, mais nous espérons qu' elle prendra les autres décisions plus rapidement. Nous espérons également que l' Accord interinstitutionnel auquel nous sommes finalement parvenus servira à améliorer nos relations, afin de nous appuyer mutuellement et de construire l' Europe plus rapidement. Nous comprenons bien qu' elle est plongée dans un processus de réforme administrative - qui à mon avis, et c' est aussi celui d' autres députés, est peu ambitieuse - : des décisions manquent, certains points ne sont pas abordés. Et ce n' est pas sa responsabilité directe, mais elle sait bien que beaucoup de fonds se perdent en raison des attitudes passives, du manque de motivation des fonctionnaires, du manque de sens des responsabilités, parce qu' elle est trop occupée à contrôler les erreurs et à encourager sa propre promotion. Pour terminer, je voudrais dire que nous sommes d' accord avec l' approbation des comptes auxquels se réfèrent les trois rapports des rapporteurs. Mulder Monsieur le Président, je pense que la commissaire Schreyer a déjà souligné devant cette Assemblée, au cours de la première année de son mandat, que ce Parlement est un Parlement dont on doit tenir compte. Je peux lui garantir que ce sera également le cas au cours des quatre à cinq années à venir. Tout ce que je peux dire, c'est qu'elle s'est avérée être un adversaire remarquable dans toutes les discussions que nous avons eues jusqu'à présent. J'en viens à présent au rapport de Mme Stauner relatif à la résolution accompagnant la décharge. Pour le groupe libéral, l'essence même de la résolution réside dans le fait qu'il n'a pas encore été possible jusqu'à présent de délivrer une déclaration d'assurance positive. Le taux d'erreur est encore trop élevé et je pense que nous devons nous en tenir au point mentionné dans la résolution, à savoir que la Commission doit faire en sorte d'obtenir une déclaration d'assurance positive en 2003. Nous avons besoin d'une échéancier clair, et il serait utile que la Commission précise, au niveau interne ou externe, les catégories du budget pour lesquelles, lorsque cela est possible, elle souhaite arriver à un pourcentage d'erreur fortement réduit. Autre point important. Ces derniers temps, nous constatons, partout en Europe - pas seulement à la Commission européenne - que des archives se volatilisent. Nous avons entendu que la Commission compte mettre en place un système d'archives d'ici à la fin de l'année, lequel permettra d'éviter une répétition des erreurs du passé, et nous pensons en particulier à l'exportation de beurre vers l'Union soviétique. En ce qui concerne ces exportations de beurre, la commissaire l'a déjà dit dans sa réaction aux premières interventions : il y a une nette divergence d'opinion entre la Commission et la Cour des comptes européenne. La Cour des comptes, mais aussi le dernier rapport du comité des sages, indiquent clairement que la Commission n'avait pas, dans le domaine de la proportionnalité, de la rétroactivité et ce genre de choses, les compétences qu'elle prétend avoir, ou du moins qu'elle prétend avoir jusqu'à un certain point. Il incombe au Parlement d'approfondir cette question, ce qu'il va faire de façon claire. À cet égard, nous comptons sur une collaboration constructive de la part de la Commission. M. Kuhne reprend dans son rapport les points essentiels de la question : une politique du personnel neutre basée sur les mérites au Parlement, des appels d'offres publics et une meilleure gestion de l'inventaire. Pour ce qui est du rapport de Mme Rühle, nous souscrivons totalement aux remarques que fait celle-ci, en particulier celles concernant la nécessité d'améliorer la coordination entre les États membres et la Commission européenne. Ce sont les États membres qui alimentent le Fonds européen de développement. Si les États membres votent pour une politique précise proposée par la Commission au sein du Comité européen de développement, il est tout à fait logique qu'ils suivent, avec leurs propres fonds bilatéraux, cette politique à laquelle ils sont favorables. Staes Monsieur le Président, chers collègues, je pense que la procédure relative à la décharge 1998 fut un exercice passionnant, tant en ce qui concerne le budget du Parlement que celui de la Commission. En avril, nous avons démontré toute la force de la séance plénière. Contre l'avis de la commission du contrôle budgétaire, nous avons en effet refusé la décharge du Parlement européen et nous avons adressé cinq demandes concrètes au secrétaire général de ce Parlement. Nous avons ainsi démontré que nous pouvons être aussi sévères envers notre propre institution qu'envers les autres, en l'occurrence la Commission. Je souhaite remercier, très personnellement et concrètement, le secrétaire général Priestley et ses collaborateurs pour la rapidité et l'énergie avec laquelle ils ont donné suite à cette demande et nous ont fourni les informations nécessaires. Je pense que la procédure de décharge pour l'exercice 1998 s'est avérée une tâche passionnante, de même qu'utile, et que nous pouvons à présent octroyer cette décharge l'âme sereine, tout en prenant en considération les remarques figurant dans les résolutions Stauner, Kuhne et Rühle. Mais je me soucie encore quelque peu de la lourde Épée de Damoclès qui est suspendue au-dessus de notre tête. Par cette lourde Épée de Damoclès, j'entends l'accord-cadre entre la Commission européenne et le Parlement, qui sera mis demain aux voix. J'invite expressément tous mes collègues, y compris ceux qui suivent ce débat depuis leur bureau, à relire cet accord-cadre et à voir ainsi de quelle manière le Parlement se fait couper les ailes en octroyant cette décharge. Je vous en prie, lisez le paragraphe 17, car il va à l'encontre de l'article 276 du Traité sur l'Union européenne. Je vous en prie, lisez l'annexe 3, car elle coupe littéralement les ailes aux différents membres de cette Assemblée et aux rapporteurs. Réagissez contre l'establishment de ce Parlement, réagissez contre l'establishment au sein de votre propre groupe également et, s'il vous plaît, n'approuvez pas, demain, cet accord-cadre. Seppänen Monsieur le Président, quand on parle de la décharge, l'esprit qui anime la discussion entre les grands groupes n'est pas bon. Je voudrais soutenir Mme Stauner en dépit du fait que les sociaux-démocrates la critiquent. Cette critique se base sur le fait que pendant ladite "affaire Fléchard", lorsque M. Delors présidait la Commission, son chef de cabinet était l'actuel commissaire Lamy. On ne peut en aucun cas accepter la disparition de certains documents qui apporteraient des éclaircissements sur l'utilisation des fonds. J'aimerais également soutenir le rapporteur Kuhne dans ses estimations, qui elles sont critiquées par les membres du parti populaire européen. À mon avis, le rapporteur du Parlement doit dire et écrire ce qu'il pense de l'utilisation des fonds parlementaires. L'intérêt d'aucun groupe ne doit l'en empêcher. Notre groupe adhère à la conclusion que les décharges peuvent être octroyées cette fois. Camre Monsieur le Président, le groupe UEN ne peut recommander l'octroi de la décharge pour les comptes 1998, ni pour le budget général de l'Union, ni pour le budget du Parlement ; par contre, nous voterons la décharge pour le Fonds européen de développement. Il est exact de déclarer que l'actuelle Commission ne peut être tenue pour responsable des événements de 1998, mais j'estime qu'elle n'a pas fait preuve de la volonté d'imputer une responsabilité pour les erreurs passées. En ce qui concerne le budget général, je me limiterai à souligner deux affaires graves - l'affaire Fléchard ainsi que les problèmes concernant l'aide humanitaire offerte par ECHO. J'ajouterai qu'un manque de précision caractérise l'ensemble de la budgétisation. C'est ce qui explique normalement, selon nous, l'existence de crédits non utilisés. Une budgétisation ne consiste pas simplement à agencer des chiffres. Il est tout aussi important de dimensionner son appareil administratif et productif de manière à ce que les objectifs budgétisés puissent être atteints. L'affaire Fléchard de même que l'affaire ECHO illustrent bien la manière irresponsable avec laquelle l'argent des contribuables européens est utilisé. Ces affaires se sont produites avant l'entrée en fonction de l'actuelle Commission, mais, dans les deux cas, nous constatons une absence de volonté de la part de la Commission de sanctionner les fonctionnaires haut placés. La Commission sait que des actes criminels ont été commis dans le cadre de ces affaires. La Commission n'ignore pas que des menaces anonymes ont été proférées à l'encontre de nos collègues, Mme Stauner et M. Blak, et cela devrait amener la Commission à comprendre qu'elle doit consacrer beaucoup plus d'énergie pour contrecarrer les forces internes qui sont responsables de la disparition de l'argent des contribuables européens au profit de milieux criminels. Il apparaît que nous avons maintenant deux rapporteurs pour la Commission : d'une part, la commissaire Schreyer - l'officielle - et, d'autre part, Mme Morgan - l'officieuse. Les propos tenus par Mme Morgan montrent bien pour quelles raisons l'Assemblée ne peut mettre plus efficacement de l'ordre dans l'administration. Au sein du parlement danois, nous utilisons une expression qui s'applique à la commission des finances. Nous posons la question suivante : "Savez-vous ce qu'est un chat ?" et la réponse est "Un chat, c'est un tigre qui a été auditionné par la commission des finances". Mais ici les choses sont différentes. Mme Schreyer peut venir avec tous ses apaisements, car la commission du contrôle budgétaire ne touchera pas à un seul de ses cheveux. En ce qui concerne les comptes 1998 du Parlement, je constate que le problème est le même que partout ailleurs dans l'Union, à savoir beaucoup trop d'indulgence quant à la manière dont les moyens financiers sont utilisés. Je soulignerai à propos du bâtiment Spinelli qu'il a été acquis à un prix beaucoup trop élevé et d'une manière inhabituelle et peu transparente. J'ajouterai, Monsieur le Président, qu'il ne s'agit pas là d'une critique que j'adresse au secrétaire général, car je ne pense pas que ce soit justifié, mais d'une critique adressée au système lui-même, qui n'est pas bon. Dell'Alba Monsieur le Président, chers collègues, je voudrais avant tout remercier M. Kuhne et Mme Rühle pour leurs rapports, en particulier le rapport de M. Kuhne, que je trouve équilibré. Nous avons pris très au sérieux la procédure de décharge et je remercie également l'administration et le secrétaire général pour la collaboration qu'ils ont apportée à cet exercice. Je pense qu'il était bon d'y voir plus clair, d'approfondir la matière et de régler certains problèmes en suspens avec un report justifié, qui permettra au Parlement d'octroyer la décharge en toute connaissance de cause à l'administration et au président du Parlement européen. C'est en effet à lui que s'adresse cette décharge, même si c'est l'administration qui est en cause. Je me félicite de la décharge octroyée au Parlement. Je pense que nous avons fait un bon travail. Les finances des groupes seront également plus transparentes, plus adaptées à l'exercice auquel nous nous apprêtons si nous voulons poursuivre sur la voie du financement des partis politiques. Il était utile de le faire, cela a été fait, hommage en soit rendu à M. Kuhne. Je pense que son rapport pourra être largement voté après-demain. Je ne peux pas dire la même chose du rapport de Mme Stauner. Je pense qu'à vouloir utiliser le rôle de rapporteur à des fins personnelles, on fait fausse route, on trompe le Parlement et on se trompe soi-même. Cet exercice a été déplorable. Jusqu'à la fin nous aurons assisté à un détournement de procédure. Ce rapport a été voté avec plus de 60 % d'amendements. Monsieur le Président, il est très rare qu'un rapport soit aussi chamboulé après un vote en commission. C'est bien la preuve qu'un rapporteur doit être logique avec les opinions de sa commission. S'il ne se fait pas l'interprète des opinions exprimées par sa commission, des amendements viendront contrecarrer son rapport. Le rôle d'un rapporteur est d'être le porte-parole d'une commission parlementaire. Je pense que lorsque 60 % des amendements sont adoptés, la situation devient aberrante et traduit un malaise. Il ne faut pas s'entêter avec le petit jeu de l'exposé des motifs. On ne peut pas, comme le fait Mme Stauner, faire passer dans l'exposé des motifs ce qui n'a pas été accepté par la majorité en commission. La chose est d'importance. Ce Parlement n'a ni majorité ni minorité. Nous comptons un peu sur le fair-play parlementaire. Si une majorité se dégage, il est normal que cette majorité se montre dans tous les aspects d'un rapport et que l'on ne puisse pas jouer sur les mots ou sur les procédures. En outre, certaines images que montre la télévision en provenance d'Allemagne et concernant des personnages très célèbres, m'incitent à dire qu'il faut d'abord balayer devant sa porte avant de faire la morale au Parlement et à l'Europe. Il faut veiller à ne pas mélanger affaires privées et affaires publiques. C'est pour cela que nous donnerons la décharge. Nous appuierons ce rapport que le rapporteur à l'évidence n'aime pas. Soyez assuré, Monsieur le Président, du vote du groupe TDI sur la décharge, en tout cas de la composante radicale du groupe que je représente ici. Bonde Monsieur le Président, bien que les rapports que nous examinons aujourd'hui soient bons, je ne puis voter les comptes tant que nous n'aurons pas la garantie que les personnes chargées du contrôle des comptes pourront obtenir toutes les informations nécessaires. Le Médiateur n'a pas le droit de recevoir toutes les informations qu'il demande, la Cour des comptes s'est plainte de ne pas pouvoir obtenir toutes les informations demandées ; ce problème est constamment mis à l'ordre du jour des discussions au sein de la commission du contrôle budgétaire et notre présidente, Mme Theato, a formulé de vives critiques à l'égard du nouvel avant-projet d'accord-cadre entre le Parlement et la Commission. Cet accord-cadre ne nous permettra pas non plus d'obtenir les documents que nous demandons. Il faut que nous rejetions cet accord demain. Chaque fois que je demande personnellement à la Commission des informations qui devraient être accessibles, elle ne cesse de tourner autour du pot. Les députés qui voteront "oui" ne connaissent pas le nombre de comités ni de séances de comité qu'ils cautionnent. Ils ne savent pas non plus s'il n'y a pas de problèmes d'habilité pour certains participants. On ne les connaît généralement pas tous - tous ces gens qui participent à la législation et à l'administration quotidienne des quelque 800 milliards qui sont utilisés. Nous ne connaissons pas non plus le montant versé, par exemple, à Danisco. Tant que la Commission ne fournira pas les informations demandées par la Cour des comptes et par les élus du peuple, mon groupe refusera d'approuver les comptes. Ilgenfritz Monsieur le Président, les organes européens doivent avoir conscience de leur responsabilité et aussi de leur obligation de garantir aux citoyens européens une administration efficace et économe. Hélas, c'est le contraire qui reste de mise - voyez les affaires telles que Fléchard et la gestion d'ECHO. La Commission continue de refuser d'informer le Parlement sur ces anomalies. Nous ne pouvons en aucun cas l'accepter et ne devons pas nous étonner si les citoyens européens continuent de perdre confiance dans ces systèmes d'administration. Nous autres, députés libéraux, n'octroieront donc en aucun cas la décharge à ce rapport sur le budget général. Cela doit également constituer un signal clair de notre engagement en faveur de la création de systèmes d'administration efficaces et économes en Europe. Elles Monsieur le Président, cette procédure marque la conclusion de deux années capitales pour l'Union européenne qui ont commencé avec la décharge de 1996 et son refus. Je tiens à féliciter Mme Stauner pour le courage dont elle a fait preuve pour amener son rapport devant ce Parlement, même s'il a perdu beaucoup de sa forme initiale. Nous devons, dans le cadre de ce débat, associer la décharge pour l'exercice 1998 à l'accord-cadre sur lequel nous voterons demain. J'espère qu'avec ce qui s'est passé ces quelques derniers mois, nous allons commencer à voir les signes d'une Europe plus démocratique. Tout d'abord, le rôle du Parlement dans le cadre de la décharge s'est révélé d'une extrême importance. Le Conseil, par son absence aujourd'hui, montre combien il s'intéresse peu à la façon dont nous, le Parlement, avons usé de nos compétences pour mettre une Europe politique en chantier. Sans la procédure de décharge pour 1996, il n'y aurait pas eu de rapport des Sages, la Commission n'aurait pas démissionné et il n'y aurait pas eu de véritable urgence à réformer la Commission. Cependant, tous les députés de cette Assemblée ne se sont pas comportés en héros. Nous nous sommes retrouvés divisés entre pays et députés de mêmes pays, entre délégations et membres de mêmes délégations, souvent avec des positions bien arrêtées. C'est la présidente du groupe socialiste de l'époque, Mme Green, qui avait décroché le pompon en votant pour une motion de confiance sur une motion de censure qu'elle avait d'ailleurs obtenue. Mme Morgan s'inscrit aujourd'hui dans la ligne de cet étrange héritage en demandant la dépolitisation du processus de décharge. En effet, un ou deux de ses amendements, comme ceux qui visent à supprimer les paragraphes 47 et 48 du rapport qui nous est soumis, semblent plus inspirés par la Commission que par les intérêts du Parlement. Quoi qu'il en soit, quelle direction prendre à présent ? Le contrôle est nécessaire pour être certain de conserver ce que nous avons gagné en tant que Parlement. Il faut soutenir M. Prodi dans son entreprise de réforme de la Commission. Enfin et surtout, notre rôle le plus important est de garantir une plus grande responsabilisation et plus de démocratie, ce qui n'est pas le début de la fin mais la fin du commencement pour les droits du Parlement au sein des institutions européennes. Bösch Monsieur le Président, Mesdames et Messieurs, je voudrais avant toute chose réfuter ce que M. Poettering a dit à l'adresse de notre collègue Kuhne. Ce projet de rapport de notre collègue, Monsieur Poettering, a été adopté à une grande majorité par la commission du contrôle budgétaire. Le fait qu'il doive toujours y avoir quelqu'un qui se sent attaqué est inhérent à la nature du contrôle budgétaire. Dans le cas présent, Monsieur Poettering, c'est vous. Dans un autre cas, cela concerne des collègues français ou, à un moment ou à un autre, des collègues d'une autre région. Monsieur Poettering, il règne un malentendu en ce qui concerne le contrôle budgétaire, non seulement à la Commission mais aussi au sein de cette Assemblée. (Protestations de M. Poettering) Ne m'interrompez pas, s'il vous plaît, Monsieur Poettering. Il est impossible de traduire vos propos ; vous parlez sans micro. C'est là l'un des problèmes auxquels nous sommes confrontés et j'ajouterais qu'il faut également balayer l'attaque de M. Dell'Alba à l'encontre de Mme Stauner. Elle a effectué un travail sérieux - naturellement influencé, çà et là, par sa personnalité et son propre bagage culturel - mais je refuse avec résolution et consternation qu'on porte atteinte à l'intégrité des rapporteurs. Il n'est guère étonnant que deux membres de la Conférence des présidents soient gênés par le contrôle et les compétences de la commission du contrôle budgétaire. Je rejoins ce qu'a dit notre collègue Staes : ce que nous impose l'accord-cadre sur le transfert de documents relève d'une impudence que tout parlementaire émancipé devrait percevoir comme telle et rejeter. Madame Schreyer, les remarques que vous avez faites en conclusion de votre intervention et par lesquelles vous avez une nouvelle fois exposé le projet de réforme de la Commission dans son ensemble me posent problème. Je rappellerai à ce propos ce que le président Prodi a déclaré dans cette enceinte à propos de l'accès aux documents pour les parlementaires : transparence, accès ouvert. À l'heure actuelle, nous sommes confrontés à des négociations secrètes sur d'innombrables dossiers et je me demande quand nous pourrons enfin jouir de notre droit de parlementaire dans l'intérêt des contribuables européens. (Applaudissements) Theato Monsieur le Président, Mesdames et Messieurs, je voudrais tout d'abord dire que je déplore le ton adopté alors qu'il s'agit d'un travail très ambitieux et très détaillé. Je souhaiterais ne pas m'abaisser au niveau choisi par certains. En avril, le Parlement a ajourné l'octroi de la décharge pour l'exercice 1998, non pas pour entamer une épreuve de force avec la Commission ou pour jouer sur le refus de la décharge. Des éclaircissements étaient encore nécessaires, qui exigeaient du temps et des efforts, et mon intention, en tant que présidente de la commission du contrôle budgétaire, a toujours été de clôturer la procédure de décharge avant la pause estivale. Comme le montrent les rapports déposés, les semaines précédentes ont été mises à profit pour répondre à certaines questions - même si toutes n'ont pas trouvé de réponse - si bien que nous pouvons nous prononcer - même si ce n'est pas à l'unanimité - en faveur des décharges en souffrance. Je me félicite expressément que la Commission souhaite travailler à réduire le nombre d'erreurs commises dans l'exécution du budget afin de recevoir une meilleure déclaration d'assurance dès que possible. Pour ce qui est des cas antérieurs de fraude potentielle, je note une certain franchise. Nous n'avons jamais rendu la nouvelle Commission responsable en tant que telle de ces cas mais voulons néanmoins être sûrs qu'on en tire les conséquences afin que ces affaires ne se répètent pas un jour ou l'autre. À cet égard, j'ai une question à vous poser, Madame Schreyer. Qu'en est-il du dépôt de propositions législatives en vue de la création d'un cadre légal et juridique exhaustif en matière de protection des intérêts financiers de l'Union ? Nous avions décidé en janvier, sur la base d'un rapport que j'ai rédigé, que celles-ci seraient présentées avant le 30 juin. Nous sommes le 4 juillet. Pour ce qui est du prochain octroi de la décharge, une chose devrait être claire pour toutes les personnes concernées : il ne s'agit pas d'une déclaration qui s'assimile à un blanc-seing. À l'avenir, cette institution doit faire preuve d'une plus grande volonté de coopération et fournir à la commission du contrôle budgétaire les informations dont elle a besoin pour son travail, dans les délais et sans détours. Si nous établissons une plus grande confiance, si nous réduisons la bureaucratie et pratiquons l'exercice démocratique en toute franchise - et cela s'adresse à qui de droit -, je pense que nous pourrons à nouveau voter la décharge à temps, en avril de l'année concernée. Blak Monsieur le Président, la nouvelle Commission doit être jugée sur son courage et sa volonté de se réformer et de mettre de l'ordre dans les affaires passées. L'octroi de la décharge pour 1998 correspond, en réalité, à une déclaration de confiance. Nous donnons à la Commission la chance de prouver qu'elle se différencie de l'ancienne Commission. Je profite donc de l'occasion pour vous demander une suspension des hostilités au sein de l'Assemblée. Unissons nos forces pour faire en sorte que la Commission se transforme en une institution moderne, ouverte et efficace. Le projet européen ne pourra réussir que si nous témoignons une tolérance zéro vis-à-vis de la fraude, du népotisme et de la corruption, faute de quoi nous n'obtiendrons jamais le soutien de la population. uvrons indépendamment des partis et des appartenances nationales. Nous ne pourrons formuler des critiques constructives à l'égard de la Commission si nous sombrons dans des futilités internes. De plus en plus de députés estiment que nous devrions oublier les affaires passées et nous concentrer sur les modifications des grandes lignes, mais je ne suis pas d'accord sur ce point. Nous devons mettre de l'ordre dans les affaires passées, faute de quoi les choses ne s'amélioreront jamais. La Commission n'a, selon moi, pas fait suffisamment d'aveu par rapport aux affaires passées. Cela concerne tant l'affaire Fléchard que l'affaire ECHO, et je puis assurer la Commission que le simple octroi de la décharge pour 1998 ne signifiera pas que ces affaires seront enterrées. Nous ne les oublierons pas tant qu'elles n'auront pas été clôturées de façon correcte et digne. Je suis, par contre, très satisfait des nouvelles initiatives prises par la Commission en vue de mettre de l'ordre dans l'aide au développement, mais c'était nécessaire. Tant M. Patten que M. Nielson ont exprimé de très vives critiques à l'égard de l'administration de l'aide au développement. M. Patten a déclaré que cette situation était pénible pour l'UE et pour la Commission et qu'il s'agissait de la pire forme d'aide au développement qui soit ; M. Nielson s'est contenté d'appeler cela "un service pizza sans livraison". Je suis également très satisfait d'apprendre que M. Nielson a mis en uvre une vaste étude visant à montrer dans quelle mesure les délégations sont à la hauteur de leurs responsabilités dans les pays à hauts risques. Il a, en outre, promis que des procédures disciplinaires seraient mises en place si ce n'était pas le cas, ce dont je me félicite, mais ne pensez pas que nous vous oublierons. J'ajouterai, pour terminer, que l'attaque lancée par M. Dell'Alba à l'encontre de Mme Stauner est, selon moi, éhontée. Jean-Pierre Monsieur le Président, quelques mots d'abord sur la qualité du travail de notre rapporteur Mme Stauner. Elle a été critiquée, notamment dans la commission du contrôle budgétaire : pourtant, elle a fait un travail remarquable et je tenais à le dire aujourd'hui. Quelques mots aussi à propos des interventions de nos collègues socialistes. Je crois franchement - je ne veux pas ajouter à la polémique - mais je crois franchement qu'en matière d'utilisation de fonds, nous n'avons pas de leçons à recevoir de la part des socialistes européens. Quelques mots sur le rapport Rühle. Nous avons tous été extrêmement choqués tant par les détournements massifs de fonds effectués au détriment des Fonds européens de développement que par l'attitude de la Commission, qui a sciemment dissimulé ses agissements à la Cour des comptes, à l'ex-UCLAF et au Parlement européen. Malgré ce contexte particulièrement scandaleux, nous avons cependant adopté une démarche positive et tenté, avec le nouveau Collège de commissaires, d'apporter des solutions concrètes et viables à un problème de fond. Les accords qui lient l'Union à nombre de pays du tiers monde ont en effet pour objectif de permettre à ceux-ci un développement durable et équilibré. Encore faudrait-il que les fonds qui leur sont destinés arrivent à destination. Or, et nous le savons depuis longtemps, la corruption et la fraude privent des régions entières d'une grande partie de ces sommes. Pour ne prendre qu'un seul exemple, celui de l'aide médicale accordée à la Côte-d'Ivoire, notamment pour lutter contre le sida : ce sont quelque 38 % de celle-ci qui ont été détournés, soit près de 30 millions d'euros ! Le rapport de Mme Rühle constitue donc bien le tout dernier avertissement donné au service gestionnaire des Fonds européens de développement. Ceux-ci devront, avant octobre prochain, se réformer en profondeur, afin de répondre aux attentes du Parlement, de tous les citoyens de l'Union et surtout des populations des pays concernés, qui continuent d'avoir un besoin vital de l'aide européenne. Je vous donne donc rendez-vous en octobre prochain. van Hulten Monsieur le Président, permettez-moi simplement de rappeler à M. Poettering et à ses amis du PPE que, dans le rapport de la Cour des comptes sur le financement des partis politiques, c'est son groupe qui était critiqué, tandis qu'il n'y avait rien à reprocher aux socialistes et aux libéraux. Cela est peut-être dû au fait que le groupe PPE-DE ne forme en réalité pas un groupe, avec des conservateurs britanniques autorisés à mener leur barque comme ils l'entendent et à tenir eux-mêmes leurs comptes. C'est à eux d'améliorer leur comptabilité. Il a fallu interrompre Mme Stauner au début de ce débat parce qu'elle parlait trop vite. Voilà qui n'illustre que trop bien sa façon de travailler en commission. Elle avançait sans se préoccuper de laisser au reste d'entre nous le temps de réaliser ce qui se passait. Elle n'avait de cesse de reprocher à la Commission de ne pas partager ses conceptions bizarres de la gestion et du contrôle financiers. Même la Cour des comptes n'est pas d'accord avec elle. Le rôle de la commission du contrôle budgétaire ne consiste pas à empêcher la Commission d'agir pendant toute la durée d'une législature, mais à veiller à ce que les citoyens soient servis par un exécutif qui s'occupe de mettre effectivement et efficacement en uvre les priorités politiques de l'Europe. C'est heureusement l'opinion qui prévalait au sein de la commission du contrôle budgétaire. Une des conséquences désastreuses de cette situation de blocage est la proposition dont nous sommes aujourd'hui saisis qui vise à la conclusion d'un accord-cadre sur les relations entre le Parlement et la Commission européenne. Cet accord aura pour effet de limiter les droits des députés individuels, des rapporteurs, de demander des informations à la Commission. C'est une proposition obtuse et si nous ne reportons pas au mois de septembre le débat s'y rapportant, il faut voter contre. Pour terminer, je voudrais dire, au moment où nous nous préparons à écouter M. Chirac et ce qu'il a à dire au sujet de la présidence française, que j'espère qu'il écoutera à son tour ce que ce Parlement a à dire et qu'il sera en particulier attentif à l'opinion du Parlement lorsque celui-ci estime qu'il devrait pouvoir décider pour lui-même du lieu et du moment de ses réunions, sans que cela lui soit imposé par les gouvernements des États membres. Langenhagen Monsieur le Président, lorsqu'il était question de l'ESB et que le rapporteur s'était engagé sur une voie solitaire, j'avais dû exprimer ma reconnaissance. Un long temps s'est écoulé jusqu'à ce que la responsabilité non seulement s'impose mais aussi soit pratiquée. Les lois et textes actuels en sont la preuve. Je dois et je veux également exprimer cette reconnaissance à notre rapporteur, Gabriele Stauner. Par son courage civique et son sens aiguisé de la chose juridique, elle se concentre sur l'essentiel du sujet, contribue à mettre les erreurs en lumière, nous donne à tous - et j'entends par là "toutes les institutions UE concernées - le temps de la réflexion et ouvre enfin les yeux à ceux qui demeurent aveugles. Des membres du personnel ont été réaffectés ; certaines portes, tout d'abord invisibles, ont été ouvertes. J'ai moi aussi mené de nombreuses conversations dans le domaine de la recherche. La tempête s'est peu à peu apaisée. Nos rencontre furent tout d'abord prudentes, sur le qui-vive ; elles furent ensuite constructives. Nous devrions également le faire savoir aux médias, à l'opinion publique, car nous sommes en fin de compte dans le même bateau. C'est pourquoi je remercie tous les interlocuteurs, qu'ils soient de la Commission, de la Cour des comptes ou du PE. Dans un premier temps, j'ai néanmoins été déçue car certains de mes amendements ont été rejetés à l'unanimité. À présent, toutefois, le résultat est bon. Chacun devrait désormais savoir ce qu'il en sera à l'avenir. Il en va de la crédibilité de l'UE et, dans le domaine de la recherche, de la nécessité pure et simple d'envisager la recherche comme un bien précieux et une importante plus-value européenne et d'agir à l'avenir avec tout le soin requis afin de pouvoir octroyer la décharge à la Commission en ayant vraiment le cur en paix. Toutefois, nous n'oublierons pas aussi vite cette affaire. Ferreira Monsieur le Président, chers collègues, Mesdames et Messieurs les Représentants de la Commission, les propos de certains de mes collègues ont déjà largement contribué à exprimer le mécontentement suscité par le rapport sur la décharge. C'est dans ce même sens que je m'adresserai à vous. Le premier rapport de Mme Stauner sur la décharge 1998 avait soulevé beaucoup d'interrogations et de critiques. Critiques qui se sont traduites notamment par le vote d'un amendement constatant le décalage entre la résolution de compromis et l'exposé des motifs. Lors de la rédaction de son second rapport, il semble que le rapporteur n'ait pas tenu compte du large sentiment d'insatisfaction de ses collègues. Une fois de plus, il faut dénoncer la méthode utilisée par Mme Stauner. Elle n'a cessé de réclamer toujours plus d'informations à la Commission, allant au-delà des recommandations contenues dans la résolution adoptée le 13 avril dernier. Et aujourd'hui encore, elle continue à poser des questions auxquelles des réponses explicites ont déjà été apportées. Cette attitude a conduit la majorité des députés membres de la commission du contrôle budgétaire à amender radicalement le projet de rapport. C'est pour cette raison que le texte que nous allons voter lors de cette période de session diffère du projet initialement rédigé. Si ce texte nous permet d'avoir aujourd'hui une vision plus globale de l'exécution du budget 1998 par la Commission, c'est au prix d'un combat politique où a prédominé un sentiment de frustration. Nous ne pouvons que regretter l'attitude, peu constructive, du rapporteur, tant au sein de la commission parlementaire qu'à l'égard de la Commission européenne. Nous ne pouvons que constater les mêmes dérives politiciennes que certains d'entre nous avaient déjà condamnées lors du premier rapport sur la décharge 1998. Notre objectif doit être de travailler en bonne intelligence avec la Commission dans l'intérêt de nos concitoyens et de la mise en uvre de nos politiques et de faire du rapport de décharge une véritable évaluation de l'exécution du budget de l'Union européenne autant quantitative que qualitative. Heaton-Harris Monsieur le Président, je voudrais féliciter à mon tour les rapporteurs, et j'étendrai d'ailleurs ces félicitations aux Gallois, dont je ne savais pas qu'ils étaient soucieux du bien-être de la Commission au point d'élire au sein de ce Parlement quelqu'un qui se préoccupe plus d'y défendre les intérêts de la Commission que les leurs ! Je voudrais également ajouter, simplement pour rectifier une chose qu'a dite Mme Morgan, que je suis très heureux de ce débat, car mon parti avait déclaré dans son manifeste - une déclaration qui a contribué au succès électoral de nombre d'entre nous de ce côté de l'hémicycle - qu'il n'accorderait la décharge pour aucun budget de l'UE tant que le processus de réforme de la Commission n'aurait pas abouti. Je ne puis par conséquent pas suivre notre excellent rapporteur lorsqu'elle recommande l'octroi de la décharge à la Commission, pour la raison que j'ai déjà donnée et, aussi, parce que nombreux sont ceux en dehors de cet hémicycle qui se demandent en quoi la situation s'est véritablement améliorée entre 1996 et 1998. La plupart des gens pensent que les choses, loin de s'améliorer, ont empiré au sein de la Commission à cette époque. Cela fait seulement deux mois que j'ai rejoint la commission du contrôle budgétaire et, à mes yeux, les réunions et les rapports de ces deux derniers mois ont probablement soulevé plus de questions qu'ils n'en ont résolu. Je terminerai en posant deux de ces questions. Premièrement, la Commission peut-elle dire si M. Fléchard est d'une façon ou d'une autre lié à M. Delors et/ou à des membres de son cabinet ? Deuxièmement, le commissaire peut-il dire si des membres de son cabinet ou du cabinet du commissaire Kinnock ont activement fait pression sur des députés au Parlement européen pour qu'ils soutiennent le groupe socialiste et, en particulier, les amendements de Mme Morgan au rapport Stauner ? Dans l'affirmative, n'auraient-ils pas abusé de leur position ? (Applaudissements à droite) McCartin Monsieur le Président, je tiens à remercier ma collègue et amie, Mme Stauner, pour son rapport. Nous semblons parfois oublier que le sujet à l'ordre du jour est la décharge pour l'exercice 1998. J'ai lu avec attention le rapport de la Cour des comptes sur les comptes de cet exercice, en particulier ceux se rapportant à l'agriculture et aux fonds structurels. Fort de ma grande expérience de ce Parlement et des affaires européennes, j'en suis arrivé à la conclusion que les choses n'ont cessé de s'améliorer et que 1998 a été une des meilleures années que nous ayons eues. Les problèmes qui se sont posés - une erreur possible de 4 % dans le domaine de l'agriculture et d'un peu plus dans celui des fonds structurels - n'étaient pas dus au fait que la Commission n'aurait pas dépensé les fonds correspondants de manière efficace, mais à un manque - et c'était un petit manquement - de contrôle des États membres et des gouvernements européens pour veiller à ce que ceux-ci et leurs administrations fassent leur travail de la façon dont ils devaient le faire. C'est mon premier point. Le deuxième concerne l'affaire Fléchard. Je ne pense pas qu'il soit raisonnable de dire aux citoyens européens que cette affaire a fait perdre 14 millions d'euros au budget communautaire. En présentant les choses ainsi, on utilise une espèce de jargon comptable qui empêche le citoyen ordinaire de comprendre ce qui s'est réellement passé. La vérité est que, dans cette affaire, l'entreprise Fléchard a été soupçonnée d'avoir commis une fraude pour laquelle le gouvernement irlandais l'a punie en lui imposant une amende de 17 millions d'euros. L'entreprise Fléchard a alors introduit un recours contre le gouvernement irlandais et le tribunal a rendu une ordonnance empêchant le gouvernement irlandais de saisir les 17 millions d'euros. C'est à ce stade que la Commission est intervenue pour proposer un règlement. Le pire que l'on puisse reprocher à ce règlement est qu'il a été trouvé sur une base juridique qui n'était pas en vigueur lorsque la fraude a été commise, mais cette base juridique est entré en vigueur avant la clôture du dossier. Je pense qu'il est très exagéré d'assimiler cela à une perte de 14 millions d'euros. En conclusion, je dirai que la leçon à tirer de cette affaire est qu'à l'avenir, ce Parlement doit coopérer avec la Commission européenne de façon à ce que les gouvernements nationaux n'interviennent pas, comme par le passé, dans ses compétences et, aussi, à ce que la Commission puisse compter sur notre soutien lorsqu'elle s'en prend à un gouvernement. Stauner Monsieur le Président, je voudrais réfuter avec la plus grande vigueur le reproche que m'a adressé M. Dell'Alba en disant que j'aurais utilisé mon rôle de rapporteur pour la décharge 1998 à des fins personnelles - je répète, à des fins personnelles - et que, si j'ai bien compris la traduction, et que je ferais bien, que nous ferions bien en tant qu'Allemands, de balayer devant notre propre porte. Cela dépasse l'injure personnelle et de telles attaques verbales sont indignes de notre Parlement. Je vous prie de veiller comme il se doit à ce que notre collègue Dell'Alba use lui aussi des méthodes démocratiques, même si cela semble lui être difficile - c'est une chose que je lui concède. Déclaration de la Présidence en exercice du Conseil - Programme d'activité de la présidence française La Présidente L'ordre du jour appelle la déclaration de la Présidence en exercice du Conseil sur le programme d'activité de la présidence française. J'ai le très grand plaisir de donner tout de suite la parole à Monsieur le Président Jacques Chirac. (Vifs applaudissements) Chirac Madame la Présidente, Mesdames et Messieurs les Parlementaires européens, je vous remercie de m'accueillir aujourd'hui. Depuis le 1er juillet, la France préside le Conseil de l'Union européenne et j'aurai moi-même la responsabilité de présider à deux reprises les travaux du Conseil européen. Aussi ai-je tenu à me présenter devant votre Assemblée pour exposer les priorités qui sont celles de la présidence française. Cet hiver, invité à inaugurer avec vous votre nouvel hémicycle, je m'étais engagé à associer pleinement votre Assemblée aux travaux de notre présidence. Il me paraît naturel et nécessaire de mener les discussions et les réflexions au sein de l'Union en liaison étroite avec celles et ceux qui représentent les citoyens, celles et ceux qui ont été élus par les Européens et dont la mission est de faire entendre leurs voix dans le débat sur l'avenir de l'Europe. Voilà pourquoi la présidence française, en la personne notamment de M. Hubert Védrine, ministre des Affaires étrangères, et en celle de M. Pierre Moscovici, ministre délégué chargé des Affaires européennes, entend mener avec votre Assemblée un dialogue confiant et permanent. Les Européens veulent plus de transparence dans le fonctionnement des institutions européennes. Le temps est révolu où les décisions pouvaient se prendre dans le secret des chancelleries. Désormais, c'est en pleine lumière que doit se poursuivre la discussion au sein de l'Union et, naturellement, ici, au Parlement européen. Nous travaillerons également la main dans la main avec la Commission européenne. Aujourd'hui, je veux dire ma confiance et mon soutien à M. Romano Prodi, aux commissaires européens et à l'ensemble des collaborateurs de la Commission. Entrés en fonction dans des circonstances particulières, ils ont su mettre en chantier une réforme en profondeur qui portera ses fruits dans la durée. Madame la Présidente, Mesdames, Messieurs, il y a tout juste cinquante ans, la "déclaration Schuman" jetait les bases de la construction européenne et entreprenait d'abord de réconcilier l'Allemagne et la France. Ici, je veux saluer la mémoire de l'un de ces grands et fervents Européens qui ont ouvert le chemin de l'Europe : Pierre Pflimlin. Il a consacré sa vie à la France, bien sûr, et à l'Europe, à une idée généreuse et audacieuse de l'Europe. Son engagement, votre Assemblée l'avait consacré en le portant à sa présidence. C'est une grande et belle figure de notre aventure commune qui s'est éteinte. Mesdames et Messieurs, un demi-siècle de construction européenne a donné naissance à une Union profondément originale, fondée sur une volonté partagée des nations qui la composent. Et aujourd'hui, nous le sentons bien, nous abordons une nouvelle étape de l'histoire de cette construction européenne qui nous a apporté la paix, le succès économique et le progrès social. Le beau et nécessaire projet de l'élargissement va changer l'Union, ses modalités de fonctionnement et peut-être même sa nature, au moment où elle approfondit sa dimension politique. Parallèlement, et à mesure que s'étendent les domaines d'intervention de l'Union, les citoyens exigent, à bon droit, qu'elle soit plus démocratique, plus transparente, plus efficace et qu'elle respecte mieux le principe de subsidiarité. Le débat sur l'avenir de l'Europe a ainsi été relancé et il y a tout lieu de s'en réjouir, tant il est nécessaire, dans les périodes décisives, de regarder un peu plus loin que les échéances ou les préoccupations immédiates, de fixer le cap. J'ai eu l'occasion de m'exprimer à ce sujet la semaine dernière. Mes réflexions visaient à éclairer l'avenir et à dire ce que pouvait et devait être l'Europe de demain. Elles se situaient au-delà, naturellement, de la présidence française de l'Union. Mais une chose est claire, et je l'ai souligné à Berlin : la réussite de la réforme institutionnelle conditionne toutes les avancées ultérieures de l'Union. Sans succès de la CIG, il serait vain de songer aux étapes suivantes. Les autorités françaises sont conscientes de la responsabilité qui leur incombe à ce titre et elles abordent cette présidence avec l'ambition de faire progresser ou aboutir tous les dossiers qui engagent l'avenir. Elles le feront en s'attachant à préserver et enrichir ce qui donne son sens à notre projet : la défense des valeurs fondamentales et le respect des identités nationales et culturelles ; la volonté de concilier sans cesse performance économique et progrès social et de répondre aux attentes les plus concrètes des citoyens ; l'affirmation de l'Europe comme acteur majeur sur la scène internationale. Voilà dans quel esprit la France entend agir, dans le prolongement du travail remarquable accompli par la présidence portugaise et en concertation étroite avec la Suède qui nous succédera le 1er janvier prochain. Pour ce semestre, nous avons donc défini quatre objectifs : d'abord, préparer l'Union à son élargissement ; ensuite, mettre davantage l'Europe au service de la croissance, de l'emploi et du progrès social ; rapprocher, aussi, l'Union des citoyens pour faire vivre notre projet commun dans les curs et, enfin, affirmer la place de l'Europe dans le monde. Premier axe de la présidence : préparer l'avenir de l'Europe élargie. La réforme des institutions européennes constitue, je l'ai dit, l'un des tout premiers enjeux de notre présidence. Ne commettons pas l'erreur de sous-estimer l'importance des thèmes qui figurent à son ordre du jour. La composition de la Commission, la repondération des voix et l'extension du vote à la majorité qualifiée présentent un caractère crucial dans la perspective d'une Europe élargie. Si nous ne parvenons pas à les régler, l'Union serait condamnée à la paralysie à très brève échéance et je suis convaincu que tous les États membres en sont conscients et favoriseront la recherche de solutions. La présidence française est aussi résolue à obtenir des progrès sur la question des coopérations renforcées, qui a été ajoutée à l'ordre du jour de la CIG lors du Conseil européen de Feira. L'objectif n'est pas de figer des divisions entre Européens. Il est d'introduire une plus grande souplesse dans le fonctionnement de l'Union élargie en permettant à ceux qui le souhaitent d'aller plus vite sur le chemin commun. Soyez assurés que nous nous donnons tous les moyens pour réussir cette négociation, à laquelle le Parlement européen continuera naturellement d'être très étroitement associé. Le Conseil européen de Biarritz, deux mois avant celui de Nice, sera un sommet informel, essentiellement consacré à la réforme institutionnelle. Il devra donner l'élan nécessaire pour qu'un accord soit conclu en décembre et qu'il soit à la hauteur des enjeux. Car ni vous ni nous ne pourrions nous satisfaire d'un accord a minima. (Applaudissements)La réforme des institutions ouvrira la voie à l'élargissement de l'Union. J'en suis, vous le savez, un partisan résolu. L'élargissement sera un accomplissement pour la paix et la démocratie sur notre continent, et pour l'Union qui en sera plus forte. Aussi la présidence française est-elle déterminée à faire vraiment progresser les négociations d'adhésion avec tous les pays candidats, sur la base de leurs mérites propres et en faisant jouer le principe de différenciation. Notre objectif est de parvenir, au Conseil européen de Nice, à une vision aussi complète que possible de l'état des négociations, afin d'orienter efficacement les travaux des présidences suivantes et de baliser le chemin qui conduit à l'adhésion. Le dialogue avec les pays candidats sera par ailleurs approfondi sur le plan bilatéral et, aussi, dans le cadre de la conférence européenne que je réunirai à Nice au niveau des chefs d'État et de gouvernement, avant le Conseil européen. Deuxième axe de la présidence française : une Europe au service de la croissance, de l'emploi et du progrès social. L'euro, c'est le choix de la croissance et de l'emploi. C'est un succès. Nous en percevons déjà les effets positifs dans tous les pays de l'Union. Mais la mise en commun de nos politiques monétaires doit impérativement s'accompagner d'une grande ambition sociale et d'une meilleure coordination de nos politiques économiques. Depuis de longues années, la France plaide pour que l'emploi soit au cur des préoccupations de l'Union et devienne l'objectif central de ses politiques. Bien des progrès ont été accomplis, grâce aux présidences successives, notamment à Amsterdam, Luxembourg, Cardiff, Cologne. Le Conseil européen de Lisbonne, en mars dernier, a marqué une étape décisive : nous y avons affirmé notre objectif stratégique de reconquête du plein-emploi et de l'activité pour tous, en portant le taux d'activité des Européens à 70 % de la population en âge de travailler et nous nous sommes fixé comme référence une croissance annuelle moyenne de 3 %. La présidence française inscrira son action dans le prolongement de ce Conseil européen de Lisbonne. J'ai tenu à recevoir la Confédération européenne des syndicats au premier jour de la présidence de la France. Je suis, vous le savez, très attaché à l'affirmation d'un modèle social européen, fondé sur le dialogue social, sur une protection sociale adaptée aux exigences de notre temps et sur la reconnaissance du rôle de l'État comme garant de la cohésion sociale. La Charte des droits fondamentaux devra conforter ce modèle. Notre priorité sera donc l'adoption d'un "agenda social européen". La croissance économique et la modernisation de nos sociétés n'ont de sens que si elles se traduisent par un recul rapide du chômage qui, malgré les bons résultats enregistrés partout en Europe au cours des dernières années, demeure beaucoup plus élevé qu'aux États-Unis ou au Japon. L'Europe au service des peuples, c'est aussi la volonté d'un effort accru de justice sociale, une meilleure protection de l'enfance et un engagement plus vigoureux dans la lutte contre toutes les formes d'exclusion, notamment face aux nouveaux défis de l'économie de la connaissance. L'agenda social permettra, sur la base de la communication que vient de soumettre la Commission, de définir un programme de travail pour cinq ans, avec tous les acteurs concernés : États membres, Parlement européen, Commission, partenaires sociaux. Dans des domaines aussi importants que la protection sociale, l'association des travailleurs aux décisions de l'entreprise, la conciliation entre vie familiale et activité professionnelle, ou encore la formation tout au long de la vie, nous souhaitons que son contenu soit ambitieux. C'est d'abord ainsi, en avançant concrètement sur les projets, forts de notre volonté politique, que nous conforterons notre modèle social européen. Nous devons dans le même temps renforcer la coordination et la cohérence de nos politiques économiques. Ce renforcement est nécessaire pour consolider l'euro et inscrire la croissance européenne actuelle dans la durée. Aujourd'hui, la présidence française propose d'améliorer le fonctionnement de l'euro 11, appelé à devenir l'euro 12, en donnant à ses travaux plus de visibilité et plus d'autorité, de renforcer la coordination de nos politiques budgétaires en rendant plus efficaces nos procédures d'examen communautaire, de progresser dans l'harmonisation de nos politiques fiscales dans la continuation du Conseil européen de Feira et, enfin, de préparer activement nos populations à l'arrivée prochaine de l'euro. L'appropriation de l'euro par les citoyens est vitale. Tout doit être fait pour réussir cette étape majeure, sur le plan pratique et sur le plan humain. Enfin, il faut placer l'Europe à la pointe de la société de l'information, bâtir la croissance dans l'Union en prenant appui sur notre outil de formation - l'un des meilleurs du monde - sur notre formidable potentiel scientifique et intellectuel et sur notre industrie, qui est l'une des plus performantes. La France s'attachera à donner toute leur ampleur aux décisions prises sous la présidence portugaise : soutien aux entreprises innovantes, grâce aux nouveaux développements du capital-risque, mise en place d'un brevet communautaire, élaboration d'un tableau de bord européen de l'innovation, création d'un réseau à très haut débit pour les scientifiques et développement des contenus européens, lutte contre la cybercriminalité. Nous devons aussi faire en sorte que les bénéfices de ces nouvelles technologies soient accessibles à tous, éviter que se creuse un fossé numérique, en favorisant notamment le raccordement de toutes les écoles européennes à l'Internet d'ici la fin de 2001, comme nous l'avons décidé. Nous serons également très attentifs au renforcement de la place de l'Europe dans le secteur hautement stratégique des biotechnologies, en veillant naturellement au respect des règles éthiques qui doivent s'appliquer à toute démarche scientifique, inventive ou industrielle, à partir du vivant. La croissance et la solidarité doivent bénéficier à toutes les régions de l'Union, et en particulier à ses régions insulaires, qu'il faut aider à surmonter leurs handicaps. La présidence veillera aussi à la consolidation et à l'approfondissement des liens avec les régions ultrapériphériques. Il faut maintenant mettre en application les nouvelles dispositions du traité d'Amsterdam pour que les Açores, Madère, les Canaries et les départements français d'outre-mer bénéficient des droits, des avantages et des politiques communautaires particulières découlant de leurs caractéristiques et contraintes spécifiques. Le troisième axe de la présidence française sera de rendre l'Europe plus proche des citoyens. C'est désormais la préoccupation légitime de toutes les présidences qui se succèdent à la tête de l'Union. L'Europe apparaît encore trop lointaine à beaucoup de nos compatriotes, qui mesurent mal ce qu'elle leur apporte et peut leur apporter dans leur vie de tous les jours. Il est temps que l'Union s'occupe davantage des questions qui les intéressent le plus directement : faisons l'Europe des hommes. L'adoption d'une Charte des droits fondamentaux de l'Union, en cours d'élaboration, avec la participation active des membres de votre Assemblée, permettra de consacrer dans un même texte les valeurs, les principes et les droits qui fondent notre Union : droits civils et politiques, droits économiques et sociaux. Il est essentiel que la Convention qui rédige le projet de texte ait terminé ses travaux suffisamment tôt pour permettre l'avènement de la Charte avant la fin de cette année. L'Europe des hommes, nous la faisons aussi progresser en construisant l'Europe de la mobilité, de la connaissance et des jeunes. Tout en respectant les compétences des États membres en matière d'éducation, nous devons résolument promouvoir les échanges humains et notamment universitaires. Dans la perspective du Conseil européen de Nice, la présidence française va s'attacher à recenser les obstacles à la mobilité des chercheurs, des étudiants, des enseignants, et à rechercher les moyens de les surmonter. Nous devons être ambitieux et viser un accroissement substantiel des échanges dans l'Union. Ce qui est en jeu, c'est la synergie entre laboratoires et entreprises européennes, c'est le renforcement des pôles de recherche et d'innovation, et ils sont nombreux et importants en Europe. C'est aussi une certaine vision du dialogue des cultures et de la diversité culturelle. C'est enfin la citoyenneté européenne, le sentiment d'appartenir à un même ensemble politique et humain. Plus concrètement encore, la présidence française fera progresser les initiatives de nature à améliorer la vie quotidienne des Européens. D'abord en matière de santé publique et de protection des consommateurs. Le traumatisme issu de l'épidémie de la vache folle, et d'autres menaces du même ordre, nous obligent à mettre en place une autorité alimentaire européenne indépendante. Je sais pouvoir compter, dans cette entreprise, sur le soutien de votre Assemblée. Nous devrons aussi faire reconnaître, sur le plan européen et international, le principe de précaution et progresser en matière d'étiquetage et de traçabilité des organismes génétiquement modifiés. N'oublions jamais que l'agriculture est la première de nos politiques communes. La présidence française y sera particulièrement attentive à l'OMC, dans le cadre des négociations d'élargissement et dans la prise en compte des difficultés que rencontrent certaines filières, telles que la production porcine, celle des fruits et légumes ou la banane. Dans le domaine de l'environnement, l'accent sera mis d'abord sur la sécurité des transports maritimes - transport de matières dangereuses ou transport de produits pétroliers. La catastrophe écologique du naufrage de l'Erika est d'autant plus inacceptable qu'elle est due à la négligence des hommes. Les autorités françaises sont résolues à ce que, sur la base de leurs propositions et de celles de la Commission, celles qui ont déjà été présentées ou celles qui vont l'être, et avec l'appui du Parlement européen, des progrès concrets soient enregistrés dans les mois qui viennent pour épargner à nos côtes la répétition de tels drames. Au-delà, l'Europe continuera d'être à l'avant-garde du combat pour la sauvegarde de notre environnement. Elle doit toujours mieux l'intégrer dans ses politiques. Nous connaissons certains des dangers que présente à cet égard la mondialisation de l'économie. Ils peuvent compromettre de façon peut-être irréversible les conditions de vie des générations futures. Dans cet esprit, la présidence française s'attachera, en novembre prochain, à obtenir un bon accord, aussi bon que possible, lors de la conférence de La Haye sur l'émission des gaz à effet de serre et le changement climatique, et elle veillera à la mise en uvre du protocole de Kyoto. (Applaudissements)Dans le secteur de la justice et des affaires intérieures, la présidence française assurera un suivi ambitieux des décisions prises à Tampere en octobre 1999. Des progrès devront être accomplis pour mettre en place une politique européenne d'asile et d'immigration sur des points très concrets : délivrance des titres de séjour de longue durée, harmonisation des conditions d'accueil, lutte contre l'immigration clandestine et ses filières. La tragédie de Douvres est dans tous nos esprits. Conformément aux conclusions du Conseil européen de Feira, la présidence préparera des mesures précises sur les sanctions contre les responsables de trafics. L'accent sera mis aussi sur la lutte contre la drogue et la criminalité financière qui lui est si souvent associée. L'Europe devra en particulier contribuer à l'adoption de mesures permettant de combattre efficacement le blanchiment de capitaux en soutien à l'action menée dans le cadre du G7 - et j'aurai l'occasion d'insister sur ce point - au sommet d'Okinawa, au Japon. Nous sommes enfin résolus à avancer dans la réalisation d'un espace judiciaire européen, fondé sur la reconnaissance mutuelle des jugements et des décisions judiciaires. Vous me permettrez, pour clore ce chapitre de l'Europe des citoyens, de dire un mot du sport. Alors que vient de s'achever l'Euro 2000 de football qui a donné tant de plaisir et d'émotion aux Européens, (Applaudissements)nous devons veiller à ce que l'Union européenne prenne mieux en compte la spécificité du sport et sa fonction sociale. Il y a là un vrai problème qui doit être étudié et résolu. La présidence française s'y emploiera. (Applaudissements)Quatrième et dernier axe de notre présidence : une Europe forte sur la scène internationale. En matière de politique étrangère et de sécurité commune, la présidence française aura à cur d'affirmer l'identité européenne, avec le soutien du Haut-Représentant et de la Commission. L'une de ses priorités sera de consolider l'Europe de la défense et de la sécurité qui a connu, ces derniers mois, des progrès spectaculaires. Il nous faudra concrétiser et développer ces acquis. Dans le domaine opérationnel, il s'agira de tenir la conférence d'engagement des capacités, afin de donner toute leur crédibilité aux objectifs fixés à Helsinki. Nous souhaitons également que les instances intérimaires, installées à Bruxelles depuis le 1er mars dernier, jouent leur rôle en vue du passage à la phase définitive. Il faut en particulier que le comité politique et de sécurité, destiné à remplacer le comité politique, devienne peu à peu la cheville ouvrière de la PESC, en soutien et avec l'appui de M. Javier Solana. Enfin, les industries de l'armement doivent confirmer, par leurs rapprochements et par leurs programmes de coopération, les ambitions politiques de l'Europe de la défense. Les derniers mois ont été très positifs à cet égard, en matière d'hélicoptères, en matière de missiles ou pour ce qui concerne l'avion de transport futur. Dans tous ces domaines, la présidence française ne ménagera aucun effort pour que l'Europe se donne pleinement les moyens de sa politique étrangère, dans un esprit d'amitié et de coopération, bien entendu, avec ses alliés. Sur le plan géographique, à côté des sommets prévus avec les partenaires majeurs que sont les États-Unis et le Canada, la Russie et l'Ukraine, trois grandes priorités se dégagent dans le domaine de la PESC : les Balkans, avec la poursuite du processus de stabilisation engagé, sur le plan militaire comme dans le domaine économique. L'Union doit donner aux pays de la région une claire perspective européenne afin de les encourager à se réformer et à coopérer sur le plan régional. Tel est l'objet du sommet que le Conseil européen de Feira a proposé de tenir entre l'Union européenne et les pays des Balkans occidentaux ; la Méditerranée, avec la réunion ministérielle de Barcelone IV et, si les circonstances le permettent, l'organisation à Marseille du premier sommet euro-méditerranéen. Ce sera l'occasion de donner au processus de Barcelone un nouvel élan grâce à l'adoption d'une charte de paix et de stabilité et au renforcement des liens économiques et culturels entre les deux rives de notre mer commune ; l'Asie, avec le troisième sommet de l'ASEM et les sommets bilatéraux qui réuniront l'Europe et la Chine, l'Europe et le Japon. Là aussi, la présidence française veut donner toute leur dimension à des relations qu'elle juge essentielles pour bâtir le monde multipolaire et équilibré de demain. La présidence française s'attachera aussi à mettre en uvre avec efficacité la nouvelle convention entre l'Union et les pays d'Afrique, des Caraïbes et du Pacifique. L'Europe doit être forte et ouverte sur le monde. Ainsi elle devra jouer tout son rôle, de façon cohérente et solidaire, pour qu'un nouveau cycle de négociation, global et équilibré, puisse démarrer dans le cadre de l'Organisation mondiale du commerce. Vous le voyez, Madame la Présidente, Mesdames, Messieurs, la feuille de route que s'est fixée la France pour sa présidence de l'Union est ambitieuse et concrète. Il s'agit d'abord d'assurer le bon fonctionnement des institutions de l'Union, alors même que celle-ci s'apprête à changer de visage. Demain, le nombre d'États membres aura plus que doublé et nous devons trouver les procédures qui permettront la prise de décisions et les progrès de l'Europe en renforçant son efficacité et sa légitimité. Et c'est bien de cela qu'il s'agit. Notre Union gardera sa dynamique et sa force si nous savons aussi la faire aimer de ceux qu'elle sert, c'est-à-dire des Européens eux-mêmes. Ces préoccupations sont également partagées par votre Assemblée. En travaillant la main dans la main, en confiance, sur chacun de ces dossiers, nous parviendrons ensemble à faire franchir à l'Europe des étapes essentielles pour l'avenir. Et j'ai la conviction que, dans six mois, lorsque je reviendrai devant vous pour dresser le bilan, l'Europe ne sera plus tout à fait la même. Nous aurons consolidé l'édifice tout en le rendant plus accueillant à ceux qui l'occupent et à ceux qui souhaitent y entrer. (Applaudissements) Prodi Madame la Présidente du Parlement européen, Monsieur le Président de la République Française, chers Députés, c' est pour moi un immense plaisir de m'adresser à vous aujourd' hui, à l' aube de cette nouvelle présidence. Ce passage du flambeau constitue toujours un moment de grande émotion dans la course aux objectifs de l' Europe. C' est encore davantage le cas aujourd' hui, en cette année 2000. En effet, dans les premiers mois de cette année, aux Conseils européens de Lisbonne et de Feira, l' Europe a déjà fait de grandes avancées en direction de la relance de l' économie. En outre, des progrès ont été accomplis dans la voie d'un élargissement extraordinaire de l' Union, projet que le président a d' ailleurs qualifié "de beau et nécessaire", et vers un renforcement de ses institutions avant l' élargissement. Tout en saluant la nouvelle présidence, je voudrais , Monsieur le Président, commenter quelques points soulevés dans votre discours. Tout d' abord, je tiens à exprimer mon appui inconditionnel à l' engagement de faire avancer l' agenda social européen. En février, lorsque j'ai présenté les objectifs stratégiques de la Commission pour la période 2000-2005, j' ai annoncé qu' un des principaux objectifs serait de redéfinir les priorités économiques et sociales de l' Europe. Moins de cinq mois plus tard, je trouve que les progrès déjà réalisés dans la mise en uvre des aspects économiques de cette priorité sont particulièrement encourageants. Les aspects sociaux du développement de l' Europe constitue l'autre face de la même médaille ; c' est dans cette direction qu' iront nos efforts au cours du prochain semestre. En particulier, la présidence devra aborder toute une série de questions importantes sur lesquelles la Commission a déjà présenté ses propositions. Il y a quelques jours à peine, la Commission a en effet adopté un agenda de politique sociale, où sont inscrits les points à traiter au cours des deux ou trois prochaines années. Ceci afin que les conclusions des Conseils européens de Lisbonne et de Feira se traduisent en actions concrètes. Selon moi, ce document est un juste équilibre entre les orientations politiques définies à Lisbonne et à Feira, d' une part, et les devoirs et pouvoirs que nous confère le Traité, de l' autre : il devrait donc permettre de réunir le consensus de tous lors du Conseil de Nice. Il est en effet fondamental que l' Union ne crée pas d' inégalités dans notre société, d' autant qu' aujourd' hui les conditions économiques sont favorables à leur réduction. La Commission approuve dès lors l'accent mis par la présidence sur ces problèmes. La directive contre le racisme a été récemment adoptée en un temps record - à peine six mois. Pour l' heure, nous nous attendons à ce que la présidence affronte de la même manière les autres aspects de ce très important paquet de mesures contre la discrimination. En effet, quel que soit le programme de lutte contre la discrimination, il doit tout d' abord garantir l' égalité des chances aux hommes et aux femmes. En outre, nous devons faire notre possible pour mettre fin à cette abominable forme d' esclavage que constitue le trafic des femmes et des enfants à des fins d'exploitation sexuelle. Une forme d' inégalité encore présente dont souffre la société européenne concerne l'accès à l'éducation. En la matière, un plan d' action a été adopté à Lisbonne, plan aujourd' hui mis en pratique. Pour ma part, je suis convaincu que la présidence prendra des mesures énergiques pour faire en sorte que toute notre jeunesse acquière les capacités nécessaires pour s' insérer dans une économie basée sur la connaissance. Il nous incombe en outre de faire progresser la connaissance en encourageant, sur le plan tant qualitatif que quantitatif, la mobilité des étudiants, des enseignants et des chercheurs, comme cela a enfin été proposé à Feira. Je suis heureux que ce thème soit revenu à l' ordre du jour, car c' est un thème d' importance fondamentale, dont les conséquences ultimes n' ont pas encore suffisamment été examinées en profondeur. Une autre source d' inégalité est le piège de la pauvreté où sont tombés trop de citoyens européens. À Lisbonne, le Conseil européen a consacré l' engagement des États membres à s' efforcer d' éradiquer la pauvreté. En outre, un groupe de haut niveau en matière de protection sociale collabore avec la Commission sur cette ambitieuse stratégie. Il est véritablement scandaleux que dans nos sociétés subsistent encore de telles situations d'extrême pauvreté. Au Conseil de Nice, nous devrions parvenir à un consensus sur l'attitude à adopter face à l' exclusion sociale, et, à cet égard, la Commission a déjà présenté des propositions. Le Conseil européen de Feira a aussi vivement soutenu les propositions de la Commission en matière de sécurité alimentaire. Il a également recueilli l' engagement des États membres à progresser vers l' institution d' une autorité indépendante pour la sécurité alimentaire et ce, dès que la Parlement européen aura rendu son avis. Je pense que cet avis pourra être rendu, au plus tard, pendant la première session d' octobre. Une fois notre proposition présentée, j' espère que les plans pour la création de cette autorité iront bon train sous la présidence française. Tel est notre engagement précis envers les citoyens, lesquels ne sont pas disposés à tolérer des hésitations en matière de sécurité alimentaire. De ce point de vue, nous devons aussi adopter une approche commune afin de maintenir notre marché intérieur. Les problèmes rencontrés récemment nous ont servi de leçon et je pense que chacun d' entre nous est maintenant disposé à assumer ses responsabilités. L' opinion publique européenne est extrêmement préoccupée par les problèmes d' environnement. Pour ma part, je suis aux côtés de la présidence française et je suis en faveur de ce qui a été dit, à savoir faire de la protection et de l' amélioration de l' environnement une de nos grandes priorités. En novembre, lors de la sixième session de la Conférence mondiale des Nations Unies sur les changements climatiques, qui se tiendra à La Haye, des décisions importantes devront être prises en la matière. À l' occasion de cette rencontre - une des plus importantes après Kyoto - l' Union doit confirmer son rôle de leader : nous devons maintenir les engagements de Kyoto et maintenir la pression sur nos partenaires afin qu' ils en fassent autant. L' impact de nos politiques des transports et de l' énergie sur l' environnement et, notamment, sur les changements climatiques, sera le sujet principal de deux documents que la Commission entend présenter, à l' automne prochain, au Conseil et au Parlement. Le premier sera un livre vert sur la politique commune des transports et le second, un document stratégique sur les diverses sources d' énergie et sur la sécurité de l'approvisionnement énergétique. Ces aspects suscitent des inquiétudes chez les citoyens européens, qui attendent de nous une intervention efficace, surtout dans la situation actuelle. Les citoyens sont particulièrement préoccupés par les catastrophes dues à la pollution pétrolière sur leurs côtes. Comme vous l' avez dit, Monsieur le Président, si nous voulons éviter que ne se répètent de telles catastrophes, le Conseil et le Parlement européen doivent procéder rapidement à l' adoption d' un ensemble de mesures sur la sécurité de la mer, comme nous l' avons déjà proposé. Un autre motif d' inquiétude important pour les citoyens est l' utilisation d' organismes génétiquement modifiés et des biotechnologies. Nous devons garantir la protection adéquate de la santé de l' homme et de l' environnement et, simultanément, permettre à la société de bénéficier des progrès de la biotechnologie moderne. Il convient par conséquent d' adopter en toute urgence la nouvelle législation-cadre sur l' émission délibérée d' organismes génétiquement modifiés. Cette série de dispositions renforce et améliore celle qui existe déjà, et il est essentiel d' apporter une réponse équilibrée pour rétablir la confiance de l' opinion publique et du marché. Voilà donc un programme ambitieux pour le prochain semestre. Pour ma part, il me semble que les différentes lignes d' action peuvent toutes se résumer à une vive aspiration à une meilleure qualité de vie. Dans toute l' Europe, à tous les niveaux de la sociétés, les citoyens demandent une meilleure qualité sociale, une meilleure qualité éthique et une meilleure qualité environnementale ; et il nous faut écouter cette demande. C' est pourquoi je tiens enfin à souligner la nécessité d' instaurer des relations constructives avec nos nouveaux voisins. Un des principaux défis que l' Union européenne aura à relever est la nécessité de stabiliser notre continent et la promotion de la stabilité dans les régions frontalières doit clairement constituer le cur de cette stratégie. Nous sommes ainsi pleinement d' accord sur la proposition d' organiser un sommet politique entre l' Union européenne et les pays des Balkans les plus avancés en matière de démocratie. La Commission a déjà commencé à jeter les bases de ce sommet sur les Balkans ; nous espérons ainsi collaborer étroitement avec la présidence française pour ce qui est des préparatifs plus spécifiques. Il y a peu, j' ai eu l' occasion de réfléchir sur l'interaction de plus en plus importante entre les institutions européennes. Depuis que le Traité d' Amsterdam est entré en vigueur, notre système législatif a gagné en efficacité dans le cadre de la nouvelle procédure de codécision. Cette procédure s' applique à une gamme plus large d' actes législatifs ; cependant, les occasions de recours à la conciliation ont diminué. Selon une enquête récente, plus de la moitié des propositions législatives présentées l' année dernière ont été adoptées en deuxième lecture et dans pratiquement un cinquième des cas, une seule lecture a suffi. Ce qui signifie que le processus législatif mûrit et repose de plus en plus sur le consensus. Je pense que cette constatation est encourageante, d' autant que la Commission a recommandé à la Conférence intergouvernementale une extension de la procédure de codécision, ainsi que du vote à majorité qualifiée. De cette manière, la légitimation démocratique du processus législatif européen sera renforcée, élément essentiel de la santé politique de l' Union. Monsieur le Président, je me félicite de votre engagement à mener à bon port les négociations de la Conférence intergouvernementale, à savoir la nécessaire réforme de nos institutions. Cet engagement donne en effet un signal fort et positif à nos partenaires dans les négociations avec les pays candidats. À Biarritz et à Nice, l' Europe aura besoin de toute votre compétence et d'un grand sens des responsabilités de la part de chacun. Nous tous savons qu' il est essentiel de renforcer nos institutions et de les faire fonctionner de manière plus efficace : c' est condition essentielle de l' élargissement. Nous aurons maintes fois l'occasion d'aborder cette question plus en détail. Aujourd' hui, je voudrais seulement souligner une évidence, qui est le but même de Nice et des Conseils ultérieurs : une Union de 27-28 États ou plus aura besoin d' institutions plus fortes et non plus faibles ; nous avons besoin d' un engagement démocratique plus fort et non plus faible, d' un système juridique plus solide et non plus vague. À ce propos, il serait donc illusoire de penser à la "méthode Monnet" comme à une méthode du passé, qui peut être remplacée de manière plus efficace par des solutions ad hoc. Le Parlement européen, le Conseil, la Commission, la Cour de justice sont nos institutions. Elles fournissent les garanties, le système de poids et contrepoids, sans lequel il ne pourra rien être construit de durable. Vu leur caractère essentiel, nous devons travailler à les améliorer. Telle est la tâche que nous nous sommes tous fixée pour Nice. Il est clair, en somme, que le prochain semestre sera un semestre d' engagement. Pour ma part, je suis convaincu que, lorsque la France passera le flambeau à la Suède, nous aurons enregistré des progrès significatifs dans la construction de l' Europe que souhaitent et attendent nos concitoyens. Poettering Madame la Présidente, Monsieur le Président du Conseil européen, Monsieur le Président de la Commission, chers collègues, le groupe du parti populaire européen et des démocrates européens se réjouit que vous vous soyez exprimé, Monsieur le Président Chirac, devant le Parlement européen en ce début de présidence française. Il ne va effectivement pas de soi que le président du Conseil européen se présente en début de présidence. Nous y voyons une preuve de votre engagement personnel particulier en faveur de l'unification de l'Europe. Nous nous félicitons aussi que la constitution française dispose que le président de la République française ait la responsabilité de la politique européenne et nous savons qu'avec vous, elle est en de bonnes mains. Nous avons confiance en vous. Nous vous souhaitons beaucoup de succès pour votre présidence. Nous vous souhaitons un succès personnel et nous savons que si succès il y a pour vous, ce sera notre succès à tous, ce sera un succès pour l'unification européenne. Vous avez tenu un discours important devant le Parlement fédéral allemand, vous avez tenu un discours important dans cette enceinte et vous avez, ce faisant, ouvert le débat sur l'avenir européen. Les débats sur l'avenir européen et ceux sur la Conférence intergouvernementale font partie d'un même tout. Nous devons nous demander quelle Europe nous voulons, quelle méthode employer. Nous vous sommes reconnaissants d'avoir évoqué Pierre Pflimlin et Robert Schuman. Nous sommes fiers que tous deux aient été des démocrates-chrétiens. Vendredi dernier, nous avons pris congé de Pierre Pflimlin dans la cathédrale de Strasbourg. À cette occasion, vous avez fait transmettre un message par le biais du président du Sénat, M. Poncelet. Toutes les personnes présentes, comme l'étaient notre Présidente et d'autres collègues, ont été profondément émues. Le drapeau européen était dressé à côté du cercueil de Pierre Pflimlin et, à la fin du service religieux, qui n'était pas un service funèbre, mais une cérémonie d'espoir et de confiance, un chur entonna l'hymne européen. Si ce la avait été possible il y a cent ans, dès l'an 1900, combien de souffrances, combien de misères auraient été épargnées à notre continent européen. C'est pourquoi, par essence, la politique d'unification européenne est une politique de paix. En tant que groupe du parti populaire européen et des démocrates européens, nous sommes dans notre grande majorité - il y a bien entendu l'une ou l'autre opinion divergente - favorables à l'Europe communautaire. Nous voulons des institutions européennes fortes. Nous voulons un Parlement européen fort qui soit sur un pied d'égalité avec le Conseil de ministres sur toutes les questions de législation européenne. Nous voulons y parvenir sous votre présidence et avec votre soutien, Monsieur le Président. Vous étiez d'ailleurs membre du Parlement européen après les premières élections européennes. Nous nous rappelons bien que nous étions collègues à l'époque, si je puis m'exprimer ainsi. Nous avons ensuite suivi des voies différentes mais nous vous considérons, en tant qu'ancien membre du Parlement européen, comme un allié dans notre lutte visant à être traités sur le même pied que le Conseil de ministres sur toutes les questions d'ordre législatif. (Applaudissements) Nous voulons en outre une Commission forte. Au cours de ces derniers mois, la Commission a démontré qu'elle était la gardienne des Traités. Je vous en suis redevable, Monsieur le Président de la Commission. Nous voulons aussi que la Commission soit l'exécutif européen. Je me félicite que nous soyons sur la même longueur d'onde que la Commission - ainsi que son excellent représentant français responsable de ces questions, à savoir Michel Barnier - sur cette question institutionnelle. Monsieur le Président du Conseil européen, je me suis réjoui de vous entendre dire que le temps où des décisions étaient prises derrière des portes closes était révolu et qu'elles devaient être transparentes. J'ai l'impression qu'il est une institution européenne qui pourrait être un peu plus transparente encore ; il s'agit du Conseil de ministres et je demande que nous réfléchissions encore à la manière d'améliorer la transparence à ce niveau. (Applaudissements) Il y a ensuite la Cour de justice européenne. Renforçons-la afin qu'elle puisse dire le droit car la plus grande réalisation de cette Union européenne est que nous pouvons aujourd'hui surmonter par la voie juridique nos inévitables conflits et divergences d'intérêts. Cette Union européenne est une communauté juridique et c'est le plus grand bien dont nous disposions. Nous devons donc doter la Cour de justice européenne des moyens appropriés. Dans votre discours de Berlin, vous avez parlé du grand projet d'une constitution. La grande majorité de notre groupe en a pris connaissance avec force sympathie. Nous devrons répondre aux questions suivantes : que font nos nations, que font nos régions, que font les collectivités locales ? Toute cela dans le cadre de la subsidiarité, vous en avez parlé. Mais l'élément décisif est de disposer d'un cadre institutionnel uniforme ; il ne peut y avoir de structures parallèles à l'Union européenne. Non seulement les citoyens ne le comprendraient pas mais il n'y aurait aucune base juridique en la matière et nous ne sommes donc en aucune façon ouverts à l'idée de créer sans cesse de nouveaux secrétariats. Nous pensons plutôt que c'est à l'Union européenne d'agir, avec des institutions fortes et sur la base du droit européen. (Applaudissements) Monsieur le Président, il est bien entendu essentiel que la décision à la majorité devienne le mode décisionnel fondamental au sein du Conseil de ministres. Il ne suffit pas d'étendre la décision à la majorité. Celle-ci doit devenir le système décisionnel fondamental au sein du Conseil de ministres. En ce qui concerne la Commission - je le dis alors que j'aperçois notre très estimé collègue Jacques Santer -, le Luxembourg ne renoncera jamais à avoir un représentant en son sein. Si chaque État membre est représenté au sein de la Commission, je pense que les plus petits États marqueront leur accord à une nouvelle pondération des voix au Conseil de ministres. Encore une remarque quant aux tâches des parlements nationaux et du Parlement européen : le Parlement européen est responsable de la législation, de concert avec le Conseil de ministres, et je ne pense rien de bon de l'idée avancée par le ministre allemand des Affaires étrangères - qui a, à part ça, avancé de bonnes propositions - selon laquelle seuls des députés nationaux devraient faire partie du Parlement européen. C'est un point de vue assez obsolète et nous nous opposerons résolument à une telle réflexion. (Applaudissements) La tâche des parlements nationaux est de pouvoir contrôler plus efficacement leur propre gouvernement en tant que membre du Conseil de ministres et je pense qu'en ce sens, le Parlement européen et les parlements nationaux doivent viser à une collaboration positive. Nous avons la plus grande confiance dans la présidence française, Monsieur le Président Chirac, et cela vaut aussi pour votre personne. Vous avez gagné le championnat d'Europe de football, nous vous en félicitons. C'est un bon présage pour la présidence. J'espère que l'Europe connaîtra autant de succès que n'en a connu l'équipe nationale française lors du championnat d'Europe. Je vous souhaite un grand succès. Si tel est le cas, ce sera un succès pour nous tous. (Applaudissements) Barón Crespo Madame la Présidente, Monsieur le Président du Conseil, Monsieur le Président de la Commission, Mesdames et Messieurs les Députés, tout d'abord je souhaite la bienvenue, au nom du groupe du parti des socialistes européens, à la présidence française. C'est une heureuse coïncidence que, à un moment crucial de notre histoire, ce soit l'un des États fondateurs, la patrie de Jean Monnet, de Robert Schuman et de Pierre Pflimlin, qui préside aux destinées de l'Union. Et je vais, d'ores et déjà, souhaiter, et pas seulement souhaiter, mais dire aussi que nous avons besoin d'un succès, d'un grand succès de la présidence française, de son Président et de son gouvernement. M. le Président a présenté quatre grands axes de travail pour sa présidence. Tout d'abord nous partageons l'avis de la présidence française sur le fait que la réforme institutionnelle est fondamentale pour toutes les avancées ultérieures de l'Union et surtout pour ces beaux projets d'élargissement, pour cet engagement que nous avons. Nous avons besoin, si on peut le dire en anglais, d'un nice treaty in Nice : je compte sur vous. Mais c'est pour cela justement qu'il est important que nous soyons capables d'inclure la Charte des droits fondamentaux dans le Traité, (Vifs applaudissements) Parce qu'il s'agit, en fait, de consacrer notre communauté de valeurs et, en ce sens, je veux saluer la volonté de la présidence française parce qu'il ne faut pas oublier que vous avez défendu ces valeurs dans votre pays et en Europe et nous pensons que, si nous voulons résoudre les problèmes que nous avons en ce moment en regardant vers l'avenir - et je pense au cas de l'Autriche - il est fondamental que nous soyons capables d'insérer dans le Traité aussi bien cette affirmation d'une communauté de valeurs que les méthodes pour les défendre. Il y a un autre aspect du discours de M. le Président de la République qui est important : il a critiqué les décisions prises dans le secret des chancelleries. Il serait bon que ceci soit appliqué à la Conférence intergouvernementale. J'ai vu, avec satisfaction que, dans son discours devant le Bundestag, M. le Président a défendu la méthode de la Convention, où députés européens, députés des parlements nationaux, représentants des gouvernements et la Commission travaillent ensemble. Pourquoi ne pas étendre cette méthode de réforme constitutionnelle, que vous appelez de vos vux ? Pour bâtir sur ce que nous avons déjà, non pas pour faire des châteaux en Espagne ! Pourquoi ? Parce que, s'il faut faire une constitution, il faut la faire à partir de notre triangle institutionnel. Il faut renforcer la Commission et les parlements, le Conseil et la Cour de justice. (Applaudissements) Il y a une question fondamentale - on a parlé des coopérations renforcées à Santa Maria da Feira - mais les coopérations renforcées ont un rapport très étroit avec la loi de la majorité au Conseil et avec la codécision au Parlement. C'est le même paquet et c'est sur cela qu'il faut travailler sérieusement. En deuxième lieu, vous avez parlé aussi de la défense du modèle social européen, vous avez repris les conclusions du Sommet de Lisbonne - que nous croyons aller dans la bonne voie - dans la voie de la défense de ce triangle "emploi, cohésion sociale, compétitivité" et je me permettrai, Monsieur le Président, d'ajouter aussi à cet agenda deux questions fondamentales. L'une, c'est le futur des services publics, des services universels européens, (Applaudissements) l'autre, c'est le rapport qu'ils ont avec la cohésion économique et sociale, pour ne pas augmenter la fracture économique et sociale qui peut exister déjà. Nous croyons que ceci doit faire partie de ce paquet. Nous saluons l'initiative de la Commission, par le biais de Mme Diamantopoulou, et nous espérons que nous pourrons avancer, d' une façon très directement liée aussi avec le renforcement de notre capacité économique et monétaire. Nous en sommes déjà, heureusement, à un euro à douze et il faudrait que ce soit bientôt un euro à quinze, mais l'euro il faut le défendre, il faut le consolider. C'est une priorité absolue ! Le troisième point, une Europe plus proche des citoyens. À ce sujet, sur l'environnement, sur la défense des consommateurs et sur la sécurité alimentaire, nous sommes tout à fait d'accord. C'est justement cette Europe plus proche des citoyens ce que nous avons demandé à cette Commission avant de voter son investiture. Nous croyons que c'est un grand chantier de nous rapprocher des citoyens. Il y a aussi une question qui est très sensible en cette matière, c'est le sport, que vous avez cité comme l'une de vos priorités. Non content de vous féliciter, je tiens à dire que, assurément la composition de l'équipe nationale de France est déjà une façon pionnière de voir l'Europe multiraciale et multiculturelle de demain, (Vifs applaudissements) et nous croyons qu'il faut lutter absolument pour éliminer ce capitalisme obscur qui souille le sport et pour favoriser le sport et la promotion de la jeunesse européenne. Pour finir, Madame la Présidente, la politique étrangère. Je prie la présidence de ne pas faire le grand seigneur, pour que nous payions des engagements qui ne correspondent pas à nos ambitions. Si on veut faire de la politique étrangère, il faut la faire d'une façon responsable en tenant notre parole et, comme cela, nous serons capables de dépasser un conflit entre le Parlement et le Conseil, qui peut empêcher le développement de cette dimension essentielle pour l'Europe. (Vis applaudissements) Cox Madame la Présidente, je tiens, au nom de mon groupe, à saluer très chaleureusement M. Chirac, à la fois en sa qualité de président en exercice du Conseil et en sa qualité de Président français venu ici pour témoigner de l'importance que la France et lui-même, personnellement, attachent aux travaux de cette présidence. Dimanche dernier, grâce aux "'bleus", la France est devenue la championne d'Europe : j'espère que, sous votre présidence, la France deviendra, encore une fois, la championne pour l'Europe ! C'est avec beaucoup d'intérêt que nous avons écouté votre déclaration aujourd'hui et celle que vous avez faite la semaine dernière, à Berlin. L'une et l'autre apportent une contribution importante au débat européen. Ce que sera l'Europe de demain nous préoccupe tous. Nombreux sont les points du débat sur l'Europe qui attendent encore une réponse : quel territoire pour l'Europe, quelles fonctions, quelle identité et quelles valeurs ? En lançant ce débat, vous avez rendu service à l'Europe. Cependant, l'énergie que nous mettons à spéculer sur l'Europe de demain ne doit pas nous empêcher d'agir pour l'Europe d'aujourd'hui. Avec la perspective de l'élargissement, l'Europe des Quinze d'aujourd'hui a, comme vous l'avez fait remarquer ce matin, beaucoup de pain sur la planche. Au moment où nous nous préparons pour cet élargissement, on ne saurait sous-estimer l'importance des "reliquats d'Amsterdam". Vous avez dit que nous ne pourrions nous satisfaire d'un accord a minima. Nous ne pouvons que souscrire à ces propos. Mon groupe attache une très grande importance, comme vous aujourd'hui, à ce qu'une charte des droits fondamentaux fasse partie du paquet que nous envisageons pour Nice. Comme vous, Monsieur le Président, nous pensons que l'Europe doit reposer sur les valeurs que sont la liberté, la dignité, la tolérance, la démocratie et le respect des droits. Nous respectons le rôle de la Commission européenne qui tempère nos débats et équilibre nos intérêts respectifs. Nous faisons grand cas de l'accès de nos citoyens, au travers de cette Assemblée et d'autres instances, aux contrôles et aux équilibres démocratiques dans la formulation de la législation européenne. Nous faisons grand cas de la transparence et apprécions de travailler au grand jour, et non pas à huis clos. Nous accordons beaucoup d'importance au droit qu'ont les citoyens d'en appeler à la Cour européenne de justice lorsqu'ils constatent une injustice. Aucune de ces choses n'est propre à l'intergouvernementalisme. Nous devons être attentifs à une dérive dans cette direction. Mon groupe estime qu'une Europe forte a besoin d'institutions européennes parmi lesquelles la Commission détient un rôle clé. Tout comme vous, je reconnais qu'une constitution pour l'Europe est nécessaire. Nous pouvons lancer le débat à ce sujet, mais il est clair que la question est trop complexe pour être résolue dans les six prochains mois. À cet égard, j'exprimerai un souhait : que ce débat ne devienne pas un troisième verrou sur la porte de l'élargissement. Helsinki en a posé deux : d'une part, nous devons opérer notre propre réforme à Nice et, d'autre part, les pays candidats doivent intégrer l'acquis communautaire. Nous ne devons pas à présent en poser un troisième en prétendant vouloir disposer d'une constitution avant l'adhésion des nouveaux membres. Nous avons le devoir historique de préparer un élargissement réussi. Je sais, d'après vos remarques, que vous y souscrivez. Il est important de le dire et de le répéter. Je pense que la France a une fois encore l'occasion de se faire la championne de la cause de l'Europe. Nous vous présentons, à vous et à votre gouvernement, tous nos vux de réussite pour les six prochains mois. Lannoye Madame la Présidente, Monsieur le Président, votre pays, après avoir assumé le leadership footballistique en Europe est appelé à assumer le leadership de l'Union européenne à un moment capital de son histoire. Je sais qu'une présidence s'inscrit dans la continuité du fonctionnement des institutions, mais il est des moments où il faut marquer les inflexions nécessaires. Je pense que nous serons confrontés au cours des six prochains mois à de tels moments. Votre discours de Berlin, où vous avez plaidé pour la mise en uvre d'un processus de constitution européenne, est, comme d'ailleurs un certain nombre de propositions que vous évoquez aujourd'hui, un signal positif pour l'avenir. Je voudrais pour ma part évoquer trois enjeux, qui devraient, à mon avis, être l'objet de moments forts de votre présidence. Je commencerai par ce qui nous préoccupe tous au premier plan, la réforme institutionnelle, préalable indispensable à l'élargissement. Cette réforme doit être ambitieuse. Elle ne peut se satisfaire des modifications techniques permettant à la machine européenne de fonctionner. En clair, les trois points laissés en suspens à Amsterdam ne constituent en aucun cas un ordre du jour suffisant. La réponse qui consiste à mettre l'accent sur le mécanisme de coopération renforcée n'est pas non plus suffisante, et je m'en explique, si l'on est soucieux de résorber l'important déficit démocratique qui marque le fonctionnement actuel de l'Union. La coopération renforcée a une grande vertu : elle permet d'éviter les blocages. Mais elle est aussi source de risques importants si on n'y prend garde : la mise hors jeu du Parlement européen et de la Commission, le retour en force d'une approche intergouvernementale, dont on a mesuré depuis de nombreuses années les insuffisances et, faut-il le dire, le caractère peu démocratique. Par ailleurs, il ne faudrait pas que les projets ambitieux et nécessaires de constitution européenne et de charte des droits fondamentaux, l'un renvoyé dans le futur avec des échéances floues, l'autre confiné dans un statut non contraignant, soient utilisés pour masquer la faiblesse des acquis de ces prochains mois. Vous l'avez proclamé, Monsieur le Président, il s'agit de réaffirmer les valeurs qui nous unissent et de protéger l'élan des fondateurs de l'Union européenne, qui avaient comme objectifs la paix et la stabilité en Europe. La paix et la stabilité, nous les avons certes obtenues dans l'Union européenne, mais il ne faudrait pas se voiler la face. La mondialisation des enjeux s'est imposée au cours de ces dernières années. Le déséquilibre Nord-Sud s'est aggravé, comme le confirment tous les rapports internationaux. La pauvreté dans le monde ne régresse pas, au contraire. Les ferments de nouveaux conflits sont en train de se manifester partout dans le monde, ainsi que les désordres écologiques, en particulier le changement climatique, dont les effets se font sentir là où précisément les populations sont plus démunies. Face à des événements non maîtrisés, ces effets sont préoccupants pour l'avenir et le sommet de La Haye doit marquer un changement à cet égard. L'Union européenne doit s'y montrer offensive. J'ai entendu que vous en étiez partisan, sous la direction de la France. Mais c'est ici que nous sommes confrontés à nos contradictions. Je pense qu'on ne peut pas vouloir la paix et un développement soutenable et s'inscrire activement dans une logique de guerre économique et commerciale mondiale, y compris en privilégiant le commerce des armes de préférence à la prévention des conflits. Notre type de développement est en cause. Il faut repenser nos choix économiques, sachant qu'aujourd'hui, au lieu de distribuer la richesse présente, les pays industrialisés volent de fait la richesse du futur. À cet égard, et c'est à mon sens le troisième enjeu de ces prochains mois, que je veux évoquer rapidement, il faut revoir fondamentalement le rôle, néfaste à ce jour, de l'Organisation mondiale du commerce, qui se comporte comme une organisation commerciale du monde. Votre pays, Monsieur le Président, est, parmi les pays européens, celui qui s'est montré le plus critique à cet égard. C'est aussi en France que la contestation populaire est la plus vivante contre la dictature du libre-échange. Nous attendons de vous des propositions concrètes pour que l'OMC soit ramenée à sa fonction normale, celle de régulateur des échanges commerciaux, dans un cadre mondial qui soit dominé par la primauté des droits humains et sociaux, de la santé et de la qualité de l'environnement. C'est à ce prix que l'Union européenne aura un crédit non seulement à l'intérieur de l'Union, mais aussi dans le monde entier. (Applaudissements) Wurtz Madame la Présidente, Monsieur le Président de la République, la présidence française de l'Union européenne s'engage alors que le débat sur le sens et l'avenir de la construction européenne ne cesse de prendre de l'ampleur. Je ne crois pas exagérer en parlant de crise de confiance entre bien des citoyens et les institutions européennes, à tout le moins de malaise et de quête d'une identité européenne nouvelle. L'idée européenne attire, la réalité de l'Europe laisse perplexe ou repousse. Il y a un problème. En ce sens, les mots d'ordre qui émergent des grands rassemblements du type Seattle, Washington, Genève ou Millau : "le monde n'est pas une marchandise, "les politiques avouent leur impuissance face à la mondialisation", "c'est à nous de décider" sont l'expression visible d'inquiétudes et d'exigences beaucoup plus largement répandues qui interpellent directement l'Europe en construction. Pour espérer commencer à répondre à ces attentes, la présidence française devrait, selon mon groupe, s'efforcer de lancer des signaux forts dans trois directions, au demeurant intimement liées. En premier lieu, elle devrait exprimer la volonté d'inciter l'Europe à s'émanciper du modèle néolibéral qui structure l'actuelle mondialisation ; en deuxième lieu, elle devrait prouver sa détermination à favoriser le retour de la volonté politique, du choix politique, de la responsabilité politique face à la puissance des marchés, des mégasociétés et de leurs lobbies ; en troisième lieu, elle devrait encourager la participation effective des acteurs sociaux de nos différents pays ainsi que des mouvements citoyens européens naissants au processus d'élaboration de la politique européenne. Les objectifs de la présidence française que vous venez de présenter, Monsieur le Président de la République, sont-ils de nature à entrouvrir de telles perspectives ? Ce serait sommaire et pour tout dire un peu désespérant de répondre simplement "non", mais ce ne serait pas sincère de ma part d'affirmer péremptoirement "oui", même si je ne suis pas Normand. Ainsi, la réforme des institutions est à coup sûr indispensable, mais la question-clé de la participation citoyenne au chantier de la construction européenne ne figure pas à l'ordre du jour de la Conférence intergouvernementale. L'agenda social constitue, quant à lui, un magnifique défi que nous entendons résolument, pour notre part, contribuer à relever. Vous avez, à ce propos, prononcé des mots qui sont aussi les nôtres : l'emploi, objectif central des politiques de l'Union, la lutte contre toutes les formes d'exclusion, la formation tout au long de la vie, l'association des travailleurs aux décisions de l'entreprise. Il reste à présent à fixer des objectifs chiffrés et des échéances vérifiables, à prévoir les financements adéquats, à concrétiser les droits d'intervention des salariés dans la gestion des entreprises. Il reste aussi, Monsieur le Président, à préciser le type d'activités pour tous que l'on se propose de reconquérir et ce que l'on entend par protection sociale adaptée aux exigences de notre temps. Vous soulignez que c'est par notre volonté politique que nous conforterons notre modèle social européen. Il en faudra, en effet, de la volonté politique pour faire cesser la subordination de la politique sociale à la logique du pacte de stabilité et aux missions actuelles de la Banque centrale européenne. Il en faudra de la volonté politique pour arracher un accord à quinze contre le dumping social et fiscal ou pour enrayer la tendance à libéraliser à tout-va les services publics. Il en faudra de la volonté politique pour envisager la limitation du pouvoir discrétionnaire de la Commission en matière de politique de la concurrence. C'est en effet à chacun de ces niveaux, à mon avis, et à bien d'autres encore, qu'il va falloir agir pour promouvoir un modèle de développement solidaire et une Europe sociale. Vous avez insisté, avec raison, sur l'Europe des hommes et des femmes. Nous sommes d'accord avec l'idée de promouvoir les échanges, d'accord aussi avec le projet d'agence européenne de sécurité alimentaire, avec le renforcement de la sécurité des transports maritimes, avec l'accent mis sur le combat pour la protection de notre environnement, avec la volonté réaffirmée de soustraire le sport aux critères marchands ; d'accord, enfin, avec l'inclusion des droits économiques et sociaux dans la Charte des droits fondamentaux dont nous souhaitons qu'elle puisse servir de point d'appui dans les combats futurs, et de référence reconnue d'une communauté de valeurs à l'échelle de tout le continent. Nous ne nous retrouvons pas, en revanche - mais ce n'est une surprise pour personne - dans tout ce qui ressemble à une perspective d'Europe forteresse. Nous souhaitons une Europe fermée aux trafiquants, mais ouverte aux personnes. De même, nous désapprouvons la militarisation accélérée de l'Union qui tend à reléguer au second plan les initiatives de politique étrangère proprement dite. Or, avec la réussite de l'élargissement, l'expression forte d'une voix différente de celle de la superpuissance américaine sur la scène internationale et dans les institutions décisives constitue à nos yeux l'enjeu de civilisation majeur devant lequel les Européens sont aujourd'hui placés. Nous nous félicitons, dans ce contexte, de la perspective du Sommet euro-méditerranéen, en espérant qu'il s'inscrira dans une telle démarche. Plus généralement, l'un après l'autre, les rapports établis par les organisations internationales sur l'état du monde sonnent le tocsin : l'inacceptable tragédie du sida en Afrique, le bilan désastreux tiré à Genève de l'application des engagements pris il y a cinq ans à Copenhague pour réduire la pauvreté, la permanence du garrot de la dette et, dans le même temps, l'explosion de la finance, loin de l'économie réelle, loin de la vie des gens. Sur tous ces terrains, on attend l'Europe, et c'est sur ce dernier point que je souhaiterais, pour conclure, vous interpeller directement, si vous le permettez, Monsieur le Président de la République. Il y a une mesure qui, venant de votre part, constituerait à coup sûr l'un des signaux forts que j'évoquais au début de mon intervention, et qui agirait dans les trois directions où la présidence est attendue à nos yeux : je veux parler d'une mesure du type Tobin ou autre, de taxation du mouvement des capitaux spéculatifs. Il est des moments, déclariez-vous devant le Bundestag, où il faut savoir prendre des risques, sortir des sentiers battus. La poursuite de la grande aventure communautaire est à ce prix. Pasqua Madame la Présidente, Monsieur le Président de la République, la preuve de l'existence du pudding, disent nos amis anglais, c'est qu'on le mange. Telle est bien la recette de cette improbable Union européenne qui s'impose chaque jour davantage dans la vie quotidienne des peuples européens. Pour six mois, le chef sera donc français, ce qui, en toute autre matière, nous garantirait le meilleur, ainsi que nous venons de le voir. Hélas, il y en aura deux qui semblent avoir quelques difficultés à s'accorder sur le menu qui sera servi à Nice. Dieu merci, la gastronomie locale que je connais bien permet de se sortir d'embarras : c'est une cuisine pauvre qui donne le meilleur d'elle-même avec très peu d'ingrédients. La Conférence intergouvernementale, pour parler plus sérieusement, mes chers collègues, s'apparente à la quadrature du cercle et ce pour une raison simple mais que tout le monde s'entend à dissimuler. Il ne s'agit pas de régler quelques détails, mais de choisir un nouveau processus de décision au sein d'un ensemble d'institutions qui régit 80 % de la vie des Européens et qui est déjà, qu'on le veuille ou non, de nature quasi fédérale. L'enjeu pour chacun de nos pays, et d'abord les moins peuplés : le maintien ou la disparition de leur présence à l'échelon communautaire ; l'abandon ou le maintien de leur pouvoir de dire "non" ; le consentement ou le refus d'être placés sous la tutelle des autres. La Commission de Bruxelles, depuis l'origine, et le Conseil de ministres, depuis que le traité d'Amsterdam lui a retiré l'initiative, sont des institutions fédérales, comme l'est ce Parlement, comme le sont par ailleurs la Banque centrale et la Cour de justice. Ainsi, si les propositions présentées par la présidence française, notamment la généralisation du vote à la majorité qualifiée, devaient être confirmées à Nice, nous aurions définitivement permis à cette Europe fédérale de fonctionner en vase clos, à l'abri de toutes les démocraties nationales simplement réunies pour la photo trimestrielle du Conseil européen. Après le pouvoir monétaire et le pouvoir judiciaire, c'est tout le pouvoir exécutif et tout le pouvoir législatif que l'on veut retirer aux États-nations. Ces difficultés expliquent sans doute que délaissant l'aridité des figures imposées par la CIG, de hauts responsables, à la suite du ministre allemand des Affaires étrangères, aient voulu se lancer dans l'exercice des figures libres, avec les avantages et les inconvénients que cela implique, ceux-ci l'emportant assez rapidement à mon sens sur ceux-là. Car l'Union européenne est ce qu'on appelle en français une auberge espagnole : l'Angleterre y voit un marché, la France une politique, l'Italie une croyance, l'Allemagne un espoir et un devenir. Chacun de nos pays projette à l'échelle de l'Europe sa propre recette de la grandeur qui n'est pas la même que celle du voisin. Il est déjà bien difficile de faire une seule monnaie sur cette base, alors vous pensez, une constitution ! Les États souverains contractent entre eux par traités et non pas à l'intérieur d'une même constitution. La seule exception connue à cette règle fut la très éphémère Confédération d'États indépendants à laquelle fait irrésistiblement penser le concept de fédération d'États-nations. Une constitution n'est ni une nomenclature ni un catalogue ni un répertoire. Une constitution est fondatrice d'un ordre juridique nouveau, dont elle est la loi suprême et qui s'impose à toutes les autres. L'adoption d'une constitution européenne rendrait ipso facto caduques toutes les constitutions nationales, ravalées au simple rang de règlement intérieur des États membres. (Mouvements divers) La vérité, Madame la Présidente, Monsieur le Président en exercice de l'Union européenne, c'est que cette Europe est et restera condamnée à la fuite en avant tant qu'elle persistera à se penser comme d'essence supérieure aux nations qui la composent et, partant, destinée tôt ou tard à les remplacer. Ce n'est plus tant d'ailleurs la présomption du projet qui est en cause, mais son obsolescence. Votre Europe s'efface chaque jour davantage devant une mondialisation par la finance, dont le centre de gravité se trouve aux États-Unis. C'est maintenant par le biais de l'Europe, par le biais de la Commission, par le biais de ce Parlement que les règles les plus contestables de cette mondialisation sont imposées à nos concitoyens. C'est ici qu'on abolit le chocolat mais qu'on légalise les OGM. C'est ici qu'on ... (L'orateur ayant dépassé son temps de parole, la Présidente lui retire la parole) de Gaulle Monsieur le Président, il fut un temps, où vous-même, Monsieur Chirac, vous dénonciez le parti de l'étranger. Quel contraste entre l'appel de Cochin et le discours au Reichstag, dans lequel vous avez réservé à un parlement étranger la primeur de vos réflexions fédéralistes, en soutenant l'idée d'une constitution européenne ! Est-ce vous qui avez changé ou est-ce l'air du temps ? Faut-il être moderne pour avoir l'appui de quelques gazettes bien-pensantes ? Ou bien, comme pour le traité d'Amsterdam, les explications se résument-elles à la nécessité du moment ? Était-il nécessaire - c'était déjà très peu gaulliste en 1974 - de devenir centriste sous M. Mitterrand, alors même que les appuis que vous obteniez sur votre gauche étaient plus que largement compensés par ceux que vous perdiez à droite ? Vous avez préconisé le "oui" à Maastricht parce que l'élection présidentielle de 1995 approchait. Vous auriez pu, d'un revers de main, remettre la monnaie unique, prétendument unique, aux calendes grecques - mais vous avez préféré abaisser la France à un niveau médiocre, celui d'un Conseil général mais qui n'est pas celui d'un homme d'État. M. Mitterrand ayant eu son Traité, vous avez voulu avoir le vôtre, à Amsterdam. Le traité d'Amsterdam ayant été insuffisant, vous en recherchez un deuxième. À Nice, paraît-il. Au fond, vous ressemblez à un politicien de la Troisième République, vous qui constamment, sous-estimez les possibilités de la France et surestimez celles de nos rivaux. Vous n'avez pas vu qu'à l'ère de l'atome et de l'électronique, l'efficacité n'était plus dans les grands nombres et que, pour garder son rang à la France, il faut continuer dans la voie tracée par le général de Gaulle. (Mouvements divers dans la salle) Défendre partout - mais naturellement vous êtes antigaullistes là-bas, cela va de soi - défendre partout et toujours le seul intérêt de la France, être lié le moins possible par des engagements internationaux, comme l'Europe, l'OTAN, l'ONU, le G7 -8 -9, ne pas faire la guerre des autres, ne pas ratifier des traités avant que d' autres l'aient fait eux-mêmes. Comment pouvez-vous prétendre que l'Europe supranationale accroît le poids de la France alors que celle-ci détient 11 % des voix dans les organismes européens, pourcentage qui ne correspond même pas à son poids économique et encore moins à sa position dans les technologies de pointe ? En initiant un allégement des procédures de coopération renforcée, vous avez proposé à nos partenaires européens un directoire à deux et non plus à trois. J'espère que ceux qui en sont exclus s'opposeront à cette tentative, qui ne fait - en réalité - que le jeu de l'Allemagne. N'est-ce pas, Monsieur Cohn-Bendit ? Amoindrir la France en permettant que des décisions importantes soient prises sans son accord, et même que, par le biais de ces coopérations renforcées, les traités européens puissent être modifiés éventuellement contre elle... (La présidente retire la parole à l'orateur) Saint-Josse Madame la Présidente, Monsieur le Président, la France assure pour six mois la présidence de l'Union européenne. S'il paraît indispensable et légitime de chercher à réformer les institutions et à leur donner un nouveau souffle, tant le système est vicié et en déficit de démocratie, il convient néanmoins de ne pas oublier l'essentiel : le bien être, le respect, l'épanouissement des peuples qui constituent les nations européennes. J'appartiens au groupe de l'Europe des démocraties et des différences. Ce nom constitue à lui seul un programme dont l'objectif prioritaire est d'assurer la meilleure prise en compte des identités et des aspirations de chaque pays, conformément au principe de subsidiarité. Après la crise de la Commission Santer - qui a fait chanceler les institutions - pourquoi diantre avoir enterré le rapport du comité des experts mettant au jour les graves dysfonctionnements institutionnels ? Il faut tirer des leçons du passé pour préparer l'avenir afin d'éviter, une nouvelle fois, un renforcement des pouvoirs de la Commission, structure technocratique fonctionnant sans transparence et sans démocratie. Ne faudrait-il pas remettre en cause la dimension politique qu'elle s'est octroyée ? Nous ne pouvons nous satisfaire d'une Europe adoptant de plus en plus de textes déshumanisés et trop éloignés des besoins des populations, qui en sont souvent les victimes dans leur vie quotidienne. Et ce, d'autant plus que, souvent, le flou de ces textes fait que le dernier mot revient à une Cour de justice qui, par son pouvoir d'interprétation, s'érige en véritable pouvoir législatif, mais sans aucun contrôle politique. Nous refusons donc un gouvernement de fonctionnaires comme un gouvernement de juges. Ainsi la CIG ne doit pas être l'instrument d'une réforme qui fera de l'Europe de demain un monstre technocratique et toujours plus ignorant des préoccupations légitimes des peuples et de l'avis des parlements nationaux, qui les représentent. Nous ne pouvons accepter que cette réforme laisse à certains États le droit et le pouvoir d'imposer des textes contraignants à ceux qui ne le souhaitent pas. La réforme des institutions qu'on nous promet étouffe nos nations, notamment les plus petites. On crée des nouveaux systèmes de fonctionnement et de vote qui donnent le pouvoir et l'hégémonie à ceux que certains appellent des États pionniers. C'est inacceptable. Il faut respecter les différences et les laisser s'exprimer car là réside la véritable richesse de l'Europe. Alors que la construction européenne devrait rechercher une coordination des politiques des États membres, l'objectif d'intégration nous conduit à une uniformisation intolérable. Cette uniformisation à marche forcée, source d'un modèle unique, va à l'encontre de ce que nous nous employons à défendre chaque jour, à savoir les différences. Comment prétendre défendre l'aspiration de chacun à vivre mieux quand on remet en cause, chaque jour un peu plus, nos cultures et nos traditions ? En effet, derrière les débats institutionnels, certains sujets sont particulièrement importants, comme l'emploi, la santé, la sécurité alimentaire et la défense des productions de terroir. Il y a aussi tout le débat sur le développement équilibré des territoires et le respect de leurs usagers, tout comme l'avenir des services publics et des monopoles d'État. En effet, nous considérons que le service public à la française, particulièrement structurant en termes d'aménagement du territoire et de cohésion sociale, tels les services postaux, ferroviaires, énergétiques, etc.. doit être défendu contre la position de la Commission. Est-on antieuropéen parce qu'on fait valoir ses intérêts nationaux ? Est-on antieuropéen lorsqu'on demande la modification de directives comme les directives "Oiseaux", "Habitats", "Marchés de plein air" ou encore "Biotechnologies" ? Il y a, à la veille de l'élargissement, une réflexion à mener sur cet acquis communautaire, que certains voudraient "immuable" par principe, au mépris de la démocratie et de la subsidiarité. Pour conclure, nous espérons, Monsieur le Président, que vous aurez la volonté de redonner la parole aux élus et aux différents peuples afin d'éviter une nouvelle fracture rurale et territoriale. Pour que la France parle d'une seule voix, il faut que le peuple en soit la corde vocale : les "bleus" en ont montré l'exemple. La victoire a été belle, Monsieur le Président, mais le championnat n'a été possible que grâce à l'Europe des nations ! Chirac Madame la Présidente, Mesdames et Messieurs les Parlementaires, j'ai écouté avec beaucoup d'intérêt les représentants des différents groupes et je suis heureux de pouvoir émettre quelques réflexions à la suite de leurs interventions. Je voudrais d'abord remercier le président de la Commission, M. Romano Prodi, qui a évoqué avec beaucoup de clarté la situation, au début de cette présidence française. Je me réjouis de ses intentions, annoncées au nom de la Commission, qui rejoignent très largement celles de la présidence française. Nous avons eu l'occasion, hier déjà, de faire ce constat, puisque, conformément à l'usage, a eu lieu hier entre le gouvernement, l'ensemble des commissaires, le président de la Commission, le Premier ministre et moi-même une réunion de travail, qui nous a permis de constater une synergie dans nos préoccupations et nos ambitions. M. Prodi a parlé en particulier de la codécision, pour se féliciter que cette procédure s'améliore peu à peu et gagne en densité. Il a souhaité que la CIG encourage l'extension de la codécision. Tel est, vous le savez, l'objectif de la présidence, en liaison avec l'extension du vote à la majorité qualifiée. M. le président Poettering a fait une brillante et chaleureuse intervention dont je le remercie tout particulièrement et à laquelle j'ai été sensible, et il a évoqué un certain nombre de sujets. La présidence peut déjà, Monsieur le Président, vous répondre sur la question d'une plus grande transparence de la part du Conseil. Il a été annoncé notamment que le ministre français des Affaires étrangères et le ministre délégué chargé des Affaires européennes viendraient après chaque Conseil "affaires générales" pour informer le Parlement européen et avoir avec lui le dialogue nécessaire. C'est un pas dans la direction que vous avez suggérée, et j'espère que cela permettra d'améliorer les rapports entre nos deux grandes institutions et aussi, naturellement, d'éclairer l'évolution des sujets qu'elles traitent. Nous partageons aussi votre souci d'avoir des institutions fortes, comme vous l'avez souligné. Je l'ai dit hier, à Paris, à l'occasion de la réunion avec la Commission. Je l'ai dit à M. Prodi. C'est la condition de l'efficacité de nos travaux et aussi de la pleine affirmation du rôle de l'Union européenne sur la scène internationale. J'ajoute, pour répondre à une inquiétude que vous avez formulée dans votre propos, que je souscris tout à fait à l'idée que vous avez avancée selon laquelle il faut un cadre institutionnel unique et surtout pas de cadres parallèles. Cela va de soi. Tout ce qui peut permettre de donner une impulsion nouvelle à la construction européenne doit se faire à la fois dans le cadre des institutions et dans le respect de l'acquis communautaire. Tout ceci est évident pour la présidence française. J'ai bien enregistré votre vu de voir la Cour de justice disposer des moyens qui lui sont nécessaires. M. le président Barón Crespo, qui, à l'évidence, connaît les subtilités de la langue anglaise aussi bien que celles de la langue française, a évoqué un certain nombre de sujets qui sont au cur de la réflexion de la présidence. Sur le modèle social européen, l'un des principaux objectifs de la présidence française est de parvenir à Nice à un accord sur l'agenda social. Nous ferons tout ce qui est en notre pouvoir pour atteindre cet objectif. S'agissant des services publics, sujet qui d'ailleurs a été évoqué par un certain nombre d'orateurs, le dernier étant M. Saint-Josse, je voudrais dire que la présidence française est très attentive sur ce point. Nous avons parfaitement conscience de la nécessité de moderniser et d'adapter les services publics. Mais nous savons également qu'il s'agit là d'un élément essentiel de l'égalité des droits et des chances de tous les citoyens dans un pays, et que cette égalité des droits et des chances ne peut naturellement pas se satisfaire de critères de rentabilité, ou essentiellement de rentabilité, qui conduiraient, par la force des choses, à priver ceux qui seraient dans des conditions non rentables des services que l'on donnerait par ailleurs à ceux qui se trouveraient notamment dans les grandes villes dans des conditions économiquement plus favorables. (Applaudissements) Ce n'est évidemment pas l'ambition française. J'ai longtemps représenté une circonscription de France extrêmement pauvre et rurale, et je puis vous dire que je considère et que j'ai toujours considéré qu'elle avait, au regard des principaux services publics, de ce qui est la vie dans la nation, les mêmes droits - et d'ailleurs les mêmes devoirs, qu'elle exprime par sa fiscalité - que n'importe quel quartier parisien. Nous serons donc très attentifs à ce que l'on ne confonde pas modernisation, nécessaire, des services publics et rentabilisation des services publics, ce qui serait une erreur majeure. (Applaudissements) Le président Barón Crespo a évoqué beaucoup d'autres choses, notamment les coopérations renforcées, le développement du modèle social et l'élargissement. Il a également évoqué la charte des droits. C'est une question à laquelle nous attachons également beaucoup d'importance. Nous souhaitons que la convention, à laquelle votre Assemblée est très largement associée, puisse nous donner ses conclusions rapidement, c'est-à-dire si possible avant Biarritz, de façon à pouvoir en parler déjà à Biarritz. Cela veut dire également que cette charte doit comprendre toutes les valeurs, tous les principes et les droits, sur lesquels sont fondées nos convictions, nos sociétés, ce qui implique non seulement les droits civils et politiques, mais également les droits économiques et sociaux. (Applaudissements) La France est extrêmement attachée à ce que les droits économiques et sociaux soient clairement exprimés au sein de cette charte. C'est d'ailleurs la principale demande exprimée par la Confédération européenne des syndicats, demande, selon moi, légitime et justifiée. Si nous voulons avoir un modèle social européen, il faut qu'il soit fondé sur des principes clairs, qui doivent être exprimés. C'est dans la charte qu'ils le seront le mieux. Le problème, évoqué par plusieurs orateurs, de l'insertion de la charte dans le traité est un problème qui reste encore à discuter. Les conclusions de la convention ne sont pas encore connues, attendons-les sur ce point. Dans l'état actuel des choses, les avis des différents partenaires restent, je dirais, assez contradictoires et ne sont en tout cas pas fermement exprimés. Un délai est nécessaire avant que nous ne nous exprimions sur ce point. Je ne suis pas absolument sûr que nous parviendrons à le trancher à Nice. Si c'est possible, tant mieux. En tout cas, l'ambition de la France est que l'on puisse assister à Nice à l'avènement de la charte, qui ait l'ampleur et l'ambition que j'évoquais à l'instant. M. le président Cox, comme M. Poettering, a rappelé l'importance qu'il attachait à des institutions fortes. Ma réponse sera la même. Je crois qu'il est essentiel d'avoir des institutions fortes, c'est-à-dire disposant de la puissance nécessaire pour assumer leurs responsabilités, mais également qui ne soient pas susceptibles de blocage. Or, il est évident que nous nous trouvons aujourd'hui dans une situation où la perspective de l'élargissement pourrait conduire au blocage si nous ne prenons pas les mesures qui s'imposent pour permettre à l'Europe de surmonter les pesanteurs qui vont s'accroître avec l'élargissement. C'est d'ailleurs la raison pour laquelle nous attachons tant d'importance, d'une part, au problème de la pondération des voix, d'autre part, au problème des coopérations renforcées. Ces dernières, je le répète, n'ont en aucune façon vocation à créer une Europe de ceux qui seraient en avant et de ceux qui ne le seraient pas, mais à donner simplement la capacité d'impulsion nécessaire au bon fonctionnement de l'Europe et à permettre ainsi à ceux qui veulent aller un peu plus vite dans certains domaines de le faire, ce qui aura forcément pour résultat d'entraîner les autres. C'est un facteur d'entraînement extrêmement important, qui participe de la force des institutions. Monsieur le Président Cox, n'ayez aucune crainte en ce qui concerne la question de l'élargissement, évoquée par d'autres orateurs, et abordée de façon particulièrement ferme par le président Prodi. C'est parce que nous souhaitons que l'élargissement puisse se faire le plus rapidement possible que nous voulons absolument réussir la réforme institutionnelle, c'est-à-dire la CIG et le traité de Nice, qui sont liés. L'élargissement le plus rapidement possible n'est pas synonyme de décision politique, naturellement. L'élargissement n'est pas une décision politique. C'est une volonté politique partagée d'être en mesure d'appliquer les mêmes règles du jeu dans l'Europe de demain. Cela suppose naturellement la volonté d'élargissement de la part de l'Union européenne : elle est claire et personne ne la met sérieusement en cause. Mais cela suppose également une volonté de la part des candidats de faire les réformes nécessaires pour pouvoir adhérer à l'Union, faute de quoi l'Union s'en trouverait perturbée et les États, qui entreraient sans avoir procédé aux réformes nécessaires pour s'adapter aux règles du jeu communautaire, seraient confrontés à de grandes difficultés sociales, économiques et politiques. Dans cet esprit, nous sommes tout à fait déterminés, Monsieur le Président, à faire en sorte que les négociations engagées soient poursuivies et approfondies avec chaque pays candidat. Nous ferons le plus rapidement et le mieux possible notre travail dans ce domaine, dans l'esprit, je le répète, qu'a rappelé tout à l'heure le président Prodi, c'est-à-dire élargir le plus rapidement possible. Il n'y a pas de doute à avoir à cet égard. La vocation de la construction européenne, quand elle a été voulue, c'était d'instaurer, d'enraciner la paix après tant de guerres inutiles et fratricides. Instaurer la paix et, par voie de conséquence, la démocratie, les deux allant de pair. Cette paix, cette démocratie, ne peuvent pas s'instituer sur un morceau de l'Europe, elles doivent s'instituer sur l'ensemble de l'Europe. On peut ensuite discuter des frontières de l'Europe, c'est un autre problème, mais elles doivent s'instituer sur l'ensemble de l'Europe. L'élargissement est donc non seulement une exigence morale à l'égard des pays candidats, mais il est également dans l'intérêt fondamental de l' Europe si on veut que celle-ci, demain, existe et soit fondée sur les principes de la paix, de la démocratie, des droits de l'homme et des libertés. (Applaudissements) M. Lannoye a évoqué en particulier le problème des coopérations renforcées. Je viens de répondre à ce sujet. Il a également évoqué la situation du monde aujourd'hui dans des termes qui, je dois l'avouer, m'ont touché et auxquels je souscris. C'est vrai que nous sommes dans un monde où le fossé entre les riches et les pauvres s'élargit. Le rapport du PNUD pour l'année 1999, c'est-à-dire le rapport non pas déposé cette année mais l'année dernière, donnait un exemple qui, sans être significatif, est tout de même frappant, lorsqu'il disait que les trois plus grosses fortunes privées du monde équivalent aujourd'hui à la totalité du produit national brut de tous les PMA, pays les moins avancés, c'est-à-dire 600 millions de personnes. Et on s'aperçoit que ce phénomène se développe, que l'exclusion qui en découle se développe, et c'est un des grands dangers du monde d'aujourd'hui. De grands débats, que M. Lannoye a évoqués, sont en cours sur la mondialisation. Je ne vais naturellement pas entrer maintenant dans le cur de ces débats, encore que l'Europe ne puisse pas y rester étrangère et que, donc, la présidence, comme la Commission, comme le Parlement, y soient forcément associés. La mondialisation est évidemment inéluctable, inévitable, et elle est, pour l'essentiel, le résultat d'une évolution des techniques et des technologies. Elle est également porteuse d'un certain nombre d'avantages puisqu'elle facilite le commerce et qu'aujourd'hui, c'est le commerce qui crée le plus de richesses. Donc, elle présente des éléments très positifs. Il est absurde de les contester. Cependant, elle comporte aussi des dangers, des dangers importants, notamment dans trois domaines. Il y a d'abord le danger que nous venons d'évoquer, celui de l'exclusion de ceux qui ne peuvent pas aller aussi vite que les autres. C'est vrai au niveau des citoyens d'un même pays et nous observons aujourd'hui qu'en dépit d'une croissance forte et d'un chômage en diminution, l'exclusion augmente. C'est vrai au niveau des nations, où nous voyons les nations riches devenir de plus en plus riches et les nations pauvres devenir, hélas, de plus en plus pauvres, comme M. Lannoye l'a rappelé tout à l'heure. (Applaudissements) C'est là une dérive de société mondiale à laquelle nous devons être très attentifs et que nous ne pouvons naturellement pas accepter. Le sujet sera d'ailleurs évoqué prochainement au niveau du G7, du G8, mais c'est un sujet qui concerne tout le monde et notamment l'Europe. Le deuxième risque de la mondialisation, qui a également été évoqué, est celui de mise en cause sérieuse de l'écosystème mondial. À partir du moment où on recherche un maximum de profit, ce que par ailleurs je peux comprendre, car le profit est en lui-même porteur de progrès, mais à partir du moment où on recherche un maximum de profit, sans limites sérieuses, internationalement reconnues et imposées pour éviter les excès, on peut penser qu'il vient un moment où les atteintes portées à la nature sont telles que cette dernière ne parvient plus à se régénérer. Ce n'est pas évident, mais le problème se pose et il faut donc le prendre au sérieux. (Applaudissements) L'exemple typique a été évoqué par plusieurs orateurs, c'est celui de la Conférence de La Haye qui aura lieu à l'automne sur les émissions de gaz à effet de serre. Si, comme il est probable et même hautement probable, les constatations scientifiques permettent d'affirmer que ces émissions présentent des dangers gravissimes pour l'équilibre écologique de notre planète, et donc compromettent gravement ce que nous allons léguer à nos successeurs, il y a lieu de rechercher avec le plus grand soin la manière de les maîtriser. Or, dans l'état actuel des choses, il est exact que la mondialisation ne conduit pas dans cette voie, mais plutôt dans une voie opposée. Le dernier inconvénient, le dernier risque de la mondialisation, c'est tout ce qui touche à la grande criminalité. Avec le développement de la mondialisation et des technologies avancées, avec le Net, on voit bien que la cybercriminalité a tendance à se développer considérablement dans tous les domaines : drogues, terrorisme, criminalité en tout genre. Il y a donc des dangers à la mondialisation, mais cela veut dire quoi ? Cela veut dire qu'il ne faut pas contester la mondialisation parce qu'elle se fera quoi qu'il arrive, qu'il faut en tirer le meilleur et que l'on peut y trouver le meilleur, mais qu'il faut la maîtriser, qu'il faut l'humaniser et, donc, qu'il faut être conscients des dangers qu'elle comporte. Tel est le message fort que toutes les grandes institutions, et notamment l'Union européenne et les institutions qui la représentent, doivent adresser à l'ensemble du monde. (Applaudissements) Cette réponse s'adresse aussi à M. Wurtz qui a également évoqué ces problèmes, ainsi que d'autres, naturellement, et en particulier ceux qui touchent à l'Europe des hommes. Je partage, bien entendu, son sentiment que cette Europe doit d'abord et avant tout être celle des citoyens. Nous devons répondre aux préoccupations qui sont celles de la vie quotidienne. Nous ne le faisons pas suffisamment, c'est un fait, encore qu'à mon avis, depuis quelques années, des progrès importants aient été accomplis dans ce domaine. Les débats sociaux qui ont lieu depuis trois ou quatre ans au sein de l'Union n'auraient pas pu avoir lieu il y a sept ou huit ans, ou huit ou dix ans. On n'y aurait même pas pensé. Donc, il y a tout de même un progrès. J'ai dit ce que je pensais de la mondialisation. Je ne crois pas, Monsieur le Président, que l'Europe forteresse soit une ambition ou même une réalité. L'Europe est par définition ouverte. La vocation de l'Europe, c'est de porter un certain nombre de valeurs, une culture, une identité qui est, je dirais, la synthèse des cultures et des identités de chacune des nations, d'où l'importance de maintenir cette diversité culturelle et de maintenir la capacité de chacune des nations qui composent l'Europe à conserver sa culture, son identité, sa langue. À partir de là, l'union, selon le vieil adage qui veut que l'union fait la force, est le seul moyen de préserver à l'avenir ces cultures, ces identités face au monde multipolaire qui se développe aujourd'hui et que l'on voit partout. Demain, nous aurons une Chine immense, une Inde immense, une Asie du Sud-Est importante ; nous aurons une Amérique du Sud organisée, pour ne pas parler de l'Amérique du Nord. Il est bien évident que si nous restons là, plus ou moins divisés, eh bien nous n'existerons plus, nous disparaîtrons purement et simplement. Ce n'est qu'en étant unis et en restant nous-mêmes que nous pourrons exister, et c'est dans ce contexte que nous ne devons pas être une forteresse, mais que nous devons rassembler, ensemble, nos énergies et nos efforts. M. Wurtz a enfin évoqué la fameuse taxe Tobin. Je voudrais simplement lui dire que la réforme du système monétaire international est à l'ordre du jour, il le sait, et il est évident que nous devons lutter contre l'instabilité des marchés financiers. C'est une évidence, et j'y suis pour ma part, bien sûr, tout à fait attaché. C'est un des sujets que nous évoquerons également au G7 à Okinawa. Dans cet esprit, je reconnais bien volontiers qu'il faut étudier de près toutes les modalités, quelles qu'elles soient, qui peuvent concourir à cet objectif de stabilité et d'équité à la fois, quel qu'il soit, mais naturellement sans a priori et aussi sans irréalisme. J'ai toujours été très attentif, depuis très longtemps, aux observations de Charles Pasqua, sur le plan gastronomique, mais sur les autres aussi, et donc je l'ai écouté avec beaucoup d'intérêt - il n'en doute pas - même si je ne reconnais pas tout à fait, dans ses propos et dans sa description, l'Europe que nous construisons ensemble. Nous ne la regardons manifestement pas avec les mêmes lunettes (Rires et applaudissements) et il a, en particulier, prononcé à maintes reprises dans son propos, le mot de "fédéral" ou "fédération". C'est une vieille polémique bien française qui, d'ailleurs, tire son origine du fait que le sens que nous donnons en français à ce mot est différent de celui que donnent, au même mot, d'autres langues, et en particulier l'allemand. Et cette interprétation a conduit à des malentendus, qui ont dégénéré en polémiques, naturellement. Nous avons tous les deux, Charles Pasqua et moi, servi notamment un homme pour qui nous avions beaucoup de respect. C'était le président Georges Pompidou. Celui-ci avait l'habitude de dire, car il n'aimait pas les polémiques inutiles "Fédération, confédération, une fédération, c'est au fond une confédération qui a réussi". (Rires) Cela avait naturellement un côté un peu provocateur, mais il y avait un peu de sagesse cantalienne, c'est-à-dire auvergnate, à la semelle de cette affirmation. Je demande amicalement à Charles Pasqua d'y réfléchir. (Rires et applaudissements) M. de Gaulle comprendra probablement que je ne partage pas son approche des choses. Là aussi, je l'ai entendu, mais je me permets de lui dire qu'il y a un seul droit que je ne lui reconnais pas, c'est celui de parler au nom du général de Gaulle. (Applaudissements) M. Saint-Josse arrivant en dernier, et ayant évoqué un certain nombre de sujets qui ont déjà été traités, je ne reprendrai qu'un ou deux des arguments qu'il a mis en valeur. Tout d'abord, la diversité culturelle et la mise en uvre du principe de subsidiarité. Je souscris sans réserve à l'expression de cette nécessité et à son esprit. C'est vrai que nous sommes riches de nos diversités culturelles et que le principe de subsidiarité est une nécessité impérieuse. Il faut prendre la décision au bon niveau de décision. Ne revenons pas sur le passé, ou sur quelques exemples qu'il serait trop facile de développer, mais pour que le principe de subsidiarité s'applique réellement, il faut naturellement qu'il y ait une règle du jeu. Je pense à telle décision, prise par la Commission et contestée par la suite, notamment au nom de ce principe de subsidiarité qui n'était pas respecté. Mais j'observe qu'à l'origine ce sont les gouvernements qui ont demandé à la Commission de prendre cette décision. (Applaudissements)Il y a donc là, si vous voulez, une ambiguïté, et plus nous serons nombreux, plus il sera nécessaire d'avoir une application stricte du principe de subsidiarité, ce qui, bien entendu, signifie qu'il y ait une règle du jeu qui soit commune et qui évite toute ambiguïté. Je le répète, je l'ai dit à Berlin dans un autre cadre et dans une autre perspective, il faudra bien que l'on sache de façon précise qui fait quoi, sans quoi cela ne marchera pas, nous l'avons vu avec l'exemple que j'évoquais à l'instant. (Applaudissements)Il faut se préparer à dire clairement ce que fait l'Europe, ce que font chacune des nations qui la composent et ce que font, au sein des nations, un certain nombre d'échelons administratifs qui existent et qui participent à la réalité politique, humaine, de ces nations. Je pense, par exemple, aux Länder allemands, mais on pourrait citer naturellement bien d'autres exemples. Madame la Présidente, Mesdames, Messieurs, j'ai été très heureux d'apporter ces quelques commentaires aux très intéressantes observations que j'ai entendues de la part des représentants de votre Assemblée et je vous remercie de votre accueil. (Vifs applaudissements) La Présidente Je remercie le Président Jacques Chirac des réponses très substantielles qu'il a bien voulu apporter aux présidents de groupe politique de notre Assemblée. Nous allons poursuivre notre débat. Le Président doit nous quitter parce que la famille de l'otage retenu à Jolo, Sonia Wendling, a souhaité rencontrer le Président Jacques Chirac, en sa qualité de Président en exercice du Conseil pour voir comment tous ces pauvres otages pourraient être libérés le plus rapidement possible. Je suis convaincue, Monsieur Hager, que vous partagez l'angoisse de ces familles. Hager Madame la Présidente, je ne partage aucunement votre point de vue. Je déplore profondément que le président en exercice du Conseil ait quitté l'hémicycle juste avant l'intervention du représentant du dernier groupe de députés et fait montre, ce faisant, de son désintérêt. Quant à savoir si cet acte vise les députés non inscrits ou le premier intervenant autrichien, c'est un point qui je livre à l'imagination des députés. Je crains que l'attitude du président en exercice du Conseil, qui s'est élevé contre l'exclusion, ne procède précisément de cette exclusion. Je renonce dès lors à donner mon avis sur le programme de la présidence française du Conseil, puisqu'il semble que cela soit sans intérêt, et je déplore qu'un signal de ce genre soit donné en début de présidence. Étant optimiste, j'espère toutefois qu'à l'avenir, cette présidence du Conseil aura elle aussi conscience de sa neutralité et qu'on en viendra enfin à considérer notre groupe comme normal. Sudre Madame la Présidente, Monsieur le Président de la Commission, mes chers collègues, c'est pour moi un honneur, en tant que présidente de la délégation française du groupe PPE-DE, de prendre la parole en ce jour de présentation des priorités de la présidence française de l'Union. M. le Président en exercice du Conseil, en prononçant son discours, reconnu par tous comme historique, la semaine dernière, au Reichstag à Berlin, avait ouvert de nouvelles perspectives pour la présidence française, et je l'espère, pour les présidences qui lui succéderont. Il a, en effet, non seulement posé les vraies questions : pourquoi faire l'Europe ? Avec qui ? Et comment ? Mais il y a apporté des réponses déterminantes pour l'avenir d'une Union appelée à un élargissement sans précédent. À ceux qui préfèrent se concentrer sur les seules réformes à court terme, certes indispensables, qui attendent la présidence française et doivent aboutir au futur traité de Nice en décembre prochain, je répondrai que ces réformes capitales ne seront réussies que si elles s'inspirent non seulement de l'histoire moderne de notre continent, mais aussi d'une vision ambitieuse et réaliste de ce que doit être l'Europe de demain, à savoir : une Europe forte, démocratique, libre, et qui pèse au regard du monde. Chacun sait que pour relever les défis considérables auxquels l'Europe est aujourd'hui confrontée, il nous faudra savoir définir clairement, ensemble, notre projet pour l'Europe. Nous devons savoir gré au président en exercice du Conseil d'avoir eu à la fois le courage et l'audace d'inviter nos partenaires à la réflexion, et d'en suggérer les lignes directrices. Nos concitoyens attendent une Europe ayant enfin la volonté de revoir son fonctionnement, dans le sens d'une plus grande lisibilité, d'une plus grande transparence et d'une efficacité accrue. Les réformes de la Commission et du Conseil doivent répondre à ces impératifs. Nous devons conserver à l'esprit que même si la tâche n'est pas aisée, la France et ses partenaires ont une obligation de résultats. Il faut parvenir à un accord et à un bon accord. Loin de brouiller les pistes, le débat d'aujourd'hui nous éclaire sur le sens de l'action à mener dans les mois et les années à venir, et que je résumerai ainsi : proximité à l'égard des citoyens, de tous les citoyens sans exception, qu'ils soient proches ou éloignés des centres de décision ; modernisation économique et Europe sociale ; efficacité et présence affirmée dans le monde. J'ai pleine confiance en Jacques Chirac, président en exercice du Conseil, et en sa capacité à relever, avec nos partenaires de l'Union, ces défis historiques. Le Pen Monsieur le Président, je fais un rappel au règlement en vertu de l'article 120 du règlement, qui figure d'ailleurs expressément à la page 25 de notre ordre du jour, pour aujourd'hui. Il y est prévu que le Conseil avait un temps de parole de 30 minutes. Le Président Chirac a parlé pendant une heure un quart. Il était prévu que les députés puissent s'exprimer. Or, la présidente n'a pas fait taire les interrupteurs de M. de Gaulle. Elle a en revanche coupé son intervention à 3 minutes juste, alors qu'elle avait accordé une minute de plus aux autres orateurs et enfin, elle n'a pas laissé parler l'orateur des non-inscrits. L'orateur des non-inscrits avait le droit de parler avant la réplique du Président en exercice du Conseil. Mme la Présidente n'a pas rempli ses obligations d'objectivité dans la conduite des débats de cette Assemblée. Berès Monsieur le Président, Monsieur le Ministre, chers collègues, fixer le cap, au-delà de la présidence française, nous sommes tous d'accord là-dessus, mais cela oblige à évoquer des questions qui se poseront, que la Conférence intergouvernementale soit un succès ou non. Ce cap ne peut être seulement une construction institutionnelle pour lequel nous savons que les Français ont un goût prononcé. Il doit aussi répondre à la question : que voulons-nous faire ensemble ? Sommes-nous prêts à tirer toutes les conséquences du grand bond en avant engagé par les prédécesseurs du président de la République française ? Je pense en particulier à l'adoption de l'euro. Les questions auxquelles nous devons aussi répondre sont celles que se posent nos concitoyens. Ils aspirent à ce que l'Europe fonctionne mieux. Dès aujourd'hui, quels que soient les avantages qu'il y a à parler des visions pour demain, il nous faut répondre aux aspirations des hommes et des femmes qui composent l'Europe. Pour cela, la mobilisation de tous les responsables de l'exécutif français sera nécessaire afin de réussir cette présidence. Il me semble que l'action engagée par le gouvernement de Lionel Jospin, en France et en Europe, donne au président en exercice du Conseil toute capacité à remplir cet objectif. Il nous faut aussi réussir cet agenda, et cela signifie d'abord réussir la Conférence intergouvernementale. Des questions politiques essentielles devront être tranchées. Mais si nous voulons que l'Union ait la capacité de décider, il faut d'abord et avant tout avancer dans le domaine de la majorité qualifiée. Au-delà, ce Parlement a demandé que les coopérations renforcées soient inscrites à l'ordre du jour de cette Conférence intergouvernementale. Nous nous réjouissons que cela ait été possible. Nous voulons que le droit de veto soit supprimé pour le passage aux coopérations renforcées, mais nous ne voulons pas que, derrière davantage de souplesse, se profile davantage d'intergouvernemental. Et puis, je veux dire à la présidence française qu'elle peut compter sur le soutien de ce Parlement pour préférer qu'il n'y ait pas d'accord à Nice plutôt qu'un mauvais traité. Au-delà de la Conférence intergouvernementale, nous attendons aussi une révision des méthodes de travail et de l'organisation des institutions de l'Union. Nous pensons, bien évidemment, à la réforme en cours au sein de la Commission, mais aussi et peut-être d'abord au sein du Conseil. La présidence française s'est fixé comme objectif une croissance au service de l'emploi. C'est un objectif renouvelé, pour lequel nous pensons que l'approfondissement des travaux au sein de l'euro 11, bientôt de l'euro 12, est un objectif essentiel. Nous nous réjouissons que le Président de la République française se soit engagé en faveur d'une visibilité et d'une autorité accrues de cette instance, que nous croyons utile. S'agissant de l'agenda social, nous nous réjouissons aussi que la perspective du plein emploi soit désormais une perspective pour l'ensemble de l'Union européenne. Nous nous réjouissons en outre de l'engagement du gouvernement de Lionel Jospin à faire aboutir un certain nombre de directives essentielles. Je pense d'abord à la directive relative à l'information et à la consultation des travailleurs, je pense aussi à celle touchant le temps de travail des travailleurs mobiles. Le Président de la République a parlé de l'Europe des hommes et des femmes, de l'attention accrue que nous devons avoir à l'égard des préoccupations de nos concitoyens. Dans ce domaine-là, le travail engagé au sein de la Convention, pour l'élaboration d'une charte, est tout à fait essentiel. Les membres de la Convention seront prêts pour proposer, au Conseil européen de Biarritz, un texte complet qui devra comporter les droits économiques et sociaux. Mais le Conseil européen devra s'attendre aussi à ce que cette Assemblée demande, redemande, que la perspective de l'intégration de la Charte dans le traité soit enregistrée. C'est pour nous un point essentiel. À quoi sert-il de reconnaître des droits s'ils ne sont pas justiciables ? Dans cette approche d'une Europe plus citoyenne, je ne vais pas reprendre l'ensemble du programme de la présidence française. Deux mots, simplement. Un mot sur la directive "blanchiment des capitaux" qui, je crois, correspond à des avancées que nos concitoyens attendent. Ils ne comprennent pas que, dans ce domaine-là, nous soyons hésitants. Dans le domaine de la reconnaissance des jugements mutuels, nous sommes en permanence confrontés à des situations où la dualité de nos juridictions conduit nos concitoyens à des impasses personnelles graves. Il nous faut progresser. Monsieur le Président, un mot pour conclure, et pour dire à quel point il nous semble que la présidence française devra aussi transformer l'acquis du traité d'Amsterdam, s'agissant des services d'intérêt général. Ces services d'intérêt général sont une contribution à la cohésion sociale et territoriale de l'Union, telle que nous l'avons inscrite dans le traité d'Amsterdam. À cet égard, le test que nous aurons à passer est celui de la directive postale. Ces services s'inscrivent aussi dans la modernité lorsque l'on parle de l'Internet pour tous. Nous espérons que la présidence française pourra nous proposer une directive-cadre dans ce domaine. Watson Monsieur le Président, le programme que vient de nous présenter le président de la République est à la fois ambitieux et réaliste. Toutefois, j'aurais espéré un engagement plus clair au sujet des droits fondamentaux qui figurent sur l'Agenda de l'Union, à double titre. Premièrement, ces droits doivent prendre forme dans la future charte des droits fondamentaux. Pourtant, dans son intervention, le président n'a pas cité l'examen de cette charte comme un des points principaux du Conseil européen de Biarritz. Dans sa réponse aux premiers orateurs, il a suggéré qu'une proposition de charte pourrait être traitée à Biarritz, mais avec un contenu dont il sait très bien que cela la rendrait presque impossible à intégrer dans les Traités lors du Conseil européen de Nice. La France, patrie depuis deux siècles des droits de l'homme, ne se pose-t-elle pas un objectif plus ambitieux ? Cela serait une grande déception. Deuxièmement, les droits fondamentaux sont déjà, depuis Amsterdam, les fondations de notre Union et devraient constituer le repère constant de l'action des États membres. La création d'un espace de liberté, de sécurité et de justice est l'entreprise la plus ardue qui nous attend, notamment par le fait que l'unanimité reste encore la règle ? Voilà un bon thème de réflexion pour la coopération renforcée à laquelle le président a récemment fait encore allusion. Le président a été le premier à rappeler l'obligation de l'article 6 du Traité lors de l'affaire Haider. Par sa prise de position, il a placé la barre très haut, non seulement pour le gouvernement autrichien, mais indirectement pour tous les autres gouvernements. Les mesures que la présidence française a déjà annoncées, dans le domaine de la justice et des affaires intérieures, paraissent à la hauteur de ce défi. Toutefois, ce ne sont que des projets. Permettez-moi donc d'adresser à la présidence française l'invitation que les grecs adressaient autrefois à l'athlète le plus prometteur : hic rhodus, hic salta. Cohn-Bendit Monsieur le Président, Monsieur le Ministre, dans l'intimité des fins de séance, je voudrais vous faire part de quelques remarques. Visiblement, l'Europe est une sirène qui pousse tout le monde à la promiscuité politique. Je ne sais pas, après avoir entendu les remarques du président Chirac, dans quel parti politique il va finir à la fin de sa carrière. Mais l'évolution est extraordinaire, et c'est vrai que nous avons mis vingt et un ans à persuader le président Chirac que l'Europe c'est autre chose que ce qu'il croyait lorsqu'il parlait depuis Cochin. Je voudrais dire que je suis toujours persuadé que nous allons avoir moins besoin, et de moins longtemps, pour convaincre le Premier ministre, M. Jospin, de prendre enfin la cause européenne à pleines mains. Il ne la défend pas toujours : on peut bien faire des petites remarques comme cela, sans qu'on s'énerve ! Je voulais simplement dire, que j'en suis persuadé, aujourd'hui il ne suffit pas de répéter et de répéter les choses : il y a beaucoup de choses qu'a dites le président Chirac avec lesquelles je suis d'accord. Ambition, ambition, certes, mais il faudrait qu'on la voie, cette ambition ! Par exemple, ce que je regrette c'est qu'il ne soit pas revenu sur ce qu'il a dit à Berlin : quel est l'agenda pour la constitution ? À Berlin, il nous avait dit : élargissement plus constitution, en même temps. J'aurais aimé que, devant ce Parlement, il nous dise la même chose : élargissement plus constitution, en même temps. C'est-à-dire, en arriver à 2003-2004-2005 avec une constitution et l'élargissement. Deuxièmement, quand on parle de constitution, il faut faire attention de ne pas être trop naïf. Qui fait quoi ? Cela sonne bien, mais c'est abstrait. Car l'Europe, ce sont des compétences partagées, et de plus en plus de compétences partagées : autrement dit, la constitution devrait nous dire qui fait quoi, comment, ensemble. C'est cela le problème ! Si cela était aussi simple de faire de la chirurgie politique, on avancerait plus rapidement. Et puis, je suis quand même - Paul Lannoye l'a dit - je suis attristé quand j'entends parler de politique étrangère, quand j'entends dire qu'on met le paquet sur l'armement, la défense, et que l'on ne dit pas un mot sur la prévention des conflits. Le rôle de l'Europe c'est d'inventer aussi une autre politique étrangère, qui se base, justement sur la prévention des conflits, sur le fait qu'on ait besoin de moins en moins d'armes. Je ne dis pas que nous n'avons pas besoin d'armes. Je ne suis pas naïf, mais je ne veux pas que l'image de la politique étrangère européenne soit simplement celle d'avions performants, celle de soldats devant aller en Bosnie, devant aller au Kosovo, mais c'est aussi la capacité d'empêcher que conflit en Bosnie il y ait, d'empêcher que conflit au Kosovo il y ait. Dans ce sens, je dis que M. le Président Chirac avance dans la bonne direction et je crois que le Premier ministre, M. Jospin, pourra le rattraper rapidement en étant résolument, plus clairement pro-européen. Krivine Monsieur le Président, Monsieur le Ministre, une présidence chasse l'autre, mais en écoutant M. Chirac, on s'aperçoit que ce sont toujours les mêmes discours et les mêmes vux pieux sur l'exclusion. Pourtant, force est de constater que le sort des cinquante millions de pauvres ou des quinze millions de chômeurs reste inchangé en Europe, quelle que soit la présidence. L'Europe est une faillite démocratique, dont le fonctionnement des institutions est complètement extérieur aux préoccupations et au contrôle des citoyens. L'Europe est une machine à libéraliser, à déréglementer les services publics, au détriment des besoins élémentaires des populations. L'Europe est une forteresse favorisant les trafics clandestins des nouveaux esclaves, comme l'a révélé le drame de Douvres. Pourtant, les manifestations de Seattle, Genève ou Millau montrent qu'une autre Europe, qu'une autre mondialisation, est possible. Pour une Europe démocratique, commençons donc par briser la forteresse de Schengen et acceptons que tous les hommes et toutes les femmes soient aussi libres de circuler que les capitaux, et régularisons les sans-papiers. Pour une Europe sociale, commençons par interdire tous les licenciements des entreprises qui font des profits. Enfin, pour une Europe de justice et de solidarité, commençons par établir, et pas seulement discuter, une taxe Tobin dont le montant permettrait d'assurer un minimum de survie aux milliards d'enfants et d'adultes totalement démunis. Pour les peuples, ces exigences sont prioritaires au débat, certes nécessaire, sur la pondération des voix ou le droit de veto. Dell'Alba Monsieur le Président, Monsieur le Ministre, je parle au nom des radicaux italiens du groupe TDI qui, comme tout le monde le sait, sont des fédéralistes européens. De ce point de vue, nous serons plus qu'attentifs à la démarche institutionnelle qui sera entreprise pour toute avancée vers des coopérations renforcées se plaçant clairement et résolument dans le cadre communautaire. Mais je vais utiliser mon temps de parole pour vous rappeler que cette Assemblée, Monsieur le Ministre, a demandé que la CIG confère au Parlement européen le droit, enfin, de décider de son siège. Il s'agit d'un droit fondamental, et trois cents collègues, d'ailleurs, ont exprimé d'une façon très claire leur mécontentement à l'égard de l'obligation de se rendre à Strasbourg douze fois par an. J'espère que la présidence française tiendra dûment compte de cette question, très importante pour nous. Avoir aboli le vendredi, Monsieur le Ministre, n'est pas un hasard. Cela exprime le ras-le-bol de beaucoup de collègues de ce Parlement concernant les difficultés qu'ils ont pour arriver à Strasbourg et pour travailler convenablement dans ces conditions. Sichrovsky Monsieur le Président, compte tenu de la manipulation de la liste des orateurs afin d'en retirer mon collègue Hager, je voudrais vous dire une chose seulement : si l'arbitre autrichien Benko avait violé toutes les règles du jeu au cours du match de la France contre le Portugal, comme vient de le faire Mme la Présidente, la France n'aurait jamais atteint la finale. Voilà pour l'aspect divertissant. L'aspect moins réjouissant de ce conflit est que quelques centaines de députés sont assis dans cette enceinte et acceptent cela sans piper mot. Bayrou Monsieur le Président, nous nous réjouissions d'entendre le Président en exercice du Conseil, M. le Président Jacques Chirac, à un moment où, nous le sentons bien, la crise européenne est profonde, et nous voulons savoir où nous en sommes. Je voudrais retenir les trois éléments qui, à mon avis, forment la crise européenne aujourd'hui. Le premier, c'est une interrogation profonde de tous les acteurs institutionnels qui font l'Europe ; le deuxième élément, c'est une distance et une très grande incompréhension des citoyens à l'égard des pouvoirs européens ; et le troisième élément qui est la clé des deux premiers, c'est une perte des perspectives. Pendant longtemps en Europe, on a su où on allait, on ne le sait plus. C'est pourquoi beaucoup d'entre nous ont accueilli favorablement le discours que le Président de la République française a prononcé au Reichstag, et notamment le choix qu'il a fait au Reichstag d'évoquer la Constitution européenne comme clé de tous les mécanismes d'évolution de l'avenir. Aujourd'hui, il a choisi de ne pas reprendre ce mot. Beaucoup d'entre nous le regrettent parce que la phrase du président disant que les réflexions faites au Reichstag se situaient au-delà de la présidence française de l'Union, constitue pour nous une différence de perspective. Nous avons le sentiment, au contraire, que c'est précisément au cur des six mois de présidence française de l'Union que se situe la question des perspectives, la question de l'architecture de l'Europe, la question de la future Constitution européenne. Elles ne sont pas secondaires ou accessoires ou à traiter après, elles sont à traiter en priorité et sont au cur de la discussion que nous allons avoir. Si nous ne sommes pas capables de répondre à la question des perspectives, nous ne pourrons pas répondre aux questions techniques qui se posent. Ce serait pour nous une occasion manquée. Je le dis en une phrase : le travail sur la Constitution et donc sur les perspectives européennes doit être lancé clairement pendant la présidence française. Il doit être lancé à Nice. Hänsch Monsieur le Président, chers collègues, aujourd'hui, le chef de l'État français nous a présenté un programme de taille pour la présidence française et il est tout à fait exclu que je m'attarde ne serait-ce que sur une partie des points exposés au cours des quatre minutes dont je dispose. Permettez-moi néanmoins de dire que je perçois trois avancées qui feront de la présidence française une présidence fructueuse. Le premier est le renforcement de l'euro 11 ou, à l'avenir, de l'euro 12. Il s'agit là du soutien politique de notre monnaie commune et je soutiens sans réserve la présidence française lorsqu'elle dit souhaiter renforcer la visibilité de ce soutien politique de l'euro en respectant pleinement l'indépendance de la Banque centrale européenne. C'est là aussi une contribution à la stabilité de la monnaie unique par le biais de la coordination des politiques budgétaires et une meilleure harmonisation des politiques fiscales. Autorisez-moi cependant une remarque supplémentaire. Parvenir à un groupe euro renforcé serait pour ainsi dire un exemple actuel et des plus importants de coopération renforcée dans le cadre du Traité. C'est entendu. Mais, dans ce cas, je souhaiterais tout de même que la France nous présente réellement un groupe pionnier. Or, dans des domaines qui touchent à la mise en uvre des directives sur le marché intérieur, la France ne fait pas partie du groupe des pionniers mais plutôt à l'arrière-garde. Il y a en effet pas mal de retard à rattraper lorsqu'il s'agit de la mise en uvre par la France des textes juridiques adoptés en commun. En la matière, la France se trouve, avec la Grèce, le Portugal et le Luxembourg, davantage à l'arrière-garde qu'aux avant-postes. Je serais heureux qu'il en soit autrement. Le deuxième point concerne la coopération renforcée en matière de développement d'une Union européenne de la sécurité et de la défense. Je vous approuve tout à fait lorsque vous dites que l'Union européenne doit disposer de tous les moyens et de tous les instruments pour mener une politique étrangère et de sécurité commune digne de ce nom et cela implique aussi de renforcer les capacités militaires et de mettre en place les structures politiques et militaires dont nous avons besoin pour mener une politique étrangère et de sécurité commune. Le troisième aspect touche bien entendu à l'accord des Quinze, à Nice, sur une réforme des institutions et des processus décisionnels au sein de l'Union européenne. À cet égard, permettez-moi d'émettre deux remarques fondamentales. L'objectif dont nous ne pouvons nous écarter doit être de garantir l'unité des institutions. L'Union européenne n'a pas besoin d'institutions nouvelles mais d'institutions qui fonctionnent mieux, qui puissent parvenir plus efficacement à des décisions que ne le peuvent les institutions actuelles. C'est le premier point. Et le deuxième point est que, s'il est vrai que nous aurions souhaité, en tant que Parlement européen, un ordre du jour plus large, parvenir à des progrès substantiels sur les points qui figurent à présent à l'ordre du jour importe davantage. En la matière, la taille future de la Commission est importante mais n'est pas au cur du problème. La nouvelle pondération des voix au Conseil est elle aussi importante pour atteindre à un nouvel équilibre entre petits et grands États, entre le Nord et le Sud, entre les riches et les pauvres au sein de l'Union, mais elle n'est pas non plus déterminante. L'essentiel, c'est l'extension de la décision à la majorité. À cet égard, je souhaite, alors qu'on constate un nouveau rapprochement entre l'Allemagne et la France - ce dont je me réjouis, bien entendu -, que la France et l'Allemagne aillent d'un même pas sur cette question de l'extension des décisions à la majorité au Conseil et donnent l'exemple afin qu'on avance dans ce domaine et qu'il y ait deux domaines à propos desquels les Quinze aient pu parvenir à un accord. Monsieur le Président du Conseil, les décisions à la majorité au Conseil impliquent aussi la codécision du Parlement européen : il doit y avoir un lien inaliénable entre l'extension des décisions à la majorité et la reconnaissance de la codécision du Parlement européen pour toutes les questions touchant à la législation dans l'Union européenne. Thors Monsieur le Président, Monsieur le Président du Conseil, le programme de la présidence française est intéressant et n'est en aucun cas insignifiant. Nous sommes d'accord sur de nombreux points. Je me demande toutefois si le fait de parler du logement, des soins et du sport est conforme au principe de subsidiarité. L'UE doit-elle réellement s'occuper de ces problèmes ? C'est essentiel avec la communauté de valeurs, mais les avis sont partagés quant à la manière d'y arriver. Bon nombre d'entre nous sont déçus par la déclaration du Premier ministre Jospin affirmant qu'il n'y aura aucun changement sous la présidence française quant au boycott de l'Autriche par les 14 autres pays. Les discussions intensives des dernières semaines sur la manière dont doit être envisagé l'avenir de l'Europe sont stimulantes, mais elles suscitent l'inquiétude des pays candidats. Quelle est au fond la position de l'Europe ? M. Cox l'a également souligné. Les signaux confus laissent le champ libre aux populistes nationalistes des pays candidats, qui veulent empêcher l'entrée de ces derniers dans l'Union. Est-ce un hasard si personne n'a dit à Feira que nous devions être prêts pour l'élargissement en 2002 ? La ligne adoptée par la présidence française quant à une nouvelle conférence intergouvernementale en 2003/2004 signifie-t-elle que la présidence soutient la proposition du chancelier Schröder au sujet d'une nouvelle conférence sur l'allocation des ressources humaines ? Même dans ce cas, les signaux ne sont pas clairs, ce qui est alarmant pour les pays candidats. Pour terminer, je voudrais montrer du doigt un travail en solitaire, lequel est préoccupant. Pourquoi la France a-t-elle bloqué l'entrée de la Slovaquie dans l'OCDE en se référant à la directive de l'UE sur les questions de télévision ? Est-ce normal qu'elle ait agi seule sans tenir compte de l'opinion des autres États membres ? Sur quoi cette décision se fondait-elle ? Cela a également suscité l'inquiétude des pays candidats quant à la manière dont nous nous comportons vis-à-vis de leur législation et de leur intérêt légitime à prendre part à la coopération de l'OCDE, essentielle d'un point de vue économique. Isler Béguin Monsieur le Président, Monsieur le Ministre, chers collègues, la barque de la présidence française est bien chargée et nous souhaitons en particulier, avec les réponses de M. Chirac, qu'elle arrive à bon port à Nice, dans six mois. Nice, ancienne colonie phénicienne se nommait Nicaia, qui signifie victoire. C'est bien une victoire que nous attendons fermement de la présidence française, tant pour les citoyens de l'Union que pour ceux qui vont la rejoindre. Nous avons noté avec satisfaction la volonté, l'ambition et la clairvoyance en ce qui concerne en particulier les contradictions de certaines de nos politiques européennes. Le réchauffement de la planète en fait partie. Il pèse comme une épée de Damoclès, non seulement sur l'Union, mais sur la planète entière. Intégrer cette donnée essentielle dans toutes les politiques européennes, tel est le défi politique auquel nous devons répondre. Je ne suis pas persuadée que nous allons dans cette direction, même avec les plus belles paroles du monde prononcées ce matin. Madelin Monsieur le Président, l'enjeu historique de la présidence française, car à mes yeux il y a enjeu historique, c'est d'abord et surtout d'ouvrir enfin la voie à la construction de l'Europe de tous les Européens. Nous avons invité les nouvelles démocraties de l'Est à nous rejoindre au sortir de leur épreuve communiste, et nous avons eu raison, mais nous l'avons fait tout en sachant très bien que l'on ne ferait pas entrer la grande Europe dans les institutions de la petite Europe. Et depuis on lanterne, on tergiverse dans la réforme de ces institutions. Dix ans après la chute du mur de Berlin, un an après les décisions d'élargissement d'Helsinki, la nouvelle Conférence intergouvernementale sous présidence française est pour moi le coup d'envoi attendu de l'Europe de tous les Européens, car l'Europe ne change pas seulement de dimension, elle change aussi de nature. En effet, penser l'Europe au complet, c'est nous obliger à dire ce qu'est l'Europe, ce que sont ses frontières - et cela pose d'ailleurs le problème de la Turquie qui, à mes yeux, devrait davantage être associée qu'intégrée - quelles sont ses valeurs et quel est son projet. C'est aussi penser l'Europe autrement, autrement que comme un État-nation agrandi, avec un super gouvernement, un super président, un super Parlement, une super administration ou encore un super impôt. C'est la penser davantage à mes yeux comme la construction d'un espace de vrai fédéralisme, protecteur de la diversité des peuples et des nations, doté d'une constitution claire, délimitant et limitant les pouvoirs de l'Europe, appliquant le principe de subsidiarité en en garantissant un respect strict. Aujourd'hui, la présidence française a une obligation de résultat. Et comme le dit le président de la République : sans succès de la CIG, il serait vain de songer aux étapes suivantes. Revoir les mécanismes de décision pour éviter la paralysie, revoir le fonctionnement du Conseil, de la Commission, tout ceci est à l'ordre du jour et je crois que les projets pour demain et après-demain ne doivent pas cacher l'exigence d'aujourd'hui. Le succès de la CIG aujourd'hui sera en effet le meilleur socle pour le grand projet de la grande Europe de demain. Veltroni Monsieur le Président, chers collègues, la présidence que la France assume à présent abonde en engagements. La présidence portugaise a le mérite d' avoir accompli un grand travail, d' avoir obtenu au sommet de Lisbonne des résultats significatifs et novateurs, qui attendent aujourd' hui une mise en uvre rapide de la part des États membres de l' Union. Cependant, les travaux de la CIG n' avancent pas. Il faut donc une volonté politique plus forte et une augmentation immédiate du niveau politique des négociations sur la réforme de l' Union. Dans ce contexte, il est important qu' à la suite des positions prises par le ministre Joshka Fischer, le débat sur l' architecture future de l' Union soit rouvert. Le premier engagement doit donc être celui de définir à Nice certaines priorités, auxquelles le président Chirac a fait allusion dans son introduction : la coopération renforcée, le vote à majorité en tant que règle, l' approbation d' une Charte des droits avec des contenus forts et son introduction dans les Traités, et ce, afin de faire un pas décisif vers la définition d' une constitution européenne. Nous sommes convaincus que ces décisions sont essentielles pour la réforme de l' Union. Sans elles, toute discussion sur son architecture serait académique. Ce qui est clair, c' est que l' Europe, après la monnaie unique et la Banque centrale, a besoin d' une nouvelle unité politique et a besoin - comme cela a été dit - d' une nouvelle impulsion sur le plan de la croissance économique et de la cohésion sociale. Le président Prodi est d' ailleurs revenu sur ces points. Pour cette raison, nous nous engageons pleinement à soutenir la présidence française. Nous savons par ailleurs qu' il faut aller au-delà de sérieux contrastes politiques entre les pays et qu' il est temps de prendre des positions claires à ce sujet. Nous pensons qu' une ligne de démarcation passe entre ceux qui veulent, avec l' élargissement, une dilution politique de l' Union et ceux qui au contraire pensent que l' élargissement nécessite une intégration politique majeure et des échéances claires et définies. Nous pensons qu' une deuxième ligne de démarcation concerne la configuration institutionnelle de l' Union après l'élargissement. Il faut dès lors choisir entre un développement des composantes supranationales, avec un renforcement du rôle de la Commission et du Parlement, et l' accentuation des caractéristiques intergouvernementales. Nous voulons permettre aux pays qui le désirent de renforcer dans un contexte unitaire, leur coopération dans certains secteurs qui forment un noyau ouvert et dynamique d' intégration plus avancée : l' union économique et monétaire, encore largement inachevée, la sécurité commune ; la défense et la politique étrangère. En matière de gouvernement économique, nous soutenons l' institution d' un Euro 12, car nous pensons qu' après la constitution de l' euro, c' est une nécessité pour la Banque centrale également. Nous pensons qu' il est essentiel de maintenir les finalités fondamentales du modèle social européen - en les adaptant naturellement aux exigences de différentiation déterminées par la nouvelle économie. Il est aussi nécessaire de créer une flexibilité ayant ces propres règles et revêtant une forme nouvelle par rapport à celle qui régit le marché du travail. Nous croyons à une synergie accrue entre le Parlement européen et les parlements nationaux, mais nous nous opposons à des commissions remettant en cause le fait fondamental que le Parlement européen est l' organe parlementaire de la supranationalité, élu au suffrage universel direct. Je voudrais enfin exprimer une dernière considération s' agissant du rôle de l' Union européenne au sein des institutions internationales. Le président Chirac a tenu au Bundestag un discours très pro-européen, où l' engagement est de relancer le développement de l' Union européenne et de la doter d' une constitution soumise au vote des citoyens européens. Ce sont des propos que nous partageons. Le président Chirac a également proposé à nouveau le soutien français à la demande de l' Allemagne d' un siège de membre permanent au Conseil de sécurité des Nations Unies. Il confirme ainsi la volonté de renforcer l' axe franco-allemand dans le cadre d' une vision uniquement intergouvernementale de la future architecture de l' Union européenne. Nous pensons, et cela ne date pas d' hier, qu' il est nécessaire de revoir la composition du Conseil de sécurité, mais en privilégiant l' inclusion de représentations de grands continents, comme l' Afrique, l' Amérique du Sud et l' Europe. Pour ce qui est de l' Europe, vu que nous pensons que c' est en son sein que doivent s' équilibrer l' aspect intergouvernemental, l' aspect supranational et l' aspect parlementaire, nous sommes convaincus que c' est l' Union européenne en tant que telle qui doit être représentée au Conseil de sécurité. Tajani Monsieur le Président, Monsieur le Président en exercice du Conseil, Monsieur le Président de la Commission, chers Ministres, les demandes, les propositions, les projets traités cette semaine par MM. Fischer, Bayrou, Monti, Védrine et repris ensuite par le président Chirac à Berlin, de même que les interventions de ce jour du président Chirac dans cette Assemblée, montrent que, malgré les difficultés et les divergences, nous participons à une nouvelle étape de la construction européenne. Les résultats positifs souhaités de la Conférence intergouvernementale devront nous amener à la nécessaire réforme des institutions en vue de l' élargissement. Dan ce contexte, le Conseil, la Commission et le Parlement européen devront tous jouer un rôle également important et fort, mais également collaborer intensément. Ce sont les citoyens, véritables acteurs de l' Europe d' aujourd' hui, mais surtout de celle de demain, une Europe élargie et intégrée, en mesure de relever le défi de la mondialisation, qui en font la demande. Pour être à la hauteur des États Unis et de la Chine de demain, le succès obtenu avec la naissance de l' euro ne suffit pas. Nous devons faire un pas en avant également en matière de politique étrangère et de sécurité commune, et ce, afin de conférer aussi une force politique à notre monnaie. Il nous faut aussi avancer sur le plan de la défense des valeurs fondamentales de notre Union, et la Charte des droits fondamentaux s' en fera l' écho. Nous croyons, en tant que pro-européens convaincus, à l' économie sociale de marché. Nous avons le devoir de combattre le fléau du chômage. Pour ce faire, l' Europe devra favoriser les petites et moyennes entreprises, le développement du commerce, de l' agriculture, du tourisme, de l' artisanat mais aussi, dans le cadre de la subsidiarité, la réduction de la pression fiscale. Cependant, comme l' a souligné aussi le président Chirac, nous devons former nos jeunes, les préparer au défi de la mondialisation, non seulement du point de vue professionnel et culturel. Il nous incombe de former des jeunes convaincus des valeurs. En ce sens, la lutte contre la drogue et le développement de la fonction sociale du sport pourront jouer un rôle non négligeable. Mais les résultats de taille, Monsieur le Président et chers collègues, s' obtiennent avec le temps, telles des mosaïques où l' on imbrique une pièce après l' autre. Mais sommes-nous certains que cette présidence, guidée par la France, pays fondateur de cette Union, atteindra les objectifs qu' elle s' est fixés ? La délégation de Forza Italia au sein du PPE-DE lui apportera son soutien politique et parlementaire, car elle est certaine que l' Italie d' aujourd' hui et celle de demain sera acteur de la construction européenne, en laquelle nous croyons tous fermement. Corbett Monsieur le Président, quel changement par rapport au discours du président Chirac il y a quelques années ! Un président qui a quand même des origines très "eurosceptiques", si je peux me permettre d'utiliser cette expression, qui fait aujourd'hui un discours bien européen, applaudi autant à gauche qu'à droite dans ce Parlement. Je dois, je pense, féliciter le gouvernement socialiste d'avoir si bien convaincu le président de la France. Le président a eu le mérite d'évoquer des mots qui peuvent parfois nous diviser. Je pense au mot fédéralisme et il a bien dit que tout dépend de ce que l'on veut dire. Et c'est précisément cela le problème de plusieurs mots qui sont utilisés dans notre débat actuel. L'Union européenne a toujours eu des caractéristiques fédérales : le vote à la majorité qualifiée au lieu de l'unanimité pour prendre des décisions au sein du Conseil, un Parlement directement élu, une Commission exécutive indépendante du gouvernement ; le droit communautaire qui prime sur le droit national, autant de choses, parmi d'autres, qui sont des caractéristiques fédérales. Par contre, elle est très loin d'être une fédération centralisée, comme le sont beaucoup de fédérations dans le monde. C'est une fédération décentralisée où les États membres jouent un rôle très important dans la prise de décisions et restent maîtres des traités. C'est toute cette ambiguïté qui fait qu'il ne faut peut-être pas nous diviser sur des questions de terminologie, de théologie, mais nous unir sur les changements précis qu'il faut apporter au système. Il en va de même du mot "constitution", qui peut évoquer des choses bien différentes. Permettez-moi, en tant que Britannique, un pays où nous n'avons même pas une constitution écrite ou codifiée, de poser la question suivante : qu'est-ce que c'est une constitution ? Cela dépend de ce que l'on veut dire. Les gens y mettent des choses différentes et là aussi nous risquons de nous diviser sur le vocabulaire et la théologie, si je peux dire, au lieu de nous unir sur le contenu. En quelque sorte, nous avons déjà une constitution : il s'agit des traités. Les traités, après tout, définissent le champ des compétences de l'Union, les pouvoirs de ses institutions et les procédures pour adopter des législations ou le budget. En quelque sorte, ils forment donc une "constitution". M. Pasqua a défini la constitution comme la fondation d'un ordre juridique nouveau. Eh bien n'est-ce pas précisément ce que nous avons fait en Europe ? Alors, au lieu de nous diviser sur la philosophie de ce qu'est une constitution, il faut regarder là où notre constitution actuelle doit être améliorée. D'abord, elle doit être plus lisible et plus facilement utilisable pour les consommateurs que sont nos citoyens. L'université européenne de Florence nous a mis un beau projet sur la table qui, sans même changer le contenu, fait de nos traités quelque chose de bien plus court, plus lisible et plus facilement utilisable. Il faut aussi voir quels changements apporter à notre constitution. Et à ce propos, il faut surtout faire ce que le Président Chirac a souligné : faire en sorte qu'une Union de presque 30 membres ne risque pas de se bloquer. Il ne s'agit pas tellement de créer un noyau dur. Il n'y a pas un noyau dur, il y a différents domaines ou différents États qui traînent parfois, et parfois provisoirement. Il ne s'agit donc pas de créer un seul noyau dur, mais surtout de créer une situation où notre constitution évite les blocages. Il s'agit donc de renforcer le vote à la majorité qualifiée, de l'étendre autant que possible et là où cela n'est pas possible, de revenir sur la question de la coopération renforcée. Ce sont les deux points essentiels pour la CIG. Concentrez-vous là-dessus et surtout, faites-le avant l'élargissement. Donc, faites-le à Nice et pas après. Gil-Robles Gil-Delgado Monsieur le Président, toutes mes félicitations à la présidence française de l' Union européenne pour ses prises de position ambitieuses dans tous les domaines et pour avoir proposé de ne pas clôturer la conférence intergouvernementale avec un accord minimaliste mais avec des résultats qui rendent l' élargissement vraiment possible. Pour une question de temps, j' évoquerai seulement trois points. En premier lieu, les coopérations ou intégrations renforcées. Elles ne seront utiles, Monsieur le Président, que si elles remplissent les quatre conditions suivantes : la première, augmenter la dimension communautaire et non pas la dimension intergouvernementale de l' Union ; plus d' intégration, mais pas plus de coopération. La deuxième, utiliser les institutions existantes et ne pas les remplacer par de nouveaux organismes. La troisième, éviter l' existence de coopérations ou d' intégrations de composition variable, ce qui signifierait une Europe à la carte, c' est à dire, une Europe ingouvernable. La quatrième, éviter ainsi qu' elles ne se traduisent en départements ou blocs fermés qui diviseraient l' Union. Nous voulons donc une intégration renforcée ouverte à tous les membres actuels et futurs de l' Union. Le second point que je veux évoquer est le fonctionnement de l' euro-12, fonctionnement qu' il faut améliorer, mais pas en réduisant davantage le déficit démocratique actuel. Il s' avère dès lors nécessaire que la Commission dispose de véritables facultés de proposition, et pas seulement de recommandation, et que le Parlement bénéficie d' une participation sérieuse, à commencer par la consultation mais qui aboutisse à la codécision. Et le troisième point, Monsieur le Président, je suis parmi ceux qui croient indispensable l' élaboration d' une Constitution de l'Union. Et je me pose la question suivante : pourquoi ne pas faire un premier pas dès maintenant en approuvant le traité de base préparé à Florence à l' initiative de la Commission ? Il ne suppose aucun changement, mais il suppose en même temps quelque chose de très important : que les citoyens puissent enfin savoir quel type de système les régit. Ce serait au moins un pas en avant vers cette transparence que nous réclamons tous mais que nous ne parvenons jamais à voir, du moins dans un domaine que l' on ne peut pas oublier, Monsieur le Président, à savoir la répartition des compétences au sein de l' Union. Nous la remettons à demain. Cela ne va-t-il pas porter préjudice au processus de ratification dans certains pays ? La question reste ouverte. Et je termine. Les ambitions, c' est très bien, mais nous voulons des actes. Nous espérons les voir à la fin de la présidence française. Maij-Weggen Madame la Présidente, à quelques mois du traité de Nice et à l'issue d'une série de précieux discours prononcés par Joschka Fischer et le Président Chirac, peut-être serait-il en effet novateur de permettre à l'Allemagne et à la France d'exercer ensemble, une année durant, la présidence de l'Union. Mais il faut toutefois veiller à une condition : s'assurer une percée fondamentale dans le domaine de la coopération européenne, qui soit conforme à tous ces beaux discours dont nous venons de prendre connaissance. Si je tiens ces propos, ce n'est pas uniquement pour agrémenter mon introduction. Ce que je veux dire avant tout, c'est que l'axe franco-allemand ne doit pas se contenter d'élaborer des philosophies pour l'avenir, mais qu'il doit également résoudre les problèmes institutionnels d'aujourd'hui et de demain. Le Conseil européen de Nice devra en tout cas prendre des décisions quant à la procédure de prise de décision. À notre sens, toute législation européenne ne portant pas atteinte aux constitutions des États membres doit être décidée à la majorité qualifiée, avec la codécision du Parlement. Des décisions devront également être prises au sujet de la pondération des voix. À cet égard, nous estimons que c'est le nombre d'habitants des États membres, tout comme au sein de cette Assemblée, qui doit être décisif. Des décisions devront également être prises quant au nombre de commissaires - nous pensons qu'il en faut un par État membre - et au nombre de députés. En ce qui concerne ce dernier, nous avons toujours dit que le nombre 700 était déjà bien suffisant. Des décisions devront être prises en ce qui concerne la Cour de justice et la charte des droits fondamentaux. Je suis donc entièrement d'accord avec mon collègue Gil-Robles pour dire que ces points doivent être repris dans les Traités, et je souscris également à ses idées concernant les coopérations renforcées. Pour ce qui est de ce dernier aspect, l'examen de la structure de l'Union est indispensable. Joschka Fischer et le Président Chirac ont raison sur ce point. Je ne suis pas partisan d'une structure fédérale pour l'Union européenne. Même si on l'appelle confédération, pour reprendre le terme qu'a utilisé aujourd'hui le Président Chirac. Il est grand temps que nous nous dotions d'une constitution européenne, ordonnée comme on l'a vu à l'Université de Florence. Il est grand temps que M. Prodi jouisse du pouvoir et des droits qui devraient normalement être ceux d'un gouvernement européen. Il est également temps que nous adoptions le bicaméralisme, mais pas un bicaméralisme comme le souhaite Joschka Fischer, avec un Parlement européen ici et un second parlement qui comprendrait les représentants des parlements des États membres. Il serait beaucoup plus intéressant de transformer le Conseil de ministres en une sorte de conseil fédéral. Je trouve particulièrement réjouissant que M. Chirac a lui aussi employé ce terme lorsqu'il a répondu aux questions qui lui avaient été posées. Ne s'agit-il pas de la manière la plus naturelle d'introduire le bicaméralisme en Europe, avec un parlement et un sénat qui l'aide. Transformons donc le Conseil européen en sénat. Enfin, une telle constitution doit stipuler de façon très précise et claire ce qui relève du niveau européen et ce qui relève du niveau national. Pour ma part, je suis favorable à un léger amincissement du paquet européen et à un nouvel accroissement des compétences des États membres européens. Pourvu que l'on sache clairement ce qui relève de l'Europe et ce qui relève du niveau national. Et pourvu que l'on se défasse de la structure intergouvernementale et communautaire diffuse que nous connaissons à l'heure actuelle. Il serait bon que l'on profite de Nice pour se fixer comme objectif d'arriver à un tel projet d'ici deux à trois ans. J'espère que les paroles de MM. Joschka Fischer et Chirac ne resteront pas lettres mortes, mais qu'elles trouveront un jour le chemin de la concrétisation. Je souhaiterais recueillir maintenant encore la réaction des deux dirigeants toujours présents, même s'il est déjà l'heure du déjeuner. Fiori Monsieur le Président, Monsieur le Ministre, la présidence française s' est engagée à réaliser un agenda courageux, ambitieux et brillant, compte tenu aussi des certaines difficultés objectives que nous traversons en ce moment. Ce qui nous a semblé important, dans le discours du président Chirac, c' est la vue commune. Nous sommes convaincus qu' une Europe qui construit son avenir avec constance, continuité et responsabilité est le meilleur garant du dessein des pères fondateurs. Un dessein qui se réalise aussi au nom de ceux qui y ont travaillé au cours de ces cinquante dernières années, un dessein qui se réalise sur des bases concrètes et solides. Il me semble judicieux de scinder la complexité du problème institutionnel. Il faut approfondir la CIG sur les trois reliquats d' Amsterdam et il faut poursuivre la coopération renforcée. C' est seulement ainsi que l'on pourra approfondir la réflexion sur l' avenir de l' Union européenne, réflexion en vue de concilier développement économique de l' Europe et renforcement du modèle social européen, par la lutte contre l' exclusion sociale et les nouvelles formes de pauvreté, dans le but de rapprocher encore davantage l' Europe des citoyens, dans le but d' intensifier les négociations relatives à l' élargissement, de renforcer encore le rôle de l' Union européenne dans le monde. Dans ce contexte, nous considérons aussi que le renforcement de la Commission européenne est fondamental, dès lors qu' il s' agit d' un organe supranational et indépendant, de la pleine expression des spécificités de l' architecture institutionnelle européenne. L' élargissement est l' aboutissement d' un projet politique qui naît de la réconciliation il y a cinquante ans es pays d' Europe occidentale. Ce rendez-vous historique ne doit pas être oublié, sans quoi l'on remplacerait le mur de Berlin par un nouveau mur, celui des intérêts individuels, des égoïsmes et de la bureaucratie. Toutefois, comme le souligne à juste titre la présidence française, l' élargissement ne doit pas non plus affaiblir l' Union dans son action. Les réflexions du président Chirac sur l' avenir de l' Union européenne nous rassurent, d' autant qu' il parle d' une nouvelle phase, après la conclusion de la CIG, sur des thèmes comme le renforcement de la légitimité démocratique des décisions, la sécurité et la défense, le renforcement des spécificités des institutions européennes, une définition claire des compétences et le renforcement de la subsidiarité, thèmes dont on ne pourra faire abstraction à l' avenir. Le thème de la coopération renforcée est amplement abordé et sujet à controverse, coopération qui était jadis appelée "Europe à deux vitesses" et que certains appellent aujourd' hui "noyau dur". D' aucuns y voient une opportunité, d' autres une menace. Tous cependant conviennent que cette forme ne doit pas constituer un instrument de division, mais plutôt un instrument pour atteindre ensemble ces nouvelles frontières que le modèle européen actuel ne permet pas encore, mais qu' il devra autoriser à l' avenir. Nos amis français doivent savoir que l' Italie, depuis toujours à l' avant-garde du projet européen qui, nous l' espérons, connaîtra bientôt une longue période de stabilité politique, sera toujours plus impliquée dans les faits, par des actions concrètes, aux côtés des pays qui veulent sincèrement renforcer les bases de l' Union et permettre la concrétisation des objectifs de coopération les plus importants et les plus ambitieux. Moscovici Monsieur le Président, Monsieur le Président de la Commission, Mesdames et Messieurs les Députés européens, je ne serai pas long, pour ne pas retarder encore l'heure de déjeuner des députés restés présents. Je veux d'abord vous dire mon très grand plaisir d'être ici parmi vous, de m'exprimer au nom du gouvernement français, alors que j'ai siégé dans ce Parlement européen, qui n'était pas, à l'époque, dans ce superbe hémicycle - entre 1994 et 1997. Je voudrais remercier les nombreux orateurs qui ont exprimé leurs observations, toutes très utiles, et notamment ceux qui se sont exprimés en français, alors que ce n'est pas leur langue maternelle. Je veux aussi noter plus particulièrement les encouragements faits au gouvernement par Pervenche Berès et Klaus Hänsch, mais aussi l'ambition voulue par certains, comme M. Watson, ou encore rassurer Daniel Cohn-Bendit sur la vision qui anime ce gouvernement et qui a peut-être pu effectivement contribuer à certaines positions. Cette présidence se déroule bien sur la toile de fond d'un vaste mouvement, qui est double. D'une part, nous sommes en train de préparer l'Europe élargie, l'Europe unie de demain, et effectivement, comme l'a dit Alain Madelin, cela peut entraîner un changement de nature, au-delà même d'un changement de dimension. Et puis nous devons rapprocher cette Europe de ses citoyens et faire en sorte qu'elle réponde davantage à leurs aspirations. Nous voyons bien que, dans ce grand débat, il y a deux temps. Il y a le temps du court terme, de cette présidence qui se situe à un moment charnière et sans doute décisif, et puis il y a le temps du plus long terme où, on le sait bien, de plus vastes perspectives seront dessinées et où l'avenir de l'Europe prendra réellement forme. Et je parle cette fois-ci de l'Europe à trente. Je ne crois pas, contrairement à François Bayrou, qu'il soit juste, pertinent, opportun, aujourd'hui, d'écraser en quelque sorte ces deux temps et de les amener sous la présidence française, car le risque, à ce moment-là, serait de compliquer le résultat de la CIG ou bien au contraire de minimiser ce résultat et faire en sorte qu'il n'apparaîtrait que comme un appendice. Concentrons-nous sur ce qui nous attend. Réussissons cette CIG de façon ambitieuse. Alors, nous aurons bâti le socle sur lequel nous pourrons aller plus loin dans la construction européenne. Que ferons-nous, notamment dans cette CIG ? Notre position est simple. Nous pensons qu'il faut réussir la CIG, la réussir impérativement, mais pas à n'importe quel prix. Nous avons une obligation de moyens, pas une obligation de résultats. Et comme l'a dit tout à l'heure Enrique Barón Crespo, nous voulons un "nice treaty" à Nice, c'est-à-dire un bon traité et pas n'importe quel traité. Il est vrai, comme l'a souligné Richard Corbett, que les points les plus importants sont en particulier l'extension du vote à la majorité qualifiée, qui s'accompagne en général de la codécision du Parlement européen, et les coopérations renforcées, justement parce qu'elles sont un pont entre la première phase et la deuxième phase, entre le présent et l'avenir, parce qu'elles améliorent le fonctionnement de l'Union européenne et parce qu'elles permettent de penser à l'Union de demain. Mais en même temps, pour la présidence française, tout est lié. Désormais, et nous nous en réjouissons, après le Conseil européen de Feira, quatre questions se posent et nous devons trouver un accord substantiel sur tous les sujets, c'est-à-dire sur chacune des quatre questions, et pas seulement nous concentrer sur l'une ou l'autre. C'est pour cela que nous allons changer de méthode de travail. Nous entendons nous y atteler, sans ignorer que c'est difficile, et en remerciant, bien sûr, la présidence portugaise, qui a bien préparé le terrain. Nous allons le faire avec détermination, notamment en passant à un stade plus politique, plus ambitieux peut-être, de la négociation. Et pour cela, effectivement, Klaus Hänsch a raison, le couple franco-allemand retrouvé, l'ambition franco-allemande ressourcée, seront extrêmement utiles. Sur la charte, je veux rendre hommage au travail accompli par le président Herzog et à cette forme très originale qu'est la convention, qui associe des parlementaires nationaux, des parlementaires européens, des représentants des États membres, et bien sûr, un représentant de la Commission. Je veux assurer le Parlement européen que c'est une de nos priorités et qu'effectivement nous espérons que la Convention sera en mesure de mener ses travaux de telle sorte qu'on puisse en parler au fond dès le Conseil européen de Biarritz, avec le souci, comme l'a dit le président de la République, d'aller aussi loin que possible sur le contenu. Je n'ignore pas le vu du Parlement européen, à peu près unanime, sur le caractère contraignant de cette charte. Nous verrons bien quel arbitrage nous aurons à faire, mais l'optique de la présidence française, c'est de privilégier en la matière la substance, étant entendu que de toute façon un texte, quel qu'il soit, sera une source d'inspiration pour toutes les institutions de l'Union européenne. Au-delà de ces questions se pose la question de la perspective constitutionnelle pour l'Union européenne. Le premier problème qui se pose, c'est celui de l'agenda, dans cette perspective. Il est difficile, je crois, de décider à ce stade. Je dirais que l'important est de poursuivre cette réflexion en cherchant à mieux définir ses contours, en réfléchissant à la bonne méthode pour poursuivre cet échange d'idées, et je crois effectivement, là encore, comme Richard Corbett, que nous devons être conscients que le terme "constitution", s'il traduit bien une volonté d'accélérer la construction européenne, une ambition européenne, ce terme constitutionnel suscite et suscitera forcément un débat, parce qu'il peut donner lieu, ou être nourri, alimenté, habité, par des contenus peut-être quelque peu différents. Plusieurs parlementaires européens ont proposé de commencer en reprenant les travaux de l'Institut de Florence, intéressants pour ce que j'en ai vu, en tout cas dans la phase préliminaire, mais je veux dire qu'ils demandent à être examinés de façon approfondie. La Commission va donner très prochainement un avis sur ce travail, je crois la semaine prochaine, Monsieur le Président. Les États membres devront, eux aussi, analyser ce document, qui pose nécessairement beaucoup de questions. Il apporte des éléments et en même temps, la question de savoir s'il simplifie réellement la situation reste tout de même posée. C'est un sujet important qu'on ne peut traiter à la légère, et la présidence française ne le traitera pas à la légère. Je me contenterai, pour finir, de faire deux observations sur des sujets qui ont été abordés par deux parlementaires européens, notamment Mme Isler Béguin, qui a évoqué les problèmes d'environnement. Il ne faut pas sous-estimer notre engagement en faveur d'une action plus ferme de l'Union en matière d'environnement et notre volonté de donner des suites au Sommet de Kyoto. Je veux aussi dire que, sur l'importance de la dimension de l'environnement dans toutes les politiques, la présidence française prendra toute sa part durant ce semestre, en liaison avec la présidence suédoise, qui prendra la suite, pour qu'il y ait toujours continuité. Enfin, j'en termine, on n'en sera pas étonné dans ce lieu et dans ma bouche, par quelques mots sur Strasbourg, notamment en réponse au député Dell'Alba. Nous avons, en effet, pris note du vote du Parlement européen sur la suppression des matinées du vendredi. Je le dis très franchement, nous en avons pris note pour le regretter, et en espérant aussi qu'il ne s'agit pas d'une tentative de grignotage de Strasbourg, ou de réveil de la question du siège. La France, je le dis tout net - là, je redeviens une seconde une délégation nationale importante dans le Conseil - ne pourrait pas l'accepter. Je crois qu'il faut absolument cesser de vouloir rouvrir en permanence le débat sur Strasbourg. De ce point de vue-là, les traités, notamment le traité d'Amsterdam, se sont prononcés de façon extrêmement claire. Il faut au contraire se concentrer sur les aspects pratiques, sur les aspects matériels. Je suis très conscient des difficultés qui se posent effectivement à certains députés européens, et les autorités françaises, je veux vous le dire, y sont très sensibles. Nous avons le souci d'améliorer la desserte aérienne. Nous avons envoyé, par l'intermédiaire de la présidence, un questionnaire aux parlementaires, pour connaître leurs besoins précis et individuels. Nous espérons qu'ils répondront nombreux. Nous pensons aussi à mettre en place une plate-forme transfrontalière qui coordonne les aéroports voisins et qui permette un accès, cette fois-ci, à la fois par le moyen aérien et par les moyens routiers, plus facile à Strasbourg. Voilà, Mesdames et Messieurs les Députés européens, Monsieur le Président de la Commission, les quelques réflexions, certes pas exhaustives, que m'inspirait ce débat que j'ai trouvé d'une très bonne qualité et très encourageant pour notre présidence. Le Président Sachant qu'ils ont tous deux des engagements pressants, je voudrais remercier en particulier M. Moscovici et le président Prodi pour être restés avec nous jusqu'à la fin du débat. Merci beaucoup. (La séance, suspendue à 14 heures, est reprise à 15 heures) Délégation d'observateurs de l'Union aux élections au Zimbabwe Le Président Mesdames et Messieurs, je sollicite vos excuses et votre compréhension pour ces quelques minutes de retard mais un important trilogue vient d'avoir lieu qui requérait la présence du représentant du Conseil, M. le ministre Moscovici. Ce trilogue ayant pris du retard, nous avons donc dû l'attendre. Il n'a même pas l'occasion de s'acclimater davantage car l'ordre du jour appelle immédiatement les déclarations du Conseil et de la Commission sur la délégation d'observateurs de l'Union aux élections au Zimbabwe. Moscovici Monsieur le Président, Mesdames et Messieurs les Députés européens, Messieurs les Commissaires, Mesdames et Messieurs, pardonnez-moi d'abord mon retard, qui n'est pas dû à quelque fantaisie alimentaire, mais simplement au fait que le président de la République, Jacques Chirac, était parmi nous. Mme Fontaine l'a raccompagné, ce qui a retardé de quelques minutes le nécessaire trilogue que nous avions avec le président de la Commission, M. Prodi. Le Zimbabwe traverse une grave crise économique, sociale et politique. En dépit de certaines atteintes aux droits de l'homme, justement dénoncées par la communauté internationale, il est, pour l'essentiel, resté un État de droit, notamment grâce au dynamisme de sa société civile et à l'indépendance de sa justice. Depuis trois ans, un retournement de la conjoncture extérieure y a fragilisé un tissu économique structuré, mais en même temps vieillissant. Dérive autoritaire et gestion économique laxiste, ont ensuite terni l'image du pays, miné la confiance de la communauté des bailleurs de fonds et alimenté la contestation populaire. Ce mécontentement s'est exprimé, lors du référendum constitutionnel de février, à l'occasion duquel le parti présidentiel a subi son premier échec électoral depuis l'indépendance, en 1980. Les élections législatives représentaient donc un enjeu majeur pour le pouvoir. Pour entraver la progression de l'opposition, celui-ci a pris le risque d'aviver les tensions, par une campagne électorale dure, en faisant de l'inégale répartition des terres agricoles le thème mobilisateur du monde rural et des vétérans de la guerre de libération. Le chef de l'État, dans ce contexte, a laissé se développer un vaste mouvement d'occupation des propriétés et a arrêté le cadre juridique des futures expropriations. Ces dérives, que je viens d'évoquer, ont provoqué la mort de 33 personnes, aggravé la crise économique et faussé la compétition électorale, créant un risque réel d'instabilité en Afrique australe. Aux yeux de l'Union européenne, il était néanmoins important que les élections se tiennent et que leurs résultats puissent être crédibles et acceptables. Aussi a-t-elle recherché l'accord des autorités du Zimbabwe pour dépêcher sur place, le plus en amont possible du scrutin, une mission forte de près de 200 observateurs, manifestant ainsi l'intérêt qu'elle porte à la consolidation de la démocratie dans ce pays. Nul ne peut contester que cette présence a contribué à l'apaisement des tensions et à la restauration d'un climat aussi propice que possible, dans ce contexte délicat, à la libre expression du suffrage universel. Je tiens ici à rendre hommage à M. Pierre Schori, qui a dirigé cette mission, ainsi qu'au remarquable travail accompli par son équipe. Si nos observateurs ont noté que le degré de violence, d'irrégularités et d'intimidations, dans la période préélectorale, ne rendait pas les termes de libres et honnêtes applicables aux cinquièmes élections législatives de l'histoire du Zimbabwe, ils ont également souligné la bonne organisation du scrutin lui-même, la forte participation - je crois que c'était la plus forte depuis l'avènement de l'indépendance - et le calme dans lequel il a pu se dérouler. Les opérations de dépouillement et de comptage des bulletins n'ont d'ailleurs pas donné lieu à polémique. Aussi permettez-moi, au nom de l'Union européenne, de féliciter la population zimbabwéenne, qui, en participant en nombre à cette consultation, a fait la preuve de sa détermination à prendre en mains son destin de façon pacifique et démocratique. Je note également avec une grande satisfaction l'acceptation globale, par toutes les parties en présence, des résultats des élections. L'entrée au parlement d'une force d'opposition significative - en fait, elle est très proche de la majorité sur les sièges qui étaient soumis à élection - augure de débats constructifs. Nul doute qu'avec ces élections, le Zimbabwe tourne une page de sa jeune histoire. Restent, bien sûr, les problèmes de fond, qui demeurent entiers. C'est la raison pour laquelle l'Union appelle toutes les forces politiques zimbabwéennes à se mobiliser et à nouer les fils du dialogue, pour engager résolument le pays sur la voie du redressement. Elle souhaite que le nouveau gouvernement prenne, avec l'appui de la nouvelle représentation nationale, des mesures crédibles de remise en ordre de l'économie, susceptibles de restaurer la confiance des opérateurs locaux et des bailleurs de fonds. Depuis vingt ans, l'Union européenne s'est affirmée comme le premier partenaire du développement du Zimbabwe, qui est un pays ami et un pays partenaire de la Convention de Lomé. Elle souhaite poursuivre sur cette voie, dans le respect réaffirmé des droits de l'homme, des principes démocratiques et de la primauté du droit. Désireuse de continuer à intervenir en faveur des populations les plus touchées par la crise, elle est, en particulier, disposée à reprendre son concours à la nécessaire réforme agraire, pour peu que celle-ci soit mise en uvre de façon ordonnée, transparente, rationnelle, au service de la réduction de la pauvreté. L'Union européenne veut croire en l'avenir d'un Zimbabwe démocratique et prospère, facteur de stabilité et de développement harmonieux de l'Afrique australe. Patten Monsieur le Président, permettez-moi de dire tout d'abord que j'aurais été ravi, dans le cadre de ce débat, de céder la préséance à M. Schori qui a sans conteste accompli, comme l'a dit la présidence, un travail remarquable au Zimbabwe. Je pense que tous ceux d'entre nous qui souhaitent le bien du Zimbabwe auraient à cur de le féliciter, ainsi que tous les membres de la délégation d'observateurs de l'UE. Ils ont tous accompli un travail magnifique. Ils se sont très bien débrouillés pour atteindre leurs objectifs dans des conditions pourtant très difficiles et ils ont rempli leur mandat avec une extrême efficacité. La mobilisation sur place, moins de quatre semaines après une décision informelle des ministres des affaires étrangères de l'Union européenne, d'une équipe complète et expérimentée est un hommage aux efforts énormes de toutes les personnes concernées. Cette efficacité et le professionnalisme de la mission d'observation ont permis à ses membres de surmonter nombre d'obstacles politiques. Ils ont fait de cette opération une référence pour les missions d'observation de processus électoraux dans des pays en crise. C'est un fait largement avéré que la mission de l'Union européenne a contribué à atténuer les violences. Je pense qu'on peut également reconnaître qu'elle a contribué à développer la confiance de la société civile au cours des élections. Je soulignerai une fois encore que la réputation de M. Schori et le rôle qu'il a joué ont été déterminants dans notre appréciation de la réussite de la mission. Je pense que la mission a été considérée comme la mission d'observation le plus crédible de cette période de troubles au Zimbabwe, ainsi que l'a montré l'importante couverture de la presse locale et internationale. Qui plus est, la mission de l'Union européenne, parce qu'elle était de loin la plus importante déployée dans le pays et qu'elle opérait sur tout son territoire, a contribué, dans une mesure non négligeable, à coordonner l'ensemble des efforts de surveillance du processus électoral au Zimbabwe. Nous avons bien évidemment pu prendre connaissance des principales données contenues dans le rapport, même si nous attendons encore l'occasion de pouvoir l'étudier en détail. Je sais que la première partie fait suite au rapport intermédiaire qu'avait établi M. Schori et qu'elle dresse l'inventaire des actes de violence et d'intimidation qui ont malheureusement entaché les débuts de la campagne électorale. Nous savons, d'après ce qu'il nous a dit, que le rapport analyse le processus électoral et la conduite du scrutin et je pense, sans vouloir lui retirer les mots de la bouche, que d'une manière générale, la conduite du scrutin proprement dite a été assez satisfaisante. Enfin et surtout, le rapport met en avant les conséquences pour l'avenir du Zimbabwe et nous sommes impatients d'entendre ce que M. Schori a à nous dire à ce sujet. Les honorables députés ont raison de recommander que, dans les semaines et les mois qui viennent, l'Union européenne s'attache à suivre de très près ce qui se passe au Zimbabwe et à offrir aide et assistance partout où il est bon que nous le fassions. C'est une chose à laquelle nous voulons assurément souscrire et vous pouvez être certains que mon collègue, le commissaire Nielson, et moi-même allons intensifier nos efforts pour renforcer la communication, formelle et informelle, avec le président Mugabe et son gouvernement, afin de faciliter la transition vers une démocratie pluraliste effective. M. Schori a dit combien il est important que le gouvernement poursuive ceux qui se sont livrés à des violences politiques ou qui se sont rendus coupables d'autres violations des droits de l'homme ; il a également dit combien il est important que ce soient les tribunaux qui tranchent dans toute contestation des résultats électoraux et, surtout, que le gouvernement respecte leurs décisions. Ce sont là deux aspects fondamentaux qui touchent - faut-il le préciser ? - au cur de la crédibilité de l'ensemble du processus démocratique. Il est clair que le Zimbabwe se trouve à la croisée des chemins. L'issue des élections législatives pourrait marquer le début d'une évolution majeure de la culture politique du pays, la transition vers un système multipartite dans le cadre duquel le parlement remplacerait le bureau politique du parti au pouvoir, le Zanu-PF, comme principale instance de décision politique. La stratégie électorale du président Mugabe, axée sur la reforme agraire et l'aide aux vétérans de la guerre, a laissé de côté les difficultés économiques du pays, une lacune que reflètent sans conteste les voix recueillies par son parti. Le nouveau gouvernement du Zimbabwe et tous ceux qui veulent sortir le pays de ses graves difficultés actuelles, qu'elles concernent la situation économique, la réforme agraire ou les terribles ravages du virus VIH , doivent à présent affronter ensemble, efficacement et dans un esprit constructif tous ces défis. Notre statut de principal donateur nous vaut une influence non négligeable, dont nous devons user pour inciter le gouvernement à prendre des initiatives positives en vue du rétablissement de l'État de droit et d'une bonne gestion des affaires publiques, première étape vers un redressement plus général. Je sais que c'est un aspect que mon collègue, le commissaire Nielson, voudra développer dans son intervention qui suit la mienne. Cela dit, je tiens une fois encore à féliciter personnellement M. Schori pour s'être très bien acquitté d'une tâche très difficile. Le Président Merci beaucoup, Monsieur le Commissaire Patten ! Vous avez déjà signalé qu'en raison de la problématique abordée, deux commissaires s'exprimeront aujourd'hui à ce propos. Je me réjouis donc d'entendre l'avis de M. le commissaire Nielson. Nielson Monsieur le Président, je voudrais féliciter à mon tour les membres de la délégation d'observateurs de l'Union aux élections au Zimbabwe. Ils ont réussi à faire de l'excellent travail dans des conditions très difficiles. Le résultat de ces élections offre à l'UE une nouvelle occasion de revoir sa coopération avec le Zimbabwe. Selon le rapport des responsables de la mission d'observation, un potentiel existe pour une évolution positive au Zimbabwe dans les domaines politique, économique et social. Selon eux, l'UE ne doit écarter aucune des options qui s'offrent à elle de contribuer à cette évolution. Le Zanu-PF devra mettre au point de nouvelles politiques, plus appropriées, pour tenter de convaincre la communauté internationale de soutenir financièrement la stabilisation de l'économie et la relance de la croissance. Cependant, la légitimité du Zanu-PF est contestée, à cause des nombreuses intimidations et autres irrégularités électorales qui ont contribué à sa victoire et aussi parce qu'en dépit de tout cela, le MDC a remporté 58 sièges, soit presque autant que le Zanu-PF avec ses 61+1 sièges. Le Mouvement pour le changement démocratique ne voudra pas partager la responsabilité de la crise que le pays traverse ou des mesures pénibles qui seront nécessaires à la reprise économique. Le programme indicatif national pour le Zimbabwe au titre du 8e FED, qui est doté de 110 millions d'euros, est directement axé sur le soulagement de la pauvreté. Ses principaux secteurs de coopération sont l'agriculture, la santé et l'éducation. Jusqu'à présent, la politique de la Commission a toujours consisté à maintenir l'aide destinée à préserver les services sociaux de base et à renforcer la société civile, même en période de crise. Une tranche de 19 millions d'euros est sur le point d'être libérée en faveur d'un programme de micro-projets qui, dans l'intérêt de la politique de réconciliation, avait été reporté après les élections. Il peut donc à présent reprendre. La Commission a maintenu son soutien à la réforme agraire au travers de ce programme de micro-projets qui, en réalité, apporte une aide à la lutte contre la pauvreté dans le cadre de l'acquisition légale de terres au titre des programmes de réimplantation. Cependant, au mois d'avril, la Commission a gelé les 2 millions d'euros destinés à l'assistance technique et politique à la réforme agraire. Il n'était en effet guère utile de poursuivre une discussion technique et plutôt théorique sur les principes de la réforme agraire tant que le gouvernement ne précisait pas sa politique à cet égard. J'espère que cela va changer. La Commission et les autres donateurs sont disposés à soutenir le processus, pour autant qu'il respecte la légalité et les objectifs de transparence et de lutte contre la pauvreté, conformément aux accords de la conférence des donateurs de 1998. La Commission est occupée à mettre au point un programme horizontal pour lutter contre l'épidémie de sida et la propagation du virus VIH au Zimbabwe qui constituent en soi une crise de développement et une cause majeure de la pauvreté actuelle et future. Ce programme doit être financé sur les 33 millions d'euros de la deuxième tranche du 8e FED. Je prendrai une décision à ce sujet au cours des prochains mois, en fonction de l'évolution de la situation au Zimbabwe. En tout cas, la Commission continue de soutenir les projets axés sur la lutte contre la pauvreté. Si le gouvernement sait profiter de l'occasion que lui offrent les dernières élections, l'Union pourrait accroître son aide à l'avenir. Comme l'ont fait remarquer les responsables de mission à Harare, il est prématuré de tirer des conclusions sur les élections et leurs conséquences. Je suis entièrement d'accord pour reconnaître que l'avenir de la coopération au développement entre l'UE et le Zimbabwe dépendra des progrès qui seront réellement accomplis dans les domaines de la démocratisation, de l'État de droit, des droits de l'homme et de la réforme économique. Pour conclure, j'insisterai sur le fait que le potentiel existe pour une coopération plus intense avec le Zimbabwe, mais qu'il est clair que cela dépendra de la façon dont la situation évolue dans ce pays. Schori Monsieur le Président, Messieurs les Commissaires, je ferai mon intervention en anglais, non pas que je rejette le français ou le suédois, deux langues que j'aime beaucoup, mais parce que l'anglais était la langue de travail de la mission d'observation. Je vous remercie beaucoup pour l'amabilité de vos propos à mon égard. Cette première présentation du rapport définitif de la délégation des observateurs de l'Union aux élections au Zimbabwe devant le Parlement européen, une institution qui m'a énormément appris et au sein de laquelle j'ai beaucoup de joie à travailler, est pour moi un plaisir. "Ce n'étaient pas des élections parfaites" a déclaré sèchement le chef de l'opposition, Morgan Tsvangirai. En fait, de l'avis des 190 membres de la mission d'observation, qui ont quand même une expérience moyenne de sept missions de même type, si la période préélectorale était parmi les pires auxquelles il leur ait jamais été donné d'assister, les jours de scrutin proprement dit, avec le dépôt des bulletins et le dépouillement des voix, ont été parmi les meilleurs dont ils aient été les témoins. Que conclure d'un tableau aussi schizophrénique avec, d'une part, des actes de violence et d'intimidation politique qui ont coûté la vie à plus de 30 personnes, tandis que de très nombreuses autres étaient menacées, persécutées, blessées, kidnappées et torturées et, d'autre part, des électeurs qui se présentent quand même en masse pour voter, donnant au parti d'opposition près de la moitié de leurs voix ? Pendant toute la durée de notre mission, j'ai refusé d'employer l'expression "scrutin libre et équitable", car elle n'est pas de mise, elle est trop tranchée pour un processus aussi complexe que celui dont nous avons été les témoins au Zimbabwe. C'est pourquoi notre mission avait, dès le départ, insisté sur le fait que nous n'étions pas seulement là pour le processus électoral et que notre rapport final réserverait aussi une place importante à la phase postélectorale. Le rôle et le sens des responsabilités du président Mugabe, qui a encore devant lui deux années de mandat, seront déterminants pour cette phase. C'est un point que j'ai tenu à souligner au cours d'une conversation que j'ai eue avec lui, ainsi que dans mes déclarations publiques sur place, en disant qu'après la révolution, il faut construire la nation, qu'après les élections, il faut passer à la réconciliation. Nous espérions qu'en dépit de la vaste campagne de violence et d'intimidation dont le parti au pouvoir, le Zanu-PF, portait, et de loin, la plus grande part de responsabilité, les citoyens, soutenus par la forte présence des missions d'observation internationales et nationales, pourraient voter dans des conditions relativement libres, équitables et non violentes le jour venu. De cette façon, la période qui suit les élections serait essentielle, comme le rôle du président et des dirigeants du Zanu-PF, et ils contribueraient à créer un climat propice à la réconciliation et au retour au calme. Dans une certaine mesure, notre stratégie s'est révélée la bonne. Les citoyens ont voté en grand nombre. Les violences et les intimidations n'ont pas semblé les avoir tenus éloignés des urnes. Ils ont également été nombreux à exprimer ouvertement leurs sympathies pour les partis d'opposition. Ce n'est pas que nous affichions nos idées : nous avions notre code de conduite dicté par notre professionnalisme et une stricte neutralité. Mais nous voulions que les gens sachent que leur vote était secret ; qu'un jour d'élection, président ou paysans, tous sont sur le même pied et que le peuple exerce son pouvoir au travers d'élections démocratiques. Il y a eu beaucoup de violence et de terreur au cours de la période qui a précédé les élections et nous le condamnons. Cela dit, je voudrais insister sur le fait qu'il y a eu beaucoup plus de non-violence encore dans ces millions de gens qui ont tenu à exercer leur droit démocratique de vote. Le principal parti d'opposition, tout en contestant les résultats dans 20 circonscriptions, a lui aussi accepté les résultats du scrutin. Je pense que le peuple du Zimbabwe, qui réclame à grands cris la paix, le règne de la loi et l'ordre, le progrès et une vie décente, mérite un meilleur sort. Permettez-moi à présent de résumer nos conclusions et nos recommandations en quatre points. Il est impératif que le gouvernement fasse rapidement en sorte de rétablir l'État de droit et de permettre à la police et au ministère public de poursuivre ceux qui se sont rendus coupables ou qui ont encouragé des actes de violence politique ou d'autres violations des droits de l'homme. Il est nécessaire de mettre en place une nouvelle commission électorale indépendante, étrangère à tout intérêt partisan et dotée de ressources humaines et financières suffisantes pour fonctionner efficacement. Le gouvernement doit par ailleurs laisser les tribunaux statuer librement sur tout recours contre les résultats électoraux enregistrés dans l'une ou l'autre circonscription. Il doit aussi respecter leurs décisions. L'Union européenne devrait faire en sorte que les observateurs internationaux se déploient en temps utile pour les élections présidentielles prévues en 2002. L'Union européenne devrait fournir un effort particulier aux cours des semaines et des mois à venir pour suivre de près les événements au Zimbabwe et apporter son aide et son soutien là où ils sont utiles. Je suis content d'entendre que la présidence et la Commission sont de cet avis. À cette fin, l'unité centrale de notre mission d'observation stationnée à Harare demeurera encore quelque temps sur place, ainsi que 25 observateurs de l'UE déployés dans tout le pays. Il faut y ajouter les 14 chefs de mission qui resteront prêts à intervenir. Permettez-moi de profiter de l'occasion pour rendre hommage à l'Unité "élections", aux observateurs de l'UE, y compris nos amis de Norvège et du Kenya qui ont été intégrés à l'équipe en même temps que cinq députés au Parlement européen. La Commission a réagi rapidement, et comme il convenait, à la décision du Conseil ; en outre, la coopération et le dialogue qu'ils ont entretenus en permanence tout au long du processus ont été d'un secours inestimable. Permettez-moi de conclure en disant que la mission de l'Union européenne était une mission de haut niveau, qui a en général reçu un très bon accueil, un accueil que plusieurs États membres, y compris le mien, Monsieur Patten, pourraient lui envier. On peut également considérer ce type de mission comme un exercice efficace de prévention des conflits. Elle s'est trouvée rapidement sur le terrain et nous étions nombreux pour répandre le calme et la paix ; il lui a fallu très peu de temps pour être opérationnelle, avec une bonne couverture nationale et avec une stratégie solide, qui s'étendait à la période postélectorale. Notre mission a été un signe d'engagement envers les peuples d'Afrique et la démocratie dans le monde. Je considère la mission au Zimbabwe comme une conséquence naturelle de notre soutien à la lutte pour l'indépendance de l'Afrique et de notre souhait de construire un partenariat solide avec un Zimbabwe apaisé et démocratique. Le Président Merci beaucoup, Monsieur Schori. Et je vous remercie aussi d'avoir donné au Zimbabwe, de concert avec nos cinq collègues, une bonne image du Parlement européen dans une situation difficile. Gahler Monsieur le Président, chers collègues, depuis février, la scène politique du Zimbabwe est caractérisée par l'occupation illégale de fermes, le mépris des jugements rendus par des tribunaux, des actes d'intimidation et de violence à l'encontre des partis d'opposition, de leurs candidats et de leurs sympathisants et, pour le moins, des tentatives d'entraver le travail des observateurs nationaux et internationaux du processus électoral. Nous savons aussi qui porte la responsabilité principale de ces actes de violence : la direction du parti gouvernemental, le front patriotique ZANU-PF. Je voudrais être plus clair encore. C'est le président Mugabe, qui s'opposant en partie à son propre conseil de ministres, autorise les occupations de fermes, contrecarre l'exécution des jugements et se fait le défenseur du mépris du droit et de la loi. Je perçois bien que cette déclaration renferme un dilemme et que la personne qui constitue la cause essentielle du problème doit assumer, ne serait-ce que pour un certain temps, une part de la résolution du problème, surtout au vu de la nécessaire réconciliation nationale. Car ce que nous avons vécu et appris de première main en tant qu'observateurs est bouleversant. Non seulement des candidats de l'opposition, dans certaines parties du pays, n'ont pu se rendre dans leur circonscription par crainte d'atteinte à leur intégrité physique ou à leur vie ; d'importants pans de la population rurale ont été soumis à une terreur systématique dans des villages ou des exploitations agricoles. En outre, le gouvernement s'est servi sans vergogne de son monopole sur la télévision et la radio pour répandre sa vision des choses. La presse d'opposition n'atteignait que la population urbaine. On ne peut qualifier de libres et équitables des élections qui se déroulent dans de telles conditions. Je déplore d'autant plus que certains observateurs africains aboutissent manifestement à des conclusions opposées. Ils rendent un mauvais service à la démocratie et, avant tout, aux citoyens d'Afrique. Tous ceux qui ont défendu leurs droits démocratiques en dépit de ces circonstances défavorables méritent respect et reconnaissance, en particulier les observateurs nationaux et les milliers d'assesseurs qui ont veillé avec correction et engagement au déroulement technique du scrutin. Je voudrais particulièrement souligner le professionnalisme avec lequel notre collègue Pierre Schori a dirigé notre équipe envoyée par le Conseil - cette mission d'observateurs de l'UE. Son intégrité et la précision de son analyse l'ont amené à rendre un verdict que les observateurs du PE partagent totalement. La présence des observateurs de l'UE a sensiblement réduit l'ampleur de la violence et de l'intimidation. Je remercie toutes les personnes impliquées et leur témoigne ma reconnaissance. Pierre Schori et son équipe ont bien servi la démocratie au Zimbabwe. Il n'est pas possible de poursuivre sur la même voie après les élections. Le regain de tension qu'on note dans les zones rurales - et ce aussi parce que le président ne livre pas la moindre explication - est préoccupant. D'autres fermes ont été occupées depuis les élections. On parle d'actes de violence isolés contre des sympathisants de l'opposition. L'archevêque de Bulawayo a reçu des menaces de mort. Nous demandons la condamnation de tous ceux qui se sont rendus coupables de délits à l'encontre de leur concitoyens, le retour du droit dans le cadre de l'exécution de la nécessaire réforme agraire, le respect des jugements des tribunaux en ce qui concerne les occupations de fermes. L'objectif d'une réforme agraire doit être que ceux qui sont réellement dans le besoin soient les bénéficiaires de la réforme. Notre dialogue avec le gouvernement, l'opposition et les forces sociales concernées demeure important afin que le Zimbabwe puisse, à l'avenir, amener sa contribution à la stabilité de l'Afrique australe. Menéndez del Valle Les élections au Zimbabwe ont supposé à la fois une victoire et une défaite pour Mugabe. La défaite consiste en ce que, pour la première fois dans sa courte vie d' indépendance, le Zimbabwe dispose d' un système politique pluraliste auquel Mugabe s' opposait de toute évidence. En plus de tolérer, et même d' encourager, comme nous le savons, un climat d' intimidation et de violence, Mugabe a commis d' importantes erreurs d' appréciation. D' une part, il a sous-évalué le sérieux, la disponibilité et la capacité de l' Union européenne face au cas Zimbabwe. Mais il a également confondu les facteurs présents dans son propre pays. Je me demande si cela est dû à la puissance d' un ancien, bien qu' alors respecté "freedom fighter" africain, ou à l' ignorance de l' évolution sociologique et politique dans son propre pays. Il s' agit probablement de la conjonction des deux éléments. Mugabe a mêlé à ces élections des habitudes et des méthodes propres à une guerre de libération, en traitant parfois le rival politique comme l' occupant colonialiste qu' il faut chasser. Mais il n' a pas non plus su apprécier le fait que l' émergence des classes moyennes constitue un élément qui, électoralement, devait peser pour la première fois d' une manière différente sur les élections. Cette consolidation relative d' un nouveau vote urbain, à laquelle s' ajoutent la manipulation de la démocratie formelle et les violations des droits de l' homme, ne pouvait qu' encourager les citoyens à voter massivement contre lui et ils l' ont fait. Le pays et la population gagneront ensemble si le gouvernement actuel et l' opposition naissante manifestent suffisamment de sagesse politique et de sens commun pour affronter avec générosité et prudence la transition des anciennes habitudes politiques vers de nouvelles. L' opposition joue également son rôle dans ce sens. Cependant, après la dénonciation et la condamnation, nous devons dans les prochaines semaines être attentifs à tout signe de réconciliation tangible et à la reconnaissance autocritique des erreurs. Tout cela facilitera, Monsieur le Président, chers collègues, le futur du Zimbabwe, de sa société, et de la nouvelle culture politique née de ces élections. Et nous devons appuyer cet avenir avec détermination. Parish Monsieur le Président, si la mission d'observation de l'Union a été aussi chaleureusement applaudie par la communauté internationale, c'est grâce à l'excellent travail de M. Schori qui a su donner une très bonne image de ce que nous faisions là-bas. Je lui en suis très reconnaissant. "Le pouvoir corrompt et le pouvoir absolu corrompt de façon absolue" : le Zimbabwe nous en a offert une parfaite illustration et M. Mugabe en est largement responsable. Si les élections ont bien eu un résultat positif, c'est qu'il n'y a plus aujourd'hui de pouvoir absolu. Une bonne part des violences qui ont eu lieu avant les élections renvoient directement aux dirigeants du Zanu-PF et au président Mugabe lui-même. Les soi-disant vétérans de la guerre - soi-disant, parce qu'ils devaient être bien jeunes à l'époque de la guerre d'indépendance - ont été payés pour aller dans ces fermes. C'est un problème grave qui remonte directement aux responsables du parti au pouvoir. Des problèmes se sont également posés avec les votes par la poste : des bulletins avaient été directement envoyés à l'armée, au Congo, le jeudi ; ils étaient miraculeusement de retour le samedi, tous correctement remplis et comptant pour de nombreuses circonscriptions marginales. Les menaces de violence à l'encontre des partisans du MDC se sont poursuivies après les élections. L'archevêque de Bulawayo a été menacé. Tout cela doit cesser. Nous ne pouvons décidément pas soutenir un régime qui continue de pratiquer ce type d'intimidation. La volonté du président Mugabe de mettre fin aux investissements en nationalisant les fermes et en menaçant les mines du même sort ne contribuera en rien à sortir le pays de son marasme économique. Le Zimbabwe a au contraire besoin de flux d'investissements beaucoup plus importants venant de l'étranger. Ce ne sera pas possible sous le régime actuel. L'émergence du MDC offre aujourd'hui au Zimbabwe une grande et merveilleuse occasion de voir toutes les races travailler ensemble. L'avenir est plein d'espoir, mais nous devons veiller à maintenir la pression, en particulier sur le président Mugabe. Il faudrait que nous entamions une action contre les biens que le président possède à l'extérieur du Zimbabwe. Nous devons nous en prendre directement à l'homme qui est à l'origine des problèmes. Maes Monsieur le Président, le temps de parole qui m'est imparti ne suffirait pas pour décrire le sort d'un pays qui a affiché une situation si encourageante pendant autant d'années, mais qui a plongé, ces dernières années - alors que le peuple du Zimbabwe jouit d'un bon niveau de formation - dans une phase de sous-développement encore plus grand. C'est probablement une des choses que nous devons mettre à l'actif des premières années du gouvernement Mugabe. La population est bien au courant de la situation, malgré le fait que l'on a empêché l'opposition de prendre part de façon normale à la propagande électorale, du moins dans les médias officiels. Je connais relativement bien le Zimbabwe, je l'ai visité et j'ai suivi son évolution pendant plusieurs années consécutives, mais je suis malgré tout frappée par le degré d'intimidation qui a précédé les élections et je crains que cette situation ne perdure, même après les élections. J'estime donc que, en vertu de notre responsabilité internationale, nous devons prendre des mesures et que nous devons faire en sorte de ne pas perdre, après les élections, l'influence positive que nous avons eue avant celles-ci. Et ce, par le biais de négociations difficiles, mais concrètes, au sujet des réformes que l'on a l'intention de mener à bien au Zimbabwe. Les campagnes sont en proie à un régime de la peur, ce qui ne peut bien sûr pas durer, car la qualité de vie des blancs comme des noirs s'en trouve dégradée. Je tenais à le souligner, car ces gens sont entraînés dans une série d'événements sur lesquels ils ne peuvent exercer la moindre influence. J'espère que le dialogue, tant avec le gouvernement qu'avec l'opposition et la société civile, pourra se poursuivre. Junker Monsieur le Président, chers collègues, ne serait-ce qu'en raison du maigre temps de parole dont je dispose, je ne souhaite pas répéter ce qui a déjà été exposé. Je ne peux que me rallier complètement à ce qu'ont dit les orateurs qui m'ont précédé, ainsi que Mme Maij-Weggen. Je voudrais néanmoins ajouter d'autres remerciements à ceux qui ont très justement été adressés à M. Schori. En effet, je voudrais remercier les ambassades de nos États membres qui nous ont aidés à obtenir les accréditations car nous étions vraiment confrontés à une situation quelque peu chaotique. Si nous avons pu agir sur place, c'est aussi grâce à ces ambassades. Dans l'évaluation de la situation au Zimbabwe, il est un point qu'il faut souligner. Les occupations de fermes n'ont rien à voir avec la question agraire ou la question raciale. Il ne s'agissait de rien d'autre que d'un méprisable maintien du pouvoir. Ce n'est dénué d'un côté tragique car le président Mugabe et son parti ont, à une époque, vraiment bien servi le pays. La terreur des fameux vétérans de guerre devrait faire oublier les négligences des dirigeants politiques du pays qui ont plongé le Zimbabwe dans une crise profonde. Le pays est ruiné, le tourisme au point mort, les investisseurs se sont retirés, le manque de devise et la crise pétrolière contribuent à aggraver la situation. La production de tabac et le tourisme étaient les principales sources de recettes et tous deux ont subi des dommages sensibles. On n'y remédiera pas en un jour. Le soutien de l'Union européenne est nécessaire. Dans l'ensemble, le contexte est bon au Zimbabwe, compte tenu d'un niveau d'éducation comparativement bon de la population, d'une justice intègre et d'une infrastructure passablement bonne. Mais on entend à nouveau parler d'occupations de fermes et d'actes de violence. Il faut faire très clairement comprendre au président Mugabe qu'un terme doit être mis à la violence et à la terreur et qu'un tel climat ne peut ramener la paix dans ce pays. L'opposition politique devra démontrer qu'elle dispose des aptitudes politiques. En dépit de la terreur, elle a finalement été en mesure, grâce aux missions d'observation, d'exprimer librement son opinion le jour du scrutin. Elle a dès lors été investie d'une mission qu'elle se doit d'accomplir. Nous devons contribuer au rétablissement de l'État de droit par ce biais. Korhola Monsieur le Président, la pression politique et l'encouragement du président Mugabe à la violence, qui précédaient les élections, sont les raisons pour lesquelles nous ne parlons pas maintenant d'élections libres et honnêtes, bien que nous ayons été sincèrement impressionnés, le jour des élections, par la volonté de procéder à un scrutin irréprochable. Cela prouve que le peuple du Zimbabwe a la volonté réelle de construire une société civile et démocratique. Les événements du Zimbabwe nous imposent cependant une réflexion sur le rapport entre la démocratie et les valeurs, une réflexion pour laquelle celui-ci devrait être un bon forum, puisque nous parlons de l'UE en tant qu'une communauté des valeurs. En même temps, nous reconnaissons franchement que l'UE ne peut pas être présente partout dans le monde avec une attitude paternaliste ou en se plaçant au-dessus des autres pour donner des conseils. M. Schori, qui a dirigé la mission d'observation de l'UE pour les élections, l'a montré de façon admirable. Il s'est passé au Zimbabwe quelque chose qui devrait inciter chaque politicien à réfléchir sur la façon de prévenir l'effet dépravant du pouvoir, parmi nous également. Pourquoi l'ancien héros du peuple, la figure emblématique de la lutte pour l'indépendance, permet-il maintenant le recours à la violence uniquement pour renforcer son propre pouvoir ? Et qu'est-il arrivé à l'âme et à la morale d'une personne, qui a l'outrecuidance de déclarer pendant les élections que quel que soit le résultat, le gouvernement resterait au pouvoir ? Le philosophe et théologien Niebuhr a dit un jour que "le sens de justice de l'être humain rend la démocratie possible mais son inclination vers le sens inverse rend la démocratie nécessaire". Autrement dit : le bien dans l'homme rend la démocratie possible, le mal la rend nécessaire. À mon avis, c'est l'une des phrases les plus réalistes qui aient été prononcées sur la démocratie. Il s'en suit que pour s'épanouir, la démocratie a besoin de la critique interne, de la disposition à se soumettre à la critique. Dans l'éducation, cela signifie pour nous avoir la volonté, au nom de la démocratie, d'encourager les gens à une citoyenneté critique. Cela suppose également la transparence de la prise de décisions et de la communication des informations. C'est seulement ainsi que la démocratie pourra conserver son caractère autorégulateur. Au Zimbabwe, je me suis aussi rendu compte concrètement que sans la reconnaissance de la valeur humaine, on ne peut pas parler des droits de l'homme non plus. Ce sont des propos vides s'ils ne contiennent pas un noyau qui s'engage à reconnaître la valeur unique et inviolable de tout individu humain. Je tiens également à exprimer mon profond respect à ces plus de trente victimes de la violence qui ont dû succomber en exprimant leur volonté de lutter en faveur d'une société civile libre. Moscovici Monsieur le Président, Messieurs les Commissaires, Messieurs les Parlementaires européens, ces élections marquent assurément un moment important pour la vie politique nationale au Zimbabwe. Elles constituent aussi un signal extrêmement positif pour la coopération de l'Union avec ce pays. Beaucoup de choses doivent désormais devenir possibles, en tout cas plus faciles entre nous. Le rapport de la mission dirigée par Pierre Schori, dont je souligne une fois encore, avec les commissaires Patten et Nielson, la grande rigueur du travail, nous permet d'avoir une analyse tout à fait claire et impartiale du déroulement des élections législatives. La situation électorale était particulièrement tendue, pour ne pas dire violente. Je suis convaincue que l'Union a eu raison, profondément raison, d'envoyer cette mission, très en amont, pour apporter des éléments d'apaisement dans cette campagne. L'apport de cette mission est, à cet égard, comme à beaucoup d'autres, tout à fait incontestable. Elle doit continuer son travail sur place, comme l'a souhaité Pierre Schori. La présidence du Conseil se félicite du bon déroulement global de ces élections, même si, ici ou là, les conditions de vote peuvent nous laisser dans une certaine perplexité, et les conclusions de la mission sont à cet égard tout à fait éclairantes. Il est temps désormais d'aller de l'avant avec le Zimbabwe. La présidence du Conseil soutient totalement l'analyse de la Commission sur la nécessité de lui apporter notre coopération. De nombreux chantiers sont ouverts, qui méritent notre implication sans réserve : le renforcement de la démocratie, la réduction de la pauvreté et la lutte contre le sida. En effet, il est indispensable que l'aide européenne porte directement sur les difficultés économiques et sociales que connaît le peuple du Zimbabwe. Les fonds communautaires doivent être maintenant débloqués, comme l'a évoqué le commissaire Nielson. Le régime du Zimbabwe, de son côté, doit aussi avancer et confirmer ses engagements sur la réforme agraire, sur le respect des décisions de justice, sur la transparence économique. J'ai la conviction que ce processus doit permettre la stabilisation de ce pays et aussi son implication démocratique dans l'intégration régionale. C'est pourquoi la présidence du Conseil, soyez-en sûrs, Mesdames et Messieurs les Députés européens, s'y engagera avec la même détermination que le Parlement européen et que la Commission. Le Président Merci beaucoup, Monsieur le Ministre. Je vous communique que j'ai reçu, conformément à l'article 37, paragraphe 2, du règlement, cinq propositions de résolution. Le débat est clos. Le vote aura lieu jeudi à 12 heures. Traite des êtres humains Le Président L'ordre du jour appelle les déclarations du Conseil et de la Commission sur la traite des êtres humains. La déclaration du Conseil nous sera communiquée par M. le ministre Queyranne qui arrive à l'instant dans l'hémicycle. Monsieur le Ministre, vous avez la chance de pouvoir commencer votre discours tout de suite ! Queyranne Monsieur le Président, Monsieur le Commissaire, Mesdames, Messieurs les Députés, le Conseil de ministres a été profondément choqué par l'affaire de Douvres et le décès de 58 ressortissants chinois dans des conditions dramatiques. Cette affaire traduit l'aggravation de la pression migratoire sur l'Europe occidentale, à laquelle nous sommes sensibles depuis quelque temps. Le renforcement marqué de la solidarité européenne est une réponse indispensable à une situation extrêmement préoccupante pour notre continent. Il convient d'abord de relever avec force que l'existence de filières organisées, ainsi que l'extension du métier méprisable, mais hélas rémunérateur, de passeur, joue un rôle primordial dans l'immigration clandestine, aussi bien dans l'augmentation des flux eux-mêmes que dans les modalités de passage dont le drame de Douvres fournit une illustration extrême. On sait que la majorité de l'immigration clandestine parvient en Europe de l'Ouest, grâce à des passeurs, notamment pour les personnes en provenance de destinations lointaines comme la Chine. Ce point doit être souligné, en réponse à ceux qui disent que ce serait le contrôle de l'immigration qui engendrerait des clandestins. L'aggravation de l'immigration irrégulière résulte, au contraire, de l'activité croissante des filières d'entrées illégales. Il est bien évident que cette activité est favorisée par les insuffisances législatives ou opérationnelles des États d'immigration et par tout ce qui permet aux clandestins d'entrer et de se maintenir sur les territoires en violation des lois. Mais il y a plus encore : derrière les passeurs, se profilent de plus en plus les mafias. Les responsables policiers ont identifié une mafia russe, exploitant Sri Lankais et Chinois ; une mafia turque prenant en charge des Kurdes, des Afghans ou des Iraniens. On sait aussi que des clandestins des Balkans sont pris en main par les mafias albanaises. La concentration à Calais, point de passage vers l'Angleterre, d'un grand nombre de ces clandestins - plus de 10 000 ont été interpellés depuis août 1999 - a démontré le caractère particulièrement actif des passeurs : 400 ont été arrêtés depuis août 1999. Aussi convient-il de ne plus se dissimuler le fait que l'immigration illégale est devenue l'objet d'un véritable trafic d'êtres humains qui, comme tel, entre dans la criminalité, voire dans la grande criminalité organisée. Plus facile, plus rémunérateur, moins risqué que certains autres trafics, comme le trafic de drogue par exemple, le trafic des entrées illégales devient un enjeu majeur de l'action et de la coopération policière et judiciaire. La traite des êtres humains à des fins d'exploitation sexuelle représente l'un des aspects les plus odieux de ce trafic. À ce niveau d'organisation, il ne s'agit plus seulement de lutter contre l'immigration illégale, mais bel et bien de lutter contre la criminalité. Les vrais coupables sont les organisateurs d'entrées clandestines, entre les mains desquels les aspirants à l'immigration ne sont que les jouets d'un scénario pouvant aller jusqu'au drame. C'est donc contre ces passeurs, en tout premier lieu, qu'il convient de lutter. L'immigration irrégulière ou le trafic des êtres humains est une nouvelle forme d'esclavagisme que nos sociétés démocratiques ne peuvent tolérer. On sait ce qu'il en coûte, par exemple, à un ressortissant chinois, de recourir aux services d'un passeur : de l'ordre de 10 000 à 20 000 euros et des années de travail au noir pour rembourser cette dette, privé de tous les droits, de toute protection, dans des conditions souvent effroyables et sous la menace permanente. La démagogie qui consiste à revendiquer une réouverture massive de l'immigration du travail ou le droit automatique au séjour pour tout immigrant, ne fait qu'alimenter ce rêve d'Europe et contribue à jeter chaque année des centaines de milliers de personnes, dans les griffes de filières d'immigration clandestine. L'Union européenne ne doit donc pas se tromper, et elle n'entend pas se tromper de cible, en concentrant la répression sur ceux qui organisent ce trafic des êtres humains, trafic qui figure désormais parmi les plus lâches et les plus odieux. Le Conseil est résolu à tout mettre en uvre pour combattre cet odieux trafic. La coopération européenne doit se fonder sur les moyens dont disposent les États. Il est clair que ceux-ci ont décidé de se doter de moyens pour combattre efficacement ce fléau. La France dispose depuis 1995 d'un Office central pour la répression de l'immigration irrégulière et le travail illégal, qui a fortement développé ses actions de démantèlement de filières depuis deux ans. Cet organisme a ainsi réussi à casser et arrêter une quinzaine de filières chaque année. Face à la réalité de la traite des êtres humains et au trafic lié à l'immigration illégale, la présidence française souhaite donc promouvoir une solidarité européenne, fondée sur les conclusions du Sommet de Tampere et sur les principes suivants : codéveloppement, intégration des étrangers, lutte contre l'immigration illégale, politique commune de l'Asie. Le premier point concerne donc la prise en compte de la situation des pays d'origine. Comment dissuader des personnes de vouloir quitter leur pays pour gagner l'Europe dans n'importe quelles conditions et de remettre ainsi souvent leur sort entre les mains de filières esclavagistes ? Le Conseil doit fonder son action sur les orientations adoptées à Tampere, je cite : "L'Union européenne a besoin d'une approche globale d'immigration qui aborde les aspects politiques des droits de l'homme et les questions de développement dans les pays et les régions d'origine et de transit". En effet, les mouvements migratoires s'expliquent par de nombreux facteurs : différentiel démographique entre le Nord et le Sud, aggravation permanente des inégalités de revenus et de richesses entre les pays les plus riches et les plus pauvres, instabilité de certaines situations politiques, image, souvent fausse, que se font les immigrants de leur avenir en Europe. L'immigration irrégulière et le trafic des êtres humains ne sont pourtant pas des fatalités. Ils peuvent être combattus au prix d'une volonté politique forte. Dans un monde profondément tourmenté, la maîtrise des flux à long terme passe par la politique en faveur du codéveloppement et la stabilisation des pays d'origine de l'immigration. Le codéveloppement est justement destiné à lier les politiques en faveur du développement de ces pays pour permettre la maîtrise des flux migratoires. La France s'efforcera de donner une impulsion nouvelle à cette démarche du codéveloppement, en mettant à profit son expérience dans ce domaine. Un accord a notamment déjà été signé avec le Sénégal et d'autres sont en négociation avec le Mali et le Maroc. Deux questions sont posées : comment favoriser l'essor de projets locaux, notamment par une aide à la formation et à l'implantation d'étrangers désireux de revenir dans leur pays d'origine pour contribuer à leur développement économique, et comment ce développement local peut-il contribuer à la maîtrise des flux en stabilisant les populations ? La réflexion sur ces deux thèmes permettra d'enrichir les travaux futurs du groupe de haut niveau sur l'asile et l'immigration qui s'efforce aujourd'hui de mettre en uvre les mesures concrètes de cinq plans d'action qui concernent notamment le Maroc et le Sri Lanka. La mise en uvre de cette priorité donne lieu à l'organisation d'un séminaire, les 6 et 7 juillet à Paris, auquel participeront les experts et plusieurs personnalités ayant rang de ministre. L'objectif est de préparer le texte d'orientation pour les travaux de l'Union européenne, sur la base de quelques expériences pilotes menées avec des pays qui ont coopéré dans ce domaine et qui disposent de structures étatiques stables, je pense notamment au Maroc. La deuxième grande priorité de l'Union européenne, exprimée à Tampere, est l'intégration des étrangers en situation régulière. Ce point est important au regard de la lutte contre le trafic des êtres humains qui se nourrit de la marginalité et de l'exclusion d'une partie des étrangers dans l'Union européenne. L'intégration passe par une politique résolue en faveur de l'égalité des droits économiques et sociaux et une lutte aussi résolue contre toute forme de discrimination notamment par rapport à l'emploi. La présidence française prévoit d'organiser un séminaire en octobre sur ce thème et son intention est de présenter au Conseil un projet de texte sur l'harmonisation des titres de long séjour, qui est un instrument essentiel de l'intégration. L'accès à la nationalité des États membres constitue aussi un aspect fondamental de l'intégration des étrangers en Europe, mais l'on sait que sur ce plan chaque pays conserve ses propres règles. Le troisième point fort de Tampere est la lutte contre les filières que j'évoquais tout à l'heure, contre le trafic des êtres humains et cet aspect est évidemment au cur des préoccupations de la présidence française. Le Conseil de Tampere mettait en effet en exergue cette priorité, je cite : "le Conseil européen souligne qu'il est nécessaire d'assurer à toutes les étapes une gestion plus efficace des flux migratoires. Le Conseil est déterminé à combattre à sa source l'immigration clandestine, notamment en s'attaquant à ceux qui se livrent à la traite des êtres humains. Nous demandons qu'il y ait une coopération plus étroite entre les services de contrôle aux frontières des États membres". À la suite des événements de Douvres, le Conseil européen de Feira a lancé un nouvel appel à une action rapide de l'Union européenne. Ce Conseil, je le cite, "a condamné les actes criminels perpétrés par ceux qui tirent profit de la traite des êtres humains et a exprimé la détermination de l'Union européenne à intensifier la coopération pour faire échec à cette criminalité transfrontalière qui a causé tant d'autres décès en Europe". Le Conseil a lancé un appel à la future présidence française et à la Commission pour que les conclusions de Tampere dans ce domaine soient mises en uvre de toute urgence. La présidence française a d'ores et déjà proposé quatre initiatives au Conseil. Tout d'abord, un projet de directive instituant des sanctions à l'encontre des transporteurs qui acheminent des passagers en situation irrégulière. Prolongeant ainsi des dispositions qui sont inscrites dans la convention d'application de Schengen, ce projet de texte aura pour objectif de doter l'Union d'un dispositif commun en matière de sanctions. Il réaffirme l'obligation faite aux transporteurs de prendre toutes les mesures pour que les personnes qu'ils transportent soient munies de documents de voyage et, le cas échéant, des visas nécessaires, ainsi que l'obligation de réacheminer ou de prendre à leur charge le réacheminement des étrangers non admis pour les raisons précitées. Il prévoit en outre des sanctions à l'encontre de ceux qui ont transporté des passagers ne disposant pas des documents ou des visas exigés. Le texte proposé prévoit une sanction minimale de 2000 euros. Un deuxième projet de décision-cadre vise à renforcer la répression pénale de l'aide à l'entrée ou au séjour irrégulier. Là encore, dans le prolongement des dispositions de la convention d'application de Schengen qui comportent l'obligation pour les États parties à la convention de prévoir des sanctions à l'encontre de quiconque aide à l'entrée ou au séjour irrégulier, la France a présenté un projet de décision-cadre dont l'objectif est de tendre à l'harmonisation des législations nationales en ce qui concerne la définition des infractions. C'est donc un texte important vers un renforcement de la répression du trafic des êtres humains. Troisième initiative, la présidence française a également présenté un projet de directive sur la coopération en matière d'éloignement. Son objectif est de faciliter la mise en uvre d'une mesure d'éloignement prononcée par un État membre à l'encontre d'un étranger en situation irrégulière, lorsque cette mesure est prise par tout autre État ayant interpellé l'étranger sur son territoire. Quatrièmement, enfin, l'amélioration de la solidarité européenne en matière de maîtrise des flux et de contrôle aux frontières extérieures est l'une des priorités du Conseil de ministres. La France a présenté, au titre de sa présidence, de nouvelles propositions dans ce domaine, notamment un plan d'action dont la discussion va commencer au sein des instances européennes. Il est tout d'abord urgent de renforcer la coopération policière en matière d'échanges d'informations sur les flux d'immigration irrégulière et sur les filières. La centralisation et le recoupement de ces données, leur analyse et leur exploitation doivent s'inscrire dans le cadre du groupe de travail existant. Il est particulièrement important, comme le soulignent les conclusions de Feira, de développer le rôle d'Europol dans la répression du trafic des êtres humains. La présidence française a donc l'intention de demander sans délai à Europol de présenter un bilan des actions entreprises dans ce domaine. L'autre objectif en matière de coopération policière est de renforcer le dispositif d'alerte rapide, qui doit devenir suffisamment efficace pour permettre aux États membres d'être informés et de réagir en temps utile face à des phénomènes liés à l'immigration clandestine. Ce dispositif passe notamment par la désignation de points de contact entre les pays membres. Il confie à la présidence du Conseil le soin d'organiser la concertation nécessaire pour la mise en uvre de mesures adaptées à la situation. Le renforcement de cette coordination passe aussi par la mise en place d'un réseau d'officiers de liaison des États membres dans les pays d'origine de l'immigration, de manière à améliorer la connaissance des situations, la maîtrise de l'immigration à la source, notamment par le contrôle des documents de voyage lors des embarquements dans les aéroports. L'ensemble de ces projets destinés à renforcer la lutte contre l'immigration irrégulière fera l'objet d'un séminaire sur les filières qui doit se tenir à Paris les 20 et 21 juillet, dans quelques jours donc. Ce séminaire réunira des représentants de haut niveau des États membres, des pays de l'Europe centrale et orientale, des États-Unis, de l'Australie, du Canada et du Mexique. Plusieurs ministres des États membres, des directeurs de divers services et des polices des frontières des États membres participeront à ce colloque. Je veux aussi souligner que l'un des points essentiels de Tampere est le principe d'harmonisation du droit d'asile des États membres. C'est aussi un outil important de lutte contre l'immigration irrégulière. Nous constatons, en effet, que les demandes d'asile sont en forte hausse dans la plupart des pays de l'Union européenne. Cette augmentation reflète la hausse des entrées irrégulières, puisque 80 % à 90 % des demandes d'asile sont rejetées par les différents pays auprès desquels elles ont été déposées. Le droit d'asile est fréquemment utilisé par les filières comme un outil juridique pour favoriser l'entrée et le séjour des clandestins. Toute la difficulté de notre tâche tient donc dans la nécessité de concilier ce droit fondamental de l'asile, reconnu par les conventions internationales, et la lutte contre la fraude. Là encore, je ferai référence au Sommet de Tampere, où le Conseil européen a réaffirmé l'importance que l'Union et les États membres attachent au respect absolu du droit d'asile. Ce régime, disent les conclusions du Sommet, devrait comporter à court terme une méthode claire et opérationnelle pour déterminer l'État responsable de l'examen d'une demande d'asile, des normes communes pour une procédure d'asile équitable et efficace et des conditions communes minimales d'accueil des demandeurs d'asile. Il est donc d'abord essentiel de progresser dans les travaux visant à améliorer le fonctionnement de la Convention de Dublin, en ce qui concerne la détermination de l'État responsable de l'examen d'une demande d'asile. La France suit de près les travaux en cours menés par la Commission. Un pas en avant important sera réalisé si l'on obtient que l'État qui est à l'origine de l'entrée d'un étranger dans l'Union européenne soit effectivement seul responsable de l'examen de sa demande d'asile. La mise en place prochaine du système Eurodac, qui permet la centralisation des empreintes des demandeurs d'asile, doit contribuer à la lutte contre la fraude aux demandes multiples. Il faut aussi rapidement aboutir à l'objectif d'une procédure d'asile équitable et efficace en Europe. Ainsi, il y a urgence à harmoniser les conditions d'accueil des demandeurs d'asile pour limiter les flux internes au territoire de l'Union européenne et donc tendre à une répartition plus harmonieuse entre les États membres. C'est pourquoi la présidence française a présenté un projet de texte d'orientation destiné à faciliter les travaux de la Commission et l'élaboration du futur statut de directive. Nous souhaitons aboutir à des premières conclusions au Conseil de décembre prochain, de façon à contribuer à la préparation du projet de directive de la Commission, prévu pour le début de 2001. Le Conseil est donc déterminé à lutter par tous les moyens nécessaires contre la traite des êtres humains et cela, conformément aux conclusions de Tampere et de Feira. Son analyse est que la question des voies et moyens des entrées clandestines n'est plus une question qui relève uniquement de la problématique de l'immigration, mais bien une question qui concerne aussi la lutte contre la criminalité organisée. C'est dans cette perspective qu'il faut travailler et la présidence française souhaite mobiliser tous les moyens - nationaux, communautaires, intergouvernementaux - pour y parvenir. Vitorino Monsieur le Président, tout d'abord je voudrais souligner que la Commission partage l'émotion provoquée par la tragédie de Douvres, ainsi que le président Prodi l'a exprimé lors du Conseil de Feira et que j'ai moi-même eu l'occasion de l'exprimer au nom de la Commission. Nous considérons que ces événements illustrent de manière particulièrement dramatique le besoin d'une politique commune dans le domaine de l'immigration. La Commission se félicite dès lors de l'invitation lancée par les chefs d'État et de gouvernement à Feira pour accélérer le processus. Elle s'engage pour sa part, fermement, à y contribuer aux côtés de la présidence française. La Commission rappelle que le cadre d'une telle politique a été tracé par le Conseil européen de Tampere et que des échéances précises ont été fixées pour sa mise en uvre, tant par le traité d'Amsterdam que par le Conseil européen lui-même. Pour avoir des effets durables, une telle politique doit s'inscrire dans l'approche globale définie à Tampere, ce qui implique aussi bien une gestion plus efficace des flux migratoires que le développement d'un partenariat avec les pays d'origine et de transit, la mise en place d'un régime d'asile commun et l'assurance d'un traitement équitable pour les ressortissants des pays tiers résidant légalement sur le territoire des États membres. C'est dans ce cadre global que doit s'inscrire l'effort à accomplir pour maîtriser ces formes particulièrement odieuses de la criminalité que sont la traite et l'exploitation des êtres humains. Ce sont elles qui sont à la base de la tragédie de Douvres, mais aussi de toutes ces tragédies anonymes qui se jouent chaque jour sans que nous en ayons connaissance parce que la presse ne les rapporte pas. Malheureusement, elles existent. Plus particulièrement, la Commission rappelle qu'un délai très court a été fixé pour l'adoption par le Conseil des dispositions législatives nécessaires pour pouvoir incriminer et sanctionner les comportements de ceux qui tirent profit des activités de trafic des êtres humains. Un délai a été fixé ; il court jusqu'à la fin de cette année pour l'adoption formelle des instruments législatifs permettant de punir les protagonistes d'un tel trafic. La Commission confirme sa volonté de coopérer avec le Conseil pour que cette échéance soit scrupuleusement respectée. Elle prend note du fait que la présidence française est sur le point de présenter une première initiative, une décision-cadre visant à renforcer la lutte contre l'aide à l'entrée et au séjour irréguliers. Nous saluons cette réponse de la présidence française et nous examinerons attentivement ce texte pour voir dans quelle mesure il peut couvrir les objectifs que la Commission s'était assignés dans le cadre d'une proposition qu'elle avait elle-même annoncée. Deux aspects devraient plus particulièrement retenir l'attention dans ce contexte : la responsabilité des employeurs et les conséquences de la mise au travail d'une main-d'uvre clandestine. Il ne s'agit pas seulement de contrôler les points d'entrée dans l'Union européenne, il s'agit aussi de contrôler ce qui se passe au sein de nos États membres, surtout en ce qui concerne le marché du travail clandestin. D'autre part, la traite des êtres humains doit être spécialement réprimée lorsqu'il s'agit du trafic de femmes et d'enfants à des fins d'exploitation sexuelle, qui constitue un aspect spécifique du trafic des êtres humains en général. La Commission rappelle que la protection des victimes et le respect de leurs droits doivent rester un souci constant de cet exercice législatif. Il y a des victimes qui paient de leur vie, mais il y en a d'autres qui deviennent des esclaves. À cet égard, la Commission envisage de présenter une proposition relative à la délivrance de permis de séjour de courte durée aux victimes acceptant de coopérer avec les autorités policières et judiciaires dans la lutte contre les filières de trafic des êtres humains. En effet, le témoignage des victimes est essentiel pour que les poursuites policières et judiciaires produisent des résultats effectifs. Or, pour pouvoir compter sur le témoignage des victimes, il faut aussi leur garantir un minimum de sécurité personnelle. La Commission invite également les États membres à renforcer leur coopération dans le cadre d'Europol, afin que cet organe puisse pleinement utiliser toutes ses ressources aux fins de la lutte contre la criminalité organisée dans ce domaine. Nous soulignons à cet égard l'importance de la conférence qui sera organisée par la présidence française les 20 et 21 juillet à Paris et dont le ministre vient de parler. Il convient aussi de développer et de renforcer l'acquis de Schengen tel qu'intégré par le traité d'Amsterdam. À cet égard, priorité devra être donnée à la recherche des moyens de veiller à la bonne application du droit existant dans le domaine de la délivrance des visas et du contrôle des frontières extérieures en utilisant les mécanismes de surveillance et de contrôle disponibles à cette fin. Il faudra par ailleurs rechercher les dispositifs existants, le cas échéant en apportant les modifications législatives nécessaires à l'acquis Schengen. Il conviendra de rechercher tous les moyens de nature à faciliter les coopérations administratives, à l'instar du programme Odysseus dont un tiers des projets retenus pour l'année 2000 contribue déjà à la lutte contre l'immigration clandestine. D'autre part, la Commission partage la volonté de la présidence française de voir les régimes de responsabilité des transporteurs revus et adaptés en priorité. La Commission prend acte de l'annonce par la présidence d'une initiative à cet égard. À notre avis, cette initiative devrait s'inscrire dans le développement de l'acquis de Schengen et traiter de manière adéquate les différents moyens susceptibles d'être utilisés en étroite collaboration avec les opérateurs parce que sans cette coopération, il sera difficile de lutter efficacement contre le trafic des êtres humains. Dans le cadre de la coopération avec les pays et régions d'origine et de transit en général, une attention toute particulière devra être accordée tant à la lutte contre la pauvreté qu'au respect des droits de l'homme. Par ailleurs, des actions plus spécifiques pourront être amorcées concernant le développement de campagnes d'information sur les possibilités réelles d'immigration légale et la prévention de toutes les formes de trafic ou le renforcement de la capacité des autorités des pays d'origine et de transit, à combattre eux-mêmes effectivement cette forme de criminalité. Il faut envisager la possibilité d'augmenter les crédits prévus à cette fin dans l'avant-projet de budget pour 2001. En outre, des formes de coopération renforcée pourraient être envisagées pour les pays candidats à l'adhésion, notamment en matière de formation et d'équipement, ainsi qu'en matière d'échange d'informations sur les filières. Nous pensons qu'il est important à cette fin de développer aussi vite que possible les accords de coopération entre Europol et les forces de police des pays candidats. La conclusion et la mise en uvre effective d'accords communautaires de réadmission contribueront également à diminuer l'attraction des offres des trafiquants prétendant offrir à leurs victimes un accès garanti au territoire de destination. Plus généralement, il est nécessaire d'aborder les politiques de rapatriement dans leur ensemble, en ce compris l'assistance au retour volontaire, de manière à en assurer la coordination et l'efficacité dans le respect des droits des personnes concernées. Il est indispensable de progresser rapidement vers l'instauration d'un régime d'asile européen commun, fondé sur le respect absolu du droit d'asile, ainsi que du principe de non-refoulement, et visant à offrir, au terme de procédures équitables et efficaces, un statut approprié à toute personne ayant besoin de protection. Les propositions déjà soumises par la Commission concernant le Fonds européen pour les réfugiés et la protection temporaire, ainsi que le lancement du processus de révision de la Convention de Dublin, devraient rapidement être suivis d'autres initiatives relatives aux procédures et aux conditions d'accueil des demandeurs d'asile. La Commission est en train d'évaluer le rapport du Parlement européen sur sa communication en matière de procédure commune pour présenter, avant la fin de cette année, une initiative législative sur une procédure commune d'asile en Europe. De la même façon, nous saluons l'initiative française de soumettre un texte d'orientation sur les conditions d'accueil des demandeurs d'asile. L'ensemble de l'exercice vise, comme on l'a dit à Tampere à obtenir à moyen terme une définition commune de la notion de réfugiés et, en complément, d'autres formes de protection subsidiaire. Toute solution durable passe, de l'avis de la Commission, par la mise en place progressive d'une véritable politique de l'immigration qui, s'inscrivant dans les perspectives de développement social, économique et démographique de l'Union, assure l'admission de migrants dans un cadre ordonné et clair, ainsi que leur intégration harmonieuse dans les communautés d'accueil. Une communication à ce sujet est en préparation par la Commission pour l'automne, de même que des propositions législatives qui, faisant suite à celles sur le regroupement familial en cours d'examen au Conseil, devraient définir les conditions et les modalités d'admission à des fins d'emploi et d'études en particulier. Tous, nous reconnaissons l'importance de ce débat et nous échangeons nos vues sous le coup de l'émotion suscitée par la tragédie de Douvres. La tentation est facile de dire que la solution tient au renforcement des mesures répressives. Moi non plus, vous l'avez vu, je n'abandonne pas l'idée de renforcer les mesures répressives. Mais il faut surtout comprendre qu'à moyen terme, le succès de cette bataille sera garanti par la formulation, au niveau européen, d'une politique d'immigration proactive, soutenue par des critères clairs, partagés par tous les États membres. Il faut que ce soit une politique équilibrée aussi bien dans son volet "intégration des émigrants" que dans son volet "combat effectif des filières de criminalité organisée" qui exploitent les victimes du trafic des êtres humains. Il ne faut à aucun moment perdre de vue l'approche équilibrée des deux volets de la politique commune européenne à cet égard. Van Hecke, Johan Monsieur le Président, il est tout simplement tragique que 58 personnes aient dû être sacrifiées pour que le problème de la traite des humains soit inscrit à l'agenda politique international, est tout simplement tragique. Le drame de Douvres nous ouvre une fois de plus les yeux sur les pratiques impitoyables des trafiquants d'êtres humains et sur l'impuissance, ou l'absence de volonté, de l'Union européenne, de lutter contre cette forme scandaleuse d'exploitation. La semaine passée, The Economist nous apprenait que la traite des êtres humains est devenue une activité plus importante que le trafic de stupéfiants. La criminalité organisée s'est rendue compte que ce commerce est non seulement plus rentable, mais également moins risqué. Quelque cinq cent mille victimes arrivent chaque année dans l'Union européenne. Rien que dans le port de Douvres, des centaines d'illégaux sont arrêtés chaque jour. Et avec la traite des êtres humains, c'est également l'exploitation économique et sexuelle qui est en augmentation. Les trafiquants exigent des montants astronomiques pour faire passer leurs clients à l'Ouest. Une fois arrivés, ces derniers se font souvent confisquer leurs papiers, si bien qu'ils sont entièrement livrés aux syndicats du crime. Les jeunes filles se font régulièrement violer durant le voyage et se retrouvent ensuite dans le milieu de la prostitution ou dans le circuit du travail illégal. Et les actes de terreur et de violence à l'égard des victimes qui ne sont pas à même de rembourser leurs dettes ne sont pas rares. De toute évidence, les trafiquants d'êtres humains sont de plus en plus professionnels. Ils disposent de meilleures infrastructures et de meilleures installations de communication et de contrôle que la police ou que les services juridiques des pays d'origine ou de transit. Cette internationalisation de la criminalité organisée offre un contraste saisissant avec l'impuissance des États membres de l'UE à adopter une approche coordonnée de la traite des êtres humains. Tout le monde est d'accord pour dire que le problème dépasse les capacités de contrôle, d'accueil et de rapatriement des différents pays et qu'il est nécessaire de se doter d'une approche commune. Mais en dépit de toutes ces bonnes intentions, la collaboration européenne est très loin d'être à la hauteur. Nos polices et nos justices ne parviennent pas à se défaire de leurs réflexes nationalistes. La criminalité organisée profite bien sûr de la situation. Si l'Union européenne s'élargit encore, le problème ne fera que s'amplifier. De par leur situation, les nouveaux pays sont en effet particulièrement vulnérables à la traite des êtres humains. En outre, la structure de leur police et de leurs services juridiques est encore plus défectueuse que celle des États membres actuels. Nous plaidons, dans notre résolution, pour l'application du principe de solidarité et nous y faisons plusieurs propositions très concrètes visant à intensifier la coopération en matière de lutte contre la traite des êtres humains. Si nous voulons éviter à l'avenir de voir se reproduire des tragédies comme celle de Douvres, nous ne pouvons plus négliger le développement du troisième pilier. Et, à cet égard, les allocutions du Président Chirac et du ministre Queyranne nous ont inspiré de l'espoir. Terrón i Cusí Monsieur le Président, je voudrais également commencer cette intervention en disant que j' éprouve des sentiments profonds pour la catastrophe de Douvres. Ils ne sont malheureusement pas une nouveauté. J' habite dans une région de l' Europe où arrivent chaque jour, chaque semaine les corps de quelques émigrants du nord et du sud de l' Afrique qui n' apparaissent pas dans les nouvelles parce que, heureusement, ils ne meurent pas encore massivement mais plutôt au compte-gouttes. Ceci dit, je suis sûre, comme le disait le Commissaire Vitorino, que l' Union européenne doit se doter d' une politique commune qui permette de gérer l' entrée légale d' immigrants - en tenant compte de notre situation économique, sociale et démographique - d' une manière raisonnable, en évitant l' arbitraire et, surtout, en ayant recours aux voies légales de l' immigration et non pas aux trafiquants d' êtres humains. Je crois que nous avons la responsabilité d' établir une cadre légal qui permette de réaliser cet objectif. Nous avons également la responsabilité - et je veux le souligner ici - d' appliquer les lois qui existent déjà dans toute l' Union européenne et qui réglementent notre marché du travail. Il est indécent qu' il y ait des personnes qui importent de la main-d' uvre et qui en usent impunément. Pour cela, il est inutile de mettre au point de nouvelles lois sur l' immigration, il faut simplement utiliser celles que nous avons déjà pour réglementer le marché du travail et punir les employeurs de travailleurs clandestins. En octobre, il y aura un an que les accords de Tampere ont été approuvés. J' espère que la Commission fera tout ce que M. le commissaire a dit et que le Conseil sera à la hauteur. Ce Parlement sera alors de son côté. Wiebenga Monsieur le Président, c'est triste à dire, mais il y aura encore bien d'autres catastrophes comme celle de Douvres. Il n'y a pas encore si longtemps, nous évoquions ici le trafic d'êtres humains dans la région du Détroit de Gibraltar. L'on vient d'ailleurs d'y faire référence. Avant cela, nous avons tenu un débat au sujet du naufrage, au large de la côte méridionale de l'Italie, d'un bateau rempli de Kurdes. Chaque fois, et c'est encore le cas aujourd'hui, il est question de panique de la part des autorités. Il est donc temps de mettre en uvre une politique dans ce domaine. Car il faut bien se rendre à l'évidence : à chaque fois, des mesures sont annoncées, mais à présent, nous devons agir, car nous savons très bien que le trafic des êtres humains se poursuit inlassablement. Que devons-nous faire ? Le ministre Queyranne et le commissaire Vitorino l'ont dit : nous devons nous attaquer aux causes, définir une politique commune en matière d'immigration et d'asile, combattre la criminalité transfrontalière et, enfin, instaurer une surveillance aux frontières extérieures de l'Union européenne. Mais je voudrais encore souligner un autre point. Les chefs d'État et de gouvernement eux-mêmes, sous la conduite du Président Chirac qui était encore ici ce matin, pourront bientôt y aller de leur avis. Ils pourront, à Nice, mettre fin au droit de veto en matière de justice européenne. De cette manière, ils pourront enfin, de même que le Conseil des ministres de la Justice - à un stade ultérieur -, définir une législation européenne en matière d'immigration, comme ce Parlement le demande depuis de nombreuses années. En ce qui concerne la politique en matière de criminalité, Europol ne doit pas être le seul à pouvoir lutter contre la traite des êtres humains. Nous devons procéder à une harmonisation de la criminalisation de ce délit au niveau européen, car la traite des êtres humains est un crime transfrontalier par excellence, ce qui rend les poursuites judiciaires particulièrement difficiles. C'est pourquoi la création d'un ministère public européen est indispensable dans ce domaine. Mais assez parlé, Monsieur le Président. Il est temps d'agir ! Lambert Monsieur le Président, je voudrais joindre ma voix à celle de ceux qui se sont exprimés au sujet de la tragédie de Douvres et de ces jeunes vies brutalement interrompues là-bas. Mais je voudrais aussi dire mon écurement devant l'attitude de nombre de gens : "Après tout, que peut-on espérer d'autre ? Quand on prend ce genre de risque, il faut savoir que l'on peut en mourir". C'est là une attitude cruelle et catégorique dont une bonne part de la presse s'est faite l'écho. Ce n'est pas ainsi que nous trouverons une solution. Si les gouvernements entendent sérieusement lutter contre ce trafic, il y a trois aspects auxquels ils doivent réfléchir. Premièrement, comment les émigrés doivent-ils s'y prendre pour entrer légalement sur le territoire des États membres de l'Union, en particulier ceux qui viennent de pays tiers en proie à la misère et à l'oppression ? Deuxièmement, comment gagner la confiance de ceux qui pourraient nous fournir des preuves contre les organisations de trafic des êtres humains ? Je me félicite d'ailleurs de ce que nous avons entendu à ce propos cet après-midi. Troisièmement, en quoi les politiques actuelles de l'Union européenne et de ses États membres contribuent-elles à créer des réfugiés ? Au lieu de concentrer autant d'efforts sur une politique dissuasive aux frontières, nous devrions plutôt essayer de comprendre en quoi nous encourageons les gens à quitter leur pays. Nous devons étudier les conséquences de nos politiques, de notre politique commerciale par exemple, ses règles et ses conditions, avec qui nous sommes disposés à traiter, la conduite des entreprises situées sur le territoire de l'Union et leurs opérations dans des pays tiers, comme le Nigeria, les ventes d'armes par des États membres à des régimes répressifs. Si nous recherchons un véritable codéveloppement, c'est une démarche essentielle que nous devrons faire et je m'en félicite. Nous devons, à mon avis, rechercher en quoi nos politiques de marché ouvert à l'intérieur de frontières fermées encouragent les forces du marché responsables de l'augmentation de la traite des êtres humains. Boudjenah Monsieur le Président, 58 immigrés chinois, arrivés jusqu'à Douvres avec l'espoir d'une vie meilleure, sont donc morts dans des conditions atroces, au milieu de cageots de tomates. Comme vous tous, j'en ai été profondément choquée. En fait, le crime est quotidien aux frontières de l'Union européenne. N'oublions pas Yagine et Fodé, ces deux jeunes Guinéens qui voulaient voir Bruxelles, l'été dernier. Depuis le début de cette seule année, des dizaines de jeunes, originaires du Maghreb, sont morts noyés en tentant de gagner les côtes espagnoles. Quatorze Kurdes ont été asphyxiés dans les cales d'un ferry en feu à Patras. Des dizaines d'Albanais et de Tunisiens périssent avant d'atteindre l'Italie. Le bilan est effroyable. Il devrait être intolérable pour une Union européenne qui s'enorgueillit d'être basée sur la défense des droits de l'être humain. Alors, comment l'arrêter ? C'est bien la question qui est posée. Le débat ouvert par le drame de Douvres s'est focalisé sur le trafic d'êtres humains et la répression des mafias qui organisent les filières clandestines. L'industrie des passeurs est effectivement florissante. On connaît depuis longtemps l'existence de réseaux criminels, tels les triades chinoises qui font de larges profits en transportant des personnes désespérées vers de prétendus paradis. Il faut donc sanctionner durement les filières mafieuses, mais aussi les exploiteurs du travail illégal. Car il n'y a pas de filières d'immigration sans filières économiques. En France, des sans-papiers chinois sont ainsi contraints de travailler pendant des années dans des ateliers de confection, pour payer leur voyage. Ces esclaves modernes fournissent une main-d'uvre bon marché à des secteurs entiers de l'économie. Des patrons organisent ainsi une délocalisation, à l'intérieur même du territoire européen. Le dogme de la mondialisation libérale magnifie la libre circulation des marchandises et des capitaux, mais cherche à stopper celle des personnes. L'émigration, qu'elle soit motivée par l'oppression politique ou la misère, n'est que le reflet des déséquilibres planétaires, le symptôme d'un fossé Nord-Sud qui devient béant, et l'incitation à l'émigration est d'autant plus forte que les images de la prospérité occidentale envahissent les écrans du tiers-monde. Or, la libre circulation que l'Europe a instituée est un droit fondamental, mais il est réservé à ses seuls ressortissants. Les non communautaires, quant à eux, ont vu leurs déplacements pavés d'embûches, avec le dispositif de Schengen et le mirage de l'immigration zéro. Tout cela n'a fait qu'alimenter les formes d'immigration illégale. Une réponse européenne strictement répressive à la question de l'immigration consoliderait certainement le dispositif fortifié de l'Europe, mais laisserait de côté l'essentiel, la mise en commun des efforts et des partages au niveau mondial. Alors, un séminaire, Monsieur le Ministre, pourquoi pas ? Mais oui, à une politique d'immigration commune qui ne soit pas limitée au contrôle des frontières et aux contrôles suspicieux des migrants sur le territoire européen. Oui, à une politique d'immigration commune basée sur le principe de la liberté de circulation, l'amélioration du droit... (Le président retire la parole à l'orateur) Berthu Monsieur le Président, la mort atroce de 58 immigrants clandestins chinois, découverts par les douaniers britanniques à Douvres, met en évidence, d'abord, la force des pressions migratoires qui s'exercent sur les pays d'Europe. Car enfin, ces gens venaient de Chine, c'est-à-dire de l'autre bout du monde, d'un pays n'ayant rien à voir avec l'Europe, et auquel nous ne pouvons en aucun cas servir d'exutoire pour résoudre ses problèmes de pauvreté. Dans un cas aussi caricatural, la première réponse possible, à notre niveau, est la lutte contre l'immigration illégale, et notamment contre les organisations de type mafieux qui organisent cette nouvelle traite des êtres humains. Or, nous sommes un peu effrayés d'entendre le commissaire Vitorino qui a déclaré, le 20 juin dernier, au sujet du drame de Douvres, que tout cela prouvait, entre autres, la nécessité "d'une véritable politique d'admission et d'intégration, rompant définitivement avec le fantasme de l'immigration zéro". Ceux qui mentionnent le fantasme de l'immigration zéro le font trop souvent, hélas, pour essayer d'excuser à l'avance une politique laxiste. Nous ne voulons pas tomber dans ce panneau. Nous demandons au contraire en priorité l'arrêt de cette immigration, non seulement par une politique de codéveloppement et de lutte contre les mafias, mais aussi par le renforcement des contrôles aux frontières extérieures et la reconstitution des contrôles aux frontières intérieures, qui ont été détruits avec inconscience par les décisions européennes de ces dernières années. Bien sûr, aux frontières intérieures, on ne reconstituera sans doute pas des contrôles fixes, sous la forme traditionnelle. Il faudra se diriger plutôt vers un maillage plus flexible, organisé autour de commissariats communs, implantés à proximité des frontières. Mais en tout cas, il faudra des contrôles, sinon nous irons vers une déstructuration progressive de nos sociétés qui, à vrai dire, concorde trop bien avec les objectifs de la mondialisation pour ne pas convenir à merveille aux ennemis de l'Europe. Cappato Monsieur le Président, moins de 5 pour cent des camions qui arrivent ou qui transitent par le port de Douvres ont été contrôlés, et encore moins de 5 pour cent fouillés. Que devons-nous faire alors ? Nous devons, semble-t-il, renforcer les contrôles, renforcer la présence de la police, multiplier par vingt afin d' avoir des garanties de contrôle ? Les réponses du Conseil sont toujours les mêmes : EUROPOL, EURODAC, coopération de la police. Au nom du Conseil, Monsieur le Ministre, vous avez dit qu' il y avait deux choses séparées : la politique en matière d' immigration d' une part et la lutte contre la criminalité de l' immigration clandestine d' autre part. Ceci ne peut être vrai, ce n' est pas vrai. Et il me semble que les interventions mêmes de ce Parlement vous prouvent que ce n' est pas vrai. Ce Parlement s' apprête à voter un texte de compromis - j' espère qu' il le fera -, un texte qui distingue la corrélation directe qui existe entre la restriction à l' immigration et les profits que la criminalité organisée tire de ce trafic. Cela fait justement partie du mécanisme de la prohibition : lorsqu' il n' y a pas de politique d' intégration de l' immigration légale, quand il faut des mois pour obtenir des permis de travail, quand les rapports des Nations Unies nous disent au contraire que notre société, nos pays en Europe, auraient besoin de centaines de milliers d' immigrés réguliers chaque année, qui en fait ne peuvent pas entrer, non seulement dans les secteurs des nouvelles technologies - à haut niveau de qualification - mais également comme main d' uvre, dans la restauration et les services, quand on a l' illusion de tout prohiber et de tout réprimer, on se trouve pris au piège de la marée de l' immigration clandestine, criminelle car prohibée, dans les faits, par ces législations. Sur ce point, je pense que le Parlement aura la force de prendre une position contraire à ce que vous, Monsieur le Ministre, avez exprimé devant cette Assemblée. Hernández Mollar Monsieur le Président, nous avons un problème : nous allons derrière les événements. Nous sommes ici aujourd' hui pour les 58 morts de Dover. Comme ma compagne Anna Terrón, je viens d' un pays, l' Espagne, où nous sommes malheureusement témoins de centaines de morts et de disparus dans le Détroit de Gibraltar et sur les côtes andalouses. On voit jaillir la violence et la xénophobie dans toute les parties de l' Europe et, bien qu' ici, nous parlions d' une nouvelle société mondialisée sur le plan économique et d' une nouvelle société de l' information, nous ne nous rendons pas compte que le crime organisé, le trafic d' êtres humains, l' exploitation sexuelle, le trafic de drogues se sont également mondialisés. Tout est lié. Je veux dire que nous parlons d' une nouvelle forme de criminalité et d' esclavage de l' homme qui nous rappelle l' époque préabolitionniste des États-Unis. Les mafias conseillent, portent préjudice, font s' expatrier des Chinois, des Marocains, des Russes, des Sud-Américains. Ces actes sont rendus possible grâce au soutien d' organisations internationales très importantes et il faut répondre par la coopération internationale à l' une des violations les plus honteuses des droits de l' homme ; la coopération internationale des polices et des juges au niveau européen avec la police et les juges des pays d' où proviennent les mouvements migratoires, qui sont également responsables du problème. Et s' ils ne disposent pas des structures administratives, judiciaires ou policières requises, nous devrons collaborer avec eux pour qu' ils en disposent. Les plans d' action auxquels le représentant du Conseil a fait référence peuvent jouer un rôle important dans ce domaine et j' espère que nous pourrons débattre de ce sujet au sein du Parlement avec plus de transparence que jusqu' à présent. Nous devons arrêter de parler - comme on l' a également dit -, parce qu' on ne résout rien avec des mots. Nous devons doter Europol des moyens nécessaires, afin que cette organisation travaille avec efficacité aux plans d' action, afin qu' ils puissent être mis en uvre, nous devons doter des moyens nécessaires les fonds de réfugiés et nos frontières, afin que les contrôles correspondants soient effectués ; parce que malheureusement, sans moyens économiques, on n' arrive à rien. Tout le reste n' est que bla-bla et démagogie. Evans, Robert Monsieur le Président, la tragédie de Douvres figure parmi les plus épouvantables dont chacun, ici, ait jamais eu connaissance. C'est une tragédie pour les personnes concernées, pour leurs familles et leurs amis, mais aussi pour l'Europe et l'idéal européen. En tant que Parlement européen, nous devons faire tout ce qui est en notre pouvoir pour éviter que cela se reproduise. Cette tragédie pouvait être évitée. M. Cappato vient de parler des contrôles à Douvres, mais les autorités de Zeebruges savaient que le camion en question était suspect. Elles n'avaient jamais entendu parler de l'entreprise dont le nom figurait sur les parois du camion et le conducteur avait payé en liquide la traversée en ferry. C'est d'ailleurs pourquoi elles avaient alerté les autorités portuaires de Douvres. Si elles avaient déjà contrôlé le véhicule en Belgique, la vie de plusieurs de ces réfugiés aurait certainement pu être sauvée. Je remercie le ministre pour sa déclaration franche et honnête. Il a parlé des véritables coupables, les organisateurs de ce trafic, et il a bien sûr raison lorsqu'il dit que nous devons combattre le crime organisé et la traite des êtres humains à l'échelle mondiale, mais l'identification des coupables est seulement une partie de la bataille. Nous devons faire plus pour aider les pays dont ces gens sont venus et améliorer les conditions sur place. Comment pourrions-nous, ici, à Strasbourg, avoir ne fût-ce qu'une idée du degré de misère et de désespoir qui a poussé ces Chinois à voyager clandestinement pendant des mois pour traverser la moitié du globe ? Et avec quelles perspectives ? Probablement pour se retrouver à travailler dans des restaurants chinois à satisfaire l'appétit des Occidentaux pour la cuisine chinoise. Et c'est pour cela qu'ils sont morts, une mort tragique et désespérée, parce que nous, Européens, nous n'avons pas réussi à mettre au point des procédures communes et réalisables en matière de droit d'asile et d'immigration : nous devons tous avoir cela sur la conscience. Ducarme Monsieur le Président, le drame humain et les faits sont connus. Comme l'a très bien dit Mme Boudjenah, ils étaient connus bien avant le drame de Douvres. La volonté politique s'exprime pour indiquer qu'il serait temps de passer de manière extrêmement claire à l'acte législatif normatif qui identifie, qui arrête et qui sanctionne. Monsieur le Ministre, Monsieur le Commissaire, vous m'avez vraiment déçu. Vous n'êtes même pas dans la ligne retenue lors du Conseil de Tampere. Les conclusions de Tampere font état d'une demande claire, pour que la Commission présente un rapport sur la mise en uvre des conclusions du groupe de travail "Asile et migrations" pour le Conseil européen de décembre 2000. Cela signifie que dans six mois vous devrez déjà faire un rapport sur ce qui a été effectué. Or, quand j'entends votre discours, j'ai l'impression d'avoir été invité non pas à une séance du Parlement mais à un colloque bon chic bon genre. Je souhaiterais que la Commission aille plus loin, qu'elle ait le courage de déposer, pour une fois, des propositions et qu'elle soit à la hauteur de ce que lui demande le Conseil de ministres. Monsieur le Ministre, si la présidence française se contente de faire le point à l'occasion du prochain sommet, sans véritable volonté d'analyser le rapport de la Commission, de nous dire si la Commission respecte son contrat concernant Eurodac, et si la présidence française n'a pas la possibilité de déposer l'échéancier concret des procédures législatives à mettre en uvre au plan européen, et à transposer au niveau des différents États membres, nous irons à nouveau à l'échec, échec qui aboutira au même type de débat qu'aujourd'hui, au lendemain de nouveaux décès. Tout le monde s'en plaindra et l'Europe n'aura pas avancé. Ce que je demande vraiment, c'est que la Commission se montre à la hauteur, et que, dans la ligne de ce qui a été dit par le président Chirac et le ministre Queyranne, elle soit suffisamment houspillée, que le travail qui lui soit demandé soit suffisamment précis pour que les politiques, les ministres et le Conseil aient enfin la possibilité de prendre des décisions. Sörensen Monsieur le Président, cette question suscite une vive émotion chez nous tous, mais elle a déjà fait 2 000 victimes au cours de ces cinq dernières années. Je constate que l'OSCE, l'OIM, le Conseil de l'Europe, la Commission, le Parlement formulent tous des propositions intéressantes. Nous parlons et parlons encore, nous rédigeons et publions des textes, et nous pouvons déprimer et être très pessimistes, mais c'est bien la première fois que l'on se concerte et que l'on prend des mesures au niveau mondial en rapport avec cette problématique. Certes, je suis toujours un peu optimiste, mais j'estime que je fais preuve d'un grand réalisme en ce qui concerne deux aspects de la question. Réalisme, en ce sens que la pratique ne correspond pas à la théorie. Ainsi, lorsque nous rapatrions des illégaux polonais, d'Allemagne en Pologne par exemple, il faut savoir que certains d'entre eux ne mettent pas deux heures à obtenir un nouveau billet de train, billet qu'ils reçoivent de leur employeur illégal afin de revenir, parce que c'est là-bas que se trouve leur travail, parce c'est là-bas qu'ils ont un emploi, parce c'est là-bas qu'ils peuvent gagner de l'argent. Ensuite, j'en viens au rôle de la victime. Je vous en prie, n'oubliez pas le rôle que jouent les victimes. Cela veut dire qu'il faut les accueillir, leur fournir un document leur permettant de circuler librement. Et les Chinois osent parler. Je suis bien placée pour le savoir. Nous avons des filles chinoises, des femmes surtout, qui parlent et qui parlent encore plus que les hommes car j'ai l'impression que ce sujet leur fait moins peur qu'à ces derniers. Je connais des filles chinoises au visage tailladé par la lame d'un couteau. Une marque visible à tout jamais. Lorsqu'elles sont rapatriées dans leur pays d'origine, ces marques, elles les ont toujours sur leur visage. Elles ne peuvent plus faire marche arrière. Essayez de comprendre que nous devons pouvoir rapatrier les gens sur une base volontaire, mais je ne crois pas en cette base volontaire. Je pense que c'est trop demander à certaines personnes. Il y en a qui sont plein d'espérances et qui souhaitent rentrer, mais pensez, d'un autre côté, au rôle des victimes. Il faut savoir que la Grande-Bretagne, par exemple, Douvres, le Royaume-Uni en général, ne possède pas encore de centres d'accueil pour les victimes de la traite des êtres humains, ni même de législation valable concernant la question. L'Europe est donc responsable de sa propre législation, de ce que les individus peuvent faire, et nous, nous pouvons faire quelque chose. Nous sommes dans une position très confortable. Songez aux pays des Balkans, à l'Ukraine, à la Lituanie, à tous ces pays dépourvus d'argent et de moyens, où les ONG sont engagées dans une lutte inégale. Et puis la police pour terminer. Les services de police. Donnez-leur des moyens à eux aussi, je vous en prie. Le combat qu'ils mènent est inégal. Morgantini Monsieur le Président, il y a des morts qui pèsent lourd dans nos curs et dans nos consciences, des morts qui appellent une politique européenne d' accueil, de droits et de devoirs envers les immigrés, une politique qui sache dire : chez nous, nul n' est étranger, nul n' est clandestin. Depuis 1993, on dénombre 2063 victimes, hommes, femmes et enfants, qui sont morts pour pouvoir vivre. Les nouveaux damnés de la terre, morts asphyxiés dans un container, noyés dans nos mers, suicidés dans les centres de détention. La responsabilité en incombe aux trafiquants, aujourd' hui organisés en réseau international. Il est donc nécessaire que l' Union mette en uvre tous les moyens et toute la coopération requise entre les pays pour casser ces filières criminelles. La responsabilité en incombe aussi à une politique qui répond aux besoins des populations en migration par la fermeture des frontières ; une politique d' urgence et de sécurité qui suscite la crainte de l' invasion. Or, les immigrations en provenance des régions voisines ou lointaines font partie intégrante de l' histoire européenne. Le trafic illégal cessera pour autant que l' on s' attaque aux causes du fossé entre pays riches et pays pauvres, en pratiquant une politique de coopération et de développement permettant à chacun de vivre comme citoyen du monde. Pirker Monsieur le Président, il n'est pas seulement dramatique que des événements tels que ceux de Douvres surviennent, il l'est bien plus que nous ne prenions conscience des événements qu'à partir d'un certain ordre de grandeur. Ces événements dramatiques arrivent tous les jours à des centaines de personnes aux frontières. Ce qui n'arrive pas, par contre, c'est que nous passions à l'action. Nous discutons dans cette enceinte ; nous discutons depuis des mois. Nous tentons d'esquisser les méthodes les plus diverses mais, si vous me permettez de le dire, il n'y a à ce jour aucun train de mesures qui offre une assistance réelle. Certes, je me réjouis à chaque fois que la présidence du Conseil nous soumet de nouvelles propositions et, cette fois-ci également, de nombreuses propositions louables ont été avancées. Il serait néanmoins souhaitable que ces propositions s'emboîtent les unes aux autres. On nous soumet une foule de mesures isolées mais, ce faisant, la seconde précède souvent la première plutôt que le contraire. Il s'agit de mieux harmoniser, de mieux coordonner ces mesures. Je vous prie donc d'enfin les concrétiser dans les faits. Il y a quelques points tout à fait importants que je voudrais brièvement évoquer. La coopération avec les pays d'origine, la mise en uvre du plan d'action, la concrétisation des accords, le renforcement des poursuites pénales à l'encontre des passeurs, c'est-à-dire rendre Europol plus fort qu'il ne l'est jusqu'ici, la réglementation communautaire de l'immigration, ainsi que la question du droit d'asile et de la lutte contre l'abus qui en est fait. À ce sujet, autorisez-moi une question : à chaque début de présidence, nous discutons d'Eurodac et entendons dire qu'Eurodac deviendra prochainement une réalité. Entre-temps, des années se sont écoulées et Eurodac n'est toujours pas une réalité. Je serais ravi que vous parveniez véritablement à concrétiser Eurodac. Je vous pose donc la question suivante, Monsieur le Ministre : le concrétiserez-vous et suivrez-vous le Parlement en abandonnant les compétences de mise en uvre à la Commission ou y aura-t-il de nouveaux débats allant dans une mauvaise direction ? Permettez-moi d'enchaîner sur une deuxième question. Vous avez évoqué à ce sujet un séminaire qui se tiendra les 20 et 21 juillet et nous nous en réjouissons au plus haut point. Les parlementaires y sont-ils également conviés, suivant en cela l'exemple du Portugal qui nous a permis de participer à ce genre de conférences par la voie de représentants ? Après les déclarations de M. Jospin, permettez-moi aussi de vous demander, en tant qu'Autrichien, si des Autrichiens sont également invités à cette conférence ? Watson Monsieur le Président, permettez-moi de remercier le président en exercice et le commissaire pour leurs propos et de joindre ma voix à celle des nombreux députés qui ont dit combien ils étaient choqués et horrifiés devant ces morts tragiques découvertes à Douvres. La commission que j'ai l'honneur de présider a à maintes reprises dit clairement qu'à son avis, nous avions besoin d'une politique européenne d'immigration. Cette tragédie impliquant des gens qui cherchaient désespérément à atteindre les rives de l'Europe, et ce n'est bien sûr pas un cas isolé, met brutalement en lumière l'absence d'une politique de l'immigration. Nous savons que le nombre de ceux qui tentent de venir sur notre continent n'augmente pas avec le temps. C'est simplement parce que, les voies légales étant fermées, le secteur privé s'en est mêlé pour exploiter les voies illégales. Le sommet de l'année dernière à Tampere avait mandaté la Commission pour commencer à travailler à une politique commune et je crois savoir, d'après la réunion que j'ai eue la semaine dernière avec M. Chevènement, le président en exercice du Conseil "justice et affaires intérieures", que la présidence française entend prendre des initiatives pour traiter le problème des personnes concernées ainsi que celui des transporteurs des victimes. Le Parlement européen attend avec impatience d'être consulté sur ces initiatives. Mais cela ne suffit pas. Combien de temps faudra-t-il aux gouvernements pour réaliser qu'ils sont complètement démunis en cette matière ? Combien de temps leur faudra-t-il pour réaliser que les criminels ont énormément d'avance sur eux et pour développer les méthodes de coopération policière qui permettront enfin de mettre un terme à cet odieux trafic ? Je serais même tenté de leur suggérer d'avoir recours à des moyens comme le système Echelon pour lancer la lutte contre ces trafiquants, mais cela risquerait de passer pour de la provocation compte tenu du vote que nous aurons jeudi. En fait, il y a de quoi être fier d'avoir développé une société tellement attrayante que les gens veulent venir vivre avec nous, mais il y a peut-être aussi de quoi être honteux de constater que notre politique d'aide au développement n'a pas vraiment réussi à alléger les contraintes qui poussent des individus à quitter leur pays d'origine. Tant que nous n'aurons pas réussi à alléger ces contraintes - et je reconnais à ce propos toute l'importance de la tâche des groupes de travail de haut niveau - nous devrions peut-être songer à laisser la porte entrouverte. Ce serait peut-être même dans notre propre intérêt : nous pourrions ainsi rajeunir une population vieillissante et enrichir notre culture. J'ai été ravi d'apprendre que le Canada faisait partie des pays invités au séminaire de la présidence. Nous serions peut-être bien inspirés de prendre exemple sur ce pays. Les propositions du gouvernement libéral canadien sont de fermer la petite porte à l'immigration clandestine, mais d'ouvrir la grande porte à une politique d'immigration légale. Queyranne Monsieur le Président, Mesdames et Messieurs les Députés, je crois que ce débat a permis de vérifier qu'il y avait un large consensus sur les orientations du Sommet de Tampere, et en particulier sur le triptyque, dont le premier élément réside dans les relations avec les pays d'origine, actions de codéveloppement, qu'il faut renforcer parce que l'immigration est nourrie des déséquilibres, de l'envie de populations, privées d'emploi et privées de perspectives, de venir dans les pays plus riches. Le deuxième élément, c'est l'intégration des étrangers en résidents en situation régulière et, de ce point de vue, je ne crois pas qu'il y ait pour l'Europe une politique d'immigration zéro. Cela semble irréaliste. Il faut permettre aux étrangers qui sont chez nous, dans les conditions juridiques respectant le droit de nos pays, de vivre sans discrimination et d'être intégrés. Enfin, troisième élément, il faut lutter contre l'immigration clandestine, contre l'immigration irrégulière et en particulier contre les filières. Je partage l'avis de beaucoup qui se sont exprimés aujourd'hui, M. Cappato par exemple : ces filières relèvent bien de la criminalité organisée. Donc, nous devons faire face à ces organisations internationales, puissantes mafias qui visent, précisément, à utiliser les vides législatifs, les difficultés de coopération et la demande très forte qui émane des pays concernés. Dans le cadre de notre présidence, nous pouvons enrichir les propositions de ce débat. Je pense notamment à la proposition du commissaire Vitorino en vue d'accords de réadmission avec les pays d'origine, par exemple avec la Chine, en vue d'une incrimination spécifique du trafic des êtres humains à des fins d'exploitation sexuelle. Je pense aussi qu'ensemble nous devons travailler à des mesures concrètes, à leur calendrier de mise en uvre, que vous avez réclamé, y compris en ce qui concerne le règlement d'application d'Eurodac, qui devra intervenir d'ici à la fin de l'année, puisque M. Pirker m'a interrogé sur ce point. Il faut, en particulier, que ce semestre soit mis à profit pour clarifier les orientations, en particulier sur la politique d'immigration à long terme de l'Europe. Nous avons prévu un Conseil informel, un Conseil JAI, qui se tiendra à Marseille à la fin du mois, et nous avons, sur ce plan-là, inscrit cette question à l'ordre du jour. D'ailleurs, le président de votre commission, M. Watson, devrait participer à ce débat à la fin de ce mois. Je tiens à dire que les parlementaires sont invités aux différentes conférences qui seront organisées dans ce cadre. Monsieur le Président, ma conviction, à l'issue de ce débat, c'est que nous ne lutterons contre l'immigration clandestine, et en particulier contre ses formes d'exploitation, que tout le monde a dénoncées à travers le drame de Douvres, mais aussi d'autres manifestations, notamment dans le détroit de Gibraltar et sur les côtes de plusieurs de nos pays, que dans deux directions : d'abord, par l'harmonisation des législations et, ensuite, par le renforcement des coopérations. Harmonisation des législations parce que l'on ne peut plus jouer avec les différences existantes sur le droit d'asile, en matière de répression entre les pays et ainsi jouer de la libre circulation pour essayer de tromper la vigilance européenne, mais aussi renforcement des coopérations parce que nous sommes devant des organisations puissantes, auxquelles il faut faire face. À mon avis, c'est le rôle de l'Europe, à travers le travail du Conseil, de la Commission, qui peut nourrir ces réflexions, et du Parlement, d'affirmer ainsi notre conception, qui est une conception équilibrée, humaine de l'immigration, et de garantir ainsi ce que sont les droits de l'homme face à la montée de cette criminalité organisée et de la traite des êtres humains. Vitorino Je voudrais tout d'abord exprimer la position de la Commission vis-à-vis du programme de Tampere. Je tiens à souligner que la Commission a déjà déposé, depuis Tampere, un nombre significatif d'instruments législatifs, pour qu'ils puissent être débattus par le Conseil et adoptés dans les délais prévus par le scoreboard. Il s'agit non seulement de l'instrument du règlement Eurodac, mais aussi de la proposition de décision sur le Fonds européen pour les réfugiés, de la directive sur la protection temporaire, de la révision de la Convention de Dublin, laquelle détermine l'État responsable de l'appréciation des demandes d'asile, mais aussi et encore des résultats de la consultation sur la définition des normes de procédure communes en matière d'asile. Je crois qu'on pourrait même ajouter que la Commission a présenté, en ce qui concerne l'immigration légale, une proposition de directive sur le regroupement familial. Nous l'avons fait dans les six mois consécutifs à Tampere et dans le respect du calendrier qui a été adopté dans le scoreboard que la Commission a présenté au Conseil. La Commission n'est pas en retard et le débat est un débat complexe, mais un débat qui est en cours au Parlement et au Conseil. C'est pourquoi je crois que je comprends que M. Ducarme me dise qu'il est déçu. Nous sommes tous déçus, la réalité nous déçoit, mais je dois dire - et je tiens à le souligner - que la Commission a présenté les propositions qui étaient prévues dans les délais prévus. Vous m'avez dit que mon discours était en contradiction avec l'échéance de la fin de cette année, pour que le Conseil européen de Nice puisse évaluer la politique d'asile et d'immigration. Sur ce point, je vous suggère de vérifier plus en détail quelles sont les échéances dont on est en train de parler. Ce que Nice est censé faire c'est une première évaluation du travail du groupe de haut niveau "asile/immigration". Ce n'est pas une évaluation de la politique d'asile et d'immigration. Ce sont des plans d'action du groupe de haut niveau "asile/immigration" et je dois vous dire que la Commission, aujourd'hui, est plus optimiste qu'il y a trois mois parce qu'on a réussi à avoir un accord entre la Commission et les États membres sur les mesures, dans la perspective du codéveloppement, qu'il reviendrait à la Commission d'appliquer dans le cadre de plusieurs politiques communautaires (la politique des droits de l'homme, la politique économique, la politique d'aide au développement) et sur les mesures à adopter, avec les cinq pays des plans d'action, par les États membres. L'échéance de décembre 2000 dont j'ai parlé, c'est une autre échéance ! Ce n'est pas le Conseil de Nice, c'est une échéance qui a été définie à Tampere pour que soit approuvé un instrument législatif qui arrête des définitions communes, des incriminations communes et des sanctions communes pour le trafic des êtres humains, et spécifiquement pour le trafic des femmes et des enfants à des fins d'exploitation sexuelle. La Commission peut vous rassurer : tant la présidence française - et M. le ministre vient de dire que la présidence française avait déposé une proposition d'instrument législatif, de décision-cadre, pour l'incrimination du trafic, pour l'incrimination de l'activité des passeurs - que la Commission elle-même, sont en situation de respecter cette échéance et de présenter une décision-cadre pour l'incrimination du trafic des êtres humains. Je crois donc que l'on est en train de présenter des initiatives et je compte sur l'appui tant du Conseil que du Parlement pour qu'on puisse conclure ces procédures législatives dans les délais prévus. Je voudrais seulement ajouter deux remarques complémentaires. La première, à l'intention de M. Berthu, qui, malheureusement, n'est plus là, pour dire que, lorsque j'ai parlé du fantôme de l'immigration zéro, c'est parce que, parfois, l'argument de l'immigration zéro est utilisé comme un instrument rhétorique, et il serait, d'ailleurs, assez intéressant de constater que quelques-uns des responsables qui utilisent l'immigration zéro comme instrument rhétorique, sont les principaux responsables des politiques laxistes en matière d'immigration en ce qui concerne l'intégration des immigrants dans les sociétés d'accueil. Quand on dénonce le fantôme, ou la rhétorique, de l'immigration zéro, c'est pour dire qu'il y a une alternative, et l'alternative, c'est d'avoir une politique proactive d'immigration, qui met en tête des préoccupations communes l'intégration des immigrés légaux dans les sociétés d'accueil, et de rendre clairs les critères et les principes d'une politique coordonnée d'immigration au niveau européen. C'est cela l'alternative et - je suis désolé de le dire - je ne partage pas l'idée que l'alternative, ce soit de réintroduire les contrôles aux frontières intérieures par le biais de commissariats communs, qui ne seraient pas à la frontière, mais à trente kilomètres de la frontière. Enfin - et ce sera ma deuxième observation -, je me réjouis du fait que ce débat soit un débat où on a dégagé un consensus très large sur la priorité qu'il faut accorder à la lutte contre la criminalité organisée, et je fais un vu : mon vu, c'est que ce consensus soit aussi maintenu lorsque, le moment venu, sous l'impulsion de la présidence française et avec l'appui de la Commission et dans les échéances de Tampere, ce Parlement sera saisi des instruments nécessaires pour lutter contre le blanchiment de l'argent. Parce que c'est la lutte contre le blanchiment de l'argent qui est à mener, au moyen d'un instrument effectif, contre la criminalité organisée. Là, ce n'est plus de la rhétorique, là c'est la lutte sur le terrain même où la lutte doit être gagnée. Le Président Merci, Monsieur le Commissaire António Vitorino. J'ai reçu sept propositions de résolution déposées conformément à l'article 37, paragraphe 2, du règlement. Le débat est clos. Le vote aura lieu jeudi à 12 heures. Décharge 1998 (suite) Le Président L'ordre du jour appelle la suite de la discussion commune sur les décharges 1998. Mesdames et Messieurs les Députés, vous vous souviendrez que la discussion commune de ce matin concernant la question de l'octroi de la décharge à la Commission n'a pas été clôturée, puisqu'il manquait l'intervention finale de Mme la commissaire Schreyer, qui est présente maintenant. C'est donc avec beaucoup de plaisir que je lui donne la parole, ce qui nous permettra d'achever la discussion commune sur le thème de la décharge. Schreyer Monsieur le Président, je vous remercie de me donner une nouvelle fois la parole puisque la séance a été interrompue au moment précis de l'arrivée de M. le président Chirac, avec quelque retard certes, mais la liaison aérienne entre Paris et Strasbourg lui a finalement permis d'arriver dans les temps. Je voudrais tout de même répondre à quelques-unes des questions qui m'ont été posées pendant le débat. Il s'agissait tout d'abord de la question de la restructuration du contrôle budgétaire et de la façon dont on y procédera. Au nom de la Commission, je peux répéter qu'il s'agira tout d'abord de la création du service d'audit interne qui entraînera la mise en place d'une autorité autonome et indépendante. Il va de soi que nous maintiendrons le contrôle ex ante centralisé pendant la période transitoire, et ce sous la forme d'une gestion des risques, c'est-à-dire d'une évaluation des risques existant dans les différents domaines. Deuxième point, les questions liées aux remboursements et, plus concrètement, à l'affaire Fléchard. Mme Morgan m'a demandé si la Commission demeurait prête à répondre aux questions en la matière. La Commission y est bien entendu prête et je suis vraiment convaincue, Madame la Présidente de la commission du contrôle budgétaire, que nous trouverons une procédure susceptible d'autoriser un échange d'informations qui ne prête pas le flanc aux différences et aux divergences d'opinion. Un autre point abordé concernait la recherche du procès-verbal de la réunion de 1994. Je voudrais répéter à l'auteur de la question que l'OLAF mène actuellement une nouvelle recherche de ce procès-verbal, laquelle n'est pas encore terminée, mais la Commission - et j'estime que c'est important - en a tiré les conséquences et soumet l'ensemble du système d'archivage à une réforme. Madame Theato, vous m'avez demandé ce qu'il en était de la présentation d'un cadre légal exhaustif visant explicitement la lutte contre la fraude - pas uniquement l'amélioration de la gestion financière mais explicitement la lutte contre la fraude. Au cours de la semaine écoulée, la Commission a adopté un document stratégique visant à une approche globale de la lutte contre la fraude dont nous pourrons certainement discuter très prochainement en commission du contrôle budgétaire et qui adopte quatre lignes d'action. La première touche à une législation globale en matière de lutte contre la fraude et comprend également la prévention de la fraude ; la deuxième concerne le développement de la coopération avec les États membres, les États candidats et les États tiers ; la troisième traite de la coopération interinstitutionnelle afin de combattre et de prévenir la fraude au sein de l'administration ; la quatrième, enfin, concerne l'amélioration de la dimension pénale, des conséquences en matière pénale. À cet égard, je peux vous annoncer que, selon toute vraisemblance, la Commission adoptera ce mois-ci encore une proposition à destination de la Conférence intergouvernementale en vue de compléter les traités européens afin de permettre la mise en place d'un office destiné au parquet européen. C'est là une demande qu'avait justement adressée la commission du contrôle budgétaire à ce Parlement, à la Commission et aussi, bien sûr, au Conseil. Nous savons que cette proposition est controversée au sein du Conseil et ne rencontre pas un assentiment particulier. Au cas où cette proposition ne serait pas acceptée, il conviendrait alors de s'interroger sur la nécessité d'intégrer la convention, qui n'est pas toujours pas ratifiée, dans un autre cadre réglementaire, voire même une directive. Au nom de la Commission, je me permets de vous remercier une nouvelle fois pour la discussion de ce matin et aussi pour votre collaboration critique et voudrais vous réitérer l'assurance que la Commission entreprendra les démarches nécessaires - elle en a déjà entrepris certaines - en vue de garantir une meilleure exécution du budget de l'Union européenne. Le Président Merci, Madame la Commissaire Schreyer. Le débat est clos. Le vote aura lieu mercredi à 12 heures. LIFE Le Président L'ordre du jour appelle le rapport (A5-0172/2000) de Mme Lienemann, au nom de la délégation du Parlement européen au comité de conciliation, sur le projet commun, approuvé par le comité de conciliation, de règlement du Parlement européen et du Conseil concernant un instrument financier pour l'environnement (LIFE) (C5-0221/2000 - 1998/0336(COD)). Moreira da Silva Monsieur le Président, Mesdames et Messieurs les Députés, à la fin du débat de la deuxième lecture de LIFE-III, auquel nous nous sommes livrés ici en février dernier, nous avons conclu que ce règlement était meilleur que ceux de LIFE-I et LIFE-II. Meilleur parce que plus rigoureux, transparent et rationnel. Meilleur parce qu'il définissait la promotion de l'emploi comme un facteur à prendre en considération dans la sélection des projets candidats. Meilleur parce qu'il définissait la réduction de l'impact global des produits, de la fabrication au recyclage et à l'élimination, comme un des objectifs à atteindre par LIFE-Environnement. Enfin, meilleur parce qu'il définissait la valorisation et l'aménagement territorial des zones côtières comme une des priorités de LIFE-Environnement. Malgré ces vertus, il restait encore quatre points de divergence entre le Parlement européen, la Commission et le Conseil, qui ont été soumis au processus de conciliation, je veux parler du budget, de la comitologie, de la prévision d'une quatrième phase de LIFE et des objectifs de LIFE-Environnement. Le travail accompli dans le cadre du processus de conciliation a introduit de nouvelles améliorations dans le règlement de LIFE-III et nous pouvons dire avec une certaine simplicité que, tout en ayant perdu sur la question de la comitologie, nous avons su faire valoir nos points de vue sur les questions essentielles. Pour cette raison, je félicite notre rapporteur, Mme Lienemann, tant pour le travail en première et en deuxième lecture que pour le travail accompli lors de la conciliation. Permettez-moi de souligner deux points qui me semblent plus importants. En ce qui concerne le budget de référence pour la période 2000-2004, principale question posée, il est évident que nous aurions préféré un accord plus proche des 850 millions d'euros - proposés par le Parlement européen - que des 613 millions d'euros fixés par la Commission et le Conseil. Mais comme on a coutume de le dire, la politique est l'art du possible et si nous n'avions pas accepté de fixer un montant de référence de 640 millions d'euros, comme nous avons fini par le faire lors de la conciliation, nous aurions été politiquement responsables de l'absence de réponse et de financement vis-à-vis de milliers de projets pour l'an 2000. En tout cas, nous avons réaffirmé face à la Commission et au Conseil que, pour le Parlement européen, cette somme, supérieure à celle envisagée dans la position commune, ne s'accorde pas avec le mérite de LIFE. Je voudrais également me réjouir que l'accord ait permis d'intégrer la gestion durable de l'eau et la réduction des émissions de gaz à effet de serre parmi les objectifs fixés à LIFE-Environnement. Lage Monsieur le Président, Mesdames et Messieurs les Députés, on dit que chaque époque, chaque génération, donne l'image qu'elle élabore de ses relations avec la nature. La conception des relations avec la nature change radicalement à notre époque. On ne peut plus dorénavant la subordonner au profit, à l'égoïsme et à l'exploitation. Les hommes politiques de tout bord doivent réfléchir aujourd'hui à cette nouvelle philosophie des relations de l'homme et des sociétés avec l'environnement. C'est pour cela que l'Union européenne a été un pionnier dans l'élaboration d'une législation concernant la protection de l'environnement, elle a été aussi un partenaire décisif dans les négociations et les accords internationaux concernant la protection globale de la terre. La transposition des directives européennes en législations nationales a eu et garde un rôle décisif dans tous les pays, spécialement au Portugal. Le programme LIFE n'est qu'un instrument financier au service des politiques de l'environnement de l'Union européenne et des pays voisins, des pays baltes, des pays méditerranéens et des pays de l'Est. Mais ce n'est pas le seul instrument financier dont les répercussions se font sentir sur les politiques environnementales : nous savons que la politique régionale et la politique agricole - cette dernière en grande partie néfaste - possède un impact énorme sur l'environnement, le sol et les eaux en Europe. L'adoption de LIFE revêt une importance indéniable. Après maintes vicissitudes et une période de paralysie des projets financés par ce programme, la présidence portugaise et le Parlement européen ont pu donner forme enfin à un accord sur un encadrement budgétaire de 640 milliards d'euros pour la période 2000-2004. LIFE-III sera ainsi opérationnel avant l'été. Les grands mérites de cet accord doivent être répartis équitablement entre la présidence portugaise - qui a fait preuve une fois de plus de relations constructives et efficaces avec le Parlement européen et de sa capacité de médiation - et la délégation du Parlement européen, en particulier Mme Lienemann. Je salue bien sûr l'accord de la présidence portugaise et du Parlement européen sur un instrument aussi fondamental pour la politique de l'Union européenne dans le domaine de l'environnement que la directive-cadre sur la politique de l'eau. Fitzsimons Monsieur le Président, le programme européen LIFE est une initiative essentielle de l'Union européenne pour intégrer les mesures environnementales dans le cadre général des politiques communautaires. L'Union européenne, en tant qu'entité politique, a, en vertu de l'article 130 du traité de Maastricht, une obligation morale et juridique de veiller à protéger et à promouvoir un environnement propre. En fait, entre 1992 et 1999, le programme LIFE a permis de cofinancer près de 1 600 projets pour une contribution communautaire totale d'environ 2,1 milliards d'euros. Je me félicite en particulier de ce que le programme européen LIFE ait permis de promouvoir l'utilisation de techniques propres et contribué au financement de nombreux projets de recyclage des déchets. Pour ce qui concerne l'Irlande, plus de 90 % de nos déchets sont encore traités par la mise en décharge. C'est pourquoi je tiens à saluer les initiatives prises par le gouvernement irlandais, notamment celles qui consistent à détourner 50 % de l'ensemble des déchets ménagers des décharges, à réduire de 65 % le volume des déchets biodégradables destiné à la mise en décharge, à construire des infrastructures de récupération des déchets plus importantes et à réduire les émissions de méthane jusqu'à 80 %. Je me félicite aussi de ce que les États membres aient alloué 27 millions d'euros supplémentaires au nouveau programme LIFE pour les cinq prochaines années, portant ainsi le total de l'enveloppe budgétaire à 640 millions d'euros. Je félicite le rapporteur. Bernié Monsieur le Président, la politique environnementale de l'Union européenne continue à me surprendre. Les Fonds structurels seraient réservés aux pays en règle avec les directives environnementales, mesure discriminatoire s'il en est. Par contre, on peut légalement ajouter des matières grasses végétales au chocolat, utiliser les OGM, transporter du pétrole et ses résidus les plus toxiques sur n'importe quel rafiot pourri, interdit de séjour aux États-Unis, et enfin polluer en toute impunité le littoral Atlantique. Cherchez l'erreur. Quant au programme LIFE, doté de 640 millions d'euros, il est loin d'être un modèle de transparence, ce qui interpelle sur la bonne utilisation des fonds publics. En février, je vous ai proposé, en vain, de réserver aux structures publiques les fonds utilisés pour l'achat de terrains, l'argent public ne devant pas servir, à notre avis, à constituer un patrimoine foncier privé, même sous couvert de protection de l'environnement. C'est aussi l'avis de la Commission qui, clarifiant les critères d'éligibilité des dépenses, dans le cadre des Fonds structurels SEM 2000, précise : "l'achat de terrains relève de la responsabilité d'une institution publique ou d'un organisme soumis au droit public". J'aimerais savoir pourquoi les règles régissant les Fonds structurels ne sont pas appliquées aux fonds de LIFE. J'ai également émis six autres propositions concrètes, faciles à mettre en uvre, de nature à limiter les conflits locaux et à justifier de la bonne utilisation des deniers publics. Je constate, à regret, qu'il n'en a été tenu aucun compte, l'utilisation des fonds LIFE restant toujours aussi opaque : critères d'éligibilité mal définis, opérations plus ou moins douteuses et non concertées, bilans non publiés, absence de politique d'évaluation, etc. Nous voterons donc contre ce rapport. Schreyer Monsieur le Président, Mesdames et Messieurs les Députés, le nouveau règlement LIFE est à présent entré dans sa phase finale. Le débat et la procédure ont certes duré très longtemps mais, en dépit des critiques exprimées dans cette enceinte, on peut néanmoins dire à propos de ce programme que, s'il a fallu attendre, le résultat est à la hauteur. La proposition originelle de la Commission date de décembre 1998. Même si le règlement LIFE a déjà fait l'objet de deux débats en plénière, je veux néanmoins souligner l'importance de ce programme pour la protection de l'environnement. Ce n'est certes pas - loin s'en faut - le seul instrument de promotion d'objectifs environnementaux émanant du budget de l'UE. À cet égard, je me permets en particulier d'évoquer les importantes sommes disponibles au titre des Fonds structurels et pour lesquelles l'objectif environnemental entre en ligne de compte dans le cadre du mainstreaming, c'est-à-dire de manière générale. Je signalerai aussi les dépenses consacrées à la promotion du développement rural, les dépenses en matière de recherche, lesquelles sont disponibles pour la recherche environnementale, les dépenses consacrées à la protection des forêts tropicales et celles consacrées à la promotion des sources d'énergie respectueuses de l'environnement. Toutefois, LIFE poursuit des objectifs spécifiques. Il participe à la création du réseau Natura 2000 - une mesure qui a également votre appui -, il favorise l'intégration des intérêts environnementaux dans la planification de l'aménagement du territoire et encourage des projets environnementaux dans l'espace méditerranéen et dans la région de la mer Baltique. Le programme s'étend sur plusieurs années (2000-2004) et sa dotation a été augmentée, dans le cadre de la procédure de conciliation, de 613 à 640 millions d'euros. Les négociations ont également été le théâtre de discussions sur les comités devant assister la Commission dans le cadre de la mise en uvre du programme et je voudrais signaler à cet égard, au nom de la Commission, que nous estimons que les dispositions de la décision du Conseil en la matière n'ont pas fait l'objet d'une application correcte. C'est pour cette raison que la Commission a fait une déclaration à ce sujet lors de la clôture de la procédure. Dans l'ensemble, les points communs l'emportent néanmoins sur les divergences et je veux remercier chaleureusement, au nom de la Commission et en particulier de ma collègue Mme Wallström, la commission de l'environnement, sa présidente Mme Jackson, et plus particulièrement le rapporteur. Je voudrais profiter de cette occasion pour dire, en tant que commissaire en charge du budget, que je serais ravie de débattre avec la commission de l'environnement de la problématique du budget de l'UE et de la protection de l'environnement. J'espère que nous pourrons bientôt également rendre compte des premiers projets positifs mis en uvre au titre du nouveau programme LIFE. Le Président Le débat est clos. Le vote aura lieu demain, à 11h30. Budget 2001 (procédure de concertation) Le Président L'ordre du jour appelle le rapport (A5-0184/2000) de Mme Haug, au nom de la commission des budgets, sur le budget 2001 dans la perspective de la procédure de concertation qui doit précéder la première lecture du Conseil. Haug Monsieur le Président, chers collègues, après avoir discuté, au printemps, de nos orientations pour le budget 2001 et après les avoir adoptées, nous nous penchons sur l'élaboration et la formulation de l'attitude que nous entendons adopter en procédure de concertation. Cette procédure commencera par un trilogue jeudi soir, auquel fera suite la concertation sur les résultats du trilogue lors de la traditionnelle réunion des délégations au moment de la première lecture au sein du Conseil. Cette réunion aura lieu le 20 juillet. Le nouvel accord interinstitutionnel conclu entre le Parlement européen, le Conseil et la Commission le 6 mai de l'année dernière en matière de discipline budgétaire et d'amélioration de la procédure budgétaire a procédé à la révision de notre ancienne procédure ad hoc. Notre procédure de concertation actuelle est devenue le cur de la procédure de coopération interinstitutionnelle en matière budgétaire. Cette procédure recouvre désormais deux domaines, à savoir, premièrement, le domaine couvert par notre ancienne procédure ad hoc - c'est-à-dire les dépenses agricoles, les dépenses découlant des accords de pêche ainsi que les dépenses en matière de politique étrangère et de sécurité commune à charge du budget européen. D'autre part, il devrait cependant être aussi question de toutes les autres dépenses. On devrait au moins en parler, même s'il n'est pas question de s'accorder sur celles-ci. La procédure de concertation crée donc un cadre qui permet, aux termes de l'accord interinstitutionnel, de poursuivre la discussion sur l'évolution globale des dépenses et les grande lignes du budget pour l'exercice à venir, à la lumière de l'avant-projet de budget de la Commission. Voilà précisément où nous en sommes. Nous disposons de l'avant-projet de budget de la Commission et livrons au Conseil, par le biais de notre résolution, des indications en vue de sa première lecture du budget. Ces indications sont tout à fait claires. L'une de nos priorités essentielles était, est et demeure le soutien du processus de paix et de stabilité dans les Balkans. Nous avons demandé un programme pluriannuel en la matière dès l'année dernière afin que le financement de ce processus ne doive plus fonctionner au jour le jour et bénéficie d'une assise solide. À cette fin, nous avons déjà introduit, d'accord avec le Conseil et la Commission, une clause d'habilitation dans l'accord interinstitutionnel. En outre, dès notre deuxième lecture en décembre dernier, nous avons rédigé, avec le Conseil, une déclaration commune. La Commission a à présent proposé la modification des perspectives financières, un programme pluriannuel pour les Balkans occidentaux et déposé un avant-projet de budget qui repose sur cette modification des perspectives financières. Nous saluons cette initiative de la Commission car nous sommes d'avis que la modification des perspectives financières est impérieuse pour pouvoir répondre aux engagements pris par l'Union européenne dans les Balkans. Nous n'estimons cependant pas devoir financer notre aide au Kosovo et dans les Balkans par le biais unique d'un redéploiement pluriannuel de nos priorités traditionnelles en matière de politique étrangère, par des coupes pratiquées dans le domaine de la coopération avec les pays en développement et de l'aide aux plus pauvre parmi les pauvres. Avec l'adoption de l'Agenda 2000, nous avons déjà approuvé une réduction de 22 % dans la catégorie IV. À la seule condition toutefois que les ressources nécessaires pour le Kosovo et les Balkans soient financés par de l'argent frais. Nous attendons donc du Conseil un soutien constructif lors des négociations et espérons parvenir à un résultat avant la première lecture au Conseil. Permettez-moi d'émettre quelques brèves remarques en ce qui concerne les domaines traditionnels de la procédure ad hoc. En ce qui concerne la rubrique 1a, Agriculture, nous sommes d'avis que nous pouvons tout à fait espérer une modification des plafonds d'ici l'envoi par la Commission de sa lettre rectificative. Nous sommes ravis que la Commission ait engagé la totalité des crédits disponibles pour la rubrique 1b aux termes des perspectives financières. Nous espérons qu'elle pourra aussi en faire une utilisation intégrale. L'année dernière, le Parlement a lutté âprement pour la rubrique 1b. Nous ne sommes pas versatiles au point d'agir autrement cette année. Mais nous sommes vivement intéressés à ce qu'on modifie les crédits de la rubrique 1b pour en faire des crédits dissociés. En ce qui concerne les accords de pêche, nous attendons de la Commission qu'elle nous présente, comme lors des procédures ad hoc précédentes, et avant la première lecture du Parlement, des chiffres révisés réalistes sur lesquels nous puissions compter. Nous trouvons qu'il est bon que la politique étrangère et de sécurité commune devienne toujours davantage une politique commune, c'est-à-dire qu'elle soit transférée du deuxième au premier pilier. Nous voudrions toutefois signaler avec insistance, à l'adresse du Conseil, que cela ne peut naturellement pas mener à rogner toujours davantage sur nos possibilités traditionnelles en matière de politique étrangère. Nous ne pouvons cependant pas accepter la tentative du Conseil de financer les envoyés spéciaux à partir du budget du Conseil. Le gentlemens' agreement ne vaut que pour les dépenses administratives. Les dépenses relatives aux envoyés spéciaux sont de nature opérationnelle. Nous considérerions qu'en agissant ainsi, sans l'accord du Parlement, le Conseil irait à l'encontre de l'accord interinstitutionnel. Voilà tout pour les avertissements à l'adresse du Conseil. Il en est d'autres dans la résolution soumise au vote lors de la séance de demain. Nous espérons que le Conseil inclura nos considérations et nos décisions dans les siennes. Maat Monsieur le Président, nous connaissons actuellement une période budgétaire dont on pourrait dire qu'elle est plongée dans un silence lourd de menaces. La Commission a en effet déposé un second avant-projet et le secteur agricole a certainement plusieurs remarques à faire. Premièrement, le budget se distingue négativement de celui d'autres grandes parties du monde en ce sens que les fonds publics sont moins importants que dans ces dernières. Deuxièmement, il reste inférieur au plafond convenu, et j'espère que le Conseil va remédier au problème, sans quoi le Parlement présentera ses propositions. D'autres éléments sont eux aussi frappants. Nous devons essayer d'utiliser le budget de façon efficace. Tout d'abord, l'on observe un déplacement de postes, dans ce budget aussi, qui nous amène à nous demander si la stabilité relative de l'Union européenne est bien assurée. Le budget est-il suffisamment en phase avec les débats sociaux qui sont ceux de l'Union européenne, avec les débats dans les domaines de la consommation, de l'environnement, du bien-être des animaux ? La commission de l'agriculture et du développement rural souhaiterait en savoir davantage sur ce genre de questions, de même que sur d'éventuelles propositions en la matière. Cela s'applique également à la qualité de la politique, et il convient, à cet égard, de s'assurer expressément que la politique contribue, sur le plan financier, au maintien d'un milieu rural de haute qualité en Europe. Prête-t-on assez d'attention à cette question ? Y consacre-t-on les moyens financiers nécessaires ? Il ressort du rapport et de l'avis de la commission de l'agriculture que nous sommes satisfaits en soi du report du débat sur les trois cent millions destinés à venir en aide à la reconstruction dans les Balkans. Ce débat a été renvoyé au mois d'octobre, mais l'on sait parfaitement ce que pense la commission de l'agriculture de ce problème. Le second point est le fait qu'étant donné qu'il reste chaque année de l'argent du budget de l'agriculture, il devrait être possible de l'affecter éventuellement à l'année suivante, de le passer en réserve, mais pas de le rembourser. Le troisième point est le fait qu'il faut utiliser de manière plus efficace les fonds consacrés à la politique en matière de développement rural et qu'il faut également exercer une pression plus grande sur les États membres ou sur la Commission pour qu'ils préparent plus rapidement des plans pouvant être mis en uvre de façon adéquate. Pohjamo Monsieur le Président, chers collègues, je voudrais tout d'abord remercier Mme Haug de son excellent rapport et d'être venue entendre les points de vue de la commission de la politique régionale, des transports et du tourisme. Notre commission a proposé deux amendements au rapport. Étant donné le calendrier des réunions, ils sont présentés à la session plénière par l'intermédiaire de mon propre groupe et j'espère qu'ils pourront être adoptés. L'amendement 19 rappelle qu'il faut disposer de suffisamment de crédits pour les programmes des fonds structurels, pour les réseaux des transports européens et pour d'autres postes du budget des transports, afin de pouvoir efficacement mettre en uvre les programmes dès le début de la période de programmation. De cette manière on évitera une accumulation des paiements à la fin de la période de programmation, ce qui est arrivé à la période précédente. L'amendement 20 concerne les actions innovatrices. Il faudra maintenir le crédit au niveau des décisions prises à Berlin. Il convient de se rappeler que l'accord interinstitutionnel comporte la promesse d'indemniser, pendant la période actuelle, la diminution des crédits de 200 millions d'euros de la période précédente. Notre commission ne propose pas de report des crédits de l'initiative Urban aux actions innovatrices, mais les crédits de substitution doivent être cherchés ailleurs. L'importance des innovations a été soulignée tant au Sommet de Lisbonne qu'à celui de Feira. Il faut donc soutenir suffisamment l'innovation. Dans le domaine des fonds structurels, la mise en uvre pratique des actions innovatrices n'a pas démarré à cause d'un retard important dans la préparation de la Commission. Notre commission appuie la ligne du rapport de Mme Haug qui soutient l'emploi et souligne l'importance des PME. La Commission et les États membres devraient aussi simplifier et accélérer la procédure administrative des fonds structurels. Il faut mieux tenir compte de l'optique des résultats des projets dès leur phase d'adoption. Haarder Monsieur le Président, les membres de la commission des affaires étrangères - à l'instar des députés en général - sont de chaleureux partisans de la politique étrangère et de sécurité commune et nous approuvons également le fait que ces envoyés spéciaux soient actuellement inscrits au budget de la Commission. Il me faut citer ces envoyés spéciaux, parce que le Conseil insiste pour que le financement des envoyés spéciaux soit transféré au budget administratif du Conseil. Cela semble peut-être très judicieux, mais nous risquons alors de perdre toutes les possibilités de contrôle que nous avons sur les postes prévus au budget de la Commission. Je partage par conséquent l'avis exprimé par Mme Haug dans son rapport selon lequel nous devons insister pour que ces crédits destinés à des envoyés spéciaux restent inscrits dans le budget de la Commission, car cela nous permettra de continuer à exercer un contrôle parlementaire et cela nous donnera la garantie que le Parlement sera consulté, informé, etc. La commission des affaires étrangères a toutefois voulu faire preuve d'un esprit constructif et elle a cherché à savoir comment, si nous étions mis dans une situation de devoir négocier avec le Conseil, nous pourrions trouver une solution intermédiaire ; ces idées, qui émanent de la commission des affaires étrangères, figurent en complément au rapport élaboré par Mme Haug. Car si le Conseil veut absolument que ces crédits soient inscrits dans le budget du Conseil, le Conseil pourrait, en contrepartie, conclure une sorte d'accord interinstitutionnel avec le Parlement par lequel le Conseil s'engagerait à nous donner les mêmes possibilités de contrôle, d'information, etc. que celles qui existent du fait que ces crédits figurent actuellement au budget de la Commission. Voilà, Monsieur le Président, la contribution constructive de la commission des affaires étrangères et je voudrais ajouter que nous insisterons évidemment aussi pour que, chaque fois que nous adopterons des propositions nouvelles en matière de politique étrangère et de sécurité commune, le Conseil communique au Parlement européen les dépenses prévues et les initiatives proposées. Evans, Jonathan Monsieur le Président, je commencerai par faire miennes les félicitations adressées à Mme Haug. Elle a en effet travaillé très durement, tellement durement, je le crains, qu'elle n'a eu que le temps d'une visite de courtoisie à notre commission de l'industrie, du commerce extérieur, de la recherche et de l'énergie. C'est pourquoi nous avons préparé l'avis qui vous est soumis aujourd'hui. Je commenterai brièvement certains des points qu'il contient. Premièrement, je voudrais soutenir les remarques de Mme Haug concernant les implications des propositions de dépenses pour les Balkans. C'est une affaire qui préoccupe beaucoup la commission de l'industrie. Nous nous préoccupons en particulier des implications pour toute une série de programmes qui sont de notre compétence. Il est certain qu'en passant à un budget établi sur la base des activités, nous nous éloignons du concept qui veut que tout ce qui figurait antérieurement dans le budget soit maintenu pour l'avenir. Quoi qu'il en soit, une bonne part des programmes qui sont de notre compétence seraient considérablement affectés par les propositions de dépenses pour les Balkans, à moins que Mme Haug ait gain de cause. Par conséquent, au nom de la commission de l'industrie, du commerce extérieur, de la recherche et de l'énergie, je tiens à lui exprimer notre soutien à cet égard. Nous sommes concernés par les programmes pluriannuels dans deux secteurs en particulier. Je tiens à renouveler notre engagement en faveur de la recherche. Je reconnais que, cette fois-ci, la recherche n'est pas concernée par le budget, mais nous ne devons pas ignorer les changements auxquels nous assistons dans le secteur de l'énergie avec Save et Altener. Les chiffres qui sont donnés pour Save, montrant une réduction sensible des crédits pour les projets afférents à l'efficacité énergétique, sont une conséquence de la procédure budgétaire de l'année dernière. C'est seulement maintenant qu'on peut le voir. Le dernier point que je soulèverai concerne les relations commerciales et la nécessité pour nous de veiller à ce que la réglementation multiple pour le dialogue transatlantique soit adaptée. J'espère que le commissaire en tiendra compte. Kuckelkorn Monsieur le Président, l'avant-projet de budget n'offre guère de surprises à la commission économique et monétaire. Dans le cadre de la procédure de concertation, je voudrais simplement, en tant que rapporteur de cette commission, souligner trois points qui intéressent la commission. Le premier concerne la campagne d'information au cours de la dernière phase précédant la mise en circulation des billets et pièces libellés en euros. Il faut utiliser au mieux le temps qui nous reste. Cela signifie qu'il faut poursuivre en 2001 la campagne d'information relative à l'euro (Prince) en lui accordant la plus grande priorité. Dans le contexte de l'introduction physique de l'euro et de la parité entre l'euro et le dollar, il faut éviter un malaise potentiel du citoyen en renforçant l'information. Deuxième point important du point de vue de la commission économique : les orientations de Lisbonne. Outre la mise à disposition de ressources suffisantes et des technologies pour les PME, il importe aussi de soutenir les programmes et les mesures qui améliorent le financement propre et les possibilités de financement extérieur des éléments porteurs de la politique de l'emploi dans l'Union. Cela comprend le développement des marchés des services financiers, la promotion du capital à risques mais aussi une attention particulière à la création d'entreprises par des femmes, comme l'avait déjà demandé la commission économiques dans le cadre des orientations. Mon troisième point concerne le débat relatif au personnel. Si la Commission veut pouvoir faire face à ses engagements contractuels en matière de contrôle des fusions, de dispositions antitrust et d'aides d'État, elle devrait, de l'avis de la commission monétaire, accorder une grande priorité au domaine de la concurrence dans le cadre de la restructuration du personnel. Jöns Monsieur le Président, permettez-moi, en tant que rapporteur pour la commission de l'emploi et des affaires sociales, d'en venir immédiatement aux points qui préoccupent le plus les membres de cette commission. Il semblerait presque que la Commission a oublié que nous nous sommes engagés, à Lisbonne, à veiller au retour du plein emploi dans l'Union européenne, comme l'a à nouveau souligné le président Chirac ce matin, devant cette Assemblée. Comment comprendre qu'elle supprime précisément, et sans autre forme de procès, les lignes budgétaires en faveur de l'engagement local pour l'emploi ? Cela m'a choqué. D'autant plus que la Commission a publié, pas plus tard qu'en avril dernier, une communication dans laquelle elle souligne l'importance de la dimension locale pour la stratégie européenne pour l'emploi. Cette ligne budgétaire constituait une initiative de cette Assemblée. Nous voulions plus d'argent pour l'emploi et nous voulions récolter davantage d'expérience avec ce genre de projets pendant trois ans afin de dégager une base légale. C'est pourquoi nous n'accepterons naturellement en aucun cas cette décision prise par la Commission parce que vous, en tant que Commission, êtes à cours d'idées sur les mesures innovantes que vous pourriez encourager dans le cadre du Fonds social. Nous espérons vraiment qu'en la matière, le Conseil se rangera aux côtés de cette Assemblée et que nous conserverons cette initiative pour l'emploi. Il est tout aussi inacceptable et totalement incompréhensible que la Commission réduise considérablement - de 32 et 18 % - les lignes budgétaires consacrées aux programmes d'action contre l'exclusion sociale et la discrimination alors même que nous ne cessons d'exiger la cohésion sociale dans l'Union européenne et que nous avons à nouveau débattu en profondeur, pas plus tard que ce matin, du train de mesures contre la discrimination. Je pense que la Commission a bien conscience que nous n'approuvons en aucun cas cette réduction et, là aussi, nous plaçons nos espoirs dans les discussions communes. J'espère toutefois que le Conseil et la Commission évolueront encore sur ces points. Cela vaut aussi en ce qui concerne les organisations non gouvernementales et les lignes budgétaires consacrées à la protection de la santé sur le lieu de travail. Miguélez Ramos Monsieur le Président, la commission de la pêche est venue réclamer le renforcement de la politique de la pêche commune pour sa facette internationale. Il faut soutenir notre secteur de la pêche, l' aider à se situer sur un même pied d' égalité avec des géants de la taille des États-Unis, de la Russie ou du Japon. Je voudrais, en ma qualité de rapporteur de la commission de la pêche, exprimer ma satisfaction face au soutien de la commission des budgets à nos propositions sur les organisations et les accords de pêche internationaux. Premièrement, je parlerai de notre contribution aux organisations internationales. Dans un monde de plus en plus mondialisé, l' Union doit renforcer sa présence au sein des organisations qui régissent la pêche en haute mer pour des raisons de prestige, de bonne gestion des ressources, et surtout, de défense des intérêts de notre industrie et de ses travailleurs. Deuxièmement, des accords internationaux. Ce semestre, marqué par la présidence française du Conseil, sera décisif pour mener à bon port les négociations de ceux qui ont conclu, entre autres, l' accord de pêche avec le Maroc. Nous considérons tous avec inquiétude l' amarrage prolongé - sept mois déjà - de la flotte communautaire qui pêchait dans les eaux de pêche marocaines. Cet accord est de loin le plus important de l' Union européenne dans ce domaine et il constitue notre priorité principale : cinq cents bateaux, des milliers de pêcheurs sans travail et de nombreuses régions économiquement paralysées dépendent de leur rénovation. Je voudrais féliciter Mme Haug pour son travail, qui n' a pas été facile, et me féliciter parce que les montants prévus par la Commission pour le financement des accords à négocier en 2000 et 2001, parmi lesquels, celui du Maroc ont été respectés. Pendant ce temps, votre rapport, Mme Haug, devient un signal clair de soutien du Parlement européen aux négociateurs communautaires et aux milliers de familles européennes qui attendent avec impatience la conclusion des négociations. Van den Berg Monsieur le Président, je voudrais tout d'abord remercier la commission des budgets pour la qualité de sa collaboration. Deuxièmement, la commission du développement et de la coopération souhaiterait vivement bénéficier de beaucoup plus de largesse par rapport l'année passée car, à l'heure où notre continent s'enrichit, il y a, en Afrique, 45 millions d'enfants qui n'ont pas accès à l'enseignement élémentaire et, dans le monde, un nombre toujours plus important de pauvres. Mais nous sommes réalistes. Nous voulons simplement revenir au niveau de l'an 2000 et donc "compenser" la réduction qu'a proposée la Commission en faveur du financement de la reconstruction au Kosovo. Ni plus ni moins. Nous sommes conscients de l'appui important dont nous bénéficions au sein de ce Parlement. Le troisième point que je voudrais aborder est l'aspect essentiel de la modernisation du budget. Nous parlions ce matin de la décharge pour l'exercice 1998. La manière dont elle organisée en ce moment laisse très fort à désirer. La Commission souhaite introduire avec nous une nouvelle approche, qui ferait en sorte que les programmes régionaux soient associés à des objectifs et à des secteurs précis, que les objectifs sectoriels soient regroupés de façon claire et que les lignes budgétaires fassent l'objet d'une classification claire, ce qui nous permettrait d'affecter du personnel là où c'est nécessaire. Nous aurions alors une division basée sur les secteurs du CAD. Résultat ? Un budget modernisé et, en outre, un moyen de voir, comme on pourra s'en apercevoir tout à l'heure dans le rapport du Parlement, si nous parvenons effectivement aux résultats que nous visons dans le budget. Le budget du FED a dès lors été intégré dans ce budget, bien que nous n'en soyons pas responsables sur le plan juridique mais bien du point de vue programmatique, de sorte que le total nous fournit un objectif clair en matière de lutte contre la pauvreté dans les divers secteurs. Nous espérons réellement que grâce à cette approche, celle d'un budget moderne, nous pourrons quelque peu transformer l'image négative de l'Europe dont s'est plaint à juste titre le commissaire Patten, pour en faire l'image d'une Europe sensible à la lutte contre la pauvreté dans le monde. Costa Neves Monsieur le Président, Madame la Commissaire, chers collègues, la discussion du budget 2001 se poursuit. Petit à petit, on saisit l'essentiel des positions de la Commission, spécialement à partir de l'avant-projet de budget. Le Conseil doit se prononcer prochainement. Je pense que dans ce processus complexe, le Parlement, en même temps qu'il s'accorde au niveau intérieur sur ses positions, pour pouvoir les défendre avec le maximum de force, doit exiger un éclaircissement total sur les propositions de la Commission, ainsi que sur l'objectivité de la position du Conseil, tout en avançant dans l'ensemble avec sa propre position. Nous nous trouvons donc dans une phase d'éclaircissement au cours de laquelle nous devons attendre et voir. Il semble pour l'instant exclu de menacer, montrer la force du Parlement ou avancer l'entièreté de nos positions. Tout le monde connaît, ou devrait connaître, l'importance du Parlement européen dans le processus budgétaire et combien il est important de trouver un consensus sur ce processus. Il faut en savoir plus sur quelques questions essentielles. Par exemple : faire attention à l'exécution du budget 2000, spécialement la rubrique 1, "Agriculture", à la fois en ce qui concerne la partie 1-A et 1-B ; évaluer les réductions proposées par la Commission dans différents secteurs des politiques intérieures - rubrique 3 - en tenant compte particulièrement de la justification de ces réductions et de leurs effets sur les politiques concernées ; promouvoir une profonde analyse des propositions de réforme de la Commission en incluant les besoins respectifs en personnel et la politique d'externalisation ; identifier les priorités du Conseil et de la Commission quant à la politique extérieure - rubrique 4 - et clarifier la relation engagements-paiements de cette rubrique, en dégageant les raisons du retard préoccupant dans la matérialisation des engagements et en vérifiant la qualité des dépenses effectuées ; connaître ce que l'on propose exactement dans le nouveau programme en faveur des pays des Balkans occidentaux, Serbie et Kosovo inclus, en particulier quant à leur financement respectif ; savoir comment on compte financer la politique commune de sécurité et de défense. Comme le montrent ces exemples, ce que nous devons savoir dépasse de loin la discussion sur le financement des pays des Balkans occidentaux. Il serait en plus erroné de réduire la discussion du Parlement européen sur le budget 2001 à cette seule question. Deux dernières réflexions : en prenant pour référence les crédits de paiement, on voit qu'ils s'élèvent à 1,11 % du PNB des États membres en 2000 et qu'on propose une valeur inférieure, correspondant à 1,0 %, pour 2001. Est-il censé d'approfondir le projet européen et en même temps de réduire année après année le poids relatif du budget de l'Union européenne ? Compte tenu de ces éléments, est-il censé aujourd'hui de discuter de la couverture financière de nouvelles priorités et de remettre en cause certaines priorités fixées par le passé et en même temps restituer aux États membres d'importantes sommes inutilisées ? Je félicite Mme Haug pour son travail. Wynn Monsieur le Président, tous les points que je voudrais soulever s'adressent au Conseil et, même s'il n'est pas représenté par le sommet de sa hiérarchie, je suis certain que ses scribes zélés se feront un devoir de transmettre l'information à la présidence et à toutes les délégations. L'examen du rapport Haug montre que le Parlement veut trouver une solution. Nous cherchons véritablement un accord avec le Conseil sur la façon d'obtenir un bon budget d'ici la fin de l'année. Il faut que les choses soient claires à cet égard. Nous ne recherchons pas la confrontation, nous cherchons sincèrement le moyen de coopérer ensemble. Mais ne vous laissez pas abuser : cela ne veut pas dire que nous ne sommes pas prêts à prendre des décisions dures si elles sont nécessaires. Il est assez difficile de parvenir à un accord avec un Conseil qui ignore tout bonnement l'article 20 de l'accord interinstitutionnel. Dès l'instant où l'avant-projet de budget a été publié par la Commission, le Conseil a été tenu d'examiner avec nous la révision de la perspective financière proposée par la Commission. Il ne l'a pas fait. À deux reprises, nous lui avons demandé un trilogue qui nous a été refusé. Voilà qui rend les choses assez difficiles. Cette question sera d'ailleurs en tête des sujets abordés dans le cadre du trilogue de cette semaine et lors de la conciliation du 20 juillet. Quel que soit le vote du Conseil le 20 juillet, nous reviendrons encore sur cette question en automne, au moment de la première lecture. Dès le tout premier trilogue de cette année avec la présidence portugaise, il a été très clair pour tout le monde qu'un accord était nécessaire entre les trois institutions sur le financement des Balkans occidentaux. Je suis à présent pratiquement certain de la position du Parlement. Celle du Conseil est d'environ 200 millions inférieure, ce qui veut dire que nous n'aurons pas un accord à ce sujet. Or, à moins de parvenir à un accord, nous allons avoir un problème pour savoir comment financer les besoins de la rubrique 4. Il semble qu'il pourrait y avoir une possibilité du côté du programme MEDA, dont une partie des crédits pourrait être réaffectée afin de contribuer à résoudre notre problème. Pour une institution qui nous soutient que ce qui a été décidé à Berlin est en béton, je trouve que le Conseil ne manque pas de culot pour retirer ainsi au programme MEDA une part importante d'un budget qu'il a décidé 12 mois auparavant et pour venir ensuite nous donner des leçons sur ce que l'on peut réaffecter ou pas à l'intérieur du budget. Cela dit, nous sommes bien sûr prêts à écouter le Conseil pour connaître ses suggestions et j'attends avec impatience le trilogue de cette semaine et la réunion de conciliation du 20 juillet. Virrankoski Monsieur le Président, je voudrais tout d'abord remercier Mme Haug pour son excellent rapport. Le rapport à l'examen concerne la position préliminaire du Parlement lors des négociations de conciliation. Comme M. Wynn vient de le constater, les problèmes relèvent en fait essentiellement de la rubrique 4 "Actions extérieures et reconstruction des Balkans". Au printemps dernier, la Commission a proposé un programme nommé CARDS en vue de la reconstruction de l'ouest des Balkans. Il s'élève en tout à 5,5 milliards d'euros. Le financement du programme est déjà assuré pour 1,9 milliard d'euros et pour le reste, 1,4 milliard d'euros seraient prélevés de la rubrique 4 par une nouvelle affectation et 1,8 milliard d'euros en reportant des fonds du chapitre principal de l'agriculture. Le montant de la réaffectation est d'environ cinq pour cent du montant total de la rubrique 4 ; cela devrait donc être techniquement possible si on dispose de la volonté politique. Par contre, l'affectation des dépenses agricoles à la reconstruction du Kosovo n'est pas juste, car chaque citoyen de l'UE doit participer à ce financement, pas seulement les agriculteurs. En outre, il est difficile d'évaluer les besoins futurs de l'agriculture puisque la révision de l'Agenda 2000 et les négociations de l'OMC ne font que débuter. La proposition de la Commission pour le programme CARDS est concise et notre groupe la soutient. Les États membres de l'UE doivent assumer leur responsabilité dans la reconstruction des Balkans puisque la plupart des États membres avaient résolument appuyé les opérations militaires et plusieurs États y ont également participé. Si les pays européens n'aident pas sincèrement et avec détermination les habitants des Balkans dans leur travail de reconstruction, il en résultera une amertume et une rancune profondes qui pourraient durer pendant des générations. Les opérations militaires sont toujours une mesure extrême dont il faut aussi assumer les conséquences. Lorsqu'on a adopté entre le Conseil et le Parlement l'accord interinstitutionnel englobant les perspectives financières pour les années 2000-2006, celui-ci prévoyait que la reconstruction du Kosovo pourrait exiger des "fonds frais". Cela a été constaté dans le chapitre 3 du rapport Haug. Le Conseil a néanmoins fait comprendre qu'il n'approuverait aucun amendement aux perspectives financières, pas même entre les rubriques. Le programme CARDS est si étendu qu'il est impossible de le concilier avec les perspectives financières actuelles. Nous sommes confrontés à deux solutions : soit on ne finance qu'une part du programme, soit on reconsidère les perspectives financières. Le Conseil est responsable de la reconstruction des Balkans. S'il ne fait que promettre des fonds sans être prêt à payer, sa crédibilité en tant qu'acteur international disparaîtra. Le Parlement devrait alors agir dans les limites des perspectives financières, ce qui implique une réduction draconienne du programme CARDS. Buitenweg Monsieur le Président, Mme Haug exerce sa tâche de rapporteur dans une situation nouvelle. Pour la première fois depuis l'accord de Berlin, la première lecture du Conseil sera précédée d'une concertation sur une éventuelle révision des perspectives financières. Mon groupe se réjouit de cette évolution. L'initiative de la Commission est nécessaire pour permettre le financement du pacte de stabilité dans les Balkans. Nous sommes également favorables au plan visant à réserver dès à présent des fonds pour la Serbie de "l'après-Milosevic". La prise de position du Conseil dans les négociations difficiles de l'an dernier a entraîné un manque de confiance dans les engagements politiques privés de perspective de financement adéquat. Malgré les éloges dont bénéficie dans les grandes lignes le plan de la Commission, mon groupe arriverait, lui, peut-être à d'autres conclusions en ce qui concerne l'importance et la répartition des réductions proposées dans la rubrique des actions extérieures. À présent, la société civile, donc les organisations non gouvernementales, se voient attribuer des projets en faveur des droits de l'homme, proportionnellement à la plus grande partie de la facture présentée, ce qui me semble une manière bien perverse d'arriver à une stabilité à long terme. Mon groupe espère que le Conseil est disposé à adopter une attitude constructive et à tenir enfin sa promesse de consacrer suffisamment de moyens aux nouvelles priorités, telles que le pacte de stabilité, sans pour autant mettre la politique existante, laquelle n'est pas mise en veilleuse pour des raisons de contenu, dans une position de déficit criant. Cela ne semble pas encore être le cas aujourd'hui. Voilà qui est fâcheux, car l'UE perd ainsi sa crédibilité, ce qui me semble un mauvais point de départ pour poursuivre le développement de la politique étrangère et de sécurité commune de l'UE. Seppänen Monsieur le Président, les adjudications des fréquences radiophoniques augmentent les revenus des États membres d'une façon inouïe. En même temps, on finance la reconstruction de la guerre illégale au Kosovo au détriment des autres pays bénéficiaires d'aide et ce, de manière injuste et malhonnête. Notre groupe soutient la position exprimée auparavant par le Parlement, selon laquelle le Conseil doit accepter de revoir les perspectives financières tout particulièrement en ce qui concerne la rubrique 4. Si on fait la guerre et qu'on reconstruit, il ne faut pas que cela ait lieu au détriment des préférences exprimées auparavant dans le budget. Nous appuyons aussi la position de la commission, selon laquelle les dépenses de politique étrangère et de sécurité commune sont des dépenses opérationnelles pour lesquelles la responsabilité budgétaire de la Commission devra être maintenue. Cela va définir plus clairement la situation où on octroie la décharge. L'octroi de la décharge doit aussi englober la politique étrangère et de sécurité commune. Par contre, nous ne soutenons pas la ligne du Conseil et de la Commission qui ne reflète pas du tout les efforts politiques dans la lutte contre le chômage. Martinez Monsieur le Président, Madame le Rapporteur, mes chers collègues, nous avons eu, avec le président Jacques Chirac, une matinée institutionnelle, nous avons un après-midi budgétaire, et en réalité, c'est la même chose. S'agissant d'abord du budget : 93 milliards d'euros en crédits de paiement représentent une augmentation de 5 %, alors que les budgets nationaux doivent connaître l'austérité. Mais il est vrai que le budget agricole européen, lui, connaît l'austérité. Même si, apparemment, il augmente de 7 %, les revenus agricoles baissent et cette augmentation de 7 % est une illusion. C'est simplement le passage d'une politique de soutien des prix à une politique de soutien des revenus. On voit se maintenir le détournement des fonds agricoles de 300 millions d'euros, détournement scandaleux, pour la reconstruction du Kosovo, comme si les Balkans faisaient partie de la PAC ! On ampute la PAC au profit de la PESC. Et vous observerez qu'on le fait sans modifier les traités. Nous sommes ici dans le cadre d'une procédure de concertation non prévue dans les traités. Nous fonctionnons dans le cadre d'un accord interinstitutionnel de mai 1999 non prévu dans les traités. Au cours des vingt dernières années, les dépenses non obligatoires sont passées de 5 % à plus de 45 % des dépenses budgétaires totales, sans modifier les traités. On a fait une révolution institutionnelle, au profit de notre Parlement, sans CIG. Ce qui veut dire quoi ? Que les institutions s'adaptent spontanément, que la Commission européenne et le Conseil pourraient fonctionner à vingt ou à vingt et un comme ils fonctionnent à quinze et qu'empiriquement les solutions seraient trouvées. Si donc on veut, à la CIG de Nice, conditionner l'élargissement par l'approfondissement, c'est un prétexte pour retarder l'arrivée des pays de l'Est, et la Pologne, ces jours-ci, a montré son mécontentement. En effet, on sait que l'arrivée des pays de l'Est serait une révolution budgétaire, avec plus d'impôts. Autrement dit, la révolution des dix ans qui viennent, en matière européenne, ce n'est pas une révolution institutionnelle, c'est une révolution budgétaire et fiscale qui nous attend. Turchi Monsieur le Président, chers Députés, je pense que le rapport Haug est un bon rapport, en particulier lorsqu' il aborde le point crucial, pour moi, les coupes dans le secteur de l' agriculture. Je suis convaincu que la suppression de la rubrique 1 est un point négatif car l' agriculture est un élément essentiel de notre économie, de l' économie de l' Union européenne. Lorsque nous parlons de relance du développement, de relance de l' emploi, l' agriculture en est certainement un élément fondamental, non que l' un d' entre se sente obligé de faire du lobbying mais parce que l' agriculture ne doit pas être un secteur touché. Voilà ce qui mérite d' être souligné. Or, ce rapport, que met-il en exergue ? La difficulté de pouvoir trouver des financements pour cette intervention incroyable mais certainement importante à faire au Kosovo. Voici ma question : peut-on faire l' intervention au Kosovo sans ponctionner d' autres lignes de crédit que nous avons dans notre budget ? Ma réponse est : oui, c' est faisable. Il est possible d' intervenir sans devoir faire des coupes dans d' autres lignes de crédit, sans intervenir dans des secteurs qui sont vitaux pour le développement de notre économie au sein de l' Union européenne. Il est surtout possible d' intervenir en rassurant sur le plan économique les divers secteurs. En effet, si nous n' agissons pas de la sorte, nous affaiblirons le marché européen et l' euro par rapport au dollar et à l' ALENA. Par conséquent, si nous déclarons mener une politique budgétaire, qui devrait selon moi être concentrée sur la relance du développement et sur la croissance des pays, il n' est pas positif de faire des interventions comme ceux du Kosovo sans savoir si demain nous pouvons intervenir financièrement sur d' autres lignes budgétaires. En outre, en tenant à insérer dans ses lignes budgétaires les envoyés spéciaux et toutes les interventions particulières que nous faisons, le Conseil risque de créer un dangereux précédent, ce que nous devons éviter. Cela ne peut pas arriver. Selon moi, si nous réussissons à inverser cette tendance, nous agirons de manière significative pour le bien de notre économie et de notre Parlement. . Ilgenfritz Monsieur le Président, le budget 2001 ne peut être élaboré au détriment de l'agriculture. En ce sens, je me réjouis du résultat des délibérations en commission des budgets dont il ressort qu'on introduira pas un système d'assurance propre obligatoire pour compenser les fluctuations des prix de la viande porcine. Nous devons néanmoins nous engager à ce que la situation des revenus - et, partant, du niveau de vie - de la population agricole ne continue pas de se détériorer. Nos agriculteurs ne sont pas que nos producteurs de produits alimentaires ; ils préservent aussi nos paysages. S'ils ferment leurs exploitations parce que leur travail n'est plus rentable, nos paysages se détérioreront de plus en plus. Les conséquences nous concernent tous. Nous devons dès lors nous prononcer contre toute forme de réduction du budget au détriment de l'agriculture. On ne peut appliquer en Europe le principe du financement des pauvres au détriment d'autres pauvres. Garriga Polledo Monsieur le Président, Mesdames, Messieurs, je présente toutes mes félicitations au rapporteur pour son rapport. Je la félicite également des efforts qu' elle a fournis pour arriver à un consensus, ce qui est une tâche très difficile. Il y a dans son rapport un fait irréfutable : la catégorie 4, approuvée à Berlin, peut devenir insuffisante si nous continuons à ajouter des financements de nouveaux compromis. D' autre part, les chiffres d' exécution des programmes extérieurs de l' Union sont très pauvres, quelquefois à cause des États tiers et d' autres fois, dans la plupart des cas, à cause de la Commission. Il est certain que les exécutions budgétaires se situent bien au-dessous de l' effort mené ces dernières années pour insérer ces programmes dans le budget. En outre, il y a le problème des Conseils européens. Nous avons tous les six mois de nouveaux projets à financer parce que le Conseil a identifié de nouvelles priorités sans consulter le Parlement. À mesure que le temps passe, tout ceci provoque un déplacement de la décision sur les frais non obligatoires vers le Conseil, décision et déplacement qui n' étaient pas envisagés dans l' accord interinstitutionnel. En définitive, je veux dire que la position de Terence Wynn me paraît très cohérente. C' est logique, puisqu' il est également président de la commission des budgets. Je crois - comme il le dit - que nous devons nous orienter vers un dialogue tripartite avec une position très ouverte. Il est évident que personne ne parvient à donner une estimation fiable de ce qui manque au Kosovo. Il est également vrai que s' il faut réduire les programmes extérieurs, il faut le faire selon un critère de linéarité et que si l' on n' agit pas de la sorte, quelqu' un assume une grave responsabilité. Mesdames et Messieurs, l' accord interinstitutionnel est quelque chose qui doit être maintenu par notre Assemblée. Si quelqu' un pèche par son irresponsabilité, Mesdames Messieurs, je ne voudrais pas que nous en soyons les auteurs. Colom i Naval Monsieur le Président, on le voyait venir, mais on ne peut malgré tout s' empêcher de ressentir une certaine inquiétude, mêlée d' irritation, lorsque l' on voit que la mise en uvre du budget européen suit à nouveau le chemin conflictuel typique de ces dernières années. Elle constitue un calque du processus du budget de l' exercice 2000. À nouveau, l' insuffisance de ce qui a été approuvé de Berlin, en mars 1999, en matière de politique étrangère fait craquer les couples du budget communautaire. Et la courte vision du Conseil rend difficile toute solution logique. Il semble, Mesdames Messieurs, que nous sommes en présence d' une grande roue budgétaire plutôt que d' un cycle budgétaire. La Commission a tant bien que mal accompli sa tâche de proposer un plan pluriannuel pour les Balkans. Mais je partage sincèrement la critique du Conseil en ce sens que les chiffres ne semblent pas fondés. Et, comme le disait notre ex-collègue Lord Tomlinson, rien n' est plus cher qu' un repas entre les ministres des Affaires étrangères : ils sont toujours disposés à engager de l' argent sans regarder d' où ils le sortent. Je trouve donc sincèrement que la proposition est faite un peu hors propos et même que le moment est mal choisi. On nous propose même des déplacements de fonds normalement destinés à l' agriculture vers la politique extérieure qui ne sont même pas acceptés par le Royaume-Uni. Imaginez-vous. Nous ne pouvons pas avancer de cette manière. En ce qui concerne la Serbie, on nous propose plus de deux milliards d' euros pour la période. Je voudrais vous rappeler, Mesdames, Messieurs, que la Communauté européenne a dépensé dix millions d' euros pour faire tomber Pinochet. Notre contribution à la campagne contre Pinochet au référendum a été de dix millions. Nous avons dépensé 40 millions par an au profit des forces démocratiques en Serbie et on nous en demande deux cents et plus. Je serai le premier, Mesdames, Messieurs, je serai disposé à revoir les perspectives financières quand Milosevic tombera. Mais, en attendant, oublions les deux cents millions annuels d' ici à la fin de la période. Ne forçons pas davantage la machine. Mesdames, Messieurs, je ne sais pas si le Conseil est conscient de la situation réelle. S' il écarte la possibilité, comme il l' a écartée, de mobiliser de l' argent affecté à la rubrique 1A, relative à l' agriculture, pour l' affecter à la 4e, et n' accepte aucune augmentation du plafond de la rubrique 4 pour les actions extérieures - et il faut tout faire par redéploiement - nous sommes simplement devant un cas de non-révision des perspectives financières. Nous sommes simplement devant un cas de processus budgétaire en matière de dépenses non obligatoires, et, par conséquent, le risque majeur est que le Conseil n' ait pas respecté l' article 20 de l' accord interinstitutionnel. Stevenson Monsieur le Président, je suis ravi de cette occasion de faire quelques réflexions générales sur le budget 2001. Au sujet du budget de la pêche, je constate qu'une augmentation de plus de 27 % est proposée pour le financement des accords internationaux. Il s'agit d'accords avec des pays tiers du Sud qui permettent aux navires de l'Union de pêcher dans les eaux du Maroc, de la Mauritanie, de l'Argentine et d'autres pays. Force m'est de rappeler à cette Assemblée que ces accords coûtent actuellement 269 millions d'euros par an aux contribuables européens et qu'ils bénéficient surtout aux flottes de pêche espagnoles, portugaises et françaises. Les accords avec les pays du Sud sont toujours basés sur le principe "argent contre poisson", tandis que les accords avec les pays du Nord sont établis sur une base de réciprocité. C'est cette disparité entre les États membres du Nord et ceux du Sud qui ressort clairement du budget de la PAC, comme du budget de la politique commune de la pêche. Ainsi, la Commission a récemment annoncé une coupe arbitraire dans les remboursements aux exportations qui coûtera environ 32 millions d'euros par an à l'industrie écossaise du whisky, avec pour toute explication que cette industrie est riche et qu'elle n'a pas besoin de subventions. Pourquoi découvrons-nous alors qu'il est prévu d'augmenter de 64,5 % les subventions aux viticulteurs l'année prochaine, portant ainsi ce budget à plus d'un milliard d'euros ? Pourquoi l'industrie de l'huile d'olive reçoit-elle une augmentation de 8,9 %, ce qui lui fait un budget de près de 2,5 milliards d'euros l'année prochaine ? Et, le plus choquant de toute l'histoire, comment diable justifier que l'on accorde aux producteurs de tabac une augmentation de 2,8 %, ce qui porte le total des subventions à plus d'un milliard d'euros, quand on sait que les produits du tabac tuent un demi million de nos citoyens chaque année ? Pendant ce temps, le pauvre secteur des produits laitiers, assailli de toutes parts, avec des producteurs en proie à des difficultés dans toute l'Union, aura droit à une misérable augmentation de 0,3 %. Nous devons veiller à ce que le budget bénéficie à tous les citoyens de l'Union et pas seulement aux États membres du Sud. Schreyer Monsieur le Président, Mesdames et Messieurs les Députés, comme l'a exposé le rapporteur, le débat d'aujourd'hui vise à préparer la première lecture du budget par le Conseil le 20 juillet prochain et de débattre avant tout des votes sur les dépenses obligatoires, c'est-à-dire les dépenses agricoles, les dépenses en matière de pêche, les accords de pêche et le projet relatif aux dépenses en matière de politique étrangère et de sécurité. Ce faisant, nous avons la possibilité, cette semaine, de poser les jalons appropriés en vue du trilogue. On y débattra probablement en premier lieu des taux de croissance générale du budget 2001 par rapport à l'exercice 2000. La proposition de la Commission - je me permets de le rappeler - prévoit une augmentation de 5 % pour les crédits de paiement et de 3,9 % pour les crédits d'engagement. Ce résultat ne fut pas facile à atteindre car il a fallu intégrer les besoins supplémentaires issus du pacte de stabilité et que l'Agenda 2000 avait décidé d'un taux de croissance très élevé dans le domaine de la politique agricole. Dans ses premiers préparatifs en commission des budgets, le Conseil a proposé de prévoir un taux de croissance limité à 3,5 % pour les crédits de paiement et à 2,8 % pour les crédits d'engagement et une telle diminution n'est bien entendu possible, compte tenu de la part importante prise par les dépenses agricoles, que si des réductions interviennent également dans le domaine des dépenses agricoles par rapport à la proposition de la Commission. Je constate en effet avec étonnement que la commission des budgets du Conseil a proposé dès à présent des économies plus importantes que celles proposées par la Commission dans le domaine agricole, à savoir d'un demi-milliard d'euros. Au vu des débats publics qui ont été menés à propos de la proposition de la Commission, on peut s'en étonner mais la question demeure naturellement de savoir dans quelle mesure on est prêt à dire que de telles possibilités d'économie peuvent également être utilisées pour d'autres domaines. Pour l'heure, cela touche la problématique du domaine des aides extérieures. En la matière, le Conseil propose un recours plus réduit aux crédits d'engagement que ne le fait la Commission, à hauteur de 400 millions d'euros. De l'avis de la Commission, cette proposition manque de la clairvoyance politique nécessaire au vu des missions à accomplir dans le domaine de la politique étrangère. Naturellement, la Commission se félicite du soutien du Parlement quant à la politique relative aux Balkans et je voudrais m'en réjouir, et me réjouir aussi et surtout de l'audition menée par le Parlement et qui a amené, à mon sens, des découvertes essentielles. Le Conseil souligne le haut degré de priorité de la politique relative aux Balkans et, pourtant, il me semble que la proposition de financement qu'il avance est insuffisante. La Commission a signalé que l'aide à la Bosnie, par exemple, était réduite, que les approches pour l'Albanie et le Monténégro ne faisaient pas précisément l'objet d'une dotation plantureuse et que, selon nous, un seul engagement était satisfait. Nous devons également veiller à doter des moyens nécessaires les engagements qui existent au Kosovo et qui sont à présent - heureusement - bien mis en uvre par l'Agence pour la reconstruction, afin de pouvoir mener une politique fructueuse dans cette région qui constitue précisément une pierre de touche de la politique étrangère commune de l'Union européenne. Je voudrais aborder brièvement la question des accords de pêche. Nous serons en effet confrontés à une situation particulière en 2001 car de nombreux accords doivent être renégociés ou prolongés et qu'on ne sait pas encore quand il seront conclus et avec quelle dotation. Cela incite facilement à prévoir une dotation trop réduite dans l'approche budgétaire. Je pense tout de même qu'un certain soutien existe vis-à-vis de la proposition de la Commission de ne pas prévoir des approches trop réduites en la matière. La Commission présentera sa nouvelle estimation des dépenses nécessaires au mois d'octobre. On pourra alors opérer une planification plus précise dans ce domaine que ce n'est peut-être le cas actuellement. Dans vos interventions, vous avez signalé que c'était justement sur la question de la modification des perspectives financières que les divergences de vues étaient les plus sérieuses. Pour ce qui est de la Commission, je peux une fois encore répéter que nous sommes d'avis que la mission dans les Balkans, qui n'avait pu être prise en compte dans la planification financière l'année dernière, est si importante qu'une adaptation se justifie. Il ne s'agit absolument pas de décider d'une modification des perspectives financières pour tout nouveau besoin mais la Commission estime que c'est justifié lorsque d'importantes missions sont venues s'ajouter. Dans le domaine de la politique étrangère, il est encore un point que je me permettrai d'aborder au nom de la Commission. Nous avons proposé de prévoir 30 millions dans le budget 2001 en faveur du Fonds de réaction rapide qui doit servir à la prévention civile des crises. Le Conseil propose de le raboter de 10 millions et d'augmenter pour cela la dotation de la politique étrangère et de sécurité commune. À cet égard, la Commission pense que nous ne devrions pas affaiblir dès l'abord ce nouvel instrument de gestion civile des crises qu'est le Fonds de réaction rapide. Je voudrais encore émettre la remarque suivante quant au rapport de Mme Haug : vous avez demandé une nouvelle fois qu'en ce qui concerne l'administration de la politique étrangère, et en usant du terme "externalisation", la Commission produisent les propositions qui ont été promises. Je me permets de signaler à nouveau que nous travaillons intensément à la recherche d'une solution qui rassemble à l'avenir l'ensemble du cycle d'un projet dans les mêmes mains pour réduire avant toute chose - c'est là ma préoccupation essentielle - le délai entre les promesses faites en matière de politique étrangère et le moment où les fonds sont enfin libérés. Je voudrais remercier chaleureusement le rapporteur et la commission des budgets. J'espère que nous mettrons également les prochaines semaines à profit afin de dégager davantage de points communs que de différences et de bénéficier d'un bon départ pour les négociations budgétaires. Le Président La discussion commune est close. Le vote aura lieu demain, à 11h30. Heure des questions (Conseil) Le Président L' ordre du jour appelle l' heure des questions (B5-0532/00). Nous examinerons les questions adressées au Conseil, représenté par M. Moscovici, ministre des Affaires européennes, que beaucoup d' entre vous connaissent en sa qualité d' ancien député au Parlement européen. J'appelle la Andrew Nicholas Duff question nº1 d'(H-0518/00): Objet: Politique étrangère et de sécurité commune Compte tenu du développement que connaîtra sous peu la politique étrangère et de sécurité commune dans le traité, quelles sont les dispositions que la Présidence compte prendre pour veiller à ce que le Parlement soit tenu pleinement informé et soit consulté de manière appropriée dans ce domaine ? En particulier, à quelle date M. Alain Richard, ministre français de la défense, sera-t-il disposé à assister à une période de session ? Moscovici L'article 21 du traité sur l'Union européenne établit que la présidence consulte le Parlement européen sur les principaux aspects et sur les choix fondamentaux de la politique étrangère et de sécurité commune et veille à ce que les vues du Parlement européen soient dûment prises en considération. Soyez certains que la présidence française s'en tiendra scrupuleusement à ces dispositions. Cela vaudra en particulier pour les derniers développements de la politique étrangère et de sécurité commune, suite au Conseil européen de Feira et en vue de celui de Nice. Vous savez que la politique étrangère et de sécurité commune est un des principaux chantiers, ainsi qu'une des priorités de la présidence française, comme l'a indiqué devant vous ce matin le président de la République, M. Jacques Chirac. Comme il l'a déjà fait savoir, M. Alain Richard, ministre de la Défense, a l'intention d'intervenir devant le Parlement européen à des dates encore à déterminer. Je précise que Hubert Védrine ou moi-même, nous serons auditionnés tous les mois par la commission des affaires étrangères, le mardi après-midi suivant la clôture du Conseil "Affaires générales". Nous pourrons donc, par ce biais, tenir le Parlement européen au courant de ces problèmes de défense. Duff Je vous remercie, Monsieur le Ministre, pour cette première réponse de votre présidence. Je suis tout particulièrement ravi d'apprendre que nous verrons M. Richard ici. Il est extrêmement important que le développement de notre politique européenne de sécurité et de défense entraîne l'adhésion totale du public et son respect, et un contrôle parlementaire solide et crédible est assurément la voie à suivre à cet égard. Moscovici Je veux simplement confirmer la totale disponibilité du gouvernement français, notamment du ministre de la Défense, pour débattre très librement de ces sujets devant le Parlement européen. Kauppi Monsieur le Président du Conseil, lors du Sommet de Feira il y a deux semaines, on a abouti à un accord sur l'inscription de ladite "flexibilité" à l'ordre du jour de la CIG. On n'a pourtant pas défini de quelle manière la flexibilité pourrait concerner également le deuxième pilier, c'est-à-dire la politique étrangère et de sécurité commune. J'aimerais donc demander quand la présidence va présenter son avis sur la façon de mettre en uvre la clause de flexibilité en matière de deuxième pilier ? Si et quand cela va arriver, est-ce que les États membres qui ne font pas partie de l'OTAN seront automatiquement exclus des décisions prises en vertu de la flexibilité et à la suite desquelles une partie des États membres avanceront peut-être plus rapidement vers une défense commune ? Je fais surtout référence à la déclaration du ministre français de la Défense, M. Alain Richard, qui a exprimé la semaine dernière sa préoccupation de voir éventuellement les pays non alignés participer pleinement aux projets de développement du deuxième pilier. Moscovici Vous savez, Madame la Députée, que cette question des rapports entre les pays membres de l'Union européenne qui ne sont pas membres de l'OTAN a occupé une bonne partie des discussions du Sommet de Feira et qu'elle est en voie de trouver une solution satisfaisante. Quant à la flexibilité sur le deuxième pilier, vous permettrez peut-être à la présidence de prendre en main la Conférence intergouvernementale, ce qu'elle fera à partir du Conseil "Affaires générales" de lundi prochain, 10 juillet. Nous pourrons ainsi voir quelles sont les positions sur ce sujet. Je vous rappelle que la présidence a pour tâche de mener à bien la CIG et non pas d'affirmer les positions de tel ou tel État membre. Newton Dunn Je suis ravi de voir le président en exercice ici, lui qui fut député au Parlement européen. Compte-t-il proposer, dans le traité de Nice ou dans le cadre des négociations en vue du traité de Nice à la fin de l'année, la codécision entre le Parlement et le Conseil pour les matières relevant de la politique étrangère et de sécurité commune ? Cette Assemblée est appelée à devenir la chambre basse, comme le président de la République nous l'a dit ce matin, et si nous voulons emporter l'adhésion de l'opinion publique dans les affaires de sécurité et de défense, nous devons avoir la position qui convient. Est-il par conséquent d'accord pour reconnaître que la codécision est la voie à suivre dans ce domaine ? Moscovici Vous me permettrez, Monsieur le Député, de m'en tenir à ma réponse précédente. Le Président Je rappelle à Messieurs les Députés en général que nous devons poser des questions, c' est à ça que sert l' heure des questions, et que le président en exercice du Conseil répond à ces questions suivant ses critères. Le Président J' appelle la Marie Anne Isler Béguin question nº 2 de (H-0519/00) : Objet : Transport d'eau de la France à l'Espagne et gestion durable des ressources d'eau La France aurait l'intention de lancer un projet d'aqueduc pour transporter les eaux du Rhône jusqu'à Barcelone avec la participation de la société Lyonnaise. Les eaux serviraient à développer l'agriculture intensive irriguée de Catalogne. Ce projet va contre toute politique de gestion durable des ressources d'eau au niveau régional. Le Conseil a-t-il connaissance de ce projet ? Le Conseil ne pense-t-il pas qu'une telle politique aille contre le principe de précaution et d'action préventive en matière d'environnement du Traité instituant la Communauté Européenne (art. 174) car elle déresponsabilise les consommateurs d'eau transportée d'ailleurs ? Quelles initiatives entend entreprendre le Conseil pour qu'une politique de gestion durable des ressources d'eau dans l'Union soit développée et afin que les projets de transport d'eau à longue distance ne mettent pas en danger l'équilibre écologique des régions concernées ? Moscovici Conseil. Il existe effectivement un projet, des études quant au transfert des eaux du Rhône vers la Catalogne. Mais ce projet n'engage pas, en tout cas pas à ce stade, les autorités françaises ni d'ailleurs les autorités espagnoles. Par ailleurs, il existe une proposition de directive du Parlement européen et du Conseil établissant un cadre pour une politique communautaire dans le domaine de l'eau. Elle vient d'être adoptée en procédure de conciliation le 29 juin 2000. Il est à remarquer que le projet de cette directive-cadre a notamment comme objectif la préservation, la protection et l'amélioration de la qualité de l'environnement, ainsi que l'utilisation prudente et rationnelle des ressources naturelles. Il fixe les principes de base d'une politique de l'eau durable dans l'Union européenne et repose sur les principes du Traité, notamment ceux de précaution, d'action préventive et de correction par priorité à la source des atteintes à l'environnement, ainsi que sur le principe du pollueur-payeur. Il est à noter que ce projet devrait s'appliquer aussi bien aux eaux de surface qu'aux eaux souterraines et que l'objet en est de prévenir toute nouvelle dégradation, de promouvoir une utilisation durable fondée sur la protection à long terme des ressources disponibles en eau et de contribuer à atténuer les effets des inondations et des sécheresses. Le projet vise à parvenir à un bon état de toutes ces masses d'eau à travers une série de mesures à prendre par les États membres et cela selon un échéancier déterminé. Il s'ensuit que tout projet de transport d'eau sur de longues distances devra tenir compte des objectifs esquissés ci-dessus. D'autre part, il y a lieu d'observer que toute initiative de ce genre doit obligatoirement faire l'objet d'une évaluation à la fois socio-économique et environnementale. Isler Béguin Merci, Monsieur le Ministre, pour cette réponse. Toutefois, étant donné que vous l'avez détaillée, vous avez sans doute de surcroît des données supplémentaires et, lorsque vous parlez d'études qui ont été réalisées, je m'inquiète parce que, effectivement, si j'ai posé cette question, c'est parce que des citoyens espagnols et des citoyens français nous ont alertés sur cette question en nous demandant des compléments d'information, parce qu'elle a déjà fait l'objet ici d'une discussion au Parlement européen, qui avait été rejetée, justement dans le cadre de la directive sur l'eau. Mais vous savez que, dans toutes les directives, il y a des exceptions, et justement ce transfert pourrait très bien entrer dans cette exception. Donc, je voulais avoir de votre part la confirmation que, sans étude d'impact et sans avertir les parlementaires européens, ce projet ne fera pas l'objet d'une exception. Moscovici J'ai bien situé ce projet dans un cadre global et général, j'ai aussi rappelé qu'il n'engageait, à ce stade, ni les autorités françaises ni les autorités espagnoles. Il va de soi que, dès que je disposerai d'éléments complémentaires, je les ferai parvenir à l'honorable parlementaire. Pour le reste, je rappelle ce qui était ma conclusion, à savoir qu'il faut observer, et confirmer, que toute initiative de ce genre doit obligatoirement faire l'objet d'une évaluation socio-économique et environnementale. Korhola Monsieur le Président du Conseil, lors de la lecture de la directive-cadre sur l'eau, on a évoqué à plusieurs reprises les craintes qu'il puisse plus tard être possible dans l'UE de transférer de l'eau d'un État membre à l'autre contre la volonté du pays fournisseur de cette eau. Est-ce que le Président considère un tel risque comme possible et est-il nécessaire de protéger les États membres contre une telle action ? Moscovici Je n'ai pas, à dire vrai, d'éléments supplémentaires à ajouter à mes réponses précédentes. Le Président J' appelle la Roy Perry question nº 3 de (H-0525/00) : Objet : Radio numérique Le Conseil convient-il qu' un appui politique à la radio numérique, analogue à celui dont ont bénéficié la technologie du téléphone mobile et la télévision numérique, pourrait contribuer à renforcer la confiance dans l' avenir de la radio ? Moscovici Je peux simplement dire, en réponse à la question de l'honorable parlementaire, que, en l'absence d'une initiative de la Commission, qui ne saurait tarder, le Conseil n'a pas encore défini de position en la matière. Perry Monsieur le Président, cette réponse me déçoit. Une audition a eu lieu au Parlement européen il y a quelques semaines avec des représentants du pays du ministre et du mien. Les représentants de l'industrie radiophonique ont très fermement fait remarquer à cette occasion que la radiophonie numérique est un secteur des médias qui ne se développe pas aussi rapidement et aussi efficacement qu'il le devrait et le sentiment général était que le soutien politique fait défaut. J'ose espérer que le Conseil, s'il devait recevoir une proposition de la Commission, agirait énergiquement pour soutenir la radiophonie numérique. Un autre problème vient du fait que les diverses composantes du spectre radiophonique numérique se distribuent aujourd'hui dans toute l'Europe souvent assez librement et sans contrepartie financière. Pourtant, ce spectre pourrait bien sûr être très rentable s'il était utilisé pour les communications téléphoniques. Pourriez-vous nous garantir que le Conseil de ministres examinera très soigneusement cette question et veillera à ce qu'elle n'entrave en rien le développement de la radiophonie numérique en Europe ? Moscovici Je rappelle que la Digital Audiobroadcasting, c'est-à-dire la radiodiffusion numérique, existe depuis 1989 déjà et que le principal problème non encore résolu est que les récepteurs sont toujours onéreux. Une des principales questions que le Conseil, qui a une attitude ouverte, devra examiner en temps voulu, concerne la définition de certains principes destinés à renforcer la lisibilité et l'efficacité de ce domaine des communications électroniques. La question de la convergence entre les télécommunications, les médias et la technologie de l'information a été soulevée à la fin de 1999, au cours d'une session du Conseil, et le 2 mai 2000, à l'occasion d'un débat public. À cette occasion, le Conseil a insisté sur les principes suivants, à savoir que la réglementation devra s'appuyer sur des objectifs politiques clairement définis, stimuler la croissance économique et la compétitivité et veiller aux objectifs d'intérêt général. La réglementation devra également viser à la neutralité technologique, les règles concernant les services de communication étant autant que possible indépendantes de la technologie mise en uvre pour fournir ces services. Le 2 mai 2000, le Conseil a souligné qu'il importait d'assurer un équilibre entre la sécurité juridique, principalement garantie par des dispositions contraignantes, et la possibilité de réagir rapidement à l'évolution technologique et à celle du marché, grâce à des mesures flexibles. C'est dire, je le répète, que l'attitude du Conseil est ouverte. Le Président J' appelle la John Walls Cushnahan question nº 4 de (H-0531/00) : Objet : Accord entre l'Union européenne et la Chine en liaison avec l'OMC Le Conseil est-il informé de ce que la Chine a enjoint la télévision d' État, les journaux et les propriétaires de panneaux d' affichage de cesser de faire passer l' annonce publicitaire Sprite mettant en scène la jeune vedette populaire Sherry Chang Huei-mei, qui a chanté lors de l' investiture du président Chen Shui-bain ? Le Conseil est-il également informé de ce que les autorités chinoises ont récemment prié les entreprises de Hong Kong et de Chine populaire de ne pas commercer avec les entreprises taiwanaises qu' elles jugent favorables à l' indépendance ? Vu qu' un accord a récemment été conclu avec la Chine en vue de son adhésion à l' OMC, de quelle manière le Conseil entend-il réagir à l' utilisation de ce type de chantage politique, contraire aux principes du libre-échange ? Moscovici Le Conseil est engagé depuis longtemps en faveur de l'amélioration de la situation des droits de l'homme en Chine, y compris les droits civils et politiques, qui sont gravement affectés par des faits tels que ceux rapportés par l'honorable parlementaire. L'aspect le plus significatif de cet engagement est le dialogue que l'Union européenne a entrepris avec la Chine au sujet des droits de l'homme. En dépit de certaines avancées vers l'amélioration du système juridique des droits économiques et sociaux, peu de progrès ont été réalisés sur le terrain, en particulier en ce qui concerne les droits civils et politiques. Le Conseil est donc profondément préoccupé par la restriction persistante et généralisée imposée en matière de libertés fondamentales, notamment de libertés de réunion, d'expression et d'association. Il est convenu que l'Union européenne continuerait d'exprimer publiquement ses inquiétudes sur la situation des droits de l'homme en Chine et de soulever cette question lors des réunions avec la Chine à tous les niveaux. Dans ces conditions, le Conseil est convenu que l'Union européenne adopterait une position ferme à l'égard du projet de résolution sur la situation des droits de l'homme en Chine, présenté par les États-Unis lors de la 56ème session de la Commission des droits de l'homme des Nations unies. Le Conseil est convenu, au cas où le projet de résolution sur la Chine serait mis aux voix, que les États membres qui font partie de cette commission voteraient pour. Finalement, le projet de résolution n'a pas été soumis à un vote, à la suite de l'adoption d'une motion de non-intervention, à l'initiative de la Chine. Le Conseil est en outre convenu que l'approche qu'il adopterait lors de la prochaine session de la CDH serait fonction des résultats concernant la situation des droits de l'homme en Chine qui auraient été obtenus par le dialogue. En ce qui concerne le processus conduisant à l'accession de la Chine à l'OMC, le Conseil estime que ce n'est pas l'enceinte adéquate pour aborder les questions ayant trait aux droits de l'homme et, à cet égard, estime aussi que l'augmentation des transactions commerciales viendrait en appui des efforts de l'Union européenne en vue de garantir le respect des droits de l'homme, la démocratie et l'État de droit, toutes valeurs fondatrices de l'Europe. Cushnahan Je féliciterai tout d'abord M. Moscovici pour la victoire de son pays à l'Euro 2000. Il est très agréable d'accueillir ici un ancien collègue qui a accédé à une fonction supérieure, mais vous me permettrez, Monsieur Moscovici, de vous rappeler notre frustration de députés s'évertuant d'obtenir des réponses du Conseil. J'espère, s'il est vrai que le Conseil souhaite travailler avec le Parlement, que, lors de votre prochaine venue dans cet hémicycle, vous n'aurez plus de réponses aussi sèches que celle que vous avez donnée à M. Newton Dunn. Pour en venir à votre réponse à ma question, je ne suis pas d'accord avec son contenu. J'estime que l'UE a eu une réaction navrante à Genève. C'est par pure lâcheté que nous n'avons pas soutenu l'initiative des États-Unis. Si nous avions adopté une position beaucoup plus ferme, nous n'aurions pas à subir aujourd'hui l'arrogance de la Chine. J'espère que la prochaine fois que cette question reviendra sur la table aux Nations unies, les États membres feront passer les principes avant les intérêts commerciaux. La Chine, dans le cadre de l'OMC, utilise, en réponse à cette question, le commerce comme un instrument de chantage politique et nous ne devrions pas hésiter à exploiter de la même façon toute influence. Compte tenu de ce que vous avez dit, je voudrais que vous me donniez l'assurance qu'à l'avenir, les États membres adopteront une position ferme à l'égard de la Chine dans les discussions concernant les droits de l'homme et ne se laisseront influencer par aucune menace économique de ce pays. Moscovici Je vous remercie, Monsieur le Député, pour vos encouragements personnels et pour vos félicitations à la suite du succès de la France, dimanche dernier à l'Euro 2000. Pour le reste, je m'efforcerai, au cours de ces questions, de présenter ce qui est le point de vue du Conseil. Je rappellerai que la Présidence est mandatée pour ce faire, en fonction des positions que celui-ci prend. Le Président Monsieur le Ministre, je ne peux pas vous féliciter de ce succès, étant donné que je dois maintenir une totale neutralité, comme vous le comprendrez. Je suis en outre d' un pays affecté par une défaite imprévisible, comme d' autres députés ici présents. J' appelle la question nº 5 de Ioannis Souladakis (H-0536/00) : Objet : Renforcement des capacités exportatrices des pays de l'Europe du Sud-Est Le Pacte de stabilité pour l'Europe du Sud-Est constitue une option politique de première importance de l'Union européenne. Dans le cadre de cette politique pour l'Europe du Sud-Est, il est évident que sa reconstruction économique et sociale jouera un rôle tout à fait important. Sur la base de ce qui précède, le Conseil pourrait-il dire quelles actions concrètes il a l'intention d'entreprendre, en tant que critères économiques de mise en uvre du Pacte de stabilité pour l'Europe du Sud-Est, dans le but de renforcer les capacités exportatrices des pays de la région à destination du marché de l'Union européenne et de venir en aide à leur économie, qui est éprouvée ? Moscovici Je suis très conscient, Monsieur le Président, que nous ne nous sommes pas fait beaucoup d'amis durant cet Euro. L'Union européenne soutient l'idée que l'approfondissement du commerce international devrait, à la longue, remplacer la dépendance par rapport à l'aide étrangère et que l'intégration commerciale devrait être un des premiers volets de l'intégration plus poussée, à plus long terme, des pays de l'Europe du Sud-Est dans les structures euro-atlantiques. Le processus de stabilisation et d'association est la pièce maîtresse de la politique de l'Union européenne. Vous savez que celle-ci vise à aider les pays concernés à reconstruire leurs économies en restaurant et améliorant leurs infrastructures et en réorientant vers les conditions du marché les anciennes économies de guerre et planifiées. À la suite des décisions du Conseil européen de Lisbonne, prévoyant que les accords de stabilisation et d'association avec les pays des Balkans occidentaux devraient être précédés d'une libéralisation asymétrique des échanges, la Commission devrait présenter sous peu une proposition concrète étendant les préférences commerciales existantes en abolissant les plafonds tarifaires qui subsistent pour certains produits industriels et améliorant l'accès des produits agricoles aux marchés. Le Pacte de stabilité pour l'Europe du Sud-Est vise d'une manière générale à aider les pays de la région, afin de parvenir à la stabilité et à la prospérité économique dans l'ensemble de celle-ci. Pour atteindre cet objectif, une table régionale de l'Europe du Sud-Est a été créée ainsi qu'une table de travail sur la reconstruction économique, qui inclut les relations commerciales. L'importance de la libéralisation et de la facilitation des échanges aussi bien entre les pays de la région qu'entre celle-ci et l'Union a été soulignée à la fois par les donateurs et par les bénéficiaires lors de la conférence régionale pour le financement du pacte, qui s'est tenue à Bruxelles à la fin du mois de mars de cette année. Dans tous les domaines abordés dans le Pacte de stabilité, donc également dans les domaines économiques et commerciaux, des engagements réciproques entre les donateurs et les bénéficiaires restent la clef du succès du Pacte de stabilité. L'engagement des pays de la région à mettre en uvre des réformes et à créer un environnement propice à des progrès économiques durables est au cur même du pacte. Souladakis Je vous remercie de votre réponse, j' aimerais toutefois faire les observations suivantes : avant vous, je discutais au Parlement du budget de 2001 et, de nouveau, nous avons abouti à la même impasse : où trouver l' argent nécessaire au financement de l' Accord de stabilité ? En ce sens, ma question avait exactement cette signification. Étant donné que nous avons affaire à des économies qui, auparavant, en raison du système économique en vigueur, fonctionnaient au moyen d' échanges sur la base d' autres réseaux d' achats et de ventes, la question que j' ai posée, en fait, concerne ce qui doit être fait pour que nous puissions enfin voir, sur les marchés des pays membres de l' Union européenne, des produits provenant de ces régions. Voilà la question. Autrement dit, quelles sont ces politiques qui renforceront l' activité productive de ces régions sans aucun financement de l' Union européenne, qui, déjà, a du mal à en trouver, d' autant plus qu' elle se trouve confrontée à des problèmes internes. Le problème se situe clairement là. Et ma question concerne précisément les mesures que pourrait prendre l' Union européenne, pour que soient mis en place ces réseaux auparavant inexistants et que ces hommes puissent vendre leurs produits. Moscovici C'est justement, Monsieur le Député, tout l'objet du Pacte de stabilité et des accords d'association, dont je rappelle qu'ils comportent des dispositions dans les domaines économiques et commerciaux, et il est effectivement de notre devoir de consentir, encore une fois, à des ouvertures qui soient asymétriques, pour tenir compte des retards pris par ces pays, mais je peux vous assurer que, pour la présidence du Conseil et pour la présidence du Conseil européen aussi, le devenir de cette région est tout à fait prioritaire : c'est dans ce sens que le Président de la République a proposé un sommet des Balkans occidentaux, qui devrait se tenir sous notre présidence, peut-être à Zagreb. Le Président J'appelle la Alexandros Alavanos question nº6 d'(H-0539/00): Objet: Levée des sanctions contre l'Irak La décision 687/1991 de l' ONU faisait valoir que les sanctions imposées à l' Irak seraient levées si ce pays consentait à l' abandon des armes de destruction massive dont on supposait qu' elles étaient en sa possession. Or, les inspections plus que minutieuses auxquelles se sont livrés des milliers d' observateurs n' ont pu prouver l' existence de telles armes, pas plus qu' elles n' ont établi la possibilité de leur éventuelle fabrication, et les rapport à ce sujet sont parfaitement rassurants. Pourtant, l' embargo décrété contre l' Irak reste d' application, embargo dont les conséquences sur la population sont dramatiques, comme l' illustre bien l' exemple de la mortalité infantile, qui a augmenté dans des proportions effroyables ; ces dix dernières années, on a enregistré le décès de 1,5 million d' enfants dû au manque de médicaments et d' aliments. Le programme baptisé Pétrole contre nourriture ne peut servir d' alibi aux crimes qui continuent à se perpétrer, dès lors que seule une petite fraction des exportations permises à l' Irak revient sous la forme de produits alimentaires et pharmaceutiques, le reste étant retenu au titre de "compensations" ou gelé dans les banques occidentales sans que l' Irak puisse en profiter. Dans quelle mesure le Conseil peut-il étudier le problème de la levée de l' embargo dont les seules victimes sont les civils - et, tout spécialement, les enfants - irakiens ? Moscovici L'Union européenne met intégralement en uvre toutes les résolutions du Conseil de sécurité des Nations unies, y compris celles qui concernent l'Irak. La résolution 1284, adoptée le 17 décembre 1999, vise à reprendre les inspections de l'ONU et, en même temps, à permettre l'amélioration du programme dit "pétrole contre nourriture", puis à suspendre les sanctions contre l'Irak. L'Union européenne invite le gouvernement irakien à coopérer pleinement avec l'ONU et avec ses organes subsidiaires. Le Conseil constate que depuis la fin 1998, aucun contrôle n'a pu être effectué pour vérifier que l'Irak se conforme effectivement aux résolutions, tout à fait pertinentes, du Conseil de sécurité, notamment la résolution 687. Par conséquent, l'embargo décrété contre l'Irak reste d'application. Il est vrai, nous en sommes tout particulièrement conscients, qu'en Irak la situation humanitaire résultant de l'embargo est grave et même préoccupante, surtout pour les enfants irakiens. Le gouvernement irakien porte une responsabilité primordiale dans cette situation. Toutefois, comme l'a noté le panel d'experts présidé par l'ambassadeur Amorim en avril 1999, la population irakienne n'aurait pas à souffrir de telles privations sans la prolongation des mesures prises en 1991 par le Conseil de sécurité. La communauté internationale et le gouvernement irakien devraient tout mettre en uvre pour que le programme "pétrole contre nourriture" profite pleinement au peuple irakien. À cet égard, le Conseil salue la création d'un groupe de travail des Nations unies chargé de faire des recommandations générales sur la manière d'améliorer l'efficacité des sanctions de l'ONU, notamment en les ciblant mieux, et d'éviter les souffrances humaines inutiles. Le Conseil a pris note du fait que le Conseil de sécurité des Nations unies a invité, dans sa résolution 1302, le Secrétaire général de l'ONU à nommer des experts indépendants pour préparer une étude approfondie sur la situation humanitaire en Irak. Alavanos J' ai posé cette question, parce que je connais la sensibilité de la France à ce sujet. J' ai écouté la réponse formelle du président en exercice, mais nous savons tous que la situation en Irak est dépendante de la politique d' arbitraire des États-Unis qui cherchent à s' imposer dans la région. Par exemple, il y a la zone d' exclusion aérienne, qu' aucun Conseil de sécurité de l' ONU n' a jamais légalisée. Nous savons de même que M. Eguéo, représentant des Nations unies, a présenté son rapport aux Nations unies, en 1997, après 6900 visites et inspections, et a affirmé qu' il n' y avait pas le moindre soupçon de l' existence d' armes nucléaires ou chimiques en Irak. Personnellement, j' aimerais demander à la présidence française si, compte tenu de tout cela, compte tenu qu' une grande part des revenus que devait avoir l' Irak grâce au pétrole, sont gelés aujourd' hui dans une banque française à New-York, elle compte prendre certaines initiatives pendant son mandat, afin de mettre un terme à la situation dictatoriale imposée par les États-Unis, qui provoque des dégâts considérables parmi le peuple et des enfants irakiens. Moscovici Vous avez raison de souligner qu'il y a peut-être une sensibilité française sur cette question, mais si sensibilité française il y a, elle n'est pas réputée être indifférente aux souffrances du peuple irakien. Vous savez sans doute que mon pays est membre permanent du Conseil de sécurité de l'ONU et je répète qu'il souhaite effectivement que l'intégralité de ces résolutions soient respectées en explorant en même temps toutes les possibilités de trouver une solution, en commençant par l'application stricte de la résolution "pétrole contre nourriture". C'est dans cette voie délicate que nous devons maintenant nous engager. Perry Monsieur le Président, je me félicite de la réponse du ministre, mais j'aimerais qu'il nous donne l'assurance que le Conseil et lui-même, en examinant ce problème, ne perdront pas de vue le sort des 604 citoyens koweïtiens qui ont disparu à la suite de l'occupation illégale du Koweït par l'Irak et qu'ils continueront de faire pression sur les autorités irakiennes afin de savoir ce que sont devenus ces personnes. Moscovici Je tiens simplement à confirmer que nous avons l'intention d'examiner ce problème dans l'intégralité de ses dimensions. Korakas Monsieur le Président, j' ai moi aussi soumis une question similaire, portant le nº 20. Malheureusement, j' ai aujourd' hui été informé par les services du Conseil que ma question n' a pu être traduite à temps, ayant été soumise dans les trois jours précédant l' expiration du délai. Je considère ce fait comme inadmissible, je n' en porte pas la responsabilité. Pour compléter ce qui a été dit, je veux signaler à mon tour que, ainsi que je l' ai noté dans ma question, au cours du seul mois dernier, du mois de mai, 8000 personnes sont mortes par manque de médicaments. La mortalité infantile, causée par le manque de médicaments, a doublé. Les données statistiques montrent que le nombre de personnes ayant perdu la vie en Irak, en raison des sanctions prises de 1990 à aujourd' hui, s' élève à plus de 1.309.153. Sous prétexte de sanctions prises contre le régime de Saddam Hussein - qui est toujours au pouvoir - en raison de l' existence d' armes nucléaires qu'on ne découvre pas, un génocide du peuple de l' Irak est en train de se perpétrer. Je demande donc au Conseil s' il sait que ce génocide, qui se poursuit depuis dix ans, ne peut plus durer, s' il demandera la levée d' un embargo qui nuit au peuple irakien et s' il a l' intention, ne serait-ce qu' unilatéralement, de prendre des mesures de protection en faveur du peuple irakien. Moscovici Premièrement, je crois effectivement - bien que débutant dans cette fonction - qu'il existe des règles sur cet exercice très particulier, qui veut que les questions soient traduites sous la responsabilité du Parlement ce qui permet au Conseil d'y répondre de façon extrêmement précise. Deuxièmement, je veux simplement confirmer qu'à travers ces résolutions personne ne cautionne le régime de M. Saddam Hussein et je ne pense pas que l'expression de génocide - concernant, en l'occurrence, si j'ai bien compris, ceux qui ont pris des sanctions - soit justifiée. Ce n'est ni la position de la France, ni celle du Conseil. Le Président Nous n' avons pas le temps d' engager un débat sur les relations entre le Conseil et le Parlement en ce qui concerne les questions parce que nous empiéterions alors sur le temps alloué aux réponses aux questions. Mais je dois dire qu' il y a six questions qui, malheureusement, bien qu' elles soient arrivées en bonne et due forme dans certaines langues, ne sont pas arrivées dans toutes les langues au Conseil, en raison d' un jour férié à Luxembourg je pense. Et le Conseil a décidé de ne pas y répondre. En tous cas, ce débat peut être organisé par la Conférence des présidents, qui traite de ces relations et des incidents qui peuvent se produire. J' appelle la question nº 7 d' Esko Olavi Seppänen (H-0542/00) : Objet : Non-alignement de certains États membres de l'Union européenne Le Conseil européen de Feira a abordé la question de la défense dans l' Union européenne (UE), lequel thème est également à l' ordre du jour de la conférence intergouvernementale. Certains États membres de l' UE ne font pas partie de l' OTAN. Quelle est la position du Conseil concernant la situation de ces pays dans le cadre de la future coopération de l' UE en matière de défense, et les États membres alignés respectent-ils, de l' avis de la Présidence, leur volonté de demeurer non alignés ? Moscovici Il n'y a pas de problème entre le Parlement et la Commission. Simplement, il est vrai qu'on nous a expliqué l'exercice d'une certaine façon et qu'il est de règle, effectivement, que nous ayons les questions traduites pour pouvoir y répondre, sans quoi nous nous livrons à un exercice d'improvisation qui risque d'être de mauvaise qualité. Je reviens à la question posée. L'article 17 du traité sur l'Union européenne établit que la politique de l'Union, au sens du présent article, n'affecte pas le caractère spécifique de la politique de sécurité et de défense de certains États membres y compris les États membres non alignés. De même, elle respecte les obligations découlant du traité de l'Atlantique nord pour certains États membres qui considèrent que leur défense commune est réalisée dans le cadre de l'OTAN et qu' elle est compatible avec la politique commune de sécurité et de défense arrêtée dans ce cadre. Après Amsterdam, l'Union européenne a entamé un processus visant à lui permettre de prendre toutes les mesures nécessaires pour agir dans le domaine de la prévention des conflits et de la gestion des crises, défini dans le traité sur l'Union européenne, ce qu'on appelle les missions de Petersberg, sans préjudice des positions des États membres à l'égard de leur adhésion ou non-adhésion à l'OTAN ou à l'UEO. Ceci a été réaffirmé dans le rapport de la présidence, approuvé par le Conseil européen d'Helsinki. Seppänen Monsieur le Ministre, lors du Sommet de Feira on a décidé d'augmenter la flexibilité. Je l'ai interprété dans le sens que cette flexibilité serait également introduite pour les dossiers qui concernent le deuxième pilier, la politique étrangère et de sécurité. Est-ce que votre interprétation est la même ? En même temps, j'ai suivi les vues du président français sur la façon de développer l'Union européenne à deux vitesses. Ce développement devrait éventuellement comporter un noyau dur et ferme formé par certains pays pionniers. Est-ce que vous considérez que ce noyau dur - comme l'appelle l'ancien président de la Commission, M. Jacques Delors - pourrait englober un pays non aligné ? Moscovici Ainsi posée la question est extrêmement complexe. Elle renvoie à l'ensemble de la CIG ; je me propose donc d'y répondre de façon plus approfondie lors d'un prochain échange. Je veux simplement souligner qu'à Feira nous avons effectivement manifesté notre souhait que le cadre existant puisse aussi faire sa place aux pays non alignés et aux pays non membres de l'OTAN et si c'est cette forme de flexibilité que vous évoquez, alors elle sera sans doute mise en uvre. Pour le reste, nous aurons l'occasion de reparler de la façon dont évoluera l'Europe de la défense, et dont évolueront les coopérations renforcées en la matière. Le Président J' appelle la María Izquierdo Rojo question nº 8 de (H-0545/00) : Objet : Priorités de la présidence française en matière de promotion des femmes Quelles mesures concrètes la présidence française envisage-t-elle à titre prioritaire en vue d'améliorer la situation des femmes européennes ? Moscovici Mme Nicole Péry, ma collègue, secrétaire d'État chargée des droits des femmes, présentera, dès la semaine prochaine, le programme de la présidence française dans ce domaine devant votre commission compétente. Je veux simplement donner ici quelques indications générales. Je dirai que, sous la présidence française, le Conseil devra traiter un certain nombre de dossiers relatifs à l'égalité entre les hommes et les femmes. Tout d'abord, la Commission vient d'adresser au Conseil une communication intitulée "Vers une stratégie-cadre communautaire en matière d'égalité entre les femmes et les hommes", ainsi qu' une proposition de décision du Conseil relative à un programme d'appui de la stratégie communautaire en matière d'égalité entre les femmes et les hommes, une proposition de directive du Parlement européen et du Conseil modifiant la directive 67/207/CEE relative à la mise en uvre du principe de l'égalité de traitement entre hommes et femmes en ce qui concerne - et c'est déterminant - l'accès à l'emploi, la formation, la formation professionnelle et les conditions de travail. La présidence française, je vous le dis avec force, a déjà programmé la présentation de ces textes par la Commission. En ce qui concerne la proposition de décision relative à un programme sur la base de l'article 13 du traité, dans la mesure où le programme doit débuter le 1er janvier 2001, la présidence a pour objectif son adoption lors du Conseil "emploi-protection sociale" du 28 novembre prochain. S'agissant de la proposition de directive, la présidence française s'emploiera à faire progresser les travaux le plus avant possible. Hormis ces textes législatifs, le Conseil procédera, comme les années précédentes, à l'examen de la mise en uvre par les États membres du programme d'action de Pékin. Par ailleurs, la présidence française organisera deux manifestations dans ce domaine : une conférence ministérielle, le 27 octobre à Paris, consacrée à trois sujets - les femmes et la prise de décisions, l'articulation entre la vie familiale et la vie professionnelle, le mainstreaming - et également un colloque sur l'égalité professionnelle, le 24 novembre à Paris, portant sur les discriminations à l'embauche et les difficultés du retour à l'emploi. Vous pouvez donc être assurée que l'égalité entre les hommes et les femmes fera l'objet d'une attention toute particulière de la présidence française. Izquierdo Rojo Monsieur le Président, je remercie beaucoup monsieur le président en exercice du Conseil, M. Moscovici, pour cette réponse si prometteuse qui, en plus, met en pratique quelque chose que nous a dit ce matin M. Chirac, président de la république française, lorsqu' il a affirmé que la présidence française était ambitieuse et concrète. Vous l' avez démontré avec cette réponse. M. Chirac nous a également dit que l' un des aspects les plus intéressants que doit traiter la présidence française est celui de l' équilibre entre la vie familiale et professionnelle. À cet égard, je voudrais vous demander comment on pourra éviter que ce concept fondamental soit utilisé pour reléguer davantage les femmes au second plan et également quel rôle joueront les hommes pour concilier la vie familiale et professionnelle. Moscovici Je n'aurai pas cette prétention, d'autant que le genre masculin est tout à fait divers, et n'est pas un genre particulier. Non, je crois que le plus sage est peut-être d'en débattre plus avant avec Mme Péry, en disant simplement que, d'un point de vue philosophique, si on articule la vie familiale et la vie professionnelle, ce n'est sûrement pas pour défavoriser les femmes ou pour revenir à un modèle tout à fait traditionnel, mais bien au contraire pour aller vers ce qui est notre volonté commune, c'est-à-dire l'égalité effective entre les femmes et les hommes. Il importe d'en prendre les moyens, la contribution des hommes à la vie familiale en faisant sans aucun doute partie. Le Président J' appelle la Jonas Sjöstedt question nº 9 de (H-0552/00) : Objet : Position du Conseil concernant l'affaire Pelinka en Autriche Le 1er mai 1999, le professeur Anton Pelinka a fait une déclaration à la chaîne de télévision italienne RAI concernant des propos précédemment tenus par Jörg Haider, du Parti de la liberté, à propos du national-socialisme. Le 11 mai 2000, un tribunal de Vienne (Landesgericht für Strafsachen) a condamné le professeur Pelinka à une amende de 60.000 schillings pour diffamation à l'égard de Jörg Haider. La cause a été défendue par Dieter Böhmdorfer, avocat de Jörg Haider et actuel ministre autrichien de la justice. La déclaration de M. Pelinka n'entre-t-elle pas dans le champ des libertés garanties dans une démocratie ? La question est de savoir si le tribunal autrichien s'est rendu coupable d'une atteinte grave à la liberté d'expression en général, et à la liberté académique en particulier, sachant que l'Autriche est membre du Conseil de l'Europe et de l'UE dont l'article 6, paragraphe 2 du traité dispose que l'Union doit respecter les droits fondamentaux, tels qu'ils sont garantis par la convention européenne de sauvegarde des droits de l'homme et des libertés fondamentales. Quel pense le Conseil du fait que le ministre de la justice d'un État membre ait activement pris part à un procès qui s'oppose manifestement à la convention et au traité susmentionnés ? Moscovici Ma réponse sera extrêmement brève. Elle consiste à dire que le Conseil est, bien sûr, informé de cette situation particulière, guère facile sans doute. Néanmoins, et vous le comprendrez, il n'appartient pas au Conseil de commenter les décisions de justice. Il ne peut pas davantage émettre des appréciations sur le fonctionnement de l'institution judiciaire dans l'un des États membres. Sjöstedt Monsieur le Président, je remercie la présidence française pour sa brève réponse. J'ai néanmoins deux questions complémentaires, car il est question d'une affaire très importante au caractère très incertain d'un point de vue démocratique. Les 14 États membres ont prévu de demander à des experts du Conseil européen d'examiner certains rapports en Autriche. Ma première question est de savoir si la présidence française pense que cette demande de contrôle doit également englober le cas Pelinka, ce qui serait plausible. Ma deuxième question concerne les articles 6 et 7 du Traité, qui portent sur les droits fondamentaux. Je me demande si la présidence française estime qu'il y a lieu d'examiner ce cas en dehors des articles 6 et 7 du Traité. Moscovici Sur ce point, je veux simplement rappeler que la présidence portugaise, qui a agi avec beaucoup d'équilibre, a été amenée à prendre des mesures, non pas au nom du Conseil, mais au nom des 14, il y a quelques jours, mesures auxquelles nous avons souscrit, des mesures que nous appliquerons à la fois dans l'évaluation de la situation autrichienne et dans le maintien des sanctions. Nous nous en tiendrons à ces mesures, sans en rajouter, mais bien sûr sans en retrancher, tant que la preuve n'aura pas été faite d'une évaluation significative à la fois de la situation et de la nature politique du FPÖ. Rübig Monsieur le Président, l'Autriche dispose de lois très strictes contre le fascisme, le national-socialisme et la résurgence de tels mouvements et de nombreuses condamnations ont été prononcées ces dernières années. Le président du Conseil note-t-il l'existence de lois similaires ou meilleures dans d'autres États ? Le Conseil continuera-t-il d'ignorer les violations des traités européens issues des sanctions prises contre l'Autriche - et décidées par quatorze Premiers ministres -, de ne pas se prononcer à ce sujet et donc de rester en rupture avec le Traité ? Le Conseil s'obstinera-t-il à l'avenir à ne pas traiter les décisions bilatérales ? Moscovici Il me semblait avoir répondu par avance à la question, quant au maintien des mesures et en même temps à l'évaluation de la situation. Pour le reste, je ne suis pas en mesure de me prononcer, exactement, sur la situation judiciaire ou juridique en Autriche. Mais je sais qu'il y a d'autres pays dans lesquels la situation politique me paraît plus enviable. Et là, je m'exprime, non pas en tant que président en exercice du Conseil, mais en tant que ministre d'un gouvernement. Le Président La seconde question complémentaire va être posée par M. Ford, et je dois rappeler qu' il est l' auteur de la question suivante, la numéro 10, qui ne recevra pas de réponse sous l' intitulé de question nº 10, car elle figure parmi les six questions qui n' ont pas été traduites dans toutes les langues au Conseil. M. Ford peut poser sa question complémentaire. Ford Monsieur le Président, permettez-moi de dire que je suis assez inquiet d'apprendre que personne, au sein de la présidence française, n'est en mesure de lire aucune autre langue européenne que le français. À ce propos également, la présidence peut-elle confirmer qu'en vertu du Traité, ce sont les Quatorze - c'est-à-dire les Quinze moins l'État membre concerné - qui devraient faire une recommandation pour suspendre l'Autriche si cela était nécessaire ? Je ne dis pas que c'est nécessaire, mais à supposer que cela le devienne, ne serions-nous pas en droit d'espérer un avis de la présidence nous disant si cette affaire lui pose véritablement un problème ? N'est-il pas normal et juste que la même personne ne soit pas à la fois juge, partie et bourreau et que la personne qui porte l'accusation ne soit pas en même temps ministre de la justice ? Ne dénoncerait-on pas une situation de ce genre si elle se produisait, disons, au Zimbabwe ou dans une quelconque autre partie du monde ? Moscovici sur la capacité qui peut être celle de la présidence française de comprendre d'autres langues que le français. Nous ne sommes pas tous des illettrés ou des analphabètes. Simplement, il y a des règles de transmission qui font qu'effectivement, entre Parlement et Conseil, ces questions ne sont pas arrivées aujourd'hui. J'espère très sincèrement que, pour les prochaines périodes de session, avec ou sans traduction, les choses seront arrangées. C'est un problème d'ajustement à court terme. Pour le reste, comme vous l'avez compris, la présidence française a l'intention de se conformer aux mesures qui ont déjà été décidées par les Quatorze. Et si on dit que c'est par les Quatorze, on sait bien que ce n'est pas exactement un problème du Conseil, mais bien un problème de quatorze États membres par rapport à un autre. D'ailleurs, ces mesures sont, je le répète, de nature strictement bilatérale et n'entament en rien le fait que l'Autriche est un pays membre de l'Union européenne, qui a accès à toutes ses institutions, qui participe à toutes ses instances et qui, pendant notre présidence, sera traitée comme telle, c'est-à-dire réellement comme un pays majeur dans l'Union européenne. Ford Monsieur le Président, j'ai demandé au président en exercice de répondre à ma question qui est de savoir si l'article 7 des Traités demande réellement aux Quatorze d'intervenir à l'égard d'un pays dont le comportement sur le plan des droits de l'homme est douteux. Il semble dire que c'est un problème pour la présidence en exercice et non pour quatorze série de relations bilatérales. Moscovici Je crois qu'il y a une petite ambiguïté sur cette affaire. Nul n'a prétendu expulser l'Autriche de l'Union européenne, et je viens de l'expliquer à l'instant. En même temps, ces mesures ont été prises par quatorze États membres sur une base politique. C'est bien sur une base politique que nous continuons d'agir, tout en respectant pleinement, encore une fois, les droits de l'Autriche dans l'Union européenne. Le Président C'est l' une des questions à laquelle le Conseil ne va pas répondre, étant donné que sa traduction n' est pas parvenue au Conseil dans toutes les langues au moment voulu. Le Parlement réfléchira sur ce sujet, mais aujourd' hui nous n' allons pas en discuter davantage, si vous le voulez bien. J' appelle la question nº 11 de Maj Britt Theorin (H-0554/00) : Objet : Cour pénale internationale La Commission européenne, en particulier le commissaire chargé du développement et de l'aide humanitaire, a joué un rôle important dans la création, en juin 1998, de la nouvelle Cour pénale internationale (CPI) permanente. La signature de la Convention de Rome, qui établit la CPI, constitue une étape importante pour mettre un terme à la tendance visant à recourir systématiquement au viol en cas de guerre. Cette Convention constitue le premier accord international établissant que le viol, l'esclavage sexuel et la grossesse forcée peuvent être traités comme des crimes contre l'humanité et des crimes de guerre. Toutefois, pour entrer en vigueur, la Convention de Rome doit être ratifiée par 60 États. Or, bien que tous les États membres l'aient signée, cette dernière n'a malheureusement été ratifiée que par l'Italie. Quelles mesures le Conseil envisage-t-il afin de garantir que la Convention soit également ratifiée par les autres États membres de l'UE ? Moscovici L'honorable parlementaire voudra bien, pour avoir la réponse précise à cette question, se référer à la question orale H-0217/00, posée par M. Cushnahan durant la session de mars, dans laquelle le Conseil indiquait que, depuis leur adoption à Rome, le 17 juillet 1998, il encourage vivement les États membres à ratifier les statuts qui jettent les bases de la Cour pénale internationale. Cette ratification, rappelons-le, car c'est un principe juridique, relève toutefois de la compétence exclusive des États membres, souverains en la matière. Theorin Monsieur le Président, c'est une bonne chose que la France et la Belgique aient ratifié le traité sur la Cour pénale internationale, mais je reste malgré tout très inquiet quant à son développement. Cela fait maintenant deux ans que le traité de la conférence de Rome a été rédigé, et seulement un cinquième des États requis ont ratifié la création d'une Cour pénale internationale permanente. À ce rythme, il est peu probable que nous puissions respecter l'échéance du mois de décembre. Je pense plutôt que l'UE doit diriger la création d'un système de droit international et que, lorsque le système de droit national ne fonctionne pas, la communauté internationale doit être prête à prendre des mesures à l'encontre des pires criminels. Cela concerne avant tout les attaques subies par les femmes et les filles et les lacunes qui, nous le savons, sont apparues dans la constitution et la mise en place des tribunaux pour les criminels de guerre des années 1990 pour le Rwanda et la Yougoslavie. Il apparaît clairement que le système actuel ne suffit pas à traiter les crimes tels que la grossesse forcée, l'esclavage sexuel et les viols systématiques. Pour que la Cour pénale internationale voit le jour et fonctionne de manière efficace, elle a besoin d'un large soutien international. Je voudrais encore demander au Conseil s'il prévoit d'adopter des initiatives particulières pour encourager la ratification, y compris dans les États en dehors de l'UE. La Russie et les Etats-Unis sont essentiels dans le cas présent. Moscovici Encore une fois, le Conseil considère que la conclusion fructueuse de la conférence pour la création de la Cour pénale internationale constituait une réalisation historique signifiant que l'on peut agir pour faire en sorte que le monde devienne à la fois plus sûr et plus juste. Comment pouvait-on imaginer prise de position plus forte en même temps. Nous ne pouvions pas empiéter sur la souveraineté des États en matière de ratification des traités. Je veux signaler que la France, par exemple, a également ratifié ce traité, qu'elle soutient vigoureusement et que j'ai, par exemple, participé, aux côtés du président de la République, il y a peu de mois, à une visite à La Haye, où nous avons été rendre visite au tribunal pénal international pour l'ex-Yougoslavie. C'est dire à quel point nous nous sentons très engagés dans cette affaire. Mais c'est l'incitation qui est notre seule arme. Le Président J' appelle la Concepció Ferrer question nº 12 de (H-0556/00) : Objet : Le commerce des diamants : cause de conflits en Afrique Il est avéré que la violence, en Sierra Leone ou dans les Grands Lacs, est liée aux monopoles sur les gisements de minéraux dans la région et aux luttes pour le contrôle de ces monopoles. Certains États membres, comme le Royaume-Uni, envisagent déjà un embargo sur les diamants en Sierra Leone car il est amplement démontré que le commerce des pierres précieuses sert et a servi à financer la guérilla du RUF. Le Conseil étudie-t-il la possibilité d'engager une action portant sur le commerce des diamants provenant de Sierra Leone et de la zone des Grands Lacs, qui contribuerait à promouvoir la paix dans cette région ? Dans l'affirmative, pourrait-il indiquer quelles mesures il met en uvre dans ce sens ou projette pour l'avenir immédiat ? Moscovici Le Conseil a exprimé à plusieurs reprises sa préoccupation face au commerce illicite des diamants qui attisent les conflits dans un certain nombre de pays d'Afrique, notamment en Angola, en République démocratique du Congo et en Sierra Leone. Récemment, le 13 juin dernier, le Conseil a averti le gouvernement du Liberia que s'il n'agissait pas d'une manière responsable à l'égard de la Sierra Leone, en particulier en ce qui concerne le commerce illicite des diamants, l'Union européenne en tiendrait compte dans sa politique, et notamment dans le cadre de la Convention de Lomé. Toutefois le Conseil, je le précise, n'a pas encore discuté des initiatives proposées par le Royaume-Uni au Conseil de sécurité des Nations unies, ni eu de contacts avec les principaux importateurs de diamants en vue d'empêcher le commerce illicite des diamants. Ferrer Monsieur le Président en exercice du Conseil, je suis vraiment navrée de votre réponse. Je crois que le problème lié au trafic de diamants, qui a coûté et qui coûtera encore beaucoup de vies humaines, mérite une attention beaucoup plus ferme et plus déterminée de la part du Conseil. Je ne vous le reproche évidemment pas directement, dans la mesure où vous venez d' assumer la présidence, mais je vous demanderais d' adopter des décisions beaucoup plus énergiques et plus frappantes. L' Union européenne s' est engagée à promouvoir la paix et la stabilité non seulement en Europe, mais également dans le reste du monde. Et si on ne contrôle pas les diamants, il est évident que l' on ne pourra pas promouvoir la paix et la stabilité en Afrique. Dans le cas du Sierra Leone, la Grande-Bretagne avait appuyé l' embargo, et la France également, dans une certaine mesure. On pourrait promouvoir, à partir du Conseil, un embargo généralisé sur tous les diamants provenant d' Afrique, et, surtout, le contrôle des certificats. Nous savons que ce sont des mesures difficiles à appliquer mais, en tout cas, tout progrès dans ce sens épargnerait des vies humaines et contribuerait à la pacification de conflits réellement dramatiques sur le continent africain. Moscovici Oui, j'ai simplement présenté ce qui était l'état des travaux au Conseil. Cela ne veut, en aucun cas, dire que nous n'y accorderons pas une attention toute particulière et que nous ne vous en tiendrons pas régulièrement informés. Simplement, j'ai informé de l'état où nous en étions. Le Président Monsieur le Président en exercice du Conseil, la question nº 13 figure parmi les six questions auxquelles le Conseil ne répondra pas en raison de problèmes réglementaires. Son auteur étant absent, la question nº 14 est caduque. La question nº 15 de M. Medina Ortega ne recevra pas de réponse étant donné que le thème qu' elle aborde figure à l' ordre du jour de la présente période de session. J' appelle la Ioannis Marinos question nº 16 de (H-0565/00) : Objet : Violation de l'espace aérien chypriote par des avions de combat turcs La République de Chypre, qui deviendra d'ici peu membre de l'Union européenne, est de ce fait victime de l'agressivité de la Turquie. Outre qu'il occupe militairement 37 % de son territoire depuis vingt-six ans, ce pays - qui est lui-même candidat à l'adhésion à l'Union - met en doute presque quotidiennement la survie de Chypre en tant que nation indépendante. Tout récemment, les autorités de Nicosie ont dénoncé auprès du secrétaire général de l'ONU, M. Annan, soixante-dix-huit violations de leur espace aérien et de la région d'information en vol (FIR) de la capitale chypriote par des avions de combat turcs les 27 et 30 avril, ainsi que les 1er, 4, 5, 8, 9, 10, 12, 17, 18, 19 et 26 mai 2000. Ces dénonciations ont été faites selon le mode le plus officiel par une lettre du représentant permanent de Chypre à l'ONU, M. Zankaïou, à M. Annan en date du 5 juin. Quelle est la position officielle du Conseil au sujet de ces violations de la souveraineté d'un État membre de l'ONU et candidat à l'adhésion à l'Union européenne ? La tactique suivie par la Turquie est-elle conforme à l'attitude qui sied à un État européen moderne ? Moscovici L'honorable parlementaire a appelé l'attention du Conseil sur les violations de l'espace aérien de la République de Chypre par des avions militaires turcs. Le Conseil est très attaché au principe de souveraineté et à ce titre il ne peut que rappeler son attachement à la résolution 353 du 20 juillet 1974 du Conseil de sécurité des Nations unies ainsi qu'à la résolution 3212 de l'Assemblée générale des Nations unies, du 1er novembre 1974 demandant à tous les États de respecter la souveraineté de la République de Chypre. Le Conseil attend, bien sûr, de tout candidat à l'adhésion qu'il se conforme aux valeurs européennes et qu'il établisse avec ses voisins des relations de bon voisinage. Concernant Chypre, le processus de règlement a été lancé sous l'égide des Nations unies. Le Conseil, qui soutient les efforts du secrétaire général des Nations unies, attend de la Turquie, comme des autres parties, qu'elle contribue à la réussite de ces discussions, pour aboutir à un règlement juste et durable de la question chypriote. Marinos Je remercie Monsieur le Ministre, mais, malheureusement, sa réponse ne saurait me satisfaire. Le Conseil ne cesse de parler d' un problème chypriote, alors qu' il s' agit de l' occupation de 40 % du territoire d' un pays indépendant, membre de l' ONU, candidat à l' adhésion à l' Union européenne, mais qui, pourtant, est livré à la merci d' un conquérant tout-puissant. La Turquie, encouragée par l' indulgence et les dérobades de l' Europe et des États-Unis, a procédé avant-hier à un acte agressif de provocation qui aurait pu fournir le prétexte à une guerre entre des pays de force égale. En effet, les troupes d' occupation turques se sont avancées de 200 mètres supplémentaires sur le territoire chypriote, ont dressé une barricade à côté du dernier poste de garde britannique, piégeant de cette manière 10 chypriotes grecs qui se sont ainsi trouvés en position d' otages. À présent, nous posons au Conseil la question suivante : est-ce qu'il doit encore tolérer ce comportement agressif de la Turquie, sans réagir de manière décisive. Se rendra-t-il enfin compte que la Turquie se moque de la légalité internationale, nuit à la crédibilité de l' ONU, provoque l' Union européenne et met le gouvernement grec dans une position délicate ? Je rappelle que la Grèce a levé son veto à la candidature de la Turquie, en respect des promesses que lui avaient données les 14 autres pays, lesquels l' ont assurée du changement de comportement de la Turquie. La Turquie se figure-t-elle que ce recul est comparable au traité de Munich et, pour cette raison, se permet d' aller de l' avant ? Moscovici J'avais bien compris la question. Je voulais simplement répéter ma réponse en soulignant qu'on ne pouvait pas prétendre que la Turquie soit encouragée de toute part à une attitude agressive. Zacharakis Monsieur le Ministre, je comprends votre réticence à donner une réponse claire et franche aux questions touchant au comportement inadmissible de la Turquie à Chypre. Cette réticence était d' ailleurs déjà de mise chez vos prédécesseurs qui hésitaient à prononcer la condamnation ouverte de la Turquie et je crains qu' elle ne persiste chez vos successeurs, puisqu' il semblerait qu' ait été adoptée, à l' égard de la Turquie, la formule inspirée par les Américains - et pas seulement par eux- de deux poids deux mesures, ainsi que la méthode commode du recours aux faux-semblants, comme l' est, depuis 26 ans, la possibilité soi-disant évidente d' un arrangement dans la question chypriote et, par suite, la soi-disant nécessité d' apaiser l' homme de paille d' Ankara, M. Denktash. Malgré tout, je risquerai encore une autre question, en espérant obtenir cette fois une réponse satisfaisante de votre part. La présidence française est-elle prête à sortir de son attitude digne de Ponce Pilate et à faire savoir clairement à la Turquie, au nom de l' Union européenne, premièrement, que Chypre adhérera à l' Union européenne comme membre à part entière, même si le problème chypriote n' a pas auparavant trouvé de solution, dans la mesure où toute éventuelle tentative de solution se sera avérée impraticable en raison de l' intransigeance turque et, deuxièmement, que la candidature de la Turquie restera toujours stagnante, tant qu' elle persistera à transgresser les principes fondamentaux du droit international et de l' idéal européen ? Le Président J'appelle la Olivier Dupuis question nº17 d'(H-0569/00): Objet: Milosevic Ces derniers jours, de nombreux médias ont rapporté qu'un État membre de l'Union européenne uvrerait en ce moment en tant que médiateur pour trouver une "issue" à la grave situation existant en Serbie. Selon les mêmes médias, cet État membre travaillerait, en collaboration avec d'autres membres de la communauté internationale, sur un scénario prévoyant l'octroi à M. Milosevic et à sa famille d'un exil protégé et, partant, d'une immunité devant le Tribunal international pour les crimes commis dans l'ex-Yougoslavie, en échange de son abandon du pouvoir. Le Conseil n'estime-t-il pas qu'un tel scénario, s'il devait se matérialiser, constituerait un revirement total de la politique poursuivie jusqu'ici par l'Union européenne à l'égard des personnes inculpées par le Tribunal international pour les crimes commis dans l'ex-Yougoslavie ? Le Conseil n'estime-t-il pas en outre qu'un tel revirement aurait de très sérieuses conséquences pour la crédibilité de la future Cour pénale internationale ? Moscovici Les indiscrétions auxquelles l'honorable député fait référence, publiées par une partie de la presse internationale et concernant de discrets pourparlers entre certains gouvernements, ayant pour objectif d'assurer au président Milosevic et à sa famille un exil protégé, ont été démenties officiellement par les porte-parole de tous les gouvernements concernés. La politique de l'Union européenne, visant à assurer un soutien plein et inconditionnel au tribunal international pour les crimes commis en ex-Yougoslavie, ainsi qu'à toute action entreprise pour poursuivre et soumettre les personnes inculpées de ces crimes à la justice internationale, reste, je puis vous l'assurer, absolument et totalement inchangée. Dupuis Monsieur le Ministre, votre réponse me satisfait pleinement, et je vois que vous avez des problèmes de voix. La séance s'est prolongée assez longtemps. Je vous remercie beaucoup. Bon début et bonne poursuite de présidence, et plein succès. Le Président Nous aussi, nous remercions Monsieur le Ministre de sa présence, et nous lui souhaitons que son rhume guérisse. Je souffre de la même chose. Il faut bien soigner ces rhumes d' été. Le temps alloué à l' heure des questions au Conseil étant épuisé, les questions 18, 21 et 24 recevront une réponse écrite. L' heure des questions est close. (La séance, suspendue à 19h45, est reprise à 21 heures). Projets de budget rectificatifs et supplémentaires (BRS) pour l'exercice 2000 Le Président L'ordre du jour appelle en discussion commune les deux rapports suivants : A5-0183/00 de M. Bourlanges, au nom de la commission des budgets, sur le projet de budget rectificatif et supplémentaire nº 1/2000 au budget des Communautés européennes pour l'exercice 2000 (C5-0314/2000) ; A5-0192/00 de M. Virrankoski, au nom de la commission des budgets, sur le projet de budget rectificatif et supplémentaire nº 2/2000 des Communautés européennes pour l'exercice 2000 (SEC(2000) 1095 - C5-0342/2000). M. Bourlanges n'étant pas encore dans l'hémicycle, je cède la parole, pour cinq minutes, à M. Virrankoski. Virrankoski Monsieur le Président, le projet de budget rectificatif et supplémentaire 2/2000 à l'examen comporte des crédits au Conseil et au Parlement. Le budget du Conseil s'élève à 6,635 millions d'euros. Ce montant est affecté aux besoins de la politique étrangère et de sécurité commune, ainsi qu'à la politique de défense. On estime que la location, la rénovation et l'ameublement d'un nouveau bâtiment demandent 5,877 millions d'euros. Ce bâtiment sera destiné aux besoins du personnel de la politique étrangère et de sécurité. On y installera notamment l'état-major de l'Union européenne avec les experts militaires venant des États membres. Leur nombre devrait être de 45 pendant la phase initiale mais il devrait atteindre par la suite 60 ou même 90 personnes. Les dépenses salariales de ce personnel seront de 758 000 euros pour la fin de l'année. Conformément à un vieux "gentleman's agreement", aucune institution - ni le Conseil, ni le Parlement - ne s'est mêlée aux projets de budget de l'autre. En ce qui concerne le Parlement européen, le projet de budget rectificatif et supplémentaire comporte un crédit de 15 millions d'euros affecté à un acompte supplémentaire du bâtiment de Bruxelles. Cela réduira les frais d'intérêt annuels de 2,2 millions d'euros pendant dix ans. La marge des perspectives financières sera de 69,1 millions d'euros après ces crédits. La commission budgétaire a transféré déjà 38 millions d'euros au financement de ce bâtiment, le Spinelli, au moyen d'un transfert C6/2000 des fonds non utilisés cette année. Puisque la présidente a pour sa part pu faire des transferts à cet effet, on pourra en tout utiliser environ 58 millions d'euros pour les paiements accélérés. Cela réduira pendant dix ans les paiements annuels du Parlement d'environ 8-9 millions d'euros, ce qui est un grand soulagement. Il est raisonnable que le Parlement européen paie ces locaux à l'avance. On économisera ainsi intérêts et on obtiendra une marge de manuvre pour le budget du Parlement en vue des années à venir. Cette marge de manuvre sera nécessaire lorsque les autres dépenses du Parlement augmenteront avec l'élargissement vers l'est. Conformément au budget rectificatif et supplémentaire 2/2000, la part du Parlement dans les dépenses de la rubrique 5, soit les dépenses administratives, s'élève d'ores et déjà à 20,41 %, ce qui dépasse de peu le plafond de 20 % fixé par le Parlement lui-même. Au début, la part des dépenses administratives représentait moins de 20 % lors de l'établissement du budget. Vu qu'il est très probable qu'une grande partie de crédit - 60 millions d'euros - affecté au règlement des membres ne sera pas utilisée, puisque plus de la moitié de l'année s'est déjà écoulée, on pourra réexaminer ce plafond vers la fin de l'année. Il faut d'ailleurs noter que le Parlement économise des fonds parce que l'investissement est on ne peut plus raisonnable. Le budget du Conseil est intéressant car il comporte pour la première fois des crédits affectés à la politique de sécurité et de défense commune. Des structures seront créées au Conseil afin d'attacher plus étroitement la dimension défensive à l'UE comme un secteur de son action, conformément aux résolutions du Sommet de Helsinki. Cette question sera extrêmement difficile pour les petits pays neutres, comme la Finlande par exemple. Les ravages de l'opération de la gestion de crise au Kosovo effraient. Dans quelle mesure ampleur peut-on justifier les opérations de guerre et quelles sont leurs limites ? La future technique budgétaire posera un grand problème. L'article 28 du traité fondateur n'est pas clair, surtout en ce qui concerne la politique de sécurité, de défense et militaire commune. Les dépenses administratives font partie du budget de l'UE mais le Conseil dispose du pouvoir de réflexion en matière de dépenses opérationnelles. Quelle sera donc la pratique à appliquer et quelle part de ces dépenses cherchera-t-on à placer sous la rubrique 4 (actions extérieures), déjà surchargée ? Lors des négociations futures, il faudra clarifier la classification des dépenses et mieux la conformer aux souhaits du Parlement. Le Président Avant de donner la parole à M. Bourlanges pour cinq minutes, je voudrais signaler qu'aujourd'hui encore, nous avons à traiter d'un ordre du jour interminable et je vous prie donc de vous tenir autant que possible aux temps de parole établis ; faute de quoi, nous irons au-delà de minuit. Ce serait déplaisant pour tout le monde. Bourlanges Monsieur le Président, je tâcherai de m'en tenir à vos sages conseils. Le budget rectificatif et supplémentaire qui vous est soumis ne devrait pas poser de problèmes majeurs. Pour une raison simple, c'est que s'il permet - et c'est une innovation satisfaisante pour ce Parlement d'introduire un certain nombre d'éléments et de choix budgétaires qui lui conviennent et qui lui plaisent - pour l'essentiel, c'est un projet qui est satisfaisant pour le Conseil. En effet, dans le projet qui vous est soumis, le Conseil est le grand gagnant. Gagnant légitime, il n'est pas gagnant contre nous, il est gagnant tout court. Il est gagnant parce que ce budget vise essentiellement à lui permettre de récupérer les soldes excédentaires du budget de l'année écoulée, soit 3,2 milliards d'euros. Il fait apparaître une moindre contribution en matière de ristourne britannique et il fait apparaître un rendement plus important des ressources propres, notamment des droits de douane. Tout cela vient en déduction des charges qui pèsent sur lui. Donc, le projet qui vous est soumis est une bonne affaire pour le Conseil. Ce n'est pas pour autant une mauvaise affaire pour le Parlement. D'abord, parce que nous nous sommes mis d'accord, au sein du trilogue, les uns avec les autres, pour que le budget qui vous est soumis ne soit pas simplement réduit à la restitution des soldes aux États membres, mais qu'on puisse y ajouter des dépenses et que ce soit un vrai budget rectificatif et supplémentaire. C'est une victoire limitée, mais significative, de ce Parlement. En second lieu, nous introduisons dans cette affaire un certain nombre de choix qui sont heureux. Premièrement, nous introduisons, à hauteur d'un million d'écus, une contribution spéciale pour les médicaments orphelins. Maintenant que la base légale existe, nous pouvons financer ces médicaments. C'est une priorité pour la commission compétente, c'est une priorité également pour la commission des budgets, c'est une priorité pour ce Parlement. Deuxièmement - et c'est le second apport important de cette affaire - nous introduisons un certain nombre de moyens supplémentaires, à hauteur de 11 millions d'euros : 5 millions pour le Haut-représentant en Bosnie-Herzégovine, 6 millions pour la mission intérimaire des Nations unies au Kosovo, au titre des administrations civiles transitoires. Là encore, les bases légales sont créées. Nous avons les moyens, les besoins existent, le Kosovo et la Bosnie-Herzégovine sont des préoccupations prioritaires, et nous sommes décidés à les financer. Comment les financer ? Eh bien, nous le faisons par un prélèvement, en termes de crédits d'engagement, sur les crédits ECIP qui n'ont plus de raison d'être, qui existent en tant que crédits, mais qui, faute de base légale, ne pourront pas être employés. C'est donc une dépense gagée par un sacrifice qui ne nous coûte guère. Troisième élément important : le financement de l'aide spéciale au Monténégro. Vous vous rappelez que nous nous sommes opposés, les uns et les autres, à ce que cette aide soit financée par un prélèvement sur d'autres dépenses extérieures, en particulier sur MEDA. Nous avons donc décidé de la financer par l'appel à la marge, qui est de 21 millions dans cette rubrique. Nous avons besoin de 20 millions. L'histoire budgétaire fait bien les choses. Nous utilisons la quasi-totalité de la marge et cette action est ainsi financée, sans aucune diminution, sans aucun transfert, à partir d'autres crédits. Tout cela est très satisfaisant. Maintenant - et je termine par là - la grande question qui est posée est de savoir si, procéduralement, le Conseil va nous suivre. En effet, nous avons une première lecture du Conseil, ceci est notre première lecture, et nous souhaitons fortement aboutir à un résultat sur la base de notre première lecture. Autrement dit, nous souhaitons que la deuxième lecture du Conseil, qui aura lieu le 20 juillet, reprenne notre première lecture, car si ce n'était pas le cas, nous devrions repartir pour un tour. Je crois que ce ne serait pas l'intérêt du Conseil - dont je regrette l'absence, d'ailleurs, ce soir - que d'avoir une seconde lecture. J'insiste en outre sur un point très particulier : si nous avions une seconde lecture, les délais, tels qu'ils seraient appliqués strictement, nous obligeraient à tenir, pour voter ce BRS en seconde lecture, une session en août. C'est évidemment hors de question ; l'usage a toujours été, dans ce Parlement et entre les institutions, que le mois d'août soit neutralisé dans les délais. Je suis convaincu que le Conseil s'en tiendra à cette règle. C'est son intérêt, c'est le nôtre et c'est notre intérêt commun que de nous accorder tant sur la procédure que sur le fond. Ferber Monsieur le Président, Madame la Commissaire, chers collègues, bien que nous ne soyons qu'en juillet, l'Union européenne et le Parlement européen se rendent aujourd'hui dans les États membres les bras chargés de cadeaux car le budget supplémentaire prévoit la restitution de 3,2 milliards d'euros au lieu d'origine de cet argent. Pour le dire très clairement, nous ne faisons pas de cadeaux mais restituons ces fonds à leurs détenteurs d'origine, c'est-à-dire aux États membres et, en fin de compte, aux contribuables. Cela montre que nous procédons à une gestion régulière des ressources et notre rapporteur, mon ami Jean-Louis Bourlanges, vient d'avoir l'occasion d'exposer le fond des choses avec sobriété. Je le remercie chaleureusement, ainsi que notre collègue Virrankoski, bien entendu, pour le budget supplémentaire qui concerne en particulier le Parlement et le Conseil. Nous gérons les ressources budgétaires de façon économe, c'est une tâche importante qui nous incombe. Nous gérons les ressources de façon régulière, c'est aussi une tâche importante qui nous incombe. C'est d'ailleurs un thème dont nous avons pu particulièrement débattre ce matin. Permettez-moi seulement de faire une remarque au Conseil. J'espère qu'à présent, lorsque le bâtiment sera enfin disponible, M. Solana pourra lui aussi enfin venir à bout de ses activités et aussi des documents strictement confidentiels. Nous avons vraiment des tâches plus urgentes que de traiter de la question du mode de dissimulation des documents aux yeux des visiteurs importuns. J'ai donc ardemment approuvé ce report de crédits afin qu'on résolve enfin cette problématique technique et que, ce faisant, plus rien ne s'oppose au succès de la politique européenne de sécurité et de défense. En ce qui concerne le Parlement, nous poursuivons, avec ce budget supplémentaire, la réduction de la charge annuelle de nos intérêts. Cela aussi nous offre des marges de manuvre à l'intérieur de notre propre marge au sein de la catégorie 5 et nous permet l'engagement durable et plus judicieux des ressources en faveur du travail parlementaire et pas uniquement du paiement des intérêts en matière de politique immobilière. C'est pourquoi il va de soi que le PPE peut approuver les rapports Bourlanges et Virrankoski. Walter Monsieur le Président, Madame la Commissaire, Mesdames et Messieurs, sur le fond, je n'ai guère de choses à ajouter sur ce qui a été dit. Nous approuverons nous aussi, bien entendu, les deux rapports. Je voudrais concentrer mon intervention sur le budget rectificatif et supplémentaire nº1, qui vise à ce que nous déplacions, comme vient de le dire M. Ferber, Noël en juillet, et ce au profit du Conseil. Récupérer 3,2 milliards et pouvoir les inscrire au budget est une très bonne affaire pour le Conseil. Nous serions heureux qu'on prenne note et qu'on discute avec la même intensité et la même passion du fait que nous cherchons 200 millions pour équilibrer le budget global l'année prochaine et financer une mission qui concerne très fortement l'Europe, à savoir le Kosovo et l'ensemble des Balkans. Nous parlons de 3,2 milliards - c'est-à-dire seize fois plus - et c'est à juste titre - je ne veux pas éveiller le moindre doute - qu'ils sont restitués. Prochainement, il sera sans doute à nouveau question de 200 millions à un autre poste. Nous avons rencontré ce problème l'année dernière et nous serons probablement confrontés une nouvelle fois à un problème similaire cette année. L'ordre de grandeur sera peut-être quelque peu supérieur mais, sur le principe, ce sera pareil et nous devrons résoudre ce problème. Je prie le Conseil de garder cela à l'esprit, notamment dans le cadre des prochaines négociations. Il serait bien entendu magnifique que nous puissions ne restituer qu'une partie de cette somme, qu'il puisse y avoir un accord entre le Conseil et le Parlement, que nous tenions en réserve une partie de ces moyens pour des cas imprévus. Il va sans dire que cela permettrait, à l'avenir, un tout autre mode de relations. C'est une proposition tout à fait exceptionnelle, j'en conviens, mais nous devrions effectivement réfléchir à la création d'une sorte de réserve pour imprévus. Je pense que cela contribuerait à détendre les discussions budgétaires. Je veux encore aborder deux autres parties du budget supplémentaire. Le premier point : grâce à l'excellent rapport de notre rapporteur Bourlanges, nous parvenons en effet à dégager 20 millions pour le Monténégro, pour lequel nous acceptons l'urgence de la situation. Toutefois, nous ne pouvons dégager ces 20 millions qu'en exploitant la marge au maximum. Nous ne pouvons pas recourir aux 3,2 milliards ; nous devons exploiter les marges au maximum. Nous ne procédons pas en joignant l'acte à la parole et en engageant l'argent là où cela s'avérerait nécessaire. Non, nous restituons l'argent avant de chercher des bagatelles, des croûtes de pain pour accomplir nos missions. Je me permets de prier le Conseil de faire preuve à l'avenir d'un peu plus de réserve en matière d'annonces et de promesses s'il ne déclare pas dans le même temps sous quel autre poste il nous faut procéder à des réductions. Je ne peux que prier le Conseil de ne pas créer de nouveaux problèmes en ne donnant pas son approbation dans le cadre de la procédure actuelle - en ce qui concerne le budget supplémentaire nº1. Nous nous réjouirions particulièrement que le Conseil se montre coulant pour la prochaine procédure budgétaire et puisse se ranger à notre décision. Nous recevrions un signal positif qui pourrait être marquant pour les prochaines discussions budgétaires. Je prie le Conseil de procéder ainsi : si tel était le cas, nous en prendrions acte avec bienveillance. Gill Monsieur le Président, le rapporteur a déjà expliqué que le BRS demande l' approbation de deux montants différents. J' espère que ces montants ont été fixés dans le respect des principes de prudence budgétaire et d' optimisation des ressources. La décision politique d' approuver le bâtiment pour Monsieur Solana et l' effectif militaire de 45 personnes avait déjà été prise par les quinze États membres à Helsinki. J' aimerais formuler trois remarques à ce sujet. Tout d' abord, la raison pour laquelle le personnel militaire du bâtiment devrait être comptabilisé dans les dépenses administratives n' est pas claire. Ce personnel devrait plutôt être comptabilisé sous la rubrique des dépenses de fonctionnement. Deuxièmement, j' ai cru comprendre qu' il existe une convention tacite précisant que le Parlement et le Conseil européens consentent à ne pas intervenir mutuellement dans leur budget. Je crois que les choses sont allées trop loin. L' interprétation que fait le Conseil de la convention tacite est une pure extrapolation. La convention concerne les bâtiments et le personnel du Conseil, mais pas nécessairement les membres du personnel militaire détaché, dont le salaire est assuré par leur État membre d' origine. Toutefois leurs frais généraux seraient payés par l' UE à l' avenir, sans qu' aucune institution n' en soit responsable ni ne les contrôle. Et troisièmement, je ne suis pas satisfaite de l' utilisation du BRS comme instrument pour ces frais parce que ces besoins supplémentaires ont été prévus avant la fin du processus budgétaire de l' année dernière et auraient dû être incorporés au budget de cette année. Conformément à l' esprit de la convention tacite, je ne ferai aucun commentaire sur la nécessité de poster 45 membres du personnel militaire dans le bâtiment. Il sera certainement aussi bien gardé que l' or de Fort Knox. Ce que je veux dire, c' est que le Conseil doit appliquer la même rigueur budgétaire à ses dépenses administratives que celle qu' il attend des autres institutions. Et je souhaiterais pouvoir être sûre qu' à l' avenir ces dépenses s' effectueront de la manière la plus efficace et la plus économique possible. En ce qui concerne la demande du Parlement de bénéficier d'une avance supplémentaire de 15 millions pour le nouveau bâtiment de Bruxelles, bien que cette décision puisse être considérée comme sage et qu'elle permettra de réaliser des économies considérables à l' avenir, je m' inquiète du type message dont elle est porteuse. Je pense que le Parlement doit absolument considérer la mise en uvre d' un processus de budget se basant sur les activités comme une question de la plus grande urgence. Bourlanges J'avais omis, effectivement, de présenter le quatrième amendement qui, ne comportant pas de dépenses, pouvait apparaître comme moins important, ce qui serait faux. Je voulais simplement dire qu'il y avait, parmi les apports du Parlement européen, la création, au B5-671N, d'une ligne "Facilité de réaction rapide" qui vise effectivement, en vertu des dispositions de l'accord interinstitutionnel sur la discipline budgétaire, grâce à une simple mention pm, à permettre, au moment de l'adoption du règlement définitif, de doter cette action des moyens adaptés. C'est une priorité de la commission des affaires étrangères. Je m'en voudrais de ne pas l'avoir signalé. Schreyer Monsieur le Président, Mesdames et Messieurs les Députés, au début de ce second semestre 2000, nous discutons des deux premiers projets de modification du budget en cours. Le premier projet concerne le budget de la Commission, le deuxième le budget du Conseil et du Parlement. Dans ce dernier cas, il est à deux fois question de la politique immobilière. Tandis que les 15 millions supplémentaires approuvés par le Parlement devraient servir au paiement anticipé des bâtiments, ce qui épargnera le paiement d'intérêts à l'avenir, la dépense supplémentaire du Conseil entraînera de nouvelles dépenses à l'avenir car de nouveaux bâtiments seront loués à Bruxelles, par exemple pour le secteur de la politique de sécurité. En tant que commissaire en charge du budget, j'éprouve bien entendu davantage de sympathie pour les dépenses qui entraîneront des économies futures - voyez-y une petite pique à l'adresse du Conseil, qui n'est pas présent - mais il va de soi que la demande du Conseil est justifiée. Si de nouvelles missions sont assumées, il faut également garantir le personnel et l'assistance administrative nécessaires. J'espère seulement que le Conseil concédera ce principe à la Commission aussi et qu'il n'y aura pas deux poids deux mesures dans son chef. Le budget rectificatif et supplémentaire nº1 contient d'importantes modifications du côté des recettes - on l'a souligné - et du côté des dépenses du budget 2000 : du côté des recettes, on l'a évoqué, il y a la restitution du solde de l'exercice 1999, d'un montant de 3,2 milliards d'euros. D'importantes rectifications supplémentaires viennent s'y ajouter, de sorte que les contributions pour l'exercice 2000 peuvent désormais être définitivement arrêtées. Du côté des dépenses, les modifications sont les suivantes : on crée les conditions techniques budgétaires pour la proposition de Repatriation Fund, de fonds de rapatriement - que vient d'évoquer une fois encore le rapporteur -, en vue de l'intervention civile dans les crises. Le financement des hauts représentants de la MINUK au Kosovo et pour la Bosnie est modifié et 11 millions d'euros sont dégagés. Une aide supplémentaire de 20 millions d'euros devrait être disponible pour le Monténégro. Je me permets de remercier les rapporteurs et de répéter à M. Bourlanges que la Commission accepte toutes les modifications proposées par le Parlement, même si le financement à destination du Monténégro, par exemple, réduit effectivement la marge restante à la portion congrue. Cela signifie toutefois qu'il faudra la gérer au mieux et c'est ce que nous entendons faire. La Commission s'efforcera à présent à ce que le Conseil ne procède pas à une deuxième lecture. Cela impliquerait en effet le report de la décision en septembre. Peut-être la diminution des paiements pratiquée par le Parlement et dont je voudrais une fois encore le remercier constituera-t-elle malgré tout un incitant suffisant pour que le Conseil parvienne rapidement à une décision. Le Président Merci beaucoup, Madame la Commissaire. Vous faites partie des éléments progressistes de la Commission qui ont déjà compris qu'il y avait un lien réciproque, lors des séances nocturnes, entre la longueur des exposés et la popularité de l'orateur. Merci beaucoup. Le débat est clos. Le vote aura lieu jeudi à 12 heures. Libéralisation des marchés de l'énergie Le Président L'ordre du jour appelle le rapport (A5-0180/00) de M. Mombaur, au nom de la commission de l'industrie, du commerce extérieur, de la recherche et de l'énergie, sur le deuxième rapport de la Commission au Conseil et au Parlement européen sur l'état de la libéralisation des marchés de l'énergie (COM(1999)198 - COM(1999)164 - COM(1999)612 - COM(2000)297 - C5-0163/2000 - 2000/2097(COS)) Mombaur Monsieur le Président, le marché du gaz et de l'électricité est précisément l'un des fondements essentiels de la compétitivité de l'Europe et de la protection de l'environnement. Nous avons élaboré un rapport qui fait écho à quatre documents de la Commission et il s'agit, pour l'essentiel, de faire un marché commun de quinze marchés isolés. En tant que rapporteur de cette commission, je voudrais attirer l'attention sur quelques points mais peut-être me permettrez-vous, Monsieur le Président, de m'interrompre quelques secondes car Mme la vice-présidente entre à l'instant dans l'hémicycle. Je reprends : notre rapport vise essentiellement à faire écho à quatre documents de la Commission et d'établir un marché commun du gaz et de l'électricité à partir de quinze marchés isolés. À cet égard, de nombreux points importent à la commission. Je vais les énumérer. Premièrement, les droits communautaires fondamentaux de liberté d'établissement et de liberté de prestation de services ne sont jusqu'ici que partiellement imposés. Nous recommandons de les imposer rapidement. Deuxièmement, nous saluons l'émergence de nouvelles structures au niveau des fournisseurs. Nous engageons toutefois la Commission, en sa qualité d'autorité en charge de la concurrence, à veiller de près, en collaboration avec les autorités nationales antitrust, à éviter la formation de nouveaux monopoles, à maintenir le libre accès au réseau pour de nouveaux fournisseurs, à la constitution de bourses et à maintenir la possibilité du changement de fournisseur. Troisièmement, nous sommes soucieux de la sécurité de l'approvisionnement et sommes d'avis qu'il faut veiller au plus haut point à ce que les États membres qui le souhaitent puissent imposer, dans l'intérêt général, des obligations à tous ceux qui participent à la concurrence. Le Traité contient à cet égard des réglementations pertinentes de transparence et de clarté mais les États membres ont aussi la possibilité d'agir ainsi s'ils le souhaitent. Nous sommes attachés à ce qu'il en reste ainsi. Quatrièmement, les régulateurs. La plupart des États membres ont mis en place des régulateurs ; un État ne l'a pas encore fait. Nous constatons que, dans les États disposant de régulateurs, non seulement les gros consommateurs mais aussi les PME et les petits consommateurs bénéficient d'une meilleure participation au marché et que les conditions d'utilisation du réseau sont plus claires. Peut-être faudrait-il reconsidérer la pertinence du modèle de l'accès négocié au réseau car il facilite la vie des gros consommateurs, complique celle des PME et qu'il est possible qu'il s'agisse aussi d'un instrument qui entrave l'ensemble du marché en Europe. Cinquièmement, pour les marchés, les réseaux constituent le lieu crucial. Il doit donc y avoir liberté d'accès et cela signifie que les tarifs doivent constituer un signal judicieux attestant d'un accès non discriminatoire pour tous et établir des prix acceptables au niveau transfrontalier - c'est de cela que traite ce qu'on appelle le processus de Florence - qui permettent le commerce transfrontalier. On élabore un modèle aux termes duquel les coûts du commerce transfrontalier sont versés dans des fonds. Ces sommes sont payées par les gestionnaires de réseaux et versées à ceux qui mettent en uvre les lignes de transit. Madame la Commissaire, Madame la Vice-présidente, deux constatations à ce sujet. Premièrement, les coûts actuellement communiqués par les gestionnaires de réseaux nous semblent fantaisistes et sans aucune justification, comme tombés du ciel. Il faut examiner très attentivement s'il ne s'agit pas là de données tout à fait fausses. Deuxièmement, les coûts répercutés dans les tarifs doivent en tout cas donner les impulsions appropriées au niveau du marché et donc recouvrir l'ensemble des pertes et encourager les investissements. C'est un point important du processus. Sixièmement, les lignes transfrontalières ne témoignent pas encore partout de la capacité indispensable. Il s'agit de se pencher sur ce problème et, le cas échéant, d'y remédier ou de procéder à une répartition conforme au marché, peut-être par le biais d'adjudications. Je voudrais encore aborder deux points. Nous attendons de la Commission qu'elle vienne débattre avec nous, en commission, du comportement à adopter vis-à-vis des importations du secteur du gaz et de l'électricité en provenance des pays d'Europe centrale et orientale car nous ne voudrions pas que d'autres normes de sécurité ou des instruments de concurrence inappropriés ne nuisent au marché du gaz et de l'électricité en Europe. Dernier point, en ce qui concerne l'électricité, les gestionnaires de réseaux de transport ont formé une association avec l'aide de laquelle on a pu parvenir à des résultats à Florence. Nous prions la Commission d'enjoindre, comme nous le faisons nous-mêmes, les gestionnaires de réseaux de transport de gaz de fonder une association similaire afin que des succès similaires à ceux obtenus à Florence puissent être également atteints dans le cadre du processus parallèle de Madrid qui concerne le secteur du gaz. Valdivielso de Cué L'énergie, et en particulier l'énergie électrique, évidemment, constitue un élément extrêmement important de l'activité économique et du bien-être social, avec un chiffre d'affaires de 150 000 millions d'euros par an. Depuis l'approbation de la première directive pour la libéralisation du secteur en 1996 et de la deuxième en 1998, le secteur a connu une importante chute des prix, en particulier dans les pays où elles ont été appliquées de manière plus ferme. Je suis d'accord avec la Commission, et avec le rapporteur, sur la nécessité d'une accélération de la libéralisation, afin que la Communauté puisse pleinement bénéficier d'un marché dynamique et compétitif. Néanmoins, bien que la réglementation actuelle pose les principes essentiels à propos des conditions, des modalités et du rythme de la libéralisation, certains aspects très importants doivent être traités par des mesures complémentaires et des solutions spécifiques. Il s'agit de la gestion de la congestion, des aspects transfrontaliers et des goulets d'étranglement présents dans les réseaux européens de transport qui empêchent une distribution équitable des bénéfices de ces mesures, qui peuvent faciliter l'existence d'un marché unique au niveau communautaire. Par ailleurs, les prix discriminatoires encore pratiqués dans la transmission entre les États membres et les monopoles des réseaux rendent la véritable libéralisation du secteur difficile. Je pense que ces pratiques et l'éventuel remplacement des monopoles nationaux connus par un oligopole européen doivent être implacablement poursuivis par les services de la concurrence de la Commission. Bien que ce sujet nous occupe et pourrait donner lieu à de nombreuses réflexions, je souhaiterais terminer mon intervention en apportant mon soutien au rapport équilibré du rapporteur et en soulignant la nécessité de concrétiser le plus tôt possible les attentes de nos citoyens. McNally Monsieur le Président, dans son rapport, M. Mombaur a certainement présenté de manière exhaustive les conséquences de la libéralisation de ces marchés. Bien sûr, l' énergie n' est pas un bien ou un service comme les autres. Elle constitue en effet un produit de base essentiel et elle doit être traitée différemment des autres biens. Les deux directives ont été minutieusement élaborées de manière à éviter une perte massive et soudaine d' emplois (250 000 emplois environ ont été perdus dans ce secteur, et d' autres vont suivre) et à permettre aux États membres ayant réalisés des investissements considérables dans l' énergie nucléaire, par exemple, de dresser des plans stratégiques sans être freinés par des coûts exorbitants. C' est la raison pour laquelle ces directives n' incitaient pas à la précipitation. Quoi qu' il en soit, elles auraient dû être mises en uvre à temps par chacun des États membres, ce qui n' a pas été le cas. Les États qui en ont retardé l' application ont eu tort, surtout ceux qui, dans le même temps, ont profité de l' ouverture d'autres marchés, d' autant plus que nous savons parfaitement que c'est aussi le cas dans des pays tiers à l'Union européenne. J' ai déjà dit combien le nombre de pertes d' emplois a été important. Nous avons également assisté à un grand nombre de bouleversements et de restructurations, ainsi qu' à la formation évidente de nouveaux monopoles, phénomène qui doit être combattu. Le volume de la recherche et du développement a diminué, c'est une honte. Nous avons connu jusqu' à présent un manque d' harmonisation et M. Mombaur a tout à fait raison de lancer un appel en faveur de l'harmonisation. Je suis relativement sceptique quant à l' idée de permettre aux organes régulateurs d' y remédier par le biais des travaux de Florence. La question des obligations de service public est mentionnée à plusieurs reprises dans le rapport. Le groupe socialiste a présenté un amendement demandant une directive-cadre qui garantisse la protection des services d' intérêt général dans des secteurs tels que l' énergie. J' espère que cet amendement sera soutenu. Bien que les deux directives et l'harmonisation posent problème, elles s'inscrivent dans le cadre de la construction européenne et une diminution des prix est tout à l'avantage des citoyens. Les conséquences environnementales existent cependant et on ne s'y est pas sérieusement intéressé. Le Conseil de Lisbonne a demandé à la Commission d' examiner la nécessité éventuelle d' une accélération du processus. Je désapprouve néanmoins l' attitude qui consiste à faire la morale aux États membres et à leur dire ce qu' ils doivent faire. C' est à eux de décider. Je suis inquiet de voir si les énergies renouvelables recevront un soutien dans le contexte d' un marché libéralisé. La tâche est difficile et elle tient à cur au Parlement. Je m' inquiète beaucoup de la menace plânant sur la production combinée de chaleur et d' électricité qui existe dans la directive sur le gaz. Il faut très rapidement y remédier. Beysen Monsieur le Président, Madame la Commissaire, je voudrais avant tout remercier le rapporteur pour le soin qu'il a apporté à ce rapport. Dans le processus de libéralisation des marchés de l'énergie, on distingue deux données importantes. Premièrement, tous les États membres ne procèdent pas à la libéralisation au même rythme. Deuxièmement, tous les États membres ne procèdent pas à la libéralisation selon le même timing. On peut, en outre, souligner que la méthode d'ouverture des marchés de l'énergie dépend fortement de la situation géographique de l'État membre. Pour ces divers motifs, une approche pragmatique est préférable à une approche théorétique. L'approche pragmatique permet également de réaliser la libéralisation de manière adaptée puisqu'elle ne doit, à notre avis, pas être mise en uvre rapidement mais progressivement. Dans ce contexte, il est important que l'amendement de notre groupe ait été adopté en commission ; celui-ci obligera les États membres à créer des instances de réglementation indépendantes qui seront dotées des compétences nécessaires en vue de stimuler pleinement la concurrence. Ce même amendement vise aussi à promouvoir les intérêts des consommateurs sur le marché de l'énergie libéralisé en garantissant les services universels. Enfin, je voudrais également souligner une fois encore que notre proposition, visant à l'établissement d'un calendrier détaillé suivant lequel des objectifs soigneusement définis doivent être réalisés, est importante pour arriver finalement à une libéralisation progressive mais complète des marchés de l'énergie. Si cette proposition est également adoptée en séance plénière, cela permettra d'endiguer la concurrence déloyale qui sévit actuellement sur le marché de l'électricité et qui est due au manque d'uniformité au niveau des mesures de libéralisation adoptées par les États membres. Ahern Monsieur le Président, les monopoles sont inacceptables, qu' il s' agisse de monopoles publics ou autres, et nous devons rester très vigilants car le marché unique risque de créer de nouveaux monopoles privés dans le secteur de l' énergie. Je voudrais également insister sur le fait que le concept de service public et de bien public doit aller de pair avec la libéralisation. Je pense aux inquiétudes suscitées par les problèmes sociaux et environnementaux dont ce Parlement a toujours tenu compte, mais qui ne sont pas suffisamment abordées dans le secteur de l' énergie dans le contexte du marché unique. Il est particulièrement regrettable que la libéralisation se soit accompagnée d' un impact négatif sur les économies d' énergie. Nous évoquons tous abondamment ce problème pour la forme, mais dans la pratique, nous régressons, nous reculons du point de vue des économies d' énergie. Nous devons respecter les engagements que nous avons pris à Kyoto : il existe des traités internationaux et des obligations en découlant et il est temps de s'attaquer sérieusement à cette question. J' approuve les propositions qui vont dans le sens d'un accès des énergies renouvelables aux réseaux. Les subventions accordées aux formes traditionnelles d' énergie ont été considérables et sont en partie responsables des progrès limités effectués dans le domaine des énergies renouvelables. Il serait très regrettable que le Japon, par exemple, nous dépasse sur le terrain des nouvelles technologies que nous avons développées et auxquelles nous avons consacré des recherches pendant de nombreuses années. Aujourd' hui, nous devrions nous intéresser à ce problème. Si nous soutenons l' accès des énergies renouvelables aux réseaux en Europe, nous ne devrions pas nous retrouver dans une telle situation. La libéralisation devrait s'appliquer à tous les secteurs énergétiques, particulièrement le secteur nucléaire qui bénéficie de subventions considérables de la part des États. Et pourtant, la Commission ne s' attaque pas de front à cette question. Peut-être a-t-elle peur. J' en ai parlé avec le commissaire Monti. Il dispose d' un grand pouvoir, mais malgré cela, il refuse d' aborder le sujet de front avec certains États membres. Pourtant, nous devons respecter les règles du jeu, être impartiaux, et les secteurs nucléaires ne peuvent pas être subventionnés. Enfin, en ce qui concerne le processus de Florence, nous devons impliquer le Parlement et y introduire une dimension démocratique. Nous ne pouvons pas nous contenter de le laisser en dehors de tout contrôle du Parlement, même si cela peut parfois être utile. Brie Monsieur le Président, ce rapport montre lui aussi qu'à l'heure actuelle, libéralisation, libre marché et concurrence sont considérés comme les seuls principes aptes à résoudre presque tous les problèmes économiques et autres. Je ne nie pas certains développements tout à fait positifs intervenus dans la politique européenne de l'énergie. Il ne fait aucun doute que les prix de l'électricité ont baissé. Mais on tait pudiquement le fait que le prix d'autres énergies ont pour une part explosé. Il est vrai que ce fait ne s'intègre guère dans l'euphorie de la libéralisation. Dans l'ensemble, j'estime que certains problèmes très sérieux et certains développements dommageables de la politique énergétique de l'UE ne sont pas abordés. Je déplore tout d'abord l'absence d'un débat - ce problème vient d'être évoqué - sur la pratique courante et tout sauf libérale qui consiste à subventionner massivement les sources d'énergie nucléaires et fossiles sous leurs formes les plus diverses. Deuxièmement, il s'agit d'élargir la directive UE relative au marché intérieur de l'électricité pour en faire, au niveau de l'UE, une directive sur l'alimentation qui encourage une production énergétique écologique et décentralisée. Troisièmement, la politique de promotion de l'UE devrait également être profondément réorganisée et ne pas favoriser la construction de lignes à haute tension en vue d'une production énergétique centralisée mais bien l'économie d'énergie par le biais d'énergies renouvelables et une régionalisation de la politique de l'énergie. Quatrièmement, je voudrais éviter que la libéralisation en cours à l'échelle de l'UE n'anéantisse les compagnies municipales d'énergie. Il n'en va pas seulement d'aspects économiques mais aussi du pouvoir démocratique et de la capacité d'agir des communes sur les plans social et autres. Elles ne peuvent en aucun cas être sacrifiées à la libéralisation. Chichester Monsieur le Président, je souhaite exprimer mes félicitations au rapporteur. Son rapport est en effet très équilibré et couvre une grande variété de points de vue. Nous devons souligner les progrès réalisés jusqu' à présent dans la libéralisation du marché du gaz et de l' électricité, et particulièrement l' ouverture de l' électricité à plus de 60 % du marché à ce jour, tout en rappelant que nous devons maintenir la pression pour accroître encore ces progrès. Il est difficile de surestimer l' importance de ce processus pour la compétitivité de nos économies européennes au sens large. Je sais qu' à court terme, ceci est difficile à prouver, mais je suis certain qu' à long terme, ce facteur sera crucial pour une meilleure compétitivité de nos économies à l' échelon mondial. Je pense également qu' il est très important que nous distinguions bien les processus d' efficacité du marché découlant de la libéralisation des autres objectifs politiques que nous pourrions nous fixer, tels que la question de l'approvisionnement universel ou la réduction du CO2, et il est très important de considérer ces deux facteurs de manière clairement distincte. Je dois avouer que je partage les regrets de mes collègues concernant le fait que certains pays ont tardé à mettre ces mesures en uvre et il est étrange de constater qu' un de ces pays, au moins, est également l' un de ceux qui souhaitent accélérer le rythme de l' intégration en Europe. Pour paraphraser Saint Augustin, "Seigneur, plus de libéralisation, mais pas tout de suite". Je constate que les pessimistes qui craignaient que la libéralisation ne mène à une réduction de la sécurité de l'approvisionnement avaient tort. Le secteur privé a pourvu à l' approvisionnement. Caudron Monsieur le Président, Madame la Commissaire, chers collègues, le rapport de notre collègue Mombaur porte sur les marchés de l'énergie et prône, chacun l'a compris, une accélération de leur libéralisation. À cette heure de la journée et à ce stade du débat, je pense qu'il n'est ni souhaitable ni utile de trop nuancer mes propos. Personnellement, quand je pense "énergie", je pense à "sécurité des approvisionnements à long terme", je pense à "garantie des missions de service public", je pense à "contribution à un développement durable et respectueux de l'environnement". Et si je peux, en plus, penser "compétitivité", je n'y manque pas, bien sûr, mais j'avoue que ce n'est pas mon objectif premier. C'est pourquoi, chers collègues, je ne peux pas me reconnaître ni dans la plupart des conclusions du rapporteur, ni dans la vision du commissaire Bolkestein et ses propos rapportés par la revue "L'Europe sans frontières". Non, ceux qui ne sont pas pour une libéralisation accélérée des services publics ne sont pas des pièces de musée. Non, les défenseurs du service public n'utilisent pas l'argument de la peur pour défendre leurs valeurs. Non, les partisans d'un service universel ne sont pas des nationalistes sentimentaux et crispés, mais des Européens. Monsieur le Rapporteur, contrairement à vous, je ne fais pas de confiance aveugle et absolue aux mécanismes du marché. Je ne fais pas passer la baisse des prix avant la sécurité. Je défends l'emploi envers et contre tout, et surtout je n'oublie pas que le service public est à la fois un élément de solidarité, un élément du modèle social européen cher à votre ami, M. Jacques Chirac, et surtout c'est une condition d'aménagement équilibré du territoire dont l'échec ou l'inexistence coûte beaucoup plus cher que les économies que vous prétendez par ailleurs vouloir réaliser. J'aurais donc aimé, Monsieur le Rapporteur, retrouver dans votre rapport la prise en compte des dispositions des traités relatives aux services d'intérêt général et des propositions de mesures visant à garantir l'accès de tous les citoyens au service public de l'énergie. Car, je me permets d'insister, le service public de l'énergie est un facteur de cohésion sociale, de lutte contre l'exclusion, de développement équilibré des régions, de respect de l'environnement, de sécurité, et enfin une condition de l'indépendance nationale et européenne. Monsieur le Rapporteur, vous avez beaucoup travaillé, je ne le nie pas, et je peux même vous en féliciter, mais je ne peux m'associer à l'idéologie qui sous-tend vos propositions. J'espère encore que des amendements déposés par M. Harlem Desir et par d'autres collègues qui partagent mes soucis seront votés, car s'il restait en l'état, je ne serais pas, personnellement, en position de voter votre rapport. Clegg J' aimerais, à mon tour, féliciter le rapporteur pour son excellent travail et souligner deux points qui ont déjà été évoqués. Tout d' abord, l' importance d'organes régulateurs puissants. L' expérience des quinze marchés encore distincts montre clairement que des organes régulateurs forts favorisent l' accès au marché des petits acteurs, protègent les intérêts des consommateurs et ralentissent la marche des grands fournisseurs monopolistiques qui pourraient, dans le cas contraire, se permettre d' avancer plus facilement. Deuxièmement, l' importance d' un calendrier. Il est regrettable que les conclusions de Lisbonne n' aient pas exigé de calendrier. L' expérience dans d' autres secteurs, tels que les télécommunications, montre que les États membres réagissent mieux à cette incitation et j' espère que la Commission va élaborer un calendrier spécifique pour la libéralisation dans les mois à venir. Vachetta Monsieur le Président, le document sur le deuxième rapport de la Commission au Conseil et au Parlement européen sur l'état de la libéralisation des marchés de l'énergie ne prend en compte que deux éléments : la concurrence et l'approfondissement du marché unique de l'énergie. Pour justifier cette stratégie de libéralisation totale des marchés de l'électricité et du gaz, il n'hésite pas à glorifier les effets supposés de la concurrence, à savoir la diminution des coûts de production, l'augmentation des possibilités en matière d'emploi, n'hésitant pas à parler même d'impact macro-économique positif sur le marché de l'emploi. Par quel mécanisme, ou plutôt par quel mystère ? En effet, les libéralisations effectuées ou en cours n'ont jamais créé d'emplois, au contraire. Pour certains services publics, elles ont contribué à réduire le personnel. Selon les syndicats de la CES, 300.000 emplois ont déjà été supprimés et 200.000 autres sont menacés. Partout, les statuts des salariés volent en éclats. Je conteste une autre affirmation : la diminution du prix de l'énergie. Pour qui et comment ? En fait, la baisse des tarifs ne bénéficie souvent qu'aux gros consommateurs industriels. Pour les simples usagers, le gaz et l'électricité sont devenus une marchandise qu'on peut ou qu'on ne peut pas acheter. Bientôt, l'usager devra-t-il, comme en Grande-Bretagne, payer à l'avance sa consommation d'électricité ou bien en être privé lorsque sa carte de paiement sera épuisée ? Le besoin d'énergie est un besoin de première nécessité. Son accès doit donc être un droit fondamental. Seule, à notre avis, une réelle maîtrise publique et démocratique permettrait de rationaliser la production et la consommation d'énergie tout en garantissant le respect de l'environnement et la péréquation forfaitaire. Ce serait un premier pas vers un service public européen répondant aujourd'hui aux besoins des usagers et des salariés. Mais cette préoccupation semble bien éloignée de ce rapport, et c'est pourquoi, en l'état, je ne pourrai pas le voter. Langen Monsieur le Président, je voudrais tout d'abord exprimer mes remerciements et ma reconnaissance au rapporteur, Peter Mombaur, pour ce rapport qualifié et, si nous nous remémorons les interventions de nos collègues, nous pouvons vraiment dire que la libéralisation des marchés de l'énergie a avancé plus rapidement et plus efficacement que nous ne l'avions espéré au cours de la législature précédente. C'est le premier point. Vous ne pourrez pas non plus revenir en arrière, Monsieur Caudron, et c'est bien ainsi. Deuxièmement, les sceptiques de la libéralisation ont été contredit de fort belle manière. La concurrence a amené une baisse considérable du gaz et de l'électricité, Mme Vachetta, pour les consommateurs également. Vous faites toujours des grandes entreprises les gagnants de l'affaire mais c'est tout à fait faux, c'est de la foutaise. La sécurité d'approvisionnement du monde économique et des consommateurs a été maintenue et la compétitivité de l'emploi s'est sensiblement améliorée et n'a pas empiré. Elle s'est améliorée sur le plan international. Une série de problèmes reste à résoudre. L'ouverture des marchés n'a pas encore suffisamment progressé dans les différents États. Nous partons du principe que, là aussi, la présidence française du Conseil peut accomplir des progrès supplémentaires. Deuxièmement, la libéralisation doit être contrôlée par les autorités en charge de la concurrence et nous disposons d'une institution qui le peut et le fait ; faute de quoi, on remplacera un monopole étatique par un monopole privé. M. Mombaur l'a déjà signalé. Troisièmement, la stricte séparation de la production d'énergie et de la gestion des réseaux est indispensable. À mon sens, les questions des rémunérations et des conditions d'accès peuvent elles aussi être mieux résolues via une autorité réglementaire que par le biais d'un accord volontaire des grandes associations. Quatrièmement, l'accès réglementé au réseau à des prix arrêtés, en suivant l'exemple des télécommunications, constitue la meilleure solution, surtout en ce qui concerne l'égalité de traitement des petites et moyennes entreprises ainsi que des entreprises municipales de petite taille. À l'avenir, il faut contrôler non seulement les fusions mais aussi les aides d'État. Le professeur Monti l'a annoncé. Je pense que, sur le fond, c'est judicieux mais j'estime toutefois que le délai de cinq ans est trop court. Je pense qu'il faut prolonger ce délai à dix ans afin que l'industrie européenne puisse pleinement se développer et effectuer des investissements prometteurs dans cet important marché d'avenir. Thorning-Schmidt Monsieur le Président, il est apparu au cours de la discussion que, pour certains, la libéralisation est une fin en soi. Ce n'est pas mon avis. La libéralisation doit avoir une finalité : une baisse des prix, une sécurité d'approvisionnement, une meilleure compétitivité et un développement technologique durable. C'est sous cet angle que le Danemark a mis en uvre - sur la base des directives européennes - une libéralisation totale du secteur de l'électricité. De gros bouleversements engendrent de l'inquiétude parmi les travailleurs. Lorsqu'on évoque avec eux le problème de cette libéralisation, ils répondent : "D'accord pour la libéralisation, mais elle doit être identique pour tous en Europe". Voilà le nud du problème. Nous avons obtenu une libéralisation qui s'applique à 15 marchés différents, nous avons obtenu une libéralisation dans 15 pays différents, mais cela n'a pas amené une libéralisation totale. On pourrait peut-être conclure que nous avons obtenu une libéralisation pour le simple plaisir de libéraliser. Les salariés du secteur marquent leur désapprobation et les simples consommateurs n'obtiennent pas les gains escomptés par la libéralisation. Nous avons donc raison de vouloir poursuivre le processus de libéralisation entamé et opérer une libéralisation totale. La libéralisation est bien sûr une bonne chose, mais elle doit être mise en uvre dans des conditions identiques pour tous. Parallèlement, il est important de se rappeler que la libéralisation que nous opérons ne doit pas être isolée. Nous devrons veiller, dans le cadre des actions futures de libéralisation du marché de l'énergie, à inclure l'ensemble de la politique énergétique. De nombreux intérêts doivent être sauvegardés. Je pense ici aux consommateurs, à l'environnement, à la compétitivité, aux énergies renouvelables et aux travailleurs. Il y a de très nombreuses contingences à prendre en considération - pas seulement une libéralisation totale. Matikainen-Kallström Monsieur le Président, je remercie M. Mombaur pour son excellent rapport. La libéralisation du marché de l'énergie est la seule voie pour garantir les droits des consommateurs et les moyens de fonctionnement crédible du marché intérieur. La Commission doit veiller à ce que l'ouverture du marché de l'énergie ait véritablement lieu et cela dans un esprit de fair-play. Les différents pseudo-obstacles à la concurrence, comme les goulets d'étranglement, créés par les opérateurs des réseaux de transmission, doivent être levés sans tarder. Les plus grands acteurs de l'énergie d'Europe doivent aussi être remis à leur place. La France par exemple, dont le secteur d'énergie est de pointe, s'obstine à protéger ses propres marchés. Dans la situation de la libre concurrence, qu'est-ce qui peut faire peur à un pays aussi compétitif ? La libéralisation du marché de l'énergie implique aussi une attitude équitable de la Commission vis-à-vis des différentes formes d'énergie. Je ne peux pas m'empêcher d'être étonnée des déclarations de Mme de Palacio, commissaire chargée de l'énergie, selon lesquelles l'eau qui coule librement ne ferait pas partie des sources d'énergie renouvelable. La Commission doit reconsidérer sa position. L'énergie hydraulique des pays nordiques est une source d'énergie naturelle, respectueuse de l'environnement et peu chère en raison des bonnes conditions de l'eau. L'électricité produite au moyen de l'énergie hydraulique peut à présent concurrencer en matière de prix même l'électricité importée d'Europe de l'est et de Russie. De ce fait, l'électricité de l'est arrivant sur le marché nordique ne mérite pas l'étiquette de dumping. Le protectionnisme des grands "joueurs d'énergie" en Europe centrale est la cause essentielle des entraves à l'accès de l'électricité avantageuse, produite par l'énergie hydraulique, aux marchés d'Europe centrale. Les systèmes de certification garantissent que la possibilité de choix du consommateur soit directement liée au prix de l'électricité. Fiori Monsieur le Président, je voudrais tout d'abord féliciter le rapporteur pour son excellent travail. La libéralisation des marchés de l'énergie constitue un facteur essentiel du développement de l'économie. L'augmentation de la compétitivité et la baisse des prix, pour le consommateur final également, sont un objectif à poursuivre avec grande attention. L'ouverture du marché permet la réorganisation à l'échelle européenne à l'aide de règles communes. Je me réjouis de ce que la Commission présente des propositions complètes pour surmonter les obstacles au commerce intra-communautaire ainsi que des dispositions ad hoc contre les États membres qui n'appliquent pas les directives. Il est important d'accélérer le processus de libéralisation dans les secteurs de l'électricité et du gaz en harmonisant le cadre de la politique énergétique dans les États membres. Pour ce faire, il faudra prévoir, comme cela a été le cas pour d'autres secteurs, un processus de benchmarking et la publication par la Commission d'un rapport semestriel sur les prix finaux de l'électricité et du gaz dans l'Union européenne. Nous disposerons ainsi d'une évaluation directe de l'impact pour les consommateurs du processus de libéralisation des marchés de l'énergie. Il faudra en outre élaborer des lignes directrices pour l'harmonisation des critères de relevé des prix et le traitement des informations récoltées de sorte à garantir la plus grande attention possible à la comparaison de la situation au sein des différents États membres. Je voudrais souligner, comme l'a fait le rapporteur, que la concurrence n'empêche pas d'imposer aux opérateurs des obligations de service public dans l'intérêt général. Je rappellerai également que libéralisation ne signifie pas uniquement privatisation, si celle-ci ne s'accompagne pas d'un changement dans la gestion. La libéralisation doit impliquer l'ouverture, l'échange et la compétitivité. Je ne crois pas qu'elle aura un effet négatif sur l'emploi parce que la baisse du coût de l'énergie permettra aux entreprises de se développer et de créer plus de postes de travail que ceux qui seront perdus à cause de la fin des monopoles. Novelli Monsieur le Président, mes chers collègues, le rapport de notre collègue Mombaur sur l'état de la libéralisation des marchés de l'énergie, de l'électricité et du gaz a le mérite de réaliser une synthèse des différentes communications de la Commission dans ce domaine. Mais il rappelle aussi quelques évidences, et j'en citerai deux. Premièrement, la réalisation d'un marché intérieur dans le secteur de l'énergie est inscrite dans les traités et doit s'accomplir. Deuxièmement, cet objectif implique indiscutablement à la fois ouverture à la concurrence, processus de libéralisation et séparation en activités distinctes du transport, de la production et de la distribution de ces énergies. En ce début de présidence française, force est de constater - et je ne m'en réjouis pas en tant que parlementaire européen français - que la France tarde à transcrire dans le droit national, un certain nombre de directives européennes. C'est, paraît-il, le plus mauvais élève de la classe. Ainsi, la directive européenne sur l'électricité, a été transcrite en retard et a minima par mon pays. Plus généralement, je déplore, comme le rapporteur, que d'autres pays ne souhaitent mener qu'une libéralisation minimale. Pourtant, on l'a dit et je tiens moi aussi à le souligner, la libéralisation totale, telle qu'elle a été pratiquée par d'autres, dans le domaine de l'électricité, par exemple, a eu de puissants effets bénéfiques pour le consommateur : entre 25 % et un tiers de baisse de prix au Royaume-Uni, près de 35 % de baisse de prix en Allemagne, faut-il le rappeler ? C'est la raison pour laquelle je crois qu'il faut aujourd'hui soutenir la Commission dans ses efforts et comme le propose le rapport de M. Mombaur, obtenir un calendrier précis et contraignant pour réaliser la libéralisation complète des marchés de l'énergie pour les pays candidats à l'adhésion bien sûr, mais d'abord et surtout pour les pays membres. L'ambition européenne affichée par la nouvelle présidence de l'Union ne peut se satisfaire de la défense de situations acquises et dépassées. L'achèvement du marché intérieur ne peut certes pas résumer à lui seul l'Union européenne. Pour autant, il ne peut être reporté indéfiniment. De Palacio Monsieur le Président, je tiens avant tout à féliciter M. Mombaur pour son rapport car je pense qu'il coïncide dans les grandes lignes avec la position de la Commission. Ensuite, je voudrais remercier tous les orateurs, bien que je ne partage pas tout ce qu'ils ont dit. En tout cas, je tiens à signaler que je suis d'accord avec M. Mombaur sur le fait que l'ouverture à la libéralisation du secteur de l'électricité a entraîné une diminution des prix, une amélioration pour les clients, pour les foyers et pour les grandes industries, ce qui a impliqué une création d'emplois, une amélioration de la compétitivité de l'industrie européenne, un développement et du travail, même s'il est vrai qu'il y a eu une suppression d'emplois dans le secteur industriel de l'électricité. Néanmoins, les bénéfices sont bien supérieurs aux problèmes posés. Il faut ajouter que les sommets de Lisbonne et de Feira ont réitéré la nécessité de poursuivre les libéralisations. Il est vrai, par rapport à ce qu'a dit un des orateurs, qu'il n'y a pas de calendrier. Cela ne signifie pas qu'il n'y ait pas de volonté marquée de continuer. En tout cas, les progrès réalisés jusqu'à présent - qui sont très importants - me semblent insuffisants. Nous devons créer non pas quinze marchés libéralisés mais un marché unique européen libéralisé. Il s'ensuit des matières en attente, comme le niveau d'ouverture du marché, la dissociation entre l'opérateur de système de transport et le producteur/distributeur, la garantie d'une tarification d'accès non discriminatoire. Dans ce contexte, je tiens à remercier le soutien qu'accorde la résolution de M. Mombaur à l'importance que revêt la séparation entre producteurs et gestionnaires des réseaux de transmission. Par ailleurs, les efforts du Forum de Florence sont inestimables et il faut continuer sur cette voie. S'ils se révèlent être insuffisants, ils seront complétés par des initiatives de la Commission, telles que la volonté de chercher une tarification qui permette une augmentation des échanges et un accès clair au réseau. Il faut également dire que le Forum de Florence sur l'électricité doit être complété par le Forum de Madrid sur le gaz. Les deux forums constituent un point de vue original au niveau institutionnel car les représentants du Parlement y participent. Il y a un aspect physique, la capacité d'interconnexion, qu'il faut également développer et qui implique aujourd'hui des limites au développement de ce marché unique, tant dans le secteur de l'électricité que dans celui du gaz. S'il faut continuer sur la voie de la libéralisation, nous ne pouvons oublier un élément essentiel : la mission de service public de l'électricité - et du gaz, dans une autre mesure. Cela signifie sécurité d'approvisionnement, comme l'a dit l'un d'entre vous, et un service approprié pour tous les citoyens. Cet aspect figure dans les initiatives que je me propose de présenter à la fin de cette année au Conseil et au Parlement pour qu'elles soient prêtes au printemps pour le Conseil européen, avec pour objectif de donner une impulsion plus forte à la libéralisation dans les domaines que j'ai mentionnés. Je tiens à ajouter que l'aspect relatif aux normes de sécurité doit être développé prochainement et que je vais lancer un débat au Parlement et au Conseil, pas sur le secteur nucléaire ni sur le secteur du charbon ou des énergies renouvelables mais sur la sécurité de l'approvisionnement en énergie au sein de l'Union en général, au cours duquel nous envisagerons les différentes sources d'énergie, où nous poserons les problèmes liés à chacune d'entre elles, parce que rien n'est gratuit, tout a un coût, un pour et un contre. Nous avons besoin d'un débat serein sur l'éventail dont nous disposons, en ce qui concerne les sources et la sécurité d'approvisionnement, depuis la perspective des engagements de Kyoto. Je considère l'eau comme une énergie renouvelable, bien sûr. L'hydroélectricité est une énergie renouvelable. Le fait est que la grande hydroélectricité n'est pas prise en considération au moment d'accorder des subventions, qui sont un sujet différent. Nous pensons qu'il faut soutenir au maximum le développement d'énergies renouvelables. Il y a une technologie européenne extrêmement importante, avec une projection industrielle au-delà de nos frontières européennes, qu'il faut continuer à soutenir. La directive exclut l'énergie hydroélectrique de la perception d'aides, ce qui ne signifie pas qu'elle ne soit pas renouvelable. Il faut continuer à en tenir compte dans le calcul global des énergies renouvelables. Monsieur le Président, je n'ai pas le temps de m'étendre davantage. Je voudrais remercier à nouveau le magnifique rapport de M. Mombaur et signaler que nous allons présenter des propositions pour continuer à avancer sur le terrain de la libéralisation, que nous allons nous occuper des aspects sociaux du secteur de l'électricité et des éléments de service public du secteur. Le bilan est franchement positif et il faut continuer à avancer conformément à ce qu'a dit le Conseil, tant lors du Sommet de Lisbonne que lors de celui de Feira. Le Président Merci beaucoup, Madame la Commissaire. Le débat est clos. Le vote aura lieu demain à 11h30. Chemins de fer communautaires Le Président L'ordre du jour appelle en discussion commune les deux rapports suivants : recommandation pour la deuxième lecture (A5-0173/00), au nom de la commission de la politique régionale, des transports et du tourisme, relative à la position commune du Conseil en vue de l'adoption de la directive 2000/ /CE du Parlement européen et du Conseil modifiant la directive 91/440/CEE du Conseil relative au développement des chemins de fer communautaires (5386/1/2000 - C5-0178/2000 - 1998/0265(COD)) (Rapporteur : M. Jarzembowski) ; recommandation pour la deuxième lecture (A5-0171/00), au nom de la commission de la politique régionale, des transports et du tourisme : I. relative à la position commune du Conseil en vue de l'adoption de la directive du Parlement européen et du Conseil modifiant la directive 95/18/CE concernant les licences des entreprises ferroviaires (5387/1/2000 - C5-0176/2000 - 1998/0266(COD)) ; II. relative à la position commune du Conseil en vue de l'adoption de la directive du Parlement européen et du Conseil concernant la répartition des capacités d'infrastructure ferroviaire, la tarification de l'infrastructure ferroviaire et la certification en matière de sécurité (5388/1/2000 - C5-0177/2000 - 1998/0267(COD)) (Rapporteur : M. Swoboda). Une brève remarque avant que je ne fasse passer le signal au vert pour nos cheminots et que nous ayons une nouvelle fois une nouvelle équipe à la tribune. Un long débat nous attend encore. Je vous demande de tout cur de vous tenir à votre temps de parole. Étant donné que les deux cheminots en chef disposent de temps de parole particulièrement longs, je caresse le rêve qu'ils parviennent même à parler moins longtemps que prévu. Jarzembowski Monsieur le Président, Madame la Vice-présidente, chers collègues, la commission des transports propose à la plénière d'enfin ouvrir progressivement le marché des transports ferroviaires, et ce d'ici 2010. Ce n'est que par une telle ouverture que nous atteindrons notre objectif commun qui est de déplacer le transport de marchandises de la route vers le rail et d'atteindre, à terme, une mobilité durable dans l'Union européenne. Il faut tout d'abord remercier la vice-présidente, Mme Palacio, et la présidence finlandaise du Conseil du fait que le Conseil soit parvenu à arrêter des positions communes en décembre 1999. Nous en sommes très reconnaissants. Lors de la procédure de codécision toutefois, nous défendrons l'opinion que ces positions ne vont pas assez loin pour assurer l'avenir du chemin de fer. Le Conseil n'entend faire que des petits pas. Nous sommes d'avis que, huit ans après l'achèvement du marché intérieur, il est temps d'au moins poser des jalons et de réglementer les choses de façon définitive afin que la libéralisation du secteur des chemins de fer puisse être menée à terme en 2010. Cela irait d'ailleurs dans le sens du Sommet de Lisbonne au cours duquel les chefs d'État et de gouvernement ont insisté pour faire avancer la libéralisation des transports. Cela dit, quelles sont nos propositions d'amendement essentielles ? Tout d'abord, nous sommes d'accord avec le Conseil pour ouvrir un réseau transeuropéen spécifique de transport ferroviaire de marchandises au seul réseau transeuropéen de fret ferroviaire afin de parvenir à une utilisation efficace des réseaux ferroviaires. Toutefois, nous sommes d'avis que cinq ans suffisent pour montrer aux compagnies ferroviaires et à leurs collaborateurs qu'ils ne doivent pas craindre l'ouverture des réseaux. Nous sommes d'avis que l'accès des compagnies ferroviaires devrait s'étendre, après cinq ans, à l'ensemble du réseau des quinze États membres tant pour le transport international que national de marchandises et qu'il devrait en être de même pour le transport international et national de passagers au plus tard en 2010. Par cette ouverture progressive et prudente, nous disposerions enfin, en 2010, d'un véritable réseau commun au sein de l'Union européenne. Afin de garantir également que les compagnies ferroviaires de tous les États membres bénéficient d'un accès réel aux réseaux des autres États membres, il nous semble indispensable de mettre en uvre une séparation strictement obligatoire de la gestion de l'infrastructure ferroviaire et de la fourniture de services de transport par la compagnie ferroviaire nationale concernée. L'expérience des quarante dernières années montre que ne pas séparer le réseau et son exploitation amène systématiquement les compagnies ferroviaires nationales à revendiquer pour elles-mêmes les meilleures possibilités d'utilisation de l'infrastructure de leur réseau et, ce faisant, à refuser aux autres compagnies ferroviaires un accès effectif et non discriminatoire. Pour pouvoir accroître l'utilisation des réseaux, nous sommes d'avis qu'outre les compagnies ferroviaires, d'autres personnes morales, telles que les expéditeurs, devraient avoir le droit de demander et d'obtenir le droit de sillons dans l'ensemble de la Communauté. Cet élargissement du cercle des requérants potentiels pour l'utilisation des sillons dans les quinze États membres - au plus tard en 2005 - fait tout d'abord justice au rôle des expéditeurs qui sont prêts à utiliser le chemin de fer et constitue ensuite un pas supplémentaire vers l'achèvement du marché intérieur dans le secteur ferroviaire car elle lève quelque peu l'exclusivité des possibilités d'utilisation par les compagnies ferroviaires. Autre élément, la question de la rémunération des sillons. Nous sommes d'avis qu'à moyen et long terme, il s'agit de relever cette rémunération afin de couvrir les coûts. Car il ne sera possible de financer ces coûts qu'à la seule condition que les utilisateurs, c'est-à-dire les compagnies ferroviaires, supportent effectivement les coûts d'exploitation et d'entretien du réseau, selon le principe qui veut que l'utilisateur paie. Enfin, la commission a décidé, à une large majorité, de supprimer les exceptions accordées à l'Irlande, la Grèce, le Luxembourg et la Grande-Bretagne pour ce qui concerne l'Irlande du Nord. Nous sommes d'avis que, premièrement, le droit applicable ne peut différer d'une partie à l'autre de l'Union et, deuxièmement, que les principes de la vérité des coûts, de la clarté des coûts et du libre accès au réseau devraient être également applicables dans les zones isolées sur le plan géographique, zones dont nous nous soucions bien entendu particulièrement. Pour conclure, permettez-moi de répéter clairement que nous avons l'occasion, lors du vote de demain, d'émettre un signal. Si nous acceptons la recommandation de la commission des transports à une large majorité, nous avons l'occasion réelle de trouver des compromis avec le Conseil dans le cadre de la procédure de conciliation ; des compromis qui pourront avoir l'appui du Conseil et du Parlement, qui iront bien sûr au-delà des positions communes mais qui permettront des avancées effectives en matière d'ouverture du secteur ferroviaire car nous voulons tous renforcer l'utilisation du chemin de fer. Nous voulons faire passer davantage de marchandises de la route vers le rail et, pour ce faire, nous avons besoin d'un compromis clair avec le Conseil. Nous ne l'obtiendrons toutefois que si nous adoptons, en tant que Parlement, une attitude claire. Swoboda Monsieur le Président, Madame la Commissaire, Mesdames et Messieurs, on pourrait penser que les trois rapports dont nous débattons aujourd'hui sont en fait des rapports techniques. Cependant, après les avoir exposés aujourd'hui au sein de mon groupe, j'ai constaté quelles émotions ils pouvaient faire naître. C'est d'ailleurs bien ainsi car il s'agit en réalité d'une affaire extrêmement importante car il s'agit en effet de savoir comment augmenter à l'avenir le poids des chemins de fer - je n'entends pas ce mot au sens matériel ; il est question de leur importance - en Europe. Car ce qu'oublient de nombreux opposants aux réformes, c'est qu'à l'heure actuelle et au cours des années précédentes, la part du transport ferroviaire n'a cessé de diminuer. Des trains circulent encore en Europe mais de moins en moins de marchandises se retrouvent dans leurs wagons et c'est un état de choses que nous ne pouvons accepter. Je pense par conséquent - et c'est un point de vue que nous partageons tous car nous voulons développer un réseau ferroviaire européen - que la décision du Conseil, le consensus du Conseil, est une sorte de consensus minimal qui ne nous satisfait pas, même si nous avons des divergences de vues sur certaines choses et sur la manière d'aller plus loin que ne l'a fait le Conseil. Il s'agit aussi, bien sûr, de réparer de nombreuses négligences passées, car seules des compagnies ferroviaires nationales ont vu le jour jusqu'ici. Toutefois, nous parlons de globalisation. Aujourd'hui, les entreprises privées sont toutes actives au niveau transnational ; il n'est que dans le secteur ferroviaire qu'on a pas encore réellement entendu parler. Il est donc question de libéralisation et d'ouverture du marché et il va de soi qu'en la matière, plusieurs conceptions existent. Certains envisagent le marché comme cette main invisible, ce principe quasi divin qui devrait tout diriger et orienter mais d'autres pensent que nous ne devrions procéder à une ouverture du marché qu'avec prudence et uniquement là où c'est nécessaire. Je pense - tout au moins est-ce notre position et aussi la mienne - qu'il y a une voie médiane sur laquelle nous devons progresser mais qui doit être clairement définie quant à la manière d'ouvrir le marché tout en donnant bien sûr la possibilité aux compagnies ferroviaires de s'adapter progressivement aux conditions nouvelles. Pour nous, la concurrence est un instrument d'augmentation du rendement et il faut donc augmenter le trafic ferroviaire, en particulier par le biais du transport de marchandises, le domaine le plus sensible, afin que les services des cheminots ne soient pas en constante diminution. Il s'agit donc de mettre un uvre un processus progressif mais avec des paliers plus clairs et plus rapides que ne le prévoit le Conseil. Tout d'abord, nous sommes d'avis, à une écrasante majorité, qu'il devrait y avoir une autorité de la concurrence dans tous les pays, un régulateur en quelque sorte. Ce faisant, il y aurait un service par pays auquel toutes les compagnies ferroviaires, toutes les personnes intéressées, les expéditeurs, qui sais-je encore, pour s'adresser en cas de violation de l'ouverture et de la transparence de la concurrence. Il ne peut donc y avoir de règlement d'exception. Nous construisons un réseau ferroviaire européen ; non pas un réseau pour tel pays et un autre réseau pour tel autre. Les règlements d'exception devraient donc être abandonnés. Cela ne signifie que tout doit être prescrit dans les moindres détails mais les marges de liberté que nous octroyons devraient avoir cours pour tous les pays et ne pas varier de l'un à l'autre. Deuxièmement, les avis divergent quant à la séparation obligatoire des infrastructures. Nous pensons qu'il devrait être possible d'agir de manière neutre en matière de concurrence même avec des entreprises intégrées, pour autant bien sûr que l'on sépare le bilan et certaines conditions fondamentales. Notre proposition, ma proposition, est que la Commission nous soumette un rapport après quelques années et informe le Parlement d'éventuelles atteintes aux principes de la concurrence libre et transparente : nous pourrions ensuite prendre une autre décision. Nous sommes d'avis que la libéralisation doit certainement concerner avant tout le transport de marchandises, transnational mais aussi, au bout du compte, national. Pour le transport de passagers, nous pensons cependant qu'il importe et qu'il suffit, à l'heure actuelle tout au moins, d'établir clairement que le transport transfrontalier de passagers doit également être soumis à l'ouverture du marché. La question de savoir s'il faut libéraliser le transport de passagers entre Stuttgart et Munich dont devrait décider, selon moi, le gouvernement fédéral allemand ou le gouvernement bavarois, et non nécessairement le niveau européen. En l'occurrence, nous pensons que les États membres devraient conserver une marge de décision. Une question importante est celle du système de prix. Quels devraient être les prix de concession d'une capacité ? Deux principes existent en la matière. Le premier parle uniquement des coûts marginaux, des coûts que représente le passage d'un train supplémentaire. L'autre estime qu'en principe, il faudrait faire intervenir tous les coûts qu'entraîne la mise à disposition de la ligne, de la voie ferrée, etc. Nous pensons que, si à court terme, le principe des coûts marginaux est judicieux afin que concurrence il y ait et que les trains puissent à nouveau circuler, il faudrait très probablement compter avec l'intégralité des coûts à long terme, parallèlement toutefois au principe correspondant dans le domaine routier. Sans quoi, on ne parviendrait effectivement pas à transporter plus de marchandises par le rail, par exemple, et c'est également un problème que connaissent certaines compagnies ferroviaires, les chemins de fer allemands, pour évoquer un exemple. Dans la situation actuelle, le principe de l'intégralité des coûts amènent nombre de gens à ne pouvoir accepter les offres des compagnies ferroviaires car elles sont tout bonnement trop chères. Il faudrait donc également se contenter d'une transition progressive en la matière et une évolution parallèle entre le rail et la route. Un dernier point que je voulais évoquer : une critique qu'on entend fréquemment vise à l'avenir du service public et à son déclin éventuel. N'y a-t-il plus que le principe du marché, le principe de l'économie privée ? C'est pour cette raison - et je me réjouis du soutien obtenu - que nous avons réintroduit une disposition qui était déjà prévue en matière de services publics car, jusqu'ici hélas, la Commission n'a encore avancé aucune proposition générale quant au traitement à réserver aux services publics. À l'avenir, un pays aura la possibilité de dire que, dans certaines régions, à certains moments, les services publics doivent avoir la priorité. Leur position prioritaire peut donc très certainement être arrêtée en la matière. Je pense donc que la décision que nous prendrons demain enclenchera certainement une procédure de conciliation. Ce n'est pas un problème particulier. Les deux rapporteurs et tous les groupes de cette Assemblée sont prêts à trouver un compromis. Toutefois, le Conseil doit lui aussi faire un pas. Nous avons fait un pas et, si le Conseil en fait de même, on pourra parvenir à un compromis. Pour conclure, je voudrais remercier chaleureusement tous les collaborateurs de mon groupe mais aussi d'autres groupes du Parlement qui ont accompli un travail important - comme la Commission bien sûr - afin que, demain, deux ou trois très bons rapports voient le jour. Hatzidakis Monsieur le Président, Madame la Vice-présidente de la Commission, je voudrais d' abord adresser mes félicitations aux deux rapporteurs, M. Jarzembowski, d' une part, qui a pris le relais de notre ancien collègue, M. Pavlos Sarlis, et qui, en tant que député du Parlement européen, était le rapporteur en première lecture, et M. Swoboda, d' autre part, pour leurs rapports. Je tiens à dire que tous deux nous ont très clairement expliqué les aspects techniques des rapports. En tant que président de la commission des transports, je voudrais m' arrêter sur deux conclusions que, je crois, nous devons tirer de cette discussion. La première concerne la libéralisation des chemins de fer. Nous en entendons parler depuis des années, de même que, depuis des années, nous entendons beaucoup parler du marché unique de l' Union européenne. Dans l' une et l' autre question, le temps est venu de passer des paroles aux actes. Nous devons comprendre que le marché unique ne peut totalement se réaliser sans une totale libéralisation des transports et je crois que la libéralisation des chemins de fer uvrera de manière décisive dans cette direction, de même qu' elle contribuera de manière tout aussi décisive à la renaissance de ce moyen de transport de moins en moins cher qui s' appelle chemin de fer. Le deuxième message est adressé au Conseil. Le Conseil doit prendre sérieusement en considération les avis du Parlement. Bien entendu, il y a eu le compromis auquel nous sommes arrivés à Helsinki avec l' aide de Mme de Palacio. Ce compromis est bien accueilli, mais demeure insuffisant. Il nous faut aller de l' avant et, dans cette direction, tenir compte des positions du Parlement. Le Conseil croit à tort que le débat s' est achevé en décembre dernier à Helsinki, lorsque le compromis a été adopté au niveau du Conseil. Le Parlement est là, il a ses opinions, il les soutient avec clarté et nous croyons tous qu' il les soutiendra encore demain, lors du vote qui, je crois, réitérera ce qui a été enregistré dans notre commission durant la séance que nous avons tenue quand, à une large majorité, les rapports ont été approuvés. Watts Monsieur le Président, pour les chemins de fer, le statu quo n' est absolument pas une solution. Ils doivent changer ou disparaître. Les chemins de fer européens sont en phase terminale, particulièrement dans le domaine du fret. En Europe, les nouvelles activités de fret s' implantent sur la route et non sur le rail. Cette situation doit changer et je veux croire qu' elle va changer. C' est la raison pour laquelle je soutiens globalement la position du Conseil, qui représente un pas, modeste certes, mais important en direction de la libéralisation des chemins de fer. Si nous rejetons cette avancée modeste, il n'y aura pas d'avancée du tout. C' est pourquoi je suis au regret, ce soir, de ne pas approuver la tactique proposée par M. Jarzembowski parce qu' elle ne mène à rien et ce, à brève échéance. Nous devons tenir compte des différences nationales et, assurément, des problèmes sociaux et d' emploi. En gros, le Conseil est parvenu au bon équilibre en ce qui concerne les questions de tarifs, de licences, d' accès et de séparation entre l'infrastructure et l'exploitation. Il est parvenu au bon équilibre entre les deux extrêmes et je prônerais, pour reprendre le terme employé par M. Swoboda, la mise en uvre de la "troisième voie" pour les chemins de fer européens. Les eurodéputés travaillistes soulèvent en particulier deux questions et je sais qu' un grand nombre d' autres députés partagent leurs inquiétudes. La première concerne les dérogations. Nous pensons que la Grèce, l' Irlande et l' Irlande du Nord devraient bénéficier d' une dérogation limitée de cinq ans en raison de leur environnement géographique et géopolitique spécifique. Deuxièmement, nous espérons que l' article 12 dont la suppression, proposée par le parti libéral en commission, pourrait priver les citoyens et les consommateurs des avantages du réseau et priver les personnes handicapées de l' accès à ce réseau, pourra être réintroduit dans le texte. Ces garanties essentielles doivent être rétablies. L' avantage pour nous, ce soir, c' est que, pour la toute première fois, nous pouvons réaliser la libéralisation du réseau international de fret. Cet objectif est réaliste. Ne le négligeons pas. Sterckx Monsieur le Président, je trouve que les rapporteurs ont fourni un très bon travail et le fruit de leur travail, que nous avons effectué sous leur direction au sein de la commission des transports, est un ensemble cohérent avec un objectif clair. M. Swoboda vient déjà de le dire : un secteur ferroviaire sain dans un marché intérieur qui peut fonctionner pour l'ensemble de l'Union. Il s'agit également d'un signal clair à l'attention du Conseil que le Parlement souhaite aller plus loin que la Commission. Je ne suis pas d'accord avec mon collègue Watts. J'estime que nous devons aller plus loin que ce que le Conseil a dit dans sa position commune. Nous devons à présent déterminer le scénario pour une libéralisation complète à moyen terme et l'étape que nous franchissons actuellement est la première étape. L'étape que le Conseil propose est la première étape. Nous devons également franchir les étapes suivantes : libéraliser l'ensemble du transport de marchandises pour 2005 et à plus long terme, 2010, c'est à dire d'ici encore dix ans, faire de même pour le transport de passagers sur le plan national et international. Certains points sont ici essentiels et j'espère que demain, suffisamment de collègues soutiendront cette position. Premièrement, la séparation entre l'infrastructure et les services. Cela est primordial. Personne ne peut être à la fois juge et partie. Deuxièmement, qui peut demander une autorisation ? Pas uniquement les entreprises ferroviaires, les autres doivent également pouvoir. Je ne vois pas pourquoi, Monsieur Swoboda, il faudrait attendre 2010. Je pense que cela devrait déjà être possible en 2005. Ensuite, l'article 12. Je trouve que nous n'avons pas besoin de l'article 12, que nous devons poser des exigences européennes à une licence européenne. Pas parce que les consommateurs ne sont pas importants et pas non plus parce que les droits sociaux des travailleurs des chemins de fer ne sont pas importants, et pas non plus parce que la sécurité n'est pas importante. Tout ceci doit constituer une priorité. C'est indispensable car un réseau ferroviaire européen a besoin d'une réglementation européenne et pas d'une réglementation nationale complémentaire inutile sur un marché européen. Si nous suivons cette ligne, les entreprises ferroviaires vont devoir penser avant tout à leurs clients et à leurs passagers et non à elles-mêmes. Je voudrais encore aborder un petit problème technique. L'amendement 23 a été déclaré irrecevable par les services, ce que je conteste sur la base de l'article 80, paragraphe 2 b) et de l'article 80, paragraphe 3, de notre règlement. Je souhaiterais que les services revoient leur position car mon amendement est également lié à l'amendement 24 à l'article 12, qui a, lui, bien été déclaré recevable. Isler Béguin Monsieur le Président, Madame la Commissaire, chers collègues, je dois vous avouer qu'au sein de mon groupe, deux thèses se disputent ces questions de chemins de fer communautaires. Si nous sommes tous unanimes pour développer enfin et véritablement le transport par rail, si nous souhaitons unanimement tout mettre en uvre pour débuter le transfert de la route vers le rail, d'aucuns pensent que par la libéralisation totale, on y arrivera, et au plus vite, alors que d'autres, dont je fais partie, pensent qu'il y a tout lieu de prendre le maximum de garanties avant la libéralisation, en particulier du transport de voyageurs. Pour ma part, je considère que l'état actuel des réseaux ferrés des différents États membres ne permet pas l'ouverture à la concurrence. Ils devront être considérablement modernisés pour offrir des conditions identiques de concurrence. Car, pour arriver à une concurrence véritable et équitable, il faut mettre en place les conditions de cette concurrence. Ces conditions ne sont pas acquises et il nous faut éviter toute dérive. Il convient de laisser le temps, aux entreprises publiques notamment, de moderniser leur réseau avant d'ouvrir à la concurrence. Concernant les garanties, que ce soit en matière d'harmonisation des conditions de travail ou des règles indispensables de sécurité, elles ne sont pas non plus acquises. La catastrophe de Grande-Bretagne reste encore dans nos mémoires et continue à nous interpeller sur les exigences de sécurité en matière de transport par rail. Le compromis du 10 décembre du Conseil "Transports" a déjà été un pas en avant. Mettons donc en place le réseau de transport ferré. Il ne s'agit pas de brûler les étapes pour le transport des voyageurs. Il s'agit d'abord de mettre en place un réseau ferré qui offre véritablement les possibilités aux citoyens de se déplacer sans polluer. Ainardi Monsieur le Président, les transports ferroviaires sont effectivement très importants pour la mobilité des citoyens, le développement des échanges en Europe, ainsi que l'environnement et l'aménagement du territoire. Le Parlement européen a déjà ouvert la porte à la libéralisation du fret international, en première lecture, avec l'entrée de candidats autorisés sur les sillons ferroviaires. Ce paquet ferroviaire a fait l'objet d'un compromis du Conseil, en décembre. Le Conseil propose que les candidats autorisés soient laissés à l'appréciation des États membres, que l'ouverture des réseaux frets se réalise sur un réseau spécifique, appelé réseau transeuropéen du fret ferroviaire et, enfin, que la séparation en entités distinctes ne se réalise que progressivement. Sans en être satisfaite, je constate que cette position du Conseil prend en compte la diversité des situations, et donne la possibilité à chaque État de déterminer ses choix, de poursuivre, par exemple, les engagements pris en coopération. Mais avec cette deuxième lecture, nous sommes confrontés à une surenchère ultralibérale. Les amendements proposés consacrent une désorganisation totale du système ferroviaire. C'est la fin de la subsidiarité dans cinq ans pour les candidats autorisés. C'est la séparation sans étape et l'ouverture totale du fret international et national ; et en 2010, l'ouverture du transport de voyageurs. Il y a quelques instants, nous parlions d'électricité. Jeudi, nous allons parler de ciel unique. Pour tout le secteur public, nous sommes confrontés au même credo : il faut libéraliser, c'est magique ! Je considère que l'addition pour les transports ferroviaires, en tout cas, risque d'être très lourde. Les entreprises ferroviaires seront ainsi cantonnées à un rôle de prestataire de services. Cette situation créera une concurrence déloyale. Pendant que les fournisseurs de services bénéficieront de la plus grande part de marge commerciale et pourront choisir les secteurs les plus rentables, les entreprises ferroviaires, au contraire, devront supporter les coûts élevés du matériel et les charges de personnel. Contrairement à l'argument avancé d'une augmentation du trafic, ce système risque d'isoler les secteurs rentables et de provoquer un écrémage désastreux. Au nom du même dogme, le seul objectif est d'obtenir des résultats dans la libéralisation. Les usagers et les salariés de ces secteurs ne sont pas écoutés. Aucune étude préalable n'a été sérieusement faite. D'ailleurs, il me semble qu'il faudrait déjà prendre le temps de mesurer les impacts de la mise en uvre de ce qui a été décidé au Conseil. Il serait intéressant également de faire la comparaison, concernant les corridors de fret, entre le privé et le secteur en coopération. Les propositions de cette deuxième lecture, si elles sont adoptées, seront vécues comme une véritable provocation par tous les acteurs de ce secteur. Je ne peux pas les soutenir, je ne peux pas non plus soutenir les amendements du groupe socialiste qui admettent comme une nécessité une ouverture supplémentaire sur la voie de la libéralisation. Van Dam Monsieur le Président, Madame la Commissaire, les positions communes du Conseil dans le cadre du paquet des chemins de fer ne sont pas surprenantes, mais décevantes sur certains points. Si l'on ne change rien à l'exécution de ces plans, les chemins de fer de l'Union devraient connaître peu de changements positifs ces prochaines années. C'est pour cela que je voudrais faire quelques remarques sur la situation critique dans laquelle se trouve le secteur des chemins de fer. En premier lieu, le secteur des chemins de fer dans l'ensemble de l'Union européenne évolue beaucoup trop lentement dans la bonne direction, aussi bien sur le plan du transport des personnes que du transport des marchandises. C'est pour cette raison qu'il est nécessaire que les mesures concernent les deux secteurs et l'ensemble de l'Union européenne. L'histoire montre que l'influence excessive de la part des autorités a empêché la flexibilité nécessaire. Continuer à protéger certaines parties du marché - aussi bien au niveau géographique que sectoriel - ne constitue pas une option non plus, car cela ne permet pas de mettre fin à la tendance à la baisse. Il y a, outre cela, des points à améliorer au sein du secteur même. Certaines entreprises ferroviaires entretiennent toujours, pour des motifs historiques, des liens étroits avec les autorités de leur pays. Il faut bien séparer les tâches pour éviter le traitement inégal de certaines parties du marché. La gestion de l'infrastructure et la prestation des services de transport doivent, dès lors, être strictement séparées et cette séparation ne doit pas exister exclusivement sur papier. Enfin, ce secteur a, lui aussi, besoin de transparence et de dynamisme. Pour des tâches découlant de la réglementation au sein du secteur, nous ne devons pas mettre sur pied des structures complexes. Moins il y a d'instances impliquées, mieux cela vaut. Un système européen d'observation n'a dès lors, à mes yeux, pas une valeur ajoutée importante et risque simplement de brouiller les choses. Monsieur le Président, j'espère que tout cela est clair. Je peux donner mon accord à la plupart des remarques des rapporteurs. Je souhaite dès lors les remercier pour le bon travail qu'ils ont fourni. Scallon Monsieur le Président, je comprends le principe exprimé dans ce rapport visant à l'achèvement du marché intérieur dans le secteur des chemins de fer, permettant ainsi au transport du fret par rail de concurrencer le transport de fret par route. Ceci est nécessaire à la survie à long terme du secteur des chemins de fer européens et tous les États membres devraient approuver cet objectif. Nous devons à présent nous entendre sur la manière d' atteindre cet objectif, en gardant à l' esprit les difficultés qu' il implique pour certain États membres. Je parle au nom de mon pays, l' Irlande. La République d' Irlande et l' Irlande du Nord cherchent toutes deux à prolonger la dérogation qui leur a été accordée en décembre 1999 pour des raisons géographiques et géopolitiques. L' Irlande est un petit pays isolé du reste de l' Europe. Les opérateurs de chemins de fer du reste de l' Union européenne n' ont pas facilement accès au marché irlandais. J'ai assisté, aux premières loges, aux attentats perpétrés continuellement contre les lignes ferroviaires reliant le nord au sud au cours de ces trente dernières années de troubles politiques. La possibilité de se développer et de prospérer s' ouvre à elles pour la première fois. La mise en uvre, aujourd' hui, du paquet de libéralisation des chemins de fer nécessitera, pour l' Irlande, l' élaboration d' une structure administrative complexe, sans qu' elle n'en retire les mêmes bénéfices que les autres États membres. Je suis sûre que le gouvernement irlandais a adhéré au principe général de la séparation de l' infrastructure et de l' exploitation et qu' il s' est engagé à poursuivre la restructuration des chemins de fer irlandais dans ce but. Je demande que la dérogation actuelle soit maintenue afin de laisser le temps à l' Irlande de procéder à ces changements, en gardant à l' esprit que, au cas où un opérateur des chemins de fer de l' UE souhaiterait pénétrer le marché irlandais, la dérogation prendrait immédiatement fin. Enfin, bien que je soutienne cette dérogation, j' espère personnellement qu'elle ne va en aucune façon retarder l' amélioration et l' extension plus que nécessaires du système ferroviaire irlandais. Savary Monsieur le Président, Madame la Commissaire, chers collègues, la situation des transports en Europe se résume à quelques chiffres édifiants. De 1990 à 1997, le transport de marchandises a augmenté de 21 % alors que, dans le même temps, le fret ferroviaire a baissé de 7 %. Dans le même temps, le transport de passagers a augmenté de 15 % et le trafic ferroviaire de seulement 3 %. Pour le fret comme pour les voyageurs, la construction européenne a été un formidable facteur de mobilité, mais c'est la route qui en a été la principale bénéficiaire, notamment, mais pas seulement, parce qu'elle est sans frontières depuis le début des années 1990. Les chemins de fer européens doivent donc s'ouvrir d'urgence et sans crainte. Leur avenir dépend largement d'eux. Il dépend aussi de notre capacité à leur donner toute leur chance. Il appartient aux cheminots de relever le défi de l'ouverture des réseaux internationaux aux trains de tous les pays de l'Union. C'est en ce sens qu'intervient la décision des ministres des transports des Quinze en décembre 1999, en faveur d'un réseau transeuropéen de fret qui représente 94 % du trafic ferroviaire international. Il est normal que nos législations ferroviaires soient adaptées à cette nouvelle donne qui suppose des règles d'accès, des principes tarifaires, des modalités de contrôle homogènes et cohérents au sein de l'Union. À cet égard, le rapport Swoboda traduit un effort louable d'adaptation à la diversité des situations nationales. Il est par contre inacceptable, et par ailleurs contradictoire avec la première lecture du Parlement, que l'on profite de cette seconde lecture, comme nous le propose le rapport Jarzembowski, pour décréter la mise en concurrence et la privatisation généralisée de tous les réseaux, y compris locaux et nationaux, car cela procède d'un dogme, d'une croyance non vérifiée en la supériorité d'un modèle de marché qui montre clairement ses limites au Royaume-Uni. Je disais tout à l'heure que l'avenir du ferroviaire dépend aussi de nous. Je voulais dire que la voie dogmatique dans laquelle nous engageons ce dossier est dangereuse pour sa réussite. Chacun sait bien ici que la construction de l'Europe du rail ne peut se réduire à un débat théologique sur les mérites comparés de l'ouverture contrôlée et de la privatisation sauvage. Le ferroviaire, auquel on ne consacre en Europe que 25 % des investissements en infrastructures de transports, contre 65 % à la route, a surtout besoin d'investissements lourds, consacrés à l'interopérabilité, à la réduction des goulots d'étranglement, à l'extension des réseaux, au transport combiné, etc. Le Royaume-Uni nous montre à cet égard combien la privatisation peut constituer une régression. C'est la raison pour laquelle nous considérons que nos travaux ne doivent pas prendre le risque d'hypothéquer le fragile équilibre de la position commune du Conseil. Attwooll Monsieur le Président, la part de fret transportée par le rail au sein de l' UE a pratiquement diminué de moitié au cours de ces trente dernières années. Si nous optons pour une politique des transports vraiment durable, il est essentiel que cette tendance s' inverse. Je tiens à féliciter M. Swoboda et M. Jarzembowski pour leurs excellents rapports qui, s' ils sont adoptés, apporteront une contribution d' envergure au développement des chemins de fer. Je partage cependant en partie l' inquiétude de M. Watts quant à l' amendement 1 relatif à l' octroi de licences aux entreprises ferroviaires et à la proposition de suppression de l'article 12 de remplacement. Dans tout processus de libéralisation, il est très important de s' assurer du maintien de certaines normes, comme celles concernant la sécurité des travailleurs et des consommateurs, par exemple. Nous devons parallèlement éviter les obstacles artificiels à l' ouverture des marchés. La poursuite simultanée de ces deux objectifs impose de parvenir à un équilibre délicat. Je ne suis pas sûre que l' amendement 1 suffise à atteindre l' objectif juridique fixé au départ, ni qu' il ait les conséquences redoutées par M. Watts. Je pense qu' il pourrait envoyer des signaux trompeurs. Je demande plutôt le soutien aux amendements 23 et 24 qui, appliqués ensemble, devraient permettre d'assurer le deuxième objectif sans porter préjudice au premier. Nogueira Román Monsieur le Président, Madame la Commissaire, chers collègues, je pourrais donner mon accord pour l'européanisation du transport par chemins de fer prévue par les directives que nous examinons et, par conséquent, pour la libéralisation du secteur ferroviaire. Il en va de même pour la séparation juridique et entrepreneuriale entre l'exploitation des services de transport et la gestion de l'infrastructure ferroviaire. Mais, pour ce faire, il convient de disposer de garanties concernant certaines questions fondamentales qui constituent la pierre de touche du caractère bon et efficace de la dimension politico-économique transcendantale dérivée de ces directives. Nous savons tous que de nombreux pays européens n'ont pas participé au moment opportun à la révolution industrielle du XIXe siècle, précisément en raison du manque de liaisons ferroviaires adéquates. Certains sont encore aujourd'hui à l'aube de la modernisation de leurs chemins de fer et, plus concrètement, attendent l'accès au réseau européen à grande vitesse. La libéralisation du secteur ne peut en aucun cas constituer un obstacle à cette liaison. Les réseaux ferroviaires doivent, par conséquent, continuer à assurer un service public sur l'ensemble du territoire, en particulier dans les régions périphériques. Par ailleurs, la libéralisation ne peut impliquer l'abandon de lignes nécessaires ni le chômage et ne peut pas davantage donner lieu à une détérioration en termes de sécurité et de qualité du service. Les expériences récentes nous donnent des raisons de craindre de tels résultats qui doivent absolument être évités. C'est pourquoi nous maintenons de graves réserves quant à l'appui à ces directives. Meijer Monsieur le Président, le rapporteur pour le développement des chemins de fer part du principe qu'actuellement, les chemins de fer ne sont en grande partie pas compétitifs par rapport au trafic routier et aérien, mais qu'il est malgré cela souhaitable de maintenir les chemins de fer et de les renforcer. Sur ce point, je suis entièrement d'accord avec lui. Mais c'est à peu près le seul point sur lequel je peux être d'accord. Je pense que M. Jarzembowski se trompe. Pour arriver à ce qu'il souhaite, une toute autre approche serait nécessaire et ce qu'il propose entraînera un nouveau recul. Ses propositions cadrent bien dans la tendance à la mode de la fin du vingtième siècle. Nous pouvons observer sur tous les terrains un assaut néolibéral contre les services publics, les entreprises communautaires et les employés syndiqués. Cet assaut est avant tout dirigé contre les postes, les chemins de fer et le secteur de l'énergie, des entreprises dotées de la puissance nécessaire pour montrer qu'il est possible d'organiser notre économie de façon plus démocratique, plus écologique et moins basée sur les bénéfices. Hélas, ces entreprises sont négligées et traitées comme des entreprises particulières depuis des années par leurs propriétaires, la communauté élue démocratiquement par nous tous. Le rapporteur considère les chemins de fer comme un monopole d'État dérangeant avec des syndicats contraignants et exigeants. Il veut mettre fin à ce monopole, de la manière la plus rapide et la plus radicale possible. Au lieu de concentrer son attention sur une meilleure collaboration entre les entreprises ferroviaires existantes et sur le renforcement du pouvoir démocratique sur ces entreprises afin de pouvoir mieux utiliser les avantages des chemins de fer à l'échelle européenne et de pouvoir mieux dissiper les signes de contrariété, il fonde tous ses espoirs sur la concurrence et la libéralisation. La forme d'organisation qui a permis au trafic routier et aérien de remporter en grande partie leur combat contre les chemins de fer devrait, selon lui, également être appliquée aux chemins de fer eux-mêmes. Nous avons entre-temps expérimenté quelque peu la libéralisation selon le modèle anglais et le modèle néerlandais. Le modèle anglais a divisé l'entreprise ferroviaire nationale en entreprises régionales qui sont, pour une part, tombées entre les mains de grands groupes étrangers. Dans des régions particulières, elles sont restées un monopole. On y investit à présent moins en matière de rénovation que dans d'autres pays. Les trains sont plus courts et bondés et la sécurité du trafic ferroviaire a diminué. Dans le modèle néerlandais, les concurrents peuvent obtenir des concessions pour des lignes sur lesquelles ils entrent alors en concurrence avec l'entreprise ferroviaire existante, formée en 1939 par la fusion d'un certain nombre d'anciennes entreprises ferroviaires particulières dont le fonctionnement était inefficace. Après une guerre de propagande d'un nouveau venu contre l'entreprise existante, avec des tarifs et des trains différents, ce nouveau venu a d'abord été repris par une grande compagnie des eaux française et a ensuite arrêté de rouler. Il est manifestement uniquement rentable d'exploiter des lignes sur lesquelles vous avez un monopole et cette réalité rend les propositions de M. Jarzembowski irréalisables. Peijs Monsieur le Président, il y a dix ans, mon collègue Cornelissen participait exactement au même débat. Si je lisais aujourd'hui son texte à haute voix, personne ne le remarquerait. Le train est à l'arrêt. Et à l'arrêt est synonyme de régression. Qui monte dans un train pour repartir en marche arrière ? Grâce au marché intérieur et au commerce électronique, le trafic et les flux de marchandises augmenteront ces dix prochaines années de 70 % au sein de l'Union européenne. Pour pouvoir y faire face, nous avons besoin de toutes les possibilités de transport imaginables : des eaux intérieures au train en passant par l'air et la route. Le tout just in time et non polluant. Jusqu'à présent, les chemins de fer ne jouent aucun rôle. En pourcentage, le train a perdu une bonne part du marché du transport et il est difficile d'observer la moindre évolution au niveau des chemins de fer européens. Le train prouve que l'Union européenne a raison : avec une concurrence plus importante, vous restez éveillé et sur vos gardes. Par manque de concurrence à la suite du comportement excessivement protectionniste de la part des États membres, le train est relégué ce siècle encore à une place de second plan. Mais désormais, les chemins de fer doivent supprimer les obstacles au transport transfrontalier de marchandises en utilisant les infrastructures les uns des autres. Ils doivent rendre leur matériel considérablement plus résistant, car sur ce plan, ils sont bien moins bons que le transport par route. Lors de la phase suivante, je trouve les points ci-dessous particulièrement essentiels. Un accès équitable et non discriminatoire à l'infrastructure. La séparation de l'exploitation des entreprises de transport et de la gestion de l'infrastructure. Les deux ne doivent pas être entre les mêmes mains. La sécurité a la priorité absolue et le contrôle en matière de sécurité ne peut pas être assuré par les entreprises de transport elles-mêmes. Un second point important est l'ouverture de l'infrastructure ferroviaire, la libéralisation du marché, ce qui est différent de la privatisation. Cela est essentiel pour insuffler une nouvelle vie au transport de marchandises et pour ce faire, de nouveaux exploitants sont engagés avec de nouvelles idées et un nouveau sens de la gestion. La libéralisation abordée dans la position commune est un bon début, mais ce n'est pas suffisant. Ce n'est qu'avec une ouverture définitive des réseaux ferroviaires que les entreprises ferroviaires et leurs employés auront une chance. Il doit bien sûr être question d'une libéralisation réciproque. Personne n'est obligé de tolérer qu'un concurrent utilise son infrastructure si celui-ci ne veut ou ne peut offrir le même accès chez lui. Mastorakis Monsieur le Président, Madame la Commissaire, chers collègues, il ne fait aucun doute que les chemins de fer européens ont besoin d' être régénérés, ce à quoi vise le paquet législatif dont nous débattons. La congestion de l' infrastructure routière, qui se fait de jour en jour plus menaçante pour la sécurité des transports et l' environnement, rend indispensable le renforcement du chemin de fer. Il est manifeste qu' à cet égard, les positions communes, approuvées par le Conseil, encouragent cette renaissance souhaitée. Elles garantissent un traitement équitable et transparent de toutes les entreprises ferroviaires, définissent un cadre logique pour la répartition des capacités des infrastructures et la tarification de leur utilisation, établissent une distinction entre la gestion des infrastructures ferroviaires et la prestation des services de transport, compte tenu bien sûr du type, du degré et de la vitesse d' application de cette distinction. Il est certain que nous sommes dans la bonne direction. Néanmoins, les problèmes que rencontrent certains États membres dans l' adoption immédiate ou quasi immédiate des nouvelles mesures proposées, dans toute leur ampleur, sont certainement compréhensibles. D' une part, la très grande hétérogénéité des réseaux dans les différents pays et, surtout, la situation géographique spéciale de certains États membres ou de certaines de leurs régions ne facilitent pas la prompte modification du système et, d' autre part, l' application du changement, dirions-nous brutale, dans ces États, n' apporterait aucun profit essentiel ni aux États ni à la Communauté. Nous pensons qu' un point de vue par trop absolu, d' une part, comporterait un bon nombre de dangers et, d' autre part, s' avérerait injuste, car nous savons bien qu' il ne s' applique pas à tous les domaines. Parfois, il est plus efficace de se conformer à cette sentence apparemment contradictoire, à cet oxymoron grec bien connu du "hâte-toi lentement" des anciens Grecs. Enfin, je ne pourrais omettre d' adresser mes sincères félicitations à nos deux rapporteurs pour leurs travaux si bien composés et de solliciter leur compréhension dans certains cas particuliers, si ceux-ci peuvent être objectivement constatés. En l' occurrence, il s' agit de mon pays, la Grèce, qui, cependant, a prouvé qu' elle peut avancer à grands pas, mais seulement quand cela est vraiment nécessaire. Ortuondo Larrea Monsieur le Président, Madame la Commissaire, Mesdames et Messieurs, nos routes transeuropéennes, nos autoroutes sont quotidiennement paralysées par des millions de camions, d'autobus et d'automobiles, ce qui provoque, entre autres, des pertes de temps importantes, des gaspillages d'énergie et une agression importante envers l'environnement. C'est pourquoi le groupe Verts/Alliance libre européenne défend toujours le chemin de fer comme moyen alternatif - aujourd'hui négligé - car il gaspille moins de ressources, il est plus propre et plus respectueux du milieu naturel. Par conséquent, à l'heure de modifier et de développer les directives communautaires de libéralisation du secteur ferroviaire, nous voulons plaider pour que le chemin de fer ne soit pas pénalisé par rapport aux autres moyens de transport mais aussi pour qu'il bénéficie d'une discrimination positive afin de pouvoir rattraper le retard que nous avons fini par provoquer dans les investissements dans ce secteur. Et quant aux redevances pour l'utilisation des infrastructures qui seront finalement payées par les utilisateurs, nous proposons que seuls les coûts marginaux générés par le trafic pur de trains soient répercutés à court et à moyen terme, et pas les coûts liés à récupération de l'investissement et de l'entretien, qui devraient être couverts par les budgets d'État, comme c'est le cas pour les routes et les autoroutes. Ce n'est que de cette manière que nous pourrons faire du chemin de fer un moyen de transport compétitif, utilisé en masse. Rack Monsieur le Président, Madame la Commissaire, chers collègues, quand on reçoit un très nombreux courrier de gens qu'on ne connaît pas, cela peut avoir deux raisons. Soit on est très célèbre, soit l'objet de la correspondance est très important. Les parlementaires européens ne sont pas très célèbres : il doit dès lors s'agir de l'objet de cette correspondance. Au cours de ces derniers jours, nous avons tous reçu de nombreuses lettres, documents et demandes d'entretien dont presque tous émanaient de représentants de compagnies ferroviaires nationales. Tous sans exception nous enjoignaient de ne pas procéder à la séparation obligatoire entre l'exploitation et l'infrastructure, comme le demandent les propositions du rapporteur Georg Jarzembowski. M. Swoboda a lui aussi abordé ce thème. Son argument était toutefois qu'il fallait libéraliser mais à petits pas. Quant à Georg Jarzembowski, il argue du fait que nos systèmes actuels de monopole étatique quasi intégral n'ont pas mené à une utilisation optimale des systèmes. Qui pourrait le contester ? Les chiffres sont très clairs. Nos chemins de fer actuels ne correspondent pas vraiment à ce dont nous avons un besoin urgent en Europe, à savoir un système efficace et accepté. Tous les exemples dans des domaines apparentés confirment la justesse de l'argument. Nous n'avancerons plus à coup de petits pas. Le secteur des télécommunications l'a montré, la production d'électricité et nombre d'autres domaines le montrent aussi. C'est aussi ce que nous attendons des chemins de fer. Ils sont au premier chef au service de leurs utilisateurs et donc au service d'un système de transport européen plus efficace et plus fonctionnel. C'est ce que nous voulons, c'est ce dont nous avons besoin et nous voterons donc pour cela. Jeggle Monsieur le Président, Madame la Commissaire, chers collègues, le train de mesures dont nous discutons aujourd'hui dans le domaine ferroviaire vise à une libéralisation rapide des chemins de fer européens. Vous savez qu'au sein du PPE, nous demandons cette libéralisation dans tous les domaines qui sont nécessaires à l'achèvement du marché intérieur ou pour lesquels il est nécessaire de remplacer des monopoles traditionnels par une saine concurrence. Seule une large libéralisation permettra le progrès nécessaire, tant en matière de compétitivité qualitative et quantitative du mode de transport ferroviaire que de sa nécessaire connexion avec d'autres modes de transport. Les propositions de la Commission relatives au développement des chemins de fer communautaires, aux licences des entreprises ferroviaires et concernant la répartition des capacités d'infrastructure ferroviaire vont donc dans la bonne direction. Je ne peux que soutenir sans réserve les efforts de mon collègue, Georg Jarzembowski, pour obtenir un train de mesures cohérent en la matière et le remercier pour son travail et son excellent rapport. À cet égard, il me paraît important que les investissements dans le réseau soient minutieusement examinés et rétribués dans le cadre de la séparation entre la gestion et l'infrastructure. Cependant, la libéralisation ne sera acceptée que si elle amène de réels avantages et que le consommateur n'est pas amené à craindre pour sa sécurité. Nous devrions donc nous en tenir à des conditions strictes lors de l'octroi de licences à des entreprises ferroviaires. En ce qui concerne l'octroi de capacités d'infrastructure ferroviaire, il faudrait garantir la possibilité d'un accès non discriminatoire. Je ne nie pas que la réglementation flexible en matière d'accès au réseau dans le domaine de l'énergie a entraîné certains problèmes. Néanmoins, elle constitue à mon sens l'approche la plus concurrentielle et cela vaut aussi pour le chemin de fer. Nous ne devrions pas seulement parler d'une Europe commune mais aussi faire preuve de courage et faire quelque chose. Vatanen Monsieur le Président, chers collègues encore réveillés, j'aimerais remercier M. Jarzembowski et M. Swoboda pour leurs rapports concis qui visent enfin une relance des chemins de fer en les ouvrant à la concurrence. À l'heure actuelle, il est à la mode de parler du rail, c'est politiquement correct. On a bien l'impression que le Parlement est souvent le lieu d'une seule vérité autorisée. Nous nous bousculons tous dans la même direction comme un troupeau de moutons en nous faisant croire les uns aux autres que les chemins de fer résoudront les problèmes des transports européens. Il est difficile pour nous les politiciens d'admettre les faits. Je n'ai certes rien contre les chemins de fer, tout au contraire, j'ai beaucoup de plaisir à siroter une bière dans le wagon-restaurant et à admirer les paysages qui défilent. Pour être en mesure de prendre des décisions raisonnables, nous devons nous rendre clairement compte de la vraie importance des voies ferrées à l'économie, ainsi que les ordres de grandeur des différentes formes de transport. Les transports par la route sont nettement supérieurs. Mesurée en tonnes-kilomètre, la part des transports par rail a baissé à moins de quinze pour cent, mais même ce mode d'évaluation donne une image trop brillante de la situation. Du point de vue économique, il est tout à fait différent de transporter cinquante ordinateurs à mille kilomètres de distance que de transporter cent tonnes de gravier à dix kilomètres. Les tonnes-kilomètres sont les mêmes pour les deux exemples. Il est aussi tout à fait différent de transporter du textile brut d'un poids de plusieurs tonnes qu'un grand tas de cravates en soie. J'en ai d'ailleurs pris une dans ce tas. Pour cela, il faut faire la comparaison en se basant sur la valeur des transports et, calculée ainsi, la part du rail reste - ô surprise ! - à seulement trois pour cent. Je ne suis pas doué pour les mathématiques mais je constate une différence dramatique en faveur du transport par route. Sa part est de plus de 95 pour cent. La différence de l'ordre de grandeur est comme celle entre une mouche et un éléphant, mais cela n'étonne pas car on ne peut pas surpasser la capacité, la flexibilité et la livraison porte-à-porte des transports par route. À l'heure actuelle, le véritable rôle du rail dans l'économie européenne est malheureusement marginal, bien qu'il soit fortement subventionné par l'argent des contribuables. Mais c'est justement pour cette raison que nous devons tout faire pour relancer le rail et soutenir une ouverture graduelle à la concurrence. Nous attendons de la France une contribution constructive pour mettre les horloges des gares européennes à l'heure du nouveau millénaire. De Palacio Monsieur le Président, avant d'entrer dans les détails des différentes questions liées au paquet ferroviaire, je tiens à féliciter très sincèrement les deux rapporteurs, MM. Swoboda et Jarzembowski, pour le magnifique travail qu'ils ont réalisé. Je suis heureuse que le Parlement campe fermement sur ses positions dans ce domaine, en particulier en ce qui concerne la pleine réalisation d'un marché du transport par rail. Parce que, Mesdames et Messieurs, il s'agit de parvenir simplement à ce qu'il n'y ait pas quinze chemins de fer nationaux juxtaposés mais qu'il y ait une intégration par le biais d'un réseau commun partagé sur l'ensemble de notre territoire européen qui permette précisément un meilleur fonctionnement du chemin de fer. Et, Mesdames et Messieurs, les deux rapporteurs l'ont déjà dit, et M. Rack également lorsqu'il faisait référence à la quantité de lettres qu'il avait reçues de différents électeurs, bien que cette discussion comprenne des éléments très techniques, elle comporte surtout un élément politique important. Et, en ce sens, elle soulève des passions, comme cela a été dit il y a un instant. Je tiens à vous dire qu'il est clair pour la majeure partie d'entre nous que les choses ne peuvent pas continuer ainsi : des systèmes publics fermés, nationaux, enfermés dans leurs frontières, qui font que le chemin de fer perd chaque jour une part du marché du transport de marchandises et de passagers, à l'exception d'une forme de chemin de fer très précise que sont les trains à grande vitesse ou les trains de banlieue. En ce sens, il faut proposer des solutions qui permettent d'améliorer la qualité du service, parce que c'est de cela qu'il s'agit, pour les consommateurs, pour les utilisateurs. Et nous pensons que justement, si nous faisions en sorte, pour commencer, qu'un train puisse circuler raisonnablement de Hambourg à Lisbonne, la première chose que nous devons faire, c'est que ce train puisse appartenir à une compagnie allemande, une compagnie française, une compagnie espagnole, une compagnie portugaise, etc. Ensuite, elles seront publiques ou privées, personne n'entre dans cette question, mais il est évident que, si nous intégrons le réseau, nous aurons automatiquement une ouverture du marché. Et donc, oublions les dogmes, dont j'ai entendu un exemple ce soir. Mesdames et Messieurs, je tiens à dire aux deux rapporteurs que j'aime beaucoup leurs amendements. Ceci dit, je ne vais pas pouvoir accepter bon nombre d'entre eux, même si je serais enchantée de pouvoir le faire. Et je vais vous dire pourquoi : parce que je suis de celles qui pensent que le mieux est l'ennemi du bien et qu'il vaut mieux faire un pas en avant que de rester sur place. Accepter les amendements, tant de M. Jarzembowski que de M. Swoboda, qui correspondent en grande partie davantage à la proposition initiale de la Commission et à ce que je pense dans l'ensemble, impliquerait le non-respect d'un compromis difficilement atteint au Conseil, comme vous le savez parfaitement, aux petites heures du matin, après de longues discussions, après s'être longtemps enlisé et arrêté sur ce sujet. En ce sens, je tiens à vous dire qu'il y a une marge, parce que ce n'est pas qu'on laisse le Parlement de côté, le Parlement doit participer à l'élaboration de ces directives, mais il existe un compromis de base avec le Conseil auquel je ne peux évidemment pas déroger, et vous devez le comprendre. Parce que cela ferait plus de mal que de bien par rapport à votre volonté qui est, comme la mienne, de donner une impulsion à l'amélioration du chemin de fer. Je tiens à vous dire que je suis disposée à présenter l'année prochaine une étape supplémentaire, une initiative différente qui pourra être acceptée ou rejetée, tant par le Conseil que par le Parlement, et modifiée dans ses différents aspects et qui tient également compte de certains aspects, du moins en ce qui concerne le transport de passagers ou, éventuellement, le transport de marchandises à l'intérieur des différents pays, mais qui est séparée du paquet actuel, où il existe un compromis de base - j'insiste - avec le Conseil. Et avant de remercier à nouveau les deux rapporteurs pour un travail qui, je le sais, a été très complexe - je le connais à fond - mais qui, selon moi, a été très important, et avant d'aborder tous les amendements, un à un, je demanderais aux rapporteurs et au Parlement dans son ensemble de faire preuve d'une certaine flexibilité pour qu'en fin de compte, nous puissions trouver une conciliation - je crains en effet que nous devions aller à la conciliation, de la manière dont vont les choses - qui permette de mener à bien ce paquet essentiel pour l'avenir du chemin de fer. Pour entrer concrètement dans chaque rapport, après ces questions générales et peut-être pour clarifier et non prolonger davantage ce débat, je dirais, en ce qui concerne les amendements pour la directive modifiant la directive 91/440/CEE, dont M. Jarzembowski est le rapporteur, que nous pourrions accepter les amendements 3, 6, 8, 9, 11, 13, 14, 17, 20, 21 et 24. Par contre, je dois rejeter, même si - j'insiste - je suis entièrement d'accord avec beaucoup d'entre eux, mais je ne peux les accepter, les amendements 1, 2, 4, 5, 7, 10, 12, 15, 16, 18, 19, 22, 23, 25, 26 et 27. En ce qui concerne les amendements 6, 8, 9 et 11 qui posent la séparation entre le gestionnaire des infrastructures et le prestataire de services, elles clarifient considérablement le texte. De plus, je pense qu'il est important de supprimer le paragraphe 4 de l'article 6 qui, je crois, pourrait constituer une source de malentendus et, par conséquent, je soutiens particulièrement l'amendement 8 et les corrections de rédaction correspondantes. Pour ce qui est des directives dont M. Swoboda est le rapporteur, en ce qui concerne la directive 95/18/CE, nous ne pouvons accepter l'amendement 1, puisque l'article 12 sert à rappeler qu'en plus de la législation européenne, il existe des législations nationales qui doivent être respectées - il y a un élément de réglementation nationale qui ne disparaît pas complètement avec cette réglementation - et néanmoins, nous pouvons accepter l'amendement 24. Quant à la directive 95/19/CE, il y a des questions essentielles comme, par exemple - et MM. Swoboda et Ortuondo en ont parlé - la question de la tarification sur les coûts marginaux ou sur les coûts totaux, dans un cas, posé comme une période transitoire, dans un autre, comme un élément essentiel. Et je tiens à dire que, en dehors de ce qu'auraient pu être les propositions, qui m'auraient peut-être plu davantage, la Commission accepte les amendements 4, 6, 8, 12, 13, 15, 16, 19 et 20 mais que nous ne pouvons soutenir les amendements 1, 2, 3, 5, 7, 9, 10, 11, 14, 17, 21, 22 et 23. Monsieur le Président, je tiens à nouveau à remercier pour leur travail les deux rapporteurs et leur dire que je leur demande, ainsi qu'au Parlement, de faire preuve de flexibilité pour qu'en fin de compte, nous obtenions des résultats qui, en plus d'être complétés par l'autre directive, celle de l'interopérabilité des systèmes propres, nous permettra de faire un grand pas en avant. Peut-être n'est-ce pas tout ce que voudraient certains, dont je fais partie, cela ira même un peu plus loin que ce que d'autres voudraient, mais je suis sûre que la réalité nous donnera raison. Le Président Merci beaucoup, Madame la Commissaire. Le débat est clos. Le vote aura lieu demain à 11h30. Reconnaissance des qualifications professionnelles Le Président L'ordre du jour appelle la recommandation pour la deuxième lecture (A5-0174/00), au nom de la commission juridique et du marché intérieur, relative à la position commune du Conseil en vue de l'adoption de la directive du Parlement et du Conseil modifiant les directives 89/48/CEE et 92/51/CEE, du Conseil, concernant le système général de reconnaissance des qualifications professionnelles, et les directives 77/452/CEE, 77/453/CEE, 78/686/CEE, 78/687/CEE, 78/1026/CEE, 78/1027/CEE, 80/154/CEE, 80/155/CEE, 85/384/CEE, 85/432/CEE, 85/433/CEE et 93/16/CEE, du Conseil, concernant les professions d' infirmier responsable des soins généraux, de praticien de l' art dentaire, de vétérinaire, de sage-femme, d' architecte, de pharmacien et de médecin (5103/3/2000 - C5-0162/2000 - 1997/0345(COD)) (Rapporteur : M. Wieland). Wieland Monsieur le Président, Mesdames et Messieurs, chers collègues, le présent rapport traite d'une matière très complexe. L'une des propositions traite de considérations qui, sur le fond, constituent une préoccupation tout à fait générale - puisqu'elle a été adoptée à une large majorité par la commission juridique - de cette Assemblée, à savoir le fait que, dans l'Union européenne, le grand public en quête d'information juridique ne peut toujours pas disposer, dans un délai raisonnable, de textes juridiques satisfaisants. Ce n'est d'ailleurs pas seulement le cas pour le grand public mais aussi pour les spécialistes, voire même pour les juristes et les conseillers juridiques. C'est pourquoi l'une des propositions enjoint particulièrement à la Commission de mettre à disposition les textes en temps opportun et sous une forme qui expose la situation juridique du moment. Dans une certaine mesure, il s'agit d'un ceterum censeo, qui devrait en fait faire l'objet des discussions de cette Assemblée pour toute directive. En deuxième lieu, il est question d'un thème qu'il s'agit, en quelque sorte, de tirer de l'ombre. On prolonge un règlement d'exemption en faveur des pharmaciens italiens. Toutefois, et contrairement à la position commune, la commission juridique propose d'assortir cette exemption d'une date d'échéance. Toute personne ayant entamé ses études avant octobre 1990 devrait être protégé par cette directive. Mais on attend toutefois qu'elle ait achevé cette formation dans un délai raisonnable. Abstraction faite de ces réglementations générales, nous avons introduit d'autres propositions, touchant en particulier aux directives relatives aux médecins. La médecine est un thème très sensible, la santé des citoyens est un thème très sensible. Si j'ai un accident de voiture, je peux chiffrer les dégâts et y remédier. De mon expérience d'avocat, je ne connais personne qui, ayant touché des dommages et intérêts pour dégâts corporels, ne dirait qu'il restituerait volontiers cet argent pour être débarrassé des dommages corporels. C'est pourquoi ce thème appelle une attention particulière. La commission juridique attache donc de l'importance à la constatation suivante : premièrement, les médecins spécialistes devraient également garder à l'esprit, dans le cadre de leur formation spécifique, la médecine générale. L'évolution est permanente en matière de diagnostic différencié et la formation spécialisée doit donc tenir compte aussi de la médecine générale. Deuxièmement, nous plaidons à une large majorité pour que la formation des spécialistes soit amenée de deux à trois ans - au minimum - afin de tenir compte d'une tendance largement répandue au sein de l'Union européenne. Il est temps d'avancer en la matière. Troisièmement, la commission juridique plaide pour qu'on mette davantage l'accent sur la formation. Nous savons et nous admettons que ce thème n'avait pas encore cette acuité en première lecture. Des questions spécifiques à l'ordre du jour rendent cela particulièrement problématique. L'une des exceptions provient du fait qu'il y a eu la réélection du Parlement européen entre la première et la deuxième lecture. C'est le cas. C'est pourquoi la commission juridique avance le concept de la formation continue comme l'un des éléments porteurs au sein de cette Assemblée, l'un des éléments porteurs dans l'Union européenne. Nous pensons que nous ne devons pas nous contenter d'évoquer la formation tout au long de la vie mais qu'il s'agit d'une norme que le patient est en droit d'attendre et qu'il doit espérer que les médecins aussi poursuivent leur formation. C'est pourquoi les propositions 1 à 11 avancées par notre commission recevront probablement aussi un large soutien de l'Assemblée lors du vote de demain. Je voudrais encore aborder un dernier point. Il y a encore deux amendements qui concernent les architectes irlandais. Le groupe PPE, mon groupe, retirera le sien. Je recommande le rejet de l'amendement de groupe UEN qui porte sur ce sujet. Il s'agit en l'occurrence d'un problème national qui doit être résolu au niveau national, qui sera résolu au niveau national, et qui ne peut en aucun cas être résolu au niveau européen. Si nous introduisons des réglementations en la matière, il s'en trouvera à coup sûr d'autres pour formuler une demande similaire moins justifiée encore. Inglewood Le marché unique constitue l' une des plus grandes réussites de la Communauté européenne. La transformation des marchés distincts et fragmentés des États membres en un marché unique européen est un changement extraordinaire et révolutionnaire. Certes, le processus n' est pas encore achevé, mais il est irrévocablement engagé. Les mécanismes nécessaires à l' accomplissement d' un tel changement sont innombrables, comme nous pouvons le constater à la lecture, même succincte, du programme 1992 de Lord Cockfield, l' un des plus révolutionnaires, du moins parmi les programmes peu enthousiasmants de l' après-guerre. Nous disposons clairement dans ce contexte d' un choix d' instruments pour mettre le marché unique en place, qui peut se résumer par le choix entre l' harmonisation et la reconnaissance mutuelle. L' harmonisation semble plus séduisante aux yeux des responsables politiques enthousiastes et naïfs qui souhaitent faire preuve d' une grande activité et qui sont l' un des fléaux du monde contemporain. Les systèmes de reconnaissance mutuelle sont, à mon sens, plus attirants. Après tout, ils sont plus subtiles et complexes. L' imposition inconsidérée de l' harmonisation a provoqué des dommages politiques indescriptibles dans l' entreprise politique européenne et si le marché unique s' était davantage basé sur la reconnaissance mutuelle et moins sur l' harmonisation, la scène politique de l' Europe serait beaucoup moins fébrile aujourd' hui. L' une des difficultés majeures dans la mise en uvre d' un réseau de reconnaissance mutuelle réside dans la complexité des procédures requises pour le mettre en place et pour s' assurer qu' il demeure compatible et adéquat. Cet objectif requiert un contrôle permanent et nous accueillons très favorablement la révision de la série de directives qui font l' objet du débat de ce soir. Ainsi que l'a souligné le rapporteur, M. Wieland, dans son excellent rapport, cette directive concerne en premier lieu les procédures liées à la reconnaissance des diplômes. Enfin, pour conclure, je prêcherai pour ma propre chapelle. Tout d'abord, les députés du Royaume-Uni, dont je fais partie, approuvent tout spécialement l' extension de la durée minimale de la formation spécifique des médecins généralistes de deux à trois ans. Ensuite, nous approuvons la disposition qui prévoit que les États membres devront examiner les qualifications obtenues dans un pays tiers et déjà reconnues dans un État membre. Enfin, et de manière plus générale, je souhaiterais réitérer la conclusion générale du rapporteur qui indique que ceci est beaucoup trop difficile et compliqué pour une personne autre qu' un spécialiste ou un juriste et que tous les efforts doivent être fournis pour simplifier la législation et la rendre plus conviviale de manière à ce que le marché unique soit compris par l' ensemble de nos citoyens. Gebhardt Monsieur le Président, chers collègues, celui qui croit sérieusement à l'Europe se soucie de l'avenir des jeunes gens au sein de l'Union européenne. Cela implique en particulier que les jeunes gens puissent déployer de manière équivalente leurs aptitudes et leurs inclinations dans chaque État de l'Union et au lieu de leur choix, indépendamment de leur origine et de leur centre de formation. Celui qui a accompli un apprentissage à un bout de l'Union devrait pouvoir exercer sa profession au beau milieu de l'Union ou dans un pays situé à l'autre bout de l'Union. Le Parlement européen prend très au sérieux cet aspect de l'avenir des jeunes. C'est pourquoi nous ne cessons de nous soucier de la reconnaissance des qualifications professionnelles équivalentes dans les États membres. Nous voulons qu'aucun obstacle bureaucratique n'entrave les droits fondamentaux que sont la liberté de circulation et d'établissement. Mais nous voulons aussi garantir des normes élevées en matière de formation, ce qui est garant du progrès et dans l'intérêt de tous les citoyens. Grâce au bon travail du rapporteur, notre collègue Wieland, la commission juridique a facilement pu placer quelques accents importants dans la directive qui nous est soumise aujourd'hui. J'espère que la plénière partage cette vision des choses et l'approuve à une large majorité. Quoi qu'il en soit, le groupe des socialistes approuveront tous - et je souligne, tous - les amendements de la commission juridique. Pour mon groupe et moi-même, il est très important que nous ayons souligné la nécessité de l'apprentissage tout au long de la vie. Dans le cas précis des médecins sur lequel cette directive met également l'accent, cela garantit pour l'avenir un niveau élevé de qualification professionnelle. Au-delà des clivages politiques, il nous est également apparu clairement que les qualifications professionnelles acquises dans les différents États membres doivent avoir une valeur identique. C'est au moins aussi important pour les patients - et donc ,au bout du compte, pour les citoyens - que pour les médecins eux-mêmes. Pour cette seule raison, il importe que le Conseil se range à la position du Parlement européen et ne se réfugie pas dans une procédure de conciliation. Il ne pourrait en effet qu'y gagner du temps, mais en aucun cas la reconnaissance. Je vous remercie de votre attention. MacCormick Monsieur le Président, au nom de mon groupe, j' approuve les amendements 1 à 11 et l' esprit avec lequel ils ont été présentés par mon ami M. Wieland. Ces points sont importants et ne font l' objet d' aucune controverse parmi nous. Nous approuvons en particulier l' extension de la formation des médecins généralistes à trois ans, ainsi que l' amendement proposé au départ par Mme Gebhardt relatif à la formation continue des généralistes. Ce point est extrêmement important. Les associations de médecins ont exercé une forte pression pour que nous l' abordions et je suis entièrement d' accord avec eux. Il est également important, du point de vue purement linguistique, de s' assurer que gleichwertig soit traduit par "équivalent" et le terme correspondant dans les autres langues européennes. Je voudrais conclure en insistant sur le fait sur rien n' est plus important que la bonne compréhension des lois de l' Union européenne par ses citoyens. Sinon, l' objectif de notre Communauté et de notre Union ne sera pas clair et sera donc non seulement inacceptable aux yeux des citoyens, mais ils ne l'adopteront pas non plus. Par conséquent, tous les projets de consolidation législative visant à rendre la loi plus compréhensible par les citoyens et ses objectifs plus clairs à leurs yeux constituent des projets auxquels nous devrions apporter notre plus grand soutien. Je suis heureux de soutenir ce rapport. Je souhaite féliciter une fois de plus mon ami M. Wieland, pour l'état d' esprit avec lequel il l' a présenté. Angelilli Monsieur le Président, après des années de confusion, il est temps de faire la clarté sur le système de reconnaissance des qualifications professionnelles et des diplômes, de sorte à permettre aux citoyens européens d'être soumis à une législation claire, transparente et surtout accessible à tous. Il est évident qu'il s'agit d'une entreprise plutôt difficile parce que nous sommes ici face à quatorze directives qui ont toutes été modifiées à plusieurs reprises. En outre, les défaillances et les retards des États membres ont trouvé leur justification dans la complexité de la législation européenne ou dans la difficulté d'accéder aux informations au niveau européen ; une situation qui, comme le dit le rapporteur, est difficile même pour les juristes. En fin de compte, les seuls à payer les conséquences de cette situation, ce sont les citoyens, surtout les jeunes qui ont perdu de l'énergie et du temps à s'assurer de l'obtention des résultats et des reconnaissances officielles et qui se sont sentis trahis par les institutions. La situation est encore plus grave si on considère le taux de chômage en Europe. Gutíerrez-Cortines Je fais partie de la commission de la culture qui, une fois de plus, n'a pas été convoquée pour parler d'un sujet qui non seulement concerne des questions juridiques mais qui devrait également être un motif de consensus sur d'autres questions. La complexité de la reconnaissance des qualifications en Europe donne naissance à des documents comme celui-ci qui, malgré l'effort du Parlement et de la Commission elle-même, est un véritable "collage". Ce document est un "collage" parce qu'il tente de remédier à des situations injustes. Ceux qui ont davantage de pouvoir, comme le "lobby" des médecins, qui s'est montré très actif, parviennent à ce que leur situation soit résolue. Néanmoins, bon nombre d'autres personnes ont voyagé, ont acquis des diplômes universitaires, ont suivi une formation professionnelle et elles n'ont toujours aucun droit, leurs diplômes ne sont toujours pas reconnus. Je pense, et je regrette de devoir contredire en cela M. Wieland, bien qu'il ait fait du bon travail, qu'il s'agit d'un problème très simple, si on le considère du point de vue du droit romain et de son concept de droit des personnes. Tout individu a le droit que ce qu'il a étudié soit reconnu. Nous parlons aujourd'hui continuellement de mobilité, nous accordons des bourses pour accroître la mobilité, mais ensuite nous ne reconnaissons pas ce qui est étudié avec ces bourses. Nous parlons d'une Europe de la recherche, d'une Europe de la connaissance et, par peur et par pur intérêt, nous ne leur reconnaissons rien de ce qu'ils ont font en dehors de leur pays. Par conséquent, je voudrais demander que cette directive soit remise en question pour étendre la reconnaissance du diplôme de médecin à de nombreux autres diplômes, parce qu'il me semble qu'il est véritablement injuste que l'on empêche ainsi qu'un pays transvase à un autre ce qu'il sait. Il en résulte que bien des connaissances restent cantonnées dans certains espaces, dans certaines universités, dans certaines entreprises. Si on étendait la reconnaissance des diplômes, l'Europe pourrait parler de plein droit d'un transvasement de connaissances et d'une véritable innovation. Par conséquent, en tant que représentant de la commission de la culture dans ce cas, je demande que cette reconnaissance soit étendue et que l'on ouvre la voie à davantage d'équivalences. Klass Monsieur le Président, Mesdames et Messieurs, d'une manière générale, j'accueille favorablement toute mesure ou directive qui traite de l'amélioration de la reconnaissance réciproque des brevets d'aptitude et des diplômes d'études supérieures. Tous les collègues qui, comme moi, vivent dans des régions frontalières connaissent les problèmes qui se posent à ceux de nos concitoyens qui travaillent ou veulent s'établir dans un État membre voisin. Le traité UE dispose sans équivoque de la libre circulation des personnes et de la liberté d'établissement dans l'UE. Pourtant, les choses se gâtent dans le détail. Nous admettons à présent que tout profil professionnel devrait en fait être réglementé. Toutefois, les gens ne comprennent plus. Est-ce là l'Europe des citoyens ? Est-ce là le marché commun ? Telles sont les questions. Le nombre de directives existantes - pour le thème qui nous occupe, il n'y en "que" quatorze - suffit à illustrer les difficultés. Nous devons réduire et harmoniser la gigantesque dépense administrative, et ce aussi dans les États membres. C'est pourquoi il faut se réjouir que le Commission propose de simplifier la procédure. Les formateurs, les modes de formation et les conditions y afférentes sont très différentes au sein de l'UE. Nous devons procéder à des ajustements dès le stade de la formation et du déroulement des études. À terme, il est certain qu'une uniformisation du déroulement et du contenu des formations serait très utile. Nous devons y travailler. Jusque-là, les États membres devraient très probablement réfléchir aux endroits où des exigences et des améliorations supplémentaires s'imposent, à la manière d'y procéder et à la forme que doivent revêtir les vérifications qu'il convient d'effectuer. Le délai prévu par la Commission - qui déclare que la décision de reconnaissance doit être prise dans un délai de trois mois - doit être évaluée de façon très positive. Les procédures de reconnaissance de diplômes obtenus dans des pays tiers doivent elles aussi être simplifiées. Nous devons procéder à une ouverture au sein de l'UE afin que les citoyens aient la possibilité d'exercer leurs compétences dans tous les États membres. Caudron Monsieur le Président, mes chers collègues, je veux, ce soir, tout simplement, saluer l'initiative qui vise à simplifier et clarifier les directives relatives à la reconnaissance des diplômes et qualifications professionnelles. Je veux donc féliciter le rapporteur, M. Wieland, et dire que je m'associe aux paroles déjà prononcées par Evelyne Gebhardt. En effet, comme député d'une région frontalière, je suis très souvent interpellé par des étudiants qui se heurtent à un système mis en place en 1989 et 1992. Et je dirai sans exagérer qu'il y a urgence. Les mécanismes actuels sont opaques. Trop d'étudiants se heurtent à des murs lorsqu'ils s'adressent aux administrations des États membres pour obtenir la validation de leur formation. Trop souvent, on leur oppose des refus injustifiés qui les placent dans des situations intolérables. Sur le plan des principes, c'est une violation de la libre circulation. Sur le plan humain, c'est souvent une catastrophe pour des étudiants qui ont cherché à améliorer leurs qualifications et qui ne trouvent pas de métier qui y corresponde. Se pose également le coût de la procédure de reconnaissance. Je suis donc personnellement très satisfait qu'on prenne enfin des mesures permettant de traduire dans les faits les principes de libre circulation. Concrètement, la proposition de directive contient des dispositions intéressantes en termes de clarification. Ainsi, il est prévu que l'État membre d'accueil prenne en considération l'expérience acquise par l'intéressé après l'obtention du diplôme et qu'on ne puisse plus exiger systématiquement des mesures de compensation. On aurait pu, sans doute, aller plus loin. On devra sans doute inévitablement aller plus loin dans d'autres métiers, avec un Conseil, je l'espère, demain, moins frileux. Alors, sans aucun doute, on en reparlera, mais dès ce soir je crois que nous pouvons nous féliciter de l'étape que nous sommes en train de franchir. Bolkestein Monsieur le Président, je voudrais commencer par remercier les députés de l'intérêt qu'ils témoignent pour la proposition et du travail réalisé par la commission juridique et du marché intérieur et en particulier par M. Wieland, le rapporteur. Un certain nombre d'amendements proposés par le Parlement ont pour objectif d'améliorer encore le texte de la position commune du Conseil en éclairant certains points qui pourraient, autrement, donner lieu à différentes interprétations. Tel est le cas pour les amendements suivants 4, 5, 6 et 11, amendements accueillis par la Commission. La Commission prend, de plus, bonne note des requêtes introduites dans les amendements 1 et 2 pour établir une codification de la directive "reconnaissance des diplômes" et pour examiner à nouveau le problème de la reconnaissance des diplômes obtenus dans des pays tiers. La Commission n'a aucune objection de principe contre ces requêtes, mais rappelle une fois de plus que ces requêtes n'ont pas leur place dans le préambule de la directive. Avant tout parce qu'elles n'ont aucun lien avec le contenu de cette directive. Leur approbation serait contraire aux règles de la technique législative et à la convention interinstitutionnelle existant en la matière. Pour ce qui est de la formation médicale, formation faisant l'objet des amendements 3 et 7 à 10, la Commission estime, tout comme le Parlement, d'une part qu'il s'agit d'un point très important exigeant qu'on lui prête attention ; mais d'autre part, ces amendements ne comportent que quelques propositions isolées demandant une analyse plus générale avant de pouvoir être examinées et approuvées. La législation communautaire ne peut être modifiée sans une véritable analyse globale du rôle joué par le médecin généraliste, du rôle joué par le médecin spécialisé et de l'importance respective de la formation de base, de la formation spécialisée et de la formation permanente. C'est pour cette raison que la Commission pense qu'il est encore trop tôt pour adopter les amendements 3 et 7 à 10. Ces amendements ralentiraient, de plus, considérablement l'adoption définitive de la proposition, ce qui serait non seulement très dommage, mais également démesuré par rapport aux nombreux avantages qu'offre cette proposition de directive. À vrai dire, les amendements 12 et 13 ne sont pas nouveaux. Il s'agit ici du nouveau dépôt d'un amendement adopté en première lecture et dont l'objectif est de régler la situation de certains architectes d'Irlande. Le Conseil et la Commission ont déjà expliqué pourquoi cet amendement ne peut pas être adopté, en particulier parce qu'il concerne uniquement une situation purement interne. Voilà ma réponse. Je vous remercie de m'avoir donné l'occasion de m'exprimer sur ce sujet. Le Président Monsieur le Commissaire, je vous remercie expressément pour la brièveté et la précision de vos explications. Le débat est clos. Le vote aura lieu demain à 11h30. (La séance est levée à 23h40)

5. The effects of the global financial and economic crisis on developing countries and on development cooperation(vote) President That concludes the vote.

Papel e lugar das mulheres imigradas na União Europeia (debate) Presidente Segue-se na ordem do dia o relatório do deputado Kratsa-Tsagaropoulou, em nome da Comissão dos Direitos da Mulher e da Igualdade dos Géneros, sobre a imigração feminina: o papel e a posição das mulheres imigrantes na União Europeia. Rodi Kratsa-Tsagaropoulou Senhor Presidente, Senhor Comissário, Senhoras e Senhores Deputados, o relatório que tive a honra de elaborar em nome da Comissão dos Direitos da Mulher e da Igualdade dos Géneros destina-se a contribuir para o aprofundamento do debate e da nossa acção política em matéria de imigração, através da introdução do parâmetro da imigração feminina. Este parâmetro vai assumir cada vez mais importância, visto que, na União Europeia alargada, se regista um aumento constante do número de mulheres provenientes de diferentes regiões do mundo que imigram ou isoladamente, como migrantes económicas independentes, ou no âmbito da migração das respectivas famílias ou por outros motivos, representando aproximadamente 54% do total de imigrantes, se bem que este número não seja exacto. Hoje em dia, todos estamos conscientes de que os nossos objectivos de desenvolvimento e coesão social estão directamente ligados à gestão dos fluxos migratórios, através da valorização e da integração dos imigrantes nas nossas comunidades. Como tal, a "feminização” - permitam-me o termo - da imigração representa um novo desafio que tem de ser estudado e tomado em consideração em todas as nossas políticas. As mulheres imigrantes, seja a nível individual seja como membros das suas famílias, podem constituir uma mais-valia tanto para as nossas comunidades como para as suas comunidades de origem. No nosso relatório, é feita referência aos problemas com que se defrontam as mulheres imigrantes. Estes problemas prendem-se com a discriminação de que são alvo no mercado de trabalho e na educação e, mais especificamente, com o reconhecimento das suas habilitações e competências profissionais, e são problemas que conduzem ao desemprego e à pobreza. É igualmente feita referência a casos de violação dos direitos humanos, tais como a violência e a exploração sexual, questões que temos debatido e condenado reiteradamente no Parlamento Europeu. Desejamos igualmente chamar a atenção para os problemas com que se defrontam as mulheres de determinadas comunidades de imigrantes, nas quais são vítimas de estereótipos culturais e religiosos que conduzem à sua marginalização. Mais graves ainda são os casos dos casamentos forçados e dos crimes de honra. O objectivo básico do nosso relatório e da resolução que propomos é, por um lado, a protecção dos direitos dos imigrantes e, por outro lado, a sua melhor integração no mercado de trabalho e na vida social. Isto pressupõe, primeiro que tudo, a aplicação do acervo comunitário com vista a acabar com a discriminação, prevenir o tráfico e promover a reunificação familiar e os direitos das mulheres como membros que acompanham a sua família. O relatório reconhece que os Estados-Membros têm o direito de decidir sobre os números e as regras de acolhimento de imigrantes no seu território. Assim, neste contexto da legislação nacional, apoiamos o respeito dos direitos das mulheres, dos direitos das suas famílias e, acima de tudo, dos direitos das crianças, em conformidade com as convenções e protocolos internacionais. Senhor Presidente, Senhor Comissário, Senhoras e Senhores Deputados, reconhecemos que a integração é um processo complexo e bidireccional. Por isso, a par deste quadro de aceitação e respeito pelos direitos dos imigrantes, que temos de aplicar com a devida coordenação e utilização de todas as nossas políticas, devemos cooperar seriamente com os países de origem e as comunidades de imigrantes nos nossos países, de modo a que possamos preparar a integração adequada dos imigrantes e, o que é mais importante, das mulheres imigrantes, visto que são elas as que menos conhecem tudo o que diz respeito aos seus direitos e aos benefícios e obrigações decorrentes desses direitos. Estes têm a ver com a língua, as autoridades, os nossos valores, as possibilidades de carreiras profissionais e as possibilidades de participar no sistema educativo dos seus filhos. Deste modo, será mais fácil concretizar os nossos objectivos de desenvolvimento e prosperidade, bem como a nossa luta em prol da solidariedade e da justiça em todo o mundo e da protecção dos direitos humanos. Agradeço sinceramente a todos os grupos políticos que com a sua participação enriqueceram o meu trabalho e contribuíram para a elaboração de um texto que é coerente, respeita a subsidiariedade e o acervo jurídico comunitário e internacional e inclui uma abordagem corajosa e aprofundada aos verdadeiros problemas e aos verdadeiros desafios. Franco Frattini Senhor Presidente, devo realmente felicitar a relatora por este relatório. Concordo com as linhas gerais das suas considerações, em primeiro lugar no que respeita ao acesso ao mercado do trabalho. Penso que o papel das mulheres pode representar um dos factores que contribuirão para a criação, na Europa, de uma política de desenvolvimento e emprego realmente equilibrada e completa. Como deverão saber, esse é um dos objectivos da Estratégia de Lisboa e, acima de tudo, é uma forma de garantir às mulheres o seu pleno papel na sociedade e uma vida verdadeiramente independente, pelo que apoio integralmente a ênfase dada à questão do emprego. Concordo igualmente com a ênfase dada à questão da integração das mulheres imigrantes, antes de mais no que toca à aprendizagem da língua. Aprender a língua do país onde se reside deve ser um elemento fundamental para a integração de todas as pessoas, quer se trate de homens, mulheres, jovens ou crianças de tenra idade. Em especial no que respeita às mulheres imigrantes, constatamos que existe atraso no que toca a garantir o seu acesso efectivo às línguas faladas nos respectivos países de acolhimento, o que constitui um factor de atraso e dificuldade de integração. Como recorda, e muito bem, a relatora, a questão da integração está ligada ao diálogo crucial entre culturas e religiões. Penso que a União Europeia se baseia em valores absolutos em termos de respeito pela dignidade de todas as mulheres e de todos os homens, pelo que não é possível, em caso algum, aceitar actos que possam lesar a dignidade humana, neste caso a dignidade da mulher, pois eles são exactamente o oposto de símbolos de integração. Encaro com preocupação os casos em que, por exemplo, as mulheres são obrigadas, contra vontade, a usar símbolos de sujeição do seu estatuto feminino, como o véu que cobre completamente o seu rosto e não permite que sejam vistas. Infelizmente, esses símbolos dificilmente se conciliam com a integração e sugerem a sujeição das mulheres. Considero igualmente absurdo que, nalguns países europeus, tenham lugar os chamados "crimes de honra” ou, como em vez disso lhes chamaria, "crimes de desonra”, e farei certamente mais ainda no sentido de promover iniciativas destinadas a abolir esses crimes. Em meu entender, tais crimes devem ser agravados e não atenuados, uma vez que, com semelhantes motivações, atacam valores absolutos como a vida, a integridade física e a dignidade das pessoas. Ao aplicarmos a directiva europeia sobre a reunificação familiar, pretendemos prestar especial atenção à prevenção dos casamentos forçados. Essa é outra questão em que irei trabalhar. Como sabem, trata-se de uma directiva vinculativa para os Estados-Membros. Na sua aplicação a nível nacional, irei dedicar especial atenção às formas de violência no âmbito da família, como os casamentos forçados e poligâmicos - que não são permitidos pelas leis da União Europeia e dos Estados-Membros - e às garantias dadas às mulheres em caso de separação ou de divórcio, a fim de que elas não possam ser encaradas como cidadãs de segunda classe quando o seu casamento acaba. No que respeita às directivas sobre os requerentes de asilo e os refugiados, penso que se deve chamar a atenção para um aspecto. Pela primeira vez, a discriminação contra mulheres deve funcionar como razão suficiente para a obtenção do estatuto de refugiado. Penso que estarem sujeitas a violência no âmbito da família e a mutilações genitais femininas, ou correrem o risco de serem sujeitas a um casamento forçado, justifica por si só a concessão do estatuto de "refugiado” às mulheres que demonstrarem estar expostas a esses riscos. Por último, mais uma vez com toda a sinceridade, gostaria de chamar a atenção da relatora para um aspecto em relação ao qual alimento algumas dúvidas, designadamente a concessão de um estatuto exactamente igual às mulheres imigrantes ilegais e às mulheres imigrantes legais. Penso que existe um âmbito em que os direitos absolutos devem ser garantidos a toda a gente, sem diferenças de estatuto. É evidente que não se podem negar às pessoas os direitos à assistência sanitária, a tratamentos médicos de urgência e a um nível mínimo de subsistência unicamente porque, durante um certo período - possivelmente enquanto estão à espera de ser repatriadas -, essas pessoas residem num país numa situação de ilegalidade. Há certamente uma base de direitos comuns, mas penso que não devemos ir além disso e misturar os dois níveis. Existe um estatuto de imigrante ilegal com as suas regras e formas de tratamento próprias. O estatuto de imigrante legal é diferente. Colocar ambas as situações no mesmo plano de igualdade passa uma mensagem perigosa, e é obviamente em torno desse ponto que estamos a trabalhar, por forma a conseguirmos uma política europeia equilibrada tanto para a imigração ilegal como para a imigração legal. Amalia Sartori Senhor Presidente, Senhoras e Senhores Deputados, é com satisfação que tomo a palavra para apoiar o relatório da senhora deputada Kratsa-Tsagaropoulou, embora o faça com alguma amargura, porque, no fim de semana passado, recebemos mais uma notícia dramática relativamente às mulheres, nomeadamente a lapidação de uma mulher em Bagdad, no sábado, 21 de Outubro. Penso que todos estamos conscientes de que só quando as mulheres tiverem igual dignidade em todo o mundo, poderá ocorrer uma mudança também em termos dos grandes problemas com que o mundo se vê actualmente confrontado. Foi dentro dessa lógica e com essa firme convicção, isto é, com a firme convicção do valor e do papel que a mulher pode desempenhar hoje e no futuro, permitindo que este mundo se oriente no sentido de uma solução de coexistência pacífica, que apreciei o trabalho efectuado pela senhora deputada Kratsa-Tsagaropoulou, em que se tem em consideração sobretudo o facto de as mulheres migrantes constituírem um caso algo especial. Preferíamos que não fosse assim, mas é. Num mundo em que a divisão continua a ser tão gritante - e para uma grande parte do mundo continua a existir uma divisão em termos de direitos e deveres -, penso que tratar da mesma forma mulheres e homens migrantes seria, provavelmente, um erro, tal como é sempre um erro tratar da mesma maneira circunstâncias diferentes. Por conseguinte, é necessário que a União preste especial atenção à imigração feminina, tendo também em conta implicações que, em contrapartida, não caracterizam a imigração masculina. Penso que podemos encontrar essa atenção no relatório da senhora deputada Kratsa-Tsagaropoulou, ao qual tenciono, portanto, dar o meu apoio. Marie-Line Reynaud Senhor Presidente, quero agradecer calorosamente à senhora deputada Kratsa-Tsagaropoulou pelo seu empenhamento e pelo seu sentido da cooperação. Em minha opinião, este relatório de iniciativa é um dos mais importantes relatórios em matéria de direitos da mulher sobre os quais tivemos de nos pronunciar desde o início da legislatura. A situação das mulheres migrantes foi, com efeito, um tema durante muito tempo negligenciado pelos nossos governos, mas o seu número está a aumentar e elas constituem agora a maioria das pessoas que chegam ao território da União. São elas que tecem os primeiros laços sociais e de integração entre a sua família e os nacionais. Ora, este relatório propõe numerosas orientações que visam pôr fim à dupla discriminação, étnica e sexual, de que sofrem muitas vezes essas mulheres. Congratulo-me nomeadamente com o facto de ter sido integrado neste relatório um certo número de disposições relativas às mulheres em situação irregular, pois elas constituem uma subcategoria privada de direitos e, por conseguinte, ainda mais vulnerável. Assim, é fundamental que essas mulheres possam beneficiar, seja qual for o Estado-Membro em que residam, de direitos elementares como o do acesso a cuidados médicos de urgência, a assistência jurídica e a escolas para os seus filhos, tal como acontece no meu país. Por último, congratulo-me com o facto de figurar neste texto um outro ponto a que atribuo uma importância muito especial, a saber, o estatuto das mulheres chegadas ao território da União no âmbito de um reagrupamento familiar. Com efeito, essas mulheres só possuem muitas vezes existência jurídica através dos seus maridos, pelo que são colocadas numa situação de dependência absoluta. Este relatório pede que lhes seja concedido o mais rapidamente possível um estatuto independente e autónomo e, sobretudo, que esse estatuto seja automaticamente conservado em caso de ruptura de laços entre os dois cônjuges. Espero, portanto, que este relatório recolha uma larguíssima maioria no seio do nosso Parlamento e que as propostas ambiciosas nele contidas não fiquem na gaveta. Hiltrud Breyer em nome do Grupo Verts/ALE. - (DE) Senhor Presidente, Senhoras e Senhores Deputados, este relatório da senhora deputada Kratsa-Tsagaropoulou - que muito agradeço - dá grande força à causa dos direitos das mulheres, em especial dos direitos das mulheres imigrantes, algo que há muito era devido. Durante demasiado tempo, tomámos como dado adquirido uma atitude de relativismo cultural em relação às mulheres imigrantes. Apraz-me registar que o relatório incorpora muitas das questões, pelas quais temos vindo a exercer pressão, como, por exemplo, a obrigatoriedade de notificar situações de mutilação genital, e as sanções há muito devidas, se necessário em sede de direito criminal, para os casamentos forçados. Espero que também consigamos tornar obrigatórios os cursos de línguas para as mulheres imigrantes, visto que a aprendizagem da língua é uma importante componente da integração, sendo a sua falta equivalente a impossibilitar as mulheres de exercerem os seus direitos. Temos de pôr fim à situação em que as jovens, provenientes de famílias que imigraram para a Europa, são autorizadas a não frequentar aulas de educação sexual e de educação física, obrigatórias para os restantes alunos, situações em que algumas jovens chegam a ser retiradas da escola ou proibidas de a frequentar. Temos de ser muito determinados nesta matéria, erguendo bem alto a nossa voz para denunciar estas situações. Também achamos muito importante que as mulheres adquiram um estatuto jurídico independente do dos seus maridos, e é neste ponto que gostaria de me dirigir pessoalmente ao Senhor Comissário Frattini, pois, recentemente, numa pergunta oral, pedi que me informasse se partilhava a minha preocupação relativamente a uma série de acórdãos de tribunal em vários Estados-Membros, os quais, pela forma como concedem benefícios estatais, acabam por subscrever efectivamente a prática da poligamia. Para meu espanto e horror, um Comissário com responsabilidade em matérias de justiça, disse-me que a poligamia se destinava a proteger as mulheres. A bigamia é proibida na Europa, e eu gostaria de ter uma resposta dada pelo Senhor Comissário, pois não consigo imaginar que, com o seu conhecimento e consentimento, se possa afirmar que a poligamia tem como finalidade proteger as mulheres, isto enquanto são proibidas certas formas de união legal entre pessoas do mesmo sexo. Feleknas Uca em nome do Grupo GUE/NGL. - (DE) Senhor Presidente, Senhoras e Senhores Deputados, estou realmente muito grata à senhora deputada Kratsa-Tsagaropoulou pelo seu relatório extenso e detalhado, subscrito na íntegra pelo Grupo Confederal da Esquerda Unitária Europeia/Esquerda Nórdica Verde, e constituindo um substancial acréscimo da informação disponível sobre os direitos das mulheres migrantes na UE. Sabendo que as mulheres constituem agora 54% de todos os imigrantes, é absolutamente incompreensível e chocante que a atitude dos Governos europeus em relação a estas denote tamanha ignorância e que tão pouco seja feito para ir ao encontro das necessidades específicas sentidas pelas mulheres imigrantes. É minha preocupação em particular que aproveitemos esta oportunidade para chamar a atenção para as flagrantes deficiências existentes nos Estados-Membros em matéria de integração, esperando-se que as mulheres imigrantes se adaptem ao sistema, em silêncio e sem dificuldades, sem quaisquer reivindicações e oferecendo aos mercados de trabalho nacionais o maior lucro possível. Quando os países passam décadas a desviar os olhos dos desafios que os imigrantes representam para, depois, lhes virem atribuir as culpas de uma integração inadequada, só posso encarar este facto como mais uma prova de ignorância e cegueira política. O que eu reivindico é uma gestão da imigração numa perspectiva de género e que seja coerente na séria tomada em consideração dos direitos das mulheres imigrantes à educação, à saúde, à segurança e à independência, garantindo que um cada vez maior número destas mulheres a eles tem acesso. Se assim não fizermos, arriscamo-nos a que continue a aumentar o tráfico de mulheres, a exploração de pessoal doméstico feminino, o isolamento social das mulheres e a violência doméstica. Roberta Angelilli Senhor Presidente, Senhoras e Senhores Deputados, gostaria de começar por felicitar a relatora pelo excelente trabalho realizado e, em especial, por ela ter chamado a atenção para algumas importantes prioridades que nos permitem garantir que a imigração é entendida, sobretudo, como uma integração biunívoca - envolvendo, portanto, os aspectos sociais, linguísticos e culturais -, isto é, uma integração baseada no respeito mútuo dos direitos e deveres. Entre os principais direitos que devem ser garantidos às mulheres migrantes temos o direito de prevenir e combater os crimes de honra, os casamentos forçados, as mutilações genitais ou qualquer outra forma de coacção violenta e exploração. Sobre esta matéria, apresentei, em nome do meu grupo, uma alteração salientando a necessidade de levar a cabo campanhas alargadas de informação destinadas precisamente às mulheres migrantes, a fim de que elas possam ser informadas acerca dos seus direitos e dos organismos a que poderão recorrer em caso de necessidade. Por último, é necessário que a União Europeia adopte, finalmente, medidas específicas para encorajar os Estados-Membros a elaborar leis que proíbam explicitamente alguns dos crimes e questões de que já falámos. Para terminar, gostaria de agradecer ao Senhor Comissário Frattini o empenho que ele salientou também esta noite, empenho esse que a Comissão pretende aplicar na abordagem destes problemas. Urszula Krupa em nome do Grupo IND/DEM. - (PL) Senhor Presidente, o problema extremamente grave da emigração, com destaque para as mulheres, devido à crescente globalização e às complexidades da vida contemporânea deverá também ser considerado sob o ponto de vista dos danos irreparáveis aos seus países de origem. Para além disso, tenho também de mencionar o problema da crescente pobreza nos países explorados pelos países altamente desenvolvidos e ricos. Haverá certamente maneira de abandonar a terra natal sem ser um acto necessariamente negativo. Não obstante, os imigrantes são um grupo à parte na comunidade, pela sua história, tradições e cultura. Trata-se, no entanto, de um indivíduo que poderia ter contribuído para aumentar o bem comum. Quando essa pessoa começa uma vida nova noutro lugar, com uma cultura e língua estrangeiras, ele ou ela está a trabalhar em benefício de outra sociedade. Essas pessoas são frequentemente exploradas em virtude das circunstâncias que as envolvem. Razão por que é importante a introdução de legislação relevante, em especial no que respeita à protecção social e ao direito do indivíduo ao trabalho. O documento que está a ser debatido tende de certa forma a salientar esta questão. É importante também que haja uma escala apropriada de valores, em que os valores morais tenham um lugar a par dos ganhos puramente materiais, e o trabalho humano seja considerado no sentido mais lato da palavra, embora tal não deva significar uma interferência nas vidas pessoais das mulheres que querem ter filhos e construir as suas famílias. Esther Herranz García (ES) Senhor Presidente, além de necessária, a emigração é também enriquecedora para a nossa sociedade no plano cultural, económico e social, e hoje não vamos negá-lo. Mas é verdade, também, que pode trazer-nos problemas se não a gerirmos devidamente. A emigração não deveria nunca ser um problema, pois temos de assegurar que não o seja quando elaboramos estas leis em todos os parlamentos da União Europeia. No entanto, se os parlamentos não tiverem cuidado, podem efectivamente causar problemas que, por sua vez, se convertem em sentimentos xenófobos e racistas nas nossas sociedades. E é isso, precisamente, que temos de evitar. Cometeu-se um erro na elaboração deste relatório, uma vez que não se ocupou unicamente da emigração legal, tendo equiparado a emigração legal à ilegal. Esta é uma mensagem perigosa, porque algumas das coisas afirmadas neste relatório podem levar alguns grupos da máfia a esfregar as mãos de contentamento. A democracia, que é o sistema que felizmente nos rege a todos, baseia-se na liberdade do indivíduo, sendo esta garantida pelo respeito da lei, sejam as leis dos Estados-Membros - porque este é um problema subsidiário -, sejam os regulamentos e as directivas que temos actualmente ou que venhamos a ter no futuro. O importante é o respeito da lei. E receio que algumas das alterações apresentadas pela esquerda radical não respeitem a lei dos Estados-Membros e sejam contrárias à igualdade, à democracia e à liberdade do indivíduo. Peço, assim, à Assembleia que faça uma profunda reflexão sobre essas alterações, que apenas servem para aliciar as máfias, confundir os emigrantes e atrair mais imigração ilegal. De pouco serviriam aos emigrantes e aos cidadãos europeus em geral, face aos "efeitos de chamada", aos tráfegos para cá e para lá, aos negócios das máfias e face à falta de clareza dos critérios para a concessão dos autorizações de residência. Por último, gostaria de fazer um apelo a este Parlamento e à Comissão a respeito dos casos de mutilação genital feminina ou dos casamentos forçados. Quando falarmos com os países terceiros e antes de lhes entregarmos dinheiro no quadro da cooperação, temos - se realmente quisermos defender as mulheres e a igualdade das mulheres - de lhes exigir o respeito pelos direitos fundamentais mínimos. Edite Estrela Gostaria de começar por felicitar a colega Kratsa-Tsagaropoulou. Estamos todos de acordo: uma política europeia de imigração deve ter em consideração a dimensão do género e a situação das mulheres nos vários Estados-Membros, uma vez que são vítimas de uma dupla discriminação: sexual e étnica, conforme já aqui foi dito, sendo ainda discriminadas nas sociedades de acolhimento e no seio da sua própria comunidade. A participação das mulheres imigrantes em todas as manifestações da vida social do país de acolhimento é essencial para retirá-las do isolamento e para que possam contribuir para a integração das gerações mais jovens. Para isso, no entanto, é necessário eliminar algumas barreiras, começando pela barreira linguística. Em certas comunidades de imigrantes as mulheres não enfrentam apenas a marginalização, como são igualmente obrigadas a casamentos forçados e submetidas a práticas humilhantes e cruéis, como por exemplo a mutilação genital, e, conforme o afirmou o Comissário Frattini, são vítimas de crimes de desonra. Cumpre aos Estados-Membros combaterem, por todos os meios, estas práticas criminosas, que devem ser consideradas causas justificativas de um pedido de asilo. Luisa Morgantini (IT) Senhor Presidente, Senhoras e Senhores Deputados, agradeço à senhora deputada Kratsa-Tsagaropoulou a sensibilidade que a caracteriza e as propostas positivas acerca do papel e do estatuto das mulheres imigrantes - legais e ilegais - na União Europeia. Preocupam-nos as mulheres migrantes que são discriminadas no seu local de trabalho, violadas física e mentalmente, usadas como mercadoria no tráfico sexual, privadas da liberdade e do passaporte, chantageadas por costumes patriarcais e mortas por crimes de honra. No entanto, gostaria de recordar a todos nós que, na realidade, essas mulheres são usadas e exploradas por famílias europeias e por empresários europeus. Muitas vezes estão sozinhas, com a dor de terem deixado os filhos nos seus países de origem. Tomam conta de idosos e doentes, aliviando o seu sofrimento e a sua solidão, e não têm qualquer segurança. Penso que temos muito a fazer sobre esta questão. Essas mulheres representam uma grande percentagem da força de imigração e um importante recurso para os países europeus. Não se trata apenas de vítimas; essas mulheres são diferentes entre si e, nos últimos anos, organizaram-se em associações, procuraram estabelecer relações e puseram-se em contacto com as mulheres dos seus países de acolhimento. Essas mulheres pedem o acesso à informação, aos serviços de saúde e ao alojamento. Desejam ser protagonistas da sua própria vida e nós devemos ajudá-las. Por isso devemos generalizar o combate à discriminação e aplicar em todos os Estados-Membros as directivas adoptadas pela União Europeia - e a que se referiu também o Senhor Comissário Frattini -, desde o acolhimento dos migrantes até à cidadania activa. As experiências das mulheres migrantes e a sua crítica à desigualdade contribuem para preparar o caminho para a democracia relativamente às poucas diferenças existentes. Bogusław Rogalski (PL) Senhor Presidente, hoje em dia assistimos a uma migração em massa pelas mais variadas razões. Existe a migração económica, em que o objectivo é ganhar mais e melhorar o nível de vida. Esse é o tipo mais comum de migração. Depois há a migração para reunir a família ou para fugir a uma perseguição no país de origem. O desenvolvimento tecnológico veio tornar muito mais fácil e mais barato viajar no mundo de hoje, pelo que o problema da imigração só pode aumentar. Por conseguinte, cabe-nos tomar as medidas apropriadas para fazer face ao crescente número de novas chegadas, em especial na Europa. A solução a longo prazo seria evitar a discriminação contra estrangeiros, especialmente contra as mulheres que estão em maioria. Um número demasiado grande de imigrantes está a ser remetido para as margens da sociedade neste momento. Os Estados-Membros devem criar melhores condições para a integração dos imigrantes nas suas sociedades, mantendo no entanto o orgulho pelas suas origens. Isto permitir-nos-ia prevenir o problema de alienação dos imigrantes que leva à frustração e, por vezes, a perturbações violentas que redundam frequentemente numa vida de pobreza. Edit Bauer (SK) A comunicação da Comissão sobre o futuro demográfico da Europa constata que, nas próximas cinco décadas, haverá um decréscimo drástico da população dos Estados-Membros em idade activa, estimado em cerca de 48 milhões pessoas. Mesmo num cenário optimista, que implicasse uma retoma do crescimento demográfico e a descoberta de novas fontes de produtividade, a Europa continuaria a ter necessidade de um grande afluxo de novos migrantes, estimado em 40 milhões de pessoas. É provável que isto constitua o desafio mais sério colocado à União Europeia. O relatório que temos perante nós, pelo qual gostaria de agradecer à senhora deputada Kratsa-Tsagaropoulou, mostra que a situação das mulheres migrantes desempenha um papel decisivo no processo. Este grupo de mulheres merece uma atenção especial, não só porque são alvos frequentes de descriminação, mas também porque têm uma missão decisiva na promoção da integração da primeira e segunda geração de migrantes; por isso, o acesso destas mulheres à educação reveste-se de uma importância fundamental. Face a estes desafios, é urgente e inevitável desenvolver procedimentos comuns para a integração de migrantes e estabelecer procedimentos comuns no que diz respeito à política de imigração. A existência de disparidades na forma como cada país aborda estas questões dá origem a uma confusão desnecessária. A evolução no domínio do tráfico e do contrabando de seres humanos também aponta para uma necessidade urgente de uma política de imigração clara, de transparência, de regras inequívocas e do acesso ao mercado de trabalho comum. A ausência de oportunidades legais constitui um encorajamento óbvio a actividades ilegais, estando os migrantes ilegais muitíssimo expostos a todo o tipo de violações dos direitos humanos e privados de assistência à qual teriam direito enquanto vítimas. Contudo, é essencial que as nossas deliberações futuras estabeleçam uma distinção clara entre política de asilo, migração legal e migração ilegal. Confundir estes termos criaria novos e desnecessários mal entendidos. Britta Thomsen (DA) Senhor Presidente, Senhor Comissário, Senhoras e Senhores Deputados, gostaria de agradecer à relatora por este relatório muito importante e extremamente pertinente. A imigração para a Europa sofreu alterações. Actualmente, o número de mulheres que imigra para a Europa é superior ao número de homens, pois existe uma grande procura de mão-de-obra no sector dos serviços operacionais e dos cuidados de saúde. Contudo, este mercado de trabalho é igualmente caracterizado pela existência de um vasto mercado cinzento, ao qual não se aplicam as regras normais relativas aos salários, ao horário de trabalho e ao ambiente de trabalho. As mulheres encontram-se, por isso, numa situação muito vulnerável, sem protecção social e económica e muitas delas vêem-se obrigadas a realizar trabalhos que não lhes permite legalizarem-se. Em consequência da sua vulnerabilidade, estas imigrantes ilegais correm maiores riscos de abuso, tanto físico como psicológico e justamente devido ao seu estatuto ilegal tornam-se presas fáceis para indivíduos que se aproveitam delas e as exploram sexualmente nos locais de trabalho. Correm igualmente um risco particularmente elevado de lhes serem recusados os seus direitos fundamentais, tornando-se vítimas de violência e de discriminação no seu dia-a-dia. Muitas delas, com receio de serem deportadas, não denunciam as agressões de que são vítimas. É absolutamente imperativo colocar mais em foco as condições a que estão sujeitas as mulheres imigrantes. Temos de assegurar que os Estados-Membros tomam em consideração, através da legislação, os problemas que as mulheres imigrantes enfrentam. As mulheres vítimas de tráfico de seres humanos ou de violência devem poder obter uma autorização de residência temporária e devem poder beneficiar do direito a apoio jurídico e a cuidados de saúde e serviços sociais, independentemente de terem ou não o direito de permanecer legalmente no país em causa. Pia Elda Locatelli (IT) Senhor Presidente, Senhoras e Senhores Deputados, concordo com o relatório da senhora deputada Kratsa-Tsagaropoulou e, sobre isso, gostaria de salientar, em sintonia com ela, que a implementação na União da directiva sobre a reunificação familiar é pouco satisfatória e que é necessário alterar a directiva por forma a reduzir o tempo que leva a obter um estatuto autónomo para o cônjuge, quase sempre a esposa, e a garantir que o estatuto da esposa se manterá em caso de separação, divórcio ou viuvez. Além disso, gostaria de insistir na importância de alguns instrumentos de intervenção comunitária, em especial o programa Daphne, uma vez que eles vêm colmatar as lacunas existentes nas políticas nacionais, que muitas vezes revelam carências relativamente à dimensão de género tanto no conteúdo das políticas como na recolha de dados. Por último, o relatório pede que o risco de mutilações genitais femininas seja incluído entre as razões para o pedido de asilo. Eu concordo, mas penso que é chegada a altura de incluir entre as razões para o pedido de asilo outros factores que envolvem a repressão da sexualidade feminina, como a homossexualidade e os comportamentos ditos adúlteros, no caso de países em que esses comportamentos incorrem em punições violentas. Sobre esse aspecto, estou a pensar nas lapidações no Irão. Emine Bozkurt (NL) Senhor Presidente, as mulheres migrantes como grupo, por muito vulnerável que seja, são mais uma oportunidade do que um problema. São vulneráveis porque podem estar expostas à discriminação, não só por serem mulheres, mas também por serem muçulmanas, somalis ou marroquinas. São também vulneráveis à violência doméstica, ou porque não sabem falar a língua local, ou porque são financeiramente dependentes dos seus maridos ou pais. Por conseguinte, temos de as apoiar, não permitindo que a violência doméstica e os "crimes de honra” fiquem por punir; note-se no entanto que isso não pode ser feito apenas impondo regras mais restritas. Os direitos no papel não são suficientes; elas têm também de os fazer valer na prática, porque uma mulher que seja dependente do autor da violência doméstica não beneficiará, na prática, grande coisa dos seus direitos no papel. Razão por que temos de promover a independência financeira das mulheres migrantes, opondo-nos, por exemplo, à discriminação no mercado de trabalho. A economia beneficia quando mais mulheres migrantes participam no mercado de trabalho. Uma outra oportunidade que não podemos dar-nos ao luxo de perder é o impacto positivo que as mulheres migrantes podem ter na integração dos seus filhos na nova sociedade. Razão por que, como comunidade de acolhimento, temos de estar abertos ao apoio de, e ao contacto com, mulheres migrantes, pois também elas pertencem aqui. Regozijo-me pelo facto de a senhora deputada Kratsa-Tsagaropoulou ter abordado estes aspectos detalhadamente no seu excelente relatório, pelo que gostaria de lhe agradecer. Teresa Riera Madurell (ES) Senhor Presidente, gostaria de felicitar a relatora e, simultaneamente, salientar a importância de uma observação. Toda a política de imigração deve, sem dúvida, ter em conta as questões específicas de género, mas também as diferenças entre as comunidades de imigrantes, uma vez que as causas da dupla descriminação de que são vítimas as mulheres imigrantes, bem como os problemas dela decorrentes, diferem de acordo com as razões que as levaram a emigrar. Se as mulheres que emigram sós por motivos económicos encontram trabalho, este é, habitualmente, um trabalho de baixo nível e, por vezes, em postos de trabalho clandestinos, que não lhes proporcionam nem a independência, nem a segurança que procuravam, muito embora lhes permitam criar relações e progredir na sua integração. Não obstante, as mulheres que emigram tendo como objectivo a reunificação familiar ficam habitualmente em casa, sem qualquer oportunidade de se familiarizarem com a sociedade de acolhimento, nem possibilidade de aprenderem a língua, o que lhes dificulta a integração e lhes aumenta o isolamento. A designação de 2007 como "Ano europeu da igualdade de oportunidades para todos” e de 2008 como "Ano europeu do diálogo intercultural” deve ajudar a aumentar a consciencialização dos cidadãos para a situação, sempre dura, mas, cuja natureza é de várias naturezas, das mulheres imigrantes, bem como a pôr em prática políticas que promovam a igualdade e a integração, de acordo com cada situação particular. Franco Frattini Senhor Presidente, Senhoras e Senhores Deputados, gostaria apenas de fazer uma breve observação depois de ter ouvido muitas intervenções com as quais estou de acordo. Em primeiro lugar, Senhora Deputada Breyer, gostaria de lhe dizer que sempre considerei e hei-de continuar a considerar o casamento poligâmico como contrário à lei e uma grave violação do direito de a mulher poder escolher livremente. Por isso, posso confirmar-lhe que irei continuar a movimentar-me nesse sentido. Algumas das oradoras que intervieram - as senhoras deputadas Angelilli e Morgantini - levantaram a questão da comunicação. Penso - se me permitem que o diga - que dar uma voz às mulheres imigrantes de uma forma mais directa e mais forte pode ser uma grande ajuda, até na concepção de políticas europeias de defesa mais fortes. "Dar uma voz” significa permitir que essas pessoas possam dispor de meios eficazes para poderem falar e ser ouvidas. De outra forma, corremos o risco - deixem-me dizê-lo - de as vozes dessas mulheres ficarem também sujeitas a um filtro gerido pelas comunidades em que residem. Têm-se registado, em muitos países europeus, casos de segregação pessoal e de sujeição de mulheres imigrantes. Dos muitos grupos com que trabalho, este é o grupo de onde me chega o menor número de denúncias individuais. Quando comparada com outros sectores que se prendem com a protecção dos direitos fundamentais das pessoas, a violência individual contra as mulheres nas comunidades de imigrantes é a área em que se recebem menos denúncias de casos concretos. Porquê? Porque há receio de denunciar esses casos, porque eles nunca chegam a ser comunicados, porque as próprias mulheres são sujeitas a actos de violência para não revelarem os abusos de que são vítimas no território livre e democrático dos Estados-Membros. A comunicação é, pois, uma questão absolutamente fulcral. Por último, precisamente para ajudar este esforço de integração, gostaria de assinalar que, na Primavera de 2007, irei publicar um manual europeu sobre integração, que será editado em todas as línguas faladas nos países da União Europeia, contendo descrições de casos em que houve uma integração bem sucedida nas cidades, províncias e regiões em que foram registados. Com a distribuição de milhões de cópias desse manual prático, daremos a conhecer exemplos positivos para que possam ser imitados. São exemplos que nos chegam do mundo das entidades locais. Posso informar-vos que, até agora, o sector para o qual disponho de menos informação é precisamente o da integração das mulheres imigrantes. Assim, apelo a vós, para que, nos próximos meses, eu possa receber exemplos concretos, tanto positivos como negativos, relativamente aos quais possa intervir. De outra forma, continuaremos a fazer importantes declarações de princípio sem conseguirmos depois convertê-las em acções práticas, algo que eu, no entanto, pretendo fazer. Presidente Está encerrado o debate. A votação terá lugar amanhã, às 12H00. Declaração escrita (Artigo 142º) Zita Gurmai (EN) Grande número de imigrantes, com destaque para as mulheres, enfrenta múltiplas formas de discriminação e de vulnerabilidade à exclusão social. É, para nós, um enorme desafio tentar integrá-las na sociedade, ajudá-las a aceder a uma escolarização decente que lhes permita conseguir um emprego melhor e contribuir para o desenvolvimento do projecto europeu. Um enquadramento jurídico adequado é apenas uma das faces da moeda. A aplicação dos compromissos jurídicos por parte das autoridades nacionais competentes e a vontade dos imigrantes de respeitarem as regras e valores fundamentais europeus e de se tornarem parte integrante da sociedade formam a outra face. Políticas de integração que tenham êxito apresentam um enorme potencial, já que uma taxa de emprego mais elevada dos imigrantes poderia ajudar a atingir as metas de emprego de Lisboa. Nenhuma acção terá sucesso sem um diálogo adequado e constante com as comunidades imigrantes. O diálogo é o instrumento perfeito para controlar os processos de integração, para encontrar interesses, intenções, exigências e obrigações comuns, para determinar e, eventualmente, alterar métodos e programas de inclusão. O próximo ano, 2007, dedicado à igualdade de oportunidades, assim como 2008, Ano Europeu do diálogo intercultural, constituirão um enquadramento favorável para dotar as sociedades imigrantes de ampla informação sobre os seus direitos e oportunidades e para as informar daquilo que a Europa espera delas.

Question Time (Council) President The next item is Question Time (B7-0009/2011). The following questions are addressed to the Council. Subject: Rule of law in Serbia How does the Council view the development of the rule of law in Serbia, particularly in the light of the questionable court case against alleged guerrillas belonging to the Albanian minority in the Preševo valley in southern Serbia? Enikő Győri President-in-Office of the Council. - (HU) The opinion of the Council on the development of the rule of law in Serbia is presented in the Council conclusions of 14 December 2010. In these conclusions, the Council welcomes the fact that Serbia is continuing the implementation of its reform schedule and has shown further progress in implementing the provisions set out in the interim agreement signed with the European Union. In its conclusions, the Council also established that Serbia continues to achieve good results in the performance of its obligations under the Stabilisation and Association Agreement. However, the country needs to make further efforts, particularly in the following areas: the reform of public administration, the rule of law, including the reform of the justice system, the fight against corruption and organised crime, and the improvement of its business environment. The Council did not discuss the development of the rule of law in Serbia with regard to the specific procedure referred to by Mr Posselt. Bernd Posselt (DE) Since I submitted the question, a group of Serbian citizens of Albanian nationality have been given the maximum sentences in a show trial by a special court where they stood accused of crimes in Kosovo. Should this not have been dealt with by the European Union Rule of Law Mission (EULEX) instead of Serbia? Could you please look into this and find out about the specific case that I have asked about? Enikő Győri President-in-Office of the Council. - (HU) Thank you very much, Mr Posselt. Please note that the so-called accession criteria laid down in 1993 by the European Council in Copenhagen are decisive considerations with regard to the position of the Council on any enlargements and stabilisation and association agreements. These criteria also include respect for human and minority rights, and nothing can be more important to the Council during the negotiations than this principle. What I can tell you is that the Hungarian Presidency, representing the Council, will naturally acknowledge your request and the issue, is aware of the gravity of these events, and, as in all accession and association agreement procedures, is paying special attention to these matters in this case as well. Daniel Caspary (DE) Mr President, I have another supplementary question for the Council with regard to the Mr Posselt's question. My colleague has already asked whether the Council can envisage, in this specific case in particular, contacting the government and those responsible on the ground once again. Therefore, I would again like to ask the Presidency of the Council: Can the Presidency envisage, in this specific case, entering into contact with the people responsible on the ground? Enikő Győri President-in-Office of the Council. - (HU) Mr President, of course, as you have mentioned the broader context and the spirit in which the Council approaches similar issues, what I can tell you is that Serbia's accession is in progress, since it has submitted its accession application, and I believe that we have now entered into a new phase, as Serbia has replied to the questionnaire presented by the European Commission. These replies were submitted on 31 January. As in the case of all important matters pertaining to the accession procedure, both the European Commission and the Council will, of course, pay particular attention to such issues. Subject: SMEs and the Hungarian Presidency One of the stated aims of the Hungarian Presidency of the Council is to improve the situation of small and medium-sized enterprises (SMEs). Could the Council elaborate a little on this point and give practical details as to how it will improve things for SMEs which are struggling to survive? Enikő Győri President-in-Office of the Council. - (HU) Small and medium-sized enterprises are vital actors in the European economy. The improvement of the framework conditions for their operation represents one of the special priorities of the Hungarian Presidency. Over the next months the focus of the Presidency will be on the implementation of the Europe 2020 Strategy and the flagship initiatives for innovation and industrial policy laid down therein, as well as the full establishment of the internal market, since at present only 8% of European SMEs are engaged in cross-border activities. Based on the report by former Commissioner Mario Monti, this accomplishment must include the elimination of all barriers that still impede the operation of the internal market. We can achieve this by implementing and enforcing all directives, especially the Services Directive - this matter has also been addressed by Parliament in this part-session - precisely and in due time by providing consumer-friendly solutions within the Single Euro Payments Area (SEPA), by facilitating compliance with taxation rules for enterprises conducting cross-border business activities, and by promoting the adoption of an SME-friendly EU patent - and Parliament took a very important decision on this subject on Tuesday, after the Monday debate. The prerequisite for all this is what I have been talking about so far, that we must inspire SMEs to undertake as many innovative investments as possible. Additionally, the Hungarian Presidency will undertake the mid-term review of the European Small Business Act. This Act should be a veritable Magna Carta for SMEs. Furthermore, the Presidency intends to promote a comprehensive approach with regard to the new, integrated industrial policy, in the framework of which we endeavour to eliminate all informational, financial and technical support barriers that prevent SMEs from becoming the true backbone of the green economy. In addition, we intend to reduce administrative burdens and the risk of state operation through a better and more intelligent regulatory framework, as well as institutional changes. We are convinced that it is vital to strengthen the innovative capacity of SMEs, and this requires a new approach to innovation, one that does not focus on the promotion of technological innovation. I would like to remind you that the European Council also took very important decisions with regard to innovation on 4 February. Concerning the key issue of how SMEs can obtain financing, it can be said that we are committed to supporting healthy SMEs in obtaining credits and loans through guarantees, innovative financial instruments and banks offering favourable terms. Lastly, I would like to add that the Hungarian Presidency will submit proposals to the Council with regard to the mid-term evaluation of high-budget, multi-year EU expenditure programmes in the field of research and development, which will also include important aid instruments targeted at SMEs, such as the Risk Sharing Finance Facility (RSFF). Jim Higgins (GA) Madam President, I want to congratulate the Presidency for being where it is tonight, and I welcome what the Minister has said. One of the biggest problems of small industry is too much bureaucracy - or red tape as we say in English. President Barroso promised in 2004 that he would do something significant to deal with this difficulty, but it has not happened yet. Having heard what has been said by the President-in-Office from Hungary, may I say that I am extremely optimistic. It is extremely important that we do everything to deal with this problem, because it causes great difficulty for people who are going into this kind of industry. Zigmantas Balčytis (LT) Mr President, back in 2008, the Council approved the allocation of a EUR 15 billion package from the European Investment Bank, which was supposed to be the main instrument for saving small and medium-sized enterprises during the crisis. The report published shows that there was a low uptake of funds and these were allotted mainly to big business, while small business did not receive the required funding. How does the Hungarian Presidency plan to ensure that instruments already adopted to support small and medium-sized enterprises are used and implemented fairly? Nicole Sinclaire I just wonder whether my colleagues would agree with me how disappointing it is that there has not been much support for a written declaration which is being sponsored by my colleague from the West Midlands, Malcolm Harbour, who is the Chairman of the Committee on the Internal Market and Consumer Protection. Today he sent out an email saying that only 184 of the 736 colleagues have signed this. Does this show that, when it comes to small businesses throughout the European Union, cooperation is not possible and in effect it is up to the Member States to take care of their own small businesses? Enikő Győri President-in-Office of the Council. - First let me answer Mr Higgins' question concerning the regulatory environment. This is really very important for the existence and working conditions of SMEs. Applying the 'Think Small First' principle when preparing laws and policies is a cornerstone of the new framework we are trying to establish. This is important at all levels, not only at EU level, but - and I think you share my view - also at national, regional and municipality level. The Commission has revised its state aid rules to encourage Member States to direct more support for SMEs to key areas such as training, R&D and environmental protection and to overcome the current focus on large businesses. The agreement by Member States to allow for the application of reduced VAT rates for locally supplied services, including labour-intensive services such as hairdressing, catering and repair services, will further stimulate economic activity and create jobs, and the Commission warmly welcomes this decision. In the area of better regulation, the Commission has tabled important legislative initiatives already. It has adopted a proposal for revisiting the VAT directive to remove barriers to electronic invoicing, with cost-saving potential amounting to billions of euros in the medium term. The Commission also came forward in February with a proposal to allow Member States to adopt less burdensome accounting requirements for micro-businesses, thus fulfilling its commitment in the action plan for small businesses. It has the capacity to reduce the burden by up to EUR 6 billion. The Commission encourages Member States to reach an agreement as soon as possible to allow Member States who wish to take advantage of this opportunity to do so, so we in the Council definitely have to move along those lines. The Commission will also carefully assess the likely burden of any new legislative proposals, not only for SMEs. We have quite a number of good proposals on the table, and in the Competitiveness Council we are following this item and trying to address as many of these issues as quickly as possible. Turning to the second question, on improving access to finance, even in my introductory remark I tried to make a reference to that. To loosen the supply of much-needed credit, the EIB lent EUR 1 billion to SMEs in 2008, an increase of 60% compared to 2007. The aim is to lend more money on these issues later on. I remember very well that, when I was still an MEP, I was responsible for an opinion on the EIB. In my opinion for the Committee on Economic and Monetary Affairs, I made an evaluation. I have to tell you that the EIB reacted very quickly to the changed circumstances and reorganised its priorities. So we welcomed those moves by the EIB. I agree with you that sometimes money does not get to the intended recipients, and there should be better organisation. My view on that is that we really have to pay attention to the counterparts of the EIB in the Member States, because in most cases they are the partners. We should not always blame the EIB for the implementation, which is not directly done by the EIB. So I agree, on the second question, that it is extremely important that Community money and EIB loans get to the intended recipients, that is, the small and medium-sized enterprises. I believe the Council cannot give opinions on written declarations, so if you do not mind, Mr President, I will not comment. Subject: Initiatives on the management of water and drinking water In its publicity material setting out its priorities, the Hungarian Presidency has expressed the desire to give special attention to issues of water and drinking water management, as well as extreme events related to water resources. Since the programme does not specify which policies it will follow in this connection, would the Presidency inform the EP precisely which steps it intends to take in this area? Does it consider that over the next few years a specific problem will arise as regards the management and security of supply of water resources and drinking water in European Member States? Enikő Győri President-in-Office of the Council. - (HU) I would like to answer the question of Mr Georgios Papanikolaou concerning water resources. This subject is of special significance to the presidency trio, of Spain, Belgium and Hungary. It was an important aspect of the common programme we developed more than two years ago, and each country added to it during its six-month presidency in order to contribute to the common programme being realised with regard to an integrated approach to water policy. We are therefore continuing the work started by Spain and Belgium, and would like to add our own contribution by submitting conclusions concerning water policy at the Council meeting in June 2011. These conclusions will cover three main topics. The first is the integrated management of extreme water events, such as floods, water shortage, excess surface water and irregular distribution of rainfall. The second topic is the role of ecological services provided by water. This is a very exciting subject which I believe we do not talk about enough these days. We take it for granted that we have water and we are using the so-called ecological services provided to us by wetlands habitats, yet we should show much appreciation for these. The third topic will be the intensification of cooperation in the field of water management, both at international level and among EU Member States. The Council conclusions intend to contribute to the European Commission's communication on the concept of European waters, which is foreseen to be adopted in 2012, and which will highlight the importance of the sustainable management of the water resources of EU Member States and of maintaining the security of water resources and water supply. Finally, ladies and gentlemen, there will also be conferences and events on the subject of water during the term of the Hungarian Presidency, such as the conference on the future of European freshwater resources, which will be held between 23 and 25 March in Budapest, in conjunction with the informal meeting of ministers for the environment. Please allow me one final comment. It is a priority objective for the Hungarian Presidency to ensure the creation of a Danube strategy for the EU and, in this context as well, water, the protection of our drinking water base and an integrated water policy will naturally have special significance. Georgios Papanikolaou (EL) Mr President, Minister, thank you very much for your reply. I would add that, in 2007, the Commission noted in its communication entitled 'Addressing the challenge of water scarcity and droughts in the European Union' that it considered that the European Union could provide funds to help create additional water supply infrastructures. I also recall that numerous remote areas of Europe, especially small archipelagos in the South such as the Aegean Islands, face serious water supply and drinking water problems and that methods such as desalination are extremely costly. The question is therefore clear: do you intend and are you favourably disposed towards the idea of promoting a debate on direct Community support for water supply schemes in remote areas? Silvia-Adriana Ţicău (RO) Given that on 3 February Hungary and Romania were appointed Priority Area Coordinators for environmental protection in the Danube region, specifically for restoring and maintaining water quality, I would like to ask you when these coordinators are going to implement this priority action, because this will enable us to guarantee the quality of drinking water. Thanks to the projects given as examples, we have investments not only for building wastewater treatment plants but also for developing methods and tools for protecting drinking water sources. It is therefore important for us to discuss the implementation of the EU Strategy for the Danube Region. Paul Rübig (DE) My question also relates to the Strategy for the Danube Region. We, of course, want to dramatically improve the quality of the water in the Danube. Do all Member States plan to draw up an action plan in this regard that will gradually also take into account the sewerage works coming from the tributaries, so that we will also have cleaner tributaries and there will be an improvement in water quality in the Danube right down to the estuary? Do all the Member States concerned intend to draw up action plans? Enikő Győri President-in-Office of the Council. - (HU) Thank you very much for the questions, and the questions, too, indicate that this is a very important subject for the European Union, and I believe that we do not spend anywhere near as much time discussing these issues as they deserve. By the very act of submitting conclusions and directing attention to, for example, the water problems caused by extreme weather conditions, the Hungarian Presidency intends to pave the way for the European Commission to be able to submit the best possible proposals in this 2012 'water blueprint' to the then presidency and to the Council. Mr Papanikolaou mentioned the problems of the islands in the Aegean Sea. I believe that this is very important to the people living there, and it is just as important in Southern Italy or Barcelona - we may all remember that there was such a shortage of drinking water in Barcelona that fresh water needed to be transported there by tankers -, and therefore, these all demonstrate that it is vital for us to address these issues. By formulating Council conclusions we provide inspiration to the Commission, and I trust that when, for example, the debate about the multiannual financial framework begins, we will need to formulate them in such a way as to enable us to direct funds in the best way possible to the common problems of the European Union. Mrs Ticau and Mr Rubiks both asked their questions about the Danube strategy. If you will allow me, I would like to answer them together. It was to our great satisfaction that Commissioner Hahn presented the action plans in early February in Hungary. There are 13 action plans, and as regards the questions you raised here concerning both the drinking water base and sewage treatment, there are so-called action plans for the issues of all kinds of floods and droughts, and each of these is led by two countries. I believe that this is a very good way to also strengthen regional cooperation along the Danube strategy. What is more, the participants include eight EU Member States and six third countries, and it is very inspiring that we have such a comprehensive strategy that allows us to take concrete steps in all these matters. True, there are no new funds allocated to this purpose, but I am convinced that, within this framework, existing projects can be reorganised, and through the reinforcement of cross-border cooperation we will be able to achieve a far more effective outcome than if all countries were making attempts on their own. It is impossible to engage in individual measures over a river that connects us all. We may, of course, still have excellent plans, if we do not implement these, and I therefore very much hope that we can discuss these in Council configurations now, while still in the term of the Hungarian Presidency. We did give the process the initial push at the General Affairs Council on 31 June and are intently monitoring how the work is coming along. The work is progressing quite well, also at working group level, and towards the end of the Hungarian Presidency we will be able to adopt the strategy at the General Affairs Council; the European Council will be able to assure us of its support in this regard, and then it will be up to us to implement it as fully as possible, from sewage treatment to the preservation of our drinking water base. Subject: Participation by disabled persons and their representative organisations in decision-making affecting disabled persons The European Disability Strategy 2010-2020, published by the Commission, will affect the lives of 80 million disabled people in the EU. The Commission has identified eight key areas: accessibility, participation, equality, work and training, social protection, health and external action. The EU institutions and Member States are to implement this strategy together. In accordance with the UN Convention on the Rights of Persons with Disabilities, Member States which adopt decisions affecting disabled persons are required to closely consult with and actively involve persons with disabilities, through their representative organisations. Unfortunately, there is no provision for such consultation in the new disability strategy. Has the Council taken any specific measures to ensure that the principle of 'no action on disability without the disabled' enshrined in the UN Convention on the Rights of Persons with Disabilities is observed? Furthermore, how does the Council view the proposal to establish a disability committee, answerable to the Employment, Social Policy, Health and Consumer Affairs Council (EPSCO) and chaired by the country holding the Presidency of the European Union? Does the Council agree that this would make for closer involvement by the Commission and Member States in the implementation of the UN Convention on the Rights of Persons with Disabilities? Enikő Győri President-in-Office of the Council. - (HU) Mr President, I too am very happy that we could still find time for this question. The UN Convention on the Rights of Persons with Disabilities is an appropriate and effective means of promoting and protecting the rights of persons with disabilities in the European Union, and is accorded great significance by both the Community and its Member States. The Council would like to remind the honourable Member that it has already affirmed on multiple occasions that, if we intend to meet the needs of persons with disabilities and wish to ensure their equal participation in society, it is important for us to involve them in forming the decisions and policies that apply to them. In its resolutions adopted in 2008 and 2010, the Council consistently urged that persons with disabilities and their organisations be involved in policy-making. We recall that the Council also adopted a directive which stipulates the prohibition of discrimination based on disability in employment and at work. The aforementioned directive also provides for membership and participation in employees' and employers' organisations, meaning that it is a specific measure adopted by the Council with a view to ensuring that persons with disabilities are actually able to participate in decision making. The Commission also has a new disability strategy. To our great satisfaction, it was published in the autumn, and focuses primarily on the implementation of the UN Convention on the Rights of Persons with Disabilities. The Hungarian Presidency intends to submit draft conclusions to the Council in connection with this strategy, with a view to adopting it in the final stage of the Hungarian Presidency in June. As regards the creation of a separate disability committee, to this date the Council has not received any proposals to be examined in this respect. In this context we recall that the Council can only act in its legislative capacity upon proposals submitted by the Commission, however, we of course always keep an eye on Parliament, but this is how legislation works in the EU. Vilija Blinkevičiūt (LT) Mr President, in January of this year at a meeting in the European Parliament initiated by the European Disability Forum, the Vice-President of the European Commission Viviane Reding stated that some European Union Member States do not support the Council Directive on equal treatment between persons irrespective of religion or belief, disability, age or sexual orientation. Therefore the anti-discrimination Directive is one of the most important issues in the field of human rights, especially in terms of guaranteeing the rights of the disabled. Does Hungary, the country currently holding the Presidency of the Council of the European Union, plan to take any specific actions as regards adopting and reviewing this directive, and what specific measures will you take to clear the way for this directive? Ádám Kósa (HU) Minister, thank you very much for your answer. I would like to encourage the Council to pay attention to the importance of the involvement of people with disabilities. This issue also has a bearing on the work of Parliament, as regards the ability of the Members to become involved in this process, since it is we who represent the people, so to speak. I would like to congratulate the Presidency on addressing the issue of disabilities at a high level until the end of the trio. My question is whether subsequent presidencies also intend to address this, the matter of disabilities, at the same level. Enikő Győri President-in-Office of the Council. - (HU) Thank you very much for the supplementary questions. As regards the first question by Mrs Blinkevičiūtė, which concerns the developments related to the anti-discrimination directive, well, I could tell you things like 'now we will solve it,' because, for what it is worth, I could say that, but I will not say such things. We all know how painfully slow the progress of this draft legislation has been over the past three years. We, too, are planning to make progress, of course. In order to be able to do so and retain our credibility, we are trying to focus on the very part of this directive that concerns disabilities. We are therefore planning to discuss the disability aspects in two rounds and hope that we can convince the Member States to make progress at least in this respect. As such, we are not aiming in every direction, but instead wish to focus our attention on this issue. I have to say that this is very difficult. Member States often refer to financial issues and financial difficulties. The former government of my home country was also forced to request an extension in order to be able to implement EU and domestic policies, for example in the field of removing barriers, and in times of crisis and austerity all this is difficult for the Member States. However, I believe, especially considering that we committed ourselves to making this a human-centred presidency, that we indeed have to make progress in this very important issue - because as Mr Kósa is always saying, this does not only concern persons with disabilities, but many others, from young mothers to the elderly, many more than those we call people with disabilities - that is to say, it is very much the responsibility of the Council to achieve progress in this matter. Mr Kósa asked how we can better involve Parliament, or how can we work together. I believe that Mr Kósa, as the President of the Disability Intergroup, is doing an excellent job and maintains very good relations, not only with the Council and the Presidency-in-Office, but also with the Commission. As we can see in several issues, if Parliament is playing a guiding role - and I am convinced that Parliament is playing a guiding role in disability matters - then the Commission and the Council can do nothing but follow its guidance. These can therefore indeed be incorporated into Commission proposals, which are then submitted to the Council. Thinking of the Roma strategy, the report by Mrs Lívia Járóka, which was adopted this Monday in the LIBE committee, has a good chance of being incorporated into the Commission's proposal, and be then submitted to the Council. I would therefore recommend this route, and I would welcome it if this excellent cooperation could continue. We will send answers in written form to the questions we had no time to answer. President That is right, but I am going to allow Mr Chountis a supplementary on this question. Nikolaos Chountis (EL) Mr President, I do not want the question I tabled to be debated. I appreciate the effort you are making and I do not want to upset the order. I just have one comment, which does not concern or affect the President specifically and I shall be brief. I just want to say that, because we have a problem with the question of parliamentary control, as you know full well, there have been three occasions in plenary when we did not have questions to the Council and the procedures ultimately reduce the time available. Please could you therefore discuss with the Bureau how this time can be ring fenced. Thank you very much for the effort you have made. I do not wish to run over time, nor do I wish my question to be debated and I thank the Minister who was ready and waiting. President Mr Chountis, I am aware of your complaint, which I completely support. However, it is not the Bureau that makes the decisions about the timing of debates, the content of debates or speaking time - it is the Conference of Presidents, bizarrely, which always tries to put too much on the agenda. It is the Bureau Members, including myself, who have to deal with the problems this creates and clean up the mess. I apologise to everyone who was not called. As Mrs Győri quite rightly says, any questions she has not had time to answer tonight - and those which she has answered she has answered very ably - will be answered in writing. Questions which have not been answered for lack of time will receive written answers (see Annex). That concludes Question Time.

Demokraatia, inimõigused ning Euroopa Liidu ja Vietnami vaheline uus partnerlus- ja koostööleping (arutelu) Juhataja Järgmine päevakorrapunkt on arutelu alljärgnevatel teemadel: suuliselt vastatav küsimus, mille esitas nõukogule ALDE fraktsiooni nimel Marco Cappato demokraatia, inimõiguste ning ELi ja Vietnami vahelise uue partnerlus- ja koostöölepingu kohta - B6-0473/2008), suuliselt vastatav küsimus, mille esitas komisjonile ALDE fraktsiooni nimel Marco Pannella demokraatia, inimõiguste ning ELi ja Vietnami vahelise uue partnerlus- ja koostöölepingu kohta - B6-0474/2008). Marco Cappato esitaja. - (IT) Härra juhataja, daamid ja härrad, proua volinik, lugupeetud nõukogu esindajad, Vietnamiga on käimas läbirääkimised uue koostöölepingu sõlmimise teemal ning ma usun, et Euroopa Parlamendi jaoks on oluline saada teavet läbirääkimiste sisu kohta, eriti seoses inimõiguste ja demokraatiaga. Me ei väida, et me saame koostöölepingu abil sõrmenipsuga panna Vietnami või muu koha imekombel demokraatiat ja inimõigusi austama. Euroopa õiguse kohaselt aga ei tohi me nõustuda tõsise ja järjepideva inimõiguste ja demokraatia rikkumisega. Me teame, et meil ei ole tohutuid vahendeid, millega tekitada austust nimetatud õiguste vastu, kuid me teame ka, et koostöölepingute üle peetavad uued läbirääkimised võivad anda hea võimaluse vähemalt mingitegi edusammude tegemiseks kõige tõsisemate ja korduvamate rikkumiste vallas. Loodan, et Euroopa Parlament saab homme vastuvõetava resolutsiooniga ning muu hulgas koos selliste inimestega nagu Kok Ksor, Vo Van Ai ja rahumeelse äärmuspartei liikmed esitada komisjonile ja nõukogule mõned eriti tõsised probleemid, mis tõusetusid ka Euroopa Parlamendi inimõiguste allkomisjoni kuulamisel. Esiteks, kristlastest degarite vähemuse olukord Kesk-Vietnami mägismaal: neid peetakse endiselt sadade kaupa kinni ning ikka veel ei ole rahvusvahelistel, eelkõige Ühinenud Rahvaste Organisatsiooni vaatlejatel, vaba juurdepääsu Kesk-Vietnami mägismaale. Nüüd, mil Vietnam on Ühinenud Rahvaste Organisatsiooni Julgeolekunõukogu liige, ei tohiks seda enam juhtuda - hetkel kinnipeetavad sajad poliitvangid tuleb vabastada. Väga suur probleem on usuvabadusega ja enne uue lepingu allkirjastamist peab Vietnam seda teemat selgitama, eriti seoses Ühendatud Budistliku Kiriku tunnustamatajätmisega. Selle kiriku pead Thich Quang Dod hoitakse endiselt kinni ja katoliiklastele kuuluv maa on ikka veel konfiskeeritud. Vietnamil on aeg tühistada seadused, mille järgi on teisitimõtlemine ja usuline tegevus kuritegu. Proua volinik, nõukogu eesistuja, meie palve on seetõttu konkreetne: kas me saame tagada, et need probleemid või vähemalt eelnimetatud tõsised inimõiguste rikkumised lahendatakse enne uue koostöölepingu sõlmimist? Jean-Pierre Jouyet Härra juhataja, proua volinik, daamid ja härrad, härra Cappato, mul on hea meel siin teie hulgas täna tagasi olla. Me jälgime inimõiguste olukorda Vietnamis väga tähelepanelikult ning hiljuti oli eesistujariigil võimalus väljendada taas muret karistuste määramise üle eriti kahele korruptsioonijuhtudest kirjutanud ajakirjanikule. Nõukogu ja komisjon peavad Vietnamiga kaks korda aastas toimuvate kõneluste käigus pidevat inimõiguste alast dialoogi. Viimasel, 10. juunil 2008 Hanois toimunud kohtumine võimaldas meil juhtida tähelepanu ühest küljest üldisele inimõiguste seisule Vietnamis, eriti aga sõnavabadusele, vähemuste olukorrale, surmanuhtluse kohaldamisele ja mitmetele üksikjuhtumitele. Lisaks kõnealusele dialoogile on võetud erinevaid valikulisemaid meetmeid üksikjuhtumite osas, kus meile tundub, et kinnipidamine või karistus ei ole kooskõlas kodanikuõiguste ega rahvusvaheliste kohustustega, eelkõige kodaniku- ja poliitiliste õiguste rahvusvahelise paktiga, mille Vietnam on ratifitseerinud. Täiendavalt selgitasime 10. oktoobril toimunud surmanuhtlusevastase Euroopa päeva puhul Vietnami võimudele veel kord oma väga ühest seisukohta kõnealuses küsimuses. Nad tundusid meie sõnumit mõistvat ja nimetasid momendil käimasolevat karistusseadustiku reformi, mis peaks vähendama surmanuhtlusega karistatavate kuritegude arvu. See on vähim, mis nad teha saavad. Daamid ja härrad, nagu te kahtlemata näete, on inimõiguste küsimus väga tähtis osa meie suhetest Vietnamiga. See on hell teema. Härra Cappato, te mainisite kristlaste olukorda Kesk-Vietnamis; see on valdkond, mille suhtes me oleme eriti tähelepanelikud, ja ma tänan teid, et te selle ära märkisite. Tahan rõhutada, et Euroopa Liit on ainuke institutsioon, mis kujundab selles küsimuses niisugust üleilmset ja sihipärast poliitikat, ning aeg-ajalt teeb see meist meie partneri kriitika märklaua. Tahan siin siiski selgelt öelda, et me ajame oma poliitikat otsustavalt. Nüüd soovin pöörduda tulevase partnerlus- ja koostöölepingu juurde, mis käesoleva arutelu teemaks. Praegu toimub Hanois uus kõneluste voor, mis kestab kuni 22. oktoobrini. Nagu iga leping, mille Euroopa Liit kolmanda riigiga sõlmib, peab ka see leping sisaldama äärmiselt tähtsat inimõiguste klauslit. Sellest klauslist saab tulevase lepingu oluline osa ja kui üks osaline seda ei järgi, võib lepingu peatada või isegi tühistada - seda tahan ma kindlalt nõuda. Praeguses läbirääkimiste järgus ei ole Vietnam selle klausli põhimõttele vastu seisnud. Jällegi on see vähim, mis nad teha saavad. See on Vietnami poolt hea märk ja sisuliselt võtab ta endale kohustuse austada inimõigusi. Nii saab Euroopa Liit endale võimsa õigusliku vahendi, millega tagada inimõiguste kaitse kohe, kui leping on ratifitseeritud. Daamid ja härrad, härra Cappato, oleme teiega nõus, et inimõiguste olukord Vietnamis peab paranema. Leiame, et meie mitme aasta pikkune tegevus aitab meil nüüd seda olukorda parandada, kuid lisaks võimaldab partnerlus- ja koostöölepingu allkirjastamine meie arvates nii antud juhul kui ka muudel juhtudel kasutada inimõiguste klauslit selleks, et luua parim võimalik raamistik Vietnami tähelepanu juhtimiseks kõnealusele küsimusele. Loomulikult hoitakse parlamenti kõigiti kursis läbirääkimistega, mis, tuletan teile meelde, on praegu pooleli. Benita Ferrero-Waldner Härra juhataja, andestage mulle, palun, et segasin menetlust mõnede parlamendiliikmete kuulamisega. Juhataja Proua volinik, ei ole teie süü, kui parlamendiliikmed tulevad ja segavad teid millegi tähtsusetuga, käitudes ilmselgelt ebasolidaarselt hetkel kõneleva parlamendiliikmega. Seetõttu on teile andestatud ja parlamendiliikmed peavad arvestama, et kui üks meist peab kõnet, siis ei tohi nõukogu eesistujat ega mõnda muud komisjoni nimel kõnelejat segada. Palun jätkake. Benita Ferrero-Waldner Härra juhataja, daamid ja härrad nõukogust ning loomulikult daamid ja härrad siit parlamendist, härra Cappato, komisjonil on väga hea meel, et Euroopa Parlament pöörab tähelepanu Vietnami partnerlus- ja koostöölepingu üle peetavatele läbirääkimistele ja selle riigi inimõiguste olukorrale. Meie arutelu on täiesti õigeaegne, sest just täna toimuvad Hanois kõnelused nimetatud lepingu üle, nagu nõukogu eesistuja ka mainis. Võin öelda teile, et inimõiguste olukord tekitab Euroopa Liidu jaoks ülimalt suurt muret suhetes Vietnamiga. On tõsi, et vaatamata kõigele teeb see riik nimetatud valdkonnas mõningaid edusamme. Pean eelkõige silmas hiljutisi püüdeid vähendada surmanuhtluse kohaldamise ulatust, kehtestada näiteks õiguslik raamistik, mis sätestab usuvabaduse kasutamise tingimused, ning tulla paremini toime nende rahvusvähemuste küsimusega, kes põgenesid Kambodžasse ja pöörduvad nüüd tagasi Vietnami. Sellegipoolest - ja siin on teil õigus - on selge, et viimaste kuude jooksul on esile kerkinud mõned murettekitavad suundumused eriti seoses usu- ja sõnavabadusega. Nende suundumuste konkreetseteks näideteks on katoliikliku kogukonna tagakiusamine Hanois ja eelmisel nädalal ajakirjanike karistamine korruptsiooni uurimise eest. Nagu ma ütlesin Vietnami asepeaministrile Khiêmile, kui ta viibis hiljuti, 17. septembril Brüsselis, hävitaks see rahvusvahelisel tasandil Vietnami pikaajalise stabiilsuse ja usaldusväärsuse, kui praegused majanduslikud ja sotsiaalsed raskused viiksid riigi alateadlikult tagasi autoritaarsuse ja repressioonide juurde. Vastupidi, Vietnam peab nüüd rohkem kui kunagi varem looma võimalusi selleks, et lubada rahumeelselt välja elada riigis tekkinud pinged ja väljendada sotsiaalset pettumust. Seda sõnumit kordab ka komisjoni president Barroso sel nädalal, kui ta kohtub Pekingis Aasia-Euroopa tippkohtumise käigus peaminister Dungiga. Selline on Euroopa Liidu sõnum ELi ja Vietnami inimõiguste alase dialoogi järgmises voorus, mis toimub detsembris samuti Hanois. EL on Vietnamile välja pakkunud partnerlus- ja koostöölepingu projekti, milles kinnitatakse ja suurendatakse inimõiguste tähtsust suhetes kõnealuse riigiga. Nagu ütles ka nõukogu eesistuja, sisaldab praegune lepingu projekt tõepoolest äärmiselt olulist inimõiguste edasilükkavat klauslit, kindlustab korrapärase ELi ja Vietnami vahelise dialoogi inimõiguste teemal, andes sellele õigusliku seisundi, ning näeb ette abi Vietnami riikliku inimõigustealase tegevuskava koostamisel. Projektis on terve hulk üksikasjalikke sätteid tööõigusaktide täitmise, hea valitsemistava ja õigusriigi põhimõtete edendamise kohta. See sisaldab ka Rahvusvahelist Kriminaalkohut puudutavat tingimust. Kõnealune leping on seega õiguslik dokument ja poliitilise tegevuse mõjuvahend, mida minu arvates on vaja selleks, et suurendada meie osalust inimõiguste ja demokratiseerimise valdkondades. Charles Tannock fraktsiooni PPE-DE nimel. - Härra juhataja, pean ütlema - ja päris kurvalt - et jään kahtlevale seisukohale, kas inimõiguste klausel ELi ja Vietnami vahelises koostöölepingus on tõesti väärt paberit, millele see on kirjutatud. Selles sisalduvad üllad kavatsused kajastavad arusaadavalt meie ühiseid Euroopa väärtusi, kuid usun, et siin on tegemist vaid pisut rohkema kui puru silmaajamisega ja mõistetava järeleandmisega liidusisesele võimsale inimõiguste alasele lobitööle. On ju Hiina nüüd ELi suuruselt teine kaubanduspartner, ometi ei pööra Pekingi kommunistlik diktatuur mingit tähelepanu meie murele inimõiguste pärast. Ma mõtlen tõepoolest mõnikord, kas on üldse mõtet seda küsimust enam tõstatada. Poliitilised repressioonid ja inimõiguste rikkumised Hiinas kipuvad juhtima meie tähelepanu kõrvale sellelt, mis toimub naaberriigis Vietnamis, kus asjade seis on täpselt sama jõhker. Demokraatiat pooldavaid teisitimõtlejaid ja usuvähemuste esindajaid vangistatakse, ajakirjanikke hirmutatakse vaikima ning vabadusi, mida meie peame siin Euroopas enesestmõistetavaks, näiteks tsenseerimata Interneti olemasolu, lihtsalt ei eksisteeri. Seetõttu tegin eelmisel aastal koos härra Cappato ja teistega ettepaneku kaaluda Nobeli rahupreemia andmist Thich Quang Dole. See julge budistist munk on oma usuvabaduse ja inimõiguste otsingute teel kannatanud aastaid tagakiusamise ja vangistamise all. Vietnam kehastab Euroopa Liidu ees olevat dilemmat. Kui palju kaalu peaks olema inimõigustel meie kaubandussuhetes kolmandate riikidega, kui inimõigused on formaalselt kaubandus- ja partnerluslepingutesse lisatud? Kas ainuüksi tugevamad majandussidemed saavad olla positiivseks tõukejõuks poliitilistele, inimõigustealastele ja demokraatlikele reformidele? Need on keerulised küsimused, millega Suurbritanniast pärit kaubandusvolinik paruness Ashton peab hakkama maadlema. Usun, et meie ühised väärtused ei ole asjad, mille üle võiks pidada läbirääkimisi. Seetõttu nõuan tungivalt, et komisjon ja nõukogu oleks ausad ja lõpetaks teeskluse, tühistades kõnealused inimõiguste ja demokraatia klauslid, või võtaks kolmandad riigid nende ohjeldamatu ja meile kõigile ülipühade väärtuste kuritarvitamise eest ka tegelikult ja avalikult vastutusele. Minu erilised tänusõnad kuuluvad härra Cappatole ja kogu tema heale tööle selles valdkonnas. Barbara Weiler Härra juhataja, daamid ja härrad, meie siin Euroopas mõistame vietnamlasi suurepäraselt, tunneme nende vastu elavat huvi ja suurt poolehoidu. Minu fraktsioon mäletab veel liigagi hästi kohutavaid kannatusi ja hävitustööd, mida ei põhjustanud mitte üksnes Ameerika Ühendriikide, vaid ka Euroopa riikide sõjategevus ja okupatsioon Vietnamis. Vietnam areneb nüüd eriti kiiresti muutuvas ja põnevas Kagu-Aasia piirkonnas. Kümme Kagu-Aasia riikide assotsiatsiooni (ASEAN) liikmesriiki ei ole kõik demokraatlikud nõnda, nagu meie Euroopas demokraatiat mõistame, kuid asjad on muutumas. Härra Tannock, uus ASEANi harta näitab konkreetselt, et inimõiguste rikkumisi ei saa eirata; harta kehtestamisele eelnenud läbirääkimised tõendavad, et inimõiguste rikkumised on vägagi päevakajaline teema. Praegu on eriti hea aeg, sest läbirääkimisi on taasalustatud; uued läbirääkimised käivad 1995. aasta koostöölepingu üle. On tõsi, et Hiina järel on Euroopa Liit Vietnami suuruselt teine kaubanduspartner ning just sel põhjusel saame me edasi liikuda. Partnerluslepingud ei ole kindlasti mitte mõttetud. Euroopa Parlamendi sotsiaaldemokraatide fraktsioon kutsub komisjoni üles tagama, et ajakirjandusvabadus, vähemuste ja demokraatia eest võitlejate vabadus, usuvabadus ja loomulikult ÜRO vaatlejate tegevusvabadus oleks kindlustatud. Siis saame arendada edasi veelgi lähedasemat sõprust selle ilusa riigiga. Athanasios Pafilis Härra juhataja, me mõistame täiesti, et imperialism ja selle esindajad Euroopa Liit ja Ameerika Ühendriigid ning kõik nende toetajad ei suuda tõenäoliselt Vietnamit unustada, sest tegemist oli üleilmse sümboliga - vietnamlased alistasid nii Prantsuse kui ka Ameerika imperialismi ja võitsid endale iseseisvuse. Tänased ühetaolised resolutsiooni ettepanekud ei ole vastuvõetavad ning kutsuvad Vietnamit üles täitma Euroopa Liidu soovitusi. Seda, mida teil ei õnnestunud saavutada relvadega, püüate nüüd saavutada majandusliku väljapressimisega. Niisugune mõte on teie kehtestatud klauslil, mis on kasutusele võetud inimõiguste ja demokraatia niinimetatud austamiseks. Kuna te tõstatasite inimõiguste küsimuse, siis palun teil kõigil, sealhulgas härra Cappatol, meile vastata: Vietnamis on kümneid tuhandeid inimesi, kes kannatavad Agent Orange'i, Ameerika Ühendriikide kasutatud ebainimliku keemia- ja bioloogilise relva tõttu. Tuhanded linnud on muteerunud, tuhanded inimesed on surnud vähki ning terved piirkonnad on muutunud kasutuks tuntud ettevõtte Monsanto toodetud relva kasutamise tagajärjel. Kas nendel inimestel, kes ikka veel kannatavad ja surevad, ei ole inimõigusi, sealhulgas ülimat inimõigust - õigust elule? Miks te siis ei toeta Vietnami valitsuse ja ohvrite hüvitisnõuet ega nõuet tegelda selle keelatud biokeemilise sõja tagajärgedega, aga toetate väidetavat inimõigust, mis seisneb rahvale kuuluvate kirikuvarade tagastamises? Seepärast on silmakirjalik viidata inimõigustele. Ainult Vietnami rahval on õigus oma probleeme lahendada, mitte inimestel, kes lõppkokkuvõttes oleks pidanud nende ees vabandama miljoni inimese mõrvamise eest vietnamlaste vastu alustatud sõjas. Vaja on tasakaalukat, vastastikust ja kasutoovat majanduslikku koostööd ilma poliitilise ja majandusliku väljapressimiseta. Jim Allister Härra juhataja, hoolimata Vietnami valitsuse varasematest väidetest selle kohta, et nad tagavad usuvabaduse, ning hoolimata viimase kõneleja parimatest püüetest Vietnami režiimi puhtaks pesta, on tegelikkus hoopis teistsugune - eriti isolatsioonis olevate kristlike rühmituste jaoks. Samal ajal, kui kirikuvarade konfiskeerimine on igapäevane nähtus, on registreerimata evangeelsete kodukirikutega seotud isikud olnud erilised riigipoolse tagakiusamise sihtmärgid. Vaid mõned kuud tagasi suri ametliku ülekuulamise käigus tekitatud vigastuste tagajärjel noor hõimuliige, kes keeldus ristiusust taganemast; sajad on oma usu pärast endiselt vangis, kus lokkab väärkohtlemine. Ma austan nende julgust ja mõistan hukka tagakiusajad, kuid eelkõige palun ELil mitte seada nende tugeva usuga inimeste põhiõiguste kaitsmise ja nendele õiguste nõudmise asemel tähtsamale kohale suhete parandamist Vietnamiga. Me ei tohi kaubanduse ja muu lühiajalise tulu nimel unustada Hanoi häbiväärseid inimõiguste rikkumisi. Bernd Posselt (DE) Härra juhataja, Vietnam on riik, mis muutub Euroopa Liidule üha avatumaks, kuid tal on üks tõsine komistuskivi - inimõigused ja põhivabadused. Sellega seoses tahan pöörata meie tähelepanu eelkõige usuvabadusele, nagu seda tehakse õnneks ka kõnealuses resolutsioonis. Kristlasi kiusatakse Vietnamis taga ning täna on siin tagakiusatud kristlaste pärast eriti mures olev Augsburgi piiskop, et meiega sel teemal kõnelda. Ka budiste ja teisi usurühmitusi takistatakse oma usu praktiseerimisel ja vaenatakse selle eest. Me võime väga selgesõnaliselt võtta oma kohuseks teha tööd selle nimel, et muuta Vietnam võrdseks partneriks, avatumaks ja meile lähedasemaks. Kuid see ei tohi toimuda põhiõiguste arvelt, vaid peab põhinema õiglasel, inimõigustele tugineval partnerlusel. Richard Howitt Härra juhataja, meie tänane resolutsioon ei väljenda üksnes meie muret sõnavabaduse, teisitimõtlejate represseerimise ja usulise diskrimineerimise pärast Vietnamis. See kutsub Euroopa Liitu üles andma aru inimõiguste alase dialoogi käigus saavutatust ning määrama selged vahe-eesmärgid, et jõuda Vietnamiga partnerlus- ja koostöölepingu sõlmimisel paremate tulemusteni. Me ei saa lubada olukorda, kus vanglast leiab end ajakirjanik, kes paljastab 750 000 USA dollari suuruse kelmuse transpordiministeeriumis, kusjuures osa sellest summast on kasutatud Inglismaa esiliiga jalgpallimängudega seotud kihlvedudeks. Me ei saa iialgi nõustuda surmanuhtlusega 29 erineva süüteo eest, kui meie ise ei rakenda sellist karistust ühegi süüteo eest. Meile on räägitud, et hukkamised toimuvad kell neli hommikul ilma ette hoiatamata, mis tähendab, et vangid ei jää kunagi enne kella kuut hommikul magama, sest nad kardavad, et nüüd on nende kord. Samuti ei saa me mingil juhul olla nõus katoliku kiriku sellise ähvardamise ja hirmutamisega, mis järgnes rahumeelsele massiprotestile Hanois eelmisel kuul. Amnesty International dokumenteeris juhtumi, kus üks kirikust lahkuv naine sattus peale jõugule, kes skandeeris: "Tapke peapiiskop!”, "Tapke preestrid!” Vietnam on olnud kodaniku- ja poliitiliste õiguste rahvusvahelise pakti osaline alates 1982. aastast. Praegu on selgelt tõendatud artiklite 2 ja 18 rikkumine. Veelgi enam, juulis asus Vietnam ÜRO Julgeolekunõukogu eesistuja kohale. Me kutsume Euroopa läbirääkijaid üles selgitama Vietnami valitsusele, et igasugune püüdlus toetada rahvusvahelistes institutsioonides rahvusvahelise õiguse järgimist peab olema kooskõlas rahvusvahelise õiguse austamisega oma kodus. Konrad Szymański (PL) Arvan, et Vietnami inimõiguste rikkumiste nimekirjas vajab rõhutamist riigi vägivald katoliiklaste vastu. Hanoi kontrollib ühepoolselt katoliku kiriku varasid, mis on vastuolus varem võetud kohustustega. Löökrühmad ründavad katoliiklasi, kes on Hanois asuvate ja apostellikule nuntsiatuurile kuuluvate hoonete arestimise vastu. Meelsusvangide arv kasvab. Hiljuti toimusid uued kinnipidamised Thai Has Lunastaja kloostri maadel. Hanoi peapiiskop Quang Kiêt on koduarestis, jääb jälgimisele ja elab oma elu pärast kartes. Kuigi Vietnam tundub olevat majanduslikus ja sotsiaalses mõttes avanenud, on sellest saanud riik, kus kristlasi kiusatakse üha enam taga. Uus Euroopa Liidu ja Vietnami vaheline leping peab käsitlema usuvabaduse küsimust kõnealuses riigis. Vastasel juhul ei tohiks seda allkirjastada. Marco Cappato (IT) Härra juhataja, daamid ja härrad, tahan öelda härra Pafilisele, et tänane sõda Vietnamis on sõda, mida peab Vietnami režiim oma rahva - vietnamlaste, khmer kromide ja degarite - vastu. Uus leping hakkab sisaldama inimõiguste klauslit. See on hea, kuid kehtivas lepingus juba on üks klausel ja me ei suuda kindlustada selle täitmist. Seega seisneb meie palve - mis on minu arvates väga oluline - selles, et enne uue lepingu sõlmimist saavutaks me järeleandmised nendes põhiküsimustes, kus praegu toimub pidev inimõiguste rikkumine - võimaldataks juurdepääs Kesk-Vietnami mägismaale, vabastataks poliitvangid ning tunnustataks budistlikku kirikut ja katoliiklaste varasid, sest kui me enne lepingu allkirjastamist midagi ei saavuta, siis pärast selle sõlmimist on võimatu nõuda Euroopa ja rahvusvahelise õiguse austamist. Jean-Pierre Jouyet Härra juhataja, daamid ja härrad, härra Cappato, usun ühelt poolt, et me ei tohiks imperialismi ohvriks olemist ajada segamini nüüdisaja teadmisega selle kohta, mida tähendab inimõiguste austamine. Mina ise ei võrdleks biokeemiliste relvade ohvreid usuvabaduse vastaste rünnakute ohvritega. Kõik see moodustab ühtse, täiesti jagamatu terviku. Vastuseks härra Tannockile ja mingil määral ka härra Cappatole - me ei tohiks inimõiguste puhul alahinnata edasilükkava klausli väärtust. Me peame lihtsalt arvestama, kui keeruline on sõlmida teiste riikide rühmadega lepinguid, sest nende üle on läbirääkimisi peetud sageli peaaegu 20 aastat - pean siin silmas Pärsia lahe riike. Me peame kaaluma ka rolli, mida mängis selline klausel teatud riikide puhul Cotonou lepingus. See näitab, et Euroopa Liidu muret inimõiguste edendamise pärast võetakse nendes lepingutes tõsiselt. Mis puudutab härra Cappato nõutud täiendavaid järeleandmisi, siis just komisjoni peetavad läbirääkimised peavad võimaldama meil näha - ja volinik rõhutas seda asjaolu -, kas Vietnami võimud on selles valdkonnas edusamme teinud. Seda edasiminekut hinnatakse tervikuna. Jällegi usun, et dialoog on see, mis näitab meile nende riikide ja Euroopa Liidu vaheliste suhete edenemist ning selliste lepingute ja klauslitega saab liit kõige paremini propageerida neid väärtusi, mida teie ja meie, härra Cappato ja teised siin istungisaalis viibijad vaieldamatult kalliks peavad. Benita Ferrero-Waldner komisjoni liige. - Härra juhataja, minu arvates on täiesti selge, et me kõik tahaksime juhtida tähelepanu inimõiguste küsimusele võimaluse korral igal pool ja igal ajal. Nagu ma ütlesin, tegin ma seda just mõned nädalad tagasi ja tegin seda ka siis, kui käisin seal kahe aasta eest. Mäletan, et suutsin tollal saavutada ka mõne vangi vabastamise, seega teatud võimalus on tõepoolest olemas. Me esitame neile ka nimekirju ning ütleme, et siin, siin ja siin tuleb midagi ette võtta. Leian, et seetõttu oli tegemist olulise aruteluga, sest see on suunanud meie mõtted ümber konkreetsele usukogukondade küsimusele, antud juhul kristlastele ja katoliiklastele. Kahtlemata peame neile küsimustele keskenduma, kuid samas tahan öelda, et meile teadaolevalt seisab Vietnamgi nüüd silmitsi raske majandusliku ja sotsiaalse olukorraga, nii et kui Vietnam ei ole hoolikas, võivad investeeringud välisriikidest, eelkõige Euroopa riikidest, tulemata jääda. Ka see on meil väga hea vahend lisaks pelgale dialoogile. Näiteks kindlasti palume Vietnami võimudel tulla vastu ja anda armu nendele kahele ajakirjanikule, kes vangistati äsja ja kelle üle mõisteti Hanois kohut selle eest, et nad kasutasid oma sõnavabadust. Sellegi märgime me kindlasti uuesti ära. Lõpetuseks tahan öelda, et järgmisel korral tehakse Genfis perioodiline ja üldine ülevaade inimõiguste olukorrast Vietnamis, mis on veel üks suurepärane võimalus väga konkreetsete küsimuste esitamiseks ja senisaavutatu nägemiseks. Juhataja Arutelu on lõppenud. Mulle on kodukorra artikli 108 lõike 5 alusel esitatud neli resolutsiooni ettepanekut. Arutelu on lõppenud. Hääletus toimub kolmapäeval.

7. Protection des consommateurs en ce qui concerne certains aspects de l'utilisation des biens à temps partagé ( Avant le vote: Toine Manders rapporteur. - (NL) Monsieur le Président, je voudrais remercier une fois de plus toutes les personnes concernées, y compris les rapporteurs fictifs des différentes commissions ainsi que Mme la Commissaire. J'espère que nous adopterons ce texte, parce qu'il représente un pas en avant considérable pour les droits des consommateurs en Europe et qu'il donnera un grand coup de fouet à l'industrie du tourisme en Europe. J'espère donc que mes collègues députés approuveront ce compromis et que nous ferons ce pas important vers l'optimisation du marché intérieur en première lecture. Le Président Nous interrompons maintenant le vote pour faire place à la séance solennelle.

Kwaliteitsbeleid ten aanzien van landbouwproducten: welke strategie? (debat) De Voorzitter Aan de orde is het verslag van Giancarlo Scottà, namens de Commissie landbouw en plattelandsontwikkeling, over het kwaliteitsbeleid ten aanzien van landbouwproducten: welke strategie? -. Giancarlo Scottà rapporteur. - (IT) Mevrouw de Voorzitter, dames en heren, één van de wijzen waarop de landbouwmarkt kan reageren op de globalisering en de ernstige crisis die Europa momenteel ook op landbouwgebied doormaakt, is in te zetten op de kwaliteit van producten. Ik ben van mening dat een goed kwaliteitsbeleid van de Europese Unie het concurrentievermogen kan vergroten en een meerwaarde kan opleveren voor de economie van de Europese regio's, omdat dit vaak de enige ontwikkelingsmogelijkheid is voor veel achtergestelde plattelandsgebieden die slechts weinig productiealternatieven hebben. Door de nichelandbouw in deze achtergestelde gebieden te steunen zullen we daar een economie en arbeidsplaatsen creëren. Het toekomstige kwaliteitsbeleid moet bovendien ook inspelen op de aanzienlijke mogelijkheden die een moderne, dynamische, rijke en gediversifieerde landbouw zoals die van Europa biedt, omdat die niet alleen levensmiddelen van hoge kwaliteit kan aanbieden, maar ook diensten die van fundamenteel belang zijn voor een maatschappij die voortdurend in beweging is. In mijn verslag heb ik onderstreept hoe belangrijk het is dat de drie bestaande stelsels voor registratie van geografische aanduidingen in hun huidige vorm worden gehandhaafd, aangezien zij staan voor de link met de Europese regio's in een context van tradities, geschiedenis en overgedragen kennis. Ik denk dan ook dat er met het gescheiden houden van het BOB- en het BGA-instrument rekening wordt gehouden met de specifieke verschillen in de aard en mate van het verband tussen de producten en hun geografische productiegebied. Consumenten verwarren vaak de geografische aanduiding van de plaats waar een levensmiddel is vervaardigd met de plaats van herkomst van het landbouwproduct als zodanig, en beseffen vaak niet hoe de voedselketen in elkaar zit. Ik ben daarom van mening dat alleen de verplichte vermelding van de plaats van herkomst van de grondstoffen ervoor kan zorgen dat de consument volledig geïnformeerd wordt over de kwaliteit van het product dat hij koopt, want producten zijn het resultaat van een productiecyclus die aanzienlijke gevolgen heeft voor de kwaliteit en veiligheid van een levensmiddel. Wij mogen niet vergeten dat het onze plicht is om datgene te beschermen wat onze medeburgers, die op ons hebben gestemd, produceren en eten. Twee andere punten waarvan ik vond dat zij moesten worden opgenomen in mijn verslag zijn het belang van de lancering van een intensieve consumenteninformatie- en -voorlichtingscampagne over de diverse Europese labels en waar deze voor staan en de opname van geografische aanduidingen in internationale registers en de internationale erkenning ervan in het kader van het WTO-stelsel. Dit laatste punt is van essentieel belang als we onze kwaliteitsproducten willen beschermen tegen namaak. Ik bedank commissaris Cioloş voor zijn aanwezigheid en wijs hem op het belang van een afdoende bescherming van de kwaliteitsinstrumenten, die onze toekomst vormen, en op het feit dat de economie van de achtergestelde plattelandsgebieden uit het slop kan worden gehaald door middel van steun aan de landbouwsector, om alle nicheproducten te beschermen die typisch zijn voor deze gebieden en waardoor de bevolking verbonden blijft met deze streken die anders zouden worden verlaten. Hiermee zou worden bijgedragen tot respect voor het milieu en het landschap en zou waar mogelijk een toeristische en enogastronomische economie worden gecreëerd die gelinkt is aan de vele regionale, culturele en historische verschillen in de Europese Unie. Ik bedank mijn collega's voor de steun die zij mij hebben gegeven in de Commissie landbouw en plattelandsontwikkeling en hoop dat het Europees Parlement morgen tijdens de stemming hetzelfde zal doen. Dacian Cioloş lid van de Commissie. - (FR) Mevrouw de Voorzitter, mijnheer Scottà, dames en heren, het voornaamste aspect dat het Europese landbouw- en agrolevensmiddelenmodel wereldwijd karakter verleent, is mijns inziens juist het kwaliteits- en diversiteitsbeleid ervan. Daarom zal kwaliteitsbeleid in de agrolevensmiddelenindustrie een van de prioriteiten van mijn mandaat zijn; een van mijn belangrijkste prioriteiten, onmiddellijk na de hervorming van het GLB voor de periode na 2013. Kwaliteitsbeleid voor agrolevensmiddelen bewijst niet alleen dat de Europese landbouwers gevoelig zijn voor de verwachtingen van de Europese consumenten, maar het kan ook de weg vrijmaken voor de Europese agrolevensmiddelenindustrie om zich op de internationale markt te doen gelden. Om ervoor te zorgen dat het kwaliteitsbeleid zijn doelstelling kan verwezenlijken, hebben wij behoefte aan een kader dat duidelijk, begrijpelijk, goed gestructureerd en herkenbaar voor consumenten is, en dat voor zover mogelijk compleet en toereikend is. Mijn doel is in staat te zijn om de inhoud van het kwaliteitsbeleid te structureren en toegankelijker te maken voor zowel de landbouwers, die er de begunstigden van moeten zijn, als de consumenten, zonder dat daarbij de kern en de inhoud van dit kwaliteitsbeleid worden aangetast. Het kwaliteitsbeleid betekent een waarborg voor de consumenten, maar het betekent ook een toegevoegde waarde voor de landbouwers. Daarover ben ik het volledig met de heer Scottà eens. Het kan een bijdrage leveren aan het behoud van de diversiteit van onze landbouw, en wel op een concurrerende manier, omdat landbouwbedrijven die erin slagen hun producten te verkopen, concurrerend zijn. Als ze kunnen bestaan van wat ze produceren, zijn ze concurrerend. En als ze erin slagen producten met een hoge toegevoegde waarde te verkopen, zijn ze des te concurrerender, ook al gaat het soms om kleine bedrijven. Ik denk daarom dat het kwaliteitsbeleid in sommige regio's ook kan meehelpen om onze landbouwbedrijven concurrerender te maken. Op die manier kunnen het kwaliteitsbeleid en de ontwikkeling van lokale markten, korte trajecten, en een rechtstreeks en nauwer contact tussen consumenten en producenten goede resultaten opleveren, juist om het concurrentievermogen te verbeteren van bepaalde types landbouw die op dit moment een relatief klein marktaandeel hebben. Europese landbouwers spannen zich nu al in om veilige producten te leveren, waarbij technieken worden gebruikt die rekening houden met het milieu en het dierenwelzijn. De discussie over de manier om dit beter tot uitdrukking te brengen door middel van het etiketteringssysteem is nuttig en welkom, en het verslag levert bepaalde elementen en ideeën in die richting. Ik denk dat dit verband tussen de voorschriften die door de landbouwers worden nageleefd en het kwaliteitsbeleid inzake etikettering ook onderwerp zou moeten zijn van de debatten die wij gaan voeren over het gemeenschappelijk landbouwbeleid voor de periode na 2013. Dat is in ieder geval mijn bedoeling. Ik vind dat wij onze instrumenten met betrekking tot het communicatiebeleid moeten ontwikkelen en uitbouwen, communicatie zowel met Europese landbouwers als met Europese consumenten, en bovenal op internationaal niveau. Ik ben ervan overtuigd dat ons kwaliteitssysteem een goede ambassadeur kan zijn voor ons agrolevensmiddelenmodel, en zelfs voor ons gemeenschappelijk landbouwbeleid. Dit gezegd hebbende, zou ik willen afsluiten met de opmerking dat het verslag van de heer Scottà precies op het goede moment komt. Zoals u weet is de Commissie van plan om vóór eind 2010 een wetgevingspakket voor het kwaliteitsbeleid te presenteren. In het verslag dat de heer Scottà vandaag presenteert en waarover wij gaan debatteren, worden bepaalde vragen, ideeën en voorstellen in die richting vermeld, en ik zal mijn best doen zoveel mogelijk rekening te houden met deze ideeën als ik de wetgevingsvoorstellen aan u kom voorleggen. Ik wil de rapporteur en de leden van de parlementaire commissies die aan dit verslag hebben gewerkt gelukwensen, en ik wil heel graag luisteren naar uw meningen en uw voorstellen. Esther Herranz García Mevrouw de Voorzitter, eerlijk gezegd zou ik vanavond allereerst de heer Scottà willen bedanken voor zijn grote bereidheid om te onderhandelen over dit verslag. Het was echt een plezier om met hem en de overige woordvoerders van de fracties samen te werken. Wij zijn trots op het standpunt dat morgen bij de stemming in het Europees Parlement zal worden ingenomen, en wij zijn trots op een verslag als het onderhavige, dat de kwaliteit beschermt, dat duidelijk kiest voor de ontwikkeling en de waardering van de plattelandsgebieden, niet alleen omdat zij een bewijs zijn van de culturele tradities in Europa maar ook omdat zij rijkdom en werkgelegenheid genereren. Dat zijn banen die we nu heel erg nodig hebben in deze tijd van economische crisis en van zo'n dramatische situatie op het niveau van de werkgelegenheid in sommige lidstaten. Verder zijn wij blij met de bescherming waaraan het Europees Parlement vasthoudt en met het standpunt waaraan de Commissie landbouw en plattelandsontwikkeling vasthoudt door - zoals zij heeft verklaard - zich in te zetten voor kwaliteit op het hoogste niveau. Met betrekking tot dat hoge niveau kiezen wij bovendien natuurlijk voor handhaving van het onderscheid tussen de beschermde oorsprongsbenamingen en de beschermde geografische aanduidingen. Uiteraard verwerpen wij ideeën om de kwaliteit naar beneden toe te nivelleren en we willen dat de communautaire productie aandacht en waardering krijgt. Ik ben blij met de woorden van commissaris Cioloş. Het was natuurlijk fijn om hem te horen praten over de duidelijke keuze voor de toekomst van het agrarisch milieu in Europa. We hopen natuurlijk dat hij luistert naar de stem van het Parlement, die morgen zal worden weergegeven bij de stemming. Dan wil ik nog de hoop uitspreken dat het nooit meer gebeuren zal dat de Commissie op dit Parlement vooruitloopt en dingen gaat verbieden, zoals bijvoorbeeld de handelsnormen in de sector groenten en fruit, die zoveel schade hebben aangericht aan de vrije Europese concurrentie. Wij willen dat de verstoringen van de markt gecorrigeerd worden en we willen ook duidelijk kiezen voor kwaliteit, voor een gevarieerd aanbod, voor voedselveiligheid en voor een adequate productie. We willen ook dat de communautaire productie en de kwaliteit van de landbouw- en voedselproductie beschermd worden in de Wereldhandelsorganisatie. Daarvoor kunnen wij natuurlijk ook rekenen op het werk van commissaris Cioloş, want onze Europese producenten en onze Europese consumenten kunnen niet verder als ze zo weerloos zijn. Giovanni La Via namens de PPE-Fractie. - (IT) Mevrouw de Voorzitter, commissaris, dames en heren, ook ik wil, namens de Fractie van de Europese Volkspartij (Christendemocraten) de rapporteur, de heer Scottà, bedanken voor het uitmuntende werk dat hij heeft verricht en ik wil benadrukken dat kwaliteitsbeleid niet alleen van grote externe waarde is voor wat we consumenten kunnen bieden, maar dat het ook van groot belang is omdat producenten er iets aan kunnen hebben. Zoals u allemaal weet, kan er op markten op verschillende manieren worden geconcurreerd. Op zo'n groot en veelzijdig continent als Europa - dat echter wordt gekenmerkt door productiefactoren die veel meer kosten dan die van de concurrentie - wordt het moeilijk te concurreren op prijs en kunnen we alleen maar wedijveren via productdifferentiatie. En het is precies vanuit het oogpunt van differentiatie dat we kwaliteitsbeleid moeten zien: een beleid dat het mogelijk maakt een product aan te bieden en een product op de markt te brengen dat verschilt van dat van de concurrentie en dat ook kan worden afgezet zonder precies en specifiek een verband te leggen met een prijs die lager is dan die van de concurrent. Wij zijn daarom voorstander van voortzetting van de reeds ingeslagen weg van gemeenschapsmerken en onderstrepen de noodzaak om het onderscheid te behouden tussen geografische aanduiding en oorsprongsbenaming, maar benadrukken eveneens dat de Europese Unie, op internationaal gebied en op het gebied van onderhandelingen over internationale handel, haar steentje moet bijdragen om de oorsprongsbenamingen en het beleid inzake oorsprongsbenamingen te beschermen, zodanig dat een onvermijdelijk ruilbeleid van merken wordt voorkomen, omdat onze producten schade van zo'n ruilbeleid zouden ondervinden. Alvorens af te sluiten is er nog een laatste punt dat ik graag wil benadrukken en dat te maken heeft met etikettering. Middels een specifiek amendement hebben wij gevraagd - en zullen wij morgen opnieuw vragen - om de goedkeuring van het Parlement voor de mogelijkheid om de oorsprong van grondstoffen aan te duiden, niet alleen voor verse, niet-verwerkte producten, maar ook voor verwerkte producten op basis van één ingrediënt, dus producten van een grondstof die in wezen kenmerkend is voor het product. Csaba Sándor Tabajdi Commissaris, dames en heren, namens de Fractie van de Progressieve Alliantie van Socialisten en Democraten in het Europees Parlement vinden wij het verslag dat door de heer Scottà is opgesteld uitermate belangrijk en zijn we het er fundamenteel mee eens. Dit verslag behandelde vier, of eigenlijk vijf discussiepunten. Ten eerste het EU-kwaliteitslogo. Velen begrijpen niet dat dit gemeenschappelijke EU-logo geen stap is in de richting van federalisme, maar veeleer de consumenten aantoont dat een product voldoet aan de specifieke voedselveiligheidsvoorschriften van de Europese Unie en dat product zich tegelijkertijd onderscheidt van de wereld buiten de Europese Unie. Daarom vraag ik u het speciale EU-logo te steunen. Het tweede punt is de kwestie van de plaats van oorsprong. Het is een zeer goede zaak dat de Europese Unie nu een commissaris voor landbouw heeft in de persoon van de heer Dacian Cioloş, die het belang van lokale markten heeft begrepen en steunt. Alleen zo kunnen we immers de lokale en regionale smaken en de verscheidenheid aan voeding binnen Europa behouden, en tevens is het duidelijk dat het kwaliteitsbeleid, de plaats en de aanduiding van oorsprong cruciaal zijn in deze kwestie. Er was in dat verband wat ruzie met de Commissie en ik hoop van harte dat de nieuwe commissaris het eerdere standpunt niet meer steunt, namelijk dat we de beschermde oorsprongsbenamingen moeten samentrekken met de beschermde geografische aanduidingen. Dit levert soms problemen op, recentelijk bijvoorbeeld in het geval van Tokaj-wijn. Ik dank de commissaris dat een deel van de problemen is opgelost, terwijl een deel nog moet worden opgelost. Het vierde element is het logo voor biologische producten. Hierover bestaat volledige overeenstemming. Ten slotte het vijfde element: enkele leden van de Commissie landbouw en plattelandsontwikkeling hebben het initiatief genomen om voor groente en fruit de strenge normen van vroeger opnieuw in te stellen. Ik wil graag terug naar de oorspronkelijke versie van het verslag van de heer Scottà. We moeten niet terugkeren naar de tijden waarin we bijvoorbeeld zelfs reguleerden hoe krom een komkommer moest zijn. George Lyon namens de ALDE-Fractie. - (EN) Mevrouw de Voorzitter, ook ik wil de heer Scottà feliciteren met zijn verslag. Het verslag bevat vele prijzenswaardige elementen. Toch kunnen mijn collega's van de ALDE-Fractie en ik het verslag in de huidige vorm helaas niet ondersteunen tenzij er een of twee wijzigingen worden aangebracht. Aan paragraaf 19, die gaat over zogenaamde 'gekke groenten', kunnen wij geen goedkeuring hechten. Ik vind het onzin dat bureaucraten in Brussel consumenten gaan vertellen dat ze alleen rechte bananen of rechte komkommers mogen kopen. Het spreekt voor zich dat consumenten zelf moeten kunnen bepalen wat ze willen kopen. Ik hoop dus dat het Parlement zijn gezond verstand zal gebruiken en steun zal verlenen aan het gezamenlijk amendement van de Fractie De Groenen/Vrije Europese Alliantie en de ECR-Fractie, dat voorziet in de afschaffing van deze "rechtebananenregels” en dat consumenten zelf laat beslissen of ze krom fruit en gebogen groenten willen eten of niet. Nogmaals, dit soort keuzes moeten consumenten zelf kunnen maken. Marianne Fischer-Boel, de vorige commissaris, heeft reeds besloten de normen af te schaffen en ik mag hopen dat wij achter dat besluit blijven staan. Verder zou ik graag zien dat paragraaf 16 wordt aangepast. Ik begrijp de roep om een EU-kwaliteitslogo, maar tenzij een dergelijk logo iets betekent voor de consument en toegevoegde waarde biedt aan de boeren is het wat mij betreft een zinloze exercitie. Een EU-kwaliteitslogo moet de consument aanspreken en moet ook iets opleveren voor de agrarische gemeenschap. Is dit niet het geval, dan heeft het geen zin. Het is niet de moeite waard en niets wijst erop dat Europese consumenten behoefte hebben aan een dergelijk logo. Tot slot wordt in paragraaf 62 wat kritiek geuit op particuliere certificeringsregelingen, waarmee in Schotland grote successen zijn behaald. Ik vind het positief dat boeren op vrijwillige basis waarde toevoegen aan hun producten middels kwaliteitsgarantiesystemen, en we zouden deze boeren dan ook moeten ondersteunen en niet ontmoedigen. Ik hoop dat we met de stemming van morgen een aantal wijzigingen zullen zien in dit verslag. Is dit het geval, dan kunnen we onze goedkeuring verlenen aan het verslag met daarin de ingestemde amendementen. Alyn Smith namens de Verts/ALE-Fractie. - (EN) Mevrouw de Voorzitter, ik sluit mij aan bij een groot deel van de opmerkingen van mijn Schotse collega - hoewel geen fractiegenoot - George Lyon. Dit verslag bevat veel bewonderenswaardige elementen en ook enkele punten die mijns inziens wat beter kunnen. We hebben een aantal punten voor het voetlicht gebracht en ik wil het nu hebben over slechts twee van deze punten. Ik, en een aantal anderen met mij, denken dat consumenten willen weten waar hun voedsel vandaan komt. Wij vinden dat het verstrekken van deze informatie verplicht moet worden gesteld, en dus vervangt amendement 4, over precies dit punt, een nogal zwakke formulering door een veel striktere eis, namelijk dat informatieverstrekking middels etikettering betreffende 'de ligging van het landbouwbedrijf' waar mogelijk verplicht moet worden, omdat onze consumenten dat graag zien. Net als mijn collega wil ik het ook even hebben over amendement 3, dat een streep zet door de poging om opnieuw omslachtige en onwerkbare regels in te voeren betreffende de rechtstreekse verkoop van fruit en groente aan de consument. Pas vorig jaar hebben we besloten deze regels af te schaffen en hoewel consumenten hier weinig van hebben gemerkt, was en is het voor de producenten wel degelijk een verbetering. Elke poging om die regels te herintroduceren zou de verwerkers, de winkelketens en de supermarkten in wezen weer een nieuwe stok geven om de producenten mee te slaan, en de consumenten zouden er niet direct van profiteren. Dit verslag belooft dus veel goeds. Ik sluit mij aan bij de opmerkingen van de heer Lyon over het EU-kwaliteitslogo. Ik denk dat dit voorstel meer te maken heeft met de ambities van dit gebouw dan met de wensen van onze consumenten. Als het logo onder consumenten geen vruchtbare grond vindt, moeten we ervan afzien en het plan vervangen door een regeling waarbij producenten verplicht worden de herkomst van hun producten te vermelden op het etiket, en dat is ook wat onze consumenten willen. De amendementen zijn constructief. Ik hoop dat ze in goede aarde zullen vallen en dat de collega's ze morgen zullen steunen. James Nicholson namens de ECR-Fractie. - (EN) Mevrouw de Voorzitter, ook ik wil graag mijn waardering uitspreken voor dit uitstekende verslag van de rapporteur. Dit verslag bevat veel goede ideeën en ik ben het volledig met de rapporteur, de heer Scottà, eens dat het uitermate belangrijk is dat Europese producenten zorgen voor toegevoegde waarde en het potentieel van hun producten maximaliseren. We moeten er altijd naar streven de mogelijkheden van de Europese agrolevensmiddelenindustrie optimaal te benutten. Uiteindelijk zal dit onze concurrentiepositie verbeteren en de economie in plattelandsgebieden versterken. In dit kader doet het mij deugd dat de heer Scottà aandacht heeft besteed aan de toekomst van de instrumenten BGA en BOB. Deze instrumenten genieten populariteit onder zowel consumenten als producenten. Ik ben het echter met de rapporteur eens dat het beheer en de toepassing ervan dienen te worden vereenvoudigd. Ook moeten we, als we de waarde van deze instrumenten in het buitenland willen waarborgen, zorgen voor meer bescherming vanuit derde landen. Ik zou graag zien dat er meer producten uit mijn eigen regio's worden voorgedragen voor een BGA en hopelijk zal de Commissie een aantal van de suggesties om de aanvraagprocedure te vereenvoudigen overnemen, zodat we een toename van het aantal aanvragen vanuit mijn eigen regio in Noord-Ierland zullen zien. Ik moet er echter op wijzen dat dit verslag bepaalde elementen bevat waar ik niet achter sta. Ik zie niets in de invoering van een EU-kwaliteitslogo, maar ben een voorstander van vermelding van het land van oorsprong. Feitelijk denk ik dat een dergelijk EU-kwaliteitslogo zal uitdraaien op een nutteloze verspilling van tijd en geld. Hetzelfde geldt voor het EU-logo voor biologische producten. Ook maak ik mij zorgen over de amendementen die zijn goedgekeurd in de Commissie landbouw en plattelandsontwikkeling en die oproepen tot de herinvoering van de marketingnormen voor fruit en groente. Sommige leden van het Europees Parlement proberen wanhopig deze normen weer op tafel te krijgen. Feit is dat deze regels vorig jaar zijn afgeschaft door de Commissie. Ik heb dit besluit met volle overtuiging gesteund en nu kunnen we de markt zijn eigen normen laten bepalen. Ik wil mijn collega's dan ook oproepen om de plenaire amendementen die mijn eigen fractie en andere fracties hebben ingediend, die zeer duidelijk en eenvoudig zijn, te steunen en deze punten uit het verslag te verwijderen. Lorenzo Fontana namens de EFD-Fractie. - (IT) Mevrouw de Voorzitter, dames en heren, commissaris Cioloş, ik wil u bedanken voor de bemoedigende woorden die u zojuist hebt gesproken en ik bedank de heer Scottà voor het gevoelige werk dat hij heeft verzet voor dit belangrijke verslag. Ik denk dat men met het verslag waarover morgen wordt gestemd, de teelten en streekproducten uit alle gebieden en lidstaten van de EU wil beschermen en in waarde wil laten stijgen. Denk alleen maar eens aan het feit dat het land waar ik vandaan kom, Italië, 4 500 streekproducten kent. En deze rijkdom van ons grondgebied willen wij koste wat kost behouden. Wij begrijpen goed dat de weg naar perfectie nog lang is, maar de boodschap die we moeten overbrengen is dat onze landbouwers alleen dankzij de kwaliteit van Europese producten de mogelijkheid zullen hebben om daadwerkelijk te concurreren op de wereldmarkt. Ook rekening houdend met de wijdverbreide crisis die wij op dit moment helaas doormaken, kunnen we niets anders doen dan ons richten op het behoud van kwaliteit, traceerbaarheid en transparantie ten aanzien van informatie over landbouwproducten. Het is belangrijk om van elk gewas te weten welke vorm van bewerking wordt toegepast en wat de herkomst van het gewas is. Het is namelijk goed dat consumenten weten of de appel die ze eten geteeld is in bijvoorbeeld mijn regio - in Verona of Veneto - en dat dus in de gehele productieketen de EU-regelgeving is nageleefd of dat zij daarentegen een appel eten die in China is geproduceerd en waarvan we alleen weten dat China de regels en goede praktijken waar de Europese landbouwers zich aan houden, vaak zelfs niet in de verste verte naleeft. Diane Dodds (EN) Mevrouw de voorzitter, dank u voor deze gelegenheid om het woord te voeren over dit zeer belangrijke punt. Consumenten eisen terecht dat het voedsel dat ze kopen veilig en traceerbaar is en dat het geproduceerd is overeenkomstig strenge normen. Ik ben voorstander van een systeem op grond waarvan het land van oorsprong dat dergelijke normen bevordert op het etiket wordt vermeld, en ik verwacht dat dit voor de meeste consumenten en belanghebbenden in de sector acceptabel zou zijn. Uiteraard staat of valt een dergelijk beleid met promotie en marketing. We moeten streng optreden tegen eventuele namaak, waarbij producten onterecht van een bepaald etiket worden voorzien. Net als veel van mijn collega's in dit Parlement zie ik geen heil in een EU-kwaliteitslogo. Ik denk dat een dergelijk logo amper betekenis zou hebben en dat consumenten er niets mee op zouden schieten. Vermelding van het land van oorsprong, en zelfs geografische aanduidingen, zijn belangrijk omdat ze lokaal produceren, lokaal erfgoed en het behoud van lokale technieken bevorderen, en gebieden beschermen die afhankelijk zijn van de productie van een bepaald product. Ik kom uit Noord-Ierland, een netto-exporteur van landbouwproducten. Daarom wil ik dat een eventueel etiketteringssysteem zorg draagt voor een gelijk speelveld. Als de export van producten uit landen als het mijne negatief wordt beïnvloed, zou dat desastreuze gevolgen hebben voor de sector. Net als andere collega's wil ik de reeds beschikbare kwaliteitsgarantiesystemen ondersteunen en stimuleren als onderdeel van de algemene lokale aanduiding. Elisabeth Köstinger (DE) Mevrouw de Voorzitter, waarde collega's, voor Europese boeren is de productie van kwalitatief hoogwaardige producten van fundamenteel belang. Het staat voor mij buiten kijf dat er een relatie moet bestaan tussen de kwaliteit van een product en de herkomst van de grondstof hiervan. Daarom zie ik een verplicht kwaliteitslabel als een belangrijke kans voor onze boeren. De kwaliteit heeft als centrale factor in de totale voedselketen een beslissende invloed op de waarborging van het concurrentievermogen van de voedselproducenten in de Europese Unie. Juist de productie van hoogwaardige levensmiddelen kent een lange traditie en deze biedt in veel plattelandsgebieden met beperkte alternatieve productiemogelijkheden vaak de enige afzetmogelijkheid en de enige mogelijkheid om in het levensonderhoud te voorzien. Om deze hoge kwaliteit te garanderen zijn ook zeker controles en objectieve criteria nodig. Het is echter ook een feit dat economische overwegingen van consumenten een rol spelen. Kwaliteit heeft een prijs en de boeren hebben een fatsoenlijk inkomen nodig. De consument heeft evenwel de vrijheid om een gunstig geprijsd product te kopen, ook al kiest hij daarmee vaak voor een product van mindere kwaliteit. Eén ding moet echter duidelijk zijn: de consument moet die vrijheid hebben en ook echt op grond van objectieve en duidelijke criteria kunnen beslissen. We moeten ons hier ook inzetten voor de algehele bewustmaking van de consument. We hebben beschermde geografische aanduidingen en oorsprongsbenamingen nodig. We hebben de invoering nodig van een gereguleerde en beschermde aanduiding voor producten uit berggebieden en uit gebieden waar geen gentechniek wordt gebruikt. We hebben echter ook aanduidingen nodig voor gegarandeerd traditionele specialiteiten en ecologische landbouw. Die moeten in ieder geval blijven bestaan. Paolo De Castro (IT) Mevrouw de Voorzitter, commissaris, dames en heren, vandaag is in Europa een nieuwe fase aangebroken in het nadenken over het onderwerp kwaliteit. Kwaliteit is niet alleen bedoeld als garantie voor de consument, maar zet bovenal onze producenten ertoe aan om concurrerender te worden op een markt die veel omvangrijker en concurrerender is. Wat onze bedrijven nodig hebben, is dat er op de markt erkenning is voor de onderscheidende en kwalitatieve elementen van hun aanbod. In die zin - en dat komt ook als wenselijk naar voren uit het verslag van de heer Scottà, die ik bij deze ook bedank - maken we vorderingen bij het garanderen van in de eerste plaats meer informatie over oorsprong, samenstelling en kenmerken van het productieproces. Tegelijkertijd is het van fundamenteel belang, mijnheer de commissaris, dat de Europese regelgeving de organisaties die zijn belast met de bescherming en de promotie van kwaliteitsproducten toestaat om hun aanbod te plannen en om hun productiepotentieel aan te passen aan de vraag op de markt, op grond van eerlijke en niet-discriminatoire beginselen. Wij hopen dat de aanneming van het verslag het startsein is voor de definitieve bekrachtiging van kwaliteit als de steunpilaar van de Europese strategie voor de landbouw- en levensmiddelensector en dat de Commissie de voorstellen van onze commissie serieus in overweging neemt, zodat een van de belangrijkste sterke punten van de Europese landbouw kan worden omgezet in een waardevol concurrentievoordeel. John Stuart Agnew (EN) Mevrouw de Voorzitter, mag ik om te beginnen aangeven dat ik belang heb bij dit onderwerp? Ik ben namelijk eierenproducent. Bij de tenuitvoerlegging van regelgeving is het essentieel dat dit op eerlijke wijze gebeurt, en dat daarbij een gemeenschappelijke norm wordt toegepast. De Britse eierenindustrie zal spoedig worden getroffen door een crisis die door de EU is veroorzaakt. Met ingang van 1 januari 2012 mogen er geen eieren meer worden geproduceerd in legbatterijen. Het verbod geldt niet voor eieren uit Roemenië of Bulgarije, en mogelijk ook andere landen die tijdelijke immuniteit genieten uit hoofde van hun toetredingsverdragen. Zolang het om verwerkte eieren gaat, mogen deze landen legaal legbatterijeieren exporteren die zijn geproduceerd na de inwerkingtreding van het verbod in het Verenigd Koninkrijk. Van Britse eierenproducenten, die enorme investeringen hebben gedaan in alternatieve systemen, wordt verwacht dat zij vanuit een achtergestelde positie de concurrentie aangaan met geïmporteerde producten die veel goedkoper kunnen worden geproduceerd. Ten eerste sta ik erop dat deze importproducten worden voorzien van een duidelijk etiket, en ten tweede eis ik dat we per direct een extra nummer, namelijk 'vier', in het leven roepen voor eieren die zijn geproduceerd met gebruikmaking van koloniesystemen. Alleen dan kunnen consumenten een bewuste keuze maken. Michel Dantin (FR) Mevrouw de Voorzitter, mijnheer de commissaris, mijnheer Scottà, ik vind het heel symbolisch, mijnheer de commissaris, dat u zich tijdens uw eerste optreden in dit Parlement nu juist over kwaliteitsbeleid moet uitspreken. Ik denk dat wij dezelfde aanpak voorstaan als het om deze kwaliteitsproducten gaat. Ja, deze producten zijn een kans voor onze meest kwetsbare gebieden. Ja, zij zijn een middel om ondernemers in een gebied, in het bijzonder landbouwers, dynamischer te maken. Ja, hiermee wordt een krachtig signaal over ons landbouwmodel uitgezonden aan de Europese consumenten, maar ook aan consumenten over de gehele wereld. Bordeauxwijn, Parmaham, bepaalde Spaanse vleessoorten: deze producten reiken veel verder dan de grenzen van onze landen afzonderlijk, veel verder dan de Europese grenzen. De ontwerpresolutie die wij morgen ongetwijfeld zullen aannemen, mijnheer de commissaris, biedt u meer ambitie met betrekking tot dit beleid inzake kwaliteitsproducten, inzake producten die herkenbaar zijn aan de hand van verschillende kenmerken. Het Europese beleid moet duidelijker zijn; het moet de producenten beschermen tegen overname door bepaalde grote industriële of distributieconcerns, die de producenten uiteraard de winst afhandig willen maken van de toegevoegde waarde die deze producten hun opleveren. Tijdens de hoorzitting heb ik uw aandacht gevestigd op de noodzaak om organisaties die in het bijzonder houder zijn van oorsprongsbenamingen algehele bevoegdheid te geven voor het beheer van hun producten. Het beheer van productierechten is een fundamenteel aspect van het beleid inzake kwaliteitsproducten. Bovendien heeft onze commissie vrijwel unaniem een amendement van deze strekking goedgekeurd. Ik zou graag willen reageren op onze Britse collega's met betrekking tot punt 19 over groenten en fruit. Wij mogen er inderdaad niet op achteruit gaan, geachte collega's, maar wij moeten evenmin dulden dat het beleid inzake groenten en fruit een enorme leemte vertoont, waardoor de distributeurs momenteel heer en meester zijn. Laten wij dit amendement gezamenlijk opvatten als een oproep om een nieuwe middenweg te vinden. Mijnheer de commissaris, u kunt ons al zeer snel overtuigen van uw enthousiasme voor dit specifieke beleid, dat de consument een ander beeld geeft van de landbouw. Legt u ons nu een goede tekst voor. Doet u dit alstublieft snel; wij hebben vertrouwen in u. Iratxe García Pérez (ES) Mevrouw de Voorzitter, commissaris, de kwaliteit van de landbouwproducten is een essentiële factor in de voedingsmiddelenketen en een belangrijke troef om het concurrentievermogen van de Europese producenten te ondersteunen. Dit alles staat in het verslag-Scottà, waarin ook andere overwegingen staan die de Commissie zal moeten meenemen bij het ontwikkelen van dit beleid. Het EU-kwaliteitslogo is een teken van de verplichtingen waaraan onze producenten zich gebonden hebben met betrekking tot de productievereisten binnen de Europese Unie en moet derhalve uitsluitend zijn voorbehouden aan landbouwproducten die in de Europese Unie geproduceerd zijn. De geografische aanduidingen moeten een betere bescherming genieten, zowel in de Wereldhandelsorganisatie als in de onderhandelingen over bilaterale overeenkomsten, en er moet een Europese regelgeving inzake geïntegreerde productie worden opgesteld die deze duurzamere productiemethode zichtbaarder maakt en de huidige normen in de lidstaten harmoniseert. Ten slotte dienen we ook rekening te houden met de onevenwichtigheden die zich voordoen in de afzetketen, met het belang van het kunnen rekenen op sectorale handelsnormen en met de noodzaak om Europese richtlijnen op te stellen voor goede praktijken met betrekking tot de uitvoering van regelingen inzake de kwaliteit van landbouwproducten en de wederzijdse erkenning van die regelingen. Hiermee doel ik met name op de controle van de particuliere certificeringsregelingen die vaak gebruikt worden als vereiste voor toegang tot grote distributiemarkten. Timo Soini (FI) Mevrouw de Voorzitter, het is zeer belangrijk door te dringen tot de kern van deze zaak, namelijk dat landbouw gebaseerd op gezinsbedrijven een lokaal karakter heeft, werkgelegenheid biedt, regio's versterkt, humaan is en rekening houdt met aspecten van dierenbescherming. Het unieke en hoogwaardige product dat op die manier ontstaat, is succesvol in Europa en de wereld. Het is belangrijk waar een product vandaan komt. Plaatselijke specialiteiten zijn van onschatbare waarde. In de regio in Finland waar ik vandaan kom, wordt een heerlijke geitenkaas gemaakt. Die kan ik u allen aanbevelen. Overal in Europa zijn dergelijke specialiteiten te vinden. Wij moeten ervoor zorgen dat zij hun weg naar de markt vinden. Nu wij hier een nieuwe commissaris hebben, wil ik hem zeggen dat het mogelijk moet zijn overal in Europa landbouw te bedrijven. Als wij dit beseffen, dan gaan wij een uitstekende toekomst tegemoet met veilig en zuiver voedsel uit Europa. Peter Jahr (DE) Mevrouw de Voorzitter, nogmaals wil ik de rapporteur hartelijk bedanken voor zijn goede verslag. Dat de Europese landbouw zich staande kan houden in de internationale concurrentie is vooral te danken aan zijn hoogwaardige landbouwproducten. Deze dragen aldus wezenlijk bij aan de ontwikkeling van het platteland in de Europese Unie. De landbouwproducten van de Europese Unie voldoen nu al aan hoge kwaliteitseisen. De Europese normen gelden wereldwijd als zeer hoog. Helaas zijn nog niet alle consumenten zich hiervan bewust. Daarom is het van belang dat het kwaliteitsbeleid en tegelijkertijd ook het voorlichtingsbeleid van de Europese Unie wordt verbeterd. Hierdoor worden de producenten aangespoord om zich nog actiever op de kwaliteit en de voedselveiligheid te richten. De consument heeft het recht om in de EU onbezorgd en zonder wroeging van landbouwproducten te kunnen genieten. Een vrijwillige aanduiding "Made in de Europese Unie" en een verplichte regionale aanduiding en een verplicht bewijs van oorsprong sluiten elkaar niet uit. Anderzijds moeten we maat houden als het om de grootte van de verpakking en de geometrische vorm van landbouwproducten gaat. De Europese Unie is er niet om zich met de kromming van komkommers bezig te houden. Hetzelfde geldt voor de grootte van pizza's. Op dit punt wil ik zeer nadrukkelijk voor overregulering waarschuwen. Wie voor regionale economische kringlopen is, zet in op kwaliteit en niet op krommingsfactoren. Wanneer de industrie de uniforme augurk in een uniforme pot met een uniform gewicht wil, is dat de zaak van de industrie en niet van de Europese Unie of het Europees Parlement. Laten we ons daarom richten op kwaliteit en niet op verpakkingseenheden. Ik vertrouw hier op het gezond verstand en de wijsheid van het Europees Parlement en op onze nieuwe landbouwcommissaris, de heer Cioloş. Vasilica Viorica Dăncilă (RO) Ten eerste wil ik de rapporteur gelukwensen met het verslag over het kwaliteitsbeleid ten aanzien van landbouwproducten. De eisen van de markt nemen toe in aantal en zijn divers van aard. In de Europese Unie gaat het met name om hygiëne en voedselzekerheid, gezondheid en voedingswaarde, naast bepaalde maatschappelijke eisen. Daarnaast hebben consumenten steeds meer aandacht voor de bijdrage van de landbouw aan duurzaamheid, klimaatverandering, voedselzekerheid, biodiversiteit, dierenwelzijn en watergebrek. Tegenover deze nieuwe commerciële uitdagingen is kwaliteit het belangrijkste voordeel van de Europese boer. De Europese Unie heeft het voordeel van de kwaliteit dankzij een zeer hoog veiligheidsniveau over de hele voedselketen heen, dat verankerd is in de vigerende wetgeving en waaraan zowel boeren als producenten hebben bijgedragen. Er bestaat echter een aantal aspecten dat de kwaliteit kan verhogen. Ik ben van mening dat de Europese Unie de plicht heeft om kwaliteitsproducten te bevorderen, maar ook om deze op internationaal niveau te beschermen. Tegen deze achtergrond acht ik het noodzakelijk dat er een striktere controle wordt toegepast op bioproducten uit derde landen. Hierdoor wordt een eerlijke concurrentie gegarandeerd tussen bioproducten uit Europa en die uit derde landen. Spyros Danellis (EL) Mevrouw de Voorzitter, mijnheer de commissaris, de kwaliteit van landbouwproducten is een prioriteit voor de consumenten. Daarvoor is het echter noodzakelijk het concurrentievermogen van de producent te versterken en steun te verlenen aan productiegebieden. Daarom worden inspanningen ondernomen om de kwaliteit te verankeren door middel van onder meer etikettering. De communautaire wetgeving beperkt zich echter tot verplichte etikettering van de plaats van productie voor bepaalde producten, die daarmee een speciale behandeling krijgen. Landbouwproducten met grote voedingswaarde die prioritair zijn voor de consument worden erbuiten gelaten. Daarom vragen wij het Parlement om een consequentere en logischere houding aan te nemen ten aanzien van de bescherming van de belangen van de consument en te kiezen voor verplichte etikettering van de plaats van productie voor alle landbouwproducten, met inbegrip van verwerkte producten met slechts één ingrediënt, zoals melk. Rareş-Lucian Niculescu (RO) Het kwaliteitsbeleid ten aanzien van landbouwproducten kan een oplossing zijn voor veel landbouwbedrijven. Voor veel boerenbedrijven kan de oriëntatie op kwaliteit in plaats van kwantiteit voordelen op lange termijn brengen. Daarom heeft de Europese Unie op dit terrein coherent beleid nodig, dat tegelijkertijd Europese landbouwbedrijven de mogelijkheid geeft om concurrerend te zijn op de internationale markt. Tegen deze achtergrond is het verslag-Scottà welkom, net als het pakket dat commissaris Cioloş heeft aangekondigd. Om de doelstellingen met betrekking tot kwaliteit te behalen hebben we daarnaast ook iets anders nodig: een krachtig gemeenschappelijk landbouwbeleid voor de toekomst en een consistente begroting. Een kwaliteitsbeleid ten aanzien van landbouwproducten en een kleinere Europese landbouwbegroting zijn twee onverenigbare noties. Daarnaast is er behoefte aan voldoende instrumenten voor de landbouw om het kwaliteitsbeleid te ontwikkelen, en niet in de laatste plaats aan gelijke kansen tussen boeren uit oostelijke en westelijke lidstaten. Britta Reimers (DE) Mevrouw de Voorzitter, beste collega's, geachte commissaris, in de discussie over het kwaliteitslogo en de verplichte oorsprongsaanduiding voor voedsel mogen we niet vergeten dat onze beleidsbeslissingen praktisch uitvoerbaar moeten zijn. Ik zie niet hoe amendement 4 en 5 praktisch uit te voeren zijn en daarom zal ik die amendementen verwerpen. Kwaliteitslogo's moeten, indien ze vrijwillig worden toegepast, in principe positief worden beoordeeld. Ze bieden producenten en verwerkers de mogelijkheid om succesvol te zijn in een nichemarkt. We moeten echter bedenken dat veel vrijwillige particuliere logo's door de marktdominantie van enkele handelsketens tot quasi-standaard zijn verheven. Daardoor hebben producenten en verwerkers minder ondernemingsvrijheid en wordt ook de keuzemogelijkheid voor de consument beperkt. Iets soortgelijks geldt voor een verplichte oorsprongsaanduiding voor landbouwproducten, zoals bijvoorbeeld melk. De omzetting van deze eis zou in de landbouw en de verwerkende industrie technisch nauwelijks haalbaar zijn. We moeten uitkijken dat goede bedoelingen niet in buitensporige bureaucratie ontaarden. Janusz Wojciechowski (PL) Mevrouw de Voorzitter, ik zou de aandacht willen vestigen op het belang van punt 9 in het verslag van de heer Scottà waarin wordt benadrukt dat de Europese Commissie bij de WTO-onderhandelingen moet trachten tot overeenstemming te komen over andere dan zuivere handelsoverwegingen, zodat gegarandeerd is dat ingevoerde landbouwproducten op het gebied van voedselveiligheid, dierenwelzijn en milieubescherming aan dezelfde eisen beantwoorden als die welke gelden voor landbouwproducten die in de Unie zijn geproduceerd. Het probleem is dat het Europees Parlement hiermee waarschijnlijk al voor de honderdvijftigste keer heeft gezegd dat voor importeurs dezelfde eisen moeten gelden als voor producenten in de Europese Unie. Aan deze eis wordt echter geen gevolg gegeven. We hebben nog steeds te maken met een situatie waarin onze producenten, landbouwers en fabrikanten aan strenge en dure normen moeten voldoen, terwijl importeurs deze verplichtingen naast zich neerleggen. Dit leidt tot oneerlijke concurrentie. Zoals terecht wordt opgemerkt in het verslag, moet hier dringend verandering in komen. Andreas Mölzer (DE) Mevrouw de Voorzitter, controle op levensmiddelen is een utopie. Controledruk en de gevolgen daarvan waarschijnlijk ook. Daarmee zitten we in de problemen! Bij gezondheidsrisico's zouden autoriteiten weliswaar moeten waarschuwen, maar verplicht is dat niet. Waar dat toe kan leiden, hebben we onlangs gezien bij het listeria-kaasschandaal. De levensmiddelencontroleurs hebben vaak met gebrekkige etikettering te kampen - en zij niet alleen, maar ook de consumenten. Door de wirwar van etiketten weten die echt niet meer waar ze aan toe zijn. Er staat dan bijvoorbeeld 'boer' op de verpakking, hoewel het product industrieel verwerkt is. Of er staat bijvoorbeeld 'afkomstig uit Oostenrijk', terwijl de ingrediënten dan overal vandaan komen. Kwaliteitsbewuste klanten zijn bereid om meer te betalen voor hoogwaardige levensmiddelen. De vraag is nu hoe lang dit nog het geval zal zijn, wanneer ook hier malafide handelaren actief zijn. Wanneer controlesystemen op kleine bedrijven zijn toegesneden en er nauwelijks op de grote ecologische bedrijven wordt gelet, deugt het hele systeem niet. Herbert Dorfmann (DE) Mevrouw de Voorzitter, commissaris, u hebt vandaag gezegd dat deze producten met een oorsprongsaanduiding een speerpunt vormen. U hebt gelijk. Dat geldt vooral voor producten die onder moeilijke omstandigheden, bijvoorbeeld in berggebieden, zijn geproduceerd en waarvoor hogere marges nodig zijn. Daarom is het etiket 'afkomstig uit een berggebied' bijzonder belangrijk. Ik wil graag twee punten aanroeren. Ik denk dat men bij zulke producten de boeren de kans moet bieden om zich te organiseren in beroepscommissies en in steunverlenende consortia en om daar ook marktbeslissingen te nemen. Hierbij zou geen sprake zijn van een inbreuk op de mededinging, en als dat wel het geval is, dan is het in elk geval een veel minder ernstige inbreuk dan de concentratie van handelsketens in de afgelopen jaren. Ten aanzien van de kwaliteitsnormen waarover al veel is gezegd, kan ik zeggen dat ik de discussie in de pers ken en op de hoogte ben van de discussie over de kromme komkommers. De producenten willen echter dat deze regels er zijn en ze hebben ze ook nodig. Dat moeten we in de discussie en bij de stemming van morgen ook bedenken. João Ferreira (PT) De mechanismen voor certificatie kunnen bijdragen tot de nodige extra waardering voor het werk dat landbouwers verrichten door meer inkomsten voor ze te genereren en door de voedselveiligheid en de kwaliteit te bevorderen. De huidige procedures voor certificatie zijn echter heel complex en traag en bovenal duur, wat tot zeer negatieve resultaten heeft geleid, vooral voor kleine en middelgrote landbouwbedrijven. De productiekosten zijn namelijk gestegen, en de verdeling van de inkomsten over de componenten van de waardeketen zijn door het inlassen van nog een agent nog eens ongunstiger geworden voor de producent. Daarom, en met het oog op een efficiënte garantie van transparantie, kwaliteit en zekerheid voor de consumenten, moet certificatie in handen komen van openbare instanties. En certificatie mag voor de producent geen extra kosten meebrengen. Het is echter eerst en vooral zo dat een op kwaliteit gericht beleid betekent dat we een heel ander landbouwbeleid zullen moeten voeren. En dat kan via een grondige herziening van het gemeenschappelijk landbouwbeleid, en wel zodanig dat zowel landbouwers als consumenten gevrijwaard blijven van de deregulering van de wereldhandel en de ongeremde liberalisering van de markten. We moeten dat ofwel via bilaterale overeenkomsten proberen te bereiken, ofwel in het kader van de WTO. Zigmantas Balčytis (LT) De landbouwproductie van de Europese Unie is welbekend en wordt op de internationale marktplaats gewaardeerd om haar hoge kwaliteit. Met het oog op de vooruitzichten voor de toekomst van het gemeenschappelijk landbouwbeleid moet naar mijn overtuiging productiekwaliteit het centrale doel voor de toekomst blijven. Hoogwaardige landbouwproducten zijn niet alleen ons visitekaartje op de mondiale markt, ze zijn ook van cruciaal belang voor het economische en sociale leven van de EU-regio's. Er moet een kwaliteitsbeleid in het leven worden geroepen dat begrijpelijk is voor alle consumenten in de Europese Unie. Daarvoor is meer duidelijkheid over productcertificering en -etikettering geboden. Als wij de productie van kwalitatieve landbouwproducten willen beschermen, moeten wij heldere regels vastleggen voor de etikettering van producten die genetisch gemodificeerde organismen kunnen bevatten. Dit punt is met name relevant geworden sinds de Commissie heeft besloten de verwerking van genetisch gemodificeerde aardappels toe te staan in varkensvoer. Zolang wij de etiketterings- en certificeringsnormen van deze producten niet hebben vastgelegd, zullen er gevaren zijn voor het toekomstig EU-beleid inzake voedselkwaliteit en voor de gezondheid van ons allen. Czesław Adam Siekierski (PL) Mevrouw de Voorzitter, dankzij de instrumenten van het gemeenschappelijk landbouwbeleid kenmerkt de landbouwmarkt in de Europese Unie zich door een aanbod van landbouwproducten en levensmiddelen van hoge kwaliteit. Strikte normen, een adequate voedselkwaliteit en een voldoende aanbod zijn essentiële onderdelen van de voedselveiligheid die bijzonder belangrijk is. Het is van belang dat de informatie over de kwaliteit van producten de consument bereikt. Wij weten dat ieder product dat op de markt wordt toegelaten aan minimumnormen moet voldoen. Wanneer de kwaliteit van een bepaald product hoger is dan door deze minimumnormen wordt voorgeschreven, moet dit op het product worden vermeld om de concurrentiepositie ervan te verbeteren. Aldus wordt de aandacht gevestigd op zijn meerwaarde, waarvoor de consument dan ook een correcte prijs moet betalen. Andere belangrijke informatie die ook op voedingsmiddelen terug te vinden zou moeten zijn, is de plaats van oorsprong en verwerking van het onbewerkte product. Consumenten dienen te weten wat ze kopen en waarvoor ze betalen. Het ontbreken van deze informatie verzwakt de concurrentiepositie van landbouwproducten en levensmiddelen die in Europa geproduceerd en verwerkt worden ten opzichte van ingevoerde goederen, die worden vervaardigd zonder daarbij aspecten als dierenwelzijn, milieueisen en de sociale normen van werknemers in acht te nemen. Franz Obermayr (DE) Mevrouw de Voorzitter, het geslaagde verslag van de heer Scottà staat geheel in het teken van consumentenbescherming. Inderdaad verdienen veiligheid en onschadelijkheid van landbouwproducten de hoogste prioriteit. Ik wil erop wijzen hoe belangrijk het is dat de oorsprongsaanduiding van levensmiddelen wordt verbeterd. Op ieder landbouwproduct van de EU moet de oorsprong van de grondstof duidelijk aangegeven zijn. De consument mag niet met etiketten worden bedrogen. Neem China: geïmporteerde pitten komen naar Oostenrijk en dan wordt daar de zogenaamde geperste 'pittenolie' verkocht. Of, nog erger, vetgemeste dieren worden onder onwaardige omstandigheden dwars door Europa getransporteerd om bijvoorbeeld de zogenaamde 'Tiroler spek' te produceren. We moeten ons daarom op de regionale voorzieningen richten en in het belang van onze consumenten en van onze boeren moeten lokale boeren en kleine slagers worden gesteund. Mariya Nedelcheva (BG) Mevrouw de voorzitter, mijnheer de commissaris, geachte collega's, ik wil collega Scottà gelukwensen met zijn rapport, waarmee een helder signaal wordt afgegeven dat het Europees Parlement van zins en ook vastbesloten is om in het aanstaande debat rond de toekomst van het GLB als een sterke deelnemer op te treden. Ik verwelkom het voorstel om een logo te ontwerpen waaruit duidelijk blijkt dat een bepaald product uitsluitend in Europa is geteeld en verwerkt. Voor mij is dat een teken te meer van steun aan onze producten en een bijzondere garantie voor de hoge kwaliteit daarvan. Volgens mij dient het systeem van beschermde oorsprongsbenamingen en beschermde geografische aanduidingen te worden toegepast. Daarmee beschermen wij het eigen karakter en de specifieke kenmerken van de verschillende regio's en geven wij de mensen het gevoel dat hun producten op de markt herkenbaar zijn en worden gewaardeerd. Daarom ben ik van mening dat wij het instrument van 'gegarandeerde traditionele specialiteiten' moeten handhaven, en ik zie daarin een goed voorbeeld van onze diversiteit en eenheid. Er is niets mis mee wanneer we weten dat we feta uit Griekenland, witte gekruide kaas uit Bulgarije of mozzarella uit Italië eten. Voedselkwaliteit en voedselveiligheid vormen een van de meest wezenlijke uitdagingen waarvoor wij in de toekomst worden gesteld. Laten wij de kwaliteit en het concurrerend vermogen van onze producten handhaven en onze producenten en agrariërs een behoorlijk inkomen en een fatsoenlijk bestaan garanderen. Ik dank u voor uw aandacht. Dacian Cioloş lid van de Commissie. - (FR) Mevrouw de Voorzitter, ik ben niet van plan om alle kwesties die hier aan de orde zijn gesteld door te nemen, vooral omdat er morgen een stemming plaatsvindt, maar ik zou niettemin bepaalde aspecten die herhaaldelijk in de betogen zijn teruggekomen, willen onderstrepen. Wat de samenvoeging van de verschillende stelsels voor de registratie van geografische aanduidingen betreft, heb ik alle begrip voor de bezorgdheid van sommige leden van het Parlement. Ik kan u verzekeren dat het niet mijn bedoeling is om iets dat werkt, dat functioneert en waaraan de consumenten gehecht zijn, af te breken. Wij moeten het systeem ter bescherming van de kwaliteit alleen begrijpelijker en coherenter maken, temeer omdat wij er, in het kader van de internationale onderhandelingen, naar streven om erkenning te krijgen voor deze systemen. Deze systemen moeten dus in ieder geval duidelijk en gemakkelijk te begrijpen zijn voor onze partners, zodat ze herkenbaar zijn. Ik ben er dus niet op uit om samen te voegen omwille van het samenvoegen. Wij zullen uiteindelijk een systeem vinden waarmee wij de zaken kunnen vereenvoudigen, zonder afbreuk te doen aan dingen die al duidelijk herkenbaar zijn voor de consumenten. Wat het Europese kwaliteitslogo betreft, zullen wij ook in dit Parlement moeten discussiëren en bekijken welke doelstellingen wij met dit logo willen bereiken. Is het uitsluitend bedoeld als teken van eerbiediging van de basisnormen die alle Europese landbouwers naleven en die ook bij importproducten worden nageleefd? Alle ingevoerde agrolevensmiddelen - ik wil dit graag onderstrepen - moeten namelijk voldoen aan de minimale normen op het gebied van voedselhygiëne en -veiligheid die bij onze eigen producten in acht worden genomen. Wij moeten dus bekijken wat de beste manier is om onze producten duidelijk te onderscheiden van de andere producten. Is een EU-logo nodig of is het beter de plaats van oorsprong en die van productie te vermelden? Wij moeten bekijken wat het beste mechanisme is, en daar zullen wij ons in ieder geval op bezinnen. Wat geografische aanduidingen op internationaal niveau betreft, moet u weten dat ik mij ervoor inzet om dit systeem door onze partners erkend te krijgen. Wij proberen dit te bereiken tijdens de onderhandelingen in de Wereldhandelsorganisatie, maar ook telkens wanneer de gelegenheid hiertoe zich voordoet tijdens onderhandelingen over bilaterale overeenkomsten. Wij zullen deze aanpak dus voortzetten en bovendien hoop ik tijdens mijn mandaat het communicatie- en promotiebeleid ten aanzien van deze kwaliteitstekens op het internationale vlak te kunnen versterken, want kwaliteit is een troef en kan als zodanig onze aanwezigheid op het internationale toneel versterken. Wat betreft gereserveerde vermeldingen als "bergproduct", "eilandproduct", enzovoort, onderzoeken wij de mogelijkheid om dergelijke systemen in te voeren. Ook op dit punt moeten wij bekijken op welke manier dit kan plaatsvinden, zodat de vermeldingen geen extra kosten met zich meebrengen voor de landbouwers die ze willen toepassen. Wat de verschillende beroepsorganisaties en hun rol in het beheer van de beschermde oorsprongsbenamingen (BOB's) betreft, zijn wij van plan, met name met betrekking tot melk - aangezien de meeste BOB's en beschermde geografische aanduidingen (BGA's) zich in deze sector concentreren -, om een onderzoek uit te voeren naar de invloed die de opheffing van de quota's zal hebben op de goede werking van deze systemen voor kwaliteitsbescherming, en ik hoop dat wij op basis van dit verslag kunnen bekijken welke maatregelen wij zo nodig moeten nemen. Giancarlo Scottà rapporteur. - (IT) Mevrouw de Voorzitter, dames en heren. Bedankt commissaris Cioloş. Ik wil beginnen door kort iets te zeggen over de aarde. De aarde is datgene waarop we onze producten oogsten en we moeten hem behouden voor de toekomst en voor iedereen die dat ook moet gaan doen. Voortbordurend op deze eenvoudige gedachte ga ik verder met de producent, met degene die de aarde bewerkt en die waardering moet krijgen, ook van degene die gebruik gaat maken van de commerciële producten die hij of zij aantreft in de supermarkt of in een andere winkel. Het is daarom goed om respect te hebben voor de aarde, voor de producten, voor de eventuele bewerker, maar bovenal voor de consument. Ten aanzien van de consument zou ik een voorstel willen doen waarvan ik niet weet of iemand het zou willen goedkeuren: waarom vragen we niet aan de consument wat hij wil weten? Zo zouden we te weten komen hoe een etiket dat de consument kan lezen en begrijpen eruit moet zien en wordt het etiket wellicht veel eenvoudiger dan de ingewikkelde etiketten die we nu hebben. Waarom mag een consument niet weten dat hij de keuze heeft tussen een liter melk uit Europa en een liter melk uit Brazilië? De consument zal zelf beslissen of de Braziliaanse melk beter is dan de melk die in de EU is geproduceerd. In elk geval denk en hoop ik dat dit verslag voor commissaris Cioloş nuttig kan zijn bij het verstrekken van nadere details. Het doel is de keten te laten groeien die ik eerder heb omschreven: aarde, producent, eventuele bewerker, consument, veiligheid en naast veiligheid bovenal ook kwaliteit. We hebben met elkaar gesproken over kwaliteit en ik denk dat we er allemaal voorstander van zijn om de kwaliteit van onze producten steeds verder te verbeteren, om lekker en gezond te kunnen eten. De Voorzitter Het debat is gesloten. De stemming vindt morgen plaats. Schriftelijke verklaringen (artikel 149) Paolo Bartolozzi schriftelijk. - (IT) De kwestie van het kwaliteitsbeleid van landbouwproducten heeft een gezaghebbend en unaniem antwoord gekregen vanuit de Commissie landbouw en plattelandsontwikkeling van het Europees Parlement en zorgt er zodoende voor dat de geldende wetgeving nog vollediger wordt. Eindelijk krijgen de Europese landbouwers erkenning, dankzij de communautaire wetgeving inzake de kwaliteit van hun streekgebonden productie. Dit is een garantie dat ze worden beschermd tegen de mondialisering van markten en zorgt ervoor dat de "geïnformeerde" consument niet kiest voor producten zonder verplichte geografische herkomstaanduiding, producten zonder duidelijke certificering en producten waarbij de regels op het gebied van handel en bescherming tegen namaak niet zijn nageleefd. De consument zal bij zijn aankopen een keuze kunnen maken met volledige kennis van de regels die voor een gewenst product gelden. Het Europees Parlement zal blijven strijden tot landbouwers en consumenten zijn beschermd. De gezondheid van laatstgenoemden is afhankelijk van de kwaliteit van de productie van eerstgenoemden. Een door mij ingediend amendement inzake het beschermen van de eigenheid van producten, dat is goedgekeurd in de Commissie landbouw en plattelandsontwikkeling, geeft regio's "een essentiële rol als partners van producenten en met name producenten van traditionele en biologische producten" en vereist dat de regio's "betrokken zijn bij de erkenning en de promotie van producten met geografische aanduiding en traditionele en biologische producten". En met tevredenheid stel ik vast dat deze aanduiding wordt erkend. Sergio Berlato Mevrouw de Voorzitter, dames en heren, de kwaliteit van landbouwproducten is een onderwerp dat van essentieel belang is als het gaat om het informeren van kopers en consumenten over de kenmerken van een product en als het gaat om het geven van de blijvende garantie dat het aanschaffen van producten uit de Europese Unie staat voor het aanschaffen van producten van hoge kwaliteit die afkomstig zijn uit de verschillende regionale tradities van de Gemeenschap. In de loop van de jaren heeft het kwaliteitsbeleid ten aanzien van landbouwproducten een gefragmenteerde ontwikkeling doorgemaakt, die werd gekenmerkt door elkaar opvolgende sectorale instrumenten. De mondialisering van de markten en de economisch-financiële crisis die Europa heeft getroffen, hebben de landbouwsector niet gespaard. We moeten hiervoor een uitweg vinden door ons te richten op kwaliteit en veiligheid van onze producten. Het voortdurend streven naar kwaliteit moet een essentieel element vormen van de strategie die door de landbouw- en levensmiddelensector van de EU wordt gevolgd op de wereldmarkt. Daarnaast ben ik van mening dat het voorstel van de Commissie om een Europees kwaliteitslogo in te voeren voor producten die volledig geproduceerd en bewerkt zijn in Europa, serieus moet worden overwogen. Dit kwaliteitslogo zou namelijk een formele erkenning zijn van de inspanningen die de Europese landbouwers hebben verricht om hoge productienormen te handhaven. Ten slotte is het zeker wenselijk dat de wetgeving wordt vereenvoudigd om de bureaucratische last voor bedrijven te verminderen en tegelijkertijd te garanderen dat de kwaliteitsnormen die door Europese producenten zijn bereikt, worden gehandhaafd. Robert Dušek schriftelijk. - (CS) Het kwaliteitsbeleid ten aanzien van landbouwproducten is allesbehalve een statisch, van het overige landbouwbeleid losstaand geheel. Integendeel, het behoort deel uit te maken van de hervorming van het gemeenschappelijk landbouwbeleid, alsook van het beleid voor de aanpassing aan klimaatverandering, het behoud van biologische diversiteit, de veiligstelling van de energie- en watertoevoer, de bewerkstelliging van goede levensomstandigheden voor dieren en tot slot van het Europees visserijbeleid. Het kwaliteitsbeleid ten aanzien van landbouwproducten kan mede helpen het concurrentievermogen van de Europese landbouw te verhogen en in deze tijden van crisis de opbrengsten uit de landbouw voor het platteland veilig te stellen door doelgericht te focussen op de kwaliteit van landbouwproducten en op hoogkwalitatieve voedingsmiddelen. Tevens is het van cruciaal belang ervoor te zorgen dat het kopen van EU-producten synoniem blijft staan voor het kopen van hoogkwalitatieve, van op de uiteenlopende Europese regionale tradities gebaseerde producten die geproduceerd zijn volgens de allerhoogste normen op het gebied van de voedselveiligheid. Ik sluit mij aan bij het Commissievoorstel inzake de invoering van een Europees kwaliteitslogo voor producten die uitsluitend uit de EU afkomstig en ook aldaar verwerkt zijn. De consument heeft de neiging om de verwerkingsplaats van voedingsmiddelen te verwarren met de oorsprong van een landbouwproduct. Daarbij dient er met nadruk op gewezen te worden dat juist de hele productiecyclus van verregaande negatieve invloed kan zijn op de kwaliteit en de eigenschappen van een product. Verder ben ik, gezien het economische, ecologisch en sociale belang ervan voor de Europese landbouw, ingenomen met het behoud van het systeem voor de registratie van geografische aanduidingen en traditionele specialiteiten.

19. Consumentenrechten (eindstemming) ( Andreas Schwab rapporteur. - (DE) Mevrouw de Voorzitter, ik zal het kort houden. De stemming vond feitelijk al in maart plaats en wat wij hier nu meemaken, is de definitieve stemming. Aangezien het ons drie jaar heeft gekost om tot een compromis te komen, zou ik willen benadrukken dat de Raad en de Commissie op dit vlak bijzonder effectief hebben samengewerkt. Met name de Hongaarse en Belgische voorzitterschappen hebben voortreffelijk werk verricht. Mijn mede-Parlementsleden uit de andere fracties, mevrouw Gebhardt, mijnheer Rochefort, mevrouw Turunen, mijnheer Triantaphyllides en mijnheer Wieland en bovenal u, mevrouw de Voorzitter, als corapporteur, hebben een enorme bijdrage geleverd. Ik zou u daarvoor hartelijk willen danken. Ik geloof dat deze richtlijn een belangrijke stap voorwaarts is in de ontwikkeling van de interne markt, en dat is in het belang van zowel de consument als het bedrijfsleven. Martin Schulz namens de S&D-Fractie. - (DE) Mevrouw de Voorzitter, zoals wij weten is dit een democratisch instituut. Van tijd tot tijd zullen wij dan ook de regels van de democratie moeten toepassen. Dat is waarom ik ervoor heb gekozen opnieuw het woord te nemen nu dit pakket moet worden afgerond, omdat ik een belangrijke vraag heb over dit pakket namens mijn fractie. U hebt een duidelijke meerderheid voor de koers die u hier vaart. Daar kan geen twijfel over bestaan en wij hebben deze situatie aanvaard, ook al zijn wij het er niet mee eens. Omdat het proces echter nog niet is afgerond, heb ik toch nog een vraag. Het antwoord daarop is van grote importantie voor hoe onze fractie de verdere procedures benadert. Wij hebben nu twee belangrijke punten aangeroerd in de vorm van vragen aan de Raad in het verslag-Wortmann-Kool en het verslag-Ferreira, waarin het standpunt van de Raad wordt verwoord en de Raad wordt gevraagd zijn standpunt te wijzigen. Dat is allemaal goed en wel. Maar wat ik u nu wil vragen, is het volgende: wat bent u van plan om te doen als de Raad zijn standpunt niet wijzigt? Wijst u het pakket dan af? Krijgen wij dan een tweede lezing? Zo ja, dan zijn wij bereid de strijd met u tot het einde toe aan te gaan. Of keurt u het pakket ondanks alles toch goed? Gelet op dit uitstel geloof ik dat dit een zeer belangrijke vraag is voor het Parlement. De Voorzitter Mijnheer Schulz, ik heb u het woord gegeven, maar het is niet de bedoeling dat u een politiek debat opent over zaken waarover zojuist gestemd is. (Applaus) Dit zal de nodige tijd in beslag nemen. We hebben nog een groot aantal stemmingen te gaan. Het politieke debat zal worden voortgezet. (Protest) Ik geef tot slot kort het woord aan de heer Daul en de heer Verhofstadt. Joseph Daul Mevrouw de Voorzitter, u weet dat ik het altijd kort houd. Martin, wij zijn echte democraten. Jij respecteert de democratie, en wij ook. Winnen is makkelijker dan verliezen, dat klopt. We zullen de onderhandelingen voortzetten en begin juli zullen we definitief stemmen over het verslag na de onderhandeling. Guy Verhofstadt Mevrouw de Voorzitter, ik wil alleen maar even namens mijn fractie aan Martin zeggen dat wij zullen blijven vechten voor dit belangrijke pakket en de aanneming ervan door het Parlement, met inbegrip van alle elementen. Wij zullen de onderhandelingen en de strijd voortzetten. Martin kan op ons rekenen. Na deze stemming reken ik echter ook op de constructieve steun van de socialisten om deze strijd te winnen. Rebecca Harms namens de Verts/ALE-Fractie. - (DE) Mevrouw de Voorzitter, dames en heren, vanmorgen las ik in een Duits dagblad een aandoenlijke oproep over de toekomst van de Europese Unie door drie van mijn medeleden. Een dergelijk vertoon van eenheid is altijd erg aandoenlijk. Het is echter duidelijk dat als het gaat om het reguleren van de financiële markten en het afwegen van de sociale gerechtigheid, deze eenheid op details maar al te broos is. Ik geloof dat wij niet moeten proberen om de politieke onenigheid op dit punt te verhullen, maar dat wij juist op transparante wijze moeten argumenteren en debatteren over de richting van het beleid, ook in tijden van crisis, als een dienst aan de burgers van Europa. De Voorzitter De Commissie heeft ons over de door het Parlement aangenomen amendementen de volgende verklaring toegezonden. 'De Commissie herinnert aan haar toezegging ervoor te zullen blijven zorgen dat de lidstaten - in het belang van de burgers, ter verbetering van de regelgeving, ter wille van de transparantie van de wetgeving, alsook ter ondersteuning van het onderzoek naar de conformiteit van nationale voorschriften met uniale bepalingen - concordantietabellen vaststellen waarin het verband tussen hun omzettingsmaatregelen en de richtlijn van de EU tot uiting komt, en die tabellen in het kader van de omzetting van de Uniewetgeving aan de Commissie meedelen. De Commissie betreurt het gebrek aan steun voor de bepaling in het voorstel voor een richtlijn van het Europees Parlement en de Raad inzake consumentenrechten tot wijziging van Richtlijn 93/13/EEG van de Raad en Richtlijn 1999/44/EG van het Europees Parlement en de Raad en tot intrekking van Richtlijn 85/577/EEG van de Raad en Richtlijn 97/7/EG van het Europees Parlement en de Raad, die beoogt de opstelling van concordantietabellen verplicht te stellen. In een geest van compromis kan de Commissie, om de onmiddellijke aanneming van dat voorstel mogelijk te maken, ermee instemmen dat de dwingende bepaling over de concordantietabellen in de tekst wordt vervangen door een overweging waarin een aansporing tot de lidstaten is vervat. Het standpunt van de Commissie in dit dossier kan echter niet als precedent gelden. De Commissie zal zich blijven beijveren om, samen met het Europees Parlement en de Raad, een geschikte oplossing voor dit horizontale institutionele vraagstuk te vinden.'

Ügyrend Elnök A napirendtervezet végső változatát, amelyet az elnökök értekezlete hozott létre a 2008. augusztus 28-i, csütörtöki találkozón, az eljárási szabályzat 130. és 131. cikke szerint nyilvánosságra hoztuk. Nem érkezett módosítási javaslat, így a napirend elfogadásra került. Hannes Swoboda (DE) Tisztelt elnök úr, a napirendre nézve és feltételezve, hogy a Grúziát érintő vita ma lesz megtartva, nincs külön kérésünk. Azonban ha csúszás következik be és a kifutunk az ülés idejéből úgy, hogy a Grúziát érintő vita holnapig nem kerül megtartásra, akkor javasoljuk, hogy a szociális csomagot érintő vitát a szeptemberi II. ülésre halasszuk el, mert véleményem szerint lehetetlen a szociális csomag és Grúzia megtárgyalása egyetlen délelőtt során. Csak szerettem volna előzetesen tájékoztatni erről a Házat. Elnök Köszönöm, Swoboda úr. Ha jól tudom, nem volt tolmácsolás, különösen angol nyelvű nem, ha jól értesültem. Engedjék meg, hogy elismételjem Swoboda úr előbbi szavait. Swoboda úr azt mondta, hogy amennyiben a mai csúcstalálkozó témája ma nem kerül megvitatásra, hanem csak holnap, a szociális csomagot érintő vitát el kell napolni a szeptemberi II. ülésre, mert az arra szánt időt a mai csúcstalálkozó témájának megbeszélése fogja kitölteni. Én így értettem Swoboda úr szavait. Egyetértünk a kérdésben? Úgy tűnik, igen. Az eljárási szabályzat 144. cikke alapján ezennel elérkeztünk a fontos politikai kérdéseket érintő egyperces felszólalásokhoz.

Stemmeforklaringer Jean-Pierre Audy Jeg har stemt for min fortræffelige tyske kollega Angelika Nieblers betænkning om forslaget til Rådets afgørelse om indgåelse af aftalen mellem Det Europæiske Fællesskab og Staten Israel om videnskabeligt og teknisk samarbejde. Jeg lykønsker Kommissionen, som har forhandlet denne aftale, der er baseret på principperne om gensidig fordel, gensidige muligheder for at deltage i den anden parts programmer og tiltag på de områder, der er omfattet af aftalen, ikkediskrimination, aktiv beskyttelse af intellektuel ejendomsret og retfærdig fordeling af intellektuelle ejendomsrettigheder. Jean-Pierre Audy Jeg har stemt for min fortræffelige spanske kollega Gerardo Galeotes betænkning om forslaget til Rådets beslutning om bemyndigelse af Frankrig til at anvende en reduceret punktafgiftssats på "traditionel" rom fremstillet i dets oversøiske departementer og om ophævelse af Rådets forordning af 18. februar 2002. Forslaget går ud på at bemyndige Frankrig til at anvende en reduceret punktafgiftssats på en større kvote "traditionel" rom fremstillet i dets oversøiske departementer fra 1. januar 2007 til 31. december 2012. Dermed øges mængden og tidsrummet i den nugældende afgiftsordning, for situationen er forværret i de senere år. Det er en god nyhed for sektoren for sukkerrør, sukker og rom, da denne produktion er afgørende for den økonomiske og sociale balance i disse områder. Det glæder mig, at godkendelsen af den uændrede tekst ved førstebehandlingen åbner vejen for at få dette forslag hurtigt igennem, og jeg vil takke min franske kollega Margie Sudre, som forsvarede denne sag i Regionaludviklingsudvalget, for hendes store indsats. Margie Sudre I den nye afgiftsordning tages der hensyn til, at traditionel rom fra de oversøiske departementer har klaret sig dårligere og dårligere over for konkurrencen siden 2001, og at støtten til sektoren for sukkerrør, sukker og rom er afgørende for den økonomiske og sociale balance i disse områder. Foranstaltningen er proportional med de ekstra omkostninger, der påhviler og hæmmer sektoren på grund af beliggenheden i den yderste periferi, dvs. den fjerne beliggenhed, det begrænsede marked og det kuperede terræn, hvilket forklarer den høje sukkerrørspris. Kommissionen har taget gunstigt hensyn til, at 40.000 arbejdspladser afhænger direkte eller indirekte af sukkerrørsavlen på de i alt 5.500 brug. Den nye afgiftsordning skulle også være medvirkende til at bevare de 10 destillerier på Guadeloupe, 9 på Martinique, 3 på Réunion og 1 i Guyana og ca. 22.000 arbejdspladser direkte knyttet til romproduktionen. EU-støtten vil sikre afsætningen af rom fra de oversøiske departementer, da den så kan modstå konkurrencen fra AVS-producenterne. Støtten vil tilkomme lokale producenter, som ventede på et positivt signal, fordi de er helt klar over, at de vil møde meget store vanskeligheder i de kommende år, bl.a. efter den ødelæggende cyklon Dean i Vestindien i sidste måned. Lars Wohlin Jeg har stemt imod Gerardo Galeotes betænkning i dag. Frankrig skal ikke have tilladelse til at tilgodese romproducenter i sine oversøiske afdelinger med lavere afgifter end tilladt. Den bedste måde at hjælpe landbruget på i mindre udviklede lande er at anvende toldtariffer for landbrugsprodukter fra alle lande i verden og kassere den fælles landbrugspolitik (FLP). Desuden tjener punktafgifter på alkohol det formål at begrænse alkoholforbruget. De skadelige virkninger ved alkohol er nøjagtig de samme, når alkoholen produceres i Guadeloupe eller Martinique, som når den produceres andetsteds. Jean-Pierre Audy Jeg har stemt for min fortræffelige tyske kollega Hans-Peter Mayers betænkning om det ændrede forslag til Europa-Parlamentets og Rådets direktiv om fastholdelsesanordninger for passagerer på tohjulede motordrevne køretøjer (kodificeret udgave). Jeg benytter mig af denne stemmeforklaring til at beklage den forsinkede kodificering af fællesskabslovgivningen. Den foreliggende sag stammer fra 27. marts 2003, hvor Kommissionen stillede et forslag til Parlamentets og Rådets direktiv om at kodificere Rådets direktiv 93/32/EØF om fastholdelsesanordninger for passagerer på tohjulede motordrevne køretøjer. De Juridiske Tjenesters Rådgivende Gruppe oprettet i henhold til aftalen mellem institutionerne af 20. december 1994 om en hurtig arbejdsmetode ved officiel kodifikation af lovtekster, kom den 26. juni 2003 med en udtalelse om, at dette forslag faktisk blot omfatter en kodifikation uden substansændringer af de pågældende retsakter. Og så stemmer vi først om denne kodificering her i september 2007. Det er utroligt! Jeg henstiller til Europa-Kommissionen at fremskynde kodificeringen af fællesskabslovgivningen. Jean-Pierre Audy Jeg har stemt for min fortræffelige tyske kollega Hans-Peter Mayers betænkning om det ændrede forslag til Europa-Parlamentets og Rådets direktiv om støtteben på tohjulede motordrevne køretøjer (kodificeret udgave). Jeg benytter mig af denne stemmeforklaring til at beklage den forsinkede kodificering af fællesskabslovgivningen. Den foreliggende sag stammer fra 28. marts 2003, hvor Kommissionen stillede et forslag til Parlamentets og Rådets direktiv om at kodificere Rådets direktiv 93/31/EØF om støtteben på tohjulede motordrevne køretøjer. De Juridiske Tjenesters Rådgivende Gruppe oprettet i henhold til aftalen mellem institutionerne af 20. december 1994 om en hurtig arbejdsmetode ved officiel kodifikation af lovtekster, kom den 26. juni 2003 med en udtalelse om, at dette forslag faktisk blot omfatter en kodifikation uden substansændringer af de pågældende retsakter. Og så stemmer vi først om denne kodificering her i september 2007. Det er utroligt! Jeg henstiller til Europa-Kommissionen at fremskynde kodificeringen af fællesskabslovgivningen. Jean-Pierre Audy Jeg har stemt for min fortræffelige tyske kollega Hans-Peter Mayers betænkning om forslaget til Europa-Parlamentets og Rådets direktiv om anbringelsessted for bagnummerplade på to- og trehjulede motordrevne køretøjer (kodificeret udgave). Jeg benytter mig af denne stemmeforklaring til at beklage den forsinkede kodificering af fællesskabslovgivningen. Den foreliggende sag stammer fra den 5. september 2006, hvor Kommissionen stillede forslag om at kodificere Rådets direktiv 93/94/EØF af 29. oktober 1993 om anbringelsessted for bagnummerplade på to- og trehjulede motordrevne køretøjer. Jeg ved ikke, om sagen er forelagt De Juridiske Tjenesters Rådgivende Gruppe oprettet i henhold til aftalen mellem institutionerne af 20. december 1994 om en hurtig arbejdsmetode ved officiel kodifikation af lovtekster. Under alle omstændighed stemmer vi først om denne kodificering her i september 2007. Det er utroligt! Jeg henstiller til Europa-Kommissionen at fremskynde kodificeringen af fællesskabslovgivningen. Ilda Figueiredo skriftlig. - (PT) Vi ved, at EU's uddannelsesstatistikker er udviklet inden for de seneste 10 år på baggrund af en uformel aftale mellem medlemsstaterne som svar på Rådets resolution af 5. december 1994 om fremme af uddannelsesstatistikker i EU. Disse statistikker udarbejdes af medlemsstaterne og sendes hvert år til Kommissionen (Eurostat) på frivillig basis i samarbejde med OECD og UNESCO's institut for statistik, sædvanligvis benævnt "UOE data collection" (UOE dataindsamling). Eurostat indsamler også data om uddannelse og livslang læring via andre kilder ud over data om faglig uddannelse i virksomheder. Nu forsøges det at indføre nye lovgivningsmæssige rammer til regulering og formalisering af produktionen af EU-statistikker, hvis der skal være et bæredygtigt system til produktion af statistikker på disse områder, men der var nogle huller og nogen forvirring, som det var nødvendigt at afklare under parlamentsforhandlingen. Den endelige tekst synes derfor at sikre større gennemsigtighed, og man håber også, at gennemførelsen ikke vil betyde unødige administrative eller økonomiske byrder. Milan Gaľa skriftlig. - (SK) Jeg lykønsker Nikolaos Sifunakis med den velforberedte betænkning. Jeg har stemt klart for det indgivne dokument. Som ordfører for Kultur- og Uddannelsesudvalget bifalder jeg Kommissionens lovgivningsmæssige tiltag i forbindelse med et forslag om at oprette kvalitetsrammer i EU for livslang læring. Jeg finder det vigtigt at sikre, at vi i vores bestræbelser på at lægge vægt på uddannelse, faglig uddannelse og livslang læring inden for rammerne af Lissabonstrategien sørger for, at der også opnås feedback på disse bestræbelser og konkrete tiltag på uddannelsesområdet i EU. Med sammenlignelige statistikker vil der skabes et brugbart system til sammenligning af statistiske oplysninger om uddannelse og livslang læring. Vi vil få rådighed over de mest relevante statistiske oplysninger, som vil gøre det muligt for os at sætte ind dér, hvor der er mangler eller uheldige målsætninger i gennemførelsen af EU's uddannelsespolitik. Hélène Goudin og Nils Lundgren Junilisten godkender Kommissionens forslag og Parlamentets ændringsforslag, forudsat at EU-institutionerne respekterer princippet om, at uddannelsespolitik er et nationalt anliggende. I ændringsforslag 7 foreslår Parlamentets Kultur- og Uddannelsesudvalg imidlertid, at der også bør indføjes en reference til EU's charter om grundlæggende rettigheder. Et sådant findes ikke. EU-medlemsstaterne har ikke vedtaget et sådant charter. Der blev refereret til et sådant dokument i udkastet til forfatningstraktat, som blev forkastet i det demokratiske forløb i sommeren 2005. På den anden side har alle EU-medlemsstater underskrevet Europarådets europæiske menneskerettighedskonvention. Det betyder, at alle EU-borgere kan påberåbe sig deres grundlæggende frihedsrettigheder og rettigheder ved Den Europæiske Menneskerettighedsdomstol. EU-chartret repræsenterer det modsatte af det "slankere, men mere energiske" EU, der ofte nævnes i højtidelige taler om subsidiaritet. EU bør koncentrere sig om grænseoverskridende forhold og holde sig fra forhold, hvor de enkelte medlemsstater kan træffe deres egne beslutninger, eller som allerede er reguleret i andre internationale traktater. Forslaget om et EU-charter om grundlæggende rettigheder bør følgelig forkastes, selvfølgelig sammen med den "nye" EU-traktat. Andreas Mölzer skriftlig. - (DE) Statistikkerne viser det, vi alle ved: En god uddannelse giver løfte om højere indkomst og beskyttelse mod arbejdsløshed. I den henseende er det uansvarligt af EU at tillade den konstante indvandring af umådeligt mange ufaglærte mennesker, som dømmes til et liv i arbejdsløshed, og som skifter til sort arbejde, hvilket bevirker, at lavtlønsområdet kommer under endnu større pres, som bliver kriminelle, eller som "bare" lægger pres på velfærdsstaten. Og hvis der virkelig er mangel på faglært arbejdskraft, burde vi uddanne vores egne i stedet for at lokke billigt reservemandskab fra udlandet med grønne eller blå kort, hvilket presser lønningerne. Hvad dette angår, er det vigtigt at have statistiske oplysninger for at kunne imødegå uønskede tendenser. Andreas Mölzer - (DE) Hr. formand! Jeg har afholdt mig fra at stemme om Jarzembowski-betænkningen, fordi højhastighedsruterne i Europa hovedsagelig mellem større byer er blevet udbygget i de senere år, og korte ruter er blevet forsømt i ganske rystende grad, trods det at 90 % af alle rejser foregår på korte ruter. På den ene side forlanger Bruxellex, at folk bliver mere mobile, og man ønsker at flytte trafik fra veje til jernbaner. På den anden side søger man imidlertid med den magiske privatiseringsformel at gøre lige præcis den modsatte udvikling gældende. EU er nødt til at sikre, at fælles standarder og systemer kan bidrage til at lette grænseoverskridende jernbanerejser, og at vigtige projekter fremmes inden for hovedfærdselsårerne. Til syvende og sidst må EU imidlertid forstå, at private investorer ikke tænker på landets og dets indbyggeres velfærd, men i sidste instans kun på deres overskud og afkast. Carlo Fatuzzo (IT) Hr. formand, mine damer og herrer! Jeg har stemt for Georg Jarzembowskis betænkning, delvis fordi jeg håber, at vores fremragende ordfører vil lytte til pensionisterne i Rom, som, da jeg skulle af sted til Strasbourg, og de vidste, at der skulle stemmes om denne betænkning, sagde til mig: "Men hr. Fatuzzo, det er så længe siden, De har givet en stemmeforklaring! Vi vil gerne have Dem til at fortælle Parlamentet, selv om alle måske er ved at gå, mens De taler, tænker på deres egne sager og småsnakker, vi vil gerne have, at De fortæller formanden, som lytter opmærksomt til Dem, at der nu langt om længe bør fremstilles pas for fri bevægelighed i hele Europa til de pensionister, der ønsker at se Europa med deres egne øjne efter at have brugt så mange år på at bygge det op." Pedro Guerreiro skriftlig. - (PT) Med afslutningen på forhandlingsprocessen mellem Parlamentet og Rådet om det, der eufemistisk kaldes "udvikling af Fællesskabets jernbaner", påbegyndes liberaliseringen af den internationale personbefordring fra den 1. januar 2010. Vi vil gerne fremhæve, at vi under tidligere behandlinger i Parlamentet har foreslået at forkaste dette initiativ fra Kommissionen. Flertallet i Parlamentet har imidlertid stemt for at fremskynde liberaliseringen (og privatiseringen) af jernbanepersonbefordringen, og man har forsøgt at inkludere national personbefordring fra 2017. Der var dog ikke held til med dette forsøg at opnå det fornødne flertal til en vedtagelse. Liberalisering af jernbanetransporten er et forsøg på at overdrage (de mest indbringende) linjer til store, private foretagender ved at privatisere driften af disse linjer (især i form af koncessioner), idet man fremmer oprettelse af monopoler for offentlige midler. Sektoren for jernbanetransport er strategisk for et lands udvikling på grund af dens vigtige rolle for transport af varer og for arbejderes og den almindelige befolknings bevægelighed, og den byder på enorme fordele for miljøet og for den sociale og territoriale sammenhængskraft. Det, der er brug for, er at fremme og udvikle de offentlige jernbanetransportsystemer i de forskellige lande, ikke at privatisere dem. Derfor har vi stemt imod den. Jörg Leichtfried skriftlig. - (DE) Jeg stemmer for en liberalisering af den internationale transport fra 2010. Senest to år efter, at loven træder i kraft, bør Kommissionen undersøge virkningen af direktivet, og en drøftelse af en yderligere udvidelse vil da finde sted. Der vil derfor blive tale om begrænset konkurrence, og nationale leverandører vil ikke være i farezonen. Jeg er lettet over, at Parlamentet har argumenteret imod en automatisk liberalisering af national jernbanetransport i 2017. Andrzej Jan Szejna skriftlig. - (PL) Jeg stemmer for Georg Jarzembowskis betænkning om Forligsudvalgets fælles udkast til Europa-Parlamentets og Rådets direktiv om ændring af Rådets direktiv 91/440/EØF om udvikling af Fællesskabets jernbaner og Europa-Parlamentets og Rådets direktiv 2001/14/EF om tildeling af jernbaneinfrastrukturkapacitet og opkrævning af afgifter for brug af jernbaneinfrastruktur. Den tredje jernbanepakke er et vigtigt element i transportlovgivningen. Det er nødvendigt at åbne jernbanenettet op for international passagertransport, og Kommissionen skal gennemanalysere situationen på markedet for international transport med henblik på at vedtage en videre liberalisering, der også omfatter national transport. Lars Wohlin Jeg bifalder muligheden for grænseoverskridende togtrafik, men for at et marked kan fungere ordentligt, skal der konkurreres på lige vilkår. Det er derfor uheldigt, at EU gennemtvinger en lovgivning, i henhold til hvilken lande, der endnu ikke har dereguleret deres jernbanetransport, skal have ret til at konkurrere med operatører på et dereguleret marked, hvad internationale togtjenester angår. I praksis giver dette forslag statsstøttede jernbaneselskaber mulighed for at konkurrere på et marked, hvor der er fri konkurrence, hvilket på lang sigt risikerer at deaktivere markedsmekanismerne. Jeg har derfor valgt at stemme imod denne betænkning. Statsstøttede jernbaneselskaber bør ikke have lov til at konkurrere på et marked med fri konkurrence. Pedro Guerreiro skriftlig. - (PT) Udkastet til direktiv om certificering af togpersonale, der fremfører lokomotiver og tog på jernbanenettet i Fællesskabet er en del af den tredje jernbanepakke. Hovedformålet med denne pakke er at fremme liberalisering af den internationale passagerbefordring med jernbane. Også her bør det frem for alt understreges, at det første mål med dette direktiv vil være via harmonisering at fjerne enhver forhindring for liberalisering af den internationale jernbanepassagerbefordring, som kunne følge af, at der er forskellige regler for uddannelseskrav inden for området i de enkelte lande. Tiltaget vil også være til gavn for arbejdstagernes mobilitet på området. Ud over de væsentlige spørgsmål i forbindelse med et sådant direktiv skal det understreges, at man med en vedtagelse af harmoniserede regler på fællesskabsniveau for certificering af arbejdstagere på jernbaneområdet i de enkelte lande aldrig må sætte de mere progressive rettigheder eller standarder på spil, som allerede eksisterer i hver enkelt medlemsstat, eller bestride den enkelte medlemsstats suveræne ret til at fastlægge sådanne rettigheder og standarder. Også her viser virkeligheden, at det er liberalisering og privatisering af jernbanetjenester, der har medvirket til at sætte arbejdstageres rettigheder på spil og reducere antallet af arbejdstagere på jernbaneområdet, hvilket har fået alvorlige konsekvenser for serviceniveauet. Jörg Leichtfried skriftlig. - (DE) Jeg stemmer for et standardførerbevis til togførere. En harmonisering af uddannelsen af førere vil også bidrage til fremover at sikre større sikkerhed på jernbanerne. En alder på mindst 20 år, tilstrækkelig skolegang og sprogundervisning er nu obligatoriske forudsætninger for at arbejde som togfører inden for international jernbanetransport. En standardisering af uddannelsen er særdeles vigtig for et europæisk jernbanenet. Et førerbevis udstedt i én medlemsstat vil fremover blive anerkendt i alle andre medlemsstater. Pedro Guerreiro skriftlig. - (PT) Den tredje jernbanepakke, hvis hovedformål er at fremme liberalisering af den internationale passagerbefordring med jernbane, indeholder en forordning om jernbanepassagerers rettigheder og forpligtelser. Først og fremmest kan vi sige, at det væsentligste formål med denne forordning er at fjerne alle forhindringer for en liberalisering af den internationale jernbanepassagerbefordring, som kunne følge af, at der er forskellige regler for passagerers rettigheder og forpligtelser i forskellige lande. Ud over at understrege dette første punkt - hvilket er det centrale spørgsmål - finder vi det absolut afgørende at beskytte passagerernes rettigheder, og det begynder med retten til offentlige jernbanetransporttjenester leveret af offentlige foretagender i det enkelte land. Virkeligheden viser, at det er liberalisering og privatisering af jernbanetjenester, der sætter passagerernes rettigheder på spil. Det har ført til forringelse af tjenesterne over for offentligheden og af forholdene for passagerers bevægelighed, såvel som til takststigninger. Det har betydet tab af hundreder af kilometer spor, lukning af stationer, reduktion i antallet af arbejdstagere inden for jernbaneområdet, og er en trussel mod deres aflønning og mod arbejdstagerrettighederne. Det er en katastrofal politik, som arbejdstagere og offentligheden modsætter sig. Ian Hudghton Jeg støttede denne betænkning om forligsaftalen om forordningen om jernbanepassagerers rettigheder og pligter. Oprindeligt skulle den kun gælde for passagerer på internationale rejser, og jeg er glad for, at man har agtet på vores synspunkter, så reglerne nu også omfatter passagerer på indenlandske rejser. Et fornuftigt sæt grundlæggende rettigheder vil gælde fra 2009 inklusive retten til tilgængelig transport for bevægelseshæmmede. Det glæder mig også, at der indføres en kompensationsordning i tilfælde af forsinkelser. Jörg Leichtfried skriftlig. - (DE) Jeg stemmer for en ny passagerforordning fra 2009. Forordningen regulerer bl.a. kompensation for væsentlige forsinkelser, selskabers ansvar for passagerer og deres bagage, transport af bevægelseshæmmede personer og den information, jernbaneselskaberne skal give. Rent praktisk betyder det, at når der fremover er forsinkelser i den grænseoverskridende transport på mellem 60 og 119 minutter, har kunderne ret til en godtgørelse på 25 % af taksten. Denne stiger til 50 % for forsinkelser på mere end to timer. Dette vil betyde flere erstatningskrav, men også større vished for jernbanekunder. Det er nu også op til medlemsstaterne at lade disse regler gælde for deres nationale transportnet hurtigst muligt og ikke først om 15 år. Catherine Stihler Denne betænkning om jernbanepassagerers rettigheder og pligter bør hilses velkommen. Lars Wohlin Selv om der i det nyeste forslag ikke pålægges jernbanetransportvirksomheder lige så strenge krav som i tidligere forslag, indeholder det stadig alt for omfattende bestemmelser om alt, fra hvordan billetter kan købes (pr. telefon, på internettet og i billetmaskiner), til jernbanetransportvirksomheders ansvar for skade på passagerers bagage. Der er også en nøjagtig regulering af forskellige former for godtgørelse i tilfælde af forsinkelser (størrelse af godtgørelser, ret til måltider osv.) og minimumskrav til information om, hvad der kan være årsag til eventuelle forsinkelser. Jeg har valgt at stemme imod forslaget, fordi virksomhederne skal have lov til selv at udvikle deres egne tjenester på basis af den dækning, passagererne selv efterspørger (og er parate til at betale for i form af højere takster). Endvidere står de vidtrækkende regler ikke i forhold til den merværdi, der vil blive skabt ved at erstatte de regler, der allerede findes i de medlemsstater, hvor man har valgt en national lovgivning. Mathieu Grosch skriftlig. - (DE) Liberalisering af jernbanerne er ikke et mål i sig selv, den skal være til gavn for brugerne og forbedre effektiviteten. Liberalisering inden for international transport er en naturlig ting, da intet land skal kunne lukke af for et andet. Inden for den nationale transport kan det ikke tjene noget fornuftigt formål at udsætte overskudsgivende linjer for konkurrence gennem liberalisering, samtidig med at man overlader underskudsgivende linjer til den offentlige sektor uden godtgørelse. Med dette in mente afventer jeg spændt, at den nyligt vedtagne forordning om offentlig passagertransport træder i kraft. Parlamentet var i stand til at klare sig over for medlemsstaterne og jernbaneselskaberne i kampen for passagerernes rettigheder, hvilket er en kæmpesucces for EU's borgere. Især i transitlande som Belgien ville det være meningsløst og urimeligt at gøre forskel på internationale og nationale passagerer. I den henseende repræsenterer den tredje jernbanepakke et skridt i den rigtige retning, omend det givetvis ikke bliver det sidste. Brian Simpson Jeg stemmer for det kompromis, som vores ordførere har indgået med Ministerrådet, fordi det efter min mening er et fremskridt for jernbaneindustrien i hele EU og den bedst mulige aftale for Parlamentet på nuværende tidspunkt. Det langsomme tempo, som jernbaneindustrien arbejder i, er imidlertid ikke kun frustrerende, men fungerer også som en meget effektiv bremse af den form for radikal indsats, der kræves for at sætte gang i jernbanerne i mange af medlemsstaterne. Der er en stor kløft mellem f.eks. jernbanerne i Frankrig og Tyskland og jernbanerne i Bulgarien og Rumænien. Denne kløft skal lukkes, hvis vi mener det alvorligt med at udvikle et ægte fælleseuropæisk jernbanesystem. Endelig, selv om jeg glæder mig over aftalen om, at alle jernbaner skal være fuldt tilgængelige inden for 15 år, er det så ikke et trist faktum og et anklageskrift mod vores jernbaneindustri, at mange bevægelseshæmmede ikke har adgang til deres jernbane i det 21. århundrede? Jernbaneindustrien er fanget i en filosofi om, at "det kan ikke lade sig gøre" snarere end "det kan lade sig gøre". Forhåbentlig vil denne pakke med foranstaltninger i det mindste flytte os fra en negativ til en mere positiv æra for vores jernbaner. (Stemmeforklaringen er forkortet i henhold til forretningsordenens artikel 163) Czesław Adam Siekierski (PL) Hr. formand! Vi har vedtaget en udtalelse om ændringer af den hidtidige reform af EU's sukkermarked. Reformen blev udarbejdet i 2005 og skulle genskabe ligevægten på dette marked. Jeg har desværre indtryk af, at formålet med alle disse forslag er at begrænse dyrkningen af sukkerroer for at skabe plads til rørsukker. Jeg modsætter mig dette på det kraftigste. Vi kan ikke tillade, at man eliminerer den traditionelle dyrkning af sukkerroer og sukkerproduktionen i EU. Jeg tror heller ikke, at Kommissionens nye forslag fra maj 2007, der skal virke motiverende for tilbagetrækning af knap 3,8 millioner t sukker fra markedet, vil bringe de forventede resultater. Hvis den varslede, tvungne reduktion af kvoterne gennemføres i 2010, kan kvotenedskæringen ikke foretages under hensyntagen til ændringer i størrelsen af kvoter, der tidligere, frivilligt eller mod betaling, er afgivet til omstruktureringsfonden, eftersom produktionen i overensstemmelse med reformens formål reduceres i de mindst konkurrencedygtige regioner mod passende finansiel godtgørelse. Jan Březina - (CS) Hr. formand! Desværre giver den foreslåede sukkeromlægning ikke noget positivt resultat. Selv om sukkeromlægningen synes at være baseret på økonomiske faktorer, sker der nemlig det, at når de interesserede parter overvejer at forlade markedet, har de en tendens til at tage andre faktorer i betragtning. Selv om Tjekkiets sukkerproduktion giver overskud, har vi alligevel givet afkald på 22 % af kvoten. Denne kvote er nu på vesteuropæiske hænder. Desværre kan de foreslåede foranstaltninger have en negativ indflydelse på Tjekkiet. De samme faktorer, der gør sukkerproduktion i vores land rentabel og giver os en konkurrencefordel, som f.eks. at de enkelte sukkerroedyrkeres gennemsnitlige andele er større, kan i lyset af disse forslag blive en ulempe, hvis landmændene får ret til at forlade markedet. En situation, hvor de, der ikke har brug for støtte for at overleve, forlader markedet, er næppe ønskelig. I den henseende bevæger omlægningen sig i den forkerte retning. Derfor har jeg stemt imod begge betænkninger af ordfører Batzeli. Hynek Fajmon - (CS) Hr. formand, mine damer og herrer! Da afstemningen fandt sted i dag, stemte jeg sammen med mine kolleger i det Borger-Demokratiske Parti i Tjekkiet mod ordfører Batzelis betænkninger om omlægning af sukkerordningen. Indtil videre har denne omlægning været til skade for Tjekkiet. Mange sukkerfabrikker er lukket, og maskiner og teknologi har mistet deres værdi. Mit land har igennem mange århundreder haft tradition for sukkerproduktion og -eksport. Nu er vi på grund af en ringe EU-politik blevet nettoimportører af sukker. Det er resultatet af en inkompetent beslutningstagning i Bruxelles. Tjekkiet har allerede reduceret sin sukkerproduktion med mere end 20 %. Andre medlemsstater i EU burde gøre det samme nu, især de stater, som overhovedet ikke har reduceret deres produktion endnu. Disse er grundene til, at jeg har stemt imod omlægningen. DanutBudreikait - (LT) Hr. formand, mine damer og herrer! Omstrukturering af sukkerindustrien og ændringer i markedsordningen i sukkersektoren er nødvendig. Det er imidlertid muligt, at Kommissionens forslag ikke vil bidrage til at løse problemer, men i stedet skabe endnu flere på sukkermarkederne i nogle lande. Hvis et land ikke selv er i stand til at prioritere kriterierne for godkendelse af dyrkernes ansøgninger, idet man tager højde for gårdes produktivitet og produktionsmængder, er det muligt, at ikke blot gårde med den laveste produktivitet, men også de konkurrencedygtige dyrkere vil holde op med at producere sukkerroer. Hvad Litauen angår, kan sukkerfabrikkerne komme til at mangle råsukker, og det ville få negative økonomiske og sociale konsekvenser. Desuden har Kommissionen ikke overvejet Litauens forslag om at reducere kvoten indtil 2010, idet man ikke kun tager hensyn til om en medlemsstat frivilligt reducerer sin produktionskvote, men også om den har købt en supplerende produktionskvote. Jeg vil gerne opfordre Kommissionen til at tage hensyn til de kommentarer, der er fremført. I øvrigt har jeg undladt at stemme om dette projekt. Jan Andersson, Göran Färm, Anna Hedh og Inger Segelström Vi svenske socialdemokrater har stemt imod Parlamentets betænkning om den fælles markedsordning for sukkersektoren. Grundlæggende har vi en positiv holdning til en omlægning af EU's sukkersektor. Vi mener imidlertid, at der i Parlamentets ændringsforslag ikke tilføjes noget positivt til Kommissionens forslag. Vi mener, at de risikerer at medføre prisstigninger i en landbrugssektor, der allerede er alt for stor, hvilket er noget vi svenske socialdemokrater aldrig kan støtte. Desuden mener vi, at eksportstøtte til sukker skal på lang sigt fjernes helt. Fortsat støtte til landbruget bør gives i form af direkte bistand, der er helt uden sammenhæng med produktionen. Marie-Arlette Carlotti Som led i reformen af den fælles markedsordning for sukker ville EU lette raffinaderiernes tilpasning til omstruktureringen af den europæiske sukkerindustri med en overgangsstøtte på 150 millioner euro. Jeg bifaldt og støttede dette initiativ, som bl.a. ville hjælpe raffinaderiet Saint-Louis Sucre i Marseille med at leve op til de nye vilkår på sukkermarkedet og samtidig bevare arbejdspladserne. Men jeg påpegede også over for de kompetente europæiske og franske myndigheder, at kriterierne for tildeling af denne støtte var for uklare og ansvaret overladt medlemsstaterne. Udbetalingen af denne støtte er ikke længere betinget af, at raffinaderivirksomheden fortsætter og arbejdspladserne bevares. Der er heller ingen garanti for, at støtten ikke anvendes som "præmie" for udflytning til et land uden for EU. Den nye reform burde have givet anledning til en afklaring på dette punkt. Det har den ikke, og det beklager jeg. Sagen er nu i Rådets hænder. Jeg henstiller til Rådet at udvise den største agtpågivenhed bl.a. over for de franske myndigheder, således at der skabes klarhed om dette spørgsmål, der berører vores medborgeres arbejdspladser. Hélène Goudin og Nils Lundgren Junilisten støtter en radikal omlægning af sukkermarkederne i EU med henblik på at liberalisere dem hurtigst muligt og give sukkerproducerende lande uden for EU mulighed for at konkurrere på rimelige vilkår. Ændringsforslagene fra Parlamentets Udvalg om Landbrug og Udvikling af Landdistrikter i denne betænkning er ikke andet end endnu et forsøg på at hæmme omlægningshastigheden så meget som muligt, så en protektionistisk handelspolitik kan fortsætte. Ændringsforslagene ville også betyde en omkostningsstigning i forbindelse med den industrielle omstrukturering af eksisterende raffinaderier, som omlægningen ville indebære, samtidig med en mere rundhåndet, direkte godtgørelse til aktører på sukkermarkedet. Junilisten kan aldrig give sin opbakning til en betænkning, som kuldkaster formålet med omlægninger af sukkermarkedet i EU, og som uundgåeligt vil udvande disse omlægninger såvel som bringe deres fuldførelse i fare. Vi opponerer imod grove forsøg på at svigte de forpligtelser, man har indgået over for mindre udviklede lande. Af ovennævnte grunde stemmer vi derfor imod denne betænkning. Ilda Figueiredo skriftlig. - (PT) Virkeligheden har vist, at det i denne som i andre sektorer har uheldige virkninger at overtale små dyrkere til at give afkald på kvoter og opgive produktion - sådan som det er foreslået for sukkerroe- og sukkerproduktionens vedkommende - for at fremme konkurrencen. Det fremhæver ulighederne i udviklingen og øger fattigdommen og flugten fra landet. Vi protesterer derfor imod Kommissionens forslag og understreger nødvendigheden af at ændre denne politik og tage højde for virkeligheden i de enkelte medlemsstater og deres produktionsbehov. Vi støtter derfor suverænitet på fødevareområdet og finder det således uacceptabelt, at et land som Portugal, der kun har en meget begrænset sukkerproduktion og knap er i stand til at dække halvdelen af landets forbrug, skal stilles over for en forpligtelse til at reducere sin kvote af sukker fra sukkerroer. Vi finder det afgørende, at den liberaliseringstendens, der har været i flere FLP-reformer efter hinanden, bliver vendt, og at der bliver truffet foranstaltninger til at bibeholde den nationale sukkerroeproduktion, idet man støtter det landbrug, hvor der grundlæggende fokuseres på fødevareproduktion, og således hjælper med at sikre de to fabrikkers produktion så vel som beskæftigelsen. Jaromír Kohlíček EU bliver ofte med rette kritiseret for at blande sig i en række industrisektorer. Særligt kontroversiel er dens indblanding i forholdene i den fødevareforarbejdende industri. Det er sandt, at nogle medlemsstater skaber deres egne problemer. Et klassisk eksempel er den energiske indsats i en række lande i Central- og Østeuropa for at afvikle kooperative landbrug, selv om de er blomstrende virksomheder. I Tjekkiet har man med adskillige ændringer af love, der regulerer de kooperative landbrug, forsøgt at opnå netop dette. Mange kooperative landbrug er faldet fra hinanden, og andre er blevet ændret til forskellige juridiske enheder. Samtidig er produktionen reduceret i en række industrier, f.eks. inden for sukkerroedyrkning. Desuden er forarbejdning som følge af privatiseringen desværre blevet adskilt fra produktionen. De fleste sukkerfabrikker er blevet opkøbt af udenlandske parter. Det har ført til en katastrofal situation for sukkerindustrien i Tjekkiet. Profitterne ender i lommerne på udlændingene, mens tabene rammer det tjekkiske folk. Der har været et fald i sukkerproduktionen på mere end 20 % i et land, der havde eksporteret sukker i 150 år. Nu skal landet til at importere sukker og samtidig finde nye muligheder for de landbrug, der indtil nu har dyrket sukkerroer. Denne uholdbare situation løses ikke med Katerina Batzelis betænkninger. Imidlertid har vi stemt for dem, fordi der med dem i det mindste gøres opmærksom på denne utilfredsstillende situation. Jeg vil dog tilføje et advarende ord til dem, der ser dagens tekster som en løsning på problemet. Jeg håber, at vi vender tilbage til sukkerspørgsmålet, og at vi næste gang med større held vil kunne imødekomme vores landmænds behov. David Martin Jeg støtter betænkningen om en omstrukturering af sukkersektoren, selv om der er nogle problemområder med denne betænkning. Jeg er ikke enig i betænkningens intentioner om at anvende processen med tilbagetrækning af sukkeroverskud for sukkerrørsraffinaderierne. Det står i modsætning til Kommissionens forslag om at udelukke sukkerrørsraffinering fra tilbagetrækningsprocessen. Da sukkerrørsraffinaderierne ikke er en direkte part i omstruktureringsordningen, vil en reduktion af raffinaderiernes traditionelle forsyningsbehov ikke medvirke til at reducere sukkeroverskuddet på EU-markedet, fordi EU fortsat skal leve op til sin internationale forpligtelse til at importere bestemte mængder råsukker fra AVS-landene. Ændringsforslaget vil imidlertid medvirke til at svække effekten af foranstaltningen ved at give roeforarbejderne incitamenter til at nedlægge deres virksomheder. Brian Simpson Jeg stemmer for betænkningen af fru Batzeli, fordi der helt klart er brug for en omstrukturering af sukkerindustrien. Mit eneste forbehold gælder ændringsforslag 31. Hvis det vedtages, vil Kommissionen fortsat være forpligtet til at holde den eksisterende fond åben frem til 2011, og det vil være et negativt aspekt af denne omstruktureringsproces. Skønt betænkningen ikke er perfekt, skaber den alligevel balance mellem producenternes behov og det åbenlyse behov for at reformere denne sektor. Min eneste indvending gælder den effekt, som enhver omstrukturering vil have på sukkerrørsproducenterne fra udviklingslandene. Vi må for enhver pris undgå en omstrukturering, der beskytter roeproducenterne på bekostning af rørproducenterne, og forhåbentlig vil Kommissionen sørge for, at det ikke sker, samtidig med at den fortsat er rimelig over for vores egne landbrugere. Catherine Stihler Ved afstemning om landbrugsbetænkninger som denne betænkning om sukker, skal medlemmer med en økonomisk interesse erklære denne eller afstå fra at stemme. Bernadette Bourzai Vi må støtte EU's bindende og ambitiøse målsætning om at producere 20 % af den energi, der forbruges i Europa, fra vedvarende energikilder inden 2020. Europa vil have utallige fordele af vedvarende energi, bl.a. mindskes CO2-emissionerne og Europas importafhængighed, og jobskabelsen og væksten fremmes. Imidlertid må vi overvåge, at alle de vedvarende energikilder udvikles i et bæredygtigt perspektiv og naturligvis afhængig af medlemsstaternes kapacitet. Desuden skal der opnås energibesparelser gennem en ændring af forbrugsmønsteret og større energieffektivitet. Jeg beklager, at direktivet om elektricitet produceret fra vedvarende energikilder ikke påbyder kombineret kraftvarmeproduktion og vil føre til, at der bygges storstilede biomasseproduktionsanlæg, som ikke kombinerer varme og kraft, som ikke er særlig energieffektive, og som destabiliserer markedet for industritræ og træ til energiformål. Jeg har flere eksempler i min region, Limogesegnen. Derfor er jeg tilfreds med Parlamentets anmodning om at sætte et forslag om opvarmnings- og kølesektoren i fokus i det kommende rammedirektiv om vedvarende energikilder, og jeg har derfor stemt for Thomsen-betænkningen. Edite Estrela skriftlig. - (PT) Jeg har stemt for Thomsen-betænkningen om køreplanen for vedvarende energi i Europa, fordi jeg mener, at det er væsentligt at øge investeringerne i vedvarende energi for at mindske EU's afhængighed af ekstern energi, nedbringe CO2-udledningerne og dermed bidrage til at bekæmpe klimaændringerne. I denne betænkning understreges vigtigheden af en bæredygtig brug af biobrændstoffer i transportsektoren for at reducere afhængigheden af olie og nedbringe udledningen af drivhusgasser, således at den miljømæssige påvirkning mindskes. Ilda Figueiredo skriftlig. - (PT) På trods af nogle positive ændringer sammenlignet med tidligere betænkninger er dette en meget uafbalanceret betænkning, særligt fordi det i den indrømmes, at de fossile energikilder uundgåeligt vil løbe tør i nær fremtid - omend der ikke nævnes noget om høje oliepriser - og fordi det i den erkendes, at de nyligt guddommeliggjorte agrobrændstoffer forvolder miljømæssig og social skade. Herefter glemmes det imidlertid, at der er behov for et andet sæt energipolitiske prioriteringer rettet mod at reducere omkostningerne for forbrugerne, rationalisere forbruget for at reducere det (og ikke udelukkende gennem energieffektivitet), mindre forurenende offentlig transport og en offentlig politik, der virkelig tjener folkets interesser. Idéen om at indføre en fælles EU-energipolitik er et forsøg på at finde måder til at skaffe større opbakning til de private finansielle koncerner i sektoren, idet man tilsidesætter hver medlemsstats suveræne ret til at fastlægge sin egen energipolitik. Gasholdige biobrændstoffer analyseres heller ikke i betænkningen, og man mangler at understrege behovet for at fremme forskningen i og udviklingen af biogas, ligesom man ikke nævner målprogrammet for 2020. Det er fordi, hovedformålet med betænkningen er at garantere stadigt større overskud ved specifikt at bruge markedet for handel med udledning af drivhusgasser. Françoise Grossetête Jeg har stemt for denne betænkning, som tilskynder medlemsstaterne til at træffe de nødvendige foranstaltninger til at øge andelen af vedvarende energi i deres samlede energiforbrug. Vedvarende energikilder skal være den løftestang, som gør det muligt at nå den dobbelte målsætning om større forsyningssikkerhed og lavere drivhusgasemissioner. Målsætningen om energieffektivitet bør ikke betragtes som en forudsætning for at nå målet på 20 % vedvarende energi i 2020, men som en betingelse i sig selv. Det vil skabe nye job og fremme forskning og innovation i energisektoren. Jeg tænker f.eks. på forskningens bestræbelser på at udbrede adgangen til miljøvenlige boligbyggematerialer. Vedvarende energi sikrer forbrugere og virksomheder den bedste beskyttelse mod de tosidede virkninger i form af øget energiimport og stigende brændstofpriser. Endelig glæder jeg mig over, at vi frit kan vælge de mest hensigtsmæssige vedvarende energikilder, eftersom potentialet for udvikling af vedvarende energi varierer stærkt fra medlemsstat til medlemsstat på grund af særlige geologiske, hydrologiske og klimatiske forhold. Ian Hudghton Jeg støttede Thomsen-betænkningen, og jeg mener helt klart, at der skal gøres mere for at fremme vedvarende energi. Mit eget land Skotland har et umådeligt potentiale inden for vedvarende energi, og den skotske regering har for nylig tilkendegivet, at den agter at fremme flest mulige former for vedvarende teknologi. Jeg synes, at Skotlands indsats har en vigtig rolle at spille i EU's mål for vedvarende teknologi. Jeg stemte imod en fastsættelse af et 10 % mål for plantebrændstoffer, og jeg stemte for krav om en komplet konsekvensanalyse, inden vi overvejer et muligt biobrændstofmål. Biobrændstofproduktion kan øge den globale opvarmning ved at fremskynde ødelæggelsen af skove, moser, sunde jordbunde og andre økosystemer, der fungerer som "drivhusgasdræn", og som hjælper med at regulere klimaet. Jaromír Kohlíček Jeg elsker amatørforestillinger. Det betyder ikke så meget, hvilket emne amatøren behandler med sine ideologiske skyklapper på. Resultatet er altid det samme: En sort-hvid beskrivelse af virkeligheden og ekstatiske konklusioner uden forbindelse til verdens realiteter. Derudover er der under den praktiske anvendelse sommetider høje omkostninger og "uventede problemer". Særligt charmerende er de taler, nogle af mine kolleger blandt medlemmerne holder over så tiltalende emner som biomasse og biobrændstoffer, der forbruger store mængder energi under transport af råmaterialer, forarbejdning og distribution. Erfaringen viser, at dette er en basal kendsgerning. For at reducere omkostningerne bør vi bygge små produktionsenheder, der skal forsyne lokalsamfundene med alternative brændstoffer. Jeg skal understrege, at der med disse kilder ikke kan skaffes en løsning på vores energiforsyningssituation. De kan kun bidrage med en relativt lille forbedring af den nuværende situation. Det samme gælder for de systemer til opsamling af regnvand, som er ved at blive meget populære, og en række andre vedvarende energikilder. I de næste 10 år vil store byer og industrien være afhængige af energiproduktion i stor stil og af naturgas. Hvis vi ønsker at overholde forpligtelserne i henhold til Kyotoprotokollen, er de lande, der har et stærkt stigende bruttonationalprodukt, også nødt til at bygge store kraftværker. Det kan kun betyde én ting: flere atomkraftværker. Ellers vil EU snart blive meget afhængig af energiimport. Det vil romantiske amatørers dagdrømme ikke ændre på. Romano Maria La Russa skriftlig. - (IT) Jeg har støttet Thomsen-betænkningen, hvori det bekræftes, at der er behov for at få 20 % af energibehovet dækket af vedvarende energikilder inden 2020. Det vil blive en stor udfordring for alle lande i EU, og vi må ikke længere søge at undgå denne udfordring eller blot kun lade de dydigste og mest vidtskuende medlemsstater imødegå den. Jeg mener, der er behov for differentierede nationale målsætninger, der fastlægges med skyldigt hensyn til eksisterende standarder af vedvarende energi, energisammensætning og de forskellige udviklingspotentialer, der er et resultat af varierende forhold i medlemsstaterne, hvad angår klima, geologi og territorier. Vedvarende kilder tegner fremtiden. Der vil blive tale om enorme investeringer i innovation og teknologi, for at Europa kan løse problemet med energiafhængighed inden for en rimelig tidshorisont og garantere overkommelige priser for brugerne. Jeg tror imidlertid, at vi bør være pragmatiske og undgå at forfalde til hykleri. At forestille sig, at vi alene med produktion af vedvarende energi kan indfri så ambitiøse mål, er urealistisk, selv om forudfattede meninger og ofte ideologiske idéer hos visse venstrefløjs- og grønne politikere kan overbevise os om noget andet. Det, der kan redde Europa på mellemlang sigt, er en energisammensætning, der også omfatter energikilder, der ikke er 100 % vedvarende, som f.eks. atomkraft, der, hvad enten man kan lide det eller ej, bidrager med en tredjedel af Europas elproduktion. (Stemmeforklaring forkortet i overensstemmelse med regel 163 i Forretningsordenen) Kartika Tamara Liotard I betragtning af, at vores parti, Det Socialistiske Parti i Nederlandene, tillægger vedvarende energikilder stor betydning og mener, at der skal træffes meget mere omfattende foranstaltninger på dette område, har vi ikke stemt imod denne betænkning. Den indeholder imidlertid et par meget negative elementer. Vi afviser kategorisk, at atomenergi er en bæredygtig, vedvarende energikilde. Dernæst modsætter vi os tanken om, at energimarkeder skal liberaliseres på europæisk plan. Endelig mener vi, at sol-, vind- og vandenergi er bedre alternativer end biobrændstoffer. Diamanto Manolakou skriftlig. - (EL) Kommissionens forslag om at opstille et mål på 20 % for den samlede energi fra vedvarende energikilder, som skal nås af alle medlemsstater og indgå i de nationale handlingsplaner, havde været acceptabelt, hvis det havde været rettet mod befolkningens behov, mod at reducere energiafhængigheden, spare energi, beskytte miljøet og fastslå, at energiprodukter er et offentligt gode og ikke en handelsvare. EU's retningslinjer er imidlertid rettet mod rentabiliteten for investorer og udnytter vedvarende energi til at bane vejen for den private kapital, alt imens man sikrer rentabiliteten i vedvarende energi. Selv om vedvarende energikilder er naturlige og uudtømmelige og bidrager til at reducere brug af forurenende energiformer, fortsætter ødelæggelsen af miljøet i profittens navn. Et eksempel er de ukontrollerede salgsfremstød for vindmølleparker med privat profit for øje selv i områder, der er beskyttet gennem Natura 2000-nettet. Således bliver miljøet blot en hyklerisk undskyldning, der dækker over liberaliseringen af energisektoren og de konsekvenser, den har for befolkningen. Energi behandles mere som en handelsvare end som et offentligt gode. Hvad biobrændstof angår, er det en provokation at anvende fødevarer til energifremstilling i stedet for at give dem til de sultne, når der er millioner af mennesker, der dør af sult. Andreas Mölzer skriftlig. - (DE) Selv om det er vigtigt at fremme den vedvarende energi, skal det ikke være et påskud i forbindelse med EU-forfatningen til yderligere at indskrænke medlemsstaternes suveræne rettigheder ad bagdøren. Eftersom dette emne desværre ikke har fundet vej til den foreliggende betænkning, og det ikke er blevet tydeliggjort, må jeg derfor afvise betænkningen. Koncentrationen omkring bekostelige atomkraftværker har alt for længe blokeret for udvikling af andre energiteknologier. Budgettet for atomforskning er stadig syv til otte gange højere end midlerne til vedvarende energikilder og energieffektivitet. Hvis man i EU virkelig mener vedvarende energi alvorligt med sin køreplan, skal der sørges for en mere rimelig fordeling af støtte på området, men det står der heller ikke noget om i den betænkning, vi skal stemme om. Luís Queiró Et stigende forbrug er tegn på en generel (omend ikke altid afbalanceret) forbedring i levevilkårene. Ved de tiltag, der er rettet mod at bekæmpe de negative virkninger af et stigende forbrug, bør man derfor huske på, at den ene af faktorerne i ligningen - vækst - ikke kan ændres. Det levner så mulighed for at handle på to fronter: rationalisering af forbruget og forbedring af effektiviteten (især energieffektiviteten) af det, vi producerer. Dvs. at meget af det, vi er nødt til at prøve at opnå, afhænger af forskning og innovation. I den vedtagne beslutning understreges det med rette, at "vedvarende energikilder er en vigtig del af en bæredygtig energisammensætning, som bidrager til reduceret importafhængighed og diversificering af brændstofsammensætningen, lavere CO2-emissioner og andre emissioner, udvikling af nye innovative teknologier samt beskæftigelses- og regionale udviklingsmuligheder". En af de konklusioner, der er draget, er, at der bør gøres større brug af EU's forsknings- og teknologiprogrammer for at fremme udviklingen af teknologier inden for vedvarende energi. For at opsummere: Jeg er enig i den holdning, man har indtaget, og går ind for at øge investeringerne til dette formål. Det er hovedårsagen til, at jeg har stemt for betænkningen. Lydia Schenardi skriftlig. - (FR) Vi går helt og holdent ind for at fremme vedvarende energi, både til transport, rumopvarmning og elproduktion. Vi mener - som alle vores kolleger her - det er et middel til at beskytte miljøet og også til at formindske vores energiafhængighed. Imidlertid kan vi ikke støtte fru Thomsens betænkning. For det første fordi den i virkeligheden ikke tager sigte på miljømæssige eller sågar økonomiske mål. Den er dogmatisk, for som det fremgår af begrundelsen, gælder det om at udvikle en fælles europæisk energipolitik, og denne målsætning skal gå forud for alle andre hensyn. Men energipolitik er afgørende for suverænitet og uafhængighed og bør udelukkende henhøre under national kompetence, hvilket på ingen måde forhindrer samarbejde og solidaritet. Desuden finder vi ikke forslagene i betænkningen tilstrækkelige til at sikre, at der virkelig tages hensyn til særlige nationale forhold, ikke alene geografiske forhold, men også særlige økonomiske problemer. Teksten omtaler heller ikke, hvordan de mindst udviklede lande på dette område kan hjælpes til at opfylde en bindende kvantitativ målsætning, som er ens for alle. Derfor siger vi ja til vedvarende energi, men nej til at bruge den som påskud til at udvide EU's beføjelser. Brian Simpson Vedvarende energi i Europa er et vigtigt emne, der for mig at se ikke høster den anerkendelse, det fortjener. I denne epoke med energikrise, global opvarmning og aftagende lagre af de mest traditionelle fossile brændstoffer er det rigtigt, at Parlamentet skal undersøge en bedre anvendelse af vedvarende energi. Jeg vil imidlertid også pointere, at vi fortsat har store kulreserver over hele EU, og med udviklingen af ren kulteknologi vil jeg stille spørgsmålet, om ikke vi for tidligt opgav kul som energikilde? Jeg stemmer for denne betænkning, men jeg synes, at vi skal være realistiske med hensyn til, hvad der kan opnås med vind- eller bølgeenergi, særligt når det sammenholdes med EU's stadigt stigende energiefterspørgsel. Jeg finder det rigtigt at bede Kommissionen om at udarbejde handlingsplaner, der omfatter vedvarende energi inklusive fremstilling af vind-, bølge- og solkraft, samt om at udvikle en strategi for biobrændstoffer. Men i denne forbindelse skal vi passe på ikke at redde planeten miljømæssigt bare for at se befolkningen dø af sult, hvilket er grunden til, at udvalget gør ret i at kræve en ordentlig balance mellem fødevare- og energiproduktion. Kathy Sinnott I mit hjemland Irland tegnede boligsektoren sig for 25 % af det samlede endelige energiforbrug. En stor andel af denne energi blev brugt til opvarmning. Energiforbruget i boligsektoren er større end nødvendigt, da folk i ineffektive boliger skal bruge mere energi til at opvarme deres hjem. Man kan ofte forbedre husholdningernes energieffektivitetsstatus med nogle relativt enkle og billige tiltag som f.eks. at forsyne radiatorerne med termostatventiler eller at bruge mere energieffektive husholdningsapparater. Blandt andre foranstaltninger kan nævnes installation af komplette centralvarmesystemer eller isolering af hulrum eller lofter. De sidstnævnte muligheder kan være mere rodede på kort sigt, men deres effekt er langvarig. Jeg vil gerne opfordre regeringerne til at fremme isolering af boliger samt de øvrige foranstaltninger, jeg har nævnt. Ved at fremme disse foranstaltninger kan man spare energiudgifter og samtidig hjælpe miljøet. Regeringerne bør fremme en momsreduktion for renoveringer. Bedre isolering kan reducere boligsektorens energiforbrug med 5 %. Peter Skinner Jeg kan stemme for denne betænkning, og jeg finder dens overordnede mål afvejet af en fortsat bekymring over vores energisikkerhed. Vedvarende energikilder er et vigtigt aspekt af vores fremtidige elektricitetsproduktion, men vi skal fortsat arbejde med den eksisterende energiproduktion. Hvis EU kan lægge vægt på den teknologi, der er nødvendig for at bringe det ind i det 21. århundrede, vil det også opnå en konkurrencemæssig fordel i denne sektor i de kommende år. Bart Staes Betænkningen om køreplanen for vedvarende energi er et flot stykke arbejde. Den siger tydeligt, at de kommende år bliver væsentlige, og at en lovgivningsramme til vedtagelse ved fælles beslutningsprocedure er nødvendig for at øge den vedvarende energis andel i energimikset fra de nuværende 7 % til 20 %. Med rette understreger betænkningen, at offshore-vindenergi har et enormt udviklingspotentiale, nemlig en mulig andel på 15 % af EU's samlede energiefterspørgsel hen imod 2020, hvilket kunne føre til, at der skabes 368.000 job. Med rette sættes der temmelig mange spørgsmålstegn ved udviklingen af biobrændstoffer, i hvert fald når det gælder nødvendigheden af bæredygtige produktionsmetoder og en rimelig balance mellem fødevare- og energiproduktion. De Grønne ville gerne have formuleret det noget skarpere og anmoder derfor om en seriøs analyse af biobrændstoffers virkninger på klimaet, miljøet, den sociale struktur og en sikker fødevareforsyning. Det er ærgerligt, at målsætningen for biobrændstoffer i betænkningen uændret forbliver 10 %. Et andet minus i betænkningen er betragtning E, hvori den nukleare lobby foreslår atomenergi som en overgangsteknologi. De Grønne er uenige heri og har derfor stillet ændringsforslag 2. I det store og hele er det en god betænkning, som fortjener vores støtte.

Ügyrend Elnök Az elnökök 2008. február 14-én csütörtökön megtartott értekezletén a jelenlegi ülésre vonatkozóan az eljárási szabályzat 130. és 131. cikkének megfelelően kialakított napirendtervezet végleges változatát szétosztották. A következő módosításokat javasolták: Hétfő/Kedd: Nem volt módosítás. Szerda: Az IND/DEM Csoport kérte a Corbett és Méndez de Vigo urak Lisszaboni Szerződésről szóló jelentéséről való szavazás elnapolását és a következő ülésen való folytatását. Jens-Peter Bonde az IND/DEM képviselőcsoport nevében. - Elnök úr, az Ön feladata biztosítani, hogy az európai ügyek érdemi vizsgálójaként jó kép alakuljon ki a Parlamentről. Éppen ezért szeretném kérni, hogy ütemezze át a Szerződésről szóló szavazást. A jelentéshez fűzött módosítások benyújtásának határideje még azelőtt lejárt, mielőtt kézhez kaptuk volna a Szerződést a bizottságtól. Még mindig nem kaptuk meg az egységesített változatot, amit ígért. Ez ellentmond az Alkotmányügyi Bizottság egyhangú döntésének. A saját, egységes szerkezetbe foglalt példányom alapján kezdtem bizonyos kérdéseket feltenni, és már ezidáig is számos félrevezető hibát találtam a fordításokban. 29 éven keresztül nem volt egyetértés közöttünk az alkotmányügyi kérdések terén, kivéve az átláthatóság kérdését. Véleménykülönbségeinket mindig komolyan kezeltük, az Alkotmányügyi Bizottság vizsgálatát követően. Én a nem választott Bizottság hatásköreinek a közvetlenül választott Parlamentre történő átruházásáért küzdök. Javasoltuk, hogy egy uniós jogszabályt se lehessen e ház jóváhagyása nélkül elfogadni. Hogyan védjük meg ezt a jelentést az Európai Parlament előtt, ha még azelőtt lezáródik a döntési folyamat, mielőtt a ház bármely tagjának lehetősége lett volna a Szerződés olvasható változatát áttekintetni? Mostanáig még nem volt példa ilyen mértékű titkosságról, mint amit a legutóbbi kormányközi konferencián lehetett tapasztalni. Ezúton szeretném szorgalmazni, hogy tartsa meg a szerdai vitát, viszont a szavazás időpontját időzítse úgy, hogy Európa polgárai komoly parlamentként tekinthessenek ránk. Mi nem a végrehajtó hatalom részei vagyunk, hanem a szavazókat képviseljük. Richard Corbett előadó. - Elnök úr! Itt nem az egységes szerkezetbe foglalt szerződésről, hanem a Lisszaboni Szerződésről szavazunk. Ezt közzé tették a Hivatalos Lap 2007. december 17-i számában. Itt van nálam. Ezt mindannyian megkaptuk. Kétség kívül olyan szövegről van szó, amely a meglévő Szerződéseket módosítja, így ha ezen akarunk dolgozni, akkor meg kell nézni a Lisszabon Szerződésben található módosításokat és az eredeti Szerződéseket is. Igazából választott képviselőként pontosan e feladat elvégzéséért kapunk fizetést, hogy minden részletet megnézzünk, és vegyük a fáradságot arra, hogy összehasonlítsuk a szövegeket és meglássuk, hogy milyen változtatások történtek. Igaz, hogy hasznos volna, ha rendelkezésünkre állna egy egységes szerkezetbe foglalt szerződés, amelyből látni lehetne, hogy, hogyan fog kinézni a Szerződés, amikor azt ratifikálják - azért mondom, hogy "amikor”, mert biztos vagyok benne, hogy ratifikálni fogják -, amely az állampolgárok számára is sokkal olvashatóbb lesz. Ugyanakkor majdnem minden nemzeti kormány közzétette már a Szerződés egységes szerkezetbe foglalt változatát a saját nyelvén. A kezemben tartom az egységes szerkezetbe foglalt Szerződések angol nyelvű változatát, azt a változatot, amely a Lisszaboni Szerződésben is megjelenik majd, annak elfogadása után. Továbbá, úgy tudom, hogy a dán kormány az elsők között volt az egységes szerkezetbe foglalt változatok dán nyelven történő kiadásában. Ezért biztos vagyok benne, hogy Bonde úrnak nem okozhatott nehézséget, hogy megtalálja a Szerződések megfelelő, olvasható változatait, amelyek segítségére voltak az Alkotmányügyi Bizottságban végzett munkájában. (Taps) Hannes Swoboda a PSE képviselőcsoport nevében. - (DE) Elnök úr, rövid leszek. Meg kell mondanom, meglehetősen meglepőnek tartom, hogy hetek, sőt hónapok óta ilyen mértékű aktív, erőteljes és néhol agresszív ellenállás tapasztalható a Szerződéssel szemben, amikor az ellenállást tanúsító képviselők nem is tudják, hogy melyik Szerződésről van szó. (Taps) Corbett úr fontos dolgokra világított rá: ez igazából nem az egységes szerkezetbe foglalt Szerződésről szól, hanem a reformszerződés tartalmáról. Különböző vélemények vannak. Ez teljes mértékben normálisnak mondható egy demokráciában; sőt jó dolog, hogy különböző vélemények vannak, és ebből kifolyólag élénk a vita. Ugyanakkor mindenkinek figyelembe kellene vennie mások véleményét, és lehetővé kellene tennie a szavazást. Nagyon őszintén tárgyaltunk erről a Szerződésről az elmúlt hetekben és hónapokban, és itt az ideje, hogy egyértelműen jelezzük, hogy e Ház többsége támogatja, vagy ellenzi ezt a szerződést. Az itt tapasztalt kirohanások és másoknak a beszédben való akadályozása rossz üzenetet küldhet a közvéleménynek. Kérem, tegyék lehetővé, hogy a Ház többsége eldönthesse ezen a héten, hogy támogatja, vagy ellenzi a szerződést. Erről szól a demokrácia. (Taps) Jens-Peter Bonde Elnök úr, Corbett úr felszólalására válaszolva, aki azt mondja, hogy létezik dán nyelvű egységes szerkezetbe foglalt változat, szeretném megerősíteni, hogy létezik egy, a 2007. októberi tervezeten alapuló változat, de nem áll rendelkezésre egyelőre olyan változat, amely a 2007. december 13-án Lisszabonban jóváhagyott változaton alapulna. 7000-re több szó van az új változatban, és szeretném megkérni Swoboda urat - aki a kérdés szakértőjének tűnik - hogy magyarázza el, mit is takar ez a 7000 új szó. (Nevetés) (A parlament elutasította a névszerinti szavazásról szóló kérelmet) Csütörtök: Nem volt módosítás. (Ebből kifolyólag a napirendet elfogadták)

Iškilmingas posėdis - Dvidešimtosios Vokietijos susivienijimo metinės Pirmininkas Brangūs kolegos, ponios ir ponai, leiskite jūsų vardu pasveikinti visus mūsų gerbiamus svečius Europos Parlamente. Dėkoju, kad atvykote. Daugelis mūsų prisimena - kai kurie mūsų labai jauni kolegos žino tai iš istorijos - Vokietijos susivienijimą prieš dvidešimt metų. Derantis dėl susivienijimo sutarties dalyvavo keturi didieji pasaulio lyderiai: Jungtinių Amerikos Valstijų prezidentas George Bush vyresnysis, Sovietų Sąjungos vadovas Mikhail Gorbachev, Jungtinės Karalystės ministrpirmininkMargaret Thatcher ir Prancūzijos prezidentas François Mitterrand, ir, be abejo, keturių valstybių užsienio reikalų ministrai. Vienas iš tuometinių užsienio reikalų ministrų šiandien yra čia, su mumis. Labai džiaugiuosi, galėdamas Europos Parlamente pasveikinti Rolandą Dumasą. Labai džiaugiamės jus matydami. Taip pat sveikiname abu tuometinius Vokietijos vadovus: Vakarų Vokietijos kanclerį Helmutą Kohlį ir Rytų Vokietijos ministrą pirmininką Lotharą de Maizière. Sveiki atvykę į Europos Parlamentą po dvidešimties metų. Europos institucijų vaidmuo Vokietijos susivienijimo procese buvo labai svarbus. Mūsų visų vardu taip pat norėčiau kreiptis į buvusį Europos Parlamento pirmininką: sveiki atvykę į namus, pone Enrique Barón Crespo, tai - jūsų namai! Ačiū, kad atvykote. Galiausiai norėčiau paminėti nkiek ne mažiau svarbų asmenį, tuometinį Europos Komisijos pirmininką Jacques'ą Delors'ą. Labai džiaugiamės jus matydami. Esame labai dėkingi ir puikiai prisimename tuometinius jūsų pranešimus. Tvirtai rėmėte Vokietijos susivienijimą ir mums visiems tai buvo labai svarbu. Be Vokietijos susivienijimo, nebūtų buvę jokio Europos susivienijimo. Tos dienos labai svarbios mūsų žemynui, galime jomis didžiuotis ir visuomet jas atminsime. (Parlamente esantys asmenys kalbėtojui plojo atsistoję.) Lothar de Maizière Pone pirmininke, pone J. Delorsai, ponios ir ponai, kai apsidarau aplink, matau daug gerai žinomų ir pažįstamų veidų, ir labai džiaugiuosi galėdamas jus visus vėl matyti. Man didelgarbšiandien šia proga kalbėti su jumis Europos Parlamente. Tai akivaizdžiai rodo, kad Vokietijos susivienijimas jokiu būdu nebuvo nacionalinis klausimas, tai buvo esminis Europos klausimas. Netgi galiu teigti, kad suvieniję Vokietiją išvedėme Europos tautas iš nacionalizmo klystkelių. Todėl noriu pasinaudoti šių metinių proga ir savo kalboje paraginti visus europiečius siekti visus mus vienijančių dalykų. Ši diena, spalio 7 diena, yra tinkama diena šioms iškilmėms, nes būtent šią dieną prieš 61 metus buvo įkurta Vokietijos DemokratinRespublika (VDR). Prabangiai ir netgi pompastiškai 40 metų spalio 7 dieną buvo švenčiama Respublikos diena. Tačiau tapau ministru pirmininku siekdamas panaikinti VDR ir Rytų vokiečius atvesti į bendrą valstybę. Atviros Vokietijos klausimo negalėjome spręsti niekaip kitaip, kaip tik taikydami vieningos Europos metodą. Veikdama Romos sutarties pagrindu Europos Sąjunga parodė, kad Europa tinkamai pasimokiš dviejų pasaulinių karų baisumų. 1957 m. kancleris Konrad Adenauer užtikrino, kad sutartyse būtų įteisinta visapusiška Rytų vokiečių narystVokietijos susivienijimo atveju. Taip Vokietijos Konstitucijos preambulėje, kurioje teigiama, jog veikiama ir tų žmonių, kuriems užkirstas kelias dalyvauti, vardu, nurodyti ketinimai virto tikra politika. Todėl Vokietijos klausimas visuomet išliko mūsų darbotvarkėje, nes šio klausimo sprendimas kartu buvo vienas iš Europos padalijimo panaikinimo būdų. Du dalykai neatskiriamai susiję: karas, kurį pradėjo ir pralaimėjo Vokietija, ir Europą padalijusi geležinuždanga. Vienas itin tragiškas šio klausimo aspektas buvo tai, kad labiausiai nuo nacionalinio socializmo nukentėjo tie patys žmonės, kuriems ypač skaudų poveikį padargeležinuždanga. Nei 1953 m. Rytų Berlyno, nei 1956 m. Lenkijos ir Vengrijos sukilimams, nei 1968 m. Prahos pavasariui nepavyko rimtai supurtyti komunistinio režimo pagrindų. Tačiau nuo tos akimirkos daugelis žmonių visose Rytų bloko šalyse suprato, kad sistema, kurioje gyvenome, negali būti reformuota, o tik įveikta. Tai suvokdami ir gyvendami sudėtingomis aplinkybėmis bei matydami valdžioje esančiųjų elgesį ir toliau turėjome menką viltį, tačiau dauguma žmonių, įskaitant ir mane, netikėjo, kad ši viltis išsipildys per jų gyvenimą. Laisvneturėjo balso. Tai buvo priverstinės tylos ir neveikimo laikas. Tačiau viskas pasikeit1978 m. spalio mėn., kai Lenkijos kardinolas buvo išrinktas popiežiumi. Vien tik jo tikėjimas ir žodžiai išmušiš vėžių nepakančius režimus. Iš pradžių lenkai, o vėliau ir visas pasaulis, suvokė, kad šis žmogus kalbėjo tai, kuo tikėjo, ir tikėjo tuo, ką kalba. Jonas Paulius II buvo pirmasis ryškus pokyčių vėjų, kurie tuo metu pradėjo pūsti Europoje ir kurie 1989 m. virto perversmų audra, ženklas. (Garsūs plojimai) Po 1980 m. streikų Dancige ir pirmosios profesinės sąjungos įsteigimo Rytų bloke tapo akivaizdu, kad prasidėjo procesas, kurio nebegalima sustabdyti. Svarbiausias veiksnys šiame procese buvo tai, kad nebuvo žmonių, kurie kovotų tik už save. Visi, kas kėlklausimus dėl komunizmo, tai darvisų žmonių vardu. Galbūt tai ironiškas internacionalizmo rezultatas. Tadeusz Mazowiecki ir Lech Wałęsa pakeitne tik savo, bet ir mūsų pasaulį. Mes, vokiečiai, turime daug už ką padėkoti lenkams. (Garsūs plojimai) Šiandien taip pat turėtume prisiminti kitų asmenų, atstovavusių daugeliui žmonių, vardus. Paminėsiu tik Andrėjų Sacharovą ir Václavą Havelą, kurie ėmlupti akmenis iš Berlyno sienos daug anksčiau, nei ji iš tiesų griuvo 1989 m. (Plojimai) Taip pat norėčiau dar kartą pabrėžti mūsų pagarbą ir dėkingumą Vengrijai, kuri pirmoji išdrįso atverti savo sienas. (Plojimai) Tai buvo laikas, kai žmonės veikvieni kitų vardu, nes sieklaisvės. Šį perversmą lėmtikros bendros pastangos ir jo svarbiausias rezultatas turėtų ir turi būti tvari Europos bendruomenė. Taigi į šią patirtį turėtume žvelgti kaip į paskatą Europoje vėl ieškoti mus vienijančių dalykų. (Plojimai) Nepamiršiu, kaip 1996 m. Jonas Paulius II savo kalboje prie Brandenburgo vartų kalbėdamas apie praeitį teigė, jog žmones vienus nuo kitų atskyrsienos ir mirtinos ribos. Tokiomis aplinkybėmis 1989 m. Brandenburgo vartai tapo liudininkais to, kaip žmonės nusikratpriespaudos jungo ir jį sunaikino. Užverti Brandenburgo vartai buvo atskyrimo simbolis. Kai pagaliau jie buvo atverti, jie tapo vienybės simboliu ir ženklu, kad Vokietijos konstitucijoje paskelbtas raginimas užbaigti Vokietijos suvienijimą buvo įgyvendintas laisvėje. Dabar žmonės gali teisingai teigti, kad Brandenburgo vartai tapo laisvės vartais. Norėčiau prie Popiežiaus žodžių pridurti, jei galiu tai padaryti būdamas protestantas iš Brandenburgo ir hugenotų palikuonis, kad griuvus Berlyno sienai, Brandenburgo vartai tapo Europos vienybės simboliu. Mes, vokiečiai, būtume neteisūs dėl savo nacionalinės vienybės, jei į tai nežiūrėtume, kaip į indėlį į Europos vienybę po mano čia paminėtų istorinių įvykių. (Plojimai) 1990 m. sausio 18 d. įvykusių pirmųjų ir vienintelių rinkimų į Rytų Vokietijos Liaudies Rūmus (vok. Volkskammer) rezultatas - tikrai visai visuomenei atstovaujantis parlamentas, o patys rinkimai parodgyvybišką ir stiprią demokratijos, kaip valdymo formos, jėgą. Rinkimuose dalyvavo ir balsavo 93,4 proc. rinkėjų. Manau, kad artimiausiu metu šis rezultatas nebus pagerintas. Nebuvo šiems rinkimams abejingų žmonių. Istorija šiuos rinkimus įvertins kaip stulbinantį įrodymą, kad mes, Rytų vokiečiai, išsilaisvinę 1989 m. rudenį, sugebėjome savo valstybėje 1990 m. pavasarį įdiegti demokratiją. VDR žmonės veikpasitikėdami ir atsakingai ir jie teisingai elgėsi su savo neseniai iškovota laisve. Demokratija ir laisvnėra paprastos abstrakčios sąvokos. Jos apima ir apibrėžia visus mūsų gyvenimo aspektus. Per rinkimų į Volkskammer dvidešimtųjų metinių minėjimą Reichstage pasakiau - ir dar kartą norėčiau tai pabrėžti čia - kad labai svarbu buvo tai, jog Volkskammer nedelsdamas aiškiai visiems mūsų kaimynams parodė, jog dėl pokyčių, susijusių su VDR ir Vokietijos susivienijimu, nekils rūpesčių. Parlamentas nedelsdamas laisva valia pripažino atsakomybę už visą Vokietijos istoriją. Jis nulenksavo galvą prieš aukas ir savo kaimynams lenkams suteikgarantiją dėl saugių sienų. Parlamentas taip pat paprašatleidimo už VDR dalyvavimą triuškinant Prahos pavasarį. Visa tai parlamentas padarprieš naujos vyriausybės išrinkimą, nes naujoji era po šaltojo karo buvo susitaikymo, taikos ir bendrijos laikas. Vien tik šis atsakomybės prisiėmimas tapo vienintelio laisvai išrinkto Rytų Vokietijos parlamento darbo pradžia. Visi vėliau sekę darbai buvo susiję su šiuo atsakomybės prisiėmimu arba jo pasekmė, jei galima taip sakyti. Šis atsakomybės prisiėmimas aktualus ir dabar, kai nebėra VDR, ir jis rodo įsipareigojimą visuose mūsų veiksmuose ieškoti dalykų, mus vienijančių Europoje. Rytų Vokietijos parlamentas įpareigojo mane įgyvendinti dviejų valstybių suvienijimo procesą. Norėčiau pabrėžti, kad tuo metu visi mes galėjome pasiekti tik tų dalykų, kurie jau seniai buvo tapę akivaizdūs dėl žmonių vienybės siekio. 1990 m. kovo 18 d. rinkimai taip pat buvo visuotinis referendumas dėl Vokietijos klausimo. Tačiau vis dar turėjome parengti sutartis ir patvirtinti reglamentus dėl beveik nesuskaičiuojamų problemų masto. Visoms visuomenės sritims reikėjo esminių pokyčių. Buvo atkurtos Vokietijos žemės, grąžintas galių padalijimas, atkurta teisinvalstybė, o švietimas, policija ir administracinės įstaigos tapo demokratiški. Vienas svarbiausių veiksnių buvo vietos savivaldos atkūrimas, siekiantis Šteino ir Hardenbergo Prūsijos reformą, po kurio žmonėms buvo sudarytos sąlygos 1990 m. gegužės 6 d. dalyvauti laisvuose vietos rinkimuose. Taip pat parengėme pagrindines nacionalines sutartis dėl ekonominės, valiutos ir socialinės sąjungos, susivienijimo sutartį ir, galiausiai, sutartį su sąjungininkais "2+4" - labai džiaugiuosi čia matydamas Rolandą Dumasą - kurią gruodžio 12 d. pasirašėme Maskvoje. (Plojimai) Per tuos šešis mėnesius pasiekėme labai daug, ir esame pagrįstai vadinami daugiausia dirbusiu parlamentu per mūsų istoriją. Iki šiol esu dėkingas, kad visi mūsų partneriai buvo labai atsakingi ginklo draugai. Čia galėčiau išvardyti labai daug žmonių, tačiau norėčiau paminėti tik Michailą Sergejevičių Gorbačiovą ir George'ą Bushą vyresnįjį. M. Gorbačiovo politika glasnost ir perestroika iš esmės prasidėjo nuo kalbos apie bendrus Europos namus. Ši politika pagaliau atvėrduris Vokietijos susivienijimui. Dėl šios priežasties niekuomet neturėtume pamiršti, kad Rusija yra svarbi šių Europos namų dalis ir mūsų partnerystsu Rusija yra būtina mūsų išlikimui. (Plojimai) Remiantis Atlanto aljanso pagrindu, George Bush suteikspecialią apsaugą mūsų apsisprendimo teisei. Taip pat norėčiau paminėti Jacques'ą Delors'ą, kuris daug pasiekeidamas Europos Komisijos pirmininko pareigas ir kuris mums suteikneįkainojamą pagalbą Vokietijos suvienijimo procese. Jis buvo tikras vokiečių draugas. Labai ačiū! (Plojimai) Buvau ir esu įsitikinęs, kad Vokietijos susivienijimui nebūtų taip plačiai pritarta ir šiuo klausimu nebūtų taip puikiai bendradarbiauta, jei šio proceso senojoje Federacinėje Respublikoje nebūtų rėmęs Helmut Kohl, kuris neginčytinai yra didis europietis. (Plojimai) Čia kartu įvyko du svarbūs dalykai. Neturinčiais precedento išsilaisvinimo taikiomis priemonėmis veiksmais Rytų vokiečiai nusimetpriespaudos jungą ir nugriovsieną. Per demokratiškus rinkimus jie sugebėjo pasiekti esminių pokyčių. Aukštai iškėlę galvas Rytų vokiečiai sakė: "Mes esame tauta", o vėliau po kelių savaičių - "Mes esame viena tauta". Tiek daug per tokį trumpą laiką pasiekę žmonės turėtų tvirtai savimi tikėti ir didžiuotis. Žmonės turėjo visas priežastis manyti, jog jie gali atlaikyti tai, ką dabar vadiname krize, ir kad po kiekvienos krizės jie taps stipresni. Turime keitimosi patirtį. (Plojimai) Kita vertus, turime pripažinti, kad esame šios didžios Europos tautų bendruomenės ir Atlanto aljanso dalis. Kitos valstybės ir tautos taip pat gynmūsų laisvę ir kiek galėdamos stengėsi padėti mums pasiekti vienybę. Todėl labai svarbu, kad sau ir būsimoms kartoms primintume, jog mes, vokiečiai, buvome patys atsakingi už pralaimėjimą ir mūsų valstybės padalijimą. Už savo vienybę ir laisvę turime padėkoti savo draugams, kaimynams ir partneriams. (Plojimai) Tačiau susivienijimas ne tik lėmdabar mūsų matomos Vokietijos susikūrimą. Dėl susivienijimo, be abejo, įvyko esminių pokyčių senojoje Federacinėje Respublikoje ir visoje Europoje. Šis pokyčių procesas nesilpsta ir toliau. Mūsų tauta ir mūsų valstybsugebėjo išspręsti Vokietijos klausimą. Dėjome daug pastangų, kad būtų pasiektas kitas Vokietijos konstitucijoje nustatytas tikslas - skatinti taiką pasaulyje, veikiant kaip lygiateisei vieningai Europos narei. Dabar norime ir galime būti varančiąja Europos vienybės jėga ir taikos pasaulyje garantu, nes savo vienybės pasiekėme taikiai, bendradarbiaudami su savo kaimynais ir tiems kaimynams esame daug skolingi. Tačiau svarbiausia, kad į šį uždavinį žiūrime kaip į vertingą mūsų valstybės teikiamą paslaugą. Tai sudarys mums sąlygas tikrovėje išoriškai įdiegti tai, kas valstybės viduje yra svarbus demokratijos turinys. Demokratija yra ne tiek valstybės tipas, kiek tikra paslauga, kurią visi teikia bendruomenei ir bendrai gerovei. Demokratijos sąlygomis labiau nei kitomis visi raginami imtis veiksmų ir dalyvauti. Tą patį galima pasakyti ir apie socialinę rinkos ekonomiką, kuri yra daugiau nei ekonomikos sistema. Šiai sistemai būtinas visų piliečių atsakomybės jausmas ir ši sistema jį skatina. Tokioje ekonomikoje bendra geroviškeliama aukščiau už privačius interesus ir turtas naudojamas taip, kad tarnautų bendruomenei, be kurios tokia ekonomika neveiktų. Vienaip ar kitai privalome sau kartoti, kad svarbus dalykas - mūsų valstybėje ir Europoje padalijimą pakeisti dalyvavimu. Tačiau dalyvavimas nereiškia, kad visiems kažkas duodama. Iš tiesų tai reiškia, kad visi gali prisidėti ir visi turi dalyvauti. Man vis daugiau susirūpinimo kelia didėjantis teisių, kurios yra mūsų laisvės pagrindas, nesilaikymas. Demokratijos tikrumas ir galia kyla vien tik iš piliečių požiūrio. Ši pilietiškumo sąvoka sudaro mums sąlygas kartu gyventi bendrijoje ir tai mus skatina nuolat ieškoti mus vienijančių dalykų. Esame tautų bendrijos, kuri užtikrina piliečių teises, siekia taikos ir gerovės ir nori gyventi taikoje, dalis. Mano nuomone, žemynas, kuriame gyvename, turės gerą ateitį, jei bus rastas šių teisingumo, demokratijos, taikos ir laisvės vertybių centrinis atskaitos taškas ir jei bus galima atkurti vienybę, kurią praradome po Antrojo pasaulinio karo. Kalbėjome apie Vakarų aljansą, Rytų bloką ir Rytų-Vakarų konfliktą; turėjome Rytų ir Vakarų Berlyną; mūsų pasaulis buvo padalytas į Rytus ir Vakarus, tačiau jis nebeturėjo centro. Sąžiningas mus vienijančių dalykų ieškojimas kartu yra mūsų centro paieška. Kartais tai, kad visi dalykai, be kurių Rytų Vokietijoje gyvenome ilgus metus ir kurių siekėme daugelį metų, dabar laikomi įprastais ir jie beveik nepastebimi, mane net priverčia susierzinti. Kalbu apie judėjimo, kalbos, prekybos, spaudos ir religijos laisvę. Kalbu apie teisę į laisvus ir sąžiningus slapto balsavimo rinkimus ir teisę bendrai priimti sprendimus. Dabar žmonės visus šiuos dalykus laiko tokiais įprastais, kad jų beveik nebepastebi. Visuomet yra rizika, kad į šiuos dalykus nebus kreipiama dėmesio ir jie nebus vertinami. Kartais susijaudinu, kai prisimenu, kaip dažnai žmonės buvo linkę rizikuoti viskuo, ką buvo pasiekę, nes jie tuos pasiekimus laikįprastais ir jų nebevertino. Taip pat žmonės per mažai stengiasi didinti savo laimėjimus. (Plojimai) Dažnai susiduriame su sudėtingais uždaviniais. Dabar, kai Europos Sąjunga išsiplėtė, turime ją sustiprinti. Tačiau tokie uždaviniai vis tiek yra patrauklesni už galimybę vėl įsitraukti į konfliktą. Daug geriau dirbti kartu siekiant įveikti krizes ir išspręsti problemas, nei stengtis susidoroti su jomis pavieniui. (Plojimai) Didžiausia nelaimEuropos tautoms būtų prarasti vienybę. Dėl šios priežasties ir ypač tokią dieną kaip ši, visi ieškokime mus vienijančių dalykų. Teisės ir laisvės, apie kurias kalbėjau, sudaro mūsų visuomenės, Europos Sąjungos ir mūsų bendrijos vertybių centrą ir pagrindą. Tai yra mus vienijantys dalykai. Iš šio centro kyla lemiama ir galbūt vienintelsvarbi Europos piliečiams tenkanti pareiga. Turėtume būti pasirengę ginti šias teises ir laisves. Laisvės gynimas yra Europos pagrindas. (Plojimai) Išmokome, kad laisvyra nedalijama. Negali viena tautos dalis būti laisva, o kita gyventi priespaudoje, kaip buvo mūsų atveju Vokietijoje. Berlyno sienos ir geležinės uždangos griūtis Europoje ne tik išlaisvino Rytų vokiečius ir beveik visas Rytų ir Vidurio Europos tautas. Šie reiškiniai sudarsąlygas galutinai pasiekti laisvę visai Europai. Dėl to Europos tautos bendrijoje gali rasti tik tuos dalykus, kurie priklauso jiems pačia tikriausia šio žodžio prasme. Privalome išlaikyti laisvę mūsų bendrijoje, kad užtikrintume sau gerą ateitį. Praėjęs amžius, su savo pakilimais ir baisiais nuosmukiais, mus išmokvieno dalyko. Istorija nėra mistinlemtis, kuri aplanko tautas. Istorija yra dalykai, kuriuos daro žmonės. Tačiau daug sudėtingiau paveikti žmonių veiksmus raginant juos keistis, nei rodant jiems gerą pavyzdį. Dalykai, kurie taikomi atskiriems žmonėms, taip pat taikomi ir parlamento nariams, vyriausybėms ir visoms tautoms. Negalime reikalauti, kad mūsų piliečiai gyventų mylėdami laisvę ir demokratiją. Turime parodyti jiems pavyzdį. Todėl šiandien jūsų prašau tik vieno dalyko ir primygtinai raginu Europos tautas: visoje savo veikloje ieškokime mus vienijančių dalykų, juos skatinkime ir ginkime. Esu dėkingas, kad turėjau galimybę prisiimti atsakomybę ir kad kaip pilietis, be abejo, vis dar esu atsakingas už Brandenburgą, savo namus, už savo tėvynę - susivienijusią Vokietiją, kurią myliu ir už Europą, nuo kurios vienybės priklausys mūsų lemtis ir ateitis. Labai jums ačiū. (Garsūs ilgi plojimai) Pirmininkas Kaip ir teigėte, pone L. de Maizière, mūsų susivienijimas - Vokietijos susivienijimas - prasidėjo netgi anksčiau, nes pakeitėme savo požiūrį į mūsų bendrą Europos istoriją ir mūsų bendrą Europos ateitį. Tačiau, be abejo, labiausiai jaudinantis momentas buvo 1990 m. spalio 3 d. Pastebėjote, kad nepasveikinau į Europos Parlamentą atvykusio buvusio Europos Parlamento pirmininko Hanso-Gerto Pötteringo, nes, pone Hansai-Gertai, jūs esate vienas iš mūsų. Jūs kiekvieną dieną esate čia ir dirbate su mumis, tačiau labai džiaugiamės, kad sėdite savo garbingoje vietoje tarp mūsų. Dabar kalbės mūsų antras gerbiamas kalbėtojas Jacques Delors. Jis buvo paskirtas Prancūzijos ministro pirmininko Jacques'o Chabano-Delmaso patarėju. Vėliau, dvejus su puse metų buvo Europos Parlamento nariu. Galbūt ne visi mes tai prisimename. Vėliau jis taip pat ėjo ekonomikos ir finansų ministro pareigas. Dvi kadencijas buvo Europos Komisijos pirmininku. Jis vadovavo bendrosios rinkos projektui ir buvo svarbus veikėjas rengiant ir įgyvendinant Mastrichto sutartį, kuri labai svarbi Europos Sąjungai. Jis įkūrekspertų grupę "Notre Europe" ir rengkai kurias kitas iniciatyvas ir joms vadovavo. (Plojimai) Jacques L. J. Delors buvęs Europos Komisijos pirmininkas. - (FR) Pone pirmininke, pone L. de Maizière, H. Van Rompuy, J. M. Barroso, Jūsų Ekscelencijos, Europos Parlamento nariai, ponios ir ponai, nuo Berlyno sienos griūties iki Vokietijos susivienijimo praėjo vos metai. Visi 1989-ieji buvo Europos tautų valios pareiškimo metai: Lenkijoje įvykiai prasidėjo nuo 1980 m. vasaros streikų Gdanske, o vėliau 1989 m. vasario-balandžio mėn. buvo pasirašyti Belvederio susitarimai, o 1989 m. birželio 4 d. įvyko pirmieji laisvi rinkimai; Čekoslovakijoje žmonės minėjo Jano Palacho susideginimą; Vengrijoje buvo iškilmingai palaidotas pagaliau reabilituotas Imre Nagy; Bulgarijoje buvo priverstas atsistatydinti prezidentas T. Zhivkov; ir, be abejo, Rytų Vokietijoje vis daugiau žmonių dalyvavo taikiose demonstracijose. Žmonių reikalavimai vis stiprėjo ir 1989 m. gegužės 2 d. atvėrus Vengrijos ir Austrijos sieną, kai kurie Rytų vokiečiai galėjo pereiti į Vakarus. Taigi tuo metu buvome akimirkos, kai istorija įgavo pagreitį, liudininkais ir privalome pripažinti, kad ši akimirka mus užklupo netikėtai. Kai kurie iš mūsų intuityviai žinojome, jog didėjo atotrūkis komunistinėse valstybėse, tačiau niekas negalėjo žinoti, jog kamštis iššaus taip greitai. 1989-ieji buvo didelių pokyčių visame pasaulyje metai, kai, prisimenu, žlugo A. Pinocheto diktatūra Čilėje ir įvyko Tiananmenio sukilimas Kinijoje. Grįžtant prie Europos, 1989 m. įvykiai galėjo bet kuriuo metu sukelti žiaurias represijas ar baigtis kruvinais konfliktais, dėl kurių kiltų ilgalaikis nestabilumas ir pavojus taikai. To neįvyko. Tai antroji pamoka, išmokta po liaudies sukilimų. Mes, išgyvenę šiuos įvykius, privalome apie juos liudyti. Iš tiesų naujos kartos turi būti mokomos apie to laikotarpio įvykius, nes jie jų nematsavo akimis. Šiandienos kartos gyvena gerovėje ir taikoje, į pasaulį krečiančius neramumus ir įtampą žiūrėdami iš tolo. Taigi vieninteliai smurto ir neapykantos vaizdai jų matomi tik žiniasklaidoje. Tačiau naujos kartos savo atmintyje turi išlaikyti labai svarbų faktą, kad būtent dėl daugelio pasaulio vadovų išmintingumo 1989-1990 m. europiečiai galėjo išgyventi pereinamąjį laikotarpį, kuris, nors, be abejo, buvo kupinas išgyvenimų, praėjo be jokio didesnio kraujo praliejimo ir pavojingų padarinių. (Plojimai) Bijodamas ką nors pamiršti, pasirodyti nejautrus ar būti nesuprastas, nevardysiu visų šių vadovų - tai padarL. de Maizière - kurių šaltakraujiškumą spaudimo akivaizdoje ir išmintį ką tik pagyriau. Tik norėčiau pasakyti, kad kai kurie iš šių vadovų, deja, nukentėjo nuo savo tautų ir savo pasekėjų nedėkingumo. Esu tikras, kad istorija ištaisys šias klaidas ir spragas ir šie įvykiai bus nušviesti teisingai. Tačiau trumpam grįžkime prie šoko, kurį 1989 m. lapkričio 9 d. sukėlBerlyno sienos griūtis. Politikams ir diplomatams dar nespėjus atgauti kvapo, Europos Bendrija jau turėjo reaguoti atsižvelgdama į Romos sutarties, apie kurią kalbėjo L. de Maizière, nuostatas. Lapkričio 11 d. sušaukiau skubų Europos Komisijos narių posėdį ir kai Vokietijos televizija ėmiš manęs interviu, užtikrinau, kad Rytų vokiečiai yra laisvi pasirinkti ir kad jiems yra vietos Europos Bendrijoje. Pasakiau, cituoju: "Esame didi bendrija, kurioje visi kartu kuriame savo ateitį, kad geriau panaudotume istoriją visų mūsų interesams". Tuo metu nebuvo įmanoma pasakyti daugiau. Mano pareiga buvo pasveikinti mūsų draugus Rytų vokiečius ir suteikti jiems viltį. Kartu stengiausi sušvelninti baimes ir nerimą, kurį jautdaugelis žmonių. Nuo to momento buvo surengta daug vadovų susitikimų visame pasaulyje, Jungtinių Valstijų ir Sovietų Sąjungos, Sovietų Sąjungos ir europiečių ir Rytų ir Vakarų Vokietijos ir keturių Antrojo pasaulinio karo sąjungininkų per vadinamąjį procesą "Du plius keturi". Be to, buvo daroma pažanga Vokietijos Federacinės Respublikos ir Vokietijos Demokratinės Respublikos atstovų, pirmiausia, L. de Maizière ir Kanclerio H. Kohlio, derybose. Reikėtų pasakyti, kad dėl šių radikalių politinio žemėlapio pokyčių kilo daug klausimų Europos Bendrijoje. Tačiau Europos Bendrija galėjo tik patvirtinti ir paremti dviejų Vokietijų susivienijimą ir ji taip padarEuropos Vadovų Tarybos posėdyje, kuris buvo surengtas 1990 m. balandžio 24 d. Dubline. Veikdama būtent taip ir atsižvelgdama į garantijas, duotas per procesą "Keturi plius du" sudarant ilgalaikius ir sąžiningus susitarimus, Bendrija liko ištikima savo pagrindinėms skleidžiamoms vertybėms: taikai, abipusiam tautų supratimui ir solidarumui ypač su visais vokiečiais - Rytuose ir Vakaruose. Be to, negaliu negalvoti, kad per visus tamsybės metus tautoms, gyvenusioms komunistinėje priespaudoje, atskaitos taškas ir švyturys visuomet buvo pats Bendrijos gyvavimas, o ne tik jos materialioji gerovė. Iš tikrųjų norėčiau jums priminti: Bendrija neatsiliko nuo visų šių įvykių. Jau 1989 m. liepos mėn. - tai turėtų prisiminti R. Dumas, nes buvo vienas iš dalyvavusių asmenų - dar prieš sienos griūtį, Komisija įtikino G7 valstybes patvirtinti pagalbos Centrinės ir Vidurio Europos šalims planą. Oficialiai įsivyravo atvirumo dvasia ir buvo patvirtintas palankus požiūris į galimą išsiplėtimą. Nors, reikia pasakyti, kad po sienos griūties didžiausias rūpestis buvo Vokietijos klausimas. Kokį kelią susivienijusi Vokietija pasirinks? 1989 m. lapkričio 19 d. F. Mitterrando iniciatyva buvo surengtas Europos Vadovų Tarybos posėdis, siekiant nutiesti kelią įprastoms abiejų Vokietijų ir jų partnerių konsultacijoms. Ilgame kanclerio H. Kohlio pranešime buvo įvertinta padėtis, kuri, be abejo, vis dar smarkiai kito. Istoriniai įvykiai ėmsparčiai rutuliotis. Europos Parlamentas tuo metu irgi veiklabai aktyviai ir dėmesingai. Jo diskusijose buvo keliami klausimai dėl Vokietijos ateities ir po 1987 m. Suvestinio Europos akto patvirtinimo suintensyvėjusio Europos integracijos proceso sulėtėjimo rizikos, dėl kurios baiminosi daug Europos Parlamento narių. 1989 m. lapkričio 28 d. Parlamentas patvirtino labai svarbią rezoliuciją, kurioje buvo patvirtinta, cituoju: "Visos Europos tautos, įskaitant lenkus, pagal Helsinkio galutinį aktą turi teisę gyventi turėdamos saugias sienas pagal šiuo metu nustatytas ribas". Taip Europos Parlamentas dalyvavo viename sudėtingiausių ginčų, kuris buvo išspręstas išlaikant Oderio-Lužicos Nisos sieną. 1990 m. sausio 17 d. eidamas Europos Komisijos pirmininko pareigas stovėjau prieš Europos Parlamentą ir sakiau, kad, cituoju: "Rytų Vokietija yra atskiras atvejis. Ji priklauso Bendrijai, jei ji pati to nori". Atsižvelgdamas į tokią nuomonę, jūsų Parlamentas įsteiglaikinąją komisiją, kad ji ištirtų Vokietijos susivienijimo proceso poveikį Europos Bendrijai. Ta Komisija, kuri, turiu pabrėžti, buvo sudaryta iš labai kvalifikuotų asmenų, įskaitant kelis užsienio reikalų ministrus, veiksmingai išsklaidabejones dėl Rytų Vokietijos žemių integracijos ir nutiesjai kelią. Visiems įvairių įsitikinimų skeptikams naudinga priminti, kad dėl Europos Parlamento pliuralistinės ir veikiančios demokratijos sąvoka yra ne tuščia viltis, bet tikrovė. Komisija šuo atveju tai parodė. (Plojimai) Apsvarstę visus dalykus turėtume deramai įvertinti Europos integracijos pasiekimus ir poveikį, nepaisant kliūčių šiame kelyje. Be abejo, nebandysiu išskirti svarbiausių faktų ir minčių, kurie padarįtaką šiam didžiam išsilaisvinimo judėjimui. Be abejonės, svarbiausia buvo tautų sugebėjimas atsilaikyti prieš priespaudą, rodyti savo laisvės troškimą ir tyliai rodyti savo drąsą. Tačiau pasielgčiau aplaidžiai, jei nepaminėčiau Jono Paulius II kreipimosi ir ypač jo raginimo lenkams kritiniu momentu: "Nebijokite!". Negaliu pamiršti ir Vakarų Vokietijos tvirtos, tačiau atviros ir dosnios, politikos VDR atžvilgiu per visus metus iki sienos griūties. Laisvtriumfavo, tačiau su laisve atėjo įsipareigojimai. Dėl Vokietijos susivienijimo sutarties kilo du iššūkiai. Pirmasis - Vakarų ir Rytų Vokietijos žmonės turėjo suprasti vieni kitus. Šis iššūkis buvo sprendžiamas didelės išminties, supratimo ir dosnumo dvasia. Antrasis - taip pat labai sudėtingas ekonominis ir socialinis iššūkis. Čia reikėjo milžiniškų pastangų, kurios pasireiškstambiais, siekiančiais 4-5 proc. Vakarų Vokietijos nacionalinio produkto, metiniais pervedimais iš Vakarų į Rytus, t. y., ponios ir ponai, 1 400 mlrd. EUR per 20 metų. Į šią sumą neįskaičiuotas kitas indėlis, tai techninpagalba, kurios reikėjo norint pertvarkyti Rytų Vokietijos ekonomiką. Pasiekimų mastą parodo vienas skaičius: per dvidešimt metų VDR vienam gyventojui tenkančios pajamos išaugo nuo 40 iki 73 proc., palyginti su Vakarų vokiečių pajamomis. Šios pastangos bus tęsiamos ir per ateinančius metus, nes solidarumo mokestis bus mokamas, jei neklystu, iki 2019 m. Patys vokiečiai tam pritarė. Dar reikia daug nuveikti keičiant požiūrį į ekonomikos ir socialines struktūras. Europos Bendrija savo ruožtu prisidėjo prie ekonomikos ir socialinės sanglaudos politikos, apie kurią Europos Parlamento nariai gerai žino, taikymo Rytų Vokietijos žemėms. Nors teikiamos sumos buvo mažesnės už vokiečių pastangas, Europos mokėjimais buvo aiškiai rodoma, kad Rytų Vokietijai suteiktas visapusiškos dalyvės Europos reikaluose statusas, buvo vykdomi vis platesni žmonių ir technologiniai mainai ir vyko nuolatinis Europos Komisijos ir naujų žemių vadovų dialogas. Norėjau, kad Bendrija nuveiktų daugiau, tačiau Vokietijos vadovai, sunerimę dėl partnerių reakcijos, paprašmanęs nebedidinti su struktūriniais fondais susijusių pastangų. Ponios ir ponai, po 20 metų, kai dėl finansų krizės daug žmonių kelia klausimą dėl Europos integracijos, 27 valstybės narės susiduria su istorine atsakomybe: didinti Europos integraciją ar priimant kompromisus, kurie gali būti būtini, tačiau nereiškia geros ateities, gyventi šia diena. (Plojimai) Kaip galima šiandien, kai džiaugsmingai švenčiame Vokietijos susivienijimą, nepaklausti Vokietijos, kokią ji mato Europos ateitį? Susivienijusi Vokietija yra Europos Sąjungą sudarančių 27 valstybių ekonomikos tvirtovė. Užtenka pateikti vieną skaičių: Vokietija sukuria 25 proc. viso Ekonominės ir pinigų sąjungos (EPS) BVP. Kalbu apie EPS todėl, kad norime mes to, ar ne, būtent ši sąjunga yra tvirčiausias Europos tautų, kurios turi tą pačią valiutą, teises ir dalijasi su tuo susijusiais įsipareigojimais, ryšys. Daug žmonių galbūt linkę tai pamiršti. (Plojimai) Geopolitine prasme Vokietija šiandien išlaiko pusiausvyrą tarp Europos Sąjungos ir likusios didelio Europos žemyno dalies. Tai stipri, ir daugeliu požiūriu patraukli pozicija, dėl kurios pačioje Vokietijoje ir už jos ribų kyla daug klausimų. Patys vokiečiai pritaria tokiam požiūriui - tai aiškiai rodo Vokietijos baltoji knyga dėl saugumo. Cituoju: "Atsižvelgiant į Vokietijos dydį, gyventojų skaičių ir geografinę padėtį, kuri yra žemyno centre, Vokietijai tenka svarbus vaidmuo formuojant Europos ir ne tik jos ateitį." Taigi nebegyvename laikotarpiu iki 1989 m., kai dėl visiems suprantamų priežasčių Vokietija rodsantūrumą ir taktą ir už tai netgi reikėtų padėkoti. Dėl tokio santūrumo viena po kitos Vokietijos vyriausybės vadovavo Europos integracijai, ypač kai reikėjo atsisakyti galingosios Vokietijos markės ("doičmarkės") - sakau galingosios "doičmarkės", nes tai yra 10 markių ir tai yra Vokietijos atgimimo simbolis - ir ją pakeisti bendra valiuta euru. Šios visai ne nostalgiškos pastabos yra vieno iš Europos aktyvistų kreipimasis ir jos skirtos ne tik Vokietijai, kurios susivienijimą švenčiame, o visoms valstybėms narėms. Ar vertybės, kurias mums suteikEuropos kūrėjai, vis dar mums svarbios? Ar jos vis dar dominuoja? Palikimas, kurį gavome, yra labiau susijęs su priežastimis, dėl kurių norime gyventi vieni šalia kitų, o ne su sutartimis, kurios yra paprasčiausi instituciniai susitarimai. Tačiau nenorėčiau baigti šia šiek tiek pesimistine gaida, prie klausimų palikdamas klaustukus. Ne, žinoma, ne. Mano atmintyje ir širdyje išliko būtent spalio 3 d. naktis, kai Europos Parlamento pirmininkas Barón Cresp ir aš turėjome malonumą ir garbę būti pakviesti į atmintiną vakarinį susirinkimą buvusiame Reichstage. Vakarų ir Rytų Vokietijos vadovai džiaugsmingai kartu atvyko į iškilmingą ir džiaugsmingą susirinkimą. Visi europiečiai dalijosi tais giliais jausmais. Po ceremonijos norėjau sužinoti, ką jaučia tauta ir išėjau į Berlyno gatves. Ten irgi mačiau tik iškilmingus ir džiaugsmingus veidus; nebuvo fanfarų ar pompastiškų demonstracijų. Buvo rami naktis, kuria visi mėgavosi, prisimindami buvusius istorinių įvykių nulemtus išsiskyrimus, kančias dėl išardytų šeimų; rami naktis, per kurią mąsčiau apie mūsų Europą, išlaisvintą nuo neapykantos ir konfliktų, Europą, kuri, norėjau, kad būtų vieninga, stipri ir dosni. Be abejo, pritarsite, kad reikia dar labai daug nuveikti didinant mūsų pasiekimus ir pažangą ateityje. (Parlamente esantys asmenys kalbėtojui plojo atsistoję.) Pirmininkas Prisimename, pone J. Delors'ai, jūsų kalbą Europos kolegijoje Briugėje 1990 m. pradžioje. Kalbėjote apie Vokietijos susivienijimą ir sakėte, kad Vokietijos susivienijimas - geriausias didesnio derinimo Europoje būdas ir geresnės Europos ateities ženklas. Tai buvo puiki ir įžvalgi kalba. Labai dėkoju ir už šiandieninę jūsų kalbą. Norėčiau padėkoti mūsų gerbiamiems svečiams iš Ispanijos, Prancūzijos, Vokietijos ir mūsų institucijų -Komisijos ir Tarybos - pirmininkams, kad buvote su mumis. Dabar girdėsime Europos himną.

Priekšsēdētājas paziņojums Priekšsēdētāja Dāmas un kungi! Es vēlos sniegt svarīgu paziņojumu attiecībā uz pēcpusdienas balsojumu. Tehnisku iemeslu dēļ balsojuma pēc saraksta rezultāti, kurus parāda un paziņo sēdes priekšsēdētāja, neatbilst precīzi patiesajam balsu skaitam, ko reģistrē balsošanas sistēma.. Nekādā gadījumā tas nav ietekmējis balsošanas rezultātus, jo vairākuma balsojumu tas nav mainījis. Tāpēc dienas vidus balsojumi nav apstrīdami un tiek uzskatīti par apstiprinātiem. Rezultāti, ko publicēs šodienas sēdes protokola pielikumā, būs pareizie rezultāti. Tehniskie dienesti, protams, pieliek visas pūles, lai noteiktu šo traucējumu cēloni, un sistēmas funkcijas rītdienas balsojumam būs atjaunotas.

Yhteinen Itämeren tutkimus- ja kehitysohjelma (BONUS-169) (keskustelu) Puhemies (ES) Esityslistalla on seuraavana Lena Ek'in teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunnan puolesta laatima mietintö ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston päätökseksi yhteisön osallistumisesta useiden jäsenvaltioiden yhteiseen Itämeren tutkimusohjelmaan (BONUS-169) - C7-0263/2009 -. Lena Ek Arvoisa puhemies, 150 vuodessa Itämeri on muuttunut koskemattomasta, kirkkaasta, niukkaravinteisesta arktisesta merestä pysyvästi kriisitilassa olevaksi mereksi. Ongelmat kuten rehevöityminen, leväkukinnot, myrkylliset jätteet ja biologisen monimuotoisuuden vaarantuminen pahenevat entisestään. Itämeren tilanne on erittäin vakava. Huolimatta 1990- ja 2000-luvun onnistuneista yrityksistä vähentää typpi- ja fosforipäästöjä lähes koko Itämeri kärsii nykyisin rehevöitymisen seurauksista. Samoin ympäristömyrkky- ja raskasmetallipitoisuudet ovat korkeita huolimatta esimerkiksi lyijy-, elohopea- ja DDT-päästöjen onnistuneesta vähentämisestä. En tiedä, onko kukaan teistä nähnyt leväkukintoja tällä aavalla ja aikaisemmin terveellä sisämerellä. Kun kesällä lähtee veneilemään suurenmoiseen saaristoon, vastassa on kymmenen senttimetrin paksuinen vihreä, pahanhajuinen leväkerros. Jos koirat juovat tätä vettä, ne kuolevat, ja jos lapset uivat siinä, he oksentavat ja kärsivät vatsavaivoista. Tämä on nykytilanne monin paikoin Itämeren ympäristössä. Jotta voidaan turvata kasvu ja maaseutuyhteisöt voivat vaurastua tulevaisuudessakin, on tärkeää parantaa tietämystä Itämereen kohdistuvista vaikutuksista. Itämeren alueen ekosysteemi on monimutkainen, ja sitä on mahdotonta ymmärtää, elleivät tutkijat tee valtioiden rajat ylittävää yhteistyötä kautta koko tämän sisämeren valuma-alueen. Tämänsuuntaista tutkimusta tehdään jo runsaasti, mutta sitä ei useinkaan koordinoida asianmukaisesti. Tänään käsittelemämme ehdotuksen - sitä kutsutaan lyhyesti nimellä BONUS - tavoitteena on saada tässä aikaan muutos. Toimia toteutetaan Itämeren alueen valtioiden yhteisen tutkimusohjelman puitteissa, ja siihen osallistuu tutkijoita myös Venäjältä, jotta voidaan vastata tämän alueen ympäristöhaasteisiin. BONUS muodostaa strategisen suunnitelman, jossa kahdeksasta Itämeren alueen valtiosta tulevalle yli 500 tutkijalle asetetaan yhteinen tavoite. EU ja Itämeren alueen valtiot investoivat siten yhdessä lähes 1 miljardi Ruotsin kruunua ympäristötutkimukseen. Itämeren alueella elää 85 miljoonaa ihmistä maissa, joiden talous on monin tavoin riippuvainen merestä. Samanaikaisesti yhteiskuntamme ovat syypäitä ongelman pahenemiseen päästöjen ja jätteiden kulkeutuessa veteen. Parempi kokonaisnäkemys tutkimuksesta on tarpeen, jotta Itämeri olisi mahdollista pelastaa. Alan tutkimus on pirstaloitunutta ja aivan liian riippuvaista niukoista paikallisista, alueellisista ja kansallisista tutkimusmäärärahoista. BONUS rakentuu sen sijaan EU:n tutkimuksen ja teknologisen kehittämisen puiteohjelmista saatujen kokemusten varaan. BONUS-ohjelman ansiosta osallistuvien valtioiden kansalliset tutkimusohjelmat ja -toimet yhdistetään ensimmäisen kerran yhteiseen strategiseen ohjelmaan, jolla on selkeä tavoite. Haluan kiittää kaikkia - kollegojani, puheenjohtajavaltio Espanjaa sekä tutkimus-, innovointi- ja tiedeasioista vastaavaa komission jäsentä - jotka ovat olleet mukana saamassa tämän aikaan. Tämäntyyppiset koordinoidut investoinnit ympäristötutkimukseen ovat yksi tekijä kestävän, dynaamisen ja resurssitehokkaan Euroopan luomisessa. Itämeri on hyvin elävä osa kaikkien tätä sisämerta ympäröivien kahdeksan maan kulttuuria: niiden kirjallisuutta, musiikkia ja taidetta. Haluamme säilyttää sen vielä lapsenlapsillemmekin. BONUS-ohjelmasta tulee myöhemmin osa tätä investointiperustaa. Máire Geoghegan-Quinn komission jäsen. - (EN) Arvoisa puhemies, haluan esittää kiitokseni Euroopan parlamentille ja erityisesti esittelijä Lena Ek'ille yhteistä Itämeren tutkimusohjelmaa (BONUS) koskevien Euroopan komission ehdotusten tukemisesta. Haluan kiittää myös teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunnan varjoesittelijöitä heidän rakentavasta tuestaan ja huomioida Euroopan parlamentin ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnan BONUS-ohjelmasta antaman myönteisen lausunnon. Yhdeksästä Itämeren rannikkovaltiosta kahdeksan on Euroopan unionin jäsenvaltioita, ja olemme kaikki tietoisia Itämerta koskevista erittäin monimutkaisista ja kiireellisistä ympäristöongelmista, joita Lena Ek hetki sitten hyvin vaikuttavasti esitteli. Nämä alati kasvavat paineet uhkaavat nyt Itämeren alueen valmiuksia jatkaa niiden erilaisten tuotteiden ja palvelujen toimittamista, joihin olemme tottuneet luottamaan. Tieteellä on erittäin suuri merkitys tutkimus- ja ympäristöpolitiikan alan julkisten toimien tukemisessa. Eurooppalaisen tutkimusjärjestelmän hajanaisuus ja sen kansallisten osien koordinoinnin ja johdonmukaisuuden puute kuitenkin heikentävät sen taloudellista kannattavuutta ja kokonaistehoa. Tämä on todellakin haaste, joka meidän on ratkaistava Itämeren alueella. On selvää, ettei mikään yksittäinen Itämeren valtio voi omin voimin onnistua ratkaisemaan kyseisen alueen monimutkaisia ympäristöongelmia. Itämeren ympäristöongelmien ratkaisemiseksi on nyt kiireesti kehitettävä aluetta koskeva merkittävä yhdennetty tutkimusstrategia, mahdollistettava valtioiden rajat ylittävät synergiaedut, yhdistettävä voimavarat, jaettava tietoa ja lisättävä tutkijoiden rajatylittävää liikkuvuutta. Siten voimme varmistaa Itämeren alueen kestävän tulevaisuuden. BONUS-aloite ja Itämeren aluetta koskevan EU-strategian yhteydessä toteutetut toimet tarjoavat rakenteen ja keinot näiden haasteiden ratkaisemiseksi tehokkaasti ja koordinoidusti. Olen tyytyväinen toimielinten sopimukseen, joka tehtiin viime huhtikuun 27. päivänä BONUS-aloitteen täytäntöönpanosta. Lisäksi haluan korostaa olevani pahoillani siitä, että jäsenvaltiot eivät ole päässeet yhteisymmärrykseen Euroopan komission alkuperäisen ehdotuksen mukaisesta mallista, joka perustuu tosiasialliseen yhteisbudjettiin. Ellei käytössä ole yhteisbudjettiin perustuvaa rahoitusjärjestelmää, ei yksinomaan tieteelliseen huippuosaamiseen perustuvien, valtioiden välisten parhaiden tutkimussuunnitelmien valintaa, konsortion laatua ja ennakoitua vaikutusta voida täysin taata. Etujen täysimääräinen hyödyntäminen, lisäarvon tuottaminen ja valtioiden rajat ylittävän yhteistyön avulla saavutettavat tehokkuusedut eivät ole mahdollisia. Tästä syystä Euroopan komissio haluaa korostaa, että tämän päätöksen seurauksia ei pidä käyttää ennakkotapauksena tulevia ehdotuksia ajatellen. Jäsenvaltioiden on sitouduttava rajat ylittävää rahoitusta ja yhteistyötä koskevaan tosiasialliseen yhteisbudjettiin ennen Lissabonin sopimuksen 185 artiklaan perustuvien uusien aloitteiden tekemistä. Palatakseni nykyiseen aloitteeseen, Euroopan komissio luottaa täysin siihen, että BONUS-ohjelmalla pystytään saamaan paras mahdollinen hyöty Itämeren alueen ympäristötutkimusohjelmista, parantamaan alueen tieteellisiä valmiuksia, helpottamaan tutkijoiden rajat ylittävää liikkuvuutta, edistämään synergiaetuja ja estämään tutkimushankkeiden turha päällekkäisyys. Siten varmistetaan Itämeren kestävä tulevaisuus. Anna Rosbach Arvoisa puhemies, BONUS-169 on merkittävä kokeiluhanke, ja siinä on kyse määrätyn alueen ympäristöongelmia koskevasta yhteistyöstä. Kaikki Itämeren alueen valtiot tukevat ohjelmaa yleisesti. Ohjelmaan on tarkoitus ottaa mukaan myös EU:n ulkopuolisia maita, jotka saastuttavat Itämerta laskemalla jätevetensä siihen. Itämerta pidetään yhtenä maailman saastuneimmista meristä. BONUS-ohjelmalla on valtava työ tuoda päivänvaloon Itämeren monet ympäristöongelmat. Itämerta uhkaavat kaikki maailman erityyppiset saasteet alkaen paperitehtaiden ja samankaltaisten teollisuudenalojen saasteista kalakantojen romahtamiseen, eivätkä suutariksi jääneet sinappikaasupommit ja Venäjän kaasuputket auta edistämään ekosysteemin hyvinvointia. Siksi kannatan varauksetta BONUS-ohjelmaa. Se ei kuitenkaan saa jäädä ainoaksi, vaan sitä on täydennettävä valtioiden ympäristötietoisuudella ja niiden toteuttamilla toimilla sekä myöntämällä rahoitusvaroja. Lambert van Nistelrooij PPE-ryhmän puolesta. - (NL) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen Máire Geoghegan-Quinn, hyvä esittelijä Lena Ek, Itämeren erityisongelmat ja sen konkreettinen tilanne edellyttävät erityistä lähestymistapaa. Siksi olen iloinen siitä, että voimme tässä vaiheessa saattaa asiat päätökseen sopimuksella ja että työt voivat alkaa. Haluan silti esittää muutamia ajatuksia. Kuten komission jäsen jo totesi, tavoitteenamme on ensisijaisesti ollut tosiasiallinen yhteisbudjetti, yhteinen rahasto, johon sovelletaan huippuosaamisen ja monitieteisen lähestymistavan kaltaisia arviointiperusteita. Kuulemisten tuloksena päädyttiin melko käytännölliseen lähestymistapaan, joka antaa maille mahdollisuuden tehdä itse valintoja hankeluettelon perusteella saadakseen omat yliopistonsa ja oppilaitoksensa mukaan. Minulla ei sinänsä ole mitään tätä lähestymistapaa vastaan - hyväksyn sen ehdottomasti - mutta meidän on arvioitava se. Se on tehtävä tehokkaasti, ja jos se tehdään oikein ja yhteistyö onnistuu paremmin kuin ennen, se voi hyvin olla esimerkki siitä, mihin pyrimme Eurooppa 2020 -strategialla. EU maksaa hieman lisää ja jäsenvaltiot maksavat lisämaksun. Kyse ei ole ainoastaan varsinaisesta tutkimuksesta vaan myös myöhemmästä täytäntöönpanosta. Ympäristön laatu on myös palautettava ennalleen tehokkaasti, joten seuratkaamme sitä tarkasti. Esitän vielä kaksi huomautusta. Ensinnäkin Itämerta koskeva lähestymistapa voi myös toimia esimerkkinä muille makroalueille, kuten Tonavan alueelle. Kysyisin komission jäseneltä, onko tällä perusteella pohdittu kyseistä aluetta... (Puhemies keskeytti puhujan.) Adam Gierek S&D-ryhmän puolesta. - (PL) Komission ehdotukseen sisältyvissä Itämeren hyvinvoinnin tutkimista koskevissa määräyksissä tuodaan esiin eräs tärkeä näkökohta: strategisen suunnittelun vaihe. Ilman tätä vaihetta kyse olisi vain tämän tutkimuksen laaja-alaisesta kehittämisestä. Tarvitsemmekin laajemman toimintasuunnitelman, paremman strategian, joka meren lisäksi käsittää sen valuma-alueen, joka parhaillaan tulvii pahasti, kuten tiedämme. Erityistä huomiota olisi kiinnitettävä myös asiantuntijoiden valintaan, sillä ehdotettua monipuolista tutkimustyötä ei voida pelkistää laboratoriossa jäljiteltäviksi ilmiöiksi. Tässä tapauksessa kenttätutkimukset liittyvät tiiviisti alueisiin, jotka kuuluvat määrättyjen jäsenvaltioiden lainkäyttövaltaan. Siksi EU:n lainsäädäntö on sovitettava yhteen kansallisen lainsäädännön kanssa. Komission on otettava tämä seikka huomioon riippumattomien asiantuntijoiden valinnassa. Itämeren alueella sijaitsevien uusien jäsenvaltioiden tutkimusvalmiuksien parantamisessa on otettava huomioon ensinnäkin se, että tutkimuspotentiaali näissä maissa vaihtelee ja että tutkimushenkilökunnan yleisesti hyviä valmiuksia haittaa huonompi laboratoriovälineistö. Siksi olen yllättynyt siitä, että yhteisbudjetin infrastruktuureihin liittyvien luontoissuoritusten enimmäismääräksi vahvistetaan 25 prosenttia. Toiseksi "yhteisbudjettia" ei monissa maissa sallita sekä oikeudellisista syistä että sillä perusteella, että se voisi haitata niissä parhaillaan toteutettavia tutkimussuunnitelmia. Kolmanneksi ohjelman strateginen vaihe tarvitsee aikaa. Tätä vaihetta pitäisi hyödyntää paremmin. Näin ollen on ensinnäkin välttämätöntä määritellä Itämeren ja sen valuma-alueiden tutkimusprioriteetit, ja sen jälkeen hankkeiden osallistujien on investoitava tutkimuslaitoksiinsa, jotta ne saavat valmiudet työstää näitä prioriteetteja. Venäjän ottaminen tasapuolisesti mukaan tähän tutkimukseen Itäisen kumppanuuden pohjalta on tärkeää. Satu Hassi Verts/ALE-ryhmän puolesta. - (FI) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, suuri kiitos mietinnön esittelijälle Ek'ille aivan erinomaisesta työstä. Tämä BONUS-tutkimusohjelma, joka on hyvin kannatettava ja hyvä aloite, on seurausta EU:n Itämeri-strategiasta. Pidän myös itse strategiaa erittäin merkittävänä edistysaskeleena. Itämerestähän tuli käytännöllisesti katsoen EU:n sisämeri kuutisen vuotta sitten laajenemisen yhteydessä. Tämä asia on tiedostettu liian hitaasti. Kuten esittelijä Ek totesi, Itämerta on tutkittu paljon, mutta liian vähän on koordinoitua tutkimusta, joka mm. luo tietopohjaa EU:n politiikkojen kehittämiselle paremmiksi ja älykkäämmiksi. Toivon, että koordinoitu tutkimus auttaa meitä tiedostamaan ainakin kaksi asiaa. Ensinnäkin Itämeren ekologinen tila on hälyttävä. Se on yksi maailman saastuneimmista meristä. Maailman suurin hapeton - siis kuollut - merenpohja-alue on Itämeressä. On sanottu, että Euroopan suurin autiomaa on Itämeren pohjassa. Toinen asia, jota tutkimus toivottavasti auttaa ymmärtämään paremmin on se, että syypäitä Itämeren tilaan olemme me itse. Pääongelma on rehevöityminen, jonka seurauksia mietinnön esittelijä myös hyvin kuvasi. Rehevöittävien ravinteiden - typen ja fosforin - suurin lähde on maatalous. Se tarkoittaa pääasiassa EU-maataloutta Itämeren valuma-alueella. Toivon siis, että yhteinen koordinoitu tutkimus auttaa tiedostamaan nämä asiat riittävän laajasti, ja että se auttaa meitä myös kehittämään parempia ja älykkäämpiä menetelmiä kaikille toimialoille, mutta erityisesti maatalouteen, sillä ovathan jokiin ja meriin valuvat lannoitteet viljelijöiden kannalta silkkaa resurssien tuhlausta. Hyvät kollegat, on kuitenkin muistettava, että tutkimus ei voi ratkaista kaikkea. Meidän on myös ymmärrettävä, että Itämeren pelastaminen edellyttää todellisia muutoksia myös politiikassa, ennen kaikkea maataloudessa, mutta myös muilla aloilla. Toivon, että teemme Itämerestä, joka on nyt yksi maailman saastuneimmista meristä, ja sen pelastamisesta menestystarinan, josta muu maailma voi ottaa oppia. Maria da Graça Carvalho (PT) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, kannatan Itämeren tutkimus- ja kehitysohjelmaa (BONUS-169), jolla yhdennetään Itämeren ympäristöä ja meren luonnonvarojen hallinnointia koskevat jäsenvaltioiden kansalliset ja Euroopan komission tutkimustoimet. BONUS-169-ohjelma on innovatiivinen malli ja näyttää esimerkkiä muuntyyppiselle alueyhteistyölle tieteellisen tutkimuksen alalla. Itämeren alueen tavoin muut alueet, kuten Kaakkois-Eurooppa, hyötyisivät jäsenvaltioiden ja komission yhteisistä toimista, joilla ratkaistaan yhteisiä haasteita ja tuetaan kestävää kehitystä niiden alueilla. Siksi kehotan parlamenttia ja komissiota harkitsemaan mahdollisuutta laatia Kaakkois-Eurooppaa koskeva yhteinen tutkimusohjelma, jossa keskityttäisiin erittäin tärkeisiin aloihin kuten meriin, biologiseen monimuotoisuuteen ja mereen perustuvaan energiantuotantoon sekä otettaisiin huomioon EU:n Atlantin akseli ja sen naapurialueet. Petru Constantin Luhan (RO) EU:n osallistuminen yhteiseen Itämeren tutkimus- ja kehitysohjelmaan on osoitus siitä, että EU:n toimielimet pyrkivät lisäämään politiikanalojen, ohjelmien ja muiden tutkimusalan yhteydessä mainittujen toimien yhdenmukaisuutta. EU:n tason yhteiset toimet ovat edellytys haasteiden ratkaisemiselle sekä ohjelmasuunnittelun tulosten ja vaikutusten tehostamiselle siten, että kaikki tutkimustoimet sisällytetään yhtenäiseen, hyvin koordinoituun ohjelmaan, jolla edistetään alueen kestävää kehitystä. BONUS-ohjelmalla on erityinen merkitys Itämeren alueelle. Sen merkitys ei kuitenkaan saisi rajoittua vain kyseiselle alueelle. Toivoisin, että BONUS-ohjelmaa hyödynnettäisiin tulevaisuudessa mallina muille EU:n alueellisen yhteistyön muodoille esimerkiksi Tonavan tai Välimeren alueilla. Tämän ansiosta Euroopan unionista voi tulla voimakas, dynaaminen ja kilpailukykyinen. RadvilMorkūnaitė-Mikulėnien (LT) Yhteisen Itämeren tutkimus- ja kehitysohjelman (BONUS-169) toteuttaminen on paljastanut Itämeren katastrofaalisen tilan etenkin niillä alueilla, joissa paitsi Euroopan unionin jäsenvaltioilla myös EU:n rajanaapurivaltioilla on suunnitteilla tai käynnissä laajoja energiainfrastruktuurihankkeita. Joissakin paikoissa genotoksisuus on lisääntynyt monisatakertaisesti. BONUS-ohjelma on jo osoittanut mahdollisuutensa edistää Itämeren ympäristöseurantaa, ja siksi on välttämätöntä jatkaa Itämeren tilaa koskevia aktiivisia tutkimuksia. Jotta voidaan varmistaa mahdollisimman perusteelliset ja puolueettomat tutkimukset, on erittäin tärkeää saada kaikkien Itämeren rannikkovaltioiden tutkijat tasapuolisesti mukaan tutkimuksiin. BONUS-ohjelma on niin kutsuttu ennaltaehkäisevä toimi, jossa kiinnitetään huomiota Itämeren monimutkaiseen ekologiseen tilaan. Ainoastaan rahoittamalla tutkimusta asianmukaisesti ja ottamalla uhkat ajoissa huomioon pysäytämme luonnonkatastrofit, ja luotan siihen, että huolehdimme Itämeren... Elena Oana Antonescu (RO) Joidenkin alueiden ympäristöongelmat voitaisiin hoitaa paljon tuloksekkaammin, jos yksittäiset maat yhdistäisivät toteuttamansa tutkimustoimet. Siksi kannatan komission ehdotusta ja esittelijän ehdotusta tuen myöntämisestä Itämeren aluetta koskevalle BONUS-ohjelmalle. Mielestäni oli hyvä ajatus sisällyttää ehdotukseen johdanto-osan kappale, jossa pyydetään komissiota toteuttamaan BONUS-ohjelman loppuarviointi tämänkaltaisten ohjelmien täytäntöönpanon laadun ja tehokkuuden selvittämiseksi erityisesti määriteltyjen tavoitteiden saavuttamisen kannalta. Nämä tulokset on julkaistava ohjelman internetsivustolla, jotta kansalaiset saavat tietoa ohjelman kulusta ja toimivuudesta. Yritysten edustajat voivat myös laatia liiketoimintasuunnitelmansa niiden suositusten ja mahdollisuuksien perusteella, jotka tulevat esiin tätä aluetta koskevissa tutkimustuloksissa. Meidän kannaltamme on tärkeää saada tietää, mitä konkreettista hyötyä BONUS-ohjelman tuloksista on ympäristölle, kansalaisille ja Itämeren alueen kehittämiselle etenkin nykyisen talouskriisin aikana. Czesław Adam Siekierski (PL) Arvoisa puhemies, kannatan varauksetta Itämeren yhteisen tutkimus- ja kehitysohjelman (BONUS) perustamista. Olen varma siitä, että rajat ylittävään keskinäiseen yhteistyöhön ja kokemustenvaihtoon perustuvan yhdennetyn ylikansallisen tutkimusohjelman perustaminen edistää tehokkaampia Itämeren suojelutoimia ja saa alueella aikaan kestävää kehitystä. Kahdeksan jäsenvaltiota käynnisti BONUS-ohjelman. Itämeren maihin on otettu mukaan yksi maa lisää: Venäjä. Siksi on perusteltua, että venäläiset tutkijat osallistuvat ohjelmaan. Tutkimusohjelman pitäisi täydentää joitakin ehdotuksia, jotka koskevat unionin tätä aluetta varten kehittämää strategiaa ja makroalueiden asemaa tulevassa koheesiopolitiikassa, josta parlamentissa keskusteltiin kaksi kuukautta sitten. On sääli, että emme pystyneet keskustelemaan avoimesti ja selvittämään, mitä seurauksia ja vaaroja Itämerelle aiheutuu rakentamisesta ja käytöstä (...). (Puhemies keskeytti puhujan.) Piotr Borys (PL) Arvoisa puhemies, paljon kiitoksia tästä puheenvuorosta. Toteaisin, että koko Itämeren alaan liittyvä nykytutkimus olisi nähtävä osana Euroopan unionin valtaisaa alueellista yhteenkuuluvuutta. Keskittykäämme tänään useisiin merkittäviin rinnakkaisstrategioihin: Itämeri-strategiaan, Euro-Välimeri-yhteistyökumppanuuteen ja Tonavan aluetta koskevaan EU:n strategiaan. On kuitenkin muistettava, että näiden alueiden välille on luotava yhteydet. Nyt tavarakauppaa käydään edelleen pääasiassa Indokiinan kanssa, ja siksi on erittäin tärkeää keskittyä varmistamaan, että myös Itämeri-strategiaan sisältyy mahdollisuus hyödyntää TNT-verkon pohjois-eteläsuuntaisia yhteyksiä. Onneksi kyseinen strategia on nykyisin julkisesti käytettävissä, ja toivon, että myös Itämeren alue liitetään tiiviisti eteläiseen Eurooppaan useisiin rinnakkaisratkaisuihin perustuvan TNT-verkon avulla. Máire Geoghegan-Quinn komission jäsen. - (EN) Arvoisa puhemies, haluan esittää kiitokseni esittelijä Lena Ek'ille ja niille kymmenelle Euroopan parlamentin jäsenelle, jotka varasivat näin myöhään illalla aikaa keskustellakseen tästä asiasta parlamentissa. Olen erittäin tyytyväinen siihen, että kaikki 185 artiklassa tarkoitetut aloitteet, joista ilmoitettiin EU:n seitsemännen puiteohjelman yhteistyötä koskevassa osiossa, on nyt hyväksytty. Tämä on poliittinen saavutus kaikille Euroopan unionin toimielimille. On selvää, että BONUS-aloite auttaisi Itämeren alueen maita ratkaisemaan tehokkaammin tämän alueen erittäin monimutkaiset ja kiireelliset ympäristöongelmat edistämällä synergiaa ja torjumalla yksinomaan kansallisten tutkimustoimien turhaa päällekkäisyyttä. Kun otetaan huomioon ne keskeiset maailmanlaajuiset poliittiset ongelmat, joita meillä on ratkaistavana esimerkiksi sellaisilla politiikanaloilla kuin ilmastonmuutos, energia-ala, elintarvikkeet ja terveys, voimavarojen yhdistämisestä ja yhteistyöstä tulee välttämätön edellytys. SEUT 185 artiklassa tarkoitetut aloitteet ovat merkittävässä asemassa joidenkin näiden keskeisten ongelmien ratkaisemisessa. Näistä aloitteista saatujen kokemusten ansiosta pystymme kehittämään vielä parempia ja tehokkaampia tapoja tehdä yhteistyötä EU:n tasolla ja hyödyntää täysimääräisesti sekä kansallisia että yhteisön tutkimusohjelmia. Kuten totesin nimitykseni vahvistamiseksi pidetyssä Euroopan parlamentin kuulemistilaisuudessa viime tammikuussa, olen vakaasti sitoutunut eurooppalaisen tutkimusalueen toteuttamiseen kokonaisuudessaan, mutta meidän on tehtävä yhteistyötä sovinnollisesti ja yksimielisesti, jos aiomme saavuttaa tämän tavoitteen. Tämä on ratkaisevan tärkeää Euroopan unionin tulevan talouskehityksen kannalta ja jos aiomme varmistaa, että EU saavuttaa maailmanlaajuisen johtoaseman tutkimuksen, innovaatioiden ja tieteen alalla. Lena Ek Arvoisa puhemies, BONUS-ohjelma on oikeastaan 185 artiklassa tarkoitettu kokeiluhanke, ja voin vakuuttaa kaikille niille, jotka aikovat työskennellä sen parissa tai tutustua siihen tai joihin se vaikuttaa, ettei se ole helppo hanke. Ei ole helppoa yhdistää Euroopan unionin ja useiden eri jäsenvaltioiden tutkimusvaroja. Haaste on valtava. Ei ole helppoa sovittaa yhteen erilaisia akateemisia tutkimuskäytäntöjä ja -perinteitä, kun 16 laajaa tutkimusryhmää, 500 tutkijaa, kahdeksan maata ja muut EU:n jäsenvaltiot sekä kaikki ne, jotka arvioivat ja tarkastavat toimintamme asianmukaisuuden ja tehokkuuden, seuraavat, miten se käytännössä sujuu. Tämä vaatii mukana olevilta tutkijoilta paljon. Se vaatii paljon jäsenvaltioilta ja niiden hallituksilta, ja voin vakuuttaa teille, että se vaatii vaikeita poliittisia päätöksiä ja vahvaa poliittista johtajuutta, mutta se on meidän tehtävämme. Tutkimusohjelmamme on arvioitava perusteellisesti, ja meidän on kannettava tämä valtava vastuu, sillä meidän on ratkaistava ongelmat yhdessä Itämeren takia. Meidän on kuitenkin myös kehitettävä malli, jonka avulla voidaan saavuttaa edistystä muualla Euroopassa. Tämä koskee suuria jokia, Välimerta ja sitä, miten yleisesti ottaen käytämme veronmaksajilta saatuja yhteisiä varoja EU:n ohjelmiin ja kansallisiin ohjelmiin. Itämeri on ollut osa yhteistä historiaamme ja kulttuuriamme jääkauden päättymisestä lähtien ja käynyt läpi viikinkiajan, keskiajan kaupankäynnin ja kylmän sodan aikaisen "vapauden meren", ja nyt se on meri, jota vanhempamme ja lapsemme rakastavat ja jonka hoito on meidän vastuullamme. Kun otetaan huomioon nämä ongelmat ja ratkaistavanamme olevat valtavat haasteet, haluaisin jälleen kerran kiittää kaikkia mukana olleita. Työ ei pääty täällä tekemiimme päätöksiin ja allekirjoittamiimme asiakirjoihin, vaan nyt se vasta alkaa. Puhemies (ES) Keskustelu on päättynyt. Äänestys toimitetaan huomenna klo 12.00.

Situation von Menschen mit Behinderungen in der erweiterten Europäischen Union: Europäischer Aktionsplan 2006-2007 Der Präsident Als nächster Punkt folgt der Bericht von Elizabeth Lynne im Namen des Ausschusses für Beschäftigung und soziale Angelegenheiten über die Situation von Menschen mit Behinderungen in der erweiterten Europäischen Union: Europäischer Aktionsplan 2006-2007. Elizabeth Lynne Berichterstatterin. - (EN) Herr Präsident! Ich freue mich, dass mir Gelegenheit gegeben wurde, als parlamentarische Berichterstatterin für den Aktionsplan zugunsten von behinderten Menschen zu fungieren. Ich habe eng mit Behindertenorganisationen, der Kommission und meinen Kolleginnen und Kollegen vom Europäischen Parlament zusammengearbeitet, und ich möchte den Schattenberichterstattern recht herzlich für ihre Mitwirkung danken. Mein Dank gilt auch dem Sekretariat und ganz besonders dem Europäischen Behindertenforum. Zudem habe ich weitere 100 Behindertenorganisationen in ganz Europa um Ratschlag ersucht. Ich hoffe aufrichtig, aus dem Bericht ist ersichtlich, dass er nicht von mir allein, sondern vom gesamten Ausschuss angefertigt wurde. Ich habe die Mitteilung der Kommission unterstützt, jedoch die Ansicht vertreten, dass in einigen Bereichen noch weiterer Handlungsbedarf besteht. Vor allem was den Bereich Beschäftigung betrifft, kommt es zunächst einmal darauf an, die geltenden Rechtsvorschriften, insbesondere die Beschäftigungsrichtlinie aus dem Jahr 2000, vollständig umzusetzen. Mir ist bekannt, dass die Kommission die Umsetzung aufmerksam überwacht. Allerdings müssen einige Grauzonen, wie die Begriffe "angemessene Vorkehrungen" oder "angemessene Anpassungen", noch ausgeleuchtet werden. Wichtig ist auch, dass die Gewerkschaften die Bürger darüber aufklären, welche Rechte ihnen gemäß den Antidiskriminierungsgesetzen zustehen. Doch ganz gleich, was wir alles im Bereich Beschäftigung auf die Beine stellen: All dies nützt den behinderten Menschen nur wenig, wenn sie keinen Zugang zu öffentlichen Gebäuden und Verkehrsmitteln haben. Deshalb lautet eine meiner Forderungen, dass weitere Rechtsvorschriften für den Busverkehr erlassen werden müssen, so wie dies ja auch schon für den Flugverkehr geschehen ist. Ich weiß, dass die Kommission diesen Bereich ebenfalls gerade prüft. Bei der Integration spielen auch Bildung und Ausbildung eine wesentliche Rolle. Ich habe stets die Ansicht vertreten, dass sich die Mitgliedstaaten darum bemühen sollten, behinderte Kinder möglichst in Regelschulen einzuschulen. Zugleich gilt aber auch zu bedenken, dass sich einige Kinder in solch einem Umfeld nicht frei entfalten werden, vor allem wenn es keine richtige Betreuung gibt. Die Bedürfnisse der Kinder müssen an erster Stelle stehen. Auch müssen wir uns um den Zugang zur Informationstechnologie kümmern, das heißt um zugängliche Websites. Derzeit sind 80 % der öffentlichen Websites nicht frei zugänglich, und wir sollten dafür sorgen, dass alle Dokumente, insbesondere die der Kommission und der EU, in zugänglichen Formaten zur Verfügung gestellt werden. Des Weiteren sollten wir dafür Sorge tragen, dass behinderte Kinder und Erwachsene Zugang zu Sporteinrichtungen haben. Ein ganz entscheidender Faktor ist aber die Entinstitutionalisierung, was allerdings ein ausreichendes Angebot an Qualitätsdienstleistungen in Gemeinschaftseinrichtungen voraussetzt. Auch dürfen Menschen mit psychischen Problemen nicht länger stigmatisiert werden. Wenn wir von Behinderungen sprechen, dürfen wir nicht vergessen, dass wir damit alle Arten von Behinderungen meinen: Menschen mit Einschränkungen der Beweglichkeit bzw. des Hör- und Sehvermögens sowie Menschen mit psychischen Problemen, Lernschwierigkeiten, chronischen Krankheiten oder sonstigen verborgenen Behinderungen. Deshalb habe ich in meinem Bericht gefordert, dass der Begriff "Behinderung" klar definiert werden sollte. Ich begrüße zwar die Entscheidung des Gerichtshofs vom 11. Juli, doch muss hier noch mehr getan werden. Ein weiterer Meilenstein war die Einigung, die im Laufe dieses Jahres zum Übereinkommen der Vereinten Nationen über die Rechte von Menschen mit Behinderungen zustande kam. Auch hierfür war ich als Berichterstatterin des Parlaments tätig. Allerdings müssen wir nun auf eine rasche Unterzeichnung und Ratifizierung des Übereinkommens drängen. Ferner sollten wir uns weiterhin dafür stark machen, dass gemäß Artikel 13 eine eigene Richtlinie zum Thema Behinderung vorgelegt wird, um somit die Diskriminierung beim Zugang zu Waren und Dienstleistungen zu verbieten. Ich entschuldige mich nicht dafür, dass ich darauf immer und immer wieder hinweise, und ich habe diese Forderung auch nochmals in meinen Bericht einfließen lassen. Es bringt überhaupt nichts, lediglich Lippenbekenntnisse zu den Rechten von behinderten Menschen abzugeben. Wir müssen weiterhin für alle EU-Bürger - ob nun mit oder ohne Behinderungen - kämpfen, damit ihnen allen eine gleiche Behandlung zuteil wird. Vladimír Špidla Mitglied der Kommission. (CS) Herr Präsident, meine Damen und Herren! Ich möchte dem Parlament und vor allem Frau Lynne als seiner Berichterstatterin dafür danken, dass dieses wichtige Thema auf die Tagesordnung der heutigen Sitzung gesetzt wurde. Ich freue mich festzustellen, dass das Parlament und die Kommission zum Thema Behinderungen sehr ähnliche Ansichten vertreten. Ich möchte dem Parlament insbesondere für seine Unterstützung bei der Erarbeitung und Umsetzung der europäischen Strategie für Menschen mit Behinderungen danken. Dabei geht es nicht ausschließlich darum, Menschen mit Behinderungen in die Lage zu versetzen, ihr Recht auf Menschenwürde, Gleichbehandlung, eigenständige Lebensführung und Teilhabe an der Gesellschaft in Anspruch zu nehmen. Behinderte Menschen müssen die Chance haben, ihre Fähigkeiten zu entwickeln und in der Gesellschaft und der Wirtschaft mitzuwirken. Der Aktionsplan der Kommission zugunsten behinderter Menschen bietet einen strategischen Rahmen für die Festsetzung der aktuellen Schwerpunktaufgaben. Wie im Bericht von Frau Lynne betont wird, wirken sich die Politiken und Aktivitäten der Gemeinschaft auf ganz unterschiedliche Weise auf die Situation von Menschen mit Behinderungen aus. Deshalb empfahl der Rat den Mitgliedstaaten im Jahre 2003, den Aktionsplan bei der Erarbeitung ihrer Politiken umfassend zu berücksichtigen. Ende 2005 nahm ich an einer Tagung zur Chancengleichheit für Behinderte teil, mit der die im Bericht erwähnte zweite Phase des Aktionsplans der EU für Behinderte 2006-2007 eingeleitet wurde. Werfen wir zunächst einen Blick auf den aktuellen Stand der Dinge. Die der Kommission vorliegenden Zahlen sprechen eine eigene Sprache. Nach eigener Einschätzung haben 44,6 Millionen Menschen im arbeitsfähigen Alter - also jeder sechste EU-Bürger - ein lang andauerndes Gesundheitsproblem oder eine Behinderung. Lediglich 40 % der Menschen mit Behinderungen sind erwerbstätig, dem stehen 64,2 % der nicht behinderten Menschen gegenüber. Selbst bei Menschen mit einer relativ geringen Behinderung beträgt die Erwerbsquote unter 50 %. Man hat festgestellt, dass 43,7 % der Behinderten arbeiten könnten, wenn man sie angemessen unterstützen würde. Das Programm der Kommission für 2006-2007 soll daran etwas ändern. Deshalb müssen in der Praxis Ressourcen geschaffen werden, die Behinderte in die Lage versetzen, ihre Rechte auszuüben, dieselben Wahlmöglichkeiten in Anspruch zu nehmen wie nicht behinderte Menschen, über ihr eigenes Leben zu entscheiden, am wirtschaftlichen Leben teilzunehmen, sich privat und beruflich allseitig zu entwickeln und so wie alle anderen Bürger ihren Pflichten nachzukommen. Vor diesem Hintergrund werden für den Zeitraum 2006-2007 vier Prioritäten gesetzt. Auf seiner Frühjahrstagung 2006 räumte der Rat auch der Erhöhung der Erwerbstätigen- und Erwerbsquoten behinderter Menschen Priorität ein. Im Mittelpunkt des europäischen Aktionsplans für das kommende Jahr muss der Zugang zu hochwertigen und bezahlbaren Leistungen für Behinderte stehen. Damit behinderte Menschen ihre Bürgerrechte wahrnehmen und eigenständig leben können, muss unbedingt für einen behindertengerechten Zugang zu materiellen Werten und Leistungen gesorgt werden. Die Union muss in der Lage sein, die Entwicklung von Faktoren, die sich auf die Situation behinderter Menschen auswirken, besser zu analysieren und zu ermitteln. Dieser Aktionsplan hat bereits zu positiven Ergebnissen geführt. Inzwischen wurde der erste europäische Rechtsakt verabschiedet, in dem es speziell um die Rechte Behinderter geht. Dieser Rechtsakt über die Rechte und Pflichten von Menschen mit Behinderungen im Bereich des Luftverkehrs wurde von der Berichterstatterin erwähnt. Die neuen Strukturfondsregelungen garantieren das Recht von Behinderten auf Zugang zu gemeinschaftlich finanzierten Projekten und sehen vor, dass das Prinzip des Zugangs auf allen Stufen von Aktivitäten im Rahmen der Strukturfonds durchzusetzen ist. Die Annahme des UN-Übereinkommens über die Rechte von Menschen mit Behinderungen stellt ein Ereignis von historischer Tragweite dar. Die Europäische Gemeinschaft hat sich erstmals in der Geschichte als Ganzes einem Übereinkommen angeschlossen. Mit diesem Übereinkommen haben die Grundsätze der EU-Strategie für Menschen mit Behinderungen - nämlich Nichtdiskriminierung, Chancengleichheit und aktive auf die soziale Integration gerichtete Maßnahmen - eine solide Grundlage erhalten. Gyula Hegyi Verfasser der Stellungnahme des mitberatenden Ausschusses für Kultur und Bildung. - (EN) Da unser Vorsitzender, Herr Sifunakis, heute verhindert ist, werde ich mich zu diesem Thema äußern. Wir und jedes Mitglied der Arbeitsgruppe der PSE im Ausschuss für Kultur und Bildung teilen die Ansicht, dass dieser Angelegenheit große Bedeutung zukommt. Das Jahr 2007 wird das Europäische Jahr der Chancengleichheit sein, in dessen Verlauf wir auch dem Thema Behinderung in den Bildungs- und Kulturprogrammen Aufmerksamkeit schenken müssen. Mithilfe der neuen digitalen Technologien, insbesondere im Medienbereich, kann behinderten Menschen heute mehr Chancengleichheit geboten werden. Wir müssen jetzt alles daran setzen, dass diese Instrumente zugunsten behinderter Menschen eingesetzt werden. Die Europäische Union führt zwischen den Jahren 2007 und 2013 bedeutende mehrjährige Kulturprogramme durch. Unsere Gruppe spricht sich dafür aus, die Teilhabe behinderter Menschen an diesen Programmen zu stärken. Vor einigen Wochen begrüßte ich hier eine Besuchergruppe, zu der auch einige behinderte Menschen gehörten. Wir - die Mitglieder des Europäischen Parlaments - können auch stärkeres persönliches Engagement zeigen. Unsere Möglichkeiten sind vielleicht bescheiden, aber wir können beispielsweise mehr behinderte Besucher ins Parlament einladen. Iles Braghetto im Namen der PPE-DE-Fraktion. - (IT) Herr Präsident, verehrte Kolleginnen und Kollegen! Der Europäische Aktionsplan 2006-2007 für Menschen mit Behinderungen legt eine Strategie fest, die auf dem Grundsatz des gleichen Zugangs zu Gütern und Dienstleistungen für jeden europäischen Bürger beruht. Es handelt sich dabei um eine Kultur, die nicht mehr mit der Vorstellung von einer passiven Betreuung verbunden ist, sondern mit dem Ziel der Integration, der aktiven Teilhabe am wirtschaftlichen und gesellschaftlichen Leben sowie der Anerkennung des Schutzes ihrer Rechte. In den Mittelpunkt rückt somit das Thema Lebensqualität, sodass die Menschen mit Behinderungen ihre Erwartungen erfüllen können und dabei ihre Menschenwürde gewahrt wird. Aus diesem Grund heben wir auch die Bedeutung des Zusammenhangs zwischen Gesundheitszustand und Lebensumfeld hervor. Wir unterstützen die Formulierung der drei folgenden Ziele: Vollendung der Implementierung der Richtlinie für die Verwirklichung der Gleichbehandlung in Beschäftigung und Beruf; stärkere Berücksichtigung des Themas Behinderung in den einschlägigen Gemeinschaftspolitiken; Verbesserung der Zugänglichkeit für alle. In unseren Änderungsanträgen haben wir die Notwendigkeit eines im Wesentlichen einheitlichen Vorgehens aller Mitgliedstaaten im Verkehrsbereich und bei der Mobilität, bei der Sicherstellung einer angemessenen Unterstützung in der Schul- und Berufsausbildung und in der Familie sowie bei der Förderung der Zeichensprache herausgestellt. Von grundlegender Bedeutung ist es außerdem, die Notwendigkeit der Festlegung und Gewährleistung hoher europäischer Qualitätsstandards für Sozialdienste zu betonen, denn die Qualität und Erfüllung des Lebens der Menschen wird in Zukunft von den Dienstleistungen abhängen, die sie erhalten. Deshalb hoffen wir, dass immer mehr konkrete, praktische Maßnahmen auf die Grundsatzerklärungen folgen werden. Abschließend danke ich der Berichterstatterin, Frau Lynne, für ihre Arbeit. Evangelia Tzampazi im Namen der PSE-Fraktion. - (EL) Herr Präsident! Der Bericht meiner Kollegin und Freundin Elizabeth Lynne, der ich zu ihrer kohärenten und integrierten Arbeit gratulieren möchte, legt die Grundprinzipien fest, denen die Politik der Europäischen Union und der Mitgliedstaaten beim Thema Behinderung folgen muss. Hervorheben möchte ich dabei insbesondere, dass es notwendig ist, die Zugänglichkeit der bebauten Umwelt für Menschen mit Behinderung zu gewährleisten. Wir müssen die Hindernisse beseitigen, die Menschen mit Behinderungen davon abhalten, am wirtschaftlichen, gesellschaftlichen und kulturellen Leben teilzuhaben. Indem wir ihnen den natürlichen Zugang zu Waren und Dienstleistungen verwehren, grenzen wir nicht nur einen erheblichen Teil der Bevölkerung aus, sondern richten wir zugleich einen beträchtlichen wirtschaftlichen Schaden an, da wir sie vom Arbeitsmarkt und vom Wirtschaftsleben generell ausschließen und sie in ein von Beihilfen abhängiges Leben drängen, das nur von Nachteil sein kann. Außerdem dürfen wir, obwohl die allgemeine Bildung meiner Ansicht nach ein Grundrecht der Menschen mit Behinderungen darstellt und sie einen entscheidenden Beitrag zu ihrer ungehinderten Eingliederung in die Gesellschaft sowie zur Bekämpfung von Stigmatisierung und Diskriminierung leistet, nicht übersehen, dass es erforderlich ist, spezielle Bildungsstrukturen dort zu fördern, wo sie nötig sind. Gleichzeitig möchte ich die Bedeutung der psychischen Gesundheitsprobleme und der dadurch verursachten Behinderungen hervorheben und die Notwendigkeit unterstreichen, die psychische Gesundheit der Bevölkerung zu fördern. Zudem möchte ich darauf verweisen und hinzufügen, dass die Festlegung einer gemeinsamen Definition der Behinderung auf europäischer Ebene einen beträchtlichen Beitrag zur Anerkennung der Probleme leisten wird, die behinderten Menschen eigen sind, was zugleich der Umsetzung politischer Maßnahmen auf europäischer Ebene dient, die den nationalen Sozialpolitiken in einem Bereich, der nach wie vor - zum großen Teil - in die Zuständigkeit der Mitgliedstaaten fällt, einen größeren Mehrweit verleihen werden. Abschließend möchte ich im Namen meines Kollegen, Herrn Sifunakis, der die Stellungnahme verfasst hat, zwei Punkte ansprechen: Erstens muss es Aufgabe der Kommission sein, die Teilhabe behinderter Menschen an den neuen mehrjährigen Programmen der nächsten Haushaltsperiode zu erhöhen, und zweitens ist es erforderlich, bei Sportanlagen entsprechende Verbesserungen vorzunehmen. Arūnas Degutis im Namen der ALDE-Fraktion. - (LT) Ich möchte die Berichterstatter bzw. Berichterstatterinnen beglückwünschen. Sie haben eines der vordringlichsten sozialen Probleme der Gegenwart - die umfassende Integration von Menschen mit Behinderungen in unsere Gesellschaft - untersucht und entsprechende Empfehlungen vorgelegt. Ich befürworte die zahlreichen Empfehlungen der Kollegen, die den Bericht erarbeitet haben, zeigen sie doch, dass dieser Bereich noch immer etliche Probleme aufweist. Ich möchte Sie auf einige davon aufmerksam machen. Die modernen Informationstechnologien, das Internet und das digitale Fernsehen eröffnen völlig neue Möglichkeiten, um die Informationen auf die Erfordernisse und Fähigkeiten jedes einzelnen Nutzers abzustimmen. Dazu zählen die breitere Nutzung von Untertiteln und Gebärdensprache im Fernsehen, speziell auf die Bedürfnisse von Behinderten abgestimmte Arbeitsstationen sowie geeignete Internetschnittstellen insbesondere für öffentliche Webseiten. Wir müssen darauf hinwirken und dafür Sorge tragen, dass all diese Möglichkeiten in die Praxis umgesetzt werden. Bei der Konstruktion neuer Gebäude müssen auch die Bedürfnisse behinderter Menschen entsprechend berücksichtigt werden. Künftig werden verbesserte Verkehrssysteme die Mobilität dieser Bürger erhöhen. Es ist unerlässlich, dass diese besonderen Bedürfnisse stets berücksichtigt werden, vor allem dann, wenn es um die Verwendung von Mitteln aus dem Europäischen Regionalentwicklungsfonds und den Strukturfonds geht. Parallel dazu sollten das nationale Recht verbessert und sämtliche diskriminierenden Bestimmungen entfernt werden, die sich nicht im Einklang mit Artikel 13 des Vertrags von Amsterdam befinden. Es sind weitere Anstrengungen erforderlich, um das auf das Thema Behinderungen angewendete medizinische Modell durch ein soziales Modell zu ersetzen. Besonders wichtig ist, dass bei der Sensibilisierung der Öffentlichkeit alle Maßnahmen von gemeinsamen Bemühungen um eine Beseitigung von Stereotypen und Vorurteilen im Hinblick auf Menschen mit Behinderungen begleitet werden. Nur die im Bericht erwähnten koordinierten und allumfassenden Anstrengungen werden rascher zu besseren Ergebnissen führen. Ilda Figueiredo im Namen der GUE/NGL-Fraktion. - (PT) Die großherzigen Versprechungen der Kommission und der Mitgliedstaaten zum Schutz der Rechte Behinderter dürfen auf keinen Fall nur Theorie bleiben. Wirksameres Handeln ist gefordert, die bestehenden Rechtsvorschriften müssen wirklich eingehalten werden, und Menschenrechte für alle müssen garantiert werden. Wir beglückwünschen die Berichterstatterin Frau Lynne zu ihrer Arbeit und möchten die Bedeutung der Empfehlungen in ihrem Bericht unterstreichen, zu denen wir mit einigen Vorschlägen beigetragen haben. Hervorheben möchten wir die wirksame Umsetzung des gesetzlichen Rahmens für die Gleichbehandlung in Beschäftigung und Beruf, den gleichen Zugang für alle zum öffentlichen Verkehr und zu den neuen Technologien sowie die Beseitigung baulicher Hindernisse. Wir fordern noch einmal die Ausarbeitung einer gesonderten Richtlinie zum Thema Behinderung auf der Grundlage von Artikel 13 des EG-Vertrags sowie die Ratifizierung und Unterzeichnung des UNO-Übereinkommens in diesem Bereich. Außerdem möchte ich die Mitgliedstaaten auffordern, Kindern und Jugendlichen mit Behinderungen und deren Bildung sowie auch - wo immer möglich - der Einbeziehung von Lernenden mit Behinderungen in das allgemeine Bildungssystem unter Berücksichtigung der besonderen Unterstützung, die notwendig ist, um deren speziellen Bildungsbedingungen zu entsprechen, mehr Aufmerksamkeit zu widmen. Nicht zuletzt fordere ich eine besondere Unterstützung von Schwerbehinderten und deren Familien. Mieczysław Edmund Janowski im Namen der UEN-Fraktion. - (PL) Im Namen der Fraktion Union für das Europa der Nationen möchte ich Frau Lynne für ihre ausgezeichnete Arbeit danken. Wir befassen uns heute mit einem Problem, an dem unsere Menschlichkeit gemessen wird. Jede Diskriminierung gegenüber Behinderten ist ein Angriff auf die Menschenrechte und die Menschenwürde. Der Gedanke, dass Behinderte in den vollen Genuss ihrer Rechte als Bürger kommen, darf sich nicht in wohlklingenden Worten erschöpfen. Tatsache ist, dass in den letzten Jahren auf diesem Gebiet viel erreicht wurde. Dennoch fühlen sich Menschen mit Behinderungen noch allzu oft als Bürger zweiter Klasse. Die Integration von Menschen mit Behinderungen in die übrige Gesellschaft stellt für die Mitgliedstaaten eine große Herausforderung dar. Hindernisse jeglicher Art müssen beseitigt werden. Damit meine ich nicht nur das bauliche Umfeld und Verkehrseinrichtungen, sondern z. B. auch den Zugang zu Beschäftigung, medizinischer Versorgung, Sozialdienstleistungen, zu Bildung, Kultur und Sport. Behinderung von Kindern und Jugendlichen ist ein besonders wichtiges Thema. Es gibt körperliche, geistige, erworbene oder angeborene Behinderungen. Ich möchte aber auch auf die Lage derjenigen aufmerksam machen, deren Leistungsfähigkeit mit fortschreitendem Alter nachlässt. Ich bin zuversichtlich, dass die entsprechenden Maßnahmen dieses Hohen Hauses zu einer Verbesserung der Lebensbedingungen beitragen werden. Das ist keine Barmherzigkeit, sondern unsere Pflicht. Andrzej Tomasz Zapałowski im Namen der IND/DEM-Fraktion. - (PL) Frau Präsidentin! Der Bericht über die Situation von Menschen mit Behinderungen in der erweiterten Europäischen Union gleicht eigentlich mehr einer Wunschliste für die Verbesserung der Lebensqualität behinderter Menschen als einer tatsächlichen Bestandsaufnahme und Analyse ihrer gegenwärtigen Situation. Neben den offenkundigen Problemen im Zusammenhang mit dem baulichen Umfeld und dem Bereich Verkehr muss dringend etwas getan werden, um Unternehmer finanziell zu unterstützen und die Verluste auszugleichen, die ihnen durch die Beschäftigung behinderter Personen entstehen, die weniger produktiv sind. Die ständige Unterstützung der Menschen mit Behinderungen wie auch der sie betreuenden Personen im Bildungsprozess ist eine enorme Chance, aber auch ein Problem für Familien mit behinderten Angehörigen. Wenn Eltern die Möglichkeit erhalten, die erforderliche Zeit zu Hause zu bleiben, und sie finanziell unterstützt werden, damit sie ein menschenwürdiges Leben führen können, so ist das ein Schritt in die richtige Richtung. Hier sollte sich die Europäische Union verpflichten, die notwendigen Mittel bereitzustellen. In allen Leitlinien, die auf eine Verbesserung der Situation von Menschen mit Behinderungen ausgerichtet sind, sollte eine Rangfolge der entsprechenden Maßnahmen festgelegt werden, damit unsere Hilfe und unsere Anstrengungen nicht zu politischen Lippenbekenntnissen werden. Außerdem müssen die Behinderten die Gewissheit haben, dass die Mitgliedstaaten der Union sie unterstützen, indem Straftaten gegen Behinderte strenger bestraft werden. Ana Mato Adrover (ES) Frau Präsidentin, Herr Kommissar Špidla, meine Damen und Herren! Heute ist ein wichtiger Tag für dieses Hohe Haus, und deshalb möchte ich Frau Lynne zu ihrem Bericht beglückwünschen, denn wir haben einen weiteren Schritt zur Errichtung eines Europas der Chancen getan. In breiter Übereinstimmung werden wir heute neue Maßnahmen annehmen, die einen Fortschritt für die Chancengleichheit von Menschen mit Behinderungen, egal welcher Art, bedeuten. Ich halte diesen neuen Europäischen Aktionsplan 2006-2007 für eine große Herausforderung bei der Beseitigung jeglicher Diskriminierung; darüber hinaus trägt er den Bedürfnissen von Personen mit Behinderungen in ganz Europa Rechnung. Ich möchte mehrere Fragen hervorheben. Erstens versucht er, einen allgemeinen Rahmen für die Gleichbehandlung am Arbeitsplatz zu schaffen. Das betrifft nicht nur die Ausbildung und den Zugang, sondern auch die Förderung und das lebenslange Lernen. Zweitens verbessert er fraglos die Bedingungen und Rechte behinderter Passagiere bei der Benutzung von Verkehrsmitteln in der Luft, auf dem Land und zu Wasser. Ich muss Sie jedoch warnend darauf hinweisen - wie ich es im Bericht getan habe -, dass keine neue und bisher nicht vorhandene Barriere errichtet werden darf: die wirtschaftliche. Behinderte zu verpflichten, in Begleitung zu reisen, ist positiv, um die Qualität ihrer Reise zu verbessern, sie würde es jedoch nicht sein, wenn die Behinderten den Fahrschein der Begleitperson bezahlen müssen, denn das würde bedeuten, dass sie zwei Fahrscheine zu bezahlen haben und wir anderen nur einen. Drittens, die Verbesserung des Zugangs zu neuen Technologien. Es besteht kein Zweifel, dass neue Technologien viele Schranken für Behinderte beseitigen könnten, wenn wir für sie einen universellen Zugang erreichen und wenn die technologischen Fortschritte die Menschen schon mit Beginn ihrer Entwicklungsphase berücksichtigen. Viertens brauchen wir integrierte und koordinierte Antworten auf die Behinderung von Kindern und Personen, die schon unter anderen Formen der Diskriminierung leiden, wie Frauen und ältere Menschen. Und schließlich die Vermeidung von Unfällen am Arbeitsplatz. Wir haben uns für eine umfassende Vereinbarung über Arbeitsunfälle eingesetzt, die diesem Haus bereits vorgelegt, aber von der Kommission noch nicht aufgegriffen wurde - ich möchte Sie daran erinnern, Herr Špidla - und in der den Gefahren, denen diese Personen am Arbeitsplatz ausgesetzt sind, besondere Aufmerksamkeit geschenkt werden muss. Weiterhin möchte ich die außerordentlich wichtige Rolle der Behindertenverbände hervorheben. Zweifellos ist dies eine ganz anspruchsvolle Aufgabe und ein weiterer Schritt zur Erreichung des Europas der Chancen, das wir uns alle wünschen. Richard Howitt (EN) Ich schließe mich der Berichterstatterin an und möchte nochmals wiederholen, dass das Parlament eine umfassende Antidiskriminierungsrichtlinie für behinderte Menschen gemäß Artikel 13 unterstützt. Das hat uns schließlich die portugiesische Präsidentschaft im Jahr 2000 versprochen und wurde uns auch im Jahr 2003 vom damals für Beschäftigung und soziale Angelegenheiten zuständigen Kommissionsmitglied zugesichert. Wenn jetzt keine Maßnahmen ergriffen werden, wird die Kommission in vier Jahren immer noch von einer Hierarchie der Diskriminierung sprechen, was keiner von uns hinnehmen kann. Zweitens begrüße ich den im Aktionsplan enthaltenen Schwerpunkt, wonach über das Recht auf Arbeit hinausgegangen und Vorgaben für Sozialdienstleistungen aufgestellt werden sollen. Ich rufe die Kommission auf, sich hier mit wahrem Engagement an die Arbeit zu machen und zielstrebig darauf hinzuwirken, dass behinderte Menschen ein eigenständiges Leben führen können und ein Recht auf persönliche Betreuung haben. Auch muss unbedingt gewährleistet werden, dass sich behinderte Menschen sowie behinderte Kinder und ihre Eltern für die regulären Systeme entscheiden können. Dabei geht es nicht nur um Beschäftigung, sondern auch um Bildungs- oder Wohnmöglichkeiten. Drittens können wir auf internationaler Ebene im Bereich der Außenhilfe weitaus mehr tun. Wir behaupten, dass wir beim Thema Behinderung einen an den Menschenrechten ausgerichteten Ansatz verfolgen. Dann sollten wir aber auch im Rahmen unserer Menschenrechtsprogramme weltweit wesentlich aktiver werden. Was die Menschenrechte von Behinderten betrifft, haben wir bei der Bewertung der Kandidaten für den Beitritt zur Europäischen Union nicht genügend getan. Hier können wir Besseres leisten. Wir sollten nicht nur rasch zur Ratifizierung und Unterzeichnung des UN-Übereinkommens über die Rechte von Menschen mit Behinderungen übergehen, sondern auch mit Regierungen von Drittstaaten zusammenarbeiten, damit sie unserem Beispiel folgen. Abschließend möchte ich noch zum Änderungsantrag 5 der PPE-DE-Fraktion kommen. Ich bin empört, dass die Konservativen den Teil meines Textes streichen wollen, in dem die Kommission aufgefordert wird, die Teilhabe von behinderten Menschen an ihren Programmen zu überwachen. Wir sollten nicht nur von Teilhabe reden, sondern diese auch Wirklichkeit werden lassen. Die PPE-DE-Fraktion sollte diesen Änderungsantrag zurückziehen. Philip Bushill-Matthews (EN) Herr Präsident! Die Europäische Union ist eine Wertegemeinschaft. Ein Indikator für den Erfolg unserer Gemeinschaft ist der Umgang mit den Problemen der schwächsten Mitglieder unserer Gesellschaft. Als Berichterstatter für das Grünbuch der Kommission zum demografischen Wandel wurde ich im vergangenen Jahr eingeladen, auf einer Sonderkonferenz in Graz, die während der österreichischen Präsidentschaft zum Thema Behinderung stattfand, eine Rede zu halten. Auf dem Transparent auf der Bühne hinter mir stand der einfache deutsche Spruch "Leben wie andere auch". Ins Englische lässt sich das Wort "leben" nicht nur mit "to live" also "zu leben" übersetzen, sondern auch mit "to have a life" also "ein Leben zu haben". Unsere Gemeinschaft sollte sich darum bemühen, allen Mitgliedern unserer Gesellschaft zu helfen, nicht nur zu leben, sondern auch ein Leben zu haben so wie jedes andere Mitglied der Gesellschaft auch. Die britischen Konservativen sind nicht davon überzeugt, dass wir zur Verwirklichung dieses Ziels mehr Gemeinschaftsvorschriften brauchen. Vielmehr vertreten wir die Auffassung, dass hier die gesamte Gesellschaft gefragt ist. Wir brauchen nicht nur einen Fürsorgestaat, sondern eine Fürsorgegesellschaft, in der die Bürger ihre Verantwortung für die Unterstützung aller Mitglieder der Gesellschaft anerkennen. Der Staat kann nicht alles tun, aber er kann bei der Umsetzung individueller Entscheidungen behilflich sein, in dem er behinderte Menschen bei der Verwirklichung ihrer Wünsche unterstützt und ihnen Hindernisse aus dem Weg räumt - Hindernisse beim Zugang zu Bildung, Beschäftigung oder ganz einfach, um von A nach B zu kommen. Der Staat kann auch eine Kultur der Unabhängigkeit statt einer Kultur der Abhängigkeit fördern. Denn bei der Unterstützung von behinderten Menschen geht es nicht nur um Fürsorge, sondern vielmehr darum, ihnen bei der Verwirklichung ihrer Lebensvorstellungen und ihres Wunsches, genauso zu leben wie andere Menschen auch, zu helfen. Wir begrüßen diesen durchdachten Initiativbericht zu diesem wichtigen Thema. Wir werden ihn natürlich unterstützen, und wir möchten der Berichterstatterin gratulieren. Elizabeth Lynne (EN) (Frau Lynne spricht am Anfang ohne Mikrofon.) ... insbesondere was die Äußerung des Kommissars eben betrifft, dass beim Thema Rechte von Menschen mit Behinderungen große Übereinstimmung zwischen dem Parlament und der Kommission besteht. Herr Kommissar, sie sprachen vom Zugang zu Dienstleistungen. Natürlich kann es nur einen freien Zugang zu Dienstleistungen geben, wenn wir eine eigene Richtlinie zum Thema Behinderung haben. Ich freue mich, dass Herr Howitt und viele andere Abgeordnete ebenfalls auf diesen Punkt zu sprechen kamen. Ich möchte, Herr Kommissar, dass sie uns heute eine verbindliche Frist nennen, in der sie diese Richtlinie vorlegen werden. Ich begrüße Ihre Bemerkungen zu den Strukturfonds. Es ist ungeheuer wichtig, dass in die Strukturfonds ein Behindertenkriterium eingebaut ist. Ich bin sehr froh, dass dies jetzt geschehen ist. Einer der Abgeordneten hier sprach auch vom Zugang zu den regulären Systemen. Auch das ist ein ganz bedeutendes Ziel. Frau Tzampazi, vielen Dank für all Ihre Unterstützung und Arbeit. Wir haben in diesem Bereich sehr eng zusammengearbeitet. Es ist richtig, dass an das Europäischen Jahr für Menschen mit Behinderungen erinnert wurde und dieses als Grundlage für unsere weitere Arbeit dient. Leider hatte ich nicht genügend Zeit, um über das Thema Bildung und Ausbildung zu reden. Es gibt so viele Punkte, auf die ich noch eingehen könnte, doch das A und O ist im Grunde genommen, dass eine eigene Richtlinie zum Thema Behinderung eingeführt wird. Vladimír Špidla Mitglied der Kommission. (CS) Meine Damen und Herren! Ich möchte Ihnen für die Aussprache danken, die ich mit Interesse verfolgt habe. Meines Erachtens entspricht Frau Lynnes Schlussfolgerung der Realität, und ich habe mich über die Feststellung des Ausschusses gefreut, derzufolge Parlament und Kommission sehr ähnliche Ansichten vertreten. In der Aussprache wurden die wichtigsten Grundsätze - die der Nichtdiskriminierung und der aktiven Integration - angesprochen, und einige Punkte wurden präzisiert oder aus ganz unterschiedlichen Blickwinkeln erörtert. Da von mehreren Rednern Änderungen des europäischen Rechtsrahmens angesprochen wurden, möchte ich klarstellen, dass dieses Jahr eine Durchführbarkeitsstudie zur Verbesserung des Rechtsrahmens der EU in Bezug auf Menschen mit Behinderungen abgeschlossen werden wird. Verehrte Abgeordnete, vielleicht sollte an dieser Stelle erwähnt werden, dass wir 2007 das Jahr der Chancengleichheit für alle begehen werden, das meines Erachtens eine gute Gelegenheit zur Mobilisierung der Gemeinschaft darstellt. Die Präsidentin Die Aussprache ist geschlossen. Die Abstimmung findet heute statt. Schriftliche Erklärungen (Artikel 142) Carlo Casini (IT) Ich bekunde meine volle Unterstützung für den Lynne-Bericht, denn es ist darin gelungen, ein breites Spektrum der die vielschichtige Welt der Behinderungen betreffenden Probleme anzugehen, und es wurden darin Maßnahmen und Instrumente vorgeschlagen, die hinreichend geeignet sind, den entsprechenden Bedürfnissen in Bezug auf das Leben der Menschen, ihre Beziehungen und ihren Platz in der Gesellschaft gerecht zu werden. Ich möchte ferner in diesem Hohen Haus den Wunsch zum Ausdruck bringen, dass den Grundsatzerklärungen, die meine Zustimmung finden, immer mehr konkrete, praktische Maßnahmen der Kommission folgen mögen und dass "die Menschen mit Behinderungen" (oder, falls man den Begriff bevorzugt, "Menschen mit anderen Fähigkeiten") ihre Lebensziele unter Wahrung ihrer Menschenwürde verwirklichen können. Dank der Arbeit der Berichterstatterin in unserem Parlamentsausschuss fasst der Text, den wir im Begriff sind anzunehmen, unter anderem die sich aus den unterschiedlichen nationalen Situationen ergebenden sozialen Erfordernisse sinnvoll zusammen. Diesbezüglich möchte ich hervorheben, dass ich es für die Mitgliedstaaten der Europäischen Gemeinschaft als ratsam erachte, einen im Wesentlichen einheitlichen Ansatz anzuwenden, um zu vermeiden, dass es in diesem Bereich zu ungerechtfertigten Ungleichbehandlungen der europäischen Bürger kommt, nur weil sie aus verschiedenen Teilen Europas stammen. Zita Gurmai (HU) Menschen mit Behinderungen in Europa haben heute mit besonderen Schwierigkeiten zu kämpfen und werden auf unterschiedlichen Ebenen diskriminiert. Von einer elementaren ungehinderten Mobilität kann fast nirgendwo die Rede sein, von der sozialen Integration ganz zu schweigen. Eines muss klar herausgestellt werden: Eigenständige Lebensführung bedeutet nicht, dass man einfach nur ein Mitglied der Gesellschaft ist, sondern dass man in gleichem Maße an der Gesellschaft teilhat wie alle anderen Menschen. Jeder Politiker und Entscheidungsträger sollte dieser Problematik entsprechende Aufmerksamkeit schenken. Menschen mit Behinderungen machen 10 % der europäischen Bevölkerung aus. Daher ist ihre Integration und Funktionsfähigkeit nicht nur eine soziale Frage, sondern liegt im Interesse der gesamten Gesellschaft, denn die Schaffung von Arbeitsplätzen für behinderte Menschen und ihre Einbeziehung in die lebenslange und die berufliche Bildung trägt nicht nur zur Verbesserung ihrer Lebensbedingungen bei, sondern auch zur wirtschaftlichen Entwicklung Europas. Es ist auch problematisch, einen Ansatz für diese Frage zu finden, und zwar nicht nur, weil für diesen Bereich keine ausreichenden statistischen Angaben vorliegen. Menschen mit Behinderungen bilden eine alles andere als homogene Gruppe, und deshalb bedarf es zur Lösung der zahlreichen Aufgaben in diesem Bereich eines integrierten, geschlechterspezifischen Ansatzes. Diese Überlegung gilt es auf jeder Ebene der politischen Entscheidungsfindung in Betracht zu ziehen. Hinzu kommt, dass so wie in anderen Bereichen auch Frauen mit Behinderungen häufig stärker benachteiligt werden als behinderte Männer, und Frauen sind häufiger von Armut und sozialer Ausgrenzung betroffen. Das muss bei einer Vielzahl von Programmen und Maßnahmen berücksichtigt werden. Hélène Goudin (SV) Nach Ansicht der Juniliste ist es völlig inakzeptabel, dass Behinderte mit Vorurteilen, unnötigen Hilfestellungen und Einschränkungen konfrontiert sind. Derartige Erfahrungen stimmen nicht mit unserer Auffassung von der EU als Werteunion überein. Die Verordnung des Europäischen Parlaments und des Rates vom 5. Juli 2006 stellt somit einen Fortschritt dar und macht etwas deutlich, was vor allem angesichts des Gemeinsamen Binnenmarktes eigentlich eine Selbstverständlichkeit sein sollte: dass nämlich Menschen mit Behinderungen bei Flugreisen die gleichen Rechte wie andere Bürger haben sollten. Schweden nimmt im Hinblick auf die Rechte von Menschen mit Behinderungen eine Vorreiterrolle ein. Weitreichende Gemeinschaftsvorschriften mit detaillierten Aussagen dazu, wie Menschen mit Behinderungen zu behandeln sind, hätten die erfolgreichen Reformen der 70er und 80er Jahre in Schweden infrage stellen können. Lassen Sie uns also rechtliche Details vermeiden und stattdessen klar und deutlich feststellen, dass Gesellschaft, Wirtschaft und jeder einzelne von uns Menschen mit Behinderungen wie alle anderen Bürgerinnen und Bürger behandeln sollten. Lassen Sie uns abschließend etwas Selbstkritik üben. Die EU-Institutionen legen Berichte über die Rechte von Menschen mit Behinderungen vor, können aber gleichzeitig nicht dafür sorgen, dass alle EU-Gebäude völlig behindertengerecht gestaltet werden. Ebenso wenig liegen die Websites und Dokumente der Europäischen Union in einem für Behinderte, vor allem Sehgeschädigte, geeigneten Format vor. Wann gedenken die Quästoren des Europäischen Parlaments und die betreffenden EU-Behörden in diesen dringenden und nahe liegenden Fragen zu agieren?

2. Interdiction de l'élection du gouvernement tibétain en exil au Népal Le Président L'ordre du jour appelle le débat sur six propositions de résolution concernant l'interdiction de l'élection du gouvernement tibétain en exil au Népal. Jaroslav Paška Monsieur le Président, je pense que nous avons tous approuvé et admiré les efforts accomplis par le peuple tibétain pour gagner le droit de gérer son propre pays. Les nombreuses tentatives du gouvernement en exil ou du dalaï-lama, le chef spirituel des Tibétains, en vue de trouver une solution raisonnable par la négociation avec le pouvoir chinois, ont toujours échoué. Les Chinois ne considèrent pas les Tibétains comme des partenaires dans un État partagé, mais comme un obstacle qui les empêche de prendre pleinement possession d'un territoire occupé. La position du gouvernement népalais est, par conséquent, compliquée. D'une part, il doit se conformer à ses obligations internationales et garantir les droits universels de la communauté tibétaine; d'autre part, il ne peut négliger l'opinion de son énorme voisin. La position du gouvernement népalais vis-à-vis des élections du gouvernement tibétain en exil nous indique clairement quel est le véritable acteur mondial dans cette région. Pour le gouvernement népalais, c'est la Chine. Nous, les Européens, nous pouvons accomplir des gestes symboliques et faire part de nos réserves concernant le faible gouvernement népalais. Toutefois, si nous voulons vraiment apporter un changement à la situation du peuple tibétain, le gouvernement chinois doit être notre partenaire dans le dialogue, puisqu'il s'agit du leader politique dans la région, qui influence les règles de la politique régionale. Nous pouvons, bien sûr, adresser une déclaration au gouvernement népalais, mais cela ne règlera pas le problème. Charles Tannock Monsieur le Président, depuis l'abolition de la monarchie népalaise et l'élection d'un gouvernement dirigé par les maoïstes à Katmandou, le Népal et la Chine se sont inévitablement rapprochés. Il n'est dès lors pas surprenant que les autorités népalaises aient empêché les réfugiés tibétains qui vivent au Népal de voter pour un Premier ministre et un parlement en exil. En effet, un tel projet d'élection, en octobre dernier, a été interrompu par la police népalaise, sans doute en réponse aux pressions de Pékin. Le fait que la Chine ait tenté d'interférer dans une élection non officielle, ayant lieu dans un autre État voisin souverain, montre le peu de cas que ses dirigeants font de la démocratie et leur paranoïa au sujet du Tibet. De toute évidence, la Chine n'a que faire du fait que le dalaï-lama, le chef spirituel du Tibet, ne cesse de répéter qu'il recherche le maximum d'autonomie pour le Tibet et non l'indépendance. J'espère que la haute représentante - qui n'est pas là aujourd'hui - évoquera cet épisode avec la Chine et aussi avec le Népal, dont la démocratie naissante est maintenue à flot en partie grâce à l'argent des contribuables de l'Union européenne sous forme d'aide financière. J'en profite aussi pour saluer le courage, la force d'âme et la résistance pacifique du peuple tibétain dont l'exemple nous inspire tous. Le Népal se trouve en effet dans une situation délicate, géopolitiquement et géographiquement parlant, mais il devrait s'inspirer de son voisin démocratique qui se trouve au sud, l'Inde, plutôt que de la dictature répressive qui se trouve au nord, à savoir la République populaire de Chine. J'espère que la démocratie sera un jour la norme partout en Asie. Le Président Monsieur Tannock, vous avez parlé seulement une minute et demie. La prochaine fois, je vous accorderai trente secondes supplémentaires. Eva Lichtenberger Monsieur le Président, Mesdames et Messieurs, de toute évidence, il ne suffit pas que la culture tibétaine disparaisse de plus en plus de Chine depuis les jeux Olympiques de 2008. Depuis lors, les choses n'ont fait, en effet, qu'empirer. Il n'y a eu aucune avancée. À présent, la pression s'exerce même à l'étranger pour rendre le plus difficile possible, voire tout simplement impossible, l'exercice par les Tibétains de leur droit de voter pour un parlement en exil. Depuis plusieurs années déjà, nous avons constaté l'énorme pression qui s'exerce sur le Népal - qu'il s'agisse d'accepter les réfugiés ou de questions comme le droit de vote des Tibétains. Nous devrions nous réjouir cependant que de telles choses soient garanties. L'Union européenne devrait en tirer des enseignements. Les dirigeants chinois font pression sur leur parti frère, voire sur tout le Népal, afin qu'il agisse contre les Tibétains - et le Népal mollit. Nous devons concentrer nos efforts pour contrer cela et cela comprend le retrait de toute aide. Kristiina Ojuland Monsieur le Président, je voudrais faire trois commentaires concernant les amendements du groupe ALDE à cette résolution. Premièrement, la justification des amendements repose sur les causes de l'occupation du Tibet par la République populaire de Chine dans la perturbation des élections tibétaines au Népal. Bien que la résolution traite de la question de l'interdiction de l'élection du gouvernement tibétain en exil au Népal, elle ne peut être isolée du contexte plus large du statut du Tibet. Deuxièmement, s'il n'y avait pas de référence à l'occupation chinoise du Tibet, ce qui constitue la cause même et la raison de la pression de Pékin sur le gouvernement népalais, ce serait comme parler de la Première Guerre mondiale sans mentionner l'assassinat de l'archiduc François-Ferdinand. Troisièmement, l'appel en faveur de l'autonomie significative du Tibet est la seule proposition constructive que le Parlement européen puisse faire pour éviter une nouvelle interdiction de l'élection tibétaine au Népal. Je demande à mes collègues de soutenir cette proposition. Lidia Joanna Geringer de Oedenberg Monsieur le Président, mon pays possède une riche expérience en ce qui concerne les gouvernements en exil. Entre 1939 et 1990, au total, quinze Premiers ministres et présidents polonais ont dirigé le pays à partir de leur exil politique. Les Polonais n'ont pas abandonné la poursuite de la démocratie et, en fin de compte, le rouge de Solidarité a pu se combiner au blanc du bulletin de vote pour donner naissance à un nouvel État démocratique, en 1989. Aujourd'hui, la République fédérale démocratique du Népal a, elle aussi, la chance de prendre un nouveau départ grâce à la Constitution, qui entrera en vigueur le 28 mai. Il serait dommage que le Népal gâche cette célébration en continuant de limiter les droits de la minorité tibétaine et en recevant, pour cela, un carton rouge de la communauté internationale. Je considère que le fait d'empêcher les Tibétains du Népal de participer à la récente élection du Premier ministre en exil constitue une violation inacceptable des droits civils fondamentaux. L'Union européenne devrait utiliser tous ses moyens diplomatiques et financiers afin de neutraliser la pression que la Chine exerce sur le Népal et, à long terme, garantir que les Tibétains aient le droit de voter, de s'associer et de manifester leurs points de vue. Tout comme dans le cas de la Pologne, où il n'a pas été possible d'empêcher le travail des vingt-et-un représentants du gouvernement qui étaient en exil, les successeurs du dalaï-lama, j'en suis sûre, ne cesseront pas leurs activités. Le Népal et la Chine ne devraient pas l'oublier. Thomas Mann Monsieur le Président, le 20 mars, environ 80 000 exilés tibétains dans le monde ont participé à l'élection directe d'un nouveau Premier ministre et des membres du gouvernement. Des membres du Parlement européen, dont des membres de l'intergroupe du Parlement européen et du Tibet, ont servi d'observateurs électoraux. Mon expérience en Suisse a été la même que celle de mes collègues dans d'autres pays: l'élection a eu lieu de manière équitable, dans le secret et tout à fait conformément aux règles démocratiques. La seule exception a été le Népal, où les forces de sécurité - sous la pression du gouvernement chinois - ont empêché des dizaines de milliers de Tibétains de prendre part à l'élection. Ce faisant, elles ont prolongé les mesures délibérées prises l'année dernière, lorsque les urnes ont été confisquées et les bureaux électoraux ont été fermés. Pourtant, le Népal n'est pas un État vassal. Le gouvernement de Katmandou doit prouver qu'il peut se débarrasser de l'influence chinoise. Les droits de base comprennent la liberté d'expression, la liberté de réunion et, ce qui n'est pas moins important, la liberté d'élection. Monsieur le Commissaire, le service européen pour l'action extérieure doit insister fermement pour que ces droits de l'homme soient respectés. Elena Băsescu Monsieur le Président, l'interdiction des autorités népalaises concernant l'organisation de l'élection d'un gouvernement tibétain en exil met en question la situation des droits de l'homme dans cet État. Je voudrais signaler que les membres de la communauté tibétaine ont organisé ce processus dans le but de rendre leurs institutions démocratiques. Une telle initiative mérite d'être facilitée chaque fois qu'elle peut avoir lieu. Il est temps à présent pour le Népal de montrer que sa démocratie fonctionne à la fois sur le plan national et international, surtout de manière à ce que les suffrages exprimés puissent parvenir à la commission électorale centrale avant le 15 avril afin d'être validés. J'appelle le gouvernement népalais à saisir cette occasion de régler la situation des droits fondamentaux dans son pays. Cet aspect est capital pour garantir une politique de voisinage efficace. Kriton Arsenis Monsieur le Président, Monsieur le Commissaire, nous devons lutter partout pour les droits démocratiques, pas seulement dans notre voisinage, pas seulement en Afrique du Nord. Nous devons avoir une politique européenne standard vis-à-vis des gouvernements élus non démocratiquement, vis-à-vis des gouvernements qui ne respectent pas les droits démocratiques. M. Verhofstadt a dit que, dans une certaine mesure, nous sommes des hypocrites. C'est vrai parce que, souvent, nous ne plaçons aucun principe au-dessus des échanges commerciaux. L'accord du Mercosur est un exemple typique. Pour le bien de l'ouverture des échanges commerciaux, nous y sacrifions allégrement 11 % de l'Amazonie et des millions d'agriculteurs européens. Il faut blâmer la Commission dans tout cela, Monsieur le Commissaire. Le commissaire chargé du commerce est souvent indifférent aux autres politiques européennes. Néanmoins, si nous continuons ainsi, nous resterons des hypocrites. Le Népal doit respecter les droits démocratiques des réfugiés tibétains et l'Union européenne doit se servir de tous les moyens à sa disposition et doit soulever la question à la moindre occasion, pas seulement quand les sujets abordés concernent les droits de l'homme. Ce n'est pas seulement l'affaire de Mme Ashton; c'est aussi l'affaire de M. De Gucht et de toute la Commission. Nathalie Griesbeck au nom du groupe ALDE. - Monsieur le Président, mes chers collègues, brimé par l'autorité chinoise depuis de trop longues années, c'est aujourd'hui le Népal qui prive les Tibétains du droit politique fondamental qu'est le droit de vote. S'il est une évidence, c'est que Pékin s'est trouvé un nouvel allié dans sa chasse aux Tibétains, et que ce nouvel allié, c'est le Népal. Mais au fond, tout cela va bien au-delà des élections puisque, depuis plusieurs années maintenant, le gouvernement népalais, sous la pression des autorités chinoises, restreint sans cesse davantage la liberté d'expression des Tibétains qui vivent en exil sur son sol. En juin dernier, Katmandou livrait aux autorités chinoises des réfugiés tibétains. Les arrestations préventives, les interdictions de manifester et de se réunir, les interdictions de se déplacer, même, sont devenues monnaie courante pour les Tibétains qui vivent au Népal. Ainsi, notre Parlement doit, en sortant de l'hypocrisie, non seulement s'indigner, mais aussi fermement condamner ces actes de répression du Népal et, plus largement, les très nombreuses, trop nombreuses violations des droits de l'homme et de la convention internationale des droits civils et politiques. Et nous demandons au Népal d'arrêter ce harcèlement et la maltraitance des réfugiés politiques, en respectant tout simplement leurs droits. C'est finalement bien triste de constater, au regard de l'histoire de ce pays d'accueil qu'est le Népal - ce qu'il a toujours été pour les Tibétains jusqu'à une date récente -, ce que ce gouvernement inflige aux réfugiés politiques. Raül Romeva i Rueda Monsieur le Président, je pense qu'il est tout simplement scandaleux que les Tibétains qui vivent à Katmandou n'aient pas pu voter lors des élections à cause de la pression de la Chine. La pression que la Chine exerce sur le Népal, en empêchant les réfugiés de bénéficier de droits minimaux au regard du droit international, est quelque chose que nous, en tant qu'Union européenne, devrions condamner. Nous devrions également faire part de notre inquiétude relative au fait que les Chinois empêchent un autre pays d'apporter une aide humanitaire. Il importe que la haute représentante, par l'intermédiaire de la délégation de l'Union européenne à Katmandou, suive de près la situation. Nous le demandons depuis longtemps déjà. Compte tenu de la situation actuelle, nous ne pouvons plus attendre. Nous devons faire tout ce qui est en notre pouvoir pour contrer la pression de la Chine et si nous ne le faisons pas maintenant, au moment où nous tentons de lancer ce dialogue avec les Chinois, je crains que nous ne le fassions jamais. Rui Tavares Monsieur le Président, je pense qu'il est déjà grave que les Tibétains n'aient pas le droit à l'autodétermination sur la terre qui les a vus naître, mais il existe en plus des pressions pour qu'ils se voient nier leurs droits démocratiques les plus élémentaires en dehors de leur pays, dès lors qu'un grand nombre d'entre eux a choisi l'exil, la mort dans l'âme, ou y a été contraint. Un des arguments toujours utilisés par les critiques de la résistance tibétaine était que cette résistance, centrée sur la figure du dalaï-lama, avait de nombreux aspects non démocratiques. À présent que la résistance tibétaine est en phase de démocratisation, il est extrêmement malheureux que le Népal, un pays où vivent de nombreux Tibétains, empêche la tenue normale d'élections démocratiques. Je vous demanderai aussi de songer à ceci: souvent, nos gouvernements sont les premiers à céder à la pression du gouvernement chinois en vue de créer une réalité qui corresponde aux rêves et aux désirs des dirigeants chinois. Nous devons comprendre que le gouvernement a probablement voulu faire la même chose au Népal. C'est pourquoi, si nous voulons faire pression sur le gouvernement népalais afin qu'il agisse différemment, nous devons également commencer à faire pression sur nos propres gouvernements pour qu'ils montrent qu'ils ont du cran dans leurs discussions avec les autorités chinoises. Monica Luisa Macovei (RO) Monsieur le Président, sous la pression du gouvernement chinois, les autorités népalaises ont empêché environ 20 000 Tibétains, au Népal, de voter lors de l'élection du Premier ministre du gouvernement tibétain en exil. Le droit de vote, ainsi que le droit aux élections libres et à manifester pacifiquement, sont des droits fondamentaux pour chaque personne et chaque communauté. Plus il existe d'obstacles empêchant les personnes d'exercer ces droits, plus leur détermination à les exercer est grande. Je pense fermement que le désir des Tibétains du Népal d'élire leur chef de gouvernement en exil est également plus grand. En effet, les tentatives des autorités népalaises et chinoises de les diriger par la peur ont eu exactement l'effet opposé. Je demande à la haute représentante de l'Union européenne d'exprimer clairement ces demandes et les mesures du Parlement européen lors du dialogue avec les autorités népalaises et chinoises. Sari Essayah (FI) Monsieur le Président, la Chine a augmenté sa pression sur le gouvernement tibétain en exil. Plus de 10 000 Tibétains au Népal n'ont pas pu voter pour le Premier ministre du gouvernement en exil ni pour les membres du parlement. Sous la pression de la Chine, les principaux partis du Népal soutiennent la politique dite d'une Chine unique et ils considèrent le Tibet comme une partie indissociable de la Chine. Pour ces raisons, les réfugiés tibétains au Népal sont maintenus strictement sous contrôle à tout moment. Bien que cette résolution traite de l'interdiction de l'élection, il est question en arrière-plan de l'occupation du Tibet par la Chine. L'autorité chinoise et la pression qu'elle exerce ne cessent d'augmenter à mesure qu'augmente son influence économique. Comme la résolution précédente sur Ai Weiwei, cela montre combien la politique poursuivie par le parti communiste chinois est lamentable. Comme le commissaire l'a dit, l'Europe doit se montrer unanime dans sa politique envers la Chine. Seán Kelly (EN) Monsieur le Président, je ne voulais pas prendre la parole sur ce point, mais parce que le dalaï-lama se rendra dans mon pays jeudi prochain et qu'il s'exprimera dans ma propre circonscription, à l'université de Limerick, et je suis sûr qu'il aura beaucoup de choses à dire sur ce sujet et sur d'autres. Évidemment, l'attitude du ministre de l'intérieur du Népal, qui a confisqué les urnes, est totalement répréhensible. Pour ce qui est des événements de Katmandou - un lieu renommé dans la chanson et l'histoire, ce qui rend les événements encore plus tristes - jusqu'à 10 000 votes n'ont pas pu être comptabilisés. Tout ce que nous pouvons espérer, c'est que nous, dans l'Union européenne, d'une seule voix, pourrons faire pression non seulement sur le Népal, mais aussi sur ses maîtres, les Chinois, afin qu'ils se montrent quelque peu plus compréhensifs, surtout par rapport au Tibet et au dalaï-lama. Enfin, je voudrais dire que le dalaï-lama sera autant le bienvenu en Irlande que la reine d'Angleterre et le président Obama, qui y effectueront eux aussi un déplacement. Mitro Repo (FI) Monsieur le Président, le droit de participer à des élections démocratiques est un droit universel fondamental. Les élections en cours sont importantes pour préserver l'identité et la culture tibétaines. Les Tibétains votent pour un nouveau chef spirituel, alors que le dalaï-lama actuel se retire. En 2009, nous avons convenu que l'Union européenne soutiendrait la démocratie et la gouvernance participative dans ses relations étrangères. Nous devons être cohérents et soutenir cette politique qui est la nôtre. Bien sûr, le Népal se range aux côtés de la Chine, en cédant à sa pression. Il faut rappeler au Népal ses obligations internationales concernant les droits de l'homme et la protection des droits démocratiques des Tibétains. Il ne devrait pas empêcher la tenue d'élections libres. Maroš Šefčovič Monsieur le Président, comme vous le savez, quelque 20 000 Tibétains vivent au Népal, la plupart de longue date. Ils ont joui de la liberté d'exercer une activité économique, du droit de résider au Népal et, jusqu'à récemment, également d'une certaine latitude politique pour débattre entre eux de l'avenir du Tibet. Les récentes élections du 20 mars constituent un événement important pour la diaspora tibétaine et représentent une avancée considérable dans le long processus de réforme envisagé par le dalaï-lama. Dans ce contexte, nous constatons avec inquiétude que les autorités népalaises resserrent leur emprise sur les activités politiques des Tibétains au Népal. Le 20 mars, les autorités de ce pays ont effectivement empêché le vote de plus de 10 000 d'entre eux. Ce n'est pas la première fois que cela arrive. Durant un premier tour au Népal, le 3 octobre de l'année dernière, les autorités népalaises sont intervenues pour saisir des urnes et fermer les bureaux de vote de la communauté tibétaine. Par l'intermédiaire de sa délégation à Katmandou et des ambassades des États membres de l'Union européenne, cette dernière a suivi ces développements en étroit contact avec la communauté tibétaine et son gouvernement. L'Union européenne estime que les réfugiés tibétains devraient pouvoir exercer leur droit à la liberté d'association conformément aux normes internationales en matière de droits de l'homme. Cela devrait être fait de manière à permettre la bonne mise en œuvre de ces droits. L'accès au territoire du Népal devrait être maintenu et le gentlemen's agreement entre le gouvernement du Népal et le Haut-commissaire des Nations unies pour les réfugiés devrait être respecté. Les nouveaux arrivants tibétains en route vers Katmandou appréhendés par les autorités népalaises devraient être confiés aux soins du UNHCR rapidement et sans difficulté. Les Tibétains arrivés avant 1990, auxquels le gouvernement népalais reconnaît le statut de réfugiés, devraient être dûment enregistrés par le Népal. Je voudrais assurer l'Assemblée que l'Union européenne continuera d'évoquer cette question avec les autorités, de suivre les développements futurs et de faire rapport à leur sujet. Le Président Le débat est clos. Le vote aura lieu sous peu. Déclarations écrites (article 149) Eija-Riitta Korhola Le dalaï-lama du Tibet a pris la décision de se retirer de la vie politique et de rester le chef spirituel de son peuple. Il est, bien sûr, un des dirigeants les plus célèbres et, dans le monde entier, ses idées concernant le bien, la compréhension et le pacifisme ont apporté force et consolation à de nombreuses personnes. Son rôle spirituel restera intact, mais ses devoirs politiques seront à présent transférés au Premier ministre du gouvernement tibétain en exil. Cela ne se fera pas, bien sûr, sans problèmes. Compte tenu de la pression croissante du gouvernement chinois, les 20 000 Tibétains environ qui vivent au Népal n'ont pas été autorisés à voter. Le gouvernement népalais dit que les manifestations des Tibétains vont à l'encontre de la politique d'une Chine unique et il a confirmé qu'il ne tolérerait pas des activités "hostiles à Pékin" sur son territoire. Il a, par conséquent, imposé une interdiction de vote aux groupes tibétains. Ce n'est pas une surprise, étant donné que les autorités népalaises se sont rendues coupables, à plusieurs occasions, d'infraction à la liberté d'expression et aux droits de l'homme des Tibétains en exil. Cela, malgré le fait que le Népal a signé les accords internationaux des Nations unies en matière de droits de l'homme concernant les droits civils et politiques. Par l'intermédiaire de sa délégation à Katmandou, le service européen pour l'action extérieure devrait suivre attentivement la situation politique au Népal et, en particulier, le traitement des réfugiés tibétains. Il devrait garantir le respect de leurs droits. Il importe d'adhérer aux principes démocratiques si l'on veut défendre et renforcer l'identité tibétaine, à la fois à l'intérieur et à l'extérieur du Tibet. Tadeusz Zwiefka Le monde entier est bien conscient du degré de complexité de la situation du peuple tibétain, qui ne demande plus tant l'indépendance depuis des décennies mais le respect, par le gouvernement chinois, des droits fondamentaux de l'autonomie. Une nation à la culture si riche et unique vit sous la menace constante d'un puissant voisin. À présent que le dalaï-lama s'est démis de ses fonctions politiques en faveur d'une nouvelle génération de dirigeants démocrates, les Tibétains ont l'occasion de renforcer leurs traditions démocratiques malgré le fait que le gouvernement tibétain soit encore contraint de fonctionner en exil. Toutefois, des milliers de Tibétains vivant au Népal ont été privés de ce droit. La pression de la Chine semble être très efficace et ce qui a été jusqu'à présent des manifestations pacifiques pour défendre la liberté d'expression et les droits fondamentaux pourrait devenir une situation difficile à contrôler, entraînant certainement des répercussions internationales. Après tout, nous pouvons imaginer comment le gouvernement chinois voudra s'occuper efficacement de ceux qui "dérangent la paix" au Tibet. Les événements récents devraient rappeler au monde que les droits du peuple tibétain sont constamment violés et que la question du Tibet n'est pas un chapitre clos parce que les Tibétains continueront certainement d'insister sur le respect de leur indépendance et ils le feront d'une manière toujours plus tonitruante.

1. Interpretação do Regimento (n.º 1 do artigo 19.º) (votação) - Antes da votação Nigel Farage em nome do Grupo IND/DEM. - (EN) Senhor Presidente, ao abrigo do n.º 4 do artigo 170.º, quero declarar que esta proposta que nos pedem para votar confere ao Presidente deste Parlamento poderes discricionários e autoritários tais que nenhuma pessoa que acredite na democracia poderia sequer considerar tal hipótese. Porém, pedirem-nos para votá-la quando os grupos políticos deste Parlamento ainda nem tiveram tempo de a discutir não é certamente correcto. Solicito, portanto, o adiamento desta votação para o próximo período de sessões, em Estrasburgo, a fim de termos efectivamente uma oportunidade de compreender as enormes implicações desta proposta, caso seja aprovada. Presidente Senhor Deputado Farage, em primeiro lugar, tem o direito de requerer o adiamento desta discussão. Ninguém contesta esse direito. Todavia, tivemos ontem um breve debate sobre o assunto, depois de o senhor deputado Hannan ter pedido a palavra. Digo-lhe claramente que a essência da sua declaração, na qual se refere a medidas ditatoriais, é inapropriada. Aceite a decisão da maioria deste Parlamento, aceite a decisão da maioria da Comissão dos Assuntos Constitucionais! Tudo está a decorrer devidamente, em conformidade com a lei, e os senhores devem, como bons democratas, aceitar a decisão. Martin Schulz em nome do Grupo PSE. - (DE) Senhor Presidente, o nosso grupo tem discutido meticulosamente esta matéria. Consideramos que o Presidente deve consultar a Assembleia uma vez mais, antes de tomar uma decisão, especialmente no que respeita à redacção da versão revista, visto que as acusações de uma atitude autoritária são totalmente injustificadas. Longe disso! Não há qualquer motivo que justifique as palavras proferidas pelo último interveniente. Por favor, continuemos a votação, tal como propôs. Presidente Fui demasiado rápido. Foi efectuada uma proposta formal. Um membro pode expressar-se a favor da proposta e outro membro contra. Já ouvimos o orador que critica a proposta. Pode agora intervir alguém a favor da mesma. Presumo que o deputado Hannan deseje apoiar o deputado Farage. Assim sendo, tem agora a palavra. Faça o favor de prosseguir, Senhor Deputado Hannan. Daniel Hannan Senhor Presidente, uma maioria absoluta não é o mesmo que o primado do direito. Reconheço que há neste Hemiciclo uma minoria favorável a um referendo e que há uma minoria contrária à ratificação do Tratado de Lisboa. Mas este Parlamento tem, apesar disso, de observar o seu próprio Regimento. Pôr de parte as regras pelas quais nos regemos, ainda que por aclamação popular, é efectivamente um acto de poder discricionário e despótico. Só a minha consideração e a minha estima pessoal por si, Senhor Presidente, me impedem de comparar isto à Ermächtigungsgesetz de 1933, que também foi aprovada por maioria parlamentar. Peço a esta Assembleia que não vote esta matéria até termos... (Protestos) Presidente Senhor Deputado Hannan, creio que não devemos fazer comparações dessas. Joseph Daul (FR) Senhor Presidente, dei provas de paciência durante alguns dias, durante algumas semanas, mas agora tudo tem limites. Ainda não tomámos nenhuma decisão no seio do nosso grupo. Este comentário é intolerável, vamos aplicar sanções internas a nível do nosso grupo e vou pedir a exclusão do deputado Daniel Hannan do seio do nosso grupo. (Aplausos) (O Parlamento rejeita o adiamento da votação solicitado pelo deputado Farage).

Tehnilised nõuded ja haldusprotseduurid õhusõidukiga teostatava ärilise lennutranspordi jaoks (EU OPS) / laste turvasüsteemide kasutamine (OPS 1.730) (arutelu) Juhataja Järgmine päevakorrapunkt on suuliselt vastatav küsimus - B6-0169/2008), esitajaks Eva Lichtenberger, transpordi- ja turismikomisjoni nimel, teemaks tehnilised nõuded ja haldusprotseduurid õhusõidukiga teostatava ärilise lennutranspordi jaoks (EU OPS) / laste turvasüsteemide kasutamine (OPS 1.730). Eva Lichtenberger raportöör. - (DE) Proua juhataja, volinik, daamid ja härrad, tänasele arutelule andis algtõuke Saksa telekanali WDR uudis, milles näidati, et turvarihmad, mis on praegu lennukites üldisel kasutusel imikutele ja väikelastele, ei taga tingimata ohutust. Kokkupõrketestid on näidanud, et need rihmad, mis on Euroopa lennuliinide poolt kõige enam kasutatavad vahendid, võivad tegelikult lapsi ohustada ja põhjustada tõsiseid vigastusi. Ajal, mil me plaanime ELi OPSi, st tehnilise ohutuse õigusnorme, ja need jõustuvad varsti, tahan tagada, et me lahendame selle ohutusprobleemi, ja sellepärast näitasin kolleegidele transpordi- ja turismikomisjonist selleteemalist videot. Minu arvates on olulise tähtsusega heita tõsine pilk kokkupõrketestidele, mis on läbi viidud ja millest on selgunud, et need rihmad ei päästa last, kui õhkutõus ebaõnnestub või lennuk maandub järsult, ning otsida tuleb kohest lahendust. Praegustes, väljapakutud eeskirjades lubatakse jätkuvalt nende rihmade kasutamist, heites kõrvale fakti, et palju rangemad ohutusnõuded kehtivad lastele isegi autodes, vähemalt enamikus Euroopa riikides. Isegi kui hädamaandumised või ebaõnnestunud õhkutõusud on väga-väga harvad - mille eest me oleme väga tänulikud ja mis on samuti seotud tehniliste eeskirjadega - ei saa me jätta imikuid ja väikelapsi selle riski vastu kaitseta. Igaüks, kes seda testi näeb, veendub, et me ei saa seda lubada. Kolleegid transpordikomisjonis uurisid seda teemat ja ma olen väga tänulik, et nad võtsid seda samuti väga tõsiselt. Tahame sellele probleemile hea lahenduse leida. Mõned ohutuseksperdid on väitnud, et pole olnud mitte ühtki teadaolevat juhtumit, kus sellised rihmad oleksid ohtlikuks osutunud. Kahjuks on sellel õudne taust. Kui imikul või väikelapsel pole eraldi istet, siis nad statistikas ei kajastu. Need faktid on olnud teada aastaid. Saksamaa transpordiministeerium on sellele tähelepanu juhtinud ja ütles, et ei taha minna tagasi madalamale ohutustasemele. Saksamaa lennuliinide ühendus aga iseloomustas riskide loetelu kui populismi. Pean ausalt ütlema, et seda saab pidada ainult küüniliseks lähenemisviisiks. See tõstatab mitmeid olulisi küsimusi. Millised ametiasutused tegelikult andsid loa selle aasrihma, selle väikelastele mõeldud lisarihma kasutamiseks? Millistele tehnilistele standarditele vastavalt nad seda tegid? Olen teadlik, et on luba antud pikendusrihma kasutamiseks korpulentsete isikute poolt, kuid niipalju kui mina tean, pole mingit luba lisarihmaks lastele. Süleshoidmine, mida mõned lennuliinid pakuvad alternatiivina, on väga vana meetod. Seda kasutati teadaolevalt esmakordselt, kui lennukid 1920. aastatel tõusid õhku kiirusega umbes 65 km/h. Me ei saa ja ei või nii kaua oodata. Ma ei arva, et võime selle jätta liikmesriikide otsustada, sest seisame silmitsi tugeva konkurentsiga lennundussektoris ja sellest konkurentsist tulenev surve tekitab riski, et me ei loo parimat ohutussüsteemi. Meil on tarvis Euroopa lahendust. Ma palun teilt: millal me selle saame? Kas on mingit võimalust seda täna näha ja kas on võimalus, et leiame mõistliku lahenduse üleminekuperioodiks? Ja lõpuks, miljoneid kulutati "vedelikele lennuki pardal”, ilma tõsise aruteluta. Praegusel juhul peame investeerima laste ohutusse. Me peame seda tegema. (Aplaus) Antonio Tajani komisjoni asepresident. - (IT) Austatud juhataja, pr Lichtenberger, vastan teile itaalia keeles, sest tean, et olete minu emakeele tundja. Mul on meeldiv seda teha. Tänan teid, et tõstatasite küsimuse, mis on väga päevakohane ja puudutab meie kodanike ohutust. Ütlesin kohtumisel transpordikomisjoniga, et meie kodanike tervise kaitse on prioriteet, samuti nagu kodanike õigused, eriti väikseimate kodanike õigused, kes ei ole võimelised ise oma õiguste eest seisma ja on järelikult sõltuvad meie püüetest kaitsta nende ohutust nii hästi kui suudame. Teie poolt esile toodud probleem on väga tõsine. Kahtlusi on rohkelt ja Euroopa Lennundusohutusamet ise on teadlik mitmetest vasturääkivatest uurimustest, mille kohaselt eksisteerivad laste ohutusrihmu puudutavad probleemid. Ja sellepärast, olles silmitsi hulga vasturääkiva ja mittetäieliku teabega, algatas amet 2007. aastal uuringu, et saada usaldusväärsem teaduslik vastus sellele küsimusele. Kehtivad õigusnormid - määrus (EMÜ) nr 3922/1991, millega nõutakse laste turvasüsteemide kasutamist - jätavad liikmesriikidele otsustamiseks vabad käed. Seda küsimust tõstatades palute Euroopa Liidul anda liikmesriikidele kindel vastus, öeldes: "Ettevaatust, süsteem, mida kasutate, ei toimi ja ei taga laste ohutust”. Teadusliku hindamisega jõutakse lõpule oktoobriks 2008, vaid mõne kuu pärast. Järelikult, niipea kui on saadud kindel vastus ohutusküsimusele - teisisõnu, mida Euroopa Lennundusohutusamet peab teaduslikult kõige ohutumaks vahendiks, mis tagab, et lapsed võivad lennukiga reisida vähendatud riskiga - on minu kohus teha viivitamatu ettepanek meetmeteks, mida on vaja laste turvasüsteemide parandamiseks. Tean, et esitatud lahendusettepanek, nimelt laste turvaistmed, sarnased autodes kasutatavatele, on üks võimalikest valikutest, mida vaatleb Euroopa Lennundusohutusamet (EASA). Kuid ikkagi, enne vastuse andmist ja tegutsema asumist - mida ma kavatsen teha, sest on õige olla mures meie väikseimate kodanike ohutuse pärast - ootan ära teaduslikult paikapidava vastuse Euroopa Lennundusohutusametilt, kes on siiani näidanud oma võimet teha head tööd ja pidada kinni rangelt teaduslikest kriteeriumidest. Järelikult, ma kordan, mis puutub ajastamisse - te palusite mult täpseid kuupäevi - EASA uurimuse valmimise tähtaeg on käesoleva aasta oktoobri algus; niipea kui tagasiside EASAst minuni jõuab, hoolitsen selle eest, et teatan parlamendikomisjonile ning sekkun isiklikult, et anda liikmesriikidele märku, milline on parim meetod laste kaitsmiseks ja nende ohutuse tagamiseks. Georg Jarzembowski fraktsiooni PPE-DE nimel. - (DE) Proua juhataja, volinik, me kõik nõustume, et peame parandama laste ohutust lendude kestel. Parlamendikomisjon oli sellega kindlalt nõus, vastasel juhul poleks küsimust parlamendikomisjonis tõstatatud. Olen samuti Euroopa Komisjonile tänulik, et ta alustas ettevalmistavat tööd kaua aega tagasi. Järelikult liitume nüüd aruteluga, mille komisjon on juba ette valmistanud. On kolm küsimust, millele volinik loodetavasti vastata oskab. Ta ütles, et tehnilised andmed on saadaval oktoobris. Küsimus on: millal teeb komisjon nendel andmetel põhinevad järeldused, kas käimasoleval tööperioodil või järgmisel? On kolm väga selget küsimust. Esimene puudutab parimat tehnilist seadet laste kaitsmiseks. Teine küsimus on järgmine: kui meil on vastus esimesele käes, kas Euroopa Liit peaks töötama õigusloomega seotud küsimustega või alustuseks soovitusi andma. See on järelikult küsimus, kas võtta kasutusele siduvad Euroopa õigusaktid. Siis on veel küsimus, kas meil õnnestub seda teha käesoleva õigusloomeperioodi jooksul või peaksime alustama soovitustega ja siis liikuma edasi õigusaktide juurde. Ja on veel kolmas, okkaline küsimus, mida ei ole suuliselt esitatud, kuid millele me teiega vastama peame: kes selle eest maksma hakkab? See on küsimus, mis vajab vastamist. Oletame, nagu pr Lichtenberger osutas, et eeskirjade järgi peaks iga väikelaps istuma turvatoolis. Kui see nii oleks, hõivaks laps täiskasvanu koha, mis tõstatab küsimuse: kas peaksime sundima lapsevanematel maksma lisatooli eest nende väikelastele või peaks ohutusega seotud kulud katma ühiskond, mis tähendaks, et teised reisijad, kellel ei ole lapsi, peavad andma panuse turvatooli eest tasumisse. Me peame järelikult vastama ka küsimusele - eeldades, et tahame lennukid varustada laste ohutuse tagamiseks -, kes hakkab nende ohutusabinõude eest maksma? Ulrich Stockmann fraktsiooni PSE nimel. - (DE) Proua juhataja, kui eksisteerib mingi võimalik oht inimelule, siis peame asuma viivitamatult ja ennetavalt poliitiliselt tegutsema. Pole mingit teist võimalust. Endastmõistetavalt käib see ka alla kahe aastaste laste kohta lennukites. Esiteks tahan pr Lichtenbergerit tänada võimaluse eest näha videot, milles näidatakse aasrihmade kokkupõrketeste. Tahan tänada ka volinikku arvamuse eest, mis ühtib hästi meie küsimusega, ehkki mõned punktid vajavad täpsustamist. Need uued nõuded laste transportimiseks lennukis jõustuvad järgmise nädala lõpul. Liikmesriikidel on siis võimalus valida laste turvatoolide ja aasrihmade vahel. Aga nagu oleme näinud, võivad aasrihmad olla eluohtlikud. Minu esimene küsimus kõlab nii: millal kõige hiljemalt kavatseb komisjon esitada ettepaneku teha laste turvatoolid lennukites kohustuslikuks? See on kooskõlas hr Jarzembowski küsimusega. Minu järgmine küsimus on: milline on komisjoni praegune rakendamise strateegia? Kas ta esitab määruse või kuidas kavatseb ta uurimuse tulemusi rakendada? Kolmandaks, kui me jätkuvalt lubame teatud osi vajalikust ELi OPSi määrusest vastu võtta uue komiteemenetluse teel, kuidas võime siis olla kindlad, et ikkagi jõuame selle laste turvatoolide määruseni käesoleva parlamendi ametiaja jooksul? Eva Lichtenberger fraktsiooni Verts/ALE nimel. - (DE) Proua juhataja, kasutan võimalust vastata voliniku poolt öeldule, et esitada mõned küsimused. On olulise tähtsusega rakendada see strateegia nii ruttu kui võimalik ja ka mulle meeldiks näha ajutist lahendust. Selle põhjus on, et praegused ELi OPSiga seotud nõudeid tõlgendatakse nii, et need tähendavad, et kõik lennuettevõtted, kes juba pakuvad turvatoole, peavad pöörduma tagasi aasrihmade kasutamise juurde. See tuleb selgeks teha. Sellisel viisil neid tõlgendatakse. Tean seda, sest olen küsinud ja palunud inimestel lennuettevõtetesse helistada ja uurida nende laste turvasüsteemide kohta. See on teave, mille sain. See on tähtis. See tuleb selgeks teha ja ma usun, et see on tõesti tähtis. Teiseks, turul on saadaval laste turvatoolid, mis sobivad traditsioonilistele lennukiistmetele, ja on üsna odavad õhkpadjad kaasreisijate jaoks, mis sobivad igale poole ja võivad vajalikuks osutuda. On selge, et laps hõivab sel juhul istme. Kuid lubage mul öelda, et emad peavad maksma isegi siis, kui nad hoiavad last süles - võin teile näidata arveid, mis ulatuvad enam-vähem 60%ni täiskasvanu pileti hinnast, olenevalt lennuettevõttest. Ma tahan, et need, kes juba kasutavad paremat süsteemi, võiksid jätkata selle süsteemi kasutamist. Küsin volinikult, kas see on nii või mitte. Reinhard Rack (DE) Proua juhataja, põhjus, miks palun jälle sõnavõtuõigust, pole mitte selles, et ma ei ole täna küllalt kõnelnud, vaid selles, et ma usun, et tegeleme tõesti tähtsa teemaga, mille kohta parlamendiliikmed on esitanud asjakohaseid küsimusi. Ootame, et komisjon annaks meile koheseid vastuseid ja asuks siis vastavalt tegutsema. Tahan rääkida kulude küsimusest. Põhimõtteliselt arvan, ehkki ma ei tea, kas mu fraktsioon mind selles suhtes täielikult toetab, et ohutus on riigi mure ja peab järelikult olema otsustatud ja rahastatud riigi tasandil. Praegu on meil palju lennuki ohutusrihmu, mis ei ole kasutusel ja mis ei ole spetsiaalselt kellelegi mõeldud. Meie väiksemate kodanike huvides - küsimus, millest volinik täpsemalt rääkis - peaksime järelikult tingimata otsustama tegutseda ja tegema seda kiiresti ja mitte laskma rahastamisel takistuseks osutuda. Michael Cramer (DE) Proua juhataja, volinik, te pole vastanud olulisele küsimusele. Mida te teete vahepealsel ajal? On olemas positiivne lahendus. Mida te teete, kui laps saab vahepeal surmavalt vigastada ja teie olete osaliselt vastutav, sest viivitasite tegutsemisega? Kuidas te sel juhul toimite? Peate endalt seda küsima, samuti nagu meiegi. Mis puutub kuludesse, siis eksisteerib võrreldav paralleel. Puuetega inimeste õiguste puhul lennutranspordis jaotuvad kulud võrdselt kõigi vahel, mis on normaalne. Lapse eostamine, sünnitamine ja üleskasvatamine ei ole ainult eraasi, vaid avalik ülesanne, riigi ülesanne. Igaüks peab olema valmis selle endale võtma ja seda rahastama. Vähemalt minu arvates on see loomulik asi. Kohtades, kus lapsed vanuses kuni 14 aastat saavad rongis tasuta sõita, on need samuti teised reisijad, kes maksmisesse oma panuse annavad. Eelkõige lennutranspordisektoris, mis on vabastatud kütuse käibemaksust - st 14 miljardit eurot aastas - oleme võimelised hankima mõned eurod, et anda lastele parim kaitse, mida nad tulevikuks vajavad. Antonio Tajani komisjoni asepresident. - (IT) Proua juhataja, sooviksin vastata, et minu valduses on võlukepike ja ma võin täna õhtul kõik teie probleemid lahendada. Kahjuks ma ei saa võlukepikest viibutada, sest mul ei ole seda. Selle asemel usun, et peame nende küsimustega väga vastutustundlikult tegelema, mitte ütlema, et need saavad homme hommikul lahendatud, sest oleme leidnud silmapilkse lahenduse. Kui pole kindlust teaduslikust seisukohast vaadatuna, et millised on parimad vahendid laste ohutuse tagamiseks, siis ei saa me midagi teha siin ja praegu, mitte ainult sellepärast, et kehtiva määruse kohaselt vastutavad üldse liikmesriigid otsuste tegemise eest: need, kes kasutavad turvatoole, võivad seda muidugi jätkata, kui nad peavad seda parimaks mehhanismiks. Nagu ütlesin, niipea, kui mulle on esitatud selgemad faktid koos teadusliku vastusega, mida toetavad tõendid, mis võimaldab mul tegutseda - asun tegevusse. Vastasel juhul oleks minust pealiskaudne öelda: "Kena, olen otsustanud, et turvaistmed on paremad kui ohutusrihmad”. Keegi ei saa seda öelda, kui pole läbi viinud teaduslikke katseid ja ei oma käegakatsutavat tõendit, mis näitab, et üks süsteem on parem kui teine. Ma ei arva, et see on edasiviiv tee. Selle asemel arvan, et vastused tuleb anda niipea, kui lahendus on leitud. Minu arvates ei jõuta õigusloomega seotud lahenduseni enne käesolevat õigusloomeperioodi. Kuid ma usun, et komisjon saab muuta prioriteediks olemasoleva määruse parandamise ja üritada võtta meetmeid, mis ühtlustaksid määruse muudatusettepanekuid, muutes need kohustuslikeks kõigile liikmesriikidele. See võtab aega, pidage meeles, ja võib-olla ei õnnestu meil neid heaks kiita enne selle parlamendikoosseisu ametiaja lõppu. Kordan veel, et andsin kuulamisel teatud ettevõtmiste suhtes lubadusi, et sätestatakse õigusloomega seotud meetmeid, tosinate kaupa õigusloomega seotud meetmeid, mis ei ole realistlik, aus vastus. Ettevõtmisi peaks võtma ja välja kuulutama ainult aspektide suhtes, mis on saavutatavad. Mis puutub minu ettevõtmisse, mis on laste ohutusega seotud, uskuge või mitte, ma olen isa, ja uskuge või mitte, aga noore põlvkonna probleem on minu tähtsaim mure. Loomulikult ei saa mind vastutavaks pidada kõige suhtes, mis maailmas juhtub. Pigem usun, et tuleb läbi viia hoolikas uurimine lühikese aja jooksul - järeldusteni jõutakse oktoobris ja mul on siis vastus olemas - ja niipea, kui ma vastuse saan, teen kõik vajaliku, et üritada kaitsta lastest reisijate turvalisust parimal võimalikul viisil. Praegu, nagu otsustasid liikmesriigid, kasutavad lennuettevõtted kõiki vajalikke vahendeid, olgu need siis turvaistmed või ohutusrihmad. Kui me oleme saanud kindlaid, tõestatavaid teaduslikke tõendeid, siis saame anda vastuseid. Vastasel juhul on need vastused lihtsalt arvamused ja siin selles täiskogus - ehkki ainult mõned parlamendiliikmed on kohal - on igaühel erinev arvamus teadusest. Aga kuna mitte keegi meist, usun, pole antud küsimuses ekspert ja ei saa anda teaduslikult tõestatud vastuseid, siis arvan, et peame tulemused ära ootama. Teades, et tulemused saabuvad kahe kuu jooksul, tänu lennundusohutusametile, saame siis hakata tegutsema laste turvalisuse heaks, mida ma pean prioriteediks. Kordan: pean iga kodaniku turvalisust prioriteediks, eriti meie nõrgimate kodanike turvalisust, seepärast püüan tagada, et erimeetmed turvalisuse kaitseks võetakse vastu nii ruttu kui võimalik kooskõlas õigusloomega seotud ajakavaga. Juhataja Arutelu on lõppenud. Kirjalikud avaldused (kodukorra artikkel 142) Richard Seeber kirjalikult. - (DE) Olen väga rõõmus, et strateegilise keskkonnahindamise direktiiv (SUP direktiiv) võeti vastu. Keskkonnasobivuse hindamine algetapis, kui projekti arendatakse, tähendab, et ebasoodsaid tagajärgi on võimalik vältida kohe, selle asemel et neid hilisemas järgus ohjeldada või nendega võidelda. Tulevikku silmas pidades tõotab strateegiline keskkonnahindamise menetlus veelgi enam arvesse võtta keskkonna kaitset ja tervishoiu aspekte, kui asi puudutab projektidega seotud otsuseid. Säästliku arengu planeerimine peab algusest lõpuni kaasama mitte ainult majanduslikud ja sotsiaalsed aspektid, vaid ka keskkonnamõjud.

Szabadkereskedelmi megállapodás az EU és Dél-Korea között (vita) Elnök A következő napirendi pont Daniel Caspary, Peter Šťastný, Paweł Zalewski, David Martin, Gianluca Susta, Kader Arif, Michael Theurer, Niccolň Rinaldi, Metin Kazak, Marielle De Sarnez és Jan Zahradil szóbeli választ igénylő kérdése a Bizottsághoz az Európai Néppárt (Kereszténydemokraták) Képviselőcsoport, a Szocialisták és Demokraták Progresszív Szövetsége Európai Parlamenti Képviselőcsoportja, a Liberálisok és Demokraták Szövetsége Európáért Képviselőcsoport nevében az EU és Dél-Korea közötti szabadkereskedelmi megállapodásról - B7-0001/2010). Daniel Caspary szerző. - (DE) Elnök asszony, biztos úr, a Dél-Koreával kötendő megállapodásról szóló tárgyalások befejeződtek, és a dokumentumokat parafálták. Ez nagyon jó. Ha azonban a megállapodást részletesen megvizsgáljuk, úgy tűnik, hogy a gyorsaság fontosabb szempont volt, mint az alaposság. Az a benyomásom, hogy elődje minden áron tető alá akarta hozni a megállapodást, hogy hivatali ideje alatt legalább egyetlen sikert elérhessen. Ismerjük a tárgyalások kezdete előtt készült számos szakértői jelentést, amelyek egyértelműen beszámoltak az európai ipar és az európai gazdaság számára nyújtott több lehetséges előnyről. Valószínűleg pozitív hatás várható a gépgyártás, a vegyipar, a gyógyszeripar, az élelmiszeripar és a szolgáltatások területén. Ezek az ágazatok és számos más ágazat azt remélik, hogy a megállapodás jelentős előnyt hoz számukra. Elsősorban a gépjárműipar azonban ellenérzésének ad hangot. Gondok vannak a vám-visszatérítési rendszerrel, a Dél-Koreából származó autókba beépíthető, külföldi beszállítók által rendelkezésre bocsátott alkatrészek értékének kérdésével és a környezetvédelmi előírások kérdésével, amely továbbra is megoldatlan. Remélem, hogy az elkövetkezendő hónapokban nemcsak foglalkozni fogunk ezekkel a bírálatokkal, hanem a védelmi mechanizmusok és a védintézkedési rendelet alkalmazásával számos bírálatra megoldást is találunk. E Ház képviselőiként csak abban az esetben szavazhatjuk meg ezt a szabadkereskedelmi megállapodást, ha foglalkoztunk a gépjárműipar jogos aggályaival, és valóban hatékony megoldásokat tudunk beépíteni e védelmi mechanizmusokba. A védelmi mechanizmusokra vonatkozó szöveg mától elérhető az interneten, bár sajnos még nem volt alkalmam elolvasni azt. Képviselőcsoportom nevében felajánlom önöknek a lehetőséget arra, hogy az európai szintű megfelelő szabályozás kidolgozása terén partnerekként együttműködjünk annak érdekében, hogy a gépjárműipar érdekei is tükröződjenek ebben a szabadkereskedelmi megállapodásban. Gianluca Susta szerző. - (IT) Elnök asszony, biztos úr, hölgyeim és uraim, új szereplők jelentek meg a világ színpadán, amelyek közül néhány nem is olyan régen még fejlődő országként szerepelt. Ennek alapján a szabadkereskedelem, valamint az Európai Unió és főbb versenytársai közötti kapcsolat valódi megnyilvánulásai terén, kulturális és egyéb területeken is változnia kell megközelítésünknek. Ezt a kapcsolatot jelenleg néhány olyan mágikus kifejezés közvetíti, amelyek még nem kerültek be az Európai Bizottság szótárába. Ilyen kifejezés a kölcsönösség, az európai érdek, a dömping elleni harc és a vámok elleni küzdelem. Ez a Koreával kötött szabadkereskedelmi megállapodás háttere, amely egyébként két biztost - a belső piacért és a szolgáltatásokért felelős biztost és a foglalkoztatásért felelős biztost - és néhány kormányt összezavart. Mik ennek a kétoldalú megállapodásnak a valódi előnyei, amikor az Európai Unió és Korea közötti kereskedelem 50%-a a gépjárműipart érinti, amikor a hozzánk exportált 700 000 koreai autó és a Korea által importált 27 000 európai autó közötti különbség nyilvánvaló. Mi az értelme a minden egyes Európában eladott koreai autó utáni körülbelül 1 600 EUR közvetlen támogatásnak, amikor egyes európai kormányok számára problémát jelent, hogy a fogyasztás előmozdítása érdekében ösztönözzék az autók vételét és eladását? Hogyan hagyhatnánk figyelmen kívül továbbá a textil- és elektronikai iparral kapcsolatos komoly kételyeket? Nem fogunk megelégedni azzal, biztos úr, hogy már az ikszedik alkalommal halljuk, ahogy Ashton asszony is említette ön előtt, hogy a vegyipar, a gyógyszeripar vagy a mezőgazdasági és élelmiszeripari ágazat esetében vannak előnyök, mivel ezek teljesen jelentéktelenek a textil-, az elektronikai és mindenekelőtt a gépjárműiparra vagy a pénzügyi szolgáltatásokra gyakorolt hatásokkal összehasonlítva. Elképzelhető, hogy Európa fejlődéséhez ismét a pénzügyi opciót választja, még a jelenlegi válság idején is? Mindannyian reménykedve üdvözöltük az új Európa lisszaboni születését. Európa azonban, különösen napjainkban nem teheti meg, hogy figyelmen kívül hagyja az európai érdekeket a világban. Az Egyesült Államok mindent megtesz annak érdekében, hogy a Boeinget megvédje az Airbus-szal szemben, az argentin kormány pedig a Telecom kisajátításával fenyeget. A Koreával kötött megállapodás valójában legitimizálja a Kínán keresztüli finanszírozást, amely eddig jogellenes volt. Ez az a forgatókönyv, amelynek alapján főbb üzleti vállalkozásaink működni kénytelenek. Mögöttük munkavállalók, családok százezrei látják füstbe menni jövőjüket, nem azért, mert rossz minőségű szolgáltatásokat nyújtanak, vagy árukat állítanak elő, hanem azért, mert megengedik, hogy az elégtelenül meghatározott érdekek megelőzzék a nyilvánvalóbb és objektívebb érdekeket. Bízunk érzékenységében, biztos úr, abban a reményben, hogy el fogja kerülni az elsietett ratifikálást, amely együtt járhat a ratifikálásra váró megállapodás kereskedelmi részének ideiglenes alkalmazására vonatkozó elfogadhatatlan döntésekkel, vagy legalábbis azokkal a döntésekkel, amelyek a kétoldalú védzáradékról szóló rendelet pontos meghatározásáig elfogadhatatlanok. Ezt a védzáradékot szokásos jogalkotási eljárással kell elfogadni, amelyet az ajánlhatóság értékelésének első lépésének kell tekinteni ... (Az elnök félbeszakítja a felszólalót) Michael Theurer szerző. - (DE) Elnök asszony, biztos úr, hölgyeim és uraim, a Lisszaboni Szerződés új fejezetet nyit a Bizottság, a Tanács és a Parlament közötti együttműködésben. Az európai polgárok által közvetlenül választott Európai Parlament együttdöntési joga lehetőséget teremt arra, hogy a kereskedelempolitikai döntésekbe visszavigyük a demokráciát. Ez helyes, mert a következmények a tagállamok munkavállalóit és fogyasztóit érintik. Európa jólétének alapja a szabad és tisztességes kereskedelem. Ezért minden protekcionista tendenciával szemben határozottan fel kell lépnünk. A szabadkereskedelmi megállapodások, például a Koreával kötött szóban forgó megállapodás, jelentősen hozzájárulhatnak a világkereskedelem, a növekedés és a foglalkoztatás ösztönzéséhez. Az ilyen megállapodások jellegéből adódik azonban, hogy konkrét felépítésüktől függően bizonyos ágazatok számára más ágazatokkal szemben több előny jelentenek. Az EU-n belül a különböző iparágakra és ágazatokra gyakorolt hatás alapos felmérése a mi feladatunk, itt a Parlamentben. Ehhez megfelelő adatokra és hatásvizsgálatokra van szükségünk, amelyek biztosítása a Bizottság feladata. A bizottság és a plenáris ülés számos kérése ellenére azonban még nem kaptuk meg a szerintünk kielégítő adatokat. A Liberálisok és Demokraták Szövetsége Európáért Képviselőcsoport e kérdésfelvetés terén ezért csatlakozott más képviselőcsoportokhoz. Az eddig általunk kapott információk alapján a megállapodás az európai gazdaság számára a szolgáltatások, a gép- és berendezésgyártás, a vegyipar és a mezőgazdasági ágazat terén nyújt lehetőségeket. Félő azonban, hogy a megállapodás negatív hatást gyakorol a gépjármű- és textiliparra, valamint az elektronikai ágazatokra. A Dél-Koreával kötött szabadkereskedelmi megállapodás a fejlett országokkal kötött megállapodások közül az egyetlen, amely nem tiltja a vámvisszatérítéseket. Ez a dél-koreai ipar számára egyoldalú költségelőnnyel járhat. Ahogy a Bizottság többször biztosított bennünket, a vámvisszatérítésre vonatkozó rendelkezések tartalmaznak egy védzáradékot, amely bizonyos szempontok alapján mentességet tesz lehetővé. Az érintett vállalatok érdekében azonban ezt sürgősen tisztáznunk kell. A rendszernek a gyakorlatban alkalmazhatónak kell lennie. Nem történhet meg, hogy a védzáradékok értéktelenek, mert a vállalatok nem tudják biztosítani a szükséges bizonyítékot. Mivel úgy tűnik, hogy a megállapodás egyoldalú rendelkezéseket tartalmaz, és a jövőbeli megállapodások, például az Indiával és a Délkelet-ázsiai Nemzetek Szövetségével kötendő megállapodás tekintetében precedenst teremt, úgy értékeljük, hogy a védzáradékok konkrét megfogalmazása, a viták rendezésére vonatkozó eljárás és a megállapodás alkalmazását érintő egyéb rendelkezések központi jelentőségűek. Ezért felszólítjuk a Bizottságot, hogy a szabadkereskedelmi megállapodást az annak alkalmazására vonatkozó rendelkezésekkel együtt nyújtsa be elfogadásra a Parlamentnek. Gyors döntést szeretnénk. Ezért a megállapodás ideiglenes változata nem léphet hatályba. Vállalatokkal folytatott megbeszélésekből tudom, hogy a végrehajtásnak milyen jelentős hatása van. Ezért a Bizottsághoz szóló kérdésem a következő: Az európai külügyi szolgálat létrehozása a kereskedelempolitikában meghatározóbb szerepet is jelent majd? Véleményünk szerint mindenesetre erre is ki kellene terjednie. Robert Sturdy szerző. - Elnök asszony, gazdasági recesszió idején csak új piacok megnyitásával és akadályok felszámolásával építhetjük újra iparunkat, teremthetünk munkahelyeket, és erősíthetjük a fejlődést. Köszönöm, biztos úr, az előző vitával kapcsolatos nézeteit. A fogyasztási cikkek, elektronikai termékek, gyógyszerek, vegyi anyagok és orvosi eszközök uniós exportőrei csak néhány olyan ágazatot képviselnek, amelyek számára óriási előnyökkel jár a nem vámjellegű akadályok megszűnése. Bizonyos tanúsítási eljárások egyszerűsítése, az átláthatóság és az árak előreláthatósága a fogyasztók számára előnyt jelentenek. A koreai fogyasztói piac viszont sajátos európai mezőgazdasági termékekhez, például oltalom alatt álló földrajzi jelzéssel ellátott borhoz, szeszes italokhoz, húsokhoz, sajtokhoz szeretne hozzáférni. Hiba lenne azonban, ha e kereskedelmi megállapodást - és erről már többeket hallhattunk - látszólagos jelentése alapján fogadnánk el, és vannak olyan területek, amelyeket a Bizottságnak tisztáznia kell. Amint említettem, a vámvisszatérítésről szóló záradékok belefoglalása sokunkat aggodalommal töltött el. Minden szabadkereskedelmi megállapodásnak a kölcsönösség vagy a kölcsönös előnyök elvén kell alapulnia, de az európai autógyártók előtti lehetséges akadályok továbbra is tisztázatlanok, és komoly aggályokat vetnek fel bennünk. A Bizottság biztosított bennünket arról, hogy Korea aktívan liberalizálja importrendszerét. A vámvisszatérítés alapján Korea által visszatéríthető vámok szintjét fokozatosan csökkentik. A tárgyaló felek meg vannak győződve arról, hogy idővel a vámvisszatérítés gazdasági jelentősége csökken. Ezen érv alátámasztására a Bizottság milyen bizonyítékokkal szolgál? Ha a Bizottság e védelmi mechanizmus többszöri vagy folyamatos alkalmazásával találja szembe magát, az átmeneti időszak meghosszabbítása céljából mérlegelni fogja a tárgyalások újrafelvételét? Biztos úr, várom, hogy a közelgő új megállapodás terén szorosan együttműködhessek önnel. Karel De Gucht a Bizottság tagja. - Elnök asszony, szeretném megköszönni a tisztelt képviselők szóbeli választ igénylő kérdését, amely igazolja, hogy az Európai Parlament érdeklődést tanúsít az EU és Dél-Korea közötti szabadkereskedelmi megállapodás iránt. Mivel ez lesz az első nagy szabadkereskedelmi megállapodás, amelyhez a Lisszaboni Szerződés alapján kérik az Európai Parlament hivatalos jóváhagyását, nagyon üdvözlöm a lehetőséget, hogy a szabadkereskedelmi megállapodás számos, a szóbeli választ igénylő kérdésben felvetett aspektusára válaszolhatok. Elképzelhető, hogy nem tudok részletes választ adni a kérdés valamennyi aspektusára, de egy következő kérdés kapcsán örömmel foglalkozom azokkal. Az EU és Dél-Korea közötti megállapodás nem az első szabadkereskedelmi megállapodás, amelyről az EU egy ázsiai országgal tárgyal; ugyanakkor ez a legambiciózusabb és legátfogóbb szabadkereskedelmi megállapodás, amelyről az Európai Unió valaha tárgyalt. Több mint kétévnyi tárgyalást követően a szabadkereskedelmi megállapodást tavaly október 15-én parafálták. A tárgyalási folyamat során a Bizottság végig szoros kapcsolatot tartott a Parlamenttel. Ebben a vonatkozásban a Bizottság üdvözli a 2007 decemberében megszavazott, Koreáról szóló parlamenti állásfoglalást. A teljes folyamatot a civil társadalommal folytatott állandó párbeszéd és átfogó kereskedelmi fenntarthatósági hatásvizsgálat kísérte. A szabadkereskedelmi megállapodás fordítása folyamatban van. Március végére a Bizottság tervei szerint a szabadkereskedelmi megállapodás aláírására, valamint a szabadkereskedelmi megállapodás megkötésére vonatkozó határozatokat benyújtja a Tanácsnak. A cél a megállapodás áprilisban történő aláírása. A Bizottság most fejezi be annak elemzését, hogy a megállapodás a tagállamok hatáskörébe is beletartozik-e. Ebben az esetben a szabadkereskedelmi megállapodás hivatalos hatálybalépése előtt szükség van valamennyi tagállam ratifikálásra. Mivel ez a folyamat eltarthat egy ideig, szükség lehet arra, hogy a Bizottság a megállapodás hatálybalépéséig annak ideiglenes alkalmazását javasolja. Az ideiglenes alkalmazásról a Tanács a Bizottság javaslata alapján határoz. A Bizottság figyelembe veszi a Parlament óhaját, hogy a szabadkereskedelmi megállapodás ideiglenes alkalmazása előtt véleményének hangot kíván adni. A Bizottság a Tanáccsal és a Parlamenttel együtt továbbra is törekszik a legmegfelelőbb eszközök kiválasztására, hogy ez olyan módon történjen, amely nem okoz szükségtelen késedelmet. Nagyon fontos, hogy amint lehetséges, alkalmazzuk a megállapodást. Ami a védintézkedési rendeletet illeti, a Bizottság az elkövetkezendő hetekben kívánja a Tanácsnak és az Európai Parlamentnek benyújtani erre a rendeletre vonatkozó javaslatát, és reméli, hogy a jogszabály elfogadása a lehető leghamarabb lehetővé válik annak érdekében, hogy alkalmazása a szabadkereskedelmi megállapodás alkalmazásához képest a lehető legkorábbi időpontban megtörténjen. A szabadkereskedelmi megállapodás gazdasági előnyei többségükben az EU-nak kedveznek. Az ipari és mezőgazdasági termékek uniós exportőreinek a Koreába történő export esetén alacsonyabb vámokat kell fizetni, ami évi 1,6 milliárd EUR vám megtakarítását jelenti, és ennek fele közvetlenül a megállapodás hatálybalépésének napjától jelentkezik. A vámok csökkentésének köszönhető potenciális nyereség nyilvánvalóan még ennél is magasabb, mivel az EU és Korea közötti kereskedelem idővel bővülni fog. Egy tanulmány szerint a szabadkereskedelmi megállapodás jelentős új áruforgalmat és szolgáltatáskereskedelmet hoz létre, amely az EU számára 19,1 milliárd eurós, míg Korea számára 12,8 milliárd eurós forgalmat jelent. A meglévő tanulmányok nem azonosítottak olyan ágazatot, amelyet a szabadkereskedelmi megállapodás negatívan befolyásolna, de ezek komoly sérelme vagy az azokat érintő veszély esetén a Bizottság aktiválja a megállapodásba épített védelmi eljárásokat. Engedjék meg, hogy emlékeztessem önöket, hogy ilyen esetben az Európai Globalizációs Alkalmazkodási Alap alapján alkalmazhatjuk a támogatási intézkedéseket. A szellemi tulajdonjogok tekintetében a szabadkereskedelmi megállapodás a WTO-szabályokon túlmenően ambiciózus kötelezettségvállalásokat tartalmaz. Ezenkívül a Bizottság figyelt annak biztosítására, hogy a szabadkereskedelmi megállapodás egyetlen eleme se legyen ellentétben az uniós közösségi vívmányokkal. A kulturális együttműködésről szóló jegyzőkönyv hatásaira áttérve, a szabadkereskedelmi megállapodás a kulturális tevékenységek tekintetében történő együttműködésről és a csere megkönnyítéséről szóló politikai párbeszéd keretrendszerét hozná létre. Ez mindenekelőtt a kulturális kifejezési formák sokféleségének védelméről és elősegítéséről szóló, 2005-ös UNESCO-egyezmény aktív előmozdítását célzó uniós kötelezettségvállalás kifejezése. A származási szabályokról Dél-Koreával folytatott tárgyalások számos változtatást eredményeztek, amelyek összhangban vannak az e szabályokra vonatkozó, folyamatban lévő reformfolyamattal. Ezek a változások az egyszerűsítés irányába mennek, az Európai Parlament külön kérésének megfelelően. Ugyanakkor valamennyi érzékeny ágazat tekintetében szigorú szabályok maradtak érvényben. A Bizottság különös figyelmet szentelt annak, hogy az európai gyümölcs és zöldség számára Koreában új piacra lépési lehetőséget hozzon létre. Annak ösztönzésére, hogy Korea megnyissa piacát, az Európai Unió belépési árait eltörölték, a három legérzékenyebb termék, a paradicsom, a narancs és a koreai citrusfélék kivételével. A szabadkereskedelmi megállapodás nyilvánvalóan az uniós piacot is megnyitja a koreai termékek előtt. Annak érdekében, hogy a károkozással, illetve a károkozás veszélyével járó importnövekedéstől megvédjük iparunkat, a szabadkereskedelmi megállapodás hatékony védelmi mechanizmusokat tartalmaz. A védzáradék a szabadkereskedelmi megállapodás hatálybalépésétől alkalmazható. A Bizottság ellenőrzi az uniós piacot és a koreai importot annak érdekében, hogy felmérje a védzáradék alkalmazásának szükségességét, és továbbra is elkötelezett abban, hogy a feltételek megléte esetén alkalmazza azt. Ugyanez vonatkozik a vámvisszatérítésre vonatkozó különleges záradékra, amely a Koreába irányuló importról és a Koreából származó exportról rendelkezésre álló nyilvános kereskedelmi statisztikai adatok alapján alkalmazható. Ismerem a különösen az uniós gépjárműipar részéről elhangzó, a szabadkereskedelmi megállapodás vám-visszatérítési rendelkezéseivel kapcsolatos aggályokat, de hangsúlyoznom kell, hogy a vámvisszatérítés jelenleg megengedett, és mind a koreai, mind pedig az uniós exportőrök alkalmazzák. Tehát annak a szabadkereskedelmi megállapodásban való megtartása nem jelent új előnyt. A vámvisszatérítés jelenlegi gazdasági hatása igen csekély, a koreai vámkedvezmények értékének körülbelül egynyolcada. Az autók esetében a rendelkezésre álló tanulmányok szerint a koreai autókban a külföldi tartalom 10 és 15% közötti. Ha a külföldi eredet jelentősen nőne, a vámvisszatérítésre vonatkozó különleges záradék hatékony ellenszerként szolgálna. Nem zárható ki, hogy a szabadkereskedelmi megállapodás végrehajtása a felek között különböző nézeteket és értelmezéseket vált ki. Az ilyen helyzetek megoldása érdekében a viták rendezésére a szabadkereskedelmi megállapodás hatékony és gyors mechanizmussal rendelkezik. A Bizottság szorosan figyelemmel fogja kísérni a Korea által vállalt kötelezettségek teljesítését, és szükség esetén alkalmazni fogja a viták rendezésére megállapított eljárásokat. A szabadkereskedelmi megállapodás a környezetvédelem előmozdítása és a munkavállalói jogok tiszteletben tartása terén is áttörést jelentene, mivel egy sor szociális és környezetvédelmi előírásra vonatkozó átfogó kötelezettségvállalást tartalmaz. E kötelezettségvállalások hatóköre szélesebb, mint bármely hasonló megállapodásé. E kötelezettségvállalások tiszteletben tartásának biztosítása érdekében a szabadkereskedelmi megállapodás a kötelezettségvállalások végrehajtásának ellenőrzésére a civil társadalom, a vállalkozások, a szakszervezetek és a nem kormányzati szervezetek bevonásával határozott keretrendszert határoz meg. Végül szeretném tájékoztatni önöket, hogy Korea és az EU tárgyalásokat folytattak a vámleépítések ütemének lehetséges kiigazításáról. Ezek a kiigazítások többek között azt jelentenék, hogy a hároméves és az ötéves kategóriába sorolt termékek négyéves, illetve hatéves vámleépítés alá esnének, így a vámok az eredeti ütemezéshez képest egy évvel később szűnnének meg. Miközben ez offenzív érdekeink vonatkozásában szerény áldozattal jár, azt gondoltuk, hogy az ilyen kiigazítás, figyelembe véve bizonyos ágazatok érzékenységét, megfelelő lenne. Korea közölte, hogy mindkét fél érzékenységének tiszteletben tartása esetén kész elfogadni ezeket a változtatásokat. Ivo Belet a PPE képviselőcsoport nevében.. - (NL) Biztos úr, először is szeretném a legjobbakat kívánni új beosztásához. Bonyolult gazdasági időket élünk, de tudjuk, hogy ön nem fél ezektől az időktől. A Dél-Koreával kötött szabadkereskedelmi megállapodással kapcsolatban, amint mondja, e megállapodás Európa szempontjából kétségtelenül számos pozitívummal szolgál, de gépjárműiparunk számára ez egy végzetes megállapodás, és az is marad. Caspary úr is erről beszélt. Nézze csak meg a számokat, biztos úr. Minden egyes Európából Dél-Koreába exportált autóra 15 ellenkező irányból érkező autó jut. Jelenleg az arány 15:1, és ez elsősorban a dél-koreai nem vámjellegű akadályok eredménye. Nem véletlen továbbá, hogy egy olyan gyártó, mint például a General Motors visszavonja az új, kis szabadidőautók Európában, konkrétan az antwerpeni gyárában történő gyártására vonatkozó döntését, és ehelyett a teljes projektet átteszi Dél-Koreába. A Dél-Koreával kötendő közelgő szabadkereskedelmi megállapodás e döntés közvetlen oka. Nem gondolom, biztos úr, hogy ezt elfogadhatjuk, és a szőnyeg alá söpörhetjük azzal az érvvel, hogy sok más európai ágazat számára előnyös lesz a megállapodás. Véleményem szerint még sok időnk van arra, hogy ezt a helyzetet gépjárműiparunkhoz igazítsuk, és helyesen hivatkozott a védzáradékra. Elfogadom, hogy léteznek ilyen védintézkedések, de mindenekelőtt azt kérjük, hogy alapjaiban vizsgálják felül e megállapodás gépjárműiparra gyakorolt hatását. A számok és a tendenciák túlságosan vészjelzőek. Mindenesetre az a helyzet - és ezt ön nálam jobban tudja -, hogy az Egyesült Államok kormánya most tárgyal Dél-Koreával egy köztük lévő hasonló megállapodás kiigazításáról. Ne feledje, De Gucht úr, hogy az autóipar még mindig Európa legfontosabb iparága. Rettenetesen sok munkahelyről beszélünk, amelyek most nagy nyomás alatt vannak. Véleményem szerint nem engedhetjük meg, hogy még több munkahely kerüljön veszélybe, ezért azt kérjük, hogy sürgősen építsenek további garanciákat e megállapodásba. David Martin az S&D képviselőcsoport nevében. - Elnök úr, úgy gondolom, hogy a koreai szabadkereskedelmi megállapodás három ok miatt fontos. Először is, amint jelezte, ez mind Korea, mind pedig az Európai Unió gazdaságai számára kölcsönösen előnyös. Jó a fogyasztóknak, jó a munkahelyeknek, és amint helyesen mondja, a Koreával folyó kereskedelmünk 19 milliárddal való növekedési lehetőségét is magában rejti. Másodszor emellett, figyelembe véve a most elhangzott vitát, a jelenlegi világgazdasági válság körülményei között igen pozitív példával szolgál. Ha két olyan nagy gazdaság, mint az Európai Unió és Korea szabadkereskedelmi megállapodást tudnak kötni, ez más partnerek számára ösztönzést jelent. Japán például jóval nagyobb érdeklődést tanúsít az Európai Unióval folytatott gazdasági kapcsolatok iránt, mint néhány évvel ezelőtt, és ez részben a koreai megállapodásnak köszönhető. A másik oldalon a koreaiak hirtelen azt tapasztalják, hogy az Egyesült Államok most visszatér, és kopogtat az ajtajukon, és ismét mozgásba akarják hozni a KORUS-megállapodást. A harmadik ok - szűkebb hatású, de remélem, képviselőtársaim nem feledkeznek meg erről -, hogy ez fontos a Parlamentnek, mivel a jelentésemben szereplő számos kérést teljesített a Bizottság, és mert a rendelkezésemre álló idő nem teszi lehetővé, hogy valamennyin végigmenjek, mindössze három vagy négy példát szeretnék megemlíteni önöknek. Először is, jelentésemben kijelentettük, hogy a koreai mezőgazdasági piachoz sokkal jobban hozzá kell férnünk. Nos, a koreai mezőgazdasági vámok e megállapodás első hét évében 75%-kal csökkennek; azt akartuk, hogy az oltalom alatt álló jelzéssel rendelkező termékeink, whiskynk, pezsgőink, boraink, sonkáink és így tovább e megállapodásból adódóan védelmet élvezzenek. Ezek exportja pedig, ahogy egyik kollégám jelezte, nem jelentéktelen. A koreai piacon skót whiskyt évente 137 millió GBP értékben adnak el, tehát ezzel a megállapodással jelentős növekedést érhetünk el. A nem vámjellegű akadályok rendezésére szólítottunk fel, és ez a gépjárműipar számára különös előnyt jelent. A környezetből származó termékek terén is jobb kereskedelmet szerettünk volna. Nos, e megállapodás alapján három év elteltével a környezetből származó termékek és az azzal kapcsolatos szolgáltatások kereskedelme terén a koreai piachoz való hozzáférés tulajdonképpen vámmentes lesz, és az ő környezetből származó termékeik és az azzal kapcsolatos szolgáltatásaik is vámmentesen érkezhetnek a mi piacainkra. Mi mint Parlament megfelelőbb szociális és környezeti előírásokat kértünk. Nos, Korea a tárgyalások kezdete óta négy ILO-egyezményt írt alá, és e megállapodás eredményeként létre fogja hozni kereskedelmi és fenntartható fejlődési fórumát, amely lehetővé teszi a koreai civil partnerek számára, hogy a nagyobb piacnyitást a munkaügyi és környezetvédelmi előírások javulása kísérje. Ezeket a dolgokat kérte a Parlament. Nevetséges és ésszerűtlen lenne, ha elérésük után hátat fordítanánk nekik. Tökéletes megállapodásról van szó? Nos, természetesen nem. Vannak benne olyan dolgok, amelyek esetében szeretném, ha nem lennének benne? Természetesen vannak ilyenek, de a tárgyalások azt jelentik, hogy kompromisszumokat is kell kötni - de mindent összevetve, jó megállapodás ez Európának? Igen. Jó megállapodás ez Koreának? Igen. Potenciálisan jó megállapodás ez a világgazdaságnak? Igen. Tehát nem kell vonakodnunk: tovább kell lépnünk, és alá kell írnunk a megállapodást. Niccolň Rinaldi az ALDE képviselőcsoport nevében.. - (IT) Elnök úr, biztos úr, hölgyeim és uraim, ez egy klasszikus téma, amellyel az európai intézmények kockára teszik hírnevüket a gyáriparosokkal, a munkavállalókkal és az európai fogyasztókkal szemben. Egy szabadkereskedelmi megállapodás mindig jó hírt jelent, a stabilitás sarokköve és bolygónk jólétének sarokköve, annál is inkább, mivel oly sok évi csalódás után az Európai Unió első sikeres kétoldalú kereskedelempolitikáját képviseli. Emiatt azonban bizonyos sietség jellemezte a megállapodás megerősítését. Úgy tűnik, mintha a Bizottság mindenáron meg akarta volna kötni a megállapodást. Számunkra, a Liberálisok és Demokraták Szövetsége Európáért Képviselőcsoport tagjai számára, bár a WTO számára elfogadható a vámvisszatérítés, amelyet már alkalmaznak is, ez valójában egy exporttámogatás, és a származási szabályok lazulása az átláthatóság szempontjából visszalépést jelent. Ez a két elv más kereskedelmi partnereink számára hamarosan precedenst teremt. Tudjuk, hogy a Bizottság kemény alkut folytatott, de egy koreai mondás szerint "még a legjobbak is követnek el hibát”. Gyakran hallottuk, hogy a Bizottság elveszíti azt a képességét, hogy megvédje a gyártók, a munkavállalók és a fogyasztók jogos érdekeit, és valami bizonyosan elromlott az ipar mindkét felével folytatott kommunikációjában egy olyan tárgyalás során, amelyet néha átláthatóságának hiánya miatt kritizáltak. Minden európai polgár mindannyiunktól, a Bizottságtól és a Parlamenttől is azt várja, hogy tanúsítson politikai érzékenységet. Az európai ipar nem áll jól, és nincs értelme, hogy egyes tagállamok támogatást nyújtsanak a gépjárműiparnak, amit én egyébként teljes mértékben ellenzek. Másrészt ezzel a megállapodással a koreai export támogatásának bevezetését kockáztatjuk. Mindannyian tudjuk, hogy ezek a megállapodások bonyolultak, és számos üdvözlendő előnyt is magukkal hoznak: a koreai vámok eltörlését, az európai tanúsítások elismerését, új lehetőségeket az európai szolgáltatások számára, a földrajzi jelzések oltalmát. Részben emiatt nem szeretném, ha ugyanazt az utat járnánk, mint az Egyesült Államok, ahol a Koreával kötött megállapodás ratifikálására évekig vártak, és ahol egyesek a gépjármű-fejezet ismételt megnyitását szeretnék elérni. A Bizottság kérése a következő: a megállapodás szövegének egy három dokumentumból, azaz a ratifikálásra benyújtandó szabadkereskedelmi megállapodásból, a végrehajtási intézkedésekből, különösen a vámvisszatérítésre vonatkozó végrehajtási intézkedésekből és a védzáradékra vonatkozó rendeletből álló általános csomag részének kell lennie. Amennyiben lehetséges, kiegészíteném az e megállapodással esetlegesen érintett területekre vonatkozó globális alkalmazkodási alaphoz való hozzáférés opciójával. Biztos úr, minden dokumentumot együtt szeretnénk látni, és mindenekelőtt a Lisszaboni Szerződés által meghatározott szokásos jogalkotási eljárás alapján úgy ítéljük meg, hogy mindenféle ideiglenes megállapodást ki kell zárnunk, amelyet elleneznénk, mivel együtt akarunk működni. Yannick Jadot a Verts/ALE képviselőcsoport nevében.. - (FR) Elnök úr, ön azt mondta, hogy ez a megállapodás áttörést jelent. Áttörést jelent, de nem feltétlenül abban az értelemben, ahogyan mi beszélünk róla. Lehet, hogy valóban első alkalommal kerül sor arra, hogy a tárgyalások eredményeként azt látjuk, hogy vannak vesztesek, amit elfogadunk, de csak a harmadik felekkel folytatott kereskedelmi tárgyalások keretében. Nem a lisszaboni stratégia keretében, nem az iparpolitika keretében, amelyben elhatároztuk, hogy Európában kik lennének a kereskedelmi nyitás vesztesei. Másodszor, ez a megállapodás azért is áttörést jelent, mert a kereskedelmi tárgyalásokban általában a mezőgazdasági szektor ellenáll, és az ipari szektor elégedett. Ebben az esetben ennek ellenkezőjét látjuk. Első alkalommal fordul elő, hogy szó szerint a főbb iparágak panaszkodnak az Európa által hozott döntés miatt. Harmadszor, a megállapodás azért is jelent áttörést, mert említette az 1,6 milliárd EUR összegű vámcsökkentést, amely a koreai piacon előnyként jelentkezik számunkra. De mit jelentenek ezek a számok? A nyugat-franciaországi régió, nevezetesen Bretagne választott képviselője vagyok. Ha már járt Bretagne-ban, De Gucht úr, tudja, hogy napjainkban a zöld alga és a talajvízszennyezés a sertéstenyésztés erősödésével összefüggő hatalmas probléma. Most azt mondják nekünk, hogy a Dél-Koreával való kereskedelemmel keresünk egy kis pénzt a sertésekből. Az általam képviselt régióban a tény az, hogy a sertéstenyésztés erősödése a munkahelyek elvesztését, a hozzáadott érték elvesztését, a turizmus elvesztését jelenti, következésképpen az én régiómban ennek a megállapodásnak mi vagyunk a vesztesei. Lehet, hogy az önök számításai szerint összességében nyerünk ezzel, de az olyan régiókban, mint az enyém, veszítünk. Végül ez a megállapodás azért is áttörést jelent, mert első alkalommal környezetvédelmi eltérésre szólít fel. Folyamatosan azt halljuk, hogy Európa a globális éghajlatváltozás elleni harc tagadhatatlan és vitathatatlan vezetője. A tény az, hogy az autók széndioxid-kibocsátásáról Dél-Koreával eltérésekről tárgyalunk, mert az európai autóipari lobby nagyon erős volt, amikor a széndioxid-kibocsátásokra vonatkozó korlátozások bevezetésére vonatkozó határidők eltolásáról volt szó, és most kénytelenek vagyunk külföldön eltéréseket kiharcolni. Ismételten világosan látjuk tehát, hogy ha az ipari stratégiáról, a vállalkozásainkra vonatkozó stratégiáról és a gazdasági választási lehetőségről van szó, Európa inkább elszenvedi, mint alakítja ezt a megállapodást. Beszélt a lisszaboni stratégiáról, a zöld gazdaságról és az innovációról. Nem látom, hogy ebben a megállapodásban ezt hogyan fogják ösztönözni. Végül, ön a kérdések megközelítésében gyakran igen kiegyensúlyozott, de amint adókról kezdünk el beszélni, hirtelen... A meghallgatása során említett, a széndioxidra a kivetett vámok és most a Tobin-adó tekintetében fogadok, De Gucht úr, hogy megbízatása lejárta előtt a Bizottságnak határozottan nyilatkoznia kell a Tobin-adóról, mert ma ez a pénzügyi piacok szabályozásának alapvető eszköze. James Nicholson az ECR képviselőcsoport nevében. - Elnök úr, mindenekelőtt szeretném megragadni az alkalmat, hogy üdvözöljem önt, biztos úr, új beosztásában, és nagyon sikeres hivatali időt kívánjak. Szeretném kihasználni a lehetőséget, és azt mondani, hogy jó, hogy ma éjszaka sor került erre a vitára, és fény derülhet néhány dologra. Az igazság az, hogy a tárgyalások hosszúak voltak és elhúzódtak, és természetesen üdvözlöm a biztos úr nyilatkozatát, hogy reményei szerint a folyamat hamarosan lezárul. E megállapodás aláírása hatalmas előnyt jelent mind Európa, mind pedig Korea számára. Tudom, hogy vannak aggályok, és meghallgattam ezeket az aggályokat. A gépjárműiparral kapcsolatosan ma éjszaka hallottuk ezeket. Tudja azonban, véleményem szerint, ha függni fogunk a gépjárműipartól - és teljes mértékben meg fogjuk védeni azt -, akkor azt gondolom, hogy rossz területet választunk ehhez, és ami engem illet, az én térségemben a General Motors bizonyára nem a legfontosabb lenne. Osztom ezeket az aggodalmakat, és osztom azokat a valódi aggodalmakat, amelyekről sokan beszéltek, és megértem azokat. Véleményem szerint azonban a lehetőség felülmúlja ezt az aggodalmat, és úgy gondolom, hogy ha mindig tartózkodók vagyunk, nem hiszem, hogy bármit is elérünk. Meg kell tehát vizsgálnunk a lehetőségeket, és meg kell ragadnunk azokat, és nem a negatívumokra kell figyelnünk. Nem feledkezhetünk meg arról, hogy ennek a megállapodásnak politikai tartalma is van, mert Dél-Koreától északra igen agresszív ellenség található, és úgy gondolom, hogy arról is üzenetet küldünk, hogy kit támogatunk. Tehát mindent meg kell tennünk az adott régióban fennálló akadályok lebontása érdekében. A megállapodás arról tanúskodik, hogy támogatjuk a fejlődést. Lehetőségem nyílt arra, hogy ellátogassak a térségbe, és tudom, hogy az ottani emberek készek a továbblépésre és az előrehaladásra. Ha ellátogatnak egy olyan területre, mint például a Kaesong, észak és dél között egymás világos és látható támogatása tapasztalható, és úgy gondolom, hogy ez hatalmas lehetőség arra, hogy előrelépjünk. Mindössze a következőt szeretném kérdezni a Bizottságtól: először is, mi a véleménye a viták rendezésére szolgáló mechanizmusra vonatkozó rendelkezésről, és ez hogyan fog működni a gyakorlatban? Különösen komoly piaci zavar esetén milyen gyorsan tudjuk majd alkalmazni ezt a mechanizmust? Joăo Ferreira a GUE/NGL képviselőcsoport nevében. - (PT) Elnök úr, biztos úr, a gazdasági élet számos ágazata esetében aláértékeltük a világgazdaság liberalizációjának katasztrofális következményét, különösen az ezektől az ágazatoktól leginkább függő egyes tagállamokban és régiókban. A termelőtevékenység és a munkahelyek tönkretételéről, a jólét létrehozásának és elosztásának lehetőségére gyakorolt komoly hatásról, a külföldi piacoktól való növekvő függésről, krónikus és növekvő kereskedelmi egyensúlytalanságról; röviden gazdasági és társadalmi összeomlásról beszélünk. Beszélünk továbbá a munkavállalók jogainak megsértéséről, szociális dömpingről, kistermelők milliói, valamint számos kis- és középvállalkozás tönkretételéről. Mindez a nemzetközi kereskedelem fokozatos liberalizációjának következménye, amelyet annak szószólói nem hagyhatnak figyelmen kívül. Itt emlékeztetek a ruházati és textiliparra, amelyet ez a megállapodás különösen érint, valamint a Foglalkoztatási Főigazgatóság és az Eurofund tanulmányára, amely a közösségi munkahelyek 2020-ra történő 20-25%-os csökkenéséről beszél, miközben elismeri, hogy ebben az ágazatban a munkahelyek 50%-a megszűnik. Emlékeztetek azonban olyan ágazatokra is, mint például az elektronikai ágazat és a gépjárműágazatban az alkatrészgyártó ipar, amelyekről már említést tettek itt. Ezek a kifogások továbbra is megválaszolatlan kérdéseket vetnek fel. Ezeknek az ágazatoknak a védelmére milyen intézkedéseket hoznak, amelyek többet tesznek annál, mint a munkahelyek elvesztése miatti hatások enyhítése? Milyen védelmi mechanizmusok és védintézkedések léteznek az agresszív exporttal szemben? Mikor és hogyan lesz módunk arra, hogy ténylegesen küzdjünk a vállalkozások áthelyezése ellen? E képviselőcsoport javaslata alapján a 2010-es költségvetésnek új költségvetési tételt kellene tartalmaznia a textil- és cipőiparban történő fellépésekre, és az ágazat számára közösségi programot kellene létrehozni. Melyek a program kulcselemei? Biztos úr, sürgősen tisztességes gazdasági kapcsolatokat kell létrehozni. Ezeknek az emberek és országaik, nem pedig egyes gazdasági csoportok vagy az Európai Uniót finanszírozók szolgálatában kell állniuk. A jövő érdekében arra van szükség, hogy a fenntartható módon való termelésre való jogot minden ország esetében megvédjék, az új gazdasági, társadalmi, energiaügyi és környezetvédelmi ésszerűség nevében, mivel ezeket a neoliberális modell nemhogy nem garantálja, hanem inkább ellehetetleníti. Anna Rosbach az EFD képviselőcsoport nevében. - (DA) Elnök úr, én nem úgy látom ezt, mint az előző felszólaló. Valójában üdvözlöm a Dél-Koreával kötött szabadkereskedelmi megállapodást. Megítélésem szerint egyértelműen az EU érdeke, hogy Európa és az ázsiai demokratikus országok, köztük Dél-Korea között a lehető legszorosabb kapcsolatot szorgalmazza. A protekcionizmus miatt az Európa és Dél-Korea közötti kereskedelemben sokáig egyensúlyhiány volt, hiszen Dél-Koreára a protekcionizmus volt jellemző, míg az EU-ra a szabadkereskedelem. Néhány évtizeddel ezelőtt Dél-Korea mezőgazdasági ország volt; gyorsan fejlődött ipari országgá, ahol a lakosság 81%-a ma már városi térségekben él. Ma az ország a világ tizenegyedik legnagyobb gazdaságával rendelkezik, és az EU negyedik legnagyobb kereskedelmi partnere. Dél-Korea fontos szövetséges egy stratégiailag fontos területen. Előrejelzések szerint egy évtized múlva az ország a csúcstechnológiát alkalmazó ágazatban még meghatározóbb szerepet fog játszani. Dél-Koreának a tőle északra fekvő gazdasági és katonai óriással, Kínával kell versenyeznie, amely ugyanakkor az ország fő kereskedelmi partnere. A verseny szempontjából Kína olcsó munkaerő formájában szinte kimeríthetetlen forrásokkal rendelkezik. Következésképpen Kína ugyanakkor az ország fő versenytársa is. Dél-Koreával szembeni minőségi követelmények felállításával az EU az ország áruit az Egyesült Államok és Európa számára alkalmasabbá teheti - sokkal inkább, mint a kínai árukat, és szerintem ebben mindannyian érdekeltek vagyunk. Ez a szabadkereskedelmi megállapodás, amint említettem, évente 1,6 milliárd EUR-val csökkenti a vámokat. Általánosságban ez nagyon jó lehet, számomra azonban az a kérdés, hogy a dél-koreai kereskedelem és ipar kellő mértékben liberalizált-e, és tartható-e a szabadkereskedelmi megállapodás menetrendje, figyelembe véve, hogy Dél-Korea még mindig rendkívüli támogatásokat nyújt bizonyos iparágaknak, például a gyógyszer- és az elektronikai ágazatnak. Peter Šťastný Elnök úr, az elmúlt néhány hónapban az EU számos változást és átalakulást élt át. Volt három, a nemzetközi kereskedelemért felelős biztosunk, két uniós tanácsi elnökünk és a Lisszaboni Szerződés. Ez idő alatt minden magas beosztású tisztviselőt arról próbáltam meggyőzni, hogy a mélyen csalódott iparágak, különösen az uniós gépjárműipar támogatása érdekében finomítani kell a Dél-Korea és az EU közötti szabadkereskedelmi megállapodást. A legerősebb érvek főként a vám-visszatérítési védintézkedések és a nem vámjellegű akadályok területét érintették. Amikor az új biztos a meghallgatás alatt feltett kérdésemre válaszul kijelentette, hogy a vámvisszatérítést közelebbről meg kell vizsgálni, optimista voltam. A Dél-Koreával kötött szabadkereskedelmi megállapodást részben az Amerikai Egyesült Államok is az autóipar hasonló kifogásai miatt tette félre. Ez az első nagyobb szabadkereskedelmi megállapodás. Mintaként szolgál. Jól kell csinálnunk. Mindkét fél számára biztosítani kell az azonos feltételeket. Kérem, ne értsenek félre. A szabadkereskedelmi megállapodások határozott támogatója vagyok. Értem, hogy kedvezően hatnak a GDP-re és a foglalkoztatásra, de azt is meg kell értenünk, hogy ha a versenyelőny egyoldalú, az előnyök csökkennek, és legrosszabb esetben negatívak is lehetnek. Az uniós munkavállalók többet érdemelnek. Talán transzatlanti partnerünkhöz kellene fordulnunk, és közösen kellene kisebb kiigazításokat kérnünk, amelyek legalább részben kielégítik ezeket az óriási iparágakat, és a lehető leghamarabb el kell indítanunk az új szabadkereskedelmi megállapodásokat. Mindig lesznek néhányan, akik elégedetlenek, de összességében a szabadkereskedelmi megállapodásoknak mindkét oldal polgárai számára kielégítőnek kell lenniük. Az én feladatom, hogy nyomon kövessem a helyzetet, és biztosítsam, hogy választóim és az uniós polgárok tisztességes megállapodást kapjanak. Kader Arif. (FR) Elnök úr, biztos úr, hölgyeim és uraim, szeptemberben már vitáztunk az Európai Unió és Dél-Korea közötti szabadkereskedelmi megállapodásról. Többen közülünk félelmüknek adtak hangot e megállapodás negatív hatásai miatt, különösen az autóipar vonatkozásában. Nem gondoltuk, hogy az események ily gyorsan igazolnak bennünket. Január 21-én az Opel bejelentette antwerpeni gyárának bezárását, amelynek termelését Dél-Koreába helyezik át. Gondoljuk, hogy ennek a döntésnek semmi köze az épp tárgyalt szabadkereskedelmi megállapodáshoz? Engedjék meg, hogy összefüggést véljek felfedezni. E gazdasági válság idején, amelyben elsősorban a munkavállalók fizetik meg a bankárok hibáit, a Bizottság minden eddiginél jobban köteles szem előtt tartani az általa tárgyalt megállapodások foglalkoztatásra gyakorolt hatásait. Már nem lehet leegyszerűsített választ adni ezeknek a munkavállalóknak, akikről pontosan tudjuk, hogy nagyon nehéz lesz másik munkát találniuk. Nem mondhatjuk nekik, hogy a nemzetközi kereskedelem nyertesek és vesztesek játéka, és hogy sajnos ők lesznek azok, akiket feláldoznak, és semmit sem tehetünk ez ellen. Ma válaszokat várunk öntől, biztos úr. Mindenekelőtt szeretnénk megtudni, hogy főigazgatósága felmérte-e e megállapodás európai munkahelyekre gyakorolt hatását, mivel meg kell mondanom önnek, hogy a mohón bejelentett szám, miszerint az európai exportőrök számára ez 19 milliárd EUR nyereséget jelent, nem győz meg bennünket. Honnan jön ez a szám? Milyen tanulmányon alapul? A várt pozitív hatásokon felül figyelembe vették a negatív hatásokat is? E megállapodás tekintetében a Bizottság elkészítette a védintézkedések végrehajtásának szabályaira vonatkozó rendelettervezetet. Ezek a szabályok különösen a vámvisszatérítésre vonatkoznak, amely olyan előnyt jelent, amelyet korábban még soha nem fogadtak el, még fejlődő kereskedelmi partnereinkkel szemben sem. Az előterjesztett javaslatok a védzáradékokra történő hivatkozás és azok alkalmazása tekintetében bonyolult eljárásokat határoznak meg. Megnyugtatónak érzem azonban, hogy a Parlament a szokásos jogalkotási eljárás alapján hamarosan, most először véleményt adhat erről a szövegről. Szeretném azonban hangsúlyozni, hogy Európa foglalkoztatási problémáját nem oldják meg az eseti tüneti intézkedések. Ezért képviselőcsoportommal együtt végre tényleges európai iparpolitika kidolgozására szólítok fel, olyanra, amely iparágaink jövője szempontjából valódi stratégiát képvisel. A gazdasági válság és a fokozódó globális verseny körülményei között ezt az iparpolitikát a közös kereskedelempolitikával hatékonyan kell koordinálni annak érdekében, hogy szabadkereskedelmi megállapodásaink ne vezessenek európai munkahelyek megszűnéséhez. Egy másik téma, amelyben tisztázásra várunk, a megállapodásban szereplő, a kulturális együttműködésre vonatkozó jegyzőkönyv. Számos tagállam nagyon keményen reagált a Koreával megkezdett tárgyalásokra, amely egy olyan ország, amely nem ratifikálta a kulturális kifejezési formák sokféleségének védelméről és elősegítéséről szóló UNESCO-egyezményt. Már a tárgyalások e témában történő megkezdésének elvét is elítélem, és úgy vélem, hogy a kulturális kérdéseket a kereskedelmi tárgyalásoktól függetlenül kell kezelni, és a kultúráért felelős biztos kezébe kell adni annak elkerülésére, hogy ezt a témát ugyanolyan címen tárgyalják, mint a hagyományos árukról és szolgáltatásokról folyó tárgyalások esetében. Végezetül, biztos úr, ön tudja, milyen fontos, hogy a képviselők kimerítő tájékoztatást kapjanak a folyamatban lévő tárgyalásokról, és hogy minden szakaszban részt vegyenek, beleértve már a tárgyalásra való megbízás meghatározását is. Megközelítésbeli nézeteltéréseinktől eltekintve szeretném hangsúlyozni, hogy a Parlament megfelelőbb tájékoztatása megkönnyítette volna számunkra a követett stratégia megértését. Tehát remélem, hogy jövőbeli munkánk megkönnyítése érdekében számíthatok az ön és Bizottsága támogatására, amelyben mindenki végzi a saját feladatát, de mindig a kereskedelempolitika érdekében, amelynek nyilvánvalóan jobban kell összpontosítania a közösségi célokra, és mindenekelőtt igazságosabbnak kell lennie. Elnök Köszönöm Arif úr, de a tolmácsoknak mindig gondjuk van azzal, hogy lépést tartsanak önnel. Folyamatosan kapom tőlük a jelzést, hogy nem tudják követni. Rendben van, ha hosszú a hozzászólás, jóval hosszabb, mint amennyit a felszólalási idő lehetővé tesz, de tény, hogy nincs tolmácsolás. Ezért csak ön és a Ház franciául beszélő tagjai követik, amit mond. Ramon Tremosa i Balcells Elnök úr, a katalán és az európai autóipar igazságtalannak és kiegyensúlyozatlannak ítélte az Európai Unió és Korea közötti szabadkereskedelmi megállapodásra vonatkozó javaslatot. Ez az iparág, az európai textilágazathoz hasonlóan meghatározott kérdésekben, például a vám-visszatérítési rendszer és a védzáradék kérdésében aggodalmának adott hangot. Az Európai Szakszervezeti Szövetség kifogásolta ezt a szabadkereskedelmi megállapodást. Dél-Korea a Nemzetközi Munkaügyi Szervezet egyetlen alapvető egyezményét sem ratifikálta. Dél-Korea továbbra is elnyomja a szakszervezeti jogokat. Ezenkívül tudjuk, hogy a Dél-Koreával kötött szabadkereskedelmi megállapodás esetében a vám-visszatérítési rendszer kérdésében egyértelmű nézeteltérés volt az Európai Bizottság testülete és az Európai Bizottság szolgálatai, különösen az Adóügyi és Vámuniós Főigazgatóság és a Kereskedelmi Főigazgatóság között. Ami az Adóügyi és Vámuniós Főigazgatóságot illeti, a vám-visszatérítési rendszer gazdasági torzulást okoz, mivel valójában exporttámogatásról van szó. Ez az Európai Unióban az európai iparral szemben a koreai ipar javára egyértelmű versenyelőnnyel jár. Ugyanazon koreai kereskedelmi beruházás-fejlesztési ügynökség számításai szerint ez az előny autónként legalább 1 300 EUR. Ennek alapján az új Bizottság tisztességes kereskedelmi megállapodásnak ítéli ezt a szabadkereskedelmi megállapodást? Az új Bizottság teljes, naprakész hatásvizsgálatot és elemzést nyújt be erről a vám-visszatérítési rendszerről? Paweł Zalewski (PL) Elnök úr, ma egy nagyon fontos megállapodást vitatunk meg, amely más távol-keleti országokkal kötendő megállapodások mintájaként szolgál, tehát alapos mérlegelésre és elemzésre van szükség. Nem szabad, hogy nyomást gyakoroljanak ránk a túl gyors cselekvés érdekében. Támogatom a szabad versenyt, és úgy gondolom, hogy a politikai helyzet és a gazdasági fejlődés stabilizálására gyakorolt hatása kétségtelen, de kiegyensúlyozott versenynek kell lennie, amely a technológiák és a termelési költségek versenyén, nem pedig olyan eszközökön alapul, mint például a megállapodásban foglalt és egészen őszintén, csak az egyik fél érdekeit szolgáló vámvisszatérítés. Gazdasági válságon megyünk át, és ma különösen érzékenynek kell lennünk Európa helyzetére - különösen az európai ipar jövője iránt kell felelősséget éreznünk. Ez nem csupán az autóipart, hanem az elektronikai és a textilipart is érintő kérdés. Számos iparág, köztük sok lengyelországi is kifogásolja ezt a megállapodást. Ezért az a meggyőződésem, hogy a következőképpen kell cselekednünk. Először is biztosnak kell lennünk a megállapodás hatásaiban, ennek érdekében azokkal az iparágakkal is együtt kell működnünk, amelyek aggodalommal tekintenek a megállapodásra, nem csak azokkal, amelyek úgy gondolják, hogy nyernek ezzel a megállapodással. Reményeim szerint a Bizottság a megállapodás hatályba léptetésének következményeiről egy nagyon alapos elemzést készít. Másodszor gondosan meg kell vizsgálnunk a védintézkedéseket, valamint hogy hogyan alakítsuk ki azokat, hogy a megállapodás ne csupán Korea, hanem valóban mindkét fél számára előnyös legyen. Harmadszor, nem vezethetjük be ideiglenesen ezt a megállapodást, mielőtt a Parlament nem biztos abban, hogy az az Európai Unió valamennyi országa számára előnyös, és semmiféle jogtalan előnyt sem teremt a koreai ipar számára Vital Moreira Elnök úr, a kereskedelemért felelős biztosnak két kérdést szeretnék feltenni arról, hogy ez a megállapodás az uniós kereskedelempolitika szempontjából milyen jelentőséggel bír. Valójában az Európai Unió gazdasági stratégiájában a nemzetközi kereskedelem szerepének megerősítését célzó, 2006-os Globális Európa stratégia elindítása óta ez az első és egyetlen szabadkereskedelmi megállapodás, amelyről tárgyaltak, de még nem ratifikáltak, és amelyben a kereskedelmi partnerség jelentős szerepet kapott. Tekintettel a Globális Európa stratégia célkitűzéseire, a Bizottság hogyan látja saját szerepét és az elért csekély eredményeket? A Bizottság úgy ítéli-e meg, hogy saját kereskedelempolitikája hitelessége forog kockán ebben a szerződésben, és hogy ez a hitelesség a megállapodás ratifikálásától és Parlament általi elfogadásától is függ? Másodszor, ez a szerződés mindössze egy országot érint, tehát kétoldalú megállapodás. Tudjuk, hogy a Kereskedelmi Világszervezet égisze alatti ambiciózus többoldalú kereskedelmi megállapodás pusztán egy helyben toporgás, azonnali kilátások nélkül. Az Európai Unió által javasolt különböző regionális megállapodások szinte mindenütt elbuktak, vagy nincs valódi jövőjük. Összefoglalva ez azt jelenti, hogy ez a kétoldalú megállapodás a kétoldalú és regionális megállapodásokba való uniós befektetés kudarcának bizonyítéka, és a továbbiakban kétoldalúságra leszünk ítélve? Pablo Zalba Bidegain (ES) Elnök úr, biztos úr, az Európai Néppárt (Kereszténydemokraták) Képviselőcsoport álláspontja teljesen világos, ami az Európai Unió kereskedelempolitikáját illeti. A szabadkereskedelem határozott védelmezői vagyunk, és bizonyára létfontosságú, hogy Európa folytassa a más országokkal kötendő kereskedelmi megállapodásokról szóló tárgyalásokat, mert azok új lehetőségeket teremtenek az európai vállalatoknak, azaz új munkahelyeket, amelyekre a jelenlegi komoly gazdasági válságra való tekintettel nagy szükség van. Nagy örömömre szolgáltak a szavai, biztos úr, mert én is úgy vélem, nagyon fontos, hogy ezek a megállapodások elegendő garanciát hordozzanak az európai ipar szempontjából kiegyensúlyozatlan és tisztességtelen záradékok aláírásának elkerülésére. A Dél-Koreával kötött megállapodást a Bizottság terjesztette elő mint az Európa számára ambiciózusabb kereskedelmi megállapodások új generációjának első képviselőjét, innen a megállapodás fontossága. Nem az a kérdés, hogy kis országról van-e szó vagy sem; az a kérdés, hogy ne gyengítsük a jóval nagyobb országokkal folytatandó, jövőbeli tárgyalási lehetőségeinket. Ezért nem ellenezzük a Dél-Koreával kötött szabadkereskedelmi megállapodást; azt akarjuk azonban, hogy bizonyos bekezdéseket - amelyek véleményünk szerint egyes európai iparágak szempontjából tisztességtelen versenyhátrányt jelentenek, míg a koreai gyártóknak tisztességtelen előnyt biztosítanak - szigorúbban megvizsgáljanak. Biztos úr, azt szeretném, ha világosan megmagyarázná, hogy a vámvisszatérítésre vonatkozó védzáradék miért öt év múlva lép hatályba. Amikor a legutóbbi alkalommal lehetőségem volt önnel beszélni, kijelentette, ennek oka az, hogy a gépjárművekre vonatkozó vámokat is öt év múlva építik le. A megállapodás kiköti, hogy öt év múlva az öt tonnát meghaladó súlyú gépjárművekre vonatkozó vámokat fogják leépíteni. Az öt tonnát meg nem haladó súlyú gépjárművek esetében azonban, amelyek mind standard gépjárművek, a 10%-os vámot három év múlva leépítik. Mi az oka ennek a két éves kihagyásnak, biztos úr? Az ön által említett, e vonatkozásban történt változásokról is szeretnék több részletet megtudni. Mi értelme van e problémák utólagos javításának, ha a védzáradék egyetlen indoka a lehetséges negatív következmények előrejelzése? Evelyn Regner. (DE) Elnök úr, az EU-nak csak olyan országokkal szabad szabadkereskedelmi megállapodást kötnie, amelyek teljes mértékben tiszteletben tartják az emberi jogokat. Számomra alapvetőnek tűnik, hogy a Nemzetközi Munkaügyi Szervezet főbb munkaügyi normáit végrehajtják, és mindenekelőtt betartják. A szerződésben található munkaügyi záradékok jók, de nem mennek elég messze. Épp az elmúlt hónapokban voltak olyan esetek Koreában, amelyekben alapvető szakszervezeti jogokat, például a kollektív bértárgyalás jogát és az egyesülési jogot sértettek meg. Az egész tárgyalási folyamat során az európai szakszervezetek és különösen a fémipari szakszervezetek hívták fel a figyelmet ezekre az esetekre, különösen az autóiparban várható problémára. Az antwerpeni Opel esetét többször megemlítették. Ismételten: a tevékenységet - ahogy azt a vezetőség többször bejelentette - nemcsak a túlkapacitás miatt helyezték át, hanem elsősorban a termelés Dél-Koreába való átvitele miatt. Ki fog ebből profitálni? Lehet, hogy ez a szabadkereskedelmi megállapodás előnyös hatása? Egy másik, problémákkal küzdő ágazat, amely eddig nem kapott elég figyelmet, a hajóépítő ipar. Korea tíz éves tervében, amely egy állami jogi aktus részét képezi, célként tűzte ki, hogy a koreai hajóépítő ipar beszállítóinak több mint 90%-ban koreaiaknak kell lenniük. Ez az európai versenytársak és különösen az iparágban foglalkoztatottak helyzetét nagyon megnehezíti. (Az eljárási szabályzat 149. cikkének (8) bekezdése alapján feltett kérdés) Daniel Caspary (DE) Elnök úr, Regner asszony, nagyon köszönöm a lehetőséget. Említette az antwerpeni Opel helyzetét. Szeretném megkérdezni, hogy egyetért-e velem abban, hogy az Opel több hónapja komoly pénzügyi nehézségekkel küzd, hogy a társaság jóval több autót tudna gyártani annál, mint amennyit jelenleg gyárt, és hogy az Opel cég rossz gazdasági helyzetét nem még egy hatályba sem lépett szabadkereskedelmi megállapodás okozhatta? Evelyn Regner. (DE) Elnök úr, természetesen igaz, hogy vannak komoly gazdasági problémák. Ez így van. A társaság vezetése azonban, különösen Reilly úr megszegett egy delta-megállapodást. E megállapodás szerint az antwerpeni Opel biztosítékot kapott arra, hogy a szabadidőautókat ott gyártanák. Ezeket az autókat most nem Atwerpenben, hanem Dél-Koreában gyártják. Ez véleményem szerint nagyon egyszerűen azt jelenti, hogy az antwerpeni Opelből a meglévő tevékenységet áthelyezik Dél-Koreába. Bernd Lange. (DE) Elnök úr, De Gucht úr, három kérdést szeretnék feltenni önnek. Első kérdésem arra vonatkozik, hogy tisztességes versenyfeltételekre van szükségünk. A tény, hogy a munkavállalók jogait korlátozzák Dél-Koreában, azt jelenti, hogy a versenyfeltételek tisztességtelenek, ami magában foglalja a kollektív tárgyalási lehetőségek kérdését is. A dél-koreai büntetőtörvénykönyv 314. cikke hivatkozik a "működés megzavarására” mint bűncselekményre. Ezt a sztrájkok megelőzésére és a szakszervezeti jogok korlátozására használják, például a Ssangyong esetében. Szeretném megtudni továbbá, hogy miért kötünk szabadkereskedelmi megállapodásokat olyan országokkal, mint Dél-Korea vagy Kolumbia, amelyeknek a legtöbb problémájuk van a Nemzetközi Munkaügyi Szervezet előírásaival. Ezért az első kérdésem a következő: Hogyan akarják a szabadkereskedelmi megállapodáson keresztül kizárni Dél-Koreában a munkavállalók jogainak korlátozásával okozott tisztességtelen versenyfeltételeket? Második kérdésem az autóipar problémáira vonatkozik, amelyre már több felszólaló hivatkozott. Ebben az esetben nagyon fontos az ésszerű védzáradékok megléte. A főbb piaci zavarokra és a vám-visszatérítési rendszerre vonatkozóan jelenleg általános védzáradékok vannak érvényben. Ezt nem egészen értem. De Gucht úr, lehet, hogy egyszerű szavakkal meg tudja magyarázni nekem ezeket a védzáradékokat. Különösen szeretném tudni, hogy ki tudja azokat elindítani és mikor. Harmadik kérdésem a Lisszaboni Szerződés által bevezetett együttműködésünk új, szerződéses alapjára vonatkozik. Ebbe beletartozik a védzáradékok jóváhagyása és a végrehajtás mint az együttdöntési eljárás része. Tudja garantálni, hogy a Parlament jóváhagyása nélkül a szabadkereskedelmi megállapodás nem lép hatályba, csak azt követően, hogy a Parlament gyakorolta jogait, és elfogadta a védzáradékokat? Kathleen Van Brempt. (NL) Biztos úr, biztos vagyok benne, hogy egyetért velem abban, hogy a szabadkereskedelmi megállapodásokat nem ideológiai okokból kötötték, hanem azért, mert jól tudjuk, hogy milyen hatást gyakorol a társadalomra szociális és gazdasági szempontból is. Ön számos hatástanulmányra hivatkozott, de soha nem olvastam olyan hatástanulmányt, amely ágazatonként kimutatta volna a foglalkoztatásra gyakorolt hatást. Sokan beszéltek már az autóiparról. Nos, mi - én és az én régióm, de valamilyen mértékig már az ön régiója is, biztos úr - időközben megtapasztalhattuk, hogy mit jelent ez a hatás. Az antwerpeni Opel autógyár bezár, és az ottani szakszervezetek - és ezek az emberek ezen évekig dolgoztak - teljes mértékben meg vannak győződve arról, hogy ez a kereskedelmi megállapodás az Opel oly sokat emlegetett üzleti tervének nagyon fontos része, amely üzleti tervet mi egyszerűen nem láthatunk, és amely annak a döntésnek a középpontjában áll, hogy a szabadidőautókat nem Antwerpenben gyártják. Ezzel kapcsolatban két kérdésem van önhöz. Tudja-e, hogy ez a megállapodás milyen hatást gyakorol a foglalkoztatásra, milyen az egyes gazdasági ágakra gyakorolt hatás? Amennyiben nem, kész-e arra - és erre akarom kérni -, hogy e ponton hatástanulmányt végezzenek annak biztosítására, hogy a Parlament megkapja a számára szükséges információkat, ha végül beleegyezésünket kell adnunk? A második kérdésem, szándékában áll-e a jövőben - mivel ez hivatali idejének kezdete -, hogy szociális szinten hasonló hatástanulmányokat folytasson? Seán Kelly (GA) Elnök úr, üdvözlöm ezt az Európai Unió és Dél-Korea közötti kereskedelmi megállapodást. Ennek üdvözlése kapcsán azt szeretném mondani, hogy minden ilyen jellegű megállapodásban vannak nyertesek és vesztesek. Sajnos ebben az esetben úgy tűnik, hogy az Autógyártók Szövetségét jelölték ki vesztesnek, de azt szeretném mondani, hogy az elkövetkezendő 20 vagy 30 évben az autók iránti kereslet legalább négyszeresére történő növekedésével lehet, hogy lesz itt lehetőség. A biztos úr által hangsúlyozott általános kérdés, hogy az Európai Unió számára ez 19,1 milliárd EUR, míg Dél-Korea számára 12,5 milliárd EUR nyereséget jelent, olvasatomban azonban jó megállapodásnak tűnik. Ha fordítva lenne, lenne okunk aggodalomra. Nem becsülhetjük alá továbbá Dél-Korea politikai jelentőségét abban, hogy pszichológiailag az óceánon át kinyújtja kezét Ázsiáig - ami nagyon fontos számukra - és ami bennünket illet, abban, hogy újra meghatározzuk helyünket a világban, ami olyan valami, amit Koppenhágában aláástak. Harlem Désir. (FR) Elnök úr, biztos úr, ez a megállapodás Koreával az első olyan fontos megállapodás, amely a Globális Európa stratégia valódi végrehajtása, és ezért különösen példaértékűnek kell lennie, mert precedenst teremt. Megjegyezzük azonban először is, hogy probléma van a Parlamentnek adott információval, különösen a védzáradékok tekintetében, aztán az alkalmazott módszer vonatkozásában, mivel már közlik velünk, hogy a Parlament jóváhagyása nélkül végrehajthatóak lennének az ideiglenes rendelkezések, vagy ideiglenesen végrehajtható lenne a megállapodás, és végül probléma van a kereskedelmi keretrendszer egyértelműségével és átláthatóságával - ezt Rinaldi úr vetette fel -, mivel a vámvisszatérítésen keresztül valójában közvetve Kínával lenne megállapodásunk. Úgy gondolom, hogy e szabadkereskedelmi megállapodások esetében különösen egyértelműnek kell lennünk. Ezenkívül a szociális és környezetvédelmi előírások kialakítására irányuló célkitűzés tekintetében a következetesség vonatkozásában van probléma. A szociális előírások betartása esetében például nagyon távol vagyunk attól, ami az Egyesült Államok és Korea közötti megállapodásban szerepel. Végül, őszintén, ha megnézzük a jelenlegi gazdasági helyzetet, az autóiparral ... (Az elnök félbeszakítja a felszólalót) Niccolň Rinaldi (IT) Elnök úr, hölgyeim és uraim, szeretnék egy kiegészítő kérdést feltenni a biztos úrnak. Értjük, hogy a nemzeti parlamentek általi ratifikálási eljárásra vonatkozóan nincs világos keretrendszerünk, de milyen többséggel kellene megszavazni ezt a megállapodást a Tanácsban? Minősített többséggel vagy egyhangú többséggel? Ez is valami olyan, amit nem értettem, és úgy gondom, hogy fontos, hogy megértsük a jogalap ezen aspektusát. Hozzá szeretném továbbá tenni, hogy meglepett e vita hangneme. Az az érzésem, hogy sok aggódó hangot hallottam, és ezért ismét együttműködésre szólítom fel a Bizottságot. Biztos úr, biztosak vagyunk benne, hogy kiváló munkát fog végezni, de egy másik koreai mondással élve "kérdezd meg az utat, még akkor is, ha már ismered”. Czesław Adam Siekierski (PL) Elnök úr, a Dél-Koreával kötött szabadkereskedelmi megállapodás nagyon jó fejleménynek tűnik. A szabadkereskedelmi térségről való megállapodás a kölcsönös kereskedelemben jelentős növekedést fog eredményezni. A koreai importvámok megközelítőleg 1,6 milliárd EUR értékben történő és az uniós importvámok körülbelül 1,1 milliárd EUR értékben történő megszűnésének köszönhetően fontos iparágakban és szolgáltatásokban a kereskedelem jelentős liberalizációja következik be. Ez főként a távközlési ágazatot, a környezetvédelmet, a közlekedést, a pénzügyi ágazatot és a jogi szolgáltatásokat érinti. Ezenkívül a szabadkereskedelmi megállapodás a szellemi tulajdonjog és a közbeszerzés kérdésében hozzájárul az átláthatóság növekedéséhez. A megállapodásnak köszönhetően Korea tiszteletben fogja tartani az uniós tanúsítványokat és minőségi előírásokat. A megállapodás a jelenlegi gazdasági helyzetben különösen fontos, mert az uniós országokban gyorsabb növekedést tesz lehetővé. Azt tapasztaljuk azonban (...). (Az elnök félbeszakítja a felszólalót) Karel De Gucht a Bizottság tagja. - Elnök úr, mindenekelőtt az eljárásra vonatkozóan - mert sok kérdés hangzott el ezzel kapcsolatban - nyilvánvalóan ez lesz az első alkalom, hogy a Parlamentnek jóvá kell hagynia a megállapodást mint olyant, és ez lesz az első alkalom, hogy a védzáradékokat együttdöntéssel kell elfogadni. Ez véleményem szerint hatással lesz a Tanács, a Bizottság és a Parlament közötti kapcsolatra. A védzáradékok javaslatok. A Bizottság tegnap fogadta el javaslatát, amelyet a Tanácsnak és a Parlamentnek hamarosan be fognak nyújtani. Ezt követően természetesen lesz egy együttdöntési eljárás, tehát nem értem a sok észrevételt, amelyekben a védzáradékokról kérdéseket tettek fel, és kételyeiknek adtak hangot. Csak olyan védzáradékok lesznek, amelyeket önök elfogadnak, mert együttdöntési eljárásról van szó: ilyen egyszerű. Tehát nem kell aggódniuk emiatt és a Parlament általi ratifikálás miatt. Ez természetesen azzal jár, hogy vita lesz az önök bizottságában. Már említettem a meghallgatás alatt, hogy nem fogom javasolni a korai, ideiglenes alkalmazást, hacsak a Parlament nem adja beleegyezését, akár hivatalos parlamenti ratifikálással vagy más, a Nemzetközi Kereskedelmi Bizottság és a Bizottság között létrehozható eljárással. Ez továbbra is nyitott és megvitatható, de mindenesetre a Parlamentnek lehetősége lesz, hogy a korai alkalmazás előterjesztésére vonatkozó bármely javaslat előtt politikai döntést hozzon a megállapodásról. Egy másik kérdés, hogy ez egy vegyes megállapodás, vagy kizárólag közösségi hatáskörökről szóló megállapodás. A Jogi Szolgálat már készíti az erről szóló véleményt, de nem zárhatjuk ki a lehetőségét, hogy végül ezt vegyes megállapodásnak kell tekintenünk, ami azzal jár, hogy a megállapodást minden nemzeti parlamentnek is ratifikálnia kell, és aminek - Niccolň Rinaldi kérdésére válaszolva - a tanácsi szavazási eljárásra nézve is lehetnek következményei. Ennyit az eljárásról: minden lehetőségük meglesz véleményük kifejtésére, és ezt lelkiismeretesen tiszteletben fogjuk tartani - ha nem így történik, úgy gondolom, bajban leszünk! a Bizottság tagja. - (NL) Most pedig az Opel kérdésével fogok foglalkozni. Úgy tudom, hogy nemcsak Belgiumban, hanem más tagállamokban is felvetődik az Opel problémája. Nem értem azonban, ha valaki azt mondja, "nézd, közvetlen kapcsolat van a Dél-Koreával kötött szabadkereskedelmi megállapodás és a között a tény között, hogy az Opelnél Európában bezárásokat terveznek”. Az Opel már 2009 elején bejelentette, hogy 20%-kal csökkenteni kívánja európai kapacitását. Igaz, hogy ez végül oly módon történhet, hogy minden gyár továbbra is működik, azzal a feltétellel természetesen, ha az Opel üzleti szempontból ezt lehetségesnek ítéli. Az is igaz azonban, hogy a szabadidőautók Dél-Koreában történő gyártásáról szóló döntés a Magnával kötött megállapodás létrejötte után, de az Európai Unió és Dél-Korea közötti szabadkereskedelmi megállapodásról szóló tárgyalások befejezése előtt született. Belet úr és Van Brempt asszony feltételezése tehát időben nem illik a képbe. Dél-Koreával a megállapodás megkötése azután jött létre. Valójában ennek ellenkezője mellett is lehet érvelni, más szóval azt gondoltam volna, hogy egyes tagállamok csak azzal a feltétellel hagyják jóvá a Dél-Koreával kötött megállapodást, ha tudják, hogy mi fog történni az Opellel. Tulajdonképpen úgy gondolom, hogy ezen ellenkező esetet akkor kell elfogadniuk, ha a gyakorlatban megvalósult, helyes időrendet figyelembe veszik. Egyébként Belet úr érdekében szeretném hozzátenni, hogy egy kis matematikai hiba csúszott az általa említett összehasonlításba, amelyben kijelentette, hogy Dél-Korea tizenötször több autót exportál Európába, mint amennyit Európa exportál Dél-Koreába. Ez lehet, hogy olyan politikákkal van összefüggésben, amilyenekben a közelmúltban Belgiumban részt vettem. A jelenlegi számadatok szerint megközelítőleg 37 000 autót exportálnak Dél-Koreába, és körülbelül 440 000 importálnak onnan. Ennél fontosabb azonban, hogy érvelése hibás, mivel feltételezi, hogy a két piac egyforma méretű. Ha összehasonlítja a két piacot, látnia kell, hogy a dél-koreai piac természetesen jóval kisebb, mint az európai, és ez azt jelenti, hogy az almát hasonlítja a körtéhez. Ami a piaci részesedést illeti, valójában az Európából Dél-Koreába irányuló arány megegyezik az ellenkező irány által képviselt aránnyal: körülbelül 3-4%. Ez az, ami valójában számít. Amiről azt gondolom, hogy valójában sokkal fontosabb a piaci helyzet felmérése szempontjából, az az a tény, hogy a dél-koreai gyártók a közelmúltban nagy gyárakat nyitottak meg Európában, nevezetesen a Cseh Köztársaságban és Szlovákiában, és ezek a gyárak évente körülbelül félmillió autó gyártására képesek, tehát a valóság lehet, hogy az lesz a jövőben, hogy Európában gyártott koreai autók lesznek ténylegesen azok az autók, amelyek az itteni piacra kerülnek. Egy világos elmozdulásról van itt szó, és amit tulajdonképpen az autópiacon mint egészen tapasztalnak az az, hogy a nagyobb piacok felé történik elmozdulás, ahol végül is az autókat adni és venni lehet. Egy utolsó gondolat az Opelnél kialakult, mindenképpen sajnálatos helyzetről, amelyre véleményem szerint végül is úton van a megoldás: úgy gondolom, hogy nem szabad elfelejteni, hogy a gyártók a fogyasztókat követik, nem pedig fordítva, és hogy ez az egyik legfontosabb oka a zsugorodó európai autópiacon hozott konkrét politikai döntéseknek, amely piacon számos autógyártó nehéz pénzügyi helyzetbe került. Talán még egy utolsó észrevétel a kétoldalú és többoldalú tárgyalások közötti feszültségről, amelynek kérdését Moreira úr vetette fel. A dohai forduló alapján 2001 óta folynak tárgyalások, ami most már kilenc év, és még mindig nincs megoldás a patthelyzetre. A többoldalúság nagy támogatója vagyok, és úgy gondolom, hogy nekünk is szükségünk van arra, hogy Doha kedvezően záruljon, különösen az abban foglalt fejlődési elemek megtartásával. Ezt azért is így gondolom, mert többoldalú keretrendszere a nemzetközi kereskedelem legnagyobb jogbiztonságát is nyújtja. Az a véleményem azonban, hogy miközben várjuk a dohai forduló befejezését - amely reményeim szerint 2010-ben vagy legkésőbb 2011 elején megtörténik -, nem ülhetünk ölbe tett kézzel a kétoldalú fronttal kapcsolatban. A kétoldalú megállapodások esetében véleményem szerint nagyon fontos, hogy csak olyan megállapodásokat kössünk, amelyek tovább mennek a dohai fordulónál, ezzel nem aláásva a dohai forduló döntéseit, amennyiben magasabb kritériumokat határozunk meg. Ez is magyarázza a Dél-Koreával kötött szabadkereskedelmi megállapodás kidolgozását. Ez véleményem szerint nem olyan jellegű, amely aláássa a többoldalúságot. Ha aláásnánk a többoldalú irányt, akkor annak tényleg ez lenne a hatása, de nem ez a cél, és a közelgő tárgyalások célja sem ez. Elnök A vitát lezárom. A következő ülésre holnap, 2010. február 11-én, csütörtökön 09.00 és 13.00 óra között, valamint 15.00 és 17.00 óra között kerül sor. A napirend az ülésszak azonos nevű dokumentumában és az Európai Parlament honlapján megtalálható.

Lager Ashraf (schriftliche Erklärung) Der Präsident Die schriftliche Erklärung 0075/2010 zum Lager Ashraf, vorgelegt von Alejo Vidal-Quadras, Stephen Hughes, Kristiina Ojuland, Søren Bo Søndergaard und Struan Stevenson, wurde von der Mehrheit der Mitglieder des Parlaments unterzeichnet. Sie wird daher gemäß Artikel 123 der Geschäftsordnung an die angegebenen Adressaten übermittelt und mit Angabe der Namen der Unterzeichner im Protokoll als in der heutigen Sitzung angenommener Text veröffentlicht. Struan Stevenson Herr Präsident! Ich möchte auch allen Abgeordneten danken, die die schriftliche Erklärung 75 zum Lager Ashraf unterzeichnet haben. Dadurch wird eine sehr eindringliche Botschaft an die irakischen Behörden gesendet, die seit mehreren Monaten andauernde unmenschliche Belagerung der 3 400 unschuldigen Menschen im Lager Ashraf aufzuheben. Ich bin wirklich sehr dankbar, dass mehr als die Hälfte der Mitglieder dieses Parlaments diese Erklärung unterzeichnet haben. Die Unterschriftensammlung wurde erst vor einem Monat begonnen, und das ist ein sehr schneller Sieg. Vielen herzlichen Dank. (Beifall)

Äänestysselitykset (jatkoa) Daniel Hannan (EN) Arvoisa puhemies, tiibetiläiset, kuten kaikki kansat, haluavat elää omien lakiensa ja oman kansansa alaisuudessa, ja kieltäessään heidän kansalliset pyrkimyksensä Kiinan hallitus käyttää erilaisia perusteluja kuten feodalismin lakkauttaminen ja maaorjuuden ja taikauskon poistaminen. Loppujen lopuksi se kaikki on yksi versio siitä, mitä Engels kutsui "vääräksi tietoisuudeksi": Kiina katsoo, että tiibetiläiset eivät oikein ymmärrä asiaa eikä heille siksi pidä sallia täyttä demokratiaa. Pyydän Euroopan parlamentin jäseniä pohtimaan kuinka ironista on kyseisen väitteen samankaltaisuus väitteeseen, joka esitettiin Ranskan, Alankomaiden ja Irlannin "ei"äänestysten jälkeen. Kuulimme tässä salissa kerta toisensa jälkeen, että ihmiset eivät ole kunnolla ymmärtäneet kysymystä, että he olivat äänestäneet jostain muusta - Jacques Chiracia vastaan tai Turkin liittymistä vastaan tai anglosaksista liberalismia vastaan - ja että he eivät olleet ymmärtäneet asiaa ja että heidän oli saatava lisätietoja. Uskon, että kansat, olivat ne Tiibetissä tai Euroopan unionin jäsenvaltioissa, ymmärtävät toiveensa ja heidän olisi annettava ilmaista ne äänestyskopissa. Tiedän, että minusta on tulossa yhtä ikävystyttävä kuin Cato vanhemmasta, mutta häntä kuunneltiin loppujen lopuksi, ja toistan, kuten olen tehnyt jokaisessa puheessani, että meidän olisi järjestettävä kansanäänestys Lissabonin sopimuksesta. Pactio Olisipiensis censenda est! Kirjalliset äänestysselitykset Alessandro Battilocchio kirjallinen. - (IT) Arvoisa puhemies, Italia kärsii todellisesta aivovuodosta. Tutkijoiden joukkolähdöstä on vuosien mittaan tulossa selvä suuntaus. Lääketieteen Nobelin palkinnon voittajasta Renato Dulbecco on sanonut, että ne, jotka haluavat tehdä tutkimusta ovat lähdössä, kuten ovat tehneet aikaisemminkin, ja samasta syystä. He lähtevät, koska heille ei ole uranäkymiä, asianmukaisia palkkoja tai tutkimusvaroja, ja tutkimuskeskusten ovet pysyvät suljettuna, koska varojen puutteen lisäksi niiltä puuttuu organisaatio, joka ottaisi vastaan uusia ryhmiä ja kehittäisi uusia ideoita. Italialaiset tutkijat lähtevät, koska infrastruktuuria puuttuu, erityisesti tieteen ja teknologian alalla, rahoitusta puuttuu, palkat ovat naurettavia ja valintajärjestelmä lannistaa parhaat ehdokkaat ja palkitsee suosituksia. He lähtevät ja he valittavat, koska yliopistojemme tarjoamat perusvalmiudet ovat erinomaisia. Kaikki muu kuitenkin puuttuu. Olen samaa mieltä siitä, että jäsenvaltioiden on varmistettava avoin, kilpailuun perustuva tutkijoiden rekrytointi, joka perustuu tieteellisiin ansioihin. Ansiot olisi mitattava tieteellisen osaamisen ja tuotannon (julkaisujen) perusteella. Muitakin tärkeitä näkökohtia olisi luettava ansioiksi tutkijan uralla: innovointikyky, tutkimuksen johtamistaidot, koulutus- ja valvontataidot sekä yhteistyö teollisuuden kanssa. Nicodim Bulzesc Äänestin tämän päätöslauselmaesityksen puolesta, koska olen samaa mieltä siitä, että EU tarvitsee lisää tutkijoita. Mietintö on erittäin tärkeä muun muassa siksi, että siinä jäsenvaltioita kehotetaan parantamaan nuorten tutkijoiden nykyisiä uramahdollisuuksia esimerkiksi rahoituksen lisäämisellä ja urakehityksellä, joka perustuu saavutuksiin eikä virkaikään. Saavutuksina pidettäisiin innovointikykyä, yrityksissä suoritettuja koulutusjaksoja ja niin edelleen. Avril Doyle kirjallinen. - (EN) Pia Elda Locatellin mietinnöllä tarkistetaan osaltaan Lissabonin strategiaa, jolla EU:n taloudesta on määrä tehdä maailman kilpailukykyisin vuoteen 2010 mennessä, ja keskeistä siinä on tutkijoiden asema EU:ssa. Mietinnössä mainitaan neljä ensisijaista alaa, joilla edistyminen on välttämätöntä: avoimet hakumenettelyt ja apurahojen siirrettävyys sosiaaliturva ja eläkkeet houkuttelevat työolot ja työehdot sekä tutkijoiden koulutus ja pätevyys. Näillä aloilla käsitellään liikkuvuutta, avoimuutta, julkisuutta ja tukea tutkijoille ja mahdollisille tutkijoille. Koulutuksen, innovoinnin ja tutkimuksen kokoaminen johdonmukaiseksi tukipolitiikaksi on keskeinen osa toimivaa osaamistaloutta. Aivovuodon torjumista ja "aivoverkon" perustamista koskevia toimiamme edistetään ehdotuksilla, joilla minimoidaan byrokraattiset esteet ja parannetaan tutkijoiden sosiaaliturvaa. EU:n päästökauppajärjestelmästä vastaavana esittelijänä tunnen oikein hyvin tutkimuksen ratkaisevan roolin ja tarpeen kehittää tarjolla olevia lahjakkuuksia kohtaamiemme huomattavien ilmastohaasteiden ratkaisemiseksi. Totean tyytyväisenä, että Irlannissa UCD- ja TCD-yliopistot ovat muodostaneet innovaatioallianssin, mikä on hyvä esimerkki tutkijoihin ja heidän uransa alkuun investoimisesta. Ilda Figueiredo kirjallinen. - (PT) Huolimatta siitä että viimeaikaiset tapahtumat osoittavat selvästi, että uusliberaali Lissabonin strategia on yksi Euroopan unionin heikkenevään taloudelliseen ja sosiaaliseen tilanteeseen johtaneista tekijöistä, mietinnössä vaaditaan strategian noudattamista, mitä emme hyväksy. Mietinnössä on kuitenkin myönteisiä näkökohtia, joita me tuemme. Ne koskevat erityisesti tutkijoiden tarpeiden täyttämistä, heidän työoloihin ja sosiaaliturvaan liittyviä oikeuksiaan, perheiden yhdistämistä, naistutkijoiden oikeuksia ja nuorten tutkijoiden mukaanpääsyä sekä vaatimusta tutkimusrahoituksen ja tutkijoiden määrän lisäämisestä. Ei ole kuitenkaan selvää, miten ehdotettu eurooppalainen tutkimusstrategia takaa yhtäläiset oikeudet kaikissa jäsenvaltioissa ja tutkijoiden, erityisesti nuorten tutkijoiden, yleisen pääsyn eurooppalaiseen tutkimuskumppanuuteen, erityisesti maissa kuten Portugali, joka ei ole poliittisen päätöksenteon keskiössä Euroopan unionissa, jota suuret valtiot hallitsevat yhä enemmän. Näistä syistä äänestimme mietinnöstä tyhjää. Adam Gierek Arvoisa puhemies, onko akateeminen ura riippuvainen liikkuvuudesta? Tietyssä määrin se on. Voidaan sanoa, että liikkuvuudella voi erityisesti nuorten tutkijoiden tapauksessa olla merkittävä vaikutus heidän tuleviin saavutuksiinsa. Se johtuu siitä, että liikkuvuus helpottaa uuden tiedon saatavuutta ja antaa heille mahdollisuuden päästä sen ympäristön rajoitusten yli, jossa heidät on koulutettu. Siinä ei kuitenkaan ole kaikki. Akateeminen ura alkaa varhain, yläasteella ja lukiossa, joissa nuoret saavat yleistiedon perusteet, erityisesti matematiikassa ja tieteessä. Seuraava vaihe käsittää korkea-asteen koulutuksen ja jatko-opinnot. Nuoren henkilön akateemisen uran alkuvaiheessa, ja puhun nyt omien kokemusteni perusteella, liikkuvuus, helppo pääsy tutkimuslaitoksiin sekä mielenkiintoinen ja lupaava aihe, jota tutkitaan huippututkijoiden valvonnassa, ovat tärkeimmät asiat näille nuorille henkilöille, tärkeämpiä kuin heidän tuleva eläkkeensä. Siten tärkein askel tieteellisen tutkimushenkilöstön houkuttelemiseksi on oikeiden olosuhteiden luominen tällaiselle tutkimukselle Euroopan innovaatio- ja teknologiainstituutin tai eurooppalaisen tutkimusinfrastruktuurin puitteissa, esimerkiksi ottamalla käyttöön tohtoriapurahat, jotka ovat EU:n opiskelijoiden ja kolmansien maiden opiskelijoiden saatavilla ja joista tiedotetaan laajalti. Tarjoamamme olosuhteet, jotka koskevat perhettä ja ammatillista vakautta, määräävät sen, siirtyvätkö nuoret tohtorintutkinnon suoritettuaan teollisuuteen vai akateemisiin tutkimuslaitoksiin ja menevätkö he takaisin kotimaahansa vai jatkavatko matkaansa edelleen. Adrian Manole Kun opiskelija pohtii tutkimusuraa, fyysistä liikkuvuutta on mainostettava koulutuskokemuksena, jota ei voida korvata virtuaalisella liikkuvuudella. Meidän on varmistettava, että lahjakkaimmat tutkijat saavat tuekseen tarpeeksi rahoitusta ja henkilöresursseja. Joillekin se voi merkitä sitä, että saavat resursseja kotimaansa ulkopuolelta. Opiskelijoiden, luennoitsijoiden ja tutkijoiden liikkuvuuden eduista (esimerkiksi lisäarvo) on tiedotettava. Hallinnolliset ja rakenteelliset esteet on poistettava. Stipendejä ja lainoja pitäisi olla opiskelijoiden ja tutkijoiden saatavilla yksittäisille henkilöille ja laitoksille suunnattujen muiden edistämistoimien ohella. Globalisaatiopolitiikassa on otettava huomioon seuraavat tekijät: kansainvälistä kokemusta saaneiden tutkijoiden keskeinen merkitys; todelliset kielelliset mahdollisuudet; tarve tarjota kaikille tutkijaksi aikoville opiskelijoille mahdollisuus saada opintosuorituksia useista vieraista kielistä erikoisalasta riippumatta; hyvä laatu sekä tiedotus mahdollisuudesta ulkomailla tapahtuvaan opiskeluun ja tutkimukseen. Athanasios Pafilis kirjallinen. - (EL) Mietinnöllä eurooppalaisesta kumppanuudesta tutkijoita varten pyritään vahvistamaan EU:n kilpailukykyä muihin imperialistisiin keskuksiin nähden, rajoittamaan tutkijoiden "vuotoa" ja houkuttelemaan tutkijoita kehitysmaista. Siinä edistetään tutkijoiden vapaata liikkuvuutta valtioiden, julkisen ja yksityisen sektorin, yritysten, tutkimuskeskusten ja yliopistojen välillä, julkisen ja yksityisen sektorin entistä voimakkaampaa yhteenkuuluvuutta tutkimuksen alalla, tieteen ehdotonta alistamista markkinoiden väliaikaisille teknisille vaatimuksille ja tutkijoiden suuntautumista sovellettuun tutkimukseen, ja siinä tutkijoiden kokemus yrityksissä tunnustetaan muodolliseksi pätevyydeksi. "Tutkimuskaavojen" käyttöön ottaminen tutkijoiden valitsemiseksi toisen jäsenvaltion tieteellisistä laitoksista tai yliopistosta sekä tutkijoiden ja yritysjohtajien liikkuvuus auttaa suuria yrityksiä valitsemaan tutkijoiden eliitin ja hankkimaan henkilökuntaa ehdoin, joilla edistetään niiden kannattavuutta (joustavat työehdot, palkaton työ, poikkeukset vakuutusmaksuista). Nämä järjestelyt koskevat myös tohtoriksi opiskelevia, jotka suorittavat leijonanosan tutkimuksesta. Äänestimme mietintöä vastaan, koska tutkijoiden on työskenneltävä vakain työehdoin laitoksissa, jotka eivät kilpaile "ylivoimasta" vaan jotka tekevät yhteistyötä tieteen kehittämiseksi ja täyttävät ruohonjuuritason nykyaikaiset vaatimukset eivätkä plutokratian ja suuryritysten voittojen vaatimuksia. Teresa Riera Madurell Tutkimushenkilöstön puutteen korjaamiseksi on helpotettava EU:n ulkopuolella työskentelevien eurooppalaisten tutkijoiden paluuta ja myös niiden kolmansien maiden tutkijoiden maahantuloa, jotka haluavat työskennellä EU:ssa. Naiset ovat edelleen aliedustettuina monilla tieteen ja teknologian aloilla sekä vastuutehtävissä. Siksi mielestäni on tärkeää kehottaa jäsenvaltioita varmistamaan parempi sukupuolten välinen tasapaino elimissä, jotka vastaavat tutkijoiden palkkaamisesta ja etenemisestä. On tärkeää tehdä valinta- ja etenemisprosesseista avoimia. Tutkijoiden yhtenäismarkkinoiden luomisessa on tärkeää myös määritellä ja luoda yhtenäinen eurooppalainen uramalli tutkimuksen alalla ja ottaa käyttöön tutkimusalan työtarjousten ja harjoittelusopimusten integroitu tietojärjestelmä koko EU:ssa. Liikkuvuuden parantamisesta haluaisin todeta, että kolmansien maiden mies- ja naistutkijoiden vaihdon helpottamiseksi on sovellettava erityistä, entistä nopeampaa ja vähemmän byrokraattista viisumipolitiikkaa. Tämä koskee myös niitä maita, joiden kanssa tehdään jo nyt merkittävää tieteellistä yhteistyötä, kuten tiettyjen Latinalaisen Amerikan maiden kanssa. Luca Romagnoli kirjallinen. - (IT) Arvoisa puhemies, kannatin äänestyksessä Pia Elda Locatellin mietintöä eurooppalaisesta kumppanuudesta tutkijoita varten. Yliopiston luennoitsijana ymmärrän, että EU tarvitsee lisää tutkijoita parantaakseen tuottavuuttaan ja kilpailukykyään, erityisesti maailmanlaajuisessa kilpailussa, johon osallistuvat muut suuret taloudet kuten Yhdysvallat ja Japani sekä kehittyvät taloudet kuten Intia ja Kiina. Siitä syystä yhdyn esittelijän vetoomukseen, että jäsenvaltiot varmistavat avoimen, kilpailuun perustuvan tutkijoiden rekrytoinnin, joka perustuu tieteellisiin ansioihin. Alessandro Battilocchio kirjallinen. - (IT) Arvoisa puhemies, äänestin mietinnön puolesta. Uudet teknologiat ovat muuttaneet meidän elämämme, eivätkä vapaa-ajan harrastuksia ole suinkaan suljettu pois tästä prosessista. Videopelit ovat nyt nuorten suosituin harrastus Euroopassa ja muuallakin. Monet videopelit on itse asiassa suunnattu aikuisille, ja niiden sisältö on usein lapsille sopimatonta. Ottaen huomioon 22. huhtikuuta 2008 päivätty komission tiedonanto kuluttajien ja erityisesti alaikäisten suojelemisesta videopelien haitoilta nyt on kiireesti säänneltävä merkintöjä ja käytettävä toimenpiteitä, kuten "punainen nappi" vanhemmille tai PEGI Online -järjestelmä, mukaan luettuna eurooppalainen Safer Internet -ohjelma. On myös tärkeää, että jäsenvaltiot jatkavat tiivistä yhteistyötään lasten suojelun edistämiseksi ja alan yritysten auttamiseksi toimivien järjestelmien kehittämisessä. Emme saa jättää huomiotta sitä seikkaa, että tämän tavoitteen saavuttamiseksi meidän on saatava tukea myös valmistajilta sekä ennen muuta kaikilta vanhemmilta, jotka ensisijaisesti suorittavat valvontaa perheissä. Glyn Ford kirjallinen. - (EN) Kannatin äänestyksessä Toine Mandersin mietintöä kuluttajien ja erityisesti alaikäisten suojelemisesta videopelien haitoilta. Tein niin hieman vastahakoisesti. Vaarana on se, että joissakin tapauksissa perusteltu huoli muuttuu "moraaliseksi paniikiksi", joka on suhteetonta ongelman laajuuteen nähden. En halua välttämättä sitoutua menemään pidemmälle kuin tähän saakka. Nils Lundgren kirjallinen. - (SV) Tämä mietintö sisältää monia vaatimuksia siitä, mitä jäsenvaltioiden on tehtävä videopelien haitallisen käytön rajoittamiseksi: koulujen pitäisi tiedottaa lapsille ja vanhemmille videopelien eduista ja haitoista; vanhempien olisi toimittava kielteisten seurausten välttämiseksi, kun heidän lapsensa pelaavat videopelejä; jäsenvaltioiden olisi arvioitava mahdollisuutta asentaa "punainen nappi" pelikonsoleihin ja tietokoneisiin tiettyjen pelien käytön estämiseksi; olisi toteutettava kansallisia tiedotuskampanjoita kuluttajille; internet-kahviloiden omistajien olisi estettävä lapsia pelaamasta aikuisille tarkoitettuja pelejä; olisi otettava käyttöön erityiset Euroopan laajuiset käytännesäännöt videopelien jälleenmyyjille ja tuottajille ja jäsenvaltioiden olisi annettava siviili- ja rikoslainsäädäntöä väkivaltaisten televisio-, video- ja tietokonepelien jälleenmyynnistä. Alaikäisten videopelit liitetään moniin levottomuutta herättäviin kulttuurisiin ja sosiaalisiin ongelmiin. Juuri siitä syystä jäsenvaltioiden on toteutettava ratkaisuja, jotka sopivat niiden omaan kulttuuriin ja arvoihin, jotta niillä olisi demokraattinen perusta jäsenvaltioiden omassa väestössä. EU:n toimielinten luennoinnilla on lähes päinvastainen vaikutus. Jäsenvaltioiden kyky löytää erilaisia etenemistapoja tässä kysymyksessä on myös tärkeä kokemustemme ja tietojemme laajentamiseksi tällä alalla. Näistä syistä äänestin mietintöä vastaan lopullisessa äänestyksessä. Miroslav Mikolášik kirjallinen. - (SK) Hyvät parlamentin jäsenet, haluaisin puhua videopelialasta, jonka vuosittaiset tuotot ovat lähes 7,3 miljardia euroa. Kun videopelien suosio kasvaa lasten ja aikuisten keskuudessa, on tärkeää käydä poliittista keskustelua niitä koskevasta säännöstöstä. Jotkut videopelit auttavat kehittämään näppäryyttä ja saamaan 2000-luvun elämässä vaadittuja tietoja. Haluaisin kuitenkin muistuttaa, että aikuisille tarkoitetuilla videopeleillä, joissa on väkivaltaisia piirteitä, voi olla kielteinen vaikutus erityisesti lapsiin. Siksi velvollisuutemme on suojella kuluttajia ja erityisesti lapsia. Lasten ei pitäisi voida ostaa videopelejä, joita ei ole tarkoitettu heidän ikäryhmälleen. PEGI-järjestelmä, jolla määritellään ikärajat, on auttanut lisäämään avoimuutta lasten pelien ostamisessa, mutta jälleenmyyjillä ei vieläkään ole tarpeeksi tietoa videopelien haitallisista vaikutuksista lapsiin. Tässä yhteydessä on tärkeää lisätä tietoa kyseisistä haitallisista vaikutuksista lapsiin, ja on välttämätöntä, että tuottajat, jälleenmyyjät, kuluttajajärjestöt, koulut ja perheet tekevät yhteistyötä. Jäsenvaltioiden on otettava käyttöön toimia, joilla estetään lapsia ostamasta videopelejä, jotka on tarkoitettu vanhemmille ikäryhmille. Olen samalla tyytyväinen Euroopan komission ja neuvoston ehdotukseen, joka koskee videopelien merkintöjä koskevia sääntöjä ja lapsille tarkoitettuja interaktiivisia videopelejä koskevia vapaaehtoisia menettelyohjeita. Nicolae Vlad Popa kirjallinen. - (RO) Kannatin äänestyksessä Toine Mandersin valiokunta-aloitteista mietintöä, jossa kiinnitetään erityistä huomiota videopeleihin. Videopelimarkkinat ovat nopeasti kasvavat maailmanlaajuiset markkinat. Videopelejä ei kuitenkaan enää suunnata vain lapsille, sillä yhä suurempi osa niistä on suunniteltu erityisesti aikuisille. Juuri siksi monien pelien sisältö on lapsillemme sopimaton ja voi olla jopa haitallinen. On totta, että videopelejä voidaan käyttää opetustarkoituksiin mutta vain sillä ehdolla, että niitä käytetään kullekin ikäryhmälle suunnitellun tarkoituksen mukaisesti. Siitä syystä meidän on kiinnitettävä erityistä huomiota PEGI-järjestelmään pelien arvioimisessa. PEGI Online -versio auttaa vanhempia ja alaikäisiä tarjoamalla vinkkejä siitä, miten suojella alaikäisiä, sekä erilaisia tietoja online-peleistä. Mietinnössä korostetaan myös jäsenvaltioiden tarvetta varmistaa, että videopelien online-ostoa valvotaan asianmukaisesti, millä estetään alaikäisiä saamasta pelejä, joiden sisältö ei sovellu heidän ikäryhmälleen vaan on tarkoitettu aikuisille tai muulle ikäryhmälle. Esittelijä ehdottaa myös kehittämään "punaisen napin", joka antaa vanhemmille mahdollisuuden kytkeä pois peli, jonka sisältö on sopimaton lapsen ikään nähden, tai rajoittaa alaikäisten käyttöä tiettyinä aikoina. Zuzana Roithová kirjallinen. - (CS) Asiantuntijoiden varoituksista huolimatta vanhemmat aliarvioivat tietokonepelien vaikutuksen lastensa persoonallisuuden kehitykseen. Nyt lapset ja nuoret altistuvat useaksi tunniksi kerrallaan tietokonepelien aggressiiviselle tai seksuaaliselle sisällölle. Lapset imitoivat pelejä, mikä voi johtaa traagisiin seurauksiin. Tulevaisuuden katurikolliset ovat vain yksi seuraus aggressiivisten pelien vaikutuksesta käyttäytymiseen, psykologiaan ja myöhemmin ilmeneviin tapoihin. Kannatan siksi eettisen ohjeiston laatimista videopelien jälleenmyyjille ja tuottajille. Toisin kuin esittelijä uskon tietysti, että tarvitsemme vapaaehtoisten sääntöjen lisäksi myös sitovia yhteisiä sääntöjä EU:ssa. Siksi olen tällä varauksella äänestänyt mietinnön puolesta. Luca Romagnoli kirjallinen. - (IT) Arvoisa puhemies, kannatin äänestyksessä Toine Mandersin mietintöä kuluttajien ja erityisesti alaikäisten suojelemisesta videopelien haitoilta. Katson, että videopelien pelaaminen on erittäin tärkeää opetussyistä. On kuitenkin paljon ohjelmistoja, jotka on suunnattu aikuisille ja joille on tyypillistä lähes aiheeton väkivallan käyttö. Siksi meidän on suojeltava lapsia riittävästi ja estettävä toiselle ikäryhmälle suunnatun mahdollisesti haitallisen sisällön päätyminen heiden nähtäväkseen. Lopuksi totean, että videopelien merkintöjen standardointi johtaa siihen, että merkintäjärjestelmät ymmärretään paremmin, ja samalla edistetään sisämarkkinoiden tehokasta toimintaa. Alessandro Battilocchio kirjallinen. - (IT) Arvoisa puhemies, äänestin mietinnön puolesta. Israel on Euroopan unionin tärkeä kumppani Lähi-idässä ja Euroopan naapuruuspolitiikassa. Yhteisön ilmailusopimus loisi tasapuoliset toimintaedellytykset kaikille yhteisön ja Israelin lentoyhtiöille ja antaisi matkustajille mahdollisuuden hyötyä kaikissa jäsenvaltioissa samoista ehdoista ja lentoyhtiöiden lisääntyneestä kilpailusta. Se voi johtaa entistä useampiin, halvempiin ja parempiin lentopalveluihin EU:n ja Israelin välillä. EU:n on varmistettava EU:n lainsäädäntöä noudattavien yhteisten normien täytäntöönpano suhteissaan Välimeren kumppaneihin. Se on mahdollista vain kattavalla sopimuksella, joka on neuvoteltu yhteisön tasolla ja joka sisältää sääntely-yhteistyötä tai vähintään ilmailunormien ja -menettelyjen keskinäisen tunnustamisen. Pidän siksi perusteellisia neuvotteluja Israelin kanssa tärkeänä askeleena EU:n ja Israelin ilmailusuhteiden kehittämisessä ja yhteisen ilmailualueen laajentamisessa Euro-Välimeren alueelle. Sopimuksen tekeminen lisää mahdollisuuksia lentoyhtiöiden ja matkustajien taloudelliselle ja sosiaaliselle kehitykselle. Chris Davies kirjallinen. - (EN) En ymmärrä, miten parlamentti, joka on vaatinut Israelia lopettamaan Gazan taloussaarron, voi tänään äänestää sellaisen mietinnön puolesta, jolla pyritään lisäämään yhteistyötä Israelin kanssa. Viime tiistai oli melko tavallinen päivä Gazan rajanylityspaikoilla. Israel päästi läpi rajoitetun määrän elintarvikkeita, jonkin verran hygieniatuotteita, ruokaöljyä ja raskasta dieselöljyä, kaiken kaikkiaan 110 kuorma-autokuormaa - vaikka UNRWA ilmoittaa, että Gazan kaistalla tarvitaan 500 kuorma-autokuormaa tarvikkeita joka päivä. Kouluille tarkoitettua kirjoituspaperia ei päästetty läpi, ei vaatteita, ei huonekaluja, ei sähkötarvikkeita eikä rakennustarvikkeita. Gaza on pommitettu murskaksi, eikä Israel salli sen jälleenrakentamista. Kurjuus jatkuu. Puhemiehemme on vieraillut siellä, samoin Javier Solana, kansallisten parlamenttien jäsenet, Euroopan parlamentin jäsenet, ja jopa Tony Blair on vieraillut siellä. Kaikki he ovat vaatineet lopettamaan kärsimyksen, Israel ei ole kuitenkaan muuttanut mitään. Nyt ei ole oikea aika tukea tätä mietintöä. Proinsias De Rossa kirjallinen. - (EN) Vastustin äänestyksessä mietintöä, jolla pyritään luomaan yhteinen ilmailualue Israelin kanssa. Vastakkaisista väitteistä huolimatta kyseessä ei ole puhtaasti tekninen mietintö. Pikemminkin EU, Israelin suurin kauppakumppani, joka tekee yhteisen ilmailusopimuksen, antaa huomattavan taloudellisen palkkion Israelille. Ottaen huomioon Gazan viimeaikaiset tapahtumat, joihin kuuluu siviilien julma ja summittainen tappaminen sekä Gazan infrastruktuurin tuhoaminen, millä on hävitetty miljardeja euroja EU:n kehitysapua; ottaen huomioon Euroopan parlamentin viime joulukuussa tekemä päätös lykätä EU:n ja Israelin suhteiden tiivistämistä; ottaen huomioon YK:n päätöslauselmien jatkuva huomiotta jättäminen sekä siirtokuntien laajentaminen Länsirannalla ja Jerusalemissa ja ottaen huomioon oma äskettäinen vierailuni Gazaan, jossa näin itse, ettei Israel ole lopettanut Gazan piiritystä välttämättömän humanitaarisen avun perille päästämiseksi, pidän täysin sopimattomana sitä, että parlamentti hyväksyy tämän sopimuksen. Israelin kanssa tehtävää erityistä kauppasopimusta olisi lykättävä siihen saakka, että se noudattaa ihmisoikeusnormeja ja osallistuu rakentaviin ja merkittäviin neuvotteluihin naapuriensa kanssa kahden valtion ratkaisun toteuttamiseksi konfliktissa. Mairead McGuinness kirjallinen. - (EN) Äänestin tyhjää lopullisessa äänestyksessä EY:n ja Israelin ilmailusopimuksesta protestina Palestiinan nykyiselle kriisille. Pidän sopimattomana suhteiden parantamista Israeliin, kunnes se osallistuu ponnisteluihin palestiinalaisten kärsimyksen lievittämiseksi sekä kestävään poliittiseen vuoropuheluun kahden valtion ratkaisun toteuttamiseksi alueen ongelmiin. Athanasios Pafilis kirjallinen. - (EL) Emme voi hyväksyä sitä, että Euroopan parlamentti käsittelee ja ehdottaa sopimusta Israelin kanssa EU:n ja Israelin välisen yhteisen ilmailualueen perustamiseksi, samalla kun palestiinalaisten teurastus Israelin hallituksen heitä vastaan Gazan kaistalla käynnistämässä murhaavassa sodassa on vielä tuoreessa muistissa. Tällaisen sopimuksen ehdottaminen vahvistaa EU:n rikollisen vastuun. EU, joka istuu tekopyhästi kahdella tuolilla, käytännössä vahvistaa Israelia ja palkitsee uuden sodan, jonka tämä on aloittanut ja joka on aiheuttanut valtavan humanitaarisen katastrofin palestiinalaisten keskuudessa. Yli 1 300 palestiinalaista on kuollut, ja heistä ylivoimainen enemmistö on ollut siviilejä, lapsia ja naisia, yli 5 000 ihmistä haavoittunut ja Israel on hävittänyt totaalisesti Gazan siviili-infrastruktuurin, mukaan luettuna koulut ja YK:n tilat. EU myös tukee Israelin aikeita purkaa kymmeniä taloja Itä-Jerusalemissa, millä tehdään kodittomiksi yli 1 000 palestiinalaista. Tämä on uusi yritys häätää palestiinalaiset Jerusalemista ja vaikeuttaa entisestään ratkaisun löytämistä Lähi-idässä. Tällaisilla toimilla tuetaan yleisesti aluetta koskevaa imperialistista politiikkaa, joka on osa EU:n, Yhdysvaltojen ja Naton Lähi-itää koskevia imperialistisia suunnitelmia. Ihmiset ovat voimistamassa solidaarisuuttaan ja taisteluaan palestiinalaisten puolella itsenäisen, alueellisesti yhtenäisen, vuoden 1967 rajojen mukaisen Palestiinan valtion perustamiseksi, niin että sen pääkaupunkina on Itä-Jerusalem. Luca Romagnoli kirjallinen. - (IT) Arvoisa puhemies, kannatin äänestyksessä omaa mietintöäni yhteisen ilmailualueen kehittämisestä Israelin kanssa. Minun on tarpeetonta toistaa tässä syitä, joiden takia äänestin mietinnön puolesta. On selvää, että syyt mainitaan itse mietinnössä. Catherine Stihler kirjallinen. - (EN) Äänestin ehdotusta vastaan, koska kantojen epävarman tilanteen takia sinievätonnikalan kalastus pitäisi kieltää siihen saakka, kunnes kannat ovat elpyneet. Proinsias De Rossa kirjallinen. - (EN) Tuen voimakkaasti tätä päätöslauselmaa, jossa vaaditaan välitöntä tulitaukoa Sri Lankan armeijan Tamilitiikerien välille, jotta siviiliväestö voi lähteä taistelualueelta. Päätöslauselmassa tuomitaan kaikki väkivallan käyttö ja pelottelu, joilla estetään siviilien lähtö konfliktialueelta. Siinä tuomitaan myös siviileihin kohdistuneet hyökkäykset, joista Kansainvälinen kriisiryhmä on todistanut. Kummankin osapuolen on noudatettava kansainvälistä humanitaarista oikeutta ja autettava siviiliväestöä taistelualueella ja turvavyöhykkeellä. Euroopan parlamentti on huolestunut myös raporteista, jotka koskevat Sri Lankan hallituksen perustamien pakolaisleirien huomattavaa liikakansoitusta ja huonoja olosuhteita. Olemme vaatineet, että kansainvälisille ja kansallisille humanitaarisille järjestöille sekä toimittajille myönnetään rajoittamaton päästy taistelualueelle ja pakolaisleireille, ja kehotamme Sri Lankan hallitusta tekemään yhteistyötä niiden valtioiden ja avustusjärjestöjen kanssa, jotka haluavat ja voivat auttaa siviilien evakuoinnissa. Jean Lambert kirjallinen. - (EN) Olen tyytyväinen tämän päivän päätöslauselmaan Sri Lankasta. Maan pohjoisosan tapahtumat ovat murhenäytelmä, joka on suurimmalta osin piilossa maailman katseilta, koska humanitaarisia järjestöjä ja toimittajia ei ole päästetty vapaasti katsomaan, mitä siellä tapahtuu, vaan ne ovat joutuneet nojautumaan enimmäkseen puolueellisiin tietoihin. Jo ennen hallituksen sotilaallisia toimia siellä oli mahdotonta käydä avointa keskustelua lehdistön häirinnän ja poliittisen häirinnän takia. Konfliktissa ei voida saavuttaa kestävää sotilaallista ratkaisua vaan ainoastaan poliittinen ratkaisu, jossa tunnustetaan saaren kaikkien kansojen oikeudet. Tarvitaan välitön molemminpuolinen tulitauko suunnattoman inhimillisen kärsimyksen lievittämiseksi. Jos tamilien edut ovat ensisijaisia, kuten kumpikin osapuoli väittää, miksi tarvitaan tätä jatkuvaa kärsimystä? Mitä hyötyä siitä on kestävälle ratkaisulle? Kaikkien osapuolten on osallistuttava rauhanneuvotteluihin. Kanavat ovat avoinna vuoropuhelulle, jos kumpikin osapuoli sitä haluaa. Väkivallan ja sorron on kuitenkin loputtava ja on käytettävä ihmisoikeusvälineitä ja noudatettava oikeusvaltioperiaatteita, jos halutaan ihmisten luottavan lopputulokseen. Kansainvälinen yhteisö on valmiina auttamaan, helpottamaan nopeasti kärsimystä ja myös auttamaan pitkällä aikavälillä. Erik Meijer 9. syyskuuta 2006, 5. helmikuuta 2009 ja viime yönä keskustelimme tässä parlamentissa tamilien ja singaleesien jatkuvasta ja toivottomasta konfliktista Sri Lankan saarella. Osallistuin kaikkiin näihin keskusteluihin. Siinä yhteydessä olen aina vedonnut siihen, ettemme asetu kenenkään puolelle tässä konfliktissa vaan toimimme sen hyväksi, että kumpikin osapuoli sitoutuu rauhansopimukseen. Tällaisella sopimuksella on joka tapauksessa perustettava itsehallinto maan koillisosan tamilialueelle. Viime yönä Charles Tannock ja Geoffrey Van Orden puolustivat päinvastaista ratkaisua. He viittasivat tamilien vastarintaliikkeen julmuuksiin ja halusivat antaa kaiken mahdollisen tuen singaleesihallitukselle. Tuollaisella asenteella jätetään huomiotta se seikka, että kumpikin osapuoli on käyttänyt väkivaltaa sopimattomalla tavalla ja että hallitus rikkoi norjalaisten avulla saavutetun rauhanprosessin. Olen tyytyväinen siihen, että tänään on hyväksytty päätöslauselma, joka sisältää useimmat Robert Evansin esittämät tarkistukset ja jossa vaaditaan humanitaarista apua, sovittelua ja konfliktin rauhanomaista ratkaisua. Tobias Pflüger kirjallinen. - (DE) Sri Lankan armeija käy erittäin julmaa sotaa Tamilitiikereitä vastaan eikä ota lainkaan huomioon siviileitä. Sri Lankan armeijan hyökkäyksissä kuolee ja haavoittuu jatkuvasti siviilejä. Sadat tuhannet ovat eristyksissä eivätkä he saa humanitaarista apua. Punaisen ristin kansainvälinen komitea on kuvannut tilannetta yhdeksi katastrofaalisimmista, joita se on kokenut. Kummankin osapuolen, Sri Lankan armeijan ja Tamilitiikerien, on laskettava aseet välittömästi. Kaikkien kansainvälisten järjestöjen ja hallitusten olisi vaadittava sitä. Ulkoasiainvaliokunnassa brittiläinen konservatiivijäsen Charles Tannock, joka edustaa Euroopan kansanpuolueen (kristillisdemokraatit) ja Euroopan demokraattien ryhmää, sai kannatusta vaatimukselleen "väliaikaisesta tulitauosta". Sillä olisi tuettu Sri Lankan hallituksen julmaa sotapolitiikkaa ja annettu lupa hyökkäyksille siviilejä vastaan. Äänestin päätöslauselman puolesta, koska onneksi Euroopan parlamentin enemmistö, mukaan luettuna PPE-DE-ryhmä, ei lopulta noudattanut Charles Tannockin ja brittiläisten konservatiivien epäinhimillistä politiikkaa vaan äänesti välittömän tulitauon puolesta. Sijoittamalla Tamilitiikerit terroristijärjestöjen luetteloonsa EU asettui toiselle puolelle ja antoi tosiasiassa luvan ampua Tamilitiikereitä. Sen seurauksena Norjan johdolla käynnissä olleet neuvottelut romutettiin ja niitä pystyttiin vain vaivoin jatkamaan EU:n ulkopuolella. Luca Romagnoli kirjallinen. - (IT) Arvoisa puhemies, kannatan päätöslauselmaesitystä humanitaarisen tilanteen heikkenemisestä Sri Lankassa, ja äänestin siksi sen hyväksymisen puolesta. Katson, että koska Sri Lankan armeijan ja Tamilitiikerien väliin jääneet noin 170 000 siviiliä ovat hätätilanteessa eivätkä saa edes perusapua, on saatava aikaan välitön väliaikainen aselepo Sri Lankan armeijan ja Tamilitiikerien välille, jotta siviiliväestö voi poistua taistelualueelta. Katson myös, että kansalliset ja kansainväliset humanitaariset järjestöt on päästettävä taistelualueelle. Alessandro Battilocchio kirjallinen. - (IT) Arvoisa puhemies, äänestin mietinnön puolesta. Kuten vanhassa intiaanien sananlaskussa sanotaan, emme peri maata vanhemmiltamme, me lainaamme sitä lapsiltamme. Etelä-Euroopan maatalousmaa antaa voimakkaan varoituksen. Se kärsii yhä enemmän ympäristön paineesta, ja kielteisiä seurauksia ovat hydrogeologisen tasapainon häiriintyminen, merenpinnan nousu ja siitä johtuva maaperän suolaantuminen, maatalousmaan menettäminen, biologisen monimuotoisuuden supistuminen ja altistuminen tulipaloille sekä kasvi- ja eläinsairaudet. Siten on selvää, että maataloudessa on yhtenä tärkeimmistä tavoitteista laadittava yhteinen toimintasuunnitelma, pääasiassa ohjelmilla, joilla pyritään estämään maatalousmaan heikentyminen ja suojelemaan sitä. Maaperän heikentymisen estämiseksi on muiden toimien ohella laadittava strategia maaperän suojelemiseksi kiinnittämällä entistä enemmän huomiota maataloudessa käytettyjen hydraulisten järjestelmien ylläpitoon ja metsitysohjelmiin. Aavikoiden maanviljelyn tuotantotavat, vuoroviljely, asianmukaisten genotyyppien käyttö ja kokonaishaihdunnan säätely ovat myös erityisen tärkeitä. Meidän on myös tarjottava koulutus- ja täydennyskoulutusohjelmia alan työntekijöille ja kansalaisille. Niiden kahtena tavoitteena on löytää erityisiä ratkaisuja ja saada käyttäjät ymmärtämään se, että luonnonvaroja ja maata on käytettävä entistä kestävämmällä tavalla. Constantin Dumitriu kirjallinen. - (RO) Maaperän heikentyminen on ongelma, jota ei voida sivuuttaa. Olen siksi tyytyväinen aloitteeseen laatia mietintö, joka on omistettu kyseisen ongelman ratkaisemiseen. Maatalous tarjoaa parhaan tavan pysäyttää kyseinen ilmiö, kunhan prosessissa otetaan huomioon maaperä ja ilmasto. Kuten olen korostanut myös maatalouden ja maaseudun kehittämisen valiokunnan esittämissä ja hyväksymissä tarkistuksissa, katson, että mietintöä täytyy soveltaa koko Euroopan unionissa. Valitettavasti ilmastonmuutos ja maaperän heikentyminen eivät ole enää yksittäisiä ilmiöitä, ja siksi lähestymistapamme on oltava yhdenmukainen koko EU:ssa yhteisvastuullisuuden periaatteen mukaisesti. Kuten esittelijäkin korostaa, meidän on tunnustettava maaperän heikentymisen ongelma mutta meidän on myös osoitettava riittävästi rahoitusta sen haittojen torjumiseen. Olen tyytyväinen siihen, että Euroopan talouden elvytyssuunnitelmassa osoitetaan 500 miljoonaa euroa toimiin, jotka koskevat sopeutumista ilmastonmuutoksen uusiin haasteisiin. Ne ovat kuitenkin lyhyen aikavälin toimia. Katson, että Euroopan unioni tarvitsee yhdennettyä, taloudellisesti tuettua toimintastrategiaa ilmastonmuutoksen vaikutusten, erityisesti maaperän heikentymisen ehkäisemiseksi ja torjumiseksi. Edite Estrela kirjallinen. - (PT) Kannatin äänestyksessä ehdotusta Euroopan parlamentin päätöslauselmaksi Etelä-Euroopan maatalousmaan heikentymisestä johtuvasta haasteesta, koska uskon, että yhteisen maatalouspolitiikan suuntaviivojen on sisällettävä välineitä, joilla pyritään torjumaan ilmastonmuutoksen vaikutuksia ja suojelemaan maaperää. Korostan sitä, että on tärkeää perustaa Euroopan kuivuudenseurantakeskus ja vahvistaa EU:n koordinoituja toimia tulipalojen tapauksessa. Ilda Figueiredo kirjallinen. - (PT) Pahoittelen Euroopan kansanpuolueen (kristillisdemokraatit) ja Euroopan demokraattien ryhmän omaksumaa lähestymistapaa, jolla torjutaan monia mietinnön ehdotuksia, jotta se saisi läpi vaihtoehtoisia ehdotuksia, jotka me torjumme. Monista puutteista huolimatta olemme samaa mieltä monista esitetyn mietinnön näkökohdista, erityisesti siitä, että maatalous on paras keino estää maaperän heikentymistä ja että se vaatii perustellun strategian jatkaakseen tätä toimintaa. Pidämme elintärkeänä myös maatalousväestön panosta aavikoitumisen torjuntaan ja tuottajien ratkaisevaa roolia kasvipeitteen säilyttämisessä jatkuvasta kuivuudesta kärsivillä alueilla. Olemme samaa mieltä myös lausunnosta, joka koskee maatalousteollisuuden voimakkaasti edistämän tehomaatalouden kielteistä vaikutusta maaperän eroosioon, mikä tekee maasta tuottamatonta. Katsomme kuitenkin, että mietinnössä olisi pitänyt mennä pidemmälle asettamalla vastuuseen EU:n maatalouspolitiikka ja hallitukset, kuten Portugalin hallitus, koska kyseiset politiikat ovat kannustaneet maaperän ja veden liialliseen hyväksikäyttöön ja aiheuttaneet ympäristövahinkoja. Uskomme edelleen, että kyseiset ongelmat voidaan ratkaista lopettamalla kyseinen maatalouspolitiikka. Tuemme maataloustuen sitomista tuotantoon, mikä mahdollistaa Portugalin kaltaisten maiden maatalouden elintarviketuotannon kasvun sekä yleisesti alkutuotannon uudenaikaistamisen. Nils Lundgren kirjallinen. - (SV) Tässä mietinnössä, joka ei liity mihinkään lainsäädäntöprosessiin, suositellaan muun muassa EU:n metsäpolitiikkaa, erityistä EU:n rahastoa ennaltaehkäisevien toimien rahoittamiseksi ilmastonmuutoksen yhteydessä sekä EU:n rahoittamaa kuivuuden ja siihen liittyvien ilmiöiden seurantakeskusta. Katsomme, että maatalousmaata koskevan ympäristövastuun on säilyttävä ennen kaikkea jäsenvaltioilla. Ei ole mitään syytä viedä tällä tavalla jäsenvaltioilta toimintamahdollisuuksia tällä alalla. Tapansa mukaan Junilistan panee merkille, että Euroopan parlamentilla ei onneksi ole EU:n maatalouspolitiikka koskevia yhteispäätösvaltuuksia. Muussa tapauksessa EU hairahtuisi protektionismiin ja myöntämään yhä enemmän tukea useille maatalousalalla toimiville eturuhmille. Äänestin mietintöä vastaan. Marian-Jean Marinescu Ilmastonmuutos kiihdyttää maaperän heikentymisen prosessia ja aavikoitumista, erityisesti Kaakkois-Euroopan jäsenvaltioissa, myös Romaniassa. Siksi tällaisia ilmiöitä on käsiteltävä koordinoidusti, tarkistamalla johdonmukaisesti maatalouspolitiikkaa ja vaihtamalla kokemuksia ja hyviä käytäntöjä jäsenvaltioiden välillä Euroopan komission johdolla. Uskon vakaasti siihen, että on olemassa monia esimerkkejä maaperän ja veden tehokkaasta hoidosta ja sellaisten kestävien lajien käytöstä, jotka voivat elvyttää maaperää. Tällä alalla on erityisiä tutkimuslaitoksia, joista yksi sijaitsee siinä maakunnassa, jota edustan Romaniassa, eli Doljissa. Jakamalla näitä kokemuksia ja soveltamalla niitä myös aavikoitumisesta kärsiville alueille voidaan saada aikaan se, että vahingoittuneita maita palautetaan maatalouskäyttöön ja siten elvytetään tuotantoa. Vuoden 2009 yhteisön talousarvioon ehdotettu pilottihanke on todellakin mahdollisuus tehdä niin. Kannatan esittelijän ehdotusta perustaa Euroopan kuivuudenseurantakeskus. Kehotan Euroopan komissiota käsittelemään tätä kysymystä erittäin vastuullisesti osana yhteisen maatalouspolitiikan uudistusta ja tarjoamaan jäsenvaltioille tehokkaita välineitä, joilla tuetaan aavikoitumisen torjuntaa, jotta EU:n kansalaisille voidaan varmistaa kestävä maatalous ja elintarviketurva. Alexandru Nazare Suhtaudun myönteisesti kollegamme mietintöön, jossa käsitellään sosiaalisesta ja taloudellisesta näkökulmasta erittäin tärkeää aihetta. Maaperän heikentyminen vaikuttaa kyseisillä alueilla asuvien ihmisten lisäksi taloudellisen kehityksen mahdollisuuksiin. Romaniassa olemme viime vuosina nähneet vahingot, joita kyseinen ilmiö voi aiheuttaa: raunioituneita taloja ja ihmisiä, jotka ovat jääneet vaille toimeentulon perusedellytyksiä, maataloustuotannon putoaminen 30-40 prosentilla ja eteläinen alue, jota uhkaa aavikoituminen. Kyseisen ilmiön taloudellinen vaikutus on kiistaton: sen vaivaamilla aluilla asuvien ihmisten tulot putoavat ja elintarvikkeiden hinnat nousevat. Siinä on syy siihen, miksi Euroopan unionilla on yhteisvastuullisuuden periaatteeseen perustuva velvollisuus osallistua ilmiön torjuntaan ja tukea sen uhreja. Kuten ehdotin kirjallisessa kannanotossa 21/2009, jonka jätin kollegoideni kanssa, EU tarvitsee erityisiä rahoitusmekanismeja ilmastonmuutoksen vaikutusten ehkäisemiseksi ja torjumiseksi. Sen täytyy olla joustava rahoitusmekanismi, jotta varat saadaan käyttöön mahdollisimman nopeasti, ja sitä on tuettava keskipitkän ja pitkän aikavälin strategialla ja toimintasuunnitelmilla, joissa otetaan huomioon ilmastonmuutoksen erilaiset vaikutukset EU:n alueisiin. Luca Romagnoli kirjallinen. - (IT) Arvoisa puhemies, olen tyytyväinen Vincenzo Aitan mietintöön EU:n maatalousmaan heikentymisestä johtuvasta haasteesta ja EU:n maatalouspolitiikan välineistä siihen vastaamiseksi. Hyväksyn todellakin mietinnön tavoitteen kehittää neuvoja, ideoita ja käytännön ehdotuksia, jotka voidaan aikanaan ottaa huomioon laadittaessa yhteistä strategiaa maatalousmaan elvyttämistä, suojelemista ja kehittämistä varten. Nykyisessä kriisissä olisi muistettava, että maaperän suojelu on keino turvata poliittisesti ja strategisesti merkittävät tuotantomahdollisuutemme, ylläpitää tuonnin ja viennin tasapainoa ja varmistaa määräysvalta sekä liikkumavara neuvotteluissa monenvälisillä foorumeilla. Glyn Ford kirjallinen. - (EN) Tänä rahoitus- ja talouskriisin aikana on tärkeää, että me ylläpidämme ja vahvistamme työntekijöiden oikeuksia sen varmistamiseksi, että kriisin kustannukset eivät koidu niiden maksettavaksi, joilla on vähiten varaa siihen. Se tapahtuu liiankin helposti, ellemme varmista, että voimatasapaino ei siirry työnantajien hyväksi työntekijöiden kustannuksella. Siitä syystä kannatan tätä mietintöä. Toivon vain, että olisimme vahvempia. Luca Romagnoli kirjallinen. - (IT) Arvoisa puhemies, kannatin äänestyksessä päätöslauselmaesitystä henkilöstöedustuksesta eurooppayhtiöissä. Meidän on myös helpotettava rakentavaa vuoropuhelua instituutioiden ja työntekijöiden välistä Euroopan yhteisöjen äskettäisten tuomioiden valossa. Olen samaa mieltä myös kohdasta, jossa komissiota kehotetaan arvioimaan yrityshallintoa, verolainsäädäntöä ja työntekijöiden taloudellista osallistumista osakkuusohjelmiin koskevia rajatylittäviä ongelmia, jotka liittyvät tähän kuulemiseen. Nicodim Bulzesc Äänestin tämän päätöslauselmaesityksen puolesta, koska tuen aloitetta, jossa jäsenvaltioita kehotetaan luomaan yhteistyömekanismeja, joilla pyritään torjumaan lasten ja vanhempien erillään asumisen ja heidän välimatkansa haitalliset vaikutukset perheisiin sekä erityisesti lapsiin. Bruno Gollnisch Käsiteltävä teksti siirtolaislapsista, jotka on jätetty alkuperämaahan, kuvaa koskettavasti lapsia, jotka on jätetty omiin oloihinsa tai enemmän tai vähemmän hyvätahtoisten kolmansien osapuolten hoiviin ja jotka altistuvat huonolle kohtelulle tai psykologisille ongelmille tai kouluun, sosialisaatioon tai muuhun vastaavaan liittyville ongelmille. Se osoittaa sen, että maahanmuutto on inhimillinen draama, joka luo epäinhimillisiä tilanteita. On tehtävä kaikki mahdollinen tilanteen korjaamiseksi, perheiden yhtenäisyyden edistämiseksi tutussa kulttuurissa ja sosiaalisessa ympäristössä. Toisin sanoen, ja tämä on ainoa ratkaisu, on tehtävä kaikki mahdollinen, jotta maahanmuuttovirrat saadaan käännettyä, jotta ne, jotka haluavat lähteä kotimaastaan, saadaan luopumaan aikeistaan, jotta kehitystä voidaan tukea ja jotta voidaan varmistaa, että perheitä yhdistetään vain alkuperämaissa. Tällä tavalla meidän olisi käytettävä resursseja, jotka te olette päättäneet osoittaa niiden ihmisten "maahantuontiin" tai sopeuttamiseen Eurooppaan, joita teidän ylläpitämänne kangastukset houkuttelevat. Carl Lang ja Fernand Le Rachinel kirjallinen. - (FR) On tunnettu tosiasia, että EU haluaa pitää huolta kaikesta ja olla kaikkialla. Tällä päätöslauselmalla alkuperämaahan jätetyistä siirtolaislapsista Euroopan parlamentti on vienyt hulluuden huippuunsa ehdotuksilla, jotka ovat demagogisia ja joilla pyritään myös syyllistämään jäsenvaltioita. Meille kerrotaan, että Euroopan unioni ei ole kiinnittänyt riittävästi huomiota ilmiöön, jossa lapset jätetään kotimaahan kun vanhemmat muuttavat maasta. Jäsenvaltioiden olisi pantava täytäntöön toimenpiteitä, joilla pyritään parantamaan kotimaahan jätettyjen lasten tilannetta ja takaamaan heidän normaali kehityksensä koulutuksen ja sosiaalisen elämän osalta. Tämä on kuin unta! Sen jälkeen kun on toteutettu toimia, joilla tuetaan perheiden yhdistämistä vastaanottavissa maissa ja itse perheiden oleskeluoikeutta, nyt toteutettavat toimet koskevat lapsia, jotka eivät ole muuttaneet maasta. Maahanmuuttoon liittyviä ongelmia ei ratkaista tällä tavalla. Logiikka on väärä. Ei pitäisi auttaa kotimaahan jääneitä lapsia. Kyseisten maiden perheitä ja koko väestöä olisi autettava ja kannustettava jäämään kotiin. Nils Lundgren kirjallinen. - (SV) Kun EU:n sisärajat häviävät, mahdollisuudet etsiä työtä muista jäsenvaltioista kasvavat. Kehitys on erittäin myönteistä ja antaa ihmisille mahdollisuuden tehdä itse jotain oman elämänsä ja perheidensä elämän parantamiseksi. Esittelijä myöntää tämän, mutta keskittyy kuitenkin jääräpäisesti kielteisiin näkökohtiin, joita ulkomailla tuloja hankkivan vanhemman poissaolo voi aiheuttaa. Minusta Euroopan parlamentin on kohtuutonta käsitellä yksittäisten jäsenvaltioiden sosiaali- ja koulutuspolitiikkaa ehdotetulla päällekäyvällä tavalla. Meidän on kunnioitettava jäsenvaltioita ja luotettava niihin ja niiden demokraattisesti valittuihin elimiin, jotta nämä huolehtivat itse omasta kansastaan ja sen hyvinvoinnista. Äänestin siksi mietintöä vastaan. Alexandru Nazare Kannatin äänestyksessä Euroopan parlamentin päätöslauselmaa ulkomaille töihin lähteneiden siirtolaisten alkuperämaahan jättämien lasten tilanteen parantamisesta. Haluaisin kuitenkin korostaa, että se ei riitä sitoumukseksi tässä suhteessa. Tarvitsemme konkreettisia toimia kyseisten lasten normaalin kehityksen takaamiseksi. Se koskee terveyttä, koulutusta ja sosiaalista elämää. Meidän on taattava myös heidän onnistunut integroitumisensa yhteiskuntaan ja myöhemmin työmarkkinoille. Esimerkiksi kansallisten viranomaisten on kehitettävä koulutusohjelmia, joissa keskitytään erityisesti tähän ongelmaan. Lasten lisäksi kyseisistä ohjelmista pitäisi olla hyötyä myös heidän siirtolaisvanhemmilleen. Viimeksi mainittujen on osallistuttava ohjelmiin, joissa heille annetaan tietoa ja joissa heidän asemaansa vahvistetaan. Ohjelmissa heille kerrotaan ulkomailla työskentelyn haitoista perhe-elämälle sekä erityisesti heidän lapsilleen. Luca Romagnoli kirjallinen. - (IT) Arvoisa puhemies, Jan Anderssonin suullisen kysymyksen jälkeen äänestän siirtolaisten lapsia koskevan päätöslauselmaesityksen puolesta. Työvoiman muuttoliike on kasvanut tasaisesti viime vuosikymmeninä, ja suurin osa mailman siirtolaisista - 64 miljoonaa - asuu Euroopassa. Sen lisäksi katson, että siirtolaisuudella voi olla myönteinen vaikutus alkuperämaan kotitalouksiin, koska se vähentää köyhyyttä rahalähetysten ja muiden kanavien kautta ja lisää investointeja inhimilliseen pääomaan. Katson siksi, että meidän on pyydettävä jäsenvaltioita ryhtymään toimiin vanhempien alkuperämaahan jättämien lasten tilanteen parantamiseksi ja näiden normaalin kehityksen takaamiseksi koulutuksen ja sosiaalisen elämän osalta. Flaviu Călin Rus Kannatin äänestyksessä Euroopan parlamentin päätöslauselmaa siirtolaisten alkuperämaahan jättämistä lapsista, koska minusta tuntuu, että kyseisten lasten tilannetta on parannettava huomattavasti. Jokaisella lapsella on oikeus kokonaiseen perheeseen ja koulutukseen, niin että hän voi kehittyä tasapainoisesti. Minusta meidän on tuettava kyseisiä lapsia, koska he edustavat Euroopan ja Euroopan unionin tulevaisuutta. Catherine Stihler kirjallinen. - (EN) Meidän on tehtävä kaikkemme siirtolaisten lasten auttamiseksi, jotta nämä voivat hyödyntää mahdollisuutensa ja menestyä uudessa ympäristössään. Nils Lundgren kirjallinen. - (SV) Junilistan suhtautuu erittäin myönteisesti tuleviin Euroopan unionin laajentumisiin. On kuitenkin erittäin tärkeää, että ehdokasvaltiot todellakin täyttävät asetetut vaatimukset ja ovat siten täysin demokraattisia valtioita, joita hallitaan liittymishetkellä oikeusvaltioperiaatteen mukaisesti. Kööpenhaminan kriteerit on täytettävä, lainsäädäntö, josta sovitaan, on annettava ja sitä on myös noudatettava käytännössä ja oikeusvarmuus on taattava. Kolme valtiota, joista olemme tänään keskustelleet, voivat liittyä Euroopan unioniin tulevaisuudessa, mutta on tärkeää, että emme jousta vaatimuksista. Kokemukset osoittavat, että edistys on nopeinta ennen jäsenyysneuvottelujen aloittamista ja että se hidastuu neuvottelujen aikana, varsinkin jos niiden katsotaan johtavan onnistuneeseen lopputulokseen. Zita Pleštinská Kannatin äänestyksessä päätöslauselmaa Kroatian edistysmiskertomuksesta vuodelta 2008 ja olen tyytyväinen siihen, että Euroopan parlamentin suuri enemmistö hyväksyi päätöslauselman. Päätöslauselmassa kehutaan Kroatian vuonna 2008 saavuttamia hyviä tuloksia lainsäädännön alalla ja tarvittavien uudistusten toteuttamisessa EU:n jäsenyyden saavuttamiseksi. Kyseisiä tuloksia on jatkuvasti vahvistettava hyväksymällä ja panemalla täytäntöön uudistuksia. Uskon, että Slovenian ja Kroatian välinen rajakiista ratkaistaan komission jäsen Rehnin henkilökohtaisen panoksen ansiosta siten, että kumpikin osapuoli on tyytyväinen ja että liittymisneuvotteluissa voidaan edistyä nopeasti. Onnistuneeseen tulokseen vaaditaan tietysti yksimielisyyttä sekä erityisesti Slovenian ja Kroatian hyvää tahtoa tyydyttävän ja kestävän ratkaisun löytämiseksi. Emme saa ajatella vain Kroatiaa tässä päätöslauselmassa. Emme saa unohtaa edelläkävijänä toiminutta Sloveniaa, joka merkittävässä määrin käynnisti EU-prosessin Balkanilla. Slovenia oli ensimmäinen Balkanin valtio, joka liittyi EU:hun ja Schengen-alueeseen. Siitä on tullut euroalueen jäsen, ja se on esimerkki ja innoituksen aihe muille Balkanin valtioille. Uskon, että liittymisneuvottelut Kroatian kanssa saadaan päätökseen vuoden 2009 loppuun mennessä. Luca Romagnoli kirjallinen. - (IT) Arvoisa puhemies, en ole tyytyväinen päätöslauselmaan Kroatian edistymisestä, ja äänestin siksi sitä vastaan. Kuten olen sanonut useaan kertaan tälle parlamentille, en katso, että Kroatia on edistynyt riittävästi. He saavat antaa takaisin sen, mitä varastivat Istriasta ja Dalmatiasta tulleilta pakolaisiltamme vuoden 1947 jälkeen. Sitten, ja vasta sitten, voimme keskustella Kroatian liittymisestä Euroopan unioniin. Istriasta, Rijekasta ja Dalmatiasta karkotettujen asukkaiden omaisuutta koskeva kiista, jos sitä ei ratkaista lopullisesti, tekee kahden kansan välisestä vuoropuhelusta mahdotonta. Czesław Adam Siekierski kirjallinen. - (PL) Arvostan ponnisteluja, sekä itse Kroatian että Euroopan unionin ponnisteluja, nykyisten suhteiden vahvistamiseksi kahden kumppanin välillä. Tuen lisäyhteistyötä ja yhteistä päätöslauselmaa nykyisistä ongelmista, erityisesti sen takia, että Kroatian hallitus haluaa käsitellä kohtaamiaan sisäisiä ja ulkoisia ongelmia. EU:n yhteisvastuullisuuden hengessä, ilman eroja tai esteitä, meidän olisi autettava sitä tämän tavoitteen saavuttamisessa. Edite Estrela kirjallinen. - (PT) Kannatin äänestyksessä Euroopan parlamentin päätöslauselmaa Turkin edistymiskertomuksesta vuodelta 2008. Koska Turkin uudistusprosessi on hidastunut, Turkin hallituksen on osoitettava poliittinen tahtonsa jatkaa uudistusprosessia, johon se sitoutui vuonna 2005 ja jolla pyritään entistä demokraattisempaan ja moniarvoisempaan yhteiskuntaan. Jens Holm ja Eva-Britt Svensson kirjallinen. - (EN) Kanntamme Turkin liittymistä Euroopan unioniin, jos se täyttää Kööpenhaminan kriteerit ja jos Turkin väestö kannattaa liittymistä. Valitettavasti emme kuitenkaan voineet äänestää tänään Turkin edistymiskertomusta koskevan mietinnön puolesta. Mietinnössä on valitettavasti vakavia puutteita ja vääriä vaatimuksia. Esimerkiksi kohdassa 20 esitetään kohtuuttomia vaatimuksia demokraattiselle puolueelle. Kohdassa 29 Turkkia kehotetaan tekemään tiivistä yhteistyötä Kansainvälisen valuuttarahaston kanssa ja kohdassa 31 Turkin sanotaan olevan velvollinen tekemään vapaakauppasopimuksia kolmansien valtioiden kanssa. Mietinnössä ei viitata riittävästi ihmisoikeusloukkauksiin tai kansallisten vähemmistöjen sekä erityisesti kurdien kriittiseen tilanteeseen. Armenian kansanmurhaa ei mainita lainkaan, toisin kuin Euroopan parlamentin aikaisemmissa päätöslauselmissa. Marine Le Pen kirjallinen. - (FR) Jälleen kerran Euroopan parlamentti on tekopyhästi antanut päätöslauselman, jossa Turkin hallitusta pyydetään osoittamaan poliittinen tahtonsa jatkaa uudistuksia. Totuus on se, että haluatte mihin hintaan hyvänsä ja vastoin EU:n kansojen tahtoa jatkaa neuvotteluja Turkin liittymiseksi Euroopan unioniin, huolimatta siitä, että Turkki kieltäytyy tunnustamasta Kyprosta, ja siitä, että demokraattiset uudistukset ovat pysähtyneet. Teidän olisi pitänyt tarjota Turkille etuoikeutettua kumppanuutta, mutta sitä varten teidän olisi pitänyt myöntää, että Turkki ei ole Euroopan valtio ja siten sille ei ole sijaa Euroopan unionissa. Olisi korkea aika kuunnella EU:n kansoja, joista suurin osa vastustaa voimakkaasti kohtalokasta hankettanne, ja luopua lopullisesti liittymisneuvotteluista Turkin kanssa. Muistutan teitä vakavasti, että aikana, jolloin Euroopan kansat yrittävät torjua fundamentalistisia verkostoja ja jolloin militantin islamin nousu Ranskassa haastaa sekularismin periaatteen, on erityisen vaarallista jatkaa liittymisneuvotteluja sellaisen kansakunnan kanssa, joka epäilemättä on kunnioitettava, mutta jonka hallitus puolustaa radikaalia islamia. Fernand Le Rachinel Kuten aikaisemmissa Turkkia koskeneissa mietinnöissä, Ria Oomen-Ruijtenin mietinnössäkään ei kyseenalaisteta Brysselin dogmaa, että "Turkin täytyy liittyä Euroopan unioniin". Siten Nicolas Sarkozy, joka jälleen kerran petti vaalilupauksensa, avasi liittymineuvottelujen kaksi lukua toimiessaan Euroopan unionin toimielinten puheenjohtajana. Kansamme eivät kuitenkaan halua unioniin kyseistä Aasian valtiota, jonka väestö on armenialaisten kansanmurhan ja muiden kristittyjen yhteisöjen häviämisen jälkeen 99-prosenttisesti muslimeja. Turkkia johtaa islamilainen puolue ja sen armeija miehittää Kyproksen tasavallan, Euroopan unionin jäsenvaltion aluetta. Kansalaiset muistavat myös, että turkkilaiset ovat olleet vuosisatojen ajan suurin uhka Euroopalle. Vasta 1800-luvulla kreikkalaiset, romanialaiset, bulgarialaiset ja serbit pääsivät ottomaanien ikeestä. Jääräpäisyys, jolla eurokraatit yrittävät liittää Turkin Euroopan unioniin ja jolla he tuputtavat Lissabonin sopimusta, osoittaa Brysselin Euroopan epädemokraattisen ja epäeurooppalaisen luonteen. 7. kesäkuuta kansoillamme on mahdollisuus ilmaista tahtonsa rakentaa uusi Eurooppa: vapaiden ja suvereenien eurooppalaisten kansakuntien Eurooppa. Kartika Tamara Liotard ja Erik Meijer kirjallinen. - (NL) Euroopan parlamentissa esiintyy kolmenlaista näkemystä Turkin tulevasta liittymisestä EU:hun. Ensimmäinen näkemys, jota tukee Yhdysvaltain entinen presidentti George W. Bush, on se, että liittyminen on erittäin toivottavaa, koska Turkki voi tarjota paljon halpaa työvoimaa ja sotilaita ja on uskollinen Naton jäsen. Toinen on se, että Turkin liittyminen ei ole koskaan toivottavaa, koska sitä pidetään aasialaisena, islamilaisena, liian suurena ja liian vaarallisena. Me ja meidän ryhmämme ovat aina tukeneet kolmatta näkemystä, jonka mukaan Turkin on voitava liittyä Euroopan unioniin, jos se niin haluaa. Se on tärkeää monille turkkilaista alkuperää oleville eurooppalaisille. Ennen kuin olemme niin pitkällä, Turkista on tultava täysin demokraattinen valtio, jossa ei ole poliittisia vankeja eikä kiellettyjä tiedotusvälineitä eikä kiellettyjä poliittisia puolueita. Kurdin kielelle on annettava yhtäläiset oikeudet hallinnossa, koulutuksessa ja tiedotusvälineissä, parlamentin korkea 10 prosentin äänikynnys on poistettava ja kurdilaiselle kaakkoisosalle on annettava itsehallinto hallinnoltaan hajautetussa valtiossa. Vuoden 1915 armenialaisten kansanmurhaa ei saa enää kieltää, niin kuin saksalaisetkaan eivät saa kieltää vuosien 1938-1945 juutalaisten kansanmurhaa. Ria Oomen-Ruijtenin mietintö on liian heikko tässä suhteessa. Siksi meidän on valitettavasti todettava, että meidän täytyy äänestää "ei". Jules Maaten Ria Oomen-Ruijtenin mietinnön kohdassa 45 todetaan, että EU:n liittymisneuvotteluja Turkin kanssa pitäisi laajentaa. Alankomaiden VVD-puolue vastustaa sitä voimakkaasti. VVD katsoo, ettei Turkki ole viime vuosina edistynyt riittävästi eikä neuvottelujen kiihdyttämiselle ole siksi mitään syytä. VVD katsoo itse asiassa, että Turkin on ensin noudatettava useita tiukkoja sitoumuksia. Jos Turkki ei noudata niitä vuoden loppuun mennessä, niin VVD katsoo, että liittymisneuvottelut olisi keskeytettävä. Katsomme, ettei nyt ole oikea aika lähettää Turkille myönteisiä signaaleja. Sen sijaan Turkin pitäisi nyt lähettää EU:lle myönteisiä signaaleja. Vaikka vastustamme kohtaa 45, VVD:n valtuuskunta on päättänyt äänestää koko mietinnöstä "kyllä", koska kannatamme tekstin muita osia. Yiannakis Matsis Äänestin Ria Oomen-Ruijtenin mietinnön puolesta kokonaisuutena. Haluaisin kuitenkin todeta selvästi sen, että en hyväksy tekstin kohdan 40 tarkistusta 9 eikä se sido minua, ja äänestin siksi sitä vastaan. Alun perin tarkistuksen jätti Verts/ALE-ryhmä ja esittelijä täydensi sitä. Tarkistus on seuraavanlainen: "väliaikaisia siirtymäkauden poikkeuksia lukuun ottamatta" (tässä viitataan väliaikaisiin siirtymäkauden poikkeuksiin EU:n neljästä perusvapaudesta). Tarkistus liitettiin lopulliseen tekstiin. Selittäessäni äänestystäni haluaisin selventää, ettei se mitenkään sido minua enkä siksi hyväksy kyseista tarkistusta, koska katson sen häiritsevän prosessia, jossa etsitään demokraattista ja eurooppalaista ratkaisua Kyproksen ongelmaan. Alexandru Nazare Kannatin mietintöä, jossa kuvaillaan yksityiskohtaisesti Turkin suhteita EU:hun ja prosessia, jota vaaditaan jäsenyyden saavuttamiseksi. Minä ja ne, joita edustan, tuemme voimakkaasti Turkin ehdokkuutta EU:n jäsenvaltioksi eikä se johdu vain maidemme välisistä hyvistä suhteista. Uskomme vilpittömästi, että EU:lla on valtavasti muutospotentiaalia. Itäisen jäsenvaltion kansalaisena voin vahvistaa, että selvä mahdollisuus liittyä EU:hun saa aikaan radikaalin muutoksen sisäisessä julkisessa keskustelussa ja valtion ulkopoliittisissa vaihtoehdoissa. Uskon vahvasti siihen, että sitten kun Turkin jäsenyydestä puhutaan "milloin" se tapahtuu eikä "jos" se tapahtuu, voi olla helpompaa purkaa jännitteet, jotka ruokkivat nykyistä sosiaalista vastakkainasettelua. Juuri siksi EU:n pitää antaa Turkille selvä viesti liittymismenettelyn päättymisestä kohtuullisessa ajassa, mikä antaa tarvittavan piristysruiskeen uudistusprosessille ja yhteistyölle yhteisten etujen alalla. Tämä todellisuus ei toisaalta muuta sitä seikkaa, että siihen saakka EU olettaa Turkin viranomaisten omaksuvan jatkuvasti ja epäröimättä kumppanin ja tulevan EU:n jäsenvaltion roolin, mikä koskee myös Turkin suhteita Lähi-idän ja Euraasian keskeisiin toimijoihin. Rovana Plumb Sosiaalidemokraattina äänestin mietinnön puolesta tukeakseni Turkkia liittymisprosessissa. Kehotan Euroopan komissiota ja neuvostoa nopeuttamaan neuvotteluprosessia ja myös avaamaan energialuvun, erityisesti nykyisessä talouskriisissä, ja muistamaan tärkeän roolin, jossa Turkki voi toimia EU:n energiavarmuuden turvaamisessa. Suhtaudun myönteisesti myös siihen, että Turkin parlamentti hyväksyi toukokuussa 2008 työllisyystoimia koskevan paketin, jolla pyritään parantamaan naisten, nuorten ja vammaisten työllistymismahdollisuuksia. Haluaisin kuitenkin ilmaista huoleni epäsuotuisasta tilanteesta työmarkkinoilla, jotka tarjoavat työtä vain 43 prosentille työvoimasta, sekä eirtyisesti naisten yleisen työllisyysasteen laskusta. Kannatan Turkin hallitukselle esitettyjä pyyntöjä jatkaa konkreettisten toimien täytäntöönpanoa naisten aseman vahvistamiseksi politiikan, talouden ja rahoituksen alalla, esimerkiksi väliaikaisilla toimilla, joilla varmistetaan heidän aktiivinen osallistumisensa politiikkaan. Luca Romagnoli kirjallinen. - (IT) Arvoisa puhemies, vastustin äänestyksessä mietintöä Turkin edistymiskertomuksesta vuodelta 2008. On tosiasia, että ratkaisemattomia asioita on liikaa, jotta voisimme väittää, että lähes neljä vuotta sitten alkaneissa liittymisneuvotteluissa on saavutettu merkittävää edistystä. Viittaan kurdien tilanteeseen, kuolemanrangaistukseen, joka on Turkissa edelleen käytössä, sekä kulttuurisiin ja uskonnollisiin asioihin, joita on käsiteltävä. Näitä kysymyksiä ei voida missään olosuhteissa käsitellä pinnallisesti tai kevyesti. Renate Sommer kirjallinen. - (DE) Olen tyytyväinen suureen enemmistöön Turkkia koskevan päätöslauselman puolesta. Meidän on tehtävä Turkin hallitukselle selväksi, että vuosia jatkuneella uudistusprosessin pysähtymisellä on seurauksensa. Erityisesti sananvapaus ja lehdistönvapaus ovat kärsineet vakavia takaiskuja. Se on erityisen selvää Turkin hallituksen nykyisessä käyttäytymisessä Doğan Media Groupia kohtaan. Aivan liian suuret sakot, joita vaaditaan väitetyn veronkierron takia, ovat kohtuuttomia ja ovat käytännössä tiedotusvälineiden sensuroimista. Uskonnonvapauden alalla ei ole saavutettu edistystä uudesta säätiölaista huolimatta. Uskonnollisia vähemmistöjä syrjitään ja häiritään edelleen. Olen tyytyväinen siihen, että päätöslauselmaehdotukseen on sisällytetty ehdotukseni vedota Turkkiin, jotta tämä peruisi suunnitelmansa pakkolunastaa Tur Abdinissa sijaitseva Mor Gabrielin luostari. Vaadimme myös, että Turkki noudattaa EU:n ympäristönormeja ja kunnioittaa niiden ihmisten oikeuksia, joihin Kaakkois-Anatolian patohanke vaikuttaa. Sen sijaan että lähestyisi Kööpenhaminan kriteerien täyttämistä, Turkki liikkuu entistä kauemmas perusarvoistamme. Haluaako Turkin hallitus todellakin rakentaa tasavallan uudelle demokraattiselle perustalle? AK-puolueen vastainen oikeudenkäynti ja hämäräperäinen Ergenekon-oikeudenkäynti antavat kuvan syvästi jakautuneesta yhteiskunnasta, joka ei halua tai pysty vastaamaan Euroopan unionin asettamiin haasteisiin. Siksi meidän olisi nyt lopultakin alettava keskustella nimenomaan etuoikeutetusta kumppanuudesta EU:n ja Turkin välillä. Geoffrey Van Orden kirjallinen. - (EN) Vaikka kannatan mietinnön olennaista sisältöä, vastustan tasapainon puuttumista Kyproksen kysymyksen käsittelyssä. Vastustan voimakkaasti tarkistuksia 14 ja 15, jotka on suunnattu vain Turkkia vastaan useissa kysymyksissä, mukaan luettuna kansainvälisten velvollisuuksien täyttäminen, eikä niissä anneta vastaavia kehotuksia Kreikan tai Kyproksen kreikkalaisen osan viranomaisille. Valiokuntavaiheessa ei hyväksytty tarkistustani, jossa hylätään ajatus, että Kyproksen kysymystä koskeva päätöslauselma voidaan saavuttaa Turkin yksipuolisilla toimilla. Kehotin neuvostoa - alustavana toimena - täyttämään 26. huhtikuuta 2004 antamansa sitoumuksen lopettaa Kyproksen turkkilaisen yhteisön saarto. Luopumatta varauksistani äänestin mietinnön puolesta. Athanasios Pafilis kirjallinen. - (EL) Kreikan kommunistipuolue vastusti EJTM:ää koskevaa päätöslauselmaesitystä. Se on toistuvasti äänestänyt EJTM:n ja muiden valtioiden EU:hun liittymistä vastaan samoista syistä kuin se vastusti Kreikan liittymistä. Päätöslauselmaesityksessä kehotetaan nopeuttamaan EJTM:n liittymistä EU:hun, niin että se voidaan muuttaa Yhdysvaltojen/Naton protektoraatista Euro/Yhdysvallat/Nato-protektoraatiksi ja liittää nopeasti EU:hun. Nea Dimokratia-, PASOK-, SYRIZA- ja LAOS-puolueet hyväksyvät tämän yleisen linjan. Niiden mielipide-erot koskevat EJTM:n nimeä ja ne ovat sen takia äänestäneet mietintöä vastaan, mikä on todellakin vastoin Kreikan kantoja, koska se vetoaa niihin, jotta nämä eivät estä EJTM:n liittymistä EU:hun. Kreikan kommunistinen puolue on äänestänyt kaikkia asiaankuuluvia mietintöjä vastaan, koska se katsoo, että nimikysymys liittyy yleisempään imperialistiseen interventioon Balkanilla ja imperialististen valtioiden valtataisteluun. Siksi se on puolustanut rajojen koskemattomuutta ja sitä, ettei jäljellä ole selvittämättömiä tai muita vaateita. Makedonialaista etnistä vähemmistöä ei ole olemassa. Sana "Makedonia" on maantieteellinen termi. Nea Dimokratia-, PASOK-, SYRIZA- ja LAOS-puolueet noudattavat EU:n yksisuuntaisen tien filosofiaa ja salaavat Balkanin kansoilta EU:n poliittisen omaneduntavoittelun, joissa vähemmistöjä käsitellään EU:n etujen perusteella. Kreikan kommunistinen puolue tukee Balkanin kansojen yhteistä imperialisminvastaista taistelua ja Yhdysvaltojen/Naton/EU:n politiikan vastustamista. Luca Romagnoli kirjallinen. - (IT) Arvoisa puhemies, vastustin äänestyksessä päätöslauselmaesitystä EJTM:n edistymiskertomuksesta vuodelta 2008. Olemme saavuttaneet pisteen, jossa meidän on päätettävä, luommeko suuret yhteismarkkinat, joille meidän on tietysti luotava selvät säännöt, vai haluammeko luoda EU:n, joka on yhden vahvan ja suvereenin identiteetin ilmaus. Siitä syystä, perusteena päätöslauselmaesityksessä luetellut tekijät joita pidän riittämättöminä, vastustan mietintöä. Călin Cătălin Chiriţă kirjallinen. - (RO) Katson, että EU:n toimielinten on jatkettava Haagin kansainvälisen rikostuomioistuimen tukemista. Tuomioistuin on syyttänyt monia sotarikollisia, mutta samalla meidän on muistettava sen päätösten laajempi merkitys, kuten Länsi-Balkanin kansojen sovintoprosessi. Haluan kiinnittää huomionne siihen, että joitakin Haagin kansainvälisen rikostuomioistuimen syytekohtia tai tuomioita on pidetty kiistanalaisina Länsi-Balkanin eri alueilla. Näistä reaktioista, jotka muodostavat osan kansainvälisen rikostuomioistuimen perintöä, voidaan oppia jotain. Kyseiset reaktiot korostavat samalla tarvetta valitusjaostoon sekä yhteistyöohjelmaan. Ei kuitenkaan unohdeta, että monia muita sotarikollisia ei ole vielä syytetty. EU:n toimielinten on tuettava Länsi-Balkanin valtioissa kansallisella tasolla tehtyjä tutkimuksia. Eurooppa-neuvoston on annettava selvät normit alueen valtioiden oikeuslaitosten toiminnalle sen jälkeen, kun kansainvälisen rikostuomioistuimen tehtävä päättyy. Syyllisiä on syytettävä ja rangaistava, yksilökohtaisesti, heidän toimiensa perusteella. Oikeutta on sovellettava samalla tavalla kaikkiin. David Martin kirjallinen. - (EN) Äänestin tämän mietinnön puolesta, jossa varmistetaan, että kukaan entisessä Jugoslaviassa sotarikoksiin syyllistynyt ei pääse oikeutta pakoon. Kannatan mietintöä, koska sen mukaan entisessä Jugoslaviassa sotarikoksiin syyllistyneitä syyttävän väliaikaisen entisen Jugoslavian alueella toimivan rikostuomioistuimen toimintaa jatketaan kahdella vuodella, mikä riittää käynnissä olevien oikeudenkäyntien päättämiseen. Edite Estrela kirjallinen. - (PT) Kannatin äänestyksessä Euroopan parlamentin päätöslauselmaa vedestä ennen Istanbulissa järjestettävää maailman viidettä vesifoorumia, koska katson, että meidän on nopeasti laadittava maailmanlaajuinen politiikka vesihuollosta, jotta saavutamme vuosituhannen kehitystavoitteet. Politiikan avulla voidaan alentaa vuoteen 2015 mennessä puoleen niiden ihmisten määrä, joiden käytettävissä ei ole puhdasta juomavettä. Maailmanlaajuinen talouskriisi kuitenkin tarkoittaa, että jäsenvaltioiden on lisättävä tukeaan vähiten kehittyneille maille julkisella kehitysavulla ja yhteistyöllä ilmastonmuutokseen sopeutumisessa ja sen lievittämisessä. Ilda Figueiredo kirjallinen. - (PT) Ei edes vesi säästy Euroopan parlamentin enemmistön yksityistämis- ja vapauttamisinnolta. Päätöslauselmassa ollaan oikeassa sikäli, että siinä todetaan, vaikkakin konditionaalissa, että "vesi on ihmiskunnan yhteinen hyödyke ja veden saatavuuden tulisi olla kaikille kuuluva perusoikeus" ja että "vettä on pidettävä yleisenä hyödykkeenä ja että sen on oltava julkisen valvonnan kohteena". Se, mitä sen jälkeen tulee, on vakavaa eikä sitä voida hyväksyä. Päätöslauselmassa julistetaan, että vaikka vesi voi olla julkisen valvonnan kohteena, sen hallinnointi voidaan siirtää "osittain tai kokonaan" yksityiselle sektorille. Se tarkoittaa sitä, että julkisen valvonnan kohteena pidetään rooli, johon kuuluvat investoinnit vedonotto- ja vesihuoltoinfrastruktuuriin, samalla kun yksityiselle sektorille annetaan tuottava rooli eli kuluttajien laskuttaminen. Näitä kokemuksia on jo kerätty monessa maassa, erityisesti Latinalaisessa Amerikassa, jossa hinnat ovat nousseet räjähdysmäisesti ja laatu on heikentynyt. Emme ole samaa mieltä myöskään siitä, että maatalous asetetaan vastuuseen ja maatalousteollisuutta ja pienviljelijöitä kohdellaan samalla tavalla, niin että jälkimmäiset kärsivät veden korkeasta hinnasta. Kapitalismin kriisin kasvaessa vesi näyttää olevan houkutteleva resurssi, jolla voidaan tuottaa pääoman kipeästi tarvitsemia voittoja. Uskomme edelleen, että vesi on säilytettävä yksinomaan yleisenä hyödykkeenä vedenoton ja vesihuollon alalla. Eija-Riitta Korhola kirjallinen. - (FI) Arvoisa puhemies, äänestin kollegani Bermanin maailman viidettä vesifoorumia koskevan päätöslauselman puolesta. Kolmen vuoden välein järjestettävä, ensi viikolla Istanbulissa pidettävä maailman vesifoorumi on tilaisuus keskustella veden ja vesivarojen hallintaan liittyvistä maailmanlaajuisista poliittisista päätöksistä ja pohjustaa niitä. Valmistelin itse kaksi vuotta sitten AKT- ja EU-maiden yhteiselle parlamentaariselle kokoukselle raportin vesihuollosta kehitysmaissa. Kuten Bermaninkin päätöslauselmasta käy ilmi, huono hallinto on pitkälti syy maailman heikkoon vesitilanteeseen. Tukea tarvitaan etenkin alueellisen päätöksenteon ja yhteistyön lisäämiseksi. On myös selvää, ettei julkinen sektori yksin voi toimittaa Maailmanpankin arvioimia 49 miljardia dollaria vuosittain (vuoteen 2015 asti) vesi-infrastruktuurien kehittämiseen. Jotta vedenjakelun ongelmiin voitaisiin puuttua, ratkaisu tarvittavien varojen luomiseen voisi löytyä julkisen ja yksityisen sektorin yhteistyösopimuksista - etenkin silloin, kun valtionyhtiöiden rahoitus on puutteellista eikä yksityistäminenkään tule kyseeseen. Tutkimuksen merkitystä vesiongelmien ratkaisussa tai maanalaisten vesivarojen riittävää seurantaa ja investointeja ei myöskään tulisi vähätellä. Energian lailla vedestä tulee yhä poliittisempi asia ja sen saatavuudesta tullaan käymään suuria kamppailuja. Se on ymmärrettävä nostaa poliittiseksi prioriteetiksi jo hyvissä ajoin. Kartika Tamara Liotard Äänestin tätä päätöslauselmaa vastaan lopullisessa äänestyksessä. En tehnyt niin, koska mietintö olisi kaiken kaikkiaan huono, vaan koska yksi kohta siinä oli niin tärkeä, että en voinut mitenkään äänestää sen puolesta. Vesi ei ole taloudellinen hyödyke; se on elämän perusedellytys ja jokaisella on oikeus veteen. Vedenkäyttö ei ole ihmisten valinta. Se on välttämätöntä hengissä pysymiseksi, ja yksin siitä syystä vettä ei sovi pitää kaupallisena tai taloudellisena hyödykkeenä. Vedenjakelun täytyy olla ja pysyä julkisella sektorilla. Euroopan parlamentin aikaisemmissa kannanotoissa on jo tehty selväksi, että vesi on oikeus, ja tämän mietinnön sanamuoto voisi heikentää tuota kantaa. Nils Lundgren kirjallinen. - (SV) Vesi on kaiken maapallon elämän perusedellytys. Vastuu veden saatavuuden turvaamisesta ei kuitenkaan ole EU:n harteilla. Maailman valtioiden olisi haettava ratkaisuja vedensaannin parantamista koskevaan ongelmaan kansainvälisellä yhteistyöllä YK:n puitteissa. Koska esittelijän ehdotukset johtavat aivan toiseen suuntaan, päätin äänestää päätöslauselmaa vastaan. Rovana Plumb Kestävää kehitystä ei voda kuvitella ilman elintärkeän resurssin VEDEN suojelua ja asianmukaista hallinnointia. Tuen varauksetta päätöslauselman kohtia 15 ja 16, joilla tuetaan paikallisviranomaisia näiden pyrkimyksissä panna täytäntöön demokraattista vesihuoltopolitiikkaa, joka on tehokasta, avointa, säänneltyä ja jossa kunnioitetaan kestävän kehityksen tavoitteita väestön tarpeiden tyydyttämiseksi. Haluaisin ottaa osaa komissiolle ja neuvostolle esitettyihin pyyntöihin tunnustaa paikallisviranomaisten perustavanlaatuinen rooli veden suojelussa ja hallinnoinnissa, jotta niistä tulee vastuuvelvollisia vesialan hallinnoinnissa. Pahoittelen sitä, että paikallisviranomaisten osaamista ei ole hyödynnetty enempää EU:n yhteisrahoitusohjelmissa. Romaniassa, jolle on myönnetty alalla siirtymäkausi vuoteen 2018 saakka, on tärkeää kiihdyttää investointeja, erityisesti nyt kun köyhä väestönosa kärsii eniten ilmastonmuutoksesta ja voi huonoiten sopeutua siihen. Luca Romagnoli kirjallinen. - (IT) Arvoisa puhemies, kannatin äänestyksessä päätöslauselmaesitystä viidennestä vesifoorumista, joka järjestetään Istanbulissa. Uskon vakaasti siihen, että vesi on yksi ihmiskunnan yhteisistä resursseista ja että sitä olisi pidettävä kaikille kuuluvana perusoikeutena. Katson myös, että vesi olisi julistettava julkiseksi omaisuudeksi ja pidettävä julkisessa valvonnassa, huolimatta siitä, että yksityinen sektori hallinnoi sitä kokonaan tai osittain. Lopuksi esitän toivomuksen, että yleisen vedenjakelun tukijärjestelmät, joilla heikennetään tehokkaan vesihuollon kannustimia aiheuttamalla liikakäyttöä, poistetaan, jotta saadaan vapautettua varoja erityisesti köyhälle väestölle ja maaseutuväestölle kohdistettuihin tukiin, millä pyritään turvaamaan kohtuuhintainen vedensaanti kaikille. Catherine Stihler kirjallinen. - (EN) Vesi on arvokas resurssi, ja puhtaan juomaveden saanti kaikkialla maailmassa on asetettava ensisijaiseksi painopistealaksi. Vuonna 2009 liian monen kehitysmaan kansalaisen saatavilla ei ole puhdasta juomavettä. Meidän on keskitettävä toimemme mailman köyhimmissä osissa sijaitsevien maiden ja yhteisöjen auttamiseen vedensaannissa. Gary Titley kirjallinen. - (EN) Historia on täynnä maasta ja öljystä käytyjä sotia, mutta pelkään, että ne kalpenevat todennäköisten tulevien vedensaannista käytävien selkkausten rinnalla. Vesi on kaikkein tärkein resurssi: elämä ilman vettä on mahdotonta. Kuitenkin vakavaa vesipulaa esiintyy jopa teollisuusmaissa. Seuraukset vähemmän kehittyneille maille ovat katastrofaaliset. Kansainvälisen yhteisön on otettava vedensaanti entistä vakavammin ennen kuin on liian myöhäistä. Kuten olemme nähneet Kööpenhaminassa tällä viikolla, ilmastonmuutos kiihtyy hälyttävää vauhtia, mikä pahentaa vesipulaa entisestään. Puhtaan veden saanti on perusihmisoikeus, joten tehdään siitä tärkeä kampanja. Proinsias De Rossa kirjallinen. - (EN) Kannatan päätöslauselmaa, jossa esitetään erityisiä suosituksia Euroopan komissiolle, jotta tämä vahvistaisi tukeaan terveyspalveluille Saharan eteläpuolisessa Afrikassa ja tarkistaisi Euroopan yhteisön rahoituksen tasapainon terveydenhuollon tuen priorisoimiseksi. Puolet Saharan eteläpuolisen Afrikan väestöstä elää edelleen köyhyydessä. Afrikka on todellakin ainoa manner, joka ei edisty kohti vuosituhannen kehitystavoitteita. Mitä todennäköisimmin varsinkin kolme terveyteen liittyvää kehitystavoitetta - lapsikuolleisuus, äitiyskuolleisuus sekä HIV/AIDSin, tuberkuloosin ja malarian torjunta - jotka ovat ratkaisevan tärkeitä köyhyyden poistamisessa, jäävät nykyisellä vauhdilla saavuttamatta vuoteen 2015 mennessä. Terveydenhuollon perusinfrastruktuuri tarvitsee vakaata, pitkän aikavälin taloudellista tukea, jos terveyteen liittyvät vuosituhannen kehitystavoitteet aiotaan saavuttaa. Tavoitteiden on sisällettävä myös seksuaali- ja lisääntymisterveyspalveluiden tarjoaminen. Filip Kaczmarek kirjallinen. - (PL) Kannatin äänestyksessä päätöslauselmaa lähestymistavasta Saharan eteläpuolisen Afrikan maiden terveydenhuoltopalveluihin. Kyseinen Afrikan osa ei voi kehittyä ilman väestön terveyden todellista paranemista. Kyseisellä alueella terveyttä uhkaavien tekijöiden luettelo on erityisen pitkä ja tunnettu, ja väestön eliniän odote vahvistaa sen, että kyseiset uhat ovat todellisia. Usein yksittäisten maiden keskimääräinen eliniän odote on sama kuin keskiajan Euroopassa. Kyseinen seikka on piinallinen, valitettava ja turhauttava, mutta sen pitäisi myös motivoida kehittyneitä ja vauraita maita antamaan entistä tehokkaampaa tukea. On hyvä osallistua hankkeisiin, joilla pyritään pelastamaan ihmishenkiä. Ei ole mitään sen inhimillisempää ja samalla eurooppalaista. Pelastetaan ne, joiden henki on uhattuna. Se on vähintä, mitä voimme tehdä. Nils Lundgren kirjallinen. - (SV) Esittelijän kuvaus ihmisten kärsimyksestä Saharan eteläpuolisessa Afrikassa on kauhea muistutus siitä, miten tärkeää on jatkaa ja tehostaa köyhyyden poistamista. Esittelijän ehdotukset perustuvat kuitenkin täysin siihen ajatukseen, että EU:n pitäisi johtaa jäsenvaltioiden tukipolitiikkaa. Junilistan vastustaa sitä. EU ei saa toteuttaa tukioperaatioita, eikä sen pitäisi vaikuttaa jäsenvaltioiden toimintaan tällä alalla. Kehitysyhteistyötuki on ala, jolla kokemuksemme ovat valitettavasti varsin masentavia. Siksi on tärkeää voida kokeilla uusilla tukimuodoilla. Kotimaamme Ruotsi etsii tällä hetkellä uusia ja mielenkiintoisia keinoja. Tänä historiallisena aikana on aivan väärin poistaa jäsenvaltioiden mahdollisuudet ajatella uusin tavoin ja uudistaa tukipolitiikkaa. Vastuu tuesta on jäsenvaltioilla, ja sen pitäisi pysyä niillä. Kansainvälistä yhteistyötä, jolla pyritään löytämään ratkaisuja terveydenhuollon parantamiseen Saharan eteläpuolisen Afrikan maissa, olisi kehitettävä YK:n eikä EU:n puitteissa. Äänestin siksi mietintöä vastaan. Luca Romagnoli kirjallinen. - (IT) Arvoisa puhemies, kannatin äänestyksessä päätöslauselmaesitystä EY:n kehitysyhteistyötuesta Saharan eteläpuolisen Afrikan maiden terveydenhuoltopalveluille. EY:n tuki terveydenhuoltoalalle ei ole kasvanut vuoden 2000 jälkeen suhteessa kaikkeen kehitysyhteistyötukeen komission sitoumuksista vuosituhannen kehitystavoitteisiin ja Saharan eteläpuolisen Afrikan terveyskriisistä huolimatta. Siitä syystä uskon, että on oikein ja tarpeellista tehdä yhteinen sitoumus parempien tulosten saavuttamiseksi terveydenhuollossa ja kansainvälisesti terveyden kehittämisestä sovittujen tavoitteiden saavuttamiseksi. Luca Romagnoli kirjallinen. - (IT) Arvoisa puhemies, kannatin äänestyksessä päätöslauselmaesitystä yhtenäisen euromaksualueen (SEPA) käyttöönotosta. Mielestäni on erittäin tärkeää tukea SEPAn luomista. SEPAssa kilpailu toimii tehokkaasti, eikä rajat ylittävillä ja kansallisilla euromaksuilla ole siinä eroa. Katson myös, että, kuten ehdotuksessa todetaan, komissiota pitäisi pyytää antamaan SEPA-tuotteisiin siirtymiselle selvä, asianmukainen ja sitova määräaika, jonka pitäisi olla viimeistään 31. joulukuuta 2012, minkä jälkeen kaikki euromaksut olisi pakko tehdä SEPA-normien mukaisesti. Peter Skinner kirjallinen. - (EN) EPLP haluaa yhtenäisen euromaksualueen menestyvän. Siksi emme voi tukea mietintöön esitettyjä tarkistuksia, joilla jatketaan monenvälistä toimitusmaksua (MIF). Toimitusmaksu on kilpailukyvytön ja lisää kuluttajien kustannuksia. Se heikentäisi mietinnön tavoitetta varmistaa, että sisämarkkinat poistavat rajat ja vähentävät kustannuksia. Emme voineet kannattaa päätöslauselmaa lopullisessa äänestyksessä, koska kyseiset tarkistukset hyvksyttiin. Alessandro Battilocchio kirjallinen. - (IT) Arvoisa puhemies, äänestin mietinnön puolesta. Kannatan Maria Eleni Koppan mietintöä EU:n ja Brasilian strategisen kumppanuuden merkityksestä, koska kumppaneilla on samanlainen maailmankuva niiden historiallisten, kulttuuristen ja taloudellisten suhteiden perusteella. Nykyään ne voivat edistää muutosta ja ratkaisuja maailmanlaajuisesti. Ne voivat esimerkiksi työskennellä tiiviisti keskenään vuosituhannen kehitystavoitteiden edistämiseksi ja täytäntöön panemiseksi torjuakseen köyhyyttä sekä taloudellista ja sosiaalista eriarvoisuutta koko maailmassa. Ne voivat vahvistaa yhteistyötä kehitysavun alalla, kolmenvälinen yhteistyö mukaan luettuna, ja vastaavasti osallistua kansainvälisen terrorismin, huumekaupan ja rikollisuuden torjuntaan. Katsomme, että Brasilia ansaitsee tunnustusta äskettäin perustetun Etelä-Amerikan kansakuntien unionin UNASURin edistämisestä, kun otetaan huomioon sen keskeinen asema Latinalaisen Amerikan yhdentymisprosesseissa ja EU:n kiinnostus vuoropuhelun vahvistamiseen alueen kanssa sekä se, että EU suhtautuu myönteisesti Brasilian aloitteisiin Latinalaisen Amerikan maiden poliittisen ja taloudellisen yhdentymisen edistämiseksi. Meidän on tunnustettava myös Brasilian sovittelijan rooli Latinalaisen Amerikan ja Karibian alueen alueellisten konfliktien ratkaisussa kansallisen itsemääräämisoikeuden, puuttumattomuuden ja puolueettomuuden periaatteiden noudattamisen perusteella, millä on ollut myönteinen vaikutus alueen vakaudelle. Vasco Graça Moura kirjallinen. - (PT) Äänestin mietinnön puolesta. Brasilia oli viimeinen BRIC-valtio, joka osallistui EU:n kanssa pidettävään huippukokoukseen, joka pidettiin heinäkuussa 2007 Portugalin puheenjohtajuuskaudella. Se oli siten luonnollista jatkoa suhteille, joita Portugali on aina ylläpitänyt Brasilian kanssa. Kuten tässä parlamentissa todettiin syyskuussa 2007, Brasilia on valtio, jonka 200 miljoonaa asukasta puhuvat portugalia, yhtä yleisimmistä eurooppalaisista kielistä maailmassa, ja sen historialliset, sivistykselliset ja kulttuuriset perinteet ovat läheistä sukua eurooppalaisille perinteille. Siitä todistavat erilaiset poliittiset sopimukset, joita on tehty kautta historian tähän päivään saakka. Tämä suhde auttaa rakentamaan muita siltoja Latinalaisen Amerikan kanssa. Kun otetaan huomioon Brasilian tunnustettu potentiaali ja sen nykyinen taloudellinen ja poliittinen toiminta alueellisella ja maailmanlaajuisella tasolla, strategista kumppanuutta ei saa pitää tulevana esteenä muille kumppanuuksille Mercosurin kanssa. Sitä pitäisi päinvastoin pitää esimerkkinä, jossa EU on saavuttanut tarvittavan yksimielisyyden yhteisistä taloudellisista ja poliittisista eduista. Olisi muistettava, että kumpikin osapuoli pitää välttämättömänä monenvälistä toimintaa Yhdistyneiden Kansakuntien järjestelmän perustalla ja Maailman kauppajärjestön puitteissa. Lopuksi minun on myönnettävä, että olen melko utelias näkemään, millainen on koulutus- ja kulttuuriasioiden yhteistyötä koskevien pöytäkirjojen soveltamisala tulevaisuudessa. Luca Romagnoli kirjallinen. - (IT) Arvoisa puhemies, kannatin äänestyksessä Maria Eleni Koppan mietintöä Euroopan unionin ja Brasilian strategisesta kumppanuudesta. Kumppanuus on erittäin tärkeä. Sen pitäisi antaa uutta vauhtia EU:n ja Mercosurin assosiaatiosopimukselle, joka on sinänsä EU:n strateginen tavoite talous- ja kauppasuhteiden tiivistämiseksi sekä poliittisen vuoropuhelun ja yhteistyön laajentamiseksi kahden alueen välillä. Sen lisäksi strategisen kumppanuuden pitäisi olla väline demokratian ja ihmisoikeuksien, oikeusvaltioperiaatteen ja hyvän hallintotavan edistämiseksi koko maailmassa. Flaviu Călin Rus Kannatin äänestyksessä ehdotusta Euroopan parlamentin suositukseksi neuvostolle Euroopan unionin ja Brasilian strategisesta kumppanuudesta, koska katson, että se hyödyttää kumpaakin osapuolta ja voi edistää kahden alueen suhteiden kehittämistä. Tavoitteena on yhteisen hyvän edistäminen kummallakin alueella ja koko maailmassa. Alessandro Battilocchio kirjallinen. - (IT) Arvoisa puhemies, äänestin mietinnön puolesta. Koska Meksiko ja EU ovat ylläpitäneet yhteistyösuhteita 1970-luvulta lähtien, minäkin toivon, että strategisella kumppanuudella voidaan tehostaa sopimuspuolten välistä yhteistyötä kansainvälisillä foorumeilla, kuten Maailmanpankissa, Kansainvälisessä valuuttarahastossa, OECD:ssä sekä G20-, G8- ja G5 -kokouksissa ratkaisujen hakemiseksi kansainväliseen rahoituskriisiin sekä sellaisten yhteisten toimien käynnistämiseksi, joilla pyritään palauttamaan luottamus rahoituslaitoksiin San Salvadorin julistuksen mukaisesti. Meksikon maantieteellinen sijainti antaa sille strategisen aseman "siltana" Pohjois- ja Etelä-Amerikan välillä sekä Karibianmeren ja Tyynenmeren välillä. Toivotaan, että strategisen kumppanuuden avulla voidaan institutionalisoida EU:n ja Meksikon vuosittaiset huippukokoukset sekä antaa vauhtia EU:n ja Meksikon maailmanlaajuiselle sopimukselle eri politiikanaloilla, kuten ihmisoikeudet, turvallisuus, huumekaupan torjunta, ympäristö sekä tekninen yhteistyö ja kulttuuriyhteistyö. Otamme huomioon neuvoston 11. lokakuuta 2007 antaman päätöslauselman naisten murhista Meksikossa ja Keski-Amerikassa ja Euroopan unionin roolista ilmiön torjumisessa, ja sen perusteella toivomme lisää vuoropuhelua, lisää yhteistyötä ja parhaiden käytäntöjen vaihtoa. Luca Romagnoli kirjallinen. - (IT) Arvoisa puhemies, olen tyytyväinen José Ignacio Salafranca Sánchez-Neyran mietintöön EU:n ja Meksikon strategisesta kumppanuudesta. On todellakin ratkaisevan tärkeää, että strateginen kumppanuus merkitsee EU:n ja Meksikon suhteiden laadun huomattavaa paranemista monenvälisesti maailmanlaajuisesti merkittävien kysymysten käsittelyssä ja kahdenvälisten suhteiden vahvistamisessa. Siksi luotan siihen, että sopimus johtaa kriisitilanteita ja maailmanlaajuisesti merkittävien asioita koskevien kantojen entistä tiiviimpää koordinointiin yhteisten etujen ja huolenaiheiden pohjalta. Lopuksi toivon, että sopimus nähdään mahdollisuutena keskustella siitä, miten lauseke ihmisoikeuksista ja demokratiasta, jotka ovat molemmille osapuolille keskeisiä arvoja kaikissa sopimuksissa, voidaan panna paremmin täytäntöön ja arvioida sen noudattamista, mukaan luettuna sen myönteisen ulottuvuuden kehittäminen. Catherine Stihler kirjallinen. - (EN) EU:n on seurattava entistä tarkemmin huumesotien takia Meksikossa lisääntyvää väkivaltaa. Huumeväkivaltaan liittyvien murhien kaksinkertaistuminen on huolestuttavaa kehitystä. Carl Lang kirjallinen. - (FR) Eri poliittisten ryhmien ilmaisemat tunteet, kommunistien (perusteltua) merkittävää poikkeusta lukuun ottamatta, ovat vain kaikua kansainvälisen viihdeteollisuuden hippien poliittisesta korrektiudesta. Tiibetin asia, todellinen vapaustaistelu, on joutunut hengellisyyttä kaipaavien eurooppalaisten porvariboheemien kuristusotteeseen. Se on oiva esimerkki siitä, mitä ei pidä tehdä sisäpolitiikassa ja kansainvälisessä politiikassa. Euroopan parlamentin jäsenet haluavat tuomita äärimmäisen kohteliaasti Kiinan kommunistien vallan väärinkäytön ja puolustaa sellaisen alueen autonomiaa, joka ei ole historiallinen Tiibet. Ajatus autonomisesta Tiibetistä, "Save Tibet" -kampanja, on vain talutushihnan heiluttamista voimattoman eliitin ja hengellisesti ja fyysisesti nujerretun kansan edessä. Tiibet, kuten muutkin vainotut kansakunnat, osoittaa sen mitä tapahtuu, kun kommunistinen diktatuuri pääsee valtaan ja käyttää maahanmuuttoinvaasiota aseena paluun estämiseksi poliittisella, etnisellä, kulttuurisella tai hengellisellä tasolla. Tiibet on epäilemättä menettänyt mahdollisuutensa itsemääräämisoikeuden palauttamiseksi luopumalla aseellisesta taistelusta johtajansa maastapaon jälkeen. Nyt on ryhdyttävä taistelemaan itsenäisyyden puolesta, "vapaan Tiibetin" puolesta, eikä paperilla "autonomiaksi" nimetyn orjuuden puolesta. Luca Romagnoli kirjallinen. - (IT) Arvoisa puhemies, kannatan varauksetta päätöslauselmaehdotusta Tiibetin kansannousun 50. vuosipäivästä sekä dalai-laman ja Kiinan hallituksen vuoropuhelusta. Vallan väärinkäyttö, tapahtui se missä tahansa, on tuomittava. Toisaalta on sanottava, että Kiinan hallituksella on moraalinen velvollisuus muun muassa vapauttaa välittömästi ja ehdoitta kaikki ne, jotka on pidätetty vain rauhanomaiseen mielenosoitukseen osallistumisesta, ja annettava selvitys kaikista, jotka on tapettu tai jotka ovat kadonneet sekä kaikista pidätetyistä, ja kerrottava, mistä heitä syytetään.

Olukord Moldova Vabariigis (arutelu) Juhataja Järgmiseks päevakorrapunktiks on nõukogu ja komisjoni seisukoht olukorra suhtes Moldova Vabariigis, kuid kõigepealt soovis härra Watson juhtida täiskogu tähelepanu praegu meiega siin viibivatele väljapaistvatele Moldova poliitikategelastele. Graham Watson Härra juhataja, ma sooviksin juhtida oma kolleegide tähelepanu külaliste rõdul viibivale Moldova parlamendis esindatud kolme opositsioonipartei juhile, kes selleks aruteluks siia on tulnud, - Dorin Chirtoacă, kes on Chişinău linnapea ning Moldova Liberaalse Partei aseesimees; Vladimir Filat, kes on Moldova Liberaaldemokraatliku Partei esimees, ja Serafim Urechean, kes on liidu Meie Moldova juht. (Aplaus) Petr Nečas nõukogu eesistuja. - (CS) Härra juhataja, härra volinik, daamid ja härrad, nii nõukogu kui ka parlament jälgivad suure rahutusega Moldovas arenevaid sündmusi seoses 5. aprilli parlamendivalimistega. Meie vahetus naabruses on kujunenud välja arvestatav poliitiline kriis, mis on tõsiseks väljakutseks nii Euroopa Liidu Moldova poliitika kui ka terve sealse regiooni jaoks üldiselt. See tegur on eriti murettekitav, kuna Euroopa Liit on praegu valmistumas idapartnerluse käivitamiseks. Meie kõigi huvides on kanda hoolt selle eest, et olukord Moldovas ei õõnestaks idapartnerluse käivitamist. Me peame eristama ühest küljest selgelt president Vladimir Voronini väiteid ja poliitiliste esindajate tegusid ning teisest küljest Moldova kodanike huvisid. Vahetult pärast vägivaldsete protestide puhangut 7. aprillil Chişinăus saatis Euroopa Liit Moldovasse eriesindaja Kalman Mizsei. Sellest peale on härra Mizsei näinud palju vaeva, et alustada poliitilisi läbirääkimisi erinevate Moldova parteide vahel. Uues parlamendis kohti võitnud fraktsioonid peavad leppima kokku realistliku ja demokraatlikke põhimõtteid austava lahenduse suhtes. Kriisi vältel on eriesindaja pidanud tihedat sidet eesistujariigiga ning kõrge esindaja Javier Solanaga. Võib olla te teate, et ka Tšehhi peaminister Mirek Topolánek külastas eile Chişinăud. Ta esitas Moldova ametivõimudele ning opositsioonile rõhutatud kutse poliitilise dialoogi alustamiseks. Ta kohtus presidendi Voroniniga, peaministri Zinaida Greceaniiga ning opositsiooni esindajatega. Eesistujariigi peamine sõnum oli täielikult kooskõlas Kalman Mizsei pikaajaliste tegevustega. Moldova ühiskonnas on vaja tugevdada tsiviilõigusi, valitsus peab andma tsiviilühiskonnale võimaluse korralikuks toimimiseks ning peab tagama eneseväljendamisvabaduse ja muud põhilised inimõigused. Lisaks on vajalik, et Moldova opositsioonile antaks juurdepääs peamistele meediaallikatele oma arvamuste avaldamiseks ning võimalus võrdseks osaluseks poliitilistes võitlustes. Teisest küljest peavad opositsiooni esindajad tegema konstruktiivset koostööd võimul oleva parteiga ning austama valimistulemusi. Euroopa Ülemkogu eesistujana rõhutas peaminister Topolánek kõikidele esindajatele seda, kui oluline on alati Euroopa perspektiivi meeles pidada. Moldova ei tohi demokraatia teelt kõrvale kalduda. Liitumine idapartnerluse projektiga peaks Moldovale sellel teel käimiseks jõudu andma. Ma sooviksin meelde tuletada, et 8. aprillil välja kuulutatud ametlike valmistulemuste kohaselt tuli võitjaks Moldova Kommunistlik Partei, mis võitis peaaegu 50% häältest. Ülejäänud hääled jagunesid kolme opositsioonipartei vahel. Sellekohaselt saaksid kommunistid uues parlamendis 60 kohta 101-st. Rahvusvahelise valimiste vaatlemise missiooni esialgse hinnangu kohaselt olid valimised kehtivad, kuigi viidati mitmele kampaania käigus kerkinud probleemile. Siiski kuulutasid opositsioon ja mitmed valitsusasutused, et valimistel esines pettust. Möödunud nädalal luges keskvalimiskomisjon hääled üle järeldusega, et võimul olev Kommunistlik Partei võitis tõepoolest parlamendis 60 kohta 101-st, kinnitades sellega esimese lugemise tulemust. Opositsiooni arvates ei ole probleem häältes, vaid valimisregistrites, kus on väidetavasti kirjas mitusada tuhat "surnud hinge” või inimesi, keda olemas pole. Opositsioon tegeleb valimisregistrite kontrollimisega, et sellele väitele tõestust leida. Komisjoni esindaja sõnul ei leitud teisel häälte ülelugemisel mingeid jälgi pettusest. Opositsiooni viitas ka võimul oleva partei poolsele ulatuslikule administratiivressursside raiskamisele valimiskampaania ajal. Selles suhtes kritiseerisid Moldova ametivõime ka rahvusvahelised valimiste vaatlejad. Euroopa Liit oli Moldova ametivõime selles suhtes juba enne valimisi mitu korda hoiatanud. Eraldi toodi välja pressivabaduse puudumist ning opositsiooni tagakiusamist represseerivate ametivõimude poolt. Pärast protesti suurenes järsult surve sõltumatule meediale. Ajakirjanikke võeti vahi alla ja neid kiusati taga. Mõningad välisajakirjanikud saadeti riigist välja või takistati nende sisenemist riiki. Eksisteerib veel üks väga tõsine ja muret tekitav probleem. Kriisi ajal panid Moldova ametivõimud toime tõsiseid inimõiguste rikkumisi. Raportite kohaselt vahistati 7. aprillil toimunud vägivaldsete protestide järel üle 250 inimese. Politsei peksis paljusid, peamiselt noori, vahistatuid koheldi ebainimlikult ning piinati, neile keelati juurdepääs õigusabile ning neid ei lubatud tagasi oma perede juurde. Kolm noort meeleavaldajat surid. Me ütlesime Moldova ametivõimudele väga selgesõnaliselt, et sellised inimõiguste ja meediavabaduse rikkumised on Euroopa Liidus vastuvõtmatud. Chişinăus toimunud vägivald ei õigusta riigi ametivõimude poolt rakendatud julmi meetmeid. Moldova on võtnud kasutusele Euroopa normid ja väärtused seoses selliste meetmetega nagu ELi-Moldova tegevuskava. Euroopa Liit on Moldova ametivõime korduvalt kutsunud üles inimõiguste põhimõtteid ja põhivabadusi austama. 15. aprillil astus Moldova president Vladimir Voronin sammu õiges suunas, kui ta andis amnestia kõikidele meeleavalduste ajal vahistatud inimestele, välja arvatud neile, kellel oli varasem karistusregister. Ta nõudis ka sündmuste läbipaistvaid ja nõuetekohaseid uurimisi. Uurimised tuleb viia läbi koostöös asjakohaste Euroopa ja rahvusvaheliste asutustega. Inimõiguste olukorda jälgib kohapeal lähedalt Euroopa Liit ning samuti Euroopa Nõukogu, Euroopa Julgeoleku- ja Koostööorganisatsioon (OSCE) ja ÜRO. Nende operatsioonide koordineerimine on oluline. Et Moldova uurimisi saaks pidada usaldusväärseteks ja ausateks, peavad neisse olema kaasatud rahvusvahelised esindajad. Sügavast konfliktist ja usalduse kaotusest, mis on viimastel nädalatel Moldova ühiskonnas valdavalt esile kerkinud, saab jagu ainult läbipaistva protsessiga. Sellele kriisile on kindlasti vaja leida poliitiline lahendus. Tingituna ülemaailmsest majanduskriisist seisab Moldova silmitsi väga tõsiste majandusprobleemidega. Jätkuvad poliitilised rahutused muudaksid nende majandusprobleemide lahendamise riigi jaoks võimatuks. Kiiresti on vaja toimivat valitsust. Vaja on ka välisabi, kaasa arvatud Rahvusvahelise Valuutafondi sekkumist. Hetkel on väga oluline vaadata tulevikku, mis ulatub kaugemale praeguse kriisi kohestest tagajärgedest, ning kaaluda meie edasist poliitikat Moldova suhtes. Kriis on selgelt näidanud, et on vaja järjekindlaid ja ambitsioonikaid meetmeid demokraatlike standardite ja institutsioonide tugevdamiseks Moldovas. Vaja läheb Euroopa Liidu suuremat toetust, mis keskenduks institutsioonide ülesehitamisele politsei- ja õigussüsteemi reformide abil, ning meediavabaduste ja pluralismi tagamist. Moldova poliitiliste parteide vahelisse praegusest kriisist ülesaamise alasesse kokkuleppese peaks kuuluma lubadus viia läbi põhjalikke reforme nimetatud valdkondades. Daamid ja härrad, lõpetuseks sooviksin ma rõhutada seda, et juba mitmeid aastaid on Moldova olnud oma valmiduses demokraatlike standardite toetamiseks ja soovis läheneda Euroopa Liidule üks Ida-Euroopa arenenumaid riike. Moldoval praegusest kriisist väljumise toetamine ning sellel teel jätkata aitamine on meie endi huvides. Idapartnerlus annab uue ja ambitsioonika raamistiku Moldova ning teiste selle piirkonna riikide poliitilistele ja majanduslikele reformidele, mis on suunatud Euroopa Toetuse suurendamiseks. Demokraatia tugevdamine Moldovas ning riigi jätkuv lähenemine Euroopa Liidule on meie kõigi huvides. Olli Rehn komisjoni liige. - Proua juhataja, esmalt lubage mul härra Graham Watsoni teadaande kohaselt tervitada südamlikult meie külalisi Moldovast. Olukord Moldova Vabariigis on tõesti murettekitav. Me hoiame end toimuvaga pidevalt kursis ning otsime võimalusi, kuidas edendada dialoogi ja lepitamist riigi poliitiliste jõudude vahel. Mis puutub hiljutiste valimiste läbiviimisesse, siis minu kolleeg proua Benita Ferrero-Waldner tervitas Euroopa Julgeoleku- ja Koostööorganisatsiooni (OSCE) poolt juhitud rahvusvahelise valimiste vaatlemise missiooni esialgset hinnangut. Missioon järeldas, et valimised toimusid pluralistlikus keskkonnas, valijatele anti eristatav poliitiline valik ning järgiti mitmeid rahvusvahelisi demokraatlike valimiste standardeid. Samas leiti ka olulisi ning tõsiselt murettekitavaid puudusi, mida komisjon juba mõni aeg enne valimisi esile tõi. Nendeks on lubamatud administratiivsed vahelesegamised, ebapiisav austus sõnavabaduse vastu ja kõikide parteide juurdepääs meediale ning üldine avaliku usalduse puudumine demokraatliku ja valimisprotsessi suhtes. Need puudujäägid tuleb kiireimas korras kõrvaldada, seda veel eriti 7. aprilli sündmuste valguses. Palju enam tekitavad muret aga ettekanded laiaulatuslikest inimõiguste rikkumistest valimispäevale järgnevate meeleavalduste tulemusena. 7. aprilli meeleavaldustele järgnenud rahutuste järel mõistis komisjon raskelt hukka ülemäärast jõu kasutamist ning kutsus kõiki osapooli üles sütitava retoorika ja vägivalla lõpetamisele. Me jälgime endiselt asja hoolega. Inimõiguste austamine jääb endiselt tähtsaimaks tingimuseks meie suhete arendamisel Moldovaga. Tõsiseid julgeolekujõudude poolseid inimõiguste rikkumiste süüdistusi tuleb põhjalikult ning kiiresti uurida. Põhjendatud süüdistuste korral peavad ametivõimud tegema kõik vajaliku tagamaks, et selliste rikkumiste eest vastutavad isikud ka õigusemõistmise ette tuuakse. President Voronini nõusolek külastada Euroopa Nõukogu Inimõiguste volinikku Thomas Hammarbergi ning teha nendel teemadel koostööd Euroopa Liidu eriesindajaga on väga teretulnud. Sarnaselt positiivne on Moldova huvi Euroopa Liidu teabekogumismissiooni lähetamise võimalikkuse üle. Olgugi et need missioonid ei saa asendada riigi vastutust uurida inimõiguste rikkumisi ning nende üle kohut mõista, peaksid need heitma valgust viimastele valimistele ja nende tagajärgedele. Need peaksid aitama ka kaasa poliitilisele dialoogile avalikkuse usalduse taastamiseks. Praegune olukord Moldovas on väga habras. Riik on näidanud pidevalt üles huvi oma suhete süvendamisse Euroopa Liiduga. Ses mõttes on praegune kriis Moldova sellealase otsusekindluse proovikiviks. On teretulnud, et Rumeenia ei ole astunud vastastikuseid samme pärast viisavajaduse kehtestamist Rumeenia kodanikele ja riigi saadiku persona non grataks kuulutamist. Me peaksime soovitama kõikidel partneritel tegutseda suurima ettevaatlikkusega ning alati meeles pidada, et kõige tähtsam eesmärk on riigi stabiliseerimine. Kuigi praegune olukord on väga tõsine, ei tohi me unustada täielikku pilti. Moldova tulevase stabiilsuse ja jõukuse võtmeks on tihedam suhe Euroopa Liiduga. Idapartnerluse käivitamise eelõhtul peame näitama, et oleme valmis Moldova abistamiseks nendes raskustes, seda eelkõige pingete alandamisega, dialoogi loomisega ja meievaheliste sidemete tugevdamisega. Moldova Vabariik on meie naaber. Viimase 15 aasta jooksul oleme Moldova rahvaga lähedaselt ja usalduslikult koos töötanud. Me tunneme Moldova püüdu Euroopa poole. Ka praegu on oluline teha koostööd Moldova rahvaga ning lahendada koos mitte ainult valimisperioodil kerkinud, vaid ka ülemaailmsest finants- ja majanduslangusest tulenevaid probleeme. Me hoolime Moldovast ja tema rahvast. Marian-Jean Marinescu Moldova Vabariigil on rahvusvahelised kohustused ja vastutus, mis tähendab, et riik on võtnud endale vastutuse austada demokraatiat, õigusriigi põhimõtteid ja inimõigusi. Samal ajal on hiljutised sündmused näidanud tõsist kõrvalekaldumist nendest kohustustest. Pistelised vahistamised, inimröövid, inimesed, kes kaovad, vahistatute õiguste karjuv rikkumine ning ebainimlik ja alandav kohtlemine, kodanike terroriseerimine ning ähvardused relvajõul on kõik kahetsusväärsed teod, mis ohustavad riigi tulevikku Euroopa Liidus. Massimeedia ja opositsiooniparteide vastu algatatud kampaania koos ajakirjanike vahistamise ja riigist välja saatmisega on tõsised ja laiduväärsed teod. Ma mõistan hukka Moldova Vabariigi valitsuse ahistamiskampaania, tõsised inimõiguste rikkumised ja ebaseaduslikud teod. Euroopa Liidu abi Moldovale demokraatia arengu ja hea valitsemistava toetamiseks on 2007.-2010. aastal üle 50 miljoni euro. Ma loodan, et seda raha ei ole kasutatud politseile rahva vastu vägivalla kasutamise õpetamiseks. Ma palun komisjonil esitada Euroopa Parlamendile aruande kõikide Euroopa Liidu rahade kasutamise kohta Moldova Vabariigis. Rumeenia järgib nii praegu kui ka edaspidi ennetavat poliitikat Moldova Vabariigi integratsiooni toetamiseks Euroopa struktuuridesse. Selle põhjuseks ei ole mitte ainult meie ajaloolised sidemed selle riigi rahvaga, vaid pigem kindel uskumine, et Moldova Vabariigi tulevik on Euroopas modernse, demokraatliku, inimõigusi ja põhivabadusi austava riigina. Süüdistused, mida Moldova ametivõimud Rumeenia riigile esitavad, on mõttetus. Ka viisavajaduse kehtestamine Rumeenia kodanikele on õigustamata ja vastuvõetamatu tegu. Riigipea vahetub, kuid kodanikud jäävad samaks. Minu arvates on Euroopa Liidu huvides, et Moldova Vabariik järgiks Euroopa teed ja elaks stabiilses, turvalises demokraatlikus riigis, pidades silmas oma kodanike soove. Selles suhtes on idapartnerlus tõhus instrument ja annab Moldova Vabariigi kodanikele võimaluse oma Euroopa pürgimuste elluviimiseks. Marianne Mikko fraktsiooni PSE nimel. - (ET) Kallid kolleegid, olen alati olnud suur Moldava toetaja, kuid praegune kriis teeb mind väga murelikuks. Kuigi tegemist on väikese ja abivajava riigiga, ei saa me silma kinni pigistada, kui rikutakse õigusriigi põhimõtteid. Euroopa Liidu ja Moldova suhted jäävad endiselt meile ülitähtsaks, samas ei maksa loota, et Euroopa Liit koosneb sinisilmsetest naiivitaridest, kes usuvad kõike, mida Moldava võimud meile tõe pähe ette lükkavad. Eelseisev Euroopa Parlamendi ad hoc missioon Moldovasse on väga tähtis. Ükski teema ei ole tabu. Me tahame teada, kuidas käitus politsei valimistejärgsel ajal demonstrantidega. Euroopa Liidule ja eriti rahva poolt otse valitud saadikutele on ülioluline inimõiguste järgmine mitte sõnades, vaid tegudes. Kahjuks andis eilsel väliskomisjoni ja Moldova delegatsiooni istungil Moldova Vabariik signaali, et Euroopa peab olema valmis ka monoloogideks Chişinăus. Me ei lepi sellega, kuna eurointegratsioon tähendab avatud dialoogi. Partnerid seega arutavad omavahel kõike. Ma usun nii idapartnerlusse nagu ka demokraatia võimalikkusesse Moldavas. Aidakem siis Moldovat. Graham Watson fraktsiooni ALDE nimel. - Proua juhataja, olukord Moldovas toob tagasi mälestusi Euroopa õnnetust minevikust: kommunistlik valitsus, mis kuulutab võidu isiklikel tingimustel, meeleavaldajate peksmine ja tapmine, naabrite süüdistamine rahutuste korraldamises. Kui on mingeid tõendusmaterjale selle kohta, et Moldova turvateenistus on vägivalda õhutanud, siis peab rahvusvaheline kogukond seda põhjalikult uurima. Parlamendi tulevase nädala missiooni käigus peab otsima tõendusmaterjale 200 000 lisavalimissedeli trükkimise kohta, selle kohta, et valimispäeval registreeris 400 000 valijat end ebapiisava isikukoodiga, ning väidete kohta, et Transnistrias jäeti hääleõiguseta massiliselt valijaid. Seni kuni neid asju on uuritud, kuni Euroopa Julgeoleku- ja Koostööorganisatsiooni (OSCE) aruanded ei ole esitatud, ei usu paljud lihtsalt valimistulemusi, olenemata Moldova kohtute otsustest. Võib-olla on volinik Benita Ferrero-Waldneri instinktiivne optimistlik hoiak vale. President Voronin peaks mõistma hukka ka pärast meeleavaldusi pisteliselt vahistatud noorte inimeste kinnipidamised, peksmised ja seadusevälised tapmised. Me ei soovi mingeid takistusi juristidele või valitsusevälistele organisatsioonidele ega vahistatute nimede ja arvude varjamist. Sooviksin saada komisjonilt kinnitust selle kohta, kas Rumeenia saadiku väljasaatmine Moldovast ning reisijatele viisavajaduse kehtestamine rikub Euroopa Liidu kokkuleppeid selle riigiga. Kui jah, siis mida kavatseb komisjon ette võtta? Pingeid lisas president Traian Băsescu teadaanne passide kohta. Me peame olema mõistvad kahepoolsete suhete osas, kuid samas nõudma ka kokkulepetest kinni pidamist. Meie külalised Moldovast kirjeldavad riiki, kus rahvale keelatakse erinevatel viisidel vabadust ja demokraatiat, kus toimuvad salapärased häired Interneti töös, kus telekanalid kaovad eetrist, kus riiklikus televisioonis näidatakse kõhutantsu selle asemel, et rääkida tänavatel aset leidvast vägivallast. Euroopa Liit, olles ühtlasi teadlik ka geopoliitikast, peab saama aru Moldova poliitikast - selle riigi rahvas soovib väga demokraatiat ja valikuvabadust; see riik kaupleb ulatuslikult endast läänepoole jäävate riikidega; see on maa, mis on seotud Euroopa Liidu liikmesriikidega geograafia, ajaloo ja kultuuri kaudu. Järgmisel kuul, kui meie juhid kohtuvad idapartnerluse tippkohtumisel, peaksid nad kindlasti ehitama partnerluse üles demokraatiale ja inimõigustele tuginedes. President Voronin ja tema seltsimehed peavad sellele eesmärgile pühenduma. Euroopa Liit peab seda nõudma. Bastiaan Belder (NL) Moldovas aprilli alguses toimunud rahutuste ja nende tagajärgede rahvusvaheline kajastamine tõstatab mitmeid küsimusi. Küsimusi, mida Euroopa Liidu institutsioonid Moldova ja Rumeenia ametivõimudele esitama peavad. Alustuseks Chişinău. Kas Moldova valitsus kavatseb nüüdsest peale hädaolukorras tõesti meeleavaldajate pihta tule avada? Ma juhiksin kolleegide tähelepanu peaministri teadaandele riiklikus televisioonis. Kuidas selgitab Moldova valitsus radikaalset täispööret riiklike julgeolekuorganite lähenemises meeleavaldajatele ja muudele oponentidele? Mõistetamatult passiivsuselt vandalismi, süütamiste ja valitsushoonete rüüstamiste vastu toimus täispööre brutaalsele füüsilisele vägivallale relvastamata kodanike vastu, mis lõppes kolme selgitamata surmajuhtumiga. Eelkõige oleks vaja teada, kuidas vabastab Moldova Vabariik end nende peamiste põhivabaduste rikkumise vastutusest? Sellele viimasele ja tähtsaimale küsimusele vastates tuleb kindlasti võtta arvesse avalikku kirja üheksa soovitusega, mille esitasid eile eesistujariigile Tšehhile neliteist Moldova tsiviilühiskonna eest seisjat. Ma loodan, et Euroopa institutsioonid, volinik Olli Rehn ja Tšehhi eesistumine pööravad sellele kirjale tähelepanu. Moldova ühiskonna tähtsad tegelased nõuavad selgitust. Me peame Moldova ametivõimudelt aru pärima. Lisaks peab Brüssel küsima Bukarestilt selgitust eelnõu kohta võimaldada laiaulatuslikult Rumeenia kodakondsus nendele Moldova kodanikele, kellel on rumeenlastest vanavanemad. Sellise laiaulatusliku otsuse kaugeleulatuvate tagajärgede suhtes on kindlasti mõistlik Euroopalt nõu küsida. Adrian Severin Proua juhataja, vägivald Moldova Vabariigis ei olnud revolutsioon, vaid mäss, mis leidis aset lõhestunud ühiskonna revolutsioonilises õhkkonnas. Seda vägivalda võiks vaadata ka kui vägivalda, mida provotseeriti ja mida kasutati strateegiliselt Euroopa Liidu ja Euraasia vaheliste piiride taastõmbamiseks. Seetõttu on käsitletav probleem ka Euroopa probleem. See ei ole ainult siseprobleem või ühe liikmesriigi probleem. Kuid selle lahendus ei tohi olla kättemaks, vaid hoopis tugevdatud jõupingutused Moldova juhtimiseks Euroopa teele. Lahenduseks ei ole ka välispasse omava Moldova eliidi riigist lahkuma julgustamine. Selleks peame suurendama Euroopa Liidu saadiku Moldova missiooni ulatust ja ressursse, kiirendama läbirääkimisi lihtsustatud viisamenetluse korra üle Moldovaga ning süvendama koostööd avaliku korra ja inimõiguste paremaks muutmise alal. Me peame töötama koos ametivõimude, opositsiooni ja tsiviilühiskonnaga, kuid samuti Venemaaga, millel on selles regioonis oluline esindatus. Me ei tohi lubada seda, et neid sündmusi kasutatakse ettekäändena Transnistria küsimusele ühepoolse lahenduse leidmiseks. Anna Ibrisagic (SV) Proua juhataja, on neid, kelle arvates me peaksime Moldova suhtes resolutsiooni vastu võtma, ning on neid, kelle arvates me ei peaks seda tegema. Need, kes seda resolutsiooni ei soovi, toovad tihti esile asjaolu, et Euroopa Julgeoleku- ja Koostööorganisatsioon (OSCE) andis valimistele tegelikult oma heakskiidu. Kuid lubage mul öelda, et OSCE aruanne ei olnud kriitikavaba. Hoopis vastupidi - selles oli väga palju kriitikat. Kuid resolutsioon ei puuduta ainult valimisi, vaid ka sündmusi, mis leidsid aset valimiste järel, ning seda, mis Moldovas juba mõnda aega on toimunud. Inimõigusi tuleb austada. Meediale tuleb anda vabadus. Rahumeelsete meeleavaldajate julma kohtlemist ei tohi kunagi heaks kiita. Selle resolutsiooni heakskiitmine tähendaks seda, et me saadame Moldova rahvale kindla sõnumi ning näitame neile sellega, et nad ei ole üksi, et me näeme, mis seal toimub ning me ei lepi sellega. Seepärast palun ma teil kõigil seda resolutsiooni toetada. Victor Boştinaru (RO) Moldova Vabariigis aset leidnud sündmused olid juba mõnda ette näha. Selle all mõtlen ma seda, et 2008. aasta Euroopa Liidu ja Moldova Vabariigi dialoogil nimetati vähemalt kolme tõsist probleemi: a) opositsiooni vaba juurdepääsu avalikule massimeediale, mida Voronini režiim on süstemaatiliselt keelanud ja institutsioonide kontrollile allutanud; b) Veneetsia Komisjoni nõude mittetäitmist parlamendivalimiste seaduse muutmise kohta, millest Chişinău režiim ja selle kaasosalised otseselt keeldusid; c) opositsiooni kaasamist riigi jaoks oluliste poliitikaküsimuste lahendamisel, eriti eurointegratsiooni poliitika osas, mis on teine meede, millest otseselt keelduti. Asjaolu, et meie partnerid Chişinăus on neid kolme tähtsat teemat ignoreerinud või süstemaatiliselt tagasi lükanud, annab meile mõista, et riigi tulevikule eluliselt oluliste küsimuste osas on Moldova Euroopa Liidule "ei” öelnud. Valimispäeval aset leidnud sündmused olid ainult oodatav lõpp loole, milles ka Euroopa Liit ja Euroopa Parlament oma süüd kannavad. Maria Petre (RO) Proua juhataja, daamid ja härrad, Moldova Vabariigiga on meil kolm tõsist probleemi, millest lähtuvalt saame kavandada kolm tegevussuunda. Esimene probleem on inimõigused. Meil on sadu noori inimesi, keda vahi all hoiti ning kohati isegi piinati. Järgmine probleem on pressivabadus. Meil on ajakirjanikud, keda on hirmutatud ja lausa päevavalgel otse tänavalt röövitud. Viimane probleem on valimiste läbiviimise metoodika. Meil on suur hulk spetsiifilisi andmeid, mis viitavad valimistel manipuleerimisele. Selle viimase asja suhtes peame oma arvamuse loomisel sama kindlad olema. Opositsiooni parteid väidavad, et manipuleerimise tagajärjel muutusid valimistulemused 10-15% ulatuses. Moldova Vabariigi kodanikud ootavad endiselt lootusega meie otsuseid ja vastuseid. See on nende ainus võimalus pääseda sellest traagilisest, Euroopa jaoks peaaegu ainulaadsest olukorrast, mille nad läbi on pidanud elama. Alexandru Nazare (RO) Tänapäeva Chişinăus, proua juhataja, on inimestel õigus vaikida, neil on õigus teha seda, mida kästakse, õigus maksta makse eliidile, kes ei vastuta kellegi ees ning neil on õigus välja rännata, kohanduda ja vajadusel käsu peale vihata. Puudub sõnavabaduse, ühenduste, avalike arutelude õigus ja isegi õigus oma identiteedi valimiseks. Härra volinik, need on Moldova Vabariigi stabiliseerimise tingimused, kuid need ei anna optimismiks mingit alust. Selle kursi võtnult saab Moldova ainus võimalik saatus parimal juhul olla Valgevene oma. Juba ammu enne valimisi saavutas ning tugevdas kommunistlik partei täieliku kontrolli kõikide massimeedia kanalite üle. Need meetmed on röövinud demokraatlikult protsessilt igasuguse sisu ning sundinud veerandi riigi rahvast välja rändama. Selle taustal ei olekski valimised saanud toimuda ilma mingisuguseid kahtlusi tekitamata. Chişinău kasutatud represseerimisest on nüüdseks saanud ametivõimude vahend rahvaga suhtlemiseks. Seetõttu ei saa Euroopa Liit nüüdsest peale endale enam lubada kannatlikku ambivalentset hoiakut Chişinău režiimi suhtes. Nüüdsest peale näitab meie vaikimine või ambivalentsed avaldused meie heakskiitu ja leppimist põhivabaduste ja demokraatliku õigussüsteemi eiramisega nagu ka vägivallategude ja represseerimisega. Ka näitab Chişinău kriis, et me peame täiustama oma meetodeid valimiste vaatlemiseks ja kontrollimiseks ning mõtlema järele meie parlamendi sealse esindaja rolli üle. Charles Tannock Proua juhataja, Moldova on endiselt üks Euroopa vaesemaid riike, mille habrast demokraatiat juhib president Vladimir Voronin, rekonstrueerimata Homo Sovieticus, kes nimetab end siiamaani uhkelt kommunistiks ning kelle tunded on Euroopa Liidu ja isegi idapartnerluse suhtes kahjuks ambivalentsed. Sellegipoolest on ta populaarne, eriti maapiirkondades ning vanema põlvkonna seas, kes meenutavad praegustel majanduslikult ebakindlatel aegadel nostalgiliselt NSVLi pakutud turvalisust. Euroopa Julgeoleku- ja Koostööorganisatsiooni (OSCE) kolmik, millesse kuulus ka meie EP delegatsioon, põhimõtteliselt pooldas tema võitu ja sellega peame leppima. Samas peame tugevalt protestima opositsiooni meeleavalduse mahasurumise üle, kes süüdistasid valitsust meedia monopoliseerimises kampaania ajal ning aegunud ja mitteusaldusväärse valimisregistri kasutamises - kaasa arvatud paljude väidetavasti surnud inimeste kaasamises - ning valimisõiguste võtmises suurelt diasporaalt väljaspool riiki, kes valida ei saanud. Hetkel peame keskenduma inimõiguste rikkumistele, mida peab põhjalikult uurima Euroopa Liidu missioon, kui Moldova soovib saada toetust oma Euroopa Liidu-Atlandi pürgimustele. Paul Rübig (DE) Proua juhataja, härra volinik, daamid ja härrad, olen tänase arutelu üle väga tänulik, kuna see näitab, et 27 liikmeriigi ja 500 miljoni kodanikuga Euroopal on kindlasti ka mõju väljaspool oma piire. Paljud Moldova kodanikud on aru saanud, kui tähtis on võimujaotus, peamise demokraatliku mõistmise saavutamine ning selle eest võitlemine. Ei ole enesestmõistetav, et inimesed tänapäeval demokraatia eest võitlevad ja et nad saavad avalikult oma tõekspidamisi kuulutada ilma, et neid vangistataks või selle eest rõhutaks. Seepärast olen arvamusel - ja siinkohal soovin härra volinikku täielikult toetada -, et meie Euroopas peaksime kasutama kõiki meie käsutuses olevaid vahendeid võitluses üksikkodanike vabaduste ja pressivabaduse eest ning ennast tõestanud demokraatia nimel. Petr Nečas nõukogu eesistuja. - (CS) Proua juhataja, härra volinik, daamid ja härrad, olukord Moldovas on endiselt habras ning Euroopa Liit peab jätkama oma jõupingutusi, et meelitada osapooled läbirääkimiste laua taha. Liit peab ka tegema koostööd ühise lahenduse leidmiseks, mis oleks ulatuslik, tasakaalustatud ja realistlik, ning panustama Moldova demokraatlikku protsessi ja demokraatlike institutsioonide tugevdamisse. Olen täiesti nõus Graham Watsoniga, et härra Voronin peab võtma üle demokraatlikud põhimõtted ning mõistma hukka meeleavaldajate vastu toime pandud piinamised ja vägivalla. Ma arvan ka, et kõik peaksid mõistma hukka ajakirjanike vahistamised ja suured sõnavabaduse rikkumised. Selles suhtes on ka oluline, et toetaksime täielikult Euroopa Liidu eriesindaja tööd Moldovas. Ei peaks olema mingeid kahtlusi selles, et Euroopa Liit ja nõukogu on häiritud Moldovas kriisi ajal toime pandud inimõiguste rikkumiste pärast. Hetkel nõuame, et Moldova valitsus alustaks läbipaistvat koostööd vastavate Euroopa ja rahvusvaheliste asutustega ning uuriks ja mõistaks hukka toime pandud inimõiguste rikkumised. Kriis on näidanud, et on vaja tugevdada Euroopa Liidu toetust Moldova poliitiliste ja majandusreformide edendamiseks, suurendamaks riigi pühendumust demokraatlikele standarditele ja väärtustele vastavuses Euroopa Liidu toetusega Moldova suveräänsusele ja riigi territooriumi terviklikkusele. Euroopa Liit on valmis koostööks ning Moldova endale lähemale toomiseks. Kuid selle aluseks on demokraatlik Moldova - riik, kus austatakse inimõigusi ja kus on olemas sõnavabadus ning eksisteerivad ja toimivad põhilised demokraatlikud institutsioonid. Olli Rehn komisjoni liige. - Proua juhataja, sooviksin kasutada oma kõneaega, et vastata mõnedele teie küsimustele ja kommentaaridele meie tänases väga vastutusrikkas arvamuste vahetuses. Ma alustan härra Watsoni märkusega viisade ja inimõiguste kohta, kuid esmalt pean kommenteerima tema märkust minu kolleegi proua Benita Ferrero-Waldneri kohta, kes vastutab meie suhete eest Moldovaga. Ütlesite, et Benita on instinktiivne optimist. Tema ja komisjoni seisukoha kaitsmiseks võin ma esmalt öelda, et tegelikult on komisjoni seisukoht väga realistlik ja tasakaalustatud. Teiseks - Euroopa Komisjoni liige peabki olema elukutseline optimist, vähemalt siis, kui vastutatakse Euroopa Liidu laienemise eest Kagu-Euroopasse ja suhete eest selle piirkonnaga. Mis puudutab viisaküsimust, siis jahmatas meid Moldova otsus kehtestada viisavajadus Rumeenia kodanikele. See ei ole vastuvõetav. Me tegeleme selle käigu seaduslikkuse uurimisega. Selle probleemiga tegeleme 30. aprillil, 1. mai kevadpüha eelõhtul, koos Moldova ametivõimudega ning komisjoni-Moldova ühise korralduskomitee kontekstis, mis viisamenetluse korra lihtsustamise lepingu raames loodi. Mis puudutab valimisi, nende tagajärgi ja inimõiguste rikkumisi, siis üldiselt mõistis komisjon tugevalt hukka vägivalla, mis 7. aprillil Chişinău tänavatel puhkes, ning massiivse ja ülearuse jõu kasutamise korrakaitseorganite ja teadete kohaselt ka relvastatud erarühmituste poolt. Tõsist muret tekitavad meile ettekanded vahistatute ulatuslikest inimõiguste rikkumistest ning inimröövidest. Kui Moldova tahab näidata üles reaalset huvi oma püüdlustes seoses Euroopa Liiduga, tuleb põhjalikult ja erapooletult ning kõikide poliitiliste jõudude osalusel ning vajadusel ka rahvusvahelise järelevalve all uurida esitatud inimõiguste rikkumiste süüdistusi. Kriminaalkuritegudes ja ka inimõiguste rikkumistes süüdistavate suhtes tuleb algatada uurimised ning süü tuvastamisel tuleb nad allutada õiglasele kohtumõistmisele. Mis puudutab valimiste tagajärgede mõjusid Euroopa Liidu ja Moldova vahelistele suhetele, siis need tõid esile Moldova sisereformide puudulikkuse, eriti õigusriigi põhimõtete ja põhiõiguste austamise osas. Me ootame, et kõik Moldova asjasse puutuvad osapooled - nii ametivõimud, poliitiline opositsioon kui ka tsiviilühiskond - leiavad praegusele kriisile ühiselt lahenduse, mida nad ka rakendavad, et anda Moldova rahvale pigem rohkem kui vähem demokraatiat ja vabadusi. Euroopa Liidu ajalugu tõestab, et dialoogid ja koostöö ning õigusriigi põhimõtted annavad ühtse ja jätkusuutliku kombinatsiooni põhivabaduste austusest, poliitilisest stabiilsusest ja majanduslikust jõukusest. Juhataja Arutelu on lõppenud. Võimalike resolutsiooni ettepanekute üle hääletatakse järgmisel istungil. Kirjalikud avaldused (kodukorra artikkel 142) Corina Creţu Ajal, mil Chişinău kommunistlikud ametivõimud hoiavad võimu enda käes pettuste ja piinamistega, nimetab Euroopa Liidu eesistujariigi peaminister kriisi ELi piiri ääres kõigest "murettekitavaks”. Isegi mitte tõestused terrorist ja agressiivne hoiak Euroopa Liidu liikmesriigi vastu pole kutsunud esile sellist reaktsiooni, nagu Rumeenia õiguspärase otsuse moonutamine kiirendada Rumeenia kodakondsuse saamise protsessi nendele inimestele, kes kaotasid selle tahtmatult traagiliste ajaloosündmuste tagajärjel, mille eest on ka läänemaailm omajagu vastutav. Ma ei suuda jätta mainimata nende poliitikute silmakirjalikkust, kes hirmutavad maid miljonite moldovlastega, kes on valmis läänt vallutama, nii nagu nad kuni 2007. aastani targutasid rumeenlaste pealetungi üle. Mis puudutab demokraatia ja põhiõiguste jalge alla trampimist, siis on meil võimalus arvamuste vahetamiseks härrade Lukašenko ja Voroniniga pärast idapartnerluse käivitamist. Kui see koostöömehhanism ühinema kutsutud endistes Nõukogude Liidu maades demokraatlikke reforme ei toeta, jookseb see ummikusse. Ma jõuan vältimatult järeldusele, et eurooplastele on Tiibet lähemal kui Moldova. Nii juhtub ilmselt, kui tee Chişinăusse läheb läbi Moskva. Silvia-Adriana Ţicău Moldova Vabariigis 6. aprillil 2009 aset leidnud valimistele järgnesid meeleavaldused. Kahjuks oli pressil raskusi sündmuste käigust ette kanda. Minu arvates on pressivabadus, sõnavabadus ja austus inimõiguste vastu ning õigusriigi põhimõtted midagi, millest me kõik kinni peame ja mida me edendame ja kaitseme. Minu arvates on olukord Moldova Vabariigis väga tõsine. Eriti arvan ma, et Euroopa Liit peab olukorda tõsiselt ja diplomaatiliselt käsitlema. Mul on tunne, nagu oleksid Rumeeniale suunatud süüdistused suunatud ka Euroopa Liidule. Kuid Rumeenia saadiku persona non grataks kuulutamine Chişinaus ja Moldova Vabariigi ühepoolne otsus kehtestada Rumeenia kodanikele viisavajadus on vastuvõetamatud. Moldova Vabariik on oma ajaloo ja geograafia poolest Euroopa riik. Moldova on üks Euroopa Liidu naabreid ning meievahelised sidemed peavad põhinema ka edaspidi headel naabrussuhetel. Regioon, millest ma tulen, on naaber Moldova Vabariigi ja Ukrainaga. Me osaleme paljudes ühistes arenguprogrammides ja arvan, et Rumeenia ja Euroopa Liit peavad toetama jätkuvalt majanduslikku arengut Moldova Vabariigis, seda mitte ainult hea koostöö, vaid eriti ka vastastikusel lugupidamisel põhineva partnerluse raames.

4. ( - Pirms balsojuma: Hans-Peter Mayer referents. - (DE) Priekšsēdētāja kungs, dāmas un kungi, turpmākajās trīs kodifikācijās ir iekļauts jauninājums tajā ziņā, ka mēs balsosim arī par Parlamenta, Komisijas un Padomes juridisko dienestu kopējiem priekšlikumiem. Šī ir pirmā reize, kad Parlaments balsos par to pašu tekstu, par kuru balsos Padome. Nerunājot par šiem balsojumiem, kurus es atbalstu, es gribētu norādīt, ka mēs regulējam jautājumus, kurus nevajadzētu regulēt Eiropas Parlamentam. Tā nav lēmumu pieņemšana, paturot prātā iedzīvotājus; tā tikai padara mūs smieklīgus plašas sabiedrības acīs, kad mēs izstrādājam tiesību aktus, piemēram, par apgaismes ierīču un gaismas signālierīču uzstādīšanu lauksaimniecības un mežsaimniecības riteņtraktoriem. (Skaļi aplausi). Būtu daudz loģiskāk pieņemt direktīvu par traktoriem, nosakot vispārējas prasības un garantijas. Detalizētu informāciju varētu norādīt standartos. Eiropā pastāv Briselē izveidotā Eiropas Standartizācijas komiteja (ESK) un Eiropas Elektrotehniskās standartizācijas komiteja (Cenelec), kas arī atrodas Briselē. ESK un Cenelec locekļu skaitā ir trīsdesmit valstu standartu organizācijas, tostarp visu ES un EBTA valstu organizācijas. Šis princips pieņemt vispārējas direktīvas, kurās ir atsauce uz Eiropas standartiem, jau ir piemērots vairāk nekā 25 citās nozarēs. Kāpēc gan mēs nevarētu to piemērot arī traktoriem? Es pieņemu, ka klātesošais komisārs G. Verheugen domā tāpat. Mēs vēlamies labāku regulējumu, un mums Parlamenta deputātiem ir jārāda labs piemērs. (Aplausi)

Sakharovprisen 2010 (meddelelse af vinderen) Formanden Jeg kommer netop fra formandskonferencen. Det er mig en stor glæde og ære at kunne informere om de meget vigtigste resultater for os alle. Vi kæmper for menneskerettigheder her i Parlamentet på vegne af 500 mio. mennesker. Efter en omfattende forhandling i dag med brede og dybtgående drøftelser besluttede formandskonferencen at tildele Sakharovprisen 2010 for tankefrihed til Guillermo Fariñas. (Bifald) Guillermo Fariñas er en uafhængig journalist og politisk systemkritiker. Han var parat til at ofre og risikere sit eget helbred og liv som pressionsmiddel for at opnå ændringer i Cuba. Han brugte sultestrejker som protest mod og udfordring af den manglende ytringsfrihed i Cuba, og gav udtryk for de håb, som alle dem, der bekymrer sig om frihed, menneskerettigheder og demokrati, nærer. Jeg håber at kunne overrække prisen til ham personligt her i Strasbourg i december, hvilket ville være et stort øjeblik for Parlamentet og for alle cubanske samvittighedsfanger. Jeg håber inderligt, at en anden cubansk prisvinder fra 2005, Kvinder i Hvidt - Las Damas de Blanco - vil kunne modtage prisen personligt sammen med Guillermo Fariñas. Lad mig tilføje, at alle kandidaterne var fremragende set i lyset af vores holdninger til menneskerettigheder og kampen for disse verden over. Vi kan lykønske dem alle, men vi måtte vælge, og der var ikke nogen anden mulighed. Jeg vil gerne understrege, at vi har mange vindere over hele verden, og vi støtter dem alle. Lad os sige det endnu en gang. (Bifald) Marie-Christine Vergiat (FR) Fru formand! Jeg vil gerne fremsætte en bemærkning til forretningsordenen. Jeg mener, at den måde, hvorpå beslutningen om Sakharovprisen er blevet truffet i år, er skandaløs. Som jeg ser det betyder politiske valg mere end det faktiske forsvar for menneskerettigheder. (Bifald) Det er tredje gang i Sakharovprisens historie, at den tildeles til en cubaner. Jeg skal være den første til at beklage truslen mod menneskerettighederne i Cuba. Jeg har ingen forbehold her. Jeg har altid kæmpet for beskyttelse af menneskerettigheder uden forskel. Men jeg mener at tildeling af Sakharovprisen til en cubaner for tredje gang i dens 20-årige historie er meget, og vi sender et politisk signal, som devaluerer Sakharovprisen. Derfor opfordrer jeg til, at beslutningen om, hvem der skal modtage Sakharovprisen, træffes ikke blot af formandskonferencen, men af Parlamentet som helhed. (Bifald) Formanden Det næste punkt er afstemningstiden. (Resultater og andre oplysninger vedrørende afstemningen: se protokollen)

Approval of the Minutes of the previous sitting President The Minutes of the previous sitting have been distributed. Are there any comments? Gollnisch Madam President, I see from Item 13 of the Minutes, entitled 'Communication of the announcement of the removal of Mr Le Pen from office' , that you presumed to speak on behalf of Parliament, and that the chairman of the Committee on Legal Affairs presumed to speak on behalf of that committee. I would simply like to point out that Parliament was not in itself called upon to give an opinion. As for Mrs Palacio' s interpretation of events, I have a great deal of respect for the chairman on a personal level but none at all for her interpretation, which derives from a prior decision by the Committee made when it chose to postpone ruling on this issue. While the Council of State was in the process of examining the appeal lodged by Mr Jean-Marie Le Pen, the committee in no way refrained from discussing the consequences of this appeal, nor even from assessing the decision taken. This situation seems to me all the more serious since while French law expressly stipulates that a ruling from the Council of State concerning a Member of the European Parliament must be given in plenary session, it was only pronounced in this case by two sub-sections, which constitutes a serious breach of Mr Le Pen' s rights. As a result, I consider that Article 7(4) of our Rules of Procedure has not been respected. President Mr Gollnisch, I can assure you that procedures have been respected absolutely, in both the spirit and the letter of Article 12(2) of the Act of 20 September 1976. The only issue open to debate is whether or not I should have taken note of the decree terminating Mr Le Pen' s mandate as soon as the French government notified me of it. As you know, the Committee on Legal Affairs advised me to wait for the decision from the Council of State, which I did. However, everything was done exactly by the book, and in conformity with the Rules of Procedure. Gorostiaga Atxalandabaso Madam President, the Minutes state that I spoke on the situation in Spain. I spoke on the repression in Spain and the situation in the Basque country, which is totally different. I would not speak about ETA terrorist acts and say I am speaking about the situation in Spain. This has not been fairly reported in the Minutes. I would say that I spoke on the situation in the Basque country and about the Spanish Government' s repression. You can check it in the verbatim report of proceedings. Martinez Madam President, I speak with regard to Item 14 of the Minutes on the waiver of Mr Pacheco Pereira' s parliamentary immunity. We opposed this waiver, Madam President, which answers the question that you were just asking, in the name - to quote from Paragraph D of Mr MacCormick' s report - in the name of the "independent nature of European parliamentary immunity compared with national parliamentary immunity" . I would remind you that the Greek word for such independence would be 'auto nomoi' , which means 'having its own laws' , and as the rapporteur says "its own rules" . It follows that, if the Parliament has its own rules concerning the waiver of parliamentary immunity and if its discretion is not limited when the national authority requires that immunity be waived, then it is even more true that, this being so much more minor an issue, it also has its own rules when it is required to terminate a Member of Parliament' s mandate. It has its own laws, its 'autonomy' , it has discretionary powers and its discretion is not limited. Yesterday, Madam President, you had discretionary powers, as did Parliament, and there were no limits on this discretionary power. That was the legal error on your part, Madam President. President Mr Martinez, you have jumped the gun on the vote on the report concerning Mr Pacheco Pereira. I would remind you that the vote is to take place at 12.30. (The Minutes were approved) Helmer Madam President, on a point of order. Following the Danish referendum will you now write to the Danish Prime Minister to congratulate the Danish people on having struck an historic blow for freedom, democracy and the nation state? The euro was meant to symbolise the strength and unity of Europe ... (The President cut off the speaker) President This is not a point of order, Mr Helmer. At least in this case, that is very clear. Informal European Council in Biarritz (13/14 October 2000) President The next item is the statements by the Council and the Commission on the Informal European Council in Biarritz, held on 13 and 14 October 2000. Moscovici Madam President, Commissioner, ladies and gentlemen, it is my pleasure to return to this House - as the French Presidency undertook to do on 3 October - to present the results of the Informal European Council in Biarritz to which, Madam President, you, as ever, made a highly valued contribution. As I have mentioned previously, most of the time available was taken up with the institutional reforms currently being examined at the Intergovernmental Conference, which I think was as it should be, and I will therefore begin with them. As to the IGC, I believe that work at ministerial level had already progressed as far as it could before Biarritz, and this Informal Council thus came at the just the right time to consolidate certain advances and to lay down guidelines for the final phase of the work, on which we have now embarked. At Biarritz we established, first of all, and I believe that this is fundamental, a general consensus on the need to bring about an ambitious treaty at Nice. I have christened this the 'Biarritz spirit' . Next, tangible progress was made on qualified majority voting and closer cooperation. Lastly, there came what I will call the opening up of a substantive debate at the highest level on the two most sensitive issues: the re-weighting of votes and the Commission, which has enabled us to truly enter into discussions on these two tricky issues. Let me expand on the issue of qualified majority voting. A fairly broad consensus was reached on over half of the items under discussion, while ways of arriving at potential solutions to sensitive issues were also outlined. Thus, while certain deep-seated reservations persist concerning taxation, some form of progress will still be possible thanks to the technical adjustments that the Presidency is to look into with the help of the Commission. We have established that there is a clear desire to open up to cooperation in the area of combating tax fraud, and this is no small thing. I feel that we should also be able to make headway in the field of social affairs, on the proviso that we do not tamper with the principles that underpin the various national social security systems, which gives us some room for manoeuvre. Progress will also be possible in the field of external trade policy, but only when we find a way of dealing with the most sensitive issues on a specific basis and also avert a backdoor extension of Community competences. In the field of justice and home affairs, I am optimistic that a solution will be found concerning judicial cooperation in civil cases. On the other hand, issues relating to asylum, visas and immigration are still proving much more sensitive. Lastly, certain other problems remain, not least in the field of non-discrimination and the environment. Significant progress has thus been made even if certain advances still have to be consolidated. Concerning closer cooperation, all the Member States now agree on the value of this and acknowledge the need to inject flexibility into the arrangements for putting it into practice. Equally, they are all in agreement that these arrangements must remain open and accessible, that there is no question of moving towards a two-speed Europe, that the institutional framework of the Union must be respected and thus, in particular, the role of the Commission and that of the European Parliament, and, lastly, that there is a need to preserve the Community acquis, which is to say the internal market and cohesion policies involving closer cooperation. Finally, in the field of foreign, security and defence policy, I believe that specially tailored measures must be pinpointed in order to cater for the specific nature of the issues involved. Concerning the Commission and the re-weighting of votes, two issues which are closely interrelated and politically charged, the discussions revealed a consensus on the need to make the Commission stronger and more effective. Having said that, I must admit that not a great deal was actually said, because there remains a very marked rift over how this is to be achieved. Some Member States advocate setting a definitive ceiling on the number of commissioners, in tandem with a rotation of posts among the Member States on an equal footing, while others champion a system of one Commissioner per Member State, without ruling out the possibility of a radical restructuring of the college. Both options remain on the table, and must be assessed in the light of their potential for ensuring that the common interests of the Community are safeguarded. Concerning the weighting of votes, the two well-known systems also remain on the table: a simple re-weighting, in favour of which a narrow, very narrow majority is emerging, or a double majority system, but with alternative options, a double simple or double re-weighted majority, in other words a type of 'demographic safety net' . It is clear that we will only be able to take a decision on these issues after negotiations have come to a close; nevertheless, discussions based on detailed proposals must continue in order to prepare for the final decision at Nice. Work will now continue in a very intensive manner up to Nice, on the basis of the informal guidelines adopted by this European Council. We thus have a little under fifty days left. The preparatory group therefore met yesterday to work on qualified majority voting and on closer cooperation, on very concrete bases. It also went into greater detail in its work on amending Article 7 of the Treaty in accordance with the positive guidelines laid down at Biarritz. The preparatory group is to play a full role up until 19 November, the date of the next ministerial level meeting. We will therefore hold a total of six ministerial-level working sessions between now and Nice. Four of these will be mini-sessions and two will take the form of a conclave, and we expect to turn all these occasions to good account in order to keep alive the Biarritz spirit. Finally, a word on a related subject, but one which I know to be of fundamental importance for the European Parliament: the Charter of Fundamental Rights. I can tell you that the European Council unanimously commended the quality of this text, which can therefore be formally proclaimed at Nice in the form that it was transmitted by the Convention. The matter of its incorporation into the Treaties was quite rightly not dealt with at Biarritz. It is nevertheless clear that the majority of Member States are not yet prepared to do this, and it is my belief - this is not my wish, but simply my impression - that it will only be possible to formally raise this issue further down the line. I will now turn to international issues, which were also very much to the fore at Biarritz. You will all be aware of the events that were going on at the time this Summit was held with, on the one hand, the situation in the Middle East, and on the other the political changes in Serbia, which found expression in the visit to Biarritz by the new President of Serbia, Mr Kostunica. I will not dwell on the events in the Middle East. I will simply point out that, right from the outset, the European Union has called on both sides to strive to put an end to the violence, to reopen dialogue and safeguard what had been achieved at Camp David, and the Biarritz European Council called both sides to a summit meeting. The European Union continued to make its voice heard, the voice of reason and conciliation, at Sharm-el-Sheikh, where it was represented for the first time by Mr Solana, the High Representative for the CFSP - a fact that I would emphasise as I do not subscribe to the opinion that Europe is playing a diminished role in the Middle East, but actually one that is becoming gradually more important again. Unfortunately, it has proved impossible since Sharm-el-Sheikh to implement the agreement worked out there, and the tensions on both sides remain considerable, to say the least, with the European Union therefore monitoring the situation with the greatest of vigilance. We must recapture the spirit that reigned in the Oslo Agreements, and this is the ambition of this Presidency, all the Member States, the High Representative, and the Commission and Parliament. The second event that stood out at Biarritz, for the right reasons this time, was the return of democracy to Serbia and, more than this, the repercussions of the political changes in Belgrade on relations between that country and the European Union. I am sure that the events leading up to the investiture of Vojislav Kostunica will still be fresh in your minds. This investiture and these events have seen a completely new political order being installed in the Federal Republic of Yugoslavia, opening the way to the democratisation of the country and, let us hope, a more widespread reconciliation in the Balkans. The European Union has honoured its commitments and responded to this political turnaround at the meeting of the General Affairs Council on 9 October, at which it decided to lift the sanctions, including the oil and air embargoes, imposed on the Federal Republic of Yugoslavia in 1998, with the exception of course of sanctions directly aimed at Mr Milosevic and his entourage. President Kostunica therefore accepted the invitation from the Presidency to go to Biarritz and have lunch with Heads of State and Government. At the joint press conference he held alongside the French Presidency, Mr Kostunica expressed his heartfelt joy at being welcomed into the European family, for this is exactly what is happening. The Federal Republic of Yugoslavia will, of course, very soon benefit from the instruments that have been set in place by the Union to cover the entire Balkan region, beginning with the CARDS programme and also the activities of the European Agency for Reconstruction. Furthermore, the General Affairs Council confirmed the Union' s intention to contribute to re-establishing navigation on the Danube and to actively participate in modernising infrastructures in the Federal Republic of Yugoslavia within a regional context. Moreover, without prejudice to a needs assessment and the coordination of economic and financial assistance to the Federal Republic of Yugoslavia, which are to be the joint responsibility of the European Commission and the World Bank, the Biarritz European Council decided to grant the Federal Republic of Yugoslavia initial emergency humanitarian aid totalling EUR 200 million. Lastly, and I will end here - this is without doubt the most important decision in the medium and long term - the Union has decided to provide this country with a political prospect by proposing that it conclude a stabilisation and association agreement along the lines of those currently being negotiated with the other countries in the same region. It was precisely with this in mind that President Kostunica was invited, as you will be aware, to take part in the summit meeting between the European Union and the countries of the western Balkans, which is to be held in Zagreb, at the instigation of the President of the French Republic, on 24 November. These are the issues that can be singled out concerning the developments and situation in Serbia and their repercussions for the Union. I feel that the important thing was for the Union to very swiftly communicate to this country not only a tangible message of encouragement but also, and I would stress this point, the political prospect of its full and comprehensive integration into the European family. I believe that this message has been clearly given. We can only hope that the process of democratisation is able to continue under optimum conditions. These, in a nutshell, were the results of the Biarritz European Council which was, and I say this in all sincerity because I believe it to be true, highly productive and therefore of great value to the step forward that the Union is of course still to complete. Barnier Madam President, I would now, in turn, like to give the Commission' s impressions following the Biarritz European Council, to which you, Madam President, made an active contribution, along with another eminent member of this House, Mrs Méndez de Vigo, who presented the results of work on the Charter of Fundamental Rights. The President-in-Office of the Council, Mr Moscovici, has spoken of something that he has dubbed the 'Biarritz spirit' . One might talk of the Biarritz spirit or frame of mind, and also the climate at Biarritz. Ladies and gentlemen, I can truly say that the climate in which discussions took place genuinely matched the climatic conditions that prevailed in Biarritz for the two days we were there. The weather was cloudy and windy but it was, all things considered, an invigorating climate and, I felt, just the type of dynamic climate that we needed at that stage of the discussions, in which I myself noticed many stumbling blocks, far more stumbling blocks than can always be explained away by the delicacy of the issues. We needed this invigorating climate, as Mr Moscovici has said, and I too sensed among the Heads of State and of Government a very solemn air of collective and historic responsibility at this historic juncture for European integration. There seemed to be a genuine sense of purpose and, in any event, the will to achieve real reform at Nice. Much has been said, in the press and elsewhere, of the rift between larger States and smaller States, or less populous countries. These divergences of opinion are a fact. Everyone is conscious of them, but there is none of the hostility which is sometimes described. In this connection, I would prefer to talk of a moment of truth in the debate, rather than a moment of crisis. Above all, I would like to say, as someone who has, from the start and on a daily basis, been involved in these discussions as one of the workmen, alongside your representatives Mr Brok and Professor Tsatsos, that this rift is not the only one that might exist between large and small States. It is not even, it would seem to me, the central issue in these discussions if one recalls, and this is something that must be remembered and recalled, that ever since the process of European integration began, there has never been a case, either in the Council or within the Commission, of large countries forming a coalition against small countries, or of small States forming a coalition against large countries. This runs counter to the spirit of the Community. As regards my feelings on this matter, I am aware of and understand the sensitivity of the issues that the Minister has described, issues which directly relate to the position, the role, and the influence of each country. I perceived this sensitivity during the visits I made to each of the Member States, and also last week in Athens, with regard both to the Commission, with each country concerned at the position that would be assigned to it, and to the voting system, with each country concerned at the number of votes it is to have in the Council. Ladies and gentlemen, we must find a solution to these two issues, which will in fact only be resolved when negotiations are complete, and on which we must reach total agreement if that agreement is to mean anything at all. With regard to the Commission, a solution must be found that preserves its effectiveness, its credibility, and if possible its collegiate nature. With regard to the voting system, we must find a solution which respects - as both the Commission and the European Parliament have proposed - the twofold legitimacy of, on the one hand, the Member States and, on the other, the peoples of Europe. But if I had to tell you spontaneously and very sincerely how I felt, I would say this: regardless of the sensitivity of these issues - the composition of the Commission and the voting system - they cannot be used as criteria for assessing whether Nice is a success or a failure. The success or failure of the Nice Council will depend on the ability of the Heads of State and Government, and on the ability of Parliament and the Commission, as parties to the negotiations, to preserve or consolidate the Community model. In saying this, ladies and gentlemen, I have in mind a number of points that are still under discussion. Whether the Community system is preserved or weakened will depend on the scope of qualified majority voting and thus of codecision being extended to cover real issues. That is my first point. The preservation or strengthening of the Community model will be assessed on the basis of whether we have been able to resist the temptation felt by some to call into question the exclusivity of the Commission' s powers to initiate legislation. I am referring here to Article 250, for which some would like to introduce qualified majority voting. The preservation and consolidation of the Community system will be assessed on the basis of whether the Commission has been reserved a fitting role in closer cooperation, and not only as concerns the first pillar. The consolidation of the Community system will be assessed on the basis of whether the role of agencies has been allowed to develop to the detriment of the regulatory authority that belongs to the Commission. That, ladies and gentlemen, from my viewpoint as someone who, let me repeat in all modesty, is one of the humble workmen in these discussions, is what I say and think is the way to gauge whether or not genuine reform has been achieved in Nice. I would like to follow what the Minister has said by quickly touching on some of the points that I have just mentioned. Qualified majority voting: I would stress that the issue is not really about how many fields could be changed from unanimity to qualified majority voting. The real issue is the status of these fields, and the great merit of the Biarritz Summit will have been that of defining the most problematic areas and encouraging us, or authorising us, to find technical solutions for taxation issues, or in any case for the small section of taxation policy, or of social protection, which relates directly to the internal market. There is a need to reassure those who are worried that under no circumstances will the sovereignty of the Member States in taxation matters be challenged, and to also tell those who have worries that the idea is not to merge social protection systems, especially from the bottom up, but simply to see to it that the common market and the single market run smoothly within an enlarged Europe. Trade policy, asylum and immigration, cohesion policy, environmental policy: in each of these fields several approaches to solutions have been sounded out and, as early as yesterday morning, the group of representatives was back at work. Following on from what Mr Moscovici has said, I would like to state that the Commission is no mere bystander in this work. It is playing its part and is ready and willing, alongside the Presidency, to seek out the fairest solutions. Ladies and gentlemen, we must quite simply see to it that from now on we keep alive the spirit and climate of Biarritz as regards these qualified majority voting issues. Naturally, as regards all these areas, where the transition to qualified majority voting is involved, I would like to reiterate our intention to extend codecision where legislative matters are concerned. As Mr Moscovici has said, genuine progress has also been made concerning closer cooperation. It is interesting to note that many delegations feel that we have to turn this progress on closer cooperation to good account, and this is along the lines of what I was saying earlier, in order to strengthen the role of the Community institutions - the role of the Commission, but also that of Parliament. I feel that the fundamental demands made by Parliament and the Commission will be met or honoured, and that on this point we will manage to secure the abolition of recourse to the European Council, which is to say the right of veto, along with a lowering of the quorum to one third, or eight, of the Member States in Community matters. It was made eminently clear at Biarritz that closer cooperation would constitute an additional force for integration and not an instrument of exclusion. I also feel that an agreement could be reached on another theme, on Article 7, taking as a basis or as pointers the proposals that the Commission itself made to provide for vigorous Community dialogue on legal matters, and Community and political control of crises situations in which we might find ourselves due to the stance that one government or another adopts with regard to our common values. Mr Moscovici has spoken of the Charter. In drafting this instrument, work of high quality has been carried out in an original and intelligent manner. I feel that it will go on to be proclaimed at Nice, and this already marks a great step forward. We cannot stop there and at Nice we will need to envisage ways of addressing the place that this Charter is to have within the Treaties. Let us not wait until after Nice to consider the post-Nice scenario regarding a number of issues of a constitutional nature: that of the role of the Charter, and thus of the formal consolidation of citizens' rights, that of the simplification of the Treaties, on which we have worked with the Institute of Florence, that of the clarification or focussing of competences, so that we can finally say who is doing what within the European Union, what the Union is or is not doing, or what it should stop doing. These are issues that we do not have time to deal with thoroughly prior to Nice, but they must be raised and would perhaps merit in-depth attention after Nice. Ladies and gentlemen, there are still a great many thorny issues in these complex negotiations which can only be resolved by universal agreement. I would like to confirm that the Biarritz spirit or the Biarritz climate would seem to me to have been primarily one of determination. We are still some way off an agreement, but I would like, as regards the determined support the Commission offers you, to give a clear reminder, if there could be any doubts, concerns or questions surrounding this, that the Commission will strive to the very last minute - you can count on me - to set itself very ambitious targets for the Treaty of Nice in these negotiations, so that we will not simply be concluding the negotiations at Nice, but first and foremost ensuring their success. Madam President, I will quickly mention some other issues, if I may, to confirm or expand upon what the Presidency has said. First, Serbia. Everyone here has been deeply moved and heartened by the move to democracy in Serbia - firstly by the will of the people of Serbia and by the election of President Kostunica as President of the Yugoslav Federation. This is what has caused the European Union to radically alter its policy in respect of Serbia. I must say that President Kostunica' s visit to Biarritz was an important and moving event which marked the return of Serbia to the European fold. In more practical terms, we announced that emergency aid totalling EUR 200 million had been allocated to Serbia, and the Commission is soon to present a package of emergency measures that will cater for the country' s priority needs as winter approaches. Besides the emergency aid, there can be no doubt that Serbia will also need, as Mr Moscovici has indicated, more comprehensive support, which will be implemented in association with the World Bank and the EIB among others. The key thing, here as elsewhere, I feel, is to consolidate democracy. The President-in-Office of the Council mentioned about the Middle East. I will not dwell on this issue except to remind you that the European Council adopted a declaration that exerted pressure on both sides in the conflict to actually meet at Sharm-el-Sheikh. This meeting did indeed take place. We are aware of what was achieved there and we too feel that it was important that Javier Solana, the European Union' s High Representative, should play an active part in these talks. I would like to conclude by mentioning two issues that are of concern to this House and which have spurred the Commission to take action - crude oil and maritime safety. These issues were also dealt with at Biarritz. The Heads of State and Government welcomed the proposal from the Commission, presented by Loyola de Palacio, for a global strategy on oil reserves and oil prices. The President of the Commission, Romano Prodi, took the opportunity to emphasise, above and beyond the content of this Communication, the vital importance of Russia to this debate, and suggested that we discuss this issue thoroughly at the forthcoming summit meeting between the European Union and Russia in Paris on 30 October. Lastly, on the subject of maritime safety and the lessons to be learned from the Erika disaster, a few months ago the European Council ratified the guidelines we had proposed, and which were presented to you, on Community strategy in the field of maritime safety. As you know, these centre around three basic objectives: stepping up inspections of ships in port, stringent monitoring of classification societies and implementing a timetable throughout the Union for replacing single-hulled oil tankers. The French Presidency is determined to carry through the necessary reforms in this field before the year is out and, on the basis of the proposals from the Commission, to inject fresh impetus into this area at the Nice European Council. (Applause) Poettering Madam President, Commissioner, Mr President-in-Office of the Council, ladies and gentlemen, Commissioner Barnier provided a detailed commentary on the weather in Biarritz in his consummately diplomatic speech - I would describe it as an informal summit of light and shade. I welcome the invitation extended to the freely elected President of Serbia, Mr Kostunica, and I would expressly like to thank the French President, Jacques Chirac, for this invitation, because it signalled that we Europeans are on the side of a democratic Serbia which is developing in the right direction, and that the newly elected President has the support of the European Union. This was a positive signal. Also to be welcomed was the fact that the Heads of State and Government assented to the Charter of Fundamental Rights, but I must also ask you to consider, Mr President-in-Office, how it was possible to achieve this. The reason is that this Convention on Fundamental Rights worked so well under the chairmanship of Roman Herzog, which shows that a convention is more capable of reaching an outcome in a short space of time than an Intergovernmental Conference, consisting to an extent of national officials who try for weeks and months to achieve an outcome. Another point of criticism - but the weather can always improve - is that we have quite obviously failed to make any progress to speak of when it comes to majority decisions in the Council of Ministers. I hope, Mr President-in-Office, that this will happen in the next few weeks. As far as we are concerned, the key criteria for judging the success of the Intergovernmental Conference are whether majority decision-making is to become the fundamental decision-making principle in future, and whether the European Parliament is to be accorded the status of co-legislator in all such matters. Commissioner Barnier, I urge you to speak to President Prodi, who had to be in China today - we fully understand that - because we find it irritating that, for the second time now, Commissioner Verheugen has made annoying comments and given the impression that majority decision-making is not absolutely crucial to the enlargement of the European Union. The Group of the European People' s Party and European Democrats is all for the enlargement of the European Union, but it must also be capable of enlargement, which is why majority decision-making in the Council of Ministers must become the fundamental decision-making system. Turning now to the position of the large and small countries. It bothers me to see certain large countries saying to the small countries: 'If you insist on each Member State of the European Union having one representative in the Commission, then you, the small countries, will impede the enlargement of the European Union' . What a cynical argument to use! The small countries are not there to take orders from the large countries of the European Union. We often hear certain countries speak of the Commission' s efficiency and ability to act, and they are quite right, but it is precisely these countries that put their case to the new secretariats, and so one is bound to wonder whether they are really in earnest when they talk in terms of the improved efficiency of the European Commission. When the German Chancellor - and I say this without wishing to be the least controversial, because this concerns a key European issue - says there should be a system of rotation within the Commission and the Federal Republic of Germany need not necessarily be represented in the Commission, then although this might sound magnanimous at first glance, it would be a dangerous path to go down. After all, the Commission needs the support of all the countries, be they small or large, and it would therefore be unacceptable for the largest Member State not to be represented in the Commission, since all countries should have the right to have their say in the European Commission. Commissioner Barnier, we are on your side! Indeed you cut a very impressive figure, with your personal political background, being a proponent of a European Community in the fullest sense. As the Group of the European People' s Party and European Democrats - and the whole group is united in this - if we manage to achieve the enhanced cooperation we are aiming for, and which we endorse, then we will resist any temptation to complete this process outside the Community framework. We want the Commission to be involved in these efforts to enhance cooperation, and all matters pertaining to enhanced cooperation must be debated, discussed and decided here in Parliament. In this sense, we will be an advocate for Europe. Mr Moscovici, you said - or this is what it says in the German translation at any rate - that in matters of external trade policy - and this is a good example - there is a need for specially tailored measures. No, we do not want specially tailored measures for foreign trade policy because this is a key aspect of Community policy, with all that foreign trade policy issues imply, and I would urge you to see to it that the French Presidency makes foreign trade policy a key aspect, in fact the key aspect of Community policy. We have a little while to wait before the Nice Summit. I wish you every success in the next few weeks leading up to it. It is a bad sign, President Moscovici, when the Prime Minister of France speaks for 45 minutes on French television, as he did last Thursday, sets out his policies, and does not even mention the word Europe, not once. It would be quite depressing enough if this were to be any Prime Minister, but it is unacceptable for it to be the Prime Minister of the very country that is holding the Council Presidency. On a final note, allow me to say this: Mr President-in-Office of the Council, we wish you every success! We are absolutely genuine in our sentiments because this concerns our Europe, and can we please not leave it to the technocrats to complete the European process; instead, let us acknowledge that Europe is a matter dear to our hearts. Therefore, the Nice Summit will do more than address the purely technical aspects of the process, because what is important is for the European Union to retain the ability to act, and we must set out on this great adventure of enlarging the Union to include the countries of Central and Eastern Europe, so that hopefully, when the next European elections take place in the year 2004, the first Central European countries will be able to take part. (Applause) Barón Crespo Madam President, Mr President-in-Office of the Council, Commissioner, ladies and gentlemen, the moment of truth has arrived. We have to make decisions in Nice to avoid endangering enlargement, which is our main priority. The President-in-Office of the Council has spoken of the spirit of Nice. We must not kill the spirit of Nice with boredom, and we therefore have an essential priority in the remaining 50 days: to bring negotiations to a political level. It would be better if this were done publicly as in the case of the Convention, but in any event, we cannot once again restructure the Intergovernmental Conference, which has been treading water for nine months without making any progress at all. With regard to the report by the President-in-Office of the Council, Parliament has no essential criticisms. We can be nice for once. There is one basic issue, however, that I would like the President-in-Office of the Council to clarify. The Commissioner has talked about qualified majorities and codecision. The President-in-Office of the Council has not. Our understanding is that the relationship is automatic: anything voted upon by qualified majority in the Council must immediately also be subject to codecision with Parliament. I would be grateful if the President-in-Office of the Council could clarify this point. Secondly, I would also ask him to clarify for the Assembly whether the distribution of seats in Parliament is currently a topic for debate at the Intergovernmental Conference, because here we are doing nothing but criticise the Council - which sometimes gives us ample cause for criticism - but we must not neglect our own responsibilities. I have already publicly condemned, here in this Chamber, our inability to distribute the small increase to 700 seats. I think we can also set an example, as we have done in the past, by distributing between large and small countries. I also think that we are not currently fulfilling our responsibilities if we are not capable of solving this problem. I am particularly addressing the groups that are blocking this decision in Parliament, starting with the Group of the European People' s Party (Christian Democrats) and European Democrats. Then there is the matter of the Charter of Fundamental Rights. If we all agree that the Charter is a very important document, which we all support and which, furthermore, is a symbol of collective identity, I cannot understand what we are going to do with the Charter. Are we going to keep it in a box? Are we going to save it for a rainy day? In my opinion, it should be the frontispiece of a future Constitution, but at the moment, what we could do and what could easily be achieved in Nice, is to include the Charter in the Treaty by means of an extremely simple link: Article 6(2) of the Treaty on European Union. I would ask the Commission and the Council to make a statement on this matter. This is an important topic for current and future Member States. In this respect I would also like to address my colleagues in the European People' s Party - and I would ask Mr Poettering to listen to me - because what we advocate in this Assembly, we should also advocate outside it. It is also absolutely unacceptable that Mr Berlusconi' s party in the Italian Parliament voted against this Charter and that a Member of this Assembly used coarse, pre or post-fascist language in relation to the Charter. We must be coherent and uphold the Charter here and in our own national parliaments. We must do so because these values are essential for everyone. In this respect, I would also ask that a clear announcement be made regarding the proposal we are making, as we believe it makes political sense. In conclusion, Madam President, two final comments regarding fundamental matters of external policy. On the one hand, the presence of President Kostunica was an historic event. The important thing is that we help the Balkans to achieve stability, not instability. To this end, I believe that we should apply the same standards to all. We cannot ask Croatia to cooperate with the International Court and not demand the same of the Federal Republic of Yugoslavia. We must find money - and here the Council has responsibilities - to assert our community of values and create a balanced, stabilising policy in the Balkans. With regard to the Middle East, it is clear that one of the causes of the situation - not the only cause, as this matter is far more complex - is that the European Union in the past was vetoed as a potential mediator. The step that has been taken should be applauded, although it was in a situation in which responsibilities had to be shared. I believe that we must honour our commitment in one of the most tragic situations we are experiencing today. Duff Madam President, firstly I praise the European Council for accepting the draft Charter as definitive. From what we know of the performance of the Prime Ministers and Presidents at Biarritz on the trickiest questions of Treaty reform, the Charter will probably become the greatest trophy at Nice. So why is the French Presidency trying to suppress the question of the installation of the Charter within the Treaty? President Chirac, with his usual capacity for surprise, said in his press statement that the Charter' s legal status would be a question for the Swedish Presidency. What does that mean? What on earth is Sweden supposed to achieve that France cannot? Surely it is for the European Council at Nice to consider whether the Charter should be inserted inside the Treaty. That is what the IGC is for. I would urge the French Presidency quickly to reassess its position on that central point. Maes Mr President-in-Office of the Council, Commissioner, the enlargement of the Union is a means of increasing stability and safety in Europe and of promoting tolerance and democracy. However, it is just as vital that there is reform of the Union' s institutions so as to ensure that the stability of the Union itself does not go under in a climate of indecisiveness on the one hand and public indifference and repugnance on the other. This would require majority decisions in the Council to become the rule, and likewise, codecision for Parliament, in agricultural matters, for example. I welcome the declaration of fundamental rights, but it has to be improved in order to better accommodate the citizens' expectations, and it has to form part of a European constitutional process. It must be integrated in the Treaty. The development of a credible and democratic Europe requires more involvement from the citizens, the regions, the small and large Member States, more decisiveness on the part of the Commission and a reinforcement of the role of Parliament, but especially the will of the Commission to play its role on behalf of the Union, and this is what we failed to do in the Middle East, for example. Peace must be achieved for the sake of those killed, especially on the Palestinian side and, in order to recover the spirit of Oslo, we must go back to basics. Israel is entitled to peace and safety but the Palestinians, who had to give up a large part of their land for this, are entitled to their own state, as enshrined in UN resolutions 242 and 338. The election of Mr Kostunica is without a doubt a sign of hope to all democrats, but at the same time, the issues of future stability push themselves to the fore in Kosovo, Bosnia and Herzegovina, for peace in the Balkans is fragile and we will need, with immediate effect, to have the means at our disposal to secure reconstruction and future stability in a democratic process. Ainardi Madam President, President-in-Office of the Council, Commissioner, while progress has been made on closer cooperation and the extension of qualified majority voting, deep-seated disagreement persists, as you yourself have underlined, concerning the composition of the Commission and the weighting of votes in Council. It is indeed a fact that there are still major differences of opinion between larger countries and the smaller countries, which fear the stronger countries setting up a type of cabinet. So, in speaking of the Biarritz spirit, I believe that in essence Biarritz reflects the complexity of the challenges facing the Union. I view it as expressing, along the line of other summits, even if it was an informal one, the contradictions that exist between social requirements and citizens' demands, the expectations of the peoples of Europe, and the free-market rationale that continues to hold sway in the European Union. There is a pressing need to work out a new design for an enlargement that unites rather than divides, that involves the candidate countries in the work of the Intergovernmental Conference and pays far greater attention to the social dimension of enlargement. I would therefore reiterate my Group' s commitment to a reform that guarantees balance between the European institutions and also between the Member States, and in doing so smaller countries being marginalised. A reform that also increases transparency and democracy and at last enables the general public to participate in the drafting of European policies. Biarritz also saw the unanimous adoption of the Charter of Fundamental Rights and, yes, there was indeed great ambition and a novel method. For the first time in a document of this type, civil, political and social rights were placed on an equal footing, with a commitment to establishing a Community of human values. I do not for all that share in the Presidency' s satisfaction, and can only regret the fact that the content of the Charter fails to live up to requirements and expectations, not least as regards social issues. I would also express the wish of my Group and of a good many NGOs to see the Charter evolve and continue to improve, in order to guarantee, amongst other things, more effective protection and rights for the citizens of the European Union, for employees, for the citizens of third countries and for the socially marginalised. The Council would truly satisfy the expectations of European citizens if it were to launch a widespread consultation of individual communities and national parliaments, culminating in a charter that genuinely met people' s needs. Finally, concerning international issues, I, like others here, am keen to hail the return of democracy to Serbia. It is very important, as part of the process that has started, for the Union to contribute to the reconstruction, stability and promotion of human rights in all the countries of the former Yugoslavia. Concerning the Middle East, all the signs following Sharm-el-Sheikh are that the peace process depends on certain undertakings being honoured, beginning with the full and comprehensive implementation of the UN resolutions, an end to Israeli colonisation of the occupied territories, the right of displaced Palestinians to return to their lands, and the recognition of a Palestinian state which has East Jerusalem as its capital. I too hope that Nice European Council is a success and welcome the fact that the peoples of Europe, and large numbers of associations, NGOs and trade unions are investing time and effort in preparing for it. Berthu Madam President, at the Biarritz Council we saw emerging, from behind the real or supposed quarrels between larger and smaller countries, a different but equally real type of rift between those who want to speed up European integration and those who want to preserve a design for a European Union that respects Member States and national democracies. The first group would seem willing to engage in ultrafederalism within a hard core of States, and the referendum in Denmark seems to have strengthened their convictions on this. My Group would like to warn them against this. By persisting in this approach, they would probably cut Europe in half, and even more surely would cut themselves off from their own nation. For the referendum held on 28 September was not simply an expression of the Danes' refusal to be run by a European superstate and their desire to preserve their national democracy. It also mirrored the feelings of many citizens in other Member States, even if these feelings are sometimes more abstract given the lack of a means to convey them. Were their voices heard at Biarritz? One might well doubt it, in view of the fact that the most clear-cut decision taken during the Biarritz Council was to proclaim the Charter of Fundamental Rights at Nice. The ultimate goal of this Charter, should it become binding, would be to strip each national democracy of the right to itself determine the rights and duties of its own citizens. Worse still, the major concern of those promoting the Charter actually seems to be how to make it binding without first having it ratified by the national parliaments. The decision that it will be proclaimed at Nice has already been taken solely by the European Parliament, the Commission and the Council. The Commission subsequently informed us, in its Communication of 11 October, that the Charter could be rendered binding through the case law of the Court of Justice, still without any say from the national parliaments. It will therefore have been possible to strip the nations of Europe of their most fundamental right without ever openly having asked their citizens for an opinion. It is thus impossible to claim that Biarritz genuinely listened to the demand, as expressed in the referendum in Denmark, that national democracies be respected within the Union. Dupuis Madam President, President-in-Office of the Council, Commissioner, ladies and gentlemen, I do not share Commissioner Barnier' s optimism about maintaining the Community system at Nice. It seems to me that we are moving in the opposite direction. We had a second pillar, then we had a third pillar, and now we are in the process of constructing a fourth pillar on defence, while a de facto fifth pillar also exists on economic and monetary union. On the other hand, the major points of balance between European institutions are slowly being broken down. We have a Commission that is weakened and, rather than dealing with such fundamental issues, Parliament is waxing lyrical on somewhat surreal themes, such as a charter that has absolutely no legal basis and which no authority will be entrusted with enforcing, when all of our fifteen Member States have their own charters of fundamental rights. While this Parliament holds forth on constitutionalisation, the real issue is - and I would stress this - that of the balance of power within the Commission. I cannot agree with you, Mr Poettering. The issue is one of not turning the Commission into a second Council by ensuring that each Member State is represented. The issue is that of turning the Commission into a genuine supranational body, an authority for the European Union. These changes can of course only work to the disadvantage of the smaller States, as might be suspected judging from the manoeuvring of some larger States, who are banking on scenarios for the reweighting of votes and the composition of the Commission and speculating on the future composition of the Commission in order to earn themselves a little extra room for manoeuvre with regard to reweighting. The real issue is that of giving the Commission, by means of elections, a genuine legitimacy that relates directly to the citizens. The only way to make Commission stronger is to have the President of the Commission elected by direct universal suffrage and also - why not? - the Vice-President with responsibility for external relations, in order to at last remove this area from the second pillar. This is the only way to restore a true balance between the various institutions of the European Union. But we refuse to talk about such things. We bring the question of the Charter of Fundamental Rights into our nation-oriented arguments, but fail to consider the fact that the future of Europe hinges on a Commission that is able to represent all its citizens and not the Member States as in the past, and one that has not been transformed - along the lines sketched out today - into a second Council, where all sorts of haggling become possible and no authentic expression of common European is able to emerge. We must therefore urge everyone to return to the roots of our Union, to have the courage that Giscard d' Estaing and Helmut Schmidt showed when deciding on the election of the European Parliament by direct universal suffrage in 1976 and in 1979, and to decide that in 2009 we will finally have a President of the Commission who is also the President of the European Union. Bonde Madam President, the Biarritz Summit was a breakthrough for reinforced cooperation. The heart of the matter is that the élites who are keenest on integration want to be able to make decisions without broad democratic support. There is no longer any need to take account of those countries in which referendums are required before sovereignty is handed over. In future, it will be possible to have proposals rejected in referendums and adopt them in any case. Any countries which vote against will sooner or later be pressurised into following suit. The pattern is familiar from cooperation on issues of legal policy. First of all, the pioneering countries implement a form of Schengen-style cooperation, and the legislation is subsequently transferred to all the countries. The most stubborn countries are made a special offer. They can have the legislation sent to them by fax without exercising any contributory influence. What they cannot do is avoid the legislation, no matter how many people vote no in the referendums. Elites in all the countries are also joining forces against their own voters. Those who stand apart from reinforced cooperation are really being given the same freedom as the back seat passengers in a car. Reinforced cooperation is like an eel trap. There is no way back, but only ever more integration, more centralisation and more Brussels, without the corresponding democracy. The Group for a Europe of Democracies and Diversities wants to see a freer and more flexible Europe in which there is no pressure to be a part of every development and which is characterised by democracy instead of regimentation: a Europe of democracies and diversity. Hager Madam President, I still remember well the pitying smiles of those delegates who favoured an ambitious agenda for the Intergovernmental Conference, when I suggested to them back in February this year that we could count ourselves lucky if it proved possible to find a solution to the famous Amsterdam leftovers. What stage are we at now, eight months on and with the Biarritz Summit behind us? Apart from hoping to make progress in the matter of extending qualified majority voting, in truth we have not made a great deal of headway. A new Treaty is just as distant a prospect today as it was eight months ago. Indeed it is clear that the question of the leftovers is going to be a fairly hard nut to crack. There is no prospect of any agreement to my mind. However, if no solution is found to the key issues, then it will not be possible for work which is at a more advanced stage - for example with regard to the reform of the European Court of Justice - to be included in a new Treaty. Similarly, the stock phrase used by the French, that it is better to have no treaty than a bad one, is unlikely to reinforce anyone' s faith in the attainability of an ambitious goal in Nice. Moscovici . (FR) Madam President, I would like to contribute to this debate by recapitulating on some of the interventions, rather than by replying to them. I have very little to add to what Commissioner Barnier has said, except perhaps to mention a slight difference of opinion over meteorology. The weather at Biarritz was in fact quite bad that weekend. I know the Basque coast very well and was rather disappointed for those participating. One might have expected somewhat better weather conditions, but I feel that the climate inside the European Council, at which I was present from start to finish, was a little better than the Commissioner has said. In this respect I would like to respond to what Mr Poettering has said about the rift between the larger and smaller states. It is true that we arrived at a juncture where marked differences of opinion were evident in the ministerial discussions. The intention of the Presidency was, on the contrary, to help ensure that this debate could go ahead in an open manner, in such a way as to enable us to move on from it, without the very same rift opening up again. Judging from the feedback on the most crucial discussion, the one that took place when the Heads of State and Government met for dinner, it did indeed force matters into the open so that solutions could then be sought. You can in any case rest assured, Mr President, that it is the genuine desire of the Presidency of the Council to seek out a compromise that suits everyone. Accordingly, the President of the French Republic, the President of the European Council and the French Prime Minister asked me to visit, before the President of the French Republic, the ten countries which are currently asking for only one commissioner. I immediately went to see the Belgian Prime Minister yesterday evening and moreover believe that he too can sense the Biarritz spirit. The determination to heal the rift between the smaller and larger countries is an integral part of this spirit. I do not, in this respect, share the feelings of the Chairman of the Group of the European People' s Party on the possibility of 'one Commissioner per Member State' . I am aware of the criticisms that you have addressed to the German Chancellor. I am no more qualified than you to meddle in German internal affairs, but feel that this position is extremely consistent and if I am not mistaken also moves into line with what the Commission wants. A strong and effective Commission means a Commission that has even greater legitimacy by virtue of representing the general interest of the Community, and not by dint of a perceived intrusion of the intergovernmental phenomenon into the way it operates. When we proposed a rotation on an equal footing, it was precisely to show that the idea was not to pit the smaller and larger countries against one other but that, in a Commission with a ceiling on commissioners, those countries which we incorrectly refer to as 'large' and those that we equally incorrectly call 'small' would be represented on a perfectly equal footing. This is the clear position of the French delegation, and this is clearly the preferable solution. What I noted in Brussels yesterday, was that an idea is beginning to gain credence, that of having one Commissioner per Member State, which will probably be adopted at Nice, perhaps placing a ceiling on the number of commissioners at a later date. I therefore believe that we will clear up this ambiguity and that we must do so while effectively ensuring that the Commission continues to be a strong body. In fact, as Mr Barnier has said extremely clearly, a Commission packed to the rafters and representing the Member States alone would lose credibility and legitimacy. I share the Commissioner' s views. The objective is truly one of strengthening the Community framework. In order to do this, I would reiterate, in the same vein as my response to Mr Prodi at our last meeting, that we must upgrade each of the institutions: the Commission of course, the European Parliament of course, and the Council too. This is the balance that we must strike. I would also like to reassure Mr Poettering as to the actions of the French Prime Minister. The day after Biarritz, the Prime Minister, as some of those present can testify, appeared in person - something that does not always happen - and at length before the Committee on Constitutional Affairs, the parliamentary body that brings together members of the national parliaments, the European parliament and the parliaments of candidate countries. Furthermore, the French Parliament held an hour-long question session that was broadcast at peak viewing time and was specifically dedicated to topical European issues, and thus to the results of the Biarritz European Council, during which the Prime Minister spoke at length. You know how things work in the media. You might say something on Monday or Tuesday, but this does not necessarily mean that you will be questioned about it on the Thursday. You can therefore rest assured of the French Prime Minister' s resolve as regards this Presidency issue. I would like to briefly return to matters of external trade policy, as this is a very serious matter. France' s stance on this is no secret, and neither are the positions of a number of other Member States who feel that, when it comes to the field of services, especially cultural matters and even more particularly audiovisual matters, a cautious approach is called for since issues of identity come into play, and I am talking about issues of identity and not exceptions. Mr Barón Crespo asked several questions which primarily concern the link between qualified majority voting and codecision. I am aware that this is an issue which the European Parliament quite rightly views as very important, and must make clear to the House that I only dealt with the bare bones of the issue of course, given the limited speaking time available to me, but that this issue does not present any difficulties. Moreover, as I to some extent hinted at during our debate prior to Biarritz, the Presidency sees the extension of qualified majority voting as going hand in hand with codecision. As I am sure everyone here will be pleased to hear, that does not currently constitute a problem area for the Intergovernmental Conference. I would also like to return to the issue of the number of Members of the European Parliament. This issue was partially settled at Amsterdam in Article 189 of the Treaty, which set a ceiling of 700 MEPs. We have started to exchange ideas on this question, from which it has emerged that all the Member States want to maintain this ceiling after enlargement. One delicate issue is still to be resolved, that of how to allocate seats within this ceiling. I can state that a number of delegations, those from Germany, Britain, France and Italy and also from Holland, would like to see a proportional reduction and others a linear reduction. We shall have to see, as this will clearly be a sensitive issue. I would just like to express my disappointment at the fact that the European Parliament has dispensed with drawing up the report that it had announced and which was to have been the subject of an oral question today. Indeed I feel that this would have helped the Member States and not least the Council to form an opinion, as no one could have more definite ideas on this matter than the Members of the European Parliament themselves. Perhaps it is not too late to do this. I will end with the questions asked by virtually all the speakers concerning the binding nature of the Charter, and am anxious to make myself clearly understood on his matter. Firstly, all the members of the European Council are happy with the Charter, both from the standpoint of the method used and from that of its content. I will very quickly repeat that the Convention method is an innovative one which enables several legitimate authorities to be combined, the national parliaments, the European Parliament, the Commission and the governments. It is therefore something on which we could perhaps draw in the future when addressing other issues. The content of this Charter could indeed be interpreted in several different ways: the glass is either half full or half empty, it is a compromise. I see this compromise as a rather dynamic, gradual and progressive one. This text will stand out because it is clear and because it is accessible. It is the first European Union document that the citizens can consult without feeling completely alienated from its content. That really is something valuable, as was emphasised by all the members of the European Council. There remains, of course, the question of its legal power. I will make no secret of the fact that we are engaged in a process, one in which we are well versed, of having the Charter proclaimed by each of the three institutions. It has to be said that within the European Council there are a number of delegations, and I might even say a large number of delegations, that are opposed to the Charter being binding in nature, and therefore to it being incorporated into the Treaties as early as Nice. Given the circumstances, how could one possibly imagine that this constitutes a forward development? We will strive for this change, as our Presidential role dictates, but I would not want to lead Parliament to believe that developments that cannot come about will come about. I do not think it will happen. It seems to me that we must adopt a gradual approach to this matter: see to it that this Charter is proclaimed at Nice by the three institutions and then go into its legal future since I, like many people here, believe that it will indeed be the preamble to a future constitutional treaty, but let us then address this as a constituent issue. In reality only one process or one procedure is still to be addressed and that is the reference to Article 6. I have already had occasion in this House to tell you that I was in favour of this. Little was said about the issue at the European Council, but I had the impression that one delegation - you can probably guess which - was reticent, as it is opposed to the Charter having any legal effect or being in any way binding. Lastly, in response to Mrs Ainardi, I see it as very difficult and even quite dangerous to open up the Charter package and discuss its content again, as I do not know what the end result of this re-examination would be. I strongly believe that this would be taking a step backwards rather than a step forwards. Now that we have this Charter, let us accept it for what it is, as the stage we have reached today, a first step that is subsequently to be confirmed and developed by taking others, whether in respect of its content or its legal status. Méndez de Vigo Madam President, the speech by the President-in-Office of the Council gives me the opportunity to remind him of two things: first, that this Parliament - as far as I know - has not given up on drafting a report on the number of Members of this Parliament in the Treaties. In other words, we might yet please him by providing this report he is so keen on. Secondly, the position of this Parliament has never been that the Charter was to be the preamble to the Treaties. This idea has appeared from somewhere but it is not the position of the European Parliament. When we talk of insertion we do not mean that we want it to be the preamble. In any event, Madam President, I believe that Biarritz has contributed something very positive, and that is the unanimous approval of the Charter. A second very positive thing was the adoption of the Charter in its entirety. It also seems possible to me - and we are talking about policy - not to put the Charter on ice, to use Mr Barón Crespo' s expression, but to entrust it to the Swedish Presidency for its incorporation to be studied. I believe that now, in this policy of forward movement, the inclusion in Article 6(2) of the Treaty on European Union is very important, as there is no sense - and I do not wish to be inconsistent - in the European Union deciding not to provide a legal basis in the Treaty for the Union to be able to adhere to the European Convention on Human Rights and, at the same time, talking in the same paragraph about the interpretation of fundamental rights based on this same European Convention for the Protection of Human Rights. It therefore seems that mentioning the Charter in the Treaty of Nice is something that makes perfect sense. I therefore believe that with the resolution on which we are voting tomorrow, we are giving a very clear mandate to our two representatives, Mr Brok and Mr Tsatsos, to enable them to present a proposal to this end at the Nice Summit. Berès Madam President, President-in-Office of the Council, Commissioner, I have three comments to make. Firstly, one sometimes had the impression that at Biarritz there was an obsession with the debate between the smaller and the larger states. In a certain sense all this is quite natural. We are at last in the process of reopening the issue of major institutional balances and the way they would work within an enlarged Europe. The institutions on which the European Union is currently based were set up for three large countries and three small countries. This balance has not been revised since then. Indeed, the magic of the European Union is precisely its ability to foster alliances between small and large countries in the common interest. However, if the notion of a common interest is to work, each country must find its proper place. Everyone knows that if a larger Member State does not feel itself to be adequately represented and feels unable to make its voice heard as loudly as it should be within the European institutions, it will look elsewhere, which is in the interests of neither the larger nor the smaller Member States. That is the reason why we hear so much talk of smaller and larger states. Beyond this, it would seem to me that the Biarritz Council scored several points on this issue, which is crucial to the future of the European Union and its decision-making procedures, and we can only welcome that. The second issue that I would like to address is that of decision-making. Basically, if the European Union is not in a position to take decisions, it will no longer be in a position to govern. The markets alone will do this. So, if we want to be able to govern and decide matters, then decisions must be taken by a qualified majority, including those on non-discrimination. No one in this Parliament would understand it if no agreement on this issue was reached at Nice. I ask you in all sincerity, at a time when the Union is providing itself with a Charter of Fundamental Rights, would the Heads of State and Government reject the idea of decisions in this area being taken on a qualified majority? That would seem to me to be bordering on the ridiculous and I hope that headway can be made on this matter between now and Nice. However, in parallel with the debate on qualified majority voting, there is the debate on closer cooperation. On this count, I consider it insufficient to say that the Community method must be safeguarded. We must say how, while remaining well aware that certain issues still have to be settled. We need to have further debate and focus our thoughts in this respect. We can say yes to Parliamentary control of closer cooperation, but how can this be put into effect without recreating conditions that are so restrictive that they do not allow this cooperation to be developed? These are questions that we still have to answer. Lastly, Mr President-in-Office of the Council, I believe that I have never as an MEP given up on anything so long as a glimmer of hope remained. We have taken on board what you said concerning the timetable for incorporating the Charter into the Treaties. For all that, it is essential that the Treaty adopted at Nice should include a reference to Article 6, for at least three reasons. Mr Méndez de Vigo has already referred to the content of Article 6 and to the inappropriateness of there simply being a reference to the European Convention on Human Rights. However, in its Communication of 11 October, the Commission has just spelt out, quite correctly, the extent to which a judge to whom this Charter is submitted would be in a position to uphold its content, and would not be able to act as if this document did not exist. Consequently, should the Heads of State and Government say nothing at Nice, they would be leaving the door open to what others have called 'government by the judges' . Finally, it does not seem to me particularly rational for the President-in-Office of the Council to say that the Swedish Presidency will subsequently look at the action the Fifteen Member States want to take with regard to the Charter' s legal status. Are we to imagine that discussions on the drafting of the Treaty will reopen straight after Nice and that a new process of ratification by the fifteen national parliaments will then be embarked upon? I believe that to be unrealistic. There is a pressing need to equip the Union with a point of reference based on the content of this Charter. I hope we can still convince people of this and make progress, in order to win the day on this issue at Nice. Van den Bos The meeting in Biarritz was typified by very strange happenings. It therefore comes as no surprise that governments clashed on essential issues. After all, they are now discussing the redistribution of power in Europe, but especially at this stage, it is vital to have a sound presidency that seeks consensus. Unfortunately, France acted more as a spokesperson for its own interests and for those of the large countries than for proposals which could bridge those contradictions, even if Mr Moscovici is now trying to convince us that the opposite is true. If the French Presidency carries on like this, the IGC will fall flat on its face on Nice' s hard pebble beach. It is of major importance for each Member State to continue to be represented in the Commission. A hierarchy becomes inevitable, as this is also what tends to happen in national governments. Even once the present candidate countries have joined, each Member State must be able to retain one junior or senior Commissioner. It is highly suspicious that the large Member States, which are behind intergovernmental cooperation, would argue in favour of a small Commission in which they themselves would not always be represented. A rotation system of this kind would lead to a serious weakening of the Commission' s position and that is exactly what we want to avoid. If the large Member States ask for the votes in the Council to be redistributed to a certain degree, then that is a reasonable request, but if they over-react, they will antagonise the small countries. In addition, majority decision-making goes, by definition, hand in hand with codecision; it is totally unacceptable to us to separate the two. Reinforced cooperation works very well with a minimum of eight Member States. For foreign and security policy, we could possibly do with fewer. It is difficult but certainly not impossible to reach agreement in Nice. But the French Presidency should not act as strangely as it did in "Bizarritz" . Jonckheer Madam President, Commissioner, President-in-Office of the Council. I have two minutes and two messages: one on the Charter and one on taxation policy. Concerning the Charter, you have just replied in a very well reasoned manner, but my Group is nonetheless anxious to say to you that the work must go on. Work must continue, first of all, in respect of the content, if not now then at some time in the future at least, because we need more than just fine words. From the outset the Convention worked on the assumption that the Charter would be binding. As a result, we negotiated on an a minima basis and we have a minimal Charter, particularly as regards social rights. I can cite two practical examples: on the one hand we shifted the emphasis from the right to work to the right to engage in work and, on the other hand, a number of social rights that are covered in the revised Social Charter of the Council of Europe are not included in the Charter. Faced with this paradox of having negotiated a binding charter and then ended up with a minimal text and a non-binding charter, there is a real need, as some of the other Members have said, to take a series of decisions at Nice. A first course of action would be that of Article 6. A second course of action would be to actually establish a timetable at Nice and a clear method for rewriting the Treaties and incorporating the Charter into these Treaties. A third and final course of action, which no one has talked about but which seems to me very important, is the need to also incorporate a revision clause into the Charter so that we have a dynamic rather than a static text. Concerning taxation policy, Mr Barnier has quite rightly said that qualified majority voting is the criterion for an ambitious Treaty. I have to say that Article 93, in the form in which it has been drawn up by the Presidency, does not enable us to address even a straightforward debate. If we want to pursue the objectives that the Union has set itself, that of reducing taxation on employment and taxing pollution, and that of preventing damaging tax competition, which are two of the Union' s common goals, we must make it understood that the only solution is joint sovereignty between the Member States and not tax competition between these States. The wording of Article 93 becomes all the more critical considering that, once the first wave of new states has joined the Union, it will be all the more difficult for us to progress towards qualified majority voting. Mr Moscovici, Prime Minister Jospin had the extremely good idea of enlisting the aid of a economic analysis committee. This committee has just produced a study entitled 'European Issues' . If you read through this study, you will see that the conclusions it comes to on taxation policy issues are the very ones that I have just set out. Krivine Madam President, this Chamber has seen many hypocritical speeches today, as many of our number are convinced that nothing actually happened at Biarritz, apart from the obvious fact it was raining, which we would all agree upon. It was a wasted opportunity, first and foremost with regard to the expected institutional reforms. Everyone knows that nothing will come out of the Nice Summit, because there is too much disagreement between the various governments of Europe. It was also a wasted opportunity for the Europe of fundamental rights, which was supposed to be a beacon for the world. Indeed, the Charter falls some way short of the texts already in force. It even constitutes a step backwards in social matters in that it fails to recognise the right to employment or to a minimum wage, the right to retirement, to housing, or to abortion. It ranks social marginalisation in the category of assistance, and not in that of fundamental rights that are binding on employers or on States. In reality, it once again proves that this Europe is being constructed against the interests of its peoples, and this is what tens of thousands of protesters will be saying in Nice on 6 and 7 December, and I hope that many of us will be there with them. In the second that remains, and since we are talking about fundamental rights, I would like to express my indignation at the silence and complicity of most of the Member States and institutions with regard to the ongoing massacre of the Palestinian people, with whom we should be showing a little more solidarity. Collins Madam President, let us be clear about one matter: the single greatest challenge facing the Union is the reform of the EU institutions so that the enlargement process can take place. We all know that enlargement of the Union cannot take place until decision-making procedures within the key institutions are reformed; however, such a reform process must be fair and balanced. It must protect the position of smaller Member States within the Union. It must also protect cultural, linguistic and national diversities. It is clear from the debates that have been taking place across Europe, including those in Biarritz, that larger Member States are seeking, in part, to bully smaller Member States to reform the European Union in line with the direction taken by larger Member States and in accordance with their wishes. This is an unacceptable situation. Let us reflect for a moment on the ratification procedure for any newly revised European Union treaty. It is constitutionally imperative for a referendum to be held in Denmark, Portugal and Ireland before any treaty can come into force. If the European Treaty accepted at Nice completely dilutes the influence and representation of smaller Member States, it is going to be very difficult to sell it and secure approval for it in referendums in these three countries. Decision-makers within the governments of the larger Member States should remember that seeking the approval of the citizens in a referendum is not a mere technicality or a rubber-stamp operation. One has to convince the citizens in these countries of the clear merits of any new European treaty. It must strike the balance between ensuring that the enlargement process can proceed and ensuring that smaller Member States retain a strong voice in the decision-making procedures of the European Union. Esclopé Mr President, President-in-Office of the Council, Commissioner, the Informal Council Meeting at Biarritz raised hopes that in-depth consideration would be given to the preparation of the Nice summit, which is to lead on to the reform of the European institutions. Besides the external issues that punctuated this meeting, nothing else emerged from it bar the genuine inability of the European institutions to make any headway on institutional matters. It was as if the idea was to better conceal the absence of any consensus on this issue and the inability to form a diplomatic counterbalance to the United States, which is acting as a mediator in the Middle East, even if it is quite laudable to want peace in the world, not least in this war-torn region. Above and beyond this bitter admission, this Europe so often promised, which seeks to be close to and receptive to the peoples of Europe, would actually seem to me to be moving further away from this goal. Is wanting to get involved with everything and everyone, beginning with what is happening outside our border - when even the United Nations, whose task this actually is, cannot successfully do this - not a negation of this Europe which is supposed to be closer to the citizens? We would like to see similar zeal for action in the field when there are disasters in Europe, such as the storms of December 1999 or the sinking of the Erika. One might wonder whether such an approach is relevant in terms of coming up with real solutions. As is the case at every summit, the newspapers reported on the hope and anguish raised by this summit, the prelude to the Treaty of Nice. Our debate today also has the same ring to it. The negotiators see the fact that there are malcontents on both sides as proof that they are on the way to striking the right balance. But in the end, as Commissioner Barnier has said, the aim is not to enhance the lives of our fellow citizens but to ensure the survival of the Community structure. Four revisions in fifteen years have not improved matters, and now we are expected to believe that a charter or a constitution might do something to change things. On this basis, how can the Community act as a diplomatic entity on the international stage? In conclusion, let us begin to do together those things that we can do well or better in line with our peoples' wishes. Then and only then will it be time to deal with everything else. Morillon Mr President, President-in-Office of the Council, Commissioner, on the subject of the situation in the Middle East, two months ago this House was unanimous in praising the commitment to peace shown by Avraham Burg, the speaker of the Knesset, and Ahmad Qurie, the President of the Palestinian Legislative Council. Since then, those who preach hatred and advocate violence seem once again to have won the day. We would be failing to understand the origins of this crisis if we imagined that fears which have reigned for generations were to give way to lasting peace, a prelude to reconciliation, without further ado. If the European Union is to continue harbouring the ambition of playing a part in securing this peace, as is its vocation, it must first of all keep its head, and then bring all its weight to bear to facilitate the task of the decision-makers of that region who are firmly resolved to move towards peace. First we have to keep our heads, which means that amid all the emotion and horror it is not our job to castigate one side or the other. Then bring all our weight to bear, which means that the Union must speak with a single voice, which unfortunately was not the case last week at the tenth extraordinary session of the United Nations General Assembly. Bringing all its weight to bear also implies not contenting ourselves with advocating a renewal or intensification of economic aid under the pretext that only by raising the standard of living in the region will we be able to help establish a lasting peace. Such a solution would only have an impact in the long term. Faced with the emergency situation that now exists there, this is clearly no longer sufficient. We are well aware that Jerusalem is the nub of the issue. Well, Mr President-in-Office of the Council, since the High Representative is now participating in the negotiations, which is something we all welcome, I would ask you whether the time has not come for a powerful initiative from the European Union, which might offer its services to both sides in order to arrive at a status for Jerusalem that both find acceptable and, why not, to ensure that this is enforced. Tsatsos Mr President, with just seven weeks to go to the Nice summit, the time has come for clarity and open debate. How do things stand at present? We still have no agreement on the modus operandi for the European Commission, on how votes are to be weighted in the Council, on what should be done about the principle of qualified majority voting or on proportional representation in the European Parliament. In other words, today - I repeat, today - there is a risk of the so-called Amsterdam left-overs becoming Nice left-overs unless we take some decisive action right away. And that is not all. The future of the Charter of Human Rights appears to be in the balance, even as an insert under Article 6, as suggested by the European Parliament at today' s sitting, as does the institutional fate of support for European political parties. Clearly the constitutionalisation of the Treaties will have to be postponed to a later date. There are, of course, some issues on which progress of a sort is being made. The first is reinforced cooperation, where significant progress has been made. Of course it is, on occasions, clear from the debate that this institution is viewed in some quarters not as the answer to the flexibility which Europe needs but as a sort of future defence to safeguard their interests vis-à-vis future members of the European Union. Progress has also been made with Article 7 on combating violations of the basic values of the European Union. So what are the deeper historical implications of these developments? My purpose in listing them is not to disappoint, but because we still have time to act before Nice. The leaders of Europe have not formulated a clear vision. They have not clearly formulated their final philosophy. Sometimes the intergovernmental conference looks like an anxious administrative bureaucracy trying to share out power. This does not convince the man in the street. We are not managing a bank or a shop. We are leading people and that calls for a slightly different approach. Enlargement has turned from a dream into a nightmare for some people, who fear that it might upset the balance of power. But we are unlikely to achieve the desired result with a purely bureaucratic approach. I am also worried by the minimum response to Parliament' s call for democratisation. I am worried that the changeover to qualified majority voting is not directly linked to codecision with the European Parliament. But we still have time, miracles do happen in politics and I personally am keen to see a few happen in Nice. Procacci Mr President, Mr President-in-Office of the Council, Commissioner, I am extremely concerned that this affair of the Charter of Fundamental Rights will have a negative effect on public opinion. The Charter of Fundamental Rights has been accepted in its entirety by the informal Biarritz Council. Parliament has called unanimously upon the Summit to decide now whether to include the Charter in the Treaties. However, it is no simple matter, it is not easy to accept that the Community institutions which believe in this Charter can then hold back from giving it legal effect. It is a sign which could contribute to turning the public increasingly against the European project, as, sadly, is already happening even in the candidate countries. The Committee on Constitutional Affairs has decided on a method and a timetable which mean that the inclusion of the Charter in the Treaties is a decisive step towards the constitutionalisation of the Union. Therefore, the Council must stop making excuses and express an opinion. A further point is the Commission reforms. It would be short-sighted to envisage a Commission structured according to criteria based on the representation of the individual States. Until we are able to feel that each Commissioner represents all the citizens, irrespective of his or her nationality, we will not be genuinely united in our project. Lastly, closer cooperation. I reiterate once again that closer cooperation must be treated as a means of harmonising differences and, therefore, of strengthening the Community spirit, and not as a means of division. Nevertheless, if it is to be effective, cooperation must not be choked by constraints. Schörling Mr President, there are many important issues which must be solved. The Biarritz and Nice Summits might nonetheless be described as a battle between those who want to build the 'EU State' quickly and those who see the EU as a form of intergovernmental cooperation and as a unique form of Community decision-making. What is really worrying, however, is that what might be called a form of blackmail is being perpetrated against those who, when it comes to reforms, do not wish to go further than they have been authorised to do by the Member States. They are often accused in the press of delaying or even preventing enlargement towards the East. It is, rather, those who are demanding extensive reforms prior to enlargement who are guilty of that. What is needed is to act responsibly now and, in Nice, to concentrate on resolving the issues left over from Amsterdam: Let every country have a Commissioner. Re-weight the votes in the Council, but not in accordance with the principle of double majorities. Stop the formation of a permanent vanguard of core Member States to lead the development process and instead respect all Member States. The fact that people are not to be given the opportunity successfully to keep track of developments is worrying, as is the fact that there are those who oppose a genuine principle of transparency, something which is absolutely basic to democracy. Nor should we miss the chance of lending legitimacy to the Charter, which can be done by involving the people. I am glad to see that the Swedish Presidency will be contributing to this. Sjöstedt Mr President, At the Biarritz Summit, there was obvious antagonism between the smaller and the larger Member States. If they were to be complied with, the large countries' demands for increased power in the Council and Parliament would upset the whole balance within the EU and mean that the small countries would have to pay for the whole cost of enlargement. A Union of this kind would be centralised in character and give the small countries less influence than that which the United States' s two-chamber system gives to small federal states. Nor would the Union become more efficient. Instead, all Member States must be prepared, upon enlargement, to surrender a proportionate amount of influence. In Sweden, supporters of the European Union have always justified EU membership by saying that it would give us influence. Now, the moment of truth has arrived in which we must be prepared to defend the little influence we have. I should also like to say that there is something remarkable about the fact that France, as the country holding the Presidency, consistently uses its position to promote its own national interests. Galeote Quecedo Mr President, in our plenary sitting in September we experienced and shared moments of optimism and hope with Abraham Burg, speaker of the Knesset, and Ahmed Qurie, President of the Palestinian Legislative Council. A month and a half later, what we are now sharing is great concern over the way events are developing. On the one hand, there is the decision by the head of the Israeli government to put the peace negotiations on hold due to the violence in the area and focus on the creation of a government of national unity with the head of the opposition, Mr Sharon. On the other, there is the feeling that paramilitary militias and fundamentalist agitators have taken over the streets and taken the initiative in the territories under the control of the Palestinian National Authority. What is certain is that it is in difficult times such as these that the historic stature of political leaders is measured. Right now, Mr Barak and Mr Arafat must make their people understand that it is only through dialogue at a negotiating table, with painful concessions on both sides, that the conflict can be definitively resolved. The international community, and in particular the European Union, must persevere with their efforts to avoid a confrontation which would, moreover, constitute an extremely serious source of global instability. From a European perspective, for the first time since the Madrid conference, the European flag has been on the table in the peace process. The unity of action at a given moment has made it possible for the work and prestige of one of the Member States in this area to be used to the benefit of all. And while we are immersed in the institutional debate we could ask the European Commission to show creativity and political decisiveness in order to make progress in our integration in the second pillar as well. Does the French Presidency not agree? Van den Berg Mr President, on behalf of the Group of the Party of European Socialists, I would like to say a few words on the subject of the Middle East and Yugoslavia, also in connection with contributions from previous speakers. The dramatic developments in the Middle East have of course caused a huge backlash and emotions among the European public and here in Parliament have inevitably run high in the wake of the violence of the past few days and the large number of victims - and rightly so. Following the summit meeting in Sharm-el-Sheikh where all parties involved were present in order to find a way to freeze the violence and to re-open the dialogue between Barak and Arafat, we established that it is very difficult - even if, for a fleeting moment, it seemed as if it were possible - to halt the violence. At the moment, it appears that the voice on the streets is stronger than the will for peace. Nevertheless, we all know that there are huge numbers of citizens, both in Israel and in Palestine, who are simply finding out - in the hope of peace - how tough life is as long as peace has not really been established. That is why we back Mr Galeote and Mr Morillon in saying that it is up to us, as the European Union, to do our bit in order to give peace a chance. We have had the protagonists, namely the Speakers of the Knesset and the Palestinian Legislative Council, in our midst. That was at a time when the spirit of Oslo and the spirit of Camp David were alive, even if Camp David had just collapsed, it was, so close to peace, nevertheless alive. This is not the case today, but we did witness that the Arab leaders have been willing to show restraint. We have witnessed that Mr Solana has managed to secure a stronger position in the peace process on our behalf. I believe it is right that today, we once again have a joint resolution before us from all parties in which we recognise - with due consideration for maintaining an equilibrium - that both parties must restore the peace; we as nations cannot do that. But we need to make every effort to give them international support in order to give them that opportunity. This message could also be conveyed by the French Presidency. We would also like to ask the French Presidency to re-deploy the entire Mediterranean-European partnership as an instrument in the forthcoming ministerial meeting in Marseilles. For dialogue in the region must of course be held on a wider platform and if all players take part, there is a chance that both nations will find a way to peace from within. The other point I wanted to raise is the topic of Yugoslavia. Needless to say, we in this Parliament can only rejoice at the victory of the Yugoslav people and the election of Mr Kostunica as President. It was a choice in favour of democracy. It was a choice for Europe. The sanctions have been lifted. The European Agency for Reconstruction has been deployed and so has the CARDS programme. The humanitarian programme has been extended to include refugees and other people who have been driven out of their homes. The republic is being given the opportunity to take part in the stability and association process. It is also being given the chance to participate in the stability pact and, along with this, to establish contact with their counterparts in the neighbouring countries, to recognise the sovereignty and, as such, to pave the way for a democratic process. We believe that the democratic process within Yugoslavia can only be viable if it is also respectful towards the neighbouring countries, and recognises their sovereignty too. It was a good, major step forward to make those EUR 200 million available for the Federal Republic. At the same time, we would ask the Council to operate in the same spirit during the budget negotiations for 2001. For without adjusting the perspective in chapter IV, we will simply allow Africa or Asia to foot the bill once again for something we should attempt to set up ourselves in Yugoslavia in terms of democratic values. Let us apply the same generosity of spirit which you, the Council, have shown this year with regard to 2001. In the Group of the Party of European Socialists, we therefore urge you to apply the spirit which you managed to apply previously in the budget negotiations, to the budget negotiations for 2001. Tajani Mr President, ladies and gentlemen, I regret that Mr Barón Crespo has not remained in the Chamber after pointing the finger at the political force which I represent. Clearly, Mr Barón Crespo has been misinformed regarding Italy and my party. I must make it clear once and for all that Forza Italia has never opposed the Charter of Fundamental Rights. The members of Forza Italia voted for the Charter in Europe and I am able to inform you officially that we will vote for it here in Strasbourg in November. In the Italian Parliament, we voted for the Charter but with a different motion from that of the left-wing majority, in which we stressed the need for the Charter to provide greater protection of individual freedoms. We are the opposition and I feel that we have the right to vote for resolutions in favour of the Charter which differ from those tabled by the majority. I hope that Mr Barón Crespo will accept my invitation - which I hereby formally extend to him, and I hope he is listening - to come to Italy to gain direct, first-hand experience of the situation in my country, without interference from the Communist Party/Democratic Left. I would advise Mr Barón Crespo to ask his Italian colleagues to explain to him why they are in government in Italy with an openly Communist party and why they are preparing to go to the political elections with another openly Communist party, the Communist Refoundation Party. And Mr Barón Crespo should also ask his Italian colleagues to account for the vehement declarations made against the Jews in Israel, declarations which throw further fuel on the fire of a spreading anti-Semitic feeling which is already too violent in Europe. And he should also request information from the current leaders, who used to belong to the Democratic Left Party and who were leaders of the Italian Communist Party at the time when certain elements of the Communist Party helped one of the murderers of Aldo Moro' s bodyguards to escape from Italy to Algeria. I hope that Mr Barón Crespo will be able to come to Italy to discuss these points. Randzio-Plath Mr President, Mr President-in-Office of the Council, it is certainly to be welcomed that account was taken in Biarritz of the need for coordination in the sphere of energy policy, which is of such crucial importance to citizens, the economy, growth and prosperity. There is really no point in Member States going it alone in this respect; the fact that the Community is totally dependent on energy says it all. The package of measures proposed by the Commission with a view to increasing energy efficiency and saving energy, is therefore constructive, and likewise the investigations into cartel problems with the oil companies. It is not just the cartel of oil-producing countries we should be concentrating on though, but also that of the oil companies. We wish the French Council Presidency every success at the negotiations in Riyadh, on which occasion, as I see it, these States would do well to ensure that oil prices do not rocket any higher, if only for reasons of self-interest. Setbacks in economic growth within the European Union have repercussions for the global economy. We should also take a look at our own situation, however. It is important to take a step forward on the European energy taxation front, such progress having been blocked hitherto by the unanimity principle. With that in mind, Parliament is expecting the Nice Summit to take a step in the direction of qualified majority voting in those areas where taxation policy is disrupting the proper functioning of the internal market. Biarritz did not manage to dispel all the storm clouds attending our mission to promote the democratisation of the European Union. The Council Presidency wants to abolish the cooperation procedure and replace it with the consultation procedure. This procedure is unacceptable from a democratic and integrationist perspective. Nor is it to be tolerated with regard to Economic and Monetary Union; on the contrary! This is precisely where we must advance the cause of the codecision procedure. If the project is not yet viable, then we urge the French Council Presidency to seek progressive institutional reforms and measures which will enable Parliament to participate. At the very least, it must be possible to agree on the detail of a common position on these matters in Nice. But we say 'no' to replacing the cooperation procedure with the consultation procedure. That would be a retrograde step. That is why action is called for! Brok Mr President, Mr President-in-Office of the Council, a little while ago, you made the point that Parliament would not issue a statement on the number of seats in the European Parliament. I would urge you just to read through the Leinen-Dimitrakopoulos report, in which Parliament has taken up clear positions, not only in respect of the distribution of the seats, but also on the weighting of votes in the Council and the composition of the Commission. Perhaps these positions, when read in context, will help us to extricate ourselves from the present conflict between larger and smaller States, which is paralysing the Intergovernmental Conference. Because that is one of the most serious problems we face. We must recognise that the smaller States are on an equal footing with the larger ones in this Union of States, and that we must find other ways to redress the balance for the larger States. We must not allow things to reach a point where the smaller States fear that there might be recourse to solutions by decree. The increase in intergovernmental initiatives, the official demands raised, and the options discussed in connection with enhanced cooperation, are all initiatives that could ruin the truly successful nature of the European Union. In the past, the European Union has been successful in those areas where the Monnet method and majority decision-making are applied, and where the institutions, i.e. Parliament and the Commission, have been strengthened. This must be brought out at the forthcoming Intergovernmental Conference, so as to avoid any misunderstandings in this respect. To do otherwise would lead us down a blind alley. This method, which was appropriate for 6 Members, will be all the more appropriate for 27 Members because it is not possible for the European Union to be led by a Council of Ministers that changes its chairmanship every six months, and will therefore not be in a position, once there are 27 Member States, to lend coherence to the development of the European Union. The Commission, having the option of simple majority voting, would be better equipped to provide this impetus in the future. For this reason, Mr President, I would urge you to push for the Monnet approach at the next Intergovernmental Conference, together with qualified majority voting, and in so doing, to make the Union fit for enlargement. Maij-Weggen Mr President, in this debate on the informal summit in Biarritz, I would like to focus on the IGC and the Charter. Concerning the IGC, I would like to highlight three points. Firstly, the issue of majority decision-making. As I understand it, the French Presidency has presented 45 articles and topics with regard to majority decision-making. This is looking reasonably promising, provided that this number is not cut down to 35 or 40 topics in Nice. But of particular importance is the fact that those topics which will fall under the scope of qualified majority will also fall under the scope of codecision with the European Parliament, and this issue does not appear to be an open-and-shut case. Indeed, if this does not happen, both the national parliaments and the European Parliament will be sidelined, and the democratic rift will widen rather than narrow. Surely that is the last thing we want. Secondly, the issue of the number of Commissioners. Like Mr Brok, I would like to stress here once again that one Commissioner per Member State is absolutely vital to give each country a place in the European executive. As for the number of MEPs, nobody is in favour of more than 700. Would it then not be useful to work on the basis of the new numbers during the next elections in 2004? If new Member States then join, the new numbers can be applied and we will automatically remain under the 700 mark, for if we overstep the mark once, I do not think we can go back. And finally, the Charter. I gather that the document was well-received at Biarritz and that it can be adopted following a number of legal clarifications and subject to an official declaration at the Summit in Nice, to be incorporated at a later stage in the Treaties. In my opinion, the Convention did sterling work and I am proud to have been part of this Convention. The sooner the document can be incorporated in the Treaties, the better, because in that way, the Treaties will gain a constitutional dimension and the citizens will be drawn closer to Europe, because it will mean that a piece of legislation specifically for their benefit has got off the ground. Suominen Mr President, Mr Moscovici, Commissioner Barnier, although no progress was made at the Biarritz summit in the area of essential structural reform of the Union, I have faith in the ability of France, as the country holding the Presidency of the Council, under the leadership of her innovative President Chirac, to pilot structural solutions too in a direction which will cause the stream of development to continue to flow and which is acceptable to all at Nice also. However, we have to express our concern that there were cries of defiance in certain matters. The impression that spread to the citizens of Europe via the media was that there was conflict between the small and large countries. The Union cannot develop as a Community of 27 members if we cling to the notion that it is mainly a system of intergovernmental cooperation in which the Union' s bodies are merely responsible for implementation or control matters in a very loose way. Already there are numerous examples of how just one country can obstruct matters which almost all countries consider to be important. It is the large countries just as much as the small that bear the responsibility for this sort of thing. Examples include the European company, the pan-European liberalisation and privatisation of the postal services, which is stumbling along, the opening-up of competition in the energy sector or the commencement of the harmonisation of taxation. A cautionary example of inappropriate behaviour is offered surprisingly by Austria, which has just experienced unjust treatment itself, as that country is warning its neighbour, the Czech Republic, against using its nuclear power plant at Temelin. The Union does not now need visionaries with tunnel vision leading up to the year 2030, but problem-solvers that can see the problems that enlargement over the next 3 to 8 years will bring with it, and see the solutions to them. Solutions have to be found within the circle of the Union' s institutions through the discovery of a more flexible approach, if necessary by empowering part of the Union to engage in more essential cooperation, by strengthening the position of the Commission, and by switching in the main to a system of qualified majority decisions. The Charter of Fundamental Rights proudly conveys what European values are, but it is fruitless to create an artificial controversy with regard to its rapid and binding constitutionality. In this too it is time which must bring decisions to maturity, for example, among ourselves in the Nordic countries. Barnier Thank you, Mr President. I would like to make some brief comments to set the seal on this debate, but first want to thank each of the speakers, to whom I have listened very attentively, for the quality of their interventions and their candour. To put it briefly, everybody has touched on the 'larger states and smaller states' debate, and I would like to join Mr Moscovici in saying that I feel that this is an inappropriate way of describing the division that exists. It is not that we are unaware of this division or act as if it did not exist. I simply feel that we have to move beyond and rise above it by means of proposals that ensure a more efficient functioning of the Community model in the spirit of the Treaty of Rome. On an issue that I regard as critical - that of the Commission itself - I have heard Mr Van den Bos echo the concerns of Mr Poettering regarding the place that is to be occupied by one or other country within the Commission. Ladies and Gentlemen, none of the options that are on the table would entail a country 'losing its Commissioner' , even if I feel that this to be an inappropriate description if one recalls that the Commission is an independent body. Under every option, each country will have at least one Commissioner. The question we must answer is whether all the countries will have a Commissioner at the same time, and thus whether we are to have a big - and one day a very big - Commission that will inevitably have been restructured, or if they are all to have one Commissioner but not necessarily at the same time. In the latter case, the question we must answer is when will this principle of a rotation which treats both larger and smaller states on a strictly equal basis come into effect. Each option has significant consequences. Whatever the scenario, there will therefore be a major reform of the way that the Commission operates, and I feel that we must in the coming weeks make careful use of the time still available to us in order to assess the implications of each option before taking a decision at Nice, the aim being, I would repeat, to preserve within an enlarged Europe the effectiveness, credibility and if possible collegiate nature of the Commission. A further word on the Charter. The Commission has been an active participant in the open discussions entered into via the Convention. I am thinking in particular of my friend and fellow Commissioner, Antonio Vitorino, who was very active throughout these discussions. I would point out that right from the start the Commission indicated that it was in favour of the idea of giving legal effect to this Charter. Personally speaking, I feel that the minimum could be, to echo what Mr Méndez de Vigo and Mrs Berès have said, a link with Article 6 of the Treaty, which could be established as soon as Nice. I nevertheless feel that we cannot stop there and that we must take things further after Nice. Mr Berthu talked about this Charter as if it were a thunderbolt that had dropped out of the sky. All the same, we did make reference to the intelligent and open work that culminated in this Charter, in which national parliaments representing national opinions participated. The national governments participated fully and have all approved this text. We are thus talking about an open piece of work which has not fallen from on high or been imposed from above. That is why in the final analysis it has met with general approval. Both Mrs Maij-Weggen and Mr Barón Crespo have mentioned the European Parliament. I would like, in my turn, to confirm that we will be talking about Parliament during these negotiations. It is one of the points that have been broached in the discussions and I honestly feel that, beyond what we are able to achieve in the negotiations themselves, anything that the European Parliament itself can quite clearly say on the way it is to be structured after enlargement will be very useful to us because it will enlighten our work and the work of the Member States. Finally, a word on the Biarritz spirit or climate: Mr Dupuis has surely misunderstood what I said. I am not of aware of having shown myself to be overoptimistic. In any case, I spoke of purpose and determination. I do not yet know whether we will achieve real reform at Nice, and one sufficient for a Union that has 27 Member States and quite clearly may subsequently have many more, provided that the democratic process in the Balkans is consolidated and strengthened. In any event, the Commission has its place and is striving to secure genuine reform. I simply said, Mr Dupuis, that success or failure, genuine reform or inadequate reform, would be assessed on the basis of whether the Community model - which does indeed, Mr Moscovici comprise the three institutions you mentioned, but others too - would emerge from Nice weakened, intact or strengthened. We are striving to strengthen it, and this is a way of allaying the concerns of many Member States, and not just the smaller Member States, on the place and the role that they will occupy within this Community model. I have specifically mentioned some of the factors that will enable us to ascertain immediately whether the reform is sufficient or not. The extension of qualified majority voting and codecision to real issues, the preservation of Article 250 in its current form, the place and role of the Commission in closer cooperation, in respect of more than just the first pillar: these are some of the factors that will allow us see straight away whether we are talking of success or failure. On this point I must make it quite clear that I totally agree with what Elmar Brok and Professor Tsatsos have just said. Lastly, as Mr Barón Crespo and Mr Poettering have just suggested, I believe that we must indeed raise the debate to the political level and the correct level, that of the final decision, which is to say the level of Heads of State and Government. I am personally very pleased that the discussions at Biarritz were marked by the desire to come up with genuine reform. This was my impression at least. My interpretation of the climate and the weather at Biarritz might well have differed from that of Mr Moscovici, who doubtless knows the Pyrenees better than I do. It was cloudy and it was windy, but what I really wanted to emphasise was the tone of the debates, and their invigorating and purposeful nature. This was what struck me personally, and gives me some confidence that there will be genuine results at Nice. Finally, I would like to thank Mrs Randzio-Plath for her intervention. I can reassure her and state that we, like the Presidency, are determined to press ahead on the basis of the proposals made by Mrs de Palacio concerning European energy policy in the areas of reserves and conservation and support for renewable sources of energy, not least during the negotiations which we have just been talking about in the context of the IGC on the extension of qualified majority voting in environmental matters. The Commission is striving to make progress, is doing its job, on all these issues. I know that in this matter, just as in the matter of maritime safety which I mentioned earlier, which was discussed at some length at the Nice European Council, we can count on the resolve of the current French Presidency of the Union. President That concludes the debate. I have received seven motions for resolution pursuant to Rule 37(2) of the Rules of Procedure. The vote will be taken on Wednesday. Constitutionalisation of the Treaties - Reinforced cooperation - Island status President The next item is the joint debate on the: Report (A5-0289/2000) by Mr Duhamel, on behalf of the Committee on Constitutional Affairs, on constitutionalisation of the Treaties (2000/2160(INI)); Report (A5-0288/2000) by Mr Gil-Robles Gil-Delgado, on behalf of the Committee on Constitutional Affairs, on reinforced cooperation (2000/2162(INI)); Oral Question to the Council (B5-0542/2000) pursuant to Rule 42 of the Rules of Procedure, by Mr Napolitano, on behalf of the Committee on Constitutional Affairs, on Article 158 of the EC Treaty concerning island status; Oral Question to the Commission (B5-0543/2000) pursuant to Rule 42 of the Rules of Procedure, by Mr Napolitano, on behalf of the Committee on Constitutional Affairs, on Article 158 of the EC Treaty concerning island status. Duhamel Mr President, first of all, I wish to thank Jacques, Jacques Delors, and also Altiero Spinelli and Fernand Herman, I wish to thank everyone, from Vaclav Havel to Carlo Ciampi, from Joschka Fischer to Jacques Chirac, from Michel Barnier to Pierre Moscovici, from Chris Patten to Costa Simitis, not to mention Florence and the plethora of current Members of the European Parliament who, since 1999, have carried forward the great movement in favour of an European constitution. My thanks go to everyone from Jo and Giorgio to Iñigo, from Dany to Frassoni, from Richard to Elmar, from Bayrou to Andrew. Thanks to you all, a new idea is gaining ground on the continent of Europe: the idea of a European Constitution. The concept of a constitution is a new idea for Europe, while at the same time a very old idea, dating back to the origins of the modern age and connecting us with the most profound debates on democracy. To the right of us, we have Joseph de Maistre, the counter-revolutionary thinker, who condemned and even scoffed at the idea of a constitution, because a constitution is made - shock, horror! - by man and - surprise, surprise - for man. "But man does not exist" , he said, specifying that he had met many a Spaniard or a Frenchman and even perhaps a Persian, but "I have never met man. If he does exist, it has escaped my notice" . To the left of us, we have Karl Marx, the revolutionary thinker, who condemned and even scoffed at the idea of human rights, because, in his view, the human does not exist in the abstract, and humanity could not constitute anything at all. At the beginning of the twenty-first century, criticisms of these two kinds are still being levelled and, sometimes, there is nothing to separate the two. Nor, sometimes, is there any difference between the crimes and acts of inhumanity committed by men in denial of other persons' dignity. The lessons we have learnt from the twentieth century, however, is if we see people everywhere only as French, Germans, Danish, Irish, Arabs, Hutus, Tutsis, Serbs, Bosnians and Persians, we end up forgetting our common humanity. Without this fundamental point of reference, at best there is mutual lack of understanding and at worst there is mutual killing. The British and the Irish, the Serbs and the Croats, the Israelis and the Palestinians, the peoples on both sides can only exist if, as a precondition, human beings exist. Taking away their humanity to leave only their nationality is to take away the person. Then they are lost. They cannot accept the other as being the same. All they see is the enemy, and they destroy each other. As you know, the European Community was born out of rejection of this destruction. We have managed to avoid war for fifty-five years! Strasbourg is a place that appreciates the importance of this record. This achievement within the Western half of Europe is something we wish to extend to the whole continent. Enlargement will guarantee this. With peace guaranteed, Western Europe has started to attend to business in search of prosperity. Let us not criticise commercial Europe too much, I speak as a Socialist: it provides greater wealth to all of us. Yet the European Union should not be described as just one large marketplace, it has other purposes as declared in the Treaties: European integration, freedom, democracy, human rights, the rule of law, fundamental social rights. Peace, prosperity, democracy and justice are values which, each in their own way, virtually all the Members and the groups in Parliament, and the majority of elected representatives and political groups wish to see achieved by Europe and for Europe. Democracy in Europe is in better health. Thirty years ago, great countries in the South of Europe lived under dictatorship, and Eastern Europe was subsisting under the yoke of the Soviet Union. Today, we have just experienced one of the last democratic revolutions in Europe, that of October 2000 in Serbia. We feel sure that, very soon, we will be joined by a democratic Serbia. What better evidence of the European Union than this association between the victory of democracy and entry into the great family of the Community! Democracy in Europe is in good health, but European democracy is in a bad way. One in two European citizens did not vote in the elections of June 1999. It is not something that we are about to forget. One in two of my students does not know who Romano Prodi is, although they are almost all quite clear on Michael Schumacher or Monica Lewinsky. That tells us something about how far politics in general have decayed, and just how distant the European institutions are from the citizens of Europe. Some resign themselves to this state of affairs, and others are delighted at it, but not us. That is why we want to see European democracy being strengthened by a European constitution. What do we actually have right now? We seem to have almost everything, yet in the finally analysis we have nothing. Seven Treaties, hundreds of articles, an impossible tangle of standards, preferences, regulations, procedures, core legislation and secondary legislation. The European Constitution does exist but no one has ever found it. It remains undiscovered, invisible, illegible and unintelligible. We want a proper constitution. Let us at least agree on this objective, and if we do agree, then let us state how to achieve it. Parliament is proposing one route involving two phases, two stops: reorganisation of the Treaties, the fast track, and adoption of a constitution, the gradual track. The report proposes these two phases as commitments that should be entered into at Nice, because it is possible. It also states that before being completed, there should be a European referendum, because it is a dream which we need. At all events, do not kill it off today. If we want to achieve it, then we can, all together, citizens, Members of Parliament, and governments of the European Union. Today, the 24 October 2000, in Strasbourg, the European Parliament is stating one simple message loudly and clearly: the European Constitution is something you can achieve and something that we indeed want. Gil-Robles Gil-Delgado Mr President, the issue I wish to discuss is far more specific, even though it must be said that some of us consider reinforced cooperation to be the panacea to combat the hypothetical freezing of the European integration process, supposedly inevitable due to the increase in the number of Member States following the next round of enlargement. Some would consider this to be the equivalent of throwing a lifebelt to enable certain states to survive the shipwreck of Community construction, and to others it involves creating a hard core of supposedly elite countries, or patanegra states, as we would say in Spanish, states that would, by virtue of their power, cohesion and weight, act as a veritable cabinet. There are also, Mr President, those who see reinforced cooperation as the ideal instrument with which to create an "à la carte Europe" or a "variable geometry Europe" , in which Community solidarity and cohesion would be diluted in a range of various intergovernmental cooperation schemes. This would be a Europe that is neither democratic, nor efficient, nor transparent, but simply a self-service organisation. None of these approaches seems acceptable or realistic to me. My report therefore simply suggests making the existing provisions more flexible by following clear and coherent criteria: First, we must establish cooperation within the Community framework and not in parallel intergovernmental operations. Europe cannot be brought closer to the citizens by making its structure more and more complicated. Second, we must maintain the unity of Parliament and the Commission and increase their participation in both establishing and developing reinforced cooperation. The experience of the Maastricht Social Protocol and of Economic and Monetary Union show that the participation of all the members of these Institutions is technically feasible and politically advisable, and preserves the coherence of the system and the participation of all European citizens in decisions that affect them all the time. Dividing up legislative and executive powers or replacing them with a greater number of bodies, secretariats, parallel chambers and the like does not lead to democracy but to inefficiency. Third, we must increase the scope of reinforced cooperation to include the common foreign and security policy and the common defence policy, which in the last few years have been crying out for a Community channel to avoid the dispersion, slowness and inefficiency that end up transferring decisions and the task of solving specifically European problems to the United States of America. Fourth, we must eliminate the veto and reduce the minimum number of Member States required to set in motion Community reinforced cooperation. I say "Community" , ladies and gentlemen, because this is what we are talking about, making Community instruments more powerful instead of replacing them. The dividing line between those who want a political Europe and those who want to reduce it to a market lies in strengthening the Community rather than intergovernmental operations, and not the opposite, as the President of the Commission explained quite recently in this Assembly. We do not need a Europe with divergent objectives, but a Europe with a common objective, albeit with various speeds. Finally, we need reinforced cooperation that is open, not closed, and which includes rather than excludes those current or future members that do not sign up immediately - a form of reinforced cooperation that acts as an impetus instead of creating further obstacles. Mr President, I have had the satisfaction of noting that the proposals presented recently at the Intergovernmental Conference coincide in the main with all or some of the criteria I have set out. I hope that the spirit of Biarritz that we have talked about so much today will materialise, as spirits that do not materialise become ghosts and the attic of European construction is full of such ghosts. Finally, I must thank the Committee on Constitutional Affairs and its chairman for the kindness with which they received my report, the contributions which enabled me to improve it and the tremendous support that was given in the final vote. With this support, Mr President, and in the hope that our resolution will be useful in this final, decisive stage of the Intergovernmental Conference, I ask the House to vote for this report. Segni Mr President, I am outlining here a resolution which was approved and discussed last week by the Committee on Constitutional Affairs and I would like to thank the Chairman, Mr Napolitano, who conducted the proceedings and signed the resolution. This resolution draws the attention of the Community organs and the forthcoming Nice Intergovernmental Conference to the issue of the islands, of island status, or rather the principle that island status as such should be recognised as one of the criteria for Community intervention because of the actual conditions which any form of island status involves for the regions concerned. Anyone who has studied the issue is aware of the mystery of the translations: while the Italian version adopts the principle that island status is one of the valid criteria for Community intervention, the French and other translations express a different concept and the English translation is ambiguous and could be interpreted in either way. I will not focus on the linguistic issue but I will restrict myself to pointing out - because it is an important, historic fact - that the official version drawn up by the Intergovernmental Conference of Amsterdam, which was, moreover, in French, is identical to the current Italian text. It expresses the idea, that is, that island status is in itself an adequate criterion. In effect, the text which was officially issued by the Intergovernmental Conference - which I will pass on to Commissioner Barnier and to the Minister, should your legal offices not have already done so - clearly shows that this was the opinion actually issued by the Intergovernmental Conference but that it was mistranslated into other languages. I will not continue for there are more powerful arguments than the linguistic argument. There are sections of the Treaties which establish the principle of cohesion and there is Declaration 30 which, in affirming and applying the principle of cohesion in this context, reads, and I quote the exact wording: "The Conference recognises that island regions suffer from structural handicaps linked to their island status, the permanence of which impairs their social and economic development" . It is not, therefore, on the basis of a number of languages or a number of translations, but on the basis of a fundamental principle of the Charters, of the Treaties, that is, the principle of cohesion, that we call for the islands to be recognised as such, as the possible beneficiaries of specific interventions and specific attention. Commissioner, Mr President, we are not begging: we are simply asking the Community to allow us to be citizens on an equal footing with the other citizens, not privileged citizens. If, for example, you look at the development chart, you will see that, in Italy, over the past few decades, it has followed the limit of communicability exactly: it has expanded and been extended to areas and regions which were easily linked with those which are more developed and has remained distant from those which, like the islands or other areas, had and continue to have appalling connection problems. Mr President, I come from a land, an island, which has always had this problem, a never-ending problem - like other Italian islands and, I believe, tens and hundreds of islands of other countries - an island which has always made a major contribution, which has always been firmly in favour of national development and which, today, values European development in addition to and alongside national development. The effects of development, progress, news and communications, however, have always reached that island, as they have reached other islands, years later than elsewhere. If Europe wants to be something more than merely the scene of the globalisation battle, if it wants to be a complete Community, moving, united in all its components and expressions, towards new progress and new civilisation, we call upon you, not to give us more than the others but to allow us to be citizens on an equal footing with the others. We are not asking for anything specific or tangible; we are not asking for funding: we are simply calling for this principle of island status to be universally accepted, so that the citizens of the European Union can all start the race on an equal footing, with equal chances of reaching the finish line. Moscovici Mr President, Commissioner, rapporteurs, ladies and gentlemen of the House, you wanted us to have a debate, this morning, on those issues regarding which this House thought it necessary to add to the opinion on the Intergovernmental Conference that was issued in April. Initially, you planned three reports: constitutionalisation of the Treaties, reinforced cooperation, and the ceiling on the number of Members of the European Parliament. I note, at any rate, that for today, the last matter has not been referred to us, and I am in complete agreement with Commissioner Barnier. The Presidency takes note of this, but the situation must be noted. It is one we regret. Who better than this House to give an informed opinion on this issue of major importance in view of the imminent enlargement? Finally, one last point of a quite different sort, which Mr Segni, backed by Chairman Napolitano, wished to bring up, and which I noted, the question of islands. I shall now return to each of these points, but only briefly in order to leave time for the debate. With your permission, I shall begin - and I would ask Olivier Duhamel not to hold it against me, I am not overlooking him - with the issue of reinforced cooperation which is actually on the agenda for the IGC, unlike the issue of constitutionalisation, which will come afterwards. Let me go to the heart of the matter, focussing on the salient points of Mr Gil-Robles' report, which I shall simply describe as excellent in my view. This is a point I already made in presenting the results of the informal Council meeting in Biarritz. I think it is safe to say that the conclusions of your rapporteur - as indeed he noted - for the most part echo the concerns expressed by the Member States in Biarritz. First of all, Mr Chairman, I note your agreement as to the reasons justifying making this mechanism more flexible so than it can be properly implemented within an enlarged Europe. I note your concern that the institutional framework of the Union be respected and the need to design an accessible instrument, as well as your wish to eliminate the veto within the Council. All these are principles which met with general approval in Biarritz. I also understand your determination to prevent any interference with what you term the 'institutional indivisibility' of the European Parliament or the Commission. We are, once again, all agreed that the institutional framework of the European Union should be respected. There is no case for going beyond the Treaties or challenging the existing framework. Nonetheless, we have here a special instrument of an exceptional nature which is, of necessity, somewhat specific in relation to the civil law. Let me stress that there is absolutely no question of using this instrument in order to compensate for failing to introduce qualified majority voting in some areas. Qualified majority voting is indeed the prime objective at the Intergovernmental Conference. Nor is there any question of creating an à la carte Europe. However, in spite of the clear guarantees which must surround reinforced cooperation, such cooperation is nonetheless exceptional in nature, and shows that it was not possible, at a given time, for the fifteen Member States to come to an agreement on stepping up cooperation in a specific sector. Hence, it will not be easy to say that everything is going ahead just as if the fifteen Member States were involved, if you will forgive me belabouring such an obvious point. And so, while respecting the existing constitutional framework, I must say I think it would be difficult to envisage more than a procedure for an advisory opinion from Parliament when such measures are adopted. As for the arrangements for implementing reinforced cooperation, these present another, more complex problem. I do realise the value that Parliament places on its own indivisibility, and indeed I understand it perfectly, but then, for that very reason, how is it possible to justify Parliament' s issuing a legitimate opinion as if it were a conventional codecision or consultation situation when in fact probably half, or perhaps two thirds of all the Member States might not be involved in this reinforced cooperation? In such circumstances, what legitimacy would Parliament' s vote have, if expressed by a majority of Members of Parliament representing States that were not involved in such reinforced cooperation? Would this not be another way of reintroducing, by the back door, the veto which you yourselves wanted us to get rid of? Objectively speaking, this is a real matter of principle which makes it impossible, in my view, to adopt exactly the same rules within each area of reinforced cooperation as within the European Union, and this is all the more true in the very specific and delicate area of foreign security and defence policy. I think we must clearly keep in mind what specific situations this arrangement is intended to deal with. It must not become the norm, and it must be given a degree of flexibility, within the limits of a number of principles. I now come to the constitutionalisation of the Treaties. I could confine myself to thanking Mr Duhamel, and to simply pointing out that his text contains a quite unwarranted attack on President Prodi - his were, of course, humorous comments - or even observing that he has not said exactly how he wants this constitution to be arrived at. Fortunately, his report is available, and the term 'constitution' unites, or covers, a number of requirements. Firstly, simplification and clarification of the Treaties. Next, the creation of a proper reference text clearly establishing the principles and objectives of the European Union and, finally, the distribution of competences between the various decision-making levels within the European Union. This is a question which Parliament, to give credit where it is due, asked very early in the day, as soon as it took office, in fact, in July 1999. It is a response to the real requirements which I have just listed. It is also true, however, that we must as a Presidency take account of the fact that the Member States have so far indicated that they are not yet ready to discuss a constitution, even if an illustrious list of political representatives has raised the issue. The fact is, it is easy to see why Member States are not yet at that point. While a constitution can provide a response, at least in part, to the questions I listed, it is a project which in real terms goes a lot farther than that. A constitution, by definition, is a fundamental act of immense political scope, in the best sense of the term. It cannot be seen as simply an exercise in tidying up the wording or even in assigning competences. In my opinion, a constitution goes a lot farther than that, and this future development, the precise shape of our future in Europe, is something that we have not yet clearly decided between ourselves. I feel we cannot talk properly about a constitution and plan ways to draw it up until we know what we want to put in it. As you know full well, that presupposes our taking certain political decisions, with a scope that goes much farther than meeting the three requirements which I have just mentioned. I note, moreover, that among the Heads of State and Government who did declare an opinion on this, not all were equally as approving of the idea, far from it. Let me come back to the three matters I mentioned. Firstly, simplification of the Treaties. Yes, it is a laudable objective, and some brilliant legal minds have tried their hand at it. In particular the European Institute in Florence, at the Commission' s request - and I expect Michel Barnier will mention this - did so with a result which I would describe as extremely honourable, despite the particularly arid aspect of the exercise, but I do not have the impression that the authors of the report, to which Mr Duhamel refers, indeed - managed to avoid a certain contradiction between the objective of clarity and the objective of legal certainty. Treaties are not rewritten without affecting existing legislation. That is understandable. It is extremely difficult to rewrite treaties which have been negotiated, sometimes down to the last comma, and the next item in our debate provides an eloquent example of this. Next, there is - and once again it is inevitable, yet questionable - an element of randomness, which is understandable, in the decisions made by the European Institute of Florence. I am thinking, for instance, of the way in which the authors of the report attach equal importance to each of the common policies, even though their respective importance is obviously very different, and this is expressed by provisions which are also very different in nature. I shall not continue, as we are not here, or I, at least, am not here, to discuss the Institute' s report. In any case, I noted that your rapporteur was actually proposing an alternative solution which would involve, if I understand correctly, making a distinction between, firstly, the provisions that would be part of a framework treaty and, secondly, the other provisions, particularly the common policies, which would form part of a protocol to be appended. What I wish to suggest is that, whatever the option selected, being personally not only open but also favourable to the idea of a constitution, this approach raises fundamental questions. This is neither a technical nor an innocuous exercise and we must ask fundamental questions before doing anything. The second matter is the distribution of competences. It is a question often raised, but less often debated. There has not, to date, been any conclusive outcome to this debate, but that should certainly not deter us from making some improvements. It is a complex exercise. We must take care not to destroy the aspect which has made the Community so special since the very beginning, this blend, which varies according to sector, but always very subtle, of shared competences. An exercise of this type must not upset the balance or cause us to regress, in the name of the principle of subsidiarity, as some parties seem to wish. That is what I wanted to express at this stage. Speaking on behalf of the Presidency-in-Office, it would be inappropriate for me to say more, for as you know we have taken a decision to focus until December on the four key questions on the agenda. We are not unaware that other questions are being raised. A number of honourable Members have raised these questions, as have the Commission and Parliament. Theses issues, or at least some of them, will no doubt come up for discussion very shortly. The Nice meeting is going to be held, the conclusions of that gathering will be made public, and then we will have the situation after Nice. This will not necessarily be in the form desired by your rapporteur because, as I said earlier, not all Member States will necessarily be ready, but an extremely useful contribution will have been made. I think we will see matters more clearly in Nice, and I think it is the results of the IGC - for we must not underestimate the impact that the outcome of the IGC will have on our ability to go further - which will determine whether we shall be able to look into the opportuneness of opening up new working areas and, if appropriate, of defining working methods and a work schedule. One last brief word on the way in which a text of this type would be drawn up, when the time comes. You rapporteur proposes adopting the method of the Convention. Why not, indeed? This method has, it is true, demonstrated its worth in drawing up the Charter of Fundamental Rights. Several Members of this House, but also representatives of Member States have already pointed out that the traditional method of the Intergovernmental Conference was certainly not the best method. I myself stressed that the method adopted for the Charter was an avenue worth exploring. Do we need a Convention or do we need some other method? That remains to be seen, including, moreover, the process of adopting, ultimately, the future European constitution which, I am convinced, will one day come to exist. And now, one very quick word about the island regions. As usual, the Committee on Constitutional Affairs, with its chairman, and yourself, Mr Segni, brought up questions that were both extremely pertinent but also extremely complex. I shall attempt to respond as precisely as possible to one question. To tell the truth, I do not know the answer at the present time. I understand that our Italian friends, for the most part, have found some discrepancies between the different language versions of Article 158(2) of the Treaty, some shades of meaning and outright differences, which may give rise to differing interpretations. This question was raised as early as 1997, I believe, after the new Treaty was adopted but before it was signed. According to the information available to the Presidency, forgive me if I have to be technical at this point, it appears that the clear majority of the language versions, unlike the Italian version, as far as the implementation of cohesion policy is concerned, refer only to the less favoured islands and not to islands in general. It is clear, however, as you have stated so clearly, that this question is not just a matter of linguistic or semantic debate, but instead concerns an extremely important and sensitive issue, which is the handling of island issues within the European Union and the policies which may be set up and implemented within these territories. As I said, given the lack of information available to us, I am not in a position to deliver a definitive opinion on this matter today, but the Presidency is, of course, willing to help clarify the matter by, for instance, referring the matter to the Council' s legal department within the Council and even within the Intergovernmental Conference. I think we might then have more relevant information so as to be able to clarify the matter and, at that time, to give you a comprehensive answer. That is all the information I wished to give you. I shall now end in order to leave the floor open for the debate. Barnier Mr President, before I in turn discuss the two excellent reports presented by Mr Gil-Robles and Mr Duhamel on behalf of the Committee on Constitutional Affairs, which both have an institutional or constitutional dimension, allow me to begin this speech by responding to Mr Segni who brought up the status of the islands. Mr Segni, as I myself returned only two days ago from an official working visit with Mr Hatzidakis to one of the larger islands of Europe, Crete, I was able to assess the sensitivity associated with the dual handicap of underdevelopment and remoteness, even without a handicap that I personally know better than most, due to my previous posts, i.e. the handicap of mountainous regions that often goes hand in hand with remoteness. I would therefore like to assure Mr Segni that, like him, the Commission itself has noted certain discrepancies between the various language versions of Article 158 of the Treaty. Clearly, these linguistic differences are prejudicial to a clear interpretation of the text as, depending on which version you consult, either all or some of the islands could be concerned. However, Mr Segni, I personally do not think that there can be any ambiguity as to the content, as the text of Declaration No 30 annexed to the Treaty of Amsterdam specifies that Community legislation must take account of the structural handicaps relating to islands and that specific measures in favour of such regions may be undertaken where justified. Island status as such is not a criterion for eligibility. And that, I understand, is what you are lamenting. Disadvantaged islands are, of course, covered by cohesion policy. This is the case of many islands that I visit within the scope of Objective 1 or the cohesion appropriations, due to the very fact of their socio-economic situation and in accordance with the criteria laid down by the Structural Fund general regulation. Mr Segni, I have decided to instigate a study on the socio-economic situation of the islands, in order to assess the situation and get as precise a diagnosis as possible of these island regions and I myself will present the results of this study, which I hope will be available during the second half of 2001. I will say in passing that these results will complement the debate that I also intend to instigate in 2001 on the cohesion report, an important public debate in which the European Parliament will take part and which will enable me to prepare the guidelines for the future regional policy for the period 2006-2013. As for the idea you suggested of introducing this debate into the IGC, frankly, Mr Segni, it seems to me that, taking account of the scope and difficulty of the other subjects on the agenda of this Intergovernmental Conference, it would be more appropriate to rectify the text according to the procedures laid down by the Vienna Convention on the Law of Treaties, as in previous cases of clerical errors in the articles of treaties, in order to standardise the different language versions of this article quite precisely. But I understand that, behind the linguistic aspect, your question expresses another concern. With regard to this, I have told you of my intention, at least before being able to respond and if the governments agree when the time comes, to get a clearer and more objective view on the basis of the study that I am going to commission on the situation of all the islands of the various Member States of the European Union. I would now like to discuss, in turn, the two reports presented by José María Gil-Robles and Olivier Duhamel. On the report on reinforced cooperation, I must remind you that it is not a simple matter, and Mr Gil-Robles is well aware of this as he had to fight for it. At the very beginning of the negotiations, this issue was not on the agenda. We all fought, and I thank the Portuguese and French Presidencies for coming to realise that we had to add this issue of reinforced cooperation to the notorious three leftovers from Amsterdam. Thus, on content and form, I am pleased to see, that the positions of the European Commission and the European Parliament are very close. After this IGC, Mr Gil-Robles, I think the instrument of reinforced cooperation will be more clearly defined and, if I may use this expression, more 'workable' in relation to the current content of the Treaty of Amsterdam. For the Commission, there are five essential components of reinforced cooperation. It must take place, as you said yourself, within the institutional framework, with a suitable role for each institution: that is the first point. It must remain open to all and, as I said earlier, it must be an instrument of association, integration, and definitely not an instrument of exclusion: that is the second point. It requires strict conditions, but also practicable conditions: that is the third point. Guarantees are needed for those not, or not yet, participating in reinforced cooperation: that is the fourth point. Finally, the fifth point: reinforced cooperation must not be seen, as is sometimes the case, as a way of concealing or hiding a lack of agreement on qualified majority. As far as I can see, these two issues, although they are sometimes related, basically have nothing to do with each other. I think that the report presented to you today, ladies and gentlemen, echoes these five features. It is important to ensure that this reinforced cooperation remains within the framework of the European Union and respects the roles of the institutions, in particular the Commission and the European Parliament. Furthermore, Mr Gil-Robles, most of the delegations to the negotiations in which I am participating agree that the future treaty should recognise an enhanced role for the Commission and the Parliament in implementing reinforced cooperation. We now need to work together to ensure that this intention or direction actually becomes reality. I am therefore prepared to support the request in José Maria Gil­Robles' report aiming to enhance Parliament' s role and I support the idea, at least, of replacing the consultation of the European Parliament in the first pillar with its assent. However, in our opinion, the roles currently envisaged by the presidency in its very latest proposals regarding the procedure for i.e. the CFSP, are still inadequate as they stand. That is why, yesterday, when we were discussing various points, I put forward a number of amendments which will usefully serve to specify or enhance the role of our institutions and the place allotted to them according to the pillars, in the context of implementation of reinforced cooperation. We must ensure that the required coherence between actions under the three pillars is also strengthened, a task that will fall primarily to the Community institutions. Mr President, ladies and gentlemen, reinforced cooperation cannot, and must never allow the acquis communautaire to be unravelled in any way. I would remind you that the procedure can be simple, with a qualified majority and the withdrawal of the veto, because we want to maintain strict conditions. Strict conditions, moreover, such as those laid down in the Treaty of Amsterdam, which we think must be maintained, may justify or allow for simple procedures. I completely share Parliament' s wish for the fundamental principles to remain unchanged, but I have noticed, Mr Gil-Robles, a willingness on your part to make some of these conditions more flexible, as in point 11 of your resolution, and I would like to exercise a certain amount of caution in this respect. Finally, we all agree that reinforced cooperation should not - I have said this before and I will say it again - become a characteristic feature of the European Union. It must remain a mechanism that the Member States may use only when all the other possibilities for progress on the road to integration involving all Members have been ruled out or are not feasible. Reinforced cooperation must not, therefore, become the universal cure-all in order to conceal our weaknesses. To be more specific, I think that reinforced cooperation cannot be designed as an alternative to qualified majority voting, which remains and will always remain, in the view of the Commission, the main subject under negotiation. That concludes my comments on the report presented by Mr Gil-Robles. As a final comment, and this refers to the report presented with great passion by Olivier Duhamel too, I should like to say that the report on reinforced cooperation and Mr Duhamel' s report are both equal to the reputation of the Committee on Constitutional Affairs. I would therefore like to congratulate the members and the chair of the committee, Mr Napolitano. Moving on to the second report, which we welcome most warmly, Mr Duhamel. We think your report provides an excellent starting point for the discussion of the constitutional work that we are to begin immediately after Nice. Despite this remark, let me say from the outset that our duty, here and now, for the Intergovernmental Conference to succeed, is to concentrate all our energy and all our efforts on the IGC agenda as it stands, in particular when extended to reinforced cooperation. We needs must do this because we are a long way short of the target. Mr Duhamel, you will undoubtedly agree with me that if Nice is not successful, there will be no room, or at least no credibility, for consideration of the future of European integration, at least within the current framework. We must therefore succeed in Nice, and open the doors to enlargement and to new and future reforms. First of all, however, the objective of these negotiations is to get the door open. Yet, inevitably, certain questions are now being asked, so forcefully by yourself, for instance, and must be asked in Nice, even if they are not the subject under debate at the Intergovernmental Conference. I think that Nice could be the beginning of the next stages of discussions on several related topics. First, the reorganisation of the Treaties. I thank you for the positive reference you made to the study by the European Institute in Florence that we commissioned, and I also noted Mr Moscovici' s constructive approach in this respect. I must, however, remind you that we had commissioned a report on the basis of the existing legislation and this is what we were given, but naturally, as soon as the contents of several hundred articles and several Treaties are assembled into 93 articles, since it is possible to work on the basis of the existing law - as, I think, the Florence Institute did - the legal interpretation of this new text is bound to be different. This is a good piece of work that constitutes a basis available for the future exercise of reorganising the treaties. That is the first point. The second point is the legal nature of the Charter of Fundamental Rights, a matter which, as the Presidency said, may well not be answered in Nice. But, like many of you, we think that this work cannot be left at that and we must, perhaps in Article 6, give this Charter legal force. In any case, I will fight for that. My third point, finally, is the possible clarification of the definition of competences within the European Union. I know that Olivier Duhamel' s report essentially slots into a wider perspective: that of a constitutionalisation that would go way beyond the current institutional framework and which would only be completed in the long term. It seems to me, however, that we need to clarify the current legal and institutional situation first of all, which is what your report also proposes as a first stage: "a reorganised Treaty" , as you say in point 9 of your resolution. Like you, Mr Duhamel, I think the European Union should be equipped with a clear, simpler fundamental text. It is a necessary and feasible task. We are not talking about changing the institutional framework established by the Treaties, and certainly not about increasing the competence of the European Union, but about making European construction more user-friendly. It is essential for European democracy, our primary reason for uniting, as you reminded us, that the citizens have access to a constitutional treaty, a text which, according to the wish of Vaclav Havel, all the children of Europe can learn at school without difficulty. The important work carried out at our request by the European Institute in Florence, to which I have referred, shows that it is legally possible to assemble all these essential elements in a single text comprising a small number of articles. Ladies and Gentlemen, the drafting of this fundamental text could be the opportunity to provide answers to other questions of a constitutional nature which will be asked in Nice and which I mentioned just now: the legal nature of the Charter and the clarification of competences. Is a reorganised treaty, enriched with other elements of a constitutional nature, already a constitution or must this expression be reserved, as you yourself recommend, Mr Duhamel, for a new fundamental text which would be drafted according to new methods? The word "Constitution" does not scare me, I even think I have used it in your presence, ladies and gentlemen, at the very beginning, when I was not yet an official member of the European Commission. I raised the issue of the constitutionalisation of the Treaties during my hearing before the European Parliament, prior to the investiture of the Commission. I would like to assure you of my personal availability and even my passion, Mr Duhamel, which will be at least equal to yours, in order to participate in this work. I also agree that we should move as far away as possible from the references that you yourself rejected, in the context of our work on this subject: on the left, those of Karl Marx and, on the right, as you said, those of Joseph de Maistre, even if the latter, I would like to say, while stating my disagreement with a number of his writings, at least had the merit of being from Savoy. I would therefore like to indicate my availability and that of the Commission to work in the direction you wish, working through the process of constitutionalisation stage by stage. In any case, ladies and gentlemen, one thing is clear and must remain so: none of the questions we are discussing can constitute a condition to be achieved prior to the enlargement of the European Union towards the Mediterranean, Baltic, Eastern and Central European countries that are currently candidates. The Commission is not in favour of calling another Intergovernmental Conference before the first round of enlargement. The reform of the institutions needed to enable this enlargement to take place must be carried out now and there must be no Nice leftovers, in any case definitely not the Amsterdam leftovers. Then there would no longer be any preliminary work at all on our part. The conclusions of the European Council in Nice could announce, in the way you recommend, a mandate and timetable for the work on matters of a constitutional nature. Again, I think that any discussions after Nice should be open to all, to the Member States and the candidate States, in a suitable form that we shall have to define. Finally, I think that the Commission, which has participated actively in the work of the Charter and which is participating actively, as is proper, in the work of institutional negotiation, will, after Nice, also have to play its part in the collective brainstorming that is related, quite clearly, moreover, to another exercise which we have undertaken on governance. Ladies and Gentlemen, my wish is that the Commission, in accordance with the other institutions, should mark out the route to be followed. It is ready to do so by means of a report to be drawn up following Nice on these matters of clarifying competences and simplifying the Treaties, which could be available before the end of the Treaty of Nice ratification period. As for the continuation of the work, I will also say that the report you presented, Mr Duhamel, contains many very interesting ideas. Like you, the Commission was impressed by the quality and form of the work of the Convention which drafted the Charter of Fundamental Rights and I think that this method is one worth continuing and from which lessons can be learnt. You mentioned the idea of a referendum to be held simultaneously in all the Member States. This too, I feel, is an idea of great symbolic and democratic significance, and I think it is worth looking into. Mr Duhamel, you spoke with great passion, and that is what this subject requires, given the resistance and reluctance shown by some. In fact, a great deal of passion is needed here, and that is what we need now, too, in order to make a success of the institutional reform. We need a great deal of passion, both on your part and on ours, in order to make a breakthrough. By way of a thank you for the response, and the amount of attention you are giving this constitutional debate, let me remind you of the additional dimension it has in relation to all the complex matters we are working on in the context of negotiations for institutional reform, such as qualified majority voting and the weighting of votes, which are subjects that are not easy to understand and which must be explained to the citizens. The issues of a possible constitution, a fundamental treaty, the clear definition of competences and the Charter all have one common feature: the fact that they have a political and a democratic dimension, I was about to say a citizens' dimension. These will give the Nice talks, even if they have to be gone into in further detail after Nice, that citizens' dimension which the European Union needs. It has been my opinion for a long time that the main failing of the construction of Europe is that it is a matter for the elite. Admittedly it is sometimes handled with courage and tenacity, but it remains in the hands of the elite, behind closed doors, to some extent, as far as the general public is concerned. The worst scenario for the construction of Europe in the days to come is that this silence will be maintained, as silence is what fuels fears. This silence encourages all sorts of demagoguery and all sorts of anti-European campaigns. We must break this silence and initiate debate involving the public, and it is by means of initiatives such as yours, Mr Duhamel, initiatives which can speak to the hearts and minds of our citizens that we shall be able to contribute towards redressing this democratic deficit. So that is also why I wished to thank you, as well as to thank you for the form and the content of the initiative you have taken. Schwaiger Mr President, ladies and gentlemen, the Duhamel report has provided us, the European Parliament, with the opportunity, barely two months before the European Council in Nice, to reiterate our position on the further development of the European Union, and in so doing to take account of the need for the EU to become primed for action on the enlargement front over the next few years, as well as to demonstrate to our citizens the medium-term prospects of the European Union. Commissioner Barnier, you made this point a moment ago, and rightly so. The Group of the European People' s Party and European Democrats will therefore use its large majority to vote in favour of Olivier Duhamel' s outstanding report, which focuses on the essential aspects. During the first phase, we will need a constitutional treaty that will amalgamate the existing foundations of the Treaties of the European Union currently in force, in a clear and comprehensible manner. At the same time, however, this constitutional treaty should be elaborated in such a way that it renders the common values of the European Union comprehensible, incorporates the fundamental rights of the European citizens laid down in the Charter of Fundamental Rights, and improves the composition, role, and modus operandi of the European Union' s bodies, looking beyond the Nice Summit, thereby improving their efficiency. What this European constitution will also need to do is clearly establish the distribution of tasks between the Member States and the European Union, inject the dynamism of European integration into those areas where it is badly needed, and provide for joint action to be taken, for example in the sphere of foreign and security policy. It is also important, in this context, to respect and safeguard the lowest layer of democracy and local self-administration in the EU Member States. We must not, as has already happened with a number of directives, end up with an interplay of European and national bureaucracies which restricts and overrides the citizen' s ability to shape policy at a local level. We therefore propose that local self-administration should form an integral part of a future European constitution and would urge you to endorse this proposed amendment. Poos Mr President, I would like to focus on the report by Mr Gil-Robles Gil-Delgado, which duly establishes the European Parliament' s position on the fourth of the major issues to be addressed by the current IGC. It outlines the framework within which reinforced cooperation is to be developed and sets out the conditions that govern it. This framework must be enforceable both on the countries that want to participate in closer cooperation and on those that are not participating in it or at least not from the start. Reinforced cooperation must therefore respect the principles set out in the Treaties and be conducted within the single institutional framework of the Union. On the other hand, it must not constitute a barrier to trade or precipitate splits in the common market, breaks in the links of solidarity and cohesion between the Member States or, as Commissioner Barnier has said, an unravelling of the Community acquis. The implementation of reinforced cooperation must not result in new bodies being set up to swell the ranks of the European institutions. In stressing this point, the joint memorandum from the Benelux countries, as well as Mr Gil-Robles' report, rejects the idea of having a specific secretariat or directorate for each and every closer cooperation initiative. Openness and transparency must be ensured under all circumstances. No Member State should ever be refused the chance to participate, at any time, in an existing area of reinforced cooperation, and this guarantee must be extended to include future Member States. The rapporteur is quite correct in firmly stressing the need for the Commission' s powers of initiative and the participation of Parliament, at least on a consultation procedure basis, to be the norm whenever there is reinforced cooperation. Moreover, reinforced cooperation within the three pillars will initially have the objective of moving further towards European integration. It may also prove essential if we are to overcome persistent obstacles. On the other hand, should the effect of this reinforced cooperation be to destroy institutional balances, to exclude the Commission and to throw off the democratic control of the European Parliament, it would not be achieving its aims and it would be better to dispense with it. Malmström Mr President, the interested citizen who wants to know how the EU is run is scarcely going to pore over the Treaty of Amsterdam as bedtime reading. If by chance she should nonetheless do so, it is doubtful if she would be any the wiser. Not even very committed EU cognoscenti could easily plough through those Treaties which in fact regulate a whole range of our common activities here in Europe. The Treaties are difficult to understand, at times contradictory, difficult to read and uninspiring. Beautiful and important European values are jumbled together with technical clauses in an unholy mess. This is really quite unacceptable. If we want to increase knowledge about the European project, as well as commitment to it, there is a minimum requirement that it must be simple to find out how the Union is run and why it is run in that way. That is not the case today, a fact which Mr Duhamel' s report does an excellent job of bringing out. Following the Nice Summit, which we all hope will be successful, it is important to take this next step in order to create a more democratic Union. It is time to review the Treaties. For my group, the Group of the European Liberal, Democrat and Reform Party, it is important that, to begin with, the European Treaties should be made more citizen-friendly. This means simplifying, rearranging and pruning them. The proposal from the Florence institute suggests a place to start, but the next step is to create a proper European constitution. The people of Europe need, deserve and, according to opinion polls, want a common constitution clearly expressing the EU' s values and objectives and clarifying the division of power and responsibility both between the institutions and between the institutions and the Member States. People' s rights ought to be regulated by incorporating the conclusions from the Convention. This is an exciting process. It is certainly not simple, but it is incredibly important. Naturally, people must be enabled to participate in this work, especially citizens of the candidate countries which will hopefully be members in a few years' time. The work must under no circumstances be used as an excuse to delay enlargement. A constitution is a matter for the whole of Europe. Work on the constitution ought to be informed by an ambition both to simplify matters and to remove some of the tasks carried out by the EU. This is necessary if the EU is to be able to function in the future. A clearer distribution of powers is required, as well as a clearer definition of the subsidiarity principle. We learned a very great deal from the work of the Convention. It is a working method which, with certain changes, ought to be used to give people a still more important place in the process. A future European constitution must not be a product off the Brussels drawing board. Vaclav Havel said in this Chamber, and Commissioner Barnier quoted him recently, that he wanted to see a European constitution which could be handed out to, and understood by, every eleven year-old in Europe. I think that is a very commendable objective. The decision to embark upon the work must be taken today. It is a hopeful sign that the French Presidency is favourably disposed to this. I shall now do what I can to convince my fellow countrymen to run with the ball during Sweden' s Presidency. Voggenhuber Mr President, the fundamental rights of the people are not merely promises, but are the inalienable rights of each individual, bestowed neither by politicians nor the state, but respected, and derived from human dignity; and these rights are only effective when they are the law of the land, enshrined in laws by Parliament and upheld by courts. This knowledge is intrinsic to modern democracy and is at the heart of the constitution of each Member State. The European Council is violating this fundamental consensus within Europe, by refusing to incorporate the Charter of Fundamental Rights into the Treaties, make it legally binding and denying the citizens, whose rights are being infringed, access to the European Court of Justice. Fundamental rights constitute an essential defence against the state. It is therefore ironic that the Heads of State and Government should be the ones making the decisions about the fundamental rights of the citizens of Europe. Is it any wonder that these heads of governments refuse to submit to the regime prescribed by the Charter, and make it legally binding? The Council' s claim to power is the main stumbling block in the current constitutional process and it is the root cause of the Union' s democratic deficit. Not only do the Heads of State and Government want to be the de facto and sole legislators of the Union; they also want to be its government. Who can still doubt that they regard themselves as the sole providers of the Union' s constitution? To a large extent excluding Parliament, the citizens and - where possible - excluding the Commission too. It has always been the task of democracy to curb the power of princes. The question we must ask ourselves today is whether we want a Europe ruled by princes or a European democracy. If we want a European democracy then we must initiate a constitutional process and make the Charter of Fundamental Rights its cornerstone. Kaufmann Mr President, Mr Duhamel' s report, which we are discussing today, is a very important one to my mind. After all, it concerns the all-important question of how the process of European unification is to be further developed. It is about the future of the European Union. As is well known, opinion on this differs widely in the various Member States and amongst the various forces of society. This is also replicated in my own group. As I see it, this diversity of opinion is indispensable, and also enriches the process, because if we want to build a common European house, we must keep a close eye on whether everyone is keen to live there and also accepts it as their own. The previous round of European elections showed us just how far the Union still has to go to achieve this goal: low election turn-out, prejudice, justifiable frustration at the lack of democracy and transparency, over-regulation, bureaucracy and opaque decision-making processes. Unfortunately, none of this has changed yet. But there is an extremely urgent need for radical change. Our Parliament, as the only institution of the Union to have democratic legitimacy, has a big responsibility to lead the way in this respect. Which is precisely why I welcome this report. We need to simplify and reorganise the Treaties as a matter of urgency. The text of the Treaties must be comprehensible, above all from the point of view of the citizens. We need to instigate a constitutional process. The Nice Summit must pave the way for this by granting the necessary mandate, initiating a procedure and setting a timetable. Having said that, Mr President, I am more than sceptical about one particular aspect. Firstly, I do not think we will be able, realistically speaking, to adopt the constitution called for in the report in time for next elections in 2004, and secondly, nor should we in my opinion. After all, it is unacceptable for the fifteen Member States alone to discuss and decide on a constitution, when we all know full well that by the end of this decade the European Union will have 27 members. As I see it, there are three key points: firstly, we need a truly wide-ranging public debate in all the Member States. Secondly, the candidate countries must be directly, and fully, involved. Thirdly, I am absolutely convinced that a constitution could only have democratic legitimacy if it were to be made the subject of a Union-wide referendum, because what this in fact amounts to is something akin to the re-establishment of the Union by its citizens. Should we do otherwise, then I do not think a Europe of the citizens will be within our reach. Berthu Mr President, the Duhamel report, which I shall be discussing, once again raises the European Parliament' s old idea of giving Europe a constitution. The main aim behind this, which is not clearly stated in the resolution, would be to lay down for Europe, even for the fundamental texts, majority-style collective decision-making procedures, completely different, therefore, to the unanimous Council votes or the votes on ratification by Member States used today to amend the Treaties. These collective procedures would for once and all establish a supranational power in Europe. We should nevertheless first ask ourselves what exactly our citizens want for the Europe of tomorrow. Their desire is quite clear and was restated with great clarity by the Danish people in their referendum. Our citizens see the national authorities as the most legitimate, and want the main decisions to be taken at national level. We must therefore conclude that if European cooperation is to remain democratic and close to the people, it must be based on the prevailing situation in each nation. Unfortunately, the ultimate objective of a European Constitution would be precisely the opposite, and so, of course, we cannot vote for it. This is why we appended a minority opinion to the European Parliament report and tabled several amendments, which are, in fact, more than amendments, because if they were adopted, the whole meaning of the resolution would be overturned. Europe needs a Charter that acknowledges the pre-eminence of its national democracies, not a constitution that would turn it into a superstate. Martinez Mr President, Commissioner, Europe has very real problems, such as poverty, unemployment, taxation, and lack of security, yet what is proposed instead of addressing these issues? A constitution! That is strange enough in itself, but what will this constitution bring? In its form, so much hot air! In its content, nothing but jiggery-pokery! As to the results it will achieve, a disappearing trick! The hot air as regards the form is to be found, for example in paragraph 11 of the French version of the Duhamel report, a constitution against, I quote, "a backward step" going backwards. But a backward step is always backwards! Paragraph 20 speaks of a constitution to discuss, and I quote, "their shared future together" . But if this future is shared, then obviously they are together. Paragraph 8 states that the constitution will deal with, and I quote, the "issues not settled" . Well, outstanding accounts may be described as 'not settled' , and there may be answers outstanding, but not issues. According to paragraph 4, we need a constitution because the Treaties are "unreadable and invisible" . If it is unreadable, people must have attempted to read it, so it cannot be invisible, and so forth. What is so serious about Mr Tautology' s report is the fact that he is proposing a constitution based on jiggery-pokery. First our nations are abused by this sort of constitutional rapist fiddling with their equality. In the enhanced European house, some nations will be sitting at the military, monetary, and possibly tax, tables, and others will be left out. In an à la carte Europe, we will then have some nations eating from the set menu. That is why reinforced cooperation means reinforced exclusion. As nations cannot withstand this attack on their equality, democracy is being abused. Paragraph 8 of the constitutional resolution states that Europe' s constitution must be adopted, and I quote, "with no risk of the process being blocked" and, as paragraph 7 of the Duhamel report says, "without a referendum" there can be no democracy. And that is where the jiggery-pokery becomes abuse. The rule of unanimity with the sanction of a veto, if required, is the last bastion protecting the smaller nations and sovereignty. Because it proved impossible to simply do away with the rule of unanimity, it is being sidestepped by means of reinforced cooperation, which is nothing more than the abuse of sovereignty. Who stands to benefit from this? The unemployed? Pensioners on EUR 700 a month? Street children? The Palestinian children of European society? No, it will be the elite that profits from this, the caste which goes by the name of Olivier, Pierre, Dany, all their fathers' sons, the oligarchy. That is why men and women prefer Zidane and Schumacher, because at least with Zidane, they have the dream of breaking out of the social Palestine in which you imprison them, whereas, with Prodi, the prospect every morning, every evening and every day is gloomy. Hager Mr President, a whole host of names has already been found for the instrument of reinforced cooperation, presumably with a view to making it more comprehensible to the citizens. It is not the name though, but the practical form it takes, that will decide whether it will serve the interests of the European Union. The report by the Committee on Constitutional Affairs argues that differentiation can only be deemed to serve any purpose if it is conceived as a process which allows for exceptions to the rule. However, it seems to me that the report inclines in the opposite direction. I have always rejected any form of differentiated integration for reasons pertaining to legal theory, but also for pragmatic reasons, believing that it would allow a majority of Member States to determine the direction of policy, and deny countries joining at a later stage any codecision rights in these matters. I still clearly recall how, in the time before Amsterdam, in what was still the institutional committee, discussions on flexibility went on for weeks. The arguments against and the warnings about a multi-speed Europe, are still ringing in my ears. No one has been able to explain to me yet why things are any different now. Hatzidakis Mr President, I intend to talk about islands. When the intergovernmental conference in Amsterdam inserted a special reference to islands into Article 158 on economic and social cohesion, adding the word "islands" as a special category under the regions which deserve particular attention within the context of cohesion policies, we here in the European Parliament who had first fought for this development thought that it marked the start of a new era for island regions. This conviction was strengthened when declaration No 30 to the new Treaty of Amsterdam was adopted, stating that the intergovernmental conference recognised that island regions faced different problems due to their island status which, because they were permanent problems, hampered their economic and social development, adding that the intergovernmental conference also recognised that Community law should take account of these problems. Unfortunately, our hopes were dashed because, in addition to all their other problems, islands are paying the price for the different translations of the point in question. According to the first version, the text covers all islands, whereas according to the second version, it only applies to islands with problems. Obviously the second version is incorrect, first because regions lagging behind economically are, in any case, covered by the Structural Funds and, secondly, because if this interpretation were correct, there would have been no point in adopting declaration No 30. As chairman of the Committee on Regional Policy, I should like to reiterate that the European Parliament has always highlighted the fact that island regions are at a permanent disadvantage by reason of their isolation. Commissioner Barnier, who was in Crete last weekend and whose position I welcome, saw the ships tied up in the harbours in Crete. They have been tied up for five days now and their cargo is not being moved. The cost of transportation from an island to the mainland is three times the cost of transportation by road. Farmers are often forced to cultivate a product and, if the product does not do well, it is destroyed. A kilo of oil, which is a staple product of the Greek islands, costs less than a packet of cigarettes. And let us not forget that these people sometimes die on small islands when the weather prevents them from being moved to the mainland. We must therefore move in this direction. Carnero González Mr President, despite your final statement, which we would like to be of consequence but we fear will be otherwise, the criticisms made a while ago by this Assembly regarding the current Intergovernmental Conference have proven to be justified. Firstly, with regard to the method, which is a tired, lifeless procedure according to public opinion, which in fact marginalises the other institutions of the European Union and in which governments are victims of their own labyrinth. Second, with regard to an inadequate agenda, which has left out issues that are particularly relevant to the future of the European Union and its citizens' interests. In spite of everything, however, at least the agenda has included one very important point, reinforced cooperation, which must be seen as an incentive for progress and not for dispersal or creating cabinets. We must ask for maximum progress to be made in this field in a coherent manner - as indicated in Mr Gil-Robles Gil-Delgado' s excellent report - seeing reinforced cooperation as a last resort that would make it possible in all areas in which decisions are not taken by a qualified majority and also with regard to the CFSP and defence, for the permanence of the single institutional framework to be guaranteed, for a sufficient critical mass of countries to take part in it and, of course, for it to be open at all times. This will help to stimulate European construction beyond this IGC and possibly in spite of this IGC. In order to achieve this objective we must ask the Nice Council to open up the important reformist approach that can bring together political consensus and public support. I am referring to a constituent process of the European Union that would form a new stage - as proposed in the Duhamel report - first by simplifying the treaties and then through a new political instrument creating a system to put an end to the democratic deficit within the European Union. This would be a system of government in keeping with those we use to run our national affairs, beginning with the separation of powers and other principles of the rule of law. We need a constitution for the European Union, and this constitution must start right now by including the Charter of Fundamental Rights in the new Treaty in Nice. Onesta Mr President, I shall focus my scant sixty seconds on the report by Mr Duhamel, which is a good report, because it has the courage to state things clearly and the eloquence of our rapporteur just now has finally convinced us. Yes, the intergovernmental method, in which one blockage appears after another, is close to collapse and this is not going to be belied by the Treaty being presented on the cheap at Nice. Yes, it is in the greater interest of the democracy of our continent to have a new founding text and a clear and effective constitution. And yes, the drafting of this fundamental law must be steered by the most direct representatives of our citizens, the European Parliament, and must be ultimately validated by the citizens themselves. What would happen, however, if the work of the Convention described in the Duhamel report were to become bogged down indefinitely and this constitution which so many people, from Fischer to Chirac, wish to see, were not to be declared until 2004? In this case, as stated in my Group' s Amendment No 37, we should have to go back, in order to reach a decision, to the sovereign people and give the European Parliament that will be elected in 2004 a clear mandate for a constitution. Musumeci Mr President, ladies and gentlemen, the point raised by the Committee on Constitutional Affairs and Mr Segni on the status of the islands which are part of the European Union is an old, controversial issue which clearly cannot be limited to purely linguistic points. The issue is a political one and must be tackled and resolved once and for all as such. I find it difficult to understand how it is that the Treaty can call for social and economic cohesion to be achieved if, years on, we have still not succeeded in eliminating the ambiguity of the treatment reserved for the islands, which is due to the contradiction between Article 158 of the Treaty and Declaration 30 on the island regions, annexed to the Treaty of Amsterdam. Can we not, at last, put an end to this ridiculous line of reasoning which decrees that some islands shall be disadvantaged and others privileged solely on the basis of how far they are from land? I represent the constituency which contains the two largest islands in the Mediterranean - Sicily and Sardinia - and I can say in all honesty that both islands are severely disadvantaged in structural terms precisely because they are islands. I will end by calling upon Parliament to make every effort to ensure that the Intergovernmental Conference restores to the islands their right to grow and develop. Beazley Mr President, we have heard that progress was made at Biarritz on closer cooperation. I congratulate the rapporteur, Mr Gil-Robles, on a clear lucid report setting out Parliament' s position. My British Conservative colleagues support moves towards greater flexibility. We have reservations on the abolition of the veto and progressive elimination of the pillared structure so we shall be constrained to abstain on the overall vote. Minister, it is recorded that on the eve of the Bolshevik Revolution - an event that was to have such desperate consequences throughout the world - the Russian Orthodox Church was engaged in complex discussions on the design of vestments during Lent. This is an apocryphal story to illustrate the dangers of dwelling on the detail of technical matters to the extent of obscuring the massive challenges to be faced. I hope the Treaty of Nice is achieved and seen to be a success and that closer cooperation is included as a welcome move in the direction of flexibility. But will it be sufficient to ensure that enlargement takes place within the timetable envisaged? Mr Moscovici, will the Nice Treaty really be welcomed and acclaimed in Warsaw, Prague, Budapest, Tallinn and Ljubljana? Unless this is the case, it would not be a victory, merely another missed opportunity. I hope that the French Presidency will find a more efficient and imaginative way of assuring the candidate countries and the public throughout Europe that we are not only addressing important technical issues but above all the political necessity to provide our continent with stability through the certain and guaranteed enlargement of our European Union. Katiforis Enlargement, Mr President, forces us to face up to the question of whether we intend to move towards purely economic Union or to continue in our endeavour to achieve political Union. In my view, the unity of Europe cannot but be political. A simple single economic area, even with a single currency, is no replacement for political Union. We cannot put this sort of limitation on our ambitions because that would presage the break-up of the Union, even of economic Union. Obviously, it would be best if we had or if, in Nice, we could set up institutions to take single common decisions by a suitable majority, possibly a double majority of populations and Member States, which are binding on us all. No such institutions exist, or at least not to the required extent. Even if all the demands of the French Presidency for qualified majority voting are accepted, large areas of political cooperation will remain uncovered. Reinforced cooperation is therefore a de facto requirement, not as an ideal solution, it is certainly not that, but as a practical solution in a time of need, of vital need. We must accommodate the Member States which are willing and have the power to move forward and block the Member States which are not willing to move forward. The danger, however, is that reinforced cooperation will break up the unity of Europe through the back door, resulting in a patchwork of intergovernmental cooperation. Cooperation must therefore offer all the guarantees proposed by the rapporteur, be open to all the Member States, respect the spirit of the Treaties and not undermine the acquis communautaire. We need Parliament to control these issues, but I share the view of the President-in-Office that control must not turn into a new veto. If, therefore, we insist that Parliament must be able to exercise preventive control, we will have to confine ourselves to controlling questions of legality, not political expediency. In addition, the initiative of the Member States ought to be non-binding; more importantly it cannot be subject to a Commission proposal for an initiative because that would do away with the initiative of the Member States. Frassoni Mr President, two brief observations regarding the reports on our agenda today. With regard to the Gil-Robles report, I can simply say that it is an example of sound work carried out by our Committee and that the vast majority of our Group will support the report. The Duhamel report took a long time to prepare and its content is substantial and interesting. I would like to highlight two amendments tabled by our Group. The first amendment concerns the duration of the Convention' s work. In our opinion, the new Constitution should even be ready to enter into force by the next European elections. Two years of work should be more than sufficient and we hope that the majority of Parliament will support Amendment No 37. The second point concerns the difference between the first and second stages. We feel that it is essential not so much to simplify and consolidate the Treaty as to turn it into a succinct Constitution which all the European citizens will find readable. I therefore feel that it is not really feasible to divide the work into two stages. In conclusion, I would in any case like to thank the two rapporteurs for their work and to assure them of the support of my Group. Bayrou Mr President we are at a crucial juncture, firstly because the report by Mr Gil-Robles, which I will cover in just one sentence, enables us to identify and support opportunities for closer cooperation and to dispel the risks and, from that point of view, it is a very good piece of work. Nevertheless, I would like to concentrate on the Duhamel report, to emphasise how much progress the idea of a constitution has made, including in this House. Everyone, or almost everyone, who has spoken has done so in support of this idea and we feel that this is already a huge victory. Why are all these people fighting and militating for the idea of a constitution? They are doing so in order to ensure that Europe becomes a democracy. In other words, all the decisions that are now trapped within the so-called intergovernmental debate, discussions in the corridors of power and behind-the-scenes diplomacy, all these decisions that are taken behind closed doors and shrouded in obscurity will become the business of the citizens, the general public, European public opinion. We, of course, take the view that this is the purpose of the constitution, over and above the already positive purpose of clarifying the Treaties. As a result of the Duhamel report, we finally have a credible script. Even if this two-stage process is not ideal, at least we can see where we are going. My last point is that, when it comes to drafting the Constitution for real, the key point will be to determine wherein the legitimacy of the European authority lies, and, in our opinion, it must come from the peoples, from our citizens and their representatives, the European Parliament and perhaps the national parliaments. Democracy is the power of the people. Soares Mr President, I should like to say a few words to the effect that, in my opinion, the Duhamel report is a truly excellent document, which makes quite substantial progress. In fact, I wish it went even further and explicitly discussed a constitution and not merely a framework treaty, a type of treaty, a single treaty or a treaty of treaties, which nevertheless incorporates the Declaration of Fundamental Rights. I concede, however, that the political situation has not been conducive to going that far and I therefore give my unreserved support to the Duhamel report currently before us. At the same time, there is one point I would like to highlight. I do not think it is right that we should call for or move towards the requirement for a compulsory referendum in every Member State to approve the specific amendments that have been proposed. In Portugal, for example, we did not hold a referendum to approve our membership of the European Community or to approve the Maastricht Treaty. These issues were approved by Parliament, in the context of effective representative democracy. I fail to see why we should force all Member States to hold referendums, regardless of whether these form part of their traditions or not. That is my only reservation. In any case, I warmly congratulate the rapporteur, Mr Duhamel, on his excellent work. Rack Mr President, where is the journey into, and with, a united Europe to lead? The debates we are having now will add something to this key issue, which is to be addressed in the decades to come. Do we in fact need a constitution for Europe? To what extent should certain important competences, which hitherto have been the preserve of individual Member States, now be the subject of Community policy? The excellent reports by Mr Duhamel and Mr Gil-Robles Gil-Delgado expertly point the way on both issues: improved intelligibility of the Treaties, a constitutional framework, fundamental rights, delimitation of competences, constitutional state, democracy and separation of powers; no superstate in Europe, a new method of developing the Treaties. The Duhamel report contains important pointers on all these issues. The same goes for the report by Mr Gil-Robles Gil-Delgado. Reinforced cooperation, so as to escape the stranglehold exerted by national vetos. At the same time, we must be sure to retain a European approach, even in areas of reinforced cooperation, and ensure that reinforced cooperation does not exclude countries, but brings them closer together in the long run. Both reports leave some questions open, i.e. the answers given are only of a provisional nature. Do we really want to hold direct referendums on key European issues? We venture a tentative 'yes' . However, this issue still needs to be discussed in greater depth Do we really want to let a third of the Member States press on ahead? Do we not need at least half of them? We would prefer it if as many Member States as possible could tread the common European path in unison. Our task for the future is to make this a reality. Reinforced cooperation between a few countries cannot be in the interests of Europe as a whole. Medina Ortega Mr President, the question tabled by Mr Napolitano on behalf of the Committee on Constitutional Affairs, refers to a very real issue and I think Commissioner Barnier' s response and that of the President-in-Office of the Council, Mr Moscovici, were very clear. That is, there is an error in the Italian version of the text resulting from an incorrect translation. Consequently, the description "less developed" is applied to the island regions as well as to the other regions and, according to Mr Barnier' s proposal, what is required here is the amendment of the Italian text of the Treaty, in accordance with the provisions of the Vienna Convention. On the other hand, I believe that we should welcome the information that Mr Barnier has just given us; he has proposed a study of the specific problems of the island regions, in accordance with Article 158 and Declaration No 30, appended to the Treaty of Amsterdam. I believe that this would actually be enough to solve the problem raised by the question by the Committee on Constitutional Affairs. Inglewood Mr President, the European Union' s achievement has been to interpose a European-wide transnational legal order between national and international law based on the Treaties which, as the European Court of Justice has pointed out, have some of the characteristics of a constitution. No-one would hold up the existing structure of the Treaties as a model of their kind and it must be in the interests of the politician, administrator, businessman and citizen to simplify their structure. The proposals in the Duhamel report which do that must be welcomed. The second part of his report is more ambitious and hence contentious, questioning the mechanics of the way in which the Treaties - and hence the quasi-constitution - is changed. It is true that to an English common lawyer this is unknown territory. But to those in the United States, Canada or Australia this is much more familiar ground. It is an important topic which requires serious attention. I say to my own countrymen that it should not be dismissed out of hand. Rather, while I am far from convinced by a number of the detailed proposals in the report, I welcome the debate it opens because it raises important questions which require thought-through, considered and dispassionate answers. Dimitrakopoulos Mr President, as the last speaker, I too should like to congratulate Mr Duhamel on his excellent work and Mr Gil-Robles on his work. We have had an in-depth debate on two issues which, although different, converge at one point. And both reports basically deal with the manner in which the European process is to continue; the manner in which the framework and the vision of Europe are to be shaped still further. Mr Gil-Robles' proposals on reinforced cooperation are, on balance, positive. At the same time, Mr Duhamel' s proposals for a constitutional charter for the European Constitution, a constitution of which we are in dire need, are also fundamental. And now a word to the President-in-Office, Minister Moscovici. The European Parliament has tabled important proposals. Now what we need is for the summit in Nice to demonstrate the political will to ensure that the Nice Treaty combines these proposals, and other proposals formulated on other occasions, into an integrated institutional framework which allows the European process to advance properly and the European Union to welcome the new Member States in a positive and sound manner. President I have received a motion for a resolution pursuant to Rule 42(5) of the Rules of Procedure. The debate is closed. The vote on the reports by Mr Duhamel and Mr Gil-Robles Gil-Delgado will take place shortly. The vote on the resolution on the oral questions with regard to the status of the islands will take place on Wednesday. VOTE Proposal for a Council decision, on behalf of the Committee on the Environment, Public Health and Consumer Policy, on the conclusion on behalf of the European Community of the 1998 Protocol to the 1979 Convention on long range transboundary air pollution on heavy metals [COM(2000) 177 - C5-0358/2000 - 2000/0082(CNS)] (Procedure without report) (Parliament approved the Commission proposal) Recommendation for second reading (A5-0268/2000) by Mr Trakatellis, on behalf of the Committee on the Environment, Public Health and Consumer Policy, on the common position adopted by the Council with a view to adopting a European Parliament and Council directive amending Council Directive 93/42/EEC as regards medical devices incorporating stable derivatives of human blood or human plasma [13561/1/1999 - C5-0331/2000 - 1995/0013 B(COD)] (The President declared the common position approved) Report (A5-0228/2000) by Mr Souchet, on behalf of the Committee on Agriculture and Rural Development, on the proposal for a Council regulation amending Regulation No. 3448/93 laying down the trade arrangements applicable to certain goods resulting from the processing of agricultural products [COM(1999) 717 - C5-0095/2000 - 1999/0284(CNS)] (Parliament adopted the legislative resolution) Report (A5-0304/2000) by Mr MacCormick, on behalf of the Committee on Legal Affairs and the Internal Market, on the request for waiver of the immunity of Mr Pacheco Pereira (Parliament adopted the decision) Report (A5-0294/2000) by Mrs Eriksson, on behalf of the Committee on Women' s Rights and Equal Opportunities, on the proposal for a Council Decision on the Programme relating to the Community framework strategy on gender equality (2001-2005) [COM(2000) 335 - C5-0386/2000 - 2000/0143(CNS)] Eriksson (GUE/NGL), rapporteur. (SV) Mr President, in accordance with Rule 69(2), I want the discussion of this matter to be discontinued now and re-referred to the Committee. We have now obtained a clear position from Parliament but, after yesterday' s debate, it is unclear what the other institutions want. I therefore wish to insist upon re-referral to the Committee. Theorin Mr President, it is probably in order for myself, as draftsperson of the opinion of the Committee, to say that we have done our best to fulfil both the Council' s and the Commission' s desire to get this proposal through quickly. We have worked a little too quickly. In the course of yesterday' s debate, we did not, unfortunately, obtain clarity on those issues which really need to be clarified by the Council and the Commission. We therefore want the matter re-referred to ourselves. We are ready to ensure that it can be put to the vote during the November part-session so that it may, in that way, also be possible for it to be adopted during the French Presidency. I therefore support Mrs Eriksson' s proposal on behalf of the Committee. (Parliament decided to refer the matter back to the Committee responsible) Report (A5-0277/2000) by Mrs Sartori, on behalf of the Committee on Economic and Monetary Affairs, on the Commission report to the Council and to the European Parliament on the review of the single facility providing medium-term financial assistance for Member States' balances of payments (Council Regulation (EEC) No 1969/88) [COM(1999) 628 - C5-0307/2000 - 2000/0807(CNS)] (Parliament adopted the resolution) Report (A5-0195/2000) by Mr Klaß, on behalf of the Committee on Agriculture and Rural Development, on the proposal for a Council directive amending Directive 68/193/EEC on the marketing of material for the vegetative propagation of the vine [COM(2000) 59 - C5-0090/2000 - 2000/0036(CNS)] (Parliament adopted the legislative resolution) Report (A5-0290/2000) by Mr Riis-Jørgensen, on behalf of the Committee on Economic and Monetary Affairs, on the Commission' s XXIXth report on Competition Policy - 1999 [SEC(2000) 720 - C5-0302/2000 - 2000/2153(COS)] (Parliament adopted the resolution) Report (A5-0281/2000) by Mr Jonathan Evans, on behalf of the Committee on Economic and Monetary Affairs, on the Commission' s eighth survey on state aid in the European Union [COM(2000) 205 - C5-0430/2000 - 2000/2211(COS)] Amendment No 3: Sterckx Mr President, with regard to Amendment No 3, the votes were 72 for and 56 against. Since the honourable Member said she would vote against, this amendment is repealed. President That does not alter the outcome. I am quite clear about that in my mind. Evans, Jonathan Mr President, I was seeking your clarification of the Rules on the set of circumstances that were just raised. If a machine is not working, is it the case that a vote that is entirely disregarded? If so, it seems to me that is a matter that may require of an amendment in the Rules of this House. It clearly is the case that the intention of the House was, by a tied vote, not to carry that particular measure. President Mr Evans, it is, pursuant to the Rules, for the President to decide whether the result was valid or not. Needless to say, the President always hopes that all voting machines are working. Should a machine not be in working order, this does not in any way affect the conclusion reached by the President that this vote was carried out in a lawfully valid manner, and I obviously have no intention of changing that conclusion. These are the rules. Neither do I intend to change the Rules of Procedure. That is how it is. I do not want a debate on this. The rules, ladies and gentlemen, are crystal clear. Howitt Mr President, I know you hope all the voting machines were working. I am afraid mine did not, so that made the majority "two" , not "one" . President That is making matters too complicated, Mr Howitt. I will not take this into consideration. (Parliament adopted the resolution) Atkins Mr President, I am sorry to rise again on a point of order but I do so to challenge the ruling you made earlier, not in the context of the debate but in the context of the Rules of this House. If there is an equality of votes and if the honourable Member did vote, even though her machine did not work, then the procedure in any parliamentary assembly is that amendment falls. Therefore, in those circumstances I want you to tell me which part of our Rules suggests that your ruling is right, when clearly it is not. President Mr Atkins, that is not how we are going to do things here. The rules are crystal clear. We held a small procedural debate on it a moment ago. Virtually all Members of the House are familiar with this rule. The President decides on the validity of the votes. I am interested to hear that other parliaments do things differently, but in this Parliament, our rules apply. Staes Mr President, I am able to dispel an illusion that certain MEPs have. During the vote, which is the subject of the dispute, I voted against by mistake; I actually wanted to vote in favour. I have already notified the Registry. There was therefore more than one surplus vote. McKenna Mr President, what is being asked for here is a recipe for chaos. As we have heard, some people voted the wrong way, some people' s machines did not work. The Rules as they stand are quite acceptable and ensure that you will not have a situation where some people have not voted, where some people' s machines did not work. We cannot change the Rules. Otherwise it would make things quite impossible: when we have a very tight vote with only a difference of one or two votes, there would be people jumping up all over the place saying their machine did not work, they did not vote, or whatever. It is better as it stands. President Mrs McKenna, you are absolutely right. I believe we can now close the subject. The vote was clear. The result was established by the President. It is valid. There is nothing to add to or detract from this. I suggest, honourable Members, that we do not discuss the matter any further. Berthu Mr President, it is now almost 2 p.m. Could you ask the House if wishes to continue voting or if it wishes to stop? President That sounds reasonable. I now propose the sitting be suspended. (The proposal to suspend the sitting was approved) The remaining votes will be held over until tomorrow. EXPLANATIONS OF VOTE Cocilovo report (A5-0295/2000) Bordes, Cauquil and Laguiller . (FR) Behind the convoluted wording of this text, there is an outline of a raft of measures, all harmful to workers. What is the meaning of the expression "the deadline within which Member States are required to guarantee unemployed individuals a chance to access an active employment measure should not exceed two years" , if not a threat to unemployment benefits? What is the meaning of "the introduction of the opportunity to move towards retirement gradually, via part-time work" , if not a threat to the age of retirement, which is already far too high in many countries? There is no ambiguity about the repeated calls for making flexibility in employment more common. With regard to the passage on work experience in companies, apprenticeships, joint work/training contracts, it aims to make more widespread a practice already adopted by many States which consists, on the pretext on helping workers or unemployed young people, of making a partially or completely subsidised workforce available to employers. The icing on the cake for the property-owning classes is the report' s recommendation of something already practised by many States, which is "the contributions in respect of fiscal and parafiscal charges" by the authorities on "domestic work" , which clearly means taxpayers' subsidising the maids and chauffeurs that the rich are likely to hire. Texts like these confirm the fact that the role allotted to the European institutions, including Parliament, is to be of service to the narrow band of the well-to-do. Figueiredo It significant that the report reiterates that full employment is one of the Europe' s key objectives under its strategy for economic, employment and social policy. Nevertheless, we must also ensure that we move beyond vague statements and make genuine changes to our macroeconomic and social policies in order to make real progress towards full employment and good-quality jobs. It is also significant that the report restates the need to discourage children from dropping out of school early, by giving appropriate support to those with educational problems and raising the age for compulsory education or training to 18. At the same time we must adopt those measures needed to guarantee access to high-quality education and to training geared towards all young people, paying particular attention to lower-income families and those from the most vulnerable parts of society. This also requires sufficient budgetary appropriations, which are still not forthcoming. The report does well to state the need to reduce gender gaps with regard to employment, unemployment, pay and sectoral segregation by 50% in the Member States over the next five years. It is also crucial, however, for there to be a real improvement in good-quality jobs, in salaries and in professional development, which we have not yet seen. Recommendation for second reading - Trakatellis (A5-0268/2000) De Rossa I welcome the EP' s adoption of the Trakatellis report as it provides for the setting of high standards of quality and safety of blood and blood derivatives. EU citizens are entitled to expect the highest level of safety with blood products. It is imperative that we safeguard the health, safety and confidence of patients, users and third parties and set conditions on placing such products on the market. We must at the same time seek to guarantee continuity of supply of safe products at affordable prices to both individual citizens and public health authorities. Fatuzzo There is an Italian proverb which says, literally: "laughter makes good blood" . Pensioners and the elderly - who, like everybody else, would like to have a healthy circulation - therefore approve of the fact that, every so often, I am able to introduce a lighter note into our proceedings, such as this preamble to my explanation of why I voted for the Trakatellis report. My reason for voting for the report is, of course, that pensioners and elderly people are greatly concerned with their health, for it is they who are most frequently hospitalised, and they therefore welcome not only the movement of goods but also the healthy circulation of the blood. Souchet report (A5-0228/2000) Fatuzzo Mr President, I voted for the Souchet report which is intended to further facilitate the process of turning agricultural products into packaged agricultural products. As you know, pensioners, like children, love eating jam. I am telling you this because it would be a good idea for the European Union to facilitate the processing of agricultural products further, in order to make it possible for surplus products such as oranges, citrus fruits and other produce to be made into packaged food products - and I stress the word packaged - which could then be used both for the people of the European Union and for other peoples, especially those who do not have enough food. MacCormick report (A5-0304/2000) Gollnisch We have voted in favour of Mr MacCormick' s report seeking to uphold Mr Pacheco Pereira' s parliamentary immunity. It is not that we think that the purpose of immunity is to place any Member of this House above the law, but because it is, in certain cases, necessary in order to protect the institution and the independence of its Members in the face of measures of persecution. Many of us noted the very important development, in section II, paragraph D, on the "Independent nature of European parliamentary immunity compared with national parliamentary immunity." It is because parliamentary immunity is independent that our institution has the power to review requests for waiver, particularly with regard to 'fumus persecutionis' i.e. the presumption that criminal proceedings have been brought with the intention of causing the Member political damage. If we have the power to review requests for waiver, then we have all the more the right to consider breaches of parliamentary immunity, when this is attacked without such a request even being presented! If European parliamentary immunity is independent, the French authorities ought to have consulted us regarding the waiver of Mr Le Pen' s immunity. We ought to have studied the outrageous reversal of the concept of flagrante delicto which those authorities committed. Before passing judgement, the French Court of Appeal and the Council of State ought to have notified the Court of Justice in Luxembourg that the question had been referred for a preliminary ruling. In the absence of these crucial formalities, the President of the European Parliament clearly ought not to have allowed a criminal trial instigated in completely invalid conditions to have any effect on Mr Le Pen' s mandate. This is the legal course that our Parliament should follow in order to be consistent with its principles and its legal code, as well as with the letter and the spirit of the treaties. A great many of us here would like to hear this stated by the Court of Luxembourg, which is the guardian of the law. Klaß report (A5-0195/2000) Fatuzzo Mr President, I voted against the Klaß report. This is because it confirms the possibility of turning traditional vines into GMO vines and therefore the possibility that, in the future, we will be drinking genetically modified wine. I asked the pensioners who sent me here to the European Parliament to represent the Pensioners' Party whether they would like to drink genetically modified wine. They replied: 'If genetically modified wine were to cure me of my liver trouble or to prevent me getting liver trouble, then I would be quite happy to drink it. Otherwise, why should I agree to drink wine which is different to the wine our ancestors always drank?' Schierhuber Mr President, in the course of this discussion on the Klaß report, I have been unable to comprehend why some people have persistently confused the terms 'genotype' and 'genetic modification' . This has actually hampered the discussion because 'genotype' is a prototype in wine, and wine growing is an extremely varied and dynamic sector characterised by long-established traditions and ancient cultures. Vine material provides the basis for optimum grape and wine production in terms of quality, class and quantity. Therefore we need these types of vine in order to preserve the variety of the wine, in terms of characteristic flavour, and to prevent cut-price enterprises from undermining this regional variety of vine propagating material and working against it. Isler Béguin I am particularly disappointed at the European Parliament' s vote on the report on the reproduction of vine plants. I am disappointed that Parliament has neither understood nor tried to understand the message of the Committee on the Environment, Public Health and Consumer Policy and of the Greens, who have tried to draw attention to the underhand way in which the executive committee acted in order to water down the issue of GMOs in its reports so that we will end up with vast amounts of them on our plates and in our glasses. No, I have not got the wrong debate. The Greens are perfectly in tune with public opinion and consumers, who are concerned about future food products. The Greens are in tune with wine growers, producers and merchants who are worried about the introduction of GMOs into vine plants. By refusing, by 397 votes to 115, to back the amendments proposing to withdraw the references to GMOs, the European Parliament has failed in its role of guardian of the precautionary principle and is guilty of allowing GMOs to be infiltrated into vine plant reproduction through the back door, in contempt of European regulations. Korakas In my country, Greece, vines are extremely important; they are an integral feature of the landscape and have been bound up with its culture and economy for centuries. And, Greece is the only Member State which produces and exports raisins. Material for the vegetative propagation of the vine must meet high specifications both from the phytosanitary point of view and as regards certification of the variety or clone, since it is the initial material which a vine-grower wishing to produce high quality vine products and safeguard his income will use to start a vineyard. We all know that the directive on material for the vegetative propagation of the vine needed amending, because huge changes have taken place in the 32 years since it was drawn up, both on the market and in the technical and scientific area. The changes dictated by the situation on the ground and the requirements of the sector need to be made, but they need to be made in a direction which serves producers and consumers and the report does not move in this direction. To be precise, there is no scientific proof that genetically-modified vine varieties pose no risk to human health or the environment and the fact that authorisation may be granted only if all the appropriate steps have been taken to avoid endangering human health does not constitute a safety valve. At no point does the report clarify either who will grant the authorisation or what controls will be carried out. Given that research into genetically-modified products has been developed and is controlled by a number of large multinational companies which are only interested in increasing their profits and have no interest in protecting human health or the environment, the precarious nature of the supposed authorisation and controls, which are riddled with holes, gives even greater cause for concern. It is proposed to allow material for the vegetative propagation of the vine which meets reduced specifications to be marketed when temporary difficulties arise without, however, specifying what these difficulties might be. Or even, by way of derogation, for standard material for vegetative propagation to be supplied when demand cannot be met from other categories. The main point here is that material for vegetative propagation which meets reduced specifications gives a poorer quality vineyard, thereby jeopardising the vine-grower' s income, while suppliers are in a win-win situation because they are able to sell poor quality products. As far as the definition of the clone is concerned, it is inadequate because, basically, the clone is a sub-division of the variety with special characteristics which have to be made known and the definition given does not cover this. We note that a newer, more complete definition has been issued by the committee of vine experts. As far as new scientific techniques such as in vitro propagation are concerned, reference should be made to the fact that meristem propagation is excluded from in vitro propagation of material because, as we all know from numerous years' experience and experiments by institutes, mutations occur when these points of the plant are used. Meijer In this proposal, economic interests have prevailed over other considerations. When that happens, this very often has unforeseen adverse implications. In a number of Member States, growing grapes constitutes an important economic sector, especially since they are used to produce alcohol. To some, alcohol, like tobacco and drugs, is a product which can cause a great deal of harm to the users and the people around them; to others, it is mainly a source of employment which can generate large sums of money. The proposal to amend the directive on the marketing of vegetative propagation material of the vine is being justified as a tool to reinforce the internal market and to bring a 30-year old regulation up-to-date. However, it also seems to be about widening the scope for genetic manipulation. Yesterday, the proposal of the Greens and Social Democrats to postpone the decision on the Klaß report until a broader decision-making process on the genetic manipulation of plants is in place, was turned down by a narrow majority of this Parliament. For me, this is a reason not to vote in favour of the Klaß report, certainly not at this stage. Riis-Jørgensen report (A5-0290/2000) Fatuzzo Mr President, I voted for the Riis-Jørgensen report, although it does have some shortcomings. Yesterday, I overheard Mr Smith, an Englishman talking to Mr Rossi, an Italian. They are old friends and work in the same profession: they both work for furniture factories. Mr Smith' s salary is ITL 2.5 million per month whereas Mr Rossi earns less: only ITL 2 million per month. The reason is that Mr Smith' s pension contributions are low whereas the amount paid by Mr Rossi is very high. But why? This situation is due to the fact that British pension laws make workers' pension contributions bring more return than Italian laws. I therefore put it to you, Mr President: are not such discrepancies in contributions also a restriction upon free competition in the European Union? Bordes, Cauquil and Laguiller We must give credit to the explanatory statement of this report for stating, quite openly, that, "Competition policy is clearly one of the most important policies of the European Union." This is really a polite euphemism for the true state of affairs. The sole purpose of the European institutions is to try to set some rules for competition. Even if it is regulated, the law of the jungle still applies, which means that, whatever industrial or financial groups hold sway, working class consumers and workers are always the victims. It is significant that the only aspect of State aid to businesses that perturbs the rapporteur is "distortion to competition" and not the fact that this aid always means that the majority of the population is being robbed to help major companies generate private profit for their shareholders. With regard to company mergers, which the rapporteur hopes that the Commission will assess, such an assessment should describe not only the competitive advantages and the additional benefits that companies gain from them. It would also be useful if the assessment showed how many redundancies they cause, because all the mergers that have been authorised by the Brussels Commission have led to restructuring or, in other words, redundancies. These mergers may have brought profits to the shareholders in the companies involved, but they have also cost their workers, their families and society as a whole very dear. Crowley In April 1999, the Commission proposed a wide-ranging reform of the Community system of competition with regard to the application of Article 81 (prohibiting agreements between undertakings) and Article 82 (prohibiting the abuse of dominant position). The rapporteur generally welcomes the proposals in the Commission White Paper on this subject but is apprehensive of the possible implications of the reform, which aims principally to decentralise the implementation of competition rules. She feels that abolishing the notification and authorisation systems and enhancing the role of national legal systems in disputes concerning Community competition law will lead to the renationalisation of this policy. While we would not all agree with every aspect of EU competition policy, it has certainly been a successful policy over a period of 43 years and it has helped to prohibit the abuse of dominant positions by companies within the European Union. I would not like to see a situation where the primacy of Community law with regard to the implementation of EU competition rules and regulations was threatened in any shape or form. The uniform application of EU competition laws throughout the EU must be paramount. Therefore, I welcome the call by the rapporteur to the European Commission to provide additional guarantees concerning the application of competition law within the Member States. This will include, in particular, involving the European Parliament more closely in drawing up and implementing competition policy and monitoring the quality of legislation on competition within the various Member States of the EU and the applicant countries to the EU. There must be clear mechanisms set up for allocating cases between national authorities and the European Commission in order to prevent shopping around for the most advantageous legal system which might be available for various legal applicants. In principle, the decentralised application of Community law can only be a success if there are strong commitments given that this will be uniformly applied across all the territories of the European Union. Figueiredo This report reflects the European Commission' s policy of giving priority to competition policy, even when, in the name of this policy, workers' fundamental rights are threatened, or privatisations go ahead. These privatisations turn public-sector companies that are accused of enjoying a monopoly into effective private monopolies and often undermine public services that are essential to improving people' s quality of life, which is what has happened in Portugal. The social dimension is totally absent from the report and the rapporteur even goes so far as to state that "when examining whether a conduct restricts competition, focus should be on the harm caused to competition, not to the competitors." Its view is that that "competition cases should be based on economic analysis" . The report also advocates mergers between companies, even between those on a large scale, on the pretext of international competitiveness, but it ignores any social consequences that may result from this situation. We therefore felt bound to vote against the report, which is what we did. Jonathan Evans report (A5-0281/2000) Fatuzzo Mr President, in order to explain the reasons for my declaration with reservations in favour of the Evans report, I would like, this time, to tell you about a conversation between Carlo and François. They are the same age, 50 years old, and they have been doing the same job for the same number of years. Carlo has invited François to dinner. 'Why are you inviting me to dinner?' asks François. And Carlo replies: 'I am inviting you to dinner because, although I am still a young man - 50 years old - I have been given early retirement by my government. Tomorrow I am not going to work, I will become a pensioner, because my country, Italy, has a system of early retirement. However, I know that you will have to continue to work for another 10 years. That is why I am inviting you to dinner.' I put it to you once again, Mr President: is this not also a State aid which should be included in the survey? President Mr Fatuzzo, I am unable to answer that question, for this is an explanation of vote. I am not the executive but rather the President of this House at this moment in time. Caudron During the debate yesterday evening, I welcomed the work of Mr Evans, but I was immediately bound to express my deep disagreement with the rather too liberal, not to say ultraliberal, tenor of his report. Not only did Mr Evans deny the fact that state aid was cut in the period 1994-1998, even though the Commission itself acknowledged this reduction, but, even more seriously, he continually and obsessively dwelt on the exceptional nature of state aid, even though the Treaty envisages the granting of such aid in order to achieve the objectives established in the Treaties, such as the environment and social cohesion, and even though the Commission itself acknowledges that certain policies cannot be supported by market forces alone. Hence my recommendation last night not to endorse the report as it stands. Whilst I could agree with the requests for increased transparency regarding state aid, and for the European Parliament to be informed about the follow-up to aid approved by the Commission, I called for state aid to be maintained in order to develop social cohesion, research and innovation or environmental protection, to offset gaps in the market, to promote European competitiveness in relation to other countries and to confront the fraudulent machinations of competitor countries, such as Korea in the field of shipbuilding. I added that the supervision of state aid should be carried out within the strict framework of the Treaties' provisions and not according to the prevailing liberal ideology. I believe that, somewhere between the 'all-powerful state' , which nobody wants anymore, and the 'non-existent state' , which is simply the modern form of the survival of the fittest, this thing that many would call the 'European social model' requires us to look for the balance between what can be regulated by the market and what state authorities should regulate! That is why I put forward and voted for the Socialist Group' s amendments. As the right forced them to fight, I did not vote for the report. Gallagher State aids have been traditionally used by Member States as instruments of industrial and social policy. Notwithstanding the move towards greater deregulation within the European Union, state aids can still play a constructive role in achieving social and economic progress. I am a member of the European Parliament for the constituency of Connaught/Ulster. This whole region has been classified as an Objective 1 area for the seven-year period 2000-2006. If a particular region is accorded such classification then the businesses which set up in that region are entitled to receive a higher percentage of state aid than within a non-Objective 1 region. In fact, one can recall that 40% grant aid is available for fixed investment costs for new businesses setting up within the Objective 1 region in Ireland. There can also be a further top-up arrangement of 15% for fixed investment costs for small and medium sized enterprises. For the purposes of this grant aid, a small and medium-sized enterprise is a company that employs less then 250 people. Permission to grant such grant aid to companies setting up in the Objective 1 region serves a very positive economic and social purpose. It ensures that the further drift from rural to urban areas may be arrested. It also ensures that greater inward investment can take place into this region in an effort to bolster job opportunities for young people growing up in such areas. I welcome the recent statement that radical changes are now being implemented by IDA Ireland in terms of attracting more jobs to the Objective 1 region in Ireland. IDA Ireland has been reorganising that focus so as to win half of all new jobs from Greenfield Projects in the Objective 1 region over the coming three years. This re-focus is beginning to take effect and given time and the implementation of the Government' s Programmes on Infrastructure, as outlined in the National Development Plan for the period 2000-2006, the IDA is certainly confident that it can reach this target for new projects in the Objective 1 region. There are too many regions presently at a disadvantage from an uncompetitive infrastructure and from the lack of the business support services which are needed if the required level of new and modern business investment is to be achieved. I believe the Regional State Aid Guidelines which have been put in place to help job creation in the Objective 1 region can be implemented in their entirety and will redress regional imbalances which exist in Ireland and elsewhere. I would also point out that many Irish-speaking areas within the constituency of Connaught/Ulster and Udaras Na Gaeltachta will also be playing a pivotal role in creating new industries in the Objective 1 region over the coming years. Meijer My opinion of paragraphs 4, 17 and 18 is positive, but is negative on paragraph 2, on the other hand. State aid should certainly not serve as an incentive for companies to relocate from one Member State to another. That would only encourage companies to use government funding to make labour more flexible by constantly moving to the areas with the lowest wages, worst working conditions, lowest prices for land and the most backward environmental requirements. I drew the attention of the European Commission to this issue in July 1999, and received a positive response. I therefore agree with the thrust of paragraph 4 which supports this viewpoint. I am less pleased with the idea expressed in paragraph 2 that state aid should not go up. That aid could well be indispensable to the protection of the environment and public services and to guaranteeing equal income levels for people living in economically disadvantaged regions. I back the criticism voiced with regard to tax exemptions, which fuels unfair competition in favour of aviation, as compared with other modes of transport, and I also support the incentives to save energy and look into renewable energy sources. My final verdict is therefore positive. Theonas Unbridled competition has become the latest neo-liberal fad. The principle of market rules as the sole form of social regulation tends to do away with man and his creativity as individuals in the economy and the productive process and, more importantly, is indifferent to man' s prosperity and only interested in the welfare of enterprise. Everyone knows that, even if the rules of competition are transparent and apply to everyone, not that this ever was or ever will be the case, not everyone has access to those rules on equal terms, with the result that the familiar law of the jungle applies, might is right and monopolies rule OK. Sometimes, when the consequences of this policy cause an outcry, state intervention, aid and other economic and fiscal incentives come along and go some way to restoring the situation. Intervention does not even break the surface of the capitalist system and often supports selected companies and businesses. However, it is not these "deviations" that are being targeted in the desperate attempt to abolish state aid; its purpose is to increase the profits of strong companies and consolidate their position on the market without any danger from new competitors. The less developed regions of the EU, the less developed sectors and the poorer social classes know that, without state intervention, the development differential will increase steadily at their expense. They know that, without a strong, productive and efficient public sector, there is no light at the end of the tunnel. They also know that the economy is being restructured and the public sector sold off not for their benefit but in order to support big business and increase its profitability. Selling off the nation' s silver is one of the quickest ways to weaken the grass roots factor and minimise the means at its disposal. In other words, apart from increasing profitability, it also hands big business an important political weapon to combat grass-roots demands. We find the constant pressures and concomitant institutional measures, such as the proposed state aid register and scoreboard, unacceptable. There is a danger, once the EU is safely in control of large state aid, of its turning its attention to small-scale aid on the pretext of the competitiveness of small and medium-sized enterprises. Big business is showing, in the choices it is making, that it is seriously worried about the possibility of competitiveness controls by the Member States, not by the Commission of the EU. The intolerable situation being forced on workers by the choices made by large companies and the EU is already causing widespread reaction. The number of demonstrations against "globalisation" and the rule of the uncontrolled laws of the market is increasing rapidly. Attempts to erode measures to protect workers still further, the attack from all fronts on the rights which they have fought for, in conjunction with attempts to minimise the specific weight of the public sector and the balancing function which state aid can exercise, do nothing except increase grass-roots dissatisfaction and leave workers no choice but to fight and resist. President That concludes the votes. (The sitting was suspended at 2.06 p.m. and resumed at 3 p.m.) 2001 budget procedure President The next item is the joint discussion on: the report (A5-0300/2000) by Mrs Haug, on behalf of the Committee on Budgets, on the EU draft general budget for 2001: Section III, Commission, (C5-0300/2000 - 1999/2190(BUD)) the report (A5-0292/2000) by Mr Ferber, on behalf of the Committee on Budgets, on the EU draft general budget for 2001 (C5-0300/2000 - 1999/2191(BUD)) Section I, European Parliament; Section II, Council; Section IV, Court of Justice; Section V, Court of Auditors; Section VI, Economic and Social Committee; Section VII, Committee of the Regions; Section VIII, Ombudsman the report (A5-0251/2000) by Mrs Rühle, on behalf of the Committee on Budgets, on the ECSC draft operating budget for 2001 (COM(2000) 360 - C5-0340/2000 - 2000/2060(BUD)) the report (A5-0236/2000) by Mr Colom i Naval, on behalf of the Committee on Budgets, on the Interinstitutional Agreement on financial statements. Haug Mr President, Mr President-in-Office of the Council, I would also have been delighted to welcome our Commissioner, ladies and gentlemen. Budgetary discussions are nearly always guided by the principle that money is not everything, but without money, all is nothing. It is marvellous to have you with us Commissioner. So here we are in October 2000, with only a short while to go before the financial framework for Budget 2001 is agreed. Over the past few weeks we have repeatedly scrutinised all the figures, forecasts, and categories of our budget. We have turned each individual budgetary line inside out, so that the figures we decide on on Thursday are viable, and so that Budget 2001 does not have a fairytale-like quality. We will submit a budget that accords with the principles of wholly economical budgetary management. We have been very careful with the European taxpayer' s money, very strict yet still reasonable. The figures that we, as Parliament' s Committee on Budgets, are to put before the House, will not meet - and of course we are a little disappointed about this - with the unanimous support of all our fellow delegates in the specialist committees. But we set our own rules, and even kept to them and acted in accordance with previously adopted principles. By the time we had finished, our draft for the first reading could be said to be true to the motto that the art of drawing up a budget is to spread the disappointments evenly. No doubt it is the Council that has been left most disappointed, but it has absolutely no one but itself to blame for this, indeed it probably deliberately provoked it. How else are we to interpret the Council' s proposal that payments should be increased by a maximum of 3.5%? Parliament, at any rate, understands that the payments to be included in Budget 2001 are a function of the commitments entered into in previous years and those we hope to enter into in 2001, and we must determine them accordingly. Even the Commission' s estimate of payments for the preliminary draft budget has been very cautious, too cautious as far as we are concerned. If you look at the budgetary implementation schedules for headings 2, 3, 4 and 7, then you will note that only an average 8% of all commitments are covered by payments. Quite a number of budgetary lines are not covered at all. When you then consider that the Commission would concentrate initially on cutting back the amounts outstanding in such a situation, which naturally we would also favour, there would, however, be far too great a risk of not being able to continue with a budgetary line deemed important by Parliament. It is a mystery to me how, on this basis, the Commission is to preserve the strict relationship between commitment appropriations and payment appropriations, which it is in fact committed to do under the terms of the Interinstitutional Agreement. Therefore, in principle, we have raised the payments in headings 3, 4 and 7 to a level that will ensure 25% coverage of the commitments to be entered into in 2001 as regards individual budgetary lines. However, we sometimes asked ourselves during the discussions, how the Council could justify its vote, for example with regard to heading 1. When the Commission put forward a proposal, in late spring, to take the EUR 300 million required for the revision of heading 4 from the margin left in heading 1, the Council vehemently resisted this straightaway. On no account was the margin to be reduced! But that did not stop the Council from cutting agricultural expenditure by a total of EUR 555 million. Where is the logic in that? Essentially, we have reinstated the preliminary draft budget in its entirety. Above all, we want there to be sufficient money available under heading 1B, for the development of rural areas. There must also be adequate funding available for those areas whose aim it is to achieve a knowledge-based society and to improve the quality of life of the citizens of the European Union. We took the Commission' s line and increased expenditure for research by 8%. What is particularly dear to our hearts though, is something that we have campaigned for from the very outset of this budgetary procedure, i.e. to be able to make an appropriate contribution, through the European budget, to fighting unemployment. The level of unemployment in Europe is still intolerably high. Countermeasures must be taken against this at every political level; i.e. at local, regional, national, and I hardly need mention, at European level. Three years ago, we launched our employment initiative, which involved helping small and medium-sized enterprises to acquire risk-bearing capital. We are all aware that most jobs in Europe are in small and medium-sized enterprises, and that they are the ones that create the most new jobs. We all know too, that it is no longer all that difficult for high-tech SMEs to acquire capital, because - and our initiative helped bring this about - the capital market situation of these companies has in fact improved considerably. Therefore we want an employment initiative with a slightly different emphasis. We want to carry on supporting small and medium-sized enterprises, so that they are able to benefit from our common market in exactly the same way that larger companies do. Above all, we want to equip them to make use of the new technologies. The various instruments we have at our disposal to this end should enable us to succeed in this, whether we are talking in terms of start-up capital, sureties, loan guarantees, or even the joint European venture instrument. Cross-border cooperation between SMUs is precisely what we need to create the European added value we are all always so keen to achieve. We should therefore continue to deploy this instrument, albeit using simplified procedures, as proposed by the Commission. We have therefore earmarked almost EUR 120 million for two budgetary lines combined. If you now take a look at the lines covering labour market measures and local employment initiatives, you will see that a total of almost EUR 150 million has been made available for job creation measures under heading 3. That, to my mind, sends out a clear signal. Clearly, we also want to help with the reform of the Commission, and provide support where this has an impact on the staffing situation. We accept that 400 new posts need to be created, but would attach certain conditions to this. We expect the Commission to set out, before the second reading, how it intends to implement the Budget more efficiently. We expect it to explain to us what steps it will take to ensure that Parliament receives better information more quickly, and is kept up-to-date on the implementation of the reform package. We expect it to step up the efforts it is making to bring the legislative process more into line with the budgetary process. In addition, naturally we take the view that it would not be acceptable simply to create 400 additional jobs, i.e. on top of those already in existence. Therefore we welcome with open arms the fact that early retirement arrangements have been put in place as part of the reform process. Quite often, the drafting of the Budget is seen as a methodical way of establishing the sad fact that we cannot get by on our revenue. I believe that is what many of us - i.e. many of you - think when you consider heading 4 of the budget. After all, we are very poorly provided for when it comes to financing our external policy. For more than a year now, Parliament has been urging the Council to work with it on negotiating stable and secure reconstruction aid for the Balkans. The Council has persistently refused to do so. The people of the Balkans have repeatedly been promised aid by the various Council Summit Meetings. However, back home, the Council shirks from countersigning the promised cheque. In other contexts, people would say they had been 'duped' . In drawing up its preliminary draft budget in June, not only did the Commission endeavour to secure the financing for the Balkans aid, it also tried not to cut back on the other areas of external policy too heavily. That is precisely when it did the logical thing and proposed the revision of heading 4. But not only did the Council refuse to negotiate with us over a possible revision of this kind, it even went so far, at its first reading, as to reduce the funding for the Balkans, MEDA and TACIS by EUR 200 million, EUR 150 million, and EUR 20 million respectively. And I have only mentioned the worst of the cuts at that. This is completely unacceptable! Parliament will abide by its traditional priorities. We will make appropriate sums available for those of our budgetary lines concerned with democracy and human rights, cooperation with non-governmental organisations working in the interests of the poorest countries, our cooperation with Latin America, South Africa and Asia. We will adopt the Council' s proposed level of funding for MEDA, and would urge the Council to join us in using the flexibility instrument, should it become apparent in the course of next year that MEDA requires more money. But let us return to the Balkans. Our margin will allow us to pitch the level of reconstruction aid EUR 50 million higher than the figure decided by the Council. Add to this our carry-over from Budget 2000 to Budget 2001 under the Notenboom procedure and we will have the amount that the Commission deems appropriate. Following the happy outcome of the elections in Serbia, we are, however, now obliged to support Serbia with financial aid and not just with fine words and grand proclamations. Parliament' s preferred approach is twofold. We have created a new budgetary line entitled 'democratisation' . EUR 60 million have been set aside for this purpose, which is money our Budget can easily spare. But we want to reinforce the point that this is intended for the democratisation process in Serbia. We have created a second budgetary line entitled 'reconstruction' . We have included a so-called token entry in this. We urge the Council to join Parliament in weighing up all the possibilities that the Interinstitutional Agreement has to offer, and to set an appropriate level of funding for aid to Serbia. This is irrespective of the EUR 180 million we transferred last night for emergency aid, for the remainder of the year, because this money has come from the emergency reserve and is only to be used for humanitarian aid, i.e. to help the Serbs get through the winter during the last few months of the year. In addition, though, we expect the Council to finally get together with Parliament and take a look at the multiannual allocations, both for MEDA and for CARDS, and decide on a suitable figure. We cannot go on like this, slugging it out with one another budget after budget; always over the same issues, and always going through the same motions. On Thursday we will adopt a trim, but sensible budget. All I can say to the Council is: follow our example. Our goal cannot be to diet to the point of collapse. All too often, weight-consciousness turns into anorexia. But there is more to a viable and dynamic Union than a supposedly slimline budget. If we want to command respect on the international stage, strength and competence are the order of the day! Ferber Mr President, Commissioner, ladies and gentlemen, the budgets of the European Parliament, the Council, the Court of Justice, the Economic and Social Committee, the Committee of the Regions and the Ombudsman, are purely administrative budgets. However, they provide an insight into how the policies of individual European institutions are translated into concrete action. As your rapporteur, I have made three guidelines central to my deliberations. Firstly - and this applies to all public budgets - we must make responsible and economical use of our taxpayers' money. Secondly, we must be prepared for the major challenge of enlargement in terms of staffing; in other words, we must now create the financial leeway we need to be able to rise to this challenge when the time comes. Thirdly, at the end of the day, the taxpayers must get added value for their money. Only then will the European institutions do justice to their task. Following in-depth discussions with the relevant institutions and the honourable Members, whom I would like to thank most sincerely for their excellent and friendly cooperation, I am able to put before you today a draft budget that fully accords with these three guidelines. With a total of EUR 980 million, the European Parliament' s budget, which I am submitting today, is the largest individual budget. My efforts were directed at developing delegates' working conditions in such a way as to enable us to master the new challenges in our work arising from the Treaty of Amsterdam. This Parliament represents the people of Europe. We are the only institution in Europe that can claim this with complete justification. Hence the administration of this House is there to serve the delegates, and not vice versa. I believe that through this budget, we have succeeded in turning this consideration into figures and using it to good effect. Scientific preliminary work is one area in particular where there is still plenty of room for improvement in our work. I hope that the administration will take this up over the next few months and work towards a solution. We upheld the demands of Parliament' s Bureau as regards the establishment plan, in so far as this could be justified by the Committee on Budgets. Also, in light of the fact that Parliament now has a transparent promotion system, which rewards on the basis of merit and not just according to length of service in a post, we approved all the announced promotions. The Committee on Budgets supported the necessary increases in funding in the sphere of information technology, especially with regard to data security - where there is a great deal of room for improvement in this House - as well as the increases needed for enhancing the security of our buildings and of all those who work there, and for the legal service. One point I would like to make very clear is that when it comes to the buildings policy, we are suffering the effect of increased interest rates. In fact we are directly linked to the interest rate set by the European Central Bank, which is why we have proposed that we should pursue the buildings policy already adopted, because this will help to release us from this burden of interest as soon as possible. I would like to take this opportunity to expressly thank the Vice-President, Mr Gerhard Schmid, who is responsible for budgetary issues, for his constructive cooperation. I believe that we succeeded, in the course of the conciliation negotiations between the Bureau of the European Parliament and the Committee on Budgets, in submitting a well-balanced draft. We have made no change to the Council Budget, as per the agreement between Parliament and the Council. However, I would also like to take this opportunity to make the Council aware that the Council Budget is a purely administrative budget too. The Council would do well to ensure that that is how things remain in future, particularly in the sphere of foreign and security policy. Programme expenditure has no place in the Council Budget. It must be provided for in the Commission Budget on a permanent basis. Being one arm of the budgetary authority, we will continue to keep tabs on this. The European Court of Auditors is giving us the least cause for concern at present. The Court of Auditors has honoured the commitments it made of its own volition years ago. That is why we have released the funds required for the extension of the building of the Court of Auditors. However, I would also expressly like to point out that we will make very sure that total spending remains within the target of EUR 25 million at 1998 prices. I believe the European Court of Justice is the one institution that will understand why we should want to keep a suitably close eye on this. The biggest problem we face at the moment is the hold-ups that have occurred within the translation service of the European Court of Justice. The consequences of this are no longer to be tolerated, because proceedings at the European Court of Justice now take an average of almost two years, simply because the translation services are no longer able to keep up with the work. Therefore, with effect from the new year, we intend to make a substantial contribution to reducing this translation backlog. But here too, we will monitor very closely whether any real improvement takes place in the situation at the European Court of Justice. Should this prove not to be the case, we will be forced to take further measures, which will certainly be less kind than those we are proposing for the 2001 financial year The Economic and Social Committee is still a real problem child. We want this committee to retain its viability, but it pays the least attention to Parliament' s demands as part of the budgetary authority. This is a situation that cannot be allowed to continue. We do not just make resolutions to please all those involved, they are supposed to have an impact on the financial management of all the institutions. The Economic and Social Committee must get its own house in order if it wants to avoid jeopardising its continued existence for good. I hope that this issue will be tackled courageously over the next few months. I also hope that the Nice Summit will send out a clear signal in this respect. But it is this committee, in particular, that has follow-up work to do here. The Committee of the Regions is currently giving less cause for concern. Things are not running quite as smoothly as we imagine them to be there either. This is another area where our resolutions should be treated with due respect. A better system is called for, particularly where promotion policy is concerned. However, as I understand it, one is currently being prepared. That being the case, I believe we will be in a position to approve the necessary promotions within the Committee of the Regions. Finally, we also handle the Ombudsman' s budget. We could be relatively restrained here because the Council has in fact already arranged for all the necessary measures to be taken, so that all we have to do in this round is confirm them. With your permission, I would like to make two closing comments. It seems to me to be very dangerous to work for one particular institution, because the sickness record is disproportionately high there. Naturally we will have to examine, on the basis of these reports, what measures need to be taken to improve the state of health of the staff in this institution - and I am not talking about Parliament or the Commission - for whom we do, after all, have a special responsibility. Secondly, we suggest that the budgets of both data protection officers - that of the Commission and that of the officer provided for under the Schengen Agreement - should be given separate sections, so that the rights of the budgetary authority are fully upheld and transparency is duly assured on an ongoing basis. The comprehensive set of figures that I have put before you today, in my capacity as rapporteur, is something to be proud of. I would be delighted if you could support the Committee on Budget' s proposals when it comes to Thursday' s vote. Rühle Mr President, ladies and gentlemen, the ECSC Treaty will expire in June 2002. In other words, the year 2001 will see the last full annual budget, and will also form the background to the assessment of the Commission proposal and the proposal that we are in the process of submitting to Parliament. The Commission has proposed that the appropriations should be increased to EUR 190 million, as compared with EUR 176 million the previous year. This corresponds, or rather, comes very close to what Parliament proposed during the previous budgetary procedure, i.e. EUR 196 million. Therefore, we emphatically support this proposal, although we feel the breakdown of allocations could be better. We believe that changes are called for here, and would urge the Commission to look into this. It is the situation with regard to administrative expenditure that we are most concerned about. We suggest a cut in redeployment aid, aid for research and social aid, and I intend to be more specific here. In other words, we do not approve of cuts in the sphere of research. On the contrary, we feel that there should be increased efforts in research, particularly in view of the candidate countries. As a result of enlargement, coal production will double and there will be a significant increase in steel production, and we believe therefore, that we urgently need a modernisation and restructuring process. We must step up our efforts to this end, and we need research into environmentally sustainable technologies. We suggest that as soon as the ECSC Treaty has expired and the appropriations have been transferred into the EU budget, the candidate countries should be given the opportunity to participate in the coal and steel research financed by the Community, following the example of the SOCRATES and LEONARDO programmes. We believe this to be an important proposal, in terms of achieving environmentally sustainable, modernised steel and coal production in Europe, and also with respect to the financing of these areas and the conversion measures. Secondly, we want a review of the relationship between he social measures and the redeployment aid. The social measures were cut from EUR 31 million to EUR 29 million in the Council' s proposal. We cannot comprehend this. We believe that it is imperative for structural redeployment aid to be provided in this area. The level of employment has dropped from 15% to 5% since 1999, and it is vital that we respond to this. On the other hand, we do not believe that the redeployment aid can be cut. Its capacity has not been fully exploited in recent years. In 1999, for example, only half of the allocation was actually used. However, the Commission, in making this increase, wants to cover the whole period up to June 2002. This seems odd to us because there will still be an operational budget in the second part of 2002, and so we are calling for a review of the relationship between redeployment aid and social aid. In addition, we want there to be a review of the administrative expenditure. Parliament has been proposing cuts for a long time now. In view of the decline in ECSC activities, and the conversion, it is debatable as to whether we can really still justify having an administrative budget of this size. Another important point I would like to make is that once the Treaties have expired, we no longer want a separate regime for the ECSC, but feel that it should be integrated into the Economic and Social Committee and the Committee of the Regions. The Commission has echoed this proposal, and we are now prepared to support it. Maintaining a separate entity would entail extra costs without achieving any added value, and instead we should set up a specialised sub-committee operating under the framework of existing EU structures. Furthermore, we propose that Parliament should be kept informed on a regular basis. In a statement before Parliament in 1973, the Commission undertook to accept the binding nature of Parliament' s positions with regard to the ECSC. We expect this commitment to be transferred to the new structures. Colom i Naval Mr President, ladies and gentlemen, two dangers threaten the health of MEPs: heart attacks and attacks of modesty. I hope, therefore, that you will forgive me if I avoid the latter and describe my short report as extremely important, and express my pleasure at its almost unexpected success with the Commission and the Council. The report was unanimously approved by the Committee on Budgets a few weeks ago and, to date, no amendments have been tabled. It is to be hoped, therefore, that on Thursday it should in principle be approved without any difficulty. Nonetheless, allow me to explain some of its basic elements. The proposal I am asking you to support by voting in favour of the report is the result of a long process and fulfils an aspiration that has been held by Parliament almost since its inception. Since 1985 - and I did say 1985 - the Parliamentary Committee on Budgets has been trying to ensure that European Parliament procedures take account of the financial impact of the resolutions voted upon in plenary. And then, a long time ago, 15 years ago, a working party was set up for that purpose. We also asked the Council - with what success we do not know - to adopt a similar approach. Although in the Decision of 24 June 1988 on budgetary discipline, the Council established a link between legislation and finance that was subsequently incorporated into the EC Treaty as Article 270, you will grant me that even the Council itself has not taken great pains to comply with this Decision. What is the problem, ladies and gentlemen? I think I can say that, essentially, the problem is the tremendous increase in legislative work in the European Union as a whole, in particular the exponential growth of legislative codecision, the huge range of legislative decisions taken in parallel. In accordance with current legislation, the Commission currently sends us, together with its drafts, a balance sheet that includes what is basically a multiannual proposal for budgetary programming corresponding to the draft. Nonetheless, as everyone knows, the human race can be divided into two classes: those who adhere to the budget and those who do not. That is why, when the Ministers for Foreign Affairs meet and take some commendable decision or other, such as helping Kosovo or Serbia, the least of their concerns is whether there is enough money to finance the decision and whether it has to be taken from elsewhere, such as aid to development in Africa, the MEDA programme or the promotion of human rights in the former Soviet Union. This is the trouble with the Cars proposal, for example, which is currently under discussion. When a legislative conciliation takes place on social, cultural or environmental issues - and the Commissioner will recognise that I am right - the Commissioner for Budgets, the Ministers for Finance and the members of the Committee on Budgets all pray that a financial blunder will not occur. The agreement reached in July involves an increase in the information contained in the financial statement. In future, all new proposals must be accompanied by an assessment of their compatibility with the financial perspective and its needs with regard to lists of budgetary posts. The Commission is implicitly required to consider at the beginning of the legislative procedure whether it has the necessary human resources and whether the proposal might require a revision of the financial perspective or a redeployment of previously approved programmes. In short, an opportunity cost analysis. Many of the problems explained to us by Mrs Haug arise from the fact that the total cost of the programmes exceeds the total amount of the corresponding heading in the financial perspective. The poor implementation of some programmes can also be explained or justified by a lack of staff. Commissioner Patten thus proposes reducing the cost of the MEDA programme and simultaneously increasing its staff by 25 posts. This is a prime example of what we are trying to avoid a priori. We are therefore also going to change our internal Rules of Procedure in order to take account of this agreement. We believe that this declaration should be included in the Interinstitutional Agreement, but in any case, I would like to say to you that it only makes sense within the context of an Interinstitutional Agreement with a financial perspective. I shall end, Mr President, by thanking the other institutions for their diligence in the handling of this joint declaration. Parliament reiterated its suggestion during a three-way dialogue that took place halfway through the Portuguese Presidency and concluded with an agreement at the first conciliation presided over by France in July. This is a real record, which I hope will now lead to greater consideration of the financial constraints in our legislative activities. President Thank you, Mr Colom i Naval. Modesty has prevented you from ending the list of rapporteurs with your own name. It is now my great pleasure to welcome to this Chamber a brand new minister from my country, who will be speaking in his capacity as President-in-Office of the Council. Patriat Mr President, honourable Members, Commissioner, ladies and gentlemen, thank you for your welcome. It is with no little emotion that I stand before you for the very first time in this magnificent hemicycle, which is laden with so much meaning. I am honoured to be participating in this part-session of the European Parliament, which will examine - and I am sure adopt at first reading - the Community budget for 2001. This is a unique opportunity for me in more ways than one, as Florence Parly, the French Secretary of State for the budget and chairman of the French budget committee, is unable to be here today. She has asked me to send you her apologies and to speak on her behalf. The examination of the budget is an important aspect of parliamentary life. The budget is also of major importance to the governments and citizens of Europe since it sets out Europe' s broad guidelines for action in 2001. In Brussels last week I was able to see for myself the high level of consultation within the trialogue, and so now I am here today. I would like to say that this budget procedure has been conducted in an excellent atmosphere so far. The meetings that we have, in more than one instance, held together, proved to be beneficial and enabled a better mutual understanding of our respective priorities. This partnership between the Council and Parliament on budgetary matters should be developed further. I hope that the budget discussions can continue in the same vein so that we can come up with a budget for the financial year 2001 that equips us with the resources to meet the priorities and challenges that await the European Union. You are called on today to decide on a budget that has already been amended at first reading by the Council. I would therefore like to quickly remind you the broad guidelines that the Council wanted to give to the 2001 budget. I would also like to emphasise the Council and Parliament' s common objectives, which will in my opinion enable these two arms of the budgetary authority to arrive at an agreement. On 20 July, the Council adopted a draft budget that marked a 2.8% increase in commitment appropriations and a 3.5% increase in payment appropriations compared with the budget for 2000. In growing by 3.5% for the year 2001, the draft Community budget is being increased by a far greater margin than the Member States are permitting themselves for their national budgets. This increase is also far above the inflation rate forecast by the Commission for 2001 of plus 1.8%, which shows how committed the Council is to financing European Union policies. This draft budget constitutes a balanced and realistic compromise. The Council did not opt for a tactical first reading, which would have consisted of adopting a hard-line stance on stabilising Community public expenditure and resulted in contentious budget negotiations with Parliament. I view this as an outmoded approach. The Council voted through, at the first reading, the appropriations that it felt to be justified for 2001, without taking into consideration any tactical concerns would only work against the objective of the sound allocation of appropriations, which is the objective that the Community institutions must pursue. The Council' s draft budget enables the financing of all the European Union' s policies and priorities to be reconciled without imposing an excessive burden on the Member States, who I would remind you are currently in the process of bringing their own public expenditure under control. In identifying margins for manoeuvre, notably as regards the ceiling set for heading 3 and heading 4, it is also been the Council' s intention to let Parliament, which has the final say on non-compulsory expenditure, set out its priorities without calling into question the Council' s priorities. So I would simply like to stress the salient points of the Council' s draft budget. First of all, the draft budget provides for priority aid to the Balkans, which will receive 30% more funding than in 2000. The EUR 614 million that the Council have voted through will enable us to finance all the foreseeable requirements, and include an initial aid package to Serbia totalling EUR 40 million. The Council has shown that the granting of significantly higher amounts to the Balkan region was in fact possible without a revision of the financial perspective. Furthermore, the Council shares Parliament' s view that the revision proposed by the Commission cannot be envisaged concerning another issue, namely that of expenditure on agricultural markets. The Council has stressed that there can be no tampering with the ceiling on CAP expenditure. Secondly, the financing of all the Union' s other public expenditure priorities is accounted for by the common agricultural policy, for which funding has been increased by 6.3 % with a view to financing the reform of the CAP. Structural measures have been stabilised at a very high level. All the programmes that have been adopted jointly by the Council and Parliament conform to the programming that they decided upon together. I am keen to point out that the 'employment' initiative constitutes a priority not only for Parliament but also for the Council, following on from the conclusions of the Feira European Council. We must, of course, first wait for the Commission' s assessment, but will do our utmost to reach an agreement with Parliament at second reading within the context of a more general compromise on the budget as a whole. I would now like to swiftly describe the way the Council voted on each budget heading. Concerning the CAP, or heading 1, the significant 6.3 % increase in appropriations is the result, as I have said, of the Berlin Agreements reforming the CAP. The Council brought the appropriations envisaged for 2001 down to below the level provided for by the Commission, which had envisaged a 7.6 % increase, due among other things to the habitual under-implementation recorded every year in the field of agricultural expenditure. There was an under-implementation of EUR 660 million in 1999. I would like to point out that the increase in expenditure on the common agricultural policy enables us to offset the fall in the agricultural prices for the benefit of consumers. I am actively involved in agricultural programmes in France and am therefore in a position to appreciate the efforts that you have made in coming to this agreement and honouring the commitments that farmers throughout Europe want to see. The reform of the CAP will also enable us to enhance the standing of European agriculture within the scope of WTO rules. In the long term, this reform will enable us to contain agricultural costs more effectively. Concerning the cutback of EUR 225 million in the field of rural development, the Council' s position is a response to the cumulative lags in national rural development plans. The Commission acknowledges these lags and there can be no doubt that they will have major repercussions on the implementation of appropriations in 2001. Expenditure under this heading has nevertheless been increased by 4.6 %, reflecting the fact that this second pillar of the CAP constitutes a priority. Concerning structural operations, overall, the amount set aside for these in the 2000 budget has been maintained. I would remind you that the 2000 budget provided for a very high level of structural funding. Within this category of expenditure, however, the Council has adjusted the balance in favour of the Cohesion Fund: giving the Cohesion Fund an extra EUR 360 million over and above the preliminary draft budget, which has been taken away from the Structural Fund, as a result of the implementation estimates submitted by the Member States. On the subject of internal policies, the Council has increased the margin set by the Commission for heading 3. The Commission proposed a margin of EUR 137 million below the ceiling, but the Council has upped this to EUR 208 million. The Council is not trying to vote through additional cutbacks, but rather to allow for a sufficient margin of appropriations with a view to the adoption, between now and the time the budget goes to second reading, of amounts that cover the Council and Parliament' s shared priorities, such as the employment initiative, to which you are firmly committed. Concerning large-scale multiannual programmes such as the FRDP, the Framework Research and Development Programme, the Council has respected the appropriation schedules approved by Parliament. With reference to external actions, or heading 4, the Council has adopted a budget that conforms to the European Union' s overall priorities, including that of aid for the Western Balkans, which is one of its undisputed priorities. The Council nevertheless considers that this awarding of priority should not lead the EU institutions to discard the principles of effective and credible intervention: a requirements analysis, the tailoring of aid levels and arrangements to fit the nature of these requirements, and a fair division of contributions from all the bilateral and multilateral aid donors. The Council has not deemed it desirable to take up the programming proposed by the Commission, either in the proposal for a framework regulation or in its preliminary draft budget for 2001. The Council considers that an allocation of EUR 614 million, which translates as a very major increase of 30% over 2000 should cover the needs of this priority, particularly since aid arrangements are set to change from emergency aid, which is by definition for rapid use, to more structural forms of aid, the commitment of which is generally more complex. This outlay makes the European Union the leading contributor to the reconstruction of the Western Balkans. I would point out that this expenditure forms part of the overall body of aid granted by the various other donors and financial institutions. The MEDA programme and the Euro-Mediterranean partnership as a whole quite clearly also remain a priority for the Union. The EUR 150 million cut in commitment appropriations proposed by the Council in no way casts doubt on this. In fact, the level of commitment appropriations for the MEDA programme is not an issue, since the delay in payments under this programme now runs to over eight years, as Commissioner Patten has stated. The Council' s main concern, therefore, is to improve the way that this programme is managed. An increase in the actual payments made under the MEDA programme and the implementation of projects in the field will depend on just such an improvement. An agreement has been reached within the Council and with the Commission concerning the arrangements for managing this programme. All that remains to be determined is the multiannual amount. However, I am anxious to stress that MEDA is only one facet of the Euro-Mediterranean partnership, which also comprises other measures and which calls for reciprocal efforts to be made by the partners. The improvement and development of this partnership also numbers among the priorities of this Presidency of the Council. Concerning heading 5, the rationale adopted by the Council consists of stabilising current expenditure at the level of inflation while also granting supplementary funds for exceptional expenditure by the institutions. Regarding the Commission' s letter of amendment which proposes, as has just been mentioned, the creation of 500 new posts in 2001, the Council has voted through the creation of 400 new posts. In approving the Commission' s proposal, the Council wanted to make a connection with the internal restructuring that the Commission is carrying out in accordance with the White Paper. However, the Council does not intend to issue the Commission with a blank cheque, since the arrangements for early retirement and the creation of posts in the years to come are yet to ratified. We must hold further discussions on this subject with Parliament after the first reading is complete. Concerning pre-accession, heading 7, the increase in appropriations under this heading is the highest for any of the headings in the draft budget for 2001, at almost 11%. This reflects the fact that this category of expenditure constitutes a priority for the Council, as well as for Parliament and the Commission. Before you reach your decision on this draft budget, I would like to emphasise that the Council and Parliament share a number of objectives on which agreement could well be reached by our two arms of the budgetary authority. I will give you two examples: amounts outstanding and financing of aid for the Balkans. These two issues often feature in discussions between Parliament and the Council and if we are not careful could well generate tensions between the two arms of the budgetary authority. I am nevertheless convinced that, although Parliament and the Council would seem to take different approaches to these issues, they actually have common objectives and interests which could see agreement being reached. First of all, the amounts outstanding. This term is used to describe appropriations that were committed during previous financial years but which have not yet been paid out. This means that there is quite a time-lag between the authorisation to commit the expenditure and actual payment, which is quite natural in the case of infrastructure financing and multiannual programmes in particular. Amounts outstanding have nevertheless risen to such a high level that the reasons for this have to be sought elsewhere. One response, the one that your Committee on Budgets suggests that you adopt, consists of saying that the high level of amounts outstanding can be ascribed to a shortfall in payment appropriations. The solution would thus be to significantly increase the level of payment appropriations in order to pay all the commitments outstanding. This solution is doubtless well-intentioned, but would be ineffectual. The Community Budget does not need any more payment appropriations. The Community Budget has never suffered from a payments crisis, as is proved by the fact that the every year the Commission records a high level of unutilised appropriations. In 1999, appropriations totalling EUR 2.2 billion were not utilised, and in 1998 this figure stood at almost 3 billion ecus. Raising the level of payment appropriations by more than the 3.5% decided by the Council would in no way help to reduce the RAL. Such an increase would be meaningless, since you have the appropriations available. The solution to the high level of amount outstanding actually lies in adopting a different approach. What we in fact need is to more efficiently tailor the sum total of commitment appropriations voted through to real needs and to the capabilities of beneficiaries to absorb and utilise these appropriations, an improvement in programme management, as we have proposed regarding the MEDA programme, and revision of the commitment system within the ambit of the reform of the Financial Regulation. I would like this House to take these comments into consideration. It would in fact be pointless to vote through a significant increase in payment appropriations. This would also run contrary to the goal of an efficient Community Budget being pursued by the Commission, the Council and Parliament. What we really need are joint discussions on the causes of the high level of amounts outstanding and on the means of rectifying the situation. I now come to aid for the Balkans. Due to the recent, very welcome changes in Serbia, this is now one of the Union' s priorities in the field of external relations. It is also a priority of the Council and Parliament, which have just reached agreement on an emergency aid package worth EUR 200 million. I think I can safely say that the Union was efficient in its financing of all the requirements connected with the Balkans in the year 2000, as the Community Budget enabled us to swiftly respond, among other things, to the acceleration in the timetable for reconstruction in Kosovo. Concerning the forthcoming programming of heading 4 of the Budget, the Council wants to see a serious assessment of requirements being performed with a view to validating, or invalidating, the political valuation of the CARDS programme. Inasmuch as this is possible, the Council is keen to base the level of multiannual global budgetary funding, including that granted under the 2001 Budget for reconstruction in the Balkans, on a technical needs analysis. I will now turn to an important question and the topic of many behind-the-scenes conversations at Parliament and in the Commission. Will we have to revise the financial perspective in order to be able to come to the aid of the Balkans? This question was also asked in the Interinstitutional Agreement of 6 May 1999. I sometimes hear it said that the Council is so committed to the Berlin financial perspective that it will not even hear talk of a possible revision. That is not the question being asked. Others say that the Commission and Parliament see the revision as having a symbolic value in respect of the Balkans and as proving, moreover, that the Berlin financial perspective is inadequate. This to me is also taking an extreme view. The Council is taking a calm approach to the revision of the financial perspective. It is committed to the provisions of the Interinstitutional Agreement as a whole, which comprise the financial perspective and the possibility of its revision. However, I would simply like to say that three steps must be taken before any revision of the financial perspective. The first is the assessment of needs, the second an examination of the margins available within the framework of the existing ceilings, and the third the possible use of budgetary tools that can be harnessed prior to any revision, such as that of flexibility. At this stage the Council does not see the revision of the financial perspective as being a prerequisite for financing reconstruction in the Balkans. In conclusion, I hope that we do not see the financial perspective taking on a symbolic value that it does not have. The Council will spare no effort to meet the needs of the Balkans, not least by granting significant funding under the budget. The budgetary resources that the European Union allocate to the Western Balkans will have a symbolic value, but not as a result of the financial perspective having been revised or not. This matter must not be used for the purposes of a publicity campaign. If aid to the Balkans can be provided within the framework of the financial perspective, then the main thing is for it to quite simply be provided. Following this brief overview, I would like to state once again that the Council is anxious to continue working in close cooperation with Parliament, as it has done from the very start of the budget procedure. The draft budget already incorporates the many results of the consultations between the Council and Parliament. Discussions will now continue between your institution and the Council and the Commission. I hope that these extensive discussions will enable the 2001 budget to be a sound budget. Schreyer Mr President, ladies and gentlemen, Mr President-in-Office of the Council, budgetary policy always requires foresight, and today we are discussing Budget 2001, the budget for next year, and so together we must decide what demands there will be on European policy and the European budget next year, which we will need to fulfil, and what challenges we will face there. The European budget will be under considerable pressure next year. You only have to think of agricultural policy, where, for the first time, the Berlin Decisions will cost Europe more dearly. I might point out that, fortunately, we will at last be able to approve the programmes for promoting development in rural areas, in other words, this new programme will be fully up and running next year. We are in a similar situation as regards structural policy. The programmes for the new assistance period 2000-2006 have now been approved for practically all the Member States, and so we can expect, and also hope, that the first projects of the operational programmes can be implemented next year, which will require an appropriate level of funding to be made available in the budget. I would draw your attention to the challenge we face in the sphere of research policy for the development of small and medium-sized enterprises, in light of the fact that when they met in Lisbon, the Heads of State and Government set themselves the ambitious goal of making Europe the most competitive, knowledge-based economic area in the world, which also places demands on the European budget. On the enlargement front, there are new programmes for boosting pre-accession aid and reform. The deadline for enlargement is hopefully drawing closer, but of course this also means that pressure is building on the candidate states to undertake reforms, which is of course where the pre-accession aid comes in. Most importantly of all - and this has been underlined repeatedly - we face new challenges in foreign policy, and, needless to say, also new opportunities to improve our relations with our neighbours, and particularly those in the Balkans, and to promote stability there. These are the huge challenges facing European policy, the budget, and the Commission' s administration, whose job it is to execute these tasks, and here too we need to boost resource levels. We are also called upon to exercise budgetary discipline in our management of European finances. We must practise what we preach to the Member States, and it is bringing all these strands together that makes budgetary policy so exciting, as all those who are involved would testify. This entails weighing up the various interests, negotiations between institutions, and we are now at the discussion stage of Budget 2001. That is to say, all the institutions - i.e. Parliament, the Council and the Commission with its preliminary draft budget - have put forward their first proposals and decisions on Budget 2001. If you look at these three different sets of figures, you will see that there are still considerable discrepancies, in purely quantitative terms but obviously as regards content too. I will just give you a brief illustration of this: the Commission has proposed an allocation of EUR 96.9 billion in the way of commitment appropriations, the Council has proposed EUR 95.9 billion, the European Parliament EUR 96.8 billion, and when it comes to payments there is a discrepancy between Parliament' s proposed figure and that of the Council, of almost EUR 2.2 billion. This means that quantitatively speaking, there is a relatively large gap to be bridged here. But I might also emphasise that the proposals, or rather, decisions of all three institutions in respect of Budget 2001, fall below the threshold set during the financial planning in Berlin. It is therefore quite fair to say that all the institutions have endeavoured to keep within these limits, and to maintain budgetary discipline. I must point out that the Berlin Decisions would allow for a 6.1% increase in payments as compared with the previous year, and no decision proposes an increase on that scale. In other words, there is still plenty of room for negotiation, and anyone who attended the trialogue between Parliament, the Council and the Commission last week, will confirm that real efforts are being made to reach a satisfactory solution, and the atmosphere speaks of a genuine willingness to negotiate, rather than quarrel. I would like to take this opportunity to say a special word of thanks to Parliament and to the rapporteurs, Mrs Haug, Mr Ferber, Mrs Rühle and Mr Colom i Naval. I would also like to thank the Council, particularly for last Wednesday' s brilliant achievement - Mr Patria - in the trialogue. The conciliation process which took place in the summer - Mr Colom i Naval made this point - had a positive outcome too, in that, in future, there will be an increase in the information made available to Parliament, and all new legislative proposals must be accompanied by an estimate of their compatibility with the financial forecasts. On behalf of the Commission, I can fully support your proposals, Mr Colom, because Parliament' s Committee on Budgets bears a weighty responsibility, and has the task of keeping an eye on whether the Committee on Budgets is indeed using these new instruments, so as to help ensure that financially viable decisions are taken. Nor should we have to contend with things of the kind that have gone on recently in the Council, for example when the agricultural ministers rejected a cost-cutting proposal from the Council, i.e. they voted for higher expenditure and then the Council of Finance Ministers reduced expenditure in the agricultural sector. I would therefore point out that the decisions taken must be backed up with adequate funding. The reason for this of course, is that rather than add to the backlog, we must endeavour to reduce it, although this entails having the right human resources in place in the Commission. That is why the Commission decided to submit a request for 400 new posts with this budget. I would again draw your attention to the fact that we did not do so until we had conducted a critical survey of all the departments in order to assess whether there was still scope for redeploying staff, and only then did we reach the conclusion that we must approach the budgetary authority with a request for new posts. I would like to thank the Council for their positive vote on this issue. Parliament has now placed the posts in reserve, and naturally I fully accept, Mrs Haug, that there are conditions attached to their release. However, I would you to take account of the fact that these must be conditions we can actually fulfil. One of the conditions imposed was that the comitology procedure must be changed. I would point out at this juncture that following a long debate last year, a new decision was taken on the comitology procedure, in conjunction with the Council, and I hold out little hope of us being able to reopen this debate. Exactly the same applies to the condition stipulating that provision must be made for a performance reserve as a matter of priority. If we want to improve - and that is our aim where the performance reserve is concerned - then of course we will need those posts. We will go to great lengths to explain to you what steps we have taken on the reform front, reform measures we have instigated, what initiatives are well underway, and what other plans we have in the pipeline, so as to demonstrate that the Commission, for its part, is pulling out all the stops. But I would also urge Parliament to be prepared to negotiate in these matters. The greatest challenge facing those responsible for budgetary policy, in the year to come, or rather, at the present moment, is that financing must be secured for new foreign policy tasks, and this mainly concerns the financing for the necessary stabilisation aid in the Balkans. I would remind you that the financial plan for the Balkans agreed last year only made provision for EUR 1.85 billion for the entire period up to 2006. This decision was taken under completely different conditions on the European policy front than we are now experiencing, I am glad to say, following the changeover of power in Belgrade. I might also point out that last year, for instance, we had a long debate here with the Council, in connection with the reconstruction measures for Kosovo, on whether we stood any chance at all of putting in a good performance out there. Fortunately, the reconstruction agency has implemented the Kosovo reconstruction aid to extremely good effect, which means we are now in a position to be able to increase the appropriations for the reconstruction agency this year by EUR 175 million, and I would like to extend sincere thanks to the Committee on Budgets, and particularly the chairman, Mr Wynn, for supporting these measures in this way. Above all, by increasing aid for Kosovo in this way, before the end of this year, it will be immediately apparent - and this is a very important political message to my mind - that the European Union does not take the view that because there has now been a changeover of power in Serbia, we should cut back on aid to Kosovo. No, we cannot have Kosovo fall victim to this a second time. On the contrary, we need to fulfil both tasks. The question of financial aid for Serbia next year and for subsequent years, is now on the table of course. The question as to whether the necessary measures can be carved from the previous package for the Mediterranean programme, is a political and not a technical issue. EUR 8.1 billion were earmarked for the MEDA programme in the Berlin financial planning. If this were to be trimmed down to EUR 5 or 6 billion then it would not be possible to continue financing the same policies. Of course the question that needs to be answered is: what kind of policy do we want the European Union to pursue in our southerly neighbouring states? The Commission does not believe that all the reconstruction aid required for the Balkans should be carved out of the funds for the MEDA programme. We have various instruments at our disposal for budgetary policy, in the event that unforeseen tasks should arise, or even additional requirements. They are known as the flexibility reserve. I have taken on board the fact that the Council believes there is willingness to negotiate. I am aware that Parliament is of the opinion that the flexibility reserve should be employed forthwith, in order to offset the cuts in the MEDA programme. To that I would say: the flexibility reserve is an instrument available to us for financing an unforeseen task in a particular year. The issue of Balkans aid does not come under this heading because it is a multiannual task. We also have the negative reserve instrument available to us in the course of the budgetary procedure. Then there is the instrument whereby expenditure is increased in category IV, and there is a corresponding evening out across the whole budget. We also have the revision instrument, or rather the financial planning can be amended. Naturally, certain conditions are laid down in the Interinstitutional Agreement, but it does not specify that the flexibility reserve has to be the first port of call. There is no mention of this, instead provision is made for certain steps to be taken. I can assure you that the Commission has taken these steps, and I would remind you that this is supposed to give us a clear idea of the kind of timeframe we are looking at. As to the question as to whether it will be possible to reallocate funds from agricultural policy, we will see that you get the latest forecasts on agricultural expenditure in the near future. Of course revising the financial perspective is not an end in itself, rather, the Commission proposed this method with a view to financing the necessary expenditure in foreign policy, so as to do justice to the challenges we face. I would again urge you - the Commission is leaving your proposal on the table - to examine this proposal without bias and consider it as a possibility. The European Union promised Serbia before the elections that in the event of a change in the balance of power, and a return to democracy, it would deliver emergency aid. We have given our word and we will all keep our word. The Commission submitted a proposal to activate the emergency reserve to this end, and put together an aid package. This aid package of EUR 200 million will enable us to take the necessary measures on the energy front, before the end of this year, in order to supply the people with the heating energy they need this winter, relieve the emergency situation that prevails in many areas of health care, and also ensure, for example, that the children do not sit freezing in their classrooms through the winter, by financing any necessary repair work here. These are the tasks that the aid package is designed to accomplish, and I would like to take this opportunity to thank the European Parliament and the Council most sincerely for being so quick to support this proposal and for being prepared to take this decision so rapidly. I believe that in this way, the European Union has proved beyond all doubt that it is able to take very swift joint action, and that here too, there is evidence of a common will being translated into action, a common will to do our utmost to secure political stability - and that means peace - in Europe. Haarder Mr President, it was splendid to hear the Commissioner' s criticism of the Council when it comes to foreign policy. When we see a dictatorship in the Balkans superseded by the hope of democracy, we cannot lock ourselves into disputes about the Budget. Instead, the budget frameworks, - the so-called financial perspective - must be adjusted. We cannot simply take all the money from other areas of foreign policy. We have already this year exceeded the foreign policy budget by 400 million. Let us now be far-sighted enough to give the Commission the opportunity to plan ahead. Circumstances have also revealed the need for the so-called 'rapid reaction facility' , as proposed by the Commission. The money must not be placed in the reserves with the risk of the Council' s blocking it, something which would of course lead to the Commission' s not being able to plan ahead. Remember Romano Prodi' s major speech in this Chamber a few weeks ago. We shall support his and Chris Patten' s attempt to strengthen the Commission' s effectiveness by means of parliamentary scrutiny and the necessary parliamentary control to which the Council and Mr Solana are not of course subject. I should therefore ask both the Council and the Committee on Budgets here in Parliament to think in terms of foreign policy and not only in terms of budget strategy when they concern themselves with foreign policy. Heaton-Harris BudgetaryControl. The Committee on Budgetary Control considered tabling a number of amendments to this year' s budget, looking at the implementation figures of the current and previous years budgets alongside the corresponding analysis contained within the revenue and expenditure account and balance sheet. We also looked at the Court of Auditors' special reports. Whilst these are drawn up pursuant to Article 248(4) of the Treaty for the purpose of discharge, we actually think there is some value in our committee and the Committee on Budgets looking into them and looking at how the money is being spent in the current year in areas where the Court of Auditors found problems in the past. Looking at the evaluation reports, the Commission has produced a lot of documentation concerning the preliminary draft budget, for example for 2001, which included a working document presenting summaries of results of a number of mostly external evaluations. Those were carried out at the request of the Commission itself and referred to the financial year 1999, the most recent one for which the final data was available. The material was obviously useful for both the preparation of the 2001 budget and for the 1999 discharge. So the committee would like to recommend to all the specialised committees concerned to take into account the results of those evaluations. In the end we tabled a very short paper to the Committee on Budgets with a number of recommendations which we hope will be taken on board. The House will no doubt be aware that I personally have taken an interest in the budget and tabled a number of amendments. I look forward in the future to seeing roughly the same sort of exercise and trying to get rid of a number of very small and more insignificant budget lines, as well as making this House and the Commission much more efficient, do less and do it better. Deprez Mr President, as draftsman for the Committee on Citizens' Freedoms and Rights, Justice and Home Affairs, I have no problem asking this House to vote in favour of the amendments tabled by the Committee on Budgets on the initiative of either our committee or the general rapporteur, Mrs Haug. I observe, in particular, that following our requests, the Committee on Budgets has proposed a substantial increase in the credits made available to the European Fund for Refugees, funds which the Council had rather imprudently, not to say rather stupidly, cut. I should also like to point out and to endorse the very clear increase in appropriations earmarked for funding measures to combat and prevent discrimination. This has been a priority of the European Parliament and the European Union as a whole since the Treaty of Amsterdam. Finally, I am delighted to note that, in the field for which my own committee is responsible, no less than four new budget lines have been proposed for our approval. The first of these is for the implementation of a pilot project intended to fund an information campaign within the fifteen Member States against the criminal scourge of paedophilia. The second is for aid to victims of human rights violations in need of treatment in specialised institutions. The third is intended to fund measures in preparation for a programme to combat drugs trafficking, and the fourth sets up the funding for actions to be carried out conjointly with third countries, primarily Morocco, with a view to better controlling the flow of immigration. Let me express just one regret, in conclusion. The Committee on Budgets did not see fit to adopt my own committee' s proposal to increase the resources to be made available to the European Monitoring Centre on Racism and Xenophobia based in Vienna. I think this is a mistake which must be set right. At a time when racist and xenophobic acts are gaining ground, scandalously, in a number of European Union countries, I think it crucial to boost the financial means needed to set up a technically reliable network for the collation of information throughout the Union. I think that, were they to support this amendment, my fellow Members would be setting in place a technically fair and politically timely act. Kuckelkorn Mr President, ladies and gentlemen, the vote in the Committee on Budgets was rather unsatisfactory from the point of view of the Committee on Economic and Monetary Affairs. As much as I, as a member of the Committee on Budgets, appreciate the work undertaken by this committee, and as impressed as I am by the labours of the Committee on Budgets' rapporteurs, as rapporteur for the Committee on Economic and Monetary Affairs, it is imperative that I highlight two proposed amendments, which the committee is resubmitting to the plenary, and which are by no means insignificant, despite the small amounts involved. Firstly, I understand why people want to give the Commission a grilling on its information policy. Many delegates feel that the Commission' s information policy, particularly where PRINCE is concerned, has not brought the success people were expecting. In addition, the Commission' s promise to work closely with Parliament on this issue has left a great deal to be desired. In many Member States, where the Commission operates information bureaux, it is not possible to reach a broad cross-section of the public through holding conferences for experts. However, using the reserve instrument to impose a total blockade, is not the right way to go about things either. In view of the fact that euro banknotes and coins are to be introduced in 2002, I cannot accept the decision to place the appropriations from PRINCE in the reserve in financial year 2001. When could be a better moment to invest in information campaigns on the euro, given that uncertainty surrounding the exchange rate losses between the dollar and the euro, and the introduction of euro banknotes and coins, has never been so high? In view of the shortcomings of previous information campaigns, we could, if need be, accept a 50% reserve by way of compromise, so as to give the Commission the opportunity to lend an innovative approach to its information strategy, or give it fresh impetus. Secondly, I see people have been fighting tooth and nail over the mini budgets in the A30 lines. The Committee on Economic and Monetary Affairs has requested expert reports on this, with a view to receiving appropriate advice from the European Central Bank on the financial aspect. Should a compromise solution be reached on this issue in the time remaining, which supports the important work undertaken by the EMAC Committee, then we can arrange things accordingly, otherwise our committee will keep an open mind on the matter. Wuermeling Mr President, ladies and gentlemen, the European Union is a Community of law, because European law is observed and upheld. The European Court of Justice takes care of that. In so doing, it has made a considerable contribution to the success of the whole integration project over the last forty years. The European courts are currently facing major obstacles in their efforts to uphold European law, because they do not have the necessary funding available to them. There are 1600 cases pending before the European Court of Justice, and the backlog in translation work runs to 120 000 pages. As such, the European Court of Justice has become a sticking point for legal certainty. In fact, back at first reading, the Committee on Legal Affairs and the Internal Market argued strongly in favour of rectifying this deplorable state of affairs and helping to reinstate the citizens' right to see their European laws upheld, and to avoid the EU falling into disrepute as a Community of law, on account of delays. I am extremely grateful to the Committee on Budgets and the competent rapporteur for endorsing this line of argument and supporting our proposals. In particular, we will again recommend, at second reading, that 60 new posts be created at the European Court of Justice, and, in addition, that the necessary funding be made available in the budget. We also propose that EUR 3 million be set aside, with immediate effect, in order to enlist the services of freelance translators. In implementing these measures, we aim to get legal supervision back into full working order, restore people' s faith in the legal certainty of the EU, and strengthen the European Union as a Community of law. Evans, Jonathan Mr President, this is my first year in the European Parliament and I have been struck during the course of this budget debate by the contrast between rhetoric and delivery. Last year when we were discussing the budget, we had politicians in the Member State governments who were posturing on the issue of renewable energy, whilst at the same time proposing major cuts to the Save programme in this Parliament. I found that to be a curious position. But here we are yet again, twelve months later, in a situation in which ministers from Member State governments have come out of summits, preening themselves over their ambitious targets for research, while the draft budget prepared by the Council makes total cuts in payment appropriations in the research subsection of the Fifth Framework Programme of no less than EUR 100 million. So there really is a stark difference between delivery on the part of the Council, and the rhetoric that the Council uses. My committee has mandated me to make that point and we will certainly, in a sense of discipline, be aiming to see at least one half of that cut in payment appropriations being restored in the plenary vote. I take this opportunity to congratulate Mrs Haug on the work done in the Committee on Budgets, particularly the work done to restore lines in relation to small- and medium-sized enterprises, again cut by the Council. That has been a priority of our committee and a priority of this Parliament. Again, it is difficult to reconcile the rhetoric of the Council with its proposals in that area. The proposals put forward by our committee and supported by the Committee on Budgets are much better. It would take more than the one minute I have left if I were to go into all of my committee' s views in relation to the Meda programme. We know the difficulties. Commissioner Patten has outlined them to us, but there is important work to be undertaken within the area of the Meda programme. We only have to look at our television sets to see the difficulties in the Middle East to be reminded of that each and every day. I am also the draftsman for my committee on Mrs Rühle' s report on the ECSC budget. Let me briefly touch on a number of items there. We are of the view that there should be much more emphasis on developing research. I saw that strain in her report as well. We want to see it increased by 10%. The priorities should be clean technology, environmental protection and remediation and safety for the future. Mrs Rühle agrees with me on that, so again in that area there is consensus within this Parliament which, I am bound to say, all too sadly is not often shared by the Council. Jöns Mr President, ladies and gentlemen, it makes no sense at all to me. They decide, in Lisbon, to do their level best to return to full employment as soon as possible, they lament the fact that there is social exclusion, and they profess to want to tackle all forms of discrimination, yet when it comes to drafting the budget, it all gets swept aside by the Commission and the Council. Our citizens, not to mention this House, have had enough of this policy of merely paying lip service. We in the Committee on Employment and Social Affairs favour a thrifty budget too, but not in this way. I am therefore pleased, and would like to take this opportunity to thank the members of the Committee on Budgets, and above all, the general rapporteur, for the fact that we have at last worked out a joint plan on how to rectify the difficulties attending this draft budget, with a view to accommodating Parliament' s clear priorities, and boosting employment and social cohesion, although, naturally the situation still leaves something to be desired from the point of view of the Committee on Employment and Social Affairs. It fills me with confidence that together, we have managed to save our employment initiative for local engagement, which was launched last year, because this is the initiative that supports new employment policy measures at local level, whilst involving all players, NGOs included. The Commission' s attempt to abolish this initiative showed out-and-out disregard for the political will of Lisbon and the priorities of this House. I also welcome the fact that, in future, we will aim to do more for health and safety protection in the workplace again. The new initiative for small and medium-sized enterprises will illustrate best practice in this sphere, and lend added value accordingly. Naturally we would have liked to see the action programmes for combating social exclusion and discrimination better provided for, so as not to disappoint the expectations that Article 13 has given rise to amongst the public, and also the NGOs. But then every committee has simply had to accept compromises on that score. However, the Committee on Employment and Social Affairs feels there is a more serious problem still to be addressed, namely that the budget makes no provision whatsoever for the observatory for industrial change. Therefore I say again to all those who denigrate this project: firstly, no one wants a new, expensive agency. Instead, the agency in Dublin should only be entrusted with the relevant tasks. Secondly, the observation point' s task would be to collect information, so as to assist the process of industrial change. No more and no less. Anyone who maintains that part of its job would be to block mergers or halt globalisation, does so for purely polemical reasons. And so I hope that when it comes to tomorrow' s vote, we will still achieve the majority required for the observation point in Dublin Bowe Mr President, as draftsman of the opinion of the Committee on the Environment on this year' s budget, I want to acknowledge the difficult framework in which it has been constructed and the serious pressures upon all of us. I would like to pay tribute to the work done by the rapporteur, Mrs Haug, in trying to resolve some very difficult questions this year because of the immense pressures that have been brought to bear upon the budget at a very late stage. We must have the courage of our convictions and insist upon finding the very modest finance needed to fulfil our key objectives. In that regard, I would draw the Commission' s and the House' s attention to the following issues. The first is the decision by the Committee on Budgets to place into reserve the monies agreed for the Life programme. This was an astonishing decision and left many of us feeling that this whole very important programme had simply become a football in a game between the Budgets Committee and the Commission. It demonstrated that those bodies did not recognise the importance of this programme to the environment. We need to reverse that decision in the vote this week in the House and make those funds immediately available, because there is an enormous demand for their utilisation. The treatment by the Budgets Committee of several agencies has been proven to be unfair and unjust this year and in past years, in particular the refusal to increase monies to the Drugs Agency. If it is supported by the House this week, it will put a stop to the recently begun programme for the approval of orphan drugs for rare diseases. Unless that funding is restored in a vote this week in Parliament, I would anticipate a very serious situation arising and considerable distress to many people in Europe. A similar injustice has been done to the Environment Agency, given its increased workload as a result of enlargement. In future years a more thoughtful, consistent and sensitive approach to the financial needs of the agencies will be needed and I hope the approach of treating them all the same, which has prevailed in previous years, will now be dropped. They are the main objectives of the Environment Committee. They can be achieved with an absolutely minuscule amount of finance. It is the duty of the House to give those points their support in the vote this week, to demonstrate its continued commitment to protecting the environment and improving public health. Maat Mr President, on behalf of my Committee, I would like to make a few observations, starting with rural policy. The agriculture committee subscribes to the Berlin Agreement, also with regard to rural policy, but notes at the same time that spending is suffering delays, and we have established that in a number of cases, vis-à-vis the Council and Member States, the limits of what is possible are being tested with regard to the agricultural funds. That is a pity; it would be preferable if, in spending the budget, the actual objective were achieved, namely if the switch were made from countryside to multifunctionality and greater market orientation. I wanted to share this observation with the Council, in particular. The second point I wanted to make relates to the budget for agriculture and horticulture. It is reported to have increased by 6%, partly due to the switch-over. I have to add, however, that sugar policy, for example, is now again the topic of debate, also within the Commission. I should in any event like to urge the Commission to support Commissioner Fischler in this respect, for the best way to stay within the financial limits is not to put the future of sugar policy at risk again, at least not before 2006. The third point pertains to European agricultural policy as it is now before us in the budget proposals. We have noted that although it may be focused on the social objective, it is, as a result, biased slightly too much in favour of the home market, in contrast to, for example, the power pattern which has unfolded in the United States and Australia, which is mainly aimed at greater market access, and into which a great deal of money is pumped. The budget per farm in the United States is currently three times higher than in Europe. That means that as far as the course which we are setting for the budget is concerned, the question is whether market orientation should not be given a higher profile. Commissioner Fischler has set the tone for this on a number of occasions. This could be further developed but requires collaboration from the Council as an absolute necessity. This also means that, with regard to the European agricultural budget, namely multifunctionality and rural development, consideration must also be given to landscape and animal welfare, and that close collaboration in those areas is needed. In fact, there is room for improvement here too, for example with regard to the tobacco policy. In conclusion, the agriculture committee is of the opinion that we should remain within the confines of the Berlin Agreement, and as such, I, as draftsman of the opinion have to advise against Amendment No 206 with regard to the vote in this Parliament. Miguélez Ramos , draftsperson of the opinion of the Committee on Fisheries. (ES) Mr President, I join some of my fellow Members in congratulating Mrs Haug on her report. I know that it has not been easy and we therefore thank her even more, if possible, for her work. The common fisheries policy, ladies and gentlemen, represents a very small part of the Community budget: we are talking about barely a billion euros. This is not enough to meet the challenges of the Common Fisheries Policy, to finance the Financial Instrument for Fisheries Guidance, the fisheries agreements and our participation in international organisations, to monitor the implementation of the CFP, the common organisation of the market for fisheries products and aquiculture, research into the fishing environment and the compilation of data which is essential for the implementation of the CFP. The Committee on Fisheries, which shares with the Commission the principle of budgetary stringency, has accepted the limits set by the latter in its preliminary draft and has indicated its concerns in certain budget headings. We have asked an indicative appropriation of EUR 2 million to be approved for an information campaign on the CFP. An information campaign disseminating the principle on which the CFP is based - the sustainable exploitation of marine resources - is essential. Quality products must be highlighted, conservation standards, such as the observation of minimum fish sizes, must be circulated and we must explain to consumers the health benefits of eating fish. The Committee on Fisheries has approved another amendment increasing the appropriations intended for controlling and observing fishing activities in Community and third-country waters. We have criticised the shortcomings and the marginal role of the Commission in the policy of control and observation and we therefore believe that this policy must be supported with an increased budget. The primary aim of the Committee on Fisheries' petitions is to improve the CFP' s potential for maintaining and creating employment. Whilst employment may be the European Union' s priority policy, fisheries, as another economic sector, cannot remain on the sidelines. The CFP is tremendously important for maintaining employment in the peripheral regions, which are very dependent on fishing. Our priorities are, and must be, to consolidate and increase international fishing agreements and to improve safety and working conditions within the sector and conserve resources. The cheapest jobs, ladies and gentlemen, are those that do not need to be created because they have not been lost. It is better to support activities that already generate jobs than to have to invest vast amounts later in creating new industries. In conclusion, I would particularly like to mention a topic with regard to which Parliament is to issue its assent. I am referring to the fisheries agreement with Morocco. The Committee on Fisheries asks that line B7-8000 should include an entry of EUR 125 million to cover the financing of this agreement for the year 2001. All parties must assume their responsibilities and fulfil their obligations. The Commission in its executive capacity must negotiate with weighty arguments to achieve a reasonable agreement with Morocco and the Council and the governments concerned should provide a political impetus for this negotiation. Pohjamo Mr President, I also wish to thank the rapporteur, Mrs Haug, for her excellent work in preparing the draft budget. She sat in on our committee and, to her credit, took our committee' s proposals into consideration. The goal of the Committee on Regional Policy, Transport and Tourism is to improve the employment rate particularly by supporting SMEs and exploiting the opportunities offered by the Information Society. The committee stresses the importance of good and disciplined financial management, the simplification of administrative procedures, and the successful outcome of projects. Our committee supports the Commission' s proposals and rejected the Council' s cuts to payment appropriations saying they were unjustified. Our aim is to deal promptly with the arrears and get the new programmes swiftly and effectively under way. The focus with regard to traffic is on the development of the trans-European transport network. Only symbolic appropriations are earmarked for transport safety, sustainable transport systems and combined goods transport. I would hope for an improvement to this situation in the years to come, as the accident rate varies from one Member State to another to a surprising extent, and, for example, there should be more exchange of ideas when it comes to good transport practice. The Community should also be investing in developing travel and tourism, particularly by supporting SMEs in this field. Our committee believes that the Commission should table a new proposal for a programme to support travel and tourism. Support from ISPA, which is designed for preparations for enlargement, should be used to part-finance the launching of projects, so that limited resources can be used effectively. Iivari Mr President, right at the start I would like to thank Jutta Haug, as budget rapporteur, for the cooperation she demonstrated in dealing with appropriations relating to culture, youth, education and communication in the budget. I am especially glad that we have been able to safeguard financing for the Socrates, Youth and Culture 2000 programmes that were decided at the end of last year. The Committee on Budgets has also shown understanding with regard to financing the Media Plus programme, which is still open. Hopefully we will rapidly achieve harmony between the Council and Parliament. The success of audio-visual production is an important part of the European strategy. I am sorry, however, that the Committee on Budgets voted to enter in the reserve Commission appropriations for information activities. Hopefully this problem will be put right in plenary. Very little has been allocated to culture in the budget. In all the EU spends just under two euros for each citizen on training, youth exchange programmes, culture projects, and support and information with regard to audio-visual production. On the other hand, almost a billion euros have been set aside for premiums for tobacco production, i.e. nearly three times as much as for the Socrates, Youth and Culture 2000 programmes put together. In its discussion of the budget, the Committee on Culture, Youth, Education, the Media and Sport has, as so often at other times, been worried about budget payments management. Decisions on applications for support have taken a long time and payments have been delayed. We have to find a remedy for this. The citizens of the Union must receive a good, efficient service. That is vital for the programme aims to succeed but also for the legitimacy of the EU. Direct support via Class A policies for national and cultural organisations, which pursue European interests, this time too aroused passion, despite the modest amount of the support. We in the Committee on Culture, Youth, Education, the Media and Sport tried to remain within the framework of the proposed appropriations, so that we ourselves might set out priorities as befits a special committee. We were not entirely successful in this. Neither has the Committee on Budgets completely honoured our priorities, but it did, happily, increase appropriations slightly. It is important to see that the Committee on Budgets took a positive attitude towards the request of the Committee on Culture, Youth, Education, the Media and Sport to have the Commission give an account of the financing of organisations hitherto, so that we might establish fairer and more open rules for this. I wish, furthermore, to turn our attention to the financing of Euronews. Both the Committee on Culture, Youth, Education, the Media and Sport and the Committee on Budgets think it important to guarantee that the financing stay at its present level. I hope that the will of Parliament will be taken into consideration in talks between the Commission and Euronews. Van den Berg Mr President, Commissioner, Mr President-in-Office of the Council, the budget determines the image of Europe and is the exponent par excellence of the European Union' s priorities. It is by means of the budget that the European Parliament can and must realise its ideals. Unfortunately, year after year, Member States have passed on most of their responsibilities of providing aid to Bosnia and Kosovo to the European Union. Each time, this was at the expense of European aid to the poorest countries. Year after year, Parliament has protected the interests of the poorest countries in the European budget, and with moderate success, even though this has not been enough. The European Commission struggled to come to terms with the extension of priorities, and this has led to unacceptable gaps in the implementation of commitments which were made under pressure of ever larger budgets for support to foreign aid and cooperation operations. Today, we are viewing the 2001 budget with the Serbian population very much at the forefront of our minds. There is no doubt that Europe has to make a crucial contribution to the reconstruction of Serbia, and hence to the stabilisation of the Balkans. The wish for peace and cooperation stability is of historic importance. But Europe itself is responsible for what is required to integrate Serbia in the democratic world. We cannot and must not present the bill for this to the poorest countries. Europe, operating today as a global player, must also do its bit to reduce poverty. This is not a situation in which we can opt for 'either-or' ; it is a 'both-and' situation, i.e. both aid to Serbia and the Balkans, and aid to the poorest countries. What does this translate into in terms of the 2001 budget? Even in 1999, as much as EUR 3.2 million was refunded to the Member States because those resources were not spent. Even our most generous estimates of what will be required for Kosovo and Serbia in 2001 will not exceed the EUR 3.2 million, far from it. So we have the means. The issue of the budget can thus be reduced to a purely political issue, and in subsequently weighing up the political options in an honest manner, the effectiveness of aid needs to be explored. If we do not want to pursue symbolic policies, we need to think and act in a result-oriented manner. In the final analysis, it is not about what we budget for, but rather about whether our money ends up at the right place and with the impact we had envisaged. This is where we hit a major problem. For years, the Commission has been unable to spend the funds we have budgeted for. For example, with regard to our aid to Mediterranean countries, we have a backlog which has accumulated over many years of budgets. The Commission is now working on activity-based budgeting, which will enable us to prevent these problems from happening again. In essence, activity-based budgeting should mean that for each budget line which is set up, the means are determined which are necessary to actually implement that budget line. Once we have assured ourselves that what we budget for can actually be spent, we will subsequently need to ask ourselves whether the aid actually ends up where it is needed the most. I am of the opinion that we need to make a mental switch. The budget which we determine mutually, must reflect our priorities, must be understandable to the citizen and must also be goal-oriented. We have therefore proposed that, where relevant, we should include concrete output targets in our budget lines. These will indicate what sectors, in our eyes, must benefit directly from the aid which is budgeted for in certain regions. This is why we have ensured that the aid for education and health care is doubled, and that is necessary to ensure that the aid ends up with the people who need it the most. Avilés Perea Mr President, on behalf of the Committee on Women' s Rights and Equal Opportunities, I would like to ask for Parliament' s support so that the amendments already approved by the Committee on Budgets may be definitively approved. They are not exactly what we had asked for, since in some cases the amount we had requested has been reduced but, on the whole, we are satisfied because we believe that there will be continuing concern to facilitate the promotion of women and equal opportunities by the following means: Information initiatives for the common agricultural policy - where women play an extremely important role, without recognition for their work - through the EQUAL programme which is intended to make it easier to employ women within the Community strategy for equal opportunities. This is the report that we examined yesterday and which, sadly, has been referred back to committee today. Secondly, the incorporation of women into the information society, which is extremely important for the future; financial assistance for women in Central and Eastern European countries, in the MEDA countries; the fight against sex tourism in third countries, where there is a huge problem which affects women in particular; and the promotion and defence of the fundamental rights and freedoms of women. We must also bear in mind that all this is related to the fight against domestic violence, which is taking place under the DAPHNE programme. All in all, we would like to see these amendments approved. We hope that this will be the case. I would like to cite another amendment related to women' s organisations: the committee approved an amount for the European Women' s Lobby. A group of MEPs then presented an amendment to the Committee on Budgets - which was approved - with a view to extending this budget heading to other women' s organisations in order to show our pluralist approach and respect for all options and all political affiliations in the European Union. We also hope that this heading will be approved. For this budget heading we in the committee had asked for a larger amount than was allocated in the end, but all in all, as I said before, we are satisfied and we are hoping for final approval. Perry Mr President, in previous years' debates I spoke for the Committee on Culture, Youth, Education, the Media and Sport, where we heard from Mrs Iivari this afternoon. Very little money indeed is spent. I totally support the remarks made by Mrs Iivari which draw attention to that problem. I speak this year for the Committee on Petitions, where we spend even less money, indeed hardly any money at all. Maybe that is as it should be. Certainly as the budget rapporteur I commend the good relations we have had with Mr Ferber. In speaking this afternoon I commend to the House those budget lines that are dedicated to the work of the Petitions Committee and the European Ombudsman. A prime responsibility of any elected parliament is to protect the interests of the individual citizens against the executive. In our case we have to ensure not only that the Commission respects European policy but that the Member States do so as well and fulfil their Treaty obligations. They are not always ready to do so. There are no better guardians of the Treaties than the European citizens. An important way that the citizens can ensure that their concerns are addressed is by appealing either to the Ombudsman or petitioning Parliament. It is a cheap process for us; for the citizen it is free. Compare that to redress through the courts of law. I urge the House to see that the Ombudsman has adequate staff to do his job properly and the Petitions Committee has adequate tools to do its job properly. In particular, this year we have asked - and I believe we will have the support of the House - to ensure that there is adequate money to see that we have a proper interactive database so that Members, staff and citizens can address their concerns and see how they are progressing through Parliament. There has already been good progress. At the moment it is just the citizens who cannot access the database. I hope they will very quickly have that possibility. I should like to draw attention to the fact that the issue we are petitioned on is the question of fraud and mismanagement of money in the European Union. We need to be aware of that. But I would like to say to Parliament this afternoon that we should not lose sight of the fact that the EU spends just 1% of GDP and much of that is administered in the Member States. If we are looking for waste and fraud, it is not just found within the European Union. Over the last few weeks in Britain alone I have monitored what the press has been saying about cases of fraud, waste and mismanagement in Britain: social security fraud - GBP 4.5 billion; serious fraud offices investigating 81 cases covering GBP 1.4 billion; housing benefit fraud - GBP 185 million; giro cheque fraud - GBP 240 million. In just one month I have found those cases. Only last weekend we learned that General Abacha of Nigeria laundered GBP 4.5 billion through the banks in London without the proper authorities knowing about it. So certainly we must make sure that we have our affairs in order in Europe but anybody reporting these issues should never forget that it is not just the European Union that needs to address those issues seriously. Elles Mr President, I would like to start by giving my warmest congratulations to our two rapporteurs who have prepared our debates today on behalf of our committee. They have both done an excellent job for us and I know it is not easy to coordinate the position of others, having been a rapporteur myself. The context of our debate today is that we must use whatever opportunity we have in our budget to make sure that our European institutions are ready for the next stage of enlargement, both in terms of the institutions' structures as well as improved policy management. I turn first to Parliament' s budget. Our rapporteur, Mr Ferber, was absolutely right that we should avoid placing posts in reserve in view of enlargement at this stage - the motto should be "more haste, less speed" . We in Parliament should coordinate with the other two institutions on what we should be doing in terms of enlargement for translation, interpretation, buildings and personnel and we should work out a joint plan between us. Our administration should be very prudent about the linguistic sector. We are after all thinking of enlargement for ten countries and not just five so we need to take a broader view. Secondly, I have a specific comment on category 4 and on our external policies. We know that our debates on the budget will address this on many occasions. But I would like to pick up on the comments of the Commissioner, Mrs Schreyer, who said that there are a number of instruments, a number of means by which we can come to terms with what is requested for this year, whether it be the flexibility instrument or indeed the negative reserve, where we could perhaps find the credits available for this year despite the problem of how to manage that in practice. We must remember that there are other means than necessarily revising the financial perspective. But of course my group will be at one in saying we must resolve this problem as soon as possible so as to give a long-term perspective of how the European Union' s aid is going to be used in MEDA and in CARDS. Let me turn to the overall strategy. This is the first budget debate for a considerable time without a substantive issue of dispute between Parliament and Commission. The framework agreement between our two institutions is now in operation even if it is disputed by a few of our Members. No discharge is outstanding, the reform process started by the last Commission under the strong urgings of our Parliament has been taken up in earnest by this Commission. Some progress has been made but there is a long way to go. It is this background which is crucial to my group' s approach to the 2001 budget. Having always been in the vanguard for change in the European institutions, for example with our support for never giving discharge for the 1996 budget, we are now absolutely determined that the reform process will not be lost as larger and more political issues begin to dominate our agenda in the run-up to the Nice summit. We focussed our efforts on three specific areas: better execution of the budget, more effective management of European policies and successful implementation of the reform package with particular reference to the new posts requested by the Commission. Before coming to that, a word on the position of the British Conservatives. To the surprise of many in my delegation, we established a core strategy unanimously at the beginning of September and the 400 amendments introduced by some of my colleagues came as somewhat of a surprise to many of us in the Budget Committee. While some had a legitimate purpose - to improve financial control of this House over the budget, many more had a destructive intent - not to save money, but to delete very worthy organisations such as the European Union Youth Orchestra. As it turns out, the moderate face of conservatism has for the most part prevailed over the more ideological and unacceptable one. There are some 30 amendments now retabled over and above those of our core strategy. I personally did not put my signature to them because one or two of them still go a little too far. Yet a healthy majority of the Conservative delegation wishes to play a constructive role in the European process - unlike one or two Members who can only think of deconstructing what is here. This brings me to our group' s strategy, because at the core of our belief is the wish to get value for money for the European citizen. We want to be sure that funds set aside for specific purposes in the budget will be spent and not accumulated year after year. This is why we have called for a strategy from the Commissioner to deal with the backlog of commitments, in particular in external policies, by the end of 2003. It is my hope that the Council will also be able to agree this strategy. It includes a limitation on the duration of commitments for which agreement will be required by the Council. Mr President of the Council, my group could put more payments on the line if we were certain that policies were being better managed. Secondly, we have established reserves in several parts of the budget where we think management of the available funds is weak, in particular setting aside large sums in external policy and for the final amount to be agreed between the two arms of the budgetary authority based on the idea of the performance reserve. We think this is a good idea, because if you see things are running well than that is where you put your credits. You do not put it on those programmes which are not running so effectively. Thirdly, and linked to these items, is the request for more posts. We understand that there is a need for more personnel, but what is of most concern to us is that we do not grant this request until the reform process of the institutions is well under way. It is difficult to see how more posts will solve the problem of management if there are still antiquated and complex procedures both in the Commission and Council for dealing with the many programmes. Mrs Schreyer came forward with an interesting suggestion which we should consider about the idea of a performance reserve in category 5, so that some posts would be available and we could then give more as the process improves. This is why we have called for a trialogue as soon as possible once this reading is complete, so that we can get down to the substance of the discussions. Greater efficiency within the Commission and more effective policy management over the life of the current financial perspective will give more confidence to the European citizens that their taxes are being put to good use and is the only way to ensure that the EU can achieve the wider goals of consolidation within its boundaries after the Nice summit and the gradual enlargement of the EU to the east. We are looking to rebuild people' s confidence in our institutions. Europe' s interests will not be served by having a weak Commission and an itinerant Parliament. On the contrary, we must work for a Parliament which campaigns for openness, efficiency and effective democratic control of the European institutions. President Thank you very much, Mr Elles. You actually had five minutes. Although you may not realise, you generously gave two minutes to Mr Bourlanges. In any case, the Presidency wanted to praise not only your eloquence, but also your good faith, because we are sure you thought you had seven minutes. Walter Mr President, Commissioner, Mr President-in-Office of the Council, first of all I would like to extend warm thanks to the four rapporteurs who have done the groundwork for today. They have really excelled themselves and I feel this merits the recognition of the House. We are delighted to have found a basis for negotiations and a mood for negotiation, particularly as regards the Council, given that last year, we had a rather strained atmosphere to contend with, and this produced tension. The present mood allows for objective and focussed work, because instead of drawing up battlelines, we endeavour to actually solve the problems facing us. However, of course this also means coming clean with the tax payer and those who listen to us, on a whole range of points, so as to give them a realistic picture of the conditions we work under. Parliament has demonstrated repeatedly over the past few years that extreme financial prudence is the bedrock of our work. It is pure fiction to maintain that all we have ever been interested in is spending as much money as possible. That is not our approach! Mr President-in-Office of the Council, you only have to consider the fact that over the past five years, we have kept within the ceilings by EUR 15 billion, to realise that Parliament is at pains to deploy its funds as efficiently as possible. What we are not prepared to do though, is to simply dismiss out of hand, things we believe to be necessary, and which have been recognised as necessities following negotiations with yourself and the Commission, when there are new items on the agenda. We cannot have a situation where people who place their trust in us are let down in favour of the next ones in the queue. And so we must think about how to solve this problem. In the past - and we attach a great deal of importance to this - we have always kept to our mutual decisions under the Interinstitutional Agreement and the financial perspective. If the rates of increase seem to be high this year, then this is due primarily to the fact that the sharpest rates of increase are to be found in the sphere where we have the least say, i.e. agriculture. It is not that I want to complain about this. There has been a corresponding change in policy, and this must be financed accordingly - that is not what I am complaining about - but nor do I expect the President-in-Office to then stand up in this Chamber and say that there has been a huge increase, and comment that the Member States are financially prudent, whilst Parliament wants to push expenditure to the limit. That is not true, because you are the one primarily responsible for determining compulsory expenditure, and that is precisely where the figures are so high! When you look at the figures - a 6.3% increase in compulsory expenditure and, by your own admission, a 0.23% increase in our areas - then you will see who is really being financially prudent, so as to be able to pursue their policies, and who is responsible for the increases. With all due respect for the fact that the national Finance Ministers have set out to reduce their national debts and actually cancel commitments entered into in the past, so as to safeguard opportunities for future generations, I would point out that Parliament has commitments from the past too! We are not in a position to accumulate debt. Perhaps that is just as well. But we have made promises in the past, or rather made announcements and formulated common policies that will in fact need to be converted into payments at some stage. We cannot have a situation where we talk in a very relaxed manner about commitments over the years, and repeatedly make these promises, but then, when it comes to paying up, say that we are now unable to afford it and will have to cut back a bit in this area! I believe it is very important for the Council members to register the fact that payments are commitments entered into in the past that will actually have to be honoured. We can approach this in two ways with these payments. Mr Elles made the point that we could of course reduce the commitments and retain the payments, which would enable us to honour the commitments at some stage. But that would mean having to scrutinise our policies and cut back on them. I make no bones about the fact that the policies we agreed on formed the basis of the Interinstitutional Agreement and the financial perspective. They are important to us. These things mattered in the past, but they still matter today - now that we have a different political climate within Europe - particularly as there is so much at stake. We want to tackle unemployment for example. One outstanding achievement to come out of this budget is that we are prepared to join forces to support small and medium-sized enterprises, which create the most jobs, thereby benefiting Europe' s economy. We want to do something for them, and provision has been made for this in the budget in terms of actual figures. We want to do something to combat social exclusion, and to help the weakest of the weak. One of the policies we have opted for in the agricultural sector is to move away from a system of direct subsidies towards enhanced support for rural areas. This is a key priority in Parliament' s book, particularly as we have a right to a say in such matters. We intend to make sure that this area, more than any other, is given a boost. We have made it our business, over the past year, to see that all the funds allocated for this sphere were indeed taken up, because it is vital to frame the necessary policies for rural areas and for the people who live there. We are more than happy to work with the Council and all the others, on this. I say this as a Social Democrat. It is traditionally said of the Social Democrats that as a party, they are not the natural representatives of farmers or rural areas. I will tell you now that we most certainly are, because we believe in equal opportunities. We have other priorities on the foreign policy front. We want to combat poverty, wherever it happens to be in the world. We want to drive democratisation processes forward, and we want to strike a balance between the traditional political fields of foreign policy now before us. We believe that a constructive approach to eastward enlargement should go hand in hand with a well thought out and properly financed Mediterranean policy. These two policy areas must be in harmony with each other. Anyone who pursues eastward enlargement, must also be aware that as far as we are concerned, the Mediterranean is also an important part of the geopolitical situation we have to engage ourselves in. Something else we have had to deal with latterly, and which has caused us a great deal of problems - thankfully I would say, because they stem from the fact that a democratisation process is underway - is the situation in the Balkans. When you, Mr President-in-Office, then say this must be financed from existing budgetary funds, I would ask you to consider just one thing: this year alone we have made 200 000 flexibility instruments available, and supplemented this with EUR 180 million from the emergency reserve. Therefore, this year alone we will have included EUR 380 million in fresh funds in the budgetary lines and made it available. This problem will occupy us for the next six or seven years, and probably even longer. When we see that we have already committed EUR 380 million in fresh funds to this area this year, then I am completely baffled as to how, if we estimate that we are going to need EUR 5.5 billion for Serbia over the next seven years, for example, we are going to be able simply to produce it out of thin air. This would be impossible! We are prepared to take a look at our budget and see where we could improve our effectiveness. This would go hand in hand with the reform of the Commission, which, as it happens, has already set us thinking about how we can make our policies more effective overall. One strategy is to create reserves, and then we must enquire closely, before we make the money available, as to how matters are to be taken forward. A second strategy is the one used by the Commission, i.e. the reform process within the Commission is being reinforced by making the appropriate number of staff available, so that the steady stream of additional tasks we have taken upon ourselves in the past, can actually be implemented. The worst thing that can befall us is to arouse hopes and then have to disappoint them. With your permission, I will again make the point, in the light of a current discussion, that over the past few years, and again this year, Parliament has discussed whether, people who are affected by natural disasters can receive aid from Parliament' s budget. Let there be no mistake, I think it is criminal to give people who have been affected by natural disasters the impression that we have the means to solve all the problems they face as a result. If we only include a few million in the lines - that is about all we can manage - it is just a stalling tactic, because when the people actually come to need it, we withdraw it again. When there have been one or two disasters at the beginning of the year, all we need to tell people at the end of the year is that we are sorry but we do not have anything left for them. There are people in northern Italy who need our help at the moment, but if they were to turn to Europe, we would have to tell them we were sorry but we do not have any money left because we spent it back in January, February or March. That is completely irresponsible. That is not the kind of perception we want people to have of Europe. When we announce something, or promise something, when we say we are able, and want, to help, then we must be in a position to follow this up. We must organise our political structures accordingly. We must go through what we define as being the central aspects of our policies with a fine toothcomb, and we must work together to see that our proposals are properly financed. As Socialists, we expressly offer our cooperation. I am looking forward to the forthcoming discussions with the Commission and the Council, and hope, in the interests of the citizens of Europe, that we reach some positive conclusions. Virrankoski Mr President, Mrs Jutta Haug and Mr Markus Ferber have been involved in an enormous task in drafting next years' EU budget. I wish to congratulate them and, at the same time, thank them for their constructive cooperation. Similarly, I would like to thank Mrs Rühle and Mr Colom i Naval and, in particular, the Chairman of the Committee, Terence Wynn. The budget for 2001 is the second budget during this present programming period. It continues the budget policy that was outlined in the Interinstitutional Agreement of over a year ago. My own group is satisfied that strict budgetary discipline was adhered to in the drafting of the budget. It is right that the committee should have made a special point of focus the reduction in expenditure commitments that are in arrears. Structural Funds are one year in arrears and the Media programme, for example, is actually eight years in arrears. Administration in the EU has been inexcusably poor, since, for example, last spring around EUR 3 billion of unused funds were returned to Member States. Mr President, the focus of the budget has been on education and culture, employment and the promotion of SMEs. We are satisfied with this arrangement. At present massive unemployment is the scourge of the EU. For that reason, it is appropriate to increase significantly the financing of unemployment initiatives. Support for SMEs also aims at reducing unemployment, as it is they that create new jobs most effectively. The most difficult problems in the new budget concern external action. The basic reason is Agenda 2000, in which there are too few funds for the construction of the Balkan region. Over the centuries the Balkan region has been Europe' s powder keg and that is the case today too. However, just EUR 1 850 million were set aside for the development of this region at Berlin, while EUR 4 500 million were spent during the previous period. The Council reduced funds for the Balkans by EUR 200 million, although there is a massive amount of reconstruction work to be done in the wake of the NATO bombing. If the EU and the Member States intend to keep their promises regarding the reconstruction of the Balkans, that must be clearly visible in providing finance and not just in proclamations. The Balkans war, months of bombing and the tremendous devastation that followed will lead to bitterness and hatred that may even last for generations among the inhabitants of the region unless the EU also takes responsibility for the reconstruction work. The Committee on Budgets has taken a constructive stand on financing. It wishes to commence talks with the Council in which all the opportunities of the Interinstitutional Agreement would be exploited to solve problems. The committee is also aiming at a multiannual financial framework for both the CARDS and the MEDA programmes. This would serve to lessen the yearly conflict that has tainted the preparation of the EU budget in the last couple of years. Mr President, it is with these remarks that I would like, on behalf of my group, to support the policy of the Committee on Budgets in next year' s budget. Rühle Mr President, ladies and gentlemen, I would like to echo the congratulations extended to the rapporteurs. Our group will support your proposals for the most part. However, we oppose the GUE' s strategy, which submitted a proposal out of the blue in the Committee on Budgets yesterday, to reject the budget. In view of the pressing problems we face in Serbia and Kosovo, we do not believe this strategy to have any serious political intention. Even though we endorse many of the points of criticism directed at the Council, it is clear that a strategy of this kind would lead to a politically untenable confrontation and undermine the credibility of the European institutions. Like the budget before it, Budget 2001 had almost insoluble conflicts to contend with: on the one hand the pressure of consolidation and cost-cutting policy, as agreed under the Interinstitutional Agreement, in order to secure the financing of the enlargement process, and on the other hand, the acute financing needs of the Stability Pact for the Balkans. This conflict is heightened further, in our view, by the Council' s policy of casually promising everyone aid, and constantly intensifying internal conflicts by making promises of money without thinking seriously about the financing implications. I must say that is how many people on the outside view the Council' s policy. Instead, Parliament is expected to honour these promises by repeatedly finding new ways to make cuts. In this way, Parliament' s political room for manoeuvre in the budget is being systematically undermined. We will end up being nothing more than the Council' s assistants in the implementation process. This situation cannot be allowed to continue in our view. However, there is no easy solution. It is a fact that the forthcoming round of enlargement will put the Community severely to the test. Financing is a balancing act between needs - financial requirements in the new Member States and financing opportunities for the donor countries - and there are limited public funds. Naturally there is a need to budget carefully, we support this and should not try to get round it. We are also aware that many projects and programmes are discredited owing to mismanagement. We urgently need a long- and medium-term strategy, so that important areas such as MEDA and the Stability Pact for the Balkans are not played off against each other. We fear that Parliament' s present proposal, which we largely endorse, will expose us to this risk. We fear that the flexibility reserve is probably not being used to finance MEDA, as it should be, but instead, is being employed, at the end of the day, to offset further financial need in Serbia. We hope to be able to develop a common strategy over the next few weeks in order to counteract this. We also urgently need a common strategy for improving management. This will entail a corresponding increase in staffing levels, and here too we are critical of the committee' s majority decisions. We fear that the majority of the committee members have used the wrong tactics. Demands for improved performance also imply a need for more staff. As far as we are concerned, linking the demand for improved performance with the demand to place staff in the reserve at the same time will not wash with the public. We are also critical of the decisions taken with regard to the LIFE programme. We are hoping that the majority of MEPs will have second thoughts about this on Thursday and vote accordingly, and that we will succeed in reclaiming LIFE from the reserve. And so finally, to recap: all in all we would like to thank the rapporteurs, Mr Ferber and Mrs Haug, for their valuable work. There are two or three points that we differ on, but we hope to reach agreement on them yet. Above all, we call upon the parliamentary majority to again think carefully about whether all the staff - i.e. all 400 posts - should really be placed in the reserve, or whether it would not in fact make sense to come to a different vote on this matter. Wurtz Mr President, Commissioner, President-in-Office of the Council, as you know, my Group has unanimously decided to table a motion rejecting the draft budget for the year 2001. This is a truly extraordinary initiative, especially at first reading, and one that is bound to be unsuccessful, for in the present circumstances it cannot possible gain a majority of votes in favour. We knew as much when we took the decision, so why did we take it? Every man and every woman here needs to realise that unless we challenge the ultra-restrictive strategy that characterises the Council' s draft budget then, come 2001, we are going to find ourselves in a situation where we are not able to honour all our commitments to our partners in the Balkans, the southern Mediterranean and other developing regions of the world. We are going to be in some way forced to choose between these three priorities, even though they are identically legitimate and equally urgent, and this is not, in our view, acceptable. The Council' s decision to cut a quarter of the appropriations earmarked for the Balkans, even before the change in the situation in Serbia, to cut EUR 150 million of the appropriations intended for Euro-Mediterranean cooperation and more generally to cut all appropriations for cooperation with the South is taking us directly down this blind alley. How is it possible to formally receive President Kostunica at the European Council in Biarritz, to convene an extraordinary Council in Marseilles devoted to Euro-Mediterranean partnership and to make an urbi et orbi proclamation of the most noble aspirations, raising encouraging hopes among the people of Eastern Europe and the south of Europe, without, at the same time, providing ourselves with the means to fulfil these commitments? The budget is not the be all and end all, of course, but it does reflect the political will of the fifteen Member States. For all that, the same approach has been applied to the European Union' s internal policies. Jacques Chirac spoke lyrically, in this very Chamber, of the Europe of all citizens, male and female, yet the draft budget of the Fifteen envisages an absolute reduction in appropriations in chapters as important as social action, employment, education, training, youth, culture, audiovisual media and the environment. On some of these lines, even the amendments from the Committee on Budgets, although positive, fall short of the 2000 budget. This is true for employment, the environment and trans-European networks, and, as we have seen, the problem is even more critical as regards external actions. We must not allow ourselves to fall into this trap. The only way to get out of it is to demand that the financial perspective be reviewed, particularly Chapter 4. The Committee on Foreign Affairs, Human Rights, Common Security and Defence Policy has done so, and the President of the European Parliament clearly expressed the same views in Biarritz. Mrs Haug, the general rapporteur also attempted, last night, to amend her report in this respect in order to reflect the concerns expressed by my Group, and I must thank her for that. Had this amendment been adopted in its initial version, it might have started to deal the cards afresh, but the idea was rejected by the majority of the Committee on Budgets. So is the European Parliament therefore about to implicitly accept the Council' s position, no matter what it says? This is a blind alley, which my Group is not ready to go down. In this connection, I should like to refer to a crucial passage in the speech by the general rapporteur. Earlier, Mrs Haug quite rightly pointed out that the Council has refused to discuss a multiannual revision of the financial perspective and to continue like this, as she said, "is completely unacceptable." So, what conclusions must we logically draw from this situation? Our motion to reject the Council text is specifically aimed at contributing towards highlighting, in good time, this key political problem on which, sooner or later, we shall have to deliver an opinion in order, in the long term, to match European projects with the resources needed to implement them. Kuntz Mr President, Commissioner, the French Presidency of the European Union is coming to an end at the time when Parliament is voting on the budget for 2001. There is one fact which must be noted, and which we must, as French Members of Parliament, deplore, and that is that the Council has failed with regard to one of the traditional responsibilities of French politics, its responsibility to the farmers of Europe, with a cut of more than half a billion euros in heading 1. It is also, unfortunately, true, as a number of people in this Chamber have commented, with regard to the Mediterranean countries, with a swinging cut in funds for the MEDA programme. This has got to be the worst possible message to be sending out to our friends and neighbours around the Mediterranean at the time of enlargement. We can only, in such circumstances, support Parliament' s attitude and the back the amendment in favour of MEDA, restoring the appropriations of the preliminary draft budget, in the same way that we must be pleased at the significant increase in agricultural expenditure and the special place given to the second pillar of the CAP, promotion of the countryside, while, however, deploring the position of the Committee on Budgets, which rejected almost all the amendments from the Committee on Agriculture and Rural Development seeking to compensate for the Council' s drastic cuts in the fruit and vegetable sector and also in the pig farming sector. In the field of external aid, will we ever be able to realise the hopes of President Kostunica who in recent days has been most forthright in declaring that the fact that France held the Presidency of the European Union at these moments that are so critical for the people of Serbia and the continent as a whole was the work of Providence? The amount of aid allocated to the Balkans might give him to think so, with both the EUR 200 million released from the 2000 budget as emergency aid and the appropriations for 2001 which, even so, represent an increase of 30% over and above the 2000 budget. That being the case, the level of funding allocated to Kosovo is not without certain problems. In view of the appropriations which could have been committed for the first months of the year 2000, questions can be asked as to Kosovo' s real capacity to absorb the EUR 350 million planned for 2001. Most of all, however, the victory of the Serbian President forces us henceforth to recognise Belgrade as sole discussion partner for all decisions, all intervention, and all routing of aid via the provinces of the Federal Republic of Yugoslavia. The European Union no longer has any alibi since the fall of Milosevic. The policy of aid for the Balkans must now concentrate massively on Serbia, a region impoverished by our bombing raids last year and by our economic sanctions which hit it so hard. The aid we propose to contribute must safeguard rather than threaten the Serbian national identity. We should, therefore, remember that both Kosovo and Montenegro form an integral part of the Federal Republic of Yugoslavia. Let us therefore put an end to direct aid to these provinces - occasionally without a legal basis, as we saw in this Chamber not so long ago in the case of Montenegro - direct aid that serves primarily to fuel the separatist movements. In conclusion, we must clearly remember that, as far as we are concerned, aid for the Balkans in no way justifies requests for revision of the financial perspective. The bottom line of every budget year shows a surplus, indicating that the amounts of appropriations we have voted on do not correspond to the real needs of the situation. It is possible to make substantial savings, either by saving the monies arising from the under implementation of certain programmes, or by the European Union' s at last taking a decision to stop using budget lines for the purposes of pro-Europe propaganda. But in that case, unfortunately, there are many examples: special treatment given to associations with declared federalist aims or to the many NGOs whose roles, philosophies and operations are highly questionable, the funding of European political parties, via the sums swallowed up in the Prince programme, in an attempt to convince the citizens of Member States of the validity of the euro at a time when the European currency is experiencing a loss of confidence widely shared by Europeans, from our Danish friends right up to the managers of the European Central Bank. Dell' Alba Mr President, as usual, I am speaking on behalf of the Members of the Bonino List, and I would like to start by echoing the congratulations to the two rapporteurs on the work they have done in recent months and, in general, congratulating the Committee on Budgets on its work. Mr President, when one hears Mr Wurtz' s ornate, well-argued and well-considered reasoning, it is difficult not to agree with at least the underlying argument, if not the method he recommends. Of course, we too are convinced that, if Parliament and the Council do not assume their responsibilities in terms of the need to deal with the budget, first and foremost tackling the use of the flexibility instrument but, also, revising the financial perspective, it will be difficult not to agree with the view that we are going to be running away from our responsibilities with a heavy conscience because we are not able to make good our undertakings, either those made in Biarritz or those which have been made with many other partners over the years. We do not agree with the method, which is why, in this first reading, we place our confidence in the rapporteur' s approach, in spite of what happened last night in the Committee on Budgets, in the hope that this will constitute a basis for effective discussion with the Council in-between the first and second readings. However, the issue raised by Mr Wurtz is clearly central. In my opinion, if we do not revise the financial perspective, we will be being irresponsible towards both ourselves and our partners, especially in the 2001-2006 period. Van Dam Mr President, the EU' s budget is the Union' s choice instrument to define political areas of interest as well as core areas. In this process, we as Parliament need to ensure that we serve the interests of all European citizens. These may be citizens who would like to see the Union develop into a federation, but also citizens who are sceptical about Europe, as demonstrated recently by the Danish population. Unfortunately, Mrs Haug has adopted a political line which only takes account of the supporters of a federal Europe. A line in which she, like her predecessor Mr Bourlanges, is attempting to break through the financial ceiling. Over the past few months, Commissioner Patten has repeatedly pointed to the Union' s enormous payment backlog. Unfortunately, the rapporteur still has not grasped that this is why we must tread water for the time being. "Let' s do better with less" , as Commissioner Patten said, is lost on her. Budget policy needs to instil public confidence in European policy. The fact that this confidence is lacking is obvious from the drop in the currency value of the Euro, which, since its launch, has lost nearly 30% of its value compared to the Yen and the American Dollar. That confidence will not grow by ploughing even more money into the budget, but it will if the budget is implemented efficiently. For this to happen, difficult choices have to be made, but unfortunately, it appears that the rapporteur is not prepared to make these choices; instead, she has opted for the easy way out by increasing the budget. The refusal to set priorities is most prominent in the area of foreign and security policy. Naturally we too are in favour of giving aid to the Balkans and Serbia. But the money for that aid can be freed up by setting priorities within foreign policy. What are the core tasks for the Union and what tasks belong to the Member States? A Union which does not dare make choices will create more distance between itself and its citizens, who do need to make choices in their personal budgets. Setting priorities is being dodged by abusing the flexibility instrument. It is quite justified to deploy this instrument for new, unforeseen expenditure and is therefore the principle par excellence in the case of the sudden revolution in Serbia. The rapporteur' s proposal to use this principle for MEDA, however, does not meet the 'new' or 'unforeseen' requirement, and is all the more surprising in the light of the fact that spending levels have not been reached in the MEDA programme. Although the rapporteur attended the meeting of the Committee on Budgets yesterday, she failed to draw lessons from the credit transfers which were being discussed. It appeared yesterday that 25% of the amount budgeted for 2000 for Latin America was not used and is now being transferred for aid to Kosovo. Mr Bourlanges made the cursory note that the 2000 budget for Latin America had probably been somewhat too generous. There is therefore leeway in foreign policy, i.e. category 4, and the proposed increases of the appropriations budgeted for for Latin America are not based on fact. The Council agrees with the creation of 400 posts which, according to Commissioner Patten, the Commission needs in order to eliminate the backlog of payments. In the light of this, it is not justified that the Council should considerably reduce the category 4 payments. We must give the Commission the opportunity to eliminate the backlog by increasing its staffing levels. Finally, Mr Heaton-Harris was right to refer in his amendments to the onesidedness of many European programmes, in which the citizen is treated to a propaganda-like tale on European integration, and at the expense of the citizens themselves would you believe. The Union must realise that certainly not all citizens dream of far-reaching integration. Programmes of the Union should therefore adopt a more neutral tone, so as to prevent one specific political hue being put across at the expense of all citizens. Democracy cannot be reconciled with a dictatorship of the majority. Ilgenfritz Mr President, one of the principles governing the budgetary process for 2001 is that of saving money. It is just as well, given that of the 15 Member States only 7 are likely to be able to present a positive balance sheet for the year 2000. There is therefore little prospect of us receiving additional revenue in the form of higher contribution payments from the Member States. We have certainly got our priorities right in Budget 2001. To that extent, the rapporteurs are to be congratulated. It is a fact that the unemployment rate is too high in Europe, particularly as this affects the weak members of society, i.e. young people, women and the long-term unemployed. We must therefore support all the measures designed to boost small and medium-sized enterprises. We need more entrepreneurs in Europe, who, in their turn, will create more jobs. There should be no question of Europe failing to keep the promises it makes. The truth though, is that many European politicians promise funds that they, or their committees, then fail to make available at the end of the day. I am referring to the absolutely crucial payments required by the Balkan countries, which the Council has now cut back on. However, it is also unacceptable that many of Europe' s priorities are financed in such a way that the poor are ultimately the ones to suffer. It was therefore both right and important that the Council' s extensive cuts in agriculture, totalling EUR 55 million, were corrected again. But at the end of the day, Europe' s priorities will only be financially viable in the long-term if Europe' s economy goes full steam ahead. The tax burden must therefore be reduced in percentage terms, and only an economic upturn and accompanying economic growth will secure increased state revenue. In addition, our administrative systems must be modernised, and it is our duty to lead by example. I therefore hope that the newly created budgetary line - which a few people, myself included, have been critical of - for financing the European parties, is not used to award funds to those who have already squandered away funds made available at national level and are now in fact in debt. I also hope that the conditions attached to the establishment of 400 additional service posts within the Commission will actually be fulfilled. I hope that in the course of further negotiations with the Council these principles will actually be upheld, and that in this way, we will be able to jointly adopt a budget for 2001 that benefits the citizens. Costa Neves Mr President, it is only right that I should begin by commending the work of the various rapporteurs. As I was able to observe most closely the way in which Mrs Haug dealt with the issues within her remit, I wish to bear witness to the sensitivity and balance that she demonstrated throughout the process. Rather than carrying out a technical analysis of the budget or an interpretation of the amounts provided for in the respective 'revenue' and 'expenditure' columns, Parliament should concern itself with the quality of both expenditure that has been released and expenditure that has been proposed, which specifically requires an assessment of the criteria for the use of appropriations and also an assessment of their impact. On the basis of this understanding, the Group of the European People' s Party - European Democrats wishes to highlight the following aspects: the level of budgetary implementation; the degree to which policies that have been laid down are implemented and the results achieved; consistency between the legislative process and the budgetary options; progress in reforming the Commission. In the context of these objectives, a raft of measures is proposed for next year, which in our opinion will help to improve the current situation. Firstly, with regard to the low levels of budgetary implementation, in particular of expenditure classified as "non-compulsory" , a special requirement is introduced for requests to the Commission for explanations. It has to be acknowledged that as long as the explanations requested are not forthcoming or are unsatisfactory, the appropriations in question cannot be used. Furthermore, unless the budget appropriations are used effectively, how can we talk about improvements, which are so necessary in certain categories? The second point is that there must be greater speed, transparency and efficiency in administration given the systematic increase in the RAL, that is in amounts still to be paid. This results from the increasing disparity between commitments that have been entered into, payments that have been authorised and payments made, particularly under category 4 - "External Actions" . The needs are self-evident, we have many commitments, the importance of external cooperation in asserting the European Union' s presence on the world stage is obvious, and there is a very low implementation rate for various programmes. The MEDA programme, which focuses on the Mediterranean basin, a geographical area of the utmost strategic importance, is a good example of our inability to implement our programmes. We need to make up ground in MEDA and guarantee greater efficiency in Serbia, for example, whilst at the same time effectively implementing the European Union' s traditional policies in this field. With a view to resolving current bottlenecks, a general reserve should be created under category 4 - a performance reserve - which will be used in proportion to the extent to which the various items are implemented. Furthermore, we hope to see a revision of the Financial Regulation which will set a definite deadline of two years, for example, as the maximum period between the authorisation for payment and payment itself. Failure to comply will result in the sums involved being withdrawn from the budget, as already happens in other categories. The third aspect to be emphasised is that if we wish to see greater coordination between the European institutions, we should promote, in theory and in practice, the integration of the Commission' s legislative programme and the budgetary process, as well as informing Parliament in advance of decisions by other institutions that may have an impact on the budget. Fourthly, with regard to the reform of the Commission' s procedures and staffing policy, we must distinguish between issues relating to new admissions and the desirable - as far as we are concerned - creation of a permanent and compulsory early retirement system. Fifthly, if we value initiative and responsibility, we must promote the creation of a programme aimed at businesses and at business people. By preserving this strategic approach in the way we address the budget this year and in years to come, the European Parliament will fully play its role in the budgetary process. Parliaments only truly represent their electors, a crucial aspect of democracy, when they refuse to simply rubber stamp other people' s proposals. Wynn Mr President, I give my thanks to the rapporteurs. The four of them deserve congratulations for the work they have put in. I welcome Mr Patriat, who is in the Chamber for the first time for this debate. I thank him for his clarity What he said was absolutely clear. The message he can pass on to Mrs Parly is: do not book a plane for Thursday night. It is going to be a long Thursday night and the flight will be some time on Friday. For the 2001 budget - that is for conciliation - there is a touch of déja vu in that it is so similar to the 2000 budget because category 4 is overriding everything. Nobody seems to be talking about anything except category 4. If we could turn the clock back to when we agreed the Interinstitutional Agreement, if we had given EUR 200 million extra to category 4, we would have solved a lot of problems over the last two years. The fact that category 4' s ceiling has now been exceeded by EUR 380 million tells us that we really should have done something like that. We are trying to safeguard Parliament' s priorities in category 4. When people talk about making reductions or finding the money within category 4 to fund certain priorities, do not forget that Parliament has its priorities, We made that clear in the vote in committee. But there are three areas which are giving us cause for concern. Kosovo, of course - which we had the problem with last year. The transfer that we made last night should resolve the funding for Kosovo, and we should have less of a problem next year because of what we voted for last night. In fact, we have problem in that we have given too much. We now have EUR 25 million over the EUR 814 million, so what we could discuss at the trialogue and conciliation is how to take EUR 25 million away from Kosovo, to give it to - let us say - MEDA. With the transfer of EUR 175 million we have estimated EUR 25 million more than we expected. We are saying we should use the flexibility instrument for MEDA. We will try to get an agreement with the Council and the Commission on that. But although we talk about the flexibility instrument, let us not forget it does not exist unless the Council and Parliament agree to it coming into existence. Unless it comes into existence we have not just one major problem but several problems. As for Serbia, we all remain uncertain as to what the needs are there. Therefore we have put the PM on the line. I turn now to what Mr Wurtz said before. It had a lot of validity. But to reject the budget at this stage, at first reading, is totally wrong. The content of the argument is worth considering for support, but to try to reject the budget at first reading is nonsense. We have a long way to go before we get to the second reading but at least he has given us something to think about. On the western Balkans, President-in-Office, you said that the Council considers EUR 614 million to be enough. We do not and the Commission does not. We reckon we have more scientific evidence than your guess at a figure. So that figure will need to be clarified. We base it on what the Commission and the World Bank reported last time. My real worry is that, when the Commission and the World Bank come back with their report at the end of November or beginning of December, it will just be written off by the Council. You said that if we needed a revision of the Interinstitutional Agreement, then we have to base it on needs and availability, and of course we have to consider the flexibility instrument first. But what if the needs are extremely high? What if the availability is extremely low? What if the flexibility instrument is not enough? Then the reality is that we will have to look at an IIA. My real concern is that the Council will simply say that they do not agree with this analysis, that we should forget it and that they are sticking to the existing ceilings. If that happens we have major problems and Mr Wurtz may be our best friend at the end of the day. Let us bear that in mind. As regards MEDA, the Council said that the commitments are not a problem owing to the eight years of payment backlogs. If we took that argument to its final conclusion, we would not need any commitments. We could solve all our problems by taking every commitment away from MEDA and just working on the outstanding payments. We believe that the Commission has proposed realistic figures for MEDA. We have spoken to Commissioner Patten at length, as well as to Commissioner Schreyer, and if the extra staffing is made available, as proposed in the White Paper, at least there should be the beginnings of some substantial movement on MEDA. There is a distinct difference between Parliament and the Council. We know that we have representation without taxation. We do not have to find the money - the Member States have to do that. We have representation without taxation. But the Council' s problem is prime ministers and foreign ministers who say one thing and finance ministers who say another. That is something like proclamations without appropriations. There is a real lack of coordination that leads to deprivation and frustration. (Laughter and applause) President-in-Office, there are several issues which we need agreement on: real issues. I would like to touch on the White Paper, because you and the Commission have failed to mention what was actually said in the trialogue. That concerns the early retirement scheme where, I believe, the Commission gave its approval in principle, but you were awaiting a proposal on the financial regulation. That will be one of the issues we have to resolve - it is not just the question of the 400 posts, it is the package that goes with it. President-in-Office, I am looking forward to the trialogue and to the conciliation with great anticipation. My flight is booked for Friday, so I am ready for a long night on Thursday, but I hope that at the end of all this we can get a budget we are all satisfied with, so we can do justice to the tax-payers of the European Union, to the people we represent, but also to those in need, especially in the MEDA areas, especially in Serbia and especially in the western Balkans. President Thank you very much, Mr Wynn. We would particularly like to thank you for making us smile and even laugh about a subject as serious as the budget. That is something for which we should always be thankful. The debate is closed. It will resume at 9 p.m. Question Time (Council) President The next item is Question Time (B5-0548/2000). We shall examine the questions addressed to the Council. Andrew Nicholas Duff Question No 1 by (H-0709/00): Subject: Enhanced cooperation What progress is the Council Presidency making on enhanced cooperation, and could it give examples of areas in which it would apply? Moscovici I believe that Mr Duff was present this morning when we discussed the European Council in Biarritz. What is more, in his capacity as rapporteur, he asked a question just after the group chairmen. He has also heard and read Mr Gil-Robles' s report on reinforced cooperation, and my own response to this. I therefore think he has understood Biarritz' s findings on the matter, which are rather encouraging, and the Council' s quite positive response to Parliament' s and his own suggestions. Duff Thank you for the answer. I certainly absorbed the messages of Biarritz and I was encouraged by the things that occurred there. I would just ask Minister Moscovici two further questions. Firstly, would he agree that it would be more sensible to restrict the use of closer cooperation solely to those issues where unanimity applies within the Council? As he appreciates, this is a growing feeling within Parliament. And the second question concerns the reaction of the candidate countries to the debate inside the EU Union concerning closer cooperation. Do you find that they welcome the prospect or are they perhaps frightened of it? Moscovici . (FR) Our objective is indeed to safeguard what lies at the heart of Community policy, i.e. the internal market and the cohesion policies, reinforced cooperation. Matters are, therefore, perfectly clear. We wish to adhere to the acquis communautaire, but at the same time we should not have regulations that are too inflexible. It is true that qualified majority voting is the main thing, but we must have some flexibility. We shall have to take note of the reactions of the candidate countries. Firstly, I think it important that procedures should work properly with 15 Members, which is already a complicated matter. It would be a far more complex matter if there were 27 Members, but, as you know, the French Presidency is going to convene the European Conference on two occasions. There will be a ministerial meeting, firstly, in Sochaux, on 23 November, and there specifically we shall have a debate on institutional reform in the context of an enlarged Europe, and on the second occasion, on the morning of the 7 December at the European Council in Nice. The French Presidency is probably rather keener than others to get these countries involved. Having said that, to make matters clear, reinforced cooperation does not mean a two-speed Europe. We have specifically stressed that an open and inclusive approach was needed, and no one should be afraid of reinforced cooperation. The 'small countries' , for example, to use a quite inappropriate term, should not feel themselves excluded from reinforced cooperation or that reinforced cooperation means some sort of exclusive vanguard, centre of gravity or pioneer group. All it means is that there is a certain flexibility to enable specific policies to go ahead, even if some countries cannot, or do not wish to, participate, and what is true for the European Union' s Member States is also true for the candidate countries. No one must feel as if they are in a carriage being towed along by a kind of runaway train. This is not some sort of Directory. President Question No 2 by John Cushnahan lapses, as the author is not present. Michael Gahler Question No 3 by (H-0714/00): Subject: Cost of the activities of the 'Three Wise Men' in Austria Which funds are being used to cover the costs of the activities of the 'Three Wise Men' , who have been deployed by the Portuguese Presidency to assess the situation in Austria? Moscovici My answer is very simple. The Council played no part in this matter and the Community budget was not used in any way. The expenditure committed in order to fund the task of assessing the Austrian situation was actually funded in its entirety at national level by Austria' s 14 partners within the European Union. The Presidency did, of course, make a contribution to this. Ebner Mr President, Minister Moscovici, one question the public, and also quite a number of MEPs have been asking themselves, is: what was the role of the embassies in this connection? Given that there is an embassy representing each of the 14 Member States in Vienna, why was it necessary to have the Three Wise Men look into something that the embassies could have monitored themselves on a daily basis? Did the embassies fail in some way? Did they fail to retrieve the reports? Did the relevant governments fail to read the reports? We really cannot avoid this question. Perhaps it would have sufficed to read one or other newspaper, but I would be most grateful if you could provide me with a brief analysis of the role of the embassies. Moscovici This question makes me smile a little. In my opinion, ambassadors are quite simply there to represent the government of their country. They must, of course, pass local information back to their government, but the question here was to find a solution to a situation where fourteen Member States had taken measures with regard to the fifteenth for the political reasons that are familiar to you. I therefore think it was quite appropriate, in this context, to ask an external authority, that was not morally implicated, to undertake this task. I think Austria has no call for complaint regarding what has been done, quite the contrary. I would add that if any individual country had followed up on their ambassador' s report, then perhaps the solutions advocated by the experts' report would not have been applied. President As they deal with the same subject, Question Nos 4 and 5 will be taken together. John Joseph McCartin Question No 4 by (H-0715/00): Subject: Colombia Is the Council aware of the most recent massacre, which resulted in eight deaths; on 8 July 2000 in Colombia in a place called La Union, and has it investigated the possibility that the atrocity was committed with the full support of the Colombian Government? Has the Council held discussions on this event? If so, does it propose to make any formal protest? Laura González Álvarez Question No 5 by (H-0776/00): Subject: Violation of human rights and dismantling of paramilitary groups in Colombia Paramilitary groups have stepped up the murders of farmers, journalists, trade unionists, political leaders and human rights activists over the past few months. Ramiro Zapata was the latest of 25 human rights activists to be murdered and, recently, the Colombian press condemned the paramilitary groups' "Plan 100" to kill one hundred human rights activists. The government has recognised the "accidental" killing of six children in Puerto Rico on 15 August. Furthermore, Colombia has not assembled the units that the European Union asked it to create to fight the paramilitaries. What measures is the Council taking or prepared to take to make aid to Colombia conditional on the Colombian government showing significant progress in respect for human rights and in firm action towards dismantling the paramilitary groups? Moscovici Yes, generally the European Union regularly condemns in the strongest possible terms the serious human rights violations which, unfortunately, are still being committed practically every day in Colombia. The matter to which Mr McCartin refers, however, has not been specifically referred to the Council, and the Council has not mentioned the matter as such in its discussions. While supporting the efforts made by the Colombian Government to make progress in the peace process, the European Union has stressed, and continues to stress, that government' s necessary commitment to respect for human rights in Colombia. The European Union has also appealed for the commitment of all parties to seeking a negotiated solution to the conflict, without which it would be impossible to establish any lasting peace. It is up to the Colombian authorities to define the practical means by which the Colombian Government might undertake to dismantle the paramilitary groups. Recommendations from regional organisations and the experience of neighbouring countries will doubtless be able to assist in defining these means. On several occasions, the European Union has affirmed its willingness to support, to the extent that it can and with the most appropriate means, all efforts to secure a peace agreement. Following the international meeting on the Colombian peace process, held in Madrid on 6 and 7 July 2000, attended by Mr Solana, the representative of the 15 Member States and the Commission, the European Union is currently looking into practical opportunities for cooperation with Colombia. In this respect, a Joint Declaration should be read by France' s representative, on behalf of the Presidency, on the meetings in support of the peace process scheduled to be held in Bogotá on 24 October 2000, which should, in particular, stress the need to support the rule of law and the fight against the causes of violence, to boost aid for the victims of violence, to defend human rights, protect biodiversity and the environment, and step up consultation and regional cooperation. You may rest assured, finally, that respect for human rights, and the promotion of human rights, are, in any case, a key component of the European Union' s cooperation with third countries. McCartin Mr President, I want to thank the President-in-Office for his reply which was very comprehensive. I am a bit happier with the attitude of the Council today than I was in July because, as on many occasions in situations of crisis, the European Union seems always to be the last authority to arrive on the international scene and make its voice heard. I also appreciate the expertise of Mr Solana in South American affairs and I recognise that we have made some progress. Nevertheless, is the Council aware of the amount of money that the European Union provides, something like ten times what the United States provides for development cooperation throughout the world? Yet when a crisis occurs, whether in Africa, South America, the Middle East or the Far East, it is the United States and not the European voice that is heard. Does the President-in-Office recognise that we are failing to capitalise on the resources that we provide? Moscovici I am not unaware of amount of money the Americans are promising in aid for Colombia, for example, the bulk of which is earmarked for activities to combat drugs trafficking. This is something I am aware of, even if this plan is occasionally criticised, for instance, by NGOs. At the same time, from my own experience, I think you are somewhat mistaken in making such a generalisation. As far as Africa, the Middle East or the Mediterranean are concerned, the European Union is in fact the largest donor. But in that case we are in a rather peculiar situation given the historical links between the United Sates and the continent of South America. We are, nonetheless, paying a great deal of attention to the way this situation is developing. González Álvarez Thank you for the information, Mr President, and thank you for giving me the floor. Many of us believe that the problems in Colombia, as in other Latin American countries, stem from the issue of whether or not peasant-farmers own land. In 1984, 0.2% of landowners in Colombia owned 32% of the land. In 1997, this figure stood at 45%, and today will be even higher. This is the problem, in addition, in many cases, to the actions of the paramilitaries, who force the peasant-farmers to move by means of indiscriminate killings. Here we have three cases in different parts of the country: In the village of Carmen, 500 people were forced to move by the murder of 14 peasant-farmers. In the port of Buenaventura, 20 peasant-farmers were murdered. Far away, in another area called Ciénaga, there have been over 200 murders since the paramilitaries moved in a year ago. The question, Mr President, and I shall end here, is whether there is a solution that would exert greater pressure than that proposed by the President in his statement and whether the aid we are going to give will be entirely different from that of the United States, in other words, not intended for crop-spraying, but for crop replacement and also for social, rather than military, purposes. Moscovici Let me briefly say that I am taking note of the explanation you have just given, but I should like to specify that the European Union hopes to set up its own programme of socio-economic and institutional aid for the Colombian peace process, and we shall readily return to it when we have made more progress in this area. De Rossa Mr President, I want to address the question of the paramilitaries' involvement in the La Unión massacre. Would the minister agree that by and large it is clearly known that the paramilitaries concerned act as proxies for the Colombian Government? Is he not concerned, therefore, that Plan Colombia intends to provide military aid to the Colombian Government, use military resources to spray crops, allegedly drugs crops, and that the European Union is expected to come in and mop up the problem with a social policy programme? This is an inadequate response by the European Union. We should not be agreeing to Plan Colombia on that basis. Moscovici I should just like to confirm my previous answer. While taking the honourable Member' s comments very seriously, I still think that this aid is useful and should be intensified. Howitt Mr President, will the President-in-Office join me in expressing regret at the killings on 9 July 2000 of two of the young men of the Atlantis Ecological Group: Tristan James, grandson of the founder of the group, Jenny James, who lives in Colombia, and Javier Nova, the boyfriend of one of Jenny' s young daughters, who were brutally murdered by a renegade group of Farc rebels when they returned to the area they had both lived in for most of their 18 years to visit relatives there. When Mr Moscovici answers Mr De Rossa that he is sensitive to what he says, why is it that when the General Affairs Council on 9 October particularly referred to a European plan for Colombia, the European Commission subsequently issued a communication on 18 October which uses the words "Plan Colombia" , with its military aid and with its aerial spraying of crops which have been condemned by the Panamanian Interior Minister, Winston Spadafora, the Venezuelan Minister, José Vicente Rangel and governments in Peru, Equator and Brazil? Will he today repeat that the Council will not support Plan Colombia, as Mr De Rossa and I and every civilised Member of this House want? Moscovici I think I have already answered this question. The Council is not here to make comments on every aspect of this extremely sensitive and painful issue. With your permission, Mr President, I shall confine myself to the answers I have already given. President It is the duty of the President of the sitting to guide and interpret the questions and it is then at the discretion of the President-in-Office of the Council how to discuss or respond to them, except where the questions are nonsensical or have nothing to do with the subject. Then I will exercise my responsibility. Mr De Rossa has the floor on a point of order. De Rossa Mr President, when you mention the text of the supplementaries and the President-in-Office' s response, could I remind the President-in-Office that the original question specifically related to the massacre in Colombia, whether or not the Council has had discussions on this event and if it plans to make any formal protest or not. The questions that I and other Members asked are very specifically related to the situation in Colombia. It is not adequate to say that you are not in a position, and it is not your role, to go into this kind of detail. The question asks you to go into detail. Why accept the question at all if you are not going to go into the detail? President Mr De Rossa, I have to tell you that the Rules of Procedure do not allow for responses from Members, but merely their questions. Afterwards you may deal bilaterally with the President-in-Office of the Council, either in writing or in person. Moscovici Let me make myself clear. A question was asked of me, and I answered that question. I specifically stated - and this will have been noted in the Minutes - that the incident you refer to in your question has not been specifically referred to the Council and that the Council has not mentioned the matter as such in this debate. I had, therefore, answered your question. I should not like you to think that the Council does not answer the questions asked of it. At the same time, it is just not possible to undertake an ad hoc debate on matters like this, which are, let me repeat, extremely complex ones. I utterly respect what the Members of Parliament are saying. It is just that I am trying not to indulge in demagoguery. President I would ask you all to comply with Questions to the Council in accordance with the rules for this procedure as they are laid down. As far as possible, the debate should not be academic and theoretical. I would therefore ask that when you put further questions, they are specific questions on the matter in hand. As they deal with the same subject, Question Nos 6, 7, 8, 9, 10, 11, 12 and 13 will be taken together. Pierre Jonckheer Question No 6 by (H-0718/00): Subject: International financial transactions At the next annual meeting of the IMF, does the Council plan to propose that the IMF Committee should study possible arrangements for introducing a Tobin-type tax on international financial transactions with a view to combating speculation and stabilising currency markets? Danielle Auroi Question No 7 by (H-0719/00): Subject: Management of the revenue generated by a Tobin tax Does the Council believe that management of the revenue generated by a Tobin tax on international financial transactions (the value of which is estimated at between USD 50 billion and USD 250 billion per year, depending on the tax rate applied) should be entrusted to the UN, or should the setting up of a specific body responsible for levying and distributing the revenue which such a tax would yield be considered? What should the priorities be for the allocation of such resources (e.g. access to drinking water, protection of the environment, cancelling the debt of the poorest countries, vaccination programmes, access to education)? Reino Paasilinna Question No 8 by (H-0720/00): Subject: Tobin tax How does the Council intend to help future governments deal with the emerging crisis in national taxation because of tax competition and off-shore financial centres, and would it consider new streams of taxable revenue such as currency transactions? Alain Lipietz Question No 9 by (H-0721/00): Subject: Political and technical obstacles to the introduction of a Tobin-style tax The Council is well aware of the broad support and growing popularity enjoyed by the proposal for a Tobin-style tax. With reference to any discussions it may have held with the Ministers for Economic and Financial Affairs of the EU Member States and of third countries, will the Council Presidency say who is opposed to this measure and what the main political and technical obstacles are to the introduction of a tax of this kind? Harlem Désir Question No 10 by (H-0722/00): Subject: Consideration of the merits of taxing international financial transactions Is the Council Presidency willing to open a discussion within the Council of Finance Ministers (ECOFIN) on the merits of imposing a tax on international financial transactions within the exchange market in order to combat speculation and the destabilising effects which the latter has on the economies of entire countries? Would the Council be willing to consider establishing a 'Tobin area' at European Union level, i.e. imposing a Tobin tax on Europe' s financial markets, which account for 50% of world currency-exchange transactions? Glyn Ford Question No 11 by (H-0725/00): Subject: Viability of Tobin-type taxes at European level In view of the recent report issued by the French Minister of Finance indicating that Tobin-type taxes would not be viable if introduced by a single Member State, what steps does the French Presidency propose with a view to securing the viability of such taxes at European Union and global level? Yasmine Boudjenah Question No 12 by (H-0735/00): Subject: Tax on financial transactions In recent months there have been growing calls for a tax on financial speculation, with ATTAC committees (association for a tax on financial transactions and aid for citizens) springing up in France and Europe, as well as the amendments tabled in the French National Assembly and Senate. This movement raises fundamental questions, such as the respective roles of man and the world of finance in today' s economy. Does the Council not think that a Tobin-style tax would be desirable in the interests of restoring balance in this area? Hans-Peter Martin Question No 13 by (H-0815/00): Subject: Tobin tax and the international financial architecture In the Presidency' s view, which European institution would be most appropriate, in the context of international economic and financial relations, to promote the introduction of a Tobin tax and, should the circumstances arise, to administer such a tax? What impact would the introduction of a Tobin tax have in terms of combating worldwide currency speculation? Moscovici No, I shall try not to give you too academic an answer, but you put me in a difficult position in asking me these questions because we could easily spend more than one evening answering, and in any case we shall no doubt be overrunning the allotted hour with the questions that are coming up. This matter raises questions of the objectives to be pursued, and questions of philosophy, of convictions and of analysis. Indeed everyone applies their own convictions and their own analysis in expressing their views on this subject. I should just like to say, once again, speaking on behalf of the Council, that the Council is perfectly aware of topical events and the importance of these issues. The creation of a Tobin tax is an attractive option, one championed by many Members on both the left and right wing, by a variety of political and non-political organisations, non-governmental organisations, university groups. I shall therefore beware of giving a definitive answer to this difficult question. I should just like to stress some of the practical problems which may give rise to debate, since this is the Council' s position. Firstly, I think everyone recognises that this tax, known as Tobin tax could operate properly only if applied at world level. It must be noted, however, that while it may be possible to seek a consensus within the European Union, no such consensus exists within G7, especially within the OECD, regarding levying a tax on exchange transactions. We are even aware, and this is an economic line of reasoning, that if there were a broad consensus, then a limited number of financial places would have a real interest in adopting an uncooperative attitude and refusing to apply the tax on transactions within their territory. The question that I must ask those who advocate the Tobin tax, therefore, is exactly how we can offset that risk that would exist that speculative activities would shift location to tax havens, since this is a phenomenon which must be avoided if such a tax were to be adopted. I should also like to have answers to the question of what influence it would have on the volatility of the exchange markets, particularly what would be the effect of a tax of 0.1 per thousand on speculators expecting devaluation in the order of 20 to 50%. There would, besides, be a risk of this tax being bypassed due to the high level of innovative performance in the modern financial world. The real question I have, then, does not concern the objectives of the Tobin tax, i.e. regulation of the exchange markets, making these markets more ethical by using them to fund development, but rather on our ability to ensure that these mechanisms are effective. Once again, this does not indicate my opposition in principle to the idea, as I am not opposed to it, certainly on a personal basis. At the recent meetings in Prague, and at the meetings of the G7 and the International Monetary and Financial Committee (IMFC), in its capacity as Presidency of the European Union, France proposed focuses for reform intended to provide a response to the concerns behind the, now old, proposal of establishing a Tobin-type tax. The communiqués of the G7, the IMFC and the statements of the IMF Director-General, Mr Köhler, moreover reflect the sympathies that exist in relation to the policy guidelines promoted by France, particularly as regards ordered financial liberalisation and combating money laundering. This fight, which is one of the priorities of the French Presidency, was expressed at both the Justice and Home Affairs Council and the Ecofin Council, and recently in a combined meeting of these two Councils. I am aware that I am unable to respond fully right now to the question asked. I suppose you expect the Council to simply say yes. I think the question is a little bit too complex to give a simple yes or no answer, because while we may approve of the principles, there is still the outstanding matter of the practical arrangements, not to mention the existence of a consensus between the 15 Member States. Jonckheer Mr President, I do not refute your own personal convictions. It is just that we get the impression, and your answer testifies to this somewhat, that the Council Presidency is not being very proactive in dealing with this issue. You mentioned the uncooperative attitude of the tax havens. Do you not think, by analogy with what the European Union is proposing to do concerning the tax havens adjacent to it or within it and on which the Commission and also the Council have the means to exert pressure, particularly in order to put an end to money laundering, do you not think that the European Union should, within international fora, be at the forefront of a movement for a code of conduct seeking to eliminate or at least restrict the operations of tax havens at the international level? I think this is within the realms of possibility and we should like to see the Presidency of the European Union adopting a clearer stance on this issue. Moscovici I must act prudently, not in general but in using terms such as 'code of conduct' . Just as much as in the case of the Tobin tax, the debate is ongoing. Just as much as in terms of combating money laundering and tax havens, the Presidency is displaying a great deal of resolve and the Ecofin Council in particular has adopted a draft directive to combat money laundering. This is therefore a key policy guideline which, without constituting an alternative to the project for the Tobin tax, is perhaps more realistic in the short term and is one which the current Presidency values extremely highly. Indeed we hope that this will prove to be one of the main practical achievements of this Presidency. Auroi Mr President, just now you mentioned those opposed to the Tobin tax, particularly G7. Let me remind you that our allies include fervent supporters of this tax. In one of its resolutions, the ACP-EU Joint Assembly, held in Brussels from 9 to 12 October, referred explicitly in recital C and in paragraph 21 to the creation of a Tobin tax. In paragraph 26, moreover, it called for the establishment of an international arbitration organisation to cancel the debts of the countries of the South. Mr President, could the Council not consider ways to help cancel the debt of the countries of the South, given that the ACP countries are asking for a solution similar to the Tobin tax? Would it not be possible to reinitiate discussions on this, given that we have committed ourselves, under the Cotonou agreements, to helping them to find ways to arrange the cancellation of their debt? Moscovici I think this is an interesting suggestion too, one that warrants looking into, but at the same time I think you have to understand the ambiguities we are liable to face. As James Tobin said himself, the greater the product of this tax, the more it will have missed its target, as this will indicate that short-term speculative amounts have not been eliminated. Mr Tobin is himself opposed to the principle of using this tax to fund development other than as a secondary objective, as a tax intended to restrict and even prohibit certain types of transaction cannot at the same time seek to provide ongoing funding of development schemes. This is the principle, with which economists are familiar, of focussing an instrument on a single objective. We do have to consider a number of questions calling for specific answers, particularly on the subject of funding development, and clearly efforts must focus on the improvement and the quality of state aid for development, the development of trade, strengthening international financial institutions, and the issue of debt must be considered in depth once again. Paasilinna Mr President, President-in-Office, there happens to be a section of the Finnish government' s programme which refers to sources of taxation such as these. I would now like to ask you whether you have discussed matters in your role as representative of the Council with the Finnish government, so that new sources of taxation may be found and support be gained for this idea, which I understood you looked favourably upon, and whether the Council could summon together those still scattered powers that would enable new sources of taxation to be proposed. You mentioned the question of tax havens and money laundering in connection with this. Could you compile a new package of reforms from this on behalf of the Council? Moscovici Not having had the privilege of chairing the Ecofin Council I cannot answer your questions, particularly on the links which may exist between the French Presidency and the Finnish Government. I am sorry. Lipietz I am not entirely convinced by all your answers. In the first place I take exception to the argument that any tax tends naturally to reduce the consumption of the factor on which it is levied. It is true for all taxes and today there is no tax where the taxable activity has completely ceased. People have not stopped working just because there is income tax. They have not stopped polluting just because there are taxes on pollution, and they are not about to stop transferring money from one country to another just because there is a Tobin tax. So, clearly, the revenue from this levy will not be zero. It will all depend on its level, but there are a number of possible strategies and I agree completely with you that the objective of funding is secondary to the objective of combating speculation. The thing that astounds me is your claim that a minor amount cannot have a deterrent effect on speculation. The minor amount you mention is precisely in the same order as the daily variations in the euro/dollar exchange rate, and this is something we are attempting to combat by other, infinitely more costly methods. Moscovici I should just like to repeat what I was saying, which is that the influence of a tax of this kind on the volatility of the exchange market has not actually been proven. I think that, in spite of everything, fluctuations in the euro/dollar exchange rate are, unfortunately, higher than this sort of value, and it is true that we have to deal, in the long term, with speculators who expect far greater devaluation. Indeed this is what has happened in the case of the euro over the year, whether we like it or not. Mr Lipietz, for instance, is too fine an economist not to realise that economics is just another form of political science. Désir I am not really convinced by your answer for the simple reason that you yourself are aware of the counter-arguments which you have mentioned and yet, on 18 July, in the French daily newspaper, Libération, you put your signature to an opinion column, along with seven other Ministers of the French Government saying, "We must at European and international level find the means to implement a tax on financial transactions as soon as possible." So what has happened since then? Was it the report by the Minister for the Economy and for Finance, the administration of the Treasury, which so effectively expressed the usual arguments of those opposed to the Tobin tax which thwarted the political will demonstrated in the stance adopted in your newspaper article? Who is going to win the day, Bercy - as we refer to the Minister of the Economy in France - or the determination you expressed back then? Surely the time has come to stop passing the buck? At national level, we are told to refer to Europe. Now, at European level, we are told to refer to the G7 or the OECD. Surely the time has come, specifically, to submit a proposal to the Council and the Commission so that we can issue a coordinated position from the various countries of Europe which will support the position of the other G7 members, such as Canada, for instance, which is ready to implement a Tobin tax as long as we ourselves are moving in this direction? Moscovici Please forgive me, Mr President, ladies and gentlemen, we are talking shop with our internal French business here. You have before you not Pierre Moscovici the militant or even Pierre Moscovici, speaking in his capacity as Minister, although I have attempted to introduce a few personal remarks in relation to the position prepared for me. I am supposed to be speaking on behalf of the Council, the Council being the body uniting the ministers of the 15 European Union Member States. I have indeed, therefore, attempted to include a few comments in my capacity as Minister where these do not contradict what I might have written as a militant politician in a French daily newspaper, but you must understand that I must also play my official part here today. I am, moreover, delighted that Mr Harlem Désir, who, if you did not already know, is in the same party as myself, would be willing to sign the same declaration as myself. That is not always the case. President Mr Moscovici, you can see that the eight questions come from the left of the Chamber. Therefore, they sometimes cannot distinguish the President-in-Office of the Council from a militant. I also excuse them, but we shall apply the Rules of Procedure. Ford I have three brief questions for Mr Moscovici. Firstly, will he come and speak to us as a militant on a future occasion? Secondly, is he aware that the recent Labour Party Conference passed a document which overwhelmingly said that they would work with its international partners and all stake-holders towards addressing the concerns raised by advocates of the Tobin Tax and introducing new mechanisms for international stability and better global financial regulation? And thirdly, as he says he can neither say yes nor no at the moment, is he willing to argue for the European Union to conduct a study of these matters so that in future we will be able to say yes or no, and be able to make some sensible contribution to the UN Financing for Development Conference that is coming up at the beginning of 2002? Moscovici There are any number of places where I am willing to express a militant opinion. It is no secret that I am a member of a left-wing government, a left-wing coalition, and I belong to a political party, the Socialist Party, and as such, it is true - forgive me, Mr President - I frequently have the opportunity to meet my friends on the left wing in this House. I have noted that these people are ones most ready and, for the moment, the only ones to discuss the Tobin tax. In many respects I feel sympathetic to their ideas, but the fact is that in this place, now and every time I address you, I have to represent the Council during Question Time. So perhaps we should arrange some other type of meeting. As regards the question you addressed to the Council, i.e. the idea of study, please be assured that I shall convey your idea, most sympathetically, to the chairman of the Ecofin council, who incidentally is also a Government Minister, and perhaps this will also answer Mr Harlem Désir' s concerns. Boudjenah I shall, of course, continue in the same vein, especially as I feel we must consider that this debate bears witness to the fact that increasing numbers of people, particularly within the European Union, are wondering about applying stricter control to financial speculation and also about the ability of the political authorities to intervene in this economic sphere and the extravagant powers of the multinationals. Further to the comment which Danielle Auroi made just now on the subject of the countries of the South, I would add that there are some expert estimates which provide some interesting figures, for instance, a range between USD 50 and 250 billion, which could be recovered by a Tobin-type tax, whereas, at the same time, the UNDP [United Nations Development Programme] amounts to USD 40 billion per annum, which would be sufficient to guarantee minimum living conditions for the hundreds of millions of deprived people in the countries of the third world. So, at a time when people feel that politics does not have the ability to intervene in the economic sphere, and also more generally in the role of European construction in order to alter its conduct of international relations, do you not think that a measure of this kind could contribute to restoring confidence in the political world' s power to act and, hence, could it not serve as a message sent out to the countries and the peoples of the South? Moscovici Once again, I am anxious to curtail the philosophical, ideological and political elements of my answer. I should just like to repeat, once again, the fact that in discussing the Tobin tax, we must also question the conditions for the effectiveness of such a tax. I myself pointed out the reservations which Tobin himself expressed, in the final analysis, regarding his own instrument, particularly in terms of revenue. Indeed I think it crucial to organise, at some venue or other, debates where the arguments for both sides can be presented. I know that there are many people on both sides, both in favour of and against the Tobin tax. I think we should perhaps attempt to get outside the too narrow area of preferences in order to also ask economic questions. The basic question I would like an answer to, and I am speaking as an all-round figure which includes my militant persona, is what are the conditions necessary for it to work. Kauppi Mr President-in Office, you said at the start of your speech that this matter could be discussed endlessly here in Parliament. You are quite right and I would also like to remind you that we have already once discussed this subject in great detail, and these very same colleagues of mine asked the same questions before. The reason why we have been quiet here on the right is therefore that we have already examined these matters once and, in our opinion, we do not need to talk about the same issues over and over again in this Chamber and use up our precious time doing so. I would like to ask you, however, if I have interpreted things correctly in my understanding that France, in her role as President of the Council, has no intention of proposing new measures to adopt the Tobin tax, or do I take it that in this it is not so much a question of political will but simply that you also there on the left side of the House have come to the conclusion that it is impossible? The adoption of the Tobin tax on a global scale will be impossible. Moscovici Forgive me, I did not quite understand the last part of the question. I take note of the fact that, fortunately, moreover, there are proponents of the Tobin tax on all sides of the house. This sets my mind at rest somewhat. I should not like people to think that it is a peculiar form of madness affecting only one side of the brain or indeed one side of the House. As for the rest, I should just like to add that France has indeed looked into a number of areas of reform with a view to answering the concerns behind the proposal to establish a Tobin-type tax, even if questions of how it is actually going to work remain unanswered. I do agree with you, however, we could be discussing this for a long time to come. President As the author is not present, Question No 14 lapses. Esko Olavi Seppänen Question No 15 by (H-0729/00): Subject: Spread of BSE It appears that BSE is more contagious than was generally thought and that several other animal species can carry the disease. In recent months the disease has been detected, inter alia, in various areas of France. How does the Council intend to prepare for the spread of BSE, and what principle does it think should be adopted for compensating livestock owners in its decisions on budget expenditure? Moscovici The number of cases of BSE, or bovine spongiform encephalopathy, that have been identified in Europe over the last few years is, as we know, a major area of concern. The Council is more than ever anxious to take every step possible in order to eradicate this disease. I should like to specify briefly that the recent increase in the number of cases identified does not mean that the epidemic is spreading wildly. It is, rather, the case that things are coming to light as a result of the increasingly widespread performance of tests on cattle carcasses which proves that the epidemic has, nonetheless, not ceased. On 7 January 1999, the Commission put forward a proposal for a European Parliament and Council regulation seeking to consolidate the texts previously adopted by the Commission as precautionary measures in order to establish rules for the prevention and supervision of certain forms of BSE. This proposal is based on the recommendation of the International Office of Epizootics on Bovine Spongiform Encephalopathy and the various scientific opinions available. This was designed to offer consumers a guarantee of a very high level of protection. The European Parliament delivered its opinion on the Commission proposal at first reading, during the sittings of 15 and 19 May 2000. It adopted 48 amendments, 40 of which were accepted by the Commission. The Council is actively involved in examining the Commission proposal and these amendments with a view to managing in the near future to issue a position on this. Moreover, in anticipation of adopting this directive on the prevention of transmissible spongiform encephalopathies, a decision on the prohibition of the use of material presenting risks as regards these diseases was taken in June 2000, in order to stop any further spreading of the epidemic and in order to guarantee the highest possible health protection standards for the consumer. The decision therefore applies to the production and commercialisation of products derived from animals that are made from or contain materials from animals of bovine, ovine or caprine species. The specified risk materials for compulsory removal and destruction from now on are the following: "the skull including the brains and eyes, the tonsils, the spinal cord and the ileum of bovine animals aged over 12 months" ; "the skull including the brains and eyes, the tonsils and the spinal cord of ovine and caprine animals aged over 12 months ... and the spleen of ovine and caprine animals of all ages." There are additional restrictions which apply to the United Kingdom and Portugal. The Council, of course, is careful to monitor development in scientific findings and in the implementation of rapid diagnostic tests. These can then be taken into account in the text of directives on the prevention of transmissible spongiform encephalopathies which the Council is to submit to the European Parliament. The Council has not received any Commission proposal on compensation for farmers. For the time being, as you know, applications are to be made to national budgets in procedures for the compensation of livestock farmers. Seppänen Mr President, I thank the minister for his reply to the first part of my question, but his answer to the second part, which concerned compensation, was not entirely relevant. New cases have cropped up in France and, as a result, whole herds have been slaughtered. Now I would like to ask, while the French representative of the country holding the presidency is here, whether this slaughter of cows will be paid for out of the EU budget or will you be paying for them out of your national budget, and whether, in your opinion, it is indeed appropriate that they should be paid for out of the EU budget. And I should like to add another question. According to a press report today mad cow disease has been discovered here in the Vosges region. Can France give the Members of the European Parliament assurances that nobody will catch the disease from the meat they eat here? Moscovici I have not read this morning' s papers yet, but I believe I can make a sincere case to promote French beef in general. I am just answering back after your sally. On a more serious note, as regards the idea of the possible compensation of farmers, I can only repeat the information available to me, which is to say that the Council has, for the time being, received no proposals from the Commission on this subject. To put it quite plainly this means that no Community funding is planned at this stage. Thus, for the time being, any procedures for compensation for farmers must be addressed to the national budgets. Martin, David W My question follows on from the last point Mr Seppänen made. This matter has been reported on recently in the UK and indeed a British Government adviser said that she would not recommend that her children eat French beef because, she alleged, in France older cows are still making their way into the food chain, parts from the nervous system are still being used in products such as sausages in France and there is still contamination of animal feed. There is also statistical evidence that there is an increase of BSE in France and Portugal. Will the Council ask the Commission to ensure that all necessary public health measures are being enforced in all 15 Member States, to ensure this disease is finally eradicated from the European Union? Moscovici I should not like to get into this very acrimonious debate or to get involved in bilateral French-British considerations. I think this is not the right place and I am not the right person to discuss such matters. I would just like to assure Mr Martin that the Council, which I am representing here, does indeed wish to ensure that measures are undertaken in all the countries of the European Union. This is something other than a bilateral dispute. Moreover, that dispute - to put on my French hat for a moment - is one that we regret and we would have preferred not to have had to initiate it, even though we thought it necessary for consumer safety. Isler Béguin In the press recently we have been able to read that a number of European Union documents mentioned an 'accidental share of 0.3% of animal meal' , whether this was acceptable or not. I should like to know, specifically, since this question has arisen, if this accidental 0.3% share is becoming an authorised 0.3% share for animal meal. If this were so, it would truly be an underhand way of subverting the precautionary principle which we are attempting to implement here. Moscovici Mrs Isler Béguin will pardon me if I do not wish to go into great detail in response to a debate on BSE which has a justifiable place in this House after entering into a debate on the Tobin tax. I do not have any information other than that I have already given you. I shall refrain from commenting on press articles concerning Community documents with which I am not familiar at the present time. As usual, however, I can assure you that we shall give you a specific answer if you put a specific question to us. Cushnahan Mr President, on a point of order would it be possible to reinstate Question No 2? I was at a foreign affairs meeting when this question came up. Unfortunately I had no prior notice that it was coming up because I have been in Sri Lanka for the last month heading an EU mission to observe the elections. I beg your indulgence to hear the answer please. President I must tell you, Mr Cushnahan, that the document is distributed to all Members in their pigeonholes and that the secretariat of each political Group receives them on Mondays. There is a rule: when you are not in the room at the appropriate time, the agenda continues. The final question, therefore, is by Mrs Isler Béguin. President Marie Anne Isler Béguin Question No 16 by (H-0731/00): Subject: Ban on oil tankers in the Strait of Bonifacio The Strait of Bonifacio is an extremely dangerous passage for shipping. And yet more than 4 000 vessels sail through it each year. The Corsican and Sardinian coastlines on either side are of exceptional ecological and historical value, as acknowledged by the 1993 Franco-Italian agreement, which prohibits French and Italian merchant ships carrying hazardous products from travelling through the strait. Far too much use is made of this passage by international shipping, in the hope of gaining no more than four hours, with all the risks it entails for vessels, many of which are in poor condition. How many potential Erikas sail through it each year? When can we expect the next disaster? Will the Council undertake to extend the existing ban to all vessels, whatever country they come from, and to introduce binding measures to protect the marine environment? Moscovici As it stands, Community legislation on the maritime transportation of dangerous or polluting goods concerns the minimum conditions required for vessels bound for, or leaving, Community ports. These vessels are therefore bound to provide the Member State authorities with information on their itinerary and their cargo. Furthermore, the directive on inspection by the port state requires Member Sates to inspect foreign vessels entering their ports in order to check that they are compliant with Community and international legislation on maritime safety, protection of the marine environment and working and living conditions. Regarding international traffic in transit, international law stipulates, subject to certain reservations, that the vessels of all states have the 'right of innocent passage' in territorial waters. The coastal states, however, while respecting this 'right of innocent passage' , are authorised to set a number of requirements in order to ensure the safety of shipping and protection of the environment. In this context, the Commission has announced that it would present a proposal for improvement of the supervision of maritime navigation off European coasts. Already, following proposals by France and Italy, the International Maritime Organisation, IMO, has adopted two resolutions, which have been in force since 1 December 1998, on establishing rules for shipping traffic in the Strait of Bonifacio and making it compulsory for vessels entering the strait to identify themselves. It should also be pointed out that, following the wreck of the Erika oil tanker, the European Union has taken the initiative of encouraging, within the IMO, studies about replacing single hulled oil tankers with double hulled oil tankers. The Council also recently issued favourable guidelines on the draft directives amending the 1995 directive on the inspection of vessels by the state port, and the draft on vessel inspection bodies. These two drafts, which are currently being examined by Parliament under the codecision procedure, are further aspects contributing to reducing the risk of pollution. I should, moreover, like to point out, as Commissioner Barnier did this morning, that these maritime safety issues, on the basis of a Commission communication, were dealt with in a totally positive fashion at the informal European Council in Biarritz, after the French Prime Minister simply asked the Commission to bring forward, if at all possible, the cut-off date for authorisation of single hulled vessels from 2015 to 2010, which seems quite a reasonable request, in any case, and a perfectly realistic ambition. Isler Béguin Thank you for your answer, Mr President, but the question went rather further. We monitor, and we are familiar with, the work done by the Commission and the Council on the Erika 1 package, but regarding this strait, which is notorious in the two countries concerned and within the European Union as a particularly tricky passage, one often used by large vessels in order to gain just a few hours at the risk of some old tub' s running aground and causing a disaster, I should like to know, and more especially the inhabitants of Corsica and Sardinia would like to know, if it will be at all possible, and if you have any such plans, to issue a ban, pure and simple, on large vessels, containers, using the Strait of Bonifacio. Moscovici In my answer I mentioned the sensitivity to this issue in France and Italy which led the two countries to propose that the International Maritime Organisation adopt two resolutions on establishing routes for shipping traffic in the Strait of Bonifacio and requiring vessels entering the strait to identify themselves, which we know goes beyond the terms of civil law. These resolutions were adopted and came into force on 1 December 1998. I should moreover like to point out, however, that there are other constraints upon us. Regarding international traffic in transit, international law, particularly the United Nations Convention on the Law of the Sea, stipulates, subject to certain reservations, that the vessels of all states have the 'right of innocent passage' in territorial waters. However, the coastal state may - in accordance with the terms of the Convention and other rules of international law - adopt legislation and regulations on innocent passage in territorial waters that may have a bearing on the following aspects: shipping safety, regulation of shipping traffic, conservation of the coastal state environment, the prevention, reduction and control of pollution. This is what we wanted to do in this context. However, and this is a complete response to your question, any ban on all ships passing through the Strait of Bonifacio would have to be agreed at the international level and be subject to an international convention. Any action by the two governments concerned is therefore limited by this international law. Auroi Mr President, I have just one additional question. What constitutes 'innocent passage' by a passenger boat through a strait like this? Moscovici Excellent question. Thank you for asking. President As the time allotted to Questions to the Council has run out, Question Nos 17 to 46 will be replied to in writing. That concludes Question Time. (The sitting was suspended at 7.05 p.m. and resumed at 9 p.m.) 2001 budget procedure (continuation) President The next item is the continuation of the debate on the 2001 budget procedure. Mulder Mr President, Commissioner, I would like to start by congratulating the rapporteur. Along with other speakers, I have the impression that this year' s budget is particularly complex. Some sections of the budget are difficult to implement. I therefore believe that, in principle, we ought to support the Commission proposals for revising their staffing policy. I, however, will vote in favour of the so-called performance reserve, for I believe that it is necessary that, at this stage, we obtain some more information, and in my view, that information should detail the conditions of early retirement and the consequences for staffing levels if some time in 2004, or maybe earlier in 2003, we will be recruiting officials from Central and Eastern European countries. Finally, I also endorse the observation made in the Haug resolution that we need to pay bills on time as soon as possible, because the Commission will not come out smelling of roses if this situation continues for much longer. I would also like to say a few things about agriculture. In my opinion, the Commission has put up a poor show and the Council has compounded the situation by beating the Commission down on its agricultural expenditure schedule right at the start of this year in the Council meeting of July of this year. We agreed on an ad-hoc procedure a few years ago which stipulated that we would determine agricultural expenditure more or less at the end of October in the lettre rectificative and yes, that is the long and short of it. It escapes me how the Commission can give this estimate as early as February and the Council in July. It amounts to no more than a stab in the dark and I believe that, if we agree on a set amount and if there is an added amount in Berlin, we should also try to fulfil that agreement. The main point of discussion is category 4. How can we finance emergency aid for the Balkans? I am in favour of it. I believe we ought to do something in Serbia and the western Balkans as a matter of urgency. The key question is, of course, how to finance this? I am not a fan of artificially increasing certain budget lines so that we subsequently have to say that we need to exceed the financial perspective. I would prefer us to first of all try to find the funds within the financial perspective. If necessary, we could always look further afield, but at this stage, I have no reason to assume this. I would like to say a few words about the budget implementation. I wanted to make two points, in particular. I have just received a letter today from the Commissioner on the implementation of the SOS helpline, which, sadly, is desperately needed in Europe. The Commission does not label this as information policy, but social policy. Seen in this light, it does not belong in a line as voted by Parliament. I would question that, for I think that it is just as much information policy as it is social policy, and I therefore hope to return to this topic within the Committee on Agriculture and Rural Development shortly. The second point I wanted to make concerns quality policy for agricultural products, for which Parliament earmarked 50 million of the budget last year. This has never been more topical. The Commission made very little effort to implement this policy, which is deplorable. Seppänen Mr President, the European Union' s budget for next year has been prepared in difficult circumstances. That is the fault of the Council. The problems are the same as last year. The previous European Parliament made this Interinstitutional Agreement, which was binding on this Parliament, a couple of months prior to the commencement of this parliamentary term, and it specified too low a ceiling for category 4 expenditure. Then it was not known that the Council and the Commission would be promising aid for the reconstruction of Serbia and Kosovo, to come out of this money. The political commitments made to the forces of opposition in the area of the former Yugoslavia must now be redeemed. In this particular case that means revising the ceiling for category 4. If the Council does not agree to that, Parliament will have to terminate the Interinstitutional Agreement on so-called budgetary discipline. New money is needed in the budget for Serbia and Kosovo. It is not right that the assistance to the poor in the area of Yugoslavia should be paid for by the poor in the area of the Mediterranean, Russia or other poor countries, although the Council would have it that that is precisely how we should go about matters. I would like to focus attention on the fact that there seem to be sufficient amounts of European Union money for financing political parties at European level, but not, for example, for the prevention of unemployment. I am astonished at the proposal that Europarty support should be paid for out of the Commission' s article in category 3. That would mean that the Europarties would be getting support twice over. If they have not hesitated before to misappropriate the European Parliament' s resources to finance their own work, we can only imagine that they are continuing to do so, although they might be receiving subsidies from the Commission. Or does someone believe that the Europarties are being made to pay rent to Parliament or pay for their own communications costs here? Our group takes a mainly dim view of Europarty support and its abuse in the future. Turchi Mr President, this year' s budget is, in my opinion, neither very negative nor very positive. Why is this? Clearly, although, on the one hand, a constructive relationship has been maintained with the Commission, thanks to Commissioner Schreyer and to Mr Wynn who chaired the Committee with the patience of a saint, on the other hand, the Council tried to monopolise our budget completely. It may have arrived at the same result but, in political terms, it certainly did not acknowledge the results achieved by our Committee on Budgets. Going so far as to hold back on the decision on the operations in Kosovo and Serbia at a time of such pressing urgency while advancing mere formal issues is certainly not a good image for the Community to be presenting to the rest of the world in political terms. I would nevertheless emphasise, in particular, that, six months ago, one of the political priorities was stressed in this Chamber. I quote the exact words of Parliament' s resolution: 'The European Parliament requests the Commission to pay special attention to structural problems of an economic or social character caused by natural disasters and to look favourably on measures to help solve these problems; Stresses the need to re-establish line B4-3400 (urgent aid for natural disasters within the European Union) so that urgent needs can be addressed immediately, fully respecting the principle of subsidiarity' . Well, none of this has been achieved. Quite the contrary. At a time in which, with the approach of enlargement and the euro crisis, we need to reinforce the bridges created over the last 50 years between the peoples of the European Union and the Union itself, a Community intervention to assist the peoples who are victims of natural disasters is, at the very least, politically appropriate, and is morally urgent. The same Mr Casaca, who tabled an amendment similar to mine which has my full support, pointed out in a letter - which you have all received - that paradoxical situations have arisen in the past and are in danger of arising in the future, in which urgent operations to assist disaster-stricken areas within our Union are carried out by American marines rather than by Europe itself. This is just one of the potential situations. Another scenario is that the Member States are left to do entirely as they please. By acting in this way in the name of subsidiarity, the Union is, in actual fact, shirking one of its responsibilities, as it has in recent weeks both in northern Italy and in Spain. My observations are frequently criticised for lacking a legal basis. Well, I am going to give you a few references. How many entire families are at death' s door? Is one of the Union' s objectives not to protect health and safety? This is part of Title 13 of the Treaty. How many entire road and other transport networks are becoming unusable? Is one of the Union' s objectives not to make them usable once more? That is what Title 5 of the Treaty says. We could also cite Title 7 and Title 8 of the Treaty on industries and firms which are forced to close down. Are we not going to jeopardise the common economic and employment policy? I refer you to Title 2 of the Treaty. As for harvests which are wiped out in the space of a few days, does this not come under one of the pillars of the Union? So let us stop trying to hide behind a pointing finger and do something instead! Where is the problem? Does this House really feel that a Community intervention in this sector would be contrary to the principle of subsidiarity? I do not think so, and I feel that it is morally right to support the amendment upon which we are going to vote on Thursday. Martinez Mr President, ladies and gentlemen, our budget for 2001, with its EUR 92.5 billion in payment appropriations adds two new items to the traditional features. As far as new features are concerned, in the first place, it is the first time the budget has been presented in functional terms, classed by programme and not just according to administrative divisions, with 19 policies covering 200 activities, which is the system currently used in most countries. France is currently carrying out reforms to this end. The second new feature is the shift in the battleground the budget war is waged on. What we have had so far is a war over compulsory or non-compulsory expenditure or over the maximum rate of increase. Now the war between the European Parliament and the Council of Ministers, the two budgetary authorities, is tending to shift towards the revision of the financial perspective, which has, in fact, been revised 38 times since the Delors package, and towards a battle over category 4, i.e. external action. As regards the traditional features, apart from the problems of ensuring that the projections are honest ones, we have, first of all, the problem of budgetary cuts for European farmers, with EUR 300 million of agricultural aid and EUR 225 million of appropriations for rural development cut. There is nothing for beekeepers, who were asking for a mere EUR 15 million, even though it is possible to increase expenditure for the Balkans by 30%. The second traditional feature is the way ideological allies are fêted. We have the whole kit and caboodle of subsidies for associations working with drugs, xenophobia, immigrants, the Jean Monnet House, the exile council, the European Monitoring Centre for Drugs and Drug Addiction, even the PRINCE campaign. EUR 38 million are being cast away on the campaign on the euro. Finally, the third traditional feature is the budgetary funds poured into foreign preferences. There are poor people in Europe too, even if only retired farm workers. It is shocking to see Mr Wurtz and Mr Fodé proposing amendments to give appropriations to Chile, Australia, South Africa. Charity begins everywhere except at home. We are even throwing EUR 250 000 away for the WTO 'world parliament' . I hope, Mr President, and this is my concluding remark, that we are at least going to cut the EUR 50 million budget lines financing the Israel-PLO peace agreement. I hope that not one single euro will go to the Israeli army so that they can buy bullets to kill Palestinian youths on their own soil. Farage Mr President, in the Haug report the sentiment is expressed that the Commission, in close cooperation with Parliament, is responsible for providing information to the European citizen about the policies of the European Union. But Parliament has another responsibility: it is to represent the concerns of the citizens of Member States to the European Union, something which appears to be discouraged here. It will be not unknown to some Members here that my party, the UKIP, seeks the withdrawal of the UK from the European Union. What Members will not be aware of, though, is that according to recent opinion polls, that is now the majority view of United Kingdom subjects. As an MEP who cares about that majority, how can I endorse the spending of GBP 11.5 billion of UK taxpayers' money - that is our current annual contribution - when it does not have broad public approval? In the UK at least, the Commission is synonymous with fraud and waste. The Court of Auditors has refused to sign off the accounts for five years running, and OLAF has indicated that financial controls have not yet significantly improved, and that the Commission reforms are stalled. Therefore, what assurances are there that controls are now going to be in place to make sure that Member States taxpayers' money is well spent? What assurance can the Commission give, when the Court of Auditors comes to look at the expenditure for 2001, that this budgetary allocation will have been spent wisely and correctly? When other Members are also expressing their concerns about the way monies are to be spent - for example the Group of the European United Left/Nordic Green Left has just decided unanimously to lodge a motion to reject this budget - can anyone at all give me a reason why I should change my mind and give my vote to this budget? Garriga Polledo Mr President, the problem with the 2001 budgetary year is more one of quality than of quantity. We all know that there was no category relating to external action in the financial perspective adopted in Berlin. The military action against Serbia, aid for reconstruction, the foreseeable fall of Milosevic. A lot of need and little money. However, the financial perspective was a success because it was, at the time, the only possible agreement between 15 Member States. The Interinstitutional Agreement that resulted from the Summit was good news for the powers of this Parliament. External needs reveal the shortages in category 4. However, what emerges most clearly now is the huge problem of the under-utilisation of all categories of spending: in rural development, in the Structural Funds, in the major external aid programmes. What is happening in the European Union budget? With what was not implemented in previous years we could fund another year without fresh resources. In any national, regional or local administration, such under-utilisation would put the heads of some of those responsible on the block. In the European Union, we do not even know who is responsible. Therefore, in the European Parliament, we will propose new measures, not so much aimed at seeking new funding - which we already know cannot be implemented under current conditions - but at establishing new institutional commitments that will improve the quality of spending and ensure that not a single euro is wasted. And you, Commissioner, will have to revise the commitology agreement, even if it seems impossible. The efforts of the rapporteur, Mrs Haug, to incorporate the suggestions of our Group on that subject deserve a great deal of gratitude. We should recognise that she is being a very reasonable rapporteur and that she is seeking consensus. In the medium term we will see the importance of the decisions that Parliament is beginning to take today. It is true that, if the Council took an intransigent position, it would make things difficult in such important areas as the mobilisation of the flexibility instrument for MEDA, the management committees, increases in payments in order to absorb the remainder that needs to be paid or the extension of the N + 2 planning procedure to external actions. If the Council took a flexible position, we could reach an agreement at second reading in order to close the budget. Let us remember that the European Parliament has accepted a very low category 4, it has accepted a revision of the financial perspective being a possibility rather than a political priority, it has accepted a considerable cut in the European Union' s external aid. In short, it has agreed to play on a field that extends the Council' s budgetary prerogatives to the detriment of our own. But they cannot be extended ad infinitum. Today we are also debating the Colom i Naval report on the Interinstitutional Agreement, in which the Commission undertakes to present Parliament with all the necessary information for initiatives that have financial implications. Now, in 2000, after more than 15 years of parliamentary history, is when this initiative comes to Parliament. Well we hope that there will be a similar undertaking from the Council. The European Parliament is the other branch of the budgetary authority and, despite this, it is the press that often informs us of the Union' s new financial commitments made in the European Councils. Then, when the commitment has already been announced and made, they just have to ask the Commission and its Commissioners to make a gap in the budget and Parliament to accept it. This cannot continue either, it is not good for anyone, not for the Member States, not for the institutions, not for the European Union. What credibility can a European Union that operates in this manner have? How can our policy have credibility? Members of the Council, wherever you are, I consider myself to be a very moderate Member, who always defends the path of interinstitutional cooperation, both with regard to the budget and to any other matter. We are now at first reading and you have enough time to seek full agreement with Parliament. Consider the fact that, in European policy, as in any other field, sometimes the moderate options cease to be the majority options. Gill My congratulations to all the rapporteurs and also to Mr Ferber, the rapporteur for the other institutions with which we are most concerned. There are three major issues which we should be concerned about in relation to the budget for other institutions. Firstly, how far does this budget improve the efficiency and effectiveness of the institutions? Secondly, how far does it increase transparency and accountability to the European citizen? Thirdly, how far does it plan and prepare for the future of the enlarged Union? On the first point, I believe that this budget continues to apply the principles of budgetary rigour, budgetary prudence, improving efficiency, more effective budget control, better use of resources and a general tightening up, which are all vital to increase the confidence of the EU citizen in the institutions. There are obviously in this budget exceptions for the Court of Justice, which are clearly justified. Here the circumstances are exceptional, with an increased number of court cases and a huge backlog of translation, but in all the other institutions, rigour is applied. Having said that, the principle of budgetary rigour can be developed further in every area. In the case of Parliament, how can we talk about budgetary rigour and still base ourselves in three different cities, in three different Member States? We need to be seen to be practising what we are preaching. Without wishing to give offence to our host city here in Strasbourg, our monthly part-sessions in this city are a manifest waste of time, money and Parliament' s ability to be effective and efficient. This equally applies to the separation of Parliament' s administration between Luxembourg and Brussels. If anyone needs convincing, just look at the evidence. This resolution clearly shows that discontinuing the Friday morning Strasbourg sittings will lead to savings of some EUR 1 million. Just imagine the savings that could be made if Strasbourg part-sessions were stopped altogether and Parliament was based solely in Brussels! But it is not just the Treaties that need to be reformed. The parliamentarians need to put their own house in order, especially in relation to the daily allowance paid to MEPs during constituency weeks. I believe strict guidelines are necessary. My group believes that Parliament' s Bureau needs to review its decision and also to draw up a full list, with clear criteria, for those exceptional cases where Members can draw a daily allowance for their presence in Brussels during constituency weeks. Furthermore, we parliamentarians also need to address the issue of the statute for assistants. This is long overdue and now urgently needed. Too many people in this House have been prevaricating on this question for far too long. If Parliament is ever to establish a reputation for transparency, a statute for our own assistants is indispensable. All the institutions need to embrace reform whole-heartedly. What we need is action and not just empty words in this area. This is not just true of the issue of Parliament' s seat; reform of the European institutions needs to be brought about as quickly as possible. The Commission is starting to get its own house in order and it is crucial that the other institutions are seen to follow suit. In particular, the other institutions should follow the Commission as quickly as possible in implementing activity-based budgeting. We can only be transparent and accountable if all the decision-makers are clear about the budget and what lies behind the budget. One of my greatest frustrations over the last year is that it is so difficult to get behind the bureaucratic presentation of budget lines. The system is anything but transparent. It is designed to obscure rather than enlighten and I have been disappointed by the attitude adopted today with respect to activity-based budgeting. But of course it is not enough to encourage reform in each institution separately. Real savings can only be made if the institutions work together. I fully support the emphasis in this resolution on improving interinstitutional cooperation, like the proposal for an interinstitutional recruitment office, which will provide real gains in efficiency and cost-effectiveness. There needs to be greater vigour and determination for the Parliament, Council and Commission to cooperate as closely as possible on issues such as translation, interpretation, libraries and buildings. Nowhere is it more important than for us to demonstrate value for money in the buildings policy. This is one area that has come under considerable spotlight both from the media and from the general public. We really need to develop a strategy to ensure there are no cost over-runs in the future and that they are suitable for the main users, including full accessibility for people with disabilities. This strategy has already been introduced by Joan Colom i Naval, the Vice-President for buildings. What we need to do now is turn this into a comprehensive blueprint design brief, so that we do not have any future problems. Finally, what I find disappointing about this report is that it does not focus strongly on the need to plan and prepare for the future, especially in relation to the enlarged Union. I think we will regret that we have not made even greater preparation for enlargement in this budget. To conclude, whilst we are making significant inroads with this report on the first issues I highlighted - efficiency and effectiveness - on the second and third - transparency and accountability and planning for the future - we could have been even more ambitious. Jensen Mr President, in submitting the Budget for the coming year, the Commission has this time chosen a new method of presenting the figures. Instead of simply showing expenses distributed among accounts, the new-format Budget shows more clearly what we are getting for our money. We have the expenses distributed among policy areas and according to activities. It is a good innovation whose aim is more than purely educational. The educational aspect lies in the fact that we shall all be better able to see what we are getting for our money. As elected representatives, we are of course delighted with any move to make the Budget more easily understandable. When, however, expenses are allocated according to activity, this also paves the way for the Budget' s being seen more in terms of a political tool, in which the distribution of expenditure reflects clear political priorities. This spring, Commissioner Chris Patten illustrated this by asking why the EU was appropriating more money to cleaning up after Hurricane Mitch in Latin America than it had appropriated to developing the Russian economy. That is the sort of question we must ask ourselves when we study the Budget, for it is of course questions of this kind that our voters will quite rightly be asking. With the new format, it has therefore become easier to understand and take in the whole picture, but the new activity-based budgeting must also mirror the reform process whereby the Commission establishes a simplified form of administration involving delegation and a clearer allocation of responsibility, and this is of course something more difficult to achieve. There are major organisational changes under way, and there is a need for a new culture involving both a genuine desire to accept responsibility for implementing the individual parts of the Budget and acceptance of the fact that there are consequences if the responsibility is not fulfilled. I wish the Commission every possible success in these endeavours. As Commissioner Schreyer has already mentioned, there are many political announcements coming out of this year' s Budget: the reorganisation of agricultural policy, new structural programmes, measures to ensure better implementation of the structural policy, and steps designed to follow up the decisions taken at the Lisbon Summit for creating a stronger and more competitive EU and for combating social exclusion. These are important topics, but the topic which deserves most attention of all is, of course, foreign policy. There is a great need for EU aid in both the applicant countries in the Third World and in the Balkans. In the middle of the Budget procedure, the happy day arrived and Milosevic had to step aside, and the many promises of economic aid to Serbia must now be fulfilled. All of us - the Council, Parliament and the Commission - agree that we must be thrifty, and we have all kept dutifully below the established ceiling for expenditure. So the discussion about how we are to obtain the money for Serbia does not have to do with any unwillingness to remain within a financial framework. I do not think our electorate will appreciate technical justifications in terms of the Budget for the fact that we cannot in harmony find the money for Serbia and the Balkans without reducing our efforts in other countries. There is no popular demand to the effect that there must be no revision of the financial perspective. There is, however, a popular demand that we solve the problem of how best to provide aid to Serbia. So let us therefore find a solution which will last for several years so that, next year and the year after that too, we do not have to go through this discussion as to how we are to find money for reconstruction in the Balkans. Graefe zu Baringdorf Mr President, may I first of all express my admiration for the rapporteur. It is astonishing how, in the course of the many sittings we have had, you have juggled the various aspects of this difficult material. I feel quite dizzy sometimes, and I have to make sure I am keeping up. I should really like, however, to set another priority. I recall that during the last legislative period - when, if I remember rightly, you were a budgetary expert in the Berlin regional parliament, Commissioner Schreyer - we discussed whether we could manage with the 1.27 limit, given the problems and tasks facing us. Enlargement was the issue at stake. At that time, the efforts on behalf of Kosovo and Serbia were still not even in the pipeline. We discussed whether we should call for this framework to be expanded. With the budget and also with the draft budget for 2001, we are now a good EUR 20 billion below this 1.27 margin, and I should like to make it clear to my fellow MEPs that it does not make sense to engage in useless expenditure. Nor, however, does it make sense for a Parliament to restrict itself in the Budget and yet always to meet countries' demands and to make proposals as to how everything might be achieved at a time when policy is being extended and the Budget trimmed. Another area I wanted to address is that of agricultural policy, where most of the savings have been made. I am adamant that it is not that too much money has gone on agriculture and the countryside. Instead, it has gone into the wrong channels in recent years. Those of us in Parliament have a strong vested interest in what is, or is not, politically apposite. In this connection, I should like to call attention to the fact that - specifically through the law relating to budget discipline which I would describe as a law designed to safeguard the budget - compulsory funds for agriculture are changed into non-compulsory funds in cases in which, on the one hand, the funds are insufficient and countries have had to grant additional appropriations but in which, on the other hand, the Commission is required, whenever this framework is in danger of being too restrictive, to make proposals to ensure that these appropriations are to no degree exceeded. I think there are dangers in our continuing always to exploit agriculture for more resources, in our cutting back on it little by little and in our basing the next allocation on what has now of necessity been saved. In this way, we slowly embark upon a slippery slope whereby the money we urgently need for rural development is lost. Modrow Mr President, ladies and gentlemen, budget debates ought really to be highlights of parliamentary life. I think that is still a long way from being the case, however. The Berlin Council has proceeded on the basis of an upper limit for the Budget of 1.135%. The Commission is now quoting a figure of 1.07, and the Council wants a figure of 1.05. 1.27 is really the Agenda figure. This is happening at a time when, as is well known, expenditure on the Balkans is increasing. The total quoted so far of EUR 200 million for Serbia hardly even begins to meet the real needs. Almost the same sum has already been donated to the election campaign. The NATO war destroyed too much and left too much suffering in its wake. The new political forces, which meet with this Chamber' s approval, have the task of engaging not only in political work but also in construction work and of removing the debris from the NATO war in the form of ruined factories, schools, hospitals, bridges and other structures. I would particularly emphasise that we must accept responsibility for the fate of everyone in the country, including more than 500 000 refugees in the Federal Republic of Yugoslavia. No other country has accepted so many refugees. Parliament is now being called upon to ensure that restraint is exercised in areas of social policy and to restrict funds for development policy at a time of increasing world poverty. This already shows that the European Union' s ability to acquire the States of Central and Eastern Europe as new members not only depends upon reforming the institutions but also - and, I think, to a very much greater extent - challenges the European Union' s ability to deliver. Unless a different budget policy is pursued, the very accession of these States will cause the poverty line to run still more deeply in Europe. What is needed are neither speeches nor explanations, but practical and social action on the part of a European Union now acting as a single unit and in which Parliament is required to make its own contribution. Hyland I welcome the opportunity to make a brief contribution to this important debate and to dwell on the importance of the agricultural budget and its relevance not just to farmers but to society in general. Those with an interest in developing a sustainable agricultural sector will be aware that the central thrust of recent reform as agreed in Berlin is a continuing move from commodity support to direct income support for farmers. So it is both a social and an economic measure and it is designed to bring prices into line with world trade, while at the same time attempting to retain the European model based on family farming. A point not always made is that this sizeable budget provision is not just confined to support for farmers but is also a factor in the provision of cheap food for European citizens. In some areas of agricultural activity, such as bee production, EU support represents the profit margin which in effect means consumers enjoy a quality food product at production costs and regretfully, as demonstrated in recent years, sometimes below the cost of production. In Berlin last year it was agreed that the budgetary provision for agriculture for the period 2000-2006 will be over £506 billion, that the 15 Member States of the European Union will continue to contribute 1.3% of gross national product to the overall annual budget - which of course includes measures to finance the proposed enlargement of the European Union, a proposal which I and my other colleagues fully support. We fully support the concept of enlargement and the provision of sufficient resources to make the applicant states' transition to membership meaningful. Despite what has been agreed, I sometimes wonder if it is possible to achieve this objective within existing budget constraints without undermining the agricultural budget necessary for a sustainable rural sector in existing Member States. In this regard I believe that we have to act as politicians; we cannot expect to be magicians in a situation where there may not be sufficient funds to develop the economies of the countries of Central and Eastern Europe along the lines that the existing Member States would want to see them developed. Bourlanges Mr President, ladies and gentlemen, you see before you a frustrated Member of the European Parliament. Frustrated because, after lengthy debates within the Committee on Budgets and after the commendable efforts of the general rapporteur, to whom I must pay tribute, I cannot see exactly what Parliament' s intentions are regarding the key problem of the revision of the financial perspective. By and large, we have two standpoints, that of the Council which persists in wishing to fund the new requirements of Kosovo and Serbia from the budget total established in Berlin without revision, and that of the Commission which is proposing to revise the financial perspective in order to finance these new requirements without seriously affecting the other policies, particularly the MEDA programme. To date, Parliament has always been in favour of avoiding redistributing funds within category 4 in order to finance the new requirements. It therefore declared itself in favour of revising the financial perspective. Today we feel that it is continuing to fight on this line, but not down to the last bullet. In spite of the rapporteur' s bolder proposal, we have voted in a text which does not mention the word "revision" , as if it was too vulgar a term, the r word rather than the f word, nor does it mention amounts, as if it were possible to reach any negotiated solution without specifying the amounts involved. I am concerned, and since I belong to a group that occasionally remembers that it was once Christian Democrat, I should like us to be faithful to the word of the Gospels and let your yea be yea and your nay, nay. Staes Mr President, Commissioner, ladies and gentlemen, first of all, I would, of course, like to thank all rapporteurs. I believe they have worked very hard. Every time, it is a feat of strength if the budget can be brought to a good close and I believe congratulations are in order here. A budget is always more than a mere juggling with figures. Behind each figure, behind each budget line, behind each allocation, there is a policy to be adopted, there are political goals, huge expectations and, more than anything, people. I was able to experience this first-hand over the past two weeks when, during a trip in the Western Balkans, I visited Kosovo and Bosnia. And I happened to be in Pristina when President Kostunica was welcomed in Biarritz with the necessary pomp and circumstance and was handed EUR 200 million in the form of winter aid there and then, no strings attached. Ladies and gentlemen, Commissioner, that was a political act which was not particularly received well by the Albanian Kosovars. I was asked why the Union does not seize the change of power in Serbia to put permanent pressure on the new regime, even if it was to set those 914 people free who are imprisoned in Serbian gaols forthwith? And I am telling you loud and clear: Kostunica must be given his chance here and I therefore hope that he will give amnesty in the next couple of weeks or months, but meanwhile, I do want the introduction of those two new budget lines, democratisation and reconstruction, to be accompanied by political conditions, both from a political and budgetary perspective. As far as I am concerned, Serbia should not receive any funding without giving us the guarantee of more stability and absolute respect for the rights of the Kosovars, the Montenegrins and for respect of the Dayton Agreement of November 1995. For it is true that my visit to Bosnia taught me that the situation there is very problematic indeed. All the people I talked to over there applauded the switch of power in Serbia, but they all feared a reduction in the financial resources at the same time. A euro can only be spent once and may this serve as a caution to both you, ladies and gentlemen, as well as the absent Council. There is a great deal to be done in Bosnia. Just think of the return of the refugees and the clearing of mines. I have visited the project. Those people need funds urgently for if the mines are not cleared, the houses cannot be rebuilt and the economy of this very fragile state cannot be made viable. A reduction in the financial resources translates in less stability in the Western Balkans. I therefore back all efforts, together with Mr Lagendijk, to inject maximum funds in the Western Balkans. If necessary, category four should be broken down in our view and the financial perspective should be reviewed. Ladies and gentlemen, I do not want to see Europe remain a political dwarf and I certainly do not want another war in the Western Balkans, at less than 1 500 km from here. Let us therefore, in the capacity of budget authority, assume our political responsibility. Theonas Mr President, the Council really has surpassed itself in its proposed draft budget 2001. Demands are increasing, whether we like it not, and yet the Council, year on year, has reduced the overall size of the budget. As a percentage of European GDP, it has fallen from 1.27% to below 1.05%. This has dramatic repercussions on funding for agricultural policy, social policy, employment, research and a whole host of other areas of economic, social and development policy, at the expense of the regions in the Union lagging behind and at the expense of the broader social classes. In the final analysis, it is immoral to cut spending on agricultural policy, on the MEDA programme and on the socially excluded, in order to find the resources to finance the European Union' s commitments in Kosovo and Yugoslavia. It was not the farmers and the poor in the Mediterranean who decided and went ahead with the NATO bombings, but it is they who are paying for the damage. The damage in the Balkans needs to be restored, but it should be paid by for those who were responsible for it. This budget is unacceptable. The European Parliament has just one way of showing that it has self-respect and respect for the people in the Member States and that is to accept the amendment tabled by our group and reject the entire budget. Pack Mr President, ladies and gentlemen, I only want to express an opinion on a part of this Budget, namely that relating to Serbia. The elections in Yugoslavia have shown two things: that the people have finally had enough of the dictator Milosevic and that they have confidence in Professor Kostunica. The challenge faced by the new President is, at the same time, a challenge to us Europeans. The process of democratisation has only just begun. The retreat of the old Serbian government and the formation of a transitional cabinet of experts, as well as the election of the new Serbian parliament on 23 December of this year, are important prerequisites for replacing the old socialist-communist nomenclature in the Republic of Serbia, just as it has already been replaced in Montenegro, and for opening the door to democratic changes. Important institutional decisions have already been made in the last ten days. The independence of the Yugoslav national bank has been secured. The customs administration has finally ceased to be an instrument of corruption. It is now also important that the trade sanctions should be lifted by the EU as quickly as possible. Commissioner Patten, who is in Belgrade today, ought to endorse the proposal made by those who exercise responsibility in that country, to the effect that all trade sanctions should be lifted and that firms associated with war criminals should be blacklisted. In order to safeguard the success of the democratic forces in the elections, as well as Kostunica' s initial successes, we must do something. The Yugoslav economy is completely ruined. Our fellow MEP, Mr Modrow is no longer here, but he should be listening. The economy has, in the very first place, been ruined because of incredible mismanagement on the part of Milosevic and his wife Markovic, who was, and is, also chairman of the Communist Party and to all intents and purposes the head of a large mafia. In the second place, it has been ruined by the sanctions imposed upon the country because of Milosevic and, to a small degree, by the NATO bombings. It is incredible that a country which formerly exported food can now no longer feed its people. Winter is coming, and there is a shortage of gas, oil and heating equipment. The fact that, following Kostunica' s election, the Serbian parliament immediately lifted the restrictions upon prices which had until then been frozen, led to a price explosion, which might cause people to misunderstand the policy pursued by Kostunica who, however, had no influence at all upon this decision. Political stability depends upon the improvement of living conditions. To put it simply: the people of Serbia ought neither to freeze nor to go hungry this winter. That is why I most particularly welcome the fact that our fellow MEPs from the Committee on Budgets have made every effort to provide the emergency aid of EUR 200 million for this year, Mr Modrow, and not for next year, there still being two and a half months of this year left. With these funds, we could show that Europe is the real partner in this region. The latest elections contributed a further 80 municipalities to our democratic contacts at local level, so that we have a sufficient number of intermediaries at this level too. Those responsible for politics and the economy in Serbia emphasise again and again that they do not wish to become dependent upon our help, but that they need our help now in order to alleviate need in the short term and that they will then need help to help themselves introduce a social market economy in the medium and long term and in order also to make necessary foreign investment possible. I was very pleased today to hear Professor Kostunica officially acknowledge as crimes his predecessor' s actions against the Albanians and accept responsibility for these. I am sure that the Albanian political prisoners will also be released soon. Professor Kostunica deserves our support. I am also sure that this Parliament will concur with this judgement of mine when he has spoken before us in this Chamber on 15 November. The fact that it has today, at the same time, been decided to give EUR 175 million to poverty-stricken Kosovo shows that we do not forget the old challenges when new ones arise. I very much hope that in the debate on the CARDS programme, which of course covers our financial commitment to all these countries, we show the same level of commitment and give each country its due. If south-eastern Europe is to be a stable region, then individual States need to be stable, too. Dührkop Dührkop Mr President, just two final touches to add to the 2001 budget, which are totally unconnected. Firstly, I would like to say something about the backlog of payments which each year causes headaches as a result of the Council' s eagerness to cut payment appropriations, with the aim of obtaining this absurd and false saving, which looks very good on the national balance sheet, but which in reality only produces what we call a burden for the future, because it is clear that what has been committed to - commitments entered into - in previous financial years has to be fulfilled. And what we have heard today from the Council, according to which there have not been any problems with payments, is not true. It is not true, and I would have liked to have been able to remind Mr Patriat in person that in 1998 payments were even suspended for the Social Fund because EUR 1 million were lacking for the Structural Funds. This is something that has been repeated. There have always been a great deal of problems with payments. Having said this, and also taking into account that the Commission itself has admitted that for 2001 applications from Member States for payments for the Structural Funds exceed the predictions of the PDB by EUR 8 000 million, I think that it is now time for the Council to start considering very seriously that we should do something about payments and not increase the backlog of payments. I would also like to express my concern about the fact that the various Youth Parliaments have been included in the Socrates programme. I am in no doubt about the reason for the existence of these parliaments, but there is no harm in pointing out that the Socrates programme derives from a legislative codecision procedure between Parliament and the Council, and that decisions such as this set a serious precedent which will, in the future, allow the inclusion of comments on programmes of any type of action that do not fit in elsewhere. I think that this distorts the legislative procedure for adopting programmes and, above all, the content of those programmes. Miranda Mr President, the current financial perspective clearly does not reflect our existing priorities and commitments. The mainstay of Parliament' s strategy should be to force the Council to guarantee that new resources will be allocated to new objectives, in order to prevent these new objectives from being implemented using resources earmarked for existing priorities. The European Parliament is fully entitled to call for the financial perspective to be revised, all the more so in the light of the draft budget proposed by the Council, which has shamelessly given us, in relative terms, the lowest budget in the last ten years. If the financial perspective is not revised, we will inevitably be caught up in "financial engineering" , in redeploying resources and in cuts, either in general expenditure, social and environmental spending or in cooperation. It is also true that in spite of this, appropriations for the Balkans will still be inadequate, not to mention the horizontal reserve, which will result in unacceptable constraints on cooperation policy, on the Cohesion Fund, or even on the issue of Timor, where the European Union has given firm international commitments. We clearly appreciate certain aspects, specifically the fact that the year 2000 amounts for development policies have been retained. This is not enough, however, to change our negative overall view of the draft budget, because it is inadequate. Hence our demand for the financial perspective to be revised. Böge Mr President, Commissioner, ladies and gentlemen, we are talking about a Budget with some EUR 96.8 billion in commitments and EUR 94.7 billion in payments from Parliament' s point of view. Far below the ceiling for own resources, therefore. I believe that what matters is to use the 2001 Budget for a budgetary and administrative consolidation of the European Union while fulfilling the commitments which have been entered into, including those relating to the common agricultural policy. The basis for doing so is to be found in the decisions made in connection with Agenda 2000. I would also state very clearly in this Chamber that anyone who goes beyond this fails to understand the processes of adjustment and the structural changes at present under way in agriculture and in rural areas and will provoke a debate which might lead some day to Brussels' being told: we are sorry, the Commission is no doubt responsible for foreign trade and for competition law in the area of agricultural policy, but responsibility for everything else must again lie with ourselves because we are no longer going to allow the structures concerned to go downhill. We have had to resort to the reserves in the different areas. We do so not for the fun of it but because we want to make an impression and to see to it that responsible use is made of Parliament' s priorities. We would not need to use these reserves if, for example, following an amendment to budget law or to the budget regulations - of the kind which certainly takes place at national level - the Committee on Budgets were to have the opportunity in future to block and freeze funds in the current budget year, if this were necessary and if Parliament' s views had not been taken sufficiently into account. I want to say very clearly that, with regard to category 4, we on the one hand stand by the international political commitments which have been entered into and accept the new challenges. For us, however, it is crucial that, on 15 November, the Commission should submit - as we shall demand that it do - a clear, detailed and intelligible report on how we are dealing with the commitments entered into so far and with the total arrears in payments. I strongly advise the Commission to produce a thorough report so that we do not have to return to this problem area over the next few years. Until these figures are available, there will be problems in releasing the general implementation reserve of some EUR 650 million. Until this point has been clarified and discussed in detail, I flatly refuse to speak about any revision of the Financial Perspective. It must also, of course, be made clear to the Council that it also has its share of responsibility for the deficiencies in the way that many external programmes have been handled. I would state very clearly that we want to finance the programme for the Balkan region on the basis of the assessment to date, that is to say, however, not exclusively under heading 1 and not exclusively by revising the Financial Perspective, but by means of thoroughly sound multiannual financial planning. I want to mention one final point which is also part and parcel of this issue. In view of past experience, we want to help create a new culture of responsibility and administration at European level. We say yes to 400 new jobs in 2001. However, we would say just as clearly to the Commission that, before we are prepared to negotiate at all concerning the second tranche for 2002, we need a careful discussion and analysis of how, while respecting the substance of the acquis communautaire, Community law can be simplified, something which may save jobs both at Community level and within the Member States. In the same way, we need a careful analysis on the part of the Commission of how, in the course of the enlargement process, European administration is to be developed. So that we do not have to discuss these problems again in the next budget year, we should call for this right now so that the Commission is given a clear signal regarding the homework it has to do in the course of the next six months. Färm Mr President, it is a promising development that, this year, we are close to sharing the Council' s views where most of the important points are concerned and that we can show budgetary discipline but still uphold most of Parliament' s priorities. As a Europhile Social Democrat from a Eurosceptic country, I think it is necessary to show that the EU is making efforts which are important to citizens. In this connection, efforts are required to solve the major social problems, for example unemployment. The development of technology in small companies is also a key issue. It looks as though we are going to succeed this year. The most significant task still to be accomplished relates to the Balkans, of course. It is unfortunate that the Council wants to cut back on aid to the Balkans, with the exception of Serbia, by almost a quarter compared with the Commission' s proposal. There are no objective grounds for this proposal. With the decisions to transfer EUR 175 million to Kosovo and EUR 200 million to Serbia, we have hopefully managed to finance the most acute needs in those countries, but we must not run the risk of people in, for example, Bosnia or Macedonia feeling that we are failing to keep our promises to them in order to be able to provide aid to Serbia. That is particularly important, bearing in mind that there is money for efforts in all these areas. The finance ministers did, of course, receive significantly larger sums of money back from last year' s Budget. A stable solution is now required when it comes to these contributions and, to a still greater degree, to the long-term planning for the whole of the Western Balkans which is now necessary. If we cannot find any other ways, we must be prepared to revise the Financial Perspective on the understanding that this is being done for the express purpose of finding resources for the current areas within category 4 and not for any other purposes. For ourselves as Swedish Social Democrats, it is also important to point out that we must now emphasise Budget discipline in order gradually to create space for enlargement of the EU, which is perhaps the most important political task for our generation. We therefore also believe that, in future, we must further reform agricultural policy in the direction of lower costs and that we must definitely remove expenditure such as aid for tobacco cultivation, which makes no sense at all. Pronk Mr President, unlike Mr Bourlanges, I am not frustrated by this procedure but I must say that this must be the most mind-numbing budget I have known in the Committee on Budgets for years. Whilst there are so many underlying problems, there is relatively little evidence of this in this House, which might be unfortunate. It is perhaps a kind of transitional year, a year wedged between last year' s nerve-racking events and those which may lie ahead next year. In any case, not a great deal has happened. There is, of course, one crucial event, namely that a start has been made with category four and with looking at ways how we will deal with it, but it is not yet entirely clear whether we have managed to resolve this, partly because the Council refuses to have sufficient input in the attendant thought processes. The guiding principle has always been Berlin, Berlin, Berlin, but listening to the Minister, it appears that Berlin is out of the frame. In fact, it is not in the picture ... or even in the credits. It is as if Berlin never happened at all. In addition, as Mrs Dührkop already pointed out, there is the fact that there are indeed problems with payment credits. The Minister simply had his facts wrong. We in the Social Fund have had problems with payment appropriations. We should not forget that we are still in the initial stages and that a problem with payments will always occur later on. Agricultural policy is also working out in our favour, because the euro is so low, which always leads to certain benefits. It could well be the case that next year or the year after, we will all of a sudden have an enormous need for payment appropriations. And then I will be interested to see if the Council is prepared to make the necessary credits available or if they will come up with a different excuse why it cannot be done. This is the risk, in my view. The system assumes that the payment appropriations more or less simply follow the spending patterns, but the Council adds its own mechanism, and it is that mechanism which threatens to undermine Berlin, despite the fact that Berlin is under way in real terms. I would like to add one more thing. I do believe that the Committee on Budgets should be careful not to intervene too often or too horizontally in proposals put forward by the expert committees. In my view, things have got somewhat out of hand this year and serious deliberation is what is now needed. Stenmarck Mr President, we are to make decisions about the EU' s Budget at first reading. This means, however, that we are only at the beginning of the Budget process. That is important to note because we are at present at a stage entailing an unduly large increase in the EU' s Budget. If the increase were to be carried out, this would mean further increased costs for all households within the EU. For Sweden, this would involve approximately EUR 65 million. I believe that most people are prepared to accept this, on the understanding that the money is used in the right way. Where the present proposal is concerned, I am not however certain that people think it will be. It is therefore a question of using the time well. This applies, of course, to the Committee on Budgets and to the European Parliament, which have to do the necessary prioritising, but it is above all the Council of Ministers which has a clear responsibility. The increase is inexplicably high in category 1, that is to say the EU' s comprehensive agricultural policy about which the Council of Ministers has the last word. We are talking about an increase of more than six per cent, both for payments and commitments. At the Council meeting (Budget), which takes place at the end of November, initiatives ought, in my opinion, to be taken to produce a significantly lower rate of increase for category 1. If the Council does this, it will also be more credible in coming back to Parliament with a demand for corresponding measures to be taken. Prioritising is important in all Budget work. This applies to enlargement in accordance with the decision at last year' s Berlin Summit, as well as to our efforts to meet our commitments in Serbia. By adopting the necessary priorities in the Budget, we shall tackle both of these historic commitments successfully. As I see it, we shall be able to do this within the framework of the Financial Perspective backed by the European Parliament. Naranjo Escobar Mr President, Commissioner, ladies and gentlemen, first of all, I join in congratulating all the rapporteurs. It is only right to highlight the efforts that the general rapporteur, Mrs Haug, has made in seeking an intelligent consensus, which I hope will not be frustrated. But I would like to focus my comments on the ECSC operating budget, which needs to be examined in the light of the fact that we are on the threshold of the expiry of the Treaty. Its final amount is modest and correct. Our group relates the strategy for the general budget to the quality of spending and efficient management, and this also extends to the ECSC budget. I share the concerns and opinions that the rapporteur, Mrs Rühle, mentioned this afternoon regarding the sections on research and social measures. But what is also important is to insist that the allocations are used correctly. A sector such as steel, thanks to technological research and development, has ceased to be an industry that only generates basic products and has become one that puts semi-processed products on the market with added value. Therefore, sustaining and increasing research programmes in that sector is a key issue today, with the ECSC instruments, and in the future, when they disappear. On the other hand, it is important for the peace of mind of thousands of workers, and compatible with the overall amount planned, that the level of aid planned for this financial year for the social chapter for coal should be maintained. The ECSC operative budget for 2001 does not move away substantially from the line taken in recent years. It therefore takes on the same faults. You only have to look at the amount entered coming from commitments that have not been implemented. This is not very serious with the expiry of the Treaty very close on the horizon, but it would be worrying if the post-ECSC legal framework maintained the possibility of prolonging such practices. We are therefore paying close attention to the proposal for a decision on the financial consequences of the expiry of the Treaty. The Commission will have to look at a transparent mechanism so that the European financial institutions can, at the correct time, evaluate what is remaining from the ECSC and be protected from any possible failures to pay by debtors and so that, through a system of public competition, maximum profitability can be achieved. Deva Mr President, one of the great privileges of parliamentarians is to talk about the budget. As an old House of Commons man I am delighted that we have this opportunity here today. There is an old saying: "No taxation without representation" . However, when we look at the development budget there are all sorts of peculiarities which we should concentrate on. We accept that there is waste and inefficiency in the development budget. I know that the Committee on Development and Cooperation is looking very hard at it. So is the Committee on Budgets. There was a reference earlier to Hurricane Mitch and money going to the people in those little islands. In fact no money has gone to the people in the little islands because we could not get our act together and help the people who needed the money. But my main point is about the ACP. Two weeks ago we had the ACP Joint Parliamentary Assembly. It is no longer a joint assembly. It is now a Joint Parliamentary Assembly. And that brings me back to my original point about representation and taxation. Now 35 Members of Parliament from 35 different countries come together twice a year as Members of Parliament to discuss development and mutual cooperation. Yet when you look at this joint assembly, it does not actually control a budget. Yes, it is a parliamentary assembly but it has no budget to control, because the EDF budget which we use for the ACP is apparently controlled by the Member States. During my time in the House of Commons not once do I recall any debate about the EDF budget and I doubt whether there is any debate in the Member States about the EDF budget. So who does debate, as elected representatives, the EDF budget? I suspect no-one. The Commission proposes and disposes. We have a parliamentary assembly which does not have a budget. We should look at this again. Laschet Mr President, ladies and gentlemen, I should like to add a remark to what Mr Deva has just said. It is one of the real scandals of Europe that sums amounting to billions from the Member States have still not been placed under the control of the European Parliament and made subject to this Chamber' s budget law. No-one controls this money, and this is entirely the responsibility of the Member States and of the Council and, Mrs Rühle, also of the red-green government in Germany which, despite having previously stated otherwise, is also not now prepared to take this step. Secondly, reservations were expressed a few weeks ago in terms of what would happen if a movement really were to arise in Serbia. Would the European Union be in a position to act in this matter at all? We had, it was said, not set aside any of the money we had generously promised. I believe that, in the last few days, the European Union has shown, faster than the United States and faster than the Member States, that it is in a position to respond appropriately to such a situation. Moreover, Parliament has this week, and before the Council too, reached important decisions to enable the developments which Doris Pack discussed actually to occur, namely the arrival of the initial sums before Christmas of this year and a situation in which people sense that the efforts on behalf of democracy are worthwhile. That leads to my third remark on what now faces us. I am concerned that, while our common foreign and security policy progresses ever further, becomes ever more skilful and even acquires a 'Mr CFSP' , and while we are also further developing the European security and defence policy and coming up with practical measures, we are, in the long term, spending less and less on foreign policy measures. Special attention has again been given in this Chamber to the fact that we are beating a retreat from Latin America, Asia and Africa, and particularly from Latin America. In the long term, it is therefore just not on to talk more about foreign policy and less about international solidarity. We need to bring about changes in this area. It is not right that the Budget should penalise other regions of the world, and it is also necessary for the Commission to bring about a situation in 2001 in which Commissioner Patten' s declared view prevails, to the effect that the money should flow more rapidly. Sommer Mr President, I should like to join with Mr Pronk in asking you to look critically at the preliminary decisions of the Committee on Budgets regarding the deliberations of the specialist committees, in my own case the preliminary decisions on health and environmental policies. For example, subsidising tobacco cultivation in the EU is simply no longer justifiable. As you all know, this special form of cultivation is subsidised each year to the tune of EUR 1 billion, despite the fact that there is no market at all for European tobacco within the EU and it has to be exported. What is more, we are working right now on the new directive on tobacco cultivation, the main objective of which is of course to explain to the consumer the harmful effects of smoking upon health. This is supposed considerably to reduce tobacco consumption within the EU. To go on subsidising tobacco cultivation at the same time is a downright contradiction in terms. Instead, these subsidies must be removed step by step, though on condition that the farmers concerned are given structural aid for the purpose of switching production to other goods. At the same time, budget funds from the Research and Information Fund ought to be made available for the purpose of researching into alternative forms of production for farmers who at present cultivate tobacco, and this is something we want to see happen. I think these measures are at present the most sensible solution where the tobacco issue is concerned. I am no dreamer. I know that this proposal is not at present capable of winning a majority, but I should like to call upon as many fellow MEPs as possible to vote in favour of this package of measures in order simply to set an example so that we might finally make some headway on this issue. Another important point relates to the European Agency for the Evaluation of Medicinal Products in London. This definitely requires an increase in its budget, for we ourselves have of course given it a new additional task. This agency is to promote the development of medicinal products - so-called orphan drugs - for rare diseases. This has already been reported on today. We ourselves have therefore arranged for corresponding legislation which did not come into force until April of this year. It is merely being consistent now also to ensure that our decisions can be put into effect and that this agency' s funds are increased. On the other hand, it would not be in our interests to support agencies whose work we cannot see as being of any discernible consequence and which do not produce any visible results. In our view, that is the case with the European Environment Agency in Copenhagen. The Committee on Budgets has also recognised this. It is not a question of regularly increasing the funds of any old agencies but of promoting work of proven value. This is what I am asking you to do, and I am asking you to vote accordingly. Langenhagen Mr President, Commissioner, I come from Spanish Algeciras, opposite Gibraltar and not far from Morocco. I have seen the fishing boats tossing in the harbour, a picture which spoke volumes, vividly illustrating the enforced inactivity of the fishermen. Or was it, or is it, an illustration of our own incapability? The fishermen are inactive, tired and disappointed. For eleven months, there has no longer been an agreement with Morocco. Mr Fischler is negotiating hard, but unfortunately without success so far. Inhabiting, as they do, a region in any case lacking in infrastructure, the Andalusians are alarmed. Four thousand ships lie at anchor. The Committee on Fisheries is alarmed, too. Who is responsible for alternative jobs in the EU? Under which Budget heading can we pay for possible forms of restructuring? The new Finance Agreement is of no use, and I see that mistrust of EU politicians is growing. A serious, robust and optimistic Budget is therefore all the more necessary. The combination of need, scope of action and flexibility is a whole new chapter. The Committee on Fisheries takes a lot of flack. It is very often a target of multiple attacks for financial and political reasons. Unjustly so. We are open to justified criticism from our own ranks, too. However, we also want to be listened to and, in the field of employment alone, we speak for as many as 41 000 jobs, for which there are no alternatives. Of course we are dependent upon a significant amount of imports. It is true that the market is increasingly looking for private sales channels, but we ought not to evade our socio-economic duty. We therefore at least need adequately worded fisheries agreements, provided that they have been assessed convincingly. We therefore agree with the division into compulsory expenditure without reserves and into the token entry with reserves which take effect whenever we want to sign new agreements, namely those which do not come into effect until next year. I am confident of a positive vote in this area, that is to say in the fisheries area as a whole, for I believe that only this will constitute an expression of our common political will. Nicholson Mr President, I welcome the opportunity to contribute to this debate tonight. It is probably the most important Parliamentary debate in a twelve-month period, when we debate the budget. It is rather ridiculous that we have to fight to put forward the points of view of the regions we represent. Those who are in charge of the future of this Parliament would do well to recognise it is a one-day debate they require, not a two-day debate on the budget in future. I say without apology that I am going to address the effects that the European Union has had in my region. I want to make it very clear that the European Union, insofar as Northern Ireland is concerned, has had the most direct and positive influence imaginable. It has been good for Northern Ireland. It has been positive for Northern Ireland and has delivered for Northern Ireland. The peace and reconciliation programme which was brought about by three Members of this Parliament in conjunction with the former President of the Commission, Jacques Delors, has been very positive for Northern Ireland. The partnership boards have been a success in that area. They have been innovative and have introduced new ideas. They have also brought about a bottom-up philosophy that had never been appreciated before. I also have to make it very clear that we now have a fledgling new regional government in Northern Ireland of which my party leader, David Trimble, is the First Minister. It is trying to build a new future. You have to understand that Northern Ireland, throughout the last 30 years, through the terrorism, has suffered tremendously. We are trying to find new ways forward. We are trying to find ways in which we can work together. We are trying to find ways in which we can put things together to support each other. I would ask that we be given the flexibility to achieve that possibility, to achieve the jobs, to achieve the employment and to be able to put the people of Northern Ireland back to work again, back to work in real politics rather than looking into other reasons as to why they may want to disagree with each other. That is the objective. It is something we all have to look forward to. I want firstly to thank Parliament, secondly to thank the Committee on Budgets for their continued support and understanding for my region. I pay tribute to them for that. President Thank you very much, Mr Nicholson. The debate is closed. The vote will take place on Thursday at 10 a.m. Protection of personal data President The next item is the debate on the report (A5-0279/2000) by Mrs Paciotti, on behalf of the Committee on Citizens' Freedoms and Rights, Justice and Home Affairs, on the proposal for a European Parliament and Council regulation on the protection of individuals with regard to the processing of personal data by the institutions and bodies of the Community and on the free movement of such data (COM(1999) 337 - C5-0149/1999 - 1999/0153(COD)) Paciotti Mr President, in countries with a high level of technological development, the protection of privacy is always more at risk, and therefore appropriate safeguards must be established. The countries of the European Union are at the vanguard in the protection of privacy compared to systems adopted in other parts of the world, especially those countries which have implemented the two directives, Directive 95/46 and Directive 97/66 - on the protection of individuals with regard to the protection of personal data. The European model considers the protection of personal data to be a fundamental right guaranteed by legally binding rules, based on the principle of peoples' self-determination of data, that is the principle whereby everyone must be able to decide whether and how personal data concerning him can be collected and used. In this model, respect for standards and procedures is guaranteed by an independent authority and final jurisdiction lies with the judges. Since a great deal of personal data is also collected and processed by the institutions and the Union' s bodies, the system of guarantees contained in the European model must apply to them as well. Therefore, a rule laying down the right of everyone to the protection of personal data concerning him, which must be processed fairly for specific purposes on the basis of the consent of the person concerned and subject to control by an independent authority, has been included in Article 8 of the draft Charter of Fundamental Rights of the European Union. Moreover, Article 286 of the Treaty establishing the European Communities, introduced by the Treaty of Amsterdam, lays down that Community acts on the protection of individuals with regard to the processing of data - that is the two above-mentioned directives - apply to the institutions and Community bodies and that an independent supervisory body responsible for monitoring the application of such Community acts must be established. The proposal for a regulation which is being examined by Parliament today implements these provisions, transposes the Community legislation and establishes the office of European Data Protection Supervisor, thereby providing appropriate, tangible guarantees of this fundamental right. Over months of work and with the constant assistance of the Commission, we have attempted - and we can inform you that we have been successful - to produce a detailed regulation responding to the concerns voiced by the Council and by the Parliamentary committees responsible for assessing the regulation and formulating opinions. The willingness of all the institutions concerned to discuss the matter resulted in exemplary cooperation which, it is my fervent hope, will make it possible for us to reach a consensus at the first reading. The many joint amendments reproduce the majority of the solutions identified by the Council, and these already take into account the proposals made during the Parliamentary debate. Acceptable solutions have therefore been reached, for example regarding the appointment of the European Supervisor and the Assistant Supervisor, which is to be agreed by Parliament and the Council from lists of names drawn up by the Commission following a call for candidates. With the unanimous support of the Committee on Citizens' Freedoms and Rights, Justice and Home Affairs, your rapporteur nevertheless insists upon certain amendments which, for example offer a novel solution to the much-debated subject of the scope of the regulation. It is restricted to the Community context but a form of protection is provided for in respect of the activities of the institutions outside the first pillar; this solution is obtained by referring to the rules for the protection of privacy relating to the right of access to documents, governed by Article 225 of the Treaty establishing the European Communities. In fact, Article 225, unlike Article 286, is also referred to in the Treaty on European Union. Provision is also made for cooperation with the national supervisory authorities and with the authorities established in the third pillar, with a view to coordinating and gradually harmonising the entire regulation of this sensitive area. Moreover, provision has been made for an autonomous budget heading, in accordance with the prevailing system for the European Ombudsman, in order to provide a greater guarantee of the independence of the Data Protection Supervisor. I am confident that our untiring work will win the full approval of the European Parliament and the Council. Thus, for the first time, codecision will apply at the first reading to an extremely complex text which is full of technical difficulties on the particularly sensitive sector of the protection of civil liberties. The very technical complexity of the text suggests that it would be a good idea to postpone the vote until the next part-session in order to allow an accurate check to be carried out on all the different language versions, for this has not yet been carried out. If this result is, as I hope, achieved, this will be due to the mediating capacities of the Presidency-in-Office of the Council, the positive contribution of the Commission and the sensitivity to public interest and the rights of the citizens displayed by the Members of Parliament of all the political groups which contributed to the adoption of the report by the Committee on Civil Liberties and Internal Affairs. I would like to thank them all publicly. Cederschiöld Mr President, the protection of personal privacy is a fundamental human right. Every day, a host of personal data, for example in connection with telephone conversations and payments on the Internet, is recorded and put into circulation. Personal data circulates within the EU in particular. This proposal for a Regulation lays down sound bases for the protection of privacy. Freedom of movement requires effective crime prevention, which is less successful without effective protection of privacy. According to the proposal, the EU must not handle data concerning ethnic origin, political views, religion, health and sexuality at all. Data concerning criminal backgrounds and security measures may only be dealt with if special conditions are fulfilled. Such data may only be handled for legitimate reasons and if the individuals concerned are informed about the data. I have been calling for a long time for independent European supervision of the protection of privacy, without new bureaucratic structures. I think that Mrs Paciotti has come up with a successful proposal for a European supervisor able to guarantee the rights of individuals in relation to the institutions, to carry out supervision and to provide the institutions with advice. At the same time, we must of course maintain and develop the cooperation that exists between the Member States' own data authorities. It is important to establish a system that works and to merit people' s confidence. The protection of privacy must therefore be developed. The protection of personal privacy is included in the new EU Charter of Fundamental Rights. In the future, we may perhaps be able to go to court for further protection in this area. Those of us who stand for European values in a Eurosceptic country are now being given further arguments in favour of the EU, namely more effective protection of privacy, which is important for the citizens of a modern society. Even if this matter has been rather difficult to deal with, I nonetheless want to congratulate Mrs Paciotti on a very good report. I hope, however, that the model which we have used in this Chamber and which has somewhat hindered MEPs from participating on a broad basis will not act as a guide to the way in which we are to deal with these issues in the future. Mrs Paciotti has been very successful in uniting all the institutions. I therefore want to congratulate her, and I hope that the Chamber will support the report. Thors Mr President, our group considers that this is on the whole a good result and especially welcomes the fact that the area of application is extended to include the whole of Community law. These rules are to apply, in particular, within the second and third pillars. We welcome the wealth of initiative and invention which has characterised this work. We should like to thank the rapporteur. We think that the institutional solutions are very good. We are not talking about some form of collegiate body but about a supervisor and assistant supervisor. It is important to ensure that, important as data protection is, this must not mean limited access to documents within the EU' s institutions. The European ombudsman has unfortunately been compelled to point out that the Commission has used data secrecy as a reason for limiting access to information about who had taken part in a meeting intended to sway the Commission. This is an example of the misuse of data protection, which must not occur. I really do hope it is ensured that the regulations will not be applied in that way. We must also be aware of the fact that the European ombudsman and the data protection supervisor will be on opposite sides of the fence. We must not be surprised if they sometimes end up in public discussion with each other. The fact that their tasks have not been combined is extremely positive. To some extent, this is an automatic transfer from the old Directive 95/46/EC. In this connection, I want to take the opportunity to ask the Commissioner when revision of the general directive on data protection is to begin. There is, of course, an obvious need to revise this directive with a view to modernising it, so that it meets those needs mentioned by Mrs Cederschiöld. Data protection on the telecommunications network ought also to be reviewed. Finally, I want to point out that, as a Finnish citizen, I have realised that the European Parliament is the only institution - the only elected body - to supervise the Commission' s decisions when it comes to the level of data secrecy in third countries. We are aware of the famous case in which such supervision was applied. The European Parliament is the only body which can democratically supervise decisions by means of the committee procedure which exists. I now see that my own country is to alter the law relating to personal data which deprives elected representatives of any influence at all over the Commission' s decisions. I therefore welcome the constructive dialogue we have established with the Commission, together with the appropriate committee procedure which will guarantee citizens' security. Boumediene-Thiery Ladies and gentlemen, fifty years after the start of the construction of Europe, it is high time for the European Union to at last endow itself with a supervisory authority designed to protect the people of Europe from the potential abuses related to the multiplication of computer-based files containing personal data. The exponential growth of the European Union' s tasks and jurisdiction, and the proliferation of Community bodies, mean that we must have a precise legal definition of the citizens' rights, and these should cover the transfer of information between European Union institutions and bodies. Under the codecision procedure, the Council submitted a proposal for a regulation to the European Parliament on the basis of Article 286 of the EC Treaty. This article specifies that data protection should be effective within the European Union by 1 January 1999. Nigh on two years later, we have not yet brought matter to a conclusion. This means we should not get embroiled in a lengthy codecision procedure which would delay the implementation of this instrument even longer. This is what Mrs Paciotti has done, and I really think our rapporteur has done a truly remarkable job. Let us get to the heart of the matter. The main bone of contention between the European Parliament and the Council is to do with the jurisdiction of this future supervisory authority. Should it confine itself to the first pillar, i.e. the purely Community bodies, institutions and legal standards, or should it cover all Union-related provisions, i.e. the second and third pillars, such as Schengen or Europol? We think it obvious that the risks related to the private lives of citizens and the misuse of citizens' personal data are far greater in the context of the third pillar, which at present is subject to little or no judicial and parliamentary control, than in the context of the first pillar, which falls within the jurisdiction of the Court of Justice. In my opinion, it is clear that we would be closing our eyes to the problem if we set up an authority of this type to cover just the Community area, while the main problems arise and will, in future, arise due to third pillar bodies too. Are you aware, for instance, that the Schengen system has amassed over ten million files on almost one and a half million citizens, and that Europol, whose sphere of competence is being incessantly expanded, has a central database of information from the various police forces of the fifteen Member States, all this supervised only by an authority with neither the powers nor the resources available to it to enable it to carry out another task properly. The report which we are to adopt does not reflect this ambition. The scope of the regulation adopted on the basis of the report is limited to the first pillar, i.e. to Article 286. The second and third pillars will not be covered by this regulation and will therefore remain impenetrable, to the detriment of citizens' basic fundamental rights. In addition to the restrictive reading of Article 286, however, it would have been possible to take Article 255 of the Treaty as a further legal basis in order to expand the scope of this regulation. Indeed Mrs Paciotti attempted to do so by including a reference to this article in Article 12 of the regulation, but the Council refused to entertain this possibility. There are many other problem areas which require some pragmatic evaluation if they are to be practicable. In the end, though, our rapporteur is well aware of these problems and is anxious not to add another two years to the existing backlog. We shall therefore offer her our support, in spite of everything, in the hope that the Council and, in particular, the Commission will be careful not to take advantage of the weaknesses of the text in order to attempt to make nonsense of it. They must, furthermore, seek to implement means for the protection of personal data in the second and third pillars too at the earliest possible opportunity. It is dangerous, in any case, to allow bodies such as Europol or the Schengen system to develop without parliamentary or judicial control. Cappato Mr President, I too would like to congratulate the rapporteur on this report. Effectively, the problem arises from the exclusions and exceptions in the protection of personal data with regard to the second and, in particular, third, pillars, but also from the exceptions already laid down by the directives as regards police activities and activities related to national security. Like Mrs Boudemiene-Thiery, I feel that these activities give the greatest cause for concern in terms of citizens' privacy. In my opinion, the rapporteur has done everything feasible to extend the possibility, at least of cooperating and probably of exerting influence on this matter, and so we fully support her report. Having said that, I would like to take advantage of the fact that the Commissioner is here to say that it would appear appropriate to concern ourselves not only with protecting citizens in respect of new technologies but also with the use of these technologies to increase the European citizens' means of intervening and interacting with the European institutions. I feel that other directives should be applied, in a similar way to the directives on privacy in the context of the Community institutions, such as the Directive on electronic signatures, in order to allow the citizen to interact telematically with the institutions as well, by means of petitions, appeals to the Ombudsman, competitions and appeals to the Court of Justice. This would increase the channels for protecting the citizens - an extremely important element - but also make it easier for them to act, to be active and to interact with the institutions. This point is not, of course, made in the Paciotti report, but I wanted to take advantage of the opportunity to raise the issue. Coelho Mr President, Commissioner, ladies and gentlemen, while I congratulate Mrs Paciotti on her excellent work, I would also emphasise the need to move quickly in this field, which was, in fact, the purpose of completing this dossier at first reading. In today' s modern society, a huge volume of personal data is collected, recorded and processed every day. The European public' s concern about whether its privacy is being protected or not is therefore quite legitimate, as are its hopes that a balanced solution will be found to safeguard and guarantee their rights and freedoms. Neither of the two directives currently in force in the European Union to guarantee protection against the improper use of personal data applies to the Community institutions. It is therefore a matter of urgent necessity for us to put into practice what was agreed in Amsterdam and to approve a regulation that gives individuals rights protected by law. This regulation must also set out the obligations in the field of data processing incumbent on those responsible for such activities within the Community institutions and bodies. Finally, we must have a regulation that creates an independent supervisory body responsible for monitoring the processing of personal data undertaken by Community institutions and bodies. We must move ahead with the creation of this supervisory body - the European Data Protection Authority - in the hope that in the medium term, it will be given new powers including those currently exercised by other supervisory authorities. We also hope that it will create a single secretariat that will ensure that all cases submitted for monitoring are treated in the same way. Bolkestein The Commission would first and foremost like to highlight the commitment we made to the citizens of Europe to ensure protection of the personal data processed by the institutions of Europe. We are approximately two years behind schedule in relation to the date set in Article 286 of the Treaty establishing the European Communities, hence the urgent need to reach agreement on this matter. The Council, with the crucial encouragement of the Presidency, succeeded in overcoming the problems raised by a number of delegations, to ensure that the proposal for a regulation will most probably enjoy the unanimous approval of the Council. The European Parliament, in turn, demonstrated great determination in order to enable a decision to be made at first reading, and I should like to express my appreciation and my thanks to your rapporteur, Mrs Paciotti, who has spared no effort, with the support of the Committee on Citizens' Freedoms and Rights, Justice and Home Affairs, to ease the path of this agreement. By taking the Council proposal as a starting point and encouraging that a solution acceptable to all three institutions regarding the scope of the regulation be adopted, Mrs Paciotti has to a great extent made the way clear for agreement at first reading. The Commission has, in turn, also played a part in initiating and mediating between the Council and Parliament. The Commission also decided not to hold up the adoption of an instrument that is significant for the protection of citizens' personal data. Even though it considers that the outcome is not completely satisfactory as far as it is concerned, the Commission in turn decided to adopt the text produced as a result of the discussions in the Council and Parliament as reflected in the Paciotti report, and will therefore reject any other amendments to its original proposal. More specifically, the Commission' s position on the amendments contained in the Paciotti report is as follows. Amendments Nos 1, 2, 4 to 10, 12 to 40, 42 to 54, 57, 58 and 60 to 64 reflect the Council text on the points to which the Commission can give its assent. These amendments are therefore acceptable. Amendment Nos 55, 56 and 59 differ from the Council text, but they were the result of a political agreement between the rapporteur and the Council Presidency. Since the Commission has decided not to obstruct the adoption of the regulation at first reading on the basis of this compromise text, it will accept these amendments. Amendments Nos 3 and 11 differ from the Council text, but they were the result of a political agreement between the rapporteur and the Council Presidency. The Commission has decided not to obstruct the adoption of the regulation at first reading on the basis of this compromise text, on condition that a statement be included in the Minutes recording its legal position at such time as the Council approves the regulation. If this statement is made, the Commission will accept the scope of the regulation being limited exclusively to first pillar activities. It will also highlight the need to subject personal data processing under the second and third pillars to clear legal regulations. In the view of the Commission, it will be possible to adopt such regulations on the basis of Article 286. It therefore reserves the right to propose legislative initiatives to this effect. The Commission further reserves the right to subject the processing of personal data carried out under the second and third pillars to the principles contained in the regulation until such time as the regulations applicable to said data processing be implemented. The Commission considers that the wording of Amendment No 41 is not compatible with its right of initiative, and therefore rejects this amendment. Amendment No 69 is a correction to Amendment No 41, presented by the rapporteur, Mrs Paciotti, in consultation with the Commission and the Council Presidency, with a view to safeguarding the Commission' s right of initiative. The Commission supports this amendment, and I should like to thank Mrs Paciotti for tabling it. The European Data Protection Supervisor will in fact play a leading role in Community institutions' respecting the provisions protecting citizens' personal data. It goes without saying, then, that his opinion on the legislative proposals to do with the protection of personal data will be very valuable insofar as it will be a major contribution to the legislative debate between institutions. It goes without saying, moreover, that the Commission, in framing such legislative proposals, must be free to make the appropriate proposal at the time it thinks right. Amendment No 69 would seem to be acceptable to the Commission inasmuch as the wording does not entail a challenge to its right of initiative. The Commission, therefore, understands this amendment as obliging it to consult the European Data Protection Supervisor after adopting its proposal. The text would be improved if it were amended to make that clear, perhaps this can be done when it is proof-read. In any case, the Commission will make a statement to this effect when the regulation is adopted in the Council. In order to honour the political agreement made with the Council and the rapporteur to enable the regulation to be adopted at first reading, the Commission rejects all other amendments which were not part of the Paciotti report adopted by the Committee on Citizens' Freedoms and Rights, Justice and Home Affairs, except for Amendment No 69 which is a correction to Amendment No 41. President Thank you very much, Commissioner Bolkestein. The debate is closed. The vote will take place tomorrow at 12 noon. Outermost regions of the EU President The next item is the report (A5­0285/2000) by Mrs Sudre, on behalf of the Committee on Regional Policy, Transport and Tourism, on the Commission' s report on the measures to implement Article 299(2): the outermost regions of the European Union (COM(2000) 147 - C5-0247/2000 - 2000/2135(COS)) Sudre . (FR) Mr President, Commissioner, ladies and gentlemen, let me first of all thank the members of the Committee on Regional Policy, Transport and Tourism whose comments and amendments have contributed towards enhancing the report which I am presenting this evening. The present and future fate of the seven European regions most remote from the continent has given our committee the opportunity to unanimously adopt a constructive and balanced document, the product of lengthy consultation. The Azores, the Canaries, Guadeloupe, French Guiana, Madeira, Martinique and Réunion form a separate category whose uniqueness has now been recognised by the Treaty of Amsterdam on the basis of an innovative concept: they are defined as 'outermost regions' . The Treaty recognises that the outermost regions have a difficult economic and social situation, aggravated by special handicaps which, because they are continual and combined, are extremely prejudicial to development in these regions. This is the reason why it is essential to ensure the widest possible application of the current rules and to use the most appropriate instruments to solve the practical problems faced by these regions and, where necessary, derogations adapted to the regional situation, without this posing any serious threat to Community interests. The report published by the European Commission on 14 March 2000 is not, strictly speaking, a response to the demands of national and regional authorities in the outermost regions. The Commission specifies that it is unable to provide answers to all the questions; it often confines itself to proposing guidelines intended to continue and consolidate certain established instruments and further reserves the option of looking into the problems on a case by case basis. Article 299(2) primarily expresses a political will, supported on repeated occasions by the European Council and, today, by the European Parliament. The chief objective of my report was to remind the European Commission of this political will in order to put an end to the unfortunate impression of reluctance or inertia that we are currently getting from the Commission. As a matter of urgency, therefore, the staff complement of the Interdepartmental Group attached to the Commission Secretariat should be strengthened at the earliest possible opportunity in order to ensure that all proposals for acts which are general in scope are accompanied, when considered by the College of Commissioners and on the basis of Article 299(2), by a simplified sheet outlining their potential impact. My report urges the Commission to prepare a genuine multiannual work programme, accompanied by a detailed timetable, giving the most comprehensive details possible of the measures planned, and providing all the essential guarantees concerning the provision of the resources required to ensure the viability of the measures and to ensure that the measures concerned are taken on a long-term basis where they are intended to deal with intrinsic handicaps. In order to rule out any misunderstanding concerning the Commission' s reluctance to make full use of the scope afforded by Article 299(2), I propose that an enlarged forum for dialogue should meet annually and an annual report should be drawn up. In response to the Commission, my report specifically investigates a number of areas falling within the scope of activities of the European Union. I shall give just a brief overview of these this evening. The Commission has acknowledged that the agricultural and fisheries measures need to be revised or upgraded. However, this second revision of the POSEI regulations will take place in a very difficult budgetary climate which may have a major bearing on the substance of the programmes, particularly the level of aid granted. By way of example, in its draft budget for 2001, the Commission has proposed an outrageous cut in the budget for implementation of POSEI, giving rise to an acute sense of disquiet among the many agricultural producers in the outermost regions, on whose behalf I am speaking before you today. In addition, we need optimum coordination and use of all the instruments available at Community level, in particular the Structural Funds, state aid schemes and tax and customs policies. The success of the new Community policy to assist the outermost regions calls for action geared to the strategic areas of the world economy: transport, energy, the environment, the information society, research and technological development. In this way it will contribute to promoting economic and social progress thanks to an increased level of employment. The geographical situation and island status of the outermost regions must enable them to become active frontiers of the European Union. Moreover, there is an urgent need to initiate an analysis of the impact of the new ACP-EU Partnership Agreement, signed in June 2000 in Cotonou, and other international trade agreements with a view to assessing their repercussions for the outermost regions and drawing up measures to compensate producers in those regions liable to face additional competition which they are unable to withstand. To conclude, finally, with a subject that has a bearing on our immediate future, the process of enlargement is unquestionably an essential element in the construction of Europe, but an evaluation of its implications must be undertaken as a matter of urgency as of right now in order to prevent the aid duly allotted to the outermost regions and the projects resulting from the implementation of Article 299(2) being brought into question. Medina Ortega Mr President, the rapporteur, Mrs Sudre, has done a good job on her report on the outermost regions. On behalf of the Committee on Legal Affairs and the Internal Market, I would like to thank her for the way that she took on board our amendments and points of view, both in the spirit and in the actual text of the report. From the point of view of the Committee on Legal Affairs and the Internal Market, what I would like to point out is that, in actual fact, we can only treat equally what is equal. It is an attempt to establish an entirely uniform legal order for these outermost regions, which are separated from the rest of Community territory, from mainland Europe, by thousands of kilometres, and which are divided into small island regions with very difficult conditions for raising capital and for transport, which prevent the general rules for competition in the regions from being applied. I would therefore like to draw attention to paragraph 21 of Mrs Sudre' s report, which indicates that, with regard to state aid, the application of the third paragraph of section a) of Article 87 should be automatic, because the reason behind the differences in that section stems from the aim of achieving equality in the competition system. Only through a general derogation in favour of the outermost regions will companies located in those regions be on an equal footing with companies located on mainland Europe. I must also point out how Mrs Sudre' s report refers to the need for specific tax and customs provisions for the same reasons. When regions are so distanced from the continental nucleus, trying to automatically apply the tax and customs rules that are applied in the continental nucleus would mean putting those outermost regions at a disadvantage. For example, on the subject of transport, in paragraph 26, the application of the rules on state aid to the ports and airports in a system of free competition would mean depriving those regions of the essential public service of ports and airports, which in outermost regions would never be a normal private activity, but an essential public service activity. The Commission has sent a communication, which is a programme, a sort of timetable for what is going to be done. We hope that the Commission will carry out this timetable or programme and, above all, we hope that the great institution that the Commission currently has, the interdepartmental group, will remain in contact with the outermost regions, informing the central authorities of our needs and our specific problems. I therefore congratulate Mrs Sudre, and we wait with great interest for the Commission' s proposals to be developed into rules, so that the specific characteristics can soon be taken into account, as established in paragraph 2 of Article 299 of the Treaty of Amsterdam. Attwooll Mr President, Commissioner, I have a genuine admiration for the report by Mrs Sudre so what follows is in no way critical of it or of her. Nonetheless, it illustrates what I believe is a much more widespread problem about the relationship between reports and opinions, particularly those of a non-legislative kind. For example, in this report only 25 words survive of the conclusions unanimously adopted by the Committee on Fisheries. The bulk of the section dealing with fisheries actually consists of an amendment to the motion for a resolution tabled in the Committee on Regional Policy, Transport and Tourism. There is nothing the Committee on Fisheries would object to in the paragraph concerned. Indeed, it covers certain issues more explicitly than the opinion does. On the other hand, some significant points in the opinion do not figure in the final version of the resolution. Given the importance of fisheries to the outermost regions, I can only be saddened by this. I appreciate that differences of perspective mean that it will not always be possible to reconcile views expressed in the lead committee and other committees. My concern is rather that we do not currently have any standardised mechanism for making an attempt to do so. I am asking, therefore, whether the President of Parliament would be prepared to look at ways in which improvements could be made, for example, by consultations prior to voting or by adjusting the order in which votes are taken. Without such improvements, we risk losing the benefits of a great deal of expertise, not just to our own detriment, but also to the detriment of those we seek to serve. In the meantime, and on this particular report, I would respectfully request both the Council and the Commission to look at the conclusions that are not contained in the motion for a resolution, as well as the ones that are. Fernández Martín Mr President, for the European Union this is simply one more debate of the many that we hold. For the outermost regions this is the most important debate that the European Parliament can hold concerning them. In fact, what we say here today and how we vote tomorrow will be front-page news in the seven outermost regions, and the news reports on the regional television channels will report extensively on what we say and decide here. For many Europeans, some outermost regions are nothing more than a holiday destination on the map. This may even be the view of some of our fellow MEPs of the outermost regions. For those of us who are speaking here tonight on behalf of our native regions, this is a very negative view, and, of course, a deeply mistaken one. Behind this idea, beyond our landscape and an exceptional climate, is the social and economic reality of regions that are among the least developed in the European Union, with the highest levels of unemployment and with huge structural problems that impede our development. For more than a decade the European Commission has been aware of our problems and our particular characteristics. This is the first debate that the plenary session of the European Parliament has held about our regions since the Treaty of Amsterdam included a new article on them. So far, since an interdepartmental group was set up for the outermost regions under the presidency of Mr Delors, we have travelled a long and fruitful road, and I must express the deepest gratitude of the Europeans from the outermost regions to those who have presided over that group. The Commission document for implementing paragraph 2 of Article 299 of the EC Treaty is a good document, and our rapporteur, Mrs Sudre, has done well today by offering us an excellent report. With this Article and with the measures taken in order to implement it, we have a legal basis that until now we were lacking, and a good tool for our development. Mrs Sudre has succeeded in putting together a balanced report that includes many of the amendments - more than 100 of them - which were tabled for the initial draft report. One of these amendments proposes the implementation and application of the policies of the financial instrument for fisheries. What I wish to highlight here today, Commissioner Barnier, is that, for the outermost regions, while Community law fully applies, it is essential that those rules be modulated and adapted in order to stimulate rather than impede their economic and social cohesion with the rest of the European citizens. The internal market and the rules that govern it do not benefit the outermost regions to the same extent that they benefit Europeans on the continent. The natural limitations of our island markets, thousands of kilometres away, mean that our businesses have difficulty being competitive: problems with transport, communications, supplies, running costs. This is why we have so many problems generating wealth and creating employment. Our unemployment levels are among the highest in the European Union. It is therefore necessary to implement a series of measures which Margie Sudre' s report covers in detail. In our view these measures need to go beyond regional development policies, because our shortfalls and handicaps are structural, not temporary. We will always be far away and we will always have difficulties because of the fact that we are islands and because of our landscape, which is beautiful but also harsh and difficult to overcome. We are not asking for subsidies. We want to have tools that will enable us to develop. The outermost regions bring Atlantic, American and African dimensions to Europe, which enrich our cultural, political and economic diversity, of which we are all rightly proud. Fruteau Mr President, Commissioner, Mrs Sudre, we must bear in mind that the opportunity for us to debate here in this House today on the subject of the outermost regions is the result of a process of slow maturation. The fact is, even though, as early as the Treaty of Rome, reference was made to the French overseas departments, we had to wait until 1989 and the programme of options specific to the remote and insular nature of these regions, the notorious POSEI programmes, for the European Union to at long last acknowledge that the permanence and combination of structural handicaps affecting the outermost regions justified special treatment in comparison with the other regions of the Community. Eight years later, the Treaty of Amsterdam with its Article 299(2), the subject of our discussion today, gave rise to the hope that one day the terms 'growth' and 'employment' would mean the same thing throughout all European territory. So, it has been a long wait, and the hopes expressed by our peoples have built up throughout this long wait. I therefore feel entitled to confess that I felt rather disappointed when I read the Commission communication. Ladies and gentlemen, the time for stating good intentions is behind us, what we need is practical action and we need it now. We need a specific timetable, one that will be respected. We need real financial commitments, not, as we have in the 2001 budget, POSEI appropriations that, at the moment, have been cut by 25%. Most especially we need guarantees that this action will continue in the long term, because the handicaps of these regions, as listed in Article 299(2) - remoteness, insularity, small size, difficult climate - are not about to disappear. I am therefore pleased that the Committee on Regional Policy, Transport and Tourism has adopted a bold and ambitious stance on state aid, tax schemes and the implications of enlargement. I am pleased to see that the committee has adopted the bulk of the amendment I tabled. I should, moreover, like to pay tribute, at this point, to the rapporteur, Mrs Sudre, for her open-mindedness and her consultative approach, which made it possible, with everyone joining forces, to successfully complete a report which offers our regions real hope. Indeed I am convinced that the young people of our regions can actually glimpse a way out of the tragic unemployment which so drives them to despair, if we do manage to shift from a basically financial strategy, necessary, admittedly, but inadequate, to a more comprehensive strategy based on real recognition of our unique characteristics. Ladies and gentlemen, Commissioner, the outermost regions are already the very emblem of the diversity, and hence the wealth of the European Union. Tomorrow they may become a laboratory providing the finest illustration of the effectiveness of the experiment of the European social model. We need audacity, intelligence and compassion. I have no doubt but that the proposals which the Commission will submit to the Council will be characterised by these qualities. Pohjamo Mr President, Commissioner, I would first like to congratulate Mrs Sudre for her excellent and very successful report. At the same time I bring greetings from Mr Sánchez, who would have liked to be here at this debate, but has not been able to attend yet, owing to illness. He has always stressed the importance of this report and worked hard in its favour. The European Union must see to it that the outermost regions are involved in the Union' s development. Adapted action, which is meant to support the outermost regions, is justified as a result of the unfavourable conditions that prevail in these areas. This is especially the case when the regions in question are very dependent on just a few or even just one source of livelihood. In talks between the European Union and external countries and international organisations attention must also be given to the special sensitivity associated with certain products in remote regions. Neither may EU enlargement be allowed to cause these regions to fall outside the sphere of influence of regional and structural policy. Our group is also in favour of broadening the scope of Article 299(2) of the EC Treaty, which will strengthen the positive achievements of the POSEI programmes in remote areas. Owing to permanent unfavourable factors the special status accorded remote regions and the special assistance they should receive are justified, although differences should not be evened out by means of permanently defined versions of Internal Market rules and permanent entitlement to structural funding. In my opinion, it is very important that the outermost regions are integrated into the trans-European transport, energy and telecommunications networks. It is also necessary to look into the possibilities of new measures targeted at remote areas that would complement the policies and actions at present being implemented within the European Union' s own area. The economic development of the regions must be supported through, for example, various direct and indirect taxation solutions. Markov Mr President, Commissioner, as Mrs Sudre rightly emphasises in her very commendable and extensive report, it is indisputable that the outermost regions have five characteristics which put them at a permanent or very long-lasting disadvantage. Firstly, their geographical proximity to non-EU States and simultaneous membership of the European Union. Secondly, their relative isolation because of their great distance from Europe. Thirdly, the very small size of the local internal market. Fourthly, geographical and climatic conditions which militate against the development of endogenous potential. Fifthly, economic dependence upon a few products in the economy. This inevitably leads to a situation in which these objective handicaps can, also in the longer term, only be offset, with a view to achieving cohesion, when the necessary financial resources are made available on the basis of Article 299, paragraph 2. Through this article, the outermost regions should be so placed as not to be subject to permanent reductions in their budgets as a result of the Budget debate. Just as you, Mrs Sudre, as the representative of the outermost regions, rightly call for solidarity, I would also request solidarity on your part where the interests of the Objective 1 regions are concerned, in the sense that no reductions in funds should be implemented for as long as the regions concerned are still handicapped in comparison with the developed regions of Europe. The proof of the pudding is whether, in contrast to the agreement on how best to proceed expressed by most of the groups today in the Budget debate, we want to meet new political necessities not with new money but at the expense of policies which have still not been implemented. This question will become that much more relevant the closer EU enlargement towards the East becomes. I am convinced that it is now already clear that, without a change to the Financial Perspective, it will not be possible to solve this problem. Allow us simply to act according to the proverb, 'Do not put off till tomorrow what you can do today.' Costa Neves Mr President, Commissioner, the European Parliament is helping by means of this report to relaunch a policy for the outermost regions, as laid down in Article 299(2) of the Treaty. The hesitations and the occasional contradiction we have seen in the Commission' s action in this field recently would therefore be at odds with this. All of the Treaty' s articles must be complied with and all of them must be guaranteed effective implementation. Article 299(2) can be no exception. There are therefore grounds for commending the position adopted by the European Parliament and to praise the balance, competence and experience demonstrated by the rapporteur, Mrs Sudre, and the contribution made by all those who worked together with her, particularly the other seven Members from the outermost regions. Because I am under pressure of time, I will try to highlight the fundamental aspects of the report. I feel that as well as promoting the fairness that underpins changes in policy, systems of derogation and specific measures, in other words dealing in the same way with things that are the same and differently with things that are different, the important thing is that in my region, as in the other outermost regions, people should be able to live in dignity. This requires involvement in productive activities that guarantee a growing degree of self-sufficiency. Since the economy of the outermost regions is classed in Article 299(2) of the Treaty itself as being dependent on a single product or on a limited range of products, we must provide incentives for potential diversification and, at the same time, create better conditions for producing what people actually have the means and the ability to produce. What cannot, under any circumstances, be allowed to happen is that we help to eradicate the few comparative advantages that we have. In the Azores, our main product is milk. If we are to take Article 299(2) of the Treaty seriously, I can only hope for an improvement in our framework for producing what we actually have the means and the ability to produce. Casaca Mr President, Parliament, and in particular its Committee on Regional Policy, Transport and Tourism, has been the driving force for approving specific policies and programmes for the outermost regions. The unanimous approval by the members of the Committee on Regional Policy of the report presented by Mrs Sudre demonstrates the European Parliament' s adherence to one of its most important commitments. I should therefore like to congratulate the rapporteur and the Committee on Regional Policy on their excellent work. With the entry into force of the Treaty of Amsterdam, the legal basis of these specific policies was established and their scope was increased. One of the areas in which this approach has had the greatest impact is agricultural policy. By means of various partial derogations from the principles of the CAP, and through the implementation of specific programmes for agricultural development, we have been able to see an end to the desertification of archipelagos such as the Azores. Those living in rural communities on the islands have also seen an improvement in their living conditions. The experience of almost a decade and the new challenges created by developments in the common agricultural policy suggest that these programmes should be revised in order to sustain the ability of these regions to survive in the new climate of competition. The Treaty specifically stipulates that economic dependence on a small number of products is one of the factors on which the European institutions are bound to adopt specific measures for the implementation of common policies. The dependence of agriculture and the whole economy of the Azores on milk production is unparalleled anywhere else in the Union. All of us in the Azores therefore hope that the Commission, in view of the Treaty and in view of Parliament' s position, will rapidly propose the necessary changes to the way the CAP is implemented in the Azores. Marques Mr President, Commissioner, had the Treaty of Amsterdam not included Article 299(2), we would not be here today, debating this excellent report by Mrs Sudre, whom I wish to congratulate on her outstanding work. This legislation really is of considerable importance. Under this article, the outermost regions obtained recognition by the European Union of a genuine right to be different, a right to be dealt with on a specific and special basis reflecting their unique situation, a situation that is completely different to that of the rest of the European Union. This is now recognised legally and constitutionally and no longer, as was the case until Amsterdam, simply through declarations annexed to the Treaties, which had merely political status. It should be noted that this right to be different is nothing more than a demonstration of the principle of equality, which also requires different treatment for anything that is different. I reject reactionary and populist interpretations of the principle of equality, which seek equal treatment for things that are not the same. Article 299(2) is therefore a crucial instrument in various way: firstly, in helping to promote equal opportunities for European citizens who are resident in the outermost regions. Secondly, it is crucial to promoting full and successful integration of the outermost regions into the European Union and into the dynamic of the single market. Thirdly, this article is crucial to enabling the outermost regions to respond better to the challenges posed by globalisation and by the enlargement of the European Union, to which they are particularly vulnerable. This is the only reason we want Article 299(2), not in order to secure any privileged status for ourselves. Mr President, Commissioner, the qualitative leap represented by Article 299(2) must be matched by an identical qualitative step forward in the special treatment that the European Union must give to the outermost regions. Furthermore, this must go beyond POSEI, the Programme of Options Specific to Remoteness and Insularity. This qualitative leap must be reflected in the definition and implementation of a global and coherent strategy by the European Union, which is what Mrs Sudre' s report has rightly proposed. The outermost regions and the citizens who live there have high hopes for the European institutions' action in implementing Article 299(2). Ripoll y Martínez de Bedoya Mr President, I would first like to congratulate the rapporteur, Mrs Sudre. I think that she has done a magnificent job and also that she has shown imagination, calm and a capacity to reach agreements and compromises in order to present a document to this Parliament and to the Commission which I think can be useful and effective. Commissioner, I think that you are perfectly aware of, and sensitive to, these issues, due to the fact that you come from a region with specific problems. There are three regions in Europe whose citizens face specific problems: mountain, island and the outermost regions. These citizens enjoy a positive and enriching diversity, and they demand to be given the right to enjoy the same opportunities as other citizens from continental regions. For this they need specific treatment, which is expressed through a will for durability in the series of measures. We cannot debate a whole series of circumstances and imagine that, once that ideal and idyllic point, let us call it, has been reached, it will no longer be necessary to adopt more measures for the treatment of these three areas and particularly of the outermost regions that we are discussing today. We want different treatment to be maintained. We want to continue to be an area - or areas, in this case - that requires specific treatment. The European Union and you, Commissioner, need to be aware that this treatment is worth sustaining. This is the message that I wanted to put across, as well as once again congratulating Mrs Sudre and all the members of the various committees, which have enabled us to get as far as this report today. Barnier Thank you, Mr President, and thank you to each and everyone of you, ladies and gentlemen of the European Parliament, for the contribution you have made to this debate, although it is so late in the day. I think it extremely important for the European Union as a whole, quite apart from the obvious interest it has for every man and every woman resident in our seven outermost regions. I should like to thank you, Minister Sudre, for the quality of your report and its candour. It is a document which my team and I feel is full of ideas and proposals, which goes to the heart of the issues and does not dodge any of the areas of concern of the peoples of the outermost communities. In some way, here in Strasbourg you have managed to express the concerns of these remote regions - which does not happen all that often - which of course suffer from the handicaps related to their remote position and distance, compounded, for most of them, by their island nature, and other often difficult geographical or economic conditions, but these are factors which may also prove to be assets. For I have always thought and continue to think, as you yourself have said, Mrs Sudre, that these regions can, and indeed wish to, play the role of the active frontier of the European Union at the centre of the Atlantic, next to the Americas or in the middle of the Indian Ocean. I should next like to make one comment on your report, to say that its underlying political line is, broadly speaking, that currently adopted by the Commission. Let me firstly outline our overall approach to the subject of the outermost regions and then discuss the work currently being undertaken by the Commission to put this approach into practice. Regarding the Commission' s approach, as Mr Fruteau put it earlier, speaking of a process of slow maturation, if I have noted your own words correctly, the Commission was behind the policy for the outermost regions and also the various programmes - Poseidom, Poseica, Poseima (Programmes of options specific to the remote and insular nature of the French overseas departments, of the Canary Islands, and of Madeira and the Azores) - which launched this. In this undertaking, the Commission has always been, and continues to be, supported by Parliament, both in the legislative process - ladies and gentlemen, there are at least 700 legislative acts on these regions - and in the lengthy task of grass-roots implementation. Mr Fernández Martín, whom I must thank, quite rightly stated the results obtained thereby in practical terms. The report we issued in March sums the situation up. Yet, Parliament, just like the Commission, has realised that, as the Community was developing, the Community approach had to be consolidated as far as these regions were concerned. Consequently, on the occasion of the preparations for the previous Intergovernmental Conference, they backed the negotiations which - I remember this clearly as I was the French negotiator for the Treaty of Amsterdam at the time - led to Article 299(2) being adopted. This article, ladies and gentlemen, although it does not enable us to do everything, at least allows us to step up or action, and I believe it is necessary to expand and improve our schemes. Let us not, however, forget that Article 299(2) also states that the coherence of the Community legal order and the unity of the internal market must not be undermined. This, ladies and gentlemen, means that we, that is, you and I, must find a balance between complying with general regulation and adapting policy to the specific needs of the outermost regions. We must somehow find a way to ensuring, as Mr Marques has just mentioned, equal opportunities for all citizens, but do so by finding the middle ground between the two requirements I have just mentioned, i.e. adapting policy to the regions which need it and compliance with the common rules mentioned in Article 299. This balance, ladies and gentlemen, must be sought initially on a case-by-case basis. Let me give one example of this. Your report, Mrs Sudre, quite rightly stresses the need to take long-term action. Just now Mr Ripoll y Martinez de Bedoya also stressed the importance of the long-term nature or the continuation of measure undertaken, precisely because of the long-term nature of the handicaps. What is the situation in this respect? A number of measures, such as the POSEI agricultural regulations have no fixed time limit. However, in many areas, such as taxation or customs, for instance, the coherence of Community legislation and the unity of the internal market dictate that there are time limits, even if they are reasonably long, preferably with a mid-term assessment. Ladies and gentlemen, the report we issued on 14 March 2000 outlines a strategy which will, I believe, enable the European Union to make a more effective contribution to sustainable development in these outermost regions and thereby to implement Article 299(2) in practical terms. This coherent overall strategy should, we feel, enable the qualitative leap forward, which your report, Minster, demands. This strategy is based on three major aspects. Support for traditional areas of production, agriculture and fisheries. That is the first point. Support for revival, modernisation, and the diversification of economic activities by the better coordinated and better targeted use of the Community instruments available to us. That is the second aspect. And finally, reinforcing cooperation with the countries located around these outermost regions, in their own geographical and political environment. That is the third point. But what should lead to real progress is the combination and coordination of each of these aspects, the coherence of this overall strategy. Earlier Mrs Sudre mentioned, in a moment of concern, as it were, what she described as some kind of reluctance or hesitation on the part of the Commission. I should like to tell her, and we know each other quite well now that I have been a Commissioner for just a little more than a year, that I have fully understood that in order to make progress and to proceed successfully - and you can count on me to support this movement - we must take things one step at a time. Our report of 14 March was one such necessary step. I was, moreover, given to understand that even though it did not necessarily provide immediate answers to all the problems, it did still meet with a relatively positive and constructive response in each of the outermost regions. We needed to have this report. I personally needed to have this report within the College of Commissioners in order to build on it and develop the next stages successfully. I do, however, understand your comments, Mrs Sudre, as a sort of message intended to reinforce the political will of the Commission. Indeed, when the time comes, it will be necessary, moreover, to offer the Council the same support and the same message. Just how, ladies and gentlemen, is the Commission to implement this approach? Generally speaking, I can inform you that work is proceeding normally. In terms of drawing up the necessary proposals, the Commission is, obviously, working in collaboration with the Member States and regions concerned. Although this approach and this collaborative work are constructive, we have nonetheless occasionally had to wait, and in some instances we are still waiting, for the detailed requests, and indeed the additional information required in order to adopt a position and draw up our own proposals. In Feira, we reported back on the progress of work and we shall, of course, do the same at the European Council in Nice. Mrs Sudre' s report mentions several of these files, and I would like to give you the actual details of the current state of progress. In the field of agriculture, we are preparing the reform of the implementing regulations for measures under the POSEI programmes. Our objective is, as you advocate, to improve Community support for production as well as for supply. This is the follow-up to extensive consultation with the States and regions concerned. We are working to ensure that these proposals can be presented this autumn. On the subject of agriculture, permit me to address the two Members of Parliament who represent in this House a region which I have learnt to know and love, the Azores, as that is where I made my first official visit as a Commissioner. Mr Costa Neves and Mr Casaca, you mentioned the traditional area of production in your region, milk production. I have understood the special issue of milk quotas in the Azores. I would like to tell you frankly that when we received notification of this current problem it was already too late to serve any useful purpose. It was not therefore included in the programme presented by the Commission in March. The Commission is nonetheless aware of this problem for the Azores, and I can confirm, having seen it myself, that milk is virtually the only form of production there. It is not, however, possible to increase the quote or to exempt the Azores from paying additional levies for exceeding these quotas. Your country, Portugal, has asked the Commission to look into this matter in the light of Article 299(2). The inquiry by our departments has not, as yet, been concluded. That is all I had to say on this topical problem which you both, quite legitimately, pointed out. In the field of the common fisheries policy, as Mrs Attwooll mentioned, the main initiatives will instead come during the next year. I wish to point out, nonetheless, that there is currently an extensive discussion project in progress. As for the revival of the diversification of the economy, we have made progress in a number of key areas. In July, the Commission adopted an important decision on the modification of the guidelines on state aid for regional purposes, it is now possible to authorise aid to compensate the costs due to the conditions of the outermost regions. This is a significant point, and a positive one, even if this aid is not degressive or time-limited. I feel that this is a proper response to a demand often expressed by all these regions. Please allow me now to say a word or two as the Commissioner in charge of a significant part of the Structural Funds through regional policy. They play a key role. The amount allocated under Objective 1 for the outermost regions is, as you know, ladies and gentlemen, being increased for this new period, 2000-2006, to EUR 8.077 billion. This is an increase of 70% over the previous period and, quite frankly, Mr Fruteau, since you were the one hoping and praying for practical action, here is one such. I know it is not the only one you were expecting, the only one you need, but here is at least one action, and one which we shall, moreover, have to justify to the European Parliament and to everyone with an interest in regional development. After a 70% increase, with EUR 8 billion, we shall have to ensure that we use the money well, and that is a challenge which is not as easy as it sounds, use it effectively for the benefit, and in the service, the people, local projects, the citizens, economic, social and human development, local democracy, use it taking into account the new regulation of the Structural Funds, i.e. in a disciplined and transparent way, ensuring genuine partnership with all those that can take part in this good management, and, naturally, respecting time limits. This regulation on time limits, which is very strict since the general regulation following Berlin, is, of course, as applicable here as it is everywhere. Mr Markov, in all sincerity, when I quote figures, it is quite clear that we are a long way from the reduction you seemed to fear earlier. I fully understand that when you referred to the future prospects related to enlargement - and I shall come to this later - you were referring not only to the situation for the outermost regions but also for the Objective 1 regions. In all sincerity, right now and for the seven-year period which is just beginning, 2000-2006, we are a long way from any sort of reduction. This significant and sizeable but necessary amount, which is justified on the grounds of the state of economic development and the unemployment-related problems in these regions, will furthermore be padded out with appropriations from the four Community initiatives, Urban, Leader, Interreg and Equal. These considerable amounts, ladies and gentlemen, are not just the expression of our solidarity with these regions, out of fairness - I would reiterate this as it is something I believe - but are also the recognition of the key role they can and must play as outposts on - to use your own expression, Minister - the active frontiers of the European Union in the regions where they are located. Moreover, in the next few days, I shall have the opportunity to sign, on behalf of the Commission, several regional programmes which are, or are going to be, definitively approved in the coming days: the Single Programming Document for Réunion, in the form of written procedures which have been all but completed, the SPDs for three other French overseas departments - Martinique, Guadeloupe and French Guiana. As you know, the SPDs for Madeira and the Azores, were signed on 28 July. The only one remaining is the SPD for the Canaries which is currently being negotiated. That is what I have to report concerning the practical implementation of regional policy programming and the considerable funds associated to these. Ladies and gentlemen, the Commission is moreover preparing initiatives to amend some of the terms regulating the Structural Funds with a view to making them yet more effective with regard to the outermost regions by making it easier to harness Community aid for the economic operators. I know that these are long awaited initiatives. In your speeches you mentioned your fears that the Commission was being too reluctant or too hesitant. We feel absolutely no reluctance or hesitation. Please believe me when I say that, in my position, I adopt an extremely constructive and open-minded approach to working with my colleagues. It is not always an easy matter to make the practical progress in these initiatives that you expect to see. I needed the document issued on 14 March as a basis to work on and also, ladies and gentlemen, in order to progress, and indeed make rapid progress, I now need to ensure that there is proper legal certainty. This is not a completely obvious point which can be disregarded, even in the interpretation of Article 299(2). This discussion will moreover continue beyond the initiatives we are going to take in the weeks to come, in the second cohesion report which, as you ask, will assess the impact of enlargement on regional disparities. This report, which I shall be coming to present to you personally next spring will be the starting point for a major debate on future regional policy and future cohesion policy for the period 2006-2013. In this debate, I should like to see special attention continuing to be given to the development of the outermost regions. I have a lasting commitment to aid and support for these regions, and therefore understand, ladies and gentlemen, the concern expressed, here and there, in your regions and also in the Objective 1 regions, which I visit regularly, regarding the challenge of enlargement. Earlier, Mr Pohjamo, you yourself mentioned this anxiety, echoing the work and the commitment of Mr Sanchez, and let me at this point ask you to convey our wishes for a speedy recovery to him, given his current health problems. Mr Markov also raised this issue. Enlargement is not something to be afraid of. Overall, it is a challenge we must accept in the interests of the European Union, and its stability for the continent of Europe, peace and democracy, and even to ensure the smooth running of the internal market, giving it new opportunities. Of course, enlargement is not something that can be achieved just any old how at any old time. There are rules. We are working and making our own preparations, but, ladies and gentlemen, just because we are going to integrate some very poor regions in Eastern Europe into the European Union as of 2003 - and you know full well just how very impoverished they are - does not mean that, suddenly, because of enlargement, we shall think that poor regions in the West or the South, or impoverished outermost regions, have no more problems. In these regions, as we know, there are long-term problems and I therefore believe that, objectively, in accordance with their actual level of development, they need long-term support from regional policy and special measures. Ladies and gentlemen, now to an issue which was highlighted in particular by Mr Medina Ortega, a number of tax and customs matters are also currently being examined. Let me refer to those concerning the Canaries, the Azores and Madeira. I should also like to mention the French system of tax on rum in the French overseas departments. Let me assure you that the Commission is paying these issues great attention. In all these areas, let me reiterate, I consider that a great many initiatives can be taken very quickly and tabled before the Council prior to the meeting in Nice. This is in keeping, Mrs Sudre, with the wish expressed very recently by the President of the French Republic, the President-in-Office of the European Council and the Prime Minister of France. The Commission is also paying great attention to a number of other issues. I am thinking, Mr Medina Ortega, of a point you raised, the issue of transport, a point which has long been of interest to me, the matter of energy, renewable energies, energy sufficiency, and access to the various Community programmes. Most of all, however, I would like at this point to mention one point that is particularly important to the future of these regions. There is also the matter of the information society. These new technologies and this information society are, ladies and gentlemen, not just a luxury for the richest regions of Europe. Quite the opposite, I think that these new technologies, Internet access, and all the employment opportunities related to these are a great opportunity for the remote or outermost regions. That is why I personally strove to ensure that a significant part of the Structural Funds was dedicated to the information society, and access to this information society for farmers, small- and medium-sized businesses, and young people. The important thing now is that a good number of projects are presented under the SPDs, but also, alongside this grass-roots action, we must consider in depth the specific needs of each of the outermost regions in relation to access to the information society. What impact could this information society have on the development of your regions, particularly in the field of e-commerce, administration, distance education, telemedicine, whose very positive and very tangible effects I saw in the Azores? The Commission has commissioned a report on this, which we shall receive by mid 2001. These results will be used towards a consultation debate, in partnership with national and regional authorities. Ladies and gentlemen, the third aspect concerns the role of the regions in their own geographical areas. We have two concerns in this respect. The first is that their interests should, of course, be taken into account in negotiating the various trade agreements which we are called upon to sign. We are therefore going to initiate a study of the potential impact on the outermost regions of implementing the new ACP agreement. Then, as you yourselves advocate, we wish to stimulate cooperation between the outermost regions themselves and also between these regions and their geographical neighbours. Let me stress the fact that the Interreg III programme, which lies within my remit, provides the necessary resources for that, since I made it my business to ensure that strand B gives real priority, and also a great deal of money, to this type of regional cooperation. Finally, I should like to hark back to three major points raised in your report, Mrs Sudre. The first of these questioned what our future plans were, and asked for a multiannual programme. I should just like to explain the way the Commission sees matters. Our March report, as I have just said, laid down the broad lines of our strategy. We have undertaken, on this basis, to present annual action programmes, with timetables enabling us to gradually modulate our approach. We have already commissioned the Interdepartmental Group responsible for the outermost regions, to which a number of you have already paid tribute, to draw up the first programme for the year 2001. This group has also been assigned the task, and this is a response to another point in your report, of undertaking an ongoing examination of the various initiatives - according to one of your own recommendations - prepared by the Commission, in order to ensure that the legitimate interests of the outermost regions are taken into account across the board in all community policies. What is more, I check that this group is doing this properly on a monthly basis. The third point is to do with partnership between Europe, the States and the Regions. This partnership is a valued component in the policy for the outermost regions. It applies to practical examples, but should also enable a periodic exchange of overviews on all subjects of concern to these regions. A partnership day was held on 23 November 1999, in which many of us participated. It would again be possible to organise a meeting of this kind in 2001, by which time we shall have made more progress in carrying out the programme presented in March. In conclusion - with apologies if I have spoken too long, which I probably have, but these are important issues which I feel very strongly about - I should like to reiterate the last paragraph of the conclusions of our March report in order to stress the fact that, in our opinion, the future of these regions will be determined to a great extent by the success of the strategy which we have proposed in this report, but this success will also be extremely significant for the European Union as a whole, as it will have proven its capacity to successfully take on one of the most complex challenges that exist in Europe. That is all, ladies and gentlemen, except for one last word. I am actively working, together with my fellow Commissioners, for the initiatives which I mentioned on the basis of the March report. As a priority, I shall ensure that these initiatives are given shape very soon and that they, or the majority of them, can be presented in Nice. I shall then, with your participation, if you are willing, devote my attention to conducting the dialogue on European issues - and the future and the place of the outermost regions form part of these issues. At grass-roots level, as I started to do in the Azores, it is my intention in the coming months, as soon as the Intergovernmental Conference is over, to visit each of these regions in order to meet you, work with you, meet the civic, social, professional and political groupings and, also, as I regularly do, to discuss matters with the people of your regions. President Thank you very much, Commissioner Barnier. The debate is closed. The vote will take place tomorrow at 12 noon. (The sitting was closed at 12 midnight)